New TOUKOKUU - SAKKOLA · 2012. 5. 6. · katsomustenkin vaikutuspiirissä. Raja-seudun kansalla ovat ilot ja surut olleet muita väkevämmät. He ovat joutuneet kestämään sodat,

1SUVANNON SEUTUN:o 3

NRO 3/2010

TOUKOKUU

Metsäpirtin Joentaan marttoja Imatralla Kalliolan kartanossa 3.7.1933. Ku-vassa edestä vas. Alma Kuoppa, Tyyne Hatakka, Aino Puikkonen, Hanna Hämä-läinen ja Eliina Ahtiainen. Keskellä vas. Emma Kuoppa, Anni Korkka, MariaHatakka, Eliina Peltonen ja Aino Paukku. Takarivissä vas. Anna Puikkonen,Lempi Hyytiä, Lempi Haapsaari, Hilma Haapsaari, Aino Hatakka, Alma Haap-saari, Maria Tiainen, Aino Peltonen ja Tyyne Kaasalainen. Sivut 18-20.

Hyväääitienpäivää!

Hilja Koskela, 106 vuotta, Vuokselanvanhin, s. 30.

N:o 3SUVANNON SEUTU2

SUVANNON SEUTU nro 3/2010:* Paukun palsta: Suuri-Suomi -haaveita, s. 3

* Presidentti ja pääministeri tervehtivät Karjalan Liittoa s. 4-6

* Vuoksela valmistautuu 60-vuotisjuhliin , s. 6-7

* Metsäpirttijuhlat ja muita kesän matkoja, s. 8-9

* Sakkola-Säätiön valtuuskunta koolla, s. 10

* Suvannon seudun säätiöt matkaavat Käkisalmeen, s. 11

* Siirtoväen asuttaminen ja Asutusmuseon perustaminen, s. 12-13

* Tapahtumia 80 vuotta sitten keväällä 1930, s. 14

* Virkin virkkeet: alkukesän merkkejä ja ajatuksia, s. 15

* Miten käy perinneruoan? Ruokaperinnettä: hirssi, s. 16-17

* Metsäpirtin Joentaat toimeliaat martat, s. 18-20

* Sylvi Kekkonen; vuosisadan alun Metsäpirtti ja pappila, s. 21

* Kalevi Liski, vuokselalaisen taiteen tulkitsija, s. 22-24

* Romaaneja lahjoitusmaa-ajoilta, s. 25

* Polkupyörä oli nuoren miehen aarre, s. 26-27

* Viljo Pitkänen pakinoi., s. 28

* Perheuutisia: vuosia täyttäneitä, poisnukkuneita s. 30-37

* Räisäläisille uusi puheenjohtaja, s. 38

* Kalevi Hyytiä pitäjäyhdistysten liiton johtoon, s. 38

* Yhteystietoja, s. 39-40

SEURAAVASUVANNON SEUTU -

LEHTI nro 4/2010ilmestyy kesäkuussa

ennen juhannustaAineistot toimitukseen

viimeistään pe 11.6.2010mennessä, kiitos!

SUVANNON SEUTUSuvannon ympäristön kotiseutulehti vuodesta 1957, 8 kertaa vuodessa.

Julkaisija: Sakkola-Säätiö Kirjapaino: Koski-Print, Valkeakoski

TILAA OMA LEHTI PUH. 040 730 2622

Sakkolanpitäjäjuhlia

vietetäänVesilahdessa

1.8.2010Juhla alkaa

jumalanpalveluksella klo 10,ruokailu klo 11.30 ja pääjuhlaklo 13 Vesilahden yläasteella.


��

Suur-Suomi -haaveiden sa-nottiin olleensyynä Suomenja Neuvostolii-ton väliseenTalvisotaan.Tätä asiaa heh-kutettiin voi-makkaasti va-semmiston taholta 1960-1980 luvuilla javieläkin dosentti Bäckman muistuttaaSuur-Suomi -haaveiden olleen sodanpohjimmainen syy. Näin varmasti oli.Suunnitelmat Suur-Suomen luomiseenolivat merkittävä syy Talvisotaan.Nämä haaveet lyötiin tylysti lyttyynSuomen Talvisodassa 70 vuotta sitten.

Haaveilijoita ei löytynyt Suomen po-liittisesta johdosta. Suomessa Itä-Kar-jalan liittämisestä Suomen yhteyteen eienää itsenäisyyden ajan alkuvuosienjälkeen isommin haaveiltu. Suomalai-set keskittyivät taloudellisen hyvin-vointinsa ja elintasonsa kohottamiseen

Suuri-Suomi-haaveita

1920-luvun loppupuolella ja jälleen suu-ren lamakauden jälkeen 1930-luvulla.Eivät valtiovallan edustajat tehneetpolitiikkaa Suomen alueen laajentami-seksi. Olisivat he kai aseistaneet ja va-rustaneet armeijan paremmin, jos oli-si ollut tarkoitus vallata uusia alueita.Ei kai kukaan lähde paljain käsin suur-vallalta maa-alueita anastamaan.

Suur-Suomi haaveilijat löytyvät toi-selta puolelta rajaa. Stalin ja hänen lä-hipiirinsä suunnitteli Suomen ja Itä-Karjalan liittämistä yhteen ja näin muo-dostettaisiin karjalais-suomalainenneuvostotasavalta Neuvostoliiton yh-teyteen. Tätä haavetta ryhtyi heti Tal-visodan puhkeamisen jälkeen toteutta-maan Otto Wille Kuusisen johtama Teri-joen hallitus – tosin huonolla menes-tyksellä.

Suomen alueesta Karjalan kannaksel-ta oli tarkoitus liittää Leningradin lähel-lä oleva alue Venäjän FederatiiviseenNeuvostotasavaltaan suurin piirteinMannerheim-linjaa myöten ja tilalle oli-si saatu laaja alue Itä-Karjalasta. Suo-men itäraja olisi siirretty Laatokalta Sy-värijoen länsipuolitse Ääniselle ja siel-tä syvälle itään ja kaakkoon koukatenedelleen Vienanmerelle. KantalahdestaSallan korkeudelta raja olisi liittynytSuomen ja Neuvostoliiton rajaan. Sta-linin kanavakin olisi jäänyt selkeästiSuomen puolelle. Pohjoisessa ainoas-taan Kuolan niemimaa olisi jäänyt Ve-

näjän Federatiivisen Neuvostotasaval-lan hallintaan.

Suomen pinta-ala olisi lisääntynytvähintäänkin 50 prosenttia, jos nämäStalinin ja Kuusisen Suur-Suomi haa-veet olisivat toteutuneet. Aunus, Pet-roskoi, Karhumäki, Vienan Kemi ja mo-net muut pienemmät kaupungit olisivatsiirtyneet suuren Suomen kaupungeiksi.Näin ei kuitenkaan käynyt. Suomalai-set eivät Suur-Suomi -hankkeita hyväk-syneet, vaan ryhtyivät vastarintaan,kun neuvostojoukot yrittivät toteuttaahankkeen väkivalloin.

Olen pohdiskellut tilannetta, että tämäSuur-Suomi hanke olisikin toteutunut.Se Suomi, joka olisi 1990-luvun alussaitsenäistynyt Neuvostoliiton lopetet-tua itsensä, olisi ollut huomattavastisuurempi kuin nykyinen Suomi.

Ehkä oli kuitenkin parempi näin, ettäsaimme ja saamme elää nykyisessä va-paassa ja demokraattisessa, vaikkakinpienemmässä Suomessa, kuin että oli-simme joutuneet olemaan viisikymmen-tä vuotta Neuvostoliiton ja kommunis-tisen ikeen alla.

Hannu J. PaukkuSakkola-Säätiön

valtuuskunnan puheenjohtaja Harjatie 5, 32210 LOIMAA

GSM 0500-741296 [email protected]

Sakkola-Museon kesäkausi on al-kanut Kuokkalan MuseoraitillaLempäälässä. Sakkola-Museon

johtaja Antti Hynnä kertoo, että kesänvaihtuva valokuvanäyttely on pysty-tetty ja pääosa sen kuvista kertoo Ka-sarmilan kylästä.

Museoraitin museot ovat kesällä 2010avoinna 2.5.-31.8. 2010 tiistaista sun-nuntaihin kelo 11-17, maanantaisin sul-jettu, samoin juhannuspyhät.

Koko museoraitin pääsymaksut 3,5 eaikuisilta, ryhmiltä 2,5 e / henkilö sekälapsilta 1 e. Pääsymaksu sisältää nointunnin pituisen opastetun museokier-

Sakkola-Museon kesäkausi on alkanutroksen.

Museoraitilla on Lasten päivä sun-nuntaina 13.6.2010. Kuokkalankoskenmarkkinapäivänä 17.7. museoraitilla ontyönäytöksiä. Kyläseppä on takomas-sa pajamuseossa kesäsunnuntaisin klo11-17.

Kuokkalan museoraitti on Lempäälä-Seuran ja Lempäälän kunnan yhteises-ti omistama museoalue, jota Lempäälä-Seura ylläpitää. Menneitten vuosikym-menten tunnelmaan pääsee tutustu-maan kuudessa erikoismuseossa, joihinkuuluvat kauppamuseo, pajamuseo,parturi- ja kampaamomuseo, suutarimu-

seo, sotaveteraanien perinnekammarisekä pieneläjä Puskeman Kustaan tölli.Lisäksi museoraitin yhteen rakennuk-seen on sijoitettu hammaslääkärin väli-neet. Museoraitin yhteydessä on myöskarjalaisen Sakkola-Säätiön ylläpitämäSakkola-Museo, joka on toiminut jokymmenen vuotta.

Sakkola-Museota koskevat erityistie-dustelut mm. Antti Hynnä p. 0408490048tai Hannu Turkkinenp. 040 581 4398

Koko museoraittia koskevat kyselytmyös Lempäälän kunnan palvelupiste(03) 374 4507 ja 374 4502 tai Carita Koo-ta 050-326 7557.


70-vuotisjuhlallisuudet jatkuvat

Presidentti ja pääministeritervehtivät Karjalan Liittoa

Presidentti Tarja Halonen esitti seu-raavan puheen Karjalan Liiton juhlase-minaarissa 20.5.2010 Karjalatalolla.

- Olemme kuluvana keväänä muistel-leet paljonkin 70 vuoden takaisia tapah-tumia. Runsas kuukausi sitten vietim-me talvisodan päättymisen muistotilai-suuksia monin eri tavoin.

- Karjalan Liitto perustettiin vain viisiviikkoa talvisodan päättymisen jälkeen,tasan 70 vuotta sitten. Liitolla oli soti-en jälkeisessä tilanteessa tärkeä edun-valvontatehtävä hoidettavana. Satojentuhansien karjalaisten oli ollut pakkojättää tutut kotiseudut. Heille piti tarjo-

Karjalan Liiton 70-vuotisjuhla-vuoden kohokohtia on20.4.2010 vietetty Liiton perus-

tamisjuhla. Juhlapäivää vietettiin niinKarjalatalolla päiväseminaarissa kuinHelsingin kaupungintalon vastaanotol-la ja iltagaalassa Karjalatalolla.

Kutsuvieraille tarkoitettujen tilai-suuksien lisäksi tarjolla juhlavuodenkuluessa on erilaisia kaikille avoimia se-minaareja ja muita tapahtumia.

Juhlaseminaariin 20.4. pääpuhujaksioli saatu tasavallan presidentti TarjaHalonen. Tilaisuuteen valtioneuvostontervehdyksen toi pääministeri MattiVanhanen.

Karjalan Liitosta etujärjestönä puhuikansleri Kauko Sipponen. Elämänus-kosta ja uusille asuinsijoille sijoittumi-sesta kertoi FT Tarja Raninen-Siisko-nen. Evakkojen tekemisiä sodanjälkei-sillä työmarkkinoilla selvitteli KTT Mat-ti Sarvimäki. Aiheesta "Mitä evakkou-den jälkeen" puhui professori Karl-ErikMichelsen.

Laulunlahjaa esitti sopraano RaitaKarpo ja digitaalisen valokuvanäytte-lyn avasi liittovaltuuston pj. Matti Pu-hakka. Näyttelyn otsikko on "Karjalais-ten matkassa 1939-1945".

Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlavuodenkunniaksi Helsingissä järjestetään pe-rinteiset Karjalan Liiton kesäjuhlat.Karjalaiset Laulujuhlat -nimeä kantavatapahtuma kutsuu karjalaisia ystävi-neen Helsinkiin 18.-20.6.2010.

Myös loppuvuodeksi on luvassa ta-pahtumia, joista saa lisätietoa mm.osoitteesta

www.karjalanliitto.fi.

Marjo Ristilä-Toikka

ta mahdollisuus päästä uuteen alkuun.Karjalan Liitto pystyi vaikuttamaan siir-toväen maanhankintaan ja uudelleenasuttamiseen sekä korvauskysymyk-siin. Tehtävässä onnistumista auttoiLiiton laajapohjaisuus.

Halonen totesi, että Suomen silloisiaresursseja ajatellen kaksi väestönsiir-toa Karjalasta ja muiltakin menetetyiltäalueilta oli valtava ja kansainvälisestipoikkeuksellinen ponnistus.

- Se tapahtui kuitenkin kokonaisuu-tena nopeasti ja olosuhteisiin nähdenonnistuneesti.

- Sotien jälkeinen aika koetteli kan-

Presidentti Tarja Halonen Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlassa Karjalatalolla Hel-singissä 20.4.2010. Edessä Karjalan Liiton puheenjohtaja Markku Laukka-nen, presidentti Tarja Halonen ja Karjalan Liiton liittovaltuuston puheenjohta-ja Matti Puhakka. Takana liiton kunniajäsen Sulo Maanonen, toinen varapu-heenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström ja ensimmäinen varapuheenjohtajaRisto Kuisma. Kuva: Mervi Piipponen, Karjalan Liito.


samme kestävyyttä. Yhtä aikaa jälleen-rakennuksen kanssa oli maksettavasotakorvaukset. Ulkopoliittinen ase-mammekin oli pitkään epävarma. Tule-vaisuudenusko alkoi kuitenkin voittaa.

Sodan todellisuus näyttäytyi Karja-lan siirtolaisille hyvin konkreettisellatavalla.

- Nuo kokemukset säilyivät pitkäänmuistoissa ja vaikuttavat vieläkin. Ny-kyään sota-ajan muistoihin on monianäkökulmia. Yhä enemmän muistetaansota-ajan vaikutuksia sekä rintamallaolleisiin että siviileihin. Naisten ja las-tenkin kokemukset sota-ajasta ovat nytlopulta olleet esillä.

Halonen sanoi, että sotaa muistelles-samme nousee mieleen myös kysymysmiksi.

- Sodanjälkeinen aika ja sotasyylli-syysoikeudenkäynti, vaikka se fyysi-sesti kohdistui vain muutamiin ihmisiin,oli koko kansalle raskasta. Sotasyylli-syysoikeudenkäynti on jälleen noussutviime viikkoina keskustelun kohteeksi.

- Omasta puolestani voin sanoa, ettävaltaosalle suomalaisista on aina ollutselvää, että sotasyyllisyysoikeuden-käynnissä oli kysymys politiikasta, eioikeudesta. Oikeusvaltion vaatimuksiasotasyyllisyysoikeudenkäynti ei täyt-tänyt, mutta se ei ollut meistä kiinni.

Halonen kiitteli, että Karjalan Liitto onosaltaan pitänyt karjalaista perinnettäelinvoimaisena.

- Karjalasta siirtyneet ihmiset asutet-tiin eri puolille maata. He ovat tuoneetmukanaan omia perinteitään ja rikastut-taneet maamme kulttuuria. Perinteet jakulttuuri ovat välittyneet nuorillekin.

Pelkästään Karjalan siirtoväkeä oli yli400 000, kun Suomen väkiluku vuonna1940 oli 3 695 600.

- Onkin laskettu, että siirtoväkeä jaheidän jälkeläisiään olisi noin miljoona.Ei ole ihme, että moni tunnistaa juuren-sa luovutetussa Karjalassa. Siirtoväenhistoria on koko Suomen yhteistä his-toriaa, presidentti muistutti.

- Karjalaiset ovat olleet ajasta toiseenkahdesta suunnasta tulevan uskon-non, kulttuurin ja aikanaan maailman-katsomustenkin vaikutuspiirissä. Raja-seudun kansalla ovat ilot ja surut olleetmuita väkevämmät. He ovat joutuneetkestämään sodat, mutta rauhan aikana

heillä on ollut vilkkaat yhteydet eri kult-tuureihin. Tämä on varmasti ollut yksisyy siihen, että siirtoväki selvisi hyvinmyös uusissa oloissa.

Karjalainen identiteetti on toki muu-takin kuin siirtokarjalaisuuteen liittyvää.

- Karjalaisia asuu ja on aina asunutsekä Suomessa että Venäjällä. Suomi voiomalta osaltaan edistää vuorovaikutus-ta maidemme välillä ja alueellista kehit-tämistä. Lähialueyhteistyö tukee yhte-yksiä Suomen ja Venäjän Karjalan välil-lä. Lähialuevaroin on autettu monia kar-jalaisprojekteja. Yhteistyötä tarvitaanedelleen myös kulttuurin alueella, esi-merkiksi Viipurin kirjaston kunnostami-sessa, tuumasi Halonen.

Hän näki, että vähemmistökulttuuritja vähemmistöjen käyttämät kielet ovatmaallemme rikkaus.

- On tärkeää, että niitä tuetaan ja suo-jellaan.

- Karjalan kieli, vaikka se onkin Suo-men läheisin sukukieli, on ollut meilläpitkään melko tuntematon. Kuitenkinuseat tuhannet ovat maassamme senpuhujia.

Euroopan neuvostossa on laadittualueellisia tai vähemmistökieliä koske-va peruskirja.

- Viime vuoden marraskuussa annoinasetuksen, jolla tunnustetaan karjalankielen asema peruskirjassa tarkoitettu-na ei-alueellisena kielenä. Tämä toivot-tavasti edistää karjalan kielen tuntemus-ta, harrastusta ja käyttöä Suomessa,presidentti viestitti.

Karjalan Liitto on jo 70 vuoden ajantoiminut karjalaisten yhdyssiteenä,vaalinut karjalaista kulttuuria ja jakanutKarjalaa koskevaa tietoa.

- Tässä tehtävässään se on onnistu-nut erittäin hyvin. Liitolla on varmastitulevaisuudessakin paljon tehtävää.Samalla kun onnittelen 70-vuotiasta Liit-toa esitän parhaat kiitokset tekemästän-ne työstä, kiitteli presidentti.

Olemme hengissä...Karjalan Liitto perustettiin v. 1940,

koska karjalaisilla oli vahva tarve vai-kuttaa talvisodan päätyttyä siihen, mi-ten heidät uudelleen asutettiin, mitenhe saivat edes tilapäisen kodin ja työ-paikan.

- Oma kysymyksensä oli, miten kor-vata Karjalaan jäänyt omaisuus. Kol-

mas perustamismotiivi näyttää olleenyleinen karjalaisten puolesta puhumi-nen ja evakkokokemuksen tuntojen ja-kaminen.

- Nämä kysymykset olivat yhteiskun-nallisia ja ne saattoi ratkaista parhaitenparlamentaarista tietä. Siksi uuden lii-ton johtotehtäviin tuli ikään kuin hiljai-sella sopimuksella karjalaistaustaisiakansanedustajia kaikista kolmesta suu-resta puolueesta. Tämä linja on sittenjatkunut nykypäiviin. Pienenä poikke-uksena on liiton omankin historiankir-joituksen mukaan 1980-luvun loppu ja1990-luvun alku, jolloin liitossa ns. pa-lautuskeskustelun ollessa kiivaimmil-laan nousi sananmukaista puolueetto-muutta korostava painotus.

Pääministeri luetteli, että KarjalanLiiton näkyviä kansanedustaja-vaikut-tajia ovat olleet puheenjohtajat EemilLuukka, Erkki Paavolainen, Urho Kähö-nen, Johannes Virolainen ja MarkkuLaukkanen. Varapuheenjohtajista löy-tyy saman kaliiberin nimiä kuten vaik-kapa Eeno Pusa, Erkki Tuuli, RiittaUosukainen, Mauno Forsman, HannaMarkkula, Risto Kuisma ja Marjo Mati-kainen-Kallström.

- Liiton yhteiskunnallis-parlamentaa-rinen linja ratkesi heti alussa 1940, jol-loin T.M. Kivimäen suunnitelma pika-asutuslaiksi toteutettiin. Taustalla olikaksi asiaa: tasavallassa oli olemassamenestynyt asutuspolitiikan ja maare-formien perinne, jota nyt sovellettiinkarjalaisiin. Ja toisekseen karjalainenpientalonpoikainen maaseutuyhteisövahvoine valistusorganisaatioineenvastasi monella tavalla Suomen 1920-ja 1930 lukujen yhteiskuntaideaalia. Oli-siko se voitu hylätä talvisodan jälkei-sessä yhteisen kokemuksen mielenti-lassa?

Karjalaisista ei tullut pysyvästi leiri-majoitettua kansaa 1940 eikä 1944.

- Siirtoväki jäsentyi työn, rakentami-sen ja raivaamisen – sekä avioliittojen -kautta osaksi suomalaista yhteiskun-taa. Siksi ei myöskään tarvittu Saksantapaista Siirtoväen puoluetta, joka no-peasti olisi ajautunut yhteiskunnan si-vuraiteelle. Päinvastoin: karjalaistenäänestäjien ja luottamushenkilöidentuomana monen kunnan jähmeään kun-nallispolitiikkaan tuli uutta vireyttä jatasoittavaa henkeä. Karjalaisilla kun oli


VUOKSELA60-vuotisjuhlaHattulassa 6.6.2010

klo 10JUHLAMESSU ja HPE Hattulan Pyhän Ristin kirkossaSaarnaa rovasti Seppo KomonenMessun jälkeen lähetetään seppelpartiotSankarivainajien ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkeille

Jumalanpalveluksen jälkeenRuokailu Parolan Lukion ja Yhteiskoulun tiloissaKäynti Koulukadun puolelta

Klo 12.30Tervehdysten vastaanotto juhlapaikalla

klo 13VUOKSELA-SEURA ry:n VUOSIKOKOUSParolan Lukion ja Yhteiskoulun juhlasali

klo 1460-VUOTISJUHLAJuhlapuhujana Karjalan Liiton liittovaltuuston2. varapuheenjohtaja Maija-Liisa Lindqvist

Juonto Petri Liski

Tervetuloa!

VUOKSELA - SEURA ry

Karjalaiset Laulujuhlat HelsingissäKysy busseja ja majoitusta seuraavilta:

Kahden päivän matka la-su 19.-20.6.- Nokialta, 19.-20.06., Pekka Nyman 040-7161454

- Tampereelta, 19.-20.06., Seija Ahomäki 040-8471216

- Tampereelta, 19.-20.06., Ritva Surakka 040-7395282

Pääjuhlapäivä matkalle su 20.6.- Vesilahti - Lempäälä - Tampere

Markku Nuora 0400-637730Hannu Turkkinen 040-5814398Eero Pilviniemi 040-7089213

Paikkoja rajoitetusti, varaa pian omasi!

- ja on edelleen - tapana kohdella kaik-kia ihmisinä.

Sama seikka heijastuu Vanhasen mu-kaan jopa kirkkopolitiikkaan: KarjalanLiitto on tukenut ekumeniaa ja ortodok-sisen kirkon jälleenrakentamista.

- Karjalan Liiton parlamentaarisen alunansiosta karjalaisten asian ajaminen eiharhautunut yhteiskunnan ulkopuoli-seksi, aggressiiviseksi pakolaisjärjes-töksi. Karjalaisten asioita hoidettiinpoliittisen järjestelmän sisällä. Liitontoimintatavan ansiosta ns. Karjalankysymyksestä ei tullut sisä- eikä ulko-poliittista ongelmaa. Niinpä ne, jotkakärkevimmin ovat tarttuneet Karjalankysymykseen, ovat usein olleet suku-taustaltaan muita kuin karjalaisia.

Karjalan Liitto on nykyään kulttuuri-järjestö: se kantaa kollektiivista muisti-na Karjalaa ja karjalaisten kokemustaasuipa ihminen Suomessa tai vaikkaulkomailla.

- Muistamisen ja kohtaamisen muo-toja ovat sanomalehti, kesäjuhlat, ruo-kakulttuuri, kotiseutumatkat, kyläkirjat,pitäjähistoriat, sukututkimus. KarjalanLiiton piirissä on myös uskoakseni jatietoni mukaan käyty rehellisimmät kes-kustelut toisesta maailmansodasta, rau-hanehdoista ja Karjalan menetyksestäkuin myös historiallisen kohtalon kes-tämisestä.

- Liiton työ suuntaa tulevaan. Voi sa-noa, että karjalaisuus jatkuu Suomenrajojen sisällä jo neljännessä polvessa.

Eräät kehityksen uusimmat vaiheetovat nekin toteutuneet Karjalan Liitontuella.

- On perustettu Viipuri-keskus, jollaon toimipisteet sekä Viipurissa että Lap-peenrannassa. Tulevana kesänä Viipu-rin linnan neljässä salissa esillä näytte-ly, joka kertoo kaupungista autonomi-an ja itsenäisyyden ajalla.

Vanhanen halusi tuoda juhlivalle lii-tolle pääministerinä Valtioneuvostontervehdyksen ja toivottaa menestystätulevina vuosikymmeniä.

- Itsekin karjalaiseen sukuun kuulu-vana onnittelen teitä myös henkilökoh-taisesti. Vanhoilla karjalaisilla oli hirte-hinen tapa tervehtiä tuttujaan ja ystä-viään kysymyksellä : - Vielhä siekii oothengissä! Vastaus voi olla monenlai-nen, mutta myönteinen se yhä on: - Meolemme hengissä. -MRT


Vuoksela-Seuravarustautuu60-vuotis-juhlaan

Tapio Sihvolle syntymäpäiväonnittelut esitti Kauko Komonen ja kukatojensi Ebba Penttilä.

Kokousedustajat kahvitauolla. Vas. Martta Repo, Anu Pirttilahti, Ossi Tukia,Laila Saario, Tapio Sihvo, Taisto Virkki ja Aimo Kymäläinen. Kuvat Ebba Pent-tilä.Seuramme hallituksen kokousten

ajankohdaksi on lähes vakiintu-nut viikonvaihde. Se lienee seu-

rausta kiireisten, vielä työhistoriaansatoteuttavien aikataulusta. Lauantaina,17.4. aloitti kokousmatkansa varapu-heenjohtaja Kauko Komonen Forssas-ta. Hän keräili muut Lounais-Hämeestätulevat kuin koulubussinkuljettaja ko-tiportilta turvalliseen ja varmaan kyy-tiinsä. Se on tässä vuosien saatossatullut monesti todettua. Kanta-Hämees-tä ja Tampereen suunnasta tulevat kul-kevat omilla kyydeillään Hämeenlin-naan.

Olemme niputtaneet kokouksia samal-le päivälle ihan käytännön syistä. En-sin piti palaveria seuran juhlatoimikun-ta. Vuosijuhlan järjestämisessä on mo-nenlaista ”miitittävää”, vaikka Hattulankunta ja seurakunta ovat hyvin myön-teisellä asenteellaan helpottaneet juh-lajärjestelyjämme.

Juhlapäivä alkaa Pyhän Ristin kirkos-sa, johon aikanaan sijoitetut Vuokse-lan kirkon kellot kutsuvat kaikki juhla-vieraat 6.6. jumalanpalvelukseen. Saar-nan pitää viimeinen Vuokselassa syn-tynyt, nyt jo eläkevuosiaan viettäväSeppo Komonen.

Viimeisestä Vuokselan kirkossa vie-tetystä jumalanpalveluksesta hänellä eiole omakohtaisia muistoja, mutta uskoi-sin niitä olevan vielä monella kirkkoonsaapuvalla. Se viimeinen Vuokselankevät ja alkukesä se kun ei mielestä poislähde, ei sitten millään.

Juhlapäivää jatketaan Hattulan kou-lukeskuksessa, Parolassa. Aluksi ruo-kailemme ja sitten vuosikokouksen jäl-keen klo 14.00 alkaa vuosijuhla. Juhla-puhujaksi olemme saaneet Karjalan-Lii-

ton Liittovaltuuston 2. varapuheenjoh-tajan Maija-Liisa Lindqvistin. Monipuo-lisesta musiikkiohjelmasta toivommelöytyvän jokaiselle jotakin. MonienVuoksela-juhlien armoitettu taitaja, Paa-vo Liski ei ole enää joukossamme, mut-ta poika Petri on luvannut kantaa kor-tensa kekoon.

Niin se toinen kokous, se alkoi kunsaimme ensimmäisen päätökseen. To-sin ensin hallitus muisti puheenjohta-jaansa Tapio Sihvoa, joka pakeni maa-liskuista merkkipäiväänsä Lappiin. Hänsai kiitokset, kukat ja vahvan vetoo-mukseen virkeään jatkoon.

Piirakat ja kahvi virkistivät ja niin al-koi vuosikokousta valmistelevien asi-oiden käsittely. Sopuisesti selvitettiinja suunniteltiin niin mennyttä vuottakuin tulevaakin toimintaa. Oleellisinmuutos seuran taloudellisessa tilan-teessa aiheutui Vuoksela-Säätiön lak-kauttamisesta ja säätiön varallisuudensiirrosta Vuoksela-Seuralle vuoden2009 marraskuun lopussa.

Huolen aiheena on, niin kuin monellamuullakin karjalaisella seuralla, nuortenmukaan saaminen toimintaan. Toisaal-ta tiedostamme tämän päivän vaatimuk-set työelämässä. Uskomme kuitenkin,että jokainen mukaan tuleva, eläkeikää-kin lähestyvä, on uusi tuulahdus ja an-taa uskoa tämän, kuusikymmentä vuot-ta toimineen, rakkaan kotipitäjämmemuistoa vaalivan seuran jatkumiselle.

Ebba Penttilä


Juhlapäivä on lauantai 3.7.2010.Hartaushetki ja kukkalaitteiden lasku uudella hautausmaalla klo 11Puhe rovasti Pauli Tuohioja

Kyläkulkue Lahjoitusmaatalonpoikien patsaalleKukkien lasku ja puhe

Pitäjäjuhla KulttuuritalollaJuhlapuhe rovasti Pauli TuohiojaSuomalaisten ja venäläisten esityksiä

Kulttuuritalolla on mahdollisuus ruokailla(lounas, kahvi/tee ja suolaista ”pikkusyötävää)

Yhdessäoloa Vorken rannassaKahvittelua, makkaranpaistoa (omat eväät ja kahvit busseittain),leikkimielisiä pelejä ja otteluita (myös venäjä-suomi -pelejä), yhteislaulua ja mukavaa yhdessäoloa ja tarinointia

Pitäjäjuhlamatka 2.-5.7.2010Metsäpirtti Seura ry järjestää juhla- ja kotiseutumatkan 2.-5.7. Metsäpirttiin.

Lähtö on perjantaina 2.7. klo 6 Lahdesta, mistä matka jatkuu Tampereen,Helsingin ja Vaalimaan kautta Metsäpirttiin.Paluu on maanantaina 5.7. samaa reittiä.

Matkan hinta on 350 euroa (2 hh) puolihoidolla. Hinta sisältää matkat,majoituksen (aamiainen ja päivällinen), ryhmäviisumin, pakollisen hoito-kuluvakuutuksen. Majoitus on Suontaan laskettelukeskuksessa Valkjärvellä.

Sunnuntaina 4.7. on vuorossa kotikyläretket. Bussi on koko päivänretkeilijöiden käytössä ja kierrämme sillä Metsäpirttiä. Pyrimme myösjärjestämään matkalaisten käyttöön venäläisen ”taksin”. Taksien hintatiedotselviävät vasta paikan päällä, samoin paikallisen tiestön kunto.

Mikäli matka-aikataulu sallii, tutustumme matkan varrella oleviinmielenkiintoisiin kohteisiin.Metsäpirtti Seuran puheenjohtaja Kalevi Hyytiä antaa apuakotitilojen sijaintien määrityksissä.Tiedustelut: [email protected] tai 040 502 2750.

Ilmoittautumiset 28.5. mennessä Pirkko Hyytiälle,[email protected], puh. 050 544 2854

Tervetuloa mukaan!

Metsäpirttijuhlat 2010Lähde mukaan pitäjäjuhla-

ja kotiseutumatkalle Metsäpirttiin!

Karjalan Liitonhistoriateoksessa rehellistä tilitystä

Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlallisuudet aloitettiin julkistamalla Karja-lasta on kysymys - Karjalan Liitto

1940-2010 historiateos. Runsaat 200 sivuakäsittävä kirja kertoo rehellisesti myös ki-peistä sisäisistä vaikeuksista ja myrskyi-sistä vuosista.

Historiakirjatoimikunnan puheenjohtaja,Karjalan Liiton varapuheenjohtaja RistoKuisma kuvailee teoksen olevan järjestö-historia, juhlakirja ja myös kuvateos.

– Kirja sisältää uutta, mielenkiintoista jaennen julkaisematonta tietoa Karjalan Lii-ton toiminnasta. Kirjassa kerrotaan taus-toja muun muassa liiton johdon valinnoilleja liiton 1990-luvun talouskriisille, valaiseeRisto Kuisma.

Kuisman viittaamiin ennen julkaisemat-tomiin tietoihin sisältyy esimerkiksi ny-kyisen puheenjohtajan valinnan taustat.Markku Laukkanen on ollut tehtävässäänvuodesta 1995. Häntä esitti puheenjohta-jaksi silloinen liiton kunniapuheenjohtajaJohannes Virolainen. Ehdolla oli myös sil-loinen kansanedustaja ja nykyinen päämi-nisteri Matti Vanhanen. Virolaisen valintaoli kuitenkin Laukkanen, jonka hän katsoiottavan vastuun Karjalan Liitosta.

Kirjassa kerrotaan Ylläsjärven Tunturi-majan remontin ja sitä varten otetun va-luuttalainan aiheuttamista ongelmista, kunmarkka devalvoitiin vuonna 1992 ja liitonvelkamäärä nousi 12 miljoonaan markkaan.Liitto perusti silloin Ylläsjärven Tunturi-hotelli Oy:n, jolle koottiin osakepääomaayleisellä osakeannilla. Konkurssi oli kui-tenkin niin lähellä, että suunniteltiin jo uu-den liiton perustamista, kunnes velkojienkanssa päästiin sopimukseen.

Historiateoksen sivuilta voit lukea myösmiten presidentti Urho Kekkonen neuvot-teli Neuvostoliiton edustajien kanssa 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa Karjalasta.Hänkään ei saanut tuloksia ja johtohenki-löiden vaihduttua keskustelu tyrehtyi.

Karjalasta on kysymys -teoksen aikajär-jestyksessä etenevän kertomuksen kirjoit-tajia ovat Antti O. Arponen, Terhi Willmanja Risto Kuisma. Selventävät teema-artik-kelit käsittelevät Karjalataloa (Karjala-leh-den päätoimittaja Antti O. Arponen), Kar-jalan kysymystä (kansleri Kauko Sippo-nen), Bomba-taloa ja Ylläjärven tunturima-jaa (Räisäläisen päätoimittaja KullervoHuppunen) ja kotiseutumatkailua (toimit-taja Irma Sinerkari).


MATKATARJONTAAMME VUONNA 2010 –www.vesilahdenliikenne.fi

3. – 6.7.2010 TURKKISET JA MUUT ROTUPORSAAT SAKKOLAAN- Neljän päivän mittainen matka Terijoelle ja Sakkolaan.- Kohteita mm. rantatie Terijoelle, Kronstadt ja Sakkolankylät, Keljan muistomerkki- Majoittuminen Terijoella (1 yö) ja KiviniemessäLosevskayan uusituissa huoneissa (2 yötä).- Hinta 350 euroa/hlö, sisältäen mm. bussikuljetukset,majoituksen puolihoidolla sekä ryhmäviisumin.- Bussireitti Narva–Lempäälä–Tampere–Lahti–Vaalimaa

19. – 22.7.2010 LAATOKAN KIERROS- Kierrämme Laatokka-järven ja näemme matkan varrellamonia mielenkiintoisia kohteita, kuten mm.Vanha Valamo, Aunuksen kaupunki, Syväri.- Majoitukset Sortavalassa, Aunuksessa ja Terijoella.- Kysy tarkemmat matka- ja hintatiedot.- Bussireitti Narva – Lempäälä – Tampere – Lahti

Tarkemmat matkaohjelmat, muut lisätiedotja ilmoittautumiset:

Myllytie 58, 37370 NARVA p. (03) 373 [email protected] Hannu Turkkinen p. 040 581 [email protected]

KIRVESMÄKIKERHOLTA KIRJATMetsäpirtti Meille Rakas. Kaikki 4 osaa yhteensä 90 euroa

Osat erikseen 25 euroa

Eero Laurila: Talvisota, Taipale-Kirvesmäki 35 euroaEero Laurila: Talvisota kuvateos, Taipale 40 euroa

Kalervo Paukku: Kirvesmäki helmi Karjalan kruunussa 35 euroa

Suvannon ja Taipaleenjoen kainalossa, kyläkirja 30 euroaKempin Rykmentti 30 euroaSotaorvon vala 30 euroa

KARTATVärikartta ja asukasluettelot, Taipaleenjoen tienoot 20 euroaVärikartta, taistelupaikat, Taipaleenjoen tienoot 20 euroaMetsäpirtin 3-osainen värikarttasarja kokonaan 30 euroa

Osat erikseen 12 euroa

Hintoihin lisätään postikulut. TILAUKSIA VASTAANOTTAVAT:Aulis Ukkonen 0400 522854, Mauri Ukkonen 050 9192629Tapani Myöhänen 040 5747755

Lähde kanssammeSakkolaan 1.7.-4.7.2010.

Toinen retkipäivä vietetäänSakkolassa ja toisena retkipäivänä

mahdollisuus käydä myös Konevit-sassa. Puolihoidolla ja yhteisten retkipäivien kuljetukset sisältyvät

matkaan. Ostosaikaa meno- japaluupäivinä Viipurissa.

Kysy lisätietoja pikaisesti,vain muutama paikka jäljellä:

Tuija Matikainen p. 040-7452206

Paukkujenseitsemäs sukumatka

Karjalan kannakselle,suvun synnyinseuduille

Sakkolaan, Metsäpirttiin,Rautuun ja mahdollisesti

ympäristökuntiin järjestetäänto 15.7. - su 18.7.2010.

Tavoitteena on järjestää kaikillemahdollisuus tutustua

suvun entisiin asuinsijoihin.Ohjelma määräytyy osanottajien

toiveiden mukaan.Matkan hinta

noin 350 euroa / henkilö

Matkalle voi ilmoittautua muitakinkuin Paukun sukuun kuuluvia, muttamatka tehdään Paukkujen ehdoilla.

Tiedustelut ja ilmoittautuminensukutoimikunnan puheenjohtaja

Hannu J. Paukku,Harjatie 5, 32210 LOIMAA,

puh. 0500-741296,[email protected]

www.sakkola.fi

www.vuoksela-seura.fi

www.metsapirtti.net

PITÄJÄMMEINTERNETISSÄ


Sakkola-Säätiön valtuuskunta ko-koontui kevätvuosikokoukseensa Lempäälään 24.4.2010. Sään-

tömääräisellä asialistalla oli etupäässäviime vuoden toimintakertomuksen jataloudenpidon hyväksyminen.

Valtuuskunta hyväksyi kiitoksin vuo-den 2009 toiminnan, josta säätiön sih-teeri Matti Naskali oli laatinut varsinseikkaperäisen koosteen. Hallituksenvarapuheenjohtaja ja taloudenhoitajaAila Alanen esitteli tilit, joiden todet-tiin noudattaneen asianmukaisesti toi-mintakertomuksessa kerrottuja tapah-tumia, ja samaa mieltä olivat myös tilin-tarkastajat lausunnossaan.

Kokousta luotsannut valtuuskunnanpuheenjohtaja Hannu J. Paukku kertoiystävyyskuntatoimintaa edelleen yllä-pidettävän Venäjän viranomaistensuuntaan; toiveissa on mm. tavata Kä-kisalmen uusi kunnanjohtaja. Hallituk-

Sakkola-Säätiön valtuuskuntakatsasti kiitoksella viime vuoden

sen pj. Hannu Turkkinen totesi, ettämahdollisuuksien mukaan viritelläänmyös tapaamista ja retkeä Ruotsiin,Sakkolan taannoiseen kummikunta Hör-byhyn.

Kylä/koulupiirikirjojen julkaisupro-jekti jatkuu edelleen. Aineistoa on ke-rätty useammista kylistä. Kokoon saa-dun aineiston perusteella säätiön halli-tus on päättänyt kyläkirjoista seuraa-vaa: Omaksi kirjaksi koostetaan Viiksan-lahden koulupiiri, joka käsittää kylätKasarmila, Viiksanlahti ja Valkjärvi (Ven-näin Valkjärvi). Tämä kokonaisuus onnähty järkeväksi yhdistelmäksi niin ai-hepiirinsä kuin taloudelliset näkökoh-dat huomioiden, ja mikäli suurempia vii-vytyksiä kirjan koostamisessa ei il-maannu, kirja saataneen valmiiksi elo-kuun alkuun mennessä ja julkaistavak-si Sakkola-juhlilla Vesilahdessa.

Hieman tuonnempana on aikomus

koota Kiviniemestä oma kirjansa. Riis-kan kyläkirjan aineksista on valtaosa jokoossa, ja Riiska-kirjan kokoaminenvauhdittuu seuraavaksi.

Odotuksissa on myös Pannusaari-Haitermaa-Lupra -kirjan aineistojensaaminen taittoon, ja saattaa olla, ettämyös Hovinkylä-Ojaniemestä tehdäänkirja Sakkola-Säätiön julkaisujen sar-jaan.

Viime vuonna päivänvalon näki Sy-dän-Sakkola eli Kirkonkylä-Luprikkala,Karhola ja Sipilänmäki. Samoin uusin-tapainos saatiin aikaan kauan odote-tusta Sakkolan kylät tuvasta tupaan1939 -kirjasta.

Sakkola-Museon kesään 2010 toivottiväen tervetulleeksi Antti Hynnä. Hänkiitteli lahjoituksista, joita edelleen ko-koelmiin kertyy, valokuvista erilaisiinesineisiin. Kesänäyttelyn pääteemanaon Kasarmila, jonka seutuvilta siis uut-

Sakkola-Säätiön valtuuskunnan kokouksesssa Hannu J. Paukku (vas.), Matti Naskali, Esko Kallonen, Yrjö Pitkänen,Mervi Äikäs ja Risto Jääskeläinen.


Suvannon Seudun säätiöttutustuvat kevään yhteis-matkallaan Käkisalmeen

ta kirjaakin odotellaan.Meneillään on myös mm. valokuvien

syöttäminen aineistotietokantaan, jos-ta esimakua saa nettisivuiltawww.sakkola.fi.

Ja pienenä vinkkinä: museolle pesiy-tynyt iso emakko on saanut uusiaporsaita…Museo on kesäkaudella aukimaanantaita lukuun ottamatta päivittäinkello 11-17.

Suvannon Seutu-lehti jatkaa ilmesty-mistään kahdeksan vuotuisen numeronvoimalla. Aineistoa on tullut edelleenkiitettävästi, ja sivumäärääkin on lisät-ty tarpeen mukaan. Tilauksen saa edel-leen edulliseen 25 euron hintaan.

Vesilahden matkailuasiamies, Sakko-la-Säätiön uusi arkistonhoitaja SatuKarvinen kertoi, että kesän Sakkola-juhlien valmistelut ovat hyvässä vauh-dissa. Juhla pidetään Vesilahdessa sun-nuntaina 1. elokuuta – tervetuloa!


Suvannon seudun pitäjäyhteisöjen vuoden ensimmäinen tapaaminenpidettiin talvella Hämeenlinnassa Vuokselan isännöidessä tilaisuutta.Suvannon seudun yhteistyötä tekevät pitäjäyhteiset ovat Vuokselanlisäksi Käkisalmi, Metsäpirtti, Rautu, Räisälä, Sakkola ja Vpl. Pyhäjärvi.

Naapuripitäjät ovat jo usean vuoden ajan lujittaneet yhteistyötäänmm. tekemällä tutustumismatkoja Karjalaan. Tänä keväänä esittelyvuo-rossa on Käkisalmi lähiympäristöineen. Toukokuussa tehtävää yhteis-matkaa valmistelleet Erkki Heiskanen ja Marja Huovila Käkisalmi-Sääti-östä kertoivat tutustumiskohteista: luvassa on mm. arkkitehtonisia jaargeologisia kohteita.

Suvannon alueen toimijoita on myös Suvannon seudun sukututki-muspiiri, jonka tutkii parhaillaan vuoden 1918 sotasurmia sekä keräätietoa kylien nimistä.

Seuraavan kerran Suvannon seudun pitäjäyhteisöt kokoustavat Lem-päälässä 26.9.2010. Tilaisuuden järjestelyvastuussa on silloin Vpl. Py-häjärvi-Säätiö.


Suvannon seudun pitäjäyhteisöjen edustajat tapaavat kahdesti vuodessa.Alkutalvesta kokoonnuttiin Hämeenlinnassa Vuokselan väen johdolla.Istumassa vas. Anja Kuoppa (Metsäpirtti), Pirjo Kiiala ja Kaarina Pärs-sinen (Pyhäjärvi) ja Ebba Penttilä (Vuoksela). Seisomassa vas. MattiNaskali (Sakkola), Taisto Virkki (Vuoksela), Erkki Heiskanen (Käki-salmi), Aila Alanen, Hannu Paukku ja Antti Hynnä (Sakkola), SalmeRintala (Pyhäjärvi), Kullervo Huppunen (Räisälä), Yrjö S. Kaasalainen(Pyhäjärvi), Kalevi Hyytiä (Metsäpirtti) ja kokouksessa puhetta johtanutTapio Sihvo (Vuoksela).

Sakkola-Säätiön60-vuotishistoriikki

Lähes 100 sivua,värikuvin,

10 euroa kpl.Tilaa omasi! p. 040 730 2622

Sota muistoissa – Lempäälänveteraanien kertomuksia-kirjan hinta on 25 euroa.

Tilaukset:Ritva Mäkelä, puh. 050 518 5010,[email protected]

Raili Reini 050 383 9675,[email protected]


Vuoden 1945 keväällä säädettiinmaanviljelysväestöä vartenmaanhankintalaki. Sen mukaan

sekä maatilan että asuntotontin tai ka-lastustilan Karjalassa omistaneille pitihankkia korvaavat tilat ja tontit Suomenuusien rajojen sisäpuolelta.

Suomeen muodostettiin tuolloin noin45 000 uutta maatilaa ja 56 000 asuinti-laa. Tehtävä valmistui pääosin vuoteen1959 mennessä.

Asutustoiminta vaati kohteiden ra-kentajilta ja suomalaiselta yhteiskunnal-ta voimakasta aineellista panostusta jaasutusorganisaatiossa mukana olleiltavaltavaa työtaakkaa. Suurimman työntekivät kuitenkin itse rakentajat perhei-neen raivatessaan peltoja ja laitumia,rakentaessaan uusia asumuksia ja na-vettoja.

Veikko Vennamo toimi Maatalousmi-nisteriössä asutustoiminnan vaikutta-jana ja johtajana vuosina 1944-1959.Hän vaikutti merkittävästi siirtokarja-laisten ja rintamamiesten asuttamiseen.

Lapinlahden Karjalaiset ry:n aloit-teesta vuonna 1996 lähdettiin viemääneteenpäin Asutusmuseohanketta, jo-hon osallistui mm. Karjalan Liitto ry.Hanke johtikin Asutusmuseosäätiönperustamiseen. Säätiörekisteriin se mer-kittiin 18.2.2000.

Museon vihkiäisjuhla pidettiin 5.-6.8.2000.

Lapinlahdella, Alapitkän kylässä si-jaitsevassa Suomen Asutusmuseossasiirryt sotien jälkeen syntyneiden asu-tustilojen elämään – maalaisarkeen, jo-hon liittyvät satojen tuhansien nyky-suomalaisten juuret. Aidossa miljöös-sä aika on pysähtynyt 1950-1970- lu-vuille, radiosta kuuluu Maanmiehentietolaari ja talonväen kädenjälki on voi-makkaasti läsnä.

Lisää tietoja saawww.lapinlahdenkarjalaiset.net.

Siirtoväen asuttaminen –Asutusmuseon perustaminen

Veikko Vennamonmuistomerkki Lapinlahdelle

Veikko Vennamon työn erityisestähuomioimisesta ja kunnioittamisesta onjo pitkään ollut siirtokarjalaisilla harkin-nassa. Asutusmuseon viereen sijoittu-valla muistomerkillä on tarkoitus kun-nioittaa Vennamon keskeistä asemaa yli420000 karjalaisen siirtolaisen ripeässäasuttamisessa sotien jälkeen. Muisto-merkin saamiseksi hänelle neuvottelutaloitettiin jo muutama vuosi sitten Kar-jalan Liiton, Suomen asutusmuseosää-tiön ja Lapinlahden kunnan sekä Ven-namon suvun edustajien kesken.

Karjalan Liitto vetää muistomerkki-hanketta, jonka toimikunnan puheen-johtaja on Markku Laukkanen. Hank-

keen suojelijana on pääministeri MattiVanhanen.

Hanke on edennyt loppuvaiheeseeneli muistomerkki paljastetaan SuomenAsutusmuseon läheisyydessä Ylä-Sa-vossa Lapinlahdella 22.5.2010.

Muistomerkin tekijä on kuopiolainenkuvanveistäjä Herman Joutsen, joka onsyntynyt Salmissa Laatokan Karjalas-sa. Hän on tehnyt aiemminkin useitasiirtokarjalaisuuteen liittyviä reliefejä jamuistomerkkejä.

Karjalan Liiton juhlavuoden 2010 ta-pahtumiin liittyen lauantaina 22.5. onmyös Lapinlahdella ”Asutustoiminta1940-1958 ja Veikko Vennamo” -juhla-seminaari.

Taisto Virkki

Raivaajan ja rakentajan kunniakirjaoli monen kodin seinällä kunniapai-kalla.


Karjalan Liitto, jonka perustamisesta onkulunut 20.4.2010 70 vuotta, toimi alunpitäen karjalaisten etujärjestönä laajen-tuen ajan saatossa myös kulttuuri- jaharrastusjärjestöksi. Karjala-kysymys-tä ei ole myöskään unohdettu.

Jo alunperin Karjalan Liitto kannustikarjalaisia uusilla asuinsijoilla perusta-maan alueellisia karjalais- ja pitäjäseu-roja.

Esimerkkinä otettakoon Tammelankunnan alueella tapahtunut toiminta.Tammelan Karjalaseura ry perustettiin30.6.1946 paikalla olleiden 40 henkilönpäätöksellä. Ensimmäisten vuosien toi-minnan pääpaino oli karjalaisten talou-dellisten ja sosiaalisten olojen paranta-minen sekä ohjaus- ja neuvontatoimin-ta. Näin karjalaisten elämä jatkui uusillakotikonnuilla. Keski-iän mies ja nainensiirtyi hiljalleen vanhuutta vastaanot-tamaan. Se sukupolvi, joka 10-15-vuo-tiaana lähti vanhempiensa mukanaevakkopolkuja kulkemaan, on siirtynytpuolestaan aikuisten kirjoihin. Joillakinon jo omat perheet huollettavanaan.Heidän keskuudessaan elävät vielämuistot kotoa ja he ovat karjalaisenheimon lapsia mieleltään ja kieleltään.

Oma tupa, oma lupa –Raivaajan ja rakentajan kunniakirja

Tammelan Kar-jalaiset ry:n ti-laisuudessa ol-lutta väkeä1950-luvulla.

Nuoriso harrastaa ja elää uuden koti-seudun yhdistyselämässä mukana jaosaksi juurtunut paikalliseen nuoriso-ja yhdistyselämään.

Karjalaseuran toiminnassa on tärkeäl-lä sijalla Karjalan Liiton toimintaohjeet.

Karjalan Liitto myönsi siirtokarjalai-sille uudistilojen ja korven raivaajille1940- ja 1950-luvulla taiteilija AarnoKarimon suunnitteleman kunniakirjan.

Taulun kuva-aihe esittää suomalaisel-le maanviljelijälle tuttua uudisraivaajaa,valtavan kannokon kimpussa on nuo-rukaisia, jopa poikanenkin. Uuden pir-tin rakennustyön alku on taustalla, äitilapsineen ja mummokin avotaivaan alletehdyn tulen ääressä ruokaa valmista-massa (kuva viereisellä sivulla).

Karjalaisille tuttu ja koettu näkymä.Alareunassa on Karjalan vaakunaa

esittävän aiheen molemmin puolin teks-ti: ”Oma tupa, oma lupa”. Taulu onomistuskirjoituksella signeerattu sekävarustettu juoksevalla numerolla.

Tammelan Karjalaseuran vuoden1952 tärkein tapahtuma olikin raivaaji-en ja rakentajien kunniakirjojen jakami-nen 11.3. pidetyn vuosikokouksen yh-teydessä. Tällöin 91 karjalaisperhettä

sai uuden kotinsa seinälle kunniakirjanmuistuttamaan vuosien uurastuksestauusilla asuinsijoilla.

Vuosikymmenien ajan olen nähnytlapsuuskotini salin seinällä Tammelas-sa tuolloin vanhemmilleni luovutetuntaulun. Vasta nyt olen siihen syvälli-semmin tutustunut ja tiedostanut tau-lun historiallisen taustan. Me lapsetolimme mukana perheen erilaisissa töis-sä auttamassa kykyjemme ja voimiem-me mukaan. Nyt vasta ymmärrän syväl-lisemmin vanhempieni raskaan työnmerkityksen. Ne ajat ovat painuneetmieleeni pysyvästi.

Kunniataulun omistuskirjoituksenteksti kuuluu:

KARJALASSAkadottamanne, uudelleenTammelan kunnan Lunkaan kylässäkohottamanne kodin onneksi jamenetetyn muistoksi on TeilleTYYNE ja ESA VIRKKIOmistettu tämä raivaajan ja rakenta-

jan kunniakirja24.6.1949KARJALAN LIITTO n:o 1616

Taisto Virkki


Tapahtumia 80 vuotta sitten – kevät 1930Virkkiläiset eroavat Pölläkkälän Osuuskaupasta

Virkkilässä toimivan Pölläkkälän Osuuskaupan sivumyymälän jäsenistön kes-ken on herännyt tyytymättömyyttä mainittua kauppaa kohtaa. Asian johdostaovat kyläläiset pitäneet äskettäin kokouksen, jossa he yksimielisesti päättiväterota Pölläkkälän Osuuskaupan jäsenyydestä ja pyrkiä jäseniksi omassa kun-nassa toimivaan Vuokselan Osuuskauppaan.

Hanketta edelleen ajamaan valitun toimikunnan jäsenet maanviljelijät VäinöVirkki ja Mikko Ryyppö esittävät kyläläisten toivomuksen Vuoksela Osuuskau-pan hallitukselle toukokuun 9.päivänä pyytäen samalla, että Vuokselan Osuus-kauppa koettaisi mahdollisimman pian avata sivumyymälän Virkkilän kylässä.Mikäli Pölläkkälän Osuuskauppa ei haluaisi myydä myymälähuoneistoaan, tulisietsiä tilalle sopiva huoneisto.

Asiasta keskusteltua päätti Vuokselan Osuuskaupan hallitus ryhtyä toimiinmyymälän järjestämiseksi Virkkilään. Mainittu kyläkunta kuuluu sekä kunnalli-sesti että alueellisesti parhaiten Vuokselan Osuuskaupan piiriin.

Pölläkkälän Osuuskaupan kanssa asiasta neuvottelemaan sekä muutenkin asi-aa valmistelemaan valitsi hallitus toimielimen, johon tulivat kaupanhoitaja EliasLempinen sekä hallituksen jäsenet Joos Vaari ja Matti Romu.

VakuutusasiaaSuomen Maalaisten Palovakuutusyh-

distyksen piiriasiamies Onni Valio ke-räsi vuodelta 1930 vakuutusmaksujamm.

- Vuokselassa; talollinen HjalmariNäppisellä 26.5 klo 9 – 11 ap.- Metsäpirtissä; poliisi Luukolla10.6. klo 11 – 3 ip.- Kiviniemessä; kauppias JooseppiSipposella 11.6. klo 10 – 1 ip.- Sakkolassa; kunnantalolla16.6.klo 10 – 2 ip.Huom! Kun yksityisiä ilmoituksia ei

lähetetä, niin kehoitetaan tarkoin pai-namaan mieleen maksuaika ja -paikka.

VerotusasiaaVuokselan kunnan verovelvollisille

ilmoitetaan täten, että tuloja omai-suusveroluettelon lyhennysote on asi-anomaisten nähtävänä allekirjoittaneenluona Virkkilässä vuoden 1930 touko-kuun 20. päivästä kesäkuun 5. päiväänsaakka joka arkipäivä klo 10-2 päivällä.

Samalla ilmoitetaan, että se, joka tah-too valittaa hänelle määrätystä veros-ta, antakoon 30 päivän kuluessa ensik-si mainitusta päivästä, sitä lukuun ot-tamatta, Viipurin läänin Tarkastuslau-takunnalle osoitetun valituskirjelmän al-lekirjoittaneelle verotuslautakunnanpuheenjohtajalle.

Vuokselassa 8. päivänätoukokuuta 1930.Hj. NäppinenTulo- ja omaisuusverolauta-kunnan puheenjohtajaSeurakunta-asiaa

* Sunnuntaina 4. päivänä toukokuuta on rippi ja H. P. Ehtoollinen. Jumalanpal-velus alkaa klo 10. Rippikirjoitus pappilassa edellisenä päivänä.

* Äitienpäiväjuhlia vietetään kylien kouluissa äitienpäivänä. Koulujen opetta-jat ja oppilaat ovat järjestäneet ohjelmaa ja seurakunnan pappi osallistuu joihin-kin juhliin mahdollisuuksien mukaan.

* Vuokselan seurakunnan kirkonkokouksessa sunnuntaina 18. päivänä touko-kuuta 1930 päätettiin anoa, että kirkkoherran virka saataisiin julistaa haettavaksiehdolla, että pappilan päärakennus korjattaisiin vuonna 1931. Virkatalo ei nyky-kunnossa täytä asetuksen vaatimia ehtoja.

* Samassa kokouksessa käsiteltiin vuoden 1929 tilit ja tilintarkastajain lausun-to. Tilivelvollisille myönnettiin vastuuvapaus.

* Päätettiin myös teettää kirkon ympärille kiviaita. Samalla päätettiin vedotaseurakuntalaisten hyväntahtoisuuteen ja kehottaa runsaslukuisesti saapumaanaidanrakennustalkoisiin myöhemmin ilmoitettavana aikana.

Rippikoululaisia Vuokselan uudenkirkon portailla 1930.


Kevään kronikkaKirj. ”Vemmel”

Jäät järvistä lähtivät voimalla tuulen,Myrskyn mä säveltä ilmassa kuulen.Kevät on saapunut vettenkin luoksi,virtaapi puro, syöksyin Vuoksi,merien valvoja valpas on luotsi.

Maat sulana ovat ja metsät ja pellot,pitkään taas käyvät nuo viisarit, kellot.Maamies jo valmistaa kevähän töitä,puskevi päivät ja jyskävi öitä,jätkäkin höllentää nälkänsä vöitä.

Haat räiskyen uppoaa tukkien päihin,reippahat kädet kun tarttuvi näihin.Saapuvi laivoja satamaan, rantaa.hartiat kieroina lankkuja kantaa.armeija tullaajain leimoja sataa.

Häät keväällä muotihin tulleet ovat,niissä on melut ja tappelut kovat,Talkoita alkavi keväällä olla,maistuvi makkara, piimä ja pulla,auraa ja sirpin suot käteesi tulla.

Päät täyttävi keväällä nuorekas toivo,kun soittavi metsä, laulavi leivo.Ihminen nuortuu, kasvaa ja rehkii,kirjoihin kirkon ja sanomalehtiin.syksyhyn pyrkii ja pian jo ehtii.

Ajanvietettä jakokouksia

* Toukokuus 18. päivänä Humalais-ten nuorisoseura piti iltamat VirkkilänNuorisoseuran talolle. Tilaisuudessaoli hauskaa ohjelmaa ja lopuksi laitet-tiin jalalla koreasti.

* Toukokuun 25. päivänä Vuosalmenlotat järjestivät vierailun Virkkilän Nuo-risoseuran talolle. Tilaisuudessa olihyvä ja rentouttava ohjelma

* Kesäkuun 1. päivänä alkaen klo 18vietettiin Vuokselan Marttayhdistyksenkesäjuhlaa Virkkilän Nuorisoseuran ta-lolla.

Kooste:Taisto Virkki

Lähde: Keski-Vuoksi lehti 1930

Vuodenajat seuraavat toisiaan kukinvuorollaan. Nyt on kevätaika menossapitkän runsaslumisen talven jälkeen.Mukavalta tuntuu odottaa myös kohtaalkavaa kesänaikaa. Ihmisten puheitaja käyttäytymisiä tarkkailen voi päätel-lä paljon vuodenajasta. Näin keväällämonien ajatukset, suunnitelmat ja pu-heet liikkuvat erilaisten juhlien, tapaa-misien ja matkojen merkeissä.

Äitienpäivää vietettiin Suomessa en-simmäisen kerran vuonna 1918. Aluksipäivää vietettiin toukokuun kolmante-na sunnuntaina, mutta vuonna 1927päiväksi vakiintui nykyinen käytäntö.Myöhemmin se on vahvistettu viralli-seksi liputuspäiväksi.

Äitienpäivään liittyy monella paljonmuistoja lapsuusajoilta. Luonnonkuk-kia eli valko- ja sinivuokkoja noudet-tiin juhlapäivän kahvipöytää korista-maan. Ruusut ja muutkin kevään kukatovat yleistyneet. Käynnit hautausmaillaedesmenneiden läheisten hautakum-mulla on vakiintunut tapa muistaa läm-möllä itseä kohtaan saamasta äidinrak-kaudesta.

Alkukevääseen liittyy myös maammeitsenäisyyteen liittyviä muistopäiviä;27.4. Kansallinen veteraanipäivä, 16.5.Kaatuneiden muistopäivä ja 4.6.Puolus-tusvoimain lippujuhlanpäivä. Nämäkinovat virallisia liputuspäiviä.

Kevään tuloon liittyy luonnon herää-minen ja muuttolintujen tulo pesimäalu-

Alkukesän merkkejäja ajatuksia

eilleen. Joka vuosi sitä odottaa ja siitänauttii. Ehkä vanhempana vielä enem-män. Tuntuu joskus siltä, että ihmiske-hossakin on liikkeellä alkuvoimaistamieltäylentävää voimaa.

Kotiseutuharrastukset myös laittavatveren virtaamaan tavallista enemmänkeväisin. Kotiseuduille tehtävät matkatlähestyvät ja erilaisia tapahtumia onihan kylliksi tarjolla, eli valinnanvaraariittää.

Vuokselankin osalta tunnelma koho-aa, kun 6.6. on seuran 60-vuotisjuhlaedessä Hattulassa. Tuntui mieltä läm-mittävältä, kun juhlapaikan Parolan Lu-kion rehtori Reijo Järvinen totesi, ettäheillä on juhlasalissa tuolloin valmiinakoivuja koristeena. Nehän kuuluvatKarjalaan.

Vuokselaan menoakaan ei olla unoh-dettu. Seuran järjestämänä matka on tar-jolla 29.7-1.8. Toistaiseksi vielä on va-paita paikkoja tarjolla.

Karjalaiset Laulujuhlat Helsingissäkesäkuussa ja lukuisa joukko eri pitäji-en juhlia pitkin kesää lisää tarjontaa.

Ei pidä myöskään unohtaa nykyisilläasuinsijoilla olevaa kulttuuritarjontaa.

Totuushan on se, että vaikka olemmekarjalaisia, olemme myöskin suomalai-sia. Olkaamme ylpeitä sukujuuristammeja hyräilkäämme yhdessä yksinään taiyhdessä

Arvon mekin ansaitsemmeSuomen maassa suuressa,ehk’ei riennä riemuksemmelaiho miesten maatessa;leipä kasvaa kyndäjälle,onni työnsä täyttäjälle.

Keväiset terveiset lehden lukijoille jaLämpimät Onnittelut Äideille!

Taisto [email protected]

p. 0400-576722


Lehdissä kirjoitettiin 1960-70- lu-vulla runsaasti suomalaisen ko-tiruokailun ja ruoanlaittotaidon

rapistumisesta sekä koko suomalaisenruokakulttuurin kuolemisesta. Syyksiarveltiin molempien vanhempien työs-säkäyntiä, valmisruokien lisääntymis-tä, työ- ja kouluruokailua, ulkomaistenruokatavaroiden tuonnin lisääntymis-tä, matkailun mukanaan tuomia maku-muutoksia, yleensä nopeasti muuttuviaruokatrendejä sekä ajanvähyyttä.

Syödäänkö hernekeittoa enää torstai-sin kotona ja tehdäänkö sitä itse, entämaksalaatikko, kaalikääryleet, hapanlei-pä, mämmi? Valmiinahan ne ostetaan,mutta pelko, että Suomi on muuttumas-sa valmisruokien ja ravintolasyömisenmaaksi oli silloin, 50 vuotta sitten, en-nenaikaista, sillä suomalainen yhteis-kunta muuttuu hyvin hitaasti.

Suomalaisen, vanhan ruokakulttuurinpuolesta on myös tunnettu ja tunne-taan edelleen huolta. KeittiömestariJaakko Kolmosen johdolla perustettiinvirallinen pitäjäruokaprojekti, johonkuului lukuisia kotitalousalan järjestö-jä. Projektin tavoitteena oli tallettaa ka-toavaa ruokaperinnettä ja valita jokai-selle kunnalle oma perinneruoka. Us-kottiin, että suomalainen haluaa vaaliaoman kuntansa perinneruokaa.

Vuonna 1986 alettiin viettää valtakun-nallista perinneruokapäivää. TutkijaMerja Sillanpää kirjoittaa tästä pitäjä-ruokaluettelosta: ” Samat ruoat tuntu-vat toistuvan maakunnasta toiseen jakunnasta toiseen. Luettelon perusteel-la perinneruoat näyttävät olevan 1800-luvun lopun talonpoikaisen pitopöy-dän ruokalajeja. Vuoden 1985 perinne-ruokakeräyksen vanhimmat muistelijatolivat syntyneet 1900-luvun alussa. Hepitivät vanhana ja aitona oman äitinsätai isoäitinsä tekemää ruokaa.”

Merja Sillanpää ihmettelee, mikseivätihmiset arvostaneet omaa ruokaperin-nettään ja arvelee syiksi, että kaupun-geissa on lähes mahdotonta vaalia maa-seudulle ja omavaraistalouteen keitet-

Miten käyperinneruoan?

tyjä ruokalajeja. Pitäjäruoat annettiinpaikkakunnille ikään kuin ylhäältäpäin.

Onko luovutetun Karjalan kanssakäynyt samoin? Yleisesti ottaen voita-neen määritellä mitkä piirteet ovat omi-naisia esimerkiksi karjalaiselle ruokata-loudelle muuhun Suomeen verrattuna.Mutta onko lähikuntien kesken huomat-tavia eroja, riippuu aika paljon siitä keil-tä tiedot on kerätty.

Tiedämme, että perinneruoissa onmonia ravitsemuksen kannalta säilyttä-misen arvoisia piirteitä, nuoriso vaanei ole ollut niistä kiinnostunut - korkein-taan sukujuhlissa jos muista vaihtoeh-toja ei ole tarjolla. Nuorisolla on ham-purilaisensa, pitsansa, taconsa ja uu-sia trendejä tulee joka vuosi lisää. Elää-kö ruokaperinne todella, vai onko mas-sakulttuuri ja kansainvälisyys vaikut-taneet meihin niin, että tarjoamme mie-luimmin uusia erikoisuuksia, jos ne vie-lä ovat maukkaita ja terveellisiä.

Miten käy perinneruoan? Ei miten-kään, onhan kaikki kerätty kirjoihin jakansiin. Niitä valmistetaankin, jos luo-vutaan liiallisesta perinnemoralismistaeli sallitaan ruokien keventäminen jamodernisoiminen.

Kansanperinteen osana ruokaperin-nettä on kerätty ja taltioitu todella pal-jon. Kun 1980-luvulla kerättiin kirjoituk-sia otsikolla ”Lapsuuden ruokamuis-tot” ei niissä näkynyt pitäjäperinneruo-kia millään tavalla. Merja Sillanpää ke-hottaakin kirjoittamaan muistiin omanperheen perinteet.

Tai kuten Anna-Maija Tanttu, tunnet-tu ruokakirjailija, sanoi vieraillessaanvuoden alussa Pirkanmaalla: ” Jokaisenäidin, isoäidin tai tädin tulisi tehdä omakeittokirjansa, jotta tieto siirtyisi seu-raavalle sukupolvelle. Eikä pelkästäänreseptit vaan myös ruokaan ja ruuan-laittoon liittyvät tarinat.”

Jos nyt ei ihan omaa kirjaa, niin voisiosallistua yhteishankkeeseen, jollaisiavoi viritellä naapurien kesken.

Raija Haapsaari

Äiti leipooÄiti leipoo hymyellen.- Kelle leivot, äiti, kellen?

Vielä kysyt - kelles muille:pienoisille piimäsuille.

Tää on kakku pikku Annin,tuo on Heikin, tää on Hannin.

Tämän saapi pikku Asta,joll' on yksi hammas vasta.

Tehdään muita murakampi,hiukan muita makeampi.

Oisko onneks joka muru!Siit on äidin ainut suru.

Leivät nousee, hiipuu uuni,miss' on pienet piimäsuuni?

Kätken kakkuun kaipausta,sirotellen siunausta.

Rakkautta rahdun verran -toinen teille leipoo kerran.

Äidin kakku makeaisin,sitä, ah, jos aina saisin!

Immi Hellén

Meidän leivätMikä leipä paras leipä?Vehnäleipä paras leipä.Eipä, eipä!Ohraleipä paras leipä.

Mikä leipä paras leipä?Ohraleipä paras leipä.Eipä, eipä!Kauraleipä paras leipä.

Mikä leipä paras leipä?Kauraleipä paras leipä.Eipä, eipä!Ruisleipä paras leipä.

Mikä leipä paras leipä?Ruisleipä paras leipä.Eipä, eipä!Joka leipä paras leipä.

Kaija Pakkanen


Ko mie tulinkoulust kottiiMie haistoin jo rappusil,jot oltii leivottu.Olliit rivis liina alkakkarat monnee lajjii.Jos käi oikei hyväst,mie sain nuoleksii marja-astianja viikset suupielihein.Mie muistan sen sav´astianraitaniekan.Tät istu tiskipöyä laialja vispas kakkutaikinaa.Ko mie tulin koulust kottii.

Kevättalvel, ko lehmät poikiit,saatii pihkamaiost uunjussii.Maito paistu itseksee ja seruskia kuor ol hyvvää.Pääl laitettii sokurii ja kanelii.Kesäaikan juoksinhakemaa ruisleivän aitast, viljoi seast,jyvvii ol tarttunt leiväpintaa,mie muistan sen tuoreen tuoksun.Ja syyskesäll syötii siensallattii,siin ol karvalaukkuloi, sipuliija paljo paksuu kermaa.

A kyl myö kallaakii syötii,jos jollokullo sai ossuuskaupasttahi joltakii kauppamiehelt.Ei olt ko koton olles – sannoit.Mut lihhaa syötii ylli kylli.Lihapotti nostettii pöytää,pata ol musta jatät sano, jot myö ollaamahapalvojii sukkuu.Mut onha sitä pahempiikiisyntilöi.

Kaikkei paras ol nähhäemaline kastrulliuunireunal.Tehtii rahkaa.Ens ristikko pääl,sit siivilöitii -Usiast ol rahkakakkaraa.

Ko mie tulin koulust kottii.

Helka Korpela

Karjalaista ruokaperinnettä: HirssiSain ystävältäni Tallinnan tuliaisina kilon pussin kullankeltaisia hirssi

ryynejä. Pääsiäisen alla keltainen hirssi herätti pääsiäismuistoja. Kii-rastorstaisin kun leivottiin erilaisia piirakoita, mietoon uuniin jälkiläm-

pöön laitettiin kypsymään puuroja ja laatikoita. Yksi tällainen puuro oli hirs-sistä. Ohje:

2 dl hirssiä (huuhdellaan lämpimässä vedessä ainakin neljästi, niin ettäviimeinen huuhteluvesi on kirkasta). Pestyt hirssit kaadetaan kevyesti voi-deltuun vuokaan. Lisätään 0,5 l kiehuvaa vettä, 0,5 l maitoa ja suola. Paiste-taan miedolla uunin lämmöllä, noin 170 astetta, kypsäksi, runsaan tunninajan. Lämmin puuro nautitaan voisilmän ja maidon kera.

Osan voi laittaa lasiseen jälkiruoka-astiaan, kylmän puuron päälle hilloa jatarjolle pannessa kermavaahtoa. Mikäli puuroa jää jälkelle, saa siitä hyväälisäkettä pannukakkuun tai voi paistella piirakoiksikin.

Kun taas suunnitellaan kotiseutumatkoja, kannattaa ostaa kotiseutultahirssipussi. Sain Sakkolasta tuoduista hirsseistä valmistettua puuroa ja se-hän maistui aivan hunajalta.

Raili Leino (Kopperoinen) Salo, Sakkolan Haparaisista

Synnyttäneelle äidille ja hänen perheelleen vietiin ennen aikaan ter-vehdykseksi jotain hyvää ruokaa ja leivonnaisia. Karjalaiset “roti-nat” ovat synnyttäjälle viedyt ruokaterveiset. Rotinat -sana tulee

venäjästä (rodiny=synnytys, lapsivuode), kertoo Pirkko Sallinen-Gimplpalkitussa teoksessaan Karjalainen keittokirja.

Kirjassa on myös sakkolalaisen Laina Nuoran versio isosta rotinarinke-listä, josta voi myös leipoa kaksi pientä rinkeliä. Ohje sopii myös ristiäisiin,muihin sukujuhliin ja isolle vierasjoukolle:

2 l maitoa, 50 g hiivaa, ½ kg sokeria, 2 rkl suolaa, 4 munaa, 4 kg vehnäjau-hoja ja ½ kg voita.

Kädenlämpöiseen maitoon liotetaan hiiva, sokeri ja suola. Alustetaanvehnäjauhoilla vähin erin ja lopuksi lisätään voi. Kardemummaa ei silloinennen tunnettu, mutta nykyleipoja voi lisätä sitäkin. Hiivaa ei käytettypaljon, mutta munia tavallista enemmän. Iso rinkeli leivottiin hieman soike-aksi, että se mahtui paistumaan uunipellillä. Paistetaan melko kuumassauunissa, jolloin munat kohottavat taikinan hyvin.

Kaukolasta Tyyne Valkonen antaa samassa kirjassa rotinakukon ohjeen:Vehnäleipätaikinaa (eli pullataikinaa), maitoa, riisiryynejä, suolaa, keitet-

tyjä kananmunia. Kuori tehdään pullataikinan tapaan. Riisiryyneistä ja mai-dosta keitetään sakea puuro ja sen joukkoon sekoitetaan hakattua, keitet-tyä kananmunaa. Kuori ajellaan isoiksi levyiksi ja sen puoliskolle levite-tään täyte. Toinen puoli käännetään kanneksi ja reuna nipistetään kiinnikuin piiraan reuna.


Rotinat iloksi ja avuksisynnyttäneen äidin perheelle


Joentaan Marttojen toimintaan voi-daan tutustua vastalöytyneen kir-janpitomateriaalin pohjalta. Emän-

tä Katri Peltosen jäämistöstä löytyi yl-lättäen Joentaan marttojen aineistoa:kuitteja, kassakirja, laskuja ja ehkä kiin-nostavin eli jäsenistöluettelo. Vaikkamarttojen t, taloudellinen pohja tarkkoi-ne lukuineen lisää kunnioitusta. Teke-minen, harrastaminen, neuvominen jaoma liiketoiminta kannattivat.

Joentaan Martat on perustettu2.3.1931 ja se oli yksi viidestä metsä-pirttiläisestä marttayhdistyksestä.Muut marttayhdistykset olivat Saarois-ten, Viisjoen, Terenttilän, Vaskelan sekäMetsäpirtin Marttayhdistys, perustet-tu 1914-luvulla. Joentaan Marttojenalueeseen sisältyivät Haapsaaren, Ha-takanmäen, Paukunmäen ja Joentaankylät.

Joentaan Marttojen ensimmäiset joh-tokunnan jäsenet olivat Maria Hatak-ka, Anni Ryyppö, Aune Kuoppa, AinoPaukku, Elina Peltonen ja Alma Kuop-pa.

Metsäpirtin Joentaan Marttojen tilinpitoa löytyi:Toiminta pyöri vahvana 100 jäsenen voimin

Jäsenluetteloon on merkitty vuonna1931 kaikkiaan 45 jäsentä. KarjalanMarttyhdistysten piiriliitto oli edellyt-tänyt, että uudessa yhdistyksessä pi-tää olla vähintään 30 jäsentä. Vuoteen1936 mennessä jäseniä oli kaikkiaan 99,joista lähes kaikki pysyivät toiminnas-sa mukana.

Ensimmäiset 45 jäsentä olivat jäsen-luettelon mukaisessa järjestyksessä:Maria, Aino, Anna, Tyyne ja LempiHatakka, Olga, Anna, Emma ja AulisRyyppö, Lempi, Hilma, Alma, Amalia,Heleena ja Anna-Liisa Haapsaari, Elmaja Mari Korkka, Aino ja Tuomas Pauk-ku, Anna Puikkonen, Agneeta ja LiisaLemmetti, Emilia Susi, Miili Nikolajeff,Maria Torikka, Lempi Hyytiä, Eliina Pel-tonen, Aune Kuoppa, Veera Tilli, SiiriHuttunen, Elvi Hakulinen, Alma ja EmmaKuoppa, Aino Peltonen, Veikko Parvi-ainen, Aira Hämäläinen, Hilma Tuokko,Eliina Ahtiainen, Eeva Tuokko, AinoKorkka, Alma Hämäläinen, AgneetaKorkka, Anna Kiiski ja Katri Hienonen.(Jos henkilöillä on sama sukunimi, se

on viimeisen nimen yhteydessä.) – To-dettakoon, että miespuoliset jäsenetolivat kannattajajäseniä. Jäsenluette-lossa miespuolisia jäseniä on edellis-ten lisäksi Lauri Venesjärvi, Taito Hä-mäläinen ja Tahvo Paukku.

Jäsenmäärä siis kaksinkertaistui vuo-teen 1936 mennessä.

Ensimmäinen puheenjohtaja oli Elii-na Peltonen, sihteeri Alma Kuoppa jarahastonhoitaja Aino Paukku. Myö-hempinä vuosina puheenjohtajina toi-mivat Elina Ahtiainen, Alma Kuoppa jaAmalia Pusa.

Jäsenmaksu oli kolme markkaa, jasumma pysyi samana ainakin vuoteen1936 saakka.

Marttailta Juho Peltosen talossa Paukunmäellä. Aika on huhtikuussa 1931 eli ensimmäiseltä toiminta-vuodelta. Jos tunnistatte kuvassa olevat henkilöt, tiedot voi lähettää Anja Kuoppa, Sovintola 1, 14240Janakkala tai [email protected] tai soittaa puh. 044 28 44 330.

Jäsenkirjan kansileima.


Marttailu kannattiKassakirjassa ensimmäiset merkinnät

ovat vuodelta 1934. Rahaa on tullutmyyjäisistä, iltamista, kurkkujen myyn-nistä ja raparperikursseista. Säästöedelliseltä vuodelta on 389 markkaa 85penniä – ja vuodelta 1934 jo 587 mark-kaa. Vuodelta 1935 säästö nousee 627markkaan, vuodelta 1936 825 markkaan.Vertailukohtana voidaan pitää esimer-kiksi keskituntiansiota, joka oli vuonna1936 seitsemän markkaa.

Notkahdusta on vuodelta 1937, jostatuottoa jäi 339 markkaa. Viimeinen mer-kintä vuodelta 1939 näyttää säästöksi747 markkaa.

Vuonna 1934 rahaa on saatu iltamis-ta, pikkujouluista, myyjäisistä ja sie-menten myynnistä, josta tuotto oli pe-räti 426 markkaa. Neuvojan palkka onollut 125 markkaa.

Tiedossa on, että martat järjestivätneuvontailtoja ja kurssitoimintaa, joihinosallistuttiin ahkerasti. Tilikirjassa onmerkintöjä keittokirjojen hankinnoista,kutomistarvikkeista, siemenostoista.Esimerkiksi 1935 on ostettu siemeniä269 markalla ja maksettu vuokraa kurs-sitilasta 30 markkaa. Tai maksettu opet-tajalle palkkaa 1400 markkaa (koko vuo-delta?) vuonna 1936 ja saatu siemenis-tä 204 markkaa. Siemenkauppa oli mart-tojen yhteistä, ja siitä saatiin hyvät tu-lot – samalla kun kasvivalikoima laaje-ni.

Menoja ja tuloja…Joentaan marttojen ehtoisa hankinta-

paikka oli Metsäpirtin Osuuskauppa,josta on ostettu tarviketta kuin tarvi-ketta. Hiivaa, sokerisantaa, sideharso-ja, konelankaa, silmäneuloja, moliinilan-kaa… tarvetta iltamiin ja kursseille.

Martat ostivat esimerkiksi helmikuus-sa 1939 1,7 metriä japonettia, 10 metriätyykiä, 2 kpl virkkuukoukkuja, räätälinliitua, vihkoja ja maaliskuussa 70 gram-maa kalalankaa, 0,4 kg käärepaperia, 1kg sokeria, 6 askia Klubia, 5 m kreton-kia, 6 m tyykiä, 5 m printerssiä ja 2 rkonelankaa. Ostoslista kertonee, ettätoimintaa oli.

Joulukuussa 27.12.1937 Metsäpirtinosuuskaupan Joentaan myymälä onkuitannut saaduksi 424 markkaa 90 pen-niä Paukunmäellä, allekirjoittajana kau-pan puolesta A. Ihalainen.

Metsäpirtin apulaisnimismiehen leima iltamalupaan 3.4.1936.

Tilintarkastaja Arvi Hatakka ja Antti Ryyppö ovat hyväksyneet tilit 15.1.3


Varhaisvuosilta 1933 alkaen on myöstulotositteita – tai tulotodisteita – ku-ten kuittivihkossa lukee. Joentaan kuu-sijuhlasta on karttunut tuloja seuraa-vasti: korteista 43 markkaa, postista 43,huutokaupasta pullista 41,50 ja Ukostaja Ämmästä 14,50 markkaa (olivatkohantaideteoksia?). Todistajana Edvard To-rikka. Pieni yksityiskohta: vuonna 1937iltamalupa maksoi 19 markkaa.

Iltamalipuista 22.11.1933 244 markkaa,maksun todistajina Elina Peltonen jaElina Ahtiainen. Hauska tosite on ra-parperikursseista saatu tulo 72 markkaa29.6.1934, maksun todistajana AlmaKuoppa.

1936 ehdittiin pitää yhdistyksen 5-vuotisjuhlat, joista tuloja oli juhlamer-keistä 135,95 markkaa ja liinan arvon-nasta 41 markkaa. Maksun todistaja onKatri Peltonen, päivämäärä 28.6.1936.

Rahaa tuli myös omasta mehumyllys-tä ja tuoremehupuristimesta sekä omis-ta kangaspuista, joilla voitiin kutoa le-veätä kangasta. Näillä puilla kudottiinmyös yhdistyksen omat juhlaliinat.

Joentaan martat ehtivät osallistuamyös Viipurin ja Kiviniemen maatalo-usnäyttelyihin sekä piiriliiton emäntä-päiville Käkisalmeen.

Tervehdyksenä tiliselailustaAnja Kuoppa

Marttojen tilikirjojen säilyttäjä Katri Peltonen 30-luvun lopulla.Alakuvassa mallia siitä, miten taloutta kirjattiin.


Metsäpirtti oli eronnut emäpi-täjästä Sakkolasta itsenäisek-si kirkkoherrakunnaksi vuonna

1894, mutta ero toteutui vasta 1903, jol-loin Metsäpirtistä tuli itsenäinen seurakun-ta ja pitäjä. Ensimmäisenä kirkkoherranatoimi noin vuoden ajan Aleksi Kytö. En-simmäiseksi vakinaiseksi viranhaltijaksivalittiin Kauno Edward Uino 1.5.1904 al-kaen. Hänen toimikautensa kesti kuusi vuot-ta, vuoteen 1910, jolloin hän siirtyi Puu-malan kirkkoherraksi.

”Kotikaivolla” -kirja alkaa kertomuksella”Kylä”: ”Ei sellaista kylää enää olekaan, seelää vain kuvaajan mielessä. Monen talvenlumet ovat sataneet sen harmaitten katto-jen päälle ja vinoaidoilla jaettu laakea vilje-lysaukeama on joutunut toisen valtakun-nan hallintaan”.” tämän enempää ei kirjois-sa viitata menetettyyn Kannakseen. Kirjan”kylällä” tarkoitettaneen Metsäpirtin kir-konkylää. Pitäjässä oli kaikkiaan 21 kylää,joista kirjoissa liikutaan ainakin Hatakka-lassa, Taipaleessa, Saaroisissa ja Vaskelas-sa.

Kylä on kesäisin pölyinen, sillä kylänpäätietä käytetään myös Pietariin menevänrahdin kulkureittinä ja rattaiden pyörät ovatpainaneet syviä uurteita kapeaan tiehen.Tien varret ovat täynnä reheviä nokkosia.Tie on keväisin ja syksyisin aivan toisen-lainen. Sylvin isosisko kutsuukin tietä Ku-rakaduksi ja pappilaa rosvolinnaksi korke-an aidan takia. Kylässä on kirkko ja senedessä punainen kilometripylväs nolla-merkkeineen. Metsäpirtissä oli ollut pui-nen, vuonna 1792 valmistunut ristikirkko,joka purettiin 1841 ja rakennettiin uudel-leen ristikirkoksi. Tätäkin kirkkoa oli kor-jattu ja maalattu moneen kertaan. Viimeisetkirkon ja kellotapulin maalaukset tehtiinv.1899 vähän ennen kirkkoherran tuloa.Perusteelliset korjaukset tehtiin vasta 1914kirkkoherra Uinon jo siirryttyä pois. ”Ko-tikaivolla” – kirjassa mainitaan kahdesti,että kirkko oli väriltään vaisunpunainen ka-ton ollessa vihreä pärekatto. Virallisen his-toriikin mukaan kirkko oli päätetty maala-ta vaaleankeltaiseksi, mutta ikkunalaudatpidettäisiin entisen värisinä. Juuri 1899 teh-dyn päätöksen mukaan kirkon katto ter-vattiin kivihiilitervalla ja kellotapulin kattomaalattiin vihreäksi. Kirkon sisämaalaus olitehty tiettävästi ainakin 1879. Kertoessaan

Metsäpirtti Sylvi Kekkosen lapsuudenmuistelmissa IV

Vuosisadan alun Metsäpirtti ja pappilajuhannuksenvietosta kirjailija muistelee:

”Koivuja on kaikilla ovilla. Kirkon valke-aa liituväriään tippuvat seinät ovat nekinkäännekohdissaan koristettu koivuparilla jaalttarireunan punaista samettia kiertää ka-tinlieosta punottu köynnös. Vasta pestyistäikkunoista sisään valuvassa auringossa näyt-tää saarnastuolista alaspäin riippuvallapunaisella sametilla lepäävä karitsa entistäkauniimmalta ja kirkon puusta sorvatutkynttiläkruunutkin tavallista sirommilta.”

Virkatalon hankkiminen Metsäpirtin kirk-koherralle oli ollut suuri ongelma, kunnesse yllättäen ratkesikin vuonna 1901. Venä-läisellä J. Mamejeffillä oli ollut kirkonky-lässä kauppa, joka oli mennyt konkurssiinja itse kauppias kuollut ”viinakuoleman”,kuten pappilan lapset olivat väentuvassakuulleet kerrottavan. Tämä rakennus oli ai-van maantien varressa. Päärakennus oli riit-tävän iso ja lisäksi olivat tarpeelliset ulko-rakennukset. Peltoa oli 9.83 ha, niittyä5,87ha ja metsää 29,15ha. Kauppias oli ra-kennuttanut omaisuutensa suojaksi korke-an ruskeankeltaisen lankkuaidan. Tämä lank-kuaita oli tehnyt Sylvi-tyttöön niin suurenvaikutuksen, että siitä tuli toiselle kirjallenimi. Hän kuvailee aitaa talonkorkuiseksija lautojen olevan niin kiinni toisissaan kuinuudessa ja hyvässä lattiassa. Ylhäällä olivielä vino lauta kuin puolikatto ja sen ka-ton päällä kiersi ruosteinen piikikäs lanka.Portin pielet olivat paksut ja portit puuku-vioiset kuin vilja-aitan ovi. Aidassa oli kak-si porttia. Kaksiosaisen portin päällä puo-likatto muodosti komeasti kulman ja hui-pulla oli lipputanko.,

Novelli ”Hurri” alkaa näin:”Vuonna 1904 sai pieni kappeliseurakun-

ta Laatokan Karjalassa oman pappinsa.Kirkko sillä oli ollut jo ennenkin, punai-seksi maalattu, vihreäkattoinen ja terävä-torninen. Papilleen oli seurakunta hankki-nut asunnon kirkon läheltä. Valtavan kor-kea lankkuaita erotti pappilan alueen maan-tiestä. Paljonhan sillä alueella rakennuksiaolikin, oli pitkä harmaantunut rakennus pal-velusväellle, asumukset hevosille ja lehvil-le, sioille ja kanoille ja apurakennuksia mon-ta lajia. Suurin niistä oli keskelle pihaa ra-kennettu suuri hirsinen tupa, sekin jo van-huuttaan harmaantunut. Siellä oli pitkinseiniä leveät penkit ja keskellä suuri leivin-pöytä. Kuulin että siellä leivintuvassa oli

entisinä aikoina usein yöpynyt rahtimie-hiä, kun ne toivat tavaraa kauppiaan varas-toihin.

Kauppias oli asunut pitkässä pääraken-nuksessa pihamaan laidalla. Siihen raken-nukseen sijoittui sitten pappikin perhei-neen ja muiden mukana, pappi kun oli isäniSen päärakennuksen maantienpuoleiseensuureen kulmakariin järjesteli isä sitten kans-liansa. Kotoisammat huoneet olivat toises-sa päässä rakennusta suuren salin takana.Siihen aikaan katsottiin vielä soveliaaksi,että pappi virkansa ohella viljeli seurakun-nan hänen haltuunsa uskomaa maata, jotenkyllä kansliaan vievän eteisen kautta kulkimonenlaista asiakasta.”

Kauppatalo oli sen verran huonossa kun-nossa, hatara ja kylmä, että v.1905 se pu-rettiin kokonaan. Kirjailija kertoo: ” Kuntaoli päättänyt uusia pappilan päärakennuk-sen perusteellisesti seiniä myöten, sillä ra-kennus lahoaa jo vanhuuttaan eikä katto-kaan pidä vettä juuri enempää kuin minkäsitä peittävä viheriä sammalkerros jaksaaitseensä imeä.” Uuteen pappilarakennuk-seen tuli kahdeksan huonetta, kanslia, pal-velijanhuone, kaksi ulkoeteistä, sisäeteinenja lasikuisti. Pappilaan rakennettiin myösrenkitupa. Siinä oli eteinen, tupa ja keittiö.Muitakin ulkorakennuksia uusittiin ja kor-jattiin. Kirjassa kerrotaan: ”Niinpä päätti-vät kunnanmiehet rakennuttaa pappilaanuuden palvelusväen asumuksen ja sen yh-teyteen saman katon alle niin suuren tu-van, että siellä sopii leipomaan vaikka kokokylä ja pitämään suuriakin väenkokouksia.”Pappilan harjoittamalla maataloudella olimyös työllistävä vaikutus.

Talouteen kuului renki Aatami, hänenpoikansa Alekka, aluksi paimenpoikana,kun lehmille ei oltu tehty vielä hakamaata.Lastenhoitaja Tilda, sisäkkö Liisa, koti-opettajatar ajoittain, karjakko-Helena, keit-täjä-Anna ja muutakin apuväkeä tarvitta-essa. Tildaa lukuun ottamatta muut pappi-lan palkolliset lienevät olleet metsäpirtti-läisiä. Lapsentyttö Liisasta kerrotaan, ettähän meni emännäksi Joentaan kylän kala-kauppiaalle.

Raija Haapsaari

Sarjan aiemmat osat on julkaistu Suvan-non Seuduissa 5/2009, 8/2009 ja 1/2010.


Sukujuuret ja varhaislapsuusKalevi Liskin vanhemmat olivat Vik-

tor ja Maria Liski (o.s. Turkki) ja per-heeseen kuului neljä poikaa ja kolmetytärtä. Kalevi on syntynyt 2.8.1937.Perhe asui Vuokselan Päiväkiven kyläs-sä Matti Mikonpoika Liskin omistamal-la Keikkola 134 -nimisellä tilalla.

Kalevin isän vanhemmat olivat MattiMikonpoika ja Hilja Liski (o.s. Käppi).

- Olin syksyllä 1939 evakkoon lähti-essä runsaan kahden vuoden ikäinen.Perheemme evakkotaival johti Keski-Suomeen. Omia muistikuvia minulla eimatkasta ole, kertoo Kalevi Liski.

- Perheemme muutti takaisin Vuokse-laan syksyllä 1942. Minulla ensimmäi-set muistikuvat tältä ajalta ovat, kunkävin vajaan kilometrin päässä kotoaAaron Liskin perheen luona. Paavo olinukkumassa kangaspussilla varuste-tussa varsikätkyessä. Pihalla sattui mi-nulle vahinko, kun astuin naulaan.

- Keväältä 1944 muistan, kun lampaatolivat laitumella pellolla. Venäläisiä len-tokoneita näkyi taivaalla niiden käydes-sä pommittamassa lähiseutuja. Näinmyös, miten suomalainen tykistö pu-dotti viholliskoneen, joka tuli alas kiep-puen. Eino veljeni sotilaspoikana oli var-tiotehtävssä tähystämässä lentokonei-ta ilmavartiotornissa.

- Toinen evakkomatka alkoi kesällä1944. Evakkomatkan ainoa järkytys oliitselleni, kun junaan kiireesesti mentä-essä sukat olivat kateissa.

- Perheemme sijoittui Ruovedelle Mu-roleen maisemiin, jossa kahden vuodenajan asuimme Sarvanan kartanon alu-eella. Samaan aikaan alueella vaikuttisuomalainen taidegraafikko ja taide-maalari Ellen Thesleff . Aloitin alakou-lun käynnin Muroleen koulussa, muttase keskeytyi perheemme muuttaessa lo-pulliseen sijoituspaikkaan Tammelaan.Jatkoin koulunkäyntiä ensin Tammelankirkolla sijainneessa koulussa ja myö-hemmin Myllykylän koulussa.

Vuonna 1951 Viikkosanomat järjestikansakoululaisille tarkoitetun piirustus-kilpailun ”isä ja äiti töissä”. Opettaja

Vuoksela-sarja jatkuu: Kalevi Liski –vuokselalainen taiteen tulkitsija

kehoitti oppilaita osallistumaan ja Ka-levi teki maalauksen aiheesta ”Isä kyn-tää syksyisellä pellolla”.

- Sarjoja oli monta ja voitin niistäerään. Pääsin muutaman päivän palkin-tomatkalle Helsinkiin yöpyen Korkea-vuoressa sijainneen koulun lattialla.

- Mieliinpainuvana muistan koulu-ajalta tapahtuman, kun Tampereen Teat-terin näyttelijät kävivät esittämässä”Kuningasaiheisen” näytelmän. Pääsinmukaan loppukohtaukseen ”kylmiltäniilman harjoittelua”, jossa esitin pikku-prinssiä. Kotiin palaava kuningas löysipoikansa nostaen syliinsä ja halatenlämpimästi.

- Ollessani 14-vuotias osallistuinNäyttelijäliiton järjestämään näyttelijä-koulutukseen, joka järjestettiin Tamme-lan Mustialassa. Se oli ratkaisevaa sil-loin, kun ryhdyin suunnittelemaan sekälavastusta, ohjausta kuin olemaan itsemukana näyttelijänä. Silloin mukana olimm. Paavo Liski ja hänen vanhin vel-jensä Onni. Esitettävänä kappaleina oli-vat mm. Aleksis Kiven ”Kihlaus ja Num-misuutarit”. Osallistuimme 3H-kerhonkilpailuun esittäen kohtauksia näytel-mistä. Pärjäsimme oikein hyvin. Voitinnäyttelijäpalkinnon ja taisin saada tun-nustusta myös ohjauksesta. Tämä in-nosti kovasti jatkamaan eteenpäin.

- Taisin olla ensimmäisiä Liskejä, jot-ka ovat tulleet taiteiden kautta esiin jul-kisuudessa. Paavo Liski lähti sittenmyöhemmin jatkamaan omaa työuraan-sa. Yhteistyö jatkui kylläkin 1980-luvul-la joidenkin produktioiden osalta.

Oman elämänuran etsintääKoulunkäynnin jälkeen Kalevi Liski

asui Tammelassa lyhyen ajan ja muuttiKouvolaan Unto-veljensä luokse parik-si vuodeksi.

- Siellä ollessa olin vapaa-aikana mu-kana avustajana Kouvolan Teatterissa.Lähtiessäni pois sain sieltä suosituk-sen harrastuksestani Teatterikoulunrehtorin luokse, mutta nuoruuteen ve-doten kehoittelivat siellä suorittamaanasepalveluksen ensin.

- Palasin vielä takaisin hetken ajaksiTammelaan, josta muutin vuonna 1955Helsinkiin. Tein töitä vajaan vuodenajan auton apumiehen tehtävissä. Suur-lakon aikaan 1956 tein töitä samassakuljetusliikkeessä liikuttaen mm. raskai-ta sokerisäkkejä ja tynnyreitä pikkuliik-keisiin.

- Tämän jälkeen siirryin OTK:lle kah-vipaahtimoon varastomieheksi. Kokoajan mielessä oli kuitenkin etsiä itselle-ni jotain kiinnostavampaa tehtävää jakehittää itseäni johonkin muuhun suun-taan. OTK:lla oli oma teatteri, jossa olinmukana. Samaan aikaan olin mennytmyös Ateneumin iltakouluun, Taidete-olliseen ammattikouluun opiskelemaan.Kävin siellä parin vuoden ajan piirtä-mässä iltaisin kipsikuvia.

Sitten Kalevi meni suorittamaan ase-palvelusta.

- Samana keväänä, kun pääsin armei-jasta pois, hain Ateneumin taideteolli-seen opistoon lavastuslinjalle koriste-maalausosastolle ja pääsin sisään. Ai-kaisemmin lavastajia oli koulutettu Te-atterikorkeakoulun yhteydessä. Tähänoli kytketty myös Ateneumissa opiske-lua kolme vuotta ja viimeisenä vuonnaMainos TV haki kesätyöntekijää aloit-taessa toimintaansa. Pääsin töihin jaolin siellä kesän jälkeen vielä eteenpäinvalmistumiseeni asti seuraavan vuodenkevääseen.

Elämä vakiintuuSen jälkeen Kalevi Liski siirtyi Yleis-

radio TV 1:n palvelukseen, jossa varsi-nainen elämäntyön sitten alkoi.

- Olin koko elämäni ajan halunnut tul-la taiteilijaksi lähinnä maalariksi. Olintuohon aikaan mennyt naimisiin ja per-heeseen kuului myös yksi lapsi. Minul-la ei ollut käytännössä muuta mahdol-lisuutta kuin tehdä vakiintunutta työ-tä. Tein omalla tavallani kuitenkin tai-detta, mutta kaipasin olla maalarina.Tämä johti kuitenkin siihen, että vapaa-aikanani maalasin, kun siihen oli tilai-suus. Lavastajan tehtävässä olin mu-kana aika laajoissakin produktioissa.


Lavastuksien suunnittelu oli raskas-ta, mutta myös jossain määrin se myösrikastutti elämää.

- Lavastuksien suunnittelu ja tekemi-nen oli joskus kiireistä aikaa, aikataulutolivat kireitä ja omia mielikuvia ei eh-ditty saattaa tuotannossa sellaisiksikuin olisi halunnut. Alkuaikoina oliusein päivä aikaa tehdä, kun jo seuraa-vana päivä kuvaukset olivat mukana.Oli toki mukana monia helmiä; tehtiinoopperaa ja näytelmiä.

- Mielenkiintoisia töitä ovat olleetoopperat, jotka tehtiin ennen 1990-lu-kua. Niissä olen saanut kokea vahvantunteen kautta tekemisen iloa.

- Minulla on ollut aikanaan kaikkeinvaikeinta se, kun ei ole ollut esikuvaaomassa suvussa. Jossakin vaiheessavarsinaisessa työssä TV 1:ssä oli mie-lessä vaihtaa tehtäviä, mutta ne jäivätvain haaveeksi.

Kalevi oli Oy Yleisradio TV 1:n pal-veluksessa vv.1962-2000.

Aikaa maalaamiseenEläkkeelle jäädessä taiteelliselle mie-

helle jäi aikaa maalaamiseen. Oman työ-huoneen puitteissa Kalevi Liski saimahdollisuuden omistautua taiteelle.

- Kun alkaa maalata, se vain vie men-nessään. Alitajunnasta vaan tulee jo-tain, joka luo inspiraatioita. Työn val-mistuminen on vaikea tilanne, päätök-sen tekeminen ei ole helppoa. Joskusyritän narrata itseäni signeeraamallateoksen. Siirrän työn sivuun. Seuraa-vana päivänä voi käydä niin, että halu-an vielä jatkaa.

Jossain teoksissa lopullisen muodonetsintä löytyy kaapimalla pois päällim-mäisiä maalikerroksia.

- Päivänvalolla on suuri merkitys luo-misen inspiraation ylläpitoon ja muu-tenkin maalaustyön onnistumiseen.Keinovalon avulla on melkein mahdo-ton aloittaa maalaustyötä. Keinovalonja päivänvalon lämpötilaero on niin suu-ri ero ja värit reagoivat aivan eri tavalla.

- Olen luonteeltaan valon lapsi. Halu-an nähdä elämän positiivisen puolen.

Suhtautuminen Karjalaan jakarjalaisuuteen

- Olen miettinyt suhdettani karjalai-suuteen. Minulla on vähän huono oma-tunto siitä, että en ole omasta mielestä

ollut riittävästi mukana.- Eräänä syynä on ollut se, että läh-

din pois Tammelasta varsin nuorena.Kotona puhuttiin mie- ja sie sanoilla.Itse muutin puheeni kirjakielen suun-taan. Se ehkä etäännytti minut karjalai-suudesta. Vanhempana minussa onkuitenkin tullut esiin karjalaisuus.Luonteeni on slaavilainen. Olen mielel-täni hyvin herkkä ihminen. Pidän siitä,että saa olla se mikä olen.

Yksityisnäyttelyitä Kalevilla on ollutvuosien aikana lukuisia alkaen vuonna1991 Nyystölän museon tiloissa Padas-joella. Keväällä avatun Galleria ForssanTori -näyttelyn jälkeen seuraava on jo

heinäkuussa Helsingissä Rikhardinka-dun kirjastossa, jossa Helsingin Taitei-lijaseuralla toimii taidelainaamo.

Kalevi Liski muuten on sitä mieltä,että Karjalan palautus tuntuu tällä het-kellä utopistiselta ajatukselta.

- Olen kuitenkin kiinnostunut näke-mään esivanhempieni asuinpaikkojasiellä Kannaksella.

- Sankarivainajien muistomerkkihan-ke Vuokselaan 1990-luvun alkupuolellaoli mielenkiintoinen suunnittelukohde.Massiivinen kivi lähtökohtana ja räjäy-tyksen jälki kivessä oli suunnittelunlähtökohtana. Tapahtuman piti olla niinvahva, räjäytyksenomainen. Olisin ha-

Terhi ja Kalevi Liski näyttelyn avajaisissa 13.4.2010.


lunnut nähdä rajäytyksen jäljen kives-sä. Sitä kautta olisi tullut yksinkertai-nen tunne siitä, että tähän on ammuttu.Muistomerkki piti ensin tehdä Suomenpuolella, mutta se jouduttiin teettämäänVenäjän puolella. Lopputulos ei aivantavoittanut ajatustani, joten se ei toteu-tunut ihan suunnittelemallani tavalla,hän toteaa.

Auringonnousut antavatväriä teoksiin

Liskin näyttelyn avajaiset pidettiin13.4.2010 Forssassa Galleria ForssanTorissa. Näyttelyn avaaja Kati Kivimä-ki totesi, että Galleria on nyt täynnähyvin värivoimaista taidetta.

- Kiitän Kalevia siitä voimasta, jokatäällä tällä hetkellä jyllää. Kalevi Liskion helsinkiläinen, Tammelassa koulu-vuotensa varttunut taiteilija. Liski tekiyhden elämäntyön Yleisradion lavas-tajana, ja aloitti taidemaalarina jäätyäänpois YLEltä 2000-luvun puolella. Maa-larina Liski on abstrakti värimaalari, jon-ka rakkain, toistuva aihe on auringon-nousu. Auringonnousut kotona ja maa-ilmalla tarjoavat maalarille runsaan va-likoiman toinen toistaan hehkuvampiakeltaisia, punaisia ja sinisiä sävyjä.

Avaaja pyysi itse taiteilijaa kertomaanlisää näyttelystä ja esillä olevista teok-sista, joita on 12 kappaletta Kalevi Lis-

ki totesi, että näyttelyn teema oli nimet-ty Aprill 13.4.-9.5.2010.

Hän totesi lisäksi mielihyvällä, ettäForssassa on tällainen näyttelypaikkaammattitaiteilijoiden käytettävissä näyt-telytilana.

- Kiinnostukseni tulla Forssaan he-räsi, kun kuulin tällaisen paikan olemas-saolosta. Nämä työt jotka täällä ovat,on tehty viimeisen vuoden aikana lu-kuunottamatta yhtä teosta. Se minkätakia nämä taulut ovat keltaisia, vastauson yksinkertainen. Minun luonteeni värion keltainen. Sille ei voi mitään. Voihantäällä olla jossain taulussa myös pu-naista väriä.

Omat sisäiset tunteensa Kalevi voisikiteyttää seuraavasti:

”Varhaiset päivännousua enteileväthetket alpeilla tai koti-Suomessa pien-ten metsälampien pinnalla heijastuksi-na tai varjoina ovat kiihdyttäneet maa-larinsieluni toistamaan tätä valon javärien tapahtumaa etsien sitä oikeaahurmosta yhtyä heräävään aamuun.

Se jumalainen tunnelma auringon-nousussa antaa uudestisyntymisenuskon, kun taas laskussa kaihon kai-ken loppumisesta: seuraavaan aamuunasti. Tämä valon ja värien heräämisenhenki on oikeastaan mahdoton maala-ta, mutta mitään muuta ei taas kannatamaalata.

Maalaukseni näyttävät abstrakteilta,mutta niissä on esittävän taiteen perus-rakenne, spontaaniseen esittämiseenväreillä”.

- Terhi-vaimoltani, joka täällä esittäätoista taiteilijaa, esillä on tauluja, joissaaiheena on tekstein esitettynä ajatuk-sia elämässä selviämiseen.

Taisto Virkki

Ebba Penttilä ja Kalevi Liski, entisetrippikoululaiset Tammelasta, taide-teoksesta keskustelemassa.

Suvannon Seudussa nro 2/2010 Maija Haliseva, o.s. Rytty kyseli tietojavanhaan valokuvaan (s. 27). Hetimiten kun lehti oli ilmestynyt, kuvan arvoi-tuskin selvisi:

– Voi mikä riemu kun huomasin valokuvan lapsuuden perheestäni Suvan-non Seutu -lehdessä, kirjoittaa Eija Hintikka.

– Valokuvan on ottanut isäni, Eino Johannes Alhberg. Isäni vanhemmatolivat äiti Aleksandra ja isä Verner Edvard Ahlberg, joilla viisi lasta isäniEinon lisäksi; Ilmari, Senja, Inkeri, Veikko ja Rauno. Isäni perhe asui Sakko-lassa Ojaniemessä/Hovinkylässä.

– Isän äiti oli syntyisin Lempaalasta, Inkerinmaalta. Isäni täyttää kesäkuun12. päivä 89 vuotta. Hän asustaa kotona vaimonsa kanssa.

Valokuva on otettu Ruovedellä, Hanhon kylässä, Väärinmajassa, Syrjän-tien varrella olevan Heikkilä -nimisen talon kuistilla, minun mummolassani.

– Evakkotaival päättyi tuohon taloon. Isovanhempani sijoittuivat ensinUrjalaan, sitten Ruovedelle. Talo ei ollut heidän omansa, vaan olivat siinävuokralla. Kesäisin mummolaan saapuivat lomalaiset Sorsakoskelta, niin kuinkyseessä olevassa kuvassa. Kuva on otettu 1960-luvun alussa, päätellenAnja-siskoni vaatetuksesta, vuosi voisi olla tarkalleen 1961.

Ystävällisin terveisin Eija Hintikka

Valokuvan arvoitus selvisi Sakkolan KirkonkylänNuorisoseura ryjärjestää perinteisen

kesätapaamisen iloisenyhdessäolon merkeissä.

Tapaamme lauantaina 19.kesäkuuta kello 12

Riitta Pykäläisen kesämökilläosoitteessa Kiistantie 116,

Tottijärvi. Ohjelmassasaunomista, makkaranpaistoa

ym. mukavaa.Tarjoilu nyyttikestiperiaatteella.

Tervetuloa!

Johtokunta


”Sit entisorjuutta tietää niin harva vaan,sen tuhoista kertoa sietää kuin murti se uhrejaan.Siit‘ vaarini kertoi illoin kuin laps olin vaan,ei unhoita milloinkaan.”Näin kirjoitti kannakselainen runoilija Mikko Uotinen, joka aikoinaan otti run-

saasti kantaa Karjalan asioihin 1900-luvun alkupuolella.Tänä päivänä jokainen luovutetun Karjalan pitäjä- ja kylähistorioitsijan kirjoit-

taja joutuu tekemisiin lahjoitusmaa-käsitteen kanssa, kuuluihan esim. 1730-lu-vulla ¾ Viipurin maakunnan ja Käkisalmen läänin eteläosan tiloista lahjoitusmai-hin. Lahjoitusmaat eivät periaatteessa poikenneet niistä läänityksistä, joita Ruot-sin valtakunnassa oli jaettu 1600-luvulla.

Venäjän vallan aikana tilanne muuttui. Lahjoitus sisälsi alun perin sen saajallevain veronkanto-oikeuden läänityksen talonpojilta. Venäjällä vallitsi siihen ai-kaan maaorjuus ja kun lahjakirjojen teksti oli ylimalkainen, lahjoitusmaaisännätpyrkivät tulkitsemaan niitä venäläiseen tapaan. He katsoivat omaisuudekseenpaitsi läänityksensä maat, myös sen asukkaat, sielut kuten Venäjällä sanottiin.Hannes Sihvo on kirjoituksissaan todennut vaikka Suomessa ei voi virallisestipuhua maaorjuudesta, olivat Uudenkaupungin rauhassa v.1721 Venäjälle joutu-neet Viipurin ja Käkisalmen läänin asukkaat joutuneet lähes maaorjuuteen verrat-tavaan aikaan.

Lahjoitusmaakysymys on kiinnostanut oikeastaan vain historioitsijoita ja hei-täkin suomalaisen yhteiskunnan oikeustaistelujen historian kannalta. Tietoja ih-misten elämästä on saatu lahjoitusmaaoikeudenkäyntien pöytäkirjoista ja vero-luetteloista. Moni kirjallisuudentutkija on pitänyt erikoisena sitä, ettei fiktiivisiäkertomuksia eli romaaneja ilmestynyt kuin 1920-luvulla ja sen jälkeen harvaksel-taan. Perimätietona kulkee suvuissa, niistä ei ehkä ole aina voinut kirjoittaa hen-kilökohtaista tai poliittisista syistä. Moni ei varmaan samaa mieltä kuin KaukoSipponen vuonna 2000 sanoessaan, että nykypolvilla tuskin on aavistustakaan,miten ankaria aikoja elettiin lahjoitusmaajärjestelmän alaisina vuosina 1710 -1826.Aino Kallas teki eestiläisen rahvaan maaorjuuden aikaisista kärsimyksistä ar-vonsa säilyttävä kirjallisuutta, taidetta. Samanlaisia meillä ei ole, mutta jotainkumminkin; runoja, romaaneja ja näytelmiä.

Hannes Sihvo, joka on eniten tutkinut lahjoitusmaakirjallisuutta, mainitsee Jac.Ahrenbergin teoksen ”Hemma”, vuodelta 1889. Kirja koostuu kertomuksista lah-joitusmaaoloista eri kausilta. Pohjana kertomuksille ovat Muolaan ja Valkjärvenlahjoitusmaat. Valkjärven Veikkolan hovin tapahtumia kuvaa myös SanteriIngman(Ivalo) näytelmässään ”Lahjoitusmailla” vuodelta 1900. Lahjoitusmaa-aika on mukana Juho Reijosen novellissa ”Kosto” sekä Anni Kepleruksen kerto-muksessa ”Hovin Inkeri”. Aihetta käsitli myös Arvid Järnefelt näytelmässään”Samuel Croel” sekä kirjassaan ”Vanhempien romaani”. Tässä yhteydessä voivielä mainita Aleksandra Kollontain ”Muistelmat”, joka sijoittuu Muolaan Kuu-sanhoviin, tosin lahjoitusmaaakauden jälkeiseen aikaan.

Viimeisin lahjoitusmaita koskeva väitöskirja on Jyrki Paaskosken ”Vanhan Suo-men lahjoitusmaat 1710-1826 vuodelta 1997. Hän päättää väitöskirjansa toteamuk-seen: ”Vanhan Suomen lahjoitusmaatalonpojat eivät olleet maaorjia.” Tieteelli-nen tutkimus perustuu dokumentoituun aineistoon.

Romaani, ainakin suurimmalta osalta on kirjailijan eläytymiskyvyn tuotetta.Uskaltaisin väittää, että lahjoitusmaaromaaneissa on enemmän ihmisten totuuttakuin tutkimuksessa.

Raija Haapsaari

Romaanejalahjoitusmaa-ajalta, osa I

SUVANNON SEUTUon HYVÄ LAHJA

jälkipolville jamuille läheisille:

Tilaa omapitäjälehti

puh. 040 730 2622

Kahdeksannumeroa vuodessa

karjalaista asiaa,historiaa, muistoja ja

nykypäivää.Vuosikerta

vain 25 euroa!

KESÄRETKELLESAKKOLAAN JAKÄKISALMEEN12. - 15.7.2010Kysy lisää:

RyhmämatkatoimistoResviaria OyHämeenkatu 5 A,4 krs 33100 TamperePuh. 03- 44 77 [email protected]

Vesilahden Liikenne KyMyllytie 58, 37370 NarvaPuh. 03–37 37 300tai 040-716 [email protected]


Viljo Naskali kertoi elokuussa1991 Rantasalmen mökilläännuoruuden pyöräretkistään.

1930-luvulla Sakkolan Ojaniemessä oliköyhän pojan vaikea saada mistäänuutta polkupyörää, mutta hänen van-himman sisarensa Emilian puoliso Pau-kun Paavo lahjoitti Viljolle käytetynpyörän rungon, joka oli melko vanhan-aikainen korkeine keskitankoineen. ”Nomie sain sit siihe hankittuu ne vanteet,rummut, kumit ja muut ja sain siitä käyt-tökelposen pyörän”, Viljo selvittää.

Siihen aikaanhan ei juurikaan ollutautoja eikä linja-autoliikennettäkään,laivat kyllä kulkivat vesistöjä pitkin jajunia oli, mutta ei ollut rahaa millä mat-kustella, joten pyörä oli nuoren miehenauto silloin.

Maantiet olivat 1930-luvulla soratei-tä, usein liejuisia, pehmeitä ja liukkaita.”Mie paljo retkeilin kesäaikan sil taval,et mie lauantai-iltan läksin ja yön poljinja kävin sit jossaki sellases pitäjäs, jos-sa en enne olt käynt, katsomas et min-kälaine kirkonkylä ja minkälaisii kylliisiel oli ja seuraavana yön ajoin takasii,ku yöl ol viileemp ajaa ja maanantaiaa-muks pit joutuu töihi, kotitöihi tietyst”,Viljo tarinoi.

Sitten kun hän oli käynyt kansanopis-ton Sairalassa, jonne oli kotoa 64 kilo-metriä matkaa, niin hän pyöräili jatku-vasti opiston toveripäiville ja juhannus-juhlille. Käkisalmessakin hän muistelikäyneensä polkupyörällä ainakin kym-menen kertaa Ojaniemestä käsin, matkaoli 50 kilometriä suuntaansa.

”Kerra myö mäntii Ihantalaan, kun sielol opisto kesäjuhlat ja kirkkoherranopisto entine johtaja Martti Savelainen.Sieltä myö sit opistotovereitte kanssaajettii Kilpeejoelle, jossa ol kansanedus-tajan tyttären Kempin Lailan koti, mismyö juotii kahvit ja sit myö mäntii Kos-tamon Taunon kanssa Kostamolle Jääs-ke Järvenkylää yöks”, Viljo muistaa jajatkaa: ”Seuraava päivä ol pyhäpäivä,ni myö käytii Imatral tutustumas voi-

Viljo Naskali Sakkolasta muistelee

Polkupyörä oli nuoren miehen aarremalaitoksee ja koskee ja iltapäiväl ajet-tii takasi höille ja sit mie siinä söin ja kotalonväki rupes nukkumaa, ni mie läk-sin ajamaa kotia päin, matkaa ol run-saast 100 kilometrii”.

Yö kyllä riitti polkemiseen ja Viljo jou-tui ajoissa kotiin, mutta osan matkaahän ajoi puoliksi tajuttomana, kun au-rinko rupesi lämmittämään selkää ja olisentään jo kaksi yötä poljettu. Viljomuistaa sen, kuinka hän Saviojanmä-essä Kiviniemessä talutti pyörää, kunsitä ei jaksanut polkea ylös ja kuinkahän mäen päällä kävi pyörän selkäänjatkamaan matkaa, mutta miten hän tuliKiviniemen kosken riippusillasta yli,siitä hänellä ei ollut mitään mielikuvaa.Sitten kun pyörä pysähtyi hiekkaiseentiehen, joka ei enää ollut maantie vaankärrytie, niin hän heräsi täyteen tajun-taan ja ihmetteli, kummalla puolella kos-kea oikein oli.

”Mie en tuntent sitä kohtaa ja aatte-lin, no ajanpaha eteenpäi ja kahon, etmitä täält tulloo ja mie olin kääntyntmaantieltä iha oikei sinne tielle, jokatulloo Suenhäntään ja sit ku SipiläiseJohannekse talo rupes näkymää, ni mietiesin, et mie olin iha oikeella tiellä jakääntynt oikeesta tienhaarast”, Viljohaastelee.

”Sit mie mänin nukkumaa ja äit ei he-rättänt enneku yheksä aikaa, ko mie olinnii paljo ajant, hää aattel, et antaa nuk-kuu yheksää asti. Mie sanoin äitile, ettuota älä toista kertaa tee, et ei näistäturhista ajoista pietä rokulii. Jos miesajaa yön, ni se on hänen oma vikansa,mut työt alkaa sillo ku ne talossa al-kaa”, Viljo kertaa.

Viljon sisar Hellin Rytty kysyy: ”Olit-kos sie sillo siin porukas, ku Karja Sai-ma oli iha puolpyörryksis?” Viljo vas-taa, että oli ihan päätekijä siinä. Hän olisanonut Saimalle, että kymmenkuntanuorta lähtee polkupyörillä Sairalaanopiston juhannusjuhlille ja pyytänytSaimaa lähtemään mukaan. Saima estelisanoen, että ei taida lähteä, kun hän ei

ollut ajanut pyörällä niin pitkiä matkojaeikä hänen pyöränsäkään ollut oikeinkunnossa. Viljo kertoo: ”Mie sanoin, etlähe vaan, et kylhä mie siun pyöräis lai-tan kuntoo ja mie otin sen hänen pyö-ränsä ja laitoin kuntoo ja nii myö män-tii, siel ol Pyhäjärvelt Purasen MaikkiNoitermaasta ja en mie muista ketä, oli-ko se Sipiläisen Taimi Suvehännästä”.Helli ihmettelee, että olikos se Taimikäynyt sen Sairalan opiston ja Viljo vas-tasi: ”oli, vähä enne meitä”.

Kymmenkunta nuorta lähti sitten yölläajamaan pyörillä, mutta Saima ajoi tur-han nopeasti ja niin kuin jännittäen, niinettä hän oli aina edellä muita, näköyh-teyden päässä kuitenkin. Viljo muistaasanoneensa Saimalle, että tämä ei pitäi-si kiirettä, sillä ei pitkiä matkoja kovastiajeta, vaan rauhallisesti, koska ei niitäjaksa lujasti ajaa.

Yhtä mäkeä kun lähdettiin laskemaanalas Räisälän seuduilla, niin muut näki-vät, kun Saima oli melkein mäen alla,jossa oli kallioluiska, tie oli hiekkainen,ja se oli sellaista löysää hiekkaa, Viljokertoo. ”Sillo hää kaatu ja pää män ihaliki siihe, mut ei sattunt siihe kallioo,mut siihen kovvaan tiehen kuiteki jamyö ihmeteltii, et mitä täs nyt ja jostakitäält polvesta hänelt tuli verta ja pää oliha sekasii”. Nuoret päättivät odottaaaamuun, että saisivat hälytettyä apua,kun vain joku menisi ohitse tiellä. Hetekivät päällystakeista pedin nurmellemaantieojan toiselle puolelle ja antoi-vat potilaan nukkua siinä. Saima ei kui-tenkaan nukkunut, kysyi vaan, että”mis myö ollaa, mihi myö männää?”.”Hää ei tajunt mittää, ko aivotärähysoli ja ei kai hää meitäkää tuntent ja sitmyö sanottii, et ei se tästä makaamisesttule, et ei tässä tiellä kettää liiku, ettälähetää”.

Nuoret päättivät, että yksi taluttaakahta pyörää ja tytöt kahta puolta ta-luttavat Saimaa. ”Niihä myö ensi män-tii, mut sit myö sanottii, et se joutuistää matka paremmi, jos hää pystyis


Leskirouva Liisa Naskalin os. Ollikaisen perheestä, otettu Ojaniemessä Naskalien pihalla n. vuonna 1928, Viljonrippipäivänä. Vasemmalta Viljo Naskali (s. 13.11.1913), Liisa Naskali (23.6.1871-6.6.1939), Hilja (s. 28.2.1909), Lempi(s. 24.6.1906), Emelia (s.27.8.1890), Hellin (s.18.4.1911).

ommaa pyörääsä taluttammaa ja hääpysty, ja sit myö sanottii, et se mänisviel paremmi tää loppumatka, jos hääpystyis ajamaa ja hää ajo, hää nöyrästtek, mitä sanottii, mut kysy vaa, et mihimyö männää ja mis myö ollaan”, Viljoselvittää. Kun alamäki tuli, niin he ainakiilasivat kahta puolta Saiman eteen,niin että hänen oli pakko käydä pyöränpäältä pois eikä päässyt laskemaan ala-mäkeä.

Saima oli opiston tyttöjen asuntolanyläkerrassa koko sen kahden päivänajan, jonka juhannusjuhlat kestivät ja

siellä Purasen Maikki kai häntä hoitelieniten. Saima ja Maikki jäivät opistollevielä muiden lähtiessä pois ja tytöt tuli-vat sitten muutaman päivän päästä ju-nalla Noitermaahan ja Kiviniemestä lai-valla yli ja ennen kuin he menivät Sai-man kotiin, he poikkesivat Naskalille,kun Viljon kotitalo oli matkan varrella.

”Puhevika hänele jäi sil kertaa, et hääei saant ponnisteltuu ku yhe sanan ker-rallaa, jos sanois et: tänää on sunnun-tai, ni hää sano: tänään – on – sunnun-tai. Maikki ko sano, et hää laulaa, ni mie

Pitäjämme internetissäwww.metsapirtti.net www.sakkola.fi www.vuoksela-seura.fi

sanoin et antaa laulaa sitte, hää laulo,mikä ol tuttu laulu tai virsi, ko se ei tar-vii sitä omaa ajatusta, se tul iha puh-taast, mut ommaa lausetta hää ei saantrakennettuu. Mut se män ohi, eikä hä-nel siitä varmaa mittää vammaa jäänt”,Viljo arvelee. ”No ei ainakaa tuntuntsiltä”, Helli täydentää.

Oliks tää Karja Saima niitä Ojaniemetyttölöi? Kysyi Hellin tytär Maija Hali-seva ja sai myöntävän vastauksen.

Mirja Antila


”Oli vain yhdet kunnot saappaat kannuksienkera, nämä saappaat sai aina lomalle lähtijä”Nykyisin puhutaan paljon maa-

hanmuuttajista, pakolaisista,turvapaikan hakijoista, sekä

paluumuuttajista. Noista kahdesta vii-meisestä on jonkinlaista kokemusta.Kyllä sitä on haettu turvapaikkaa, kunkranaatteja on tullut tarpeeksi lähelle.

En tiedä, mitä on tänne, kovin kau-kaakin, tulleiden turvapaikkaa hakenei-den syitä. Mitä tulee paluumuuttoon,niin se on koettu kesällä 1944 Itä-Karja-lasta. Siitä paluumuutosta kertoi Haku-lisen Jaska näin: Anna olla, kun tuli sieltäsitten se takaasin lährön aika niin oltiinhyvin hiljaasia poikia. Pantihin kusinensukka korsun oven rakohon, ettei iivovain kuulisi, että nyt Suomi-poika pa-laa takaasin kotimaahansa.

No, se siitä.Minä kysyin K…sen Lassilta, että

oletko kuullut, tai tiedätkö, että meitätai ketä tarkoittaa, kun puhutaan väliin-putoajista. ”Tiien, mie uon puont ven-nien ja rykin vällii katkaisten sormien.En mie muuta”. Vaikka Lassi ei tuotaenempää tiennytkään, niin tiesin hänet

erittäin viisaaksi ja paljon kokeneeksimieheksi, siksi kysyin vielä lisää. Tie-dätkö sinä, miten sitä rahaa pestään?”Tiijenhä mie ja olen pessytkin. Viije-kympi setelis pääsin toie ove puolvälliiko se repes. Sit mie panin uutta vettäjoka ol vähä suvijaa ja yritin satasella.Toise uko ja pylvää jälkee seki repes.Minä tiijen, että ei rahhaa voi pestä. Nesiel yläpääs vua puhhuut vaik niil ei uokokemusta siitä”, näin Lassi kertoi.

Venäjällä osattiin pestä ruplia, jo so-tien aikana ja jälkeen. Ainoa haitta oli,kun ne kuivatessa kutistuivat kovinpieniksi.

On kirjoitettu, että se ja se nostaapäätään. Tarkoittaneeko tuo, että jokualkaa menestyä jollakin alalla? Päätä voimyös nostella osoittaakseen ylpeyttääntoisia kohtaan. Sodassa jos nosti pää-tään väärässä paikassa, niin se tiesikuolemaa.

Paljon on viime aikoina puhuttu tääl-lä Suomessakin uusavuttomista. En tie-

dä, mutta luulisin, että sillä tarkoitetaansitä nykyistä kansanosaa, joka ei haluaeikä osaa muuta kuin kauhoa velliä lu-sikalla suuhunsa. Jos olisi puhuttu van-hoista avuttomista, niin voisin osatavastata.

Jostakin henkilöstä on sanottu, ettähän astui liian isoihin saappaisiin. Luu-lisin tuon tarkoittavan, että ei kykenehoitamaan tehtäväänsä, joka on hänel-le uskottu. Minulla ei ole ollut sellaistapelkoa, kun olen ollut vain pienviljelijäja metsätyömies. Armeijassa koulutus-keskuksessa olon aikana astuin liianpieniin saappaisiin lomalle lähtiessä. Olivain yhdet kunnot saappaat kannuksi-en kera, nämä saappaat sai aina lomallelähtijä. Nämä saappaat sattuivat ole-maan kahta numeroa liian pienet minul-le. Siitä alkoi vaivaisenluun kasvu japatit varpaisiin. Kaiken silloin kärsi jakesti, olihan mahtavaa kulkea kotiky-län raittia kannukset kilisten.

Viljo Pitkänen, Sakkola

Karjalaiset Kesäjuhlat 17.-20.6.2010, jotka tänä vuonnajärjestetään laulujuhlina Hel-

singissä, kaipaavat vielä reippaasti li-sää talkoolaisia. Heitä tarvitaan moneenkohteeseen niiden reilun 100 vapaaeh-toisen lisäksi, jotka jo ovat ilmoittautu-neet. Tehtäviä on mm. kansliassa, li-punmyynnissä, kahvila- ja ruokatarjoi-lussa tai vaikkapa järjestysmiehinäkin.Eri talkoolaistehtäviä koordinoivat ni-metyt henkilöt, joilta saa tietoja tehtä-vien laadusta ja työvuoroista.

Kaikkia talkoolaisasioita koskeviinkysymyksiin vastataan ja ilmoittautu-misia talkoolaiseksi vastaanotetaanKarjalan Liiton toimistossa p. 09-7288170. Lisätietoja juhlista myöswww.karjalanliitto.fi.

Lähde talkoisiin Karjalaisille laulujuhlilleMuutamia henkilöitä lisää kaivataan

myös Kisahallissa lauantaina ja sunnun-taina 19.6.-20.6 avoinna olevaan, luo-vutetun alueen pitäjiä esittelevään in-fopisteeseen. Työvuorot muutamantunnin jaksoissa. Esittelijöiden käytös-sä ovat tietokoneet. Esille tulevat myössukuseurat ja pitäjälehdet.

Pitäjiä esittelevään infopisteeseenhaluavat ottakaa yhteyttä joko

Maija-Liisa Kalliomä[email protected] puh. 050-590 8011 taiKaarina Pä[email protected] puh. 040-519 3036.Esittelijäksi tulevan pitää ainakin osa-

ta etsiä netistä perustietoa pitäjästä jaopastaa kyselijä tiedon lähteille sekä

vinkata joitain tahoja, josta saa lisätie-toa: pitäjän sivut, Karjalan kartat ym.,ym. Pitää myös osata neuvoa ottamaanyhteyttä pitäjäseuraan, paikalliseenyhdistykseen tai johon kuhun henki-löön. Ei saa sanoa, että en tiedä mitäänasiasta.

Kun Karjalaiset Kesäjuhlat järjestet-tiin edellisen kerran Helsingissä 10 vuot-ta sitten, oli talkoolaisia n. 500. Jokai-sen ”kynnelle kykenevän” karjalaisenja/tai karjalaismielisen, joka asuu koh-tuullisen välimatkan päässä pääkau-pungista ja arvelee reippaan talkoolais-työn sopivan itselleen vaikkapa vainmuutamiksi tunneiksi, toivotaan otta-van mitä pikimmin yhteyttä e.m. taval-la. Tervetuloa mukavaan joukkoomme!

Kaarina Pärssinen


Sylvi Haikan virpomisvuorossa Raision Karjalaseuran sihteeri Risto Nikko-nen. Isäntä Veikko Haikka seuraa vierellä toimitusta.

Raision Karjalaseuran virpomisperinne jatkui

Raision Karjalaseuralla on ollut jomonivuotinen perinne virpoajoku raisiolainen tunnettu hen-

kilö tai oman seuran pitkäaikainen jä-sen. Virpominen on pyritty ajoittamaanpalmusunnuntaitaita edeltävän lauan-tain eli virpolauantain tuntumaan, mikäoli ennen sotia Karjalassa tapana.

Tänä vuonna virvottavaksi valittiinRaision Karjalaseuran ainaisjäsen jaRaision kulttuuri- ja yhteiskunnallises-sa elämässä pitkään vaikuttanut emän-tä Sylvi Haikka, o.s. Lamppu.

Sylvi Haikan juuret ovat KarjalassaSakkolan Ojaniemessä, josta evakkotiejohti monien vaiheiden jälkeen Raisioonvuonna 1953 ja maatilan emännäksi.Jatkosodan aikana Sylvi Haikka palvelilottana Sakkolassa sotilasesikunnassaja sai tämän johdosta myöhemmin rin-tamatunnuksen.

Sylvi Haikka on Raisiossa ollut usei-den kunnan lautakuntien jäsenenä yh-teensä 29 vuotta ja seurakunnan luot-tamustehtävissä 15 vuotta. Karjalaisuu-teen kuuluvana käsityöihmisenä SylviHaikka on kuulunut mm. V-S taide- jakotiteollisuusyhdistyksen johtokun-

taan ja suunnitellut monia käsitöitä javoittanut niillä valtakunnallisia palkin-toja.

Sylviä virpomassa oli seitsemän Kar-jalaseuran jäsentä, joilla kaikilla oli omat

virpoluvut virpovitsoineen.Kuostiksi eli virpopalkaksi saatiin

herkutella Haikan perheen tarjoamiaherkkuja ja sujahtipa rahastonhoitajankäteen salainen kirjekuorikin.

Kotiseutuneuvokselle kunniakirja

Sakkolaisjuurinen Hannu Turkkinen sai kotiseutuneuvoksen ar-vonimen vuoden 2009 lopulla,

mutta neuvoksen juhlakahvit nautittiinLempäälässä vasta maaliskuulla 2010.

Paikalla tasavallan presidentin allekir-joittamaa kunniakirjaa olivat luovutta-massa arvonimeä hakeneet tahot: Lem-päälän kunta ja seurakunta, Sakkola-Säätiö, Lempäälän Sotaveteraanit ry jaLempäälän Kisa ry.

Hannu Turkkinen totesi, että kunnal-lisiin ja seurakunnallisiin luottamustoi-miin hän ei ole enää ehdolla, mutta jat-kaa vapaaehtoistyössä talkooperiaat-teella vielä joissakin järjestöissä.

Hän on mm. Sakkola-Säätiön hallituk-sen puheenjohtaja ja Lempäälän Sota-veteraanit ry:n puheenjohtaja. -MRTLempäälän kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuula Petäkoski-Hult (oik.) luo-

vutti kotiseutuneuvoksen kunniakirjan Hannu Turkkiselle, ja vastaanottajais-tilaisuudessa oli mukana myös puolisonsa Soili Turkkinen.


Hilja Koskela (ent. Juvonen o.s Uo-sukainen) täytti 106 vuotta 18.4.2010.Hän asuuTampereella KoukkuniemenKoivulassa.

Merkkipäivänään hän otti vastaanläheistensä ja ystävien tervehdykset.

Hilja syntyi Valkjärven Uosukkalas-sa yhdeksänlapsiseen perheeseen ja onUosukaisen suvun vanhin jäsen.

Avioiduttuaan Herman Juvosen kans-sa hän asui Vuokselan Uudessakyläs-sä.

Hänen vahva uskonnollinen vakau-muksensa on ollut kantava elämänvoi-ma jo nuoresta pitäen aina tähän päi-vään asti.

Hilja Koskelan pitkän elämän vuosi-kymmenien helminauhaan on sisälty-nyt myös kahden evakkotaipaleen ras-kaat kokemukset, jotka yhä vielä nyt-kin ovat muistoissa tallessa.

Lokakuussa 1939 tuli liikekannallepa-no ja Ventelään majoitettiin sotaväkeä.Hilja ja Herman Juvonen olivat huhti-kuusta asti hoitaneet emännän sisarenlasta Raijaa, jonka vanhemmat Tyyneja Viljo Silfverhuth olivat tuoneet taloonja menneet itse Pölläkkälän Mannersaa-ren taloon töihin. Viljo sai kutsuntamää-

Herman ja Hilja Juvosen karjaa Ventelän pihapiirissä Vuokselan Uudessaky-lässä v. 1935. Kuvassa Hilja siskonsa Tyynen (o.s. Uosukainen) kanssa.

Hilja Koskela106 vuotta

Hilja Koskela, 106 vuotta. Kuva Mau-ri Silfverhuth.

räyksen, ja Tyyne otti Raijan. Hermanmyi lehmät ja pienkarjan. Vain Lento-hevonen jäi taloon. Sotilaat ja naapurihoitivat sen, koska Herman joutui vä-estönsuojelutehtäviin. Hiukan tavaroi-ta mukanaan he muuttivat Viipuriinomistamaansa huoneistoon. Hermanpalasi kuitenkin komennustöihin Vuok-selaan.

Hilja koki 30.11.1939 Viipurin pommi-tukset. Hän lähti huolissaan auttamaanTyyne-siskoaan ja Raijaa evakkoon.Äyräpäästä sotilaat soutivat heidätVuoksen yli. Tyyne lapsineen jatkoimatkaa hevoskyydillä kohti Antreaa.Hilja sai lainaksi jostain pyörän ja pala-si Pölläkkälään hakemaan täkkiä ja lisäävaatteita pyörän tarakalla. Sotilaat sou-tivat taas hänet pyörineen Vuoksen yli.

Sotilaspartio pysäytti Hiljan matkanja vei kuulusteltavaksi tuttuun Vilppi-läis-Joosepin taloon. Kaiken jälkeenhänen annettiin saattajien kanssa läh-teä käymään kotonaan Ventelässä, jon-ne oli vain lyhyt matka. Siellä Hermanoli nukkumassa, mutta saattajat olivatyhä epäluuloisia kulkijasta. Lopultavaimo saattoi kallistua nukkumaan mie-hensä viereen. Aamulla Hilja sai polkearauhassa kohti Saviniemen hoviin, jon-ka pellinnaruilla hän köytti tavarat tiu-kemmin. Evakot olivat jo sieltä lähte-neet ja hovi oli autio. Hilja ajoi eteen-päin ja tavoitti Tyynen ja Raijan jollainSuojeluskuntatalolla. Kolmisin he jat-koivat matkaa kuorma-autolla, sittenluultavasti Putikon asemalta junaan jaVilppulaan.

Tyyne synnytti toisen tyttären tam-mikuussa 1940. Hilja auttoi lastenhoi-dossa ja kävi Vilppulasta käsin Vuok-

senniskalla tapaamassa Hermania, jokaoli saanut VS-tehtäviensä vuoksi pois-tua uuden rajan läheltä. Kesällä 1941Hilja ja Raija palasivat Vuoksenniskal-le. Tyyne tarvitsi kuitenkin apua Ori-vedelle, jonne perhe oli siirtynyt, kos-ka Viljolla oli työpaikka asevarikolla.Perheen kolmas lapsi, poika, syntyisyyskuussa 1941. Voitto syntyi noinviikko Viipurin valtauksen jälkeen.

Joulukuussa 1942 Hilja joutui saatta-maan sydänkohtaukseen menehtyneenmiehensä Hermannin Vuokselan hauta-usmaahan.

Jatkosodan evakkomatka päättyi Haa-pamäelle, josta Hilja ja Niilo Koskelanyhteinen elämä alkoi 29.7.1945. Avioliit-to kesti yli 60 vuotta, kun Niilo nukkuipois maaliskuussa 2008.

Hengelliset virret ovat olleet koko elä-mänsä ajan Hiljalle rakkaita ja syntymä-päivänäänkin hänen huuliltaan kumpu-si elämänuskoa virren 276 sanoin hä-nen laulaessaan ulkomuistista kaikkisäkeet.

1. Jeesuksesta laulan,Jeesuksesta vaan,jolta syyni suuret,anteeks sain ja saan,jolta syyni suuret,anteeks sain ja saan.----5. Pääsen asukkaaksikultakaupunkiin,viedään vierahaksihäihin iäisiin,viedään vierahaksihäihin iäisiin

Taisto Virkki


Punkalaitumella viettivät syntymäpäi-viään: 90vuotta äiti Aino Lemmetti o.s.Ukkonen 28.1 2010 ja 70 vuotta tyttä-rensä Helka Lemmetti 4.2.2010.

Aino Lemmetti on Helene ja MattiUkkosen tytär Sakkolan Lapinlahdes-ta, hän oli naimisissa saman kylän po-jan Viljo Lemmetin kanssa, joka kuoli1986. Helka on syntynyt Urjalassa tal-visodan aikana.

Äiti ja tytär viettävät eläkepäiviäänPunkalaitumen Mäenpäässä. Molem-mat ovat aktiivisesti mukana mm. Mart-ta toiminnassa. Aino Lemmetti on ollutMarttana jo yli 70 vuotta ja Helkakin50 vuotta.

Julkaisemme jokaisessaSuvannon Seudussa tietojasuku- ja perhetapahtumista.Lähetä tiedot toimitukseen.

Kysythän asianosaisilta luvantietojen julkaisemiseen.

Unto Santala 15.9.2010täyttää 85 vuotta Nurmijärvellä.Voitto Tuokko 30.7.2010täyttää 80 vuotta Espoossa.Sakkola-Seura onnitteleepäivänsankareita.

Kannaksen koluaja 60-vuotiaaksiMarkku Nuora täytti 60 vuotta

1.5.2010 Vesilahden Narvassa. Hänensukujuurensa ovat Sakkolan Petäjärvel-lä isänsä Arvo Nuoran kautta, äiti Aino,o.s. Roppo Vesilahdesta. Merkkipäiviävietettiin iloisten vappujuhlien merkeis-sä Narvan Iskelmälavalla, suuren suku-lais- ja ystäväjoukon kera. Myös Sak-kola-Säätiön edustajat veivät terveh-dyksensä Markulle. Hän on Sakkola-Säätiön hallituksessa Hannu Turkkisenvarajäsen.

Markku Nuora on todennäköisestiahkerampia Karjalan kotiseutumatkaa-jia; ensimmäisen kerran hän lähti sis-konsa Raijan yllyttämänä reissuun 1990-luvun alussa. Jo kuukauden kuluttuasiitä hän järjesti ensimmäisen omanmatkansa Sakkolaan. Vähitellen kotiseu-tumatkojen järjestämisestä muokkaan-tui työsarka, ja matkanjärjestämispyyn-töjä tulee yhä ulkomaita myöden. Kii-reisimpinä kesinä Markku on ollut enem-män Kannaksella kuin kotonaan Vesi-lahdessa.

Suosittu matkanjärjestäjä-opas-kul-jettaja tuntee oikopolut ja tiet ilman kart-toja, ja on usein sompaillut sinnekin,minne muut ovat kulkeneet vain takseil-la. Kiitosta saavat poikkeuksetta myöshyvät kenttäkahvit ja -makkarat, joitavarten Markku on teettänyt kaasukäyt-töisen erikoisgrillin. Moninaiset ryhmätja värikkäät tapahtumat läpi luotsannutliikennöitsijä toteaakin:

– Sitten kun huumori loppuu ja her-mo pettää, on paras lopettaa nämä hom-mat.

Molempia tuntuu olevan vielä hyväs-ti tallessa – ja uusia matkoja luvassa.

Vuonna 1996 Markku Nuora perustiVesilahden Liikenne Ky:n yhtiökump-pani Jouko Rintalan kanssa. Yritys te-kee matkoja myös eri puolille Pohjois-maita ja muuta Eurooppaa. Lisäksi hoi-dellaan koulukuljetuksia Pirkanmaalla jaerilaisia tilausryhmien kyytejä ympäriSuomea. Markku on mm. LempäälänKisan jääkiekkojoukkueiden luottokul-jettaja. Sattumien joukkoon kuuluumyös Suomen proteesijääkiekkomaa-joukkueen kuljettaminen turnaukseenPietariin; siitä muistona huoltajan teh-tävät ja oma MM-pronssimitali.

– Kuljettaja pääsee moniin paikkoi-hin ja tapahtumiin, minne muuten ei oli-si asiaa tai tulisi lähdettyä, toteaa työ-sarkaansa tyytyväinen mies.

Siitä hän myös on hyvillään, että Kar-jalanmatkailuun ovat innostuneet yhäuudet sukupolvet, ja nekin, joilla ei it-sellään karjalaisia juuria ole.

Markku Nuora antaa kiitosta kotijou-koilleen – vaimo Ritva ja pojat Petri,Jarkko ja Arto – jotka ovat mahdollista-neet paljon matkapäiviä vaativan työnhoitamisen, ja käytännössä paljon aut-taneet yrityksen pyörittämisessä.


Välillä kiireinenyrittäjä ehtii hen-gähtää kotisemai-semissa Vesilah-den Narvassa, jos-sa pihasaunaan onlyhyt matka.


Eero Pilviniemi (ent. Patja) Sakkolas-ta täytti 70 vuotta 23.4.2010 Lempää-lässä. Merkkipäivänä tietämissä häntarjosi Sakkola-Säätiön hallitukselle javaltuuskunnalle ”kiitoskahvit” siitähyvästä, että on saanut olla mukanasäätiön toiminnassa ja mm. suunnitte-lemassa Keljan taistelujen muistokivenRunteenmäelle. Muistokivi paljastettiinjuhlavasti suomalaisten ja venäläistenedustajien yhteistyöllä elokuussa 2009,talvisodan Keljan taistelujen maisemiin.

Sakkola-Säätiön väki kiitti Pilviniemeämonista toimista niin Sakkola-Säätiön,Sakkola-Museon kuin ErP6:n Perin-neyhdistyksen hyväksi. Merkkipäivä-sankarille ojennettiin kiitokseksi Karja-lan Liiton hopeinen ansiomerkki. Pilvi-niemi toimii myös Lempäälän Karjala-seura ry:n puheenjohtajana.

Veteraanien puolesta kiitossanat lau-sui Yrjö Raaska, joka kiitti eritoten Kel-jan muistomerkin suunnittelusta.

Eeron vanhemmat olivat Eero PatjaSakkolasta ja Lempi o.s. Pekkanen Rau-dusta. Yhteisen kodin he ehtivät perus-

taa Sakkolan Haparaisiin ennen kuintalvisota alkoi. Esikoistaan odottavaLempi joutui lähtemään evakkoon, kunnuori aviomies jäi armeijan palveluk-seen kotimaisemiinsa Sakkolaan. EeroPatja kaatui partioretkellä lapsuuden-kotinsa rappusille Sakkolan Lapinlah-teen tammikuussa 1940 eikä ehtinytnähdä poikansa Eeron syntymää. Lem-pi poikansa kera asettui sittemmin asu-maan Lempäälän Lippoon, minne uusikoti rakennettiin 1945 perikunnan voi-min.

Näihin samoihin maisemiin on EeroPilviniemi sittemmin rakentanut omankotinsa. Perheeseen kuuluu puolisoKaarina ja kolme aikuista lasta, lasten-

lapsia on kaksi.Eero on työskennellyt Tampereella

opettajana, mistä tehtävästä jäi eläk-keelle. Hän toimi myös pitkään Akavanpäätoimisena pääluottamusmiehenä.Hän harrastaa mm. kuvanveistoa.

Sakkola-Säätiö sai Eero Pilviniemeltäarvokkaan lahjoituksen, kun hän luo-vutti isänsä vaimolleen Lempille rinta-malta lähettämät kirjeet Sakkola-Muse-on haltuun.

Seuraavalla sivulla on viimeinen kir-je, jonka kirjoittaja ei enää palannutkohtalokkaalta sotaretkeltään.


Eero Pilviniemeä (oik.) onnittelemassa veteraani Yrjö Raaska. Mukana myös Sakkola-Säätiön edustajat Antti Hynnä(vas.), Aila Alanen, Hannu Turkkinen ja Hannu Paukku, sekä Kaarina Pilviniemi.

Eero ja KaarinaPilviniemi luo-vuttivat 70 vuo-den takaisetkenttäpostikir-jeet Sakkola-Museon haltuun.


11.1.1940.

Terveiset Sinulle Rakkahin täältä kankaalta sinne Savoon. Miten Sinunaikasi on vaihtunut uuteen. Oletko pysynyt terveenä ja muutenkin reipas kun ennenkin.Entäs vanhempasi ja sisaresi, miten he kaikki jaksavat?Meillä taas aika kuluu leppoisasti, ryssäkin on kun jotain ootellen, ollutaika hiljakseen. Kävin tässä tänä aamuna tuolla rajanaapurin kesäasunnossa, pioneereilläkylässä, tässä valmistellaan pientä reisua entisille tutuille seuduille. Muistathan eräänkesäisen – rauhaisen sunnuntaiiltapäivän, sen aina muistuvan torstain edellinen, sinneseuduille, kyllä varmasti muistat Rakkahin. Korkein luojamme tietää että se onvälttämätön kalliin vapautemme ja rakkaan Isäinmaamme puolesta. Tässä taas vähänrahaa minulla jotka toimitan palatessa Sinulle ja toivon Jumalan nimessä että kerransaisimme olla vielä yhtessä. Keskeytän tään kirjoittamisen nyt ja jatkan toisten - - - - -ymmärräthän jos Luoja sen suo.

12.1.40.Jumalan rauha ja armo jeesuksessa Kristuksessa sinulle. Älä pelkää silläminä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltä kutsunut sinä olet minun. Vaikkasinä vesissa kuljet ett sinä huku vaikka tulen lapi, niin ett sinä pala eikä liekin pitäsytyttämän, sillä minä herra olen sinun jumalasi ja varjeliasi.”Näillä pyhän raamatun sanoilla tahdon tervehtiä sinua ja lohduttaa sinua.Siinä suhteessa, kun sinun rakas miehesi on jumala kutsunut tästä ajallisesta elämästätaivaalliseen elämään. Me emme tunne sitä tietä jota jumala kuljetta meitä, mutta kunme tietämme että jumala johtattaa meitä parhain päin. Jumalan kädessä on meidänjuoksumme määrä. Jumala on nähnyt hyväksi rakkaan miehesi kutsua pois tämän sodankautta. Minä uskon että, tämä on teille hyvin raskasta. Mutta jumalan sana sanoo:”Heittäkääkaikki murheenne hänen päällensä, niin minä pidän teistä huolen”. Meitä harmitti kovastikun meidän joukostamme meni mies, mutta näin oli jumalan tahdo. Hän oli minun ryhmässänija me elimme elämäämmeJumalaan luottaen. Minä ja toiset veljet toivomme jumalaarukoillen, että te jaksaisitte kaiken surunne kantaa Jumalaan luottaen.

Jätän muistoksi ja lohdutukseksi Ps 23. Virsik 330.Jääkää jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun.Tervehtien miehenne puolesta Alikers. Eero Kuisma SakkolastaRahat ja omaisuus tulee jäljistä päin.

Isän viimeinenkirje äidille

Annan julkaistavaksi oheisen isänviimeisen kirjeen äidille, kiitoksena heillemolemmille ja samoin kiitoksena kaikil-le veteraaneille ja suomalaisille äideille,jotka toiminnoillaan menneinä vuosinamahdollistivat äitienpäivän viettämisenitsenäisessä Suomessa.

Hyvää äitienpäivää!Lipossa 18.04.2010

Eero Pilviniemi


Valokuvateknikkoevp. Aulis Johannes

AirtoSakkolassa 23.8.1925 syntynyt ja lap-

suusvuosina sekä Sakkolassa että Py-häjärvellä asunut Aulis Johannes Airto(ent. Naskali) kuoli pääsiäislauantaina3.4.2010 Helsingissä pitkään sairastet-tuaan.

Airto oli kahdeksanlapsisen perheenkuopus ja eli lapsuutensa Noitermaanja Haitermaan kylissä. Talvisodan alka-essa perhe lähti evakkoon, mutta pala-si takaisin kotiseudulle heti, kun se tal-visodan päätyttyä oli mahdollista. Jat-kosota ajoi perheen uudelleen pois ko-tiseudulta.

Jatkosodan loppuvaiheissa Auliskinkutsuttiin rintamalle. Vetäytymisvai-heessa Airton joukko-osasto oli viimei-siä, jotka jättivät Viipurin taakseen. Airtomuisteli usein, kuinka hän väsyneenäylitti Viipurin linnansiltaa ja käytännös-sä heti hänen päästyä sillan toisellepuolelle pioneerit räjäyttivät sillan.

Sodan jälkeen Airto suoritti asevel-vollisuutensa, jonka jälkeen hän hakeu-tui kersantiksi Suomenlinnan Rannik-kotykistörykmentin palvelukseen jamuutti Helsinkiin ja Suomenlinnaanvuonna 1946.

Helsingistä tuli hänen kotikaupunkin-sa, jossa hän asui koko loppuelämän-sä. Airto viihtyi hyvin kaupungissa.Hän ei koskaan hankkinut ajokorttia,vaan oli joukkoliikenteen vankka kan-nattaja.

Töiden ohella Airto kävi Ateneumintaidekoulua ja ennen pitkää hän siirtyisiviilitehtäviin Puolustusvoimissa.Työuransa Airto teki erilaisissa piirtä-jän tehtävissä Puolustusvoimien eriyksiköissä. Hän työskenteli mm. Sota-korkeakoulussa, Pääesikunnan pionee-riosastolla ja lopulta Pääesikunnan ko-piolaitoksen esimiehenä. Tuosta tehtä-västä Airto jäi eläkkeelle syksyllä 1985.

Karjalaiset juuret olivat Airtolle ainatärkeät. Hän oli vuosikymmenten ajanmukana erilaisissa kotiseutuyhdistyk-sissä. Airto oli esimerkiksi yksi Vpl.Pyhäjärvi -seuran perustajajäseniä jatoimi vuosikymmeniä seuran johtoteh-tävissä. Lisäksi hän toimi pitkään muunmuassa Sakkola-seurassa ja Sakkola-Säätiössä.

Piirtämisen lisäksi myös musiikki kuu-lui aina Airton elämään. Hän opiskelilaulua Helsingin Korservatoriossa (2vuotta) ja yksityisopettajien johdolla.1960-luvulla Airto lauloi kahdessa kvar-tetissa, Kylänpojissa ja Pitäjän Pojissa.Yksi Pitäjän Poikien laulajista oli nuo-rukainen nimeltä Matti Salminen. Muil-le jäsenille vihjattiin, että Salminen onlahjakas laulajanalku, joka tarvitsisikeikkarutiinia. Mukavastihan Salmisenura on noista ajoista edennyt.

Näiden lauluyhtyeiden lisäksi Airtolauloi useissa kuoroissa. Viimeisin kuo-ro, jonka jäsenenä hän lauloi, oli Hel-singin Sotaveteraanikuoro. Airto olimyösharrastajasäveltäjä, joka teki lau-luja työpaikkojen, toimiupseerikerhonsekä asukasyhdistysten juhliin ja sä-velsipä hän oman häämarssinsakin.

Vuonna 1960 Airto liittyi Myöhempi-en Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuk-sen kirkkoon ja seuraavina vuosina häntoimi kahdesti Helsingin seurakunnanjohtajana ja muissa kirkon johtotehtä-vissä Suomessa. Kun Helsingin seura-kunnan (nyk. Hgin 3. srk) 50-vuotisjuh-lia vietettiin vuonna 2006, Airto osallis-tui juhlallisuuksiin kymmenen muunentisen seurakunnanjohtajan kanssa.

Airto toimi aktiivisesti seurakunnassaniin pitkään kuin hänen terveytensämahdollisti sen.

Airto osallistui myös politiikkaan.Hän liittyi Georg C. Ehrnroothin johta-maan Perustuslailliseen Oikeistopuolu-eeseen ja kuului puolueen hallitukseenja työvaliokuntaan. Airto toimi Helsin-gin kaupunginvaltuuston varavaltuu-tettuna vuosina 1977-1984 ja YTV:nvaltuuskunnan jäsenenä valtuustokau-della 1981-1984. Airto oli puolueeneduskuntavaaliehdokkaana vuonna1983.

Helsingin Kurkimäkeen rakennettiin1980-luvun puolivälin jälkeen kolmekerrostaloa rintamaveteraaneille. Talo-jen rakentaminen oli Rintamaveteraani-en asuntoyhdistys ry:n hanke ja Airtotoimi vuosia yhdistyksen hallitukses-sa sihteerinä.

Vuonna 1964 Airto meni naimisiin IrmaAirton (o.s. Hakkarainen) kanssa ja hesaivat kolme lasta. Vuonna 1980 perhemuutti Suomenlinnaan, jossa Aulis toi-mi pitkään Suomenlinna-Seuran halli-tuksessa, koulun vanhempainyhdis-tyksessä ja muissa luottamustoimissa.Suomenlinnassa Airto asui elämänsäloppuun asti.

Aktiivisesta osallistumisesta huoli-matta Airto ei koskaan viihtynyt huo-mion keskipisteenä. Täyttäessään 50vuotta hän livahti ulos toisesta ovestanähtyään onnittelijoiden olevan tulos-sa etuovesta.

Jäädessään eläkkeelle kymmenenvuotta myöhemmin hän ilmoitti julki-sesti olevansa matkoilla, mutta piilou-tui vain pariksi päiväksi Karjalaistenkesäkotiin Helsingin Jollaksessa. Airtooli ”helsinkiläinen karjalainen”, jollejuuret olivat merkittävä osa identiteet-tiä, mutta joka samaan aikaan oli tuke-vasti asettunut Helsinkiin. Tuttavat jasukulaiset muistavat Airton hyvin lem-peänä ja rauhallisena ihmisenä, jokanautti eniten koti- ja perhe-elämästä.

Airto oli aina itse luonteeltaan ute-lias ja tiedonhaluinen. Kotona lapsiakannustettiin oppimaan jatkuvasti uut-ta ja seuraamaan yhteiskunnallista kes-kustelua. Airtolle oli tärkeää välittääeteenpäin suvun perinteitä ja histori-aa. Keskeisin arvo, jota Airto teroittiisänä, oli kaikkien ihmisten arvostami-


Lisäys ja korjaus Sakkola-Seuranjäsenkirjeeseen (13.4.2010): Keväänjäsenkirjeemme oli jo postitettu, kunsaimme suruviestin, että seurammepitkäaikainen, entinen puheenjohta-ja Aulis Airto oli kuollut 3.4.2010.

AULIS AIRTON (1925 - 2010)muistoa kunnioittaen

Sakkola-Seura

Aino Annikki Salonen, o.s. Suokas,s. 28.03.1922 Sakkolassa, k. 24.03.2010Lempäälässä.

Keväisen taivaan tuuletserkkumme mukaanne ottakaaja hellästi kantakaa sinnemissä uupunut levon saa.

Hän on kulkenut pitkän matkanmailta Karjalan kunnaidenkantakaa lepoon turvaisaanja uneen iäiseen.

Aino syntyi Sakkolan KiviniemessäSuvannon, Vuoksen ja Saijanjoen lähei-syydessä. Siellä kauniissa kotikylässäoli hyvä lapsen ja nuoren varttua suku-laisten ja naapureiden ympäröimänä.Oli aina turvalliset leikkitoverit ja myö-hemmin hyvät ystävät nuorisoseuratoi-minnoissa, voimistelu- ja näytelmäker-hoissa ja etenkin jokapäiväisessä elä-mässä iloineen ja suruineen.

Talvisota katkaisi tämän turvallisenelämän Karjalassa ja Ainokin joutuimaanpuolustukseen mukaan ilmanval-vonta- ja rintamalottana. Suuri surukohtasi Ainon perhettä, kun molemmatveljet kaatuivat rintamalla. Isä oli jo me-nehtynyt aikaisemmin, joten Ainon elä-mä jatkui mummon, Hilma-äidin ja Sel-ma-tädin kanssa evakkotaipaleella kun-nes koti löytyi Lempäälästä. Tampe-reelta löytyi elämänkumppani, Matti, yli60 vuodeksi.

Aino kävi talouskoulun ja kotiteolli-suuskoulun, joista oli apua myöhem-missä työvalinnoissa. Lasten, Seponja Markun, synnyttyä Aino oli kotiäiti-nä kunnes lapset pääsivät koulutielle.Sen jälkeen Aino oli erilaisissa työsuh-

nen ja kunnioittaminen, riippumattaheidän elämäntapansa tai valintojensaerilaisuudesta.

Kotioloissa Airto oli rauhallinen jaavarakatseinen kasvattaja. Hänellä olitapana avata lapsille uusia näkökulmiaja osoittaa hyvin lämpimästi arvostus-ta ja välittämistä. Kerran perheen kuo-pus kiukutteli teinivuosinaan isälleen,tokaisten: ”Etkö sinä ole ikinä ollut nuo-ri?”. Isän vastaus tuli hyvin kärsivälli-sellä äänellä. ”No, en oikeastaan. Kunminä olin murrosikäinen, oli sellainenasia kuin sota. Ehkä se oli vähän eri-laista elämää”.

Aulis Airtoa jäivät kaipaamaan Irma-vaimo, kolme lasta ja kuusi lastenlasta.

Mikko Airto Aulis Airton poika

Anna Kyllikki Toivanen, o.s. Äikäs,syntynyt 17.12.1917 Valkjärvellä, kuoli7.3.2010 Riihimäen aluesairaalassa. En-tinen kotipaikka oli Sakkolan Kivinie-mi.

teissa, joista pisin oli Valiolla, mistä hänjäi eläkkeelle 16 vuoden työjakson jäl-keen.

Aino oli sosiaalinen, sukulaisiin yh-teyttä pitävä ja vieraanvarainen karja-laisluonne. Hän kuului Viialan Kivinie-men Marttoihin ja oli ahkera käsityöih-minen. Hän valmisti lastenlapsille mo-net juhla- ja arkivaatteet, joita edelleensäilytetään muistoina mummusta. Lap-set muuttivat työn perässä Lohjalle,mutta isovanhempien vierailut sinne jalastenlasten kesälomat mummulassaeivät koskaan unohdu.

Puutarhanhoito oli myös Ainon sy-däntä lähellä. Omista marjapensaistatehtyjä hilloja ja mehuja riitti myös las-ten perheille. Kauniit kukkaset loisti-vat kesäisin kodin puutarhassa.

Karjalaisuus ja sikäläiset perinteetolivat aina mukana niin perheen arjes-sa, kuin juhlissakin ja Ainolle oli tärke-ää, että ne opetettiin lapsille ja lasten-lapsille. Kotiseudun, Sakkolan, juhlatolivat jokavuotinen tapahtuma ja niis-sä käytiin koko suvun voimalla. Sittenkun suomalaiset saivat luvan käydäentisillä kotipaikoillaan, Aino kävi Ki-viniemessä viisi kertaa ja vei sinnemyös perheensä tutustumaan sukunsajuuriin.

Iän mukana kunto alkoi heiketä ja vä-hitellen piti luopua harrastuksistakin,mutta nuoruudesta asti osallistuminenvoimisteluun säilyi viime vuosiin asti.Jalkojen verenkierto-ongelmat paheni-vat vuosien mittaan ja liikkuminen olituskallista ja rajallista. Invalidisoitumi-sesta huolimatta Aino asui rakastavanpuolisonsaauttamana ja tukemana ko-tona loppuun asti. Hän ei halunnut,eikä hänen tarvinnut, muuttaa palvelu-taloon evakkovuosien vaellusten jäl-keen.

Me serkukset kaipaamme iloista Ai-noa, hän oli meille kuin yksi omista si-saruksistamme. Lapsena leikimme yh-dessä ja vietimme ihanat nuoruusvuo-det yhdessä rakkaassa Karjalassa. Vaik-ka tiemme erosivat sodan jälkeen, em-mekä tavanneet toisiamme niin useinkuin olisimme halunneet, väliin jääneetvuodet unohtuivat aina kun saimme ollayhdessä, ja juttua ja naurua riitti.

Rakkaudella Ainoa muistellen.

Koirasen sisarukset


Antti Suokas s. 1935, vanhemmatHeikki ja Loviisa (o.s. Karja) Suokas.Sisarukset Saara, Helena, Juho ja Heik-ki. Puoliso Marjatta Suokas os. Jutila,vsta 1965, lapset Brita ja Veikko.

Antti syntyi Sakkolassa Kaarnajoenkylässä, Kullankukkaron tilan savusau-nassa.

Karjalasta evakkoon muutettua Suok-kaan perhe asettui Lempäälän Lippoonmaatilalle. Tilanhoidon ohella Antti ajoinuorena miehenä tukkia talvisin ja tekirahtikyntöä kesäisin. Juho-veljen kans-sa hän ryhtyi maansiirtotöihin. Antti ostikiviporakoneen ja opiskeli laturiksi.

Iltamenoissa Nurmen lavalla Antti ta-pasi pitkänhuiskean Marjatan, joka oliKarjalan tyttöjä hänkin. Vuoden 1967talvella Antti ja Marjatta ostivat omansiirtolaistilan Urjalan Halkivahasta, Iso-suon laidasta. Siirtolaistaloja oli Hon-kolan kartanon maista lohkaistu suonympärille niin paljon, että aluetta kut-suttiin Pikku-Viipuriksi.

Antti teki aluksi päätoimisesti kivienräjäytys- ja kaivinkonetöitä ja viljely oliiltatyötä. Marjatta hoiti lehmät. Pienem-piä kaivuu- ja poraustöitä hän teki vil-jelyn laajennuttua sivutoimisesti vielä80-luvun loppuun saakka.

Kärsälän tilalla oli 70-luvulla 7 heh-taaria peltoa, 6 lehmää, nuorkarja ja 500kanan lattiakanala. Antti raivasi lisääpeltoa 8 ha. 80-luvun lopulla navettalaajennettiin 16 lehmälle. Jouluksi kas-voi karsinassa sikapossu ja kotitarve-kanat kulkivat vapaana. Tallissa oli ainavähintään yksi suomenhevonen val-mennettavana ravuriksi.

Molemmat lapset opiskelivat agrolo-gin ammatin. Veikko osti tilan ja jatkoimaidontuotantoa. Antti muutti Marja-tan ja hevosten, Siroliinun ja Pilkun,kanssa muorin- ja vaarinpirttiin.

Antin harrastukset olivat nuorena kil-paurheilu, lajina seitsenottelu. Urjalas-sa hän alkoi metsästää peuroja ja osal-listui hirvijahtiin. Sienestys ja marjas-tus olivat syksyinen intohimo. Ravihe-vosen valmennus ja Hevosjalostusyh-distyksen toiminta jatkuivat koko iän.Antti oli seurallinen ihminen, hän pitikovasti tanssimisesta ja musiikista sekälaulamisesta itse.

Vas. Maria Meskanen os. Karja, hän asui Viipurin Ihantalassa perheensä kanssaja oli käymässä äitienpäivän aikaan. Hän oli oikealla olevan isäni äidin LoviisaSuokkaan sisar. Antti-poika 8 vuotta kurkkii ikkunasta. Kuva on otettu Kul-lankukkarossa juuri valmistuneen talon piharapulla välirauhan ai-kaan 9.5.1943.

Kuvassa Antti noin 15-vuotiaana Lipossa nimikkohevosensa Siron kanssa.

Antti menehtyi Urjalan vanhainkodis-sa vaikeaan sairauteen yöllä 1.3.2010.Vanhainkodin hoitajat kertoivat, ettäAntti muisti aina kiittää, oli mukava jarauhallinen hoidettava.

Isällä oli lapsenusko Jumalaan. Kuol-tua hän uskoi ihmisen siirtyvän taivaa-seen ja että hän sieltä vilkuttaa tuikki-vana tähtenä maan päälle jääneille.

Brita Suokas


”Siitä on kulunut aikaa jo hetken verrankun Sakkolassa syntyi tyttö kerran.Vuosi oli silloin 1924ja lapsia Valtosilla oli ennestään jo neljä.Ei suuri varmaan ollut lapsen painomut nimekseen sai tyttö Aino.Muistoihin jäi Karjalan hienot kesätmut lapsuus päättyi, tuli aika perustaa omat pesät.Ei arvannut kuinka pitkäksi tulisi tämä touhukun Aino uraansa aloitti ja alkoi parturikoulu.Hiuksia leikattiin ja tulevaisuus niin sinetöitiinkun Vienon kanssa parturiliike perustettiin.Tuli parturiin Väinö ja Urpo, kaksi komeaa sotilasmiestä,Urpon kanssa juttu sujui ja alkoi haaveet yhteisestä tiestä.Hiukset leikattiin ja pois pappa lähti,mut tuli ilta ja tietä näytti tähti.Takaisin Ainon luokse Urpo siis tulieikä syynä ollut se että pää olisi ollut puli.Letut paistettiin, radiota kuunneltiin, tutustuttiinyhteinen polku löydettiin ja Viipurissa kihlat vaihdetttiin.Sitten suunniteltiin niitä näitäheinäkuun 11. sitten vietettiinkin häitä.Oli sota-aika ja hankaluuksia monia,pappa oli poissa ja elettiin aikoja kovia.Mutta suuri oli ilo vaikka huuto ehkä kovakun syntyi poika joka oli soma.Nimekseen tämä penska, sai tietenkin Enska.

Aino Aune Lilja o.s. Valtonen s. 2.11.1924 Sakkola, k. 16.3.2010 Vihti. Vanhim-man lapsenlapsen Jane Ryhäsen (o.s. Lilja) puhe Mummolle 85-vuotispäivänäkertoo hänen elämänsä vaiheita:

Sota vei perheen pian pois Karjalastauusi tulevaisuus löytyi Ojakkalasta.Syntyi lapsia lisää Rauski ja Maritta,saksia mummo jaksoi hyvin harittaa.Lastenlapsia syntyi myös aika monta,meillä elo oli mummolassa huoletonta.Mummolan talo silloin oli keltainenmuisto siitä on yhä kultainen.Mummolla asiakkaita aina riitti paljon parturissaniin mummo pysyi mukana ajan tapahtumissa.Asiakkaat mummolle terveiset maailmalta toi,postikorteilla mummo parturin seinät tapetoi.Mummo juhlapäivät aina hyvin muistaaja aina mummolla juttu myös luistaa.Luonasi käydä on aina mukavaaeikä olo siellä ole koskaan tukalaa.Nyt on sinulla jo monia lastenlastenlapsiamutta yhä juttu luistaa ja asioita muistaamummo vaikka jo harmaita on hapsia.Aika kuluu ja olisi toivomus yksi mulla:Jos joskus voisin yhtä hyväksi mummoksi tulla.”

Äitimme on siunattu läheisten läsnä ollessa.Rakkaan äidin iloisuutta vaalien ja muistoa kunnioitta-en, äidin olemassaolosta kiittäen

Maritta Orhala ja Ensio Lilja

Kokouskutsu: Sukuseura Vilakkalan Eevatkokoontuu vuosittaiseen sukukokoukseensa Keuruulle toukokuun 23. päi-vänä 2010. Ohjelmassa on Jumalanpalvelus klo 10. Keuruun uudessa kir-kossa, sen jälkeen kunniakäynti Karjalaan jääneiden muistomerkillä sekäVanhan Kirkon esittely. Tämän jälkeen on seurakuntakeskuksessa ruokailu.Seurakuntakeskuksen osoite on Kippavuorentie 12.Ruokailun jälkeen pidetään sukuseuran kokous samassa paikassa.Kokous alkanee noin klo 13. Kokouksen lomassa karjalaisia yhteislaulujasekä sukututkija Yrjö Länsirinteen esitelmä Sakkolan pitäjästä. Ennen ko-kousta on mahdollisuus katsella yhdessä mukana tuotuja valokuvia.Sukuneuvosto toivottaa kaikki Vilakkalan Eevat tervetulleiksi Keuruulle.Kokouksen yhteydessä pidetään arpajaiset. Sukuneuvosto pyytää osanot-tajia tuomaan arpajaispalkinnoiksi sopivia esineitä mukaan kokoukseen.Pyydän ennakkoilmoittautumisia ruokailijamäärän ja ruoka-allergioiden sel-vittämiseksi, puh. 0400-798428, sähköpostilla [email protected] kirjeellä/kortilla viimeistään 15.5.2010 mennessä.

Sukulaisterveisin Sukuseuran puheenjohtajaPekka Kajarinne Pahkakuja 4 42700 Keuruu

Suvannon Seutu: Sakkolan, Metsäpirtin ja Vuokselan pitäjälehtiKahdeksan numeroa vuodessa, vain 25 euroa / vuosikerta. TILAA OMA LEHTI!

Lempäälän Karjalaseurajärjestää kesäretken

Kesäretki tehdään tänä vuonnaKangasalalle sunnuntaina11.07., lähtö Lempäälän

linja-autoasemalta klo 16.15.Ensin tutustutaan auto- ja

tie-museo Mobiliaan,missä tapahtuu myös ruokailu.

Tämän jälkeen siirrytäänRamppi-teatteriin, jossa esitetään

Aulis Aarnion kirjoittama näytelmä”Kuinka löytäisin sen laulun”.

Väliajalla nautitaan kahvit.Lisätietoja ja ilmoittautuminen

Anja Kauppiselle 040-7463112.


Räisäläisten Säätiön valtuuskun-nan kokous pidettiin Säkylässälauantaina 27.2.2010 valtuus-

kunnan pj. Robert J. Rainion johdolla.Valtuuskunnan valitsi edesmenneenJuhani Huppusen työn jatkajaksi Sää-tiön hallituksen uudeksi puheenjohta-jaksi liikkeenharjoittaja Pekka Lehtiön(45, Kauttua). Hänen äitinsä Kaleniuk-sen suvun kotiseutuna on ollut ainakinjo 1700-luvulla Humalaisten JoenmäkiRäisälässä luovutetun Karjalan alueella.

Raumalla ja Köyliössä hautauspalve-luja tarjoava säätiön uusi puheenjoh-taja on koulutukseltaan yo-merkonomi.Sen jälkeen hän suoritti Sveitsissä ope-ratiivisen hotellijohdon diplomin (myyn-ti- ja markkinointilinja). Tämän alan töis-sä hän oli pari vuotta Sveitsissä ja senjälkeen Moskovassa suurlähetystössäkaksi vuotta hovimestarina.

Kotimaahan paluu toi mukanaan uu-denlaisia töitä. Kaiken muun ohessahän Pekka Lehtiö on ehtinyt paneutuayhdistystoimintaan. Tällä hetkellä yh-

Räisäläisten Säätiölleuusi puheenjohtaja

Räisäläisten Säätiön valtuuskunnan pjRobert J. Rainio ja hallituksen uusi pjPekka Lehtiö Tupalan Hovin histori-allisia esineitä pursuavassa kokous-tilassa.

Pekka Lehtiön asunnossa KauttuanRuukinpuistossa on runsas valikoimaKarjalaan liittyvää kirjallisuutta jaesineistöä.

distyksistä ovat kuvioissa esimerkiksiHumalaisten Nuorisoseura Alku ry,Teollisuuden ja liikkeenharjoittajienseura Pamaus ry ja Suomalaisuuden liit-to ry.

Kokouksessa valittiin vuoden 2011Räisälä-juhlien suunnittelua varten juh-latoimikunta. Sen tehtävänä on pohtiatoteutetaanko Räisälä-juhlat yksi- vaikaksipäiväisinä sekä selvittää mahdol-lisuus ostopalvelujen käyttöön talkoo-töiden ohella.

Tänä vuonna Räisälä-juhlat pidetäänEurassa 3.–4.7. ja Euran Karjalaiset rytoimii paikallisena järjestäjänä. Erikois-tapahtumana pidetään lauantaina ylei-sön toivoma Elisenvaara-tapaaminen,johon kaikki asiasta kiinnostuneet ovattervetulleita. Keskustelutilaisuudessaovat mukana ainakin pommituksen ko-keneet Aila Rusi (Helsinki) ja Esko Aho-la (Turku) sekä tapahtumiin perehtynyttoimittaja Erkki Rahkola (Muhos).

Kullervo Huppunen

Runsaat kolme vuotta sitten perustettuun Karjalaisten Pitäjäyhdistysten Liittoon kuuluu

nykyisin 42 pitäjäseuraa. KarjalaistenPitäjäyhdistysten Liitto on Karjalan Lii-ton pitäjäyhdistysten katto-organisaa-tio.

Alusta alkaen liittoa johtanut, Sorta-valan seutua edustanut jaakkimalainenMartti Nuikka jätti maaliskuussa pide-tyssä vuosikokouksessa paikkansahallituksessa. Nuikka kertoi aktiivisuu-tensa yhdistystoiminnassa keskittyvänjatkossa Nuikan sukuseuraan. KarjalanLiiton kesäjuhlilla hän toimii kuitenkinvielä juhlien juhlatoimikunnan jäsene-nä ja hengellisiä tilaisuuksia organisoi-van työryhmän vetäjänä.

Varapuheenjohtajana aiemmin toimi-nut Kaakkois-Kannaksen aluetta edus-tava Metsäpirtti-seuran puheenjohtajaKalevi Hyytiä valittiin uuden hallituk-

Karjalan Liiton juhlavuosi näkyy Pitäjäyhdistysten Liiton toiminnassaUudeksi puheenjohtajaksi metsäpirttiläinen Kalevi Hyytiä

sen järjestäytymiskokouksessaKPYL:n puheenjohtajaksi tälle vuodel-le. Niinikään vuodeksi kerrallaan valit-tavana varapuheenjohtajana toimii uu-delle kolmivuotiskaudelle hallitukseenvalittu ja myöskin Karjalan Liiton halli-tuksessa KPYL:n mandaatilla toimiva,Anna-Maija Nurminen-Lempinen Kur-kijoki-seurasta Keski-Karjalan alueelta.

Sääntöjen mukaan erovuorossa onkulloinkin kolme hallituksen jäsentä.Vuosikokouksessa vaihtuivat Viipurinseudun ja Sortavalan seudun edusta-jat. Hyytiän ja Nurminen-Lempisen li-säksi hallitukseen kuuluvat MaijaliisaKalliomäki, Pääkaupunkiseudun uusi-kirkkolaiset ry / Länsi-Kannaksen alue,Timo Lindroos (uusi), Viipurin pitäjä-yhdistys ry / Viipurin seutu, Terja-Lee-na Pulli, Seiskari-Seura ry / Ulkosaaris-to, Kaarina Pärssinen, Vpl Pyhäjärvi-seura ry / Käkisalmen seutu, Riitta Reuh-

kala (uusi), Suur-Jaakkimalaiset ry /Sortavalan seutu, Olli Saatsi, SuistamonPerinneseura ry / Raja-Karjalan alue jaPentti Talja, Antrea-Seura ry / Keski-Kannaksen alue.

Vuosikokouksessa hyväksyttiin toi-mintasuunnitelma. Sen mukaan KPYLtukee pitäjäseuroja Karjalan Liiton stra-tegian toteuttamisessa, mm. järjestä-mällä pitäjäseuroille soveltuvaa koulu-tusta. KPYL antaa osallistumalla mones-sa paikassa talkoillen merkittävän pa-noksen Karjalaisina Laulujuhlina vie-tettäville kesäjuhlille ja juhlavuodentapahtumiin. Pitäjäyhteisöt ovat mu-kana 6.12.2010 seppeleiden laskussaHietaniemen hautausmaalla Karjalaanjääneiden vainajien muistomerkillä, jamahdollisesti myös muissa tilaisuuksis-sa. Pitäjien alueellista yhteistoimintaakehitetään PYL:n toiminnan kautta.

Kaarina Pärssinen


PutkiliikeP. Nuora Oy SUVANNON

SEUTUSuvannon ympäristön kotiseutulehtivuodesta 1957, 8 kertaa vuodessa.

Vuosikerran hinta 25 euroaJulkaisija: Sakkola-Säätiö

Kirjapaino: Koski-Print, Valkeakoski

Toimitus: Suvannon Seutu,Rautasemantie 375,37570 LempääläPäätoimittajaMarjo Ristilä-Toikka, LempääläPuhelin 040 730 2622tai (03) 374 8 [email protected]

Metsäpirtin yhdyshenkilöHelka Korpela,Kalevan puistotie 13 C 5833500 Tampere, p. 040 565 [email protected]

Vuokselan yhdyshenkilö Taisto Virkki, Tampere p. 0400-576722 [email protected]

Kyläkirja on hyvä lahjavihje!Tilaa oma teos Sakkolan kyläkirja-sarjasta:

TILAUKSIA VASTAANOTTAVAT:Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 [email protected]

* VILAKKALA, Vilakkalan, Volossulan ja Kaarjanjoenkoulupiiri, 30 euroa kpl + postituskulut.* MUISTOJEN LAPINLAHTI,30 euroa kpl + postituskulut.* PETÄJÄRVI, Petäjärven ja Ryhmän koulupiiri,30 euroa kpl + postituskulut.* RÖYKKYLÄ, hinta 35 euroa + postituskulut* SUVANNON HELMI, Haparainen, Kelja ja Purpua,hinta 35 euroa kpl + postituskulut* TIKANSAARI ja KOTTILA *SYDÄN-SAKKOLAhinta 30 euroa + postituskulut hinta 40 euroa + postit.

Aila Alanen p. 03-375 2852tai 040 - 707 [email protected]

Tilaa omapitäjälehtesi!

puh. 040 730 2622

Kahdeksan numeroavuodessa karjalaista asiaa,

historiaa, muistoja janykypäivää.

Vuosikerta 25 euroa

SakkolanTuvastatupaan-kirjan

uusinta-painos on

valmistunutSakkolan kylät

tuvasta tupaan 1939 - Sakkolan historiaa IIteoksen uusintapainos

nyt ilmestynyt!

Tarkistettu painos on noin350-sivuinen teos, jossa käy-dään läpi Sakkolan kylät talotalolta vuoden 1939 tilanteenmukaan. Esillä kirjassa on siisjokainen perhe ja suku, ja yleis-tietoa Sakkolan pitäjästä ennentalvisotaa.

Hannu J. Paukun kirjoittamanteoksen ensipainos julkaistiinvuonna 1983. Uudistettu pai-noon nyt julkaistu.

Tilaa heti oma kirjasi! Kirjan hinta on 30 euroa+ postituskulut

Tilaukset:

* Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 2622, [email protected]* Aila Alanen,p. 040 707 [email protected]* Eero Pilviniemip. 040 708 [email protected]

37560 Lempääläpuh. 010 5488130fax. 010 5488139putkiliike(at)nuoraoy.fi


VUOKSELA-SEURA ry Tapio Sihvo, puheenjohtaja Formupojantie 8, 14500 Iittala p. 03-6765024, 040-5411502 [email protected]

Kauko Komonen, varapj Linvallinkatu 4 A 1, 30100 Forssa [email protected] p. 03-4224883, 040-5020487

Ebba Penttilä, sihteeriLeppämäentie 5, 31300 [email protected], 040-8232016

SukututkimusasiatPentti Warvas,Tervatie 25, 03100 [email protected]. 019 - 334 606

Internet-asiat (vuoksela-seura.fi)Tuula NieminenErätie 26, 33800 Tamperep. 03-2231400, 0400-833386

KIRVESMÄKI KERHO RYMauri Ukkonen, puheenjohtajaOjahaanpolku 8 B 2301600 Vantaap. 0509192629

METSÄPIRTTI-JÄRJESTÖT TMK

Aila Martelius-Mäkelä, puh.joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Esko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 050 59 [email protected]

Ilmi Pesonenp. 040 7306 [email protected]

METSÄPIRTTI ARKISTOMynämäen kirjastoYhteyshenkilöt:Kari Ahtiainen p. 0445843107Markku Lemmetti02-4310956, [email protected]

TURKUAila Martelius-Mäkelä, puh. joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Niilo Kiiski, sihteeriTennaritie 7, 21200 Raisiopuh. 050 357 [email protected]

METSÄPIRTTIKERHOT:

UUSIKAUPUNKIAnneli VirtanenPappilankuja 15, 23600 Kalanti

SAKKOLA-SÄÄTIÖHannu Turkkinen,hallituksen puheenjohtaja,Turkkisentie 12, 37550 Lempäälä,puhelin 040-5814398 tai [email protected]

Aila Alanen,hallituksen varapuheenjohtajaOllilantie 16, 37500 Lempäälä p. 03-375 2852 tai 040 - 707 [email protected]

Matti Naskali, sihteeri,Rautaranta 8, 28400 Ulvila,p. 02-538 0855, [email protected]

VALTUUSKUNTAHannu J. Paukku, puheenjohtaja,Harjatie 5, 32210 Loimaapuh. [email protected]

Esko Kallonen, varapuheenjohtajaKukkolantie 4, 37560 Lempääläp. 03- 3676603 tai 040-5540747

SAKKOLA-SEURALeena Rantakari, puheenjohtajaHaapaniemenkatu 16 A 142,00530 Helsinkip. 09-710 846

Väinö Meskanen,varapuheenjohtajap. 040-743 08 05

Sakkola-Seuran uusisähköpostiosoite on:[email protected]

HOVINKYLÄSEURAMirja Antila, puheenjohtajaKitarakuja 1, 01390 [email protected]. 050 599 6936

Kalevi Hyytiä, puheenjohtajaNorppakuja 6A, 01480 Vantaap. 04050 [email protected]

Anja Kuoppa, varapjp. 0442 844 [email protected]

Marja-Liisa VesantosihteeriPajatie 601800 Klaukkalamarjalis.vesanto@ hotmail.com

METSÄPIRTTISEURA RY

TAMPEREENMETSÄPIRTTIKERHOHelka KorpelaKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040565 [email protected]

ETELÄ-POHJANMAAEsko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 050 5997 [email protected]

Anja PaksuTammistontie 4 b 4, 65300 Vaasap. 040 5239 [email protected]

Documents

New TOUKOKUU - SAKKOLA · 2012. 5. 6. · katsomustenkin vaikutuspiirissä. Raja-seudun kansalla ovat ilot ja surut olleet muita väkevämmät. He ovat joutuneet kestämään sodat,