20
”Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka.” Apt:t. 1:8 EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007 Herra on minun paimeneni

N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

  • Upload
    others

  • View
    4

  • Download
    0

Embed Size (px)

Citation preview

Page 1: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

”�Ja�te�tulette�olemaan�minun�todistajiani�sekä�Jerusalemissa�ettäkoko�Juudeassa�ja�Samariassa�maan�ääriin�saakka.”�Apt:t.�1:8

EVANKELISLUTERILAISTEN�MAALLIKKOSAARNAAJIEN�ÄÄNENKANNATTAJA

N:o�9�–�Syyskuu� 88.�vuosikerta�–�2007

Herra on minun paimeneni

Page 2: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

2

Näin�sanoo�LutherJoh.�8:12.Minä olen maailman valkeus; jo-ka minua seuraa, se ei pimeydes-sä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.�

Näillä� sanoillaan� Kristus� ku-moaa�kaiken�muunlaisen�saarnan.�Maan�päällä�on�moninaisia�oppe-ja.�Ylevin�oppi�on�Mooseksen�laki,�kymmenen�käskyä,�kun�niitä�hyvin�saarnataan,�mutta�ne�eivät�vielä�vie�ihmistä�pimeydestä�valkeuteen.�La-ki�ei�opeta,�kuinka�ihminen�saa�ian-kaikkisen�elämän�ja�tulee�autuaak-si.� Kymmenen� käskyä� saarnaavat�kyllä,�mitä�on�tehtävä,�mutta�niitä�ei�voida�täyttää.�Jos�ainoastaan�tä-tä�saarnataan,�niin�ei�se�vie�ihmistä�valkeuteen.�Se�opettaa�tosin�hyviä�tekoja�tekemään,�mutta�ihminen�ei�voi�niitä�tehdä.�Siihen�tarvitaan�toi-nen�oppi,�nimittäin�evankeliumin,�joka� sanoo:� Minä,� Kristus,� olen�maailman�valkeus.�Muutoin�sinun�on�mahdotonta�tulla�autuaaksi,�sil-lä� sinä� pysyt� synneissäsi,� ja� laki�on�sinulle�enemmän�haitaksi�kuin�hyödyksi.� Mutta� evankeliumi� sa-noo:�jos�uskot�Kristukseen�ja�panet�toivosi�siihen,�että�Kristus�on�kuol-lut� sinun� edestäsi� ja� on� poistanut�sinun�syntisi,�niin�olet�autettu.�La-ki�on�kuin�kuu�ja�se�opettaa�hyvän�puun�hedelmiä,�joita�meidän�tulee�tuottaa,� evankeliumi� on� kuin� au-rinko,�se�opettaa�uudesta�ihmises-tä�ja�toisesta�puusta,�että�nimittäin�Kristukselta�saadaan�elämä.�Tästä�

kuulemme,� kuinka� ihminen� tulee�hyväksi:�se�tapahtuu�uskon�kautta.�Evankeliumi�on�siis�saarna�armos-ta�ja�lahjoista,�joita�Jumala�meille�lahjoittaa� Kristuksen� kautta.� Laki�sanoo,�mitä�meidän�tulee�Jumalalle�tehdä.�Kuu�tosin�paistaa�yöllä,�mut-ta�ei�kykene�tekemään�siitä�päivää.�Kristus� on� tosi� aurinko,� joka� tuo�aamun� ja� päivän� koiton,� opetta-en�meille,�kuinka�me�tulemme�lu-nastetuiksi�synnistä�ja�kuolemasta.�Siksi�hän�sanookin:�Minä�olen�ko-ko�maailman�valkeus.�

Tätä�kirkkautta�eivät�juutalaiset�eikä� koko� maailma� ole� tuntenut.�Mutta� nyt� saarnataan,� että� synti�on�tuomittu�ainoastaan�Kristuksen�kautta� ja� että� me� pääsemme� va-paiksi�synneistä�ilman�tekoja,�vain�Kristuksen�kuoleman�kautta;�se�on�evankeliumin� saarnaa,� sen� aurin-gon� oikea� loiste,� joka� paistaa� yli�koko� maailman.� Herra� Kristus� ei�kätkeydy,� vaan� sanoo� itsestänsä:�”Minä�olen�maailman�valkeus”,�ja�kutsuu� luoksensa�koko�maailmaa.�Hän� tahtoo� yksin� olla� maailman�opettaja,� mestari� ja� esikuva;� mui-den�on�oltava�opetuslapsia�ja�kaik-kien� tulee� käydä� tämän� miehen�koulua�ja�liittyä�tähän�mestariin.�

Myös�profeetta�Malakia�nimittää�Kristusta�vanhurskauden�auringok-si,�jonka�siipien�alla�meidän�paran-tumisemme�on�(4:2).�On�kuin�hän�sanoisi:� Kristus,� meidän� Herram-me,� on� aurinko,� joka� koittaa� ko-

Page 3: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

ko�maailmalle�ja�valaisee�saarnal-laan;�hän�on�valaiseva� teidän�arat�ja�pelokkaat� sydämenne,�niin�että�ne� mielellään� ottavat� vaarin� tästä�valkeudesta.� Joka� uskoo� häneen,�tulee�autuaaksi.�Ainoastaan�hänen�siipiensä� alla� on� pelastus;� sen� jo-ka�ei�tahdo�pysyä�hänen�tykönän-

sä,� täytyy�hukkua.�Sille� joka� seu-raa�Kristuksen�valkeutta,�hän�lupaa�iankaikkisen�elämän�ja�syntien�an-teeksiantamuksen,� siltä� ei� mitään�puutu,�sillä�oikea�aurinko�on�häntä�valaiseva.�

(Hengellinen virvoittaja)

2.�Tim.��:14-16.Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, kos-ka tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jo-kainen kirjoitus, joka on synty-nyt Jumalan Hengen vaikutuk-sesta, on myös hyödyllinen ope-tukseksi, nuhteeksi, ojennuksek-si, kasvatukseksi vanhurskau-dessa.

Meidän�aikamme�tarjoaa�monen-laista�opetusta�joka�on�hyödyllistä�ajallista� elämää� varten.� Koulutus�alkaa� jo� lapsena� ja�kestää�yhä�pi-dempään,�eikä�siihen�yleensä�kuu-lu� hengellistä� opetusta.� Voidaan�sanoa,� että� yhä� harvemmassa� on�niitä�Timoteuksen�kaltaisia�nuoria,�jotka� saavat� kristillistä� kasvatus-ta�kodeissa.�Kun�kodeista�puuttuu�Jumalan�sanan�tuntemus,�eivät�lap-setkaan�saa�kristillistä�opetusta,�jo-ka�kuuluu�kuitenkin�jokaisen�Isän�

ja�Äidin�velvollisuuksiin.Onnellinen� se� lapsi,� joka� saa�

syntyä�kristilliseen�kotiin,�niinkuin�Timoteus,�josta�itse�apostoli�Paava-li�antaa�hyvän�todistuksen.�Koska�jo� lapsuudesta� saakka� tunnet� py-hät�kirjoitukset,�jotka�tekevät�sinut�viisaaksi,� niin� että� pelastut� uskon�kautta,� joka� on� Kristuksessa� Jee-suksessa.

Meillekin� on� siinä� opetus,� et-tä� tiedämme� keneltä� olemme� op-pineet.�Paavalin,�Herran�apostolin�opetus�on�meille�luotettavaa,�josta�voimme�olla�varmat�ja�jossa�voim-me�hyvällä�omallatunnolla�pysyä�ja�kasvaa�Jeesuksen�Kristuksen�tunte-misessa.�Timoteus�oli�oppinut,�että�hän�pelastuu�eli�pääsee�taivaaseen�Kristuksen�sovitustyössä.�Niinkuin�Timoteus� oli� oppinut,� niin� mekin�voimme�oppia.�Jos�sinä�opetat�lap-sillesi,�että�hän�on�saanut�kasteessa�uskon� ja� Kristuksen� vanhurskau-den�ja�olet�nyt�Jumalan�lapsi,�jota�taivaan�Isä�rakastaa,�hoitaa�ja�kut-suu� sanan� kautta,� jota� Isä� ja� Äiti�lapsilleen�opettavat.�Näin�opettaen�

Opeta�lapsillesi

Page 4: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

4

me� sallimme� lapsemme� tulla� Jee-suksen�luokse.

Onko�sinulla�tieto,�että�sinunkin�synnit�on�Kristus�sovittanut?�Olet-ko�sinä�varma,�että�pääset�iankaik-kiseen� elämään?� Nämä� ovat� nii-tä�kysymyksiä,� joita�meidän� tulee�opettaa� lapsillemme� ja� lastenlap-sillemme.�Tässä�voimme�tehdä�pa-rannusta� ja� rukoilla� Herraltamme�viisautta� ja� rohkeutta.� Timoteus�kuuli�evankeliumin�ja�Pyhä�Henki�synnytti� uskon� hänen� sydämeen-sä.�Hän�varmasti�iloitsi�autuudesta,�jonka�evankeliumi�ilmoittaa�ja�kas-te�tuo��omaksemme.���

Kun�opetamme�ja�opimme�hen-gellisiä� asioita,� on� meidänkin� tie-dettävä�kuka�on�luotettava�opettaja�ja�siksi�tämä�kirje�Timoteukselle�on�erinomainen� opetus� myös� meille.�Jokainen kirjoitus, joka on syn-tynyt Jumalan Hengen vaikutuk-sesta, on myös hyödyllinen ope-tukseksi, nuhteeksi, ojennuksek-si, kasvatukseksi vanhurskaudes-sa.�Raamattu�opettaa�lakia�ja�evan-keliumia,�molemmat�ovat�Jumalan�antamia�ja�niitä�meidän�on�opittava�

tuntemaan.� Jumalan� Hengen� vai-kutuksesta� syntynyt� kirjoitus� on�hyödyllinen� ja�koko�Raamattu�on�Jumalan�Hengen�vaikutusta,� jossa�meillä�on�paljon�hyödyllistä�tietoa,�josta�saamme�kiittää� taivaan�Isää.�Paavali�opettaa,�että�kasvatukseksi�vanhurskaudessa�tarvitaan�opetus-ta,�nuhdetta�ja�ojentamista.�Laki�ja�evankeliumi� sisältävät� kaiken� tar-peellisen�opetuksen�ihmiselle,�joka�on�synnissä�syntynyt�ja�on�haluton�olemaan�kuuliainen�Jumalan�sanal-le.�Laki�näyttää�synnin�ja�vaatii�täy-dellistä� � täyttämistä.� Evankeliumi�antaa�armosta�sen�mitä�laki�vaatii.�Kun� laki� näyttää� sinut� syntiseksi,�niin�evankeliumi�tarjoo�täydellisen�anteeksiantamuksen�Jeesuksen�ve-ressä.� Sananl.� 28:1�� Joka rikko-muksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hyl-kää, se saa armon.�

Mekin�saamme�jäädä�siihen�ope-tukseen,�joka�on�luotettavaa�apos-tolin� opetusta,� siitä� armosta,� joka�on� Jeesuksen�Kristuksen� tuntemi-sessa.

Olavi Niemistö

Muutoksia Todistajaseuran johtokuntaanKauhajärven Esantuvalla 4.8.2007 pidetyssä vuosikokouksessa johto-kunta uusiutui. Esko Niemistö ja Helge Virtanen halusivat antaa tilaa nuoremmille ja tilalle valittiin Ossi Niemistö ja Esa Anttila.

Johtokuntaan kuuluvat: Ossi Niemistö (puheenjohtaja), Olavi Niemistö (sihteeri), Alpo Ahola (Todistajalehden päätoimittaja), Jari Koivisto (rahas-tonhoitaja), Kari Niemistö (varasihteeri), Tapio Niemistö ja Esa Anttila.

Varajäseniksi valittiin Keijo Keisala ja Rauno Myllymäki.

Page 5: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

Puheenjohtajan tervehdys�

Mark.�16:1�

Saarnatkaa�evankeliumia��kaikille�luoduille

Tämän�otsikkomme�käskyn�Herra�Jeesus�on�antanut�omillensa�tehtä-väksi�ettei�keneltäkään�jäisi�peite-tyksi�se,�minkä� tähden�Karitsa�on�Golgatan� ristillä� uhrattu.� � Tähän�sanan�kylvöön�olemme�maallikko-liikkeenä�velvoitetut,�sillä�ei�meitä�ole� kutsuttu� ”olkaa� ja� odottakaa”�vaan� ”menkää� ja� tehkää”.� Tähän��myös� � pyhän� kasteen� hengellinen�pappeus�velvoittaa�jokaista�kristit-tyä�ja�tästä�kutsumuksestaan��apos-toli� Paavali� � todistaa� ”Sillä minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itse kullekin us-kovalle pelastukseksi”. Sydämen�kyllyydestä�suu�puhuu.

Evankeliumi on Jumalan voima.Omasta�voimastamme�emme�voi�

uskoon� tulla,� emmekä� ketään� us-koon�saattaa.��Uskoon�tulo�on�niin�käsittämättömän�suuri�asia,�että�jär-ki�ei�sitä�voi�käsittää.��Uskon�syn-tymiseksi�tarvitaan�Jumalan�voima,�evankeliumin� sana,� jossa� Jumala�itse�asuu� ja�Pyhän�Hengen�kautta�synnyttää� uskon� milloin� ja� missä�ikinä�tahtoo.�”Usko tulee siis kuu-losta mutta kuuleminen Kristuk-sen sanan kautta”. �

Voiko� olla� mitään� suloisempaa�ääntä�kuin�evankeliumin�sana,� jo-ka�lahjoittaa�meille�syntiemme�hä-tää� tuskaileville� ihmisraukoille� it-sensä� Kristuksen� syntien� anteek-siantamiseksi� ja� vanhurskaudeksi�iankaikkisesti.� Tätä� evankeliumin�lohdutusta� saamme� ammentaa� jo-kapäiväisessä�parannuksessa�myös�pyhästä�kasteestamme�ja�aina�Her-ran�ehtoollisella.�Meidän�korpiva-elluksemme�on�monilla��petollisil-la�sudenkuopilla�ansoitettu�ja�totta�on,�että�murheellisen�usein�me�nii-hin�lankeamme.�Autuutemme�täh-den� ja� omantunnon� tähden� evan-keliumin� äänen,� todistuksen� Gol-gatalta�”se on täytetty”�tulee�kuu-lua�aina�päällimmäisenä,�selkeänä�pasuunan� äänenä,� josta� saamme�ammentaa� armoa� ja� anteeksianta-musta� � uskomme� vahvistukseksi,�omantunnon�rauhaksi�ja�lohdutuk-seksi.

Evankeliumi ei saa olla kuiten-kaan karsintaperuste Pyhään Raamattuun.

Meidän�kaikkien,�mutta�varsin-kin� saarnaamaan� kutsuttujen� vel-vollisuus� on� huolehtia� siitä,� että�

Page 6: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

6

koko�Jumalan�sana,�laki�ja�evanke-liumi,�tulee�kuulijoiden�ulottuville.�Siihen�loppuu�meidän�vastuumme,�sillä�siitä�eteenpäin�vastaa�Jumala�itse�Pyhän�Hengen�kautta,�niin�kuin�Hän�lupaa;�”Minun sanani ei tyh-jänä palaja”. Pyhä� Henki� toimii�vain� Raamatun� sanassa� ja� kutsuu�ja� kehottaa� kaikkia� ihmisiä� kaik-kialta�maailmasta�parannukseen�ja�evankeliumin�uskoon.� �Parannuk-sen� aikaansaamiseksi� on� saarnat-tava�lakia�”luopukoon vääryydes-tä jokainen, joka Herran nimen mainitsee”,� jotta� tulisi� julki� tur-meltuneen� ihmisen� kelvottomuus�Jumalan� edessä� sekä� mahdotto-muus�auttaa,�saatika�sitten�päästää�itseään� synnistä,� lain� kirouksesta��ja� � kadotustuomiosta.� � � Lakia� on�saarnattava� kaikessa� ankaruudes-saan�”pienintä kirjainta eikä aino-aa piirtoakaan poistamatta”,� sil-lä� laki� on� kasvattaja� Kristukseen.��Vesitetty�laki�ei�sitä�tee.�”Sen täh-den, joka purkaa yhdenkään näis-tä pienimmistä käskyistä, ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakun-nassa kutsuttaman”.

Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa. Raamatun� Pyhästä� Majes-teettisesta�ominaisuudesta�ja�luon-teesta� todistaa� Johannes� ”Alussa oli Sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana” �Pyhä�Raamattu�on�tämä�Sana�kir-joitetussa�muodossa.�Tämän�sanan,�Pyhän�Raamatun,�jossa�Jumala�itse�asuu,�Hän�on�antanut�meille�armon�

välineeksi,� opiksi� ja� ojennukseksi�pelastukseen.

”Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tah-dosta, vaan Pyhän Hengen johta-mina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”��

”Ja Sana tuli lihaksi”, Kris-tus�on�tämä�Sana�lihaksi�tulleena.��Huomaatko�ystäväni�tästä;�vain�yk-si�täydellinen�ja�erottamaton�Sanan�kokonaisuus.�Sen�tähden,� jos�hyl-käät�sanankin,�loukkaat�koko�sanaa�ja� asetut� Sanaa,� itseään� Kristus-ta�vastaan,�pelastettu�pelastajaansa�vastaan,�mieletöntä!

Pidä� se� mitä� Raamattu� opettaa�Kolmiyhteisestä� Jumalasta,� Kris-tuksen� verestä,� luomisesta,� kas-teesta,��ehtoollisesta�ja�pappisviras-ta�ja�kaikesta.�Pysy�niissä.

Pyhä Henki todistaa Raama-tusta Johanneksen�kautta:�”Jos jo-ku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen pääl-lensä ne vitsaukset jotka ovat kir-joitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänel-lä oli elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, josta tässä kirjassa on kirjoitettu”, (Ilm.22:18-19).�Tä-män�sanan�tähden�ja�oman�autuu-tesi�tähden�rakas�veljeni�ja�sisareni�Kristuksessa� älä� pelkästään� usko�Raamattuun,� vaan� usko Raamat-tua!

Ossi Niemistö

Page 7: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

7

KeskusteluaKeskustelin�erään�pastorin�kanssa�toteutetuista� kirkon� uudistuksista.�Esitin�Raamatulla�perustellun�kiel-teisen�kantani.�Pastori�oli�vaivautu-neen�oloinen.�Hän�ei�voinut�vedota�Raamattuun,�vaan�sen�kanssa�risti-riitaiseen�maalliseen�lakiin.

Niinpä� niin,� Raamatun� kanssa�ristiriitaisia�lakeja�voidaan�säätää,�mutta� ei� voida� pysyä� Raamatun�mukaisessa� opissa.� Näyttää� myös�siltä,� ettei�vääriä� lakeja�voida�ku-mota,�vaan�jatkaa�yhä�uusilla�vää-rillä� laeilla.� Rakkaudettomiksi� on�ryhdytty� syyttämään� Raamatulle�uskollisia.

Hengellinen� pappeus� ja� Sanan-�ja�sakramenttien�hoitajan�virka�on�kyettävä� seurakunnissa� oikein� ja-kamaan�ja�opettamaan.�Peruste�sii-hen�on�Raamatussa.�On�tietysti�pal-jon�ihmisiä,�joille�Raamattu�ei�ole�enää� mikään� totuusperuste,� vaan�ratkaisut�haetaan�turmeltuneen�jär-jen�päätelmistä.

Olen� vuosien� mittaan� pyytänyt�niitä,�jotka�eivät�enää�hyväksy�Kris-tus-esikuvallista�apostolista�virkaa�perustelemaan�kantansa�Raamatun�sanalla,�mutta�en�ole�saanut�kuulla�muita�perusteluja�kuin�tasa-arvon,�rakkauden,� maltillisuuden,� avara-katseisuuden�ja�inhimillisen�suvait-sevaisuuden.�Perustelut�ovat� täten�olleet� Raamatun� ulkopuolisia� ja�jäävät�pelkästään�lihallisen�mielen�mukaisiksi�perusteluiksi.�Olen� ih-metellyt�myös�sitä,�miksi�herätys-

liikkeissäkin�ollaan�valmiit�seura-kuntien� lähetyskannatuksen� var-mistamiseksi�hyväksymään�kirkon�harhat..

Kysyn,�että�koska�Jumala�on�an-tanut�uuden�ohjeen�Kristus-esiku-vallisen�pappeuden�sijaan�ja�missä�se�on�kirjoitettuna?�Ajassamme�on�myös� tehtävä�kysymys,� että�millä�ja� kenellä� on� oikeus� opin,� uskon�ja� kristillisen� vaelluksen� sisällön�määrittämiseen.� Samalla� kun� teh-dään� kyseinen� kysymys,� niin� tor-jutaan�se�harha,�että�turmeltuneella�ihmisellä�olisi�oikeus�määrittää�us-kon,�opin�ja�moraalin�sisältö.�

Ihmisellä�ei�ole�mitään�oikeuksia�vanhurskaan�Jumalan�edessä.�Raa-mattu�opettaa�vaikenemaan,�toisin�sanoen�pitäytymään�vain�Jumalan�itse�antamassa�opin�ja�uskon�sisäl-lön�muodossa.�Tämä�on�suvereeni�Raamatun� ilmoitus� alusta� alkaen.�Jos�turmeltunut�ihminen�saisi�mää-rittää� opin� ja� uskon� sisällön,� niin�autuaaksi� tulisi� julistetuksi� kaikki�farisealainen� meno.� Ihmisen� suo-rittamassa�määrittelyssä�Sanan,�siis�lain�ja�evankeliumin�vastainen�me-no�tulee�korkeampana�jumalanpal-veluksena� hyväksytyksi.� Ihminen�ei� kykene� Jumalan� edessä� mihin-kään�jaloon,�vaan�tekee�jatkuvasti�tuomion� alaisia� majesteettirikok-sia.�Niistä�sanotaan,�että��”jokainen�tuomitaan�tekojensa�mukaan”.

Raamatun� Sana,� Jumalan� oma�ilmoitus�on�määrittänyt�kaiken�in-

Page 8: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

8

himillisen� toiminnan� synnin� alai-seksi:� ”ei� ole� yhtään� joka� hyvää�tekee”.� Älköön� kukaan� röyhistel-kö� luulotelluissa� omissa� hyvissä�töissä,� vaan� Jumalan� laki� näyttä-köön� kullekin� henkilökohtaisesti�ansiottomuuden� omassatunnossa.�Kun� näin� saisi� olla,� niin� lopputu-los�on:�”Jumala�vanhurskauttaa�ju-malattoman”�ja�pelastuksemme�on�yksin� Jumalan� rakkaudessa,� joka�tuli�ilmi�Kristuksessa.�”Vanhurskas�on�elävä�uskosta”,�eikä�omista�an-sioista.� Raamattu� määrittää� myös�seurakunnassa�Sanan�saarnan�sisäl-lön,�vaikka�kukaan�ei�Sanaa�uskoi-si,�vaan�turmeluksessaan�sitä�pilk-kaisi.�Sanaa�opettavat�vain�Sanan�alle�asettuneet�paimenet.

Omatunto�on�poltinraudalla�mer-

kitty.�Lankeemus�ei� tunne� takara-jaa,� vaan� syvenee� ja� hengellinen�ymmärrys�häviää.�Olisi�luullut,�et-tä� kirkot� pullistuvat,� kun� ahdista-via�ja�rajoittavia�aitoja�kaadetaan.�Näyttää�kuitenkin�siltä,�että�Sanal-le�uskolliset� ovat� ensiksi� tahdottu�häätää�kirkosta� ja�kirkkoa�vierok-suvat�pitäytyvät�kielteisessä�asen-teessaan�vaikka�tehtäisiin�mitä�ta-hansa� kompromisseja� maailman�kanssa.

Toimikoon� tämä� varoituksena,�ettei� kirkossa� jouduttaisi� yhä� sy-venevään�lankeemukseen.�Nyt�jos�koskaan� kysytään� uskollisia� huo-neenhaltijoita.�Syvä�suru�Kristuk-sen�kirkon�puolesta.

Alpo Ahola

Meillä�on�aarreMutta tämä aarre on meillä sa-viastioissa, että tuo suunnatto-man suuri voima olisi Jumalan, eikä näyttäisi tulevan meistä. 2�Kor.�4:�7�

Apostoli�Paavali�on�kirjoittanut�myöskin�näin:�”Sillä�me�tiedämme,�että� tämä� meidän� maallinen� ma-jamme� hajoitetaan� maahan,� meil-lä�on�asumus�Jumalalta,�iankaikki-nen�maja�taivaassa,�joka�ei�ole�kä-sin�tehty”�(2�Kor.�:1).�Mutta�tämä�aarre�on�meillä�saviastioissa.�Tämä�Raamatun�kohta�toteutui�ihmeelli-sesti,�kun�beduiinipaimen�Muham-med� Dib� v.� 1949� löysi� kuolleen�meren�rannalla�sijaitsevassa�Qum-

ranissa� eräästä� luolasta� saviruuk-kuja.�Paimen�etsi�lampaitaan�Qum-ranin� vuorten� jyrkänteiltä,� silloin�putosi� yksi� kivi,� joka� osui� ennen�tuntemattomaan�luolaan,�ja�luolas-ta�kuului�kuin�jotain�olisi�rikkoon-tunut.�Hän�meni� ja� tutki�kyseisen�luolan,�ja�sieltä�löytyi�useita�savi-sia�ruukkuja.�Saviruukkujen�sisään��oli� kääritty� lampaannahkoja,� joi-ta�avatessa�löytyi�pergamenttikää-röjä.� Osia� Pyhästä� Raamatusta� ja�Jesajan�kirja�kokonaisena,�joka�oli�tärkein�löytö.

Sitä�ei�tiedetä,�ketkä�olivat�nämä�saviruukut� sinne� laittaneet.� Mut-ta�he�olivat� tehneet� suurenmoisen�

Page 9: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

9

työn� tallentamalla� Jumalan� sanan��noihin� savisiin� ruukkuihin,� jotka�olivat�kätkeneet�Qumranin�luolaan�arvaamattoman� aarteen.� Aarteen,�jolla�oli�ja�yhä�on�valtava�merkitys�koko� Raamattua� tutkivaan� maail-maan.� Noiden� lammaspaimenten�maallinen� maja� on� hajonut� � vuo-situhanten� aikana.� Mutta� ne� savi-ruukut�ja�niiden�sisältö�oli�säilynyt�lähes��000�vuotta.�Tämä�aarre,�Ju-malan�sana,�on�meillä�saviastioissa,�että�tuo�suunnattoman�suuri�voima�olisi� Jumalan,� eikä� näyttäisi� tule-van�meistä�(2�kor.4:7).

Jo�ikivanhoista�ajoista�asti�on�sa-viruukkuja�itämailla�käytetty�asia-kirjojen� ja�arvoesineiden�säilytys-paikkoina.�Tähän�oli�syynä��se,�että�saviastia�ei�mätäne.�Kirjastoissa��ja�myöskin�arkistoissa�on�pergament-tikääröjä�säilytetty�saviastioissa.

Tämä�kaikki�osoittaa�sen,�kuin-ka� ihmeellisesti� Jumalan� sormi� ja�sallimus� oli� varjellut� �000� vuotta�noita� Qumranin� luolan� kätkössä�saviruukuissa� olevia� hyvin� säily-neitä�Pyhiä�kirjoituksia.�Nämä�kir-joitukset� ovat� peräisin� ensimmäi-seltä�vuosisadalta�ennen�Kristusta.�Raamatun� tutkijat� sanovat,� jollei-vat� vieläkin� vanhempia,� kuin� ai-kaisemmin� löydetyt,� vanhempana�pidetyt�VT:n�käsikirjoitukset.

Vuoden�1949�Qumranin�löytö�toi�Vanhan� Testamentin� tekstihistori-aan�ja�Uuteen�Testamenttiin�todel-lisen�uskonnollisen� taustan.�Koko�raamattutieteen�maailma�joutui�pa-haan� kuohumistilaan.� Tätä� ennen�epäuskoiset� teologit� olivat� järjes-

telmällisesti� syyttäneet� juutalaisia�kirjureita� tahallisista� muutoksista,�jotka�edellyttivät�oikaisuja.

Tuo�Qumranin�löytö�sattui�aivan�kuin� Akhilleuksen� arkaan� kanta-päähän� sattunut� terävä� nuoli.� Nyt�ei� vapaamielisten� teologien� enää�tarvitse� VT:n� tekstejä� ”entistää”,�kun�on�nähty�ja�osoitettu�niiden�säi-lyneen�vuosituhansia�täysin�muut-tumattomina.�Mielestäni�tämä�tär-keä�totuus�on�v.�2007�palautettava�taas� uudestaan� muistiimme,� sil-lä�Helsingin�yliopiston�professorit�ja� muihinkin� yliopistokoulukun-tiin� kuuluvat� luulevat,� että� ihmi-set� ovat� jo� unohtaneet� Qmranissa�v.� 1949� tapahtuneen� mullistavan�löydön.�Politikot� sanovat,� että� ih-misen�muisti�on���kuukautta.�Var-maan�yliopistoteologit� ajattelevat,�kun� tuosta�Qumranin� löydöstä�on�kulunut� jo� yli� �0� vuotta,� ihmiset�ovat�tietämättömiä�koko�löydöstä.�Eivät�he�sitä�enää�muista�ja�tuovat�1800-luvulla�olevaa� teologiaa�uu-desti� lämmitettynä� tämän� päivän�ihmisille.�Vaikka�Qumranin�kirja-kääröt�todistavat��heidän�teoriansa�kokonaan�vääräksi.

Meillä� on� kokonainen� Jumalan�inspiroima� sana� ja� evankeliumin�pysyvä� totuus.� Sitä� he� eivät� pys-ty�milloinkaan�kumoamaan.�Qum-ranin� saviruukkujen� pergamentti-kääröt�olemassa�olollaan�ovat�vie-neet�kokonaan�pohjan�heidän�edus-tamaltaan� ns.� liberaaliteologialta.�Heillä�ei�ole�minkäänlaista�totuus-pohjaa.�Vain�pelkästään�ihmismie-lipiteitä� ja� -päätelmiä,�vailla�Raa-

Page 10: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

10

matun� totuus�argumenttia,� jota�he�kuitenkin�tuovat�esille.�Heillä�ei�ole�minkäänlaisia� faktoja� siitä,� ettei-kö�meillä�ole�Pyhässä�Raamatussa�kokonainen,�muuttumaton,�pysyvä�

Jumalan� sana.� Sana,� joka� on� juu-ri� tämä�valtava�aarre�saviastioissa��säilytettynä.

� � � �Martti Pylkkänen

Roomalaiskirje 7:14 – 25 tulkintaPaavalin synodin kirkkopäivät

Tikkurila (4.4.2004)JOHDANTOMuutama� päivä� sitten� ilmestynei-den� Roomalaiskirjeen� selitysteos-teni� tähden�olen�ymmärtänyt,�että�puheenvuoroni�odotetaan�liittyvän�jotenkin�Roomalaiskirjeeseen.�

Paavalin�Roomalaiskirje�on�maa-ilman�kuuluisin�kirje.�Se�on�vaikut-tanut�kristillisen�kirkon�historiassa�enemmän�kuin�mikään�toinen�Raa-matun� tai� sen� ulkopuolinen� kirja�tai�kirje.�Roomalaiskirje�on�täynnä�elämää,�se�on�”pregnant”,� raskaa-na� kuin� pienokaista� odottava� äiti.�Se�on�eksegeettisesti�niin�rikas,�et-tä�melkein�jokaista�sen�sanaa�voi�ja�täytyy�selittää.�Samalla�se�on�kris-tikunnan�ensimmäinen�dogmatiik-ka,�se�on�rautaisen�logiikan�mesta-rinäyte,�jossa�kulkee�monta�teemaa�sisäkkäin�kuin�suuressa�sinfonises-sa�spektaakkelissa.�Jos�olisin�sävel-täjä,�säveltäisin�Roomalaiskirjeestä�ehdottomasti�sinfonian.�

Roomalaiskirjeessä� Paavali� kä-sittelee�syntikysymyksen,�vanhurs-kauttamisen,�pyhityksen,�Israel-ky-symyksen,�ns.�ehdonvallan�asiat�ja�

kristillisen�etiikan�kysymykset�lai-dasta�laitaan.�

Lukemattomien�mahdollisuuksi-en�joukosta�olen�valinnut�tarkaste-luni�aiheeksi�Rm�7.�luvun�kolman-nen� eli� viimeisen� perikoopin� eli�jakeet�14�–�2�.�Jakeet�ovat�osa�kir-jeen�kolme�lukua�käsittävästä�pyhi-tyksen�teologiasta.���

�1. KRISTUS MEISSÄ: Vanhurs-kautetun pyhittäminen (Rm 6 – 8)Ensin� kuitenkin� liitämme� Rm:n�pyhitysteologian� kirjeen� kokonai-suuteen.� Kirjeen� johdannon� jäl-keen�Paavali�käsittelee�ensimmäi-senä� ihmisen� syntisyyttä� (1:18� –��:20).�Toisena�hän�käsittelee�van-hurskauttamista�uskon�kautta�Jee-sukseen� (�:21� –� �:21).� Seuraava-na� on� pyhitysteologian� vuoro� (6�–�8).�Sama�evankeliumi,� joka�pe-lastaa�meidät�Jumalan�vihalta�(Rm��),�vapauttaa�meidät�myös�synnin�vallasta� (Rm� 6),� lain� orjuudesta�(Rm�7)�ja�iankaikkisesta�kuolemas-ta�(Rm�8).�

Page 11: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

11

Pyhitys� ei� ole� itsensä� hillitse-mistä�eikä�vanhan�luontomme�pa-rantelemista.�Pyhät�pyhitetään�(Ilm�22:11).� Ihmisen� ei� tarvitse� pyhit-tyä�tullakseen�pyhäksi,�vaan�hänen�pitää� olla� pyhä� voidakseen� pyhit-tyä.� Ts.� sanaa� ”pyhittyä”� voidaan�käyttää�vain�pyhistä�eli�uskovista.�Ihminen� tulee� pyhäksi� uskomal-la� Jeesukseen� eli� Jeesuksen� lah-japyhyyden� perusteella� (Rm� �:21�–��:21;�Hpr�10:10,�14;� Jh�1�:10).�Pyhittyminen�on�sitä,�että�ihminen�tulee�käytännössä�siksi,�mitä�hän�jo�Kristuksessa�on.

Vanhurskaus� Jumalan�edessä� ja�vanhurskaus� meissä� on� pidettävä�erillään.� Edellinen�perustuu� yksin�siihen,�mitä�Jeesus�on�ja�on�tehnyt�meistä� riippumatta,� ja� siksi� se� on�täydellistä.�Jälkimmäinen�perustuu�siihen,�mitä�Jeesus�saa�tehdä�meis-sä.�Sekin�on�yksin�Jeesuksen�teko,�mutta� ei� ilman� meitä.� Molemmat�ovat� Jeesuksen� teko� ja� toteutuvat�uskon�kautta.�Edellinen�on�syntistä�ajatellen�vanhurskaaksi�lukemista,�jälkimmäinen�vanhurskaaksi�teke-mistä.� Näitä� kahta� Luther� kutsui�ensimmäiseksi�ja�toiseksi�vanhurs-kaudeksi.�

Rm� 6.� luvussa� Paavali� aloittaa�pyhitysopetuksensa,� ja� Rm� 8:ssa�hän� jatkaa� sitä.� Väliin� jäävä� Rm�7�on�ikään�kuin�negatiivinen�väli-huomautus,� jossa� sanotaan,� miten�pyhitystä�ei�tapahdu.�Siksi�se�alku-kielessä� alkaakin� vaatimattomasti�sanalla�’vai’�(kreikaksi�h;).�Rm�6�ja�8� muodostavat� Paavalin� pyhitys-opin�positiivisen�ja�Rm�7�negatii-

viseen�opetuksen.�

2. USKOSTA VANHURSKAS SAA ELÄÄ VAPAANA LAIN ORJUUDESTA (Rm 7)Sitten� tulen� Rm� 7.� lukuun.� Sanat�”laki”� (no,moj)� tai� ”käsky”� (evn-tolh,)�mainitaan�7.�luvun�jokaisessa�neljässätoista�alkujakeessa�ja�8.�lu-vun�4.�jakeeseen�mennessä�ne�mai-nitaan� kaikkiaan� ��� kertaa.� Myös�sana�”minä”�eri�muodoissaan�esiin-tyy�7.�luvussa�laskujeni�mukaan�4��kertaa;�sen�sijaan�Kristus�mainitaan�vain�kahdesti� (j.�4� ja�2�).�Vastaa-vasti�8.�luvussa�Paavali�käyttää�yk-sikön�ensimmäistä�persoonaa�enää�vain� kaksi� kertaa,� mutta� viittaa�Kristukseen�ainakin�14�kertaa.� It-sensä�katseleminen� johtaa� tavalli-sesti�epätoivoon,�Kristuksen�katse-lu�iloon,�kiitokseen�ja�ylistykseen.

Rm� 7.� luku� koostuu� kolmesta�osakokonaisuudesta,� perikoopista,�jotka�voidaan�otsikoida�seuraavas-ti:�1)�Kristitty�on�vapaa�laista�(j.�1�–�6).�2)�Laki�ei�voinut�pelastaa�(j.�7�–�1�).��)�Laki�ei�voi�myöskään�py-hittää�(j.�14�–�2�).�Lupasin�tarkas-tella�vain�viimeksi�mainittuja�jakei-ta.�Ne�kuuluvat�näin:�Teksti:14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihal-linen, myyty synnin alaisuuteen. 15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteu-ta sitä, mitä tahdon, vaan mitä mi-nä vihaan, sitä minä teen. 16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että

Page 12: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

12

laki on hyvä. 17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. 18. Sillä minä tiedän, ettei minus-sa, se on minun lihassani, asu mi-tään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteutta-miseen ei; 19. sillä sitä hyvää, mitä minä tah-don, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minus-sa asuu. 21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minus-sa kiinni; 22. sillä sisällisen ihmiseni puo-lesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, 23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun miele-ni lakia vastaan ja pitää minut van-gittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. 24. Minä viheliäinen ihminen, ku-ka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenä-ni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.�2.1. Kenestä Paavali tässä puhuu, ei-uskovasta vai uskovasta?Ensiksikin,�paljon�on�kiistelty�sii-tä,� kenestä� Paavali� tässä� jaksossa�puhuu.�Kuka�on� jakeen�24�”vihe-

liäinen�/�kurja�ihminen”,�jonka�si-säistä�moraalista�epätoivoa�meille�tässä�jaksossa�kuvataan?�Onko�hän�uudestisyntymätön�vai�uudestisyn-tynyt,�ei-kristitty�vai�kristitty?�

Kirkkoisien� enemmistö� käsitti�kohdan� niin,� että� Paavali� ei� puhu�siinä�kristitystä�ihmisestä.�Samalla�kannalla�olivat�myös�Rooman�kirk-ko�ja�myöhemmin�valtaosa�protes-tanttisista� pyhityskristillisistä� pii-reistä.� Tällä� kannalla� lienee� tällä�hetkellä�myös�eksegeettien�enem-mistö.� (Poikkeuksiakin� on,� esim.�suomalaiset�Jukka�Thurén�ja�Timo�Laato.)� Muutamat� kirkkoisät,� ku-ten�Augustinus�kypsällä� iällään�ja�Luther,�edustivat�kantaa,�jonka�mu-kaan� Paavali� puhuu� tässä� nimen-omaan� kristitystä� ihmisestä,� joka�valittaa�omaa�syntisyyttään.�

Heti�jakson�alussa�huomio�kiin-nittyy� siihen,� että� vaikka� Paava-li� yhä� käyttää� persoonapronomi-nia� ”minä”,� hän� vaihtaa� kaikkien�verbien� aikamuodot:� Edellisessä�eli� pelastusta� käsittelevässä� peri-koopissa� hän� puhui� mennessä� ai-kamuodossa.�Tässä�hän�puhuu�ny-kyisessä.�Tämä�viittaa�siihen,�että�mikäli�Paavali�tarkoittaa�tässä�”mi-nulla”� itseään,�hän�kuvaa� samalla�omaa� sisäistä� kamppailuaan� Da-maskoksen� tien� kääntymyskoke-muksensa�jälkeisenä�aikana.��

Augustinuksen� ja� Lutherin� tul-kinnan�puolesta�puhuu�ennen�muu-ta�se,�että�kyseinen�”viheliäinen”/�”kurja�ihminen”�sanoo�tahtovansa�samaa�kuin�Jumala�eli�Jumalan�lain�noudattamista (j. 18−20). Käänty-

Page 13: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

1�

mätön� ihminen� ei� pyri� sellaiseen.�Lisäksi� olisi� varsin� epäloogista,�jos� Paavali� ryhtyisi� kesken� pyhi-tystä� koskevaa� opetustaan� puhu-maan� yhtäkkiä� siitä,� millaista� on�elää� jumalattomana.� Sitä� vastoin�on�suorastaan�välttämätöntä�puhua�uskovan�pyhityselämää�käsiteltäes-sä�siitä�taistelusta,�jota�tämä�joutuu�alati� käymään� omaa� lihaansa� eli�syntiä� rakastavaa� vanhaa� luonto-aan�vastaan.�

Monet� selittäjät,� jotka� ovat� si-tä�mieltä,�ettei�7.�luvun�viimeinen�jakso�voi�kuvata�uskovaa,�sanovat�näin:�jos�kyseinen�jakso�kuvaisi�us-kovaa,�silloinhan�se�sisältäisi�väit-teen,�että�uskovakin�on�synnin�orja�ja�hänen�on�edelleen�pakko�palvel-la� syntiä�kuten� jumalattomana�ol-lessaan.�

Henkilökohtaisesti�olen�vakuut-tunut�siitä,�että�kyseisessä�jaksossa�Paavali�ei�kuvaa�kääntymätöntä�ih-mistä�ja�hänen�kokemuksiaan.�Hän�ei� myöskään� väitä,� että� kristityn�olisi� pakko� elää� synnin� orjuudes-sa.�Jakson�pääkorostus�on�kristityn�vanhan�luonnon�todellisuus�ja�sen�huomioonottaminen�jokapäiväises-sä�elämässä.�Itse�asiassa�kiista�rat-keaa� sen� mukana,� onko� kristitty�samalla�kertaa�vanhurskas� ja�syn-tinen�vai�onko�Paavali�sitä�mieltä,�että�kristitty�voi�elää�kokonaan�il-man�syntiä.�Vanha� luontomme�on�synnin�liittolainen,�eikä�vain�liitto-lainen� vaan�myös� synnin�orja� us-kovaksi� tulemisemme� jälkeenkin.�Sen�tähden�uskovan�sisäinen�tais-telu�kestää�aina�kuoleman�porteille�

saakka.�Vanhan�luonnon�kuoletta-minen�ja�ristillä�pitäminen�on�kris-tityn�jokapäiväinen�”kutsumus”.�

Toiseksi,� aivan� samoin� kuin�apostoli�6.� luvussa� ja�edelleen� lu-vussa� 8� puhuu� siitä,� mikä� auttaa�kristittyä� elämään� synnin� orjuu-desta� vapaana,� hän� tässä� jaksossa�puhuu�siitä,�mikä�ei auta kristittyä�taistelussa�vanhaa� luontoa� ja� syn-tiä�vastaan�eikä�auta�häntä�elämään�sopusoinnussa� sen� uuden� mielen�kanssa,� minkä� Jumala� on� häneen�uudestisyntymisessä�luonut.�

Lyhyesti� sanoen,� aivan� kuten�Raamattu� juuri� edellä,� tämän� lu-vun� keskimmäisessä� jaksossa� (j.�7−13), osoittaa, ettei laki voi teh-dä� ketään� ihmistä� vanhurskaaksi�Jumalan� edessä,� se� tässä� jaksossa�näyttää,� ettei� laki� voi� myöskään�auttaa�kristittyä�elämään�kristitty-nä.�Laki�on�pyhä,�mutta�se�on�kyke-nemätön� tekemään�meitä� pyhiksi,�koska�meistä�ei�ole�sen�täyttäjiksi.�Nämä�kaksi�–�vanhan�luontomme�todellisuus� ja� sen� haluttomuus� ja�kykenemättömyys�Jumalan�pyhän�lain�täyttämiseen�–�ovat�koko�7.�lu-vun�viimeisen�jakson�taustalla.�Ne,�jotka�kristittyinä�panevat�toivonsa�Jumalan�lakiin,�ovat�oikeassa�pitä-essään� lakia�moraalisena�ohjeena,�mutta�väärässä�pitäessään�sitä�pe-lastavana�ja�pyhittävänä�voimana.�

�2.2. Lain tehtävä pyhityksen yh-teydessä Mutta�mikä�on� sitten� lain� tehtävä�pyhityksen� yhteydessä?� (((Usein�näyttää�olevan�niin,�että�vaikka�us-

Page 14: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

14

kova� luulee�elävänsä�armosta,� to-tuus�on�sittenkin�toisenlainen.�Syn-tisen�olemuksensa�tähden�jokainen�Jumalan� lapsi� joutuu� elämässään�Rm�7.�luvun�viimeisen�jakson�ku-vaamaan� kiirastuleen� oppiakseen�tuntemaan�sekä� itsensä�että��Kris-tuksen,� niin� että� vapautuisi� laista�ja� oppisi� elämään� evankeliumis-ta.� Kannattaa� kuunnella� Paavalia.�Hän�kertoo�omasta�kamppailustaan�ja� kokemuksestaan�meille� avuksi.�Hän�sanoo,�”Sillä me tiedämme, et-tä laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alai-suuteen” (j. 14).

− Me tiedämme, että laki on hengellinen: Laki� on� ”hengelli-nen”,�Jumalan�Hengen�inspiroima.�Luulisi,� että�”pyhä,�vanhurskas� ja�hyvä”� laki� on� myös� voimallinen�saamaan� meissä� aikaan� pyhyyttä.�Niin� monet� ajattelevatkin,� mutta�Paavali� ei.� Lain� epäonnistumisen�varsinaista� syytä� apostoli� ei� kui-tenkaan� etsi� lain� kyvyttömyydes-tä� vaan� sen� kuulijoiden� surkeasta�tilasta.� Eräs� rovasti� ilmaisi� asian�näin:�”Höylä�(laki)�on�hyvä,�mutta�lankku�(ihminen)�on�laho.”�Lankun�lahouden�Paavali�toteaa�heti�jakeen�seuraavassa�lauseessa:�

− mutta minä olen lihallinen: Lihallinen on� hengellisen� vasta-kohta.� ”Lihallinen”� ei� tässä� ku-vaa�kristittyä�kokonaisuutena,�vaan�vain�sitä,�mitä�hän�on�vanhan�luon-tonsa�puolesta.�Laki�puhuttelee�ih-mistä�sellaisena�kuin�hän�on,�se�ei�luo�ihmistä�uudeksi�eikä�anna�hä-nelle�voimaa�elää�Jumalan�tahdon�

mukaan.�Sen�sijaan�evankeliumi�on�Jumalan� voima.� Kolmas� Paavalin�lause�kuuluu:

− myyty synnin alaisuuteen: ’synnin�alle�/�synnin�orjaksi�myy-ty’� (pass.� perf.).� Kreikan� perfekti�viittaa� menneeseen� tapahtumaan,�joka�vaikuttaa�nykyisyydessä.�Toi-sin�sanoen�kysymys�on�syntiinlan-keemuksen�tapahtumasta.�Siellä�on�orjuutemme�syy.�Lisäksi�on�muis-tettava,�että�synti�tarkoittaa�Raama-tussa� meidän� turmeltuneisuutem-me� ohella� myös� Pahan� valtakun-taa,� demonista� Jumalan� vastaista�mahtia.�Tässä�on�kysymys�viimek-si�mainitusta,�synnistä�orjuuttavana�voimana.��

Niinpä�Paavali�huudahtaa:�”Mi-nä viheliäinen ihminen, kuka pe-lastaa minut tästä kuoleman ruu-miista” (j. 24)?

− Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista: Merkittä-vä� yksityiskohta� on� pelastaa-ver-bin� futuurinen� aikaluokka.� Näin�ei� rukoile�kääntymätön�ennen�pe-lastustaan,�vaan�kristitty,�joka�vie-lä� elää� vanhassa� maailmanajassa,�vaikka�uusi�on�jo�alkanut.��Pelastu-minen�sanan�täydessä�ja�lopullises-sa�merkityksessä�on�tuleva�tapahtu-ma�(�:9;�8:24).

Kysymys� ei� ole� kuoleman� kai-puusta� eikä� myöskään� ruumiis-ta� vapautumisesta,� vaan� synnistä�eroon�pääsemisestä,�synnistä,�jon-ka� palkka� on� kuolema.� Jotkut� ar-velevat,� että� ”kuoleman� ruumis”�uskovan� vanhan� luonnon� yhtenä�nimenä� olisi� lainaa� roomalaisista�

Page 15: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

1�

vankiloista,� joissa�oli� tapana�sitoa�kaksi�vankia�yksiin�kahleisiin.�Jos�toinen�heistä�kuoli,�sai�elävä�van-ki�kärsiä�kuolleen�toverinsa�läsnä-olosta�aina�siihen�asti�kunnes�kuol-leen� mätäneminen�vapautti� hänet.�Kristukselle� elävä� uusi� ihminen�kaipaa�eroon�Kristukselle�kuollees-ta�vanhasta� ihmisestä�kuten� elävä�vanki�kuolleesta�vangista�Rooman�vankilan�katakombissa.��

Vastaus� kristityn� avunhuutoon�tulee�seuraavassa�jakeessa:�”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta li-halla synnin lakia.” (j. 25.)

Vastaus�kysymykseen,�miten�hä-nen�on�mahdollista�elää�synnin�or-juudesta�vapaana,�on�Jeesus. Van-ha�luontomme�pystyy�palvelemaan�vain� syntiä,� ei� Jumalaa.� Uusi� on�vapaa.

”Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä (eli uuden ihmi-sen puolelta) Jumalan lakia, mutta lihalla (eli vanhan luontoni puo-lelta) synnin lakia.” Se�on:�Juma-lan� lapsessa� vallitsee� yhä� kahden�vallan�välinen�sota.�Niinpä�minun�”sisimpäni”� (o`� nou/j� ’mieli,� ym-märrys’)�eli�uusi�luontoni�palvelee�Jumalan� lakia,� mutta� vanha,� ”tur-meltunut� luontoni”� (sa,rx� ’liha’)�palvelee�synnin�lakia.�

Ihminen� itse� –� myös� uskova� –�on�vanhan� luontonsa�puolelta� tur-meluksen�lähde.�Hänen�sisimmäs-tään� tulee� esiin� aina� uutta� pahaa.�Parhaimmillaan� kristitty� kykenee�

”kuolettamaan”� lihan� teot (8:1�),�mutta�koskaan�hän�ei�pysty�tukah-duttamaan�lihan�himoja. Ne�vaivaat�häntä�alinomaa.�Vaikka�hän�pystyi-sikin� karsimaan� karkeimmat� pa-hat�teot�elämästään�pois,�pahuuden�lähde� jää� jäljelle.� Pahoinpitelyjen�tilalle�tulevat�pikkuilkeydet,�varka-uden� tilalle�sovinnaisempi�ahneus�ja�mammonan�rakkaus,� toteutetun�aviorikoksen�tilalle�sydämessä�teh-ty�aviorikos.�Pahojen�tekojen�tilalle�tulevat�pahat�sanat�ja�pahojen�sano-jen�tilalle�pahat�ajatukset.��

Niinpä�Paavali�päätti� jättää� toi-von� perusteiden� etsimisen� omista�kyvyistään.�Hän�ymmärsi,�ettei�Ju-mala�ryhdy�lihan�jalostajaksi,�vaan�hän� tuo� pelastuksen� ihmiselle� ai-van� toisella,� ihmisestä� riippumat-tomalla� tavalla.� Jeesus�Kristus�on�sekä�pelastajamme�että�pyhittäjäm-me.�Hän�on�sovittanut�meidän�syn-timme,�ja�hän�–�yksin�hän�–�pystyy�voittamaan�pahan�sekä�meissä�että�meidän�ulkopuolellamme.�

�YHTEENVETO�Kokoamme�tämän�rikkaan�ja�kris-titylle�tärkeän�jakson�sanoman.�En-siksi,�kristityssä�on�kaksi luontoa: uusi�luonto,�jonka�Jumala�on�luo-nut�meihin�antamalla�meille�Pyhän�Henkensä,� ja� vanha� luonto,� liha,�jonka� olemme� saaneet� syntiinlan-keemuksen�perintönä�jo�syntymäs-sämme.�

Toiseksi,� tässä� jaksossa� meil-le� on� havainnollisesti� opetettu� tä-mä:� Meidän� vanhaa luontoamme�ei�voida�parantaa�eikä�muuttaa�sel-

Page 16: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

16

laiseksi,�että�se�tekisi�Jumalan�tah-don.�Se�pystyy�vain�synnin�palve-lemiseen.�Meidät�pyhitetään,�mut-ta�meissä�olevaa�vanhaa�luontoa�ei�pyhitetä.�

Kolmas� ja� ehkä� tärkein� jakson�opetus�on�tämä:�Me�emme�voi� it-se�auttaa�uutta�luontoamme�toimi-maan�vanhaa�luontoamme�vastaan.�Jos�yritämme,�joudumme�huomaa-maan�(j.�1�),�että�vanha�luontomme�voittaa� uuden.� Tämä� johtuu� siitä,�että�sellaisen�yrittäminen�on�omaan�apuun� turvautumista� ja� lain� tielle�lähtemistä.� Laki� johtaa� meidät� it-semme� varaan� ja� takaisin� synnin�orjuuteen.

Laki� ei� auta� meitä� taistelussa�vanhaa�luontoamme�ja�syntiä�vas-taan.� Laille� on� yhtä� mahdoton-ta�vaikuttaa�pyhitystä�kuin�sen�on�saada� aikaan� Jumalalle� kelpaavaa�vanhurskautta.�Ei�ole�sattuma,�että�apostoli� puhuu� tästä� keskellä� py-hitystä� käsittelevää� tekstiään� eli�lukujen�6�ja�8�välissä.�Yhtä�välttä-mätöntä�kuin�on,�että�saamme�tie-tää� mikä� vaikuttaa� pyhitystä,� on�se,�että�saamme�tietää,�mikä�ei�sitä�vaikuta.�

Meidän� on� käytännössä� paljon�helpompaa� kuin� luulemmekaan�liukua� lain� alle� taistelussamme�vanhaa�luontoamme�ja�syntiä�vas-taan.� Me� pyydämme� usein� Juma-lalta�voimaa�taistelussa�syntiä�vas-taan� tajuamatta,� että� hengellistä�voimaa�ei�ole�–�Jumalalle�siitä�kii-tos�–�irtotuotteena�jaettavissa�lain-kaan.�Joku�pyrkii�kokosydämiseen�antautumiseen,� mutta� huomaakin�

joutuvansa� kokosydämiseen� syn-nin�orjuuteen.�Toinen�yrittää�kuolla�itselleen − ja kärsii tappion toisen-sa�jälkeen.�Miksi?�Siksi�että�kaikki�tällaiset� yritykset� johtavat� meidät�itsemme� varaan� ja� synnin� orjuu-teen.�On�suuruuden�hulluutta�yrit-tää� itse� voittaa� kiusaukset� ja� Per-kele,� joka�� on�vanhan� luontomme�liittolainen�ja�jokaisen�kiusauksen�ja�synnin�taustalla.�

Voiman� pyytäminen� Jumalalta,�kokosydäminen� antautuminen,� it-selleen�kuoleminen�ja�muut�sellai-set�ovat�meidän�tiedostamaton�ei-sanamme�sille�ainoalle�avulle,�jon-ka�Jumala�on�meille�valmistanut�ja�sanassaan�ilmoittanut.�Jeesus�Kris-tus�on�meidän�apumme,�ja�hän�on�kyllin�myös�taistelussa�syntiä�vas-taan.�Vain�Jumala�voi�voittaa�Synti-demonin�ja�Perkeleen.�Vain�Kristus�on� voimallinen� pelastamaan� mei-dät,�ja�vain�Kristus�on�voimallinen�pyhittämään� meitä� ja� auttamaan�meitä�taistelussa�vanhaa�luontoam-me�ja�Perkelettä�vastaan.��

�Kun� kiusaukset� ja� synti� lähes-tyvät� meitä,� on� ratkaisevaa,� mitä�me� silloin� teemme.� Käärimmekö�hihamme�ja�alamme�taistella�niitä�vastaan,� vai� teemmekö� niin� kuin�Jumala�neuvoi�aikoinaan�Moosek-sen� välityksellä� israelilaisia� Pu-naisenmeren� rannalla:� ”Herra� so-tii�teidän�puolestanne,�olkaa�te�hil-jaa”�(2Ms�14:14).�Ellei�Herra�olisi�avannut� israelilaisille� kuivaa� uo-maa�Punaisenmeren�poikki,�faraon�armeija� olisi� tuhonnut� heidät� vii-meistä�myöten.�Meidän�tulee�hen-

Page 17: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

17

gellisessä� taistelussa� kiusojemme�keskellä� huutaa� avuksi� ylösnous-sutta� Golgatan� Kristusta.� Kristus�on�voittanut�Perkeleen�ja�Syntide-monin�ja�voittaa�yhä�–�ja�me�saam-me�kulkea�hänen�jäljessään�voitto-saatossa�niin�kuin�israelilaiset�Pu-naistamerta�ylittäessään.�

Monen� Jumalan� lapsen� jatkuva�synnissä�eläminen�johtuu�siitä,�että�hän�yrittää�itse�pitää�vanhan�luon-tonsa�kurissa�ja�voittaa�kiusaukset�omassa� elämässään.� Hän� ei� tiedä�tai�ymmärrä,�että�niin�kuin�me�tar-vitsemme�koko�ajan�Jeesusta�van-hurskaudeksemme� Jumalan� edes-sä,� samoin� me� tarvitsemme� koko�ajan�Jeesusta, jotta�uusi�ihmisem-me�voittaisi�vanhan�luonnon!�

Läpi�koko� tämän�suurenmoisen�jakson�näkyy�se�tosiasia,�että�usko-vassa� ihmisessä�asuu� samanaikai-sesti� sekä� vanha� että� uusi� luonto.�Vaikka� Paavali� tässä� ohjaa� kristi-tyn� kilvoituselämää� Jumalan� tah-don� mukaisille� raiteille,� se� ei� ku-moa�sitä�erityisesti�jakson�kahdessa�viimeisessä�jakeessa�esille�tulevaa�surullista�perustotuutta,�että�kristi-tyn�vanhaa�luontoa�ei�voida�pyhit-tää.�Se�pysyy�Jumalan�tahdon�vas-tustajana�ajallisen�elämämme�lop-puun�saakka.�Tämän�muistaminen�riisuu�meidät�kaikista�ylihengelli-sistä� utopioista� kilvoituselämäm-me�tuloksia�ja�omaa�pyhitystämme�ajatellen.�Uskova�on�ja�pysyy�py-hänä�vain�Kristuksen� lahjapyhyy-den� tähden,� ei� oman� pyhyytensä�tähden.�Samalla�Rm:n�7.�luvun�vii-meinen� perikooppi� on� väkevä� to-

distus�siitä,�että�Luther�oli�oikeassa�sanoessaan,�että�kristitty�on�samal-la� kertaa� vanhurskas� ja� syntinen�(simul�iustus�et�peccator).�

Jumalan� laki� on� todellakin� Ju-malan� laki,�hänen�pyhän� tahtonsa�ilmoitusta.�Itsessään�se�on�pyhä ja�vanhurskas,�hyvä�ja�hengellinen�(j.�12,�14).�Siitä�huolimatta�se�on�ky-kenemätön�pelastamaan�syntisiä�(j.�7−13) ja pyhittämään pelastettuja (j. 14−25), koska meistä ei ole sen täyttäjiksi.�Molempiin�näihin�tehtä-viin�tarvitaan�Jumalan�Poika,�Her-ramme� Jeesus�Kristus,� yksin�hän.�Ylistetty� olkoon� sen� tähden� Her-ran�nimi!

�Matti Väisänen

Seurat

Ylihärmän srk-talollaLa 22.09. klo 14Tervehdyssanat kh. Esa VaittinenLuento ”Kaksi vanhurskautta”Alpo AholaKahviväliaikaPuhe Veikko MahlamäkiPuhe Olavi NiemistöMusiikki: Olavi Niemistö viulu, Ossi Niemistö kitara

Seurat

La 6.10. klo15. Anita Huhtanen, Tilkankatu 14 C 32, Helsinki Puhujat: Jorma Tikkamäki, Tapio Niemistö

Page 18: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

18

Jeesuksen�Kristuksen�nimessä:�Ar-moa�ja�rauhaa.�Amen.�Pysähdym-me� hetkeksi� tutkimaan� Jumalan�Pyhää� sanaa,� jota� luemme� toisen�korinttolaiskirjeen� viidennestä� lu-vusta,�jakeet�19-21.�

Näissä�jakeissa�on�köyhällä�syn-tisellä�kaikki�mitä�hän�tarvitsee.�Jos�minä� luotan� tähän� selvään� evan-keliumiin,�niin�ei�edes�saatana�voi�tehdä� minua� onnettomaksi.� ”Sillä�jos�Jumala�on�puolellamme,�kuka�voi� olla� meitä� vastaan.”� On� suuri�armo,�että�köyhä�syntinen�omistaa�rikkaan� ja� voimakkaan� Pelastajan�ja�armollisen�Jumalan.�

Tässä�tekstissämme�puhutaan�Ju-malasta,�Jeesuksesta�ja�maailmas-ta.� Ensimmäinen� jae� antaa� meille�aihetta� puhua� sovituksesta� yksin�Kristuksessa.�Me�tiedämme�kaikki�–�vai�tiedämmekö�–�että�ilman�tätä�sovitusta�olisi� koko�maailma� tuo-mittu� kadotukseen.� Ei� kukaan� ih-minen�osaa�oikein�ymmärtää�evan-keliumin� lupausten� vapaata� ja� ar-motäyteistä� sisältöä,� ellei�hän�hy-väksy�seuraavia�tärkeitä�totuuksia.

Ensimmäiseksi:�Että�Kristus�on�totisesti�ruumiissaan�kantanut�mei-dän� syntivelkamme� ja� verellänsä�sovittanut�koko�maailman.�Kristus�on�totisesti�kärsimyksensä�ja�kuo-lemansa� kautta� vapauttanut� ja� lu-nastanut� jokaisen� syntisen,� koko�maailman�lain�kirouksesta,�kuole-man,�saatanan�ja�helvetin�vallasta.

Toiseksi:�Että�Kristus�on�totisesti�

hankkinut�jokaiselle�kadotetulle�ja�tuomitulle�syntiselle�vapaan�armon�ja�sovituksen�Isän�sydämessä.�Täy-si� anteeksiantamus� kaikista� syn-neistä,� Jumalan� lapsioikeus,� ian-kaikkinen�elämä�ja�autuus.�”Hän�ei�lue�heille�(ihmisille)�heidän�rikko-muksiaan.”� Sentähden� ei� ole� mi-tään�syntiä�olemassa,�jota�Jeesus�ei�olisi�verellään�maksanut.�

Myös� jumalattomien� ja� epäus-koisten�synnit�ovat�totisesti�Jeesuk-sen�verellä�sovitetut�ja�anteeksian-netut.� Myöskin� niillä,� jotka� kuo-lemaansa� saakka� vaeltavat� katu-mattomina� oli� Jeesuksen� veressä�anteeksiantamus.�Nekin,�jotka�hel-vetissä� ovat,� oli� anteeksiantamus�Jeesuksen�veressä.�Mutta�he�eivät�ottaneet� sitä� vastaan� täällä� armo-najassa,� vaan� vaelsivat� välinpitä-mättöminä�epäuskossa.�Sillä�se�an-teeksiantamus,�mikä�on�Jeesuksen�veressä,�ei�ole�anteeksiantamus�yh-destä�tahi�kahdesta�synnistä,�vaan�kaikkien�kaikki�synnit�ovat�Jeesuk-sen�veressä�anteeksiannetut.�Min-kä� Jeesus�on�hankkinut�hyville� ja�uskollisille,�sen�Hän�on�hankkinut�myös� pahoille� ja� uskottomillekin.�Hän� tuli� pelastamaan� maailman.�Jeesus� tuli� etsimään� ja� pelasta-maan�sitä�mikä�kadonnut�oli.�”Sil-lä�Jumala�oli�Kristuksessa�ja�sovit-ti�maailman�itsensä�kanssa.�”Miksi�ei�siis�kaikki�ihmiset�tule�autuaak-si,� jos� kerran� sovitus� kuuluu� kai-kille?�Jeesuksen�hankkima�sovitus�

Autuus�armosta

Page 19: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

19

kuuluu�kaikille,�mutta�huomaa,�on�hyödyksi� ainoastaan� niille,� jotka�uskovat�tähän�sovitukseen,�eivätkä�voi� elää� ilman� anteeksiantamus-ta.� ”Sillä niin on Jumala maail-maa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”Joh�:16.�

Toinen�osa:�2.�Kor.��:21.�Pysäh-tykäämme� nyt� tekstimme� toises-sa�jakeessa�ja�ajatelkaamme,�mitä�siinä�on�meille�sanottavaa.�Ensik-si�haluamme�tietää�mitä�Raamattu�sanoo�Jeesuksesta.�Profeetta�Jesa-ja� ��:9� kirjoittaa:� ”Sillä ei ollut Hän vääryyttä tehnyt, eikä pe-tosta ollut Hänen suussansa.”�Jo-hanneksen�evankeliumista�luemme�Jeesuksen� sanat:� ”Kuka� teistä�voi�näyttää� minut� syypääksi� syntiin.�Pietarin� kirjeestä� luemme:� ”Joka�ei�syntiä�tehnyt�ja�jonka�suussa�ei�petosta�ollut.”�Siis�Jeesus�on�pyhä,�vanhurskas,�puhdas�ja�tahraton.

Nyt� haluamme� tietää� Raama-tun�todistuksen�ihmisestä:�”Ei ole ketään vanhurskasta, ei aino-atakaan. Ei ole ketään ymmär-täväistä, ei ketään, joka etsii Ju-malaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomik-si käyneet, ei ole ketään, joka te-kee sitä, mikä hyvä on, ei yhden-yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettä-vä, kyykäärmeen myrkky on hei-dän huultensa alla, heidän suun-sa on täynnä kirousta ja katke-ruutta. Heidän jalkansa ovat no-

peat vuodattamaan verta, hävi-tys ja kurjuus on heidän teillän-sä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän sil-mäinsä edessä.�”Room.�:10-18.�

Ihminen�on�siis�syntinen�ja�kel-voton�Jumalan�edessä.�Tekstimme�mukaan�tapahtuu�ihmeellinen�vaih-to�Jeesuksen�ja�ihmisen�välillä.�Jee-sus�otti�päällensä�meidän�syntimme�ja�oli�Jumalan�edessä�ainoana�syn-tisenä.�Me�saimme�tilalle�vastaan-ottaa� Hänen� vanhurskautensa� pu-vun.�Siihen�puettuna�me�kelpaam-me� ja� kestämme� Jumalan� edessä.�Jeesuksen�vanhurskaus�on�meidän�vanhurskautemme� ja� Hänen� van-hurskautensa� on� yhtä� täydellinen�kuin�Jumalan.�Sentähden�olemme�Kristuksessa� Jeesuksessa� vapau-tetut�synnistä�ja�Jumala�on�hyväk-synyt�Jeesuksen�työn�meidän�puo-lestamme.� Jeesus� nousi� kuolleista�ja�voitto�oli�saatu!�Jeesus�meni�tai-vaaseen�valmistamaan�meille�sijaa.�Hän�istuu�nyt�Isän�oikealla�puolella�ja� rukoilee� meidän� puolestamme.�Ihminen,� joka� luottaa� tähän� Jee-suksen� täydelliseen�sovitustyöhön�ja�elää�anteeksiantamuksen�armos-sa,�on�autuas�jo�täällä�ajassa�ja�saa�kerran� osallistua� Karitsan� häihin.�Amen

� � � � �Anders P.O. Skytte

Taivaaseen on vain yksi tie, se on Kristus Jumalan Poika.

Luther

Page 20: N:o 9 – Syyskuu 88. vuosikerta – 2007aahola/Todistaja/2007/9.Todistaja 2007.pdf · tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta,

20Art-Print�Oy

ToimitusPäätoimittaja: Alpo Ahola, Saarentie 7, 63640 Ritola. Puh. 0500 484 486Toimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänkatu 39 B 22, 65200 Vaasa. Puh. 050 557 8061Toimituskunta: Ossi Niemistö, Tapio Niemistö ja Martti PylkkänenRukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa Todistajalehden nettiosoite: http://www.nic.fi/~aahola/Todistajaseura.htmToimiston postiosoite: Lehtitilaukset ja kirjatilaukset PL 424, 65101 VaasaTodistajaseuran pj. Ossi Niemistö, Haiharankatu 17 A 6, 33710 Tampere. puh. 044 504 0752Rahastonhoitaja: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, 61350 Huissi, puh. 050 322 6176Postisiirtotilien n:t Todistaja-lehti: 800017-1446511 Ev.lut. Todistajaseura: 800016-1446744Lehti ilmestyy Evankelisluterilaisen Todistajaseuran toimesta kerran kuussa ja maksaa 25 \ vuosikerta kotimaahan ja pohjoismaihin, muualle ulkomaille 28 \. Kestotilaus: 22 \ISSN 0355-926262.

Vuosijuhlakasetit 2007No 1. Alpo Ahola, Esko Niemistö, Ossi NiemistöNo 2. Jukka Jäntti, Kari Liedes, Helge Virtanen, Kari NiemistöNo 3. Martti Pylkkänen, Olavi Niemistö, Esko NiemistöNo 4. Veikko Mahlamäki, Heikki Pienimäki, Olavi Niemistö, Alpo AholaMusiikkia Olavi Niemistö viulu ja Harriet Hyväluoma piano. Vapaa puheenvuoro.

Tilaukset: Helge Virtanen, puh. 0500669574 5 € kasetti + lähetyskulut

KUTSU YLIMÄÄRÄISEEN JÄSENKOKOUKSEENla�20.10.2007�klo�11�(Saarnapäivien�yhteydessä),�Kasarminkatu�18�VaasaAsia:�Tilinpäätöksen�hyväksyminen�ja�tili-�ja�vastuuvapauden�myöntäminen�rahastonhoitajalle�ja�johtokunnalle�Todistajalehden�osalta.