Valonlähteen vaikutus värinäytteidenspektreihin eri mittalaitteilla

Noora Tossavainen

PSfrag replacementsx

y

Laudatur-opintojen harjoitustyö

Heinäkuu 2002

Fysiikan laitosJoensuun yliopisto

Noora Tossavainen Valonlähteen vaikutus värinäytteiden spektreihineri mittalaitteilla, 33 sivuaJoensuun yliopistoFysiikan koulutusohjelmaFyysikkokoulutus

Työn ohjaaja FM Jarkko Mutanen

TiivistelmäHarjoitustyössä tutkittiin eri valonlähteiden vaikutusta valokaapissa mitattujen näyt-teiden re�ektanssispektreihin sekä spektrien muutosta valokaapissa eri kohdissa mi-tattaessa. Näytteet olivat keraamisia mattaväristandardeja.

Valokaapissa eri kohdissa mitattuja spektrejä vertailtiin laskemalla tuloksistaLab- ja xy-arvot sekä vertailemalla spektreistä piirrettyjä kuvaajia toisiinsa. Ku-vaajista havaittiin, että näytteen mittauspaikan vaihtaminen valokaapissa muuttaasaatua spektriä y-suunnassa. Työssä vertailtiin lisäksi radiometrillä, kromametrilläja spektrofotometrillä saatuja spektrejä sekä kahden erilaisen valkoisen referenssi-näytteen vaikutusta saatuun re�ektanssispektriin.

Sisältö

1 Johdanto 1

2 Teoria 22.1 Valonlähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

2.1.1 Standardivalonlähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42.2 Mittausgeometriat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42.3 CIE:n tristimulusarvot ja xy-värikoordinaatisto . . . . . . . . . . . . 52.4 CIELab-värikoordinaatisto ja ∆E väriero . . . . . . . . . . . . . . . . 6

3 Mittauslaitteisto 83.1 Spektroradiometri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83.2 Spektrofotometri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83.3 Kromametri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

4 Tulokset 104.1 Radiometridatan analysointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154.2 Mittauslaitteiden vertailua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

5 Yhteenveto 31

Viitteet 33

LiitteetA Taulukoita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34

iii

Luku IJohdanto

Väriaistimus syntyy fysikaalisten ja psykologisten tekijöiden yhteisvaikutuksena ha-vaitsijan näköjärjestelmässä. Valonlähde sekä kappaleen rakenne määräävät sen mil-laisena valo saapuu kohteesta havaitsijan silmään. Eri aallonpituudet nähdään eriväreinä [8, 1].

Värimittauksessa tuloksia analysoitaessa on otettava huomioon käytetty mittaus-laite ja mittausmenetelmä. Lisäksi tuloksiin vaikuttavat mittausolosuhteet eli käy-tetty valonlähde sekä mahdollinen ulkopuolinen valohaitta. Tarkkuusvärimittauk-sessa [3] huomioidaan myös kappaleen lämpötila, koska valon re�ektanssi muuttuukohteen lämmetessä.

Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kuinka paljon eriväristen näytteiden spekt-rit vaihtelevat valokaapissa mitattaessa näytteen paikasta riippuen. Lisäksi tutkit-tiin mille valolähteille ja väreille erot olivat suurimmat. Lopuksi saatuja tuloksiaverrattiin kromametrillä ja spektrofotometrillä saatuihin tuloksiin.

Luvussa 2 kuvataan tarvittava teoria ja kaavat värierojen, Lab-arvojen ja xy-arvojen laskemiseen. Luvussa 3 esitellään mittauslaitteisto ja luvussa 4 esitetäänsaadut tulokset sekä analysoidaan niitä.

1

Luku IITeoria

Radiometriset suureet karakterisoivat säteilyä yleensä alueilla

UV-C 100-280 nmUV-B 280-315 nmUV-A 315-400 nmVIS 380-780 nmIR-A 780-1400 nmIR-B 1.4-3 µm

IR-C 3 µm-1 mm.

Näistä värimittauksen kannalta tärkein on näkyvän valon alue. Radiometrisiäsuureita ovat esimerkiksi säteilyteho [W ], säteilyn tehotiheys eli irradianssi [W/m2],säteilyintensiteetti [W/sr] ja radianssi [W/sr/m2]. Radianssi kuvaa säteilyn kul-majakaumaa. Kun kappaletta valaistaan, osa säteilystä imeytyy näytteeseen. Tä-tä kutsutaan absorbanssiksi. Absorbanssi A ilmoitetaan 10-kantaisena logaritmina.Beer-Lambert -lain mukaan A = −log(I/I0). I0 on valon intensiteetti alussa ja I

valon intensiteetti näytteen jälkeen. Suhdetta I/I0 kutsutaan transmittanssiksi eliläpäisyksi. Osa säteilystä heijastuu näytteestä. Heijastumista kutsutaan re�ektans-siksi. Näytteeseen tuleva säteilyteho EI = ER + EA + ET , missä ER on näytteestäheijastunut säteilyteho, EA on näytteeseen imeytynyt säteilyteho ja ET on näytteenläpäissyt säteilyteho [7].

2

2.1 Valonlähteet

Jokainen aine, jonka lämpötila poikkeaa absoluuttisesta nollasta säteilee jatkuvanspektrin (lämpösäteily). Kappaletta joka absorboi kaiken siihen tulevan säteilyn sa-notaan mustaksi kappaleeksi. Lähteen värilämpötila on sellaisen mustan kappaleenlämpötila, joka emittoi lähteen kanssa ekvivalentin suhteellisen spektrin näkyvänvalon alueella [7].

Tässä harjoitustyössä käytetyt valonlähteet olivat D65-lamppu, Incand A -lamppu,Cool white -lamppu, Horizon-lamppu, TL84-lamppu ja UV A -lamppu.

D65-lamppu on päivänvaloa simuloiva valonlähde, jonka värilämpötila on 6500K.Päivänvaloa jäljittelevää valoa voidaan tuottaa esimerkiksi volframi-halogeeni -lampuillatai �uoresoivilla lampuilla. Volframi-halogeeni lampuissa hehkulanka on volframiajoka on halogeenikaasua sisältävässä kvartsikuvussa. Näissä lampuissa käytetäänyleisesti värillisiä �lttereitä joiden avulla saadaan aikaan haluttu spektri [7, 8].

Fluoresoivat lamput ovat elektronipurkauslamppuja. Purkauslampuissa sähkö-virta kulkee kaasun läpi, jolloin kaasumolekyylit virittyvät ja emittoivat säteilyä.Kyseessä on resonsnssivärähtely, joten resonanssiaallonpituudet riippuvat vain kaa-sutyypistä. Fluoresoiva valo aiheuttaa näytteessä �uoresenssi-ilmiön. Fluoresenssi-ilmiössä näytteeseen absorboitunut säteily virittää näytteessä olevia atomeita. Viri-tystilan purkautuessa atomit emittoivat valoa. Tästä johtuen �uoresoivassa valossamitattujen näytteiden heijastus voi olla yli sata prosenttia. Fluoresoiville lampuil-le ei löydy vastineeksi mustaa kappaletta, jolla olisi samat värikoordinaatit. Tällöinvärilämpötilan ilmoittamiseen käytetään korreloitua värilämpötilaa. Korreloitu vä-rilämpötila on sellaisen mustan kappaleen lämpötila, joka lähinnä muistuttaa tar-kasteltavaa lähdettä kun kirkkaudet ovat samat. Fluoresoivia lamppuja ovat mm.Cool white -lamppu (4150K) ja TL84-lamppu (4100K) [7, 8].

Hehkulamput emittoivat säteilyä molekyyliensä termisten värähtelyiden vuok-si. Emissiospektri on jatkuva, ja sen muoto sekä kokonaissäteilyteho riippuu sätei-levän pinnan absoluuttisesta lämpötilasta sekä pinnan emissiivisyydestä. Incand A-lamppu (2856K) ja auringon laskua simuloiva Horizon-lamppu (2300K) ovat hehku-lamppuja. A valonlähteellä irradianssimaksimi on infrapuna-alueella. Valotehokkuuson huono, koska suurin osa säteilystä on lämpöä [7, 8].

Deuterium lamppu on yleisesti käytetty UV-lähde alueella 180-400 nm. Sen käyt-töikä on lyhyt, joten sitä ei voida käyttää jatkuvaa valaistusta vaativiin sovellutuk-

3

siin. Deuterium lamppuja käytetään spektrofotometreissä [7, 8].

2.1.1 Standardivalonlähteet

Väriopissa käytetään yleisesti erilaisia laskennallisiin tarkoituksiin suunniteltuja stan-dardivalaisimia.Valonlähde A: Edustaa mustan kappaleen säteilijää absoluuttisessa lämpötilassa2856K.Valonlähde B: Tarkoitettu edustamaan suoraa auringonvaloa. Värilämpötila 4874K.Ei enää käytetä.Valonlähde C: Edustaa keskimääräistä päivänvaloa. Värilämpötila 6774K. Ei edustapäivänvaloa kovin hyvin.Valonlähde D65: Vastaa 6500K:n värilämpötilaa vastaavaa päivänvaloa. Käytetäänyleisesti. Muita D-lähteitä: D55, D75 [7].

2.2 MittausgeometriatKaikissa mittauksissa käytetyt näyttet olivat keraamisia NPL:n (National PhysicalLaboratory) mattapintaisia väristandardeja. Käytetyt värit olivat kirkkaan keltai-nen, punainen, syaani (sinivihreä), vihreä ja syvän sininen. Esimerkkinä tässä ra-portissa on käsitelty lähinnä syaania ja punaista näytettä. Referenssinä käytettiinmattavalkoista. Näytteet mitattiin valokaapissa PR-705 radiometrillä ja CS-100Akromametrillä. Tämän lisäksi näytteet mitattiin Perkin Elmer Lambda 18 UV/VISspektrofotometrillä. Punainen, syaani, vihreä ja kirkkaan keltainen näyte mitattiinlisäksi spektrofotometrillä ja radiometrillä käyttäen referenssinä Spectralonin val-mistamaa mattavalkoista näytettä.

Radiometrillä ja kromametrillä mitattaessa näyte asetettiin valokaappiin 45o kul-maan valonlähteeseen nähden, jolloin näyte oli kohtisuorassa mittauslaitetta koh-taan. Käytetty mittausgeometria on 45/0 ja se on esitetty kuvassa 2.1. Spektrofoto-metrissä on integroiva pallo, jonka läpi valo saapui näytteeseen. Spektrofotometrinmittausgeometriaa on esitetty kuvissa 2.1 (0/di�.) ja 3.1.

4

Kuva 2.1: Radiometrillä ja kromametrillä (45/0) sekä spektrofotometrillä(0/di�.) mitattaessa käytetyt mittausgeometriat [8].

2.3 CIE:n tristimulusarvot ja xy-värikoordinaatistoCIE:n (Commission Internationale de l'Eclairage) tristimulusarvot X, Y ja Z määri-tellään kaavojen (2.1), (2.2) ja (2.3) mukaan. Tässä integrointi tapahtuu yli näkyvänvalon aallonpituusalueen [1].

X = k

∫

λ

β(λ)S(λ)x(λ)∆λ (2.1)

Y = k

∫

λ

β(λ)S(λ)y(λ)∆λ (2.2)

Z = k

∫

λ

β(λ)S(λ)z(λ)∆λ (2.3)

Kaavoissa k on normitustekijä ja se määritellään kaavalla

k =100∫

λS(λ)y(λ)∆λ

(2.4)

5

S on valolähteen spektri ja β(λ) on kohteen läpäisy tai heijastus. x(λ), y(λ) ja z(λ)

ovat silmän värisovitusfunktioita. Värikoordinaatit x, y ja z määritellään tristimu-lusarvojen X, Y ja Z avulla seuraavasti:

x =X

X + Y + Z(2.5)

y =Y

X + Y + Z(2.6)

z =Z

X + Y + Z(2.7)

2.4 CIELab-värikoordinaatisto ja ∆E väriero

Värikoordinaateille x + y + z = 1. CIE 1976 järjestelmässä väriavaruus määräytyykaavojen (2.8), (2.9), (2.10) ja (2.11) mukaisesti. Tässä värikoordinaattijärjestelmäs-sä L kuvaa valaistusta, a edustaa puna-viherakselia ja b kelta-siniakselia [8].

L∗ = 116

(Y

Yn

) 13

− 16, kun(

Y

Yn

)> 0.008856 (2.8)

L∗ = 903.3

(Y

Yn

), kun

(Y

Yn

)≤ 0.008856 (2.9)

Xn, Yn ja Zn ovat referenssivalkoisen tristimulusarvoja.

a∗ = 500

[(X

Xn

) 13

−(

Y

Yn

) 13

](2.10)

b∗ = 200

[(Y

Yn

) 13

−(

Z

Zn

) 13

](2.11)

6

Jos jokin suhteista X/Xn, Y/Yn tai Z/Zn on pienempi kuin luku 0.01 määritellään

L∗ = 116

[f

(Y

Yn

)− 16

116

](2.12)

a∗ = 500

[f

(X

Xn

)− f

(Y

Yn

)](2.13)

b∗ = 200

[f

(Y

Yn

)− f

(Z

Zn

)], (2.14)

missä

f

(Y

Yn

)=

(Y

Yn

) 13

jos(

Y

Yn

)> 0.008856, (2.15)

f

(Y

Yn

)= 7.787

(Y

Yn

)+

16

116jos

(Y

Yn

)≤ 0.008856. (2.16)

f(

XXn

)ja f

(ZZn

)määritellään vastaavasti.

Väriero lasketaan kaavalla

∆E∗ =√

(∆L∗)2 + (∆a∗)2 + (∆b∗)2. (2.17)

7

Luku IIIMittauslaitteisto

3.1 SpektroradiometriSpektroradiometri PR-705 on tietokoneella ohjattava mittalaite, joka mittaa spekt-raalista radianssia [W/sr/m2]. Radianssispektrin lisäksi näytteestä saadaan muita-kin tietoja, kuten luminanssi ja värilämpötila. Mitattava optinen signaali läpäiseeradiometrin linssin, jonka jälkeen se kuvautuu hilalle. Hila hajoittaa signaalin aal-lonpituuksien mukaan. Signaali välittyy 256:lle piianturille, joista jokainen mittaatiettyä aallonpituutta. Laite mittaa koko spektrin samanaikaisesti. Radiometri mit-taa spektrin 2 nm:n välein aallonpituusalueella 380-780 nm. Radiometrin mittaus-tarkkuus on ±2 nm [6].

3.2 SpektrofotometriPerkin Elmer Lambda 18 UV/VIS on tietokoneohjattu spektrofotometri UV-valon janäkyvän valon aallonpituusalueilla mittaamiseen. Laitteella mitataan absorbanssia,transmittanssia tai re�ektanssia. Spektrofotometrissä on kaksi monokromaattoriaja valonlähteinä toimivat deuterium- ja halogeenilamppu. Näkyvän valon aallonpi-tuusalueella mitattaessa ensimmäinen peili (kuvassa 3.1 M1) heijastaa halogeenilam-pun säteilyn eteenpäin ja estää deuteriumlampun lähettämän valon etenemisen. UV-aallonpituusalueella mitattaessa puolestaan deuteriumlampun valo heijastuu peilistäeteenpäin. Spektrofotometri mittaa 1 nm:n välein aallonpituusalueella 185-900 nmja sen mittaustarkkuus on ±0.15 nm. Spektrofotometrin mittaussysteemin rakenneon esitetty kuvassa 3.1. Kuvassa 3.1 katkoviivoilla rajatun alueen komponentit voitarvittaessa korvata integroivalla pallolla [4]. Tässä harjoitustyössä spektrofotomet-

8

rillä mitattaessa käytettiin integroivaa palloa ja mittausgeometriaa (0/di�.) jossasäde tulee suoraan näytteeseen kuten kuvassa 2.1 on esitetty.

Kuva 3.1: Kaaviokuva Perkin Elmer Lambda 18 spektrofotometrin optisestasysteemistä [4].

3.3 KromametriKromametri CS-100A on valonlähteiden tai heijastavien kappaleiden mittaukseentarkoitettu laite, jonka kolme piifotokennoa mittaavat linssin vastaanottaman valon.Näytteestä tuleva valo kulkee linssisuodattimen ja linssin läpi, jonka jälkeen se kulkeevalokaapelia pitkin kolmelle anturille. Anturit muuttavat valon sähkösignaaliksi jaedelleen jännitesignaaliksi. Analogi/digitaalimuuntimet muuttavat jännitesignaalindigitaaliseen muotoon, josta laite laskee luminanssin ja värikoordinaatit ja antaatuloksen näytölle xyY -muodossa. Kromametrin antaman luminanssi arvon virhe on±2%, ja kromaattisuuden virhe ±0.004 [2].

9

Luku IVTulokset

Näytteet mitattiin valokaapissa viidessä eri kohdassa, oikeassa ja vasemmassa yläkul-massa, oikeassa ja vasemmassa alakulmassa sekä keskellä. Kukin näyte mitattiin viisikertaa jokaisessa kohdassa. Laskuissa käytettiin viiden mittauksen keskiarvoa. Mit-tauspaikoista tässä raportissa käytetään lyhenteitä: OA=oikea alakulma, OY=oikeayläkulma, VA=vasen alakulma, VY=vasen yläkulma ja KES=keskellä. Kaaviokuvavalokaapin pohjasta ja mittauskohdista on esitetty kuvassa 4.1. Näytteiden lämpö-tilat mitattiin ennen jokaista radiometrimittausta ja mittausten jälkeen.

Kuva 4.1: Kaaviokuva valokaapista.

10

Näytteet mitattiin radiometrillä seitsämässä eri valaistuksessa. D65-lampulla,Incand A -lampulla, TL84-lampulla, Horizon-lampulla ja Cool white -lampulla. Li-säksi näytteet mitattiin UV+Incand A -valossa sekä UV+D65 -valossa.

Vertailtaessa radiometriä, kromametriä ja spektrofotometriä toisiinsa käytettiinlaskuissa ja kuvaajissa vain D65-valolla mitattuja tuloksia.

Radiometrillä D65-valossa mitatut spektrit korjattiin mattavalkoisen taulukkoar-volla ja jaettiin samassa kohdassa mitatun mattavalkoisen referenssin spektrillä [5].Muissa valaistuksissa mitatut spektrit jaettiin samassa kohdassa mitatulla matta-valkoisen referenssin spektrillä. Myös spektrofotometrilla mitatut spektrit korjattiinmattavalkoisen taulukkoarvolla [5].

Mattavalkoinen näyte mitattiin kaikissa valolähteissä viidessa eri kohdassa. Ku-vista 4.2-4.8 nähdään, että Incand A -valossa mitattu spektri on hyvin samanlainenkuin Horizon-lampun valossa mitattu spektri. Tämä johtuu siitä että nämä valonläh-teet ovat melko samanlaiset. Jokaisella valonlähteellä mitattaessa huomattiin, ettäsaatu radianssispektri on erilainen eri mittauspaikoissa. Spektrien tasot muuttuvatpystysuunnassa. Tämä on nähtävissä selvästi kuvista 4.2-4.8. Spektrien tasot vaih-televat eri mittauspaikoissa, koska valokaapissa valaistus on erilainen eri kohdissa.Tämä johtuu lamppujen sijainnista. Mattavalkoisen näytteen radianssispektrit erivalonlähteissä on esitetty kuvissa 4.2-4.8.

11

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000.5

1

1.5

2

2.5

3

3.5

4

4.5x 10

−3

Aallonpituus [nm]

Rad

ians

si [W

/sr/

m2 ]

OAOYVAVYKES

Kuva 4.2: Valkoisen näytteen radianssispektrit eri paikoissa mitattuna D65-lampun valossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000.5

1

1.5

2

2.5

3

3.5

4

4.5x 10

−3

Aallonpituus [nm]

Rad

ians

si [W

/sr/

m2 ]

KESOAOYVAVY

Kuva 4.3: Valkoisen näytteen radianssispektrit eri paikoissa mitattunaUV+D65 -valossa.

12

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000

0.002

0.004

0.006

0.008

0.01

0.012

Rad

ians

si [W

/sr/

m2 ]

Aallonpituus [nm]

OAOYVAVYKES

Kuva 4.4: Valkoisen näytteen radianssispektrit eri paikoissa mitattuna IncandA -lampun valossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000

0.002

0.004

0.006

0.008

0.01

0.012

Aallonpituus [nm]

Rad

ians

si [W

/sr/

m2 ]

KESOAOYVAVY

Kuva 4.5: Valkoisen näytteen radianssispektrit eri paikoissa mitattunaUV+Incand A -valossa.

13

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000

1

2

3

4

5

6x 10

−3

Aallonpituus [nm]

Rad

ians

si [W

/SR

/m2 ]

OAOYVAVYKES

Kuva 4.6: Valkoisen näytteen radianssispektrit eri paikoissa mitattuna Coolwhite -lampunvalossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000

0.002

0.004

0.006

0.008

0.01

0.012

0.014

0.016

0.018

Aallonpituus [nm]

Rad

ians

si [W

/sr/

m2 ]

OAOYVAVYKES

Kuva 4.7: Valkoisen näytteen radianssispektrit eri paikoissa mitattunaHorizon-lampun valossa.

14

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000

0.002

0.004

0.006

0.008

0.01

0.012

0.014

0.016

0.018

Aallonpituus [nm]

Rad

ians

si [W

/sr/

m2 ]

OAOYVAVYKES

Kuva 4.8: Valkoisen näytteen radianssispektrit eri paikoissa mitattuna TL84-lampun valossa.

4.1 Radiometridatan analysointiRadiometrillä mitattujen värinäytteiden re�ektanssispektrit piirrettiin samoihin ku-viin väreittäin, jolloin voitiin vertailla minkä väristen näytteiden spektrit muuttuvateniten mittauspaikaa muuttamalla. Spektrien tasot muuttuvat pystysuunnassa. Ku-vaajista nähdään, että D65-lampun valossa ja Cool white -lampun valossa mitatutspektrit muuttuvat eniten y-tasossa, kun mittauspaikkaa muutetaan.

Punaisen näytteen spektri muuttui vähiten y-suunnassa eri mittauspaikoissamuihin väreihin verrattuna. Tämä oli havaittavissa kaikissa valonlähteissä tehdyillemittauksille. TL84-lampun valossa mitatuissa spektreissä on korkea piikki infrapuna-alueella, varsinkin keltaisella näytteellä (kuva 4.22). Tämä johtuu siitä että TL84-lamppu lähettää �uoresoivaa valoa joka aiheuttaa �uoresenssi-ilmiön näytteessä. Tä-män seurauksena näyte alkaa lähettää valoa. Myöskin Cool white -valossa mitatuis-sa spektreissä on piikkejä sekä infrapuna- että UV-alueella. Cool white -lamppu onmyös �uoresoiva valonlähde.

Horizon-lampulla mitatut spektrit ja Incand A -lampulla mitatut spektrit ovatsamankaltaisia. Molemmat lamput ovat hehkulamppuja. Incand A -lamppu lähettääkeltaista valoa jonka värilämpötila on 2856K. Horizon-lampun lähettämä valo on

15

punaisempaa ja sen värilämpötila on 2300K. UV-valo yhdistettynä D65-valoon sekäIncand A -valoon ei muuttanut spektriä merkittävästi verrattuna esimerkiksi pelkälläIncand A -valolla mitattuihin spektreihin (kuvat 4.14 ja 4.15). Kuvissa 4.9-4.23 onesitetty eri väristen näytteiden re�ektanssispektrejä eri valonlähteissä.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %

KESOAOYVAVY

Kuva 4.9: Punaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna Horizon-lampunvalossa.

16

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

20

30

40

50

60

70

80

90

Ref

lekt

anss

i %

Aallonpituus [nm]

KESOAOYVAVY

Kuva 4.10: Punaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna D65-lampun valossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Ref

lekt

anss

i %

Aallonpituus [nm]

KESOAOYVAVY

Kuva 4.11: Punaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna UV+D65 -valossa.

17

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

15

20

25

30

35

40

45

50

55

60

Ref

lekt

anss

i %

Aallonpituus [nm]

KESOAOYVAVY

Kuva 4.12: Syaanin näytteen re�ektanssispektrit mitattuna D65-lampun valossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80015

20

25

30

35

40

45

50

55

60

Ref

lekt

anss

i %

Aallonpituus [nm]

KESOAOYVAVY

Kuva 4.13: Syaanin näytteen re�ektanssispektrit mitattuna UV+D65 -valossa.

18

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %

KESOAOYVAVY

Kuva 4.14: Punaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna Incand A -lampun valossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %

KESOAOYVAVY

Kuva 4.15: Punaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna UV+Incand A-valossa.

19

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80015

20

25

30

35

40

45

50

55

60

Ref

lekt

anss

i %

Aallonpituus [nm]

KESOAOYVAVY

Kuva 4.16: Syaanin näytteen re�ektanssispektrit mitattuna Incand A -lampun valossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80015

20

25

30

35

40

45

50

55

60

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %

KESOAOYVAVY

Kuva 4.17: Syaanin näytteen re�ektanssispektrit mitattuna UV+Incand A-valossa.

20

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %KESOAOYVAVY

Kuva 4.18: Punaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna Cool white -lampun valossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

20

30

40

50

60

70

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %

KESOAOYVAVY

Kuva 4.19: Syaanin näytteen re�ektanssispektrit mitattuna Cool white -lampun valossa.

21

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80015

20

25

30

35

40

45

50

55

60

65

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %KESOAOYVAVY

Kuva 4.20: Syaanin näytteen re�ektanssispektrit mitattuna Horizon-lampunvalossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000

20

40

60

80

100

120

140

160

180

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %

KESOAOYVAVY

Kuva 4.21: Syaanin näytteen re�ektanssispektrit mitattuna TL84-lampun valossa.

22

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000

100

200

300

400

500

600

700

800

900

1000

Ref

lekt

anss

i %

Aallonpituus [nm]

KESOAOYVAVY

Kuva 4.22: Keltaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna TL84-lampunvalossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 8000

100

200

300

400

500

600

700

800

Ref

lekt

anss

i %

Aallonpituus [nm]

KESOAOYVAVY

Kuva 4.23: Punaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna TL84-lampunvalossa.

23

Kaikissa lampuissa mitatuista spektreistä laskettiin xy− ja Lab-arvot. Lab-arvotlaskettiin siten, että Matlabin Lab-ohjelmassa referenssinä käytettiin sekä D65- lam-pussa että Incand A -lampussa mitattua valkoista. Taulukoissa (Liite A) on esitettyxy− ja Lab-arvot punaiselle ja syaanille näytteelle.

Valokaapissa mittauksia tehtäessä tutkittiin myös näytteen lämpenemistä eri va-lonlähteissä mitattaessa. Tulokset ovat taulukossa 4.1. Näytteen lämpötila vaikut-taa saatavaan spektriin. Keraamisilla standardinäytteillä re�ektanssi on lämpöti-lasta riippuva [3]. Näytteen absorptiovyöhyke liikkuu lämpötilan noustessa. Spekt-rin nousevat osat siirtyvät suuremman aallonpituuden suuntaan [7]. Nähdään, ettäTL84- ja Cool white -valoissa lämpenemistä tapahtuu vähiten, kun taas Horizon-ja Incand A -valoissa mitattaessa näytteet lämpenivät eniten. Horizon- ja Incand A-lampuilla on huono valotehokkuus, koska suurin osa säteilystä on lämpösäteilyä.

Horizon- ja Incand A -valonlähteissä mitattujen spektrien tasot eivät muutuy-suunnassa paljonkaan mittauspaikasta riippuen, vaikka näyte lämpeneekin mit-tauksen aikana, kun taas Cool white -valossa näyte ei lämpeäne kovinkaan paljoa,mutta spektrien tasot y-suunnassa ovat erilaiset eri mittauspaikoissa. Mittauksis-sa lamppujen sijainti valokaapissa vaikutti paljon enemmän saatuun spektriin, kuinlämpötilan muutos.

Tässä harjoitustyössä eri näytteiden re�ektanssispektrien muutosta lämpötilastariippuen ei voida vertailla, koska lämpötilan muutos erivärisillä näytteillä ei ollutyhtä suuri. Lämpötilaan ei vaikuttanut pelkästään eri valonlähteiden tuottama läm-pö vaan myös laboratoriossa vallitseva lämpötila. Eri väristen näytteiden lämpötilatennen mittausta ja mittauksen jälkeen olivat erilaiset koska eriväriset näytteet ab-sorboivat lämpösäteilyä eri tavalla. Jos haluttaisiin tutkia, miten näytteiden spektritmuuttuvat lämpötilan vaikutuksesta eri värejä keskenään vertailtaessa, tulisi kaik-kien näytteiden alkulämpötilat sekä loppulämpötilat olla samat.

24

Taulukko 4.1

Mattapintaisten näytteiden lämpötilat (oC) mittauksen alussa ja lopussa eri valon-lähteille.

Incand A Horizon Cool white D65 TL84

punainen 27.0 29.7 25.0 28.3 28.2 30.1 26.4 30.2 27.1 28.7vihreä 27.4 30.0 25.6 33.4 27.9 29.4 27.8 30.3 26.5 29.1syaani 26.6 30.2 26.4 32.9 27.0 28.3 27.8 31.4 26.3 27.3kirkkaan keltainen 26.8 30.2 26.4 32.2 27.4 28.2 27.7 31.2 26.6 27.0syvän sininen 26.6 31.2 26.3 37.9 27.3 28.2 27.7 33.9 26.4 27.3

4.2 Mittauslaitteiden vertailua

Eri mittauslaitteiden antamia tuloksia vertailtiin toisiinsa laskemalla eri laitteillamitatuista spektreistä xy-arvot. Värinäytteet mitattiin radiometrillä ja kromamet-rillä valokaapin keskiosassa ja lisäksi spektrofotometrilla. Spektrofotometrin ja ra-diometrin datat interpoloitiin ensin kahden nanometrin dataksi, jotta niitä voitiinvertailla.

Kuvassa 4.24 on eriväristen näytteiden x ja y arvot eri laitteilla mitattuna. Mit-tauksissa käytettiin D65-valonlähdettä. Radiometrin korjattu arvo tarkoittaa sitä,että radiometrin antamaa re�ektanssispektriä on siirretty 4 nm aallonpituusasteikol-la lyhyempien aallonpituuksien suuntaan. Radiometrillä mitatut spektrit poikkeavattodellisesta spektristä noin 4 nm. Kuvasta 4.24 nähdään, että virhe ei ole merkittävä,mutta se on kuitenkin syytä ottaa huomioon tarkkuusvärimittauksessa.

Radiometri, kromametri ja spektrofotometri antavat eri väreille melko samanlai-set tulokset, varsinkin keltaiselle ja vihreälle värille. Eniten eroja laitteiden välilläon punaisella ja sinisillä näytteillä. Radiometriä ja spektrofotometriä vartailtiin vie-lä keskenään laskemalla syaanin ja punaisen näytteen väriero ∆E kaavalla (2.17).Näytteet mitattiin D65-valonlähteessä. Väriero ∆E laskettiin siten, että verrattiinspektrofotometrillä saatuja spektrejä radiometrillä kussakin mittauskohdassa saa-tuun spektriin.

Tuloksista nähdään, että kaikilla mitatuilla näytteillä väriero verrattuna spekt-

25

rofotometrimittaukseen muuttuu eri mittauspaikoissa. Punaisella näytteellä värieroon keskimäärin suurempi, kuin muilla näytteillä. Väriero radiometridatan ja spekt-rofotometridatan välillä on suuri osittain siksi, että radiometrin antamia spektrejäei ole siirretty 4 nm, mikä aiheuttaa tuloksiin virhettä. Väriero on pienempi kunradiometridataa siirretään 4 nm. Tämä nähdään vertaamalla taulukoiden 4.2 ja 4.3arvoja.

Taulukko 4.2

Spektrofotometridatan ja radiometridatan välinen väriero D65-valonlähteessä.

∆E

syaani punainen vihreä kirkkaan keltainen syvän sininenOA 7.936 8.362 6.789 6.139 9.126OY 6.167 11.013 4.575 8.149 7.387KES 9.152 5.066 8.014 6.283 7.105VA 4.844 10.627 5.053 6.661 1.408VY 5.964 10.580 4.188 7.028 6.180

Taulukko 4.3

Spektrofotometridatan ja korjatun radiometridatan välinen väriero D65-valonlähteessä.

∆E

syaani punainen vihreä kirkkaan keltainen syvän sininenKES 7.861 2.819 7.627 6.268 7.101

Lopuksi vertailtiin vielä radiometrin ja spektrofotometrin antamia spektrejä sy-aanille, punaiselle, vihreälle ja kirkkaan keltaiselle näytteelle, kun referenssinä käy-tettiin Spectralonin valmistamaa mattavalkoista näytettä. Spectralon mattavalkoi-sen ja NPL keraamisen mattavalkoisen näytteen re�ektanssien ero on noin 11%.Spectralon näytteen heijastus on 99.2% kun NPL keraamisen mattavalkoisen heijas-tus on vain noin 88%. Spektreistä laskettiin xy-arvot (xy-arvot on merkitty kuvaan

26

4.24 tähdellä) ja väriero ∆E. Spektrofotometridatan ja radiometridatan välinen vä-riero ∆E on esitetty taulukossa 4.4.

0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 0.6 0.7 0.8

0

0.1

0.2

0.3

0.4

0.5

0.6

0.7

0.8

0.9

kromametri

spektrofotometri

radiometri

korjattu radiom.

keltainen

punainen

vihreä

sininen

syaani

spectralon radiom.

spectralon spektrofotom.

Kuva 4.24: Eri mittauslaitteiden antamat xy-arvot CIE1931-koordinaatistossa.

Kuvissa 4.25 ja 4.28 on esitetty radiometrillä valokaapissa keskellä mitattujaheijastusspektrejä syaanille, punaiselle, kirkkaan keltaiselle ja vihreälle siten, ettäkullekin värille on käytetty referenssinä sekä spectralon mattavalkoista näytettä ettäNPL keraamista mattavalkoista näytettä.

Tuloksista nähdään, että käytettäessä spectralon mattavalkoista näytettä refe-renssinä, saadaan väriero spektrofotometridatan ja radiometridatan välillä paljonpienemmäksi kuin käyttämällä NPL keraamista mattavalkoista. Tässä radiometrida-taa on korjattu 4 nm lyhyempien aallonpituuksien suuntaan. Radiometriä ja spekt-rofotometriä keskenään vertailtaessa on huomioitava se, että laitteilla on erilaisetmittausgeometriat. Radiometrillä mitattaessa valo ei tule kohtisuoraan näytteeseen

27

400 450 500 550 600 650 700 7500

10

20

30

40

50

60

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %referenssinä spectralonreferenssinä NPL keraaminen

Kuva 4.25: Syaanin näytteen re�ektanssispektrit mitattuna D65-valossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

20

30

40

50

60

70

80

90

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %

referenssinä spectralonreferenssinä NPL keraaminen

Kuva 4.26: Punaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna D65-valossa.

28

400 450 500 550 600 650 700 7500

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Aallonpituus [nm]

Ref

lekt

anss

i %

referenssinä spectralonreferenssinä NPL keraaminen

Kuva 4.27: Kirkkaan keltaisen näytteen re�ektanssispektrit mitattuna D65-valossa.

350 400 450 500 550 600 650 700 750 80010

15

20

25

30

35

40

45

50

Ref

lekt

anss

i %

Aallonpituus [nm]

referenssinä spectralonreferenssinä NPL keraaminen

Kuva 4.28: Vihreän näytteen re�ektanssispektrit mitattuna D65-valossa.

29

Taulukko 4.4

Spektrofotometridatan ja radiometridatan välinen väriero D65-valonlähteessä käytet-täessä referenssinä spectralon mattavalkoista.

∆E

syaani punainen vihreä kirkkaan keltainenKES 0.5701 0.3005 0.5266 1.0336

vaan 45o kulmassa. Spektrofotometrissa on integriova pallo, jonka kautta valo tu-lee näytteeseen. Spektrofotometrimittaus ei ole yhtä altis ulkopuoliselle valohaitallekuin radiometrimittaus. Spektrejä vertailtaessa tulisi laitteiden mittausgeometrioi-den olla samat. Jos näytteet olisivat kiiltäväpintaisia tulisi ottaa huomioon peilihei-jastus, joka muuttaa re�ektanssispektriä. Kiiltäväpintaisilla näytteillä heijastus onsuurempi kuin mattapintaisilla näytteillä.

30

Luku VYhteenveto

Työssä harjoiteltiin spektrofotometrillä, kromametrillä ja radiometrillä mittaamistasekä tutustuttiin valokaapin toimintaan mittaamalla erivärisiä näytteitä kaapissa erivalaistuksissa. Erityisesti tutkittiin sitä, miten eri valonlähteet vaikuttavat saatui-hin spektreihin ja miten näytteen mittauspaikan vaihtaminen valokaapissa muuttaaspektriä. Lisäksi eri mittauslaitteilla saatuja tuloksia verrattiin keskenään.

Valokaapissa mitattaessa radiometrillä saadun spektrin taso vaihtelee y-suunnassanäytteen paikasta riippuen. Tämä johtuu siitä että eri lamput sijaitsevat valokaa-pissa eri kohdissa. Lamput ovat myös eri kokoisia ja eri muotoisia. Näytteidenre�ektanssispektreistä havaittiin, että mittauspaikan muuttaminen vaikuttaa saa-tuun spektriin y-suunnassa huomattavasti. D65- ja Cool white -valonlähteissä teh-dyissä mittauksissa spektrien tasot muuttuivat y-suunnassa enemmän kuin muissavalonlähteissä mitattaessa. Vähiten mittauspaikan muutos vaikutti spektrien taso-jen y-suunnan muutokseen Horizon- ja Incand A -valonlähteillä mitattaessa. Koskaspektri on erilainen valokaapissa eri kohdissa mitattaessa, olisi suositeltavaa mitatavalokaapissa aina samassa kohdassa, esimerkiksi keskellä.

D65-valossa mitattaessa kaikilla laitteilla saatiin melko samanlaiset tulokset,mutta pientä eroavaisuutta laitteiden välillä kuitenkin oli. Tämä johtuu siitä, et-tä eri mittauslaitteilla on erilaiset mittausgeometriat. Lisäksi laitteilla on eri mit-taustarkkuudet.

Näytteen lämpenemisestä aiheutuvaa termokromisuutta tutkittiin mittaamallanäytteen lämpötilan muutos mittauksen aikana. Saaduista tuloksista havaittiin, ettävalokaapissa mitattaessa mittauspaikan muuttaminen vaikuttaa spktriin enemmänkuin termokromisuus.

31

Lisäksi havaittiin, että referenssinä käytetty NPL keraaminen mattavalkoinennäyte oli likainen, ja sen heijastus oli vain noin 88%. Referenssin likaisuus aiheut-taa virhettä saatuihin mittaustuloksiin. Tämän vuoksi referenssinä tulisi käyttäävalkoista näytettä jonka heijastus on likimain 100%.

32

Viitteet

[1] R. S. Berns, Billmeyer and Saltzman's principles of color technology (A Wiley-Interscience Publication, Permissions Department, John Whiley & Sons, 2000).

[2] Chroma meter CS-100A, Instruction Manual (Minolta Co.Ltd, 2000).

[3] J. Hiltunen, P. Silfsten, T. Jääskeläinen, and J. P. S. Parkkinen, �A QualitativeDescription of Thermochromism in Color Measurements,� Color research andapplication 27, 271�225 (2002).

[4] Lambda 18 UV/Vis Spectrometer, Instrument Guide (Bondenseewerk Perkin-Elmer GmbH, 1994).

[5] National Physical Laboratory, A set of 5 re�ectance standards BL97 (Certi�cateof Calibration, 1997).

[6] PR-705/715, Instruction Manual (Photo Research, Inc, 1999).

[7] Timo Jääskeläinen, Väriopin luentomoniste (Joensuu, 2001).

[8] G. Wyszecki and Stiles, Color science: concepts and methods, quantitative dataand formulae (A Wiley-Interscience Publication, Permissions Department, JohnWhiley & Sons, 1982).

33

Liite

ATa

uluk

oita

34

Taul

ukko

A.1

Incand

A

x,y

Lab'D

65'

Lab'A

'syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.OA

0.23

40.27

20.40

60.32

062

.641

-10.90

7-25.82

555

.208

31.192

9.02

562

.641

-26.61

6-97.61

655

.208

15.001

-41.56

4OY

0.23

00.26

90.41

60.31

962

.406

-11.48

8-27.03

952

.870

33.261

9.89

262

.406

-27.12

0-99.19

052

.870

17.454

-38.51

9KES

0.23

40.27

20.40

90.32

062

.850

-10.99

0-25.96

954

.129

31.784

9.23

562

.850

-26.73

8-97.98

454

.129

15.787

-40.43

3VA

0.23

20.27

10.41

10.32

062

.363

-11.14

5-26.31

954

.164

32.253

9.62

862

.363

-26.78

5-98.11

654

.164

16.227

-39.89

3VY

0.23

20.27

00.41

40.31

961

.572

-10.95

7-26.29

052

.838

332

.583

9.63

461

.572

-26.44

2-97.46

752

.838

16.815

-38.86

7

Taul

ukko

A.2

Horizo

n

x,y

Lab'D

65'

Lab'A

'syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.OA

0.23

50.27

40.40

70.31

565

.354

-11.18

8-25.97

754

.345

33.084

7.81

665

.354

-27.44

4-99.91

654

.345

16.981

-42.65

0OY

0.23

20.27

20.40

70.31

462

.771

-11.38

2-26.16

353

.288

32.886

7.46

962

.771

-27.09

5-98.20

353

.288

17.011

-42.34

0KES

0.23

50.27

30.41

10.31

563

.999

-11.05

9-25.71

853

.362

33.509

8.13

063

.999

-27.04

1-98.50

153

.362

17.588

-41.44

2VA

0.23

40.27

30.41

10.31

464

.594

-11.24

3-26.10

052

.908

33.486

7.99

664

.594

-27.33

9-99.51

052

.908

17.661

-41.28

7VY

0.23

20.27

10.40

70.31

562

.565

-11.63

2-26.25

652

.980

32.496

7.60

262

.565

-27.29

0-98.18

052

.980

16.703

-41.91

1

Taul

ukko

A.3

Cool

white

x,y

Lab'D

65'

Lab'A

'syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.OA

0.23

10.26

80.41

00.32

164

.987

-10.91

1-28.21

751

.579

32.243

10.301

64.987

-27.10

4-102

.870

51.579

16.751

-36.93

8OY

0.23

10.26

80.41

20.32

164

.293

-10.57

3-27.90

052

.922

31.396

9.82

864

.293

-26.63

9-101

.880

52.922

15.667

-38.65

2KES

0.23

20.26

90.41

00.32

263

.213

-10.38

0-27.23

953

.206

30.827

9.72

363

.213

-26.23

2-100

.097

53.206

15.067

-39.02

1VA

0.23

30.26

90.42

20.32

167

.319

-10.78

0-28.53

351

.887

33.590

10.946

67.319

-27.46

0-105

.114

51.887

17.970

-36.24

2VY

0.23

10.26

80.41

30.32

161

.448

-10.35

9-26.85

552

.253

31.388

10.026

61.448

-25.84

7-98.18

952

.253

15.798

-37.85

3

Taul

ukko

A.4

TL84

x,y

Lab'D

65'

Lab'A

'syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.OA

0.23

20.27

00.40

50.32

460

.696

-10.58

5-26.05

654

.594

29.256

9.79

160

.696

1-25.90

7-96.45

854

.594

13.285

-39.98

7OY

0.23

10.26

80.41

10.32

263

.991

-10.60

4-27.82

653

.383

31.087

10.017

63.991

-26.60

6-101

.541

53.383

15.278

-38.73

2KES

0.23

50.27

00.40

70.32

364

.186

-9.845

-26.74

454

.184

30.281

9.79

864

.186

-25.92

3-100

.127

54.184

14.345

-39.66

3VA

0.23

30.27

00.41

10.32

364

.678

-10.65

1-27.07

153

.786

30.787

10.312

64.678

-26.79

3-100

.978

53.786

14.909

-38.61

4VY

0.23

20.26

80.41

10.32

364

.283

-10.55

7-27.82

953

.476

30.861

10.236

64.283

-26.62

2-101

.770

53.476

15.044

-38.48

7

Taul

ukko

A.5

D65

x,y

Lab'D

65'

Lab'A

'syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.OA

0.23

50.27

50.41

60.32

463

.212

-11.51

0-25.14

450

.713

30.677

10.676

63.212

-27.30

8-97.06

950

.713

15.439

-35.73

2OY

0.23

50.27

50.40

60.32

460

.529

-10.93

9-24.12

951

.992

28.474

9.80

360

.529

-26.21

0-93.54

551

.992

13.077

-37.97

5KES

0.23

30.27

30.42

90.32

364

.767

-12.00

2-26.16

948

.622

33.238

11.941

64.767

-28.09

7-99.74

348

.622

18.309

-32.30

1VA

0.23

20.27

30.40

80.32

458

.315

-11.34

9-24.18

551

.843

28.851

9.85

758

.315

-26.14

4-91.92

951

.843

13.467

-37.78

2VY

0.23

50.27

50.40

80.32

459

.917

-10.97

0-23.83

051

.319

28.717

9.79

359

.917

-26.11

4-92.64

551

.319

13.448

-37.47

3

Taul

ukko

A.6

UV+D65

x,y

Lab'D

65'

Lab'A

'syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.OA

0.23

40.27

10.41

10.32

162

.676

-10.70

8-26.08

453

.927

31.602

9.83

562

.676

-26.43

3-98.01

753

.927

15.656

-39.41

1OY

0.23

40.27

20.40

60.32

262

.553

-10.49

9-25.84

654

.449

30.142

9.40

062

.553

-26.20

9-97.57

854

.449

14.158

-40.44

0KES

0.23

10.27

00.41

60.32

162

.656

-11.12

3-26.87

553

.132

32.811

10.492

62.656

-26.82

4-99.14

453

.132

16.972

-37.85

3VA

0.23

60.27

30.40

70.32

263

.673

-10.45

2-25.77

054

.735

30.700

9.48

663

.673

-26.39

6-98.32

754

.735

14.630

-40.53

6VY

0.23

30.27

10.40

80.32

162

.391

-10.68

4-26.06

654

.198

30.862

9.42

862

.391

-26.35

2-97.77

154

.198

14.896

-40.20

8

Taul

ukko

A.7

UV+A

x,y

Lab'D

65'

Lab'A

'syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.syaa

nipu

n.OA

0.23

10.27

10.41

60.32

062

.710

-11.46

6-26.51

853

.320

33.107

10.298

62.710

-27.16

2-98.66

953

.320

17.215

-38.27

8OY

0.23

10.26

90.41

40.31

9162

.235

-11.11

3-26.97

653

.005

32.775

9.47

362

.235

-26.72

8-98.96

753

.005

16.964

-39.22

8KES

0.23

30.27

20.41

00.32

062

.883

-10.90

7-26.05

053

.825

31.710

9.60

962

.883

-26.66

6-98.12

653

.825

15.780

-39.65

9VA

0.23

40.27

20.40

90.32

063

.240

-10.91

7-25.84

653

.958

31.498

9.51

263

.240

-26.74

9-98.10

653

.958

15.550

-39.90

2VY

0.23

10.27

00.41

50.32

061

.888

-11.14

9-26.64

252

.791

32.594

10.135

61.888

-26.69

1-98.21

852

.791

16.835

-38.10

7