Leila Harjumaa ja Tarja Kuusisto OPETUSSUUNNITELMA ENSIMMÄISEN VUODEN ISOSKOULUTUKSEEN

Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma Marraskuu 2007

KÄYTETYT LYHENTEET

NUISKU Nuorten ihmissuhdetaitojen kurssi NSV Nuoren seurakunnan veisukirja YV Yhteisvastuu

TIIVISTELMÄ   Yksikkö Raudaskylä

Aika Marraskuu 2007           

Tekijä/tekijät Leila Harjumaa ja Tarja Kuusisto          

Koulutusohjelma Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma Työn nimi Opetussuunnitelma ensimmäisen vuoden isoskoulutukseen Työn ohjaaja TT Hanna Salomäki / KT Reetta Leppälä

Sivumäärä 47 + 18

Työelämäohjaaja            Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehdä Kuusamon seurakunnalle ensimmäisen vuoden isoskoulutukseen opetussuunnitelma tuntisuunnitelmineen sekä nuorillekopioitavat tiivistelmät aiheista. Opetussuunnitelmassa huomioitiin nuoren kasvun ja kehityksen tukeminen, joka oli painopisteenä syyskauden suunnitelmassa. Ke-vätpuolen opetusaiheissa pureuduttiin isosen käytännön tehtäviin leireillä. Isosten työpanosta käytetään rippikouluissa ja varhaisnuorten leireillä. Heidän tehtäviinsä kuuluu ryhmien ohjaamista monin eri tavoin. Teoriaosuudessa käsiteltiin nuoren kehityspsykologiaa sekä oppimista ja opetta-mista. Nuoren hengelliselle kasvulle annettiin tilaa opetuskerroilla. Työssä tuli esil-le myös isoskoulutuksen historiaa Suomessa ja Kuusamossa.                                               

 Asiasanat 

Isoskoulutus, rippikoulu, opetussuunnitelma  

ABSTRACT

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Raudaskylä

Date November 2007

Author Leila Harjumaa and Tarja Kuusisto

Degree programme Civic activity and youht work            Name of thesis A syllabus for the first year training for group leaders of confirmation school  Instructor Dr Hanna Salomäki / Ed.D. Reetta Leppälä           

Pages 47 + 18

Supervisor             

The purpose of this study was to create a syllabus for the first year training forgroup leaders of confirmation school and write summaries of the themes for the trainees. The focus during the fall term was on supporting the development and growth of an adolescent. The Theme of the spring term was the practicalities of confirmation schools. Group leaders work in confirmation schools and on teen camps. Their duties include various guidance tasks. The theoretical part of the study deals with the fields of developmental psychology, learning and teaching. Spiritual growth is a part of the lessons. The study also ex-amines the history of group leader training in Finland and Kuusamo.  Key words Group leader training, confirmation school, a syllabus            

1

KÄYTETYT LYHENTEET

TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO........................................................................................................1

2 ISOSKOULUTUKSEN HISTORIAA ...................................................................3

2.1 Isoskoulutus Suomessa.............................................................................3

2.2 Isoskoulutus Kuusamossa.........................................................................5

3 NUOREN KEHITYSPSYKOLOGIA ....................................................................6

3.1 Nuoruuden vaiheet .....................................................................................7

3.2 Nuoren minäkuva........................................................................................8

3.3 Sosiaalinen kehitys.....................................................................................9

3.4 Uskonnollinen kehitys ..............................................................................10

4 OPPIMINEN JA OPETTAMINEN .....................................................................12

4.1 Esittävä opetus .........................................................................................14

4.2 Luokkakeskustelu.....................................................................................15

4.3 Työskentely ryhmissä ja yksilönä ...........................................................15

4.4 Ilmaisutaito opetuksessa .........................................................................16

5 TUTKIMUSMENETELMÄT...............................................................................19

5.1 Nykyisessä koulutuksessa olevat ongelmakohdat ................................19

5.2 Tutkimustehtävä .......................................................................................20

6 ISOSKOULUTUKSEN SUUNNITELMA SYKSYLLE .......................................22

6.1 Aloitus ja ryhmiin jakaminen ...................................................................22

6.2 Tutustuminen ja ryhmäyttäminen............................................................24

6.3 Isoskoulutus osana seurakunnan toimintaa ..........................................26

6.4 Jumalan silmissä kaunis – tytöt ja pojat.................................................27 6.4.1 Tytöt .....................................................................................................28 6.4.2 Pojat .....................................................................................................30

6.5 Usko ja rukous ..........................................................................................30

2

6.6 Kuuntelemisen taito ja tunteet.................................................................31

6.7 Leiri ............................................................................................................33

7 ISOSKOULUTUKSEN SUUNNITELMA KEVÄÄLLE.......................................35

7.1 Yhteinen vastuu ja diakonia.....................................................................35

7.2 Hartaus ja leikki rippikoulussa ................................................................36

7.3 YV-listakeräys ...........................................................................................37

7.4 Ensiapu- ja sammutuskoulutus ...............................................................38

7.5 Kädentaidot lasten ja nuorten kanssa.....................................................38

7.6 Musiikki rippikoulussa .............................................................................39

7.7 Leiri ............................................................................................................40

7.8 Kotikirkko tutuksi ja isosen tehtävät messussa ....................................41

8 ISOSKOULUTUKSEN PÄÄTÖS ......................................................................42

9 POHDINTA .......................................................................................................43

LÄHDELUETTELO...............................................................................................45 LIITTEET

1

1 JOHDANTO

Kuusamon seurakunnassa isoskoulutus on kattava osa varsinaista nuorisotyötä.

Toimintasuunnitelmaan on joka vuosi laitettu tavoitteeksi isoskoulutuksen kehittä-

minen, mutta näkyvää muutosta ei ole tapahtunut. Seurakunnassamme kaikki

kolme nuorisotyönohjaajaa sekä osa teologeista osallistuu isosten kouluttamiseen.

Tässä opinnäytetyössä haluamme työstää Kuusamon seurakunnalle sopivaa en-

simmäisen vuoden isoskoulutuksen opetussuunnitelmaa työkaluksi omaan työ-

hömme. Otamme esille oppimisen ja opettamisen teoriaa ja erilaisia opetusmene-

telmiä, jotka ovat käyttökelpoisia isoskoulutuksen toteuttamisessa.

Ensimmäisen vuoden isoskoulutuksella käsitetään heti rippikoulun jälkeen käyn-

nistyvää koulutusta, johon otetaan Kuusamossa mukaan kaikki halukkaat rippikou-

lun käyneet nuoret. Tämän käytyään on mahdollisuus jatkaa koulutusta eteenpäin

toisen ja kolmannen vuoden isosena. Koulutuskertoja on joka toinen viikko sekä

pari viikonloppuleiriä vuodessa. Ensimmäinen vuosi on peruskoulutusta ja toisen

vuoden koulutuksen aiheita ovat arjen kriisit ja niistä selviytyminen sekä ihmissuh-

detaidot. Kolmannen vuoden sisältö muotoutuu kulloisenkin porukan mukaan kes-

kittyen yhdessä tekemiseen ja osallistumiseen.

Tavoitteena tässä ensimmäisen vuoden isoskoulutuksessa on tukea nuorta fyysi-

sessä, psyykkisessä ja hengellisessä kasvussa. Halusimme tuoda työssämme

esille myös teoreettisen osuuden nuoren kehityksestä. Syyskaudella käsittelemme

näitä aiheita ja kevään tavoitteena on opetella isosen tehtäviä ja taitoja rippikou-

lussa ja varhaisnuorten leireillä toimimiseen.

Rippikoulu käydään yleensä sinä vuonna, kun nuori täyttää 15 vuotta. Suomessa

suosituin muoto käydä rippikoulu on leiri, jonka toteuttamisessa tarvitaan isosia.

Isoskoulutuksella on pitkät perinteet Suomessa ja vuosittain koulutetaan rippikou-

lun käyneitä nuoria isosen tehtäviin rippileireille sekä varhaisnuorten leireille. Isos-

koulutukseen tullaan 15-16 -vuotiaina ja siinä iässä vertaisryhmät ovat tärkeitä.

2 Vertaisryhmään kuuluu samankaltaisia ihmisiä, jotka arvostavat samanlaisia asioi-

ta. Seurakunnan nuorisotyössä, jonka yksi tärkeä osa isoskoulutus on, nuoren tu-

lee saada rauhassa opetella uskonelämän eri muotoja, harjoittaa uskoaan ja kas-

vaa keskeneräisenä.

Tutkimuksessamme käytämme tutkimusstrategiana soveltavaa tutkimusta ja tut-

kimusmetodina kehittävää työntutkimusta. Soveltavan tutkimusstrategian piirteitä

ovat mm. laajojen vaikutusten aikaansaaminen, ohjelman kehittäminen ja testaa-

minen. Kehittävässä työntutkimuksessa yhdistyy tutkimus ja työ, jossa tarkastel-

laan työn ongelmia ja luodaan uusia malleja.

3

2 ISOSKOULUTUKSEN HISTORIAA

Vuonna 1999 isoskoulutus seurakunnissa kesti keskimäärin 20-60 tuntia. Kuitenkin

kaupunkiseurakunnissa järjestettiin pitempiä isoskoulutuksia, jotka kestivät yli 60

tuntia. Riippumatta koulutuksen pituudesta suurin osa kävi sen loppuun. Useimmat

rippikoulujen isosista ovat alle 18-vuotiaita. (Niemelä 2002, 21.) Suomessa osallis-

tui isoskoulutukseen vuonna 2006 yli 27 000 nuorta, jotka koulutettiin isosiksi rippi-

kouluihin ja varhaisnuorten leireille. Koulutuksen käyneistä yli 18 000 toimi isose-

na. (Svtl uutiset 2007, 13.)

2.1 Isoskoulutus Suomessa

Rippikoulun isoskäytäntö on kehittynyt yhtä matkaa leiririppikoulujen kanssa ja se

on syntynyt käytännöntarpeista. Leiririppikoulukäytäntö on saanut alkunsa Nurmi-

järven seurakunnasta ja Irja Kilpeläistä voidaan pitää isoskoulutuksen äitinä. Kilpe-

läisen kehittämän isonsiskon ja -veljen mallin taustalla on 1930-luvulla tyttöleireillä

syntynyt isosiskoperinne. Leirit jaettiin pienryhmiin, joiden koossapitävä voima oli

isosisko. Nämä isosiskot ovat nykyisten isosten varhaisia edeltäjiä. Alkuvuosina

rippikoulu isoset olivat pari vuotta vanhempia kuin rippikoululaiset ja osallistuivat

rippikoulu opetukseen yhdessä rippikoululaisten kanssa. Irja Kilpeläinen oli määri-

tellyt isonsiskon tehtäviksi erilaiset käytännön työtehtävät, iltaohjelmien valmista-

miset, opetukseen liittyvät työtehtävät ja kurinpidolliset asiat. (Porkka 2004, 7-8.)

1960-1970 –luvuilla puhuttiin kirkossa nuorten kasvamisesta vastuuseen. Kasvat-

tamisen keskeiseksi välineeksi nähtiin koulutus. Koulutuksen tavoitteet muotoutui-

vat työntekijöiden tarpeista käsin. Ensimmäinen isoskoulutusmateriaali julkaistiin

vuonna 1966 Kirkon Nuorisotyön Keskuksen toimesta. Seuraavan kymmenen

vuoden aikana koulutettiin ryhmänohjaajia yli 6000. (Porkka 2004, 8.)

Uusi ryhmänjohtajakoulutuksen opas valmistui vuonna 1979. Edellinen opas koet-

4 tiin joiltain osin vanhentuneeksi ja uudesta oppaasta haluttiin helposti muokattava

erilaisiin koulutustilanteisiin. Koulutukseen esitettiin liitettäväksi sisältöjä, jotka tu-

kevat nuoren kasvua ja kristillisen identiteetin vahvistumista. Oppaassa kiinnitettiin

huomiota myös ryhmänjohtajan todistustehtävään osana seurakuntavastuun laaja-

alaista ymmärtämistä. Lisäksi korostettiin ryhmänjohtajan oman roolin ymmärtä-

mistä sekä rippikoulusuunnitelman ja leirin työtapojen tuntemista. (Porkka 2004,

10.)

1990-luvulla ja 2000-luvun alussa on alettu puhumaan ryhmänjohtajista isosina ja

isoskoulutus on laajentunut ja kasvanut. Isosella on nykyisin ryhmänjohtamisen

lisäksi monia tärkeitä tehtäviä. Isonen toimii rippikoulussa yhteishengen luojana,

seurakuntanuoren mallina, tiedottajana, ohjelman suorittajana ja vaikkapa rippi-

koululaisen sielunhoitajana. Nykyään isoset ovat mukana monessa muussakin

seurakunnan toiminnassa kuin rippikoulussa. Isostoiminnasta on tullut keskeinen

osa rippikoulun jälkeistä nuorisotyötä monissa seurakunnissa. (Porkka 2004, 12.)

Isosen työ muotoutuu edellä mainitun lisäksi hartauselämän, vapaa-ajan ja iltaoh-

jelmien järjestämisestä. Hyvä isonen on rippikoululaiselle kuin isosisko tai isoveli.

Työntekijät pitävät tärkeänä, että isosella olisi myönteinen asenne kristinuskoon.

(Niemelä 2002, 22.)

Isoskoulutuksen on tärkeää olla sellainen kokonaisuus, että se antaa taitoja muu-

hunkin seurakunnalliseen vastuunkantamiseen, kuten lastenleireillä isosena toi-

mimiseen. Tutkimuksen mukaan työntekijät pitävät isosen tärkeimpänä tehtävänä

omasta ryhmästä huolehtimista. Kokemuksen mukaan rippikoululaiset odottavat

samaa ja jos isonen hoitaa tämän tehtävänsä hyvin, voidaan olla varmoja, että

kaikki rippikoululaiset tulevat huomatuiksi. (Rippikouluopas III 2004, 22-23.)

Vuoden 2001 rippikoulusuunnitelma edellyttää, että rippikoulu on kaikkien sitä työ-

tä tekevien yhteinen yritys ja tiimityötä, johon isosten on päästävä osallistumaan jo

suunnitteluvaiheessa. Isoset tarvitsevat leirillä tukea kaikenaikaa ja heitä on ohjat-

tava ja opastettava tehtäviin riittävästi. Isosen riittävästä levosta on huolehdittava

ja heidän kanssaan on käytävä päivittäin läpi päivän purku. On tärkeää saada ker-

toa päivän onnistumiset, ilot, surut ja epäonnistumiset. Samalla isosia on hyvä

5 kannustaa ja ohjata seuraavaan päivään. Leirin johdon on huolehdittava siitä, että

isonen on itsensä kokoisella paikalla, eikä häneltä vaadita liikoja. (Rippikouluopas

III 2004, 25-26.) Uudessa rippikoulusuunnitelmassa oppimiskokonaisuudet muo-

toutuvat laajempien teemojen ympärille ja se edellyttää sitä, että isoset osallistuvat

muuhunkin, kuin ryhmätuntien pitämiseen (Rippikouluopas 2001, 67).

2.2 Isoskoulutus Kuusamossa

Varsinainen isoskoulutustoiminta käynnistettiin Kuusamon seurakunnassa vasta

vuonna 1979, kun nuorisotyöntekijän virkoihin valittiin Ari ja Hilppa Lampila. Edelli-

set työntekijät olivat kahtena aikaisempana vuonna järjestäneet kerhonohjaajien ja

rippikouluisosten koulutusta. Nuoria oli mukana ollut toiminnassa yhdeksän.

Kuusamossa isoskoulutusta on toteutettu pian 30 vuotta. Isoskoulutus on ollut

vuoteen 1997 asti kerran kuussa tai harvemminkin tapahtuvaa koulutusta. Vuonna

1997 koulutus muuttui säännöllisemmäksi, jolloin kokoonnuttiin joka toinen viikko

ja lisäksi oli yksi tai kaksi viikonloppuleiriä. Koulutettavien määrän noustua isom-

maksi, ryhmiä jaettiin tarpeen mukaan kahteen ja jopa neljäänkin ryhmään.

Rippikouluja järjestetään vuosittain noin 10, joista yksi voi olla päivärippikoulu ja

loput ovat leirejä. Jokaisessa rippikoulussa tarvitaan 5 – 7 isosta. Isosten tehtäviin

rippileirillä kuuluu mm. vapaa-ajan ohjaaminen, ryhmätunnit, ryhmien kanssa teh-

tävät askareet, iltaohjelma sekä osallistuminen aamu- ja iltahartauden suunnitte-

luun ja toteutukseen tarvittaessa. Isosia tarvitaan myös muussa seurakunnan toi-

minnassa esim. lastenleireillä, perheleireillä, toimintapäivillä ja messun avustusteh-

tävissä. Muilla leireillä ja toimintapäivillä isoset ovat lähinnä isosiskoja tai -veljiä,

jotka osallistuvat leikkien ja askartelujen ohjaamiseen. Messussa isoset ovat usein

mukana ristisaatossa, tekstinlukijoina ja kolehdinkantajina.

6

3 NUOREN KEHITYSPSYKOLOGIA

Kehityspsykologian ydinajatus näkee ihmisen psyykkisesti alati kehittyvänä yksilö-

nä. Erilaiset muutospaineet pakottavat ihmistä etsimään uusia keinoja elämän hal-

litsemiseksi. Aivojen kehitys luo lapsille ja nuorille uusia toimintaedellytyksiä ja tar-

joaa keinoja olla aktiivisia. (Vuorinen 1998, 15.) Nuoruusiän kehitystä ohjaavat bio-

logiset, psykologiset, sosiaaliset ja jopa yhteiskunnalliset tekijät. Ne ovat monin

tavoin vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Nuoruutta elämänvaiheena voidaan

määritellä näiden kehityksellisten tekijöiden mukaan. (Nurmi 2001, 256.)

Nuoren kehittyminen ja kasvu vaihtelee kypsymisen ja oman aktiivisuuden muka-

na. Kypsymiseen vaikuttaa perimä ja ympäristö, joista voi muotoutua lahjakkuuk-

sia. Nuori asettaa itselleen tavoitteita, jotka näkyvät nuoren aktiivisuutena kehittää

itseään. Rakkaus, ymmärtämys, turva ja hellyys tukevat nuoren kasvua ja kehitys-

tä. Kuitenkin nuoren tulee itsenäistyä pikkuhiljaa vapauden ja vastuun tasapainos-

sa. Nuori tarvitsee aikuista tuekseen, koska hänen kehonsa muuttuu ja hän on

epävarma itsestään. Nuoren erilaiset vertaisryhmät kodin ja koulun kasvatustehtä-

vien rinnalla vaikuttavat nuoren arvoihin ja valintoihin. (Aaltonen, Ojanen, Vihunen

& Vilén 2003, 15–16.)

Nuorten on opittava ohjaamaan elämäänsä oman yksilöllisyytensä kautta ja tulla

tietoiseksi muista ihmisistä, luonnosta ja maailmankaikkeudesta. Oppiminen on

erityisen kiihkeää nuoruudessa, mutta se jatkuu koko elämän ajan. Robert J. Ha-

vighurst, joka on tutkinut eri-ikäisten ihmisten kehitystehtäviä, on määritellyt kehi-

tystehtävät edellytykseksi siirtymiselle seuraavaan elämän vaiheeseen. Näitä nuo-

ruuden kehitystehtäviä ovat mm. maailmankatsomuksen kehittäminen, pyrkimys

sosiaalisesti vastuulliseen käyttäytymiseen, saavuttaa tunne-elämässä itsenäisyys

vanhempiin ja muihin aikuisiin nähden sekä hyväksyä oma fyysinen ulkonäkönsä.

(Dunderfelt 1996, 80-81.)

7

3.1 Nuoruuden vaiheet

Jokainen nuori kehittyy eri tavalla ja eri vauhdilla. Yleensä katsotaan nuoruuden

alkavan biologisista muutoksista eli puberteetista. Persoonallinen kehitys luon-

teenpiirteineen ja yksilöllisine kokemuksineen vaihtelevat suuresti. Yksi nuoruuden

vaiheiden jako on seuraavanlainen: varhaisnuoruus (n. 11-14 v), keskinuoruus (n.

15-18 v) ja myöhäisnuoruus (n. 19-25 v). (Aaltonen ym. 2003, 18.) Puberteetti tar-

koittaa ruumiillisia muutoksia, joita lapsuudessa ei ole ollut. Käsite viittaa ruumiin

muuttumiseen, jolloin esim. tytöillä kasvavat rinnat, kuukautiset alkavat sekä pojilla

tulee äänenmurros, tahattomat erektiot ja yölliset siemensyöksyt. Nuoruusiän käsi-

te kuvaa psyykkistä muotoutumista ja persoonallisuuden rakentumista. Nuoruudel-

le ei voida antaa tarkkoja ikämääreitä, koska kehitys on yksilöllistä. Jokainen saa-

vuttaa sen aikanaan ja jättää sen jossain vaiheessa. (Niemistö 2004, 72-73.)

Nuoren psyykkinen kehitys näkyy tunteissa ja muutosprosessin läpikäymisessä

sekä identiteetin muodostumisena. Loogisen ja abstraktin ajattelun taito kehittyy

voimakkaasti. Myös eettiset pohdinnat tulevat nuoren ajatusmaailmaan, jolloin ko-

din ja vallitsevan aikuiskulttuurin normien vastustaminen voivat voimistua. (Aalto-

nen ym. 2003, 18.)

Erik H. Erikson on psykologian historian merkittävimpiä henkilöitä (Dunderfelt

1996, 212). Hän on korostanut psykososiaalista kehitystä ja laajentanut kehityksen

koskemaan koko elämää. Eriksonin mukaan ihmisen elämässä on kahdeksan krii-

sivaihetta, jotka ovat väistämättömiä. Kriisien ratkaisutavat ovat olennaisia. Myön-

teinen ratkaisu pohjustaa seuraavaa elämänvaihetta ja kriisin kohtaamista. Nuo-

ruutta koskevat kriisivaiheet ovat viides ja kuudes kriisi. Viides kriisi koskee identi-

teetin saavuttamista tai hajaannusta. Sen yhteydessä kootaan yhteen aiemmat

lapsuuden kriisien tulokset ja luodaan perusta aikuisuuteen siirtymiselle. Kuudes

kriisi koskee läheisyyttä tai eristäytymistä ja kohdataan nuoressa aikuisiässä. Rak-

kaus- ja ystävyyssuhteet ovat tärkeitä ja näissä ihmissuhteissa rakentuu yhteys

toisiin ihmisiin. (Fredriksson & Ihanus 1996, 75-76.)

8

3.2 Nuoren minäkuva

Nuoruudessa muodostetaan uudenlainen käsitys itsestä ja yhdistetään oman elä-

män tavoitteet ja arvot sekä käsitykset itsestä ja omasta suhteesta yhteiskuntaan

kokonaisuudeksi. Minäkäsitys on muotoutunut varhaislapsuudesta alkaen, mutta

nuoruudessa se tulee ensimmäistä kertaa tietoisen tarkastelun kohteeksi. Nuori

etsii itseään ja tekee omaan tulevaisuuteensa ja maailmankatsomukseensa liitty-

viä ratkaisuja. Tätä etsimistä kutsutaan identiteettikriisiksi. Kriisi koettelee voimia,

mutta se on identiteetin kehittymisen edellytys. Kaikilla nuorilla kriisi ei näy välttä-

mättä ulospäin, vaan joillakin se voi olla hiljaista pohdiskelua. Identiteetin saavut-

taminen ei edellytä tiettyjä ammatillisia ja maailmankatsomuksellisia ratkaisuja.

Tärkeintä on, että ratkaisuihin päädytään oman pohtimisen kautta. (Fredrikson &

Ihanus 1996, 71-72, 74.)

Nuori etsii itseään 15-18 -vuotiaana. Harrastukset, seurustelut ja muut kokemukset

antavat aineksia kehittymässä olevalle identiteetille. Nuoren tunteet vaihtelevat

laidasta laitaan. Kaksi nuorelle tyypillistä ajattelu- ja kokemistapaa ovat mustaval-

koinen ajattelu ja ihanteellisuus. Nämä suojaavat häntä liian voimakkailta ristirii-

doilta. Mustavalkoisessa ajattelussa ongelmat nähdään osana aikuisten ”pahaa”

maailmaa vastakohtana nuorten ”hyvälle” maailmalle. Minäihanteen turvin nuoret

jaksavat uskoa hyvän voittoon ja ponnistella tavoitteidensa eteen. (Vuorinen 1998,

218, 220.)

Nuori haluaa onnistua mahdollisimman hyvin eri elämäntilanteissa. Positiivinen

minäkuva ja itseluottamus vahvistuvat nuoren kokiessa onnistumisen tunteita. Po-

sitiivinen palaute vaikuttaa aina itseluottamukseen. Nuoren epäonnistuminen ta-

voitteissa voi aiheuttaa loppuun palamista jo nuorena ja hänelle voi muodostua

negatiivinen minäkuva. Riittämättömyyden tunne ja negatiivinen palaute stressaa-

vat nuorta. Nuoren tavoitteet voivat olla epäonnistumisen pelosta myös liian vaa-

timattomia, jolloin kasvattajan tulisi tarjota uusia ja sopivia haasteita motivoidak-

seen nuorta. (Aaltonen ym. 2003, 82 – 84.)

9

3.3 Sosiaalinen kehitys

Nuori hakee kavereiltaan seuraa, läheisyyttä, ymmärtämystä ja neuvoja. Nuorelle

ovat tärkeitä erilaiset vertaisryhmät, jotka voivat olla esim. harrastusryhmiä. Ver-

taisryhmään kuuluu yleensä hyvin toistensa kaltaisia ihmisiä, jotka arvostavat sa-

mansuuntaisia asioita. Vertaisryhmän jäsenet painostavat toisiaan samankaltai-

suuteen ilmaisemalla sallitut ja ei sallitut asiat kehuilla tai välinpitämättömyydellä ja

torjunnalla. (Eronen, Kanninen, Katainen, Kauppinen, Lähdesmäki, Oksala & Pent-

tilä 2001, 126 – 127.)

Erityisesti pojat viihtyvät isoissa ryhmissä, jolloin heille on tärkeää valtasuhteet ja

johtajaominaisuudet. Tytöt yleensä viettävät paljon aikaa parhaan kaverinsa kans-

sa, joka usein löytyy vertaisryhmästä. Nuoren sosiaaliset taidot ajattelun ja tunne-

elämän alueella kehittyvät ystävyyssuhteissa. Nuori oppii ajattelemaan asioita toi-

sen ihmisen näkökulmasta sekä eläytymään toisen tunteisiin. (Eronen ym. 2001,

128.)

Nuoren tunne-elämä on haavoittuvaa ja hän turvautuu ystävyyssuhteisiin suojau-

tuakseen kolhuilta. Vertaisryhmissä haetaan kontakteja toiseen sukupuoleen ja

kokeillaan sukupuolirooleja. Ystävyydessä korostuu turvallisuus ja luotettavuus

nuoruuden keskivaiheilla. Ystävyyssuhteisiin voi liittyä ahdistusta ja hylkäämisen

pelkoja, koska nuori on riippuvainen ystävistä. Vertaisryhmissä nuoret ovat taipu-

vaisia mukautumaan toisten mielipiteisiin ja joskus ryhmän vaikutus voi olla kieltei-

nen nuoren kehitykselle. Ryhmän paineessa nuori voi ajautua rikollisuuteen ja

epäsosiaaliseen käytökseen. Toisaalta nuoret kykenevät tekemään itsenäisiä pää-

töksiä ja ottavat vaikutteita muistakin suunnista kuin ikäistensä ryhmistä. Vanhem-

pien arvostukset ja asenteet vaikuttavat nuoren käsityksiin ja käyttäytymiseen riip-

puen heidän keskinäisistä suhteistaan. (Fredrikson & Ihanus 1996, 70-71.) Nuori

rakentaa itselleen uutta minäkäsitystä fyysisen ja sosiaalisen kehittymisensä myö-

tä. Hän on voinut olla lapsena arka ja ujo, mutta nyt minäkäsitys voi muuttua niin

paljon, etteivät ne enää ole ongelmia. Tietenkin kehitys voi mennä kielteiseenkin

suuntaan, jolloin voi seurata masennus ja ahdistus. (Eronen ym. 2001, 129 – 131.)

10

3.4 Uskonnollinen kehitys

Kristillinen ihmiskäsitys korostaa ihmisen arvokkuutta ja samanarvoisuutta Juma-

lan edessä. Kristillinen kasvatus vaikuttaa itsetuntemukseen ja itsensä arvostami-

seen sekä lähimmäisenrakkauteen ja Jumalan rakkauden kokemiseen. Jumalan

rakkauden ehtona ei ole kilttinä oleminen, vaan armon ansiosta olemme hyväksyt-

tyjä virheellisinäkin. Kristillisen kasvatuksen avulla pyritään tarjoamaan sellaisia

kasvukokemuksia, joissa tulee esille elämän tarkoituksellisuus ja arvo. (Luukkonen

1997, 43 ja 45-46.)

Murrosikä on nuoren elämässä aikaa, jolloin tapahtuu paljon. Nuoret elävät siirty-

mäaikaa lapsuuden ja aikuisuuden välillä. He alkavat etsiä omaa identiteettiään,

uskoaan ja elämänkatsomustaan sekä liittyvät samanikäisten ryhmiin. Murrosiässä

nuoret mietiskelevät, filosofoivat ja keskustelevat asioista. Heidän asenteensa ja

mielipiteensä muuttuvat ja auktoriteetteja kyseenalaistetaan. Nuoret etääntyvät

vanhempiensa uskonnollisista näkemyksistä ja heidän on selvitettävä itselleen,

mitä he itse ajattelevat ja uskovat. (Tamm 1988, 53.) Yhdeksännen kouluvuotensa

aikana nuoret ajattelevat tulevaisuuttaan, tulevaa ammattiaan ja ihmisenä olemis-

taan. Suhdetta omiin vanhempiin mietitään ja ystävät ovat tärkeitä. He pohtivat

luontoa ja maailmankaikkeutta ja maailmankaikkeudessa kiinnostaa nimenomaan

elämä muilla planeetoilla. Nuoret pohtivat 15-16 -vuotiaina myös koko yhteiskun-

taan ja maailmaan liittyviä ongelmia. Ajankohtaisia ovat kysymykset mm. elämän

synnystä, kuolemanjälkeisestä elämästä, sodista ja pahan vallasta maailmassa.

Sodan pelko askarruttaa kaikenikäisiä nuoria. (Tamminen & Vesa 1982, 108.)

Englantilaisen spiritualiteettitutkijan David Hayn mielestä uskontokasvatuksen kes-

keinen tavoite on vahvistaa lapsessa ja nuoressa olevaa synnynnäistä spirituali-

teettia ja herkkyyttä. Hän on antanut kristillisille uskontokasvattajille kolme tehtä-

vää. Ensimmäinen tehtävä on auttaa lapsia ja nuoria pitämään mielensä avoime-

na. Heidän tulee saada kysellä ja ihmetellä. Toisena tehtävänä uskontokasvattajan

tulee syventää lapsen ja nuoren henkilökohtaista tietoisuutta. Heille tulee teettää

harjoituksia, jotka auttavat keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. Kolmas tehtävä on

hengellisyyden sosiaalisten ja poliittisten ulottuvuuksien tiedostaminen ja tunnis-

11 taminen. Hengellinen elämä on yhteydessä eettiseen elämänmuotoon ja jokapäi-

väiseen elämään. (Tuominen 2005, 37.)

Kristillisessä perinteessä on korostettu hengellistä ohjaamista, jota myös nuori tar-

vitsee. Nuoren kasvun ohjaamisessa tulee välttää manipulointia. Ohjaamisessa on

kyse heittäytymisestä, rinnalla kulkemisesta ja yhdessä etsimisestä. Kirkon työnte-

kijöillä on velvollisuus tuoda kristillinen usko ja elämänmuodon rikas kirjo nuoren

tietoon ja käyttöön. Hengellisen elämän hoitaminen koostuu mm. jumalanpalve-

luksesta, raamatunlukemisesta ja rukouksesta. Ehtoollinen, rippi ja seurakunnan

toiminta ovat kirkon aarteita myös nuorisotyössä. Nuori tarvitsee tilaa ja aikaa löy-

tää oma hengellisyytensä. Seurakunnan nuorisotyössä nuoren tulisi saada rau-

hassa opetella uskonelämän eri muotoja, harjoittaa uskoaan, kasvaa keskeneräi-

senä ja epätäydellisenä, ihmetellä elämänmysteeriä sekä etsiä paikkaansa yhdes-

sä muiden kanssa. Kasteopetus jatkuu koko elämän. (Tuominen 2005, 41, 51.)

12

4 OPPIMINEN JA OPETTAMINEN

Oppiminen on määrätietoinen muutosprosessi, jota ihminen pyrkii ohjaamaan.

Oppiessaan opiskelija muokkaa tietoa, joka kehittää hänen henkistä rakennettaan.

Hän tulkitsee itse tiedon ja antaa sille arvon ja merkityksen. Nykyisin vallitsevana

oppimisnäkemyksenä on kognitiivis-konstruktiivinen oppimiskäsitys, joka korostaa

asioiden työstämistä ja ajattelua. Oppiminen on sisäinen prosessi, jossa oppija

yhdistelee uutta tietoa aikaisemmin opittuun ja hahmottaa uusia kokonaisuuksia.

Oppijan täytyy ymmärtää saatu tieto, jotta hän voi vastaanottaa sen. Kognitiivis-

konstruktiivinen oppimiskäsitys on laaja ja se sisältää mm. ongelman ratkaisun,

ajattelun, havaitsemisen, kielen, asenteet, muistin, mielikuvituksen ja älykkyyden.

Tämä oppimiskäsitys korostaa tietoisuuden osuutta oppimisessa. Kognitiiviseen

oppimiseen liittyy käytännöllisten taitojen oppiminen, teoreettinen oppiminen, sosi-

aalinen oppiminen ja mallioppiminen. Konstruktiivinen oppimissuunta nähdään

usein olevan kognitiivisen oppimisteorian kehittymisen tulos. (Kauppila 2003, 17-

24.)

Konstruktivistisessa oppimisnäkemyksessä korostetaan oppimisen ja oppijan aktii-

vista luonnetta. Oppiminen on kognitiivista toimintaa ja luonteeltaan saadun tiedon

käsittelyä. Tieto ei ole siirrettävissä ihmiseltä toiselle, vaan jokainen luo sen itse.

Ohjaaja ja kirjatieto antavat vain virikkeitä, joita oppija tulkitsee aikaisempien ko-

kemusten ja tietojensa avulla. Näin ihminen rakentaa itse eli konstruoi omaa käsi-

tystään todellisuudesta. Konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen liittyy keskeisenä

asiana siirtovaikutus. Parhaiten omaksutaan sellainen tieto, jolla on suuri siirtovai-

kutus. (Engström, Pyysiäinen, Repo & Ryhänen 2002, 9 -10.)

Kontekstuaalinen eli sosio-konstruktivistinen oppimisnäkemys pohjautuu konstruk-

tivismiin ja korostaa erilaisten oppimisympäristöjen merkitystä oppimiselle. Siirto-

vaikutuksen ongelma korostuu kontekstuaalisessa oppimisessa. Saman asian

pohdiskelut ja suoritukset eroavat toisistaan riippuen ryhmätilanteesta ja käytän-

nön elämästä. Tässä oppimisnäkemyksessä korostetaan kontekstisidonnaisuutta,

13 jolloin ympäristö vaikuttaa aina oppimiseen. Oppimisen ja kasvun voimavara ja

perusta on yhteisöön kuuluminen ja sen toimintaan osallistuminen. Pelkkä osallis-

tuminen ei takaa oppimista, vaan oppimisen tukemiseen tarvitaan myös esineellis-

tymistä. Esineellistyminen tarkoittaa yleiskäsitteen muodostamista mielessä tai

ajatuksen käsittelemistä ikään kuin se olisi konkreettinen ja todellinen. Näitä ovat

esimerkiksi kristilliset symbolit ja käsitteet. Esineellistäminen edellyttää osallistu-

mista, joka taas vaatii vuorovaikutusta. (Engström ym. 2002, 10-11.)

Motivaatiolla on suuri merkitys oppimistapahtumassa. Perustana oppimismotivaa-

tiolle on opittavan asian mielekkyys, johon kuuluu ulkoinen ja sisäinen motivaatio.

Ulkoisessa motivaatiossa on tietty tavoite, joka saa nuoren työskentelemään. Si-

säisessä motivaatiossa opittava asia kiinnostaa ja se koetaan omassa elämässä

käyttökelpoiseksi. Tiedollinen ja taidollinen ristiriita aiempien kokemusten ja käsi-

tysten sekä tiedon välillä voi myös synnyttää oppimismotivaation. Oppimisen avul-

la syntynyt ristiriita selvitetään. (Engström ym. 2002, 9.)

Opetuksen tehtävänä on kohottaa oppimisen laatua ja tehdä siitä määrätietoinen

ja suunnitelmallinen. Opettajan työ tähtää tietoiseen ja täydelliseen oppimiseen.

Hän valitsee ja jäsentää opittavan sisällön nostamalla esille keskeiset periaatteet

ja muovaamalla sen toimivaksi kokonaisuudeksi sekä varmistaa, että opiskelu

etenee suunnitellulla tavalla. Opettaja myös valitsee opetusmenetelmät. Hyvän

opettajan johdolla oppilas kasvaa itsenäiseksi ja ottaa vastuuta omasta opiskelus-

ta. (Engeström 1996, 62-64.) Opetustilanteessa on kaksi selvää tavoitetta: opettaa

oppijalle jokin asia ja oppilaan näkökulmasta katsottuna oppia jokin asia. Näiden

asioiden eteenpäin viemiseksi tarvitaan tietynlaisia toimintoja. Toiminnoista on

käytetty monenlaisia nimityksiä. Aikaisemmin on puhuttu opetusmetodeista, ope-

tusmuodoista, työskentelymuodoista ja työtavoista. Nykyisin käytetään nimitystä

opetusmenetelmät. Niillä keinoilla pyritään opettamaan ja oppimaan asia. (Lahdes

1997, 151.) Seuraavana esittelemme joitakin erityyppisiä opetusmenetelmiä.

14

4.1 Esittävä opetus

Esittävä opetus voi olla luento, puhe, alustus tai esitelmä aiheesta. Esittävää ope-

tusta on järkevintä käyttää silloin, kun kyseessä on suuri joukko ihmisiä samassa

tilassa. Esittävässä opetuksessa on pääosassa opettaja. Opettaja voi esittää ope-

tettavan asian suullisesti kertomalla asiasta. Opettajan ei kannata opetella asiaa

ulkoa, vaan parempi olisi kirjata paperille tukisanoja avuksi itselle. Ennakkoon täy-

tyy kuitenkin suunnitella tunnin kulku, niin kuin aina, kun on opetuksesta kyse.

(Lahdes 1997, 154-157.)

Opetuksessa havainnollistamisvälineinä voivat olla piirrokset, kuvat tai ääninäyt-

teet. Useimmiten ohjaaja toimii esittäjänä, mutta oppijakin voi olla siinä roolissa.

Oppijan tekemä esitys on usein mielekkäämpi kuin ohjaajan. Nuorten on helpompi

osallistua aktiivisemmin oman ikätovereiden tekemiin esityksiin. Nuorta tulee roh-

kaista omaan tulkintaan ja ratkaisuyrityksiin esitelmässään, jotta esitys ei jäisi läh-

demateriaalin toistamiseksi. Esittävää opetusta voi käyttää esimerkiksi oppimis-

prosessin koostamisvaiheessa, jolloin työskentely kootaan opettajan johdolla ja

voidaan tuoda esille uusia näkökulmia asiasta. Esittävän opetuksen ongelmana voi

olla oppijan pääseminen syvällisen oppimisen prosessiin. On pidettävä huolta ettei

esitys ole liian puuduttava ja abstrakti eikä rajoitu esittäjän henkilökohtaisiin koke-

muksiin. (Pruuki & Pruuki 2002, 30.)

Esittävän opetuksen toinen muoto on näyttävä opetus. Siinä voidaan esim. de-

monstroida vaikkapa liikuntasuoritus tms. Oppilas voi jäljittelemällä oppia kyseisen

asian. Esittävää opetusta ja varsinkin demonstraatiota käytetään luonnontieteiden

sekä taide- ja tietoaineiden opetuksessa. Silloin, kun käytetään näyttävää opetus-

ta, on huomioitava muutamia seikkoja. Kaikilla oppilailla tulee olla esteetön näkö-

ja kuuloyhteys. On muistettava huolehtia siitä, että kaikki tietävät mitä asiaa ope-

tellaan. Toimintaohjeet tulee antaa riittävän selkeästi ja opettajan tulee antaa mo-

nipuolisia esimerkkejä. Virheisiin pitää puuttua heti ja korjata ne. (Lahdes 1997,

154-157.)

15

4.2 Luokkakeskustelu

Luokkakeskustelua voidaan käydä monella tapaa esimerkiksi paneelikeskusteluina

tai haastatteluina. On mahdollista käydä myös ryhmien välistä keskustelua tai

yleiskeskustelua, johon koko ryhmä voi osallistua. Kysymyksen tekijöinä voivat olla

sekä opettaja että oppilaat. Keskusteleva opetus on varsin haasteellinen opettajal-

le, koska se vaatii kykyä käyttää hyödyksi koko ryhmän asiantuntemusta. Ryhmän

jäsenillä voi olla kokemusta joistain asioista enemmän kuin opettajalla tai paikalla

olevalla asiantuntijalla. Keskusteleva luokkaopetus sopii erityisen hyvin kaikenikäi-

sille oppijoille. Kuitenkin on muistettava, että lasten ja nuorten kanssa sitä käytet-

täessä opettajan ammattitaito joutuu koetukselle. Lapset ja nuoret ovat kyllä tottu-

neet opettajan tekemiin kysymyksiin, mutta eivät keskustelemaan ja tekemään

kysymyksiä itse tai tarttumaan toisten puheenvuoroihin. Hyvään keskusteluun aut-

taa pääsemään se, jos opetustilan voi rakentaa niin, että kaikki näkevät toisensa

kasvotusten. Opettajan kannattaa muistaa myös, että hänellä on johtajan rooli

keskustelussa. (Vuorinen 1997, 82-84.)

Opetuskeskustelussa nuorten sosiaaliset taidot karttuvat asiasisällön lisäksi. Kes-

kustelija oppii perustelemaan, kuuntelemaan ja kyselemään. Erilaisten mielipitei-

den kunnioittaminen ja erilaisuuden sietäminen kehittyvät keskustelun avulla. Oh-

jaaja vie keskustelua eteenpäin ja hänen tehtävänä on selkiyttää asian olennaisia

näkökohtia, esittää lisäkysymyksiä ja koota keskustelu. Ohjaajan on yhtä tärkeää

olla hiljaa ja kuunnella kuin tehdä kysymyksiä. Ryhmän keskustelemattomuuden

syynä ovat usein liian abstraktit tai yleiset kysymykset tai oppijan pohjatieto sekä

kokemukset asiasta ovat jäsentymättömät. (Pruuki & Pruuki 2002, 32-33.)

4.3 Työskentely ryhmissä ja yksilönä

Ryhmätyöskentely toimii ryhmän ehdoilla ja pienin yksikkö on pari. Ryhmätyösken-

tely on tiivistä vuorovaikutusta muiden ryhmäläisten kanssa. Ryhmä saa ohjeet

työskentelyä varten opettajalta ja muu jääkin pitkälti ryhmän työstettäväksi. Tarvit-

taessa opettaja on käytettävissä, jos ryhmällä on kysyttävää. Ryhmätyöskentely

16 vie enemmän aikaa opetuksessa, kuin perinteinen esittävä opetus. Se on hyvä

ottaa huomioon tuntia suunniteltaessa. On myös huomioitava luokkatilan soveltu-

vuus kyseisen työskentelyn tarpeisiin. Ryhmätyöskentelyä ei kannata käyttää tie-

don hakuun, vaan esittävä opetus voi antaa tietoa ja ryhmissä voidaan käsitellä,

ottaa kantaa siihen ja arvioida sitä. (Vuorinen 1997, 92-96.)

Suurryhmäopetuksen hyötynä on oppimisen yhtäaikainen eteneminen ja vuorovai-

kutus koko ryhmän kanssa. Ongelmana on ryhmän jäsenten välisen vuorovaiku-

tuksen vähäisyys. Suurryhmässä on mahdollista toteuttaa myös leikkejä, mieliku-

vamatkoja ja ilmaisuharjoituksia. Pienryhmässä jokaisella jäsenellä on mahdolli-

suus vuorovaikutukseen toisten kanssa. Työskentelyn tavoitteet voivat liittyä ryh-

mälle annettuun tehtävään tai ryhmän kiinteytymiseen. Nuori oppii yhteistyötaitoja

ja hänen sosiaaliset taitonsa kehittyvät. Ohjaajalta edellytetään selkeää tehtä-

vänantoa ja erityisiä valmiuksia tehtävän purkamisvaiheessa. (Pruuki & Pruuki

2002, 29.)

Yksilöllisessä työskentelyssä kaikki oppilaat suorittavat tehtävänsä itsenäisesti.

Jokainen on vastuussa omasta työskentelystä. Tavallisimpia työtapoja ovat koti-

tehtävät, kokeet, tentit, portfoliot, referaatit ja kirjoitelmat. Yksilöllisen työskentelyn

etu on siinä, että jokainen voi edetä omaa tahtia ja apua on silloin saatavilla, kun

sitä tarvitsee. Rajoittavana tekijänä voidaan pitää vähäistä vuorovaikutusta muihin

oppilaisiin. Tämä työtapa soveltuu hyvin esim. tiedonhakuun ja taitojen harjoitte-

luun. (Vuorinen 1997, 107-108.)

4.4 Ilmaisutaito opetuksessa

Opetuksessa voidaan käyttää monenlaisia ilmaisullisia keinoja hyödyksi. Niissä

oppilaat pääsevät itse työstämään aihetta ilmaisutaitojaan hyödyntäen. Näitä il-

maisutaitoja ovat esim. piirtäminen, maalaaminen, kollaasit, pantomiimi, näytelmä

tai musiikillinen ilmaisu. Kollaasi tehdään paperille, pahville, kartongille tai vaneril-

le. Työstämisessä käytetään erilaisia materiaaleja, kuten vanhoja lehtiä, luonnon

materiaaleja, värejä, maaleja, liimoja ja erilaisia teippejä. Mielikuvitusta saa työs-

17 tämisessä käyttää runsaasti. Kollaasi on hyvä aktivointi keino ja toimii hyvin nuor-

ten kanssa. Kollaasin tekemisessä pääsevät kaikenlaiset yksilöt oikeuksiinsa ja se

on hyvä keskustelun virittäjä. Tämä työskentelytapa soveltuu hyvin esim. pienryh-

män työskentelyyn. (Vuorinen 1997, 158.)

Musiikki välittää tietoa siinä missä joku muukin ilmaisumuoto. Tässä yhteydessä

puhutaan musiikin käyttämisestä opetusvälineenä. Ei tarvitse olla mikään musiikin

ammattilainen, että voi käyttää musiikkia apuna opetuksessa. Käyttökelpoista val-

mista musiikkia löytyy kaseteilta ja levyiltä. Ohjaajan tulee perehtyä, mikä musiikki

sopii opetuksen tueksi. Musiikkia voi mainiosti käyttää sekä rentouttamiseen että

innostamiseen. (Vuorinen 1997,167.)

Leikkien ja kilpailujen avulla saa opiskeluun vaihtelua. Siinä on mahdollisuus

purkaa ylimääräistä energiaa pois. Näin voi opetuksen aikana keskittyä oleelliseen

eikä tarvitse häiritä tuntia. Parasta olisi, jos leikki liittyisi jotenkin tunnin aiheeseen,

mutta joskus riittää pelkästään se, että saa porukan hereille. Leikillä ei tarvitse olla

mitään varsinaista tavoitetta, mutta sillä on monia oheisvaikutuksia. Leikki kehittää

sosiaalisia taitoja, persoonallisuutta ja vahvistaa itsetuntoa. Leikkimällä on helppo

tutustua vaikkapa uuteen luokaan tai opiskeluryhmään. Opettajan tehtävä on valita

sopiva leikki. Tarkoituksena ei saa olla kenenkään nolaaminen. (Vuorinen 1997,

181.)

Askartelua pidetään monesti vain lapsille sopivana toimintamuotona. Kuitenkin

askartelulla on monia myönteisiä vaikutuksia opiskeluun. Kädentaitoja on kehitetty

askartelun avulla jo pitkän aikaa. Askartelu kasvattaa keskittymiskykyä ja antaa

mahdollisuuden purkaa energiaa mielekkäällä tavalla. Työskentelyllä voi olla ta-

voitteena vaikkapa näyttelyn valmistaminen. (Vuorinen 1997, 191.)

Draamallisen ilmaisun perusmuoto on näytelmä, joka etenee sovitun käsikirjoi-

tuksen mukaan. Muita draaman muotoja ovat improvisaatiot ja pantomiimit. Impro-

visoinnissa vuorosanat ja ilmaisu syntyvät draaman myötä. Pantomiimissa näytel-

lään ilman sanoja. Draamallisia työskentelytapoja voidaan käyttää erityisesti työs-

kentelyn virikkeenä. Ne antavat tilaa myös tunteille ja roolissa oleminen voi olla

18 merkittävä oppimiskokemus. Opetukseen soveltuvia menetelmiä ovat roolileikit ja

sosiodraama. Roolileikissä eläydytään toisten ihmisten asemaan ja pyritään toi-

mimaan kuten olettavat heidän toimivan. Sosiodraamassa eläytyminen on syvem-

pää ja vaatii ohjaamista. (Pruuki & Pruuki 2002, 38.) Kuka tahansa opettaja tai

kouluttaja voi käyttää draaman perustekniikoita opetuksessa, vaikka sosiodraa-

man ohjaajakoulutus kestää useita vuosia. Tärkeintä on hankkia omakohtaista

kokemusta draamatyöskentelyistä, jotta voisi tajuta esim. roolivaihtoon liittyvää

dynamiikkaa. Draamatyöskentelyyn voidaan käyttää monenlaisia tekniikoita. Käy-

tetyimpiä tekniikoita ovat oman elämäntilanteen näyttäminen, tyhjän tuolin käyttö,

roolityöskentely, mallin antaminen, peilaaminen, tuplaaminen, yksin puhuminen ja

konkretisointi. (Vuorinen 1997, 193-204.)

19

5 TUTKIMUSMENETELMÄT

Tutkimusmenetelmänä käytämme kehittävää työntutkimusta. Kehittävä työntutki-

mus yhdistää tutkimuksen ja käytännön työn, jossa työntekijät muuttavat omaa

työtään muokkaamalla työyhteisön sisällä välineitä toiminnan erittelyyn ja uusien

mallien suunnitteluun. Kehittävä työntutkimus on osallistavaa ja reflektiivistä tutki-

musta, jossa tutkijat tekevät tutkimusta yhdessä työyhteisön jäsenten kanssa. Ref-

lektiivisyys toteutuu siten, että työntekijät peilaavat työnsä ongelmia ja jännitteitä ja

arvioivat toimintatapaansa. Tutkijat saavat myös palautetta omista ratkaisuistaan

tutkimustyössään. (Engeström 1995, 12, 124-125.)

Tässä tutkimuksessamme käytämme tutkimusstrategiana soveltavaa tutkimusta,

jonka piirteitä ovat mm. laajojen vaikutusten aikaansaaminen, ohjelman kehittämi-

nen ja testaaminen. Soveltavassa tutkimuksessa tutkijat ovat alansa asiantuntijoita

ja tutkimus on suunnattu asiakkaalle. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 124.)

5.1 Nykyisessä koulutuksessa olevat ongelmakohdat

Merkittävin ongelmakohta Kuusamon seurakunnan isoskoulutuksessa on yksityis-

kohtaisempien suunnitelmien puuttuminen ja vetäjien vaihtuminen. Runko ja ai-

heet ovat olleet olemassa, mutta loogisuus on puuttunut ja tarkempia suunnitelmia

ei ole ollut. Uusilla työntekijöillä on ollut hankalaa ja hidasta päästä sisälle isoskou-

lutukseen. Koulutuskerran sisällön suunnittelu on jäänyt jokaisen omalle vastuulle.

Työntekijöillä ei ole välttämättä ollut tietoa toistensa aiempien ja tulevien tuntien

sisällöistä, jolloin on voinut tulla päällekkäisyyksiä tai jotain tärkeää on jäänyt käsit-

telemättä. Toivomme tämän opetussuunnitelman helpottavan kaikkien työtä isos-

koulutuksessa.

Toisena puutteena on koulutuksessa ollut nuoren kasvun ja kehityksen tukemisen

vähäisyys. Koulutuksessa on keskitytty lähinnä työtehtävien hoitamiseen rippikou-

20 lussa. Tässä uudessa opetussuunnitelmassa koulutusta kehitetään niin, että syys-

kaudella käsitellään nuoren kasvuun ja kehitykseen liittyviä aiheita ja vasta kevääl-

lä paneudutaan isosen tehtäviin rippikoulussa.

Kolmas puute aiemmassa koulutuksessa on ollut nuorille jaettavan materiaalin

puuttuminen. Meillä ei ole ollut käytössä isosen työkirjaa tai muistiinpanovihkoja,

joten suurin osa, minkä nuoret ovat oppineet, on jäänyt muistin varaan. Satunnai-

sesti on jaettu monisteita, mutta niiden säilyminen kesään asti on ollut kyseen-

alaista. Tosin viime kaudella nuorille hankittiin kansiot, johon he saivat muutamia

monisteita käsitellyistä aiheista. Uudessa suunnitelmassa tulee nuorille monistet-

tavaksi oma materiaali useimmista aiheista ja ne kerätään isoskansioon, joka kul-

kee helposti mukana leireillä. Kansiota on helppo täydentää myös muualta löytyvil-

lä uusilla ideoilla ja materiaaleilla.

Oma haastavuus koulutuksessa on myös siinä, että isoskoulutus vaatii nuoria si-

toutumaan ja kokoontumiset ovat iltaisin koulun jälkeen. Ryhmä kokoontuu joka

toinen viikko kaksi tuntia kerrallaan. Tuntisuunnitelmia tehtäessä olemme kiinnittä-

neet huomiota ohjelman monipuolisuuteen ja vaihtelevuuteen. Haluamme isoskou-

lutuksen auttavan nuoria juurtumaan seurakuntaan, jotta he osallistuisivat koulu-

tuksen jälkeenkin seurakunnan toimintaan.

5.2 Tutkimustehtävä

Valitsimme ensimmäisen vuoden isosten koulutuksen kohteeksi, koska koemme

sen olevan avainasemassa toisen ja kolmannenkin vuoden isosten toiminnalle ja

yleensä nuorten juurtumisessa seurakuntaan.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on kehittää Kuusamon seurakunnalle ensimmäisen

vuoden isoskoulutuksen opetussuunnitelma. Otamme huomioon nuoren kokonais-

valtaisen kasvun ja kehityksen tuntisuunnitelmia tehtäessä. Koulutuksen edetessä

painotamme isosen tehtäviin liittyviä aiheita, joissa pyrimme käyttämään mahdolli-

simman monipuolisia ja mielekkäitä opetusmenetelmiä. Opetussuunnitelmassa

21 tulee olemaan joka aiheeseen opettajan materiaali sekä nuorille monistettavat teh-

tävät ja tiivistelmät aiheesta. Materiaalipaketista on hyötyä isosia kouluttaville työn-

tekijöille, joten uudenkin työntekijän on helppo sisäistää isoskoulutuksen tavoitteet.

Nuorilta pyydetään palautetta keväisin isoskoulutuksen lopussa liitteenä olevalla

lomakkeella, jotta koulutusta voitaisiin jatkossakin kehittää.

22

6 ISOSKOULUTUKSEN SUUNNITELMA SYKSYLLE

Isoskoulutukseen ilmoittaudutaan elo-syyskuussa täyttämällä ilmoittautumiskaava-

ke, jonka nuoret saavat oman koulunsa kansliasta ja palauttavat sen seurakun-

taan. Isoskoulutusta mainostetaan koulujen ilmoitustauluilla. Kaikille lomakkeen

palauttaneille nuorille lähetetään henkilökohtainen kutsukirje isoskoulutuksen aloi-

tukseen. Koulutuksen tavoitteena syyskaudella on saada nuoret ryhmäytymään ja

löytämään paikkansa seurakunnan toiminnassa. Koulutuskerroilla tuetaan nuoren

uskonnollista kasvua ja psyykkistä kehitystä. Jokainen kerta pitää sisällään har-

tauden, josta toivotaan tulevan nuorille luonnollinen osa elämää. Olemme laitta-

neet myös lauluehdotuksia, mutta niitäkin voi vapaasti muutella.

Haluaisimme koulutuksessa käytävän läpi myös ensiaputaitoja. Koulutuksen aika-

taulua tehtäessä olisi hyvä varata ensiavulle yksi lauantaipäivä, johon pyydetään

ulkopuolinen ensiapukouluttaja. Talousarviossa tulee ottaa huomioon koulutuksen

kustannukset. Ensiapukoulutuksen voi toteuttaa keväällä, mutta aikataulut ja rahoi-

tus pitää hoitaa syksyllä. Heti toimintakauden alkaessa on tärkeää aikatauluttaa

koko toimintavuosi kalentereihin ja varata tarvittavat tilat ja työntekijät.

6.1 Aloitus ja ryhmiin jakaminen

Ensimmäisellä kerralla on todennäköisesti koolla suuri joukko nuoria, joten tällä

kerralla ei oteta varsinaisia koulutusaiheita. Tavoitteena on saada nuori tuntemaan

itsensä tervetulleeksi ja saada hyvä alku koulutukselle. Paikalle on kutsuttu myös

muutamia vanhoja isosia avustamaan. Kun nuoret saapuvat paikalle, toivotetaan

kaikki tervetulleeksi kädestä pitäen.

1. Tarjoilu (kahvi, tee, mehu ja pulla)

2. Laulu Tilkkutäkki NSV 120

Vanhat isoset voivat esittää päivään sopivan sketsin

3. Työntekijät esittäytyvät ja käydään läpi nimilista ilmoittautuneista.

23 4. Mitä isoskoulutus on?

• Porukka jaetaan kahteen ryhmään, joilla on omat kokoontumisajat

• Kokoontumiset joka toinen viikko 2h/ kerta

• Koulutus on 1– 3 –vuotinen ja jo ensimmäisen vuoden koulutuksesta

saa todistuksen

• Leirit syksyllä ja keväällä

• Maksutonta

• Nuorilta toivotaan sitoutumista koulutukseen ja osallistumista muihin-

kin tapahtumiin seurakunnassa

5. Vanhat isoset kertovat omista isoskokemuksistaan ja kehittymisestään.

• Miksi lähdin mukaan isoskoulutukseen?

• Mitä olen saanut isoskoulutuksesta?

• Mitä vaikeuksia koulutuksessa ja isosena olemisessa on ollut?

• Missä olen kehittynyt?

6. Laulu Kirkossa NSV 97

7. Leikki ihmisbingo. Pelaajille jaetaan bingoruudukko, johon on kirjoitettu erilaisia

väitteitä. Aloitusmerkin jälkeen pelaajat menevät toisten pelaajien luokse ja

esittävät heille jonkun bingoruudukon väitteen. Pelaajan vastattua myöntävästi

väitteeseen, saa väitteen esittäjä kirjoittaa vastapelaajan nimen kyseiseen ruu-

tuun. Väittäminen esittämistä toisille pelaajille jatketaan niin kauan, että bingo-

rivi on täynnä vaakaan, pystyyn tai viistoon. Yhden henkilön nimi voi olla vain

yhdessä ruudussa. Pelin voittaja on se, joka saa ensimmäiseksi rivin valmiiksi.

(Puffet & Rottler 2000, 49.) Leikkiä voi soveltaa siten, että jokainen kerää rivin

täyteen ja käy näyttämässä sen ohjaajalle, jonka jälkeen istuutuu paikoilleen.

Keskeneräisiin ruudukkoihin voi kysyä nimiä myös istujilta. Leikki loppuu sitten,

kun kaikki ovat istumassa.

8. Ryhmiin jakaminen

• Ryhmät on jaettu etukäteen, jotka ilmoitetaan tässä. Nimen kuultu-

aan nuoret siirtyvät omaan ryhmään, jossa vanhat isoset jakavat

heille koulutusaikataulun

9. Iltahartaus ja laulu Olet valveilla NSV 26

24

6.2 Tutustuminen ja ryhmäyttäminen

Ryhmäytymisen tavoitteena on oppia tuntemaan ryhmän jäsenet, luottamaan hei-

hin, kokemaan turvallisuutta heidän kanssaan ja olemaan vuorovaikutuksessa

toisten kanssa. Hyvä ryhmä voi muodostua keskinäisen huolenpidon ja välittämi-

sen paikaksi. (Aalto & Pikkarainen 1994, 15.)

Tämän kerran tavoitteena on tutustua toisiin koulutettaviin ja ohjaajiin. Tutustumi-

nen ja ryhmäytyminen jatkuu koko isoskoulutuksen ajan erilaisissa harjoitteissa ja

kokoonpanoissa. Paikalla on puolet koulutuksen aloittaneista.

1. Laulu Turhaan ette tänne tulleet NSV 67

2. Nimilista

3. Seuraavasta listasta voit valita haluamasi tutustumisleikit. Nämä ovat vain

vinkkejä. Mikään ei estä käyttämästä muita vaihtoehtoja tai muokkaamasta

leikkejä tilanteeseen sopivaksi. (15 min.)

• Tervehtiminen. Tarvitaan avointa tilaa, jossa ryhmä kulkee vapaasti

ja tervehtii toisiaan ohjaajan sanomalla tavalla esim. veltosti, innok-

kaasti, ovelasti, rakastuneesti jne. (Paananen & Tuominen 2002, 44.)

• Etunimi adjektiivi. Tämä leikki vie melko paljon aikaa. Jokainen keksii

muutaman positiivisen adjektiivin tai asian, jotka ovat itselle tärkeitä.

Sanat alkavat samalla kirjaimella, kuin oma etunimi. Lopuksi käy-

dään kierros, jossa kerrotaan oma nimi sekä keksityt sanat. (Paana-

nen & Tuominen 2002, 44.)

• Nimien muistelu. Leikissä heitetään kuviteltua palloa henkilöltä toisel-

le. Heittäjä sanoo sen henkilön nimen, jolle pallon heittää. Leikki jat-

kuu niin kauan, että pallo on kiertänyt useampaan kertaan kaikki

henkilöt. (Hyppönen & Linnossuo 2006, 15.)

• Nimibingo. Jokainen leikkijä tarvitsee kynän ja paperin ja piirtää sii-

hen ruudukon kolme kertaa kolme. Ruutuihin kerätään läsnäolijoiden

nimiä yksi/ruutu. Leikkijöiden nimet on kirjoitettu lapuille ja asetettu

koriin. Ohjaaja nostaa korista nimilappuja yhden kerrallaan ja lukee

ääneen nimen. Leikkijät tarkistavat ruudukoistaan löytyykö nimi ja

25

rastittavat sen, jos löytyy. Joka on ensimmäisenä saanut kaikki nimet

rastitettua, huutaa bingo ja hän on leikin voittaja. (Koivula 1993, 39.)

4. Laulu Evankeliumi NSV 85

5. Seuraavalla mielikuvamatkalla virittäydytään oman rippikoulun tunnelmiin.

Pyydetään nuoria ottamaan hyvä asento, jossa voivat olla n. 10 minuuttia.

Palaa ajassa taaksepäin omaan rippikouluusi. Katsele niitä rakennuk-sia ja huoneita, joissa olitte… Millainen sää on? Millaisia tuoksuja tun-net? Tunnetko auringon ja tuulen? Keitä ihmisiä näet? Millainen on rippikoulun ilmapiiri?... Näet myös itsesi muiden joukossa. Millainen on oma tunnelmasi?… Palaa mielessäsi tilanteeseen, joka on jäänyt si-nulle erityisen hyvänä mieleen… Sitten jätät tuon paikan ja palaat nykyhetkeen…

(Harjunpää, Paananen, Parviainen & Saarainen 1994, 52.)

6. Palautetta rippikoulusta ja odotukset alkavasta isoskoulutuksesta n. 50 min.

• Täytetään palaute ja odotukset -kaavake yksilötyöskentelynä (Liite 1)

• Muodostetaan 4 – 5 hengen ryhmiä. Ryhmässä keskustellaan pa-

lautteista ja kootaan ryhmän yhteinen palaute kartongille tai fläpille.

20 min.

• Ryhmät esittelevät tuotoksensa ja niistä keskustellaan. 20 min.

7. Yhteistoiminta harjoitus n. 25 min. Jos ryhmä on iso, harjoituksen voi toteut-

taa kahdessa ryhmässä. Tarvikkeiksi tarvitaan n. 6 m mittaisia köysiä niin

paljon, että jokaiselle osallistujalle tulee yksi köyden pää. Leikkijöitä täytyy

olla parillinen määrä.

• Ohjaaja sitoo köysinipun lipputangon tai vastaavan ympärille. Köysiä

sekoitetaan keskenään ristikkäin ja sikin sokin. Köysien päät levite-

tään laajalle alueelle ympäri lipputankoa maahan.

• Ryhmä saapuu paikalle. Jokainen ryhmän jäsen ottaa itselleen yh-

den köyden pään ja sitoo sen toiseen nilkkaansa. Ryhmän tehtävänä

on selvittää köysiniput niin, että lopuksi kaikki köydet ovat irrallaan

nipusta. Huomioi, että köyttä ei saa missään vaiheessa leikkiä irrot-

taa nilkoista.

8. Iltahartaus ja iltalaulu Isä, jää meitä rakastamaan NSV 35

26

6.3 Isoskoulutus osana seurakunnan toimintaa

Tämän koulutuskerran tavoitteena on auttaa nuoria ymmärtämään, että isoskoulu-

tus on osa seurakuntaa ja sen toimintaa. Samalla heitä kutsutaan ja rohkaistaan

osallistumaan muuhun seurakunnan toimintaan. Jumalanpalvelus ja hartauselämä

ovat yksi osa kokonaisuutta ja tavoitteena on nuoren hengellisen kasvun tukemi-

nen koko isoskoulutuksen ajan. Nuorille tuodaan esille, että jokainen heistä voi

omilla taidoillaan ja vahvuuksillaan olla mukana toteuttamassa jumalanpalvelusta

ja levittää ilosanomaa.

1. Lauletaan Tilkkutäkki NSV 120 tai kuunnellaan Tilkkutäkki levyltä kappale 2.

2. Nimikierros käydään taputusleikillä, jossa rytminä ovat kädet ja polvet. Jokai-

nen sanoo vuorotellen nimensä ja muut toistavat nimen rytmin mukaisesti. Ta-

putukset jatkuvat koko nimikierroksen ajan. (Paananen & Tuominen 2002, 48.)

3. Pelataan piirustus – tai sananselityspeliä seurakuntaan liittyvillä sanoilla joko

koko ryhmällä tai pienemmissä ryhmissä. (Liite 2) Aikaa käytettävissä 15 min.

4. Seurakunta (30 min.)

Seurakunnassa on paikka meille jokaiselle. Sinne voi tulla kaikenlaisella mielel-

lä, iloisena, surullisena, onnistuneena tai epäonnistuneena. Meidät on liitetty

kasteessa seurakuntaan, Jumalan perheeseen. Voit kokea yhteyttä toisiin ih-

misiin jumalanpalveluksissa ja muussa seurakunnan toiminnassa. Jumalan sa-

na ja sakramentit ovat seurakunnan näkyviä tunnusmerkkejä. Kirkon tehtävä

toteutuu keskellä tavallista ja arkista elämää. (Repo & Engström 2004, 28.)

Isoskoulutukseen osallistuvat nuoret ovat yksi seurakuntalaisten ryhmä, jota

nuori ei aina tiedosta. Osa koulutukseen osallistuvista nuorista ei välttämättä

halua isoseksi, vaan he haluavat kasvaa ihmisenä ja kristittyinä. Isoskoulutuk-

sessa osallistutaan ryhmänä messuihin ja niiden toteutuksiin. Nuorelle on tär-

keää saada osallistua seurakunnan yhteisiin jumalanpalveluksiin ja osallistua

yhteisen ehtoollisen viettoon. Isoskoulutuksen tulee olla luonteva osa muuta

seurakunnan toimintaa. Tämä pitää ottaa huomioon isoskoulutusta suunnitel-

taessa. Toivottavaa on, että seurakunnan eri alojen työntekijöitä tulee vierailul-

le ja myös toteuttamaan isoskoulutusta. (Paananen & Tuominen 2002, 17.)

27

Tässä osiossa tutustutaan tarkemmin oman seurakunnan työntekijöihin. Jos

seurakunnassa on valokuvat kaikista työntekijöistä, tutustumista harjoitellaan

yhdistämällä kuvat, nimet ja ammatit ryhmissä. Mikäli kaikista työntekijöistä ei

ole kuvaa, yhdistetään ammatti ja nimi.

5. Laulu Sama taivas, sama maa NSV 39 tai Ylitse merten NSV 42.

6. Muodostetaan kolmen hengen ryhmiä. Nuoret pohtivat kysymyksiä, jotka liitty-

vät seurakunnan toimintaan, tehtäviin ja omiin kokemuksiin. Kaikki ryhmän jä-

senet täyttävät oman monisteen yhteisistä ajatuksista. (Liite 3) 15 min.

7. Ryhmätöiden purku 15 min.

8. Muodostetaan patsaita kristinuskon keskeisistä aiheista. Tehdään 5-6 hengen

ryhmiä. Jokainen ryhmä saa yhden sanan esim. armo, kaste, rukous, ylös-

nousemus, ehtoollinen. Syntyneestä mielikuvasta muodostetaan patsas. Kaik-

kien ryhmäläisten täytyy olla mukana patsaassa. Valmisteluun käytetään aikaa

n. 10 min, jonka jälkeen patsaat esitetään muille. (Harjunpää ym. 1994, 73.)

9. Hartaus. Laulu Ilta pimenee NSV 22.

6.4 Jumalan silmissä kaunis – tytöt ja pojat

Koulutuskerran tavoitteena on nuoren minäkuvan vahvistaminen. Jokainen ihmi-

nen on arvokas sellaisenaan ja Jumalan silmissä kaunis. Tämä koulutuskerta to-

teutetaan erikseen tytöille ja pojille. Tyttöjen kertaa ovat toteuttamassa naispuoli-

set työntekijät tai vapaaehtoiset ja pojille vastaavasti miespuoliset. Jos työntekijä-

tiimissä ei ole molempien sukupuolien edustajia on hyvä miettiä hyvissä ajoin ai-

heen pitäjää ja varata heidät. Yksi vaihtoehto on käyttää tuttuja vanhempia isos-

poikia illan toteutuksessa pojille. Isoset on ohjeistettava hyvin illan tavoitteista. Yk-

sin isospoikien harteille poikien iltaa ei ole hyvä jättää, vaan paikalla on oltava vä-

hintään yksi aikuinen mies. Aiheen haluamme käsiteltävän erikseen tytöille ja pojil-

le, jotta vältyttäisiin turhalta jännitykseltä ja naureskelulta. Yksi mahdollinen paik-

kavaihtoehto on Soivion leirikeskus, jolloin tytöt ja pojat voivat kokoontua samana

iltana, mutta eri tiloissa. Matkat ja ruokailu ovat yhteiset.

28

6.4.1 Tytöt

Tämä ilta toteutetaan kauniissa ja tunnelmallisessa tilassa. Tunnelman luomiseen

kannattaa käyttää kynttilöitä, tyynyjä, pehmoleluja ja tilanteeseen sopivaa rauhal-

lista musiikkia. Kaikki on valmisteltu jo hyvissä ajoin ja nuoret saapuvat valmiiseen

tilaan. Soiviossa mahdollinen paikka olisi hiljaisella huoneella.

1. Hartaus

2. Kuuma tuoli -harjoitus. Ryhmä istuu ringissä. Ohjaaja lausuu yhden väittämän

kerrallaan. Ne, jotka ovat samaa mieltä väittämästä, nousevat seisomaan, eri

mieltä olevat jäävät istumaan. Jokaisesta väittämästä voi pyytää muutaman pe-

rustelun. Ohjaajat poistuvat ringistä eivätkä osallistu harjoitukseen. 15 min.

• Monet tytöt ovat ylpeitä ruumiistaan.

• Monet tytöt häpeilevät rintojaan.

• On mautonta pukeutua liian tiukkoihin vaatteisiin.

• Jumala ei pidä siitä, että on liian seksikäs.

• Useimmiten luullaan, että kaikki muut ovat itseä kokeneempia.

• Kaikkien nuorten tyttöjen pitäisi käyttää e-pillereitä välttääkseen abortit.

• Monet tytöt ovat antaneet poikien arvostella ruumistaan.

• E-pillerit voivat olla vahingollisia.

• Tytöillä on tapana arvostella poikien ulkonäköä.

• Me tytöt olemme joskus kommentoineet poikien ulkonäköä heidän kuul-

len.

• 14-15 -vuotias on kypsä seksiin.

• Poikakaverin kanssa on hyvä odottaa, kunnes on täysi-ikäinen.

• Kirkko ei hyväksy esiaviollista seksiä.

• Monet tytöt haluaisivat sanoa kyllä, jos joku poika haluaisi halata.

• Monet tytöt haluaisivat torjua poikien lähentelyt. (Pruuki 2007, 4.)

3. Oman kuvan piirtäminen ”väärällä” kädellä. Tytöt jaetaan 5-6 hengen ryhmiin,

joita on vetämässä vanha isonen. Varataan jokaiselle tytölle iso paperi ja erilai-

sia värejä. Tytöt piirtävät paperille oman kuvan joko vaatetettuna tai ilman. Ku-

kin esittelee vuorollaan omassa ryhmässä kuvansa ja kertoo mikä minussa on

29

kauneinta. Varaa aikaa 15-20 min. (Pruuki 2007, 4.)

4. Työskentelyä jatketaan ryhmissä isosen johdolla. Isonen valitsee etukäteen

listalta kaksi mieluista aihetta, joista ryhmä valitsee toisen keskusteltavaksi.

Isonen kokoaa keskustelusta pienen koosteen yhteiseen purkutilanteeseen. Ai-

kaa käytettävissä 10 min ryhmässä ja 10 min purkuun.

• Naisen ruumis mediassa

• Prostituutio

• Plastiikkakirurgia

• Kuukautiset

• Seksuaalisuus

• Itsetyydytys

• Ruokatottumukset

• Syömishäiriöt

• Muoti

• Äidin ruumis

• Kehon tuntemus

• Huumeiden vaikutus

ruumiiseen

• Miesten ruumis

• Tytöt ja alkoholi

• Tytöt ja tupakka

• Ehkäisyvälineet

• Kristinusko ja seksi:

Voimavara vai ristiriita?

• Naisen ruumis –

heikko vai vahva?

(Sundblom 2006, 8.)

5. Aarrekartta

Tytöt tekevät oman elämänsä aarrekartan 5-10 vuoden päähän. Karttaa työste-

tään lehdistä leikatuilla kuvilla ja teksteillä. Jokainen tarvitsee ison paperin tai

kartongin, jolle voi liimata kuvat ja tekstit. Aarrekarttaan voi myös itse piirtää ja

kirjoittaa. Työssä tuodaan esille mitä nuori pitää tärkeänä ja tavoittelemisen ar-

voisena. Varaa aikaa 30-40 min. Työstämistä varten tarvitaan kartonkia, liimaa,

lehtiä, tusseja, värejä ja saksia. (Järviö, Kinnula, Lankinen & Sarajärvi 2006,

102.)

6. Loppuhartaus

Istutaan piirissä lattialla tyynyjen päällä. Jokaiselle annetaan yksi tekstin pätkä

ja tuohus. Ohjaajan tuohuksessa on tuli ja hän aloittaa hartauden lukemalla

yhden tekstin. Sen jälkeen tuli lähtee kiertämään lukijalta toiselle. Kun kaikissa

tuohuksissa on tuli ja tekstit luettu, ohjaaja päättää illan Herran siunaukseen.

Taustalla voi hartauden ajan soida hiljainen rauhallinen musiikki. Ohjaaja voi

valita haluamiaan tekstejä. Valmiita tekstejä ja rukouksia löytyy esim. Helmijut-

tu Kirkon tyttökirjasta (Sundblom 2006).

30

6.4.2 Pojat

Ilta toteutetaan saunoen, makkaroita paistellen ja henkeviä jutellen. Sään salliessa

kokoontuminen aloitetaan iltanuotiolta makkaran paistolla, josta siirrytään saunan

puolelle löylyihin jatkamaan juttuja. Tavoitteena on saada rento luottamuksellinen

ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat puhua ja kuunnella. Keskusteluaiheita voi valita

seuraavasta listasta: Mikä minussa on parasta? Onko komeat raamit tavoiteltava

asia? Olenko kokemattomampi kuin muut? Kenen vastuulla on ehkäisy? Onko

seksikkyys syntiä? Millaisen toivoisit lastesi äidin olevan? Mikäli poikia on paljon,

ryhmä jaetaan keskustelun ajaksi pienempiin ryhmiin.

Vinkkejä ja aiheita tämän illan toteuttamiseen voi etsiä Jumalan silmissä ihme –

kirjasta ja Pekka Toivaisen (2005) kirjasta Timantti Varhaisnuoriso- ja nuorisotyön

käsikirja 2000-luvulle. Poikien kokoontuminen on pääasiassa keskustelua, jota

ohjaaja sekä isoset johdattelevat aiheisiin. Tyttöjen osiossa käytettyä aarrekarttaa

on mahdollista toteuttaa myös pojille. Iltahartaus toteutetaan samoin kuin tytöillä,

mutta tekstit voi ottaa esim. Arto Köykän (2007) Körmykirjasta.

6.5 Usko ja rukous

Haluamme tässä koulutuskerrassa tuoda esille hengellisen elämän kokonaisvaltai-

suuden. Tavoitteena on, että usko ja rukous ovat läsnä myös jokaisen arjessa,

eikä vain pyhänä kirkossa. Kuolemanjälkeinen elämä, maailmankaikkeuteen liitty-

vät kysymykset, luonto ja oma usko mietityttävät usein nuoria. Nykyisin ihmiset

elävät sosiaalisesti vilkasta elämää ja hiljentyminen on harvinaisempaa. Toi-

voisimme, että nuoret oppisivat hiljentymään ja kuuntelemaan omia ja toisten aja-

tuksia sekä rukoilemaan omin sanoin.

1. Lauletaan laulu Lapsuuden usko NSV 100.

2. Nimikierros.

3. Luetaan alkuhartautena teksti Mitä usko on? -Idusta isoksi kirjasta. (Romppai-

nen 1992, 19).

31 4. Muodostetaan neljän hengen ryhmiä. Ryhmien tehtävänä on tutustua esim. vir-

ren 513 sanoihin ja työstää jokaisesta säkeistöstä piirros tai sarjakuva. Tavoit-

teena on löytää virren sanoma uskosta nuoren näkökulmasta katsottuna. Aikaa

työn tekemiseen 45 min. Lopuksi jokainen ryhmä esittelee tuotoksensa ja pe-

rustelee näkökulmansa. Aikaa käytettävissä purkuun 15 min. Veisataan työstet-

ty virsi yhdessä.

5. Teoria osuus uskosta esim. kirjasta Idusta isoksi s. 18 -24 (10 min).

6. Kerrataan rukouksen perusasiat lyhyesti ja annetaan nuorille tehtäväksi valmis-

taa oma rukous yksilötyönä. Rukous voi olla joko pyyntö-, kiitos- tai esirukous.

Valmiit nimettömät rukoukset kerätään koriin, josta jokainen iltahartaudessa

nostaa luettavaksi yhden rukouksen. Aikaa tämän osion tekemiseen on 25 min.

7. Iltahartaus. Jaetaan tuohukset ja rukouslaput jokaiselle. Ensimmäinen lukija

sytyttää tuohuksen ja lukee rukouksen, jonka jälkeen antaa tulen seuraavalle

lukijalle. Lopuksi lauletaan laulu Tänään Häneen uskon NSV 110.

6.6 Kuuntelemisen taito ja tunteet

Kuuntelemisen taito ja tunteiden ilmaiseminen ovat isosen roolissa merkittäviä.

Rippikoululaisten on usein helpompi puhua omista asioistaan isoselle, koska ikä-

ero ei ole niin suuri. Tällä kerralla harjoittelemme kuuntelemista ja puhumme tun-

teiden merkityksestä nuoren elämässä.

1. Nimikierros ja laulu NSV 38 Pyhiinvaeltajan laulu.

2. Kuunteluharjoitus. Pareittain kerrotaan toisille mahdollisimman tarkkaan aamun

tapahtumista. Mitä herätessäsi näit, koit, ajattelit ja tunsit? Vuorotellen parit

ovat kuuntelijan ja kertojan osassa. Harjoitus puretaan yhdessä, miettimällä

kumpi oli helpompaa: puhuminen vai kuunteleminen. Saitko kerrottua kaiken?

Mikä kuuntelemisessa oli vaikeaa? (Paananen & Tuominen 2002, 80.)

3. Käydään läpi asioita, nuorille jäävän monisteen pohjalta, mitä kuuntelemisessa

on tärkeä ottaa huomioon. (Liite 13)

4. Kuunteluharjoitus. Istutaan pareittain lattialle selät vastakkain. Selostetaan pa-

rille oma huone tai asuinpaikka. Pari piirtää kuulemansa mahdollisimman tar-

32

kasti. Aikaa n. 6 min, jonka jälkeen vaihdetaan osia. Tehtävän avulla huoma-

taan, kuinka vaikea on saada toinen ymmärtämään mitä tarkoittaa. (Paananen

& Tuominen 2002, 81.)

5. Laulu NSV 75 Kuule minun ääneni.

6. Tunnetori. Jaetaan jokaiselle ryhmäläiselle 3 korttia, jotka kuvaavat tunnetilaa.

Monista kortit liitteestä. Sanoja voit keksiä itse lisää tai monistaa useamman

kappaleen yhtä sanaa. (Liite 14) Kortteja ei saa katsoa ennen ohjeistusta. Nuo-

ria pyydetään hetken kuluttua katsomaan kortit ja miettimään sopivatko tunteet

heidän viime päivien tilanteisiin. Avataan tori, jossa voi vaihtaa itselle sopimat-

tomat tunteet sopiviksi toisten kanssa. Tilassa voi liikkua ja puhua vapaasti. To-

ri on auki viisi minuuttia, jonka jälkeen tori sulkeutuu ja kukin vuorollaan kertoo

tunteistaan ja tunnetiloistaan viime aikoina. Ohjaaja aloittaa kierroksen. Jos jol-

lakin on tunteita, jotka eivät sovi, hän voi sen sanoa ja kertoa mitkä tunteet oli-

sivat hänelle sopineet. (Tokkari & Paananen 1999, 32.)

7. Tunnustele tunteita. Ohjaaja esittää ryhmälle eläytyen alla olevia lauseita. Yh-

dessä mietitään millaisia tunteita ne herättävät. Miten saman asian voisi sanoa

loukkaamatta toista?

• Olet sika! • Sinusta ei ole mihinkään. • Olet taas myöhässä. • Minulle et kuule puhu noin! • En olis sinusta uskonut. • Onpa sulla tyhmä harrastus. • Olet vanhanaikainen. • Anna mun, sä mokaat vaan. • Miksi sä aina epäonnistut? • Nyt kerrot mulle kaiken! • Sä et ymmärrä mua. • Olet laiska. • Siivoa heti huoneesi! • Et mene tänä iltana enää minnekään! • Et muuten mene sinne tänään! • Ootsä joku huora! • Sulla on ihan väärät vaatteet tänne. • Ei kukaan enää kuuntele tollasta musaa. • Toi on ihan huono. • Hei mulla on parempi ehdotus. (Harjunpää ym. 1994, 81-82.)

9. Ohjaaja pitää hartauden. Lauluehdotus NSV 59 Päivä päivältä vain.

33

6.7 Leiri

Ensimmäisen isosleirin tavoitteena on Raamatun monipuolinen käyttö isosen teh-

tävissä sekä esiintymisrohkeuden ja itseluottamuksen kasvattaminen. Leiri on yh-

teinen molemmille isoskoulutusryhmille, joten tutustuminen on yksi leirin keskeinen

osa. Mukaan pyydetään muutamia vanhoja isosia avustajiksi. Esiintymisrohkeutta

ja itseluottamusta kasvatetaan improvisaatioharjoitusten ja pantomiimien avulla.

Avuksi voidaan pyytää Kuusamon näyttämön väkeä. Mikäli saadaan apua, anne-

taan heille vapaat kädet suunnitella harjoitukset. Ryhmä on hyvä jakaa ainakin

kahteen osaan ja aikaa on käytettävissä kaksi tuntia. (Leiriohjelma liite 4)

Vanha Testamentti

Raamattutunnin alussa kerrataan koko ryhmän kanssa perusasioita Raamatusta.

Esimerkiksi Raamatun syntyhistoria, uuden ja vanhan testamentin erot ja mitä eri

kirjoja Raamatusta löytyy. Teoriaosuuden jälkeen ryhmä jaetaan pienryhmiin, jois-

sa he työstävät vanhaa testamenttia vanhojen isosten johdolla valmistaen kohdas-

ta näytelmän tai pantomiimi esityksen. Mahdollisia raamatunkohtia on seuraavas-

sa listassa. Ryhmille annetaan tunti aikaa valmistaa työnsä. Lounaan jälkeen ko-

koonnutaan yhteen purkamaan tuotokset.

1. Moos. 1:1-2:3 Luominen

1. Moos. 2:4-3:24 Ihminen paratiisissa ja syntiinlankeemus

1. Moos. 4:1-16 Kain ja Abel

1. Moos. 25:19-34 ja 1. Moos. 27:1-28:5 Esau ja Jaakob

1. Moos. 37:12-36 Joosef myydään

2. Moos. 14:1-31 Israelilaiset kulkevat Kaislameren poikki

1. Moos. 6:1-9:17 Nooa ja suuri vedenpaisumus

Joos. 2:1-24 ja Joos. 6:1-27 Jerikon muurit sortuvat

1. Sam. 17:1-58 Daavid ja Goljat

Dan. 6:1-28 Daniel leijonien luolassa

34 Uusi Testamentti

Iltapäivän työskentelyä varten muodostetaan uudet ryhmät, jotta tutustuttaisiin uu-

siin ihmisiin ja opittaisiin työskentelemään eri ihmisten kanssa. Ryhmille annetaan

raamatunkohtia uudesta testamentista, joista ryhmät työstävät lehtijutun kuvitel-

tuun lehteen. Valmiit raamatunkohdat ja tehtäväksi annot löytyvät kirjasta Raama-

tun maailmaa valloittamassa s. 170. Purun yhteydessä etsitään Jeesuksen toimin-

taan liittyvät paikkakunnat oman Raamatun kartasta. Lopuksi voidaan pohtia ketkä

nykypäivän Suomessa seuraisivat Jeesusta, ja keitä Jeesuksen sanat ja teot är-

syttäisivät? (Haahtela & Myllykoski 2006, 169-171.)

35

7 ISOSKOULUTUKSEN SUUNNITELMA KEVÄÄLLE

Kevätkauden aikana isoskoulutuksen tavoitteena on perehtyä käytännön tehtäviin

ja taitoihin. Yhtenä teemana keväällä on yhteisvastuu. Kuusamon seurakunnassa

isoskoulutettavien panos listakeräyksen kerääjinä on vuosien varrella muotoutunut

merkittäväksi. Osallistumalla keräykseen haluamme tuoda esille kuinka pienellä

panoksella voimme yhdessä saada paljon aikaan. Uusien turvallisuusmääräysten

myötä haluamme käyttää yhden lauantaipäivän ensiapu- ja alkusammutuskoulu-

tukseen. Päivään on varattava syksyllä kouluttajat sekä tilat. Koulutettaville tarjo-

taan mahdollisuuksia osallistua erilaisiin tehtäviin vapaaehtoisina seurakunnassa.

7.1 Yhteinen vastuu ja diakonia

Tämän kerran alkuosan tavoitteena on pakata yhteisvastuukeräyksen materiaa-

lisalkut listakerääjille ja tutustua keräyksen teemaan. Seurakunnan YV-

keräyspäällikkö tutustuttaa nuoret keräyksen historiaan ja nykypäivään. On hyvä

kertoa nuorille mitä edellisvuosien keräysvaroilla on tehty kohdemaissa, Suomes-

sa ja Kuusamossa. Samalla voimme tuoda esille sitä näkökulmaa, että meistä ku-

ka tahansa voi joskus olla avun tarpeessa. Keräyspäällikkö huolehtii materiaalin

paikalle. Kokoontumispaikkana voi olla esim. seurakuntatalon pieni sali.

Toisen tunnin tavoitteena on tutustua seurakunnan diakoniatyöhön, johon pyyde-

tään joku diakoniatyöntekijöistä. Hän voi suunnitella kerran haluamallaan tavalla.

Kuusamon seurakunnassa on meneillään Anna & Arvo vanhushanke, jota rahoite-

taan vuoden 2006 YV-keräysvaroilla. Projektin tarkoituksena on lievittää vanhus-

ten yksinäisyyttä ja lisätä sukupolvien välistä yhteistyötä. Tässä yhteydessä voi

kertoa projektista ja saada nuoria mukaan vanhusten parissa tehtävään työhön.

Ideoita toteuttamiseen löytyy esim. Kirjapajan Isosen käsikirjasta 2002 s. 40-42 ja

Lasten Keskuksen Aarre isoskouluttajan oppaasta 2002 s. 106-107. Loppuhartau-

den pitämisestä työntekijät sopivat keskenään.

36

7.2 Hartaus ja leikki rippikoulussa

Hartaus on tärkeä osa seurakunnan toimintaa. Haluamme isoskoulutuksessakin

pitää hartauden merkitystä esillä laulujen, rukousten ja raamatuntekstien muodos-

sa sekä saada hartaudesta luonnollinen osa nuoren elämää. Tämän kerran tavoit-

teena on käydä läpi hartauden ja leikin teoria sekä opetella valmistelemaan ja to-

teuttamaan hartauksia sekä vetämään leikkejä. Leikkien avulla rippikoulussa tutus-

tutaan, poistetaan jännitystä ja ylimääräistä energiaa. Usein leikin ohjaajana toimii

isonen.

1. Laulu Me saamme kasvaa NSV 88.

2. Nimikierros.

3. Porukka jaetaan kahteen ryhmään, jolloin molemmat ryhmät käyvät läpi eri oh-

jaajan vetämät työskentelyt. Yhden ryhmän työskentely n. 50 min, jonka jäl-

keen vaihto. Koulutuskerran lopussa kokoonnutaan yhteiseen loppuhartauteen.

4. Loppuhartaus, jonka yksi ryhmä toteuttaa oman suunnitelmansa pohjalta. Oh-

jaajat antavat henkilökohtaisesti palautetta pidetystä hartaudesta kyseiselle

ryhmälle illan päätteeksi.

Hartaus

1. Nuoret jaetaan pienempiin ryhmiin, jotka miettivät yhtä annetuista kysymyksistä

n. 10 minuuttia. Ryhmät kirjoittavat vastauksensa ja siihen liittyvät ajatukset

fläpille.

• Miksi hartauksia pidetään?

• Millainen on hyvä hartaus?

• Millainen on huono hartaus?

Ryhmät esittelevät työnsä. Toiset saavat esittää kysymyksiä ja kommentoida.

(Paananen & Tuominen 2002, 72.)

2. Käydään läpi hartauden teoria nuorelle jäävän monisteen pohjalta. (Liite 5)

3. Jatketaan työskentelyä pienemmissä ryhmissä. Jokainen ryhmä valitsee yhden

aiheen, josta valmistaa hartauden myöhemmin pidettäväksi isoskoulutuksessa.

Aiheita voivat olla esimerkiksi ystävyys, rukous, suvaitsevaisuus, koti, rakkaus,

37

luonto, Jumala, Jeesus, Raamattu jne. Varataan paikalle hartauskirjallisuutta ja

musiikkia. Yksi ryhmistä pitää hartauden tällä kokoontumiskerralla. Muille sovi-

taan oma vuoro seuraaville kerroille. Pidetään huoli, että kaikki ryhmät saavat

oman hartausvuoron.

Leikki

1. Ohjaaja yrittää vetää leikin, mutta se epäonnistuu täysin. Ohjeet annetaan

huonosti, leikkivälineet eivät ole paikalla, leikkipaikka on huono jne. Leikistä ei

tule mitään.

2. Nuoret kertovat havaitsemansa virheet leikin ohjaamisessa.

3. Käydään läpi leikin teoria nuorelle jäävän monisteen mukaan. (Liite 6)

4. Porukka jaetaan kolmeen ryhmään. Jokainen ryhmä valitsee yhden leikin, jon-

ka haluaa selostaa ja vetää muille. Leikin ohjaamisesta annetaan palautetta

yhteisesti heti leikin jälkeen. Leikkimättä jääneet leikit siirretään myöhempiin

kertoihin, kuitenkin niin, että kaikki saavat ohjata leikkinsä jollain kerralla.

7.3 YV-listakeräys

Tämä kokoontumiskerta kestää neljä tuntia ja se on tärkeää ilmoittaa nuorille hy-

vissä ajoin. Nuoret voivat tulla koulusta suoraan ruokailemaan seurakuntatalolle

klo 16.00. Ennakkoon pitää varata keittiöltä ruoka ja tilaksi iso sali. Keräysalueista

on valmiit kartat, joista pitää varata sopivat alueet. Ensin valitaan kävelymatkan

päässä olevat alueet ja sitten automatkan päässä olevia alueita. Iltaan tarvitaan

normaalia enemmän työntekijöitä, jotka kuljettavat nuoret keräysalueille ja takaisin.

Sään mukaisesta vaatetuksesta on hyvä tiedottaa nuorille ajoissa. Kerääjille tarjo-

taan lopuksi lämmintä juotavaa ja pullaa.

Keräyspäällikkö antaa nuorille ohjeita keräyksen toteuttamiseen ja kertaa lyhyesti

vielä keräyksen teeman. Paikalle saapuneet kerääjät jaetaan pareihin, joille anne-

taan liivit, salkut, keräyslistat ja keräysalueen kartat. Parit keräävät oman alueensa

ja palaavat sen jälkeen pappilaan, jossa tilitetään rahat ja palautetaan listat sekä

38 salkut työntekijälle. Yhden työntekijän on hyvä käydä keskustelua nuorten kanssa

keräyskokemuksista. Parit tulevat omaa tahtia keräysreissulta ja lämpimän juoman

jälkeen voivat lähteä kotiin.

7.4 Ensiapu- ja sammutuskoulutus

Koulutus toteutetaan lauantaipäivänä. Tähän kertaan pyydetään ensiapukoulutta-

jaa sekä palomiehiä vetäjiksi. Puolet ryhmästä menee palolaitokselle alkusammu-

tuskoulutukseen ja toinen puoli jää seurakuntatalolle ensiapukoulutukseen. Ryh-

mät vaihtavat paikkoja päivän puolivälissä. Alkusammutuskoulutuksessa käydään

läpi tulipalon ennaltaehkäisy ja harjoitellaan sammuttamista. Ensiavussa voisi käy-

dä läpi leirielämässä tapahtuvia vaaratilanteita ja niiden ehkäisyä sekä ensiavun

antamista. Päivä on hyvä suunnitella yhdessä vetäjän kanssa, jotta koulutus vas-

taisi odotuksia.

7.5 Kädentaidot lasten ja nuorten kanssa

Isosia käytetään rippileirien lisäksi myös muilla lasten ja nuorten leireillä, joissa

askartelua on melko paljon. Isosten pitää pystyä ohjaamaan itsenäisesti annettu-

jen ohjeiden pohjalta oman pisteen askartelu alusta loppuun saakka. Tällä kerralla

annetaan perustiedot askartelun ohjaamisesta ja askarrellaan yhdessä esim. jokin

kankaanpainantatyö.

1. Lauletaan laulu NSV 36 Katson sinun kättesi töitä.

2. Ketä paikalla.

3. Jos jollakin ryhmällä on vielä leikki vetämättä, niin tässä voidaan leikkiä.

4. Käydään läpi askartelun ohjauksen teoriaa nuorille jäävän monisteen pohjalta.

(Liite 7)

5. Askartelu esim. tyynyliina, esiliina, kangaskassi, huivi, paita tms.

6. Paikkojen siivous

7. Loppuhartaus (isoset)

39

7.6 Musiikki rippikoulussa

Musiikki on oleellinen osa rippikoulua ja on tärkeää, että isoset tulevat rohkeasti

mukaan lauluihin. Nyt tutustutaan virsiin, gospelmusiikkiin ja nuorten veisuihin.

Tarvittaessa pyydetään säestäjäksi kanttoria tai säestystaitoisia isosia. Rytmisoit-

timia voidaan kokeilla nuorten veisuja laulettaessa. Joka osiossa aikaa käytettä-

vissä n. puoli tuntia.

1. Nimikierros.

2. Lauletaan yhdessä virsi 501 Siunaa koko maailmaa.

3. Pyydetään nuoria selailemaan virsikirjaa ja poimimaan sieltä tuttuja virsiä vei-

sattavaksi. Ohjaaja voi itse valita erityylisiä virsiä, jotka voidaan opetella.

4. Levyraati gospelmusiikista. Ohjaaja valitsee hyvin erityylistä musiikkia kuunnel-

tavaksi ja nuoret antavat pisteitä perusteluineen. Jos ryhmä on iso, levyraati

voidaan toteuttaa kahdessa ryhmässä yhtä aikaa. Kuunneltavaksi riittää 5-6

kappaletta.

5. Ohjaaja on ennakkoon valinnut nuorten veisuja riittävästi laulettavaksi. Rytmi-

soittimia voidaan käyttää joissakin lauluissa.

6. Jos aikaa jää, ilta voidaan päättää suohon laulamiseen esim. virsillä. Ryhmä

jaetaan joukkueisiin ja joukkueet vuorollaan alkavat laulaa tuntemaansa virttä

seisaallaan. Sen jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle joukkueelle. Yhtä virttä saa

käyttää vain kerran ja ohjaajan pitää tunnistaa virsi. Jos joukkue ei omalla vuo-

rollaan ehdi aloittaa uutta virttä, joukkue putoaa puoleksi suohon eli menee

polvilleen lattialle ja vuoro siirtyy seuraavalle. Puoleksi suossa oleva joukkue

voi vielä omalla vuorollaan yrittää laulaa, mutta jos ei keksi silloinkaan lauletta-

vaa, putoaa pois pelistä kokonaan. Näin jatketaan, kunnes yksi joukkue on

enää jäljellä.

7. Iltahartaus (isoset).

40

7.7 Leiri

Kevään leirin tavoitteena on isosen käytännöntehtäviin perehtyminen ja ryhmän

ohjaaminen leirielämässä. Isosen ja ryhmän vastuualueet vaihtuvat päivittäin ja on

tärkeää, että isonen tietää mitä häneltä odotetaan. Rippikouluissa olennainen osa

ovat pienryhmät, jotka ovat isosen vastuulla. Päivittäiset ryhmätunnit pitävät sisäl-

lään eri aiheita Raamatusta, uskonnosta ja nuoren elämästä. Myös näiden tuntien

valmistelemista ja ohjaamista harjoittelemme tällä leirillä. (Leiriohjelma liite 8)

Rippikoulua ryhmissä

Rippikouluissa leiriläiset jaetaan pienempiin ryhmiin, joita isoset johtavat. Ryhmä-

tunneilla työstetään Raamattua ja erilaisia nuoren elämään liittyviä aiheita. Ryhmät

toimivat myös oppituntien aikana ohjaajan ohjeistuksella ja niissä voidaan tarvita

isosia. Päivittäin ryhmät huolehtivat isosen johdolla leirielämän käytännön työteh-

tävistä. Isosen kannalta on tärkeää ymmärtää ryhmän kehittyminen ja oppia rat-

komaan ristiriitoja sekä ottamaan vastuuta ryhmästä. Aiheen käsittely aloitetaan

perjantai-iltana.

1. Käydään läpi ryhmän dynamiikkaa ja ryhmätuntien valmistelemista liitteenä

olevan monisteen pohjalta. (Liite 9 ja liite 10)

2. Isoskoulutettavat on jaettu ryhmiin ja jokainen ryhmä saa valmisteltavaksi

oman ryhmätuntiaiheen vanhan isosen johdolla. Ohjaaja valitsee haluamansa

materiaalin ryhmille. Valmistelun jälkeen ryhmästä arvotaan yksi nuori, joka pi-

tää ryhmätunnin toiselle ryhmälle seuraavana aamuna. Vanha isonen lähtee

ryhmätunnin pitäjän mukaan ja on hänelle tukena sekä palautteen antajana.

Palaute on hyvä antaa heti tunnin pitämisen jälkeen henkilökohtaisesti.

3. Ryhmätunnit lauantaiaamuna. (45 min)

4. Lopuksi kokoonnutaan yhteen ja puretaan kokemuksia ryhmätuntien valmiste-

lemisesta ja vetämisestä.

41 Isosen tehtävät leirillä

Isoset jaetaan seitsemään ryhmään. Ryhmät kiertävät eri pisteitä tutustuen käy-

tännön tehtäviin. Tehtävistä liitteenä moniste, jonka pohjalta asiat käydään läpi.

Ryhmät on jaettu tehtävämonisteen mukaan, mutta päivystyksestä on erotettu li-

punnosto ja -lasku omaksi osioksi. Jokaisen isosen on hyvä päästä itse nosta-

maan, laskemaan ja viikkaamaan lippu. Hartaus ja iltaohjelma käsitellään samas-

sa ryhmässä. Kuusamon seurakunnalla on kaksi leirikeskusta käytössä ja niissä

isosen työtehtävät ovat hieman erilaiset, joten molemmat pitää huomioida asian

käsittelyssä. (Liite 11 ja liite 12)

7.8 Kotikirkko tutuksi ja isosen tehtävät messussa

Tavoitteena on tutustuttaa nuoret kotikirkkoon ja sen symboliikkaan. Kuusamon

seurakunnassa on käytössä messupalvelijat, jotka avustavat eri tehtävissä mes-

sussa. Konfirmaatiomessuissa nämä tehtävät hoitavat isoset. Silloin tällöin isosia

tarvitaan myös muissa messuissa.

1. Nimikierros.

2. Valokuvasuunnistus kirkossa. Ennakkoon otetuista kuvista valitaan etsittävät

kohteet, jotka nuoret hakevat pareittain tai yksitellen. Kun kohteet on löydetty,

ne käydään yksitellen läpi kertoen kaikille mitä ne ovat ja mitä ne tarkoittavat.

Tämän jälkeen voi kertoa muustakin kirkon symboliikasta. (30 min)

3. Tutustutaan isosen käytännön tehtäviin kirkossa. Harjoitellaan ristin ja kynttilöi-

den kantamista, tekstien lukemista mikrofoniin ja kolehdin kantamista. Lisäksi

tehtäviin kuuluu virsikirjojen ja käsiohjelmien jakaminen ovella. (50 min)

4. Tutustutaan kellotorniin, sakastiin ja kirkon alakertaan pienemmissä ryhmissä.

Sakastiin tutustumisen yhteydessä kerrotaan sakastirukouksesta ja siihen osal-

listumisesta ennen ja jälkeen messun. Alakerrassa katsotaan mistä ja miten

valitaan sopiva alba itselle ja rippikoululaisille. (30 min)

5. Iltahartaus. Jos jollakin ryhmällä on vielä iltahartaus toteuttamatta, niin he pitä-

vät sen tässä. Ellei ole, niin ohjaajat hoitavat.

42

8 ISOSKOULUTUKSEN PÄÄTÖS

Isoskoulutukset päättyvät toukokuussa kaikkien isosten yhteiseen yli yön kestä-

vään leiriin (liite 15), joka huipentuu uusien isosten tehtävään siunaamiseen kir-

kossa. Ykkös-, kakkos- ja kolmosvuoden isoset ovat kokoontuneet talvella pää-

sääntöisesti omissa ryhmissään ja nyt on aika tutustuttaa heidät toisiinsa. Isoset

on jaettu kesän leireille ennen tätä yhteistä leiriä ja tavoitteena on luoda yhteis-

henkeä leirien isosporukan kesken. Leiriavustajat kutsutaan osallistumaan leirille

ja he ovat siellä omissa rooleissaan. Leirin aikana on hyvä ottaa palautetta isos-

koulutuksesta. (Liite 16)

Isosten tehtävään siunaaminen

Tehtävään siunaamisen voi toteuttaa sunnuntain päämessussa tai iltapäivällä

nuorten messussa. Jos siunaaminen toteutetaan päämessussa, virsivalinnat pitää

miettiä kanttorin kanssa hyvissä ajoin. Isosten musikaalisuutta kannattaa hyödyn-

tää molemmissa vaihtoehdoissa. Tehtävään siunattavat isoset pukeutuvat albaan

ja kaikki isoset tulevat ristisaatossa kirkkoon. Isoset toimivat tekstinlukijoina, ko-

lehdinkantajina ja esirukousavustajina. Kirkkoherran kanssa on hyvä suunnitella

toteutusta. Isoset kutsuvat perheitä ja ystäviä osallistumaan messuun. Mikäli mah-

dollista, kutsukortit askarrellaan ja lähetetään etukäteen.

Messun jälkeen seurakuntatalolla tarjotaan kakkukahvit kutsutuille ja isosille. Kah-

vittelun jälkeen ykkösvuoden isoset saavat todistuksen isoskoulutuksesta. Valmis

malli todistukselle löytyy kirjasta Aarre isoskouluttajan opas. Kakkosvuoden isosille

jaetaan samassa yhteydessä NUISKU todistukset.

43

9 POHDINTA Valitsimme tämän aiheen opinnäytetyöksemme, koska huomasimme sille olevan

tarvetta. Olemme molemmat olleet mukana toteuttamassa isoskoulutusta Kuusa-

mon seurakunnassa ja esille tuli selkeä tarve saada kehitettyä ensimmäisen vuo-

den isoskoulutukseen opetussuunnitelma. Entistä ei ole ollut ja mielestämme on-

nistuimme kehittämään toimivan opetussuunnitelman ensimmäisen vuoden isos-

ten kouluttamista varten. Aikaisempina vuosina ongelmana on ollut työntekijöiden

vaihtuminen ja tämän suunnitelman mukaan koulutuskerran vetäminen onnistuu

uudeltakin työntekijältä helpommin. Sisältö jokaiseen koulutuskertaan on määritel-

ty opetussuunnitelmassa, jolloin käsitellyt ja tulevat aiheet ovat vetäjien tiedossa.

Tämän opinnäytetyön tekeminen on ollut haasteellista ja mielenkiintoista. Aihe on

tuttu ja opetussuunnitelmasta on konkreettista hyötyä omassa työssämme. Työtä

olemme tehneet koko ajan yhdessä ja näin ollen koko työssä näkyy molempien

käden jälki. Tuntisuunnitelmia tehdessä olemme pystyneet hyödyntämään meidän

molempien sekä kolmannen nuorisotyönohjaajan asiantuntemusta ja kokemusta.

Keskustelua ja ajatusten vaihtoa isoskoulutuksesta on käyty jatkuvasti. Opinnäyte-

työ prosessi kesti noin vuoden. Työn tekemistä on helpottanut se, että olemme

olleet samassa työpaikassa aika paljon ja loppu keväästä sekä nyt syksyllä olem-

me voineet käyttää myös työaikaa opetussuunnitelman tekemiseen.

Aikaisemmassa koulutuksessa nuoren kasvun ja kehityksen tukeminen on ollut

vähäistä ja nyt uudessa suunnitelmassa koko syyskausi keskittyy kasvua ja kehi-

tystä tukeviin aiheisiin. Isoskoulutukseen tuleva nuori on murrosiässä ja monien

muutosten keskellä hän etsii itseään ja paikkaansa yhteiskunnassa ja kaveripiiris-

sä. Seurakunta ja isoskoulutus voi olla yksi paikka missä nuori saa olla oma itsen-

sä ja aikuiset ihmiset ovat heitä varten. Luottamuksen synnyttyä vaikeita ja arkoja-

kin asioita voidaan käsitellä yhdessä. Nuorten hengelliset laulut, virret, hiljentymi-

nen ja hartaudet ovat oleellinen osa isoskoulutusta ja toivomme nuorien löytävän

niistä eväitä omaan hengelliseen kasvuun. Koulutuksen puitteissa nuoret osallistu-

vat monenlaisiin seurakunnan toimintoihin ja toivomme heidän löytävän oman

44 paikkansa seurakunnassa.

Isosille jaettaviin monisteisiin keräsimme keskeisimmät asiat ja monisteet kerätään

koulutuksen aikana jokaisen omaan kansioon, jota on helppo täydentää. Näin

isosille jää leirejä varten materiaalia käyttöön. Koulutuksen aikana ja myöhemmin-

kin on helppo palata aiheisiin ja kerrata niitä tarpeen vaatiessa.

Haasteellista on saada nuoret sitoutumaan koko talven mittaiseen koulutukseen.

Olemme rakentaneet monipuolisen ja mielenkiintoisen koulutuksen, jossa nuoret

pääsevät itse tekemään ja kokeilemaan asioita. Toivomme, että se auttaa nuoria

jaksamaan ja pysymään mukana. Koulutuksen alussa mukaan ilmoittautuneet

nuoret jaetaan kahteen ryhmään, jolloin pienemmässä ryhmässä voidaan huomi-

oida yksilö paremmin ja käyttää erilaisia opetusmenetelmiä. Tällä tavoin ryhmän

vetämiseen ei tarvita kaikkia työntekijöitä ja se helpottaa työn jakamista koko nuo-

risotyössä.

Kuluvana talvena opetussuunnitelmaa testataan ja sitä muokataan tarpeen vaati-

essa omalle ryhmälle sopivaksi. Kuusamon seurakunnalle jää muistitikulle tallen-

nettu opetussuunnitelma, johon muutokset on helppo toteuttaa ja tallentaa. Isos-

koulutuksessa mukana olevilta otetaan palaute keväällä ja sen voi ottaa huomioon

koulutusta kehitettäessä.

45

LÄHDELUETTELO Aalto, M. & Pikkarainen, J. 1994. R.Syke. Toimintakokemus-menetelmät. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Aaltonen, M., Ojanen, T., Vihunen, R. & Vilén, M. 2003. Nuoren Aika. 2., uudistettu painos. Porvoo: WSOY. Dunderfelt, T. 1996. Elämänkaaripsykologia. 1.-7. painos. Porvoo: WSOY. Engeström, Y. 1995. Kehittävä työntutkimus: Perusteita, tuloksia ja haasteita. Hel-sinki: Painatuskeskus Oy. Engeström, Y. 1996. Perustietoa opetuksesta. 10. painos. Helsinki: Oy Edita Ab. Engström, K., Pyysiäinen, M., Repo, H. & Ryhänen, T. 2002. Ohjaajan ripari. Van-taa: WSOY. Eronen, S., Kanninen, K., Katainen, S., Kauppinen, L., Lähdesmäki, M., Oksala, E. & Penttilä, M. 2001. Persoona Kehityspsykologia. Helsinki: Edita Oyj. Fredrikson, J. & Ihanus, J. 1996. 2. tarkistettu painos. Lukion psykologia 2. Jyväs-kylä: Kirjayhtymä Oy. Haahtela, H. & Myllykoski, M. 2006. Raamatun maailmaa valloittamassa. Helsinki: Kirjapaja Oy. Harjunpää, M., Paananen, T., Parviainen, J., & Saarainen, P. 1994. Elämän siiville isoskouluttajan käsikirja. Helsinki: Kirjapaja. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2005. 11. painos. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Hyppönen, M. & Linnossuo, O. 2006. Intohimosalaatti leikkejä ja muita toiminnalli-sia menetelmiä. Helsinki: LK-kirjat/Lasten Keskus. Järviö, E., Kinnula, A., Lankinen, K. & Sarajärvi, M. 2006. Jumalan silmissä ihme. Puhetta seksuaalisuudesta, ruumiillisuudesta ja sukupuolisuudesta.. Helsinki: Aids-tukikeskus. Kauppila, R., A. 2003. Opi ja opeta tehokkaasti. Jyväskylä: PS-kustannus. Kiilunen, K., Rantavuori, M. & Salo, K. 2002. Isosen käsikirja. Helsinki: Kirjapaja Oy. Koivula, K.1993. Tuttavaksi tulemme. Ryhmän ohjaajan käsikirja. Forssa: Forssan

46 Kirjapaino Oy. Köykkä, A. 2007. Körmykirja. Helsinki: LK-kirjat/Lasten Keskus. Laakso, M. & Nyman, P. 2000. Nuoren seurakunnan veisukirja 7. laitos. 3. painos. Helsinki: Nuorten Keskus ry, Lasten Keskus Oy. Lahdes, E. 1997. Peruskoulun uusi didaktiikka. Keuruu: Otava. Luukkonen, L. 1997. Lapsen kehitys. Teoksessa L. Luukkonen (toim.) Nollasta neljääntoista. Käsikirja seurakuntien lapsi- ja varhaisnuorisotyöhön. Helsinki: LK-KIRJAT/Lasten Keskus. Niemelä, K. 2002. Hyvä rippikoulu. Rippikoulun laatu ja vaikuttavuus. Jyväskylä: Kirkon tutkimuskeskus. Sarja A, Nro 79,2002. Niemistö, R. 2004. Aikuinen nuorten ryhmänohjaajana. Teoksessa H. Aaltonen, L. Pruuki, P. Saarainen & T. Pohjalainen-Vinko (toim.) Rippikoulun käsikirja. Helsinki: Kirjapaja Oy. Nurmi, J-E. 2001. Nuoruusiän kehitys: etsintää, valintoja ja noidankehiä. Teokses-sa P. Lyytinen, M. Korkiakangas & H. Lyytinen (toim.) Näkökulmia kehityspsykolo-giaan. 1.-5. painos. Porvoo: WSOY. Paananen, T. & Tuominen, H. 2002. Aarre isoskouluttajan opas. Helsinki: LK-kirjat/Lasten Keskus. Porkka, J. 2004. On kunnia olla isonen. Helsinki: Kirkkohallituksen julkaisuja 2004:10. Kirkkohallitus/Kasvatus ja nuorisotyö. Pruuki, H. 2007. Helmijuttu – Kirkon tyttökirja kouluttajan materiaali. www-dokumentti. Saatavissa: www.nuortenkeskus.fi/sivu.php?artikkeli_id=2443. Luettu 27.8.2007. Pruuki, H. & Pruuki, L. 2002. Löytöretki rippikoulun ohjaajien opas. Jyväskylä: LK-kirjat/Lasten Keskus. Puffet, M. & Rottler, S., W. 2000. Jäänmurtaja. Hämeenlinna: Päivä Osakeyhtiö. Repo, H. & Engström, K. 2004. Isosen ripari. Porvoo: WSOY. Rippikouluopas. 2001. Kirkkohallitus/Toiminnallinen osasto. Helsinki: Kirkkohalli-tuksen monistamo. Rippikouluopas III. 2004. Kirkkohallitus/Toiminnallinen osasto. Helsinki: Kirkkohalli-tuksen monistamo. Romppainen, P. 1992. Idusta isoksi. Helsinki: KARAS-SANA.

47

Sundblom, M. 2006. Helmijuttu Kirkon tyttökirja. Helsinki: LK-kirjat/Lasten Keskus. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja. 2. painos. 1987. Helsinki: Kirkon keskusrahasto/Kirjapaja. SVTL uutiset 2. 2007. Rippikoulu ja kerhot pitävät pintansa. Tamm, M. 1988. Lasten ja nuorten uskonnollinen maailma. Helsinki: Lasten Kes-kus. Tamminen, K. & Vesa, L. 1982. Miten opetan uskontoa. Saarijärvi: Kirjapaja. Tilkkutäkki kitara, tähdet ja taivas. 2005. Warner Music Finland. Toivainen, P. 2005. Timantti Varhaisnuoriso- ja nuorisotyön käsikirja 2000-luvulle. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Tokkari, S. & Paananen, T. 1999. Nuorten ihmissuhdetaitojen kurssi NUISKU Kurssin ohjaajan käsikirja. Nuorten Keskus ry. Tuominen, H. 2005. Elän ja hengitän – nuoren spiritualiteetti. Teoksessa T. Paa-nanen & H. Tuominen (toim.) Nuorisotyön käsikirja. Helsinki: Kirjapaja Oy. Vuorinen, I. 1997. Tuhat tapaa opettaa. 4. painos. Naantali: Suomen Morenoinsti-tuutin julkaisusarja nro 1. Resurssi. Vuorinen, R. 1998. Minän synty ja kehitys. 2. uudistettu painos. Porvoo: WSOY.

PALAUTE JA ODOTUKSET LIITE 1

Rippikoulusi aika ja paikka:

Millainen oli rippikoulusi ilmapiiri?

Mikä on jäänyt erityisen hyvänä mieleen?

Mikä on jäänyt harmittamaan?

Mitä haluaisit sanoa omista isosistasi?

Halusin tulla isoskoulutukseen, koska…

Odotan isoskoulutukselta…

Näissä asioissa haluaisin kehittyä…

Palaute rippikouluni ohjaajista (pappi, nuorisotyönohjaaja, kanttori, diakoni,

leiriavustaja, lähetyssihteeri, emäntä ja isäntä)

SEURAKUNTAAN LIITTYVÄT SANAT LIITE 2

KIRKKO KANTTORI

SUNTIO MESSU

VESPER LAUDES

URUT AMBO

KASTEMALJA EHTOOLLINEN

RIPPI RUKOUS

VIRSI RAAMATTU

PÄIVÄKERHO RIPPIKOULU

LÄHETYSTYÖ PIISPA

KIRKKOHERRA HIIPPAKUNTA

HAUTAUSMAA KAPPELI

KAPPALAINEN EVANKELIUMI

RISTISAATTO HAUTAJAISET

HÄÄT KASTE

KUMMI ALTTARI

ÖYLÄTTI KALKKI

ALBA STOLA

KASUKKA SAKASTI

LEHTERI LEHTORI

MINÄ JA SEURAKUNTA LIITE 3

Etsi Raamatustasi Ap.t. 2:42. Millaista elämä oli alkuseurakunnassa?

Mihin seurakunnan toimintaan olet osallistunut?

Miksi osallistuit kyseisiin tilaisuuksiin?

Mitä tilaisuuksista jäi mieleen?

Minkälaisista seurakunnan tapahtumista tai toiminnasta olet kuullut?

Mihin haluaisit osallistua?

Millainen mielikuva sinulla on kristityistä tai uskovaisista ihmisistä?

Mitä seurakunta sinulle merkitsee?

Leiriohjelma syksylle LIITE 4 Perjantai 16.00 Lähtö seurakuntatalon parkkipaikalta Soivioon 16.30 Majoittuminen sekä säännöt 17.00 Päivällinen 18.00 Improvisaatioharjoitukset 20.00 Iltapala + saunat 22.30 Iltahartaus. 23.00 Hiljaisuus Lauantai 8.00 Herätys ja aamupala 9.00 Aamuhartaus 9.15 Raamattu * Teorian kertaus * Näytelmät Vanhasta Testamentista 11.00 Lounas 12.00 Raamattu.

* Näytelmien purkua 13.00 Raamattu * Uuden Testamentin lehtijutut 14.00 Päiväkahvi 15.00 Raamattu * Lehtijuttujen purkua 16.00 Ulkoilua 17.00 Päivällinen 18.00 Saunat 20.00 Iltapala 21.00 Iltaohjelma 22.30 Iltahartaus 23.30 Hiljaisuus

Sunnuntai 7.30 Herätys ja aamupala Pakkausta ja siivousta omaan tahtiin sekä ryhmittäin 9.00 Linja-auto tulee hakemaan kirkolle 9.45 Kirkkoon 11.30 Kotiin Sunnuntaipäivän voi toteuttaa myös niin, että pidetään leirikeskuksessa leirijuma-lanpalvelus, jolloin aamun aikataulua voidaan myöhentää. Jos leirijumalanpalvelus toteutetaan, siihen pitää varata lauantaille yhteistä suunnitteluaikaa.

HARTAUDEN VALMISTELEMINEN LIITE 5

Aamuhartaus on hyvä olla päivän teemaan johdatteleva. Sen ei tarvitse olla

kovin pitkä. Iltahartaus on rauhoittava päätös päivälle. Hartaus voidaan to-

teuttaa monella tavalla. Perushartauteen kuuluvat seuraavat osat:

• Yhteislaulua tai rauhoittava musiikki

• Raamatuntekstejä/ muita tekstejä

• Isä meidän rukous tai muu rukous

• Herran siunaus

• Loppulaulu

Voit myös miettiä erilaisia toteutustapoja ja muotoja hartaudelle. Hartauden

teema voi liittyä päivän tapahtumiin/ teemaan, mutta voit toki valita aiheen

myös itse.

Kun vastaat hartaushetkestä, muista seuraavat asiat:

Aloita hartauden valmistelu ajoissa

Järjestele hartaustila etukäteen. Varmista, että kaikille on paikka, lau-

lukirjat paikalla, kynttilät valmiina, kitara viritetty, tulitikut saatavilla

jne.

Valitse laulut ja muu musiikki etukäteen

Jos käytät nauhureita tai projektoreita varmista, että tekniikka on kun-

nossa ja että osaat käyttää laitteita.

Ja erityisesti muista

PYYDÄ NEUVOA OHJAAJILTA, JOS ETEESI TULEE ONGELMA!!!!!!

LEIKIN OHJAAMINEN LIITE 6

Isosena pääset ohjaamaan monenlaisia leikkejä. Leikin tavoitteena on vapaut-

taa, virkistää, vahvistaa ryhmähenkeä, opettaa, tutustuttaa toisiin, luoda ilma-

piiriä ja poistaa jännitteitä. Leikin valinnassa on hyvä ottaa huomioon mihin sillä

pyritään.

Leikittäjän muistilista:

• Tutustu leikkiin hyvin etukäteen.

• Opettele leikin ohjaamista ja ohjeiden antamista.

• Varmista leikin ja leikkipaikan turvallisuus.

• Selitä säännöt selkeästi.

• Sinä olet leikin johtaja.

• Keskeytä leikki, jos se ei toimi.

• Lopeta leikki oikeaan aikaan.

• Ole itse innostunut leikistä.

Leikin ohjaamista voit oppia vain harjoittelemalla ja seuraamalla muiden oh-

jaamista. Palautteen saaminen ja vastaanottaminen on tärkeä osa oppimista.

(Paananen & Tuominen 2002, 72.) Leikin on tarkoitus olla hauska kokemus, jo-

ten siihen ei voi ketään pakottaa. Muista olla oikeudenmukainen leikkijöitä koh-

taan ja huomioi myös arat ja hiljaiset.

ASKARTELUN OHJAUS LEIREILLÄ LIITE 7

Ennakkovalmistelut

� Valmistele tila valmiiksi ja suojaa pöydät liinoilla

� Varmista, että kaikki tarvikkeet ovat paikalla

� Järjestä paikka kaikille ryhmäläisille

� Askartelumalli voi olla esillä

� Katso valmiiksi töille kuivumispaikka ja suojaa se

Ohjaaminen

� Anna lapsille selkeät ohjeet työstä

� Valvo työskentelyä

� Auta ja opasta

� Ota kaikki tasapuolisesti huomioon

� Rohkaise lasta ja nuorta luovuuteen

� Anna positiivista palautetta työstä

� Valvo maalien ja liimojen käyttöä

� Älä anna lasten käyttää yksin kuumia välineitä (liimapistoolia yms.)

� Huolehdi, että työhön tulee tekijän nimi

� Laita työt tarvittaessa kuivumaan

Lopputyöt

� Siivoa lopuksi paikat (roskat roskikseen)

� Tarkista, että pensselit yms. on pesty ja ovat kuivamassa

� Järjestä ja kerää loput askartelutarvikkeet paikoilleen

� Pyyhi pöydät ja järjestä tila entiselleen

Leiriohjelma keväälle LIITE 8

Perjantai 16.00 Lähtö seurakuntatalon parkkipaikalta Soivioon 16.30 Majoittuminen 17.00 Päivällinen 18.00 Säännöt ja turvallisuusohjeet 18.30 Ryhmä dynamiikka 19.15 Ryhmätuntien valmistelemista vanhan isosen johdolla 20.00 Iltapala 21.00 Iltaohjelma 22.30 Iltahartaus 23.00 Hiljaisuus Lauantai 8.00 Herätys ja aamupala 9.00 Aamuhartaus 9.15 Ryhmätunti 10.00 Ryhmätuntien purku 11.00 Lounas 12.00 Käytännön tehtävät leirillä 14.00 Päiväkahvi 15.00 Käytännön tehtävät jatkuvat 16.00 Ulkoilua 17.00 Päivällinen 18.00 Saunat 20.00 Iltapala 21.00 Iltaohjelma 22.30 Iltahartaus 23.30 Hiljaisuus

Sunnuntai 7.30 Herätys ja aamupala Pakkausta ja siivousta omaan tahtiin sekä ryhmittäin 9.00 Linja-auto tulee hakemaan kirkolle 9.45 Kirkkoon 11.30 Kotiin

RYHMÄDYNAMIIKKA LIITE 9

Pienryhmässä asioiden oppiminen ja kokeminen voi olla tehokkaampaa kuin tun-

tioppimisessa. Nuori saa ja uskaltaa sanoa mielipiteensä helpommin pienessä

ryhmässä ja hän tulee kuulluksi. Isonen huolehtii, että ryhmä työskentelee ja

kaikki pääsevät mukaan keskusteluihin sekä rohkaisee ryhmäläisiä pohtimaan

itse asioita. Isonen ei anna valmiita vastauksia, vaan yhdessä miettimällä hae-

taan niitä. (Romppainen 1992, 59-60.)

Isosen tehtävä on olla oman ryhmänsä ohjaaja ja innostaja, joka on ryhmäänsä

varten. Hänen on tultava toimeen kaikkien ryhmäläisten kanssa. Ryhmän yh-

teishengen syntyminen vaatii ponnistelua. Perusedellytyksenä on turvallisuus.

(Repo & Engström 2004, 20-21.)

Ryhmän vaiheet

• Alkuvaiheessa ryhmän jäsenet ovat irrallaan toisistaan ja etsivät roole-

jaan. Tässä vaiheessa ryhmän tehtävänä on tutustua toisiinsa.

• Kuohuntavaiheessa ryhmässä saattaa esiintyä ristiriitoja ja ryhmän jä-

senet tarkkailevat toisiaan.

• Asettumisvaiheessa ryhmäläiset haluavat toimia yhdessä.

• Toimintavaiheessa ryhmä toimii hyvin.

• Lopetusvaiheessa ryhmäläiset jakavat tunteitaan ja luopuvat ryhmästä.

(Repo & Engström 2004, 21.)

RYHMÄTUNNIT LIITE 10

Isonen ei ole ainoa, jota ryhmässä toimiminen jännittää. Epävarmuus voi näkyä

levottomuutena, häiriköintinä tai puhumattomuutena. Ensimmäisen kokoontumi-

sen ”ongelmat” johtuvat harvoin isosesta. Isonen ei ole epäonnistunut, vaikka

ryhmä ei keskustelisikaan vilkkaasti. Valitse ryhmällesi rauhallinen kokoontu-

mispaikka ja poista häiriötekijät. Asettukaa niin, että kaikki näkevät toistensa

kasvot. Tutustu ryhmäläisiisi myös vapaa-ajalla. Tuo ongelmatilanteet esille

isospalaverissa. (Kiilunen, Rantavuori & Salo 2002, 50-51.)

Valmistautuminen ryhmätuntiin

Kuusamon seurakunnassa ryhmätunnit vaihtelevat ohjaajien ja ryhmien mukaan.

Seuraavana muutamia ohjeita, joiden mukaan useimmat ryhmätunnit käydään

läpi.

• Ryhmätunti käydään kokonaisuudessaan läpi yhdessä isosten kanssa hy-

vissä ajoin ennen varsinaista tunnin pitämistä ohjaajan tai leiriavustajan

johdolla.

• Kirjaa itsellesi ylös keskusteluaiheita ja kysymyksiä jo valmiiden lisäksi,

jotta voit käyttää niitä omassa ryhmässäsi.

• Kerää kaikki materiaali ja tarvikkeet valmiiksi ajoissa.

• Ryhmätunti kestää 45 min., ellei toisin mainita. On tärkeää pitää ryhmä

koolla koko ajan, jotta toiset ryhmät saisivat työskennellä rauhassa.

• Ryhmätunnin lopuksi siivoa ryhmäsi kanssa jäljet ja palauta kaikki käyt-

tämänne tarvikkeet ja materiaalit niiden omille paikoilleen.

• Jos tunnilla on tehty jokin työ, vie se sille osoitettuun paikkaan.

LEIRIN KÄYTÄNNÖN TOIMET SOIVIOSSA LIITE 11/1

PÄIVYSTYS

• Leirin herättäminen rauhallisesti ja miellyttävästi • Lipunnosto ja –lasku • Kuuluttaa keskusradiosta tarvittaessa • Huolehtii, että kaikki tulevat ajoissa paikalle • Päiväohjelman tekeminen jo edellisenä iltana • Huolehtii tarvittavan materiaalin ja apuvälineet oppitunneille

KEITTIÖ

• Huolehdi, että kaikilla on keittiökengät jalassa ja kädet pestyinä • Isonen huolehtii ryhmän kanssa päivän tiskit iltapalaa lukuun ottamatta • Tiskaukseen kuuluu astioiden huuhtelu koreihin, niiden laittaminen ko-

neeseen, kuivaus pesun jälkeen ja astioiden laittaminen oikeille paikoille • Jokaisen ruokailun jälkeen pyyhitään pöydät ja lakaistaan ruokalan lattia • Iltapalalla isonen ottaa ruoat esille sekä laittaa ne pois ja pyyhkii pöydät

SIIVOUS

• Siivousryhmän tulee huolehtia, että kaikki yleiset tilat ovat siistissä kunnossa

• Lakaistaan yhteisten tilojen lattiat ja tyhjennetään roskikset • Vessojen roskikset tyhjennetään ja huolehditaan uudet pussit tilalle • Lisätään vessoihin ja käsienpesupaikalle papereita tarvittaessa

KIOSKI

• Määrätyillä tauoilla pidetään kioski auki yhdessä toisen isosen tai lei-riavustajan kanssa

• Ole tarkka hinnoista ja vastarahasta • Älä myy velaksi kenellekään • Tee puutelistaa vähäksi menneistä tuotteista

SAUNA LIITE 11/2

• Puulaatikko täytetään ja laitetaan tuli kiukaan alle n. 1½ h ennen saunaan menoa

• Ennen ensimmäisiä saunojia lakaise puunroskat saunasta • Mikäli uidaan, huolehditaan jalkojenpesuvati saunan portaille • Puita käydään lisäämässä säännöllisesti myös saunomisen aikana • Saunomisen jälkeen huuhdellaan ja lastalla kuivataan pesuhuoneen lattia • Kuivaa myös eteisen lattia lastalla • Huolehdi kaikki saunalle jääneet tavarat omistajille • Vie roskat roskikseen lopuksi kaikista saunan tiloista

HARTAUS

• Valitse päivän aiheeseen sopiva hartausteksti ja rukous sekä musiikki • Huomaa, että aamuhartaus täytyy valmistaa jo edellisenä päivänä • Ota ryhmäläisiä mukaan toteutukseen • Huolehdi kynttilät ja tila muutenkin hartauskuntoon

ILTAOHJELMA

• Huolehdi, että ohjelmaa aletaan valmistella ajoissa • Iltaohjelma ei ole pelkkää sketsiä • Kerää ohjelma paperille järjestykseen ja toimi illan juontajana • Huolehdi, että kaikki ohjelmassa tarvittavat tarvikkeet ovat paikalla • Iltaohjelman jälkeen tavarat ja roolivaatteet laitetaan paikoilleen

LEIRIN KÄYTÄNNÖN TOIMET KÄYLÄSSÄ LIITE 12/1 PÄIVYSTYS

• Leirin herättäminen rauhallisesti ja miellyttävästi • Lipunnosto ja –lasku • Huolehtii, että kaikki tulevat ajoissa paikalle • Päiväohjelman tekeminen jo edellisenä iltana • Huolehtii tarvittavan materiaalin ja apuvälineet oppitunneille

KEITTIÖ

• Jokaisen ruokailun jälkeen pyyhitään pöydät ja lakaistaan ruokalan lattia • Iltapalalla isonen ottaa ruoat esille sekä laittaa ne pois. Ryhmän kanssa

pyyhitään pöydät ja lakaistaan lattia • Iltapalan jälkeen valmistakaa tila iltaohjelmaa varten ryhmän kanssa ja

järjestäkää tila aamukuntoon ohjelman jälkeen SIIVOUS

• Siivousryhmän tulee huolehtia, että kaikki yleiset tilat ovat siistissä kunnossa

• Lakaistaan yhteisten tilojen lattiat ja tyhjennetään roskikset • Vessojen roskikset tyhjennetään ja huolehditaan uudet pussit tilalle • Lisätään vessoihin ja käsienpesupaikalle papereita tarvittaessa

KIOSKI

• Määrätyillä tauoilla pidetään kioski auki yhdessä toisen isosen tai lei-riavustajan kanssa

• Ole tarkka hinnoista ja vastarahasta • Älä myy velaksi kenellekään • Tee puutelistaa vähäksi menneistä tuotteista

HARTAUS

• Valitse päivän aiheeseen sopiva hartausteksti ja rukous sekä musiikki • Huomaa, että aamuhartaus täytyy valmistaa jo edellisenä päivänä • Ota ryhmäläisiä mukaan toteutukseen • Huolehdi kynttilät ja tila muutenkin hartauskuntoon

SAUNA LIITE 12/2

• Laita sauna lämpiämään n. tuntia ennen saunomista • Laita matot pukuhuoneen lattialle • Saunomisen jälkeen huuhdellaan ja lastalla kuivataan pesuhuoneen lattia • Nosta matot pukuhuoneesta kuivumaan saunomisen jälkeen • Huolehdi kaikki saunalle jääneet tavarat omistajille • Vie roskat roskikseen lopuksi kaikista saunan tiloista • Tarkista, että kiuas on sammunut saunomisen päätyttyä

ILTAOHJELMA

• Huolehdi, että ohjelmaa aletaan valmistella ajoissa • Iltaohjelma ei ole pelkkää sketsiä • Kerää ohjelma paperille järjestykseen ja toimi illan juontajana • Huolehdi, että kaikki ohjelmassa tarvittavat tarvikkeet ovat paikalla • Iltaohjelman jälkeen tavarat ja roolivaatteet laitetaan paikoilleen

KESKUSTELU JA KUUNTELEMINEN LIITE 13

1. Varaa keskustelulle riittävästi aikaa ja huolehdi, että paikka on rauhalli-

nen. Kiireen tuntu vaikuttaa vuorovaikutus tilanteeseen.

2. Kysele tarkentavia kysymyksiä. Mitä tarkoitit…? Tarkoititko, että…?

Ymmärsinkö oikein…? Tuntuuko, että…?

3. Hiljaiset hetket kuuluvat vuorovaikutukseen. Kuuntelijana on tärkeä olla

läsnä tilanteessa ja istua vieressä vaikka hiljaa. Koskettaminen voi jos-

kus auttaa, mutta siinä pitää olla hienotunteinen.

4. Katsomalla silmiin viestität puhujalle, että todella kuuntelet ja keskityt

häneen.

5. Ole aito ja uskalla näyttää omat tunteesi. Älä teeskentele.

AVOIMUUS JA AITO KIINNOSTUS TOISESTA OVAT

KUUNTELEMISESSA KAIKKEIN TÄRKEINTÄ.

(Paananen & Tuominen 2002, 81)

TUNNETILAKORTIT LIITE 14

ALISTUNUT ANTEEKSIANTAVA

ARKA AVUTON

KAIPAAVA JÄNNITTYNYT

KATEELLINEN EPÄVARMA

EPÄTIETOINEN MASENTUNUT

HALUKAS HALVEKSIVA

MURHEELLIEN HERMOSTUNUT

IHASTUNUT MUSTASUKKAINEN

ILOINEN ODOTTAVA

ONNELLINEN INNOSTUNUT

PELOKAS PETTYNYT

POHTIVA TYYTYVÄINEN

VIHAINEN VAPAA

RAUHALLINEN RAKASTAVA

ROHKEA SAAMATON

SURULLINEN TORJUVA

YSTÄVÄLLINEN ÄIDILLINEN

VIRKEÄ SÄIKÄHTYNYT

(Terveys ry 1994. Liiteosassa)

KAIKKIEN ISOSTEN LEIRI LIITE 15

Lauantai

10.00 Lähtö seurakuntatalon parkkipaikalta

11.00 Lounas

12.00 Isospaidan painaminen

14.00 Päiväkahvi

15.00 Isoset tekevät leireittäin oman esittäytymisen esim. laulu, runo, näytelmä

16.00 Ulkoilua

17.00 Päivällinen

18.00 Saunat

20.00 Iltapala

21.00 Iltaohjelma. Ryhmät esittävät tuotoksensa sekä yhteistä laulua.

22.30 Iltahartaus

23.30 Hiljaisuus

Sunnuntai

07.00 Herätys ja aamupala

Pakkausta ja siivousta omaan tahtiin sekä ryhmittäin

08.30 Linja-auto tulee hakemaan kirkolle

09.00 Kirkossa uudet isoset hakevat sopivat albat päällensä

09.30 Yhteiskuva kaikista isosista

10.00 Messu

11.30 Kirkkokahvit ja todistusten jako seurakuntatalolla

13.00 Kotiin

PALAUTE ISOSKOULUTUKSESTA LIITE 16

Mitä sait koulutuksesta omaa kasvua ja kehitystä ajatellen?

Mistä aiheista oli hyötyä tulevaa työtä ajatellen?

Mikä oli mielestäsi turhaa?

Mitä olisi pitänyt olla enemmän?

Tässä kehityin/sain varmuutta…

Palautteesi ohjaajille…

Mitä mieltä olit opetustavoista?

Miten jaksoit osallistua koulutukseen?

Oletko valmis isonen?

Mitä muuta haluat sanoa?