TEKNILLINEN TIEDEKUNTA

KANDIDAATINTYÖN OTSIKKO

Työn tekijä

KONETEKNIIKAN TUTKINTO-OHJELMA

Kandidaatintyö 2016

TIIVISTELMÄ

Kandidaatintyön otsikko

Tekijän Etunimi Sukunimi

Oulun yliopisto, Konetekniikan tutkinto-ohjelma

Kandidaatintyö 2016, xx s. + yy liitettä

Työn ohjaaja(t) yliopistolla:

Tiivistelmä on suppea (noin 200 - 400 sanan pituinen) esitys, jossa kootaan työn

tavoitteet, suoritus ja tulokset. Se kirjoitetaan selväsanaisesti, lyhyin lauserakentein.

Sanamäärä voi olla myös alle 200, jos tiivistelmässä on kerrottu kaikki oleellinen

vähemmällä sanamäärällä. Tiivistelmän tulee olla itsenäinen teksti, eikä siinä saa viitata

varsinaiseen työhön eikä lähteisiin. Toisaalta tiivistelmään ei saa kirjoittaa mitään

sellaista, mitä ei ole esitetty työn varsinaisessa tekstiosassa.

Tiivistelmää laadittaessa tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:

- työn tavoitteet ja ongelman asettelu,

- mitä työssä pyritään selvittämään,

- käytetyt tutkimusmenetelmät ja metodit,

- tärkeimmät tulokset sekä,

- tulosten käyttö, hyödyntäminen ja tulosten yleistettävyys.

Asiasanat: xxxxxxxx, xxxxxxxx, xxxxxxxx

(Kirjoita 3–5 työn keskeisintä sisältöä kuvaavaa sanaa. Voit valita asiasanat YSA:sta

eli Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta, jota voi selailla kirjastoissa.). Poista tämä

kursivoitu kappale!!!

ABSTRACT

Title of the bachelor’s thesis

Author’s First name Family name

University of Oulu, Degree Programme of Mechanical Engineering

Bacherlor’s thesis 2016, xx p. + y Appendixes

Supervisor(s) at the university:

Abstract is a compact (200 – 400 words) presentation where the aims, methods and

results of the thesis are described. The language should be clear and concise. The word

amount is not strict if all important things are abstracted in less than 200 words. The

abstract must be an independent text and it should not include any citings to the actual

thesis or the reference therein. On the other hand, the abstract must not contain any

information which has not been discussed in the actual thesis.

Discuss the following matters in your abstract:

- aims and goals of your thesis and the research question,

- what it is you are trying to find out in your thesis,

- your research methods,

- your most important findings, and

- how the results are to be used, their applicability and generalizability.

Keywords: xxxxxxxx, xxxxxxxx, xxxxxxxx

ALKUSANAT

Alkusanojen tarkoitus on määritellä lyhyesti työn päätarkoitus. Työn ajanjakso

kirjoitetaan myös. Kannattaa kuitenkin välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä

johdantokappaleen kanssa. Alkusanoissa kirjoitetaan sellaista tietoa, joka ei sovi

luontevasti muualle raporttiin. Kerrotaan esimerkiksi valvojan ja ohjaajan osuudet

työstä sekä kerrotaan, mitä ulkopuolista apua (esim. neuvoja ja apurahoja) kirjoittaja on

saanut. Tapana on myös osoittaa kiitokset työn ohjaajalle, tarkastajalle sekä muille

työhön merkittävästi vaikuttaneille henkilöille. Myös perhettä ja ystäviä voi muistaa.

Alkusanojen loppuun työn tekijä merkitsee paikan ja päiväyksen sekä kirjoittaa

nimensä.

Tämä Oulun yliopiston diplomityöohje on kirjoitettu MS Word 2007 -ohjelmalla

kaikkia ohjeessa mainittuja asetuksia ja kirjoitussääntöjä käyttäen. Diplomityön tekijä

voi käyttää ohjetta sellaisenaan oman diplomityönsä mallipohjana (templaattina)

tallentamalla pohjan ensin itselle ja sitten korvaamalla suoraan ohjeen tekstin omalla

tekstillään.

Oulu, pp.kk.vvvv

Työn tekijä<- Pyyhi pois ja kirjoita nimesi.Työn tekijä

SISÄLLYSLUETTELO

(Päivitä sisällysluettelo seuraavasti: Vie kursori luettelon päälle ja paina hiiren oikeanpuoleista näppäintä ja valitse esiin tulevasta valikosta Päivitä kenttä -vaihtoehto. Valitse vielä, päivitätkö vain sivunumerot vai koko luettelon. Sisällysluetteloon päivittyvät kaikki ne otsikot ja otsikoiden sivunumerot, jotka olet luonut käyttäen otsikkotyyliä. Huomioi, että tiivistelmä, abstract, alkusanat, sisällysluettelo ja merkinnät ja lyhenne osiot merkataan ilman sivunumeroita) Poista tämä kursivoitu tekstikappae!!!

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

ALKUSANAT

SISÄLLYSLUETTELO

MERKINNÄT JA LYHENTEET

1 TYÖN RAKENNE JA SISÄLTÖ.......................................................................................

1.1 Johdanto........................................................................................................................

1.2 Kirjallisuuskatsaus........................................................................................................

1.3 Tutkimuksen suorittaminen..........................................................................................

1.4 Tulosten tarkastelu, johtopäätökset ja suositukset ......................................................

1.5 Yhteenveto....................................................................................................................

1.6 Lähdeluettelo................................................................................................................

1.7 Kandidaatintyön liitteet..............................................................................................

2 TEKSTIVIITTTAUKSET ................................................................................................

2.1 Esimerkkejä tekstiviittauksista...................................................................................

3 ULKOASU .......................................................................................................................

3.1 Pääotsikko..................................................................................................................

3.2 Alaotsikko..................................................................................................................

3.2.1 Alaotsikon alaotsikko........................................................................................

3.3 Sivunumerointi...........................................................................................................

3.4 Kielellinen näkemys...................................................................................................

3.5 Kaavojen merkintä.....................................................................................................

3.6 Kuvien ja taulukoiden esittäminen.............................................................................

4 KANDIDAATINTYÖN VAIHEEET (YLEISOHJEET).................................................

4.1 Kandidaatintyön aloitus..............................................................................................

4.2 Kandidaatintyön ohjaus..............................................................................................

4.3 Kypsyysnäyte.............................................................................................................

4.4 Kandidaatintyön arvostelu ja hyväksyminen.............................................................

4.5 Urkund-analyysi.........................................................................................................

4.7 Kandidaatintyön julkisuus ja arkistointi.....................................................................

5 TEKNIIKAN KANDIDAATIN TUTKINTO...................................................................

MERKINNÄT JA LYHENTEET

A poikkipinta-ala

D halkaisija

F voima

l pituus

M massa

P paine

T lämpötila

V tilavuus

α viskositeettikerroin

γ kinemaattinen viskositeetti

λ aallon pituus

ρ tiheys

Merkinnät ja lyhenteet esitetään aakkosjärjestyksessä. Tarvittaessa luettelossa selitetään

ensin matemaattiset ja muut merkit sekä sen jälkeen kirjaintunnukset siten, että

latinalaiset, kreikkalaiset ja muut merkit esitetään kukin omana ryhmänään. Pienet

kirjaimet tulevat vastaavien isojen kirjaimien jälkeen. Merkinnän tai lyhenteen

esiintyessä tekstissä ensimmäisen kerran se on selitettävä ja avattava. Merkinnät- ja

lyhenneluetteloon saa rivien vaihtoon pienemmän välin muuttamalla space after 0 pt.

Lyhenteet eivät saa hankaloittaa lukemista ja lyhennettä tulee käyttää useammin kuin

kaksi kertaa. Lyhennettä tulee taivuttaa lisäämällä loppuun sijamuodon pääte, paitsi

mittayksiköiden tunnuksien loppuun ei tarvitse sijamuodon päätettä liittää. (Nykänen

2002, s. 141: 144)

Tätä kappaletta ei tarvita, mikäli työssä käytetään vain muutamaa merkintää tai

lyhennettä.

7

1 TYÖN RAKENNE JA SISÄLTÖ

1.1 Johdanto

Johdannossa esitellään työn aihe ja kerrotaan myös se, miksi aihe on valittu. Lisäksi

esitellään työn tavoite ja työn rajaus. Johdanto vastaa kysymyksiin mitä tutkitaan, miksi

tutkitaan, miten tutkitaan ja mitä tuloksia odotetaan. Luvun tavoitteena on herättää

lukijan mielenkiinto!

Johdannossa voidaan esitellä myös aiempia aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Samalla

perustellaan, miksi työssä esiteltävä uusi tutkimus on tarpeen. Aiheen esittelyn ja

tutkimustehtävän kuvailun jälkeen selostetaan yleisesti niitä keinoja, joilla tutkimus-

ongelma pyritään ratkaisemaan. Usein johdannossa esitellään tärkeimmät käytettävät

käsitteet.

1.2 Kirjallisuuskatsaus

Kirjallisuuskatsaus on todella tärkeä osa opinnäytetyöstä. Lukijalle esitetään riittävän

perusteellisesti työn teoreettinen pohja, mutta kuitenkin on varottava teoreettisen osan

muodostumista liian laajaksi.

Kirjallisuuskatsauksen tehtyään työn tekijällä on vahva teoreettinen tausta työn

suorittamiseen. Kirjallisuuden avulla selvitetään työn aihealueen vallitseva

kehitystilanne ja sijoitetaan oma tutkimus oikeaan kohtaan tieteen kentällä.

1.3 Tutkimuksen suorittaminen

Tutkimuksen suorittaminen voidaan jakaa kolmeen alaosaan:

- aineiston kokoaminen,

- tutkimusmenetelmien soveltaminen ja

- tulokset.

Työn kirjallisuuskatsauksella ja tutkimuksen suorittamisosiolla on aina oltava yhteys

toisiinsa. Opinnäytetyöstä riippuen tässä osassa voidaan tarkastella esim.

8laboratoriokokeita, simulointeja, matemaattista mallinnusta tai projektin vaihtoehtoisia

toteutusratkaisuja.

Tutkimusaineistoa, -menetelmiä ja -järjestelyitä kuvataan niin tarkasti, että toinen

saman alan tutkija voi toistaa tehdyt kokeet. Jos työssä käytetään laajasti tunnettuja

yleisiä menetelmiä, riittää vain suppeahko kuvaus tai jopa maininta. Kuvauksessa

voidaan esittää työstä riippuen mm. tarkka laitteistokuvaus, koejärjestelyt, analyysit ja

muut toimenpiteet ennen ja jälkeen koeajoa/testiä/mallinnusta.

Tutkimustulokset myös esitetään tässä osiossa ilman kommentteja. Tulosten esittelyssä

hyödynnetään taulukoita sekä graafisia esityksiä. Jos saatuja tuloksia on kovin paljon ja

ne ovat liian pitkiä taulukoitavaksi tai listattavaksi tekstiin, ne tulee sijoittaa liitteeksi.

1.4 Tulosten tarkastelu, johtopäätökset ja suositukset

Tulosten tarkastelussa pohditaan saatujen tulosten luotettavuutta. Tuloksia verrataan

aiemmin saatuihin tuloksiin ja mahdollisille eroille pyritään löytämään selityksiä. Myös

tulosten merkitystä arvioidaan.

Johtopäätökset syntyvät koetuloksista ja niiden yhteys konkreettisiin tutkimustuloksiin

tulee merkitä selvästi. Yleensä tähän osioon viitataan muissa myöhemmin

toteutettavissa tutkimuksissa.

Suositukset perustuvat johtopäätöksiin ja ne ovat esimerkiksi uusia ideoita ja

parannusehdotuksia tiettyyn tuotteeseen, yritykseen, toimialaan, tai tarkasteltuun

tutkimusongelmaan.

1.5 Yhteenveto

Kandidaatintyön yhteenvedossa selostetaan kertauksenomaisesti työn kokonaisuus

alkaen työn aiheesta ja päättyen tehtyihin loppupäätelmiin. Yhteenvedossa voidaan

pohtia työhön liittyneitä ongelmia sekä hahmotella jatkoa aiheen käsittelylle.

Yhteenvedossa ei viitata enää lähteisiin.

9

Yhteenveto on eri asia kuin tiivistelmä. Tiivistelmä kirjoitetaan lukijalle, joka ei

välttämättä lue koko työtä, mutta yhteenveto kirjoitetaan kertaukseksi sellaiselle, joka

on jo lukenut työn tekstiosan. Työn kirjoittajan tulee muistaa, että usein työstä luetaan

vain tiivistelmä ja yhteenveto!

1.6 Lähdeluettelo

Lähdeluettelo on viimeinen osa opinnäytetyössä ennen liitteitä. Lähdeviittaus on

kaksiosainen ja se koostuu tekstiin kirjoitettavasta tekstiviitteestä ja loppuun

lähdeluetteloon kirjoitettavasta tarkasta lähdeviitteestä.

Lähdeluetteloon kootaan kaikki ne julkaisut, joihin tekstissä viitataan ja kaikkiin lähde-

luettelossa mainittuihin lähteisiin tulee viitata tekstissä ainakin kerran. Lähdeluettelosta

lukijan on saatava kaikki tarvittavat tiedot julkaisun löytämiseksi. Esimerkiksi kaikki

julkaisun kirjoittajien nimet (vaikka niitä olisi kuinka monta) merkitään lähdeluetteloon.

Lähteiden merkitsemisessä tärkeintä on kirjoittaa lähdeluettelo yhtenäisesti.

Ohjeena viittauksien tekemisessä käytetään koko ajan päivittyvää Bournemouth

Universityn laatimaa BU Guide to Citation and Referencing in the Harvard Style -

opasta (eli Nimi-vuosi -järjestelmää). Harvard lähdeviittaustyyliä käytetään

kansainvälisesti paljon tieteellisissä teksteissä.

Viittaustavat vaihtelevat julkaisutyypin mukaan. Tekijä voi joutua viittaamaan kirjaan,

lehtiartikkeliin, standardiin, patenttiin, säädöstekstiin, karttaan, sähköiseen julkaisuun

sekä ns. julkaisemattomiin lähteisiin, kuten esim. sähköpostiviestiin. Viitteet kirjoitetaan

lähdeluetteloon aakkosjärjestyksessä. Lähdeluetteloon painoksen numeroa ei tarvitse

esittää, jos painoksia on vain yksi (ensimmäinen painos).

Monesti julkaisusta puuttuu toimittajan nimi, mikäli teos on useamman tekijän yhteinen

tai se on toimitettu jonkin instanssin toimesta (esim. OYY, Oulun yliopisto, tms.).

Tällöin voidaan käyttää termiä ”Tuntematon (eng. Anon.)” tai julkaisijaa (OYY 2014)

(ks. s. 13). Seuraavaksi esitellään, mitä tietoja ja missä järjestyksessä yleisimmistä

lähdetyypeistä tulee esittää.

10Kirjat

Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Teoksen nimi. Painos (jos

useita). Julkaisupaikka: Julkaisija, (kokonaissivumäärä) s. ISBN-numero

Nykänen, O., 2002. Toimivaa tekstiä – Opas tekniikasta kirjoittaville. Helsinki:

Tekniikan Akateemisten Liitto TEK, 212 s. ISBN 952-5005-64-X

Etunimien alkukirjainten jälkeen tulee merkitä pisteet. Mikäli kirjan otsikko on

kaksiosainen (eli eri riveillä), käytetään rivien erottamiseen ajatusviivaa yllä olevan

esimerkin mukaan.

- Useampia tekijöitä:

Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., Sukunimi, ETUNIMIEN

ALKUKIRJAIMET. & Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi.

Teoksen nimi. Painos (jos useita). Julkaisupaikka: Julkaisija, (kokonaissivumäärä) s.

ISBN-numero

Hirsjärvi S., Remes P. & Sajavaara P., 2007. Tutki ja kirjoita. 13 painos. Helsinki:

Kustannusosakeyhtiö Tammi, 448 s. ISBN 978-951-26-5635-6

- Toimitettu teos:

Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET. (toim.), julkaisuvuosi. Teoksen nimi.

Painos (jos useita). Julkaisupaikka: Julkaisija, (kokonaissivumäärä) s. ISBN-numero

Paukkeri A., Pongrácz E. & Ylä-Mella J. (toim.), 2009. Energy research at the

University of Oulu, Proceedings of the EnePro conference. Oulu: University of Oulu,

144 s. ISBN 978-951-42-9154-8

ISBN (International Standard Book Number)-koodi voidaan lisätä loppuun

helpottamaan lähteen paikallistamista.

Kirjaan viitatessa kirjan kokonaissivumäärä tulee laittaa lähdeviittaukseen, kun taas

tekstiviittaukseen tulisi merkitä ne sivunumerot, joista viittaukset on otettu.

11Kokoomateosten osat

Kokoomateos on esimerkiksi kirja, artikkeli tai konferenssijulkaisu, joka koostuu eri

kirjoittajien kirjoittamista osioista. Tällöin kirjoitetaan ensin vain sen osan nimi, josta

viitattu tieto löytyy ja sen perään kirjoitetaan ”Teoksessa:”, jonka perään kirjoitetaan

koko teoksen tiedot. Alla on esimerkki kokoomateoksen viittauksesta lähdeluettelossa.

Osan tekijän sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Osan nimi.

Teoksessa: teoksen toimittajan Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET. (toim.)

Teoksen nimi. Painos (jos useita). Julkaisupaikka: Julkaisija, S. (sivunumerot joilla

osateos esiintyy). ISBN-numero

Narasimhan T. N., 2009. Hydrological Cycle and Water Budgets. Teoksessa: Likens G.

E. (toim.) Encyclopedia of Inland Waters - River Ecosystem ecology. New York: The

Institute of Ecosystem Studies, s. 16-22. ISBN 978-0-12-370626-3

Sarjajulkaisu (mm. yliopistojen/ yritysten sarjajulkaisut, raporttisarjat)

ISSN (International Standard Serial Number)-tunnus löytyy esimerkiksi yrityksien

sarjajulkaisuista, vuosikertomuksista, raporttisarjoista ja muista lehdistä, mutta sitä ei

yleensä kirjoiteta enää lähdeluetteloon. Seuraavaksi esitellään esimerkki tapauksen

lähdeviittaus ohjeet:

Sarjatoimittajan Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Teoksen

nimi, volyymin numero (osan numero). Julkaisupaikka: Julkaisija, sarjajulkaisija (esim.

Acta), (kokonaissivumäärä) s.

Alla oleva esimerkki sarjajulkaisusta on myös kirja, minkä takia loppuun laitetaan ISBN

-tunnus. ISSN -koodia ei merkitä.

Basile A., 2013. Handbook of membrane reactors, Volume 1: Fundamental materials

science, design and optimisation, Woodhead publishing series in energy, number 55.

United Kingdom: Woodhead Publishing Limited, 663 s. ISBN 978-0-85709-414-8

Lehtiartikkeli

12Lehtiartikkeleihin tai muihin kausijulkaisuihin viitatessa tulee perustietojen lisäksi

kiinnittää huomio lehden vuosikertaan eli volyymiin sekä numeroon. Lähdeluetteloon

merkitään:

Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Artikkelin nimi. Lehden

nimi, Vuosikerran (Vol) numero (osan numero), sivunumerot (joilla artikkeli esiintyy).

Elsner, J., 2008. Hurricanes and Climate Change. Bulletin of the American

Meteorological Society, 89 (5), s. 677-679.

Sähköinen julkaisu

Erilaiset sähköiset lähdeviittaukset noudattavat hieman toisistaan poikkeavia

viittausmalleja. Sähköiset julkaisut noudattavat kuitenkin peruspiirteittäin

viittausmalleja sen mukaan onko kyseessä esimerkiksi kokoomateos,

konferenssijulkaisu vai lehti. Erityispiirteitä verkkojulkaisun lähdeviittauksessa ovat

seuraavat kohdat:

- viitteeseen merkitään sähköisen julkaisun esitysmuoto esimerkiksi

[verkkodokumentti] (www-sivuille ja verkossa jaettaville erillistiedostoille),

[verkkolehti], [levyke] tai [sähköposti] ja

- [viitattu päivämäärä] ja ”saatavissa: verkosivu”, tulee merkitä mikäli verkossa

oleva tiedosto on herkkä muutoksiin, mutta esimerkiksi nettikirjoihin sitä ei

yleensä merkitä (Nykänen 2002, s. 100; Bournemouth University).

Viittaus päivämäärästä nähdään, milloin kyseinen julkaisu on löytynyt verkosta.

Sähköisestä julkaisusta kannattaa ottaa itselle kopio siltä varalta, että se häviää verkosta.

Sähköiseen julkaisuun viittaamisesta voi lukea ohjeita myös kansallisesta lähde- ja

tekstiviitteitä koskevasta ohje standardista SFS 5989:2012, joka perustuu

kansainväliseen standardiin ISO 690: 2010.

Internetsivu

Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET., julkaisuvuosi. Pääsivun otsikko,

alasivun otsikko [verkkodokumentti]. Julkaisupaikka: Julkaisija (tieto voi löytyä mm.

13Yhteystiedot, Contact us, yms. kohdasta) Saatavissa: internet-osoite (hyperlinkki pois)

[viitattu].

Alla olevissa esimerkeissä tekstin kirjoittajat eivät ole tunnettuja, joten

lähdeviittaaminen hieman poikkeaa yllä olevasta esimerkistä. Myös OYY -lähteen

julkaisuvuosi on tuntematon, minkä takia laitetaan vuodeksi viittausvuosi (eli kuluva

vuosi).

Oulun yliopisto, 2014. Urkund, Opiskelija [verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopisto.

Saatavissa: http://www.oulu.fi/urkund/opiskelija [viitattu 9.7.2014].

OYY, 2014. Plagiointi ja lunttaaminen, Opiskelun etiikka [verkkodokumentti]. Oulu:

OYY. Saatavissa: http://www.oyy.fi/opiskelijalle/opiskelijana-yliopistolla/plagiointi-ja-

lunttaaminen/ [viitattu 9.7.2014].

Netissä oleva raportti

Kirjoittaja, julkaisuvuosi. Raportin otsikko [verkkodokumentti]. Julkaisupaikka:

Julkaisija. Raportin numero (jos löytyy). Saatavissa: verkkosivu [viitattu].

(kokonaissivumäärä) s.

Bournemouth University, 2013. BU Guide to Citation and Referencing in the Harvard

Style [verkkodokumentti]. Bournemouth: Bournemouth University. Saatavissa:

http://www.bournemouth.ac.uk/library/local-assets/how-to/docs/citing-references.pdf

[viitattu 19.8.2014]. 13 s.

Kosonen K, 2006. Diplomityöohje [verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopisto. 47 s.

Netissä oleva toimitettu teos

Teoksen toimittajan Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIMET. (toim.), vuosi.

Teoksen nimi [verkkodokumentti]. Julkaisupaikka: Julkaisija. Saatavissa: verkkosivu

[viitattu]. (kokonaissivumäärä) s.

Klöve B. & Vahala R. (toim.), 2014. Suomen vesiohjelma – Kansallisaarteesta elämän

lähteeksi [verkkodokumentti]. Saatavissa: http://www.mmm.fi/attachments/vesivarat/

5wpnZ2sbT/Suomen_vesiohjelma_www.pdf [viitattu 18.8.2014]. 36 s.

14Edellisissä viittauksessa ei ole julkaisija selkeästi tiedossa, joten se ja julkaisupaikka

voidaan jättää pois lähdeviittauksesta.

Sähköposti

Lähettäjän Sukunimi, ETUNIMIEN ALKUKIRJAIN., vuosi. Viestin otsikko

[yksityinen sähköpostiviesti]. Vastaanottaja: Nimi. Lähetetty xx.xx.xxxx klo. xx.xx

(GMT +0200)

Standardi

Standardin tunnus -numero, julkaisuvuosi. Standardin nimi. Painos (jos useampi).

Julkaisupaikka: Julkaisija, kokonaissivumäärä + liitteiden sivumäärä s.

SFS-ISO 14001, 2004. Ympäristöjärjestelmät, vaatimukset ja opastusta niiden

soveltamisesta. Suomen standardoimisliitto SFS: 81+ 50 s.

1.7 Kandidaatintyön liitteet

Kandidaatintyöhön voidaan liittää liitteiksi sellaista aineistoa, jota ei haluta tai voida

sijoittaa varsinaiseen tekstiosaan. Yleensä liitteiksi lisätään sellaisia taustatietoja, jotka

voivat auttaa työn lukemisessa ja ovat tarpeen asian ymmärtämiseksi (esim.

ohjelmalistaukset), tai sellaista aineistoa, joka ei mahdu tekstisivuille (esim. suuret

taulukot tai kuviot). Myös sellainen taulukko tai kuva, johon viitataan useammassa eri

luvussa, on hyvä sijoittaa liitteeseen.

Jokaiseen liitteeseen tulee viitata ainakin kerran työn tekstiosassa. Liitteet numeroidaan

siinä järjestyksessä, miten niihin on viitattu tekstissä. Toisaalta liitteiden tulee olla

ymmärrettävissä sellaisinaan; jokainen liite otsikoidaan ja jos liitteessä on kuvia tai

taulukoita, otsikoidaan nekin tavalliseen tapaan.

Liitekappaleen otsikoksi valitaan sisällysluetteloon joko LIITE tai LIITTEET sen

mukaan, onko liitteitä yksi vai useampia. Sisällysluetteloon ei merkitä liitteen

sivunumeroita. Liitteen nimet kirjoitetaan otsikon perään. Liitteet numeroidaan erikseen

juoksevasti eli tekstin sivunumerointi ei jatku liitteissä. Jos liitteessä on useampia

15sivuja, ne numeroidaan erikseen sivun yläkulmaan (manuaalisesti) seuraavasti: LIITE 1

(1), LIITE 1 (2) jne.

16

2 TEKSTIVIITTAUKSET

Oulun yliopisto on ottanut käyttöönsä Urkund –plagioinnin estojärjestelmän, jonka

avulla tarkastetaan, ettei tekstiä ole lainattu ilman tarpeellisia lähdeviittauksia (OYY

2014). Plagioiminen on tieteellinen rikos ja voi johtaa työn hylkäämiseen tai jopa

vakavampiin seuraamuksiin, joten jos on lähdeviittauksiin liittyviä epävarmuuksia,

kannattaa kysyä neuvoa työn ohjaajilta tai yliopiston opettajilta.

Pääsääntönä on, että kaikkeen tekstiin, joka ei ole ko. työn tekijän itsensä tuottamaa, on

viitattava, joten tekstiin kirjoitetaan tekstiviite aina, kun esitetty tieto on peräisin jostain

lähteestä. Kuitenkaan itsestäänselvyydet tai yleisesti tunnetut asiat eivät kaipaa viitettä.

Kandidaatintöissä käytetään tekstiviitteessä tekijän nimi, julkaisuvuosi ja sivunumero –

järjestystä. Tekstiviitteeseen merkitään tekijöiden sukunimet, jos heitä on maksimissaan

kaksi (esim. Möttönen ja Matikainen 2014). Kolmen tai useamman julkaisun

kirjoittajista merkitään ensimmäisen kirjoittajan nimi sekä lisämerkintänä ”et al.”.

Suomenkielisissä teoksissa voidaan käyttää myös ”ym.” tai ”ja muut” (esim. Hirsjärvi

ym. 2007). Etunimiä tai niiden lyhenteitä ei merkitä tekstiviitteeseen.

Jos sama tekijä (tai tekijät) ovat julkaisseet samana vuonna useita teoksia, merkitään

eroavuuden aikaansaamiseksi vuosilukujen jälkeen aakkonen pienellä kirjoitettuna

esimerkiksi (Vuorinen 1990a). Jos lähdejulkaisun tekijää ei tunneta, käytetään

tekstiviitteessä teoksen nimeä tai nettisivun haltijaa kuten (Oulun yliopisto). Mikäli

viittaus kohdistuu useampaan lähteeseen, erotetaan nämä toisistaan puolipisteellä,

esimerkiksi (Niskanen 1983; Outinen & Salmi 2004).

Tekstiviitteet on merkittävä niin selvästi, että lukija erottaa kirjoittajan oman ja lainatun

tekstin toisistaan. Viittaukset on pystyttävä todistamaan eli tämän vuoksi on viitattava

työn tekijän tuntemiin lähteisiin. Tekijän tulisi pyrkiä käyttämään aina alkuperäistä

lähdettä, eikä sellaista teosta, jotka toistavat tai kommentoivat alkuperäistä kirjoittajaa.

Jos kuitenkin käytetään ns. toissijaisia lähteitä, tulee alkuperäinen lähde merkitä

lähdeluetteloon ja tekstiviitteeseen merkitä molemmat lähteet (ks. Esimerkkejä

tekstiviittauksista s. 18).

17Tekstiviite sijoitetaan tavallisimmin kaarisuluissa tekstikohtaan, joka liittyy lähteeseen.

Jos lähde liittyy vain yhteen virkkeeseen, viite sijoitetaan ennen virkkeen lopettavaa

pistettä (Hirsjärvi ym. 2007, s. 338). Jos lähde liittyy useampaan virkkeeseen tai

esimerkiksi koko kappaleeseen, viite sijoitetaan viimeisen lauseen jälkeen. Esimerkin

tavoin lähde kirjoitetaan pisteen jälkeen. (Kosonen 2006, s. 21) Tekstin luettavuuden ja

sujuvuuden kannalta on suositeltavaa käyttää erilaisia lainaustapoja.

2.1 Esimerkkejä tekstiviittauksista

Viitattaessa kirjaan tulee tekijän ja vuosiluvun lisäksi merkitä sivu tai sivut, joihin

viitataan. Jos viittaus kohdistuu sivua pitempään jaksoon, ilmoitetaan kaikki tarvittavat

sivut tai esim. luvun numero. Tästä voidaan poiketa silloin, kun kirjoittaja viittaa koko

teokseen. Samaa viittaamiskäytäntöä sovelletaan myös kokoelmateoksissa, konferenssi-

julkaisuissa sekä muissa opinnäytetöissä (lisensiaatintutkimus ja tohtorin väitöskirja).

Esimerkiksi:

Plagiointi on tieteellinen tai taiteellinen varkaus, jossa toisen ideoita, tutkimustuloksia tai

sananmuotoja esitetään omana tuotoksena (Hirsjärvi ym. 2007, s. 118).

Hirsjärven et al. (2007, s. 118) mukaan terveellä järjellä tulee miettiä mikä on samalla alalla

työskentelevien yleistietoa, jossa ei tarvitse lähdettä mainita ja mikä on erityistietoa, joka tulee

lähteellä merkitä. Esimerkiksi jos tieto toistuu ilman viitteitä useassa lähteessä, voidaan sitä

pitää yleistietona.

Jos työssä käytetään sekundäärilähdettä, sen tulee ilmetä myös lähdeviitteestä.

Seuraavissa esimerkeissä alkuperäislähteenä on Beckhamin raportti vuodelta 1993,

mutta kirjoittajan käyttämä lähde on siihen viittaava Milhousen artikkeli vuodelta 1995.

Tällöin merkitään Nykäsen (2002, s. 84) mukaan seuraavasti:

Lopullinen läpimurto oli Beckhamin (1993) tutkimus, jossa eristeen rikkipitoisuuden ja liitoksen

häiriöalttiuden yhteys onnistuttiin ensimmäistä kertaa osoittamaan käytännön kokein (ks.

Milhouse 1995, s. 16).

tai:

18Lopullinen läpimurto oli tutkimus, jossa eristeen rikkipitoisuuden ja liitoksen häiriöalttiuden

yhteys onnistuttiin ensimmäistä kertaa osoittamaan käytännön kokein (Beckham 1993,

Milhousen 1995, s. 16 mukaan).

Tutkimustyön luonteeseen kuuluu, että tekijä kommentoi tekstissään käyttämäänsä

lähdettä. Tällöin on rajattava hyvin selvästi, mikä on lainattua ja mikä puolestaan

kirjoittajan omaa tekstiä, esim. seuraavasti:

Nykäsen (2002, s. 123) mukaan valokuvien käyttö dokumenteissa on tullut tavallisemmaksi

skannereiden ja digitalikameroiden myötä. Työn tekijän näkemys on, että...

Lehtiartikkeliin ja sähköiseen julkaisuun viitataan kuten kirjaankin, joten viitattaessa

merkitään näkyviin tekijä(t), vuosiluku ja mahdollisesti sivunumero. Esimerkiksi

Tislauskolonnin säätöjärjestelmän suunnittelu on Rembergin (1994, s. 212) mukaan

suunnittelijan näkökulmasta katsottuna usein monimutkainen ongelma, ja yleiskuvan

muodostaminen asiasta voi olla vaikeaa.

19

3 ULKOASU

Kandidaatintyö kirjoitetaan rivinvälillä 1,5. Kirjasintyyppi on esim. Times New Roman.

Normaalitekstissä kirjasinkoko on 12 tai vastaava. Marginaaleina käytetään paperin

vasemmalla reunalla 4,0 cm ja oikealla 2,0 cm. Ylä- ja alamarginaaleina tulee olla

2,0 cm. Kaikkien otsikoiden riviväli on 1,0, otsikot lihavoidaan. Pääotsikon koko on 16,

alaotsikot ovat kokoa 14 ja alaotsikon alaotsikot kokoa 12.

Kappaleenvaihdossa jätetään yksi tyhjä rivi kappaleiden väliin ja rivit tasataan

molemmin puolin. Vältä kappaleiden jakautumista sivunvaihdossa siten, että vain pari

riviä jää toiselle sivulle.

Tekstiä voidaan elävöittää ja havainnollistaa käyttämällä lihavointia (bold), kursiivia

(italic), petiittiä (kirjasinkoko 10), tiheää rivinväliä (esim. suorissa lainauksissa), jne. Jos tekstiä

halutaan havainnollistaa, on sitä käytettävä johdonmukaisesti, muttei liikaa.

Alleviivauksia tulee kuitenkin välttää.

3.1 Pääotsikko

Otsikon pitää kuvata sen jakson keskeisin sisältö, jota se otsikoi. Otsikon on syytä olla

lyhyt ja napakka. Otsikossa riviväli on 1, vaikka tekstiosuuden riviväli on 1,5.

Otsikoiden tulee olla keskenään samanmuotoisia ja tasoltaan toisiaan vastaavia (kaikki

esim. virkkeitä kuten Miten mielipideteksti kirjoitetaan? ja Miksi olla aktiivinen?).

Tekstiosuuden kappaleet kirjoitetaan Normaali –tyylillä ja pääotsikko tulee

OTSIKKO 1 (fonttikoko 16) –tyylillä. Otsikot muotoilevat oikeat rivivaihdot sekä

otsikon ylä- että alapuolelle tässä mallipohjassa. Mikäli et käytä tätä dokumenttia

pohjana, huomioi itse oikeat rivinvaihtovälit otsikon ylä- ja alapuolelle.

Uusi pääotsikko aloitetaan aina omalta sivulta. Lukujen jaksottelussa tulee muistaa, että

jaksotuksen täytyy olla sisällöllisesti looginen ja selkeä. Liian lyhyiksi pätkiksi tekstiä ei

kannata pilkkoa; itsenäisen luvun tulee olla vähintään puolen sivun pituinen.

Pääotsikoita ei kuitenkaan saa olla liian montaa (9-10 on monesti jo liikaa), vaan tällöin

käytetään alaotsikoita ja teksti jaotellaan suurempiin kokonaisuuksiin.

203.2 Alaotsikko

Tekstissä käytetään pääotsikon lisäksi kaksi- ja kolmeportaista alaotsikointia, kuten

esim. 2.1 ja 2.1.1. Yli kolmeportaista otsikointia ei suositella ja alalukuja tulisi olla

vähintään kaksi pääotsikon alla. Jos asiaa riittäisi vain yhteen alalukuun, tai se sopii

yhteen kokonaisuuteen, kannattaa koko asia sisällyttää pääotsikon alle.

Edellisen kappaleen lopuksi vaihdetaan rivi ja valitaan tyyliksi Otsikko 2 (fonttikoko

14), joka muotoilee oikeat rivinvaihdot. Alaotsikko aloitetaan isolla kirjaimella.

3.2.1 Alaotsikon alaotsikko

Alaluvun alalukuja tulee olla vähintään kaksi, muuten alaluvun alaluku on tarpeeton.

Edellisen kappaleen lopuksi vaihdetaan rivi ja tyyliksi valitaan Otsikko 3 (fonttikoko

12). Ala-alaotsikko aloitetaan isolla kirjaimella alaotsikon tapaan.

3.3 Sivunumerointi

Työn sivunumerointi aloitetaan kansilehden jälkeen toiselta sivulta nimiölehdeltä, jonka

sivunumeroksi tulee näin 1. Sivunumerointi merkitään kuitenkin näkyviin vasta

johdannossa, jonka numeroksi voi tulla esimerkiksi 10. Sivunumero merkitään oikeaan

yläkulmaan. Tässä diplomityöpohjassa sivunumerointi on asetettu alkamaan

automaattisesti johdannosta.

3.4 Kielellinen näkemys

Kandidaatintyö kirjoitetaan hyvällä suomen kielellä kielioppisääntöjen mukaan. Työstä

tulee luettavampi, jos kirjoittaja pitää mielessä lauseiden ja virkkeiden käytännön

hallintakeinot (Nykänen 2002, s. 132):

- tärkeät asiat sijoitetaan päälauseeseen ja lisätiedot sivulauseeseen,

- virke tulee rakentaa niin, että ajatus etenee lukijan kannalta tutusta uuteen,

- käytetään vaihtelevaa virkepituutta, mutta vältetään ylipitkiä virkkeitä,

- kytketään asiat toisiinsa havainnollisilla sidesanoilla, kuten esimerkiksi: siksi,

kuitenkin, lisäksi, mutta, sillä, kun taas, että, jotta, jne.,

21- tarkistetaan, että määreiden ja pronominien viittaukset kohdistuvat oikein,

- lauserakenteissa käytetään välimerkkejä ja

- vältetään käyttämästä sanoja johtuen, koskien, liittyen ja olettaen.

Työssä voidaan harkinnalla käyttää luettelointia (ranskalaisia viiroja, numeroituja

luetteloita jne.) Ranskalaisia viivoja käytettäessä kaikkien osioiden tulee olla

samanmuotoisia. Ne voivat olla tyyliltään esimerkiksi kokonaisia lauseita, jolloin osion

ensimmäinen kirjain on iso kirjain ja lause päättyy pisteeseen tai osio muodostuu

yksittäisistä sanoista, jolloin kunkin sanan ensimmäinen kirjain on pieni ja sana päättyy

pilkkuun, paitsi kyseisen luettelon viimeinen sana, joka päättyy aina pisteeseen. Vältä

pitkiä luetteloita tai luetteloiden sijoittamista peräkkäin, jotta tekstin luettavuus ei kärsi.

Pitkän luettelon voi myös sijoittaa loppuun omaksi liitteekseen.

Kandidaatintyössä noudatetaan yhdyssanojen kirjoitussääntöjä. Yksinkertaisin tapaus on

silloin, kun molemmat sanat ovat substantiiveja (esim. kiltahuone, diplomityöpaikka).

Jos sanan alkuosa on genetiivimuodossa, tulee kiinnittää huomio sanan merkitykseen.

(esim. työntekijä vs. työn tekijä). Jälkimmäinen tarkoittaa jonkun tietyn työn tekemistä.

Tavallisimmin sanojen kirjoittaminen yhteen antaa ilmaisulle yleisemmän tai

abstraktimman merkityksen kuin erikseen kirjoittaminen. Myös määreen lisääminen

koemielessä sanojen väliin voi paljastaa, onko kyseessä sanaliitto vai yhdyssana (esim.

tehokas työntekijä vs. työn tehokas tekijä).

Joissakin tapauksissa yhdyssanat liitetään toisiinsa yhdysmerkin avulla. Tällaisia

tilanteita ovat esim. silloin, kun sanojen välissä on sama vokaali (esim. ajo-oikeus, ala-

aste) tai jos yhdyssanan jompikumpi osa on erisnimi, numero, luku, lyhenne,

erikoismerkki, sanaliitto tms. (esim. Kiina-ilmiö, 2000-luku, ADSL-yhteys, ß-säteily,

Lasertec 40 SI -työstökone). (Nykänen 2002, s. 148.). Kirjoittajan tulee myös tunnistaa

yhdysviivan ja ajatusviivan ero: yhdysviiva merkitään kiinteästi yhdyssanan osien väliin

edellä kuvatulla tavalla – ajatusviiva erottaa nimensä mukaisesti tekstissä kuvattuja

asioita ja sen molemmille puolille merkitään välilyönti.

Asioista ja ilmiöistä puhuttaessa pyritään aina käyttämään aktiivimuotoja,

henkilötekijän osalta käytetään kuitenkin aina passiivia. Tekstin aikamuodot ovat

vapaasti valittavana, mutta niiden käytön tulee olla johdonmukaista ja

kielioppisääntöjen mukaista.

223.5 Kaavojen merkintä

Kaikkia laskutoimituksia ei yleensä tarvitse esittää, mutta tekstistä on kuitenkin käytävä

riittävän selvästi ilmi, miten laskut on suoritettu (malliesimerkit). Tulosten tarkkuutta on

arvioitava.

1Tieteessä ja tekniikassa käytetään suureyhtälöitä, joissa kirjaintunnukset tarkoittavat

suureita, tai lukuarvoyhtälöitä. Suure on lukuarvon ja käytetyn mittayksikön tulo.

Mittayksikkö erotetaan aina välilyönnillä sitä edeltävästä lukuarvosta kuitenkin niin,

että lukuarvo ja yksikkö ovat samalla rivillä (esim. 1 m ja 5 oC, mutta kuitenkin 5o).

Suureyhtälöiden käyttöä suositellaan, koska suureyhtälöt eivät riipu mittayksiköiden

valinnasta kuten lukuarvoyhtälöt. Suureilla lasketaan algebran sääntöjen mukaisesti ja

niiden tunnukset ovat yleensä yksikirjaimisia.

Matemaattiset muuttujat ja suureiden tunnukset kursivoidaan eli kirjoitetaan

vinokirjaimin esimerkiksi m, k jne. Vektoreita, tai matriiseja ei kursivoida, vaan

lihavoidaan. Yleensä vektorin tunnukseksi valitaan pieni kirjain esimerkiksi v ja

matriisin isokirjain esimerkiksi A, K jne. Numeroita, yksikköjen tunnuksia, tunnettujen

funktioiden nimiä ja matemaattisten vakioiden tunnuksia ei kursivoida. Kreikkalaisia

kirjaimia ei myöskään kursivoida.

Tyyliä Alatunniste (fonttikoko 12) käytetään kaavan kirjoittamisessa. Se sisentää

kaavan 2,5 cm:n kohdalle. Symbolilista syvennetään samalle kohdalle (käsin).

Symbolilista kirjoitetaan tyylillä Default-tyylillä, joka ei tee automaattista rivinvaihtoa

loppuun.

Jokaisen yhtälön tulee olla täydellisen lauseen osa. Yhtälön ylä- ja alapuolelle jätetään

tyhjä rivi ja yhtälöt numeroidaan juoksevasti läpi koko tekstin. Numero sijoitetaan sivun

oikeaan reunaan kaarisulkuihin. Tekstissä yhtälöihin viitataan kaarisuluissa olevan

numeron avulla.

Esimerkiksi: Robotin liikettä on tarkasteltu yhtälössä (1) esitetyn dynamiikan peruslain

(alla muuttujien esittely käyttämällä luetteloa)

R = maG, (1)

23missä R on ulkoisten voimien resultanttivektori [N],

m on robotin varren massa [kg],aG on varren massakeskiön kiihtyvyysvektori [m/s2],

ja yhtälössä (2) esitetyn yleistetyn Eulerin liikeyhtälön avulla (alla muuttujien esittely

käyttämällä sanallista esittelytapaa)

MQω + JQω + JωxQ, (2)

missä käytetty MQ tarkoittaa voimien momenttivektoria pisteen Q suhteen [Nm], vastaavasti JQ on varren hitausmomenttimatriisi pisteen Q suhteen [kgm2] ja muuttujalla ω merkitään varren kulmanopeusvektoria [rad/s].

Suureen selite merkitään symbolilistaan ”on” sanalla, kun taas vakio merkitään ”=”

merkillä. Yhtälöissä tulee välttää x -kirjaimen käyttöä kertomerkin tilalla. Mikäli yhtälö

ei mahdu yhdelle riville, tulee yhtälön rivinvaihto tehdä heti ”=” merkin jälkeen. Jos

tämä ei ole mahdollista, tehdään katkaisu välimerkin jälkeen.

Jokainen yhtälössä esiintyvä symboli on selitettävä, kun se esiintyy ensimmäisen kerran.

Lisäksi kaikki symbolit esitellään Merkinnät ja lyhenteet -kappaleessa mikäli

symboleita on paljon.

3.6 Kuvien ja taulukoiden esittäminen

Kuvat ja taulukot auttavat tiedon esittämisessä ja havainnollistamisessa. Laadittaessa

kuva- ja taulukkotekstejä tulee huomioida, että ne kuvaavat kuvaa niin hyvin, että kuva

on ymmärrettävissä tekstistä irrotettunakin (Nykänen 2002, s. 122). Kuvat ja taulukot

numeroidaan. Kuva- ja taulukkotekstin loppuun merkitään piste. Kuvateksti sijoitetaan

kuvan alapuolelle vasempaan reunaan tasattuna ja taulukon teksti taulukon yläpuolelle

vasempaan reunaan tasattuna.

Kuviin ja taulukoihin tulee olla aina tekstissä viittaus, esim. kuvassa X, taulukossa 1

tai (Kuva X). Kuvatekstin tyyli on Otsikko 5 (fonttikoko 12) ja taulukkotekstin

Otsikko 6 (fonttikoko 12).

24

Kuva 1. Aasialainen kaupunki.

Taulukon tulisi olla koko sivun levyinen (ks. Taulukko 1). Poikittaisia kuvia tulee

välttää tai sitten ne tulee asettaa yksin omalle sivulle. Kuvan ja taulukon yläpuolelle ei

tule yhtään ylimääräistä riviä, mutta niiden jälkeen jätetään yksi tyhjä rivi.

Taulukko 1. Herkkyysanalyysi.

Zzzzzzzz Yyyyyy Xxxxxx

Työssä suositellaan esitettäväksi vain tekijän itse laatimia kuvia ja taulukoita. Oulun

yliopiston opinnäytetöissä noudatetaan tekijänoikeuslain 1 § ohjeita:

”Tekijänoikeudenalaista aineistoa ei saa käyttää opinnäytteessä ilman lupaa”. Muiden

tekemiin kuviin, piirroksiin, karttoihin ja taulukoihin täytyy hankkia kirjallinen

julkaisulupa niiden alkuperäisiltä oikeuden omistajilta, mutta jos kuvaa on muokattu

esimerkiksi piirretty itse uudelleen, tulee kuvatekstiin kirjoittaa sulkuihin mukaillen

(eng. retell) ja kuvan lähde, eikä lupaa välttämättä tarvitse kysyä. Kuvan lähde

kirjoitetaan kuvatekstiin ennen pistettä.

Jos piirustukset ovat olennainen osa työtä, ne tallennetaan Laturiin omana pdf-

tiedostona samalla kun lopullinen diplomityö ladataan sinne. Tällöin diplomityön

tekijän tulee kysyä tarkentavia ohjeita Laturin asiakastuesta (ks. http://laturi.oulu.fi).

25

4 KANDIDAATINTYÖN VAIHEET (YLEISOHJEET)

Kandidaatintyö kuuluu aineopintoihin ja sen laajuus on 8 opintopistettä sisältäen työn

luonteen mukaisesti työskentelyn ja raportin kirjoittamisen. Työssä opiskelija perehtyy

tiedon jäsentämiseen, käsittelyyn ja dokumentointiin. Työssä opiskelija soveltaa

oppimaansa useimmiten jonkin teknisen ongelman ratkaisussa. Varsinainen

kandidaatintyö on noin 20 – 35-sivuinen julkinen raportti.

Kandidaatintyö voi olla kirjallisuusselvitys, kokeellinen tutkimus tai mallinnus,

kyselytutkimus, laitteiston tai ohjelmiston testaus, tekninen selvitys, suunnittelutehtävä

tai vastaava. Aiheen valinnassa otetaan huomioon opiskelijan omat toiveet ja

mielenkiinnon kohteet. Kandidaatintyö kirjoitetaan suomen, ruotsin tai englannin

kielellä.

Kandidaatintyössä opiskelija oppii projektityön luonteen toteuttamalla oman

tutkimusprojektinsa ohjaajan (ohjaajien) johdolla. Raportoidessaan työnsä hän perehtyy

teknis-tieteelliseen kirjoittamiseen, raportin laadintaan, sen rakenteeseen ja

sisältövaatimuksiin sekä oppii oikeanlaisen lähteiden käytön. Kandidaatintyö opettaa

diplomityössä vaadittavia taitoja.

Apuja kandidaatintyön tekemiseen ja sen kirjoittamisprosessiin on saatavilla teoksista:

Nykänen, Opas tekniikasta kirjoittaville (2002) ja Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, Tutki

ja kirjoita –kirjoista (2009). Myös nettisivuilta ”Kirjoittajan ABC-kortti”, löytyy hyvää

tietoa kirjoittamisen ohjeista.

4.1 Kandidaatintyön aloitus

Kandidaatintyö tehdään koulutusohjelman koulutusalajohtajan nimeämän opettajan

johdolla kandidaatin opintojen 3. lukuvuoden lukukauden aikana. Kandidaatintyö

laaditaan pääsääntöisesti pääaineen alaan liittyvästä aiheesta, josta ohjaaja ja opiskelija

sopivat. Kandidaatintyö voidaan laatia myös muusta tutkinto-ohjelman alaan kuuluvasta

aiheesta, mikäli aiheelle löytyy ohjaaja.

Kandidaatintyötä aloitettaessa ohjaajan kanssa sovitaan aiheesta ja aikataulusta sekä

täytetään KANDIDAATINTYÖN aihehakemus.

264.2 Kandidaatintyön ohjaus

Koulutusalajohtajan nimeämä ohjaaja/ohjaajat vastaavat työn etenemisestä ja ohjaavat

työn täyttämään kandidaatintyölle asetetut tavoitteet. Opiskelijan ja ohjaajan/ohjaajien

tulee tasaisin väliajoin järjestää tapaamisia työn edistyessä.

Työ voidaan tehdä myös yliopiston ulkopuolella. Esimerkiksi kesätyöhön on

mahdollista liittää kandidaatintyö. Yrityksissä tehtävissä töissä tulee varmistaa, ettei

opinnäytetöihin sisälly yrityssalaisuuksia.

4.3 Kypsyysnäyte

Kandidaatintyön valmistumisen loppuvaiheessa/valmistuttua opiskelijan tulee tehdä

kypsyysnäyte. Kandidaatin tutkintoa varten kirjoitettavalla kypsyysnäytteellä opiskelija

osoittaa suomen tai ruotsin kielen taitoa (ulkomaalaiset englannin kielellä) sekä lisäksi

perehtyneisyytensä opinnäytteen alaan. Kypsyysnäytteen tekemisestä sovitaan yhdessä

ohjaajan kanssa ja se voidaan tehdä esimerkiksi akvaariotenttinä. Kypsyysnäytteen

sisällön ja kieliasun tarkastaa ja hyväksyy työn ohjaaja; arvosanat ovat hyväksytty ja

hylätty.

4.4 Kandidaatintyön arvostelu ja hyväksyminen

Oulun yliopistossa on siirrytty 1.1.2016 lukien sähköiseen kandidaatintöiden

palauttamiseen. Saatuaan ohjaajalta luvan opiskelija syöttää valmistuneen

kandidaatintyön Laturi-järjestelmään http://laturi.oulu.fi tarkastettavaksi ja

hyväksyttäväksi. Kandidaatintöitä ei enää kansiteta, eikä arvosteltavaksi oteta muutoin

kuin Laturi-järjestelmän kautta tulevat työt. Ohjaaja arvostelee kandidaatintyön

asteikolla hyväksytty / hylätty.

4.5 Urkund-analyysi

Oulun yliopistossa on käytössä Urkund-plagioinninestojärjestelmä, jonka avulla

tarkastetaan, ettei tekstiä ole lainattu ilman tarpeellisia lähdeviittauksia (OYY 2014).

27Plagioiminen on tieteellinen rikos ja voi johtaa työn hylkäämiseen tai jopa vakavampiin

seuraamuksiin, joten jos on lähdeviittauksiin liittyviä epävarmuuksia, kannattaa kysyä

neuvoa työn ohjaajilta tai yliopiston opettajilta.

Tekijänoikeudellisista syistä opiskelijan tulee antaa lupa työn lähettämiseen Urkundiin,

sillä työ jää vertailumateriaaliksi Urkund-järjestelmään. Opiskelija voi myös rajoittaa

työnsä näkyvyyttä siten, etteivät muut oppilaitokset näe kyseistä työtä, mutta järjestelmä

käyttää silti materiaalia vertailussa. Tässä tapauksessa vain Oulun yliopistosta

lähetettyjen töiden vertailussa voidaan avata kyseinen työ. Mikäli opiskelija ei anna

lupaa Urkundin käyttöön, tarkistetaan se ohjaajan toimesta. Lisätietoja Urkundista

löytyy http://www.oulu.fi/urkund/.

Yleensä työ ladataan Urkundiin Laturiin lataamisen yhteydessä, mutta se voidaan myös

tarkastuttaa Urkund-analyysissä ennen valmiin version lähettämistä Laturiin tarkastajille

arvioitavaksi. Mikäli opiskelija lataa työn samalla kertaa Laturiin ja Urkundiin, saa

opiskelija sähköpostiviestillä lisätietoja, miten rajoittaa lukuoikeuksia Urkundissa vain

Oulun yliopiston henkilökunnan nähtäväksi. Ohjaaja saa raportin Urkund-analyysistä

sähköpostiinsa ja arvioi mahdollisten yhtäläisyyksien merkityksen.

4.6 Kandidaatintyön julkisuus ja arkistointi

Opetusministeriö on ohjeistanut yliopistoja ja ammattikorkeakouluja opinnäytetöiden

julkisuudesta. Opinnäytetöihin ei saa sisällyttää salassa pidettävää aineistoa ja

opinnäytetyöt ovat julkisia heti, kun ne on hyväksytty.

Työn hyväksymisen jälkeen työ siirtyy Laturista kirjaston arkistointiin. Kandidaatintyöt

julkaistaan Oulun yliopiston sähköisessä järjestelmässä joko avoimesti (Jultika) tai ei-

avoimesti vain kirjaston sisäisessä arkistossa, jolloin työtä pääsee lukemaan ainoastaan

kirjastoyksiköiden päätteiltä. (Oulun yliopisto 2014 b)

Julkinen työ tarkoittaa kuitenkin sitä, että vaikka työ on ei-avoimessa kirjaston

sisäisessä arkistossa, ja joku pyytää kandidaatintyötä, se tulee lainata sitä kysyvälle.

Lähteiden viittaamisessa tulee siis olla erityisen huolellinen, milloin esimerkiksi pitää

viitatusta kuvasta kysyä tekijän lupa. Kaikkeen työn materiaaliin tulee olla luvat ja

oikeudet. Esimerkiksi tutkimusryhmän luovuttaessa materiaalia, tulee varmistaa, että

28työhön päätyvää materiaalia saa julkaista julkisesti. (Oulun yliopisto 2014 b)

Lisäksi opiskelijan opinnäytetyön arkistokappale tallennetaan yliopiston arkistoon

kulloinkin voimassa olevan arkistonmuodostussuunnitelman (AMS) mukaisesti. AMS

on yliopiston pysyvästi säilytettävien aineistojen koskeva Arkistolaitoksen yliopistolle

hyväksymä virallinen asiakirja, jossa kerrotaan asiakirjan säilytysajan lisäksi myös

säilytysmuoto (paperilla/sähköisenä).

29

5 TEKNIIKAN KANDIDAATIN TUTKINTO

Lomakkeita tutkintotodistuksen hakemista varten on saatavana teknillisen tiedekunnan

opintohallinnon palvelupisteestä:

-tutkintotodistushakemus

http://www.oulu.fi/sites/default/files/content/Tutkintotodistushakulomakekandi_0.pdf

sekä koontilista suorituksista (saatavana palvelupisteestä) tai hyväksytty HOPS

-tutkintotodistuksen noutaminen/ilmoittautuminen publiikkiin –lomake

http://www.oulu.fi/ttk/node/18210

Kaikki valmistumiseen liittyvät lomakkeet tulee palauttaa teknillisen tiedekunnan

palvelupisteeseen viimeistään kaksi viikkoa ennen tutkinto-ohjelmatoimikunnan

kokouksia http://www.oulu.fi/konetekniikka/koulutusohjelmatoimikunta.

Tutkintotodistukset annetaan koulutusdekaanin päätöksellä noin kaksi viikkoa tutkinto-

ohjelmatoimikunnan kokouksen jälkeen http://www.oulu.fi/ttk/valmistuminen.

30

LÄHDELUETTELO

Oulun yliopisto a, 2014. Urkund, Opiskelija [verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopisto.

Saatavissa: http://www.oulu.fi/urkund/opiskelija [viitattu 19.8.2014].

Oulun yliopisto b, 2014. Laturi [verkkodokumentti]. Oulu: Oulun yliopisto. Saatavissa:

http://laturi.oulu.fi/ [viitattu 19.8.2014].

OYY, 2014. julkaisuvuosi tuntematon. Plagiointi ja lunttaaminen, Opiskelun etiikka

[verkkodokumentti]. Oulu: OYY. Saatavissa: http://www.oyy.fi/opiskelijalle/opiskelijana-

yliopistolla/plagiointi-ja-lunttaaminen/ [viitattu 6.8.2014].

Kosonen K, 2006. Diplomityöohje [verkkodokumentti]. 47 s.