Päivi Yuval,, Ympäristökasvatus, Leirikoulu ohjelma muotoiluneen 2013

YMPÄRISTÖKASVATUKSELLINEN LEIRIKOULUOHJELMA, SISÄLTÖ MUOTOILUINEEN

Karjalan Luontokoulu ® 1. JOHDANTO 1.1. Leirikouluohjelman tarkoituksesta ja käytöstä Leirikoulu ohjelman KÄSIKIRJOITUS sisältää yksityiskohtaisen suunnitelman 3-4. päiväiselle leirikoululle. Käsikirjoitus on suunnattu 5. - 6. -luokkille ja soveltuu toteutettavaksi sulan maan aikana, käytännössä keväällä ja syksyllä. Suurimman osan tämän leirikoulukäsikirjoiutksen ohjelmista voi vetää yhdellä ohjaajalla ja opettajan ja muutaman vanhemman avustuksella. Pienryhmiä (2 – 5- henkeä) käytetään paljon, sillä oppimisen varmistamiseksi on tärkeää, että jokainen lapsi pääsee itse aktiivisesti tekemään. Ohjelmien teema on pääasiassa luonto ja ympäristö, mutta päivissä on elementtejä myös taiteesta ja esim. matematiikasta ja biologiasta. Ohjelman tärkein elementti on kuitenkin ympäristökasvatus ja oppilaiden ympäristöherkkyyden lisääminen. Siksi ohjelmasta on pyritty tekemään mahdollisimman elämyksellinen ja oppilaiden aktiiviseen kokemiseen ja tekemiseen perustuva, teoreettisen tiedon osuus on toissijainen. Paketin kirjaimellinen noudattaminen ei ole tärkeää eikä aina edes mahdollista, mutta on tärkeää, ettei harjoitteiden paikkoja liikaa sotketa eikä harjoitusten esivalmistelussa ”oiota” esim. jättämällä välineitä pois. Kaikki tässä paketissa kuvatut harjoitteet on jo tehty suoritettavaksi mahdollisimman pienellä välineistöllä, joten tarpeellisten välineiden poisjättäminen haittaa harjoitusten suorittamista. Ryhmien tulo- ja lähtöaika vaihtelee, joten jo tämä tuo tarvetta muuttaa ohjelman kulkua hieman. Suurin osa paketin harjoituksista on jo testattu perusteellisesti eri lapsiryhmien kanssa, mutta sujuvuuden varmistamiseksi on tärkeää, että ohjaaja harjoittelee vetämistä (vaikka tuttujen lasten tai aikuisten kanssa, tai edes itsekseen vetämällä harjoitukset ääneen kuvitellulle ryhmälle) ennen ensimmäistä ”oikeaa” ryhmää. Leirikouluohjelman alussa kuvataan ohjelman pedagogista taustaa: sen tavoitteita, periaatteita ja yhteyksiä opetussuunnitelmaan. Ohjelmassa on tärkeimpänä teemana ympäristökasvatus, sen periaatteita ja peruskäsitteitä käsitellään luvussa x. Tämän ohjelman pedagogisen taustan ymmärtäminen on tärkeää, kun ohjelmasta halutaan kertoa esimerkiksi opettajille. Pakettiin on koottu myös lyhyt opas lapsiryhmien ohjaamisesta luonnossa. Se on tarkoitettu avuksi ja ajatusten herättämiseksi, eikä sen kirjaimellinen noudattaminen ole tarkoituksenmukaista; jokaisella oppaalla on oma persoonallinen tyylinsä ohjaamiseen. Tämän jälkeen käydään läpi leirikoulun ohjelmarunko, joka sisältää luonnoksen päivän rakenteesta. Yksityiskohtainen kuvaus ohjelmista käydään läpi seuraavissa luvuissa; ensin esitellään pääohjelmakokonaisuudet (Ympäristötaide ja Metsäntutkija), tämän jälkeen käydään läpi lyhyemmät ohjelmat, ilta-aktiviteetit ja ilta-ohjelmat. Ohjelmakokonaisuuksiin on liitetty ”kursiivilla lainausmerkkien väliin” kirjoitettuja juontoja varsinaisten harjoitusten väliin. Jälleen kerran totean, ettei tarkoitukseni ole antaa valmiita sanoja oppaiden ulkoa opeteteltaviksi, vaan jokaisen ohjaajan tulisi löytää omat, juuri hänelle luontevat sanat. Juontojen osuus ohjelmissa on kuitenkin merkittävä, sillä ne sitovat yksittäiset leikit ja tehtävät loogiseksi, jouhevasti eteneväksi kokonaisuudeksi. Mannilan leirikouluohjelman lukuisista

© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36

http://www.google.com/url?q=http%3A%2F%2Fwww.klk.fi&sa=D&sntz=1&usg=AFQjCNEXdXSykIc45mxajQeplTLS7ONfWw





http://www.google.com/url?q=http%3A%2F%2Fwww.greentourism.fi&sa=D&sntz=1&usg=AFQjCNG8b8PzLy0Ui6GLwwvk5iCmuB-SJg

http://www.google.com/url?q=http%3A%2F%2Fwww.greentravel.fi&sa=D&sntz=1&usg=AFQjCNEhhDdbykgaimzy9YqS8aU47t1hHA


liitteistä löytyy myös oheismateriaalia ja lisätietoa ohjelmien vetämistä varten sekä varsin mittava leikkiliite, joka sisältää 36 testattua, hauskaa, ryhmäyttävää ja luontoteemaa tukevaa leikkiä. 1.2. Leirikouluohjelman yhteydet opetussuunnitelman perusteisiin Peruskoulun opetussuunnitelmien perusteiden arvopohjassa mainitaan luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen. Viidennessä aihekokonaisuudessa, joka on ”Vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta” todetaan, että perusopetuksen tavoitteena on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia. Opetussuunnitelmat siis itsessään sisältävät ajatuksen ympäristökasvatuksesta ja toiminnasta kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Biologian opetuksen teemoja 5.-6.-luokalle ovat mm. eliöiden elinympäristöt ja lähialueiden keskeisen eliölajiston tunnistaminen, luonnon monimuotoisuus, jokamiehenoikeudet sekä luonnon vaaliminen ja suojeleminen. Biologian opetussuunnitelmassa mainitaan myös erikseen kasvien ohjattu keruu, joka leirikouluohjelmassa on otettu mukaan yhdeksi valinnaiseksi ilta-aktiviteetiksi. Koulun kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan kuvallisen ajattelun ja esteettisen ja eettisen tietoisuuden kehittymistä. Myös kuvataide on mukana rakentamassa kestävää tulevaisuutta: opetussuunnitelmissa todetaan, että ”Kuvataiteen opetuksessa kehitetään taitoja, joita tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.”. Kuvaamataidossa on oleellista harjoittaa monipuolisesti aistihavaintojen tekoa ja mielikuvituksen käyttöä. Kuvaamataidon opetuksen tavoitteena on oppia arvioimaan ympäristön esteettisiä ja eettisiä arvoja, viihtyisyyttä ja toimivuutta. Luokkien 5-9 opetussuunnitelmissa mainitaan keskeisissä sisällöissä tilataide ja taide ympäristössä. Oppimistilanteiden halutaan myös tukevan oppilaiden mahdollisuuksia yhdessä työskentelyyn ja vuorovaikutukseen sekä yhteisiin taide-elämyksiin. Näitä teemoja on sisällytetty leirikouluohjelmassa ympäristötaiteen opetuskokonaisuuksiin. Matematiikan opetussuunnitelman perusteiden tavoitteissa 3.-5. -luokalle mainitaan kokemusten hankkiminen matematiikan käsitteiden ja rakenteiden omaksumisen pohjaksi. 6. -9. -luokan kohdalla mainitaan lisäksi tavoitteena saada oppilas ymmärtämään matematiikan ja reaalimaailman välisiä yhteyksiä. Molempien luokka-asteiden kohdalla mainitaan myös oppiminen noudattamaan ohjeita ja työskentelemään pitkäjänteisesti ja toimimaan ryhmässä. Matematiikan sisällöistä mainitaan3.-5.-luokan kohdalla mm. ympyrän piiri ja pinta-ala, koordinaatisto, tietojen kerääminen ja esittäminen sekä keskiarvon käsite. Näitä teemoja käsitellään kokemuksellisesti ja monipuolisesti leirikoulupaketin Metsäntutkija-ohjelmassa. Useat tässä leirikoulupakettiin sisällytetyistä tehtävistä tukevat myös osaltaan äidinkielen opetusta: kirjoittamista, esiintymistä ja vuorovaikutustaitoja. Mannilan leirikouluohjelma tukee siis hyvin opetussuunnitelman tavoitteita ollen monialainen ja moniin oppiaineisiin liittyvä elämyksellinen kokonaisuus. 1.3. Ympäristökasvatuksesta Ympäristökasvatuksella tarkoitetaan elinikäistä oppimisprosessia, jossa ihmiset tulevat tietoisiksi ympäristöstä ja ympäristökysymyksistä ja myös omasta roolistaan ympäristön hoitajina ja säilyttäjinä. Ympäristökasvatus tähtää nimenomaan käytännön toiminnan muutokseen ihmisten






elämässä. Jo Sokrates on todennut, että tieto ei välttämättä johda tekoihin. Sama ristiriita on havaittu myös monessa ihmisen käyttäytymistä ja ympäristöasenteita käsittelevässä tutkimuksessa; asenteet ja arvot ovat vihreät, mutta käytännössä tapahtuu kovin vähän ympäristön puolesta. Ympäristökasvatuksen tehtävä ei olekaan pelkästään välittää tietoa ympäristöasioista ja kestävän kehityksen mukaisesta elämästä, vaan todella aikaansaada muutos ihmisen elämässä. Miten tämä tehdään; siitä on olemassa monia teorioita ja malleja. Ympäristökasvatus voidaan nähdä toimintana, joka edesauttaa kestävän kehityksen toteutumista yhteiskunnassa. Kasvatus on hidas, mutta syvällisesti vaikuttava keino aikaansaada muutoksia yhteiskunnassa. Ympäristöherkkyydellä tarkoitetaan ihmisen kokemusten ja aistihavaintojen pohjalta luotua tunnepitoista suhdetta ympäristöön. Monissa ympäristökasvatuksen malleissa ja teorioissa korostetaan ympäristöherkkyyden merkitystä ympäristövastuullisen käyttäytymisen tärkeimpänä selittävänä tekijänä. Sitä mitä rakastaa, sitä haluaa myös suojella! Ympäristöherkkyyden muodostumiselle otollisinta aikaa ovat lapsuus ja nuoruus ja sen muodostumiselle tärkeimpänä edellytyksenä omakohtaiset, luonnosta saadut kokemukset. Siksi ympäristökasvatuksen tulisi lasten kohdalla sisältää paljon ympäristöherkkyyden voimistamiseen tähtääviä elementtejä sekä oleskelua luonnonympäristössä. Nykänen (VUOSI) puolestaan kirjoittaa: ”Luonnossa liikkuessa saavutettu tieto on koettua tietoa, paljon jalompaa kuin informaatio, ja siksi vaikuttavampaa. Sellainen tieto voi johtaa ymmärrykseen. Ratkaiseva oivallus ihmisen ja luonnon suhteesta ja ihmisen vastuusta voi toki syntyä vaikka lehteä lukiessa. Silti varmasti paljon kuljettu ja varma tie elämää varjelevaan elämäntapaan kulkee aluksi myös hiljaista polkua halki hiirenkorvaisen metsän ja linnunlaulun.” 1 . 1.4. Ohjaamisen perusperiaatteista Kaikki oppaat ovat erilaisia, ja jokaisella oppaalla on oma persoonallinen tyylinsä ohjata. On kuitenkin olemassa joitakin yksinkertaisia tekniikoita, jotka helpottavat ohjaajan työtä ja saavat päivän sujumaan mutkattomammin. Seuraavat ohjeet eivät ole tarkoitettu säännöiksi oppaille, vaan vinkiksi, josta voi olla paljon hyötyä erityisesti hieman vaikeampien ja suurikokoisten ryhmien kanssa. Innostaminen ja inspiroiminenVetäjällä on suuri vaikutus päivän onnistumiseen. Jos olet itse innostunut päivän ohjelmasta, saat todennäköisesti ryhmänkin innostumaan. Ole itse innostunut ja tosissasi mukana tekemässä ja touhuamassa ryhmän mukana. Tekopirteys on toisaalta ärsyttävää, joten on tärkeää olla mukana aidosti ja omalla persoonalla. Omaa innostustasi käsiteltävään aihepiiriin saat tuotua esille tekemällä itsekin tehtäviä, silloin kun siihen on mahdollisuus. Älä siis jää istumaan paikallasi, kun lapset tekevät, vaan tee itse mukana silloin kun ryhmä näyttää toimivan hyvin ilman sinun puuttumistasi/ohjaamistasi. Kerro myös itse rohkeasti omista tunnelmistasi ja töistäsi. Näin annat esimerkkiä oikeasta tavasta toimia ilman korostettua ohjaamista tai opettamista. Joissakin vaativimmissa tehtävissä ja joidenkin ryhmien kanssa tosin saattaa olla parempi ennemmin kierrellä oppilaiden keskuudessa ja tukea heidän työskentelyään. PiiriOppilaat kannattaa aina seisottaa tai istuttaa piiriin, kun haluaa puhua heille. Luontokoulupäivän alussa on hyvä opettaa piirin tekeminen eli siinä on kaveri molemmille kyljille, ei ketään © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





selän takana ja edessä ei näy kenenkään peppu ja varpaat kannattaa vielä tarkastaa, että nekin ovat hienosti piirin kehällä. Tässä muodostelmassa kaikki näkevät kaikki ja ohjaaja pystyy tarkkailemaan kaikkien ilmeitä. Piiristä kannattaa myös aina pitää kiinni eli tehdä se aina ennen harjoitusten aloittamista. Ryhmä oppii tämän tavan nopeasti, mikä helpottaa oppaan työtä. Jos koko ryhmä on levoton tai esimerkiksi erityisluokka, kannattaa aina istuttaa lapset alas ja istua itsekin, kun juttelee ryhmälle. Piirin voi muodostaa helposti silloin, kun lapset kulkevat jonossa oppaan perässä. Opas halutessaan laittaa oppilaat piiriin yksinkertaisesti kulkee eteenpäin kääntyen piirin kehälle, jolloin oppilaat seuraavat häntä ja muodostavat näin piirin. Näin piirin tekeminen sujuu nopeasti ilman kähinöitä. PilliOhjaajalla kannattaa olla mukanaan kello tai pilli, millä kutsua ryhmänsä koolle. Hyviä ovat esimerkiksi karhun kellot ja lintupillit, joita saa eräkaupoista. Mikä tahansa pilli kuitenkin kelpaa, kunhan ääni kuuluu tarpeeksi kauas. Äänimerkin käyttäminen säästää vetäjän ääntä ja hermoja ja mikä tärkeintä, estää sen, ettei hänestä tule vihaista mielikuvaa. Muutenkin huutaminen rikkoo luontokoulupäivän mukavaa ja keskittynyttä tunnelmaa. Kannattaa ennen ohjelman aloittamista sopia ryhmän kanssa, että aina äänimerkin kuuluessa kaikki kokoontuvat piiriin vetäjän luokse. LeikkimisestäLeikkejä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen: energian purkamiseen luokan ollessa levoton, mukavana siirtymänä käsiteltävään aihepiiriin, piristykseksi ”raskaampien” harjoitusten jälkeen, ryhmän yhteishengen parantamiseen tai vaikkapa mielialan nostoon ja lämmittelyyn kylmänä, sateisen alakuloisena päivänä. Leikkiminen ei ole pelkästään pikkulasten puuhaa, vaan hyvä ohjaaja voi innostaa kaikenikäiset ihmiset vauvasta vaariin leikkimään.Oheisessa leikkiliitteessä (LIITE X; sivu X) olevat leikit liittyvät kehystarinaltaan luontoon ja ympäristöön ja ne kannattaa mahdollisuuksien mukaan valita niin, että ne sopivat päivän aikana käsiteltävään teemaan. Leirikouluohjelman yhteydessä on annettu ehdotuksia teemaan sopivista leikeistä. Turvallisuudesta Vetäjän tehtävänä on ennakoida mahdolliset fyysiset tai henkiset riskit ja pyrkiä ehkäisemään ne tai ainakin varautumaan niihin. Tässä paketissa kuvatut tehtävät eivät aiheuta sen suurempaa fyysistä riskiä kuin normaali metsässä oleminen tai leikkiminen. Henkisellä puolella on huolehdittava, että kukaan ei joudu naurunalaiseksi tai koe liian suuria paineita tehtävistä. Esimerkiksi ryhmäyttämistehtävistä jotkut voivat tuntua pelottavilta tai taidetehtävien purkaminen koko luokan edessä saattaa tuntua hiljaisemmista lapsista haastavalta. Ohjaajan tulee kannustaa, mutta pakottaa (ei myöskään henkisesti kiristämällä) tai nolata ei saa! Kysymys -ja vastaus -peliOpettajat kyselevät paljon. Kysymällä opettaja haluaa tietää, mitä oppilaat tietävät tai muistavat. Joskus kysymykset joskus herättävätkin oppilaissa ajattelua, näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Joillekin kysyminen ja tenttaaminen voi olla ahdistava tilanne ja ajattelu menee lukkoon, erityisesti kun päivää vetää oppilaille tuntematon ihminen. Ongelmaksi kyselemisessä tulee myös se, että usein ennen oikeaa vastausta tulee kymmenittäin vääriä vastauksia ja ohjaaja joutuu kaivelemaan oikeaa vastausta erilaisten vihjeiden avulla. Tällöin oppilaalle saattaa jäädä paremmin mieleen kaikki väärät vastaukset oikean vastauksen sijaan. Opettajat myös välillä kysyvät asioita, joita oppilaat eivät voi tietää. Tällöin kyselemisestä saattaakin tulla pitkällinenkin lypsyoperaatio. © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





Kysymykset kuuluvat normaaliin koulutilanteisiin ja luokkahuoneeseen. Metsässä ollessa oppimista voi tukea monilla muilla menetelmillä, jotka eivät normaalisti koulussa ole mahdollisia. Kysymys-ja vastauspeliä kannattaa pääsääntöisesti ohjaamisessa välttää. Se ei tee ohjaamisesta vuorovaikutteista, siihen on muitakin, parempia tapoja. Kysymyksiä toki saa kysyä, varsinkin silloin, kun on kyse kysymyksestä, johon ei ole oikeaa vastausta (”Mikä oli teidän mielestänne hauskinta tänään?”, ”Mikä on sinun lempipuulajisi?”) tai kun on syytä odottaa oppilaiden tietävän vastauksen. Kuitenkin jos näyttää siltä, että oppilaat eivät tiedä vastausta tai eivät halua vastata, on parempi vain lopettaa lypsäminen, kertoa oikea vastaus ja liikkua ohjelmassa eteenpäin. Käytösongelmista ja opettajan roolistaLeirikoulupaketin ohjelmakokonaisuudet on rakennettu niin, että helpommat tehtävät pohjustavat ja lämmittelevät haastavampiin tehtäviin. Silti osa oppilaista saattaa kokea annetut tehtävät liian haasteellisina ja saattaa heittää homman leikiksi ja ryhtyä pelleilemään. Tämä on usein heille tapa suojautua epävarmalta tilanteelta tai pitää yllä omaa ”koviksen” roolia. Paras tapa reagoida pelleilyyn on olla huomaamatta sitä ja suhtautua edelleen vakavasti oppilaan työskentelyyn. Jos oppilas ei tee työtään ollenkaan, vaan vaikkapa vain kuljeskelee, mene tarjoamaan hänelle apua. Tai ehdota, että hän menisi joidenkin kanssa tekemään työtään. Jos taasen oppilas on esimerkiksi taideohjelman ”Etsi taulu”-harjoituksessa vaikkapa vain läntännyt kehyksensä johonkin sen kummemmin miettimättä, katsokaa työ aivan kuin muidenkin ja anna siitä normaalista kommentteja. Joskus auttaa myös, että häiritsevästi käyttäytyvälle oppilaalle annetaan jokin erityisvastuutehtävä (esimerkiksi hän on vastuussa vaikkapa istuinalustojen kantamisesta tai muiden töiden dokumentoinnista kameralla). Älä kuitenkaan anna äänensävylläsi tai eleilläsi oppilaan ymmärtää, että kyseessä on rangaistus vaan että hän tekee sinulle/luokalle palveluksen. Häiriökäyttäytymistä ehkäisee usein tehokkaasti myös se, ettei ryhmätyöskentelyssä anneta ryhmien syntyä luonnollisesti, vaan ryhmät jaetaan satunnaisesti. Usein häiriökäyttäytyminen on sidottua tiettyihin tilanteisiin ja toisten oppilaiden myötävaikuttamiseen, satunnaisella ryhmiinjaolla ehkäistään tämä kun vanhat ”klikit” luokan sisällä jäävät syntymättä. Monipuolinen ryhmien käyttö edesauttaa myös oppilaiden ryhmätyötaitojen kehittymistä ja ryhmäytymistä. Vaikka ryhmiinajaosta olisikin vaivaa, kannattaa erikokoisia ryhmiä käyttää monipuolisesti jokaisessa ohjelmakokonaisuudessa. Vasta jos oppilaan käytös häiritsee muidenkin työskentelyä, on tarpeen puuttua siihen voimakkaimmin keinoin. Usein häiriökäyttäytymiseen puuttuu myös luokan oma opettaja. Ja häneltä voit myös pyytää apua, sillä oma opettaja tuntee ryhmänsä parhaiten. Paras olisikin, että opettaja vanhempien avustuksella hoitaa ryhmän kurissa pitämisen, jotta sinä saat keskittyä ohjaamiseen. Tästä voi ja kannattaa myös sopia opettajan kanssa etukäteen, opettajalta voi yleisesti ottaen ennen leirikoulua kysellä, minkälainen luokka on ja onko luokassa oppilaita, joiden ohjaaminen voi vaatia erityishuomiota. Aluksi yksittäisen oppilaan häiritsevään käyttäytymiseen kannattaa puuttua moittivin katsein ja pienin huomautuksin. Jos tämä ei auta, kannattaa oppilas jonkun tehtävän kohdalla ottaa sivuun tai pyytää kävelemään vierelle ja keskustella asiasta rauhassa. Puhutellessa oppilasta kannattaa aloittaa kysymällä, mikä hänestä tuntuu pahalta ja miksi hän häiritsee muiden työskentelyä. Kannattaa myös vedota toisille työrauhan antamiseen ja siihen että vaikka ollaankin metsässä, ollaan silti koulussa ja koulussa joutuu välillä tekemään asioita, jotka eivät ole mukavia. Muiden oppilaiden kannalta on parempi antaa yhden vaikka istua sivussa kuin kiskoa häntä väkisin mukaan, joka vie valtavasti aikaa ja ohjaajan energiaa. Joskus häiriökäyttäytyminen ei rajoitu yhteen tai kahteen oppilaaseen, vaan koko ryhmä on hyvin levoton. Silloin voi joissakin väleissä vetää vauhdikkaan (mutta teemaa tukevan) hippaleikin,






joka sopivasti purkaa energiaa. Samoin, jos päivä on kylmä ja sateinen ja ryhmä on apaattisen oloinen, kannattaa säännöllisin väliajoin vetää lämmittävä juoksuleikki ja pitää muutenkin paikallaan seisoskelua tai istuskelua vaativien ohjelmien osuus mahdollisimman lyhyenä. Yksi hyvä vaihtoehto näihin tarkoituksiin on 36 -leikki (LEIKKILITTE sivu z), joka on hyvin vauhdikas ja yleisesti erittäin pidetty leikki. Tehtävien dokumentointi ja leirikoulupäiväkirjaLeirikoulupäivän aikana tarjoutuu monta tilaisuutta dokumentoida päivän kulkua ja luokan aikaansaannoksia. Nykyään oppilailla usein onkin kameroita mukana, mutta luokkaa voi innostaa myös kuvaamaan teokset huolellisesti vaikkapa koulusta mukaan otetulla kameralla. Entäpä jos yksi ryhmä toimisi kussakin ohjelmanumerossa valokuvaajana (esim. taideohjelmassa teosten valmistumisen jälkeen dokumentoi jokaisen ryhmän teokset)? Kuvamateriaalista voi tehdä vaikkapa Power Point -show tai valokuvanäyttelyn koulussa! Monet tekevät leirikoulusta myös leirikoululehden jälkikäteen jaettavaksi oppilaiden koteihin. Tämä dokumentointi ja kuvien käsittely eri yhteyksissä koulussa palauttaa päivän tekemiset vielä uudestaan mieleen ja syventää siten oppimista. Jotkut opettajat haluavat oppilaiden kirjoittavan päivittäin leirikoulupäiväkirjaa. Tällöin kannattaa varata jokin tietty ajankohta päivästä päiväkirjan kirjoittamista varten (esimerkiksi leirikouluohjelmassa iltaohjelma/ilta-aktiviteetit). Leirikoulupäiväkirjaa ei tarvitse kuitenkaan täyttää pöydän ääressä luokkamaisessa huoneessa, ulkona koivun alla tai rantakalliolla teksti luistaa varmasti paremmin! 2. LEIRIKOULURUNKO Oheinen leirikoulurunko sisältää pääkohtaisen ohjelman koko leirikoulun ajalle. Herääminen, ruokailut ja nukkumaanmeno rytmittävät päivää ja tapahtuvat aina suurinpiirtein samaan aikaan. Ohjelmarunko ei ole tarkoitettu noudatettavaksi kirjaimellisesti, vaan muutoksia ohjelmaan tuovat ryhmän saapumisaika ja lähtöaika, sää sekä yleinen aikataulun eläminen. Ohjelmaa on päivän ajalle suunniteltu aamulla 3,5 h (8:30 -12:00), alkuiltapäivällä 2h (13:00 – 15:00). myöhään iltapäivällä 2h (15:30 – 17:30), illansuussa 2h (18:30 -20:30) sekä illalla 1 – 1,5h (21:00 -22:00). Kaikkia ohjelmapaikkoja ei ole tarkoitus (ainakaan joka päivä) täyttää ohjatulla tekemisellä, vaan luokalle voi ja pitää antaa myös vapaata aikaa. Vapaa-aikaa oppilaille jää myös ruokailujen yhteyteen, niihin on varattu välipalaa lukuunottamatta tunti. Sopikaa vielä opettajan kanssa erikseen nukkumis- ja heräämisajoista sekä ohjelman kokoonpanosta ennen luokan saapumista leirikouluun. Pimeä on joidenkin ohjelmien edellytys, toisten suorittamisen se puolestaan estää. Leirikoulun ohjelmaa suunniteltaessa yhdessä opettajan kanssa kannattaa nämä seikat huomioida. Mannilan leveysasteilla aurinko laskee keväällä 1.4. noin kello 19:45 ja syksyllä 30.9. jo 18:30. Ilta-aktiviteetit kannattaa siis suunnitella vuodenaikaan sopivaksi myös valoisuuden suhteen. 1. PÄIVÄ 9:00 Tervetuloa! Saapuminen . Majoittuminen. (Aamupalaa, jos luokka on

lähtenyt liikkeelle aikaisin?)

10:00 Tutustuminen tiloihin ja pihapiiriin. Tutustumiskierros ja jokaiseen paikkaan liittyvät © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





säännöt ja ohjeet10:30 KAVERIPOLKU (sivu z) tai jos aikaa on vähemmän kuin 1,5 h tuntia, niin

VALOKUVASUUNNISTUS (sivu z) tai ryhmäyttäviä leikkejä (sivu x - y)

12:00 Lounas

13:00 TAIDEOHJELMA, osa I (sivu z)

15:00 Välipala (voidaan syödä mahdollisuuksien mukaan myös luonnossa, aikataulun

kannalta usein parempi)

15:30 TAIDEOHJELMA, osa II (sivu z)

17:30 Päivällinen

18:30 ILTA-AKTIVITEETIT (sivu z)

20:30 Iltapala

21:00 ILTAOHJELMAA/vapaa-aikaa

22:00 Nukkumaan!

2. PÄIVÄ 8:00 Herätys, aamutoimet

8:30 Aamupala

9:15 OPPIMISPOLKU (sivu z)

12:00 Lounas

13:00 METSÄNTUTKIJA alkaa (sivu z)

14:30 Välipala (maastossa?)

15:00 METSÄNTUTKIJA jatkuu

17:30 Päivällinen

18:30 ILTA-AKTIVITEETIT

20:30 Iltapala

21:00 ILTAOHJELMA

22:30 Nukkumaan!

3. PÄIVÄ

8:00 Herätys, aamutoimet

9:00 Aamupala

9:30 Retkipäivän ohjelma alkaa:






***

17:30 Päivällinen

18:30 ILTA-AKTIVITEETIT

20:30 Iltapala

21:00 ILTAOHJELMA

23:00 Nukkumaan!

4. PÄIVÄ 8:30 Herätys, aamutoimet

9:00 Aamupala

9:45 Tavaroiden pakkaaminen

10:15 OPPIMISPOLKU (sivu z) tai leikkejä (LEIKKILIITE; sivu z) tai muuta tekemättä

jäänyttä ohjelmaa (Kasvio?)

12:00 Lounas

13:00 Hyvästi Mannila, kotiinlähtö! (sivu z)

3. YMPÄRISTÖTAIDE -ohjelma Ensimmäisen ohjelmakokonaisuuden teemana on ympäristötaide. Ympäristötaide on taidetta, joka tehdään tiettyyn paikkaan ja ympäristöön (vrt. maalaus tai veistos, joka on esillä galleriassa tai museossa ja voidaan siirtää yhtä hyvin johonkin toiseen paikkaan). Ympäristötaidetta tehdään niin luonnossa kuin kaupunkiympäristössä. Ympäristötaiteessa voi olla mukana monenlaista taidetta, esimerkiksi tiettyyn paikkaan ja hetkeen tehty performanssi voi myös olla ympäristötaidetta. Runojen ripustaminen puiden oksille voi myös muodostaa ympäristötaideteoksen. Ympäristötaidetta tehdään usein luonnon omista materiaaleista ja silloin sitä voidaan kutsua myös maataiteeksi. Ympäristötaideteos on silloin hetken taidetta, se on tarkoitettu sillä hetkellä koettavaksi eikä se jää pysyväksi. Taideteosta muuttaa luonto itse. Esimerkiksi hiekkaan tehtyä kuviota muuttavat tuuli, sade ja eläimet, risuista tai heinästä tehty teos alkaa maatua ja katoaa hiljalleen ympäristöönsä, takaisin osaksi luontoa. Ympäristötaidetta voidaan toki dokumentoida esimerkiksi kirjoitusten tai valokuvien muodossa. Ympäristötaide on hienoa tapa kokea luonnon kauneutta ja oppia havainnoimaan luonnon suuria ja pieniä asioita. Ympäristötaide harjoittaa tekijän havainnointikykyä ja herkkyyttä luonnolle. Se on siksi mitä parhaimpia keinoja luontosuhteen kehittämisessä ja hyvä tapa toteuttaa ympäristökasvatusta. Ympäristötaideohjelma kehittää oppilaan havainnointikykyä kaikilla aisteilla. Tavoitteena on ensisijaisesti luonnon kauneuden huomaaminen ja sitä kautta arvostuksen lisääminen. Oppilaat pääsevät myös itse tekemään ympäristötaidetta luonnon omista materiaaleista, mikä kehittää






kädentaitoja ja luovuutta, kuten myös pitkäjänteistä työskentelyä. Liikunnallisuus on osa päivän antia, vauhdikkaat leikit ja metsässä vapaasti ja ohjatusti liikkuminen. Ympäristötaidepäivä opettaa myös oppilaille luonnon merkitystä suomalaisessa taiteessa ja inspiraation lähteenä. Tärkeintä on kuitenkin antaa oppilaille mahdollisuus löytää luonnosta esteettinen ja rauhoittava vaikutus itselle ja herättää kiinnostusta luontoa ja luonnossa liikkumista kohtaan. Luonnossa liikkuminen voi olla muutakin kuin erätaitoja tai luonnontuntemusta! 3.1. Tarvikkeet ympäristötaidepäivää varten: - Luuppeja (yksi jokaiselle lapselle tai ainakin 1/pari)

- Taulunkehyksiä (yksi jokaiselle lapselle)

- Villalankaa (esim. kahta eri väriä) ja sakset

- Istuinalustoja

- Kirjoitusalustoja (ei aivan välttämätöntä, mutta jos helposti saatavilla niin hyvä juttu)

- Kankainen pussi, jossa seuraavia pieniä värilappuja, jokaista 3-4 kappaletta: vihreä , ruskea,

valkoinen, harmaa, musta, keltainen, oranssi, punainen, sininen – liila. Jos ryhmä on pieni, jätä pois

oranssi.

- Munakennoja (1 jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl)

- Valkoisia paperiarkkeja (1 jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl)

- Kontaktimuovia (1 a4-kokoinen palanen jokaiselle ryhmälle, ryhmiä yleensä 5-7 kpl)

- (HUOM! Valkoiset paperit ja kontaktimuovit voi korvata myös valkoiselle kankaanpalasella

jokaiselle ryhmälle!)

- Laminoituja kuvia Akseli Gallen-Kallelan taideteoksista (1-3 kpl, kuvien hankinta onnistuu esim.

ostamalla kirjakaupasta taidekalenterin/teosluettelon, josta kuvan voi irrottaa ja laminoida), esim.

● Maisema Kuhmosta 1890

● Palokärki 1892

● Heijastuksia 1902

● Auringonlasku 1899

● Imatra talvella 1893

● Keitele 1905

● Jäiden lähtö 1918

- Laminoituja kuvia Eero Järnefeltin teoksista (1-3 kpl, kuvien hankinta onnistuu esim.

ostamalla kirjakaupasta taidekalenterin/teosluettelon, josta kuvan voi irrottaa ja laminoida)

Esim:

● Metsäpolku 1887

● Kaislikkoranta 1905

● Ahvenruohon 1859

● Syysmaisema Pielisjärveltä






● Marjastajat 1888

3.2. Ympäristötaide -ohjelma, ensimmäinen osa (klo 13:00 – 15:00) Huom! Ennen varsinaisen ohjelman alkua voidaan leikkiä leikki tai kaksi (10 – 20 min), jotta saadaan turhat energiat pois! Esim. leikkiliitteen leikit (s z) x – y sopivat hyvin tähän tarkoitukseen hyvin. Jos taideohjelma vedetään ensimmäisenä päivänä kaveripolun tai muiden leikkien jälkeen, ei alkuleikkiä välttämättä tarvita. Aloitus (5 min) ”Luontoa voi katsoa monella eri tavalla tavalla. Jokainen meistä näkee asiat eri tavalla, sillä me ajattelemme ennakkoon asioista eri tavalla ja me tiedämme eri asioita. Samaa metsää katsoessaan voi marjastaja nähdä, että siellä kasvaa mustikoita, eläimistä kiinnostunut voi huomata vaikkapa jäniksenjäljet tai metsuri miettiä, että tuolla pitäisi käydä muutama puu kaatamassa pois. Sama asia näyttäytyy erilaiselta eri ihmiselle, koska jokaisella ihmisellä on omat kokemuksensa ja tietonsa, mikä vaikuttaa siihen, miten jonkin asian tulkitsemme. Tänään me lähdemme katsomaan luontoa taiteilijan silmin. Yritämme löytää luonnon kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ja löytää luonnosta niitä asioita, jotka ovat innostaneet taiteilijoita kautta aikojen. Pääsemme toki myös itse tekemään taidetta päivän aikana.” Käpykoru (Noin 10 min) ”Jotta meidän olisi helpompi eläytyä taiteilijan rooliin, teemme kaikille tällaisen käpykorun (NÄYTÄ MALLIKORUA) luontotaiteilijan symboliksi. Näin muutumme päivän ajaksi luontotaiteilijoiksi!” Ohjeet käpykorun tekoon: Jokainen oppilas etsii itselleen kauniin kävyn jostain lähistöltä, sekä kuusen että männynkävyt kelpaavat. Villalangasta leikataan sopivanmittainen palanen ja lanka sidotaan lähelle kävyn kantaa kiinni. Koko komeus ripustetaan sitomalla langat niskan takaa yhteen. Jokaisella päivään osallistujalla olisi hyvä käpy koko ajan kaulassa, myös opettajilla ja vanhemmilla! Eli kehota myös opettajaa ja vanhempia etsimään itselleen kävyt, jos he eivät sitä omaehtoisesti tee. Ihastelkaa kaikkien lopputuloksia hetken. Ryhmiinjako ja värien etsintä (35 min) ” Seuraavaksi jaetaan teidät ryhmiin. Tulkaa jokainen hakemaan täältä minun pussistani itselleen väri. Sitten etsitte toiset, joilla on sama väri kun teillä ja näin saadaan syntymään ryhmät seuraavaa tehtävää varten” ”Kaikki ovat löytäneet ryhmänsä? Hienoa! Seuraavaksi kuljemme eteenpäin metsässä ja matkalla saatte kerätä kukin ryhmä ryhmän omaa väriä. Eli se ryhmä, jolla on vihreät laput, kerää vihreää ja punainen ryhmä punaista. Tavoitteena on löytää mahdollisimman monta eri sävyä omasta väristänne. Voitte kerätä kaikenlaisia asioita jotka ovat täällä metsässä, ei kuitenkaan mitään sellaista, jonka ihminen on tänne jättänyt. Ja muistakaa ottaa elävistä kasveista näytteitä hyvin säästeliäästi. Ottakaa muutenkin vain pieniä paloja kutakin sävyä. Osa väreistä on tietysti helpompia löytää kuin toiset, toiset taas vaativat enemmän tarkkaavaisuutta, jotta löytää edes © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





jotakin. Jokainen ryhmä saa munakennon, johon väriä voi kerätä, mutta tarkoituksena ei ole kerätä kennoa täyteen, vaan pienet värinäytteet riittävät hyvin. Ja tehtävänä on siis etsiä mahdollisimman montaa eri sävyä. Onko kysyttävää? Sitten voidaan lähteä liikkeelle, muistakaa katsella tarkasti!” Lähde kävelemään melko hiljaista vauhtia ja anna ryhmille aikaa aikaa noin 10 minuuttia etsiä värejä. Sopivaan avoimeen paikkaan käveltyänne pysähdy ja kokoa ryhmä jälleen piiriin. ”Nyt on aika järjestää nämä löydöksemme sävyjen mukaan paperille. Eli tehkää löydöistänne jana tai ympyrä tai spiraali, jonka toisessa päässä ovat vaaleimmat sävyt ja toisessa tummimmat. Järjestäkää ne saamanne paperin päälle. Sen jälkeen saatte kontaktimuovinpalan, jolle saatte asetella värisävyjananne. Eli järjestäkää palat ensin paperille ja sitten ottakaa muovista paperi pois ja siirtäkää kuva muoville. Ei kannata yrittää laittaa muovia paperin päälle, se on hankalaa, vaan laitatte palat muoville ja sitten paperin siihen päälle. Muistakaa kääntää palat laittaessanne niin, että tarkoittamanne sävy tulee muovia vasten, sillä toisinaan lehdet ja muut on eri sävyisiä eri puolilta. Jos löytönne eivät meinaa mahtua muoville, niin repikää niitä pienemmiksi, pienistäkin paloista näkee kyllä sävyn. Ja kun kaikki palat on muovilla laittakaa paperi siihen päälle eli liimaatte muovin paperille. Onko kysyttävää? Meitä on täällä useampi aikuinen auttamassa, joten pyytäkää ihmeessä apua, jos tarvitsette.” Jaa A4 kokoiset paperit ja kontaktimuovinpalat. Anna neuvoja tarvitseville. Kun kaikki ryhmät ovat valmiina, kokoontukaa piirin ja ihailkaa janoja. Vaihtoehtoisesti ja etenkin sadesäällä ryhmät voivat toteuttaa janan kankaan päälle. Tämän jälkeen ryhmät kiertävät katsomassa toisten ryhmien työt, joita yhdessä ihaillaan. Jos mukana on kamera, kannattaa jokaisen ryhmän janat ikuistaa sillä. ”Löytyipä täältä metsästä paljon erilaisia värejä ja sävyjä. Huomaatte varmaan, mitä täällä on eniten. Mutta kyllä muitakin värejä löytyy, kun tarkasti katsoo. Ja näin syksyllä / keväällä värimaailma on erilainen kuin kesällä. Ja talvella kaikki muuttuu jälleen, mutta kyllä silloinkin metsästä löytyy yllättävän paljon muitakin värejä kuin valkoista” Kuuntelu (15 min) ”Kuljetaan seuraavaksi hetki aivan hiljaa. Jokainen saa hetken aikaa nauttia luonnon kauneudesta ilman ylimääräisiä ääniä. Ihailkaa kävellessänne ympärillänne olevaa värien paljoutta. Katsokaa myös minkälaisia muotoja näette. ” Kulkekaa seuraavaksi rauhassa 5-10 min, tarvittaessa jopa hetken pidempään. Tavoitteena olisi päästä paikkaan missä on monenlaista luontoa eli erilaisia puita, kiviä, kasveja jne. Jos paikka mihin lopetitte edellisen tehtävän on mieluinen, niin toki voitte myös jäädä siihen. Laita oppilaat piiriin, sään salliessa on parempi istua alas (istuinalustat!), mutta tämän tehtävän voi tehdä myös seisaaltaan, kun pitää ajan hieman lyhempänä. ”Taiteilijalle aistit ovat erittäin tärkeät. Luonnossa kulkemisestakin saa enemmän irti kun aistit ovat avoinna ja herkkinä. Toisinaan käy niin, että tulemme metsään kaupungin hälystä, jossa suljemme korvamme liikenteen melulta ja nenämme pahoilta hajuilta. Ja silloin voi käydä niin, että korvat ja nenät jäävätkin suljetuiksi ja monet asiat metsässä kuulematta ja haistamatta. Nykyihminen ei enää oikein edes osaa käyttää kaikkia aistejaan hyväksi, kun ei ole siihen oppinut. Mutta kulkemalla aistit avoinna kokee paljon enemmän. Seuraavaksi terästämme kuuloamme. Laittakaa kaikki molemmat kädet nyrkissä esille. (Laita omat kätesi nyrkissä näkyvästi syliin) Suljemme kohta silmät, sillä yhden aistin poissulkeminen parantaa muita, ja kuuntelemme ääniä metsästä meidän ympäriltämme. Emme siis ota tästä piiristä kuuluvia ääniä mukaan. Jokaisesta uudesta äänestä nostakaa yksi sormi ylös. Katsotaan montako erilasta ääntä tässä kevät/syyskonsertissa oikein on. Onko kysyttävää? Laitetaan sitten silmät kiinni.”






Pidä itse silmiäsi kiinni ja laske ääniä muiden mukana. Jos piiristä kuuluu hälinää, avaa silmät ja yritä katseella vaientaa häiriköt. Olkaa silmät kiinni, hiljaa muutaman minuutin verran. ”Hyvä, saa avata silmät. Minkälaisia ääniä kuulitte?” Anna oppilaiden kertoa kuulemastaan. Täydennä itse lopuksi jos on jotain vielä. Myös omia tunnelmia saat kertoa. Taulu luonnossa (30 min) ”Ympärillämme on valtavasti kauniita asioita, pieniä yksityiskohtia ja suuria maisemia. Me emme kuitenkaan useinkaan huomaa niitä. Seuraavaksi nostamme joitakin näistä kauniista asioista esille. Kokoamme ympärillemme metsätaidenäyttelyn. Jokainen saa tällaiset puiset kehykset, joilla taulu rajataan. Voitte laittaa tämän mihin tahansa paikkaan vaikkapa maahan tai puuhun tai voitte myös ripustaa sen johonkin, jolloin taulu katsotaan siitä läpi. Tarkoituksena on kuitenkin löytää teos, joka on jo luonnossa, eikä muuten tehdä sitä itse mitenkään. Ja niinkuin taidegallerioissa ja museoissakin, tauluille annetaan myös nimet. Esimerkiksi voisin laittaa kehykseni tähän. Ja teokseni nimi voisi olla vaikkapa ”vihreys”, ”uusi elämä”, ”pehmeys” (anna muutamia esimerkkejä, joista osa on helppoja väriin, muotoon tms. liittyviä ja ainakin joku filosofisempi). Kun olette löytäneet sopivan paikan, jättäkää kehys siihen ja tulkaa tähän takaisin. Ja viimeistään kun kello kilahtaa on aika lähteä taidenäyttelyyn.” Jaa kehykset kaikille, myös opettajalle ja vanhemmille. Etsi myös omalle kehyksellesi paikka, mutta pidä silmät auki siltä varalta, että joku tarvitsee apua. Pidä huolta, ettei kukaan jää ilman teosta ja tarjoa apuasi sellaisille, joilla on hankaluuksia. Tarkkaile ryhmää, kun kaikki ovat saaneet valmiiksi, soita kelloa. Kokoa ryhmä piiriin ja jaa se kahteen tai tarvittaessa kolmeenkin osaan (yhdessä ryhmässä voi olla 10 -15 henkeä). ”Nyt lähdetään katsomaan teoksia. Tämä puoli piiristä lähtee minun mukaani ja toiset oman opettajan matkaan. Katsokaa kaikki taulut yksi kerrallaan läpi, taiteilija kertoo teoksen nimen ja muut voivat kommentoida teoksia, vaikkapa hienoja värejä, muotoja, kontrasteja jne. Ja kaikille töille annetaan tietysti myös aplodit. Ja muistakaa ottaa kehykset mukaanne sitä mukaa kun olette katsoneet teokset. Kun ollaan valmiita, palataan tähän.” Kiertäkää ryhmän kanssa järjestyksessä teokset. Huolehdi, että kaikki tulevat katsomaan taulut. Kysy taiteilijalta teoksen nimen. Jos ei ole, niin ei haittaa, onhan taidenäyttelyissä aina nimettömiäkin teoksia, tai voit ehdottaa jotain nimeä myös. Kommentoi aina jotakin jokaisesta teoksesta, värien kirkkautta, kontrastia, pehmeyttä, muotoja, nimeä –mitä vaan. Ja aina tietysti myönteisiä kommentteja. Ja sitten aplodit päälle ja seuraavan luokse. Eli kaikille annetaan aikaa ja huomiota, mutta ei liikaa. Kun molemmat ryhmät ovat kokoontumispaikalla, pyydä kehykset takaisin. Luonto suomalaisessa taiteessa (10 min) ”Kävellään taas hetken matkaa uusiin maisemiin. Katselkaa ympärillenne, miten joka paikassa on hienoja paikkoja, mihin kehykset voisi laittaa.” Hieman käveltyänne laita oppilaat piiriin istumaan (istuinalustat!). ”Sen lisäksi, että tehdään erityistä ympäristötaidetta on luonto ollut taiteessa aiheena aina. On maalattu maisemia, eläimiä ja kasveja. Ja erityisesti Suomessa on paljon maalauksia ja sävellyksiä, joissa luonto on teemana.”






”Kansallisrunoilijamme Runeberg on kirjoittanut vuonna 1832 seuraavasti: ”Ei mikään voi vaikuttaa mahtavammin mieleemme kuin äärettömien sydänmaan metsien syvyys. Niissä vaeltaa kuin meren pohjalla, muuttumattomassa yksitoikkoisessa hiljaisuudessa, ja kuulee vain korkealla pään päällä tuulen humisevan kuusein ja pilvenkorkuisten honkain latvoissa. Silloin tällöin tapaa siellä, niin kuin käytävänä manan majoille, metsälammen jonka jyrkkäin rantain reunustamaan uomaan ei tuulenhenkäys ole hairahtanut.” Luonnolla tuntuu olleen Runebergille suuri merkitys.” ”Vuosia 1880-1910 kutsutaan Suomen taiteen kultakaudeksi, jolloin syntyi Suomalaisen taiteen ilme ja se sai myös kansainvälistä mainetta. Taiteilijat kuvasivat tuolloin Suomen luontoa ja kansaa ja saivat ihmiset huomaamaan oman maansa kauneuden.” ”Yksi keskeisimmistä kultakauden taitelijoista oli Akseli Gallen-Kallela. Tässä on muutamia hänen luontoa esittäviä teoksiaan. (Esittele teokset ja laita ne kiertämään) ”Hän kirjoittaa näin: "Minä tunnen, että kohta taas avautuu minulle se ihana taiteen maailma, jonka kauneuksia saan mieleni mukaan nauttia. Maailmassa, elämässä ja luonnossa ei olekaan muuta kuin kauniita satuja, ja kun ovi aukenee, mene sisään ja ota sielusi täyteen." Akseli Gallen-Kallella maalasi paljon luonnossa ja haki sieltä innoitusta töilleen.” Eero Järnefelt, myöskin kultakauden taiteilijoita on taasen sanonut: "Taiteilija, joka ei rakasta luontoa eikä sen sisällistä elämää, vaan tajuaa ja ajattelee vain omaa nerollisuuttaan, on kuin kala ilman ilmarakkoa." Luonnolla oli siis kaikille heille iso merkitys.” (Esittele Järnefeltin teokset ja laita kiertämään) ”Muutkin kuin kuvataiteilijat ovat innoittuneet luonnosta. Esimerkiksi kansallissäveltäjämme Jean Sibelius sävelsi paljon luonnon rauhassa. Hänelle luonto oli pyhättö ja hän kuunteli paljon mm. lintujen laulua. Sibeliuksen loppuvaiheen sävellys Tapiola on saanut säveltäjän omien sanojen mukaan innoituksen kokonaan luonnosta. Teoksessa voi kuulla koskemattoman korven tunnelmaa, kuivien havumetsien tuoksua, metsän rauhallista hengitystä ja raivoavan myrskyn ryskettä. (Kuuntelemme vielä myöhemmin tänä iltana hieman Sibeliuksen musiikkia, jota luonto on innoittanut.)” ”Kultakauden kirjailijoista taas Eino Leino on yksi tunnetuimmista. Myös hänelle luonto ja kotiseutu olivat hyvin tärkeitä. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Nocturne, jossa hän kuvaa kesäyötä Kainuun Paltamossa lapsuusmaisemissaan. Runo valmistui vuonna 1903 ja siitä on myöhemmin tehty sävellys, joka edelleen kuuluu suomalaisten suosikkeihin. (Jos haluatte, voidaan kuunnella myös se illalla.)” ”Luen teille nyt runon ensimmäisen säkeistön. Laittakaa vaikka silmät kiinni ja kuvitelkaa itsenne runon kertojan rooliin kulkemaan kuulaassa kesäyössä. ” (Lue runo hitaasti antaen aikaa kuvittelulle). Ruislinnun laulu korvissani,tähkäpäiden päällä täysi kuu;kesäyön on onni omanani,kaskisavuun laaksot verhouu.En ma iloitse, en sure, huokaa;mutta metsän tummuus mulle tuokaa,puunto pilven, johon päivä hukkuu,siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,tuoksut vanamon ja varjot veen;niistä sydämeni laulun teen.






”Sellainen runo, voitte avata silmät. Oliko upeita maisemia? (retorinen kysymys johon odota lähinnä nyökkäyksiä tms. vastaukseksi, toki jos joku kovasti haluaa kertoa, anna puheenvuoro). Ja vaikkei taide kuvailisikaan luonnon ympäristöä hakevat monet taiteilijat innoitusta luonnosta. Metsä tai vaikka meren ranta ovat muutenkin sellaisia paikkoja, joihin ihmiset hakeutuvat olemaan ja miettimään asioita. Luonto on itse asiassa kaikenlaisille ihmisille paikka rauhoittumiseen ja ihmiset usein hakeutuvat luontoon kun haluavat ajatella rauhassa. Suomalaisilla on valtavasti kesämökkejä, joihin lähdetään luonnon helmaan rentoutumaan lomilla ja viikonloppuisin. Monesti kun ihmisiltä kysyykin heidän lempipaikkaansa kertovat he sen löytyvän luonnosta. Luonto siis innoittaa kaikenlaisia ihmisiä, taiteilijoiden lisäksi.” 2 . Puusokko (15-20 min) ”Seuraavaksi harjoitellaan tuntoaistia. Pareittain johdatamme kaverin silmät kiinni jonkun puun luokse. Kuljettaessa pitää olla todella varovainen. Pidämme kiinni hartioista, näin (ota joku kaveriksi ja näytä) ja kuljetamme oikein hitaasti. Kannattaa myös kertoa jos edessä on kiviä, juurakko tai muuta varottavaa. Kun olet vienyt parisi puun luo, anna hänen tunnustella rauhassa puutaan. Eli tunnustella saa niin pitkään kuin haluaa. Kun tunnustelija on valmis, tuo hänet takaisin samaa reittiä tähän. Sen jälkeen tehtävänä olisi löytää sama puu uudestaan silmät auki. Puita saa siis käydä tunnustelemassa. Sitten kun toinen on löytänyt puun vaihdetaan osia eli molemmat saavat olla kuljettajina ja etsijöinä. Kysyttävää? Ottakaa sitten parit itsellenne ja lähtekää matkaan. Paria voi pyörittää varovasti ennen lähtöä niin suuntavaisto menee hivenen sekaisin.” Jos parien tekeminen vapaasti ei onnistu, voi käyttää vaikkapa kuvakortteja tai sanoja eli pussista löytyy lappuja, joissa on aina kaksi samaa ja niiden avulla etsitään parit. Tämän kaltaiset luottamustehtävät on kuitenkin mukavampi tehdä tutun parin kanssa. VÄLIPALA (15:00-15:30) 3.3. Ympäristötaideohjelma, II-osa (15:30 -17:30) Jotain pehmeää, jotain karheaa (20 min) ”Sitten päästäänkin taas jatkamaan matkaa. Seuraavalla välillä pyydän jokaista etsimään matkan varrelta jotakin, joka tuntuu poskea vasten karhealta ja jotain, joka tuntuu pehmeältä. Kuten aikaisemminkin, saa ja kannattaakin poiketa polulta. Eli lähdetään liikkeelle etsimään jotain pehmeää ja jotain karheaa!” Kun on kuljettu seuraavaan sopivaan paikkaan, noin 5-10 minuuttia, koko oppilaat kahteen sisäkkäiseen piiriin, sisäpiirin kasvot ulospäin ja ulkopiirin kasvot sisäänpäin. Piirit pyörivät eri suuntiin ja merkistäsi pysähtyvät. Vastakkain seisovat oppilaat ovat pari. Sano karheaa/ pehmeää ja ruumiinosa, jota vasten sitä kokeillaan (esim: Pehmeä ja nenänpää! Karheaa ja kämmenselkä! ). Tämän jälkeen pistä piiri taas pyörimään parien vaihtamiseksi. Toista muutaman kerran eri yhdistelmillä. Tämän jälkeen muodosta normaali piiri. Muistokuvat ihmiskameralla (10 – 15 min) ”Nyt on aika ottaa muistovalokuvat tästä päivästä. Mutta me emme käytäkään tavallista kameraa © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





ja vain aivan huippulaadukasta ihmiskameraa. Tulehan minulle malliksi (nappaa joku piiristä). Eli tässä meillä on ihmiskamera, uusinta ja hienointa tekniikkaa. Kameran linssit eli silmät ovat aina kiinni, kun ei oteta kuvaa. Kameraa kuljetetaan varovasti pitämällä molemmin käsin kiinni hartioista. Kameralle voi antaa suullisesti ohjeita eli varoittaa kannoista tms., ajatelkaa miten hienoa! Samoin kuvaushetkellä voi pyytää kameraa kumartumaan tai menemään kyykkyyn. Ja ohjeita siitä onko kuva lähikuva vai kenties panoraama, jolloin kameran linssi pyörähtää 180 astetta (liikuta päätäsi sivulta toisella). Kuva otetaan koskettamalla kevyesti kameran päätä ja sanomalla KLIK. Eli katsokaas. (Näytä kuinka varovasti kuljetat kameraasi ja otat kuvan.) Nyt ottakaa itsellenne pari ja menkää ottamaan 5 kuvaa kummallakin kameralla. Kuvattuanne palatkaa tähän.” Jos ei mene tasan laita oma opettaja jollekin pariksi. Nopeimmille kuvaajille voit antaa ekstrafilmit, joissa on vaikkapa kolme ruutua. Jos on paperia ja kynää voi näitä otettuja kuvia vaikkapa luonnostella paperille. Tässä on myös mahdollisuus sisätehtävälle oikein kurjalla säällä. Kulkekaa lyhyt matka seuraavan pysähdyspaikkaan, jossa pitäisi kasvaa erilaisia puita (ei siis tasaikäiseen männikköön vaan johonkin, josta löytyy monenlaisia puita). 3 . Puurunot (40-50 min) Seuraavassa harjoituksessa tarvitaan 4-5 oppilaan ryhmiä (mieluummin neljän kuin viiden, ja ehdottomasti enemmän kuin kolmen). Ryhmän voi muodostaa, miten ohjaaja parhaaksi näkee, esimerkiksi yhdistämällä edellisen harjoitusten pareista ryhmiä tai jakamalla ryhmät satunnaisesti. ”Nyt käytetäänkin hetkinen sanataiteeseen! Kuten Eino Leinokin aikoinaan, myös me haemme innoitusta luonnosta ja kirjoitamme runon puulle! Jokainen ryhmä saa paperin ja kynän (sekä kirjoitusalustan?). Etsikää tästä läheltä puu, joka kiinnostaa teitä. Puu voi olla millainen tahansa, nuori tai vanha, pieni tai iso, ja mitä lajia tahansa. Sen jälkeen valitkaa joukostanne kirjuri. Etsikää sen jälkeen yhdessä erilaisia paikkoja katsoa puuta. Katsokaa aivan läheltä runkoa, maatkaa maassa ja katsokaa latvaa, menkää kauemmaksi katsomaan puutanne ja keksikää vielä pari muuta tapaa katsoa puuta. Eli yhteensä viisi erilaista paikkaa. Voitte tehdä vaikka niin, että jokainen ryhmän jäsen saa etsiä yhden paikan. Jokainen keksii jokaisesta paikasta yhden sanan, joka tulee mieleen juuri teidän puustanne ja kirjuri kirjoittaa nämä sanat ylös. Ne voivat olla substantiiveja, verbejä tai adjektiiveja, ja hyvä olisikin kun olisi sanoja eri sanaluokista. Eli sillon teille tulee yhteensä (ryhmän jäsenten määrä toiseen potenssiin) sanaa runon rakennuspalikoiksi. Kun teillä on kasassa kaikki sanat istukaa johonkin hyvään paikkaan, mistä näette puunne ja kirjoittakaa siitä runo. Sanoja saatte taivutella miten haluatte ja käyttää missä järjestyksessä vaan. Ja muistakaa, ettei runoissa tarvitse olla loppusointuja vaan ne voivat olla aivan vapaamuotoisia. Onko kysyttävää? Sitten vain hommiin. Aikaa on tehdä aivan rauhassa.” Kierrä katsomassa ryhmiä ja antamassa heille tarvittaessa lisäneuvoja ja apua. Jos runon sommitteleminen tuntuu mahdottomalta, voit antaa luvan käyttää vaikka kolmea ylimääräistä sanaa apuna. Osalle ryhmistä tehtävä on hyvin haastava, ha kaipaavat paljon apua ja tukea. Tälläisen ryhmän kanssa voi olla parasta istua heidän kanssaan alas ja kirjoittaa vaikka, on kuitenkin mukava, että kaikki saavat runon tehdyksi. Oma opettaja voi myös kierrellä katsomassa ja auttamassa. Kun ryhmät ovat valmiina anna heille seuraava tehtävä. Eli kullekin ryhmälle kerrallaan, sitä mukaa kuin ovat valmiina: ”Hieno runo. Nyt saatte tehdä tästä esityksen meille muille. Esitys voi olla kuunnelma, jonka






yleisö kuuntelee silmät kiinni. Jos taas haluatte tehdä ennemmin teatteri tai tanssiesityksen niin sitten yleisö toki katsoo silmät auki. Tai voitte liittää runonlukemiseen eleitä ja kehon kieltä elävöittämään runoa. Ja jos teillä syntyy runoon sävel voitte tehdä myös laulun. Kunhan esityksessä on muutakin kuin runon lukeminen. Harjoitelkaa myös esityksiänne. Aikaa on vielä riittävästi, ei hätää!” Tässäkin työvaiheessa ryhmät voivat tarvita apua, sekä sinulta että opettajalta ja vanhemmilta. Jos jollekin ryhmälle on todella vaikeaa keksiä esitystä, niin voit antaa heille lopuksi luvan vain lukea runon elävästi. Kunhan kaikki runot voidaan runomatineassa kuulla. Jos aikataulu on tiukka tässä vaiheessa jätetään esitysten tekeminen pois ja runot vain luetaan puiden luona. Eli kehota ryhmiä vain valmistelemaan runon lukemisen eli sopimaan kuka lukee mitäkin, jokaisen ryhmän jäsenen tulee kuitenkin osallistua jollakin tavalla esiintymiseen! Kun ryhmät alkavat olla valmiina kutsu heidät koolle. ”No niin arvon runoilijat. Nyt on aika lähteä kuulemaan runomatinea.” Menkää kunkin puun luokse kuulemaan runot. Kysy esiintyjiltä, mihin yleisö asettuu ja ovatko silmät kiinni vai auki. Jos kiinni, niin katsokaa puuta ennen esitystä. Huolehdi, että yleisö on hiljaa esitysten alkaessa sillä esitykset alkavat hiljaisuudesta. Anna ryhmälle lupa sanomalla ”Olkaa hyvä”. Lopuksi aplodit. Kun kaikki esitykset on kierretty kiitä koko ryhmää hienoista esityksistä. ”Olipas hienoja esityksiä. Vau. Antakaa teidän omalle opettajalle puurunonne. Ne kannattaa koulussa kirjoittaa puhtaaksi ja vaikka kuvittaa ja laittaa seinälle. Niistä saa hienon puutaulun.” Ohessa vielä esimerkki valmiista puurunosta, joka syntyi ympäristötaidekurssiin vuonna 2008 osallistuneiden 5 aikuisen toimesta: Pesäpuuksiko Kurottaa, kenottaa puolikuollut vinossaLämmin, rapea, kaukaisuuteen kaareutuu, kaatuuKarhean ritisevä, terävä tuoksupyöreän hento viiva silmuileesöpöä, kaunista haarovaakukkean mutkikasnuorekas aurinkoon (Runossa käytetyt sanat: pesäpuu, kurottaa, kenottaa, puolikuollut, vino, lämmin, kaukaisuus, rapea, kaareutua, kaatua, karhea, ritisevä, terävä, tuoksu, pyöreä, hento, viiva, silmu, söpö, kaunis, haarova, kukkea, mutkikas, nuorekas, aurinko). Runosta saa siis tehtyä varsin hienon pelkästään asettelemalla valmiit sanat runon muotoon! Loppusoinnut eivät ole tarpeellisia ja tässä harjoituksessa usein mahdotonta toteuttaa, siksi loppusoinnuttomuutta kannattaa korostaa ja vaikka lukea edellä mainittu runo esimerkkinä ryhmälle, jolla on suuria vaikeuksia tehtävän kanssa. 4 . Luontokolo (25 – 30 min) ”Nyt on edessä erittäin hieno tehtävä, joka on kyllä myös samalla päivän haastavin tehtävä. Tästä eivät ole kaikki suoriutuneet kovin helposti ja osalle tämä voi olla suorastaan mahdoton! Jokainen saa etsiä itselleen oman luontokolon. Paikan, jossa on hyvä olla ja pysähtyä. Istua tai maata aivan © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





paikallaan ja nauttia luonnossa olemisesta. Luontokolon ei tarvitse olla nimensä mukaisesti kolo, vaan se voi olla vaikkapa puun tai kiven juurella, pehmeällä mättäällä tai muussa mukavassa paikassa. Tärkeää on, että olet kolossasi yksin ja sellaisessa paikassa, ettet voi nähdä muita tai ainakaan kenenkään kasvoja, jotta kukaan ei pääsisi häiritsemään sinun rauhaasi. Kolossa on myös syytä välttää turhaa meteliä etteivät muut häiriinny. Ja muista, että vaikkei sinua innostaisi kolossa oleminen, niin anna muille mahdollisuus nauttia olemisestaan. (Voit kertoa tässä kohti oman tarinasi, esim: Luontokolo on muuten oiva tapa päästä näkemään eläimiä läheltä. Sillä kun istut paikallasi eivät ne huomaa sinua ja saattavat tulla aivan lähelle katselemaan. Kerran loikoilin omassa kolossani kun pari sinitiaista ja talitiaista lensi aivan vieressäni olevaan pensaaseen. Ne eivät ollenkaan huomanneet läsnäoloani!) Tänään kuitenkin kolossamme keskitymme tunnelmaan, yritämme kaikin aistein tutkia miltä metsä ja tämä paikka meille itsellemme tänään tuntuu. Ja jokaisellehan tuo kokemus on omanlainen. Yritämme tänään tallentaa tuota kokemusta paperille luonnon materiaaleilla. Eli saatte tästä (kirjoitusalustan?) ja paperin. Ja erilaisista lehdistä ja kasveista saa paperiin hierottua väriä (näytä mallia). Ja nyt ei siis tarvitse tehdä mitään esittävää vaan kuvata sitä miltä teistä siinä kolossa ollessanne tuntuu. Miltä kuulostaa, näyttää, tuoksuu, tuntuu? Millaisia värejä on ympärillänne? Eli kannattaa istua ensin silmät kiinni ja vain olla hetken aikaa ja ryhtyä vasta sitten kuvaamaan tunnelmaa paperille. Teillä on rauhassa aikaa olla ja nauttia. Eikä haittaa vaikkei paperille olisi tullutkaan niin paljoa kolossa ollessanne. Jotta kolo löytyisi helpommin ja nopeammin on jokaisella vain 30 askelta käytettävissä kolon etsimiseen. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla niin erikoinen, kunhan siinä on hyvä istua. Kun aika on kulunut kilahtaa kello ja palatkaa tähän takaisin. Onko kysyttävää? Sitten vain otatte istuinalustan, (kirjoitusalustan?) ja paperin. Nauttikaa!” Osa oppilaista ei meinaa millään löytää itselleen sopivaa koloa. Jos näyttää, että joku vain pyörii käy juttelemassa hiljaa hänen kanssaan. Osoita hänelle erilaisia hyviä paikkoja aivan vierestä. Ja tarvittaessa pakota hänet istumaan johonkin. Mene itse heti kun mahdollista omaan koloosi ja tee myös itse tunnelmakuva. Kuuntele kuitenkin koko ajan tilannetta ja tarvittaessa käy rauhoittamassa levottomia lapsia. Tehtävä tosiaan on osalle mahdoton. Katso kellosta aika koloiluun. Hyvällä säällä 20 min tai enemmänkin, huonolla 10 min. Oikein huonolla säällä tämä tehtävä kannattaa jättää väliin ja pelata sen sijaan vaikka taidehenkinen 36 -peli. Kutsu oppilaat pois kolosta kellolla ja tee heistä seisova piiri. Jokainen näyttää oman kuvansa piirin keskustaan ja muut saavat katsella toistensa töitä. Kysy vielä josko joku haluaisi kertoa jotain omasta kolokokemuksestaan: ”Minkälaista oli luontokolossa? Tuntuiko vaikealta olla hetki aivan paikallaan? (kuuntele vastaukset) Touhuamme niin paljon tavallisesti, että pysähtyminen voi olla vaikeaa, mutta sitä oppii kun harjoittelee. Oman luontokolon voi myös etsiä oman kodin läheltä vaikkapa lähimetsästä. Voi ottaa vaikka tavaksi käydä siellä istuskelemassa ja vaikka kirjoittamassa tai piirtämässä omaan luontokolopäiväkirjaan. Luonnosvihot ovat tärkeitä kaikille taiteilijoille. Nämä tunnelmakuvat ovat syntyneet luonnon inspiroimana, ihan samalla tavalla kuin taiteilijat ovat hakeneet luonnosta inspiraatiota työlleen.” Lopetus (10 min) Jos työskentelyä on vielä tarkoitus jatkaa illemmalla ympäristötaiteen teemasta, ei varsinaista lopetusta tarvita. Riittää, että todetaan, että vielä ruuan jälkeen päästään vielä itse tekemään oikeaa ympäristötaidetta. Lopetuksen voi silloin aikataulun salliessa vetää ilta-aktiviteetin jälkeen. Voit myös vetää leikin numero z (LEIKKILIITE, sivu z), ”Mielipidejana”. © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





Kokoa lapset vielä rinkiin loppusanojen ajaksi. ”Nyt on päivän taidetehtävät tehty. Olemme katsoneet tätä metsää koko päivä ajan taiteilijan silmin ja heittäytyneet itsekin taiteilijoiksi useamman kerran. Olette toivottavasti jokainen löytäneet useita kauniita ja mielenkiintoisia asioita tästä metsästä tänään. Halusin tänään näyttää teille, mitä kaikkea kaunista ja mielenkiintoista meidän kotiplaneetallamme oikein on. Tämä meidän sininen avaruusaluksemme on upea paikka. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan muista ajatella sitä ja miettiä miten kohtelevat maapalloamme. Tämä on meidän ainoa kotimme ja meidän pitäisi pitää siitä hyvää huolta. Toivon, että tämän päivän jälkeen muistaisitte miettiä miten te jokainen voisitte toimia niin että maapallolla säilyy kaunista luontoa ja on kaikkien otusten hyvä elää ja olla. Ehkä sitten kun palaatte kotiin, voitte etsiä itsellenne oman luontokolon rauhoittumista ja nautiskelua varten! Mutta nyt varmaan kaikilla jo vatsa kurnii, kiitoksia kaikille hyvästä työskentelystä tänään ja lähdetään katsomaan, mitä keittiöstä meille löytyisi!” 4. METSÄNTUTKIJA -ohjelma Tarvikkeet: Kirjoitusalustoja, kyniä (kynät voi laittaa roikkumaan naruun, joka pujotetaan kaulaan. Näin pysyy tallessa, muuten kynien hukka muodostaa aika suureksi)IstuinalustojaPienet (5 cm x 5cm) laminoidut laput, jossa kirjan A-GAskelparilomakkeet jokaiselleOman puu -lomake /pariMetsänlomakkeet (kasvilomake, metsälomake)/ryhmä10 m mittaisia köydenpätkiä yksi jokaiselle ryhmälle1 metrin mittaisia narunpätkiä yksi kullekin ryhmälle (paksua narua, joka ei mene solmuun helposti)Merkkauslippuja 4 kpl / ryhmä (noin 20 cm pitkä, päästä teroitettu keppi, jonka päässä esim. värillisestä kontaktimuovista valmistettu lippu tai muovinauhaa)Taskulaskimia pari kappaletta Metsäntutkija-ohjelma, osa I (13:00 – 15:00) Aloitus (5 min) ”Eilen katseltiin maailmaa taiteilijan silmin, tänään siirrymme taiteiljoista tieteilijöiksi! Tänään pääsemme tekemään metsäntutkijan hommia; mittailemaan puita ja tutkimaan lajistoa. Metsä on monien lajien elinympäristö ja koti. Metsästä saadaan myös puuta, josta voidaan tehdä paperia ja rakennustarvikkeita. Puu onkin hyvä raaka-aine, koska se on uusiutuva luonnonvara, toisin kuin esimerkiksi öljy tai metalli, puuta kasvaa koko ajan lisää, mutta öljyä tai metallia ei. Metsien on yhdessä pohjaveden kanssa on sanottu olevan Suomen suurin rikkaus! Siksi Suomessa onkin paljon metsiin kohdistuvaa tutkimusta.” Askelparin mittaus (10 -15 min) Kannattaa tehdä tämä vaikkapa metsäautotiellä tai vaikkapa vielä Mannilan pihassa, enennkuin lähdette varsinaiseen tutkimusmetsään. Lappu askelmitan muistiinmerkitsemistä varten on liitteessä 10. © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





”Metsäntutkijat joutuvat työssään mittaamaan paljon asioita ja sen helpottamiseksi määritellään teille jokaiselle oma askelmitta! Sillä on helppo mitata etäisyyksiä, joita tänään tarvitaan. Ottakaa metrinarunne ja mitatkaa sillä maahan kahden metrin matka. Tämän jälkeen kävelkää matka päästä päähän ja laskekaa, montako askelta siihen menee. Jos tulokseksi tulee esimerkiksi 3 ja ¾ askelta, kannattaa ehkä yrittää ottaa hieman pienempia tai isompia askelia, jotta päästään tasalukuun, niin on helpompi mitata asioita. Seuraavaksi voitte tulla mittaamaan tänne 10 metrkin matkan, ihan samalla tavalla. Muistakaa harjoitella askelmitan käyttöä, jotta pääsette tarkkaan lopputulokseen. Kun olette valmiita, kirjoittakaa saamanne tulos tähän paperille Onko kysyttävää? Sitten hommiin!” Oppilaiden mitatessa kahden metrin matkaa, merkitse maahan muutama 10 metrin matka. 5 . Matkan mittaus (20 min) Mittaa metsään noin 50 -80 metrin mittainen matka ennen tehtävän aloittamista. Matka voi olla suora linja hiekkatiellä, mutta se voi olla myös vaativampi, mutkitteleva reitti. Jos valitset vaikeamman tavan, pidä reitti lyhyempänä ja täysissä kymmenissä. Merkkaa matkan aloitus ja lopetus jollakin näkyvällä merkillä. ”Nyt testataan, kuinka teidän askelmittanne toimii käytännössä! Onhan nyt jokaisella oma askelmitta kahden metrin matkalle muistissa? Lähdetään kävelemään yksitellen pieni matka, tehdään se jonossa pitkillä väleillä. Reitti alkaa tuosta merkistä, eli kun ohitatte sen, alkakaa laskea matkaa askelilla. On olemassa pari tapaa tehdä tämä: joko laskette aina kahden metrin matkoja ja kun pääsette perille, kerrotte saamanne luvun kahdella. Tai sitten voitte laskea pelkkiä askeleita, ja sitten perillä laskea, kuinka pitkää matkaa se oikein vastaa. Voitte käyttää kynää ja paperia apuna, esimerkiksi aina kun kuljette kymmenen metriä, merkitsette paperille viivan. Kun pääsette toisen merkin kohdalle, lopettakaa laskeminen. Älkää sanoko tulostanne ääneen, käydään tulokset läpi yhdessä ,kun kaikki ovat päässeet perille. Onko kysyttävää? Voitte vähän aikaa miettiä strategiaanne ja keskustella toisten oppilaiden kanssa aiheesta, ja sitä mukaa kun olette valmiita, voitte lähteä mittaamaan matkaa!” Jätä joku aikuisista lähettämään oppilaita ja mene itse reitin loppupäähän odottamaan perille saapuvia. Tarjoa apuasi niille, joiden on vaikea saada matkaa laskettua. Kun kaikki ovat perillä, kokoa piiri ja kysele tulokset seuraavalla tavalla: ”Kuinka moni on sitä mieltä, että matka oli yli 50 metriä? Käsi pystyyn!” ”Kuinka moni on sitä mieltä, että matka oli yli 55 metriä?” jne, kunnes pääsette oikeaan tulokseen. Oman puun mittaaminen (60 min) (tämän tehtävän aukikirjoittaminen vielä kesken) Tehtävä tehdään pareittain. Parhaimmillaan alueella, jossa kasvaa suurehkoja (noin 15 -20 metrisiä) puita suhteellisen harvassa, jotta on tilaa touhuta. Puulajilla ei niin väliä. Kokoa kaikki maahan mukavasti istumaan ja käy läpi ohjeet ennen toimeen ryhtymistä. Tehtävät tehdään pareittain ja kumpikin oppilas mittaa valitsemansa puun (korkeuden ja läpimitan) kahdella eri menetelmällä. Tuloksesta lasketaan keskiarvo, jota käytetään seuraavissa laskutoimituksissa. Kuinka paljon on puun tilavuus? Kuinka paljon paperia siitä saataisiin? Kuinka paljon rahaa siitä voitaisiin saada, jos se myydään puuta ostavalle yritykselle esim. paperin valmistamiseen? Tämän jälkeen käydään läpi miten monta lajia puuta voi hyödyntää, jos se saa kuolla metsässä ja todetaan, että puulla on tehtävä myös kuolleena metsässä.© PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





Metsänhaltija (15 min) Seistään piirissä. Ohjaaja on ensimmäinen metsänhaltija ja seisoo piirin keskellä. Hän sanoo seisoo jonkin piiriläisen edessä ja sanoo näin: ”Hyvää päivää, minä olen metsänhaltija ja suojelen metsää säästämällä paperia. Teetkö sinä näin?” Jos vastaus on kyllä, metsänhaltija keksii toisen keinon suojella metsiä (kysymyksen alku säilyy samana). Jos vastaus on ei, kaikki vaihtavat paikkaa ja Metsänhaltija yrittää päästä piiriin seisomaan jonkun paikalle. Paikatta jääneestä tulee seuraava metsänhaltija. Jos suojelukeino herättää keskustelua, hyvä niin, käytä hetki asian selvittämiseen! Leikkiä voi soveltaa moneen eri tarkoitukseen: sähkön säästöön, veden säästöön, saasteiden vähentämiseen jne. VÄLIPALA (15:00 -15:30) Metsäntutkija -ohjelma, osa II (15:30 -17:30) 6 . Pisin keppi? (20 min) Kerää 7 erimittaista keppiä (noin 1 – 2 m). Asettele kepit maahan satunnaisessa järjestyksessä (eli sikin sokin, mutta ei toistensa päälle eikä riviin, josta pituuserojen näkeminen on helppoa) ja jätä niiden ympärille paljon tilaa. Merkitse puut kirjainlapuilla. ”Nyt päästään vielä kokeilemaan oman kehon käyttöä mittaamiseen! Tässä meillä on 7 erimittaista keppiä, jotka on merkitty kirjaimilla a:sta g:n. Keppeihin ei saa koskea. Tehtävänä on selvittää keppien pituusjärjestys käyttäen askelmittaa ja muitakin tapoja, mitä tulee mieleen! Paitsi metrinaruja ei tässä tehtävässä käytetä. Kirjoittakaa keppien pituusjärjestys muistiin. Aikaa teillä on tehtävän suorittamiseen 10 minuuttia, ja minä annan merkin, kun aikaa on vielä 2 minuuttia jäljellä. Onko kysyttävää? Hyvä, sitten liikkeelle, aika alkaa nyt!” Tehtävän suorittamisen jälkeen laita kepit riviin niin, että pituuserot näkyvät selvästi. Keskustelkaa, mitä menetelmiä käytettiin, mikä oli hyvä menetelmä ja mikä ei. Ryhmiinjako (5 min) Pyydä jokaista oppilasta etsimään itselleen lähiympäristöstä mahdollisimman nopeasti yksi lehti. Tämän jälkeen pyydä oppilaita asettumaan jonoon lehden suuruusjärjestyksen mukaisesti. Tämän herättää varmaan keskustelua oppilaiden kesken siitä, mitä suuruus tarkoittaa: suurinta pinta-alaa, pituutta, paksuutta tms. (keskustelu on hyvä asia!). Kun jono on muodostettu, ota jako neljään, ja ryhmät ovat valmiita. Yleiskuva metsästä (20 min) ”Seuraavaksi lähdetään tutustumaan meidän tutkimusmetsäämme! Kuljetaan yhdessä, minun perässäni pieni matka, jonka aikana katselkaa ympärillenne ja havainnoikaa, mitä kaikkea metsässä näkyy: mitä puita? Suuria vai pieniä? Eläimiä? Lintuja? Millainen tunnelma metsässä on, onko se valoisa vai pimeä, kuiva vai kostea? Kun ollaan yhdessä kävelty jonkin aikaa, pysähdytään ja käydään läpi teidän havainnot! Kulkekaa siis puhumatta ja väljässä jonossa, seuraavaan metsäntutkijaan voi pitää ihan reilun välimatkan. Onko kysymyksiä? Lähdetään sitten liikkeelle!” Kulje seuraavaan paikkaan. Kulkemisen jälkeen pyydä oppilaita istumaan alas ryhmissä ja jaa kaikille Yleiskuva -lomakkeet (löytyy liitteestä 3). Anna hieman aikaa tehtävien tekemiseen, ja © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





käykää sitten jokainen tehtävä yhdessä läpi. Oma metsä -tehtävät (45 - 60 min) Piirissä: ”Seuraavaksi jokainen ryhmä saa etsiä itselleen oman tutkimusmetsän! Etsikää oma metsänne tästä läheltä niin, että edelleen näette tälle paikalle, missä nyt seison. Kun sopiva paikka on löytynyt, mitatkaa metsikön keskelle sivuiltaan 10 metrinen neliö, teidän tutkimusalueenne. Sitä tarkoitusta varten täällä on näitä 10 m pitkiä naruja, joita riittää jokaiselle ryhmälle 1. Merkitkää tämän tutkimusalueen kulmat näillä lipuilla (merkkausliput 4 kpl). Katsokaa alueen sijainti niin, että alueen sisälle tulee puita vähintään 2 kpl. Kun olette valmiita, tulkaa tänne hakemaan minulta lisäohjeita. Kysyttävää? Hyvä, ottakaa sitten narut ja liput mukaanne ja lähtekää etsimään teidän omaa tutkimusmetsikköä!” Kun ryhmä on valmis, anna heille puututkimuslomake (Liite 3) ja käy se läpi heidän kanssaan. Siis ei tarvitse odottaa, että koko luokka on valmis, vaan tämän voi tehdä omaan tahtiinsa. Tämän jälkeen samalla systeemillä tehkää myös kasvikartoituslomake. Dokumentoikaa myös jokaisen tutkimusmetsä ottamalla siitä kuva kameralla. Lopuksi, kun kaikki ovat valmiita, kokoa kaikki piiriin: ”Nyt on metsätutkimus sitten tehty. Katsokaa, että papereissa on tutkijoiden nimet ja tuokaa paperit tänne minulle. Näitä tuloksia pääsette sitten hyödyntämään myöhemmin ensi viikolla, kun olette jo palanneet takaisin kouluun. Hyvää työtä kaikki, olette työskennelleet oikein ahkerasti!” Seuraavaksi voi ryhmän tunnelman ja jäljellä olevan ajan mukaisesti vetää joko Kerrostalo-arvoituksen tai 36 -pelin (Leikkiliite, Liite 1), varsinkin jos sitä ei ole vedetty jo taidepäivän aikana. Liitteestä 5 löytyy matematiikkapainotteiset tehtävät 36-peliin. Kerrostaloarvoitus (15 min) ”Ottakaa itsellenne pari! Nyt jokainen pari käy etsimässä tästä lähistöltä kävyn, kiven, tikun, lehden, kukan ja kaarnan. Eli yhden jokaista. Eli käpy, kivi, tikku, lehti, kukka ja kaarna. Tarvitsemme niitä seuraavassa tehtävässä.” Jos kukkia ei ole vaihda siihen jotakin muuta mitä voi löytää, kuten heinä, marja, sieni. Vaihda se asia sitten loruunkin. Tekopaikkana hiekkaranta tai hiekkatie on hyvä, tai sitten tehtävään tarvittavan ruudukon voi tehdä kepeistä. ”Seuraavaksi annan teille pienen arvoituksen. Sen nimi on kerrostaloarvoitus, ja tarkoituksena on ratkaista vihjeiden perusteella, kuka asuu kenenkin naapurissa. Piirtäkää parin kanssa tähän lähelle maahan ruudukko tai tehkää kepeistä ruudukko, joka kuvaa kaksi kerroksista kerrostaloa tai rivitaloa, jossa on kuusi asuntoa. Kolme alakerrassa vierekkäin ja kolme toisessa kerroksessa vierekkäin.” ”Nyt sitten seuraa loru, jossa kerrotaan kuka kenenkin vieressä asuu. Luen sen niin monta kertaa kuin tarvitsee eli ei hätää. Kuuntele kuitenkin tarkkaan. Herra käpy valittaa yläkertalaisten metelistäKiven naapurin toisella puolella asuu neiti tikkuRouva lehdellä on enemmän naapureita kuin kukallaHerra kaarna asuu kauimpana neiti tikusta






Kukka ei ole kävyn seinänaapuri.” Lue lorua monta kertaa aluksi, ja sitten voit kierrellä auttamassa ryhmiä. Kaikkien ei ole pakko saada ratkaistua tehtävää, mutta kannattaa antaa aikaa ratkaista sen verran kun intoa riittää. (Oikea vastaus on: Yläkerrassa vasemmalta: kaarna, lehti, kukka. Alakerrassa vasemmalta: kivi, käpy, tikku. Reunimmaiset asukkaat voi myös kääntää eli vastaus voi olla tuo myös oikealta. 5. LYHYET OHJELMAT Lyhyet ohjelmat ovat lyhytkestoisia, irrallisia ohjelmanumeroita, jotka on merkitty päiväohjelmaan. Niiden paikkoja voi vaihdella joustavasti, sillä niillä ei ole yhteyttä suurempiin ohjelmakokonaisuuksiin. Ne ovat myös luonteeltaan täyteohjelmia, eli voidaan tehdä, jos luokan aikataulu niin sallii. Välttämättömiä ne eivät ole. 5.1. Valokuvasuunnistus Tarvikkeet: Valokuvia, paperia, muovitaskujaKesto: 1hLisätietoja: Valokuvasuunnistuksen idea on auttaa lapsia tutustumaan uuteen ympäristöön leikin avulla. Leikkiä ei välttämättä kannata aloittaa aivan vieraasta ympäristöstä, vaan ensin voidaan oppilaiden kanssa kiertää katsomassa keskeiset paikat (makuuhuoneet, vessat, ruokasali, ulkorakennuksen jne). Valokuvasuunnistukseen tarvitaan valokuvia paikasta, jossa leikitään. Valokuvat ovat kuvia yksityiskohdista ympäristöstä (esim. liikennemerkki, ruokasalin ovi, lipputangon alaosa, sauna), joiden tunnistamiseen tarvitaan hieman mielikuvitusta. Näihin paikkoihin viedään ennen leikin alkua A5-kokoiselle paperinpalalle piirretty numero, sekä muovitaskullinen postimerkinkokoisia paperinpaloja (yhtä monta kuin leikkiin osallistuvaa ryhmää), johon on kirjoitettu kirjain (siis yksi kirjain kullekin numerolle) tai tavu. Kirjaimet muodostavat oikein järjestettynä jonkin sanan tai lyhyen lauseen. Noin 10 -12 valokuvaa on riittävästi. Numeroidut (vastaavat siis numeroa, joka kyseiseen paikkaan on viety) valokuvat kiinnitetään johonkin tiettyyn paikkaan (esim. riviin eteisen seinälle tai jollekin ulkoseinälle). Leikkijät jaetaan pareihin (HUOM! Tässä voi hyvin käyttää ensin pareihinjakoleikkiä, joita löytyy leikkiliitteestä). Ohjaaja antaa kullekin parille aloitusnumeron, jonka mukaan he etsivät sitä vastaavan valokuvan seinältä, ja lähtevät sitten etsimään valokuvan esittämää paikkaa lähiympäristöstä (etukäteen on hyvä sopia leikin rajat). Kun he ovat löytäneet kuvan esittämään paikkaan kätketyn kirjaimen, pari palaa takaisin seinälle ja katsoo seuraavan valokuvan. Näin jatketaan, kunnes kaikki parit ovat löytäneet kaikki kirjaimet. Tämän jälkeen parin tehtävänä on selvittää, minkä sanan löydetyt kirjaimet muodostavat. 5.2. Opettamispolku Tarvikkeet: Lunttikortit, luuppejaKesto: 1hLisätietoja: Erittäin tehokas, aktiiviseen tekemiseen perustuva luontopolku, jossa oppilaat toimivat toistensa opettajina. Lunttikortit syksyyn ja kevääseen (LIITTEET z ja z) löytyvät ohjelman lopusta. Myös erityisteemaisia polkuja voidaan tehdä (esim. syksyllä sienet ja niiden tunnistaminen). © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





Opettamispolussa oppilaat jaetaan pareihin. Ohjaaja lähtee ensimmäisen parin kanssa metsään toisen ohjaajan (lähettäjän) jäädessä valvomaan muita oppilaita aloituspaikalle. Ohjaaja vie ensimmäisen perin ensimmäiselle rastille ja pitää heille sen heille. Tämän jälkeen opettaja varmistaa, että oppilaat ovat ymmärtäneet asian, antaa heille tarvittaessa rastiin liittyvän vinkkikortin ja jää odottamaan heidän kanssaan seuraavan parin saapumista. Sovitun ajan jälkeen lähettävä ohjaaja päästää seuraavan parin ensimmäiselle rastille, jossa ensimmäinen pari opettaa seuraavalle parille rastiin liittyvän asian. Tämän jälkeen sekä ohjaaja ja toinen pari jatkavat matkaa seuraavalle rastille ensimmäisen parin jäädessä odottamaan seuraavien parien saapumista. Näin jatketaan, kunnes kaikille lapsille on annettu oma rasti pidettäväksi. Kun viimeinen pari on lähtenyt aloituspaikalta ensimmäiselle rastille, on ensimmäisen parin vuoro mennä toiselle rastille. Viimeiseltä rastilta opettaja ohjaa lapset lähettäjän luokse aloituspaikalle. Näin jatketaan, kunnes kaikki parit ovat käyneet kaikki rastit läpi ja saapuneet takaisin aloituspaikkaan.

5.3. Kaveripolku Tarvikkeet: Köyttä, lauta (noin 3 metriä), maton palanen (1,5x1,5m), lautoja ja maitokoreja (tms)Kesto: 1,5 - 2hLisätietoja: Kaveripolkutehtävät toimivat ryhmäyttämisen apuvälineenä. Erinomaisia ensimmäisen leirikoulupäivän tehtäviä, mutta voidaan toki tehdä myöhemminkin sopivassa välissä. Voidaan yhdistää viuhkasuunnistukseen (selitys alempana) tai toteuttaa muunlaisena suunnistusratana (kartan kanssa tai merkittynä). Jaa oppilaat 6-7 hengen ryhmiin. Voit tehdä tämän esim. käyttämällä leikkiliitteessä kuvattuja menetelmiä tai vain muodostamalla jonon ja ottamalla jaon neljään tai viiteen. Jokaiselle rastille tarvitaan aikuinen valvomaan tehtävän suoritusta, sekä käytettäessä viuhkasuunnistusta, myös yksi aikuinen valvomaan lähettämistä. Ohessa on kuvattu 5 rastia, joten voit jättää osan poiskin (minimimäärä rasteja on ryhmien lukumäärä). Jokaisessa tehtävässä on tarkoitus saada lapset toimimaan ryhmänä ja auttamaan toisiaan, aikuisen tehtävä on tarkkailla sivusta, kannustaa tarvittaessa, mutta ei osallistua. Jokaisen tehtävän suorittamiseen annetaan reilusti aikaa, tarkoitus on tehdä huolella, ei kiireellä. Tämän vuoksi tehtävää ei kelloteta eikä sitä muuteta kilpailuksi! Jos tehtävä epäonnistuu, suorittaminen alkaa alusta. Tämä kerrotaan ryhmälle ennen suorituksen aloittamista.

1 . HämähäkinverkkoKahden puun väliin pingotetaan naruja hämähäkinverkoksi. Ryhmän tehtävänä on päästä verkon toiselle puolelle verkon läpi niin, että naruihin ei kosketa ja että jokaista reikää käytetään vain yhden kerran. (Tarkempi selostus LEIKKILIITE sivu z) 2 . PituusjärjestysLapset laitetaan seisomaan tukin/maassa olevan laudan päälle pituusjärjestyksessä. Tehtävänä on maahan astumatta vaihtaa järjestys päinvastaiseksi. 3 . KannonnokkaOppilaiden tehtävänä on asettua jollekin pienelle alueelle (esimerkiksi juuri kannon päälle, maahan rajattu ympyrä käy myös) niin, ettei mikään ruumiinosa kosketa maata. Tällä alueella on pysyttävä jokin tietty aika, esimerkiksi 5 sekuntia. 4 . TaikamattoTaikamatto on noin 1,5m X 1,5 m kokoinen matonpalanen, jonka päälle koko ryhmä asettuu.






Tehtävänä on kääntää matto ympäri (alapuoli ylös) ilman, että kukaan ryhmän jäsenistä koskettaa maata.

5 . Suon ylitysRyhmän pitää ylittää kuviteltu, upottava suo käyttäen apuna maitokoreja tai laudanpätkiä. Tarvikkeet pitää ottaa mukaan vastarannalle ja koko ryhmän on tehtävä ylitys samanaikaisesti.

Viuhkasuunnistuksessa oppilaat kulkevat 3-5 hengen ryhmissä rastilta toiselle. Rasteja pitää olla yhtä monta kuin on ryhmiäkin. Jokaisen tehtävän suorituksen jälkeen käydään opettajan/ohjaajan luona, joka ohjaa seuraavalla, vapaana olevalle rastille. Lähtiessään ohjaajan luota rastille oppilaat ottavat mukaansa tehtävän suorittamiseen tarvittavat välineet sekä numeroidun kartan, johon on merkitty rastin numero. Näin ohjaaja tietää, mikä rasti on tyhjillään ja minne rastille ei voi vielä mennä. Suorituksen jälkeen oppilaat palauttavat numeroidun kartan ohjaajalle. Kun on kyse pienemmistä lapsista, kannattaa reitti ohjaajan luota rastille merkitä vaikkapa kuitunauhoilla. Kartan sijasta lapset voivat ottaa mukaansa ohjaajalta vaikkapa kortin, johon on merkitty rastin numero. On tärkeätä, että lapset ottavat mukaansa aina jonkin tunnuksen lähtiessään ohjaajan luota rastille. Muuten ohjaajan on mahdotonta ohjata ryhmiä tyhjille rasteille. Samalla ohjaaja voi kontrolloida ja valvoa tilannetta. 5.4. Muistorinki Tarvikkeet: Jokin kierrätettävä luonnonesine, illalla esim. lyhdyssä oleva kynttiläKesto: 15 minLisätietoja: Tämä on tarkoituksena suorittaa leirikoulun lopussa, joko iltanuotiolla tai sitten viimeisenä päivänä juuri ennen lähtöä. Laita oppilaat piiriin, mielellään istumaan: ”Nyt alkaa olla meidän yhteinen leirikoulumme koettu ja on yhteenvedon aika. Laitan täältä kiertämään yhden tuon meidän pihakuusen kävyistä, ja se henkilö, jolla käpy kulloinkin on hallussaan, saa puheenvuoron, muut kuuntelevat hiljaa. Pyytäisin siis teitä jokaista vuorollaan sanomaan YHDEN asian, jonka tänä aikana täällä Mannilassa on oppinut. Ihan yksi lause tai pelkkä sanakin riittää, tarkoitus on sanoa sanottavansa tiiviisti. Laitetaan käpy kiertämään” ”Seuraavaksi laitetaan kädet tällä tavalla kuppiin. Ja ajatellaan niitä asioita hiljaa itseksemme, jotka eivät menneet ihan nappiin leirikoulussa. Ehkä varpaita paleli jonakin päivänä, ehkä välillä jokin asia tuntui tylsältä, ehkä keitosta löytyi kärpänen. Toivottavasti ei tule kovin montaa asiaa mieleen. (Pidä pieni tauko) Ja nyt nämä ikävät asiat heitetään tästä olan yli tuulen pois vietäviksi. Seuraavaksi mietitään hyviä asioita: saatiinko kenties uusi kaveri, mikä oli mukavaa, mitä kaunista metsästä löytyi ja miten aurinko meitä toissapäivänä lämmitti. (Pidä pieni tauko). Nämä asiat painetaan talteen tänne sydämeen, muistoksi teidän leirikoulusta.” (Oppaan omat kiitossanat) 6. ILTA-AKTIVITEETIT (KELLO 18:30 – 20:30) Ilta-aktiviteetit ovat ohjelmanumeroita, jotka sijoittuvat päivällisen ja iltapäivän väliin. Osa niistä liittyy suoraan päivän aikana käsiteltyihin asioihin (esim. ympäristötaiteen perusteet), osa taas muodostaa oman kokonaisuutensa. Jokaiselle päivälle ei ole välttämätöntä laittaa ilta-aktiviteettia, © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





ja joskus opettajalla voi olla suunnitelmia tälle ajalle. Keskustelkaa näistä yksityiskohdista tarkemmin opettajan kanssa! 6.1. Ympäristötaiteen perusteet Tarvikkeet: Laminoituja kuvia ympäristötaiteesta (katso Liite 2)Kesto: 1,5 - 2hLisätietoja: Tämä ohjelma sopii luonnollisesti hyvin ympäristöpäivän jatkoksi. Teoriaosan voi vetää hyvin sisätiloissakin, mutta säiden salliessa kannattaisi silti mennä jo ulos, seuraavan osan (ympäristötaideteos) tekopaikkaan. ”Tämän päivän teemanamme on ollut ympäristötaide. Ja haluaisinkin kertoa teille, mistä siinä oikein on kysymys. Se ei nimittäin ole vain lasten puuhaa metsässä, vaan Suomessa ja maailmalla on monia ympäristötaitelijoita, jotka tekevät ympäristötaidetta työkseen. Ympäristötaidetta on hyvin monenlaista, mutta se mikä tekee teoksesta ympäristötaidetta on se, että se on tehty tiettyyn paikkaan. Kuvataiteilijat, jotka maalaavat tauluja tekevät ne yleensä sellaisiksi, että ne voi ripustaa mihin tahansa roikkumaan. Tai jos te teette piirustuksen koulussa niin se voi ensin roikkua luokan seinällä ja sitten kotona seinällä eikä se haittaa työtä, se on koko ajan sama. Mutta ympäristötaideteoksessa on oleellista se missä teos on, minkälaisessa paikassa ja mitä siinä on ympärillä. Aina ei ole edes selvää mistä teos alkaa tai mihin se loppuu, ympäristö on kiinteä osa teosta. Taiteilija tekee siis teoksensa tiettyyn paikkaan, eikä sitä voi siirtää muualle ilman, että se muuttuu. Ympäristötaideteokset eivät olekaan museoissa tai gallerioissa, vaan niitä näkee kaupungeissa, metsässä, rannoilla tai vaikkapa pihoilla. Ja teosta katsottaessa ei katsota vain itse teosta, vaan myös sen ympäristöä.” ”Ympäristötaideteokset eivät säily muuttumattomina pitkään. Ja muutos onkin oleellinen osa teosta. Ulkona erilaiset sääilmiöt muuttavat teoksia. Tuuli, sade ja aurinko muuttavat teosta hitaammin tai nopeammin. Myös eläimet, ihminen mukaan lukien muuttavat teoksia kulkiessaan. Kun tänään teemme omat teoksemme ovat ne samanlaisia ehkä tämän päivän jos sitäkään. Mutta huomenna jos tulisitte uudestaan niitä katsomaan olisi todennäköisesti jokin muuttunut. Toki osa teoksista on niin kiinteitä, että ne muuttuvat vain hitaasti, mutta kyllä sammal ja muu kasvaa kivellekin hiljalleen.” ”Ympäristötaidetta tehdään myös paljon luonnon ympäristöissä metsissä, soilla, niityillä ja rannoilla. Välillä ne tehdään luonnon omista materiaaleista, jolloin voidaan puhua myös maataiteesta. Tässä on Erja Laakkosen kaksi työtä Kesäillan valssi ja Risumökit. Laittakaa kuvat kiertämään, jotta kaikki saavat nähdä. Erja Laakkonen itse kertoo työskentelystään näin: ”Luonto ja ympäristö ovat työskentelyni lähtökohdista tärkeimmät. Luonnossa kiehtovat erilaiset muodot, niiden sattumanvarainen järjestelmällisyys, sekä se mielikuvitukseen vetoava myyttinen elementti, joka silloin tällöin yllättää. Monet teokseni olen tehnyt luonnonmateriaaleista. Niitä ei ole tarkoitettu kestämään pitkiä aikoja vaan niiden tilapäisyys liittyy niiden sisältöihin: kasvuun, kiertokulkuun sekä ajan ja paikan merkityksiin. Teokset on suunniteltu tiettyyn tilaan ja usein ne on myös rakennettu paikanpäällä.” Hän siis hakee ideansa luonnosta ja myös materiaalit. Ja paikka mihin teos rakennetaan on oleellinen osa teosta. (Kirjoitus taiteilijan työskentelystä on otettu suoraan hänen nettisivuiltaan. Se voi olla laminoituna omalle paperilleen, vaikkapa sen kuvan taakse joka kuvaa häntä työssään, jotta tekstin voi lukea aivan suoraan.)






HUOM! Jos on tietoa paikallisesta taitelijasta, joka tekee ympäristötaidetta, kannattaa ehdottomasti käyttää hänen töitään esimerkkeinä! Tämä Erja Laakkosesta kertova teksti on vain esimerkki, jota voi paremman puutteessa käyttää. Paikallista esimerkkiä käytettäessä luokalla on ehkä jopa mahdollisuus käydä katsomassa teoksia itse paikan päällä, mikä tietysti on hauska kokemus sen jälkeen, kun ympäristötaidetta on opiskeltu ja jopa itse tehty. ”Tässä on kuva Erja Laakkosesta tekemässä teosta Pesämuna. (kuva kiertämään) Taiteilija siis ensin ideoi teoksensa ja tutustuu huolellisesti siihen ympäristöön mihin teos on tulossa, joskus tämä tutkimus saattaa olla hyvinkin perusteellinen, jos vaikka halutaan kuvata paikan historiallista merkitystä, toisinaan taas teos vain laitetaan paikkaan ilman sen suurempia tutkimuksia. Taitelija suunnittelee usein teostaan piirtelemällä luonnoksia ja sitten vasta toteuttaa teoksen. Toiset suunnittelevat enemmän ja toiset saattavat vain ryhtyä tekemään ja antavat tekemisen näyttää minkälainen teos lopulta on. Ja usein tekeminen muuttaakin teosta ja siitä saattaa tulla muuta kuin mitä alun perin ajatteli. Sen takia teoksen nimi useimmiten päätetään vasta teosta tehdessä tai sen valmistuttua. Tässä on vielä kuva valmiista teoksesta, jota Erja Laakkonen tuossa kuvassa teki. Teoksen nimi siis Pesämuna. (kuva kiertämään)” ”Toisinaan teoksia taasen tehdään ihmisen valmistamista materiaaleista luontoon. Esimerkiksi saatetaan vaikkapa kiertää puun ympärille kangasta tai tuoda ihmisen esineitä luontoon. Taidetta tehdään myös paljon kaupungeissa. Kaupungeissa kulkee paljon ihmisiä, joten sinne kannattaa taidetta viedäkin. Ja kun teos on esillä kadulla eikä museossa niin siihen törmää paljon useampi ihminen.” ”Ympäristötaide ei aina ole sellaista, että sen voisi esitellä muille. Toisinaan teoksen tekeminen on oleellisempaa kuin valmis tuotos. Eli tavallaan taidetta on itse tekeminen. Esimerkiksi englantilainen Richard Long on tehnyt teoksia, joissa hän on etukäteen määritellyt reitin kartalta, esimerkiksi Himalajan vuoristossa tai Saharan autiomaassa, ja sen jälkeen hän on kävellyt sen. Matkalla hän on tehnyt sopivaan paikkaan merkkejä, esimerkiksi ympyrän maahan löytämistään materiaaleista. Ja hän on valokuvannut kävelyn jäljet ja ympyrät ja nämä dokumentit ovat olleet yleisön nähtävissä, mutta varsinainen taiteellinen teko ei. Tämän voisi myös tehdä kaupungissa vaikka piirtämällä kartalle harpilla ympyrän ja yrittämällä kulkea sen mahdollisimman tarkasti ja tehdä havaintoja matkalla sekä vaikka runoja ja luonnoksia tms. Ympäristötaide voi olla myös erilaisia teatterillisia esityksiä, kuten musiikkia, runoja tai performansseja tietyssä paikassa ja tilassa.” 7 . Ympäristötaideteos ”Nyt on aika meidän tehdä jälleen itse jotain. Me ollaan huomattu päivän aikana, kuinka hienoja asioita ympärillämme onkaan. Värejä löytyi vaikka minkälaisia ja kehysten sisäänkin upeita tauluja. Seuraavaksi teemme itse ympäristötaideteokset tai pikemminkin maataideteokset. Sillä teemme ne tähän metsään ja käytämme vain luonnosta löytyviä materiaaleja. Teoshan voi tosiaan olla hyvinkin yksinkertainen, voisin vaikka laittaa tämän ”vihreän lehden tähän kivelle ja teoksen nimenä voisi olla vaikka ”Ennen aikojaan tippunut”” (tee joku pieni teos eli laita jotakin johonkin ja kerro se ja keksi nimi). Toki on hauskempaa jos teoksessa on vähän enemmän nähtävää ja oivallettavaa. Teos voi esittää jotain tai olla vain kaunis. Saatte tehdä työnne yksin tai parin kanssa. Aikaa on tehdä huolella ja rauhassa teos. Noin puoli tuntia. Kulkekaa rauhassa ja etsikää sellainen paikka, joka tuntuu teistä hyvältä, johon haluatte teoksenne tehdä. Jos on vaikea keksiä ideaa niin tulkaa kysymään apua, minulla on täällä pussissa myös sanoja, joita voi ottaa aiheeksi ja päässäkin ideoita mitä voi tehdä. Ja tehdään työ siis pelkistä luonnon materiaaleista. Muistakaa kunnioittaa luontoa tehdessänne eli ei kovin paljon revitä eläviä kasveja. Ei puiden oksia eikä myöskään revitä suuria määriä sammalta tai






jäkäliä, parempi olisi käyttää pääasiassa jo kuolleita kasvinosia. Kun olette valmiita tulkaa tähän istuskelemaan niin näen kuinka työt edistyy. Kun kaikki ovat valmiita kierretään katsomassa teokset. Kysyttävää? Työn iloa!” Pussissa olevat laput ovat siis vain ideoiden antamiseen, jos lapset eivät itse pääse työn alkuun. Sanat on tarkoituksella aika haastavia. Lasten voi antaa nostaa useampia lappuja, jos ensimmäinen ei innosta. Oleellisinta on saada kaikki tekemään. Ja voit myös ehdottaa heille esimerkiksi spiraalin tekemistä tai matoa erilaisista aineksista kiemurtelemaan, eläimen kuvia tai pesiä. Käsitelaput: Ystävyys, Ilo, Suru, Maapallo, Voitto, Pelko, Kateus, Pahuus, Elämä, Kuolema, Koulu, Perhe, Lapsuus, Nuoruus, Kasvaminen, Luonto, Luonnon suojelu, Sota, Rauha, Tulevaisuus, Huolehtiminen Kiertele katsomassa oppilaiden töitä, auttamassa tarvittaessa ja kannustamassa. Tässä sinun ei tarvitse itse tehdä omaa työtä, jos et tahdo. Jos haluat esitellä yhden maataiteen työn, tee mandala eli ympyrä maahan, jonka täytät erilaisilla materiaaleilla kokonaan sen mukaan miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu. Mandala on siis tunnelmakuva eikä sitä tarvitse välttämättä kuvailla mitkä ne tunnelmat on mitä olet siinä luonnonmateriaalein kuvannut. Sen esitteleminen kuitenkin tuo esille itsetutkiskelua ja sen mahdollisuuksia luonnossa. Se on myös opettajalle vinkki, mitä voisi luokan kanssa tehdä koulussa. Anna varoituksia ajan loppumisesta, vaikkapa 20 min jälkeen ja kun on enää 5min jäljellä. Kun kaikki ovat valmiita, lähtekää jälleen taidenäyttelyyn. Mutta huolehdi, että kaikilla on mahdollisuus käyttää halutessaan koko varattu aika työskentelyyn, etteivät muut häiritse tai painosta olemaan valmis. Jos monet ovat tehneet pareittain, jolloin töitä ei ole 15 enempää kiertäkää kaikki yhdessä. Jos suurin osa on tehnyt yksin, jaa ryhmä kahteen osaan ja kierrätte vain kussakin ryhmässä olevien teokset. Kannattaa myös kuvata teokset! 6.2. Metsän äänet ja kuvat Tarvikkeet: Piirustuspaperia, liituja (tai vesi/sormivärejä)Kesto: 20 - 30 minLisätietoja: Hiljainen leikki, sisäleikki, soveltuu erityisen hyvin taidepäivän jälkeen purkamisleikiksi. Oppilaat jaetaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä muodostaa väljän ringin, jonka keskelle toinen ryhmä asettuu. Ringin pitää olla niin väljä, että sisäryhmällä on riittävästi tilaa istua maassa piirustuspaperin kanssa. Sisäryhmä ryhtyy piirtämään liidulla heidän omaa mielikuvaansa metsästä. Ulkoryhmä laittaa silmät kiinni ja luo omilla äänillään metsän äänimaiseman sisäryhmän inspiraatioksi: ringin jäsenet voivat tehdä eläinten ääniä, tuulen suhinaa, lintujen huutoja, sateen ropinaa, kaislikon suhinaa, tuulen ulvontaa... ääntelyiden lisäksi voidaan käyttää myös käsien hankaamista yhteen, kynsien rapinaa lattiaa vasten.. jne. 10 minuutin kuluttua vaihdetaan vuoroa. Työt voidaan laittaa taidenäyttelyksi seinälle tai vaikka liitteeksi leiripäiväkirjaan. Jos käytetään taidepäivän jälkeisenä purkamisena, voi taiteellista työskentelyä vielä jatkaa kirjoittamalla puurunon puhtaaksi paperilla ja piirtämällä aiheeseen liittyvän kuvan. 6.3. Kierrätyspaperi -työpaja Tarvikkeet:Paperia (käytettyä konttoripaperia, munakennoja, sanomalehteä), saavi/iso ämpäri © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





paperimassan tekoon, viira (=puukehikko, johon on pingotettu seulakankaaksi hyttysverkkoa), neliskulmainen pesuvati(viiran tulee mahtua vaakatasossa vatiin, kuten myös käsien, jotka viiraa kannattelevat), pesusieniä tai superlonia, sanomalehtiä tai kangasta (jonka päällä valmis paperi voi kuivua). Paperiin voi yhdistää myös kuivattuja kasvinosia, esimerkiksi ruohon palasia tai villalankaa.Kesto: noin 2 h. Paperin kuivamiseen menee lisäksi normaalissa huoneilmassa noin 1 päivä, mutta jos käytössä on esim. kasvikuivuri, selviää lyhyemmällä ajalla.Lisätietoja: Kannattaa harkita luokan jakamista kahteen ryhmään, jos ohjaajia ja välineitä useampia. Toinen puolisko voi myös viettää vapaa-aikaa tai osallistua muihin aktiviteetteihin toisen ohjaajan johdolla. Revi paperia noin postimerkin kokoisiksi paloiksi ja laita palat saaviin tai isoon ämpäriin. Lisää vettä niin, että paperi vettyy hyvin. Hienonna palat veden kera sauvavatkaimella mössöksi. Mössön ei tarvitse olla aivan tasalaatuista, seassa saa olla hieman isompiakin paloja. Äläkä hienon liikaa, tällöin paperin kuidut ovat lyhyitä ja paperista tulee ehkä pinnaltaan tasaisempaa, mutta vaikeammin tehtävää. Paperimassan voi tehdä valmiiksi myös edellisenä päivänä. Aikaavievin osa on paperin silppuaminen käsin paloiksi, mutta jos lapset osallistuvat massan tekoon, aikaa menee alle tunti. Täytä pesuvati vedellä puolilleen ja lisää sekaan hienonnettua paperimassaa muutama kupillinen. Vatiin voi paperimössön lisäksi silputa esim. kuiduiksi purettua villalankaa n. 0,5 cm:n pätkinä, jolloin saadaan Pariisin paperin kaltainen ulkonäkö, pilkottuja kuivattuja kasveja tai tekstiiliväriä. Laita seos kädellä liikkeeseen ja vie viira (verkko ylöspäin!) vadin pohjalle ja nosta saman tien viira ylös, jolloin sen pinnalle jää paperimassaa ohuena kerroksena. Jos kerros on liian paksu (paksumpi kuin noin 3 mm), lisää vettä pesuvatiin vettä, jos taas liian ohut, lisää paperimassaa. Kuivaa arkkia hieman viiran alapinnan kautta sienellä. Kumoa arkki sanomalehdelle tai kankaalle. Älä irroita viiraa vielä, vaan kuivaa sienellä painelemalla viiran läpi, sillä viira irtoaa sitä helpommin mitä kuivempi arkki on. Nosta viira varovasti arkilta ja jätä arkki kuivumaan. Alla olevaan kankaaseen voidaan laittaa palanen maalarinteippiä, jossa lukee tekijän nimi, niin jokainen saa juuri itse tekemänsä arkin. Irroita arkki kuivatusalustasta varovasti joko hivenen kuivuneena (tämän jälkeen voidaan kuivata kuivurissa). Jos arkit on laitettu siirrettävälle alustalle, voidaan arkit laittaa myös kuivumaan ulos aurinkoon. (Lisätietoa ja havainnekuvia paperimassan teosta: http://www.funsci.com/fun3_en/paper/paper.htm ) 6.4. Kasvien keruu -työpaja Tarvikkeet: Kesto: 2 h ensimmäisenä päivänä, 1,5 h kansion kokoamiseenLisätietoja: Luokka olisi hyvä jakaa kahteen kasveja kerättäessä. Pienemmällä ryhmällä tunnelma on tiiviimpi ja keräämistä on helpompi valvoa. JUONTO Kasvien kerääminen Tarvikkeet: Muistiinpanovälineet ja kynä, muovipussiKesto: 1 h Kerätkää kasvit mieluiten niiden kukinta-aikaan, jolloin niiden tunnistaminen on helpointa. © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36

http://www.google.com/url?q=http%3A%2F%2Fwww.funsci.com%2Ffun3_en%2Fpaper%2Fpaper.htm&sa=D&sntz=1&usg=AFQjCNFJi55BxwKYaW5iMEFFY1_hFfv8mw





Kerätkää pienikokoiset kasvit kokonaisina niin, että maansisäisiä osia (juuria) tulee kasvin mukaan. Näin helpotetaan myös kasvin tunnistamista. Pitkä kasvi voidaan taitella tai ottaa siitä sekä latva- että tyviosaa talteen. Kerättävän kasvin tulee olla ehjä, terve ja tyypillinen kasviyksilö. Kasvit tulee kerätä kuivalla säällä. Keräämisen jälkeen niistä puhdistetaan mahdolliset roskat esim. multa, jotta näytteiden jatkokäsittely on siistiä. Useimmiten kannattaa kerätä kasvit isoihin muovipusseihin ja sulkea pussi, jolloin kasvit eivät heti pääse lakastumaan. Heti keräysretken jälkeen kasvit asetellaan kuivausalustalleen, katso ohjeet kasvin kuivaamiseen! Kerätessäsi samanaikaisesti useampia kasveja kirjoita kasvin nimi, kasvupaikka ja keräyspäivämäärä sekä muut mahdolliset muistiinpanot erilliselle paperille, josta tiedot on helppo siirtää kasvioon. 5 -8 kasvia /lapsi on riittävä määrä, koko kasviota ei ole tarkoitus koota täällä vaan opettaa keräämisen perusteet, jotta työtä voidaan jatkaa koulussa tai kotona! Kasvin kuivaaminen Tarvikkeet: Valkoista kopiopaperia, sanomalehteä, kasviprässi (kovalevyä ja painoja), kasvikuivain (?)Kesto: 1h, edellisen perään Aseta sanomalehtipaperi kovalevyn päälle ja sanomalehtipaperin päälle valkoinen paperi. Valkoinen paperi estää lehden painomusteen siirtymisen kuivattavaan kasviin. Aseta ja oio kasvi siististi valkoisen paperin päälle. Kasvin paksuja kohtia, lähinnä juuria, voit hieman ohentaa terävällä veitsellä. Olisi hyvä, jos kasvin lehden sekä ylä- että alapinnat tulisivat hyvin esille. Kukinnosta olisi hyvä näkyä yläpinta ja sivusta. Pane kasvin päälle taas valkoinen paperi ja sanomalehtipaperia. Voit tehdä kasveista useita samanlaisia kerroksia. Aseta lopuksi kovalevy päällimmäiseksi ja sen päälle painot. Anna kasvien olla puristuksessa, kunnes ne ovat täysin kuivia. Kasvi on kuiva, kun kasvin pehmeät osat eivät taivu vartta varovasti kohotettaessa. Kasvion teko Tarvikkeet: valkoista piirustuspaperia (hätätilassa kopiopaperikin käy), kontaktimuovia tai teippiä, liimaa, kansioon lisäksi 2 palaa paksua kartonkia/oppilas (koko hieman isompi kuin A4, 3 cm leveyssuunnassa ja 4 cm korkeussuunnassa), naskali, vesivärejä, kontaktimuovia, nauhaa noin 1 metri/oppilasKesto: 1,5 h, ilman kansiota 1 hLisätietoja: Tämä vaihe toteutetaan kun kasvit ovat kuivuneet Siirrä kuivat kasvit paperiarkille (paksumpi paperi kuin kopiopaperi olisi parempi vaihtoehto, mutta kopiopaperikin kelpaa). Laita jokaiselle paperille vain yksi kasvi. Kiinnitä kasvi pahville kontaktimuovilla tai teipin paloilla. Ole kasveja kiinnittäessäsi varovainen ja huolellinen, koska kuivat kasvit rikkoutuvat herkästi. Kontaktimuovin laittaminen voi olla hankalaa, ja sitä laittaessa kannattaa laittaa kasvi muoville ja laittaa sen jälkeen paperi päälle. Toisaalta siinä saa kestävimmän lopputuloksen, varsinkin jos päädytään käyttämään kopiopaperia. Tässä oppilaat voivat tarvita paljonkin apua, joten harkitkaa tämän vaiheen tekoa pienemmissä ryhmissä. Paperiin kasvin alle tai viereen kiinnitetään tarra tai liimataan nimilappu, josta ilmenevät kasvi- ja keräystiedot. Tarrassa tai nimilapussa olisi hyvä olla kasvin suomalainen ja tieteellinen nimi (voidaan katsoa vaikka kasvikirjoista) ja kasvin keräysaika ja paikka (paikkakunta ja kylän nimi). Lisäksi voit tarrassa tai nimilapussa luonnehtia kasvupaikkaa muutamalla sanalla ja kertoa kerääjän nimen. 7. ILTAOHJELMAT (21:00 -22:00/22:30) Iltaohjelmat ovat pääasiassa sisätiloihin suunniteltuja tai ulkona pimeän aikana tehtäviä, lyhyehköjä © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





ohjelmanumeroita. Monet niistä sopivat viimeiseksi aktiviteetiksi ennen nukkumaan menoa. Tämän kohdan ohjelmassa voi myös välillä jättää tyhjäksi, näistä yksityiskohdista kannattaa sopia paremmin opettajan kanssa! 7.1. Heijastinmetsästys Tarvikkeet: 10 -12 heijastinta merkittynä tavuilla tai kirjaimillaKesto: 45 minLisätietoja: Leikin idea on varsin yksinkertainen, mutta erityisesti syksyllä iltojen pimetessä se tarjoaa jännää tekemistä illaksi. Jatkuvaan katuvalojen hehkuun tottuneet kaupunkilaislapset pitävät liikkumista pimeässä luonnossa ilman aikuisia, ainoastaan taskulamppujen kanssa oikeana elämyksenä! Ohjaaja vie lasten ollessa sisällä heijastimet ulos. Tavut muodostavat lauseen tai sanan, joka on tehtävän ratkaisu. Heijastimet ripustetaan esim. puun oksaan tai muuten näkyvälle paikalle tarpeeksi kauas toisistaan. Leikkialueella tulee olla leikin aikana pimeää (jos leikitään pihalla, pihavalot tulee sammuttaa tai heijastinten tulee olla piha-alueen ulkopuolella. Mutta mieluummin leikitään tietysti metsässä). Leikki voi alkaa sisätiloissa, jossa ohjaaja jakaa leikkijät 2-3 hengen ryhmiin. Kullakin ryhmällä saa olla yksi taskulamppu, eikä ryhmä ei saa leikin aikana hajaantua! Ohjaajan antaessa luvan parit lähtevät etsimän heijastimia taskulamppujen kanssa. Heijastimen löytäessään ryhmä lukee heijastimessa olevan tavun. Tavuja ei saa kirjoittaa paperille, vaan ryhmän tulee muistaa ne ulkoa. Kun ryhmä on löytänyt kaikki heijastimet, se palaa takaisin lähtöpaikkaan, jossa heidän tulee muodostaa löytämistään tavuista mielekäs lause. 7.2. Heijastinrata Tarvikkeet: 10 -12 kappaletta heijastimiaKesto: 30 minLisätietoja: Muunnelma edellisestä Heijastimet laitetaan ulos niin, että ne muodostavat radan yhdestä paikasta toiseen paikkaan. Etäisyyden tulisi olla sellainen, että yhdeltä heijastimelta löytää toisen heijastimen lampulla osoittamalla. Lapset jaetaan pareihin. Kullakin parilla on yksi taskulamppu. Ohjaaja lähettää parit yksitellen (noin 1 minuutin välein) radalle. Parien tehtävänä on löytää radan päähän, joka voi olla esimerkiksi iltanuotio tai muu illanviettopaikka. Radan päässä tulisi olla yksi ohjaaja ottamassa pareja vastaan. Kun kaikki parit ovat paikalla, iltaohjelma voi alkaa! 7.3. Runo- tai satupolku Tarvikkeet: 6 – 10 kappaletta runoja laminoituna, tai esim. Satu ikivihreistä puista (LIITE z) laminoituna kuudelle erilliselle lapulle. Kynttilöitä lyhdyssä tai vaikkapa tuikkuja pilttipurkissa.Kesto: 45 minLisätietoja: - Runopolku sopii hienosti iltarauhoittumiseen ja päivän viimeiseksi ohjelmanumeroksi. Kokoa oppilaat yhteen tilaan, jossa yksitellen lähetetään runopolulle (vaikka noin 1 minuutin välein). Muu ryhmä voi leikkiä tai laulaa odotellessaan vuoroaan. Reitti tulee merkitä kynttilälyhdyillä tai © PÄIVI VÄÄNÄNEN 2010 http://www.klk.fi ja http://www.greentourism.fi & http://www.greentravel.fi Sivu 36





jollakin muulla tavalla niin, ettei eksymisen vaaraa ole. Myös voidaan tehdä niin, että kohteet ovat niin lähellä toisiaan, että seuraava kohde näkyy aina edellisestä paikasta. Laita jokaiseen kohteeseen kynttilä palamaan sekä runo tai sadun osa. Runopolun tulisi päättyä eri paikkaan, kuin mistä se alkoi, esimerkiksi illanviettopaikkaan tai iltanuotiolle. 7.4. Iltanuotio-ohjelma Tarvikkeet: Vanhoja vaatteita (ei välttämätöntä), muuta rihkamaaKesto: noin 1 -1,5 h Lisätietoja: Mukava viimeisen illan ohjelmanumero. Toimi sinä illan juontajana ja vetäjänä, joko omana itsenäsi tai jossakin roolissa. Voit itsekin vetää jonkin ohjelman, laulun, leikin tai kilpailun, lahjojesi ja halukkuutesi ja tilaisuuden mukaan! Soveltuu myös leirikouludiplomien tms. tai jonkin leirikoulumuistoesineen jakotilaisuudeksi. Anna oppilaille aikaa valmistella iltanuotiolle ohjelmaa, esimerkiksi ilta-aktiviteettien ajan. Oppilaat voidaan jakaa tätä varten ryhmiin tai käyttää jotain luonnollista ryhmää (vaikkapa huoneittain) tai antaa tähän vapaat kädet. Ohjelma voi olla näytelty sketsi, kerrottu vitsi, yhteislaulu tai lauluesitys, kilpailu tms. Pyydä oppilaita ilmoittamaan etukäteen ohjelmansa nimen, jotta voit juontajana suunnitella illan ohjelmien järjestyksen ja kuuluttamisen. Avuksi voi tarjota erilaista rekvisiittaa: vanhoja vaatteita, hattuja, peruukkeja, ehkä jopa kasvovärejä yms., mutta lapset pystyvät yleensä järjestämään tämän myös omia vaatteitaan luovasti käyttäen. Useimmat lapset nauttivat ohjelmien suunnittelusta kovasti! Iltanuotioon voidaan myös yhdistää runopolku (katso edellinen iltaohjelma) tai iltapalan syönti. Iltanuotiolla voidaan myös herkutella esim. paahdetuilla vaahtokarkeilla, letuilla, tikkupullalla tai muulla erityisellä herkulla! Iltaohjelman lopuksi sopii tarina tai vaikkapa jokin rauhallinen yhteislaulu. Yhteislaulua varten kannattaa koota laminoituja laulunsanoja, joita riittää vaikkapa yksi kolmea lasta kohti. 7.5. Muita ideoita iltaohjelmaan On mukava tapa päivän päätteeksi ja ennen nukkumaanmenoa viettää pieni hetki (vaikkapa vain 15 minuuttia) yhdessä rauhoittuen. Tähän sopii edellisten ohjelmien lisäksi erittäin hyvin esimerkiksi musiikin kuuntelu (vaikkapa Sibeliuksen Tapio tai Eino Leinon Nocturne Vesa-Matti Loirin esittämänä) rauhallisesti selällään maaten ja silmät kiinni, tai vaikkapa jonkin rentoutumisharjoituksen tekeminen. Myös metsään liittyvä iltasatu on mukava lopetus päivälle, kunhan tarinan pitää tarpeeksi lyhyenä. Jos ilta on kirkas, on tähtitaivaan katselu yhdessä selällään maaten varmasti mieleenpainuva kokemus. Samassa yhteydessä voidaan myös tunnistaa tähtikuvioita (jos ohjaajalla on tästä tietoa) ja vaikkapa katsoa kuuta tavallisilla kiikareilla (näyttää upealta!), mutta jo pelkästään taivaan ihailussa on ohjelmaa kyllikseen. Yhteisen iltahetken jälkeen on mukava toivottaa hyvää yötä ja painua pesulle, pisulle ja petiin!






LIITE x: KIRJALLISUUS

Aalto, Mikko. Ryppäästä ryhmäksi. 2000. Ryttylä: My Generation.






LIITE X: Kerättävien kasvien lista Tuoreiden metsien kasvillisuus: Mustikka, Käenkaali, Metsävalvejuuri, Kerrossammal, Vanamo, Oravanmarja, Valkovuokko (kevät) Kuivien metsien kasvillisuus: Puolukka, Kanerva, Metsätähti, Kielo, Variksenmarja, Seinäsammal, Kynsisammal Pihapiirin kasveja: Voikukka, Piharatamo, Poimulehti, Pihasaunio, Valkoapila, Pihatatar, Kylänurmikka, Pihatähtimö, Nokkonen Tienvarsien ja niittyjen kasveja: Koiranputki, Päivänkakkara, Harakankello, Niittyleinikki,, Siankärsämö, Metsäkurjenpolvi, Puna-ailakki, Leskenlehti Puita: Pihlaja, Hieskoivu, Rauduskoivu, Mänty, Kuusi, Haapa, Harmaaleppä, Tervaleppä, Kataja






LIITE X: Oheislukemistoa Heikki Willamo: Kultaturkki Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia Heli Karjalainen ja Marja-Liisa Pitkäranta: Metsäneläinten tarinoita Zacharias Topelius: Vattumato Kirsti Kutila: Muorimenninkäisen tarinoita ©Päivi Väänänen 2010 Päivi Väänänen e-mail: [email protected] lisää ympäristökasvatuksesta, leirikoulu, opintomatkoista ja niiden sisällöistä: Dokumenttikansiosta : Päivi Väänänen sekä Karjalan Luontokoulu


mailto:[email protected]

mailto:[email protected]

https://docs.google.com/?pli=1#folders/folder.0.0B6s0c44y8V2LYWQzN2MwNzgtNTYxNy00NDM0LWIyMjgtYjdkMTYyYmJmMWM5

https://docs.google.com/?pli=1#folders/folder.0.0B6s0c44y8V2LODIwZWRlZTYtNzMzOC00ZjQ5LTlkMTItMDU0ZTlmZDM0ZmE3










Documents

Päivi Yuval,, Ympäristökasvatus, Leirikoulu ohjelma muotoiluneen 2013