1

NUMERO 18

PARAS SUKU

Viime talven viimeisiä lumia pääsiäisenä Sallatunturilla

TAATA NORDSTRÖMIN SUKUSEURA RY:N JOULUJULKAISU 2014

2

Sihteerin Joulutervehdys

Taata Nordström Sukuseura ry. perustamisesta tulee ensi heinäkuussa kuluneeksi 20 vuotta.

Juhlakokousta vietetään sunnuntaina 26.7. Pihlavan VPK talolla. Tästä lähempänä tilaisuutta

postitetaan kutsu kaikille, joiden osoitetieto on tiedossa.

Taas on vuosi vierähtänyt nopeasti, pukkia olen tuurannut monet aatot sukulaisissa

ja tutuilla. nämä lapset ovat kasvaneet jo isoiksi. Tänä jouluna ensimmäistä kertaa pukitan

vieraissa perheissä, eikä ole pelkoa tunnistaako lapset pukin.

Omaa joulua vietämme joulupäivänä 12 hengen joukolla lastemme perheiden kanssa.

Rauhallista Joulua

Ja

Onnellista Uuttavuotta 2015

Jyrki Uusitalo

perheineen

3

Pyhä arki

Joulun aika lähestyy jälleen suurin odotuksin. Monilla lapsuuden joulut nousevat mieleen ja kantavat mukanaan muiston aidon joulunajan tunnelmasta. Joulun valmistelut alkavat itse kullakin omien perinteiden ja tapojen mukaan. Eletyt vuodet, muuttuneet elämäntilanteet sekä nykyisen ajan kiire ja häly nousevat kuitenkin helposti ”sen oikean joulun” löytämisen esteeksi. Silti lähestyvä joulu tuo mukanaan odotuksen rauhasta, tunnelmasta ja levosta.

Jouluevankeliumin sanat eivät kuitenkaan kerro onnistuneesta tunnelman rakentamisesta. Evankeliumi kertoo mitä hankalimmista ja arkisimmista tapahtumista. Se kertoo nuoren parin vaikeasta matkasta veroluetteloon merkittäväksi. Se kertoo huolesta ja epävarmuudesta juuri esikoisen syntymän kynnyksellä. Se kertoo, millaista on olla ilman läheisten tarjoamaa tukea ja turvaa, ilman omaa kotia. Miten kaikkein arkisimmasta paikasta, eläinsuojasta, löytyy paikka levähtää. Tuosta väliaikaissuojasta tuli myös uuden elämän syntymisen sija. Maria synnytti pojan, esikoisensa.

Tämä syntymä sai enkelit liikkeelle kertomaan ilosanoman kedon paimenille. Tämä syntymä sytytti suuren joulutähden taivaalle. Jeesus–lapsen myötä syntyi myös joulu.

Arki muuttui juhlaksi. Pyhyys astui keskelle arkea ja toi mukanaan juhlan.

Me tunnemme joulun kertomuksen. Tiedämme, miten ihmeellinen Jeesus-lapsen syntymä muutti ensimmäisen joulun raskaan arjen juhlaksi. Silti me yritämme omin keinoin ja omin voimin itse rakentaa juhlaa, löytää pyhää.

Joulun evankeliumi kuitenkin kertoo meille, miten arkinen elämä kätkee itseensä kaikki juhlan ainekset. Keskellä elämän velvoitteitakin Jumalan lupaukset kantavat meitä. Siihen elämään, jonka olemme saaneet lahjaksi ja tehtäväksi, kätkeytyy pyhyys. Arjesta tulee pyhää, kun lakkaamme etsimästä hyvää vain itsellemme ja huomaamme ihmiset ympärillämme – lähellä ja kaukana. Kun jouluun valmistautuminen onkin Vapahtajan syntymän juhlistamista eikä tunnelman etsimistä itselleen, syntyy keskelle valmistautumisen arkea itse Pyhä.

Olisiko siis mahdollista, että osaisimme pysähtyä joulun evankeliumin sanoman ääreen. Se kertoo miten arkisen elämän monien vaiheiden keskelle Jumala itse tuo juhlan. Miten pyhä kätkeytyy pienuuteen ja vaatimattomuuteen kasvattaen toivon ja tuoden juhlan. Juuri evankeliumin tutut sanat tuovat mukanaan joulun.

”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maa päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14)

Heimo Hietanen kirkkoherra, lääninrovasti Pihlavan seurakunta

4

Joulutervehdys !

Mitä olisikaan joulu ilman joululauluja. Vuosittain joku niistä tuntuu läheiseltä ja saa muistelemaan menneitä tapahtumia ja aikoja. Juuri sen tietyn mielessä olevan laulun sanat ja sävel koskettavat erityisellä tavalla. Tuo joululaulu, jonka ainutkertaisuuden aina muistan on 1300-luvulla sävelensä saanut ja sittemmin Hugo Jalkasen sanoittama Tuo armon valkokyyhky nyt viestin maailmaan. Muistan kun talvihämyn tullen istuttiin ikkunan vieressä ja katseltiin jäätaiteen läpi ulos. Ulkona oli kylmä, mutta sisällä lämmin. Oli joulun odotusta. Me lauloimme. Minua neljä vuotta vanhempi veljeni oli oppinut koulussa aivan ihanan joululaulun, jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Hyvällä lauluäänellään hän sen lauloi. Laulu oli mielestäni niin kaunis ja veljeni ääni, että pyysin häntä laulamaan sen aina uudelleen ja uudelleen. Laulun esittämisestä on kulunut jo vuosia, mutta mielessäni se pysyy aina. Koska Tuo armon valkokyyhky nyt viestin maailmaan on vanha kaunis joululaulu, niin haluankin toivottaa sen sanoin ja sävelin suvulleni Hyvää ja rauhallista Joulua. Pirkko Antila

5

Paulan ja Taunon aurinkoinen joulutervehdys 2014 Espanjasta! Espanjassa vietetyn joulun jälkeen suunnitelmissamme on tulla alkuvuonna nauttimaan Suomen pakkasista. Kuten aiemminkin – keräämme silloin luoksemme perhepiirimme. Iloksemme perheeseen on 4.10.2014 syntynyt pikkuprinsessa, joka on ensimmäinen lastenlastenlapsemme; Enni Ilona Könnilä. Kenties hän jo ensimmäisenä joulunaan ihmettelee jouluna tuikkivia valoja Järvenpäässä. Lapsi on Mikko -poikamme Teemun ja puolisonsa Annin ensimmäinen lapsi.

Enni Ilona ja perheen lemmikki Lili Syyskauden kaksi kuukautta täällä Välimeren rannalla on kulahtanut vauhdilla. Päivittäisten kävelylenkkien ohella kävimme ihailemassa kaupungintalon aulan mahtavan jouluseiminäyttelyn ja osallistuimme paitsi Aurinkorannikon kuoron konsertteihin, myös Suomen itsenäisyyden 97. juhlaan Torremolinosin Kongressipalatsissa. Tauno laulaa edelleen juhlassakin esiintyneessä kuorossa. Oma syyskauteni on sisältänyt lukuisia kirjaesittelyjä niin Suomessa kuin Espanjassa. Sisua ja mañanaa -kirjani julkaistiin Siirtolaisuusinstituutissa, Turussa 24.9.2014. Artikkelien kirjoittamiset kirjan tiimoilta jatkuvat. Nyt kuitenkin – tavanomaisten jouluaskarten jälkeen – keskitymme joulun viettoon. Käymme sekä suomalaisessa jumalanpalveluksessa että katolisessa messussa. Molemmissa mieli rauhoittuu ja keskeinen joulun sanoma ilahduttaa. Aattona ajelemme suomalaisyhdistyksen jouluaterialle Fuengirolaan ja Tapaninpäivänä saamme luoksemme kuorolaisia. Tapaamme myös Mari Josén ja Antonion – espanjalaispariskunnan, joka kärsivällisesti jaksaa kuunnella puutteellista espanjan kieltämme ja seurustella kanssamme. Heiltä olemme oppineet runsaasti espanjalaistapoja ja muun muassa huolella valmistetun yrttiteen ja kookoskakun salaisuudet. Joulun Sanoma lämmittää täälläkin mieltä! Kotimaa ja Te läheiset ja sukulaiset olette ajatuksissa, missä milloinkin olemmekin. Muistelemme jokaisena jouluna erityisesti niitä aikoja, jolloin vanhempamme sodan jälkeen ahkeroivat uuden elämänalun perheelleen. Jonakin jouluna lahjapaketissa oli piparit ja omena, jotka oli lämpöisin ajatuksin paketoitu. Ne riittivät! Se oli arvokasta aikaa, jolloin myös suku antoi tukea ja uskoa tulevaisuuteen. Toivotamme kaikille sukulaisillemme Rauhaisaa Joulua ja Siunausta vuodelle 2015! Paula (o.s. Lehtonen) ja Tauno Könnilä

6

Joulun taikaa Pieni poikani meni ennen iltapuuroa kopistamaan ikkunaa ja murisi itsekseen. Kysyn, mitä hän tekee? ”Pelotan tonttuja pois”, kuului vastaus. Minua hymyilytti. Olin sanonut, kuten varmaan aika moni muukin äiti, että puuro pitää syödä reippaasti, koska tontut katselevat. Poikani on 4,5-vuotias ja tontut uppoavat häneen kuin kuuma veitsi voihin. Eräänä päivänä, kun sattui olemaan pienen hetken lunta maassa, niin pikkumies huusi ulkona, että ”äiti, tuu äkkii kattomaa!” Menin ja kysyin, että mitä hänellä oli asiaa. ”Kato, tääl on TONTTUJEN jälkiä!” Lunta oli pudonnut omenapuusta ja tehnyt pieniä jälkiä lumeen. Sen jälkeen hän kolasi pihaan tonttuja varten polkuja, jotta niiden on helpompi tulla tarkkailemaan. Kolasimme myös tien vierustalta, jotta tonttujen on parempi tulla pihaan. Huolena pojalla on, että saako hän lahjoja. Joka päivä hän sanoo, että ”mä alan äiti nyt olemaan koko ajan enemmän kiltempi, et mä saan lahjoja”. Sanon hänelle, että kyllä hän varmasti saa lahjoja, koska on niin kiltti poika. Se huojentaa pienen mieltä. Joulun valmistelut ovat meillä jo pitkällä tai oikeastaan ei puutu enää kuin kuusi. Kuusenmattokin on jo paikoillaan. Laitoin senkin paikalleen, kun innostuin järjestämään huonekalut kuusta varten. Vaihdoin myös punaisen ison joulumaton olohuoneeseen. Heti päiväkodista tullessaan, poika huomasi maton jo eteisestä huudahtaen: ”Ompa kaunis matto” ja meni matolle polvilleen silittäen sitä ”ja ihanan pehmeä!” Hän on muutenkin hyvin visuaalinen pieni persoona. Iltaisin sytytämme paljon kynttilöitä ja sammutamme valoja. Hän nauttii kauniista jutuista ja iloitsee pienistä arjen asioista. Joulukoristeiden esille laitto oli tarkkaa puuhaa ”Tuleeko joulupukki meille?”, kuuluu usein. Kyllä tulee, sillä soitin pukille eilen. Meillä on käynyt joulupukki jo varmaan 8 vuotta. Silloinkin, kun olimme pelkästään aikuisten kesken. En tiedä pukkimme ”arkinimeä”, sillä puhelimessanikin lukee vain Joulupukki. Jokin siinä pukissa on ihmeellistä vielä näin aikuisenakin. Saati sitten lapsena.

Muistan, kuinka lapsena mummulassa ollessamme odotimme serkkujen kanssa joulupukkia sohvan takana innosta väristen. Siinä hetkessä oli jotain taianomaista. Kaikki sukulaiset yhdessä, vatsat täynnä jouluruokaa, iloista puheensorinaa...

Kunpa vielä saisimme lunta maahan. Jouluvalot loistaisivat kirkkaina lumen keskeltä, kinokset sädehtisivät kuun paisteessa ja lumi narskuisi kenkien alla. Ehkä tämä on toiveajattelua, kun säätiedotuksia katselee. Mutta josko edes tulisi pakkanen, että maa vetäisi kauniiseen huurteeseen. Olisi sekin jotain.

Mutta joulun taian luovat kaikki ne rakkaat ihmiset ympärillämme. Kaikkein eniten nautin kuitenkin pienen poikani joulumielestä ja kirkkaista silmistä, kun hän toiveikkaana odottaa joulua ja siivoaa kanssani ahkerasti, että hän kasvaa voimakkaaksi pojaksi. Ja plussana tontut näkevät, kuinka ahkera poika hän on.

Joulurauhaa kaikille! Paula-Tiina Nordberg os. Grönroos

7

JOULUN TÄHTI JÄLLEHENSÄ SÄ NOUSET, TÄHTI JOULUYÖN, AVARUUDEN VALTAMEREN TAKAA. MITÄ NÄKEE PÄÄLLÄ VANHAN, POLON MAAN KATSEHESI SURULLINEN, VAKAA? SODAN ROIHUT YHÄ MAASSA LOIMOTTAA. MIEKKOJA VAIN YÖSSÄ NÄÄT JA MURHAA. KUOLLUT ONKO RAKKAUS? SE ONKO VAIN HAAVETTA JO KAUKAISTA JA TURHAA? SANO, JOULUTÄHTI, JOKA NÄHDÄ VOIT KAUAS TAAKSE NÄKYVÄISEN RAJAN, KOSKA NOUSEE PÄIVÄ, KOSKA PÄÄTTYY YÖ, KOSKA LOPPUU VAIVA TÄMÄN AJAN? ON KUIN KUULLA VOISIN VASTAUKSES SUN: KAIKK` ON SISÄISYYDEN HEIJASTUSTA. NOUSEE ALTTARILTA IHMISSYDÄMEN SODAN, VÄKIVALLAN ROIHU MUSTA. VOITA ITSESSÄSI VIHA, PIMEYS, ANNA VALON SYDÄMEESI KOITTAA. SILLOIN NOUSEE PÄIVÄ, SILLOIN PÄÄTTYY YÖ RAUHAA MAASSA JOULUKELLOT SOITTAAA. Toivotan koko suvulle hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista uuttavuotta Muistakaa halata toisianne !! Esko Taustila Klikkaa netistä: www.huutokauppahuonealeksi.fi Voit vaikka ihastua !!

8

IRMA HUUHTANEN IN MEMORIAM

Äitini Irma Anneli Huuhtanen (o.s. Taustila, vuoteen 1933 Törngrén) syntyi Elli ja Tauno Taustilan esikoisena 26.9.1926 Lempäälän Nurmen kylässä. Taloudessa asui myös Taunon sokea äiti, Johanna-mummu. Kolmen vuoden ikäisenä Irma sai pikkuveljen, kun Matti syntyi vuonna 1929. Tauno oli ammatiltaan rakennusmestari, jonka työmaat saattoivat olla kaukana kotoa. Perheensä luokse Nurmelle hän tuli viikonloppuisin, joten arjen sujumisesta huolehti perheen äiti, Elli.

Irma oppi lukemaan nelivuotiaana ja luki usein sokealle Johanna-mummulle lehtiä ja Raamattua. Kirjat olivat Irmalle tärkeitä koko elämän ajan; vielä vanhana hän muisti ensimmäisen lastenkirjansa, Antti Rytkösen Marja-Maijan runokirjan. Kirja on tallella tänä päivänäkin.

Naapuritalojen lasten kanssa Irma kulki pitkin lähimetsiä. Kasvit ja luonto kiinnostivat jo silloin, koska mieleen jäivät imiköiden, kevätesikoiden ja kissankäpälien tarkat kasvupaikat. Läheisellä kedolla kasvoi pylväskatajia.

Kansakoulun Irma kävi Nurmella. Jostain syystä vanhemmat valitsivat oppikouluksi Toijalan yhteiskoulun. Irma asui viikot koulukortteerissa Toijalassa, koska jokapäiväinen kulku kotiin olisi ollut mahdotonta. Viikonloppuisin ja lomilla hän pääsi kotiin. Vähän ennen talvisotaa Taustilat muuttivat Lempäälän keskustaan, joten Irma saattoi kulkea päivittäin junalla Toijalaan ja takaisin.

Talvi- ja jatkosodan aikana äiti toimi ensin pikkulotissa ja myöhemmin lotissa. Hän työskenteli varuskunnan kanttiinissa ja sairastuvalla, puhelinpäivystäjänä suojeluskuntatalossa ja iltaisin pakkaamassa leipiä rintamalle. Kirkon tapulissa hän oli ilmavalvontatehtävissä toisen lotan kanssa. Koska koulutyö oli keskeytetty, Irma ehti hoitaa vuonna 1936 syntynyttä Anna-Liisaa ja 1940-luvun alkupuolella syntyneitä Kallea ja Eskoa.

Parhaan ystävänsä Aunen kanssa Irma harrasti nuorisoseuratoimintaa ja voimistelua. Vuoden 1947 Suomen Suurkisoissa hän oli muiden Lempäälän Kisan voimistelijoiden kanssa Helsingin olympiastadionilla esiintymässä.

Päästyään ylioppilaaksi vuonna 1946, Irma meni oppilaaksi Lempäälän apteekkiin. Farmaseutiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta kolme vuotta myöhemmin. Ensimmäinen vakituinen työpaikka löytyi Kangasalan apteekista.

Kirkkoharjun lavalla Kangasalla Irma tapasi karjalaispoika Laurin, jonka kanssa avioitui vuonna 1952. Yhteinen koti perustettiin Tampereelle ja Irma sai farmaseutin paikan Viinikan apteekista, jossa hän sitten työskentelikin aina eläkkeelle jäämiseensä asti. 1960-luvulla syntyi Kaisa, Irman ja Laurin ainoa lapsi.

Eläkkeelle jäämisen jälkeen äidillä oli enemmän aikaa harrastuksille: lukemiselle, taidenäyttelyille ja klassisen musiikin kuuntelulle. Kuusikymppisenä hän innostui

9

postimerkkien ja -korttien keräilystä. Tärkeä vapaa-ajanviettopaikka yli 50 vuoden ajan oli kesämökki Vesijärven rannalla Kangasalla. Joka kevät äiti oli yhtä haltioissaan mökkipihan sinivuokoista ja kevätesikoista. Kuikan huutoa piti hiljentyä kuuntelemaan.

Kesällä 2014 toteutui äidin pitkäaikainen toive, kun hän Anna-Liisan ja Kaisan kanssa pääsi käymään synnyinkodissaan Nurmella 75 vuoden jälkeen. Hän selosti tarkkaan huoneiden sisustusta 1930-luvulla. Piha oli nyt aivan umpeenkasvanut, mutta Taunon istuttama erikoinen koivu oli kasvanut valtavaksi puuksi ja rauhoitettu.

Irma sai elää elämänsä loppuun asti suhteellisen terveenä omassa kodissaan Messukylässä. Viime vuosien aikana tosin näön heikkeneminen haittasi lukemista. Kaksi viimeistä elinviikkoaan äiti oli sairaalassa, jossa kävimme Anna-Liisan kanssa häntä päivittäin katsomassa. Äiti nukkui pois 9.10.2014. Siunaustilaisuus oli hänelle niin tärkeässä Lempäälän kirkossa marraskuun 15. päivänä. Siunaustilaisuudessa alttarilla oli Suomen lippu ja Lempäälän veteraanien edustajat laskivat havuseppeleen äidin arkulle; molempia asioita äiti olisi arvostanut suuresti. Uurna kätkettiin maahan Kangasalan Huutijärvelle Laurin viereen.

Äitini oli isänmaallinen ja vastuuntuntoinen, mutta myös huumorintajuinen. Monet tutut ovat äitiä muistellessaan maininneet juuri äidin huumorintajun ja hänen kertomansa hauskat jutut ja sanaleikit. Suomalaisia vanhempia runoja äiti osasi ulkoa suuren määrän.

Äidin kuolinilmoitukseen valitsin seuraavan Sirkka Turkan runon:

Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut. Haluan äidin sisarusten ja omasta puolestani kiittää sukuseuraa ja kaikkia teitä sukulaisia, jotka monin tavoin otitte osaa suruumme.

Kaisa Huuhtanen

10

SUKUSEURAAN LIITTYMINEN

Rekisteröinti (liittymismaksu) on poistettu sukukokouksen päätöksellä 2007 JÄSENMAKSU on 10,00 € /vuosi. Sukukokous päättää jäsenmaksun suuruuden AINAISJÄSENMAKSU Sääntöjen mukaan 10 x vuosimaksu, eli nyt 100,00 € SUKUSEURAN PANKKIYHTEYS: Nordström Taata sukuseura ry Länsi-Suomen Op: 570002-40119364

JÄSENTIETOJEN YLLÄPITO Ilmoita henkilötietojen muutokset, osoitteen muutokset ym jäsenrekisteriin tulevat muutokset osoitteella: Pekka Tuhkanen Linjatie 13 Puh 050 574 2252 92140 PATTIJOKI pekkae.tuhkanen ruukki.com TAATA NORDSTRÖMIN SUKUSEURA HALLITUKSEN JÄSENIEN, RAHASTONHOITAJAN JA SIHTEERIN YHTEYSTIEDOT Nimi Osoite Suku/tehtvä Puh/Fax Sähköposti Raivio Jari Kytökatu 6R Manta 050 517 5628 raiviojr gmail.com 33730 Tampere Grönroos, Rantatie Kristiina/kokki 040 061 2726 Tuula 28800PORI Raitala Hannu Härkämäenpolku 10 Maija/sukulehti 040 581 9538 hannu.raitala dnainternet.net 29600 NOORMARKKU Mikkonen, Rätiälänkatu 17 B 44 rahastonhoitaja 02 234 2033 (koti) helena.mikkonen lyran.fi Helena 20810 TURKU 02 279 2500 (työ) Taustila Esko Keskuskatu 21, 37830 VIIALA Elli/puh.joht. 050 093 1500 kodinkonehalli kolumbus.fi Tuhkanen, Linjatie 13 Kalle/sukututkija 050 574 2252 pekkae.tuhkanen ruukki.com Pekka 92140 PATTIJOKI Uusitalo Jyrki Fleiviikintie 16. 28800 PORI sihteeri 041 705 2785 jyrki.uusitalo nic.fi Wiksten Heikki Kirkkotienpää vara pj. 040 742 3971 heikki.wiksten dnainternet.net 28800 Pori Lehtihalme Myllärintie 2 A 5 sukulehti 02 868 1195 (koti) paivikki.lehtihalme luukku.com Päivikki 27100 EURAJOKI 050 326 6972 Lehtonen Mika Visatie 3 A 2, 28360 Pori webmaster 044 532 3352 mika.lehtonen nic.fi Lehtonen Pekka Kanavakatu 5, 28200 Pori Aina 044 712 7203 pekka.lehtonen pori.fi