136 VENE 1-2/07

Pertti Duncker

Niin hienolta kuin juoksu tuntuukin, niin perille pääsy sen vasta kruunaa.

Samoin on purjehduksessa. On toivorikas lähtö ja hieno matka, mutta

perille tai maaliin pääsy kaikkein hienoimmalta tuntuu.

Kotiinpaluut

Ensimmäisen matkanmoottoritonta paluutajoudutettiin hinaamal-la. Kolme muutakin te-kemääni Merivuokkoaoli vastassa; Harmy,Merituuli ja Anne.

Atlantin ympäripurjehdusoli vielä erikoista ja yleisöäkiinnostavaa vuonna 1982,kun saavuimme kauppato-rille. Miten mahtaa olla nyt ARC Rallysta palaavienkohdalla?

136VE0107.ps 17.1.2007 13:33 Sivu 136

137

� � �

O len kokenut kotiinpa-luun kolmesti maailmal-ta palanneena. Vuonna2005 olin kuitenkin ensi

kertaa vastaanottamassa maail-malta palaavia seuralaisiani jaS/Y Kristiinaa. Olin heitä van-hempi, harmaampi ja koke-neempi, mutta myös jo taaksejäävää historiaa.

S/Y Kristiinan rungon olin hit-saillut Juhani Knuutilalle Sindba-din laiturilla vuoden 1978 talvel-la. Tietoiskuna voin kertoa, ettäreipas osaava hitsari tekee yksintalvella teltan suojissa 11-metri-sen teräsveneen rungon kansi-neen neljässä kuukaudessa hiek-kapuhallusvalmiiksi. Juhani tekierinomaisella kärsivällisyydelläja käsityötaidolla sisustuksen jaloput valmiiksi veneeksi Por-voossa omakotitalonsa pihallaparissa vuodessa. Juhani oli kui-tenkin veneen rakentaja, ei pur-jehtija. Kristiinan myynnin jäl-keen hän osti Finngulfin tyhjänrungon, sisusti sen, mutta ei se-kään vielä ollut Juhanin vene.Myyntiin ja tilalle vanha Swan.Taas oli vuorossa sisustan purkuja huolitellun sisustan teko.

Mutta asiaan.

Ensi lähtö 1981

Ilman lähtöä ei ole paluuta, sa-noo äitsaarelainen sananlasku.

Oli elokuun ensimmäinen päi-vä ja lauantai vuonna 1981. Olinnukkunut viimeisen yön Kaare-lassa kiinteässä petissä. Tiesin,että seuraavaan kertaan menisiyli vuosi tai ikuisuus. Kävin hy-västelemässä piharakennukses-sa asuvan 80-vuotiaan appiukko-ni. Katsoin pientä jo kuihtunuttamiestä pitkään. Käden puristusoli lämmin. Pelkäsin kosketuksenjäävän viimeiseksi. Vihasin jo sil-loinkin hyvästijättöjä.

Nyt olen oppinut mielestänikevyemmän ikihyvästimuodon.Muodon, jota käytin viimeiselläAmazon-matkallani: – Tapaam-me seuraavassa elämässä!

Kymmeneltä Sindbadin laitu-rilla olisi voinut huutaa kuin ar-meijassa: Luku! – ja viimeinenolisi ilmoittanut seuran jäsen-määrän. Vain itse merenkulkijaSinbad puuttui. Katsojajoukostakului osaaottava syvä huokaus,kun käänsin virta-avainta – ja uu-destaan, mutta mitään ei kuulu-nut. Hehkutin, kuten aina, muttasekään ei auttanut. Olin viikko-jen hössöttämisen jälkeen H-hetkellä shokissa. Se oli toiminut,vaikka vanha olikin, kaikkinakuutena vuotena Merivuokossaollessaan. Saattajat katselivat

vaivautuneina toisiaan ja kysy-västi minua. Olisin halunnut an-taa vastauksen mieluummin it-selleni kuin heille. Mikä helvettisiihen nyt tuli?

Avasin avotilan luukut ja huo-masin, että mukaani varaamanijumalattoman paksu ja pitkä hi-nausköysinippu painoi sammu-tinvaijeria. Nipun olin saanut pal-kaksi Valborgin jätesäiliön teosta.

Sitten ajoimme Kruunuhaan-selälle kompassintarkastuspoi-julle. Viimeisenä matkaanvalmis-tautumistoimenpiteenä (yksisuomenkielen pitkiä sanoja, sa-malla kirjainmäärällä kirjoittaisijo pienen runon) koetimmekompensoida kompassia, jokateräsveneessä muuten ei peri-aatteessa tiedä mitään. Saimmevain etelän ja idän selville. Se sairiittää, sillä olin pitkin kevättä il-moittanut kaikille tutuille: Kaup-patori kello 12.

Emme olleet saaneet orkeste-ria soittelemaan lähtöfanfaaria,joten soitimme nauhurilta Rod

Stewartin "I am sailing". Köydetirti ja kohti Trinidadia, jossainEtelä-Amerikan reunassa.

14 kuukautta myöhemmin

Voin taata, että lähtiessä ei ollutkäynyt paluu mielessä. Vaan niinsekin seurasi. Trinidad ja Grön-lanti oli nähty. Soitin paluuaa-muna Ylen aikaiseen pyydetynraportin. Toimittaja lupasi minul-le puolitoista minuuttia. Kuinkajaloa! Miten kertoisin reilun vuo-den tapahtumat lyhyesti. Sopisi-ko: Lähdimme viime syksynäkiertämään Atlanttia ja olemmesen nyt tehneet. Terveisiä Äidille.

Raporttiin meni sentään viisiminuuttia.

Taas oli kello 12, kun meidäthinattiin Kauppatorille. Sekstan-tin avulla Atlantin kiertänyttä ve-nettä ja sen paluuta pidettiin sil-loin vielä tapahtuman arvoisena.Olin kuvitellut muutamaa kym-mentä vastaanottajaa, mutta lai-turi oli mustanaan ihmisiä. Vilkai-sin jopa taakseni, että ketä he

odottivat. Laskimme purjeet jaolimme tungoksen keskellä.

Lähisukulaisten ja tuttavienjälleennäkeminen yhtä aikaa olihäkellyttävää. Eivät he muuttu-neet olleet, mutta heitä oli liianpaljon. Jokaiselta olisi pitänyt ky-syä, mitä kuuluu, vaan ei ehtinyt.Kukkia sain enemmän kuin poru-kat yleensä 50-vuotispäivinään.Vuokko oli kaulassani ja ehdinhuomata, että tukka oli leikattulyhyeksi. Kaikkia naisia halasin,vaikka en edes jokaista tuntenut.Joku pienempi ja vanhempikinosui kohdalle – Äitihän se siinä!

Parin tunnin aikana kävi ve-neessä lukematon määrä ihmisiäja oli aika siirtyä Sindbadille.Muistin lukeneeni, miten seuratjärjestivät vastaanottoja pitkienja mainittavien purjehdustenpäätteeksi. Seuralaiturilla seisoikaksi ihmistä ottamassa köydetvastaan. Kukaan ei ole profeettaomalla maallaan.

Seuraavina viikkoina kirjoitte-lin ensimmäistä kirjaani. Kävelin

Lähtöön kuuluu aina punk-kien alustojen täyteen pak-kaaminen. Se on turhaa, sil-lä maailma on täynnä ruo-kaa. Meidän tapauksessam-me K-kauppa antoi viisi kär-ryllistä ruokaa Amazon-matkalle.

Vuoden 1997 venenäytte-lyssä olin kunniapaikalla.Monet hienohelmat pahek-suivat veneen kuntoa jaunohtivat saavutukset.Kuva: Fred Ohert

137VE0107.ps 17.1.2007 13:34 Sivu 137

138 VENE 1-2/07

päämäärättömästi tyhjällä seu-ran laiturilla ja pohdin, mitä seu-raavaksi... Kaikki oli alettava alus-ta, kuin uudesti syntyneenä. Ju-tut oli jo kerrottu, oli palattavaarkisiin aiheisiin, talvirenkaidenvaihtoon ja veneen nostoon. Uu-den matkan kaipuu kävi mieles-sä, vaan toteutus ei.

Toinen lähtö 1990

Sama hirveä hässäkkä lähtöaa-muna. Laituri oli täynnä vuodenkunnostuksen aikana veneestäpoistettua tavaraa ja työkaluja.Niistä oli päästävä eroon. En voi-nut edes ajatella, että joskus tar-

vitsisin niitä vielä. Kuuden vuo-den ajatteluun ei etukäteen pys-tynyt kuin silloinen Neuvostoliit-to viisvuotissuunnitelmissaan –eikä nekään sittemmin pitäneet.Tavaralla oli ostajan markkinat,kukin maksoi niin vähän kuinkehtasi, olivathan he sentään ka-vereita.

Lähtö Sindbadilta oli kuinKauppatorilta lähdön harjoitte-lua. Kymmenistä veneistä huu-deltiin ja soiteltiin torvia.

Kävelimme Eteläsataman tul-liin, koska Tallinnan matkailu eivielä ollut alkanut ja Suomenlin-nan passintarkastuspaikkaa kek-

sitty. Nuoret juuri virkansa aloit-taneet virkailijat olivat ihmeis-sään ja soittelivat ohjeita: – Mitätehdään, pari purjehtijaa on läh-dössä kuudeksi vuodeksi purjeh-timaan maailman ympäri?

Kuvitelkaa, siitä on vain viisi-toista vuotta!

Vierailijoita alkoi kertyä Vi-ronaltaan reunalle. Aurinko pais-toi kesäisesti. Olin ajoittanut läh-dön työajan jälkeen kello 17.00.Saimme pieniä lahjoja ja otin nevastaan syystäkin. Lähdössä olimerenkulun makua menneisyy-destä. Silloinkin kaupunkilaisetja sukulaiset kerääntyivät laituril-

le, kun raakapurjealukset lähti-vät vehnän hakuun Australiasta.

Kun lähtöhetki lähestyi, ajatte-lin, millaista näytelmää he odot-tivat. Ei ollut juhlapuhujia, ei tor-visoittokuntaa, olimme vainVuokko, minä ja Merivuokko. Enollut kirjoittanut sykähdyttävääsentimentaalista jäähyväispu-hetta, jonka kuluessa voimakasääneni olisi muutaman kerranmurtunut ja yleisö olisi kaivellutesiin nenäliinojaan. Nousinmärssykoriin ja huusin vain että:– Perästä kuuluu, sano torven-soittaja!

Se oli viimeinen hetki, kunSuomi vielä kohisi kilpapurjeh-duksesta. Whitbread oli pari viik-koa aiemmin päättynyt. 15 osal-listujasta Ingvallin UBF oli loppu-tuloksissa yhdeksäs. HjalliksenBelmont Finland 10:s ja WiikerinMartela oli joutunut keskeyttä-mään kölin irrottua. UBF ja Bel-mont seisoivat unohdettuina Ka-tajanokan laiturissa.

Saimme kuvamme tämän leh-den numeron 7/90 kanteen.

Olimme vihdoin liikkeellä,ruuhkassa. Tuuli oli kuitenkinotollinen ja pääsimme etene-mään purjein. Saattajat harveni-vat ja viimeinen erosi meistä vas-ta Helsingin kasuunilla heitetty-ään meille tarkoitetun valkkari-pullon Suomenlahden pohjaan.

Toinen paluu 1996

Ylen aikainen otti yhteyttä jos-sain Kytön kohdalla ja antoi ai-kaa puolitoista minuuttia kertoakuuden vuoden matkasta. Olintoisaalta imarreltu, mutta olisinodottanut sentään yhden levynmittaista aikaa. Sain tehtyä yh-den pitkän viiden minuutin lau-seen henkeä vetämättä.

Suokin tullilaituri oli avattu jahe toivottivat tervetulleeksi.

Tasan klo 12.00 olin taas Vi-ronaltaassa. Oli kulunut kuusivuotta, kaksi kuukautta ja 15 päi-vää. Olin kiertänyt myötäpäiväämaapallon ja kokenut yhden au-ringonnousun vähemmän kuinvastaanottajat.

Taas heitä oli paljon, vaikkaluonnollinen poistuma oli kor-jannut satoa lähisukulaisissakin.Äitini, anoppini ja appeni eivätolleet enää heidän joukossaan.Tutuillekin kasvoille oli ilmesty-nyt lisää juonteita, tukka ohentu-nut ja keskivartalo tukevoitunut.Uskoin heidän ajatelleen minus-ta samoin.

Minut houkuteltiin saman tienValkosaaren NJK:n uivan näytte-lyn vetonaulaksi. Illalla olin vieläPasilanmäellä jossain suorassa

Lähtö maailman-ympäripurjehduk-selle innosti vielävuonna 1990 satojaihmisiä saapumaanKauppahallin eteenHelsingissä.

Vasta viimeisenä il-tana maalipurkitkannettiin laiturille.

Pertti Duncker / Kotiinpaluut

� � �

Delphia Yachts Finland Inkoo puh. (09) 2316 5526 info@delphia.fi www.delphia.fi

KATSO KATTAVAT TIEDOT

SELKEILTÄ SIVUILTAMME

www.delphia.fi

138VE0107.ps 17.1.2007 13:35 Sivu 138

�

Delphia veneissä hinnan lisäksi myös laatu ja varustelutaso ovat kohdallaan!

Delphia 29 71 490 €Delphia 33 87 650 €Delphia 37 109 448 € Delphia 40 145 900 €

Perusvarusteluun sisältyvät purjeet, lämmitin, rst septitankki, lämminvesi ym.

Maahantuonti ja myynti Suomessa Delphia Yachts Finland Inkoo Delphia Yachts Finland Inkoo puh. (09) 2316 5526 info@delphia.fi www.delphia.fi puh. (09) 2316 5526 info@delphia.fi www.delphia.fi

Suomenensiesittelyssä

VENE 2007 messuilla

KATSO KATTAVAT TIEDOT KATSO KATTAVAT TIEDOT

SELKEILTÄ SIVUILTAMMESELKEILTÄ SIVUILTAMME

www.delphia.fiwww.delphia.fi

139VE0107.ps 17.1.2007 13:35 Sivu 139

140 VENE 1-2/07

teeveen viihdeohjelmassa kuul-tavana.

NJK:n näyttelyssä kävi 6 000ihmistä, joista useat myös Meri-vuokossa. Kommentit sisällä oli-vat mielenkiintoisia: ”Täähän onsuurempi kuin ulkoa näyttää.””Voi kun tää on pieni, sisäkuvistasaa paljon suuremman vaikutel-man.” ”Mielenkiintoinen hajutäällä.” ”Oot sä tosiaan nukkunuttässä luukussa kuusi vuotta?””Haiseepa erikoiselle.” Totuus tu-li vasta lapsen suusta ennen kuinkannat edes koskettivat turkkia:”Mikä täällä haisee?!”

Olin niin tottunut Merivuokonhajuun, etten pystynyt hajuaedes aistimaan. Uskoin kuitenkinmonien hajuaisteihin, vaikka”paha” kohteliaasti korvattiin ad-jektiivilla erikoinen tai mielen-kiintoinen.

Haju varmastikin muodostuipilssiin kerääntyneestä öljystä jaliasta, likaisista vaatteista ja pat-joihin kuivuneesta monien ih-misten hiestä. Patjojahan ei ollutkuuteen vuoteen pesty. Muttaniin kuin aina miesten kesken onsanottu, niin veen pitää haista

siltä, eikä hajuvedeltä. Kaikki pat-jat poltettiin. Vaatteet kasattiinjätesäkkeihin ja pantiin sieltäsuoraan pesukoneeseen. Kaikkitorakoiden varalta.

Kaarelassa makuuhuone tun-tui pelottavan suurelta ja kor-kealta hallilta. En osannut nuk-kua. Olen nyt viimeiset kahdek-san vuotta nukkunut Äitsaaressaparvella, missä on vain istuma-korkeus ja kuinka kotoisen tur-valliselta se tuntuukaan.

Viimeinenkin osa suunnitel-mastani täyttyi, kun Helsinginvenenäyttelyn bossi Håkan lah-joitti Merivuokolle tilan keväises-sä venenäyttelyssä. Hiukan senauratti. Olin seissyt Rikun kans-sa samassa paikassa seitsemänvuotta aikaisemmin ja kertonuthänelle, että kun vaari palaamaailmalta, Merivuokko tuo-daan halliin purjeet päällä kyljel-leen betonille.

Kolmas lähtö 2001

Lähdimme kolmisin – Riku, Mirjaja minä. Loppuvalmistautumistaolivat sekoittaneet viikkoja jatku-neet sateet. Vasta viimeisenä il-

tana huomasin hitsata kunnolli-sia knaapeja kanteen, mistä hi-naus Amazonilla voitaisiin suo-rittaa.

Itse matka tuntui vain pikkutripiltä etelään Amazonille ja ta-kaisin. Evästä ja rahaa oli riittä-västi. Kolme henkeä sopivastivahtimiseen ja riidan pitämi-seen. Saattojoukotkin laiturillaolivat vaatimattomat. Poika ja ty-tär perheineen.

Vastoinkäymiset sitä vastoinedelliskertaan verrattuna alkoi-vat aikaisemmin, jo parin tunninjälkeen laturin merkkivalo ilmoit-ti, että ei pelaa. Yön ja seuraavanaamun aikana Lappeenrannassatuntemattomat auttoivat laturinkuntoon.

Parin päivän päästä oli järjes-tetty Helsingin edustalle julkis-lähtö kolmimastojaala Kathri-naan. Riku jäi Merivuokkoon jameidät vietiin Mirjan kanssaKathrinaan syömään muidensaattajien kanssa. Tilaisuudenjälkeen Riku ajoi MerivuokonKathrinan kylkeen ja laskeu-duimme siihen. Aallokko jyskyttiveneitä vastakkain lepuuttimistavälittämättä. Olimme montametriä Kathrinan reelinkiä alem-pana. Katsojat eivät meitä voi-neet työntää poispäin. Ajau-duimme pelottavasti Kathrinanpitkän ja korkealla edestakaisinylös alas heiluvan keulapuominalle. Matkan teko näytti päätty-vän mastojen kaatumiseen. Me-saanin vantit tarttuivat kuitenkinKathrinan ankkuriin, emme liik-kuneet eteenpäin. Pakitin, muttamoottori sammui. Köysi oli men-

nyt potkuriin. Olimme liemessä.Onneksi pari kumivenettä oli jotyöntämässä meitä pois ja pää-simme irti. Kun Riku vielä kävi su-keltamassa 10-asteisessa vedes-sä köyden pois, olimme menossakohti Amazonia.

Paluu seuraavana syksynä

Manaus oli nähty. Utössä oltiinetuajassa. Kävimme Mirjan van-hempien mökillä Aaslassa. Turunsanomien toimittaja oli vastassaja kirjoitti seuraavan päivän leh-teen: ”Piraijatkaan eivät olisi pi-täneet Mirja Vuoriota keskiviik-kona Rymättylän Hämmärön sal-men aalloista. Kodin virkaa 14kuukautta tehnyt Merivuokko-vene vain heilahti, kun Vuoriohyppäsi yli laidan ja alkoi kauhoakohti rantalaiturilla odottaviavanhempiaan. ’Mä en meneenää ikinä mihinkään, mikä irto-aa laiturista! En edes lossiin’, jakapsahti kyyneleet silmissä isän-sä kaulaan. ’Jaa-a. Purjehtijat neon helkkarin kovia valehtele-maan’, kuului Aarre Vuorion vas-taus.”

Viikon kuluttua SindbadillaCafé Meren Tommi oli järjestä-nyt parastaan. Sali jäi pieneksi,mutta lohisoppaa riitti. 200–300henkeä eivät olleet tulleet kuinennen raakapurjealusten aikaanhuhupuheiden mukaan, vaansitkeällä mainostamisella ja kei-ton houkuttamina, kuin markki-noille ainakin.

Muihin paluisiin verrattunasuurin ero oli, että kihlasin gas-tin. �

Pertti Duncker / Kotiinpaluut

Maailmanympäripurjehdukseni päätteeksi jouduin heti NJK:n venenäyttelynvetonaulaksi. Kuva: Kiti Westerback

Menimme kihloihin Amazon-matkan jälkeen. Kuva: Hannu Häyhä

140VE0107.ps 17.1.2007 13:35 Sivu 140

141VE0107.ps 17.1.2007 13:36 Sivu 141