Ari Terävä (toim.)

Perustietoa päihteistä ja

päihdeongelmasta

Kouluttavan opas

A-klinikkasäätiön monistesarja nro 44 A-klinikkasäätiö 2004

ISSN 1237-7015 (moniste) ISSN 1459-5818 (verkkojulkaisu) ISBN 952-5587-04-5 (moniste)

ISBN 952-5587-16-9 (pdf)

Sisällys ESIPUHE 4 OPPAAN TARKOITUS JA RAKENNE 5 TEEMAT 1–2: KOULUTUKSEN ALOITTAMINEN, ENNAKKOMATERIAALI JA -TEHTÄVÄT Liitteet: Liite 1: Koulutuksen suunnittelu ja kouluttaminen 12 Liite 2: Yhteistoiminnallisia oppimisen ja opitun kertaamisen menetelmiä 18 Liite 3: Koulutustavoitteen mukaiset menetelmät 19 Liite 4: Päihteet ja päihteiden väärinkäyttö 20 Liite 5: Ennakkotehtävä 24 TEEMA 3: PÄIHTEET ILMIÖNÄ Liitteet ja kalvot: Liite 6: Yleinen suhtautuminen päihteisiin 25 Kalvo 6a: Vääristyneet perussuhtautumistavat huumausaineisiin 26 Liite 7: Päihteet ja kulttuurit 27 TEEMA 4: PÄIHTEET JA LAINSÄÄDÄNTÖ Liitteet ja kalvot: Liite 8: Päihteet ja päihdehuollon historia 28 Liite 9: Päihdetyötä koskeva lainsäädäntö 36 Kalvo 9a: Alkoholilaki ja huumausainelaki 40 Kalvo 9b: Alkoholi ja huumeet 41 TEEMA 5: PÄIHTEET JA NIIDEN KÄYTTÖ Liitteet ja kalvot: Liite 10: Päihteet, niiden erityisyys ja vaikutukset 42 Liite 11: Suomessa tavattavien päihteiden vaikutuksia 43 Liite 12: Alkoholin väärinkäyttö 45 Liite 13: Huumeriippuvuus 47 Kalvo 13a: Huumausaineet 48 Liite 14: Lääkkeiden väärinkäyttö 49 Liite 15: Monipäihteisyys eli sekakäyttö 50

2

TEEMA 6: PÄIHTEIDENKÄYTÖN LAAJUUS JA MUODOT Liitteet: Liite 16: Päihteiden ja huumeiden väärinkäytön laajuus 52 Liite 17: Päihteiden käyttömuotoja 53 TEEMA 7: PÄIHTEIDENKÄYTÖN SYYT JA SELITYKSET Liitteet ja kalvot: Liite 18: Miksi päihteitä käytetään? 55 Kalvo 19a: Millaista tarinaa kertoisit? 56 TEEMA 8: PÄIHDEONGELMAN JA -RIIPPUVUUDEN OLEMUS Liitteet ja kalvot: Liite 19: Päihdeongelman ja -riippuvuuden olemus 57 Kalvo 20a: Ihmisen ulottuvuustasot 58 Kalvo 20b: Ongelmanratkaisun ulottuvuustasot 59 Kalvo 20c: Päihderiippuvuuden kehittyminen 60 Kalvo 20d: Riippuvuuden merkitykset ja hoidon pyrkimykset 61 Kalvo 20e: Kaikki vaikuttaa kaikkeen 62 TEEMA 9: PÄIHDEONGELMAN JA -ONGELMAISEN KOHTAAMINEN Liitteet ja kalvot: Liite 20: Tuen kohdentaminen ja sisältö 63 Kalvo 21a: Päihteidenkäyttö, tuen sisältö ja tukijat 65 Kalvo 21b: Päihde- ja huumetyön/tukemisen sisältö 66 Kalvo 22a: Käytön kohtaaminen 67 Kalvo 23a: Kohtaaminen ja rohkaiseminen 68 TEEMA 10: MALLEJA KOULUTUSSUUNNITELMISTA JA -OHJELMISTA Liitteet ja kalvot: Liite 21: Kouluttajamuistiomalli 69 Kalvot 24.01–24.17: Kouluttajamuistion kalvopohjat 73 Liite 22: Koulutussuunnittelun harjoitustyöt 93 OHEISMATERIAALIA Liite 23: Huumausaineet vaikutuksineen 100

3

Esipuhe Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman vammaisten päihdepalveluprojektin (Vapa) lähtökohtana oli päihdepalvelujen kehittäminen vammaisille. Tarkoituksena oli, että vammaiset saavat tarvitsemansa päihdehuollon palvelut tasavertaisuusperiaatteen mukaisesti normaalipalveluina. Vammaisten päihdepalveluprojekti on ollut toiminnassa 2001–2004. Projektin ovat toteuttaneet A-klinikkasäätiö, Sininauhaliitto, Helsingin Diakonissalaitos ja Kalliolan kannatusyhdistys. Projektissa koulutettiin vammaispalvelujen piirissä työskenteleviä päihdetyöhön, jotta heillä olisi edellytyksiä tarttua vammaisen henkilön päihteiden ongelmakäyttöön. Vastaavasti päihdetyöntekijöitä koulutettiin toimimaan eri vammaisryhmien kanssa. Näin vammaisten päihdeongelmat voidaan ottaa puheeksi ja päihdehoitojärjestelmä kykenee ottamaan vastaan vammaisia asiakkaita. Vammaisten päihdeongelmasta puhuminen on osoittanut vaikeaksi samoin kuin aikoinaan vammaisten seksuaalisuudesta puhuminen. Lisäksi vammaiset edustavat uutta vaikeasti määritettävää päihdeongelmaisten asiakasryhmää kuten huumeongelmaiset aikoinaan. Päihdeongelmaisia kuuroja on vastaavassa suhteessa kuin päihdeongelmaisia koko väestössä. Ongelmana on se, etteivät kuurot saa päihdehuollon palveluja omalla äidinkielellään, viittomakielellä. A-klinikkasäätiön osaprojektin tavoitteena on parantaa kuurojen päihdepalvelujen saatavuutta ja laatua mm. kehittämällä viittomakielisiä päihdehuollon palveluja. Projekti on järjestänyt päihdehuollon koulutusta viittomakielentaitoisille. Kouluttavan opas koostuu Kuurojen Liiton ja Kuurojen Palvelusäätiön työntekijöille järjestetyn Perustietoa päihteistä ja päihdeongelmasta -koulutuksen aineistosta. Peruskoulutus oli osa koulutusprosessia, johon kuuluivat myös jatkokoulutus ja erikoistumiskoulutus. Koulutusmallista ja muista Vapa-projektissa kehitetyistä päihdetyönmalleista saa lisätietoa Näkyvät kuuluvat ja saavutettavat päihdepalvelut – malleja kehittämistyöhön -oppaasta. Malleille on tehty myös soveltamisopas, jossa annetaan tietoa siitä miten vammaiserityisyys huomioidaan malleja käytettäessä. Oppaita on saatavilla A-klinikkasäätiöltä ja muista Vapa-projektissa mukana olleista päihdejärjestöistä. Marja Merikallio Kehittämiskoordinaattori A-klinikkasäätiö

4

Oppaan tarkoitus ja rakenne Tämä koulutusmateriaali on pyritty tekemään käyttökelpoiseksi ohjeelliseksi perusoppaaksi vähäisempääkin kouluttamiskokemusta omaavien kouluttavien käyttöön. Sisällöllisten jäsennysehdotusten muodostavat "kouluttavan pankin", joka rakentuu 12 aihekokonaisuus-ehdotuksesta ja niiden vaihtoehtoisesta teemoittelusta liitteineen ja kalvopohjineen. Kouluttava voi koulutettavien tarpeiden, tilanteen ja omien intressiensä mukaisesti ottaa esim. vain yhden luentoteeman tai rakentaa aihekokonaisuuksista erilaisia opetuskokonaisuuksia aina 2–3 päivän koulutuskokonaisuuksiksi tai luentosarjoiksi. Hän voi luonnollisesti käsitellä asioita haluamassaan järjestyksessä. Kouluttamisen tueksi on liitetty yleinen ohjeistus kouluttamisesta (Koulutuksen suunnittelu ja kouluttaminen, liite 1) sekä vihjeluettelo käyttökelpoisista oppimisen menetelmistä koulutuksissa sovellettaviksi (Yhteistoiminnallisia oppimisen ja opitun kertaamisen menetelmiä, liite 2) ja koulutustavoitteen mukaisista – eli halutaanko vaikuttaa tiedolliseen, asenteelliseen vai osittain taidolliseen tasoon – perusmenetelmistä (Koulutustavoitteen mukaiset menetelmät, liite 3). Tarkoituksena on, että materiaaleja hyödyntämällä kouluttava voi antaa riittävät tiedolliset ja asenteelliset perustiedot päihteistä, päihteidenkäytön ja päihdeongelman kohtaamisesta erilaista asiakastyötä tekeville. Yleisenä vaikuttamistavoitteena on tiedollisten valmiuksien lisääminen päihteistä ja päihdeongelmasta ja toisena tavoitteena on työntekijöiden asenteellisen ymmärryksen lisääminen päihdeongelman ja -ongelmaisen kohtaamiseksi ammatillisesti käytännön asiakastyössä. Päihdeasiakkaiden kanssa tehtävän hoitotyön taidollisien valmiuksien ja menetelmien osaamiseen tämä kurssi ei siis pyri eikä ulotu. Teemat 1 ja 2 sisältävät ehdotuksia erilaajuisten koulutusten ennakkomateriaalista ja -tehtävistä sekä koulutustilaisuuden aloittamisesta. Teema 3 sisältää ehdotuksia päihde-käsitteen ja ilmiön avaamiseksi yleisen suhtautumisen kannalta ja kulttuuriselta ja historialliselta kannalta. Teema 4 sisältää ehdotuksia päihde- ja huume-käsitteiden avaamiseksi päihdeluokittelun kannalta ja päihteitä koskevan lainsäädännön hahmottamiseksi. Teema 5 sisältää ehdotuksia päihdeainetietouteen: mitä päihteet ovat ja mitkä ovat eri aineiden välittömät psykofyysiset vaikutukset. Teema 6 sisältää ehdotuksia päihteidenkäytön laajuuden, muotojen ja käyttötapojen tarkastelulle. Teema 7 sisältää ehdotuksia tarkastelulle päihteiden- ja huumeidenkäytön motiiveista ja tarinoista sekä ehdotuksia siitä, miten on tarkoituksenmukaista suhtautua päihteidenkäyttäjään ja hänen ongelmiinsa. Teema 8 sisältää ehdotuksia siitä, miten avata päihdeongelman olemusta kokonaisvaltaisesti ja mitä vastauksia se voisi antaa suhtautumiselle ja tukemiselle. Teema 9 sisältää eräitä lähtökohtia ja ehdotuksia päihdeongelman ja -ongelmaisen ammatilliselle kohtaamiselle.

5

Teema 10 sisältää Outi Saarelan ja Ari Terävän vuosina 2001–02 kuurojen palveluiden työntekijöille Helsingissä, Jyväskylässä ja Oulussa yhteensä kuusi kertaa kahden päivän kokonaisuuksina pitämän Perustietoa päihteistä ja päihdeongelmasta -kurssin rakenteen ja Outin ja Arin kouluttajamuistion liitteineen. Osaan on liitetty kuurojen päihdepalveluiden työntekijöiden ammatillisen erityiskoulutuksen 2003–04 päätösseminaarissa 13.–15.1.2004 ryhmätöinä valmistetut koulutussuunnitelmaluonnokset. Tässä monisteessa on avattu hieman kutakin teemaa ja liitetty teemoihin lyhyt määrittely aihekokonaisuuden tavoitteesta, vihjeaineistoehdotus aiheen käsittelylle ja joitakin ehdotuksia teeman opetuksellisesta toteutuksesta, osa eritellymmin ja osa viitteellisesti. Tavoitejakson lopussa on suluissa myös viitteellinen vaikuttamistavoitemäärittely (tiedollinen, asenteellinen, osittain taidollinen) auttamaan kouluttavaa määrittelemään, miten teeman opetuskokonaisuus olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa juuri tämän koulutusryhmän kanssa (ks. Koulutustavoitteen mukaiset menetelmät, liite 3). Tämän oppaan loppuun on liitetty myös pieni jakso ja vihjeitä Koulutuksen arviointi -otsikon alle. Lisäksi on materiaaliin liitetty kouluttavan tukimateriaaliksi Huumausaineet vaikutuksineen (liite 23), jota sisältää syventävää huumetietoutta. Näin laajaa ja perusteellista huumausaineiden esittelyä ei ole tarkoituksellista liittää Perustietoa päihteistä -kurssiin, vaikka kurssi toteutuisi laajempanakin. Sen sijaan kouluttavat voivat varautua esim. kyseisen aineiston avulla koulutettavilta mahdollisesti nouseviin tarkentaviin kysymyksiin. Jokaisen liitetekstien loppuun on pyritty myös liittämään lähdemateriaaliluettelo tai viite, mistä aiheesta voi hakea lisätietoa. Teema 1. Ennakkomateriaali ja -tehtävät Ennakkotyöskentely sekä hallinnon että koulutettavien kanssa on tärkeä osa koulutusta. Onnistuessaan sen motivoi ja orientoi koulutukseen. Tietoa, asennetta ja/tai taitoa ei voi suoraan siirtää koulutettaville. Koulutuksellisesti on olennaista, että luodaan tila, jossa koulutettavat voivat rakentaa opetuksellisista ehdotuksista itselleen tarkoituksenmukaisen, heidän itsensä ajatteluun perustuvan ja käytäntöön soveltuvan tiedon ja/tai asenteen ja/tai taidon. Koulutus merkitsee yhdessä toinen toisiltaan oppimista, ei vain kouluttavan koulutettavilleen antamaa tietoa. Koulutukseen valmistautuessa on tärkeä tuntea koulutettavan ryhmän kokoonpano mm. ammattitaustojen, työtehtävien ja päihdetyön kokemuksen osalta ainakin yleisellä tasolla. Mikäli koulutettava taho on kouluttavalla kovin vieras, voi olla hyödyllistä, että kouluttava on yhteydessä muutamaan koulutettavaan ennakkoon ja tutustuu siten koulutettavien lähtökohtiin ja koulutusodotuksiin. Hyviä kokemuksia on saatu myös koulutettaville ennakkoon lähetetystä kirjeestä, joka voi sisältää lukumateriaalin (Päihteet ja päihteiden väärinkäyttö, liite 4). Kirje voi sisältää myös pienen miettimis-, luku- tai kirjoitustehtävän (ennakkotehtävä, liite 5) . Koulutettaville voidaan pitää myös informaatiotilaisuus tai palaveri, jossa kerrotaan koulutuksesta ja teetetään mahdollisesti pieni kysely tai annetaan tehtävä. Ennakko- ja välitehtävien tarkoituksena ei ole tarpeettomasti "pelästyttää" osallistujia ja vaikeuttaa siten motivoitumista vaan päinvastoin antaa koulutettaville suunnilleen sama tiedollinen valmiustaso jo ennen koulutusta. Tehtävien suhteen on tärkeätä korostaa sitä, että tehtäviä ei voi tehdä "väärin" tai "oikein", vaan niiden tehtävänä on auttaa orientoitumaan tulevaan koulutukseen. Lukumateriaali ja ennakkotehtävänä on syytä lähettää koulutettaville noin kaksi viikkoa ennen koulutusta. Katso myös Koulutuksen suunnittelu ja kouluttaminen -materiaali (liite 1).

6

Teema 2. Koulutuksen aloitus Onnistuneessa koulutustilaisuudessa 3/5 on suhdetta, 1/5 tietoa ja 1/5 tapahtuman ulkopuolisia, kokemuksellisia ja tilannekohtaisia vaikuttimia. Suhteen luominen tapahtuu esim. tutustumalla, alkukeskustelulla ja orientaatiopohjan hahmottamisella. Tutustuminen on hyvä tehdä harjoituksen muodossa ja siihen on hyvä käyttää aikaa riittävästi Tutustumisella ja esittäytymisellä voidaan luoda normi käytettävälle työskentelytavalle ja ryhmäyttää koulutettavat. (Ks. Koulutuksen suunnittelu ja kouluttaminen -materiaali, liite 1.) Ohjelmaan, aikatauluihin, koulutustilaan, taukoihin ym. järjestelyihin liittyvät asiat on hyvä käydä lyhyesti läpi koulutustilaisuuden alussa. On hyvä antaa tilaa käytännöllisille kysymyksille ja sille, voivatko kaikki sitoutua ehdotuksiin, jotta esim. suunnitellut harjoitusten ryhmämuodot toimisivat. Koulutettavien odotuksia on välttämätöntä kartoittaa koulutuksen alussa. Odotukset on hyvä kirjata näkyviin esim. fläppitaululle, jolloin niihin on mahdollista palata koulutuksen loppuarvioinnin yhteydessä. (Ks. Koulutuksen suunnittelu ja kouluttaminen -materiaali, liite 1.) Riippuen koulutuksen laajuudesta on koulutettavan myös kerrottava läpinäkyvästi orientaatioperustansa koulutukselle. Ihmisen mieli tarvitsee jonkinlaisen vastauksen miksi-kysymykseen, ennen kuin motivaatio miten-tasoon rakentuu. Hahmottamiseen on hyvä myös käyttää riittävästi aikaa. (Ks. Koulutuksen suunnittelu ja kouluttaminen -materiaali, liite 1.) Teema 3. Päihteet ilmiönä Tavoitteena on valottaa eri maanosien ja eri kulttuurien "valtapäihteitä" ja suhtautumistapoja muiden kulttuurien päihteisiin. Lisäksi tavoitteena esitellä eurooppalaisen ja suomalaisen päihteidenkäytön, siihen kohdistuvan yhteiskunnallisen suhtautumisen ja hoidon historiaa sekä suhtautumista päihteisiin tämän hetken Suomessa (vaikuttamistavoite tiedollinen ja asenteellinen). • yleinen suhtautuminen päihteisiin

- aineisto (Yleinen suhtautuminen päihteisiin, liite 6, ja Vääristyneet perussuhtautumistavat huumausaineisiin, kalvo 6a)

- opetuksellinen toteutus - aluksi esim. porinat, mistä johtuvat erilaiset suhtautumistavat eri päihteisiin ja sen jälkeen

em. teemoista alustus - ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (liitteet 2 ja 3)

• kulttuurien valtapäihteet ja suhtautuminen vieraisiin päihdekulttuureihin meidän valtapäihteemme alkoholin kautta - aineisto (Päihteet ja kulttuurit, liite 7) - opetuksellinen toteutus

- aluksi esim. porinat, miksi eri kulttuureilla on erilaiset "valtapäihteet" ja tai miksi vieraisiin päihteisiin suhtaudutaan eri tavoin kuin omiin ja sen jälkeen em. teemasta alustus

- ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (liitteet 2–3) • päihteidenkäyttö ja siihen suhtautuminen länsimaissa ja Suomessa

- aineisto (Päihteet ja päihdehuollon historia, liite 8) - opetuksellinen toteutus

7

- aluksi teemaluento ja sitten esim. porinaryhmät ja keskustelu siitä, mitkä asiat historiassa ovat vaikuttaneet suhtautumisen muutoksiin

- ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (liitteet 2–3) Teema 4. Päihteet ja lainsäädäntö Tavoitteena on avata käsitettä päihde eli miten päihteet luokitellaan erilaisiin laillisiin ja laittomiin kemikaaleihin sekä mitä ovat laissa tarkoitetut huumausaineet (vaikuttamistavoite tiedollinen ja osittain asenteellinen). • päihde-käsite

- aineisto (sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuisto 1986, kalvo 9b) - opetuksellinen toteutus

- luento ja opetuskeskustelu - ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (liitteet 2–3)

• päihteisiin liittyvää lainsäädäntöä - aineisto (Päihdetyötä koskeva lainsäädäntö, liite 9, ja Alkoholi ja huumelait, kalvo 9a) - opetuksellinen toteutus

- luento ja opetuskeskustelu - ks. myös Koulutusmenetelmiä (liite 2)

• laissa tarkoitetut huumausaineet - aineisto (Huumausaineet, kalvo 13a) - opetuksellinen toteutus

- luento ja opetuskeskustelu - ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (liite 2–3)

Teema 5. Päihteet ja niiden käyttö Tavoitteena on antaa perustiedot erilaisista päihteistä ja erityisesti suomalaisen kulttuurin valtapäihteistä (alkoholi ja lääkkeet) sekä sekakäytöstä, päihteiden käyttötavoista ja vaikutuksesta ihmisen fyysiseen ja psykologiseen tilaan ja käyttäytymiseen (vaikuttamistavoite tiedollinen). • eri päihteet ja niiden vaikutukset

- aineisto (Päihteet, niiden erityisyys ja vaikutukset, liite 10, Suomessa tavattavien päihteiden vaikutuksia, liite 11)

- opetuksellinen toteutus - teemaluento ja keskustelu päihteiden eroista ja yhteneväisyyksistä esim.

lääketieteellisesti, vierotusoireiden suhteen jne. - ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (tiedollinen vaikuttaminen, liitteet 2–3)

• alkoholin väärinkäyttö - aineisto (Alkoholin väärinkäyttö, liite 12) - opetuksellinen toteutus

- teemaluento ja kokemusten vaihto (porinat, pienryhmät, yleiskeskustelu) omista kokemuksista alkoholin väärinkäyttäjien suhteen ja miten kokemukset suhteutuvat esitettyyn teoriaan

- ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (tiedollinen vaikuttaminen, liitteet 2–3) • lääkkeiden väärinkäyttö

- aineisto (Lääkkeiden väärinkäyttö, liite 14) - opetuksellinen toteutus (ks. koulutusmenetelmä, liitteet 2–3)

• monipäihteisyys ja sekakäyttö

8

- aineisto (Monipäihteisyys eli sekakäyttö -materiaalin pohjalta, liite 15) - opetuksellinen toteutus

- teemaluento ja kokemusten vaihto (porinat, pienryhmät, yleiskeskustelu) omista kokemuksista ja siitä, miten kokemukset suhteutuvat esitettyyn teoriaan

- ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (tiedollinen vaikuttaminen, liitteet 2–3) Teema 6. Päihteidenkäytön laajuus ja muodot Tavoitteena on antaa tietoa päihteiden väärinkäytön profiilista ja käytön muodoista Suomessa (vaikuttamistavoite tiedollinen). • päihteiden väärinkäytön laajuus

- aineisto (Päihteiden- ja huumeidenkäytön laajuus, liite 16) - opetuksellinen toteutus

- teemaluento ja keskustelu luennon herättämistä ajatuksista erilaisten päihteiden yleisyydestä

- ks. myös Koulutusmenetelmiä (tiedollinen vaikuttaminen, liite 2) • päihteidenkäytön muodot

- aineisto (Päihteiden käyttömuodot, liite 17) - opetuksellinen toteutus

- teemaluento ja keskustelu luennon herättämistä ajatuksista päihteidenkäytön eri muodoista

- ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (tiedollinen vaikuttaminen, liitteet 2–3) Teema 7. Päihteidenkäytön syyt ja selitykset Tavoitteena on lisätä tietoa päihteidenkäytön syistä ja käytön olemuksesta kokonaisvaltaisena ilmiönä sekä lisätä ymmärrystä päihteiden väärinkäyttäjän tilanteesta ja tuen tarpeista (vaikuttamistavoite tiedollinen, asenteellinen ja osittain taidollinen). • miksi päihteitä käytetään

- aineisto (Miksi päihteitä käytetään, liite 18) - opetuksellinen toteutus

- koska kyse on osin asenteellisesta vaikuttamistavoitteesta ja koska tavoitteena on, että koulutettavat voisivat samaistua asiakkaan maailmaan ymmärtääkseen sitä paremmin, on tarkoituksellista aloittaa yksilö- ja pari- tai yksilö- ja ryhmäharjoituksella ja antaa teoreettinen jäsennys vasta harjoituksen purun jälkeen. Muutamia vaihtoehtoja: 1) Katso (Kouluttajamuistiomalli, liite 24) Huumausaineen käytön motiivit: yksilö- ja pariharjoitus. 2) Katso jatkotehtävä (liite 24) Suhtautumistoiveet: yksilö- ja ryhmäharjoitus. 3) Yksilö- ja ryhmäharjoitus: Minkälaista tarinaa kertoisit? (kalvo 19a)

- ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (liitteet 2–3)

Teema 8. Päihdeongelman ja -riippuvuuden olemus Tavoitteena on antaa jäsennystä päihdeongelmasta ja riippuvuuden olemuksesta sekä ymmärrystä päihteiden väärinkäyttäjän tuen tarpeista ja niihin ammatillisesti vastaamisesta (vaikuttamistavoite tiedollinen, asenteellinen ja osittain taidollinen).

9

• ihmisen ulottuvuustasot - aineisto (Päihdeongelman ja -riippuvuuden olemus, liite 20, ja Ihmisen ulottuvuustasot,

liite/kalvo 20a) - opetuksellinen toteutus

- ensin on syytä avata aineiston avulla olemus-käsite ja sitten teettää esim. yksilö- ja ryhmäharjoitus: 1) Jatkotehtävä Minkälaista tarinaa kertoisit? -harjoitukseen (liite ja kalvo 20b): Ryhmätyöteemat learning cafe:

Kouluttajat laativat pöytiin ryhmien pohdittavaksi "nelijaon" mukaiset kysymykset: 1. pöytä: Mikäli eläisit tarinaasi oikeasti, minkälaisia olisivat henkiset

tarpeesi, toiveesi, tavoitteesi tullessasi hoitokontaktiin? 2. pöytä: Mikäli eläisit tarinaasi oikeasti, minkälaisia olisivat

psykologiset…? 3. pöytä: Mikäli eläisit tarinaasi oikeasti, minkälaisia olisivat

fyysiset…? 4. pöytä: Mikäli eläisit tarinaasi oikeasti, minkälaisia olisivat

sosiaaliset…? (Pöydissä voi olla myös "lunttina" Ihmisen ulottuvuustasot -aineisto.)

2) Riippuvuuden kehittyminen -ryhmätehtävä (kalvo 20c): - ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (liitteet 2–3)

• hoidon vastaukset - aineisto ja opetuksellinen toteutus: lopuksi voi esitellä Riippuvuuden merkitykset ja hoidon

vastaukset -aineiston (kalvo 20d) ja lisäksi voi nelijako-kolmion (kalvo 20e) avulla havainnollistaa, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen eli tukemalla jotakin kanttia, se vaikuttaa korjaavasti myös muihin olemuspuolen osiin. Löydät varmaan kokemuksestasi avaavan tarinan.

Teema 9. Päihdeongelma- ja ongelmaisen kohtaaminen Tavoitteena auttaa jäsentämään erilaisissa suhteissa päihteisiin olevien ihmisten arvostavan tukemisen sisältöä (vaikuttamistavoite tiedollinen, asenteellinen ja osittain taidollinen). • tarkoituksenmukainen kohtaaminen ja tukeminen

- aineisto (Tuen kohdentaminen ja sisältö, liite 21 ja kalvo 21a) - opetuksellinen toteutus

- luento ennen tai jälkeen ryhmätehtävän: Päihde- ja huumetyön/tukemisen sisältö (liite ja kalvo 21b)

- erillinen tai täydentävä ryhmätehtävä: Käytön kohtaaminen (kalvo 22a) - ks. myös koulutusmenetelmäliitteet (liitteet 2–3)

• ammatillinen kohtaaminen ja rohkaiseminen - aineisto ja opetuksellinen toteutus: koulutukseen on aina liityttävä positiivinen "loppuisku" ja sellaisena voi toimia esim. jos käy lävitse kohtaamisen ja rohkaisemisen periaatteita (kalvo 23a)

Teema 10. Malleja koulutussuunnitelmista ja -ohjelmista Tavoitteena on toimia ideapankkina ja mallina eräistä tavoista toteuttaa 1–2 päivän koulutuksia erilaisille kohderyhmille (vaikuttamistavoite lähinnä tiedollinen ja taidollinen).

10

Aineistot: • Ohjelma (kalvo 24.01) • Kouluttajamuistiomalli (liite 21) kalvoineen (24.01–24.16) • Kuurojen päihdepalveluiden työntekijöiden ammatillisen erityiskoulutuksen 2003–2003

kouluttajavalmennuksen koulutussuunnittelun harjoitustyöt (liite 22): • Tukihenkilö päihdetyössä • Perustietoa päihteistä ja päihdeongelmasta • Päihdeaakkoset • Päihdeongelmaisen kohtaaminen asiakastyössä • Päihdekoulutuspäivä Pietarissa

Koulutuksen arviointi Tavoitteena auttaa koulutettavia opitun merkitysten itsearviointiin, tarkistaa saivatko koulutettavat sitä mitä toivoivat sekä saada arviointia ja palautetta koulutuksen onnistumisesta (vaikuttamistavoite tiedollinen ja taidollinen). • luennon arviointi

- porinat, keskustelu, kommentit jne. - ks. Koulutuksen suunnittelu ja kouluttaminen (liite 1) ja Yhteistoiminnallisia oppimisen ja

opitun kertaamisen menetelmiä (liite 2) • koulutuspäivän arviointi

- Koulutusmuistion kalvopohjat (Päivän anti, kalvo 24.17). Näytä kalvo vaiheittain, peittäen paperilla alaosa.

- tarkistaa mahdollisesti koulutuksen alussa asetetut toiveet - ks. Ennakkotehtävä ja sen purku (esittäytyminen) (liite 4)

- arviointi lomakkeella - esim. 1) koulutuksen hyödyllisyys oman työn kannalta, 2) mitä erityisesti antoi, 3) mitä

jäi kaipaamaan, 4) palaute kouluttajalle, 5) muuta - ks. Koulutuksen suunnittelu ja kouluttaminen (liite 1) ja Yhteistoiminnallisia oppimisen ja

opitun kertaamisen menetelmiä (liite 2) Oheismateriaali: • Huumausaineet vaikutuksineen (liite 23)

11

Liite 1. Koulutuksen suunnittelu ja kouluttaminen "Oppiminen on sen keksimistä, että jokin on mahdollista. Opettaminen on sen osoittamista henkilölle, että jokin on mahdollista." (Fredrik S. Perls) Tuloksekas päihdetyö edellyttää sekä faktatietoa että vuorovaikutustaitoja, pelkästään jompikumpi ei riitä. Eräänä ajatuksena on ollut, että vuorovaikutusta opiskellaan parhaiten vuorovaikutuksessa, mistä syystä opiskelumyönteisen ilmapiirin luominen on tärkeää. Päihdetietoa, asennetta tai suhtautumista – saati taitoa – ei omaksuta pelkästään kuuntelemalla luentoja tai lukemalla. Lisäksi jokainen ihminen omaksuu asioita persoonallisella tavallaan. Niinpä kouluttavan on käytettävä opettamisessa monipuolisia keinoja. Asiakokonaisuuksien syvällinen oppiminen mahdollistuu parhaiten, mikäli asian esittely tapahtuu samanaikaisesti tai vuorotellen sekä kuulemiseen, näkemiseen että tekemiseen perustuvilla menetelmillä. Tiedollisten valmiuksien lisäämiseksi tehokkaita ovat mielenkiintoisesti ja selkeästi havainnollistettu ja visualisoitu luento, selkeä lukumateriaali ja johtopäätöksiin tähtäävä ryhmätyö. Luennoimalla sen sijaan voi vahvistaa vain vanhoja asenteita, niinpä asenteiden tutkimisessa ja suhtautumiseen vaikuttamisessa parempia menetelmiä ovat itsetutkiskelu, avoimet mielipiteiden vaihdot, "uskomusten tuuletukset", rooliharjoitukset jne. Taitoja taas voi tehokkaimmin lisätä erilaisilla opetettavan asian syventämistä mallittavilla suorilla tai välillisillä harjoituksilla, joihin voi liittyä palautteenantoa, yksilö- ja ryhmätöissä kokemusten täsmällisellä tutkimisella jne. Kaikilla vaikuttamisen tasoilla on tärkeää antaa aloittelijoille kuva asian kokonaisuudesta sekä näkemys siitä, milloin ja miten opittua voi käyttää käytännön työssä. Kokeneille työntekijöille on hyvä painottaa tutuista tyyleistä ja tavoista poisoppimista. Kouluttavalta edellytetään, että hän osaa itse käyttää taitoja, joita opettaa. Hyvä kouluttaja tarvitsee joustavuutta soveltaessaan strategioita eri tilanteissa. Kouluttajalta edellytetään yksilöllisten erojen kunnioittamista, erimielisyyden ja ambivalenssin sietokykyä, kärsivällisyyttä, aitoa kiinnostusta ja välittämistä koulutettavista, innostusta, asiasisältöjen riittävää tuntemusta ja siihen luottamista myös koulutuksessa sekä suvaitsevaisuutta ja rohkeutta toteuttaa koulutuksia omalla persoonallisella, aidolla tavalla. On hyvä muistaa, että koulutettavan perusasenteena ja toiveena koulutustilanteessa on, että kouluttaja onnistuu ja oppimistapahtumasta tulee onnistunut. Koulutettava on kouluttavan tärkein liittolainen koulutustapahtumassa. Onnistunut koulutustapahtuma on ainutkertainen yhteinen tutkimusmatka uuteen tietoon, vanhaan kokemukseen ja sen tärkein mahdollistaja on hyvä mielentila. Ennakkotyöskentely sekä hallinnon että koulutettavien kanssa on tärkeä osa koulutusta. Onnistuessaan se motivoi ja orientoi koulutukseen. Koulutus merkitsee yhdessä toinen toisiltaan oppimista, ei vain kouluttavan koulutettavilleen antamaa tietoa. Koulutukseen valmistautuessa on tärkeä tuntea koulutettavan ryhmän kokoonpano – mm. ammattitaustat, työtehtävät ja päihdetyön kokemus – ainakin yleisellä tasolla. Mikäli koulutettavat ovat kouluttavalla kovin vieraita, voi olla hyödyllistä, että kouluttava on yhteydessä koulutettaviin ennakkoon ja kartoittaa ainakin koulutuksen alussa koulutettavien lähtökohtia ja koulutusodotuksia. Hyviä kokemuksia on saatu myös koulutettaville ennakkoon lähetetystä kirjeestä, joka voi sisältää pienen miettimis-, luku- tai kirjoitustehtävän. Koulutettaville voidaan pitää myös informaatiotilaisuus tai palaveri, jossa kerrotaan koulutuksesta ja teetetään mahdollisesti pieni kysely tai annetaan tehtävä. Ennakko- ja välitehtävien korostaminen saattaa kuitenkin tarpeettomasti "pelottaa" osallistujia ja vaikeuttaa siten motivoitumista. On tärkeä korostaa sitä, että tehtäviä ei voi tehdä "väärin" tai "oikein", vaan niiden tekeminen auttaa orientoitumaan tulevaan koulutukseen.

12

Koulutuksen tavoitteet on hyvä kirjata. Tavoitteet ohjaavat koulutuksen suunnittelua. Joskus koulutuksen tilaajilla voi olla ylimitoitetut tavoitteet käytettävissä olevaan koulutusaikaan nähden. Kouluttajan tehtävänä on hahmottaa realistiset tavoitteet toteutettavalle koulutukselle. Pari tuntia kestävälle sadan hengen koulutustilaisuudelle ei ole realistista asettaa tavoitteeksi esim. päihdeongelmaisen motivointitaitojen omaksumista, koska uusien taitojen oppiminen on pitkä prosessi, joka vaatii myös harjoittelua. Toisaalta kolmen päivän koulutuksen tavoitteena tietojen lisääminen huumeista on liian suppeasti asetettu. Koulutuksen suunnittelu on vaiheittainen, kypsyttelyä vaativa prosessi. Se on myös luova prosessi. Opetussuunnitelman yleisrunko muodostuu usein jo päätettäessä koulutuksen järjestämisestä, jolloin tehdään koulutusohjelma. Usein on hyvä jo noin kuukautta ennen koulutustilaisuutta tehdä itselleen koulutusohjelmaa tarkempi toteutussuunnitelma, tarkennettu opetussuunnitelma. Kouluttajan on näin helpompi lähteä kokoamaan aiheeseen liittyvää ajankohtaista materiaalia, tarkentaa koulutusryhmää koskevia tietojaan ja hahmottaa koulutustilaisuuden puitteiden soveltuvuutta. Yksityiskohtaisen opetussuunnitelman tekemiseen on hyvä ryhtyä noin viikkoa ennen koulutusta. Tähän on hyvä varata aikaa moninkertaisesti, vähintään 2–3 kertaa koulutustilaisuuteen käytettävä aika. Mitä lyhyemmästä koulutuksesta on kyse, sitä tarkempi opetussuunnitelman on hyvä olla. Koulutusryhmäksi suositellaan 12–25 (korkeintaan 30) henkilöä, jotka voivat edustaa eri ammattiryhmiä ja työtehtäviä. Kouluttajia on mieluummin kaksi, joista molemmat tuntevat koulutettavan aiheen ja joilla molemmilla on kouluttamiseen riittävät valmiudet. Kouluttavan on erityisen tärkeätä tukeutua koulutusryhmän asiantuntemukseen ja hyödyntää sitä. Koulutuksen voi toteuttaa paikallisesti osallistujien arkityön tuntumassa mutta kuitenkin siitä selkeästi irrotettuna, rauhoitetussa ajassa ja tilassa. Koulutustilaksi tarvitaan yksi suurempi tila (12–30 henkilölle), jossa voidaan ryhmittyä 2–4 hengen porinaryhmiksi tai jos koulutus sisältää ryhmätöitä, voidaan varata myös 3–6 ryhmätilaa à 4–6 henkilölle. Taukoja varten tarvitaan paikka, johon voi siirtyä. AV-välineiksi tarvitaan piirtoheitin, fläppitaulu/liitutaulu ja videolaitteet, joiden toimivuus ja tekniikka kannattaa tarkistaa ennakkoon. Tässä koulutusmateriaalissa on annettu joitakin aikasuosituksia. Ne ovat vihjeellisiä. Ajan rytmittämiseen vaikuttavat järjestäjien ehdot ja koulutusryhmän tarpeet. Kouluttavan valmiudet sekä valitut sisällöt ja opetusmenetelmät määräävät myös kunkin opetusjakson aikaa. Koulutustilaisuuksien välistä aikaa ja työskentelyä omassa työtehtävässä käytetään opetuksessa hyväksi. Yhden päivän koulutus koostuu seitsemästä 45 min. oppitunnista, jotka jaetaan yleensä opetusjaksoihin siten, että aamupäivällä on kolme ja iltapäivällä kaksi opetusjaksoa sijoittuen kahvi- ja ruokataukojen väliin. Ajan tiukkuudesta huolimatta kouluttavan on huomioitava taukojen pitäminen. Puolen päivän mittaiset koulutustilaisuudet ovat 4 x 45 min., esim. kaksi ennen ja kaksi jälkeen kahvitauon. Jos opetus toteutetaan 1–2 tunnin mittaisina tilaisuuksina (esim. meeting-tyyppisesti) on luontevinta tyytyä luentopainotteiseen kouluttamiseen tai käyttää tilanteita konsultaatioihin. Vuorovaikutustaitoihin pyrkivät koulutussisällöt eivät sovellu kovin hyvin lyhytkestoisiin koulutustapahtumiin. Toki sitäkin voidaan yrittää, jolloin suunnitteluun, orientaatioon ja sitoutumiseen on syytä paneutua huolellisesti. Mitä vähemmän aikaa on käytettävissä itse koulutuksessa, sitä enemmän sitä tarvitaan suunnittelussa.

13

Koska aikaa useimmiten on liian vähän, ovat ns. aktivoivat opetuksen keinot käyttökelpoisia. Pienimuotoiset nopeat harjoitustehtävät toimivat hyvin toimipaikka- ja täydennyskoulutuksissa kunhan instruktiot (ohjeet) annetaan riittävällä varmuudella ja riittävän selkeästi. Käsiteltäviä asioita on syytä rajata, jotta päästään riittävän perusteelliseen käsittelyyn. Koulutuksessa olevien työ- ja elämänkokemusten hyödyntäminen ja opitun kytkeminen tietoperustaan edellyttää keskustelua ja harjoittelua. Koulutustilaisuuden toteuttamisesta Koulutuksen alkuvalmisteluilla luodaan hyvää pohjaa omaehtoiselle oppimiselle. Alkuvalmisteluihin kuuluvat mm. tutustuminen, alkuarviointi ja orientaatiopohjan hahmottaminen. Koulutustilaisuus on hyvä aloittaa tutustumisella. Tutustumisharjoituksiin on hyvä käyttää aikaa 10–30 minuuttia, koska näin luodaan pohja hyvälle oppimisilmapiirille. Tutustumiseen voi käyttää esim. seuraavia harjoituksia: • pareittain haastatellaan ensin toinen toisiaan ja esitellään sitten toinen toisensa koko

koulutusryhmälle • perinteisesti henkilö kerrallaan kukin vuorollaan kertoo nimensä, tehtävänsä ja jonkun positiivisen

päihdetyökokemuksensa muille • "kaleidoskooppi": noustaan seisomaan vuorotellen ammattiryhmittäin/työyksiköittäin ja sanotaan

oma nimi ja yksikkö • edellistä kevyempänä ja tunnelmaa vapauttavana "kaleidoskooppina" voidaan käyttää seisomaan

nousemista sen mukaan, kuka on juonut kahvia aamulla, kenellä on sinistä vaatteissa jne. • esittäydytään pareittain toinen toisilleen jollakin uudella tavalla esim. esittelemällä itsensä

lapsuuden toiveammattiin liitetyllä omalla toisella nimellä ja äidin tyttönimellä ja kättelemällä vasemmalla kädellä vierustovereita, kertomalla omaan nimeen liittyvä taustatarina tms.

Koulutustilaan, aikatauluun, taukoihin ym. järjestelyihin liittyvät asiat on hyvä käydä lyhyesti läpi koulutustilaisuuden alussa. Koulutettavien odotuksia on hyvä kartoittaa koulutuksen alussa. Siinä voidaan käyttää ennakkotehtävistä saatua tietoa. Odotuksia voidaan kartoittaa myös pareittain tai ryhmissä keskustellen. Odotukset voi kirjata näkyviin esim. fläppitaululle, jolloin niihin on mahdollista palata koulutuksen loppuarvioinnin yhteydessä. Koulutuksen alussa voidaan toteuttaa myös alkuarviointi (5–10 min.), jossa koulutettavia pyydetään arvioimaan omia valmiuksiaan. Koulutettaville kerrotaan, että arviointi on olennainen osa opiskelua ja että siihen palataan koulutuksen päättyessä. Arviointia koskevan instruktion eli ohjeen tulee olla ennakkoon tarkkaan mietitty, lyhyt ja selkeä. Yli kahden päivän koulutuksessa voi olla käytössä esim. täytettävä arviointilomake tai oppimispäiväkirja. Lomake voidaan jakaa/pyytää tuomaan etukäteen, mikä kuitenkin helposti "nostaa rimaa". Täytetty lomake voi joko jäädä osallistujille koulutuksen ajaksi tai kouluttaja kerää lomakkeet ja palauttaa ne koulutuksen päättyessä vertailtavaksi loppuarvioinnin yhteydessä. Itselle tarkoitettu oppimispäiväkirja voi olla vapaamuotoisia muistiinpanoja luentomuistioihin tai erilliseen vihkoon tai kouluttaja voi antaa myös muutamia viitteitä tai kysymyksiä esim. sisällöstä ja toteutuksesta sekä itselle saadusta hyödystä. Keveämpi muoto on pyytää kunkin päivän päätteeksi koulutettavia selaamaan läpi päivän aikana käsitellyt asiat ja poimimaan sieltä esim. kaksi itselle tärkeää asiaa, jotka auttoivat oivaltamaan jotakin uutta tai vahvistivat jotakin myönteistä vanhaa itselle ja lopuksi pyydetään koulutettavia kirjaamaan nuo asiat lyhyesti itselleen muistiin.

14

Koulutuksen orientaatioperustan hahmottamiseen on hyvä käyttää aikaa 10–20 minuuttia. Kouluttava laatii orientaatioperustan, johon hän on koonnut opetettavien asioiden ytimen, ja käy sen rauhallisesti lävitse. Orientaatioperustalla havainnollistetaan, mihin kokonaisuuteen nyt toteutettava koulutus liittyy. Orientaatioperusta on hyvä aina visualisoida kalvolle, fläpille tai/ja monisteena. Kukin koulutettava voi samalla arvioida oman tietämyksensä, koulutuksensa ja työkokemuksensa antamaa henkilökohtaista orientaatiopohjaansa. Orientaatioperustaa esiteltäessä voidaan todeta osallistujilla olevan paljon tietoa ja taitoa asiakkaiden kohtaamisessa, mutta päihdeongelman liittyessä asiakassuhteeseen nuo taidot eivät aina pääse riittävästi käyttöön. Päihdeongelman luonne edellyttää moninäkökulmaista lähestymistapaa ja tietojen ja taitojen jatkuvaa "päivittämistä", etenkin jos koulutettava ei tee varsinaisesti päihdetyötä. Luennot on syytä valmistaa mahdollisimman väljiksi: mieluummin vähemmän asioita kunnolla kuin yrittää todistaa tietämystään määrällä. Jos asiaa on paljon ja aikaa vähän, luento kannattaa kirjoittaa tarkkaan etukäteen ja pysyä paperissa. Runsaudenpulassa on hyvä miettiä, mikä on tärkeintä, opetettavan asian ydin, oleellista, mikä ainakin on tärkeää sanoa. Kalvojen tehtävänä on havainnollistaa opetusta eikä toimia luennoitsijan luentorunkona. Kalvojen käyttö vie usein yllättävän paljon aikaa. Väärin käytettynä ne ovatkin melkoisia "aikavarkaita", sopivasti käytettynä ajan säästäjiä. Fläppitaulun käyttäminen erivärisillä tusseilla on hyvä havainnollistuskeino itsenäisenä ja kalvojen tukena. Se toimii myös parhaiten ryhmätöiden ja keskustelun kirjaamisessa. Toimipaikka- ja täydennyskoulutuksessa olevat ammattilaiset keskustelevat mielellään. On hyvä varata riittävästi aikaa keskinäiselle vuorovaikutukselle. Opetuskeskusteluja on syytä käyttää tietoisesti luentojen lomassa tai erillisinä. Luennoilla käsiteltyjä asioita on tärkeää syventää erilaisten harjoitusten, ryhmätöiden ja välitehtävien avulla. Kuulemastaan ihminen omaksuu vain 20 %, näkemästään 30 %, samanaikaisesti näkemästään ja kuulemastaan omaksuu 50 %. Jos koulutettava itse puhuu kuulemastaan ja näkemästään, muistiin jää 70 %, ja jos tähän lisätään vielä itse tekeminen esimerkiksi harjoitusten avulla, omaksuminen on 90-prosenttista. Koulutettavat toivovat usein monisteita välttyäkseen muistiinpanojen tekemiseltä. Useissa koulutuksissa on myös totuttu saamaan kirjallista materiaalia. Jos koulutuksessa jaetaan kopioita luennoista, kalvoista, artikkeleista ym., kannattaa punnita niiden opetuksellinen funktio ja kytkeä ne opetukseen niin, että ne vahvistavat ja täydentävät opetettua asiaa. Muistiinpanojen tekemistä voidaan myös perustella oppimisen edistämisellä: • kirjoittaessa poimii asioista itselleen tärkeät asiat, kiteyttää oleellisen • kirjoittaessa käsi ja näkö toimivat oppimista edistävästi, koska visuaalinen ja kinesteettinen

aistikanava toimivat yhtä aikaa • kirjoitetuista muistiinpanoista voi jälkeenpäin saada enemmän irti kuin kuullun muistamisesta Opetettavan asian havainnollistaminen ja opetuksen saaminen kiinnostavaksi jää kouluttajien persoonallisuuden ja luovuuden varaan. Opetusta voi elävöittää monin keinoin. Pienistä virittävistä ja rentouttavista harjoituksista, musiikista, runoista ym. on hyviä kokemuksia, mutta ne eivät saa olla "temppuja temppujen vuoksi", vaan niiden tulee sisällöllisesti liittyä käsiteltävään aiheeseen tai olla muutoin opetuksellisesti perusteltavissa. Koulutusryhmästä huolehtiminen ja oppimiselle otollisen positiivisen ilmapiirin luominen ja ylläpitäminen ovat erittäin tärkeitä asioita. Aina silloin tällöin tarvitaan "pieniä välipaloja", joita kutsutaan energisoijiksi tai jäänsärkijöiksi. Energisoijia on kahdentyyppisiä. Käsiteltävään aiheeseen liittyvät energisoijat voivat toimia siltana aiheesta toiseen tai päivästä seuraavaan siirryttäessä (esim.

15

aforismit tai runot). Toisentyyppisillä energisoijilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa (esim. yhteinen jumppa, venyttely, vireytys, leikki). Energisoijat ovat parhaimmillaan jotakin pientä (enintään 15 min.), sopivasti hämmentävää, mikä on eduksi oppimiselle. Toisaalta välipalat eivät saa olla liian hauskoja, sillä silloin oppiminen estyy. Alkuvaiheen harjoitusten jälkeen, kun motivointityöskentely etenee eteenpäin kohti tavoiteasettelua, suunnitelman tekemistä ja siihen sitoutumista, harjoitukset ovat monimutkaisempia. Pikkuryhmät, esimerkiksi parit ja kolmiot, ovat hyviä alussa. Taidollisten valmiuksien lisäämiseen tähtäävässä kouluttamisessa ja harjoitusten vaikeutuessa ja tullessa vaativimmiksi on hyvä käyttää vaihtoehtoisia toimintatapoja, mm. rooliharjoituksia, ongelmanratkaisukeskustelua, demonstraatioita. Videot ovat tehokas kouluttamisen apuväline vaikutettaessa niin tiedolliseen, asenteelliseen kuin taidolliseenkin oppimisen tasoon. Visuaalisuus on nopein tie ihmisen mielle- ja oppimisjärjestelmiin. Eri järjestöt ja yhteisöt ovat tuottaneet hyviä lyhyitä tietoiskuja, jotka voivat toimia luennon tukena tai keskustelun pohjana. Samoin asennevaikuttamisessa voidaan käyttää esim. ajatuksia tai opetuksia herättäviä ja välittäviä animaatio- tai lyhytelokuvia. Ammatillisessa ja taidollisessa valmennuksessa videot toimivat hyvin kahdensuuntaisesti, kun työskentelyä voidaan kuvata kameralla ja katsoa ja arvioida sitten vastaanottimen kautta. Koulutuskokonaisuuden lopuksi on hyvä kerrata koko koulutuksen orientaatio ja lyhyesti koulutuksen kulku. On hyvä kysyä koulutukseen osallistuneiden odotusten täyttymistä. Koulutettavat ovat kohdanneet toisensa. Erilaisista tarpeistaan lähtien he ovat etsineet yhdessä tavoitteita, tarvittavaa muutosta ja keinoja siihen. On taas kerran aika arvioida, miten siinä on onnistuttu. Arviointi on oleellinen osa kaikkea työtä, ja myös opettamista ja oppimista. Arviointi on parhaimmillaan koulutukseen sisäänrakennettuna alusta loppuun, alkaen koulutuksen suunnittelusta jälkiarviointiin saakka. Koulutusta voidaan arvioida monella tavalla: koulutustarpeina, opiskelijan omien valmiuksien arviointina, koulutuksen toteuttamisen tai sen vaikuttavuuden arviointina. Arviointi tehdään joko vapaamuotoisesti keskustellen ja/tai kirjallisesti. Tärkeätä on kuitenkin tehdä se jossain muodossa. Kirjallista arviointia käytettäessä voidaan käyttää tavoitteista ja alkuarvioinnista johdettua arviointilomaketta tai käyttää muualla aikaisemmin hyväksi havaitsemiaan keinoja. Voidaan pyytää erikseen yleisarviota sekä arviota erikseen sisällöstä ja toteutuksesta. Eräs paljon käytetty yksinkertainen tapa on kysyä:

- Mitä hyödyit? ( + ) - Mitä jäit kaipaamaan? ( - ) - Mitä muuta haluat sanoa? ( ? )

On erittäin tärkeätä, että koulutuksen viimeinen "isku" on positiivinen. Niinpä arvioinnin jälkeen kouluttava voi päästää luovuutensa valloilleen koulutuksen päätteeksi. Hän voi teettää koulutettavilla joitain päätösesityksiä, soittaa musiikkia, laulattaa koulutusryhmää, kertoa tarinan, lausua runoja, laulaa, halata tai kätellä. Päätösrituaalit ovat merkityksellisiä myös opitun vahvistamisen ja käytäntöön siirtämisen, motivaation ja sitoutumisen kannalta. Koulutuksen lopuksi voidaan jakaa todistukset, jotka voi jakaa esim. koulutuksen tai järjestävän tahon henkilö. Voidaan juoda loppukahvit tai toteutetaan jokin muu päätösseremonia.

Koulutus jää todennäköisesti pohdituttamaan kouluttavaa vielä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Koulutus on kokonaisvaltainen oppimisprosessi. Kouluttava on myös muutoksen ja prosessin ohjaaja. Koulutuksessa oppii itse paljon. Koulutettavat ovat antaneet kouluttavalle palautetta pitkin matkaa. Hänen on hyvä ottaa itse siitä opikseen mm. tekemällä itselleen ja mahdollisesti tilaajalle tai

16

esimiestaholle oman loppuarviointinsa ja huomioimalla kokemusta mahdollisen seuraavan koulutuksen suunnittelussa. Lopuksi hänen on hyvä palkita myös itsensä jollakin itselle miellyttävällä ja energisoivalla tavalla. Lähde: Airi Partanen ja Mailis Taskinen: Pienet neuvoa antavat – Vinkkejä varhaisvaiheen päihdetyön kouluttajalle. A-klinikkasäätiön monistesarja nro 9. A-klinikkasäätiö 1998.

17

Liite 2. Yhteistoiminnallisia oppimisen ja opitun kertaamisen menetelmiä 1. Koulutettavat jaetaan ryhmiin 1, 2, 3… sen mukaisesti, kuinka monta jäsennyskokonaisuutta

opittavaan asiaan liittyy. Ryhmää pyydetään kääntymään selin piirto-heittimeen. Pyydetään vuorotellen ykkösiä, kakkosia, kolmosia… tutustumaan piirtoheittimellä luettavissa olevaan opetusainekseen. Ryhmien tehtävänä on "asiantuntijoidensa" kautta opiskella ryhmänä asiakokonaisuudet. Lopuksi tarkistetaan ryhmiltä, mitä he ovat oppineet ja annetaan ohjeistuksessa kullekin annettu perustieto kaikille.

2. Learning cafe. Kouluttajat laativat pöytiin erilaisia kysymyksiä (jotka koulutettavat voivat myös laatia itse). Jokainen koulutettava käy jokaisessa pöydässä aina vaihtuvassa ryhmämuodostelmassa keskustelemassa satunnaisesti muodostuvan ryhmän kanssa kysymyksistä ja kirjaa keskustelun tuotokset pöydällä olevalle fläpille tai pöytäliinaan. Pöytiä ja ryhmämuodostelmia vaihdetaan merkistä noin 10–15 min. välein. Kussakin pöydässä viimeksi ollut ryhmä/sihteeri raportoi pöydän koko tuotoksen kaikille. Toiset voivat lopuksi täydentää.

3. Koulutettavat kirjaavat 3–4 hengen ryhmissä heitä askarruttavia kysymyksiä. Ryhmät vaihtavat

kysymyksensä ja vastaavat toistensa kysymyksiin ja raportoivat vastaukset. 4. Kouluttajat laativat kysymyslappuja opittavasta materiaalista. Koulutettavat nostavat

vuorotellen kysymyslappuja ja vastaavat niihin yksin tai ryhmänä. 5. Kouluttaja kirjoittaa osan tiedosta fläpeille eri puolille koulutustilaa. Koulutettavat lähtevät

kävelylle ja täydentävät tietoja/faktoja. 6. Esitellään (esim. pikku alustuksella) opittavat asiat. Ryhmissä keksitään sisällöistä sloganeja.

Voidaan myös piirtää fläpeille. 7. Kouluttajat laativat väittämälappuja opittavasta tai opitusta materiaalista. Osa väittämistä on

paikkansa pitäviä ja osa vääriä. Oikeat vastaukset kirjoitetaan lappujen taakse ja kiinnitetään laput seinille. Koulutettavat kiertävät 2–3 hengen ryhmissä kaikki laput, kysyvät kysymykset toisiltaan, lukevat oikeat vastaukset ja voivat syventää asiaa hetken keskustelemalla.

8. Kouluttaja esittää oikein- ja väärin-väittämiä. Jos koulutettavan mielestä väittämä oikein,

siirrytään ringissä olevissa tuoleissa oikealle ja jos väittämä on väärä niin vasemmalle. 9. Rentoutustilan kautta kouluttaja lukee kertomuksen opittavasta asiasta perehdyttävässä

vaiheessa tai yhteenveto-/kertausvaiheessa. Ari Terävä, Hietalinna-yhteisö, 2003

18

Liite 3. Koulutustavoitteen mukaiset menetelmät

Koulutustavoitteen (eli mille oppimisen tasolle halutaan vaikuttaa) mukaisia menetelmiä (metodeja) Tiedon (faktat, käsitteet) jakamisen menetelmiä: • havainnollistettu luento • ryhmäkeskustelu, josta tehdään raportti • syventävä keskustelu yksityiskohtaisella instruktiolla (ohjeella) • opetusvideo/filmi/televisio • oheismateriaali • kirjallisuus • lähdeluettelo • internetin hyödyntäminen • etäopiskelu • asiantuntijapaneeli • workshop (työpaja) • teemaseminaari • symposium Asenteisiin (uskomukset, mielipiteet, tunteet) vaikuttamisen menetelmiä: • aivoriihi • väittely • avoin (ei-tavoitteellinen) keskustelu ja ryhmätyö • asiakasdemonstraatio • tapausselostus • haastattelutilanne tai -asetelma • roolileikki ja roolinvaihdokset • koeasetelma Taitojen (menetelmien oppiminen, valmennus, käyttäytymismuutos tai -säätö) kehittämisen menetelmiä: • ohjattu harjoittelu • päätöksenteon/raportoinnin sisältävä ryhmätyöskentely • havainnointi- ja palauteharjoitukset • mallittaminen • asian tai toiminnan esittelydemonstraatio • simulaatio • videoharjoitus • roolipelit • itsearviointilomake • etätehtävä/itsenäinen työskentely Ari Terävä, Hietalinna-yhteisö, 2003

19

Liite 4. Päihteet ja päihteiden väärinkäyttö Päihteiden väärinkäytön laajuus "Päihteillä tarkoitetaan kemiallisia aineita tai yhdisteitä tai luonnontuotteita, joita käytetään päihtymis-, piristymis- tai huumaustarkoituksessa. Väärinkäyttömallin on erotettava normaalista, vapaa-ajan viettoon liittyvästä käytöstä. Valtaosa suomalaisten päihteidenkäytöstä on alkoholinkäyttöä. Sen kulutus nousee hitaasti, ja oli vuosituhannen lopulla eurooppalaista keskitasoa eli noin 9 litraa asukasta kohden. Kulutuksen rakenteessa on tapahtumassa muutoksia siinä, että nuorten osuus päihteidenkäyttäjistä on noussut huomattavasti. (Ahlström 1999). Myös huumausaineiden käyttö lisääntyy ja yleistyy maan eri osissa, joskin sekä kokeilu että käyttö kasautuvat Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Lääkeaineiden ja alkoholinkäytön yleisyys ja humalahakuinen juomistapa vaikeuttavat ongelmakäytön arviointia varsinkin silloin, kun ongelmakäytön arviointia varsinkin silloin, kun ongelmakäytön tuntemus on pinnallista. Lukuisat päihteidenkäyttömuodot lisäävät erheellisten tulkintojen vaaraa ja näiden perustuvia toimenpiteitä ja kannanottoja. Päihdehuollon erityispalvelujen asiakkaina on vuosittain noin 65 000 henkeä, joista naisia on Stakesin päihdelaskennan mukaan noin 30 %. Alkoholia koko joukosta käytti 94 %, lääkeaineita 23 % kannabista 9 % ja muita huumeita 7 %. Luvut ovat olleet viime vuosikymmenellä melko pysyviä, joskin naisten ja huumeidenkäyttäjien osuus on kasvanut. Alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttö, varsinkin sekakäyttö, aiheuttavat edelleen suurimmat terveys- ja sosiaaliset haitat. Palvelujen piiriin on vuosittain hakeutunut vapaaehtoisesti 6 000–10 000 laittomien päihteiden käyttäjää. Stakesin tilastoraportti 34/1999 mukaan kuden kuukauden aikana hoitoon hakeutuneista 3 000 asiakkaasta lähes puolella oli yleisimpänä käyttömuotona ensisijaisesti amfetamiinin ja heroiinin suonensisäinen käyttö. Prosentuaalisesti luku on edelleen pieni mutta antanee silti viitettä huumeongelman kehityssuunnasta maassamme. Päihteiden käyttömuotoja Alkoholin sosiaalisen käytön syyt vaihtelevat laajasti. Normaalikäytössä on yleensä kyse jostakin 'hyvästä', kuten lääkkeestä vilustumiseen, piristyksestä väsymykseen, hyvän kaupan tai muun sopimuksen symbolisesta vahvistamisesta, iloisen tapahtuman juhlistamisesta tai samaistumisesta tiettyyn ryhmään. Lääkkeiden normaalikäytössä on tarkoitus hoitaa terveyttä (Sariola, 1954). Kaikista näistä kulkee kuitenkin polku myös väärinkäyttöön. Yleisimmät päihteiden riskikäyttötavat ovat kokeilu-, satunnais-, tapa- ja suurkäyttö. Kokeilut tehdään yleensä nuoruudessa ja ryhmätilanteissa. Monet huomaavat, ettei vaikutus ole miellyttävä tai että elimistö ei hyväksy ainetta. Jos kyseessä on alkoholi, käyttö rajoittuu tulevaisuudessakin kohtuuteen ja mietoihin juomiin sosiaalisissa tilanteissa. Alkoholisteiksi kehittyville on ominaista elimistön korkea sietokyky, toleranssi. Jos he jatkavat käyttöä, he kestävät pitkään suuria määriä ennen kestokyvyn romahdusta. Huumeiden osalta kokeilukäyttöön kohdistunut tutkimus on koskenut kannabistuotteita eli hasista ja marihuanaa. Kansainvälinen tutkimus osoittaa että noin 70 % luopuu niistä kokeilun jälkeen. Osmo Kontulan suurilla otoksilla tekemissä epidemiologisissa, tietyin välein toistuvissa, tutkimuksissa (1992, 1994 ja 1996) vastaava luku pysyi Suomessa 80 %:ssa. Kokeilijoista 10 % vakinaisti

20

käyttönsä ja 1 % siirtyi ns. kovempien aineiden sekakäyttöön. Kokeilut ovat kuitenkin lisääntyneet jatkuvasti, ja kuudessa vuodessa kokeilijoiden määrä on kaksinkertaistunut. Satunnaiskäytöstä puhutaan silloin, kun päihdettä käytetään silloin tällöin, lähinnä sopivan tilaisuuden tullen tai kun sitä on tarjolla. Uni- ja rauhoittavia lääkkeitä käytetään tilannekohtaisesti. Alkoholia voidaan ottaa kerran melkoinenkin määrä, mutta se ei johda jatkoon. Myös ns. mietojen huumeiden satunnaiskäyttöä esiintyy kokeilun jälkeen. Tapakäytössä voidaan puhua myös sosiaalisesta käyttäytymisestä, jolle on ominaista toistuvuus. Alkoholin kohdalla voi esimerkkinä olla saunailtoina otetut oluet tai kokouksen päätteeksi säännönmukaisesti otetut pari rentouttavaa lasillista ja ystäviä tavatessa nautittu lasillinen. Tapakäyttöä suositaan eurooppalaisena sivistyneenä juomatapana, johon ei kiinnitetä erityisempää huomiota. Suomalainen humalahakuinen juomatapa vaikeuttaa pidättäytymistä pariin lasilliseen eurooppalaiseen tapaa. Ammattipiireissä puhutaan tapakäytön yhteydessä joskus 'turhasta käytöstä', jota olisi varhaisessa vaiheessa helppo karsia. Joidenkuiden kohdalla tapa johtaa nimittäin hallitsemattomaan käyttöön. Lääkeaineiden kohdalla puhutaan 'pilleriyhteiskunnasta', ja sana kuvaa hyvin tapakäyttöä. Päätä saattaa särkeä ylirasituksesta, mutta tila helpottuu särkylääkkeellä, rauhoittava lääke auttaa hermostuttavissa tilanteissa nopeasti ja unilääke otetaan varmuuden vuoksi, jos on pelko, ettei uni tulekaan (Pajupuro 1984). Huumausaineiden käyttö on kriminalisoitu, mutta pieni aktiivinen ryhmä puhuu kannabiksen laillistamisen puolesta. Sosiologit ovat pyrkineet tieteellisin keinoin selvittämään kannabiksen tapakäytön yleisyyttä. Viimeisimpään kyselyyn vastanneista 76 % ilmoitti kokeilleensa alle 10 kertaa hasista ja 64 % ilmoitti kokeilleensa sitä alle viisi kertaa (Partanen 1998). Pitkin 1990-lukua toistetut tutkimukset ovat tuottaneet samoja lukuja (Kontula & Koskela 1992, Partanen 1994, Hakkarainen ym. 1996). Tutkijoiden tulkinnan mukaan kannabiksen tapakäyttäjiäkin voi olla. Kysymyksessä saattaa kuitenkin olla ydinjoukko, jonka 'seikkailevaan elämäntyyliin kuuluvat myös runsas alkoholinkäyttö ja ravintolaelämä'. Suurkäyttö liitetään runsaaseen alkoholin käyttöön, joka ei vielä täytä jäljempänä esitettäviä alkoholismin riippuvuuskriteerejä. Käyttäjä pystyy aika hyvin lopettamaan omaehtoisesti, hän pystyy halutessaan säätelemään kertajuomisensa määriä, ja hänen käyttömotiivinsa ovat lähinnä sosiaaliset, kuten hauskanpito, rentoutuminen, ihmisten tapaaminen tai tapahtumien juhlistaminen. Suurkäyttö vaatii kasvavaa toleranssia eli 'hyvää viinapäätä', joka yksi alkoholismin kehityksen edellytyksistä ja riskitekijöistä. Ongelmallista on myös suomalaisten humalaa tavoitteleva juomatapa, jonka johdosta suur suurjuojat käyttäytyvät usein väkivaltaisesti tai muuten epäasiallisesti, ajavat humalassa, häiritsevät perheen taloutta tai joutuvat muihin pahoihin sosiaalisiin tilanteisiin. Tärkeimmät terveydelliset haitat suurjuojien kohdalla ovat vahvat vieroitusoireet, kuten krapula, ja itsensä kolhiminen tai palelluttaminen ja onnettomuusalttius. Riippuvuuskäyttö Arkikielessä riippuvuuskäyttäjille annetaan isti-pääte, esimerkiksi alkoholisti tai heroinisti. Riippuvuuskäyttöön liittyy elimistön, mielen, tunteiden, päättelykyvyn tai sosiaalisten suhteiden vaurioita. Käytön motiivit ovat ainekeskeisiä, ts. ainetta pitää saada eikä se saa loppua. Käyttö muuttuu vähitellen pakonomaiseksi eikä sen lopettaminen suju tahdon- tai päätöksenvaraisesti, kuten ennen.

21

Kun päihderiippuvuus kattaa laajan alueen käyttäjän elämästä sen laatua heikentäen, on kysymys ongelmakäytöstä. Viime vuosikymmenellä on päihderiippuvuus enenevästi alettu määritellä ilmiöksi, jota tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti eli ihmisen henkisestä, psykologisesta, sosiaalisesta ja fysiologisesta ulottuvuudesta käsin. Erityisesti huumausaineiden käyttäjien terapeuttiset hoitoyhteisöt ovat jo varhain korostaneet myös henkisen ulottuvuuden merkitystä (Kooyman 1993). Päihteiden käytön aikana tapahtuu muutoksia kaikilla näillä tasoilla samanaikaisesti. Hoidon tulee olla monitavoitteista ja hakea tasapaino näiden ulottuvuuksien välisiin jännityksiin (de Leon 1990) Tasoja voidaan tiivistäen kuvata seuraavasti: 1. Henkinen taso: ihmisen emotionaalinen ja henkinen alue: arvot, uskomukset, mielikuvat,

tarkoitukset, ihanteet, identiteetin muodostus, elämänfilosofia, luovat prosessit, hengellisyys ja merkitykset, joita ihminen antaa sanoille ja tilanteille.

2. Psykologinen taso: ihmisen kognitiivinen, selitettävien tunteiden ja älyllisyyden ja järjen alue:

tunnereaktiot, päättely- ja päätöksentekokyvyt, ongelmanratkaisutaidot ja pystyvyys valintoihin. 3. Fyysinen taso: ihmisen on biologisen olemisen alue: elimistön tila ja sen toiminta sekä hermosto-

ja aivotoiminta. 4. Sosiaalinen taso: ihmisten ja istituutioiden välisten suhteiden, kanssakäymisen ja

vuorovaikutuksen alue: lähisuhteet, joita ovat pari-, perhe-, toveruus- ja ystävyyssuhteet, ja yhteiskunnalliset suhteet, joita yksilöllä on mm. sosiaali-, terveys- ja opetusviranomaisiin ja taloudenhoitoon liittyviin instansseihin, kuten pankkeihin ja asuntomarkkinoihin.

Suomessa nelitasoista lähestymistapaa ovat kehittäneet edelleen Hietalinna-yhteisön johtaja Katriina Pajupuro, joka soveltaa tasoja huumausaineiden käyttäjien riippuvuuskuvaan (Pajupuro 1999). Hän on nostanut esiin myös ajatuksen, että päihderiippuvuus olisikin ensisijaisesti sosiaalis-henkistä laatua. Esimerkiksi muistikuvat päihteistä ja sosiaalisista tilanteista, kuten kaveripiiristä ja muista käyttötilanteista herättävät retkahdukselle alttiin vahvan tunnetilan, himon (Pajupuro 1992). Myös valtiotieteiden tohtori Jorma Niemelä Sininauhaliitosta käyttää nelijakoa ja painottaa väitöskirjassaan hengellisyyden merkitystä. Hän kutsuu tasoja 'ihmisen olemuspuoliksi', joita ovat kehollisuus, tajunnallisuus, elämäntilanteisuus ja henkisyys. Niemelä korostaa henkisen tason hengellistä ulottuvuutta alkoholi- ja huumeriippuvaisten ja heidän läheistensä selviytymisessä. Seuraavassa esitetään kooste sekä alkoholin että muiden päihteiden käytön riippuvuuskriteereistä. Jos yksilöllä on esiintynyt seuraavasta oireluettelosta kolme oiretta viimeisen kuukauden aikana jatkuvasti tai 12 kuukauden aikana toistuvasti, hän kärsii riippuvuudesta. (DSM IV 1997, Huttunen 1954, ICD-10, 1997, Koski-Jännes 1998, Poikolainen 1998) Riippuvuuskriteerit

1. Yksilö ei tunne hallitsevansa päihteiden käytön määrää eikä käytön kestoa. 2. Hänellä on vaikeuksia olla ajattelematta ja käyttämättä ainetta. Hän kokee tilansa himona. 3. Hän halua lopettaa tai hallita käyttöä ja tekee useita yrityksiä tähän suuntaan. 4. Hänen toleranssinsa nousee, joten hän tarvitsee päihtyäkseen yhä suurempia alkoholimääriä.

22

5. Hänen elimistönsä rasittuu. Hän saa pahoja vieroitusoireita, kuten vapinaa, hikoilua, pahoinvointia ja huimausta, masennusta, ärtyneisyyttä, ahdistusta ja kiihtymystä. Aivojen biokemiallinen toiminta muuttuu.

6. Hän alkaa käyttää 'krapularyyppyjä' tai muuta ainetta ehkäistäkseen vieroitusoireita tai lievittääkseen niitä.

7. Vaikeuden työelämässä lisääntyvät joko 'työmaajuopottelun', krapulan, vieroitusoireiden tai poissaolojen vuoksi.

8. Sosiaaliset suhteet kapeutuvat, koska hänen kiinnostuksensa aineisiin syrjäyttää ammatillinen, harrastus- ja virkistystoiminnan. Syntyvät vaaratilanteet, mm. väkivaltaisuus ja päihtyneenä ajaminen, rasittavat muita.

9. Päihteiden käyttö jatkuu, vaikka hän tiedostaa, että siitä koituu terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja ja vaikeuksia työelämässä.

Päihderiippuvuudesta vapautumiseen tarvitaan vähintään 2–5 vuotta. Tällä aikajänteellä uusiutuminen on mahdollista kaikilla mainituilla tasoilla. Esimerkiksi fyysisen tason vapautuminen ei tapahdu viikossa, vaikka fyysiset vieroitusoireet olisivatkin ohi. Siinä vaiheessa maksa, keuhkot, munuaiset, muut sisäelimet, hermosto ja verenkierto vasta alkavat toipua aineiden rasituksista. Oman aikansa vaatii myös ajattelutapamuutokset (henkinen taso), tunnekuohujen laantuminen ja itsenäisiin ratkaisuihin totutteleminen (psykologinen taso) ja sosiaalisen tason muutokset, kuten uusien sosiaalisten suhteiden luominen ja niiden hyväksyminen omaan elämänpiiriin. (Frykman 1992). Aika ajoin tarvitaan hoitoverkostojen monenlaisia valmiuksia, mutta koko ajan tarvitaan kuntoutujan omaa aktiivista panosta. Päihteiden jaksottainen ja sekakäyttö on tavanomainen riippuvuuskäytön muoto. Jaksottaista käyttöä harrastaa esimerkiksi nuori, joka mielialan muutoksiaan säädelläkseen käyttää vuorotellen alkoholia ja kannabista. Aikuisille on ominaista alkoholin ja bentsodiatsepiinien vuorottainen käyttö. Tavoitteena on pitää alkoholiongelma kurissa rauhoittavien lääkkeiden avulla. Tavasta on lyhyt askel sekakäyttöön, jolle on ominaista useamman psyykeen vaikuttavan aineen käyttö samanaikaisesti. Varsinkin nuoret käyttävät monia aineita yhtä aikaa, sekaisin. Motiivina on usein elämyksellisten hetkien tavoittelu tai turhautumien purkaminen." Lähde: Ritva Saarelainen: Päihteet ja päihteiden väärinkäyttö. Teoksessa Ritva Saarelainen, Eija Stengård ja Anne Vuori-Kemilä: Mielenterveys ja päihdetyö – yhteistyötä ja kumppanuutta. WSOY 2000.

23

Liite 5. Ennakkotehtävä 1. Tutustu oheiseen lukumateriaaliin Päihteet ja päihteiden väärinkäyttö. 2. Mieti ja kirjaa muistiin, mitkä asiat askarruttavat sinua päihteidenkäytön ja -käyttäjän

kohtaamisessa oman työsi kannalta. 3. Mieti ja kirjaa muistiin ajatuksiasi, minkälaisia erityisiä kysymyksiä tulisi ottaa huomioon

kuurojen päihdepalvelujen kehittämisessä.

Ennakkotehtävän purku (liitettynä esittäytymiseen) Palauta mieleesi ennakkotehtävä 2. (Mitkä asiat askarruttavat sinua päihteidenkäytön ja -käyttäjän kohtaamisessa omassa työssäsi?) Mieti hetki, mikä sisältöön liittyvä toive (mahdollisimman konkreettinen) tehtävästä nousee tälle koulutuspäivälle? Jokainen vuorollaan:

1) esittele itsesi: kuka, mistä ja 2) mikä toive tälle kurssille?

(Kerätään toiveet flapille, jotta voidaan lopuksi tarkistaa, ovatko kaikki saaneet sitä mitä tulivat hakemaan.) Outi Saarela ja Ari Terävä: Perustietoa päihteistä ja päihdeongelmasta -kurssit 2000–2001

24

Liite 6. Yleinen suhtautuminen päihteisiin Hyvin harva muu ilmiö yhteiskunnassamme herättää niin paljon ristiriitoja ja tunteita kuin päihteet ja etenkin huumeet. Asioista on hankala puhua asiallisesti ja kiihkottomasti ja kaikki muu kuin jyrkkä tuomitseminen tulkitaan usein asian puolusteluksi. Huumausainekysymyksissä ongelman luonteesta keskusteleminen usein värittyy voimakkaasti riippuvuustodellisuuden mukaisesti, ja se värittää koko keskustelua, vaikka olisi sitten kyse ennaltaehkäisystä tai lievemmistä riskikäyttäytymisen muodoista, joissa on kyse aivan muusta kuin vakavassa huumeriippuvuudessa. Tämä ilmapiiri vaikeuttaa paitsi asiallista keskustelua myös muiden kuin hallinnollisten ratkaisujen etsimistä ongelmiin. Toisaalta ilmenee ambivalenssia suhtautumisessa siten, että lääkkeisiin – vaikka ne olisivat huumausaineisiin rinnasteisia – suhtaudutaan kovin myönteisesti ja kulttuurimme pääpäihteeseen liittyy lähes "rakastavia" piirteitä, kuten niin monet "kännäilyä" ihannoivat vitsit ja tarinat sekä lempeät "kekkuli"-tyyppiset sanonnat. Toisaalta ovat urbaanit Turmiolan Tommi -kauhutarinat, jotka eivät anna oikeaa kuvaa alkoholiongelman luonteesta tai irrottavat rakentavien ratkaisujen etsimisestä ongelmiin. Myös huumausaineisiin ja niiden käyttöön liittyy myönteistä ilmapiiriä etenkin joissakin nuorten alakulttuuri-ilmiöissä. Tunnetuimpia ovat rave-kulttuurin eli diskokulttuurin marginaaliryhmän tarinat ekstaasin avulla jaksamisesta ja "uskomattomista elämyksistä" ja toisaalta esim. Kannabis-yhdistyksen virittämä keskustelu "keveiden" huumeiden vaarattomuudesta, johon liittyy käytön laillistaminen joidenkin Euroopan maiden tapaan. Myös huumausaineisiin liittyy paljon ihailevia ja mystifioivia lempinimiä: "piri", "muheva", "polle", "tötsyt", "kuutamo" jne. Tähän on varmasti syynsä ja varmasti kaikki myös haluavat ratkaista ongelmat myönteisesti. Riippumatta siitä, mikä on kenenkin uskomus, tarkoitus ja vaikuttamistavoite, yleisen vääristyneen suhtautumisen voi jakaa vähättelevään ja paisuttelevaan suhtautumiseen. Kalvo 6a kertoo, miten suhtautumistavat näyttäytyvät huumausaineiden kohdalla.

Ari Terävä, Hietalinna-yhteisö, 2003

25

(Kalvo 6a) Vääristyneet perussuhtautumistavat huumausaineisiin Paisutteleva suhtautuminen huumausaineisiin:

= pelottelu, kauhukuvien maalailu, jyrkkä moralismi

Syyt: - vieraat kulttuurit (meille tuttu päihde on alkoholi) - aineiden laittomuus - sensaatiohakuisuus (lehdistö) - tiedon/ymmärryksen puute Vähättelevä suhtautuminen huumausaineisiin:

= käytön ihannointi, elämyksellisyys, "keveiden" huumeiden puolustelu

Syyt:

- lääketieteelliset perustelut, eurooppalainen näyttö - mystifiointi, alakulttuurit - tiedon/ymmärryksen puute

26

Liite 7. Päihteet ja kulttuurit Eri maanosilla, eri kulttuureilla ja jopa eri valtioilla esiintyy omia "valtapäihteitä". Puhtaita yhden päihteen alueita on vaikea löytää. Luonnonolosuhteet, raaka-aineiden viljeltävyys, päihdekulttuuri-perinne ja tuottamis- ja kauppakulttuuri määrittävät päihteiden yleisyyttä. Alkoholi on länsimaisen yhteiskunnan valtapäihde. Eurooppalaiset kuluttavat noin puolet kaikesta alkoholista. Tämän asian ymmärtäminen voi helpottaa yleistä suhtautumista ja keskustelua esim. huumausaineista. Puhtaita yhden päihteen kulttuureita on vaikea löytää, ja siksi jako onkin ylimalkainen. Maailma voidaan kuitenkin karkeasti jakaa neljään alueeseen valtapäihteen mukaan: 1. Oopium-kulttuuri (Itä-Aasia: Kiina, Kambodzha, Korea, Laos, Thaimaa, Vietnam jne.) 2. Kannabis-kulttuuri (Afrikka ja Etelä- ja Länsi-Aasia: Afganistan, Intia, Pakistan jne.) 3. Kokaiini-kulttuuri (Etelä-Amerikka) 4. Alkoholikulttuuri (Eurooppa ja Pohjois-Amerikka) Alkoholi- eli juomakulttuuri voidaan jakaa myös alkoholijuomien mukaan: 1. Olutkulttuuri (esim. Englanti, Belgia) 2. Viinikulttuuri (esim. Italia, Ranska) 3. Viinakulttuuri (esim. Suomi) Myös juomakulttuureissa on löydettävissä perinteisiä sekä–että-alueita, kuten Saksa, ja kaikkiaan kulttuurit ovat sekoittumassa. Kuten vieraat kulttuurit yleensäkin, myös päihdekulttuurit herättävät epäluuloja toisenlaisissa päihdekulttuureissa. Asiaa on tutuinta tarkastella oman valtapäihteemme alkoholin kautta: kulttuurit voidaan jakaa alkoholiin suhtautumisen perusteella (David Pittman) esim. seuraavasti: 1. Pidättyvät kulttuurit, joissa kaikenlainen alkoholinkäyttö tuomitaan (esim. hindut ja muslimit). 2. Ambivalentit eli kaksijakoiset kulttuurit, joissa esiintyy rinnakkain sekä jyrkästi torjuvia että

juopumista ihannoivia asenteita (esim. Anglosaksiset maat ja Pohjoismaat). 3. Sallivat kulttuurit, joissa hyväksytään kohtuullinen alkoholinkäyttö, mutta suhtaudutaan torjuvasti

juopumiseen (esim. juutalaiset ja italialaiset). 4. Ylisallivat kulttuurit, joissa hyväksytään kohtuukäytön lisäksi riippuvuus alkoholista ja juopuneiden

poikkeava käyttäytyminen (esim. ranskalaiset ja japanilaiset). Mitä sallivampi kulttuuri on, sen korkeampaa on alkoholinkulutus. Tämä pätee myös muiden päihteiden suhteen. Samoin mitä lähempänä valtapäihdettä on, sitä sallivampi on suhde omaan päihteeseen ja sitä epäilevämpi on suhde vieraaseen päihteeseen. Lainsäädäntö noudattelee tätä samaa logiikkaa. Suomi lukeutuu ambivalentteihin kulttuureihin suhtautumisessa alkoholiin. Tämä näkyy myös suhtautumisessa muihin kemikaaleihin, kuten lääketieteellisesti huumausaineisiin rinnastettaviin lääkkeisiin ja huumausaineisiin. Lähde: Seija Kaunisto: A-klinikkasäätiön päihdetyön koulutuksen (PÄTY) koulutusmateriaalia 2003.

27

Liite 8. Päihteet ja päihdehuollon historia Aika ennen ajanlaskun alkua Päihdyttäviä aineita on käytetty aina kivikaudelta (noin 6500–1500 eKr.) lähtien. Käyttöä on ohjaillut ja säädellyt yhteisöllinen kontrolli. Päihteidenkäyttö on palvellut useita päämääriä. Tietoisuutta muuttavia aineita on käytetty mm.

- tarvittaessa yhteyttä tuonpuoleiseen, - uskonnollisissa rituaaleissa, joissa päihteidenkäyttö on vahvistanut yhteenkuuluvuutta, - parannettaessa tietoisuuden muuttamiseen, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa, - sosiaalisessa kanssakäymisessä rohkaistumiseen, rentoutumiseen, - elämysten ja mystisten kokemuksen hankkimisessa.

Ihminen on ollut yhtä älykäs suunnilleen viimeiset 5 000 vuotta. (Keijo Tahkokallio: Peruna kerrallaan). Alkoholia hän on käyttänyt ainakin 4 000 vuotta. Ensimmäiset merkinnät oluen ja viinin valmistuksesta Egyptistä ja sen lähialueilta on ajoitettu noin 3000–2000 eKr. Jo silloin lääketiede tunsi useita eri tapoja valmistaa lääkkeitä alkoholin avulla. Kreikassa (Kyproksella) on valmistettu samalla menetelmällä vieläkin myynnissä olevaa viiniä (Commodore) noin 4 000 vuotta. Ajanlaskun alun jälkeen Juomatavat vaihtelivat kulttuurista toiseen ja muokkaantuivat kansojen kohdatessa. Esim. kreikkalaiset saivat egyptiläisiltä vaikutteita, kuten kohtuuden ja vapaamielisyyden periaatteet. Juutalaisetkin omaksuivat egyptiläisiä tapoja. Yhdistettynä Vanhan Testamentin kanssa oppien tulos oli absolutismi tai vähäinen ja hallittu juominen. Kristinuskossa toteutuivat sekä kreikkalainen että juutalainen juomistapa ja lopputulos oli ambivalentti suhtautuminen. Raamatussa kuvataan paljonkin viinin kuulumista kulttuuriin. 1300–1400-luvut: Olut oli suomalaisten pääasiallisin alkoholijuoma, mutta paloviina teki tuloaan. Kun vielä opittiin tekemään paloviinaa viljasta, oli taito kaikkien saatavilla. Viinanpoltosta alettiin periä veroa. 1600-luvulla juomatapa saattoi olla hyvinkin hillitön. Alkoholinkäyttö liittyi paljolti yläluokan ihmisiin, etenkin papistoon. Papistolla oli viinanpoltto-oikeus myyntitarkoituksiin. Vuosisadan loppupuolella tämä oikeus poistui. Ajan hengen mukaisesti katsottiin, että viina oli talonpojille välttämätön juoma ja tärkeä myös lääkkeenä. Tuomittavaksi katsottiin liallinen ja jatkuva alkoholin käyttö. 1700-luku: Vuosisadan alkupuolisko oli laajamittaisen juopottelun aikakausi. Loppupuoliskolla kuningas Kustaa III julisti kieltolakeja talonpojille ja niiden seurauksena salapoltto lisääntyi. Käyttöön otettiin vapausrangaistuksia. Juopumusasetuksen perusteella julkisesta juomisesta tuli rikos ja alaikäisten juomiseen kiinnitettiin huomiota. Kotipoltto laillistettiin ennen vuosisadan vaihdetta. Tapahtui papiston raitistumista. Juomista alettiin pitää syntinä ja katsottiin, että liiallinen juominen tuhoaa terveyden, vie siveellisyyden sekä hävittää omaisuuden. Toisaalta runsasta juomista ihailtiin. 1800-luku: K. A. Gottlund selvitti vuosisadan alkupuolella, että suomalaiset "halasivat viinaa juuakseen, vaan ei nauttiaksee…innolla ja kiivastuksella, ikään kuin joisivat uhalla". Eli suomalainen humalahakuinen juomistapa on ollut kautta aikain samansuuntaista. Tätä kuvaa myös Matti Virtanen kirjassaan Änkyrä, tuiske, huppeli. 1866 kotipoltto kiellettiin uudelleen ja viinaa sai valmistaa vain tehdasmaisesti. Raittiusliike ja uskonnolliset herätysliikkeet voimistuivat.

28

Alkoholistihuollon synty Alkoholistihuollon synty on läheisesti kytköksissä raittiusliikkeen toimintaan. Amerikasta saatujen esikuvien mukaan Elias Lönnrot perusti 1834 Kajaanin raittiusyhdistyksen. Venäjän tsaari Aleksanteri II:n ollessa hallitsijana Helsingin Seurahuoneella toimikunta keräsi varoja ja tuotti raittiuskirjasia, joista kuuluisin on 1856 ilmestynyt Turmiolan Tommi. Samaan aikaan toisaalla käytiin Krimin sotaa, joka heijastui myös hyökkäyksenä Ahvenanmaalle (Oolannin sota). Vuosisadan puolivälissä alkoi myös raittiuskasvatus Suomessa. Raittiuspuhujat kävivät kouluissa, perustettiin lasten raittiusyhdistyksiä. Raittiuskirjasia tuottavan toimikunnan tilalle perustettiin Kohtuuden Ystävät, joka julkaisi 14 uutta raittiuskirjasta. Suunniteltua raittiusjärjestötoimintaa yhdistys ei kuitenkaan saanut käynnistettyä ennen kuin 1883. Perustettiin paikallisyhdistyksiä ja pidettiin suullisia valistustilaisuuksia. Kohtuuden Ystävät muutti nimensä Raittiuden Ystäviksi (RY) vuosikokouksessa 2.2.1884. Aamunairut-lehti (myöhemmin Kylväjä) perustettiin Tampereen Raittiusseuran ja myöhemmin myös RY:n yhteiseksi äänenkannattajaksi. RY ry:stä tuli keskusjärjestö ja maa jaettiin seitsemään raittiuspiiriin. 1898 aloittivat raittiusyhdistykset yhdessä työväenyhdistysten ja nuorisoseurojen kanssa juomalakon. Noin 70 000 ihmistä sitoutui vähintään vuoden kestävään raittiuteen. Samaan aikaan vaadittiin kieltolakia. Raittiusliike korosti toisaalta ehdotonta raittiutta, toisaalta se oli "pelastavaa" raittiustyötä. Raittiusliikkeen toimintaan kuuluivat kristilliset arvot: se oli uskonnollista ja painotti kristillistä lähimmäisenrakkautta. Tarkoituksena oli pelastaa ja nostaa niitä, jotka olivat vajonneet juoppouteen. Raittiusliikkeen ajanjakso päihdehuollossa perustui vapaaehtoisuuteen eikä lainsäädäntö ollut sitä tukemassa. Työn viitekehys oli pelastava, kasvattava ja uskonnollinen. Kirjallisuuden tuottaminen, lehdet, kurssit, kulttuurikilpailut, kuten raittiuskilpakirjoitukset, liikunta ja leirit olivat työmuotoina. Työtä toteuttivat lähinnä valistuneet kansalaiset. Rikoslain ja irtolaislain perusteella voitiin juomiseen puuttua ja käyttää tahdonvastaisia toimenpiteitä. Juomarit saatettiin toimittaa pitkiksikin ajoiksi esim. köyhäinhoitolaitoksiin tai mielisairaaloihin. Maassa oli voimassa 1852 (uusi asetus 1879) alkaen Vaivaishoitoasetus ja sen mukaiset köyhäinhoitopiirit piirikaitsijoineen. Maamme ensimmäisenä päihdehuollon hoitopaikkana pidetään 1888 perustettua alkoholistiparantola Turvaa, joka siirtyi RY:ltä valtion ylläpitämäksi 1937. 1880-luvulla oli myös muita hoitopyrkimyksiä, kuten lääkekokeiluja. RY otti 1902 käytäntöön raittiustutkinnon Väinö Voionmaan ehdotuksesta. RY:n asettama komitea sai 1904 valmiiksi kunnallisen kielto-oikeuden pohjalle rakentuvan ehdotuksensa alkoholilainsäädännön uudistamiseksi. Lakiesityksen antaminen valtiopäiville raukesi kuitenkin yleisen mielipiteen käännyttyä kannattamaan yleistä väkijuomakieltoa (kieltolakia). Hallitus ei kuitenkaan 1907 vahvistanut lakiesitystä. Eräät RY:n paikallisyhdistykset liittyivät 1914 perustettuun Suomen sosiaalidemokraattiseen Raittiusliittoon. Raittiuden ystävät ry osallistui kieltolain tukemiseen, mutta ei liittynyt jäseneksi perustettuun Kieltolakiliittoon. Kieltolain aika Kieltolaki astui voimaan 1919 ja oli voimassa 5.4.1932 klo 10 asti. Suomessa oli aiemmin ollut voimassa kuusi osittaista kieltolakia. Maamme itsenäistymisen aikoihin kulki länsimaissa kieltolakiaalto, joista USA:n kieltolaki lienee tunnetuin. Kieltolain aikaa on syytä tarkastella osana päihdehuollon historiaa ja toisaalta siihen yhteiskunnalliseen tilanteeseen peilaten. Jälkeen päin arvioiden kyseessä oli todella radikaali yhteiskunnallinen kokeilu. Kieltämällä ja kriminalisoimalla sekä alkoholin tarjonta että käyttö uskottiin, että "alkoholikysymys" tuli ratkaistuksi kerralla. Myös uskottiin, että tarjonnan estäminen estäisi myös alkoholismin. Pian saatiin kuitenkin toisenlaisia kokemuksia.

29

Jo vuonna 1924 valtioneuvosto asetti komitean valmistelemaan alkoholistilakia. Lainvalmistelussa lähdettiin hakemaan keinoja nimenomaan tahdonvastaisen hoidon toteuttamiseen. Kieltolain aikaan alkoholiongelma esiintyi vahvasti kontrolloidussa ja sanktioidussa ilmapiirissä. Yleinen mielipide alkoi vieraantua kieltolain hengestä. Virallisen politiikan tärkeimpiä toteuttajia olivat kontrolliviranomaiset (poliisi, merivartiosto, tulli, tuomioistuimet ja vankilat). Kuten tunnettua, kieltolain aikana pirtun salakuljetus oli laajaa ja verkottunutta. Esim. 1923 takavarikoitiin alkoholipitoisia aineita yli 500 000 litraa ja 1930 ylitettiin miljoonan litran raja. Vuodesta 1922 lähtien kieltolaki- ja juopumusrikokset olivat noin 80 % kaikista rikoksista. Jälkeen päin kieltolakia voi kuvata ensimmäiseksi vakavaksi yritykseksi toteuttaa ehkäisevää ja rakenteellista päihdehuoltoa. 1930-luvun alussa oli maassa pulaa ja aggressiivisuutta. Mitä muuta tapahtui kieltolain aikaan? Sosiaalilautakunnat ja raittiuslautakunnat perustettiin 1920-luvulla. Köyhäinhoitolaki ja laki au-lapsista tulivat voimaan 1922. Lakisääteisen alkoholistihuollon alku 1931 saatiin ”hiljaisten humalaisten nuhtelulaki” eli laki juopuneiden huollosta eräissä tapauksissa. Tästä käynnistyi 1986 loppuun asti jatkunut lakiin perustuva käytäntö, jonka mukaan poliisin tuli ilmoittaa huoltoviranomaisille juopumuksen takia pidätettyjen henkilöiden nimet. Poliisin ja huoltoviranomaisten työ kytkettiin siis yhteen. Ilmoitettua henkilöä lautakunnan tuli opastaa, neuvoa ja varoittaa. Vuosina 1934–37 saatiin Köyhäinhoitolain lisäksi ns. sosiaalihuollon peruslait kuten

- Laki kunnallisesta huoltolautakunnasta - Lastensuojelulaki - Äitiysavustuslaki - Irtolaislaki - Alkoholistilaki (voimaan 1.1.1937)

Alkoholistilain myötä maassamme käynnistyi pitkään hoitoajatteluamme hallitseva perinne, jonka mukaan alkoholisti määrittyi työn kohteeksi (ei subjektiksi) ensisijaisesti muille aiheutettujen haittojen perusteella (sosiaalinen, ei esim. lääketieteellinen määritelmä). Useimmat lain pykälät on rakennettu sen varaan, että henkilö itse ei halua hoitoa. Välineet ovat kasvavia valtuuksia puuttua alkoholistin elämään tahdonvastaisesti: selvittämistä, kuulustelemista, varoittamista, kehottamista, valvontaan määräämistä, huoltolahoitoon määräämistä. Hoitomuotoja tunnettiin kaksi, avohuolto ja laitoshoito. Ajattelumalli oli kasvattava ja kontrolloiva. Asteittain kovenevien toimenpiteiden uskottiin toimivan myös ehkäisevästi. Laki oli alussa myös tärkein oppikirja. Lain toteuttajina olivat avohuollossa ensisijaisesti luottamushenkilöt, päätoimista henkilökuntaa oli vähän. Ensimmäiset erityistyöntekijät olivat laitoksissa, huoltoloissa. Sosiaalityöntekijöiden koulutus alkoi 1942 Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa. Sota tuotti pienen joukon fyysisesti ja henkisesti vammautuneita ihmisiä, jotka olivat sodan aikana saaneet sairaaloissa suuria määriä voimakkaita lääkkeitä, kuten morfiinia. Tässä yhteydessä puhutaan jopa Suomen ensimmäisestä huumeriippuvuusilmiöstä. Heidän lääkehoitonsa jatkui sairaanhoidon laitos- ja avohuollon kautta. Osa ohjautui myös mielisairaaloihin.

30

Vaihtoehtojen nousu 1947–1955 Valtaväestön keskuudessa perinteisen suomalaisen viinakulttuuri kuitenkin jatkui entiseen tapaan. Kaupunkilaistumisen kautta vilkastui anniskeluravintolakulttuuri. Kansakouluissa järjestettiin edelleen raittiuskilpakirjoituksia nuorison kasvattamiseksi raittiuteen. Alkoholistilaki oli voimassa vuoden 1961 loppuun. Ensimmäistä vuosikymmentä on kuvattu sosiaalitoimiston ja huoltolan hegemonian ajaksi, sillä tänä aikana lakisääteinen päihdehuolto kehittyi ja vahvistui melko yksisuuntaisesti eikä avo- ja laitoshuollon ideologista vastakohtaisuutta ollut. Toisella vuosikymmenellä nousi esiin monia uusia ajatuksia ja hoitomalleja, useimmat vaihtoehtoisina viralliselle ja lakisääteiselle alkoholistihuollolle. Ajatus A-klinikkatoiminnan aloittamisesta kypsyi. Keskeisenä toimijana oli professori (sosiologi) K. E. Lanu, joka 1953 totesi mm. "ihmiset eivät ole kohteita vaan he tietävät". Vaasassa aloitti lääkäri Leinebergin innostuksesta toimintansa pieni kokeiluklinikka. Sen kokemukset vaikuttivat Helsingin klinikan toimintaan. Henkilökunnan koostumus oli tärkeää. Ensimmäiset työntekijät koulutettiin Alkon ostajaintarkkailijoista, joiden tehtävänä oli ehkäistä alkoholin väärinkäyttöä. Sodanjälkeisessä Suomessa rahaa oli, pulaa oli tavaroista. Viinalla saattoi saada palveluksia paremmin kuin rahalla. Myyntikieltoja annettiin ja puhutteluita suoritettiin. Osoittautui kuitenkin, ettei tällä systeemillä paljoakaan saada aikaan. "Ei varsinkaan jos asiakkaita siellä myymälässä alettiin puhutella. Se oli kaikkein hulluinta! Tilanne oli aivan nurinkurinen: puhutellaan silloin, kun toinen tulee viinaa ostamaan. Asiaa ryhdyttiin sitten pohtimaan ja lopulta puhuttelut siirrettiin ns. rekisteri-toimistoon. Siellä oli puhuttelijoita, joilla oli jo vähän terapeuttinen rooli. Pyrimme selvittämään puhuteltavien alkoholinkäyttöä ja ohjaamaan heitä 'kunnollisille juomatavoille'." Näin kuvailee Eero Tuominen, joka toimi ostajaintarkkailijana 1946–50 ja josta tuli Helsingin A-klinikan ensimmäinen esimies 1954–55. Jo mainittujen lisäksi muita toimijoita olivat mm. tohtori Jorma Tirkkonen, Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiön sihteeri Sakari Sariola, professori Martti Kaila, VTL Helmi Mäki (myös sosiaalityöntekijä, terveydenhuollon tutkinto, MSc-tutkinto Harvardissa), sosiaalityöntekijä Helena Erä-Esko sekä vt. professori, sosiaalityön lehtori, VTL Marjatta Eskola (o .s. Isola). Myös Suomessa vieraillut H. Jellinek vaikutti A-klinikkatoiminnan kehittymiseen, kuten myös aikalaiset Pekka Kuusi, Lauri Tarvainen, Liisa Hakola, Matti Joensuu, Heimo Salminen ja monet muut. Työhön lähdettiin amerikkalaisin sosiaalityön (social case work) menetelmin. Helvi Booth kutsuttiin USA:sta 1955 seminaariin esittelemään henkilökohtaisen huollon menetelmää. A-klinikoitten toiminta oli tiimijohtoista. Hoitokokoukset olivat työkäytäntöinä alusta pitäen. Työskentelyn ytimen muodosti kolmio sosiaalityöntekijä - lääkäri - sairaanhoitaja, jotka konsultoivat säännöllisesti psykiatria ja työnohjaajaa. Kantavina periaatteina olivat yksilöllisyys, vapaaehtoisuus ja oma motivaatio. Kokonaisvaltaisuutta ja yhteistyötä korostettiin. Uudet kokeilut organisoituivat virallisen huollon ulkopuolelle, järjestöjen, tutkimustahojen ja terveydenhuollon puitteisiin. Uusien vapaamielisten mallien rinnalla laajennettiin kuitenkin kontrollia säätämällä 1947 voimaan tullut raittiushuoltolaki, joka koski 18–24-vuotiaita. Vuonna 1948 perustettiin Vapaan alkoholistihuollon kannatusyhdistys ylläpitämään "alkoholistikoteja" vapaaehtoisesti hoitoon hakeutuville (Kankaanpään ja Mikkelin A-kodit). Myös AA:n itseapuliike aloitti Suomessa 1948 ja löysi nopeasti paikkansa. Samana vuonna otettiin käyttöön Antabus-lääke, joka auttaa alkoholistia itse kontrolloimaan omaa juomistaan. Vuonna 1951 perustettiin psykiatrijohtoinen Alkoholistien vastaanottolaitos, sittemmin Järvenpään sosiaalisairaala. Vuosina 1953–54 Väkijuoma-

31

kysymyksen tutkimussäätiö kokeili ensimmäisiä A-klinikoita Vaasassa ja Helsingissä, mikä johti vuonna 1955 A-klinikkasäätiön perustamiseen. Eri vaihtoehtojen nousu johti päihdehuollon eriytymiseen erilaisiin toisilleen vastakkaisiinkin toiminta-malleihin. Sekä laitos- että avohuollossa ryhdyttiin kehittämään palveluja, joihin voi hakeutua vapaa-ehtoisesti. Näin työn kohde laajeni kohti lievempiä ongelmamuotoja ja aktiiviväestöä. Alkoholi-ongelmana määrittelyä ja hahmottamista laajennettiin ja alettiin soveltaa uusia eri tieteenaloilta saatuja tietoja. Alettiin kehittää lääkehoitoja psykiatriasta ja social case workista saaduin menetelmin, tehtiin tiimityötä, korostettiin kokonaisvaltaisuutta. Samalla kun hyödynnettiin ulkomailta tulleita vaikutteita, perustettiin uusia ammattiryhmiä, ja terveydenhuollon osuus korostui. Myös toipuneiden alkoholistien tulo työntekijöiksi oli uutta. Kritiikin ja murroksen aika 1962–1974

1960-luku oli kulttuurisesti ja poliittisesti kansainvälistymisen ja uudistusmielisyyden aikaa. Tämä vaikutti myös päihteidenkäyttöön ja suhtautumiseen päihteisiin sekä yksilön että yhteiskunnan tasoilla. Alkoholin – myös viinin ja oluen – käyttö yleistyi. Naiset ja erityisesti nuorten kulttuureihin kytkeytyi runsastakin päihteidenkäyttöä. Keskioluen vapautuminen ja viinakortin poistuminen voimistivat tätä kehitystä. Keskioluen vapautuminen 1968 näyttäytyi myöhemmin taitekohdaksi päihdetyön kannalta. Myös huumausaineet, lähinnä kannabis, löysivät tiensä suomalaisten nuorten alakulttuureihin. 70-luvun alkuun sijoittuu Suomessa ensimmäinen ns. huumeaalto. Myös päihteiden ja lääkkeiden sekakäyttö yleistyi. Päihdehuollossa ensimmäisenä kehityspiirteenä voidaan mainita vuoden 1962 alusta voimaan tullut Laki päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta (PAV-laki) jatkoi kuitenkin samaa kontrollimallia asteittain tehostuvine toimenpiteineen, vaikka se laajensikin kohdetta myös muiden päihteiden kuin alkoholin käyttäjiin sekä haittakriteerien osalta (perheväkivalta, rattijuopumus). Määritelmä oli edelleen sosiaalinen, ei esim. lääketieteellinen. Toisaalta laissa näkyi myös korjaava ja kuntouttava henki. Viranomaisten piti kannustaa hakeutumista vapaaehtoiseen hoitoon, suosia avohuoltoa sekä tukea ja neuvoa perheenjäseniä. Sosiaalityö ammatillistui. Saatiin sairausvakuutusjärjestelmä ja eläkelait. Toisena kehityspiirteenä ilmeni sosiaalihuollossa ja siten myös päihdehuollossa oli ensin voimakasta kritiikkiä ja sitten uudistushankkeiden käynnistymistä. Pakkoauttajat-kirja ja Punahilkka-elokuva näkivät päivänvalon. Kritiikki nosti esiin mm. sosiaalihuollon toimintaperiaatteet, asiakkaiden oikeusturvan, pakkoauttamisen ja tahdonvastaisten toimenpiteiden käytön. Päihdehuollossa kritiikki kohdistui vanhoihin työmuotoihin, sosiaalitoimistoihin ja huoltoloihin. Huoltoloita alettiin tutkia totaalisina yhteisöinä, "minuuden riistäjinä". Kritiikki loi otollista maaperää uusille, vapaaehtoisuuteen perustuville työmuodoille. Se vaikutti päihdehuollon välineistöön ja toimintafilosofiaan. Asiakkaan oikeudellinen asema määriteltiin uudelleen: hän oli aktiivinen, vastuullinen ja itsestään määräävä henkilö. A-klinikoiden yhteyteen syntyneet A-killat järjestäytyivät 1968 A-kiltojen liitoksi. Kolmas tärkeä kehityspiirre päihdetyön kannalta oli päihdehuollon erityispalvelujen laajentuminen. A-klinikoita perustettiin lisää sekä niiden rinnalle hoitokoteja ja katkaisuhoitoasemia. 1971 perustettiin ensimmäiset nuorisoasemat, joissa järjestettiin myös katkaisuhoitoa, yksilö- ja ryhmäterapiaa sekä päiväkeskustoimintaa huumausaineita käyttäville nuorille.

32

A-klinikoilla käynnistyi krapulanhoito. Asunnottomuuteen vastattiin myös päihdehuollon keinoin: hoitokotien rinnalle tuli ensisuojia ja huoltokoteja. Juopumuspidätysten rangaistavuus poistui ja alettiin puhua säilöönotoista. Keskustelu selviämisasemista käynnistyi. Työssä käyvän aktiivisväestön tarpeisiin saatiin hoitoonohjaussuositus 1972. Uudet toimintamallit antoivat yhä useammanlaisille asiakkaille mahdollisuuden valita eri hoitovaihtoehdoista. Tarpeisiin vastattiin erikoistunein, erityispalveluja laajentavin toimenpitein. Toisaalta tuli voimaan 1972 Kansanterveyslaki, joka toi toimintajärjestelmään terveyskeskukset. Luotiin työehtosopimus- ja virkaehtosopimusjärjestelmät. Erityispalvelujen hegemonia 1975–1983 PAV-lain osittaisuudistus antoi kunnille mahdollisuuden saada suoraan valtionosuutta erityispalvelujen ylläpitämiseen, minkä seurauksena kunnallisten A-klinikoiden määrä kasvoi voimakkaasti. Laki vahvisti poliklinikoiden ja katkaisuhoitoasemien vapaaehtoisuusperiaatteen. Samanaikaisesti päihdeasian neuvottelukunta valmisteli uutta lakia (mietintö 1978) korostaen sosiaalitoimistojen roolia. Neuvottelukunta korosti kokonaiskuntoutuksen periaatetta kaikissa päihdehuollon tehtävissä, mikä hillitsi liiallista erikoistumista. Työlaitosjärjestelmä purettiin 1979–80 ja samalla kasvoi päihdehuollon laitospaikkojen määrä. Laitoshoito myös monipuolistui ja mm. 1982 Kalliolan kuntoutusklinikka aloitti toimintansa AA-ideologian pohjalta saaden aikaan paljon myönteistä palautetta mutta myös kritiikkiä. Seuraavana vuonna perustettiin Myllyhoitoyhdistys, joka ylläpitää hoitolaitoksia ja kehittää ja kouluttaa Minnesota-mallin mukaista päihdetyötä. 80-luvun puolenvälin jälkeen perustettiin myös useita myös huumausaineiden väärinkäyttäjille tarkoitettuja erityishoitoyksikköjä mm. A-klinikkasäätiön Hietalinna-yhteisö, HYKS:n huumeyksikkö ja Kalliolan Kiskon kuntoutusyksikkö. 30-vuotiaan Helsingin A-klinikan juhlakirjassa Kohtauspaikkana A-klinikka Jukka Mäki toteaa 1984, että "pienestä tutkijoiden, filantrooppien ja Alkon kokeilusta on kehkeytynyt kiinteä osa suomalaista sosiaalipalvelujärjestelmää". A-klinikat syntyivät siis 1950-luvulla vaihtoehdoksi kontrolliin ja pakko-auttamiseen sekä asteittain koveneviin toimenpiteisiin perustuvalle lakisääteiselle päihdehuollolle. A-klinikka oli ajan "sosiaalinen keksintö", jota mm. tutkimusjohtaja Kettil Bruun esitteli Australiassa kansainvälisessä konferenssissa 1970 otsikolla Finland: The non-medical approach. Bruunin sanoma oli, ettei lääkärikunta voi olla eikä sen tule olla pääasiallinen alkoholiongelmien käsittelijä. Useimmat alkoholiongelmat olivat Bruunin mukaan käytännöllisiä sosiaalisen elämän pulmia. Uudelleenorganisoinnin aika 1984–1987 Tänä aikana uudistuivat koko sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevat suunnittelulait (SVOL eli ns. VALTAVA-uudistus). Ne paransivat valtionosuusjärjestelmän yhdenmukaistamisen myötä kuntien mahdollisuuksia kehittää palvelujaan. Kuntien asema suunnittelussa vahvistui ja järjestöjen oli tehtävä ostopalvelusopimuksia kuntien kanssa valtionosuuksien saamiseksi. Uuden lainsäädännön puitteissa alettiin korostaa yhä enemmän virallisen organisaation tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa. Kokonaisuudistus toi mukanaan myös ns. puitelait, joiden henki on hyvin humaani, kokonaisvaltainen ja asiakaslähtöinen, asiakkaan tarpeita korostava. Lakiuudistus toi Sosiaalihuoltolain, uuden Lastensuojelulain, Lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, Hallintomenettelylain ja Päihdehuoltolain, johon kirjattiin A-klinikkasäätiöllä ja A-klinikoilla jo 30 vuotta toteutetut toimintaperiaatteet. Elettiin voimakasta nousukautta – kunnes tuli lama.

33

Lama ja vuosituhannen vaihde Alkoholin kokonaiskulutus on vuosituhannen lopulla lisääntynyt tasaisesti. Entistä nuorempien tapakäyttö muodostaa huomattavan kansanterveydellisen riskin. Huumausaineiden kohdalla amfetamiinin ja vähemmässä määrin joidenkin muiden ns. kovien huumeiden käyttö alkoi yleistyä. Huumeiden suonensisäinen käyttö yleistyi. 90-luvulla tämä kehitys voimistui. Amfetamiinin lisäksi heroiinin ja liuotettujen lääkeaineiden suonensisäinen käyttö yleistyi. Sekakäyttö sai jatkuvasti uusia muotoja entistä nuorempien keskuudessa. Hiv, hepatiitit ja huumemyrkytykset lisääntyivät. Päihdehuoltolaki on edelleen voimassa, vaikka 1990-luvun talouslama ja sen seuraukset olivat asiaa hämärtäneetkin. Päihdehuollon määrärahoja supistettiin, maksusitoumukset olivat tiukassa, laitoksia lakkautettiin, koulutusmäärärahat kutistuivat, työnohjauksista ei juuri puhuttu, kokouskahvitkin katosivat muutamaksi vuodeksi. Päihdehuoltoa ohjasivat paljolti taloudelliset arvot. Kun 2000-luvulle tultaessa talous alkoi helpottaa, havahduttiin 1990-luvulla tulleeseen ns. toiseen huumeaaltoon (ensimmäinen 1970-luvun alussa). 1990-luvun puolivälistä alkaen toimikunnat ja komiteat laativat strategioita ja ohjelmia. 2000-luvun alkuvuosina ns. kovien huumeiden käyttö on edelleen lisääntynyt ja heroiinin käyttäjät ovat laajasti siirtyneet korvaushoitolääkkeenä käytettävän Subutexin käyttöön. Myös päihteiden sekakäyttö ja terveyshaitat ovat lisääntyneet. Samoin naisten osuus käyttäjinä ja hoidoissa on noussut. Huumeidenkäyttö nähdään "mediaseksikkäänä" ilmiönä ja julkiseen keskusteluun on ilmaantunut uussanoja, kuten päihdeäiti ja reivaajanuoret. Maailman huumekauppa asettuu ase- ja öljykaupan väliin. Omaksuttiin termi "harm reduction" -toiminta, ja nyt alalla puhutaan mm. utilitarismista (monipäihteisyys) ja komorbiditeetistä (rinnakkaissairastavuus). Hoitoja – lääkkeettömiä ja lääkkeellisiä – on edelleen kehitetty ja monipuolistettu. Päihdehuollon piirissä erityispalvelujärjestelmät ovat laajentuneet. Muotoina ovat mm. terveysneuvontatoiminta (Vinkit) ja opioidiriippuvaisten korvaus- ja ylläpitohoito. Myös muissa yhteiskunnallisissa perus- ja tukipalveluissa – mm. ensikodit, vankeinhoito, hiv-positiivisten erityispalvelut, mielisairaanhoito – päihdeongelmat ovat keskeinen työnsisältö. Päihdeongelmiin puuttumisen ja haittojen korjaamisen vaikeudet liittyvät lähinnä liian vähäisiin taloudellisiin resursseihin ja resurssien kohdentamisen vaikeuksiin. Varhaisen puuttumisen, palveluiden verkostoitumisen, järkevän työnjaon ja viranomaisyhteistyön, hoitoonohjauksen, hoitojatkumoiden ja -ketjujen, palveluiden monipuolistumisen, asiakkaiden oma-aputoiminnan ym. onnistuessa on saavutettu hyviä tuloksia. Nyt ollaan huolissaan yhä nuorempina dementoituvista alkoholiongelmaisista ja Viron viinavirroista. Valtioneuvoston periaatepäätös 9.10.2003 alkoholipolitiikan linjauksista kehottaa vähentämään alkoholihaittoja. Valmisteilla on Alkoholiohjelma 2004–2007 (www.alkoholiohjelma.fi), joka kokoaa valtion, kunnat, järjestöt ja elinkeinoelämän haittojen vähentämistalkoisiin. Haasteellista päihdetyötä siis riittää, jotta juopolla on oikeus hoitoon ja hyvään kohteluun sekä hoidonaikaiseen sosiaaliturvaan. Lähteitä ja luettavaa: • Aalto, Mäki, Nissinen & Österberg (toim.): Kohtauspaikkana A-klinikka. A-klinikkasäätiön

julkaisuja nro 8. A-klinikkasäätiö 1984. • Ahonen: A-klinikkatoiminnan taustaa. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 22. A-klinikkasäätiö

1997. • Alkoholipotilas hoidossa. A-klinikoiden toimintaa ja hoitokertomuksia. Väkijuomakysymyksen

tutkimussäätiön julkaisuja n:o 5, 1956. • Kettunen & Leppänen: Myllyhoito. Alkoholismista päihteettömään elämäntapaan. 1994.

34

• Kaunisto: A-klinikkasäätiön päihdetyön koulutuksen (PÄTY) koulutusmateriaalia. 2003. • Konstari-Junnola: ”Kukaan muu Suomessa ei ole tehnyt mitään tällaista”. Tiimi 2/2000. • Ollikainen: Julkaisematon opetusmoniste päihdepolitiikan synnystä. • Peltoniemi & Voipio: Alkoholi ja yhteiskunta. Otava 1983. • Salaspuro, Kiianmaa & Seppä (toim.): Päihdelääketiede. Kustannus Oy Duodecim 1998. • Saarelainen, Stengård & Vuori-Kemilä: Mielenterveys- ja päihdetyö. WSOY 2001. • Tammi: Huumekuri vai haittamaltti? Yhteiskuntapolitiikka 5/2003. • Raittiuden ystävät ry:n kotisivut (www.raitis.fi).

Mailis Taskinen ja Ari Terävä A-klinikkasäätiön päihdetyön koulutus (PÄTY) 2004

35

Liite 9. Päihdetyötä koskeva lainsäädäntö Päihdehuoltolaki (41/1986) – lain henki Päihdehuollon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. (1 §) Päihteellä tarkoitetaan alkoholijuomaa sekä muuta päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta. (2 §) Kunnan (sosiaali- ja terveyslautakunnan) on huolehdittava siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Yleisten palvelujen vastuu on siis ensisijainen ja erikoistuneita palveluja järjestetään tarpeen mukaan. Päihdehuoltolaki (PHL) kumosi Päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta 1961 annetun lain sekä vuodelta 1936 olevan Irtolaislain. Vaikka PHL:ssa kaksi kolmannesta pykälistä käsittelee tahdosta riippumatonta hoitoa, suurin muutos on juuri siinä, että ns. pakkohoidon merkitys jäi marginaaliseksi. Tahdosta riippumattomia toimenpiteitä säätelevien pykälien määrä kertoo siitä, kuinka tärkeitä oikeusturvanäkökohdat ovat. Laki korostaa ainakin kahta asiaa, kokonaiskuntoutusta ja asiakkaan oikeutta saada tarpeittensa mukaista hoitoa. Päihdehuoltolain keskeiset periaatteet ja painopistealueet ovat:

• oma-aloitteinen hoitoon hakeutuminen, vapaaehtoisuus • luottamuksellisuus (salassapito) • palveluja tarpeen perusteella • yleisten palvelujen ensisijaisuus, erityispalvelut täydentävät • asiakkaan etu huomioitava • kokonaiskuntoutuksen periaate: vaikuttaminen laajemmin asiakaan ja hänen

lähiympäristönsä sosiaalisiin ongelmiin kuten työn, perheen, asumisen ja toimeentulon ongelmiin, fyysiseen ja psyykkiseen terveydentilaan sekä päihteidenkäyttöön liittyvään elämäntapaan ja kulttuuriin

• vaikuttaminen myös elinolosuhteisiin ja elämäntapoihin • asiakkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet • rakenteellinen ja ehkäisevä toiminta • kriisipalvelujen kehittäminen • huonoimmassa asemassa olevien huomioon ottaminen (esim. päiväkeskustoiminta) • yhteistoiminnallisuus (sosiaali- ja terveydenhuolto, raittiustoimi, asuntoviranomaiset,

työvoima, koulutoimi, nuorisotoimi, poliisi) • oman työn sisällön kehittäminen • pakkohoito minimoitava (edellyttää eettiseltä kannalta, että on tahto ja mahdollisuus

todella auttaa esimerkiksi kriisityön keinoin) Kuntoutuminen on päämäärä, johon pyritään usein prosessimaisen aaltoliikkeen kautta. Välillä asiat menevät paremmin, välillä huonommin. Sekä päihdeongelman syntyminen että kuntoutuminen on prosessi, jossa vaikuttavat monet tekijät peräkkäin ja rinnakkain. Kokonaistilannetta tutkittaessa on tärkeää kysyä, keitä kaikkia on sosiaalisessa verkostossa mukana (läheisverkosto, viranomais-verkosto) ja miten päihteidenkäyttö tähän liittyy. Myös on syytä tiedostaa kunkin positio ja yhteistyön mahdollisuudet. Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa esimerkiksi fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja

36

sielullisen ulottuvuuden huomioon ottamista päihdetyössä, ts. kehollisen, tajunnallisen ja situationaalisen olemuspuolen huomioimista. Sosiaalityössä se voidaan Anna Metterin (1996) mukaan hahmottaa:

1. Ihmisen omien kokemusten huomioon ottaminen tilannetta selvitettäessä tai suunnitelmia laadittaessa.

2. Yksittäisten oireitten ja ratkaisujen merkitys suhteessa kokonaisuuteen. 3. Ihmisen tilanteen ymmärtäminen ottaen huomioon kulttuuriset, yhteiskunnalliset ym. ehdot ja

vuorovaikutus ihmisen ja ympäristön välillä.

Kuntoutuksen tavoitteet voivat olla monenlaiset: ongelmien ratkeaminen, myönteinen kehitys, haittojen väheneminen, tilanteen pysyminen ennallaan, kielteisen kehityksen hidastuminen, inhimillisen kärsimyksen lieveneminen. Hoitoon pääsyn tulisi olla helppoa. Maksukysymykset eivät saisi olla esteenä. Kuntoutussuunnitelmassa otetaan huomioon tarpeet, asiat joihin halutaan vaikuttaa, keinot ja arvioitu aika ja se miten suunnitelmaa tarkistetaan. Itsenäistä suoriutumista tuetaan ottamalla voimavaroja käyttöön, vähentämällä riippuvuutta ja etsimällä lisäresursseja verkostosta ja palvelujärjestelmästä. Jotta yhteistyö ja vaikuttaminen on mahdollista, on tunnettava muiden viranomaisten palveluja ja pelisääntöjä (esim. asunto- ja työvoimaviranomaiset). Ehkäisevä päihdetyö tulee konkretisoida suunnitelmaksi, joka sisältää esimerkiksi

• palveluista tiedottamisen korostaen asiakkaan oikeuksia niihin, • riskiryhmiin vaikuttamisen (raskaana olevat, alakulttuurit, työntekijäryhmät), • asunto-oloihin vaikuttaminen tiedottamalla tai suoritta yhteydenotoilla.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset ovat terveysvaara tai väkivaltaisuus, elleivät vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut ole mahdollisia tai jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Alkoholilaki (1143/1994) Lain tarkoitus on alkoholinkulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholinkulutusta ohjataan säätelemällä mm. alkoholipitoisten aineiden valmistusta, myyntiä ja mainontaa. Laissa poistettiin kunnalta sillä aikaisemmin ollut mahdollisuus vaikuttaa alueellaan myönnettäviin yksittäisiin anniskelulupiin. Huumausainelaki (1143/1994) Lakia sovelletaan huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden valvontaan. Tähän liittyvät lääkkeitä koskevat lait, raittiustyölaki, päihdehuoltolaki ja rikoslaki. Laissa määritellään huumausaineiksi luokiteltavat aineet ja määrätään huumausaineille yleiskielto: huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumunikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena.

37

Raittiustyölaki (828/1982) Raittiustyön tarkoituksena on totuttaa kansalaiset terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä. Yleisten edellytysten luominen raittiustyölle on ensisijaisesti valtion ja kuntien tehtävänä. Käytännön raittiustyön tekemisestä vastaavat pääasiassa kunnat sekä raittius- ja kansanterveysjärjestöt. Kunnan tehtävänä on siis tehdä ehkäisevää päihdetyötä. Sosiaalihuoltolaki (710/1982) Sosiaalihuollolla tarkoitetaan sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia, sosiaalista luottoa ja niihin liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä. (1 §) Sosiaalihuoltoon kuuluvina tehtävinä kunnan on huolehdittava sensisältöisinä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään

1) sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen: sosiaalityö, kasvatus- ja perheneuvonta, kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshuolto, perhehoito, omaishoidon tuki sekä vammaisten henkilöiden työllistymistä tukeva toiminta ja vammaisten työtoiminta. Kunnan on myös huolehdittava lasten ja nuorten huollon, lasten päivähoidon, kehitys-vammaisten erityishuollon, vammaisuuden perusteella järjestettävien palvelujen ja tukitoimien sekä päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huoltoon kuuluvien palveluiden, lastenvalvojalle säädettyjen tehtävien ja muiden isyyden selvittämiseen ja vahvistamiseen, elatusavun turvaamiseen, ottolapsineuvontaan, perheasioiden sovitteluun kuuluvien toimenpiteiden ja muiden sosiaalipalveluiden järjestämisestä sekä kuntouttavasta työtoiminnasta. On annettava tietoa myös muista kuntoutusmahdollisuuksista ja ohjattava niiden piiriin.

2) toimeentulotuen antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle, 3) sosiaaliavustusten suorittamisesta asukkailleen, 4) ohjauksen ja neuvonnan järjestämisestä sosiaalihuollon ja muun sosiaaliturvan etuuksista ja

niiden hyväksikäyttämisestä, 5) sosiaalihuoltoa ja muuta sosiaaliturvaa koskevan tiedotustoiminnan järjestämisestä, 6) sosiaalihuoltoa ja muuta sosiaaliturvaa koskevan koulutus-, tutkimus-, kokeilu- ja

kehittämistoiminnan järjestämisestä sekä 7) sosiaalisen luoton myöntämisestä asukkailleen (20.12.2002/1134). Kunta on muutoinkin velvollinen toimimaan alueellaan sosiaalisten olojen kehittämiseksi ja sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi. (13 § ja 17 §)

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) Lain tarkoitus on edistää asiakaslähtöisyyttä, asiakkaan oikeutta hyvään sosiaalihuoltoon sekä asiakkaan ja työntekijöiden sitoutumista yhteisesti sovittuihin asioihin. Laki sisältää sosiaalihuollon asiakkaan osallistumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvät keskeiset oikeudelliset periaatteet. Laki täsmentää perusoikeuksien sisältöä sosiaalihuollossa ja määrittelee tietosuojaa koskevia kysymyksiä. Laki koskee sekä viranomaisen että yksityisen järjestämää sosiaalihuoltoa.

38

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) Laki käsittelee potilaan hoitoon ja kohteluun liittyviä oikeudellisia periaatteita terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä. Sisältönä on mm. valtakunnallisesta terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta, oikeus hyvään terveyden ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun, pääsy hoitoon, potilaan tiedonsaantioikeus, potilaan itsemääräämisoikeus, alaikäisen potilaan asema, kiireellinen hoito, tiedonsaantioikeus ja toimivalta, muistutus ja potilasasiamies, potilasasiakirjat ja niihin sisältyvien tietojen salassapito. Lastensuojelulaki (683/1983) Lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. (1 §) Lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen 1 §:ssä mainitut oikeudet vaikuttamalla yleisiin kasvuoloihin, tukemalla huoltajia lasten kasvatuksessa sekä toteuttamalla perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua. Tavoitteena on, että lapsi saa kaikissa olosuhteissa sellaisen huollon kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa on säädetty. (2 §) Keskeisenä periaatteina mainitaan lapsen edun huomioon ottaminen, suotuisten kasvuolojen vakiinnuttaminen, tarvittavan sijaishuollon järjestäminen viivytyksettä ja hienovarainen toiminta niin, ettei aiheuteta vahinkoa lapsen suotuisalle kehitykselle.(9 §) Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää. (1 §) • Rikoslaki ja laki rikoslain muuttamisesta (1304/1993 käsittelee huumausainerikoksia ja niiden

rangaistuksia. • Kansanterveyslaki (66/1972) säätää vastuun terveydenhuollosta kunnalle. • Mielenterveyslaki (1116/1990) sisältää mm. tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat säännökset. • Laki päihteiden käsittelystä (461/1973) sisältää päihtyneiden säilöönottoa koskevat määräykset. • Asetus opioidiriippuvaisten henkilöiden vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoidosta eräillä lääkkeillä

(289/2002) Kaikki lait muutoksineen löytyvät internetistä osoitteesta www.finlex.fi. Mailis Taskinen ja Ari Terävä, A-klinikkasäätiön päihdetyön koulutus (PÄTY) 2004

39

(Kalvo 9a) ALKOHOLILAKI (1995) • Mieto alkoholijuoma sisältää enintään 22 % etyylialkoholia.

(Olut, siideri, lonkero, viini) • Alkoholijuoma luetaan väkeväksi, kun se sisältää etyylialkoholia yli 22 %. • Alle 18-vuotias ei saa edes kuljettaa tai pitää hallussaan alkoholijuomia. • Mietoja juomia saa myydä 18 vuotta täyttäneelle. • Väkeviä juomia saa myydä 20 vuotta täyttäneelle. • Alkoholijuomia ei saa myydä päihtyneelle eikä päihtyneen seurassa

olevalle. • Raja tieliikenteessä on 0.5 promillea. HUUMAUSAINELAKI (1994) Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö muuhun kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin on kielletty. Huumausainerikokseen syyllistyy henkilö, joka • laittomasti valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta tai viljelee

oopiumunikkoa, kokapensasta tai hamppua käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena,

• tuo tai yrittää tuoda maahan tai vie tai yrittää viedä maasta tai kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,

• myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta,

• pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta tai käyttää sitä. Huumausainerikokseen syyllistynyt on tuomittava sakkoon tai vankeusrangaistukseen enintään kahdeksi vuodeksi.

40

(Kalvo 9b) PÄIHTEET

ALKOHOLI muut huumaavat tai

päihdyttävät aineet = HUUMEET

eräät tekniset HUUMAUS- lääkeaineet liuottimet AINEET

käyttö, hallussapito, kauppa, jakelu ja

valmistus kriminalisoitu

Lähde: Huumeongelma – tietoa vanhemmille, nuorille ja ammattiauttajille. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 1/1992, 2. korjattu painos

41

Liite 10. Päihteet, niiden erityisyys ja vaikutukset Päihteet voidaan jakaa mm. kemiallisen rakenteen, juridisen sijoittumisen, biologisten vaikutusten, riippuvuusvaikutusten ja yleisyysvaikutusten mukaisesti. Pääasiallisen päihdyttävän vaikutuksen mukaan päihteet voidaan jakaa rauhoittaviin aineisiin, piristäviin aineisiin, hyvän olon tunneta aiheuttaviin aineisiin ja harhoja aiheuttaviin aineisiin. Maassamme yleisimmin käytetyistä päihteistä, niiden vaikutuksista ja riskeistä kerrotaan liitteessä 11. Päihdyttävien ja huumaavien aineiden jako vaikuttavuuden mukaan on sikäli keinotekoinen, että aineet vaikuttavat eri tavoin yksilöön mm. paitsi kemiallisen luonteensa, myös hänen henkisen, psykologisen, fyysisen ja sosiaalisen tilansa ja tilanteensa sekä muiden hänen mahdollisesti käyttämiensä aineiden mukaisesti. Vaikutus on myös riippuvainen annostuksesta. Pieni alkoholi-määrä voi esim. vaikuttaa piristävästi tai rentouttavasti, mutta suurempien annosten vaikutus on aina lamaannuttava. Myös haittavaikutukset vaihtelevat aineittain, mutta pääsääntöisesti kaikkien päihteiden vaikutus kasvaa annoksen kasvaessa sille ominaisella tavallaan, kunnes tietyn rajan jälkeen toivottu vaikutus muuttuu haitalliseksi ja vaaralliseksi. Tämä näkyy selvästi esim. alkoholin (sammuminen, myrkytystila), rauhoittavien lääkkeiden (tajuttomuus), opiaattien, kuten heroiinin (hengityksen lamaantuminen) kohdalla. Käytön määrä ja pituus saattaa muuttaa vaikutuksen siis päinvastaiseksi. Jotkut aineet voivat aiheuttaa huomattavia haittavaikutuksia jo pieninä annoksina tai ensimmäisen käytön yhteydessä. Tärkeä käsite päihteiden biologisista vaikutuksista puhuttaessa on toleranssi eli kasvava sietokyky. Käytön vähentyessä toleranssi vähenee. Vieroitusoireet johtuvat siitä, että elimistö on tottunut johonkin tai useampaan aineeseen ja niiden vaikutukseen. Aineen puutostila aiheuttaa oireita, jotka ovat vastakkaisia aineen varsinaisella vaikutukselle. Aineiden erillisten vaikutusten tunnistamisen tekee vaikeaksi niiden sekakäyttö. Samoin katukaupassa myytävät valmisteet voivat olla epäpuhtaita ja sisältää useampia, jopa myrkyllisiä kemikaaleja, jolloin suoranaiset terveysriskit moninkertaistuvat. Fyysisiä vieroitusoireita, etenkin huumausaineiden kohdalla, usein liioitellaan. Fyysiset vieroitusoireet kestävät kuitenkin aineen mukaan joistakin päivistä pariin viikkoon. Sekakäytön aiheuttama aineiden ristikkäisvaikutus elimistössä voi aiheuttaa arvaamattomuutta vieroitusoireiden laadussa ja kestossa. Lähde: Pekka Aarninsalo & Pauli Karvonen: Biologinen näkökulma päihdetyössä. Teoksessa Ritva Saarelainen, Eija Stengård ja Anne Vuori-Kemilä: Mielenterveys ja päihdetyö – yhteistyötä ja kumppanuutta. WSOY 2000.

42

Liite 11. Suomessa tavattavien päihteiden vaikutuksia ALKOHOLI Toivottu vaikutus • rauhoittava, rentouttava, rohkaiseva, sosiaalistava Vaikutukset elimistöön • määrästä ja käytön kestosta riippuvaisia, turruttava, lamauttava, monivaikutteinen elimistössä Haittavaikutukset • krapula, vainoharhat, pitkäaikainen käyttö vaurioittaa hermostoa, maksaa, aivoja, vatsaa Muuta • säännöllinen käyttö lisää säännöllinen käyttö lisää sietokykyä, runsaassa riippuvuuskäytössä

sietokyky alkaa aleta KANNABIS Toivottu vaikutus • hyvän olon tunne, rentouttava, rauhoittava Vaikutukset elimistöön • muistin heikentyminen, turtuminen, hengityselinten ärtyminen poltettaessa Haittavaikutukset • masennus, muistihäiriöt, arviointi- ja koordinaatiokyvyn heikentyminen, hidastuneisuus, harhat Muuta • pitkäaikaiseen käyttöön liittyy lamaantuneisuus ja aloitekyvyttömyys

AMFETAMIINI Toivottu vaikutus • piristävä, mielialaa kohottava, tarmokkuutta ja vireyttä lisäävä, väsymystä ja ikävystymistä

poistava Vaikutukset elimistöön • vie näläntunteen, kiihdyttävä, nostaa pulssia ja verenpainetta Haittavaikutukset • tuskaisuus, ärtyneisyys, harhaisuus, psykoosi-, sydän- ja aivoverenvuotoriskit Muuta • käytön jälkeen uupumus, masentuneisuus, tuskaisuus, nälkä, vainoharhaisuus, motivaation

puute LSD Toivottu vaikutus • aistiharhat, herkistyminen, ympäristön ja ruumiillisten tuntemusten vähentyminen Vaikutukset elimistöön • nostaa verenpainetta ja pulssia, pahoinvointi, oksentelu Haittavaikutukset • ahdistus- ja masennusoireet Muuta • takaumat, nopeasti kehittyvä toleranssi HEROIINI JA MUUT OPIAATIT Toivottu vaikutus

43

• voimakas fyysinen hyvänolon tunne, kipujen poistuminen Vaikutukset elimistöön • estää tuntemasta kipuja, suurina annoksina lamaa hengityksen Haittavaikutukset • yliannostuskuoleman riski, annokset vaihtelevat käytön määrän mukaan, epäpuhtaat aineet Muuta • voimakas fyysinen riippuvuus, tarve suurempiin annoksiin

BENTSODIATSEPIINIT JA NUKAHTAMISLÄÄKKEET Toivottu vaikutus • rauhoittava, väsymystä poistava, siirtävät tai poistavat esim. alkoholin vieroitusoireita Vaikutukset elimistöön • yhdessä muiden lääkkeiden tai päihteiden kanssa voivat lamata hengitystä, tajuttomuus Haittavaikutukset • pitkäaikaisen runsaan käytön lopettaminen saattaa aiheuttaa kouristuksia, uni- ja muistihäiriöitä EKSTAASI (MDMA, MDA) Toivottu vaikutus • pirteys, energisyys, herkistynyt havaintokyky, mielihyvä, yhteyden ja läheisyyden tunne Vaikutukset elimistöön • kiihdyttää, nostaa verenpainetta ja pulssia, vie nälkää, nestehukka, lämmönsäätelyhäiriöt Haittavaikutukset • lämpöhalvaus, aivoverenvuoto Muuta • käyttö lyhyissä jaksoissa, pitkä käyttö aiheuttaa vaikeaa masennusta, muistin heikkenemistä,

paniikkia, pelkotiloja, vainoharhaisuutta, laihtumista Lähde: Pekka Aarninsalo & Pauli Karvonen: Biologinen näkökulma päihdetyössä. Teoksessa Ritva Saarelainen, Eija Stengård ja Anne Vuori-Kemilä: Mielenterveys ja päihdetyö – yhteistyötä ja kumppanuutta. WSOY 2000.

44

Liite 12. Alkoholin väärinkäyttö "Valtaosa suomalaisten päihteidenkäytöstä on alkoholinkäyttöä. Sen kulutus nousee hitaasti, ja se oli viime vuosituhannen lopulla eurooppalaista keskitasoa eli noin 9 litraa asukasta kohden. Kulutuksen rakenteessa on tapahtumassa muutoksia siinä, että entistä nuorempien osuus myös alkoholinkäyttäjistä on noussut huomattavasti. Alkoholin normaalikäytössä on yleensä kyse jostakin 'hyvästä', kuten lääkkeestä vilustumiseen, piristyksestä väsymykseen, hyvän kaupan tai muun sopimuksen symbolisesta vahvistamisesta, iloisen tapahtuman juhlistamisesta tai samaistumisesta tiettyyn ryhmään Suurkulutus liitetään runsaaseen alkoholinkäyttöön, joka ei vielä täytä jäljempänä esitettäviä alkoholismin riippuvuuskriteerejä. Käyttäjä pystyy aika hyvin lopettamaan omaehtoisesti, hän pystyy halutessaan säätelemään kertajuomisensa määriä ja hänen käyttömotiivinsa ovat lähinnä sosiaaliset, kuten hauskanpito, rentoutuminen, ihmisten tapaaminen tai tapahtumien juhlistaminen. Suurkäyttö vaatii kasvavaa toleranssia eli 'hyvää viinapäätä', joka yksi alkoholismin kehityksen edellytyksistä ja riskitekijöistä. Fyysisen riippuvuuden kehittyminen paljastuu usein vasta vieroitusoireiden ilmetessä alkoholin saannin loppuessa ja alkoholin poistuessa elimistöstä. Alkoholin poistuessa elimistöstä alkoholin lamauttavaan vaikutukseen sopeutuminen paljastuu hermoston yliärtyvyytenä ja vieroitusoireina. Vieroitusoireita alkaa ilmetä veren alkoholipitoisuuden laskiessa lähelle nollaa. Tavallisesti oireet alkavat 12–48 tunnin kuluttua alkoholin nauttimisesta, ja niiden vaikeusaste ja esiintulon ajankohta riippuvat edeltäneen alkoholinkäytön rajuudesta. Jo yhtä alkoholin nauttimiskertaa seuraava krapula vastaa oireiltaan ja olemukseltaan vieroitustilaa. Pitkään jatkuneen runsaan alkoholinkäytön keskeytymistä seuraavat vieroitusoireet ovat voimakkaammat ja niistä palautuminen kestää kauemmin. Fyysinen riippuvuus vieroitusoireineen edustaa pelkästään yhtä alkoholismin oiretta. Ongelmallista on suomalaisten humalaa tavoitteleva juomatapa, jonka johdosta suurjuojat käyttäytyvät usein väkivaltaisesti tai muuten epäasiallisesti, ajavat humalassa, tuottavat ongelmia perheen taloudelle tai joutuvat muihin pahoihin sosiaalisiin tilanteisiin. Tärkeimmät terveydelliset haitat suurjuojien kohdalla ovat vahvat vieroitusoireet, kuten krapula ja itsensä kolhiminen tai palelluttaminen ja onnettomuusalttius. Alkoholin runsaan käytön seurauksena kehittyvä toleranssi viittaa fyysisen riippuvuuden lisäksi myös psykologisiin vaikutuksiin ja hermoston sopeutumisesta alkoholin vaikutuksiin. Alkoholin hermostollisten vaikutusten perustaa ei tunneta yksityiskohtaisesti; toisin kuin useimmilla muilla päihteillä, alkoholilla ei ole spesifistä vaikutuskohtaa aivoissa. Alkoholilla on humalluttavan vaikutuksensa ohella myös muita henkis-psykologisia vaikutuksia, jotka koetaan mielihyvää tuottavina ja joiden takia käyttäjä on taipuvainen nauttimaan sitä toistuvasti. Nämä ns. vahvistavat vaikutukset voivat johtaa aivoissa tapahtuvien sopeutumis-muutosten kautta yhä suurenevien alkoholimäärien nauttimiseen ja alkoholiaddiktion tai -riippuvuuden kehittymiseen. Kykenemättömyys pidättäytyä alkoholista johtaa useimmiten juomiskatkosta retkahtamiseen eli juomisen uuteen aloittamiseen. Stressi on ilmeisesti eräs olennainen retkahtamiseen johtava tekijä. Alkoholiriippuvuudelle on tyypillistä niinikään yksilön kaikkinaisen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin heikkeneminen.

45

Seuraavassa esitetään kooste sekä alkoholin että muiden päihteiden käytön riippuvuuskriteereistä. Jos yksilöllä on esiintynyt seuraavasta oireluettelosta kolme oiretta viimeisen kuukauden aikana jatkuvasti tai 12 kuukauden aikana toistuvasti, hän kärsii riippuvuudesta. (DSM IV 1997, Huttunen 1954, ICD-10, 1997, Koski-Jännes 1998, Poikolainen 1998) Riippuvuuskriteerit 10. Yksilö ei tunne hallitsevansa päihteiden käytön määrää eikä käytön kestoa. 11. Hänellä on vaikeuksia olla ajattelematta ja käyttämättä ainetta. Hän kokee tilansa himona. 12. Hän halua lopettaa tai hallita käyttöä ja tekee useita yrityksiä tähän suuntaan. 13. Hänen toleranssinsa nousee, joten hän tarvitsee päihtyäkseen yhä suurempia alkoholimääriä. 14. Hänen elimistönsä rasittuu. Hän saa pahoja vieroitusoireita, kuten vapinaa, hikoilua,

pahoinvointia ja huimausta, masennusta, ärtyneisyyttä, ahdistusta ja kiihtymystä. Aivojen biokemiallinen toiminta muuttuu.

15. Hän alkaa käyttää 'krapularyyppyjä' tai muuta ainetta ehkäistäkseen vieroitusoireita tai lievittääkseen niitä.

16. Vaikeuden työelämässä lisääntyvät joko 'työmaajuopottelun', krapulan, vieroitusoireiden tai poissaolojen vuoksi.

17. Sosiaaliset suhteen kapeutuvat, koska hänen kiinnostuksensa aineisiin syrjäyttää ammatillinen, harrastus- ja virkistystoiminnan. Syntyvät vaaratilanteet, mm. väkivaltaisuus ja päihtyneenä ajaminen, rasittavat muita.

18. Päihteiden käyttö jatkuu, vaikka hän tiedostaa, että siitä koituu terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja ja vaikeuksia työelämässä.

Riippuvuuden kehittymiselle on olennaista jatkuva altistuminen alkoholin vaikutukselle eli veressä on yhtäjaksoisesti alkoholia. Eräiden havaintojen mukaan päivittäiset juomakerrat, joiden seurauksena veren alkoholipitoisuus ei ylitä yhtä promillea, eivät johda fyysisen riippuvuuden kehittymiseen. Samoin juomisen katkeaminen päiviksi näyttää vähentävän fyysisen riippuvuuden kehittymisen todennäköisyyttä, koska taukojen aikana mahdollinen alkava riippuvuus voi purkautua. Päihderiippuvuudesta vapautumiseen tarvitaan 2–5 vuotta. Tällä aikajänteellä uusiutuminen on mahdollista kaikilla mainituilla tasoilla. Esimerkiksi fyysisen tason vapautuminen ei tapahdu viikossa, vaikka fyysiset vieroitusoireet olisivatkin ohi. Siinä vaiheessa maksa, keuhkot, munuaiset, muut sisäelimet, hermosto ja verenkierto vasta alkavat toipua aineiden rasituksista. Oman aikansa vaatii myös ajattelutapamuutokset (henkinen taso), tunnekuohujen laantuminen ja itsenäisiin ratkaisuihin totutteleminen (psykologinen taso) ja sosiaalisen tason muutokset, kuten uusien sosiaalisten suhteiden luominen ja niiden hyväksyminen omaan elämänpiiriin. Alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö, aiheuttavat edelleen suurimmat terveys- ja sosiaaliset haitat."

Lähde: Ritva Saarelainen: Päihteet ja päihteiden väärinkäyttö. Teoksessa Ritva Saarelainen, Eija Stengård ja Anne Vuori-Kemilä: Mielenterveys ja päihdetyö – yhteistyötä ja kumppanuutta. WSOY 2000. Lähteenä myös Kalervo Kiianmaa: Alkoholiriippuvuus. Päihdelinkin tietopankin tietoisku, www.paihdelinkki.fi.

46

Liite 13. Huumeriippuvuus "Huumeriippuvuudella tarkoitetaan riippuvuutta ihmisen hermostoon ja psyykeen vaikuttavista laittomassa käytössä olevista aineista. Eri huumeiden riippuvuusominaisuudet vaihtelevat huomattavasti. Yleisimmin käytetyn huumausaineen, kannabiksen, riippuvuusominaisuutta pidetään lievänä. Kokeilleista noin kymmenen prosentin arvioidaan tulevan riippuvaiseksi kannabiksesta. Amfetamiinin ja heroiinin kokeilijoilla on kannabista huomattavasti suurempi riippuvuusriski. Heroiinin riippuvuuspotentiaalia pidetään näistä kaikkein voimakkaimpana. Ihmisen yksilöllinen alttius kehittyä riippuvaiseksi heroiinista vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Myös Suomessa harvinaisempaan kokaiiniin toistuvasti käytettynä liittyy suuri riippuvuusriski. Niille, joille riippuvuus kehittyy helposti, jo muutamien viikkojen tai kuukausien toistuva käyttö saattaa johtaa aineen sietokyvyn kasvuun, aineen himoon ja vaikeuksiin lopettaa käyttö. Oireet voimistuvat melko nopeasti käytön jatkuessa. Tila johtaa kuukausien tai muutaman vuoden kuluessa aineen pakonomaiseen päivittäiskäyttöön. Riippuvuuden kroonisessa vaiheessa aineen aiheuttaman mielihyväkokemuksen merkitys vähenee. Tilalle tulee välttämättömyys saada ainetta hermoston normaalitoiminnan turvaamiseksi. Tätä riippuvuuden vaihetta kutsutaan fyysiseksi riippuvuudeksi. Tällöin heroiinin voi korvata joku muu ominaisuuksiltaan samaan ryhmään kuuluva aine, kuten morfiini, kodeiini, opium-unikon kodista tehty uute ("unikkotee") tai joku synteettinen lääkeopiaatti (Abalgin, Subutex, Temgesic, metadoni, Tramal). Riippuvuuteen ajautuneen näkökulmasta tila on usein niin vaikea, että hän hankkii keinoja kaihtamatta joko ensisijaisesti haluttua ainetta (heroiinia) tai jotain korvikeainetta. Pakonomaisen tarpeen takana ovat nykykäsityksen mukaan aivojen mielihyväkeskuksessa tapahtuvat monimutkaiset opiaatin aiheuttamat toiminnalliset ja rakenteelliset muutokset. Muutokset johtavat aivojen luonnollisen opioidin, endorfiinin, vähenemiseen aiheuttaen tilalle tyypilliset oireet. Muutokset ovat nykykäsityksen mukaan ainakin osalla ihmisiä hitaasti palautuvia. Tämä selittää vaikeasti heroiiniriippuvaisten taipumuksen retkahtaa pitkienkin päihteettömyyskausien jälkeen ja huonot hoitotulokset nopeasti tapahtuneiden vieroitushoitojen jälkeen. Amfetamiini- ja kokaiiniriippuvuudessa heroiiniriippuvuuden kaltainen fyysinen tekijä ole niin voimakas. Ainehimo kuitenkin on miltei yhtä voimakas ja retkahdusriski onnistuneenkin vieroituksen jälkeen suuri. Amfetamiini- ja kokaiiniriippuvuudelle ei tunneta toistaiseksi tehokasta lääkehoitoa. Hoidossa onnistutaan hyvin myös lääkkeettömillä kuntoutusohjelmilla. Hallusinogeeniset aineet, kuten sienet, LSD, muskottipähkinä tai fensyklidiini eivät aiheuta yhtä selvää riippuvuutta kuin opiaatit ja stimulantit, mutta nekin saattavat aiheuttaa psyykkistä mieltymystä aineiden käyttöön. Näiden aineiden käytössä riippuvuutta suurempi vaara on riski kontrolloimattomiin sekavuustiloihin, joihin liittyy välitön hengenvaara tai vaarallisuus ympäristölle." Lähde: Antti Holopainen: Huumeriippuvuus. Päihdelinkin tietopankin tietoisku, www.paihdelinkki.fi.

47

(Kalvo 13a)

Huumausaineet

• kannabis - marihuana - hasis - hasisöljy • amfetamiinit - amfetamiinisulfaatti - metamfetamiini - MDMA eli ekstaasi • LSD • Kokaiini - kokaiinihydrokloridi - crack - kokaiinitahna - kokapensaan lehdet • opiaatit - heroiini - morfiini - oopiumi • unilääkkeet ja ahdistusta lievittävät lääkkeet, jotka

määritelty erikseen huumausainelaissa

48

Liite 14. Lääkkeiden väärinkäyttö "Ihmisen hermostoon ja tunnetiloihin vaikuttavilla lääkeaineilla on yleensä hoidollisten vaikutusten ohella myös epäsuotavia vaikutuksia. Tässä mielessä ongelmallisia ovat rauhoittavat ja unilääkkeet, kuten bentsodiatsepiinit ja barbituraatit. Lisäksi sellaisia ovat keskushermostoon vaikuttavat kipulääkkeet, kuten morfiinijohdannaiset, laihdutuslääkkeet eli amfetamiinin kaltaiset aineet, jotkut yskänlääkkeet, jotka sisältävät kodeiinia ja/tai efedriiniä ja jotkut suoliston toimintaan vaikuttavat lääkkeet, jotka sisältävät oopiumia. Alkoholin ja barbituraattien tai alkoholin ja propok-sifeenin yhtäaikainen käyttö voi olla jopa hengenvaarallista. Haittakäytön ehkäisemiseksi näiden lääkkeiden saatavuus on lääkärin valvomaa. Reseptilääkkeiden ohjeiden vastainen käyttö on siitä huolimatta tutkimusten mukaan yleistä. Osa 'väärinkäytöstä' on pelkästään terveydellisesti haitallista käyttöä, osa varsinaista lääkkeiden päihdekäyttöä. Lääkkeiden haitallista käyttöä on jo esimerkiksi antibioottikuurien ottaminen 'varmuuden vuoksi', kuurien keskenjättäminen oireiden helpottuessa tai särkylääkkeiden liikakäyttö. Uni- ja rauhoittavien lääkkeiden ns. tapakäyttö voi sekin fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden lisääntyessä saada käyttäjän ylittämään ohjeiden mukaisen annostuksen. Varsinaisella väärinkäytöllä tarkoitetaan yleensä enemmän tai vähemmän tietoista rauhoittavan tai muun lääkkeen käyttöä päihtymyksen aikaansaamiseksi tai tilan muuttamiseksi. Lääkkeitä käytetään tällöin esimerkiksi yhdessä alkoholin tai muun päihteen kanssa, tavallisesti yliannoksina. Syötäväksi tarkoitettua lääkettä saatetaan uuttaa ja käyttää suonensisäisesti. Tavallista on myös kielen alla sulatettavaksi tarkoitetun tabletin nuuskaaminen. Lääkkeiden päihdekäyttö on osa vaikeaa monipäihderiippuvuusongelmaa, johon tavallisesti liittyy mukaan alkoholi. Päihdehakuisen lääkkeiden käytön tai lääkeriippuvuuden takana voi olla myös huumeongelma. Erityisesti opiaattiriippuvaiset päihteiden käyttäjät voivat etsiä korvikevaikutuksia heroiinille ja lievitystä vieroitusoireisiinsa opiaatteja sisältävistä lääkevalmisteista." Ari Terävä, Hietalinna-yhteisö, 2003 Lähde: Antti Holopainen: Lääkkeiden väärinkäyttö. Päihdelinkin tietopankin tietoisku, www.paihdelinkki.fi.

49

Liite 15. Monipäihteisyys eli sekakäyttö "Riippumatta aineiden laillisuudesta tai laittomuudesta osa ihmisistä ryhtyy käyttämään niitä haitallisesti. Päihdehakuisella käyttäytymisellä on tapana kroonistua ja monimutkaistua. Psyko-aktiiviset aineet muuttavat toistuvasti tai jatkuvasti käytettynä hermoston tilaa. Muutoksille on ominaista päihdehakuisen käyttäytymisen voimistuminen ja laaja-alaistuminen. Myös sekä aine-spesifit että yleiset riippuvuusilmiöt voimistuvat. Kroonistuneessa sekakäyttötyyppisessä päihde-riippuvuudessa on tavallista, että aineesta toiseen on helppo siirtyä ja aikaisemmin kehittynyt pakonomainen käyttäytyminen aktivoituu myös uuden aineen kanssa. Miltei kaikkiin päihderiippuvuuden muotoihin liittyy monipäihteisyyttä. Suuri enemmistö alkoholin suurkuluttajista tupakoi ja myös kofeiinin yliannostelutyyppinen käyttö on yleistä. Rauhoittavien ja unilääkkeiden tarve kasvaa alkoholiongelman hankaloituessa. Yliannostelutyyppinen rauhoittavien lääkkeiden käyttö kehittyy helposti johtuen alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden farmakologisen vaikutuksen samankaltaisuudesta ja aineiden ristitoleranssista. Lääkeongelma kehittyy pahimmillaan hankalaksi lääkeriippuvuudeksi, jossa hengenvaarallisetkin annostelut usein yhdessä alkoholin kanssa ovat erittäin tavallisia. Yritykset vähentää lääkkeiden käyttöä tai lopettaa se kerralla johtavat vieroitustiloihin, jotka saattavat yllättää odottamattomalla tajuttomuus-kouristuskohtauksella tai muulla vakavalla oireella." Päihteiden sekakäyttö ja jaksottaisuus on tavanomainen riippuvuuskäytön muoto Suomessa. Jaksottaista käyttöä harrastaa esim. nuori, joka mielialan muutoksiaan säädelläkseen vuorottelee alkoholia ja kannabista. Aikuisten sekakäytölle on luontaista alkoholin ja bentsodiatsepiinien yhtäaikaiskäyttö. Varsinkin nuoret käyttävät monia aineita yhtä aikaa ja sekaisin. Hietalinna-yhteisössä tehdyn kartoituksen mukaan vain yhtä ainetta päihteenä käyttäviä on asiakkaista noin 10 %, kahdesta neljään eri päihdettä käyttäviä on noin 50 % ja viittä tai useampaa päihdettä käyttäviä on noin 40 %. "Melko laajalle levinnyt hoitopalvelujen ulkopuolella oleva 'lääkityksen' tarve on synnyttänyt lääkkeiden katukaupan, jota niin huume- kuin alkoholiongelmaisetkin varsin usein käyttävät hyväkseen. Heidän kykynsä hallita rauhoittavien lääkkeiden käyttöä on kuitenkin usein heikentynyt. Tapaturmaiset myrkytykset pahimmillaan kuolemaan johtavina ovat yleistyneet viimeisten vuosi-kymmenien aikana huolestuttavasti heikossa hoidossa tai hoitopalvelujen ulkopuolella olevissa ryhmissä. Huumeidenkäytön yleistyminen on tuonut suomalaiseen alkoholi-lääke-sekakäyttöjoukkoon kaikki muutkin psykoaktiiviset aineet. Kannabiksen, amfetamiinin ja opiaattien käyttö on lisääntynyt myös alkoholi- ja lääkeongelmaisilla. Erityisesti opiaattiriippuvaiset ajautuvat varsin nopeasti seka-käyttäjiksi, kun pakonomainen opiaattien tarve on kehittynyt. Sekakäyttö alkaa, kun opiaatteja ei käytännössä aina ole saatavilla. Silloin ne korvataan stimulanteilla, bentsodiatsepiineilla, kannabiksella tai alkoholilla. Erityisesti Suomessa sekakäyttötyyppinen huumeongelma näyttää olevan vallitseva huumeongelman muoto. Sekakäyttötyyppistä huumeongelmaa pidetään kansainvälisesti kaikkein vaikeimpana huumeongelman muotona. Yliannostelukuolleisuus tässä ryhmässä on 'puhtaiden' aineiden käyttäjäryhmiin verrattuna suurempaa. Vieroitus on yleensä vaikeampaa, kun huomioon on otettava useita riippuvuuksia. Sekakäyttäjä-huumeongelmaiset ovat myös yleensä muita syrjäytyneempiä huumeongelmaisia.

50

Monipäihdeongelmaisuudelle ovat siis tyypillisiä komplisoituneet psykiatriset ongelmat, sosiaalinen syrjäytyminen ja pitkälle kehittyneenä myös fyysisen terveyden heikkeneminen. Suonensisäisen käytön seurauksena tapahtuva tarttuvien tautien leviäminen, bakteeritulehdusten ja muiden tulehdustautien ilmaantuminen ovat ilmiöitä, jotka ovat yleistyneet syrjäytyneiden monipäihde- ongelmaisten keskuudessa ulkomailla. Myös Suomessa alkaa olla havaittavissa merkkejä kehityksestä tähän suuntaan." Ari Terävä, Hietalinna-yhteisö, 2003 Lähde: Antti Holopainen: Monipäihteisyys. Päihdelinkin tietopankin tietoisku, www.paihdelinkki.fi.

51

Liite 16. Päihteiden ja huumeiden väärinkäytön laajuus "Päihteiden väärinkäyttömalli on erotettava normaalista, vapaa-ajan viettoon liittyvästä käytöstä. Valtaosa suomalaisten päihteidenkäytöstä on alkoholinkäyttöä. Sen kulutus nousee hitaasti, ja oli vuosituhannen lopulla eurooppalaista keskitasoa eli noin 9 litraa asukasta kohden. Kulutuksen rakenteessa on tapahtumassa muutoksia siinä, että nuorten osuus päihteidenkäyttäjistä on noussut huomattavasti. (Ahlström 1999) Myös huumausaineiden käyttö lisääntyy ja yleistyy maan eri osissa, joskin sekä kokeilu että käyttö kasautuvat Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Lääkeaineiden ja alkoholin käytön yleisyys ja humalahakuinen juomistapa vaikeuttavat ongelma-käytön arviointia varsinkin silloin, kun ongelmakäytön tuntemus on pinnallista. Lukuisat päihteiden-käyttömuodot lisäävät erheellisten tulkintojen vaaraa ja näihin perustuvia toimenpiteitä ja kannanottoja. Päihdehuollon erityispalvelujen asiakkaina on vuosittain noin 65 000 henkeä, joista naisia on Stakesin päihdelaskennan mukaan noin 30 %. Alkoholia koko joukosta käytti 94 %, lääkeaineita 23 %, kannabista 9 % ja muita huumeita 7 %. Luvut ovat olleet viime vuosikymmenellä melko pysyviä, joskin naisten ja huumeidenkäyttäjien osuus on kasvanut. Alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttö, varsinkin sekakäyttö, aiheuttavat edelleen suurimmat terveys- ja sosiaaliset haitat. Palvelujen piiriin on vuosittain hakeutunut vapaaehtoisesti 6 000–10 000 laittomien päihteiden käyttäjää. Stakesin tilastoraportin 34/1999 mukaan kuuden kuukauden aikana hoitoon hakeutuneista 3 000 asiakkaasta lähes puolella oli yleisimpänä käyttömuotona ensisijaisesti amfetamiinin ja heroiinin suonensisäinen käyttö. Prosentuaalisesti luku on edelleen pieni, mutta se antanee silti viitettä huumeongelman kehityssuunnasta maassamme." A-klinikkasäätiön Hietalinna-yhteisössä vuoden 2002 asiakkaista, jotka painottuvat ikäryhmään 18–30 vuotta, tehdyn kartoituksen mukaan - vain yhtä ainetta päihteenä käyttäviä on asiakkaista noin 10 %, - kahdesta neljään eri päihdettä käyttäviä on noin 50 % ja - viittä tai useampaa päihdettä käyttäviä on noin 40 %. Heistä ensisijaisesti, säännöllisesti tai satunnaisesti käytti yhtenä päihteenä alkoholia noin 70 %, kannabista noin 80 %, Amfetamiinia noin 80 %, heroiinia noin 25 %, opioidi-korvauslääkkeitä (Subutex) noin 40 %, bentsodiatsepiinia noin 60 %, ekstaasia noin 35 %, kokaiinia noin 10 %, LSD:tä noin 5 %, muita lääkkeitä noin 25 % ja muita huumaavia aineita (gamma, crack, sienet, korvikkeet) noin 10 %. Ensisijaisena päihteenä 35 %:lla oli amfetamiini, ja alkoholin, opioidi-korvaushoito-lääkkeiden ja kannabiksen osuus oli kunkin noin 15 %. Toissijaisena, säännöllisesti käytettynä kannabis on yleisin noin 25 %:lla ja bentsodiatsepiinit noin 20 %:lla. Satunnaisesti käytettyinä yleisimpiä ovat kannabis, alkoholi ja bentsodiatsepiinit. Myös ekstaasin käyttö on luonteeltaan lähinnä satunnaista, kuten myös muutoinkin vähäiseksi jäävät gamma, kokaiini ja LSD. Muiden pääkaupunki-seudun nuorten erityishoitopaikkojen seurannat osoittavat samansuuntaista tilannetta. Ari Terävä, Hietalinna-yhteisö, 2003. Lähteet: Ritva Saarelainen: Päihteiden väärinkäytön laajuus. Teoksessa Ritva Saarelainen, Eija Stengård, Anne Vuori-Kemilä: Mielenterveys ja päihdetyö – yhteistyötä ja kumppanuutta, WSOY 2000, ja Hietalinna-yhteisön toimintakertomus 2002.

52

Liite 17. Päihteiden käyttömuotoja "Alkoholin sosiaalisen käytön syyt vaihtelevat laajasti. Normaalikäytössä on yleensä kyse jostakin 'hyvästä', kuten lääkkeestä vilustumiseen, piristyksestä väsymykseen, hyvän kaupan tai muun sopimuksen symbolisesta vahvistamisesta, iloisen tapahtuman juhlistamisesta tai samaistumisesta tiettyyn ryhmään. Lääkkeiden normaalikäytössä on tarkoitus hoitaa terveyttä. (Sariola, 1954) Kaikista näistä kulkee kuitenkin polku myös väärinkäyttöön. Yleisimmät päihteiden riskikäyttötavat ovat kokeilu-, satunnais-, tapa- ja ongelmakäyttö. Kokeilukäyttö on tarkoituksenmukaista erottaa käyttömuotona, koska näyttää, että vain harvat kokeilijat ajautuvat varsinaisiksi huumausaineiden käyttäjiksi, joskin riskinsä siihenkin liittyy. Riippuvuuskäyttö on hyvä erottaa riskikäytöstä omaksi kategoriakseen sen erityisen vakavuuden ja hankalan hoidettavuuden vuoksi. Vieroittuminen on kuitenkin aina mahdollista. Vallitseva ja medikalisoitunut huumehoitokeskustelu ei näe vakavasti huumeriippuvaisten (tarkoittaa yleensä opioidiriippuvaisia) hoidossa muita vaihtoehtoja kuin ylläpito- ja korvaushoidot. Kuitenkin on hyviä tuloksia vakavastakin riippuvuuskäytöstä luopumisesta myös ilman korvaus- ja vierotuslääkitystä. Kokeilut tehdään yleensä nuoruudessa ja ryhmätilanteissa. Monet huomaavat, ettei vaikutus ole miellyttävä tai että elimistö ei hyväksy ainetta. Jos kyseessä on alkoholi, käyttö rajoittuu tulevaisuudessakin kohtuuteen ja mietoihin juomiin sosiaalisissa tilanteissa. Alkoholisteiksi kehittyville on ominaista elimistön korkea sietokyky, toleranssi. Jos he jatkavat käyttöä, he kestävät pitkään suuria määriä ennen kestokyvyn romahdusta. Huumeiden kokeilukäyttöön kohdistunut tutkimus on koskenut kannabistuotteita eli hasista ja marihuanaa. Kansainvälinen tutkimus osoittaa että noin 70 % luopuu niistä kokeilun jälkeen. Osmo Kontulan suurilla otoksilla tekemissä epidemiologisissa, tietyin välein toistuvissa tutkimuksissa (1992, 1994 ja 1996) vastaava luku pysyi Suomessa 80 %:ssa. Kokeilijoista 10 % vakinaisti käyttönsä ja 1 % siirtyi ns. kovempien aineiden sekakäyttöön. Kokeilut ovat kuitenkin lisääntyneet jatkuvasti ja kuudessa vuodessa kokeilijoiden määrä on kaksinkertaistunut. Satunnaiskäytöstä puhutaan silloin, kun päihdettä käytetään silloin tällöin, lähinnä sopivan tilaisuuden tullen tai kun sitä on tarjolla. Uni- ja rauhoittavia lääkkeitä käytetään tilannekohtaisesti. Alkoholia voidaan ottaa kerran melkoinenkin määrä, mutta se ei johda käytön jatkamiseen. Myös ns. mietojen huumeiden satunnaiskäyttöä esiintyy kokeilun jälkeen. Tapakäytössä voidaan puhua myös sosiaalisesta käyttäytymisestä, jolle on ominaista toistuvuus. Alkoholin kohdalla voivat esimerkkeinä olla saunailtoina otetut oluet tai kokouksen päätteeksi säännönmukaisesti otetut pari rentouttavaa lasillista ja ystäviä tavatessa nautittu lasillinen. Tapakäyttöä suositaan eurooppalaisena sivistyneenä juomatapana, johon ei kiinnitetä erityisempää huomiota. Suomalainen humalahakuinen juomatapa vaikeuttaa pidättäytymistä pariin lasilliseen eurooppalaiseen tapaan. Ammattipiireissä puhutaan tapakäytön yhteydessä joskus 'turhasta käytöstä', jota olisi varhaisessa vaiheessa helppo karsia. Joidenkuiden kohdalla tapa johtaa nimittäin hallitsemattomaan käyttöön. Lääkeaineiden kohdalla puhutaan 'pilleriyhteiskunnasta', ja sana kuvaa hyvin tapakäyttöä. Päätä saattaa särkeä ylirasituksesta, mutta tila helpottuu särkylääkkeellä, rauhoittava lääke auttaa hermostuttavissa tilanteissa nopeasti ja unilääke otetaan varmuuden vuoksi, jos pelätään, ettei uni tulekaan (Pajupuro 1984).

53

Huumausaineiden käyttö on kriminalisoitu, mutta pieni aktiivinen ryhmä puhuu kannabiksen laillistamisen puolesta. Sosiologit ovat pyrkineet tieteellisin keinoin selvittämään kannabiksen tapakäytön yleisyyttä. Viimeisimpään kyselyyn vastanneista 76 % ilmoitti kokeilleensa alle 10 kertaa hasista ja 64 % ilmoitti kokeilleensa sitä alle 5 kertaa (Partanen 1998). Pitkin 1990-lukua toistetut tutkimukset ovat tuottaneet samoja lukuja (Kontula & Koskela 1992, Partanen 1994, Hakkarainen ym. 1996). Tutkijoiden tulkinnan mukaan kannabiksen tapakäyttäjiäkin voi olla. Kysymyksessä saattaa kuitenkin olla ydinjoukko, jonka 'seikkailevaan elämäntyyliin kuuluvat myös runsas alkoholinkäyttö ja ravintolaelämä'. Ongelmakäyttö eli suurkäyttö liitetään runsaaseen alkoholinkäyttöön, joka ei vielä täytä jäljempänä esitettäviä alkoholismin riippuvuuskriteerejä. Käyttäjä pystyy aika hyvin lopettamaan omaehtoisesti, hän pystyy halutessaan säätelemään kertajuomisensa määriä ja hänen käyttömotiivinsa ovat lähinnä sosiaaliset, kuten hauskanpito, rentoutuminen, ihmisten tapaaminen tai tapahtumien juhlistaminen. Suurkäyttö vaatii kasvavaa toleranssia eli 'hyvää viinapäätä', joka yksi alkoholismin kehityksen edellytyksistä ja riskitekijöistä. Ongelmallista on myös suomalaisten humalaa tavoitteleva juomatapa, jonka johdosta suur suurjuojat käyttäytyvät usein väkivaltaisesti tai muuten epäasiallisesti, ajavat humalassa, tuovat ongelmia perheen taloudelle tai joutuvat muihin pahoihin sosiaalisiin tilanteisiin. Tärkeimmät suurjuojien terveydelliset haitat ovat vahvat vieroitusoireet, kuten krapula ja itsensä kolhiminen tai palelluttaminen ja onnettomuusalttius. Riippuvuuskäyttö Arkikielessä riippuvuuskäyttäjille annetaan isti-pääte, esimerkiksi "alkoholisti" tai "heroinisti". Riippuvuuskäyttöön liittyy elimistön, mielen, tunteiden, päättelykyvyn tai sosiaalisten suhteiden vaurioita. Käytön motiivit ovat ainekeskeisiä, ts. ainetta pitää saada eikä se saa loppua. Käyttö muuttuu vähitellen pakonomaiseksi eikä sen lopettaminen suju tahdon- tai päätöksenvaraisesti, kuten ennen. Kun päihderiippuvuus kattaa laajan alueen käyttäjän elämästä sen laatua heikentäen, on kysymys vakavasta ongelmakäytöstä." Lähde: Ritva saarelainen: Päihteiden käyttömuotoja. Teoksessa Ritva Saarelainen, Eija Stengård, Anne Vuori-Kemilä: Mielenterveys ja päihdetyö – yhteistyötä ja kumppanuutta. WSOY 2000.

54

Liite 18. Miksi päihteitä käytetään? Miksi ihmiset käyttävät päihteitä? "Kyseessähän ovat aineet, jotka aiheuttavat runsaasti sekä erilaisia fyysisiä ja henkisiä terveyshaittoja että sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Eivät kai ihmiset käytä aineita itselleen vaikeuksia hankkiakseen? Yleisesti hyväksyttyä, yhtä ja ainoaa syytä käytölle ei ole. Selvityksiä on koetettu hakea ihmisen ruumiillisesta ja henkisestä rakenteesta sekä ympäröivästä yhteiskunnasta. Päihteet vaikuttavat suoraan ihmisen elintoimintoihin. Monet kokevat päihteiden välittömän vaikutuksen myönteisenä tai helpottavana, jotkut vain turruttavana ja väsyttävänä. Päihteiden välitön, ahdistusta ja jännitystä lievittävä vaikutus on epäilemättä eräs tärkeä joskaan ei ainoa syy käytölle. Etenkin runsaan käytön seurauksena ovat ennen pitkää epämiellyttävät tuntemukset, kuten krapula, vierotusoireet ja syyllisyydentunnot. Päihtymys voi auttaa hetkeksi unohtamaan arkipäivän vaikeudet ja ristiriidat: velat muuttuvat saataviksi ja heikko itseluottamus vahvistuu. Vaikutus on kuitenkin nopeasti ohimenevä. Päihteet eivät ratkaise sen enempää käytännön elämän vaikeuksia kuin itseluottamuksen puutettakaan. Silti päihteitä käytetään irrottelun ja rohkaisun välineenä. Päihteidenkäyttö on myös tapa, jolla on taipumus toistua ja jatkua aivan kuten millä tahansa tottumuksella. Juon, koska olen tottunut juomaan tietyssä seurassa, tiettynä aikana tietyssä paikassa, vaikkapa viikonloppuna – mutta en työpaikalla aamupäivisin. Yhteisön säännöt, muiden ihmisten hyväksyntä tai paheksunta, säätelevät voimakkaasti päihteidenkäyttöä." Lähde: Ilkka Halonen: Miksi Jeppe juo? Päihdelinkin tietopankin tietoisku, www.paihdelinkki.fi.

55

(Kalvo 18a)

Minkälaista tarinaa kertoisit? Yksin:

Mieti viisi minuuttia itseksesi ja kirjaa itsellesi muistiin: mikäli itse käyttäisit jotakin huumausainetta, millainen olisi tarina, jota kertoisit itsestäsi ja tilanteestasi ympäristölle?

3–4 hengen ryhmät:

Kertokaa vuorotellen tarinanne toisillenne. Ryhmä kuuntelee, ei kommentoi. (Noin 5 min./henkilö)

56

Liite 19. Päihdeongelman ja -riippuvuuden olemus "Viime vuosikymmenellä päihteidenkäytön syyselityksiä ja päihderiippuvuuden kehittymistä on enenevästi alettu tarkastella prosessina ja määritellä ilmiöksi, jolloin on tarkasteltava ihmistä kokonaisvaltaisesti eli henkisestä, psykologisesta, sosiaalisesta ja fysiologisesta ulottuvuudesta käsin." Ihminen siis todentaa itseään kaikkien puoliensa kautta koko ajan. Niinpä päihdeongelman, joka yleensä ensiksi näkyy fyysisinä ja psykologisina seuraamuksina, syyt voivat löytyä esimerkiksi henkiseltä alueelta, arvoristiriidoista vanhempien tai yhteiskunnan kanssa, turhautumisesta unelmiin tai heikosta identiteetistä jne. tai päihteillä haetaan ratkaisua esim. erilaisiin sosiaalisen elämän ja osaamisen vaikeuksiin, yksinäisyyteen, ihmissuhdevaikeuksiin jne. Kaikki puolet vaikuttavat toisiinsa ja selittävät päihteidenkäytön taustavaikuttimia. Niinpä kaikilla tasoilla tarvitaan tukea, mikäli halutaan irrottautua väärinkäytöstä. "Tasoja voidaan tiivistäen kuvata seuraavasti (Ihmisen ulottuvuustasot – Kalvo 20a):

Henkinen taso: ihmisen emotionaalinen ja henkinen alue: arvot, uskomukset, mielikuvat, tarkoitukset, ihanteet, identiteetin muodostus, elämänfilosofia, luovat prosessit, hengellisyys ja merkitykset, joita ihminen antaa sanoille ja tilanteille. Psykologinen taso: ihmisen kongnitiivinen, selitettävien tunteiden ja älyllisyyden ja järjen alue: tunnereaktiot, päättely- ja päätöksentekokyvyt, ongelmanratkaisutaidot ja pystyvyys valintoihin. Fyysinen taso: ihmisen on biologisen olemisen alue: elimistön tila ja sen toiminta sekä hermosto- ja aivotoiminta. Sosiaalinen taso: ihmisten ja instituutioiden välisten suhteiden, kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen alue: lähisuhteet, joita ovat pari-, perhe-, toveruus- ja ystävyyssuhteet, ja yhteiskunnalliset suhteet, joita yksilöllä on mm. sosiaali-, terveys- ja opetusviranomaisiin ja taloudenhoitoon liittyviin instansseihin, kuten pankkeihin ja asuntomarkkinoihin.

Suomessa nelitasoista lähestymistapaa on kehittänyt edelleen Hietalinna-yhteisön johtaja Katriina Pajupuro, joka soveltaa tasoja huumausaineiden käyttäjien riippuvuuskuvaan (Pajupuro 1999). Hän on nostanut esiin myös ajatuksen, että päihderiippuvuus olisikin ensisijaisesti sosiaalishenkistä laatua. Esimerkiksi muistikuvat päihteistä ja sosiaalisista tilanteista, kuten kaveripiiristä ja muista käyttötilanteista herättävät retkahdukselle alttiin vahvan tunnetilan, himon (Pajupuro 1992). Myös valtiotieteiden tohtori Jorma Niemelä Sininauhaliitosta käyttää nelijakoa ja painottaa väitöskirjassaan hengellisyyden merkitystä. Hän kutsuu tasoja ihmisen olemuspuoliksi, joita ovat kehollisuus, tajunnallisuus, elämäntilanteisuus ja henkisyys. Niemelä korostaa henkisen tason hengellistä ulottuvuutta alkoholi- ja huumeriippuvaisten ja heidän läheistensä selviytymisessä." Ari Terävä, Hietalinna-yhteisö, 2003 Lähde: Ritva Saarelainen: Riippuvuuskäyttö. Teoksessa Ritva Saarelainen, Eija Stengård ja Anne Vuori-Kemilä: Mielenterveys ja päihdetyö – yhteistyötä ja kumppanuutta, WSOY 2000.

57

(Kalvo 20a) IHMISEN ULOTTUVUUSTASOT HENKINEN TASO Ihmisen emotionaalinen ja henkinen alue:

arvot, uskomukset, mielikuvat, tarkoitukset, ihanteet, identiteetin muodostus, elämänfilosofia, luovat prosessit, hengellisyys ja merkitykset, joita ihminen antaa sanoille ja tilanteille.

PSYKOLOGINEN TASO Ihmisen kongnitiivinen, selitettävien

tunteiden ja älyllisyyden ja järjen alue: tunnereaktiot, päättely- ja päätöksen-tekokyvyt, ongelmanratkaisutaidot ja pystyvyys valintoihin.

FYYSINEN TASO Ihmisen on biologisen olemisen alue:

elimistön tila ja sen toiminta sekä hermosto- ja aivotoiminta.

SOSIAALINEN TASO Ihmisten ja instituutioiden välisten

suhteiden, kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen alue: lähisuhteet, joita ovat pari-, perhe-, toveruus- ja ystävyyssuhteet, ja yhteiskunnalliset suhteet, joita yksilöllä on mm. sosiaali-, terveys- ja opetusviranomaisiin ja taloudenhoitoon liittyviin instansseihin, kuten pankkeihin ja asuntomarkkinoihin.

58

(Kalvo 20b) Ongelmanratkaisun ulottuvuustasot

Yksin 15 min.:

Mieti Ihmisen ulottuvuustasot -aineiston pohjalta ja merkitse itsellesi muistiin: mihin riippuvuuden tasoihin tarinasi (tehtävä 19)

kuvaus viittaa? Ryhmätyö:

Minkälaisia voisivat olla ne henkiset, psykologiset, fyysiset ja sosiaaliset lähestymistavat/toimenpiteet/keinot, jotka auttaisivat sinua ongelmasi ratkaisussa? Kirjatkaa ajatuksenne fläpille.

Raportoikaa ryhmänne tuotos.

59

(Kalvo 20c) PÄIHDERIIPPUVUUDEN KEHITTYMINEN

Määritelkää henkisiä, psykologisia, fyysisiä ja sosiaalisia tekijöitä, tapahtumia ja tapahtumaketjuja, joiden muodossa, kautta ja/tai seurauksena päihde- ja huumeriippuvuus voi kehittyä.

Tavoitteena ryhmässä vilkas mielipiteiden vaihto ja yhteinen jäsentäminen. Kirjatkaa keskeiset johtopäätökset kalvolle.

Purku noin 5 min./ryhmä kalvoja hyödyntäen.

60

(Kalvo 20d) RIIPPUVUUDEN MERKITYKSET JA HOIDON PYRKIMYKSET Henkinen riippuvuus ... ja hoidossa pyritään elämän tarkoitus sovitus/hyvitys, sisäinen kasvu identiteetti uusi minäkuva epätoivoisuus, kohtalonomaisuus usko ja toivo, vastuu valinnoista Psykologinen riippuvuus ... ja hoidossa pyritään uskomukset uskomusten muuttaminen tunnesyyt tunteiden käsittely persoonalliset ominaisuudet persoonallisuuden

hyödyntäminen ja mallittaminen, voimavarojen ja kykyjen vahvistaminen

Fyysinen riippuvuus ... ja hoidossa pyritään mielihyvä/tottuminen vieraannuttaminen aineista toimintakyvyn ylläpito fyysinen vahvistuminen vieroitusoireet hyvinvoinnin tunnistaminen Sosiaalinen riippuvuus … ja hoidossa pyritään elämäntapa yhteisöllinen kasvu samaistuminen asenteiden muokkautuminen eristäytyminen avoimuus, vuorovaikutustaitojen

kehittyminen Hietalinna-yhteisö 1999

61

(Kalvo 20e)

”KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN” •

VAIKKA ONGELMA NÄYTTÄYTYISIKIN MERKITYKSELTÄÄN FYYSISENÄ

• VOI SIIHEN VAIKUTTAA MYÖS KAIKKIEN MUIDEN OLEMUSPUOLTEN

PYRKIMYSTEN KAUTTA

SOSIAALINEN MERKITYS PYRKIMYS

FYYSINEN MERKITYS PYRKIMYS

HENKINEN PSYKOLOGINEN MERKITYS MERKITYS PYRKIMYS PYRKIMYS

62

Liite 20. Tuen kohdentaminen ja sisältö "Riippuvuus", "alkoholismi" ja "narkomania" ovat voimakkaita mielikuvia herättäviä sanoja. Sanoilla viitataan päihteiden käyttömuotojen kautta tarkasteltuna kokeilusta alkaneen jatkumon toiseen päähän, jossa näyttäytyvät rappioalkoholismi ja narkomania. Valtaosalla eriasteisesti päihteitä käyttäviä riippuvuus ei kuitenkaan kehity syy-seuraus -jatkumon, ns. "porttiteorian" mukaisesti. Jokaisen vakavaan päihderiippuvuuteen ajautuneen käyttöhistoriasta on löydettävissä ongelman vakavammaksi kehittymisen vaiheita mutta yhtä lailla toisensuuntaisia kehityspiirteitä, yrityksiä hallita käyttöä. Suurin osa esimerkiksi kokeilijoista ei siirry vakavammin päihteitä käyttäviksi. Samoin ongelmallisemminkin päihteitä käyttävät usein saavat käyttönsä hallintaan tai lopettavat sen kokonaan. Tämä koskee kaikilla vakavuusasteilla olevaa käyttöä. Vakavasti päihderiippuvaisetkin usein toipuvat. Jotkut taas alkavat jossakin elämän vaiheessa käyttää päihteitä suoraan ongelmallisesti, ilman esim. kokeilun ja satunnaisen käytön esivaiheita. Aineet eivät sinänsä kemiallisen luonteensa kautta aiheuta kaikissa niitä kokeilevissa tai vakavammin käyttävissä samanlaisia seuraamuksia. Erilaiset aineet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin ja saavat erilaisia merkityksiä erilaisissa elämän-vaiheissa ja -tilanteissa. Olennaista on luonnollisesti mahdollisimman nopea ja kussakin tapauksessa tarkoituksenmukainen ja tehokas puuttuminen käyttöön, oli se minkäasteista hyvänsä. Koskaan ei ole liian myöhäistä, sillä mikään päihde ei ole vahvempi kuin ihmisen oma tahto. Puuttumisessa ja tukemisessa olennaista on kohdata käyttäjä ja käyttö nimenomaisessa vakavuudessaan ja tilanteen mukaisilla keinoilla. (Kalvo 21a) ”Ei-käyttävillä” tarkoitetaan yleensä nuoria mutta joskus myös vanhempia ihmisiä, jotka eivät käytä päihteitä lainkaan tai heillä on luonnollinen ja esim. rituaalinen suhde alkoholiin tai lääkkeisiin esim. arjen juhlistamisessa, sairauksien hoitamisessa jne. Useat saattavat kokeilla laittomia päihteitä jossakin elämänvaiheessa. "Ei-käyttävien" ennalta-ehkäisyssä olennaista on asiallinen valistus. Lipsahdusten ja kokeilujen puheeksiottamisessa on olennaista rauhallinen, tuomitsematon ja rehellinen suhtautuminen. Puheeksiottamisessa on tärkeätä muistaa, ensimmäiset päihdekokeilut eivät yleensä ole miellyttäviä ja että tekijälleen niihin yleensä liittyy epäonnistumisen, epävarmuuden ja häpeän tunteita, joista puhumiselle on hyvä antaa tilaa. Myös Puheeksiottajalle tapahtuneeseen liittyy yleensä tunteita, kuten hämmennystä, säikähtämistä, pelkoja jne., jotka voi kertoa, ei vaatimuksina vaan välittämisen ilmauksina. Liiallinen hyökkäävyys ja rankaisevuus johtavat siihen, että ihminen joutuu puolustuskannalle ja sitoutuu tällöin asioihin, joihin ei alun perin haluaisi sitoutua. Tapahtumat saattavat saada esim. vallantunteeseen liittyviä sivu-merkityksiä, jotka alkavatkin sitkostaa ja ylläpitää tilannetta ja pohjustaa ongelmallisuutta. Ennalta-ehkäisyä, valistusta ja varhaista puuttumista hoitavat parhaiten ne ihmiset, tukihenkilöt ja toimijat, jotka muutoinkin työskentelevät kyseisten ihmisten kanssa, esim. kasvatuksessa ja tukityössä. Olennaista on, ettei normaali päihteidenkäyttö, joka saattaa joskus lipsahtaa kohtuuttomaksikin, ja mahdolliset "huumekokeilut" johda uusiin kokeiluihin tai vakavampaan käyttöön. Eriasteisesti päihteitä käyttävien kohtaamisessa toimenpiteiden laatu liikkuu "miehen – tai naisen – mukaan" tukea antavasta, elämän ja käytön hallintaa varmistavasta kohtaamisesta aina hoidolliseen kohtaamiseen asti. Näissä kohtaamisissa on tärkeätä tasavertaisuus, jolloin tärkeitä ihmisiä ovat – kuten varhaisemmassakin puuttumisessa – ne ihmiset, tukihenkilöt ja toimijat, jotka työskentelevät

63

luonnollisesti kyseisten ihmisten kanssa. Olennaisiksi tukihenkilöiksi tulevat myös vertaisryhmän ihmiset, toiset samassa asemassa tai tilanteessa olevat, omais- ja läheisverkostot ja erityisesti hoitotilanteissa asiantuntija- ja viranomaisverkostot. Hoitoon ohjautuvista ihmisistä valtaosa on ns. prosessoijia, jotka elävät muutosvaiheiden kautta ja käyttävät aineita usein yrityksen, erehdyksen ja oppimisen tasoilla. Työntekijöiden ja tukijoiden on hyvä nähdä, missä vaiheessa ihminen kulloinkin on, jotta he onnistuisivat tukemaan prosessia myönteisen muutoksen suuntaan. Liian vaativat muutosehdotukset johtavat yleensä epäonnistumiseen ja pettymykseen. Toisaalta on osattava nostattaa sopivasti oppimista ja valintoja mahdollistavaa ambivalenssia eli ristiriitaa, toiveikkuutta ja näköaloja ratkaisuille. Olennaista on, että käyttäjävaiheessa olevat jaksaisivat pysyä muutoksen hallinnan ja ylläpitämisen tilassa ja ettei "retkahduksia" tulisikaan. Toipuneiden eli "ex-käyttäjien" ryhmässä toimenpiteet liittyvät kokonaisvaltaisen "psykososiaalisen kuntoutumisen" toimintaan. Heidän tukijoinaan toimivat edelleen kaikki ne ihmiset, tukihenkilöt ja toimijat, jotka työskentelevät luonnollisesti kyseisten ihmisten kanssa. Mikäli "raitistumiseen" on liittynyt hoitoalan asiantuntijoita ja viranomaisverkostoa, heillä on tärkeä jälkihoidollinen rooli, mutta entistä tärkeämmäksi nousevat "normaalia elämää" mahdollistavat ihmiset: vertaisryhmä, ystävät, tukihenkilöt, jotka liittyvät palveluihin, opiskeluun, työhön, harrastuksiin, ihmissuhteisiin jne. Olennaista on, että entinen käyttäjä ei enää aloittaisikaan käyttöä. Usein se tarkoittaa hyvin pitkän aikaa täydellistä erillään olemista päihteistä. "Kohtuukäyttö" ei ole tavoite vaan ehkä joskus mahdollinen tilanne. Ari Terävä, Hietalinna-yhteisö, 2003

64

(Kalvo 21a) Päihteidenkäyttö, tuen sisältö ja tukijat ei-käyttäjät käyttäjät ex-käyttäjät

kokeilijat retkahtelijat

SISÄLTÖ SISÄLTÖ SISÄLTÖ * elämän laatu * todellisuus * todellisuus * turvallisuus * valinta * hallinta * arvostus * vaihtoehdot * toiminta, opiskelu * tila ja vastuullisuus * tavoitteet, ratkaisut * vastuullisuus * kokemuksellisuus * prosessi * uudet haasteet * ongelmanratkaisukyky * hoito * prosessi * unelmat, arvot * menetelmät * oma-apu * voimaannuttaminen * unelmat, arvot * usko, luottamus * valistus * voimaannuttaminen * unelmat, arvot * säädökset, * säädökset, kontrolli, * voimaannuttaminen kontrolli sanktiot * säädökset, kontrolli, sanktiot TUKIJAT TUKIJAT TUKIJAT - PERHE - VIRANOMAISET - VERTAISRYHMÄ - YSTÄVÄT, KAVERIT - AMMATTIAUTTAJAT - YSTÄVÄT, KAVERIT - OPETTAJAT, - LÄHEISET - LÄHEISET VIRANOMAISET - TUKIVERKOSTO - TUKIVERKOSTO - TUKIVERKOSTO - VERTAISRYHMÄ - VIRANOMAISET

65

(Kalvo 21b) Päihde- ja huumetyön/tukemisen sisältö ei-käyttäjät käyttäjät ex-käyttäjät

kokeilijat retkahtelijat

61

Ryhmätehtävä: Keskustelkaa ryhmässä, miten voisitte tukea erilaisessa suhteessa päihteisiin olevia ihmisiä niin ettei kokeilua syntyisi niin etteivät käyttäjät retkahtaisi niin että ex-käyttäjien muutos vakiintuisi

Kirjatkaa fläpille keskeiset johtopäätökset.

Valmistautukaa raportoimaan fläppiä apuna käyttäen (n. 5 min./ryhmä).

66

(Kalvo 22a)

”Käytön kohtaaminen”

Ryhmätehtävä:

Ryhmä 1: Minkälaisia voivat olla ne sosiaaliset asiat,

Ryhmä 2: Minkälaisia voivat olla ne fyysiset asiat,

Ryhmä 3: Minkälaisia voivat olla ne psykologiset asiat,

Ryhmä 4: Minkälaisia voivat olla ne henkiset asiat,

jotka astuessaan päihteiden- ja huumeidenkäytön tilalle mahdollistavat muutoksen?

Listaa asioita rikkaasti fläpille. Purkukeskustelu 5 min./ryhmä fläpeiltä.

67

62

(Kalvo 23a)

KOHTAAMINEN JA ROHKAISEMINEN

• kuulla, arvostaa, antaa tilaa, lohduttaa ja vahvistaa toiveikkuutta

• haastaa kohtaamaan todellisuus

sellaisena kuin se näyttäytyy juuri nyt • kyseenalaistaa muutosta estäviä uskomuksia • olla kiinnostunut siitä, mikä ihmisille on

arvokasta, tärkeää ja tarkoituksellista • tutkia ja havaita ihmisten onnistumisia,

heidän kykyjään ja voimavarojaan • tukea tavoitteiden asettamisessa

”kohti jotain” (ei vain ”pois jostakin”) • rajata omat velvollisuudet ja oikeudet

tukemisessa ja auttamisessa

• vastuuttaa asiakasta valinnoistaan

68

63

Liite 21. Kouluttajamuistiomalli Seuraavassa esitellään Outi Saarelan ja Ari Terävän vuosina 2002–2003 kuurojen palveluiden työntekijöille toteuttaman kurssin rakenne ja sisältö. Etukäteen oli postitettu kutsukirje, ohjelma, lukumateriaali Päihteet ja päihteiden väärinkäyttö (ks. liite 4, ss. 21–24) sekä ennakkotehtävä: Ennakkotehtävä: 1. Tutustu oheiseen lukumateriaaliin Päihteet ja päihteiden väärinkäyttö. 2. Mieti ja kirjaa muistiin, mitkä asiat askarruttavat sinua päihteidenkäytön ja -käyttäjän

kohtaamisessa oman työsi kannalta. 3. Mieti ja kirjaa muistiin ajatuksiasi, minkälaisia erityisiä kysymyksiä tulisi ottaa huomioon

kuurojen päihdepalvelujen kehittämisessä.

PERUSTIETOA PÄIHTEISTÄ JA PÄIHDEONGELMASTA Kouluttajamuistio I päivä 10.00 Avaus /Marja W 10.15 Esittäytyminen

- me esittäydymme /Ari ja Outi - ohjelma KALVO JA MONISTE /Outi - painotus 1) suhtautumis- ja asennekysymyksissä harjoitusten ja ryhmätöiden

kautta ja 2) tiedollisissa asioissa meiltä teille ennakkomateriaalin ja nyt jaettavan materiaalin muodoissa ja teiltä meille ennakkotehtävien, ryhmätöiden tuotosten ja palautteiden muodoissa

- päihde- ja huumeongelman kohtaamisen taidolliset asiat jatkokoulutuksissa - nyt: paussit, onko kysyttävää ym. (liite 24.01)

ja tavoitteet /Ari - jokainen palauttaa mieleensä ennakkotehtävän 2: Mitkä asiat askarruttavat

sinua päihteidenkäytön ja -käyttäjän kohtaamisessa omassa työssäsi? - jokainen miettii hetken, mikä sisältöön liittyvä toive em. nousee näille 2

päivälle - jokainen vuorollaan 1) esittelee itsensä, kuka, mistä ja 2) mikä toive kurssille

KALVOLLA (liite 24.02) -> TOIVEET FLÄPILLE

noin 10 min. paussi 11.15 Käytön motiivit /Outi

1) yksin 2 min.: Mieti pari minuuttia itseksesi, missä tilanteessa voisit itse kuvitella käyttäväsi jotakin huumausainetta? 2) vaihda mielipiteitä vierustoverisi kanssa pari minuuttia 3) pieni yhteenvetokeskustelu 10 min.: Minkälaisia ajatuksia tilanteista nousi? KALVOLLA (liite 24.03)

11.30 Mieti pari min. itseksesi, minkälaista suhtautumista ja puuttumista/apua tuossa

tilanteessa toivoisit? KALVOLLA (liite 24.04) 4) ryhmät (2–3 paria yhteen eli 3–4 ryhmää)

69

64

Keskustelkaa ryhmässä lounaaseen saakka ja kirjatkaa kalvoille johtopäätöksenne siitä, millaista suhtautumista ja puuttumista/apua toivoisitte? Valmistautukaa lounaan jälkeen raportoimaan kalvoja apuna käyttäen (noin 5 min./ryhmä) (KALVOT RYHMILLE)

12.00 Lounas 13.00 Tehtävän purku ryhmittäin /Outi 13.30 Päihde- ja huumeongelma, käytön vaikutukset, rakenteet ja tasot /Ari

- luento - vaikutukset käyttöön ja käytön vaikutukset (liite 24.05) - on hyvä tietää jotakin päihteistä, ihmisestä ja ympäristöstä, mikään ei sinänsä tai yksin selitä mitään, kaikki vaikuttaa (liite 24.06) kaikkeen, tärkeätä on kiinnostunut ja tutkiva näkökulma, ei selityksiä vaan kuvausta - ”miksi päihteitä käytetään?” (liite 24.07)

14.15 Kahvi 14.30 Päihde- ja huumeongelmaan vaikuttamisen sisällöt /Outi

- ryhmätyö (3–4 ryhmää eriväristen instruktiomonisteiden kautta) 30 min.: Keskustelkaa ryhmässä, mitkä asiat ovat tärkeitä, hyödyllisiä, merkittäviä eri vaiheissa olevien ihmisten tukemisessa? Kirjatkaa fläpille keskeiset johtopäätökset. Valmistautukaa raportoimaan fläppiä apuna käyttäen (n. 5 min./ryhmä) (liite 24.08)

15.00 Purku /Ari 15.30 Tarpeenmukainen tukeminen /Outi

- luento KALVO, MONISTE (päihde- ja huumetyön/

tukem. sis. tukijat, kalvopohja 21a/ kouluttavan opas, s. 66)

15.50 Päivän päättäminen /Ari

- yksin pieni miettimistehtävä Mieti hetken aikaa itseksesi kaikkia niitä asioita, joita on käsitelty ja joiden kanssa työskennelty. Poimi kokonaisuudesta kaksi asiaa, jotka ovat olleet sinulle tärkeitä, auttaneet sinua oivaltamaan jotakin tai vahvistaneet jotakin tietoon, asenteisiin tai taitoihin liittyvää valmiuttasi. Kirjaa nämä asiat muistiisi! KALVOLLA (liite 24.17)

70

65

II päivä 09.00 Avaus /Ari

- fyysinen vireytys ja keskittyminen, Chi-kung -liikkeitä - päivän ohjelma: paussit, onko kysyttävää ym.

09.30 Päihderiippuvuuden olemuskokonaisuus /Outi

- Ihmisen ulottuvuustasot (käsitteet auki) KALVOLLA JA MONISTE

(ihmisen ulottuvuus- tasot, kalvopohja 20a/ kouluttavan opas, s. 59)

- Päihderiippuvuuden olemus anna tehtävän ”yksin” osa kalvosta alaosa ”ryhmätyö” peittäen

KALVO (liite 24.09) jaa Hietalinnan asiakaskuvauksista tehty lomake

MONISTE (liite 24.10) anna ryhmätehtävä näyttäen myös kalvon alaosan

KALVO (ryhmille tyhjät kalvopohjat) (liite 24.09)

10.30 Purku /Outi - ryhmät näyttävät kalvonsa - pieni keskustelu - ”oikeat vastaukset” (liite 24.11)

11.00 Huumeongelman erityisyys /Ari

- keskusteleva luento (porinoita): kiintymys, pyrkimyksellisyys ja riippuvuusaspektit nelijaon mukaisesti

KALVOT, MONISTEET (kaikki vaikuttaa kaikkeen ja riippu- vuuden merkitykset ja hoidon pyrkimykset, kalvopohjat 20d ja 20e/ kouluttavan opas, ss. 62–63)

- päihderiippuvuus = kokemuksellinen kiintymys päihteisiin KALVO (liite 24.12) 12.00 Lounas

Koulutustilassa valmiina neljä nimettyä pöytää: henkinen, psykologinen, fyysinen ja sosiaalinen. Ihmisiä pyydetään asettumaan haluamansa tunnuksen alle (4 hlöä/pöytä).

13.00 Käyttö valintana /Outi

- luento - päihderiippuvuudesta… käyttäminen valinta… KALVO (liite 24.13) - asioita, joita yritetään saavuttaa päihteiden avulla KALVO (liite 24.14)

71

66

- hyviä kysymyksiä puheeksiottamisessa ja tukemisessa KALVO (liite 23.15) 13.30 Käytön kohtaaminen /Outi

- ryhmät henkinen/psykologinen/fyysinen/sosiaalinen (pöytien mukaisesti) pohtivat omalta kannaltaan

Minkälaisia voivat olla ne henkiset/psykologiset/fyysiset/sosiaaliset asiat, jotka astuessaan päihteiden- ja huumeidenkäytön tilalle mahdollistavat muutoksen? Listaa asioita rikkaasti fläpille. Ryhmätyöskentelyaika kahviin saakka. KALVO ja joka ryhmälle oma INSTRUKTIOMONISTE (käytön kohtaaminen,

liite 24.16, 4 sivua) 14.15 Kahvi 14.30 Ryhmätyön purku /Ari

- fläpit ryhmittäin - yhteenvetokeskustelu - työntekijän työvälineet, kohtaaminen ja rohkaiseminen

KALVO, MONISTE (kohtaaminen ja rohkaiseminen,

kalvopohja 22a/ kouluttavan opas, s. 68)

15.00 Yhteenveto päivästä /Ari

- yksin pieni miettimistehtävä: Mieti hetken aikaa itseksesi kaikkia niitä asioita, joita on käsitelty ja joiden kanssa on työskennelty. Poimi kokonaisuudesta kaksi asiaa, jotka ovat olleet sinulle tärkeitä, auttaneet sinua oivaltamaan jotakin tai vahvistaneet jotakin tietoon, asenteisiin tai taitoihin liittyvää valmiuttasi. Kirjaa nämä asiat muistiisi! KALVOLLA (liite 24.17)

15.15 Loppukeskustelu - saivatko ihmiset mitä halusivat? /Me Arviointi LOMAKE /Marja

- ennakkotehtävän mietinnän lomake myös Kurssin päättäminen

16.00 Kiitos! /Kaikki

72

67

(Kalvo 24.01) PERUSTIETOA PÄIHTEISTÄ JA PÄIHDEONGELMASTA -kurssi pv. kk. v, paikka, paikkakunta

OHJELMA pv.kk (I kurssipäivä) 10.00 Avaus

Esittäytyminen ja koulutuksen tavoitteet 11.15 Päihteiden- ja huumeidenkäytön motiivit 12.00 Lounas 13.00 Miten suhtautua käyttöön? 13.30 Käyttö ongelmana

Käytön vaikutukset, rakenteet ja tasot 14.15 Kahvi 14.30 Tarpeenmukainen tukeminen Päivän arviointi 16.00 Päivän päättäminen pv.kk (II kurssipäivä) 09.00 Aamuviritys 09.30 Päihderiippuvuuden olemuskokonaisuus 11.15 Huumeidenkäytön erityispiirteet ja riippuvuuden luonne 12.00 Lounas 13.00 Käyttö valintana 13.30 Käytön kohtaaminen 14.15 Kahvi 14.30 Teema jatkuu 15.00 Yhteenveto ja arviointi 16.00 Kurssin päättäminen

73

68

(Kalvo 24.02)

Esittäytyminen Palauta mieleesi ennakkotehtävä (2.) Mitkä asiat askarruttavat sinua päihteidenkäytön ja -käyttäjän kohtaamisessa omassa työssäsi? Mieti hetki, mikä sisältöön liittyvä toive (mahdollisimman konkreettinen) ennakkotehtävästä nousee näille kahdelle päivälle Jokainen vuorollaan: 1) esittele itsesi: kuka, mistä ja 2) mikä toive tälle kurssille?

74

69

(Kalvo 24.03)

Huumausaineen käytön motiivit Yksin:

Mieti pari minuuttia itseksesi, missä tilanteessa voisit itse kuvitella käyttäväsi jotakin huumausainetta?

Vierustoverin kanssa 2–3 min.:

Vaihda mielipiteitä vierustoverisi kanssa pari minuuttia.

Minkälaisia ajatuksia keskusteluissanne nousi?

75

70

(Kalvo 24.04)

Suhtautumistoiveet Yksin:

Mieti pari minuuttia itseksesi, minkälaista suhtautumista ja puuttumista/apua tuossa tilanteessa toivoisit?

Ryhmät:

Keskustelkaa ryhmässä 30 min. ja kirjatkaa kalvoille johtopäätöksenne siitä, millaista suhtautumista ja puuttumista/apua toivoisitte? Valmistautukaa raportoimaan kalvoja apuna käyttäen (noin 5 min./ryhmä)

76

71

(Kalvo 24.05)

MIKÄ SYNNYTTÄÄ KÄYTTÖÄ – MITÄ KÄYTTÖ

SYNNYTTÄÄ?

erilaiset olosuhteet ja asiat

vaikuttavat

erilaiset eri ihmisiin erilaista päihteet eri tavoin käyttöä

erilaisten päihteiden erilainen käyttö

vaikuttaa

eri tavoin eri ihmisiin

72

ja vaikuttaa

eri tavoin ympäristöön

77

(Kalvo 24.06)

PÄIHDEONGELMA EI JOHDU VAIN YKSILÖSTÄ, VAIN AINEISTA,

VAIN YMPÄRISTÖSTÄ KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN

yksilö

73

?

päihteet ympäristö

SIKSI TYÖNTEKIJÄN ON HYVÄ TIETÄÄ JOTAKIN YKSILÖSTÄ JOTAKIN PÄIHTEISTÄ

JOTAKIN YMPÄRISTÖSTÄ

EI VAIN TIETOA PALJON JA TARKASTI VAAN ARVIOITAVA

MITÄ TIEDOLLA TEEMME?

MIKÄ OLEELLISTA ASIAKASTILANTEESSA SUHTEESSA TAVOITTEESEEN?

78

(Kalvo 24.07) LÄÄKETIETEELLINEN KAVERIT KOKEILU ALAKULTTUURIT VAPAA-AIKA PAKKOKÄYTTÖ SATUNNAINEN ONGELMAKÄYTTÖ TAPA HARRASTUKSET TERVEYS SEKA- KÄYTTÖ TOIMEEN- TULO ALKOHOLI SUHTEET VANHEMPIIN LIUOTTIMET PIRISTEET LÄÄKKEET KANNABIS LSD OPIAATIT VÄHÄTTELY HYÖDYT ITSEÄÄN TOTEUTTAVAT HENKINEN JA IHMISSUHTEET HYVÄKSYNTÄ SELITYKSET PSYKOLOGINEN IDENTITEETTI FYYSINEN NÄKÖALATTOMUUS KASVATUS SOSIAALINEN HORJUVA MINÄKUVA MIELIHYVÄ TURVATTOMUUS LÄHEISYYS

TOIMINTAKYKYISYYS HALLINTA VALTA TERVEYS NAUTINTO ONGELMANRATKONTATAIDOT

YKSINÄISYYS VANHOJEN ARVOJEN KYSEENALAISTAMINEN HYÖTY TALOUDELLISET VAIKEUDET USKO KOULUTUKSEN PUUTE MORAALI ITSETUNTOISUUS

MONET ASIAT YHDESSÄ JA ERIKSEEN

VAIKUTTAVAT PÄIHTEIDENKÄYTÖN LAATUUN JA VAKAVUUTEEN,

JA PÄIHTEIDENKÄYTTÖ VAIKUTTAA MONIIN ASIOIHIN

79

74

(Kalvo 24.08)

Päihde- ja huumeongelmaan vaikuttamisen sisällöt

Ryhmäharjoitus: Keskustelkaa ryhmässä, mitkä asiat ovat tärkeitä, hyödyllisiä, merkittäviä eri vaiheissa olevien ihmisten tukemisessa? (30 min.) Kirjatkaa fläpille keskeiset johtopäätökset. Valmistautukaa raportoimaan fläppiä apuna käyttäen (noin 5 min./ryhmä)

80

75

(Kalvo 24.09)

Päihde- ja huumeriippuvuuden olemus Harjoitus: Yksin 15 min.:

Mieti ja määrittele (ruksaa ”Riippuvuuden olemuspuolten kartoitus” -lomakkeeseesi) ”Ihmisen ulottuvuustasot” -monistetta hyväksi käyttäen, mihin riippuvuuden tasoon kukin kuvaus viittaa?

Ryhmätyö 45 min.:

Keskustelkaa ja päättäkää ryhmässä, mihin riippuvuuden tasoon kukin kuvaus viittaa? Tehkää yhteinen kalvo. Purkukeskustelu 10.30 (10 min. paussi ennen purkua)

81

76

(Kalvo 24.10) Riippuvuuden olemuspuolten kartoitus Ruksaa seuraavat hoitoontulotilanteessa annetut kuvaukset riippuvuusluokkiin (henkinen, psykologinen, fyysinen ja sosiaalinen). Yksin työskentely 15 min. ja ryhmätyö 45 min. henk. psyk. fyys. sos. tekijät tekijät tekijät tekijät - olen ihan rikki, elämäntilanne tuntui toivottomalta

77

- armeijan jälkeen retkahtanut erilaisiin päihteisiin - haluan kasvaa ulos tästä tilanteesta - aloin miettiä, mitä mä oikein haluan ja oon - elimistö alkaa pragaamaan, välillä ihme sätkyjä - luulin, että päihteet ovat ratkaisu yksinäisyyteen - kunto petti, tuntuu että olen tosi pohjalla - oloni on toiveikas mutta sekava - pelkäsin kuolemaa - asunut kavereilla ja nyt muutaman viikon kadulla - ihmissuhteet käymistilassa - subutex, hasis ja mitä nyt kavereilta saa - retkahtanut, huono olo - työasiat rempallaan, poissaoloja - suhteet vanhempiin huonot - elämässä ei mitään sisältöä - haluan jossakin vaiheessa elättää itseni omalla työllä - häätöuhka, heikko kunto - en halunnut lapselleni narkkariäitiä - tiedän ettei tästä hyvä seuraa - epätoivoinen, kriisihoidon paikka - huumeidenkäyttö lähes päivittäistä - olen juonut 3 viikkoa ja tapellut puolison kanssa - masennus, tarvitsen rauhaa ympärilleni - käyttänyt satunnaisesti, pelkään että menee hallinnasta - psykoosi oli kova kokemus - aineiden käyttö on väärin - sekaisin ja vainoharhainen - krapula, 2 kk putki, retkahdin 7 kk:n raittiuden jälkeen - haluan päästä opiskelemaan

82

(Kalvo 24.11) Riippuvuuden olemuspuolten kartoitus – yhteenveto Seuraava Hietalinna-yhteisön asiakkaiden tulohaastattelujen kuvauksiin perustuva ”luokittelu” on viitteellinen, koska siihen on vaikuttanut runsas muukin informaatio asiakkaan tilanteesta:

henk. psyk. fyys. sos. tekijät tekijät tekijät tekijät

- olen ihan rikki, elämäntilanne tuntui toivottomalta x - armeijan jälkeen retkahtanut erilaisiin päihteisiin x - haluan kasvaa ulos tästä tilanteesta x - aloin miettiä mitä mä oikein haluan ja oon x - elimistö alkaa pragaamaan, välillä ihme sätkyjä x - luulin, että päihteet ovat ratkaisu yksinäisyyteen x - kunto petti, tuntuu että olen tosi pohjalla x - oloni on toiveikas mutta sekava x - pelkäsin kuolemaa x - asunut kavereilla ja nyt muutaman viikon kadulla x - ihmissuhteet käymistilassa x - subutex, hasis ja mitä nyt kavereilta saa x - retkahtanut, huono olo x - työasiat rempallaan, poissaoloja x - suhteet vanhempiin huonot x - elämässä ei mitään sisältöä x - haluan jossakin vaiheessa elättää itseni omalla työllä x - häätöuhka, heikko kunto x - en halunnut lapselleni narkkariäitiä x - tiedän ettei tästä hyvä seuraa x - epätoivoinen, kriisihoidon paikka x - huumeidenkäyttö lähes päivittäistä x - olen juonut 3 viikkoa ja tapellut puolison kanssa x - masennus, tarvitsen rauhaa ympärilleni x - käyttänyt satunnaisesti, pelkään että menee hallinnasta x - psykoosi oli kova kokemus x - aineiden käyttö on väärin x - sekaisin ja vainoharhainen x - krapula, 2 kk putki, retkahdin 7 kk:n raittiuden jälkeen x - haluan päästä opiskelemaan x

83

78

(Kalvo 24.12)

PÄIHDERIIPPUVUUS = KOKEMUKSELLISTA KIINTYMYSTÄ PÄIHTEISIIN RIIPPUVUUTTA AIHEUTTAVAT KIINTYMYKSEN LAJIT OVAT • HENKINEN KIINTYMINEN • PSYKOLOGINEN KIINTYMINEN • FYYSINEN KIINTYMINEN • SOSIAALINEN KIINTYMINEN RIIPPUVUUS AJATELLAAN USEIN "PSYKOFYYSISEKSI" ONGELMAKSI, MUTTA USEIMMITEN SE NÄYTTÄYTYY "HENKIS-SOSIAALISENA" ONGELMANA

84

79

(Kalvo 24.13)

PÄIHDERIIPPUVUUS ON PYRKIMYSTÄ OLOTILAAN, JOTA EI USKO SELVIN PÄIN SAAVUTTAVANSA SO. RIIPPUVUUTTA JOSTAKIN OLOTILASTA, EI JOSTAKIN AINEESTA MITÄ VÄHEMMÄN ON ODOTETTAVAA TAI MENETETTÄVÄÄ SITÄ HELPOMPAA ON VALITA PÄIHTEET PÄIHTEIDEN KÄYTTÄMINEN ON SIIS VALINTA, JOHON VAIKUTTAA KESKEISESTI SE MITÄ VOI MENETTÄÄ, SO. RISKIT

85

80

(Kalvo 24.14) ASIOITA, JOITA YRITETÄÄN SAAVUTTAA PÄIHTEIDEN AVULLA

• itsearvostus ja toisten hyväksyntä • läheisyys ja turvallisuus

• hallinnan tunne ja valta • jonkin arvokkaan aikaansaamisen tunne

• kivun ja muiden ikävien tuntemusten

poistaminen • mukavuuden ja muiden miellyttävien

tuntemusten kokeminen

86

81

(Kalvo 24.15)

HYVIÄ KYSYMYKSIÄ PUHEEKSIOTTAMISESSA JA ASIAKKAAN TUKEMISESSA

ei-käyttäjät käyttäjät ex-käyttäjät

82

MIKSI? MIKSI? MIKSI?

~ JOKU EI HALUA ~ JOKU EI KÄYTÄ ~ JOKU EI KÄYTÄ KOKEILLAKAAN? AINA? ENÄÄ?

~ JOKU EI ALOITA ~ JOKU HALUAA ~ JOKU HALUAA VAIKKA KATKAISTA? ALOITTAA KOKEILISIKIN? KONTROLLOIDA? UUDELLEEN? LOPETTAA?

~ JOKU HALUAA ~ JOKU ALOITTAA ~ JOKU ALOITTANUT JA OLLA RAITIS? RAITTIUDEN? PITÄNYT RAITTIUDEN?

KUKA VAIN VOI OLLA "JOKU" JA JOKAINEN TEKEE SEN

OMISTA SYISTÄÄN JA OMALLA TAVALLAAN

KIINNOSTAVAA ON • MIKÄ ARVO, MERKITYS, TARKOITUS JA AIKOMUS

HÄNELLÄ ON TEKEMISENSÄ TAKANA • MITÄ KYKYJÄ JA VOIMAVAROJA HÄNELLÄ ON • MITEN HÄN SEN TEKEE • MISSÄ, MILLOIN JA KEIDEN KANSSA HÄN SEN TEKEE • JA MISTÄ HÄN ALOITTAA

87

(Kalvo 24.16/1) Käytön kohtaaminen Ryhmätyö:

Minkälaisia voivat olla ne sosiaaliset asiat, jotka astuessaan päihteiden- ja huumeidenkäytön tilalle mahdollistavat muutoksen? Listaa asioita rikkaasti fläpille. Ryhmätyöskentelyaika kahvin (14.15–14.30) jälkeen 30 min. Purku alkaa siis klo 15.00.

88

83

(Kalvo 24.16/2)

Käytön kohtaaminen Ryhmätyö:

Minkälaisia voivat olla ne fyysiset asiat, jotka astuessaan päihteiden- ja huumeidenkäytön tilalle mahdollistavat muutoksen? Listaa asioita rikkaasti fläpille. Ryhmätyöskentelyaika kahvin (14.15–14.30) jälkeen 30 min. Purku alkaa siis klo 15.00.

89

84

(Kalvo 24.16/3)

Käytön kohtaaminen Ryhmätyö:

Minkälaisia voivat olla ne psykologiset asiat, jotka astuessaan päihteiden- ja huumeidenkäytön tilalle mahdollistavat muutoksen? Listaa asioita rikkaasti fläpille. Ryhmätyöskentelyaika kahvin (14.15–14.30) jälkeen 30 min. Purku alkaa siis klo 15.00.

90

85

(Kalvo 24.16/4)

Käytön kohtaaminen

Ryhmätyö: Minkälaisia voivat olla ne henkiset asiat, jotka astuessaan päihteiden- ja huumeidenkäytön tilalle mahdollistavat muutoksen? Listaa asioita rikkaasti fläpille. Ryhmätyöskentelyaika kahvin (14.15–14.30) jälkeen 30 min. Purku alkaa siis klo 15.00.

91

86

(Kalvo 24/17)

Päivän anti?

Mieti hetken aikaa itseksesi kaikkia niitä asioita, joita on käsitelty ja joiden kanssa työskennelty.

Poimi kokonaisuudesta kaksi asiaa, jotka ovat sinulle olleet tärkeitä, auttaneet sinua oivaltamaan jotakin tai vahvistaneet jotakin tietoon, asenteisiin tai taitoihin liittyvää valmiuttasi.

Kirjaa nämä asiat muistiisi!

92

87

Liite 22. Koulutussuunnittelun harjoitustyöt Kuurojen päihdepalveluiden työntekijöiden ammatillinen erityiskoulutus 2003–2004 Ennakkotehtävä koulutettaville (joulukuu 2003) 1. Tutustu Perustietoa päihteistä ja päihdeongelmasta – kouluttavan oppaaseen. 2. Suunnittele oppaan pohjalta määrittelemällesi kuurojen palveluiden työntekijöiden

kohderyhmälle yhden päivän koulutus päihteistä ja päihdeongelmasta hyödyntäen Kouluttavan opasta ja sen liitteitä, joista suunnittelun tukena erityisesti Kouluttamisen suunnittelu ja kouluttaminen (liite 1) sekä Kouluttamisen menetelmät (liite 2). Suunnittele määrittelemällä: - kohderyhmä, joka voi koostua "noviiseista" tai "asiaa tuntevista" tai molemmista - ryhmän koko, joka voi olla 12–24 henkilöä - mitkä teemat voisivat nousta kohderyhmän tarpeista (käytä mind mappia tai muuta

hahmotustapaa) - määrittele, mikä on kunkin teeman opetuksellinen vaikuttamistavoite (ks. Kouluttamisen

menetelmät) - em. pohjalta, mikä on kunkin teeman opetuksellinen toteutus (menetelmäehdotuksia:

Kouluttamisen suunnittelu ja kouluttaminen, liite 1, ja Kouluttamisen menetelmät, liite 2). - muotoile opetuksen toteutus verraten sitä ehdotuksiin sekä omiin kokemuksiisi sekä

määrittelemäsi ryhmän tarpeisiin (tämä on ennen kaikkea tärkeää, koska näin lopullinen opas voi saada sinun asiantuntemuksesi kautta konkreettisuutta)

3. Tuo suunnitelmasi kirjallisena päätösseminaariin Korpilammelle 13.–15.1.2004. Jatkotyöskentely Korpilammella Koulutuspäivä päihteistä ja päihdeongelmasta Opetussuunnitelman valmistaminen (aikaa noin 1 tunti) Suunnitelkaa fläpeille: • Määritelkää koulutuspäivällenne kohderyhmä ennakkotehtävän mukaisesti (KENELLE?) • Määritelkää koulutuspäivällenne otsikko (MITÄ?) • Määritelkää aihekokonaisuudet ja opetusjaksot (MIKÄ ON OPITTAVA AIHEKOKONAISUUS

JA MISTÄ ALATEEMOISTA SE KOOSTUU?) Opetussuunnitelman valmistaminen II (purkaminen seuraavana aamuna) • Määritelkää opetusjaksoille vaikutustavoitteen (tiedollinen/asenteellinen/taidollinen

vaikuttaminen) mukaiset opetusmenetelmät – TÄSMÄLLISESTI, MITEN KOULUTUS TOTEUTETAAN?

• Määritelkää rytmitys ja toteutusaika (esim. 20 luento, 30 min. demo ja 10 min. opetuskeskustelu)

• Kirjatkaa aihekokonaisuus, jaksotus, menetelmät ja toteutusaika fläpiltä kalvoille • Valmistautukaa ryhmänä esittelemään 1) suunnitelmanne kokonaisuus (noin 5–10 min.) 2) demonstraatio yhdestä koulutusmenetelmästä käyttäen koulutusryhmää kohderyhmänä

ja käyttäen havainnollistamiseen tarvittavaa ”rekvisiittaa” (noin 10 min.). Oheisten harjoitussuunnitelmien otsikot viittaavat oppaan ko. teemoihin ja aineistoihin. Harjoituksen II-vaiheen mukaisesti demonstraatioihin ryhmien valmistamat uudet ideoiden tehtävienannot on kirjoitettu ohjeisiin.

93

88

TUKIHENKILÖ PÄIHDETYÖSSÄ (Työryhmä: Susanna Helminen, Tuija Mustonen, Esa Laine-Seitola) Kohderyhmä: Tukihenkilöinä toimivat ja tukihenkilöiksi haluaville viittomakielisille (15 kuuroa ja 4–5 kuulevaa työntekijää (?). Aihe: Päihdetieto ja päihteiden väärinkäyttäjän kohtaaminen. Tavoite: Lisätä tietoa ja ymmärrystä päihteidenkäytön syistä sekä kehittää

valmiuksia päihdeongelmaisen ihmisen kohtaamiseen ja tukemiseen kuurojen yhteisössä ja vähentää päihteitä käyttävien syrjäytymistä yhteisöstä.

89

Nähdä ihminen – ei vain ongelmaa. Tarttua toivon kipinään onnistumisen hetkiin.

Hyväksyä ihminen oven raossa paikkaansa hakeva.

Tieto Suhtautuminen

Päihteiden Reilu Rohkaiseminen käyttö Kohtaaminen

Taito Etiikka Voimavara-

Taito keskeisyys

94

TUKIHENKILÖ PÄIHDETYÖSSÄ Ohjelma: 09.00-09.30 Avaus

- tervetuloa - kuva - tutustumisleikki pariharjoituksena - päivän ohjelma

09.30-10.15 Päihteidenkäyttö - alustus, kalvot - keskustelu

10.15-10.45 Samaistumisharjoitus päihteidenkäyttäjään - jos itse käyttäisit…. (Tauko)

11.00-11.30 Reilu kohtaaminen

- eettiset ohjeet Voimavarakeskeinen harjoitus - ryhmätehtävä - varataan liikkumatila, paperiarkkeja ja tusseja - jakaannutaan 2 ryhmään - annetaan molemmilla ryhmille sama tehtävä: 1) asettukaa

huoneen toiseen päähän, 2) kuvitelkaa, että olette haaksirikkoutuneita, 3) tehtävänne on pelastua omilla voimavaroillanne rantaan (toinen seinä), 4) miettikää ominaisuuksianne ja muotoilkaa ne voimavaroiksi, joilla voitte pelastua, kirjatkaa yksi voimavara kerrallaan arkille, asettakaa arkki lattialle ja astukaa yksi askel kohti rantaa, sitten seuraava jne., kunnes olette rannassa ja takananne on ”voimavarapolku” - purku: keskustellaan ”mitä opimme tästä tukihenkilöinä?”

Sinä-Minä -viestit -harjoitus - aktiiviset kielimallit - keskustelu

12.00-13.00 Lounas 13.00-16.00 (Nallekuva)

Puheeksiottaminen ja motivoiva keskustelu - harjoitus Asiakkaan kohtaaminen ja rohkaiseminen - kalvo

95

90

PERUSTIETOA PÄIHTEISTÄ JA PÄIHDEONGELMASTA (Työryhmä: Anne Belghiti, Päivi Korhonen, Marianne Niemi) Kohderyhmä: Kuurojen työntekijät. Tavoite: Tiedollisten ja asenteellisten valmiuksia lisääminen. Ohjelma: 09.00-11.00 Avaus (15 min.)

- päivän ohjelma Kuurojen nuorten huumeinfo -video (10 min.) - purkukeskustelu 3–4 hengen ryhmissä (20 min.) (Paussi) Päihteet - luento aineista ja niiden vaikutuksista (45 min.) Milloin itse käyttäisin päihteitä - pohdi yksin (5 min.) - keskustelkaa ryhmässä (15 min.) (Lounas)

12.00 Ihmisen ulottuvuustasot (25 min.)

(henkinen, psykologinen, fyysinen, sosiaalinen) - luento Mitä riippuvuuden tasot tarkoittavat yksittäisen kuuron kohdalla? - ryhmätehtävä (4)(30 min.) kirjataan fläpille (Paussi) - ryhmätehtävän purku ryhmittäin (45 min.)

Riippuvuuden merkitykset ja kohtaamisen/hoidon pyrkimykset

- havainnollistettu luento (30 min.) (Kahvi)

14.45-16.00 Visio kuurojen päihdehoidosta - ryhmätyöt (4)(30 min.) kirjataan fläpeille

- purku fläpeiltä (30 min.) Yhteenveto - sloganeja:

"Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera." (Raamattu) "Kypsyttäköön aika uuden ystävyyden kuin viini." (Pyhä Columbus 600 e.Kr.) "Ei rakkautta ilman viiniä." (Euripides 410 e.Kr.) "Jos ryhdyt koettelemaan voimiasi viinin kanssa, kohtaat hirvittävän vastustajan." (Euripides 410 e.Kr.) "Viini palauttaa uupuneen voimat." (Homeros 700 e.Kr.) "Kolme lasillista viiniä saa kaiken oikealle tolalle." (Kiinalainen sananlasku)

Päivän päättäminen

96

91

PÄIHDEAAKKOSET Koulutuspäivä Kuurojen palvelusäätiön ohjaajille (Työryhmä: Marketta Lahtela, Paula Piilola ja Kimmo Uschanoff) Kohderyhmä: Kuurojen palvelusäätiön ohjaajat Tavoite: Tiedollinen ja asenteellinen valmennus Teemat: Päihteet Alkoholi- ja päihdelaki Päihdekulttuuri Kuurojen (päihde)kulttuuri Ohjelma: 10.00-10.15 Avaus

Rentoutus Tavoitteet

10.15-11.00 Päihteet - pikku luento - keskustelu teemasta ja oheismateriaalin jako

11.00-11.45 Päihdelait - avaaminen kalvoilta - keskustelu - kertaus

11.45-12.30 Ruokatauko 12.30-14.00 Päihdekulttuuri

- tehtävät (10 min.) - ryhmätyöt (40 min.) - purku (40 min.) ”vapaat kädet” (Paussi)

14.15-15.00 Kuurojen (päihde)kulttuuri

- tehtäväjako (10 min.) - ryhmätyöt (40 min.) - ryhmätöiden esittely (15 min.)

15.00-16.00 Kertaus (tarinana rentoutuksessa?) sekä toiveet jatkossa ja ”fiiliskierros” (kahvin kera)

97

92

PÄIHDEONGELMAISEN KOHTAAMINEN ASIAKASTYÖSSÄ (Työryhmä: Marita Björn, Sisko Hiltunen, Anita Mustasaari, Ritva Sandelin) Kohderyhmä: Kuurojen palveluiden työyhteisö, 14–20 henkilöä. Tavoite: Tiedollisten, asenteellisten ja taidollisten valmiuksien lisääminen. Ennakkotehtävänä: Samaistuminen päihdeongelmaisen rooliin.

Ohjelma: 09.00-10.30 Avaus

- virittäytymisharjoitus Miksi päihteitä käytetään - ennakkotehtävän purku ryhmissä

- ryhmäjako ennakkotehtävässä olleen numeron mukaan - ryhmässä mietitään päihdeongelman syitä/taustoja - kirjataan fläpille henkisiä, psykologisia, fyysisiä ja

sosiaalisia syitä - yhteenvetokalvo (24/15) (Tauko)

10.45-12.00 Päihdeongelman ja -riippuvuuden olemus - ihmisen ulottuvuustasot (liite 20a, opas s. 50) - riippuvuuden merkitykset ja hoidon pyrkimykset (liite 20d, opas

s. 53, vas. puoli) - ryhmätyö käytön kohtaamisesta (24/16) (Lounas)

13.00-14.30 Miten kohdata päihdeongelmainen ja -riippuvainen ammatillisesti? Muutosvaihemalli

- havainnollistettu luento - kalvo, monisteet

Ryhmätyön (24/16) purku (ks. ennen lounasta) Puheeksiotto/Hoidon pyrkimykset (liite 20d, opas s. 53, oik. puoli) (Kahvipaussi)

15.00-16.00 Arvostava haastattelu - pariharjoitus ”asiakkaan kohtaaminen”:

- arvostava, motivoiva haastattelu - pyydä asiakasta kuvailemaan elämäntilanne/pulma, jossa

hän on toiminut mielestään hyvin?, mitä voimavaroja se on vaatinut?

- poimi avainsanoja, heijasta (empatia, palaute, ”olenko ymmärtänyt oikein?”)

- kasvata tietoa/tietoisuutta (ongelman määrittely, huolen ilmaisu, muutosaie, optimismi)

- objektiivisen arvostuksen ja empatian osoittaminen (ei kritiikkiä)

- vedä yhteen, korosta asiakkaan omia vahvuuksia (onnistumiset, aitous, tuki, vastuut)

/vaihtoehtoinen: Demonstrointi (ks. ennakkotehtävä) - kolmioharjoitus (asiakas, työntekijä, tarkkailija) Yhteenveto - rohkaiseminen

16.00 Päivän päätös

98

93

PÄIHDEKOULUTUSPÄIVÄ PIETARISSA (Työryhmä: Seppo Mertanen, Reijo Partanen ja Pirjo Kuoppamäki) Kohderyhmä: Pietarin kuurojen yhdistyksen aktiivit, tukihenkilöt ja viranomaiset Tavoite: Asenne-, tieto- ja taitotason valmiuksien lisääminen Teemat: Varhainen puuttuminen päihdeongelmaan Asiakkaan kohtaaminen ja motivointi Ohjelma:

(Virittävä kuva piirtoheittimellä) 10.00-10.30 Päivän avaus

Tutustuminen - osallistujien esittely ja odotukset

Missä tilanteessa itse käyttäisit huumeita? - 1) yksin, 2) pariharjoitus, 3) keskustelu ja purku

10.30-12.00 Varhainen puuttuminen - näkökulmat: nuoriso, perhe, koulu - luento ja keskustelu

12.00-13.00 Lounas 13.00-14.30 Asiakkaan kohtaaminen

- motivoiva haastattelu – harjoitus ja keskustelu Motivointi (jos aika sallii) - harjoitus

14.30-15.00 Kahvi 15.00-16.00 Pietarilaisen kohderyhmän näkemykset

- keskustelu Koulutuspäivän päättäminen

99

94

Liite 23. Huumausaineet vaikutuksineen Huumausaineita ovat huumeet (mm. hasis, amfetamiini ja heroiini), monet jännitystä lieventävät lääkkeet, uni- ja psyykenlääkkeet sekä eräät lääkkeet, joita saa reseptillä tai ilman reseptiä ja joilla etenkin ylisuurina annoksina on huumaava vaikutus. Lääkkeiden väärinkäyttö on kyseessä silloin, kun lääkkeitä käytetään ohjeiden vastaisesti ja/tai ilman lääkärin määräystä (toisten henkilöiden reseptilääkkeet) ja valvontaa (katukauppa). Sosiaalinen, henkinen ja fyysinen riippuvuus kasvaa eri aineilla eri tavalla. Toisilla fyysinen riippuvuus kehittyy muutaman käyttökerran jälkeen. Osa aineista antaa sellaisen hyvänolontunteen, ettei arkipäivä enää maistu ilman boosteria. On kehittynyt henkinen side aineen antamaan ilmapiiriin ja maailmaan. Huumekokeilut keskittyvät runsaasti polttaville ja runsaasti alkoholia käyttäville. KANNABIS Kannabikseen liitetään usein käsitteitä, kuten vapaus, itsensä löytäminen, itsensä toteuttaminen, uusien sisäisten maailmojen löytäminen. Sitä tarjotaan ihmelääkkeen tavoin lääkkeeksi lähes vaivaan kuin vaivaan. Valitettavasti se on vain yksi huume monien joukossa. Visiot ja uudet sfäärit ovat vain kemiallisen aineen aiheuttamia harhakuvia käyttäjän aivoissa. Todellisuus näyttää muuttuvan tarua ihmeellisemmäksi. MARIJUANA Itsekäärityissä sätkissä tai filtterittömissä savukkeissa poltettava ruskehtava tai vihertävä marijuana muistuttaa ulkonäöltään oreganoa tai rouhittua ruohoa. HASIS Yleensä piipussa tai sätkässä tupakkaan sekoitettu hasis on kiinteää massaa tai muruja, joiden väri vaihtelee vaaleasta harmahtavasta ruskeaan tai miltei mustaan. Hasista voidaan nauttia myös suun kautta, jolloin vaikutukset alkavat myöhemmin kuin poltettaessa. On olemassa myös jonkinasteinen yliannostusvaara. HASISÖLJY Kannabiskasvista puristettu öljy, jonka THC-pitoisuus on korkea. Käytetään esim. kostuttamalla savuke hasisöljyllä VAIKUTUKSET Kannabiksen käyttäjillä haittavaikutukset esiintyvät erityisesti säännöllisen käytön yhteydessä. On havaittu myös kertakäytön aiheuttamia muutoksia. Vaikutukset ovat yksilöllisiä: toinen saa "pilven", toinen saa psykoottisen reaktion, joillakin unenomainen hyvänolontunne, puheliaisuus ja hilpeys tai omiin oloihin vetäytyminen, toisilla ahdistuminen ja epämiellyttävä kokemus. Joidenkin mielialaan aineella ei näytä olevan aluksi suurempaa vaikutusta. Yleisiä vaikutuksia ovat kuitenkin häiriöt ajan, paikan, etäisyyksien ja nopeuden tajussa. Vaarana ovat silloin erilaiset onnettomuudet esim. liikenteessä Kannabiksen vaikuttavien aineiden, kannabinoidien, kertyessä aivosoluihin aivojen normaali toimintakyky häiriytyy kognitiivisella alueella, erityisesti muisti häiriytyy. Keskittymis- ja oppimisvaikeudet lisääntyvät. Koordinaatio-, ajantaju-, ja tilannearviokyvyn heikkeneminen on tyypillistä kannabiksen käyttäjälle. THC:n puoliintumisaika on noin kahdeksan (8) päivää. Kannabinoidit poistuvat yksittäiskäytön jälkeen kehosta jopa viikkojen kuluttua. Säännöllisen käytön ja suurkulutuksen yhteydessä kehoon varastoituu näin THC-kertymiä, jotka voivat aiheuttaa päihdetiloja ilman uutta käyttökertaa vapautuessaan elimistöön.

100

95

Säännöllinen kannabiksen käyttö muuttaa nuoren persoonallisuutta. Pahimmillaan nuori passivoituu, muuttuu haluttomaksi eikä aiemmin tärkeä tunnu enää kiinnostavalta. Erityisesti herkillä nuorilla kannabiksen käyttö voi laukaista pitkäaikaisia harha-aistimuksia, jopa sekavuustiloja ja yleisesti mielenterveysongelmia. Kannabiksen tapakäyttäjälle kehittyy aineriippuvuus ja vaihtelevia vieroitusoireita, kuten rauhattomuus, ärsyyntyneisyys, levottomat unet ja painajaiset, pimeän pelko, hikoilu ja lievä lämpöily, vatsan toiminnan häiriöt ja ruokahaluttomuus. Oireet poistuvat kannabispäihdetilassa. AMFETAMIINI Kemiallisia valmisteita, fenyylijohdoksia, jotka esiintyvät vaaleina, epäpuhtauksien vuoksi erisävyisinä jauheina, tabletteina, kapseleina ja liuoksina. Amfetamiinia käytetään suun kautta, nuuskaamalla tai suonensisäisesti. VAIKUTUKSET Erityisesti suonensisäisesti käytettynä toleranssi kasvaa nopeasti ja kerta-annosten määrät nousevat jo muutaman olotilan tunneiksi aineen oton jälkeen. Näinä tunteina verenpaine on koholla, pulssi on tavallista korkeampi, silmäterät laajentuneet. Vaikutelma on hikinen, kiihtynyt, sanavalmis ja itsetietoinen. Puhe on uhmakkaan vaativaa. Väsymys ja näläntunne häipyvät. Suu kuivuu ja virtsarakon tyhjennys vaikeutuu. Amfetamiini poistuu elimistöstä noin viikossa. Vieroitusoireiden alussa ylirasittuneen elimistön levontarve lisääntyy ja käyttäjä nukkuu. Herättyään hän kokee itsetuntonsa heikentyneen, on epävarmempi, hermostuneempi ja allapäin. Pitempiaikaisen käytön vieroitusoireena on vainoharhaisuutta. Toimintoihin voi tulla jakomielisiä piirteitä, pakkoliikkeitä, aggressiivisuutta, epätoivoa, laihtumista ja unettomuutta ECSTASY Ecstasya (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini; MDMA, XCT, jne.) voidaan kutsua hallusinogeeniseksi amfetamiiniksi, jota taas tiettävästi valmistettiin ensimmäisen kerran 1914 "laihdutuslääkkeeksi". Ecstasy on valkoista jauhetta, josta voidaan puristaa pillereitä, valmistaa kapseleita ja annostella pulverina. Ecstasy-eristä on löydetty usein mm. LSD:tä, kofeiinia, amfetamiinia ja jopa myrkkyä, strykniiniä (Eurad Information Sheet July 1995). Ecstasy liittyy erityisesti rave- ja teknokulttuuriin. Tyypillisiä käyttöpaikkoja ovat discot ja rave-partyt. VAIKUTUKSET Ecstasyn vaikutus riippuu aineen määrästä ja laadusta sekä kestää yleensä 3–5 tuntia. Vaikutuksia, varsinkin psyykkisiä, on varmuudella vaikea ennustaa. Aineesta haetaan erilaisia tunnetiloja ja kokemuksia: voiman ja hyvänolon tunnetta, musiikin ja valojen aikaansaamaa korostunutta tunne-elämystä, seksuaalista mielihyvää sekä uskonnollisia kokemuksia Ecstasy aiheuttaa vahvojen hyvänolokeskukseen liittyvien vaikutuksiensa vuoksi psyykkistä riippuvuutta. Käyttäjästä normaali elämä tuntuu tylsältä ja tunneköyhältä. Ilman ainetta käyttäjä voi tuntea tyhjyyden tunnetta, aggressiivisuutta, hermostuneisuutta jne. Fyysisistä vaikutuksista mainittakoon kehon lämmönsäätelyjärjestelmän toimintahäiriöt. Ecstasy nostaa ruumiin lämpötilaa. Hikoilun myötä nestehukan vaara on ecstasya käyttävillä suuri. Sympaattinen hermosto kiihottuu, jolloin keho käy ylikierroksilla. Pulssi kiihtyy. Lihaskramppeja voi esiintyä kasvojen alueella. Ecstasy aiheuttaa myös maksavaurioita.

101

96

LSD LSD on voimakkain tunnettu aistiharhoja aiheuttava aine. Sitä valmistetaan kemiallisesti ja se on puhtaana väritön neste. Se esiintyy pieniruutuisiin papereihin imeytettynä, erivärisinä tabletteina tai sytyttimien kiviä muistuttavina paloina. LSD:tä käytetään suun kautta. VAIKUTUKSET Vaikutus alkaa 10–60 minuutin kuluessa ja kestää 8–12 tuntia. Aineen aiheuttamat harhat ovat voimakkaita. LSD:n käyttö voi johtaa mielenhäiriöitä muistuttavaan tilaan. Psyykkisiä vaikutuksia ilmenee ajan, paikan ja etäisyyksien arvioinnin vaikeutena. Käyttäjälle ovat tyypillisiä epätodelliset mielikuvat ja minä-käsitteen häiriöt, näkö- ja kuuloharhat sekä monenlaiset fyysiset kiihtymysreaktiot, muutokset ajan, paikan ja etäisyyden arviointikyvyssä, tunne minän jakautumisesta, halvauskohtaukset, itsetunnon kohoaminen, hilpeys ja masentuneisuus vuorotellen, paniikki ja ns. "pahat matkat". Jälkihaittoja ovat itsestään uusiutuvat mielenhäiriöt, pysyvä mielisairausriski, itsemurhat ja krooninen pelokkuus, masennus tai vainoharhaisuus. Vahvat elämykset ja harhat aiheuttavat voimakasta psyykkistä riippuvuutta. Elämä ilman ainetta tuntuu tyhjältä ja tunneköyhältä KOKAIINI Kokaiini on kokapensaasta huumelaboratorioissa kemiallisesti uutettua huumetta. Etelä-Amerikassa huumekartellit pakottavat maanviljelijät kasvattamaan kokapensaita hyötykasvien sijaan. Vastustelijat eliminoidaan tehokkaasti. Kokapensaan lehdet Etelä-Amerikassa kokapensaan lehtiä pureskellaan ja näin haetaan piristävää vaikutusta. Pureskelu tuhoaa tehokkaasti hampaita ja ikeniä. KOKAIINIHYDROKLORIDI Valkoista jauhetta, jota käytetään nuuskaamalla. POLTETTAVA KOKAIINI ELI CRACK JA FREE-BASE Kokaiinijauheesta kemiallisesti emäksiseksi muutettua kokaiinia. Crack esiintyy kovina kellertävinä tai vaaleanruskeina pieninä rakeina. KOKAIINITAHNA ELI KOKABASE Välivaiheen uutos kokalehdistä. VAIKUTUKSET Vaikutukset muistuttavat amfetamiinin vaikutuksia mutta ovat lyhytkestoisempia. Nuuskaamisen, polton ja ruiskeen oton jälkeen käyttäjä kokee voimakkaan hyvänolon ja kiihtyneisyyden tunteen. Pulssi ja hengitys nopeutuvat, silmäterät laajenevat ja hän tuntee olonsa itsevarmaksi, voimakkaaksi ja hilpeäksi. Nälän ja väsymyksen tunne häipyvät. Kokaiininuuskauksen vaikutus kestää 20–45 minuuttia, jota seuraavat rauhattomuus, ärtyisyys ja alakuloisuus. Muutaman vuorokauden käytön jälkeen elimistön uupumisen tai aineen loppumisen vuoksi käyttäjä "romahtaa" voimakkaisiin vieroitusoireisiin muuttuen sekä väsyneeksi että unettomaksi. Hän on myös masentunut, hermostunut, vainoharhainen, ruokahaluton, pahoinvoiva ja kylmettynyt, joskus itsemurhaa hautova tai psykoottinen. Poltetun kokaiinin vaikutus alkaa 15–30 sekunnissa. Vaikutus kestää 6–11 minuuttia, jonka jälkeen uusi annos on saatava nopeammin, jotta vieroitusoireet vältetään. Kokaiinia ei juurikaan esiinny Suomessa.

102

97

OPIAATIT • Oopium • Morfiini • Heroiini OOPIUM Polttamalla nautittava varsinkin Kaukoidässä käytetty voimakkaan riippuvuuden aiheuttava huume. Saadaan oopium-unikon siemenkodasta. MORFIINI Unikon siemenkodasta erittyvästä raakaoopiumista valmistetaan uuttamalla morfiinia. Käytetään voimakkaana kipulääkkeenä esim. syöpätapauksissa. Sodan jälkeen useat haavoittuneet sotilaat jäivät kiinni morfiiniin Suomessa. HEROIINI Morfiinista kemiallisesti valmistettu aine, useimmiten ruskeata tai valkoista jauhetta. Aiemmin heroiinia ja morfiinia käytettiin lähes yksinomaan suonensisäisesti, mutta viime aikoina Suomen markkinoilla esiintynyt heroiini on ollut myös poltettavaa. Poltettavan heroiinin yleistyminen on madaltanut käyttökynnystä, ja poltettuun heroiiniin jää kiinni siinä kuin suonensisäisesti käytettyynkin. VAIKUTUKSET Opiaatit saavat aikaan voimakkaan hyvänolontunteen, jonka seurauksena jännitystilat ja ahdistuneisuus laukeavat. Seksuaaliset tarpeet ja ruokahalu katoavat. Käyttäjä vajoaa eräänlaiseen horrokseen tai sisäiseen maailmaan, liikkeet ja refleksit hidastuvat, puhe muuttuu sammaltavaksi ja pupillit supistuvat. Opiaatit poistuvat elimistöstä päivissä. Oopiumiin ja morfiiniin syntyy riippuvuus nopeammin kuin muihin huumausaineisiin. Myös sietokyky kasvaa nopeasti ja käyttäjä joutuu ottamaan yhä suurempia annoksia huumaavan vaikutuksen saamiseksi. Näin yliannostuksen ja sen myötä kuoleman vaara kasvaa. Opiaattien aiheuttamat vieroitusoireet alkavat muutaman tunnin kuluessa aineen vaikutuksen loputtua. Oireet ilmenevät lähinnä psyykkisenä levottomuutena mutta kehittyvät melko nopeasti selvästi fyysisiksi ja parin vuorokauden kuluessa pahimmillaan sietämättömiksi kiputiloiksi, kouristuksiksi, ripuliksi ja jopa tajuttomuuskohtauksiksi. LÄÄKKEET

Lääkeaineet voidaan jakaa esim. • psykoosilääkkeet • neuroosilääkkeet • unilääkkeet • depressiolääkkeet • särky- ja kipulääkkeet Lääkkeiden väärinkäyttöä on • lääkkeiden liikakäyttö: niitä käytetään liian pitkään tai liian suurina annoksina tai vastoin

ohjeita huumaavaan tarkoitukseen. • eri päihteiden sekakäyttö • lääketottumus: lääkkeitä nautitaan vaikka sairaus on jo parantunut . Tavallisimpia väärinkäytettyjä lääkkeitä ovat nuorisoryhmissä uni- ja rauhoittavat lääkeaineet. Ne korostavat alkoholin ja muiden päihteiden vaikutusta ja lievittävät alkoholin ja muiden päihteiden vieroitusoireita. Suurimman ongelman muodostavat bentsodiatsepiiniryhmän lääkkeet. Näitä lääkkeitä käytetään yleisesti mm. ahdistusta lievittävinä rauhoittavina ja nukahtamislääkkeinä.

103

98

Lääkeriippuvuuden kehittyminen osaksi päihderiippuvuutta vaikeuttaa olennaisesti päihdeongelmaisen nuoren kykyä pärjätä elämässä. Lääkkeiden väärinkäytöllä on monia aineista riippuvia seuraamuksia: • lamaantumisen vaara yliannostuksessa • unihäiriöitä • väsymystä, ahdistuneisuutta, levottomuutta ja apaattisuutta • käytöshäiriöitä Lääkekuolemia tapahtuu vuosittain noin 500, joiden lisäksi vielä tapahtuu useita alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamia kuolemia. Doping Doping on eräs lääkkeiden väärinkäytön muoto. Dopingiksi luetaan erilaisia aineita: • piristeet - parannetaan suorituskykyä • huumaavat kipulääkkeet - nostetaan kipukynnystä • anaboliset aineet - esim. steroidit ja kasvuhormonit • beeta 2-agonistit • nesteenpoistolääkkeet • erityisrajoitetut aineet - esim. kannabis ja alkoholi • näytteiden manipulointiin liittyvät aineet ja menetelmät Dopingin käytöllä on selvät ja kiistattomat terveyshaitat. Esim. hormonien käyttöä harrastetaan esim. eri voimailulajeissa ja kehonrakennuksen yhteydessä. Yli 30 %:lla käyttäjistä esiintyy aineista johtuvia aggressioita, vihamielisyyttä ja ärtyneisyyttä. Hormonien aiheuttamat lihasrappeutumat tulevat esiin vasta kilpailu-uran päätyttyä. Hormonien käyttö aiheuttaa persoonallisuusmuutoksia vastakkaisten sukupuoliominaisuuksien esiintymisen vuoksi. Lähde: www.antidrugnet.org

104

99