SAMPSA

MAATALOUSYLIOPPILAIDEN JULKAISU 4/2018

2 4/2018 Sampsa

Julkaisija Maatalousylioppilaiden yhdistys Sampsa ry Talonpojantie 13/pk, 00790 Helsinki Puh. 044-355 6696 Paino Forssan Print Painos 600kpl ISSN 0798-8355 Tilaukset Maksamalla kannattajajäsenmaksu 17€/vuosi ja ilmoittamalla osoitetiedot toimitussihteerille Palaute Pyydetään osoittamaan päätoimittajalle Kirjoitukset Lehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia sitoumuksetta, kirjoittajan luvalla ja päätoimittajan vastuulla Tämä lehti on saanut HYY:n lehtitukea.

Päätoimittaja Mia Sahra (mia.k.viinikka@helsinki.fi) Toimitussihteeri Eeva Linnainmaa (eeva.linnainmaa@helsinki.fi) Toimituskunta Eeva Linnainmaa Emmi-Leena Viitanen Janne Laajalahti Paula Rissanen Siiri Jumppanen Silja Alamikkotervo Taru Luomajärvi Terhi Litmanen Ilmoitusmyynti Kalle Murto (kalle.murto@helsinki.fi) Taitto Silja Alamikkotervo Kannen kuva Eeva Linnainmaa Takakannen kuva Silja Alamikkotervo

SAMPSA 110. vuosikerta

4/2018 Sampsa 3

SISÄLLYS 4/2018

3 Pääkirjoitus

4 Puheenjohtajalta

5 Kolumni: Opiskelua vai opiskelijaelämää

6 Luopumistuen viimeinenkin jatkoaika päättyy

8 Maataloutta Montanassa

11 Nauta on koiraakin nopeampi oppimaan

12 Sampsan VUOSIJUHLAT

13 Stipendit ja matka-apurahat 2018

14 Yleiskokous Yaran toimistolla

14 Arkistojen kätköistä

16 Excursio Keski-Eurooppaan

18 Menneet tapahtumat

E läkeläiset — tuo kasvava ja kukoistava ikäryhmä keskuudessamme. He ovat niitä kiireisiä ja aktiivi-sesti harrastavia vapaita ihmisiä, joiden menemisiä

ei rajoita kuin suppenevat pankkitiskien aukioloajat ja lääkärit, jotka eivät enää puolla uutta ajokorttia. Kaukai-nen ikäpolvi nuorille, jotka nurisevat hupenevista eläke-rahastoista. Maatalousalalla nuorison on syytä rakastaa eläke-läisiä. Mistä me reppanat saamme maatiloja pyöritettä-väksi, jos ei eläköityviltä vanhemmiltamme? Eläköityvä ihminen ei nykypäivänä ole vanha. Vielä 60-luvulla 50 vuotta täyttänyt oli ikäloppu. Nykyään vielä yhdeksän-kymppinen liikkuu aktiivisesti harrastuksiinsa omalla au-tolla ja kuljettaa naapurin mummut samalla kyydillä kauppaan. Sanoisinkin, ettei luopumistuen loppuminen ja elä-keiän jatkuva nostaminen ole ongelma meidän yhä ter-veemmälle ja virkeämmälle ikääntyvälle väestölle. Sen sijaan nuoret yrittäjät joutuvat vuosi vuodelta odotta-maan kauemmin sukupolvenvaihdosta. 7 vuodessa ehtii tapahtumaan paljon nuoren parin elämässä. On asetuttu melko pysyvästi asumaan, hakeuduttu palkkatöihin, pe-rustettu kasvimaa ja mahdollisesti pyöräytetty perunan-mukuloiden lisäksi liuta omia. Arki on asettunut uomiinsa. Kuinka suuri motivaatio enää on palata kotitilalle ja ottaa tilanpitoa vastuulleen remontteineen, laajennuksineen, kehittämisineen? Aloittaa kaikki alusta? Tavallaan huoli on turhaa tänä päivänä. Moni tila työllistää ja elättää yhtymänä tai yhtiönä monta perhe-kuntaa, olivat ne eri sukupolvea tai eivät. Nuorelle parille ei jää tyhjäkäyntiaikaa, kun tilanpitoon voi päästä mu-kaan jo ennen maatalouskoulusta valmistumista. Siinä on vielä vuosikymmen aikaa miettiä, miten tilan työt saa-daan tehtyä, kun vanha pari oikeasti jää eläkkeelle. Mutta eipä se viljelyhulluus mihinkään ole kadon-nut. Edelleen on isäntiä, jotka neljän– tai viidenkympin villityksessään ottavat suvun aikapäiviä sitten vuokraamat pellot taas omaan viljelyyn ja vaihtavat pikkutakin Hank-kijan lippalakkiin ja haalareihin. Toivottavasti innostus on silloin perheen yhteinen, ettei tule kotona sanomista 14-tuntisista työpäivistä ja kuraroiskeista parketilla. Mia Sahra Päätoimittaja

PÄÄKIRJOITUS

4 4/2018 Sampsa

PUHEENJOHTAJALTA

T ätä kirjoittaessani kuluvan vuoden opiskeluja on jäljellä enää noin kuukauden päivät. Taaksepäin ajateltuna kauteni tuntuu kuluneen erittäin nope-

asti, vaikka mukaan mahtuu niin paljon yhdessä hoi-dettuja asioita. Niin paljon sekä ilon ja nauruntäytteisiä hetkiä, kuin mahdottomiksi muodostuneita tilanteita. Niin paljon kokemuksia, joita en vaihtaisi mistään hin-nasta. Me sampsalaiset, niin kuin kaikki muutkin elävät olennot, olemme mestareita välttelemään epämukavilta tuntuvia tilanteita. Oli kyseessä ryhmätyön oman osuu-den esittäminen, gradun kirjoittaminen, aloitteen teke-minen vastakkaiselle sukupuolelle tai tarjottimen kip-paaminen täydessä Ladonlukossa, poskia punottaa eikä

oikein tiedä, pitäisikö edetä ja jos kyllä, niin kuinka? Evoluutionäkökulmasta nämä tilanteet ovat ymmär-rettävän hankalia, ovathan yksilöt tottuneet kilpaile-maan toisiaan vastaan, eivät itseään. Kaikkia asioita yh-distää kuitenkin tilanne, jossa ei ole tyytyväinen nyky-hetkeen ja haluaa tulevaisuuden itsensä olevan edellistä päivää tai hetkeä parempi. Vaihtoehtoina on pysyä ny-kyisenä tai olla parempi versio itsestään. Yhtäkkiä tilan-teiden kilpailuasetelmat alkavat tuntua luonnollisilta. Haluaisinkin jälleen kerran kiittää teitä kaikkia sampsalaisia, jotka olette antaneet minulle mahdollisuu-den kehittyä. Samalla haluan haastaa teitä tulevalle vuo-delle haastamaan itsenne johonkin uuteen asiaan, mitä ette ole halunneet aiemmin tehdä tai olette vältelleet. Ajatelkaa asiaa opintojenne kautta. Kandidaatin opinnot ovat suurimmaksi osaksi vuosikurssin osalta yhteisiä kursseja. Maisterivaiheessa päästään jo hieman erikoistumaan, mutta niistäkin helposti puolet on samo-ja opintoja. Hieman kärjistäen voisi siis sanoa, että vuo-sikurssi maataloustieteilijöitä suorittaa ainakin 2/3 sa-moja opintoja. Opintojen jälkeen suuntaatte työelä-mään ja lähdette kilpailemaan työpaikoista kaikkia sa-maan aikaan valmistuneita agronomeja, ammattikor-keista valmistuvia agrologeja ja kuka ties kuinka useaa aiemmin valmistunutta vastaan. Mikä tulee olemaan sinun kilpailuetusi? Kehittymisen täyteistä ensi vuotta toivotellen, Jaakko Haarala Sampsa ry puheenjohtaja

4/2018 Sampsa 5

” Fuksit ovat liian epäaktiivisia! Eivät käy ikinä missään” ja ”En minä halua mihinkään bileisiin lähteä. Siellä on vain niitä sisäpiiriläisiä.” Tällaisia lausahduksia ja niiden eri-

laisia muunnelmia olen saanut kuulla reilun kolmen opiskeli-javuoteni aikana. Aloittaessani itse fuksina syksyllä 2015 olin tuutorieni neuvomana heti kaikissa Sampsan ja sen alakerho-jen järjestämissä kissanristiäisissä sillä ”onhan verkostoitumi-nen tärkeää”. Samaan aikaan luentosalissa vaaditaan jokapäi-väistä, täyspainoista opiskelua kursseista selvitäkseni. Kum-minko tehdä? Kuvitellaanpa kaksi sampsalaisfuksia. Ensimmäinen fuksi ottaa tuutoreidensa neuvosta vaarin ja lähtee heti orientoivalla viikolla joka ikisiin bileisiin, tapaamisiin, kärrysaunailtoihin ja Sampsan yleiskokouksiin. Virvokkeet alkavat virrata. Päivät kuluvat naapuritalossa ja kerroksissa sosialisoidessa ja sovitut ryhmätöidenkin teot ovat vain teko-syy olla ihmisten kanssa. Illalla jos ei olla urheilemassa, ollaan joko jossain tapahtumassa tai bileiden etkoilla. Opiskelut eivät tätä fuksia juuri huoleta, mutta onhan tämä opiskelija-elämä auvoisaa! Samaan aikaan toinen fuksi on juuri päässyt aloitta-maan opiskelut. Hän motivaatiota täynnä käy kaikilla luen-noilla ja kun hän ei ole kirjastossa tai luentosalissa, hän on lukemassa soluhuoneessaan maaperäravinteiden listaa tai harjoittelemassa maatalouskoneensuunnittelua vuosia ennen kurssin järjestämistä. Uusiin ihmisiin hän ei ole juurikaan tu-tustunut. Ainoat hetket, kun hän näkee muita ihmisiä ovat tiukat laskuharjoitussessiot naapuritalossa muiden lukutouk-kien kanssa. Noppia alkaa sataa loistavin arvosanoin ja fuksi on varma, että tästähän avautuu erinomainen työura. Perinteisellä hyvää koulumenestystä suosivalla ajatte-lumallilla voisi kuvitella, että jälkimmäinen fuksi tulisi tässä tapauksessa menestymään tulevaisuudessa paremmin kuin riehakas fuksi. Näin väittäen ei ole väärässä. Opiskelemaan keskittyneet ihmiset kykenevät hyvällä tahdillaan ja arvosa-noillaan demonstroimaan potentiaaliaan ja työmoraaliaan CV:ssä työnantajalleen, mikä paperilla lyö laudalta huonom-min koulumenestyvän kollegansa. Mutta onko sillä niin väliä? Kahvipöytäkeskusteluissa usein arvosanaa kiinnostavampi kysymys on pääsikö läpi vai ei. Monet graduaan tehneet ovat sanoneet aiheen olevan kiinnostavampi kuin itse arvosanan. Olennaista onkin, pääseekö työnhakutilanteisiin. Avoi-met haut näkyvät kyllä kaikille mutta entäs pienemmän piirin sisällä liikkuva tieto? Entä jos saatkin vinkin kaverin kaiman serkun kissan omistajan kautta? Kaikkia hakuja ei yksinkertai-sesti itse voi huomata ja kaveriverkosto voi helposti tuoda esille työpaikkamahdollisuuden, jota yksinään ei olisi koskaan tajunnut. Toinen asia on opiskelijatovereiden kanssa tuleva yh-teistyö. Eräällä yrittäjyyden kurssilla tuntia veti opiskeluaika-naan kaveriporukalla yrityksen perustanut vierailijaluennoit-sija. Hän sanoi, että ”kun etsitte yrityskumppaneita, etsikää ensin ihmisiä, joiden kanssa tulette hyvin toimeen. Vasta sen

jälkeen katsokaa, mitä he osaavat.” Kertonee paljon sosiaalis-ten suhteiden ylläpidon merkityksestä. Jos sosiaaliset suhteet ovat niin tärkeitä niin miten niitä hankitaan? Tapahtumia, bileitä, ryyppäjäisiä, excursioita sun muitahan Viikissä riittää. Ja niihin menee aikaa. Ja paljon. Kaikki se aika on pois jostain muusta tuottavasta, mm. opis-kelusta. Mutta eihän sillä ole väliä? Töitähän saa kunhan hyvä veli -verkostot ovat kunnossa ja sosiaalinen kanssakäyminen on ennemmin ilon kuin ahdistuksen aihe (kuten perisuoma-laiseen mentaliteettiin kuuluu). Kyllä mutta ei. Jos kaiken aikansa käyttää bileisiin, rientoihin ja alkoholiin, ei puhuta ratkaisusta. Pystyykö työ-paikalla menestymään, jos ei osaa alan perusasioita kunnol-la? Osoittaako olevansa potentiaalinen aikaansaava työnteki-jä, jos opintosarake on lyhyt ja pieninumeroinen ja hitaan tahdin selitys on ”tässä on ollu vähä niinku kaikkee.” Ei. Pel-kät kaverit ja suhteet eivät riitä menestykseen. On oltava lujaa osaamista, joka tukee toimintaa ja kykenee vastaamaan haasteisiin. Voisi sanoa, että koulussa tehtävä työ on tulevan työ-uran luuranko. Jos sen rakentaa hyvin, se kestää kovaakin kuormitusta ja kolhuja. Se ei ole kuitenkaan mitään ilman liikuttavia lihaksia: kommunikaatiotaitoja, verkostoja ja ystä-viä, jotka ilman tukirankaansa olisivat vain selkärangaton mateleva olento. Tehkää siis viisasti: Tasapainotelkaa, eläkää molem-pien esittelemieni sampsalaisfuksien elämää, kuten itse tein. Sen ansiosta nyt vanhenevana opiskelijana minulla ei ole mi-tään huolta omista mahdollisuuksistani menestyä tulevalla työurallani.

Janne Laajalahti Kirjoittaja on 4. vuoden agroteknologian opiskelija ja Sampsa ry:n taloudenhoitaja.

Opiskelua vai opiskelijaelämää

1966

6 4/2018 Sampsa

LUOPUMISTUEN viimeinenkin jatkoaika päättyy

S uomessa luopumistuen juuret ovat syvällä. Luopumiseläkela-ki tuli voimaan vuoden 1974

alusta koskien tiloja, jotka lopettivat toimintansa. Tarkoituksena oli pa-rantaa maatalouden rakennetta ja edistää jatkamiskelpoisten maatilo-jen muodostumista. Samaan aikaan tuli voimaan sukupolvenvaihdoselä-kettä koskevat säännökset sukupol-venvaihdoksia varten. Suomessa on ollut kuusi kan-sallista luopumistuen soveltamisjak-soa EU-jäsenyyden aikana. Vuodesta 2000 alkaen tuki on rahoitettu aino-astaan kansallisin varoin. Luopumis-tuen vaatimukset ja ikärajat ovat eläneet sopimuskaudesta riippuen.

Viimeisen kauden ehdot

Viimeiseksi jäävällä kaudella 2015-2018 luopumistuen on voinut saada 60-vuotias maanviljelijä tai 57-vuotias poronhoitaja, joka luopuu sukupolvenvaihdoksella pelloista tai poroista ja tuotantorakennuksista tilanpitoa jatkavalle. Luopujan on pitänyt harjoittaa maa- tai porota-loutta viimeiset 10 vuotta ja olla MYEL-vakuutuksen piirissä vähin-tään 5 vuotta juuri ennen luopumis-ajankohtaa. Jatkaja on sitoutunut viljele-mään tai jatkamaan porotaloutta

luopumistuen maksamisen ajaksi, mutta aina vähintään 5 vuodeksi. Tilan on oltava elinkelpoinen ja jat-kajan sivutulojen on oltava alle 60 000 €/vuodessa. Tilalla ei voi olla enempää kuin kaksi jatkajaa, joiden molempien on täytettävä luopumis-tuen jatkajalle määritetyt ehdot, eikä tilaa saa jakaa sitoumusaikana. Tästä poikkeuksena ovat puolisot, jotka sitoutuvat vain tilan jaka-mattomuuteen. Luopumistuen saanti on edel-lyttänyt kaikkien ehtojen täyttymis-tä. Sukupolvenvaihdoksen yhteydes-sä muodostettu yhtymä tai yhtiö ei välttämättä ole päässyt luopumistu-en piiriin. Samoin jos tilanpitoa jat-kava ei pysty sitoutumaan jatka-maan tilanpitoa koko sitoumus-kautta tai hän ei voi asua tilan lähei-syydessä.

Hakuinto hiipunut

Luopumistukea on haettu 2000-luvulla vuosi vuodelta vähemmän. Maksussa olevien luopumiseläkkei-den määrä on vähentynyt 13,3 % vuodessa. Uusien hakemuksien määrä vaihtelee vuosittain, mikä selittyy muutoksina hakuehtoihin. Vuonna 2013 oli selkeä piikki uusien hakemuksien määrässä, mikä johtui alaikärajan noususta seuraavana

vuonna. Vuonna 2017 Mela vas-taanotti uusia hakemuksia 72 kpl, edellisenä vuonna 162 kpl. Kuluvana vuonna hakemuksia on jätetty 15.11.2018 mennessä 290 kappaletta. Kuten Melan eläkeyksi-kön päällikkö Risto Syvälä toteaa, on vaikea tietää, johtuuko viimeisen vuoden hakuinto luopumistuen lop-pumisesta, vai siitä ettei luopujan ikä ole vielä aikaisemmin riittänyt tuen saamiseen.

Mitä luopumistuen jälkeen?

Luopumistuki on mahdollistanut eläkkeelle jäämisen muutamaa vuotta ennen varsinaista vanhuus-eläkettä. Keinoja on kuitenkin mui-takin. Työkyvyttömyyseläke, työura-eläke ja osittain varhennettu eläke ovat eri tilanteisiin soveltuvia eläke-malleja jäädä kokonaan pois tilan töistä tai vähentää työntekoa. Toi-saalta nykyään pyritään pidentä-mään työuria ja purkamaan varhais-eläkemalleja, jolloin työelämässä ollaan pidempään. Nykytilat voivat elättää ja työllistää useamman suku-polven, toisin kuin vanhat perhevil-jelmät, joiden aikaan luopumistuen säännökset on alun perin luotu. Lisätietoja aiheesta: Mela, FINLEX ®, EDILEX

Luopumistuki on ollut jatkoajalla miltei koko Suomen EU-historian ajan. 1995 voimaan tul-lut ensimmäinen luopumistuki oli vielä osittain EU-rahoitteinen ja muistutti monissa muissa EU-maissa käytössä olevia luopumisjärjestelmiä. Euroopan Unionin tasolla luopumistukijär-jestelmät eivät toimineet odotetusti, joten niitä ohjeistettiin lopetettavaksi valtiontuen suuntaviivoilla vuoden 2018 loppuun mennessä. Niin myös Suomessa luopumistuki loppuu kuluvan vuoden lopussa.

TEKSTI Mia Sahra, KUVA Silja Alamikkotervo

4/2018 Sampsa 7

8 4/2018 Sampsa

K eväällä vastaanotin harjoitte-lupaikan Yhdysvalloista Mon-tanasta ja lähdin melko tiu-

kalla varoitusajalla maailmalle asen-teella ”kaikki irti”. Nyt on lähestul-koon viisi kuukautta Loringin pikku-kylässä vierähtänyt, ja voisin väittää jo kokeneeni jotain montanalaisesta maataloudesta. Harjoittelutilani on siis itseasi-assa kaksi erillistä, mutta yhdessä operoitavaa tilaa; vanhanparin K & M Spring Coulee ranch sekä nuoren-parin 2 Lazy K Inc. Tilalla on vajaa 400 päätä black angus -karjaa sekä viljelyksessä reilu 5 000 hehtaaria peltoa. Tila on viljelyspinta-alaltaan oman alueensa suurin, mutta kar-jamielessä pienimmästä päästä. Lä-hin kylä, jossa myös itse harjoittelu-ni ajan asun, on kahdeksan asuk-kaan Loring Kanadan rajan kupees-sa. Palvelut kylässä rajoittuvat pos-tiin, kirkkoon ja autokorjaamoon. Lähimpään ruokakauppaan on Lo-ringista matkaa yli 60 kilometriä. Tilalla viljeltiin tänä kesänä vehnää, rypsiä, linssiä, ohraa, kau-raa ja sinimailasta. Kylvöt suori-tettiin 70 jalkaisella New Holland flexi coil -puhallinkylvökoneella. Pel-tojen muokkaus rajoittuu tilalla re-hupeltojen jyräämiseen sekä satun-naiseen rikkaäkeen käyttöön. Muu-ten kylvökone, ruisku ja puimuri

ovat kaikki mitä pelto tarvitsee. Naapuritiloilla harrastetaan ruis-kuttamisen sijaan kultivointia rikka-ruohojen torjunnassa. Kasvukaudel-la peltoja ruiskutetaan yksinomaan rikkakasveja vastaa. Pahimpia vihol-lisia ovat pantaheinä (foxtail) sekä ohdakkeet. Ennen sekä tarvittaessa myös jälkeen puintien kasvusto ruis-kutetaan glyfosaatilla. Puinnit ovat normaalina vuonna paketissa syys-kuun alkupäiviin mennessä, mutta tänä kesänä hankalista keliolosuh-teista johtuen pellolle päästiin vasta elokuun lopussa. Harjoittelukesääni hallitsi hur-ja kuivuus, jota pahensi entisestään

edellisen kesän lähes yhtä paha kui-va kausi. Talvi oli ollut raju, jonka takia menetettiin paljon vasikoita ja sitäkin enemmän paleltuneita kor-via. Syyskylvöjä ei edellisenä vuonna ollut voitu tehdä kuivuuden takia. Kevätkylvöt aloitettiin toukokuun alussa saapuessani tilalle, mutta edelleen hallitsevasta kuivuudesta johtuen kaikki kylvöt eivät itäneet, saati kasvaneet, ja siksipä satotaso jäikin paikoitellen jopa vain viiden-nekseen normaalista. Noin puolet pelloista jouduttiin myös jättämään puimatta, koska puintikustannukset olisivat ylittäneet sadon tuoton ja syyskuun sateet iskivät. Kaikki mah-

TEKSTI JA KUVAT Taru Luomajärvi

MAATALOUTTA MONTANASSA

4/2018 Sampsa 9

dollinen kasvusto pyrittiin paalaa-maan talvea varten, jottei karjaa tarvitsisi myydä tai lähettää muualle kasvatukseen edellisen syksyn ta-voin. Usko on siis ollut koetuksella, mutta tällä hetkellä syksyn sateet vaikuttavat lupailevan ensi vuodesta parempaa.

Erilaista karjanhoitoa

Karja on varsinkin tässä osassa Mon-tanaa lähes puhtaasti vapaasti lai-duntavaa Aberdeeen angus -karjaa. Laitumet ovat kooltaan satoja tai tuhansia hehtaareita ja usein haas-tavaa kukkulamaastoa. Poikimakausi on tilasta riippuen keväällä maalis-kuun tienoilla, ja polttomerkitsemi-sen jälkeen karja lasketaan kesälai-tumille, jossa ne saavat laiduntaa rauhassa syksyyn asti. Sadonkorjuun jälkeen lehmät päästetään laidunta-maan tilan pellot ja lopulta kun tal-viruokintakausi alkaa, siirretään eläi-met tilan läheisyyteen talvilaitumil-le. Eläinsuojia tai navetoita ei tiloilla ole ollenkaan, maksimissaan poiki-ma-avustukseen tarkoitettu lato. Suojan karja saa tuulensuoja-aidoista. Suomalaisesta näkökul-masta navetan puuttuminen on ka-rua, mutta niin on myös karjan muo-dostama massa, jossa ei aina edes tiedetä varmuudella montako eläin-tä missäkin on tai jos joku niistä on hukassa. Valitettavasti olen muuta-maan laitumelle kuolleeseen nau-taan törmännyt. Täällä ruhoja ei tarvitse haudata tai toimittaa mihin-kään vaan yleensä ne jätetään sii-hen, mihin ne kuolevat ja kojootit hoitavat loput.

Vasikat polttomerkitään

Asioita, jotka itseä ovat kesän aika-na hämmentäneet, ovat esimerkiksi ruiskutukset, rehunteko sekä karja. Heti toukokuussa kaikki tilat poltto-merkitsevät vasikkansa ennen kesä-laitumille päästämistä. Merkitsemi-nen on perinteisesti sosiaalinen ta-pahtuma, johon naapurit tulevat auttamaan ja vuorotellen kierretään alueen kaikki tilat. Perinteisellä ta-valla polttomerkitseminen vaatii tiimin lassoamaan, pitelemään vasi-koita, kuohitsemaan, antamaan ro-

kotuksia, laittamaan kor-vamerkkejä sekä tietenkin merkitsemään. Mikäli tii-miä ei saada kasaan, voi-daan vasikoiden merkitse-minen suorittaa myös pie-nellä miehityksellä hyd-raulisen merkintäpöydän avulla. Kaikki vasikat polttomerkitään tilan polttomerkillä tiettyyn kohtaan, sonnivasikat kuo-hitaan ja kaikki vasikat saavat rokotukset mm. keuhkotauteja vastaan. Polttomerkki on tällä alu-eella ehdottoman tärkeä ja lähestulkoon ainoa tapa tunnistaa karjan omistaja. Toimiva ratkaisu, mutta ensi alkuun melko rajua suomalaisesta näkökul-masta, kun kaikki toimenpiteet suo-ritetaan ilman kivunlievitystä. Pai-kallista herkkua polttomerkintäta-pahtumissa on ”Rocky mountain oysters” eli rautojenkuumennusuu-nin päällä paistetut sonnivasikan pallit.

Rehuntekoa isossa mittakaavassa

Heinäntekoon suhtaudutaan täällä hyvin eri mentaliteetilla kuin mihin olen Suomessa tottunut. Osittain tämä toki johtuu erilaisista sääolo-suhteista ja erilaisista rehulle asete-tuista vaatimuksista. Tänä kesänä teimme rehuksi ohraa, sinimailasta sekä rypsiä. Pellot niitetään sormi-niittokoneella kuivan sään aikaan ja jätetään karholle kuivumaan noin viikoksi tai jos sattuu satamaan, niin sitten niin pitkäksi aikaa, että rehu on riittävän kuivaa. Mikäli rehu pää-see kuivumaan liikaa, odotetaan vain sadetta tai yökastetta, jotta rehusta tulee taas sopivan kosteaa. Rehu tehdään pyöröpaaleihin ilman säilöntäaineita ja pelkällä paa-liverkolla sidottuina. Paalit saavat seistä pellolla useamman viikon en-nen keräämistä ja sittenkin, kun paalit saadaan pinoon, ei niitä peite-tä ollenkaan. Kun Suomessa on tottunut rehunteon hektisyyteen,

tuntuu täkäläinen tapa hyvin lepsul-ta ja paalikasat alastomilta.

Ruiskutukset tutuksi

Ruiskutuksissakin on havaittavissa pienoista kulttuurieroa. Lähtiessä minulla ei ollut ruiskutuksista mi-tään kokemusta, mutta kesän aikana olen päässyt ruiskuttamaan tuhan-sia hehtaareita. Kemikaalit mitataan seokseen gallonoissa ja käyttömää-rien suhteen asenteet tuntuvat ole-van melko vapaat. Tiedän, että yh-den käyttämämme kemikaalin myyntiä ja käyttöä valvotaan, muu-ten kaikki on vapailla markkinoilla. Ruiskutuksia tehdään runsaasti ja ruiskua lastatessa altistusvaara ke-mikaaleille on suuri. Turvavarustei-den ja -toimien virkaa toimittaa lä-hinnä naurahdus ”älä juo sitä”. Olen nähnyt ruiskutuksia tehtävän leh-mien laiduntamalla pellolla karjan seassa, joka ainakin omasta mieles-täni vaikuttaa äkkiseltään vähintään-kin huonolta idealta.

Viisauksia Montanasta

Montanan maatalous on opettanut useita viisauksia, joita eurooppalai-sessa maataloudessa harvemmin on tullut ajatelleeksi. Ensinnäkin avola-va on ainoa ja oikea auto eikä avola-voja koskaan ole maatilalla liikaa. Vaikka ensihätään kolme henkilö-

10 4/2018 Sampsa

kohtaista avolavaa per isäntä plus kaikki muut maatilan kulkuneuvot kuulostaa paljolta, ovat ne kaikki lopulta suu-rimman osan aikaa käytössä. Täkäläisittäin kaikelle tarvittavalle löytyy myös oma spesifi ajoneuvonsa. Lähestulkoon kaikilta tiloilta löytyy oma tankkiauto polttoaineelle, avolava, jonka lavalla on vesisäiliö palosammuttimineen, huoltorekka työkaluineen, kompressoreineen ja kenttähitsausvehkeineen sekä aita-tarvikeavolava. Kaikelle mahdolliselle on siis oma omaan tehtäväänsä pyhitetty kulkuneuvo, mikä mahdollistaa kai-ken tarvittavan mobilisoinnin pellolle vaivattomasti. Kaikil-ta tiloilta löytyy myös usein useampi kuin yksi rekka paa-lien, viljan ja karjan kuljettamiseen. Montanassa maatalousyrittäjät saavat ajaa rekkaa 150 mailin päähän tilalta ilman ammattipätevyyksiä tai isompaa ajokorttia. Elevaattorille viedessä viljaa rekassa saa olla useampi prosentti ylipainoa, jos se on täytetty suo-raan puimurista. Muutenkin maataloutta pyritään tuke-maan erilaisilla säädöksillä, joista esimerkkinä kaupallisten rekkakuskien erikoislupa ajaa ylityötunteja syksyisin vasi-koiden myyntiaikaan. Montana, ja erityisesti Phillipsin piirikunta, jossa asun, on varsin voimakasta maatalousseutua. Suurin osa paikallisväestöstä viljelee maata tai työskentelee maata-louden alalla. Maatalouden voimakkaasta vaikutuksesta kertoo myös radiossa mainostettava paalinaru sekä päi-vittäin luettavat vallitsevat hinnat maatalouden tuotteille, kuten karjalle ja viljalle.

4/2018 Sampsa 11

NAUTA on koiraakin nopeampi oppimaan Hiehon ensimmäinen siemennys ei suju. Lypsyllä jalat eivät pysy lattiassa, vaan lypsimet

sinkoilevat lehmän hermoillessa. Eläinten kanssa toimiessa hankalasti käyttäytyvä eläin

saattaa viivästyttää työntekoa merkittävästi ja olla vaaraksi ihmiselle. Sen vuoksi usein olisi

järkevämpää ennakoida ja opettaa uusia asioita eläimille etukäteen, jolloin yhteistyö on

sujuvampaa sekä turvallista.

TEKSTI Emmi-Leena Viitanen, KUVA Mia Sahra

A kateemisen karjakerhon järjestämä seminaaripäivä tiistaina 20.11. keräsi paikan

päälle lähes täyden luentosalillisen verran kuulijoita sekä lisäksi etä-osallistuja useasta eri ammattikor-keakoulusta. Neljätuntisen seminaaripäi-vän aihe oli nautojen koulutus ja hyvinvointi, ja yleisö koostui pääasi-assa kotieläintieteen ja eläinlääke-tieteiden opiskelijoista. Puhujiksi oli kutsuttu eläinnäyttelijöiden kou-luttaja Tuire ”Tuikku” Kaimio sekä eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Iris Kaimio. He ovat molemmat tehneet paljon töitä eläinten kanssa, ja pai-nottavat eläinten kouluttamisen hyödyllisyyttä myös naudoilla. Nau-ta on suuri ja voimakas eläin, joten sille tehtävät toimenpiteet tai esi-merkiksi siirtäminen paikasta toi-seen sujuvat helpommin, jos ne teh-dään eläimen itsensä ehdoilla. Seminaarissa käytiin läpi esi-merkkejä siitä, miten hyvin nopeal-lakin koulutuksella voidaan tehdä yhteistyöstä naudan kanssa suju-vampaa, ja silti pitää eläimen stres-sitaso matalana. Stressi on hyvinvointia alenta-va tekijä, ja sen vähentämiseksi tuli-si navetoissa kiinnittää huomiota sekä navettaympäristöön että työn-tekijöiden toimintatapoihin. Samalla myös ihmisten työturvallisuus para-nee.

Lehmä aistii asiat eri tavalla kuin ihminen

Eläinten koulutus ja ylipäätään eläinten kanssa toimiminen lähtee Iriksen mukaan aina eläinlajin omi-naisuuksien ja luonnollisen käyttäy-tymisen tuntemisesta. Naudan aistit ovat saaliseläimelle tyypillisesti her-kät, esimerkiksi näkökenttä on huo-mattavasti laajempi kuin ihmisellä. Eläinten siirtotilanteissa on hyvä välttää tarkkarajaisesti erivä-riseksi vaihtuvaa alustaa, sillä valon kontrasteja tarkemmin erottavan lehmän on tällöin vaikea hahmottaa eri pinnanmuotoja. Paremmalla sy-vyysnäöllä varustetulle ihmiselle saattaa näyttää, että lehmä pysäh-tyy ilman syytä ihmettelemään kes-kelle tasaista lattiaa, mutta lehmä voi värierosta johtuen nähdä edes-sään syvän kuilun. Lehmä myös tuntee sähköis-kut voimakkaampina, minkä vuoksi se voi kokea työntekijän fleece-

vaatteen staattisen sähkön hyvinkin epämiellyttävänä.

Nauta on koiraakin nopeampi oppi-maan

Tuikun mukaan naudat voivat olla jopa koiriakin nopeampia oppimaan tekemisensä seurauksia, eli miten eläimen oma toiminta vaikuttaa siitä koituviin seurauksiin. Se on myös hyvä muistamaan jo aiemmin opittuja asioita. Jo parinkymmenen toiston jälkeen lehmä voi oppia yk-sinkertaisia asioita.

Lehmälle opetettavia hyödyl-lisiä asioita ovat esimerkiksi koske-tukseen, siemennykseen, lypsyyn, pistämiseen ja aikuisena pullosta juottamiseen totuttaminen. Hoito-toimenpiteistä tulee sujuvampia ja turvallisempia, kun molemmat tie-tävät, mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä lehmälle tule asia ensimmäisel-lä kerralla uutena ja yllättävänä.

SEMINAARI: Nauta — koulutus ja hyvinvointi

12 4/2018 Sampsa

Vieraat tekivät JUHLAN KUVAT Arttu Mäkinen

M aatalousylioppilaiden yhdistys Sampsa ry juhli 111-vuotistaivaltaan lo-

kakuun lopussa merenrantaravinto-la Blue Peterissä. Tunnelmallinen juhlasali täyttyi kauniista ja komeista juhli-joista: kutsuvieraista, puhujista ja sampsalaisista. Vieraat tekevät juhlan, sano-taan. Sanonta päti myös Sampsan vuosijuhlassa. Arvokkaasta osuudesta vasta-sivat juhlapuhuja Tarmo Luoma ja

tiedekunnan tervehdyksen tuonut dekaani Ritva Toivonen. Pääsponso-rin tervehdyksen toi Tero Tanner Sucros Oy:ltä. ”Nauttikaa opiskelijaelämäs-tä, verkostoitukaa, kansainvälistykää mutta muistakaa valmistua.” Nämä olivat juhlapuhujien tärkeimmät vinkit opiskeluelämään. Juhlassa jaettiin stipendejä ansioituneille sampsalaisille. Agro-nomiliitto muisti ainejärjestöaktiivia, Sampsa jakoi ansiomerkkejä, rahas-tostipendejä, Hengenluoja-stipendin

sekä matka-apurahoja niitä ansain-neille opiskelijoille. Vuosijuhlailtaa viihdytti pöy-täjuhlan lisäksi esiintyjä. Radio Suo-mipopin Aamulypsy-ohjelmasta suo-sioon noussut Hovimuusikko Ilkka villitsi yleisöä esittämällä omia versi-oitaan tunnetuista kappaleista. Illan hämärtyessä naiset sai-vat erityishuomiota Kalle Murron pitämässä puheessa Naiselle. Kaikki naiset eivät välttämättä olisi läm-menneet ajatuksesta, että vanhan Valmetin ja naisten toimintatavoissa

4/2018 Sampsa 13

Sampsa ry:n rahastojen

STIPENDIT ja MATKA-APURAHAT TEKSTI Janne Laajalahti, KUVA Arttu Mäkinen

V uosittain Sampsan rahastois-ta jaetaan stipendejä Samp-san järjestötoiminnassa ja

opinnoissaan ansioituneille samp-salaisille. Tämän lisäksi rahastoista jaetaan matka-apurahoja, joilla kan-nustetaan sampsalaisia lähtemään ulkomaille kerryttämään oppia ja uusia kokemuksia. Rahastot koostuvat erinäisistä lähteistä vuosikymmenten saatoissa kerrytetyistä varoista. Jokaisella lah-joituksella on oma osuutensa rahas-toista, ja jokaisesta myönnetään niiden antamien sääntöjen mukai-sesti stipendit. Valion stipendirahastosta an-netaan stipendejä ansioituneille ko-tieläintieteilijöille. Tänä vuonna sen saivat Emmi-Leena Viitanen, Hilkka Koskikallio ja Anne Siipola. Gösta Grotenfeltin rahastois-ta myönnettiin stipendi aktiiviselle kasvintuotantotieteilijälle, Elisa Kos-kiselle. Raili Hannikaisen stipendira-hastosta myönnetään stipendi maanviljelyskemiaa ja maaperätie-

dettä lukevalle sampsalaiselle. Tänä vuonna stipendin sai maaperätie-dettä sivuaineenaan lukenut koti-eläintieteilijä Mia Sahra. Opintomenestystä jakoperus-teissaan korostava Hankkijan stipen-dirahaston stipendin sai agrotekno-logian opinnoissa loistanut Juho Pe-rävainio. Ulkomailla tehtävää toimintaa tukemaan perustetusta Mustialan kumppanuuskunnan rahastosta myönnettiin stipendit ulkomailla harjoittelussa ja työelämässä vai-kuttaneelle agroteknologille, Tuo-mas Anttilalle ja kohti vaihto-opintoja suuntaavalle kotieläintie-teilijä Anna Lehtiselle. Sampsan matka-apurahat saivat Skånessa, Ruotsissa harjoitel-lut Antti Alanko, Alankomaissa oppia hakeneet Arttu Mäkinen ja Aapo Häkkinen, sekä tanskalaisen maajus-sin renki Jani Grönlund. Onnittelut kaikille palkituille!

Sampsan vuoden 2018 hengenluojaksi nimetty Kalle Juusela, sekä ansiomer-

kit saaneet Tuomas Anttila ja Emmi-Leena Viitanen

on paljon yhtäläisyyksiä, mutta sampsattaret ottivat vertauksen vain kohteliaisuutena. Ilta huipentui perinteiseen fuksilauluun, jota laulettiin 60-luvulle asti. Illan päättivät vanhat tanssit ja perinteeksi muodostuneet jatkot rakkaalla C-grundilla. Sampsa ry ja vuosijuhlatoimi-kunta haluavat kiittää kaikkia järjes-töämme muistaneita, puhujia ja juhlaväkeä. Erityiskiitoksen toimikunta haluaa esittää pääsponsorille Sucros Oy:lle. Tämä Suomen sokerintuotannosta vastaava yritys mahdollisti tunnel-mallisen juhlamme ja viihdyttävän esiintyjän.

14 4/2018 Sampsa

ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄKUVAT Mia Sahra ja Silja Alamikkotervo

3/1998

”Nauttikaa, kansainvälistykää, valmistukaa” kuuluivat ohjeet Yaran toimistolla

Sampsan lukuvuoden toinen yleiskokous pidettiin Yara Suomen tiloissa Espoon Leppävaarassa.

A lkuun saimme kuulla uuti-set siitä, mikä Suomen lan-noitemarkkinoilla puhuttaa

juuri nyt. Markkinointipäällikkö Lauri Heimala totesi esityksessään Yaran olevan paljon muutakin kuin vain lannoiteyritys. ”Yara vaikuttaa jatkuvasti valinnoillaan vesijalanjälkeen, nä-länhätään ja ilmastonmuutokseen. Pääsimme Fortunen listalla kym-menen parhaan joukkoon niistä yrityksistä, jotka voivat parhaiten vaikuttaa näihin asioihin. Listalla ei ollut muita kasvinravitsemusyrityk-siä”, Heimala toteaa. Tulevaisuudessa Yara aikoo jatkaa panostamista kasvinravitse-muksen saralla ja näkee maatalou-den digitalisaatiossa sekä datan hyödyntämisessä suuret mahdolli-suudet. ”Kilpailu on niin kovaa, ettei kannata lähteä tekemään asioita huonosti ensimmäisenä. On järke-vämpää kehittää omasta paras”, Heimala muistuttaa. Suurimman keskustelun ko-kouksessa sai aikaan kipsi ja sen käyttö maanparannusaineena. Markkinointiviestintäpäällik-kö Seija Luomanperän mukaan kip-

sin levittäminen peltoon parantaa maan rakennetta, ehkäisee eroo-siota ja siten vähentää fosforihuuh-toumia. Kipsiä suositellaan käytettä-väksi Itämeren valuma-alueella. Järvien valuma-alueille kipsiä ei suositella, koska sulfaattilisä voi

aiheuttaa järvissä sisäistä fosfori-kuormitusta Kaikki Yaralla puhuneet asi-antuntijat ovat entisiä sampsalaisia. Saimmekin kuulla monia neuvoja. Nauttikaa, kansainvälistykää, opiskelkaa sitä mikä kiinnostaa, valmistukaa, kuuluivat tärkeimmät neuvot. ”Tehtävät, joissa joutuu pe-rustelemaan kuka on, mistä tulee ja miksi tulee, valmistavat parhaiten työelämään”, Sampsan johtokun-nassakin opiskeluaikanaan ollut Heimala opastaa.

”Kilpailu on niin kovaa,

ettei kannata lähteä teke-

mään asioita huonosti en-

simmäisenä. On järke-

vämpää kehittää omasta

paras”

4/2018 Sampsa 15

ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ 1966

1968

16 4/2018 Sampsa

M atkamme alkoi lennolla Helsingistä Berliiniin. Berlii-nissä meitä oli vastassa mo-

nelle sampsalaiselle tuttu linja-auto sekä Sampsan hovikuski, Tapsa, apukus-kinsa kanssa. Ensimmäinen matkapäivä koostui pääasiassa Berliinissä kiertelys-tä. Illalla edessämme oli vielä viiden tunnin ajomatka Tšekkiin, jossa majoi-tumme Prahan yliopistolle. Seuraavana päivänä tutustuim-me paremmin itse yliopistoon. Aamu-päivän ohjelma oli toteutettu rastiradan muodossa; kiersimme kampusta pieni-nä ryhminä tutustuen laboratoriotiloi-hin, tutkimuskohteisiin ja -kalustoon sekä eläimiin. Eläimiä yliopistolla oli jokseenkin monipuolisesti, sillä nauto-jen, sikojen, lampaiden ja vuohien lisäk-si aitauksissa ja häkeissä oli alpakoita, kanoja ja kaneja sekä eksoottisia eläi-miä, kuten trooppisia kaloja, häkkilintu-ja sekä pieniä apinoita. Show:n varasta-ja oli koiran lailla temppuja tekevä vuo-hi, joka hurmasi yleisön hellyttävällä olemuksellaan.

Maatalousteknologiarastilla tu-tustuimme peltomaan sähkönjohtoky-kyä mittaavaan EM38 -anturiin, peltoro-bottiin, lennokkeihin ja muuhun tekno-logiseen tutkimus- ja mittauskalustoon. Huomionarvoista oli, että tutkimuksia toteutetaan monesti yhteistyössä pai-kallisten viljelijöiden kanssa. Toiminnallisin rasti oli yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan laatima pakohuonepeli, jossa oli tarkoitus py-säyttää ilkeä tohtori aktivoimasta tuhoi-saa ilkiövirusta. Lisämausteen peliin toi ratkaistaviin pulmiin integroitu teknolo-gia, esimerkiksi eräässä shakkilaudassa hyödynnetty magneettianturi. Prahasta jatkoimme matkaam-me Etelä-Böömiin, jossa pääsimme tu-tustumaan paikalliseen kalakasvatta-moon. Asiantuntijat kertoivat karppien kasvatuksesta ja alueen biotaloudesta. Meille oli myös yliopiston puolesta jär-jestetty illallinen, jossa saimme paikalli-sen oluen lisäksi nauttia herkullisia kala-ruokia.

Vierailulla Case IH:n tehtaalla

Retken kolmantena päivänä suuntasim-me Tsekistä kohti Itävaltaa, jossa kävim-me pyörähtämässä opastetulla kierrok-sella Case IH:n tehtaalla. Kiersimme tuotantolaitoksen ja saimme hyvän kokonaiskuvan traktorin kokoamispro-sessista. Pääsimme myös testaamaan hieman hyttituntumaa ja penkkien omi-naisuuksia muutamasta esillä olleesta Casen lippulaivamallista. Vierailu teh-taalla oli ainakin itselleni mieleenpainu-va kokemus, ja oli varsin mielenkiintois-ta nähdä, kuinka tuotantolinjalla moottorin ympärille kasattiin yhä enemmän osia, kunnes linjan lopussa hallista ajettiin ulos tuliterä ja uu-tuuttaan kiiltävä traktori kohti testiajo-rataa.

Perinteinen itävaltalainen maitotila

Samana iltapäivänä teimme retken en-simmäisen maatilavierailun paikalliselle itävaltalaiselle lypsykarjatilalle. Suoma-laisella mittapuulla tila oli kooltaan pie-

TEKSTI Anna-Riikka Sahra, KUVAT Silja Alamikkotervo ja Eerika Aartoaho

Sampsan excursio Saksaan, Tsekkiin ja Itävaltaan 25.9.

ALPPEJA, TRAKTOREITA ja NAHKAHOUSUJA

4/2018 Sampsa 17

ni, sillä päälle kymmenen lypsylehmän lisäksi tilalla oli kourallinen kanoja sekä jokunen hehtaari peltoa. Pienestä koos-taan huolimatta tilalla on pitkät perin-teet, sillä sen historia ulottui vuosisato-jen taakse. Upean miljöön keskellä si-jaitsevan tilan pihassa kasvoi saksan-pähkinäpuita, joista maahan pudonnei-ta pähkinöitä keräsimme suurella innol-la.

Salzburgin linna vaikuttava näky

Seuraavana matkapäivänä kävimme tutustumassa Salzburgin linnaan, joka oli vaikuttava näky niin ulko- kuin sisä-puoleltakin. Korkeilta muureilta sai perusteellisen näköalakatsauksen kau-punkia ympäröiviin alppimaisemiin ja linnaa ympäröiviin peltoihin, kirkkoihin sekä alla levittyvään kaupunkiin. Linnan vuosisatojen takaista historiaa henkivä miljöö sekä kiviset muurit, tornit ja käy-tävät olivatkin omiaan ruokkimaan mie-likuvitusta keskiaikaisesta elämänme-nosta. Saltzburgin linnan jälkeen kävim-me vierailulla Stieglin olutpanimolla. Tällä Itävallan suurimmalla yksityis-omisteisella panimolla meidät johda-

tettiin oluen valmistuksen saloihin, ja ruokailun yhteydessä jokainen pääsi myös testaamaan panimon tuotteita. Illalla matkamme jatkui vuorten läpi kulkevia tunneleita pitkin Zell am Seen vuoristojärvikaupunkiin, jossa majoituimme mukavaan saunalliseen majataloon. Illalla osa reissaajista lähti vielä syömään ja kurkkimaan kaupungin elämää.

Maatilamatkailua

Seuraavana aamuna vierailimme vah-vasti matkailutoimintaan painottuneel-la maatilalla. Tilan linnamainen päära-kennus oli ulkonäöltään huomiota he-rättävä, ja talon historiallisesti sisuste-tut makuuhuoneet olivat vähintäänkin vaikuttavia. Pihamaalla kiersimme tu-tustumassa koneisiin. eläimiin, tynnyri-saunoihin, teurashuoneeseen ja lämpö-keskukseen. Mielenkiintoista oli lisäksi kuunnella isäntäparin selostusta paikal-lisesta metsätaloudesta ja metsänhoi-dollisista toimenpiteistä jyrkillä alppi-rinteillä. Maatilavierailun jälkeen suunta-simme valloittamaan paikallista alppi-vuorta. Lähes koko joukko päätyi nou-semaan vuoren huipulle, noin 2000 metrin korkeuteen, gondolihissillä. Sää oli mitä mainioin ja silmänkantamatto-miin jatkuvia vuorenhuippuja ja hen-gästyttävän komeita maisemia olisikin voinut ihastella loputtomiin. Tulipa sitä vuorilta palattua myös pulahdettua vuoristojärveen parin muun seikkailu-henkisen sampsalaisen yllyttämänä.

Octoberfest Münchenissä

Kolmanneksi viimeisen päivän vietimme Münchenissä, jonka maailmankuulu olutfestivaali, Oktoberfest, oli monelle retki-kuntalaiselle matkan kohokohta ja odotettu loppuhuipennus. Valtavalla festivaalialueella oli huvipuistolaitteita, kojuja sekä valtavia olutvalmistajien teltto-ja, joiden riemukas tunnelma, soitto ja laulu, iloinen puheen-sorina ja oluttuoppien kolke kantautuivat kauas telttojen ulkopuolelle asti. Toiseksi viimeisenä päi-vänä vierailimme maanmuok-kauskoneita valmistavan Hor-schin tehtaalle. Oppaan johdol-la näimme liudan punaisia kyl-vökoneita, kultivaattoreita ja uutuuttaan kiiltäviä koneen-osia. Mielenkiintoisena yksityis-

kohtana mainittakoon tehtaan varasto-tilat, jossa tavaran siirtely oli toteutettu pitkälti automaatiota hyödyntäen. Myöhemmin poikkesimme vielä Euroo-pan suurimmassa kauppakeskuksessa A10 Centerissä. Viimeisenä retkipäivän ajoimme Berliiniin. Koska lento lähti vasta illalla, oli ylimääräistä aikaa runsaasti ja näin ollen osa porukasta kävi vielä pyörähtä-mässä kaupungin keskustassa loppujen jäädessä kuluttamaan aikaansa lento-kentälle. Pitkän lentokentällä odottelun jälkeen itse lento Helsinkiin kului muka-van nopeasti, ja kotiin palasimmekin väsyneinä mutta tyytyväisinä. Retki oli monin puolin onnistu-nut ja tapahtumarikas, eikä hassuilta kommelluksiltakaan aina vältytty. Oli sitten kyse uusista kokemuksista ja muistoista, keskieurooppalaisen vehnä-pitoisen ruokavalion ilmapalloksi tur-vottamasta vatsasta, tanssivista kana-hatuista tai muista aineellisista tai ai-neettomista matkatuliaisista, ei kenen-kään tarvinnut palata kotiin tyhjin kä-sin. Ekskursio oli yksi fuksisyksyni haus-kimmista ja mieleenpainuvimmista ko-kemuksista, ja asioiden näkeminen ja kokeminen käytännössä antoi potkua tuleviin opintoihin aivan uudella taval-la. Suuret kiitokset retken järjestäneelle matkatoimikunnalle, kuljettajille sekä hyvälle matkaseuralle, sillä pitkälti hei-dän ansiostaan reissua saa muistella lämmöllä vielä pitkään.

Sampsan excursio Saksaan, Tsekkiin ja Itävaltaan 25.9. - 2.10.

ALPPEJA, TRAKTOREITA ja NAHKAHOUSUJA

18 4/2018 Sampsa

Horse Show TEKSTI JA KUVA Lotta Laine

E dellisten 27 vuoden tapaan tänäkin vuonna 45 reipasta

sampsalaista oli mukana teke-mässä Helsinki International Horse Show:ta 15.-21.11. Kiitos meidän, liikenne sujui ja pysä-köinti toimi. Sää suosi ja asiak-kailla oli vastassaan aina aurin-koinen ryhmä valmiina heitä auttamaan. Jäähallilla oltiin maanantaiaamusta aina sun-nuntai-iltaan asti ja viikon aika-na nähtiin paljon, koettiin vielä enemmän: hienoja hevosia, alansa rautaisia ammattilaisia ja tapahtuman suuria faneja. Mahtui mukaan valitettavasti jokunen mielensä pahoittanut jalkapallovanhempikin. Oikealla asenteella ja pitkällä kokemuk-sella, suoritus oli tälläkin kertaa täyden kympin arvoinen ja ryh-mälle riitti kiitosta. Tällaista po-rukkaa oli ilo luotsata!

Mustialan syyskisat

TEKSTI JA KUVA Johan Simola

S yksyisin maatalouskorkeakoulujen opiskelijat mittelöivät Tammelan Mustialassa sählyherruudesta. 2.-4.11. bussilastillinen sampsalaisia suuntasi jälleen viikonlopuksi Tammelaan tavoitteenaan uusia vuoden takainen

turnausvoitto. Perjantaina tavattiin muiden koulujen opiskelijoita, kierreltiin vaihtamassa kuulumisia majoitustilois-sa sekä saunottiin pitkälle aamuyöhön. Osa porukasta lähti myös Tammelan paikalliseen tai Forssan yökerhoon

kuuntelemaan Klamydian esitystä. Lauantaina koitti jännittävä sählyturnauspäivä. Pe-liurakka aloitettiin heti aamulla, ja pelien aikataulu oli tiukka, sillä kaikkien koulujen joukkueet pelasivat aluksi vastakkain. Kaksi parhaiten pelannutta pääsi finaaliin. Ennen varsinaista finaalia pelattiin vielä pronssiottelu, jonka voitti Ilmajoelta Imo. Finaaliin pääsivät tänä vuonna sampsalaiset ja mustiala-laiset. Finaaliottelu oli erittäin jännittävä trilleri, sillä toinen joukkue pääsi kerrallaan vain maalin johtoon toisen aina ta-soittaessa. Lopulta ottelu ratkesi viidennellä rangaistuslau-kauksella. Sampsa sai pallon sisään, kun Mustiala veti omalla vuorollaan tolppaan. Niinpä jo toisena vuonna peräkkäin kulta saatiin Viikkiin, mistä on kiittäminen niin pelaajia kuin huikeaa kannustusjoukkoammekin. Lauantai-iltana kultaa päästiin juhlimaan Mustialan vanhalla opistolla järjestetyissä tanssiaisissa, joissa oli myös elävää musiikkia. Onnistuneen viikonlopun jälkeen Viikissä vietettiin vielä kultajuhlia täyte-kakun, kuohuviinin sekä pokaalin saunottamisen merkeissä.

AKT talkooistutus TEKSTI JA KUVA Tero Nurmi

A kateemiset kasvintuottajat järjestivät Viikin monitoimitalon pihamaalla talkooistutukset, jonka avulla kerättiin rahaa Akateemisten kasvintuotta-

jien jäsenten toimintaan. Talkoot sujuivat nopeasti hyvässä tiiviissä porukas-sa. Monitoimitalon jyrkät rinteet tuottivat istuttajille samalla kuntotreenin, kos-ka taimia joutui kuljetta-maan ylärinteisiin ja istu-tustyö piti tehdä rinteessä seisten. Vaikka taimia oli-kin satoja, saatiin työt teh-tyä reippaasti muutamas-sa päivässä. Tästä on kiittäminen hyvää talkoo-porukkaa, jonka loistava ryhmähenki ja huumori kukoistivat, vaikka istutta-minen alkoi loppuvaihees-sa jo hieman painaa.

4/2018 Sampsa 19

MA:n excursio Suomen pankkiin

TEKSTI JA KUVA Antti Alanko

M arkkina-Agraarit suuntasivat marraskuun alussa kohti Suomen pankin rahamuseota. Museossa saimme asi-

antuntevan katsauksen ajankohtaiseen rahapolitiikkaan. Lu-ennolla ekonomisti Pasi Ikonen kertoi muun muassa siitä mi-ten pankki normalisoi politiikkaansa pitkään jatkuneen fi-nanssielvytyksen jälkeen. Markkina-Agraarit haastoivat luen-noitsijaa mielenkiintoisilla kysymyksillä EU:n ja EKP:n tulevas-ta pankkipolitiikasta. Kerholaisia huoletti muun muassa julki-sen talouden vaje kasvavan kansantalouden aikana sekä Itali-an velkaantuminen. Luennon jälkeen saimme mielenkiintoi-sen opastetun kierroksen rahamuseossa. Saimme tietää käy-tetyistä valuutoista jopa ennen markkaa sekä markan syn-nystä. Kuulimme myös eurosetelien suunnittelusta sekä vää-rennösten tarkistamisesta.

Maatalouskonemessut

TEKSTI Konsta Sarvela, KUVA Hannele Antila

T A:lle tarjoutui loistava tilaisuus päästä kiillottamaan kerran-kin isoja vehkeitä, kun Tomi Siljander tarjosi Valtra-

suhteidensa avulla urakkaa meille. Halukkaista (vastoin odotuk-sia) ei ollut puutetta, vaan e-lomakkeeseen tuli ensimmäisen päivän aikana jo n. 20 halukasta kun sana koneiden koosta levi-si. TA:n virkistysrahastoa oli kerryttämässä jonkun verran myös muiden alakerhojen edustajia. Käytyämme pienen kamppailun puhdistusaineiden kanssa koneet kiilsivät kuin suoraan Suolah-desta tulleina.

Sampsan vaihtoinfo ja leffailta

TEKSTI Santeri Salo, KUVA Pia Huotari

S ampsan kulttuuri- ja kansainvälisyysjaokset järjestivät Latoky-län B-grundilla yhteisen vaihtoinfon ja leffaillan. Illan aikana

kuultiin sampsalaisten kokemuksista maatalousharjoittelun suo-rittamisesta ulkomailla sekä jaettiin vinkkejä ja neuvoja siitä kiin-nostuneille. Tarinoita kuultiin tällä kertaa niin Ruotsista, Tanskas-ta, Hollannista kuin Yhdysvalloistakin. B-grundi täyttyi mukavasti sampsalaisista, ja kysymysten määrästä päätellen aitoa kiinnos-tusta ulkomaan harjoittelua kohtaan oli runsaasti. Kun harjoitte-lutarinat ja -kokemukset oli kerrottu, jatkui ilta vielä Jumanji-elokuvan merkeissä. Kulttuurijaos oli järjestänyt illaksi myös pien-tä syötävää ja leffaillan alkaessa totta kai myös poppareita!