Pirjo Holappa ja Johanna Nissinen ASIAKASLÄHTÖINEN HOITO- JA PALVELUKETJU ” Kyllä sitä vanhustakin olisi monta kertaa hyvä kuunnella.” Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan koulutusohjelma Lokakuu 2007

Lokakuu 2007 TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Ylivieska

Aika Lokakuu 2007

Tekijä/tekijät Pirjo Holappa & Johanna Nissinen

Koulutusohjelma Sosiaalialan koulutusohjelma Työn nimi Asiakaslähtöinen hoito- ja palveluketju Työn ohjaaja Kaija Heikkinen

Sivumäärä 41 + 17

Työelämäohjaaja Anja Niskanen Siikalatvan seutukunnassa järjestettiin 1.5.2005–31.12.2006 Alueellinen yöpartiotoiminnan kehittäminen - hanke. Hankkeen tarkoituksena oli parantaa ikääntyvän väestön, mielenterveyspotilaiden sekä vammaisten henkilöiden ympärivuorokautista selviytymistä kotona. Projektin asiakaslähtöinen näkökulma oli kotona selviytymisen tukeminen. Palveluketjun kotihoitoa ja kotiutumista yhteen sovitettiin niin, että hoidon jatkuvuus ja tiedonkulku toteutuvat. Hankkeen aikana kehitettiin yhteistä laatujärjestelmää ja alueelle työstettiin hyvän kotiuttamisen toimintamalli. Opinnäytetyön tarkoituksena oli arvioida miten asiakaslähtöinen näkökulma toteutuu asiakkaan hoito- ja palveluketjun aikana sekä miten hyvän kotiuttamisen toimintamalli toimii asiakkaan näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä kehittämisehdotuksia uuteen toimintamalliin ja löytää uutta näkökulmaa hoito- ja palveluketjun toimivuudelle. Työn tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja lähestymistapana käytettiin tapaustutkimusta. Tutkimuksessa haastateltiin iäkästä kotipalveluasiakasta. Hänellä oli kokemusta hoito- ja palveluketjusta toimintamallin käyttöönoton jälkeen. Tutkimuksen metodina käytettiin teemahaastattelua, johon valittiin kolme teemaa asiakkaan hoitoketjun perusteella. Asiakasta haastateltiin keväällä 2007 kaksi kertaa ja haastattelujen välissä oli aikaa kolme kuukautta. Haastateltava oli kohtuullisen tyytyväinen saamaansa palveluun. Kotipalvelun työntekijät saivat kiitosta ystävällisyydestä ja vaitiolovelvollisuudesta. Tutkimusaineistosta nousi usein esille työntekijöiden kiire. Asiakkaan kokemus oli, ettei heillä ole aikaa jutella asiakkaan kanssa. Tutkimustuloksena voidaan todeta, että asiakaslähtöisyys toteutui hyvin. Tutkimuksen tuloksena oli sekä asiakaslähtöistä että organisaatiolähtöistä toimintatapaa. Johtopäätöksissä esitettiin parannusehdotuksia, joita toimintamallissa voitaisiin kehittää. Asiasanat asiakaslähtöisyys, hoitoketju, palveluketju, kotiutuminen

ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCESYlivieska

Date October 2007

Author Pirjo Holappa & Johanna Nissinen

Degree programme Health Care and Social Services Name of thesis Customer-oriented care and service program Instructor Kaija Heikkinen

Pages 41 + 17

Supervisor Anja Niskanen The Siikalatva subregion hosted a regional development project for night watch services from May 1, 2005 to December 31, 2006. The aim of the project was to develop the care of ageing population, mental health patients and the disabled to improve their possibilities to manage at home round the clock. The customer-oriented point of view in the project was to support managing at home. The project involved the integration of two phases belonging to the service program, discharge from institutional care and transfer to home care, to ensure the continuity of care and good flow of information. Further results from the project include the development of a regionally shared quality management system and an operation model for a smooth transfer to home care. The purpose of the present thesis was twofold: first, it sought to evaluate how well the customer-oriented point of view is realized during a client’s stay in the care and service program and, second, to find out how the client experiences the new operation model for a smooth transfer to home care. The study aimed at discerning points of development in the new operation model and finding a new perspective for studying the functionality of the care and service program. The study applied the qualitative research method and made use of the case study approach by interviewing an aged home care client with experience of the care and service program after the introduction of the new operation model. The data were collected through focused interview by selecting three themes based on the client’s individual care and service program. The client was interviewed twice in Spring 2007 with a three-month interval. The informant expressed moderate satisfaction with the service, thanked the home service employees for their friendliness and highly valued their professional secrecy. The employees’ busy working schedule was an issue that repeatedly arose from the data: e.g. the client felt that the employees were not able to take the time to chat with their clients. The research results suggest that the program was successfully customer-oriented, although the data revealed both customer-oriented and organisation-oriented ways of action. Finally, the concluding chapter presents a few proposals for improvement to further develop the operation model.

Key words Customer-orientation, care program, service program, discharge from institutional care

1

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

1 JOHDANTO .....................................................................................................................2

2 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TUTKIMUSONGELMAT........................................3 2.1 Siikalatvan seutukunnan kehittämishanke ...................................................................3

2.2 Tutkimusongelmat .......................................................................................................3

3 IKÄÄNTYVÄ YHTEISKUNTA SUOMESSA .............................................................5

4 IKÄÄNTYNEIDEN HOIVA- JA HOITOYMPÄRISTÖ ............................................7 4.1 Ikääntyneiden kotona selviytymisen tukeminen ..........................................................7

4.2 Ikäihmisten laitoshoito ja kotiutuminen.......................................................................8

5 IKÄIHMISTEN ASIAKASLÄHTÖINEN PALVELU ..............................................10 5.1 Asiakaslähtöisyys......................................................................................................10

5.2 Moniammatillisuus....................................................................................................12

5.3 Palveluohjaus ratkaisuna kotiuttamisen ongelmiin...................................................13

6 IKÄIHMISTEN PALVELUIDEN KEHITTÄMINEN ..............................................15 6.1 Saumaton hoito- ja palveluketju ...............................................................................15

6.2 Onnistunut kotiutuminen............................................................................................16

6.3 Hyvän kotiuttamisen toimintamalli Siikalatvan seutukunnassa................................18

7 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA................................................................................20

8 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN........................................................................22 8.1 Tutkimuksen vaiheet ..................................................................................................22

8.2 Tutkimusmenetelmät..................................................................................................23

8.3 Tutkimuksen luotettavuus ..........................................................................................24

8.4 Aineiston keruu ja tutkimuksen eettisyys ..................................................................25

9 TUTKIMUSTULOKSET..............................................................................................26 9.1 Kokemuksia tiedonkulusta .........................................................................................26

9.2 Kotiutuminen ja hoidon jatkuvuus .............................................................................28

9.3 Kotihoidon työnhallinta .............................................................................................29

9.4 Tuloksia asiakaslähtöisyyden näkökulmasta..............................................................31

10 JOHTOPÄÄTÖKSET .................................................................................................34

11 POHDINTA ..................................................................................................................39

LÄHTEET ..........................................................................................................................41 LIITTEET

2

1 JOHDANTO

Siikalatvan seutukunnassa toteutettiin Alueellinen yöpartiotoiminnan kehittäminen - hanke.

Hankkeen lähtökohdat ovat valtakunnallisissa vanhustenhuollon linjauksissa. Linjausten

mukaan painetta laitosmaiseen hoitoon tulee vähentää kehittämällä avohoitoa siten, että

kotona selviytymistä tuetaan järjestämällä kotiin hoiva- ja hoitopalvelua, myös öisin.

Yöpartiohankkeen tarkoituksena on vastata kasvavan ikääntyvän väestön,

mielenterveyspotilaiden ja vammaisten henkilöiden ympärivuorokautiseen

palveluntarpeeseen sekä tehostetussa palveluasumisessa että palvelunkäyttäjän kotona.

Yöpartioprojektin asiakaslähtöinen näkökulma on kotona selviytymisen tukeminen, sekä

kotiutumisen ja kotihoidon yhteensovittaminen palveluketjussa niin, että hoidon jatkuvuus

ja tiedonkulku toteutuvat. Projektin aikana kuntiin työstettiin paikalliset toimintamallit,

jonka jälkeen näistä koottiin seutukunnallinen hyvän kotiuttamisen toimintamalli (LIITE

1). Uusi toimintamalli toimii alueen työntekijöillä työnhallinnan välineenä.

Yöpartiotoiminnan yksi osatavoitteista oli auttaa asiakasta tilanteissa, joissa hän kotiutuu

terveyskeskuksen tai erikoissairaanhoidon vuodeosastolta.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten asiakaslähtöinen näkökulma toteutuu

kotipalveluasiakkaan hoito- ja palveluketjun aikana. Tutkimuksemme oli kvalitatiivinen eli

laadullinen tapaustutkimus. Tavoitteena oli tapaustutkimuksen avulla arvioida miten

alueelle luotu uusi toimintamalli toimii asiakkaan näkökulmasta. Tutkimuksen

tarkoituksena oli etsiä uutta näkökulmaa Siikalatvan seutukunnan hoito- ja palveluketjun

onnistumiselle ja etsiä toimintamalliin liittyviä kehittämisehdotuksia asiakkaan

näkökulmasta.

Tapaustutkimuksessa haastateltiin iäkästä kotipalveluasiakasta ja hänellä on kokemusta

hoitoketjun toimivuudesta uuden toimintamallin käyttöönottamisen jälkeen. Tutkimuksen

metodina käytettiin teemahaastattelua. Asiakasta haastateltiin kaksi kertaa, ja kerätty

aineisto analysoitiin hyvän kotiuttamisen toimintamallin avulla. Lisäksi analysoimme

tutkimustuloksia palveluohjauksen toimintamallitaulukon (LIITE 2) avulla, etsien

vastauksia asiakaslähtöisen näkökulman toteutumiselle.

3

2 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TUTKIMUSONGELMAT

2.1 Siikalatvan seutukunnan kehittämishanke

Alueellinen yöpartiotoiminnan kehittäminen - hanke toteutettiin Siikalatvan seutukunnassa

ja alueen kunnista mukana olivat Haapavesi, Kestilä, Piippola, Pulkkila ja Rantsila.

Kehittämishankkeen hallinnoijana toimi Haapaveden kaupunki. Hanke käynnistyi kevään

2005 aikana ja päättyi vuoden 2006 loppuun. Yöpartiotoiminnalla tarkoitetaan kotona

tapahtuvaa hoiva- ja hoitotyötä. Toiminnan kokonaistavoitteena oli parantaa asiakkaiden

ympärivuorokautista selviytymistä kotona, myös öisin. Asiakkaiden hoidontarpeeseen

pyrittiin vastaamaan heidän toimintakykynsä mukaisesti. Hankkeen tarkoituksena oli

vastata kotipalvelun ikääntyvän väestön, mielenterveyspotilaiden ja vammaisten

henkilöiden palveluntarpeeseen. (Alueellinen yöpartiotoiminnan kehittäminen 2006, 5.)

Projektin asiakaslähtöinen näkökulma on kotona selviytymisen tukeminen, sekä

kotiutumisen ja kotihoidon yhteensovittaminen palveluketjussa niin, että hoidon jatkuvuus

ja tiedonkulku toteutuvat. Yöpartiotoiminnan yksi osatavoite oli auttaa asiakasta tilanteissa,

joissa hän kotiutuu terveyskeskuksen tai erikoissairaanhoidon vuodeosastolta.

Tiedonkulkua kehitettiin alueen kotihoidon, kotipalvelun kotisairaanhoidon,

vuodeosastojen, Oulaskankaan sairaalan osasto kolmen ja Oulun yliopistollisen sairaalan

sisätautien tulosyksikön kanssa. Hankkeen aikana kehitettiin seudullisesti yhteistä

laatujärjestelmää, joka tukee hyviä hoitokäytäntöjä sekä parantaa työnhallintaa. Projektin

aikana kuntiin työstettiin paikalliset toimintamallit, jonka jälkeen näistä koottiin

seutukunnallinen hyvän kotiuttamisen toimintamalli (LIITE 1). Toimintamallien

työstämisessä käytettiin apuna Stakesin Palko-mallia. (Alueellinen yöpartiotoiminnan

kehittäminen 2006, 5.)

2.2 Tutkimusongelmat

Alueellisen yöpartiotoiminnan kehittämishankkeen sisältö oli laaja ja sen aikana kehitettiin

paljon eri osa-alueita. Hankkeen yksi osatavoitteista oli kehittää seutukunnallista

4

laatujärjestelmää, kun asiakas kotiutuu sairaalasta. Alueelle luotiin hyvän kotiuttamisen

toimintamalli työntekijöiden työvälineeksi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten

asiakaslähtöinen näkökulma toteutuu asiakkaan hoito- ja palveluketjun aikana.

Tapaustutkimuksen avulla arvioidaan, miten alueelle luotu uusi toimintamalli toimii

asiakkaan näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä uutta näkökulmaa alueen

hoito- ja palveluketjun onnistumiselle sekä etsiä kehittämisehdotuksia luotuun

toimintamalliin. Tutkimuksen haastateltavana oli iäkäs kotipalveluasiakas. Hänellä on

kokemusta hoito- ja palveluketjun onnistumisesta toimintamallin käyttöönoton jälkeen.

Tutkimusongelmat ovat:

1. Miten asiakaslähtöinen näkökulma toteutuu asiakkaan hoito- ja palveluketjun aikana?

2. Miten uusi toimintamalli toimii asiakkaan näkökulmasta?

5

3 IKÄÄNTYVÄ YHTEISKUNTA SUOMESSA

Suomessa ikääntyneiden absoluuttinen määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

Ikäihmisten määrän kasvuun vaikuttaa viime vuosisadan puolivälissä ja sitä aiemmin

syntyneiden ikäluokkien suuruus. Lisäksi ikääntyvien keskuudessa kuolleisuus on ollut ja

oletettavasti on myös tulevaisuudessa pienempi kuin aiempien sukupolvien keskuudessa.

Suurten ikäluokkien ryhmässä uskotaan joka toisen ikääntyneen saavuttavan ainakin 80

vuoden iän. Vuonna 2000 noin joka seitsemäs suomalainen kuului yli 65-vuotiaisiin ja

arvion mukaan vuonna 2030 sama luku on jo lähes joka neljäs. (Lehto, Kananoja, Kokko

& Taipale 2003, 95–96; Marin & Hakonen 2003, 13–14.)

Väestöennusteet antavat muutoksista vain määrällisen kuvan ja alueelliset vaihtelut voivat

olla suuria. On hyvä huomioida, että muutoksiin sisältyy myös laadullinen puoli.

Terveysgerontologiassa on keskustelu siitä, merkitseekö eliniän piteneminen ensisijaisesti

toimintakykyisten vuosien lisääntymistä. Esitetyt arviot viittaavat siihen, että ikääntyvän

elämään tulee lisää sekä toimintakykyä että aikaa, jolloin toimintakyky on usein

heikentynyt ja avuntarve suuri. Ikääntyneiden palveluiden tarve määräytyy niin

yksilöllisistä ikääntymisen myötä tapahtuvista muutoksista kuin yhteiskunnallisista,

sosiaalisista ja elinympäristön olosuhteista. (Lehto ym. 2003, 97; Marin ym. 2003, 14–15.)

Ikääntyneiden palvelut ovat 1980-luvun loppupuolelta lähtien olleet nopeassa

muutoksessa. Vanhuksille on pyritty luomaan edellytyksiä jatkaa mahdollisimman

normaalia elämää myös toimintakyvyn heikentyessä. Lisäksi ikääntyneiden määrän kasvu

on lisännyt tarvetta etsiä uusia keinoja, joilla vastata palvelujen tarpeeseen. Suomessa

vuonna 1990 alkanut lama oli syvempi kuin yhdessäkään toisessa teollistuneessa maassa

toisen maailman sodan jälkeen. Huono taloudellinen tilanne pakotti etsimään uusia keinoja,

joilla vastata ikääntyvän väestön palvelutarpeiden asettamiin vaatimuksiin. Laman aikaiset

palveluiden supistukset vaikuttivat laitoshoidon vähentämiseen ja ikääntyneiden

pitkäaikaishoidon miltei täydelliseen loppumiseen erikoissairaanhoidossa. Seurauksena oli

terveyskeskusten pitkäaikaishoidon sekä ympärivuorokautisia palveluja tarjoavien

palveluasumisyksiköiden tarpeen lisääntyminen. Tämä lisäsi ja tiivisti yhä enemmän

6

kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa yhteiseksi työksi, kotihoidoksi. (Aejmelaeus, Kan,

Katajisto & Pohjola 2007, 330 - 331; Lehto ym. 2003, 103.)

Tulevaisuudessa suuret ikäluokat astuvat vanhuuteen ja heidän hoivatarpeensa kasvaa.

Tästä aiheutuu ongelmia varsinkin niissä tilanteissa, joissa palvelurakenteita on kevennetty

ja laitoshoitopaikkojen määrää on supistettu. Lisäksi uhkana on hoitoalojen työvoimapula.

Nykyisin tavoitteena on palvelurakenteen muuttaminen entistäkin

avopalvelupainotteisemmaksi. Huomiota kiinnitetään erityisesti avo- ja laitoshuollon sekä

sosiaali- ja terveyshuollon yhteistyön joustavuuteen ja tehokkuuteen. Asiakastyössä

panostetaan paljon laatutietoisuuteen, johon sisältyy hyvän hoidon laatukriteerien

laatiminen, palveluiden vaikuttavuuden arviointi ja laadunhallinta. (Aejmelaeus ym. 2007,

330–331; Heikkinen & Rantanen 2003, 76–77.)

Vanhustenhuollon palvelujärjestelmän juuret ovat 1800-luvun vaivaishoitoasetuksissa ja

keskeinen päämäärä on edelleen samankaltainen eli turvata ikääntyneille tarpeenmukainen

hoito ja huolenpito. Käsitykset tuosta ajasta ovat kuitenkin vuosien varrella muuttuneet.

Aikaisemmin tarpeen mukaisella hoidolla tarkoitettiin lähinnä ruoan ja asunnon

turvaamista. Nyt 2000- luvulla sillä tarkoitetaan ikääntyneiden tarpeiden yksilöllistä

huomioimista ja monipuolista hyvinvoinnin tukemista. Vanhuspalvelut ovat kehittyneet

kattamaan koko ikääntyvän väestön huolenpitoa, ja huomiota kiinnitetään ikääntyneiden

mahdollisuuteen osallistua asioihin sekä kansalaisena että palveluiden käyttäjinä.

(Aejmelaeus ym. 2007, 331.)

7

4 IKÄÄNTYNEIDEN HOIVA- JA HOITOYMPÄRISTÖ

Valtaosa yli 75-vuotiaista suomalaisista asuu omassa kodissaan, joko tavanomaisessa

vuokra- tai omistusasunnossa tai palveluasunnossa. Vanhuusikävaiheessa koti nouseekin

tapahtumien keskipisteeksi. Oman kodin arjen rutiinit helpottavat ikäihmisen olemista,

toimivat voimavarana sekä energian säästäjänä. Rutiinit ovat osa ihmisen identiteettiä ja

tämä yhdistää asunnon ja minän kodiksi, merkitykselliseksi paikaksi. Suomessa

ikääntymispolitiikan tavoitteena on, että mahdollisimman moni ikäihminen voisi elää

itsenäisesti omassa kodissaan. Tämä tavoite edellyttää nopeasti saatavia, ammattitaitoisia

sosiaali- ja terveyspalveluita. Ilman monipuolisia kotiin saatavia palveluita voi

toimintakyvyltään rajoittuneiden asiakkaiden ulkopuoliset kontaktit jäädä vähäisiksi.

(Ikonen & Julkunen 2007, 10; Marin ym. 2003, 40; Perälä & Hammar 2003, 17.)

4.1 Ikääntyneiden kotona selviytymisen tukeminen

Säännöllisiä tai toistuvia palveluja tarvitsevalle asiakkaalle laaditaan palvelu-, hoito-,

kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa. Suunnitelman

tavoitteena on edistää ja tukea asiakaslähtöisyyttä sekä kuntouttavaa työtä. Ikääntyvän

palveluiden yhteensovittamisen kannalta keskeistä on kotipalvelun ja kotisairaanhoidon

hyvä yhteistyö ja tiedonvaihto. Asiakkaan kokonaisvaltaisen hoito- ja palvelusuunnitelman

laatiminen on tärkeää. Suunnitelma mahdollistaa asiakkaan eri palvelumuotojen

yhteensovittamisen, asiakkaan hoitoon ja palveluun osallistuvien tahojen yhteistyön

onnistumisen sekä asiakkaan osallistumisen. Hoito- ja palvelusuunnitelman tulee kulkea

asiakkaan mukana palveluketjun eri vaiheissa. (Perälä & Hammar 2003, 46; Pöyry &

Perälä 2003, 17.)

Useissa kunnissa kotihoidon asiakkaalle tehdään asiakkaan kirjallisella suostumuksella ns.

omakansio, jossa säilytetään asiakkaan hoidon kannalta oleelliset asiakirjat ja

suunnitelmat. Kotihoidon työntekijän tulee keskustella asiakkaan kanssa omakansion

sisällöstä ja siirtämisestä hoitopaikasta toiseen esim. asiakkaan siirtyessä sairaalahoitoon.

Asiakkaan omakansion roolia tiedonvälittämisessä esim. päivä- ja yötyöntekijöiden välillä

8

korostetaan ja sen avulla voidaan taata asiakkaan laadukas hoito ympäri vuorokauden.

Ikääntyneen mahdollisuus asua kotona sairauksista huolimatta edellyttää hoidon ja

palveluiden saamista kotiin myös iltaisin ja öisin. Kotihoidon työntekijät huolehtivat usein

oman alueensa iltahoidosta, mutta useissa kunnissa yökotihoito on järjestetty

yöpartiotoimintana. Yökotihoidon palvelun korvaa toisinaan turvapalvelun päivystys, jossa

asiakkaalle annetaan neuvoja ja tarvittaessa ohjataan sairaalahoitoon. Kotihoidosta

puhuttaessa pidetään tärkeänä inhimillisyyttä ja hienotunteisuutta. Kun ikääntyvä on

aikaisemmin tottunut huolehtimaan asioistaan itsenäisesti ja omalla tavallaan, asiakas voi

kokea kotiin tulevan uuden henkilön loukkauksena, kun tämä ryhtyy hoitamaan hänelle

kuuluvia tehtäviä. (Perälä & Hammar 2003, 41, 46 – 48; Pöyry & Perälä 2003, 17.)

4.2 Ikäihmisten laitoshoito ja kotiutuminen

Sairaalahoidossa olevat ikääntyneet haluavat osallistua hoitoonsa voimiensa mukaisesti.

Tutkimusten mukaan ikäihmiset odottavat, että henkilökunta sairaalassa olisi

ammattitaitoista ja hoidon jatkuvuus olisi turvattu. Lisäksi he toivovat tiedon siirtyvän

joustavasti hoitoyksiköstä toiseen ja erityisesti työvuorosta toiseen. Keskeistä hyvän

laitoshoidon kannalta on, että henkilökunta laitoksessa pystyy antamaan ikääntyneille

hoitoa, joka perustuu yksilöllisen elämänhistorian tuntemiseen. Tarvitaan tietoa asiakkaan

fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja kognitiivisesta toimintakyvystä, jolloin hoito

voidaan suunnitella asiakkaan vahvojen toimintakyvyn alueiden varaan. (Voutilainen,

Vaarama, Backman, Paasivaara, Eloniemi- Sulkava & Finne- Soveri 2006, 116–117, 119.)

Onnistunut laitoksesta kotiin siirtyminen edellyttää asiakkaan elämäntilanteen

kartoittamista. Kotiutustilanteet ovat käytännössä hyvin yksilöllisiä ja monimuotoisia, eikä

mitään yleispätevää hyvän kotiutuskäytännön mallia voida esittää. Hoito- ja

palvelusuunnitelmasta muodostuu kuitenkin asiakkaan kotiutuksen kulmakivi.

Kotiutumistilanteen onnistumisen varmistaa ikäihmisen tarpeiden sekä hoito- ja

palvelujärjestelyjen huolellinen kirjaaminen suunnitelmaan. Kotiutus on moniammatillista

yhteistyötä ja eri alan ammattihenkilöiden on hyödyllistä suunnitella yhdessä hyvää,

yksilöllistä sovellusta erilaisiin kotiutustilanteisiin. ( Voutilainen ym. 2006, 128.)

9

Yksi vaikeimmista vanhustyön haasteista on estää vanhuksen alistaminen työn kohteeksi,

jossa ikääntyneet asiakkaat ovat kokeneet olevansa ulkopuolisia jopa omaan

palvelusuunnitelmaansa nähden. Osallisuuden huomioiminen ja sen mukaan toimiminen

edellyttää työntekijältä avointa ja rehellistä tiedottamista asiakasta koskevista asioista.

Vanhustyön keinoin on turvattava ikääntyneille samat sosiaaliset oikeudet kuin muillekin.

Käytännössä tämä tarkoittaa ikääntyneen ihmisen mieltämistä tietoiseksi toimijaksi, joka

viime kädessä päättää itse mahdollisista ratkaisuista oman elämäntilanteen muuttamiseksi.

Hoitohenkilökunnan ei tule käyttää asiantuntijavaltaansa ikääntyneen asiakkaan yli, vaan

tukea häntä oman elämänsä subjektiksi. Teorialähtöisyys ei ole vuorovaikutusta

rakentavaa, vaan asiakkaan ja hoitajan vuorovaikutuksen tulisi olla asiakaslähtöistä.

(Aejmelaeus ym. 2007, 331; Valppu-Vanhainen 2002, 29.)

Laitoshoidossa olevat asiakkaat kokevat tärkeäksi sen, että kaikki asukkaat ovat

tasavertaisessa asemassa keskenään. Tutkimuksissa on todettu, että vanhukset sanovat

viihtyvänsä vanhainkodeissa ja laitoksissa. Päivi Elovainio (1995) toteaa kuitenkin, että

näihin tutkimuksiin on suhtauduttava varauksellisesti. Kysymyksessä voi olla

normatiivinen hyväksyminen, jossa ihminen pitää itsestään selvinä tiettyjä mm. ikään tai

sukupuoleen liittyviä tiloja ja tilanteita kyseenalaistamatta niitä. Pragmaattista

hyväksymistä taas tapahtuu tilanteissa, joissa ei ole muuta vaihtoehtoa. Laitoksissa kaikki

ovat tavallaan samassa tilanteessa. Vanhusten hoidon tavoitteena on kuitenkin sekä kotona

että hoitolaitoksessa vanhuksen tarpeita vastaava ja toimintakykyä tukeva hoito. Työn

haasteena on ottaa huomioon ikääntyneiden voimavarat ja oppia pitämään vanhustyön

perustaa lääketieteellistä näkökulmaa laajempana sosiaalisena ja kulttuurisena

voimavarana. (Aejmelaeus ym. 2007, 26; Laitinen- Junkkari, Isola, Rissanen & Hirvonen

1999, 19; Marin ym. 2003, 41.)

10

5 IKÄIHMISTEN ASIAKASLÄHTÖINEN PALVELU

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehitys on saanut aikaan eri ammattiryhmien työntekijöiden

syvemmälle menevää erikoisosaamista. Professionalistuminen eli ammatillistuminen on

osaltaan vienyt toimintaa asiakkaan näkökulmasta byrokratian suuntaan. Asiakkaiden

auttamiseksi ja kohtaamiseksi on ollut painetta kehittää uusia työmuotoja sosiaali- ja

terveyspalveluiden kohdalla. Pitkälle erikoistuneen palvelujärjestelmän tapa tarkastella

asiakkaan tarpeita ja kysymyksiä voi jäädä etäälle asiakkaan kokemasta

arkitodellisuudesta. Ongelma määritellään helposti asiantuntijan omalla ammattikielellä.

Asiantuntemusta tarvitaan, mutta se ei saa syrjäyttää asiakkaan omaa kokemusta vaan tulla

sen rinnalle. ( Pietiläinen & Seppälä 2003, 25; Valppu- Vanhainen 2002, 33.)

5.1 Asiakaslähtöisyys

Asiakaslähtöisyys ikäihmisten hoidossa ja palvelussa tarkoittaa sitä, että hoitoa ja palveluja

saava asiakas on kaiken lähtökohta, keskeinen ja tärkeä. Hoitoa ja palvelua tulee tarkastella

asiakkaan kannalta. Erityisesti on huomioitava tilanteet, joissa hoitoa ja palvelua saavan

asiakkaan toimintakyky tai edellytykset ilmaista tarpeensa ja mielipiteensä ovat alentuneet.

Hyvän asiakaslähtöisen hoidon ja palvelun turvaaminen edellyttää, että käytettävissä on

tietoa siitä, mitä asiakkaat pitävät hyvänä ja tavoiteltavana. Aidossa asiakaslähtöisyydessä

on sisäistetty näkemys siitä, että organisaatio on olemassa asiakkaiden tarpeita varten ja

heitä kuunnellaan jatkuvasti. Ikääntyneet arvostavat kotihoidon asiakkaina varmaa,

luotettavaa ja turvallista apua sekä yksityisyyttä kunnioittavaa kohtelua. (Voutilainen ym.

2002, 38.)

Asiakaslähtöisyys on laatutyöskentelyn keskeinen tavoite. Asiakas ja hänen tarpeisiin

vastaaminen sekä työn tekeminen mahdollisimman hyvin ja tuloksellisesti kuuluvat hyvään

toimintakäytäntöön sosiaalipalveluissa. Asiakkaan mielipide on tärkeä palvelun laadun

suunnittelussa ja arvioinnissa. Asiakkaan rooli saamiensa palvelujen suunnittelussa,

toteutuksessa ja arvioinnissa on puhuttanut ammattihenkilökuntaa jo vuosia. Tyytyväinen

11

asiakas; onko se riittävä mittari laadulle sekä osaavatko asiakkaat itse arvioida, mitä he

tarvitsevat. Tyytymätön asiakas viestittää, ettei palvelu, hoiva ja hoito ole saavuttanut

kaikkia tavoitteitaan. Yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista auttaa asiakkaan osallistuminen

oman palvelunsa suunnitteluun. (Asiakaslähtöiset palveluprosessit 1999, 23, 27.)

Asiakaslähtöisyyden ihanteelle perustuva, asiakkaan valtaistumista edistävä toimintatapa

toteutuu asiakkaan ja työntekijän välisessä suhteessa. Lähtökohtana on, että asiakas on

kokonainen ihminen, jossa palvelut ovat vain osa hänen arkeaan. Asiakas itse pystyy

arvioimaan tämän asian parhaiten. Asiakas on myös oman elämänsä asiantuntija, joka

tuntee omat pulmansa. Hän itse tietää parhaiten vammansa tai sairautensa vaikutukset

omaan arkeensa ja omassa ympäristössään. Työntekijä on ammattilainen ja hänellä olevista

tiedoista sekä yhteyksistä voi olla hyötyä asiakkaalle. Asiakkaan ja työntekijän välinen

suhde on parhaimmillaan kahden erilaisen asiantuntijan tasavertaista yhteistyötä, joka

muodostuu kumppanuudeksi yhteiseen asiaan sitoutumisen kautta. Yhteisen työskentelyn

aluksi ei tarvitse olla valmiita lopullisia vastauksia tai ratkaisuja, vaan nämä löydetään

yhdessä. Tärkeää on molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus sekä keskinäinen

vuorovaikutus. (Pietiläinen & Seppälä 2003, 26 – 27.)

Kumppanuudelle rakentuvaa yhteistyötä kutsutaan asiakaslähtöiseksi työskentelytavaksi.

Asiakaslähtöisyydeksi ei riitä, että lähdetään liikkeelle asiakkaan esittämästä pyynnöstä ja

aletaan sitten toimia viranomaisten määrittelemällä tavalla ja ehdoilla. Asiakaslähtöisyys

toteutuu vasta sitten, kun ratkaisujen etsiminen ja kokeileminen viedään loppuun asti

yhdessä työskennellen, asiakasta kuunnellen, hänen esille tuomiaan näkökohtia seuraten

sekä hänen valintojaan kunnioittaen. Asiakaslähtöisyys edellyttää työntekijältä erilaisten

elämäntyylien ja valintojen kunnioittamista. Asiakaslähtöiseen toimintamalliin kuuluu

asiakkaan näkeminen osana sosiaalista verkostoa, johon kuuluvat perhe, omaiset, ystävät,

naapurit, muu lähiyhteisö sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Palveluketju on enemmän kuin

vain asiakkaan ja palvelunantajien yhteistyöverkko, sillä se on osa asiakkaan hyvinvointia,

terveyttä ja itsenäistä selviytymistä tukevaa sosiaalista verkostoa. Keskeistä on, että

palveluita ei järjestetä organisaation vaan asiakkaan näkökulmasta mahdollisimman

toimiviksi. (Nouko-Juvonen, Ruotsalainen & Kiikkala 2000, 18-19; Pietiläinen & Seppälä

2003, 27.)

12

5.2 Moniammatillisuus

Ihmiskunnan evoluution kannalta tärkeänä ominaisuutena pidetään kykyä tehdä

yhteistyötä. Kehitys edellyttää myös ihmisten yhteistoiminnan muuttumista.

Moniammatillisen yhteistyön käsite alkoi esiintyä eri ammattiryhmien yhteistyön

kuvauksessa 1980- luvun loppupuolella ja vakiintui Suomessa 1990-luvulla. Asiakkaan

saumattoman palveluketjun onnistuminen perustuu sosiaalityön, lääketieteen ja hoitotyön

ammattilaisten sekä muiden ikääntyneen palveluun ja hoitoon osallistuvien henkilöiden

yhteistyöhön. Sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä moniammatillista yhteistyötä voidaan

kuvata eri asiantuntijoiden työskentelynä, jossa pyritään huomioimaan asiakkaan

kokonaisuus. Käytännön näkökulmasta tarkasteltuna moniammattillisessa yhteistyössä

korostuu: asiakaslähtöisyys, tiedon ja eri näkökulmien kokoaminen yhteen,

vuorovaikutustietoinen yhteistyö, rajojen ylitykset ja verkostojen huomioiminen.

(Isoherranen 2005, 13,14; Voutilainen ym. 2006, 52–53)

Perinteeltään kotipalvelu ja kotisairaanhoito edustavat eri toimijoita. Kotipalvelu

sosiaalihuoltoa ja kotisairaanhoito terveydenhuoltoa, ja näiden toimintakulttuurit ovat osin

erilaisia. Kahden erilaisen työkulttuurin omaavan työyhteisön yhdistäminen on edellyttänyt

tai edellyttää yhteistä työstämistä ja koulutusta. Kotihoidon lisäksi vanhuksen huolenpitoon

osallistuu usein monia muita tukipalveluiden tarjoajia kuten esim. ateria-, siivous- ja

kuljetuspalvelun tarjoajia. Moniammatillista työtä voidaan tehdä monella eri tavalla, esim.

kiinteänä tiimityöskentelynä tai se voi olla konsultointia, yhteistä koulutusta ja

projektityöskentelyä. (Pöyry & Perälä 2003, 18; Voutilainen ym. 2006, 52–53.)

Ajantasainen tiedonkulku on erityisen vaativaa silloin, kun hoitoketju muodostuu eri

organisaatioiden antamasta palvelusta ja hoidosta. Uusi tietotekniikka antaa

uudentyyppisiä mahdollisuuksia hoito- ja palveluketjun tarvitseman tiedonkulun ja

tietosuojan toteuttamiseen. Ikääntyneeltä tai hänen omaiseltaan on pyydettävä kirjallinen

suostumus tiedon välittämiseen moniammatilliselle työryhmille ja eri organisaatioille.

Vanhusten palvelujärjestelmä on monissa kunnissa laaja ja monimuotoinen käsite.

Yksistään julkiset vanhustenhuollon palvelut muodostavat varsin ison palveluverkoston

mukaan lukien kotihoidon ja laitoshuollon sekä niiden väliin sijoittuvat välimuotoiset

sosiaali- ja terveyspalvelut. Kun tähän lisätään vielä yksityiset palvelut,

13

palvelujärjestelmästä tulee yhä vaikeammin hallittava kokonaisuus. Organisaatioiden

välinen yhteistyö ja tiedon vaihto, jossa henkilöstö tutustuu toisiinsa ja saa tietoa toistensa

toiminnasta, luo edellytyksiä ja jatkuvuutta asiakaslähtöiselle yhteistyölle. Ikäihmisten

palvelujärjestelmän toiminnassa ja eri toimijoiden palveluiden yhteensovittamisessa on

useita haasteellisia solmukohtia. Näitä ovat esim. asiakkaan kotoa laitoshoitoon

siirtyminen, kotiutus ja kotiutuminen. (Voutilainen ym. 2006, 52 ja 53; Pöyry & Perälä

2003, 14–15, 18.)

5.3 Palveluohjaus ratkaisuna kotiuttamisen ongelmiin

Ikääntyneen elämässä muutostilanteet kuten sairaalaan joutuminen, siirto hoitopaikasta

toiseen tai kotiutuminen ovat riskitilanteita. Lyhyenkin sairaalahoitojakson jälkeen

vanhuksen toimintakyky heikkenee, jolloin hän tarvitsee apua kotiin palatessaan.

Hyväkuntoisille ja tervehtyneille asiakkaille kotiin meneminen ei aiheuta epävarmuutta,

kun taas iäkkäät ja huonokuntoiset yksinasuvat kokivat kotiutumisen pelottavana.

Asiakkaan kotiutumisen kriittisin ajankohta on kotiin siirtymistä seuraavat vuorokaudet.

Yleisempiä syitä epäonnistuneeseen kotiutumiseen ovat olleet liian varhainen kotiutus,

liian myöhään aloitettu kotiutumisen suunnittelu, puutteet tiedonkulussa, yhteistyössä ja

tavoitteissa erityisesti sairaalan ja avopalveluiden välillä. Asiakkaiden, heitä hoitavien

omaisten ja henkilöstön mukaan ongelmana on ollut riittävän ja asianmukaisen

avunsaannin turvaaminen sekä kotiympäristöön liittyvät puutteellisuudet sairaalasta

kotiutumisen jälkeen. (Perälä, Rissanen, Grönroos, Hammar, Pöyry & Teperi 2003, 13;

Vesterinen 1999, 9.)

Ongelmia on myös ollut määrittämisessä, kenelle vastuu iäkkään henkilön kotiutumisen

kokonaisvaltaisesta suunnittelusta ja koordinoinnista kuuluu. Epäselvyydet ja

erimielisyydet hankaloittavat jatkossa asiakkaan hoidon järjestämistä. Asiakkaan tarpeiden

mukaista palveluiden integrointia vaikeuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden

tietämättömyys toistensa toiminnasta. Henkilöstön asenteissa on myös havaittu puutteita,

sillä asiakkaan kotiuttaminen on saatettu kokea ylimääräisenä tehtävänä eikä

kotiuttamiseen kuuluvaa koordinointia ole koettu keskeisenä osana omaa toimenkuvaa.

(Perälä ym. 2003, 13.)

14

Hoidon jatkuvuuden parantamiseksi sekä kotihoidon edistämiseksi on esitetty henkilöä,

joka koordinoi avun, julkisen ja yksityisen sektorin tarjoamat palvelut ja ottaa

kokonaisvastuun asiakkaan hoidosta. Henkilöä voidaan kutsua palveluohjaajaksi. Case

management eli yksilökohtainen asiakastyö on ollut sosiaalityön menetelmänä

Yhdysvalloissa ainakin 1920-luvulta lähtien. Myöhemmin työtapa on levinnyt erityisesti

Britanniaan, Kanadaan, Saksaan ja Ruotsiin. Palveluohjauksen periaatteet ovat nousseet

esille aina yhteiskunnallisen murroksen yhteydessä, kun on tullut tarve hillitä sosiaali- ja

terveyspalveluiden kustannuksia. Kustannustietoisuus merkitsee toimijoiden kykyä havaita

ja puuttua siihen annetaanko ikääntyneelle oikeaa hoitoa ja palvelua, onko se oikeaan

aikaan annettavaa, onko hoitoa ja palvelua tarvittava määrä ja onko hoito ja palvelu

oikeantasoista suhteessa ikääntyneen tarpeisiin. (Perälä & Hammar 2003, 13–14;

Pietiläinen & Seppälä 2003, 17–18; Voutilainen ym. 2006, 53.)

Järvenpään kaupungissa on käynnistynyt uutena käytäntönä palveluohjaus vuonna 2004 ja

toiminta on vakiintunut kahden työntekijän yksiköksi. Perustoimintoja ovat vanhustyön

kehittäminen, neuvonta ja ohjaus, tukipalveluiden järjestäminen, ennakoivat kotikäynnit,

sotainvalidien palvelut, kotona asumista tukevan dementiahoidon kehittäminen ja

omaishoidontuki. Palveluohjaajat myöntävät esimerkiksi sosiaalihuoltolain (710/1982 §

17) perusteella 65 vuotta täyttäneille kuljetuspalveluja. Lisäksi koti- ja laitoshoidon

vastuualueella toimii moniammatillinen ryhmä (SAS), joka kokoontuu kerran

kuukaudessa. Ryhmässä käsitellään esimerkiksi vanhusten sijoittamista oikealle paikalle ja

palveluiden järjestämistä. Työryhmään kuuluu kaksi osastonlääkäriä, kotihoidonohjaajat,

palveluohjaajat, asumispalvelujohtaja sekä koti- ja laitoshoitopalveluiden osastopäällikkö.

(Luuk, Huikko, Suomi, Vinnari, Venetvaara-Nurmi, Nikkanen-Ilvesmäki, Juntheikki,

Hämäläinen, Leppänen & Laine 2007.)

15

6 IKÄIHMISTEN PALVELUIDEN KEHITTÄMINEN

Terveyden- ja sosiaalihuollon palvelujärjestelmien kehittämisessä on viime vuosina

tavoitteena ollut siirtyminen laitoshoidosta avohoitopainotteisuuteen. Sairaalat ovat

tehostaneet toimintaansa, joka on näkynyt hoitojaksojen lyhenemisenä ja aikaisina

kotiutuksina. Sairaalapaikkojen vähentäminen ei ole kuitenkaan johtanut

kotihoitopalveluiden paranemiseen, vaan viimeisen kymmenen vuoden aikana

kodinhoitoapua saavien määrä on vähentynyt yli 30 %. Hoitojen ja itsenäistä selviytymistä

tukevien välineiden kehittyminen on kuitenkin mahdollistanut yhä useamman iäkkään

henkilön itsenäisen kotona asumisen ja näin lisännyt kotihoitopalveluiden tarvetta. (Perälä

ym. 2003, 11.)

6.1 Saumaton hoito- ja palveluketju

Iäkkään asiakkaan onnistunut kotiutuminen vaatii jatkuvaa ja riittävää apua kotona,

palveluiden integrointia sekä palveluiden tuottajien saumatonta yhteistyötä. Tämän

edellytyksenä on jatkuva yhteistyön ja kotiutumiskäytäntöjen kehittäminen. Potilaan

hoidon kokonaisuuksien eli hoito- ja palveluketjujen hallitseminen on muuttunut entistä

tärkeämmäksi. Tietoa tarvitaan koko hoitoketjun vaikutuksista potilaiden terveydentilaan,

palvelujen käyttöön ja kustannuksiin. Keskeinen käsite on hoitoepisodi, joka kuvaa

sairaaloissa annettavaa hoitoa ja johon on yhdistetty kaikki tietyn potilaan hoitojaksot

yhdeksi hoitoepisodiksi sairaalatasosta riippumatta. Hoitoketju koskee potilaita, joita

hoidetaan niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Hoitoketju on yhdessä

tehty sopimus siitä, miten potilaiden hoito järjestetään. Tavoitteena on, että hoidon

jatkuminen on yhtenäistä ja saumatonta. Kotiutus on kriittinen kohta hoitoketjussa, koska

silloin potilas siirtyy asiakkaaksi eri organisaatioon, oman kunnan kotihoitoon tai

laitoshoitoon. (Nieminen, Louekoski – Huttunen, Malin, Pammo, Parkkinen & Rontu

2002, 9; Perälä ym. 2003, 11; Rissanen & Noro 1999, 1.)

Saumattomalla hoito- ja palveluketjulla tavoitellaan toimintamallia, jossa palvelu ja hoito

yhdistyvät asiakaskeskeiseksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi yli organisaatio- ja

16

hallintorajojen. Asiakkaalla organisaatiorajat ovat tällöin näkymättömiä. Palveluketju on

toimintatapa, jossa ammattilaisten verkostomaisella yhteistyöllä sekä ammattilaisen ja

asiakkaan vuorovaikutuksella on keskeinen tehtävä. Hyvä palveluketju ehkäisee

mahdollisimman pitkälle uusien palvelutarpeiden syntymistä. (Koponen 2003, 18; Nouko-

Juvonen ym. 2000, 15; Voutilainen ym. 2002, 52.)

Saumattomassa palveluketjussa palvelu ja hoito järjestetään siten, että lähtökohtana on

asiakkaan joustava palvelu hänen asiansa kulloinkin edellyttämässä paikassa. Palveluista

luodaan asiakkaalle hänen yksilöllisiä tarpeitaan vastaava saumaton kokonaisuus, joka

muuttuu hänen toimintakykynsä muuttuessa. Saumattomuuden edellytyksenä on

työntekijöiden moniammatillinen ja käytännönläheinen yhteistyö, jolla turvataan hoidon

jatkuvuus. Tavoitteena on asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukainen hoito ja palvelu.

(Nouko-Juvonen ym. 2000, 18; Voutilainen ym. 2002, 52.)

Saumattoman palveluketjun edellytyksenä on saumaton tiedonkulku. Kotipalvelun

asiakkaiden tiedot ovat arkaluonteisia, joten palveluketjussa tulee tarkastella toteutuvaa

yksityisyyden suojaa. Niin asiakas kuin häntä hoivaava ammattihenkilöstö tarvitsevat

tietoa, jonka perusteella on mahdollista nopeasti muodostaa kokonaiskäsitys palveluketjun

keskeisistä tavoitteista, toimijoista, tapahtumista ja etenemisestä. (Nouko-Juvonen ym.

2000, 18; Voutilainen ym. 2002, 52 - 53.)

6.2 Onnistunut kotiutuminen

Onnistuneen kotiutumisen edellytyksenä on yksilöllisen kotiutumissuunnitelman

laatiminen potilaalle ennen sairaalasta kotiuttamista. Suunnitelma sisältää

tilannearvioinnin, kotiutussuunnitelman, sen toteuttamisen ja arvioinnin. Kotiuttamisen

yhteydessä hoidonantajien tulee huomioida iäkkään ihmisen uudelleen sairaalaan

joutumisen riskit, potilaan toimintakyvyn huolellinen arviointi ja jatkohoidon järjestäminen

sekä yksilöllinen kotiutuksen suunnittelu ja seuranta kotiutumisen jälkeen. (Koponen 2003,

20 – 21; Pöyry & Perälä 2003, 15.)

17

Hyvän kotiuttamisen valmistelu alkaa heti potilaan sairaalaan tulon jälkeen. Hyvissä ajoin

lääkäri kirjoittaa valmiiksi epikriisin, reseptit, hoitotarvikelähetteet sekä muut tarvittavat

asiakirjat. Selkeät jatkohoito-ohjeet turvaavat hoidon jatkuvuuden ja toiminnan sujuvuuden

kotihoidossa. Sairaalan omahoitaja valmistaa potilasta sekä omaisia tulevaan

kotiutumiseen vähitellen potilaan sairaalahoitojakson aikana. Hän myös keskustelee

potilaan kanssa mahdollisen hoito-, kotiutumis- tai kuntoutuskokouksen pitämisestä tai

arviointikäynnin järjestämisestä potilaan kotiin. Kun omahoitaja kertoo kokouksen tai

käynnin tarkoituksesta ja niihin osallistujista, potilas tietää, mitä häneltä odotetaan oman

hoidon ja palveluiden suunnittelussa. Päätöksentekoon osallistuminen on näin asiakkaalle

helpompaa. Potilaalle on mahdollista järjestää niin sanottu koekotiutus silloin, jos kotona

selviytyminen tuntuu potilaasta, läheisistä tai työntekijöistä epävarmalta. Koekotiutuksella

voidaan arvioida sitä, onko potilaan kannalta koti paras jatkohoitopaikka vai tuleeko

harkita muita vaihtoehtoja. (Perälä & Hammar 2003, 25 – 26 ja 28.)

Asiakkaan kotiutumisesta sairaalasta pyritään ilmoittamaan vain yhdelle kotihoidon

työntekijälle. Aikaisemmin tehdään ilmoitus asiakasta hoitavalle kotihoidon työntekijälle

tai kotihoidon esimiehelle. Tiedon saanut kotihoidon työntekijä välittää tiedon muille

asiakkaan hoitoon osallistuville tahoille. Suunnitellut palvelut ja hoidot käynnistetään, kun

asiakas siirtyy kotiin. Kotiutumisen varhainen ja ennakoiva suunnittelu antaa joustoa

kotihoidolle hoitaa myös lyhyellä varoitusajalla kotiutuvien asiakkaiden tilanteet. (Perälä

& Hammar 2003, 32.)

Onnistuneen kotiutumisen varmistaa asiakkaan kotiutumisen seuranta. Kotihoidon

henkilöstön ja sairaalan on hyvä olla yhteydessä asiakkaan kotiutumisen jälkeen ja

varmistaa, että kaikki oleelliset asiat on huomioitu. Kotiutuminen on asiakkaalle ja hänen

läheisilleen usein stressiä aiheuttava elämäntilanne. Iäkkään ihmisen kotona

selviytymiseen liittyvät ihmisen objektiivinen terveys ja terveyden kokeminen,

toimintakyky, elinolosuhteet, taloudellinen tilanne sekä läheisiltä ja hoidonantajilta saatu

tuki ja apu. Onnistunut kotiutuminen turvaa asiakkaan kotona selviytymistä ja se voi

vähentää ja lykätä uudelleen sairaalaan hakeutumista. (Pöyry & Perälä 2003, 16; Koponen

2003, 27- 28.)

18

6.3 Hyvän kotiuttamisen toimintamalli Siikalatvan seutukunnassa

Hyvän kotiuttamisen toimintamalli (LIITE 1) on käytössä Siikalatvan seutukunnan alueella

ja sen kehittäminen organisaatiorajat ylittävänä yhteistyönä on ollut yksi

yöpartiotoiminnan osatavoitteista. Tavoitteena oli kehittää tiedon esteetön ja viiveetön

siirtyminen työntekijöiden, asiakkaiden ja tarvittaessa heidän omaisensa välillä, sekä työ-

ja toimintayksiköstä toiseen. Tarvittiin myös asiakkaan hoito- ja palvelukokonaisuuden

koordinointia (omahoitaja, hoitotiimi, kotihoitotiimi). Eri ammattiryhmien välille tarvittiin

yhteistyötä tunnistamalla palveluketjun toimijat, sopimalla käytännöt ja tavoitteet.

Tavoitteena oli tehostaa myös kotihoidon työn hallintaa, suunnitella ennakoiva

kotiutuminen ja selkeä vastuunjako hoitotiimissä. (Alueellinen yöpartiotoiminnan

kehittäminen 2006.)

Kun asiakkaalla ei ole omaisia, sairaalaan lähettäjä on useimmiten kotipalvelu. Taksi tai

ambulanssi vie asiakkaan sairaalaan. Yleensä saattajana on omainen. Asiakasta avustetaan

sairaalaan lähtemisessä, jos hän ei siihen itse pysty. Asiakkaalla on mukana kotona

esitäytetty hoitotiedote, jota lähettävä henkilö täydentää ja laittaa asiakkaan mukana

päivystykseen. Sairaalaan lähettävä työntekijä huolehtii asiakkaan mukaan hänen

tarvitsemansa tavarat, kuten silmätipat tai tekohampaat. Kotiasioista sovitaan omaisten

kanssa. Jos omaisia ei ole, kotihoito järjestelee asiakkaan luvalla hänen asiat.

Menettelytapa on hoito- ja palvelusuunnitelmassa. (Alueellinen yöpartiotoiminnan

kehittäminen 2006.)

Kotihoidon työntekijä, joka on lähettänyt asiakkaan sairaalaan, informoi asiasta muita

työntekijöitä. Samoin hän peruu asiakkaan muut palvelut, jos asiakas ei siihen kykene eikä

hänellä ole omaisia. Kotisairaanhoitaja peruu mahdollisesti sovitut asiakkaan

sairaanhoidolliset asiat. Kotipalvelun työntekijä tarvittaessa konsultoi kotisairaanhoitajaa

asiakkaan sairaalahoidon tarpeesta puhelimella. Kotisairaanhoidolla ja kotipalvelulla on

säännölliset yhteiset palaverit joissa välitetään tarvittavaa hoitotietoa. (Alueellinen

yöpartiotoiminnan kehittäminen 2006.)

Jos sairaalahoitoa tarvitseva asiakas kieltäytyy lähtemästä sairaalaan, pyydetään

tarvittaessa apua omaiselta. Ambulanssin henkilökunta voi arvioida tilanteen. Jos asiakas

19

kieltäytyy lähtemästä sairaalaan ja on kykenevä itse tekemään päätöksensä sitä

kunnioitetaan. Kieltäytyminen kirjataan ylös ja se vahvistetaan asiakkaan allekirjoituksella.

(Alueellinen yöpartiotoiminnan kehittäminen 2006.)

Kotiuttamistilanteessa ongelmaksi voi muodostua miten asiakas saadaan siirretyksi

kotikuntansa hoitoyksikköön. Asiakkaalla ei välttämättä ole tarvetta terveyskeskushoitoon,

vaan hoidon ja hoivan tarpeeseen kotona. Turvattomuuden tunne saattaa korostua

erityisesti perjantaisin ja viikonloppuisin. Vanhainkotien lomapaikat ovat apuna tässä

tilanteessa, joissa niitä on. Yöpartiojärjestelmää on kehitetty turvaamaan kotona asumista

ja auttamaan kotiuttamisvaiheessa olevaa asiakasta. Erittäin tärkeäksi on noussut esille

tiedottaminen ja tiedonkulku työyksiköissä ja niiden välillä. (Alueellinen

yöpartiotoiminnan kehittäminen 2006.)

20

7 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA

Leena Koponen on väitöskirjassa esitetyllä tutkimuksella kehittänyt substantiivisen teorian

iäkkään potilaan selviytymisestä ja sitä edistävästä yhteistyöstä potilaan, perheenjäsenten

ja hoidonantajien välillä potilaan siirtyessä kodista sairaalaan ja sairaalasta kotiin.

Tutkimuksen aineisto on kerätty potilasasiakirjoista sekä haastattelemalla potilaita (n=24),

heidän perheenjäseniään (n=14) ja potilaan hoitoon osallistuneita hoidonantajia (n=54)

kotihoidossa, terveyskeskussairaalassa ja erikoissairaanhoidossa potilaan siirtyessä kodin

ja sairaalan välillä. (Koponen 2003.)

Tutkimuksessa kehitetty substantiivinen teoria koostuu potilaan selviytymisestä sekä

selviytymistä edistävästä yhteistyötä kuvaavista kategorioista. Iäkkään potilaan

selviytymistä ja perheenjäsenten osuutta selviytymisessä kuvaavat kuusi kategoriaa:

selviytymistä vaativat muutokset, potilaan toimiminen muutostilanteessa, potilaan

autonomia muutostilanteessa, potilaan kokema selviytyminen muutostilanteessa, potilaan

tietäminen muutostilanteessa ja perheen keskinäinen huolenpitäminen muutostilanteessa.

Potilaan, perheenjäsenen ja hoidonantajien yhteistyötä selviytymisen edistämiseksi

kuvaavat neljä kategoriaa: selviytymisen ja hoitotoiminnan yhteensovittaminen,

selviytymisessä auttaminen, avun saaminen selviytymisessä ja avun puuttuminen

selviytymisessä. Kategorioiden välisiä yhteyksiä ovat selviytyminen muutoksia

kohdattaessa, selviytymisen yrittäminen, paneutuvan avun saaminen sekä paneutuva avun

puuttuminen. Kontaktiin tukeutuminen ja yhteistyön intensiteetin säätäminen mahdollistaa

yhteisen näkemyksen yhteistyön tehtävästä, selviytymisen yrittämisen ja paneutuvan avun

saamisen selviytymisessä kohdattaessa muutoksia. (Koponen 2003.)

Tutkimuksessa muodostettu substantiivinen teoria tuotti hypoteesin, jonka mukaan

kontaktin toimivuus ja yhteistyön teho ovat yhteydessä yhteiseen näkemykseen yhteistyön

tehtävästä selviytymisestä kohdattaessa muutoksia, selviytymisen yrittämiseen sekä

paneutuvan avun saamiseen ja puuttumiseen. Teorian avulla voidaan jäsentää iäkkään

potilaan selviytymistä ja perheenjäsenten osuutta selviytymisessä sekä selviytymistä

edistävää yhteistyötä potilaan siirtyessä kodin ja sairaalan välillä. (Koponen 2003.)

21

Ulla Linnosaari on opinnäytetyössään tutkinut vanhuspotilaan ja omaisen kokemuksia

sairaalasta kotiuttamisessa. Kotiutumisen onnistumiseksi ensimmäiset päivät kotona ovat

tärkeitä, siksi tarkoituksena on ollut tutkia vanhuspotilaan ja omaisen kokemuksia näistä

ensimmäisistä päivistä. Teemahaastatteluissa saatujen tietojen mukaan sairaalasta

kotiutuminen oli onnistunut kaikkien haastateltujen potilaiden mielestä hyvin.

Kotiutumisen onnistumiseen olivat vaikuttaneet: sopiva ajankohta, riittävä tiedonsaanti,

kuntoutus, kotiapujen tarjoaminen ja saattaja. Kotiintulo oli ollut kaikille potilaille erittäin

mieluisa. Kotona ensimmäiset päivät olivat sujuneet melko hyvin, vaikka kaikilla

haastatelluilla kunto oli huonontunut sairaalassaoloaikana. Kotona selviytymiseen liittyviä

tekijöitä olivat: halu selviytyä itsenäisesti, liikuntakyky, sopivat avut ja turvallisuus.

(Linnosaari 2001.)

Tutkimustulosten perusteella omainen olisi tarvinnut enemmän tietoa vanhuksen

sairaalasta kotiuttamiseen. Vanhuksen kuntoutus oli ollut vähäistä. Ajankohta kotiutukselle

oli ollut sopiva. Omaisen kokemuksen mukaan hänen jaksamistaan ei ollut huomioitu ja

vanhuksen hoito oli ollut fyysisesti raskasta ensimmäisten päivien aikana kotiutumisen

jälkeen. Kotona ilmeni tarvetta ulkopuoliseen apuun. Vanhuksen hoitamista olivat

helpottaneet sairaalasta saadut apuvälineet ja – keinot. Omainen olisi kuitenkin kaivannut

mahdollisuutta ottaa tarvittaessa yhteyttä kotiuttavaan osastoon. (Linnosaari 2001.)

Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri ja Teknillinen korkeakoulu Lahden keskus ovat tuottaneet

raportin kehitysprojektista, kotiutusprosessi. Kotiutusprosessin tavoitteena oli luoda Päijät-

Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä ja alueen kuntien sosiaalitoimissa sekä

perusterveydenhuolloissa hyvän ja sujuvan kotiuttamisen käyttöön otettava malli.

Prosessissa kytketään yhteen terveydenhuollon oikea porrastus sekä hyvä ja sujuva

kotiutusprosessi. Tärkeimpänä kehitettävänä asiana on oikean tiedon kulkeminen, oikean

asiakkaan mukana, oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Kotiutusprosessi alkaa jo

sairaalaan tuloa suunniteltaessa asiakkaan saadessa kutsun sairaalahoitoon ja äkillisissä

sairaustapauksissa mahdollisimman varhain sairaalaan tulon jälkeen. Kotiutusprosessi

päättyy vasta potilaan selviytyessä kotona tai hoidon jatkuessa muussa jatkohoitopaikassa.

Hyvän ja sujuvan kotiutusprosessin toteutuminen on mahdollista käytännössä, mutta se

edellyttää kotiutuksen suunnitteluprosessin korjaamista kehittämällä lähetekäytäntöjä

asiakkaan ajantasaista tilannetta ja tarvetta vastaaviksi. Kotiutusprosessin onnistuminen

22

edellyttää riittävien terveyskeskusvuodepaikkojen ja avohoitomahdollisuuksien

järjestämistä. (Nieminen, Louekoski-Huttunen, Malin, Pammo, Parkkinen & Rontu 2002.)

8 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN

8.1 Tutkimuksen vaiheet

Opinnäytetyön aiheen saimme koulun sähköpostin kautta keväällä 2006.

Sosionomiopiskelijoina kiinnostuimme hankkeen tarjoamasta tutkimuksesta. Työn alussa

aiheen rajaaminen osoittautui vaikeaksi tehtäväksi. Lopulta päätettiin tutkia aihetta

asiakkaan näkökulmasta ja etsiä kotipalvelun avulla sairaalasta kotiutuvia haastateltavia.

Tutkimuksen lähestymistapa asiakkaan näkökulmasta vaikutti mielenkiintoiselta, koska

tutkimuksessa haluttiin saada ikääntyneen ääni kuuluviin.

Suunnittelimme aineiston keräämistä viidelle ikääntyneelle kotipalveluasiakkaalle.

Tarkoituksena oli tutkia asiakkaiden kotiutumista sairaalasta ensimmäisten vuorokausien

aikana. Viiden haastateltavan saaminen tutkimukseen oli vaikeaa, joten päätimme tutkia

aihetta yhden kotipalveluasiakkaan avulla. Yhden kokemuksen esiin tuominen on selkeää,

eikä tarkoituksena ole vertailla asiakkaiden kokemuksia. Ihmisen kokema laatu on aina

uniikki eikä tälle voida asettaa standardilaatutasoa. Tutkittava kotipalveluasiakas oli

kotiutunut sairaalasta noin kuukausi ennen haastattelua, joten päätettiin koota tietoa

kokonaisvaltaisesti asiakkaan hoito- ja palveluketjun alueelta. Tutkimuksessa ei niinkään

muodostunut tärkeäksi esimerkiksi asiakkaan kotiutumisen ajankohta, koska ei tutkittu

kotiutumisen onnistumista ensimmäisten vuorokausien aikana kotiutumisesta.

Tutkimusongelma muuttui koko hoito- ja palveluketjua kattavaksi, eikä sitä rajattu

pelkästään sairaalasta kotiutumiseen.

Kevään 2007 aikana haastattelimme asiakasta kaksi kertaa ja haastattelujen välissä oli

aikaa kolme kuukautta. Tämän jälkeen haastattelut litteroitiin tietokoneelle. Opinnäytetyön

teoriaa kirjoitettiin kevään aikana ja pidimme aiheesta väliseminaarin. Syksyllä 2007

kerätty aineisto analysoitiin ja teimme tutkimustuloksista johtopäätöksiä. Loppuseminaari

pidetään tämän vuoden lokakuussa.

23

8.2 Tutkimusmenetelmät

Tutkimuksen menetelmä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Kvalitatiiviselle

tutkimukselle on tyypillistä, että tiedon hankinta on kokonaisvaltaista ja aineisto kootaan

luonnollisissa, todellisissa tilanteissa. Tiedon keruun instrumenttina suositaan ihmistä ja

tutkija luottaa enemmän omiin havaintoihinsa tutkittavien kanssa kuin mittausvälineillä

hankittavaan tietoon. Tutkija ei määrää sitä, mikä on tärkeää. (Hirsjärvi, Remes &

Sajavaara 2002, 155.)

Tutkimuksen lähestymistapana käytettiin tapaustutkimusta. Tapaustutkimus on

moniulotteinen ja historiallisesti muuttuva tutkimuksen suuntaus, joka antaa tutkijalle

paljon mahdollisuuksia tehdä innostavaa ja mielenkiintoista tutkimusta.

Tapaustutkimuksessa tarkastellaan yhtä tai useampaa tapausta. (Eriksson & Koistinen

2005, 1,4.) Tutkimuksessamme haastateltiin iäkästä kotipalveluasiakasta. Hän asuu omassa

kodissa Siikalatvan seutukunnan alueella. Kotisairaanhoitaja ja kotipalvelun työntekijä

auttoivat asiakkaan valinnassa.

Tutkimus on tyypiltään välineellistä tapaustutkimusta, koska sillä on välineellinen

merkitys. Tavoitteena on yhden haastateltavan avulla ymmärtää jotain muuta kuin vain

kyseistä henkilöä. Välineellinen tapaustutkimus on yleensä teoreettisten ideoiden ja

käsitteiden havainnollistamisista, testaamisista tai kehittämisistä tapausten avulla.

(Eriksson ym. 2005, 9-10.) Tutkimuksen tavoitteena ei ollut etsiä yleistettävää tietoa.

Tavoitteena oli etsiä kehittämisehdotuksia luotuun toimintamalliin sekä etsiä uutta

näkökulmaa alueen hoito- ja palveluketjun onnistumiselle.

Tutkimuksen metodina käytettiin teemahaastattelua. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa

suositaan metodeja, joissa tutkittavien näkökulmat ja ääni pääsevät esille.

Teemahaastattelussa haastattelun aihepiirit ovat tiedossa, mutta kysymysten tarkka muoto

ja järjestys puuttuvat. (Hirsjärvi ym. 2002, 155,195.) Haastattelun teemat valittiin

asiakkaan hoitoketjun perusteella, koska tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ketjun

saumatonta ja asiakaslähtöistä onnistumista. Haastattelun teemoja oli kolme (LIITE 3) ja

tarkentavia kysymyksiä esitettiin tarvittaessa. Teemat olivat samanlaiset molemmilla

haastattelukerroilla. Toisella haastattelukäynnillä haluttiin syventää aineistoa, koska

24

ensimmäisellä käynnillä havaittiin aikaa kuluvan paljon tutustumiseen haastateltavan

kanssa. Nauhoitettu tutkimusaineisto litteroitiin tietokoneelle. Analysoimme kerätyn

tutkimusaineiston Siikalatvan seutukunnan hyvän kotiuttamisen toimintamallin (LIITE 1)

avulla. Tutkimusaineiston asiakaslähtöisyyden toteutumista analysoitiin palveluohjauksen

toimintamallitaulukon (LIITE 2) avulla.

8.3 Tutkimuksen luotettavuus

Tutkimuksessa pyritään välttämään virheiden syntymistä. Tämän vuoksi kaikessa

tutkimuksessa arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta. Arvioinnissa voidaan käyttää monia

erilaisia mittaus- ja tutkimustuloksia. Tutkimuksen reliaabelius eli luotettavuus tarkoittaa

mittaustuloksen toistettavuutta ja kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia. (Hirsjärvi ym.

2002, 213.) Tutkimuksen luotettavuutta lisää se, että työn tekemiseen osallistui kaksi

tutkijaa ja asiakasta haastateltiin kaksi kertaa samoilla teemoilla. Molemmissa

haastatteluissa tulos oli samanlainen, vaikka niiden välissä oli aikaa kolme kuukautta.

Luotettavuutta kohentaa se, kun tutkimuksessa säilytetään haastateltava henkilö

anonyymina ja kuvaillaan pääsääntöisesti tapahtumia, joita asiakkaalle tapahtui hoito- ja

palveluketjun aikana. Asianmukaisen suostumuksen kysyminen tutkimukseen osallistuvilta

lisää myös tutkimuksen luotettavuutta. Tutkimuksen tekemiseen pyydettiin luvat

perusturvajohtajalta (LIITE 4), kotipalvelusta (LIITE 5) ja haastateltavalta asiakkaalta

(LIITE 6). Lupahakemuksessa kysyimme asiakkaan suostumuksen myös haastattelun

nauhoittamiseen.

Tutkimuksen validius eli pätevyys tarkoittaa mittarin tai tutkimusmenetelmän kykyä mitata

juuri sitä, mitä on tarkoituskin mitata. Validius merkitsee kuvauksen ja siihen liittyvän

selityksen ja tulkintojen yhteensopivuutta. ( Hirsjärvi ym. 2002, 214.) Tutkimuksen

pätevyyttä nostaa se, että tutkimustuloksissa on suoria lainauksia aineistosta ja niistä tehtiin

johtopäätöksiä seutukunnan alueella käytössä olevan toimintamallin perusteella.

Tutkimuksen pätevyyttä lisää myös se, että kerroimme haasteltavalle tutkimuksen

taustasta. Pätevyyttä pyritään lisäämään myös sillä, että selostamme aineiston keruun

olosuhteista mahdollisimman tarkasti.

25

8.4 Aineiston keruu ja tutkimuksen eettisyys

Tutkimusetiikan henkilökohtainen taso käsittää tutkijan hyveet, ihmissuhdetaidot,

ymmärryksen ja taipumukset. Nämä vaikuttavat siihen miten tutkija kohtaa iäkkään

ihmisen ja mitä iäkäs ihminen haluaa kertoa ja suostuu kertomaan hänelle. Eettisyys

muodostuu siten, miten tutkija on läsnä kohdatessaan iäkkään ihmisen. (Topo 2006,13.)

Ennen asiakkaan tapaamista tutustuimme Stakesin julkaisuun, jossa käsitellään

vanhustenhuollon tutkimuksen eettisiä kysymyksiä. Olimme puhelinyhteydessä

asiakkaaseen kaksi kertaa ennen haastattelua. Haastattelu tapahtui asiakkaan kotona, koska

ympäristö on hänelle tuttu ja turvallinen. Molemmat haastattelukäynnit kestivät noin kaksi

tuntia. Haastattelutilanteessa mukana olivat haastateltava ja opinnäytetyön tekijät.

Asiakkaalla olisi voinut olla mukana joku tuttu henkilö, jolloin haastattelun alussa hän olisi

voinut kokea tilanteen turvallisemmaksi. Toisaalta, jos tuttu henkilö olisi ollut kotipalvelun

henkilökuntaa, niin tämä olisi voinut vaikuttaa asiakkaan vastauksiin.

Kotipalvelun henkilökunnalla oli tiedossa ajankohta milloin asiakasta haastateltiin. Ennen

haastattelun aloittamista olimme vielä puhelinyhteydessä kotipalvelun työntekijään, koska

halusimme näin luoda asiakkaalle turvallista ilmapiiriä. Haastateltava oli

yhteistyökykyinen ja hänestä oli tärkeää, että voi olla hyödyksi tutkimustyöllemme.

Haastattelun alussa kerrottiin asiakkaalle nauhoittamisesta ja siitä mitä tutkitaan sekä miten

tutkimusaineistoa käytetään. Haastateltava jännitti hieman nauhoittamista, joka

ensimmäisellä kerralla saattoi jossain määrin vaikuttaa vastauksiin. Ilmapiiri molemmilla

haastattelukerroilla oli hyvä. Toisella haastattelukerralla asiakas puhui kuitenkin

avoimemmin ja syvällisemmin kuin ensimmäisen käynnin aikana, eikä nauhoittaminen

enää häirinnyt keskustelua.

Tutkimustulosten esittämisessä huomioidaan vaitiolovelvollisuus asiakkaan

henkilökohtaisissa asioissa. Tutkimuksella haluttiin antaa ikäihmisen äänen kuulua sekä

tuoda esille se, mitä asiakas ajattelee tiedonkulusta ja hoidon jatkuvuudesta.

Yhteiskunnalle tulevan hyödyn ohella vanhustyön tutkimusta tulee tarkastella myös

iäkkäiden ihmisten näkökulmasta (Topo 2006,10).

26

9 TUTKIMUSTULOKSET

Asiakkaan viimeisin kotiutuminen tapahtui noin kuukausi ennen haastattelua. Toinen

haastattelu tehtiin kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisestä haastattelusta.

Tutkimustuloksissa esiintyvät lainaukset kerättiin molemmista haastatteluista. Asiakkaan

haastattelu eteni kolmen teeman mukaan (LIITE 3). Aineisto analysoitiin hyvän

kotiuttamisen toimintamallin avulla (LIITE 1). Lisäksi tutkimustuloksia analysoitiin

palveluohjauksen toimintamallitaulukon (LIITE 2) avulla.

9.1 Kokemuksia tiedonkulusta

Asiakkaalla tulee olla mukana hoitotiedote sairaalaan lähtiessä, joka sisältää perustiedot ja

lääkelistan (LIITE 1/1). Sairaalaan lähtiessä asiakkaalla oli mukana lääkelista.

Hoitotiedotteesta hänellä ei ollut tietoa. Hoitotiedote on voinut kulkea asiakkaan mukana

sairaalaan asiakkaan tietämättä, koska sen täyttää kotipalvelun henkilökunta.

” Minä otin vain sen lääkelistan, vaikka niillä on ne lääkkeet siellä koneella. Ei minulla aina ole ollut mukana lääkelista, kun minä en tiennyt ensin alkuun.”

Kotihoidon käytäntö on, että asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjataan asiakkaan

kannalta oleellista tietoa (LIITE 1/5). Suunnitelmaan merkitään mm. kotihoidon ja

omaisten välistä työnjakoa, kun asiakas joutuu sairaalaan. Haastattelun perusteella asiakas

on tyytyväinen tiedonkulkuun. Hän jutteli, että tieto kulki hyvin kotipalvelun ja omaisten

välillä.

” Puhelimella antavat tietoa. Kyllä ne kulkee kaikki tieto hyvin. Kotiasiat oli kunnossa kun olin sairaalassa. Sukulainen kävi kastelemassa kukkia ja postin ottamassa.”

Toisaalta haastateltava kertoi, että tiedonkulkuun liittyviä ongelmia oli, kun hän sairaalaan

lähtiessään unohti ottaa silmätipat mukaan. Sairaalassa ei ollut asiakkaalle samanlaisia

tippoja. Sukulainen oli myöhemmin tuonut silmätipat hänelle sairaalaan. Asiakkaalla ei

27

ollut tietoa siitä, että kotihoidon työntekijät hoitivat asiaa ja näin tilanteessa toimittiin

hieman päällekkäin. Asiakkaan mielestä asia hoitui lopulta ihan hyvin.

”… kun ei sitä muistanut ottaa silmätippoja. Ja siellä ei ollut samanlaisia. Sitten oli vähän vaikeuksia saada samanlaisia. Mutta sukulainen toi ne silmätipat. Olivat sopineet lääkärissä, että ne osaa ne tuoda.”

Toimintamallissa ei ole selvää ohjetta siitä, kuka huolehtii asiakkaan henkilökohtaiset

tavarat mukaan, kun hän lähtee sairaalaan. Voidaan olettaa, että jos kotihoidon

henkilökunta on asiakasta lähettämässä, niin he myös huolehtivat nämä asiakkaan matkaan.

Haastateltava on sopinut kotihoidon kanssa siitä, että kenelle ilmoitetaan hänen sairaalaan

joutumisesta. Aineisto ei anna vastausta siihen, onko tätä kirjattu suunnitelmaan.

Sairaalassa asiakkaalta ei kysytty omaisille ilmoittamisesta. Toimintamallin käytäntö

erikoissairaanhoidossa ja terveyskeskuksessa on, että asiakas itse informoi omaisia

sairaalaan joutumisesta. Asiakkaan pyynnöstä hoitaja voi ilmoittaa omaisille (LIITE 1/8).

”Kyllä ne kotipalvelusta ilmoitti. Minä olen sanonut ja ne tietää kenelle ilmoittaa. Sairaalasta, ei ne sieltä kysynyt.”

Haastateltava on suostunut tietojen siirtämiseen eri organisaatioiden välillä. Hänen

mielestä tietojen siirtäminen on oman hoidon kannalta tärkeää. Haastateltava jutteli, että

hänen hoitoketjunsa aikana tiedot eri yksiköiden välillä ovat siirtyneet hyvin ja asiallisesti.

Asiakkaalla on omakansio, joka kulkee hänen mukana siirtymävaiheissa. Haastateltava

sanoi, ettei hänellä ollut aina kansio mukana sairaalassa. Kansio on jäänyt silloin kotiin,

kun on tullut nopea lähtö sairaalaan.

” En ole kieltänyt minun tietojen antamista. Olen sanonut, että jos niitä tarvitsee, niin niitä saa käyttää. Täytyyhän niiden olla tietoisia, jos toiseen sairaalaankin muutetaan, että mikä sitä potilasta vaivaa. Eihän ne niitä tietoja mihinkään ympäristöön levitä.”

28

9.2 Kotiutuminen ja hoidon jatkuvuus

Haastateltavalla on yhden hoitoketjun aikana ollut useita siirtymäkohtia eri yksiköiden

välillä. Viimeisimmän hoitoketjunsa aikana hän kävi perusterveydenhuollosta kaksi kertaa

erikoissairaanhoidossa, koska terveyskeskuksessa ei ollut hänen hoitoon vaadittavia

laitteita. Siirtymisistä huolimatta asiakas oli tyytyväinen saamaansa hoitoon ja palveluun.

”Käyttivät kaksi kertaa sairaalassa, kun niillä ei ole kaikkia koneita täällä.”

Sairaalasta asiakkaalle on mahdollista järjestää niin sanottu koekotiutus. Koekotiutuksella

voidaan arvioida sitä, onko asiakkaan kannalta koti paras jatkohoitopaikka vai tuleeko

harkita muita vaihtoehtoja (Perälä & Hammar 2003, 28). Asiakas sanoi, että puolentoista

viikon kuluttua hoitoon joutumisesta hän pääsi käymään kotona. Asiakas oli tuolloin

huomannut, ettei pärjää yksin kotona ja palasi takaisin sairaalaan. Haastateltavalle oli

sairaalasta kerrottu, että hän voi tulla takaisin, jos ei pärjää kotona.

” Ne kertoi minulle, että minulla menee kuukausi sairaalassa ja olin vähän järkyttynyt, että niin kauan. Ja minä halusin vähän yrittää kotona. Kuuntelivat kuitenkin minua, kun halusin käydä kokeileen kotona välillä. Täällä kotona olo ei ollut hääviä, vaan nyt vasta alkaa elämänhalu tulla.”

Toimintamallin mukaan kotiuttamista pohditaan tarvittaessa kuntoutuskokouksessa ja tähän

kutsutaan asiakkaan hoitoon osallistuvat tahot (LIITE1/10). Lisäksi mallissa mainitaan,

että pitkäaikaispotilaan kohdalla kotihoidosta kutsutaan vastuuhenkilö tai työntekijä

hoitoneuvotteluun (LIITE 1/6). Asiakas kertoi, ettei osallistunut kotiuttamiseensa liittyvään

keskusteluun lääkärin tai hoitajan kanssa, eikä hänellä ollut omahoitajaa sairaalassa.

Voidaan olettaa, että lyhyemmissä sairaalajaksoissa ei neuvottelua pidetä. Haastattelusta

ilmeni, että lääkäri ja hoitaja ovat katsoneet asiakkaan olevan siinä kunnossa, että hän voi

kotiutua. Yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista auttaa asiakkaan osallistuminen oman

palvelunsa suunnitteluun (Asiakaslähtöiset palveluprosessit 1999, 27).

”Lääkäri sanoi, sitten kierroksella. Kahtovat, että on siinä kunnossa että voi kotiutua. Tietysti se lääkäri kyselee hoitajilta millainen se potilas on.”

Asiakas kotiutettiin perjantaina ja hänelle kerrottiin kotiutumisesta edellisenä päivänä.

Haastateltava jutteli, että on hyvä tietää vähän etukäteen kotiutumisen ajankohta, niin voi

29

valmistautua kotia lähtemiseen. Hoidon jatkuvuuden kannalta perjantai ja viikonloppu

eivät ole hyvä ajankohta kotiuttamiselle. Kotihoidossa voi olla vaikea järjestää esim.

hoidon seuranta, koska usein viikonloppuisin on vähemmän resursseja.

”…ne kertoi päivää ennen, että pääsee huomenna kotia. Se oli perjantaipäivä, kun pääsin kotia. Se on hyvä tietää vähä etukäteen, niin voi huomioida sen, että tässähän alkaa koti häämöttää.”

Asiakkaan kotiutuessa hänelle laitetaan tarvittaessa mukaan lääkkeet annospusseissa esim.

viikonlopun yli (LIITE 1/6). Kotiutumistilanteessa asiakkaalla ei ollut ongelmia lääkkeiden

tai muiden hoitojen suhteen, vaikka kotiutumispäivä oli perjantai. Hän kertoi, ettei saanut

hoitoyksikön fysioterapeutilta tai kuntohoitajalta kotihoito-ohjeita. Kuntohoitaja oli hänellä

muutaman kerran laitoksessa ollessa. Mallin mukaan fysioterapeutti arvioi

apuvälinetarpeen ennen kotiutumista ja asiakas saa apuvälineet mukaansa (LIITE 1/6).

”Itse olen hankkinut apuvälineet. Postimyynnistä tilasin tämän rollaattorin. Postimyyntihän on minun kauppani nykyään.”

Haastateltavalle kerrottiin, että hankkeen tavoitteena on kehittää ja parantaa yhteistyötä

laitoksien ja kotihoidon välillä. Asiakas jutteli, että on hieno asia, kun vanhuksista

huolehditaan. Hän arvostaa koulutettua hoitohenkilöstöä ja kokee vanhustyön muuttuneen

vuosien aikana paljon. Haastateltavan mielestä hänen hoidon ja palvelun onnistumisessa

oli tärkeää, että hän kykeni itse vaikuttamaan omiin asioihin.

” …tuo on sentään hyvä, että melko hyvin itse vielä muistaa. Jos jotain tarvitsee osaa sanoa”.

9.3 Kotihoidon työnhallinta

Toimintamallissa oli ajallisia epäselvyyksiä siinä, milloin laitoksen tulee ilmoittaa

kotiutumisesta kotihoitoon. Mallin mukaan ilmoitus lyhyemmissä sairaalajaksoissa

tehdään yleensä hoidettavalle tiimille tai kotisairaanhoitajalle (LIITE 1/6). Asiakas tiesi,

että kotiutumisesta oli ilmoitettu kotihoitoon ja nimenomaan kotisairaanhoitajalle. Hän oli

30

saanut sairaalasta mukaansa laskun, ja muut tiedot hänestä oli lähetetty

kotisairaanhoitajalle.

Mallin mukaan omainen on asiakkaan ensisijainen saattaja ja vastaanottaja sairaalasta

kotiutuessa (LIITE 1/11). Asiakas oli kuitenkin saapunut yksin kotiin. Asiakkaan

kotiutuessa kotipalvelun henkilökunta ei ollut häntä vastassa, vaan he ovat käyneet

katsomassa asiakasta myöhemmin.

”Ne sairaalastakin ilmoittaa heti tuonne kotipalveluun kun pääsee kotia, niin ne tulevat kotipalvelusta sitten kahtomaan miten menee.”

Yhtenä hyvän kotiuttamisen kehittämishaasteena on hoitajien kiire, joka vaikuttaa esim.

työnhallintaan (Alueellinen yöpartiotoiminnan kehittäminen 2006). Haastattelun aikana

asiakas mainitsi usein, että kotihoidon työntekijöillä on paljon töitä. Asiakas on

tyytyväinen omaan hoitoon ja palveluun, mutta häntä vaivaa työntekijöiden kiire heidän

työssään. Asiakas haluaisi enemmän keskustella kotipalvelun työntekijöiden kanssa. Hänen

mielestä hoitajia ei ole riittävästi suhteessa asiakkaiden määrään.

” …aina lisääntyy vaan potilaat ja kotona asuvat. Ja ne jaksaa olla niin herttasia kaikki. Mutta sen näkkee, että niillä on niin kiire, kun ei ne ehdi paljon jutteleen. Tämmöinen yksin asuva haluaisi joskus vaihtaa mielipiteitä.”

Toimintamallissa asiakkaan tulee saada riittävästi tietoa häntä koskevista

hoitovaihtoehdoista sekä hänelle tulee kertoa yöpartiotoiminnasta (LIITE 1/7).

Haastattelun perusteella asiakkaalle kerrottiin hyvin hoitovaihtoehdoista sekä

yöpartiotoiminnasta. Asiakas sanoi, että tarvittaessa hän voi käyttää yöpartiopalvelua.

Lisäksi asiakas kertoi, että hänelle on esitetty myös toisenlaista asumismuotoa, mutta hän

on halunnut asua kotona. Asiakkaan mielipidettä on kuunneltu ja hän on voinut jatkaa

asumista omassa kodissa.

”… kun minä ensimmäisen kerran olin sairaalassa sanottiin, että olisi minulle sellainen kiva huone, jos lähdettäisiin kahtomaan. Minä sanoin, että en minä oikeastaan haluaisi lähteä. Ja se kävi päinsä. Eihän ne vieraat ihmiset tiedä millainen koti on. Siellä on kuitenkin oma vapaus, vaikka vapaus se on noissakin taloissa ja hoitajatkin, mutta kuitenkin se on se oma koti.”

31

Haastateltava kertoi, että kotipalvelun henkilökunta on valmis tekemään ja auttamaan

asiakasta enemmänkin. Hän haluaa kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon itse ja niin

pitkään kuin kykenee. Kuntouttava työote toteutuu hyvin, kun annetaan asiakkaan tehdä

mahdollisuuksien mukaan itse.

”… toiset päivät saattaa olla, että minä olen aamutakkisillaan koko päivän. Omassa kodissa saa olla. Se on sellaista, että saa itse määrätä mitä tekee ja mitä pystyy tekemään. Tekee sellaistakin mitä ei tarvitse, kun ainakin ensi alkuun on huono määrätä toista tekemään.”

Asiakas piti turvapuhelinta tärkeänä ja koki näin olonsa turvallisemmaksi. Haastateltava

mainitsi, että hän kaatuilee aina välillä ja on saanut avun rannekkeella. Rannekkeen

käyttämisessä asiakas koki saavansa hyvin opastusta työntekijöiltä. Turvaranneke ja

yöpartiotoiminta tukevat hyvin asiakkaan kotona selviytymistä.

”Kyllä se hyvä on. Täälläkin on se yöpartio. Minä yhteen aikaan kaaduin yhtenään. Sain päähän kolhuja. On tämä käsiranneke hyvä, kun saa niin äkkiä apua.”

9.4 Tuloksia asiakaslähtöisyyden näkökulmasta

Toimintamallissa on työntekijöille ohjeet, jos asiakas kieltäytyy lähtemästä sairaalaan.

Kieltäytyminen kirjataan ylös ja otetaan asiakkaan allekirjoitus (LIITE 1/4). Haastateltavan

tilanteessa ei kuitenkaan tarvinnut näin toimia. Kotisairaanhoitaja ehdotti haastateltavalle

sairaalaan lähtöä, mutta hän ei ollut valmis lähtemään. Asiakas oli myöhemmin suostunut

lähtemään, kun kodinhoitaja tuli hänen luokse. Asiakas totesi sairaalaan lähdön

tarpeelliseksi, koska sairaalassa oleminen kesti yli kuukauden.

”… ja minä en ollut vielä ajatellut, että lähtisin sairaalaan. Tuo kodinhoitaja tuli tänne ja tilasi heti ambulanssin.”

Ikääntyneet arvostavat kotihoidon asiakkaina varmaa, luotettavaa ja turvallista apua sekä

yksityisyyttä kunnioittavaa kohtelua (Voutilainen ym. 2002, 38). Aineistosta ilmeni, että

kotihoidon työntekijät noudattavat hyvin työssään vaitiolovelvollisuutta, joka korostaa

hoitoyksikön asiakaslähtöistä työotetta. Asiakas sanoi, että hoitajat eivät puhu mitään

32

toisista kotihoidon asiakkaista. Haastateltava luottaa siihen, että työntekijät käyttävät hänen

tietojaan oikein.

”Sen huomaa noista hoitajistakin ne ei kyllä toisista potilaista puhu mitään. Ei mitään sano toisista.”

Asiakas korosti sitä, ettei oikeastaan ymmärretä, millainen se vanhuus on itse kullakin.

Asiakkaan mielestä yksilöllisyyden huomioiminen vanhustyössä on tärkeää. Hoitojen

yhteydessä asiakas koki tulleensa kuulluksi. Hänen mielestä tähän vaikutti oma

toimintakyky eli mahdollisuus puhumalla vaikuttaa omiin asioihin.

”…ei loppujen lopuksi ymmärretä millainen se vanhuus on itse kelläkin. Niin kyllä ne kuuntelee potilastakin varsinkin sellaisissa asioissa minkä potilas itse tuntee.”

Hyvän hoidon ja palvelun turvaaminen edellyttää, että on käytettävissä tietoa siitä, mitä

asiakkaat pitävät hyvänä ja tavoiteltavana (Voutilainen ym. 2006, 38). Haastateltavan

mielestä hänelle ei ole kotipalvelussa eikä laitoshoidossa tehty hoito- ja

palvelusuunnitelmaa. Asiakas ei ainakaan ollut tietoinen sellaisesta. Hänen mielestä

suunnitelmaa ei ole tehty hoitajien kiireen vuoksi.

”Ei ole pidetty. (hoitoneuvottelu) Siinä se näkyy ettei niillä ole aikaa sellaisiin. Ei ole ollut sairaalassakaan.”

Asiakkaan mielestä hänen kotiutuminen sairaalasta onnistui hyvin. Asiakas korostaa

haastattelussa työntekijöiden ammatillisuutta, että ne tietävät milloin hänen on hyvä

kotiutua. Asiantuntemusta kyllä tarvitaan, mutta tämä ei saisi syrjäyttää asiakkaan omaa

kokemusta. Organisaatiolähtöisessä työskentelytavassa korostuu enemmän tiettyjen

sääntöjen rajoissa tapahtuvat käytännöt, kuin asiakaslähtöinen näkökulma (Pietiläinen &

Seppälä 2003, 14).

”Kyllä se ihan hyvin onnistui. (kotiutus) Ne piti siellä niin kauan, että ne tiesi, että minä pärjään kotona.”

Asiakas kertoi haastattelussa kotipalvelutyöntekijöiden työkiireistä, ettei heillä ole aikaa

jutella. Asiakaslähtöisyys ei näiltä osin toteudu, kun työntekijät eivät kiireeltään ehdi

huomioida asiakasta kokonaisvaltaisesti. Haastateltava kertoi, että haluaisi joskus käydä

33

ulkona, mutta hoitajilla ei ole aikaa tällaiseen. Ulkopuoliset kontaktit tai vaikka ulkoilu

voivat jäädä vähäisiksi ihmisellä, jonka toimintakyky on rajoittunut.

”Tämmöinen yksin asuva haluaisi joskus vaihtaa mielipiteitä…vanhukset lisääntyy, mutta työväki ei lisäänny. Mutta enemmän niille pitäisi antaa sitä työvoimaa. Rupatteluun ei enää anneta aikaa.”

Asiakaslähtöisessä toimintamallissa korostetaan, että asiakkaalla tulee olla valtuudet

itsenäiseen ja luovaan uusien ratkaisujen etsimiseen (Pietiläinen & Seppälä 2003, 14).

Haastateltava on sopinut, ettei ateriapalvelun ruokaa tuoda päivittäin, ja pyykkihuolto

toteutetaan asiakkaan toimintakyvyn mukaan. Asiakas on voinut vaikuttaa omiin

kotipalvelun tukipalveluihin ja näiltä osin asiakaslähtöisyys on toteutunut. Lisäksi

asiakkaalle esitettiin eri asumismuotoa, mutta hän halusi asua omassa kodissa. Asiakkaan

päätöstä kotona asumisen suhteen kuunneltiin. Hoito voitiin järjestää haastateltavan

kotona, vaikka hänen toimintakyky oli alentunut.

” Itse olen pistänyt pyykit koneeseen ja hoitajat laittavat kuivamaan. Tekee sitä niin kauan kuin pystyy. Sitä ei tahdo osata olla jos ei jotakin tee. Niin kauan kuin vaan pystyy, niin haluaa tehdä itse. Eikä tunne ihteään niin mitättömäksi.”

”Silloin ne ehdotti minulle sellaista palvelutaloa. Mutta minä sanoin, että minä mieluummin menisin kotia, jos se on mahdollista.”

Haastateltavalta kysyttiin mitä odotuksia tai toiveita hänellä on vanhustyöstä. Asiakas nosti

esille unilääkkeen ottamiseen liittyvän asian. Haastatteluaineiston perusteella asiakas koki,

että hän oli saanut ilmaista mielipiteensä ja pystynyt vaikuttamaan itselle tärkeää asiaan.

Vanhustyöstä keskusteltaessa haastateltava korosti sitä, että vanhuksiakin olisi hyvä

kuunnella.

” … No tuo oli kyllä kun minä olin ensimmäisen kerran sairaalassa, niin ne ei tahdo antaa niitä unitabletteja. Yöhoitajalta sitten sain. Kun minä kotihoitoonkin tulin, niin ne meinasi antaa vain puolikkaan nukahtamistablettia. Minä sanoin, että tässä iässä ei haittaa vaikka tuleekin riippuvaiseksi. Minä tulen huonokuntoisemmaksi, jos minä en saa nukuttua. Minua on kyllä kuunneltu. Kyllä ne ottaa potilaan huomioon nämä hoitajat ja sairaanhoitajat mitä potilas sanoo. Kyllä sitä vanhustakin olisi monta kertaa hyvä kuunnella.”

34

10 JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimustulosten perusteella haastateltava on kohtuullisen tyytyväinen saamaansa

palveluun sekä koti- että laitoshoidossa. Tuloksista voi kuitenkin tehdä johtopäätöksen,

ettei hän ole kaikkiin saamiinsa palveluihin tyytyväinen. Haastateltava jutteli, ettei hänellä

ole mitään valittamista tai hän on tyytyväinen saamaansa palveluun hoito- ja palveluketjun

aikana. Haastateltava voi olla tyytyväinen saamaansa palveluun sen solmukohdista

huolimatta. Voidaan olettaa, että joku toinen henkilö ei ole samaan palveluun yhtä

tyytyväinen, siksi on perusteltua tehdä johtopäätöksiä ja pyrkiä kehittämään toimintaa

edelleen.

Tiedonkulku ja sen siirtäminen asiakkaan, omaisten sekä työntekijöiden välillä on

onnistunut osittain, mutta asiassa olisi vielä parannettavaa. Asiakkaalla ei ole ollut

sairaalaan siirtyessä hoitotiedotetta, ainoastaan lääkelista. Kotipalvelun asiakkaan mukana

sairaalaan mennessä tulee olla hoitotiedote sekä lääkelista. Hoitotiedote turvaa hoidon

jatkuvuuden kotihoidosta laitokseen. Kodinhoitaja oli ilmoittanut asiakkaan sairaalaan

siirtymisestä kotipalvelun sisällä. Lisäksi kotihoidosta peruttiin asiakkaan muut palvelut.

Asiakkaan mukaan kotipalvelusta ilmoitettiin omaisille hänen lähtemisestä sairaalaan, sillä

he tulivat häntä katsomaan.

Haastateltavan lähtiessä sairaalaan asiakas ja kodinhoitaja eivät muistaneet laittaa mukaan

silmätippoja. Sairaalasta ei löytynyt asiakkaalle samanlaisia silmätippoja. Sukulainen oli

saanut tipat lääkärin välityksellä ja tuonut ne sairaalaan. Kotipalvelun työntekijät hoitivat

asiaa omalla tahollaan, eikä asiakkaalla ollut siitä tietoa. Tapauksessa omaisten ja

kotipalvelun olisi pitänyt olla yhteydessä toisiinsa. Asiakas oli muuten tyytyväinen

tiedonkulkuun ja luotti työntekijöiden siirtävän hänen tietojaan asiallisesti. Sairaalassa

ollessaan hänen kotiasiat olivat kunnossa. Sukulainen kävi kastelemassa kukat ja ottamassa

postin.

Tulosten mukaan asiakkaalla ei ollut omahoitajaa sairaalassa. Sovitusti esim. omahoitaja

voisi olla yhteydessä kotipalveluun. Hänen tehtävä on kutsua kotihoidon työntekijä

hoitoneuvotteluun. Neuvottelussa sovitaan asiakkaan kotiutumisesta sekä suunnitellaan

35

hoitoa ja palvelua yhdessä asiakkaan, omaisen, lääkärin ja sosiaalialan työntekijän kanssa.

Ajoissa aloitetulla kotiutumisen suunnittelulla voidaan vaikuttaa asiakkaan onnistuneeseen

kotiutumiseen.

Asiakkaalla on yhden hoitoketjun aikana ollut useita siirtymäkohtia. Siirtymäkohdista

huolimatta asiakkaalla ei ollut paljonkaan ongelmia niiden aikana. Voidaan olettaa, että

alueen moniammatillinen ja organisaatiorajat ylittävä yhteistyö on lisännyt kotiutumisen ja

kotihoidon yhteensovittamista palveluketjussa niin, että hoidon jatkuvuus ja tiedonkulku

toteutuvat joustavammin.

Asiakkaan koekotiutus ei onnistunut, koska asiakas joutui palaamaan takaisin sairaalaan.

Koekotiutuksesta asiakas sanoi, ettei kotona olo ollut hääviä. Koekotiutuksen aikana

kotihoidon työntekijöiden olisi tarpeellista arvioida asiakkaan hoidon tarve uudelleen.

Toimintamallissa on hyvä korostaa organisaatioiden välistä yhteistyötä erityisesti silloin,

kun asiakas on koekotiutuksessa. Kustannustietoisesta näkökulmastakin ajateltuna tämä on

perusteltua. Asiakkaan näkökulmasta koekotiutus on ollut hieno asia, koska hän pääsi

kokeilemaan kotona selviytymistä. Koekotiutuksella voidaan arvioida mikä on asiakkaan

kannalta paras jatkohoitopaikka.

Laitoksessa hoitajat ilmoittivat asiakkaalle kotiutumisen ajankohdan ja hänen mielipidettä

siitä ei kysytty. Koekotiutuksessa asiakaslähtöisyys toteutui, mutta lopullisessa

kotiuttamisessa voidaan puhua asiantuntijavallasta. Hoitajat pitivät asiakasta niin kauan

sairaalassa, että he tiesivät hänen pärjäävän kotona. Asiantuntemusta tarvitaan, mutta se ei

saisi syrjäyttää asiakkaan omaa kokemusta. Osallisuuden huomioiminen ja sen mukaan

toimiminen edellyttää työntekijältä avointa ja rehellistä tiedottamista asiakasta koskevista

asioista (Aejmelaeus ym. 2007, 331; Valppu-Vanhainen 2002, 29).

Toimintamallin mukaan hoitoneuvottelu pidetään pitkäaikaispotilaille. Lyhyemmissä

hoitojaksoissa oleville asiakkaille neuvottelu pidetään tarvittaessa. Toimintamallissa on

hyvä huomioida kohta, jossa määritellään pitkäaikaispotilaan ja lyhyemmissä

sairaalajaksoissa olevien asiakkaiden hoitoneuvottelukäytäntöä. Milloin on

pitkäaikaispotilas ja mitä se tarkoittaa asiakkaalle? Mitä tarkoittaa, että tarvittaessa

pidetään hoitoneuvottelu? Asiakkaan tulevaisuutta ajatellen näillä voi olla merkitystä esim.

36

hänen asumismuotoa pohdittaessa. Asumisyksikön muuttuminen voi merkitä asiakkaalle

paikkakunnan vaihtumista.

Fysioterapeutti ei osallistunut asiakkaan kotiuttamiseen. Haastateltava kertoi, että

laitoksessa hänellä oli kuntohoitaja muutaman kerran. Hoitajien ammattinimikkeet voivat

olla kuitenkin asiakkaalle vieraita, kuntohoitaja on voinut olla fysioterapeutti. Tulosten

mukaan asiakas on itse hoitanut omat apuvälinetarpeensa, tilannut esimerkiksi

postimyynnistä. Kotiuttamistilanteessa fysioterapeutin tulee arvioida apuvälineiden tarve ja

antaa asiakkaalle ne mukaan.

Haastateltavalle ilmoitettiin kotiutumisesta päivää ennen kotiutusta, viikonpäivä oli

perjantai. Mallin mukaan kotipalvelu saa tiedon kotiutumisesta vuorokautta aikaisemmin ja

kotiutumisesta ilmoitetaan yleensä kotisairaanhoitajalle. Viikonloppuisin tapahtuvaa

kotiutumista ei suositella. Kotipalvelussa on vähemmän resursseja viikonloppuisin, joka

vaikuttaa hoidon jatkuvuuden onnistumiseen. Lisäksi apteekki voi olla kiinni tai lääkettä ei

ole oman paikkakunnan apteekissa. Toisaalta, jos kotiutumisen suunnittelu laitoksessa

aloitetaan riittävän ajoissa, edellä mainitut asiat voidaan viikonloppuisin tapahtuvissa

kotiutuksissakin huomioida.

Omaisen tulisi olla ensisijainen saattaja ja vastaanottaja, mutta tutkimuksen tapauksessa

asiakas saapui laitoksesta yksin kotiin. Kotipalvelusta tulivat katsomaan asiakasta hieman

myöhemmin. Kun omaiset eivät ole olleet asiakkaan mukana kotiutuessa, olisi kotipalvelun

hyvä olla asiakasta vastassa ja auttaa kotiutumistilanteessa. Kaikilla kotipalvelun

asiakkailla ei ole läheisiä, jotka olisivat saattamassa ja vastaanottamassa.

Tulosten perusteella asiakkaan hoito- ja palvelukokonaisuuden koordinointi onnistui

osittain. Asiakkaalla ei ollut tietoa hänen hoito- ja palvelusuunnitelmasta. Hänen mielestä

sellaista ei ole tehty, koska hoitajilla on kiire. Toisaalta voi kyseenalaistaa sitä, ymmärsikö

asiakas, kun häneltä kysyttiin hoito- ja palvelusuunnitelmasta. Tuloksen luotettavuutta

lisää se, että asiakkaalle kerrottiin suunnitelmasta ja silti hän vastasi samalla tavoin

molemmilla haastattelukerroilla. Asiakkaan elämäntilanteen sekä tuen ja palveluiden

tarvetta olisi suositeltavaa analysoida yhdessä hänen kanssaan. Tulisi selvittää millaisista

tukimuodoista asiakas hyötyisi tai onko hänellä sellaisia mahdollisesti liikaa. (Pietiläinen

& Seppälä 2003, 14.)

37

Organisaatioiden yhteistyön parantamisessa ei tulisi unohtaa asiakkaan roolia. Palveluja ei

tule järjestää organisaation vaan asiakkaan näkökulmasta mahdollisimman toimiviksi.

(Pietiläinen & Seppälä 2003, 27.) Aikaisemmissa tutkimuksissakin hoito- ja

palvelusuunnitelma on noussut yhdeksi kotiutuksen kulmakivistä. Tutkimuksemme antaa

myös tuloksia siitä, että tätä kannattaa toimintamallissa vielä kehittää. Suositeltavaa ja

haastavaakin olisi saada suunnitelma avautumaan asiakkaalle niin, että hän ymmärtää sen

merkityksen ja että se on tehty häntä varten.

Haastattelussa asiakas mainitsi usein hoitohenkilökunnan työkiireestä. Hänestä työntekijät

eivät ehdi vaihtaa hänen kanssaan mielipiteitä. Asiakaslähtöisyys kotihoidossa toteutuisi

paremmin, jos henkilökunta ehtisi huomioida asiakkaat kokonaisvaltaisesti ja panostaa

aitoon kohtaamiseen. Toisaalta haastateltava hämmästelee sitä, kuinka kiireestä huolimatta

hoitajat jaksavat olla niin ystävällisiä. Asiakkaan mielestä kiire johtuu vähäisestä hoitajien

määrästä. Asiakaslähtöistä toimintamallia tukee, jos asiakkaalle etsitään muitakin kuin

kotipalvelun tuottamia palveluja. Sosiaalihuoltolain perusteella voidaan myöntää

asiakkaalle esim. kuljetuspalvelua. Tällä voidaan helpottaa ikääntyneen yksinäisyyttä, jos

asiakkaalla on mahdollisuus päästä mm. ystävien luokse kyläilemään. Kotihoidon

työnhallinnan kehittämiseksi olisi perusteltua käyttää työssä henkilöä esim.

palveluohjaajaa, joka ottaa kokonaisvastuun asiakkaan palveluiden suunnittelusta tai

kotiutumisesta. Toisaalta palveluohjaus voi toisen asiakkaan kohdalla tarkoittaa myös

palveluiden purkamista eikä palveluiden lisäämistä.

Mallin mukaan asiakkaan tulee saada riittävästi tietoa häntä koskevista hoitovaihtoehdoista

ja tulosten perusteella kotihoito kertoi hyvin niistä asiakkaalle. Toisaalta

tutkimusaineistosta huomasimme, että asiakas mainitsee usein siitä, kuinka hänelle on

ehdotettu toisenlaista asumisvaihtoehtoa. Puhuttaessa asiakkaalle toisenlaisesta

hoitovaihtoehdosta on hyvä muistaa, että keskustelu on asiakasta tukevaa sekä asiakkaan

mielipidettä arvostavaa. Aidossa asiakaslähtöisyydessä on sisäistetty näkemys siitä, että

organisaatio on olemassa asiakkaiden tarpeita varten ja heitä kuunnellaan jatkuvasti.

Käytännössä tämä tarkoittaa ikääntyneen ihmisen mieltämistä tietoiseksi toimijaksi, joka

viime kädessä päättää itse mahdollisista ratkaisuista oman elämäntilanteen muuttamiseksi.

(Aejmelaeus ym. 2007, 331; Valppu-Vanhainen 2002, 29.)

38

Haastateltava sanoi, että turvapuhelin on hänelle tärkeä. Lisäksi asiakas mainitsi, että

hänelle tarjottiin yöpartiotoimintaa. Turvapuhelin ja tieto yöpartiotoiminnasta lisäävät

asiakkaan turvallisuuden tunnetta sekä selviytymistä omassa kodissa. Ikääntyneen

mahdollisuutta asua kotona sairauksista huolimatta edellyttää nopeaa palveluiden saamista,

myös iltaisin ja öisin. Suomessa ikääntymispolitiikan tavoitteena on, että mahdollisimman

moni ikäihminen voisi elää itsenäisesti omassa kodissaan. Ilman monipuolisia kotiin

saatavia palveluita voi toimintakyvyltään rajoittuneiden asiakkaiden ulkopuoliset kontaktit

jäädä vähäisiksi. (Perälä & Hammar 2003, 17.)

Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että koti on asiakkaalle

merkityksellinen paikka. Tulevaisuuden ikäihmisten määrän kasvua ajatellen on

perusteltua kehittää edelleen kotona selviytymisen tukemista ja palveluiden suuntaamista

yhä enemmän ihmisen omaan kotiin. Asiakas sanoi, että omassa kodissa voi tehdä

vapaasti sen minkä pystyy ja saa olla vaikka aamutakkisillaan koko päivän, jos niin haluaa.

Asiakaslähtöisyys toteutuu hyvin, kun organisaatio pystyy joustamaan toiminnassa ja

käytännöissä asiakkaan yksilöllisyyden huomioiden esim. tukemalla kotona selviytymistä.

Tuloksissa asiakas mainitsi, että vanhuksiakin olisi monta kertaa hyvä kuunnella.

Vanhukset haluavat vaikuttaa omiin asioihin ja olla mukana suunnittelemassa omia

palvelujaan.

Hoito- ja palveluketjunsa aikana asiakas on vaikuttanut omiin asioihinsa esim. hänen

koekotiutukseen, unilääkkeen ottamiseen, asumiseen ja saamiinsa tukipalveluihin. Näiltä

osin asiakaslähtöisyys toteutui niin koti- kuin laitoshoidossakin. Asiakas mainitsi hyvänä

asiana sen, kun hän kykeni itse vaikuttamaan omiin asioihin. Tuloksista voi tehdä

johtopäätöksen, että asiakas oli aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan omiin asioihin. Voidaan

ajatella, että asiakasta jopa jossain määrin pelottaa ajatus siitä, ettei voisi vaikuttaa omiin

asioihinsa.

39

11 POHDINTA

Tutkimuksen tekeminen, sen suunnitteleminen ja toteuttaminen oli monivaiheinen ja

opettavainen prosessi. Asioita olisi voinut tehdä toisinkin, mutta on myös asioita, joihin ei

pystynyt itse vaikuttamaan. Haastateltavaa asiakasta odotimme useamman kuukauden ajan,

jolloin koko opinnäytetyön tekeminen oli pysähdyksissä. Oli myös aikoja, jolloin

riensimme innolla eteenpäin. Käytännönläheinen tutkimustyö oli mielenkiintoinen ja

innostava. Opinnäytetyötä tehdessä saatiin tutkia asioita työelämän tarpeista lähtien.

Yhteys käytäntöön ja ikääntyneeseen kotipalvelun asiakkaaseen toi arvokasta tietoa meille

tuleville sosionomeille. Opinnäytetyön tekeminen opetti paljon sellaistakin, joka ei näy sen

sisällössä. Aiheen rajaamisen yhteydessä kotipalvelun ja laitoshoidon työkenttä tuli

tutummaksi sekä yhteistyön tekeminen näiden yksiköiden välillä.

Ajatukset ja mielialat vaihtelivat opinnäytetyötä tehdessä. Välillä on ollut vaiheita, jolloin

mikään ei ole tuntunut onnistuvan. Ajoittain taas syntyi ideoita ja oivalluksia, että työssä

päästiin etenemään. Opinnäytetyötä teimme melko vapaasti, silti yhteistyössä

projektityöntekijän kanssa. Häneltä saimme tukea ja ohjausta tutkimustyöllemme. Vapaus

tehdä työtä toi siihen oman haasteensa eli kuinka rajaamme aiheen, tutkimusongelmat sekä

tutkimusjoukon. Saimme itse päättää mielenkiinnon mukaan, minkälaisin menetelmin

aihetta tutkimme. Ohjaavalta opettajalta saimme arvokasta ajateltavaa juuri

tutkimusongelmien ja tutkimuksen aiheen rajaamiseen.

Ensimmäisen haastattelun jälkeen tuntui siltä, että emme saa riittävästi aineistoa

vastaamaan meidän asettamiin tutkimusongelmiin. Aineiston litteroinnin jälkeen

huomasimme, että kyllähän niitä vastauksia sittenkin löytyy. Päätimme kuitenkin

haastatella asiakasta toisen kerran ja tämä oli tutkimuksen kannalta hyvä ratkaisu.

Ensimmäisellä käynnillä meni paljon aikaa tutustumiseen ja seuraavalla käynnillä päästiin

keskustelussa syvällisemmälle tasolle. Asiakaslähtöinen näkökulma onnistui

pääsääntöisesti hyvin asiakkaan siirtyessä kotoa sairaalaan ja sairaalasta takaisin kotiin.

Tuloksissa ilmenee kuitenkin organisaatiolähtöistäkin toimintatapaa. Ikäihmiset tulisi

pyrkiä ottamaan paremmin mukaan oman toiminnan suunnitteluun. Tulokset osoittivat, että

ikäihmisellä on vaikuttamisen mahdollisuus, mutta tämä on sidoksissa osittain asiakkaan

40

omaan aktiivisuuteen ottaa asiat puheeksi. Miten sellaisissa tilanteissa, joissa oma

toimintakyky on jotenkin rajoittunut?

Tutkimustuloksissa nousi esille solmukohtia samanlaisissa asiayhteyksissä, kuin

aikaisemmissakin tutkimuksissa esim. tiedonkulku, puutteet hoito- ja

palvelusuunnitelmassa ja myöhään aloitettu kotiutumisen suunnittelu. Vaikka yhteistyötä

kehitettiin, ongelmia esiintyy edelleen samoissa solmukohdissa. Toivomme toimintamallin

kehittämisehdotuksista olevan hyötyä, kun sen toimivuutta arvioidaan seuraavan kerran.

Toisaalta kotihoidon työnhallinnan lisäämiseksi hyvä ratkaisu olisi erillinen henkilö tai

ryhmä, joka työssään paneutuisi näihin tiedossa oleviin ongelmakohtiin tai kotiuttamiseen

liittyviin tilanteisiin. Näin voidaan vaikuttaa myös asiakkaan kohtaamiseen, johon

kotipalvelun henkilökunnalla ei ole mahdollisuutta työn kiireen vuoksi.

Tutkimuksen haastateltava asiakas oli halukas vaikuttamaan omiin asioihinsa sekä

päättämään niistä. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisikin tutkia sitä, miten ikäihmiset

voivat osallistua oman palvelunsa suunnitteluun. Toinen jatkotutkimusehdotus on tutkia,

miten toimintamalli toimii kotipalvelun ja erikoissairaanhoidon työntekijöiden

näkökulmasta.

41

LÄHTEET Aejmelaeus, Riitta, Kan, Suvi, Katajisto, Kaija-Riitta & Pohjola, Leena. 2007. Erikoistu vanhustyöhön. Helsinki: WSOY oppimateriaalit Oy. Asiakaslähtöiset palveluprosessit. Perusta laadulle vanhusten kotihoidossa ja asumispalveluissa sekä lastensuojelutyössä. 1999. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, Kuntaliiton painatuskeskus. Heikkinen, Eino & Rantanen, Taina. 2003. Gerontologia. Tampere: Tammer-paino Oy. Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula. 2002. Tutki ja kirjoita. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy. Ikonen, Eija-Riitta & Julkunen, Seija. 2007. Kehittyvä kotihoito. Helsinki: Edita Prima. Isoherranen, Kaarina. 2005. Moniammatillinen yhteistyö. Vantaa: Dark Oy. Koponen, Leena. 2003. Iäkkään potilaan siirtyminen kodin ja sairaalan välillä. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy Juvenes Print. Laitinen- Junkkari, Pirjo, Isola, Arja, Rissanen, Sari & Hirvonen, Raija. 1999. Moninainen vanhusten hoitotyö. Porvoo: WSOY- Kirjapainoyksikkö. Lehto, Juhani, Kananoja, Aulikki, Kokko, Simo & Taipale, Vappu. 2003. Sosiaali- ja terveydenhuolto. Juva: WS Bookwell Oy. Leino, Irmeli, Pekola, Eine & Wiirilinna, Ulla. 2005. Vanhusten palveluketjun arviointi ja kehittäminen. Turku: Turun kaupungin painatuspalvelukeskus. Linnosaari, Ulla. 2001. Vanhuspotilaan sairaalasta kotiuttaminen potilaan ja omaisen kokemana. Helsinki: Kuntokallion Vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskus. Marin, Marjatta & Hakonen, Sinikka. 2003. Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. Juva: WS Bookwell Oy. Nieminen, Anja, Louekoski-Huttunen, Toini, Malin, Anneli, Pammo, Osmo, Parkkinen, Kaija & Rontu, Paula. 2002. Kotiutusprosessi. Lahti: Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri. Nouko-Juvonen, Susanna, Ruotsalainen, Pekka & Kiikkala, Irma. 2000. Hyvinvointivaltion palveluketjut. Tampere: Tammer-Paino Oy. Perälä, Marja-Leena & Hammar, Teija. 2003. PALKOmalli – Palveluja yhteen sovittava kotiutuminen ja kotihoito organisaatiorajat ylittävänä yhteistyönä. Helsinki: Stakesin monistamo. Perälä, Marja-Leena, Rissanen, Pekka, Grönroos, Eija, Hammar, Teija, Pöyry, Päivi & Teperi, Juha. 2003. PALKO – Palveluja yhteen sovittava kotiutuminen ja kotihoito. Helsinki: Stakesin monistamo.

42

Pietiläinen, Erja & Seppälä, Heikki. 2003. Palveluohjaus asiakastyössä ja organisaatiossa. 3. painos. Kopio Niini Oy. Pöyry, Päivi & Perälä, Marja-Leena. 2003. Tieto ja yhteistyö yli 65-vuotiaiden hoidon ja palveluiden saumakohdissa. Helsinki: Stakesin monistamo. Rissanen, Pekka & Noro, Anja. 1999. Ikääntyvien potilaiden hoito- ja kotiuttamiskäytännöt. Helsinki: Stakesin monistamo. Topo, Päivi. 2006. Eettiset kysymykset vanhustenhuollon tutkimuksessa. Helsinki: Valopaino Oy. Valppu - Vanhainen, Anne. 2002. Paremmin palveluohjauksella. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Vesterinen, Soili. 1999. Sairaalasta kotiutettavan yli 65-vuotiaan potilaan sosiaalinen tuki hoitohenkilökunnan kuvaamana. Tutkielma. Preventiivisen hoitotieteen koulutus. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos. Kuopion Yliopisto. Voutilainen, Päivi, Vaarama, Marja, Backman, Kaisa, Paasivaara, Leena, Eloniemi-Sulkava, Ulla & Finne-Soveri, U. Harriet. 2002. Ikäihmisten hyvä hoito ja palvelu. Opas laatuun. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy. Voutilainen, Päivi, Vaarama, Marja, Backman, Kaisa, Paasivaara, Leena, Sulkava-Eloniemi, Ulla & Finne-Soveri, U. Harriet. 2006. Ikäihmisten hyvä hoito ja palvelu. Opas laatuun. Gummerus Kirjapaino Oy. Sähköiset lähteet Luuk, Pekka, Huikko, Jukka, Suomi, Aila, Vinnari, Orvokki, Venetvaara-Nurmi, Helena, Nikkanen-Ilvesmäki, Helena, Juntheikki, Birgitta, Hämäläinen, Eini, Leppänen, Anna-Liisa & Laine, Eeva. 2007. Ikäihmisenä Järvenpäässä. Vanhustyön strategia. WWW- dokumentti. Saatavissa: http://www.jarvenpaa.fi/liitetiedostot/editori_materiaali/3110.pdf. Luettu 5.10.2007. Eriksson, Päivi & Koistinen, Katri.2005. Monenlainen tapaustutkimus. Kerava: Savion kirjapaino Oy. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4957/2005_04_verkkojulkaisu_tapaustutkimus.pdf.Luettu 18.6.2007. Painamattomat lähteet Niskanen, Anja & Moniammatilliset työryhmät, 2006. Hyvän kotiuttamisen toimintamalli. Haapaveden kaupunki. Siikalatvan seutukunta. Niskanen, Anja & Moniammatilliset työryhmät, 2006.Alueellinen yöpartiotoiminnan kehittäminen. Loppuraportti. Haapaveden kaupunki. Siikalatvan seutukunta.

43

LIITE 2 Palveluohjauksen toimintamalli

Vanhat asiakastyön käytännöt

• Kokonaisvaltainen näkökulma:

Asiakkaan elämäntilannetta sekä tuen ja palveluiden tarpeita analysoidaan yhdessä hänen kanssaan sen selvittämiseksi, millaisista tuki- ja palvelumuodoista hän hyötyisi;

• Asiakaslähtöinen: organisaation

joustavuus toiminnassa ja käytännöissä;

• Sopivien tuen ja palveluiden muotoja

etsitään yli hallinnollisten rajojen ja niitä yhdistetään kokonaisuudeksi (esim. oppilashuollon palveluihin yhdistetään sosiaalitoimen kautta järjestetyt tukipalvelut perheelle);

• Laaja näkemys asiakkuudesta:

palveluita annetaan tarvittaessa asiakkaan lähipiirille tai hoitajille näiden osaamisen ja jaksamisen edistämiseksi;

• Joustavia yhteistyön muotoja muihin

asiakkaan kannalta tärkeisiin palveluiden tuottajiin, toiminta hyvin koordinoitua näihin nähden, työntekijä vastaa omasta toiminnastaan niin asiakkaalle, yhteistyökumppaneille kuin omalle johdolleen.

• Valtuudet itsenäiseen ja luovaan

uusien ratkaisujen etsimiseen.

• Asia-, hakemus- ja päätöskeskeisiä:

viranomaisten toiminta perustuu asiakkaan valmiiksi muotoilemalle hakemukselle; siinä etsitään ratkaisua yhteen nimettyyn asiaan;

• Organisaatiolähtöistä: hierarkkisten sääntöjen rajoissa toteutettavia;

• Ratkaisut ja toimenpiteet rajoittuvat

pääosin kyseisen palvelumuodon itse tuottamiin palveluihin (esim. vain vammaispalvelut, terveyspalvelut, kuntoutuspalvelut tai oppilashuollon palvelut)

• Suppea näkemys asiakkuudesta:

palveluita annetaan vain k.o. henkilölle;

• Viranhaltija toimii paljolti yksin, yhteistyö muihin palveluiden tuottajiin vähäistä, koordinointi vähäistä, vastaa omasta toiminnastaan omalle johdolleen.

• Toimintavaltuudet selkeästi rajattu oman organisaation johtamiskäytännöillä ja säännöillä.

(Pietiläinen & Seppälä 2003, 14.)

44

LIITE 3

TEEMAHAASTATTELUN AIHEET 1. Siirtyminen kotoa sairaalaan 2. Sairaalassa oleminen ja kotiutus 3. Kotiutuminen ja kotihoito

45

LIITE 4

KESKI-POHJANMAAN TUTKIMUSLUPA-ANOMUS

AMMATTIKORKEKOULU

Sosiaaliala, Ylivieskan yksikkö

Sosionomi

Anomus osoitetaan: Haapaveden kaupunki / Kaisu Norrkniivilä

1. Tutkimuksen anoja/anojat: Pirjo Holappa ja Johanna Nissinen

Yhteystiedot:

2. Tutkimuksen nimi: Asiakaslähtöinen kotiutuminen

3. Tutkimuksen tarkoitus: Selvittää miten asiakaslähtöinen näkökulma

toteutuu asiakkaan kotiutumisprosessin

aikana

4. Tutkimuksen kohderyhmä: Sairaalasta kotiutuvat kotipalveluasiakkaat

5. Tutkimusmenetelmä: Laadullinen tutkimus

6. Aineiston keruu ja arvioitu ajankohta: Teemahaastattelu asiakkaille huhti/toukokuu

2007

7. Tutkimuksen arvioitu valmistumisaika: Loka/Marraskuu 2007

8. Tutkimussuunnitelma hyväksytty: Sosiaalialan yksikkö, Ylivieska syksy 2006

Tutkimuksen ohjaaja: Kaija Heikkinen, lehtori

Lupa myönnetty hakemuksen mukaisena/korjauksin/hakemus hylätty

Haapavesi ____/____20___

Allekirjoitukset

_____________________________________________________________________________

46

LIITE 5

TUTKIMUSLUPA KOTIPALVELU Opinnäytetyö: ” Asiakaslähtöinen kotiutuminen” Laatututkimus Siikalatvan

seutukunnassa

Tekijät: Sosionomi-opiskelijat Pirjo Ämmänpää ja Johanna Nissinen, Keski-

Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Ylivieska

Suostumme yhteistyöhön opiskelijoiden kanssa heidän suorittaessaan tutkimusta

…………….. Opiskelijoilla on asiakkaan ja kotipalvelun suostumus

asiakashaastattelun tekemiseen.

___________________________________

päiväys

____________________________________

allekirjoitus

47

LIITE 6

TUTKIMUSLUPA Opinnäytetyö: ”Asiakaslähtöinen kotiutuminen” Laatututkimus Siikalatvan

seutukunnassa

Tekijät: Sosionomi-opiskelijat Pirjo Ämmänpää ja Johanna Nissinen, Keski-

Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Ylivieska

Henkilöllisyytenne ei paljastu opinnäytetyön missään vaiheessa. Saatuja tietoja

tulemme käyttämään ehdottoman luottamuksellisesti, niitä ei luovuteta opinnäytetyön

ulkopuoliseen käyttöön.

Suostun siihen, että opiskelijat Pirjo Ämmänpää ja Johanna Nissinen haastattelevat

minua kotiutuessani sairaalasta. Lisäksi suostun siihen, että haastattelu nauhoitetaan.

_____________________________

päiväys

______________________________

allekirjoitus

48