Pohjoissavolaista aivoterveyttä edistämässä

Pohjoissavolaista aivoterveyttä edistämässä

Lehden julkaisee: Aivot Narikasta –hanke

Pohjois-Savon Muisti ry

Toimitus & taitto: Pohjois-Savon Muisti ry,

Eija Rytkönen Puh. 040 526 3481

eija.rytkonen@psmuisti.fi

Lehden painos on 10 000 kpl

Kannen kuva ja piirrokset:

Janne Markkanen Painopaikka: Kopijyvä Oy, Kuopio

Aivovammaliitto ry. p. 050 306 4181 www.aivovammaliitto.fi

Pohjois-Savon Aivohalvausyhdistys ry Tulliportinkatu 25 B IIkrs 70100 Kuopio p. 044 382 2350 tai 044 382 2351 www.psav-avhy.yhdistysavain.fi

Kuopion Parkinson-yhdistys ry Tulliportinkatu 25 B, 2 krs, 70100 Kuopio, p 050 517 2140 www. parkinson.fi/alueellinen-toiminta

Pohjois-Savon Muisti ry Lapinlinnankatu 2 70100 KUOPIO P. (017) 2633 980 toimisto@psmuisti.fi www.psmuisti.fi

Kauko Pitkänen, LT

neurologian erikoislääkäri

kuntoutuksen erityispätevyys

apulaisylilääkäri

kauko.pitkanen@neuron.fi

Aivoterveydestä ja aivosairauksien ennaltaeh-käisystä on viime aikoina puhuttu runsaasti medi-assa. Keskusteluissa on tuotu vahvasti esille mm. elintapojen ja ravinnon yhteys eri aivosairauksien ilmaantumiseen. Tieteellistä näyttöä on saatu päihteettömyyden, terveellisen ravinnon, säännöl-lisen liikunnan ja vilkkaan sosiaalisen elämän ja musiikin positiivisista vaikutuksista aivotervey-teen. Yhteistyötä ja välittämistä tarvitaan, jotta pystyttäisiin mahdollisimman laajalla rintamalla vaikuttamaan aivosairauksien ja -vammautumisien ennaltaehkäisemiseksi sekä ke-hittämään jo sairastuneiden kuntoutusta ja hyvin-vointia. Ennaltaehkäisy aivoverenkiertohäiriöissä Suomessa sairastuu vuosittain n. 14 000 ihmistä aivoverenkiertohäiriöön. Joka neljäs sairastunut on työikäinen. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää vuosittain 850 aivohalvauspotilasta. Sairastumisesta johtuvat vuotuiset valtakunnalliset kustannukset nousevat yli 1 miljardiin euroon. On ennustettu, että 2030-luvulla Suomessa sairastuu joka vuosi n. 20 000 ihmistä aivohalvaukseen. Aivohalvaukseen sairastumisen riskiä voidaan vä-hentää noudattamalla terveellisiä elintapoja. Tupa-koimattomuus ja alkoholin liikakäytön välttäminen sekä säännöllinen liikunta ovat ennaltaehkäisyn kul-makiviä. Vähäinen liikunta ja väärä ravitsemus altis-tavat keskivartalolihavuuden kehittymiseen ja lisää-vät riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen, joka on yksi tärkeimmistä aivohalvauksen riskitekijöistä. Muita riskitekijöitä ovat verenpainetauti ja korkeat veren rasva-arvot. Verenpaineen mittaaminen tulisi kuulua jokaisen suomalaisen säännölliseen tervey-dentilan seurantaan. Koholla olevia verenpainearvo-ja voidaan korjata säännöllisen liikunnan, vähäsuo-laisen ruokavalion ja painon pudottamisen avulla. Verenpainetauti on luonteeltaan salakavala, sillä se ei yleensä aiheuta mitään poikkeavia tuntemuksia. Mikäli verenpaine ei normalisoidu muutamassa kuu-kaudessa edellä mainituin konstein, on syytä aloit-taa lääkehoito. Myös koholla oleviin veren rasva-arvoihin pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan elinta-pojen ja ruokavaliomuutosten avulla.

Kun olen jo sairastunut Aivoverenkiertohäiriö on äkillinen tapahtuma, joka voi aiheuttaa pysyvän liikunta- ja toimintakyvyn hei-kentymisen. Eriasteisten halvausoireiden lisäksi sii-hen voi liittyä puheen ymmärtämisen tai tuottamisen ongelmia, tuntopuutoksia, näköhäiriöitä, huimausta ja tasapainovaikeuksia. Oireiden nopea tunnistami-nen ja välitön hakeutuminen sairaalan ensiapuun on elintärkeää. Aivoverisuonen tukkeutuessa voi olla mahdollista, että liuotushoidolla pystytään estämään tai pienentämään aivokudoksen pysyvää vaurioitu-mista. Se edellyttää sitä, että liuotushoito voidaan aloittaa 4½ tunnin sisällä oireiden alkamisesta. Jo-kaisen sairastuneen kohdalla liuotushoito ei kuiten-kaan tule kyseeseen eikä pysyvien halvausoireiden kehittymistä voida aina estää. Toimintakyvyn menetys on aina shokki sairastuneel-le itselleen, mutta yhtä lailla myös hänen lähipiirinsä voi kokea uuden elämän tilanteen hyvin kuormitta-vana. Sairastuneen kohdalla on tärkeintä, että kun-toutus käynnistyy mahdollisimman varhaisessa vai-heessa. Kuntoutuminen on tuloksellisinta ensim-mäisten viikkojen ja kuukausien aikana sairastumi-sesta, jolloin kuntoutus tulisi toteutua tehokkaasti. Kuntoutus tähtää halvausoireiden lievittymiseen ja toimintakyvyn vahvistumiseen. Ensimmäisten viikko-jen aikana kuntoutuksen tavoitteena on parhaassa tapauksessa liikuntakyvyn palauttaminen ja omatoi-misuuden saavuttaminen kaikissa itsestä huolehti-miseen liittyvissä tehtävissä. Sen jälkeen tähdätään itsenäisen toimintakyvyn vahvistumiseen muissa arkielämän tilanteissa. Vertaistoiminta Aivohalvaukseen sairastuneen tilanteen voi ymmär-tää parhaiten henkilö, joka itsekin on sen läpi käy-nyt. Vertaishenkilö voi oman kokemuksensa kautta välittää korvaamatonta tietoa toiselle sairastuneelle. Vertaistoiminta perustuu yhteenkuuluvuuden tuntee-seen ja yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin. Vertaistoi-minta on arvokasta vapaaehtoistyötä. Toiminnan arvopohjana on toisen ihmisen kunnioittaminen ja yhdenvertaisuus sekä myötäeläminen ja välittämi-nen. Vertaistoimintaa on Suomessa järjestetty jo muutaman vuosikymmenen ajan organisoidusti ai-vohalvaus- ja afasiayhdistysten kautta. Jokaisessa maakunnassa on oma paikallisyhdistyksensä, joka tarjoaa jäsenilleen monenlaisia palveluja kuten jä-seniltoja, koulutustilaisuuksia, retkiä ja harrastustoi-minnan tukemista. Tarkoituksena on monin eri ta-voin tukea sairastunutta uudessa elämän tilantees-sa. Henkisen tuen saaminen vaikealla hetkellä voi olla käänteen tekevää aivohalvaukseen sairastu-neelle, jotta arjessa selviytyminen sujuisi mahdolli-simman hyvin.

R avintoa aivoille

Elämäntavat ja terveys Elintavoilla voidaan vaikuttaa merkittävästi tervey-teen ja hyvinvointiin. Aivojen terveyttä edistävät samat elämäntavat kuin sydämen terveyttä eli ter-veellinen ruoka, liikunta ja tupakoimattomuus sekä alkoholin kulutuksen rajoittaminen suositusten mu-kaisiksi. Terveyttä edistävä ruoka on monipuolista ja vähä-suolaista perusruokaa, jossa rasvan laatuun on kiinnitetty huomiota. Hyviä pehmeiden rasvojen lähteitä ovat margariinit, kasviöljyt, kala ja pähki-nät. Nämä edistävät aivoterveyttä.

Terveellisen ruokavalion pääpe-riaatteiden omaksuminen auttaa arjen valinnoissa. Teemme joka päivä ruokaan liittyviä valintoja esimerkiksi kaupassa, työpaikal-la ja kotona ruokapöydässä. Valitse sydänmerkki

Sydänmerkillä merkittyjen tuotteiden valitseminen helpottaa ruokavalion muokkaamista rasvan ja suolan osalta terveellisemmäksi. Sydänmerkki ker-too, että tuote on omassa tuoteryhmässään pa-rempi valinta. Kaupassa ruokakärryn voi täyttää käyttämällä hy-väksi lautasmalliperiaatetta tai ruokakolmiota. Vi-hannes- ja hedelmäosastolta kannattaa kerätä run-saasti erilaisia kasviksia. Leipähyllyltä valitaan vä-häsuolaisia ja runsaskuituisia vaihtoehtoja. Ruislei-pä on tärkein kuidun lähteemme ja lisäksi ruis si-sältää monia elimistöllemme tärkeitä ravintoainei-ta. Maitohyllyltä valitaan rasvatonta maitoa ja mui-ta vähärasvaisia tai rasvattomia vaihtoehtoja. Liha-tiskiltä löytyvät vähärasvaiset lihatuotteet ja kalat. Rasvahyllystä valitaan pehmeitä ja juoksevia ras-voja. Voin käyttö mausteenomaisesti ei huononna rasvan laatua. Määrän tulee kuitenkin olla pieni suhteessa kokonaisrasvan saantiin, koska tyydyt-tyneen piilorasvan saanti on runsasta suomalai-sessa ruokakulttuurissa. Syö säännöllisesti Säännöllinen ateriarytmi on aivojen kannalta tärke-ää ja se auttaa myös painonhallinnassa. Kun nälkä ei pääse kasvamaan liian suureksi, syömi-nen pysyy paremmin hallinnassa. Lautasmalli on hyvä apu aterian koostamisessa. Marjat, hedelmät ja leipä kevein päällystein ovat hyviä välipaloja. Ne

lisäävät kuidun saantia ja auttavat välttämään liian pitkää ateriaväliä. Painonhallinnassa on oleellista osata erottaa todel-linen nälkä mieliteosta. Nälkään ja mielihaluun voi varautua. Jääkaappiin kannattaa laittaa helposti saataville esimerkiksi kuorittuja porkkanoilla, kurk-kuja tai muuta helppoa ja kevyttä naposteltavaa. Syöminen on tunneasia. Tunteet vaikuttavat syö-misiin, siihen, mitä, milloin ja miksi syömme. Kan-nattaa miettiä millaisia tunteita syöminen sinussa herättää. Kun tunnistat syömisen ja tunteiden väli-sen yhteyden, olet askelta pidemmällä syömisen hallinnassa. Kompassina terveyden poluilla

Tarvitsetko vinkkejä ravitsemukseen ja

painonhallintaan?

Tiedätkö omat terveysarvosi?

Haluatko kysyä verkossa?

Kaipaatko kuntoutusta tai virkistyslomaa?

Haluatko liittyä vertaisryhmiin internetissä?

Harkitsetko savuttomuutta?

Näihin ja moniin muihin terveysasioihin saat vasta-uksen ottamalla yhteyttä ja tulemalla mukaan sy-dänyhteisömme toimintaan. Nauttikaa syksyn antimista ja reippailkaa pirteässä syysilmassa! Mari Härkönen THM, laillistettu ravitsemusterapeutti Pohjois-Savon Sydänpiiri ry www.pssydan.fi

U ni huoltaa aivoja Tarja Liuha Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Uni on aivojen määräaikaishuoltoa. Huollon aikana ”huoltomiehiä” ei sovi häiritä eli nukkumapaikan on oltava rauhallinen. Univaje eli riittämätön uni laskee mielialaa. Pienikin päivittäinen univaje heikentää suoristuskykyä. Jos valvot yön, aivojen kuntoa voi verrata 0,5 promillen humalatilaan: suorituskykysi on normaalia heikompi ärryt helposti olet altis tapaturmille reaktionopeutesi on hidastunut sinun on vaikea tehdä päätöksiä tarkkaavaisuutesi kärsii

Unen tarve on yksilöllinen Valtaosalla unen tarve on 7-8 tuntia (70% suomalaisista) osa pärjää luontaisesti korkein-taan 6 tunnin yöunella (2%), osa tarvitsee vähintään 9 tuntia unta (2%), huomattava osa nukkuu joko liian vähän tai liian paljon (26%)

Nukutko vähemmän kuin unentarpeesi edellyttäisi. Testaa: Varaa aikaa 2 – 3 yötä testaamista varten et ota illalla alkoholia, koska se häiritsee unta et juo kahvia 18:sta jälkeen menet nukkumaan kun alkaa illalla väsyttää nukut siihen asti kunnes heräät ja tunnet itsesi

virkistyneeksi; et tunne päivällä itseäsi uneli-aaksi .

Luontainen unirytmisi ja unen tarpeesi voi jo olla sel-villä kolmantena aamuna. Toki 10 – 30 minuutin päi-vänokoset riittävän aikaisin iltapäivisin (klo 13 ja 15 välillä) tekevät tarpeeksi nukkuvallekin hyvää!

Liikkuminen kannattaa aina

Aivot hyötyvät liikunnasta, koska koko elimistön verenkierron vilkastu-essa myös aivoverenkierto tehostuu. Liikkuvan on helpompi hallita ylipainoa, verenpaine laskee ja stressi purkautuu luonnonmukaisella tavalla. Fyysi-nen rasitus lisää endorfiinien, elimistön luontaisten morfiinin kaltaisten hormonien, eritystä. Erityisesti rytminen liikunta, kuten juoksu, hiihto tai tanssi, sti-muloi aivojen mielihyväkeskusta. Tämä kaikki vai-kuttaa positiivisesti mielenvireyteen ja henkiseen kestokykyyn. Useimmat liikuntalajit parantavat lihas-toiminnan koordinaatiota ja oman kehon hahmotus-ta. Eräät liikuntalajit, esimerkiksi pallopelit tai suun-nistus, ovat myös älyllisesti vaativia.

Tutkimus Yhdysvalloista:

Näin liikunta vaikuttaa aivoihin

Vuoden mittainen liikuntaohjelma voi suurentaa ai-vojen hippokampusta ja siten parantaa iäkkäiden muistia. Yhdysvaltalaistutkijoiden havainnot ovat hämmästyttäviä, sillä iän myötä hippokampus taval-lisesti pienenee, ja sitä on pidetty lähes väistämättö-mänä. Tutkimuksessa 120 vähän liikkuvaa iäkästä miestä ja naista teki joko 40 minuutin kävelyitä kolmena päivänä viikossa tai osallistui verrokkiryhmään, jos-sa venyteltiin ja kevyesti jumpattiin. Tutkimuksen alussa ja päätteeksi tehdyt aivojen magneettikuvaukset paljastivat kävelyryhmäläisten hippokampusten suurentuneen vuoden aikana noin 2 %, kun samassa ajassa venyttelyryhmäläisten hip-pokampukset pienenivät keskimäärin 1,4 %. Suotuisa kehitys näkyi myös parempana menestyk-senä muistitesteissä sekä tietyn aivojen kunnosta kertovan merkkiaineen lisääntymisenä, tutkijat ha-vaitsivat. Yhdysvaltalaisten tulokset ovat tervetullut osoitus liikunnan tärkeydestä aivojen terveydelle. Ne osoit-tavat myös, että jo vähäinenkin liikunta kolmesti vii-kossa voi pysäyttää muistin heikkenemiseen liittyviä aivomuutoksia ja jopa korjata niitä. Tulokset julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Uutispalvelu Duodecim Lähde: Proceedings of the National Academy of Sciences 2011 Tekstit koonnut Ani-Elina Heikkinen

Ihmisten kanssakäyminen sosiaalisessa mediassa Ihmisten kanssakäyminen sosiaalisessa mediassa on tehokas virike aivoterveydelle. Kuopion yliopis-tollisen sairaalan neurokirurgi Ville Leinonen pitää sosiaalista mediaa aivoterveydelle yhtä hyvänä kuin kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Sillä voi osin jopa korvata muuta sosiaalista elämää. - Jossain määrin voi korvata, mutta vaikea sanoa kuinka paljon. Sen voi jokainen määritellä omassa päässään. Sosiaalinen media voi olla muistin kan-nalta yhtä tehokas kuin kasvokkain tapahtuva, Lei-nonen pohtii. Leinonen korostaa, että sosiaalista kanssakäymis-tä ei voi kokonaan siirtää esimerkiksi Facebookiin, Twitteriin tai muualle nettiin. - Silloin jää esimerkiksi sanaton viestintä koko-naan. On myös sääli, että kanssakäymistä on siir-retty niinkin paljon ruudulle. Muistin kannalta ei kui-tenkaan todennäköisesti ole merkitystä, missä vuorovaikutus tapahtuu, Leinonen miettii. Hänen mukaansa sosiaalisen median käyttö voi pitää yhtä lailla mielen virkeänä, kuin muukin sosi-aalinen kanssakäyminen. - Parempi sekin kuin ei mitään, Leinonen toteaa. On hyvin yksilöllistä, kuinka paljon ja millaista sosi-aalista kanssakäymistä kukakin tarvitsee. Toiset viihtyvät enemmän itsekseen, toiset taas kaipaavat jatkuvasti ihmisiä ympärilleen.

Virikkeet aivoterveydelle Sosiaalinen elämä edistää merkittävästi aivoterve-yttä ja muistia esimerkiksi ehkäisemällä masentu-neisuutta ja vähentämällä stressiä. Se pitää mielen virkeänä ja aktivoi ihmisiä ja aivoja. Leinonen ker-too, että tarvitsemme koko ajan virikkeitä, joita so-siaalinen elämä on omiaan tuomaan. - Muistin kannalta kokonaisuus on oleellisempi kuin yksi osa-alue, ja sitä voi pitää yllä monin eri tavoin, esimerkiksi seuraamalla lehtiä, katsomalla uutisia tai juuri sosiaalisen median avulla, Leino-nen kertoo. Kaikkiaan sosiaalisen elämän merkitystä aivoter-veydelle on äärimmäisen vaikea mitata ja tieteen näkökulmastakin sitä on pystytty tutkimaan vain vähän. Leinonen muistuttaa, että määriä on hanka-la osoittaa. - Riskisuhdetta ei voi määritellä. Ei voi sanoa, että jos ei ole mitään sosiaalista elämää, niin ei muista mitään. Sosiaalinen elämä on kuitenkin jokaisen itsensä kokema asia ja jokaisella on erilaiset tar-peet, Leinonen sanoo. Virikkeellinen elämä kantaa aina pidemmälle. Ihmi-sen kehitys vaatii ärsykkeitä jo lapsesta lähtien, joten vanhempien sosiaalinen elämä on perheen pienimmille tärkeää. Leinosen mukaan tämä voi heijastua pitkälle vanhuuteen. Myös sairauksien etenemiseen sosiaalisella elämällä on vaikutusta. Neurokirurgi Ville Leinosen haastattelu, YLE Radio Savo / Anna Kumpulainen

Työikäisten muistiterveys

Miten voit ennaltaehkäistä muistisairauden puh-keamista Suurin osa muistisairauksista johtuu riskitekijöistä. Elämäntavat sekä korkeat kolesteroli- ja veren-painearvot ja ylipaino lisäävät riskiä sairastua muis-tisairauteen. 1.Terveelliset elämäntavat – uni, ravinto, liikunta, kohtuus päihteiden käyttössä 2. Vältä ylikuormittuneisuutta, stressiä ja uupumusta 3. Aivot tarvitsevat aktivointia Tulevaisuuden haasteet työyhteisöille ja työter-veyshuolloille Kognitiivista ergonomiaa voidaan tukea ja parantaa vaikuttamalla työjärjestelyihin Sopivasti -töitä, sopivissa työolosuhteissa, sopivalla vaatimustasolla ja kuormituksella Ikääntyvä työntekijä ja muuttuva työn kenttä -Terve muisti ei heikkene eikä lopu, ikä ei vie muis-tia Joitain muutoksia muistissa kuitenkin tapahtuu iän myötä -Työmuistin teho heikkenee jo varhaisessa keski-iässä -Mieleen palauttaminen ja reagointi hidastuvat ja tilannetekijöiden merkitys korostuu eläkeiän taittees-sa -Uuden oppiminen onnistuu ja kokemus- ja yleistieto karttuvat elämän loppuun asti Ikääntyvän työntekijän työhyvinvointia voidaan tukea kognitiivisen ergonomian keinoin Työelämä muuttuu -Työn apuvälineiden muuttuminen ja hallittavan tie-tomäärän lisääntyminen tuovat haasteita erityisesti ikääntyville työntekijöille -Tulevaisuudessa eläkkeelle siirryttäneen yhä myö-hemmin

Ylikuormittuminen ja ylityöt haitaksi työteholle -Työuupumus vie puolet työmuistin tehosta -Ylityöt saattavat heikentää älyllistä suoriutumista, lyhentää yöunta sekä lisätä masennustaipumusta ja alkoholin käyttöä -Mitä enemmän ylityötunteja kertyy, sitä heikommin älyllistä toimintakykyä vaativista tehtävistä suoriudu-taan Muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen häi-riöt ja niistä huolestuminen on aina otettava va-kavasti -Ne ovat aina merkki jostain! -Muisti on herkkä lukuisille tekijöille, jotka vähentä-vät työpanoksen tehokkuutta ja huonontavat työsuo-rituksen laatua Näihin syihin vaikuttamalla tilanne saadaan kor-jattua Esim. masennus, uupumus, uniongelmat, päihteet, vitamiininpuutos

-en opi uutta millään!

-unohtuu kokonaan…

-ajatus pätkii, tökkii…

-nimimuisti on huonontunut..

-pois silmistä, pois mielestä

-tavarat aina hukassa..

Onko sinulla pitkäaikaista MUISTIN tai KESKITTYMIS-

KYVYN heikkenemistä? 20 – 64 vuotiaista työssäkäy-

vistä 400 000 ihmistä ( 16 % ) on vastannut KYLLÄ!

Suurin osa työikäisten muistivaikeuksista selittyy tark-

kaavaisuuspohjaisilla työmuistin toimintahäiriöillä

W HO CARES ? !!

Tiesittekö, että aivovamman saa vuosittain jopa n. 20 000 henkilöä, joista suurin osa nuoria ja alle 35 vuotiaita aikuisia? Tuhatkunta näistä päätyy kuole-maan ja suurelle osalle henkiin jääneistä jää vaka-viakin kognitiivisia oireita, kuten muistin ja toimin-nan ohjauksen ongelmia. Päihteet ovat suurin yk-sittäinen tekijä näiden vammojen aiheutumisessa. Pohjois-Savon poliisissa tämä asia on tiedetty jo pitkään. Poliisi on työnsä puolesta ensimmäisten joukossa paikalla, olipa kyse sitten autokolarista tai väkivaltatapauksesta. Ennaltaehkäisevää työtä poliisissa on tehty vuosia sen eteen, jotta nuoret ja heidän vanhempansa ymmärtäisivät kuinka vaka-vasta asiasta on kyse. Pohjois-Savon poliisi on kiertänyt yläkouluja Who Cares –kiertueen nimis-sä pitkin Pohjois-Savoa esittämässä nuorille niitä seurauksia, joita päihteet ja väkivalta voivat aiheut-taa. Seurauksia, joita poliisi näkee arjessa päivit-täin.

Aivot Narikasta –hanke on lähtenyt yhteistyöhön Pohjois-Savon poliisin kanssa Who Cares –koulukiertueelle. Yhteistyöllä on tarkoituksena saa-da nuorille välitettyä tietoa siitä, kuinka arvokkaat, ainutlaatuiset ja herkät jokaisen omat aivot ovat. Yksikin syvä humalatila tai pieni kaatuminen ja pään iskeytyminen maahan voivat aiheuttaa jo py-syviä jälkiä aivoihin. Nämä jäljet aivoissa vaikutta-vat nuoren tulevaisuuteen. Miten selviytyä tule-vassa työssä, harrastuksissa ja perhe-elämässä, jos korvaamattomassa kiintolevyssä ei ole enää kapasiteettia? Aivoja ei tosiaankaan voi vaihtaa uusiin! Pohjois-Savon poliisin ylikonstaapeli Eero Wetzell on tehnyt pitkän työuran ennaltaehkäisevän työn parissa. Who Cares –kiertue kiertää kaikki Pohjois-Savon yläkoulut, joten useita kertoja Wetzell on saanut aukaista sanaisen arkkunsa kertoakseen nuorille poliisin näkökulmasta nähtynä sen raadolli-sen arjen, jota he kohtaavat työssään. Wetzell to-teaakin kiertueella nuorille viikatemiehen niittävän satoa turhan paljon nuorten keskuudessa, ja ni-menomaan viinan viikate on muita tuhoisampi. Tä-män vuoksi jokaisen nuoren tulisi välittää itsestään ja kavereistaan niin paljon, että uskaltaa sanoa toiselle, jos meno menee hölmöilyksi. Poliisin tehtävä ei ole valvoa ja puuttua nuorten alkoholinkäyttöön ja sen seurauksiin yksin. Siihen tarvitaan niin kavereistaan välittäviä nuoria kuin lapsiensa toimista kiinnostuneita vanhempia. Myös useat eri ammattilaiset ja toimijat voivat työssään tuoda esiin sitä välittämistä, joka tässä kiireisessä yhteiskunnassa saattaa helposti jäädä monien muiden asioiden varjoon.

Teksti: Juha Timoskainen

Aivot hapoilla! Kuopiossa järjestettiin tiistaina 4.10. Pohjois-Savon ensimmäinen Aivourheilutapahtuma. Tapahtuman järjestäjien, Aivot Narikasta –hankkeen ja Savonian toimintaterapeuttiopiskelijoiden yhteisenä tavoittee-na oli saada tällaisen tapahtuman myötä ihmisiä ymmärtämään, että aivojen harjoittaminen on yh-tä tärkeää kuin fyysinen kuntoilu. Palaute kävi-jöiltä olikin erittäin positiivista. Noin 300 kävijää ”aivourheilivat” mm. muistiin, logiikkaan ja hahmot-tamiseen liittyvissä tehtävissä ja toiminnoissa. Toi-mintaterapeuttiopiskelijat järjestivät tapahtumassa myös mahdollisuuden kokeilla eri arviointivälineiden avulla käsien motoriikan toimivuutta. Tapahtuma onnistui tavoittamaan eri ikäisiä, aivo-jensa ”rassaamisesta” kiinnostuneita ihmisiä. Yhden nuoren kommentti tapahtuman jälkeen oli, että ”aivot ovat hapoilla”. Tämä oli hyvin ymmärrettävää kymmenien eri lajien jälkeen, jossa aivot joutuvat monenlaiseen työhön. Aivot Narikasta –hankkeen projektityöntekijä Juha Timoskainen muistuttaakin, että aivoja tulee käyttää aktiivisesti ja löytää niille erilaisia haasteita. Aivot eivät käytöstä kulu, mutta tulee muistaa antaa niille myös latautumisaikaa le-von avulla. Hyvin vähällä käytöllä olevat aivot me-nettävät tehoaan, joka vaikuttaa siten moniin arjen toimintoihin, sekä lisää riskiä sairastua joihinkin ai-vosairauksiin. Aivourheilutapahtuman kävijöistä suurin osa sai ta-pahtumasta virikkeitä omaan arkeensa ja löysi oman suosikkilajinsa monien pelien joukosta. Kata-mino, Shape by shape tai perinteisemmät ristikko- ja päässälaskutehtävät vetosivat kävijöihin. Tapah-tumasta saadun positiivisen palautteen pohjalta jär-jestäjät alkavat suunnitella jo uutta vastaavaa ta-pahtumaa keväälle Aivoviikolle. Joten jos joku ei päässyt tällä kertaa paikalle, niin uusi mahdollisuus koittaa pian.

Aivourheilutapahtuman jälki-mietteitä... Teija ja Aino lupautuivat kerto-maan kokemuksiaan Aivourheiluta-pahtuman toteutuksesta. Molemmat opiskelevat toimintate-rapeuteiksi toista vuotta. Valmistu-minen häämöttää vuoden 2013 lo-pussa.

Mikäs on päällimmäinen tunne näin tapahtuman jälkeen? Teija: Kaiken kaikkiaan positiivinen fiilis. Kävijöiden palaute oli kannusta-vaa. Näki, kuinka he viihtyivät, joukos-sa ei näkynyt kurttu- otsaisia ollen-kaan. Aino: Tällaisia tapahtumia tarvitaan. Aivoterveysasia on tärkeää. Tänä päi-vänä verenkiertohäiriöt ja muut aivosairaudet ovat to-della yleisiä. Kaikki ennakkotieto siitä, miten sairastu-mista voidaan ehkäistä, on tärkeää. Mitä saitte tapahtumasta toimintaterapeuttiopiskeluihin? Parasta oli oikeiden ihmisten kohtaaminen ja se miten yhdistää toimintaterapia ja tällainen tapahtuma. Huo-masimme, että nämä pelit ovat työväline sekä arviointi-väline. Niiden kautta pystyy havainnoimaan ja näitä voi jatkossa käyttää asiakkaiden kuntoutuksessa.

Neljä neurologista järjestöä on lähtenyt yhteisvoimin

edistämään Pohjois-Savossa alueen nuorten ja kes-

ki-ikäisten aivoterveyttä sekä auttamaan jo sairastu-

neiden ja vammautuneiden perheitä. Aivot Narikas-

ta –hankkeessa on yhdistetty usean toimijan voimat,

jotta kolmannen sektorin aivotyö tavoittaisi alueen

kohderyhmän edustajat mahdollisimman laajasti.

Vuoden 2010 keväällä liikkeelle lähtenyttä hanketta

hallinnoi Pohjois-Savon Muisti, jonka lisäksi mukana

ovat Pohjois-Savon Aivohalvausyhdistys, Kuopion

Parkinson-yhdistys sekä Aivovammaliiton aluetyö.

Yhteistyössä ovat mukana myös Suomen aivotutki-

mus- ja kuntoutuskeskus Neuron, Pohjois-Savon

poliisilaitos sekä KYS. Kolmivuotista hanketta ra-

hoittaa Raha-automaattiyhdistys.

Miksi Aivot Narikasta – hanke on tarpeellinen?

Kiireinen elämänrytmi ja jatkuva yhteiskunnan muu-

tos aiheuttaa monenlaista painetta ja stressiä. Aivo-

peräisesti sairastuneita on tällä hetkellä Suomessa

lähes puoli miljoonaa, joten sillä on jo selkeästi ter-

veyttä sekä työ- ja toimintakykyä heikentävä vaiku-

tus yhteiskunnallisestikin. Tarvitaan motivointia ja

tietoisuutta tekijöistä, jotka vaikuttavat aivotervey-

teen.

Aivosairauteen sairastuneen diagnoosin jälkeen

sairastuneiden perheenjäsenten huomioiminen jää

usein liian vähälle. Ymmärrettävää on, että sairas-

tunut vie suurimman huomion. Kuitenkin lähipiiri

tarvitsee samalla tavalla tukea ja ymmärrystä, miten

suhtautua – miten tästä jatketaan eteenpäin.

Mukana olevien ja myös muiden aivoperäissairaiden

yhdistysten roolin lisäämistä tarvitaan jäsentensä

sopeutumisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Hankkeella onkin tarkoituksena edistää saman alan

järjestöjen yhteistyötä kaatamalla raja-aitoja ja

muuttamalla käytäntöjä enemmän tulevaisuuden

yhdistystoiminnan mukaiseksi. Järjestöjä innoste-

taan muodostamaan toiminnallisia ja

seudullisia yhteistyöalueita ja – rakenteita. Samoin

innostamme jäsenlähtöiseen ajatteluun; mitä yhdis-

tykset haluavat olla tai tehdä, haluavatko he aidosti

ihmisiä mukaan toimintaansa.

Pyrimme ennaltaehkäisyyn, tiedottamiseen ja

tukemiseen

Ennaltaehkäisevä työ suunnataan ensisijaisesi nuo-

rille ja työssäkäyville heidät tavoittavilla toiminta-

muodoilla. Luomme Väestötiedottamisen formaattia

mukanaolevien yhdistysten jokapäiväiseen toimin-

taan ja tiedotukseen osoitteeseen

www.aivotnarikasta.fi . Formaateissa huomioidaan

Internetin käytön luonnollinen lisääntyminen suurten

ikäluokkien eläköityessä. Sosiaalisessa mediassa

haastetaan nuoret tutustumaan aivoterveysasioihin.

Nettiporttaalia täydennetään jatkuvasti uusimmilla

tutkimustiedoilla.

Tiedottamisen tehostamiseksi otetaan käyttöön säh-

köinen News Letter – uutiskirje yhteistyössä Muisti-

luotsin kanssa. Kirjettä on suunniteltu lähetettäväksi

muutaman kerran vuodessa sosiaali- ja terveyspuo-

len sidosryhmille, jotta ryhmätoiminnat sekä hank-

keessa ideoidut Tuuppari- ja VertaisTuttu- perhetoi-

minta saataisiin sidottua sairastavien hoitopolkuun.

Terveydenhuollon työntekijöiden motivoimiseen yh-

distysten toimintojen markkinoimiseksi sairastuneille

tarvitaan yhteisiä ponnisteluja. Heidän roolinsa pal-

veluketjussa on merkittävä.

Yhteistyöllä pohjoissavolaista aivoterveyttä edistämässä

Kehitämme myös psykososiaalista tukea painotta-

vaa avokuntoutumisen ja -sopeutumisen mallia,

jossa huomioidaan vertaistuki, sairastuneiden oma

osallisuus ja tarpeet.

Sairastuneille kehitetään vertaistukea jatkuvasti tar-

joava, osittain itseohjautuva verkosto, jossa myös

sairastuneen puolisoille, lapsille ja muille läheisille

suunnataan toimintaa. Tässä toteutamme Tuuppari-

ja VertaisTuttu -perhetoimintaa, joka on uudenlainen

lähestymistapa perinteiseen vertaistoiminta-

ajatteluun.

Miten toteutamme?

Erityisesti nuoret huomioimme Pohjois-Savon poliisi-

laitoksen kanssa järjestettävällä Who Cares –

kiertueella Kuopion alueen yläkouluihin. Koululaiset

haastetaan sarjakuvakilpailuun kuullun esityksen

herättämistä ajatuksista. Parhaat sarjakuvat palki-

taan.

Nuorille, ja miksi ei myös muille halukkaille, suun-

nattua aivokuntoilutapahtumaa toteutetaan tulevana

vuonna 1 – 2 kertaa. Sitä suunnitellaan tarjottavaksi

kouluille itsenäisesti toteutettavaksi malliksi ja hy-

väksi käytännöksi aivoterveys-tiedottamisessa. Yri-

tyksille suunnitellaan aivoterveysaktivointia varten

Aivokuntoilusalkkua.

Yhteistyössä Muistiluotsin kanssa järjestetään joka

kuukauden viimeinen keskiviikko aivoterveys - &

muisti-infoja. Kutsumme tilaisuuteen kiikkutuolivie-

raita ja vuorovaikutteisesti keskustellaan erilaisista

aivoterveyteen vaikuttavista tekijöistä.

Hankkeen toteutuksen loppuvaiheet painottuvat

Tuupparit– VertaisTuttu toiminnan kehittämiseen.

Etsimme lisää halukkaita Tuuppareita kaikista aivo-

peräis-sairastuneista. Järjestämme yhteisiä alueelli-

sia tapahtumia ja pyrimme saamaan Pohjois-Savon

alueille omat toimintayksiköt, joita ohjataan keskite-

tysti hankkeen aikana ja sen päätyttyä Muistiluotsis-

ta. Minkäänlaista koulutusta ”työhön” ei tarvita.

Tuupparina toimiminen ei ole vaikeaa, siinä ihminen

on toiselleen vaan ihminen. Tuupparit voisivat tehdä

”kyläilykäyntejä” vastasairastuneiden koteihin. Kyläi-

lyn kuluessa Tuuppari kertoilee oman alueensa yh-

distysten toiminnoista, joihin sitten sairastunut voi

halutessaan lähteä. Välttämättä heti diagnoosin jäl-

keen ei sairastuneilla ole voimia lähteä kotoa minne-

kään. Silloin kyläilemässä olevan Tuupparin oma

sairaus ja elämänkokemus ovat varmasti kullanar-

voista tukea. Tuuppareita voivat itse asiassa olla

kaikki sairastuneet tai yhdistysten jäsenet ja aktiivit.

Tällä ajattelulla toimintaresursseja tälle tukimallille

on olemassa runsaasti. Tuupparit eri alueilta kehittä-

vät myös yhdessä uusia toimintamuotoja kohderyh-

miltä kuultujen toiveiden mukaisesti.

Hankkeen päättyessä Tuupparitoiminta vakiintuu ja

sairastuneille ja perheille on olemassa toimiva tuki-

malli, joka toimii asiakaslähtöisesti, omalla painol-

laan.

Ani-Elina Heikkinen

1. Oili Holopainen, Pohjois- Savon aivohal-vausyhdistyksen puheenjohtaja, Aivoliitto ry:n liitto-valtuuston jäsen, ensi vuoden alusta Liittovaltuus-ton puheenjohtaja, olen myös mieheni omaishoita-ja. 2. Mieheni on sairastunut aivoverenvuotoon ja kun pääsin palkkatyöstäni eläkkeelle, meillä on nyt yh-teinen harrastus – eli tämä yhdistystoiminta. Yhdis-tystoiminta on sairastuneille tärkeä vertaistukiver-kosto ja samalla myös lisää jäsentensä liikunta- ja muita aktiviteettejä. Huolenani on, kuinka tavoittai-simme suuremman osan aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneita toimintamme piiriin. 3. Aivot Narikasta – hanke antaa meille mahdolli-suuden vaikuttaa ennaltaehkäisevään työhön. Nel-jän yhdistyksen yhteistoiminnalla tavoitamme suu-remman yleisön ja myös nuorisolle on mahdollista jakaa aivoterveystietoa. Koska aivot ovat ” Korvaa-maton kovalevy” (Liittomme lanseeraama 30 v juh-lateema), on huolehdittava siitä, ettei turhaan tuhoa aivojaan päihteillä. Haluai-sin myös omalla työlläni vaikuttaa siihen, että sai-rastuneet saisivat kuntoutusta ja puheterapiaa tasaveroisesti, riippumatta iästä ja paikkakunnasta.

Tällä projektilla on saatu myös työikäisille sairastu-neille tukihenkilöitä tuupparitoiminnan kautta.Varsinkin sairauden alkuvaiheessa on tärke-ää, ettei jäädä yksin eikä jätetä yksin. 4. Kun väestön ikärakenne vanhenee, niin aivove-renkiertohäiriöt lisääntyvät – on hyvä että näin hy-vissä ajoin tehdään ennaltaehkäisevää työtä. Hoi-totoimenpiteet ovat parantuneet. Varmasti sitä myötä työelämään palaaminen tulee lisääntymään. 5. Vapaaehtoistoiminta jossain määrin lisääntyy, samoin yhteisöllisyys. Luulen, että sen tarve on jatkossa yhtä suuri kuin tänä päivänä. Mitä lopuksi haluat sanoa: Toivotan kaikki toiminnastamme kiinnostuneet mu-kaan. Niin sairastuneet kuin ns. terveet voivat saa-da merkitystä elämäänsä vapaaehtoistoiminnalla.

Aivohalvaus Aivoverenkierron häiriö eli AVH on aivojen toimintahäiriö, joka johtuu aivokudoksen vaurioi-tumisesta. Aivoverenkiertohäiriö syntyy aivoverisuonen tukoksesta eli aivoinfarktista tai ai-voverisuonen repeämän aiheuttamasta verenvuodosta. Aivojen toimintahäiriötä voivat aihe-uttaa myös aivovamma, -kasvain tai –tulehdus. Seurauksena aivoverenkierron häiriöistä voi olla aivohalvaus eli kudosvaurioita aivoissa

Lisätietoja löydät Aivoliiton sivuilta >>> www.aivoliitto.fi

Oili Holopainen kehottaa aivohalvauksen oikei-den ilmaannuttua toiminaan nopeasti - Älä hal-vaannu, nopeus on aivojen pelastus, soita 112!

Neljä eri neurologisten sairauksien kanssa toi-mivaa henkilöä pistettiin”piinapenkkiin” ja ky-syttiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Kuka olet? 2. Miten tulit tällaiseen toimintaan mukaan? 3. Miten Aivot Narikasta -hanke vaikuttaa

ihan tähän päivään omalta kohdaltasi? 4. Miten aivoterveydestä ja ennaltaehkäisys-

tä huolehditaan vuonna 2020? 5. Mitä tulevaisuudessa on vertaisuus ja mi-

kä on sen merkitys?

1. Jouni Vinska, olen Aivovammaliiton aluevas-taava, jota teen vapaaehtoistyönä. Minulla on mm. tukihenkilö- ja kokemuskouluttajapätevyys. 2. Sairaanhoitajaksi valmistuneena ja liikenneon-nettomuuden kokeneena tunsin ja tiesin, että on olemassa voimakasta vertaistuen kysyntää aivo-vamman kokeneelle kohderyhmälle. Kun tulee voi-makas elämänmuutos, josta jää pysyviä vammoja, se vaikuttaa koko perheeseen, parisuhde on krii-sissä ja näistä johtuen vertaistukea ja tietoa tarvi-taan siitä, että on olemassa apulinkkejä kriisissä olevalle. Näin asiat alkavat elämässä mennä eteenpäin. Onnettomuudesta on nyt 18,5 vuotta. Diagnoosi oli vaikea aivovamma, silti viiden kuu-kauden päästä olin jo töissä takaisin! Motivaatio oli niin kova päästä takaisin töihin. Luulen, että lisänä olleet hyvät puhelahjat auttoivat asiassa. Alkuvaiheessa olisin tarvinnut vertaistukea. Sitä ei kuitenkaan silloin aivovammaliiton toimesta ollut. Tutustuin itse ammattikirjallisuuteen. En suostunut syömään masennuslääkkeitä. Tajusin, että aika menee kuitenkin eteenpäin, tajusin että jotain pa-rannusta koko ajan tapahtuu. Rupesin hahmotta-maan omaa olemusta. Haitta-aste on nykyään 14 mikä tarkoittaa n. 70%:a. Aivovamma on vain sana, jossa on kirjaimia. So-maattisesti se voi olla eteneväkin, mutta yleensä aivovammasta tapahtuu kuntoutumista. Tämän tiedon haluaisin hankkeen kautta tulevan enem-män onnettomuuden kohdanneiden tietoon ja oi-valtamiseen!

Mopot ja moottoripyörät, niissä on kypärä pakko. Polkupyöräilijöille se on vain suositus - kauniita-kin kypäriä on olemassa –sen haluaisin sanoa. 4. Ennaltaehkäisy tulee olemaan tärkeämpää kuin tänään. Sosiaalipoliittisesti ajatellen väestöraken-ne vanhenee, tullaan kiinnittämään enemmän huomiota mm siihen, että kotona kaatumisilta väl-tytään. Ei esimerkiksi tuolille nousta yksin; alko-holi on myös paha. Siitä tulee välillisiä tai välittö-miä vammoja. Kohtuukäyttö olisi suotavaa. En suosittele perjantaipulloa, vaan esim. muutaman lasillisen viiniä koko viikonlopun aikana - ei huma-lahakuisuutta – rentoa iloista ryhmässä olemista! 5. Tukihenkilöitä on tällä hetkellä melko vähän – tätä voitaisiin hoitaa puhelimella esim kerran vii-kossa soitto- ja keskusteluapua, siten vierellä kul-kemista.

Aivovamma

Aivovamma on trauman yhteydessä syntynyt aivovaurio, joka syntyy päähän kohdistu-neesta iskusta. Tämä voi aiheuttaa eri vaikeusasteisia vammoja, jotka luokitellaan hyvin lieviin, lieviin, keskivaikeisiin ja hyvin vaikeisiin aivovammoihin.

Lisätietoja saat aivovammaliiton sivuilta:

www.aivovammaliitto.fi

Jouni Vinska toteaa, että mitä enemmän huo-mioit muita ja annat, sitä paremmalta sinusta tuntuu ja sitä enemmän saat .

1.Annukka Tuovinen, olen Suomen Parkinson lii-ton aluetyöntekijä, alueena Pohjois-Karjala, Keski-Suomi ja Etelä- ja Pohjois-Savo. 2. Olen toimintaterapeutti koulutukseltani. Kaikki työni ovat liittyneet erityisryhmiin, vanhuksiin, eri tavoin sairaisiin ja vammautuneisiin ihmisiin. Tein Epilepsialiitossa kolmen vuoden sijaisuuden, jossa tutustuin hyvin järjestömaailmaan. Siitä jäi kärpänen järjestötyöhön ja sen jälkeen hakeuduin Parkinson-liittoon. Tätä pestiä on jatkunut nyt vuoden verran. 3. Suomen Parkinson-liitto ja paikallinen yhdistys ovat sitoutuneet Aivot Narikasta -hankkeeseen ja tietenkin minä alueella työtä tekevänä olen mukana hankkeen työryhmissä. Toivon, että pystyn toimimaan tekijöille peilinä ja pystyn oman kokemuksen kautta antamaan heille eri näkökul-mia. Meidän kohderyhmässä liikehäiriösairautta sairastavien kohdalla hyvinvoinnin tukeminen on ehdottomasti pääasia. VertaisTuttu - perhetoimin-nan kautta löytyy uusia tapoja tukea sekä sairastu-nutta että perhettä. Hankkeen tuottama materiaali on hyvä lisä Parkinson- liiton tuottamaan aineistoon. Aivoterveys tulee hyvin esille - nämä asiathan kos-kevat sekä terveitä että sairastuneita.

4. Toivoisin sitä, että jo peruskoulussa lähdettäisiin lapsille ja nuorille vielä aktiivisemmin kuin nykyisin kertomaan aivoterveyttä ennaltaehkäisevistä asioista! Kouluissa kyllä kerrotaan alkoholin, väkivallan ja mielialan vaihteluista mielestäni aika hyvin. Kuitenkin linkki kasvatuksessa koulun ja kodin välillä tulisi olla yhtenäisempi, jotta linjaukset olisivat enemmän samansuuntaisia. Terveelliset elämäntavat, kuten liikunta ja ravitsemus, tulisi nostaa jokaisen päivän ohjelmaan kuuluvaksi tavaksi. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tulisi olla esillä joka paikassa, ei keskitytä esimerkiksi vain yksittäisiin Urheilusuorituksiin, vaan että kokonaisuudessaan huomioitaisiin lapsen ja nuoren tasapainoinen liikunta, ravitsemus, mieliala sekä sosiaaliset suhteet. 5. Vertaisuudella on 2020 monenlaisia muotoja, jot-ka nykyajan tekniikka mahdollistaa. Onko se hyvä vai huono, se tullaan näkemään tulevaisuudessa.

Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jonka oireita ovat liikkeiden hitaus, lepovapina, lihas-jäykkyys ja tasapainovaikeudet. Oireet johtuvat aivojen mustan tumakkeen solukadosta ja siitä aiheutu-vasta dopamiinin vähenemisestä. Myös masennusta voi esiintyä ja sairauden myöhäisvaiheessa myös muistihäiriöitä. Taudin syytä ei tiedetä, eikä sitä osata parantaa. Oireita hoidetaan lääkkeillä ja kuntoutuk-sella. Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa noin 10 000 ihmistä.

Lisätietoja löytyy Parkinson-liiton sivuilta >>> www.parkinson.fi

Neljä eri neurologisten sairauksien kanssa toi-mivaa henkilöä pistettiin ”piinapenkkiin” ja kysyttiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Kuka olet? 2. Miten tulit tällaiseen toimintaan mukaan? 3. Miten Aivot Narikasta -hanke vaikuttaa

ihan tähän päivään omalta kohdaltasi? 4. Miten aivoterveydestä ja ennaltaehkäisys-

tä huolehditaan vuonna 2020 ? 5. Mitä tulevaisuudessa on vertaisuus ja mi-

kä on sen merkitys?

Aivot Narikasta -hanke tuo uusia innovaatioita ja tapoja sekä ennaltaehkäisyyn että vertaisten tör-määmiseen toisiinsa.

1. Markku Wulff, olen Muistiyhdistyksen puheen-johtaja ja muistisairaan äidin omaishoitaja. 2. Vaimo houkutteli yhdistyksen toimintaan mu-kaan. Samaan aikaan huomattiin, että vanhemmil-lani oli muistiongelmia 3. Aivot Narikasta –hanke vaikuttaa kahta kautta – toisaalta avartaa ja antaa tietoa erilaisista aivoihin vaikuttavista tekijöistä, toisaalta laajentaa muis-tiyhdistyksen toiminta-aluetta huomattavasti koko-naisvastaisemmaksi aivoterveyttä ja ennaltaeh-käisyä ajatellen. Myös yhdistyksen työikäisiin muistisairaisiin suun-tautunut MuistiKummeli -hanke laajensi toimin-taamme ja antaa lisää mahdollisuuksia muistisaira-uksien ennaltaehkäisyyn jo nuoresta alkaen. 4. Näen tulevaisuuden hyvänä – tietoisuus koko ajan lisääntyy, yleensäkin terveyttä edistävät asiat. Miten esim. liikunnalla ja hyvällä ravinnolla voi vai-kuttaa aivo- ja muistiterveyden edistämiseen. Uhkana näen sen, että tulee uusia tapoja viettää vapaa-aikaa sellaisella tavalla mikä ei välttämättä edistä ihmisen fyysistä ja henkistä terveyttä. On helppo jäädä paikalleen liikkumatta, miettimättä, miten omaan vointiinsa voisi vaikuttaa. Ruokailuta-vat muuttuvat epäterveelliseksi ja epäsäännöllisek-si. Ja esimerkiksi normaali perusliikunta voidaan korvata kuntosalikeikoilla. Riskinä on se että kaikki tulee valmiiksi pureskeltuna, niin tieto kuin ravinto-kin. 5. Osa vertaistoiminnasta siirtyy verkkoon, mikä helpottaa paineiden purkamista, mutta toisaalta vähentää oikeita sosiaalisia kontakteja. Ennen vanhaan perhe ja suku olivat vertaishenkilöitä – nyt jo paljon vertaistoiminta on siirtynyt verkkoon tai maksulliseksi palveluksi. Tuntuu vähän siltä, että jos et ole Facebookissa, et ole missään!

Muistisairaus

Muisti on monimutkainen älyllinen toiminto, joka perustuu aivojen laaja-alaiseen yhteistoimin-taan. Muistin vaikeudet ovat yleisiä, eivätkä aina merkitse etenevää muistisairautta. Muistihäiriöi-den ollessa jatkuvia ja arkipäivän toimiin vaikut-tavia, voi kyseessä olla muistisairaus. Muistisai-raudet voidaan jaotella ohimeneviin, parannetta-viin, pysyviä jälkitiloja jättäviin tai eteneviin muistisairauksiin. Yleisimmät dementiaoireita aiheuttavat muisti-sairaudet ovat Alzheimerin tauti, verisuoniperäi-nen muistisairaus, Lewyn kappale –tauti ja otsalohkorappeumasta johtuva muistisairaus. Lisätietoja muistista ja muistisairauksista Muistiliiton sivuilta >>> www.muistiliitto.fi

”Kaikkea pitäisi ymmärtää ja hyväksyä eikä ihmetel-lä ääneen - kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan ”

Työelämä on muuttunut entistä enemmän aivoja ja muistia kuormittavaksi ja yhä useampi havait-see unohtavansa tärkeitäkin asioita. Työikäisistä on etenevä muistisairaus noin 7 000–10 000:lla Miten muisti toimii ja miten siitä voi pitää hyvää huolta? Aivot toimivat kokonaisuutena. Yksittäiset aivosolut eivät muista tai osaa mitään. Muisti syntyy vasta, kun aivosolut ovat kasvattaneet ulokkeita ja rakenta-neet keskenään monimutkaisia verkostoja. Aivosolut ja verkostot kehittyvät jatkuvasti oppimisen ja erilais-ten tapahtumien myötä. Muistin toiminta ja kapasi-teetti ovat yksilöllisiä. Kaksikymppisillä aivot ovat tehokkaimmillaan ja alkavat siitä hiljalleen kutistu-maan. Oppimiskyky kyllä säilyy läpi elämän, terve ihminen ei ”höperöidy”. Terve ihminen on oivaltava ja hänen muistinsa on kohtalaisen hyvä läpi elämän. Miten muistin rakenne toimii? Aistimuisti toimii koko ajan, kun kuullaan, nähdään, haistetaan, maistetaan ja tunnetaan. Aistimuistin kapasiteetti on laaja, mutta sen kesto on hyvin lyhyt. Työmuisti osallistuu informaation mieleenpainami-seen että palauttamiseen ja on ns. kaksisuuntainen käsittelypaikka. Työmuisti on hyvin häiriöherkkä. Kun jotain asiaa pohdiskellaan, sitä pyöritellään juuri työmuistissa. Säilömuistilla tarkoitetaan pitkäkestois-ta muistia, jossa ei juuri tule ”seinät vastaan”. Tämä on opittujen asioiden ja kokemusten varasto, josta osa unohtuu ja muokkaantuu matkan varrella. Säilö-muisti on yksilöllinen sisällöltään ja rakenteeltaan ts. kaksi henkilöä muistaa saman asian eri tavalla. Säi-lömuisti on laaja muistiverkosto. Huolta voi pitää monella tavoin ja kannattaa pitää läpi elämän, koska se on elämämme arvokkain ”sijoitussalkku”, näin sanoisin. Olen viehtynyt roo-malaisen valtiomiehen ja filosofin Ciceron ajatuk-siin… ” On pidettävä huolta terveydestä ja harjoitet-tava kohtuullisia ruumiinliikkeitä, käyttäen vain niin paljon ruokaa ja juomaa, että voimat virkistyvät siitä, eivätkä herpaannu. Mutta pidettäköön huolta paitsi ruumiista, vielä paljon enemmän hengestä ja mie-lestä! Sillä nämäkin kuluvat loppuun vanhuudessa, ellei ikään kuin valeta öljyä lamppuun”. Eli terveellinen ruokavalio, tupakka pois, alkoholia kohtuudella ( sillä se on aivomyrkky), unta riittävästi. Käytä aivojasi, liiku ja suojaa pääsi! Heitä liika stres-si ” nurkkaan”. Osallistu sosiaalisiin rientoihin ja nauti kulttuurista. Rakasta läheisiäsi ja itseäsi.

Miten muistia tutkitaan? Tutkimukset jakautuvat perusselvityksiin ja lisätutki-muksiin. Perusselvittelyissä on tavoitteena löytää hoitoa vaativat tilat mm. masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta, sekä tunnistaa tavallisimmat muisti-sairaudet. Huolellinen tutkiminen / anamneesi ja lä-heisen haastattelu ovat kulmakivet. Erilaisia tehtä-väsarjoja mm. CERAD testi on jo arkipäivää pth:ssa, jolla saadaan hyvin osviittaa tutkimusten lisäkäyn-nistämistä varten vai voidaanko tilaa jäädä seuraa-maan. Silti, mikään yksittäinen testi muistitutkimuk-sissa ei riitä yksinään. Lisäksi selvitetään laborato-riokokeet, sydänfilmi, pään kuvantaminen. Toiminta-kyvyn määrittäminen kuuluu asiaan. Lisätutkimuksissa saatetaan tarvita erityistason osaamista ja lisätutkimuksia mm. selkäydinneste-näytteet, aivojen toiminnalliset kuvantamistutkimuk-set sekä laajempia neuropsykologisia tutkimuksia. Mitkä ovat ennaltaehkäisyn mahdollisuudet ja mikä perimän osuus on sairastumisessa ? Muistisairauteen sairastuminen on yleensä monen tekijän summa. Suurin osa muistisairauksista ei suoranaisesti periydy, mutta riski sairastua niihin voi periytyä. Muistisairauksien puhkeamiseen vai-kuttavat elämäntapatekijät ja tuo perimä. Jos suvus-sa on useita samaan muistisairauteen varsinkin alle 65- vuotiaana sairastunutta, voi kyse olla perimän vaikutuksesta. Aivoja kannattaa vaivata, sillä muisti paranee käy-tössä. Terveyttä vaalivat keinot ovat hyväksi: ter-veellinen ravinto, liikunta, sosiaalisuus, riittävä uni ja pään suojaaminen läpi elämän. Unohda tupakka ja liiallinen alkoholi. Näkisin nykypäivänä käänteisenä sen, että ne jotka työssään joutuvat aivonsa virittä-mään liki äärimmilleen menisivät vapaa-aikanaan metsään. Ne jotka eivät tarvitse niin paljon käyttää aivokapasiteetistaan koko päivää menisivät vaikka kansalaisopistoon kieliä tai muuta oppimaan, jossa aivot saa enemmän ärsykkeitä. Voiko dementiaa ehkäistä? Nykypäivän haaste on varhainen taudin-määritys. Kun ajoissa tunnistetaan, mistä muistihäi-riössä on kysymys, parannettavissa olevat potilaat voidaan vielä hoitaa. Muistihoitaja Anne Airaksinen / KYS

Merkittävä osa muistisairauksista jää diagnosoimatta

PÄÄN ASIAT ovat pääasi-amme Pohjois-Savon Muistiluotsi on yksi Muistiliiton maakunnallisista asiantuntija–ja tukikeskuksista. Tehtävänämme on varmistaa, että muistisairaat ja heidän perheensä saavat riittävästi tietoa muistisaira-uksista sekä ohja-usta ja neuvontaa niihin liittyvistä palveluista ja etuuksista. Toimimme maakunnassamme sen puolesta, että muistihäiriöisellä henkilöllä ja hänen perheellään olisi mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua yhteiskun-taan sen tasavertaisena jäsenenä, sairaudesta huolimatta. Rohkaisemme ja kannustamme apua tarvitsevia hakeutumaan hoidon ja tuen piiriin ajoissa. Meidän asiakkaanamme koko perhe saa tukea ja mahdollisuuden osallistua toimintaan, joka helpottaa heidän arjessa selviytymistään. Teemme työtä myös edistääksemme suomalaisten ennakkoluulotonta ja positiivista asennetta muisti-sairauksia kohtaan ja kannustaaksemme kansalai-sia huolehtimaan aivoterveydestään. Pidä huolta muististasi & anna aikaa aivoillesi

Pääasioitamme ovat: • tiedon välittäminen muistista ja muistisairauksista • perheiden auttaminen ja heidän arkensa tukemi-nen • vertaistuen ja muun osallisuuden mahdollistami-nen ja kuntouttavat kurssit sekä lomat Ota yhteyttä: Lapinlinnankatu 2 70100 Kuopio Puh.(017) 2633 980 toimisto@psmuisti.fi www.psmuisti.fi

Milloin kannattaa olla huolissaan muististaan? Mihin ottaa yhteyttä? Jos huomaat muistioireita itselläsi tai läheiselläsi, kannattaa rohkeasti hakeutua muistitutkimuksiin. Useimmissa terveyskeskuksissa lääkärin työpari-na toimii muistihoitaja, johon kannattaa ottaa yh-teyttä. Ellei muistihoitajaa ole, voit suoraan ha-keutua terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Työ-elämässä olevat hakeutuvat suoraan työterveys-lääkärille. Myös yksityiset lääkäriasemat palvele-vat muistiasioissa ( erityisesti neurologit ja geriat-rit). Kuopiossa myös Muistiluotsista saa neuvoja ja ohjeita, sekä CERAD-testiä. Seuraavat oireet puoltavat tutkimuksiin hakeutu-mista:

Henkilö itse tai omaiset ilmaisevat huolensa henkilön lähimuistista, vaikka sosiaalinen toimintakyky olisikin säilynyt

Muistioire haittaa töitä ja arkiaskareita Sovittujen tapaamisten unohtelu, epätarkoi-

tuksenmukainen terveyspalvelujen käyttö, vaikeus noudattaa hoito-ohjeita

Vaikeus löytää sanoja tai epäasianmukaiset sanat

Päättely- ja ongelmanratkaisukyvyn heikke-neminen

Käsitteellisen ajattelun heikkeneminen, esim. taloudellisten asioiden hoitamisen vaikeus

Esineiden katoaminen ja niiden käyttötavan ja tarkoituksen ymmärtämisen vaikeutumi-nen

Mielialamuutokset, ahdistuneisuus ja apaat-tisuus yhdessä lähimuistin heikkenemisen kanssa

Persoonallisuuden muuttuminen, sekavuus, epäluuloisuus tai pelokkuus

Aloitekyvyn heikkeneminen ja vetäytyminen voivat edeltää muistioiretta

VireTori on Savon ammatti- ja aikuisopiston ja Sa-vonia ammatti-korkeakoulun yhteinen oppimisympä-ristö, jossa opiskelijat tarjoavat moniammatillisesti, tekemällä oppien, opintoihinsa liittyviä, hyvinvointi-palveluja alueen väestölle. Perjantai on monessa kodissa Se Odotettu Päivä, jolloin Kuopion ja Varkauden lähihoitajaopiskelijat jalkautuvat perheisiin tarjoten omaishoitajille ja hei-dän muistisairaille läheisilleen sekä yksinasuville ikäihmisille mielen virettä ja tukea kotona asumi-seen. VireTorin perhetyössä on tällä hetkellä Kuo-piossa19 perhettä. Toimintaa toteuttavat pääasiassa lähihoitajaopiskelijat, mutta perheillä on mahdolli-suus saada halutessaan myös VireTorin fysiotera-piaopiskelijoita mukaan toimintaan. Perhetyön lähtökohtina ovat perheen tarpeet. Opis-kelija tarjoaa käynneillään erilaista, kuntouttavaa tekemistä sairastuneelle ja samalla mahdollistaa omaiselle hetken omaa aikaa. Haastateltaviksi ovat lupautuneet hoidon opettaja Merja Laitinen sekä perhetyössä viime kevätluku-kaudella toiminut lähihoitajaopiskelija Mari Itkonen. Hoidon opettaja Merja Laitinen

Kokemuksesi yhteistyöstä Muistiluotsin kanssa? Yhteistyö on ollut toimivaa ja se on meille välttämä-töntä. Me tarvitsemme perhetyöhön asiakkaita ja siksi on hyvä, että tässä välissä on yhdistys, jolla on jäsenistössään halukkaita ottamaan opiskelijoita perhetyöhön. Muistiluotsin toiminnassa muistiasiantuntijana toimi-minen on tärkeää. Muistiluotsi on mielestäni matalan kynnyksen paikka tulla kyselemään omia tai läheisen mieltä askarruttavia asioita - tänne on helppo tulla – varmaan helpompi kuin terveyden-huollon vastaanotoille.

Miten sinun työssäsi näkyy perhetyö toiminta-muotona? Onko sitä helppo käyttää työssäsi? Kyllä tämä asiakastyö on tullut jäädäkseen. Tämä näkyy siinä, että opiskelijoiden oppimiskokemukset ovat huomattavasti vahvempia, kuin jos me keskus-telisimme luokkahuoneessa esim. omaishoitajuu-desta. Perhetyön kautta opiskelijoille tulee selkeä, konkreettinen kuva siitä, mitä omaishoitajuus todelli-suudessa on. Opettajalle perhetyön ohjaaminen vaatii toisaalta paljon. Jos opiskelija kokee perhetyön haasteellise-na, se asettaa opettajan uuteen tilanteeseen. Tilan-teiden selvittäminen on vaativampaa kuin opettami-nen perinteisessä luokkatilanteessa. Aidot, perheis-sä sattuneet tilanteet tuovat opiskelijoille monipuoli-sia oppimiskokemuksia. Mikä merkitys perhetyöllä on ollut opiskelijoille? Toiminta perheessä on opiskelijoillekin vaativam-paa, kuin opiskelu oppilaitoksella. Joskus tämä nä-kyy pienoisena ”väsymisenä”, mutta kun jakso on ohi, kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, että perhetyö oli antoisaa ja siellä oppi paljon. Eli perhetyö tarjoaa todella hyviä oppimiskokemuksia. Jotkut ovat sanoneet, että perhetyössä jopa opiske-lija itse voimaantuu ja perhetyö oli parasta, mitä ko-ko koulutuksessa on ollut. Mitä odotat tulevaisuudelta ja mitä uusia ideoita ja unelmia sinulla on yhteistyölle? Odotan että yhteistyö jatkuu ja että yhteistyössä löy-dettäisiin uusia toimintamuotoja. Päivänselvää on, että tarvitsemme asiakastyötä. Sitä haluamme mie-lellään laajentaa. Muistisairaudet tulevat olemaan kasvava kansansairaus ja siksi opiskelijoiden on hyvä saada kokemusta muistisairaiden kohtaami-sesta. Lähihoitajien toimintakenttä tulee varmaan monipuo-listumaan tulevaisuudessa. Perhetyön kautta opis-kelijalle voisi tulla idea vaikka oman yrityksen perus-tamiseen?

Perhetyöstä voimaa arkeen

VireTorin ja Muistiluotsin kanssa yhdessä tehtävä perhetyö on tarkoitettu ensisijaisesti perheille, joissa on muistisairas ja joka asuu yhdessä omaisensa kanssa. Toiminta alkoi jo vuosia sitten, mutta sitä kehitettiin edelleen Oppimistori-toiminta – avaimia Pohjois-Savon väestön hyvinvoinnin edistämiseen – hankkeessa ja perhetyöstä tuli osa VireTori toimintaa.

Mari Itkonen on 26 –vuotias lähihoitajaopiskelija, joka valmistuu omaan ammattiin jouluna. Mari on ollut 91-vuotiaan Martan luona perheharjoittelussa. Mitä sinulle harjoittelu kotiympäristössä antoi? Se antoi mahdollisuuden tutustua syvemmin iäk-käämmän ihmisen elämään. Minulla ei ole ollut omia isovanhempia. Tavallaan minulla on aina ol-lut sisäinen kaipuu ikäihmisten luo. Tämä kaipaus varmaan osaltaan houkutteli minut vanhustyöhön. Olen kuitenkin onnellisessa asemassa siinä suh-teessa, että poikaystävän kautta sain nyt myöhem-mällä iällä itselleni ”isovanhemmat”. Perheharjoit-telussa ollut Marttakin on nykyisin minulle kuin oma mummo ja etenkin ystävä – tasavertainen sel-lainen! Tasavertaisuus näkyy molemminpuolisena arvostuksena; minä en pidä Marttaa vanhuuden höperönä eikä hän minua pikkutyttönä. Olen ollut yhteydessä Martan kanssa myös tämän perheharjoitteluosion jälkeen. Martta on kiitollinen tästä yhä jatkuneesta yhteydenpidosta ja myös minulle se on mukava asia. Erään puhelun päät-teeksi Martta sanoi, että ”voi kun meistä tulisi ikui-set ystävät”, siihen totesimme molemmat yhdessä, että onhan meistä jo tullutkin. Avarsiko perhetyö mitenkään teoria näkemystä? Koulussa opitut teoriaosiot olivat hyvänä pohjana tällekin harjoittelulle. Perhetyössä osasikin sitten huomioida ehkä paremmin vanhuuden iän muka-naan tuomia muutoksia, mutta näin tärkeämmäksi osa-alueeksi kuitenkin sosiaalisen kanssakäymi-sen taidot. Henkilökemioiden toimivuus on kyllä hyvin tärkeää näin tiiviissä harjoittelussa. Kun menin Martan luokse, lähtötilanne ei ollut-kaan aina sellainen kuin odotin. Kunto vaihteli ja aina hän ei ollut niin hyvässä kunnossa, että oli-simme voineet lähteä vaikka ulkoilemaan. Suunni-telmia ei siis aina voitu toteuttaa. Sitten tekemistä keksittiin voinnin mukaan.

Mitä jäi erityisesti mieleen ja sisimpääsi tästä harjoittelujaksosta? Tuntui todella siltä, että nyt oli oikeasti aikaa ikäih-miselle, joka muutoin viettää paljon aikaa yksi-nään. Pystyin paneutumaan juuri tämän ihmisen luona olemiseen. Kotihoidon harjoittelussa ollessa-ni huomasin kotikäyntien olevan valitettavasti vain pieniä pyrähdyksiä. Perhehoidossa aikaa oli käy-tettävissä runsaasti. Voitko verrata tätä jaksoa esimerkiksi harjoitte-luun palvelukodissa tai sairaalaympäristössä? Ei tätä voi verrata. Ympäristö on täysin erilainen. Jokaisen koti on oman itsensä näköinen, eikä ar-kea hallitse laitosmaiset rutiinit. Ja kummassako mieluummin tekisit valmistut-tuasi työtäsi? Kotihoidossa ehdottomasti! Kotihoidossa pitää pystyä itsenäiseen työskentelyyn ja siitä minä tyk-kään. Samoin pidän työn liikkuvuudesta. Kotihoi-don käynneillä huomasi myös miten asiakas ilahtui hoitajan käynneistä, hoitajat kun saattavat olla asi-akkaalle päivän ainoita kontakteja ulkomaailmaan.

Mari ja Martta, elinikäiset ystävät!

Aivoverenkiertohäiriöstä kuntoutuvat kokevat yhteisen harjoittelun voimavarana. Viidentoista tunnin viikkoharjoittelussa tärkeänä osana on vertaistuki: kuunteleminen, keskusteleminen, kannustaminen ja kokemusten vaihto. Suomen aivotutkimus- ja kuntoutuskeskus Neuro-nissa aloitettiin vuonna 2009 neurologisen kuntou-tuksen kehittämishanke (NEKTI). NEKTI-hankkeessa kehitetään virtuaalisia kuntoutusme-netelmiä, tehostetaan yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja testataan uutta neurologisen kuntoutuk-sen mallia. NEKTI-mallissa yhdistetään yksilölli-sesti ohjattu pienryhmämuotoinen harjoittelu sekä uusi kuntoutusteknologia. Yhtenä erittäin tärkeänä osa-alueena on vertaistuki. Vertaistuen merkitystä ei voi korostaa liikaa kuntoutumisesta puhuttaessa.

Vertainen paras tuki NEKTI -ryhmäläiset kertoivat omia kokemuksiaan siitä, mitä kaikkea vertaistukikäsite sisältää. Yhtä mieltä oltiin siitä, että vertaistukea pystyvät jaka-maan toisilleen ne, jotka ovat käyneet läpi saman-tyyppiset kokemukset. – Ihmiset, jotka ymmärtävät puolesta sanasta, mil-tä tuntuu, sanoo sotkamolainen Sisko Hartikai-nen. Toisten kuunteleminen, kokemusten vaihto ja tasa-arvoisuus ovat ryhmäläisten mielestä tärkeitä asi-oita vertaistuesta puhuttaessa. – Vertainen on paras tuki, lohduttaja ja rohkaisija, jatkaa Sisko Hartikainen. Hän tietää kokemukses-ta, mistä puhuu. Hartikainen sairastui noin 1,5 vuotta sitten. Siitä asti kuntoutuminen on vienyt pääosan hänen ajastaan.

Kuopiolainen Markku Koponen sairastui vuonna 2002 ja on aktiivisesti mukana aivohalvausyhdis-tyksen toiminnassa. Hän käyttää oivallisesti ver-taistuesta nimeä vertaisvirta. – Vertaisvirran kokee, kun viihtyy porukassa ja tun-tee olevansa kuin kotonaan, sanoo Markku. Ehkä ryhmätoiminnan voisi siis ajatella olevan par-haimmillaan vertaisvirtavahvistin. NEKTI-ryhmäläisten mukaan vertaisuuden kokee parhai-ten kuntoutusjaksoilla ja yhdistystoiminnassa. Ver-taisuuden kokemus syntyy usein pakottamatta, kun annetaan aikaa toisten kuuntelulle ja omien kokemusten kertomiselle. Iloinen tekemisen meininki Tässä uudessa neurologisen kuntoutuksen mallis-sa kuntoutujilla on aikaa toistensa kuuntelemiseen ja kokemusten jakamiseen. Ryhmäläiset ovat oma-na joukkona kolme tuntia päivässä, ja viikossa yh-teisiä harjoitustunteja kertyy 15. Ryhmäläiset koke-vat yhteisen harjoittelun voimavarana. Kuntoutuminen on kovaa työtä ja puurtamista. NEKTI -ryhmässä harjoitteluilmapiiri on ollut avoin ja rohkaiseva. Se on myös kannustanut etsimään omia rajojaan ja antanut rohkeutta ylittää itsensä. – Ryhmässä on iloinen tekemisen meininki. Syväl-liset keskusteluhetket ja kokemusten jakaminen vuorottelevat luontevasti, sanoo Sisko.

Kun aika ja paikka on oikea, versoo vaikka kivisestä maasta

Ryhmätoiminta on parhaimmillaan yhteen hiileen puhaltamista

Kokemusten lisäksi vertainen on paras ajankohtai-sen tiedon lähde onnistuneista kuntoutumis- ja te-rapiapalveluista sekä yhdistystoiminnasta. Tervey-denhuollon ammattilaisilla on paljon tietoa sairau-desta ja kuntoutumisesta, ja sitä tarvitaan erityi-sesti heti akuuttivaiheessa, mutta kokemus sairas-tumisesta puuttuu.

Vertainen on arkielämän asiantuntija ja tuntee kuinka monet asiat käytännössä toteutuvat tai mi-kä on haasteellista. Hän opastaa ja näyttää omalla esimerkillään, kuinka uudenlaisessa, muuttunees-sa elämäntilanteessa voi oppia elämään. – Vertaisen kanssa on mahtava päästää höyryjä pihalle. Toisaalta on upeaa kehitellä ideoita ja miettiä mahdollisia keinoja niiden toteuttamiseen, kertoo Sisko Hartikainen. Afasia ei estä osallistumista NEKTI- ryhmässä kommunikaatio toimii kuntoutuji-en välillä. Lähes jokaisessa NEKTI- ryhmässä on ollut mukana yksi tai useampi afaattinen kuntoutu-ja, eivätkä puhevaikeudet ole estäneet ryhmäyty-mistä muiden kanssa. Toiset ryhmäläiset ovat otta-neet heidät huomioon ja yhteinen kieli ajatusten-vaihtoon on vähitellen löytynyt. Moni on näin saa-nut rohkeutta osallistua omalla tavallaan yhteisiin keskusteluihin. Ryhmäläisten ollessa toimintakyvyltään saman-tasoisia myös arjen haasteet ovat usein samankal-taisia. Parhaimmillaan vertaistuki on vastavuorois-ta. Kuntoutujat ovat omassa kuntoutumisessaan eri vaiheissa, ja se lisää vertaistuen syvyyttä ja an-taa uutta näkökulmaa asioihin. Huumori on harjoittelun, ja myös vertaistuen, kan-tava voima. Joskus hieman rankkakin huumori on ryhmässä sallittua ja auttaa jaksamaan.

Kuntoutujaa ei saa jättää yksin Ryhmään kukin tulee juuri sellaisena kuin on ja jokaisen persoonallisille vivahteille on tilaa. On ol-lut mielenkiintoista seurata, kuinka ryhmä hioo jä-sentensä terävimmät särmät harjoittelujakson aika-na. Samalla muotoutuu vahvasti aistittava me-henki, joka välittyy hyvin myös ryhmän ulkopuolel-le. Joka kerta sitä jaksaa vain ihmetellä, kuinka ryh-mähenki muodostuu omanlaisekseen, ainutlaatui-seksi, ryhmän toimintaa kannattelevaksi

t

tekijäksi, kuvailee fysioterapeutti Hanne Lahtipelto, joka on ollut mukana jokaisessa NEKTI-ryhmässä. Kaikki erityislaatuiset asiat muodostuvat pienistä tärkeistä palasista, niin myös ryhmähenki, jossa jokainen erilainen kuntoutuja täydentää kokonai-suutta. NEKTI-ryhmien päätöstilaisuuksissa käy-dään läpi jakson aikana syntyneitä tunteita kuvien kautta. Yhteen nivoutuvat hirrenpäät, sateenkaari, omenapuu ja ankanpoikue ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka ryhmämäläiset ovat kuvailleet synty-nyttä vertaistukea. Kahdenkymmenen NEKTI-ryhmän kokemus on osoittanut vertaistuen tärkeän merkityksen jaksa-misessa, mutta näkyy se myös kuntoutustuloksis-sa, vahvistaa Lahtipelto. – Kun kaveri tsemppaa vieressä, jaksaa sitä yrit-tääkin vielä enemmän, täydentävät NEKTI-ryhmäläiset Lahtipellon näkemystä. Oikeastaan ryhmäharjoittelussa toteutuu aidoim-millaan tärkein ajatus koko kuntoutusprosessissa. Tulee huolehtia siitä, että kuntoutuja ei jää yksin missään vaiheessa. Siinä meillä terveydenhuollon ammattilaisilla riittää edelleen kehittämishaastetta tulevaisuudessa. Tällainen pienryhmämuotoinen tehoharjoittelu vaikuttaa toimivalta keinolta syven-tää myös vertaisuuden kokemusta ja se antaa par-haimmillaan - Siskon sanoin:– Elämisen rikkautta. Kirjoittajat projektisihteeri ja fysioterapeutti Anne Ruokonen sekä projektipäällikkö Heli Vehkala

NEKTI- työryhmä (vasemmalta oikealle): fysioterapeutti ja projektisihteeri Anne Ruokonen, projektin vastuullinen johtaja, ylilääkäri Pekka Jäkälä, projektipäällikkö, TtM Heli Vehkala, toimintaterapeutti Auli Miettinen sekä fysioterapeutti Hanne Lahtipelto.

Palvelupisteet ja ver-kottuminen aivoperäi-sesti sairastuneiden avuksi

Aivoperäisesti sairaiden hoitoketjussa on puutteita ja aukkoja. Tällaisia puuttei-ta ovat mm. se, että sairas-tuneen perheen ja omaisen avun tarve jää usein huomi-oimatta, sairastuneen oma ääni ja tarpeet pääsevät

huonosti esille, kuntouttaminen on keskittynyt lääkin-nälliseen/fyysiseen puoleen eikä sairastuneita osata ohjata terveydenhuollon puolelta sosiaalisen tuen, esi-merkiksi järjestöjen avun piiriin. Hoitoketju on pirstalei-nen, jonka vuoksi sairastuneet ja heidän omaisensa eivät usein osaa etsiä oikeanlaista apua. Tekemällä yhteistyötä ja kehittämällä palveluja ja tuki-muotoja sairastuneiden tarpeita vastaaviksi, voidaan saavuttaa sairastuneiden ja yhteiskunnankin kannalta parhaita ratkaisuja. Parhaassa tapauksessa sairastu-neiden sairauden tuoman kriisin käsittely helpottuu ja toimintakyky kohenee, elämänhallinta paranee sekä arjessa toimiminen on helpompaa. Yksi mahdollinen ratkaisu moniin ongelmiin olisi palve-lujen saattaminen yhteen paikkaan, esimerkiksi yhteis-palvelupisteeseen. Pisteestä olisi mahdollista saada neuvoja, apua ja tietoa kuinka toimia uudessa muuttu-neessa elämäntilanteessa, esimerkiksi vaikean sairau-den kanssa. Paikka olisi sijoitettu niin, että perheiden on helppo löytää sinne. Palvelupiste mahdollistaisi myös samassa elämäntilanteessa olevien perheiden kohtaamisen. Sieltä ohjattaisiin myös eteenpäin, esi-merkiksi järjestöjen tai oikeiden sosiaalipalvelujen pii-riin sekä autettaisiin sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa. Tarvittaessa yhteistyötä tehtäisiin myös terveydenhuol-lon ja muiden toimijoiden kanssa. Toinen keino auttaa sairastuneita ja heidän perheitään on saada samassa elämäntilanteessa olevat perheet liittymään yhteen ja tätä kautta tukemaan toisiaan. Useissa tutkimuksissa on todettu sairastuneiden toi-mintakyvyn kohentuneen mm. vertaisuuden voimalla. Myös omainen voi saada apua vertaistuesta ja toisten kokemusten kautta oman tilanteen hyväksyminen ja arki voi helpottua. Järjestöt ja hankkeet ovat yksi väylä yhdistää perheet. Tuupparit auttavat eteenpäin Tein keväällä 2011 sosiaalityön kandidaatin tutkielman aiheesta ”Psykososiaalinen tuki ja vertaistuki aivope-räisesti sairastuneen tukena”. Psykososiaalisuuden jaoin kahteen osioon tukeen ja tukemiseen. Tukemi-sella käsitän ammattilaisten suorittaman toiminnan, esimerkiksi ihmisen voimaannuttamiseen pohjautuvat työskentelymenetelmät ja kuntouttavassa sosiaalityös-sä käytettävät menetelmät. Psykososiaalisen tuen puolestaan määrittelin ei ammatilliseksi tueksi, joka voi

olla vertaistukea eri muodoissa tai lähiverkostoilta eli mm. omaisilta ja ystäviltä saatua tukea. Sosiaalinen tuki taas voi olla sekä ammatillista että ei ammatillista tukea. Tutkielmassani tulin siihen johtopäätökseen, että ver-taisuuden ja psykososiaalisen tuen avulla aivoperäi-sesti sairaan elämänhallinta paranisi ja sairauden tuo-man kriisin käsittely ja siitä selviytyminen olisi helpom-paa. Aivoperäisesti sairastuneet tarvitsisivat psy-kososiaalisia tukemisen muotoja, koska ne ottavat huomioon sairauden aiheuttaman kriisin ja yksilön psyykkisen ja sosiaalisen puolen, jotka jäävät kuntou-tuksessa tällä hetkellä vähemmälle huomiolle. Vertaistuki auttaa sairastunutta käsittelemään sairau-den tuomaa kriisiä yhdessä samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Sen todettiin tukimusten pe-rusteella myös joissakin tapauksissa vastaavan am-mattilaisten antamia palveluja ja tukia. Vertaistuki koet-tiin tutkimusten perusteella laadullisena tukena, elä-mänlaatuun vaikuttajana ja neuvojana esimerkiksi so-siaalietuuksia koskevissa asioissa. Ongelmana on kuitenkin rahoituksen saaminen kysei-sille tukimuodoille. Lisäksi kotimaista tutkimustietoa kaivataan lisää. Tulevana syksynä aion antaa oman panokseni tutkimustieton kehittämiseksi; jatkan aiheen tutkimista Pro Gradu tutkielmaksi. Aivot Narikasta- hanke kehittää Tuuppareita aivoperäisesti sairaiden ja heidän perheidensä tueksi. Samassa elämäntilan-teesssa olevat sairastuneet ja heidän perheensä on etsitty hankkeen kautta yhteen. Perheillä on mahdolli-suus jakaa kokemuksia, auttaa toisiaan eteenpäin ar-jessa sekä tukea elämään sairauden kanssa. Tarkoitukseni on haastatella tai muulla tavoin kerätä tietoa Tuuppari- toiminnan vaikutuksista sairastuneille ja heidän perheilleen. Tutkimustiedon hankkiminen on tärkeää mm. siksi, että vastaavanlaisen toiminnan merkitys ymmärrettäisiin kuntien ja yhteiskunnan tahol-ta. Erityisesti alle 65-vuotiaat sairastuneet ovat ryhmä, jolla voisi vielä olla jopa työkykyä jäljellä. Tuuppari- toiminnan kaltaisten tukimuotojen kehittämiseen kan-nattaa yhteiskunnallisessakin mielessä panostaa, sillä perheiden ei tarvitsisi turhaan etsiä apua esimerkiksi terveydenhuollon puolelta. Lisäksi toimintakyvyn ko-hennuttua heille voi syntyä halu toimia esimerkiksi jär-jestöjen vapaaehtoistyössä tai "rinnallakulkijana tai tuupparina" toiselle sairastuneelle tai perheelle. On fakta etteivät kaikki perheet koe tarvitsevansa apua sairauden kanssa selviytymiseen, mutta ne jotka osal-listuvat Tuuppari- toiminnan kaltaisiin toimintoihin, hyö-tyvät siitä suuresti.

Teksti: Hanna Väätäinen, sosiaalityönopiskelija

Mikä ihmeen Tuuppari–

VertaisTuttu??

Olet saattanut törmätä Tuuppari – käsitteeseen viime aikoina, ja viimeistään tässä lehdessä. Jos olet sattunut liikkumaan esimerkiksi torilla, jossa Tuupparit ovat olleet Aivohuoltamon vaihtoehtote-rassilla jakamassa aivoterveystietoa tai käynyt ai-voterveystapahtumissa kuuntelemassa jonkun Tuupparin tarinaa, niin silloin olet tavannut Tuupparin ilmielävänä. Tuupparit ovat uusi ryhmä/yhteisö, jossa on yli diagnoosirajojen lähdetty kehittämään toimintaa aivosairauksiin sairastuneille ja heidän perheilleen. Jokaisella Tuupparilla on oma kokemus aivosai-raudesta joko itse sairastuneena tai omaisena. Sekä tärkeimpänä, halu auttaa muita! TuuppariTreffeillä tavataan Tuupparit kokoontuvat noin kerran kuukaudessa TuuppariTreffien merkeissä suunnittelemaan ja ideoimaan uusia tapahtumia ja toimintoja. Tuuppa-rit ovat muun muassa heti alkuvaiheessa olleet mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Tuup-parivideon syntymistä. Videolla Tuupparit kertovat omien elämänkokemustensa valossa kokemuksi-aan sairauden kanssa elämisestä. Tuupparivoimin on syntynyt myös jo kaksi laulua, joihin sanat on tehnyt Tuupparitoiminnassa mukana olevan Eeva Salmenkosken isä Pertti Lyytinen ja sävelen taa-sen Annikki Miettisen pelimanniystävä Jukka Suominen.

Tullaan VertaisTutuiksi Tuupparit toimivat alueillaan vasta sairastuneiden ja heidän perheidensä kanssa VertaisTuttuina. Tuupparit jakavat tietoa alueen toiminnoista ja tukevat oman elämänkokemuksen avulla VertaisTuttu –perhettä/henkilöä esim. kyläilykäyn-nin tai puhelinkeskustelun ohessa. Tuuppari - VertaisTuttu –toiminnan toivotaankin herättävän ihmisiä taas luonnollisen kyläilykulttuurin palautta-miseen ja siten sosiaalisten verkostojen lisäämi-seen. Ota yhteyttä Aivot Narikasta –hankkeen työntekijöihin, jos haluat alueellasi toimivan Tuup-parin ottavan yhteyttä sinuun.

Mutta kysytäänpä itse Tuuppareilta, mitä he ajattelevat toiminnasta: Kuka oot ja mistä tuut?: Miksi lähdit mukaan Tuupparitoimintaan?: Miltä on tuntunut olla mukana toiminnassa?: Mitä haluaisit sanoa Tuupparitoimintaan mukaan tuleville tai haluaville?:

Antero Miettinen, Kuopiosta: ”ajattelin kävästä katsomassa mitä toi-minta pitää sisällään ja kun se jollakin tavalla selvis, niin ajattelin,että miks ei. Jos kukaan ei uskalla eikä ota kantaa kertoa uudelle kaverille asiasta niin monikin käpertyisi ja jäisi yksin funtsi-maan ja kenties synkistymään sairau-tensa kanssa.” ”hyvä henki het alussa on tärkee ettei säikähä ja tule enää uudelleen. Näin ensi näkemältä mukavaa olla ainakin tässä vaiheessa mukana.”

” haluaisin sanoa ,että niin kuin sota aikana van-hat jermut on sanoneet, että 'kaveria ei jätetä' niin eiköhän käytetä samaa mottoa tai ainaskin yritetään niillä voimavaroilla mikä itse kullakin jäljellä on

Merja Kolehmainen, Siilinjärveltä: Halu auttaa saman ko-keneita. Oma hyvä ko-kemus vertaistuesta ja sen tarpeellisuudesta! Tämän lyhyen koke-muksen perusteella, erittäin hyvältä, hyvä organisaatio ja porukka. Rohkeutta tulla mukaan ja avointa mieltä.

Haluaisitko sinä Tuuppari-VertaisTutuksi?

Löytyisikö sinulta halua, intoa ja kykyä lähteä

kehittämään sairastuneiden ja heidän perheidensä

hyvinvointia omalla alueellasi?

Tuupparitoiminta antaa mahdollisuuden siihen!

Lisätietoja: Juha Timoskainen, puh. 044-0661238, juha.timoskainen@psmuisti.fi

Lapinlinnankatu 2 70100 KUOPIO p. 040 838 8032

www.aivotnarikasta.fi

Aivoterveystapahtumia ja -toimintaa, kysy lisää!