Professori Matti Saarnisto: TÄNÄÄN mm. Karjalan geologian ... · Aleksis Kivi kuoli? 6. Minkä rakennuksen yhteydessä on minareet-ti? 7. Mikä on selkärankaisten suurin rauhanen?

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä56. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 ENro 31–32 • Perjantaina 5. elokuuta 2005

Sivuillamme

TÄNÄÄN mm.

Olojen vapautuminenNeuvostoliitossa 1980-lu-vun lopulla merkitsi suo-malaisen geologisen ja ar-keologisen kenttätutkimuk-sen ennennäkemätöntä ak-tivointia myös menetetynKarjalan alueella, minnetoisen maailmansodan jäl-keen oli päästy vain satun-naisesti vierailemaan, mo-nille tutkimuksen kannaltaavainalueille ei lainkaan.Carpe diem – tartu hetkeenoli suomalaisten lähtijöidenmottona.

”Karjalan synty” -teok-sen kirjoittajat olivat en-simmäisten lähtijöiden jou-kossa. Muutos yhteistyö-mahdollisuuksissa oli pere-stroikan myötä häkellyttä-vä. Kun venäläiset tutkijatPetroskoista tulivat ja me-nivät teknis-tieteellisenvaihdon puitteissa Suo-meen aikaisemmin Mosko-van kautta, niin talvella1990 menimme KuusamonPaanajärvelle yhdessä päi-vittäin rajan yli venäläistenrajavartioiden avustamana.Tai kun halusin helmikuus-sa 1996 kenttätöihin Laato-kan Valamoon, matkastasovittiin puhelimitse Pet-roskoissa Tiedeakatemiassatyöskentelevän kollegankanssa. Retkikunta kokoon-tui Sortavalassa, ja yötämyöten kovassa pakkasessaläksimme autoinemmeLaatokan jäälakeudellekohti Valamoa. Jäätie oliharvinaisuus 1990-luvunleutoina talvina.

Yhteistyö venäläistentutkijoiden ja instituuttienkanssa on ollut koko ajankiinteää, myös 1990-luvunloppupuolella, kun tutki-muksen taloudellinen poh-

ja oli romahtanut Venäjällä.Geologien yhteistyötahotovat olleet Pietarissa ja Pet-roskoissa ja arkeologeillaennen muuta Pietarissa,missä Venäjän Tiedeakate-mian materiaalisen kulttuu-rin laitos on ollut tärkeintaho. Perestroikan ajat ovatkuitenkin menneet, ja käy-tännön kenttätyön järjeste-lyt ovat käyneet tuskastut-tavan vaikeiksi. Monetlupa-asiat kiertävät jälleenMoskovan kautta.

Vilkastuneen Karjalantutkimuksen tuloksena il-mestyi nopeasti tieteellisiäartikkeleita, joista erityises-ti on mainittava kolme laa-jaa väitöstutkimusta. PirjoUinon (1997) ja AleksandrSaksan (1998, Joensuu)väitöskirjat käsittelivätKarjalan rautakautta jaMika Lavennon (2001)vanhempaa metallikautta.

Yllä mainitut väitöstut-kimukset olivat tärkeitälähdeteoksia, kun Viipurinläänin historian I osa ”Kar-jalan synty” kirjoitettiin.Teos ilmestyi vuonna 2003.

Kirjahanke käynnistyisyksyllä 1998, kun HannesSihvo kokosi teoksen kir-joittajajoukon, johon edellämainittujen väittelijöidenlisäksi kuuluivat Heikki Si-mola, Matti Huurre, Mar-kus Hiekkanen ja tämänkirjoittaja.

Kirjaan on koottu uusintutkimustieto Karjalan geo-logiasta ja esihistoriasta. Sepohjautuu julkaistun tutki-mustiedon ohella laajaanSuomessa säilytettäväänlöytö- ja arkistomateriaaliinsekä varta vasten kirjaa var-ten tehtyihin tutkimuksiinmukaan lukien uudet kent-

tähavainnot. Kirjan geolo-giaa ja elollisen luonnonvaiheita käsittelevissä lu-vuissa näkökulma on ihmi-sen ja luonnon välinen vuo-rovaikutus eli miten luontoon vaikuttanut ihmisenelinmahdollisuuksiin. Ar-keologian aihepiirit ulottu-vat kivikaudesta yli 10 000vuoden takaa ristiretkiai-kaan ja Karjalan varhais-keskiajalle 1300-1400 jKr. -Antrean kalastajasta Viipu-rin varhaisiin rakentajiin..

Karjalan geologinentutkimus

Karjalan geologinen tut-kimus oli monipuolistamyös toisen maailmanso-dan jälkeen. Neuvostolii-tossa arvostettiin geologis-

ta perustutkimusta, koskase loi pohjan geologistenluonnonvarojen etsinnälleja hyödyntämiselle.. Tutki-mukseen uhrattiin voima-varoja, joiden määrää onvaikeaa käsittää. Valtaviatutkimusaineistoja on hau-tautuneena arkistoihin,mutta niitä on käytettymyös monipuolisten geolo-gisten karttojen pohjana.Suomen Geologian tutki-muskeskus on julkaissutyhteistyössä Luoteis-Venä-jän tutkimusorganisaatioi-den kanssa useita geologi-sia karttoja, viimeksi kokoSkandinavian ja Luoteis-Venäjän peruskallion kar-tan.

Geologisessa tutkimuk-sessa käsiteltiin myös jää-

kaudenjälkeistä aikaa, jol-loin ihminen on ollut läsnä,ja tutkimuksen kohteina olimuun muassa Laatokan jaÄänisen sekä Suomenlah-den rannansiirtyminen.Neuvostoliittolainen tutki-mus pitäytyi paljolti jo en-nen sotia hyväksyttyyn ka-nonisoituneeseen käsityk-seen geologisten tapahtu-mien kulusta. Uudet ha-vainnot sovitettiin vanhaanmalliin.

Kurkijoen alue vapautuimannerjäätikön peitostarunsaat 12 000 vuotta sit-ten. Kurkijoen ja Parikka-lan rajamaille kerrostui ISalpausselän soraselänne,ja sen etumaasto Laatokanpohjoispuolella oli vedenalla. Kurkijoen kirkon tie-

noilla oli Itämeren/Baltianjääjärven syvyys jopa 70metriä.

Uudet tutkimukset osoit-tavat, että Itämeren ja Vie-nanmeren välillä ei ollutsalmiyhteyttä myöhäisjää-kaudella Laatokan ja Ääni-sen kautta toisin, kuin sekävenäläiset että suomalaisettutkijat ovat arvelleet. Eri-tyisesti sota-aikana keräsi-vät suomalaiset geologitMaanselän kannakselta tätätukevia aineistoja. Tällai-nen salmiyhteys sen sijaanoli ennen viime jääkautta120 000 vuotta sitten. Fen-noskandia oli tällöin saari.

Karjalan karttakuvan ke-hitykseen jääkauden jäl-

Juhlayleisö kuunteli professori Saarniston esitelmää ”hiirenhiljaa”.

Professori Matti Saarnisto:Geologian tutkimuskeskuksenprofessori ja SuomalaisenTiedeakatemian pääsihteeriMatti Saarnisto on tulluttutuksi toimittamastaanViipurin läänin historianykkösosasta eli Karjalan synty-kirjasta. Hänen tutkimusai-heenaan on jääkausiajangeologia, ja hän on työskennel-lyt vuodesta 1989 alkaenuseaan otteeseen Venäjälläpakkoluovutetun Karjalan jaÄänisen alueilla, VienanKarjalassa ja Kuolan niemi-maalla. Ohessa on hänenhieman mukailtu juhlaesitel-mänsä sunnuntailta 31.7.2005.

Karjalangeologian jaesihistoriantutkimus

Kurkijoki-Säätiö

Kurkijokelaisten 59. pitäjäjuhliin osallistuneille juhlayleisölle, ohjelman suorittajille, Loimaan seurakunnalle jakaupungille, arpajaispalkintoja lahjoittaneille, Hirvihovin talonmiehelle sekä kaikille talkoissa mukana olleille

esitämme lämpimän kiitoksen juhliemme onnistumisesta.lämpimän kiitoksen

JATKUU SIVULLA 8

Karjalangeologian jaesihistoriantutkimus

Eino Orpanan juhlasaarna ............. 3Hiitolaista asiaa ................................ 4-5Kurkijokelaisten pitäjäjuhla .......... 6-9Heikinmaan muistelmat .................. 10Aino Koppi muistelee ...................... 11Kurkijoelta nykypäivään ................ 12

Toimitus on KIINNI 8.-12.8.Seuraavat ilmestymispäivät 19.8., 2.9., 16.9., 23.9.

58. Hiitola-juhlatPorissa 6.-7.8.200558. Hiitola-juhlatPorissa 6.-7.8.2005

Perjantaina 5. elokuuta2 – 2005 – Nro 31–32

5 .8 .2005

Vielä kerran pitäjäjuhlastaArvaaoma tilasi

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)Etusivu ............ 60 centtiä/mm + alv 22 %Muut sivut ....... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 7.8.12. sunnuntai helluntaista

Kuolleita

Muistettavaa

Kesäaika on luonteeltaan hieman joulun kaltainen: lyhyes-sä ajassa tahdotaan tehdä mahdollisimman paljon mukaviaasioita ja hyvää toisille ihmisille. Talvella päätetään, että ke-sällä remontoidaan, siivotaan, korjataan, järjestellään kaappe-ja ja valokuvia, käydään tervehtimässä ystäviä ja sukulaisiasekä osallistutaan erilaisiin tapahtumiin. Kesällä kerätäänmarjoja ja säilötään ja pakastetaan. Kesällä levätään, rauhoi-tutaan, luetaan, ollaan ja kerätään voimia talven varalle. Jakesän koittaessa havahdutaan ajan lyhyyteen; kaikkea ei ehditoteuttaa. On otettava aikalisä. On mentävä itseensä ja mietit-tävä, ovatko suunnitelmat olleet alkuunkaan realistisia. Vaikkahyvää tahtoa olisi kukkuramitoin, tahto on suhteutettava elä-mäntilanteeseen ja jaksamiseen. Kaikkea ei voi saada, tehdäeikä jaksaa.

Sunnuntain aiheena on ”Itsensä tutkiminen”. Teema sopiiyleisaiheeksi jokaiselle päivälle, sillä Raamattu neuvoo meitäarvioimaan itseämme ja elämäntapaamme Jumalan sanan va-lossa. Itsetutkistelua on vaativuudessaan ja kiehtovuudessaanverrattu matkustamiseen. Kirkkoisä Augustinus pohtii: ”Ja ih-miset matkustavat vieraille maille ihailemaan vuorten korkeut-ta, meren mahtavia maininkeja, jokien pitkiä reittejä, valtame-ren ääretöntä piiriä ja tähtien kiertoliikettä - ja kuitenkin kul-kevat oman itsensä ohi.” Matka omaan tilaan, omaan itseen,on toisinaan vaikeakulkuinen ja mutkikas. Toisinaan reitti onselkeä ja suora, ja päämäärä löytyy yllättävän helposti. Mat-kantekoa varmasti helpottaa, jos tilaansa ei arvaile eikä arvuut-tele vaan arvioi!

Jeesuksen ajan kirjanoppineet tunsivat vanhan viisauden:”Vanhurskaat puhuvat vähän ja tekevät paljon, mutta jumalat-tomat puhuvat paljon eivätkä tee mitään”. Omasta mielestäänvanhan liiton parhaimmisto oli alituiseen tekemässä jotain.Lain mukaan elettiin ja punnittiin muidenkin elämää.. MuttaJeesus opetti, että parannusta oli tehtävä omista asioista, omis-ta synneistä - ei muiden. Koska elämä on aina ”suora lähetys”,ei virheiltä ja vääriltä ratkaisuilta välty kukaan. Monia asioitakatuu jälkeenpäin, moniin tehtyihin tai tekemättömiin päätök-siin keksii myöhemmin paljon paremman ratkaisumallin.

Omaa itseään tutkiessa totuus voi tehdä kipeää, mutta semyös vapauttaa itseriittoisuuden vääristämästä todellisuuden-tajusta. Silloin tulee tilaa nöyryydelle ottaa vastaan Jumalanarmo. Itsensä tutkiminen ja katumus ovat hyödyllistä työtä,mutta armo on lahja. Aikansa on työllä ja matkanteolla, ai-kansa on levolla ja lahjan vastaanottamisella. Ajassa matkaop-paana on Raamatun vakuutus: ”Tämä Jumalan vanhurskaustulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseenkaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaik-ki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, muttasaavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska KristusJeesus on lunastanut heidät vapaiksi” (Room 3:22).

Pirkko Poisuo

Kirjoittaja on Helsingin Malminseurakunnan kappalainen.

1. Missä kaupungissa si-jaitsee Niinisalon varus-kunta?

2. Montako litraa alkoholiaSuomessa kulutetaanhenkeä kohden vuodes-sa (tilastotieto ennenveronalennusta)?

3. Kuinka monta avioeroatehtiin Suomessa viimevuonna?

4. Montako prosenttiasuomalaisista ei käytälainkaan alkoholia?

5. Minä vuonna kirjailijaAleksis Kivi kuoli?

6. Minkä rakennuksenyhteydessä on minareet-ti?

7. Mikä on selkärankaistensuurin rauhanen?

8. Mikä on Suomen kor-kein tunturi?

9. Mistä ihmisessä löytyylasiainen?

10. Minkä kasvin nimestälöytyy ase?

5.8. Salme, Sanelma6.8. Toimi, Keimo7.8. Lahja8.8. Sylvi, Sylvia,

Silva9.8. Erja, Eira10.8. Lauri, Lasse, Lassi11.8. Sanna, Sanni,

Susanna, Susanne12.8. Klaara13.8. Jesse14.8. Onerva, Kanerva15.8. Marjatta, Marja,

Jaana, Marianna,Marianne, Marita,Maritta, Marjaana,Marjo, Marjukka,Marjut

16.8. Aulis17.8. Verneri18.8. Leevi

Äiti, anoppi, mummu,isomummu, isoisomummu

ErikaHÄKLI* 22.9.1904 Kurkijokit 16.7.2005 Loimaa

Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa. Lämmin kiitososanotosta. Kiitos Kartanonmäen Kuuselan henkilökunnalleäidin hyvästä hoidosta.

KaivatenMartta ja ErkkiMaijalastenlapset, lastenlastenlapset jalastenlastenlastenlapsetmuut sukulaiset, ystävät ja tuttavat

”Isä, minua väsyttää,minä tahdon jo kotiin.”

Lämmin kiitos osanotosta

TAIMIVENTOA

muistaneille. Sukulaiset

Hiitolan Pitäjäjuhlat 6.-7.8. Poris-sa. La klo 12-16 Porin yliopistokes-kus, Siltapuistok. 2, Maisemantut-kimuksen oppiaineen Hiitola-aihei-den sekä Karjala-tietokantasäätiönesittelytilaisuus. Juhlat jatkuvatklo19 Ulvilan Nuorisoseurantalollailtamilla ”Ovat juuremme Karjalas-sa”. Perinteistä ohjelmaa, lopuksitanssia. Su klo 10 Keski-Porin kirkossamessu, jonka jälkeen kunnianosoi-tus muistomerkeillä. Pääjuhla klo13 Palmgren-opisto, Rautatienpuis-tok. 7. Juhlapuhe Karjalan Liiton toi-minnanjoht. Hannu Kilpeläinen, Po-rin kaupungin tervehdys kaup.joht.Aino-Maija Luukkonen, ym. Terve-tuloa mukaan.

Rummunsuon marttakerho ko-koontuu ke 10.8. klo 18 Marja Tir-rillä. Tervetuloa.

Kalakurjet. Kaksipäiväiset onkikil-pailut Yläneellä Pyhäjärven Veljes-rannassa la-su 20.-21.8. Kokoon-

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

nutaan lauantaina klo 15. Ongintaveneistä. Ottakaa veneitä mukaan.Keittoruoka ja kahvit tarjotaan. Gril-lattavat ja juomiset jokainen tuoitse. Ilm. Martille tai Sainille, puh.(02) 763 1442 tai 040-7709853.

Kalakurjet. Kalamatka Kurkijoelle16.-18.9.2005. Vielä muutamapaikka vapaana. Ilm. Martille, puh.(02) 763 1442 tai 040-770 9853

Nyt on Kurkijokelaisten 59. pitäjäjuhla onnelli-sesti ohi. Lähes koko jälkityökin on saatu tehtyä, kuntämä lehtikin on lukijan kädessä. Juhlista onkin to-tuttuun tapaan paljon juttua tämänkertaisessa nume-rossamme. Siten myös ne lukijat, jotka eivät tänävuonna päässeet itse juhlaan osallistumaan, voivatlukea puheet sekä katsella kuvia ja siten yrittää ais-tia juhlilla vallinnutta tunnelmaa.

Hyvä mieli juhlista jäi. Kun minäKurkijoki-Säätiön asiamiehenä uu-delleen usean vuoden tauon jälkeenvastasin juhlien järjestelyistä, sainkokea sen koko tunteiden kirjon,mitä tällaisessa suuren juhlan orga-nisoinnissa vastaan tulee.

Ensinnäkin olin jo ehtinyt unohtaa, miten suures-ta urakasta on kyse. Toiseksi suhtauduin ehkä senunohtamiseni takia aika rauhallisesti tilanteeseen,koska muistissa oli vain, että ovathan ne ennenkinjärjestyneet.

Jossain vaiheessa nousi otsalle kylmä hiki, mitäjos yleisö ei pidäkään ohjelmasta tai joku pahoittaamielensä jostain osasta. Muistanko kaiken, olenkomuistanut kaiken, osaavatko kaikki hoitaa heille an-netut tehtävät? Ja sitten se ihana tunne, kun ihmisettulevat kiittämään ja kertovat joitain mukavia asioi-

ta, hymyilevät, halaavat tai melkein taputtelevat sel-kään…

Vastaavasti juhlajärjestelyistä on tullut myös jonkunverran negatiivista palautetta, joista yritetään jatkossaottaa opiksi. Kuten olen ennenkin tällä palstalla toden-nut, olen oppinut tässä elämässä ja tehtävässä, ettei kaik-kien mieliksi voi olla. Se on sula mahdottomuus. Mutta

kun on parhaansa tehnyt, ei itseltään voipaljon enempää vaatia. Se on ollut jo pit-kään mottonani.

Nyt on uuden ajattelemisen aika. Teil-lä kaikilla onkin nyt mahdollisuus kan-taa kortenne kekoon ensi vuoden pyörei-den vuosien juhliemme onnistumiseen.Jos jollakulla on tiedossa mielellään syn-

typerältään kurkijokelainen taiteilija tai muuten mielen-kiintoinen persoona, jota voisi pyytää esiintymään juh-lillemme, niin ottaisimme hyvissä ajoin sellaisia ”vink-kejä” vastaan. Ensi vuoden juhlasta on tarkoitus tehdävähän näyttävämpi, ja uudenlaista ohjelmaa kaivataan.

Sitä ennen kuitenkin juhlitaan tämän viikon lauantai-na ja sunnuntaina Porissa hiitolaisten kanssa. Heidän-kin juhlansa on järjestyksessään jo 58. Nähdään Poris-sa!

Raija Hjelm

”Siellä synnyin, sinnemieli palaa mailta

maailman. Taaton maaja maammon kieli,

kuinka teitä rakastan.”

Perjantaina 5. elokuuta 2005 – Nro 31–32 – 3

Sanan Voimaa5.8. Älkää maksako kenelle-

kään pahaa pahalla, vaanpyrkikää siihen, mikä onhyvää kaikkien silmissä.Room. 12:17

6.8. Ne, jotka ovat luopuneetJumalasta, jäävät vaillevaloa. Job. 38:15

7.8. Minä olen valo ja olentullut maailmaan siksi,ettei yksikään, joka mi-nuun uskoo, jäisi pimey-teen. Joh. 12:46

8.8. Apostolit todistivat voi-mallisesti Herran Jeesuk-sen ylösnousemuksesta,ja Jumalan armo oli hei-dän kaikkien osana run-sain määrin. Apt. 4:33

9.8. Ahne on aina ottamas-sa, vanhurskas antaa, eikitsastele. Sananl. 21:26

10.8. Henki itse todistaayhdessä meidän henkem-me kanssa, että olemmeJumalan lapsia. Room.8:16

11.8. Te puolestanne seura-sitte meidän esimerk-kiämme, niin, itse Herranesimerkkiä, ja ankaranahdingon keskellä otittesanan vastaan täynnäriemua, jonka pyhä henkiantoi. 1 Tess. 1:6

12.8. Hengellinen ihminensen sijaan pystyy tutki-maan kaikkea, muttahäntä itseään ei kukaanvoi tutkia. 1 Kor. 2:15

13.8. Ei Herra vitkastele täyt-täessään lupaustaan, vaik-ka hän joidenkin mielestäon myöhässä. Päinvastoin:hän on kärsivällinen teitäkohtaan, koska ei haluakenenkään tuhoutuvanvaan tahtoo, että kaikkikääntyisivät. 2 Piet. 3:9

14.8. Te taas olette Pyhältäsaaneet Hengen voitelun,ja kaikilla teillä on tieto. 1Joh. 2:20

15.8. Miksi olet masentunut,sieluni, miksi olet niinlevoton? Odota Jumalaa!Vielä saan kiittää häntä,Jumalaani, auttajaani. Ps.42:12

16.8. Pysy erossa typeristä jaasiattomista väittelyistä;sinähän tiedät, että niistäsyntyy riitoja. 2 Tim. 2:23

17.8. Näin sanoo Herra Ju-mala: ”Minäkö haluaisin,että jumalaton kuolee?Enkö ennemminkin halua,että hän kääntyy teiltään jasaa elää?” Hes. 18:23

18.8. Mutta Jumala itse vah-vistaa meitä ja teitä uskos-samme Kristukseen, Voi-deltuun, ja on myös anta-nut meille voitelunsa: hänon painanut meihin sinet-tinsä ja antanut meidänsydämiimme vakuudeksiHengen. 2 Kor. 1:21-22

Kristillisen seurakunnanjäsenet, rakkaat juhlavie-raat! Heimojuhlat, pitäjä-juhlat niin kuin kristillisetkesäjuhlatkin ovat oman ar-vostuksen kohottamisjuh-lia. Niissä tahdomme kuu-lua tiettyyn joukkoon jatahdomme kokea sen jou-kon arvostuksen. Uskon,että jokavuotiset kurkijoke-laistenkin juhlat kohottavatmeidän omakohtaista ima-goamme, joka perustuu pe-rinteeseen. Me muistelem-me kaunista kotiseutuam-me, sen ihanuutta, vilja-vuutta. Mieltämme kohot-taa myös ajatus siitä, ettämonet kansamme näkyvis-tä henkilöistä ovat kotoisinsynny inseudu l t amme.Heistä iloitsemme ja olem-me onnellisia heidän saavu-tuksistaan.

Loimaan seudun asuk-kaat puolestaan ovat ylpei-tä varsinaissuomalaisestakulttuurista, alueen satoi-suudesta ja vauraudesta.Kaikessa näkyy, että täällä”silmä kirkas salamoi”.Tällä seudulla on vanhinkirkollinen perintö ja täälläon vanhin turvatoimia var-ten rakennettu linna jne.Tänne muuttaneet kurkijo-kelaiset ovat saaneet liittyähyvään perinteeseen ja ys-tävällisen kansan keskelle.

Päädyin aloittamaan täs-tä oman arvon tunnosta,koska Jeesus viittaa tekstis-sämme siihen, etteivät hä-nen oman kaupunkinsa

asukkaat osaa antaa hänellesitä arvoa, joka hänellekuuluu. Se käy ilmi monis-sa teksteissä - ei vain tässä,josta saarnaamista joku onpitänyt toivottomana.Oman kokemukseni nojallavoin sanoa, että jo lapsuu-dessa koettu arvostus tai ar-vostuksen puute jättää sy-vät jäljet. Minä, niin kuinuseimmat lapset, sain kokeaomassa kodissani rakkauttaja huolenpitoa aivan tar-peeksi. En koskaan tuntenutjääväni yksin. Isossa sisa-rusparvessa koettiin tieten-kin myös erimielisyydet,mutta yhdessäolo oli se rik-kain elämän kokemus.

Meidän lapsuutemme ai-kana arvostus ei aina ollut

niin, kuin pitäisi. Osaltaanasiaan vaikutti myös kielel-linen erilaisuutemme.”Oma sisareni sanoi nuo-remmalleen koulutiellä:”Älä sie puhu, ku sie et os-saa.” Pian me kuitenkinolimme paikkakunnan kie-lellisellä tasolla. Moni onkuitenkin saattanut kokealapsuudessaan ylenkatsetta,joka on vaurioittanut itse-tuntoa. Lapsi on saattanutkärsiä aina aikuisikäänsaakka tuosta loukatusta it-setunnosta.

Myöhemmällä iällävoimme kokea ylenkatsettamyös sen vuoksi, että olem-me liian totuudellisia. Jee-sus sai kokea vihamieli-syyttä niitten ihmisten ta-

holta, joita hän nuhteli syn-nistä ja sen seurauksista.Suomalainen sananlasku-kin sanoo, ettei totuudenpuhuja saa yösijaa.

Koska monet kuulijaniovat eläneet jo sotakauden,ovat siis veteraaneja tai ko-distaan karkotettuja, en voiolla kertomatta eräästä van-hasta papista, joka varoittiveteraanitovereitaan surut-tomuudesta. Hän oli eläk-keellä pari vuosikymmentäja aikaa myöten hän tunsitarvitsevansa joka sunnun-tai ehtoollisen. Hän ei jak-sanut ymmärtää, etteivättoiset olleet yhtä kaipaavia.Sen vuoksi hän puhui jokai-sessa veteraanitilaisuudessahyvin kiivaaseen sävyynsiitä välinpitämättömyy-destä, jonka hän oli havain-nut. Se johti siihen, että hä-nelle ei suotu enää tilaisuut-ta käyttää puheenvuoroa.

Täällä Kanta-Loimaanseurakunnassa koin sen kir-kon toimintaan liittyvän ar-vostuksen, joka johti minut-kin papin polulle. Monetmuistavat vielä rovasti Lau-ri Mustajoen, joka piti ah-kerasti seuroja eri puolillapitäjää. Hän oli tunnustettusaarnamies, jonka matkassakoki hyvän olon tunteen.Ne kestitykset, ne keskuste-lut, ne illanvietot, jopa nepuheet, joita sain hänenmukanaan pitää, painoivatvaa’assa paljon, kun hylkä-sin mieliaiheeni matematii-kan ja lähdin teologiseentiedekuntaan. Olen iloinnut

Rovasti Eino Orpanan saarna pitäjäjuhlien juhla-messussa Kanta-Loimaan kirkossa 31.7.2005:

EtsikkoaikojaJeesus sanoi: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle

sananlaskua ´Lääkäri, paranna itsesi!´ ja sanotte:´Tee täälläkin, omassa kaupungissasi kaikkea sitä,mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa!´” Jahän jatkoi: ”Totisesti; kukaan ei ole profeetta omallamaallaan. Uskokaa minua; Israelissa oli monta les-keä Elian aikana, silloin, kun taivas ei antanut vettäkolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kovanälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen,vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimonluo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeettaElisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu,ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”

Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogas-sa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikal-taan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veiväthänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kau-punki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulkiväkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. Lk. 4:23-30

elämänvalinnastani, vaikkakyllä siinäkin on ollut pal-jon vaikeuksia.

Tekstimme äärellä täy-tyy katsella elämää vähäntoiseltakin kannalta. Jeesusosoittaa kuulijoilleen, etteielämä aina suju niin, kuinme odotamme ja toivom-me. Jeesus musertaa erääs-sä mielessä VT:llisen käsi-tyksen siitä, että ne, jotkaturvaavat Jumalaan, menes-tyvät. Hän osoittaa, että Ju-malan valinta on toisenlai-nen kuin ihmisen valinta.Psalminkirjoittajatkin kyllävalittavat, miksi jumalatonmenestyy ja vanhurskaskärsii. Emme saa tässäkääntekstissä siihen vastausta.

Jeesuksen puheissa onkuitenkin aina viittaus tule-vaan kirkkauteen. Se näkykirkastui minulle selkeänämyös kesämökillä viettämi-eni ensimmäisten päivienaikana lukemani JohnWilliam´in kirjan kautta.Tuo lähes viisisataa sivuasisältävä kirja ”Rakkaudensalattu viisaus” kertoo Raa-matun sanoman ja suurtenrukoilijoitten ja ajattelijoit-ten elämäntyön kautta rak-kauden, rukouksen ja mie-tiskelyn merkityksen.

Kirja käsitteli syvällises-ti, miten ihminen voi löytäätien eteen päin syvimmässäpimeydessäkin. Kirja roh-kaisee elämään turvallisestiyön pimeydessä, pelossa jaahdistuksessakin. Rakkau-den ja rukouksen suurmie-het ovat juuri vaikeuksissalöytäneet rauhan ja ilonsekä suurenmoisen tehtä-vän, mikä on kantanut run-sasta hedelmää. He ovat

Jeesuksen tavoin kävelleetelämän vuoren reunalta rik-kaaseen elämään.

Vaikka Jumala näyttääunohtaneen kansansa, eihän sitä kuitenkaan hylkää..Elia meni Sarpatin leskenluo ja pelasti lesken ja hä-nen poikansa nälänhädästä.Elisa paransi syyrialaisensotapäällikön eikä kanssa-kulkijoitaan israelilaisia,mutta kaikella oli oma tar-koituksensa, salattu, muttaoikeutettu tarkoitus. SaihanIsraelin kansa keskuuteensakaiken maailman Pelasta-jan. Hän ei kuitenkaan saa-nut osakseen kaikkien kun-nioitusta, mutta hän ei lan-nistunut. Hän suoritti työn-sä loppuun asti ja niin hä-nestä tuli maailman Pelas-taja.

Tänään Jeesus kysyy si-nulta, kuulijani, ketä sinäarvostat, ketä sinä kunnioi-tat. Jeesus ei ole vain jou-lun lapsi tai joittenkin suur-ten juhlahetkien ihana näky,vaan hän on elämän Herra,joka tahtoo antaa jokaiseenarkipäiväämmekin hyvänolon tunteen. Jos haluat ki-vittää hänet tai heittää hänetelämäsi vuoren reunaltaalas, hän käy vain ohitsesi

ja antaa sinun olla rau-hassa. Et kuitenkaantiedä, mitä silloin me-netät. Elämän langateivät ole meidän käsis-sämme, elämä on kuinsuuri taideteos, jossa

eriväriset lasinpalat muo-dostavat ihmeellisen koko-naisuuden. Se taideteos py-syy koossa vain siten, ettäsen tekijä hoitaa sitä ja an-taa sen säilyä iankaikkistaaarrearkkua varten.

Herramme JeesuksenKristuksen armo, Isän Ju-malan rakkaus ja PyhänHengen osallisuus olkoonteidän kanssanne nyt jaaina. Aamen.

Lahja Anttalainen toi toimitukseen Kurkijoki-museoon tarkoitetun Elisenvaaran kansakoulussa vuonna 1935 otetun koulu-kuvan. Hän on saanut selville seuraavien kuvassa mukana olleiden nimet, jotka on laitettu aakkosjärjestykseen. Jos jokutietää vielä jonkun, voi ilmoittaa siitä toimitukseen.

Asikainen Heikki, Asikainen Valde, Eronen Kauko, Fabritius Pentti, Haverinen Nanna, Hirvonen Mirjam, Höylä Jaakko,Juutainen Paavo, Kainulainen Aino, Kainulainen Kirsti, Kainulainen Vieno, Karjalainen Aarne, Kesseli Sylvi, Kiiski Aarne,Kokkonen Leena, Kononof Aino, Kononof Kauko, Kuivainen Reino, Kuivainen Unto, Kylliäinen Annikki, Lakkonen Hertta,Lakkonen Maija, Laukkanen Veijo, Lehtonen Pekka, Malinen Sirkka, Merta Maija-Liisa, Miikkulainen Aili, MiikkulainenEsko, Miikkulainen Unto, Peltola Maija, Peräaho Toivo, Pesonen Pirkko, Poutanen Helvi, Rasin Martti, Repo Lyyli, Salak-ka Martta, Siltanen Irja, Sinkkonen Tekla, Tamminen Eila, Tiippana Leo, Tiippana Lilja, Toiviainen Aarne, Toiviainen Joel,Valtonen Helmi, Valtonen Viljo ja Valtonen Väinö.. Opettajat olivat Mirjam Hirvonen ja Antti Jussila, jonka Hurtta-nimi-nen koirakin on päässyt kuvaan mukaan.

Vanha kansakoulukuva

Me muistelemmekaunista kotiseutuamme,sen ihanuutta,viljavuutta."


Heinäkuun helteidenhelliessä herkesinhetkeksi haromaanhaiveniani herutellak-sein haikailtavaks’Hiitolaisii hääräämiset.

Kerran kuukaudessa pi-dettäviin tarinailtoihin osal-listui keskimäärin 64 henki-löä iltaa kohden (46-78).Joinakin iltoina eivät ker-hohuoneiston istuimet mil-lään riittäneet kaikille, jol-loin oli pakko hakea kotoalisätuoleja.

Toimintavuosi aloitettiin

tammikuussa perinteisestihengellisellä tarinaillalla,jossa kirkkoherra KariPenttinen puhui ja lauloihiitolaisjuurisen vaimonsaja tyttäriensä kanssa. ToivoLankinen puolestaan olikutsuttu lempivirsiemmelaulattajaksi.

Helmikuussa Hiitola-säätiön asiamies Kari Ra-jainmäki esitti meille koti-seutumatkallaan kuvaama-ansa materiaalia. Pääsim-me toviksi nauttimaan Hii-tolan tunnelmista.

Maaliskuussa kevätko-kouksen jälkeen vietimme

loppuiltaa 65 vuotta sittenpäättyneen talvisodanmuistoissa. Tietokirjailijamajuri evp. Antti Pekolanesitys olikin niin mielen-kiintoinen, että tunnetustipuhelias karjalainen yleisökuunteli häntä hiiren hiljaa.

Huhtikuussa rikosko-misario Juha Joutsenlahtioli vieraanamme turvalli-suusillassa. Myös hänelläoli mielenkiintoista kerrot-tavaa mm. lisääntyvästähuumeongelmasta. Meidänikäryhmämme tuskin kuu-luu hänen ”asiakaspiiriin-sä”, mutta hänen kerto-

mansa herätti meidät miet-timään, miten monet iso-vanhemmat tietämättäänrahoittavat lastenlastensahuumekauppaa.

Toukokuussa pidettiin”kevään kalkatukset”. Täl-lä kertaa ei pyydetty ketäänesitelmöitsijää vaan nythaasteltii ja herrasteltii hie-noissa hatuissa. Paras pää-hine palkittiin, ja äänestyk-sessä Terttu Ketolan kukka-hattu sai eniten ääniä. Niinupeita luomuksia oli muka-na, että olisin kyllä palkin-nut miltei kaikkien hatut.

Yksittäisiä tapahtumiaKevätkaudella oli seural-

lamme myös runsaastimuuta toimintaa mm. ope-tettiin piiraihe valmistusta,pidettiin pilkkikilpailut jaoikaistiin talkoilla Keski-Porin kirkkopuistossa ole-van muistomerkin edustanlaatoitus.

Vietimme myös Äitien-päiväjuhlaa, jossa saimmenauttia hiitolaisen jälkipol-ven toinen toistaan hienom-mista esityksistä. Suoraankuulijoiden sydämiin lau-loivat itsensä pienimmätesiintyjämme Tytti ja MattiRajainmäki, samoin ko-meaääninen Oskari Pentti-lä, josta varmasti kuulem-me vielä. Upea esitys olimyös Petri, Ida ja SamiNiemellä, samoin Tiina Pel-tomaan ja Ari Vihavaisenhieno duetto huilulla ja ki-taralla. Tunnelma tässä van-hanajan Äitienpäiväjuhlas-sa oli kotoisan leppoisa, jahyvästä palautteesta päätel-len yleisö oli tyytyväistäkuulemaansa ja näkemään-sä.

Teimme myös retkenKarviaan kirkkopyhään javietimme Karvian Karja-laisten vieraana rattoisansunnuntai-iltapäivän. Kar-via oli monen hiitolaisenevakon sijoituskuntana tal-visodan jälkeen, ja nyt mo-nella retkeläisellä olikin ilotavata silloisia tuttaviaan.

Kotiseutumatkoja Hiito-lan Pitäjäseuran toimestatehtiin kolme, joilla vietiinyli 100 matkalaista juuril-leen. Näiden matkojen yh-teydessä toimitettiin Hiito-laan runsaasti humanitääri-senä apuna mm. uusia ken-kiä, sairaalatarvikkeita sekäkäytettyjä lasten vaatteita jaleluja. Toivottavasti avus-tuksemme löytävät oikeatosoitteet.

Tänä keväänä saivat vas-taanottaa Karjalan Liitonkultaisen ansiomerkin seu-ramme pitkäaikainen pu-heenjohtaja Mauri Lanki-nen, Hiitola-säätiön val-tuuskunnan puheenjohtajaSirkka-Liisa Nylander sekä

Vilkas kevätkausiHiitolan Pitäjäseurassa

piirin naistoimikunnan pu-heenjohtajana pitkään toi-minut Milja Peltomaa.Myös pitäjäseura sai vas-taanottaa Liiton tunnustuk-sena kunniakirjan vilkkaas-ta seuratoiminnastaan.

Kiinnostuitko?Yhteensä kevätkaudella

järjestämiimme tapahtu-miin on osallistunut 575henkilöä, uusia jäseniä onliittynyt 32, seuramme ko-konaisjäsenmäärän ollessatällä hetkellä 258. Koskayhdistys on valtakunnalli-nen, muodostuu jäsenistöyli 50 eri kunnan asukkais-ta.

Vaikka on kulunut jo yli60 vuotta viimeisestä evak-koon lähdöstä, ei karjalai-suus ole meistä hävinnyt,vaan se elää mielissämmeedelleen voimakkaana javanhempamme ovat onnis-tuneet siirtämään kotiseu-turakkautensa myös nuo-rempaan polveen. Monissakarjalaisseuroissa vuosiensaatossa toiminta hiipuu jajäsenistö ikääntyy, onneksiei vielä Hiitolan Pitäjäseu-ran kohdalla näy tällaisiamerkkejä, vaan mukaan ontullut runsaasti myös jälki-polven edustajia.

Hiitolan Pitäjäseuran tar-koituksena on olla entisenHiitolan kunnan alueellaasuneiden ja heidän jälke-läistensä keskinäisenä yh-dyssiteenä, koota ja tallet-taa Hiitolan historiaan liit-tyviä kulttuuriarvoja jamuuten vaalia kotiseudunmuistoa ja perinteitä (sään-töjen 2 §).

Jos olet kiinnostunutHiitolan Pitäjäseuran toi-minnasta ota yhteyttä seu-ran sihteeriin ja jäsenasioi-den hoitajaan Raija Laakso-seen, puh. 040-538 7401 tai(02) 633 4975. Häneltä saathalutessasi toimintakerto-muksemme ja esitteen seu-ran toiminnasta. Hyvää ke-sänjatkoa kaikille, tavataantaas syyskauden tapahtu-missa.

Raija Laaksonen

Piiraanpaistossa keväällä, kun järjestettiin piiraanvalmistuskurssi.

Porin kirkkopuistossa Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin edustan laatoituksen oikaisutalkoissa 24.5. Matti Aho-kas, Sulevi Aalto, Veijo Sinkkonen ja Viljo Ylönen.

On kulunut yli 65 vuotta, kun nämä tytöt, Liisa Syrjä (vas.),Sirkka-Liisa Nylander ja Sinikka Rajainmäki ovat edellisenkerran astelleet tällä Hiitolan kirkon matolla. Karvian kir-kossa se oli jälleen mahdollista 29.5.


Viime syksyisen merkki-päiväni lähestyessä tulimieleeni, että olkoonpa ky-symyksessä minkälainenmerkkipäivä tahansa kuk-kia kertyy valtava määrä.Totta kai niihin uppoaa europoikineen. Sillä rahamää-rällä voisi ilahduttaa muita-kin. Oma kohteeni oli itses-tään selvä: Karjalan lapset.Omassa entisessä kotipitä-jässäni Hiitolassa olimmenähneet lasten tarpeet. Hetarvitsivat kenkiä.

Merkkipäivän mentyäoli tuskin itsekään uskoa,miten paljon kukkiin oli-kaan ollut tarkoitus kulut-taa. Tässä tapauksessa monilienee laittanut moninker-taisen määrän.

Talven kuluessa alkoisitten pikku hiljaa kenkien

metsästys. Pari toisensa jäl-keen kertyi aina sopivan”annoksen” löydyttyä. Tie-sin, että kaiken kokoisiakenkiä Hiitolassa tarvitaan.Koot olivat 28:n ja 38:n vä-lillä ja muutamia pareja vie-läkin isompia.

Ennen kesäkuun koti-seutumatkaa oli luovutusta-pahtumaa varten sovittavamonenlaisista käytännönjärjestelyistä siellä paikanpäällä. Tässä asiassa olisuurena apuna Hiitolassaasuva omalle kotitilalleenkesämökin rakennuttanut jasiellä jo 11 kesää viettänytfil.maist. Sirkka Pöysti.

Luovutuspaikaksi sovit-tiin Hiitolan keskuskansa-koulu ja ajankohdaksi lau-antai 11.6. klo 9.30-10. Vas-taanottajina tulisivat toimi-

maan koulun rehtori Gali-na, joka oli meille tuttu joensimmäiseltä vuonna1991 tekemältämme koti-seutumatkalta. Olimmehansilloin olleet kaksi kertaahänen luonaan ”kylässä”.

Toisena paikallisena vas-tuuhenkilönä oli erityisko-mitean jäsen Leena. Omas-ta porukastamme asiaa hoi-teli tulkkina Paula Karppi-nen-Lehtonen, joten nämäpuitteet olivat kunnossa.

Kun sitten aloitin kotonapakkauspuuhat, olikin semelkoinen show. Kenkiätuntui olevan kaikki paikattäynnä. Niistähän oli laadit-tava tarkka lista, minkälai-sia ja minkä kokoisia ken-kiä mikäkin laatikko sisäl-si. Lopputulos oli yhdeksänisoa laatikollista uusia las-ten kenkiä ja yhteensä 205paria.

Kenkien lisäksi meilläoli monenlaista muutakinlahjoituksena saatua tava-raa säkkikaupalla, sielläkun tuota tarvetta tuntuuriittävän. Lastatessammetuota tavaramäärää ennenlähtöämme Keskimatkojenautoon luulimme jo, ettei-vät 35 matkaan lähtijänmatkatavarat mahdu enäämukaan.

No, paljonpa linja-autotuntuu uumeniinsa vetävän,sillä lähtöhetkellä kaikki olipakattu mukaan. Pienoinen

Terttu Ketolan (toinen vas.) tulkkina Hiitolan keskuskoululla toimi Paula Karppinen-Lehto-nen.

Hyvää mieltä puolin ja toisinjännitys kävi kyllä mieles-sä, mitenkähän rajanylitys-paikalla Vaalimaalla meillekäy. Suomessa oli menossarajamieslakko, ja kotimaantullista meille riitti käden-heilautus, ei edes passejatarkastettu, mistään muustapuhumattakaan.

Sama tahti tuntui jatku-van naapurimaankin puo-lella. Siellä toki passit tar-kastettiin, ja helpotuksestahuokaisten pääsimme jat-kamaan matkaa. Olimmeetukäteen kauhistelleen,mihin oikein sen tavara-

määrän kanssa joutuisim-me, jos kaikki pitäisi tulli-tarkastuksen kautta viedä.

Sen jälkeen kaikki sujui-kin mallikkaasti perillä.Kaunis kesäinen päivä olikulumassa, kun autommekaarsi koulun pihaan. Mei-tä oltiin toivottelemassa ter-vetulleiksi. He olivat todel-la yllättyneitä siitä tavara-määrästä, joka meillä mu-kanamme oli.

Kiitollisin mielin he vas-taanottivat tuomisemmekertoen tarpeesta, mikäsiellä on. Tuli ilmi, etteivätkaikki syrjäkylien lapsetole voineet käydä kouluajuuri sen takia, ettei lapsillaole ollut kenkiä.

Illalla olimme vielä Ga-linan ja hänen miehensä Ju-rin kotona iltateellä. Sielläoli laitettu pöytä koreaksi.Kuulimme Hiitolan tämän-hetkisistä asioista ja paikal-listen asukkaiden tilanteis-ta. Parempaan päin sielläkuulemma ollaan menossa.Esimerkiksi ruokaa on saa-tavilla ihan eri tavalla kuin14 vuotta takaperin sielläensi kertaa käydessämme.

Ainoa asia mikä siellä onennallaan ovat kauniit mai-semat. Karjalan käet olivatmyös kukuntatuulella näinäkauniina kotiseutumatkam-me päivinä.

Terttu KetolaNoormarkku

Lahdessa vietettyjenKarjalaisten kesäjuhlien eritapahtumia suosi kaunis jalämmin kesäinen sää. Pe-rinteisiin kuuluva Karjalanmaraton juostiin Villikka-lan järven ympäri Artjärvel-lä. Koska Hiitolan Pitäjä-seuraa edustava siskonipoika Ari Vihavainen osal-listui juoksuun, lähdimmehänen äitinsä kanssa kan-nustajiksi. Hyvissä ajoinlauantaiaamuna 18.6. aje-limme kisapaikalle.

Ari kertoili, ettei jalkaollut oikein kunnossa, ja seoli estänyt harjoittelun. En-nen kisaa hän ajoi autollajuostavan reitin läpi ja ker-toi sen olevan melko ran-kan. Totesi vielä, ettei mat-kaa kyllä tuntiin juostaisi.

Porukkaa alkoi kertyäpaikalle melko runsaasti,niin toimitsijoita, kilpaili-joita kuin yleisöäkin. Mara-toniin osallistujia oli paljonmiesten ja naisten eri sar-joissa, ja he lähtivät suorit-tamaan urakkaansa kello10. Koska paikan päällä oli

mahdollisuus seurata vainlähtö ja maaliin tulo, niinlähdön tapahduttua meilläoli hyvää aikaa nauttia ”päi-väkohvit” vanhan puisen

”Millo tuo Ari on noi pitkäks kasvant, ettei ees kuvvaa mahu kokonaa?” Palkintojen jaonjälkeen tätinsä ottamassa kuvassa maratonin voittaja päättömänä. Kuvaa on kuitenkin syytäkatsoa huumorilla, sillä löytyy siitä jotain positiivistakin: voittajan komeat pokaalit, pitkätjalat ja tyytyväisenä myhäilevä äiti Airi Vihavainen!

Maratoonaria kannustamassarakennuksen ulkoterassilla.

Kolmen kilometrin koh-dalta tulivat ensimmäisetväliaikatiedot. Ja kun kuu-lutettiin, että numero 693

johtaa, oli suorastaan ihme,etten ”kaatant kohviain pit-ki pöytää ja hökäst seltivoi-leipää kulkkuhein”, kunpomppasin tuolillani ja hih-

Lapsuuden aikaisiinleikkeihin kuului myöskaarnalaivojen teko ja nii-

Kaarna-laivat

Muistat Sie viel…

kaisin: ”Sehän on Ari.” Jasitten voivotukset perään:”Voi, voi, kun nyt vaan hä-nen jalkansa kestäisi.” Suo-rastaan perhosia oli vatsas-sa, kun niin mahdottomastijännitti.

Kun aikaa oli kulunut lä-hes tunti, siirryimme pikku-hiljaa paikalle, josta näki-simme maaliin tulijat. Kuu-luttajan kerrottua, että AriVihavainen on ottanut rei-lun johdon seuraavanajuoksevaan, ja vaikka kil-pailijoita ei vielä siinä vai-heessa näkynytkään, aloim-me siskoni kanssa olla var-mat, että kyllä nyt tulisi”voitto kotiin”.

Ja niinhän siinä kävi, ettäAri pyyhälsi ensimmäisenänäkyviin ja ehdimme hui-kata muutamat kannustus-huudot ja taputukset, ennenkuin hän ylitti maaliviivan.Arin aika-arvio osui hyvinkohdalleen, sillä juoksussameni aikaa tunti, minuuttija vähän sekunteja päälle.Oman sarjansa voittajana jakoko maratonin nopeimpa-na hänet palkittiin komeinpokaalein. Samalla tuli en-simmäinen kiinnitys kierto-palkintoon.

Maratonin voittajaahaastatellessaan Karjala-lehden päätoimittaja AnttiArponen lopuksi muistutti,että kiertopalkinto pitäämuistaa ottaa mukaan, kunensi kesänä kilpaillaan Ha-minassa. Siihen Ari totesityynen rauhallisesti: ”Kyllääiti huolehtii, että se tuleemukaan.”

Kauniissa maalaismaise-missa vietimme mukaviahetkiä. Kiitos Arille sekämuille maratoonareille hie-noista suorituksista.

Jälkeen päin tiedustelinlapsenlapseltani Eetulta,näyttikö Ari hänelle palkin-tojaan. Mummo sai seuraa-van vastauksen: ”Näytti. Neoli tosi komeet. Kyllä täy-tyy olla nopeat jalat silloin,kun voittaa kaikki muut.”Ja sitten jatkokommentti:”Kuule, mummo, Ari onmyös erittäin taitava pelaa-maan pleikkaria. Voitti mi-nutkin kerran.” 7-vuotiaanmielestä pleikkarivoitto tai-si olla suurempi saavutuskuin maratonin voitto.

Urheilupäivän tunnel-mista kertoili voittajan täti

Ritva Tillqvist(s. Tattari)

den uittaminen. Ensiki tar-vittiin oikein kunnon pak-sua kaarnaa. Sitä löytyiuseinkin ihan omasta met-sästä, missä tehtiin poltto-puita tai kaadettiin tukkeja.Kunnon kaarnanpalasettuotiin sitten kotiin, ja niis-tä useinkin joko isän taimummon avustuksellaveisteltiin kaarnalaivoja javeneitä.

Terävästä puukosta

muistettiin varoitella, mut-ta miten monta kertaa lie-neekään nuo neuvot unoh-tuneet. Tietenkin puukollaoli tapana vähän lipsahtaaja niinhän siinä kävi, ettähaavoja tahtoi tulla.

Mummo meillä oli taita-va veistelijä, ja hänen näp-pärissä käsissään valmistuimallikkaita laivoja. Joskuslaitettiin laivaan mastokinja siihen purje. Toisinaan se

tehtiin sopivan kokoisestatuohenkappaleesta ja toisi-naan taas kankaan tai pape-rinpalasta.

Sitten vaan johonkin so-pivaan paikkaan laivoja uit-tamaan. Keväisin varsinkinolivat peltojen ojatkin sopi-via uittopaikkoja, lirisihänniissä vesikin juuri sopivaavauhtia. Rannassa annettiinlaivoille kyytiä jopa puhal-telemalla ja saatiinhan ne

niinkin liikkeelle.Laivojen uittaminen sopi

leikiksi sekä pojille että ty-töille. Me ainakin aikoinaanolemme olleet ahkeria lai-vojen uittajia. En tiedä, löy-tyisiköhän sitä vielä jostainoikein kunnon paksua kaar-naa, että voisi koitella, vie-läkö veistotaito olisi tallel-la. Pitänee koettaa.

Terttu Ketola

Terttu Ketolalla oli kova työ pakata humanitääristä apuaanHiitolan lapsille. Kenkiä oli yhteensä 205 paria.


Sankarivainajien muistomerkille kuRouhiainen. Karjalan multiin haudjokelaiset Taina Suvila (s. Kettunen

Jaakko Taitonen:

Kurkijokelaisten 59. pi-täjäjuhlien Muistojen ilta-miin kokoontui esiintyjätmukaan lukien lähes viisi-sataa ihmistä. Sää suosijuhlijoita, myös sisällä olilämmin tunnelma.

Tarja Leijón orkesterei-neen kajautti ensimmäisetsäveleet ilmoille. Juhla olialkanut. Sitä ennen juhlavä-ki oli jo ehtinyt haastella,ryystää ensimmäiset kupil-liset kahvia tai käydä arpa-ja muilla ostoksilla. Ohjel-

man alkaessa kokoonnut-tiin tietenkin juhlasaliin.

Viipurin Vihtori ei ollut-kaan mikään helppo laululaulaa. Reipas se toki oli,niin kuin oli tarkoituskin.Juontajana toiminut Kurki-joki-Säätiön valtuuskunnanjäsen Sirkka Lukka Melli-lästä lausui runoja ja esitte-li esiintyjät.

TervehdyssanoissaanKurkijoki-Säätiön hallituk-sen varapuheenjohtajaPirkko Riikonen puhui

menneisyydestä ja muis-toista, joiden vangiksikinvoi jäädä, vaikka ei se hä-nen mielestään ole pahaasia.

Riikonen toi myös ter-veiset kesäkuiselta Kurkijo-en matkaltaan. Häntä olihämmästyttänyt Kurkijoenkirkon kivijalan sisäpuolel-le nouseva tsasouna, ruko-ushuone, johon on käytettykirkon kivijalan kiviä.Myös yli ihmisen mittaisetmaitohorsmat olivat kiin-

Muistojen iltamat 30.7.2005

LoimaalaistenSavioopperayllätyksiä täynnä

nittäneet hänen perheensähuomiota. Kaiken pitää Ve-näjällä on suurta, niin kuu-lemma horsmienkin.

Kurkijoelta nykypäivään–museohankkeen vetäjänäviime kesästä asti toiminutMaria Kauppinen esittelimuseon tämän hetkistä ti-lannetta. Hänen puheensaon toisaalla lehdessämme.Yhdessä Kurkijoki-museonmuseotoimikunnan jäsenenMaija Inkin kanssa he esit-telivät museon uutuuden,nk. multimediaesityksen,jonka voi hankkia kotitieto-koneeseensakin tulevanasyksynä. Näimme kuviakauniista Kurkijoesta. Väti-kän hiekkarannat olivattaustakuvana koko alkuoh-jelman ajan.

Toinen yhteislaulu olikansanlaulu Kukkuu, kuk-kuu, kaukana kukkuu. Seoli jo vähän helpompi, japääsimme yhdessä laula-maan tuttua, mutta viimeaikoina harvoin kuultualaulua.

SavioopperaLoimaalainen Haaran-

Onkijoen Kyläyhdistys ka-sasi voimansa ja voi jopasanoa, että ylitti itsensä tänä

vuonna, kun se valmistiupean esityksen Laulunäy-telmän elämää Saviseudul-ta vuosisatain saatossa eliSavioopperan. Sen kaikkialkukesän viisi näytöstä oli-vat melkein heti loppuun-myydyt. Heinäkuuksi saa-tiin järjestettyä vielä kaksinäytöstä, joiden liput meni-vät nekin kuin kuumille ki-ville.

Savioopperassa on niinmonta esiintyjää, ettei olehelppo kiireisten ihmistenlöytää yhteisiä vapaita ilto-ja, joten näytökset ainakintältä kesältä ovat ohi. Senvuoksikin oli mukavaa, kunkurkijokelaiset saivat nähdäsuositusta laulunäytelmästäotteita eli osanäytöksiäMuistojen iltamissamme.

Käsikirjoituksen Savi-oopperaan on tehnyt loi-maalainen kirjailija PirkkoJaakola. Musiikin on sävel-tänyt ja sovittanut kanttori-opiskelija Hanna Knuutila,joka on Haaran kylän tyttö-jä. Ohjaaja haettiin ulko-puolelta eli pääkaupunki-seudulta. Hän eli HelenaRyti on ainoa teatterialanammattilainen, joka tässäprojektissa on ollut muka-na.

Saimme kuulla sekä pie-nen nälkään menehtyneenSelman laulun, pappismiesAntero Wareliuksen ja Eli-as Lönnrotin kaksinpuhe-lun, viinankiroista kertovanyksinpuhelun ja juopottelu-laulun ja –tanssin. Mukanaoli myös isosta jaosta ker-tova katkelma, joka päättyihyvin koskettavaan lauluunKotoni mun.

Koko esitys päättyi reip-paaseen runomuotoiseenjoukkolausuntaan Loimaa-laisesta hiivaleivästä. Tämäosuus päättyi pienten tyttö-jen nasevaan kiljaisuun:”Loimaan kakko!” Lopuksisavioopperalaiset jakoivat15 kappaletta Loimaan kak-koja yleisölle. Taputuksistaei ollut tulla loppua. Kuun-telijat ja katsojat olivatnauttineet esityksestä.

Loppuilta kului totuttuuntapaan tuttuja tavaten, hei-dän kanssaan haastellen jatietenkin tanssien. TarjaLeijónin orkesterin tahdit-tamat tanssit jatkuivat lähespuolille öin. Sitten olikinaika lähteä yöpuulle, ettäjaksoi jatkaa juhlimista seu-raavana päivänä.

Raija Hjelm

”Perintönä laulun juuretmeill’ on entisajoilta, jol-loin kaikki toimet suuretlaulun tehtiin mahdilla, jol-loin meidän kankahilla tai-tomiehet askaroi, nuotioillanokisilla ongelmoita apri-koi”, aloitti Kurkijokelais-ten 59. pitäjäjuhlien sun-nuntain ohjelman juontajaRaija Hjelm oman osuuten-sa. Lainaus oli yksi Karja-laisten laulun vähemmäntunnetuista säkeistöistä.Sitä ennen oli jo PöytyänPuhaltajat kajauttanut il-moille Joonas Vartion joh-dolla Mikkelin soittokun-nan marssin.

Kurkijoki-Säätiön halli-tuksen jäsen Lauri Laukka-nen toivotti lähes kolmisa-tapäisen juhlayleisön terve-tulleeksi. Hänen puheensaon toisaalla lehdessämme.Puheen jälkeen lauloimmeyhdessä puhaltajien tahdit-tamina Karjalaisten laulun.

Tapana on ollut myösmuistaa Karjalan multiinsiunattuja vainajiammesekä sodissa kaatuneita vai-najia lähettämällä juhlastakukkatervehdykset muisto-merkeille. Niin myös tänävuonna. Jaakko Taitosensaatesanat voi lukea koko-naisuudessaan lehtemmesivuilta. Kukat veivät Mai-ja Inki ja Seppo Rouhiainensekä Taina Suvila ja VesaLukka. Pöytyän Puhaltajatsäesti kukkasaattoa Narvanmarssin sävelin.

”Mutta meiltä laulunmahti mennyt maan ei rako-

Päiväjuhla 31

Beatavarast

Sirkka Lukka lausui runoja Muistojen iltamienjuontotehtävänsä lomassa.

Saviooppera päättyi yhteislausuntana esitettyyn Loimaan kakko –runoon (reseptiin),jossa oli mukana yli 30-jäseninen esiintyjäkaarti. Vasemmalla Ritva Rastas ja oikeallaLaura Kilpiö.

Savioopperan Juopottelulaulu ja isäntien kaatuilu sekä härkäparissa tanssiminen herätti hilpeyttä yleisössä.


Lähetämme tänään kuk-katervehdyksemme sanka-rivainajillemme ja kaikillepois nukkuneille rakkail-lemme. Samalla on hyväpohtia, mitä nämä terveh-dyksemme kertovat meille.

Aikanaan oli Karjalanheimon tuhatvuotiset asuin-sijat jätettävä ja nopeastilähdettävä kohti tuntema-tonta tulevaisuutta, maatto-mana ja melkein kaikki me-nettäneenä. LuovutettuKarjala jäi elämään mieles-sä haihtumattomien muis-tojen maana. Muistommeelää myös joka päivä mei-dän edellämme menneidenkanssa.

Kun me muistamme san-karivainajiamme, muistam-me kaikkia eri sodissa kaa-tuneita. Heidän työnsä ansi-osta ja heidän isänmaanpuolesta antamansa uhrinansiosta olemme saaneetelää rauhassa tässä rakkaas-sa Suomessamme ja kaikki

Kurkijoki-Säätiön valtuuskunnan jäsen Jaakko TaitonenLoimaalta lausui saatesanat muistomerkeille viedyille kuk-kalähetyksille.

ukat veivät Kurkijoen Saviin kylässä syntyneet Maija Inki ja Seppodattujen vainajien muistomerkille kukat veivät toisen polven kurki-n) ja Vesa Lukka.

Haihtumattomien muistojen maa

1.7.2005

a Antikainenti sydämet

hon, säveleiden sorja tahtiviel’ ei vierryt pakohon.Josko murhe mieltä painaatahi riemu kohottaa, laulu,soitto, meiltä aina yhtä her-

käst’ irtoaa.”Loimaan Karjalakuoro

esitti Primus Leppäsen Kar-jalaisen laulun ja OnniKauppilan Karjalan maat.

Kuoron on harjoituttanut jasitä johti Armi Haatanen.

Juhlapuhujaksi oli saatuHelsingistä Geologian tut-kimuskeskuksen professoriMatti Saarnisto, joka kertoiKarjalan synnystä noin 12000 vuotta sitten ja sittem-min tapahtuneista muutok-sista Karjalan maisemassaja väestössäkin arkeologis-ten löydösten perusteella.Koko juhlapuhe hiemanmuunneltuna etusivulta al-kaen. Professori Saarnistopuhui hyvin paljon ulko-muistista, ja hän meidänlehteämme varten muunsipuheensa kirjoitettuunmuotoon.

Ennen kuin pääsimmeaina yhtä odotetulle väli-ajalle tapaamaan tuttujaPöytyän Puhaltajat soittikaihoisan Oskar Merikan-non säveltämän Reppurinlaulun.

Kahvin juonnin ja ystä-vien tapaamisen jälkeenmoni kävi väliajalla myöskyselemässä Veikko Revol-

ta omasta suvustaan. Myösmyyntipöytien sekä Karja-la-lehden pöydän ympärilläparveili juhlaväki kiitettä-västi.

Nuori taiteilijatarBeata

Väliajalta kutsui juhlasa-liin Pöytyän Puhaltajien Pa-rolan marssi, jonka on sä-veltänyt Erik Erikson. Yh-teisesti laulamamme Varsi-naissuomalaisten laulun jäl-keen Loimaan kaupungin-valtuuston puheenjohtaja,kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä kertoili uuden Loi-maan terveisiä eri puoliltaSuomea kesäjuhlilleen Loi-maalle kokoontuneille kur-kijokelaisille. Hänen pu-heensa toisaalla lehtemmesivuilla.

Kaksi ja puoli tuntia jou-tui odottamaan vuoroaan12-vuotias sellonsoittajatarBeata Antikainen. Hän onharrastanut soittamista jo 5-vuotiaasta alkaen ja onedennyt taidoissaan jo hy-

vin pitkälle. Yleisö ihastuinuoren neidon soittoon.

Beataa säesti oma äitiHanna-Maria Antikainen,kun he soittivat AugustNölckin sävellyksen Ma-zurk Mignonnen. Kun äitipoistui flyygelin äärestä,Beata soitti vielä ArmasJärnefeltin Berceusen, jotakuuntelimme ihan liikuttu-neina. Kiitos Beatalle ja äi-dille sekä isälle kahdellepikku veljelle, että jaksoittetulla ilahduttamaan meitä.Toivottavasti näemme tei-dät toistekin. Kiitos myösBeatan isoisälle, ”Kurkijo-en pojalle”, Unto Antikai-selle, joka aina Oulusta astion jaksanut olla yhteydessätänne Loimaalle.

Loimaan Karjalakuorol-la oli tiukka paikka, kun seastui Beatan jälkeen korok-keilleen, mutta hyvin kuoroselvisi. Yleisö jaksoi taput-taa myös Petter Ohlsin so-vittamasta suomalaisestakansansävelmästä Kunminä kotoani läksin kuin

yhdessä osallistua mammenykyisen hyvinvoinnin ra-kentamiseen.

Sankarivainajamme uh-rasivat vuosia elämästäänpuolustaessaan omia jameidän kaikkien synnyin-seutuja sekä koteja. He sai-vat lepopaikan sankariristinalla ja lunastivat sen omallaverellään. Jokainen heistäon muistokukkiemme koh-teena.

Näille esivanhempiem-me ja sankarivainajiemmehaudoille lähetämme kuk-katervehdyksemme. Toinenkukkatervehdys omistetaanKarjalan multiin siunattu-jen omaistemme muisto-merkille ja toinen sankari-patsaalle kiitollisuudenosoituksena heidän suurim-masta uhristaan Isänmaam-me kovimpina kohtalon ai-koina. Molemmat kukkalä-hetykset viedään tähänKanta-Loimaan kirkko-maalle

Kiittäkäämme menneitäsukupolvia siitä, että voim-me vapaassa ja hyvin-voivassa maassa tänään juh-lia omaa pitäjäjuhlaamme.

Nousemme nyt seisaal-tamme saattamaan kukka-tervehdysten viejiä heidänkunniatehtäväänsä.

Elis Palanderin säveltämäs-tä, Iivo Härkösen sanoitta-masta ja Martti Turusen so-vittamasta Me Karjalan lap-sia laulavia –laulustakin.Armi Haataselle kiitoksetkuoron soinnista.

Vääjäämättä alkoi juh-lamme lähestyä loppuaan,kun vielä kerran RaijaHjelm astui puhujapönt-töön ja kutsui viimeistensanojen lausujan LoimaanSeudun Karjalaseura ry:npuheenjohtajan Eino Hyvö-sen esiin. Puheen voi lukealehdestämme. Päätössano-jen jälkeen lauloimme yh-dessä Maamme-laulun,minkä jälkeen toivottelim-me toisillemme hyvää lop-pukesää. Toivottavasti ta-paamme jälleen vuodenpäästä täällä Loimaalla, kunKurkijoki-Säätiö juhlii 60-vuotista toimintaansa ja jär-jestää jo 60. pitäjäjuhlat.

Raija Hjelm

Armi Haatasen johtama Loimaan Karjalakuoro esitti juhlassa neljä karjalaista laulua. Yleisö piti kuulemastaan.

12-vuotias Beata Antikainen on lahjakas ja taitava sellisti,joka herkisti yleisön kauniilla soitollaan.


keen on ensi sijassa vaikut-tanut alueen paljastuminenItämeren peitosta. Laajojakuivan maan alueita olimannerjäätikön peräydyt-tyä vain Kannaksen sisä-osissa ja ennen muuta Raja-Karjalassa Laatokan poh-joispuolella. Muu alue oliveden peitossa. Karttakuvamuuttui nopeasti, ja jo 10000 vuotta sitten Karjala olisaanut liki nykyisen hah-monsa. Poikkeuksena oliVuoksenlaakso ja Kannak-sen pohjoisosa. Siellä vastaNevan synty johti liki ny-kyiseen karttakuvaan.

Esihistoriallinen ihmi-nen on ollut mukana Karja-lan vaiheissa heti jääkaudenjälkeen, ja hän on joutunuttodistamaan joskus hyvin-kin kouriintuntuvia luon-nonmullistuksia. Ei ole tie-dossa, näkikö ihminen, kunSyväri syntyi runsaat 10000 vuotta sitten ja Äänisenvedet laskivat sitä kauttaLaatokkaan.

Varmaa sen sijaan on,että kivikauden ihminenjoutui kokemaan, mitenSaimaan vedet purkautui-vat Laatokkaan 5 700 vuot-ta sitten Vuoksenniskan pa-don murtuessa. Kivikauti-sen kampakeraamisen kult-tuurin asuinpaikat peittyi-vät äkillisen tulvan alle pit-kin Laatokan rannikkoa.Kolmas, epäilemättä vai-kuttavin tapahtuma oli me-tallikauden alkuun noin 3300 vuotta sitten eli 1350eKr. ajoittunut Nevan syntyja siinä yhteydessä tapahtu-nut Laatokan vedenpinnanraju lasku yli 10 metrillä.Kurkijoella ulottui Mui-nais-Laatokan pinta runsaat15 metriä nykyistä Laatok-kaa korkeammalle. Näidenluonnonmullistusten perim-mäisenä syynä on ollut jää-kaudenjälkeinen maanpin-nan kohoaminen ja kallistu-minen.

Geologinen kehitys onmyös luonut edellytyksetkiinteän asutuksen leviämi-selle. Rannansiirtymisenseurauksena on järvien jameren rannoille paljastunutviljavia vesijättömaita, joi-ta on voitu raivata alkeelli-sillakin välineillä.

Nevan syntyessä paljas-tuneet laajat laskumaatu-mat tarjosivat erinomaisenympäristön maanviljely-kulttuurin leviämiselle Kar-jalan kannaksen länsiosiinja Laatokan Karjalaan. Suu-rin osa näiden alueiden pel-loista on Muinais-Laatokanpeitossa olleilla alueilla,näin myös Kurkijoella.

Maankäytön historiaaPaleoekologista/geolo-

gista tutkimusta ihmisen jaluonnon välisestä vuorovai-kutuksesta esihistoriallises-sa Karjalassa eivät venäläi-set tutkijat ole harrastaneettoisen maailmasodan jäl-keen juuri lainkaan. Tähäntilanteeseen on tullut oleel-linen parannus 1990-luvul-la suomalaisten toteutta-missa tutkimushankkeissaKannaksella, LaatokanKarjalassa ja erityisesti Va-lamon saarella.

Eräs tarkimmin tutkittu

kohde on Kurkijoen Kuup-palanlampi, jonka pohja-kerrostumista varhaisin ru-kiin kaskiviljely ajoitetaan600 jKr. ja vanhimmat ih-mistoiminnan merkit, mah-dollisesti laiduntaminen,ulottuvat kivikauden lop-puun noin 2000 eKr. Kiin-teä maanviljelyn alku muu-alla Laatokan pohjoisranni-kolla ajoitetaan viikinki-ajalle 1000-luvulle jKr,mutta Kuuppalanlammenympäristössä peltoviljelyon vakiintunut vasta 1500-luvulla.

Kiinteä maanviljelyosaltaan loi pohjaa viikinki-ajan ja ristiretkiajan tavat-toman runsaalle asutuksel-le. Ei olisi yllättävää, jostodisteita vielä vanhem-masta maankäytöstä ja eri-tyisesti maanviljelystä löy-tyisi uusissa tutkimuksissaja uusilta alueilta, erityises-ti sieltä, missä maanviljelyon ollut intensiivistä histo-riallisena aikana kutenVuoksenlaaksossa ja Laato-kan rannikolla Hiitolassa,Kurkijoella ja Sortavalanseuduilla.

Kurkijoen KuuppalanRäkköläisen Kalmistomä-ellä on asuttu yhtäjaksoi-sesti yli 7 000 vuotta, mah-dollisesti kauemmin kuinmillään muulla tunnetullaesihistoriallisella asuinpai-kalla Karjalassa. Kampake-raamisen kulttuurin eri vai-heet ovat edustettuina löy-töaineistossa, samoin var-haismetallikausi. Viikinki-ajalta nykyaikaan on pai-kalla ollut kalmisto. Keski-rautakaudelta 300-800 jKr.arkeologiset löydöt sen si-jaan puuttuvat, vaikka lä-heisen Kuuppalanlammenpohjakerrostumissa onmerkkejä maanviljelystä600-luvulta.

Tällaiset ilmeiset ristirii-dat arkeologisen ja geologi-sen aineiston välillä esihis-toriallisen maanviljelyn jaasutuksen historian tutki-muksessa ovat tuttuja myösmuualta Laatokan Karjalas-ta ja Itä-Suomesta. Siitepö-lytutkimus tukee yleensäkäsitystä jatkuvasta asutuk-sesta, kun taas arkeologinenaineisto on katkelmallista.Geologisesta aineistosta,ennen muuta järvien pohja-kerrostumista suotautuvakuva Karjalan muinaisuu-desta on jollain lailla arki-sempi kuin esinelöytöjenvälittämä kuva, kun ajatel-laan vaikkapa soturien hau-toja tai Lopotin Linnamäenvauraan väen hautoja run-saine korulöytöineen.

Karjalan arkeologinentutkimus

Arkeologinen tutkimusluovutetussa Karjalassanäivettyi ja keskeytyi soti-en jälkeen liki 30 vuodeksi.Venäläiset arkeologit käyn-nistivät tutkimukset merkit-tävässä laajuudessa vasta1970-luvulla, jolloin aineis-to alkoi jälleen karttua. Pai-

nopisteenä oli rautakausi,jonka tutkimuksessa myössuomalainen osuus on ollutmerkittävä, kun sen sijaankivikauden tutkimusta eijuurikaan tehty.

Venäläis-suomalainenarkeologinen yhteistyökäynnistyi 1980-luvun lo-pussa, ja se kehittyi moni-tieteiseksi, kun mukaan lii-tettiin luonnontieteellisiätutkimuksia maakäytön his-toriasta, ennen muuta var-haisesta maanviljelystä. Ve-näjän tutkimuslamasta huo-limatta arkeologinen tutki-musyhteistyö etenee jatuottaa nopeasti uusia tu-loksia. Aivan viime vuosil-ta, 2000-luvulta, on erityi-sesti mainittava Karjalankivikauden tutkimuksen el-pyminen. Uusien suoma-laisten innovaatioidenmyötä on alueelta löydettylyhyessä ajassa kymmeniäuusia kivikautisia asuin-paikkoja.

Ensimmäinen kivikauti-sen asuinpaikan tutkimuskoko Suomessa tehtiinvuonna 1892 Räisälässä.1900-luvun alkupuolen tut-kimukset Viipurin Häyryn-mäellä ja Kaukolassa olivatkauan laajimmat Suomessatehdyistä.. Arkeologinentutkimus jatkui 1920- ja1930-luvuilla, kunnes sotasen keskeytti. Sotia edeltä-neen ajan runsaat löydötovat valtaosin Kansallis-museon suojissa ja tutki-musraportit Museovirastonarkeologian osaston arkis-tossa.

Matti Huurteen ”Karja-lan synty” -kirjaan laatimatutkimus on ensimmäinentämän laajan aineiston ana-lyysiin perustuva yleisesi-tys alueen kivikaudesta. Ar-tikkelissa seurataan löytö-jen (asuinpaikat, keramiik-ka jne.) avulla alueen asu-tusta ja kulttuurin kehitty-mistä esikeraamisen ajan jakampakeramiikan kauttametallin käyttöönottoonasti. Siinä käsitellään myösläntisen vasarakirveskult-tuurin vaikutusta Kannak-sella, mikä on tätä ennenjäänyt vähäiselle huomiol-le.

Viipurin läänin pronssi-

ja varhaismetallikausi alkaanoin 1800 eKr. ja päättyynoin 300 jKr. Sekä pronssi-kauden että varhaismetalli-kauden löydöissä metallinmäärä on vähäinen; itäises-sä kulttuurissa jopa niin vä-häinen, että eroa kivikau-teen on vaikea havaita.Oleellisinta on keramiikka-tyyppien muuttuminen ki-vikautisesta asbestikeramii-kasta tekstiilikeramiikaksija myöhemmin Säräisniemi2 -tyypeiksi. Tässäkin tapa-uksessa siis idän ja lännenraja tulee selvästi esille ar-keologisessa aineistossa.

Pääosa tunnetuistaasuinpaikoista keskittyyKaukolan Riukjärven jaPiiskunsalmen alueelle.Tärkeä varhaismetallikau-den kohde on myös Räisä-län Kalmistomäki. MyösKurkijoen Kuuppalan Kal-mistomäeltä on tämän ajanlöytöjä mm. pronssin valu-muotti. Läntisen pronssi-kauden hautaustraditioonliittyviä hiidenkiukaita tun-netaan ainoastaan Viipurin-lahden länsipuolella.

Viikinkiaikaa (800 -1050jKr.) edeltävä ajanjaksoKarjalassa tunnetaan hei-kosti. Löydöt ovat enim-mäkseen irtaimia esineitä,ja kiinteitä muinaisjäännök-siä – kuten kalmistoja – ontiedossa vain muutama.

ViikinkiaikaViikinkiaikana Karjalan

merkitys Itämeren ja Laato-kan piirissä kasvoi. Lisään-tynyt vauraus ilmeni ajan-mukaisina aseina ja metal-likorujen runsautena. Län-sisuomalainen vaikutusvoimistui, ja Karjalaan siir-tyi lännestä uutta väestöä,joka halusi saada osansavilkastuneesta idänkaupas-ta. Myös Karjalasta lieneelähdetty viikinkien tavoinIdäntielle, ainakin Laato-kan etelä- ja kaakkoispuo-lella sijainneisiin lähimpiinkauppakeskuksiin. Kentiesmatkat ulotettiin Volgalleasti, jossa asui suomensu-kuista väestöä ja jonne olivanhastaan yhteyksiä jo ki-vikaudelta alkaen.

Kosketukset slaaveihinalkavat viikinkiajalla. Täs-

tä ovat todisteena suomenkielen vanhimmat slaavilai-set lainasanat. Joidenkinmuinaislinnojen viikinkiai-kaiset löydöt viittaavat sii-hen, että linnamäkien käyt-tö alkaisi jo tällöin. Laato-kan Karjalan muinaislinno-jen varsinainen käyttöaikaon kuitenkin ristiretkiaika1100–1300 jKr. Viikinki-ajan lopulla vakiintuimaanviljely, joka oli sekäkiinteää peltoviljelyä ettälaajamittaista kaskeamistapitkälle uudelle ajalle.

Kurkijoella on useitamuinaislinnoja, joista tar-kimmin tutkittu on kirkon-kylän Lopotin Linnamäki.Muita tunnettuja muinais-linnoja ovat mm. Hämeen-lahden Linnavuori, Korpi-saaren Rantalinnanmäkisekä Kuuppalan Jäämäki.Linnavuoria ei nykyisinymmärretä aikaisempaantapaan pakopaikkoina, vaanniiden käyttötarkoituksetovat olleet ilmeisesti hyvinmonenlaisia ja liittyneet so-timisen ohella myös kaupankäyntiin, hyödykkeiden va-rastointiin tms.

RistiretkiaikaMuinaisen Karjalan ku-

koistusaika sattui ristiretki-ajalle 1100-1200-luvuille.Väestömäärän kasvu ja ta-loudellinen voimistuminenpohjautuivat maataloudenkehitykseen. Ristiretkiajal-la karjalaisten ydinalueeksimuodostui Vuoksen ala-juoksu Karjalan kannaksel-la sekä Laatokan luoteis- japohjoisrannikko. Sen kes-kukseksi kohosi Käkisal-men linna.

Myös Tiurinlinnan ku-koistusaika sattuu ristiretki-aikaan. Myöhempi Pähki-näsaaren rauhan (1323) ra-jalinja Raudusta Hiitolaannoudattelee ristiretkiaikanayhtenäisimmin asutun alu-een länsirajaa. Karjalan yh-teydet naapurialueille olivatvahvat. Vanhat kronikkatie-dot 1100-luvun puolivälistäkertovat Karjalan ja Nov-gorodin sotilaallisista liitto-suhteista. Karjalan kristil-listyminen, mitä siirtymi-nen pakanallisesta poltto-hautauksesta ruumishauta-ukseen merkitsee, alkaneevuoden 1100 tienoilla.

Karjala on arkeologises-ti erittäin rikas alue verra-taanpa sitä mihin tahansamuuhun Suomen aluee-seen. Avaimet Suomen asu-tushistoriaan ovat monessamielessä Karjalassa, Kan-naksella ja Laatokan luo-teisrannalla. Tunteaksem-me omat juuremme meidäntäytyy tuntea myös nykyi-sen itärajan taakse jääneenalueen esihistoria.

Uudet tutkimukset voi-vat vastaisuudessa muuttaavoimakkaasti – ja hyvinkinnopeasti – nykyistä ku-vaamme Karjalan esihisto-riasta. Tähän viittaavat esi-merkiksi kivikautiset asu-muskuopat, joiden suurimäärä on yllättänyt tutkijat.Niin ikään käsitys Karjalanpronssikaudesta, vanhem-

masta metallikaudesta jakeskirautakaudesta (1800eKr.–800 jKr.) on löytöjenvähäisyydestä johtuen vie-lä puutteellinen ja jossainmäärin ristiriitainenkin pa-leoekologisen aineistonkanssa, joka näyttää osoit-tavan jatkuvaa asutusta toi-sin kuin esinelöydöt.

Viipurin alueeltaUutta tietoa on odotetta-

vissa myös Viipurista. Kes-kiaikaisen Viipurin arke-ologiset kaivaukset käyn-nistyivät Aleksandr Saksanjohdolla vuonna 1999. Ky-seessä on pelastuskaivaus,ja pieni tutkijajoukko voitehdä vain rajallisilla alueil-la systemaattista työtä.Muinaisjäännösten suoje-lun ongelmat Venäjällä kos-kevat myös luovutetun Kar-jalan arkeologista kulttuuri-perintöä, ja valitettavastikorvaamattoman arvokkai-ta kohteita on tuhoutunut.

Viipurin kaivauksissa onpaljastunut vanha puukau-punki, jonka laajuutta voivai arvailla. Vuoden 2002joulun alla valmistui ensim-mäinen radiohiiliajoitusalimmasta puurakennel-masta Kellotornin lähellä..Se on 1270-luvulta, ja vaik-ka yhden ajoituksen perus-teella on uskallettua tehdäjohtopäätöksiä, on todennä-köistä, että alimpien kult-tuurikerrosten ajoitukset eripuolilta kaupunkia tuovatvähitellen tietoa, kuinkalaaja-alainen kylä tai kau-punkimainen asutus oliSuomenveden suulla, kunViipurin linnaa ryhdyttiinrakentamaan vuonna 1293.

Menetetyn Karjalan ar-keologisen tutkimuksen150-vuotinen historia on in-tensiteetiltään epätasainen.Tutkimushistorian erikois-piirteet johtuvat valtiollis-ten rajojen siirtymisestä.Pirjo Uino on kirjoittanut”Karjalan synty” -kirjaanensimmäisen kattavan kat-sauksen sekä suomalaistenettä venäläisten arkeologienKarjalassa tekemiin tutki-muksiin 1800-luvulta ainavuoteen 2002. Hän on myöslaatinut luettelon arkeologi-sista löydöistä pitäjittäin.

Kurkijoelta on Kansal-lismuseon arkistoissa tieto-ja 387 kivikautisesta löy-döstä, joukossa harvinainenmyöhäiskivikautinen kar-hunpääveistos Otsanlah-desta, ja 545 rautakautises-ta löydöstä, muun muassaVillapekon saaren 48 kir-veestä ajalta 900-1200 jKr.

1800-luvun lopulla arke-ologista tutkimusta sävyttikansallisromanttinen aate-maailma ja 1920-1930-lu-vuilla aitosuomalaisuus.Sotien jälkeen venäläistenesihistorian tulkinnoissaesiintyy vaihtelevin paino-tuksin poliittista tarkoitus-hakuisuutta.

Karjalan esihistorian –aivan kuten historiankin -keskeisiä kysymyksiä onitäisen ja läntisen vaikutuk-sen arvioiminen eri aika-kausina kivikaudelta alka-en. Karjala on rajamaata, jarajamaaproblematiikka liit-tää Karjalan arkeologisentutkimuksen kansainvälisentutkimuksen valtavirtaan.

Geologian tutkimuskeskuksen professori Matti Saarnisto toieteemme Karjalan synnyn noin 12 000 vuotta sitten.

JATKOA SIVULTA 1

Karjalan yhteydetnaapurialueille olivatvahvat.”

Suurin osapelloista on Muinais-Laatokan peitossaolleilla alueilla, näinmyös Kurkijoella.”


Kutkijokelaisten 59. Pi-täjäjuhlat vietetään ensim-mäistä kertaa uudessa yh-distyneessä Loimaassa.Myös toinen kurkijokelai-sille tärkeä kunta Pöytyä onlaajentunut yhdistyttyäänKarinaisten kanssa.

Uusi Loimaa nyt laajanamaaseutumaisena pitäjänämonine vahvoine kylineenja rautateineen ja yrittäji-neen sekä maaseutuoppi-laitoksineen muistuttaa nytusealla tavalla entistä Kur-kijokea, vaikka luontommeei lähtökohtaisesti olekaanniin kaunista täällä.

Uuden Loimaanstrategia toimii jo

Me olemme Loimaallahalunneet tehdä strategisenkuntien yhdistymisen siten,että yhdistymisestä mah-dollisesti koituvia haittojatehokkaasti torjutaan ja ettäennen kaikkea yhdistymi-sen edut hyvin hyödynne-tään. Uuden Loimaan en-simmäisen strategian, Loi-maan linjan 2005-2008, pi-dempi tähtäin on vuodessa2015.

Kehitysvision mukaanLoimaa on tällöin viihtyisä,hallitusti kasvava alueelli-nen keskus, jonka asukkai-ta ja yrityksiä houkuttelevaimago perustuu nykyaikai-

sen maaseudun ja kaupun-kiympäristön esimerkilli-seen vuorovaikutukseen.Päätöksentekokulttuuri,yrittäjyyshenkisyys ja ym-päristö tukevat kaupunginjatkuvaa kehittämistä yh-teistyössä keskeisten sidos-

ryhmien kanssa.Vision tavoittamiseksi

valtuusto on linjannut viisistrategista menestystekijää:yrittäjyyden toimintaedel-lytysten tukeminen, hyväpaikka asua -brandi, vakaaja mahdollisuuksia antava

Loimaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedusta-ja Olavi Ala-Nissilä saapui juhlaamme tuoden uuden yhdisty-neen Loimaan tervehdyksen. Ala-Nissilä osallistui myösMuistojen iltamiin. Hän on usein nähty vieras juhlillamme,kuten Kurkijoki-Säätiön tilintarkastajalle hyvin sopiikin.

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilä päiväjuhlassa sunnuntaina 31.7.2005:

Loimaalle tullut 250 uutta työpaikkaatalous, me-henki ja toimivakuntaorganisaatio.

Strategian valmisteluunovat osallistuneet uudenvaltuuston ja hallituksen li-säksi mm. järjestelytoimi-kunta, vuoden 2004 Loi-maan kaupungin ja kunnanvaltuutetut sekä viranhalti-jat. Yritystaito Oy on toimi-nut konsulttina strategia-prosessin osalta ja BriiffiOy markkinointityön osal-ta.

Loimaan kaupunginval-tuuston vahvistama strate-giamme on jo nyt osoittau-tunut onnistuneeksi. Sen to-teuttamiseen ovat lähteneetpaitsi kaupungin päättäjätja henkilöstö niin myös eri-tyisesti yritykset ja kansa-laisjärjestöt. Viimeisenvuoden sisällä voi Loimaal-le laskea syntyneen hyvin-kin 250 uutta työpaikkaa, jamyönteinen kehitys jatkuu.Tämä näkyy työllisyystilas-toissa siten, että ne ovat pa-rantuneet aivan kärkitahtiakoko valtakunnassa ja kunkehitys Varsinais-Suomes-sa muutoinkin on ollut täs-sä suhteessa hyvää, niin seon ollut Loimaan seudullamaakunnan parasta.

Myös kauppapaikkanaaina tunnetun Loimaankaupallinen vetovoima onalkanut parantua nyt uusien

vetovoimaisten kauppaliik-keiden kanssa. Toivommeja uskomme myös, että vil-kastunut asuntokauppa jauudet työpaikat näkyvät sii-nä, että väestökehitys Loi-maalle kääntyy nyt nou-suun.

Strategiaamme kuuluvatpaitsi viihtyisä keskusmyös elävät kyläkeskukset.Viimeisen kymmenen vuo-

den aikana kolme Loimaankylää on saanut maakunnal-lisen palkinnon, ja esimer-kiksi Haaran ja Niinijoenkylät ovat tänäkin vuonnaosoittaneet esimerkillistäosaamista kuten muun mu-assa Saviooppera eilen tääl-lä osoitti. Yhdistymissopi-muksen mukaisesti myöskyläkeskusten elinvoimai-suuteen panostetaan vah-vasti.

Kaupunki investoi nytmerkittävästi lukioon, lii-kuntahalliin kouluihin javanhusten huoltoon. Saam-me merkittävästi yhdisty-misavustuksia, mutta silti

kuntatalous on meillekiniso haaste lähivuosina jasen suhteen nyt tulevanakinsyksynä työskennellään eri-tyisesti.

Olemme tiivistäneet ta-voitteemme niin, että meemme Loimaalla suostunäivettymään, päinvastoinLoimaa nousee nyt vahvas-ti.

Yhteistyötä Sarka-museon kanssa

Kukijoki-museon toi-minta Loimaalla on meilletärkeää, ja kuulimme sensuhteen tehdystä työstätäällä iltajuhlassa eilen.Kurkijoki-museolla on jonyt yhteistyötä Loimaallakesäkuun alussa aloittaneenSuomen maatalousmuseoSaran kanssa. Yhteistyötävoidaan vielä varmasti lisä-tä.

Suomen historia on pal-jolti maatalouden historiaa.Sarka-museo digitoi muunmuassa kaikki maatilakirjatja tallentaa paljon perinne-tietoa helposti hyödynnettä-väksi. Myös pakkoluovute-tun Karjalan maataloudenosalta tiedon tallentamises-sa ja tiedon hyödyntämises-sä voisi löytyä hyvää yh-teistyötä monella tavalla.

Toivon, että tällä matkal-la käytte löytämässä Sarka-museon ja kerrotte museos-ta eteenpäin. Loimaan kau-pungin puolesta toivonKurkijoki-Säätiön tärkeälletyölle menestystä sen nytlähestyessä ensi vuonna 60.pitäjäjuhliaan.

Kurkijoki-museollaon jo nyt yhteistyötäLoimaalla kesäkuunalussa aloittaneenSuomen maatalousmuseoSaran kanssa.”

Kiitettävän paljon ko-koontui kirkkokansaa Kan-ta-Loimaan kirkkoon kur-kijokelaisten pitäjäjuhla-messuun eli ehtoollisjuma-lanpalvelukseen. Ristisaat-to aloitti kulkunsa kohti alt-taria kanttori Hanna Knuu-tilan soittaessa uruilla alku-musiikin. Ristiä kantoiJaakko Taitonen. Kynttilöi-tä kantoivat tekstinlukijatLeena Virtanen ja LauriLaukkanen. Kulkueessaolivat mukana myös kvar-tetti, ehtoollisavustajat japapit.

Humppilalainen Eklee-sia-kvartetti lauloi juma-lanpalveluksen aluksi P. J.Hannikaisen Pyhäaamun

rauhan. Kvartetissa laulavatMarkku Tuunainen, basso jakvartetin johto, Taisto Tuu-nainen, tenori, Marketta Jo-kinen, altto ja Raija Hjelm,sopraano.

Messun liturgina toimikirkkoherra Oiva AlanenLoimaan seurakunnasta.Saarnaajaksi olimme saa-neet rovasti Eino Orpanan,joka on syntynyt Kurkijoel-la. Ehtoollisen jakamisessaavustivat Airi Pullinen jaTellervo Niemensuo.

Ensimmäisen lukukap-paleen luki Lauri Laukka-nen ja toisen Leena Virta-nen. Lukukappaleitten vä-lissä lauloi Ekleesia-kvar-tetti vastausmusiikkina Kun

JuhlamessuKanta-Loimaan kirkossa sunnuntaina 31.7.2005

Kurkijoen srk:n ehtoollis-kalusto käytössä messussa

Loimaan Seudun Karjalaseura ry:n puheenjohtaja Eino Hy-vönen sai lausua 59. pitäjäjuhliemme viimeiset sanat eli kii-tellä paikalla syystä tai toisesta paikalla olleet.

Eino Hyvönen sunnuntaina 31.7.2005:

Loimaan Seudun Karjala-seura täyttää 60 vuotta

Tänä viikonloppunaolemme viettäneet täälläLoimaalla kurkijokelaistenpitäjäjuhlia 59. kerran. Jär-jestelyistä ovat tänä vuonnavastanneet Kurkijoki-Sää-tiö ja Loimaan Seudun Kar-jalaseura ry. Olemme saa-neet kuulla ja nähdä huo-kaisevia taiteilijoiden esi-tyksiä koko juhlien ajan.

Minulla on ilo tuoda ter-vehdykseni Loimaan Seu-dun Karjalaseura ry:ltä. Onollut ilo olla myötävaikutta-massa pitäjäjuhlien onnis-tumiseen.

Tässä yhteydessä sanonmuutaman sanan siitä, mitäKarjalaseura tämän syksynaikana touhuaa. Lokakuun7. päivänä pidetään Loi-

maan Heimolinnassa Kar-jalaiset iltamat, jossa esiin-tyjinä pääasiallisesti ovatoman karjalaseurammekulttuurin harrastajat. Osaesiintyjistä kuitenkin onammattilaisia, esimerkiksimusiikin tohtori Arja Kasti-nen soittaa kannelta ym.korkeatasoista ohjelmaa.

Ennen joulua vietämmeseuramme 60-vuotisjuhlia,jotka ovat samalla joulujuh-lat. Seuramme toimii vi-reästi kautta vuoden. Mikä-li et ole vielä jäsen, ota yh-teyttä hallituksemme jäse-niin, niin hoidetaan asiakuntoon.

Haluan ja saan kiittääkaikkia ohjelman suorittajiasekä kaikkia muita, jotkaovat olleet myötä vaikutta-massa omalla panoksellaannäiden Kurkijokelaisten 59.pitäjäjuhlien onnistumises-sa. Suuret lämpimät kiitok-set kaikille teille, hyvä juh-laväki. Te olette tehneetnäistä juhlista ikimuistetta-van tapaamisen, joka säilyymielissämme pitkään.

Hyvä yleisö, toivotanteidät jälleen ensi vuonnatervetulleeksi Loimaallekurkijokelaisten pitäjäjuh-lille heinäkuun viimeisenäviikonloppuna. Kiitos teillekaikille ja hyvää kotimat-kaa. Ajakaa varovasti!

hiljaisin hetkin yksin mäjään.

Psalmin lauloi kanttoriHanna Knuutila kirkkokan-san välillä avustaessa. Vir-siä laulettiin seitsemänpsalmisäkeen lisäksi. Eh-toollisen aikana kvartettilauloi Petri Laaksosen sä-veltämän ja Anna-MariKaskisen sanoittaman Vii-nipuun ja Jaakko Löytyn jaAnna-Mari Kaskisen Pidäminusta kiinni.

Kolehti kerättiin Kurki-joki-Säätiölle hengelliseentarkoitukseen. Ristikulkuesaattoi messuun osallistu-neet ulos kirkosta.

Raija Hjelm


Eino Heikinmaan Lapsuusmuistoja-sarjan osa 14

Oi niitä aikojaentisiä ja lapsuusvuosia noitaMuistelmani alkavat aivan lapsuusvuosistani Kurkijoen Saa-reksen kylästä 16-vuotiaaksi nuorukaiseksi asti. 4.1.1942sain kutsun IS-joukkoihin Kurkijoelle, ja siitä alkoi Suomenarmeijan palveleminen aina 23.10.1945 saakka. Nämä tari-nat olen kirjoittanut aivan muistinvaraisesti, en ole mitäänmuistiinpanoja käyttänyt. Ne muutamat päivämäärät, jotkatästä löytyvät, on otettu teoksista, jotka on myös mainittu.

Eino Heikinmaa

Kotoisia töitäSammaleen käyttökuivikkeina

Kuivuneen sammaleenviennissä sisälle sammalla-toon jäivät sisähommatmeidän nuorempien tehtä-väksi. Taisimme joskus ollakaikkikin siellä, kun täytet-tiin aivan harjaa myöten,sillä sammalkasan päällä-kin tarvittiin aina yksi, jokaheitteli niitä sinne perälleasti ja tietysti samalla myöspoleksi niitä tiukempaan,sillä muuten ne olisivat jää-neet kovin löysään, ja latoolisi tullut pian täyteen. Metarvittiin enemmän kuivik-keita, sillä karja lisääntyi,kun päästiin uuteen navet-taan.

Meille oli valmistunutuusi navettarakennus, jo-hon kuuluivat navetan li-säksi talli ja sikala, tyypil-tään se oli sellainen, että sii-hen kuului vintti, johon voi-tiin ajaa hevosella ja se olisamalla rehu- ym. varasto-na. Siellä oli luukut, joistavoitiin pudottaa alas niinrehut kuin kuivikkeetkin,sillä alhaalla oli pieni kop-pi, johon esimerkiksi juu-rikkaat, oli ne sitten lanttu-ja tai turnipseja, joita syö-tettiin lehmille, pudotettiin.Samoin pudotettiin kuivik-keet omaan koppiinsa, hei-nät taas putosivat suoraanruokintapöydälle sen luu-kun kohdalle, mistä kuivik-keet pudotettiin.

Isä oli teettänyt sellaisensammaleen repijän, jollanämä sammalleppeet revit-tiin pieniksi kappaleiksi, et-tei tarvinnut käsin repiä.Koska silloin ei vielä ollutsähköä eikä meillä ollutomaa muutakaan mootto-ria, niin täytyi turvautua kä-sivoimaan, jota isän käsi-varsissa vielä silloin oli. Isäkiersi konetta ja me lapsetsyöttelimme niitä sammal-

leppeitä siihen myllyyn.Revitty sammal putosi suo-raan sinne kuivikesuojaan,näitten sammalien hakemi-nen suolta oli jo jäänyt mi-nun tehtäväkseni, jos ensaanut Ellaa kaverikseni.

Kyllähän se minultakävi, mutta aikaa siinämeni, kun kuorma täytyimättää kaksi kertaa, ensinladosta ulos ja sitten vastakuormaan, riippuen siitäkummasta ladosta haki. Mi-nulle on jäänyt sellainenmuistikuva, että tämä sam-malsouvi koitettiin järjestääaina lauantaiksi, jos se vainoli mahdollista, sillä se tar-vitsi saunaillan, niin to-muista hommaa se oli.

SotilaspojatKylässä toimi Elisenvaa-

ran Suojeluskunnan alainenSaareksen kyläosasto, jasen yhteyteen oli perustettuSuojeluskunnan Poikaosas-to, johon minäkin halusinliittyä. Mutta isä sanoi:”Kunhan täytät edes 13,niin mene sitten.” Kun aikatäyttyi, läksin siihen mu-kaan. Toiset kylän pojat oli-vat olleet siellä jo perusta-misesta alkaen. Tosin suu-rin osa heistä oli minua van-hempia.

Alin ikäraja taisi olla 12vuotta, sitä en tarkkaanmuista, mutta aika alhainense joka tapauksessa oli isä-nikin mielestä. Ja hän tiesi,mitä sota oikein oli, koskahän oli osallistunut vapaus-sotaan nuorena miehenä. Eihän sentään alle 20-vuotiastuolloin ollut. Siitä sodan-käynnistä hän ei paljon ker-toillut, sanoi vain olleensa

Tampereella ja Antrealla jasodan päätyttyä Viipurissavakinaisessa palveluksessa.

Kun menin sotilaspoi-kiin, minut otettiin ilomie-lin vastaan ja toivotettiintervetulleeksi yhteiseensakkiin. He kyllä tiesivät,minkä takia en ollut aikai-semmin tullut, olin nimit-täin kertonut heille syyn.

Toiminta siellä oli mie-lenkiintoista. Talvella tutus-tuttiin esimerkiksi kartan jakompassin käyttöön, luke-maan karttaa, mitä mikinkarttamerkki oikein merkit-see ja minkälaista maastoaja metsikköä mikin merkkitarkoittaa, missä on mäki jamissä vastaavasti on not-kelmaa tai suota. Samointutustuttiin kompassiin jakuinka se toimii käytännös-sä. Ne olivat hyvin mielen-kiintoisia asioita nuorellepojalle. Perustiedot täytyiensin tuntea, ennen kuinkeväällä lähdettäisiin met-sään suunnistamaan.

Talven aikana saimmemyös tutustua sotilaskivää-riin. Se oli kunnioitettavaase, sillä se kuului Suoje-luskuntalaisen henkilökoh-taiseen varustukseen. Meil-lä oli ainoastaan tuossa vai-heessa opastusta sen käsit-telyssä ja kuinka varovai-nen sen kanssa oikein täy-tyi olla, ettei sattuisi mitäänonnettomuuksia. Me olim-me siellä johtajien vastuul-la, joten meillä oli kovakuri.

Kun kevät saapui ja kii-reisimmät kevättyöt olivatjohtajilta ohi, alkoivat taaskesäiset harjoitukset, suun-nistukset niin ryhmissäkuin yksikseen ja muut ke-säiset kisailut sekä kivääri-ammunnat, jotka kuuluivatmyös Poikaosaston harjoi-tusohjelmaan. Ammuntojaei suoritettu normaaleilla

patruunoilla vaan harjoitus-patruunoilla, joissa oli puo-let vähemmän ruutia ja luo-tina vaipaton lyijyluoti.

Retkiäkin järjestettiin lä-hiseudulle ja kerran oli jär-jestetty suurempi retki Va-lamon luostariin Laatokal-le, jonne siihen aikaan teh-tiin paljon kesäretkiä eli tu-ristimatkoja, niin kuin niitänykyään kutsutaan, muttaminulla oli samaan aikaanMaatalouskerholiiton jär-jestämät leiripäivät Sorta-valassa, jotka minua kiin-nostivat enemmän ja meninsinne. Ajattelin, että sielläValamossa ehtisin käydämyöhemminkin.

KevättyötKun ikää karttui, alkoi

minulle tulla yhä vaativam-pia tehtäviä suoritettaviksi.Etenkin kevätaikaan, kunoli kaikilla vähän niin kuinkiireempi, niin muistan,kun isä antoi minulle en-simmäisen äestystehtävän.Äestysalue sijaitsi meidäntuvan ja riihen välissä ole-villa saroilla, ja se piti tehävieteriharalla eli jousiäkeel-lä, jota veti yksi hevonen.

Hevonen valjastettiinäkeen eteen jo pihassa, jos-ta minun piti sitten ajaapiennarta pitkin sarkojenpäähän, josta piti aloittaaäestäminen. Pihassa isänäytti, mihin loveen sy-vyydensäätövipu asetetaanja neuvoi, että vähintäänkaksi kertaa samaa jälkeäpiti ajaa. Silloin maasta tu-lisi tarpeeksi hieno. Vieläviimeksi hän varoitti: ”Äläkäännä liian kiperään, niinettä hara kaatuu.”

Ne olivat isän ensimmäi-set opastukset pellon muok-kaamisesta. Sen jälkeen onpitänyt itse tajuta, kuinkapelto muokataan. Kun saintämän määrätyn alueen ha-rattua ja ajoin hevosen ha-roineen pihaan, isäni tuliriisumaan hevosta ja kysäi-si: No, kuinkas se haraami-nen oikein sujui?” Vastasinsiihen vähän rehvakkaasti:”Hyvinhän se sujui, hara eikaatunutkaan kuin yhenkerran.”

”Enkös minä sanonut, et-tei saa kaataa sitä yhtäänkertaa”, kuului heti isänkommentti. Ei siitä kuiten-kaan sen enempää puhuttu.Jäin yksikseni miettimään,mitä vahinkoa siitä sittenoli, jos hara sattui kaatu-maan koska itse jaksoin sennostaa oikein puolin. Hänenvastaustaan jäin silloin noinkymmenvuotiaana ajattele-maan. En ymmärtänyt sitäsilloin enkä sitä ymmärrävielä nytkään.

Tuon ensi kerran jälkeenniitä haraushommia alkoitulla aika tiheään, sinä ke-väänä ei varmasti vielämontakaan, sillä siihen ai-kaan meillä oli vakituinenvieras työmies. Koska isäl-lä oli aika paljon niitä kun-nan asioita hoidettavanaan,niin täytyi olla vakituinentyömies, jotta kotityötkintulivat tehyksi.

Osa kotitöistä jo lankesiminunkin tehtäväkseni, niinkuin esimerkiksi keväälläosa peltojen muokkaukses-ta. Siemenen samoin kuinapulannan kylväminen jäiisän tehtäväksi, sillä se vaa-ti ammattitaitoa. Etenkinsiemenen kylvö oli tarkkaatyötä, että tuli sopiva määräsiementä peltoon. Mutta jomuutama vuosi ennen talvi-sotaa meille hankittiin he-

Me olimme sielläjohtajien vastuulla,joten meillä oli kovakuri.”

Vastasin siihenvähän rehvakkaasti:”Hyvinhän se sujui,hara ei kaatunutkaankuin yhen kerran.”

vosvetoinen kylvökone,jolla kylvöt tehtiin. Silloinäestyshommat jäivät suu-relta osin minun tehtäväk-seni.

Alkuaikana meillä olikahden hevosen vedettäväHankmo-merkkinen rullaä-es, jossa oli sellainen lavapäällä, jossa voi olla kyy-dissä. Kyllä sitä varoitet-tiin, että täytyy istua keskel-lä ja pitää ohjakset käsissä,etteivät sotkeentuisi äkeenpiikkeihin. Ei siinä voinutkovin kauan istua, kun ta-kamukset heltyivät, koskase oli sangen epätasaistakyytiä. Niinpä välillä tekimieli kävelemään. Niinkauan kuin kylvettiin käsin,niin alkumuokkaus sai jää-dä vähän karkeammaksi,koska se piti vielä kylvönjälkeen siementää eli äes-tää, jotta kylvetty siemenpeittyisi maahan ja samallavielä pintakerros muokkau-tui pehmeämmäksi.

Oli kulunut muutamavuosi ja meillekin oli han-kittu sekä kylvökone ettätehokkaampi äes, joka olikolmatta osaa leveämpi japainavampi ja jolla työ jou-tui paljon nopeammin ja te-hokkaammin. Sitä aikaa,jona kylvöt tehtiin, oli mei-dän oloissamme aina vä-hän, sillä mitä paremmissaolosuhteissa saatiin touko-työt tehtyä, sitä paremmatmahdollisuudet oli saadahyvä sato syksyllä. Ja sadonmäärästähän riippui talon-pojan leipä silloinkin, niinkuin tänäkin päivänä.

Kansallispuvut värittivät sunnuntain päiväjuhlaa. Pöytyän Puhaltajien osuus päiväjuhlan ohjelmassa oli mittava.11-jäsenisen soittokunnan johtajana toimi Joonas Vartio (vas.).


”Kilvoittele hyvä uskonkilvoitus, tartu kiinni ian-kaikkiseen elämään, johonolet kutsuttu ja johon hyväl-lä tunnustuksella olet tun-nustautunut monen todista-jan edessä.” (1 Tim. 18)

Tämän lauseen antoipastori Rafael Hartman,rippi-isämme, Hiitolan kir-kossa toukokuun 21. päivä-nä 1939 kaikille ensi kertaaHerran Pyhälle Ehtoollisel-le osallistuneet rippikoulu-laiset muistoksi rippikou-lusta.

Muistan, kuinka jokai-sen päivän sanomalehdenpastori luki suurta huoltakantaen. Radanvarrella asu-vana hän myös näki varus-tusten vyöryvän Kannaksensuuntaan. Olivathan tuonaikakauden ihmiset koke-neet jo niin sanotun Vapa-

ussodan, muitakin nimiäsodasta käytettiin, jotenkasodan pelko ei ollut ihan ai-heeton.

Tuskin se meitä rippi-koululaisia vielä siinä vai-heessa suuremmin pelotti,oli vain ihanaa saada ”lu-sikka pois pappilan kaapis-ta”, kuten ehtoollisella käy-mistä kutsuttiin. Se oli ai-kuisuuden mittapuunauseimmilla. Tuon konfir-maatiopäivän sään muistanhyvin aurinkoisena.

Silloisen tavan mukaanmeillä rippilapsilla oli vieläennen ehtoollista alttarinedessä jonkinlainen kuulus-telutunti. Se oli sitä aikaa.Nykyisin olen kuullut, etteikoko rippikoulu ole pakol-linen. Itse koin sen yhtenäarmolahjana.

Tuon sunnuntain jälkeen

Sodan enteitähavaittavissa

muistan itsekin kiinnostu-neena pelokkaana mietti-neeni, jospa sota syttyy.Lehdet tuli lueskeltua tar-kemmin, ei ollut enää rippi-koululäksyt esteenä, ja ra-danvarrella asuvana tulitarkkailtua junien lastia,kun kohdalle sattui.

Myös radiouutiset kuun-neltiin tarkoin. Kevennyk-senä kuunneltiin myös Kal-le Kustaa Korkin seikkailutja lauantaisin toivotut levyt.Myös jumalanpalveluksetkuunneltiin sunnuntaisin.Silloin saattoi olla tupatäynnä hartausvieraita. Ra-dioitahan oli kylällä hyvinvähän, ja nekin toimivat la-dattavilla pattereilla.

Kotonani kuitenkin olitämä ”ylellisyys”, ja lähi-naapureissa vain Kusti Suu-

tarila, Juho Paksujalalla,Mikko Parkkalilla ja lähel-lä Kaukolan rajaa Sulo Iili-äisellä. Kenen akuissa olivirtaa, siellä käytiin kuunte-lemassa Suomen Tietotoi-miston uutiset, sillä Hiito-lan Pukinniemessä ei silloinvielä ollut sähköjä. Radioi-ta oli vielä koululla ja kaup-piailla, mutta heillä ei käy-ty ”uutisilla”.

Mitä pidemmälle kesäkului, sen selvemmin olisodanuhka havaittavissa.Kuunneltiin joskus ”kähi-sevästä” radiosta isältä sa-laa ulkomaan uutisiakin.Salaa, koska isä olisi halun-nut pitää perheensä sodanu-halta huolettomana. Muttatoisin kävi. Antinpäivänämarraskuun 30. päivänä1939 syttyi tuo 105 päivääkestänyt Talvisota. Kilvoit-telu elämästä ja kuolemastaoli alkanut. Silloin alkoivatjunavaunut vyöryä poispäinKannakselta surullisen las-tinsa kanssa. Näitä muisteli

Aino KoppiNoormarkku

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: [email protected]

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo

Tänä vuonna Kurkijoki-Säätiö viettää toimintansa59. vuotta, ja näin monettakertaa kokoonnutaan viet-tämään Kurki-juhlia. Tämäjuhlaperinne on eräs tär-keimpiä karjalaista yhteen-kuuluvuutta ylläpitäviä toi-mintamuotoja, ja meidänjuhlamme erityisesti kurki-jokelaisuutta ylläpitävä jaedistävä side.

Tärkeä tavoite juhliin tu-lijoille on tavata tuttuja -monet tutut nähdään kerranvuodessa ja vaihdetaankuulumiset. Erityisen mu-kavaa on nähdä tuttuja, joi-ta ei ole nähnyt vuosiin. Sil-loin tavattaessa haastamis-ta riittää!

Erityisen vaativa tehtäväon kurkijokelaisen perin-teen siirtämisessä nuorem-mille sukupolville. Kurki-juhlat ovat siinä työssä oivaväline. Nuoret tapaavatvanhempiensa mukanamuita kurkijokelaisia, oppi-vat tuntemaan uusia ihmisiäja - toivottavasti - innostu-vat tulemaan uudestaan jamyös innostuvat aktiivises-ta työstä kurkijokelaisuu-den säilyttämisessä.

Kun selaa 59 toiminta-vuoden historiikkejä, huo-maa, kuinka paljon työtäkurkijokelaisuuden eteenon tehty – vapaaehtoistatyötä. Painopisteet ovatvaihtuneet vuosien mittaan,ja historia on tuonut omatvivahteensa toimintaan.

Esimerkiksi kun Neuvosto-liitto hajosi ja syntyi mah-dollisuus vierailla Kurkijo-ella rakkailla kotikonnuilla,syntyi kotiseutumatkojenbuumi. Säätiö edesauttoimatkajärjestelyissä, järjestikirkkojen sijojen kunnos-tusta ja muistomerkkienpystytystä sekä suhteidenrakentamista nykyisiinKurkijoen asujiin.

Tänä päivänä toimin-tamme kulmakiviä ovatnämä juhlat, Kurkijokelai-nen- lehden kehittäminen,museotoiminta ja edelleenmyös kotiseutumatkat,mutta säätiön järjestäminäjo vähemmässä määrin.

Juhlat kukoistavat, kutennäiden kahden päivän aika-na on nähty. Eilen oli Muis-tojen illassa yli 400 juhlijaa,aamun jumalanpalveluk-sessa runsaasti kirkkokan-saa, ja tämän päivän juhla-penkkirivit täyttyvät muka-vasti.

Kurkijokelainen-lehtipyrkii kehittymään tämänpäivän vaatimusten mukai-sesti. Lehden tekeminen ontaloudellisesti vaativa urak-ka, mutta sisällöstä eli kur-kijokelaisesta hengestä eitingitä. Ulkoasua kehite-tään resurssien sallimissapuitteissa. Avustajakuntaeli kaikki kurkijokelaiset jahiitolalaiset on tärkeä voi-mavara. Myös tilaajina ol-kaa aktiivisia ja innostakaanuoret Kurkijokelaisen ti-

laajiksi ja lukijoiksi.Museo on saatu hienoon

kuntoon ja kertoo erinomai-sesti Kurkijoesta ja sen his-toriasta. Kannattaa viedäkesävieraatkin tutustumaantähän laadukkaaseen koh-teeseen. Eilen saimme näh-dä otoksen museotoimin-nan eräästä osa-alueesta elikuvien tuomisesta ihmistenulottuville modernin teknii-kan keinoin CD-ROM-muodossa. Tämä CD-ROMkannattaa hankkia omaksitäydentämään Kurkijoki-tietoja.

Tänä kesänä olemmekuulleet muutaman paina-van kannanoton karjalai-suudesta ja sen vaikutuk-sesta maamme elämään.Tasavallan Presidentti Tar-ja Halonen puhui Karjalais-ten kesäpäivillä Lahdessa.Hän korosti karjalaisten ka-raistumista ja heidän kult-tuurinsa kehittymistä kah-den kulttuurin, kahden us-konnon ja kahden maail-mankatsomuksen rajamaas-tossa. ”Tämä on vahvista-nut heidän osaamistaan japärjäämistään uusien vai-keidenkin asioiden kanssaja on antanut valmiudet luo-da yhteydet erilaisiin kult-tuureihin. Karjalainen iloi-suus on levinnyt totisem-pienkin suomalaisten pii-riin. Itärajalla Suomi har-joittaa aktiivista lähialueyh-teistyötä ja luo verkostojarajan molempia osapuolia

hyödyttäen.”Pääministeri Matti Van-

hanen korosti omassa pu-heessaan juurien löytämi-sen tärkeyttä identiteetil-lemme. ”Monet haluavatkertoa lapsilleen ja lapsen-lapsilleen, mistä he tulevatja mitä heidän sukunsa ontehnyt. Tämän juurien etsi-misen kannalta pitäjäseuro-jen tekemä työ on suuriar-

voista.Suomalaiset ovat kan-

sainvälistyvässä maailmas-sa voittajia.

Meille suomalaisille ontärkeää että EU:n ja Venä-jän yhteistyö tiivistyy. Suo-mi tekee työtä pohjoisenulottuvuuden vision toteut-tamiseksi.

Olemme siirtymässä vai-heeseen jossa kansalaisten,

Kurkijoki-Säätiön hallituksen jäsen Lauri Laukkanen toi-votti yleisön tervetulleeksi päiväjuhlaan Hirvihovissa.

Lauri Laukkanen sunnuntain 31.7.2005 päiväjuhlassa:

Kurkijoki-Säätiö Karjalan Liiton linjoillayritysten ja erilaisten järjes-töjen yhteistyö nouseekanssakäymisen moottorik-si tulevaisuuden kehittämi-sessä Venäjän kanssa.”

Karjalan Liiton puheen-johtaja Markku Laukkasenmukaan käymme vuoropu-helua Karjalamme kanssapäivittäin niiden kertomus-ten kautta, joita kuulemmevanhemmiltamme, niidenmuistojen kanssa, joita siel-tä lähteneillä on, niiden kir-joitusten kautta, joita talle-tetaan ja niiden omakoh-taisten käyntien kautta, joi-ta teemme sukujemme tär-keille paikoille ja kirkkoi-hin ja pyhille kummuille.

”Karjalan Liitto on toi-minut Karjalan kysymyk-sessä maan ulkopoliittisenjohdon kanssa yhdessä jasen kautta. Liitto on Karja-la-ohjelmassaan esittänytettä maamme poliittinenjohto avaisi Venäjän kanssaneuvottelut luovutetun Kar-jalan palauttamisesta heti,kun niiden käymiseen onrealistisia mahdollisuuksiaja molemmat osapuoletovat siihen valmiita.”

Se työ, jota Kurkijoki-Säätiö tekee on hyvin lin-jassa niiden kannanottojenkanssa, joita edellä kosket-telin. Voimme hyvillä mie-lin jatkaa työtä karjalaisuu-den ja kurkijokelaisuudeneteen jatkossakin ja erityi-sesti nyt, kun 60. toiminta-vuosi käynnistyy.

Toivon, että tämä iltapäi-vä on Teille kaikille antoi-sa! Tervetuloa ja hyvää pi-täjäjuhlaa kaikille!

Punavalkoinen punamustin nauhoin varustettu kukkalaitelähetettiin juhlasta Karjalan multiin kätkettyjen vainajienmuistomerkille Kanta-Loimaan hautausmaalle.


Lehden saaja:

Lahjatilauksen maksaja:

Nimi:

Lähiosoite:

Postinro ja -toimip.:

Nimi:

Lähiosoite:

Postinro ja -toimip.:

Palauta allaoleva kuponki kirjekuoressa osoitteella:

Tilaan Kurkijokelaisen

Itselleni Lahjaksi

Kurkijokelainen Koulukuja 7, 32200 Loimaa

Kesä-juhlatarjous!

Päiväys jaallekirjoitus:

Kestotilaajalle loppuvuoden numerot hintaan 12 euroa

Kesä-juhlatarjous!Kestotilaajalle loppuvuodennumerot hintaan 1212 euroa

T I L A A

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja,varatuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri NieminenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 [email protected]

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. Kankaanpäässä2. noin 10 litraa3. 13 336 eroa4. noin 10 prosenttia5. vuonna 18726. Moskeijan7. maksa8. Halti (1328 metriä)9. silmästä10. inkiväärin

Kurkijoki-museolla Loi-maan Kojonperällä on ollutmaaliskuusta 2003 käyn-nissä EU:n Leader+ -rahoi-tusta saanut hanke ”Kurki-joelta nykypäivään”. Hyvinonnistunut ja tuloksellinenhanke loppuu elokuussa.

Kuten hankkeen nimikinkertoo, tarkoituksena on ol-lut tuoda kurkijokelaistaperinnettä paremmin nyky-ihmisten ulottuville. Kes-keiset toimet ovat olleetKurkijoki-museon uudenperusnäyttelyn laatiminen,arkistojen luetteloiminen jaKurkijokea esittelevänmultimediaesityksen laati-minen.

Kurkijoelta nykypäivään–hanke käynnistettiin, jottakertomukset menneisyy-destä eivät unohtuisi. Haas-teena oli kehittää uusia ta-poja, joilla historiasta voi-taisiin kertoa. Ne henkilöt,jotka ovat syntyneet Kurki-joella ja muistavat tapahtu-mia ja paikkoja sieltä, alka-vat olla jo vähissä. Jälkipol-vet eivät enää välttämättätiedä, mistä heidän sukunsaon kotoisin ja millaisia elä-mänvaiheita esivanhemmatovat kokeneet.

Vanhemmat ja isovan-hemmat tietävät varmasti,miten tietyissä elämänvai-heessa nuorta polvea ei his-toria voisi vähempää kiin-nostaa. Kun kiinnostus sit-ten myöhemmin herää,saattaa olla jo liian myö-häistä, kun asioista tietäväteivät olekaan enää kerto-massa niistä.

Hankkeen aikana Kurki-joki-museota on kehitetty

vastaamaan tähän haastee-seen. Museo toimii kaikki-en kurkijokisyntyisten yh-teisenä muistina. Sen tehtä-vänä on antaa vastauksiaomaa henkilökohtaista his-toriaa ja identiteettiä koske-viin kysymyksiin. Se kertooKurkijoesta ja kurkijokelai-suudesta sanoin, kuvin, esi-nein ja multimediaesityk-sen muodossa. Uudessa laa-jennetussa näyttelyssä mu-seon sisältämät tiedot ja ta-

rinat pääsevät entistä pa-remmin esille ja käyttäjienulottuville.

Museolla on tehty hank-keen aikana paljon sellaistaperustyötä, joka on tavalli-sen kävijän silmille näky-mättömissä, mutta olen-naista museon toiminnankannalta. Kurkijoki-muse-on arvokkaat esine-, doku-mentti- ja valokuvakokoel-mat on nyt luetteloitu ja ar-kistoitu. Kun tiedetään,

Kurkijoelta nykypäivään –hankevetäjänä viimeisimmän vuo-den on toiminut fil.yo Maria Kauppinen. Hän ja Maija Inkiesittelivät Kurkijoki-museon tämän kesän uutuuden, cd-ro-min, jolle on tallennettu niin kuvia kuin ääninäytteitäkinKurkijoelta.

Maria Kauppinen Muistojen iltamissa lauantaina 30.7.2005:

Kurkijoelta nykypäiväänmitä kokoelmat sisältävät,mahdollisuudet niiden mo-nipuoliseen käyttöön pa-ranevat.

Luetteloidut kokoelmatovat edellytys näyttelyjenrakentamiselle ja tutkimus-toiminnalle. Kurkijoki-mu-seo ei ole mikä tahansa esi-nekokoelma, vaan asian-mukaisesti hoidettu ja jär-jestetty kokonaisuus. Se an-saitsee museon nimityksen.Tiettyyn teemaan keskitty-mällä se täydentää myöshyvin Suomen museoidenjoukkoa.

Olen toiminut Kurkijoel-ta nykypäivään –hankkeenvetäjänä viime kesästä al-kaen. Työ museolla on olluthaasteellista ja opettavaista.Minulla on ollut mahdolli-suus tutustua karjalaiseenkulttuuriin aivan ainutlaa-tuisella tavalla. Karjalainenperinne on edelleen elävä javaalimisen arvoinen. Muse-on kehittäminen ja ylläpitotakaavat, että perinteenne javaiheikas historianne välit-tyvät tulevillekin sukupol-ville.

Haluaisin osoittaa suuretkiitokset kaikille, jotka ovatolleet mukana Kurkijoki-museon kehittämisessä.Talkoolaisille – niin kor-vaamattomille rakennus-miehille kuin valokuvienjärjestäjillekin, jokaiselleKurkijokelaisessa julkais-tuja Ken tietää –kuvia tun-nistaneelle, lahjoitusten te-kijöille ja museolla vierail-leille.

Erityisen kiitoksen an-saitsevat hankkeen ohjaus-ryhmän jäsenet Pirkko Rii-

konen, Leena Virtanen,Maija Inki, Kauko Virta-nen, Seppo Rouhiainen,Kari Kiiski, Jaakko Taito-nen Varsinais-Suomen joki-varsikumppaneista ja EevaMikola Turun maakunta-museolta, sekä Kurkijoke-laisen toimittaja RaijaHjelm. Ilman teitä Kurkijo-elta nykypäivään –hanke eiolisi onnistunut.

Seuraavaksi esittelemmeMaija Inkin kanssa valittu-ja paloja hankkeen tuotta-masta multimediaesitykses-tä. Esitykseen voi tutustuakokonaisuudessaan muse-olla tai sen voi hankkiaomaksi 20 euron hintaan.

Esityksen sisältävän cd-romin voi tilata syksylläKurkijokelaisen kautta taikäydä ostamassa toimituk-sesta. Tässä voisi olla mu-kava joululahjaidea vaikka-pa lastenlapsille. Kotonaesityksen katselusta voisitehdä isovanhempien ja las-tenlasten yhteisen hetken.Elävöittäkää esitystä omil-la muistoillanne!

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

EcuadorinEldorado Banaani

Tarjoukset voimassa perjantai-lauantai 5.-6.8.2005 099kg

Savukirjolohipala300 g (9,83 kg)

295pkt

Atria Marinoitubroilerin rintaleike

n. 900 g/rasia

HK Kalkkunaleike taisaunapalvi

300 g (7,63 kg)

Atria Tuore porsaan ulkofilee n. 1,5 kg

599kg399

kg 229pkt

099ps

Fazer Paahtoleipä285-335 g (3,47-2,96 kg)

Norjalainenmerilohifile

790kg

Suomalainennaudanpaistijauheliha 599

kg

Karhu III 12-pack6,75+1,20 (1,69 l)795

2/talous

Kurkijoelta nykypäivään

Documents

Professori Matti Saarnisto: TÄNÄÄN mm. Karjalan geologian ... · Aleksis Kivi kuoli? 6. Minkä rakennuksen yhteydessä on minareet-ti? 7. Mikä on selkärankaisten suurin rauhanen?