HelsinkiKati Uusitalo

Valokuvassa on 1960- ja 70-luvun vaihteen värit. Nuori mies liimaa jotakin – pöydällä on liimapuik-ko ja mustavalkoisia kuvia. Tuk-ka on pitkä sen ajan mittapuilla ja jalassa samettihousut. Ilme on keskittynyt, olisiko jopa harras.

Nyt, yli 40 vuotta myöhem-min ei enää liimailla paperille kuvia kromosomien raidoista. Geenit, mutaatiot ja solut kul-kevat siruilla ja bittivirtoina ver-koissa, ja mies itse Helsingin yli-opiston lääketieteellisen tiede-kunnan kliinisteoreettisen lai-toksen eli Haartman-instituutin käytävillä.

– Vielä 10 vuotta sitten ”ana-lysaattori” oli valtava halli, nyt se on pieni laite, professori Sa-kari Knuutila sanoo.

Niinpä onkin. Tutkimushuo-neessa on pari jääkaappia, lavu-aarit ja hyllyjä, sekä ison mikro-aaltouunin kokoinen laite. Sinne syötetään kännykän sim-kortilta näyttävä, vähän paksumpi pa-la muovia.

Siinä on 16 potilaan geenejä. Ja syöpää.

SAKARI KNUUTILA ja hänen tutkimusryhmänsä pyrkivät löy-tämään syövän syntyyn liitty-viä keuhko- ja suolistosyöpien geenimuutoksia.

”Sim-korttien” näytteestä eris-tetään dna, tunnistetaan muu-tokset geeneissä ja katsotaan, miltä ne näyttävät potilaan syö-pätyyppiin ja taudinkuvaan ver-rattuna.

Profiili kunkin potilaan geeni-muutoksesta auttaa arvioimaan, mikä on paras hoito millekin po-tilaalle.

– Olen etuoikeutetussa ase-massa saadessani olla mukana tutkimuksessa syöpäpotilaiden hyväksi ja nähdä yhä useamman parantuvan.

Syöpä on silti edelleen koko maailman yleisin kuolinsyy. Se ei kuitenkaan ole yksi tauti, vaan suuri määrä eri tavalla käyttäyty-viä sairauksia.

– Jokainen syöpä on erilainen.

Yksilöllinen hoito on avain hoito-tulosten parantumiseen.

Tunnusomaista syövälle on, että geeneissä tapahtuneet muu-tokset johtavat kontrolloimat-tomaan solujen kasvuun. Syö-päsolu poikkeaa muista soluista: se ei kuole itsestään, eikä vanhe-ne, mutta pystyy karkaamaan toi-saalle elimistöön ja kasvamaan siellä etäpesäkkeinä.

Syöpää tutkitaan paljon joka puolella maailmaa. Tietomää-rä, jota koko ajan tuotetaan on valtava.

Tutkijan työ onkin tiedon lou-himista – ja yhteistyötä.

– Potilaita hoitavat syöpälää-kärit, kirurgit ja fyysikot. Ku-dosnäytteitä tutkivat patologit. Geenimuutoksia tutkivat solu-biologit ja geneetikot. Biljoonia datapisteitä tutkivat ja tietoa lou-hivat bioinformaatikot, valtavia tietokantoja yhdistelevät ja pak-kaavat tietokoneihmiset ja lääk-keitä kehittävät asiantuntijat.

SYÖPÄTUTKIMUSTA tehdään paljon, ja tutkimusapurahat ovat äärimmäisen kilpailtuja. Päättä-jille saakin Sakari Knuutilan puo-lesta lähteä sellainen viesti, et-tä tutkimukselle saisi kanavoi-da enemmän rahaa ja rahoitus-kin saisi olla pitkäjänteisempää.

Vapaata tutkimusta pitää olla, mutta yritysmaailmaa hän toivoo enemmän mukaan. Erityisen tär-keää yhteistyö olisi soveltavassa vaiheessa – silloin kun tutkimus-ta sovelletaan arkeen.

Pisimmillään apurahakaudet ovat viisi vuotta. Monet ovat ly-hyempiä.

– Koko ajan on näytön paik-ka, muutoin apurahat tyrehtyvät. Minulla on ollut onni saada sel-lainen myötäinen, että olen voi-nut tuottaa omalta osaltani syö-pätutkimukseen uutta tietoa ja ”elättää” koko ajan 5–15 opiske-lijaa tai tutkijaa viimeisen 30 vuo-den aikana.

Sakari Knuutilan ryhmä on muun muassa saanut syöpäjär-jestöiltä apurahan useammin kuin kukaan muu suomalainen tutkija. Apurahojen saanti jat-kuu; Työsuojelurahasto myönsi

ryhmälle juuri tuntuvan 100 000 euron apurahan keuhkosyöpä-tutkimukseen.

– Hyvä ryhmän johtaja, jota väitän olevani, saa parhaimmil-laan ryhmän uskomattomiin saa-vutuksiin.

– Olen ollut mukana lukuisissa EU:n monikansallisissa projek-teissa. Ryhmästäni on ohjaukses-

sani väitellyt toistaiseksi 30 tutki-jaa ja tämän vuoden aikana väit-telee kolme lisää. Eräät oppilais-tani ovat Yhdysvalloissa, Euroo-passa ja Suomessa professorita-son tutkijoina ja kasvattamassa uutta tutkijapolvea. Mutta enpä vain vieläkään malta lähteä ko-konaan eläkkeelle.

TUTKIJAKSI SOPIVAN ei tarvit-se olla mikään ylinero. Töitä pi-tää olla valmis tekemään, ja vielä-pä pitkäjänteisesti. Tietynasteista kunnianhimoakin tarvitaan. Sa-moin stressinsietokykyä.

– Pettymyksiä tulee paljon, ja niitä pitää olla valmis kestä-mään, hän sanoo ja heittää esi-merkiksi lääketieteen julkaisut, joihin tutkijat yrittävät päästä ar-tikkeleillaan.

Artikkelia voi joskus joutua työstämään uudelleen ja uudel-leen, ennen kuin se viimein kel-paa, vaikka sen itse näkisi jo ole-van valmis.

Pettymykset pitääkin nope-asti nollata, ja vielä tärkeämpää on pystyä onnistumisen jälkeen nauttimaan siitä.

– Yhteisen onnistumisen jäl-keen on aina pienen juhlan paik-ka. Juhlahetket ovat olleet vuo-rostaan uusien ideoiden synnyt-tämisen kehtoja.

Tärkeää on myös nopeus rea-

goida uusiin asioihin ja valmius hypätä uusille raiteille.

– Tarvitaan rohkeutta ja jon-kin verran riskinottoa. Pelle Pe-loton -mentaliteettia.

Nykytutkijoilla myös kansain-väliset kontaktit ovat vahvoja. Verkottuminen on tärkeää.

– Jo tässä kampuksella.Tutkijoiden maailma on ra-

ju, hän toteaa. Kyynärpäitäkin käytetään.

– Monessa amerikkalaisessa yliopistossa opiskelijat pannaan kilpailemaan keskenään.

Sillä saatetaan saada hyviä tu-loksiakin, mutta sillä on myös kääntöpuolensa.

– Kuinka moni nuori siinä tu-houtuu, professori kysyy.

Hän suree myös monia lahjak-kaita tutkijoita, jotka polttavat it-sensä loppuun. Hänenkin on pi-tänyt opetella sanomaan ei.

– Jotkut sortuvat siihen, että ottavat liikaa hallinnollista työtä.

Hyvä tutkija iloitsee muiden menestyksestä ja auttaa muita.

– On ymmärrettävä, että meil-lä syöpätutkimuksessa on yhtei-nen päämäärä: parantaa yhä use-ampi potilas ja viime kädessä se-lättää syöpä kokonaan. Vanhoil-la päivilläni olen vasta oppinut, että mitä enemmän autan muita tutkijoita, sitä enemmän he aut-tavat minua.

10 Lauantaina 15. elokuuta 2015

▼ Professori Sakari Knuutilan tutkimusryhmä etsii geenimuutosten profiileista vastausta syövän selättämiseen

Tutkijaksi sopivan ei tarvitse olla mikään ylinero. On ymmärrettävä, että meillä syöpä-tutkimuksessa on yhteinen pää-määrä: parantaa yhä useampi potilas ja viime kädessä selättää syöpä kokonaan.

VIIKON VIERAS

Löytyykö vastaus syövän selättämiseen täältä? Siru sisältää potilaiden geenejä, joista löytyvistä muu-toksista etsitään avainta kullekin parhaaseen hoitoon. Loimaalaissyntyinen professori Sakari Knuutila on tutkinut syöpää 40 vuotta ja on muun muassa ryhmineen saanut syöpäjärjestöiltä apurahan useam-min kuin kukaan muu suomalainen tutkija.

KATI UUSITALO

11Lauantaina 15. elokuuta 2015

HelsinkiKati Uusitalo

Oppikoulu Loimaalla ja sen opettajat. Heitä Sakari Knuu-tila muistaa lämmöllä.

Äidinkielen opettaja Lip-po Lahti ja Aleksis Kiven Seit-semän veljestä ovat jääneet mieleen.

– Myöhemmin tajusin, et-tä sehän noudattaa täysin tie-teellisen tutkimuksen kaa-vaa johdantoineen, diskussi-oineen ja johtopäätöksineen.

Kuvaamataidon opettaja Aili Jaakkola toi opiskeluun luovuutta ja biologiaa opet-tanut Kalevi Hautala empii-ristä faktaa.

– Hautala haki poliisilai-tokselta kuolleen kissan ja avasimme sen, Sakari Knuu-tila muistelee.

– Oiva Hyhkö oli loista-va opettaja, innostava ja otti kaikki esimerkit arkipäiväs-tä, hän sanoo ja miettii, että oliko heillä kemiassa ja fysii-kassa oppikirjaakaan.

Samaa Sakari Knuuti-la yrittää toteuttaa omassa työssäänkin: innostaa, kan-nustaa, luoda kipinää. Olla tukena nuorille, jotka etsivät omaa alaansa.

Antaa toisille sitä, mitä on saanut itse.

SUURIMPIA virheitä tutkijalla on Sakari Knuutilan mukaan se, ettei aivoille anneta lepoa ja aikaa havaintojen syntymi-seen – vedetään vieteri liian kireälle, jolloin koneisto py-sähtyy kokonaan.

– Omalla urallani, kun lap-set olivat pieniä, tutkijakol-legat aina ihmettelivät, et-tä lähdin laboratoriosta ai-na ennen kello viittä per-heen yhteiselle päivälliselle, enkä enää tullut yötä myö-ten kuhkimaan labraan, ja sil-ti olin äärimmäisen tuottoisa ja paljon julkaiseva.

– He eivät ymmärtäneet sitä tosiasiaa, että yhdek-

sän tuntia tehokasta työtä on useimmille meille ääri-suoritus.

Olo perheen kanssa ja per-heen harrastuksiin osallistu-minen oli lepoa aivoille.

– Toimin esimerkiksi futik-sen apuvetäjänä, kun poika-ni Mikko oli kouluiässä. Nyt kun lapset ovat aikuisia, olo perheen kanssa muistetaan. Se taas on omalta osalta kan-nustin ikääntyville aivoille hyviin suorituksiin.

Hän muistuttaa, että kun ollaan töissä, ollaan töissä, ja kun ollaan kotona, ollaan kotona.

LEPOA ON ollut myös lii-ke. Sakari Knuutila pyöräi-lee ja retkiluistelee, ja tal-lentaa mielellään maailmaa kuviin – erityisesti luonnon ja sen kuvaaminen liikkees-sä kiehtoo.

Syyksi harrastuksille ja työllekin hän jäljittää Savi-seudun ja kodin perinnön: maalaisympäristöstä ovat pe-räisin kiinnostus luontoon ja luonnon ilmiöihin, sen mo-nimuotoisuuteen. Kodin ar-voista ja kulttuurista tulee oma tapa ajatella.

– Todennäköisesti olisin jonkinlainen tutkija, sukutut-kija tai historiantutkija, hän vastaa kysymykseen, mitä oli-si, jos syöpätutkimus ei olisi vienyt mennessään.

KILOMETREJÄ oli pyöräilys-tä ja luistimilla ehtinyt jo 60-vuotiaana kertyä niin, et-tä maailman olisi saanut kier-rettyä useampaan kertaan samoilla luvuilla, ja Tour De Francenkin yli 30 kertaa.

Ja kilometrejä kertyy muu-ten koko ajan lisää. Opiske-lijatkin kuulemma tietävät neuvoa muita siitä, miten hänen tutkimusryhmäänsä pääsee.

– Opiskelijat sanovat, että pitää kertoa professorille, et-tä pyöräilee.

▼ Sakari Knuutila toteuttaa nuoruudessa oppimaansa vielä professorinakin

■ Syöpä on maailman yleisin kuolinsyy.■ Maailmanlaajuisesti syöpä-tapauksia todetaan joka vuosi noin 12,4 miljoonaa. Suomes-sa todetaan noin 24 000 uutta syöpätapausta vuodessa.■ Miesten sairastavuus on hieman suurempi kuin naisten.

■ Noin 60 prosenttia syöpään sairastuneista on yli 60-vuo-tiaita.■ Tällä hetkellä yli puolet syö-pään sairastuneista paranee. Hankalimpia hoidettavia ovat keuhkosyöpä ja haimasyöpä.■ Erilaisia syöpätauteja tun-netaan yli 2 000, osa on varsin harvinaisia.■ Miehillä yleisimmät syöpä-

tyypit ovat eturauhassyöpä, keuhkosyöpä ja suolistosyö-vät. Naisilla todetaan eniten rintasyöpää, suolistosyöpiä ja kohtusyöpää.■ Syövän syitä on useita, sekä ulkoisia syitä että solunsisäi-siä syitä, mutta jotta kasvain muodostuu, tarvitaan monta ja erityyppistä muutosta.■ Syövän ehkäisyn kannalta

merkittävin asia olisi tupakoin-nin lopettaminen – tupakoin-nilla on selkeä syy-yhteys syö-vän syntyyn. Tupakassa on 200 erilaista haitallista ainetta.■ Muita syitä ovat uv-säteily, papillooma-virus, alkoholi ja io-nisoiva säteily sekä erilaiset vi-rukset ja bakteerit. Liikkumat-tomuudella ja lihavuudella on myös yhteys syövän syntyyn.

Syöpä on...

FAKTA

KIRJOITTAJAVIERAS

Raitoja taivaan sinessä

Ihmeellistä – siis tänä, lähes jo edesmenneenä suvena ihmeellis-tä - että aurinko kerrankin helot-taa, lauttasataman lahti heijastaa

päivän paistetta, ja kaiken kaikkiaan tuntuu kesältä.

On elokuun kuudes päivä. Kolmen päivän päästä on elokuun 9:s. Sota-historiansa osaava muistaa kyllä noi-den päivämäärien merkityksen. Noi-na päivinä USA pudotti vuoden 1945 kesän elokuussa maailmanhistorian ensimmäiset, Herralle kiitos aina-kin vielä ainoat, atomipommit Japa-niin, Hiroshiman ja Nagasakin kau-punkeihin. Siitä on kulunut tasan 70 vuotta.

Mutta me seisoskelemme eestiläi-sessä lauttasatamassa odottelemas-sa kyytiä Hiidenmaalle. Vasta hetken kuluttua huomaamme sen: huikaise-van sininen taivas on raitainen kuin pyyheliinakangas, sinisellä pohjal-la valkeita viivoja ristiin rastiin. Mi-tä ihmettä? No, nehän ovat ilmeisesti Naton hävittäjien aamuisella harjoi-tuslennollaan jättämiä kaasuhäntiä, ja niitä on paljon.

Eesti on pieni maa ja pieni kan-sa. Sen historia pursuaa muistoja eri suunnilta tulleiden valloittajien ja ylikävelijöiden sortotoimista. Hi-venen hysteeriseltä on tuntunut sil-ti näin tavallisen suomalaisen näkö-kulmasta se päämäärätietoisuus, jol-la Eesti on hakeutunut ”lännen” ja sotilasliiton kainaloon. Mutta, kuten sanottu, historia opettaa.

EESTIN SUHTAUTUMINEN on ollut tiedotusvälineissä kovin kitkerää ra-janaapuriaan Venäjää kohtaan. Kan-nanottoja muuan eestiläinen tuttuni luonnehti satiirisesti: ”Koerakutsikas haugub elevandile.” Eli koiranpentu räkyttää norsulle…

Naapurimaalla on siis jonkin ai-kaa ollut mm. 16 koneen verran so-tilasliiton hävittäjiä rauhoittamas-sa mieliä ja raidoittamassa sinitai-vastaan.

Mutta kas, saman elokuun 6. päi-vän Õhtuleht välittää The Guardian-lehden uutisen:16 lentokoneesta on jäämässä Eestin alueelle vain puo-let eli kahdeksan! Lehden kolumnisti kirjoittaa: ”Uutinen synnyttää Eestin kansalaisissa lievää levottomuutta. Saammehan kuulla, kuinka Venäjän ilmavoimien hävittäjät ylittävät rajo-jamme tai lentävät suurilla nopeuk-silla rajan välittömässä läheisyydes-sä.” Ja toimittaja Laur Uudam irvai-lee, että ” ilmavoimiemme ylipäälli-kön lausunto, jonka mukaan kahdek-san hävittäjää on täysin riittävä mää-rä, kuulostaa Orwellin ´Eläinten val-lankumouksen´ repliikiltä: 16 hävit-täjää hyvä, kahdeksan parempi!”

HM. ILMAPIIRI on alkanut kuumeta kovin 30-lukulaiseen tapaan. Diplo-matia jää taka-alalle. Sota ei sytyttyään tunnetusti soti-malla lopu, vain toisen osapuolen to-taalinen nujertaminen esimerkik-si atomiaseella Japaniin tai liittoutu-neitten tulisateella Hitlerin Saksan kulttuurikaupunkeihin näyttää riit-tävän.

Siksi ne vähitellen haipuvat raidat ke-säisellä sinitaivaal-la näyttävät pahaen-teisiltä.

Rauni Virtanen

Sakari Knuutilan työssä analysaattorit ovat pienentyneet, mutta yksi pysyy: tuotteliaan työn takaa vapaa-ajan lepo ja liikkuminen.

Sakari Knuutila on myös loimaalaislähtöisten pääkaupunkiseu-dulla asuvien Saviseuran jäsen. Seura kävi taannoin vierailulla hänen työpaikallaan.