Maanantai 23. marraskuuta 2009 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 11 54. vuosikerta

Se kesä ja syksy oli levo-tonta aikaa, ihmiset olivathämillään, jotain outoa oliilmassa. Silti kaikki aska-reet suoritettiin, viljat kor-jattiin talvea varten, vaikkapelon vallassa.

KotipaikkakunnalleniSortanlahteen ilmestyi re-serviläisiä, juoksuhautojakaivettiin ja lottia tuli muo-nittamaan läheiseen kant-tiiniin. Ihmisillä oli kaik-kialla kiire, näin muistelen.

Marraskuun 30. päivänä1939 aamulla herätessänioli niin sekasortoista; muis-tan kun Laatokkakin olisumuisen usvan peitossa,ihmiset juoksentelivat se-kasorron vallassa edesta-kaisin ja lentokoneet lensi-vät hyvin matalalla.

Menin ulos rappusillekatsomaan, maa tärähtelija Taipaleen suunnassa tu-len liekit ja savupilvet lei-musivat kohti taivasta, kuu-lui tömähdyksiä. Ikkunatoli peitetty, äiti oli herän-nyt jo varhain leipomaan.Leivinuuni oli lämpiämäs-sä, koska päiväsaikaan eisaanut savun kohota. Lei-vän mykyjä oli kohoamas-sa pöydällä ja lihakuppi lai-tettu valmiiksi uuniin pan-tavaksi.

Päivän valjetessa tuli esi-kunnasta, joka oli naapu-rinamme, kaksi sotilastasanomaan, että tunnin ku-luttua teidän pitäisi ollatuossa koulun luona, kunlinja-autot tulevat hake-maan. He yrittivät lohdut-taa, ettei teidän tarvitsekauaa olla, pääsette piantakaisin. Miehet olivat tut-tuja, olihan äiti tarjonnutmonet kahvit ja lämpimäi-set heille, koska olivat siinänaapurissa.

Miehet sanoivat, ettämukaan ei tarvitse ottaamuuta kuin 2-3 päiväksievästä. Äiti sanoi sotilaille,että paistakaa leivät ja lihaja syökää ne. Toinen soti-laista sanoi: menkää meil-le, siellä on tilaa, sanokaaettä minä käskin. Eihänsiinä voinut mihinkään poi-keta, oli mentävä sijoitus-kuntaansa. Näin meille tuliäkkilähtö. Muista äidin vie-

Muistan sen kuin eilisen päivän, kun talvisotaalkoi 30.11.1939 klo 6.30 aamullaLeivät ja liha jäivät sotilaiden paistettavaksi

Jouluaatto 1939Kun kuljen kuutamolla salopolulla,on kirkas tähtitaivasja hiljainen humina.Kuin jossain ihmemaassa vain valkoinenluminen maisema,kuuset kahtapuolta luo juhlatunnelmaa.Jossain kuulevinaan olen reen kahinaa.

Pysähdyn kuuntelemaan tätä rauhaa ihanaa,vain kuu ja tähdet taivaan javalkoinen luminen maa.On tällä rauhallista,vaan rajalla soditaan,oi miten kaipaankaan koti-Karjalaa.”Oi Herra armollinen, varjele tämä maa”.

Suoman Saarisen runo kuvaa talvisodanjouluaattoa, kun hän kulki salopolullaVäliahon taloon kuuntelemaanradiosta uutisia rintamalta.

lä kiireessä juosseen nave-talle ruokkimaan eläimiä,jotka jäivät oman onnensavaraan.

Ne, jotka pystyivät käve-lemään eläinten kanssa, hei-tä ei päästetty lähtemään,vaan heille jäi kova työ tuo-da lehmiä kovassa pakka-sessa. Kakki eivät jaksa-neet perille, ja eläimiä ka-tosi siinä mylläkässä.

Lähtö kohtituntematontaNiin koti oli jätettävä jalähdettävä kohti tuntema-tonta. Isä oli siellä jossa-kin, ja äidillä neljä lastahuollettavana, pienin vielävauva. Minun tuli pitäähuolta nelivuotiaasta pik-kusiskosta ja eväspussista.En muista, mitä äiti eväs-pussiin laittoi, kun ne eväätjäivät sinne kodin pöydälle.

Menimme koulun luok-se, siellä lotat laittoivat meil-le lapsille nimi- ja osoitela-put kaulaan siltä varalta,jos sattuisimme eksymään.

Pitkät autojonot olivatodottamassa, vihdoin mat-ka saattoi alkaa kohti Käki-salmen uutta koulua, jossavietimme ensimmäisenyömme olkien päällä latti-alla maaten kuin sianpor-saat. Tunsimme kaikki kuu-luvamme samaan perhee-seen. Ikkunat oli peitettypommitusten varalta.

Aamuhämärässä meidätsiirrettiin odottavaan pit-kään junaan. Matkammealkoi kovassa pakkasessa,pimeässä eläinvaunussa,jossa oljet ja kamina kes-kellä lattiaa olivat lämpöäluomassa. Jostain nurkastamuistan kuulleeni valitustaja lasten itkua. Yritimmeolla yhdessä siinä äidin ym-pärillä ja lämmittää toisiam-me.

Juna jyskytti hiljaista me-noaan vetäen raskasta kuor-maa perässään. Jos oli mah-dollista, niin ilmahälytyksi-en ajaksi juna pysähtyi met-säiselle taipaleelle. Niidenjotka kynnelle kykenivät, olimääräys juosta puitten suo-jaan. Ei sinne kaikki kyen-neet, oli vain odotettava,mitä tuleman piti. Meillä

oli onnea matkassa, emmejoutuneet pommitukseen.Kaikilla ei ollut näin, joi-denkin matka katkesi en-nen määränpäätä.

Sotapakolaisetasutettiin koululleMuutaman vuorokaudenkuluttua junamme pysäh-tyi Etelä-PohjanmaalleTuurin asemalle, olimmeturvassa sodan melskeeltä.Tuurin asemalla oli jälleenkuorma-autoja odottamas-sa viedäkseen meidät väli-aikaisiin sijoituskohteisiin.

Meidät vietiin Keisalankoululle, jossa viivyimmekaksi kuukautta. OpettajaArmi Hölsä huolehti al-kuun niistä perheistä, jotkatuotiin koululle. Meidänperhe sai erikoiskohtelunvauvan takia, saimme nuk-kua opettajan korokkeella.Paikallisia ihmisiä. Paikalli-sia ihmisiä kävi meitä kat-somassa kuin jotakin ih-mettä, olimmehan rajaseu-dulta tulleita sotapakolai-sia, itsekin hämmentyneitävallinneesta tilanteesta.

Päivät kuluivat kotiinläh-töä odotellessa, ikävässä jajännityksessä. Aika kului,kyläläiset olivat ystävällisiäja auttavaisia enimmäkseen,mutta löytyi sieltä sellaisia-kin, jotka sanoivat: ”Mitästulitte, olisitte olleet siellä”.Jokainen menköön itseen-sä tässä asiassa – olisikojäänyt mieluummin sodanjalkoihin? Nämä ihmisetolivat kuitenkin pieni vä-hemmistö, enimmäkseenolivat ymmärtäväisiä, eikämeille sanottu näin ikäväs-ti, mutta tiedän sellaisiakintapauksia.

Sota-avustuksiahakemassaUlkomailta rupesi tulemaansota-avustuksia, ruokaa,vaatteita ynnä muuta. Niitäsai hakea siirtoväen huol-losta Tuurista, Töysästä jaAlavuden kirkolta.

Naapurin tytön kanssajalkapatikassa kuljimmenämä matkat, aamuhämä-rästä iltapimeään. Muistan,kun läksimme pakkasenpaukkuessa tähtitaivaan alla

vaateapua hakemaan. Sor-mia ja varpaita paleli, olipakko poiketa tien varrellaoleviin taloihin tulen ää-reen lämmittelemään vä-häksi aikaa, ja taas jatkaamatkaa. Iltapimeässä tulim-me vaatepussit selässä kou-lulle, näin meillä oli tar-peellisia vaihtovaatteita.Matkaa kertyi kymmeniäkilometrejä. LöysimmeTuurin aseman läheisyydes-tä mökkipahasen, jonnesaimme vapaasti mennälämmittelemään, ja jossaymmärrettiin meitä.

Näin meillä oli vaihto-vaatteita, ruokaa ja läm-mintä, mutta silti kaikillaoli kova koti-ikävä. Muis-telen kiitollisin mielin näi-täkin aikoja, ne olivat suuririkkaus elämässäni, niinkuin kaikkien saman koh-talon kokeneiden. Se onollut elämän voima.

SUOMA SAARINENKorpilahti

Maanantai 23. marraskuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI2

23. marraskuuta 2009

Lähestyvä kohtalo 1939Viimeisetkin lehdet ovat pudonneet puista ja syksynsateet muuttuneet pakkasiksi. Järvet ovat nyt jäässä jaensimmäinen lumi on satanut. Talvi näyttää tulevanaikaisin tänä vuonna, marraskuu on vasta päättymäs-sä. Puolitoista kuukautta olemme viettäneet rajanlähistöllä, Summan kylän liepeillä, harjoitellen, raken-taen asemia ja parantaen puutteellista varustustamme.Moskovassa neuvotellaan yhä, käydään kauppaaisänmaamme rajavyöhykkeestä ja Hangosta. Emmepidä noista neuvotteluista, emme yleensäkään pidäkoko tilanteesta. Meidät on eristetty, ystävämme ovatkovin kaukana ja heillä on yllin kyllin omia murheita.Niinpä meistä voi sanoa että olemme ahkeria, muttatuskin iloisia.Yksi suuri ilon aihe meillä kuitenkin on: kansammeuusi yksimielisyys. Tosin olemme aina uskoneet, ettäsuomalaiset ratkaisevalla hetkellä seuraavat vanhojaperinteitä. Olemme hiljaisuudessa tehneet työtä tämäneteen silloinkin kun meille on naurettu ja meitä onpilkattu. Kansan nousun suuruus ja täydellisyys onsittenkin meille yllätys. Se on tähänastisen elämämmevaltavin kokemus, ja ajatuksemme palaavat siihenalituisesti varsinkin masennuksen ja väsymyksenhetkinä.Tuleeko sota? Toivomme kaikki vastauksen muodostu-van kielteiseksi. Tunnemme varustuksemme puutteelli-suuden. Tiedämme että jokainen puute on maksettavaverellä ja kärsimyksillä. Usein kiroamme synkästi niitä,jotka menneinä vuosina estivät varustautumisen.Heillä oli valta, nyt työnnetään meille vastuu. Kansam-me ja tuhon välillä on enää vain meidän taistelukykym-me ja tahtomme. Ei, emme toivo sotaa, emme todella-kaan. Mutta jos se on tullakseen, niin tulkoon. Teemmevelvollisuutemme. Enempää ei kukaan voine meiltävaatia. Lainaus Wolf H. Halstin Talvisodan päiväkirjas-ta.Neuvostohyökkäyksen alkaminen marraskuussa 1939oli maan silloiselle johdolle yllätys, mutta sotilaallinenvalmistautuminen oli YH:n muodossa onneksi toteutet-tu. Suomalaisjoukoilla oli sekä puolustusvoimien ettäsuojeluskuntatoiminnan ansiosta hyvä koulutustaso.Koko kansa oli puolustusponnistuksen takana, jamuun muassa Lotta-järjestö huolehti korvaamattomallatavalla valtavasta valvontaan, huoltoon, täydennyk-seen ja ylläpitoon liittyvästä toimintakentästä. Sotilas-poikajärjestö suoritti kiitettävästi mittavan avustus- jatukitehtävien osuuden. Tiedettiin, että Suomen kansankohtalo oli vaakalaudalla. Taistelu oikean asianpuolesta loi motivaation, joka moninkertaisti puolustaji-en voimavarat. Kuuluisalla Talvisodan hengellävarmistettiin, että suomalaiset itse päättivät omastakohtalostaan. Baltian maiden kohtalot sitten osoittivat,minkälainen malli oli suomalaisillekin ollut varattuna 70vuotta sitten.Kiitämme ja kunnioitamme veteraanisukupolvia, joidentekojen ansiosta voimme elää itsenäisessä maassa.Meillä jokaisella on velvollisuus yhdessä rakentaatästä maasta entistä parempi ja turvallisempi. HyvääItsenäisyyspäivää kaikille lehtemme lukijoille.

YRJÖ S. KAASALAINENSäätiön hallituksen puheenjohtaja

Pyhäjärven sankarihautaan haudattujen nimiluettelo.

Heti itsenäisyyspäivän jälkeisenä maanantaina käynnis-tyy TV2:ssa kerran viikossa lähetettävä ”Rajankäyntiä”dokumenttisarja.

Sarjan taustoihin voi lähemmin tutustua nettisivuillahttp://www.wildfin.com/rajankayntia/. Pyhäjärveläisit-täin ehkä kiintoisin on toisena sarjan osana maanantaina14.12. klo 20.50 lähetettävä ”Pyhä Laatokka”. Siinävieraillaan mm. Valamossa ja Konevitsassa.

Kuudessa Rajankäyntiä-dokumentissa matkustetaandokumentaristi Petteri Saarion kanssa SuomenlahdeltaKuolan niemimaalle, Saimaalta Laatokalle, Savosta Vie-nan Karjalaan, Kuusamon koskilta rajan takaisen Paana-järven taikaan.

Rajankäyntiä TV2:ssaMa 7.12.2009 klo 20.50 Osa 1: Öljyä laineilla(Uusinta 8.12.2009 klo 15.40)Ma 14.12.2009 klo 20.50 Osa 2: Pyhä Laatokka(Uusinta 15.12.2009 klo 15.40)

Rajankäyntiä -dokumentissa liikutaanmuun muassa Laatokalla ja Konevitsassa

Ma 21.12.2009 klo 20.50 Osa 3: Vienan Karjala:sydämeni valittu (Uusinta 22.12.2009 klo 15.40)

Ma 28.12.2009 klo 20.50 Osa 4: Rajaseudun villiluonto (Uusinta 29.12.2009 klo 15.40)

Ma 4.1.2010 klo 20.50 Osa 5: Rajatonta rakkautta(Uusinta 5.1.2010 klo 15.40)Ma 18.1.2010 klo 21.20 Osa 6: Koltat, tunturien

evakot (Uusinnat ti 19.1.2010 ja to 28.1.2010 klo 15.40)

Petteri Saario kuvausryhmineen vieraili Konevitsassaheinä-elokuun vaihteessa 2008 luostarissa järjestetyntalkooleirin aikaan, mistä mainitsin syyskuussa samanavuonna tässä lehdessä julkaistussa talkooleirin kuvauk-sessa.

Ehkäpä pilkahduksia talkoolaistenkin puuhista sisäl-tyy dokumenttisarjan osaan 2. Pyhä Laatokka.

KAARINA PÄRSSINEN

Karjalaisenmusiikinsävellyskilpailuetsii uuttamusiikkia

Loimaan kaupungin Heimolinnassa juhlittiin 15.marraskuuta Kurkijokelainen -lehden 60 vuodentaivalta. Juhlakutsu oli tavoittanut monet vuosienaikana tutuiksi tulleet yhteistyökumppanit, niin leh-den avustajat kuin lukijatkin. Maittavan piirakkakah-vitarjoilun järjesti Kurkijoen Martat.

Juhlasali oli täynnä väkeä, kun Kurkijoki-Säätiönhallituksen puheenjohtaja Anna-Maija Nurminen-Lempinen aloitti tilaisuuden tervehdyssanoilla. Juh-lapuheen pitänyt emeritusprofessori Tauno Tiusa-nen tarkasteli elämää rautaesiripun varjossa aiheesta;ulkoinen ja sisäinen suomettuminen piti Suomeaotteessaan. Sanomalehti Kurkijokelaisen historiikinvaiheet esitteli entinen päätoimittaja Eino Vepsä.

Tilaisuudessa muistettiin huomionosoituksella usei-ta henkilöitä ja ojennettiin Karjalan Liiton hopeinenansiomerkki päätoimittaja Raija Hjelmille. Lausun-taa esitti teatteri-ilmaisun ohjaaja Sari Äikää-Tork-keli aiheesta: ”Tule kanssani tuulta vastaan”. Suosi-tun kirjoituskilpailun tulokset julkistettiin ja parhaatpalkittiin. Päätössanat lausui Kurkijokelaisen toimi-tusneuvoston puheenjohtaja Lauri Laukkanen to-deten ”Kurkijokelaisen olevan edelleen voimissaan”.Musiikkiosuuksissa esiintyivät Armi Haatanen lau-lu, Ferenc Juhasz viulu ja Tapio Laurila piano.Juhlava ja mieleenpainuva tilaisuus päättyi yhdessälaulettuun Varsinaissuomalaisten lauluun. Mukanaolleena:

RITVA ja YRJÖ S. KAASALAINEN

Kurkijokelainen-lehtitäytti 60 vuotta

Pienen kansan voima onkulttuurissa. Tämän lau-seen sisältämä ajatus ko-rostuu karjalaisista puhut-taessa. Kun suurin osaSuomen Karjalasta on me-netetty, karjalaisuus perus-tuu yhä enemmän ja enem-män henkiseen asentee-seen.

Vanhemmalla polvellatuo asenne ilmenee kaipa-uksena entiselle kotiseudul-le ja sen elämänmenonmuistelemisena. Miten kar-jalaisuus voi säilyä nuortenkeskuudessa? Heillähän eiole fyysistä kokemusta elä-mästä Karjalassa, heillä eiole murretta eikä muistoja.

Karjalaisseurojen Tam-pereen piiri heittää nyt il-moille haasteen uuden kar-jalaisen laulumusiikin sä-vellyskilpailuna. Kilpailunideana on tuottaa uutta kar-jalaista musiikkia eri tilai-suuksiin. Kilpailu on kai-kille avoin ja kansainväli-nen, niin ammattilaisillekuin harrastajille.

Sävellys voi olla jo aiem-min julkaistuihin tekstei-hin sävelletty tai uuteentekstiin tehty. Tekstin tu-lee olla suomen- tai karja-lankielinen. Sävellys ei saaolla aiemmin julkaistu eikäesitetty. Teos voi olla kes-toltaan korkeintaan 4 mi-

nuuttia. Kukin säveltäjä voiosallistua yhdellä tai use-ammalla teoksella kilpaan.Kilpaan osallistutaan nimi-merkillä.

Tuomaristoon kuuluvatmusiikin tri. Pekka Hut-tu-Hiltunen, muusikkoErkki Liikanen ja musii-kin tri. Sari Kaasinen.

Palkintoina jaetaan 3000,1000 ja 500 euroa. Kilpai-luaikaa on 30.4.2010 asti;tulokset julkistetaan Tam-pereella lokakuussa 2010.

Sävelkilpailu tähtää sii-hen, että tämän päivän sä-veltäjät tarttuisivat Karja-lasta kertoviin tai karjalai-suuteen liittyviin teksteihinja loisivat näin uutta karja-laista musiikkia. Sitä pa-rempi, jos nuoret säveltäjätkäyttävät myös tämän päi-vän nuorison makuun ole-vaa musiikin kieltä – sa-moin toivotaan eri musii-kin lajeja ja tekniikoita.

Lisätietoja sävellyskilpai-lusta saa osoitteestawww.karjalanliitto.fi/karja-laisseurojentampereenpiiri.

Tietoja antavat myös tuo-maristoa avustavat

Pekka Kuisma,j.pekka.kuisma@netti.fi,puh. 045 120 4232 taiTaru Iivonen,taru.iivonen@juupajoki.fi.

Karjalan Liitto on valinnutvuoden karjalaiseksi kirjak-si FT Pirkko Sallinen-Gimplin Karjalaisen keit-tokirjan. Karjalainen keit-tokirja perustuu vuonna1988 kerättyyn karjalaisenruokaperinteen kyselyai-neistoon, jota koottiin luo-vutetun Karjalan ja Etelä-

Vuoden karjalaiset kirjatja Pohjois-Karjalan asuk-kailta.

Vuoden karjalaiseksi pi-täjä- ja kyläkirjaksi on va-littu FM Jaana JuvosenUukuniemen historia.

Valinnat teki KarjalanLiiton varapuheenjohtajaRisto Kuisma. Kisaanosallistui 18 julkaisua.

Maanantai 23. marraskuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Syyskokous hyväksyi toi-mintasuunnitelman ja ta-lousarvion ensi vuodellesekä teki joukon henkilö-valintoja Vpl. Pyhäjärvi-seuran kokoontuessa 7.marraskuuta Viipuri-salis-sa Karjala-talolla.

Tilaisuuden kruunasi elo-kuvaneuvos Kari Uusita-lon värikäs ja paikoin hy-kerryttävä esitelmä Koh-taamisia Mika Waltarinkanssa, jonka päätteeksikatsottiin Uusitalon ohjaa-ma lyhytelokuva Waltaris-ta. Pornaisten Laukkoskel-la, Waltarin perheen suvi-maisemissa pääosin kuva-tussa elokuvaharvinaisuu-dessa on tallennettu hai-keankauniita, kirjailijaa in-nostaneita kesätuokioita lä-heistensä kanssa.

Näissä tunnelmissa jat-kettiin laulamalla RiittaHirvosen säestyksellä mm.joukko hempeitä elokuva-sävelmiä Waltarin käsikir-joittamista elokuvista ja kai-kille tuttuja syyslauluja.Kulkurin valssin soidessaesitelmöitsijä joutui hyväs-telemään meidät ja kiireh-timään junalle ehtiäkseennauttimaan isänpäivälahjak-si saamastaan teatteri-illas-ta Hyvinkäällä. Pikkujou-luista muistutti nyt vain kat-taus, pikkujouluihin satsa-taan enemmän tulevanavuonna.

Viime vuonna vietetynMika Waltarin syntymästä100-vuotisjuhlavuoden ai-kana ahkerasti julkisuudes-sa esiintyneen, kirjailijannimikkoseuran perustajajä-seniin kuuluvan, merkittä-vän Waltari-asiantuntijanKari Uusitalon esitelmä jul-kaistaan lähitulevaisuudes-sa Pyhäjärvi-lehdessä.

Koolla oli 27 osallistujaa,flunssien pelko ei ollut on-neksi pelotellut tulijoita. Jäl-leen oli mukana myös uu-sia, seuran tilaisuuksissaensikertalaisia. Mutta pois-tumiakin kuoleman kauttajäsenistöstä on viime vuo-tisen syyskokouksen jäl-keen valitettavasti ollut.

Vpl. Pyhäjärvi-seuralla ensi vuonnaOma lippu ja paljon tapahtumia, mihin osallistua

Riitta Hirvonen laulatti ja säesti pianollamm. elokuvista tuttuja sävelmiä sekä syys-lauluja.

Näitä poisnukkuneita jamuita edesmenneitä pyhä-järveläisiä muistettiin hil-jaisella hetkellä.

Hallitukseenuusia kasvojaKaksi kokonaan uutta jä-sentä valittiin Vpl. Pyhäjär-vi-seuran toimintaa vetä-vään hallitukseen, kun ero-vuorossa olleille, hallitus-työn toistaiseksi jättäneillehaettiin seuraajia.

Seuraavaksi kaksivuotis-kaudeksi valittiin uusiksijäseniksi Tuomo Kukkoja Lea Piho sekä seuranvarapuheenjohtajan tehtä-vät nyt jättämässä olevaPaavo J. Paavola. Ero-vuoroisista jatkaa Kaisa-Liisa Korhonen. Muuthallituksen jäsenet ovatvuosi sitten tehtävään vali-tut Inkeri Hiiri, MeeriKuusisto ja Eeva-LiisaMiikkola.

Varapuheenjohtajaksi tulivalituksi kaksi vuotta halli-tuksessa toiminut RailiHuovila ja puheenjohtaja-na jatkaa Kaarina Pärssi-nen. Puheenjohtajat vali-taan aina syyskokouksessayhdeksi vuodeksi kerral-laan.

Hallituksen avuksi valit-tiin emännistö ja isännistö.Ensi vuonna emäntinä jat-kavat Kaarin Halonen, In-keri Hiiri, Kirsti Jääske-läinen, Maija Luukka-nen, Marketta Mattila,Eeva-Liisa Miikkola jaAnna-Kaarina Mäkelä.Isännistöön valittiin niin-ikään edelleen JohannesIjas, Toivo Nokelainen,Ilmari Pärssinen, VeijoSavolainen ja Keijo Tik-ka. Kaikki valinnat tehtiinyksimielisesti.

Lippu ja KarjalanLiiton juhlavuosiOman lipun hankinta seu-ralle, lipun naulaamistilai-suus 21.3.2010 pidettävänkevätkokouksen yhteydes-sä pidettävässä juhlassa jalipun juhlallinen vihkimi-

nen Karjalan Liiton kesä-juhlilla ensi kesänä ovat nythyväksytyn ensi vuodentoimintasuunnitelman ko-hokohtia seurassamme.

Kevät- ja syyskokouksenja niihin liittyvien ohjelmi-en lisäksi toteutetaan ke-vätretki ja saunailta Karja-laisella kesäkodilla Helsin-gin Jollaksessa sekä mah-dollisuuksien mukaan ris-teily IHA-Linesin laivallaHelsingin edustalla. Kevät-retken vaihtoehtoisistakohteista saivat syyskoko-uksen osanottajilta yhtäpaljon kannatusta sekä ret-ki Kotkaan että retki Hä-meeseen Valkeakoskelle jaPälkäneelle. Halllitus rat-kaisee myöhemmin, kum-paan suuntaan lähdetään.

Jäsenistön taholta on esi-tetty myös toivomus Kan-nakselle, Pyhäjärvelle seu-ran järjestämästä kotiseu-tumatkasta, jollaisia seurantoiminnassa ei ole ollut 90-luvun kahden matkan jäl-keen. Tältä osin päädyttiinsiihen, että hallitus selvit-tää kaikille avointen koti-seutumatkojen valikoimaaja suosittelee esimerkiksiparia retkeä halukkaille läh-tijöille. Kokonaan omalleVpl. Pyhäjärvi-seuran jär-jestämälle kotiseutumatkal-le ei syyskokousväki oikeinuskonut löytyvän riittäväs-ti väkeä.

Niin pyhäjärveläistenkuin muidenkin karjalais-ten ensi vuosi täyttyy juh-lista ja seminaareista, kunjoukolla osallistumme 70vuotta täyttävän KarjalanLiiton juhlavuoden lukui-siin tapahtumiin. Myös py-häjärveläisiä kaivataan tal-koolaisiksi kesäjuhlille, jot-ka Liitto järjestää yhteis-työssä jäsenseurojen kans-sa 18.-20.6.2010 Helsingis-sä.

Kaikkeen juhlavuoteenliittyvän osalta kannattaaseurata tarkkaan paitsi Lii-ton nettisivujawww.karjalanliitto.fi myöskaikille joko tämän tai jon-kun muun seuran kautta

Seuran kunniajäsen Einari Kukko ja hallituksessa jo vuodesta 1980-luvunalkupuolelta alkaen yhtäjaksoisesti, mm. pitkään sihteerinä toiminut MeeriKuusisto tekivät arpakauppoja ja muistelivat vanhoja hyviä aikoja. Kuvat:Marketta Mattila.

Kari Uusitalo kertoi kohtaamisis-taan Mika Waltarin kanssa

Liittoon kuuluville jäsenil-le tulevaa Karjalan Kun-naat -jäsenlehteä sekä tä-män lehden palstoja.

Seuraava Karjalan Kun-naat ilmestyy lähipäivinä eli20.11.09 ja juhlavuodenensimmäinen lehti huhti-kuussa 2010, jolloin on Lii-ton 70 vuotispäivä.

KAARINAPÄRSSINEN

Puheenjohtaja Kaarina Pärssinen (oik.) ja uusivarapuheenjohtaja Raili Huovila.

Kun karjalaiset siirtolai-set olivat joutuneet lähte-mään kotikonnuiltaan, niinosa pyhäjärveläisiä viivähtitovin Alavudella. SamoinAlavudella asui evakkojamyös mm. Lumivaarastaja Jaakkimasta, ja tätä pe-rua paikkakunnan tienni-mistöön kuuluu esimerkik-si Lumivaarankuja ja Jaak-kimantie.

Nyt Alavuden kaupunkion rakentamassa evakko-aikojen muistoksi Pyhäjär-vi-puistoa. Pyhäjärvenpuisto perustetaan Kuu-lantien varteen Lepolan ti-

Alavudelle tehdään Pyhäjärvi-puistolalta lunastetulle maalle.Lepolan tilan raivasi Lumi-vaarasta lähtöisin ollut Joo-seppi Pakkanen. Hänenpoikansa Ahti Pakkanenkertoo, miten tila sai ni-mensä:

– Kun isä oli rehkinyt jaraivannut ja nostanut kan-toja kasalle, hän oli istahta-nut hetkeksi ja todennut,että ”siinä silmä lepäsi”.Tästä tuli Lepola-nimi uu-delle kotitilallemme, kertooAhti Pakkanen.

Alavuden kaupungin vas-taava puistotyönjohtaja

Hannu Matikainen ker-too, että Pyhäjärvi-puistoon eritoten lasten leikki-puisto erilaisine leikkikent-tävälineineen.

– Alueelle on kaavoitettuuutta asutusta. On kiva,että saatiin leikkipuistokinrakennettua samaan aikaan,kun alueella on lapsiper-heitä sitä käyttämässä. Puis-to tehtiin nyt syksyllä liki-main valmiiksi, ensi kevääk-si jäi vielä joitain viimeiste-lytöitä, kertoo Matikainen ,itsekin puoliksi karjalaisjuu-rinen.

– Pyhäjärvi-puistoon

suunniteltiin vähän kyyk-käkenttääkin, mutta sille eiriittänyt tilaa. Jalkapallo-kenttä on.

– Alavudelle tuli aika-naan paljon karjalaisia evak-koja, ja osa asettui tännepysyvästi asumaan. Kau-punki haluaa nimikkopuis-tolla muistaa näitä aikoja.On meillä muitakin karja-laisiin viittaavia nimiä – ku-ten Karjalantie.

Ensi kesän Lumivaara-juhlat vietetään Alavudella.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Luumäen Karjalaseuran alaisessa kyläkirjatoimikun-nassa esitettiin viime talvena idea KyläkirjaseminaaristaLuumäen kunnantalolla Taavetissa. Tavoitteena on saa-da myös muita Kanta-Suomen kyliä sekä luovutetunKarjalan kyliä kyläkirjojen tekoon. Seminaarin toteutusmarraskuun lopulla 28.11. tuntui myös erittäin sopivalta,silloin tulee kuluneeksi 70 vuotta talvisodan alkamisesta.

Ohjelmmassa on mm. seminaarin avaus; KarjalanLiiton varapj. Risto Kuisma. Luumäen kunnan terveiset;kunnanhallituksen pj Hilkka Suoanttila. Kyläkirjan mer-kitys identiteetille; suunnittelija Terhi Willman. Kyläkir-ja tallentaa paikalliskulttuuria; yliopettaja Urho Ylä-Outinen. Keskustelua.

Tauko, maksullista tarjoilua; Luumäen Karjalaseuranry. Ihmiset muistavat menneisyyden; yliopettaja UrhoYlä-Outinen. Suvut kylässä; sukututkija Kari-Matti Pii-lahti. Yhteiskunnalliset muutokset kylässä; varatuomariAri Vainio. Kyläkirja meneillään; toimittaja Petra Risto-la. Tilaisuuteen on vapa pääsy.

Kyläkirjaseminaari Luumäellä

Maanantai 23. marraskuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI

Kirkonsanoma

4

KirkonsanomaSanaKiemurtelen ja vääntelennäyttöpäätteen edessä.Sormet naputtelevat välil-lä pöytää, välillä pureske-len kynsiä. Mielessä on ha-janaisia ajatuksia. Tapah-tumia ja kohtaamisia vii-me päiviltä. Keskusteluja.Lyhyitä keskusteluja, pit-kiä keskusteluja ja sittenon hiljaisia keskusteluja.Mielessä vilisee sanoja, joi-ta on sanottu. Odotan nii-tä ilmestyvän valkealletaustalle.

Joskus sanoja vain ei il-mesty, niitä ei voi pakot-taa, tai joskus ne juuttuvatkurkunpäähän aiheuttaensellaisen painon tunteen.Siitä tietää, että kyynel kas-telee silmäkulman. Sellai-set sanat ovat liikutuksensanoja. Niitä syntyy yhäenemmän ja itsestään. Sii-tä huomaa ikää karttuneen.Ja iän myötä sanat harven-tuvat ja valikoituvat. Kunoppii ymmärtämään sen,kuinka vähän lopultakaanymmärrtää.

Joskus toivon, että sanatvoisi imaista takaisin. Pai-naa rewindia ja aloittaa uu-destaan, eikä edellisiä sa-noja olisi ollut olemassa-

kaan. Varsinkin nuoruudensanat. Ne innokkaat ja pai-nokkaat, ne jotka olivattäynnä itsevarmuutta ja tie-toa. Ne sanat, joilla julis-tettiin ja opetettiin, heitä-kin jotka jo olivat ymmär-täneet sen, kuinka vähänlopultakaan ymmärtää. Neolivat oikeassaolemisen sa-noja. Nuo sanat korvaisinkatumuksen sanoilla janöyrillä sanoilla. Ja loputajasta täyttäisin hiljaisuu-della.

Entä kaikki kovat sanat,riidan ja loukkauksen sa-nat? Mitä niille tekisin? Nii-tä en halua unohtaa, enkorvata enkä vaihtaa. Nekertovat sanojen voimasta,mahtavimmasta mahdista,kaikkein suurimmasta val-lasta. Ne ovat varoittaviasanoja. Esimerkkejä. Siitäkuinka lujaa sanalla voi si-valtaa, lyödä ja raadella.Lujemmin, voimakkaam-min ja kuollettavimminkuin millään terävimmällä-kään veitsellä. Usein nämäsanat ovat kohdanneet juu-ri kaikkein rakkaimpia jatärkeimpiä - heitä, jotkaluottivat. Nämä olivat vi-han sanoja.

Sitten on vielä sanoja,joilla kerrotaan hyviä asioi-

ta. Niillä katsellaan kau-neutta. Ne sanat näkevätpuolison, kumppanin, ys-tävän ja lapseni pienet kä-det ja varpaat ja aurinkoa-kin kirkkaamman hymynkun näillä sanoilla silittäähiuksia. Ne ovat sanoja,joilla rakastetaan. Nekinovat voimakkaita. Yhtä voi-makkaita kuin vihan jaloukkauksen sanat. Ja nevoivat olla turmeltuneinayhtä vaarallisia. Sillä rak-kauden sanat liikuttavattunteet äärestä toiseen. Sik-si rakkauden ja vihan sanatovat sukua keskenään.

Silti kaikkein mahtavinsana on Anteeksi ja toinen- Kiitos. Nämä sanat ovatelämämme tärkeimmät sa-nat. Jos maailmasta pois-tettaisiin kaikki sanat ja vainkaksi saisi jättää. Ne olisi-vat sanoja, joilla voi muut-taa maailman. Sanat, joillavoi muuttaa tapahtuneenlähes ennalleen. Sanat, joi-den avulla voisi korjataerehdyksiä, ommella um-peen haavoja ja saada ai-kaan rauhaa. Mitkään muutsanat eivät tällaisiin muu-toksiin pysty. Vain nämäkaksi. Elämämme tärkeim-mät sanat – Anteeksi jaKiitos. Armolliset sanat.

Lukaisen läpi kirjoitta-maani tekstiä. Jo tovin sor-met ovat naputelleet kirjai-mia. Valkoinen tausta ontäyttynyt hiljalleen. Siihensyntyi pieni tarina elämäs-tä. Sen nimi on Sana.

SotilaspastoriHANNU TOMPERI

Camp Ville

Pyhäjärveläisyyden merkit-tävä tukija Helvi Kukko,o.s. Salonen, kuoli19.9.2009 Helsingissä. Hänoli syntynyt 12.5.1919Muolaassa, joten hän ehtisaavuttaa 90 vuoden kun-nioitettavan iän. HelviKukkoa jäivät kaipaamaanneljä lasta sekä kymmeniinnouseva joukko lastenlap-sia ja lastenlastenlapsia.

Helvi Salonen syntyi lii-kemiesisän perheeseen,mikä vaikutti olennaisellatavalla hänen ammatilliseentulevaisuuteensa. Tätä var-ten hän kouluttautui mer-konomiksi, ja isänsä perin-nön jatkajana hän teki mer-kittävän elämäntyön vaate-tusliike Hevi Oy:n omista-jana ja suunnittelijana. Avi-oiduttuaan sodan jälkeen1945 fil. maist. Reino O.Kukon kanssa he yhdessätoimivat liikeyrityksensä ve-täjinä. Reino O. Kukko oliHevi Oy:n toimitusjohta-jana 1947-1977, kun Helvipuolestaan työskenteli yh-teisen yrityksen mallistonhankkijana ja suunnittelija-na. Tämä tehtävä vei hänetetsimään asusteita myösmaamme rajojen ulkopuo-lelta, esimerkiksi Saksasta.Hän suunnitteli tiettävästiasuja mm. suomalaisiinkauneuskilpailuihin osallis-

Helvi Kukko 1919-2009tuneille, mutta Hevi Oy tulitoki muutenkin tunnetuksivaatetusalan yritykseksiHelsingin ydinkeskustassa.”Hevin et unohda pukuaHevin” oli liikkeen lähte-mättömästi mieleen tarttu-nut mainoslause.

Miehensä Reino O. Ku-kon rinnalla Helvi Kukkooli pitkäjänteinen pyhäjär-veläisyyden ja karjalaisuu-den tukija. Vuosikymmen-ten ajan hänet nähtiin Vpl.Pyhäjärvi -juhlilla, ja pää-kaupunkiseudulla toimivanPyhäjärvi-seuran järjestä-missä Mestaritallin tilai-suuksissa hän oli säännölli-sesti mukana. Yhdessä heavasivat myös Matinkylänkotinsa pyhäjärveläissyntyi-sille nuorille. Siellä kokoon-tui Helsingissä opiskelevis-ta pyhäjärveläisnuoristamuodostunut ”MatinkylänKlubi”. Vähävaraisista olo-suhteista opintielle lähte-nyt ja sittemmin valtakun-nansovittelijaksi noussutPaavo J. Paavola sai Kuk-kojen kodista opiskelija-asunnon.

Reino O. Kukko perustisodassa kaatuneen veljensäArvon muistoksi vuonna1991 Pyhäjärvi-Säätiön hal-linnoiman Arvo Kukon ra-haston, josta edelleen vuo-sittain jaetaan apurahojapyhäjärveläistaustaisilleopiskelijoille. Vuoteen 2000asti Helvi Kukko osallistuimiehensä rinnalla näidenapurahojen jakotilaisuuk-siin Vpl. Pyhäjärvi-juhlilla.Helvi Kukko vaikuttaa näinkuoltuaankin pyhäjärveläi-syyden säilymiseen ja vah-vistumiseen tulevaisuudes-sakin.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiömuistaa kunnioittaen tuki-jansa elämäntyötä.

JUHANI FORSBERG

Poimintoja Vpl. Pyhäjär-vi-Säätiön säännöistä,jotka Patentti- ja rekisteri-hallitus on vahvistanut Hel-singissä 22.7.1998.

1§ Säätiön tarkoituk-sena on karjalaisten ja en-sisijaisesti entisten pyhäjär-veläisten taloudellisen jahenkisen toiminnan tuke-minen ja kehittäminen.

2§ Säätiö on oikeutettuvastaanottamaan lahjoja,testamentteja ja avustuksiasekä muullakin laillisella ta-valla kartuttamaan omai-suuttaan. Säätiön omai-suutta on hoidettava huo-lellisesti ja sen varat onsijoitettava vakavaraisesti jaturvallisesti.

3§ Säätiö toteuttaa tar-koitustaan kokoamalla yh-teen Pyhäjärvellä toiminei-den rahastojen, järjestöjenja yhteisöjen varoja, jaka-malla niistä sekä muillakintavoin hankkimistaan va-roista apurahoja ja yleensätukemalla sellaista laillistatoimintaa, joka edistää en-sisijaisesti entisten pyhäjär-veläisten taloudellisen jahenkisen toiminnan kaikin-puolista menestymistä.Hallintoneuvoston suostu-muksella voidaan varojakäyttää myös karjalaistenyhteisten asiain hyväksi.

4§ Säätiön hallintoelimiäovat: Säätiön hallintoneu-vosto ja hallitus.

5§ Hallintoneuvoston

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiöpuheenjohtajan tehtävänäon kutsua hallintoneuvos-to koolle ja johtaa asiainkä-sittelyä sen kokouksissa.Hallituksen puheenjohtajajohtaa asioiden käsittelyähallituksen kokouksissa jahoitaa ne tehtävät, jotkahänelle lain ja näiden sään-töjen mukaan kuuluvat.Säätiön asiamies toimii hal-lintoneuvoston ja hallituk-sen sihteerinä, laatii pöytä-kirjat, huolehtii Säätiön kir-jeenvaihdosta ja suorittaamuut hänelle uskotut teh-tävät.

8§ Säätiön nimen kirjoit-tavat hallituksen puheen-johtaja ja asiamies yhdessätai varapuheenjohtaja toi-sena.

9§ Säätiön tilit päätetäänkalenterivuosittain, ja on neannettava tilintarkastajalleviimeistään kuukautta en-nen vuosikokousta.

10§ Ehdotukset näidensääntöjen muuttamisestaon käsiteltävä kahdessa pe-räkkäisessä hallintoneuvos-ton kokouksessa, ja ehdo-tusten on saatava tullak-seen hyväksytyksi, kum-massakin kokouksessa 3/4annetuista äänistä.

11§ Sääntöjen muutos onalistettava oikeusministeri-ön vahvistettavaksi.

12§ Jos Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö lopettaa toimintan-sa tai lakkautetaan, on senvarat käytettävä Säätiön al-

muodostavat 12 jäsentä ja6 varajäsentä. Hallintoneu-vosto kokoontuu helmi- taimaaliskuussa vuosikokouk-seen.

6§ Säätiön hallitukseenkuuluu viisi jäsentä ja viisihenkilökohtaista varajäsen-tä, jotka hallintoneuvostovalitsee neljä varsinaista janeljä henkilökohtaista va-rajäsentä kahdeksi vuodeksikerrallaan. Näistä on vuo-sittain erovuorossa 2 varsi-naista ja 2 varajäsentä.

Hallituksen, joka toimiisäätiölain edellyttämänähallituksena, asiana onmm.:

a. Edustaa Säätiötä,b. Laatia ja hyvissä ajoin

jättää hallintoneuvostolleehdotus talousarvioksi,

c. Ottaa Säätiölle rahas-tonhoitajan ja muut tarvit-tavat toimihenkilöt sekämäärätä heidän palkkansa,

d. Laatia Säätiön toimin-takertomus, antaa tilit tilin-tarkastajille, esittää tilinpää-tös ynnä tilintarkastusker-tomus oman lausuntonsaohella Säätiön hallintoneu-vostolle,

e. Ennen huhtikuun lop-pua jättää oikeusministeri-ölle jäljennökset tilinpää-töksestä, tilintarkastajainlausunnosta ja vuosikerto-muksesta sekä julistaa Sää-tiöstä jaettavat apurahathaettaviksi,

f. Päättää apurahojen ja-osta ja valvoo niiden käyt-töä.

7§ Hallintoneuvoston

kuperäiseen tarkoitukseen:karjalaisten taloudellisen jahenkisen toiminnan tuke-miseen ja kehittämiseen,lähinnä 3§:n määritelmänmukaan.

Tässä suorat lainauksetVpl. Pyhäjärvi-Säätiön ny-kyisistä säännöistä, joidenmukaan olemme toimineetja toimimme edelleen.

Nämä ovat tärkeitä asioi-ta Säätiömme hallintoelin-ten jäsenille tietää ja tun-tea.

Koska toimintammekiinnostaa myös arvoisialehtemme lukijoita, ajatte-lin saattaa yllä olevat sään-nöt myös teidän tietoonne.

Pyhäjärvi terveisin ja hy-vän loppuvuoden toivotuk-sin,

YRJÖ S.KAASALAINENSäätiön hallituksen

puheenjohtaja

Nuijan varresta

Tilaa oma Pyhäjärvi-lehtitai anna ystävälle ja sukulaiselle lahjaksi!

Soita p. 040 730 2622

Maanantai 23. marraskuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Merkkipäiviä

Hyvä ystäväni ToiniTäytät kunnioitettavat 90vuotta 22. päivä marras-kuuta 2009. Sydämellinenonnitteluni!

Tämä kirje on poikkeuk-sellinen ei vain syntymä-päiväsi takia vaan myössiksi, että tämä on tarkoi-tettu lehteemme luettavak-si. Sain Marjo Ristilä-Toi-kalta ja Irmeli-tyttäreltäsipuhelimitse pyynnön, ettäkirjoittaisin Pyhäjärvi-leh-teen merkkipäiväsi joh-dosta. Lupauduin, ja kir-joitan tämän mielelläni.Olet rikastuttanut elämää-ni viisailla ajatuksillasi jarunsaalla kotiseututietou-dellasi jo yli 20: n vuodenajan, olemmehan olleet kir-jeenvaihdossa Noitermaa-kirjojen ilmestymisestä asti.

Olet näinä vuosina tul-lut tutuksi taitavana kir-joittajana ja muistitiedontallentajana, mutta yllä-tyin todella, kun luin Ir-meli-tyttäresi hankkimankoosteen Suomalaisen Kir-jallisuuden Seuran (SKS)kansanrunousarkistosta.Siellä on talletettuna kir-joituksiasi ja kyselyvasta-uksiasi yli 300 sivua, sa-moin 69 sivua käsittäväoma elämänkaaresi. Kir-joituksissasi olet kuvaillutelämää kotiseudulla, senarkea ja juhlaa, mutta myössota-aikaa ja evakkovaihei-ta. Olet saanut useita pal-kintoja ja Sinusta on tehtyopinnäytetyö, gradu, Tu-run Yliopistoon, tekijänäAnna Hynninen.. Kansan-runousarkiston koostees-sa on mielestäni erikoisenarvokasta Sinusta annettutoteamus: ”Jatkuva palkit-seminen, julkaisukynnyk-sen ylittyminen ja tutki-muskohteeksikin valikoitu-minen kertovat luotetta-vasta, korkeatasoisesta kir-joittajasta”. Onnea Sinul-le, Toini! Nämä sanathanovat kuin syntymäpäivä-lahja!

Edellä mainitun lisäksiolet osallistunut eri lehtientai järjestöjen pitämiin kir-joituskilpailuihin ja niissä-kin menestynyt. Entä sit-ten meidän Pyhäjärvi-leh-temme? Olet ollut vuosi-kymmenien kuluessa tä-män lehden aktiivisimpiaavustajia Ei löydy pyhäjär-veläisistä toista ikäistäsi kir-joittajaa, jonka kiinnosta-via tekstejä olemme saa-neet näihin päiviin asti lu-kea. Me pyhäjärveläisetolemme erittäin kiitollisetsiitä, että olet kirjoituksil-lasi tallentanut kotiseutum-me koko kuvaa, sen ”ystä-vällisiä äidinkasvoja”, luon-toa ja ihmisiä. Porsaanmä-ki on se Sinun sielusi mai-sema, jota mielelläsi ku-vaat. Lainaan tähän pie-nen näytteen tavastasi ker-toa siitä, (Noitermaan seu-dun historiikki, s.203):” Eivoi olla rantaa rakkaampaakuin Hietaranta. Nurmi olikuin pehmeintä samettiaja poukamassa valkoinenhiekka. Suuret tervalepät

Avoin onnittelukirje 90-vuotiaalle Toini Pelkoselle

kurkottelivat oksiaan kirk-kaaseen veteen, mistä lieeksynyt joukkoon yksi kie-mura jalava. Kesä oli läm-min, emännät keittivät val-keaa pyykkiä. Pyykkäreilletuotiin kahvia, vastaleivo-tun leivän sisään oli voimukavasti sulanut. Lapsetsaivat koko päivän pulikoi-da rantavedessä. Se oli on-nen päivä. Talvisin olivatmäet vertaansa vailla mä-enlaskussa. Meillä oli mä-keä ja tasankoa, meillä oliuseita kilometrejä kirkas-vetistä Kiimajärven ran-taa.”

Olet sukujuuriltasi perus-pyhäjärveläinen. Isäsi Mat-ti Mikonpoika Vesikonpuolelta olet PorsaanmäenVesikoita ja Matikaisia, äi-tisi Marian, os. Kaasalai-nen puolelta Jaaman Kaa-salaisia ja Montruan-Ala-kylän Pärssisiä. Näillä su-vuilla on Pyhäjärvi ollutkotiseutuna vuosisatojenajan Arvostat pyhäjärveläi-syyttä itsessäsi, siinäkin seilmenee, että olet ollut us-kollisista uskollisimpia Py-häjärvi-juhlilla kävijöitä.Lapsuusperheessäsi oli nel-jä sisarusta, Sinä vanhim-pana, sitten Tellervo, Veik-ko ja Teuvo. Enää teitä onelossa Tellervo ja Sinä. ”Su-kuni on käynyt pieneksi”,kirjoitit taannoin.

Monessa kirjeessäsi oletkiitellyt Noitermaan kan-sakoulussa opettajiltasiTyyne Koposelta ja ToivoKarttuselta saamaasi ope-tusta. Kun historiantunnil-la opettaja kertoi muinai-sesta Kreikasta ja sen näh-tävyyksistä, ajattelit, ”pää-sisipä sinne joskus”. Toi-veesi on toteutunut, kunaikuisten lastesi kanssa olettehnyt ulkomaamatkoja.Historia olikin ”lempiainee-si”. Toinen asia, josta eri-koisesti koulua ja opettajiaolet kirjeissäsi kiitellyt, onisänmaanrakkaus, minkäopettajat kylvivät sydämiin-ne. Tämä ilmeni ikäpolves-sanne , olihan teistä suuriosa lottia ja suojeluskunta-laisia. Aavistamattanne olilähellä aika, jolloin isän-maanrakkauttanne tarvit-tiin ja koeteltiin. OpettajaToivo Karttusen ohjaamaopintokerho oli Sinun ”op-pikoulusi”. Olit lahjakas jaopinhaluinen, mutta pitem-mälle menevä opintie ei Si-nulle avautunut, vaikka

opettaja tätä ehdotti van-hemmillesi. Koulunkäyntiätärkeimpänä pidettiin sil-loin työhön oppimista.

Halusit omille jaloillesi jaeteenpäin elämässä. Vuon-na 1937 muutit Käkisal-meen ja aloitit liikeapulai-sen työn. Tavoitteenasi oliViipurin kauppakoulu.Viihdyit tässä palveluam-matissa, mutta aina ei käyomien suunnitelmien mu-kaan. Pelkosen Lauri, jon-ka kanssa olitte kansakou-lussa kilpailleet todistusten-ne paremmuudesta, oli tul-lut syksyllä 1938 Vahtinie-men linnakkeelle suoritta-maan vapaaehtoisena va-rusmiespalvelustaan. Lau-rin kirjoitus ( Noitermaanhistoriikki s. 194) paljastaasyyn suunnitelmiesi muut-tumiseen. Lainaan sitä:”Elämäni ihanimmat muis-tot ovat kesästä 1939.Luokkatoverini Toini oliKäkisalmessa. Yhdessäpyöräilimme sunnuntailo-mille Pyhäjärvelle ja takai-sin. Joka kerta matka tun-tui loppuvan kesken, vaik-ka sitä kertyi 35 kilometriä.Usein noilla matkoillanäimme niin auringonlas-kut kuin –nousutkin. Tun-tui, että kesämme loppuikesken, .tuli syksy ja syttyisota...”

Talvisodan ajan palvelitviestilottana Tiituan puhe-linkeskuksessa ja sitten vä-lirauhan aikana lottavakans-silla Ruokolahden ja Le-min keskuksissa. Pelkosetolivat ostaneet Talvisodanpäätyttyä tilan Orimattilas-ta, ja teidät vihittiin sielläpääsiäisenä 1941. Kun tätäkirjoitusta varten luin kou-lupiirimme kirjoja, tuli siel-tä Vaellusvuodet- kirjastaSinun kirjoittamanasi elä-västi mieleen sota-aika jasen vaikeudet, mutta myöshyvät asiat, kun saatiin edesne runsaat kaksi vuotta ollakotikylissämme. Nuorilleaviopareille pitkät erot oli-vat vaikeita, kun lomia oliharvoin, teidätkin erotti”myrskyävä Laatokka”, ku-ten olet muistellut. Miehe-si oli tuolloin patterin vää-pelinä Laatokan saaressa,Heinäsenmaassa ja Sinänuorikkona Savimäen Pel-kosella. Vanhimmat lapsen-ne , Tuula ja Pertti syntyi-vät Pyhäjärvellä.

Jälleen tuli käänne niinnuoren perheenne kuinkoko heimomme elämään.Olet joskus kertonut, ettäSinulle on kirjoittaminenterapiaa. Kiitos, että olettätä taitoasi käyttänyt. Olettietämättäsi saanut olla tun-teittemme tulkki kuvailles-sasi Vaellusvuodet-kirjassaraskaita evakkovaiheita. Sil-loin ei annettu kriisiapua,niinpä kokemusten läpikäy-minen esimerkiksi juuri kir-joittaen tai sitten puhuenantaa helpotusta, toivotta-vasti joskus vapauttaakin..Niin, se käänne. Pelkosetolivat säilyttäneet itselläänOrimattilassa olevan maa-tilan, mutta tunsitte Laurin

kanssa, että se ei ole teidänpaikkanne. MyöhemminPelkoset myivät tilansa jamuuttivat Lahteen. Laurioli sota-aikana suorittanutMerisotakoulun kanta-ali-upseerin peruskurssin janyt hän sai työpaikan Suo-menlinnan Rannikkolin-nakkeistosta. Muutitte sin-ne syksyllä 1945. Tämänkirjeen lukijoita varten lai-naan jälleen kirjoitustasi,nyt Vaellusvuosista, s.248:”Lokakuun ensimmäisenäpäivänä menimme laivallaEteläsatamasta vielä kesäi-sessä vihreydessään olevaanIsosaareen.. Asuntonammeoli parakki, siinä kaksi huo-netta ja keittiö tervattuinelattioineen. Se oli loisto-asunto vaellusvuosien jäl-keen. Saarella asui parikym-mentä perhettä ja tulimmetutuiksi kaikkien kanssa.Helmikuussa syntyi kolmaslapsemme , Irmeli. Kevääl-lä suurin osa asukkaistahankki possun ja lampaita,kunnostettiin kasvimaita japerunapeltoja. Meri antoikalaa, ja sieniä ja marjojaoli runsaasti. Saari oli kuinsatujen saari. Siellä elettyaika oli yksi elämämme par-haita”. Perheeseenne syn-tyivät vielä lapset Paavo jaPäivi. Teit perheenäitinäarvokkaan elämäntyön. Jositse et päässytkään opinja-noasi sammuttamaan, las-tenne kohdalla se on kiitet-tävästi toteutunut.

Asuitte Helsingissäkin,jona aikana osallistuit Lau-rin kanssa aktiivisesti VplPyhäjärvi-seuran toimin-taan. Nyt on kotisi jopitkään ollut Vihdin Num-melassa. Pitkä avioliitton-ne päättyi vuonna 2000,kun Lauri kutsuttiin ajastaiäisyyteen.

Toini hyvä! Sinulla on ol-lut pitkä ja rikas elämä.Olet joskus kirjoittanut ,että näet elämän lahjana.Mielestäni on juuri Sinulleominaista, että näin ajatte-let. Ikä on tuonut muka-naan rajoituksia, mutta saatelää edelleen omassa ko-dissasi, jossa viihdyt. Ke-säisin ihastelet kukkiasi jahaastelet niille, läpi elämäsiolet ollut kirjojen ystävä jamielirunojasi luet yhä uu-delleen. Olet rakastaenhoitanut lapsiasi, nyt hevuorostaan kantavat huol-ta voinnistasi ja antavatapuaan, ammattiauttajatkinkäyvät säännöllisesti luo-nasi. Tiedän, että kiitollise-na muistelet mennyttä jalapsen lailla, luottavaisenakäyt tulevaan. Lämminonnittelumme merkkipäi-vänäsi meiltä kaikilta, jotkaSinut tunnemme !

Ystävyydellä

ANNA-LIISA

Vpl. Pyhäjärvi-lehtiONNITTELEEToini Pelkosta ja

KIITTÄÄ monistakirjoituksista

lukijoidemme iloksi!

Janne Pakarinenväitteli tohtoriksiJanne Pakarinen tutkipuolijohteiden pintaa ato-mitasolla ja löysi keinonkerrosrakenteiden paranta-miseen

Vuoden 2000 fysiikanNobelilla palkitut ZhoresAlferov ja Herbert Kroe-mer loivat perustan opto-elektroniikan ohutkalvora-kenteille 60-luvulla. Hei-dän työtään hyödynnetäännyt monissa elektroniikanja optoelektroniikan kom-ponenteissa, joita valmis-tetaan muun muassa Tam-pereen teknillisen yliopis-ton Optoelektroniikan tut-kimuskeskuksessa mole-kyylisuihkuepitaksimene-telmällä (MBE).

”Ohutkalvoista valmis-tettuihin heteroliitoksiinperustuvat kvanttikaivotovat puolijohdelaserin sy-dän. Usein kuitenkin unoh-detaan, että MBE-mene-telmä tarjoaa vertaansavailla olevat mahdollisuu-det materiaalitutkijoillemyös muilla kuin opto-elektroniikan aloilla”, tote-aa Optoelektroniikan tut-kimuskeskuksessa väitös-kirjansa tehnyt filosofianmaisteri Janne Pakarinen.

Puolijohteiden uloimmatatomikerrokset järjestyvätaina siten, että pinnan ko-konaisenergia saavuttaaminimin. Pakarisen väitös-kirjassa pintojen fysiikkaatutkittiin höyrystämällä gal-liumarsenidi- ja indiumfos-fidipinnoille vismuttia jaselvitettiin kasvatuspara-metrien vaikutus pinnanatomirakenteeseen.

”Oli palkitsevaa havaita,että tarkoin optimoidullakasvatuksella voitiin mer-kittävästi parantaa kerros-rakenteen fysikaalisia omi-naisuuksia”, tiivistää kiin-teiden pintojen tutkijanauransa Turun yliopistossaaloittanut Pakarinen.

Väitöstyön toisessa osas-sa todistetaan, että seosta-malla beryllium-atomejakomponenttien kvanttikai-voihin tai -pisteisiin, ker-rosrakenteet stabiloituvat.

”Löysimme uutta tietoaMBE-kasvatuksessa synty-neistä kidevirheistä. Beryl-lium passivoi virheet te-hokkaasti kasvatuksen jäl-keisessä lämpökäsittelys-sä.”

Väitöksiä

Tutkimuksen tulokset onjulkaistu kansainvälisissähuipputason tiedelehdissä(J. Pakarinen et al., AppliedPhysics Letters 93, 052102(2008), J. Pakarinen et al.,Applied Physics Letters 94,072105 (2009).

FM Janne Pakarisen väi-töskirja ”Studies of III-VSemiconductors: FromSurface Reconstructions toQuantum Nanostructures”(”III-V puolijohdetutki-muksia pintarekonstrukti-oista nanometrien kvantti-rakenteisiin”) tarkastettiinTampereen teknillisen yli-opiston luonnontieteiden jaympäristötekniikan tiede-kunnassa perjantaina25.9.2009.

Vastaväittäjänä toimiprofessori Erkki Lähde-ranta (Lappeenrannan tek-nillinen yliopisto). Tilai-suutta valvoi professoriMarkus Pessa Optoelekt-roniikan tutkimuskeskuk-sesta.

Pakarinen, 27, on kotoi-sin Sastamalan Äetsästä jatyöskentelee tutkijanaVTT:n ydinvoimalaitos-komponenttien tutkimus-ryhmässä. Jannen vanhem-mat ovat Leena ja HarriPakarinen, ja Jannen su-kujuuret juontavat vahvas-ti Huittisiin, sillä häneenisänsä Harri Pakarinen onsyntyisin Huittisista ja Jan-nen isovanhemmat ovat joedesmennyt Samuli Paka-rinen ja Varpu Pakarinenjoka viimeksi mainittu asuuedelleen Huittisissa. Samu-li Pakarinen oli syntyisinVpl. Pyhäjärven Rotjanlah-den kylästä ja Varpu Räisä-lästä.

Merikarvian kirkossa siu-nattiin avioliittoon25.7.2009 Laura-LiisaLehtonen, o.s. Koskenkor-va, ja Mika Lehtonen. Siu-nauksen toimitti kirkkoher-ra Hannes Viertola.

Laura-Liisan mummuMaija-Liisa Maunula, o.s.Tenkanen, on kotoisinSaaprun kylästä Vpl. Pyhä-järveltä.

Vihittyjä

Maanantai 23. marraskuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI6

Valkeamäen asutustilallis-ten elämä 1930-luvulla eitaloudellisten lähtökohtienheikkouden tähden ollutruusuilla tanssimista. Arki-seen raadantaan ja raha-huoliin liittyi silti paljonsellaista, mikä kevensi päi-vien taakkaa.

Työn yksitoikkoisuudenkatkaisivat vierailut naapu-reissa, joihin voitiin pistäy-tyä sen kummemmitta se-remonioitta, iloiset perhe-tapahtumat, joita kylän voi-min juhlittiin rotinoilla, se-kalaiset kirkolliset ja kou-lun tapahtumat sekä kalen-terin juhlapyhät, kesäaikai-set talkoot, kaupustelijainpoikkeamiset, ynnä muusellainen.

Nuorisoseuran ja suoje-luskunnan vaikutus tuntui,radioita ilmaantui koteihinja lehtiä luettiin. Kylä eiollut mikään takapajula, javähitellen myös taloudelli-set mahdollisuudet parani-vat.

Kallenkartano säästyi vä-kivallanteoilta, joita pitäjäs-sä oli harva se vuosi. Ker-ran tosin Heikki-veljenijoutui joidenkin talkoidenjälkimainingeissa riidanha-luiseksi tiedetyn rähinöitsi-jän pistoolilla uhkaamaksi.Pyssymies tyytyi kuitenkinampumaan ilmaan ja me-netti halunsa jatkoon, kunvelimies – kertomansa mu-kaan – kehotti häntä tyh-jentämään toisenkin sierai-mensa, koska nenä tuntuitukkoiselta.

Vaikka nuorisoseura si-nänsä tarjosi mahdollisuuk-sia hyviin harrastuksiin, niinäitini oli usein huolissaan,milloin veljeni viipyivät sentilaisuuksissa tavallista myö-hempään. Taustana oliLauri Teittisen kuolema1933 Pyhäkylässä, missähän ajaessaan pyörälläänmaantiellä ammuttiin po-rissalaisten käsityksen mu-kaan kostoksi.

Nuorisoseura ei paljonhetkauttanut kansakoulu-ikäisten tai pienempien elä-mää, mutta olihan sillä vä-lillistä vaikutusta.

Vanhin veljeni osallistuiaktiivisesti seuran rientoi-hin. Hänellä oli hyvä lau-lunlahja ja kävi kanttoriKoirasen johtamassa kuo-rossakin; niinpä opin jo pik-kupoikana hänen harjoit-telustaan traagisen ”Veli-surmaajan”.

Osaansa varten hän nik-karoi juhlallisen miekan,mikä lienee jäänyt seuranvarastoihin. Se maalattiinmetallinhohtoiseksi, luul-lakseni samalla hopeaväril-lä, mitä käytettiin joulukuu-sen käpyihin, ja terään si-veltiin julmaa tapausta to-distamaan kunnon puna-multausta.

Tämä rekvisiitan valmis-tumisprosessi taisi olla en-simmäinen kosketukseniteatterin maailmaan. Ontodettava, että se siemenon itänyt huonosti ja ver-sonut kitukasvuisesti.

Poimintoja Porissasta

Kesäaika tarjosi lapsilleja nuorille ajanviettomah-dollisuuksia tietysti run-saammin kuin talvi. Taval-lisia olivat joskus isollakinjoukolla tehdyt uintiretketKipruan rantaan lähelle Py-häjärven asemaa. Se oli hie-no uimapaikka, jossa run-sas pensaikko toimi luon-non uimakoppeina ja hiek-ka hiveli uimarin jalkaa. Sin-ne oli paras mennäkin jou-kolla, sillä Alakylän ja Po-rissan nuorten välillä kytijonkinlaista kylävihaa.

Karvisen Helge, Kaa-salaisen Lauri ja minä –saattoi olla Joron Pekka-kin mukana – saimme siitäkokemusta vielä kesällä1943 Kipruan rannassakäydessämme. Joukko ala-kyläläisiä poikia alkoi haas-taa asemalla riitaa ja jahtasimeidät pois. Lauri olisi tah-tonut tapella, mutta Helgeja minä emme uskaltaneet,kun pelkäsimme kiviä. Niinvetäydyttiin, kun urakka oli-si ollut Laurille yksinäänturhan iso.

Ne kalat tosin päätettiinmaksaa kaloina seuraavansunnuntain uintiretkellä,johon koottiin kaikki Po-rissan pojat. Ilma oli kau-nis ja toiveet korkealla,mutta alakyläläiset pysyivätkotonaan, niin että nautit-tiin vain uimisesta.

Pyhäjärven asema sinän-sä oli nuorison ajanvietto-kohde. Sinne kerääntyijoukkoa muka junaa lähet-

tämään. Ne retket eivät ol-leet pikkupoikia varten,mutta niistä oli kotiin jää-neelle hyötyä. Ketkä mis-säkin kuhertelu- tai tapaa-mistarkoituksessa asemallemenneet ostivat sieltä leh-tiä. En tiedä, olivatko neperäisin junan lehtipojilta,jollaisia tuolloin kulki ju-nissa alkamassa uraansakohti mahtia ja mammo-naa, vai oliko asemalla jo-kin muu myyntipiste. Sieltäkuitenkin olivat peräisin”Lukemista kaikille” -leh-det. Ne nauttivat niin ko-tona kuin kylässä suurtakansansuosiota. Pääsin ainatutkimaan ne tuoreeltaan,kun muun lukuporukan pititehdä päivisin töitä.

Nähtävästi oli junan lä-hettämisestä peräisin myöstäysin muusta lukemistostapoikennut ”Kiki”, joka jou-tui käsiini kai vahingossa.Kannessa väitettiin, että”merituuli puhaltaa”, ja ku-vassa vilvoitteli kaunisvar-taloinen nuori nainen, jokaei ollut vielä ehtinyt pukeu-tua noustuaan merestä kuinAfrodite. Uuteen elämän-piiriin orientoiva lukemise-ni katkaistiin ylemmän ta-hon toimenpitein, kutenväkivalloin oli lopetettumyös lupaavasti alkanutmunasolun syntyprosessiinehtinyt perehtymiseni Ka-riston alennusmyynnistä ti-lattuun teokseen ”Ihminen.Mitä olemme ja miksi”.Olisi se ”miksi” ollut mah-

dottoman kiinnostavaa,kun jo ”mitä” tuntui lupaa-valta.

Kokkolinnan suojelus-kuntatalo oli Porissalle tär-keä muutenkin kuin vainmaanpuolustustyön kan-nalta. Sen tiloissa pidettiinerilaisia juhlia ja tilaisuuk-sia, kuten osoittaa mm.koulupiirin kirjan kuvaRuusu ja Martti Kytösenhäistä (II s.313), joihin tä-män kirjoittaja vanhempi-neen näkyy osallistuneen.

Ehkä merkittävämpää olise, että Kokkolinnassapäästiin osallisiksi elokuva-viihteestä. Siellä järjesti esi-tyksiä jokin kiertävä seu-rue. Elokuviin pääsy olisuurta juhlaa ennen muutasiksi, että alkukuvissa tulikankaalle Kippari-Kallea jamuita piirrettyjä. Pääkuvanei ollut niin väliä, vaikkaolisi se tietysti ollut muka-va nähdä, jos sen vuoksi olilähdetty liikkeelle.

Ainakin kerran oli kier-tue juuttunut viihtymäänKiviniemeen, kun oli hyvintoivein saavuttu paikalle jaodotettiin suuria elämyk-siä. Lopulta sitkeä odottelupalkittiin selkeällä ilmoituk-sella, että kiertue tulee jos-kus toiste.

”Olipa pimiät kuvat”,koosti Joron Matti illanannin, kun Kallenkartanonporukka palaili kotinurkillevartomaan seuraavaa näy-täntöä.

ERKKI LEHTINEN

Kipruan rannassa 1934. Vasemmalta Leo Lehtinen, Erkki Lehtinen, kesävie-raamme Pauli Pekkanen Lappeenrannasta, Selim Lehtinen ja kivellä LauriReinikainen.

Oli aamu 30.11.1939. Isäni Arvi Kiiski oli lähtenytmummolaan, koska hän oli menossa sedän kanssaLaatokalle kalastamaan. Isäni tulikin hetken kulut-tua takaisin ja sanoi nuo kolme evakoille tutuksitullutta sanaa ”Nyt se alko”. Talvisota oli alkanut.

Evakointimääräys tuli ja meidän piti lähteä kotoa.Matka kohti tuntematonta tulevaisuutta alkoi2.12.1939 Pyhäjärven asemalta, mistä matkustim-me härkävaunulla kohti Sisä-Suomea. Määränpääm-me oli Sydänmaan asema Alavuuden pitäjässä.Siellä yövyimme eräässä isossa talossa. Aamullaeräs toisen talon isäntä haki meidät: äidin, minut 9-vuotiaan ja pikkusiskon – hän oli vajaan vuodenvanha. Majoituimme Ollilan taloon. Meillä ei ollutjuuri mitään muuta mukana, kuin vain vähän evästäja vaatteita. Ollilan talosta saimme ruuan ja nukku-mapaikat. Talossa asui mukavia ihmisiä.

Evakkopaikassamme oli tytär Aino, 8, ja poikaVoitto, 10. Meistä tuli heti hyvät ystävät Ainonkanssa ja sitä ystävyyttä on jatkunut tähän päiväänasti. Kirjeet ovat kulkeneet meidän kesken vuosi-kymmenten ajan. Nykyisin soittelemme myös pu-helimella. Olemme myös tavanneet muutaman ker-ran. Vuonna 1991 kävimme vierailemassa Ollilassa.Voitto oli siellä tuolloin isäntänä, nyt hänkin on joajan rajan tuolla puolen. Veimme ensimmäiseenevakkopaikkaamme kiitokseksi Pyhäjärvi-kirjan(toim. R. Kukko & K. Viika).

Vieläkin haluamme kiittää Ollilan perillisiä siitäystävyydestä, jota he osoittivat meitä evakkojakohtaan. Pidetään yhteyttä! Terveisiä Ainolle sinneJalasjärvelle ja Alavuden Ollilaan.

ANJA MÄKINEN jaEEVA PARKKILA,

Kiisken tyttäret

Ikuinen ystävyys

Vuonna 1991 otetussa kuvassa Eeva, Aino, Anjaja Voitto. Takana on talo, mihin saimme tulla1939. Kuvan on ottanut Anjan tytär Arja Mäki-nen.

Talvisodan syttymistä tulee 30.11.2009 kuluneeksi70 vuotta. Karjalan Liittom ja Hyvinkään Karjala-seuran järjestämä muistotilaisuus pidetään Hyvin-käällä sunnuntaina 29.11.2009. Tilaisuus alkaa ju-malanpalveluksella Hyvinkään kirkossa (Hämeen-katu 16). Juhlapuhuja on kenraalimajuri SamiSihvo.

Jumalanpalveluksen jälkeen on mahdollisuus syö-dä lounas viereisessä seurakuntakeskuksessa, jo-hon osallistumisesta on ilmoitettava 26.11. men-nessä joko puh. 040 545 4797 taieevaliisa.kurki(at)mbnet.fi. Lounaan jälkeen on kun-niakäynti ja seppeleiden lasku Puolimatkan hauta-usmaalla sankaripatsaalle ja Karjalaan jääneidenmuistomerkille (Aholankatu 20, Kirjavatolppa).

Päivän ohjelma jatkuu Hyvinkääsalissa (Kauppa-tori, Citymarketin talo). Päivän aikana on mahdol-lisuus tutustua Hyvinkään kaupungin kulttuurihis-toriallisen osaston Talvisota Hyvinkäällä -näytte-lyyn Villan Voimalassa sekä Hyvinkään Karjala-seuran museoon Wanhalla Villatehtaalla kaupunginkeskustassa.

Tämän valtakunnallisen tilaisuuden lisäksi monetmuut tahot järjestävät talvisodan syttymisen muis-totilaisuuksia eri puolilla Suomea.

Talvisodan syttymisenmuistotilaisuus

Maanantai 23. marraskuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Tällä kertaa minä ja matka-laukkuni olemme rantau-tuneet King Islandille –pikkuruiselle kahdentuhan-nen asukkaan saarelle Aust-raliaan, Tasmanian osaval-tioon.

Saarelle, jossa hammas-lääkäri vierailee kerrankuussa ja elintarvikkeitatuova vene käy vain tiistai-sin, lihaa ei löydä kummas-takaan kyläkaupasta enäämaanantaisin. Suomessaluonto edustaa minulle lep-poisaa päiväretkeä, mar-jaisaa välipalahetkeä ja rau-haa. Tasmaniassa näidenasioiden ohessa luontoedustaa minulle myös uh-kaa; meressä uin haidenkanssa, viereisessä puskas-sa piilee myrkkykäärme, kä-vellessäni polulla mustaval-koiset magpie-linnut hyök-käävät niskaani ja autollaniajan kuolleiden wallabienpäältä.

Olen hyvinkin etelässä,mutta en tropiikissa. Tälläkertaa olen kenties liiankinkaukana etelässä, nimittäinkylmää keliä ja sateita riit-

Nuoren maailmanmatkaajan terveisiä Australiastatää! Onneksi kevät on vä-hitellen taittumassa lempe-ään mutta lyhyeen kesäänmarraskuun edetessä; pai-kalliset talot eivät ole järinkylmäkeliystävällisiä. On-neksi polttopuu on ilmais-ta, mikäli moottorisaha löy-tyy omasta takaa (ja taitokäyttää sitä). Joinakin iltoi-na pelkään, että olen par-haillaan tuhoamassa tuhatvuotta vanhaa puunkantoakamiinan liekeissä – en us-kalla arvata kuinka vanhaapuukanta täällä on, koostapäätellen ainakin ikuisuuk-sien ikäistä.

Saaren juustotehdas onmaankuulu, ja minä olentehtaan uusin työntekijä.Tuotanto on hyvin paikal-lista; lehmät ammuvat ter-vehdyksensä meille aamu-kuudelta, niiden omistajaon juuri lypsänyt ne. Pianmaito keitetään, kohta seonkin jo juustokattiloissajoissa sitä hämmennetään,ja sitten jo annostellaan, japaistetaan. Maito on muut-tumassa juustoksi, sittenkylmetetään, ja annetaankasvattaa kuorta ja kään-nellään ympäri, kunnesjuusto on valmis ja se laite-taan koneeseen joka kääriijuuston. Sitten rouva Ker-ryn naputtaa koneelle vii-meisen käyttöpäivän, soit-taa rekat, rekat pakkaavatlastin ja ajavat kymmenenkilometriä etelään ja ennenkuin huomaatkaan, kaupantäti lastaa meidän juustojahyllyilleen.

Tehdas työllistää noin 60ihmistä, ja yllättävän suuriosa meistä on alle kolme-kymppisiä. Mikäs tässä ol-lessa, asua ja käydä töissäyhdessä kavereiden kanssa;osa meistä on vastuutehtä-vissä ja osa harjoittelijoina,hyvin dynaamista ja raikas-ta. Jok’ikinen saaren asu-kas on jossain elämänvai-heessaan ollut juustoteh-

taalla töissä, jokaisella onoma juustokokemuksensa.Tästä kenties johtuu, ettäsaaren suurin terveyson-gelma on ylipainoisuus –jokainen työntekijä saa jokakuukausi puolitoista kiloajuustoja ja jukurtteja ko-tiinsa. Nämä maitotuotteeteivät ole mitään kevyttuot-teita, rasvaprosentti yltääkuuteenkymmeneen!

Lähimain vuosi sittenjuustotehtaan työtekijätsaivat viikoksi siirron hie-man erilaiseen työtehtä-vään. Juuston tuotanto lai-tettiin sivuun, koneet jä-tettiin rauhaan ja valkoisetvaatteet vaihtuivat kura-haalareihin: yhdelle saarenmonista rannoista olihuuhtoutunut satoja valai-ta ja delfiineitä, jotka oli-vat parhaillaan menehty-mässä. Rekan kokoisia va-laita riitti silmänkantamat-tomiin, ja neuvot olivat vä-hissä: tähän tarvittiin am-mattilaisapua ja koneita,joita kumpaakaan ei ollut.Käsivoimin merivettä kan-nettiin sankoilla valaidenpäälle, vilttejä kostutettiinja eviä taputeltiin. Piankonsultoitiin myös valas-asiantuntijaa, joka pystyiennustamaan valaiden liik-keitä ja keskeistä kommu-nikointia, ja suurin osa val-tavista nisäkkäistä löysitiensä takaisin mereen…

Kun saavuin saarelle poi-kaystäväni kanssa kuukau-si sitten, ei meillä vieläollut asuntoa. Eräs lapsuu-denystävä lupasi majoittaameidät siksi ajaksi, kun et-simme taloa vuokralle. Hänoli päivää aikaisemmin jät-tänyt autonsa lentokentäl-le meitä varten – ovet auki,avaimet paikallaan, kutenpaikallinen tapa on. Uusityönantajamme oli myöstullut meitä lentokentällevastaan työsopimustenkanssa. Löysimme pian

tiemme talolle, ulko-ovi oliraollaan. Kukaan ei ollutkotona, mutta epäilen ettäovessa on koskaan edesollut lukkoa. Ihmiset tule-vat ja menevät miten lys-täävät – helpottaa kuulem-ma ainakin putkimiehentyötä… Pian kävimme il-moittautumassa talonväli-tysfirmaan, mutta kuinkasollakaan, he tiesivät jo meis-tä ja kertoivat, että heilläon vapaana yksi talo, jo-hon voisimme muuttaa vii-kon kuluessa. Saarella eiole kerrostaloja – milteijokainen asuu omakotita-lossa.

Meri ympäröi meitä jokapuolelta, auringonnousut ja

-laskut ovat upeita ja milteijokapäiväisiä näkymiä. Ne-liveto on hyvä valinta au-toksi, asvalttitiet eivät viekovin pitkälle. Aamuaikai-sella voi ajaa monta kilo-metriä valkoista rantaviivaapitkin nousuveden kanssakilpaa, märkäpuvut ja surf-filaudat takalavalla. Aallotiskevät kaikille rannoille, japaikallisten nuorten lempi-puuhaa on tarkkailla meri-veden liikkeitä ja seuratamistä suunnasta tuuli pu-haltaa – etsien parhaita olo-suhteita aalloilla ratsasta-miselle. He osaavat lukeakaikenlaisia sääkarttoja jaennustaa suurien vesimää-rien saapumishetkiä. Oi-

keanlaisen aallon löytämi-nen on minuuttipeliä, sekärannoilta poistuminen en-nen nousuvettä. Vesi onkirkasta ja turkoosia, muttahyytävän kylmää – märkä-puvut voivat olla jopa neljämillimetriä paksuja. Minäuskalsin kokeilla surffaustakylmässä vedessä ensim-mäistä kertaa vasta tällä vii-kolla.

Tässä päällimmäiset ter-veiset, myöhemmin lisää!

KAISA HEIKKILÄ

Kirjoittajan mummoAnna-Liisa Heikkilä on

lähtöisin Vpl. PyhäjärvenNoitermaasta.

Täälläkin USA:ssakin, Tyy-nenmeren rannikolla, alka-vat ilmat muuttua syksyi-seksi ja maisemat värikkääk-si ainakin hetkeksi, vaikkaei kovin talviseksi. On olluttalvia, ettei ole lunta näky-nyt kuin ilmassa. Viime tal-vena saimme valkoisen jou-lun, joka tuntui talvelta.Lunta tuli ihan polveen astija pysyi yhdeksän päivää.Liikenne oli ihan kaaos, kunei ole lumiauroja kuin ni-meksi, miljoonakaupungis-sa. Nyt odotellaan Kiitos-päivää. Kuulin jostakin, ettämuutamat suomalaisetkinhaluaisivat saada Kiitospäi-vän.

Kerron nyt USA:n Kii-tospäivän historiaa. Sillä onvuosisatojen perinne. Ame-rikka oli silloin vielä Eng-lannin vallan alainen. Oli

Lännen terveisiä Kiitospäivän aikaanlokakuu 1621, PlymothMassachusetts. Silloisetkristityt päättivät pitääkiitosjuhlan. Sato oli niinrunsas ja intiaanien kans-sakin tulivat hyvin toimeen.Metsän riistaa oli paljon.Maaherra lähetti neljä mies-tä ampumaan kalkkunoitametsästä.

Intiaanipäällikkö MazMassoit oli kutsuttu juh-laan. Hän saapuikin muka-naan 90 värikkäästi maala-tun vartijansa kanssa. Maa-herra peljästyi kauheasti,kun heillä ei ollut kuin pa-rikymmentä sotilasta. Mut-ta tämähän oli rauhan jasopusoinnun juhla, hän lä-hetti miehiä ampumaan vie-lä viisi peuraa.

Onneksi ilma sattui ole-maan selkeä ja aurinkoi-nen, kun kaikki tapahtui

ulkona. Juhlia kesti kolmepäivää. Päivisin miehet kil-pailivat jousiammunnassaynnä muissa lajeissa. Iltai-sin intiaanit esittivät hurjiatansseja. Naisten aika kuluiahkerassa ruuanlaitossa.Karpaloita oli säkeittäin,mutta ei oltu vielä keksitty,kuinka niitä voisi parhaitenkäyttää. Kurpitsapiirakastaei ole tietoa, kun ei ollutvielä uunia. Kermavaahtoaei ainakaan ollut, kun leh-miä tuotiin vasta kolmenvuoden päästä. Juhlat on-nistuivat ihan toivottua pa-remmin.

Kiitospäivän vietto alkoinopeasti levitä laajemmal-lekin alueelle. USA:n en-simmäinen presidentti Ge-orge Washington julistivuonna 1789 marraskuun26 päivän Kiitospäiväksi

koko maassa. Hän kehottikodeissa ja kirkoissa kiittä-mään vuoden tuloista, rau-haa, ystävällisyyttä ja yh-teenkuuluvaisuutta perhei-den ja kansojen keskuu-dessa. Päivä on myöhem-min muutettu, se on mar-raskuun neljäs torstai jokavuosi.

Silloin todellakin perheetsaapuvat vaikka pitkienkinmatkojen takaa yhteen. Josvuoden sisällä on perhees-sä ollut erimielisyyttä, nytkaikki sovitaan ja unohde-taan.

Mitä tähän ateriaan kuu-luu nykyisin? Kalkkunasen kokoinen kuinka isoperhe on eli 5-20 kiloon.Kalkkuna täytetään ja pais-tetaan kokonaisena uunis-sa. Lisäksi perunamuusia,makeaa perunaa, salaattia

ym. värillistä ja karpalohil-loa ehdottomasti. Jokainenperhe lisää oman erikoi-suutensa. Jälkiruuaksi tie-tysti kurpitsapiirakkaa ker-mavaahdon kera.

Tullessamme tähänmaahan meillä on ollut pal-jon opittavaa. Minulle kaik-kein miellyttävin elämys onollut Kiitospäivä, en ollutsellaista koskaan kuullut-kaan. Eikä se kalkkunanensimmäinen paisto tietys-tikään onnistunut, muttaoppia ikä kaikki.

Kaunista syystalvea toi-vottaa

LEMPIKÄHÖNEN-WILSON

Sukujuuret PyhäjärvenLahnavalkamassa

Tilaa lehtiomaksi,

ystävälle taisukulaiselle

lahjaksip. 040 730 2622

Tuleeko

lehtesi oikealla

osoitteella?Soita osoitteenmuutos

puh. 040 730 2622

Kaisa Heikkilä Balin maisemissa.

8 Maanantai 23. marraskuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI

Pyhäjärven Konnitsan ky-lään perustettiin maamies-koulu 1907. Vuotta myö-hemmin perustettiin sa-manlainen koulu Soanlah-delle ja Uudellekirkolle.

Konnitsan koulun perus-tamiseen vaikutti ratkaise-vasti se, että valtiolla oliomistuksessaan Konnitsanhovin rakennukset ja nii-den ympärillä tila KonnitsaN:ro 1, jossa tiluksia yh-teensä lähes 60 hehtaaria.

Koulu aloitti pirteästi toi-mintansa ja useat pyhäjär-veläiset pojat, mutta myöstytöt, saivat opetusta lähin-nä oman tilan hoitoa käsit-televissä niin tietopuolisis-sa kuin käytännönkin asi-oissa.

Koululle saatiin ammat-tinsa osaavia opettajia.Konnitsan maamieskoulupaloi 1923 syttyneessä tuli-palossa. Koulun oppilas-määrä oli vähentynyt ja uut-ta koulua ei enää päätettyKonnitsaan rakentaa. Use-at tahot suunnittelivat uu-den koulun perustamistalähemmäksi kylän keskus-taan, asemanseudulle mut-ta hanke raukesi.

Vuoksenlaaksoon ja juu-ri Jääsken kihlakuntaan oli-vat suunnitelmat maamies-koulun perustamiseksi ol-leet voimassa jo jonkin ai-kaa. Vauhtia hankkeeseensaatiin mm. siitä, että Uu-denkirkon maamieskoulunoppilaista yli puolet oliVuoksenlaakson alueelta jasiksi olisikin tärkeätä siir-tää Uudenkirkon Maamies-koulu Jääskeen. Hanke eiedennyt kuitenkaan toivo-tulla tavalla.

Uutta vauhtia hankkee-seen tuli v. 1921 pidetyssäAntrean maamiesseurankokouksessa, johon oli saa-tu myöskin Konnitsan kou-lun johtajan, maisteriP.W.Brummerin kirje, jos-sa hän ryhtyi kannattamaanoman koulunsa siirtoa op-pilaspulasta johtuen Ant-reaan. Kunnanvaltuusto

Konnitsan maamieskouluun etsittiin oppilaita mm.Käkisalmen Sanomissa 1919 julkaistulla ilmoituk-sella.

PyhäjärveläisetYlä-Vuoksenmaamieskoulussa

toimi täällä varsin ripeästiantaen toimikunnan tehtä-väksi etsiä sopiva maatilauuden koulun paikaksi.

Eduskunnalle lähetetys-sä 20.9.1922 päivätyssä ha-kemuksessa anottiin kui-tenkin täysin uuden kou-lun perustamiseen määrä-rahaa eikä sanallakaan pu-huttu Konnitsan koulunsiirtämisestä.

Anomukseen saatiinmyönteinen päätös. Kou-lun sijainnista käytiin kii-vasta kamppailua. Valtionmyöntämä määräraha oliainoastaan 30 400 markkaaja koulun käynnistämiseksiperustettiin Ylä-VuoksenMaamieskoulu-Osakeyhtiö.

Yhtiön pääoma oli 200000 markkaa ja osakkeitatarjottiin lähiseudun kun-nille ja yhteisöille. Suurim-man osakemäärän eli puo-let osakkeista merkitsi Ant-rean kunta ehdolla, ettäkoulu tulee sen alueelle.Antrean kunta oli viisaastikylläkin hankkinut omis-tukseensa jo etukäteen Ikä-valkon kylästä Antrean,Jääsken ja Kirvun rajamail-ta Salmela -nimisen perin-tötilan.

Koulutyö pääsi alkamaantilalla olevissa rakennuksis-sa, mutta oppilaiden asun-tola ja ruokala jouduttiinsijoittamaan noin kilomet-rin päähän koulusta. Jo seu-raavana vuonna ryhdyttiinetsimään sopivaa hirsira-kennusta siirrettäväksi kou-lun käyttöön. Sellainen löy-tyikin Uudeltakirkolta jauusi koulurakennus vihit-tiin käyttöönsä 28. 9.1924.Koulun rakentamiseen saa-tiin avustuksia lähialueenkunnilta.

Vaikka Konnitsan kouluoli lopettanut edellä maini-tun tulipalon johdosta toi-mintansa, ei Vpl. Pyhäjär-ven kunta ollut antanut va-roja ko. hankkeeseen. Saat-taa olla, ettei anomusta edeskunnalle oltu lähetettykään.Koulun toiminta katsottiin

alkaneeksi hieman puutteel-lisissa olosuhteissa tammi-kuussa 1923. Koulun en-simmäisenä johtajana toi-mi agronomi, fil.maisteriKalle Väänänen vv. 1923-1926 ja hänen jälkeensä ag-ronomi Frans K. Pietilävv. 1926- 1946.

Koulun oppilasmäärä vv.1924-1941 välisenä aikanaoli yhteensä 760 henkilöä.Tänä aikana Vpl. Pyhäjär-veltä kotoisin olevia oppi-laita oli kaikkiaan 31.

Koulun oppilaista 40prosenttia suoritti myösmaatalousharjoittelun. Op-pilaiden keski-ikä oli 21,4vuotta. Harjoittelutiloiksioli eri aikoina hyväksytty41 maatilaa, joista kaksi, A.Timosen Hovila ja KarlFazerin Taubila olivat Py-häjärven kunnan alueella.

Opetusaineet maamies-koulussa noudattelivat kaa-vaa, jossa varsinaisia am-mattiaineita oli lukuvuodenaikana noin 500 tuntia.Käytännön töihin ja har-joituksiin käytettiin 300-400tuntia, joten lukuvuodenkoko tuntimäärä oli 1150tuntia.

V. 1933 koulumaksu kokokurssin ajalta oli 75 mark-kaa, asunnosta velotettiin40 markkaa kuukaudelta jaruuasta 200 markkaa kuu-kaudelta. Vähävaraisille op-pilaille annettiin valtion toi-mesta avustuksia.

Miten sitten Pyhäjärveltälähdettiin Antreaan astimaamieskouluun?

Ensimmäiset entisen ko-tikuntamme oppilaat ovatkirjoittautuneet kouluun1927. Silloin Kauko Hä-mäläinen ja Arvi Hank-kila aloittivat opiskelunsa.Kauko Hämäläinen toimimm. Vpl. Pyhäjärvi-lehdentoimittajana pitkään. Hank-kilan nuori elämä katkesi21.9.1941 Suojärvellä ilma-pommitukseen.

Vuosittain 1-3 oppilastaoli syntyisin Pyhäjärveltä.Tosin välivuosiakin oli.

Vuosi 1930 oli puoles-taan erikoisen suosittu Py-häjärven poikien keskuu-dessa, sillä peräti seitsemänoppilasta (Ilmari Herra,Brydolf Hämäläinen,Juho Inkinen, Arvi Lää-ti, Juho Pusa, Armas Sa-volainen ja Juho Äikiä)olivat joukolla lähteneetopiskelemaan. Myös sit-temmin Kallenkartanonalueelle myöhemmin muut-tanut Edvard Kinnanenvoitaisiin lukea pyhäjärve-läiseksi, vaikka olikin sil-loin Raudun kirjoissa.

Isäni Juho Äikiä oli kou-luun mennessään jo 27-vuotias. Avioliiton hän sol-mi vasta 34-vuotiaana.Muistan jälkeenpäin isänikertoneen maamieskoulu-ajoistaan ja tovereistaansiellä. Yhteisillä kyläreissuil-la tapasimme myöhemminmm. Juho Pusan, Arvi Lää-tin ja Edvard Kinnasen.

Ylä-Vuoksen Maamies-koulun yhteydessä toimimyöskin erillinen metsä-kurssi, joka järjestettiin ly-hyenä, vajaan kolmen kuu-kauden kesäkurssina.

Viime sotien päätyttyäyritettiin Ylä-Vuoksen maa-mieskoulua saada uudelleentoimintaan HausjärvenRyttylään, mutta maatalo-ushallitus ei tähän suostu-nut ja niin kannatusyhdis-tyksenkin toiminta loppuiv. 1950 kokonaan.

REINO ÄIKIÄYlä-Vuoksen maamieskoulun päärakennus valmistui 1924.

V. 1930 Ylä-Vuoksen maamieskoulussa opiskelleet Vpl. Pyhäjärven pojat: edessä vas. Juho Äikiä, JuhoPusa ja Armas Savolainen, takana vas. Arvi Lääti, Juho Inkinen, Brydolf Hämäläinen, Juho Inkinen jaIlmari Herra.

9Maanantai 23. marraskuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI

Montrua, Pölhölän ja Ka-lamajan jakokunnan väki,heidän jälkeläisensä ja ys-tävänsä kokoontuivat lau-antaina 4. heinäkuuta Rit-va ja Yrjö S. Kaasalaisenkotiin viettämään kesäistäiltapäivää kyläkokouksen jaohjelmallisen juhlan mer-keissä.

Tilaisuus aloitettiin yh-teisellä lohikeittoruokailul-la, olihan väkeä saapunutpitkienkin matkojen takaa,kaukaisimmat jopa Ruot-sista asti. Yhteensä meitäoli 30 henkilöä, joiden juu-ret tavalla tai toisella liitty-vät Vpl. Pyhäjärven pitä-jän kolmeen kylään.

Todettiin, että yli 60 ker-taa jakokunnan väki on jokokoontunut tapaamaantoisiaan ja muistelemaan.

Kokouksen avasi jako-kunnan isäntä Yrjö S. Kaa-salainen toivottaen kaikkitervetulleeksi kokoukseenja kyläjuhlaan. Tämän jäl-keen kokousväki valitsi pu-heenjohtajaksi Kunniaisän-tä Esko Pohjolaisen jasihteeriksi Pirjo Kiialan.Pöytäkirjan tarkastajiksi va-littiin Oili ja Turkka Lil-jeblad, jotka samalla toi-mivat ääntenlaskijoina.Kokous todettiin laillisestikokoon kutsutuksi ja pää-tösvaltaiseksi. Jakokunnantilit esiteltiin ja hyväksyt-tiin sekä tilivelvollisille

Jakokunnan kyläjuhla jakokous Harjavallassa

myönnettiin vastuuvapaus.Jakokunnan isännäksi va-littiin Yrjö S. Kaasalainenja varaisännäksi PerttiPohjolainen. Tilintarkas-tajiksi valittiin Raimo Kii-veri ja Annikki Salli sekävaralle Hilkka Kontturi jaHelka Moisio.

Kyllikki Hantell esittikutsun tulla ensi vuonnaRuotsiin perheensä ja serk-kunsa Marjatta Grön-hammarin perheen vie-raaksi kyläkokousta ja -juh-laa pitämään. Hyväksyim-me ilomielin kutsun ja pää-timme kokoontua ensivuonna Ruotsissa. Ajan-kohtaan palataan myöhem-min. Lopuksi valittiin juh-latoimikunta valmistele-maan juhlia. Näin tämä jo-kavuotinen perinne jat-kuu...

Ohjelmallinen tuokio al-koi yhteisesti veisatulla Su-vivirrellä, jota pianolla säes-ti Kati Arve. Seuraavaksikunnioitimme hetken hil-jaisuudella vuoden aikanapoisnukkuneiden jakokun-talaisten muistoa. Tämänjälkeen Katariina ja Emi-lia Kalliomäki Virroiltalauloivat laulut: Jumalankämmenellä ja Kirjekyyh-ky. Terveiset Pyhäjärveltävälitti Yrjö S., joka Kaasa-laisten matkaryhmän mu-kana oli kesäkuun lopullakäymässä entisellä kotiseu-dulla. Väliajalla myytiin ar-poja ja kilpailtiin lasipur-kissa olevien esineiden kap-palemäärästä.

Katariina Kalliomäkiesitti viululla kappaleet: Pik-kuiset kalat ja Kevätsää.Lopettajaissanat ja kiitok-

Lohisoppa maistuu kokousväelle.

Ensi vuoden isäntäväki Kyllikki ja Richard HantellRuotsista sekä rouva Kiiveri Huittisista.

Katariina 9v. ja Emilia 5v. laulavat.

set lausui Heikki Salli. Sa-takunnan laulu laulettiin yh-teislauluna Kati Arvensäestäessä pianolla.

Kilpailussa paras oli ElviPohjolainen, 2. Ulla Kaa-salainen, 3. Kati Arve, 4.Outi Pohjolainen, 5. Heik-ki Salli, 6. Esko Pohjolai-nen, 7. Kyllikki Hantell, 8.Turkka Liljeblad, 9. RichardHantell, 10. Riitta Punto.Kiitos osallistujille ja pal-kintoja lahjoittaneille. Tä-män jälkeen oli arpajaiset,joissa arpaonni taisi suosiajokaista ainakin yhden ker-ran.

Kahvitarjoilun jälkeenhämmästeltiin, kuinka no-peasti oli aika vierähtänytrattoisan yhdessäolon mer-keissä. Ensi vuonna Ruot-sissa!

Ohjelman juonsi Yrjö S.

Ukkosen suku-seuran kuulumisiaUkkosen sukuseuran ry:n (Sakkolan Koukunniemi, Py-häjärven ja Sakkolan Lohijoki perinteinen sukujuhla jasukukokous pidettiin Raumalla hotelli Cumuluksessa15.8.09. Paikalla oli 40 suvun edustajaa.

Sukuseuran puheenjohtaja Marja- Riitta Hakala toi-votti läsnäolijat tervetulleeksi. Juhlassa Laila Innanenesitti runoja sekä muusikko Pekka Ruokolainen soittihaitaria. Sukuseuran kotisivut on avattu osoitteessawww.ukkoset.org. Sivuja ylläpitää Marja-Leena Juhola.

Vuoden aikana kuoleman kautta ovat poistuneet: Jaak-ko Ukkonen, Elvi Erkko, Maunu Erkko ja RailaTuomisaari.

Varsinaisessa sukukokouksessa valittiin seuraavaksi toi-mikaudeksi puheenjohtajaksi Raimo Honkasalo Poris-ta. Hallituksen jäsenet ovat Tuija Ukkonen Ikaalisista,Taisto Kaipiainen Raumalta, Marja-Leena Juhola Po-rista, Riitta Pykäläinen Tampereelta, Pertti MarttilaRaumalta, Eeva Jylhä-Ollila Harjavallasta, Pekka Toi-vanen Porista ja Marko Blomqvist Uudestakaupungis-ta.. Tilintarkastajaksi valittiin Osmo Juvonen Helsingis-tä, varalle Tiina Inkinen Savonlinnasta.

Sukuseuran jäsenmaksuiksi vahvistettiin 10 euroa / 2vuotta, 20 euroa/ 5 vuotta, 35 euroa / 10 vuotta,kannatusjäsenmaksu on 7 euroa vuodessa.

Toimintasuunnitelman vuosille 2009-2010 mukaan toi-mintaa pyritään kehittämään vaikka sukukokouksiin jasukujuhlaan osallistuvien määrä on vähentynyt. Sukukir-jaan kerätään ajan tasalla olevaa tietoa muutoksista, jotkajulkaistaan mahdollisessa lisälehtisessä.

Ensi kesän sukukokous ja sukujuhla ovat elokuunpuolivälissä, tarkempaa tietoa tulee myöhemmin.

Hallitus piti järjestäytymiskokouksensa Porissa 3.10.09Sukuseuran sihteerinä jatkaa Tuija Ukkonen, rahaston-hoitajaksi valittiin Pekka Toivanen.

UKKOSEN SUKUSEURAN HALLITUS

Paistettu hanhi ei ole tain-nut kuulua karjalaisiin pe-rinneruokiin, enkä ole saa-nut itse maistaa tuota herk-kua ennen kuin aikuisenaryhdyin sitä itse harrasta-maan. Se on kuitenkin niinhyvä ja helppo juhlaruoka,että sillä kannattaa laajen-taa myös karjalaisten keitti-öiden ruokalistaa.

On oikeastaan outoa, ettämeillä ei ole laajemmin ryh-dytty tarhaamaan hanhia taiankkoja samaan tapaankuin esimerkiksi Keski-Eu-roopassa tehdään. En tie-dä, onko siihen syynä il-mastomme vai toisenlainenkulttuuriperinteemme.

Meillä oli Huittisten Jo-kisivulla Loimijoen varrel-la muutaman vuoden ajanpari ankkaa, ja ne menes-tyivät oikein hyvin. Ne uis-kentelivat sulan veden ai-kaan kilometrin matkallajoella, mutta palasivat illal-la tarhaan kauraa syömään.En osaa arvioida onnistui-siko sama hanhien kanssa.

Hanhipaistin voi laittaajoko kasvatetusta kesyhan-hesta tai riistana ammu-tuista villihanhista. En olekoskaan paistanut villihan-hea (vähän kateeksi käyvätne metsämiehet, joilla onmahdollisuus metsästäähanhia), mutta arvaan, ettäse on vähempirasvaista jaenempi riistanmakuista

Martinpäivän hanhikuin kesyhanhi. Rasvaisenkesyhanhen etu on kuiten-kin siinä, että siitä saa tal-teen tosi arvokasta hanhenrasvaa ja että sitä ei juurirasvaisuutensa tähden pys-ty kokemattomampikaankokki pilaamaan.

Olen viime vuosina lait-tanut hanhenpaistin juuriMartin päivän tienoilla,osittain perinnesyistä jaosittain siksi, että olen kut-sunut silloin nuoremmanpoikamme perheen meillesyömään nimipäivähanhea.

Syy siihen, että juuri Mar-tin päivänä syödään han-hea, on vanhassa legendas-sa 300-luvulla eläneestäpiispasta Martinus Toursi-laisesta. Ehkä tätä yhteyttäei kovin hyvin tunneta, niinettä kerron sen seuraavas-sa lyhykäisesti.

Martinus oli ollut Roo-man armeijan upseeri, jokaryhtyi munkiksi ja tuli tun-netuksi itse köyhyyteen si-toutuneena köyhien autta-jana. Hänen hurskautensatuli niin tunnetuksi, ettähänestä haluttiin tehdäToursin kaupungin piispa.Martinus ei pitänyt ajatuk-sesta yhtään, vaan hän ha-lusi elää edelleen vaatimat-tomana munkkina eikä ryh-tyä piispaksi. Kun toursi-laiset vain vaativat häntäpiispakseen, Martinus pa-keni maaseudulle ja kät-

keytyi hanhien talliin pime-än tuloon asti. Mutta kutentiedetään – mitä munkkiMartinus ei ehkä tiennyt –hanhet ovat parempia vah-teja kuin koira. Ne pitivätniin suurta meteliä, että pii-lopaikka paljastui, ja tour-silaiset tekivät hänestä Mar-tinuksen vastusteluista huo-limatta piispan. Piispana-kin hän jatkoi vaatimaton-ta elämäntapaa. Hänet ju-listettiin kuolemansa jäl-keen pyhimykseksi. PyhäMartinus Toursilainen onkäsityöläisten, kerjäläisten,sotilaiden ja kotieläintensuojeluspyhimys.

Tämän pitkähkön joh-dannon jälkeen itse asiaan.Hankitaan noin 3-5 kg pai-nava teurastettu hanhi.Näin myöhäissyksyllä sitäsaa tuoreena, mutta pakas-tettukin käy. Ensimmäinentehtävä on kaapia hanhensisältä ja peräpäästä rasvatalteen. Rasva keitetään pie-nessä vesimäärässä juokse-vaksi, jäähdytetään ja pan-naan pakastimeen (odotta-maan seuraavaa ruokalajia,josta kerron myöhemmin).

Hanhi voidaan ennenpaistamista marinoida, taipaistaa se paloina, muttaitse laitan sen kokonaisenauuniin paistumaan. Hanhihierotaan ensin päältä jasisältä sitruunalla, suolalla

ja valkopippurilla. Sitten setäytetään hapahkoilla ome-nalohkoilla ja luumuilla,joko kuivatuilla ja kivettö-millä tai tuoreilla. Ommel-laan takapää pumpulilan-galla ja sidotaan sillä myössiivet ja koivet lähemmäksiruhoa. Sitten vain paistu-maan rintapuoli ylöspäinuunipellille, johon kaade-taan muutama desi liha-lientä, johon voi lisätä hiu-kan hunajaa tai siirappia.

Paistetaan aluksi vajaapuoli tuntia 220 asteessa,lasketaan lämpö 135 astee-seen ja paistetaan edelleenvähintään 3 tuntia sillointällöin paistoliemellä valel-len (sitä ei tarvitse tehdäläheskään niin tiheään kuinvähärasvaista kalkkunaapaistettaessa).

Hanhi on kypsä kun siitätikulla pistettäessä tihkuvaneste on kirkasta. Ennentarjolle paloittelua hanhi saalevätä hyvän aikaa. Paisto-liemestä syntyy käden kään-teessä hyvä kastike. Onhyvä opetella hanhen ana-tomiaa sen verran, että senosaa paloitella tarjolle oi-kein. Keitetyt tai paistetutperunat sopivat hyvin han-hen kanssa ja muita lisuk-keita voi panna tarjolleomien mieltymysten mu-kaan.

JUHANI FORSBERG

Kotikokin kertomaa

Maanantai 23. marraskuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI10

Tämä on kertomus isästä-ni Johannes Arno Pärs-sisestä, Juhosta, Suomensisällissodasta/Suomenvallankumouksesta 1950-luvulle asti.

Minulla oli tapana kysel-lä vanhemmiltani paljon jahe olivat hyvin avoimia vas-tauksissaan, paitsi eräissäasioissa. Ymmärsin jo var-sin nuorena, että suoma-laisille, erikoisesti karjalai-sille, oli mahdotonta va-lehdella. Niinpä kun van-hempani kieltäytyivät vas-taamasta johonkin kysy-mykseeni, tiesin että se joh-tui siitä, että he eivät ha-lunneet valehdella minulle.Niinpä opin, että jos suo-malaiset olivat ääneti, sejohtui siitä, että he eiväthalunneet keskustella sek-sistä, uskonnosta tai poli-tiikasta.

Toisaalta kuitenkin isänipuhui hyvinkin avoimestiuskonnosta ja politiikasta,vaikkakaan ei seksistä. Hänei koskaan epäröinyt sanoahyviä puolia republikaani-sesta puolueesta tai oikeinpahaa demokraattisestapuolueesta. Ja vaikka isä jaäiti liittyivät Hemetissä Ka-liforniassa presbyteeriseenseurakuntaan muutamaksivuodeksi 1940-luvulla, isäei koskaan ollut mikään”kirkkouskovainen”, vaik-ka hänellä oli omat teori-ansa Jumalasta ja ihmisis-tä. Kaikissa tilanteissa van-hempani olivat hyvin kon-servatiivisia johtuen heidäntalonpoikaistaustastaan.Tietääkseni ketkään maan-viljelijät eivät olleet (poliit-tisesti) radikaaleja.

MaailmalleSota päättyi 1918 ja isälähti Suomesta ja Viipuris-ta 1919. Hän oli syntynyt1902 ja niinpä hän oli noin16-vuotias jättäessäänmaan ja luopuessaan kai-kesta, mitä hän oli siihenasti ollut. Luulen, että hänliittyi armeijaan 14-vuoti-aana, mikä on luultavastiaika nuori ikä alkaa ampuatoisia ja tulla itse ammu-tuksi.

Minun poikani John pe-lasi pesäpalloa, kun hän oli14-vuotias ja hän asui isos-sa talossa, jossa tarjolla oliaina runsaasti ruokaa. Kunvenäläiset vangit piti am-pua, koska he olivat kuole-massa nälkään, isä halusiauttaa niiden ampumisessajapanilaisella kiväärillään,mutta vanhemmat miehetkielsivät. Isä oli pettynyt.Minun poikani löi, ”am-pui” pesäpalloa ja katselitelevisiota. Isä sai suoma-laisen kunniamerkin, kos-ka oli haavoittunut teini-ikäisenä. Isä ei milloinkaankertonut, miksi hän lähtiKarjalasta, mutta syynä var-maan oli se, että siellä eiollut mitään tai aivan vainvähän hänelle tärkeätä.Luulen, että hän oli aivanyksin koko maailmassa.Luulen, että ei ollut ke-tään, joka oli sanonut hä-nelle, että he rakastivat hän-tä ja että heillä oli täällä

John Pärssisen tarinaa Pyhäjärveltä Amerikkaan

hänelle jotain. He eivät sa-noneet sitä hänelle ja hänlähti. Maailma oli sodanjälkeen täynnä yksinäisiä ir-rallisia ihmisiä ja isä yksin-kertaisesti kadotti yhteyten-sä muihin. Hän päämää-ränsä oli elää päivä kerral-laan. Hän ei uneksinutAmerikkaan lähtemisestä.Hän meni sinne, minnetuuli hänet vei. Hän olihyvin fatalistinen kuole-maansa asti eikä hänen kuo-lemansa merkinnyt hänellemitään erikoista.

Kun pommit räjähtelivätja ruumiit lentelivät ympä-riinsä, hän ymmärsi kuinkavähäarvoista elämä on. Kunjäätyneitä ruumiita nostet-tiin siisteihin pinoihin kuinhalkoja, poika saattoi aja-tella, että oli jokseenkin sa-mantekevää meni minnetahansa maailmassa. Pur-jehdittuaan puutavara-kuunareissa Englannin jaSuomen väliä isä sai Köö-penhaminassa kuulla, ettäNorjassa Porsgrunissa val-misteltiin täysrikattua pur-jelaivaa. Niinpä hän menisinne ja sai norjalaiset pa-perit ja auttoi laivan pur-jehduskuntoon rikaamises-sa. Laiva oli Mafalta, yksiviimeisistä täysrikatuistakaupallisista purjelaivoista.Se kuljetti natriusnitraattia(salpietaria) ja se oli me-nossa Honoluluun Havai-jille. Matka kesti yli kolmekuukautta. Jos laiva olisi

purjehtinut Australiaan taiKiinaan, niin isä olisi men-nyt sinne, enkä minä olisikirjoittamassa tätä tarinaa.Laiva sai kokea Pohjois-Atlantin myrskyt ja ajautuikoko matkan takaisin Nor-jaan. Sitten meri rauhoittuiviikkokausiksi Panamankanavalla ennen kuin hetulivat Havaijille.

KansalaisuudenhakeminenHonolulussa isä tuli levot-tomaksi, joi vähän ”okuli-hauta”, paikallista ilojuo-maa, ja liittyi Amerikan ran-nikkovartiostoon saatuaanlupauksen, että saisi USA:nkansalaisuuden. Kuten mie-histön enemmistö, ei hän-kään osannut englantia.

Hänestä tuli kansitykki-mies aluksessa, jonka pitipysäyttää laivat, jotka sala-kuljettivat alkoholia ja huu-meita Yhdysvaltoihin. Setehtävä on mahdoton ny-kyäänkin.

Kesti kaksi vuotta ennenkuin isä huomasi, että ran-nikkovartiosto oli valehdel-lut hänelle ja että hän eiollut saanut kansalaisuutta.Koska hän oli lähtenyt ko-toaankin periaatteella, menilaiva minne tahansa, ei Ju-holle ollut mitenkään vai-keata ”hypätä laivasta” uu-delleen ja yksinkertaisestijättää sotilashommat. Senon täytynyt tapahtua suun-nilleen 1922. Kirjeet Suo-

mesta oli lähetetty hänellesiihen asti aina kulloisen-kin laivan osoitteella. Isäon ollut tällöin suunnilleen20-vuotias.

Minun poikani on nyt20-vuotias ja hän opiskeleeOhion yliopistossa, eikä olevielä purjehtinut minne-kään eikä ampunut ketään.

Niinpä matka Amerik-kaan oli täysin sattumanva-rainen ja suunnittelematon.Vuoteen 1924 isä oli Poh-jois-Kaliforniassa, paitsisitä aikaa, jolloin hän olipaimenessa Idahossa.Tämä sai hänen muistiinsaajan, jolloin hän oli lehmi-poikana isoisänsä JuhoPärssisen tilalla Konnitsas-sa. Hän oli myös pankki-virkailijana Bank ofAmerika´ssa San Fransis-cossa ja sitten myyjänä vaa-tekaupassa Oaklandissa. Il-meisesti hänen englannin-kielensä oli kohentunut jatuon ajan valokuvissa nä-kyi, että hän oli pukeutu-nut tyylikkäästi, lierihattukallellaan toisen silmän ylija käsi avoauton ohjaus-pyörällä.

Vaatekaupassa oli toinenmyyjä nimeltään Porter,joka kutsui isän tapaamaansisartaan Lorenaa, naistajonka kanssa hän myöhem-min meni naimisiin. Isälläoli tyyliä. Kerran hän oliLorenan kanssa mennyttanssimaan San Fransi-coon, mutta he myöhästyi-

vät viimeisestä Oaklandinlautasta. He viettivät yönkäsi kädessä satamassa jaisä lauloi serenadin Loren-alle. Laulun nimi oli ”Whatcan I say Dear After I sayI’m Sorry. Isä kehittyi päi-vä päivältä!

TalouslamaNäihin aikoihin isä, Lore-na ja tämän veljet muutti-vat Los Anglesiin. Sielläheillä oli sekalaisia työpaik-koja. Juho kirjoittautui Uni-versity of Southern Cali-forniaan, joka siihen aikaanoli pieni korkeakoulu pie-nessä kaupungissa.

Hän oli töissä miestenvaatehtimossa yliopistonalueella. Hän huvitteli pal-jon tänä huvituksia rakas-tavana ajanjaksona ennenkuin talous romahti. Hänsai työpaikan erään Län-nen vaikutusvaltaisimmanmiehen, W.B. Mathewsinautonkuljettajana. Mat-hews oli kaupungin laki-mies, joka tuli kuuluisaksihankkimalla vettä pohjoi-sesta Kaliforniasta ja Co-lorado-joesta. Vesi saiaikaan päättymättömän ta-loudellisen nousukaudenKaliforniaan.

Isä ja Lorena menivätnaimisiin 1929, vaikka Lo-renan vanhemmat sitä voi-makkaasti vastustivat. Heieivät luottaneet villiin suo-malaiseen. Pörssiromahdussattui samaan aikaan. Ta-louden romahtaminen toimukanaan korkean työttö-myyden, mutta isä ja äitilöysivät San Bernardion ylä-tasangolta naisen, joka tar-vitsi sellaista työväkeä, jokaoli valmis tekemään työtäasunto- ja ruokapalkalla.Kellään ei ollut rahaa. Sin-ne he jäivät suunnilleenvuodeksi. Jännittävin ko-kemus oli siellä eräänä aa-muna, kun äiti meni ulko-huoneeseen ja näki sisällägilahirviön, gilaliskon. Isätuli juosten ja ampui hir-viötä haulikolla.

He löysivät samanlaisenmyytävänä olevan tilan He-metin kaupungista noin 40mailin päässä San Bernar-dinosta. He ostivat tilanilman mitään muuta va-kuutta kuin että he lupasi-vat maksaa. Talouslamanaikana pankkien oli tehtäväbisnestä keinolla millä hy-vänsä.

YrittäjäHe rakensivat muutamia

kanaloita ja alkoivat kas-vattaa kalkkunoita ja kano-ja. Vanhaan Fordin paket-tiautoon isä ja palkattu apu-mies lastasivat häkkikanatja ajoivat 100 mailia LosAngelesin keskustaan, jos-ta he olivat ostaneet pie-nen siipikarjakaupan. Tar-koitus oli, että he kasvatta-vat kanat Hemetissä ja myi-sivät ne tuoreina kaupun-gissa, mutta tietenkin ka-nojen hinta oli hyvin alhai-nen.

Heiltä kuoli paljon kano-ja huonon sään tähden.Kesäisin lämpötila nousi

usein plus 42 asteeseen jaylikin, ja myrskyssä kanatusein kerääntyivät häkkiin-sä yhteen nurkkaan toinentoistensa päälle ja tukeh-tuivat.

He kasvattivat myös ap-rikooseja, jotka he myivätpaikalliselle säilyketehtaal-le. Lisäksi heillä oli vihan-nestarha.

Isästä tuli myös osakashuonekaluverstaaseen, jos-sa tehtiin hienoja huoneka-luja. Hän oli taitava puu-seppä niin, että tämäkintyö sopi hänelle hyvin. Hänei koskaan tyytynyt vainyhteen työhön. Äiti ja isäolivat toimeliaasti mukanamonessa työssä samaan ai-kaan. Isä teki kaikki kotim-me huonekalut (ja muita-kin myytäväksi), sekä kaik-ki kaapit, ison keittiön tuli-sijoineen, makuuhuoneen,uudet lehtipuiset lattiat japaljon muuta. Rakentami-nen, eläinten hoito, sement-tityöt, istuttaminen, apri-koosipuiden karsiminen(tämän hän teki hevosenvetämissä vaunuissa, johonisä oli rakentanut toisenkerroksen) ja jopa heinän-korjuun hevosvetoisellakoneella. Kaiken tämän javielä enemmänkin, eikä hänkoskaan lopettanut. Muttaäiti teurasti kanat päivälli-seksi.

Kun 1940 toinen maail-mansota oli alkanut Eu-roopassa, isä oli yhä enem-män pois maatilalta ja tekitöitä hallitukselle. Silloinmeillä ei enää ollut siipikar-jaa. Hän oli rakentamassaampumaratoja, sotilaidentarvitsemia rakennuksia,parakkeja, ja meni töihinmagnesiumtehtaaseen lä-hellä Las Vegasia. Meilläoli vuoden 1940 Plymouth.Se oli meidän perheemmeauto vuoteen 1950. Tälläautolla isä ajoi Las Vegas-iin ja takaisin ja kaikkiallemuuallekin, jossa hän työs-kenteli. Lorena, sisareniMary Helen, joka syntyi1934, veljeni Paul, s. 1941ja minä kuljimme äidin aja-malla pienellä Ford pick-upilla. Myöhemmin, ostet-tuamme 1948 kukkatarhan,Plymouth oli auto, jolla kul-jetimme suuren osan tuot-tajilta ostetuista tarvikkeis-ta puutarhaan Hemetissä.Hyvän hevosen tapaan Ply-mouth ei koskaan jättänytmeitä pulaan.

Vierailu SuomessaOli loistokasta maalata

auto mustaksi vuonna1947. Oli myös ylellistä,kun isä osti vaaleassa puu-kotelossa olevan EmersonAM/FM radio-levysoitin -yhdistelmän. Isä ja äiti os-tivat monta latinalaisame-rikkalaista äänilevyä, esi-merkiksi Xavier Cugatinsoittamaa, sekä kertomuk-sia lapsille. En koskaanymmärtänyt, miksi isä pitilatinalaisamerikkalaisestamusiikista, ennen kuin tu-lin Suomeen ja menin Hei-nijärven tanssilavalle Luuk-kasten kanssa. Kalervon

Suomen vapaussotureita 1918. Vas. Johannes Pärssinen, keskellä Alexander,oikealla tuntematon.

Maanantai 23. marraskuuta 2009 VPL.PYHÄJÄRVI 11

Pakinan paikka

Pyhä säätiöKarjala-lehden missioihin kuuluu karjalaisuudenvaaliminen, tunnetuksi tekeminen ja siirtäminenseuraaville sukupolville. Lehden päätoimittajaAntti O. Arponen on samalla oivaltanut ehkäkeskeisimmän haasteen, joka karjalaisilla järjes-töillä on voitettavanaan: kehittyminen, uudistu-minen ja toiminnan jatkuvuudesta huolehtimi-nen. Tästä teemasta Arponen on messunnutKarjala-lehdessä toistuvasti, viimeksi pääkirjoi-tuksessaan 17. syyskuuta. Siteeraan seuraavassaArposen tuota pääkirjoitusta kursivoiduilla teksteil-lä. Niitä seuraavissa kappaleissa pohdin kyseinensitaatin relevanssia joko yleensä tai Vpl Pyhäjärvi-Säätiön kohdalla erityisesti.

Lähes kaikilla karjalaisilla järjestöillä on sama ongel-ma. Yhdistyksen hallituksen keski-ikä on noussut, eikäalle 50-vuotiaita hallituksen jäseniä ole montakaan …Allekirjoittanut olisi huolestunut, jos hallituksen keski-ikä on yli 60 vuotta. Jos hallituksessa ei ole yhtään alle50-vuotiasta, olisin todella huolestunut. Kysymys ei oleikärasismista eli vanhempien henkilöiden syrjimisestä.Kysymys on realismista eli tosiasioiden tunnustamisesta javastuun kantamista tulevaisuutta ajatellen.

Pyhäjärvi-säätiön hallituksessa ei ole alle viis-kymppisiä. Kahdeksattakymmentä käyviä sielläkyllä on. Ja taitaa keski-ikäkin mennä hulppeastiyli 60:n. Kultaisen iän kerho siinä mielessä. Pitäi-sikö siis meidänkin olla huolestunut vai puhuukoArponen kerrassaan joutavia? Pitäähän nyt päät-täjillä olla näkemystä, kokemusta ja harkintaaetteivät pääse märkäkorvat silmille hyppimään. Japitääkö kaikkea vanhaa mennä muuttamaan, kos-ka niin on aina ennenkin toimittu ja hyvin pärjät-ty.

Helpointa on toimia samalla porukalla vuodes-ta ja vuosikymmenestä toiseen, kokoontua muis-telemaan menneitä ja tehdä samalla porukallavuodesta toiseen ne perinteiset kesäretket ja pik-kujoulut. Se vaan valitettavasti on väärin nuorem-pia sukupolvia kohtaan. He eivät pääse mukaan,vaan jäävät helposti toiminnan ulkopuolelle. Van-hempi sukupolvi ei saa olla niin itsekäs, että seestää nuorempien tulemisen mukaan.

Säätiö hallintomallina on luotu takaamaan jat-kuvuus eli että mikään ei välttämättä muutu.Säätiön hallintoelimet ovat vastuussa vain itsel-leen. Toimia ei punnita yhtiökokouksissa tai vaa-leissa eikä toiminnan läpinäkyvyydellä ole väliä.Kuten Arponen toteaa, sama porukka valitseeuudelleen itse itsensä, tarvittaessa lähisukulaisen-sa, ja homma jatkuu varmoissa käsissä. Esteelli-syyksistä viis.

Karjalainen perinne ja järjestöjen toiminta pitääsiirtää vähitellen nuoremmille. Nuoremmat tar-koittavat tässä tapauksessa 1960- ja 1970-luvullasyntyneitä ... Etteikö nuorennus onnistu? Silloinpitää katsoa peiliin.

Luonnollisesti kun kerran on kovasti pallillepyrkinyt ja lopulta päässyt, niin tietysti ei ihan hetihalua lähteä. Kun hommaan tottuu ja seura tuleetutuksi, niin mukava siinä on istua pidempäänkin.Ennen pitkää kun ikää karttuu riittävästi, niinäkkiä ei enää ymmärrä lähteä. Sitä tulee niin kuinkorvaamattomaksi, ainakin omasta mielestä. Eikäniistä nuoremmista oikein vielä olekaan.

Karjalan Liiton tavoitesuunnitelmassa on, että vuonna2010 liiton jäsenyhdistysten johtokunnissa (hallituksis-sa) pitää olla 20 prosenttia alle 40-vuotiaita. Se on hyvätavoite.

Se on hyvä tavoite – totisesti, totisesti – muttalienee meidän säätiöllemme ylivoimainen.

KOIPSELO

Johannes Pärssinen v. 1985, syntynyt Konnitsassavuonna 1902. Lähti merille 1918 ja päätyi lopultaAmerikkaan asumaan. Julistettu Ikaalisten käräjil-lä kuolleeksi v. 1961, mutta tuli sisarensa MariaNäriäisen luokse Hämeenkyröön v. 1965. KäyttiAmerikassa nimeä John Pärssinen. Kuva: EnsioNäriäinen.

tehtävänä oli pitää yllä jär-jestystä. Pääosa musiikistaoli juuri mainitsemaani. Enmyöskään täysin käsittänytsitä, miksi meillä oli ran-chilla hevonen, kunnes tu-lin Suomeen 1965 ja au-toin serkkuani Ireneä kaa-tamaan ja haravoimaan hei-nää hevosella. Tietenkin,kun omistaa maatilan, tar-vitsee hevosen. Ymmärsinisääni paljon paremminheti, kun olin tullut Suo-meen ja aloin ymmärtää,mistä isä oli kotoisin.

Vuoteen 1946 mennessäisä oli palkannut työväkeäja alkanut rakentaa talojamaatilan hoidon lisäksi.1948 vanhempani ryhtyi-vät uhkayritykseen, myivätranchin ja ostivat puutar-han, joka oli tullut myyn-tiin Hemetissä. He antoi-vat sille nimeksi Lorenanpuutarha, ostivat kuorma-auton, ja olivat mukana bis-neksessä. Kahden vuodenpäästä he ostivat tontinHemetin pääkadulta, suu-rensivat puutarhaa ja ra-kensivat uusia palveluita,joihin kuului kukkakauppaja jäähdyttämö. Yrityksennimi oli nyt Lorenan puu-tarha ja kukkakauppa. Lo-rena hoiti kukkabisneksenMary Helenin kanssa. Paulteki työtä sekä sisällä ettäulkona. 1950-luvun lopul-la isä oli laajentanut työ-kenttäänsä puutarhan tuot-teiden myynnistä kotien jaliikeyritysten tilojen mai-semointiin suoritettuaanKalifornian valtion lupavi-raston tutkinnon ja saatu-aan pätevyyden maisema-arkkitehdiksi.

USA:n kansalaisuusVasta vuonna 1966 Juho

Erikoinen tapaus Näri-äisten perheessä Hämeen-kyrön Heinijärvellä olivarmaankin se, kun vuo-den 1965 kesällä muuta-maa vuotta aikaisemminIkaalisten käräjillä kuol-leeksi julistettu äidin veliJohannes tuli eräänä päi-vänä pihalle. Äiti tuli hän-tä vastaan. Eno kysyi:”Tunnetko sinä minut”?Äiti vastasi: ”Kyllähänminä veljeni aina tunnen”.Edellisestä tapaamisestaoli kulunut yli 40 vuotta.Siitä sitten alkoivat enonja hänen perheenjäsenten-sä monet vierailut Suo-meen.

Johannes oli syntynytKonnitsassa 17.4.1902.Hän lähti 16-vuotiaanaAmerikkaan. YhteydetSuomeen olivat katken-neet vuoden 1930 paik-keilla.

Kun Vpl. Pyhäjärveltäkotoisin olleet ja Urjalas-sa viimeksi asuneet Joo-seppi ja Eeva Kaasalai-

Maria Näriäinen ja Jo-hannes Pärssinen v.1965 Hämeenkyrössä.

anoi kansalaisuutta ja vainkoska minä olin sotaväessäja isän piti olla USA:n kan-salainen, jotta minä olisinselviytynyt luotettavuus-määräyksistä.

Hänellä oli perhe, mak-soi veronsa, omisti kiin-teistön, teki töitä valtiolle,oli elänyt USA:ssa noin 40vuotta ja saanut passinkinilman, että häneltä oli vaa-dittu kansalaisuutta. Valtiooli unohtanut sen, että isäoli vapaaehtoisesti lähtenytrannikkovartiostosta ”aikai-

sin”. Tämä päivä ei olisimahdollista tämän päivänAmerikassa.

Isä oli jäsen klubissa, pe-lasi golfia, nautti hyvästäelämästä ja meni naimisiinniin hyvin kuin mies voimennä. Tällä tavalla hänes-tä tuli amerikkalainen. Mut-ta hän ei koskaan luopunutsuomalaisuudesta. Monethänen parhaista hetkistäänolivat Suomessa Näriäisten,Luukkasten ja muiden van-hojen tuttavien kanssa, jot-ka olivat kokeneet sellaista,mitä me vain voimme ku-vitella. Sen on täytynyt ollakokemus, että on luistellutKiimajärven jäällä satavuotta sitten käyttäen pur-jeena puseroaan.

Työn taitajaMieleenpainuvin kuva isäs-täni on, kun hän oli teke-mässä työtä. Kun isä niitti,hän ei kumartunut, vaanseisoi täysin rentona ja an-toi viikatteen tehdä työn.Hänen sisarensa Maria tekisamoin, kuten kaikki maan-viljelijät. Kun hän haravoilehtiä, hän oli täysin rento-na ja antoi haravan tehdätyön. Käyttäessään halkai-susahaa tai katkaisusahaahän ei koskaan pakottanutsahaa, vaan antoi sahan teh-dä raskaan työn. Hänen kä-tensä liikkui edes takaisinkuin kone.

Paras tilaisuus nähdä hä-nen työskentelyään oli, kunhän höyläsi ovea tai lautaa.Höyläyskulma oli aina täy-dellinen, puun lastu pyö-rähti aina O-kirjaimeksi,pinta oli sileä ja ovi oliviimeistelty, se aina sopi.En milloinkaan nähnyt hä-nen lyövän vasaralla ohi.Hän ei koskaan tehnyt huo-noa sementtierää. Hän saat-toi tehdä kattoa koko päi-vän, eikä koskaan hengäs-tynyt. Se ei ollut työtä taijotain, mitä piti välttää, vaanse oli jotain tarpeellista, jo-tain mitä piti etsiä ja josta

piti pitää. Maanviljelijän työoli liikettä, ja viljelijät, jotkalopettivat liikkumisen, lo-pettivat viljelemisen.

Jonain päivänä suomalai-nen koreografi katselee au-tonsa ikkunasta matkallaankaupunkiin ja hän saattaanähdä jotain liikkumassa lä-heisellä maatilalla. Se voisiolla kesällä ja hän saattaisinähdä jonkun viljelijän,miehen tai naisen, joka voisiolla vanha ja lihava teke-mässä aidanseipäitä ja hei-näseipäitä tai niittämässäruohoa talon ympäriltä vii-katteella. Riippumatta iäs-tä, lihavuudesta tai laseistanenän varressa hänen liik-keissään on tiettyä viehke-yttä, tiettyä luonnollistakouluttamattoman baletti-tanssijan kauneutta. Muttase ei ole helppo tanssi ko-reografille. Se ei ole kovinjännittävä tarina. Farmarintöissä ei näytä olevan ro-mantiikkaa. Itse asiassa sii-nä ei näy ollenkaan mitäänulospäin näkyvää intohi-moa. Näyttämö on ulkonapaljaan taivaan alla ja se ontehty maasta ja tuotu sisäl-le huoneeseen yleisöneteen. Silti jos koreografikatsoo tarkkaan ja huolelli-sesti ja hiljaa, hän voi näh-dä sekä olennaisen kokokansasta että yhdestä mie-hestä. Siinä tanssissa onkertomus, siinä liikkeessätanssi.

Isä oli sydämeltään jaomassa osassaan maanvil-jelijän poika Karjalasta.Hänellä oli maanviljelijäntaidot ja järki. Jollain taval-la se, mitä tahansa hänAmerikassa teki, oli lähtöi-sin suoraan siitä, miten hänoli kasvanut. Hän menestyihienosti siellä Amerikassatanssiessaan sitä farmarintanssia.

JON PÄRSSINEN,kirjassa

Kotikylämme Konnitsa

Kuollut mies heräsi eloonnen olivat kuolleet 1963 ja1970, heille etsittiin perilli-siä. Enoni Johannes oli yksiheistä. Tämän vuoksi hän-tä oli etsitty vuonna 1959mm. Pelastusarmeijan väli-tyksellä. Pelastusarmeija olijulkaissut kuulutuksen SanFransiscossa helmi- ja tou-kokuussa v. 1959, muttanimenä oli käytetty JohnBennett, ent. JohannesPärssinen. Myös virallisis-sa lehdissä no 19(13.2.1961) ja 20 sekä4.4.1961 oli ilmoitettu J. A.Pärssistä koskeva haaste.Maria Näriäinen oli ano-nut 18.1.1961 Ikaalistenkihlakunnanoikeudelta, ettäJohannes Pärssinen julis-tettaisiin kuolleeksi. Ano-musta oli käsitelty18.1.1961 ja päätös kuol-leeksi julistamisesta oli teh-ty 29.8.1961. Kuolinpäiväk-si oli määrätty 29.8.1961,josta oli ilmoitettu viralli-sessa lehdessä 2.10.1961.

Sitten siis vuoden 1965kesällä John Pärssinen tuli

Hämeenkyröön Heinijär-velle ja tapasi pihalla Ma-ria Näriäisen. John ky-syi: ”Tunnetko sinä mi-nut”? Maria vastasi: ”Ai-nahan minä veljeni tun-nen”.

ENSIONÄRIÄINENkirjassa

KotikylämmeKonnitsa

OSOITEASIAT KUNTOON!Varmista, että saat lehtesi ajoissa ja oikeaan osoitteeseen!

Ota yhtyettä puh. 040 730 2622 tai marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi.

Vpl. Pyhäjärvi-lehti,Rautasemantie 375, 37550 Lempäälä.

Maanantai 23. marraskuuta 2009VPL.PYHÄJÄRVI12

TAPAHTUMAKALENTERI

Pyhäjärvi-lehden seuraava numero:ilmestyy joulun alla,

aineistojen pitää olla toimituksessaviimeistään pe 11.12. mennessä.

Myöhemmin tulevat eivät ehti joululehteen.

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537550 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 25 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 22%

Sivunvalmistus:Marjo Ristilä-Toikka

Painopaikka:SatakunnanPainotuote Oy, Kokemäki

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@luukku.com

Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II.Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta 95 euroa +läh.kulut. Lisätietoja ja tilaukset:www.vpl-pyhajarvi.fi tai larjava@gmail.comtai 050 3425027. Tutustu kotisivuihimmeja kerro niistä myös sukusi nuoremmille.

Hallituksen puheenjohtajaYrjö S. Kaasalainen Harjavalta,Kallenk. 10 29200 Harjavaltapuh. 0400-626 770,sähköposti yrjo.kaasalainen@luukku.com

Hallituksen varapuheenjohtajaJuhani Forsberg Helsinki,Ryytimaantie 19 A 8 00320 Helsinki,puh. 050-511 2899,sähköposti juhani.forsberg@fonet.fi

Hallintoneuvoston puheenjohtajaAntero Pärssinen Hollola,Kiviniementie 424 17120 Paimelapuh. 050-570 6575sähköposti tero.parssi@phnet.fi

Vpl-Pyhäjärvi-Säätiönpuheenjohtajat

Kauvatsan Karjalaiset ry:n pikkujoulut KauvatsanOsuuspankin kerhohuoneella 28.11.2009 klo 17.00 alka-en. Ohjelman lisäksi puuroa ja kahvia. Paikalle tulee myösjoulupukki, joten ota mukaasi pikkupaketti. Tervetuloamyös lähiseudun karjalaiset. –Johtokunta.

Tampereen Seudun Vpl Pyhäjärvikerhon pikkujouluavietetään su 29.11.09 alkaen klo 15 Ravintola Vaskitäh-dessä, Hatanpään puistokuja 22, Tampere. Jouluateria jakahvit maksaa 20 euroa. Mukaan 5 euron arvoinenpikkupaketti pukinpussiin. Arpajaiset ym. ohjelmaa. Toi-votaan runsaslukuista osanottoa. Ilmoittaudu pikaisestipj. Laila Innaselle, puh. 040 504 913.

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon pikkujouluavietetään Ravintola Wanhassa Herrassa, Laaksokatu 17,Lahti, torstaina 03.12.2009 klo 15 alkaen. Joulupuuro jatorttukahvit. Ennakkoon voit ilmoittautua Raimolle taiAnterolle. Tervetuloa.

Huittisten Karjalaseura. Joulujuhla perjantaina04.12.2009 klo 18.00 Osuuspankin alasalissa. Kahvia,lasten ohjelmaa, yhteislaulua ym. arpajaiset, puuroa,joulupukki. Tuothan n.5 euron arvoisen paketin pukin-konttiin. Tervetuloa!

Vaakunapaitoja, dokumenttielokuvaa Muisto-jen järvi ja seuran historiikkia on edelleensaatavana. Hanki edullisesti joululahjaksi esim. per-hepiiriä tai sukua yhdistävä Vpl. Pyhäjärven vaaku-napaita!.Tilaukset:Kaarina Pärssinen040-519 3036, kaarinaparssinen@gmail.com taiKaisa-Liisa Korhonen050-590 5433, kaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvalla jatekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua, erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy joko valkoisena taihelmenharmaana, koot S, M, L, XL, XXL jaXXXL, hinta 12 eur/kpl, jos tilaat 10 kpl saat neyhteishintaan 100 eur. Dokumenttielokuva Muis-tojen järvi vuosilta 1939-44 Pyhäjärvellä, saatavanaDVD-versio ja Vpl Pyhäjärvi-seuran 50-vuotishis-toriikki, kummankin hinta 20 eur/kpl. Postitettavi-en lähetyksien laskuun lisätään tuotteen postitusku-lut.

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Tutkimusstipendien hakeminen Vpl Pyhäjärvi-seuran hallitus julistaa haettavaksi kaksi (2) stipendiä à 500 euroa tutkijoille aiheisiin, jotka

liittyvät Viipurin läänin Pyhäjärven historiaan tai pyhäjärveläisten evakkojen vaiheisiin sotien jälkeen. Hallituspidättää itsellään oikeuden jakaa stipendeihin varattu 1 000 euroa myös muulla tavoin, esim. yhdessä erässä, josaihe on vähemmän tutkittu. Hankkeen on vastattava seuran sääntöjen 2§:n mukaisia tavoitteita.

Muutama esimerkki vähän tai kokonaan tutkimatta olevista aiheista, joiden tutkimista seura on valmistukemaan, ovat mm. 1) Sisällissodan 1918 tapahtumat Vpl. Pyhäjärvellä ja sen lähiseuduilla sekä pitäjänasukkaiden osallistuminen tapahtumiin. 2) Evakkoon joutuneiden Vpl. pyhäjärveläisten ja heidän jälkeläistensähankkima koulutus ja elämänuran kehitys. 3) Poliittisten puolueiden toiminta Vpl Pyhäjärvellä Suomenvaltiollisissa vaaleissa sekä kunnallisvaaleissa 1900-luvulla. 4) Uskonnollisten liikkeiden esiintyminen VplPyhäjärvellä n. 1800-1944. Myös muut Vpl. Pyhäjärveen liittyvät, perustellut tutkimusaiheet huomioidaan.

Hakemuksen voi laatia vapaamuotoisesti. Hakemuksesta tulee käydä ilmi ainakin seuraavat tiedot: hakijannimi, yhteystiedot, koulutus sekä lyhyt CV (elämäkerta), tutkimusaiheen nimi, kuvaus ja tutkijan opintojen taso(FM, FL, FT tai vastaavat tai jokin muu), tutkimuksen työsuunnitelma aikatauluineen ja tutkimustyönmahdolliset ohjaajat

Hakemukset on lähetettävä kirjallisina 15.12.2009 mennessä osoitteeseen Vpl. Pyhäjärvi-seura ry/sihteeriEeva-Liisa Miikkola Alakiventie 1 E 64, 00920 Helsinki.

Tarvittaessa tulemme pyytämään hakijalta täydennyksiä hakemukseen. Emme palauta hakemuksien liitteitä.Vpl Pyhäjärvi-seura päättää stipendeistä alkuvuodesta 2010 ja jakaa ne kevätkokouksessaan maaliskuussa 2010.

Katso myös Vpl. Pyhäjärvi-lehdessä 9/2009 julkaistu ilmoitus asiasta! Tiedusteluihin vastaa seuranpuheenjohtaja Kaarina Pärssinen, p. 040-519 3036, kaarinaparssinen@gmail.com

Helsingissä 7.9.2009Vpl. Pyhäjärvi-seura ry Hallitus

Muistathan laittaa Pyhäjärvi-lehteenjoulutervehdyksesi11.12.2009 mennessä!

* Vpl. Pyhäjärvi-Sääti-ön 60-vuotishistoriikki.136 sivua, runsaasti va-lokuvia ja muisteluita niinsäätiön alkuajoilta kuineri paikkakunnilla pide-tyistä juhlista ja muistapyhäjärveläisten tapahtu-mista. Hinta 20 euroa+postikulut.*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) 350 tai450 cm. Hinta 75 euroa+ postikulut* Vpl. Pyhäjärvi pöy-

Pyhäjärvituotteita saatavana

tästandaari (suunnittelu Kaarle Viika) jälleen saata-vana hinta 40 euroa + postikulut.* Reino O. Kukko ja Kaarle Viika, Vpl. Pyhäjärviv. 1989 ilmestynyttä kuvateosta edelleen saatavissa.Runsaan kuvamateriaalin lisäksi kirjassa on laajahistoriaosuus entisestä kotipitäjästämme sekä murre-sanasto selityksineen. Hinta 25 euroa + postikulut.* Kari Uusitalo ja Mauri Vanhanen Kaiku-urhei-luseuran historiikki. Hinta 10 euroa + postikulut.* Tilaukset säätiön asiamies Pirjo Kiialapuh. 044-2815047 pirjo.kiiala@luukku.com

Lokakuun alkupuolellaVantaalla järjestettiin vuo-tuinen Kuulutko Sukuuni -tapahtuma.

Tapahtumassa oli kym-meniä osastoja, joissa esi-teltiin sukuja eri puoliltaSuomea. Näyttelyvieraita olirunsaasti, varsinkin lauan-taina 10.10 käytävillä olitungosta.

Pyhäjärven, Raudun jaSakkolan pitäjäviirit kutsui-vat Vantaan ammattiopis-ton käytävällä näyttelyvie-raita tutustumaan alueenhistoriaan, sukuihin ja su-kututkijoihin. Tänä vuon-na SuvannonSeudunSuku-tutkijoiden näyttelyosastooli järjestetty uudella taval-la. Alueen sukuseurat ja su-kututkijat olivat samassahuoneessa. Näin pystyttiinmonipuolisemmin palvele-maan vierailijoita. Esillä olisukututkimuksia, karttojasekä kuvamateriaalia. Osas-tolla oli myös monipuoli-nen ja runsas valikoimaaluetta kuvaavaa kirjalli-suutta.

Kuulutkosukuuni?

Näkymä SuvannonSeudunSukututkijoitten osastolta.

Sukuseuroista paikallaolivat Lallukan sukuseuraRaudusta, Mentujen sukuRaudusta, Metsäpirtin Ah-tiaisten ja Peltosten suvutsekä Pärssisen sukuseuraPyhäjärveltä.

Suvannon Seudun Suku-tutkimuspiiri kokoontuuKarjatatalolla Käpylässä

neljästi vuodessa. Vuoden2008 suuri projekti oli alu-een kirkonkirjojen digitoin-ti digiarkistoon. Piiri koko-si tänä vuonna kirjallisuus-luettelon, joka on nähtä-vissä sivullawww.suvannonsuvut.net.

Tänä syksynä on käyn-nistetty alueen vuoden1918 tapahtumien tutkimi-

nen. Tutkimus painottuueri arkistoihin, koska kir-jallista materiaalia on tältäalueelta hyvin vähän saata-vissa.

Toinen isompi projektiensi vuodelle on kylien ni-mien ja historian tutkimi-nen.

LEENA REPO