PYSY PAIKALLASI VAI ÄLÄ LIIKU?

MYÖNTEISEN JA KIELTEISEN IMPERATIIVILAUSEEN ERO

Suomen kielen

kandidaatintutkielma

Oulun yliopisto

15.1.2016

Antti Kannisto

SISÄLLYS

1. JOHDANTO ................................................................................................................ 1

1.1. Tutkielman tausta, tavoite ja tutkimusongelma ...................................................... 1

1.2. Aikaisempi tutkimus ............................................................................................... 2

2. TEORIA ....................................................................................................................... 5

2.1. Puhefunktiot ja direktiivit ....................................................................................... 5

2.2. Syntaktinen ja morfologinen imperatiivi ................................................................ 6

2.3. Myönteinen ja kielteinen käsky direktiivinä .......................................................... 7

2.4. Yhteenveto .............................................................................................................. 8

3. TUTKIELMAN AINEISTO JA TUTKIMUSTAPA ............................................... 9

3.1. Aineistonkeruun menetelmä ja aineiston esittely ................................................... 9

3.2. Kyselytutkimuksen taustaa ................................................................................... 10

3.3. Kyselylomakkeiden esittely ................................................................................. 12

3.4. Tutkielman kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset menetelmät .................................... 13

4. ANALYYSI ................................................................................................................ 15

4.1. Suljettujen kysymysten analyysi .......................................................................... 15

4.2. Käskyparitestin analyysi ....................................................................................... 20

4.3. Avokysymysten analyysi ...................................................................................... 22

4.4. Yhteenveto ............................................................................................................ 25

5. PÄÄTÄNTÖ .............................................................................................................. 28

LÄHTEET ..................................................................................................................... 30

LIITTEET

1. JOHDANTO

1.1. Tutkielman tausta, tavoite ja tutkimusongelma

Poliisilaissa (872/2011 § 6) on seuraava kohta: ”Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, ke-

hotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta.” Aloin pohtia

tämän kandidaatintutkielman kynnyksellä neuvon, kehotuksen ja käskyn eroa lingvisti-

sestä näkökulmasta: Miten poliisin sanalliset keinot eroavat toisistaan kielellisesti? Sisäl-

tävätkö nämä lausumat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi aina moduk-

seltaan imperatiivisen finiittiverbin? Imperatiivisen finiittiverbin sisältävällä lauseella eli

käskylauseella kun voidaan tilanteesta riippuen esimerkiksi neuvoa, kehottaa, käskeä, oh-

jata tai toivottaa. Korottaako poliisi siis ainoastaan ääntään vaihtaessaan neuvon kehotuk-

seen ja myöhemmin käskyyn? Vai tapahtuuko verbille kuitenkin jotain?

Tässä kandidaatintutkielmassa päätin keskittyä poliisin ensisijaisista vaihtoehdoista vii-

meiseen: käskyyn. Huomioni rajasin edelleen kahteen toisistaan eroavaan tapaan muo-

dostaa käsky: myönteiseen ja kielteiseen imperatiivi- eli käskylauseeseen. Rajasin aihees-

tani kuitenkin viranomaiset pois ja keskityn ainoastaan yksityiseen turvallisuusalaan. Yk-

sityinen turvallisuusala tarkoittaa esimerkiksi vartioimisliike-, yksityisetsivä-, järjestyk-

senvalvonta-, turvatarkastus- ja turvasuojaustoimintaa. Yksityisen turvallisuusalan toi-

mintaa valvoo poliisi. Rajaukseeni on syynä ymmärrys, että poliisilla sanallinen viestintä

on enemmän harjoiteltua huomattavasti pitkäkestoisemman koulutuksen ansiosta. Usko-

akseni poliisilla on tästä syystä tietoisemmat kielenkäyttömallit erilaisiin tilanteisiin, ja

siksi yksityisen turvallisuusalan opiskelijat ovat minulle kiinnostavampi tutkimuskohde.

Yksinkertaistettuna voi ajatella, että turvallisuusalan työtehtävissä oleva henkilö valvoo

sääntöjen, normien ja lakien noudattamista tai noudattamatta jättämistä. Työtehtävissä

hänen on tarpeen vaatiessa puututtava havaitsemiinsa epäkohtiin parhaaksi näkemällään

tavalla. Kuitenkin epäkohtiin on puututtava ensisijaisesti kielellisesti, koska poliisilain

pykälää (872/2011 § 6) sovelletaan myös yksityisellä turvallisuusalalla. Turvallisuus-

alalla työskentelevä ohjaa puhujana puhuteltaviaan toimimaan tai olemaan toimimatta

sääntöjen, normien tai lakien puitteissa.

2

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää myönteisen ja kielteisen käsky-

lauseen vaikuttavuutta puheen vastaanottajaan turvallisuusalaa opiskelevien kielenkäyt-

täjien intuition mukaan. Tutkielmassani keskityn puhujalähtöiseen analyysiin, ja siksi sel-

vitän näiden imperatiivilauseiden vaikuttavuuden eroja kyselytutkimuksen avulla. Tutki-

muskysymykseni tässä tutkielmassa ovat

1) Pidetäänkö kielteistä imperatiivilausetta käskykäytössä myönteistä voimakkaam-

pana?

2) Yhdistetäänkö kielteinen imperatiivilause kovempaan äänenvoimakkuuteen?

3) Vaikuttaako tilanteen kuvailtu uhkaavuus käytettävän käskyn muotoon?

4) Mitä muita ohjailevia lausumia käytetään?

Hypoteesini on, että kielteinen imperatiivilause koetaan kielenkäytössä vaikuttavam-

maksi ja se on käytössä äänenvoimakkuudeltaan kovempi kuin myönteinen imperatiivi-

lause. Kielteistä imperatiivilausetta käytetään tilanteessa, joka koetaan uhkaavana tai

muuten stressaavana. Myönteinen imperatiivilause koetaan puolestaan kielenkäyttötilan-

teessa kielteistä lausetta kohteliaampana. Hypoteesini perustuu Yrjö Laurannon tutki-

mukseen imperatiivilauseista arkikeskustelussa. Laurannon mukaan kielteinen imperatii-

vilause on arkikeskusteluissa hyvin harvinainen, koska se liitetään ehdottomaan käskyyn

(Lauranto 2014: 9–10). Myönteisellä imperatiivilauseella voidaan puolestaan tehdä muu-

takin kuin käskeä. Käsittelen tätä asiaa syvällisemmin luvussa 2.

1.2. Aikaisempi tutkimus

Ohjailevat ilmaukset ovat olleet fennistiikassa tutkijoiden mielenkiinnon kohteena jo

1970- ja 1980-luvuilla, jolloin Hakulinen ja Karlsson (1979), Matihaldi (1979) ja Yli-

Vakkuri (1986) nostivat modus- ja modaalisuustutkimuksen esille erilaisissa puheak-

teissa (Honkanen 2012: 10). Tämän kandidaatintutkielman kirjoitushetkellä ammattilai-

sen tai työntekijän käyttämiä direktiivejä eli ohjailevia lausumia on tutkittu suomen kie-

lessä muun muassa opetusviraston virkakirjeissä (Honkanen 2012), eläinlääkärin vastaan-

otolla (Somiska 2010), yleislääkärin vastaanotolla (Sorjonen 2001), Kelan toimistossa

(Lappalainen 2008; Rouhikoski 2015), terveydenhoitajan vastaanotolla (Rihu 2008), pe-

ruskoulun oppitunneilla (Auvinen 2001) sekä aerobic-tunneilla (Torpo 1998). Tois-

3

taiseksi kuitenkin yksityisellä turvallisuusalalla työskentelevät sekä viranomaiset eli po-

liisi, rajavartiolaitos ja tulli ovat jääneet fennistiikassa direktiivitutkimuksen ulkopuo-

lelle. Tutkielmani jatkaminen laajempiin töihin on siis kannattavaa, koska aiheelleni on

paikka fennistisellä tutkimuskentällä. Aiheeni on fennistiseltä kannalta tarkasteltuna kiin-

nostava, koska tietääkseni laajasta direktiivitutkimuksesta huolimatta vastaavaa semant-

tis-pragmaattista erontekoa ei ole tehty myönteisen ja kielteisen imperatiivilauseen vä-

lille. Työni on hyödyllinen kielitieteen lisäksi myös yksityisellä turvallisuusalalla opiske-

levien ja työskentelevien kannalta, koska he voivat hyötyä tästä kandidaatintutkielmasta

harjoitellessaan suullisia vuorovaikutustilanteita.

Imperatiivia ja direktiivejä on tutkittu runsaasti myös muissa kielissä. Tutkimisen maail-

manlaajuisen suosion syy selittyy lapsen kielen kehityksen tutkimisella. Tällaisissa tutki-

muksissa tulokset ovat osoittaneet, että lapsi oppii ensimmäisenä juuri imperatiivisen lau-

seen kielestä riippumatta, ja se on herättänyt tutkijoiden mielenkiinnon imperatiivilau-

setta kohtaan (ks. Lauranto 2014: 33). Vaikka tämän tutkielman kannalta suomen kielestä

tehty tutkimus onkin erinomaisen kattavaa, olen silti perehtynyt tutkielmani hahmotus-

vaiheessa myös englannin kielen modaalisuutta käsitteleviin tutkimuksiin. Hamblin kä-

sittelee teoksessaan Imperatives (1987) imperatiivin monimerkityksisyyttä ja imperatii-

vin esiintymistä keskustelutilanteissa, jotka ovat keskeisessä asemassa myös tämän tut-

kielman teoreettisessa viitekehyksessä. Lisäksi teoriani olennaisessa osassa on kieltei-

syys, ja siitä on Frank Palmer (1995) kirjoittanut artikkelin Negation and the modals of

possibility and necessity.

Tämän kandidaatintutkielman kannalta tärkeää fennististä tutkimusta on tehnyt Hilkka-

Liisa Matihaldi. Matihaldi on tutkinut moduksia ja modaalisuutta teoksissa Nykysuomen

modukset 1 (1979) kvalitatiivisin menetelmin ja Nykysuomen modukset 2 (1980) kvanti-

tatiivisin menetelmin. Tämän hetken fennistiikassa merkittävää direktiivitutkimusta tekee

esimerkiksi Yrjö Lauranto, joka on artikkelissa Suomen kielen imperatiivi – yksi para-

digma, kaksi systeemiä (2013) tehnyt kattavan tutkimuksen imperatiivin kaksimerkityk-

sisyydestä. Teoksessa Imperatiivi, käsky ja direktiivi. Arkikeskustelun vaihtokauppakie-

lioppia. (2014) Lauranto on tutkinut käskyjä ja direktiivejä eli ohjailevia lausumia arki-

kielessä. Tärkeitä tutkijoita minulle ovat myös Suvi Honkanen (2012) ja Anu Rouhikoski

(2015). Teoreettisesti keskeisin teos minulle on Ison suomen kieliopin verkkoversio

4

(2008). Myöhemmin tekstissäni käytän teoksesta yleisessä käytössä olevaa lyhennettä

VISK.

Aloitan tutkielmani esittelemällä puhefunktiot ja direktiivit luvussa 2. Jatkan selittämällä

tutkielmani teoriaa, johon kuuluu imperatiivin kaksimerkityksisyys, käsky direktiivinä ja

kielteinen direktiivi. Luvussa 3 esittelen aineistoni ja kerron aineistonkeruun menetel-

mistä. Päätän luvun avaamalla kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten menetelmien rinnak-

kaista käyttöä tässä tutkielmassa. Luvussa 4 analysoin saamani aineiston edellä mainittu-

jen menetelmien avulla. Päätän luvun kokoamalla analyysini yhteen sekä vastaamalla tut-

kimuskysymyksiini. Viimeinen luku sisältää pohdintaa sekä suunnitelmani tulevaisuuden

varalle.

5

2. TEORIA

2.1. Puhefunktiot ja direktiivit

Tämän kandidaatintutkielman kannalta oleellista on, että sanoilla vaikuttamisen taito ko-

rostuu turvallisuusalan työtehtävissä. Turvallisuusalalla työskentelevistä suurin osa on

asiakaspalveluammatissa ja jatkuvasti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Vaikka tällä

alalla työskentelevät saattavat joutua kohtamaan fyysisellä väkivallalla uhkaavia henki-

löitä, on heidän kuitenkin ensisijaisesti toimittava neuvoin, kehotuksin ja käskyin (Polii-

silaki 872/2011 § 6). Keskustelukumppanin käyttäytymiseen vaikuttaminen kielellisin

keinoin on yksi keskeinen tarve ihmisten välisessä kommunikoinnissa. Puheessa vaikut-

tamisen keinoja on pohdittu jo antiikin Kreikassa, jotta puheen esittäjät olisivat uskotta-

vampia. (Honkanen 2012: 8.) Aiheeni kannalta mielenkiintoista on myös käskymuotojen

historia: jo Aristoteles mainitsee teonsanojen käskymuodon kävele (Alho & Kauppinen

2013: 41).

Vuorovaikutustilanteissa kuulija voi olla tiedon vastaanottaja, kysymykseen vastaaja

taikka pyyntöön, ehdotukseen tai käskyyn reagoiva. Puhefunktiot syntyvätkin lausumille

tilanteen mukaan. (Alho & Kauppinen 2013: 166.) Tämä tarkoittaa sitä, että vuorovaiku-

tustilanteissa keskeiset puhefunktiot voidaan jakaa kolmeen eri modaaliseen lausetyyp-

piin. Nämä modaaliset lausetyypit ovat deklaratiivinen eli väitelause (Ulos ei saa viedä

juomia), interrogatiivinen eli kysymyslause (Jättäisitkö juomasi sisälle?) ja imperatiivi-

nen eli käskylause (Jätä juomasi sisälle tai Älä mene juoman kanssa ulos). Jako näihin

tyyppeihin tehdään tiettyjen morfosyntaktisien piirteiden perusteella (VISK 2008 § 886).

Esimerkiksi verbin modaalisuus määrittää lauseen modaalista tyyppiä. Puhefunktion ja

modaalisen lausetyypin vastaavuus ei kuitenkaan ole suora. Tämän tutkielman kannalta

se tarkoittaa, että direktiivejä eli ohjailevia lausumia voidaan ilmaista kaikilla edellä mai-

nituilla lausetyypeillä (Lauranto 2014: 21).

VISK (2008 § 1551) jakaa erilaiset puhefunktiot yleisimmin käskemiseen ja kysymiseen.

Puhefunktioina käskeminen ja kysyminen voidaan luokitella ohjaileviin lausumiin. Muita

puhefunktioita ohjailevien lausumien lisäksi ovat esittävät lausumat eli toteaminen ja

väittäminen ja ilmaisevat lausumat eli huudahdukset ja toivomukset. Ohjailevissa lausu-

missa puhujan tarkoituksena on puhuteltavan toiminnan tai käyttäytymisen ohjaileminen.

6

Huomattavaa on, että modaalisilta lausetyypeiltään käskeminen ja kysyminen ovat kui-

tenkin selvästi toisistaan eroavat. (Matihaldi 1979: 54, 129–130, 181.) Ohjailevista lau-

sumista kysymyslauseella muodostettu toiminnan ohjailu on huomattavasti kohteliaampi

kuin käskylauseella muodostettu ohjailu (Lauranto 2014: 9). Tässä tutkielmassa keskityn

ohjailevissa lausumissa käskylauseeseen, mutta otan muilla lauseilla muodostetut toimin-

nan ohjailut huomioon aineistoni analyysivaiheessa.

Fennistiikassa direktiiveistä puhuttaessa viitataan tietyntyyppisiin morfosyntaktisiin ko-

konaisuuksiin (Honkanen 2012: 11). Direktiivit eli ohjailevat lausumat ovat ilmauksia,

joiden avulla puhuja pyrkii saamaan puhutellun toimimaan tai olemaan toimimatta. Di-

rektiivit edellyttävät puhekumppanin joko kielellistä tai ei-kielellistä reaktiota: suostu-

mista, kieltäytymistä, pyynnön tai kiellon noudattamista. Direktiivin voi ymmärtää erään-

laisena kattomerkityksenä, joka pitää allaan puhuteltavan käskemisen, kehottamisen,

pyytämisen, neuvomisen, kieltämisen tai ohjailemisen. (VISK 2008 § 1645.) Direktiivit

ovat hyvä esimerkki siitä, miten yhtä puhefunktiota vastaa suuri joukko vaihtoehtoisia

morfosyntaktisia ja leksikaalisia keinoja. (VISK 2008 § 1646.) VISKin pykälä on kuiten-

kin tätä tutkielmaa ajatellen hieman harhaanjohtava, koska direktiivi sinällään ei ole pu-

hefunktio. Direktiivit ovat ohjailevia lausumia, jotka käsittävät alleen useita eri puhefunk-

tioita (Lauranto 2014: 12). Mielestäni VISKin pykälä tarkoittaa kuitenkin, että esimer-

kiksi indikatiivimuotoinen lause Otetaan ihan rauhassa voi myös saada ohjailevan lau-

seen funktion (Rouhikoski 2015: 191; Alho & Kauppinen 2013: 167).

2.2. Syntaktinen ja morfologinen imperatiivi

Imperatiivi on terminä kaksimerkityksinen. Syntaktinen imperatiivi tarkoittaa lausera-

kennetta, jossa finiittiverbi on useimmiten imperatiivimuotoinen. (Lauranto 2014: 10–

11.) Imperatiivimuotoisen finiittiverbin sisältävä lause edustaa omaa lausetyyppiään eli

käskylausetta. Sen keskeinen puhefunktio on käskyn, kehotuksen tai pyynnön esittäminen

vastaanottajalle (VISK 2008 § 889). Lauranto (2014: 11) määrittelee imperatiivilauseen

perusmerkityksen seuraavasti: ”Minä puhujana haluan, että sinä puhuteltuna teet tai olet

tekemättä jotakin.” Imperatiivilause onkin aina osoitettu puhuteltavalle (Matihaldi 1979:

133). Imperatiivilauseen verbi on tyypillisesti yksikön tai monikon 2. persoonassa. Lau-

ranto kutsuukin näiden persoonien imperatiivilauseita kanonisiksi imperatiivilauseiksi.

7

Tyypillinen imperatiivilause alkaa 2. persoonan imperatiivimuotoisella verbillä ja täyden-

tyy ytimenä toimivasta verbistä riippuen, esimerkiksi Pysy paikallasi. (Lauranto 2014:

17, 32.)

Morfologinen imperatiivi tarkoittaa verbin modusta. Imperatiivi on siis rinnastettavissa

konditionaaliin, potentiaaliin ja indikatiiviin. Kaikilla imperatiivimuotoisen verbin sisäl-

tävillä lauseilla ei kuitenkaan tehdä samaa, eikä muodon ja käytön suhde ole siis yksise-

litteinen. (Lauranto 2014: 39.) Kun lauseen verbi on modukseltaan imperatiivinen, voi se

puhefunktioltaan olla käsky, kehotus, pyyntö, lupa tai neuvo (VISK 2008 § 1591). Esi-

merkiksi lause Mies menköön jo sisältää morfologisesti imperatiivisen verbin, mutta ei

kuitenkaan ole puhutellulle suunnattu toimintavelvoite. (Lauranto 2014: 11, 42.) Tämän

tyyppisistä lauseista käytetään fennistiikassa termiä jussiivi (VISK 2008 § 889, 1666).

2.3. Myönteinen ja kielteinen käsky direktiivinä

Käskyn puhefunktiota ovat kiteytyneet ilmaisemaan suomessa nimenomaan imperatiivi-

muotoiset lauseet (Honkanen 2012: 10). Kuitenkin käskeä voi myös lausetta lyhyemmällä

lausumalla Seis! (Alho & Kauppinen 2013: 168). Käsky on ohjaileva lausuma, jonka tar-

koituksena on vaikuttaa tuleviin tapahtumiin. Puhujan eli käskyn lausujan tarkoituksena

on puhuteltavan toiminnan ohjaileminen. Käsky eroaa muista direktiiveistä eli ohjaile-

vista lausumista siten, että käskyn sanoessaan puhuja todella tahtoo puhuteltavan toteut-

tavan käskyn ilmaiseman toiminnan. Kaikki henkilökohtaisesti annetut käskyt vaativat

onnistuakseen, että käskijä uskoo puhuteltavan pystyvän toimimaan käskyjensä mukai-

sesti. (Matihaldi 1979: 129–131; Lauranto 2014: 152–153.) Matihaldi (1979: 130) mää-

rittelee käskyn ominaisuudet seuraavasti:

1) Puhuja uskoo, että puhuteltava pystyy toimimaan käskyn mukaisesti, mutta ei

usko, että puhuteltava toimii ohjailun mukaisesti i l m a n käskyä.

2) Puhuja tahtoo todella, että puhuteltava toimii ohjailun mukaisesti.

3) Puhuja pyrkii lausumansa avulla siihen, että puhuteltava toimii ohjailun mukai-

sesti.

Kielteinen direktiivi on toimintaa rajoittava kielto. Kieltoverbillä on omat imperatiivi-

muodot yksikön ja monikon 2. persoonassa: älä, älkää (VISK 2008 § 1648). Lauranto

8

kutsuu kielteisiä imperatiivilauseita prohibitiiveiksi. Toisin kuin myönteisen imperatiivi-

lauseen, kielteisen imperatiivilauseen merkitys liittyy suoraan käskyyn. Myönteisellä im-

peratiivilauseella voi neuvoa, kehottaa, käskeä, toivottaa, ohjata jne. Kielteinen impera-

tiivilause puolestaan ei sovellu kuin direktiiviseen rajoitukseen. Kielteiset imperatiivilau-

seet ilmaisevat puhetilanteissa äärimmäisen vahvan toimintarajoitteen. (Lauranto 2014:

10, 160–161.)

2.4. Yhteenveto

Teoriani yhteenvetona voin todeta, että imperatiivi on kaksimerkityksinen. Morfologinen

imperatiivi tarkoittaa finiittiverbin modusta ja syntaktinen imperatiivi tarkoittaa lausera-

kennetta, jossa finiittiverbi on useimmiten imperatiivimuotoinen (Lauranto 2014: 10–11,

39). Imperatiivi- eli käskylauseen keskeinen puhefunktio on käskyn, kehotuksen tai pyyn-

nön esittäminen vastaanottajalle (VISK 2008 § 889). Samaan aikaan käskyn puhefunk-

tiota ovat kiteytyneet ilmaisemaan suomessa nimenomaan imperatiivimuotoiset lauseet

(Honkanen 2012: 10). Käskyn voi kuitenkin muodostaa myös lausetta lyhyemmällä lau-

sumalla (Alho & Kauppinen 2013: 168). Käsky eroaa muista direktiiveistä eli ohjailevista

lausumista siten, että käskyn sanoessaan puhuja todella tahtoo puhuteltavan toteuttavan

käskyn ilmaiseman toiminnan. Kielteiset imperatiivilauseet ilmaisevat puhetilanteissa ää-

rimmäisen vahvan toimintarajoitteen. (Lauranto 2014: 10, 152–153, 160–161.)

9

3. TUTKIELMAN AINEISTO JA TUTKIMUSTAPA

3.1. Aineistonkeruun menetelmä ja aineiston esittely

Tämän kandidaatintutkielman aineiston olen kerännyt kyselytutkimuksen avulla. Vaihto-

ehtoinen aineistonkeruun menetelmä tämän kaltaiseen tutkimukseen olisi litterointi joko

itse kerätyistä tai valmiista nauhoitteista. Kyselytutkimukset ovat kuitenkin tehokas tapa

kerätä aineisto, koska ne säästävät tutkijalta aikaa ja vaivaa (Alanen 2011: 160). Kysely-

tutkimus on kannaltani hyvä aineistonkeruun menetelmä, koska haluan keskittyä nimen-

omaan puhujakeskeiseen analyysiin. Käskytilanteen lavastus litterointia varten olisi ollut

työlästä, koska olisin väistämättä joutunut suunnittelemaan myös puhutellun reagoinnin.

Tämä olisi osaltaan saattanut vaikuttaa vastauksiin. Myös riittävä määrä valmiita nauhoit-

teita olisi ollut työlästä löytää. Koska haluan selvittää juuri puhujan käsitystä käskyjen

käytöstä, oletan rauhallisen koetilanteen olevan paras vaihtoehto vastaajan omalle mie-

tinnälle. Jatkossa pidän kuitenkin kiinnostavana kerätä aineisto myös käskytilanteiden

nauhoittamisella, koska tällaisissa lausumissa kokonaismerkitys syntyy vasta todellisessa

tilanteessa. Nauhoitteiden kerääminen itse on mahdollista ja kiinnostavaa, mutta aineis-

toksi löytyy myös valmiita nauhoitteita.

Tavallisesti kyselytutkimukset koostuvat suljetuista kysymyksistä ja avokysymyksistä

(Alanen 2011: 150–151). Suljetut kysymykset sopivat tutkimukseeni hyvin, koska tavoit-

teenani on osoittaa myönteisen ja kielteisen imperatiivilauseen esiintymisen erot sekä näi-

hin lauseisiin liitetyt äänenvoimakkuudet (ks. s. 2). Tällaisessa koeasetelmassa vastaus-

vaihtoehtona on vain kaksi selvästi toisistaan eroavaa vaihtoehtoa (liite 1 ja 3). Kysely-

tutkimukseeni sisältyy kuitenkin myös täysin samanlaisista tilannekuvauksista koostuva

avokysymyslomake (liite 2), koska haluan saada aineistooni myös vastaajien ääntä. Avo-

kysymykset ovat myös sopivia silloin, kun halutaan tutkia uudenlaisia tai vähemmän tut-

tuja ilmiöitä (Alanen 2011: 148). Lisäksi on kiinnostavaa, että tässä kohderyhmässä käy-

tettävät ohjailevat lausumat voivat koostua imperatiivilauseen lisäksi muista modaalisista

lausetyypeistä tai kokonaan erilaisista kielen aineksista (ks. luku 2.1.). Sekä suljetut ky-

symykset että avokysymykset sisältävät kysymyskohtaisesti äänenvoimakkuuden mittaa-

miselle tarkoitetun lisäkysymyksen. Äänenvoimakkuuden mittaamiseen käytän suljettua

kysymystä, jossa vastaaja valitsee vastauksensa äänenvoimakkuuden vaihtoehdoista 1, 2

ja 3 (äänenvoimakkuuksista lisää luvussa 3.3.).

10

Tämän tutkielman aineisto koostuu 96 kappaleesta vastauslomakkeita. Näistä lomak-

keista suljettujen kysymysten vastauksia on 52 kappaletta (liite 1) ja avokysymysten vas-

tauksia 38 kappaletta (liite 2). Suljetut kysymykset, avokysymykset sekä 6 tyhjää vas-

tausta muodostavat yhdessä kyselyni ensimmäisen osan. Ensimmäisestä osasta riippu-

matta molempiin lomakkeisiin sisältyy myös toinen osa eli käskyparitesti (liite 3). Käs-

kyparitestin aineisto koostuu 92 vastauksesta neljän vastaajan jättäessä vastaamatta. Mer-

kittävää on, että kukaan vastaajista ei jättänyt täysin tyhjää vastauslomaketta. Lisäksi avo-

kysymyksillä toteutettu lomake tuotti aineistooni noin 260 toiminnan ohjailua sisältävää

vastausta, joista huomattava määrä sisältää useamman kuin yhden lauseen.

Kyselyni vastaajat olen rajannut maantieteellisin perustein kahteen Suomen pohjoisim-

paan turvallisuusalan perustutkintoa tarjoavaan oppilaitokseen: Ammattiopisto Lappiaan

(myöhemmin Lappia) ja Oulun seudun ammattiopistoon (myöhemmin OSAO). Vastauk-

set jakautuivat oppilaitosten mukaan seuraavasti: Lappiasta vastauksia kertyi kaikki vas-

taukset yhteenlaskettuna 36 kappaletta ja OSAOsta 56 kappaletta. Molemmista oppilai-

toksista tuli kolme tyhjää vastauslomaketta. Vastaajien keski-ikä Lappiassa on 17,9

vuotta, kun OSAOssa keski-ikä on puolestaan 17,2 vuotta. Lappian keski-ikä on korke-

ampi, koska Oulun seudun ammattiopistossa vanhimmat opiskelijat olivat kyselynteko-

aikaan työharjoittelussa. Aluksi rajaukseeni kuului jättää nuorimmat opiskelijat molem-

missa oppilaitoksissa kyselyni ulkopuolelle, mutta vastausten mahdollinen vähyys

OSAOn kohdalla muutti rajaustani. Nuorempien vastaajien hyväksymistä kyselyyni

puolsi myös oppilaitosten koulutuksen erilainen rakentuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että

OSAOssa nuorimmat opiskelijat ovat opiskelleet vartijantyön perusteita ja omaavat siksi

tarvittavaa käsitystä turvallisuusalan työtehtävistä ja käskemisestä.

3.2. Kyselytutkimuksen taustaa

Kyselytutkimuksia on kritisoitu siitä, että ne saattavat ohjata vastaajia tutkijan ennalta

tärkeinä pitämiin seikkoihin (Alanen: 2011 160). Ymmärrän kritiikin, mutta koen kuiten-

kin tarpeelliseksi tässä kandidaatintutkielmassa ohjata tutkijana vastaajiani kannaltani

oleelliseen suuntaan. Ensinnäkin halusin teetättää kyselyni nuorilla henkilöillä. Suunnit-

telin kyselylomakkeen vastaajien kannalta hyvin kiinnostavaksi, mutta myös helposti ym-

11

märrettäväksi. Väitän, että vastaajien vastaamatta jättäminen olisi ollut todennäköisem-

pää, jos olisin esitellyt kyselyni Myönteisen ja kielteisen imperatiivilauseen tutkimuksen

aineistoksi. Pidin kuitenkin kyselyni helposti ymmärrettävänä. Ohjeistin vastaajiani ly-

hyesti kysymällä Mitä sanot (liite 2) ja Kumpaa käskyä käyttäisit todennäköisemmin (liite

1). Käskyparitestin (liite 3) ohjeistus oli puolestaan kysymys Kumpi vaihtoehdoista on

mielestäsi voimakkaampi?

Kyselytutkimuksista on kritisoitu myös sitä, etteivät vastaajat välttämättä ole rehellisiä

vastauksissaan tai he jättävät vastaamatta kokonaan (Alanen 2011: 160). Tällainen kri-

tiikki on aiheellista, mutta uskon silti epärehellisten vastausten määrän olevan aineistos-

sani pieni. Väitettä perustelen turvallisuusalan hyvällä yhteishengellä sekä opettajien ja

oppilaiden välisellä hyvällä vuorovaikutuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että

opettajat ikään kuin velvoittivat kaikkia vastaamaan huolellisesti jokaiseen kohtaan. Po-

sitiivisena kyselytutkimukseni kannalta koen myös opettajien tarjoaman mahdollisuuden

vastata kyselyyni oppitunnin aikana, koska vapaa-aikana vastattu kysely ei luultavasti

olisi tuottanut näin suurta vastausmäärää. Kyselyyni kertyi ainoastaan kuusi tyhjää vas-

tausta, joista kaikki olivat avokysymyspapereita (liite 2). Tämä antaa osaltaan tietoa vas-

taajista sekä suljettujen kysymysten kannattavuudesta. Vastaajan on helpompi vastata

vaihtoehtojen ollessa valmiina. Toisaalta käskyparitestiin (liite 3) kertyi neljä tyhjää vas-

tausta, mutta siihen voi vaikuttaa osion sijoitus lomakkeiden viimeiselle sivulle.

Kaikkiaan kyselyni oli onnistunut. Kehityksen kautta ja uudella koeasetelmalla kyselyni

sopii toteutettavaksi tulevaisuudessa laajemmassa mittakaavassa ja erilaisessa ympäris-

tössä. Huomioitavaa on, että kahden erilaisen kyselyn yhtäaikainen teettäminen ei välttä-

mättä ole paras mahdollinen ratkaisu lopputuloksen kannalta. Tämä tarkoittaa kannaltani

sitä, että ohjeistuksesta huolimatta sain vastaukseksi toimintatavan kuvauksen puhunnok-

sen sijaan, esimerkiksi käskisin pysyä paikoillaan. Jatkossa on tärkeää panostaa juuri avo-

kysymyksillä toteutettuun kyselyyn. Mielenkiintoisena kohderyhmänä pidän työelämässä

pitkään olleita turvallisuusalan henkilöitä, koska kertynyt työkokemus voi vaikuttaa oh-

jailevien lausumien käyttöön. Kyselyni voi toimia innoittajana myös viranomaisille suun-

nattuun kyselyyn.

12

3.3. Kyselylomakkeiden esittely

Kuten aiemmin olen todennut, kyselytutkimukseni koostuu kahdesta erilaisesta vastaus-

lomakkeesta (liite 1 ja 2), jotka kummatkin sisältävät ensimmäisen osion lisäksi toisen

osion (liite 3). Suljetuilla kysymyksillä varustetun lomakkeen (liite 1) tarkoitus on selvit-

tää yksityisen turvallisuusalan opiskelijoiden tapaa valita myönteinen tai kielteinen im-

peratiivilause kuviteltuun puhetilanteeseen. Koekysymys tässä lomakkeessa on Kumpaa

ilmausta käyttäisit todennäköisemmin? Toinen lomakkeistani (liite 2) koostuu avokysy-

myksistä, ja sen koekysymys on Mitä sanot? Avokysymyksillä varustettu lomake sisältää

täysin samat kuvitellut tilanteet kuin suljettujen kysymysten lomake. Tämän lomakkeen

tarkoitus on ottaa huomioon myös muut kuin imperatiivimuotoiset käskyt. Kummankin

lomakkeen ensimmäisessä osassa mittaan myös vastausten kuviteltua äänenvoimak-

kuutta. Tämän olen toteuttanut siten, että kysymyskohtaisesti jokaista vastausta arvote-

taan äänenvoimakkuuden tasoilla 1, 2 ja 3. Äänenvoimakkuuden tasot loin kyselyyni po-

liisilaissa (872/2011 § 6) määritettyjen kielen keinojen mukaisesti. Äänenvoimakkuuden

tasot ovat

1. neuvova äänenvoimakkuus

2. kehottava äänenvoimakkuus

3. käskevä äänenvoimakkuus.

Toisen osion käskyparitestissä (liite 3) vastaaja valitsee vastauksensa kahdesta vaihtoeh-

dosta ilman kuviteltua puhetilannetta. Koekysymys on Kumpi vaihtoehdoista on mieles-

täsi voimakkaampi? Käskyparitesti onkin kyselytutkimukseni ydintä, ja siihen edellytin

vastausta lomakkeen ensimmäisestä osasta riippumatta. Käskyparitestin sisällytin mo-

lempien lomakkeiden loppuun. Pidin tärkeänä loppuun sijoittamista, etteivät vaihtoehdot

olisi vaikuttaneet vastaajiin heidän miettiessään omaa käskynkäyttöään. Osion vastaus-

vaihtoehdot koostuvat käskypareista

1. Pysy kauempana ja Älä tule lähemmäs

2. Pysy paikallasi ja Älä liiku

3. Mene pois ja Älä tule tänne

4. Pysy rauhallisena ja Älä hermostu

5. Pysy kauempana ja Älä tule tänne.

13

Kaikkiaan kyselylomakkeet käsittelevät semanttiselta ja pragmaattiselta kannalta käsky-

jen käyttöä. Kysymykset pohjautuvat turvallisuusalan työtehtävissä tapahtuviin kuvitel-

tuihin tilanteisiin, jotka olen luonut omien turvallisuusalan työkokemusten avulla mah-

dollisimman todenmukaisiksi. Lomakkeiden suunnitteluvaiheessa tutustuin Ulla Vanha-

talon (2005) väitöskirjaan sekä Jarno Raukon (2002) artikkeliin. Oman kyselyni suunnit-

telin näistä saamieni ajatusten pohjalta. Lomakkeiden jako vastaajille tapahtui siten, että

joka toinen vastaaja sai avokysymyslomakkeen. Tällä tavoin varmistin saavani kaikkien

ikäluokkien vastauksia tasaisesti. Lisäksi on huomioitavaa, että kyselylomakkeessa kysyn

vastaajan sukupuolta ja ikää, mutta en ota näistä kumpaakaan huomioon analyysissani,

koska ne eivät ole relevantteja tutkielmani kannalta.

3.4. Tutkielman kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset menetelmät

Tässä luvussa kerron tutkielmassani käyttämieni tutkimusmenetelmien valinnasta ja nii-

den taustoista. Tutkielmassani käytän kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä toisi-

aan täydentävästi. Tavoitteenani on kahden erilaisen menetelmän käytöllä saada vastauk-

set tutkimuskysymyksiini ja sillä tavoin saavuttaa mielenkiintoinen analyysi. Tutkielman

rajallisesta pituudesta johtuen en käytä menetelmiä kaikissa analyyseissa yhtä paljon,

vaan olen rajoittanut niiden käyttöä osakohtaisesti: määrällisyys on suuremmassa roolissa

suljettujen kysymysten analyysissa, kun taas laadullisuus näyttäytyy enemmän avokysy-

mysten analyysissa. Pertti Töttö kirjoittaa teoksissaan Pirullinen positivismi. Kysymyksiä

laadulliselle tutkimukselle (1999) sekä Pirullisen positivismin paluu. Laadullisen ja mää-

rällisen tarkastelua (2000) kattavasti näiden metodien eroista ja yhtäläisyyksistä. Huo-

masin hyvin pian, että myös lyhyestä tutkielmasta tulee uskottavampi käyttämällä perin-

teisistä metodeista molempia.

Esittämäni teorian perusteella voin sanoa, ettei sen enempää imperatiivilauseiden kuin

direktiivienkään tutkimus ole täysin yksinkertaista (ks. luvut 2.2. ja 2.3.). Tästä syystä en

pidä mielekkäänä rajata analyysimenetelmääkään tiukasti joko kvantitatiiviseen tai kva-

litatiiviseen. Menetelmien valinta ei kuitenkaan perustu sen enempää teoriaani kuin ai-

neistoonikaan. Menetelmän valinta perustuu ensisijaisesti tutkimusongelmaan ja toiseksi

millaisiin kysymyksiin haluaa saada vastauksen (vrt. Töttö 1999). Laadullinen menetelmä

vastaa kysymykseeni ”Mitä muita ohjailevia lausumia käytetään?” ja määrällinen vastaa

14

kysymyksiini ”Pidetäänkö kielteistä imperatiivilausetta käskykäytössä myönteistä voi-

makkaampana?”, ”Yhdistetäänkö kielteinen imperatiivilause kovempaan äänenvoimak-

kuuteen?” ja ”Vaikuttaako tilanteen kuvailtu uhkaavuus käytettävän käskyn muotoon?”

Minulle ensisijainen valinta tähän tutkielmaan ovat kvantitatiiviset menetelmät, ja käy-

tänkin niitä molemmissa suljetuilla kysymyksillä varustetuissa osissa (liite 1 ja 3), mutta

myös äänenvoimakkuuksien mittaamisessa. Avokysymysten (liite 2) analyysissa käytän

kuitenkin vähemmän kvantitatiivisia menetelmiä ja keskityn kvalitatiivisiin menetelmiin.

Näiden vastausten analyysi laajemmin kvantitatiivisin keinoin olisi kuitenkin mielenkiin-

toista, mutta tutkielmani rajatusta pituudesta johtuen joudun valitsemaan toisen.

Valintaani on tutkimuskysymysten lisäksi toinenkin syy. Avokysymyksillä tuotetun ai-

neiston käsittelyvaiheessa jaoin vastaukset lausetyypin mukaan kolmeen ryhmään: myön-

teiset imperatiivilauseet, kielteiset imperatiivilauseet ja muut. Näistä ryhmistä viimeinen

osoittautui selvästi suurimmaksi. Ryhmä ”muut lauseet” käsittää paljon erilaisia tapoja

muodostaa ohjailevia lausumia. Tähän ryhmään kuuluu esimerkiksi kysymyksiä, yksikön

2. persoonan väitelauseita, passiivin indikatiivilla muodostettuja lauseita, liitepartikkeleja

sisältäviä lauseita ja huudahduksia. Tähän ryhmään kuuluu myös monikon 2. persoonan

imperatiivilauseet, koska ne eroavat yksikön 2. persoonan imperatiivilauseista (ks. luku

4.3.). Kvantitatiivisesti on siis todettava ryhmän ”muut lauseet” olevan selvästi suurin

kolmesta ryhmästäni. Kuitenkin ryhmän sisällön suuresta vaihtelusta johtuen en koe mie-

lekkääksi analysoida edellä mainituista esimerkeistä olevia lausumia määrällisesti. Tässä

vaiheessa on palautettava mieleen, että tutkielmassani haluan keskittyä juuri myönteisen

ja kielteisen imperatiivilauseen eroihin (ks. s. 1). Koska avokysymyksien vastauksissa on

vain vähäiset määrät myönteisiä ja kielteisiä imperatiivilauseita, eivät ne anna yhtä kiin-

nostavaa tietoa määrällisesti kuin suljetut kysymykset. Kiinnostavampaa tässä tapauk-

sessa on tuoda esille muilla kieliopillisilla keinoilla esitettyjä ohjailevia lausumia, ja siksi

avokysymykset ovatkin tutkielmani kannalta sopivia laadulliseen analyysiin. Määrälli-

syyttä en siis kuitenkaan jätä kokonaan huomioimatta, koska olen joka tapauksessa las-

kenut ja jaotellut aineistoni. Pystyn siis toteamaan myönteisten ja kielteisten imperatiivi-

lauseiden määrät suhteessa muihin.

15

4. ANALYYSI

4.1. Suljettujen kysymysten analyysi

Tässä luvussa analysoin kysymyskohtaisesti kyselyni ensimmäisen osan vastauksia, jotka

olen kerännyt suljetuilla kysymyksillä (liite 1). Kaikissa kysymyksissä vastausvaihtoeh-

dot koostuvat myönteisestä ja kielteisestä imperatiivilauseesta. Kysymyksiä on yhteensä

seitsemän, ja jokainen kysymys sisältää taustalleen kuvitellun puhetilanteen. Tämän

osion koekysymys on Kumpaa ilmausta käyttäisit todennäköisemmin? Tarkoituksena

tällä koeasetelmalla on saada vastaaja mahdollisimman lähelle todellista kielenkäyttöti-

lannetta, ja siksi otan huomioon myös vastausten äänenvoimakkuudet. Tämän analyysin

tavoitteena on saada vastaus kahteen tutkimuskysymykseeni: ”Yhdistetäänkö kielteinen

imperatiivilause kovempaan äänenvoimakkuuteen?” ja ”Vaikuttaako kuvaillun tilanteen

uhkaavuus käytettävän käskyn muotoon?”

Tämän luvun analyysiin kuuluu kaksi taulukkoa. Taulukko 1 osoittaa kysymyskohtaisesti

vastausten jakauman myönteisen ja kielteisen imperatiivilauseen välillä. Taulukossa 2

esitän äänenvoimakkuuksien keskiarvot ja niiden välisen erotuksen. Analysoidessani tau-

lukkoa 2 olen jakanut puhefunktiot vastausten keskiarvon perusteella. Tässä tapauksessa

jako perustuu tutkijan omaan intuitioon, johon liittyy olennaisena osana oma turvallisuus-

alan käytännön osaaminen. Puhefunktiot olen jakanut aineistoni tarkastelun peruteella

- neuvoihin, jos keskiarvo on pienempi kuin 1,7

- kehotuksiin, jos keskiarvo on suurempi kuin 1,7, mutta pienempi kuin 2,4

- käskyihin, jos keskiarvo on suurempi kuin 2,4.

Tulkinnan helpottamiseksi olen alleviivannut vastauksien suuremman arvon taulukossa

2. Olen myös asetellut taulukot vertikaalisesti siten, että tulokset ovat kysymyskohtaisesti

samassa linjassa. Tämän tarkoituksena on tehdä taulukoiden yhtäaikaisesta tulkitsemi-

sesta mahdollisimman helppoa.

16

TAULUKKO 1. Myönteiset ja kielteiset imperatiivilauseet vastauksissa.

TAULUKKO 2. Keskiarvolliset äänenvoimakkuudet vastauksissa.

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.

kielt. 2,41 2,56 1,75 1,58 2,37 1,28 1,78

myönt. 2,56 2,69 2,21 2,10 2,35 1,13 1,81

erotus 0,15 0,13 0,46 0,52 0,02 0,15 0,08

Ensimmäisessä kysymyksessä vastaaja toimii vartijana. Hän kohtaa ryöstöhälytystehtä-

vässä henkilön, joka alkaa lähestyä vastaajaa uhkaavasti. Vastaajan on valittava lauseista

Pysy kauempana tai Älä tule lähemmäs omasta mielestään tilanteeseen paremmin sopiva.

Vastaajista 37 käyttää kielteistä imperatiivilausetta, kun taas 15 vastaajaa valitsee myön-

teisen imperatiivilauseen (taulukko 1). Kielteistä imperatiivilausetta käytetään siis sel-

västi myönteistä enemmän. Tulosta selittää se, että kielteinen käskylause yhdistetään uh-

kaavassa tilanteessa ehdottomaan käskyyn (ks. s. 2, 8.). Tilanteen kuvauksessa halusin

painottaa uhkaavuutta, ja siksi käytin koetilanteessa tehokeinona alleviivausta (liite 1).

Vastausten äänenvoimakkuudet ovat kuitenkin hypoteesiini verrattuna yllättäviä. Myön-

teinen käskylause arvotetaan äänenvoimakkuudeltaan kovemmaksi kuin kielteinen käs-

kylause (taulukko 2). Tämä kertoo osaltaan äänenvoimakkuuden tärkeydestä. Jos vastaaja

käyttää myönteistä imperatiivilausetta, joka on teoriani mukaan kohteliaampi muoto (ks.

15

33

4339

16

26

39

37

19

913

36

26

13

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

1. Kysymys 2. Kysymys 3. Kysymys 4. Kysymys 5. Kysymys 6. Kysymys 7. Kysymys

Myönteinen Kielteinen

17

s. 2), tehostaa hän sitä kovemmalla äänenvoimakkuudella. Mielenkiintoista on tässä vai-

heessa huomata, että kaikissa muissa kysymyksissä enemmän vastauksia saanut lause ar-

votetaan äänenvoimakkuudeltaan kovemmaksi. Tämä kysymys on kuitenkin siltä osin

poikkeus, sillä vähemmän vastauksia saanut myönteinen imperatiivilause on äänenvoi-

makkuudeltaan kovempi. Äänenvoimakkuuden perusteella tämän kysymyksen ohjailevat

lausumat ovat puhefunktioiltaan käskyjä (ks. s. 15).

Toisessa kysymyksessä vastaaja toimii vartijana, joka on joutunut kohdehenkilön kanssa

voimankäyttötilanteeseen. Vastaaja on saanut henkilön käsirautoihin ja on hälyttämässä

poliisipartiota paikalle. Tässä vaiheessa kohdehenkilö alkaa kuitenkin rimpuilla rajusti ja

yrittää päästä maasta ylös. Tilanteen vastausvaihtoehdot ovat Pysy paikallasi ja Älä liiku.

Vastauksissa myönteisiä käskylauseita on 33 kappaletta ja kielteisiä 19 kappaletta (tau-

lukko 1). Vaikka tilanne sisältää uhkaavia piirteitä, on silti myönteinen imperatiivilause

selvästi kielteistä yleisempi. Myönteisen käskylauseen suurempi vastausprosentti voi se-

littyä tarkastelemalla kuviteltua puhetilannetta lähemmin. Tilanne on ollut uhkaava,

mutta puheentuottohetkellä tapahtumat ovat ratkenneet ikään kuin vartijan eduksi kohde-

henkilön ollessa käsiraudoissa. Käsiraudoissa olevaa asiakasta ei pidetä enää suorana uh-

kana omalle hengelle ja terveydelle, ja siksi myönteisen imperatiivin sisältämä lause on

vastauksissa yleisempi vaihtoehto. Myönteisellä käskylauseella muodostetun käskyn

voisi olettaa saavan tässä tilanteessa jopa rauhoittelevaa sävyä. Tässä kysymyksessä vas-

tausten äänenvoimakkuudet ovat saaneet kaikista vastauksista korkeimmat keskiarvot

(taulukko 2). Määrittelen nämä lausumat antamieni keskiarvojen perusteella puhefunk-

tioiltaan käskyiksi (ks. s. 15).

Kysymyksessä kolme vastaaja toimii vartijana ja tapaa henkilön ilman kulkuoikeutta ti-

lasta, jossa ei pitäisi olla ketään. Henkilö ei vaikuta uhkaavalta, mutta käyttäytyy töyke-

ästi vastaajaa kohtaan. Henkilön käsi hakeutuu vähitellen takin taskulle, ja yhtäkkiä hän

alkaa avata taskun vetoketjua. Vastaajan vaihtoehdot ovat Pidä kädet näkyvillä ja Älä

laita kättä taskuun. Vastauksissa erot ovat selvimmillään juuri tässä kysymyksessä:

Myönteistä käskylausetta käyttää 43 vastaajaa ja kielteistä 9 vastaajaa (taulukko 1). Tu-

losta voi perustella tilanteen uhkaamattomuudella, mutta myös vastaajien aikaisemmalla

turvallisuusalan työtehtävien harjoittelulla. Pidä kädet näkyvillä on käskynä yleispäte-

vämpi kuin Älä laita kättä taskuun. Tällä tarkoitan sitä, että turvallisuusalan opiskelijat

ovat opinnoissaan sisäistäneet tärkeyden tarkkailla puhutellun käsiä. Pidä kädet näkyvillä

18

toimisi lausumana myös tilanteissa, joissa puhuteltu pyrkii piilottamaan kätensä esimer-

kiksi selkänsä tai jonkun muun näköesteen taakse. Oletettavasti tässä tapauksessa myön-

teinen imperatiivilause tuntuu vastaajista tutummalta. Äänenvoimakkuuksissa puolestaan

myönteinen käskylause arvotettiin selvästi voimakkaammaksi kuin kielteinen käskylause

(taulukko 2). Jakoni mukaan (ks. s. 15) kysymyksen molemmat vastaukset ovat äänen-

voimakkuuksien perusteella kehotuksia.

Neljännen kysymyksen puhetilanne tapahtuu festivaaleilla, jossa vastaaja työskentelee

järjestyksenvalvojana. Tilanne on edennyt siten, että todella humalainen asiakas on pää-

tetty poistaa festivaalialueelta. Vastaaja päätyy voimankäyttötilanteeseen asiakkaan

kanssa ja saakin nopeasti apua kollegaltaan. Tilanteen ulkopuolelta tuleva festivaalivieras

päättää kuvata tilanteen, ja hän lähestyy vastaajaa matkapuhelimella kuvaten. Kuvaavan

henkilön ollessa enää muutaman metrin päässä on vastaajalle seuraavat vastausvaihtoeh-

dot: Pysy kauempana ja Älä tule tänne. Vastauksissa myönteinen käskylause (39 kappa-

letta) on kielteistä (13 kappaletta) käytetympi (taulukko 1). Myönteisen imperatiivilau-

seen käytön syy voi olla siinä, että käskyn vastaanottaja on sen hetkisen työtilanteen ul-

kopuolelta tuleva henkilö. Käskettävä henkilö ei siis tässä tapauksessa ole vastaajalle

uhka, vaan käskyn vastaanottaja on ainoastaan jollain tapaa työskentelyä häiritsevä. Tässä

kysymyksessä äänenvoimakkuuden ero on suurin myönteisen ja kielteisen käskylauseen

välillä siten, että myönteinen koetaan voimakkaammaksi (taulukko 2). Myönteistä käs-

kylausetta käytetään enemmän, mutta samalla se tuotetaan kovemmalla äänenvoimak-

kuudella osoittamaan ulkopuoliselle henkilölle tilanteen vakavuus. Tämän kysymyksen

ohjailevat lausumat ovat määritelmäni (ks. s. 15) mukaan puhefunktioiltaan kehotuksia.

Kyselyni viidennessä kysymyksessä vastaaja toimii järjestyksenvalvojana festivaaleilla

ja hänen tehtävänään on valvoa VIP-alueen sisäänkäyntiä. Vastaaja on kaksi kertaa aikai-

semmin joutunut estämään humalaisen festivaalivieraan pääsyn alueelle puuttuvien kul-

kuoikeuksien johdosta. Puhetilanteessa sama henkilö pyrkii kolmatta kertaa alueelle eikä

vastaajan huumorintaju enää riitä. Vastausvaihtoehdot tässä kysymyksessä ovat Mene

pois ja Älä tule tänne. Kielteinen imperatiivilause esiintyy vastauksissa 36 kertaa ja

myönteinen 16 kertaa (taulukko 1). Äänenvoimakkuuksien ero on tässä kysymyksessä

kaikista pienin, mutta kuitenkin kielteinen lause arvotetaan hieman voimakkaammaksi

(taulukko 2). Tässä kysymyksessä huomioitavaa on vastausvaihtoehtojen poikkeavan hie-

man muista kysymyksistä. Muissa kysymyksissä myönteiset imperatiivilauseet sisältävät

19

statiivisen eli pysyvää tilaa kuvaavan verbin ja kielteiset imperatiivilauseet dynaamisen

eli liikettä kuvaavan verbin. Tässä kysymyksessä kuitenkin myönteinen imperatiivilause

on muodostettu dynaamisella verbillä, ja se voi osaltaan selittää tulosta. Mielenkiintoisen

tuloksesta tekee lisäksi se, että kysymyksessä neljä kielteisen imperatiivilauseen toisena

vaihtoehtona on lause Älä tule tänne. Silti se koetaan vahvempana vasta, kun toisena

vaihtoehtona on myönteinen imperatiivilause Mene pois dynaamisella verbillä. Kysy-

myksen molemmat vastaukset ovat äänenvoimakkuuksien perusteella kehotuksia (ks. s.

15).

Kysymyksessä kuusi vastaaja toimii olutbaarin ovimiehenä. Baarin anniskelualue on si-

sällä, eikä ulos saa viedä juomia. Koska asiakkaana oleva nuori neiti on pyrkimässä ulos

juomansa kanssa, joutuu vastaaja valitsemaan lauseen Jätä juomasi sisälle tai Älä vie juo-

maa ulos. Tulos on yllättävä, koska vastaukset ovat täysin tasan (taulukko 1). Vastausten

äänenvoimakkuudet ovat keskiarvollisesti molemmissa vastauksissa hyvin matalia. Ti-

lanne kuvaa hyvin turvallisuusalan asiakaspalvelutilanteita, jossa puhuja valvoo sääntö-

jen noudattamista. Mahdollista on, että puhuteltava toimii puhtaasti tietämättömyyttään.

Siksi myös vastausten äänenvoimakkuudet vastaavat määritelmäni perusteella (ks. s. 15)

neuvovaa puhefunktiota myös kielteisessä lauseessa (taulukko 2).

Viimeisen kysymyksen tilanteessa vastaaja toimii olutbaarin ovimiehenä ja joutuu estä-

mään todella humalaisen miehen pääsyn ravintolaan. Asiakas hermostuu pääsyn estämi-

sestä ja aloittaa kovaäänisen mielenosoituksen. Vastaajan vaihtoehtoina on ohjeistaa asia-

kasta lauseilla Pysy rauhallisena tai Älä hermostu. Viimeisessä kysymyksessä myöntei-

nen käskylause on huomattavasti yleisempi kuin kielteinen käskylause. Myönteistä lau-

setta on käyttänyt 39 vastaajaa, kun taas kielteistä lausetta 13 vastaajaa (taulukko 1). Vas-

tauksen tuloksen syynä on luultavasti asiakkaan provosoimisen välttäminen. Hermostu-

minen on puhuteltavan kohdalla jo tapahtunut, eikä sen kieltämistä ehkä siitä syystä koeta

järkeväksi. Tulokseen voi vaikuttaa myös lauseparin poikkeaminen muista. Tällä tarkoi-

tan, että muissa kysymyksissä vastaukset rajoittavat puhutellun liikettä, kun taas tässä

tunnetilaa. Vastausten äänenvoimakkuudet olivat matalia, mutta myönteinen käskylause

arvotettiin niukasti kielteistä kovemmaksi (taulukko 2). Tällaisella lausumalla puhuja

pyrkii rauhoittelemaan puhuteltavaa. Kuitenkin myönteisen käskylauseen kovempi ää-

20

nenvoimakkuus kertoo siitä, että tällaisessa tilanteessa kovemmalla äänenvoimakkuu-

della tavoitellaan jo hermostuneen kohdehenkilön huomiota. Nämä lausumat saavat ää-

nenvoimakkuuden perusteella puhefunktioiksi kehotuksen (ks. s. 15).

4.2. Käskyparitestin analyysi

Tässä luvussa analysoin kyselyyni kuuluvan toisen osan (liite 3) vastaukset. Tämän ana-

lyysin tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseeni ”Pidetäänkö kielteistä imperatiivi-

lausetta käskykäytössä myönteistä voimakkaampana?” Kyselyni toinen osio koostuu

kaikkiaan viidestä kysymyksestä, jotka kaikki sisältävät myönteisestä ja kielteisestä im-

peratiivilauseesta muodostuvan lauseparin (ks. luku 3.3.). Suljetuilla kysymyksillä toteu-

tetusta ensimmäisestä osasta (liite 1) poiketen toinen osa ei ota huomioon puhetilannetta.

Kyselyni toisessa osassa koekysymys on Kumpi vaihtoehdoista on mielestäsi voimak-

kaampi.

Tämän luvun analyysin tulkinnan helpottamiseksi olen tehnyt kuvion 1 ja taulukon 3.

Kuvio 1 osoittaa prosentuaalisesti vastausten myönteiset ja kielteiset imperatiivilauseet.

Taulukko 3 esittää vastausten jakaumat kysymyskohtaisesti.

KUVIO 1. Myönteiset ja kielteiset imperatiivilauseet toisen osan vastauksissa.

Kielteiset imperatiivilauseet

57 %

Myönteiset imperatiivilauseet

43 %

21

TAULUKKO 3. Imperatiivilauseiden määrät kysymyskohtaisesti.

Kaikki vastaukset huomioon ottaen (92 kappaletta) tulos on seuraava: Myönteisiä impe-

ratiivilauseita on 43 % ja kielteisiä imperatiivilauseita 57 % (kuvio 1). Kolmessa kysy-

myksessä kielteiset imperatiivilauseet koetaan voimakkaammiksi kuin myönteiset impe-

ratiivilauseet (taulukko 3). Tulos onkin hypoteesini mukainen (ks. s. 2), vaikka tulosten

ero on suhteellisen pieni. Tulos myös vastaa osaltaan tutkimuskysymykseeni ”Pidetäänkö

kielteistä imperatiivilausetta käskynä myönteistä voimakkaampana?” Ero on selvimmil-

lään kysymyksissä 1, 2 ja 3. Kysymysten 4 ja 5 vastausten jakauma on yllättävä, eivätkä

ne olleet hypoteesini mukaisia.

Kysymyksessä 4 myönteinen lause Pysy rauhallisena koetaan huomattavasti voimak-

kaammaksi kuin Älä hermostu. Tulos voi johtua siitä, että vastaajat ymmärtävät kielteisen

käskylauseen ehdottomuuden, joka puolestaan saattaa provosoida puheen kuulijaa. On

siis mahdollista, että tämän kysymyksen kohdalla vastaajat ovat valinneet vaikuttavam-

man lauseen voimakkaamman sijasta. Tämä käskypari eroaa aineistoni muista käskypa-

reista siten, että näillä käskyillä puhuja ottaa kantaa puhuteltavan tuntemuksiin liikkumi-

sen sijasta (ks. s. 19 ).

Kysymys numero 5 jakaa puolestaan vastaajat lähes kahtia, mutta myönteinen käskylause

koetaan hieman voimakkaammaksi. Mielenkiintoisen tuloksesta tekee se, että lause Älä

tule tänne on kielteisenä parina myös kysymyksessä 3 (ks. luku 3.3.). Kysymyksessä 3

27 28 32

62

48

65 64 60

30

44

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

1. 2. 3. 4. 5.

Myönteinen Kielteinen

22

lauseparina ovat Mene pois ja Älä tule tänne, kun kysymyksessä 5 lausepari koostuu lau-

seista Pysy kauempana ja Älä tule tänne. Kielteinen muoto koetaan huomattavasti voi-

makkaammaksi kysymyksessä 3, mutta kysymyksessä 5 jako oli lähes tasan kuitenkin

niin, että myönteinen imperatiivilause koettiin voimakkaammaksi (taulukko 3). Tulosta

voi osaltaan selittää se, että kysymyksessä 3 lauseparin muodostaa poikkeuksellisesti

kaksi dynaamista verbiä (ks. luku 4.1.).

Olen nyt analysoinut suljetut kysymykset kvantitatiivisin menetelmin ja tuloksena voin

pitää, että kielteinen imperatiivilause koetaan voimakkaammaksi kuin myönteinen.

Myönteisellä käskylauseella turvallisuusalan puhuja voi osoittaa puhuteltavalle kohteliai-

suutta ja kunnioitusta sekä vähentää omaa auktoriteettiasemaa. Seuraavassa luvussa jat-

kan analyysiani kvalitatiivisilla menetelmillä.

4.3. Avokysymysten analyysi

Tämän luvun analyysissa käsittelen kyselyni ensimmäisen osan vastauksia, jotka olen ke-

rännyt avokysymyksillä (liite 2). Avokysymyksistä kootun lomakkeen koekysymys on

Mitä sanot? Vastausten laatua esitän kolmella esimerkkiryhmällä, joista jokainen sisältää

erilaisella modaalisella lausetyypillä muodostettuja ohjailevia lausumia. Lisäksi huo-

mioin aineistossani esiintyvät liitepartikkelit, koska ne ovat ohjailevien lausumien muo-

dostuksessa tärkeitä kielellisiä keinoja. Kuten olen aiemmin luvussa 2.1. todennut, voi

ohjailevia lausumia muodostaa imperatiivi- eli käskylauseella, väite- eli deklaratiivilau-

seella ja kysymys- eli interrogatiivilauseella. Tässä analyysissa käytän hyödykseni enem-

män laadullisia menetelmiä, koska tavoitteenani on saada vastaus viimeiseen tutkimus-

kysymykseeni ”Mitä muita ohjailevia lausumia käytetään?”

Ensimmäinen esimerkkiryhmä aineistossani koostuu imperatiivi- eli käskylauseella muo-

dostetuista ohjailevista lausumista. Kanonisia imperatiivilauseita ovat yksikön ja moni-

kon 2. persoonan imperatiivisella finiittiverbillä muodostetut lausumat (ks. luku 2.2.). Ai-

neistoni sisältää molempia kanonisia imperatiivilauseita, mutta tässä analyysissa mielen-

kiintoisempaa on huomioida ainoastaan monikon 2. persoonan imperatiivilauseet. Tällai-

sia lauseita aineistossani ovat esimerkiksi Pysykää siellä missä olette, Pysykää kauem-

pana ja Pysykää siinä maassa ihan rauhassa. Vaikka lause Pysykää kauempana onkin

23

kanoninen imperatiivilause, on siinä silti laadullinen ero lauseeseen Pysy kauempana.

Tällaisia monikon toisen persoonan imperatiivisia finiittiverbejä kutsun teitittelyimpera-

tiiveiksi, koska puhuja voi tehdä tällaisilla lauseilla käskystään kohteliaamman. Monikon

toisella persoonalla osoitetaan arkikeskusteluissa puhuteltavalle kunnioitusta esimerkiksi

silloin, kun nuorempi puhuu vanhemmalle. Turvallisuusalalla työskentelevä voi puoles-

taan käyttää tämän tyyppisiä lauseita osoittaakseen asiakkaalle arvostusta ja samalla vä-

hentääkseen omaa auktoriteettiasemaa. Puhujan kannalta ajateltuna tällaisilla keinoilla

asiakasta ei provosoida, ja tilanne saadaan ratkeamaan mahdollisesti ilman voimakeinoja.

Puhefunktioltaan teitittelyimperatiivi voisi mielestäni olla kehotus.

Ensimmäiseen esimerkkiryhmään sisältyvät myös imperatiivilauseet, joissa ei ole morfo-

logista imperatiivia, mutta jotka kuitenkin velvoittavat puhuteltavaa toimimaan. Näissä

lausumissa finiittiverbi on passiivimuotoinen, joka on yleisesti puhekielessä korvannut

monikon 1. persoonan muodon. Tällaisia lauseita aineistossani ovat esimerkiksi Puhu-

taan rauhallisesti, Otetaan ihan rauhassa ja Rauhoitutaanpas nyt vähän. Lauranto (2014:

25) kutsuu näitä lauseita inklusiivisiksi imperatiivilauseiksi. Nämä eroavat muista ohjai-

levista lausumista siten, että puhuja sisällyttää käskyyn samalla itsensä. Juuri tästä syystä

tällaiset lausumat ovat sävyltään kohteliaampia kuin yksikön 2. persoonan imperatiivi-

lauseet, ja siksi näiden puhefunktio onkin mielestäni kehotus.

Toinen aineistoni esimerkkiryhmä koostuu väite- eli deklaratiivilauseella muodostetuista

ohjailevista lausumista. Aineistossani tällaisia lausumia edustavat esimerkiksi yksikön 2.

persoonan indikatiiviset lauseet Et saa tulla tälle alueelle ilman kulkuoikeutta tai Sinulla

ei ole kulkuoikeutta, [ole hyvä ja lähde]. Väitelauseisiin sisältyy indikatiivin lisäksi myös

modukseltaan konditionaalisilla verbeillä muodostettuja lausumia. Myös konditionaali-

sella väitelauseella puhuja neuvoo puhuteltavaa. Konditionaalisia väitelauseita aineistos-

sani edustaa lause Kannattaisi olla paikallaan. Väitelauseilla puhuja ei tahdo käskeä pu-

huteltavaa, vaan puheen on tarkoitus neuvoa tai ohjeistaa, kuten lauseessa Juomia ei saa

tuoda ulos. Tässä lauseessa puhuja nimenomaan muistuttaa puhuteltavaa voimassa ole-

vista säännöistä. Mielestäni deklaratiivilauseella muodostettu ohjaileva lausuma onkin

puhefunktioltaan neuvo.

24

Kolmanteen esimerkkiryhmään kuuluvat kysymys- eli interrogatiivilauseella muodoste-

tut ohjailevat lausumat. Kuten väite- eli deklaratiivilauseella muodostetut ohjailevat lau-

sumat, myös kysymyslauseet sisältävät indikatiivisia ja konditionaalisia lauseita. Indika-

tiivisia lauseita aineistossani on esimerkiksi Lopetatko vai soitanko apua paikalle?,

Voitko viedä juoman takaisin sisälle? ja Laitatko puhelimesi pois? Konditionaalisia ky-

symyslauseita edustaa aineistossani lauseet Pitäisitkö kädet näkyvissä? Pysyisitkö kau-

empana? ja Jättäisitkö juoman sisälle? Tällaiset kysymyslauseet ovat direktiivinä kohte-

liaampia kuin imperatiivilauseella muodostetut direktiivit. VISKin (2008 § 1661) mukaan

kohteliaisuus on peräisin kysyvästä merkityksestä, johon puhuja voi vastata joko myön-

tävästi tai kieltävästi. Samassa pykälässä on lisäksi huomautus, että ohjailevat kysymys-

lauseet ovat vakiintuneet merkitsemään kehotusta tai pyyntöä.

Puhefunktioiden määrittelyn kannalta oleellista on huomioida ohjailevissa lausumissa

esiintyvät liitepartikkelit. Aineistossani esiintyvät liitepartikkelit -hAn ja -ppA ovat VIS-

Kin (2008 § 126) mukaan sävypartikkeleja. Huomioitavaa tässä vaiheessa on, että aineis-

toni lausumat sisältävät puheessa useimmiten geminoituneen liitepartikkelin -pA myös

kirjoitettuna. Myös liitepartikkelit ovat käskyjä lieventäviä kielen keinoja. VISKissä

(2008 § 1672) kerrotaan, että liitepartikkelit -pA ja -hAn esiintyy lähinnä vain imperatii-

vimuotoisissa direktiiveissä, mutta aineistossani myös muissa muodoissa, esimerkiksi

Rauhoitutaanpas nyt vähän. Samassa pykälässä VISKissä kerrotaan myös, että partikkeli

-pA liittyy tavallisesti ”vähäpätöisiin, kasvoja uhkaamattomiin toimintoihin, kuten tar-

jouksiin, sekä toisaalta (esim. lapsia) komenteleviin tai hoputtaviin ilmauksiin”. Aineis-

tostani löytyvä esimerkkilause Pysyppä vähän kauempana on siis käskynä lievempi kuin

Pysy kauempana. Lisäksi aineistostani löytyvä lause Pistäppä käet näkyviin on puhefunk-

tioltaan ennemminkin kehottava kuin käskevä. Liitepartikkeli -hAn toimii samalla tavalla

käskyä lieventävänä kielenaineksena. VISKissä (2008 § 831) kerrotaan, että ”imperatii-

vilauseissa -hAn saa aikaan tulkinnan, että asia ei ole puhuteltavalle uusi tai odottamaton,

vaan tämä on varautunut puheena olevaan toimintaan joka tapauksessa. Tästä seuraa, että

direktiivi tulkitaan usein lievemmin, ehdotuksen luonteiseksi.” Esimerkiksi lause Otta-

kaahan ihan rauhallisesti sisältää liitepartikkelin lisäksi myös monikon toisen persoonan

imperatiivimuodon. Tällaisella lausumalla voisi olettaa puhujan todella tahtovan rauhoi-

tella vastaanottajaa ja välttää provosointia.

25

4.4. Yhteenveto

Tutkielmani hypoteesi oli, että kielteinen imperatiivilause koetaan kielenkäytössä vaikut-

tavammaksi (ks. s. 2). Lisäksi ennakko-oletuksenani oli, että kielteinen imperatiivilause

on äänenvoimakkuudeltaan kovempi kuin myönteinen imperatiivilause. Kielteinen impe-

ratiivilause esiintyy tilanteessa, joka koetaan uhkaavana tai muuten stressaavana. Myön-

teinen imperatiivilause puolestaan on kielenkäyttötilanteessa kielteistä lausetta kohteli-

aampi. Tulokset olivat osittain hypoteesieni mukaisia, mutta suurimmalta osin ne olivat

yllättäviä ja mielenkiintoisia. Vaikka analyysini tulos ei ollut täysin hypoteesieni mukai-

nen, on silti tärkeämpää saada vastaukset tutkimuskysymyksiini. Seuraavaksi käyn läpi

tutkimuskysymykseni vastauksineen.

Pidetäänkö kielteistä imperatiivilausetta käskykäytössä myönteistä voimakkaampana?

Kyllä, mutta ero ei ole suuri. Puhetilanteesta irrallinen kielteinen imperatiivilause koetaan

myönteistä voimakkaammaksi. Poikkeuksen tähän luo kuitenkin kysymys numero 4 (ks.

luku 4.2.), joka osoittaa myönteisen imperatiivilauseen olevan huomattavasti kielteistä

voimakkaampi (taulukko 3). Tässä kysymyksessä käskypari muodostuu lauseista Pysy

rauhallisena ja Älä hermostu. Tämä käskypari eroaa aineistoni muista käskypareista si-

ten, että näillä käskyillä puhuja ottaa kantaa puhuteltavan tuntemuksiin liikkumisen si-

jasta. Tästä syystä on mahdollista, että vastaajat ovat tämän kysymyksen kohdalla valin-

neet ohjeistuksestani huolimatta omasta mielestänsä vaikuttavamman lauseen voimak-

kaamman sijasta.

Yhdistetäänkö kielteinen imperatiivilause kovempaan äänenvoimakkuuteen? Ei tässä ta-

pauksessa yhdistetä. Kielteinen imperatiivilause arvotettiin äänenvoimakkuudeltaan ko-

vemmaksi ainoastaan kahdessa kysymyksessä erojen jäädessä hyvin pieniksi (ks. luku

4.1.). Mielenkiintoista äänenvoimakkuuksien osalta on, että ensimmäistä kysymystä lu-

kuun ottamatta enemmän vastauksia saanut lause arvotettiin äänenvoimakkuudeltaan ko-

vemmaksi (taulukko 2). Tämä kertoo osaltaan äänenvoimakkuuden tärkeästä roolista tur-

vallisuusalan ohjailevissa lausumissa. Myönteinen käskylause on puhuteltavan kannalta

kohteliaampi, mutta puhuja voi kovemmalla äänenvoimakkuudella tehostaa käskyään.

26

Vaikuttaako kuvaillun tilanteen uhkaavuus käytettävän käskyn muotoon? Vastaus on

kyllä ja ei. Tähän tutkimuskysymykseen vastaaminen ei ehkä onnistu kyselytutkimuk-

sella. Uhkaavaksi kuvaillussa tilanteessa käytetään kielteistä käskylausetta, mutta muissa

uhkaavia piirteitä saaneissa tilanteissa sitä ei käytetty. Tällä tarkoitan kysymyksiä 1, 2 ja

3 (ks. luku 4.1.). Kysymys numero yksi sisältää maininnan tilanteen uhkaavuudesta, ja

siinä kielteinen imperatiivilause onkin yleisempi vastausvaihtoehto. Kysymykset kaksi ja

kolme sisältävät kuitenkin mielestäni uhkaavuutta. Kysymyksessä 2 vastaajat käyttäisivät

mieluummin myönteistä lausetta Pysy paikallasi, mutta entä jos tilanne olisi todellinen?

Koettaisiinko tilanne todellisuudessa uhkaavana, jos puhuja käy läpi voimankäyttötilan-

teen siten, että vielä käsiraudoitettunakin kohdehenkilö yrittää tehdä vastarintaa? Vaikut-

taako juuri tässä tapauksessa tulokseen se, että vastaukset on kerätty kyselytutkimuksella?

Kysymyksessä 3 vastaaja kohtaa kulkuoikeudettoman henkilön tilasta, jossa ei pitäisi olla

ketään. Tällainen tilanne voi olla täysin rauhanomainen ja seuraus väärinkäsityksestä,

mutta silti henkilön yhtäkkistä taskun tavoittelua voi pitää jollakin tapaa uhkaavana. Kui-

tenkin tässä kysymyksessä myönteinen imperatiivilause oli selvästi yleisempi (taulukko

1). Tämän tutkimuskysymyksen vastauksen tarkentaminen vaatii jatkossa lisää tutkimista

erilaisilla aineistonkeruun menetelmillä, koska kieli saa todellisen merkityksen vasta to-

dellisessa tilanteessa.

Entä mitä muita ohjailevia lausumia käytetään? Tämä tutkimustyö osoittaa, että direktii-

vin voi muodostaa kaikilla modaalisilla lausetyypeillä. Kielenkäyttäjä voi muodostaa oh-

jailevan lausuman yksikön ja monikon 2. persoonan imperatiivilauseella eli kanonisella

imperatiivilauseella. Ohjailevan lausuman voi muodostaa myös eksistentiaalilauseella.

Lisäksi ohjaileva lausuma voi sisältää morfologisesti yksikön 2. persoonan indikatiivisen

tai konditionaalisen verbin. Verbi voi olla myös passiivinen, jolloin kyseessä on inklusii-

vinen imperatiivilause. Tärkeitä tekijöitä puhefunktioiden luomisessa ovat myös verbien

liitepartikkelit, koska näillä puhuja voi muuttaa puhefunktiotaan. Huomattava on myös,

että ohjailevan lausuman voi muodostaa lausetta lyhyemmällä lausumalla, mutta huudah-

dukset jäävät kuitenkin tämän tutkielman ulkopuolelle. Suomen kieli tarjoaa siis turvalli-

suusalan kielenkäyttäjälle useita keinoja kohteliaisuuden ilmaisemiseen ja oman auktori-

teettiaseman säätelyyn.

Kuinka sitten voin olla hyödyksi yksityiselle turvallisuusalalle? Ainakin osoittamalla, että

kieli tarjoaa ohjailevien lausumien muodostukseen useita erilaisia keinoja. Puhefunktiot

27

eivät ole syntyneet tyhjästä, vaan neuvot, kehotukset ja käskyt sisältävät kukin tietynlaisia

kielellisiä ominaispiirteitä. Muodon muuttamisen lisäksi puhujan on mahdollista muuttaa

lausumansa merkitystä myös äänenvoimakkuudella. Tutkielmani ei kuitenkaan tässä vai-

heessa ole aukoton, koska myös sanattomilla viestillä eli kehonkielellä on oma merkityk-

sensä. Kehonkieli on tarpeellista ottaa jatkossa huomioon turvallisuusalalle hyödyllisen

aukottoman puhefunktioteorian luomiseksi. Lopuksi otan vielä kielitieteellistä kantaa tur-

vallisuusalalla esiintyvään ohjelauseeseen ”Puhumalla pärjää”. Puhumalla voi todella

pärjätä, sillä kielen tarjoamista keinoista se ei ainakaan jää kiinni.

28

5. PÄÄTÄNTÖ

Tämän kandidaatintutkielman kynnyksellä aloin pohtia lingvistisestä näkökulmasta po-

liisilain (872/2011 § 6) kohtaa: ”Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käs-

kyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta.” Eniten minua tässä lain koh-

dassa askarrutti näiden keinojen sisältämän verbin muoto. Jos modukseltaan imperatiivi-

sen finiittiverbin sisältämällä lauseella voi kaikkiaan neuvoa, kehottaa, käskeä ja toivot-

taa, ovatko siis poliisin kielelliset keinot toisistaan eroavia ainoastaan äänenvoimakkuuk-

sissa? Tämän tutkielman avulla olen saanut vastauksen mieltäni askarruttavaan kysymyk-

seen. Yksinkertainen ajatus imperatiivin liittymisestä käskyyn muuttui tutkielman etene-

misen aikana. Tärkein oivallukseni on, että imperatiivilauseella voi tehdä muutakin kuin

käskeä, mutta samalla direktiivisen käskyn voi muodostaa muutenkin kuin imperatiivi-

lauseella. Tutkielma antoikin minulle hyvän pohjan jatkaa fennistiikan direktiivitutki-

musta. Toisin kuin tämän tutkielman alussa, jatkossa olen tietoisempi vastaan tulevista

direktiivintutkimuksen vaikeuksista. Ohjailevien lausumien kielellisten mahdollisuuk-

sien määrä oli yllättävä, koska keskittymiseni oli kohdistunut ainoastaan myönteiseen ja

kielteiseen imperatiivilauseeseen. Koska teoreettista tietoa on nyt kertynyt tämän tutki-

mustyön aikana runsaasti, voin jatkossa panostaa enemmän aineistonkeruuseen ja ana-

lyysissa käytettäviin menetelmiin. Tavoitteenani tuleviin tutkielmiin on kerätä aineistoa

kyselytutkimuksen lisäksi muilla keinoilla. Muita keinoja ovat esimerkiksi haastattelut ja

käskytilanteiden tallentaminen. Tulevaisuutta varten on tärkeää kehittyä myös määrälli-

sissä ja laadullisissa tutkimusmenetelmissä.

Huomasin myös hyvin pian, että tutkielmani aihe pystyy edistämään tietoisuutta fennis-

tiikan lisäksi myös yksityisellä turvallisuusalalla opiskelevien keskuudessa. Tutkielmani

rajatusta pituudesta johtuen tulokseni ei ole yleistettävissä, mutta mielestäni se on hyvin-

kin suuntaa antava. Tuloksen validisuuteen liittyy kaksi epäkohtaa. Ensimmäinen kohta

selittyy aineistonkeruun menetelmällä. Kyselytutkimuksella kieli ei pääse todelliseen ti-

lanteeseen, ja se voikin osaltaan vaikuttaa vastausten pätevyyteen. Toinen kohta liittyy

kohderyhmäni rajaukseen maantieteellisesti: tuloksen uskottavuutta olisi lisännyt suu-

rempi alueellinen vaihtelu. En kuitenkaan pidä vastaajieni ikää tai työkokemuksen puu-

tetta ongelmana, vaikka nämä asiat voivat toki vaikuttaa tulokseen. Koen silti turvalli-

suusalan opiskelijoiden olevan paras mahdollinen kohderyhmä tässä tutkimuksessa.

Koska tavoitteenani oli tämän tutkielman avulla olla hyödyksi fennistiikan lisäksi myös

29

turvallisuusalalle, ei parempaa kohderyhmää voisi olla kuin itse tulevaisuuden ammatti-

laiset.

Tulevaisuudessa minullakin on tehtävää. Turvallisuusalan kielenkäyttötilanteet ovat läh-

tökohtaisesti käskyjä, mutta puhujan tilannetajusta riippuen voi hän muodostaan pu-

heensa kielen eri keinoilla kehotukseksi tai jopa neuvoksi. Tulevaisuudessa aion tarkas-

tella lähemmin näiden poliisilain kuvaamien puhefunktioiden eroja ottamalla huomioon

äänenvoimakkuuden lisäksi muita multimodaalisen vuorovaikutuksen tekijöitä. Fennis-

tiikan kannalta mielenkiintoista on tutkia tarkemmin eri modaalisten lausetyyppien esiin-

tyvyyttä turvallisuudesta vastaavien henkilöiden ohjailevissa lausumissa.

30

LÄHTEET

ALANEN, RIIKKA 2011: Kysely tutkijan työkaluna. – Paula Kalaja, Riikka Alanen & Han-

nele Dufva (toim.), Kieltä tutkimassa. Helsinki: Finn Lectura.

ALHO, IRJA – KAUPPINEN ANNELI 2013: Käyttökielioppi. Helsinki: Suomalaisen kirjalli-

suuden seura.

AUVINEN, JONNA 2001: Ja kaikki kuuntelee nyt ohjeita. Tapaustutkimus luokanopettajan

ohjailevasta puheesta 1. ja 3. luokalla. Pro gradu ­tutkielma. Helsingin yliopiston

suomen kielen laitos.

HAKULINEN, AULI – FRED KARLSSON 1979: Nykysuomen lauseoppia. Suomalaisen Kir-

jallisuuden Seuran Toimituksia 350. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

HAMBLIN, C.L. 1987: Imperatives. Oxford: Basil Blackwell.

HONKANEN, SUVI 2012: Kielioppi ja tekstilaji. Direktiivin muotoilusta viraston ryhmäkir-

jeissä. Helsinki: Helsingin yliopisto, suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja poh-

joismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-

7731-9.

LAPPALAINEN, HANNA 2008: Kelan virkailijoiden henkilötunnuspyynnöt. Tutkimus rutii-

ninomaisista toiminnoista. – Virittäjä 112 s. 483–517.

LAURANTO, YRJÖ 2013: Suomen kielen imperatiivi – yksi paradigma, kaksi systeemiä. –

Virittäjä 117 s. 156–200.

LAURANTO, YRJÖ 2014: Imperatiivi, käsky, direktiivi. Arkikeskustelun vaihtokauppakie-

lioppia. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

MATIHALDI, HILKKA-LIISA 1979: Nykysuomen modukset I. Kvalitatiivinen analyysi. Acta

Universitatis Ouluensis. Series B. Humaniora No. 7. Philologica No. 2. Oulu: Ou-

lun yliopisto.

MATIHALDI, HILKKA-LIISA 1980: Nykysuomen modukset 2. Kvantitatiivinen analyysi.

Oulu: Oulun yliopisto, suomen ja saamen kielen laitoksen tutkimusraportteja.

PALMER, FRANK 1995: Negation and the modals of possibility and necessity. – Joan

Bybee & Suzanne Fleischman (toim.), Modality in grammar and discourse. Am-

sterdam: John Benjamins.

POLIISILAKI 872/2011 § 6

RAUKKO, JARNO 2002: Pitämisen polysemia. Miten koehenkilöt hahmottavat pitää–ver-

bin merkitystyyppejä. – Virittäjä 106 s. 354–374

31

RIHU, KATJA 2008: Direktiivit terveydenhoitajan vastaanotolla. Pro gradu ­tutkielma.

Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos.

ROUHIKOSKI, ANU 2015: Laita, laitatko vai laitat? Kolmen direktiivirakenteen variaatio

asiakaspalvelutilanteessa. – Virittäjä 119 s. 189–222

SOMISKA, OUTI 2010: Eläinlääkärin pehmeät direktiivit. Pro gradu ­tutkielma. Helsingin

yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kir-

jallisuuksien laitos.

SORJONEN, MARJA-LEENA 2001: Lääkärin ohjeet. – Marja-Leena Sorjonen, Anssi Perä-

kylä & Kari Eskola (toim.), Keskustelu lääkärin vastaanotolla s. 89–111. Tam-

pere: Vastapaino.

TORPO, LOTTA 1998: Aerobic-tuntien direktiivit. Pro gradu ­tutkielma. Helsingin yliopis-

ton suomen kielen laitos.

TÖTTÖ, PERTTI 1999: Pirullinen positivismi. Kysymyksiä laadulliselle tutkimukselle. Jy-

väskylä: Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö.

TÖTTÖ, PERTTI 2000: Pirullisen positivismin paluu. Laadullisen ja määrällisen tarkaste-

lua. Tampere: Vastapaino.

VANHATALO, ULLA 2005: Kyselytestit synonymian selvittämisessä. Sanastotietoutta kie-

lenpuhujilta sähköiseen sanakirjaan. Helsinki: Helsingin yliopiston suomalais-

ugrilainen laitos. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/suoma/vk/vanhatalo/.

VISK = HAKULINEN, AULI – VILKUNA, MARIA – KORHONEN, RIITTA – KOIVISTO, VESA –

HEINONEN, TARJA RIITTA – ALHO, IRJA 2008: Iso suomen kielioppi. Helsinki:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://scripta.kotus.fi/visk (1.11.2008).

YLI-VAKKURI, VALMA 1986: Suomen kieliopillisten muotojen toissijainen käyttö. Turun

yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 28. Turku: Tu-

run yliopisto.

LIITE 1. Suljetut kysymykset.

IKÄ:

SUKUPUOLI: MIES [ ] NAINEN [ ]

OSA 1

Toimivaltuutesi on kerrottu jokaisessa tehtävässä. Äänenvoimakkuuden tasot ovat seu-

raavat:

1) neuvova äänenvoimakkuus

2) kehottava äänenvoimakkuus

3) käskevä äänenvoimakkuus

Vastaa kysymyksiin omien ajatustesi pohjalta. Kysymyksiin ei ole oikeita tai vääriä vas-

tauksia.

Toimit vartijana ja saat ryöstöhälytyksen keskustan laidalla sijaitsevaan ruokakauppaan.

Menet sisälle kauppaan ja havaitset huppupäisen henkilön kassalla. Kun henkilö näkee

sinut, hän lähestyy sinua uhkaavasti. Kumpaa ilmausta käyttäisit todennäköisemmin?

PYSY KAUEMPANA! [ ]

ÄLÄ TULE LÄHEMMÄS! [ ]

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Toimit vartijana ja henkilö hyökkää kimppuusi. Joudut painimaan ja saat hänet maahan

käsirautoihin. Olet hengästynyt ja hikinen. Kun hälytät poliisipartiota paikalle, alkaa koh-

dehenkilö rimpuilla rajusti ja yrittää päästä maasta ylös. Kumpaa ilmausta käyttäisit

todennäköisemmin?

PYSY PAIKALLASI! [ ]

ÄLÄ LIIKU! [ ]

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Vartijana tapaat henkilön tilasta, jossa ei pitäisi olla ketään. Henkilöllä ei ole kulkuoi-

keutta ja hän vaikuttaa selvästi hermostuneelta. Toteat, että henkilö ei ole uhkaava, mutta

hän vastailee kysymyksiisi töykeästi. Huomaat, että hänen kätensä hakeutuu taskujen lä-

helle. Yhtäkkiä hän alkaa aukaista takissa olevan etutaskun vetoketjua. Kumpaa il-

mausta käyttäisit todennäköisemmin?

PIDÄ KÄDET NÄKYVILLÄ! [ ]

ÄLÄ LAITA KÄTTÄ TASKUUN! [ ]

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Toimit järjestyksenvalvojana festareilla. Joudut painimaan, kun poistat todella humalaista

asiakasta alueelta. Työkaverisi tulee apuun ja saa vahvan hallintaotteen asiakkaasta. Sinä

havaitset syrjäsilmällä, että tuntematon henkilö lähestyy teitä. Hän kuvaa kännykällä ja

kyselee: ”mitäs täällä tapahtuu”. Kohdehenkilö on enää muutaman metrin päässä. Kum-

paa ilmausta käyttäisit todennäköisemmin?

PYSY KAUEMPANA! [ ]

ÄLÄ TULE TÄNNE! [ ]

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Olet järjestyksenvalvojana festareilla ja humalainen festarivieras pyrkii vartioimallesi

VIP-alueelle kolmatta kertaa ilman kulkuoikeutta. Huumorintajusi alkaa olla loppu.

Kumpaa ilmausta käyttäisit todennäköisemmin?

MENE POIS! [ ]

ÄLÄ TULE TÄNNE! [ ]

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Toimit olutbaarin ovimiehenä. Ulos ei saa viedä juomia. Nuori neiti kävelee juoma kä-

dessä ovea kohti ja kaivaa laukustaan savukkeen. Neiti aukaisee oven ja astuu juoman

kanssa ulos. Kumpaa ilmausta käyttäisit todennäköisemmin?

JÄTÄ JUOMASI SISÄLLE! [ ]

ÄLÄ VIE JUOMAA ULOS! [ ]

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Ovimiehenä joudut estämään todella humalaisen keski-ikäisen miehen pääsyn olutravin-

tolaan. Mies kiihtyy ja selittää sinulle jotain rahasta ja kuluneista työvuosista. Äänenvoi-

makkuus nousee ja kohta huuto raikaa ja sylki lentää. Kumpaa ilmausta käyttäisit to-

dennäköisemmin?

PYSY RAUHALLISENA! [ ]

ÄLÄ HERMOSTU! [ ]

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

LIITE 2. Avoimet kysymykset.

IKÄ:

SUKUPUOLI: MIES [ ] NAINEN [ ]

OSA 1

Toimivaltuutesi on kerrottu jokaisessa tehtävässä. Äänenvoimakkuuden tasot ovat seu-

raavat:

1) neuvova äänenvoimakkuus

2) kehottava äänenvoimakkuus

3) käskevä äänenvoimakkuus

Vastaa kysymyksiin omien ajatustesi pohjalta. Kysymyksiin ei ole oikeita tai vääriä vas-

tauksia.

Toimit vartijana ja saat ryöstöhälytyksen keskustan laidalla sijaitsevaan ruokakauppaan.

Menet sisälle kauppaan ja havaitset huppupäisen henkilön kassalla. Kun henkilö näkee

sinut, hän lähestyy sinua uhkaavasti. Mitä sanot?

______________________________________________________________________

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Toimit vartijana ja henkilö hyökkää kimppuusi. Joudut painimaan ja saat hänet maahan

käsirautoihin. Olet hengästynyt ja hikinen. Kun hälytät poliisipartiota paikalle, alkaa koh-

dehenkilö rimpuilla rajusti ja yrittää päästä maasta ylös. Mitä sanot?

______________________________________________________________________

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Vartijana tapaat henkilön tilasta, jossa ei pitäisi olla ketään. Henkilöllä ei ole kulkuoi-

keutta ja hän vaikuttaa selvästi hermostuneelta. Toteat, että henkilö ei ole uhkaava, mutta

hän vastailee kysymyksiisi töykeästi. Huomaat, että hänen kätensä hakeutuu taskujen lä-

helle. Yhtäkkiä hän alkaa aukaista takissa olevan etutaskun vetoketjua. Mitä sanot?

______________________________________________________________________

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Toimit järjestyksenvalvojana festareilla. Joudut painimaan, kun poistat todella humalaista

asiakasta alueelta. Työkaverisi tulee apuun ja saa vahvan hallintaotteen asiakkaasta. Sinä

havaitset syrjäsilmällä, että tuntematon henkilö lähestyy teitä. Hän kuvaa kännykällä ja

kyselee: ”mitäs täällä tapahtuu”. Kohdehenkilö on enää muutaman metrin päässä. Mitä

sanot?

______________________________________________________________________

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Olet järjestyksenvalvojana festareilla ja humalainen festarivieras pyrkii vartioimallesi

VIP-alueelle kolmatta kertaa ilman kulkuoikeutta. Huumorintajusi alkaa olla loppu. Mitä

sanot?

______________________________________________________________________

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Toimit olutbaarin ovimiehenä. Ulos ei saa viedä juomia. Nuori neiti kävelee juoma kä-

dessä ovea kohti ja kaivaa laukustaan savukkeen. Neiti aukaisee oven ja astuu juoman

kanssa ulos. Mitä sanot?

______________________________________________________________________

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

Ovimiehenä joudut estämään todella humalaisen keski-ikäisen miehen pääsyn olutravin-

tolaan. Mies kiihtyy ja selittää sinulle jotain rahasta ja kuluneista työvuosista. Äänenvoi-

makkuus nousee ja kohta huuto raikaa ja sylki lentää. Mitä sanot?

______________________________________________________________________

ÄÄNENVOIMAKKUUS: 1 2 3

LIITE 3. Käskyparitesti.

Vastaa kysymyksiin omien ajatustesi pohjalta. Kysymyksiin ei ole oikeita tai vääriä vas-

tauksia.

Kumpi vaihtoehdoista on mielestäsi voimakkaampi?

1. PYSY KAUEMPANA! [ ]

ÄLÄ TULE LÄHEMMÄS! [ ]

2. PYSY PAIKALLASI! [ ]

ÄLÄ LIIKU! [ ]

3. MENE POIS! [ ]

ÄLÄ TULE TÄNNE! [ ]

4. PYSY RAUHALLISENA! [ ]

ÄLÄ HERMOSTU! [ ]

5. PYSY KAUEMPANA! [ ]

ÄLÄ TULE TÄNNE! [ ]