J a n n e M i k k o n e n & e l i n a l a v i k a i n e n

R a H k e e T D U U n i i nTy

öl

lis

Ty

Mis

en

la

aT

U

aM

Ma

Til

lis

el

la

To

ise

ll

a a

sT

ee

ll

a

RahkeetDuuniin

o T U s

TYÖ

ELÄMÄN ARKI

Od

OTuKsET

KustantanutSuomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry

Oikoluku Jussi Junni

KäännöksetKristian Johansson

PainoHeltech, Painoviestintä 2012

ISBN 978-952-93-1641-0 (sid.)ISBN 978-952-93-1642-7 (PDF)

Rahkeet duuniinTyöllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella

Janne Mikkonen & Elina Lavikainen

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus

Yhteistyössä

Opetus- ja kulttuuriministeriöSuomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ryPalvelualojen ammattiliitto PAM ry

Metallityöväen Liitto ry

4

TIIVISTELMÄAmmatilliselta toiselta asteelta vuonna 2008 valmistu-neille suunnattiin kysely touko-kesäkuussa 2012. Ky-selytutkimuksen tavoitteena oli selvittää työllistymisen laatua, työnsaannin vaikeuksia, työelämäasenteita ja koulutuksen antamia valmiuksia. Tutkimuksen otanta-asetelma toteutettiin kaksivaiheisena. Otokseen poimittiin aluksi kahdek-san oppilaitosta eri puolilta Suomea. Toisessa vaihees-sa tehtiin koulutusaloittain ositettu satunnaisosanta kaikista kyseisissä kouluissa valmistuneista. Kyselyyn vastasi 1180 otokseen valituista henkilöistä. Kyselyn vastausprosentti oli 27 prosenttia otokseen valituista ja vastauskadon vaikutuksia korjattiin vastaustodennä-köisyysmallin avulla. Ammattiopistosta valmistuneiden tilanne näyttää tutkimuksen perusteella pääosin valoisal-ta. Vuoden 2008 aikana valmistuneet työskentelivät vuonna 2012 pääosin koulutustaan vastaavissa tehtä-vissä sekä vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa. Syvempi tarkastelu paljastaa kuitenkin säröjä eri kou-lutusaloilla. Pätkätyöt ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä erityisesti sosiaali, terveys ja liikunta-alalla. Kou-lutusta vastaavan työn löytäminen puolestaan on on-gelmallista kulttuurialalla. Myös tekniikan ja liikenteen alalla sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla noin 40 prosenttia työskentelee heikosti koulutusta vastaavassa työssä. Avaimina työmarkkinoilla menestymiseen pi-detään osaamista ja aikaisempaa työkokemusta. Työn-saannin vaikeuksia selittäviä tekijöitä puolestaan ovat oman alan työpaikkojen heikko saatavuus lähiseudulla sekä suhdeverkostojen ja työkokemuksen puute. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ovat pääosin tyytyväisiä koulutukseensa. Tutkinto tunnetaan hyvin työmarkkinoilla ja koulutus vastaa työelämän todellisuutta. Aloituspaikkojen määrä suh-teessa työmarkkinoiden tarpeisiin kuitenkin jakaa kou-lutusaloja. Kulttuurialalta valmistuneet pitävät aloi-tuspaikkojen määrää liian korkeana, mutta sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta valmistuneiden kokemukset ovat päinvastaisia. Työssäoppimisjaksoilla on keskeinen merki-tys valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä. Kaikista vastaajista runsas 40 prosenttia on työllistynyt myö-hemmin samaan paikkaan, jossa suoritti työssäoppi-misjaksonsa. Tutkintoon sisältyvä työssäoppiminen kehittää myös työelämässä tarvittavia taitoja: vastaa-jista 80 prosenttia katsoo työssäoppimisjaksot näiden taitojen kannalta hyödyllisiksi.

Tutkinnon antamista valmiuksista tärkeim-mäksi nousee käytännön ammattitaito, joka korostuu kaikilla aloilla. Lisäksi tuloksista jäsentyvät luovia tai-toja painottava kulttuuriala, oppimis- ja ongelmanrat-kaisutaitoihin paneutunut tekniikan ja liikenteen ala sekä vuorovaikutustaitoja erityisesti kehittävät sosi-aali, terveys ja liikuntaala sekä matkailu, ravitsemis ja talousala. Perustutkinnon suorittaneet suhtautuvat tu-levaisuuteensa pääosin optimistisesti: vastaajien reilu enemmistö uskoo löytävänsä mielekästä työtä, eikä pätkätöitä tai pitkiä työttömyysjaksoja pidetä todennä-köisinä. Joka kolmas kuitenkin uskoo tulevaisuudessa hyvin tai melko todennäköisesti vaihtavansa alaa, mat-kailu, ravitsemis ja talousalalla vastaava osuus on jopa 47 prosenttia. Kun valmistuneilta tiedusteltiin kolmea tär-keintä työn ominaisuutta, vastauksissa korostuivat työn mielenkiintoisuus, työpaikan varmuus ja hyvä palkka. Työn keveyteen tai itsensä toteuttamiseen liit-tyvät asiat saavat vähemmän kannatusta. Perustutkinnon suorittaneiden työelämä-asenteista piirtyy sangen perinteinen kuva. Yli 80 prosenttia vastaajista on täysin tai jokseenkin sa-maa mieltä siitä, että työ on tärkeä osa ihmisen elä-mänsisältöä. Suunnilleen yhtä suuri osa katsoo, että koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdolli-suuksia. Perustutkinnon suorittaneet eivät laske koh-talon tai onnen varaan vaan uskovat vankasti omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

SAMMANDRAGUnder majjuni 2012 genomfördes en enkät som rik-tades till studerande som avlagt en andra stadiets yr-kesinriktad examen år 2008. Enkätens avsikt var att undersöka sysselsättningens kvalitet, arbetssökandets svårigheter, attityder till arbetslivet och de färdigheter som utbildningen erbjuder. Undersökningens urvalsplan utfördes i två faser. Vi började med att välja ut åtta läroverk runtom Finland. Den andra fasen bestod av ett efter utbild-ningsområde stratifierat slumpmässigt urval från läro-verkets alla examinander. 1180 av de valda personerna svarade på enkäten. Studiens svarsprocent var 27 och dess bortfall kompenserades med en statistisk modell för svarsbenägenhet. Situationen för studerande med en yrkesin-riktad examen ser i huvudsak bra ut. År 2012 jobbade de utexaminerade studerandena från 2008 huvudsakli-

5

gen i uppgifter som motsvarade deras utbildning och som stadigvarande heltidsanställda. En djupare analys visar dock sprickor inom olika utbildningsområden. Snuttjobb och tidsbundna anställningar är vanliga spe-ciellt inom social, hälso och idrottsbranschen, medan problemet på kulturbranschen är svårigheten att hitta jobb som motsvarar utbildningen. Inom området för teknik och kommunikation samt inom turism, kosthå-lls och ekonomibranschen visade sig likaså att ca 40 procent har ett jobb som motsvarar utbildningen bara svagt. Expertis och tidigare arbetserfarenhet anses vara nyckeln till framgång på arbetsmarknaden. Or-saker till svårigheter att hitta arbete är närområdets bristande antal anställningar inom den egna bran-schen samt den studerandes brist på nätverk och arbetserfarenhet. De som avlagt en yrkesinriktad grundexamen är huvudsakligen nöjda med sin utbildning. Examen är välkänd på arbetsmarknaden och utbildningen ger en realistisk bild av arbetslivet. Antalet nybörjarplatser i förhållande till arbetsmarknadens behov skiljer sig dock utbildningsområden emellan. Respondenterna från kulturbranschens anser att antalet nybörjarplatser är för högt, medan före detta studerande inom social, hälso och idrottsbranschens har motsatta upplevelser. Perioden av inlärning i arbetet spelar en central roll för att hitta jobb efter studierna. 40 procent av res-pondenterna har senare jobbat på samma arbetsplats där de genomfört sin period av inlärning i arbetet. Pe-rioden av inlärning i arbetet som ingår i examen utve-cklar också arbetslivskunskaperna: 80 procent av res-pondenterna anser att inlärningen i arbetet utvecklar dessa kunskaper. Av all beredskap som examina erbjuder an-ses praktisk expertis det allra viktigaste och betonas på varje bransch. Vid sidan om dessa resultat gestaltar studien kulturbranschens kreativa fokus, teknik och kommunikationsbranschens insats på inlärning och problemlösning samt social, hälso och idrottsområ-dets och turism, kosthålls och ekonomibranschens natur som utvecklare av social interaktionsförmåga. Studeranden som avlagt grundexamina har en opti-mistisk framtidssyn: den dryga majoriteten tror sig hit-ta ett givande arbete och tror sig inte utsättas för snut-tjobb eller långa perioder av arbetslöshet. Var tredje respondent är ändå mycket eller ganska övertygad om att han eller hon kommer att byta bransch, medan siff-ran på turism, kosthåll, och ekonomibranschen är hela 47 procent. Svaren på frågan om arbetets tre viktigaste egenskaperna visade att respondenterna önskar sig ett

intressant jobb, en säker arbetsplats och en bra lön. Arbetets lätthet eller möjligheten till självförverkligan-de fick mindre understöd. Studerande som avlagt grundexamen upp-visar mycket traditionella arbetslivsattityder. Över 80 procent av respondenterna tycker helt eller ganska lika om att arbetet är en viktig del av livets innehåll. En ungefär lika stor del anser att utbildningen märkbart förbättrar på möjligheterna att hitta jobb. Personer med en grundexamen litar inte på slumpen eller ödet utan tror starkt på sina egna möjligheter att påverka.

ABSTRACTWe conducted a sample survey in May and June of 2012 for students with a degree from vocational upper secondary education in 2008. The goal of the survey was to find out the nature of employment, the chal-lenges in finding work, attitudes towards workinglife and the abilities granted by the education programs. The sampling plan of the study was executed in two phases. The survey was launched by selecting eight institutions from around Finland. The second phase consisted of a random sampling of all gradua-tes from the school in question, stratified into groups based on their field of study. The survey was answered by 1180 participating students. The survey had a res-ponse rate of 27 percent and the effects of the non-responses were adjusted with a response propensity model. The survey showed that the future of Fin-nish vocational college graduates looks mostly bright. In 2012, the graduates from 2008 were mostly emp-loyed in line with their education, working at perma-nent jobs with fulltime employment. A deeper look does, however, reveal cracks in certain fields of study. Temporary and terminable employment is common especially in the fields of Social Services, Health and Sports, while graduates in the field of Culture strugg-le with finding employment in line with their studi-es. Approximately 40 percent of the graduates in the fields of Tourism, Catering and Domestic Services are employed at a job not in line with their studies.Expertise and earlier work experience are considered the keys to success on the employment market. The difficulties of finding work are caused by the lack of available nearby positions in one’s own line of work and the lack of both personal networks and working experience. Graduates with vocational upper seconda-ry qualification are generally pleased with their edu-

6

cation. The degree is well known on the market and the education matches the reality of workinglife. The amount of study places in relation to the market needs still shows differences between fields of study. Cultu-re graduates consider the amount of study places too high, while the experiences by graduates in the field of Social Services, Health and Sports point in an opposi-te direction. Workbased learning periods bear a signifi-cant role in postgraduation employment. More than 40 percent of the respondents were later employed at the same workplace at which they conducted their workbased learning period. The workbased learning period also improves workinglife skills: 80 percent of the respondents considered the learning period useful from the perspective of workinglife skills. Out of the skills offered by the degree, prac-tical expertise is found to be the most important and is the most prominent in every field. The results also outline the educational fields: the field of Culture emphasizes creativity, the field of Technology, Com-munications and Transport shows a distinct orien-tation to learning and problem solving, while Social Services, Health and Sports and Tourism, Catering and Domestic Services appear as fields which develop social skills. Graduates with vocational upper secondary qualification have adopted a generally optimistic view of their future: the vast majority of the responding graduates believe they will find a pleasing job and do not find long periods of unemployment or precarious employment likely. Yet every third respondent was very or pretty certain that they will change their line of work. In the field of Tourism, Catering and Do-mestic Services the amount of respondents with this view amounts up to a whole 47 percent. When inquiring for the three most impor-tant qualities of the work, the survey showed a focus on interesting work, a permanent job and a good pay, while less demanding work and selffulfilling gathered less support. The survey shows that graduates with voca-tional upper secondary qualification have a very tra-ditional attitude towards workinglife. More than 80 percent of the respondents think that work is either a significant or pretty significant part of a person’s life. Approximately the same percentage gathers that edu-cation greatly improves the chance of getting emp-loyed. Graduates with a vocational upper secondary qualification do not count on luck or fate, but believe that they themselves can affect their situation.

LUKIJALLEAmmatilliselta toiselta asteelta valmistuneiden työllis-tymistä on tutkittu niukalti. Tällä tutkimuksella pyri-tään vastaamaan tähän tiedontarpeeseen, joka tunnis-tettiin Suomen ammattiin opiskelevien liitto SAKKI ry:n ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön välillä käydyissä keskusteluissa syksyllä 2011. Tutkimuksen näkökulmaksi nostettiin erityisesti työllistymisen laatu ja koulutuksen antamat valmiudet. Tutkimuksen toteutti Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus yhteistyössä Opetus- ja kulttuuri-ministeriön, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n, Palvelualojen ammattiliitto PAM:n, Metalli-työväen liiton ja Suomen ammattiin opiskelevien liitto SAKKI ry:n kanssa. Ohjausryhmän jäseninä toimi-vat Jussi-Pekka Rode SAKKI ry:stä, Kirsi Rasinaho SAK:sta, Mikko Koskinen ja Antti Veirto PAM:sta, Tuomo Paukkunen ja Vesa Holappa Metallityöväen liitosta sekä Aleksis Nokso-Koivisto ja Jussi Junni Otuksesta. Tutkimuksen tekijät kiittävät ohjausryhmää antoisasta yhteistyöstä sekä korvaamattomasta palaut-teesta tutkimuksen toteutuksessa. Kiitämme myös sää-tiön tutkijoita ja avustajia hyödyllisistä kommenteista ja avusta tutkimusprosessin eri vaiheissa. Erityiskiitok-set kuuluvat Teemu Kemppaiselle ja Juhani Saarelle, jotka tarjosivat asiantuntemustaan vastaustodennäköi-syyden mallintamiseen ja aineiston edustavuuden ana-lysointiin, sekä avovastauksia analysoineelle Leo Aar-niolle. Kiitokset kuuluvat myös kaikille tutkimukseen vastanneille henkilöille. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda kattava yleiskuva työllistymisen laadusta ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneiden joukossa. Tutkimus tarjoaakin runsaasti vastauksia kysymyksiin, mutta herättää myös kiinnostavia ja aihetta syventäviä jatkotutkimuksen ai-heita. Toivommekin sen tarjoavan uusia avauksia kou-lutusta ja työelämää koskevaan keskusteluun.

Helsingissä maanantaina 15.10.2012

Elina LavikainenJanne Mikkonen

TutkijatOpiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö

Jussi Junni

Toiminnanjohtaja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö

7

Talouden nopeat suhdannevaihtelut, elinkeinoelämän rakennemuutokset, työmarkkinoiden suuret osaamis-vaatimukset ja kiristyvä kilpailu ovat lisänneet nuo-risotyöttömyyttä ja vaikeuttaneet nuorten työhön kiin-nittymistä. Työikäisen väestön vähentyessä nuorten pysyvä kiinnittyminen työmarkkinoille on entistäkin tärkeämpää. Ammatillisesti suuntautunut tutkinto on nuorelle paras turva muuttuvilla työmarkkinoilla. Tä-män päivän ja huomisen työelämässä ei pärjää ilman osaamista ja ammattitaitoa. Rahkeet duuniin -tutkimus antaa hyvän ku-van siitä, millaiset eväät työelämään ammatillinen koulutus nuorille antaa. Tutkimus tarjoaa laajaa ja laa-dukasta tietoa ammatillisen koulutuksen vaikuttavuu-desta sekä nuorten ammattiosaajien työllistymisestä, tulevaisuusnäkymistä ja asenteista. Tutkimus nostaa esiin myös monia jatkotutkimuksen aiheita. Tutkimustulosten perusteella Suomen am-matillinen koulutus on erittäin laadukasta. Ammattiin valmistuneet ovat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja kokevat, että heillä on sellaiset käytännön tiedot ja taidot, joille on kysyntää ja käyttöä työelämässä. Ammattiin valmistuvien työllistymisen osalta tutkimus vahvistaa kuvaa, jossa ammatillinen koulutus parantaa merkittävästi työllistymistä verrattuna pelkän peruskoulun varaan jäämiseen. Monilta osin amma-tillisen koulutuksenkin tuottama työmarkkina-asema näyttää tämänkin tutkimuksen valossa kovin epävar-malta. Vain hieman yli puolet valmistuneista oli kolme vuotta valmistumisen jälkeen työllisinä, joillakin aloilla alle puolet. Laadullisesti heikko, koulutusta vastaamaton työllistyminen näyttää yhä olevan ammatillisessa kou-lutuksessa selvästi yleisempää kuin korkeakoulutuk-

sessa. Laadullisen työllistymisen osalta heikoimpaan ryhmään kuului kolmannes vastaajista. Alle puolella koulutus ja työn vaatimukset vastasivat hyvin toisiaan. Tältä osin tutkimus vahvistaa Suomessa ilmiön, joka on havaittu laajasti kansainvälisissä aineistoissa. Rahkeet duuniin -tutkimuksen mukaan nuo-ret uskovat tulevaisuuteen ja siihen, että mielekkään työn saaminen on kiinni paitsi koulutuksesta ja työ-kokemuksesta, myös omasta asenteesta. Nuoret ovat valmiita vaihtamaan alaa työuransa aikana ja opiskele-maan lisää parantaakseen asemaansa työmarkkinoilla. Hyvä niin, sillä Suomi tarvitsee kaikkien kansalaisten osaamista ja työtä päästäkseen takaisin kasvu-uralle ja pysyäkseen siellä. Suomalaisen yhteiskunnan kannalta tutki-muksen tulokset ovat merkittäviä. Ne tuovat laadukas-ta uutta tietoa alueesta, jota on aiemmin tutkittu vain vähän. Syntyvä kuva on osin lupaava, osin huolestut-tava ja kehitystarpeet esille tuova. Erityisesti tutkimus tuo hyvin esille, kuinka tärkeää on, että koulutus voidaan suunnata oikein eri koulutusaloille ja koulutusasteille.

Antoisia lukuhetkiä ajatuksia herättävän tutkimuksen parissa!

Jukka Gustafssonopetusministeri

AMMATTIKoULU-TUKSELLA EVÄITÄ TyöELÄMÄÄN

8

kädessäsi on monen vuoden suunnittelun lopputulos, ammattiin valmistuneiden laadullista työllistymistä käsittelevä tutkimus. Tutkimus pyrkii vastaamaan pe-rustavanlaatuisiin kysymyksiin ammattiin opiskelevien elämän tärkeimmästä nivelvaiheesta – siirtymisestä koulutuksesta työelämään. Hanke pyrkii tarkastelemaan työurien alku-vuosia samalla antaen tietoa ammatillisen koulutuksen vaikuttavuudesta, ammattiin valmistuneiden työllisty-misestä sekä jatko-opinnoista. Lisäksi tilastoista sel-viää, minkälaisia asenteita työelämästä ammatillista perustutkintoa suorittavalla Z-sukupolvella oikein on. Omalle alalle työllistyminen ja ammattitaidon ke-hittäminen ei ole vain korkeasti koulutettujen toive ja oikeus. Kymmenet tuhannet ammattiin valmistuneet haluavat kehittyä omassa työssään ja osaamisessaan. He haluavat mahdollisuuden menestyä, mutta säilyttää oikeuden vaihtaa alaa tarvittaessa. Vaikka selvityksen mukaan suurin osa opis-kelijoista on tyytyväisiä saamaansa koulutukseen, am-matillisen koulutuksen on voitava tarjota opiskelijoil-leen enemmän positiivisia kokemuksia. Tämän vuoksi tarvitsemme ammattiin opiskeleville entistä enemmän joustavia opintopolkuja sekä yhä antoisampia työs-

säoppimiskokemuksia. Samalla tutkimus muistuttaa meitä pitämään kiinni myös perusasioista, kuten ta-sa-arvoisesta koulutuksesta. Tutkimustulokset kerto-vat karua kieltä siitä, miten kaikki opiskelijat eivät saa laadukasta opetusta ja ohjausta. Löytääksemme ratkaisuja suomalaisen yh-teiskunnan tulevaisuuden suurimpiin haasteisiin ku-ten huoltosuhteen jyrkkään kääntymiseen, talouden nopeisiin suhdannevaihteluihin sekä yhä suurempaan kansainväliseen kilpailuun meidän tulee kehittää suo-malaista ammattiosaamista yhä paremmaksi. Tämä tutkimus antaa siihen alustavia työkaluja sekä uusia jatkotutkimusmahdollisuuksia. Toivotan lukijalle antoisia hetkiä tutkimuk-sen parissa ja ennen kaikkea uusia rohkeita oivalluksia.

Aleksej FedotovpuheenjohtajaSuomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry

ARVoISA LUKIJA,

9

SISÄLLySLUETTELoTIIVISTELMÄ 4SAMMANDRAG 4ABSTRACT 5LUKIJALLE 6OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN ESIPUHE 7SUOMEN AMMATTIIN OPISKELEVIEN LIITTO – SAKKI RY:N ESIPUHE 8

1. JOHDANTO 10

2. TILASTOT JA AIEMPI TUTKIMUS 10TYÖLLISYYSTILANNE VALMISTUMISVUODEN LOPUSSA 12TYÖLLISYYS VUONNA 2012 JA TAANTUMAN VAIKUTUS 14SUKUPUOLI JA PÄÄASIALLINEN TOIMINTA 14ALUEELLISET EROT TYÖLLISTYMISESSÄ 18AMMATILLISEN PERUSTUTKINNON SUORITTANEIDEN JATKO-OPINNOT 18

3. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 21TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 21TIEDONKERUU JA OTANTA-ASETELMA 21AINEISTON KUVAUS 23

4. TYÖLLISTYMISEN LAATU 25VALMISTUMISEN JÄLKEINEN TOIMINTA 26TYÖSUHTEET JA NIIDEN KESTO 30TYÖN JA KOULUTUKSEN VASTAAVUUS 34TYÖN KUORMITTAVUUS JA TYYTYVÄISYYS TYÖHÖN 41YHTEENVETO 47

5. TYÖNSAANTI JA TYÖTTÖMYYS 47TYÖMARKKINOILLA MENESTYMINEN 47TYÖNSAANNIN VAIKEUDET 50TYÖTTÖMYYDEN KOKEMUS 52YHTEENVETO 53

6. KOKEMUKSET AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA 54TYYTYVÄISYYS KOULUTUKSEEN 54KOULUTUKSEN ANTAMAT TAIDOT 56TYÖSSÄOPPIMISJAKSOJEN MERKITYS TYÖLLISTYMISESSÄ 60JATKO-OPINNOT 62TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT JA TYÖTURVALLISUUS 63YHTEENVETO 66 7. VALMISTUNEIDEN TULEVAISUUSNÄKYMÄT JA TYÖELÄMÄASENTEET 67TULEVAISUUSUSKO JA TOIMINTAVALMIUDET 68TYÖSSÄ TÄRKEINÄ PIDETYT OMINAISUUDET JA TYÖELÄMÄASENTEET 71YHTEENVETO 72

8. SEITSEMÄN NÄKÖKULMAA AMMATTIIN VALMISTUNEISIIN 74KIRJALLISUUS 75 LIITE 1: VASTAUSKADON MALLINNUS JA PAINOKERTOIMIEN LASKEMINEN 78LIITE 2: KORRELAATIOMATRIISI TYÖSSÄ TÄRKEIMPÄNÄ PIDETYISTÄ ASIOISTA 80LIITE 3: TYÖMARKKINA-ASEMAA SELITTÄVÄT TEKIJÄT 81LIITE 4: KYSELYLOMAKE 83

10

1. JoHDANTo Ammatillisen koulutuksen vetovoima on ollut voi-makkaassa kasvussa koko 2000-luvun ajan. Myös mielikuvat ammatillisesta koulutuksesta ovat aiempaa myönteisempiä. (OKM 2010a; OKM 2010b.) Suoma-laiset keskimäärin uskovatkin ammatillisen koulutuk-sen kysynnän olevan suurempaa kuin korkeakoulutuk-sen, mutta nuorten usko kysyntään on pienempää kuin muulla väestöllä (Muistio... 2009, 11). Nuoret kuitenkin uskovat koulutuksen tärke-yteen työllistymisen kannalta. Valtaosa nuorista katsoo koulutuksen parantavan olennaisesti työnsaantimah-dollisuuksia (Myllyniemi 2009, 106–108). Laman alla vuonna 2007 vahvinta usko koulutuksen vaikutukseen oli ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten kohdalla. (Muistio... 2009, 15; Myllyniemi 2009; Myl-lyniemi 2007.) Toisaalta on todettu, että ammatillinen koulutuskaan ei suojaa työttömyydeltä, sillä keskias-teen ammatillisen tutkinnon suorittaneilla on lähes kolminkertainen työttömyysriski verrattuna vähintään ylioppilastutkinnon suorittaneisiin (Sipilä ym. 2011, 127). Nuorten työmarkkinat ovat hyvin herkkiä suhdanteille. Talouden suhdannevaihtelut heijastu-vat erityisesti vastavalmistuneiden työllisyyteen. Am-matillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden hyvä työllisyyskehitys kääntyi laskuun taantumavuoden 2009 aikana. Tuolloin työttömien osuus vastavalmis-tuneista oli 24 prosenttia, kun se edellisenä vuonna oli ollut 16 prosenttia. Muutokset ovat siis nopeita. Työllisyystilanne kuitenkin vaihtelee nopeasti myös toiseen suuntaan, sillä vain vuotta myöhemmin amma-tillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden työllisyys kääntyi jälleen selvään nousuun. (Nieminen 2012.) Nuoret reagoivatkin talouden taantumaan etsimällä työlle vaihtoehtoisia toimintoja, esimerkiksi siirtymällä opiskelemaan tai suorittamaan asevelvollisuutta. Näin ollen laman jälkeinen noususuhdanne näkyy nuorilla suurempina työllisyyden kasvulukuina kuin aikuisilla. (Hämäläinen 2002.) Työttömyydessä ja työllisyydessä ei kuiten-kaan ole kyse pelkästään määrällisistä ilmiöistä. Työt-tömyys voi olla luonteeltaan lyhyt- tai pitkäaikaista, kertaluonteista tai toistuvaa. Työllisyyttä puolestaan voidaan tarkastella työmarkkinoille osallistuvien mää-rällisinä osuuksina, mutta myös sen suhteen, millaisis-sa työsuhteissa valmistuneet työskentelevät. Tällöin esitetään työllistymisen laatuun liittyviä kysymyksiä: Ovatko työsuhteet laadultaan määräaikaisia vai va-kituisia? Vastaavatko ne työnkuvaltaan koulutusta ja onko niissä mahdollista hyödyntää koulutuksessa opit-tuja valmiuksia?

Käsitteenä laadullinen työllistyminen sijoit-tuu koulutuksen ja työelämän rajapinnalle. Laadukas työllistyminen on yhteydessä koulutuksen laatuun: mitä paremmat valmiudet koulutus tarjoaa, sitä toden-näköisemmin koulutuksesta valmistunut sijoittuu työ-markkinoille. Työllistyminen on puolestaan laadultaan sitä parempaa, mitä paremmin se vastaa koulutusta. Koulutuksen ja työn suhde sisältyy siis erottamatto-mana laadullisen työllistymisen käsitteeseen. Laadullista työllistymistä koskeva sijoittu-mistutkimus on ollut 2000-luvun aikana vähäistä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden ura-seurantaa on tehty osana Aarresaari-verkostoa (esim. Puhakka & Tuominen 2011), mutta ammatillisesta pe-ruskoulutuksesta valmistuneiden uraseuranta ja eten-kin laadullista työllistymistä käsittelevä tutkimus on ollut uinuvaa. Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten ammatillisen perustutkinnon vuon-na 2008 suorittaneet ovat sijoittuneet työmarkkinoille. Tarkastelun kohteena ovat työllistymisen määrällisten indikaattorien ohella ennen kaikkea työllistymisen laa-tu. Tutkimuksessa selvitetään valmistuneiden työsuh-teita välittömästi valmistumisen jälkeen sekä kysely-hetkellä neljä vuotta myöhemmin. Näkökulmina ovat erityisesti työsuhteiden luonteet sekä työn ja koulutuk-sen vastaavuus. Omana lukunaan käsitellään työnsaan-nin vaikeuksia. Tutkimuksessa selvitetään myös val-mistuneiden kokemuksia koulutuksestaan. Tarkastelu kohdistuu erityisesti koulutuksen antamiin valmiuksiin ja tutkintoon sisältyviin työssäoppimisjaksoihin. Li-säksi selvitetään jatkoopintoja ja niiden taustalla olevia syitä.

2. TILASToT JA AIEMPI TUTKIMUS Nuorten työllistyminen on kirvoittanut viime vuo-sina laajaa julkista ja tutkimuksellista keskustelua. 2000-luvun taantumassa työttömien määrän kasvu on 1990-luvun lamaa selvemmin kohdistunut nuoriin ikä-luokkiin (Myrskylä 2010). Edes koulutus ei takaa suo-jaa suhdannevaihteluilta, sillä vuodesta 2008 vuoteen 2009 vastavalmistuneiden työllisyys heikkeni tohto-rintutkintoa lukuun ottamatta kaikilla koulutusasteilla (Tilastokeskus 2011). Nuoret kokevat yleisesti aikuis-väestöä enemmän työttömyyttä, vaikka pitkäaikais-työttömyys näyttää keskittyvän erityisesti vanhempiin ikäryhmiin (Järvinen & Vanttaja 2005). Työttömyyttä kokeneiden osuus ikäryhmästä on korkeimmillaan toi-

11

sen asteen koulutuksen päättyessä, 20 ikävuoden tie-nolla, jolloin lukiolaiset etsivät jatkokoulutuspaikkaa ja ammatillisen tutkinnon suorittaneet työtä. 30–40-vuo-tiailla työttömyyttä kokeneiden osuus on enää noin puolet 19–21-vuotiaiden työttömyysosuuksista. (Hä-mäläinen & Hämäläinen 2005.) Keskustelu nuorisotyöttömyydestä ei ole elvyttänyt 2000-luvulla uinunutta koulutuksen ja työ-markkinasijoittumisen tutkimusta. Sipilä ym. (2011) toteavat, että aihepiiriä käsittelevä tutkimus keskittyy Suomessa erityisesti 1990-lukuun, jolloin laman nos-tattama nuorisotyöttömyys ja samanaikaisesti lisään-tynyt koulutus herätti kiinnostusta nuorten muuttu-nutta tilannetta kohtaan. Koulutuksella on kuitenkin merkitystä, sillä jopa erilaiset lapsuus ja nuoruusajan taustatekijät huomioiden pelkän peruskoulututkinnon suorittaneilla miehillä on edelleen yli viisinkertainen työttömyysriski vähintään ylioppilastutkinnon suorit-taneisiin nähden. Toisen asteen ammatillisen tutkin-non suorittaneilla vastaava riski on noin kolminkertai-nen (Sipilä ym. 2011). Kaksituhattaluvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun taantuman myötä kiinnostuk-sen koulutuksen vaikuttavuutta ja valmistuneiden si-joittumista kohtaan luulisi vähitellen heräävän kaikilla koulutuksen sektoreilla. Akateemisten ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari-verkosto on tehnyt 2000-luvulla arvokasta työtä selvittäessään maistereiden sijoittumista työelä-mään (esim. Puhakka ym. 2011; Tuominen ym. 2011; Sainio 2008; Korhonen & Sainio 2006). Useiden mo-nialayliopistojen kanssa yhteistyönä toteutetut uraseu-rannat ovat olleet ensisijainen malli ja esikuva myös ammatillisen perustutkinnon suorittaneita käsitteleväl-le Rahkeet duuniin -tutkimukselle, vaikka yhtä tarkko-jen oppilaitoskohtaisten raporttien tuottaminen ei ole-kaan aineiston pohjalta mahdollista. Projektin tavoitteita ja periaatteita pidämme silti hyvin kannatettavina: ”Uraseurannan lähtökohtana on tarve tuot-taa kattavaa tietoa erityisesti työllistymisen laatuun liit-tyvistä tekijöistä, joiden seuranta on aiemmin jäänyt puutteelliseksi ja hajanaiseksi. Päämääränä on kehittää valtakunnallinen uraseurantamalli, jota kaikki yliopis-tot ja korkeakoulut voivat hyödyntää. (Korhonen & Sainio 2006.) Aarresaaren julkaisuihin verrattuna käsillä oleva tutkimus voi antaa vain esikatsauksen sijoittu-misesta ammatillisella toisella asteella. Vastaavanlaisen säännöllisen seurantajärjestelmän rakentaminen laajal-le ammattioppilaitosten verkostolle olisi työläs, muttei suinkaan aivan toteuttamiskelvoton projekti. Hanke lähtisi luontevimmin liikkeelle monialaisista suurten opiskelijamäärien oppilaitoksista.

SAKKI ry on tehnyt jäsenilleen sijoittumis-selvityksiä vuosina 1998–2001. Selvityksissä on keski-tytty tarkastelemaan vastavalmistuneiden kokemuksia työn ja koulutuksen vastaavuudesta, työsuhteen luon-teensa, koulutuksen antamista edellytyksistä työhön sekä työhön liittyviä asenteita. Vuoden 2001 selvityk-sen mukaan enin osa vastavalmistuneista, noin kaksi viidennestä, oli saanut koulutustaan vastaavaa työtä joko kesäksi tai tätä pidemmäksi ajaksi. Koulutusta vastaamatonta työtä oli saanut suunnilleen viidennes. Noin neljännes oli jäänyt työttömäksi. Loput vastan-neista olivat esimerkiksi aikeissa jatkaa vielä opiskelua. Vakituiset kokopäiväiset työsuhteet olivat melko har-vinaisia: tällaisessa työsuhteessa oli ainoastaan neljän-nes kyselyyn vastanneista. (Nurmela 2001.) Koulutuksen antamia edellytyksiä työelä-mään siirtymiselle piti SAKKI ry:n selvityksessä erit-täin tai melko hyvinä yhteensä 65 prosenttia ammatil-lisen perustutkinnon suorittaneista. Osuus oli selvästi heikompi kuin kyselyyn vastanneilla opistotason tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla, joista jälkimmäisistä koulutuksen antamia edellytyksiä piti erittäin tai melko hyvänä peräti 97 prosenttia. Amma-tillisen perustutkinnon suorittaneissa oli myös eniten omaan koulutukseensa työnsaannin ja tulevaisuuden kannalta tyytymättömiä eli suunnilleen kaksi viidestä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon suorit-taneilla vastaava osuus oli ainoastaan 15 prosenttia. (Nurmela 2001.) Opintojen aikaiset työssäoppimispaikat ovat varsin tärkeässä asemassa ammatilliselta toiselta asteel-ta työllistymisessä. Esimerkiksi Länsi-Suomen läänin-hallituksen teettämän kyselyn perusteella kolmannek-selle valmistumassa olevista ammatillisen koulutuksen opiskelijoista oli tiedossa oman alan työpaikka entisen harjoittelupaikan kautta, kun muuta kautta oman alan työtä oli löytänyt harvempi, hieman reilu neljännes. (Hakala 2008, 9.) Luultavasti laajin ammatillisen kou-lutuksen työssäoppimisjaksoja ja työelämäyhteistyö-tä käsittelevä tutkimus on ollut Taitava Keski-Suomi -hanke, josta ilmenee, että työelämässä opiskelijoiden työssäoppiminen koetaan pääosin hyödyllisenä, vaik-ka opiskelijoiden ohjaamisesta aiheutuu työpaikoille myös lisätyötä. Oppimisen näkökulmasta työssäoppi-misjaksot ovat erittäin tuloksellisia, vaikka tuloksissa onkin havaittavissa joitain alakohtaisia eroja ja puuttei-ta mahdollisuudessa oppia esimerkiksi vieraan kielen taitoa, tietotekniikan käyttämistä tai ammattiyhdistys-toimintaa. (Tynjälä ym. 2005.) Koska työssäoppisjaksojen merkitystä on 2000-luvulla käsitelty varsin monissa tutkimuksissa (myös esim. Virtanen ym. 2005; Peltomäki & Silven-

12

noinen 2003; Väisänen 2003), tämä tutkimus keskittyy enemmän muihin teemoihin, työssäoppimista kokonaan unohtamatta. Muilta osin ammatil-lisen perustutkinnon jälkeistä työllistymistä onkin tutkittu viime vuosina erittäin harvakseltaan. Vähäisen tutkimustiedon taustalla lienee eritoten ammatillisen koulutuksen luonne, jonka saatetaan ajatella olevan riittävä indikaattori myös työllistymisen laadusta. Näin tehty rajaus on kuitenkin riittämätön, sillä nuorten ja eritoten vastikään valmistuneiden työllisty-misen tiedetään olevan hyvin herkkää suhdannevaihteluille (Bell & Blan-chflower 2011; Hämäläinen 2002) ja työmarkkinoiden muutosten nopeita ja jossain määrin ennakoimattomia. Siinä missä korkeakoulutettujen työl-listymisen yhteydessä puhutaan esimerkiksi oman alan uusien työmarkki-noiden syntymisestä, millä tarkoitetaan eri alojen rajapinnoille kehittyviä uusia tehtäväkenttiä (Elias 1999), voidaan pohtia, päteekö tämä myös toi-selta asteelta valmistuneisiin. Kokonaan oma lukunsa ovat ne, jotka syystä tai toisesta työllistyvät koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin tai pahim-massa tapauksessa eivät työllisty lainkaan. Yksi paljon käytetyistä työllistymisen laadun mittareista on Elia-sin (1999) malli. Siinä tutkinnon suorittaneen arvio työn ja koulutusalan sekä tason vastaavuudesta suhteutetaan keskenään. Tällä tavoin työpaikat on luokiteltu neljään ryhmään: oman alan ammatit, muut ammatit, oman alan uudet työmarkkinat sekä koulutusta vastaamattomat työt. Tätä kehik-koa on käytetty muun muassa korkeakoulutettujen työllistymistä selvit-tävässä Aarresaari-verkoston Viisi vuotta valmistumisesta -tutkimuksissa (Puhakka & Tuominen 2011). Yksinkertaisimmillaan työllistymisen tarkoituksenmukaisuus tarkoittaa henkilön kykyä hyödyntää hankkimaansa koulutusta työssään, mutta tarkoituksenmukaisuus voi yksilön, koulutuksen järjestäjän ja työ-elämän näkökulmasta merkitä eri hetkinä eri asioita, mikä tekee työllisty-misen laadun mittaamisesta haastavaa mutta samalla myös kiinnostavaa. Mitä on koulutusta vastaavan työn tekeminen ammatilliselta toiselta as-teelta valmistuneelle? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että opiskelija on valmistumisensa jälkeen löytänyt joko koulutustaan vastaavaa tai muuta työtä, ja mitkä taas siihen, että työtä ei ole löytynyt? Milloin ammatillisen perustutkinnon suorittanut on tyytyväinen työhönsä? Näihin kysymyksiin pyrimme tällä tutkimuksella vastaamaan.

Työllisyystilanne valmistumisvuoden lopussa

Taulukko 2.1 näyttää alakohtaisesti samana vuonna valmistu-neiden prosentuaalisen jakauman pääasiallisen toiminnan mukaan. Pää-asiallisen toiminnan käsite kuvaa henkilön taloudellisen toiminnan laatua. Väestö jaetaan pääasiallisen toiminnan perusteella työvoimaan kuuluviin ja työvoiman ulkopuolella oleviin, ja nämä ryhmät voidaan edelleen ja-kaa alaryhmiin. Luokitus perustuu tietoihin henkilön toiminnasta vuoden viimeisellä viikolla. (Tilastokeskus 2011.) Tilastoissa ovat mukana 31.7. mennessä valmistuneet henkilöt, joten lukujen perusteella voidaan tarkas-tella, kuinka suuri osuus opiskelijoista on saanut töitä heti valmistumisen jälkeen tai viimeistään valmistumisvuoden loppuun mennessä. Vuosina 2005–2009 keskimäärin noin puolet ammatillisen pe-rustutkinnon suorittaneista on ollut työllisiä valmistumisvuotensa lo-pussa. Poikkeuksena on vuosi 2009, jolloin työllisten osuus oli vain 41,6 prosenttia. Notkahdusta selittää luultavasti ennen kaikkea syksyllä 2008

Taulukko 2.1. Vuosina 2005–2009 ammatillisen perustutkinnon suorittanei-den pääasiallinen toiminta valmistumisvuoden lopus-sa, %.

13

Tutkinto Valmistumisvuosi* Työlliset Työttömät Työlliset opiskelijat Päätoimiset opiskelijat Muut**Tutkinnot yhteensä 2009 41,6 23,5 6,0 7,6 21,3

2008 52,4 16,0 6,4 6,4 18,82007 54,4 12,9 6,7 6,5 19,62006 50,5 16,1 6,4 7,0 20,02005 48,8 19,2 6,0 6,7 19,3

Humanistinen ja 2009 52,7 20,2 8,1 8,1 11,0kasvatusala 2008 53,8 15,8 8,8 10,1 11,5

2007 56,9 12,8 9,5 7,9 12,82006 50,9 15,8 8,6 11,3 13,52005 51,1 21,2 8,0 8,9 10,7

Kulttuuriala 2009 32,1 27,3 9,2 15,7 15,72008 40,1 19,8 10,3 14,0 15,82007 43,0 17,8 10,4 13,5 15,22006 41,5 19,2 8,6 14,0 16,72005 39,3 23,9 9,7 12,7 14,5

Yhteiskuntatieteiden, 2009 47,0 19,6 9,3 7,7 16,3liiketalouden ja 2008 55,1 14,3 9,4 7,2 13,9halinnon ala 2007 56,4 11,8 10,1 7,0 14,7

2006 51,6 14,2 11,0 8,3 15,02005 49,0 16,7 10,5 8,2 15,6

Luonnontieteiden ala 2009 23,5 33,2 5,1 10,7 27,5(tietojenkäsittely) 2008 37,2 21,3 5,3 9,0 27,2

2007 35,6 18,7 8,3 10,3 27,22006 34,4 22,6 6,8 11,5 24,82005 37,5 24,7 7,0 8,1 22,8

Tekniikan ja 2009 31,6 28,9 3,4 6,3 29,9liikenteen ala 2008 46,7 19,4 3,8 4,3 25,9

2007 50,9 13,7 4,2 4,7 26,62006 47,9 16,6 3,9 4,6 27,12005 45,3 19,9 3,6 4,5 26,7

Luonnonvara- 2009 36,4 20,5 6,1 10,7 26,3ja ympäristöala 2008 45,3 15,2 6,1 9,8 23,7

2007 43,2 13,8 6,0 10,8 26,22006 44,7 17,4 5,4 9,2 23,32005 41,3 22,9 4,6 9,0 22,3

Sosiaali-, terveys- 2009 69,4 9,4 9,0 5,8 6,4ja liikunta-ala 2008 72,9 6,5 9,2 5,3 6,1

2007 73,1 6,8 8,8 4,9 6,52006 68,0 10,3 8,1 6,1 7,52005 65,4 13,1 7,7 6,7 7,2

Matkailu-, ravitsemis- 2009 47,6 22,3 6,5 8,1 15,5ja talousala 2008 56,4 14,8 7,3 7,0 14,5

2007 55,7 14,1 6,8 7,2 16,32006 49,4 18,8 7,0 7,7 17,12005 49,7 21,0 5,8 7,7 15,8

Muu koulutus*** 2009 92,4 2,1 4,9 0,3 0,32008 90,0 4,3 4,3 1,0 0,52007 90,8 5,1 3,9 0,3 0,02006 92,0 0,6 7,4 0,0 0,02005 93,9 1,5 3,1 1,2 0,3

*Tilastoissa ovat mukana 31.7. mennessä valmistuneet henkilöt. Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu**Muun muassa varusmiehet, siviilipalvelusta suorittavat ja maasta muuttaneet***Palo- ja pelastusala, poliisiala ja vankeinhoito

14

alkanut talouden taantuma, joka heikensi vastavalmistuneiden työllisyyt-tä vuonna 2009 kaikilla koulutusasteilla (Tilastokeskus 2011). Muutokset työllisten osuudessa ovat käänteisesti verrannollisia työttömyysprosent-tien kanssa. Vuonna 2009 työttömiä samana vuonna valmistuneista oli 23,5 prosenttia, kun työllisyyden huippuvuonna 2007 vastaava osuus oli 12,9 prosenttia. Merkille pantavaa samana vuonna valmistuneita kuvaa-vissa luvuissa on myös muun pääasiallisen toiminnan huomattava osuus, joka selittynee valtaosin sillä, että suuri osa miehistä suorittaa varusmies tai siviilipalveluksen heti valmistumisensa jälkeen. Tutkinnon suorittamis-vuoden lopussa jatkoopintoihin on ehtinyt tavallisesti siirtyä hieman alle 15 prosenttia, joista noin puolet tekee töitä opintojensa ohella. Alakohtaisissa tarkasteluissa havaitaan, että valmistumisen jäl-keisissä työllisyysprosenteissa on jopa useiden kymmenien prosenttiyk-sikköjen eroja eri koulutusalojen välillä. Korkein yli 90 prosentin työlli-syys on ”muu koulutus” -ryhmässä, joka koostuu palo pelastus poliisi ja vankeinhoitoaloilta valmistuneista. Toisaalta tämä joukko on myös tar-kastelun pienilukuisin (N=311–398). Toiseksi paras työllistäjä vaikuttaa olevan sosiaali terveys ja liikuntaala, jossa työttömyys on pysytellyt ta-saisesti kymmenen prosentin tuntumassa ja vastavalmistuneista noin 70 prosenttia on saanut töitä vuoden loppuun mennessä. Heikoiten on sen sijaan työllistytty tietojenkäsittelyn sisältävältä luonnontieteiden alalta, jossa työllisiä on jokaisena tarkasteluvuotena selvästi alle 40 prosenttia tutkinnon suorittaneista. Jatko-opiskelun yleisyydessä kulttuuriala erottuu muista, sillä sieltä valmistuneista keskimäärin vähän alle neljäsosa päätyy saman tien jatkamaan opintojaan. Työllisten osuuksia katsottaessa on muistettava, että tilastot eivät anna edellä kuvattua tarkempaa tietoa työsuhteen laadusta. Koska lukui-hin on laskettu kaikki vuoden viimeisellä viikolla voimassa olleet alle kuu-kauden mittaiset työsuhteet, kysymys työllistymisen laadusta – onko työ-suhde koko vai osaaikainen ja vakituinen vai määräaikainen – jää pelkkien tilastojen valossa vaille vastausta. Luvut eivät myöskään kerro, vastaako nykyinen työ koulutusalaa tai pystyykö siinä hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Työllisyys kolmen vuoden kuluttua valmistumisesta ja taantumanvaikutus

Taulukossa 2.2 pääasiallista toimintaa on tarkasteltu kolmen vuoden ku-luttua valmistumisesta, joten se mahdollistaa tilanteen vertailun taulukos-sa 1 esitettyihin vastavalmistuneisiin. Yleisinä havaintoina voidaan tehdä, että työttömien osuus on pysynyt melko tasaisesti alle kymmenessä pro-sentissa ja opiskelijoita on suunnilleen joka neljäs kolme vuotta aiemmin perustutkinnon suorittaneista. Alakohtaiset erot olivat vastavalmistunei-den työllistymisessä huomattavia, mutta ajan kuluessa tilanne näyttää tasoittuvan, eikä erityisen korkean työttömyyden aloja pysty enää tässä vaiheessa nimeämään. Suurimmat keskimääräiset työttömien osuudet löy-tyvät kulttuurialalta sekä luonnonvara- ja ympäristöalalta, joilla työttömiä on tavallisesti hieman yli kymmenen prosenttia kolme vuotta sitten tut-kintonsa suorittaneista. Suurten koulutusmäärien aloista sosiaali- terveys ja liikunta-ala sen sijaan erottuu myönteisesti, sillä vuonna 2005 havaittu 7 prosentin työllisyys oli vuoteen 2008 mennessä laskenut niinkin matalaksi kuin 3,8 prosenttiin.

Taulukko 2.2. Vuosina 2005–2009 ammatillisen perustutkinnon suorittanei-den pääasiallinen toiminta kolmen vuoden kuluttua valmistumisesta, %.

15

16

Syksyllä 2008 alkanut talouden taantuma nä-kyy myös kolme vuotta aiemmin valmistuneiden tilas-toissa, mutta heijastukset työllisyyteen eivät ole olleet yhtä voimakkaita kuin vastavalmistuneilla. Taantuman huippuvuonna 2009 työttömiä oli vuoden 2006 aikana valmistuneista 13,4 prosenttia, kun vertailun vuoksi vuonna 2005 tutkintonsa suorittaneista oli vuoden 2007 lopussa työttöminä vain 7,6 prosenttia. Taan-tumavuosia kuvaavat luvut tarjoavatkin hyvää vertai-luaineistoa eri koulutusalojen suhdanneherkkyydes-tä. Pitkän aikavälin erot työttömien osuuksissa ovat alakohtaisesti varsin pieniä, mutta tärkein erontekijä näyttää paikantuvan siihen, kuinka paljon työttömien osuus heittelehtii taloudellisten suhdanteiden mukaan. Kolme vuotta aiemmin valmistuneita koskevassa ver-tailussa suhdanneherkimpänä alana näyttäytyy teknii-kan ja liikenteen ala, jossa vuoden 2007 kahdeksan prosentin työttömien osuus nousi seuraavana vuonna 11,4 prosenttiin ja vuoden 2009 lopussa jo 18,9 pro-senttiin. Hieman vastaavanlaista kehitystä on havait-tavissa tietojenkäsittelyssä, jossa yhdeksän prosentin työttömien osuus vuonna 2008 nousi yli viidellä pro-senttiyksiköllä seuraavan vuoden loppuun mennessä. Muillakin aloilla kolme vuotta aiemmin valmistunei-den työttömyys kasvoi vuonna 2009, mutta erot edelli-siin vuosiin eivät ole yhtä suuria. Edellä mainitut luvut ovat yhteneviä Myrs-kylän (2010) tutkimuksessa esitettyjen koko maata koskevien alakohtaisten työttömyysriskien kanssa. Työttömyysriski kertoo, kuinka suuri osuus toimialan työntekijöistä joutui työttömäksi seuraavan vuoden aikana. Suurin työttömyysriski oli vuonna 2009 raken-tamisessa (12,1 %), teollisuudessa (10,4 %) ja kaivos-toiminnassa (9,1 %). Alat ovat vahvasti miesvaltaisia, mutta miesten työttömyysriski on muutenkin huomat-tavasti suurempi lähes kaikilla aloilla. Suuntaus on ha-vaittavissa myös alojen sisällä: vahvasti miesvaltaisella teollisuuden ja rakentamisen alalla miesten riski joutua työttömäksi on 23 prosenttiyksikköä suurempi kuin saman alan naisilla. (Myrskylä 2010.)

Sukupuoli ja pääasiallinen toiminta

Taulukko 2.3 kuvaa vuonna 2008 valmistuneiden pää-asiallista toimintaa vuoden 2010 lopussa sukupuolit-tain. Kahden vuoden kuluttua valmistumisesta vertailu muuttuu mielekkäämmäksi, sillä aivan vastavalmistu-neilla lukuja hämärtää asevelvollisuuttaan suorittavien miesten suuri osuus. Kahden vuoden kuluttua miehis-täkin enää alle prosentti on varusmies- tai siviilipalve-lua suorittavia, mikä tasoittaa sukupuolten välisiä eroja pääasiallisessa toiminnassa. Naisten suurempi osuus

muu/tuntematon-luokassa selittynee pääasiassa van-hempain ja hoitovapailla. Taulukosta voidaan havaita, että miehillä sekä työllisten että työttömien osuudet ovat keskimää-rin suurempia mutta naisista suurempi osa on pääty-nyt jatkamaan opintojaan. Työttömyyteen ei yleensä tietoisesti hakeuduta, joten siinä tavattavat erot ansait-sevat erityistä huomiota. Vuonna 2008 valmistuneista miehistä oli vuonna 2010 työttöminä 14,6 prosenttia, kun naisilla työttömien osuus jäi 8,9 prosenttiin. Sama suuntaus ilmenee lähes kaikilla aloilla: ainoastaan nais-valtaisilla humanistisella ja kasvatusalalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla naisten työttömyysprosentit ovat hieman suurempia kuin miehillä. Jokseenkin yllät-tävää on, että työttömyyden lisäksi myös miesten työl-lisyysprosentit ovat luonnontieteiden alaa sekä liiketa-louden alaa lukuun ottamatta suurempia kuin naisilla. Kaiken kaikkiaan miehet ovat ylipäätään useammin työmarkkinoiden käytettävissä.

17

Työlliset Päätoimiset Varusmiehet/ Maasta Muu/Yhteensä Työlliset Työttömät opiskelijat opiskelijat Siviilipalvelu muuttaneet tuntematon

Tutkinnot yhteensä Yhteensä 100 54,6 11,9 14,1 12,4 0,5 0,6 5,9Miehiä 100 56,4 14,6 11,6 12,0 0,9 0,5 4,1Naisia 100 52,5 8,9 16,9 12,9 0,1 0,8 7,9

Humanistinen ja kasvatusala Yhteensä 100 55,0 11,1 18,1 11,1 0,0 0,8 4,1Miehiä 100 66,7 9,9 13,5 8,5 0,0 0,0 1,4Naisia 100 51,5 11,4 19,4 11,8 0,0 1,1 4,9

Kulttuuriala Yhteensä 100 37,7 12,4 19,2 20,0 0,6 1,3 8,8Miehiä 100 42,1 15,3 17,3 15,7 1,4 1,2 6,9Naisia 100 35,4 11,0 20,1 22,3 0,2 1,3 9,7

Yht.tiet., liiketal., hall.ala Yhteensä 100 52,9 9,2 18,7 12,3 0,3 1,0 5,7Miehiä 100 51,3 10,6 18,0 13,4 0,9 0,9 4,9Naisia 100 53,7 8,5 19,1 11,7 0,1 1,0 6,1

Luonnontieteiden ala Yhteensä 100 38,7 14,8 16,7 22,4 0,9 0,5 6,0Miehiä 100 38,0 15,3 15,6 23,8 1,0 0,4 5,8Naisia 100 42,5 11,9 22,8 14,5 0,0 1,0 7,3

Tekniikan ja liikenteen ala Yhteensä 100 55,3 15,7 11,0 12,5 0,8 0,4 4,3Miehiä 100 57,3 16,2 10,2 11,7 0,9 0,4 3,4Naisia 100 44,6 13,2 15,7 16,8 0,3 0,7 8,9

Luonnonvara- ja ympäristöala Yhteensä 100 52,5 11,3 13,9 13,4 0,3 1,1 7,5Miehiä 100 60,9 12,2 11,3 8,1 0,6 1,1 5,9Naisia 100 44,5 10,5 16,3 18,4 0,1 1,2 9,1

Sos., terveys- ja liikunta-ala Yhteensä 100 65,6 4,3 15,2 8,9 0,1 0,5 5,5Miehiä 100 68,0 3,9 18,6 7,2 0,5 0,8 1,0Naisia 100 65,4 4,4 14,9 9,0 0,1 0,4 5,8

Matk., ravitsemis- ja tal.ala Yhteensä 100 50,0 11,7 15,5 11,1 0,3 0,9 10,5Miehiä 100 54,4 14,2 10,6 10,1 1,2 0,8 8,6Naisia 100 48,7 10,9 17,1 11,3 0,0 0,9 11,1

Muu koulutus Yhteensä 100 90,1 2,0 7,4 0,4 0,1 0,0 0,0Miehiä 100 90,8 1,8 6,7 0,5 0,2 0,0 0,0Naisia 100 86,9 2,9 10,2 0,0 0,0 0,0 0,0

*Tietojenkäs i ttely Lähde: Ti lastokeskus , Si joi ttumispalvelu

**Palo- ja pelastusa la , pol i i s ia la ja vankeinhoito

Taulukko 2.3. Vuonna 2008 valmistuneiden pääasialli-nen toiminta vuoden 2010 lopussa sukupuolittain, %.

18

Koska varusmies tai siviilipalvelusta suorittaa tässä vaiheessa enää vain viisi promillea miehistä, merkittä-vimmäksi sukupuolten välisen eron tekijäksi paikan-tuu jatkokoulutukseen hakeutuminen. Kaksi vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen miehistä oli joko työllisiä tai päätoimisia opiskelijoita 23,6 prosenttia siinä missä naisista opiskelemaan oli päätynyt 29,8 prosenttia. Alakohtaisesti ero saattaa olla vieläkin huo-mattavampi, sillä esimerkiksi matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla opiskelijanaisten osuus on noin kahdeksan prosenttiyksikköä suurempi kuin miehillä. Opiskelun yleisyys ei myöskään selity alan sukupuolirakenteella, sillä jopa selvästi miesvaltaisella tekniikan ja liikenteen alalla naisista opiskelee miltei kolmasosa ja miehistä ainoastaan 21,9 prosenttia. Yksi potentiaalinen tulkinta havaituille suku-puolten välisille eroille on, että toisen asteen amma-tillisen perustutkinnon suorittaneet naiset hakeutuvat miehiä herkemmin uuteen koulutukseen, jos koulutus-ta vastaavaa työtä ei ole sillä hetkellä tarjolla. Näin suu-rempi miespuolisten työttömien työnhakijoiden mää-rä johtaisi vääjäämättä miehillä hieman korkeampiin työllisyysprosentteihin. Varauksena todettakoon, että naisten jatkokoulutukseen hakeutuminen on yleisem-pää myös vastavalmistuneiden joukossa. Naiset saat-tavat siten olla yleisesti ottaen kiinnostuneempia jat-kamaan opintoja ammatillisen perustutkinnon jälkeen. Osittain naisten pienemmät osuudet työllisyydessä ja työttömyydessä selittyvät hoitovapailla, mutta suku-puolten erot kouluttautumisessa osoittautuvat vielä tätäkin merkittävämmiksi. Vastaamatta jää kysymys, onko koulutukseen hakeutuminen ollut suunniteltua ja tietoista vai heikon työllisyystilanteen sanelemaa.

Alueelliset erot työllistymisessä

Taulukossa 2.4 on tarkasteltu vuosina 2008 ja 2009 ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden pääasial-lista toimintaa valmistumisvuoden lopussa maakunnit-tain. Tilastot on otettu kahdelta peräkkäiseltä vuodel-ta, sillä on mahdollista, että taantuma on vaikuttanut erilaisella voimakkuudella eri alueiden työllisyyteen. Näin lyhyen ajan kuluttua valmistumisesta vain harva on ehtinyt muuttaa toiseen maakuntaan, joten luvut kertonevat varsin tarkasti työpaikkojen saatavuudesta eri alueilla. Tilastoissa työttömien osuus vaihteli Man-ner-Suomessa vuonna 2008 Uudenmaan 7,5 prosen-tista Pohjois-Karjalan 25,6 prosenttiin ja vuonna 2009 Itä-Uudenmaan 15 prosentista Lapin 31,7 prosenttiin. Lapin lisäksi työttömyys nousi yli 30 prosenttiin Poh-jois- ja Etelä-Karjalassa. Matalan ja korkean työttömyyden alueet ovat

pääosin samoja kumpanakin tarkasteluvuonna, mutta työttömien osuus on kasvanut suhteellisesti vähem-män niissä kunnissa, joissa työttömyys oli korkeaa jo vuonna 2008. Esimerkiksi Uudellamaalla työttömyys kasvoi tarkastelujaksolla 122,5 prosenttia, vaikka sa-maan aikaan suurimman työttömyyden alueella Poh-jois-Karjalassa muutosta oli vain 21,1 prosenttia. Koko maan vertailussa vastavalmistuneet ovat työllistyneet parhaiten eteläisessä Suomessa ja sen jälkeen Länsi- ja Keski-Suomessa. Työttömien osuudet kasvavat men-täessä kohti itää ja pohjoista. Alueellisista eroista huo-limatta vuosi 2009 näkyy kaikkialla Suomessa selvästi heikoimpana työllistymisvuotena. Tilastojen perusteella vaikuttaa siltä, ettei työpaikan saanti heti valmistumisen jälkeen ole pe-rustutkinnon suorittaneilla lainkaan varmaa. Loppu-vuoden pääasiallisen toiminnan kannalta asuinpaikka vaikuttaakin hyvin ratkaisevalta tekijältä. Tärkeimmät alueelliset erot näkyvät juuri työttömien osuudessa, mutta myös opiskelun yleisyys vaihtelee maakunnit-tain. Esimerkiksi Pohjanmaalla valmistuneista työllisiä opiskelijoita oli molempien tarkasteluvuosien lopussa yli kymmenen prosenttia valmistuneista. Kun tähän vielä lisätään päätoimiset opiskelijat, nousee Pohjan-maan opintojaan jatkavien osuus koko maan suurim-maksi. Aluekohtaiset erot jatkoopiskelun yleisyydessä selittynevät suurelta osin alueellisella koulutustarjon-nalla sekä eri alojen jatkokoulutustarpeella. Kuitenkin alueesta riippumatta päätoimisesti opintojaan jatkaa saman tien alle kymmenen prosenttia valmistuneista.

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden jatko-opinnot

Aiemmista taulukoista on havaittu, että ammatillisen perustutkinnon suorittaneista yllättävän moni jatkaa opiskelua varsin pian valmistumisensa jälkeen. Tau-lukko 2.5 esittelee tätä ryhmää tarkemmin vuonna 2008 valmistuneiden osalta. Valmistuneiden tavoite-tutkintoa kuvaavissa luvuissa ovat mukana ala. Kaikis-ta opiskelijoista ammattikorkeakoulututkintoa suoritti noin puolet ja uutta ammatillista tutkintoa hieman yli kolmasosa. Yliopistoon on jatkanut vain 5,6 prosent-tia valmistuneista. Tavoitetutkintojen osuudet pysyvät melko tasaisina kaikilla aloilla, vaikka pieniä taipumuk-sia onkin havaittavissa. Ammattikorkeakouluun jatka-minen on erityisen yleistä sosiaali, terveys- ja liikun-ta-alalla sekä luonnontieteiden alalla, joista edellisessä sektorin osuudeksi tulee 68,8 prosenttia ja jälkimmäi-sessä 64,4 prosenttia. Harvimmin ammattikorkea-koulussa opiskelevat luonnonvara- ja ympäristöalalta sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalta valmistuneet,

19

Valmistumis- Työllliset Päätoimiset Varusmiehet/ Maasta Muu/vuosi* Työlliset Työttömät opiskelijat opiskelijat Siviilipalvelu muuttaneet tuntematon

Koko maa 2009 41,6 23,5 6,0 7,6 13,1 0,5 7,82008 52,4 16,0 6,4 6,4 11,6 0,5 6,7

Uusimaa 2009 50,7 16,6 7,0 5,5 12,3 0,3 7,62008 62,0 7,5 8,2 4,8 11,1 0,5 6,0

Varsinais-Suomi 2009 46,3 23,9 6,4 7,2 8,5 0,2 7,42008 59,8 13,1 6,4 7,3 7,8 0,2 5,5

Satakunta 2009 40,6 25,8 6,1 9,7 10,1 0,1 7,72008 51,8 15,0 6,6 8,1 11,3 0,5 6,8

Kanta-Häme 2009 40,3 23,5 5,6 7,8 14,5 0,4 7,92008 54,6 14,9 5,9 5,4 12,2 0,2 6,9

Pirkanmaa 2009 41,3 24,3 5,9 6,9 14,6 0,1 7,02008 53,3 15,9 5,9 5,6 13,2 0,2 5,9

Päijät-Häme 2009 43,3 20,2 5,3 6,8 17,3 0,2 6,92008 53,7 12,3 5,5 5,0 16,1 0,1 7,3

Kymenlaakso 2009 36,4 26,8 5,4 9,6 13,7 0,2 8,02008 48,5 19,0 6,5 7,1 12,0 0,4 6,5

Etelä-Karjala 2009 37,4 31,0 4,1 8,3 13,6 0,0 5,52008 44,3 23,1 5,1 7,9 11,8 0,1 7,7

Etelä-Savo 2009 38,9 23,3 5,8 5,3 12,7 0,5 13,42008 43,5 19,5 6,5 7,6 12,6 0,5 9,8

Pohjois-Savo 2009 40,2 25,8 5,3 8,8 13,7 0,1 6,22008 50,5 17,5 5,2 8,0 12,2 0,4 6,3

Pohjois-Karjala 2009 32,1 31,0 5,7 9,9 11,3 1,1 8,92008 40,7 25,6 5,6 7,6 11,0 0,4 9,2

Keski-Suomi 2009 39,0 27,6 5,8 8,9 11,1 0,2 7,52008 46,9 21,9 5,3 8,2 11,1 0,3 6,3

Etelä-Pohjanmaa 2009 35,3 23,4 6,6 8,9 14,4 1,9 9,52008 46,5 16,2 8,4 6,6 13,8 1,2 7,4

Pohjanmaa 2009 47,1 17,3 10,3 7,1 11,9 0,3 6,02008 55,4 9,1 10,4 6,2 13,5 1,0 4,4

Keski-Pohjanmaa 2009 36,4 23,2 6,3 6,8 18,1 0,5 8,62008 50,2 17,7 7,3 5,2 14,4 0,7 4,7

Pohjois-Pohjanmaa 2009 37,0 26,9 4,0 9,4 13,8 0,4 8,62008 47,2 23,6 4,4 6,5 10,0 0,6 7,8

Kainuu 2009 36,6 29,8 2,9 7,3 16,0 0,0 7,62008 45,2 25,5 3,8 6,4 10,6 0,8 7,7

Lappi 2009 32,1 31,7 5,2 9,3 13,3 0,9 7,52008 43,4 24,6 5,2 7,1 11,1 1,0 7,7

Itä-Uusimaa 2009 36,6 15,0 6,1 6,1 28,4 0,5 7,42008 57,4 7,6 7,3 5,0 14,6 0,3 7,8

Ahvenanmaa 2009 55,6 12,6 4,4 5,3 1,0 12,1 9,22008 75,7 5,1 4,1 1,8 0,0 4,6 8,7

*Tilastoissa ovat mukana 1.1.-31.7. valmistuneet Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu

Taulukko 2.4. Vuosina 2008 ja 2009 valmistunei-den pääasiallinen toiminta valmistumisvuoden lopussa maakunnittain, %.

20

joilla sen sijaan uuden ammatillisen tutkinnon suorit-taminen on erityisen yleistä. Yliopisto-opintojen ylei-syydessä muista erottuu ainoastaan kulttuuriala 8,9 prosentillaan muiden alojen jäädessä viiden prosentin tuntumaan

Suoritetut Opiskelijat Ylioppilas- Ammatillinen AMK- Yliopisto- Muu/Koulutusala tutkinnot yhteensä tutkinto tutkinto tutkinto tutkinto tuntematonTutkinnot yhteensä 32070 N 6507 120 2371 3223 365 428

% 100 1,8 36,4 49,5 5,6 6,6Humanistinen ja kasvatusala 625 N 144 3 46 82 6 7

% 100 2,1 31,9 56,9 4,2 4,9Kulttuuriala 2530 N 844 10 289 420 75 50

% 100 1,2 34,2 49,8 8,9 5,9Yht.tiet., liiketal., hall.ala 3328 N 834 15 235 496 39 49

% 100 1,8 28,2 59,5 4,7 5,9Luonnontieteiden ala* 1300 N 371 2 87 239 21 22

% 100 0,5 23,5 64,4 5,7 5,9Tekniikan ja liikenteen ala 12937 N 2035 25 860 863 93 194

% 100 1,2 42,3 42,4 4,6 9,5Luonnonvara- ja ympäristöala 1552 N 367 5 202 124 18 18

% 100 1,4 55,0 33,8 4,9 4,9Sos., terveys- ja liikunta-ala 4859 N 971 33 195 666 48 29

% 100 3,4 20,1 68,6 4,9 3,0Matk., ravitsemis- ja tal.ala 4191 N 889 25 441 322 44 57

% 100 2,8 49,6 36,2 5,0 6,4Muu koulutus** 748 N 52 2 16 11 21 2

% 100 3,9 30,8 21,2 40,4 3,9*Tietojenkäsittely Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu**Palo- ja pelastusala, poliisiala ja vankeinhoito

Tavoitetutkinto

Taulukko 2.5. Vuonna 2008 ammatillisen perus-tutkinnon suorittaneiden jatko-opinnot seuraavan vuoden lopussa, %.

21

3. TUTKIMUKSEN ToTEUTUSTutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Edellisessä luvussa tuotiin esille tilastotiedon heik-koudet tarkasteltaessa valmistuneiden työllistymistä ja sijoittumista. Tilastot ilmaisevat suuntaa-antavasti työllisten, työttömien ja päätoimisten opiskelijoiden suhteelliset osuudet kussakin ryhmässä, mutta ne eivät kerro esimerkiksi siitä, vastaako työ koulutusta, millai-nen on työsuhteen kesto ja onko kyse osaaikaisesta vai kokoaikaisesta työstä. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on pureutua tilastotietoa syvemmälle ja valottaa ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneiden laadullista työllistymistä eli työelämän arkea (1). Koulutuksesta saatavat taidot ja valmiudet (2) ovat tärkeä osa valmistumisen jälkeistä työllisty-mistä ja sijoittumista. Joskus koulutukselle asetetut yhteiskunnalliset tavoitteet saattavat olla ristiriidassa työelämän arjen kanssa ja on mahdollista, ettei kou-lutus anna kaikilla osa-alueilla riittäviä valmiuksia työ-elämään. Toisaalta viime vuosina on esitetty lukuisia kannanottoja milloin minkäkin alan liikakoulutuksesta (esim. Hohtokari ym. 2011; Pukkila & Keränen 2012), mikä antaa ymmärtää, ettei kaikille valmistuneille ole aina tarjolla riittävästi töitä, vaikka koulutuksesta saadut taidot olisivatkin ensiluokkaisia. Tutkimuksen toisena keskeisenä ulottuvuutena on perehtyä amma-tillisen koulutuksen nykytilaan Suomessa. Kyselyn vas-taajakunta – vuonna 2008 valmistuneet – on tässä mie-lessä ideaalinen, sillä he ovat viettäneet jo muutaman vuoden työelämässä ja pystyvät siten arvioimaan kou-lutustaan suhteessa työelämän odotuksiin. Tässä yh-teydessä erityisen kiinnostavia ovat eri koulutusaloilla esiintyvät solmukohdat ja kehittämismahdollisuudet sekä koulutuspoliittisissa tavoitteissa ja työelämän ar-jessa ilmenevät ristiriidat. Työelämän arkeen ja koulutuksen anta-miin valmiuksiin kytkeytyy olennaisella tavalla kol-mas ulottuvuus, valmistuneiden tulevaisuusnäkymät ja työelämäasenteet. Odottavatko ihmiset tekevänsä työurallaan enimmäkseen pätkätöitä? Uskovatko he tarvitsevansa täydentävää koulutusta tai kouluttautu-vansa kokonaan uudelle alalle? Miten paljon he ovat valmiita joustamaan työelämän murroksissa? Nämä ja monet muut asenteet ja uskomukset ovat tärkeällä tavalla yhteydessä ihmisen koulutus ja työhistoriaan. Tutkimuksen kolmantena tavoitteena onkin selvittää, millaisia odotuksia (3) ja arvoja ammatillisesta koulu-tuksesta valmistuneilla on ja miten erilaiset taustateki-jät heijastuvat näihin.

Tutkimuksen ulottuvuudet on yllä hahmotettu kol-mion kärkiin, jotka kuvaavat ulottuvuuksien vuoro-vaikutteista suhdetta toisiinsa: valmiudet vaikuttavat yhtä lailla työnsaantiin kuin työllistyminen odotuksiin ja valmiuksiin. Näistä kolmesta ulottuvuudesta raken-tuvan laajan viitekehyksen pohjalta hahmottuvat tutki-muksen varsinaiset tutkimuskysymykset:

1. Millaista on toisen asteen ammatillisista op pilaitoksista valmistuneiden työllistyminen eri aloilla?2. Millainen on toisen asteen ammatillisista op pilaitoksista valmistuneiden kokema tyyty väisyys työllistymiseensä?3. Mitkä tekijät ovat yhteydessä laadukkaaseen työllistymiseen ja mitkä työttömyyteen tai muihin työllistymisen ongelmiin?4. Miten ammatillinen koulutus valmistuneiden kokemuksen perusteella vastaa työelämän arkea?5. Millaisia ovat toisen asteen ammatillisista op pilaitoksista valmistuneiden tulevaisuusnäky mät ja työelämäasenteet?

Raportti jakautuu teemojen mukaisiin lukui-hin, jotka päättyvät yhteenvetoon keskeisistä havain-noista. Varsinaisten tuloslukujen jälkeen vedämme lankoja yhteen ja esitämme seitsemän näkökulmaa ammattiin valmistuneisiin. Raportin perimmäisenä ta-voitteena on antaa kattava kuva harvakseltaan tutkitun koulutussektorin nykytilasta.

Tiedonkeruu ja otanta-asetelma

Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselynä tou-ko-kesäkuussa 2012. Otannan ensimmäisessä vaihees-sa pyysimme 15 opiskelijamäärältään suurikokoiselta ammatilliselta oppilaitokselta tietoja vuonna 2008 val-mistuneista. Yhteensä kahdeksan oppilaitosta suostui tietopyyntöön. Lopullinen otos (N=4349) koostuu

22

seuraavissa kouluissa vuoden 2008 aikana ammatilli-sen perustutkinnon suorittaneista:

– Ammattiopisto Lappia– Etelä-Karjalan ammattiopisto– Jyväskylän ammattiopisto– Koulutuskeskus Salpaus– Omnian ammattiopisto– Oulun seudun ammattiopisto– Savon ammatti- ja aikuisopisto– Turun ammatti-instituutti

Oppilaitosten valinta oli tehtävä harkinnanvaraisesti, sillä pienimpienkin mukanaolo olisi vaatinut huomat-tavasti enemmän aikaa ja rahallisia resursseja. Osasta suomalaisia ammatillisia oppilaitoksia valmistuu vuo-sittain alle 100 henkilöä, jolloin vastaavan otoskoon kerääminen esimerkiksi ryväsotannalla olisi saatta-nut vaatia moninkertaisesti yhteydenottoja. Vaikka valitsimme mukaan vain suurimpia kouluja, tietojen saaminen ei silti ollut aina varmaa, sillä vastaavat tie-donkeruut ovat viime vuosina olleet melko harvinaisia ammatillisella sektorilla. Satunnaisuutta liittyi jo yli-päätään siihen, mitkä koulut noudattivat henkilötieto-lain 14 §:ää ja luovuttivat valmistuneiden yhteystietoja tutkimukseen. Otannan toisessa vaiheessa teimme kou-lutusaloittain ositetun satunnaisotannan kaikista ky-seisissä kouluissa valmistuneista. Otantamenetelmän valinnassa päädyttiin ositettuun otantaan, koska tällä tavoin haluttiin varmistaa riittävä edustus kaikkien koulutusalojen osalta. Osituksen jälkeen koulutusalo-jen suhteelliset osuudet brutto-otoksessa ovat samat kuin kaikilla vuonna 2008 valmistuneilla. Ositteet nou-dattavat Opetushallituksen koulutusalaluokitusta (su-luissa raportissa käyttämämme lyhenteet):

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

200

1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 21 23 25 27 29 31 33

Saap

unee

t lom

akke

et (l

km)

Saapumispäivä (1 = ma 21.5.2012)

Kuvio 3.1. Pos-titse saapuneet vastaukset

– Humanistinen ja kasvatusala– Kulttuuriala– Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallin non ala (YLH)– Luonnontieteiden ala (Lu)– Tekniikan ja liikenteen ala (TeLi)– Luonnonvara- ja ympäristöala (LY)– Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala (SoTe)– Matkailu-, ravitsemis- ja talousala (MaRa)

Otannan jälkeen lähetimme otokseen poimittujen henkilötunnisteet Väestörekisterikeskukseen, josta toimitettiin otokseen poimittujen henkilöiden nykyi-set osoitetiedot. Kaikkia tiedonkeruuhetkellä Suomes-sa asuvia lähestyttiin toukokuun puolivälissä kirjeellä, joka sisälsi paperisen kyselylomakkeen ja linkin säh-köiseen kyselylomakkeeseen. Kuukauden kuluttua lähetimme lomakkeen uudelleen niille, joilta vastaus vielä puuttui. Yhden muistutuskierroksen jälkeen lo-pulliseksi vastausprosentiksi saatiin 27,1 (N=1180), mitä voi pitää kohtalaisena ottaen huomioon kyselyn kohderyhmän sekä viime vuosina ilmenneen yleisen vastausaktiivisuuden vähentymisen. Vastausvaihtoeh-doista paperinen lomake oli selvästi suositumpi (84,7 % vastauksista). Vastausten ajallista saapumista ha-vainnollistaa kuvio 3.1. Tutkimuksen kehikkoperusjoukon muodos-tavat kaikki henkilöt, jotka ovat suorittaneet yllä maini-tuissa kouluissa ammatillisen perustutkinnon vuonna 2008. Koulut edustavat maantieteellisesti sangen laajaa aluetta, mutta oppilaitosten osittain harkinnanvaraisen valinnan vuoksi valtakunnalliset yleistykset vuonna 2008 valmistuneiden ryhmään on tehtävä harkiten. Yleistämisen mielekkyyttä on mahdollista arvioida, kun aineiston tunnuslukuja verrataan myöhemmin Ti-lastokeskuksen Sijoittumispalvelun koko maata koske-viin yksilötason tietoihin.

23

Aineiston kuvaus

Taulukko 3.1 sisältää vastaajien määrät ja suhteelliset osuudet sekä ryhmien vastausprosentit erilaisten taus-tatietojen mukaan. Suurin ero vastausaktiivisuudessa on naisten ja miesten välillä: otokseen poimituista nai-sista kyselyyn vastasi 34,2 prosenttia, mutta miesten kohdalla vastausprosentiksi jäi sangen vaatimaton 19,1 prosenttia. Ikäryhmien välillä ei ole havaittavissa yhtä suuria eroja vastausaktiivisuudessa, vaikka vastauspro-sentti hieman kasvaakin mentäessä kohti vanhempia ikäryhmiä. Selvästi joukosta erottuvat vain 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat, joilla vastanneiden osuus on jopa yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin otoksen nuorimmalla ikäryhmällä. Ryhmä on toki hieman vali-koitunut, sillä tavallisimmin ammatillisen perustutkin-non suorittavat nuoret peruskoulun lopettaneet, joita on tässäkin aineistossa suhteellisesti eniten. Kyselylomake oli saatavilla vain suomen-kielisenä, millä saattaa olla vaikutusta kieliryhmien välisiin eroihin. Ruotsia äidinkielenään puhuvilla vas-tausprosentti tosin oli jopa hieman korkeampi kuin suomenkielisillä, mutta muiden kieliryhmien edusta-jista vastauksen palautti vain 16,1 prosenttia. Ruotsin ja muunkielisten vastausten määrät jäivät sen verran pieniksi, ettei aineisto mahdollista uskottavia kieliryh-mien välisiä vertailuja. Koulutusalojen ja ammatillisen oppilaitos-ten välillä on havaittavissa paikoin huomattavaakin vaihtelua, joka selittynee pääosin miesten ja naisten eroilla vastausaktiivisuudessa. Naisvaltainen sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala erottuu suurella vastauspro-sentillaan selvästi muista aloista. Kaikkein suurin vas-tausprosentti on humanistiselta ja kasvatusalalta val-mistuneilla, mutta ala on sangen harvinainen ja koko otoksessa heitä oli vain 18. Heikoin vastausprosentti on miesvaltaisella tekniikan ja liikenteen alalla, vaikka alalta valmistuneita vastaajia onkin aineistossa määräl-lisesti eniten. Oppilaitoskohtaiset vastausprosentit kuvaa-vat summittaisesti aineiston alueellista edustavuutta. Pienimmäksi vastanneiden osuus jäi Espoossa ja Kirk-konummella toimivasta Omnian ammattiopistosta valmistuneilla, kun taas aktiivisimmin vastasivat Turun ammatti-instituutin entiset opiskelijat. Valmistuneiden liikkuvuutta on mahdollista arvioida taulukosta 2, jos-sa entinen ammatillinen oppilaitos on ristiintaulukoitu nykyisen postinumeroalueen kanssa. Postinumeroalu-eet noudattavat Itellan käyttämää 24 portaista luoki-tusta, jossa alueet on nimetty väkiluvultaan suurimman kaupungin mukaan (Itella Oyj 2012). Vastaajajoukossa korostuvat selvästi muutamat suuret asutuskeskuk-

set, eritoten Helsinki, Lahti, Turku, Lappeenranta, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu. Postinumeroalueista voi jo pikaisella vilkaisulla havaita kunkin oppilaitoksen toiminta-alueen: neljä vuotta sitten valmistuneista oppilaitoksensa lähiseudulla asuu edelleen selvästi yli puolet vastaajista, vaikka joitain alueellisia eroja esiin-tyykin. Vertailuna mainittakoon, että Koulutuskeskus Salpauksesta valmistuneista enää 57,8 prosenttia asuu Lahden seudulla, kun samaan aikaan opintonsa Turun ammatti-instituutissa päättäneistä on pysynyt Turun seutuvilla jopa 84,6 prosenttia. Kaikkein pienintä liik-kuvuus on silti ollut pääkaupunkiseudulta ulospäin, sillä Omnian ammattiopiston kasvateista yli yhdek-sän kymmenestä asui neljän vuoden kuluttua edelleen pääkaupunkiseudulla. Osasta oppilaitoksia on liikuttu moneen suuntaan, osasta harvempaan. Kaikkein eniten eri puolille Suomea ovat hajaantuneet koulutuskeskus Salpauksen opiskelijat, joita asuu lähes kaikilla pos-tinumeroalueilla. Tyypillistä on, että jos liikkuvuutta on tapahtunut, se on suuntautunut johonkin lähiseu-dun tuntumaan, usein viereiselle postinumeroalueel-le. Poikkeuksena tästä ovat Helsingin ja Tampereen seudut, joista ensimmäiseen on muutettu kaikista ja jälkimmäiseen miltei kaikista suunnista. Taulukon lu-kuihin tutustuttaessa on hyvä pitää mielessä, että kaik-ki mukana olevat oppilaitokset eivät rajaudu tarkasti vain yhdelle postinumeroalueelle. Esimerkiksi Savon ammatti- ja aikuisopistolla on yksikkö myös Pieksä-mäellä, mikä selittää alueen yleisyyttä valmistuneiden nykyisenä asuinpaikkana. Karkeahkona yleistyksenä voitaneen todeta, että liikkuvuus on suurinta keskellä Suomea, kun taas pohjoisessa opiskelleet tapaavat py-syä pohjoisessa ja etelässä opiskelleet etelässä. Liikkuvuustaulukosta ei kannata tehdä liian suoraviivaisia tulkintoja. Kauttaaltaan epäselväksi jää, kertovatko luvut omasta tahdosta vai työtilanteen ai-heuttamasta pakosta muuttaa muualle, uudesta opiske-lupaikasta vai muutosta takaisin synnyinseudulle. Yksi-selitteisesti voidaan vain päätellä, että ammattiopistosta valmistuneet ovat pysyneet verrattain usein opiskelu-paikkansa lähettyvillä ja ainoa kaikista suunnista muut-tovoittoinen alue on pääkaupunkiseutu. Aiemmin on havaittu, että Helsingin seudun tulomuutot tapahtuvat yleensä ennen kaikkea omaan uraan ja työmarkkinoi-hin liittyvistä syistä, mutta yhtäältä relevantteja ovat myös kaupungissa asumiseen liittyvät tekijät. Lähtö-muuttajilla korostuvat sen sijaan mieluisaan asuntoon ja asuinympäristöön liittyvät syyt. (Stjernberg 2010.)Kyselyn vastaajat ovat enimmäkseen 22–25-vuotiaita (vrt. taulukko 3.1), joten mahdolliset perheellistymi-seen liittyvät muutot eivät useimmilla ole vielä vastaus-

24

hetkellä ajankohtaisia. Vastaajien muuttovalmiutta toiselle paikkakunnalle ja ulkomaille arvioidaan myöhemmin kolmella asenneväittämällä. Aineisto ei ole aluetasolla täysin maantieteellisesti edustava: puolessa postinumeroalueita asuu vain yksi prosentti tai vieläkin pienempi osuus vastaajista. Toisaalta mukana olevat oppilaitokset keskittyvät Suo-men kokoluokassa suurille paikkakunnille, jotka ovat tärkeitä alueellisia keskuksia eri puolilla maata – pohjoisesta etelään ja idästä länteen Kes-ki-Suomea unohtamatta. Työllistymistä tutkittaessa asuinkunta on yksi tärkeä taustatekijä, sillä Pohjois- ja Itä-Suomen yleiset työllisyysluvut ovat pysyneet melko tasaisesti heikompina kuin Etelä-Suomen tai Länsi- ja Si-sä-Suomen vastaavat (Tilastokeskus 2012). Koska vastaajien oppilaitokset sijaitsevat täysin eri puolilla maata ja valmistumisen jälkeinen liikkuvuus on ollut sangen vähäistä, voi aineiston avulla tehdä myös varovaisen kar-keita alueellisia vertailuja.

Taulukko 3.1. Vastanneiden määrät ja suhteelliset osuu-det erilaisten taustatietojen mukaan.

Taulukko 3.2. Vastaajien oppilaitokset ja nykyiset postinumeroalueet ristiin-taulukoituna, %.

! 32!

joitain' alueellisia' eroja' esiintyykin.' Vertailuna'mainittakoon,' että' Koulutuskeskus' Salpauksesta'valmistuneista'enää'57,8'prosenttia'asuu'Lahden'seudulla,' kun' samaan' aikaan' opintonsa' Turun'ammatti?instituutissa' päättäneistä' on' pysynyt'Turun' seutuvilla' jopa' 84,6' prosenttia.' Kaikkein'

pienintä' liikkuvuus' on' silti' ollut' pää?kaupunkiseudulta'ulospäin,'sillä'Omnian'ammat?tiopiston' kasvateista' yli' yhdeksän' kymmenestä'asui'neljän'vuoden'kuluttua'edelleen'pääkaupun?kiseudulla.

'

!!! !! N! %!vastanneista! Vastausprosentti!Sukupuoli! Nainen! 794! 67,3! 34,2!!! Mies! 386! 32,7! 19,1!Ikä! 22?23! 470! 39,8! 25,0!

!24?25! 252! 21,4! 25,4!

!26?27! 163! 13,8! 29,3!

!28?29! 84! 7,1! 28,5!

!! 30+! 211! 17,9! 34,0!Äidinkieli! Suomi! 1145! 97,0! 27,5!

!Ruotsi! 12! 1,0! 32,4!

!! Muu! 23! 1,9! 16,1!Koulutusala! Humanistinen!ja!kasvatusala! 8! 0,7! 44,4!

!Kulttuuriala! 101! 8,6! 32,8!

!Yhteiskuntatieteiden,!liiketalouden! 132! 11,2! 32,0!

!ja!hallinnon!ala!

! ! !!

Luonnontieteiden!ala! 42! 3,6! 26,1!

!Tekniikan!ja!liikenteen!ala! 341! 28,9! 21,4!

!Luonnonvara?!ja!ympäristöala! 58! 4,9! 30,2!

!Sosiaali?,!terveys?!ja!liikunta?ala! 213! 18,1! 35,1!

!! Matkailu?,!ravitsemis?!ja!talousala! 285! 24,2! 27,0!Ammattiopisto! Ammattiopisto!Lappia! 90! 7,6! 25,7!

!Etelä?Karjalan!ammattiopisto! 114! 9,7! 27,3!

!Jyväskylän!ammattiopisto! 160! 13,6! 29,3!

!Koulutuskeskus!Salpaus! 183! 15,5! 28,2!

!Omnian!ammattiopisto! 95! 8,1! 21,9!

!Oulun!seudun!ammattiopisto! 201! 17,0! 26,0!

!Savon!ammatti?!ja!aikuisopisto! 244! 20,7! 27,4!

!! Turun!ammatti?instituutti! 93! 7,9! 32,6!

!Kaikki!vastanneet! 1180! 100! 27,1!

!!!!!!!!! ! ! ! !'

25

Ammatti-opisto Lappia

Etelä-Karjalan ammatti-

opisto

Koulutus-keskus Salpaus

Savon ammatti- ja aikuis-

opisto

Jyväskylän ammatt-iopisto

Turun ammatti-instituutti

Oulun seudun

ammatti-opisto

Omnian ammatti-

opisto Kaikki

Helsinki (00-10) 5,4 4,7 16,3 8,7 9,2 7,7 5,0 92,3 16,7

Hämeenlinna (11-14) 0,9 4,8 1,2 1,0

Lahti (15-19) 0,9 57,8 0,4 1,7 8,4

Turku (20-27) 2,8 0,6 0,4 1,4 84,6 1,7 7,3

Pori (28-29) 0,5 0,1

Forssa (30-32) 0,9 0,6 2,2 0,3

Tampere (33-39) 5,4 5,7 5,4 5,6 1,1 4,1 3,2

Jyväskylä (40-44) 3,0 3,2 74,6 1,1 2,3 10,5

Kouvola (45-47) 0,9 4,2 0,7

Kotka (48-49) 1,2 0,2

Mikkeli (50-52) 0,6 1,6 2,6 0,7

Lappeenranta (53-56, 59) 76,4 1,2 7,0

Savonlinna (57-58) 1,9 0,4 0,7 0,3

Seinajoki (60-64) 0,7 1,1 0,2

Vaasa (65-66) 0,6 0,1

Kokkola (67-69) 0,7 1,1 0,2

Kuopio (70-75) 0,9 0,6 59,7 3,5 1,8 13,7

Pieksämäki (76-79) 0,6 17,4 0,5 3,9

Joensuu (80-83) 1,1 2,8 0,6 1,2 1,1 0,8

Ylivieska (84-86) 0,8 1,8 0,5

Kajaani (87-89) 1,1 0,6 2,0 0,7 0,5 0,8

Oulu (90-93) 9,8 0,9 1,2 2,8 0,7 79,0 16,3

Kemi (94-95) 69,6 2,7 5,9

Rovaniemi (96-99) 7,6 0,4 2,1 1,8 1,7 1,4

Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0

4. TyöLLISTyMISEN LAATU

Raportin toisessa luvussa esiteltiin tilastotietoa vuonna 2008 valmistuneiden työllistymisestä ja pääasiallisesta toiminnasta. Aloittain, sukupuolittain ja alueittain ha-vaitut erot työllisten ja työttömien osuuksissa ovat jo itsessään tärkeää tietoa, mutta lukujen taakse kätkeytyy runsaasti vastaamattomia kysymyksiä. Rahkeet duu-niin -tutkimuksen keskiössä on ammatillisen perus-tutkinnon suorittaneiden laadullinen työllistyminen. Laadullisella työllistymisellä ei ole yleistä ja yksiselit-teistä määritelmää, mutta pohjimmiltaan siinä on kyse työllistymisen sisällöstä ja luonteesta – eritoten siitä, vastaako työ vaatimuksiltaan ja sisällöltään koulutus-ta. Muita tärkeitä laadun osatekijöitä ovat tyytyväisyys työhön sekä työsuhteen muoto: onko kyse vakituises-ta vai määräaikaisesta ja toisaalta kokopäiväisestä vai

osaaikaisesta työstä? (vrt. esim. Sainio 2008.) Viimeisin tiedossamme oleva selvitys ammatillisen toisen asteen työllistymisestä on SAKKI ry:n yli kymmenen vuotta sitten teettämä jäsenkysely (Nurmela 2001). Taulukko 4.1. kuvaa valmistuneiden omaa määritelmää nykyisestä elämäntilanteestaan. Kysy-myksen vastausvaihtoehdot ovat hyvin samankaltaisia kuin Tilastokeskuksen pääasiallista toimintaa kuvaa-vissa tilastoissa. Varusmies- ja siviilipalvelusta suorit-tavien sekä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien luokat päätettiin yhdistää muuhun toimintaan, koska ne oli-sivat muuten jääneet kokonaismääriltään muutamaan tapaukseen. Kyselylomakkeessa vastaajat ohjattiin elä-mäntilanteensa perusteella erilaisille vastauspoluille, joihin syvennytään työllisten osalta tässä luvussa. Vas-taushetkellä työttömänä olleita käsitellään raportin vii-dennessä luvussa ja päätoimisia opiskelijoita kuuden-nessa, koulutuksen antamiin valmiuksiin perehtyvässä luvussa.

26

Painotetussa aineistossa työssäkäyviä on hieman yli 60 prosenttia ja päätoimisia opiskelijoi-ta noin viidesosa. Työttömien osuus jää selvästi alle kymmenen prosentin. Sukupuolten väliset erot liitty-vät enimmäkseen perhevapaiden, opintovapaiden ja sairauslomien luokkaan, johon naisista itsensä nimeää 12,3 prosenttia mutta miehistä vain 0,4 prosenttia. Tällöin on ymmärrettävää, että miesten osuudet ovat sekä työllisissä että työttömissä hieman suuremmat kuin naisilla. Sijoittumistilastoissa selvästi esiintynyttä eroa naisten ja miesten päätoimisen opiskelun välillä ei ole nähtävissä kyselyn aineistossa, vaan miesopis-kelijoiden osuus on jopa naisia korkeampi. Eron taus-talla on varmasti monenlaisia syitä, joista tärkeimpinä mainittakoon tilastojen ja valmistumishetken lyhyempi aikaväli (kaksi vuotta valmistumisesta) sekä tilastoin-nin käytäntöihin ja ihmisten subjektiiviseen arvioon liittyvät erot. Naisilla korostuvaa perhevapaiden, opin-tovapaiden ja sairauslomien luokkaa ei ole sisällöltään tarkemmin eritelty, mutta se kuvannee ennen kaikkea äitiyslomien yleisyyttä. Jos vastaaja oli jäänyt perhe tai opintovapaalle jostain työpaikasta, hänet ohjattiin lo-makkeessa vastaamaan kyseisin työpaikan perusteella.

Valmistumisen jälkeinen toiminta

Havaitsimme jo aiemmin sijoittumistilastoista, että ammatillisen perustutkinnon suorittaneet jatkavat pian valmistumisensa jälkeen joko työelämään tai toiseen opiskelupaikkaan. Kyselylomakkeessa pyy-

dettiin valmistuneita muistelemaan, mikä annetuista vaihtoehdoista kuvaa parhaiten heidän ensimmäisen puolen vuoden aikaista toimintaansa. Vaihtoehdoista korostuu selvästi vain työelämään siirtyminen, jon-ka ilmoitti toiminnakseen miltei 60 prosenttia kyse-lyyn vastanneista (kuvio 4.1). Saman tien työttömäksi joutui vain hieman yli kymmenen prosenttia, mutta varsinkin miehillä eräänlainen puskuri työttömyyttä vastaan on asevelvollisuuden suorittaminen, jonka il-moitti toiminnakseen noin 13 prosenttia. Kuviosta voi myös nähdä, että perhevapaalle jääminen on tässä vai-heessa vielä hyvin harvinaista verrattuna tilanteeseen neljän vuoden kuluttua valmistumisesta. Uuteen kou-lutukseen jatkoi puolen vuoden sisällä alle kymmenen prosenttia. Ensimmäisen puolen vuoden toimintaa ku-vaavat osuudet ovat jossain määrin vertailukelpoisia ensimmäisen työpaikan hakuun käytetyn ajan kanssa (taulukko 4.2). Kysymyksen muotoilu on sikäli hanka-la, että siinä oletetaan kaikkien hakeneen työpaikkaa heti valmistumisen jälkeen, mikä ei edellisen kuvion perusteella vastaa täysin todellisuutta. Muualle kuin työelämään siirtyneet henkilöt sijoittuvat luultavasti joko ”hain töitä yli yhden kuukauden” -luokkaan tai jättivät kysymyksen kokonaan vastaamatta. Erityistä huomiota tuloksissa kiinnittää se, että työssä oli jo val-mistumishetkellä lähes 40 prosenttia valmistuneista. Viimeistään yhden kuukauden kuluessa töitä oli saanut lähes yhtä moni.

N TyössäTyötön

työnhakija

Päätoimi-nen

opiskelija

Perhe-vapaa, opinto-

vapaa tai sairausloma Muu

Kaikki 1129 61,5 7,1 20,5 6,8 4,2Naiset 608 57,6 5,6 19,7 12,3 4,8Miehet 521 66,0 8,8 21,3 0,4 3,5

Taulukko 4.1. Neljä vuotta sitten valmistuneiden nykyi-nen elämäntilanne, %.

27

Kuvio 4.1. Mikä seuraavista kuvaa parhaiten toimintaasi ensimmäisen puolen vuo-den aikana valmistumisen jälkeen? % (N = 1122)

0  

10  

20  

30  

40  

50  

60  

70  

Siirryin  työelämään  

Jäin  työ6ömäksi  

Menin  armeijaan  tai  siviilipalvelukseen  

AloiAn  uuden  koulutuksen  

PerusAn  om

an  yrityksen  

Jäin  perhevapaalle  

Jokin  muu  

N %Olin työssä jo valmistumishetkellä

435 38,6

Sain töitä välittömästi (1kk tai alle) valmistumisen jälkeen

414 36,7

Hain töitä yli yhden kuukauden

279 24,7

Yhteensä 1128 100,0

Taulukko 4.2. Kuinka kauan hait ensim-mäistä työpaikkaasi? %

28

Valmistumisen jälkeistä toimintaa ja ensimmäisen työ-paikan hakuun käytettyä aikaa mittaavat kysymykset antavat yksinään melko karkean kuvan välittömästä sijoittumisesta. Yleisesti voidaan todeta, että reilusti yli puolet valmistuneista päätyy käytännössä heti tutkin-non suorittamisen jälkeen jonkinlaiseen työpaikkaan. Työllistymisen laatu jää vielä näissä tarkasteluissa hä-märän peittoon, mutta jos töitä ei ole lainkaan, ei ole mielekästä myöskään puhua työn laadullisista ominai-suuksista. Positiiviset määrällisen työllistymisen lu-kemat antavat vakaan perustan työllistymisen laadun tutkimiselle. Kyselylomakkeessa vastaajilta tiedusteltiin valmistumisen jälkeen kertyneen työkokemuksen määrää vuosina ja kuukausina. Kuvion 4.2 tiedoissa vuodet on muunnettu kuukausiksi ja kuukaudet sen jälkeen luokiteltu kuuteen luokkaan. Muuttujan luok-kiin sisältyy myös laadullinen ulottuvuus, sillä vastaus ”0 kuukautta” on tulkittava niin, ettei henkilö ole ollut lainkaan töissä valmistumisen jälkeen. Tieto ei yksi-nään kerro mitään siitä, onko henkilöllä ollut samaan aikaan jotain muuta pääasiallista toimintaa, kuten opiskelua tai lastenhoitoa, vai onko hän todella ollut työttömänä työnhakijana viimeiset neljä vuotta. Osion muut luokat ilmaisevat asteikon toisen laadullisen ääri-pään: vastaaja on ollut kuluneen neljän vuoden aikana töissä, ainakin yhden kuukauden. Vaikka työtä teke-

mättömien luokkaan kuuluukin aineiston perusteella noin neljä prosenttia, on varsin todennäköistä, että juuri pitkäaikaistyöttömien ryhmässä kyselyn vastaus-kato on ollut erityisen suurta. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että työttömyyden kesto on yh-teydessä vastausaktiivisuuteen (Tilastokeskus 2003). Useimmat kyselyyn vastanneista ovat kerryt-täneet työkokemustaan jo useilla vuosilla. Selvästi suu-rin osa vastaajista asettuu 37–48 kuukauden ryhmään, eli he ovat olleet työllisinä koko ajan tai lähes koko ajan valmistumisensa jälkeen. Vuonna 2008 valmistuneilla työkokemuksen määrä voi käytännössä olla enimmil-lään noin neljä vuotta, mutta joukossa on myös muu-tamia, jotka ilmoittivat olleensa työssä jopa viisi vuotta tai enemmän. He ovat luultavasti joko olleet jo opis-keluaikanaan töissä tai laskeneet vastaukseensa myös kaiken tutkintoa edeltäneen työkokemuksen. Kun lasketaan yhteen kolme suurimman työkokemuksen luokkaa, havaitaan, että hieman yli 60 prosenttia mu-kana olevissa kouluissa opiskelleista on viettänyt työ-elämässä yli puolet valmistumisen jälkeisestä ajastaan. Myöskään tätä pienemmät työkuukausien määrät eivät vaikuta hälyttäviltä, kun otetaan huomioon tilastoista ilmennyt jatko-opiskelun yleisyys ja perhevapaiden pitäminen. Valmistumisesta kuluneen ajan ja työkuu-kausien määrän erotusta ei pidä silloin yksioikoisesti tulkita työttömänä vietetyiksi kuukausiksi.

Kuvio 4.2. Valmistumisen jälkeisten työkuukausien määrä, %, N = 1085

0%  

5%  

10%  

15%  

20%  

25%  

30%  

35%  

40%  

0  kk   1-­‐12  kk   13-­‐24  kk   25-­‐36  kk   37-­‐48  kk   49+  kk  

29

Taulukko 4.3. Neljän tausta-muuttujan yhteys valmistu-misen jälkeen kertyneiden työkuukausien määrään, %, (N = 1071–108)

0 kk 1-12 kk 13-24 kk 25-36 kk 37-48 kk 49+ kk KaikkiErillisen yo-tutkinnon 2 11 18 15 43 11 100

Kaksois-/yhdistelmä-tutkinnon

3 22 30 16 24 6 100

En 4 14 18 22 33 9 100

Kyllä 1 12 19 22 37 10 100

En 9 19 19 16 29 8 100

Nainen 2 12 19 16 40 11 100

Mies 5 16 20 24 28 7 100

22-23 3 14 22 25 31 5 100

24-25 6 18 18 18 29 11 100

26-27 2 17 23 14 33 13 100

28-29 1 16 16 12 45 9 100

30+ 2 8 14 16 45 15 100

* Yhteys on ti lastol l i sesti merki tsevä tasol la p = 0,001. Muut yhteydet ovat merki tseviä tasol la p < 0,001.

Ikä vastaushetkellä

Valmistumisen jälkeisten työkuukausien määrä luokiteltuna (%)

Oletko suorittanut ylioppilastutkinnon?*

Kuulutko johonkin ammattiliittoon?

Sukupuoli

Kertyneiden työkuukausien määrään voi-daan syventyä tarkemmin erilaisten taustamuuttujien avulla. Taulukko 4.3 esittää ylioppilastutkinnon suorit-tamisen, ammattiliiton jäsenyyden, sukupuolen ja iän yhteyden luokiteltuun työkuukausimuuttujaan. Ha-vaitut yhteydet ovat voimakkaita, mutta eivät kaikissa tapauksissa aivan itsestään selviä. Esimerkiksi ylioppi-lastutkinnon suorittamisessa erillinen ylioppilastutkin-to on vahvasti yhteydessä keskimääräistä suurempaan työkuukausien määrään, kun kaksois- tai yhdistelmä-tutkinnon suorittaneilla tilanne on jopa heikompi kuin niillä, jotka eivät ole suorittaneet lainkaan ylioppilas-tutkintoa. Erillisen ylioppilastutkinnon suorittaneista yli puolet on ollut suunnilleen koko ajan työelämässä ammatillisen tutkinnon suorittamisen jälkeen, mikä selittynee osittain heidän muita vastaajia korkeammal-la keski-iällään. Kaiken kaikkiaan aineistossa erillisen ylioppilastutkinnon on suorittanut 19 prosenttia ja yh-distelmä tai kaksoistutkinnon 9 prosenttia.

30

Ammattiliittoon kuuluminen on selvästi yhteydessä työkuukausien mää-rään, mutta yhteyden suunta on tässä tapauksessa monitulkintainen. Parantaako ammattiliittoon kuuluminen todella henkilön työmarkki-na-asemaa vai ovatko enemmän työkokemusta keränneet ihmiset ylipää-tään työorientoituneempia ja kuuluvat siksi yleisemmin ammattiliittoon? Luultavimmin vastaus on jossain näiden kahden tulkinnan välimaastossa, mutta selitysmalleista riippumatta on merkittävää, että ammattiliittoon kuulumattomista lähes kymmenesosa ei ole ollut lainkaan työssä val-mistumisen jälkeen ja noin viidesosa vain yhden vuoden tai vähemmän. Koko aineistossa ammattiliittoon kuuluu 65 prosenttia eli noin kaksi kol-masosaa. Kaikista suomalaisista palkansaajista oman alansa ammattijär-jestöön kuului vuonna 2011 noin 68 prosenttia, mutta 25–34-vuotiaista vain 59 prosenttia ja alle 25-vuotiaista ainoastaan 47 prosenttia (Aho & Mäkiaho 2012). Vaikka kaikkia koulutusasteita koskevat luvut eivät ole nuorien ikäryhmien kohdalla täysin vertailukelpoisia, voidaan niistä ar-vioida, että kyselyn vastaajat ovat jokseenkin valikoituneita ammatillisen järjestäytymisen suhteen. Ylioppilastutkinnon ja ammattiliiton tavoin myös henkilön ei-hankitut ominaisuudet – sukupuoli ja ikä – ovat havaittavassa yhteydessä kertyneiden työkuukausien määrään. Miehillä pienemmät työkuukausien määrät ovat hieman yleisempiä kuin naisilla ja suuremmat työkuukausien määrät taas vastaavasti harvinaisempia. Toisaalta yhteys ei ole aivan lineaa-rinen, sillä varsin pitkää työkokemusta osoittavan 25–36 työkuukauden luokan osuus on miehillä paljon suurempi kuin naisilla. Näin pienet erot sukupuolten välillä voivat syntyä jo pelkästään asevelvollisuuden suoritta-misesta. Myös ikäryhmien väliset erot ovat tilastollisesti merkitseviä, mut-ta käytännössä vanhempien ja nuorempien eroista on vaikea sanoa mitään yksiselitteistä. Selvästi muista ikäryhmistä erottuvat vain 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat, joiden korkea osuus yli neljän vuoden kokemuksen ryhmäs-sä laittaa tosin epäilemään, että heistä monet ovat laskeneet vastaukseensa mukaan myös valmistumista edeltänyttä työkokemusta. Työkuukausien luokitusta voisi luettavuuden vuoksi tiivistää vielä nykyisestään, mutta täl-löin esimerkiksi sukupuolten välillä havaitut vivahde-erot olisivat jääneet piiloon.

Työsuhteet ja niiden kesto

Tyypillinen ammatillisen perustutkinnon suorittanut työskentelee vaki-tuisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa yksityisellä sektorilla. Kuviosta 4.3 tosin havaitaan, että ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan kohdalla useimmat joutuvat vielä tyytymään määräaikaiseen mutta kui-tenkin kokopäiväiseen työhön. Osa-aikatyön tekeminen on hyvin harvi-naista jopa ensimmäisessä työpaikassa. Useimmat ammatillisen perustut-kinnon suorittavat valmistuvat juuri ennen kesää, jolloin monet päätyvät määräaikaiseen kesätyöhön. Kesätyöt saattavat toki muuttua myöhemmin vakituisiksi työsuhteiksi. Neljän vuoden kulutta valmistumisesta tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi ja lähes 60 prosenttia tekee jo vakituista ko-kopäivätyötä. Toisaalta yli viidesosan määräaikaisten työsuhteiden osuus kertoo siitä, etteivät katkonaiset työsuhteet ole aivan vieraita myöskään toisen asteen ammatillisten työmarkkinoilla. Yrittäjinä tai freelancereina toimi kyselyhetkelläkin alle viisi prosenttia vastaajista. Yksityisen sektorin hegemoniassa ei ole suuria alakohtaisia eroja lukuun ottamatta sosiaali-,

Kuvio 4.3. Työsuhteen muo-to ensimmäisessä ja nykyi-sessä työpaikassa.

31

terveys- ja liikunta-alaa, jolla kunta on yleisin työllistä-jä. Kolmas sektori jää toisella asteella marginaaliseksi. Tilanne ei tosiasiassa ole niin yksinkertainen kuin kaikkia valmistuneita kuvaavat luvut antavat ym-märtää. Koulutusaloittaiset vertailut (kuvio 4.4) pal-jastavat mielenkiintoisia eroavaisuuksia eri aloilta val-mistuneiden työurissa. Kyselyhetkellä työssä olleista tekniikan ja liikenteen alalta valmistuneet ovat selvästi yleisimmin vakituisessa kokopäivätyössä. Määräaikai-set kokopäivätyöt ovat sen sijaan erityisen tyypillisiä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. Matkailu-, ravitse-mis- ja talousalalta valmistuneilla vakituiset kokopäivä-työt ovat kaikkein harvinaisimpia, mutta määräaikais-ten töiden lisäksi he ovat myös tavallista useammin vakituisissa osaaikatöissä. Intuition mukaisesti yrittä-

jyys ja freelancertoiminta ovat kulttuurialalla keskiver-toa yleisempiä työn muotoja. Luokkien yhdistelyistä huolimatta kokonais-määrät jäävät pelkkien työssä olevien yhteydessä jo niin pieniksi, ettei aineiston perusteella kannata tehdä kovin tarkkoja yleistyksiä. Päällisin puolin voidaan kui-tenkin todeta, että ammatillisen perustutkinnon suo-rittaneiden työsuhteet näyttävät varsin mutkattomilta – ovathan useimmat joko vakituisessa tai määräaikai-sessa kokopäivätyössä. Osa-aikatyöt, freelancetoimin-ta ja muut erikoiset työnteon muodot ovat kauttaal-taan harvinaisia.

0%  10%  20%  30%  40%  50%  60%  70%  

Vakit

uinen

 koko

päivä

työ  

Määräa

ikaine

n  kok

opäiv

ätyö  

Vakit

uinen

 osa-­‐a

ikatyö

 

Määräa

ikaine

n  osa-­‐

aikaty

ö  

 Yri>ä

jä/fre

elanc

er  

Työll

iste>

y/työ

harjo

i>elu  

Muu  

Kuvio  4.3.  Työsuhteen  muoto  ensimmäisessä  ja  nykyisessä  työpaikassa  

Ensimmäinen  työpaikka  valmistumisen  jälkeen  (N=1152)  

Nykyinen  työpaikka  (N=796)  

32

Kuvio 4.4. Nykyisen työsuh-teen muoto koulutusalan mukaan (N=798).

0%   20%   40%   60%   80%   100%  

Kul,uuriala  /  Humanis5nen  ja  kasvatusala  

Yhteiskunta5eteiden,  liiketalouden  ja  hallinnon  ala  /  luonnon5eteiden  ala  

Tekniikan  ja  liikenteen  ala  

Luonnonvara-­‐  ja  ympäristöala  

Sosiaali-­‐,  terveys-­‐  ja  liikunta-­‐ala  

Matkailu-­‐,  ravitsemis-­‐  ja  talousala  

Vakituinen  kokopäivätyö  

Määräaikainen  kokopäivätyö  

Vakituinen  osa-­‐aikatyö  

Määräaikainen  osa-­‐aikatyö  

Yri,äjä/freelancer  

Muu  

33

Koulutusalojen välillä esiintyneet määräaikaisten työ-suhteiden erot ansaitsevat tarkemman käsittelyn. Ky-selylomakkeessa tiedusteltiin vastaajilta valmistumisen jälkeisten työnantajien ja työsopimusten määrää. Kun lasketaan työsopimusten ja työnantajien välinen ero-tus, saadaan karkeasti selville uusittujen sopimusten määrä saman työnantajan palveluksessa (kuvio 4.7). Erotuksen tulkintaan sisältyy oletus, että jokaiseen työsuhteeseen kytkeytyy vähintään yksi työsopimus. Oletus ei tietenkään päde esimerkiksi freelancereihin ja yksityisiin ammatinharjoittajiin, joilla jokaiseen työ-suoritteeseen ei välttämättä liity erillistä työsopimusta. Aineistossa ne, joilla työnantajia on kertynyt enemmän kuin työsopimuksia, ovatkin useimmiten valmistuneet kulttuurialalta ja siellä erityisesti musiikkialalta. Kuviosta 4.5 havaitaan, että aloittaiset erot uusittujen työsopimusten määrissä jäävät yhtä poik-keusta lukuun ottamatta häviävän pieniksi. Muiden alojen eroavaisuudet mahtuvat pylväisiin piirrettyjen 95 prosentin luottamusvälien sisään, mutta silmiin

Kuvio 4.5. Keskiarvo työso-pimusten ja työnantajien erotuksesta (uusittujen työsopimuksien määrä) aloittain, %, N=1107.

pistävä on sitä vastoin sosiaali-, terveys- ja liikun-ta-alan kahdeksan uusitun sopimuksen tienoille nou-seva keskiarvo. Eron tekee ymmärrettäväksi se, että vielä vastaushetkelläkin määräaikaisessa työsuhteessa olivat muita yleisemmin juuri sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-alalta valmistuneet (vrt. kuvio 4.4). Kaiken kaik-kiaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ovat useimmiten vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa, eikä pätkätöiden ketjuttamisesta voida kunnolla puhua edes hiljattain valmistuneiden yhteydessä. Ainoan il-miselvän poikkeuksen tähän jopa varsin perinteiseen työuran kulkuun tekee sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala, jolta valmistuneet ovat keränneet paljon lyhyitä työso-pimuksia saman työnantajan palveluksessa. Heistä useimmat ovat lähihoitajia. Suomen lähi- ja perushoi-tajaliitto SuPerin selvityksissä on havaittu, että hoito-alalla määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee hieman yli viidennes ja erityisesti uudet lähihoitajat aloittavat yhä useammin määräaikaisessa työsuhteessa. Siksi pät-kätyöilmiö koskee erityisesti alan nuoria työntekijöitä. (SuPer ry 2012; Kullas 2009.)

0  

2  

4  

6  

8  

10  

12  

Kult.  /  Hum.   YLH  /  Luonnont.   TeLi   LY   SoTe   MaRa  

34

Työn ja koulutuksen vastaavuus

Keskustelu koulutuksen ja työn vastaavuudesta viit-taa pääasiassa korkeasti koulutettuihin. Akateemiset tutkinnot luokitellaan professio- ja generalistialoihin, joista ensimmäiset antavat pätevyyden tiettyyn am-mattiin (opettajat, lääkärit jne.) ja jälkimmäiset tuovat valmiuksia sijoittua monenlaisille aloille. Tyypillistä on, että esimerkiksi yhteiskuntatieteellisiltä professioaloil-ta valmistuneet työllistyvät generalisteja useammin koulutustaan vastaaviin tehtäviin. (Sainio 2009). Am-matillisten tutkintojen kohdalla tällainen jaottelu ei oli-si mielekäs, sillä kaikki tutkinnot valmistavat – usein jo nimensä perusteella – johonkin ennalta määriteltyyn ammattiin. Lähihoitajat voivat toki erikoistua muun muassa vanhustyöhön tai kuntoutukseen, mutta he ovat silloinkin lähihoitajia, samoin kuin erilaisia säh-kötöitä tekevät sähköasentajat ovat sähköasentajia. Jos työllistyminen on aina näin suoraviivaista, pitäisi tar-jolla olevan koulutuksen vastata jo olemassa olevaan työvoiman tarpeeseen. Tästä näkökulmasta katsottuna ammatillisen perustutkinnon suorittanut voi olla kou-lutustaan vastaamattomassa työssä ainoastaan silloin, kun hän ei ole työllistynyt omaan ammattiinsa ja te-kee siksi täysin toisen alan piiriin kuuluvia töitä. Silloin kyse olisi vain optimointivirheestä aloituspaikkojen määrässä. Suoraviivainen tulkinta työllistymisestä sopii oletettavasti useimpiin aloihin, joiden koulutusta am-matilliset oppilaitokset tarjoavat. Tulkinnan ottaminen annettuna tuntuu kuitenkin liian hätiköidyltä: näim-mehän jo edellä, että muissakin työhön liittyvissä omi-naisuuksissa on huomattavia alakohtaisia eroja. Toisen asteen ammatillisten työllistyminen ”omalle alalle” koetaan kenties jopa liian itsestään selvänä, mikä saat-taa kätkeä taakseen erinäisiä ongelmia, selviytymis-keinoja ja kekseliäitä, luovia työllistymisen muotoja. Kyselylomakkeessa työllistymisen laatuun on suhtau-duttu sekä suoraviivaisesti että perinteitä kyseenalais-taen. Vastaajilta tiedusteltiin oman alan työkokemuk-sen määrää vuosina ja kuukausina mutta samalla myös mielipiteitä siitä, miten hyvin heidän nykyinen työnsä vastaa alaltaan ja vaatimuksiltaan koulutusta. Lisäksi haluttiin tietää, onko ammatillinen perustutkinto ollut muodollisena vaatimuksena nykyiselle työlle ja kuin-ka paljon koulutuksessa saatuja tietoja ja taitoja pystyy työssä hyödyntämään. Aiemmin esitellyn työkuukausien kokonais-määrän lisäksi vastaajilta tiedusteltiin erikseen oman alan työkuukausien määrää. Yksinkertaisin tapa tutkia koulutuksen ja työn vastaavuutta on laskea näiden vä-linen suhdeluku, eli kuinka monta prosenttia kaikesta

valmistumisen jälkeisestä työkokemuksesta on ollut oman alan työkokemusta. Kuviossa 4.6 nämä kaksi työkuukausien määrää ilmaisevaa muuttujaa on ase-tettu hajontakuvan eri akseleille. Kuvion tarkoituksena antaa yleisvaikutelma siitä, millä tavoin työkuukausien mittarit ovat yhteydessä toisiinsa; siellä, missä on pal-jon pisteitä, on paljon havaintoja. Suurin osa havain-noista kasautuu kuvion halkaisevaksi viivaksi, mikä ilmaisee, että kyseisillä vastaajilla oman alan työkoke-muksen määrä – olipa se mitä tahansa – on yhtä suuri kuin kaiken valmistumisen jälkeen kertyneen työkoke-muksen määrä. Viivan alle jäävät pisteet kertovat siitä, että oman alan työkokemusta on ollut jonkin verran vähemmän kuin kaikkea työkokemusta. Viivan yläpuo-lelle nousevia pisteitä ei pitäisi periaatteessa olla lain-kaan, sillä oman alan työkuukausia voi tietenkin olla enimmillään yhtä paljon kuin kaikkia työkuukausia. Tälle alueelle osuvat vastaajat lienevät ymmärtäneet kysymyksen väärin. Pääasiassa havainnot sijoittuvat kuvaan odotetulla tavalla, sillä muuttujia esikäsiteltiin niin, että yli 60 kuukauden määrät laskettiin 60 kuu-kauteen. Kuvassa ei myöskään ole mukana niitä vas-taajia, joilta jompikumpi tiedoista puuttuu. Hajontakuvasta ei voi tarkasti päätellä eri-laisten havaintoyhdistelmien määriä, mutta se antaa hyvän esikatsauksen aineiston sisältöön. Yksi ilmeinen tendenssi on, että havaintoja kasaantuu halkaisijavii-van lisäksi runsaasti pystyakselin (oman alan työkoke-mus) alapäähän. Toisin sanottuna joukossa on jonkin verran niitä, jotka ovat tehneet valmistumisen jälkeen enemmän tai vähemmän töitä mutta eivät mielestään oman alansa töitä. Näistä vastaajista useimmat ovat kuitenkin samalla vaaka-akselin (kaikki työkokemus) alapäässä, jolloin vähäinen oman alan työkokemus on kulkenut rinnakkain vähäisen kaiken työkokemuksen kanssa. Kyselylomakkeessa kokemuksen määrää ky-syttiin vuosina ja kuukausina, minkä vuoksi 48 kuu-kauden eli neljän vuoden kohta kerää erityisen paljon havaintoja. Tätä suurempien arvojen kohdalla että vastaajat ovat joko ymmärtäneet kysymyksen väärin tai valmistuneet aivan alkuvuodesta 2008. Koska kysely toteutettiin toukokesäkuussa, ammatillisen perustut-kinnon yleisimmästä suoritusajankohdasta on kulunut kyselyhetkellä melko tarkalleen neljä vuotta. Työkokemuskysymyksen avoin muoto tekee siitä vääjäämättä jokseenkin epätarkan mittarin. Var-sinkin jos työpaikat ovat vaihtuneet usein ja työnteossa on ollut katkoja, viimeisen neljän vuoden työhistorian virheetön muistelu voi tuottaa suuria hankaluuksia. Olennaisia eivät kuitenkaan ole yksittäiset havain-not, vaan aineistosta erottuvat yleiset suuntaviivat ja tendenssit. Jos kahden suurikokoisen ryhmän välil-

35

lä havaitaan selviä eroja oman alan työkokemuksen osuudessa, voidaan hyvällä syyllä olettaa, että tuloksen taustalla on muutakin kuin mittausvirhettä. Erityisen mielenkiintoista on tarkastella oman alan työkokemuksen ja kaiken työkokemuksen suhdetta koulutusaloittain. Kuviossa 4.7 on esitetty suhdeluvun koulutusalakohtaiset keskiarvot ja esti-maattien 95 prosentin luottamusvälit pylväskuvana. Suhdeluvun vaihteluväli on 0–1, eli mitä korkeampi arvo on kyseessä, sitä suurempi on ollut keskimääräi-nen oman alan työkokemuksen osuus kaikesta työko-kemuksesta. Kuvion perusteella voidaan päätellä, että sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla keskimäärin noin 90 prosenttia kaikesta hankitusta työkokemuksesta on ollut oman alan työkokemusta. Toista ääripäätä edus-tavaa kulttuuriala sekä humanistinen ja kasvatusala

ryhmä, josta valmistuneilla keskimääräinen oman alan työkokemuksen osuus on ollut alle puolet kaikesta valmistumisen jälkeen kertyneestä työkokemuksesta. Muut alat asettuvat kahden ääripään väliin, melko sa-moihin lukemiin. Niilläkin keskimääräinen oman alan työkuukausien määrä on ollut vähintään puolet kaikis-ta työkuukausista. Kaikkien työkuukausien ja oman alan työ-kuukausien vertailu antaa konkreettisen ja määrällisen, mutta toisaalta melko suurpiirteisen kuvan työn ja koulutuksen vastaavuudesta. Vertailua on mahdollista syventää kyselylomakkeen subjektiivisemmilla, omaan kokemukseen perustuvilla kysymyksillä. Yksi kiinnos-tava näkökulma avautuu, kun tutkitaan rinnakkain ky-symyksiä, onko suoritettu ammatillinen perustutkinto ollut muodollisena vaatimuksena nykyiseen työhön ja

Kuvio 4.6. Kaikki val-mistumisen jälkeinen työkokemus ja oman alan työkokemus samassa hajontakuvassa.

36

missä määrin nykyinen työ vastaa oman kokemuksen mukaan koulutusalaa. Laadun arviointiin olemme ot-taneet mallia Aarresaari-verkoston uraseurannoissa käytetystä laatuluokituksesta, jota on alun perin so-vellettu Englannissa (esim. Korhonen & Sainio 2006). Eliasin ym. (1999) malli jakaa korkeakoulututkinnon ja työn vastaavuuden neljän ryhmään sen mukaan, onko korkeakoulututkinto ollut muodollisena vaatimuksena työssä ja vastaako työ koulutusalaa. Myönteinen vas-taus molemmissa ilmaisee perinteistä tarkoituksenmu-kaista sijoittumista ja kielteinen vastaus molemmissa koulutuksen näkökulmasta epätarkoituksenmukaista sijoittumista. Näitä luokkia voinee soveltaa sellaise-naan myös ammatillisiin perustutkinnon suorittaneisiin. Kahden ääripään välissä ovat ne, joilla kou-lutus on ollut muodollisena vaatimuksena mutta työ ei vastaa koulutusalaa, ja ne, joilla muodollista vaatimusta ei ole ollut mutta työ koetaan koulutusalan mukaiseksi. Näiden luokkien tulkinta ammatillisten perustutkinto-jen yhteydessä voi olla ongelmallista, sillä muodolli-sen vaatimuksen käsite on olennaisesti erilainen kuin akateemisissa ammateissa. Kysymys liittyy jo aiemmin pohdittuun generalistialojen puuttumiseen: Tasoltaan ylempää korkeakoulututkintoa saatetaan edellyttää sitä

tarkemmin määrittelemättä, mutta vaaditaanko am-matillista perustutkintoa? Entä kertooko koulutusalan vastaavuus ja muodollisen vaatimuksen puuttuminen siitä, että kyseessä ovat ”oman alan uudet työmarkki-nat”, kuten teoria esittää akateemisista tutkinnoista? Vastaus kumpaankin kysymykseen lienee kielteinen. Jos ammatillinen koulutus valmistaa jo määritelmälli-sesti tiettyyn ammattiin, on arvatenkin täysin alakoh-taista, voiko kyseiseen ammattiin päätyä myös muu-ta tietä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei tutkinnon vaatimisen ja koulutusalan vastaavuuden suhde olisi hedelmällinen lähtökohta myös ammatillisen toisen asteen tutkimiseen.

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Kult. / Hum. YLH / Luonnont. TeLi LY SoTe MaRa

Kuvio 4.7. Oman alan työko-kemuksen osuus kaikesta valmistumisen jälkeisestä työkokemuksesta, %.

37

Taulukko 4.4. Koulutusalan vastaavuus ja tutkinnon vaatiminen nykyisessä työpaikassa (N=737–742).

Taulukossa 4.4. edellä käsitellyt työn laatua mittaavat muuttujat on esitetty koulutusaloittain. Kokemusta koulutusalan vastaavuudesta on kyselylomakkeessa tiedusteltu viisiportaisella asteikolla (ei lainkaan, mel-ko vähän, jossain määrin, melko paljon, erittäin pal-jon), joka on analyyseja varten muunnettu dikotomi-seksi eli kaksiluokkaiseksi. Vähemmän koulutusalan vastaavuuden luokka koostuu alkuperäisen muuttujan kolmesta ensimmäisestä luokasta; enemmän-luokkaan on vastaavasti yhdistetty vastaukset ”melko paljon” ja ”erittäin paljon”. Jossain määrin -vastausten liittäminen vähäisempään koulutuksen vastaavuuteen perustuu luo-kan käyttäytymiseen suhteessa erilaisiin taustamuuttujiin. Luokittelun jälkeen 41 prosentilla nykyinen työ vastaa vähemmän koulutusta ja 59 prosentilla enemmän. Toisin sanottuna alle kaksi kolmasosaa ko-kee nykyisen työnsä vastaavan erittäin tai melko pal-jon suoritettua ammatillista perustutkintoa. Osuutta voi pitää yllättävän pienenä, kun huomioidaan toisen asteen tutkintojen voimakas kytkeytyminen tiettyihin ammatteihin. Alakohtaisesta vertailusta käy ilmi, että tilanne on monilla aloilla jopa kokonaiskuvaa hei-kompi. Esimerkiksi tekniikan ja liikenteen alalla sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla suuremman ja pienemmän alavastaavuuden luokat ovat osuuksiltaan käytännössä yhtä suuret. Ainoastaan sosiaali-, terveys -ja liikunta-ala poikkeaa selvästi yleisestä linjasta: siel-lä lähes yhdeksän kymmenestä kokee nykyisen työnsä vastaavan koulutusalaa paljon tai erittäin paljon. Kult-tuurialalla tilanne on tässä suhteessa kaikkein heikoin.Koulutuksen muodollista vaatimista tiedustellees-sa osiossa ollut ”en tiedä” -vaihtoehto muunnettiin

analyyseja varten puuttuvaksi tiedoksi. Muunnoksen jälkeen 54 prosentilla tutkinto on ollut muodollise-na vaatimuksena nykyiseen työhön ja 46 prosentilla ei. Todellisuudessa kyllä- vastausten osuus jää alle 50 prosentin kaikilla muilla aloilla paitsi pääasiassa lähi-hoitajista koostuvalla sosiaali-, terveys- ja liikunta-alal-la: siellä ammatillista perustutkintoa on vaadittu 85 prosentissa nykyisistä työpaikoista. Täydellisen vasta-kohdan muodostaa kulttuurialan sekä humanistisen ja kasvatusalan yhteisluokka, jossa miltei yhtä suuressa osassa tapauksista tutkinto ei ole ollut muodollisena vaatimuksena. Tekniikan ja liikenteen ala sekä matkai-lu-, ravitsemis- ja talousala ovat tämänkin muuttujan suhteen hyvin tasaisesti jakautuneita. Taulukko 4.4 paljastaa myös, että subjektii-vinen kokemus koulutusalan vastaavuudesta on huo-mattavasti harvemmin alakohtaista kuin koulutuksen muodollinen vaatiminen. Alasta riippumatta vain noin puolet vastaajista (poikkeuksena sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala) kokee nykyisen työnsä vastaavan koulu-tusalaa erittäin paljon tai melko paljon. Koulutuksen muodollisessa vaatimisessa vastaukset ovat kallellaan eivaihtoehdon puolelle (jälleen poikkeuksena sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala). Taulukossa 4.5 muuttujat on aloittain erot-telematta taulukoitu ristiin, mikä antaa viitteitä eri-laisista laadullisen työllistymisen poluista ja niiden yleisyydestä. Aiemmista taulukoista poiketen tässä ei vertailla jonkin ryhmän sisäistä jakaumaa, vaan pro-sentit ilmaisevat erilaisten muuttujayhdistelmien osuu-den koko aineistosta. 45 prosenttia kaikista vastaajis-ta tekee mielestään koulutusalaansa vastaavaa työtä,

Kulttuuriala / Hum. ja kasvatusal

a

Yhteisk., liiketal. ja hal. ala / luonnont.

ala

Tekniikan ja

liikenteen ala

Luonnonvara- ja

ympäristöala

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

Matkailu-, ravitsemis-

ja talousala Kaikki

Vähemmän 59% 49% 48% 54% 13% 52% 41%Enemmän 41% 51% 52% 46% 87% 48% 59%

Yhteensä 100% 100% 100% 100% 100% 100% 100%

Ei 83% 63% 52% 69% 15% 53% 46%

Kyllä 17% 37% 48% 31% 85% 47% 54%

Yhteensä 100% 100% 100% 100% 100% 100% 100%

*Yhteydet ovat ti lastol l i sesti merki tseviä (p<0,001)

Vastaako nykyinen työ koulutusalaa*

Oliko tutkinto muodollisena vaatimuksena työhön*

38

johon suoritettu ammatillinen perustutkinto on ollut myös muodollisena vaatimuksena. Huomattavaa on, että jopa kolmasosa kuuluu toiseen ääripäähän, jossa työhön ei ole vaadittu koulutusta, eikä se sitä oman arvion perusteella liioin vastaakaan. Väliryhmän jäävät koko aineiston tasolla melko pieniksi, ja subjektiivisen arvion vuoksi niihin voi sisältyä paljon myös mittaus-virhettä. On silti kiinnostavaa, että noin kymmenesosa vastaajista tekee neljän vuoden kuluttua valmistumi-sestaan työtä, jossa tutkintoa on vaadittu mutta joka toisaalta vastaa vähänlaisesti koulutusalaa. Muuttujien yhteyttä on erityisen hedelmäl-listä tutkia sellaisten alojen yhteydessä, joiden sisällä molemmat muuttujat jakautuvat kohtalaisen tasaises-ti. Tällaisia aloja ovat tekniikan ja liikenteen ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala, joista ensimmäi-sen osuudet on esitetty taulukossa 4.6. Sen kohdalla luokkien osuudet ovat melko samanlaiset kuin koko aineistossa, mutta niitä, joilla työ ei vastaa suures-ti koulutusalaa eikä tutkintoa ole myöskään vaadittu, on tekniikan ja liikenteen alalta valmistuneista jopa 38 prosenttia. Vieläkin heikommalta näyttää tilanne mat-kailu-, ravitsemis- ja talousalalla (taulukko 4.7), jossa vastaavan luokan osuus on jopa 42 prosenttia. Väli-ryhmien osuudet tuntuvat sen sijaan pysyvän melko samanlaisina ryhmästä riippumatta. Suunnilleen kym-menesosalla työ vastaa koulutusalaa mutta koulutusta ei ole työssä vaadittu, ja päinvastoin. Syy tähän jää kyselyn perusteella epävarmaksi. Yleinen suuntaus tuntuu olevan, että amma-tillisten perustutkintojen kohdalla koulutusalaa vastaa-vat työt vaativat myös kyseisen alalla suoritettua tut-kintoa. Oman alan uusien työmarkkinoiden synnystä – siitä, että tutkintoa olisi käytetty toiselle alalle työllis-tymiseen – ei näiden muuttujien valossa näy merkkejä. Koulutusalan vastaavuuden lisäksi työllis-tymisen laatua voidaan lähestyä konkreettisemmin kysymällä, pääseekö henkilö hyödyntämään työssään koulutuksessa oppimiaan taitoja (taulukko 4.8). Ky-selylomakkeessa asiaa tiedusteltiin osana laajempaa mittaria, joka koostuu useista likert-asteikollisista väittämistä. Kaikkien vastaajien joukossa selvästi yli puolet on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että nykyisessä työssä pääsee hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Huomattavaa on kuitenkin, että jopa neljäsosa vastaajista on väitteen kanssa jokseenkin tai täysin eri mieltä. Myös alojen sisäisissä osuuksis-sa samanmielisyys korostuu hieman enemmän, mutta sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala on aloista ainoa, jossa erimielisten osuus jää alle kymmenen prosentin. Kaik-kein polarisoitunein on kulttuurialan sekä humanisti-sen ja kasvatusalan luokka (pääasiassa kulttuurialalta

Vastaa koulutusalaaPaljon Vähän

Tutkintoa Kyllä 45 % 9 %vaadittiin Ei 13 % 33 %

Taulukko 4.5. Työllistymi-sen laadulliset ryhmät koko aineistossa, N=737

Taulukko 4.6. Työllistymisen laadulliset ryhmät tekniikan ja liikenteen alalla, N=265

Taulukko 4.7. Työllistymisen laadulliset ryhmät matkailu, ravitsemis ja ta-lousalalla, N=96

Vastaa koulutusalaaPaljon Vähän

Tutkintoa Kyllä 38 % 11 %vaadittiin Ei 12 % 38 %

Vastaa koulutusalaaPaljon Vähän

Tutkintoa Kyllä 34 % 12 %vaadittiin Ei 13 % 42 %

39

Taulukko 4.8. Pääsen hyö-dyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja (N=791).

valmistuneita), jossa yhtäältä neljäsosa on väitteestä täysin eri mieltä ja toisaalta jopa 30 prosenttia täysin samaa mieltä. Tämä kertonee siitä, että jos oman alan töitä kulttuurialalla ylipäätään löytyy, ne vastaavat hyvin koulutusta. YLH-alan ja luonnontieteiden alan luokka sekä tekniikan ja liikenteen ala kuvastavat hyvin sel-laista melkein muttei ihan -tilannetta, jossa opittujen taitojen hyödyntämisestä ollaan yleisimmin jokseenkin samaa mieltä. Edellä esitettyjen taulukkojen tulkinnassa on

lutuksen tuomaa osaamista. Koulutuksen ja työmark-kinoiden rakenteellisesta ongelmasta antaisi viitteitä se, että monet olisivat työllistyneet nimellisesti alaansa vastaavaan työhön, vaikkeivät pääsisikään tekemään koulutuksessaan oppimiaan asioita. Ammatillisen pe-rustutkinnon joustavuudesta ja alan uusien työmark-kinoiden synnystä taas kertoisi se, että ihmiset käyttäi-sivät alaansa vastaamattomassa työssä koulutuksessa oppimiaan taitoja.Taulukko 4.9 kuvaa konkreettisella tavalla näiden laa-

olennaista se, missä määrin koulutusalan vastaavuus on ylipäätään yhteydessä mahdollisuuteen hyödyntää koulutuksessa opittuja taitoja. Jos tutkinnon suorit-tanut kulkee perinteistä hyvän työllistymisen polkua, hän päätyy koulutustaan vastaavaan työhön, jossa pys-tyy hyödyntämään koulutuksessa hankkimiaan taitoja. Toista ääripäätä edustaa silloin huonon työllistymisen polku, jossa henkilö tekee koulutustaan vastaamatonta työtä, jossa ei sen enempää pääse hyödyntämään kou-

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä

Yhteensä

Kulttuuriala / Humanistinen ja kasvatusala

25 % 10 % 13 % 23 % 30 % 100 %

Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala / luonnontieteiden ala

10 % 17 % 19 % 41 % 14 % 100 %

Tekniikan ja liikenteen ala

14 % 16 % 15 % 36 % 19 % 100 %

Luonnonvara- ja ympäristöala

21 % 14 % 7 % 24 % 34 % 100 %

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala

2 % 5 % 7 % 40 % 45 % 100 %

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

15 % 13 % 14 % 31 % 26 % 100 %

Kaikki 12 % 13 % 13 % 36 % 27 % 100 %*Yhteydet ovat tilastollisesti merkitseviä (p<0,001)

dullisten ryhmien esiintyvyyttä. Siinä molemmat muut-tujat on esitetty alkuperäisillä viisiportaisilla asteikoil-laan ja taulukon suurimmat prosenttiarvot korostettu vihreän sävyillä. Huomio kiinnittyy ensimmäisenä tau-lukon halkaisevaan punaisten solujen rykelmään, joka kertoo muuttujien hyvin voimakkaasta yhteisvaihte-lusta. Sitä voisi kutsua eräänlaiseksi perinteisen työllis-tymisen poluksi: jos työ ei vastaa koulutusalaa, ei siellä myöskään ole liioin käyttöä perustutkinnon opettamil-

40

le taidoille. Toisaalta yhteyden suunnan voisi yhtä hy-vin ajatella päinvastaiseksi, sillä kokemus ”oman alan töissä” olemisesta saattaa perustavalla tavalla rakentua sen varaan, voiko työssä hyödyntää koulutuksen kart-uttamaa ammattitaitoa. Mittareiden yhtenevyydestä kertoo sekin, että lomakkeessa alkuperäiset kysymykset esitettiin selvästi erillään toisistaan. Vaikka asteikoiden sanalliset muotoilut eivät ole yhtenevät, vastaa järjestysasteikon neljäs luokka voimakkaimmin toisen muuttujan neljät-tä luokkaa, ensimmäinen ensimmäistä ja niin edelleen. Poikkeamat yleisestä linjasta jäävät vähäisiksi, vaikka onkin merkittävää, että mielestään melko vähän alaa vastaavassa työssä olevista noin 7 prosenttia on taito-jen hyödyntämisestä jokseenkin samaa mieltä ja melko paljon alaa vastaavassa työssä olevista noin 5 prosent-tia jokseenkin eri mieltä. Odotetunlaisesti on tavalli-sempaa päästä hyödyntämään opittuja taitoja työssä,

joka ei vastaa alaa, kuin alaa vastaavassa työpaikassa vailla käyttöä koulutuksen tuomille Taulukosta 4.9 pystyi päättelemään, miten taitokysymyksen vastauk-set jakautuvat alavastaavuuden eri luokissa, eli toisin sanoen, millainen tilastollinen riippuvuus muuttujien välillä on. Taulukosta 4.10 näkee sen sijaan, mitkä muuttujien yhteisluokat ovat yleisimpiä aineistossa. Suurimmat prosenttiosuudet on jälleen korostettu vihreän sävyillä. Kun väritettyjä soluja verrataan edel-lisen taulukon vastaaviin, havaitaan eräs mielenkiintoi-

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä Yhteensä

Ei lainkaan

63,1 26,2 5,8 3,9 1,0 100,0

Melko vähän

15,3 50,8 25,4 6,8 1,7 100,0

Jossain määrin

1,4 18,8 31,2 39,1 9,4 100,0

Melko paljon 0,5 4,9 11,0 66,5 17,0 100,0

Erittäin paljon

0,8 0,4 5,2 34,3 59,3 100,0

χ²=744,796; df=16; p<0,001

Missä määrin nykyinen työtehtäväsi vastaa mielestäsi koulutusalaasi?

Pääsen työssäni hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja.

nen piirre ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllistymisestä: kokonaisprosenteissa keskimmäisten luokkien väritys hälvenee ja ylempi, onnistuneen työl-listymisen ääripää korostuu. Yleisesti tilanne näyttääkin hyvin myönteisel-tä, sillä noin viidesosa valmistuneista on neljän vuoden kuluttua mielestään erittäin paljon omaa koulutusalaa vastaavassa työssä ja lisäksi täysin samaa mieltä siitä, että työssä pääsee hyödyntämään koulutuksessa opittu-ja taitoja. Toiseksi suurin ryhmä ovat ne, joilla osioiden vastaukset ovat ”melko paljon” ja ”jokseenkin samaa mieltä”. Kaiken kaikkiaan nämä neljä positiivisen ääri-pään luokkaa keräävät yli puolet kyselyhetkellä työssä olleista vastaajista. Toisessa ääripäässä korostuvat vain ne, jotka ovat mielestään täysin alaansa vastaamatto-massa työssä ja myös täysin eri mieltä siitä, että työssä pääsisi hyödyntämään koulutuksessa opeteltuja taitoja.

Taulukko 4.9. Kaksi työl-listymisen laadun mittaria ristiintaulukoituna (rivipro-sentit), N=730

Lyhyesti sanottuna ammatillisen perustutkinnon suo-rittaneet ovat yleensä joko erinomaisesti koulutustaan vastaavassa työssä tai sitten eivät lainkaan koulutus-taan vastaavassa työssä. Työllistymisen laadusta piirtyy melko positiivinen yleiskuva, mutta edellä raportoidut tulokset paljastavat myös, ettei koulutusta vastaamaton työ ole täysin vieras ilmiö edes ammatillisen perustut-kinnon suorittaneille.

41

Täysin eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysin samaa mieltä Yhteensä

Ei lainkaan

8,9 3,7 0,8 0,5 0,1 14,1

Melko vähän

1,2 4,1 2,1 0,5 0,1 8,1

Jossain määrin

0,3 3,6 5,9 7,4 1,8 18,9

Melko paljon

0,1 1,2 2,7 16,6 4,2 24,9

Erittäin paljon

0,3 0,1 1,8 11,6 20,1 34,0

Yhteensä 10,8 12,7 13,3 36,7 26,4 100,0

χ²=744,796; df=16; p<0,001

Missä määrin nykyinen työtehtäväsi vastaa mielestäsi koulutusalaasi?

Pääsen työssäni hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja.

Taulukko 4.10. Kaksi työl-listymisen laadun mittaria ristiintaulukoituna (kokonaisprosentit), N=730.

Työn kuormittavuus ja tyytyväisyys työhön

Kolmas näkökulma työllistymisen laatuun ovat työn sisällölliset piirteet ja yksilön tyytyväisyys niihin. Sel-vitimme jo aiemmin eri työsuhteen muotojen, kuten osaaikaisuuden ja määräaikaisuuden, yleisyyttä, mutta lopulta tärkeämpää on kysyä, onko henkilö itse tyyty-väinen nykyiseen työhönsä. Kuviossa 4.9 teemaa on lähestytty viikoittaisen työajan näkökulmasta. Vastaa-jilta tiedusteltiin ensin keskimääräistä viikoittaisten

työtuntien määrää ja sen jälkeen subjektiivista arvio-ta siitä, onko nykyinen tuntimäärä sopiva vai tekisikö vastaaja enemmän tai vähemmän töitä, jos siihen olisi mahdollisuus. Seitsemän työajan määrällisen luokan lisäksi kyselylomakkeessa oli vastausvaihtoehto ”Vii-koittainen tuntimäärä vaihtelee hyvin paljon”, jotta kaikenlaiset elämäntilanteet tulisivat huomioiduiksi. Luokista ylivoimaisesti suurin on 30–39 tuntia viikossa tekevät, mutta kookas on myös 40–49 tuntia viikossa työskentelevien ryhmä. Osa-aikaisia alle 30 tuntia vii-kossa (n. 8 %) tekeviä on suorastaan yllättävän vähän, ja toisaalta 50 tuntia tai enemmän työskenteleviä (n. 6 %) paljastuu aineistosta epäilyttävän paljon. Niitä, jot-ka sanoivat viikoittaisen tuntimääränsä vaihtelevan yli käyttämämme asteikon, on noin seitsemän prosenttia.

Kuviossa 4.8 edellisen taulukon muuttujat on asetettu vastakkain samaan hajontakuvaan ja pisteiden kohdal-le lisätty vastaajien nykyiset ammattinimikkeet. Kuva palvelee kahtalaista tarkoitusta. Toisaalta sen avulla voi muodostaa yleiskuvan ammattinimikkeiden moninai-sesta kirjosta, mutta samalla siitä näkee, millaiset alat esiintyvät useissa ryhmissä ja millaiset taas implikoivat yleensä korkeaa koulutuksen vastaavuutta. Olennai-sen tiedon esiin tuomiseksi alku-peräisiä diskreettejä muuttujia on täristetty hieman tilastollisilla menetel-

millä. Täristyksen ja mahdollisten päällekkäisyyksien vuoksi kuvasta ei pidä lähteä laskemaan yksittäisten ammatti-nimikkeiden määriä. Myyjä on hyvä esimerkki ammatista, jota esiintyy lähes kaikissa yhdistelmäluokissa. Siten myy-jäksi voi päätyä yhtä lailla tietoisesti koulutuksen kautta kuin ajautuen ”väärällä” koulutuksella. Samalla myyn-tityö voi toimia puskurina mahdollista omalla alalla kohdattua työttömyyttä vastaan. Lähihoitajia ja ravin-tolakokkeja ei sitä vastoin ole lainkaan heikoimman koulutusvas-taavuuden ryhmissä, mutta heidänkin joukossaan on muutamia poikkeuksia. Eräs ravinto-lakokki esimerkiksi kokee olevansa koulutusalaa vas-taavassa työssä, vaikkei juuri pääsekään hyödyntämään koulutuksessa oppimiaan taitoja. Myös rakennusalan ammatit sijoittuvat tavallisesti vähintään jommankum-man asteikon yläpäähän.

42

Kuviosta 4.9 nähdään, että alle 30 tuntia viikossa tekevistä yli puolet tekisi enemmän töitä, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus. Muut pitävät nykyistä tuntimäärää sopivana, eikä ryhmässä ole ketään, joka tekisi mieluusti nykyistä vähemmän töitä. Kahdessa yleisimmässä työaikaryhmässä tilanne on melko tasai-nen ja yli 70 prosenttia vastaajista on tyytyväisiä ny-kyiseen tuntimääräänsä. Sen sijaan yli 50 viikkotunnin luokkaan on suhtauduttava varauksella, sillä siinä yli viidesosa ilmoittaa haluavansa tehdä vielä nykyistäkin enemmän töitä. Toisaalta myös mieluiten vähemmän työtä tekevien osuus on kyseisessä luokassa suurin. Vaihtelee hyvin paljon ryhmä on odotetusti melko hajallaan, sillä laadullinen vastaus ei anna edes pientä vihiä siitä, painottuvatko vaihtelevat työajat asteikon ylä- vai alapäähän. Luokkaan kuuluvista noin kolme

viidesosaa on tyytyväinen nykyiseen tuntimäärään, yksi viidesosa tekisi enemmän töitä ja yksi viidesosa vähemmän. Työajasta riippumatta sangen harva am-matillisen perustutkinnon suorittanut tekisi mielellään nykyistä vähemmän töitä. Subjektiivista kokemusta työn sisällöstä mi-tattiin 11 osiosta koostuvalla mittarilla, johon sisältyy teoriatasolla kaksi ulottuvuutta: työtyytyväisyys sekä työtyytymättömyys. Mittarin teoreettisena esikuvana on Frederick Herzbergin kahden faktorin työtyyty-väisyysmalli, jossa osaalueet jaetaan positiivista tyydy-tystä tuottaviin motivaatiotekijöihin ja tyytyväisyyttä itsessään lisäämättömiin mutta silti olennaisiin hygie-niatekijöihin. Motivaatiotekijöissä korostuvat työn si-sältöön ja kehittymismahdollisuuksiin liittyvät ominai-suudet ja hygieniatekijöissä työn ulkoiset kannusteen,

Kuvio 4.8. Ammattinimikkei-den sijoittuminen työllisty-misen laatuluokkiin (kuvaa on täristetty).

43

kuten palkka ja työolot (Herzberg ym. 1959). Alkupe-räinen kysymys kuului: kuinka hyvin seuraavat väitteet kuvaavat nykyistä työtäsi?

1. Työni on mielenkiintoista.2. Pääsen hyödyntämään koulutuksessa oppi miani taitoja.3. Pystyn vaikuttamaan työni sisältöön.4. Työni mahdollistaa osaamiseni kehittämisen.5. Palkka on riittävä suhteessa työn vaati muksiin.6. Työtehtäväni ovat monipuolisia.7. Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa.8. Työni on fyysisesti liian kuormittavaa.9. Työni on henkisesti liian kuormittavaa.10. Joudun tekemään ylitöitä.11. Pystyn pitämään tasapainossa työn ja muut elämänalueet.

Kuvio 4.9. Tyytyväisyys työn määrään työaikaryhmittäin (N=795).

Ennen tarkempaa ulottuvuuksien tutkimista esittelem-me yksittäisten osioiden alakohtaisia jakaumia. Tiedon tiivistämiseksi osiot on luokiteltu uudelleen kaksiluok-kaisiksi, niin että osittain samaa mieltä- ja täysin samaa mieltä -vastaukset saavat arvon 1 ja muut luokat arvon 0. Taulukossa 4.11 on esitetty luokan 1 (samanmieliset) osuudet aloittain. Tähdet osioiden nimissä kertovat tilas-tollisesti merkitsevästä yhteydestä khii2-testissä. Taitojen hyödyntämistä mittaavan osioin jätimme pois taulukosta, koska syvennyimme siihen jo edellisessä alaluvussa. Tau-lukkoa katsottaessa ei kannata keskittyä vain tilastolliseen merkitsevyyteen vaan pohtia syvemmin, mitkä alakohtai-sista eroista ovat käytännössä merkittäviä. Työn mielenkiintoisuudessa samanmielis-ten osuus on kaikilla aloilla reilusti yli 70 prosenttia. Yleisen tyytyväisyyden ollessa näin korkea, pienet ala-kohtaiset erot tuntuvat vähemmän merkityksellisiltä.

66%  

14%  

15%  

22%  

21%  

34%  

76%  

71%  

47%  

58%  

10%  

15%  

31%  

21%  

Alle  30  h  (N=62)  

30-­‐39  h  (N=369)  

40-­‐49  h  (N=262)  

50  h+  (N=45)  

Vaihtelee  hyvin  paljon  (N=57)  

Kesk

imää

räin

en  ty

öaik

a  vi

ikos

sa  

Kuvio  4.9.  Tyytyväisyys  työn  määrään  työaikaryhmi6äin,  N=  795  

Tekisin  enemmän  töitä,  jos  siihen  olisi  mahdollisuus   Nykyinen  tunLmäärä  on  sopiva  

Tekisin  vähemmän  töitä,  jos  siihen  olisi  mahdollisuus  

44

Huomattavaa on kuitenkin, että sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla jopa noin yhdeksän kymmenestä on työn mielenkiintoisuudesta jokseenkin tai täysin samaa mieltä. Harvassa ovat silti muillakaan aloilla ne, jotka eivät kokisi työtänsä mielenkiintoiseksi. Mahdollisuuksissa vaikuttaa työn sisältöön yleinen samanmielisten osuus on hieman matalampi, mutta sekä sosiaali- ja terveysalalla että luonnonvara ja ympäristöalalla heitä on tämänkin muuttujan kohdalla yli 70 prosenttia. Muut alat jäävät vaikutusmahdolli-suuksissa hieman yli 50 prosentin tuntumaan. Osaa-misen kehittämisessä mahdollisuudet koetaan yleisesti hyväksi, mutta samat alat erottuvat niin myönteisesti kuin ja kielteisestikin vaikutusmahdollisuuksissa. Palkan riittävyyteen vastaajat suhtautuvat sel-västi varauksellisemmin ja alakohtaiset erotkin saavat suurempaa painoa. Useissa muissa indikaattoreissa po-sitiivisena erottuva sosiaali- ja terveysala jää palkkatyy-tyväisyyden suhteen hännänhuipuksi. Poikkeuksellisen tyytyväisiä palkkaansa ovat yhteiskuntatieteiden, liike-talouden ja hallinnon alalta ja luonnontieteiden alalta valmistuneet. Palkkapolarisaation vastapainoksi työ-tehtävien monipuolisuudesta ollaan lähes kauttaaltaan yksimielisiä. Mielenkiintoista on, että sosiaali-, terveys ja liikuntaala erottuu jälleen muista aloista, jotka nekin nousevat matkailu-, ravitsemis- ja talousalaa lukuun

Kult./Hum.YLH /

luonnont. Tekn. ja liik. Luonnonv. STL Mara KaikkiTyöni on mielenkiintoista* 78,9% 74,6% 79,9% 73,3% 89,5% 81,6% 81,4%Pystyn vaikuttamaan työni sisältöön** 59,0% 52,6% 56,7% 72,4% 72,0% 54,4% 60,1%

Työni mahdollistaa osaamiseni kehittämisen 69,2% 63,4% 67,2% 72,4% 78,2% 64,6% 69,2%

Palkka on riittävä suhteessa työn vaatimuksiin*** 34,2% 57,5% 44,2% 37,9% 30,6% 39,1% 41,3%

Työtehtäväni ovat monipuolisia* 71,8% 71,4% 73,2% 76,7% 83,9% 67,2% 74,8%Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa* 28,9% 17,1% 20,3% 18,5% 30,3% 29,5% 24,0%

Työni on fyysisesti liian kuormittavaa*** 15,4% 13,3% 14,5% 24,1% 32,1% 31,0% 21,3%

Työni on henkisesti liian kuormittavaa*** 23,1% 25,0% 18,9% 13,8% 38,0% 24,6% 25,1%

Joudun tekemään ylitöitä 38,5% 29,7% 37,6% 37,0% 45,0% 39,8% 38,6%Pystyn pitämään tasapainossa työn ja muut elämänalueet* 79,5% 70,4% 78,6% 60,7% 80,1% 68,1% 75,7%

*p<0,05; **p<0,01; ***p<0,001

Taulukko 4.11. Alakohtai-nen samanmielisten (täysin samaa mieltä & jokseenkin samaa mieltä) osuus tyytyväisyysmittarin kymmenessä osiossa.

ottamatta yli 70 prosentin. Seuraavaksi luetellaan neljä kielteissävyistä osiota, joissa samanmielisten osuudet jäävät selväs-ti aiempaa matalammiksi. Suuntaus vastaa aineiston yleispositiivista linjaa, sillä osiot mittaavat työn kuor-mittavia ja epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä. Havait-simme jo aiemmin, että määräaikaiset työsuhteet olivat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla yleisiä. Tämä selittää hieman keskivertoa yleisempää epävarmuutta työn jat-kuvuudesta. Liiallisessa kuormittavuudessa (fyysinen ja henkinen) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala ansaitsevat eri-tyistä huomiota. Muuten vastaajat ovat työn kuormit-tavuudesta jopa yllättävän harvoin samaa mieltä, mikä voi toki selittyä vastaajakunnan nuorella ikärakenteella. Ylitöitä joutuu kaiken kaikkiaan tekemään noin kaksi viidestä, mutta mahdolliset alakohtaiset erot menevät satunnaisvaihtelun piikkiin. Työn ja muun elämän ta-sapainossa pitäminen tuottaa harvemmin ongelmia ammatillisen perustutkinnon suorittaneille. Yksittäisten jakaumien lisäksi on kiinnosta-vaa tietää korreloivatko osiot odotetulla tavalla keske-nään. Tämä tarkoittaisi sitä, että tietyt työn miellyttävät ja autonomiset piirteet kulkisivat käsi kädessä samoin kuin jotkin työn epävarmuuden ja uuvuttavuuden läh-teet. Ulottuvuuksien nimet tulisi itse asiassa merkitä sitaatteihin, sillä työtyyväisyyden kokonaisvaltainen mittaaminen edellyttäisi huomattavasti suurempaa osioiden määrää. Kattava työtyytyväisyyden mittaami-nen olisi paisuttanut kyselylomaketta ja mennyt tut-kimuksen ydinaiheesta sivuun, joten mukaan otettiin vain sellaisia keskeisiä kysymyksiä, jotka antaisivat jo itsessään täkyjä mahdollisista työllistymisen epäkoh-dista. Tutkimme seuraavaksi faktorianalyysilla, latautu-

45

Taulukko 4.12. Työtyy-tyväisyyden ja työtyyty-mättömyyden rotatoitu faktorimatriisi.vatko osiot odotetulla tavalla kahdelle ulottuvuudelle. Mittarin kapean sisällön vuoksi tutkimusote on enem-män eksploratiivinen kuin työtyytyväisyyden teorioi-hin nojautuva. Taulukko 4.12 esittää kahden ulottuvuuden rotatoidun faktorimatriisin työtyytyväisyysmittarin osioista.Taulukosta voi huomata, että osiot latautuvat kohtalaisen hyvin omille ulottuvuuksilleen. Luettavuu-den parantamiseksi osiot on järjestelty faktorilatausten voimakkuuden mukaan ja pienemmäksi kuin 0,3 jää-vät lataukset piilotettu kokonaan näkyvistä. Erityisen hyvin näyttää toimivan työtyytyväisyyden faktori, jossa kaikki lataukset nousevat yli 0,5:n: työn mielenkiintoi-suus, kehittymismahdollisuudet ja autonomia esiinty-vät usein samoissa töissä. Myös muuttujien kommu-naliteetit (mallin tiivistämä osuus muuttujan vaihtelusta)

Osio Työtyytyväisyys Työtyytymättömyys Kommunaliteetti

Työni mahdollistaa osaamiseni kehittämisen

0,80 0,64

Työni on mielenkiintoista 0,77 0,62

Työtehtäväni ovat monipuolisia 0,75 0,57

Pystyn vaikuttamaan työni sisältöön 0,59 0,35

Pääsen hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja

0,52 0,27

Työni on henkisesti liian kuormittavaa

0,77 0,59

Työni on fyysisesti liian kuormittavaa 0,58 0,33

Pystyn pitämään tasapainossa työn ja muut elämänalueet -0,45 0,25

Palkka on riittävä suhteessa työn vaatimuksiin

-0,43 0,22

Joudun tekemään ylitöitä 0,38 0,17

Ominaisarvo 2,51 1,49 4,00

Kokonaisvaihtelun selitysosuus 25 % 15 % 40 %

*Rotaatiomenetelmä: Varimax (Kaiser-normalisoinnilla), N = 730

ovat varsin korkeita lukuun ottamatta osiota ”Pääsen hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja”, jonka vaihtelusta vain 27 prosenttia tulee tiivistetyksi faktorilla. Selittämätön osa on faktorianalyysissa tulkittava mittaus-virheeksi (Vehkalahti 2008). Alhaalla ilmoitettu faktorin voimakkuutta kuvaava ominaisarvo saadaan, kun laske-taan yhteen faktorilatausten neliöt. Kun ominaisarvo on 2,51, työtyytyväisyyden faktorin selitysosuudeksi tulee noin 25 prosenttia. Työtyytymättömyyden osiot latautuvat myös selvästi omalle faktorilleen, mutta latausten voimak-kuudet eivät ole aivan yhtä suuria kuin työtyytyväisyy-dessä. Palkan riittävyyttä sekä työn ja muun elämän tasapainoa mittaavilla osioilla lataukset ovat negatiivi-

1 Faktorointimenetelmänä käytettiin suuriman uskottavuuden (maximum likelihood) menetelmää, faktoreiden ominaisarvoksi (latausten neliösumma) määrättiin suurempi kuin yksi

ja rotaatio tehtiin suorakulmaisella varimaxrotaatiolla. Väittämän ”Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa” kommunaliteetti (kuinka suuri osa muuttujan vaihtelusta tulee tiivistetyksi faktoreilla) jäi niin pieneksi, että osio päätettiin jättää lopullisesta mallista kokonaan pois. Osio ei myöskään sisällöllisessä mielessä kuulu joukkoon, sillä kyse on enemmänkin tulevaisuu-suskosta kuin tyytyväisyydestä. Faktorianalyysin minimiedellytyksiä tutkittiin KMOarvolla (0,816) ja Bartlettin testillä (p=0,000), joiden perusteella aineisto sopii hyvin faktorianalyysiin. Analyysissa on mukana yhteensä 730 havaintoa.

46

sia, koska alkuperäisissä asteikoissa suuremmat arvot kertovat paremmasta tilanteesta. Faktorianalyysi osaa ottaa käänteiset asteikot automaattisesti huomioon (Vehkalahti 2008). Kommunaliteetit jäävät monenkin osion kohdalla vaatimattomiksi, ja erityisesti ylitöiden tekeminen tuntuu selittyvän pikemmin kaikella muulla kuin valituilla faktoreilla. Osio on sikäli huonosti muo-toiltu, että ylitöitä 4,00 yksikköä, eli noin 40 prosenttia alkuperäisten muuttujien kokonaisvaihtelusta. Mit-tausvirheen osuudeksi tulee tällöin noin 60 prosenttia. Kuvioissa 4.13 ja 4.14 on esitetty histogram-mikuvaajat faktorianalyysin perusteella muodoste-tuista faktoripistemuuttujista. Kuvioista voi heti ensi silmäyksellä nähdä, millä tavoin työtyytyväisyyden ja työtyytymättömyyden ulottuvuudet jakautuvat aineis-tossa. Työn sisällöllisistä ominaisuuksista kertovassa työtyytyväisyydessä jakauma painottuu selvästi astei-kon yläpäähän, ja kuvioon asetetun normaalijakauman sijaan palkkien muoto myötäilee enemmän jyrkästi kohoavaa mäkeä. Kuva tiivistää oivallisesti aineiston positiivinen yleisvaikutelman työllistymisen laadusta: useimmilla ammatillisen perustutkinnon suorittaneil-la nykyinen työ vastaa koulutusta sekä tarjoaa etene-mismahdollisuuksia ja mielenkiintoisia, monipuolisia työtehtäviä. Koska työn sisällölliset ominaisuudet vielä latautuvat niin voimakkaasti samalle faktorille, voidaan

Kuvio 4.13. Histogram-mi työtyytyväisyyden faktoripistemuuttujasta.

Kuvio 4.14. Histogram-mi työtyytymättömyyden faktoripistemuuttujasta.

päätellä, että ne esiintyvät usein toisilleen rinnakkainTyötyytyväisyyteen verrattuna kuviossa 4.14 esitetty työtyytymättömyyden jakauma näyttää selvästi tasai-semmalta. Kuviota katsoessa on huomattava, että pie-nemmät arvot kertovat tässä tapauksessa paremmista ulkoisista työoloista ja pienemmästä työn kuormitta-vuudesta. Siinä missä työn sisäiset ominaisuudet ovat lähes kaikilla vähintään tyydyttävät, työn ulkoisissa oloissa on jo jonkin verran vaihtelua eri vastaajien ja vastaajaryhmien välillä. Yksittäisten osioiden aloittai-sissa vertailuissa havaittiin jo aiemmin, että esimerkik-si kokemus palkan riittävyydestä suhteessa työn vaati-muksiin on voimakkaasti riippuvainen koulutusalasta. Vaikka palkkien muoto myötäilee enemmän normaa-lijakaumaa, muuttujan arvot painottuvat asteikon alempaan eli tässä tapauksessa positiiviseen päätyyn. Kuvion oikeaan päätyyn kertyy kuitenkin muutamia tapauksia, joilla tilanne ulkoisten työolojen osalta on erityisen hankala.

47

yhteenveto

Ammattiopistoista valmistuneiden tilanne näyttää tutkimuksen perusteella hyvinkin valoisalta. Vuoden 2008 aikana valmistuneet työskentelivät vuonna 2012 pääosin koulutustaan vastaavissa tehtävissä sekä vaki-tuisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa. Töiden saanti ei ole vaatinut kokonaista neljää vuotta, sillä matkan varrella useimmat ovat kerryttäneet itselleen jo useita kymmeniä kuukausia oman alansa työkokemusta. Vas-taajien suuri enemmistö on myös erittäin tyytyväinen työnsä määrään, sisällöllisiin ominaisuuksiin ja ulkoi-siin työoloihin. Syvempi tarkastelu paljastaa kauniista ko-konaiskuvasta useita pienempiä ja suurempia säröjä. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala erottuu positiivisesti monilla mittareilla, mutta pätkätöissä ja määräaikaisis-sa työsuhteissa se on aivan omaa lajiaan. Erikoiset työn muodot ovat yleisiä myös kulttuurialalla, vaikka siellä suurimmat ongelmat liittyvätkin koulutusta vastaavan työn löytämiseen. Tekniikan ja liikenteen ala sekä mat-kailu-, ravitsemis- ja talousala nousevat esiin tasaisina hyvän työllistymisen aloina, mutta huomattavaa on, että niilläkin mittarista riippumatta noin 40 prosent-tia työskentelee mielestään sangen heikosti koulutusta vastaavassa työssä. Myös kokonaistilanne jättää toivo-misen varaa, sillä vain kaksi kolmesta on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että nykyisessä työssä pääsee hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Aineiston perusteella olisi mahdollista hah-mottaa erilaisia työllistymisen polkuja, mutta niin laajan aihepiirin käsittely vaatisi jo vähintään oman artikkelinsa. Tulevissa analyyseissa on mielenkiintois-ta pohtia, heijastuvatko opiskelu ja valmistumisajan kokemukset myös nykyiseen toimintaan ja kasautuvat-ko työnsaannin vaikeudet ja eräät ”huonon työn” in-dikaattorit aina samoille henkilöille. Ajatusta elämän-kulkujen polarisoitumisesta ei voi täysin välttää kun huomataan, että erinomaisen työllistymisen laadun toisessa päässä häämöttävät ne suuret massat, joilla työ ei vastaa sen enempää alaltaan kuin sisällöltään kou-lutusta. Koska mahdollisuus käyttää opittuja taitoja myötäilee vahvasti työn ja koulutusalan vastaavuutta, ei ammatillista perustutkintoa voi myöskään helposti käyttää toiselle alalle työllistymiseen. Tällöin heikko työllistymisen laatu on pitkälti tulkittavissa koulutus ja työmarkkinoiden rakenteelliseksi vinoumaksi.

5. TyöNSAANTI JA TyöTTöMyyS Edellisessä luvussa esitellyt laadullisen työllistymi-sen mittarit piirtävät yksinään melko staattisen kuvan työuran vaiheista. Useimmat valmistuneista ovat nel-jän vuoden kuluessa löytäneet alaansa vastaavaa työtä, mutta se prosessi, jonka kautta tähän on päädytty, tu-lee vain osittain julki. Takaako ammatillinen perustut-kinto automaattisesti hyvän työpaikan vai vaaditaanko työmarkkinoilla muutakin? Jos vaaditaan, niin mitä? Syvennymme tässä luvussa pohtimaan, millaisista eta-peista rakentuu laadukkaan työllistymisen polku am-matillisella toisella asteella. Onnistuneen työllistymisen vastapainona ovat työnsaannin vaikeudet ja työllistymisen täydel-linen puute eli työttömyys. Syyttävätkö työttömät it-seään, vai onko taustalla työmarkkinoiden rakenteel-linen ongelma? Kuinka toiveikkaasti he ylipäätään suhtautuvat työnsaantiin, ja millaiset tekijät ovat työn-saantia vaikeuttaneet? Luvun jälkimmäisessä osassa lähestymme työelämässä menestymistä takaperoisesti epäonnistumisten ja esteiden kautta. Kenties kuopat työuran varrella paljastavat implisiittisesti jotain myös työmarkkinoiden odotuksista ja arvoista.

Työmarkkinoilla menestyminen

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneilta tiedusteltiin käsityksiä erilaisten tekijöiden merkityk-sestä työmarkkinoilla menestymisessä. Kuviossa 5.1 on esitetty kutakin asiaa erittäin tai melko tärkeänä pi-täneiden yhteiset osuudet sukupuolittain. Sekä naisten että miesten vastauksissa korostuvat eniten osaaminen ja aikaisempi työkokemus, joita pitää erittäin tai melko tärkeinä yli yhdeksän kymmenestä. Sukupuolten vä-liset erot jäävät näissä osioissa melko pieniksi, mutta naisilla osaaminen saa hieman korkeamman prosent-tiosuuden (99 %), samalla kun miehet korostavat nai-sia enemmän aikaisempaa työkokemusta. Naisilla tut-kinto nousee heti perään kolmanneksi tärkeimmäksi, mutta miehillä sen osuus on lähes 20 prosenttiyksik-köä pienempi. Miehet pitävät kolmanneksi tärkeim-pänä menestystekijänä kontakteja, jotka ovat naisilla vasta viidentenä. Selvästi yli 80 prosenttia sekä naisista että miehistä katsoo, että työmarkkinoilla arvostetaan myös ”hyvää tyyppiä”. Muita vähäisempänä koetaan yleisesti työs-säoppimisjaksojen, onnen sekä työelämäohjauksen ja uraneuvonnan rooli työmarkkinoilla menestymisessä. Naisista tosin selvästi miehiä suurempi osa pitää työs-

48

säoppimisjaksoja ja työelämäohjausta tärkeinä; onnen kokee tärkeäksi tasaisesti noin kaksi kolmasosaa vas-taajista. Muiden osioiden vastaajamäärät ovat selvästi yli tuhannen, mutta ”työelämäohjaus, uraneuvonta” osiossa vastanneiden määrä jäi erityisen pieneksi. Suu-ri ”en osaa sanoa” -vastausten osuus viittaa siihen, että kohdan muotoilu on ollut epäselvä tai työelämäoh-jauksen ja uraneuvonnan muodot eivät muuten vain olleet vastaajille tuttuja. Horjuvana yleistyksenä saatet-taneen todeta, että miehet korostavat naisia enemmän koulutuksen ulkopuolisia ominaisuuksia (aikaisempi työkokemus, kontaktit) ja naiset tutkintoon sisältyviä kokemuksia (tutkinto, työssäoppiminen). Rajallises-ti vaikutettavien tekijöiden onnen ja ”hyvän tyypin” merkityksestä on naisilla ja miehillä jotakuinkin yh-tenäinen käsitys. Kyselylomakkeen kokeilevampaa puolta edustavat kaksi työmarkkinaasemaan liittyvää osiota, joista ensimmäisessä vastaajaa pyydettiin arvi-oimaan omia työnsaantimahdollisuuksiaan suhteessa muihin samalta alalta valmistuneisiin ja jälkimmäises-sä nimeämään syitä edeltävälle arviolleen. Taulukosta 5.1 nähdään ensinnäkin, että sangen harvat uskovat työmarkkinaasemansa olevan heikompi kuin muilla saman tutkinnon suorittaneilla mutta sen sijaan yli 40 prosenttia katsoo työnsaantimahdollisuutensa muita paremmiksi.

Kuvio 5.1. Mitkä tekijät auttavat työmarkkinoilla menestymisessä?Melko tärkeä tai erittäin tärkeä %(n=896–1080, ).

Taulukko 5.1. Vertaa omaa työmarkkinaase-maasi niihin, jotka ovat suorittaneet saman ammatillisen perustutkinnon. Miten hyvinä pidät omia työnsaantimahdollisuuksiasi verrattuna muihin samalta alalta valmistu-neisiin? (N=1136). Alkuperäiset luokat ”sel-västi heikompi” ja ”hieman heikompi” sekä ”selvästi parempi” ja ”hieman parempi” on yhdistetty analyyseja varten.

Tähdellä merkityt yhteydet ovat tilastollisesti merkitseviä (χ2testi). En osaa sanoa -vastaukset eivät ole mukana laskuissa.

N %

Heikompi 147 13,0

Suunnilleen yhtä hyvä

517 45,5

Parempi 471 41,5

0%   20%   40%   60%   80%   100%  

Osaaminen*  

Aikaisempi  työkokemus*  

Tutkinto*  

"Hyvä  tyyppi"  

Kontak?t*  

Työssäoppimisjaksot*  

Onni  

Työelämäohjaus,  uraneuvonta*  

Kuvio  5.1.  Mitkä  tekijät  au1avat  työmarkkinoilla  menestymisessä?  Melko  tärkeä  tai  eri1äin  tärkeä,  

N=896-­‐1080,  %  

Naiset  

Miehet  

49

Taulukko 5.3. Missä määrin seuraavat tekijät ovat vaikeut-taneet työllistymistäsi? (Erittäin paljon ja melko paljon vastausten yhteisosuus)

Jo pelkästään asemansa heikommaksi tai paremmaksi arvioivien osuuksista voi päätellä, että useimmat am-matillisen perustutkinnon suorittaneet uskovat työn-saannin riippuvan myös muista tekijöistä kuin suori-tetusta tutkinnosta. Havainto on sellaisenaan lattea, mutta mielenkiintoiseksi asetelma muuttuu, kun ryh-miä vertaillaan vastaajien omin sanoin antamiin seli-tyksiin. Avoimet vastaukset luokiteltiin niiden sisällön perusteella erilaisiin ylä- ja alaluokkiin (ks. tarkempi luokittelu liitteessä 3). Taulukossa 5.2 syiden yläluokat on ryhmitelty sen mukaan, millaiseksi vastaaja arvioi työmarkkinaasemansa avointa kysymystä edeltäneessä osiossa (neutraali tarkoittaa vaihtoehtoa ”suunnilleen yhtä hyvä”). Mainintojen absoluuttisia määriä ei ole mielekästä vertailla, sillä, kuten havaitsimme jo edellä, arvio työmarkkinaasemasta jakautuu sangen epätasai-sesti, jolloin heikommaksi asemansa arvioineiden vas-taukset olisivat automaattisesti alikorostuneita. Ver-tailun helpottamiseksi maininnoille on laskettu myös painotetut määrät, joissa ikään kuin uskotellaan, että kaikki työmarkkinaaseman mukaiset ryhmät olisivat aineistossa samankokoisia. Tällöin voidaan havain-nollisemmin pohtia, mitkä syyt ovat erityisen yleisiä

Syyt HEIKOMPI NEUTRAALI PAREMPI HEIKOMPI NEUTRAALI PAREMPIOpintokokemus 11 28 139 28 21 112Työkokemus 78 101 301 201 74 242Muut kokemukset 0 0 8 0 0 6Henk.koht. ominaisuudet 19 25 160 49 18 129Henk.koht. osaaminen 13 10 90 33 7 72Ympäristötekijät 28 24 23 72 18 18Fatalistiset syyt 2 1 9 5 1 7Käsitys muista 1 33 11 3 24 9Ikä/elämänkokemus 10 2 18 26 1 14Sukupuoli 7 1 4 18 1 3Terveys 13 1 1 33 1 1Työkyvyttömyys 2 22 1 5 16 1Ei osaa sanoa 2 0 0 5 0 0Tyhjä 16 298 94 41 218 76Muu 0 9 6 0 7 5

Absoluuttiset mainintojen määrät Painotetut mainintojen määrätTyömarkkina-asema suhteessa muihin samalta alalta valmistuneisiin

heikomman tai paremman työmarkkinaa-seman selit-täjiä. Joissain tapauksissa avoimen vastauksen yhteys työmarkkina-asemaan ei ole aivan ilmeinen. Hyvin monet (yli sata mainintaa) mainitsivat avoimissa vastauksissaan opintokokemukseen, työko-kemukseen sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai osaamiseen liittyviä syitä. Nämä syyt esiintyvät yleises-ti niin huonomman, neutraalin kuin paremman työ-markkina-aseman selittäjinä, mistä voi päätellä, että ominaisuudet koetaan yleisesti tärkeiksi työmarkki-noilla menestymisessä. Kaikkein yleisimmän luokan, työkokemuksen, painotetusta jakaumasta nähdään, että työkokemus on tärkein selittäjä sekä muita hei-kommaksi että muita paremmaksi arvioidulle työ-markkina-asemalle. Luokan alakategorioista selvästi yleisin on ”oman alan työkokemus”, jolla vastaajat perustelivat erityisesti muita parempaa työmarkki-naasemaa. Toinen parempaan työmarkkina-asemaan voimakkaasti kytkeytyvä kategoria on opintokokemus, joka koostuu suurimmaksi osak-si opintomenestyk-seen ja muihin suoritettuihin tutkintoihin liittyvistä maininnoista. Myös henkilökohtaiset ominaisuudet (mm. ahkeruus, aktiivisuus, motivoituneisuus, ahke-

50

ruus) liittyvät vastaajien mielissä yleisemmin muita parempiin työnsaantimahdollisuuksiin. Seuraavassa on lainattu työmarkkina-asemansa muita paremmaksi ilmaisseiden vastauksia (arvio asemasta suluissa):

”Olen erittäin pätevä alallani ja minulla on työkokemusta hyö-dyllisistä paikoista. ”(hieman parempi)

”Oma aktiivisuus, ennakkoluulottomuus… hyvä työkokemus-tausta, mutta ennen kaikkea oma asenne!” (selvästi parempi)

”Lähdin töihin Helsinkiin ja hain itse harjoittelupaikkani yksityiseltä yrittäjältä. Kaikilla ei ole samanlaista työkokemus-ta.” (hieman parempi)

”Parempi motivaatio, nuorempana en ollut turhan ronkeli työ-tehtävien suhteen, hoidin hommani hyvin ja loin kontakteja. Menin myös kauemmaksi töihin, koska kotipaikkakunnalla niitä ei ollut” (selvästi parempi)

”Elämänkokemus, rohkeus kyseenalaistaa tapoja ja tekoja, joustava, tottunut vastuulliseen kovaan työhön (ei marise ja aina valita)” (selvästi parempi)

”Ei kyllä mitään hajua! Oma-aloitteellisuus on erittäin hyvä!” (hieman parempi)

Muita heikommaksi työmarkkina-asemansa arvioi-neilla korostuvat erilaiset ympäristöön ja biologisiin ominaisuuksiin tiivistyvät tekijät. Ympäristötekijöik-si luokitellut ”asuinpaikka” ja ”perhesyyt” esiintyivät kumpikin yhteensä yhdeksän vastaajan arvioissa. Ko-konaismäärä jää lopulta pieneksi, mutta suhteellisesti ympäristö-ekijät ovat selvästi tärkeämpi selittäjä hei-kommalle kuin muille työmarkkina-aseman arvioille. Niin sanotut biologiset tekijät, eli iän ja elämän-koke-muksen sekä sukupuolen ja terveyden kategoriat eivät sisällä lainkaan alakategorioita, vaan ne esiintyivät vas-tauksissa aina sellaisinaan. Huomattavaa on, että iäl-lä tai elämänkokemuksella saatettiin selittää yhtälailla huonompia kuin parempia työnsaantimahdollisuuksia. Terveydentilaan viittasivat lähes yksinomaan asemansa muita heikommaksi arvioineet. Hienoista tendenssiä on havaittavissa siihen suuntaan, että muita parempi työmarkkina-asemaa selitetään (attribuutio) useammin henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja saavutuksilla, kun taas muita heikompaa tilannetta selitetään rakenteel-lisilla ja oman vaikutusvallan ulottumattomiin jäävillä tekijöillä. Seuraavassa on joitain oman asemansa hei-kommaksi tai neutraaliksi arvioineiden vastauksia:

”Olen hieman hidas oppimaan uusia asioita, enkä erityisen tai-tava tekemään työtä käsilläni.” (selvästi heikompi)”Merkonomi on niin “yleispätevä” koulutus, että työnhaussa sillä ei erotu joukosta millään tavalla. Enemmän ratkaisee persoona ja hankittu työkokemus. Lisäksi minulla on 1 kk ikäinen lapsi.”(suunnilleen yhtä hyvä)

”Alalla ei paljon ole työpaikkoja tarjolla, mutta oma kokemat-tomuuteni varmasti heikentää asemaani.” (hieman heikompi)

”Olen nainen miesvaltaisella alalla (LV-asennus). Työssäop-pimispaikan sain mutten töitä… vaikkakin nykypäivänä yhä useampi nainen on raksalla töissä.” (selvästi heikompi)

”Muiden tilanteita en voi lähteä spekuloimaan. Tiedän, että monet perustaidot opimme kahden vuoden aikana. Mihin ja miten toiset ovat oppimaansa hyödyntäneet, en voi tietää. Tie-dän oman tilanteeni ja koen, että koulutus oli hyödyllinen pe-ruskatsaus alan mahdollisuuksiin.” (suunnilleen yhtä hyvä)

”En ole saanut alan kokemusta ja se vaikuttaa taas siihen, että olen menettänyt kiinnostukseni alaan ja sen työpaikkoi-hin lähes kokonaan ja etsimään ratkaisua muualta.” (hieman heikompi)

Työnsaannin vaikeudet

Työllistymisvaikeuksia kohdanneita vastaajia pyydet-tiin arvioimaan erilaisten taustatekijöiden vaikutusta työnsaannin ongelmiin (taulukko 5.3). Koska useim-milla valmistumisen jälkeinen työura on sujunut jou-hevasti, vastaajien määrät jäävät aloittaisissa tarkas-teluissa verraten pieniksi. Taulukossa 5.3 ”erittäin paljon” ja ”melko paljon” -vastausten yhteiset osuu-det on esitetty alakohtaisesti niiden osioiden kohdalla, joissa odotetut frekvenssit eivät ole liian pieniä tilastol-liseen päättelyyn. Kaiken kaikkiaan kolmessa osiossa suurempaa merkitystä ilmaisevien vastausten osuus jäi kokonaisuudessaan selvästi alle kym-menen prosentin, ja kun tällainen määrä jaettaisiin vielä kuuteen alaryh-mään, olisi yhteyden päättelyä varten enää muutamia yksittäisiä havaintoja. Osioihin on merkitty tähdillä muuttujien välisen yhteyden tilastollinen merkitsevyys.Havaintojen lukumääriä (N) tarkkailemalla voi panna merkille, että osioihin vastanneiden määrät vaihtelevat jopa reilusti yli sadalla henkilöllä. Varsinkin syyt ”Ala-ni työpaikkojen virtaaminen ulkomaille” ja ”Katkot määräaikaisissa työsuhteissa” saivat paljon ”en osaa sanoa” -vastauksia (muutettu taulukossa puuttuvaksi tiedoksi), mikä viitannee ensimmäisessä tapauksessa vaikeaan arvioitavuuteen ja jälkimmäisessä väit-tämän

51

epäonnistuneeseen muotoiluun. Havain-tojen määrät jäävät suurimmallaankin lomakkeen muita mittareita pienemmiksi, sillä niitä vastaajia, jotka eivät ole koh-danneet urallaan työllistymisvaikeuksia, neuvottiin siir-tymään suoraan seuraavaan kysymykseen. Ennen aloittaista vertailua on hyvä katsoa myönteisten vastausten jakaumaa koko aineistos-sa. Työnsaantivaikeuksien syistä selvästi muita edelle nousevat heikko oman alan työpaikkojen saatavuus lähiseudulla sekä suhdeverkostojen ja työkokemuksen puute. Hyvin harvat sen sijaan antavat suurta paino-arvoa puutteellisille työnhakutaidoille, työelämätietou-delle tai muiden tai-tojen puuttumiselle, mitä voi pitää koulutuksen onnistumisen kannalta hyvänä asiana. Rakenteellisessa mielessä on huojentavaa, että suku-puolen nimeää erittäin tai melko paljon työnsaantia haitanneeksi tekijäksi vain kolme prosenttia vaikeuksia kohdanneista. Muista rakenteellisista syistä alan suh-danneherkkyydelle antaa suurta painoarvoa kolmasosa mutta työpaikkojen ulkomaille virtaamiselle vain kym-menisen prosenttia. Suurimpien kokonaisosuuksien alat sisäl-tä-vät myös voimakkaimpia alakohtaisia eroja. Tämä liittyy paljolti siihen, että tietyillä aloilla, kuten sosiaa-li-, terveys- ja liikunta-alalla, melko paljon ja erittäin paljon -vastaukset jäävät ylipäätään harvinaisiksi. Kai-killa muilla aloilla lähiseudun heikon oman alan työ-tarjonnan arvioi tärkeäksi syyksi yli puolet tai selvästi yli puolet työnsaanti-vaikeuksia kokeneista, mikä tekee siitä myös alakohtaisesti tärkeimmän yksittäisen syyn työl-listymisen ongelmille – kulttuurialalla aivan erityi-sen tärkeän. Toiseksi merkittävimmässä syyssä, suhde-verkostojen puutteessa, aloittaiset erot ovat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaa lukuun ottamatta sangen pie-niä ja alakohtaiset osuudet asettuvat viidenkymmenen molemmin puolin. Kiinnostavaa on pohtia, koetaan-ko suhde-verkostot joillain aloilla yleisesti tarpeelli-semmiksi vai selittyvätkö erot puhtaasti alojen muu-tenkin heikommalla työtilanteella. Työkokemuksen puutteessa alakohtaiset erot ovat sen sijaan jo hyvin merkittäviä. Erityisen yleiseksi ongelma koetaan yh-teiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla ja luonnontietei-den alalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla, joista ensimmäisessä syyn arvioi melko tai erit-täin paljon vaikuttaneeksi noin 56 prosenttia ja jälkim-mäisessä hieman alle 50 prosenttia. Luonnonvara- ja ympäristöalalla sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla työkokemuksen puute on harvoin ongelmana.

Toinen tapa lukea taulukkoa 5.3 on katsoa sitä pystys-uunnassa ja etsiä siten kullekin alalle ominaisia työn-saannin vaikeuttajia. Matkailu, ravitsemis ja talousala tuo hyvän vertailukohdan muille aloille, sillä syiden tärkeysjärjestys on lähes tismalleen samanlainen kuin koko aineiston tasolla. Useimmilla aloilla kolme tär-keintä syytä ovat aiemmin mainitut lähiseudun heikko työtarjonta sekä suhdeverkostojen ja työkokemuksen puute. Näiden lisäksi alan suhdanneherkkyys korostuu muita enemmän kulttuurialan sekä humanistisen ja kasvatusalan ryhmässä sekä tekniikan ja liikenteen alal-la, mutta lukujen perusteella ei voi tehdä kovin suuria yleistyksiä. Paljon kysymyksiä herättää myös se, minkä takia väite ”En ole löytänyt itseäni kiinnostavaa työtä” saa niin suuren merkityksen juuri luonnonvara- ja ym-päristöalalla. Myös yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla sekä luonnontieteiden alalla samai-sen syyn nimeää erittäin tai melko paljon vaikuttaneek-si yli kolmasosa, kun esimerkiksi tekniikan ja liikenteen alalla vastaava osuus on suunnilleen 19 prosenttia. Vä-hille vastauksille jäänyt ”Katkot määräaikaisissa työ-suhteissa” tuntuu leimaavan erityisesti sosiaali-, ter-veys- ja liikunta-alaa, mikä tukee tutkimuksen aiempia tuloksia. Myöskään edellä mainittu lähiseudun heikon työtarjonnan korostuminen kulttuurialalla ei yllätä, kun tiedetään kulttuurialan työpaikkojen keskittyvän voimakkaasti pääkaupunkiseudulle (Alanen 2010; Hel-singin kaupungin tietokeskus 2009).

52

N %0-5 kk 41 42,1

6-11 kk 23 23,6

12 kk tai yli 33 34,3

Kaikki 97 100,0

Taulukko 5.5. Työttömyysjakson pituuden yhteys toiveikkuuteen työnsaannista, %, N = 95.

Taulukko 5.4. Vastaushetkellä työttömänä olleiden nykyisen työttömyysjakson kesto.

hakenut töitä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana:

”Yritys, jossa olin töissä, meni konkurssiin, joten olen ottanut 2 vk lopettamisen jälkeen loman kannalta.”

”Opiskelemaan! Alan työtehtävät eivät minua juuri innosta.”

”Lapselle ei ole järjestynyt kunnalta hoitopaikkaa, avopuoliso on koulussa.”

”Koska pärjään näin hyvin ja jää aikaa harrastuksille.”

Työttömiä pyydettiin arvioimaan, kuinka toiveikkaita he ovat työnsaannin suhteen. Taulukon 5.5 jakaumien perusteella työttömyyden kesto on jonkin verran yh-teydessä toiveikkuuden määrään. Kaikista työttömistä suurin osa, noin kaksi viidesosaa, on hyvin tai melko epätoivoisia työnsaannin suhteen, mutta pitkäaikais-työttömissä epätoivoisia on yli 60 prosenttia. Aineis-ton pienuudesta huolimatta voitaneen todeta, että toivo työnsaannista näyttää odotetusti vähenevän työt-tömyysjakson pitkittyessä. Aiemmille tuloksille on rinnasteista, että vas-taajat katsoivat useimmin työttömyytensä syyksi joko sen, että koulutusta vastaavia työpaikkoja on vähän tarjolla tai että liian vähäinen työkokemus haittaa työn-saantia. Muutamia mainintoja keräsivät myös määräai-kaisista työsuhteista johtuva työttömyys ja oman aktii-visuuden puute (taulukko 5.6).

Työttömänä Epätoivoinen Neutraali Toiveikas Yhteensä

0-5 kk 25,0% 42,5% 32,5% 100,0%

6-11 kk 31,8% 45,5% 22,7% 100,0%

12 kk tai yli 63,6% 24,2% 12,1% 100,0%

Kaikki 40,0% 36,8% 23,2% 100,0%

χ2=12,685; df=4; p<.05

Kuinka toiveikas työnsaannin suhteen

Työttömyyden kokemus

Kyselyhetkellä työttöminä työnhakijoina olleet ohjat-tiin lomakkeessa vastaamaan lisäkysymyksiin työttö-myysjakson laadusta ja kestosta. Vaikka työttömyy-den ilmoitti nykyiseksi elämäntilanteekseen vain 80 henkilöä (n. 7 % aineistosta), työttömyyskysymyksissä on keskimäärin 100 havaintoa. Tämä johtuu siitä, että kysymyksiin ovat vastanneet monet ”muun toimin-nan” nykyiseksi elämäntilanteekseen valinneet. Työt-tömyyden kestoa tiedusteltiin lomakkeessa avoimella kysymyksellä, jossa vastausten vaihteluväli on 0–53 kuukautta. Taulukossa 5.4 esitetystä luokitellusta kes-tomuuttujasta havaitaan, että noin kahdella kolmas-osalla vastaushetkellä työttömänä olleista nykyinen työttömyysjakso on kestänyt alle vuoden. Pitkäai-kaistyöttömiksi määritellään yleisesti sellaiset henki-löt, joiden työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti 12 kuukautta tai enemmän (esim. Tilastokeskus 2012). Aineiston 97 työttömän joukossa pitkäaikaistyöttömiä on melko tarkalleen kolmasosa, jolloin heitä on koko aineistossa (n=1080) noin kolme prosenttia.

Noin 60 prosenttia työttömistä on etsinyt töitä viimei-sen neljän viikon aikana. Työttömyyden keston ja työn hakemisen yhteydestä voidaan oikeastaan vain sanoa, että 0–5 kk työttömänä ovat hakeneet töitä hieman aktiivisemmin kuin sitä pidempää työttömänä olleet. Ohessa on joitain perusteluja sille, miksi vastaaja ei ole

53

Taulukko 5.6. Mistä arvelet nykyisen työttö-myytesi johtuvan?

N

Koulutustani vastaavia työpaikkoja on vähän tarjolla 27

Liian vähäinen työkokemus haittaa työnsaantia

23

En ole hakenut riittävän aktiivisesti töitä

9

Tarjolla on enimmäkseen määräaikaisia työsuhteita, joten ajoittainen työttömyyskin on väistämätöntä

9

Alani on suhdanneherkkä: heikko taloustilanne vähentää avoimia työpaikkoja

5

Joidenkin vaadittujen taitojen puuttuminen (esim. kielitaito, atk-taidot ym.)

3

Jokin muu syy 24

Yhteensä (N) 100

yhteenveto

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet uskovat, että työmarkkinoilla menestymisessä ratkaisevat muut-kin asiat kuin koulutus. Opintokokemus ja menestys selittävät yleisesti muita paremmaksi koettua työ-markkina-asemaa, mutta erityisen suurta painoarvoa vastaajat antavat työkokemukselle. Työkokemuksen ja sen vähäisyyden katsotaan yhtä lailla selittävän sekä muita parempaa että muita heikompaa työmarkkinaa-semaa. Mielenkiintoista on, että yli 40 prosenttia arvioi työnsaantimahdollisuutensa jonkin verran paremmik-si kuin muilla saman tutkinnon suorittaneilla. Monet heistä painottavat henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten asenteen ja ahkeruuden, merkitystä. Koetut työnsaannin vaikeudet vaihtelevat suuresti koulutusalan mukaan. Lähiseudun heikko tarjonta oman alan työpaikoista korostuu sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaa lukuun ottamatta kaikilla aloil-la, mutta kulttuurialalta valmistuneet kokevat alueen erityisen merkittäväksi. Työkokemuksen puute on sen sijaan tullut esteeksi monilla tekniikan ja liikenteen alan sekä liiketalouden ja hallinnon alan koulutetuilla. Suhdeverkostojen puute koetaan yleisesti ongelmaksi alalla kuin alalla, mutta puutteellisten työnhakutaito-jen ja työelämätietouden vaikutukseen ei usko mo-nikaan. Myöskään sukupuolen ei katsota haitanneen työnsaantia. Työttömiä työnhakijoita sattui vastaajajouk-koon vähänlaisesti, ja heistä useimmilla työttömyys oli vastaushetkellä kestänyt alle vuoden. Tuloksista voi päätellä ainakin sellaista, että työttömyyden pitkittyes-sä toiveikkuus työnsaannin suhteen notkahtaa hieman alaspäin. Useimmat nostivat työttömyytensä syyksi joko koulutusta vastaavien työpaikkojen vähäisen tar-jonnan tai työkokemuksen puutteen.

54

6. KoKEMUKSET AMMATILLISESTA KoULUTUKSESTAAmmatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Ammattitaidon lisäksi koulutuksen tavoitteena on an-taa jatkoopiskelua tukevia valmiuksia. Ammatillisen koulutuksen erityisenä painopisteenä ovat työelämän tarpeet. (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998.) Keskeinen kysymys kytkeytyykin koulutuksen ja työ-elämän välisiin suhteisiin: yhtäältä siihen, kuinka hyvin koulutus tukee työelämässä tarvittavien valmiuksien kehittymistä ja toisaalta työmarkkinoiden kykyyn tar-jota työtä, jossa ammatillisen perustutkinnon suorit-taneella on mahdollisuus hyödyntää koulutuksessa oppimiaan taitoja. Tässä luvussa luodaan katsaus ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteiden toteutumiseen valmis-

tuneiden näkökulmasta. Tulokset kytkeytyvät osaksi ammatillisen koulutuksen laatua koskevaa keskuste-lua, johon valmistuneiden kokemukset koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksesta tarjoavat yhden tarkastelukulman.

Tyytyväisyys koulutukseen

Koulutuksesta valmistuneiden arvioita koulutuksen laadusta voidaan yleisesti ottaen luonnehtia varsin po-sitiivisiksi. Kun tarkastellaan valmistuneiden tyytyväi-syyttä koulutukseensa kokonaisuutena, havaitaan, että noin kaksi kolmesta vastaajasta oli tyytyväinen koulu-tukseensa, kun he ajattelivat asiaa oman tulevaisuuten-sa kannalta (kuvio 6.1). Tyytymättömiä koulutukseen-sa oli viidennes vastaajista. Kysymyksenasettelussa ei täsmennetty tarkemmin, millaisia tulevaisuuteen liit-tyviä asioita arvioissa olisi otettava huomioon. Näin ollen vastauksista ei ole mahdollista päätellä, millaisin perustein vastaajat ovat arvioineet koulutusta oman tulevaisuutensa kannalta.

Kuvio 6.1. Tyytyväisyys koulutukseen oman tulevaisuuden kannalta % (n=1143).

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

Erittäin tyytymätön

Melko tyytymätön Ei tyytyväinen eikä tyytymätön

Melko tyytyväinen Erittäin tyytyväinen

55

Kuvio 6.2. Tyytyväisyys koulutukseen kou-lutusaloittain, %.

Vastaajien tyytyväisyydessä koulutukseensa oli jon-kin verran koulutusaloittaista vaihtelua. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta valmistuneet erottuvat sel-västi tyytyväisimpänä ryhmänä vastaajien joukosta. Heistä lähes 80 prosenttia on melko tai erittäin tyy-tyväinen koulutukseensa. Tuloksen voidaan ajatella heijastelevan ainakin hyvää määrällistä työllisyys-tilannetta alalla. Myös tekniikan alaa sekä kulttuu-rialaa tai humanistista ja kasvatusalaa opiskelleet vaikuttaisivat olevan tyytyväisiä koulutukseensa. Tyytymättömien joukko puolestaan on suurin luon-nonvara- ja ympäristöalalla sekä luonnontieteiden alalla. Tuloksia on kuitenkin syytä tulkita maltilli-sesti, sillä vastaajamäärät viimeksi mainituilla aloilla ovat verrattain pieniä. Millainen kuva ammatillisesta peruskoulu-tuksesta muodostuu, kun sitä tarkastellaan erilaisten osatekijöiden näkökulmasta? Vastaajia pyydettiin arvioimaan mm. opetusta ja ohjausta, tutkinnon tunnettuutta sekä koulutusta suhteessa odotuksiin ja työelämän todellisuuteen. Taulukko 6.1. on lämpökarttaesitys ai-heesta: mitä tummempi ja lämpimämpi värisävy, sitä myönteisemmin ammatillisesta koulutuksesta

valmistuneet arvioivat suorittamaansa tutkintoa. Tau-lukkoon on koottu suhteelliset osuudet niistä vastaa-jista, jotka olivat jokseenkin tai täysin samaa mieltä kustakin väittämästä. Pääpiirteittäin tulokset tukevat jo edellä esitettyjä havaintoja valmistuneiden tyytyväisyydestä koulutukseensa. Vastaajat olivat varsin tyytyväisiä kaik-kiin arvioitaviin osatekijöihin. Erityisen myönteisesti valmistuneet suhtautuivat tutkinnon tunnettuuteen. Lähes neljä viidestä vastaajasta katsoi, että tutkinto tunnetaan hyvin työmarkkinoilla. Ammatilliseen pe-ruskoulutukseen kytketty työelämälähtöisyys näyttäisi siis toteutuvan ainakin tästä näkökulmasta. Muiden väittämien välille ei synny yhtä selkeitä eroja, sillä noin kaksi kolmesta vastaajasta on samaa mieltä kustakin väittämästä. On kuitenkin huomattava, että valmistunei-den arviot vaihtelevat koulutusaloittain. Yleispiirteenä taulukosta 6.1. havaitaan, että sosiaali-, terveys- ja lii-kunta-alalta valmistuneet ovat selvästi tyytyväisimpiä suorittamaansa tutkintoon. Myös matkailu-, ravitse-mis- ja talousalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla opiskelleet arvioivat suorittamaansa tutkintoa varsin myönteisessä valossa. Vähiten tyytyväiset vastaajat löy-tyvät puolestaan yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalta, luonnontieteiden alalta sekä kulttuuri-alalta valmistuneiden joukosta.

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100%

LU

MaRa

YLH

LY

Kult. / Hum.

TeLi

SoTe

Erittäin tyytymätön Melko tyytymätön Ei tyytyväinen eikä tyytymätön Melko tyytyväinen Erittäin tyytyväinen

56

Taulukosta 6.1. havaitaan, että aloituspaikko-jen määrä suhteessa työmarkkinoiden tarpeeseen erot-telee aloja kaikkein selvimmin. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta valmistuneista vain viidennes pitää aloi-tuspaikkojen määrää liian korkeana. Vastaava osuus kulttuurialalla on huomattavasti korkeampi, noin 70 prosenttia. Valmistuneiden kokemukset noudattelevat samoja yleislinjoja kuin viimeaikaiset muutokset am-matillisen koulutuksen aloituspaikkoihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö tavoittelee vähennyksiä erityisesti kulttuurialalle. Lisäyksiä puolestaan kohdistetaan sosi-aali-, terveys- ja liikuntaalalle. (OKM 2011.) Ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden vastaukset hajautuvat myös tutkinnon tunnettuuden suhteen. Valmistuneiden arvion mukaan työmarkki-noilla tunnetaan parhaiten sosiaali-, terveys- ja liikun-taalan, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan ja luonnontieteiden alan tutkinnot. Kulttuurialalta valmistuneet puolestaan pitivät tutkintonsa tunnet-tuutta heikoimpana. Taulukosta 6.1. voidaan nostaa esiin eräitä selvimmin nähtävissä olevia vahvuuksia ja heikkouksia koulutusalojen sisällä. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan vahvuudet liittyvät tutkinnon tunnettuuteen ja siihen, kuinka hyvin koulutus on vastannut alalta valmistunei-den ennakko-odotuksia. Myös yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla sekä luonnontieteiden alalla tutkinnon tunnettuus korostuu myönteisenä piirteenä, mutta toisaalta näillä aloilla havaitaan heik-kouksia ohjauksessa ja opetuksessa.

MaRa(n=132-154)

SoTe(n=225-251)

LY(n=32-36)

TeLi(n=367-433)

YLH / LU(n=146-170)

Kult./hum.(n=66-75)

Kaikki(n=968-1115)

Aloituspaikkoja on liikaa suhteessa työmarkkinoiden tarpeeseen

38 20 28 39 50 70 38

Ammatillista ohjausta oli riittävästi

67 71 50 64 43 57 62

Opetuksessa käytetyt välineet ja tekniikka vastasivat työelämän vaatimuksia

69 68 53 63 47 61 62

Koulutuksen sisältö vastasi ennakko-odotuksiani

63 78 58 59 59 63 64

Koulutuksen antama mielikuva alastani vastasi työelämän todellisuutta

60 82 61 66 53 48 65

Tutkinto tunnetaan hyvin työmarkkinoilla

75 93 49 79 83 38 78

p<0,001 kaikissa

Koulutuksen antamat taidot

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille työelämässä tarvittava ammattitaito (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1998). Tavoitteet koulu-tuksen antamille taidoille ja valmiuksille määritellään koulutusaloittain ja tutkinnoittain Opetushallituksen laatimissa opetussuunnitelmissa ja tutkinnon perus-teissa (OPH 2012). Kaikkia aloja koskevia yhteisiä ta-voitteita taidoille ja valmiuksille ei ole määritelty. Tutkimukseen osallistuneilta valmistuneilta opiskelijoilta tiedusteltiin, millaisia taitoja ja valmiuksia suoritettu koulutus oli heille antanut. Vastaajia pyydet-tiin valitsemaan annetuista vaihtoehdoista kolme tär-keintä taitoa ja valmiutta, joita he arvioivat saaneensa eniten. Kuviosta 6.3. havaitaan, että vastaajat kokevat koulutuksen antaneen heille eniten ammatissa tar-vittavia käytännön taitoja. Myös kokonaiskuva alasta korostuu vastauksissa. Vähiten koulutuksesta on saatu suvaitsevaisuuteen, kirjalliseen ilmaisuun sekä neuvot-telu- ja johtamistaitoihin liittyviä valmiuksia. Taitoja ja valmiuksia analysoitiin myös tar-kastelemalla, mitkä taidot esiintyvät tyypillisesti yh-

Taulukko 6.1. Arviot ammatillisesta perus-tutkinnosta koulutusaloittain, jokseenkin ja täysin samaa mieltä olevat, %.

57

Kuvio 6.3. Koulutuksen antamat taidot ja valmiudet, %.

Taulukko 6.2. Taitojen ja valmiuksien ryhmittely.

dessä. Tällä tavoin on mahdollista tiivistää aineistoa ja muodostaa summamuuttujia samaa ilmiötä mittaavista muuttujista. Analyysi toteutettiin tarkastelemalla aluk-si eri taitojen ja valmiuksien välisiä korrelaatioita. Tul-kintaa ohjasivat opetussuunnitelmista ja oppilaitosten koulutuksen tavoitteita kuvaavista asiakirjoista muo-dostetut alustavat luokat. Korrelaatioanalyysin lisäksi suoritettiin teorialähtöinen faktorianalyysi, jonka yh-teydessä muodostettiin samoille faktoreille latautuneis-ta muuttujista summamuuttujat. Analyysin perusteella taidot ja valmiudet ryhmiteltiin isompiin luokkiin tau-lukossa 6.2. esitetyllä tavalla. Käytännön ammattitaito koostuu käytännön taidoista ja omaan alaan liittyvästä kokonaiskuvasta. Luoviin taitoihin puolestaan ryhmi-

teltiin kekseliäisyys ja uusien ideoiden kehittely. Op-pimis- ja ongelmanratkaisutaidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kykyä ratkaista ammatillisia ongelmia sekä kykyä kehittyä ammatissa tulevaisuudessa. Vuorovai-kutustaitoihin luokiteltiin ryhmätyöskentely, suullinen ilmaisu ja suvaitsevaisuus. Muodostettujen luokkien perusteella tarkas-teltiin koulutuksen antamia taitoja ja valmiuksia koulu-tusaloittain. Tuloksia havainnollistetaan säteittäisessä kaaviossa 6.4. Mitä lähempänä kaavion ulkokehää pis-teet ovat, sitä suurempi osuus koulutusalan opiskeli-joista on valinnut kyseisen taidon kolmen tärkeimmän taidon tai valmiuden joukkoon.

0 5 10 15 20 25 30

Neuvottelu- ja johtamistaitoja (n=56)

Kirjallista ilmaisua (n=90)

Suvaitsevaisuutta (n=140)

Suullista ilmaisua (n=174)

Kekseliäisyyttä ja uusien ideoiden kehittelyä (n=278)

Kykyä ratkaista ammatillisia ongelmia (n=389)

Kykyä kehittyä ammatissani tulevaisuudessa (n=390)

Ryhmätyöskentelytaitoja (n=395)

Kokonaiskuvaa alasta (n=575)

Ammatissani tarvittavia käytännön taitoja (n=861)

58

Kuviosta 6.4. havaitaan, että käytännön am-mattitaito korostuu kaikilla aloilla. Lisäksi tulosten pe-rusteella voidaan erottaa luovia taitoja painottavat alat (kulttuuriala), oppimis- ja ongelmanratkaisutaitoihin keskittyneet alat (tekniikan ja liikenteen ala) sekä vuo-rovaikutustaitoja korostavat alat (sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala). Koulutuksesta valmistuneilta tiedusteltiin myös, mitä taitoja tai valmiuksia suoritettu tutkinto ei antanut riittävästi. Vastaajia pyydettiin kertomaan arvioistaan omin sanoin. Avovastauksista luokitellut maininnat on koottu taulukkoon 6.3. Kuten taulu-kosta havaitaan, selvästi yleisimmin on jääty kaipaa-maan käytännön ammattitaitoon liittyviä valmiuksia. Myös työelämätaitoja ja teoreettisia taitoja kaivataan runsaasti lisää. Omaksi ryhmäkseen luokiteltiin myös työssä tärkeiksi koetut ominaisuudet, kuten itsenäinen työskentely ja luovuus. Tarkastellaan seuraavaksi kuta-kin luokkaa hieman lähemmin. Käytännön ammattitaitoon on luokitel-tu sellaisia taitoja, joiden voidaan ajatella olevan osa päivittäisessä työssä tarvittavaa välineistöä. Tällaisista taidoista puutteellisimmiksi nousevat alakohtaiset eri-

tyistaidot. Nämä jäsentyivät vastauksissa tyypillisesti oman alan spesifeiksi taidoiksi: kokin olisi osattava tehdä ruokaa, mutta lisäksi myös erikoistua esimer-kiksi kasvisruokaan. Toisaalta kyse ei ole vain erikois-tumisesta, vaan oman alan perustyön eri osa-alueita koskevista taidoista. Seuraavat vastaukset kuvaavat, minkä tyyppiset erityistaidot olivat jääneet koulutuk-sessa puutteellisiksi, ja millä tavoin niiden heikkouden koettiin olevan yhteydessä työllistymiseen:

“Perhetyön osaalue jäi hyvin suppeaksi. Perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä tulisi painottaa koulutuksessa (kasvatus-kumppanuutta sekä muita vanhempien kohtaamisen ja tuke-misen taitoja).”

“Olettaisi, että elektroniikkaasentaja osaisi korjata laitteita, mutta todellisuudessa tähän ei saatu mitään valmiuksia.”

“Erikoistumismahdollisuudet olivat heikot, joten monet alalla työllistymistä helpottavat taidot jäivät perusteiden tasolle.”

Kuvio 6.4. Koulutuksen antamat taidot ja valmiudet koulutusaloittain, %.

0  10  20  30  40  50  60  70  80  90  

100  Kult. / Hum.

YLH / LU

TeLi

LY

SoTe

MaRa

Käytännön ammattitaito Oppimis- ja ongelmanratkaisutaidot Luovat taidot Vuorovaikutustaidot

59

Taulukko 6.3. Taidot ja valmiudet, joita ammatillinen perus-tutkinto ei antanut riittävästi.

RIITTÄMÄTTÖMIKSI KOETUT TAIDOT JA VALMIUDET MAININNAT (LKM)

Käytännön ammattitaito 352Alakohtaiset erityistaidot 120Tekniset taidot 47Kielitaito 24Laaja-alainen osaaminen 23Tietotekniset taidot 23Asiakaspalvelutaidot 19Ammattitaito (suorat maininnat) 14Johtamistaidot 13Kirjanpito ja/tai taloudellinen osaaminen 13Työnopeus 11Ilmaisutaito 9Tekemisen taidot 9Vuorovaikutustaidot 6Laskutaito 6Ammatillinen ongelmanratkaisu 6Ryhmätyötaidot 4Projektityöskentely 4Opiskelutaidot 1

Työelämätaidot 98Sisällöllinen valmistaminen työnhakuun 25Henkinen valmistaminen työnhakuun 13Yrittäjyysopinnot 24Tietoja työelämästä ja työntekijän oikeuksista 22Työpaikalla toimiminen 8Ammattialan kokonaiskuvan hahmottaminen 6

Teoreettiset taidot 60Syventävät opinnot 41Teoria 7Jatkokoulutusmahdollisuudet 6Yleissivistys 6

Työssä tärkeiksi koetut ominaisuudet 15Vastuullisuus / itsenäinen työskentely 12Luovuus 6Itsevarmuus 4Paineensietokyky 3Itsetuntemus (omien vahvuuksien tunnistaminen) 2

60

Alakohtaisten erityistaitojen lisäksi käy-tännön ammattitaitoon luokitelluissa vastauksissa mainittiin runsaasti yksittäisiä taitoja, kuten tekniset taidot, kielitaito, asiakaspalvelutaidot, johtamistaidot ja vuorovaikutustaidot. Yleiset työelämätaidot luokiteltiin omaksi pääluokakseen, jonka alaluokiksi ryhmiteltiin työnha-kutaidot, yrittäjyysopinnot, tiedot työelämästä ja työn-tekijän oikeuksista, valmiudet työpaikalla toimimiseen sekä ammattialan kokonaiskuvan hahmottaminen. Suurimmaksi alaluokaksi muodostuivat työnhakutai-dot: koulutukselta kaivattiin enemmän sekä sisällöllistä että henkistä valmentamista työnhakuun. Työnhaku-taidoiksi kuvailtiin tässä yhteydessä henkisiä valmiuk-sia, kuten realistista käsitystä alan työllisyystilanteesta että käytännön taitoja, kuten ansioluettelon laatimista ja työhakemusten kirjoittamista. Useissa vastauksissa myös työelämää ja työn-tekijän oikeuksia koskevan tiedon koettiin jääneen koulutuksessa puutteelliseksi. Samoin työpaikalla toi-mimiseen liittyviä taitoja kaivattiin enemmän, kuten seuraava vastaus kuvaa:

“Nuorena alan ammattilaisena, olisi ehkä tarvinnut vähän enemmän valmiuksia kohdata työelämän haasteita: työpaikan ilmapiiriä, työpaikalla olevia ongelmia, yms. joita ei ollut edes ajatellut. Osassa työpaikoissa ilmapiiri/johtaminen yms. Huo-noa, jota ei ollut osannut ajatella.”

Käytännön ammattitaidon lisäksi opinnoilta kaivattiin myös enemmän teoreettisia taitoja. Niihin ryhmiteltiin syventävät opinnot, omaa alaa käsittelevä teoria, jatkokoulutusmahdollisuudet sekä yleissivistys. Suurimmaksi luokaksi muodostui syventävät opinnot, joilla viitattiin erityisesti oman alan syvällisempään ymmärtämiseen. Koulutus koettiin laajaksi, mutta pintapuoliseksi raapaisuksi, kuten seuraava vastaaja luonnehtii:

“Koulutus oli lähinnä pintaraapaisu alaan. Opimme vähän kaikkea, muttemme mitään kunnolla tai syvällisemmin.”

Työssä tärkeiksi koetut ominaisuudet muodosti oman luokkansa, jonka alle ryhmiteltiin itsenäiseen työsken-telyyn, luovuuteen, itsevarmuuteen, paineensietoky-kyyn ja itsetuntemukseen liittyvät taidot. Nämä luokat keräsivät vain muutamia mainintoja, mutta luonneh-tivat osuvalla tavalla sitä, kuinka monipuolisia taitoja koulutukselta kaivataan.

Työssäoppimisjaksojen merkitys työllistymisessä

Työssäoppimisella tarkoitetaan opiskelumenetelmää, jossa osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla. Se on ohjattua ja tavoitteellista opiskelua. Työssäoppimi-sella viitataan yhtäältä tutkintoihin sisältyviin työssä-oppimisjaksoihin ja toisaalta oppisopimuskoulutuk-seen, jossa tutkinto suoritetaan pääosin työpaikalla. Tässä selvityksessä käsitellään työssäoppimisjaksoja. Ammatillisiin perustutkintoihin kuuluvien työssäoppi-misjaksojen laajuus on kolmivuotisessa koulutuksessa vähintään 20 opintoviikkoa. Työssäoppimisen tavoitteena on edistää kou-lutuksen työelämälähtöisyyttä ja kehittää ammatillista osaamista. Oppimisympäristöt ovat työelämälähtöisiä. Työssäoppimisella pyritäänkin turvaamaan opiskeli-joille mahdollisuus työllistävään ammatilliseen koulu-tukseen ja helpottamaan työmarkkinoille siirtymistä. (Tynjälä ym. 2006, 16.) Keskeinen osa työssäoppimi-sen tavoitteita on siis sen työllistävä ja ammatillisia valmiuksia kehittävä vaikutus. Työssäoppimisen mer-kitystä tarkastellaankin tässä luvussa työllistymisen ja työelämässä tarvittavien taitojen kannalta. Työssäoppimisen merkitystä työllistymisessä selvitettiin tiedustelemalla, kuinka hyödylliseksi kou-lutuksesta valmistuneet kokivat työssäoppimisjaksot myöhemmän työllistymisen kannalta. Tulokset on koottu taulukkoon 6.3. Niiden perusteella näyttää sil-tä, että työssäoppimisen työllistävä vaikutus on varsin merkittävä. Kaikista vastaajista runsas 40 prosenttia oli työllistynyt myöhemmin samaan paikkaan, jossa oli suorittanut työssäoppimisjaksonsa. Noin kolmannes oli saanut uuden työpaikan hankkimisessa auttanutta kokemusta. Valtaosa valmistuneista koki siis hyöty-neensä työssäoppimisjaksoista. Viidennes vastaajista kuitenkin totesi, ettei työssäoppimisjaksosta ole ollut hyötyä myöhemmän työllistymisen kannalta. Koulutusalojen välisiä eroja tarkasteltaessa havaitaan, että työssäoppimisjaksottyöllistävät parhai-ten sosiaali, terveys ja liikuntaalalla sekä matkailu-, ra-vitsemis- ja talousalalla. Näillä aloilla puolet vastaajista oli työllistynyt samaan paikkaan, jossa olivat suoritta-neet työssäoppimisjaksonsa. Tekniikan ja liikenteen alalla kokemukset hajaantuvat enemmän kuin muilla aloilla: yhtäältä lähes puolet alalta valmistuneista työl-listyi työssäoppimisjakson kautta, mutta toisaalta kol-mannes koki, ettei työssäoppimisjaksolla ole ollut työl-listävää vaikutusta. Heikoimmin työssäoppimisjaksot työllistävät kulttuurialalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla.

61

Kult. / hum.

(n=78)

YLH / Lu.

(n=174)

TeLi(n=444)

LY(n=35)

SoTe(n=249)

MaRa(n=156)

Kaikki(n=1136)

Työllistyin myöhemmin samaan paikkaan, jossa suoritin työssäoppimisjakson

35 30 45 43 50 49 43

Sain työkokemusta, joka auttoi uuden työpaikan hankkimisessa

28 33 25 40 35 32 30

Työssäoppimisjaksosta ei ole ollut minulle hyötyä myöhemmän työllistymisen kannalta

37 37 30 17 15 19 27

Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100p<0.001

Taulukko 6.4. Työs-säoppimisjaksojen merkitys myöhem-män työllistymisen kannalta, %.

Kuvio 6.5. Työssäoppimis-jaksojen hyödyllisyys työelämässä tarvittavien taitojen kannalta, hyödylli-senä pitävien osuudet, %.

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

SoTe (n=236)

MaRa (n=137)

TeLi (n=361)

Kult. / hum. (n=63)

LY (n=27)

YLH / Lu.

(n=134)

Kaikki (n=958)

62

Työssäoppimisen roolia ammatillisen kasvun välineenä selvitettiin siten, että vastaajia pyydettiin ar-vioimaan työssäoppimisjaksojen hyödyllisyyttä työelä-mässä tarvittavien taitojen kannalta. Kuvioon 6.5 on koottu työssäoppimisjaksoja hyödyllisinä pitäneiden suhteelliset osuudet. Kuviosta havaitaan, että valmis-tuneet kokivat työssäoppimisjaksot varsin hyödylli-siksi. Kaikista vastaajista runsas 80 prosenttia katsoi työssäoppimisen hyödylliseksi työelämässä tarvittavi-en taitojen kannalta. Valmistuneiden kokemukset oli-vat tämän suuntaisia kaikilla koulutusaloilla. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta valmistuneet kuitenkin ko-kivat työssäoppimisjaksot selvästi hyödyllisemmiksi kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja talouden alalla opiskelevat. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että työssäop-pimisjaksojen merkitys sekä työllistymisen että taito-jen kehittymisen kannalta on ammatillisissa opinnoissa varsin keskeinen. Tämä käy ilmi myös, kun tarkastel-laan työssäoppimisjaksojen yhteyttä vastaajien työlli-syystilanteeseen valmistumisen jälkeen. Viimeistään puoli vuotta valmistumisen jälkeen työelämään siirty-neistä runsas puolet oli työllistynyt samaan paikkaan, jossa oli suorittanut työssäoppimisjaksonsa. Vastaava osuus puolen vuoden aikana työttömäksi jääneillä oli alle viidennes. Tulos on looginen: työssäoppimis-paikkaan työllistyneistä oletettavasti vähintään osa työskenteli samassa paikassa vielä valmistumisen jäl-keen. Tässä mielessä kysymyksenasettelu lähentelee nollainformaatiota. Kiinnostavaa kuitenkin on, että yhteys havaitaan myös silloin, kun tarkastellaan työs-säoppimista suhteessa nykyiseen elämäntilanteeseen. Työssäoppimispaikkaan työllistyneistä suurempi osa kuin työssäoppimisjakson hyödyttömäksi kokeneista oli työelämässä vielä neljä vuotta valmistumisen jälkeenkin. Kysymyksenasettelultaan mielekkäämpää on kuitenkin tutkia työssäoppimisjaksolla karttuneiden valmiuksien yhteyttä työllistymiseen. Niistä vastaajis-ta, jotka kokivat työssäoppimisjaksot työelämässä tar-vittavien taitojen kannalta hyödyllisiksi, 62 prosenttia oli työllistynyt ensimmäisen puolen vuoden aikana valmistumisen jälkeen. Vastaava osuus työssäoppi-misjaksot taitojen kannalta hyödyttömiksi kokeneilla oli 43 prosenttia. Työssäoppimisjaksojen aikana ke-hittyneet taidot näyttäisivät siis tukevan työllistymistä heti valmistumisen jälkeen. Vastaava ilmiö havaitaan myös, kun tarkastellaan vastaajien elämäntilannetta neljä vuotta valmistumisen jälkeen. Ilmiö ei ole ai-noastaan samansuuntainen, vaan suhteelliset osuudet ovat vastaavia (61 ja 45 prosenttia) kuin tarkasteltaessa tilannetta ensimmäisen puolen vuoden aikana valmis-tumisen jälkeen. Työssäoppimisjaksojen aikana kehit-tyneet taidot ovat siis selvästi yhteydessä vastaajien

työllisyystilanteeseen vielä neljä vuotta valmistumisen jälkeen. Toisin sanoen työelämässä tarvittavien taito-jen kannalta hyödylliseksi koettu työssäoppimisjakso ennustaa työllistymistä sekä välittömästi että vielä nel-jä vuotta valmistumisen jälkeen. Tulokseen on tosin suhtauduttava siinä mielessä varauksella, että vastaa-jien tulkinta vähintään neljän vuoden takaisista koke-muksista voi peilautua suhteessa nykyhetkeen. On siis mahdollista, että vastaajat jäsentävät kokemuksiaan työssäoppimisjaksoista nykyisen elämäntilanteensa kautta. Tällöin työssäoppimisjaksot voivat esimerkiksi näyttäytyä työelämässä tarvittavien taitojen kannalta hyödyllisinä, kun työkokemusta on jo ehtinyt karttua ja taidot kehittyä. Tulokset osoittavat joka tapauksessa, että ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneet kokevat työssäoppimisjaksot varsin hyödyllisinä työelämässä tarvittavien taitojen kannalta. Lisäksi niillä on suoria työllistäviä vaikutuksia: suurin osa saa vähintään hyö-dylliseksi kokemaansa työkokemusta tai työllistyy työs-säoppimispaikkaansa. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että ammattitaitoa kehittävät työssäoppimisjaksot ennustavat työllistymistä vielä neljä vuotta valmistumi-sen jälkeenkin.

Jatko-opinnot

Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneille esi-tettiin myös jatko-opintoihin liittyviä kysymyksiä. Vas-taajilta tiedusteltiin heidän nykyistä elämäntilannet-taan. Päätoimisesti opiskelevat ohjattiin vastaamaan heille suunnattuihin kysymyksiin, joissa tiedusteltiin jatkotutkinnon suhdetta aiempaan tutkintoon sekä jat-ko-opintojen syitä. Kyselyhetkellä päätoimisesti opiskeli noin 20 prosenttia kaikista vastaajista. Tilastokeskuksen sijoit-tumispalvelusta kerättyjen tietojen perusteella (ks. luku 2) päätoimisia opiskelijoita oli 12,8 prosenttia vuonna 2008 valmistuneista. Erot osuuksissa selittynevät pää-osin tarkastelun ajankohdilla: tässä kyselyssä tarkastel-tiin sijoittumista neljä vuotta valmistumisen jälkeen, kun sijoittumistilastot kertovat tilanteesta valmistu-misvuoden lopussa. Koulutusalojen välisiin eroihin on suhtau-duttava viitteellisinä ja enemmän aineistoa kuvaavina kuin koko perusjoukkoon yleistettävinä tuloksina. Ne kuitenkin noudattelevat samoja linjoja kuin sijoittu-mistilastoista selviävät tiedot. Päätoiminen jatko-opis-kelu on tyypillisintä kulttuurialalta sekä luonnonvara- ja ympäristöalalta valmistuneilla. Sen sijaan tekniikan alalta sekä matkailu-, ravitsemis-, ja talousalalta valmis-tuneet suorittavat jatko-opintoja verrattain vähän.

63

Kuvio 6.6. Kyselyhet-kellä päätoimisesti opiskelevat, %.

Taulukko 6.5. Missä opis-kelet tällä hetkellä?

N %Ammatillinen perustutkinto 24 10Ammattitutkinto 11 5Erikoisammattitutkinto 2 1Ammattikorkeakoulu 153 67Yliopisto 28 12Kansan-/työväenopisto 4 2Muu 6 3Yhteensä 228 100

0 5

10 15 20 25 30 35 40

Kult. / hum.

(n=28)

LU (n=10)

YLH (n=35)

SoTe (n=52)

TeLi (n=80)

MaRa (n=24)

LY (n=2)

Kaikki (n=231)

64

Kyselyaineisto täydentää tilastoaineistoa mainiosti sil-tä osin, kuin se antaa tietoa jatko-opintojen piirteis-tä ja niiden taustalla olevista syistä. Taulukosta 6.4 havaitaan, että suurin osa päätoimisista opiskelijoista opiskelee ammattikorkeakoulussa. Merkille pantavaa on, että ammattikorkeakouluopinnot ovat selvästi tyypillisempi suunta kuin jatko-opintojen suorittami-nen ammatillisella perusasteella. Ammatillisesta pe-ruskoulutuksesta valmistuneiden koulutuspolut kul-kevat siis kohti korkeakouluopintoja sen sijaan, että osaamista syvennettäisiin toisen asteen ammatti- tai erikoisammattitutkinnolla. Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistu-neilta tiedusteltiin myös, missä määrin heidän nykyi-set opintonsa liittyvät jo suoritetun tutkinnon alaan. Vastaukset jakaantuvat karkeasti ottaen saman alan jat-ko-opintoihin sekä selvästi eri alalle suuntautuneisiin opintoihin (taulukko 6.5). Noin kaksi viidestä päätoi-misesti opiskelevasta suorittaa jatko-opintoja samalla alalla ja joka kolmas selvästi eri alalla. Rinnakkaisalan

opintoja suorittaa hieman alle viidennes päätoimisista opiskelijoista. Tutkimukseen osallistuneilta tiedusteltiin myös tärkeimpiä syitä jatko-opinnoille. Tyypillisim-miksi syiksi nousivat halu parantaa asemaa työmark-kinoilla ja halu vaihtaa alaa. Osa halusi myös ansaita jatkossa paremmin ja päästä enemmän koulutusta vaa-tiviin tehtäviin. Työllistymiseen liittyvät vaikeudet nousi-vat tärkeimpien syiden joukkoon vain kuudella prosentil-la vastaajista. Kaiken kaikkiaan tulosten perusteella voi-daan todeta, että ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneet näyttäisivät jatkavan tyypillisimmin am-mattikorkeakouluopintoihin. Opinnot ovat yleisim-min oman alan jatko-opintoja, mutta ammatillisesta peruskoulutuksesta jatketaan myös selvästi eri alan opintoihin. Tärkeimmät syyt jatko-opinnoille liittyvät oman työmarkkina-aseman parantamiseen tai haluun vaihtaa alaa.

N %Saman alan jatko-opinnot 101 44Rinnakkaisala 39 17Kyseessä on selvästi eri ala 79 35En osaa sanoa 9 4Yhteensä 228 100

N %Haluan parantaa asemaani työmarkkinoilla 65 29Haluan jatkossa päästä enemmän koulutusta vaativiin tehtäviin 26 11Haluan jatkossa ansaita paremmin 34 15Yleissivistyksen vuoksi 8 3Haluan vaihtaa alaa 56 25Suorittamani tutkinnon täydentämiseksi 15 7En ole saanut työtä nykyisellä koulutuksellani 13 6Jokin muu syy 10 4Yhteensä 226 100

Taulukko 6.6. Missä määrin nykyiset opintosi liittyvät alaan, josta sinulla on jo tutkinto?

Taulukko 6.7. Miksi jatkat opiskelua? Valitse vaihtoeh-doista mielestäsi tärkein syy.

65

Kuvio 6.7. Missä määrin suoritettu koulutus antoi tietoa työelämän pelisään-nöistä, %.

Työelämän pelisäännöt ja työturvallisuus

Ammatillinen peruskoulutus on työelämälähtöistä. Työelämän pelisääntöihin ja työturvallisuuteen liitty-vät kysymykset onkin erityisesti ammattiyhdistyksissä nähty tarpeelliseksi osaksi koulutusta. Työelämän pe-lisäännöillä tarkoitetaan tässä yhteydessä erilaisia työ-elämän ehtoja ja periaatteita, joita säädellään yleisessä työlainsäädännössä. Tällaisia ovat esimerkiksi työsopi-muksiin, työaikaan, vuosilomiin, yhdenvertaisuuteen ja palkkaukseen liittyvät asiat. Työturvallisuus puolestaan on turvallisuuden hallintaa työpaikoilla. Se on työsuojelua, jonka tarkoi-tuksena on turvata ja ylläpitää työntekijöiden työkykyä parantamalla työympäristöä ja työolosuhteita. Lisäksi sillä pyritään ennaltaehkäisemään ja torjumaan työstä tai työympäristöstä johtuvia henkisen ja fyysisen ter-veyden haittoja ja vaaroja. Työturvallisuutta säätelee työturvallisuuslaki, jossa on määritelty muun muassa työnantajan ja työntekijän velvollisuudet sekä työtä ja työolosuhteita koskevat säädökset (Työturvallisuuslaki 738/2002). Työntekijän velvollisuuksiin kuuluu, että hänen on ”ammattitaitonsa mukaisesti työssään huo-lehdittava käytettävissään olevin keinoin niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja tervey-

destä”. Työturvallisuuteen liittyvä osaaminen voidaan siis nähdä osana ammattitaitoa, jolloin se kytkeytyy myös osaksi koulutuksessa opittuja taitoja. Tutkimukseen osallistuneilta valmistuneilta tiedusteltiin, antoiko koulutus heille tietoa työelämän pelisäännöistä. Kuten kuviosta 6.7. havaitaan, suurin osa vastaajista oli saanut tietoa vähintään jossain mää-rin. Noin viidennes oli saanut tietoa melko vähän tai ei lainkaan. Koulutusalojen väliset erot ovat kuitenkin melko suuria. Eniten työelämän pelisääntöjä koskevia tietoja tarjotaan sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla, tek-niikan ja liikenteen alalla sekä matkailu-, rahoitus- ja talousaloilla, joissa noin neljä viidestä valmistuneesta oli saanut tietoja vähintään jossain määrin. Heikoim-min työlainsäädäntöön liittyvää tietoutta tarjotaan kulttuurialalla sekä luonnonvara- ja ympäristöalalla. Näillä aloilla noin kolmannes oli saanut melko vähän tai ei lainkaan tietoa työelämän pelisäännöistä.

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%

SoTe (n=257)

TeLi (n=450)

MaRa (n=159)

YLH / Lu.

(n=179)

LY (n=37)

Kult. / hum.

(n=79)

Kaikki (n=1161)

Paljon

Jossain määrin

Ei lainkaan tai melko vähän

66

Kuvio 6.8. Missä määrin suo-ritettu koulutus antoi tietoa työturvallisuudesta, %.

Työturvallisuutta koskevat tulokset on koottu kuvioon 6.8. Siitä havaitaan, että kaikista vastaajista noin 80 prosenttia oli saanut koulutuksessaan vähintään jos-sain määrin tietoa työturvallisuudesta. Koulutusalojen välillä on kuitenkin varsin suuria eroja. Yleispiirteenä voidaan todeta, että parhaiten työturvallisuustietoa an-netaan aloilla, joihin liittyy tyypillisesti fyysisiä riske-jä. Tällainen ala on esimerkiksi tekniikan ja liikenteen ala, jolta valmistuneista lähes 80 prosenttia katsoi saa-neensa paljon tietoa työturvallisuudesta koulutuksen aikana. Myös luonnonvara ja ympäristöalan, matkai-lu-, ravitsemis- ja talousalan sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alojen tutkinnoissa työturvallisuutta koskevaa tietoutta annetaan verrattain paljon. Sen sijaan kult-tuurialalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla tiedonsaanti on valmistuneiden koke-musten mukaan heikompaa. Esimerkiksi yhteiskun-

tatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalta valmis-tuneista yli puolet katsoi saaneensa työturvallisuutta koskevaa tietoa vain vähän tai ei lainkaan.

yhteenveto

Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden kokemukset koulutuksestaan ovat pääosin varsin myönteisiä. Näkemykset kuitenkin vaihtelevat aloit-tain. Tyytyväisimpiä koulutukseensa ovat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta valmistuneet, tyytymättö-mimpiä taas luonnonvara ja ympäristöalalta valmis-tuneet. Valmistuneet pitävät tutkinnon tunnettuutta työmarkkinoilla hyvänä, joskin kulttuurialalta valmis-tuneet ovat arvioissaan selvästi kriittisempiä. Aloitus-paikkojen määrä suhteessa työmarkkinoiden tarpeisiin jakaa vastaajia eniten. Kulttuurialalta valmistuneet pi-tävät aloituspaikkojen määrää liian korkeana, kun taas sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla kokemukset olivat päinvastaisia. Koulutuksen antamista valmiuksista tärkeim-mäksi nousee käytännön ammattitaito, joka korostui kaikilla aloilla. Lisäksi tuloksista nousevat esiin luovia taitoja (kulttuuriala), oppimis- ja ongelmaratkaisutaito-

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

90%

100%

TeLi (n=449)

LY (n=38)

MaRa (n=159)

SoTe (n=256)

Kult. / hum.

(n=78)

YLH / Lu.

(n=179)

Kaikki (n=1159)

Paljon

Jossain määrin

Ei lainkaan tai melko vähän

67

ja (tekniikan ja liikenteen ala) sekä vuorovaikutustai-toja (sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala) painottavat alat. Työssäoppimisjaksoilla on tulosten perus-teella keskeinen merkitys valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä. Niillä on suoria työllistäviä vaikutuk-sia, sillä kaikista vastaajista runsas 40 prosenttia on työllistynyt myöhemmin samaan paikkaan, jossa suo-ritti työssäoppimisjaksonsa. Parhaiten työssäoppimis-jaksot työllistävät sosiaali, terveys ja liikuntaalalla sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousaloilla. Suorien työllis-tymisvaikutusten lisäksi työssäoppimisjaksot myös ke-hittävät huomattavalla tavalla työelämässä tarvittavia taitoja. Vastaajista peräti 80 prosenttia katsoo työssä-oppimisen hyödylliseksi näitä taitoja ajatellen. Erityisen hyödyllisiksi työssäoppiminen koetaan sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta valmistuneiden joukossa. Kaikista vastaajista 20 prosenttia opiskeli ky-selyhetkellä päätoimisesti. Suurin osa (67 %) opiskele-vista oli jatkanut opintojaan ammattikorkeakoulussa. Ammatillisen perustutkinnon jatkotutkintoja suoritti vain kuutisen prosenttia päätoimisista opiskelijoista. Opinnot ovat tyypillisimmin saman alan jatko-opinto-ja, mutta opintoja jatketaan myös selvästi eri alalla. Jat-ko-opintojen syyt liittyvät oman työmarkkina-aseman parantamiseen sekä haluun vaihtaa alaa. Ammatillinen peruskoulutus tarjoaa mel-ko hyvin tietoa työelämän pelisäännöistä. Suurin osa vastaajista oli saanut tietoa vähintään jossain määrin. Tiedonsaanti kuitenkin vaihtelee aloittain: sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla, tekniikan ja liikenteen alalla sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla tietoa tarjo-taan verrattain paljon, mutta kulttuurialalla sekä luon-nonvara ja ympäristöalalla selvästi vähemmän. Työtur-vallisuutta koskeva tiedonsaanti puolestaan painottuu niille aloille, joihin liittyy tyypillisesti fyysisiä riskejä.

7. VALMISTU-NEIDEN TULEVAI-SUUSNÄKyMÄT JA TyöELÄMÄASENTEET Aikalaispuheenvuoroissa suomalainen työelämä on suuren murroksen keskellä. Ajatushautomo Demos Helsingin (2009) mukaan olemme peruuttamattomasti

jättäneet taaksemme ajan, jolloin kaikki tunsivat suurta velvollisuutta tehdä ahkerasti mitä tahansa työtä: yh-teiskuntamme on siirtynyt työn velvollisuudesta työn mielekkyyden velvollisuuteen. Työhön ladataan entistä enemmän merkityksiä, se ei ole vain työtä. (Mokka ym. 2009.) Elinkeinoelämän valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksessa muutosta on nimitetty jopa työelämän kulttuurivallankumoukseksi. Tutkimuksen perusteella nuoret korostavat työn merkityksiä arvioi-dessaan pitkälti samoja asioita kuin vanhemmat, mutta kautta linjan astetta alhaisemmalla intensiteetillä. Poik-keuksen tästä säännöstä nuoret tekevät työn sisällöllis-ten ja moraalisten merkitystekijöiden kohdalla. Työn pitäminen tärkeimpänä osana elämänsisältöä muuttuu ylipäätään sitä harvinaisemmaksi, mitä nuoremmasta vastaajasta on kyse. (Haavisto 2010.) Työmarkkinoille marssivat elämyksiä havittelevat kuluttajakansalaiset (vrt. Halava & Pantzar 2010). Puheenvuoroista käy harvoin ilmi, millä ta-voin elämysten, sisältöjen ja autonomian korostumi-nen näkyy esimerkiksi lähihoitajan, ravintolakokin tai LVI-asentajan työssä.Vaikka alati kehittyvä teknologia jättää jälkensä työnkuvaan, väitämme, että useimmat ammatillisten oppilaitosten alat ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuot-ta sitten – kokit laittavat ruokaa, kampaajat hiuksia. Perinteisissä ”duunariammateissa” ei myöskään liene sitä vaaraa, että työ muuttuisi vapaa-ajaksi ja vapaa-ai-ka työksi (vrt. Myllyniemi 2009, 27; ”Työvoima 2025” 2007). Tietotyöhön voi päätyä myös ammatillisesta koulutuksesta, mutta talonrakentaja ei pysty viemään työ-tä kotiinsa yhtä helposti kuin liikkeenjohdon konsultti. EVAn arvo- ja asennetutkimuksen perusteel-la käsitys työn ensiarvoisuudesta kyseenalaistuu koulu-tustason kohotessa, niin että ammattikoulusta tai vas-taavasta valmistuneet pitävät työtä tärkeämpänä kuin akateemisesti koulutetut (Haavisto 2010). Havainto antaa tukea sille tulkinnalle, että työn merkityksen muutos olisi ammatillisella toisella asteella ripauksen vaimeampi, mutta laajempaa tutkimustietoa aiheesta on heikosti saatavilla. Raportin seitsemännen luvun tarkoituksena on osaltaan vastata tähän tarpeeseen ja tarjota tiiviihkö yleiskatsaus siitä, miten ammatillisen perustutkinnon suorittaneet suhtautuvat työelämään ja tulevaisuuteen.

2 Muutospuhe tuntuu koskevan eritoten niin sanottuja tietointensiivisiä aloja ja ”uutta työtä”, johon päädytään tavallisimmin akateemisesta koulutuksesta. Uuden työn teorioita ja niiden

kritiikkiä on esitelty kattavasti esim. teoksessa Julkunen 2008. Laaja kirjallisuuskatsaus työelämäasenteista löytyy Valtion nuorisoasian neuvottelukunnan muistiosta (Tuppurainen 2009).Analyysissa on mukana yhteensä 730 havaintoa.

68

Tulevaisuususko ja toimintavalmiudet

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet suhtautu-vat tulevaisuuteensa kauttaaltaan optimistisesti. Asia käy ilmi mittarista, jossa kyseltiin, miten todennäköi-sinä vastaajat pitävät erilaisia työhön liittyviä elämän-tapahtumia (kuvio 7.1). Työn epävarmuuteen liitty-vät tapahtumat – runsaslukuiset pätkätyöt ja pitkät työttömyysjaksot – ovat vastaajien mielissä erityisen epätodennäköisiä: toistuvia pätkätöitä pitää hyvin tai melko epätodennäköisinä hieman alle 60 prosenttia ja pitkiä työttömyysjaksoja yli 70 prosenttia eli useampi kuin kaksi kolmesta. Lähes päinvastainen on jakauma positiivisesti muotoillussa ”löydän mielekästä työtä” väittämässä, jonka toteutumista pitää hyvin tai mel-ko todennäköisenä noin 75 prosenttia vastaajista ja hyvin tai melko epätodennäköisenä harvempi kuin joka kymmenes. Toiselta asteelta valmistuneiden suuri

enemmistö uskoo tulevaisuudessa löytävänsä vakaata ja mielekästä työtä. Mittarin neljä muuta väittämää ovat sävyl-tään neutraalimpia, sillä niihin liittyvät asiat saattavat yhtä hyvin tapahtua joko yksilön omasta tahdosta tai tilanteen sanelemasta pakosta. Elinikäisen oppimisen tematiikkaa sivuava väite ”Joudun hankkimaan täyden-tävää koulutusta” jakaa vastaajakunnan melko tasaises-ti asiaa todennäköisenä pitäviin ja siihen joko neutraa-listi tai epäröivästi suhtautuviin. Nuorisobarometrin seurannassa on havaittu, että nuoret uskovat vähene-vässä määrin koulutuksen välttämättömyyteen työssä pysymisen kannalta (Myllyniemi 2009). Koulutuksen rooliin liittyy myös väite ”Päädyn johtavaan asemaan”. Useimmat vastaajista arvelevat säilyttävänsä työnteki-jästatuksensa jatkossakin, sillä vain hieman yli yksi vii-destä pitää johtavaan asemaan päätymistä kohdallaan hyvin tai melko todennäköisenä.

Kuvio 7.1. Mitä ajattelet omasta tulevaisuudestasi, kun mietit sitä työurasi näkö-kulmasta, %, N=1053–1101

69

Huomio kiinnittyy tuloksissa siihen, että lä-hes kolmasosa valmistuneista pitää alanvaihtoa hyvin tai melko todennäköisenä ja samalla selvästi alle puolet epätodennäköisenä. Alanvaihtosuunnitelmat laittavat pohtimaan, uskovatko vastaajat joutuvansa olosuh-teiden pakosta (esim. heikko työllisyystilanne) vaihta-maan tulevaisuudessa alaa vai onko kyse harkitusta ja tietoisesta aikeesta siirtyä jonkin ajan kuluttua muihin hommiin. Olosuhdeselitystä nakertaa se, että vastaa-jien selvä enemmistö suhtautuu hyvin optimistisesti työnsaantiin ja työn mielekkyyteen. Samaan olosuhtei-den ja tahtojen dilemmaan kytkeytyy väite ulkomailla työskentelystä, johon suhtautumista voi pitää sangen jyrkkänä: yli 40 prosenttia pitää ulkomailla työskente-lyä hyvin epätodennäköisenä ja yli 60 prosenttia hyvin tai melko epätodennäköisenä. Vastaukset ovat tulkitta-vissa niin, että valmistuneet eivät koe ulkomaille lähtöä itseisarvoiseksi mutteivät myöskään tilanteen pakotta-maksi ratkaisuksi. Olemme jo useaan otteeseen tuoneet esille, että koko aineistoa koskevat perusjakaumat kätkevät monesti alleen merkittäviä alakohtaisia eroja. Tämä havaitaan myös taulukosta 7.1, jossa edellä käsitellys-tä mittarista on esitetty melko ja hyvin todennäköistä vastausten yhteisosuudet aloittain.Taulukon riveittäi-sestä värikoodauksesta voi selvittää nopeasti, mitkä alat saavat kunkin osion kohdalla suurimman ja pie-nimmän prosenttiosuuden. Ensimmäinen kiinnos-tava havainto on, että pätkätöiden todennäköisenä pitämisessä ainoastaan kulttuurialan ja humanistisen ja kasvatusalan, yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan sekä luonnontieteiden alan ryhmä eroa-vat selvästi yleisestä linjasta – edellinen korkeampana osuutena, jälkimmäinen matalampana. Erojen selittäminen on vaikeaa. Totesimme raportin neljännessä luvussa, että kulttuurialalla on

useinkin ongelmia koulutusalan vastaavuuden kans-sa, mutta pätkätöiden yleisyydessä sosiaali- terveys- ja liikunta-ala vetää roimasti pidemmän korren. Kenties kyse onkin yleisestä epävarmuuden ilmapiiristä, sillä pätkätöiden vastapainoksi sosiaali-, terveys- ja liikun-ta-alalla juuri kukaan ei pidä pitkiä työttömyysjaksoja todennäköisinä, mutta kulttuuriala erottuu tässäkin asiassa hieman muita suuremmalla osuudellaan. Toi-sessa ääripäässä on pohtimisen arvoista, miksi yhteis-kuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalta ja luon-nontieteiden alalta valmistuneet erottuvat pätkätöiden suhteen niin paljon positiivisempina kuin esimerkiksi matkailu-, ravitsemis- ja talousalalta valmistuneet. Mielekkään työn löytymistä piti kaiken kaik-kiaan todennäköisenä 75 prosenttia vastaajista, eikä aloittaisissakaan vertailuissa tule esille suuria ongelma-kohtia. Osuuksiltaan pienimmiksi jäävillä kulttuurialan ja humanistisen ja kasvatusalan ryhmällä sekä luon-nonvara- ja ympäristöalalla tulee niilläkin tapahtumaa todennäköisenä pitävien osuudeksi miltei kaksi kol-masosaa vastaajista. Muita jakaumiltaan hyvin tasaisia osioita ovat täydentävä koulutus ja johtavaan asemaan päätyminen, joista jälkimmäisessä ainostaan sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala erottuu selvästi muista. Kult-tuurialalta taas tiedetään ennestään, että yritysten pe-rustaminen ja itsensä työllistäminen on siellä hieman keskivertoa yleisempää.

3 Alkuperäiset muuttujat on tehty dikotomisiksi niin, että luokat 13 (hyvin epätodennäköistä, melko epätodennäköistä, ei todennäköistä eikä epätodennäköistä) saavat arvon 0 ja luokat

45 (melko ja hyvin todennäköistä) arvon 1.

70

Kult./Hum.YLH/

luonnont.Teli

Luonnonv. ja ymp.

Sote Mara Kaikki

Omat työsuhteeni ovat enimmäkseen pätkätöitä** 37% 16% 25% 29% 29% 30% 26%

Löydän mielekästä työtä* 65% 76% 74% 65% 82% 75% 75%

Joudun hankkimaan täydentävää koulutusta* 55% 58% 44% 39% 51% 50% 49%

Päädyn johtavaan asemaan* 29% 27% 22% 24% 15% 26% 22%

Vaihdan alaa*** 32% 38% 30% 32% 24% 47% 33%

Teen töitä ulkomailla*** 23% 19% 15% 3% 5% 16% 14%

Olen pitkiäkin aikoja työttömänä***

19% 15% 15% 12% 3% 16% 13%

*P<0,05; **p<0,01; ***p<0,001

Taulukko 7.1. Mitä ajattelet omasta tulevaisuudestasi, kun mietit sitä työurasi näkökulmasta? melko ja hyvin todennäköistä -vastausten % -osuudet aloittain (N=1053–1101)

Havaitsimme jo edellä kuvatuista perusjakaumista, että noin kolmasosa ammatillisen perustutkinnon suoritta-neista uskoo hyvin tai melko todennäköisesti vaihta-vansa joskus tulevaisuudessa alaa. Yllättävä ja karkea luku saa aivan uutta sisältöä, kun siirrymme alakohtai-seen tarkasteluun. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla vaihtosuunnitelmia on noin neljäsosalla, mutta mat-kailu, ravitsemis ja talousalalta valmistuneista toisel-le alalle uskoo siirtyvänsä jopa 47 prosenttia. Toinen hieman keskimääräistä tasoa korkeampi osuus löytyy yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan sekä luonnontieteiden alan ryhmästä, jossa alanvaihtoa pitää hyvin tai melko todennäköisenä 38 prosenttia. Mikä saa muiden indikaattoreiden valossa niin optimistisina esiintyvät vastaajat pohtimaan täl-laisia kysymyksiä? Miksi juuri matkailu, ravitsemis ja talousala erottuu muista niin ratkaisevalla tavalla? Ky-symyksiin voimme hakea vastausta työllistymisen laa-tua käsitelleestä luvusta, josta saimme muun muassa tietää, että matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla työn henkinen ja fyysinen kuormitus koetaan muita aloja suuremmaksi (sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaa lu-kuun ottamatta), työsuhteen jatkuvuudesta ovat mo-net huolissaan ja osa-aikaisia töitä esiintyy tavallista

enemmän (ks. luku 4). Epävarmuus ja kuormittavuus saattavat osaltaan selittää alanvaihtoajatuksia, mutta ilmiön voi toki tulkina niinkin, että nuoret ovat sopeu-tuneet hyvin työelämän tempoilevaan rytmiin ja ovat tarvittaessa valmiita radikaaleihin suunnanmuutoksiin. Kauaskantoisempi kysymys on, viittaako alanvaihdon todennäköisyys myös siihen, että matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla käydään yleisesti vain kääntymässä. Aikei-den toteutumista ei voi kuitenkaan tämän tutkimuksen perusteella arvioida. Toinen huomattavasti aloittain vaihteleva osio on ”Teen töitä ulkomailla”, jota todennäköisenä pitävien osuus liikkuu luonnonvara- ja ympäristöalan kolmesta prosentista kulttuurialan sekä humanistisen ja kasvatusalan 19 prosenttiin. Tästäkään ei voida suo-raviivaisesti päätellä, johtuvatko erot alan työtilantees-ta Suomessa vai valmistuneiden erilaisista arvoista ja elämänasenteesta. Kokonaisuudessaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneet tuntuvat suhtautuvan tu-levaisuuteensa optimistisesti, vaikka joitain selittämät-tömiä aloittaisia eroja löytyykin. Paikallaan on tuoda esille, että jotkin tilastollisista yhteyksistä hälvenevät tai jopa katoavat kokonaan kun aloittaisia eroja käsi-tellään sukupuoli vakioiden. Esimerkiksi koulutusalan ja väitteen ”Löydän mielekästä työtä” tilastollisesti merkitsevät yhteydet näyttävät pätevän yksinomaan naisiin. Ongelmana on, että jotkin tapaukset (esim. so-siaali-, terveys- ja liikunta-alan miehet) jäävät tarkem-pien analyysien kannalta kovin harvalukuisiksi.Uskomusten vastapainoksi haluttiin tietää, mitä pe-rustutkinnon suorittaneet olisivat valmiita tekemään

71

Kuvio 7.3. Tärkeimmät työhön liitty-vät ominaisuudet sukupuolittain, % vastaajista (N=1156)

työttömyyden pitkittyessä (kuvio 7.2). Lomakkeessa pyydettiin vastaajia kuvittelemaan itsensä hypoteetti-seen tilanteeseen, jossa työttömyys olisi jatkunut yhtä-jaksoisesti yli 12 kuukautta (pitkäaikaistyöttömyyden määritelmä). Väittämät, joihin vastaajia pyydettiin reagoimaan, ovat osittain yhteneviä edellisen mittarin uskomusten kanssa, ja ne antavatkin aihetta samoille tulkinnoille. Esimerkiksi ajatukseen ulkomaille muut-tamisesta vastaajat suhtautuvat jopa nuivemmin kuin pimeisiin töihin tai oman yrityksen perustamiseen, vaikkeivät nämäkään toimet liioin saa kannatusta. Sen sijaan oman alan lisäkoulutukseen olisi valmis lähes jo-kainen, ja kokonaan uudelle alalle kouluttautumistakin pitää hyvin tai melko todennäköisenä yli 60 prosenttia vastaajista. Ulkomaille muuttamiseen verrattuna suh-tautuminen paikkakunnan vaihtoon on huomattavasti suopeampaa. Hypoteettista työttömyyskysymystä ei ole eritelty alakohtaisesti, mutta tulokset ovat yhteneviä tulevaisuusnäkymien kanssa: niillä aloilla, joilla alan vaihtamista pidetään todennäköisenä, myös valmius alanvaihtoon työttömyyden jatkuessa on yleisempää.

Yrityksen perustaminen sen sijaan tuntuisi houkutte-levalta kulttuurialalla, mitä voi pitää odotettavana, sillä kulttuurialalta valmistuneilla yritysaikeet olivat muu-tenkin keskimääräistä yleisempiä. Naiset ovat miehiä valmiimpia hankkimaan oman alan lisäkoulutusta ja kouluttautumaan kokonaan uudelle alalle, mutta mie-het taas tekisivät hieman yleisemmin pimeitä töitä, perustaisivat yrityksen tai muuttaisivat työhön ulko-maille. Paikkakunnan vaihtoon naiset ja miehet olisivat suunnilleen yhtä valmiita.

Työssä tärkeinä pidetyt ominaisuudet ja työelämäasenteet

Kuvion 7.3 tulosten ongelmana on niiden sisällöllinen tulkinta. Kuviosta voi päätellä, kuinka monen vasta-uksissa kukin vaihtoehto oli valittuna, mutta siitä ei näe, mitkä työn ominaisuudet esiintyvät yleisesti yh-dessä. Kuviota ei pidä lähteä tulkitsemaan niin, että esimerkiksi mielenkiintoinen työ, varma työpaikka ja hyvä palkka esiintyisivät samojen henkilöiden toi-veissa. Itse asiassa tulkinta olisi väärä, sillä korrelaa-tiomatriisin perusteella hyvän palkan arvostaminen on

72

tuskin lainkaan yhteydessä varman työpaikan tavoitte-luun, ja mielenkiintoisen työn kohdalla yhteys on jopa sangen voimakkaasti negatiivinen, eli hyvää palkkaa haluavat etsivät harvemmin mielenkiintoista työtä ja päinvastoin (liite 2). Yhteydet muuttujien välillä ovat ylipäätään heikkoja, eikä faktorianalyysilla tai ryhmit-telymenetelmillä erotu aineistosta selviä ulottuvuuksia tai tyyppejä. Ainoa ilmeinen tendenssi on, että hyvä palkka korreloi negatiivisesti useiden työn sisällöllisten ominaisuuksien kanssa. Myös kahden suosituimman vaihtoehdon, työn mielenkiintoisuuden ja varmuuden välillä on lievä negatiivinen korrelaatio. Tulokset ovat tulkittavissa niin, että mielenkiintoinen työ, varma työ-paikka ja hyvä palkka ovat monilla vastaajilla esiintyviä tukipilareja, joiden ympärille kasaantuu mitä moninai-simpia sisällöllisiä ja ulkoisia arvostuksia. Aloittaises-sa vertailussa yleislinjasta erottuvat vain kulttuurialan vastaajat hieman sisältökeskeisemmillä toiveillaan. Työelämäasenteiden analyysi huipentuu laa-joihin suomalaista työelämää ja työn merkitystä kos-keviin väittämiin (kuvio 7.4). Vertailukelpoisuuden takaamiseksi suurin osa väittämistä on otettu sellai-sinaan eri vuosien Nuorisobarometreistä. Kaiken kaikkiaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden asenteista piirtyy hyvin perinteinen ja työtä arvostava mielikuva: 84 prosenttia vastaajista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että työ on tärkeä osa ihmisen elämänsisältöä. Koulutuksen työnsaantia parantavaan vaikutukseen tutkinnon suorittaneet uskovat vielä tä-täkin voimakkaammin. Koska vastaajajoukko on viet-tänyt työelämässä jo tovin jos toisenkin, voi väitettä pitää vakuuttavana indikaattorina toisen asteen amma-tillisen koulutuksen onnistumisesta. Omaa kieltään työn arvostuksesta puhuu myös väite ”Ottaisin mieluummin tilapäistäkin työtä kuin eläisin työttömyyskorvauksella, jos käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri”. Palkkatyön valitsisi ehdottomas-ti 40 prosenttia, joka on vain hieman suurempi osuus kuin vuoden 2009 Nuorisobarometrissä (Myllyniemi 2009). Voi pohtia, kuvaako asenne enemmän yleistä suhtautumista sosiaaliturvalla eläviä kohtaan kuin sitä, miten henkilöt tosiasiassa matalapalkkaisen tilapäis-työn kohdalla toimisivat. Toinen mahdollinen tulkinta on, että nuoret ajattelevat työn vastaanottamisen hyö-dyttävän tulevissa työnhauissa kokemuksen ja pätevyy-den karttuessa (Tuppurainen 2009). Nuorisobaromet-rissa havaittiin täysin samanmielisten osuudessa selvä notkahdus alaspäin edellisestä vuoden 2007 mittauk-sesta (Myllyniemi 2009). Koulutusväittämän ohella kysymyspatterin viides, seitsemäs ja kahdeksas väittämä ovat yhdessä eräänlainen fatalismin ja vaikutusmahdollisuuksien

kvartetti. Sen perusteella vastaajat eivät liioin laske kohtalon tai onnen varaan vaan katsovat, että vastuu työnsaannista on vahvasti heidän omissa käsissään. Erityisen puhutteleva on väite ”Uskon, että työssä me-nestyminen on vain itsestä ja omasta asenteesta kiin-ni”, josta on jokseenkin tai täysin samaa mieltä 76 pro-senttia vastaajista. Tällaista itsevarmuutta vasten on kiehtovaa, että kahdessa viimeisessä, varsin samanhen-kisessä väitteessä neutraalien vastausten osuus nousee silminnähden suuremmaksi. Rakenteiden ja toimijoi-den suhdetta kuvaava väite ”Jos joutuu työttömäksi, ei se ole itsestä kiinni, vaan siitä, että yhteiskunnassa on liian vähän töitä” saa eniten neutraaleja vastauksia ja hajottaa vastaajakunnan kaikkein tasaisimmin, vaikka jakauma lo-pulta painottuukin ripauksen erimieliselle puolelle. Kysymyspatteriin otettiin mukaan kaksi jok-seenkin provokatiivista väittämää maahanmuutosta ja sosiaaliturvasta. Poikkeuksellisen voimakasta vasta-hankaa kirvoittaa väite ”Suomalainen työelämä tarvit-see lisää ulkomaalaisia työntekijöitä”, josta on täysin eri mieltä yli 40 prosenttia ja täysin tai jokseenkin eri mieltä useampi kuin kaksi kolmesta vastaajasta. Täy-sin tai osittain samaa mieltä olevien osuudeksi jää vain hieman yli kymmenen prosenttia. Oikeistovasemmis-tojakoa hipova väite ”Nykyinen sosiaaliturva tekee ihmisistä passiivisia ja vie heiltä halun yrittämiseen” jakaa ihmisten mielipiteet tasaisemmin, mutta reilusti yli puolet on sosiaaliturvan passivoivasta vaikutukses-ta jokseenkin tai täysin samaa mieltä. Vertailukohdaksi tuotakoon esille, että vuoden 2007 Nuorisobaromet-rissa vastaava osuus oli 59 prosenttia. Vastausvaih-toehdoissa ei tosin ollut lainkaan mukana neutraalia luokkaa, johon sijoittuu tässä kyselyssä noin neljäsosa vastauksista. Samassa kyselyssä havaittiin myös nuor-ten ulkomaalaisasenteiden (sama muotoilu kuin tässä kyselyssä) koventuneen 2000-luvun alusta, vaikka täy-sin ja jokseenkin erimielisten osuus jäikin selvästi alle 60 prosentin. (Myllyniemi 2007.)

yhteenveto

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet suhtautuvat kyselyn perusteella tulevaisuuteensa optimistisesti ja kokevat vaikutusmahdollisuutensa suuriksi. Kun mie-lekästä työtä on löytynyt riittävästi koko valmistumi-sen jälkeiselle ajalle, kohtalonlangat pysyvät napakasti omissa käsissä ja olonsa voi vaivatta tuntea turvalli-seksi. Kaikkien elämä ei ole silti pelkkää auvoa, sillä yleispositiivisen kuvan alle kätkeytyy joitain merkittä-viä alakohtaisia eroja. Esimerkiksi matkailu-, ravitse-mis- ja talousalalla alanvaihtoa pitää muihin aloihin verrattuna todennäköisenä suorastaan hälyttävän suuri

73

Kuvio 7.4. Asennoituminen erilaisiin työtä ja työelämää koskeviin väittä-miin, % (N=1047–1149).

osa vastaajista. Päällisin puolin vastauksista voi joka tapauksessa päätellä, ettei valmistumisen jälkeinen työelämässä vietetty aika ole tarjonnut erityistä aihetta huolelle tai pessimismille. Tieto on erityisen huojen-tava, kun muistetaan tutkimuksen kohortin päätyneen koulunpenkiltä keskelle kiivainta talouden taantumaa. Tutkimus kyseenalaistaa työmarkkinoiden yleisen asenne-eetoksen, joka kuvaa nuoria laiskoik-si ja elämyshakuisiksi. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet pitävät työntekoa keskimäärin hyvin suuressa arvossa. Tulokset ovat rinnasteisia kaikkia 15–29-vuotiaita nuoria koskevalle Nuorisobaromet-rille, jossa on havaittu työn arvostuksen lisääntyneen – tosin rinnakkain työttömyyden hyväksymisen kans-sa (Myllyniemi 2007). Ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla työn arvostus ei sitä vastoin tunnu kyt-keytyvän työttömyyden hyväksymiseen, sillä asenteet sosiaaliturvaa kohtaan ovat voimakkaan kriittisiä ja mahdollisen työttömyyden katsotaan johtuvan enem-

män henkilöstä itsestään kuin yhteiskunnallisista olo-suhteista. Työn arvostus yhdistyy samalla perinteisiin työn tärkeimmiksi koettuihin piirteisiin: useimmat toivovat mielenkiintoista työtä, mutta miltei yhtä suu-ressa arvossa ovat hyvä palkka ja varma työpaikka. Vähemmän kannatusta saavat sen sijaan työn kevey-teen ja itsensä toteuttamiseen liittyvät ominaisuudet. Puhe työelämän kulttuurivallankumouksesta vaikuttaa tämän tutkimuksen valossa liioitellulta.

74

8. SEITSEMÄN NÄKö-KULMAA AMMATTIIN VALMISTUNEISIIN Enemmistö tekee mielekästä, koulutusta vastaa-vaa työtä vakaassa työsuhteessa – kaikki eivät

Perustutkinnon suorittaneiden työurat noudattavat sangen perinteistä kaavaa. Ensimmäiset työpaikat ovat useimmilla määräaikaisia, mutta neljän vuoden ku-luttua suurin osa tekee koulutustaan vastaavaa työtä vakituisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa. Osa-aikai-suudet ja muut erikoiset työn muodot ovat harvinaisia niin vastavalmistuneilla kuin tilanteensa vakiinnutta-neilla. Selvä enemmistö on viettänyt yli puolet valmis-tumisen jälkeisestä ajastaan työssä ja useimmat vielä “oman alansa” työssä. Positiivisen yleiskuvan taakse kätkeytyy mo-nia vastakkainasetteluja. Huomattavaa on, että vain noin 60 prosenttia kaikista vastaajista on sitä mieltä, että nykyinen työ vastaa koulutusalaa erittäin tai edes melko paljon. Lisäksi lähes kymmenen prosenttia te-kee mielestään alaansa vastaamatonta työtä, jossa ei sen enempää pääse hyödyntämään koulutuksessa opit-tuja taitoja. Työn sisällisiin ominaisuuksiin vastaajat ovat yleisesti tyytyväisiä, mutta ulkoisissa työoloissa, kuten palkan riittävyydessä ja työn kuormittavuudessa, on osalla parantamisen varaa.

Työssäoppimisjaksot siltana koulutuksen ja työ-elämän välillä

Työssäoppimisjaksojen merkitystä ei voi vähätellä. Jaksoilla on varsin huomattava suoran työllistymisen vaikutus, sillä kaikista vastaajista runsas 40 prosenttia on valmistuttuaan työllistynyt samaan paikkaan, jossa suoritti työssäoppimisjaksonsa, ja 30 prosenttia on mielestään hyötynyt kokemuksesta toisen työpaikan hankkimisessa. Työssäoppiminen paitsi työllistää suo-raan, myös kehittää ammatillisia valmiuksia. Toisaalta kolmannes vastaajista kokee, ettei työssäoppimisjaksosta ole ollut mitään hyötyä myö-hemmän työllistymisen kannalta. Tämä on merkille pantavaa sikäli, että jaksojen tavoitteena on helpottaa työmarkkinoille siirtymistä. Työssäoppimisjakson työl-listävyys on heikohkoa erityisesti kulttuurialalla.

Perinteinen työkäsitys, valoisa tulevaisuus, suuret vaikutusmahdollisuudet

Useampi kuin neljä viidestä ammatillisen perustutkin-non suorittaneesta on jokseenkin tai täysin samaa miel-tä siitä, että työ on tärkeä osa ihmisen elämänsisältöä. Työn suuri merkitys yhdistyy perinteisiin työarvoihin, sillä työn mielekkyyden ohella vastaajat toivovat hyvää palkkaa ja varmaa työpaikkaa. Työelämän muutospuhe pitää nuoria laiskoina ja elämyshakuisina, mutta am-matillisen perustutkinnon suorittaneilla itsensä toteut-taminen ja työn keveys ovat vähemmän olennaisia.Hyvä työllisyystilanne heijastuu lujana optimismina ja suurena pystyvyysuskona. Mielekkään työn löytymistä pitää todennäköisenä neljä viidestä, kun taas pätkätöi-den runsauteen ja pitkiin työttömyysjaksoihin ei usko juuri kukaan. Reilu enemmistö perustutkinnon suorit-taneista katsoo, että työssä menestymisen on ennen kaikkea itsestä ja omista asenteista kiinni. Yli 40 pro-senttia arvioi työnsaantimahdollisuutensa muita sa-man tutkinnon suorittaneita paremmiksi. Koulutuk-sen työnsaantia parantavasta vaikutuksesta on samaa mieltä lähes yhdeksän kymmenestä, mutta hyvällä onnella ei valmistuneiden mielestä pitkälle pötkitä. Useimmat vastaajista tulkitsevat työttömyyden johtu-van enemmän henkilöstä itsestään kuin yhteiskunnal-lisesta tilanteesta.

Koulutusalojen välillä on syviä kuiluja

Koulutusalat erottuvat toisistaan lähes kaikilla määräl-lisen ja laadullisen työllistymisen indikaattoreilla. Sosi-aali-, terveys- ja liikunta-ala on esimerkillinen monilla mittareilla, mutta alaa vaivaavat määräaikaisten työ-suhteiden yleisyys ja lyhytkestoisten työsuhteiden ket-juttaminen. Tekniikan ja liikenteen ala sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousala esiintyvät tasaisina hyvän työl-listymisen aloina, mutta varsinkin tekniikan alalla yleis-tilanne on voimakkaasti riippuvainen talouden suh-danteista. Taantuman pahimpaan aikaan vuonna 2009 teollisuudessa ja rakentamisessa oli toimialoista suurin työttömyysriski (Myrskylä 2010). Matkailu-, ravitse-mis- ja talousalalla työsuhteiden järjestelyt poikkeavat eniten vakituisten kokopäivätöiden perusmallista. Koulutustaan vastaavan työn löytäminen näyttää olevan vaikeinta kulttuurialalla. Alalta valmis-tuneista noin neljäsosa on täysin eri mieltä siitä, että nykyisessä työssä pääsee hyödyntämään koulutuksessa opittuja taitoja. Heillä myös keskimäärin alle puolet valmistumisen jälkeisestä työkokemuksesta on ol-lut oman alan työkokemusta. Toisaalta kulttuurialalla – kuten muillakin aloilla – koulutusta vastaavat työt ovat yleensä erityisen hyvin koulutusta vastaavia töi-tä. Välimuotoja koulutuksen vastaavuudessa esiintyy

75

harvemmin.

Tutkinnon ja ammatin suhde on yksioikoinen: uusien työmarkkinoiden synnystä ei näy merkkejä

Ammatilliset perustutkinnot valmistavat jo nimensä perusteella johonkin tiettyyn ammattiin. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että koulutuksen ja amma-tin suhde on todella näin yksioikoinen, eikä merkkejä taitojen hyödyntämisestä muilla aloilla tai uusilla työ-markkinoilla ole havaittavissa. Vaikka koulutusalan vastaavuutta ja mahdollisuutta hyödyntää opittuja taitoja tiedusteltiin toisistaan erillisillä kysymyksillä, osioiden jakaumat myötäilevät hyvin voimakkaas-ti toisiaan. Kokemus koulutusalaa vastaavista töistä näyttää vankasti pohjautuvan tilaisuuteen hyödyntää ammattitaitoaan.

Pelkkä tutkinto ei riitä

Työssäoppimisjaksojen tärkeys liittyy osaltaan työko-kemuksen arvostamiseen. Työkokemus tai sen puute on yleisin selitys muita paremmaksi tai heikommaksi koetulle työmarkkina-asemalle. Kaikki ei silti riipu vain meriiteistä ja kokemuksista, sillä monet arvelevat myös omalla persoonalla ja henkilökohtaisilla ominaisuuk-silla olleen positiivinen vaikutus työnsaantiin. Harva laskee kohtalon tai onnen varaan. Menestyksen vastapainona ovat työnsaannin vaikeudet. Myös niissä työkokemuksen puute on ylei-nen ongelma, mutta sitäkin useammin valmistuneet kärsivät koulutustaan vastaavan työn heikosta tarjon-nasta lähiseudulla. Koska suurin osa valmistuneista on myöhemminkin asunut oppilaitoksen lähiseudulla, lie-nee syynä koulutuksen kysynnän ja tarjonnan vaillinai-nen kohtaaminen. Ongelma on erityisen tyypillinen kulttuurialalla.

Alanvaihtosuunnitelmat yleisiä – jatko-opinnois-sa tähdätään korkea-asteelle

Kolmasosa vastaajista uskoo todennäköisesti joskus tulevaisuudessa vaihtavansa alaa; matkailu-, ravitse-mis- ja talousalalla vastaava osuus on miltei puolet. Huomattavaa on, että alanvaihtosuunnitelmat kulke-vat rinnakkain optimistisen tulevaisuususkon kanssa. Vastaajista viidennes oli kyselyhetkellä pää-toiminen opiskelija. Keskeisimmät syyt jatko-opin-noille ovat oman työmarkkina-aseman parantaminen sekä halu vaihtaa alaa. Tilastojen mukaan (taulukko 2.5.) noin kolmanneksella tavoitetutkintona on am-mattitutkinto ja puolella ammattikorkeakoulututkinto. Myös tämän tutkimuksen valossa korkea-aste näyttää varsin suositulta väylältä jatko-opinnoille.

KIRJALLISUUSAho, S. & Mäkiaho, A. 2012. Työolobarometri loka-kuu 2011. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 29/2012.

Alanen, A. 2010. Suuret kaupungit hallitsevat kulttuu-rin taloutta. Tieto & trendit 4–5/2010. Tilastokeskus, Helsinki.

Bell, D.N.F. & Blanchflower, D.G. 2011. Young people and the great recession. IZA Discussion paper no. 5674.

Bethlehem, J., Cobben, F. & Schouten, B. 2008. Indi-cators for the Representativeness of Survey Respon-se. Proceedings of the Statistics Canada Symposium 2008, Gatineau, Canada. Luettavissa osoitteessa http://www.risqproject.eu/papers/bethlehemcob-benschouten2008b.pdf

Elias, P. 1999. Moving on. Graduate careers three years after graduation. Manchester: Institute for Employment Research.

Herzberg, F., Mausner, B. & Snyderman, B. B. 1959. The Motivation to Work. New York: Wiley.

Helsingin kaupungin tietokeskus. 2009. Kulttuuri-alan työpaikat lisääntyivät ja alan liikevaihto kasvoi Helsingissä. Tiedote 8.6.2009. Luettavissa osoitteessa http://www.hel.fi/wps/portal/Tietokeskus/Artikke-li?urile=hki:path:/Tieke/fi/tiedotteet/Tiedotevaras-to/Tiedote_09_06_09_Tilasto_15_Aikas&current=t-rue (viitattu 24.9.2012)

Haavisto, I. 2010. Työelämän kulttuurivallankumous. EVAn arvo ja asennetutkimus 2010.

Hakala, J. 2008. Keväällä 2008 ammatillisen perus-tutkinnon suorittaneiden nuorten lähitulevaisuuden näkymät Länsi-Suomen läänissä. Länsi-Suomen lääninhallituksen sivistysosaston julkaisuja.

Halava, I. & Pantzar, M. 2010. Kuluttajakansalaiset tulevat. Miksi työn johtaminen muuttuu? EVA. Yli-opistopaino, Helsinki.

Hohtokari, M., Uitto, M. & Vikki, L. (toim.) 2011. Todistus taskussa-työelämä vastassa. Puheenvuoro luovan alan opiskelijoiden työllistymisen puolesta.

76

Työ ja elinkeinoministeriö. Luovan talouden strategi-nen hanke.

Hulkko, L. 2009. Työttömyys ennen ja nyt. Esitelmä: työelämän muutosten vuosikymmenet -seminaari 30.9.2009.

Hämäläinen, K. & Hämäläinen, U. 2012. Matkalla maailmalle: nuorten työttömyyden esiintyvyys ja kes-to. Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2012.

Hämäläinen, U. 2002. Koulutuksesta työelämään. Nuorten työllistymiseen vaikuttavat tekijät. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos, tutkimuksia 83.

Itella Oyj 2012. Postinumeroalueet. Luettavissa osoit-teessa http://www.itella.fi/palvelutjatuotteet/osoi-tepalvelut/postinumerotuotteet/postinumeroalueet.html (viitattu 15.8.2012)

Julkunen, R. 2008. Uuden työn paradoksit. Kes-kusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Tampere: Vastapaino.

Järvinen, T. & Vanttaja, M. 2005. Nuoret koulutus ja työmarkkinoilla. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelu-kunta. Luettavissa osoitteessa http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuoriso-asiain_neuvottelukunta/julkaisut/muut_tutkimukset/Nuoret_koulutus_ja_tyomarkkinoilla.pdf (Viitattu 5.10.2012)

Ketokivi, M. 2009. Tilastollinen päättely ja tieteellinen argumentointi. Gaudeamus, Helsinki.

Korhonen, P & Sainio, J. 2006. Viisi vuotta työelä-mässä. Monialayliopistoista vuonna 2000 valmistunei-den sijoittuminen työmarkkinoille.

Laaksonen, S. 2010. Surveymetodiikka. Frederiks-berg: Ventus Publishing ApS.

Laki ammatillisesta koulutuksesta 21.8.1998/630.

Mokka, R., Neuvonen, A., Riala, M., Vassinen, S., Alanen, O., Kaskinen, T. & Åman, P. 2009. Hyvän työn manifesti 2009. Helsinki:Työ ja elinkeinoministeriö. Luettavissa osoitteessa http://www.tem.fi/index.phtml?C=91336&product_id=169&s=2086. (Viitattu 3.10.2012.)

Muistio nuorten työelämäasenteista ja arvoista

sekä toimenpiteistä nuorten työllisyyden edistämi-seksi. 2009. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 100/2009. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkai-su 42/2009. Helsinki: Nuorisotutkimusseura / Nuorisotutkimusverkosto.

Myllyniemi, S. 2009. Taidekohtia. Nuorisobarometri 2009. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimus-seura, julkaisuja 97. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 41. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Myllyniemi, S. 2008. Mitä kuuluu? Nuorisobarometri 2008. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimus-seura, julkaisuja 88. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 39. Helsinki:Nuorisotutkimusverkosto.

Myllyniemi, S. 2007. Perusarvot puntarissa. Nuo-risobarometri 2007. Nuorisoasiain neuvottelu-kunta, julkaisuja 37. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 79. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Myrskylä, P. 2010. Taantuma ja työttömyys. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 57/2010.

Nieminen, T. 2012. Laman varjossa valmistuneet. Tieto & trendit 6/2012. Tilastokeskus, Helsinki.

Nurmela, S. 2001. Sijoittumistutkimus. Yhteenvetora-portti 2011.

Opetushallitus. 2012. Ammatillisten perustutkintojen perusteet. http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/am-matilliset_perustutkinnot Luettu 28.9.2012.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2011. Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025. Ehdotus koulutustarjon-nan tavoitteiksi vuodelle 2016.Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:16.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010a. Ammatillisen koulutuksen vetovoiman kehitys koulutusaloittain yhteishaussa vuosina 20052010. Vetovoimaneuvotte-lukunta 3.12.2010.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010b. Seurantatut-kimus ammatillisen koulutuksen mielikuvista 2010. IROResearch.

77

Peltomäki, M. & Silvennoinen H. 2003. Työssäoppi-misen pedagogiset mallit ammatillisessa peruskoulu-tuksessa. Opetushallitus.

Pukkila, O. & Keränen, T. 2012. Kampaajan työ ei ole pelkkää glamouria. Yle-uutiset Helsinki. Luetta-vissa osoitteessa http://yle.fi/uutiset/kampaajan_tyo_ei_ole_pelkkaa_glamouria_ja_glitteria/6214984 (viitattu 7.9.2012)

Puhakka, A. & Tuominen, V. (toim.). 2011. Kunhan kuluu viisi vuotta – ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työurat. Aarresaariverkosto.

Sainio, J. 2008. Viisi vuotta kentällä. Katsaus vuonna 2002 valmistuneiden yhteiskuntatieteilijöiden työuran alkuun. Aarresaariverkosto.

Sipilä, N., Kestilä, L. & Martikainen, P. 2011. Koulu-tuksen yhteys nuorten työttömyyteen. Mihin perus-koulututkinto riittää 2000-luvun alussa? Yhteiskunta-politiikka 76 (2011):2.

Stjernberg, M. 2010. Muuttoliike ja vetovoimatekijät Helsingissä – kyselyaineiston analyysi. Kaupunki-maantieteen pro gradu -tutkielma.

SuPer ry. 2012. Lähi ja perushoitajien työhyvinvointi 2012. ”Jaksamisen rajat tulee työssä vastaan. Huoli hoidon laadusta painaa.” SuPerin selvityksiä 2012.

Tullas, T. 2009. Havaintoja määräaikaisten hoitajien määristä kuntaalalla 2000 -luvulla. Super ry.

Tuppurainen S. 2009. Muistio nuorten työelämä-asenteista ja -arvoista sekä toimenpiteistä nuorten työllisyyden edistämiseksi. Nuorisotutkimusverkos-ton julkaisuja 100. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisu 42

Tilastokeskus. 2003. Työttömyys ja työllisyys tilas-toissa. Tilastokeskuksen ja työministeriön tilastojen vertailua. Työmarkkinat 2002:17. Valopaino, Helsinki.

Tilastokeskus. 2011a. Koulutustilastot 2011. Saatavilla wwwmuodossa: http://tilastokeskus.fi/til/sijk/2009/sijk_2009_20110302_tie_001_fi.html

Tilastokeskus 2011b. Sijoittuminen koulutuksen jälkeen 2009. Koulutus 2011.

Tilastokeskus 2012: Pitkäaikaistyötön. Käsitteet ja määritelmät. http://www.stat.fi/meta/kas/pitkaai-kaistyot.html.

Tynjälä, P.; Räisänen, A.; Määttä, V.; Pesonen, K.; Kauppi, A.; Lempinen, P.; Ede, R.; Aaltonen, M. & Hietala, R. 2006. Työpaikalla tapahtuva oppiminen ammatillisessa peruskoulutuksessa. Arviointiraportti. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 20.

Tynjälä, P., Virtanen, A. & Valkonen, S. 2005. Työs-säoppiminen Keski-Suomessa. Taitava KeskiSuomi tutkimus. Osa I. Jyväskylän yliopisto.

Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738.

Työvoima 2025. 2007. Täystyöllisyys, korkea tuot-tavuus ja hyvät työpaikat hyvinvoinnin perustana työikäisen väestön vähentyessä. Työvoimapoliittinen tutkimus 325. Työministeriö, Helsinki. Luettavissa verkosta sivulla http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt325.pdf(Viitattu 9.10.2012.)

Vehkalahti, K. 2008. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Tammi, Helsinki.

Virtanen, A., Tynjälä, P. & Valkonen, S. 2005. Työs-säoppiminen opiskelijoiden arvioimana Helsingin kaupungin ammatillisissa oppilaitoksissa. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A1:2005.

Väisänen, P. 2003. Työssäoppiminen ammatillisissa perusopinnoissa. Ammatillinen osaaminen, työelä-män kvalifikaatiot ja itseohjautuvuus opiskelijoiden itsensä arvioimina. Joensuun yliopiston kasvatustie-teellisiä julkaisuja, no 83.

78

LIITE 1: VASTAUSKA-DoN MALLINNUS JA PAINoKERToIMIEN LASKEMINEN Kyselyn vastausprosentti jäi melko alhaiseksi, vaikka onnistuikin ylittämään pessimistisimmät tavoitteet. Alhainen vastausprosentti on yleensä vahvasti sidok-sissa aineiston valikoituvuuteen, mutta ei välttämättä suoraan tarkoita sitä. Tiedonkeruu voi myös olla luonteeltaan sellaista, että kohdejoukon sisällä erilaiset vastaajaprofiilit vastaavat yhtä laiskasti tai ahkerasti, vaikka tätä ei pidetäkään kovin todennäköisenä vaih-toehtona tarkasteltaessa alle 40 % vastausprosentin saavuttanutta kyselyaineistoa. Surveymetodiikkaa käsittelevässä tieteelli-sessä tutkimuksessa on viime aikoina pyritty etsimään vastausprosenttia parempia aineiston vinoutuneisuut-ta mittaavia indikaattoreita, joilla aineiston edusta-vuudesta saataisiin vastausprosenttia tarkempi kuva. Näitä edustavuusindikaattoreita kutsutaan kirjallisuu-dessa R-indikaattoreiksi (representativity indicators) (Bethlehem ym. 2008). R-indikaattoreilla mitataan sitä, kuinka pal-jon lopullisen vastaajajoukon vastaajat eroavat koh-depopulaatiosta. Niitä voidaan käyttää mallintamalla vastaustodennäköisyyttä sellaisella aineistolla, jossa on käytettävissä mahdollisimman paljon sosiodemografi-sia taustamuuttujia sekä vastanneille että vastaamatto-mille. Taustamuuttujien avulla rakennetaan vastausto-dennäköisyyttä (response propensity) ennustava malli (tässä tutkimuksessa logistinen malli), jonka ennusta-mia vastaajakohtaisia vastaustodennäköisyyden arvoja

Kaikki (%) Naisia (%) Kaikki (%) Naisia (%) Kaikki (%) Naisia (%) Kaikki (%) Naisia (%)Humanistinen ja kasvatusala 2,0 77,8 0,4 88,9 0,7 87,5 0,2 100,0Kultturiala 7,9 66,6 7,1 63,0 8,6 72,3 6,6 60,3Yhteisk., liiketal. ja hallinnon ala 10,4 66,6 9,5 67,5 11,2 79,5 12,6 67,1Luonnontieteiden ala 4,0 15,6 3,7 13,0 3,6 19,0 2,7 12,5Tekniikan ja liikenteen ala 40,2 15,8 36,7 19,3 28,9 32,3 38,8 20,5Luonnonvara- ja ympäristöala 4,9 52,5 4,4 60,9 4,9 72,4 3,2 60,5Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala 15,1 92,0 13,9 92,1 18,1 95,3 22,1 92,3Matkailu-, ravitsemis- ja talousala 13,3 76,5 24,3 78,9 24,2 86,3 13,6 77,6Tutkinnot yhteensä 100,0 47,7 100,0 53,4 100,0 67,3 100,0 53,9

Aineisto, painot käytössä

Kaikki vuonna 2008 valmistuneet Aineisto, ei painojaKoko otos

käytetään R-indikaattorin laskemisessa. Surveyaineiston vastaajajoukko on kohde-joukkoa edustava silloin, kun perusjoukon alkioilla on yhtä suuri tai lähes yhtä suuri todennäköisyys vastata kyselyyn ja jos vastaamiset ovat toisistaan riippu-mattomia. Ideaalitilanteessa vastauskato on täysin satunnaista, jolloin: k = P(rk = 1 | sk = 1) =, kun k = 1, 2, …, N. (Bethlehem ym. 2008). Laskennallisesti R-indikaattori on määritelty siten, että vastauskadon osalta täysin vinoutuneet aineistot saavat arvon 0 ja täysin vinoutumattomat ai-neistot arvon 1. Indikaattori lasketaan yksinkertaisesti kaavalla Ṝ = 12* S(ρ), jossa S(ρ) on vastaustodennä-köisyyksien keskihajonta. Toimiakseen R-indikaattori edellyttää, että käytettävissä on mahdollisimman kattava joukko vastauskatoa mahdollisesti ennustavia relevantteja taustamuuttujia vastauskatoa mallintamaan. Rahkeet duuniin- aineiston osalta tämä ehto täyttyi hyvin, sillä käytettävissä olivat tiedot sukupuolesta, äidinkielestä, oppilaitoksesta ja syntymävuodesta. Mallinnuksen perusteella aineistolle laskettiin R-indikaattori, joka sai tulokseksi 0,834, mikä on vastausprosenttiin nähden erinomainen arvo. R-indikaattorin arvo siis viittaa siihen, että aineiston vastauskato on luonteel-taan hyvin satunnaista ja siten hallittavissa painoker-toimilla. Ilmeisesti valmistuneet ovat kyselyn suhteen laiskahkoa mutta tasalaatuista vastaajajoukkoa, jonka vastausprosenttia saataisiin nostettua tehostamalla tiedonkeruuta. R-indikaattorin vahva arvo viittaa kuitenkin siihen, että vastausjakauman vinouma ei ole aineiston edustavuuden kannalta suuri ongelma, ja että tehostetulla tiedonkeruulla saavutetut hyödyt eivät välttämättä vastaisi siitä aiheutuneita kustannuk-sia ja ylimääräistä työtä.

79

nen 2010). Näin lasketut painokertoimet lieventävät samanaikaisesti sekä otanta-asetelman että vastaus-kadon vaikutuksia. Ellei toisin mainita, tutkimuksen analyyseissa on käytetty näitä painokertoimia. Taulukossa 3 painotettua ja painottamaton-ta aineistoa on verrattu otoksen tietoihin sekä koko vuonna 2008 valmistuneiden kohorttiin. Mielekkääm-pää olisi tarkastella aineistoa rinnakkain todellisen perusjoukon (mukana olevista kouluista valmistuneet) kanssa, mutta valitettavasti käytössämme ei ollut yhtä tarkkoja jakaumia tutkimuksen tilastollisesta perus-joukosta. Painotuksen jälkeen aloittaiset sukupuol-ten osuudet vastaavat selvästi paremmin otoksen jakaumia. Koulutusalojen osuuksissa täytyy ottaa huomioon matkailu, ravitsemis- ja talousalalta tehty kaksoisotanta, jonka vaikutuksia painot korjaavat takaisin oikeisiin uomiin. Pieneksi jäävä humanistinen ja kasvatusala ei ole aineistossa mitenkään vertailu-kelpoinen, minkä vuoksi luokka on myöhemmissä analyyseissa yhdistetty kulttuurialaan. Kenties yllättävintä vertailussa on kohortin ja painotetun aineiston yhtenevyys. Otannan ositteet valittiin perusjoukon suhteellisien osuuksien mukaan, mutta tämän jälkeen tutkimuksen perusjoukon ovat muodostaneet vain mukana olevat koulut. Otan-ta-asetelmaan nähden aineiston jakaumat ovatkin hyvin rinnasteisia koko populaatioon. Se, haluaako tämän perusteella tehdä aineistosta yleistyksiä kaikkiin 2008 valmistuneisiin, jää lukijan oman harkinnan varaan.

Liitetaulukko 1. Koulutusalojen ja sukupuolten osuudet kohortissa, otoksessa ja aineistossa.

Aineistoa painotettiin laskemalla ositteiden vastaajaosuuksien mukainen peruspaino (ositteen po-pulaatio / ositekohtainen vastaajamäärä) sekä tämän muunnelma, analyysipaino, jossa kukin peruspaino jaettiin kaikkien peruspainojen keskiarvolla. Paino-tuksen jälkeen koulutusalojen suhteelliset osuudet vastaavat aineistossa brutto-otoksen tietoja. Vastauskadon vaikutuksia arvioitiin logis-tisella vastaustodennäköisyysmallilla, jossa käyte-tyt taustatiedot saatiin osoitetietojen päivityksen yhteydessä Väestörekisterikeskukselta. Vastaamatto-muutta selittävinä muuttujina käytettiin dikotomisiksi dummymuuttujiksi koodattuja sukupuolta, synty-mävuotta, äidinkieltä sekä ammatillista oppilaitosta. Taustamuuttujien valinta ei noudata mitään teoriaa, vaan ennustevoiman maksimoimiseksi malliin otettiin mukaan kaikki saatavilla olevat rekisteritiedot. Lo-gistisen mallin kollineaarisuutta tarkkailtiin lineaari-sen regressioanalyysin antamista toleranssiarvoista. Yhden viitteellisen arvion mukaan hälyttävänä tasona voidaan pitää alle 0,20 toleranssia (Menard 2002, 76), mutta tätä rajaa ei alitettu minkään selittävän muuttujan kohdalla. Taulukosta 3.1. havaittiin, että mallissa vastauskatoa selittivät eniten sukupuoli (miesten vastausprosentti noin 15 prosenttiyksikköä pienempi) ja vastaajan äidinkieli (muu kuin suomi tai ruotsi). Myös vanhimmat vastaajat vastasivat merkit-tävästi todennäköisemmin kuin nuoremmat. Muilla selittävillä tekijöillä ei ollut aivan yhtä suurta yhteyttä vastausaktiivisuuteen, mutta testisuureiden perusteella nekin päätettiin pitää mukana lopullisessa mallissa. Vastauskadon mallintamisen jälkeen lasket-tiin vastaustodennäköisyydellä korjattu analyysipaino, jonka summat skaalattiin vastaamaan ositteiden suh-teellisia osuuksia (painotuksesta lisää esim. Laakso-

80

 

LIITE  2:  KORRELAATIOMATRIISI  TYÖSSÄ  TÄRKEIMPÄNÄ  PIDETYISTÄ  

ASIOISTA  

 

81

  93  

LIITE  3:  TYÖMARKKINA-­‐‑ASEMAA  SELITTÄVÄT  TEKIJÄT           Neg.   Neutr.   Pos.  

A   A  Opintokokemus   11   28   139  A1   Opintomenestys   0   5   51  A2   Maineikas  ammattikoulu   0   2   0  A3   Muita  tutkintoja   0   2   41  A4   Muuta  koulutustaustaa  tai  itseopiskelua   0   2   38  A5   Väärä  opintoala  -­‐  ei  motivaatiota   3   0   0  A6   Väärä  opintoala  -­‐  ei  aikomustakaan  työllistyä   1   0   0  A7   Työharjoittelu   2   1   0  A8   Koulutus  ei  antanut  konkreettisia  taitoja   1   0   0  A9   Saadun  koulutuksen  riittävyys   3   7   2  

A10   Koulutuksen  laatu   1   9   7  B   Työkokemus   78   101   301  

B1   Työkokemuksen  määrä   23   5   24  B2   Työkokemuksen  laatu   0   2   5  B3   Kesätyökokemus   0   0   3  B4   Asiakaspalvelukokemus   0   0   2  

B5  Työlämän  pelisääntöjen  ja  työnhaun  tunteminen   0   0   2  

B6   Oppisopimus   0   0   1  B7   Oikea  työssäoppimispaikka   1   5   33  B8   Menestys  työelämässä/vakituinen  työsuhde   0   3   60  B9   Tämän  hetkisen  työn  vaativuus   0   1   1  

B10   Tyytyväisyys  ammatinvalintaan   5   0   6  B11   Työttömyys   6   1   0  B12   Oman  alan  osaaminen   3   0   0  B13   Oman  alan  työkokemus   27   30   137  B14   Työn  tarjonta   4   4   0  B15   Mielekkäiden  töiden  tarjonta   2   2   0  B16   Oman  alan  töiden  tarjonta   4   45   11  B17   Työnhaun  aktiivisuus   2   1   7  B18   Pitkään  poissa  alalta/ammatista   1   1   0  B19   Arvostettu  työnantaja   0   1   9  C   Muut  kokemukset   0   0   8  

C1   Harrastukset   0   0   5  C2   Menestys  taitajakisoissa   0   0   3  D   Henkilökohtaiset  ominaisuudet   19   25   160  

D1   Ulkonäkö   0   0   1  D2   Sosiaaliset  taidot/vuorovaikutustaidot   1   3   22  D3   Ahkeruus   0   2   16  D4   Reippaus/rohkeus   0   0   3  

82

  94  

        Neg.   Neutr.   Pos.  D5   Oppimisnopeus   1   0   2  D6   Aktiivisuus   0   1   24  D7   Motivoituneisuus/kiinnostuneisuus   7   4   26  D8   Yritteliäisyys/aloitteellisuus   1   1   7  D9   Habitus   1   0   0  

D10   Persoona/luonteenlaatu   0   3   9  D11   Asenne   0   5   14  D12   Kunnianhimo   0   0   4  D13   Työmoraali   0   1   5  D14   Valmius  ottaa  vastaan  monenlaisia  töitä   0   2   12  D15   Halu  kehittyä/määrätietoisuus   0   0   8  

D16  Uskalluksen  puute  oma-­‐aloitteisessa  työnhaussa   1   0   0  

D17   Itsetunto/itseluottamus/itsevarmuus   5   3   4  D18   Keskittymiskyvyn  puute   2   0   0  D19   Vastuullisuus   0   0   3  

E   Henkilökohtainen  osaaminen   13   10   90  E1   Osaaminen  yleisesti   3   3   16  E2   Erikois,  -­‐ammattiosaaminen   2   6   33  E3   Laaja,  -­‐monialaisuus   0   0   28  E4   Kielitaito   1   1   12  E5   Kädentaidot   1   0   0  E6   Työnhakutaidot   1   0   1  E7   Ruostuneet\vanhentuneet  taidot   4   0   0  E8   Ei  ajokorttia   1   0   0  F   Ympäristötekijät   28   24   23  F1   Asuinpaikkakunta   9   11   5  F2   Henkilökohtaiset  suhteet   7   12   17  F3   Perhesyyt   9   1   1  F4   Kielimuuri   1   0   0  F5   Ulkomaalaisuus   2   0   0  G   Fatalistiset  syyt   2   1   9  G1   Ei  ole  olemassa  syytä   0   0   1  G2   Tuuri   2   1   8  H   Käsitys  muista   1   33   11  H1   Muiden  osaaminen   0   0   5  H2   Muiden  menestys  työnsaannissa   1   7   6  H3   Sama  lähtöviiva  kaikilla   0   26   0  

I   Ikä/elämänkokemus   10   2   18  J   Sukupuoli     7   1   4  K   Terveys   13   1   1  L   Työkyvyttömyys   2   22   1  

K1   Ei  osaa  sanoa   2   0   0  M   Tyhjä   16   298   94  N   Muu   0   9   6  O   Ristiriitainen   0   0   2  

 

83

111119

Sijoittumistutkimus ammatilliselta toiselta asteelta valmistuneille

Hyvä ammatillisen perustutkinnon suorittanut! Sinut on valittu vastaajaksi toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllistymistä käsittelevään tutkimukseen. Tutkimusta varten on poimittu noin 4500 henkilöä, jotka ovat suorittaneet ammatillisen perustutkinnon vuoden 2008 aikana. Yhteystietosi on saatu entisen oppilaitoksesi opiskelijarekisteristä ja Väestörekisterikeskuksesta. Tutkimus tuottaa ajankohtaista tietoa ammattikoulusta valmistuneiden työnteosta ja elämäntilanteista. Kysely on Suomessa ainutlaatuinen, sillä toisen asteen ammatillisten työllistymisestä tiedetään ennestään hyvin vähän. Tutkimustulosten avulla oppilaitokset voivat kehittää tarjoamaansa opetusta ja koulutusta. Tiedosta on apua myös työttömyyden torjunnassa, ammatillisessa edunvalvonnassa ja työelämän epäkohtien tunnistamisessa. Kaikki vastaukset ovat kiinnostavia ja tärkeitä! Vastaathan kyselyyn silloinkin, jos suoritat uutta tutkintoa tai et ole tällä hetkellä palkkatyössä. Vastaamalla kyselyyn autat kehittämään oman alasi koulutusta ja työmarkkinoita. Vastaajien kesken arvomme iPad 2:n sekä 2 kpl 50 euron lahjakortteja S-ryhmän liikkeisiin. Voit vastata kyselyyn joko tällä lomakkeella (vastauskuoren postimaksu maksettu) tai sähköisesti osoitteessa www.otus.fi/sijoittumistutkimus Vastaathan kysymyksiin viimeistään 25.5.2012. Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti, eikä tutkimusraportista voi tunnistaa yksittäisiä vastaajia. Kyselyn täyttäminen vie aikaa noin 15 minuuttia. Tutkimuksen toteuttaa Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön, Ammattiin opiskelevat – SAKKI ry:n, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n, Metallityöväen liiton ja Palvelualojen ammattiliitto PAMin kanssa. Odotamme vastaustasi ja arvostamme suuresti vaivannäköäsi. Kiitos jo etukäteen!

Yhteistyöstä kiittäen

Elina Lavikainen Tutkija Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs Lapinrinne 2, 00180 Helsinki gsm 045 343 0031 elina.lavikainen@otus.fi

Jussi Junni Toiminnanjohtaja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs Lapinrinne 2, 00180 Helsinki gsm 044 7800 231 jussi.junni@otus.fi

84

2 (8)

KOULUTUS- JA TYÖHISTORIA

1. Missä oppilaitoksessa suoritit ammatillisen

perustutkinnon (esim. Hämeen ammatti-instituutti,

Lapin ammattiopisto)?

_________________________________________

2. Mikä oli koulutusalasi, eli millä alalla suoritit

ammatillisen perustutkinnon?

[ ] Humanistinen ja kasvatusala

[ ] Kulttuuriala

[ ] Liiketalouden ja hallinnon ala

[ ] Luonnontieteiden ala (tietojenkäsittely)

[ ] Tekniikan ja liikenteen ala

[ ] Luonnonvara- ja ympäristöala

[ ] Sosiaali- terveys- ja liikunta-ala

[ ] Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

3. Mikä niminen oli suorittamasi ammatillinen

perustutkinto (esim. tietojenkäsittelyn perustutkinto)?

_________________________________________

4. Valmistumisvuosi (esim. 2010) ________________

5. Oletko suorittanut ylioppilastutkinnon?

[ ] Kyllä, kaksois-/yhdistelmätutkinnon

[ ] Kyllä, erillisen ylioppilastutkinnon

[ ] En

6. Ehditkö hankkia oman alan työkokemusta jo ennen

valmistumista?

[ ] Tein koulutustani vastaavaa työtä opintojen ohella

tai kesätöissä (työssäoppimisjakson lisäksi)

[ ] Vain työssäoppimisjakson (harjoittelu) aikana

[ ] En lainkaan

7. Kuinka kauan yhteensä olet ollut työssä valmistumisesi

jälkeen?

____ v ____ kk, josta ammatillista koulutusalaani

vastaavassa työssä ____ v ____ kk

8. Kuinka monen työnantajan palveluksessa olet ollut

valmistumisesi jälkeen (mukaan lukien nykyinen

työnantajasi)?

____kpl

9. Kuinka monta erillistä työsopimusta sinulla ollut

valmistumisesi jälkeen (jokainen määräaikainen

työsopimus erikseen, vaikka kyseessä olisi sama

työnantaja)?

____kpl

10. Mikä vaihtoehdoista kuvaa parhaiten toimintaasi

ensimmäisen puolen vuoden aikana valmistumisen

jälkeen?

[ ] Siirryin työelämään

[ ] Jäin työttömäksi

[ ] Menin armeijaan tai siviilipalvelukseen

[ ] Aloitin uuden koulutuksen

[ ] Perustin oman yrityksen

[ ] Jäin perhevapaalle (äitiys-/isyys-/vanhempain-

/hoitovapaa)

[ ] Jokin muu, mikä?

______________________________________

11. Jos sinulla on valmistumisesi jälkeen ollut työllistymisvaikeuksia, arvioi asteikolla 1-5 missä määrin seuraavat tekijät ovat

vaikeuttaneet työllistymistäsi. Ympyröi mielestäsi sopivin vaihtoehto. Jos sinulla ei ole mielestäsi ollut työllistymisvaikeuksia, voit

jättää kysymyksen vastaamatta.

1=Ei lainkaan 2=Melko vähän 3=Jossain määrin 4=Melko paljon 5=Erittäin paljon 0=En osaa sanoa

Työkokemuksen puute 1 2 3 4 5 0

Puutteelliset työnhakutaidot 1 2 3 4 5 0

Suhdeverkostojen puute 1 2 3 4 5 0

Lähiseudulla on heikosti tarjolla oman alani työpaikkoja 1 2 3 4 5 0

Alan työpaikkojen virtaaminen ulkomaille 1 2 3 4 5 0

Alani on suhdanneherkkä: heikko taloustilanne vähentää avoimia työpaikkoja 1 2 3 4 5 0

Katkot määräaikaisissa työsuhteissa 1 2 3 4 5 0

Puutteellinen työelämätietous 1 2 3 4 5 0

Joidenkin vaadittujen taitojen puuttuminen (esim. kielitaito, atk-taidot ym.) 1 2 3 4 5 0

Epätietoisuus omista tavoitteista 1 2 3 4 5 0

Epävarmuus omasta osaamisesta 1 2 3 4 5 0

En ole löytänyt itseäni kiinnostavaa työtä 1 2 3 4 5 0

Sukupuoli 1 2 3 4 5 0

Perheeseen tai muuhun elämäntilanteeseen liittyvä syy 1 2 3 4 5 0

853 (8)

ENSIMMÄINEN TYÖPAIKKA VALMISTUMISEN JÄLKEEN

12. Mikä oli ensimmäinen päätyönantajasi?

[ ] Yksityinen yritys

[ ] Kunta, kuntayhtymä, kuntien liikelaitos

[ ] Valtio, valtionyhtiö, valtion liikelaitos

[ ] Järjestö, seurakunta, säätiö tai vastaava

[ ] Vuokratyö

[ ] Oma yritys, toiminimi tms.

[ ] Muu, mikä? _____________________________

13. Kuinka kauan hait / olet hakenut ensimmäistä

työpaikkaasi?

[ ] Olin työssä jo valmistumishetkellä

[ ] Sain töitä välittömästi (alle 1 kk) valmistumisen

jälkeen

[ ] Hain töitä _____ kuukautta

14. Mikä oli ensimmäisen työpaikan ammatti- tehtävä- tai

virkanimikkeesi? (esim. kirvesmies, myyntiedustaja,

putkiasentaja ym.)

_________________________________________

15. Millainen oli työsuhteesi ensimmäisessä

työpaikassasi?

[ ] Vakituinen kokopäivätyö

[ ] Määräaikainen kokopäivätyö

[ ] Vakituinen osa-aikatyö, ____ tuntia/viikko

[ ] Määräaikainen osa-aikatyö, ____ tuntia/viikko

[ ] Itsenäinen yrittäjä/ammatinharjoittaja/freelancer

[ ] Työllistetty/työharjoittelu

[ ] En ole valmistumisen jälkeen saanut töitä

[ ] Muu, mikä? _____________________________

16. Missä määrin ensimmäinen työpaikkasi vastasi

koulutusalaasi?

[ ] Ei lainkaan

[ ] Melko vähän

[ ] Jossain määrin

[ ] Melko paljon

[ ] Erittäin paljon

17. Kuinka paljon pääsit ensimmäisessä työpaikassasi

hyödyntämään koulutuksessa hankkimiasi tietoja ja

taitoja?

[ ] En lainkaan

[ ] Melko vähän

[ ] Jossain määrin

[ ] Melko paljon

[ ] Erittäin paljon

NYKYINEN ELÄMÄNTILANNE

18. Mikä vaihtoehdoista kuvaa parhaiten nykyistä

elämäntilannettasi?

[ ] Työssä jatka vastaamista kysymyksestä 19

[ ] Työtön työnhakija siirry kysymykseen 28

[ ] Opiskelen päätoimisesti (johtaa tutkintoon tai

arvosanaan) siirry suoraan kysymykseen 33

[ ] Varusmies- tai siviilipalvelusta suorittava

siirry kysymykseen 36

[ ] Perhevapaalla (äitiys-/isyys-/vanhempain-

/hoitovapaa), opintovapaalla tai sairauslomalla

jatka vastaamista kysymyksestä 19

[ ] Työkyvyttömyyseläkkeellä

siirry kysymykseen 36

[ ] Jokin muu, mikä?

________________________________________

siirry suoraan kysymykseen 36

Vain TYÖSSÄKÄYVÄT vastaavat kysymyksiin 19–27. Vastaa kysymyksiin NYKYISEN PÄÄTYÖSI perusteella. Jos olet perhevapaalla, opintovapaalla tai sairauslomalla, vastaa sen työpaikan perusteella, jossa olit viimeksi ennen vapaata. Jos et ole ollut lainkaan työssä valmistumisesi jälkeen, siirry kysymykseen 36.

19. Mikä on nykyinen ammatti- tehtävä- tai virkanimikkeesi

(esim. kirvesmies, myyntiedustaja, putkiasentaja ym.)?

_________________________________________

20. Mikä on päätyönantajasi? [ ] Yksityinen yritys

[ ] Kunta, kuntayhtymä, kuntien liikelaitos

[ ] Valtio, valtionyhtiö, valtion liikelaitos

[ ] Järjestö, seurakunta, säätiö tai vastaava

[ ] Vuokratyö

[ ] Oma yritys, toiminimi tms.

[ ] Muu, mikä?

________________________________________

21. Mikä vaihtoehdoista kuvaa parhaiten pääasiallista

työtäsi?

[ ] Vakituinen kokopäivätyö

[ ] Määräaikainen kokopäivätyö

[ ] Vakituinen osa-aikatyö, ____ tuntia/viikko

[ ] Määräaikainen osa-aikatyö, ____ tuntia/viikko

[ ] Itsenäinen yrittäjä/ammatinharjoittaja/freelancer

[ ] Työllistetty/työharjoittelu

[ ] Muu, mikä? ___________________________________

86

4 (8)

22. Arvioi, kuinka monta tuntia teet keskimäärin työtä viikon aikana. [ ] alle 10 h [ ] 11-19 h [ ] 20-29 h [ ] 30-39 h [ ] 40-49 h [ ] 50-59 h [ ] 60 h+ [ ] Viikoittainen tuntimäärä vaihtelee hyvin paljon

23. Mitä mieltä olet nykyisestä työtuntien määrästäsi?

[ ] Tekisin enemmän töitä, jos siihen olisi mahdollisuus

[ ] Nykyinen tuntimäärä on sopiva

[ ] Tekisin vähemmän töitä, jos siihen olisi

mahdollisuus

24. Oliko suorittamasi ammatillinen perustutkinto

muodollisena vaatimuksena nykyiseen työhösi?

[ ] Ei

[ ] Kyllä

[ ] En tiedä

25. Miten vaativaa nykyinen työsi on koulutukseesi

nähden?

[ ] Työ on koulutukseeni nähden helpompaa

[ ] Työn vaativuus vastaa koulutustani

[ ] Työ on koulutukseeni nähden vaativampaa

26. Missä määrin nykyinen työtehtäväsi vastaa mielestäsi

koulutusalaasi?

[ ] Ei lainkaan

[ ] Melko vähän

[ ] Jossain määrin

[ ] Melko paljon

[ ] Erittäin paljon

27. Arvioi asteikolla 1-5, kuinka hyvin seuraavat väitteet kuvaavat nykyistä työtäsi. Ympyröi parhaiten sopiva vaihtoehto. Merkitse

arviosi jokaiseen kohtaan erikseen.

1=Täysin eri mieltä 2=Jokseenkin eri mieltä 3=Ei samaa eikä eri mieltä 4=Jokseenkin samaa mieltä

5=Täysin samaa mieltä 0=En osaa sanoa

Työni on mielenkiintoista 1 2 3 4 5 0

Pääsen hyödyntämään koulutuksessa oppimiani taitoja 1 2 3 4 5 0

Pystyn vaikuttamaan työni sisältöön 1 2 3 4 5 0

Työni mahdollistaa osaamiseni kehittämisen 1 2 3 4 5 0

Palkka on riittävä suhteessa työn vaatimuksiin 1 2 3 4 5 0

Työtehtäväni ovat monipuolisia 1 2 3 4 5 0

Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa 1 2 3 4 5 0

Työni on fyysisesti liian kuormittavaa 1 2 3 4 5 0

Työni on henkisesti liian kuormittavaa 1 2 3 4 5 0

Joudun tekemään ylitöitä 1 2 3 4 5 0

Pystyn pitämään tasapainossa työn ja muut elämänalueet 1 2 3 4 5 0

Vain TYÖTTÖMÄT vastaavat kysymyksiin 28–32.

28. Kuinka monta kuukautta nykyinen työttömyytesi on

jatkunut yhtäjaksoisesti?

______ kk

29. Onko sinulla ollut nykyisen lisäksi muita

työttömyysjaksoja valmistumisen jälkeen?

[ ] 1-2 työttömyysjaksoa

[ ] Useita

[ ] Ei lainkaan

30. Oletko etsinyt töitä aktiivisesti viimeisen neljän viikon

aikana?

[ ] Kyllä

[ ] En, miksi?

____________________________________________

____________________________________________

____________________________________________

31. Kuinka toiveikas olet työnsaannin suhteen? Sanoisitko,

että olet tällä hetkellä...

[ ] Hyvin epätoivoinen

[ ] Melko epätoivoinen

[ ] Ei epätoivoinen eikä toiveikas

[ ] Melko toiveikas

[ ] Hyvin toiveikas

875 (8)

32. Mistä arvelet nykyisen työttömyytesi johtuvan? Valitse

mielestäsi tärkein syy.

[ ] En ole hakenut riittävän aktiivisesti töitä

[ ] Koulutustani vastaavia työpaikkoja on vähän tarjolla

[ ] Tarjolla on enimmäkseen määräaikaisia työsuhteita,

joten ajoittainen työttömyys on väistämätöntä

[ ] Liian vähäinen työkokemus haittaa työnsaantia

[ ] Joidenkin vaadittujen taitojen puuttuminen (esim.

kielitaito, atk-taidot ym.)

[ ] Alani on suhdanneherkkä: heikko taloustilanne

vähentää avoimia työpaikkoja

[ ] Jokin muu syy, mikä?

_________________________________________

_________________________________________

Vain PÄÄTOIMISET OPISKELIJAT vastaavat kysymyksiin 33–35

33. Missä opiskelet tällä hetkellä?

[ ] Ammatillinen perustutkinto

[ ] Ammattitutkinto

[ ] Erikoisammattitutkinto

[ ] Ammattikorkeakoulu

[ ] Yliopisto

[ ] Kansan-/työväenopisto

[ ] Lukio

[ ] Muu, mikä?

______________________________________

34. Missä määrin nykyiset opintosi liittyvät alaan, josta

sinulla on jo tutkinto? Valitse mielestäsi sopivin

vaihtoehto.

[ ] Saman alan jatko-opinnot

[ ] Rinnakkaisala

[ ] Kyseessä on selvästi eri ala

[ ] En osaa sanoa

35. Miksi jatkat opiskelua? Valitse vaihtoehdoista

mielestäsi tärkein syy.

[ ] Haluan parantaa asemaani työmarkkinoilla

[ ] Haluan jatkossa päästä enemmän koulutusta

vaativiin tehtäviin

[ ] Haluan jatkossa ansaita paremmin

[ ] Yleissivistyksen vuoksi

[ ] Haluan vaihtaa alaa

[ ] Suorittamani tutkinnon täydentämiseksi

[ ] En ole saanut työtä nykyisellä koulutuksellani

[ ] Jokin muu syy, mikä?

_________________________________________

_________________________________________

KOULUTUKSEN ANTAMAT VALMIUDET

36. Arvioi asteikolla 1-5, kuinka hyvin seuraavat väitteet

kuvaavat suorittamaasi ammatillista perustutkintoa.

Ympyröi parhaiten sopiva vaihtoehto. Merkitse arviosi

jokaiseen kohtaan erikseen.

1=Täysin eri mieltä

2=Jokseenkin eri mieltä

3=Ei samaa eikä eri mieltä

4=Jokseenkin samaa mieltä

5=Täysin samaa mieltä

0=En osaa sanoa

Tutkinto tunnetaan hyvin työmarkkinoilla

1 2 3 4 5 0

Koulutuksen antama mielikuva alastani vastasi

työelämän todellisuutta

1 2 3 4 5 0

Opetuksessa käytetyt välineet ja tekniikka vastasivat työelämän vaatimuksia

1 2 3 4 5 0

Ammatillista ohjausta oli riittävästi

1 2 3 4 5 0

Aloituspaikkoja on liikaa suhteessa työmarkkinoiden

tarpeeseen

1 2 3 4 5 0

Koulutuksen sisältö vastasi ennakko-odotuksiani

1 2 3 4 5 0

37. Kuinka tyytyväinen olet nykyiseen koulutukseesi, jos

ajattelet asiaa oman tulevaisuutesi kannalta?

[ ] Erittäin tyytymätön

[ ] Melko tyytymätön

[ ] Ei tyytymätön eikä tyytyväinen

[ ] Melko tyytyväinen

[ ] Erittäin tyytyväinen

38. Millainen oli omalla kohdallasi työssäoppimis-jaksojen

merkitys myöhemmän työllistymisen kannalta? Valitse

vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten tilannettasi.

[ ] Työllistyin myöhemmin samaan paikkaan, jossa

suoritin työssäoppimisjakson

[ ] Sain työkokemusta, joka auttoi uuden työpaikan

hankkimisessa

[ ] Työssäoppimisjaksosta ei ole ollut minulle hyötyä

myöhemmän työllistymisen kannalta

88

6 (8)

39. Arvioi, kuinka hyödyllisiä työssäoppimisjaksot olivat

työelämässä tarvitsemiesi taitojen kannalta.

[ ] Erittäin hyödytön

[ ] Melko hyödytön

[ ] Ei hyödytön eikä hyödyllinen

[ ] Melko hyödyllinen

[ ] Erittäin hyödyllinen

40. Vertaa omaa työmarkkina-asemaasi niihin, jotka ovat

suorittaneet saman ammatillisen perustutkinnon. Miten

hyvinä pidät omia työnsaantimahdollisuuksiasi

verrattuna muihin samalta alalta valmistuneisiin?

[ ] Selvästi heikompi

[ ] Hieman heikompi

[ ] Suunnilleen yhtä hyvä

[ ] Hieman parempi

[ ] Selvästi parempi

41. Mistä arvelet tämän johtuvan?

________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

42. Arvioi, mitä taitoja ja valmiuksia sait eniten

suorittamastasi tutkinnosta. Valitse KOLME tärkeintä

seuraavista.

[ ] Ammatissani tarvittavia käytännön taitoja

[ ] Kykyä ratkaista ammatillisia ongelmia

[ ] Kykyä kehittyä ammatissani tulevaisuudessa

[ ] Kekseliäisyyttä ja uusien ideoiden kehittelyä

[ ] Suvaitsevaisuutta

[ ] Ryhmätyöskentelytaitoja

[ ] Neuvottelu- ja johtamistaitoja

[ ] Suullista ilmaisua

[ ] Kirjallista ilmaisua

[ ] Kokonaiskuvaa alasta

43. Seuraavaksi voit kertoa omin sanoin, mitä taitoja tai

valmiuksia suorittamasi ammatillinen perustutkinto ei

antanut riittävästi.

___________________________________________

___________________________________________

___________________________________________

___________________________________________

___________________________________________

___________________________________________

___________________________________________

___________________________________________

TYÖMARKKINOILLA MENESTYMINEN JA TULEVAISUUS

44. Mitkä tekijät auttavat mielestäsi työmarkkinoilla

menestymisessä? Arvioi seuraavien tekijöiden tärkeys

asteikolla 1-4. Ympyröi sopivin vaihtoehto. Merkitse

arviosi jokaiseen kohtaan erikseen.

1=Ei lainkaan tärkeä 2=Ei kovin tärkeä 3=Melko

tärkeä 4=Erittäin tärkeä 0=En osaa sanoa

Osaaminen 1 2 3 4 0

Kontaktit 1 2 3 4 0

Onni 1 2 3 4 0

"Hyvä tyyppi" 1 2 3 4 0

Tutkinto 1 2 3 4 0

Työssäoppimisjaksot 1 2 3 4 0

Aikaisempi työkokemus 1 2 3 4 0

Työelämäohjaus, uraneuvonta 1 2 3 4 0

- - - - - - - - - - - -

45. Mitä ajattelet omasta tulevaisuudestasi, kun mietit sitä työurasi näkökulmasta? Arvioi seuraavien tapahtumien todennäköisyys

asteikolla 1-5. Ympyröi mielestäsi sopivin vaihtoehto.

1=Hyvin epätodennäköistä 2=Melko epätodennäköistä 3=Ei todennäköistä eikä epätodennäköistä

4=Melko todennäköistä 5=Hyvin todennäköistä 0=En osaa sanoa

Omat työsuhteeni ovat enimmäkseen pätkätöitä 1 2 3 4 5 0

Löydän mielekästä työtä 1 2 3 4 5 0

Joudun hankkimaan täydentävää koulutusta 1 2 3 4 5 0

Päädyn johtavaan asemaan 1 2 3 4 5 0

Vaihdan alaa 1 2 3 4 5 0

Teen töitä ulkomailla 1 2 3 4 5 0

Olen pitkiäkin aikoja työttömänä 1 2 3 4 5 0

89

7 (8)

46. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet ollut yhtäjaksoisesti yli 12 kuukautta työttömänä. Mitä seuraavista vaihtoehdoista olisit

tällöin valmis tekemään? Arvioi tapahtumien todennäköisyys asteikolla 1-5. Ympyröi sopivin vaihtoehto. Merkitse arviosi

jokaiseen väittämään erikseen.

1=Hyvin epätodennäköistä 2=Melko epätodennäköistä 3=Ei todennäköistä eikä epätodennäköistä

4=Melko todennäköistä 5=Hyvin todennäköistä 0=En osaa sanoa

Muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle 1 2 3 4 5 0

Kouluttautumaan uudelle alalle 1 2 3 4 5 0

Hankkimaan oman alan lisäkoulutusta 1 2 3 4 5 0

Tekemään pimeitä töitä 1 2 3 4 5 0

Muuttamaan työn perässä ulkomaille 1 2 3 4 5 0

Perustamaan oman yrityksen 1 2 3 4 5 0

47. Mitä työhön liittyviä ominaisuuksia pidät tärkeimpinä? Valitse mielestäsi KOLME tärkeintä seuraavista.

[ ] Hyvä palkka

[ ] Ei liikaa työpaineita

[ ] Varma työpaikka

[ ] Työ, jota ihmiset arvostavat

[ ] Joustava työaika

[ ] Mahdollisuus oma-aloitteisuuteen

[ ] Mahdollisuus olla pitkään saman työnantajan palveluksessa

[ ] Runsaasti lomaa

[ ] Työ, jossa tuntee saavuttaneensa jotain

[ ] Vastuunalainen työ

[ ] Mielenkiintoinen työ

[ ] Työ, joka vastaa kykyjäni

[ ] Mahdollisuus edetä korkeampaan asemaan

48. Seuraavassa on lueteltu joukko työelämää koskevia väittämiä. Ympyröi jokaisen väittämän kohdalle, oletko väitteen kanssa

samaa mieltä vai eri mieltä.

1=Täysin eri mieltä 2=Jokseenkin eri mieltä 3=Ei samaa eikä eri mieltä

4=Jokseenkin samaa mieltä 5=Täysin samaa mieltä 0=En osaa sanoa

Työ on tärkeä osa ihmisen elämänsisältöä. 1 2 3 4 5 0

Nykyinen sosiaaliturva tekee ihmisistä passiivisia ja vie heiltä halun yrittämiseen. 1 2 3 4 5 0

Koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. 1 2 3 4 5 0

Suomalainen työelämä tarvitsee lisää ulkomaalaisia työntekijöitä. 1 2 3 4 5 0

Uskon, että työssä menestyminen on vain itsestä ja omasta asenteesta kiinni. 1 2 3 4 5 0

Ottaisin mieluummin tilapäistäkin työtä kuin eläisin työttömyyskorvauksella, jos 1 2 3 4 5 0

käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri.

Jos joutuu työttömäksi, ei se ole itsestä kiinni vaan siitä, että yhteiskunnassa on 1 2 3 4 5 0

liian vähän töitä.

Uskon, että työssä menestymiseen tarvitaan ennen kaikkea hyvää onnea. 1 2 3 4 5 0

908 (8)

TYÖELÄMÄN PELISÄÄNNÖT JA TYÖTURVALLISUUS

49. Antoiko suorittamasi koulutus tietoa työelämän

pelisäännöistä?

[ ] Ei lainkaan

[ ] Melko vähän

[ ] Jossain määrin

[ ] Melko paljon

[ ] Erittäin paljon

50. Antoiko suorittamasi koulutus tietoa

työturvallisuudesta?

[ ] Ei lainkaan

[ ] Melko vähän

[ ] Jossain määrin

[ ] Melko paljon

[ ] Erittäin paljon

51. Ovatko seuraavat työlainsäädäntöä koskevat väitteet

oikein vai väärin? Ympyröi oikeana pitämäsi

vaihtoehto.

Lakkotilanteessa työnantajalla on palkanmaksu-

velvollisuus koko lakon keston ajan.

Oikein Väärin

Vakituinen työntekijä saa itse päättää vuosilomansa

ajankohdan.

Oikein Väärin

Suomessa on käytössä kahdeksan euron

minimituntipalkka.

Oikein Väärin

Työnantaja voi aina halutessaan tehdä muutoksia

työvuorolistoihin kysymättä työntekijältä.

Oikein Väärin

TAUSTATIEDOT

52. Syntymävuosi (esim. 1985) _____________

53. Sukupuoli

[ ] Nainen

[ ] Mies

[ ] En osaa tai halua sanoa

54. Nykyinen asuinpaikkakuntasi (esim. Tampere)

________________________________________

55. Kuulutko johonkin ammattiliittoon?

[ ] Kyllä

[ ] En

KIITOS VASTAUKSISTASI!

Haluatko antaa palautetta kyselystä tai sen teemoista?

________________________________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________________________________

________________________________________________________________________________________________________

VOIT OSALLISTUA iPADIN ARVONTAAN JÄTTÄMÄLLÄ SÄHKÖPOSTIOSOITTEESI JA/TAI PUHELINNUMEROSI. TIETOJASI EI

LUOVUTETA MUILLE OSAPUOLILLE EIKÄ NIITÄ YHDISTETÄ ANTAMIISI VASTAUKSIIN.

Sähköposti __________________________________________________

Puhelinnumero __________________________________________________

91

Valtaosa suomalaisista ammatillisen koulutuk-sen suorittaneista nuorista katsoo koulutuksensa parantavan olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. Samaan aikaan talouden suhdannevaihtelut heijas-tuvat erityisesti vastavalmistuneiden työllisyyteen. Muutokset nuorten työllisyydessä ovat viime vuo-sina olleet nopeita. Nuoret reagoivatkin talouden taantumaan etsimällä työlle vaihtoehtoisia toiminto-ja, esimerkiksi siirtymällä opiskelemaan tai suoritta-maan asevelvollisuutta.

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ammatillisen perustutkinnon vuonna 2008 suorittaneet ovat sijoittuneet työmarkkinoille. Tarkastelun kohtee-na on työllistymisen määrällisten indikaattorien lisäksi ennen kaikkea työllistymisen laatu. Tutkimus perustuu 1 180 vastaajan kyselyaineistoon, joka kerättiin kahdeksasta eri ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuneista nuorista.

Suurin osa vuoden 2008 aikana ammattiin valmis-tuneista työskenteli vuonna 2012 koulutustaan vastaavissa tehtävissä sekä vakituisissa ja päätoi-

misissa työsuhteissa. He ovat pääosin tyytyväisiä koulutukseensa. Ammatillisen koulutuksen anta-mista valmiuksista tärkeimpänä koetaan käytännön ammattitaito, joka korostuu kaikilla aloilla. Työssä-oppimisjaksoilla on keskeinen merkitys valmistumi-sen jälkeisessä työllistymisessä. Sen koetaan myös antavan tärkeitä valmiuksia työelämässä toimimista varten.

Tutkimuksessa paljastuu myös säröjä eri koulu-tusaloilla. On aloja, joilla on jatkuvasti pätkätöitä ja määräaikaisia työsuhteita, ja toisaalta oman alan töiden löytäminen on eräillä aloilla vaikeaa. Aloitus-paikkojen määrä nähdään eräillä aloilla epäsuhdassa työmarkkinoiden tarpeeseen nähden.

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työelä-mäasenteista piirtyy perinteinen kuva. Työn kolmena tärkeimpänä ominaisuutena nähtiin työn mielenkiin-toisuus, työpaikan varmuus ja hyvä palkka. Neljä viidestä vastaajasta näki työn tärkeänä osana ihmisen elämänsisältöä ja katsoi että koulutus parantaa olen-naisesti työnsaantimahdollisuuksia.