Läntinen Egeanmeri ja Kithiran meri

Meltemi puhal-si usein ja pit-

kään. Veneestä ei lähdettykään mai-hin aina oman halun mukaan, puhumatta-kaan, että olisi halutessa vuokrat-tu auto ja lähdetty tutkimaan saaria si-sältä päin.

Vivi ja Werner vie-railivat keskike-

sällä eikä vedessä viihtymisen raja tullut vastaan. Mum-ma ja vaari saivat nauttia nuorten rie-musta.

Peloponnesoksen vuorilla pais-

toi aurinko ja keväinen metsä vi-

hersi rehevänä. Viime kesän

maastopalojen jäljiltä enää ran-

gat olivat mustia. Olin lähtenyt

perjantaina 18. huhtikuuta aamu-

yöstä Helsingin kautta Atee-

naan. Turvatarkastuksen läpi

vettä ei saanut viedä. Ilmassa

maksoi puolet siitä kuin maas-

sa ja sanoivat, että kansainväli-

sessä ilmatilassa saa

EU-lennoillakin myydä veroton-

ta vettä. Blue1 laskeutui ajallaan

ja Ateenan kentällä oli varsin

lämmintä. Pari tuntia kului Pelo-

ponnesoksen kurjalla bussiase-

malla ja täydessä bussissa

vielä neljä tuntia Kalamataan.

Vene oli talvehtinut rauhas-

sa. Hiekkaa oli tietysti pöllynnyt

joka pinnalle ja ilta kului kantta

huuhdellessa ja sisustaa piti

pyyhkiä, että puhtaan kolon nuk-

kuakseen sai.

Yöt olivat viileitä, mutta päivä

toi hien pintaan purjeita, lautto-

ja, jollia ja ankkureita kannelle

siirrellessä niin, että lounaalle pi-

ti mennä suihkun kautta. Vakio-

tavernassa tarjoilijat ja omistaja

riensivät kädestä tervehtimään

ja tilasin aloituskuvion: gavrose-

ja ja kreikkalaisen salaatin.

Yli kymmenen vuotta sitten

ostamani veneen mukana tullei-

den mittareiden kotelot alkoivat

lohkeilla ja ostin saman valmista-

jan koko sarjan uutta mallia. Lo-

ki oli lakannut toimimasta jo

pari kautta sitten ja kuvittelin

vian anturiin ja varauduin vaihta-

maan senkin. Vierähti päivä ve-

dettäessä kaapelia keulan

pilssistä sisäkautta kulkuaukon

yläpuolelle. Kaiku oli toiminut hy-

vin ja kohensin vain ulkonäköä

uudella mittarilla.

Myrkkyvärin hiominen aurin-

gossa oli hikistä. Kaihoten muis-

telin paikkaa, jossa ei tullut

kuuma edes turkeissa ja tum-

puissa. Kaksi vuotta sitten teetä-

tin uuden polttoainetankin ja

vaihdoin molemmat suodatti-

met. Nyt pumppasin tankin alim-

masta nurkasta näytteen, ja

ylös nousi etanan kokoinen ja

näköinen limakimpale, ruoka-

lusikallinen sakkaa ja desilitra

varsin tummaa polttonestettä.

Vettä ei tullut. Vartin kuluttua

sain uudet klimpit ja sakat, seu-

raavan vartin jälkeen vähenivät

ja pumpattuani yhteensä pari lit-

raa, nousi enää kirkasta polttoai-

netta. Vedenerottimen suodatin

oli aivan puhdas - kaksi vuotta

sitten ei ollut - samoin mootto-

rin paperisuodatin, mutta sen

kupissa oli teelusikallinen sak-

kaa pohjalla. Vaihdoin molem-

mat.

Kreikan pääsiäinen, ortodok-

sien suurin pyhä, tuli myöhem-

min kuin suomalainen.

Pitkäperjantaina oli hiljaista ja

sunnuntai hiljaisempi kuin Suo-

men joulupäivä. Suomalaisia ve-

neitä oli satamassa neljä:

Another Story, Aruru, Scarabé ja

Pohjanneito.

Kun kaihoilin paikkaa, jossa

ei turkeissa ja tumpuissakaan

kuuma tullut, sain mitä tilasin.

Perjantai-iltana lämpötila laski

alle 15 asteen ja ukkoskuuro toi-

sensa jälkeen pieksi venettä.

Päivällä oli poltettava sisävaloja

ja lämppäri hurisi.

Pääsiäislauantai oli ilmeisen

tavallinen lauantai. Jonkinlainen

paasto oli meneillään, pitkäper-

jantaina ei tajoiltu lihaa eikä ka-

laa, mutta äyriäisherkkuja sai.

Lauantaina liharuokatilaustani

© Kimmo Vasenius, 2008Lisää kuvia:www.sral.fi/oh1ym

22

kysyttiin omistajalta, joka siihen

suostui. Sunnuntai oli odotuk-

sien mukaisesti täysin hiljainen

ja tavernat kiinni.

Maanantaina sää selkeni au-

rinkoiseksi ja maalasin pohjan

eikä tullut hiki. Lounaalla taver-

na oli täynnä, mutta pieni kolo

löytyi. Illalla satoi taas. Tiistaina

poikkesin toimistoon kysymään,

jos vielä samalla viikolla veteen

pääsisi. Ehdottivat 20 minuutin

kuluttua enkä tarjonnut manjaa-

naa, tiedä vaikka olisivat otta-

neet opiksi. Niinpä paatti meni

joutuisasti veteen.

Vapun aatosta täkäläiset ei-

vät taaskaan ymmärtäneet mi-

tään, mutta vapaapäivän pitivät.

Sain purjeet paikoilleen ja nos-

tin liput Turun Pursiseuran kans-

sa klo 13. Oppi on noudettu

Edinburghin linnasta. Vaikka

starttikanuuna onkin pienempi

kuin oikea, aina säästyy, kun kah-

dentoista sijasta kajautetaan

vain kerran.

Löpöäkin toimistosta tilattiin.

Luvattiin, että minitankkeri tulee

kolmelta. Viideltä luvattiin, että tu-

lee kuudelta. Kahdeksalta kävi

tankkaamassa naapuriveneen.

Seuraavana päivänä sain kuljet-

tajan kiinni itse teossa, mutta

vastaus oli "Diesel finish." Torstai-

na kuljetin tarvitsemani kolmen

kadun päästä huoltoasemalta

polkupyörällä puolessa tunnis-

sa, mutta maksoi normaalia

enemmän. Niin nopeasta palve-

lusta kannattikin maksaa, ellei ol-

lut ekodieseliä, joka on

suodattimet tukkivalle bakteeri-

kasvulle oivallinen alusta.

Lauantaiksi 3. toukokuuta en-

nustettiin Kalamatasta mehe-

vää myötätuulta, mutta jäi

olemattomaksi. Nautin kevään

ensimmäisestä merimatkasta

30 mailia, mutta sitten edelläni

ajanut Sun Sailin vuokravene py-

sähtyi ja kohdalle päästyäni pyy-

si hinausapua Porto Káyioon.

Olin sinne matkalla, joten otin

paatin kolmeksi tunniksi köy-

den jatkoksi. Merivartijat odotti-

vat rannassa autossaan ja

tutkivat kummankin paperit. Yk-

sinpurjehtijan otteet olivat osaa-

vat, mutta liekö ollut varkaissa,

kun ei näyttänyt mitään lippuja

eikä käynyt edes kiittämässä.

Sunnuntain pysyin Porto

Káyiossa. Maanantaiksi ennus-

tettiin 10 m/s koillisesta ja niin

kävi. Ensin tähtäsin itään run-

Gerakan vuono

Liikkeelle

3

saan 20 mailin päähän Elafóni-

sosiin, mutta ennusteen mukai-

nen tuuli veti tiukasti vastaiseen

kuutta solmua Ak Maleasin nie-

men kärkeä kohti, jossa tulisi yli

90 asteen käännös pohjoiseen.

Matkaa Monemvasiaan tulisi yli

50 mailia, mutta hyvä oli vauhti-

kin. Niemen kärkeä lähestyttäes-

sä tuuli odotuksien mukaisesti

kiihtyi ja kääntyi vastaisemmak-

si. Kun mittari osoitti puuskassa

18 m/s, päätin kääntyä takaisin

heti puuskan mentyä ohi, ja las-

ketella Elafónisosiin. Perässä

roikkuva jolla pyörähtää ympäri

ja kyntää pahasti merta, kun tuu-

li kiihtyy yli 20 m/s. Kävi niin

kuin usein reivatessa käy. Kun

puuska meni ohi ja vene kulki

pohjan suhteen yli kuutta sol-

mua, jäin odottamaan jatkoa.

Seuraava puuska oli yhtä paha,

mutta jolla pysyi pystyssä, ja

kun tuulen kääntyessä kurssi

laski etäämmäksi niemen kär-

jestä, puuskatkin heikkenivät.

Pian mittari asettui alle 15 m/s

ja merikin pehmeni. Sitten vain

odotettiin vastakäännökselle so-

pivaa hetkeä ja tunnin kuluttua

lasketeltiin Monemvasiaan hiu-

kan skuutit kevennettyinä. Päivä-

taivalta tuli yli 50 mailia ja aikaa

kului runsaat 10 tuntia. Satamas-

sa olivat rakennustyöt meneil-

lään ja jäin redille ankkuriin.

Aamulla kiinityin Scarabén

ohjaamana englantilaisveneen

laitaan ja menin kahvilaan ta-

paamaan maailmanmatkaajaa.

Hänkin oli eilen saapunut talol-

leen Monemvasiaan ja talven ta-

rinoiden jälkeen toivotimme

hyvää kesää ja sovimme tapaa-

misesta syksyllä.

Keskiviikkoaamuna motoroin

Gerakan vuonoon, jossa Sca-

rabén miehistö oli juuri menos-

sa jollalla vastarannan luolaan

ennen kuin läksivät merelle poh-

joiseen. Lounaaksi tilasin uuden

sataman vakioaloituksen, gavro-

Näkymiä Gerakan tippukiviluolasta

Ermionin kalastaja

4

seja ja kreikkalaisen salaatin. Il-

ma kylmeni äkkiä, sade ropisi ruf-

fin kattoon romanttisesti kuin

Suomessa ikään. Torstaina vaih-

doin moottorin hallintalaitteen

uuteen. Päivä oli aurinkoinen, kyl-

mä ja tuulinen.Perjantaiaamuna soudin vasta-rannan luolaan. Sen aukko on aika pieni, mutta jollalla mah-tui hyvin sisään. Sisältä luola on avara ja 10 m korkea. Tip-pukivet koristavat kattoa ja sei-niä. Kiipesin vielä vastarannan harjulle ihailemaan aamuaurin-gon valaisemaa kylää. Maasto on täällä hankalaa, jyrkät ran-nat ja louhikot vievät kyvyt kiive-tä ja piikkipensaat halutkin.

Tietotekniikkaa ja hallit-tua lorvintaaKauden ensimmäinen myrskyva-

roitus annettiin perjantaina 9. tou-

kokuuta, tosin lännemmäksi, ja

siirryin Porto Heliin. Viikonvaihde

oli kylmä ja niin sateinen, että si-

sällä piti päivällä lukiessa polt-

taa valoja. Sunnuntaina etsin

kahvilaa, jossa voisi seurata for-

mulaa. Jäätelöbaari Dodonin ty-

t

öt avasivat miehen mittaisen

taulun ja istuin sen ääreen. Kah-

vien ja torttujenkin valikoimat oli-

vat lisääntyneet viime kesästä

ja puhelimeni löysi langattoman

verkon ja läksi toimimaan, kun

kannen avasi. Poistin puhelimes-

ta karttojen latauskiellon. Kartat

ovat ilmaisia, mutta siirtomaksut

puhelimitse suuria. Ennen kuin

odotinkaan, Peloponnesoksen

kartat ilmestyivät ruudulle. Kun

valitsin Turun koordinaatit, sain

kotikaupunginkin kartat. Atee-

nankin nokialainen tunsi.

Baarille internetin asentami-

nen maksaa ehkä satasen ja

käyttö kympin pari kuukaudes-

sa. Asiakas sai yksinkertaisen

salasanan eikä ajasta veloitettu

mitään. Muutin jätskibaariin.

Tiistain aamupäivä oli aurin-

koinen, jotkut liikkuivat jo short-

seissa, mutta illalla rupesi taas

Kalamatasta Egeanmerelle

Porosin salmi

5

satamaan. Välimerellä leijui laa-

ja matalapaine. Myrskyt olivat

ohi, mutta ei näkynyt aurinko-

kaan. Olin saanut Scarabésta re-

pullisen kirjoja. Luin, lihoin ja

surffasin jätskibaarissa.

Torstain ennuste oli hyvä,

mutta toteutumisessa toivomi-

sen varaa. Siirryin Ermioniin, jos-

sa kävin kansainvälisessä

kokouksessa viikonloppuna.

Enää ei satanut, aurinkokin pil-

kahteli ja paitasillaan tarkeni.

Jokaisella on kussakin kau-

pungissa suosikkisatamansa,

yleensä se, johon on ensimmäi-

seksi sattunut rantautumaan, ja

siellä vielä suosikkipaikkansa.

Maarianhaminassa regattapur-

jehtijat suosivat länsisatamaa,

retkiväki itäsatamaa. Kööpenha-

minassa olen aina kiinnittynyt

Langelinieen Pienen Merennei-

don viereen, vaikka fasiliteetit ei-

vät parhaasta päästä olekaan.

Ankkuriin jäädessäni ajan

keulan sopivaan paikkaan, pe-

ruutan alas tuuleen ja lasken ra-

dio-ohjaimella ankkurikettinkiä

kuusi kertaa syvyyden verran ja

odotan. Jos ankkuri kaivautuu

hyvin, vene ei moottorillakaan

enää peräydy. Porosin salmeen-

kin olen GPS:llä asentanut

virtuaalipoijun, josta aloitan.

Tavernan omistaja tervehti kä-

destä, ei tuonut ruokalistaa,

vaan jäi odottamaan, että kysyi-

sin exohíkoa. Sunnuntaina pani

liinan pöytään ja ehdotti mussa-

kaa. Muisti vielä yksitoikkoiset

juomatapani ja toi pullon vettä

pöytään. Maanantaina syötiin

maustettua pataa ja tiistaina ka-

naa sitruunakastikkeessa.

Tiistaina jouduin töihin jo

ennen aamukahvia, kun kaasu-

pullo oli tyhjentynyt. Hampaita

pestessä suu ei tullutkaan enti-

selleen, vaan etuhampaan lii-

maus tuntui irronneen. Siitä ei

selvinnytkään vaihtamalla harja

pehmeämmäksi, vaan taksi vei

Porosin kylään odontologille,

vanhat liimat porattiin pois ja

uudet valaistiin suuhun.

Olin ottanut kameran olka-

päälle ja istahdin kahvilaan

cappuchinolle ja keksin mennä

lautalla kapeikon yli kiivetäkse-

ni vastarannalle. Sanovat tai-

teessa olevan 10 %

inspiraatiota ja 90 % transpiraa-

tiota. Niin ainakin 30 asteen hel-

teessä.

Keskiviikkona Porosia oli ins-

piroitu tarpeeksi ja aamulla ke-

lasin ankkurin ylös ja suuntasin

itään Kéaan. Tuuli vaihteli, mutta

vakiintui iltapäiväksi upeaksi sb

slööriksi. Auerta oli paljon ja lii-

kenne vilkasta, mutta paneelini

tuottavat keskipäivällä enem-

män sähköä kuin mittarit, auto-

pilotti ja tutka kuluttavat.

Öisinkään ei enää paljon mene,

kun ostin maston huippuun Lo-

polightin ledivalaisimen, jossa

on myös kulkuvalot. Sähköä

säästyy yhden paneelin verran

ja valaisin on paneelia halvem-

pi. Tietokone ja radio kuluttavat

paljon, mutta on niistä sitten

iloakin. Illalla Oulun poika kertoi

lämpötilaksi 20 astetta vähem-

män kuin täällä ja joka päivä sa-

Porosin kaupunki

6

taneen lunta. Hong Kong tuli ruu-

dulle hyvin ja jokaviikkoinen yh-

teys Kirkkonummellekin toimi

hyvin.

Perjantaina nousin aamulen-

kille Kéan kivikkoisille rinteille.

Näkymät olivat taas upeat ja ve-

si maistui. Lauantaina siirryin koil-

liseen lahteen ja aamukiipeilylle

sen rinteille. Sun-

nuntai meni laisko-

tellessa ja

formulaa katsoes-

sa. Kauniilla ilmalla

rata-ajo on yhtä

mielenkiintoista

kuin 10.000 metrin

luistelu, mutta Mo-

nacon sateessa

näytti jo taitoluiste-

lulta piruetteineen.

Orfeus aikoinaan

jo muistutti, että au-

tourheilussa palkin-

not jaetaan maalin

tulleiden kesken.

Maanantaiksi ennustettiin

siedettävää tuulta Porto Raftiin

ja läksin liikkeelle, mutta moto-

roinniksi meni. Sää muuttui hel-

teiseksi ja ennuste kertoi

Egeanmeren pintalämpötilaksi

22 astetta. Tuulikauha oli käytös-

sä ja kansi poltti jalkapohjaa.

Kuljetin jollalla vettä ja polt-

toainetta veneeseen. Dieselin

hinta oli kaksinkertaistunut siitä,

kun tulin Kreikkaan ja maksoi lä-

hes 1,5 euroa litralta. Korjailin

pikkuasioita, sellaisia joita gastit

kutsuvat vioiksi, kippari puutteik-

si ja mikkisofta ominaisuuksiksi.

Kéan Vourkari

7

Kéan Agios Nikólaos

Kirsti ja Pirjo laskeutuivat touko-

kuun lopussa Ateenaan. Läksim-

me Evian salmeen neljän

boforin kryssiin, joka veti suo-

raan Nea Marmariin, mutta py-

sähdyimme lounaalle ja

päiväuinneille suosittuun pouka-

maan Nisos Megaloon (Suursaa-

reen). Moottoriveneillä ja

RIBeillä lahteen plaanaa Atee-

nasta alle tunnin, mutta vielä oli

hyvin tilaa ankkuroida. Katto ja

Kreikan lippu näkyivät törmän ta-

kaa, mutta muita rakennelmia ei

maissa ollut. Emme niitä kaivan-

neetkaan, siirryimme illalla Nea

Marmarin kaupunkiin. Kilomet-

rin mittaisessa hiekkarannassa

oli kolme venettä ennestään,

saksalainen katamaraani tuli ai-

van oppikirjan mukaisesti ja las-

ki peräämme ankkurin ja antoi

tuulen painaa muutaman ve-

neenmitan, ennenkuin kiristi ket-

tinkinsä. Ranskalaisen ankkuri

ei pitänyt missään ja seuraava-

na aamuna hän siirtyi aivan keu-

laamme ja laski ankkurinsa

siihen. Sitten yö jännättiin, rysäh-

tääkö sammakonsyöjän

krapulakyhäelmä päällemme.

Säätyyppi muuttui kymme-

nen astetta viileämmäksi, Kirkko-

nummellakin oli kuumempaa.

Illalliselle piti varata paitaa tuke-

vampaa. Tuulimittari ei laskenut

alle 10 m/s ja ennustetta lisät-

tiin vielä viidellä. Vielä pitää va-

rautua tuulen kiihtymiseen

paljaita rinteitä laskeutuessaan.

Evia on kapea ja korkea saari.

Sen harjuilla on oivat paikat tuuli-

generaattoreille ja Nea Marma-

rin yläpuolelle niitä piirtyi 19,

joista 8 seisoi. Osasta puuttui

siipiäkin. Kesän ensimmäinen

meltemi puhkui voimiaan. Mitta-

ri osoitti tasaisesti yli 15 m/s

koillisesta.

Välillä purjehtimaankinKaikki ennusteet kertoivat tuu-

len heikkenevän ja odotimme

rauhassa. Yöllä vinkui vielä, että

uni katkeili, mutta iltapäivällä

pääsimme liikkeelle reivatuin

purjein ja pian kiidimme 7 sol-

mua ulos lahdesta. Kurssi nousi

seuraavan niemen jälkeen 40

astetta, mutta niin käänsi maas-

to tuultakin. Kolmessa tunnissa

tulimme Almiropotamoun lah-

teen. Tavernan omistaja viittoili

Nautiskelua ja odottelua

8

laiturilta ja otti köydet vastaan ja

illastimme taas hänen luonaan.

Muistimme herkullisen langustii-

nisaganakin ja isäntä hymyili le-

veästi. Tarjosi siitä hyvästä

ilmaiset jälkiruuat. Seuraavana il-

tana tilasimme kaksi annosta

mustekalaa, kalamaria, ja isäntä

kertoi valmistavansa ne kahdel-

la eri tavalla. Toinen oli tavanmu-

kainen renkaita ja varpaita

friteerattuina, toinen pilkkoma-

ton, fetalla ja jollain toisella juus-

tolla ja kastikkeella täytetty,

päällä kinkun viipale.

Matalapaineet hellittivät jon-

kin verran ja illalla tarkeni jo pai-

tasillaan. Aamulla siirryimme

paatilla viereiseen hiekkaran-

taan ja palasimme illalliselle lai-

turiin.

Eretria tuntui sopivimmalta

paikalta Pirjon siirtyä Ateenaan.

Laaja matalapaine leijui Välime-

rellä. Kuuma oli, tuulet puhalsi-

vat heikosti ja usein idän

puolelta. Viritimme päivänvarjon

tänä kesänä ensimmäistä ker-

taa maanantaina ja heti alkoi sa-

taa, kun Pirjo astui mantereelle

menevään lauttaan.

Tiistaina siirryimme Halki-

daan kyselemään jollaan tarttu-

vaa liimaa. Sellaista on,

vierailijamme toi kerran 2-kompo-

nenttiliimaa, joka tarttui lujasti

PVC:hen. Purkki oli viiden vuo-

den aikana kuivunut, samoin

kuin uuden jollan mukana tullut

tuubikin. Rautakauppojen tuot-

teet taas eivät riittävästi tarttu-

neet. Välipohjan eli ilmakannen

sauma oli alkanut vuotaa ja jol-

la oli käyttökelpoinen, mutta är-

syttävä. Kävelimme Halkidan

venesatamaan ja kysyimme tar-

joilijalta, tietäisikö hän, kuka tie-

täisi, mistä saisi ostetuksi

kaksikomponenttiliimaa. Hän tie-

si ja Vassili ajoi minut kaup-

paan ja takaisin. Hyvin

ystävällistä. Lupasin lähettää hä-

nelle kortin Suomen pakkasista.

Liima oli erinomaista ja keski-

viikkona sitä levitettiin koko päi-

vän. Kun sauma oli saatu

umpeen, löytyi vuoto vierestä.

Kun se liimattiin, tihkui sau-

mausnauhan läpi ilmaa. Pari

paikkaa päälle, mutta lisää vuo-

toja löytyi kuin lähteen pohjasta.

Viisi kesää aurinko on porotta-

nut kaiket päivät kuumimmin

juuri tähän välipohjaan. Ehkä sil-

läkin on jokin ikä.

Täytetty kalamari

9

Kesäkuun 11. päivänä ilmoittau-

duimme Halkidan satamatoimis-

toon ja vajaalla kahdella

kympillä lunastimme 50 metrin

läpiajon. Salmi on kalliimpi met-

riä kohden kuin Korintin kanava,

jota mainitaan suhteellisesti

maailman kalleimmaksi. Nyt ei

pidetty valmiustilassa kuin vartti

ja yhdeltätoista yöllä ankkuroim-

me kaupungin pohjoispuolella

olevaan suureen, pohjoiseen au-

ki olevaan lahteen.

Ilmapuntari laski alle 1010

hPa:n. Tuulet tyyntyivät ja aurin-

ko porotti pintaveden lähes 30

asteeseen. Sää oli täsmälleen

sellainen kuin ennen matkaa ku-

vittelin niiden täällä aina olevan.

Ankkuroimme neljän tunnin pur-

jehduksen päätteeksi kuusi mai-

lia pohjoisemmaksi Evian

puolelle Politikan laajaan lah-

teen, joka on auki etelän puolei-

sille tuulille. Päivänvarjo ja

tuulikauha pitivät olot vielä sie-

dettävinä. Päivätorkun aikana

kaakkoistuuli voimistui ja läksim-

me iltakuudelta liikkeelle, vaikka

yöllä joutuisimme rantautumaan

outoon lahteen. Puolen tunnin

kuluttua ankkuroimme tyvenes-

sä takaisin Politikan lahteen ja

soudimme tavernaan päivällisel-

le. Yöllä tuuli vaimeni kokonaan,

mutta meri pysyi hieman rauhat-

tomana.

Seuraavana päivänä pääsim-

me kulkemaan jonkin verran

purjeinkin ja ankkuroimme man-

tereen Skala Atlantikseen. Aa-

mulla tuuli heräsi ja läksimme

liikkeelle ja taas veto heti lop-

pui. Jäimme Evian puolelle

Agios Georgioksen laajaan,

avoimeen lahteen. Rinteillä nä-

kyy jo metsääkin, ilmasto on sa-

teisempaa kuin etelämpänä,

jossa kasvaa korkeintaan pusik-

koa. Yöstä tuli levoton. Tuuli viri-

si lounaasta, kääntyi luoteeseen

ja veltto maininki kiersi Evian

luoteiskärjen ympäri ankkuri-

paikkaan.

Poukamia ja pikkukyliä

Pigadhionin lahti

10

Sunnuntaina 15. kesäkuuta pää-

timme siirtyä mantereelle pohjoi-

seen, Akhladhin lahteen.

Kierrettyämme Evian luoteiskär-

jen saimme aivan makean ja en-

nustetta paremman myötärin

koilliseen ja avasimme genuan.

Hulppeaa menoa kesti monta

kaapelinmittaa, sitten tuuli kään-

tyi aivan vastaiseksi ja hävisi ko-

konaan. Suuntasimme jälleen

Akladhiin, jossa tuuli nousi koilli-

sesta, mutta ankkuroituamme sa-

tamasta länteen kuoli taas.

Päivä oli aurinkoinen. Viritimme

aurinkovarjon ja tuulikauhan, illal-

la soudimme tavernaan. Yö oli

rauhallinen. Sääennustekin tarjoi-

li vain variaabelia ja aamulla läk-

simme koilliseen Pigadhionin

lahteen. Lopussa matka sujui

hienosti purjein ja yöksi kesätuu-

li meni kiltisti nukkumaan.

Pigadhionin lahtiAkilleus läksi tästä lahdesta Troi-

jan sotaan. Harjulla on hänen tor-

ninsa, tietysti runsaasta 3000

vuodesta hieman rapistuneena.

Inspiraatioon kavuta tornin juurel-

le meni vain hetki, transpiraatio-

ta kesti kaksi kilometriä jyrkkää

ylämäkeä. Valokuvaaminenkin ot-

taa kovimmin selän alapuolelle,

kun ei ole edes yöhallaa lieven-

tämässä. Näkyvyys oli poikkeuk-

sellisen hyvä, Skiathos ja

Skopelos kuulsivat 20 mailin

päässä taustalla. Aamulla muu-

timme pari mailia Ahilionin lah-

teen ja siitä myöhemmin

Volosin kaupunkiin.

Elämää kuin mainoksis-saVolosissa astuin rantalaiturin yli

varjoon, tilasin cappuchinon ja

kytkeydyin kahvilan langatto-

maan verkkoon. Tietoturva päivit-

tyi hetkessä eikä Windowskaan

viivytellyt puolta tuntia. Luin säh-

köpostit ja latasin nettiin uudet

kuvat. Siinä sivussa commarini

GPS paikansi kahvilan ja latasi

kaupungin kartan puhelimen

muistiin. Kaikki karttoja myöten

sujui kahvikupin hinnalla. Kun

en myöhemmin viitsinyt käynnis-

tää Windowsia, istahdin comma-

ri kädessä laiturille ja luin

sähköpostin. Sitä, mitä sieltä

hain, ei kuitenkaan ollut lähetet-

ty.

Näin ei käy mainoksis-saJollan tukipohja oli ruvennut vuo-

tamaan. Ei se kelluttavuuteen mi-

tään vaikuttanut, mutta

mukavuuteen niin paljon, että

oli vetelänä sietämätön. Löysin

nettikahvilasta quicksilver.com -

sivut ja lähetin kyselyn, mistä

saisin ja mihin hintaan uuden

patjan. Vastaus tuli kahden päi-

vän kuluttua.

- Tämä on Euroopan kes-

kus. Olemme lähettäneet kirjee-

si Kreikan maahantuojalle ja he

vastaavat kyselyysi aivan heti...

Eivät vastanneet. Liimailin

pohjaa, mutta en siitä edes 2-

komponenttisella PVC-liimalla

kunnollista saanut. Viiden päi-

vän kuluttua kaivoin seuraavas-

ta nettikahvilasta syvältä

maahantuojan osoitteen ja lähe-

tin kyselyn, mistä patjan saisi ja

mihin hintaan.

- Kiitos kirjeestäsi, olemme

lähettäneet sen Volosin edusta-

jallemme...," mutta ei hintaa eikä

toimitusaikaa. Volosissa kävelim-

me commun opastamina kaksi

kilometriä pahaa aavistamatto-

man edustajan kauppaan. Hän

säikähti.

- Soittakaa huomenna kym-

meneltä ja kertokaa jollan tie-

dot, niin kysyn heti

Halkidasta Volosiin

11

maahantuojalta. Sitten neljännes-

tä yli kymmenen soittakaa uu-

destaan ja asia on selvä.

- Ettekö ole saanut minun

sähköpostiani? Siinä oli jollan

kaikki numerot.

- Olen saanut. Hyvä, sitten

soittakaa neljännestä yli kymme-

nen ja kerron hinnan oitis, mies

vastasi ja antoi käyntikorttinsa.

Aamulla soitin. Automaatti

vastasi kreikaksi jotain. Soitin var-

tin välein ja automaatti puhui ai-

na samaa.

Menin ystävälliseen kahvi-

laan ja kysyin tarjoilijalta, mitä au-

tomaatti sanoo.

- Jos haluat ostaa veneen,

paina 1, jos perämoottorin, pai-

na 2...

Painoin 1, kuuntelin ja kysyin, mi-

tä automaatti nyt sanoo.

- Soita 10 minuutin kuluttua

uudelleen.

Siinä perjantai kului. Tankka-

simme vettä ja dieseliä, kävim-

me kaupassa ja lounaalla,

saimme pyykkimmekin pesete-

tyksi. Viimein edustaja vastasi,

hän oli kysynyt maahantuojalta,

mutta ei ollut vielä saanut vas-

tausta. Iltapäivällä tuli sähköpos-

ti, että hän vastaa heti, kun

vastaus tulee. Ei tullut. Lauantai-

na oli aloituksesta kulunut jo 13

päivää, mutta hinta ei vielä ollut

selvinnyt. Vakuuttuneena siitä, et-

tä seuraavakin jollani on arvostet-

tu Quicksilver, kaivoin

liimapurkin esiin. Sain patjan pi-

tämään sen verran, ettei tarvin-

nut pumpata joka päivä.

Tiistaina kauppias kertoi hinnak-

si 500 euroa ja toimitusajaksi

vähintään kuukauden. Vastasin,

ettemme jääneet odottamaan.

KuumaaSatamakirja väittää Volosissa pu-

haltavan etelästä riippumatta,

mistä muualla tuulee. Korkeiden

vuorien ympäröimä kaupunki

on kattila, johon aurinko porot-

taa ja saa merituulen puhalta-

maan. Se voimistuu

vallitsevasta etelä- tai pohjoistuu-

lesta, hieman ehkä heikkenee

itä- ja länsituulesta. Kaupunki ja

varsinkin sen satama on painos-

tavan kuuma. Sunnuntaina em-

me jääneet hikoilemaan, vaan

läksimme liikkeelle vaikka

Egeanmeren keskiosalle kirjoi-

tettiin gale warning, 8 boforia,

20 m/s. Egean meren luoteiso-

sa on rauhallisempi ja Volosin

lahdessa pääsee aina myötäriä

suojaiseen satamaan. Tuuli veti

hyvin lahden kaakkoisnurkan

Vathoudiin. Ankkuroimme tut-

tuun poukamaan. Tavernan

omistaja pauloitti verkkoaan ja

tervehti iloisesti. Söimme gavro-

seja. Gale warning jatkui ja py-

syimme paikoillamme.

Tiistaina kokeilimme pysyi-

simmekö jo Trikerin saaren ete-

lärannan satamassa. Ei tuullut

juuri lainkaan. Keskiviikkoaamu-

na heräsin lounaistuulen puhal-

taessa sisään satamaan ja

läksimme liikkeelle. Pääsimme

muutaman kaapelinmitan pur-

jein ja sitten meri oli kuin peili.

Myöhemmin virisi etelästä tuuli,

Alonnisosin Steni Vala

12

joka tulisi sisään mantereen Pla-

taniaan ja jatkoimme Skiathok-

sen Koukounariesin lahteen.

Tuuli vaihtoi matkalla suuntaan-

sa pohjoiskoilliseksi ja viilensi

ihanasti koko päivän.

Ennuste voimistui taas ko-

vaksi vastaiseksi eikä meillä ol-

lut kiire. Egeanmeren

parhaimmaksi hiekkarannaksi

mainostettu Koukounaries kelpa-

si.

Pohjois-Sporadit - Skiathos,

Skopelos ja Alonnisos - ovat suo-

malaiselle ihanteellista purjeh-

dusvettä. Vallitsevat tuulet

puhaltavat pohjoisesta ja itä-län-

sisuuntaisen saarijonon suojas-

sa aallokko on olematonta kuin

Saaristomerellä konsanaan. Per-

jantaiaamuna ennustettiin sopi-

van kokoista tuulta ja sen

kääntyvän myöhemmin luotee-

seen. Nostimme aamulla pur-

jeet ja suuntasimme itään ja

koilliseen.

Pohjoinen Egeanmeri, alla Pohjois-Sporadit

Yöksi kalaan

13

Kéa ja Andros kuuluvat

Kykladeihin. Pohjois-Sporadeihin kuuluvat Evian lisäksi Skiros, Skiathos, Skopelos ja Alonnisos. Koillis-Sporadeilla kävimme Limnoksessa ja paluumatkalla Agios Evstratioksessa.

Vivi ja Werner ilmoittivat

saapuvansa Thasokseen Mumman ja Waarin (tuplavaari) luo purjehtimaan. He ovat kokeneita veneilijöitä, Vivi kolmatta kertaa Kreikassa ja Werner toista.

On vaarilla pieni huone, ilmoitti

poika peräpunkan nähtyään.

Kesäkuun lopussa läksimme suuntaamaan Thasokseen ja aluksi Skiathoksesta koilliseen. Pari viikkoa oli tuullut pohjois-koillisesta ja ajattelimme seila-ta vain Skopelokseen. Alku meni hyvin keula kohisten skuu-tit hieman kevennettyinä ja saarten välissä tuuli odotetusti muuttui myötäisemmäksi ja vauhti parani. Otimme suun-nan Skopeloksen eteläkärjen Stafilosiin, mutta ennen sitä tuuli heikkeni ja tyyntyi lähes ko-konaan. Kun edessä näkyi mie-lenkiintoinen viri, annoimme veneen liukua Stafilosista ohi. Helpostihan sinne takaisin pää-sisi. Viri oli tiukasti vastainen ja seuraavaan saareen Alonniso-siin kurssi vielä nousi, mutta niin kääntyi tuulikin saarten vä-lissä. Mittari ylitti puuskissa 10 m/s ja vauhti 7 solmua.

Saarten suojan puolella ei aal-lokkoa ollut lainkaan. Kansi kui-vana ja bikinit päällä kiidimme koilliseen pohjoisluoteen puhal-taessa. Sivuutimme Alonniso-sin Patitirin ja kokosimme purjeet vasta Steni Valassa. Harvinaista herkkua, että

näillä vesillä pääsee koko päi-

vän liikkumaan purjein. Jäimme

tyhjään poukamaan ankkuriin,

josta aamulla koillistuulen taas

viritessä siirryimme tavernalah-

teen. Se oli melko tyhjä ja kah-

den fiskarin välissä oli sopiva

rako, jossa ei tarvitsisi pelätä

seuraavan tulijan panevan ank-

kuriaan ristiin.

Limnoksen Mirinan satama

Purjehduksen riemua

14

OdotteluaEnnuste oli kovaa vastaista tuul-

ta Limnokseen ja kulutimme päi-

vää lueskellen. Viikonlopuksi

satama alkoi täyttyä, yksi ruotsa-

lainenkin tuli. Rantaviihde esitet-

tiin tällä kertaa italiaksi. Köysien

vastaanottajat seisoivat laiturilla

tukahduttavassa paahteessa

puoli tuntia, kun perämies yritti

siirtää suurta purtta sivusuunnas-

sa oikealle kohdalle. Edestakai-

nen sahaaminen ei tuottanut

haluttua tulosta, ruoriakin kun oli-

si pitänyt huomata pyörittää. Ank-

kuri ylös ja uudestaan ja

neljännellä lähestymisellä osui

kohdalleen.

Sekä kreikkalainen Navtex et-

tä Deutscher Wettedienst ennus-

tivat meltemin jatkuvan kovana.

Korkeiden saarten välissä oli

suojaista ja Steni Vala niin syväl-

lä, että sinne pakahtui. Hampu-

rin ennusti tuulen kääntymistä

päivän kerrallaan ja odotimme

päivän kerrallaan. Sunnuntailou-

naan jälkeen siirryimme salmen

yli luonnonsuojelualueelle

Peristéran saaren poukamaan,

josta kaikki muut ymmärsivät he-

ti poistua. Neito täytti 38 vuotta.

Lauloimme hänelle ja vene hyri-

si tyytyväisyyttään. Papukaija piti

puheenkin.

Illalla souti vanha mies lo-

puillaan olevalla veneellään ja

koputti laitaamme. Tuomisiksi hä-

nellä oli muovipussin pohjalla

pieniä luumuja. Pyysimme elekie-

lellä nousemaan veneeseen,

mutta mies pysyi jollassaan. Kirs-

ti tarjosi lasin viiniä ja sen juotu-

aan mies iloisesti souti rantaan.

Opettelin ottamaan vastaan

Navtexin lähetyksiä laptopilla.

Taskulamppua ja kännykkää lu-

kuun ottamatta en veneessä us-

ko muihin kuin kiinteästi

asennettuihin laitteisiin, mutta

on laptop jonkin tason varalaite.

SSB-vastaanotin otti pitkällä ul-

koantennillaan keskipitkien aalto-

jen lähetyksiä paremmin

vastaan kuin tehtävään rakennet-

tu erillinen laite omalla aktiivipa-

tukallaan. Limnoksen

Navtex-lähetin oli ollut toimintaky-

vyttömänä viikkoja ja Kreetaan

alkoi olla matkaa.

Tiistaina lahteen saapui kak-

si vuokravenettä ja saapuvan lai-

vueen johtovene. Tuulikin

heikkeni ja kääntyi sopivasti ja

seilasimme salmen yli Steni Va-

lan pohjoispuolelle. Luoteis-

Egeanmeren ennuste olisi jo ol-

lut hyvä mutta seuraaviin sata-

miin Koillis-Egeanmerelle

tarjottiin 6 - 7 boforia suoraan

päin näköä. Päätimme katsoa

aamuun.

Urheiluahan tämäKippari täytti 69 vuotta. Silloin

kun numerot keksittiin, eivät tä-

män ikäiset ukot muuhun enää

pystyneet. Aamu oli muutenkin il-

taa viisaampi. Kreikkalaisen en-

nusteen suunta oli edelleen

vastainen NNE, mutta koko

muuttui 5 boforiksi, paikoin 6.

Turkkilainen kirjoitti Egeanmerel-

le galewarningia, mutta päivien

odottelun jälkeen liipaisinsormi

on tunnetusti herkässä ja valit-

simme kreikkalaisen ennusteen.

Edellisten päivien tuuli näkyi me-

rellä vastaan vyöryvänä maininki-

na, joka pakotti avaamaan

paljon purjetta. Ulompana ava-

simme jo täydet kankaat ja mitta-

rin osoittaessa 11 m/s

luovimme idästä hiukan pohjoi-

seen. Vastaan tuli Piperin saari

ja jouduimme käymään styyrpuu-

rin halssilla. Paapuurilla kurssi

veti vieläkin hiukan alle Agios

Evstratioksen, jonne tulisi mat-

kaa kaikkiaan yli 50 mailia. Päi-

vän mittaan kurssi nousi ja tuuli

hiukan koveni ja lounassalaat-

tia syödessä Ag. Evstratios oli

suoraan keulassa. Kurssi nousi

edelleen emmekä löysänneet

purjeita, vaan katsoimme miten

sää kehittyy. Iltapäivällä seilasim-

me tiukasti vastaiseen kohti Lim-

nosta ja illalla voimme jo

hiukan keventää skuutteja ja

vaihtaa Kirstin ruorista herra Hel-

meriin. Vauhti lähenteli 7 sol-

mua. Tuuli keveni auringon

laskua kohti eikä Limnoksen

etelärannan Agios Pavloun lah-

dessa ollut purjeiden kokoami-

sessa vaikeuksia. Kryssiä tuli 72

mailia. Pimeässä ankkuroimme

laajaan lahteen 5 m:n veteen,

nautimme iltapalan ja nukah-

dimme helposti. Yöllä tuuli yltyi

ja aamulla meltemi vinkui suo-

raan koillisesta kovemmin kuin

edellisenä päivänä merellä. Illali-

selle siirryimme muutaman mai-

lin länteen Thanosin lahteen.

Yö oli rauhallinen. Vietimme

verkkaisen aamun ja iltapäivällä

siirryimme 6 mailia luoteeseen

saaren pääkaupunkiin Miri-

naan. Hampuri ennusti lähipäi-

viksi kevyttä pohjoisluoteista,

siis vastaista Thasokseen. Lau-

antain vastaisena yönä sisään

vyöryvä aallokko herätti Limnok-

sen Mirinassa, kuten monasti

ennenkin, aamulla kello neljä.

Tuuli oli kääntynyt länteen. Sit-

ten satamaan saapui Thessalo-

nikista suuri autolautta, silitti

meren ja jäi sisemmän aallon-

murtajan jatkeeksi siksi aikaa,

että tuuli ehti palata takaisin

pohjoiseen. Vanha maininki kui-

15

tenkin letkutti paattia niin, että aa-

miaisen jälkeen läksimme koilli-

seen Samothrakeen. Ennuste

oli WNW 4, paikoin 5, pian SSW.

Ei tullut viittä eikä neljää, moto-

roinniksi meni. Taiteilijoilla, arkeo-

logeilla ja arkkitehdeillä on

monta syytä mennä Samothra-

keen, meillä muilla vain yksi. Sa-

ma kuin Scillyn saarilla, kukaan

muu ei ole siellä käynyt.

Puolivälissä matkaa meren

pinnassa näkyi kaksi suurta, val-

koista kelluvaa kohdetta, joita

luulimme ensin kuolleiksi delfii-

neiksi. Lähemmäksi tultuamme

ne katosivat, suihkauttivat vesi-

patsaan ilmaan, nousivat hie-

man näkyviin ja sukelsivat

kadotakseen kokonaan. Valaita,

suurempia kuin purjeveneen run-

ko. Kuumissamme pysähdyim-

me silti muutaman kerran

uimaan joutumatta valaan vat-

saan.

Saaren satama Kamariotissa oli

lähes täynnä, vaikka ei ollut se-

sonki. Juhlaliputettu sotalaiva

vei pitkän matkan laituria. Maa-

nantaina kylä oli jo hyvin hiljai-

nen. Nousimme taksilla

pääkaupunkiin Samothrakiin (Ko-

raan) ja ihailimme koreita kujia

ja ylhäällä olevaa linnoitusta. Lou-

naan aikana keskipäivällä kau-

punki sammui kokonaan.

Saimme kuitenkin tilatuksi tak-

sin ja laskeuduimme alas ja ryh-

dyimme siestan viettoon mekin.

Meltemi oli puhaltanut itsen-

sä läkähdyksiin ja Hampuri en-

nusti kevyitä tuulia viikoksi

eteenpäin. Tiistaina läksimme

päivänvarjot ylhäällä länteen. Ke-

vyt etelätuuli kuljetti neljää sol-

mua sileää merta pitkin. Suuri

marmoripaakku Thasos siinsi

30 mailin päässä eikä ketään

muita ollut näkyvissä. Vasta muu-

taman mailin päässä saaresta

erottui pari purjevenettä ja tuuli-

kin tyyntyi sopivasti, että pääsim-

me ankkuroitumaan

sveitsiläisen viereen Alikin lah-

teen, joka on avoin lounaaseen.

Myöhemmin tuli kolmanneksi

saksalainen. Lahden perukka

on valkoista hiekkarantaa,

rannoilla muutama talo ja taver-

na. Ulapalta puhaltanut tuuli oli

kuljettanut lahden täyteen läm-

mintä pintavettä, 27 astetta, viisi

astetta lämpimämpää kuin avo-

merellä. Uimme ja levähdimme

ja soudimme illalla yhteen poh-

jukan tavernoista. Ukkonen hä-

tyytteli pohjoisesta, mutta pysyi

maissa. Ilta oli kuuma ja kostea.

Keskiviikon vietimme Alikis-

sa. Nousin illalla rinteelle katso-

maan maisemaa etsimen läpi

ja söimme päivällisen rinteen ta-

vernassa. Yöllä tuuli vinkui taki-

lassa, mutta puhalsi maista,

Poutapilviä Samothrakessa

16

SAMOTHRAKE JA THASOS

joten ääntä lukuun ottamatta häi-

riöitä ei tullut. Aamiaisen jäl-

keen läksimme sekavaan

mereen pohjoiseen ja poikke-

simme tutkimaan mielenkiintois-

ta lahtea viisi mailia Thasosin

kaupungista kaakkoon. Itse kau-

pungin satama on suuri, avara

ja pitkään aallonmurtajaan jäi ti-

laa kymmenille veneille, vaikka

tulleet olivat kiinnittyneet kyljit-

täin.

AskarteluaOlin ripustanut talvella ostamani

Lopolightin yhdistetyn kolmisek-

tori- ja ankkurivalaisimen staa-

giin yöpyessämme

ankkurilahdissa, mutta maston-

huippuun se kuuluu. Varsinkaan

pieniin veneisiin eivät kaiteissa

olevat kulkuvalot avomerellä ko-

vassa aallokossa näy kuin lähel-

tä ja silloinkin hetkittäin. Aallot

niitä joskus huuhtelevat niin, et-

tä kuoret irtoavat. Kipparille tuli

matka mastoon.

Yksi horisontaalisen (akse-

lin) ankkuripelin etu on, että sii-

hen voi helposti ohjata fallin

pään ja nostaa telakalla raskai-

ta esineitä veneeseen tai

veneen ollessa meressä mie-

hen mastoon. Nostofalli kiinnitet-

tiin puosuntuoliin ja varafalli

valjaisiin. Näin aina tehdään,

vaikka en ole koskaan kuullut

tuolin pettäneen saati toisen fal-

lin pelastaneen putoavaa asenta-

jaa. Nuorempiakin homma

tuntuu pelottavan. Kirsti seisoi

keulalla ja piti köyttä tiukalla ja it-

se käytin mastossa ankkuripelin

radio-ohjainta. Laiturilta näytti

kuin nainen olisi yhdellä kädellä

vetänyt miehen maston huip-

puun!

Ensimmäinen retki meni taki-

lan tarkastamiseksi ja tieduste-

luksi, miten valaisin

mekaanisesti kiinnitettäisiin. Van-

ha Hellan torni oli murtunut eikä

siitä ollut kuin jalusta jäljellä. Pur-

kaminen sujui ajan kanssa ja pa-

nin paperin maston huipun

asennuslevyn päälle sabluunak-

si ja puhkoin siihen kynällä

reiät. Sitten alas ja samat reiät

porattiin uuden valaisimen asen-

nuslaattaan.

Toisella retkellä valaisin istui

puolessa tunnissa paikoilleen

ja johdotkin osuivat liittimiin oi-

kein päin. Yöllä kokeiltaessa

paistoi maston huipusta ih-

meen kirkkaat värivalot tai kaik-

ki valkoisina. Ledeillä toimivalle

Tricolorille mittari osoitti vajaa

0,4 A ankkurivalolle 0,2 A. Yön

käyttö palautuu aurinkopaneeleil-

la tunnissa.

Myöhemmin kuulin luotetta-

valta taholta, että sähköiset vins-

sit osaavat vikatapauksissa

jäädä käyntiin, vaikka nappulas-

ta hellitettäisiin. Jälki mastossa

voi silloin olla rumaa. On syytä

säätää seuraavalla kerralla vins-

sin kytkin vain miehen painoa

vastaavaksi ja kehottaa köyden

päästä kiristävää varautua löy-

syttämään, jos mastosta huuto

kuuluu.

Aliken lahti Thasoksessa

17

Voiton jumalatar Nike Samothrakessa

Thasoksen kaupunki on hyvä

miehistönvaihtopaikka. Suomes-

ta lennetään mantereella oleval-

le Kavalan kentälle suoraan tai

Ateenan kautta. Provianttikaup-

poja on paljon. Löpöauto ajoi lai-

turille. Vettä oli pitkä matka

kantaa, mutta kuitenkin saatavis-

sa. Suomalaisen keskikulutus

on 160 litraa vettä vuorokaudes-

sa, siis täsmälleen sama kuin ve-

neemme vesitankit yhteensä.

Määrä tietää 20 litran kassilla 8

retkeä hanalle.

Monessa Thasoksen kahvi-

lassa on internetverkko ja muuta-

ma internetkahvilakin.

Ensimmäisessä hotspotissa oli

käydä huonosti. Kännykkäni löy-

si vapaan verkon ja pääsin sii-

hen kytkeytymäänkin, mutta en

enää internetiin. Kysyin tarjoilijal-

ta neuvoa ja hän kertoi verkon

olevan vain heidän teknillisen

verkkonsa ja välittävän tilaukset

keittiöön. Siitä ei päässyt interne-

tiin. Sitten tuli kokki ja kysyi, tilat-

tinko tähän pöytään tonni

hummereita.

Limnoksen Navtex-asema

oli ollut toimintakelvoton niin kau-

an kuin sen kuuluvuusalueella

olimme olleet, joten pohjoisen

ennusteet oli ollut pääteltävä ete-

läisemmistä itse. Nettikahvilan

laajakaistalla sai Poseidonin tuu-

likartan helposti ja siinä näytet-

tiin keskellä Aegeanmerta

puhaltavan seitsemän boforia

ja pohjoisessa vain kaksi. Gale

warningit, joita Turkki ja Kreikka

vuoronperään nyt kirjoittivat, ei-

vät meitä koskeneet.

Maanantaiaamuna kiipesin

antiikin teatteriin, akropolisiin ja

venetsialaiseen linnoitukseen,

joista kaikista on huikeat näkö-

alat Egeanmerelle..

Tiistaina Vivi ja Werner saa-

puivat auttamaan mummaa ja

vaaria. Ensimmäisenä päivänä

polskutettiin muutama tunti kau-

pungin hiekkarannalla. Kun

joukko oli lähtenyt kotoa aamul-

la klo 4, sammui väki pian lou-

Vauhtia mumman ja vaarin elämään

18

naan jälkeen. Keskiviikkona siir-

ryimme veneellä muutaman mai-

lin kaakkoon ja

parkkeerasimme Makriammo-

sin poukamaan. Pienet polskutti-

vat renkaineen matalassa

hiekkarannassa keskeytyksettä

kolmatta tuntia ja palasivat heti

ensimmäisen hiekalla käynnin

jälkeen veteen. Purjehdimme

kaupunkiin ja myöhäisen lou-

naan jälkeen alkoivat itse kulla-

kin silmät lumputtaa.

Kerran kun olimme Spetsaissa

juhannuksena, etsimme satama-

kirjan mainitsemaa tavernaa. Löy-

simme sen, mutta sitä vielä

kunnostettiin. Sanoivat avatta-

van vasta kesällä.

Kun kesä täälläkin nyt lähestyi,

ruvettiin paikkoja panemaan kun-

toon. Kaksi miestä kulki laituria

ja availi vesihanoja ja monesta

tulikin vettä. Olivat kääntäneet

ison hanan auki. Mikä autuus

panna letku hanaan ja päästä

laiturisuihkuun! Autuus loppui

siihen, seuraavana päivänä ha-

noista ei vettä enää tullut.

Torstaina polskutettiin taas

kaupungin rannassa. Mumma

on TPS-fani ja täydensi urheiluvä-

linevarastoa rantapallolla. Kun

aurinkoonkin oli jo totuttu, viihdyt-

tiin meressä viisi tuntia.

Perjantaina siirryimme Thasok-

sen kaakkoiskulman Alikeen pie-

niä uittamaan ja jäimme

lahteen yöksikin. Lauantaina pa-

lasimme lounaan jälkeen Tha-

soksen kaupunkiin. Kesä

lähestyy, illalla veneitä tuli, ettei

laituriin jäänyt kuin sata metriä

tyhjää. Olimme tultuamme kokeil-

leet vesihanoja, mutta paineita

ei ollut. Nyt huomasimme joiden-

kin tankkaavan ja sainoin Kirstil-

le, että jos tässä maassa jotain

voi tehdä, se on silloin tehtävä

heti. Saimme tankin täyteen ja

siihen vedentulo lakkasi. Ehkä

ystävällinen virkamies seurasi

kiikarillaan ja odotti, kunnes

olimme valmiit. Kokeilin mielen-

kiinnosta taas sunnuntaina ja

maanantaina. Joskus tuli, yleen-

sä ei tullut.

Hyvästelimme suvun tiistai-

aamuna ja seilasimme salmen

yli mantereelle Keramotiin. Nie-

men meren puolella oli pitkä

hiekkaranta ja jäimme edustalle

vielä vilvoittelemaan. Keramotin

lauttasatama oli täynnä suuria

kalapaatteja eikä yhtään purje-

venettä näkynyt. Kukaan muu ei

ollut läpikulkumatkalla. Kirsti len-

si Ateenan kautta Helsinkiin,

muun suvun tapasin vielä lau-

tan saapuessa aamulla.

Thasoksen satama antiikin teatterista

19

Orfeus, luokkatoverini 55

vuoden takaa, saapui

vaimoineen heinäkuun viimeisek-

si viikoksi konsertoimaan ja pur-

jehtimaan. Bunkrauksen jälkeen

siirryimme niemen kärkeen ank-

kuriin ja uimaan ja illalliselle hie-

man lähemmäksi kylää. Yöllä

liippaili ukkonen pariin ottee-

seen läheltä ja heitti muutaman

rivakan kuuron ja ohi rientävät

kalapaatitkin keinuttelivat, mutta

kaikkiaan yö meni unessa.

Papukaija taasAamun otimme rauhallisesti ja

hieman ennen puolta päivää

nostimme purjeet ja suuntasim-

me länteen. Kippari oli saanut tu-

liaisiksi laktritsia ja unohti tarjota

papukaijalle. Siitäkös tämä otti

nokkiinsa ja manasi ukkosen

suoraan kohti venettä. Näimme

tulon tutkassa ja varauduimme

kohtaamaan styyrpuurin halssil-

la ja selviydyimme hyvin. Tuulimit-

tari nousi vain 16 metriin

sekunnissa, koska huomasim-

me syöttää papukaijan ajoissa.

Ankkuroimme Thasoksen saa-

resta länteen, mantereen Nea Pe-

ramosin lahteen. Suomea

puhuva nuorukainen tuli tapaa-

maan, olivat lomamatkalla Lovii-

sasta. Äiti on syntyjään

suomalainen, isä kreikkalainen.

Oikeita ulkomaalaisia näissä lah-

dissa ei näy, massaturismista pu-

humattakaan. Menimme illalla

gavroseille suositeltuun taver-

naan ja vielä kauppaan ja eh-

dimme takaisin veneeseenkin

ennen kuin ukkospilvi ehti vai-

keuttaa jollalla soutamista. Yöllä

tuuli pohjoisesta ja vähäinen

maininki idästä keinutti uneen

ja välillä taas hereille.

Iltapäivällä purjehdimme

upean slöörin Thassoksen kau-

punkiin ja söimme illalliseksi

täytettyjä kalamareja. Vettäkin

saimme letkusta ja pääsimme

suihkuun. Aamulla vuokrasim-

me jeepin ja kiertelimme vuoril-

la ja iltapäivällä palasimme

rantaan uimaan.

Mantereella sijaitsevaa Kava-

lan kaupunkia mainitaan Krei-

kan kauneimmaksi, mutta

pilottikirja antaa satamasta vas-

takkaisen kuvan. Lauantaina

nousimme kantosiipialukseen

ja läksimme tutkimaan. Ei sata-

ma mikään kamala ollut ja kau-

punki ihan asiallinen. Vanhaa

osaa kunnostetaan vauhdik-

kaasti ja varsinkin sen yksityista-

lot olivat jo hienot, vaikka

Välimeren infrastruktuuri estää

pohjoismaalaista silmää näke-

mästä maisemaa sähköpylväil-

tä ja jäteastioilta.

Kavalan kaupunki mantereella

Orfeus Kavalassa

20

GPS kertoi Thasoksesta Tur-

kuun olevan 2194 km eli 1211

merimailia, mutta olin kauempa-

na kotoa kuin koskaan myöhem-

min. Matka pitenee Gibraltarin

kautta kierrettynä nelinkertaisek-

si. Suomesta katsottuna jo Väli-

meri on yhtä pitkä kuin matka

sinne. Hyvä enne kotimatkan al-

kamiseen oli Limnoksen Nav-

texaseman korjaantuminen,

maanantaina se lähetti ensim-

mäisen ennusteen pariin kuu-

kauteen. Kesä alkoi.

Orfeus vaimoineen läksi aa-

mulautalla Kavalan kentälle ja it-

se irrottauduin ja suuntasin

etelään Limnokseen. Ennusteen

mukaan meltemi alkaisi puhal-

taa ja kiihtyisi tulevina päivinä.

Tuuli virisi varhain ja voimistui

10 metriin sekunnissa ja Samoth-

raken ja Mount Athosin päällä

näkyi meltemistä kertova sikarin

muotoinen pilvi. Päivällä tuuli kui-

tenkin heikkeni, mutta selvisin

60 mailin matkasta 12 tunnissa.

Illalla meltemin ennustettiin lähi-

päivinä yltävän myrskyn voimak-

kuuteen. Olin ennenkin pitänyt

tuulta Limnoksessa, tiesin pesu-

lan, vesihanat ja muut tarvittavat

paikat. Päivästä toiseen Navtex

kirjoitti tälle merialueelle 8 bofo-

rin (20 m/s) gale warningin.

Veneitä oli Mirinan satamaan

kertynyt suuri joukko. Vain kaksi-

kantiset tai kolmisaalinkiset ve-

neet ja niitä suuremmat

liikkuivat. Uuden aallonmurtajan

myötä saaren lauttaliikenne on

vilkastunut. Nyt suuria aluksia tu-

li Thessalonikia ja Kreetaa myö-

ten, usein aamuyöstä.

Seitsemässä vuodessa ovat

Kreikan vesien veneet ja

lauttaliikenne selvästi lisäänty-

neet, vaikka satamat ja marinat

eivät ole juuri kohentuneet. Hiek-

karannoille on päivänvarjoja put-

kahtanut kuin voikukkia

keväällä.

Thasoksesta kohti Suomea

21

Elokuun ensimmäiseksi maa-

nantaiksi ennusteet heikkenivät

siedettäviksi, mutta odotin tiistai-

hin. Heikkenneessä tuulessa

avomeren aallokko läiskii purjei-

ta inhottavasti. Ei läiskinyt enää

tiistaina, enimmillään tuuli kävi

neljässä boforissa ja sain 20

mailin matkaan kulumaan kuusi

tuntia. En kiinnittynyt laituriin ku-

ten ennen, vaan jäin aallonmurta-

jien ulkopuolelle hiekkarannan

edustalle ankkuriin.

Agios Evstratios on hedelmä-

tön saari keskellä Egeanmerta ei-

kä sinne kenelläkään ole ollut

asiaa. Viimeksi rahdattiin vaaralli-

sia poliittisia vankeja kuten Mi-

kis Theodorakis. Saaressa ei

ollut autoja eikä niille teitäkään.

Sitten perhelomailijat keksivät

rauhallisen saaren. Nyt Euroo-

pan lomakausi näkyy tavernois-

sa, toinen lahdista on nude-

ranta ja citymaastureita jonoksi

asti. Disko pauhasi aamun kol-

meen ja saaren ainutlaatuisuus

oli muisto vain.

Keskiviikkoaamuna nostin

purjeet ja läksin 50 mailia lou-

naaseen Skyrosiin. Ennuste oli

myötäistä neljä boforia, paikoin

viisi. Ei tullut viiden paikkaa,

vain neljää ja alle. Aikaa kului

kymmenen tuntia. Ankkuroin Pev-

kin lahteen pääkaupungista Lina-

riasta länteen. Tuuli ja etenkin

eri suunnista puhaltavat kovat

puuskat voimistuivat koko yön

ja välillä herättyäni huomasin yh-

den köliveneen ja katamaraa-

nin puuttuvan, nyt sen valot

näkyivät ulompana. Jos melte-

mi puhaltaa läpi yön, päiväksi tar-

jotaan 15 m/s.

Aamuyöstä heräsin tössäh-

dykseen. Olin ajautunut moottori-

veneen muoviseen

kiinnityspoijuun. Aamun valjus-

sa en nähnyt, onko poijusta tai

siihen kiinnitetystä veneestä köy-

siä meressä, enkä käyttänyt

moottoria, vaan yritin vetää venet-

täni ensin ankkuripelillä kauem-

maksi. Navakka tuuli painoi

vastaan ja ankkuri lähestyi poi-

jun painoa. Kun en taskulampul-

la löytänyt mereen katoavia

köyden päitä, työnsin moottoril-

la eikä se sammunut. Ankkuri-

kin nousi kuin Lofransin

mainosvideossa. Ankkuroin uu-

destaan, katamaraanikin oli pa-

lannut. Kiristin moottorilla, mutta

ankkurikettinki seurasi perässä.

Ankkurissa oli suuri tuppo le-

vää. Monen yrityksen jälkeen on-

nistui ja pääsin aamiaiselle.

Vain aamiaiselle. Lahteen joh-

tavaan laaksoon oli keskelle

pantu korkea vaarantappi ja tuu-

li vieri rinteitä alas vuorotellen

koillisesta ja luoteesta ja irrotti

taas ankkurin. Siirryin pääkau-

pungin Linarian lahteen, jonka

pohja on satamakirjan mukaan

savea, siis paras mahdollinen.

Vuoren päällä oli jo meltemistä

kertova sikarin muotoinen pilvi

ja mittari osoitti tuuleksi 15 m/s.

Linariaan ankkurointi onnistui toi-

sella yrittämällä, kun pakilla ank-

kuri ei enää antanut periksi.

Tämän tehtävän takia purjeve-

neeseen moottori asennetaan.

Päivällä tuuli voimistui lisää

ja odotin iltaan ennen kuin pa-

nin Hondan jollaan ja ajoin taver-

naan. Yöstä tuli rauhallinen,

vaikka meltemi vinkui takilassa.

YmpäristöpolitiikkaaSkyrosin Linarian lahdessa ank-

kuri istui savessa kuin Kekko-

nen vallassa ja tuuli

viisaampana antoi periksi. En

lähtenyt lauantaiksi lähemmäk-

si Ateenaa, mutta sunnuntaina

arvelin 30 mailin päässä Evian

itärannan Petriesissä olevan ti-

laa, vaikka Euroopan lomase-

sonki oli kiivaimmillaan. Alku

läksi lupaavasti, kun pohjoistuu-

li virisi heti aamusta. Tuulen en-

nustettiin voimistuvan, mutta ei

ylittävän 10 m/s. Kun tuulimittari

myötärillä näytti 14 m/s ja no-

peusmittari 8 solmua, reivasin.

Tuuli totteli ja palasi heti alle 8

m/s. Petries on idästä suojaa-

van niemen kainalossa, kaak-

koon auki oleva lahti, jonka

satamaa suojaa eteläinen aal-

lonmurtaja.

Yritin kaksi kertaa jäädä

edustalle, mutta ankkuri luisti

kuin poliitikko vastuusta, vaikka

löysin valkoisen hiekkapohjai-

sen täplänkin. Kiinnityin laidasta

laituriin, johon tuuli kovetessaan

painaa ja josta voi olla hankala

irrottautua. Laiturilla oli mahtavia

verkkokekoja. Onneksi purjeh-

dus tiedetään eliittiurheiluksi, jo-

ten satamien hajuhaitoista

vaietaan kuin vihreät Saaristo-

meren kalankasvatuksesta. He

voisivat ministereinä tehdä vuo-

sikymmenen ympäristöteon il-

moittamalla, että kouluissa ei

enää kirjolohta tarjota.

Lounaan jälkeen Evian pääl-

tä nousi hurja pilvi vastatuuleen.

Sisävalot piti sytyttää paljon en-

nen auringonlaskua, jolloin sa-

de ja salamointi alkoivat. Niin

viileäksi ei vetänyt, että luukut

kiinni olisi tarjennut ja verkkoke-

kojen vuoksi piti yöksi kiinnittää

rotanestolaitteet, joita Suomes-

sa hyttysverkoiksi kutsutaan.

Maanantain ennusteessa nä-

kyi vielä seiskoja ja jäin nuuhki-

maan Petriesin leipomoa.

22

SadevaatteetHampuri ennustettua keskiviikos-

ta voimistuvaa, puuskaista poh-

joistuulta heräsin tiistaina

auringonnousuun ja työnsin ve-

neen ulos laiturista ennen kuin

tuuli voimistuisi ja vaikeuttaisi ir-

rottautumista. Yön ennuste ei jos-

tain syystä ollut

vastaanottimeeni tullut. Aallon-

murtajien ulkopuolella odotti jo

viisi boforia ja Evian päällä melte-

mistä kertova sikarin muotoinen

pilvi. Meltemi on Egeanmeren ke-

sään kuuluva, usein kova tai

myrskyinen pohjoistuuli, joka

kestää päiväkaudet, joskus pari

viikkoa yhteen menoon. Se pu-

haltaa voimakkaimmin Turkin

rannikon läheisyydessä, mutta

ulottuu hyvin Eviaankin. Kello

kahdeksan ennuste korotti kuu-

toseen, paikoin seitsemään bofo-

riin, mutta olin jo matkalla.

Palattuani täysistunnolta laatik-

koon, olivat rallit märät. Aalto oli

pyyhkäissyt yli. Mittari näytti 12

m/s. Puin sadevaatteet ja se te-

hosi heti. Meri asettui ja Evian

päältä katosi sikarin muotoinen

pilvi. Riisuin sadevaatteet ja het-

ken päästä jouduin käynnistä-

mään moottorin.

Puolen tunnin kuluttua kuljet-

tiin taas purjein ja laskin Kafirea-

sin salmeen. Evian puolella on

Haltia korkeampi vuori ja Andro-

sissakin kilometri, joten tuuli pak-

kautuu salmeen. Sikari komeili

kummankin saaren harjalla. Mit-

tari nousi tasaisesti. Pienensin

purjeita kuudessa boforissa ja

taas seitsemässä. Kahdeksassa

puin sadevaatteet ja heti tehosi.

Tuuli palasi hetkeksi kuuteen ja

riisuin sadevaatteet. Androsin

saari rupesi suojaamaan aallo-

kolta, vaan ei tuulelta. Miehekäs-

tä menoa, kun mittarit palasivat

kahdeksaan boforiin (18 m/s) ja

kahdeksaan solmuun. Vaari pitäi-

si enemmän viitosista. Perille tul-

tiin tuttuun lahteen hyvin.

Laiturien suojanpuolet olivat

täynnä veneitä, tuulen puolelle

en halunnut jäädä. Vaahtopäät

koristivat lahtea kauttaaltaan,

mutta pohja on savea ja uskoin

kekkoseen.

Meltemi hyvästelee...En viitsinyt 40 mailin purjehduk-

sen jälkeen mennä tavernaan,

vaan korvasin sen torkuilla ja ilta-

teellä. Yö oli hyvin rauhallinen,

samoin keskiviikkoaamu. Lou-

naalle valmistautuessani tuuli in-

nostui lähentelemään 20 m/s

lukemia ja pysyin veneessä. Lau-

tat liikkuivat vielä kaikki. Ne kään-

sivät kapeassa lahdessa,

pysähtyivät, laskivat ankkurinsa

ja peruuttivat sivutuulessa laitu-

riin. Joukossa Suomesta ostettu-

ja, joiden ei tyynessäkään

sanottu selviytyvän Ruissalon

väylästä alle yhdeksän solmun.

Auringon laskettua tuulen

alaraja painui 10 m/s ja pääsin

kastumatta jollalla tavernaan ja

kauppaan. Söin pihvin ja ostin

kahden päivän proviantit ja täy-

tin juomavesipullot. Torstain en-

nuste oli jo seitsemän boforia.

Yöllä tuulen metelöinti takilassa

herätti usein. Vaikka vene oli

muutaman veneenmitan ran-

nasta, ei tuulelta saanut mitään

suojaa, kun rinteillä ei kasva pui-

ta. Vaahtopäät piiskasivat venet-

tä, mutta niillä ei ollut korkeutta.

Aamun sarastaessa mittari

pyyhki yli 15 m/s, kun edellise-

nä aamuna oli ollut lähes tyyn-

tä. Kuljetin jollalla toisen

ankkurin. Ei vanha vene ankku-

rissa paljon souda, mutta rau-

hoittui sekin selvästi.

Noustuani veneeseen tuuli

meni jollan alle ja nosti sen mel-

kein pystyyn. Olen tuulisilla ank-

kuripaikoilla joskus nähnyt, kun

jolla moottoreineen pyörähtää

ympäri. Niinpä nostin moottorin

pois jollasta.

Ennuste osui nyt kohdal-

leen, tuuli oli boforia miedompi

kuin keskiviikkona. Olen tehnyt

perämoottorille housut, jonka

tehtävänä on pitää henskelit

moottorin alla. Niistä se on help-

po nostaa paikoilleen ja lou-

naalle ajoin taas moottorilla,

kun soutajan tuuli veisi Libyaan.

Petriesin satama

23

Saattaisi paluumatkalla kehkey-

tyä uusi nälkä.

...hellittää...Perjantaiaamusta ennustettiin ke-

ventyviä tuulia. Kymmeneltä rupe-

sin keräämään ankkureitani

merestä. Vara-ankkuri Bruce oli

tiukasti savessa ja metri köyttä-

kin vielä mustana. Irtosi vasta,

kun jollan moottorilla työnsin lu-

jasti ankkurin yli. CQR:n lisäksi

oli saven sisässä ollut kettinkiä

kaksi metriä. Kettinki oli liejusta

mustana ja haisi.

Nostin ison purjeen ja poh-

joistuuli läksi kuljettamaan län-

teen yli kuutta solmua. Odotin

genuan kanssa kunnes pääsin

avoimeen tuuleen Kafireasin sal-

meen. Avasin sitäkin, vaikka ei

enää nopeuden lisäämiseksi.

Salmen levetessä tuuli tasaan-

tui ja pian mentiin täysillä kan-

kailla yli seitsemää solmua

kohti Porto Raftia. Sitten tuuli yh-

täkkiä lopahti täysin ja seitse-

män boforin vanha aallokko

vatkasi kuin pesukoneessa. Var-

tin kuluttua tuulet palasivat ja

tunnin päästä taas uusi pläkä.

Sama toistui kunnes virisi koko-

naan uusi tuuli vastaisempana

ja silitti meren, kun olin vanhas-

ta aallokosta jo päässyt Evian

suojaankin. Uusi tuuli vaihteli

myös, mutta Porto Raftiin rämmit-

tiin silti niin, että virka-ajan ulko-

puolelle meni vain tunnin.

...ja palaaMaanantaina palattiin arkeen ja

meltemiin. Edellisille merialueil-

le kirjoitettiin taas seiskoja. Oli

meneillään kuumin lomaseson-

ki ja voimakkain meltemikausi.

Maanantai ja tiistai jäivät yrittämi-

seksi. Kahdessa kaupassa vaih-

detaan kaasupulloja.

Ensimmäisessä oli vain kreikka-

laisia. Samaa kaasua ja sama

mekaniikka kuin Camping Gaz,

mutta vaihdetaanko tyhjentynyt-

tä pulloa enää Italiassa? Toises-

sa kaikki olivat tyhjiä, mutta sain

vaihdetuksi tyhjän kreikkalaisen

tyhjään kansainväliseen! Parturei-

ta löytyi kolme, kaikki kiinni.

Tiistaina veneelle palatessa

meltemi kasteli housun takamuk-

set ja osasin mittarista katsoa, et-

tä puhaltaa 15 m/s puuskissa.

Tuuli kävi maista eikä nostanut

ankkurointia vaikeuttavaa aallok-

koa. Sanon usein, ettei tuuli kos-

kaan ole vaarallinen, vasta

aallokko tappaa. Istuutuessani

päivätorkkujen jälkeen laatik-

koon kahville, huomasin jollan

pohjan kaipaavan pesua. Poh-

jan? Jolla makasi tyynesti ylösa-

laisin moottoreineen veneen

perässä. Jollan kaatamiseen ei

keskituulta ja aallokkoa tarvita,

kova puuska menee ponttonin

alle ja keikauttaa jollan mootto-

reineenkin ympäri. Honda pes-

tiin makealla vedellä, purettiin,

pestiin, kaasutin tyhjennettiin, kui-

vattiin tulppa, vaihdettiin öljyt,

ruiskutettiin suojaspraytä ja koot-

tiin. Käynnistyi nikottelematta.

Evian salmeen ennustettiin

15 m/s koillistuulia eikä saaren

satamissa enää ole miellyttä-

vää. Tuuli voimistuu ja muuttuu

hyvin puuskaiseksi kieriessään

kilometrin korkeudelta rinteitä

alas. Joka päivä salmesta saa-

pui Porto Raftiin pari venettä jää-

däkseen. Keskiviikkona meitä

oli jo yhdeksän.

Mittarini 9 V:n paristo oli ehtynyt

ja saman oli tehnyt varaparisto-

kin. Ostin valintamyymälästä

kaksi uutta. Olisin ehkä itse kas-

siin pakatessani huomannut toi-

sen jääneen kouruun, mutta

tässä kaupassa oli kassalla

apuhenkilö, joka pani ostokset

kasseihin. Kuitissa oli kaksi pa-

ristoa, veneessä enää yksi. Seu-

raavana päivänä kysyin

neuvonnasta, mitä tehtäisiin. Tar-

josivat kahta uutta ja hymyilivät

ymmärtäväisesti, kun otin vain

yhden.

Tavernassa pudotin omasta

kädestäni kahden euron koli-

kon, joka kieri ties minne. Neito

tarjosi kassasta heti uutta tilalle,

vaikka kömpelöinti oli omaani.

Onneksi löysin kierineen vaivat-

tomasti.

Eivät lantit tietysti olisi hei-

lauttaneet kummankaan pään

taloutta mihinkään, mutta suh-

tautuminen lämmitti. Ovat täällä

tottuneet, että ihmiset ottavat

vain sen, mikä on oikein.

LÄNTEENKirsti ja Pirjo saapuivat perjantai-

na 22. elokuuta Ateenaan ja lau-

antaina auringonnousun

jälkeen läksimme etelään ja Sa-

ronnikosin (Ateenan) lahtea lou-

naaseen. Tuuli oli aamusta vielä

kohtalainen ja edellisen päivän

kovan tuulen nostama aallokko

vatkasi myötärillä aika lailla. Aa-

mupäivällä tuuli voimistui kovak-

si, mutta Sounionin niemen ja

Makronisosin salmessa aallok-

ko vähitellen tasaantui ja vauhti

nousi yli seitsemän solmun. Nie-

men kärjessä ihailimme Posei-

24

donin temppelin raunioita ja har-

kitsimme reivaamista, mutta heti

kärjen jälkeen näkyi matalam-

paa aallokkoa ja vähemmän

murtuvia aaltoja. Saronnikosin

lahdella tuuli odotetusti heikke-

ni ja kova vauhti hiljeni tasaises-

ti. Sitten pöristimme jo tunnin

moottorilla, mutta tuuli virkistyi

ja Kirsti pääsi takaisin ruoriin.

Moottoriajon hänkin jättää herra

Helmerille.

Porosin kaupungin laitureis-

sa oli tilaa ja satamakirja kertoi

sesongin huippuna olevankin.

Jos eivät viemärien tuoksut aja

pois niin öinen diskomökä. Täyt-

tä oli vakituisessa ankkuripaikas-

sani Neorionin poukamassakin.

Löysimme siedettävän paikan, jo-

ka muuttui hyväksi, kun lähin

moottorivene poistui. Sitten meri-

vartijat kehottivat lähinnä rantaa

olevia veneitä siirtymään vähin-

tään 100 m:n päähän. Tutkan

mukaan niin jo olimmekin, mut-

ta siirryimme vielä hieman ja sa-

maan paikkaan tuli myös toinen

kreikkalaisista laskemaan ankku-

rinsa. Väistyimme ja etäisyydet

muihin veneisiin jäivät pienem-

miksi kuin kirja opettaa. Oli vii-

konloppu, Euroopan

lomakauden huippu ja miljoona-

kaupunki Ateena lähellä.

Sunnuntaina paikat olisivat

tietysti väljentyneet, mutta läksim-

me pöristämään tyynessä Ermio-

niin. Pysähdyimme sammakon

näköisen Soupian saaren taak-

se lahteen uimaan ja lounaalle.

Ermionin edustalle jäimme illal-

la ankkuriin ja illastimme upeas-

sa näköalatavernassa niemen

etelärannan harjulla. Kiirettä pi-

tää tarjoilijoillakin, kun vuodentu-

lo on suurimmillaan.

Laskeuduimme alakaupunkiin

ja valitsimme kahvilan vainun -

siis tuoksuttomuuden - perus-

teella. Ermionissa ei ole jäteve-

den puhdistamoa eikä

monessa muussakaan kaupun-

gissa, kun heti rannasta on yli

50 metriä vettä, sama kuin Itäme-

ren keskisyvyys.

Kun veneestä uimaan meno

oli kyseenalaista, siirryimme 14

mailia ankkuriin Porto Heliin, mut-

ta pääsimme vain osan purjein.

Ilmanpaineet olivat alhaalla ja ke-

lit kevyet ja tukahduttavat. Tiistai-

na siirryimme Porto Helissä

laituriin, mutta onnistuimme tank-

kaamaan vain dieseliä ja Dodo-

nin jätskibaarista dataa. Kaikki

ennusteet osoittivat hyvää myötä-

riä Gerakan vuonoon. Palasim-

me ankkuriin.

Ennusteet muuttuivat ristiriitai-

siksi. Seuraavana aamuna Nav-

tex kirjoitti viereisille alueille

taas gale warningia 8 bf (20

m/s) ja seuraavaankin kohtee-

seen koillisesta 6 bf (alle 14

m/s), paikoin 7. Vuonon sisääna-

jo on mutkainen ja auki juuri koil-

liseen. Vuosi sitten olimme

saman ennusteen jälkeen pur-

jehtineet tuulen heikennyttyä

vuonoon eikä kalaruokia ollut tar-

jolla, kun kukaan ei ollut pyydyk-

silleen päässyt. Jäimme

odottamaan, vaikka Navtex tarjo-

si "No sign change." Ei ollut kii-

re Peloponnesoksen eteläisiin

niemiin. Hampuri ennusti tuu-

lien taas viikonloppuna voimistu-

van ja silloin voi jäädä jumiin

niemien kärkien satamiin, joista

ei Pirjolle bussiyhteyksiä Atee-

naan olisi.

Torstain vastaisena yönä ei

enää tuullut eikä vielä aamulla-

kaan ja Navtex ennusti heikkene-

vää ja aamulla enää NNE 5 bf,

paikoin 6 ja pian samaa lounai-

selle Egeanmerellekin. Läksim-

me liikkeelle. Takaa

vasemmalta ilman purjeita lä-

hestynyt engelsmanni tunki rin-

nallemme ja kävin

ripustamassa vasemmalle lai-

dalle lepuuttajan. Miehelle tuli

paljon sanottavaa ja naputti

useaan otteeseen etusormel-

laan oikeaan paikkaan. Väistim-

me perän takaa.

Navtex laahasi päivän peräs-

sä. Aluksi tuuli noin 3 bf pohjoi-

sesta, heikkeni ja autoimme

taas suurimman osan matkaa

moottorilla. Iltapäivällä tuuli

kääntyi kaakkoon ja hiukan voi-

mistui. Mikään ennuste ei tällais-

ta kertonut ja jos ammattilaiset

näin erehtyvät, on säätyyppi sel-

lainen, ettei amatöörin pidä läh-

teä peukaloimaan. Perjantaina

ennustettiin eilistä etelätuulta ja

jäimme Gerakan laituriin. Lauan-

taina siirryimme vajaan 10 mai-

lia Monemvasiaan.

25

Elokuun gale warningit ja seitse-

män boforin tuulien aiheuttama

varuillaan olo kypsyttivät minut

jäämään vielä talveksi Kalama-

taan. Malta, Tunisia tai Sardinia

olisi ollut muutamaa viikkoa lä-

hempänä Suomea, mutta vie-

raassa maassa, marinassa ja

kaupungissa tehtävät vuosihuol-

lot matkan järjestelyistä puhu-

mattakaan tökkivät. Kun

Sardinian marinan sivuilla ei ol-

lut sähköpostiosoitetta eikä mari-

nan faksi edes ottanut vastaan,

kävelimme maanantaina netti-

kahvilaan ja varasimme

Blue1:ltä paluulennot Suomeen

lokakuun alkuun.

Sunnuntaina olimme lounasta-

neet Monemvasian suomalai-

sen Irian kanssa ja Pirjo

matkusti maanantain aamubus-

silla Ateenaan. Parturikin otti vas-

taan ja kaasupullo vaihtui

täyteen kansainväliseen.

Ennuste sen sijaan pysyi poh-

joisessa ja varoitti seitsemästä

boforista emmekä lähteneet ur-

heilemaan Maleasin niemen kär-

keen. Siinä on mittari usein

osoittanut kaksi boforia enem-

män kuin ennusteessa ja nyt oli-

si vastaista niemen kärjen

jälkeen ja tietysti takaisinkin.

Tiistaina heräsimme aurin-

gonnousuun ja miedompaan en-

nusteeseen ja läksimme

kiertämään Maleasin niemeä.

Tuuli virisi heikkona myötäisenä

ja niemi viestitti Egeanmeren hy-

västit ystävällisesti ja kärjessä

voimakkuus oli paras mahdolli-

nen. Tuuli heikkeni hieman Kithi-

ranmeren puolella, mutta

pääsimme purjein Elafónisosin

saaren etelärannan lahteen.

Kilometrittäin valkoista hiek-

kaa ja turkoosia vettä, josta poh-

ja siinsi 20 metrin syvyydestä.

Olimme aina ennen seilanneet

lahdista ohi satamiin, joissa on

taverna. Uusi satamakirja kertoi

tässäkin nyt rantatavernan ole-

van, vaikka emme kiikarilla sel-

laista löytäneet. Teimme

lounaan ja jäimme rauhalliseen

lahteen yöksi. Etelästä kääntyi

sisään matala maininki ja yötuu-

li ojensi paatin siihen poikittain

ja heilunta herätti usein. Aamul-

la soudin jollalla maihin ja kiipe-

sin helteessä satoja metrejä

korkealle harjulle. Päivän tuulet

olivat heikkoja ja sekavia ja vei

iltaan ennen kuin laskimme

ankkurin Porto Káyion laguu-

Elafónisosin saari etelästä

26

Talveksi Kreikkaan

niin. Ilta pimeni, sytytimme ankku-

rivalon ja soudimme tavernaan il-

lalliselle.

Porto Káyion pohja on ko-

vaa hiekkaa tai liuskekiveä ja le-

vää ja ankkurimme tarttui vasta

kolmannella yrityksellä aika ah-

taaseen rakoon. Tutkan mukaan

viereisiin veneisiin jäi 40 m, mut-

ta seilatessaan tuulessa edesta-

kaisin etäisyydet näyttävät

joskus hyvin pieniltä. Aamulla

rannempana ollut vene jatkoi

matkaansa ja siirryimme peh-

meämpään hiekkaan lähemmäk-

si rantaa. Kun emme saaneet

ankkuriamme tarttumaan kunnol-

la siihenkään, siirryimme etääm-

pänä olevaan poukamaan,

jossa olen kerran odottanut 8 bo-

forin myrskyn lauhtumista. Löy-

simme suuren valkoisen

hiekkaläikän ja siihen leka tart-

tui heti ensimmäisellä yrityksel-

lä. Tuuli virisi maista lännestä,

meri oli kivan vilpoinen ja panos-

timme laiskotteluun. Illalla harjoit-

telin vuorikiipeilyä, mutta saalis

ei juuri aikaisemmista poiken-

nut. Hyllytavaroista päätellen ky-

län pieni minimarket palvelee

vain veneilijöitä ja illastimme

taas Taverna Portossa.

Perjantain ennusteet olivat hy-

vin heikkoja eikä Porto Káyiosta

lähtiessä tuullut mainittavasti

mistään. Niemen länsipuolella

oli 15 mailin päässä Gerolime-

nan kylä ja poukama. Satamakir-

ja suosittelee sinne jäämistä

ainoastaan tällaisella kelillä ja

päätimme kokeilla. Riski on se,

että tuulen noustessa tai ukko-

sen lähestyessä joutuu äkkiä liik-

keelle, vaikka tavernasta kesken

aterian. Se joka väittää, ettei niin

kävisi, voittaisi tietysti vedonlyön-

nin.

Yöllä nousi ujeltava tuuli ja

herätti moneen kertaan tarkista-

maan paikan, mutta pariin sa-

taan metriin nouseva pysty

kallio suojasi niin, että vain äkäi-

simmät vihurit ylettyivät meren

pintaan. Aamuyöstä tyyntyi ko-

konaan ja heräilimme rauhas-

sa. Koroniin puhalsi hyvin

heikosti vastaan ja kun ennuste

pysyi pohjoisen puolella, ankku-

roimme niemen eteläpuolelle

suojaan yön tuulelta ja päivän

tuoksuilta. Tuuli virisi heti kaa-

kosta ja voimistui. Siirryimme

niemen pohjoispuolelle aallon-

murtajan suojaan ja ajoimme

rantaan lounaalle. Tuuli tyyntyi

heti ja viemärien löyhähdykset

sävyttivät ateriaamme kuin rans-

kalainen juustopöytä. Yöksi tuuli

virisi pohjoisesta, mutta antoi

nukkua rauhassa.

Aamun tyvenessä siirryim-

Porto Káyion pohjoiset poukamat

27

me taas niemen eteläpuolelle,

kun ennustekin oli NNE 5 bf, pai-

koin 6. Merituuli virisi nyt lou-

naasta. Antauduimme ja

läksimme Kalamataan. Matkalla

kuitenkin päätimme vielä kat-

soa Kalamatasta kuusi mailia

kaakkoon olevan lahden.

Täällä satamat eivät ole ai-

van sitä, joihin Saaristomerelläm-

me olemme tottuneet. Ihmette-

lin 25 vuotta sitten Skotlannin sa-

tamalahtia, jotka olivat auki Islan-

tiin asti ja vielä seitsemän vuot-

ta sitten Espanjan eteläranni-

kon kirjaan merkittyjä ankkuri-

poukamia, jotka olivat täysin

auki Algeriaan. Kun muita ei ole

tarjolla, tällaiset kelpaavat riskei-

neen. Vaikka rutiini on kehitty-

nyt, öisistä äkkilähdöistä on

kadonnut sekä romantiikka että

uho.

Kithries on viehättävä pikku-

kylä, johon Turun kokoisen kau-

pungin läheisyys loi

viikonloppuna elämää. Ranta oli

pitkona tavernaa ja kahvilaa, si-

sempänä alkuperäisempää. Yök-

si tuuli kääntyi pohjoiseen,

mutta ei häätänyt liikkeelle.

Aamulla läksimme rauhalli-

sesti liikkeelle ja kiinnityimme Ka-

lamatan marinaan puolilta

päivin. Telakointi varattiin hymy-

jen saattamana ja ryhdyimme el-

pymään.

Yksinhuoltajan telakointiai-

kaa lyhennettiin monella päiväl-

lä. Ostettiin tarvikkeita, pestiin

vene, käytetyt köydet, jolla ja

tekstiilit. Ilmassa leijuvaa hiek-

kaa ei enää ehdi tarttua, riittää,

kun emme niitä uudestaan suo-

laa.

Torstaina maksoimme kol-

melta päivältä marinaan 75 eu-

roa ja satamapoliisille paljon

suuremman paperityön jälkeen

88 senttiä. Motoroimme vajaat

10 mailia lounaaseen

Petalidhionin kylään. Aallonmur-

taja rajaa itse sataman, mutta jät-

tää hiekkarantaisen poukaman

pienen niemen väliin. Ankkuris-

sa oltaessa tuulikauha ohjasi vil-

voittavan merituulen ruffiin

sisälle ja niemi esti aallokon.

Rantaan ja tavernaan oli tietysti

soudettava, mutta se oli pienem-

pi operaatio kuin kiinnittyminen

omin välinein laituriin varsinkin,

kun se oli täynnä pieniä veneitä

eikä vettä ollut tarpeeksi syvältä.

Pitkitimme nälkää salaatilla

ja myöhemmin voileivillä, mutta

silti läksimme liian aikaisin illalli-

selle. Kulkijoita ei näkynyt, yhdes-

sä tavernassa pantiin vasta

liinoja pöydille, toisessa ei grilliä

ollut vielä sytytetty, kolmas oli au-

ki. Aterioimme rauhallisesti ja pi-

meän laskeuduttua asiakkaita

alkoi saapua. Palasimme keskus-

tan kautta ja nyt raitti ja puisto

olivat täynnä vilskettä. Välimeren

iltakävely oli meneillään. Ostim-

me leipää ja tuoremehua ja sou-

dimme kuutamossa veneelle.

Syksy saaSisilian pohjoispuolella puhalsi

puuskissa yhdeksän boforin (yli

21 m/s) voimin ja olisimme ol-

leet siellä, ellemme olisi päättä-

neet jäädä Kreikkaan. Tietysti

niissäkin maisemissa on turvalli-

sia satamia ja Hampuri varoit-

taa myrskystä monta päivää

etukäteen. Joonianmeri oli pal-

jon rauhallisempi. Olimme lauan-

taina siirtyneet Koroniin. Yöt

viilenivät niin, että aamuyöstä ha-

musi jo lakanaa päälleen. Kansi

oli aamulla märkä ja veneen si-

sällä tuntuu kostealta vaikka luu-

kut olivat vielä auki yötä päivää.

Iltoihin oli tullut selvä syksyn

tuoksu.

Läksimme maanantaina hei-

kossa tuulessa länteen Fina-

koundan pieneen kylään.

Matkalla taivas vetäytyi pilveen

ja ukkonen jyrähteli. Navtex ei

vastaanottanut vuorokauteen

mitään, vain tason S9 ilmasto-

häiriö rähisi taajuudella. Perillä

alkoi lämmin vesisade ja tuuli

kääntyi maihin koilliseen. Puo-

len tunnin päästä tuuli kääntyi

kaakkoon ja voimistui ja slööra-

simme purjein seitsemää sol-

mua vajaan 10 mailin päähän

Methoniin. Kaakkoistuuli puhal-

si satamaan sisään, mutta edus-

tan saaret madalsivat aallokon

siedettäväksi. Läksimme myö-

häiselle lounaalle, mutta tuulen

äkkiä käännyttyä palasimme

kesken kauppamatkan venee-

seen. Nyt maista puhaltanut uk-

konen ei ihmeempiä saanut

aikaan ja keli rauhoittui illan pi-

mennettyä.

Ollessamme tiistaina lou-

naalla viereen ankkuroi yli 50-

jalkainen vuokravene ja sen lai-

taan kiinnittyi vielä toinen. Palka-

tut kipparit toimivat asiallisesti,

mutta asiakkaat olivat kovimpia

mahdollisia metelöijiä: norjalai-

sia. Miten niistä lähteekin ääntä

enemmän kuin viidestä muusta

kansallisuudesta yhteensä?

Ovat jo oppineet ranskalaisten

ja italialaisten tapaan pitämään

lippunsakin laatikossa.

Keskiviikkoaamu viileni niin,

että noustessa jo kaikki luukut

olivat kiinni ja lakana tiukasti

päällä. Aamulla naapuriveneen

saksalainen hytisytteli itseään

tervehdykseksi ja pulahti läm-

mittelemään 27-asteiseen me-

28

reen. Tuuli voimistui luoteesta ko-

vaksi ja vanha maininki vyöryi

lounaasta ja kaatui pitkälle hiek-

karantaan. Päätimme palata Fi-

nakoundaan myöhemmin ja

luppoilimme päivän Methonis-

sa.

Italian Navtex kertoi Joonian-

merellä puhaltavan parhaillaan

seitsemän boforia, 15 m/s. Kreik-

ka ennusti vähemmän. Illan pi-

metessä tuuli kiihtyi ja Kreikka

kirjoitti Egeanmeren luoteisnurk-

kaan jo gale warningin kahdek-

san boforia. Seuraava matala oli

Sardiniassa kypsymässä ja Ham-

puri varoitti lauantaiksi kovasta

kaakkoistuulesta, joka sunnun-

taiksi kääntyisi pohjoiseen.

Torstaina tuuli vielä kovaa luo-

teesta ja avasimme vain vähän

purjetta, kun siirryimme kaak-

koon Finakoundan suureen, ete-

lään avoimeen lahteen.

Ennustettu etelätuuli katosi kai-

kista ennusteista ja päätimme

jäädä Finakoundaan vielä per-

jantaiksi. Aamun ennuste kuiten-

kin palautti kaakkoistuulen

iltaan ja luovimme kohtalaises-

sa luoteistuulessa Pilosin mari-

naan ja kiinnityimme laidasta

marinan aallonmurtajaan. Täällä

satamien etäisyydet ovat pieniä

eikä tarvitse kryssata kymmentä

tuntia. Yöllä alkoi sataa tasaises-

ti ja muuttui päivällä rivakaksi.

Nuorempana lekottelimme aurin-

gonpaisteet kannella ja sateella

vedimme usein haalarit päälle

ja läksimme purjehtimaan. Nyt

keskityimme kaupunkilorvintaan.

Pylosissa turismi näkyy. Puhe-

lin löysi kahvilasta maksutto-

man langattoman verkon, josta

myöhemmin päivitin läppärin ja

kuvasivuni. Langatonta verkkoa

mainostetaan pylväissä. Kortin

voi ostaa automaatista ja pääsi-

si surffailemaan omassa ruffis-

saan 5 euroa per 5 tuntia.

Houkutteleva tarjous, mutta rajoit-

tui muutamaan lähikylään. Ym-

märrettävillä kirjaimilla

painettuja lehtiä ja kirjoja on

myynnissä ja tavernat tarjoavat

pihviin jo kastikettakin.

Jokainen päivä oli edellistä

kylmempi. Kreikkalaiset kulkivat

jo perjantaina villavaatteet pääl-

lä, kun turistit vielä vaelsivat pai-

tasillaan polvihousuissa.

Lauantaina vedimme mekin

fleecet selkään. Italian Navtex

kertoi Sardiniasta Kreikkaan asti

puhaltavan pohjoisesta seitse-

män boforia. Paikalliset olosuh-

teet vaikuttavat voimakkaasti.

Pylosissa oli lähes tyyntä ja niin

piirsi Poseidonin tuulikarttakin.

Päivälämpötila oli alle huoneen

lämmön ja yö jo kylmä, Kalama-

tassa olisin pannut sähkölämp-

pärin puhaltamaan.

Mopomiehet kuljettivat kasseil-

lamme tankillisen vettä.

Sunnuntai valkeni aurinkoise-

na ja veneet alkoivat vaihtua. On-

kimiehet sijoittuivat

päivänvarjoineen satama-altaan

reunoille koko päiväksi. Olem-

me usein miettineet, haluaisivat-

ko he meidän pumppaavan

jätöksemme tankin sijasta

kaloille ruuaksi.

Koko itäiselle Välimerelle oli

levinnyt matalapaine ja maa-

nantaikin oli alle huoneenläm-

mön, mutta sade enää

kuurottaista. Leimasimme itsem-

me ulos ja motorimme lähes

tyynessä Finikoundhaan. Tein

niin kuin olen kuullut laiskojen

veneilijöiden tekevän: vaihtavat

moottorin ja vaihdelaatikon öljyt

ennen kauden viimeistä viikon-

loppua. Silloin ei tarvitse vaihtaa

moottoreita niin usein.

Matalapaine laajeni länteen.

Tuulet ja ennusteet olivat heik-

koja, mutta ilma niin kylmä, ettei

paitahihasillaan tarjennut edes

auringonpaisteessa. Seilasim-

me tiistaina Messinianlahden

Koroniin myötätuuleen auringon-

paisteessa fleecet päällä. Keski-

viikkona siirryimme jo

paitasillaan tyynessä Kitriesin

kylään viettämään viimeiset päi-

29

vät ennen telakointia. Toisesta ta-

vernasta ei ollut kuin kehikot jäl-

jellä ja kahvilatkin olivat kiinni.

Ulkoruokinta alkoi päättyä.

Yöllä leimusivat salamat. Tääl-

lä salamanisku ei ole pelkkä rä-

vähdys vaan monen sekunnin

loimotus. Vahinko, että vettäkin

alkoi sataa. Kajuutan ikkunoista

ei näe kahden ja puolen kilomet-

rin korkeuteen nouseville vuoril-

le, joilla salamat leimusivat.

Yöstä tuli levoton. Välillä tuuli viri-

si heikosti maista ja pian taas

mereltä heikko maininki keikutti

venettä.

Yksi satama liikaaAamun ennuste oli länsiluotees-

ta viisi boforia ja aamiaisen jäl-

keen läksimme länteen

Petalidhioniin suoraan päin mus-

tia pilviä. Ei Kalamatassakaan ve-

sisateessa mitään hyödyllistä

olisi tehnyt. Ukkonen läksi myös

liikkeelle. Seurasin lähestymistä

tutkalla ja tuulen virittyä avasim-

me hieman keulapurjetta ja koh-

tasimme pilven ja vesisateen

SB halssilla, joka nyt vastoin

kaikkia sääntöjä veti keskelle pil-

ven alle. Kun olimme pääsemäs-

sä ulos, tutka näytti uuden

sadealueen syntyneen keulaam-

me. Tuuli kiihtyi 16:een m/s ja

rankka sade huuhteli purjeesta

suolat siltä osin kuin purje oli au-

ki. Juuri kun näytti, että olimme

päässeet pilvestä ulos, syntyi

keulaan taas uusi. Tunnin kulut-

tua tuuli vaimeni ja sää selkeni

ja lähes tyynessä ankkuroimme

Petalidhionin edustalle. Moni ta-

verna oli jo pannut pöydät ja tuo-

lit pressujen alle. Siestan aikaan

kylässä oli auki vain yksi

ravintola, muutama pieni kahvila

ja pari kioskia.

Vähän ennen auringonlas-

kua kreikkalainen kalastaja lähti

pienellä puuveneellään satamas-

ta ja selvitteli matkalla verkko-

jaan eikä huomannut katsoa

eteensä. Osui laipion kohdalle

metallista varvaslistaamme, jo-

ka yläreunasta hieman taipui.

Onneksi veneeni on niiltä ajoil-

ta, kun lujuuslaskuja ei osattu,

mutta hartsi oli halpaa. Läiskit-

tiin mattoa niin, että varmasti riit-

ti. Kevyemmät veneet olisivat

tietysti kevyempiä purjehtia, mut-

ta kaikkea ei saa samalla kertaa.

Perjantaina syyskuun 26. siir-

ryimme telakoitavaksi Kalama-

taan ja Kirsti lensi maanantaina

Suomeen. Tiistaina paatti nousi

vedestä vastaan panematta.

ETSII, ETSII EIKÄ SOISI LÖYTÄVÄN-SÄSuomen kansan arvoitusten mu-

kaan hän on verkonpaikkaaja,

mutta nykysuomen mukaan ve-

neilijä huoltaa syksyllä purttaan.

Kesällä ilmestyi pilssiin muu-

taman kerran mustaa, pahalta

haisevaa lientä. Kun sitä pumpat-

tiin tankkiin, leyhähteli kuin vie-

märistä ikään. En maistanut

oliko suolaista vai makeaa. Edel-

linen olisi tullut septitankista ja

jälkimmäinen harmaavesitankis-

ta. Vaikeinta oli, että oire ilmestyi

satunnaisesti ja etenkin, kun vie-

raita oli veneessä.

Koeponnistin kesällä ensin

WC-kulhon, sitten tankeista pa-

hemman, septitankin. Ei löytynyt

vuotoja. Jäljelle jäi harmaavesi-

tankki. Pumppasin sen aina liik-

keellä ollessa tyhjäksi. Sitten

taas kerran pilssissä oli monta lit-

raa vettä, vaikka tavaraa piti olla

vain hampaiden pesun verran,

kun kuumalla suihkutellaan istu-

malaatikossa. Siis kuitenkin se

pahempi tankki.

Jätin tutkimuksen syksyyn

ja vesijohdon paineella tehtä-

väksi.

Irrotettiin huohottimen letku

ja yritettiin liittää siihen vesilet-

ku. Olivat eri paksuiset. Polku-

pyörällä käytiin vesijohtoliik-

keessä, kun ensin oli etsitty

kaikki veneen varastot. Saatiin

hana ja supistuskappale, mutta

päivää siinä myös livahti. Lasket-

tiin vettä septitankkiin, kunnes

nousi imutyhjennyksen kansihe-

laan. Ei vuotoja. Ruuvike suljet-

tiin ja lisättiin varovasti painetta,

ettei tankki poksahda palloksi.

Ei vuotoja nytkään. Siis harmaa-

vesitankki kuitenkin.

Se oli helppo täyttää, kun la-

vuaari valuu suoraan tankkiin.

Ei vuotoja. Paineen suurentami-

seksi huohotin suljettiin ja lavu-

aarin letku irrotettiin ja liitettiin

vesijohtoon. Taas eri kokoa, mut-

ta kokemustakin oli kertynyt. Ah-

taassa lavuaarin kaapissa ja

vaatekaapissa työskentely vei

myöhäiseen iltaan. Ei vuotoja

isommallakaan paineella.

Nyt piti olla tyytyväinen, kun

paikat olivat kunnossa, mutta ei-

vät ne kesästä itsestään olleet

parantuneet. Mistä se viemäriltä

voimakkaasti haiseva musta ve-

si kesällä pilssiin ilmestyi?

Hercule Poirot olisi arvoituksen

jo tässä vaiheessa ratkaissut.

Jatkoin syyshuoltoa ja kelasin

ankkurikettingin ulos, huuhtelin

sen ja kettinkiboksin. Se ei sijait-

se aivan keulassa - veneessäni

ei ulos aukeavaa keulalokeroa

olekaan - vaan runsaan metrin

30

mastosta eteenpäin, ettei vene

aallokossa laukkaisi kuin hevo-

nen. Vesi ei kuitenkaan huuhte-

lun jälkeen alumiinikotelosta

poistunut ja ryhdyin rassaa-

maan poistoletkua auki puhalta-

malla siihen vastavirtaan

paineilmaa jollan kompressoril-

la. Tukossa oli. Kettingin muka-

na kulkeutunut levä ja muu

töhnä oli tukkinut valumaletkun

kuten joskus aikaisemminkin. Ei

auttanut muu kuin irrottaa koko

kotelo.

Kotelo irtosi helposti ja vielä

helpommin pohjasta sen läpi-

vienti. Kun poistoletku oli tukos-

sa, messinkihela oli

suolavedessä syönyt ympäristös-

tään alumiinin pitsiksi. Pieniä rei-

kiä näkyi muuallakin.

Jalompana aineena kettinki oli

kuluttanut alumiinia, kun suolave-

si oli kotelossa seissyt. Kryssies-

sä kannelle kaatuva vesi meni

ankkuripelin kettinkiaukosta suo-

jaletkua pitkin kettinkiboksiin.

En ollut lyhyillä matkoilla kettin-

kiä irrottanut tai mitenkään kan-

nen läpimenoa tukkinut, kun

merivesi kuitenkin päätyisi har-

maavesitankkiin. Siinä siis satun-

nainen vuoto pilssiin.

-Miksi vesi joskus oli mustaa

ja haisi viemärille? kuiskasi Poi-

rot.

Paras ankkuripohja on savi,

usein paksua ja mustaa kuin lie-

ju. Joskus se kupliikin ja haisee

aivan samalle kuin viemäri vaik-

ka asutusta ei vieressä olisi-

kaan. Se iskostuu lujasti

kettinkiin ja nousee koteloon,

josta kryssivesi huuhteli sen

vuotokohdista pilssiin. Vieraat

asuvat keulassa ja jos olimme

olleet liejupohjaisessa lahdessa

ankkurissa, kävin vieraskoreana

huuhtelemassa kettinkiboksin

ja mehut valuivat silloin pilssiin.

-Voila! hihkaisi Poirot. - Kuka

sanoi, ettei huvipurjehdus

Sudokulle pärjäisi?

Lensin maanantaina 6. lokakuu-

ta Ateenasta Helsinkiin ja pa-

neuduin talviunille.

31

Lisää kuvia: www.sral.fi/oh1ymKommentit ovat tervetulleita: oh1ym (ät) sral.fiMolemmat ovat ikuisia linkkejä ja ohjaavat kulloinkin käytössä olevalle palvelimelle.

15.3.2009, 120 g/m2