Rauhan puolesta vaalinumero 2011

Ollaan ihmisiksi. – Suomen Rauhanpuolustajat 1

Suomen Rauhanpuolustajat

Ollaan ihmisiksi.

2 Ollaan ihmisiksi. – Suomen Rauhanpuolustajat

liity Suomen RauhanpuoluStajien jäSenekSi! Jäsenmaksu on 20 euroa vuodessa, ja siihen sisältyy neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Rauhan Puolesta -lehden tilaus.

Liity yli 2000 rauhanaktiivin hyvään seuraan!

IlmaInen SOlIdaaRISuuS-

kalenteRI

SuOmenkIelInen le mOnde dIPlOmatIque

4 numeROa vuOdeSSa 15 e

Suomen Rauhanpuolustajien liite

• Julkaisija: Suomen Rauhanpuo-

lustajat ry, Hämeentie 48, 00500

Helsinki, p. (09) 774 4310,

f. (09) 773 2328 • s-posti: pulut@

kaapeli.fi • Toimituskunta:

Timo Forss, Anu Harju, Teemu

Matinpuro (vast. toim.) •

Ulkoasu: Essi Rajamäki • Kansi:

Pentti Sammallahti • Painopaikka:

Sanomapaino Oy, Forssa •

Pentti Sammallahti: Retrospektiivi27.2. asti Suomen valokuvataiteen

museossa Helsingissä

Rauhanvaalit 2011Puolueiden eduskuntavaalikampanjat kiihtyvät ja jalkautuvat kaduille ja vaali-tilaisuuksiin. Talouskriisin aikana vaalikampanjoinnissa tulevat korostumaan todennäköisesti talous- ja toimeentulo-kysymykset. Perussuomalaiset pitänevät huolen, että ainakin maahanmuuttokes-kustelun aallot lyövät korkealle. Tärkeitä asioita kaikki, mutta toivottavasti kansalaiset vaativat ehdokkailtaan myös selkeitä mielipiteitä muista, kuten turvallisuuspoli-tiikkaan, ihmisoikeuksiin ja solidaarisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Jotkut puolueet ja ehdokkaat ovat halunneet haudata esimerkiksi Nato-jäsenyyskysymyksen epäajankohtaisena pois vaalikampanjoinnista. Vaikka mahdol-lista jäsenyyttä ei ehkä tällä vaalikaudella tuotaisi eduskunnan käsittelyyn, on äänes-täjän äärimmäisen hyvä tietää, minkälaiseen turvallisuuspoliittiseen näkökulmaan hänen ehdokkaansa maailmankuvansa rakentaa. Ehdokkaan kanta sotilasliitto Natoon on vedenjakaja – ja määrittää myös muita turvallisuuspoliittisia arvoja ja niihin liittyviä valintoja.

Suomen ulkopolitiikan johtohahmot ja muut poliitikot ovat kilvan olleet julistamassa maatamme rauhanvälittämisen ja -politiikan suurvallaksi. Tässä Voima-lehden liitteessä Rauhanpuolustajat haluaa nostaa esiin muu-tamia aloitteita, jotka voisivat konkretisoida julistukset uskottaviksi tekojen kautta.

Rauhanpuolustajat on mukana edus-kuntavaalikampanjoinnissa monin tavoin. Ei minkään yksittäisen puolueen tai ehdok-kaan lippua heilutellen vaan kannustaen ja vaatien ehdokkaita ilmaisemaan selkeästi kantansa rauhanliikkeen kannalta tärkeisiin kysymyksiin, jotta äänestäjät voivat valita oman ehdokkaansa eri puolueiden listoilta. Anna äänesi rauhan puolesta.

TEEMU MATiNPURO

Suomen Rauhanpuolustajattoiminnanjohtaja

PS. Vaalien välilläkin on elämää. Rauhanpuolustajat on yksi monista kansalaisyhteiskunnan rakennuspalikoista. Liity joukkoon – kampanjoimme muum muassa tässä lehdessä kerrotuista teemoista muulloinkin kuin vaalien alla!

Ra

uh

an

puo

Lusta

jien Liit

e

www.rauhanpuolustajat.fi • 09 7744310

vOIma 10 numeROa

vuOdeSSa 18 e

Pulut myös facebookissa!

tutuStu JäSenetuJamme:


Rauhanjärjestöt vetosivat nykyisiin kansanedustajiin syksyllä 2010 sotilasmenojen vähentämiseksi. Sotabudjetti kasvoi vuodelle 2011 yli viidellä prosentilla. Huhtikuun vaaleissa valitsemme uudet edustajat päättämään, miten turvallisuutemme rakennetaan tulevina vuosina.

töksellä perustellaan uusia, entis-tä kalliimpia hankintoja, on taan-noinen F-18-Hornet-hävittäjien kauppa. Nyt näitä amerikkalaisia hävittäjiä halutaan päivittää niin sanotulla ilmasta maahan -hyök-käysteknologialla. Se maksaa ar-vioiden mukaan miljardi euroa. On aivan selvää, kuten alkupe-räisten Hornet-kauppojen yhtey-dessä, että kustannukset nouse-vat matkalla ja todellinen hinta on huomattavasti tätä suurempi, järjestöt huomattavat.

Rauhanjärjestöt vaativat puo-lustusmäärärahojen tasokorotuk-sesta luopumista. Ne eivät voi hyväksyä sitä, että luodaan ra-hastusautomaatti, joka mahdol-listaa sen, että aseteknologiakus-tannusten kasvu katetaan vero-varoilla. Järjestöt vaativat, että verovarat käytetään kansalaisten hyvinvointiin ja arkiturvallisuu-teen, ei aseisiin.

Rauhanliitto – YK-yhdistys, Rauhan-puolustajat, Rauhankasvatusinstituutti, Kristillinen Rauhanliike, Sadankomitea, Aseistakieltäytyjäliitto, PAND – Taiteili-jat rauhan puolesta, Lääkärin Sosiaa-linen Vastuu, Psykologien Sosiaalinen

Vastuu, Tekniikka elämää palvelemaan ja Naiset Rauhan Puolesta -liike.

Kannanotto luovutettiin kansan-edustajille lokakuussa 2010.

Ei lisärahaa armeijan asehankin-toihin – kyllä arkiturvallisuudelle

NATOKO RAUHAN ASiALLA? LUE JA OTA SELVää!

URAANiASEET KiELTOON!

www.uraaniaseetkieltoon.net www.bandepleteduranium.org

PACE PACE

Diana Johnstone: Jugoslavia ja Nato – narrien ristiretki

Daniele Ganser: Naton salaiset armeijat: operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa

Elias Krohn (toim.): 51 hyvää syytä sanoa Natolle kiitos ei

www.rauhanpuolustajat.fiPACE

On aivan selvää, että sotilasbud-jetin kasvattajille mikään ei ole tarpeeksi. Mutta kohtuus kaikes-sa – tuntuu oudolta, että talous-kriisin aikana ainoa pyhä lehmä on tähän asti ollut asemäärära-hat. On äänestäjien tehtävä saa-da asiaan muutos – nyt on seulot-tava ehdokkaat huolellisesti ja pi-dettävä huoli, etteivät he unohda lupauksiaan.

Vaalien alla onkin onnek-si käynnistynyt myös keskuste-lu sotilasmenojen kasvusta. Kol-me suurta (kokoomus, keskusta ja Sdp) ovat ilmaisseet valmiuten-sa karsia ensi vaalikaudella se-kä puolustusvoimien hankinnois-ta että määrärahoista. Gallup-nos-teessa olevien perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti, että hänen puolueensa ei leikkai-si mitään puolustusvoimien me-noja. Nähtäväksi jää lupausten lu-nastaminen, tähän asti perinteiset kolme suurta ovat näemmä tanssi-neet perussuomalaisten tahtiin...

Suomen ja maailman turvalli-suus ei rakennu aseiden varaan.

Rauhanbudjetti?

Maailman sotilasmenot olivat Tukholman rauhantutkimuslai-toksen Siprin tilastojen mukaan jo 1 531 miljardia dollaria vuon-na 2009. Tämä tarkoittaa lähes 6 prosentin kasvua edelliseen vuo-teen verrattuna ja 49 prosentin kasvua vuoteen 2000 verrattuna. Samanaikaisesti kansainvälisellä yhteisöllä on vaikeuksia saavut-taa itselleen asettamiaan vuosi-tuhattavoitteita, kuten kaikkein pahimman köyhyyden ja nälän poistaminen maailmasta.

Rauhanjärjestöjen mieles-tä kyse on poliittisesta tahdosta ja päätöksistä. Jos valtio on pa-hasti velkaantunut ja kaikilla ih-misten arkiturvallisuutta var-mistavilla sektoreilla joudutaan säästämään, ei ole oikein tehdä valintoja, jotka korottavat armei-jan määrärahoja ja suuntaavat ne aseistukseen, jota emme tarvitse.

Kohtuuton tasokorotus

Käsittelyssä olevassa vuoden 2011 budjetissa armeijalle ollaan myöntämässä 2 858 miljoonaa euroa, mikä on noin 6 prosent-tia enemmän kuin vuonna 2009.

Vertailun vuoksi, sosiaali- ja ter-veysministeriö on saamassa lisä-rahaa vain prosentin verran ja se joutunee tämän vuoksi tekemään leikkauksia.

Vielä muutama vuosi sitten puolustusvoimat ilmoitti asetek-nologian hankintamenojen nou-sevan vuosittain 5–7 prosent-tia. Eduskunta lupasi tuolloin 2 prosentin vuosittaisen tasoko-rotuksen. Tänä vuonna puolus-tusministeriö on puhunut jo 8 prosentin vuotuisesta kasvusta. Vastaavanlaista tasokorotusta ei ole tehty muilla hallinnonaloilla, kuten esimerkiksi opintotuen tai lapsilisien kohdalla.

Lisäraha ei voi olla automaatio

Kaikkiaan armeija on saamassa asehankintoihin 854 miljoonaa euroa eli 40 miljoonaa nykyistä enemmän. Uusien tilausvaltuuk-sien osuus kokonaissummasta on 152 miljoonaa, ja lisäksi tulevil-le vuosille jää määrärahasitou-muksia 1 660 miljoonan euron arvosta. Pelottava esimerkki sii-tä, kuinka yhdellä hankintapää-

Se, mikä selitetään meille turval-lisuuden ja puolustuksen tarpeik-si, voidaan kokea toisten taholta uhkana. Suomen pitäisi määrätie-toisesti pyrkiä vähentämään tur-vallisuusuhkiaan ei-sotilaallisin keinoin.

Rauhanpolitiikka ja kansalaisjärjestöt

Viimeaikaiset tapahtumat muun muassa Tunisiassa, Egyptissä ja Valko-Venäjällä näyttävät tulleen täytenä yllätyksenä ulkopolitii-kan johtajille. Samaan aikaan nä-mä tapahtumat paljastavat EU:n ja USA:n ulkopolitiikan täydel-lisen epäjohdonmukaisuuden. Keppiä ja porkkanaa – pääasiassa porkkanaa. Valtiovallan tuki talo-udelliselle yhteistyölle on valta-vaa, mutta missä on tuki kansa-laisyhteiskuntien kohtaamiselle, demokratian vahvistamiselle. Se ei onnistu vain valtiodiplomatian keinoin.

Ymmärrettävästi valtiovalta ei voi toimia suoraan toisen maan

kansalaisyhteiskunnan kanssa, mutta se voisi tukea suomalais-ten kansalaisjärjestöjen yhteis-työtä. Esimerkiksi Pohjois-Afri-kan maiden, Lähi-idän ja Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnille yhteistyö suomalaisten toimijoi-den kanssa voisi olla merkittävä lisä demokratian vahvistamises-sa. Samalla saisimme arvokasta tietoa siitä todellisuudesta, joka jää kauppavaltuuskuntien, val-tiodiplomatian ja urheilukisojen varjoon.

Ei Alexander Stubb eivätkä ul-koministeriön virkamiehet tai yhtiöiden johtajat ja kauppamie-het tapaa ihmisoikeus- ja kan-salaisaktiiveja. Heidän korviin-sa kansalaisyhteiskunnan äänet kantautuvat turhan usein vasta kaduilta BBC:n välittämänä, jos silloinkaan. Demokraattisen yh-teiskunnan tukipilareita eivät ole muutokset totalitaaristen valti-oiden tai talouselämän johtopai-koilla vaan ruohonjuuritasolla.

TEEMU MATiNPURO


Kansanedustajaehdokas, joka ei kykene tai halua perustella kan-taansa Nato-jäsenyyteen, on pyr-kimässä väärään paikkaan. Na-to-jäsenyys ei ole vain arkipäi-vän proosaa tai pieni ja looginen askel, joka otetaan pitkälle eden-neen yhteistyön jälkeen. Suhde Natoon on ehkä kaikkein tärkein keskustelun alla oleva ulkopoliit-tinen ratkaisumme, jolla on laa-jemmat vaikutukset koko suoma-laisen yhteiskunnan kehitykseen.

Ensimmäinen vastausta vaa-tiva kysymys on, kenen ja mitä turvallisuutta Nato-jäsenyydellä voidaan edistää. Lisääntyykö suo-malaisten turvallisuus sillä, että investoimme entistä enemmän verovarojamme Yhdysvaltojen ja Euroopan suurvaltojen etuja pal-veleviin maailmanlaajuisiin soti-lasoperaatioihin? Jäsenyys mer-kitsee myös sitoutumista Naton ydinaseisiin ja ryhtymistä Venä-jän kanssa ajoittain melko kire-äänkin äänensävyyn keskustele-vien entisten itäeurooppalaisten maiden turvallisuuden takuu-mieheksi.

Voisimmeko ajatella niin, et-tä suomalaisten turvallisuus li-sääntyy enemmän, kun pysäy-tämme maassamme viime vuo-sina tapahtuneen köyhyyden ja syrjäytyneisyyden kasvun, kään-nämme kehitystä takaisin poh-joismaisen solidaarisen hyvin-vointiyhteiskunnan suuntaan ja estämme eriarvoisen luokkayh-teiskunnan vakiintumisen. Sa-man rahan käyttäminen kou-lutuksen ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden ajatusten ja käy-täntöjen viemiseen muualle maa-ilmaan tuottaa varmuudella pa-rempia tuloksia kuin muutamien satojen sotilaiden osallistuminen kalliisiin ja ihmishenkiä vaativiin sotilasoperaatioihin.

Suomi ei liity Natoon ilman eduskunnan suostumusta. El-lei ehdokkaasi siis osaa perustel-la kantaansa jäsenyyteen, hän ei ole myöskään kykenevä kansan-edustajan tehtäviin. Kansalaisten selkeä enemmistö on ollut koko ajan jäsenyyttä vastaan ja ansait-see sen mukaiset edustajansa to-teuttamaan tahtoaan. On demo-kratian pilkkaamista, jos vaalit

Menneen talventalvisota

ilmanjärjestyksen hallinnasta. On vaikea kuvitella, että Suomen maailmanlaajuisia intressejä edistettäisiin parhaiten liittymäl-lä sellaisen sotilasliiton jäsenek-si, jonka rooli on tukea Yhdysval-tojen strategiaa pysyä maailman kiistämättömästi johtavana soti-lasvaltana.

Naton perusolemukseksi mää-ritellään yhä myös sen kollektii-visen puolustuksen velvoite eli viides artikla, mutta samalla tun-nustetaan se tosiasia, että Nato ei enää panosta jäsenmaidensa alueelliseen puolustukseen. Sik-si Natolla ei ilmeisesti myöskään ollut kymmeneen vuoteen puo-lustussuunnitelmaa Baltian mai-ta varten. Karttaa katsomalla on myös helppo ymmärtää, miksi näin oli.

Ellei Nato siis enää vastaa jä-sentensä alueellisesta puolus-tuksesta ja koska Venäjä ei mo-nen suomalaispoliitikon suulla todistetusti ole Suomelle sotilaal-linen uhka, niin riittääkö jäse-nyyden hakemisen motiiviksi se, että saamme lähettää joukkojam-me muiden sotiin? Ja jos Venäjä taas on uhka, pitääkö sen kanssa ehdottomasti asettua vastakkain epävarmaan selustatukeen us-koen? Eikö sotilasliittoihin kuu-lumattomalla, puolueettomal-la Suomella ole ylipäänsä pal-jon paremmat mahdollisuudet rauhanaloitteiden ja prosessien eteenpäin viemiselle kuin olisi jo valmiiksi useampaakin sotaa käy-vän sotilasliiton ryvettämällä lilli-putti-Suomella. Nato-jäsenyyden ajajilla on asiassa todistustaakka: mikä Suomessa olisi nykyistä pa-remmin, jos liittyisimme sotilas-liittoon?

MARKKU KANgASPURO

Rauhanpuolustajien puheenjohtaja

käydään tässä kysymyksessä sam-mutetuin lyhdyin sanomalla, et-tei jäsenyys ole nyt tai seuraavan hallituskauden kuluessa ajankoh-tainen. Kansanedustajat valitaan eduskuntaan siksi, että heillä on poliittiset tavoitteet, joiden puo-lesta työskennellä. Ellei niitä ole tai niitä ei osaa kertoa, kannattaa kysyä kuka päätökset sitten hei-dän puolestaan tulee tekemään.

Nato-jäsenyydellä tuetaan USA:n mahtia

Ne, jotka haikailevat Natosta so-tilaallista turvallisuutta, käyvät menneiden lumien talvisotia. Aja-tus perustuu vanhanaikaisiin tur-vallisuusuhkiin ja kaiken lisäk-si vanhentuneeseen mielikuvaan Natosta. Nato ei ole ollut enää ai-koihin ensisijaisesti alueelliseen, jäsenmaidensa puolustukseen keskittynyt sotilasliitto kuten kyl-män sodan aikana. Uusi Nato kes-kittyy sotilaallisen voiman käyttä-miseen ja näyttämiseen pääasias-sa kaukana rajojensa ulkopuolella. Afganistanin epäonnistunut ope-raatio on tästä näkyvin merkki. Nato käy Afganistanissa sotaa Isaf-rauhanturvaoperaation nimellä, ja Suomen panos siihen on noin 200 sotilasta. Sekä Naton Isafin et-tä USA:n terrorismin vastaisen so-dan johdossa taas on yhdysvalta-lainen kenraali David Petraeus. Hänen komennossaan on runsaat 100 000 amerikkalaista ja saman verran Nato-maiden ja sen kump-panuusmaiden sotilaita. Käytän-nössä kysymys on kenraali Pet-raeuksen johdolla toteutettavasta yhdestä ja samasta sotilasoperaa-tiosta, jossa Naton ja sen Suomen kaltaisten kumppanuusmaiden sotilailla on oma tarkasti määritel-ty roolinsa. Toiset (USA) hyökkää-vät, jahtaavat vihollisia ja perusta-vat Guantánamon kaltaisia laitto-mia leirejä, toiset (Isaf) partioivat armeijan valvomilla alueilla ja pi-tävät tukikohdat hallussaan.

Kun puhutaan maailmanlaa-juisesti iskukykyiseksi itseään kehittävän sotilasliiton toimin-nasta, kyse on hyökkäykseen soveltuvasta armeijasta ja ener-giavarojen, strategisten raaka-aineiden, kauppareittien ja maa-

RAUHAA TyöPAiKALLESi

PietaRi kutSuu!Työpaikkojen rauhantoimikunta vie-railee 6.–9.10.2011 Pietarissa. Nel-jään päivään mahtuu työpaikka- ja järjestövierailuja, kulttuuria, illan-istujaisia ja värikästä seuraa. Mat-kaa taitetaan bussilla, joka ajaa reittiä Turku–Helsinki–Pietari ja sa-ma takaisinpäin. Matkalla vierail-laan myös Viipurissa. Majoituspaik-ka on hotelli Moskova. Matkan hinta on arviolta 260 e. Lisätietoja Tee-mu Matinpurolta, p. 050 594 1499, email: [email protected]

Ay-VäEN RAUHANPäiVäT VUONNA 2012 TAMPEREELLA

Vuotuiset rauhanpäivät houkuttelevat tarkkaavaisen yleisön eteen vieraile-via luennoitsijoita ja ulkomaisia asi-antuntijoita.

Korkeatasoisten alustajien kuule-misen lisäksi ihmiset osallistuvat ak-tiivisesti keskusteluihin. Niihin tarjoa-

vat oivan mahdollisuuden lukuisat työryhmät mielenkiintoi-sine aiheineen.

Keskustelujen aiheet ovat vaihdelleet Itämeren suojelemi-sesta ihmisoikeuksiin eri maissa ja sotilasliitto Natosta EU:n tuomiin ongelmiin. Tavoitteena on aina ohjelman ajankoh-taisuus.

Muista aNtaa ääNEsi rauhaN puoLEsta!

EDusKuNtavaaLit 17.4.ENNaKKoääNEstys

KotiMaassa: 6.-12.4.ENNaKKoääNEstys uLKoMaiLLa: 6.-9.4.

Työpaikkojen rauhantoimikunta on ammat ti yhdistysaktiivien ja rauhanihmisten yhteisfoorumi. Tule mukaan toimimaan rauhan, solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-ar-von puolesta!

www.rauhanpuolustajat.fi/rauhanpaivatPACE

varsinainen ongelma on liipaisinhullu yhteiskunta.– eldridge Cleaver


Myytit maahan-muuttokeskustelussa

passaa tietenkin alasajosta vas-tuussa oleville optiomeklareille. Vai mistä johtuu, että keltainen lehdistö tiedottaa niin pontevas-ti katolilaisen perussuomalaisen Timo Soinin letkautuksista. Pa-kolaisuus ja siirtolaisuus ovat osa suuryhtiöiden riistoa, joka on läs-nä myös Suomessa. On tekopy-hää laittaa maahanmuuton kus-tannukset vastakkain Suomen köyhien ahdingon kanssa.

Entä kuinka maahanmuutta-jan tulisi elää Suomessa? Kun oi-keutetusti korostetaan tarvetta integroida tulijat on hyvä kysyä, mihin heidän tulisi integroitua. Entä onko maahanmuuttajalla sa-mat oikeudet kantaväestön kans-sa? Monet ulkomaalaiset kokevat, että pinnan alla kytenyt rasismi on saanut uudenlaisen oikeutuk-sen. Heidän oletetaan käyttäyty-vän nöyrästi ja olevan kiitollisia jokaiselle vastaantulevalle suo-malaiselle. Heitä tarkastellaan ta-loudellisten mittareiden ja rikos-tilastojen valossa. Puhutaan maa-hanmuuttajien ”tulvasta”.

Tulva onkin puro

Tilastolliset harhat sekoittavat iloisesti puurot ja vellit. Sekoite-taan maahanmuuttajat, pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Luodaan kuva, että koko maailma on pyr-kimässä Suomeen. Media pelot-telee, kuinka turvapaikanhakijoi-den määrä on nelinkertaistunut. Ei kerrota, että vertailuvuodek-si on valittu jostain syystä vuo-si 2007, jolloin hakijoiden mää-rä oli ennätyksellisen alhainen (1 505). Todellisuudessa vuonna 2009 Suomeen muutti 26 700 ih-mistä. Suurin osa heistä saapui paluumuuton, työn, opiskelun tai avioitumisen kautta. Pakolaisten

Rauhanpuolustajien julistekilpailun töistä koottu kymmenen julisteen näyttely on tilattavissa Rauhanpuolustajien toimis-tolta. Julistenäyttelyn voi järjestää esimerkiksi kirjastossa, koulussa tai erilaisissa tapahtumissa. Näyttelyn ympärille voi helposti rakentaa muutakin ohjelmaa, kuten monikulttuuri-suutta käsittelevien kirjojen esittelyä ja yleisöäänestyksen parhaasta julisteesta.

Näyttelyn mukana saat halutessasi yleisöäänestyslipuk-keita, kirjoja, yms. jaettavaksi mahdollisen yleisöäänestyk-sen osanottajille.

Julisteista on tehty myös postikorttisarja.

p. (09) 7744 310, [email protected]

Maailmassa on kahdenlaisia ih-misiä: homo europeaus saa liikkua vapaasti, matkustella ja nähdä maailmaa, homo africanus ei. Sa-maan aikaan pidämme yksilön-vapautta ja vapaata liikkuvuutta itsestään selvinä arvoina. Ihmis-ten vapaa liikkuminen ja oman asuinpaikan vapaa valitseminen on yksi YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistukses-sa kirjatuista perusoikeuksistam-me. Nyt yksilönvapaus ja vapaa liikkuvuus näyttäisivät kuuluvan lähinnä pääomalle ja kuluttajille. Entä mitä tehdä ihmisille, jotka anovat turvapaikkaa?

Maahanmuutosta huolestuneet nettiaktivistit pelkäävät suomalai-sen etnisen identiteetin katoamis-ta. Maahanmuuttoa tarkastellaan omista itsekkäistä lähtökohdista. Tulevaisuuden työvoimapula tyy-dytettäisiin mielellään saman ”et-nisen ja kulttuurisen alkuperän” omaavilla ihmisillä. Unohdetaan sodat ja hätä, jota ihmiset pakene-vat. Unohdetaan myös, että kaikki modernit kansakunnat ovat kult-tuurisia sekasikiöitä. Ne koostuvat eri yhteiskuntaluokista sekä etni-sistä ja jopa seksuaaalisesti eri ta-voin suuntautuneista ihmisistä. Yhtenäiskulttuuri on myytti. Li-säksi kulttuurilla on tapana muut-tua. Ihmisryhmät eivät ole kult-tuurin tuote vaan kulttuuri on ih-misryhmien tuote.

Muukalaiskammoiset nettikes-kustelut tekevät Suomelle karhun-palveluksen. Kirjoittelun rasisti-nen sävy on ilmeistä. Rasismi on ilmiönä ovela. Se muuttaa muoto-aan ajan mukana. Sen sijaan, että nykyään puhuttaisiin roduista, teh-dään ”me ja muut” -jaottelua kult-tuuriin perustuen. Käyttäytymistä ei selitetä geenien välisillä eroilla vaan kuulumisella jonkin histo-riallisen kulttuurin jatkumoon. Kulttuurirasismi oikeuttaa epäluu-lon uutta ja vierasta kohtaan. Tä-hän liittyy olennaisesti pelko isla-min leviämisestä. Maahanmuut-tajista eniten vieroksutaan juuri muslimeja. On tavallaan surku-hupaisaa, että 40 000:ää Suomessa asuvaa muslimia pidetään viiden miljoonan asukkaan hyvinvointi-valtion kohtalonkysymyksenä. Yh-tä uskottavaa on, että Lohja vetäisi muuta Suomea ”dunkkuun”.

On positiivista, jos passivoitu-neet ihmiset heräilevät ruususen-unestaan ja kiinnostuvat yhteis-kunnallisista asioista. Haukutaan kuitenkin väärää puuta, jos syy-tetään maahanmuuttajia ja muut-toon liittyviä kustannuksia suo-malaisen hyvinvointivaltion alas-ajosta ja talouskriisistä. Tämähän

RASiSMiNVASTAiNEN JULiSTENäyTTELytIlaa

LATTARiT TUTUiKSi

Unidos venceremos!

PACE

Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto tukee pyrki-myksiä maanosan rauhanomaisen kehittämisen puolesta. Tuemme kansoja, hallituksia ja yhteiskunnallisia liikkeitä, jotka toimivat köyhyyden poistamiseksi ja yhteiskunnalli-sen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi, ihmisoikeuksi-en ja tasa-arvon toteuttamiseksi ja todellisen demokratian saavuttamiseksi.

Liity mukaan osoitteessa www.latamsolidaarisuus.net

Suomen SoSiaalifooRumi

2.–3.4.2011 HelsingissäArbis, Dagmarinkatu 3

www.sosiaalifoorumi.fi

ja kansainvälistä suojelua saanei-den määrä oli 2 611 (kiintiöpako-laiset 769, turvapaikan saaneet 1 266, perheiden yhdistämiset 576). Moraalista erinomaisuuttaan vaa-liessa on hyvä pitää mielessä, että pakolaistaakan maailmassa kanta-vat köyhät ja hauraat valtiot. Iran ja Pakistan etunenässä maksavat Irakin ja Afganistanin miehitysten hintaa miljoonien pakolaisten vas-taanottajina.

Maahanmuuttajat eivät ole en-keleitä. Rikollisille kuuluvat Suo-men lakien mukaiset rangais-tukset. Rikoksia tekevät pro-sentuaalisesti eniten nuoret. Maahanmuuttajista enemmistö on nuoria. Kun rikoksen tekijät usein syyllistyvät toistuviin rikkeisiin, saadaan muutaman rikollisen so-malin väärinkäytökset paisumaan 10 000 somalialaisen otoksessa. Pitääkö rikollinen maahanmuut-taja karkottaa? Vaarallista on, jos aletaan luoda kahta erilaista lain-säädäntöä Suomessa asuville ih-misille. Syntyy lähtökohdallista eriarvoisuutta jolloin on aivan sa-ma, kuinka maahanmuuttaja elää. Jos käy töissä, vie työpaikan suo-malaiselta. Jos ei käy töissä, loisii. Entä heidän Suomessa syntyneet jälkeläisensä? Kaikille Suomessa asuville tulee taata oikeus ihmis-arvoiseen elämään oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti.

KARiM MAicHE

Kuva Joakim Eskildsen. Teoksesta The Roma Journeys, Joakim Eskildsen & cia Rinne. Steidl 2007 & 2009.


Ulkoministerimme Alexander Stubbin määritelmän mukaan Af-ganistan on ”EU:n ulkopolitiikan tärkein kysymys”. Samalla se näyt-tää olevan kysymys, josta useim-mat poliitikkomme ovat mieluiten ihan hiljaa tai tiukan paikan tullen yrittävät välttää selkeitä kannanot-toja puhumalla siitä, kuinka ”tilan-netta on jatkossa seurattava ja ar-vioitava” tai ”vastuuta on vähitel-len siirrettävä afganistanilaisille”.

Todellisuudessa Afganistan-operaation rehellistä tarkastelua ja uudelleenarviontia on yritetty välttää viimeiseen asti puhumal-la ”rauhanturvaamisesta” ja ”YK-operaatiosta” ja kiistämällä se to-siasia, että Suomi on Afganista-nissa käymässä sotaa.

Isaf-operaatio, johon Suomi lähti mukaan yhdeksän vuotta sit-

Sotilaat pois Afganistanista

ten, on asteittain muuttunut rau-hanturvaamisesta USA-vetoiseksi sotilaalliseksi interventioksi. Suo-malaistenkin Isaf-joukkojen ko-mentajana on nyt Washingtonis-ta nimitetty kenraali Petraeus, ja operaation poliitisesta ohjaukses-ta huolehtii Naton päämaja Brys-selissä, ei suinkaan YK. Isafin uu-distettu tehtävänmäärittely kertoo operaation ”tukevan Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitusta suorittamalla operaatioita, joilla heikennetään kapinaliikkeen ky-kyä ja tahtoa”. COIN, ”counter-in-surgency” eli kapinallisten vastai-nen sodankäynti, on iskusana jo-ka heti pomppaa kenen tahansa Isafin nettisivulla käyvän silmil-le. (www.isaf.nato.int)

Kaiken lisäksi pyrkimys pitää suomalaiset joukot varsinaisen

konfliktialueen ulkopuolella on osoittautumassa mahdottomak-si, sillä aseelliset yhteenotot ovat laajentuneet koko maahan, myös suomalaisjoukkojen sijoitusalu-eelle Pohjois-Afganistanissa.

Suomen jatkuva sitoutuminen Afganistan-operaatioon on myös määritellyt suomalaisen kriisin-hallinnan suunnan. ”Rauhantur-vaamisen suurvallasta” on tullut suurvaltapolitiikan pikku apulai-nen. Suomalaiset kriisinhallinta-resurssit on keskitetty Afganis-taniin ja muihin Nato-EU-vetoi-siin operaatioihin, samalla kun YK:n rauhanturvatehtäviin osal-listuminen on jäänyt nimellisek-si tai satunnaiseksi. Vuonna 2011 Afganistan-operaatio vie Suo-men kriisinhallintabudjetista jo enemmän kuin muut operaati-

länsi-Saharan ja Palestiinan konfliktit ovat jatkuneet vuosikym-menten ajan. molemmissa konflikteissa sotilaallisesti ja taloudelli-sesti ylivoimainen osapuoli – marokko ja israel – on voinut jatkaa laitonta miehitystään ja käytännössä liittänyt alueita omasta mieles-tään pysyvästi hallintaansa. molemmat miehittäjävaltiot ovat myös syyllistyneet jatkuviin räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin, sortoon ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

On aika tunnustaa Länsi-Saharan ja Palestiinan valtiot

rooppalaisuuttaan” ”afrikkalai-suuden” sijaan.

symbolinen, mutta merkittävä ele

Sekä Länsi-Saharan että Palestii-nan itsenäisyyden tunnustami-nen on pitkälti symbolinen. Län-si-Saharan vapautusjärjestö Po-lisario hallitsee vain pientä osaa alueesta ja arviolta yli puolet län-sisaharalaisista asuu pakolaislei-reillä Algeriassa. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Länsi-Sa-haran kysymys on yksinkertai-nen. Länsi-Sahara on Afrikan vii-meinen siirtomaa, jonka kuuluu YK:n dekolonisaation piiriin. Ma-rokko ja Polisario sopivat vuonna 1991 länsisaharalaisten itsemää-räämisoikeudesta, ja YK:n piti jär-jestää kansanäänestys alueen tu-levaisuudesta tammikuussa 1992. Lähes 20 vuotta länsisaharalaiset ovat odottaneet, kuten eräs Poli-sarion edustaja kuvasi, ”kolmea tuntia demokratiaa”, jonka aikana länsisaharalaiset voisivat äänes-tää maansa kohtalosta YK:n val-vomassa kansanäänestyksessä.

Länsi-Saharan itsenäisyyden tunnustaminen olisi selvä merk-

ki Marokon itsevaltaiselle kunin-kaalle siitä, että miehitykselle on tultava loppu. Kansainvälinen yhteisö ei voi loputtomiin katsoa vierestä, kun Marokko vain vah-vistaa miehitysvaltaansa alueel-la. Pohjoismaissa tunnustaminen on vihdoinkin nousemassa ulko-poliittiseen keskusteluun. Ruot-sin ja Suomen sosiaalidemokraat-tiset puolueet ovat jo tehneet puoluekokouksissaan päätökset Länsi-Saharan tunnustamisesta. Toteutuakseen ne tietysti edellyt-täisivät demareiden nousua halli-tusvastuuseen. Tanskasta kantau-tuu myös tietoja, että maan hal-litus on ottamassa tiukemman kannan Marokkoon.

Palestiinalaisten itsenäisyys on vielä rajoitetumpaa Israelin sotilasmahdin puristuksessa. Ny-kyisen palestiinalaishallinnon le-gitimiteettikin on osin kyseen-alainen esimerkiksi Hamasin vaalivoiton mitätöinnin ja vuo-den 2009 vaalien lykkääntymisen takia – puhumattakaan al-Jazee-ran vuotamien asiakirjojen valos-sa, joiden perusteella palestiina-laishallinnon puheet tukijoilleen ja teot neuvotteluissa Israelin kanssa ovat hyvin ristiriitaiset.

Al-Jazeeran tekemät paljas-tukset USA-vetoisista Israelin ja Palestiinan rauhanneuvotteluis-ta kertovat selvästi, ettei Israelin tavoitteena ole rauha. Palestiina-laishallinto on tehnyt myönny-tyksen toisensa jälkeen, alentu-nut yhteistyöhön Israelin kanssa oppositiossa olevia palestiinalais-

www.rauhanpuolustajat.fi

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että molemmat miehittäjävalti-ot nauttivat erityisasemasta suh-teessaan Euroopan unioniin. Is-raelilla on muun muassa vapaa-kauppasopimus EU:n kanssa, ja Marokon erityiskumppanuus vahvistettiin vuonna 2008. Eu-rooppalaiset valtiot ovat pikem-minkin palkinneet kuin tuomin-neet vuosikymmeniä jatkuneet miehitykset.

Osa maailman maista suhtau-tuu Länsi-Saharaan ja Palestii-naan toisin. Palestiinan valtion on tunnustanut yli 100 valtiota. Viime kuukausien aikana Etelä-Amerikan maista Argentiina, Bo-livia, Brasilia, Chile, Ecuador, Gu-yana, Peru ja Uruguay ovat tun-nustaneet Palestiinan. Osa näistä on myös määrittänyt tunnustuk-sensa pohjaksi vuoden 1967 rajat, joiden perusteella Itä-Jerusalem, Länsiranta ja Gazan kaistale kuu-luvat Palestiinalle. Vastaavasti Sa-haran demokraattisen arabitasa-vallan (SADR) on tunnustanut noin 80 valtiota, ja se on muun muassa Afrikan unionin täysival-tainen jäsen. Tästä syystä Marok-ko ei ole järjestön jäsen ja pyrkii monin tavoin korostamaan ”eu-

ku

va

: B’t

Se

lem

RAUHANKUMPPANEiTA

Aseistakieltäytyjäliitto (AKL)

Joensuun Rauhanryhmä

Loviisan rauhanfoorumiwww.rauhanfoorumi.fi

Naiset Rauhan Puolesta

Rauhankasvatusinstituutti ry

Ruokaa Ei Aseitawww.aseistakieltaytyjaliitto.fi/rea/

Sadankomitea

Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi, STETE

www.stete.org

Arabikansojen ystävyysseura (AKYS)www.kaapeli.fi/akys/

Israeli Committee Against House Demolitions (ICAHD)

http://icahd.fi/

Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus ry (SASK)

www.sask.fi

PAND – Taiteilijat rauhan puolesta rywww.pand.fi

Suomen Rauhanliitto – YK-yhdistys ry

Amnesty

Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto (KATU)


Sotilaat pois Afganistanista

On aika tunnustaa Länsi-Saharan ja Palestiinan valtiot

Palestiinalaisten nöyryyttäminen israelin armeijan tarkastuspisteillä on arkipäivää. Kuva Länsirannan Tulkarmista ke-sältä 2004.

Länsisaharalaisten turhautuminen yK:n ja kansainvälisen yhteisön saamattomuuteen yhdessä Marokon sortotoimien kanssa lisää paineita aseellisen taistelun uudelleenaloittamiseen. Toistaiseksi Polisario on pitäytynyt diplomaattisissa ja rauhanomaisissa keinoissa, vapautusarmeijan säiliöauton ovessakin on miehitettyjen alueiden tunnetuimman ihmisoi-keusaktiivin Aminatou Haidarin kuva. Kuva Polisarion hallussa olevalta alueelta Länsi-Saharassa joulukuussa 2010.

ku

va

: B’t

Se

lem

ot yhteensä. Afganistaniin on si-touduttu ”niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen”, mutta YK-operaatioi-hin osallistutaan vain silloin kuin resursseja liikenee. Liberian tai Kongon ongelmat eivät nähtäväs-ti virallista Suomea juuri liikuta. Afganistanissakin sotilasoperaati-ot ovat ajaneet kehitysyhteistyön ohi. Panostukset sotilasoperaati-oon ovat yli kolminkertaiset kehi-tysyhteistyöhön verrattuna.

Afganistanissa länsimaiden tu-kema ”maltillinen” fundamenta-listinen hallitus taistelee kansal-lismielisiä ”radikaaleja” funda-mentalisteja vastaan. Yhdeksän vuotta kestäneen länsimaisen in-tervention aikana Afganistanin sekulaarit ja demokraattiset voi-mat on jälleen kerran työnnetty marginaaliin tai maan alle. Län-

simaiden läsnäolo, uudelleen noussut huumetalous ja sotabis-nes ovat vahvistaneet kumman-kin puolen fundamentalistijoh-tajia. Länsimaiden pommitukset ovat tuhonneet kokonaisia ky-liä ja tappaneet tuhansia siviile-jä. Ihmisoikeusretoriikan taustal-la kaikuvat tuskanhuudot USA:n erikoisjoukkojen ja Afganistanin turvallisuuspoliisin kidutussel-leistä. Juhlapuheiden jälkeen de-mokratia ja naisten oikeudet on siirretty Ö-mappiin, ja länsimai-den liittolaisina toimivien sota-herrojen uudelleenaseistaminen on täydessä käynnissä. Yhä use-ammat afganistanilaiset, mukaan lukien Malalai Joyan tapaiset nai-saktivistit, vaativat länsimaisia joukkoja poistumaan. Länsimai-den sotilaallisesta interventiosta

on tullut keskeinen osa Afganis-tanin ongelmavyyhteä.

Suomalaisten sotaseikkailu Af-ganistanissa olisi lopetettava se-kä oman että afganistanilaisten edun ja globaalin turvallisuuden tähden. Löytyykö tulevilta kan-sanedustajilta tähän rohkeutta?

Rauhanpuolustajilta ilmestyy kevään aikana kaksi Afganistania käsittelevää teosta. Toisessa Reko Ravela pureutuu

Afganistanin sodan taustoihin ja nykypäivään omakohtaisten kokemus-

tensa kautta.Kirjassa Tie ulos Afganistanista

Ruotsin entinen YK-suurlähettiläs Pierre Schori kritisoi voimakkaasti sitä, miten

osallistuminen Afganistanin sotaan uhkaa liittoutumattomien maiden

asemaa rauhanvälittäjinä.

ryhmiä vastaan, mutta Israel ei ole tullut millään tavoin vastaan. Nykyisiä neuvotteluja ei voi enää pitää uskottavina.

Länsi-Saharan ja Palestiinan tunnustamisella olisi kuitenkin myös välitön seuraus: molempi-en maiden edustus siirtyisi dip-lomaattitasolle, jolloin maiden välinen kanssakäyminen olisi vi-rallisempaa kuin nykytilantees-sa. Länsi-Saharan Polisariolla on

Suomessa vain tiedotustoimis-to eikä minkäänlaista diplomaat-tista statusta tai asemaa. Palestii-nalla on Helsingissä tällä hetkellä edustusto, jonka statusta on juu-ri nostettu.

Länsisaharalaiset ja palestii-nalaiset ovat jo vuosikymmeni-en ajan odottaneet kansainväli-sen oikeuden mukaista ratkaisua tilanteeseensa. Suomi ja pohjois-maat voisivat liittyä Latinalaisen

Amerikan maiden rintamaan, tunnustaa nämä maat ja täten vahvistaa näiden kansojen edus-tusta kansainvälisillä foorumeilla ja rauhanneuvotteluissa.

TEEMU MATiNPURO

Lisää tietoa Länsi-Saharasta: www.rauhanpuolustajat.fi/lansisahara

länSImaat (s.) Se osa maailmaa, joka sijaitsee länteen (tai itään) itämaista. Se on enimmäkseen kansoitettu kristityillä, joka on voimakas tekopyhien alalaji. Heidän

pääelinkeinonsa ovat murha ja pettäminen, joita he kohteliaasti kutsuvat "sodaksi" ja "kaupankäynniksi". ne ovat myös itämaiden pääelinkeinot.

– ambrose Bierce: Saatanan sanakirja


STOP!Suomi käy mittavaa asekauppaa Israelin kanssa, joka rikkoo räike-ästi ihmisoikeuksia ja syyllistyy jatkuvasti sotarikoksiin. Vuoden 1999 jälkeen Suomi on ostanut is-raelilaisia aseita yli 152 miljoonal-la eurolla. Suomi tukee näin isra-elilaisia aseyhtiöitä, jotka osallis-tuvat ja hyötyvät taloudellisesti Israelin käymistä sodista. Tästä johtuen yli 230 tunnettua politii-kan, tieteen ja taiteen vaikuttajaa on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan kaiken Suomen ja Israelin välisen asekaupan ja ase-teknologisen yhteistyön välitön-tä lakkauttamista. Allekirjoittaji-en joukossa on muun muassa yli 40 tunnettua professoria, arvos-tettuja näyttelijöitä, elokuva- ja teatteriohjaajia sekä useita euro-parlamentaarikkoja.

Julkisesta vastustuksesta huo-limatta Suomen puolustusminis-teriö todennäköisesti aikoo jatkaa asekauppaa Israelin kanssa huh-tikuussa 2011. Puolustusministe-riö kilpailuttaa parhaillaan viit-tä miehittämättömiä lentokonei-ta myyvää aseyhtiötä, joista neljä on israelilaisia ja yksi euroop-palainen EADS. Israelilaisten aseyhtiöiden miehittämättömät lentokoneet ovat BlueBirdin Spy-lite, Elbit Systemsin Skylark, Is-rael Aerospace Industriesin Bird-Eye 650 ja Aeronautics Defense Systemsin Orbiter. Suomi aikoo ostaa 120–176 miehittämätöntä lentokonetta yli 18 miljoonalla eurolla. Kaikilla kilpailutuksessa mukana olevilla israelilaisilla yh-tiöillä on tiiviit kytkökset Länsi-rannan, Gazan kaistan ja Golanin kukkuloiden miehityksiin. Blue-Bird, Elbit Systems, Israel Ae-rospace Industry ja Aeronautics

Suomi jatkamassa ase-kauppoja Israelin kanssa

Defense Systems ovat kaikki ak-tiivisia ja hyötyviä osapuolia so-tilaallisessa konfliktissa ja lait-tomassa miehityksessä, joka on toisen maailmansodan jälkeisen ajan pisin ja edelleen jatkuva.

Elbit on Israelin suurin aseyh-tiö, jonka miehittämättömät len-tokoneet ovat olleet merkittäväs-ti mukana Israelin ilmavoimien operaatioissa. Elbitin toimitus-johtaja Joseph Ackerman kers-kui vuonna 2009 antamassaan haastattelussa, että ”Elbitin len-nokit ovat jo yli kymmenen vuo-den ajan olleet Israelin armeijan miehittämättömillä lentokoneil-la tekemien operaatioiden sel-käranka”. Ackermanin lausun-to antaakin ymmärtää, että Elbit Systemsin tuotteita on käytetty tarkoituksenmukaisissa hyökkä-yksissä siviilejä vastaan.

Israelilainen ihmisoikeusjärjes-tö B’Tselem kertoo, että hyökkäyk-sessään Gazaan vuodenvaihteessa 2008–2009 Israelin armeija tappoi miehittämättömistä lentokoneis-ta vähintään 87 siviiliä yli 40:ssä erillisessä iskussa. Miehittämättö-mien lentokoneiden osumatark-kuus on huomattava, ja Human Rights Watchin mukaan ne ”sääs-tävät siviilejä vain silloin, kun nii-tä käyttävät niin haluavat”. Muun muassa Norjan ja Ruotsin eläkera-hastot, Danske Bank ja Deutsche Bank vetivät sijoituksensa Elbiti-stä vedoten yhtiön osallisuuteen kansainvälistä lakia rikkovissa toimissa. Samoihin aikoihin Suo-mi solmi 17 miljoonan euron so-pimuksen Elbitin kanssa.

Toivottavasti keskustelu Suo-men ja Israelin suhteista on poik-keuksellisen vilkasta tämän vuo-den eduskuntavaalien alla. Ää-

nestäjien tulisi etenkin tietää ehdokkaidensa kanta Suomen ja Israelin välisen asekaupan jatka-miseen. Ehdokkaiden kanta Suo-men ja EU:n suhtautumiseen Is-raeliin selviää Ulkopoliittinen vaalikone 2011 -sivustolla (www.vaalikone2011.fi). Siellä on jo vii-dentenä kysymyksenä, tulisiko Suomen ja EU:n muuttaa kriitti-semmäksi suhtautumistaan Isra-eliin.

Suomi on jo vuodesta 2003 ajanut äänekkäästi laillisesti si-tovaa kansainvälistä asekauppa-sopimusta, joka estäisi aseiden viennin, tuonnin ja siirron nii-den maiden kanssa, jotka syyllis-tyvät YK:n mukaan vakaviin ih-misoikeuksien tai kansainväli-sen lain loukkauksiin. Suomi on yksi päätöslauselman seitsemäs-tä alullepanijamaasta. Samaan aikaan Suomi on kuitenkin käy-mässä asekauppaa maan kanssa, jonka ihmisoikeusjärjestöt ja YK ovat toistuvasti todenneet syyl-listyvän vakaviin ihmisoikeus-loukkauksiin, sotarikoksiin sekä mahdollisiin rikoksiin ihmisyyt-tä vastaan. Suomen ei ole johdon-mukaista ajaa sekä kansainvälistä asekauppasopimusta että jatkaa tätä sopimusluonnosta räikeäs-ti rikkovaa asekauppaa Israelin kanssa. On aika valita. Ja sen te-kevät puolestasi huhtikuun vaa-leissa valittavat kansanedustajat.

ALbERT JäNTTi & bRUNO JäNTTi

ICAHD Finland, www.icahd.fi

ICAHD on lyhenne nimestä Israeli Committee Against House

Demolitions. Suomen alaosasto on perustettu syyskuussa 2009.

ISBN 978-952-264-001-7hinta-ryhmä

C

www.novajagazeta.fi9 789522 640017

NO

VAJA

GA

ZETA

9”

Am

mu kyttiä, pelasta Venäjä!”

VENÄJÄ EI OLE ONGELMA JOKA PITÄÄ RATKAISTA

VAAN TODELLISUUS JOKA PITÄÄ KOKEA

RUSSIAN TOURS

V E N Ä J Ä N M AT K A I L U N A M M AT T I L A I N E N

RUSSIAN TOURS / LÄHIALUEMATKATVuorimiehenkatu 3, 00140 HELSINKI, FINLANDMATKAT: puh. (09) 6689 5730, fax (09) 6689 5750, [email protected]: puh. (09) 6689 570, fax (09) 6689 5740, [email protected]

www.lahialuematkat.fiKUVI 432/01/Mj Mv



RUSSIAN TOURS






RUSSIAN TOURS




RIIPPUMATONTA JOURNALISMIA

VENÄJÄLTÄ

” Jos olet syntynyt maalaispojaksi, kohtalosi on ennalta määrätty: armeija, Tšetšenia, kolhoosi, votka, vankila. ”−Arkadi Babtšenko 9

And

rei P

opov

: Tal

vine

n tu

nnel

ma,

200

9.

Primorjen partisaanit • Miten tullaan miljardööriksi • Innovaatiopolitiikka • Umar Israilovin murha • Vaali rituaalit • Himkin metsä • Siirtotyöläiset

Kättä pidempää vaaleihin!

www.intokustannus.fi

Riippumatonta journalismia VenäjältäSuomeksi taskukirjoina neljä kertaa vuodessa.

www.novajagazeta.fi

Novaja Gazeta

www.intokustannus.fi

Into-pam� etit 15 €/kpl

(sis. posti kulut, ovh 17 €)


STOP!

Kaurismäki Aki, elokuvaohjaaja • Hassi Satu, Euroopan parlamentin jäsen (vihr) • Hautala Heidi, Euroopan parlamentin jäsen (vihr) • Pietikäinen Sirpa, Euroopan parlamentin jäsen (kok) • Repo Mitro, Euroopan parlamentin jäsen (sitoutumaton) • Tuo-mioja Erkki, kansanedustaja (sd) • Koskenniemi Martti, kansainvälisen oikeuden professori, Helsingin yliopiston Erik castrén -instituutin johtaja • Petman Jarna, Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori • Patomäki Heikki, Helsingin yli-opiston maailmanpolitiikan professori • Koskinen Pekka, Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori • Teivainen Teivo, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori, yleisen valtio-opin laitoksen johtaja • Kouros Kristiina, ihmisoikeuslii-ton pääsihteeri, Kansainvälisen ihmisoikeusjärjestöjen liiton varapuheenjohtaja • Hurskainen Sinikka, kansanedustaja (sd), Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja • Parhiala Pauliina, Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja • Ranta Helena, oikeushammaslääkäri, Helsingin yliopisto • Donner Jörn, kirjailija, elokuvaohjaaja • Suosalo Martti, näytteli-jä • Korpela Tommi, näyttelijä • Jansson Sophia, Oy Moomin characters Ltd:n Art director ja suurin osakkeenomistaja • Smeds Kristian, näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja • Abu-Hanna Umayya, toimittaja ja kirjailija • Ahvo Eija, näyttelijä • Airaksinen Jaa-na, toimittaja, into-kustannuksen toimitusjohtaja • Alanko-Kahiluoto Outi, kansanedustaja (vihr) • Alho Arja, tutkija, VTT, va-paa kirjoittaja • Andersson claes, kirjailija • Andersson Janina, kansanedustaja (vihr) • Andersson Jan-Otto, VTT, tutkija • An-nila Antti-Jussi, elokuvaohjaaja • Apo Satu, Helsingin yliopiston folkloristiikan professori • Arhinmäki Paavo, kansanedusta-ja, Vasemmistoliiton pj. • Arlander Anette, Helsingin yliopiston esitystaiteen ja -teorian professori • Autio Risto, kansanedustaja (kesk), näyttelijä, käsikirjoittaja • bacon Henry, Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen profes-sori • bardy Aleksi, käsikirjoittaja, Helsinki-Filmin toimitusjohtaja • berger Martti, kustantaja • bergroth Aina, kirjailija • berg-roth Zaida, elokuvaohjaaja • brotherus Elina, valokuvaaja ja videotaiteilija • cantell Saara, elokuvaohjaaja • cavonius-Wrede gunnel, psykoterapeutti • chydenius Kaj, säveltäjä • chydenius Kalle, teatteriohjaaja, muusikko • Enckell carolus, taidemaa-lari • Eräsaari Risto, Helsingin yliopiston professori • Feldt-Ranta Maarit, kansanedustaja (sd) • Fieandt-Jäntti Mariaana, kirjai-lija, vapaa toimija • Forsman Max, näyttelijä • Freundlich Johanna, ohjaaja • groth Marcus, näyttelijä • Haapala Arto, Helsingin yliopiston estetiikan professori • Haapala Jyrki, nykytanssin lehtori ja koulutuksen johtaja, hankepäällikkö. • Haapasalo Alli, elo-kuvaohjaaja • Haaranen Anne, Pelastakaa Lapset ry kansainvälisten ohjelmien johtaja • Haila yrjö, Tampereen yliopiston ympä-ristöpolitiikan professori • Hakanen yrjö, SKP:n puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu • Halonen Arto, elokuva- ja dokumentti-ohjaaja • Hannikainen Lauri, kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori • Harakka Timo, kirjailija, toimittaja • Harpf Tiina, toimittaja • Hautamäki irmeli, dosentti • Heiskanen Outi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti • Helle Anna, FT, kirjal-lisuuden tutkija • Heikkinen Vesa, suomen kielen dosentti • Hemberg Jouni, Kirkon Ulkomaanavun kansainvälisen työn johtaja • Hemming-Lindberg gunilla, näytelmäkirjailija • Hentilä Seppo, Helsingin yliopiston poliittisen historian professori • Hert-zberg Lars, ent. Åbo Akademin filosofian professori • Hirvasnoro Kai, toimittaja • Holvas Jakke, tietokirjailija, toimittaja • Hämeen-niemi Eero, säveltäjä • Hänninen Sakari, tutkimusprofessori THL • ijäs Kaisa, runoilija • ikonen Teemu, Helsingin yliopiston dosent-ti, tutkija • isomäki Risto, tieteis- ja tietokirjailija • isosaari Päivi, Like Kustannus Oy:n toimitusjohtaja • Jankeri Ville, elokuvaoh-

jaaja • Jantunen Jyrki ”Njassa”, helsinkiläinen radiotoimittaja, DJ, muusikko • Johansson Eira, kuunnelmaohjaaja • Jokisipilä Markku, VTT, tutkija • Jäntti Mariam ”Manna”, muusikko • Jäntti Markus, Tukholman yliopiston taloustieteen professori • Järvinen He-

li, kansanedustaja (vihr) • Jylhämö Kimmo, Voiman päätoimittaja • Kahiluoto Atro, ohjaaja, teatterinjohtaja • Kahra Kimmo, teatterioh-jaaja ja -opettaja • Kaikkonen Kaarina, kuvanveistäjä • Kalela Jorma, Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori • Kanervo Marja, kuvataiteilija • Kantokorpi Mervi, kriitikko • Kantokorpi Otso, toimittaja, kriitikko • Karukoski Dome, elokuvaohjaaja • Katajala Kimmo, itä-Suomen yliopiston Suomen historian professori • Kekkonen Jukka, Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden pro-fessori • Kettunen Pauli, Helsingin yliopiston poliittisen historian professori • Kirkkopelto Esa, Teatterikorkeakoulun taiteellisen tutkimuksen professori, vararehtori • Kiuru Krista, kansanedustaja (sd), Suomen Pu-naisen Ristin valtuuston puheenjohtaja • Kivirinta Marja-Terttu taidekriitikko,toimittaja, tutkija • Kivistö Sirkku, psykologi, tietokirjailija • Knihtilä Elina, näyttelijä • Knuuttila Seppo, Joensuun yliopiston perinteen-tutkimuksen professori, Kalevala-seuran puheenjohtaja • Koivulaakso Dan, Vasemmistonuoret ry puheenjohtaja • Kokkonen Tuija, ohjaaja, tutkija • Kontio Timo, Sosiaalidemokraattiset Nuoret ry puheenjohta-ja • Kontula Anna, yTT, sosiologi, kaupunginvaltuutettu • Koponen Juhani, Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen professori • Korhonen Johanna, toimittaja • Kormi immi, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry varapuheenjohtaja • Korpela Jukka, itä-Suomen yliopiston historian professori, historia- ja maantieteiden laitoksen johtaja • Koskinen Johannes, kansanedustaja (sd), kaupunginvaltuutettu • Koso-nen Krista, näyttelijä • Kumpulainen Leena, Suomen Pakolaisavun Ulkomaantoiminnan päällikkö • Kumpula-Natri Miapetra, kansanedustaja (sd), kaupunginvaltuutettu • Kuoppa Mikko, kansanedustaja (vas), kunnanvaltuutettu • Kupiainen Antti, Helsingin yliopiston akatemiaprofessori, Helsingin tiedepalkinto 2010 • Kurki Janne, dosentti, lääkäri • Kuuskoski Martti-Tapio, Nuoren Voiman päätoimittaja, taiteentutkija • Kylliäinen Antti, pappi, kirjailija • Kyllönen Merja, kansanedustaja (vas), maakunta- ja kunnanvaltuutettu • Laakso Jaakko, kansanedustaja (vas) • Lahelma Elina, Helsingin yliopiston kasvatus-tieteen professori • Lahti Katariina, teatteriohjaaja • Lahtinen Mikko, vuoden 2007 tieteentekijä, Niin & näin -lehden pitkäaikainen päätoimittaja • Laiho Mika, yK:n rauhanturvaaja: UNiFiL 1991-1992; Kroatia 1994-1995; bosnia 1996-1997 • Laitinen Heikki, Helsingin yliopiston professori • Laitinen Lea, Helsingin yliopiston suomen kielen professori • Lapintie Annika, kansanedustaja, Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän pj., kaupunginvaltuutettu • Lausti Tapani, ent. toimittaja, ulkomaankirjeenvaihtaja • Lavaste Saana, teatteriohjaaja • Leskinen Esa, teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija ja Ryhmäteatterin taiteelli-nen johtaja • Liimatainen Liisa, toimittaja ja tietokirjailija • Lilja Juhani, Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja • Lillqvist Katariina, elokuvaohjaaja • Lindberg Susanna, Tampereen yliopiston filosofian lehtori • Lindfors Stefan, muotoilija, sisustusarkkitehti ja kuvanveistäjä • Lindgren Tommy, muusikko ja kolumnisti • Liukkonen Tero, kirjailija • Lindstedt Laura, kirjailija, kirjallisuudentutkija • Lodenius Lau-ra, Rauhanliiton toiminnanjohtaja • Lodenius Peter, lehtimies • Matinpuro Teemu, Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja • Merikallio Katri, toimittaja • Meriläinen Rosa, tietokirjailija • Miettinen Karri ”Paleface”, muusikko • Mikkola Elisa, Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KiOS) toiminnanjohtaja • Milonoff Eero, näyttelijä • Monni Kirsi, Teatterikorkeakoulun professori • Multanen Elina, Suomen UN Womenin (UNi-FEM) toiminnanjohtaja • Multanen Pertti, Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen lehtori, Lähi-idän tutkija • Muma Päivi, Kirkon Ulkomaanavun alue-edustaja, Länsi-Afrikka (2009 gazassa ’Psychosocial Adviser’) • Myllyaho Mika, ryhmäteatterin pääjohtaja • Mäenpää Outi, näyttelijä • Mäkinen Outi, Tammen kirjallisuusyksikön johtaja • Määttänen Pentti, FT, Aalto yliopiston dosentti • Naukkarinen Ossi, Taide-teollinen korkeakoulu, tutkimispäällikkö • Nevanlinna Tuomas, kolumnisti ja kirjailija • Nikkilä Jussi, näyttelijä • Nikkilä Marja, toimittaja • Nordenstreng Kaarle, Tampereen yliopiston emeritusprofessori • Nor-denstreng Markus, muusikko ja toimittaja • Nordin Reino, muusikko ja näyttelijä • Nylén Antti, kirjailija, esseisti • Ojala-Niemelä Johanna, kansanedustaja (sd), kaupunginvaltuutettu • Otonkoski Lauri, kirjailija, Suomen Pen-klubin puheenjohtaja • Paasonen Markku, kirjailija • Palonen Emilia, Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan lehtori, Vapaus valita toisin ry puheenjohtaja • Pesonen Emmi, näyttelijä • Pesonen Pekka, Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden professori • Pesonen Pekko, elokuvakäsikirjoittaja • Pirjatanniemi Elina, valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori, Åbo Akademin ihmisoi-keusinstituutin johtaja. • Pohjonen Kimmo, vuoden kansanmuusikko 1996, 1997 ja 1998 • Pulliainen Erkki, kansanedustaja (vihr) • Punamäki Raija-Leena, psykologi, Tampereen yliopiston psykologian pro-fessori • Putro Samuli, muusikko • Raatikainen Panu, Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian dosentti • Rantala Jukka, Helsingin yliopiston kasvatustieteiden professori • Rantanen Silja, professori, kuvataitei-lija, Kuvataideakatemia • Rantasila Mari, näyttelijä, ohjaaja ja laulaja • Rastimo Kaisa, elokuvaohjaaja • Reikko Leena, toimittaja • Reime Hannu, toimittaja ja tietokirjailija • Relander Jukka, kolumnisti, Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja • Remitz Kim, suomen pakolaisavun toiminnanjohtaja • Reuter Martina, Helsingin yliopiston akatemiatutkija • Rimminen Mikko, kirjailija, Finlandia-palkinto vuonna 2010 • Rin-nekangas Reijo ”Rax Rinnekangas”, kirjailija, elokuvantekijä, valokuvaaja • Roiha Mikko, teatteriohjaaja • Ronkainen Janne, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SAKS) toiminnanjohtaja • Rossi Lee-na-Maija, tutkija • Räisänen Heikki, Helsingin yliopisto, Uuden testamentin eksegetiikan emeritusprofessori • Saarela Saara, elokuvaohjaaja • Saisio Elsa, näyttelijä • Salmenperä Aleksi, elokuvaohjaaja • Salo Mat-ti ”Asa”, muusikko • Salomaa Risto, elokuvatuottaja • Sandqvist Ville, näyttelijä, teatteriohjaaja ja näyttämötyön opettaja • Seppänen Janne, Tampereen yliopiston tiedotusopin ja visuaalisen journalismin profes-sori • Sihvonen Jukka, Turun yliopiston mediatutkimuksen professori • Silfverberg Anu, toimittaja • Sinisalo Johanna, kirjailija, Finlandia-palkinto vuonna 2000 • Sipiläinen ilkka, ev.lut. kirkon yhteiskuntatyön sihteeri • Smith Howard, taiteilija • Soinio Kari, valokuvataiteilija • Stenman Petri, suomentaja, kustannuspäällikkö • Suolahti Elina, kustantaja • Söderling Trygve, redaktör • Tanner Riikka, tietokirjailija • Tainio Liisa, Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen professori • Tavi Henriikka, runoilija • Tervo Petri, tutkija • Tiusanen Pentti, kansanedustaja (vas), kirurgi • Tontti Jarkko, kirjailija, lakimies, Suomen PENin va-rapuheenjohtaja • Torikka Timo, näyttelijä • Torvalds Nils, RKP:n varapuheenjohtaja, toimittaja • Vainio Kristiina, Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KiOS) hankekoordinaattori • Valkonen Marjaana, SAK:n kansainvälisten asioiden johtaja • Viitanen Pia, kansanedustaja, SDP:n varapuheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu • Vikstedt Tea, ent. kilpapyöräilijä, kaupunginvaltuutettu (vas) • Vilkka Leena, FT, ympäristöfiloso-fian dosentti • Vilkuna Maria, dosentti • Virtanen Rauli, tietokirjailija • Virtanen Ville, näyttelijä, Stella Polariksen perustajia • Vogt Henri, Turun yliopiston kansainvälisen politiikan professori • Volanen Jani, näytte-lijä • Vuola Sinikka, kirjailija • Vuorenrinne Antti, Uutispäivä Demarin uutispäätoimittaja ja bloginpitäjä • Wallgren Thomas, Helsingin yliopiston dosentti, kaupunginvaltuutettu (sd) • Westerberg Paavo, näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja • Westö Kjell, kirjailija, Finlandia-palkinto vuonna 2006 • Wirkkala Maaria, kuvataitelija, Ars Fennica -palkinto 1991 ja Pro Finlandia -mitali 2008 • Wrede-Jäntti Matilda, VTT, toimittaja • ylikangas Heikki, Helsingin yliopiston emeritusprofessori • Zenger Mikko, toimittaja

Suomen lopetettava asekauppa Israelin kanssa

Suomen ja Israelin käymä asekauppa on nousemassa keskei-seksi ulkopoliittiseksi puheenaiheeksi Suomessa. Merkittävien EU-maiden, kuten Ison-Britannian, tai pohjoismaiden kuten Nor-jan ja Ruotsin, uudelleenarvioidessa ja katkaistessa kauppasuh-teitaan Israelin aseteollisuuteen ovat Suomen hallitus ja puolus-tusministeriö valinneet päinvastaisen lähestymistavan.

Vuosina 2004-2007 Suomi oli toiseksi merkittävin ohjustekno-logian viejä Israeliin. Suomen vienti on ristiriidassa EU:n Ministe-rineuvoston laatiman aseviennin käytännesäännön kanssa. Käy-tännesääntö kieltää aseviennin maihin, jotka syyllistyvät YK:n mu-kaan ihmisoikeusrikkomuksiin, tai joissa aseita saatetaan käyttää sisäisiin sortotoimiin (sopimuksen englanninkielisessä versiossa ”internal repression”).

Suomen asevienti on kuitenkin vain murto-osa Israelin kanssa käydystä asekaupasta. Suomi on hankkinut vuodesta 1999 lähtien israelilaisia aseita yli 152 miljoonalla eurolla. Suomi on kauppa-poliittisilla valinnoillaan tukenut tuntuvasti Israelin aseteollisuu-den suurimpia yhtiöitä, mikä edesauttaa Israelin valtion ja pales-tiinalaisten välisen konfliktin jatkumista.

Me, vetoomuksen allekirjoittaneet, emme hyväksy puolustus-ministeriön Suomen kansalaisten verorahoilla maksamia mate-riaalihankintoja Israelin aseyhtiöiltä. Vaadimme Suomen ja Is-raelin välisen asekaupan ja sotilaallisen yhteistyön välitöntä lakkauttamista.

Documents

Rauhan puolesta vaalinumero 2011