Rikos- ja riita-asioiden sovittelijan opas ja riita-asioiden... · Rikos- ja riita-asioiden sovittelijan opas Stakes 2007 Esipuhe Rikosten sovittelua on toteutettu Suomessa jo vuodesta

POSTIMYYNTI: Stakes/Asiakaspalvelut

PL 220, 00531 Helsinki

PUHELIN: (09) 3967 2190,

(09) 3967 2308 (automaatti)

FAKSI: (09) 3967 2450

INTERNET: www.stakes.fi

ISBN 978-951-33-1985-4

ISSN 1236-0724O

PP

AIT

A 6

6R

IKO

S- J

A R

IITA

-AS

IOID

EN

SO

VIT

TE

LIJ

AN

OP

AS

Juhani Iivari (toim.)

Rikos- ja riita-asioidensovittelijan opas

Sosiaali- ja terveysalantutkimus- ja kehittämiskeskus

Opas tarjoaa tietoa rikos- ja riita-asioiden sovittelusta Suomessa. Siinä kuvataan

muun muassa sovittelijan tehtäviä sekä sovittelun lähtökohtia ja suhdetta rikos-

prosessiin. Oppaassa esitellään vuonna 2006 voimaan tullut sovittelulaki ja

tarkastellaan muuta toimintaan läheisesti liittyvää lainsäädäntöä. Tietoa

saadaan myös erilaisista korvauskäytännöistä.

Rikosten sovittelua on toteutettu Suomessa jo yli kahdenkymmenen

vuoden ajan. Toiminnassa on alusta saakka ollut tärkeää, että sovit-

telu perustuu vapaaehtoisuuteen. Samalla on pyritty varmista-

maan, että sovittelun laatu vastaa niitä odotuksia, joita rikoksen

uhrit ja tekijät sille asettavat. Uuden sovittelulain tarkoituksena

on ollut yhdenmukaistaa sovittelussa noudatettavia menette-

lytapoja ja edistää sovitteluun osallistuvien oikeusturvaa.

Opas soveltuu sovittelukouluttajan tukiaineistoksi niin

sovittelun peruskurssille kuin syventäviin opintoihinkin.

Se on hyödyllinen apuväline myös käytännön sovittelu-

työssä ja sovittelun tunnetuksi tekemisessä. Oppaassa

kuvattuja sovittelun periaatteita voi hyödyntää myös

muissa sovittelulähtöisissä käytännöissä.

STAKES SUOMEN SOVIT TELUN TUKI ry

© Kirjoittajat ja Stakes

Suomen kielen tarkistus: Sirkka Laukonsuo

Kannen suunnittelu: Harri HeikkiläTaitto: Christine Strid

ISBN 978-951-33-1985-4ISSN 1236-0724

Uudistettu painos

Gummerus Kirjapaino OyVaajakoski 2007

ToimitusneuvostoMauno Konttinen, puheenjohtajaTuukka LahtiKristiina Manderbacka Heli Mustonen Elina Palola Kerttu PerttiläMarja-Leena Perälä Anna-Liisa SalminenRiitta Seppänen-JärveläSalla Säkkinen

�

Rikos- ja riita-asioiden sovittelijan opas

Stakes 2007

Esipuhe

Rikosten sovittelua on toteutettu Suomessa jo vuodesta 1983 lähtien. Toiminnas-sa on alusta saakka ollut tärkeää se, että sovittelu rakentuu vapaaehtoisuuteen. Sa-malla on pyritty siihen, että sovittelun laatu vastaa niitä odotuksia, joita tuhannet rikoksen uhrit ja tekijät sille asettavat selvittäessään tapahtunutta vapaaehtoisten koulutettujen sovittelijoiden kanssa.

Sovittelu ei pitkään ollut varsinaisesti lakisääteistä toimintaa, vaan sitä järjes-tivät esimerkiksi kunnat vapaaehtoisuuteen perustuen. Sovittelun huomioon ot-taminen myös rikosprosessissa on toki ollut mahdollista eri tavoin muun muassa toimenpiteistä luopumista koskevissa säännöksissä jo vuodesta 1966 lähtien. Pyr-kimys sovittelun systemaattiseen organisointiin aina lainsäädännön tasolle käyn-nistyi jo 1990-luvulla. Organisointi on käynyt läpi useita eri vaiheita, joita kuva-taan tuonnempana.

Sovittelutoiminnan laajentuessa on tärkeää pitää huolta siihen varattujen voi-mavarojen riittävyydestä, toiminnan laadusta ja sitä tukevan koulutuksen järjes-tämisestä sekä toiminnan yhdenmukaisuudesta eri puolilla Suomea. Sovittelu-toimintaa tulee jatkuvasti kehittää, mutta samalla säilyttää sovittelulle ominaiset piirteet, kuten vapaaehtoisuus ja oma identiteetti, ja vahvistaa niitä.

Toivomme, että oppaasta on hyötyä käytännön sovittelussa, koulutuksessa ja sovittelun tunnetuksi tekemisessä. Oppaassa on kuvattu lyhyesti sovittelun lähtö-kohdat, suhde rikosprosessiin, sovittelun periaatteet, sovittelijan tehtävät ja sovit-teluprosessi. Opas on uudistettu painos vuonna 1999 julkaistusta Sovittelijan Op-paasta, jonka pohjana oli sosiaali- ja terveyshallituksen vuonna 1991 julkaisema ja Suomen Sovittelun Tuki ry:n levittämä Sovittelijan käsikirja. Oppaan tiedot on lainsäädännön osalta ajanmukaistettu. Oppaassa on otettu huomioon rikosten ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annettu laki (1015/2005; myöhemmin sovitte-lulaki) keskeisiltä osin. Lisäksi oppaan lähdeluetteloa on täydennetty uusilla läh-teillä.

Oppaan uudistamisen ensimmäinen vaihe on ollut osa Raha-automaattiyh-distyksen rahoittamaa SOKOMA-projektia, jonka johtoryhmään kuuluivat Kaisa Kurikka (puheenjohtaja), Liisa Hopponen (sihteeri), Matti Karttunen, Rauno Val-jakka ja Jaana Ylähollo. Asiantuntijoina tässä vaiheessa ovat toimineet Suomen So-vittelun Tuki ry:n hallitus ja ylikonstaapeli Anneli Aunola Helsingin kihlakunnan Malmin poliisipiiristä sekä oikeustieteen kandidaatti Yrjö Reenilä. Ensimmäisen vaiheen toimittamisesta on vastannut Liisa Hopponen.

Uudistamistyön toinen vaihe on toteutettu Stakesissa, jolloin oppaan tekstiä ovat korjanneet ja täsmentäneet muun muassa Rikosasioiden sovittelun neuvotte-lukunnan jäsenet ylitarkastaja Outi Mustajoki valtakunnansyyttäjän virastosta, kä-räjätuomari Helena Vihriälä Vantaan käräjäoikeudesta, laamanni Ilkka Ryynänen Lappeenrannan käräjäoikeudesta, lakimies Päivi Kemppi sosiaali- ja terveysminis-

�


Stakes 2007

teriöstä, neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen oikeusministeriöstä ja sovittelu-johtaja Terttu Mehtonen Vantaan sovittelutoimistosta. Lisäksi johtava sovittelun ohjaaja Johanna Seppälä Helsingin sovittelutoimistosta on varsin laajasti kom-mentoinut käsikirjoitusta korjausehdotuksin. Täsmennysehdotuksia luonnokseen ovat tehneet myös professori Juha Karhu Lapin yliopistosta, toimistopäällikkö Pek-ka Syrjänen Valtiokonttorista, sovittelija Matti Karttunen Vantaan sovittelutoimin-nasta, toiminnanjohtaja Petra Kjällman Rikosuhripäivystyksestä sekä lakimies Ou-ti Pennanen ja vahinkovakuutuspäällikkö Hannu Ijäs Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitosta.

Tutkimuspäällikkö Juhani Iivari Stakesista on tehnyt tekstiin rakenteellisia muutoksia, asiakohtaisia lisäyksiä ja eräitä täsmennyksiä sekä toimittanut oppaan tekstin viimeistelyvaiheessa edellä mainittujen henkilöiden korjaus- ja täsmennys-ehdotusten pohjalta.

Kiitos kaikille työhön osallistuneille.

Stakes ja Suomen Sovittelun Tuki ry

�


Stakes 2007

Sisällys

Esipuhe

Johdanto........................................................................................................................ 7

1. Sovittelutoiminta....................................................................................................... 9

2. Sovittelulaki.pääpiirteittäin...................................................................................... 15

3. Sovittelu.ja.sen.tavoitteet........................................................................................ 19

4. Sovittelu.ja.rikosoikeusjärjestelmä........................................................................... 22

5. Sovittelijan.tehtävässä.noudatettavia.periaatteita.................................................... 26

6. Soviteltavat.asiat..................................................................................................... 31

7. Sovitteluprosessi..................................................................................................... 35

8. Sovitteluistunto....................................................................................................... 42

9. Korvausasiat........................................................................................................... 48

10. Sopimuksen.laadinta............................................................................................... 56

11. Seuranta,.päätös.ja.työnohjaus............................................................................... 59

12. Muita.sovittelun.työmuotoja................................................................................... 62

Lähteet.ja.lisäluettavaa.................................................................................................. 65

Liitteet:Liite.1.. Oikeusopillista.sanastoa.sovittelun.kannalta..................................................... 67Liite.2.. Muutamia..sovitteluun.liittyviä.lakeja.säädöskokoelmanumeroineen................ 69Liite.3.. Rikosnimikkeitä............................................................................................... 70Liite.4.. Sovitteluprosessin.eteneminen.pääpiirteittäin.................................................. 73Liite.5.. Malli.sovintoasiakirjaksi.vakuutusyhtiön.kanssa.tehtävässä.sopimuksessa......... 74Liite.6.. Sopimusasiakirja.............................................................................................. 76Liite.7.. Esimerkkejä.sovituista.asioista.......................................................................... 77Liite.8.. Kivun.ja.säryn.korvaaminen.liikennevahinkolautakunnan.normien.ja.. ohjeiden.mukaan..(1.1.2006.lähtien)............................................................... 78Liite.9.. Poimintoja.vahingonkorvauslaista.(31.5.1974/412).......................................... 80Liite.10..Poimintoja.nuorista.työntekijöistä.annetusta.laista.(19.11.1993/998)............... 81Liite.11..Laki.rikosasioiden.ja.eräiden.riita-asioiden.sovittelusta..................................... 83

�


Stakes 2007

Johdanto

Tämä Sovittelijan opas antaa yleiskuvan suomalaisesta rikosasioiden ja eräiden rii-ta-asioiden sovittelusta. Oppaasta saa tietoa sovittelun toimintamalleista, nimik-keistöstä, korvauskäytännöistä sekä toimintaan läheisesti liittyvästä lainsäädän-nöstä. Oppaassa olevat tiedot esitetään tiivistetyssä muodossa. Opas ei yksin anna valmiutta sovittelijaksi ryhtymiselle. Opas on sovittelukouluttajan tukiaineisto so-vittelun peruskurssilla ja syventävissä opinnoissa sekä sovittelijan apuväline käy-tännön harjoituksissa ja varsinaisessa sovittelijan tehtävässä.

Luvussa 1 selvitetään lyhyesti sovittelun kehittyminen nykymuotoonsa sekä luodaan katsaus sovittelussa mukana oleviin toimijoihin. Luvussa 2 esitellään ly-hyesti sovittelua koskeva uusi lainsäädäntö. Luvussa 3 käsitellään sovittelun ylei-siä tavoitteita ja keskeisiä piirteitä. Luvussa 4 sovittelua tarkastellaan rikosoikeuden näkökulmasta. Siinä tarkastellaan ensin lyhyesti restoratiivisen oikeuden keskeisiä lähtökohtia. Tämän jälkeen tarkastellaan sovittelun suhdetta suomalaiseen rikosoi-keusjärjestelmään ja siihen, miten sovittelu voi vaikuttaa rikosprosessiin. Luvussa 5 selvitetään sovittelijan tehtäviä ja niissä noudatettavia periaatteita. Luvussa 6 teh-dään katsaus soviteltaviin asioihin. Luvussa 7 esitellään sovitteluprosessia vaiheit-tain ja annetaan ohjeita myös korvausasioissa sekä sovittelutapauksen hoitamises-sa. Luku 8 antaa käytännön tietoa sovittelutapahtumasta ja sovittelijan tehtävästä sovitteluistunnon aikana. Luku 9 kuvaa korvauksiin liittyviä asioita ja vakuutusyh-tiön ja Valtiokonttorin roolia korvausten suorittamisessa. Luvussa 10 käydään lä-pi sopimuksen laadintaan liittyvät asiat ja luvussa 11 vielä lyhyesti seurantaan liit-tyviä tehtäviä. Luvussa 12 on katsaus Suomessa toteutettaviin tai kehitteillä oleviin muihin sovittelun työmuotoihin.

Lähteissä ja liitteissä annetaan lisäinformaatiota sovittelutietojen ja -taitojen kehittämiseen liittyvästä kirjallisuudesta, käsitteistä ja lainsäädännöstä.

�

SOVITTELUTOIMINTA

Stakes 2007

Sovittelutoiminta

Sovittelutoiminnan kehitys

Moderni rikosten sovittelun kokeilutoiminta käynnistyi Yhdysvalloissa ja Kana-dassa 1970-luvun alussa. Suomessa toiminta alkoi vuonna 1983 Vantaalla Suomen Akatemian kokeilu- ja tutkimustoimintana. Vuonna 1986 Vantaan kaupunki va-kinaisti sovittelutoiminnan osaksi kaupungin sosiaaliviraston työtä. Toiminta va-kiintui ja laajeni vähitellen muillekin suuremmille paikkakunnille.

Toiminnan organisoinnin näkökulmasta sovittelu on asettunut kolmen osa- alueen risteyskohtaan. Ensinnäkin sillä on ollut läheiset yhtymäkohdat sosiaalipal-veluihin ja sosiaalityöhön, vaikka sovittelua ei toistaiseksi ole otettu huomioon so-siaalihuollon lainsäädännössä. Toiseksi toiminnalla on ollut merkitystä rikosten ja eräiden riita-asioiden oikeusprosessissa ja kolmanneksi se on liittynyt kansalaisyh-teiskuntaan vapaaehtoistoiminnan kautta. Sovittelutoiminnan organisoinnin kes-keisenä piirteenä on ollut yhteistyö näiden osa-alueiden kesken väljähköin lainsää-dännöllisin puittein ja velvoittein. Koko sovittelutoiminta on näin ollut jatkuvan haasteen edessä todistamassa olemassaolonsa tarpeellisuutta.

Aikaisempaan lailla sääntelemättömään rikosasioiden sovittelujärjestelmään liittyi eräitä ongelmia, joiden vuoksi rikosasioiden sovittelun saattaminen lakisää-teiseksi toiminnaksi osoittautui tarpeellisiksi. Väestö ei ollut yhdenvertaisessa ase-massa rikosasioiden sovittelun saatavuuden suhteen, sillä läheskään kaikissa kun-nissa ei pystytty järjestämään sovittelua. Kuitenkin sovittelun lopputulos saattaa vaikuttaa olennaisesti asianosaisen oikeusasemaan. Vuonna 1991 tulivat voimaan uusitut säännökset toimenpiteistä luopumisesta. Niiden esitöissä sovittelu mainit-tiin yhtenä perusteena toimenpiteestä luopumiselle. Vuonna 1997 sovinto tuli ri-koslainsäädännössä yhdeksi syyttämättä ja tuomitsematta jättämisen perusteeksi.1 Sovinnolla voi siten olla merkitystä muun muassa syyttäjän harkitessa syyttämät-tä jättämistä. Sovinto on myös säädetty rangaistusta lieventäväksi seikaksi rikos-lain yleisiä oppeja koskevien säännösten uudistamisen yhteydessä (laki rikoslain muuttamisesta, 515/2003).2 Siksi on tärkeää paitsi turvata sovittelupalvelujen val-takunnallinen saatavuus myös huolehtia palvelujen laadukkuudesta sekä siitä, että sovittelussa noudatetaan yhdenmukaisia menettelytapoja, joissa sovitteluun osal-listujien oikeusturva otetaan huomioon.

1 Sovittelun merkityksestä rikosprosessissa lähemmin ks. Sovittelutyöryhmän mietintö 31.1. 2006, Valtakunnansyyttäjänvirasto. Asiaa käsitellään myös tässä oppaassa tuonnempana eri kohdin.

2 Huomattakoon, että ennen po. uudistusta sovittelu on voinut toimia rangaistuksen lieventämis-perusteena jo edeltäneen RL 6:3 kohdan 3 nojalla (L 466/1976).

1

10 Stakes 2007


Ennen sovittelulain säätämistä sovittelu oli järjestetty joko kunnan omana toi-mintana, yhteistoimintana jonkin toisen kunnan kanssa tai ostopalveluna yhdis-tyksiltä tai toiselta kunnalta. Sovittelu oli organisoitu kunnissa useimmiten sosiaa-litoimen alaisuuteen – joko niin, että kuntaan oli perustettu yhden tai useamman henkilön käsittävä sovittelutoimisto, tai tehtävä oli annettu kunnan yksittäiselle työntekijälle, joka hoiti sovitteluasioita muitten työtehtävien ohella. Sovitteluteh-täviä on kunnassa saattanut hoitaa myös muu yksittäinen henkilö, joka ei varsinai-sesti ole ollut kunnan palveluksessa. Kunnat ovat toteuttaneet sovittelutoiminnan myös ostopalveluna järjestöltä. Silloin kun kuntaan oli perustettu sovittelutoimisto tai järjestetty se ostopalveluna, toimisto ohjasi vapaaehtoisten sovittelijoiden työs-kentelyä ja vastasi yhdessä sovittelijoiden kanssa sovittelun laadusta. Aktiivisilla so-vittelupaikkakunnilla sovittelutoiminnalle on jo syntynyt perinteitä, joilla on ollut merkitystä toimintamallien luomisessa. Muutamilla paikkakunnilla toimii sovitte-lijoiden yhdistys, joka järjestää yhteistyössä sovittelutyöntekijöiden kanssa koulu-tusta ja virkistystoimintaa.

Ennen sovittelun valtakunnallistamista sitä pyrittiin kehittämään ammatil-lisesti johdettuna vapaaehtoistoimintana, ja varsinaisen sovittelun hoitivat yleen-sä tehtäväänsä koulutetut vapaaehtoiset sovittelijat. Sovittelutoiminnan kehittämi-seksi tarvittiin kuitenkin pysyvämpiä ratkaisuja. Vuonna 2004 Stakesin tekemän kuntakyselyn mukaan aktiivisia sovittelijoita oli noin 600 henkilöä. Tietoja verrat-tiin vuoden 1999 tilanteeseen, jolloin aktiivisia sovittelijoita oli noin 1 000. Myös sovittelun taloudelliset resurssit olivat pienentyneet huomattavasti vuoteen 2004 tultaessa. Selvitys osoitti lisäksi, että sovittelu oli edelleenkin maantieteellisesti voi-makkaasti keskittynyt suuriin kaupunkeihin, etenkin Etelä-Suomeen.3

Hyvin järjestettyjen sovittelutoimistojen yhteydessä sovittelijana toimiminen on edellyttänyt peruskurssin käymistä, osallistumista jatkokoulutukseen ja työn-ohjaukseen sovittelijavalmiuksien ja motivaation ylläpitämiseksi. Tällä on pyritty varmistamaan jatkuvaa työn laadun kehittämistä.

Sovittelutoiminnan organisointi lainsäädännön tasolle

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes on ollut sovittelun alkuvaiheesta lähtien mukana kehittämässä toimintaa. Erityisesti lasten ja nuor-ten rikos- ja riita-asioiden sovittelun päätavoitteet, sosiaaliset ja kasvatukselliset päämäärät, liittyvät sosiaalipalvelujen ja sosiaalityön toimialaan. Kunnatkin ovat yleensä aloittaneet sovittelutoiminnan nimenomaan sosiaalipalveluihin sisältyvä-nä. Oikeusministeriössä taas on oltu kiinnostuneita sovittelusta erityisesti rikosoi-

3 Ks. tarkemmin Jari Salonen: Rikos- ja riita-asioiden sovittelu Suomessa. Vuoden 2004 kuntakyse-lyn tulokset. Selvitys laadittiin sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin tulossopimuksen pohjalta.

11

SOVITTELUTOIMINTA

Stakes 2007

keuden kannalta. Tämä on näkynyt viimeksi muun muassa rikoslain yleisten oppi-en uudistamistyössä. Myös rikosprosessin kehittäminen on nähty tärkeäksi.

Sovittelutoiminnan kehittämisessä keskeisessä asemassa ovat olleet valtioval-lan asettamat eri osapuolista ja asiantuntijatahoista koostuvat työryhmät.

Keväällä 2000 sosiaali- ja terveysministeriö asetti Stakesin tutkimuspäällikkö Juhani Iivarin selvityshenkilöksi tehtävänään kartoittaa sovittelun laajuus, kustan-nukset, sovittelun tarve kunnissa ja organisointi nykytilanteessa sekä tehdä ehdo-tus siitä, miten sovittelutoiminta tulisi järjestää, jotta sovittelun valtakunnallinen kattavuus saavutettaisiin. Selvityshenkilön raporttiin (STM Työryhmämuistioi-ta 2000:27) sisältyneet ehdotukset työstettiin lakiluonnokseksi sosiaali- ja terveys-ministeriön asettamassa rikos- ja riita-asioiden sovittelun valtakunnallistamista ja sääntelytarvetta selvittäneessä työryhmässä, joka jätti muistionsa (STM Työryh-mämuistioita 2002:5) sosiaali- ja terveysministeriölle huhtikuussa 2002.

Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (1015/2005) annettiin 9. päivänä joulukuuta 2005. Laki tuli voimaan 1.1.2006. Lain mukaan sovittelua tuli olla saatavilla kaikkialla Suomessa 1.6.2006 alkaen. Lakia täydentää 12.4.2006 annettu valtioneuvoston asetus rikos-asioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (267/2006, jäljempänä sovitteluasetus).

Toimijoiden esittely

Sosiaali- ja terveysministeriö ja rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta

Sovittelulain myötä sosiaali- ja terveysministeriöstä on tullut sovittelutoimintaa valtakunnallisesti ohjaava organisaatio. Sovittelulain mukaan sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle (5 §).

Sovittelutoiminnan valtakunnallista ohjausta, seurantaa ja kehittämistä var-ten sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta, jonka teh-tävistä ja kokoonpanosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Sovit-teluasetuksen (1 §) mukaan rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan tehtävä-nä on1) seurata ja arvioida sovittelun kehitystä ja tutkimusta sekä tehdä kehittämiseh-

dotuksia2) edistää yhteistyötä sovittelun kehittämisessä eri hallinnonalojen, järjestöjen ja

muiden tahojen kesken3) seurata ja edistää lain yhdenmukaisten soveltamiskäytäntöjen toteutumista4) tehdä sisällöllisiä linjauksia sovittelutoiminnan ohjeistamiseen

12 Stakes 2007


5) seurata sovittelun kansainvälistä kehitystä ja osallistua sovittelua koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön

6) suorittaa sosiaali- ja terveysministeriön määräämät muut tehtävät neuvottelu-kunnan tavoitteen toteuttamiseksi.

Lääninhallitukset ja palveluntuottajat

Sovittelulain mukaan lääninhallitukset vastaavat sovittelutoiminnan järjestämi-sestä siten, että palvelua on saatavissa asianmukaisesti toteutettuna läänin kaikis-sa osissa.

Sovittelupalvelujen järjestämisessä lääninhallituksilla on käytössään useita eri vaihtoehtoja. Palvelut voidaan tuottaa sovittelulain mukaisesti siten, että lääninhal-litus tekee 1) kunnan kanssa toimeksiantosopimuksen, jolla kunta sitoutuu huo-lehtimaan palvelun tuottamisesta omalla alueellaan tai sen lisäksi muidenkin kun-tien tai niiden osien alueella; tai 2) muun julkisen tai yksityisen palveluntuottajan kanssa sopimuksen, jolla palveluntuottaja sitoutuu huolehtimaan palvelun tuot-tamisesta sovitulla alueella. Jollei palveluja saada jollakin alueella tuotetuksi edel-lä mainituilla tavoilla, lääninhallituksen tulee tuottaa alueen palvelut palkkaaman-sa henkilöstön avulla tai muulla sopivaksi katsomallaan tavalla.

Sovittelulain mukaan lääninhallituksen tulee huolehtia sovittelutoimintaan osallistuville henkilöille tarkoitetun täydennyskoulutuksen järjestämisestä valta-kunnallisesti ja alueellisesti. Lääninhallituksen ja palveluntuottajan kanssa tehdys-sä toimeksiantosopimuksessa tulee lain mukaan sopia myös sovitteluun osallistu-ville henkilöille järjestettävästä koulutuksesta.

Muita yhteistyötahoja ja toimijoita

Sovittelutoiminnassa merkittäviä yhteistyötahoja ja toimijoita ovat myös poliisi- ja syyttäjäviranomaiset.

Valtakunnallisista järjestöistä voidaan mainita erityisesti Suomen Sovittelun Tuki ry ja Suomen sovittelufoorumi ry (SSF).

Suomen Sovittelun Tuki ry on sovittelutoiminnassa mukana olevien tahojen vuonna 1990 perustama yhdistys. Sen tarkoituksena on valtakunnallisesti edistää ja tukea sovittelutoimintaa, samalla kun se toimii jäseniensä yhdyselimenä. Yhdistyk-sellä on noin 400 henkilöjäsentä ja jäsenenään seitsemän paikallista sovittelijayh-distystä, joista osa toimii paikkakunnallaan sovittelupalvelujen tuottajana. Suomen Sovittelun Tuki ry julkaisee Sovittelija-lehteä ja sovitteluun liittyvää koulutus- ja esittelyaineistoa sekä järjestää valtakunnallisia sovittelijoiden neuvottelupäiviä. Yhdistys on mukana valtakunnallisessa ja kansainvälisessä alan järjestöjen yhteis-työssä (internetosoite: www.sovittelu.com).

1�

SOVITTELUTOIMINTA

Stakes 2007

Marraskuussa 2003 perustettu Suomen Sovittelufoorumi ry. toimii modernin sovitteluliikkeen suomalaisena yhteistoimintajärjestönä. Sovittelufoorumi on myös Pohjoismaisen sovittelufoorumin jäsenjärjestö. Suomen Sovittelufoorumin halli-tus edustaa koko sovittelun kenttää asiantuntijuuden ja sidosryhmiensä kautta. SSF on vapaaehtoinen ja riippumaton kansalaisjärjestö, joka pyrkii osallistumaan ja vai-kuttamaan yhteiskunnan kehittämiseen syventämällä kansanvaltaa ja parantamal-la yhteiskunnan hyvinvointia sovittelun kautta. Suomen Sovittelufoorumi järjestää muun muassa kansainvälisiä sovittelun eri aloja ja toimijoita kokoavia konferensseja, on mukana pohjoismaisessa ja kansainvälisessä sovittelun kehittämistyössä ja koor-dinoi kansallisia sovitteluhankkeita, muun muassa opetusministeriön rahoittamaa vertaissovitteluhanketta (koulusovittelu) vuosina 2006–2007 ja Valtion työsuojelu-rahaston ja Työsuojelurahaston rahoittamaa työpaikkasovittelun hanketta vuosina 2007–2009. Suomen Sovittelufoorumi järjestää myös vuosittain valtakunnallisen se-minaarin sovittelun eri mallien ajankohtaisista kehittämiskysymyksistä (http://www.ssf-ffm.com).

Sovitteluun liittyvä kansainvälinen toiminta

Rikosasioiden sovittelun kehittämistarpeisiin on kiinnitetty huomiota myös kan-sainvälisellä tasolla. Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi syyskuussa 1999 suosituksen nro R(99)19 rikosasioiden sovittelusta. Sen liitteessä käsitellään muun muassa sovittelua koskevia yleisiä periaatteita, sovittelijalta edellytettäviä ominaisuuksia sekä sovittelussa noudatettavia menettelytapoja. Suosituksen mu-kaan rikosasioiden sovittelun tulisi olla yleisesti saatavilla oleva palvelu, mitä tulisi helpottaa lainsäädännöllä. Samansuuntaisia näkemyksiä on esittänyt myös Yhdis-tyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvosto (ECOSOC) päätöslauselmas-saan 2002/12 (Basic principles on the use of restrorative justice programmes in cri-minal matters).

Suomalainen sovittelujärjestelmä on kansainvälisesti vertailtuna yksi kehitty-neimmistä ja vakiintuneimmista, mutta ennen valtakunnallistamista se on ollut verrattain heikosti resursoitu. Suomessa sovittelua käytetään rikosasioiden yhte-ydessä suhteellisen runsaasti verrattuna mihin tahansa muuhun maahan. Tämän vuoksi muut maat ovat kiinnostuneet sovittelutoiminnasta maassamme saaduista kokemuksista. Kansainvälisessä kentässä toimitaan yhteistyössä vuonna 2000 pe-rustetussa eurooppalaisessa sovittelijayhdistyksessä (European Forum for Resto-rative Justice), jonka yksi perustajajäsen Suomen Sovittelun Tuki ry on, sekä poh-joismaisessa yhdistyksessä (Nordiskt forum för medling och konflikthantering). Edellisessä painopiste on erityisesti rikosten sovittelussa, kun taas pohjoismaisessa yhdistyksessä mukana on myös perheasioissa ja elinkeinoelämässä syntyneiden ris-tiriitojen sovittelu, koulusovittelu ja rauhansovittelu.

1� Stakes 2007


Suomi oli aktiivisesti edustettuna myös 19 Euroopan maata käsittävässä COST A 21 -tutkimus- ja kehittämisohjelmassa vuosina 2003–2006. Ohjelmassa keskityt-tiin selvittämään sovittelun prosessia ja yhteistyötä viranomaisten kanssa, sovitte-lun uusia toimintamuotoja (conferencing-tyyppiset neuvonpidot), sovittelijoiden ja viranomaisten koulutusta, sovittelun ja sovittelulainsäädännön suhdetta rikos-lainsäädäntöön ja rikosoikeusjärjestelmän toimintaan sekä sovittelun taustateo-rian (restoratiivinen oikeus) kysymyksiä.

Suomalaisen sovittelun kannalta kansainvälinen yhteistyö on tervetullutta, sillä kokemusten vaihdon avulla voidaan varmistaa myös suomalaisen sovittelun elinvoimaisuus. Samalla kansainvälinen yhteistyö asettaa sovittelun uusien haas-teiden eteen, mikä merkitsee muun muassa sovittelun laatuasioiden korostumis-ta entisestään.

1�

SOVITTELULAKI PÄÄPIIRTEITTÄIN

Stakes 2007

2 Sovittelulaki pääpiirteittäin

Tässä luvussa esitetään tiivistäen rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelus-ta annetun lain ja eduskunnan lakivaliokunnan lakia koskevan mietinnön (LaVM 13/2005) keskeiset periaatteet.

Lain tavoitteet ja tarkoitus

Sovittelulain tultua voimaan 1.1.2006 sovittelu on laajentunut koko maan katta-vaksi toiminnaksi siten, että asiakkaat voivat asuinpaikastaan riippumatta saada sovittelupalvelua laadukkaasti toteutettuna. Laissa säädetään sovittelutoiminnan hallinnollisesta organisoinnista sekä valtion korvauksesta toiminnan kustannuk-siin. Lailla pyritään myös yhdenmukaistamaan sovittelussa noudatettavia menette-lytapoja ja edistämään siihen osallistuvien asiakkaiden oikeusturvan riittävää huo-mioon ottamista sovittelua toteutettaessa.

Sovittelussa rikoksen osapuolilla on mahdollisuus kohdata toisensa luot-tamuksellisesti sekä käsitellä rikoksen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja puolueettoman sovittelijan läsnä ollessa. Sovittelu tarjoaa rikoksenteki-jälle tilaisuuden ottaa vastuu teostaan. Tavoitteena on saada aikaan sovinto sekä osapuolia tyydyttävä sopimus siitä, millä tavoin rikoksentekijä hyvittää ja korvaa uhrille aiheuttamansa haitan ja vahingon taikka millä tavoin muutoin ratkaistaan sellaiset rikosasiaan liittyvät kysymykset, jotka ovat osapuolten sovittavissa.

Sovittelijan tehtävänä on toimia välittäjänä osapuolten välillä. Hän ei ratkaise osapuolten välisiä erimielisyyksiä, vaan auttaa heitä itse ratkaisemaan ne.

Sovittelussa ei ratkaista syyllisyyskysymystä. Jos soviteltavana on virallisen syyt-teen alainen rikos, syyllisyyskysymys ratkaistaan viime kädessä tuomioistuimessa. Myös syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta syyksilukevalla perusteella. Sama kos-kee myös asianomistajarikoksia, jollei asianomistaja luovu rangaistusvaatimukses-taan esimerkiksi sovittelun seurauksena.

Sovitteluun osallistuminen on molemmille osapuolille vapaaehtoista ja mak-sutonta. Sovittelun edellytyksenä on, että he kykenevät ymmärtämään sovittelun sekä siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Kumpikin voi milloin tahansa pe-ruuttaa suostumuksensa, jolloin sovittelu tulee välittömästi keskeyttää.

16 Stakes 2007


Sovittelussa käsiteltävät asiat

Sovittelussa voidaan käsitellä rikoksia, joiden arvioidaan soveltuvan soviteltavak-si, kun otetaan huomioon rikoksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen suhde sekä muut rikokseen liittyvät seikat kokonaisuutena. Sovitelta-vaksi ei saa ottaa alaikäiseen kohdistunutta rikosta, jos uhrilla rikoksen laadun tai ikänsä vuoksi on erityinen suojan tarve. Esimerkiksi lapsiin kohdistuneet seksuaa-lirikokset tulee jättää sovittelun ulkopuolelle. Myöskään hyvin nuoriin lapsiin koh-distuneita pahoinpitelyrikoksia ei ole syytä sovitella. Jos rikosta ei voida sovitella, myöskään siitä aiheutuneen vahingon korvaamista koskevaa asiaa ei saa ottaa so-viteltavaksi.

Sovitella voidaan niin virallisen syytteen alaisia rikoksia kuin asianomistajari-koksiakin. Asian käsittely ja ratkaisu poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa taikka tuo-mioistuimessa ei estä sovittelua. Viime kädessä sovittelutoimiston vastuuhenkilön tulee arvioida tapauskohtaisesti, soveltuuko asia käsiteltäväksi sovittelussa.

Sovittelussa voidaan käsitellä rikosasioiden lisäksi myös sellaisia riita-asioita, joissa ainakin yksi osapuoli on yksityinen henkilö, ja jos riita on sen kohde ja asi-assa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen vähäinen. Siten esimerkiksi kahden yh-tiön väliset riidat rajautuvat sovittelun ulkopuolelle. Sovittelutoimisto arvioi, onko tietyn riita-asian käsittely rikosasioiden sovittelussa tarkoituksenmukaista.

Sovittelulain mukaan sovittelua koskevan aloitteen voi tehdä rikoksesta epäil-ty, uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen. Myös alaikäi-sen huoltaja tai muun vajaavaltaisen edunvalvoja voi tehdä sovittelua koskevan aloitteen. Erikseen laissa säädetään, että vain poliisi- tai syyttäjäviranomaisella on oikeus tehdä aloite sovitteluun ryhtymisestä, jos kyseessä on väkivaltaa sisältävä ri-kos, joka on kohdistunut rikoksesta epäillyn puolisoon, lapseen, vanhempaan tai muuhun heihin rinnastettaviin. Arvioituaan käsiteltävän asian soveltuvan sovitte-luun poliisi- tai syyttäjäviranomaisen tulee tiedottaa rikoksesta epäillylle ja uhrille sovittelumahdollisuudesta ja ohjata heidät sovitteluun. Edellä mainitut viranomai-set ovat velvollisia antamaan tiedon sovittelumahdollisuudesta myös alaikäisen huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle sekä muun vajaavaltaisen edunvalvo-jalle. Käytännössä rikosasiat ohjautuvat sovitteluun pääasiassa poliisin ja syyttäjän osoittamina. Näiden viranomaisten harkinta vaikuttaa merkittävästi siihen, millai-sia rikoksia sovitteluun on tarjolla.

Sovittelumenettelystä

Sovittelussa noudatettavan menettelyn osalta laissa säädetään sellaisista kysymyk-sistä, jotka ovat erityisen tärkeitä asiakkaiden oikeusturvan ja yhdenmukaisen koh-telun kannalta.

1�

SOVITTELULAKI PÄÄPIIRTEITTÄIN

Stakes 2007

Laissa säädetään sovittelutoimiston sovittelumenettelyyn liittyvistä tehtävis-tä. Kun sovittelutoimisto on ottanut asian soviteltavakseen, sen tulee nimetä sellai-nen sovittelija, joka soveltuu kokemuksensa ja henkilökohtaisten ominaisuuksien-sa perusteella sovittelijaksi ja joka ei ole esteellinen asiassa. Sovittelutoimiston tulee hankkia asiaan liittyvät asiakirjat osapuolten suostumuksella poliisi- tai syyttäjävi-ranomaisilta, tuomioistuimelta tai muilta tahoilta. Tarvittaessa sovittelutoimisto hankkii kääntäjän tai tulkin. Sovittelun päätyttyä sovittelutoimiston tulee toimit-taa poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle salassapitoa koskevien säännösten estämättä tieto sovittelun kulusta ja lopputuloksesta.

Sovittelutoimiston on keskeytettävä sovittelu välittömästi, jos osapuoli peruut-taa suostumuksensa tai on syytä epäillä, ettei suostumus ole vapaaehtoinen. Sovittelu on keskeytettävä myös, jos on perusteltua syytä epäillä, ettei sovittelun osapuoli kyke-ne ymmärtämään sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkitystä.

Sovittelulain mukaan sovittelijan tulee järjestää sovittelutapaamiset, sovitel-la puolueettomasti, auttaa löytämään osapuolia tyydyttävä ratkaisu, antaa tietoa oikeusavusta, laatia sovittelussa syntyneestä sopimuksesta asiakirja ja varmentaa se allekirjoituksellaan. Lopuksi sovittelija toimittaa sovittelutoimistolle selostuk-sen sovittelusta. Lain mukaan sovittelu toimitetaan ilman yleisöä. Valiokunta tote-aa mietinnössään, että vaikka sovittelutapahtuma tapahtuu yleisön läsnä olematta, tästä ei seuraa, että sovittelu olisi toteutettavissa vain erityisiä sovittelutapaamisia järjestämällä, vaan sovittelussa voidaan asian laadun mukaan käyttää myös esimer-kiksi puhelin- ja sähköpostiviestintää.

Osapuolet saavat käyttää avustajaa tai tukihenkilöä, jollei se vaaranna sovit-telun häiriötöntä kulkua. Avustajan tai tukihenkilön käyttö on siis pääsääntö, eikä avustajan tai tukihenkilön mukana oloa tule estää kovin kevein perustein. Mikä-li avustajan tai tukihenkilön läsnäolo kielletään, siitä tulee tehdä valituskelpoinen päätös, jonka tekee sovittelutoimiston vastuuhenkilö. Alle 15-vuotiaan osapuolen vanhemmalla tai muulla laillisella edustajalla on kuitenkin aina oikeus osallistua sovittelutapaamisiin.

Sovittelun luottamuksellisuudesta

Sovittelun onnistumisen kannalta on tärkeää, että osapuolet voivat luottaa siinä esitettyjen asioiden jäävän vain sovittelumenettelyyn osallistuvien henkilöiden tie-toon. Niin ikään on syytä pyrkiä estämään se, että sovittelumenettelyä käytettäisiin tietojen hankkimiseen vastapuolelta tulevaa oikeudenkäyntiä varten. Näiden tar-koitusten toteuttamiseksi säädetään, että sovittelija ei saa todistaa siitä, mitä hän on sovittelun kuluessa saanut tietää soviteltavana olevasta asiasta. Todistamiskiel-to väistyy kuitenkin, jos erittäin tärkeät syyt vaativat, että sovittelijaa kuulustellaan siitä.

18 Stakes 2007


Lisäksi säädetään osapuolia koskevasta vetoamiskiellosta. Sen mukaan sovit-telun osapuoli ei saa ilman vastapuolen suostumusta saman asian myöhemmässä käsittelyssä vedota siihen, mitä vastapuoli on esittänyt sovintoon pääsemiseksi so-vittelussa. Vetoamiskielto koskee vain sovittelussa esitettyjä tarjouksia ja vastatarjo-uksia sekä esimerkiksi rikoksesta epäillyn epäonnistuneessa rikosasian sovittelussa esittämää tunnustusta. Säännöksellä ei sen sijaan estetä vetoamasta siihen sopi-mukseen, johon sovittelussa on päästy ja josta on laadittu erillinen asiakirja.

Lakivaliokunnan mietinnön mukaan todistamis- ja vetoamiskieltoa koskeva säännös kattaa sekä rikos- että riita-asiat. Sen soveltaminen ei riipu siitä, halutaan-ko sovittelijaa kuulla todistajana esitutkinnassa vai oikeudenkäynnissä. Merkitystä ei myöskään ole sillä, mikä taho on kutsunut sovittelijan oikeudenkäyntiin. Todis-tamiskieltoa koskevalla rajoituksella on käytännössä merkitystä lähinnä vain rikos-asioissa. Niissä säännöksen mukainen kielto voi syrjäytyä esimerkiksi silloin, kun selvitettävänä on törkeä rikos tai kun sovittelijan todistuksen avulla voidaan hank-kia sellaista rikoksesta epäillyn hyväksi tulevaa näyttöä, jota muutoin ei ilmeises-ti ole saatavilla.

1�

SOVITTELU JA SEN TAVOITTEET

Stakes 2007

3 Sovittelu ja sen tavoitteet

Mitä sovittelu on?

Rikosasioiden sovittelu on maksuton palvelu, jossa rikoksesta epäilty ja rikoksen uhri voivat kohdata toisensa luottamuksellisesti puolueettoman sovittelijan väli-tyksellä. Sovittelussa käsitellään rikoksesta uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineel-lisia haittoja ja pyritään löytämään rikoksen osapuolia tyydyttävä ratkaisu niiden hyvittämiseksi. Sovittelu on aina osapuolille vapaaehtoista.

Suomalaista sovittelua voidaan luonnehtia rikosprosessille vaihtoehtoisek-si tai sitä täydentäväksi menettelyksi, joka voi korvata oikeudenkäynnin osin tai kokonaan ja johtaa seuraamusluonteiseen toimenpiteistä luopumiseen tai lieven-tää rangaistusta. Sovittelun piirissä halutaan korostaa sovittelun erillisyyttä viran-omaistoiminnasta ja yhteyttä kansalaisyhteiskuntaan. Sovittelijat edustavat asuma-alueensa väestöä koulutettuina vapaaehtoistyöntekijöinä eivätkä ole sovittelijana työ- tai virkasuhteessa.4

Sovittelu tarjoaa monessa tärkeässä mielessä toisenlaisen tavan ratkaista riita- ja rikosasioita perinteiseen oikeusprosessiin verrattuna. Keskeistä sovittelussa on maallikkoajatteluun perustuva, osapuolten ehdoilla tapahtuva ongelmanratkaisu, jossa otetaan huomioon myös oikeuslaitoksen odotukset. Sovittelussa ei siis keski-tytä rikosprosessin tapaan tarkastelemaan sitä, onko tekijä rikkonut jotakin rikos-oikeuden normia, vaan huomion keskipisteenä ovat osapuolten väliset inhimilliset suhteet ja niissä tapahtuneet oikeudenloukkaukset ja niiden korjaukset.

Sovittelun tarkoituksena on lieventää tai poistaa rikoksen tai riidan osapuo-lille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja. Sovittelun päämääränä on vai-kuttaa yhteisössä rikollisuutta hillitsevästi ja vähentävästi ja lisätä samalla yleis-tä sovinnollisuutta. Tavoitteena on kehittää erityisesti nuorten rikoksentekijöiden vastuuntuntoa, helpottaa rikoksen uhriksi joutuneiden asemaa sekä tarjota oikeus-käsittelylle vaihtoehtoinen, vapaaehtoisuuteen perustuva menettely ratkaista kan-salaisten rikos- ja riita-asioita.

Sen lisäksi, että sovittelu säästää poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten työtä, sovit-telun hyötyvaikutuksina nähdään muun muassa seuraavia seikkoja:1) uusintarikollisuuden väheneminen ja yleisen turvallisuuden vahvistuminen2) aineellisten korvausten lisäksi asianomistajien saama hyvitys

4 Lakivaliokunta toteaa sovittelulakia koskevassa mietinnössään, että sovittelutoiminnan vastuu-henkilö, sovittelun ohjaaja ja sovittelija ovat kaikki rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdassa tarkoitettuja julkista valtaa käyttäviä henkilöitä ja että heihin voidaan soveltaa rikoslain 40 lukuun sisältyviä virkamiehiä koskevia virkarikossäännöksiä.

20 Stakes 2007


3) asiallisen tiedon lisääntyminen ja pelon väheneminen 4) asianosaisten tunne-elämän positiiviset muutokset 5) mahdollisuus henkiseen kasvuun ja vastuunottoon.

Näiden lisäksi on syytä korostaa, että onnistunut sovittelu voi merkitä asianomis-tajalle rikoksesta aiheutuneiden henkisten ja aineellisten haittojen lieventämistä ja poistamista sekä vahingonkorvauksen saamista varmemmin, kattavammin ja no-peammin kuin oikeuden päätöksellä maksettavaksi määrätty korvaus.

Erityisesti nuorille ja lapsille sovittelu merkitsee mahdollisuutta vastuun ot-tamiseen ja kasvamiseen. Se voi kehittää nuoren rikoksentekijän vastuuntuntoa ja ehkäistä mahdollisesti muuten alkavaa rikoskierrettä. Tähän pääsemiseksi sovitte-lu tarjoaa seuraavat keinot:1) Nuori kohtaa tekonsa uhrille aiheuttamat seuraukset ja joutuu ottamaan itse

vastuun teostaan.2) Sovittelussa nuori voi käsitellä ja ratkaista aiheuttamiaan ongelmia hyväksyt-

tävällä ja turvallisella tavalla. Sovittelu tarjoaa näin mahdollisuuden oppimi-seen.

3) Sovittelu antaa nuorelle mahdollisuuden hyvittää, korvata ja korjata tehty va-hinko tai vääryys. Tällä on myönteistä merkitystä nuoren itsetunnon kannalta.

Sovittelu vuorovaikutusprosessina

Sovittelu poikkeaa sekä rikosoikeudellisesta että terapeuttisesta lähestymistavasta. Sovittelussa on keskeistä rikos- tai riita-asian aiheuttaman ongelmatilanteen selvit-täminen; voidaankin puhua ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta. Tarkoituksena on, että osapuolet itse ovat ensisijaisesti vastuussa ratkaisusta. Sovittelussa ei pyritä hoitamaan tai parantamaan, mutta ei myöskään rankaisemaan. Osapuolet kohtaa-vat toisensa sovittelijan läsnä ollessa sovittelutapaamisessa, jossa käydään läpi ta-pahtunutta ja sen seurauksia, myös tunnetasolla.

Sovittelu on vuorovaikutusprosessi. Siinä korostetaan osapuolten kohtaamis-ta, henkilökohtaisen vastuun ottamista ja ristiriitatilanteen selvittämistä. Vuoro-vaikutuksella tässä tarkoitetaan sellaista osapuolten välistä keskustelua ja kommu-nikointia, jossa he voivat mielipiteillään vaikuttaa toisiinsa. Toisen kuunteleminen vaikuttaa omiin mielipiteisiin, ja näin asioiden käsittely etenee. Sovittelijan on ol-tava tarkkana siitä, että osallistujien tasavertaisuus ja keskinäinen kunnioitus säilyy ja sovittelun lopputulos perustuu oikeaan tietoon.

Vuorovaikutuksen merkitys sovittelussa korostuu myös siinä, että sillä voi-daan purkaa uhrin kokemaa mielipahaa ja lisätä osapuolten keskinäistä ymmär-rystä. Periaatteena on, että uhri voi kertoa vapaasti kokemuksestaan ja tekijälle tar-joutuu mahdollisuus ottaa vastuu teostaan. Uhrin hyöty sovittelussa liittyy tekijän aidon vastuun ottamisen lisäksi parhaimmillaan siihen, että sovittelussa puhutaan

21

SOVITTELU JA SEN TAVOITTEET

Stakes 2007

totta, että uhrin kysymyksiin vastataan ja että tekijä ilmaisee aitoa katumusta. Eri-tyistä huolta sovittelussa on kannettava siitä, että vältetään ”uhrin aseman uusiutu-minen” itse sovittelutapahtumassa (secondary victimization) esimerkiksi siten, että tekijä vähättelee uhrin kokemusta tai mitätöi sen. Uhrin kokemuksen suora kuule-minen antaa erityisesti nuorille mahdollisuuden kasvaa ja oppia tapahtuneesta oi-kealla tavalla: ei oppia rangaistuksen välttämistä, vaan miten vastaavanlainen teko tai tilanne voidaan vastaisuudessa välttää. Oikean vastuun ottamisen tulee olla va-paaehtoista. Syyllistäminen, leimaaminen tai rangaistuksella pelottelu samoin kuin uhrin aseman mitätöiminen ovat vapaaehtoisuuden vastaisia eivätkä kuulu sovit-teluun.

On myös muistettava, että sovitteluistunto on aina kaikille osallistujille lyhyt kohtaamistilanne, jolla luodaan edellytykset ja mahdollisuus osapuolten keskinäi-selle sovinnolle. Tavoitteena on saada sovittelussa osapuolet ymmärtämään toisi-aan ja tapahtunutta edes hieman paremmin. Päävastuu tyydyttävästä ratkaisusta on kuitenkin aina osapuolilla itsellään. Onnistuneen sovittelun avulla osapuolet voivat tulevaisuudessa kohdata toisensa ilman häpeää, pelkoa ja kaunaa: tekijä voi ottaa vastuun teostaan, ja uhri voi kokea tuon vastuun ottamisen tapahtuneen. So-vittelu voi olla onnistunut prosessi jopa silloin, kun sopimusta ei synny tai vain osasta vaatimuksia päästään sopimukseen. Sovittelu voi selkeyttää asioita, vaikka se syystä tai toisesta keskeytyisikin.

Muistettavaa• Sovittelu on aina osapuolille vapaaehtoista.• Sovittelussa ihmisten välinen vuorovaikutus on keskeistä. Tähän

kuuluu osapuolten kohtaaminen, henkilökohtaisen vastuun otta-minen ja ristiriitatilanteen selvittäminen.

• Sovittelu voi olla onnistunut prosessi jopa silloin, kun sopimusta ei synny tai vain osasta vaatimuksia päästään sopimukseen.

• Sovittelu on luottamuksellista, ja sovittelijan tulee olla puolueeton ja tasapuolinen. Häntä sitovat salassapidosta, vaitiolovelvollisuu-desta ja todistamiskiellosta annetut säännökset.

• Sovittelu on osapuolille maksutonta.

22 Stakes 2007


4 Sovittelu ja rikosoikeusjärjestelmä

Kansainvälinen näkökulma: sovittelu restoratiivisena oikeutena

Restoratiivisen oikeuden eli korjaavan oikeuden käsite tuli kansainväliseen oike-uspoliittiseen keskusteluun 1990-luvun alussa. Restoratiivinen oikeus on peräisin angloamerikkalaisesta maailmasta. Uusi-Seelanti, Australia ja Yhdysvallat ovat sen lähtömaita, mutta lähestymistavan rantautuminen Eurooppaan on ollut hyvin nope-aa. Restoratiivinen oikeus edustaa kriminaalipoliittisessa keskustelussa niin sanottua ”kolmatta tietä” retributiivisen lähestymistavan ja rehabilitiivisen näkökulman jäl-keen. Retribuutio korostaa rangaistusta ja rehabilitaatio kuntoutusta. Myös utilitaris-tinen ”hyötyajattelu” on joutunut kritiikin kohteeksi.5

Restoratiivisessa oikeudessa rangaistusta (retribuutioita erityisesti) arvostellaan sen rikoksentekijälle aiheuttamista lukuisista vahingoista, tehottomuudesta uusinta-rikollisuuden ehkäisemisessä ja uhrien tarpeiden hylkäämisestä. Kuntoutusohjelmia taas kritisoidaan siitä, että nekään eivät ole ottaneet uhrin asemaa vakavasti ja että ohjelmien tulokset ovat vaatimattomat. Utilitarismia puolestaan on arvosteltu siitä, ettei sen markkinoima preventioajattelu (rikosten ehkäisy) toimi. Tavoiteltaessa ri-koksentekijän ja uhrin ”kotouttamista” takaisin yhteiskuntaan restoratiivinen oike-us arvostelee rangaistusjärjestelmää ja kuntoutusohjelmia tuloksettomuudesta yksi-lön sosiaalistumisen kannalta.

Restoratiivinen oikeus pyrkii myös täsmentämään rikoksen määrittelyä. Rikos-ta ei nähdä ensisijaisesti lakien rikkomisena, vaan yksityisten ihmisten ja konkreet-tisten suhteiden loukkaamisena. Samalla painotetaan sitä, että rikos merkitsee me-netyksiä rikoksen uhrille, uhkaa lähiyhteisön turvallisuudelle sekä haasteita koko yhteiskunnan yleiselle järjestykselle. Viime vuosina restoratiivisessa oikeudessa on nimenomaan uhrin asema nostettu yhä voimakkaammin esille: rikoksen uhrille tulee aina tarjota mahdollisuus osallistua sovitteluun. Kieltäytymisestä ei kuiten-kaan saa koitua hänelle negatiivisia seuraamuksia oikeusprosessissa. Jos uhri osal-listuu sovitteluun, on hänen siinä saatava kertoa vapaasti myös tapahtuneen aihe-uttamat tuntemukset ja menetykset. Tekijä taas voi osallistua sovitteluun vain, jos hän vapaaehtoisesti osoittaa ottavansa vastuun teostaan.

5 Retribuutiolla tarkoitetaan rankaisemista, joka ”ansaitaan” rikoksella. Rankaisemisella pyritään tasapainottamaan rikoksen horjuttama oikeustila, samalla kun poistetaan rikoksentekijän epäoikeudenmu-kaisesti ansaitsema etu. Rangaistus rehabilitaationa korostaa rikoksentekijän kuntouttamista ja sosiaalista integraatiota. Utilitaristinen rangaistusteoria korostaa mm. rangaistuksen välillistä vaikutusta suureen ylei-söön, sen preventiovaikutusta (erityis- ja yleisestävyyden periaatteet).

2�

SOVITTELU JA RIKOSOIKEUSJÄRJESTELMÄ

Stakes 2007

Restoratiivisen oikeuden päämäärät voidaan hyvin yleisellä tasolla määritellä seu-raavasti:1) perustavana lähtökohtana osapuolten tarpeet2) osapuolten selviytyminen tulevaisuudessa3) rikoksen uhrille aiheutuneen vahingon korvaaminen 4) lähiyhteisön turvallisuuden edistäminen 5) koko yhteiskunnan yleisen turvallisuuden lisääminen.

Summa summarum: Restoratiivisessa oikeudessa seuraamuksen tulee ensisijaisesti olla uhrin hyvittäminen, rikoksentekijän ja uhrin palauttaminen yhteiskunnan toi-miviksi jäseniksi sekä yhteisöjen ja yhteiskunnan arvojen vahvistaminen. Menette-lynsä puolesta restoratiivinen oikeus taas korostaa rikosseuraamuksen kollektiivista ja korjaavaa käsittelyä ja keskeinen huomio kiinnitetään siihen, miten osapuolet sel-viytyvät tulevaisuudessa. Rikosten sovittelu on tunnusomaisesti ollut keskeistä resto-ratiivisen oikeuden kehittämisaluetta erityisesti Euroopan maissa.

Suomalainen näkökulma

Suomessa rikossovittelun kehittäjät ovat asettaneet sovittelun tavoitteeksi paitsi ri-kosten käsittelyprosessin yksinkertaistamisen ja tehostamisen myös pyrkimyksen lisätä osapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa oman asiansa käsittelyyn sekä kannus-taa rikoksentekijää yhteiskuntaan sopeutumisessa. Sovittelu on lisäksi vähemmän tekijää leimaava kuin rikosprosessi. Sovittelulla voidaan näin usein rikosprosessia tehokkaammin vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja samalla parantaa rikoksen uhrin asemaa. Lähtökohtana on usein myös ajatus siitä, että sovittelulla voidaan saavuttaa kestävämpi ratkaisu kuin oikeuden päätöksellä, joka toisinaan synnyttää vain uusia oikeusprosesseja.6

Rikosoikeusjärjestelmä asettaa sovittelulle monia vaatimuksia. Tällaisia ovat muun muassa seuraavat sovittelun perusperiaatteet:1) sovittelu perustuu aitoon vapaaehtoisuuteen2) sovinto perustuu oikeaan tietoon 3) sovittelu ei vaaranna osapuolten oikeusturvaa.

6 Kuten edellä kävi ilmi, restoratiivisen oikeuden luovuttamattomiin periaatteisiin kuuluu, että so-vittelun ensisijaisena lähtökohtana ovat osapuolten tarpeet. Niitä viranomaiset vain harvoin pystyvät perus-teellisesti selvittämään esimerkiksi rikostutkinnassa. Tästä näkökulmasta eräät sovittelulakiin sisältyvät sään-nökset kuten se, että lähisuhdeväkivallassa ei saa sovitella, jos osapuolet omaehtoisesti pyrkivät sovitteluun ilman viranomaisten ohjausta, tai sopimisen kieltäminen rikosvahingosta, jos tapauksessa muutoinkaan ei voida sovitella, ovat ristiriidassa restoratiivisen oikeuden alkuperäisten tavoitteiden kanssa. Vahingonkor-vauksesta sopimisen kieltämisen voidaan ajatella olevan ristiriidassa myös sopimusvapauden periaatteiden kanssa. Lisäksi sen, että sovittelun kulusta ja lopputuloksesta tulee toimittaa poliisi- tai syyttäjäviranomaisel-le tieto niissäkin tapauksissa, jotka eivät ole tulleet soviteltaviksi viranomaisten lähettäminä, voidaan katsoa murtavan ns. luottamuksen suojaa ja olevan ristiriidassa restoratiivisen oikeuden lähtökohtien kanssa. Sää-döksellä voi olla myös sovittelun käynnistymistä estävä vaikutus.

2� Stakes 2007


Vaikka sovittelussa ei ratkaista asian rikosoikeudellista puolta eli syyllisyyttä ja ran-gaistusseuraamusta, sovittelu voi vaikuttaa asian käsittelyyn rikosprosessissa. Asian-omistajarikoksissa asian käsittely päättyy, jos asianomistaja peruu rangaistusvaa-timuksen esimerkiksi syntyneen sovinnon seurauksena. Asianomistajalle tulee myös tehdä selväksi, että kertaalleen peruttua syyttämispyyntöä ei voi uusia samas-sa asiassa.

Kaikkien rikosten osalta sovittelu voi olla perusteena:1) esitutkinnan rajoittamiselle 2) syyttämättä jättämiselle3) rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle4) rangaistuksen lieventämiselle5) rangaistusasteikon lieventämiselle 6) rangaistuslajin vaihtamiselle.

On kuitenkin huomattava, että saavutettu sovinto ei aina takaa toimenpiteistä luo-pumista tai lievempää rangaistusta. Syyttäjä ja tuomioistuin arvioivat sovinnon merkityksen tapauskohtaisesti.

Poimintoja laeista

Seuraavassa esitellään suppeasti muutamia lainkohtia, jotka ovat rikosprosessissa sovittelun kannalta keskeisessä asemassa.

Esitutkintavaihe

Poliisin toimintaa ja toimivaltuuksia säätelee poliisilaki, jonka mukaan poliisin on toimittava sovinnollisuutta edistäen. Rikosten esitutkintaa säätelee puoles-taan esitutkintalaki. Esitutkintalain mukaan esitutkinnassa selvitetään myös asian-omistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos asianomistaja on pyytänyt syyttäjää ajamaan hänen vaatimustaan oikeudessa. Esitutkintalain mukaan esitutkinta lope-tetaan saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, silloin kun kysymyksessä on asian-omistajarikos ja asianomistaja luopuu rangaistusvaatimuksestaan esimerkiksi so-vittelun jälkeen.

2�

SOVITTELU JA RIKOSOIKEUSJÄRJESTELMÄ

Stakes 2007

Syyteharkintavaihe

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1987, ROL) 1 luvun 6 §:n mu-kaan virallisen syyttäjän on nostettava syyte, kun on olemassa todennäköisiä syi-tä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Syyte voidaan kuitenkin näissä tapauksis-sa jättää nostamatta, jos1) rikos on vähäinen2) rikos on tehty alle 18-vuotiaana3) oikeudenkäynti ja rangaistus olisivat kohtuuttomia ottaen huomioon osa-

puolten välillä saavutettu sovinto4) rikoksella ei olisi olennaista vaikutusta rangaistuksen määrään.

Syyttäjällä ei ole lainkaan syyteoikeutta, jos kysymyksessä on asianomistajarikos ja asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa ennen kuin syyttäjä on nosta-nut syytteen.

Erityisesti vahingonteoista

Rikoslain 35 luvun 7 §:n mukaan lievässä ja tavallisessa vahingontekorikoksessa voidaan syyte jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä on korvannut vahingon ja vahingon korvaus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi.

26 Stakes 2007


5 Sovittelijan tehtävässä noudatettavia periaatteita

Sovittelija on sovittelun mahdollistaja

Jokainen sovittelija luo oman toimintatapansa persoonansa, taustansa ja sovittelu-kokemuksensa pohjalta. Lähtökohtana on, että sovittelija ei ole tuomari, asianajaja eikä terapeutti. Toisaalta sovittelu ei myöskään ole tavanomainen neuvottelutilan-ne, sillä osapuolten tunteille ja kokemuksille on annettava erityistä merkitystä. So-vittelija on vuorovaikutuksen mahdollistaja.

Sovittelijan puolueettomuus ja tasapuolisuus

Sovittelussa osapuolille tarjoutuu mahdollisuus kohdata toisensa puolueettoman henkilön myötävaikutuksella. Sovintoratkaisun tekevät osapuolet itse, ei sovittelija. Tarvittaessa sovittelijan on kuitenkin kyettävä tasapainottamaan osapuolten välisiä valtasuhteita. Osapuolia ei pidä painostaa sovitteluun tai sovintoratkaisun tekoon. Sovittelua on pyrittävä ohjaamaan ratkaisuun siten, että asioissa edetään osapuol-ten ehdoilla ja oikeusturvaa vaarantamatta.

Sovittelu parityönä

Suomessa sovittelut hoidetaan pääasiassa parityönä. Parityöllä voidaan varmentaa sovittelijoiden työskentelyssä tasapuolisuus ja puolueettomuus. Samalla sovitteli-jat oppivat toistensa toimintatavoista. Parityössä kummankin sovittelijan tulee säi-lyttää puolueettomuus osapuolia kohtaan. Parityö on myös olennainen osa uusien sovittelijoiden kokemuksen kartuttamisessa. Erityisesti läheis- ja perheväkivallan sovittelussa on tärkeää, että sovittelutyössä olisivat edustettuina molemmat suku-puolet. Vaikka aina ei olisikaan mahdollisuutta saada sovittelijapariksi miestä ja naista, on parityö lähisuhdeväkivallan sovittelun ehdoton edellytys.

2�

SOVITTELIJAN TEHTÄVÄSSÄ NOUDATETTAVIA PERIAATTEITA

Stakes 2007

Sovittelijan jääviys

Sovittelijaa koskevat hallintolain (434/2003) jääviyssäännökset. Sovittelija on jää-vi sovittelemaan, jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen. Läheisellä tarkoi-tetaan sovittelijan puolisoa ja sovittelijan tai hänen puolisonsa lasta, lastenlasta, vanhempaa, isovanhempaa, veljeä, sisarta tai näiden puolisoa sekä sovittelijan en-tistä puolisoa. Sovittelija on jäävi myös silloin, jos hän tai hänen läheisensä avus-taa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa etua tai hyötyä. Jääviysperusteena on myös osapuolen ja sovittelijan välinen palvelus- tai toimeksiantosuhde tai jos sovittelija tai hänen läheisensä on hallituksen, hallin-toneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsen taikka toimitusjohtaja tai sitä vastaavassa asemassa.

Sovittelijan tulee jäävätä itsensä, jos hänestä tuntuu siltä, että hänen puo-lueettomuutensa voidaan asettaa kyseenalaiseksi, esimerkiksi tuttavan ollessa tapa-uksen osapuolena. Joskus taas tapaus voi luonteeltaan olla sellainen, että se ei sovi sovittelijalle. Kaikki sovittelijat eivät esimerkiksi halua sovitella väkivaltatapauk-sia. Ennakkoasenteet ja kokemattomuus voivat johtaa osapuolten painostamiseen. Sovittelijan tulee aktiivisesti ennakoida oma jääviytensä jo tapausvalinnan yhtey-dessä. On muistettava, että yksi sovittelutyön onnistumisen tärkeä mitta on se, mi-ten osapuolet kokevat sovittelijan puolueettomuuden ja tasapuolisuuden sovitte-luprosessin aikana.

Vapaaehtoisuus sovittelijan tehtävissä

Sovittelu on vapaaehtoistoimintaa. Se on luonteeltaan selvästi tiettyyn tapahtu-maan rajattu ja eroaa tässä suhteessa useasta muusta vapaaehtoistoiminnasta. Tä-mäntyyppisen toiminnan luonteeseen kuuluvat muun muassa seuraavat seikat:1) toiminta on ammatillisesti ohjattua2) vapaaehtoinen on koulutettu ja toimintaa ohjaavan organisaation hyväksymä 3) asianosaisten osallistuminen on vapaaehtoista.

Lisäksi sovittelutyön luonteeseen kuuluu, että se on1) palkatonta2) tasa-arvoon perustuvaa vuorovaikutusta3) luottamuksellista 4) tyydytystä tuottavaa.

Vaikka sovittelijan työ on palkatonta, kulut yleensä korvataan. Tasa-arvoisuutta korostaa se, että sovittelija ei voi ratkaista asiaa, jos osapuolet eivät pääse siitä yh-

28 Stakes 2007


teisymmärrykseen. Sovittelutyö on vastuullista, korostetusti yhteisöstä lähtevää ja yhteiskunnallisesti tärkeää vapaaehtoistyötä, mutta ei ammattimaista viranomais-työtä.

Vaitiolovelvollisuus ja luottamuksellisuus

Käytännön kannalta on syytä korostaa, että sovittelun luottamuksellisuuteen kuu-luu muun muassa, että1) osapuolten asioista ei puhuta ulkopuolisille 2) käytetyistä esimerkkitapauksista (esim. koulutuksissa) ei saa tunnistaa henki-

löä.

Sovittelijan hallussa olevien asiakirjojen julkisuuteen ja hänen vaitiolovelvollisuu-teensa sovelletaan, mitä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa lais-sa (621/1999) säädetään. Sovittelutoimisto päättää tiedon antamisesta sovitteluun liittyvästä asiakirjasta, joka on sovittelijan tai sovittelutoimiston hallussa.

Sovittelulakia koskevan lakivaliokunnan mietinnön mukaan on syytä pyrkiä estämään se, että sovittelumenettelyä käytettäisiin tietojen hankkimiseen vasta-puolelta tulevaa oikeudenkäyntiä varten. Näin ollen sovittelija ei saa todistaa siitä, mitä hän tehtävässään on saanut tietää soviteltavasta asiasta, jolleivät erittäin tär-keät syyt vaadi, että sovittelijaa kuullaan siitä. Valiokuntamietinnön mukaan vaik-ka todistamiskielto kattaa sekä rikos- että riita-asiat, todistamiskieltoa koskevalla rajoituksella on käytännössä merkitystä lähinnä rikosasioissa. Niissä säännöksen mukainen kielto voi syrjäytyä esimerkiksi silloin, kun selviteltävänä on törkeä ri-kos tai kun sovittelijan todistuksen avulla voidaan hankkia rikoksesta epäillyn hy-väksi tulevaa näyttöä, jota muutoin ei ilmeisesti ole saatavilla.

Sovittelulaissa säädetään osapuolia koskevasta vetoamiskiellosta. Sen mu-kaan sovittelun osapuoli ei saa ilman vastapuolen suostumusta saman asian myö-hemmässä käsittelyssä vedota siihen, mitä vastapuoli on esittänyt sovintoon pää-semiseksi sovittelussa. Vetoamiskielto koskee vain sovittelussa esitettyjä tarjouksia ja vastatarjouksia sekä esimerkiksi rikoksesta epäillyn epäonnistuneessa rikosasi-an sovittelussa esittämää tunnustusta. Säännöksellä ei sen sijaan estetä vetoamasta siihen sopimukseen, johon sovittelussa on päästy ja josta on laadittu erillinen asia-kirja.

On myös huomattava, että lastensuojelulain mukaan sovittelijalla on oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus lastensuojeluviranomaisille saatuaan tietää lapsesta, jonka lastensuojelun tarve on syytä selvittää (1.1.2008 voimaan tulevan lastensuo-jelulain 25 §). Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun sovittelija on sovit-telussa saanut tietää lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä. Tässäkin tapauksessa on kuitenkin syytä neuvotella ensin sovittelusta vastaavan henkilön kanssa.

2�

SOVITTELIJAN TEHTÄVÄSSÄ NOUDATETTAVIA PERIAATTEITA

Stakes 2007

Osapuolten ohjaaminen muihin palveluihin

Sovittelulla ei pystytä ratkaisemaan läheskään aina ja etenkään kaikkia siihen ha-keutuvien asiakkaiden ongelmia. Tästä syystä sovittelijoiden on aiheellista olla yh-teydessä sovittelutoimistoon ja selvittää mahdollisuuksia ohjata osapuolia muihin mahdollisiin palveluihin. Osapuolille tulee voida kertoa missä tahansa sovittelun vaiheessa niin oikeudellisen kuin muunkin avun ja palveluiden tarjoajien yhteys-tiedot paikkakunnalla ja valtakunnallisesti.

Sovittelijan lakitietotaso

Sovittelijan ja sovittelutoiminnan luotettavuuteen kuuluu, että osapuolille annetut neuvot ja tiedot ovat oikeita. Sovittelijan ei tarvitse hallita lakimiehen tavoin koko oikeusjärjestelmää, vaan lähinnä sovittelun eettisiin perusteisiin ja oikeusturvaan liittyvät asiat. Näitä kuvataan esimerkiksi rikosasioiden sovitteluun liittyvässä Eu-roopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa Nro R (99) 19.

Sovittelijan ominaisuuksista ja erityistaidoista

1) Empatiakyky ja aitousSovittelija on aidosti kiinnostunut asianosaisista ja soviteltavasta asiasta, ja hän osoittaa sen heille ilmein, elein, äänellään, olemuksellaan ja toiminnallaan.

2) Määrätietoisuus, joustavuus ja energisyysSovittelija on määrätietoinen sovittelun tavoitteen – sovinnon – etsimisessä, ja hän kykenee joustavasti kannustamaan osapuolia etsimään sovintoratkaisua.

3) Laaja-alaisuusSovittelija kykenee tarkastelemaan asioita tarpeen mukaan kauempaa, ikään kuin niiden ulkopuolelta ja ulkopuolisena.

Sovittelijalle tärkeitä taitoja ovat erityisesti 1) aktiivisen kuuntelemisen taito 2) kyky tehdä sovittelun etenemisen kannalta oikeanlaatuisia kysymyksiä.

Sovittelijan tulee sovitteluprosessin aikana muuttaa joustavasti johtamistapaa tar-peen mukaan. Silloin kun asianosaisten vuorovaikutus toimii, hän on aktiivinen kuuntelija. Jos tilanne puuroutuu tai pysähtyy, siirtyy sovittelija johtamaan kes-kustelua. Mikäli tilanne riitautuu liikaa, on sovittelijan pystyttävä rauhoittamaan

�0 Stakes 2007


tilanne tai tekemään päätös sovittelun keskeyttämisestä toistaiseksi tai sen lopetta-misesta.

Sovittelija tuo omalla persoonallaan ja kyvyillään turvallisen ilmapiirin sovit-teluun. Erityisesti nuorten sovittelussa sovittelijan kokeminen turvalliseksi aikui-seksi voi vaikuttaa myönteisesti nuorten tulevaan käyttäytymiseen.

�1

SOVITELTAVAT ASIAT

Stakes 2007

6 Soviteltavat asiat

Lähtökohtia

Ennen asian ohjautumista sovittelijoille sovittelutoimisto on selvittänyt sovittelun edellytykset ja tehnyt päätöksen sovitteluun ottamisesta. Sovittelu on vapaaehtois-ta sen kaikille osapuolille, joilla on aina mahdollisuus päättää, haluavatko he osal-listua sovitteluun vai ei.

Sovitteluun voidaan ottaa vain sellaisia rikoksia ja riitoja, joissa ainakin toinen osapuoli on luonnollinen henkilö. Tämä tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi kahden yhtiön välistä asiaa voida käsitellä sovittelumenettelyssä, koska yhtiö ei ole luon-nollinen vaan juridinen henkilö.

Rikosasiat

Sovittelulain mukaan sovittelussa voidaan käsitellä rikoksia, joiden arvioidaan ri-koksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen suhde sekä muut seikat huomioon ottaen soveltuvan soviteltaviksi. Sovittelua sellaisenaan voidaan soveltaa myös vakavampien rikosten käsittelyyn. Sovitteluun osallistumiselle ei ole laissa määritelty ikärajoituksia, mutta sovittelun yleisenä edellytyksenä on, et-tä osapuoli pystyy ymmärtämään sovittelun sekä siinä tehtävien ratkaisujen mer-kityksen. Lain mukaan soviteltavaksi ei kuitenkaan saa ottaa alaikäiseen kohdis-tunutta rikosta, jos uhrilla rikoksen laadun tai ikänsä vuoksi on erityinen suojan tarve.

Vähäiset riita-asiat

Sovitteluun soveltuvat erilaiset ihmisten väliset riita-asiat. Muuta kuin rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta voidaan sovitella vain, jos riita on sen kohde ja asiassa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen vähäinen. Sovittelulain mu-kaan riita-asia voidaan ottaa soviteltavaksi, jos sen käsittelemistä sovittelussa voi-daan pitää tarkoituksenmukaisena.

Riita-asioissa on syytä ennen sovitteluun ryhtymistä selvittää tarkoin muun muassa se, ovatko asiat yleensä ratkaistavissa sovittelun avulla ja riittääkö sovitteli-jan asiantuntemus asioiden ratkaisuun.

�2 Stakes 2007


Sovittelutapausten rajaaminen

Kaikki rikokset tai riidat eivät sovi sovitteluun joko asian luonteen tai osapuolten takia. Näissä asioissa tulee selvittää, ovatko asiat yleensä ratkaistavissa sovittelun avulla, liittyykö tapaukseen vaikeita juridisia tai taloudellisia ongelmia ja riittää-kö sovittelijoiden asiantuntemus ratkaisujen arviointiin. Epäselvissä tilanteissa on syytä aina neuvotella sovittelutoimiston kanssa.

Seksuaalirikosten sovittelu ei ole ehdottomasti kielletty, mutta tällaisissa ta-pauksissa tulee kiinnittää erityistä huomiota epäillyn ja asianomistajan keskinäi-sen suhteen luonteeseen ja sovittelut tulee järjestää hyvin huolellisesti.

Soviteltavaksi ei saa ottaa alaikäiseen kohdistunutta rikosta, jos uhrilla rikok-sen laadun tai ikänsä vuoksi on erityinen suojan tarve. Esimerkiksi lapsiin kohdis-tuneet seksuaalirikokset tulee jättää sovittelun ulkopuolelle. Myöskään hyvin nuo-riin lapsiin kohdistuneita pahoinpitelyrikoksia ei ole syytä sovitella.

Joihinkin rikoslajeihin liittyy myös sellaisia erityispiirteitä, joiden takia ne ei-vät kovin hyvin sovi sovittelumenettelyyn. Tällaisia ovat esimerkiksi sotilasrikokset ja muut sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävät rikokset, mitä osaltaan osoittaa se, että niissä on rajoitettu syyttäjän oikeutta jättää syyte nostamatta. Siksi tällaisia ri-koksia ei lakivaliokunnan mielestä tulisi yleensä sovitella.

Lähisuhdeväkivalta

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan sellaisia tapauksia, joissa osapuolina ovat toisiinsa läheisessä suhteessa olevat henkilöt, esimerkiksi avio- tai avopuolisot tai aikuisikäi-nen lapsi ja hänen vanhempansa. Tämäntyyppisiä asioita ei suljeta pois sovittelun piiristä kategorisesti, mutta niiden hoitaminen edellyttää kokeneita ja syventävää eri-tyiskoulutusta saaneita sovittelijoita. Lisäksi tarvitaan toimivia yhteyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisiin sekä muihin auttaviin tahoihin.

Eri viranomais- ja auttamistahojen suhtautuminen perheväkivallan sovitte-luun vaihtelee paljon. Perheväkivallan sovittelu on voimakkaasti puhuttanut eri osapuolia, ja sen sopimisesta sovitteluun ollaan montaa mieltä. Vuonna 2001–2004 toteutettiin Ensi- ja turvakotien liiton, Suomen Sovittelun Tuki ry:n ja Raiskaus-kriisikeskus Tukinaisen yhteinen projekti Perheväkivallan kohtaaminen sovitte-lussa. Sen tavoitteena oli löytää sovittelun mahdollisuudet ja rajat perheväkivallan katkaisemisessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Kehittämis-projektin loppuraportti valmistui keväällä 2004 ja Stakesin projektiin liittyvä tutki-mus valmistui lokakuussa 2004 (Perheväkivallan kohtaaminen sovittelusssa -kehit-tämisprojekti 2001–2004. Ensi- ja turvakotien liiton raportti 1/2004; Aune Flinck ja Juhani Iivari: Lähisuhdeväkivalta sovittelussa. Tutkimus- ja kehittämishankkeen realistinen arviointi. FinSoc arviointiraportteja 5/2004, Stakes). Keskeinen tutki-

��

SOVITELTAVAT ASIAT

Stakes 2007

muksen tulos oli, että lähisuhdeväkivallan soveltuvuutta sovitteluun ei ratkaise vä-kivallan lievyys tai vakavuus, vaan osapuolten sosiaaliset, taloudelliset ja henkiset voimavarat.

Sovittelulaissa säädetään, että vain poliisi- ja syyttäjäviranomaisella on oikeus ehdottaa sovittelua rikostapauksessa, johon liittyy aviopuolisoon, lapseen, van-hempaan tai muuhun verrattavaan läheiseen kohdistunut väkivalta. Valtakunnan-syyttäjä asetti syksyllä 2005 työryhmän pohtimaan uuteen sovittelulakiin liitty-viä kysymyksiä erityisesti syyttäjän työn näkökulmasta. Työryhmä antoi 31.1.2006 päivätyn mietinnön (Sovittelutyöryhmän mietintö 31.1.2006. Valtakunnansyyttä-jänvirasto), jonka ilmestymisestä on tiedotettu kaikkiin syyttäjäyksiköihin. Mie-tinnössä todetaan jo lakivaliokunnan mietinnössäkin esitetty näkemys siitä, että poliisin tai syyttäjän tulisi näissä tapauksissa pääsääntöisesti olla yhteydessä so-siaaliviranomaisiin.

Lähtökohtana lähisuhdeväkivalta-asioiden sovittelussa on, ettei siinä ratkais-ta tapausten rikosoikeudellista puolta, joka kuuluu aina viranomaisille. Sovittelu tarjoaa mahdollisuuden – eräänlaisen katsastusaseman – kartoittaa syntynyttä ti-lannetta kokeneiden sovittelijoiden avulla. Sovittelijoilla tulee olla kykyä ja taitoa suhtautua asiaan neutraalisti ja ohjata keskustelua toimivaan ratkaisuun. Koska tällaiset sovittelut ovat yleensä vaikeita, sovittelijoita tulee aina olla kaksi. Sovitte-lun puolueettomuutta voidaan korostaa myös siten, että sovittelijat ovat eri suku-puolta. Sovittelussa tulee huomioida myös väkivaltaisessa perheessä asuvien las-ten asema.

Lähisuhdeväkivallan sovittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota osapuol-ten turvallisuuteen ja osallistumisen vapaaehtoisuuteen. Muun muassa näiden syi-den takia lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksissa osapuolet on aina tavattava en-sin erikseen, ja vasta kun osapuolten turvallisuus ja osallistumisen vapaaehtoisuus on varmistettu, järjestetään yhteinen sovitteluistunto.

Koska lähisuhdeväkivallan sovittelu edellyttää aina poliisi- tai syyttäjäviran-omaisten aloitetta, lähisuhde- ja perheväkivallan osapuolten itse hakeutuessa sovit-teluun ilman viranomaisyhteyksiä, tapausta ei saa sovitella, vaikka sovittelun edel-lytykset voisivat olla olemassa. Tällaiset asiakkaat tulee ohjata muissa yhteyksissä mahdollisesti tarjottavan sovittelupalvelun piiriin (esim. Kirkon perheasian neu-vonta, asianajajien perheasioiden sovittelu jne.).

Päihde- ja muut ongelmat sovittelussa

On huomattava, että sovittelu edellyttää siihen osallistujalta kykyä ilmaista itseään ja ymmärtää myös vastapuolen näkökanta. Tämä näkökohta sulkee usein sovitte-lun ulkopuolelle tapaukset, joissa joku osapuolista kärsii päihde- tai mielenterveys-ongelmasta tai on muusta syystä kyvytön osallistumaan sovitteluun. Heidän osal-taan tulee erikseen selvittää sovittelun mahdollisuus. Tämä tulee yleensä esille jo

�� Stakes 2007


sovittelutoimiston selvitellessä sovittelun yleisiä edellytyksiä ennen kuin asia oh-jautuu sovittelijoille. Mikäli asia tulee esille vasta sovitteluprosessin kuluessa, on hyvä konsultoida sovittelutoimistoa, voidaanko prosessia edelleen jatkaa.

Ryhmäsovittelu

Sovittelussa on toisinaan lasten ja nuorten erilaisina ryhminä tekemiä rikoksia. Näitä tapauksia tulee joskus myös koulujen piiristä, kun tekojen vakavuus on joh-tanut rikosilmoituksiin. Tekijöiden ja tapausten lukumäärän kasvaessa saattaa ol-la vaikeuksia ryhmän kokoon saamisessa, teon yksilöimisessä ja ryhmän sisäisten valtasuhteiden ymmärtämisessä. Toisaalta ryhmä voi itse myös edesauttaa sovit-teluprosessin edistymistä. Tällaisten sovittelujen toteuttaminen vaatii sovittelijoil-ta selkeää työnjakoa ja tiivistä yhteistyötä muun muassa vanhempien/huoltajien kanssa. Näissä on tärkeää selvittää kunkin nuoren oma vastuu ja yhteisvastuun pe-riaatteet etenkin korvausasioissa.

Vahingonkorvauksesta sopiminen

Sovittelulaissa säädetään, että ”jos rikosta ei voida sovitella, myöskään siitä aiheu-tuneen vahingon korvaamista koskevaa asiaa ei saa ottaa soviteltavaksi”. Kun ky-symys on vain sen määrittelystä, mikä toiminta kuuluu sovittelulain tarkoittaman sovittelun piiriin, sillä ei ole sen ulkopuolelle vaikuttavaa merkitystä. Niinpä osa-puolia voidaan opastaa sopimaan vahingonkorvauksesta keskenään tai pyytämään sovintoapua muualta, esimerkiksi oikeusaputoimistosta tai asianajotoimistosta. Näin syntyvä tai muutoin asianmukainen sopimus ei ole pätemätön tästä menet-telyllisestä syystä. Samoin sopimus voidaan rikosprosessissa ottaa huomioon ran-gaistusta määrättäessä, mikäli tämän huomioon ottamisen muut edellytykset täyt-tyvät. Sovittelutoiminnan ulkopuolella tällaisia sopimuksia siis voidaan pätevästi tehdä ja ne voidaan ottaa rikosprosessissakin huomioon, jos edellytykset muutoin ovat olemassa.7

7 Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa (KKO:2005:39 kohta 6) todetaan, että ” – – rikoksella aiheutetun vahingon korvaaminen on asia, josta voidaan sopia. Sopimus sitoo asianosaisia myös oikeuden-käynnissä, jollei ole erityisiä perusteita poiketa sopimuksesta. Kuten muidenkin sopimusten kohdalla tuomi-oistuin voi todeta korvausta koskevan sopimuksen pätemättömäksi tai rauenneeksi. Sopimuksen ehtoja voi-daan asianosaisen vetoamien seikkojen perusteella sovitella tai ne jättää huomiotta silloin, kun ne johtaisivat kohtuuttomuuteen. Korvausta koskevan sopimuksen ja sen ehtojen sitovuutta arvioidaan noudattaen yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita – –”.

��

SOVITTELUPROSESSI

Stakes 2007

7 Sovitteluprosessi

Sovittelun vaiheet

Seuraavassa käsitellään sovitteluprosessin eri vaiheita sovittelijan näkökulmasta. Sovittelua tarkastellaan vaiheittain etenevänä vuorovaikutusprosessina, jonka ta-voitteena on osapuolia tyydyttävä sopimus. Lähtökohtana on, että sovittelija koh-taa osapuolet avoimesti ja ohjaa prosessia määrätietoisesti alusta loppuun. Hyvin toimiva sovitteluprosessi saa osapuolissa aikaan muutoksia, jotka lisäävät keski-näistä ymmärrystä ja kunnioitusta. Näin voi tapahtua, vaikka varsinaiseen sopi-mukseen ei päästäisikään. Sovitteluprosessissa on ikään kuin kaksi osaa: sopimuk-seen kirjattava osa ja vuorovaikutukseen pohjautuva tunneosa, jota ei juurikaan kirjata sopimukseen, mutta joka loppujen lopuksi usein ratkaisee sen, miten osa-puolet arvioivat sovittelua jälkeenpäin.

Sovittelun vaiheet voidaan tiivistettynä esittää seuraavasti:1) ohjaaminen sovitteluun2) tapauksen vastaanottaminen sovittelutoimistossa: dokumentointi (osapuol-

ten sovitteluhalukkuuden selvittely) ja sovittelijoiden valinta3) asiakirjojen hankinta4) sovittelun suunnittelu5) yhteydenotot osapuoliin ja mahdolliset erillistapaamiset heidän kanssaan 6) sovitteluistunto tai -istunnot7) osapuolten ohjaaminen muuhun tarvittavaan palveluun8) korvausasiat9) sopimuksen ja sovitteluselvityksen laadinta10) sopimuksen toteutumisen seuranta ja sovittelun päätös11) palaute sovittelusta.

Sovittelijan keskeiset vastuualueet ovat yleensä vaiheet 4–11 eli sovittelun suun-nittelusta aina palautteen antamiseen saakka. Työnjako sovittelutoimistojen ja so-vittelijoiden välillä vaihtelee jonkin verran paikkakunnittain. Päätöksen tapauksen sovitteluun ottamisesta tekee kuitenkin aina sovittelun vastuuhenkilö.

�6 Stakes 2007


Ohjaaminen sovitteluun

Sovittelulain mukaan sovittelua koskevan aloitteen voi tehdä rikoksen osapuo-li, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen. Alaikäisen lapsen huoltajalla on oikeus tehdä aloite sovittelusta. Lähisuhdeväkivaltaa koskevan ri-koksen osalta sovittelualoitteen voi kuitenkin tehdä ainoastaan poliisi- tai syyttä-jäviranomainen.

Jos poliisi- ja syyttäjäviranomaiset ovat arvioineet tapauksen soveltuvan so-vitteluun, heidän tulee tiedottaa rikoksen osapuolille tästä mahdollisuudesta ja oh-jata heidät sovitteluun. Yleensä sovitteluun tulevat tapaukset perustuvat rikosil-moituksiin, jolloin asiassa on useimmiten aloitettu esitutkinta. Poliisin tehtävä on selvittää esitutkinnassa tapauksen osapuolet, rikoksen luonne ja tapahtunut vahin-ko. Myös vahingon suuruus tulee selvittää esitutkintalain 5 §:n 1 momentin 2 koh-dan mukaisesti.

Viranomaiset lähettävät sovitteluun yleensä tapauksia, joissa katsotaan epä-muodollinen sovittelumenettely kaikkien kannalta sekä inhimilliseksi ja muutoin-kin mahdolliseksi ratkaisuksi, joka voi joissakin tapauksissa korvata myös oikeus-käsittelyn.

Yhteistä on kuitenkin se, että sovitteluun osallistuminen on osapuolille va-paaehtoista sen kaikissa vaiheissa. Asiassa, josta ei ole haluttu tehdä rikosilmoitus-ta, voivat osapuolet halutessaan kääntyä suoraan sovittelutoimiston puoleen. Täl-laistenkin tapausten sovittelun kulusta ja lopputuloksesta tulee kuitenkin toimittaa tieto poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle.

Tapauksen vastaanottaminen ja sovittelijoiden valinta

Sovittelutoimisto hoitaa tapauksen vastaanottamisen ja yhteistyön eri viranomais-ten kanssa. Sovittelulain mukaan sovittelutoimiston tulee hankkia sovittelua var-ten tarvittavat asiakirjat osapuolten suostumuksella poliisi- ja syyttäjäviranomai-selta, tuomioistuimelta taikka muilta tahoilta. Riidan tai rikoksen osapuolet voivat myös ottaa suoraan yhteyttä toimistoon.

Sovittelutoimisto valitsee tapaukseen sovittelijan tai sovittelijaparin sekä huo-lehtii yhteistyössä sovittelijoiden kanssa yhteydenotosta asian osapuoliin. Toimisto myös avustaa sovittelijoita sovittelun käytännön asioiden hoidossa, kuten esimer-kiksi sovittelutilojen varaamisessa ja sopimuksen laatimisessa.

Itse sovitteluprosessin hoitaminen kuuluu sovittelijoille. Vaikka sovittelu on vapaaehtoistyötä, tapauksen vastanottaminen edellyttää sitoutumista siihen, että se hoidetaan annetussa aikataulussa. Sovittelijoiden tulee pitää toimisto ajan tasal-la sovittelun etenemisestä. Esimerkiksi sovittelun keskeytymisestä on ilmoitettava välittömästi sovittelutoimistoon, jotta asia voidaan palauttaa viivytyksettä viran-

��

SOVITTELUPROSESSI

Stakes 2007

omaisille. Sovittelun päätyttyä sovittelijan tulee toimittaa sovittelutoimistolle se-lostus sovittelusta.

Suunnittelu

Sovittelijat hahmottavat työparina yhdessä alustavan toimintasuunnitelman. Suunnittelu on tärkeää varsinkin silloin, jos asianosaisia on useita, tapaus tuntuu vaikealta ja on tarvetta pohtia menettelytapoja etukäteen. Suunnitelman tulee kui-tenkin olla joustava, sillä kaikki tapaukset ovat ainutkertaisia ja etenevät sovittelus-sa aina asianosaisten ehdoilla omalla yksilöllisellä tavallaan. Sovittelijoiden on hyvä etukäteen pohtia toimintamalleja myös muuttuvia tilanteita varten. Suunnitelman pohjalta sovittelun kulkua voidaan ohjata määrätietoisesti eteenpäin.

On myös muistettava, että sopimuksen tekevät osapuolet eivätkä sovittelijat. Suunnittelussa sovittelijoiden on tärkeää sopia keskinäisestä työnjaosta, esimerkik-si yhteyksien ottamisesta, tilavarauksista ja aikataulusta. Heidän on huolehdittava siitä, että kaikki osapuolet ymmärtävät asiat oikein ja samalla tavoin. Mitä nuorem-pien kanssa ollaan tekemisessä, sitä suurempi merkitys on asioiden selkeällä esit-tämisellä.

Suunnittelun kannalta tärkeät lakiasiat

Sovittelijan on jo suunnitteluvaiheessa tehtävä itselleen selväksi, minkä tyyppises-tä rikoksesta on kysymys, vaikka sovittelussa ei ratkaistakaan rikosseuraamusta. Se, onko kyseessä asianomistajarikos vai virallisen syytteen alainen rikos, vaikuttaa merkittävästi osapuolten neuvotteluasemiin sovittelussa. Samoin on tärkeää teh-dä itselleen selväksi osapuolten ikä ja heidän kelpoisuutensa tehdä pätevä sopimus. Näillä on myös merkitystä asianosaisten oikeusturvaan ja sopimuksen laadintaan.

Muistettavaa• Osapuolilla on oikeus peruuttaa suostumuksensa sovitteluun so-

vittelun missä vaiheessa tahansa. • Sovittelulain mukaan sovittelutoimiston on keskeytettävä sovittelu

välittömästi, jos sovittelun osapuoli peruuttaa suostumuksensa so-vitteluun, jos sovittelun käynnistymisen jälkeen ilmenee, ettei so-vittelun osapuoli pysty ymmärtämään sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkitystä, tai jos sovittelun jatkaminen on selvästi vas-toin alaikäisen osapuolen etua, taikka jos sovittelun onnistumiselle ei muusta syystä ole edellytyksiä.

�8 Stakes 2007


Yhteydenotto ja mahdolliset erillistapaamiset

Suunnittele myös yhteydenottoa

Yleensä poliisi ja syyttäjä kysyvät suostumukset sovitteluun. Tämän jälkeen toimis-to tutustuu asiaan, on yhteydessä osapuoliin ja tekee päätöksen sovitteluun otta-misesta. Sitten asia siirtyy sovittelijan hoidettavaksi. Sovittelijan tai sovittelijoiden kannattaa suunnitella yhteydenottoa etukäteen. Joskus osapuoliin on vaikea saa-da yhteyttä ja tapaamisten sopiminen voi olla työlästä. Näitä tilanteita voidaan hel-pottaa parityöskentelyn selkeällä työnjaolla.

Yhteydenottoihin, jotka tapahtuvat yleensä puhelimitse, on varattava riittä-västi aikaa ja sopiva ja rauhallinen ajankohta. Alkuvaiheesta lähtien on tärkeää joh-dattaa asioita puolueettomasti rauhallisella keskustelulla ja aktiivisella kuuntelulla. Sovittelulain mukaan poliisin tulee esitutkintavaiheessa tiedottaa sovittelumahdol-lisuudesta rikoksen osapuolille.

Yhteydenotto lapsiin ja nuoriin

Lapsille ja nuorille on kerrottava, että huoltaja voi osallistua sovitteluun. Sovitte-lulain mukaan sovittelu tulee järjestää siten, että alaikäisellä henkilöllä on mahdol-lisuus saada tukea huoltajaltaan tai muulta lailliselta edustajaltaan. Lastensuojelu-lain mukaan poliisin on informoitava huoltajia, jos alaikäinen syyllistyy rikokseen. Samalla kun huoltajien suostumus on selvitetty, on hyvä kertoa myös huoltajien mahdollisuudesta osallistua sovitteluun. Huoltajat itse päättävät osallistumises-taan. Alle 15-vuotiailla lapsilla on aina oikeus saada huoltajiltaan tukea sovittelu-neuvottelussa, mutta tätä vanhempien alle 18-vuotiaiden huoltajat saavat osallistua tukihenkilöinä sovitteluun, jollei se vaaranna sovittelun häiriötöntä kulkua.

Nuori voi joutua turvautumaan huoltajien apuun korvausten suorittamises-sa, ja huoltajat voivat puolestaan antaa tukea nuorelle. Jos kumpikaan huoltajista ei syystä tai toisesta voi osallistua sovitteluun, olisi hyvä jos joku nuorelle läheinen ja tilanteeseen muuten sopiva henkilö osallistuisi sovitteluistuntoon.

Alaikäisen kohdalla sovittelun aloittaminen edellyttää huoltajien tai muun laillisen edustajan suostumusta.

Muista luottamuksellisuus

Sovittelijan tulee esitellä itsensä ja asiansa osapuolille, koska luottamuksellisuuden vuoksi soviteltavaa asiaa ei ilman osapuolen lupaa ainakaan aluksi voi kertoa muil-le kuin asianosaisille – ei esimerkiksi muille perheenjäsenille tai läheisille lukuun

��

SOVITTELUPROSESSI

Stakes 2007

ottamatta alaikäisen vanhempia ja huoltajia. Osapuolten on voitava yhteydenotos-ta lähtien luottaa sovittelijoiden työskentelyyn ja siihen, että heidän esittämiään näkökohtia kunnioitetaan sovittelun kaikissa vaiheissa. Asianomistaja ei saa kokea sovitteluprosessia sellaiseksi, ettei hänen vaatimuksiaan otettaisi riittävästi huomi-oon, eikä epäilty saa tuntea itseään ”jo tuomituksi”.

Muista tunnetason esteet!

Kun selvitetään osapuolten halukkuutta sovitteluun, tulee aina muistaa kunnioit-taa heidän omaa tahtoaan. Tapaus on voinut aiheuttaa osapuolille niin voimak-kaita pelon ja vihan tunteita, etteivät he halua tulla sovitteluun. Esteinä voivat olla myös asenteet ja ennakkoluulot. Sovittelua ei pidä tarjota liian innokkaasti. So-vittelijan taito käsitellä asioita ja luonnollisen vuorovaikutuksen syntyminen voi-vat vaikuttaa ratkaisevasti osapuolten päätökseen osallistua sovitteluun. Luonnol-lisen vuorovaikutustilanteen syntyminen jo alussa on tärkeää, samoin avoimuus ja luottamuksellisuus. Jos sovittelija kohtaa yhteydenotoissa vihamielisyyttä ja suut-tumusta, on tärkeää kuunnella kärsivällisesti, sillä nämä tuntemukset rauhoittuvat yleensä melko nopeasti, jos niistä voidaan puhua vapaasti. Asioissa ei pidä edetä liian nopeasti, sillä aika muuttaa asenteita ja mielipiteitä yleensä sovinnollisem-paan suuntaan.

Osapuolten kohtaamisen merkitys

Sovittelulain mukaan osapuolten tulee osallistua sovitteluun henkilökohtaises-ti. Sovittelussa pyritään aina siihen, että osapuolet kohtaavat kasvotusten. Tapaa-minen voi olla jostain syystä ylivoimaisen vaikea järjestää esimerkiksi kohtuutto-man pitkien välimatkojen vuoksi. Tällöin sovittelu voidaan toteuttaa puhelimen välityksellä. Suorassa vuorovaikutuksessa korostuu sovittelun kannalta tärkeä in-himillinen lähestymistapa konflikteihin. Sovittelijan välittämät sopimukset ilman osapuolten suoraa kohtaamista saattavat johtaa väärinymmärryksiin ja tulkinta-kiistoihin. Tällöin sitoutuminen sopimukseen jää heikoksi.

Erillistapaamiset

Erillistapaamisten järjestämiset ovat yleensä tapauskohtaisesti harkinnanvaraisia, mutta esimerkiksi lähisuhdeväkivaltatapauksissa se on olennaisen tärkeää. Erillis-tapaamisten tarkoituksena on, että osapuolet saavat vapaasti kertoa omat kuva-ukset tapahtuneesta. Asianosaiset voivat purkaa turvallisesti tapauksen aiheutta-mia tunteita. Samalla voidaan hahmottaa perusongelmia osapuolia yhdistävistä

�0 Stakes 2007


ja erottavista näkemyksistä ja odotuksista. Erillistapaamiset auttavat sovittelijaa ymmärtämään osapuolten lähtökohtia ja hahmottamaan sovittelun ja sovinnon edellytyksiä. Ratkaisun pohtiminen asianosaisten kanssa jo tässä vaiheessa edistää sovinnollisuutta ja valmistaa kohtaamaan toisen osapuolen. Myös kysymys sovitte-lun jatkamisesta tai mahdollisesta keskeyttämisestä on otettava esille. Erillistapaa-minen on järjestettävä aina molemmille osapuolille, eikä sovittelun tasapuolisuut-ta saa tämän vuoksi vaarantaa.

Sovittelusta kerrottavat asiat

Osapuolille on ennen yhteistä tapaamista kerrottava kirjeitse, puhelinkeskusteluin, erillistapaamisen yhteydessä tai muulla tavoin seuraavat seikat:1) Sovittelija on koulutettu, puolueeton ja vapaaehtoinen.2) Sovittelu on luottamuksellista kaikkien osalta.3) Sovittelu on maksutonta.4) Sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista, ja sen voi keskeyttää.5) Sovittelua ei käytetä kumpaakaan osapuolta vastaan.6) Sovittelussa osapuolet voivat itse vaikuttaa ratkaisuun, eli ratkaisu tehdään

heidän ehdoillaan.7) Sovittelussa ei ratkaista rikosoikeudellista syyllisyyttä.8) Jos sovinto syntyy, se vahvistetaan kirjallisella sopimuksella.

Sovittelu tulee esitellä osapuolille vaihtoehtona ratkaista kyseessä oleva tapaus il-man oikeudenkäyntiä tai oikeudenkäynnin ohella ja ottaa itse vastuu tapahtu-neesta. Sovittelu ei automaattisesti johda syyttämättä jättämiseen. Myös sovitte-lun merkitys rangaistuksen määräämisen kannalta on tuomioistuimen vapaassa harkinnassa. Lisäksi asianomistajalle tulee kertoa mahdollisuudesta hakea syyttä-mättäjättämispäätöksen jälkeen sopimuksen täytäntöönpanokelpoisuutta tuomi-oistuimelta.

Muutoksenhaku

Sovittelulain mukaan, mikäli sovittelutoimistojen välillä ei päästä yksimielisyy-teen siitä, mille sovittelutoimistolle sovittelu kuuluu, ratkaisee asian lääninhallitus, jos molemmat sovittelutoimistot ovat saman läänin alueella. Jos sovittelutoimis-tot ovat eri läänien alueella, ratkaisee asian sosiaali- ja terveysministeriö. Sovitte-lutoimisto päättää sovittelun aloittamisesta ja sovittelun keskeyttämisestä. Edellä mainittuihin päätöksiin voidaan hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallintolainkäyttölain mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on koh-

�1

SOVITTELUPROSESSI

Stakes 2007

distunut tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikut-taa. Hallintolainkäyttölain mukaan valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä on sen viranomaisen toimialue, jonka päätöksestä valitetaan. Edellä mainitun lain mukaan sellaisen viranomaisen päätöksestä, jonka toimialueena on koko maa (kuten sosiaali- ja terveysministeriö), valitus tehdään sille hallinto-oi-keudelle, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisesti liittyy.

Hallintolainkäyttölain mukaan päätökseen, josta saa valittaa, on liitettävä vali-tusosoitus. Valitusosoituksessa on mainittava valitusviranomainen, viranomainen, jolle valituskirjelmä on toimitettava, valitusaika ja mistä se lasketaan. Hallintolain-käyttölain mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaami-sesta. Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun. Hallintolain-käyttölaissa on lisäksi säännökset alaikäisen puhevallan käytöstä.

�2 Stakes 2007


8 Sovitteluistunto

Läsnäolijat ja heidän roolinsa

Osapuolet

Sovitteluistuntoon kutsutaan mukaan rikoksen tai riidan osapuolet, joiden välil-lä varsinaiset neuvottelut sovittelijoiden avulla käydään. Rikosasioissa osapuolilla tarkoitetaan asianomistajaa ja rikoksesta epäiltyä. Laajemmissa rikosasioissa, joissa on useampia asianomistajia ja epäiltyjä, sekä riita-asioissa, on aina erikseen sovit-tava siitä, ketkä osallistuvat istuntoon.

Lapsi, vanhemmat ja edunvalvonta sovittelussa

Lapsen osallistuminen sovitteluun edellyttää huoltajien suostumusta. Sovittelun luonteesta johtuu, että myös lapsen suostumus on välttämätön, jotta sovittelu yli-päänsä olisi mahdollinen. Sovittelu voidaan toteuttaa vain sellaisten osapuolten kesken, jotka ovat henkilökohtaisesti ilmaisseet suostuvansa sovitteluun. Sen sijaan huoltajan vastustus estää alaikäisen lapsen osallistumisen sovitteluun, vaikka lap-si itse siihen suostuisikin.

Jos osapuolena on alaikäinen lapsi, sovittelutapaamiset tulee pääsääntöises-ti järjestää siten, että lapsella on mahdollisuus saada tukea huoltajaltaan. Rikosasi-oiden sovittelua koskevassa Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa käytetään vastaavanlaista ilmaisua, jonka mukaan sovittelussa sovellettavaan pro-sessioikeudelliseen perusturvaan kuuluu, että lapsella tulisi olla oikeus saada apua vanhemmiltaan. Säännös merkitsee käytännössä, että huoltajan tulisi yleensä voi-da olla läsnä sovitteluistunnossa, jos hän sitä haluaa. Huoltajan poissaolo ei kuiten-kaan ole este sovittelulle. Tärkeää on, että huoltajat tietävät sovittelusta ja hyväksy-vät alaikäisen tekemän sopimuksen.

Käytännössä voi syntyä tilanteita, joissa huoltajien osallistuminen on haitak-si sovittelun toteuttamiselle. Sovittelulaissa säädetäänkin, että huoltajan tai muun laillisen edustajan läsnäolo sovittelutapaamisessa voidaan kieltää, jos se on selväs-ti alaikäisen osapuolen edun vastaista. Alle 15-vuotiaan osapuolen huoltajaa tai muuta laillista edustajaa ei kuitenkaan saa kieltää osallistumasta sovittelutapaami-seen.

��

SOVITTELUISTUNTO

Stakes 2007

Huoltajan osallistuminen lapsen sovitteluun on tärkeää paitsi sovitteluistun-non sujumisen kannalta myös siksi, että ilman huoltajansa suostumusta vajaaval-tainen nuori voi holhoustoimesta annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan teh-dä vain olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä sopimuksia. Saman lain 25 §:n mukaan vajaavaltaisella on kuitenkin oikeus määrätä siitä, min-kä hän on vajaavaltaisuuden aikana omalla työllään ansainnut ja siitä, minkä edun-valvoja on holhoustoimesta säädetyn lain 38 §:n mukaisesti antanut hänen vallit-tavakseen. Vajaavaltaisella on oikeus määrätä myös edellä mainitun omaisuuden tuotosta sekä siitä, mikä on tullut tällaisen omaisuuden sijaan. Lisäksi on otettava huomioon, että myös nuoren tekemä sopimus tulee päteväksi, kun hän 18 vuotta täytettyään hyväksyy sopimuksen holhoustoimesta annetun lain 26 §:n 2 momen-tin mukaisesti.

Muut osallistujat

Lähtökohtana sovittelussa on, että neuvottelut tapahtuvat varsinaisten osapuolten kesken. Tämä tarkoittaa sitä, että avustajien ja tukihenkilöiden mukanaolo on aina erikseen sovittava, jolloin on otettava huomioon osapuolten asema ja voimavarat. Rikoksen uhrilla on sovittelussakin oikeus tukihenkilön mukaan ottamiseen. Asi-anajajien ja muiden lakimiesten läsnäolo ei yleensä ole suositeltavaa, koska sovitte-lun tasapuolisuus voi näin vaarantua. Osapuolilla on luonnollisesti oikeus konsul-toida asianajajiaan tarpeen niin vaatiessa. Jos muiden kuin osapuolten läsnäolosta sovittelussa ei päästä yhteisymmärrykseen, asiasta päättää sovittelutoiminnan vas-tuuhenkilö.

Sovittelulain mukaan sovitteluun osallistuvalla on oikeus käyttää tulkkia, jos hän ei hallitse sovittelussa käytettävää kieltä taikka ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi ymmärtää sovittelussa käytävää keskustelua tai tulla ymmärretyk-si siinä. Tulkkeina tulee aina käyttää virallisia asioimistulkkeja. Jääviyden vuok-si tulkkeina ei koskaan tule käyttää sukulaisia tai tuttavia. Tulkin tilaamisesta huo-lehtii sovittelutoimisto.

Valmistautuminen

Sovitteluistuntoon valmistauduttaessa on tärkeää kerrata jo suunnitteluvaiheessa esillä olleet asiat. Sovittelijat kertaavat vielä tapauksen olennaisilta kohdiltaan ja pohtivat, miten se pyritään viemään läpi. Sovittelijoiden tulisi pystyä mielessään vastaamaan seuraaviin kolmeen kysymykseen:1) Onko istunnon järjestämisen kannalta kaikki tarvittavat asiat hoidettu? (Kan-

nattaa esimerkiksi miettiä istumajärjestystä ja turvallisuutta.)

�� Stakes 2007


2) Mitä soviteltavassa rikoksessa tai riidassa on tapahtunut?3) Millä asioilla on erityistä merkitystä sovinnon kannalta, ja millaiset ovat mah-

dolliset ratkaisuvaihtoehdot?

Kaikissa tapauksissa on kuitenkin muistettava, että molempien sovittelijoiden tu-lee olla puolueettomia. Toisin sanoen he eivät voi sopia sellaisesta työnjaosta, jossa toinen sovittelijoista edustaisi asianomistajaa ja toinen tekijää.

Sovittelijan tehtävät istunnossa

Sovittelija on keskustelua ohjaava puheenjohtaja, joka aktiivisesti pyrkii edesautta-maan sovinnon syntymistä. Sovittelijoiden on samalla kyettävä tasapainottamaan tilannetta, jos osapuolet ovat selvästi voimasuhteiltaan eriarvoisessa asemassa. So-vittelutyössä jokainen toimii oman persoonallisuutensa mukaan. Seuraavassa on kuitenkin hahmoteltu muutamia piirteitä, joita sovittelijan työstä voidaan erotella.

Sovitteluneuvottelun johtaminen

Sovittelija rajaa puheenjohtajana keskustelun käsiteltävänä olevaan asiaan yhtei-sesti sovituissa puitteissa. On kuitenkin muistettava, että hän ei yleensä voi rajata keskustelua kovin tiukasti ja keskusteluissa on hyvä antaa osapuolille mahdollisuus kertoa asioista myös laajemmin, varsinkin jos niillä voidaan lisätä keskinäistä ym-märrystä. Sovittelijan tehtävänä on epäselvien asioiden selkeyttäminen ja täsmen-täminen. On myös hyvä kysyä aika ajoin osapuolilta, ovatko he ymmärtäneet esi-tetyt asiat samalla tavoin.

Turvallisen ilmapiirin luominen

Turvallinen ilmapiiri muodostuu sovittelijoiden omasta rauhallisesta käyttäytymi-sestä. Neuvottelutilan ja oikean istumajärjestyksen valinnalla on myös merkitystä. Osapuolille tulee antaa mahdollisuus purkaa tunteitaan. Jos tilanne kehittyy liian rauhattomaksi, siihen on puututtava. Paras keino rauhoittaa tilanne on pysyä it-se rauhallisena. Usein on parempi olla hiljaa ja kuunnella kuin esittää mielipitei-tä, joita osapuolet eivät ole valmiita hyväksymään. Ongelmatilanteita varten etukä-teen sovitut toimenpiteet ja työnjako sovittelijoiden kesken auttavat. Tarvittaessa sovittelijoiden tulee keskeyttää sovittelu.

��

SOVITTELUISTUNTO

Stakes 2007

Tilanteen tasapuolisuuden seuranta

Sovittelijan tulee pitää huoli tasapuolisuudesta koko sovitteluprosessin ajan. Jos osapuolet ovat syystä tai toisesta voimasuhteiltaan epätasaisia, on sovittelijan py-rittävä tasapainottamaan asetelmaa, mutta niin, että hänen puolueettomuutensa ei vaarannu. Sovittelijoiden on keskeytettävä sovittelu, jos tilanne sitä vaatii.

Ratkaisun oikeellisuuden seuranta

Sovittelijoiden tulee edistää vain sellaisen sovinnon syntymistä, joka on kaikkien kannalta kohtuullinen ja perustuu oikeaan tietoon ja aitoon vapaaehtoisuuteen. Tätä ei kuitenkaan tule ymmärtää liian kirjaimellisesti, sillä on muistettava, että so-vittelija ei ole tuomari. Epävarmoilta tuntuvissa tilanteissa tiedot on syytä aina var-mistaa alan asiantuntijoilta.

Sovitteluistunnon vaiheet

Sovitteluistunnon kulku voidaan jakaa erilaisiin vaiheisiin. Käytännössä sovitte-luistunnot ovat kuitenkin yksilöllisiä, eikä niitä saisikaan pyrkiä ohjaamaan tietyn kaavan mukaan. Seuraavassa sovitteluistunto on jaettu kymmeneen erilliseen vai-heeseen. Jaottelun tarkoituksena on helpottaa sovittelijoita jäsentämään sovittelu-tapahtumaa ja näin auttaa heitä sovitteluistunnon suunnittelussa ja johtamisessa.

1) Esittäytyminen ja ilmapiirin luominenToimivan vuorovaikutuksen syntymiseen vaikuttaa ratkaisevasti sovitteluistunnon aloitus. Siksi on usein hyvä puhua ensin jostakin muusta kuin varsinaisesta asiasta.

2) Sovittelun pääperiaatteiden kertaaminenAluksi on syytä vielä kerrata, mistä sovittelussa on kysymys, sekä selvittää sovitte-lun tarkoitusta ja periaatteita. Näin varmistetaan, että osapuolet ymmärtävät tilan-teen oikein. Asioita voidaan kerrata tarpeen mukaan myöhemminkin istunnon ai-kana.

3) Osapuolten kertomuksetSekä epäillylle että uhrille tai asianomistajalle on annettava mahdollisuus käydä va-paasti tapahtumaa läpi omalta kannaltaan. Osapuolten on voitava halutessaan ker-toa vaikeistakin tuntemuksistaan. Tarvittaessa kertomuksia tarkennetaan niin, että kaikki ymmärtävät asian oikein. Tämä vaihe on sovittelun onnistumisen kannal-ta keskeinen. Siinä kumpikin osapuoli voi kuulla, miten toiset tilanteessa mukana

�6 Stakes 2007


olleet ovat tapahtuman kokeneet. Näin heillä on paremmat edellytykset ymmärtää tapahtumaa toistensa näkökulmasta ja myös mahdollisuudet sovinnon saavutta-miseksi ovat paremmat. Osapuolille tulee antaa riittävästi aikaa, jotta heille jää ti-laa myös omien mielikuviensa ja niihin liittyvien tunteittensa käsittelyyn. Tapah-tumaan liittyvä kokemusmaailma on hyvin henkilökohtainen, ja osapuolet eivät välttämättä ole aina samaa mieltä kaikista tapaukseen liittyvistä asioista. Sovitteli-jan tuleekin todeta, että kokemuksen erilaisuus on luonnollinen asia, mutta hänen on samalla painotettava rehellisyyttä. Näkökantojen erilaisuus voi kuitenkin aihe-uttaa tilanteen lukkiutumisen, jonka selvittämiseksi saattavat auttaa tauko, erilliset neuvottelut tai pitempi mietintäaika. Tarvittaessa voidaan sopia uusi istunto.

4) Istuntojen määräSovitteluistuntojen määrä riippuu soviteltavan asian luonteesta sekä osapuolten motivaatiosta sovitella ja kyvystä ilmaista toiveensa. Tavallisesti sopimus syntyy yh-dellä ainoalla yhteisellä istunnolla, mutta joskus se voi vaatia useita tapaamisia. Voi myös käydä niin, että ensimmäisessä sovitteluistunnossa todetaan, ettei sopua syn-ny tai että jompikumpi osapuoli ei syystä tai toisesta saavu istuntoon.

5) Ongelmien purkaminen ja vahinkojen kartoitusKun osapuolet ovat kertoneet näkemyksensä ja kokemuksensa ja tapahtuneesta on päästy riittävään yksimielisyyteen, voidaan määritellä ongelmat ja täsmentää ne asiat, joista voidaan sopia. Näiden pohjalta voidaan keskustella vahingonkor-vauksista. Samoin voidaan arvioida, tarvitsevatko osapuolet mahdollisesti harkin-ta-aikaa. Tilanteen ennakoimista edesauttaa, jos sovittelijat ovat aluksi keskustel-leet erikseen molempien osapuolien kanssa.

6) Korvausvaihtoehtojen etsintäErilaisia suorittamisvaihtoehtoja rahakorvausten sijaan on voitu jo etukäteen alus-tavasti selvittää. Kun korvausten määrästä on päästy yhteisymmärrykseen, on tär-keää, varsinkin nuoren ollessa kyseessä, etsiä erilaisia hyvitystapoja. Erityisesti työ-korvaus on usein harkinnanarvoinen asia. Rahakorvauksen osalta on tarkistettava, saako uhri korvausta tapahtuneesta vahingosta vakuutusyhtiöltä tai Kelasta, jolloin vain omavastuu jäisi korvattavaksi.

7) Yksityiskohtaiset sopimusneuvottelutKun sopiva ratkaisumalli on löydetty ja yksityiskohdista on päästy yhteisymmär-rykseen, luonnostellaan sopimuksen sisältö asianosaisten myötävaikutuksella.

Vältä liian nopeita sopimisia. Yhteydenotoissa tulisi pyrkiä siihen, että osa-puolet kohtaisivat yhteisessä sovitteluistunnossa ja selvittäisivät asiat suoraan kes-kenään. Liian nopeat sopimiset ilman riittävää asioiden käsittelyä tai sopimuk-set ilman osapuolten kohtaamista voivat vaarantaa osapuolten oikeusturvan ja/tai korvausten kohtuullisuuden. Sovittelijan tulee aina epäselvissä tilanteissa varmis-

��

SOVITTELUISTUNTO

Stakes 2007

taa asia eikä suostua hätäisiin sopimuksiin, vaikka molemmat osapuolet sitä eh-dottaisivat.

8) Sopimuksen allekirjoitusOsapuolet allekirjoittavat sovittelusopimuksen, jolloin osapuolille painotetaan so-pimuksen merkitystä ja tiedotetaan jatkotoimista. Osapuolia ei kuitenkaan voida velvoittaa allekirjoittamaan sopimusta. Jos jompikumpi osapuolista kieltäytyy al-lekirjoittamasta sopimusta, sovittelijan on syytä tehdä tästä merkintä sovittelusel-vitykseen (ks. seuraava kappale). Sovittelijoiden on sovittelulain mukaan varmen-nettava sopimusasiakirja allekirjoituksellaan.

(9) AnteeksipyynnöstäSovittelussa voidaan myös esittää anteeksipyyntö, mutta sen muodon ei välttämät-tä tarvitse olla perinteinen. Anteeksipyynnön tulee kuitenkin olla uhriksi tai vahin-gonkärsijäksi joutuneen hyväksyttävissä.

10) Päätetään sovitteluistuntoSovittelun lopuksi kerrataan tapaukseen ja sopimukseen liittyvät asiat lyhyesti.Osapuolille on hyvä kertoa, että tieto sovittelun tuloksesta menee tiedoksi oikeus-viranomaisille ja mikäli asia on syyteharkinnassa, tekee syyttäjä joko syyttämättä-jättämispäätöksen tai nostaa syytteen. Molemmista tulee kirjallinen ilmoitus, kun syyttäjä on tehnyt ratkaisunsa. Lopuksi kiitetään osallistumisesta.

(11) Sovitteluselvitys Sovittelun kulusta ja lopputuloksesta on aina toimitettava tieto poliisille tai syyttä-jäviranomaiselle. Sovitteluun liittyvät asiapaperit tulevat julkisiksi, kun poliisi on päättänyt esitutkinnan, syyttäjä on päättänyt jättää syyttämättä tai kun asia on kä-sitelty käräjäoikeudessa. Huomionarvoista on myös, että sovittelutoimistoilla on yleensä rekisteriseloste, jonka mukaan asiakkailla on oikeus tutustua itseään kos-keviin sovittelutoimiston asiapapereihin.

Sovittelijan tehtävänä on sovittelulain mukaan toimittaa sovittelutoimistol-le selostus sovittelusta. Tähän voidaan kirjata esimerkiksi yhteydenotot asiakkai-siin, sovitteluneuvotteluiden lukumäärät, päivämäärät ja keitä neuvotteluihin on osallistunut.

(12) PalautekeskusteluSovitteluprosessin lopuksi työpari arvioi sovitteluprosessin onnistumista, purkaa siitä aiheutuneita tunteita ja antaa toisilleen palautetta. Sovittelijat keskustelevat tarpeen mukaan tapauksesta toimiston työntekijän kanssa tai työnohjauksessa.

�8 Stakes 2007


9 Korvausasiat

Yleistä korvauksista

Sovittelussa on tärkeää ensin keskustella tapahtumien kulusta ja mahdollisuuksien mukaan purkaa niihin liittyvät mieliharmit. Kun tapahtuneesta on päästy riittä-vään yhteisymmärrykseen ja tekijä on mahdollisesti ilmaissut pahoittelunsa, voi-daan käsitellä korvausta ja keinoja sen ratkaisemiseksi. Joskus myös tekijän anteek-sipyyntö riittää edellyttäen, että rikoksen uhri tai vahingonkärsijä sen hyväksyy. Sopimus voi olla myös aineeton, niin että osapuolet sopivat tietynlaisesta käyt-täytymisestä (käyttäytymissopimukset esimerkiksi lähisuhde- ja perheväkivaltata-pauksissa). Joissakin tapauksissa sopimus saattaa sisältää anteeksipyynnön ja esi-merkiksi varastetun omaisuuden tai tavaran palauttamisen. Useimmiten kuitenkin keskustellaan ja sovitaan aiheutuneen vahingon korvaamisesta joko rahalla tai työllä.

Korvauskysymysten käsittelyssä voidaan erottaa erilaisia osia ja vaiheita, vaik-kakaan ne eivät käytännössä välttämättä aina toteudu koko laajuudessaan ja tietys-sä järjestyksessä. Tällaisia vaiheita ovat erityisesti seuraavat:1) Kartoitetaan aiheutuneet vahingot osapuolten selvitysten pohjalta.2) Kun korvauksen määrästä on päästy yksimielisyyteen, mietitään korvaustapaa

– vahingon voi korvata rahalla, työllä tai mahdollisesti muulla tavalla. Muista myös mahdollinen yhteisvastuullisuus, kun tekijöitä on useampi. Tällöin tu-lee osapuolille tarkkaan selvittää, mitä yhteisvastuullisuudella tarkoitetaan.

3) Sovitaan korvausaikataulusta ja maksun suoritustavasta.4) Sovitaan korvausten suorittamisen seurannasta.5) Selvitään asianomistajan ehdot rangaistusvaatimuksesta ja vahingonkorvaus-

vaatimuksista luopumiselle. Usein asianomistaja haluaa luopua vaatimuksis-taan vasta kun korvaukset on suoritettu. Tällöin puhutaan ehdollisesta sopi-muksesta.

Sovittelun yhtenä merkittävänä vahvuutena suhteessa oikeuskäsittelyyn on se, et-tä sovittelussa korvausratkaisut eivät ole yhtä tiukasti sidoksissa lain säännöksiin. Osapuolet voivat käyttää omaa mielikuvitustaan ratkaisujen hakemisessa. Esimerk-kinä voidaan mainita työkorvaukset. Nuorten osalta on laissa nuorista työnteki-jöistä (liite 10) erikseen säädetty, kuinka pitkiä aikoja ja mitä nuorella voi teettää. On muistettava, ettei tuomioistuin voi vahvistaa kaikkia sopimuksia. Esimerkik-si työkorvausratkaisuissa tulee määrittää korvaussumma myös rahassa, jotta asian-omistaja voi tarvittaessa vahvistuttaa sovitun korvaussaatavansa täytäntöönpano-kelpoiseksi.

��

KORVAUSASIAT

Stakes 2007

Kaikki korvauksiin liittyvät seikat on aina syytä käydä yksityiskohtaisesti läpi siten, että molempien osapuolten näkemykset tulevat otetuiksi huomioon. Tarvit-taessa sovittelijan tulee ohjata osapuolia myös itse ottamaan selvää lainmukaisista oikeuksistaan korvauksiin, näin erityisesti, jos asia on osapuolille epäselvä varsin-kin niin sanotuissa aineettomissa vahingoissa. Aineelliset vahingot voidaan todeta laskujen tai muiden tositteiden avulla, mutta osa korvauksista voidaan sopia ilman tositteitakin, jos niistä päästään yhteisymmärrykseen.

Korvauksia ei ole perusteltua esittää esimerkiksi myymälävarkauksissa oletetun myyntivoiton perusteella, vaan tällöin määritellään todellinen vahinko eli sisäänos-tohinta muutamia poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Arvonlisäverovelvollisten asianomistajien vahingonkorvausvaatimuksiin saattaa sisältyä arvonlisäveroa, jon-ka asianomistaja on oikeutettu vähentämään omassa verotuksessaan. Näissä tilan-teissa arvonlisäveron osuus ei ole korvattavaa vahinkoa. Asianomistaja on velvol-linen näyttämään, ettei hän ole arvonlisäverolain säännösten mukaan vähentänyt tai voinut vähentää maksamaansa arvonlisäveroa. (Ks. KKO:1999:6, KKO:2002:60 ja VaaHO 23.10.2002 1273.)

Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen tai pysyvän haitan (mm. kosmeettisen haitan) määrittelyssä auttavat liikennevahinkolautakunnan määrittämät korvaus-normit. Ne ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia. Kyseenalaisilta tuntuvat ja tapa-uksesta välillisesti aiheutuneet korvausvaatimukset tulee selvittää perusteellisesti. Pysyvän vian tai vamman sekä pysyvän kosmeettisen haitan osalta voidaan sopi-mukseen kirjata myös, että korvausvaatimus ratkaistaan tuomioistuimessa, mikä-li asia sinne etenee. Tarvittaessa on asian käsittely siirrettävä uuteen sovitteluis-tuntoon, jotta osapuolet voivat selvittää asiaa itse tai sovittelijat kysyä neuvoa sovittelutoimistosta tai joltakin muulta asiantuntijataholta.8

Lähtökohtana on, että korvauksista sopiminen on ensisijaisesti osapuolten vä-linen asia. Sovittelijalla ei ole valtuuksia päättää korvausten suuruudesta kiistati-lanteissa, mutta hänen tulee seurata korvausratkaisun kohtuullisuutta ja sitä, että se on suurin piirtein linjassa oikeudessa noudatettavan käytännön kanssa. Ratkai-sujen kohtuullisuuteen kuuluu, että ne ovat oikeassa suhteessa aiheutetun vahin-gon suuruuteen, tekijän vastuuseen sekä hänen kykyihinsä suoriutua niistä. Myös tuomioistuin voi kohtuullistaa korvauksia muun muassa tekijän iän ja kehitysta-son, työttömyyden, sairauden ja huomattavan varallisuuseron tai rikoksentekohet-ken henkisen tilan perusteella.

Jos korvauskysymyksistä ei päästä yhteisymmärrykseen, todetaan kuitenkin sovitteluyrityksen hyvät puolet ja annetaan osapuolille tietoa jatkotoimia varten. On tärkeää rohkaista osapuolia miettimään ja harkitsemaan sopimiseen liittyviä asioita.

8 Korvauskäytäntöä henkilövahinkoasioissa ollaan maassamme uudistamassa. Lailla (513/2004) asetetun Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan tarkoituksena on henkilövahinkojen ja kärsimysten kor-vaamista koskevan oikeus- ja korvauskäytännön yhtenäisyyden edistäminen. Neuvottelukunnan antamat suositukset tulevat perustumaan henkilöön kohdistuvien aineettomien vahinkojen yleiseen korvaustasoon. Pysyvää haittaa koskevia korvausratkaisuja on odotettavissa aikaisintaan vuoden 2008 aikana.

Neuvottelukunta tiedottaa työnsä etenemisestä ja muusta toiminnastaan verkkosivuilla osoitteessa: http://www.om.fi/Etusivu/Ministeriö/Neuvottelujalautakunnat/Henkilövahinkoasiainneuvottelukunta.

�0 Stakes 2007


Sovittelijan on tärkeää tuoda esille edellä mainitut kohtuullisten korvausten turvaamiseen liittyvät seikat mutta muistaa, että kysymyksessä on osapuolten vä-linen sopimus. Mikäli osapuolet ovat tekemässä sopimusta, joka ei noudata yleisiä korvauskäytäntöjä, heitä on syytä siitä informoida heidän oikeusturvansa vuoksi – samalla kunnioittaen asiakkaiden näkemystä itseään koskevassa asiassa.

Korvausasioissa huomioon otettavaa

Usein jo yhteydenottovaiheessa voidaan käsitellä korvausasioita. Silloin niiden tar-kempaa käsittelemistä ei kuitenkaan pidä kiirehtiä. On tärkeää, ettei sovittelija suo-raan tyrmää mitään vaatimuksia, vaan antaa yleistä tietoa korvausasioista ja niiden käsittelystä sovittelussa. Asianomistajaa pyydetään varautumaan siihen, että hänel-lä on mahdollisuuksien mukaan esitettävänään vahingoistaan tositteet, ja pohti-maan niiden kohtuullisuutta. Osapuolille tulee jo ennen sovitteluistuntoa selvittää korvauksiin liittyviä käytäntöjä, kuten esimerkiksi

1. mahdollisuutta sopia työkorvauksista2. tekijöiden yhteisvastuullisuutta korvausten suhteen3. mahdollisuutta sopia korvauksista ehdollisesti siten, että asianomistaja luopuu

rangaistus- ja korvausvaatimuksistaan vasta kun korvaukset on suoritettu 4. asianomistajaa koskeva mahdollisuus hakea syyttämättäjättämispäätöksen jäl-

keen sopimuksen täytäntöönpanokelpoisuutta tuomioistuimelta.

Vakuutusyhtiön asema

Asiaan liittyvät vakuutukset tulee selvittää ennen sopimuksen laadintaa, sillä asian-omistaja ei voi sopia vahingonkorvauksesta siltä osalta, josta hän saa korvauksen vakuutuksen perusteella. Kun vakuutusyhtiö korvaa vahingon, asianomistaja voi sopia sovittelussa vain omavastuuosuuden korvaamisesta. Sopimuksessa on tällöin nimenomaisesti mainittava, että korvaus koskee vakuutuksen omavastuuosuutta. Kun sovittelussa selvitetään myös vakuutusyhtiön vaatimukset, vahingonaiheutta-jalle syntyy oikeampi kuva aiheuttamansa vahingon suuruudesta. Vakuutusyhtiöil-lä on vahingon aiheuttajaan nähden takautumis- eli regressioikeus. Vakuutusyh-tiön myöhemmin esittämät vaatimukset voivat tulla suurena yllätyksenä tekijälle, jos hänelle ei sovittelussa ole selvitetty vakuutusyhtiön roolia vahinkojen korvaa-misessa.

Ennen vakuutusyhtiön kanssa tapahtuvaa sovintoasiakirjan allekirjoittamis-ta on syytä varmistaa alaikäisten osalta, että huoltaja on hyväksynyt syntyneen so-vinnon korvausasiassa. Vakuutusyhtiön edustajan läsnäolo neuvotteluissa ei ole

�1

KORVAUSASIAT

Stakes 2007

tarpeen, vaan keskustelut sovittelijan ja vakuutusyhtiön välillä voidaan käydä tar-koituksenmukaisimmalla etävälineellä (sähköpostitse, puhelimitse jne.). Ennen vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen antamista vakuutusyhtiön tulee kuitenkin tarkistaa sovittelijalta, että asianomistaja on antanut suostumuksensa tietojen antamiseen. (Suostumuksen ei tarvitse olla välttämättä kirjallinen.)

Harkittaessa vahingonaiheuttajan kannalta kohtuullista korvausmäärää tulee ottaa huomioon, että korvausta voidaan sovitella myöhemmin tuomioistuimes-sa vahingonkorvauslain perusteella. Erityisesti tulee huomioida vahingonkorvaus-lain 2 luvun 2 §:n säännös, joka koskee alaikäisen vastuuta aiheuttamastaan vahin-gosta.

Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto on laatinut yhdessä sovintomenette-lyä hoitavien henkiöiden kanssa mallin vakuutusyhtiön ja vahingonaiheuttajan vä-liseksi sovinto-asiakirjaksi (liite 5).

Myös Kelalla on regressi- eli takaisinsaantioikeus, kun kyseessä on esimerkiksi pahoinpitely, jonka seurauksena uhrille on maksettu sairauspäivärahaa.

Korvaukset valtion varoista

Sovittelijan on tärkeää tietää, että joissakin tapauksissa asianomistajalla on mah-dollisuus saada korvauksia Valtiokonttorilta. Tästä tulisi kertoa rikoksen uhrille esitutkintavaiheessa. Asiasta on säännökset rikosvahinkolaissa (1204/2005). Lain mukaan valtiolta saatavat korvaukset ovat aina toissijaisia. Niistä vähennetään va-hingonkärsijän tekijältä tai vakuutuksesta saama korvaus. Sovittelun kannalta on tärkeää muistaa, että Valtiokonttori edellyttää pääsääntöisesti korvausten vaatimis-ta oikeudessa ja että korvausta on vaadittava kolmen vuoden kuluessa lainvoimai-sesta päätöksestä tai, jos asiaa ei ole käsitelty tuomioistuimessa, kymmenen vuoden kuluessa rikoksen tekemisestä. Erityisestä syystä korvausta voidaan hakea myöhem-minkin (RVL 4:25 kohta 1). Valtiokonttori ei ole sidoksissa oikeuden päätökseen, eikä Valtiokonttori esimerkiksi sovittelutapauksissa edellytä ehdottomasti oikeu-den ratkaisua asiassa korvauspäätöstä tehdessään. Korvausta maksetaan henkilö-vahingoista ja joissakin tapauksissa myös esinevahingoista, jos vahingon on aihe-uttanut esimerkiksi lastensuojelulain nojalla laitokseen huostaanotettu lapsi (RVL 2:13 kohta 4).9

Tapauksissa, joissa rikosoikeudenkäyntiä ei syystä tai toisesta käydä, vaikka ri-koksen tekijä olisikin tiedossa, on menettely rikosvahinkokorvauksen saamiseksi pääpiirteittäin aina samanlainen. Rikos on aina ensin ilmoitettava poliisille, joka suorittaa esitutkinnan kuten aiemmin on esitetty. Tämän jälkeen Valtiokonttorille on esitettävä täysi selvitys rikoksen tapahtumisesta (ainakin esitutkintapöytäkirja ja mahdollinen muu selvitys). Valtiokonttorilla on itsenäinen harkintavalta päättää esitetyn näytön riittävyydestä, muun muassa pelkkä tekijän myöntäminen ei vält-

9 Jos huostaanotettu lapsi on sijoitettu esimerkiksi ns. perhekotiin, korvausta ei suoriteta.

�2 Stakes 2007


tämättä ole riittävä selvitys asiasta. Vastaavasti vaadittavista vahingonkorvauksis-ta on Valtiokonttorille esitettävä täysi selvitys. Tämä tarkoittaa muun muassa las-kujen, kuittien ja lääkärinlausuntojen esittämistä korvaushakemuksen yhteydes-sä. Pelkkä sovittelijan vahvistama sovittelusopimus tai tuomioistuimen vahvistama sopimus ilman mainittuja liitteitä ei milloinkaan riitä osoittamaan rikosvahinkona korvattavan vahingon laatua eikä määrää. Huomattava on, että sovittelusopimuk-sessa mainittu vahingonkorvauksen määrä on aina se enimmäismäärä, mikä rikos-vahinkokorvauksena voidaan maksaa.

Valtiokonttorilla on takautumis- eli regressioikeus suoritettujen korvausten perimiseksi takaisin vahingon aiheuttaneelta.

Muistettavaa• Pyydä asianomistajalta edeltäkäsin perusteluja korvausvaatimuk-

silleen ja kehota häntä tuomaan tapaamiseen vaatimuksiinsa liit-tyvät kuitit, lausunnot, todistukset ja vahinkoarviot sekä muut vastaavat asiakirjat.

• Korvauksista ja niiden määrästä ja laadusta on keskusteltava vasta kun muut kysymykset ovat riittävän selviä.

• Pyri vaikuttamaan siihen, että korvauksissa päädytään kohtuulli-suuteen. Muista kuitenkin puolueettomuuden ja tasapuolisuuden vaatimukset sovittelijan työssä.

• Muista vilpittömän anteeksipyynnön merkitys asianomistajalle.• Muista, että sovitut korvaukset eivät ole ulosotossa täytäntöönpa-

nokelpoisia ilman oikeuden päätöstä ja että oikeus ei vahvista työ-korvaussopimusta, jos sopimukseen ei ole kirjattu korvauksen ra-hallista arvoa.

• Muista vakuutusyhtiön asema. Jos asianomistaja saa korvaus-ta vahinkovakuutusyhtiöltä, sovittelussa voidaan sopia vain va-kuutuksen omavastuuosuudesta. Vakuutusyhtiöllä on oikeus pe-riä asianomistajalle maksamansa summa vahingon aiheuttaneelta (regressioikeus).

• Rikosvahingonkärsijä voi hakea korvausta eräissä tapauksissa myös Valtiokonttorista.

• Syyttämättäjättämispäätös ei vapauta rikoksesta epäiltyä vahin-gonkorvausvelvollisuudesta.

��

KORVAUSASIAT

Stakes 2007

Erityisistä työkorvauksista

Työkorvaukset ovat monessa mielessä onnistuneita ratkaisuja varsinkin nuorten osalta. Kuitenkin vain harvalla yksityisellä asianomistajalla on tarjota sopivaa työtä. Valtakunnallisesti vain noin joka kymmenennessä sopimuksessa sovitaan korvaus-ten suorittamisesta työllä. Suunnitelmissa on ollut niin sanottu työkorvausrahasto, jolla voitaisiin helpottaa työkorvauskohteiden löytymistä ja niiden rahoittamista. Rahastoa ei kuitenkaan onnistuttu toteuttamaan, koska hankkeelle ei ole löydet-ty toteuttajaa.

Tuloverolain 78 §:n mukaan vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava kor-vaus ei ole veronalaista tuloa, ellei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan tai korva-ukseksi elatuksen vähentymisestä.

Ennakkoperintälain 1 §:n mukaan ennakkoperintä toimitetaan tuloverolais-sa tarkoitetun veronalaisen varallisuuden perusteella verotusmenettelystä annetun lain säännösten mukaan maksettavaksi määrättävien verojen ja maksujen suorit-tamiseksi. Jos sovintosopimuksessa sovitaan jonkinlaisesta muusta korvaamisesta, on korvaukset ja korvaustavan veronalaisuus syytä aina etukäteen varmistaa vero-viranomaisilta.

Sopimuksessa huomioon otettavaa

Kun tekijänä on alle 18-vuotias, on alaikäisyyden rajoitukset otettava huomioon niin sopimusta laadittaessa kuin itse työsuorituksen valinnassakin. Sovittelutoi-minnan järjestäjän tulee ottaa vakuutus työkorvausten suorittajalle. Pääsääntöises-ti tarvitaan vanhempien tai muiden huoltajien allekirjoitus tai suostumus. Työkor-vausta vastaava rahasumma on muistettava kirjata sopimukseen.

Työsuorituksen valinnassa tulee tarkistaa muun muassa seuraavat seikat:

1) Onko työtehtävä kyllin selvästi määritelty? Työkorvauksen tarkka määrittely jo sopimusvaiheessa helpottaa sovitun työn

toteutumista. Jos tähän ei ole mahdollisuuksia, voidaan työkorvaus määrit-tää suurpiirteisemmin, jolloin tarkemmista suoritusajankohdista ja työtavois-ta voidaan sopia myöhemmin.

2) Riittävätkö tekijän kyvyt, taidot ja kokemus työn suorittamiseen? Toisin sanoen on punnittava tekijän mahdollisuudet toteuttaa työ lainmukai-

sesti, mielekkäästi ja turvallisesti.

3) Millaisia ovat työaikarajoitukset kyseisessä tapauksessa? Nuorten osalta asia on syytä tarkistaa nuoria työntekijöitä koskevasta laista,

josta jäljempänä on esitetty muutamia sovittelun kannalta tärkeitä ohjeita.

�� Stakes 2007


4) Miten hoidetaan työhön opastus, valvonta ja työturvallisuus? Nämä kysymykset on aina tapauskohtaisesti selvitettävä.

5) Onko vakuutukset hoidettu? Lähtökohtana tulisi olla, että sovittelua järjestävä sovittelutoimisto huolehtii

vakuutuksen ottamisesta. Usein työnantajan vakuutukset kattavat myös työ-korvaustyön. Asia on kuitenkin aina syytä varmistaa.

6) Ovatko verotusasiat selvät? Ongelmia ei yleensä tule silloin, jos työllä korjataan nimenomaan vahingoi-

tettu omaisuus, sillä silloin työtä voidaan pitää verotuslain mukaisena vahin-gonkorvauksena, joka on verotonta. Mutta jos työ on muuta, on selvitettävä, kuuluuko siitä saatava palkkio ennakkoperinnän piiriin. Vähäisistä työsuo-rituksista, joista palkkio on lähinnä symbolinen, ennakkoperintää ei yleensä tarvitse suorittaa. Jos palkkio on tuntuvampi, esimerkiksi yli 170 euroa, asia on aina syytä varmistaa paikallisilta veroviranomaisilta.

Poimintoja laeista

Vaikka työkorvauksia ei yleensä voida pitää ansiotyönä, tulisi sopimusta laaditta-essa olla perillä nuorten työtä sääntelevien lakien sisällöstä pääkohdittain ja ottaa ne huomioon. Keskeinen tässä mielessä on Laki nuorista työntekijöistä (998/1993, liite 10). Sitä sovelletaan työhön, jota alle 18-vuotias tekee työ- ja virkasuhteessa. Sovittelun kannalta huomionarvoisia laissa ovat muun muassa seuraavat määräyk-set:

Nuorista työntekijöistä annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan työhön saadaan ottaa henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta ja joka on suorittanut oppivelvollisuutensa. Pykälän 2 momentin mukaan myös 14-vuotias voi-daan ottaa rajoitetuksi ajaksi sellaiseen kevyeen työhön, joka ei vahingoi-ta hänen terveyttään tai kehitystään eikä aiheuta haittaa hänen koulun-käynnilleen.

Lain 3 §:n 1 momentin mukaan 15 vuotta täyttänyt saa itse tehdä työso-pimuksen, alle 15-vuotiaan työsopimuksen voi tehdä huoltaja tai huol-tajan luvalla nuori henkilö itse. Pykälän 2 momentin mukaan huoltajal-la on oikeus purkaa nuoren työntekijän työsopimus, jos se on tarpeellista tämän kasvatuksen, kehityksen tai terveyden takia.

Lain 4 §:n 2 momentin mukaan oppivelvollisen työntekijän päivittäinen työaika koulun vapaapäivinä saa olla enintään 7 tuntia ja koulupäivinä enintään 2 tuntia. Koulupäivän ja työajan pituus yhteensä ei saa kuiten-kaan ylittää kahdeksaa tuntia eikä viikoittainen työaika 12 tuntia.

��

KORVAUSASIAT

Stakes 2007

Muistettavaa• Oikeus ei vahvista työkorvaussopimusta, jos sopimuksessa ei ole mai-

nintaa siitä, mitä rahallista summaa työsuoritus vastaa.

�6 Stakes 2007


10 Sopimuksen laadinta

Lähtökohtia

Sopimus voi syntyä vain silloin, kun molemmat osapuolet pääsevät riittävään yk-simielisyyteen siihen kirjattavista asioista. Sen laatiminen on yleensä varsin yksin-kertaista sen jälkeen, kun ensin on käyty lävitse kaikki osapuolia askarruttavat ky-symykset. Seuraavassa selvitetään, mitä asiallisen sopimuksen tulisi sisältää.

Hyvän sopimuksen yleisiksi tunnusmerkeiksi voidaan mainita seuraavat seikat:• Sopimus ei ole itsetarkoitus; siinä on sovittu vain siitä, mistä osapuolten välil-

lä on mahdollista sopia.• Sovitut asiat vastaavat osapuolten kykyjä ja mahdollisuuksia.• Sopimus on kohtuullinen osapuolten kannalta ja perustuu aitoon vapaaehtoi-

suuteen ja oikeaan tietoon.

Lisäksi hyvän sopimuksen tulee täyttää seuraavat muodolliset kriteerit:• Sopimuksen kohde ja muut tunnistetiedot on selvästi kirjattu.• Sovittu asiasisältö on määritelty yksiselitteisesti.• Sopimuksesta ilmenee selvästi, mitä tapahtuu, jos sopimusta ei täytetä.• Sopimus on asianmukaisesti päivätty ja allekirjoitettu.

Sopimuksen vakio-osat

Sopimuksessa on aina mainittava se, mitä sopimus koskee: mitä on tapahtunut, milloin ja missä. Sovittelutoimistoilla on käytössä valmiita sopimuspohjia, joista il-menevät toimiston yhteystiedot. Sopimukseen tarvitaan myös muita tunnistetieto-ja, jotka ovat sovittelijoiden tiedossa yleensä jo ennen sovitteluistuntoa. Usein niille on varattu paikka valmiiksi sopimuslomakkeessa. Näitä tietoja ovat esimerkiksi(1) sovittelun järjestäjä eli sovittelutoimisto(2) sopimusta vastaava esitutkintapöytäkirjan numero ja sovittelutoimiston anta-

ma sovittelutapauksen numero(3) osapuolten nimet ja asema sovittelussa(4) sovittelijoiden nimet (5) paikka ja aika.

��

SOPIMUKSEN LAADINTA

Stakes 2007

Sopimuksen sisältö

Sopimukseen sisällöksi kirjataan ne asiat, joista osapuolten kesken on päästy yh-teisymmärrykseen, ja harkinnan mukaan myös ne, joista edelleen vallitsee erimie-lisyys. Sopimukseen voidaan kirjata myös tunnepuolen asioita, esimerkiksi anteek-sipyyntö ja käyttäytymissopimus, mikäli siitä yhteisesti sovitaan ja mikäli niiden kirjaaminen ylipäänsä osoittautuu mahdolliseksi ja tilanteeseen sopivaksi. Sopi-muksen sisältöasiat voidaan ryhmitellä neljään pääryhmään seuraavasti:

1) Katumuksenosoitukset, anteeksipyynnöt ja -annot sekä käyttäytymislupaukset Nämä sitovat osapuolia moraalisesti, vaikka niitä ei voikaan vahvistaa oikeudessa. Myös rikoksentekijän asenteesta sovitteluun voidaan ottaa maininta sopimukseen, jos se voidaan vilpittömästi todeta ja sen kirjaamisesta on yhteisesti sovittu.

2) KorvausasiatKorvauksia käsiteltiin jo edellisissä kohdissa. Kertauksen vuoksi todettakoon, että korvausasioissa sopimukseen kirjataan seuraavia asioita:• kuka korvaa ja kenelle• mitä korvataan ja millä tavoin• mikä on korvausten suuruus, maksutapa ja maksuaikataulu• maininta korosta, mistä alkaen se lasketaan ja mikä on sen suuruus, jos asias-

ta on erikseen sovittu (korkomaininnat sopimuksessa ovat poikkeuksellisia)• mahdolliseen työkorvaukseen liittyvät asiat: työkohde, työsuorituksen kesto,

ajankohta ja rahallinen arvo • tarvittaessa selvitys yhteisvastuullisuuden korvauksista.

(3) Rangaistusvaatimukseen liittyvät asiatLuopuuko asianomistaja rangaistusvaatimuksestaan? Onko luopumiselle ehtoja – esimerkiksi sopimuksen toteutuminen?

(4) Sopimuksen toteutumiseen liittyvät asiatKuka seuraa sopimuksen toteutumista ja miten? Mitä tapahtuu, jos sopimus ei to-teudukaan? Jos sopimus täyttyy jo allekirjoituksen yhteydessä, seurantaa ei tarvita.

Allekirjoitukset

Kirjallinen sopimus allekirjoitetaan, kun tekstiosuus on valmis ja siitä on päästy yhteisymmärrykseen. Tarvittaessa on syytä vielä korostaa sopimuksen merkitys-tä ja sitovuutta osapuolten kesken. Allekirjoitus tapahtuu yleensä sovitteluistun-non päätteeksi. Jos se ei ole mahdollista, sopimukset allekirjoitetaan joko uudessa

�8 Stakes 2007


sovitteluistunnossa tai sitten ne toimitetaan muutoin osapuolten allekirjoitettavik-si. Myös luonnos voidaan allekirjoittaa. Jos jompikumpi osapuolista kieltäytyy al-lekirjoittamasta sopimusta, sovittelijan on syytä tehdä tästä asiakirjaan erillinen merkintä.

Sopimukseen tulee päiväys, allekirjoitukset ja nimenselvennykset. Sovittelijat allekirjoittavat sovittelusopimuksen sen vahvistajina ja todistajina.

Lähtökohtana on, että sopimuksen allekirjoittavat sekä osapuolet että sovit-telijat. Alle 18-vuotias on oikeudellisessa mielessä vajaavaltainen. Siksi oikeudelli-sesti pätevään sopimukseen tarvitaan myös edunvalvojan tai huoltajan allekirjoi-tus (useimmiten lapsen huoltajana toimivat lapsen vanhemmat), jollei kyseessä ole olosuhteisiin nähden tavanomainen ja merkitykseltään vähäinen sopimus.

Sopimuskappaleiden lukumäärä

Alkuperäisiä sopimuskappaleita valmistetaan tarpeen mukaan. Sopimuksia tulee olla kuitenkin vähintään neljä: yksi vahingonkärsijälle, yksi tekijälle, yksi poliisille/syyttäjälle ja yksi toimistolle. Asianosaisten oikeusturvan varmistaminen on tässä keskeisessä asemassa. Sopimuskappaleiden määrä on aina mainittava sopimukses-sa. Sovittelutoimistolle jää arkistokappale.

Muistettavaa• Korosta sopimuksen merkitystä ja sitovuutta. Syyttämättäjättä-

mispäätös ei vapauta rikoksesta epäiltyä vahingonkorvausvelvol-lisuudesta. Sopimus sitoo asianosaisia syyttäjän syyteharkinnan lopputuloksesta ja tekijälle mahdollisesti aiheutuvista rikosoikeu-dellisista seuraamuksista huolimatta.

• Kirjaa sopimukseen myös maininta anteeksipyynnöstä, jos siihen on aihetta ja osapuolet sen hyväksyvät, koska sillä voi olla merki-tystä myöhemmässä vaiheessa syyttäjän ja/tai oikeuden harkitessa tapauksen rikosoikeudellista puolta. Anteeksipyyntöä ei saa kirja-ta sopimukseen, jos osapuolet eivät sitä halua. On tärkeää, että so-pimus perustuu aitoon vapaaehtoisuuteen ja oikeaan tietoon.

��

SEURANTA, PÄÄTÖS JA TYÖNOHJAUS

Stakes 2007

11 Seuranta, päätös ja työnohjaus

Sopimuksen toteutumisen seuranta

Mitä seuranta on?

Sopimuksen seurannalla tarkoitetaan sellaisia toimia, joilla selvitetään sopimuksen toteutumista. Seurannasta on syytä sopia samassa yhteydessä kuin muistakin asiois-ta ja kirjata maininta seurantatavasta sopimukseen. Maksaja voi käydä näyttämässä maksukuitit rahakorvauksista tai postittaa jäljennökset kuiteista sovittelutoimis-toon. Tarvittaessa asia voidaan varmentaa myös asianomistajalta. Työkorvauksen valvonnasta voi vastata sovittelija. Esimerkiksi silloin kun kaupunki tai kunta on asianomistajana, valvonnan voi suorittaa työn suorituspaikan työnjohto.

Kuka seuraa sopimusta?

Seuranta voi kuulua joko sovittelijalle, joka on yhteydessä sovittelun osapuoliin vie-lä jälkikäteen, tai sovittelutoimistolle. Osapuolet voivat myös ottaa itse yhteyttä so-vittelutoimistoon tai sovittelijaan, mikäli ongelmia ilmenee. Ensimmäinen vaihto-ehto on tehokkain ja esittää positiivisesti sovittelusta syntynyttä kuvaa. Sovittelijan mahdollisuudet seurantatehtävässä riippuvat hänen resursseistaan ja olosuhteis-taan. Usein sovittelutoimisto hoitaa sovittelun seurannan. Molemmilla vaihtoeh-doilla on omat hyvät puolensa. Seurannassa tarvitaan kuitenkin yhteistyötä sovit-telijan ja toimiston välillä.

Miksi seurantaa tarvitaan?

Sovittelun yhden ”tulostavoitteen” voidaan sanoa olevan se, että osapuolet kyke-nevät sovittelun myötävaikutuksella edes hieman paremmin ymmärtämään toisi-aan ja tapahtunutta. Osapuolet voivat tulevaisuudessa kohdata toisensa ilman hä-peää ja kaunaa: tekijä voi ottaa vastuun teostaan ja asianomistaja voi kokea tuon vastuun ottamisen tapahtuneen. Siksi pelkkä sopimus ei riitä, vaan sopimuksen toteutumista joudutaan seuraamaan, jotta voidaan arvioida yksittäisen sovittelun onnistumista.

60 Stakes 2007


Sopimuksen vahvistaminen oikeudessa

Niissä tapauksissa, joissa rikosasia sovittelun jälkeen käsitellään oikeudessa, on mahdollista pyytää tuomioistuinta vahvistamaan tehty sopimus korvausten osalta. Jos rikosasiaa ei käsitellä oikeudessa eikä rikoksen tekijä maksakaan sovittelusopi-muksen mukaisia korvauksia, voi asian saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi esi-merkiksi niin sanotulla summaarisella haastehakemuksella, jonka perusteena on tehty sovinto, jota ei ole noudatettu. Tarkempia tietoja asiasta saa sovittelutoimis-tosta.

Sovitteluprosessin päätös

Sovittelu voidaan katsoa päättyneeksi, kun tiedetään, onko sopimus toteutunut. Sovittelun päättymisen vakuudeksi toimitetaan sovittelusopimus poliisille tai syyt-täjälle välittömästi sopimuksen allekirjoituksen jälkeen. Sopimukseen liitetään tie-to siitä, onko sopimus toteutunut osittain tai kokonaan. Myös sopimuksen olen-nainen rikkominen on syytä ilmoittaa. Viranomaisella tulee olla oikeaa tietoa sovittelusta omaa päätöksentekoaan varten. On tärkeää, että syyttäjällä on tiedot, joiden pohjalta hän pystyy arvioimaan, miten vilpitön ja vapaaehtoinen sovinto on ollut ja onko sovinto perustunut oikeaan tietoon. Samoin on tärkeää, että sovittelu säilyy kaikissa vaiheissa luottamuksellisena, tasapuolisena ja puolueettomana tu-loksesta riippumatta.

Sovittelijan työn päättyminen

Sovittelijan tehtävät päättyvät yleensä sopimuksen laatimisen jälkeen, ellei hän huolehdi myös seurannasta. Sovittelija täydentää tapaukseen liittyvät lomakkeet ja palauttaa ne välittömästi muun kirjallisen aineiston yhteydessä sovittelutoimis-toon. Toimisto arkistoi tarpeelliset paperit ja ylimääräiset hävitetään asianmukai-sesti. Paperit eivät saa missään tapauksessa joutua ulkopuolisten käsiin. Jos sovitte-lun aikana on tullut esiin asioita, jotka sovittelija kokee tärkeäksi, hän tekee niistä muistion toimistolle. Siinä hän voi käsitellä omia tuntemuksiaan ja niitä asioita, jotka eivät muuten tulleet esille.

61

SEURANTA, PÄÄTÖS JA TYÖNOHJAUS

Stakes 2007

Työnohjaus

Parityöskentelyssä sovittelijaparit voivat jo keskenään purkaa tapauksen herättä-miä tuntojaan ja antaa toisilleen palautetta. Tärkeää on, että sovittelijat kokoontu-vat säännöllisesti yhteisiin palavereihin purkamaan kokemuksiaan sekä kertomaan ongelmista ja tuloksista. Sovittelutoimiston on tarjottava mahdollisuus tämänkal-taiselle kokemusten vaihdolle, mutta myös sovittelijoiden omaa aktiivisuutta kai-vataan. Asianmukaisen työnohjauksen ja täydennyskoulutuksen järjestäminen kuuluu hyvin hoidettuun sovittelutoimintaan.

Muistettavaa• Sovi osapuolten kanssa jo sopimuksen teon yhteydessä seurannas-

ta, toisin sanoen siitä, kuka seuraa ja millä tavalla.• Jos sovittelulle tarvitaan lisäaikaa, asiasta on neuvoteltava toimis-

ton/syyttäjän/tapauksen lähettäjän kanssa.• Palauta kaikki juttuun liittyvät asiakirjat ja lomakkeet toimistoon

viimeistään sopimuksen tultua täytetyksi.

62 Stakes 2007


12 Muita sovittelun työmuotoja

Sosiaalinen sovittelu

Tämä työnimike on lähtöisin Ranskasta (la médiation sociale), ja se otettiin Suo-messa käyttöön Let’s Talk -projektin yhteydessä vuonna 2003.10 Sosiaalinen sovitte-lu tarkoittaa maassa asuvien eri kansallisuuksien, etnisten ryhmien ja valtaväestön eri muodoissa tapahtuvia sovittelumenettelyjä. Näissä painotetaan myös ennalta ehkäisevää toimintaa vakavampien ristiriitojen syntymisen ehkäisemiseksi. Tämä vaatii sovittelijoilta erityisiä taitoja osapuolten kulttuurierojen huomioimisessa ja kohtaamisessa.

Näitä tapauksia on ollut eri paikkakunnilla myös sovittelutoiminnan piirissä jo vuosia. Kokemukset sovitteluista ovat olleet yleensä myönteisiä ja tuoneet paljon tietoa, mutta lisänneet myös koulutuksen tarvetta. Let’s Talk järjesti pääkaupunki-seudulla koulutusta jo toiminnassa oleville sovittelijoille ja koulutti myös eri kult-tuuritaustasta olevia henkilöitä sovittelijoiksi.

Koulusovittelu

Koulusovittelulla tarkoitetaan koulun organisoimaa oppilaiden kesken ilmenevi-en ongelmien sovittelua. Koulusovittelussa tehtäväänsä koulutetut oppilaat toimi-vat sovittelijoina ja siitä käytetään myös nimitystä vertaissovittelu (peer mediaton). Suomen Punainen Risti aloitti tämäntyyppisen toiminnan Suomessa vuonna 2001, ja se tarjoaa koulutuspalveluja myös valtakunnallisesti.

Vertaissovittelussa ei käsitellä rikosilmoituspohjaisia tapauksia, vaan ne hoi-detaan paikallisten sovittelutoimistojen kautta. Sovittelutoimistot ovat eri paikka-kunnilla tehneet pitkään erimuotoista yhteistyötä koulujen kanssa.

Läheisneuvonpito

Sosiaaliviranomaiset organisoivat läheisneuvonpitoa muutamilla paikkakunnilla. Läheisneuvonpidossa pyritään auttamaan lasta kokoamalla lapsen ja nuoren ym-pärille heidän itsensä valitsemat läheis- ja tuttavapiiristä tärkeät ihmiset, jotka yh-

10 Nyttemmin käsite on korvautumassa ajanmukaisemmalla monikulttuurisen sovittelun käsitteellä.

6�

MUITA SOVITTELUN TYÖMUOTOJA

Stakes 2007

dessä etsivät ratkaisuja ongelma-asioihin. Tarkoitus on pysäyttää lapsen ja nuoren vahingoittava kehityskulku, puuttua siihen ja järjestää tarvittava tuki.

Sovittelun piiristä voidaan ohjata lapsia ja nuoria läheisneuvonpidon piiriin.

Perheasiain sovittelu

Perheasioiden sovittelua järjestävät muun muassa kuntien sosiaalitoimi ja seura-kunnat.

Rikossovittelusta voidaan ohjata osapuolia perheasian sovittelun piiriin esi-merkiksi lasten huoltajuuteen ja tapaamisoikeuksiin liittyvissä asioissa.

Lakimiesten sovintomenettely

Suomen Asianajajaliitto hyväksyi vuonna 1998 sovintomenettelyä koskevat sään-nöt ja käynnisti asianajajien kouluttamisen sovittelijoiksi. Aluksi sovintomenette-lyä kehitettiin lähinnä kaupallisten riitojen sovittelua varten. Varsin pian todettiin, että sovintomenettelyä voi soveltaa myös perheoikeudellisiin riita-asioihin.

Suomen Asianajajaliitto on kouluttanut 221 sovittelijaa, joista 35 on saanut perhe-oikeudellisten asioiden sovittelijakoulutuksen. Perheoikeuteen liittyy mo-nia erityisiä säännöksiä, joiden tunteminen on välttämätöntä, jotta voisi toimia so-vittelijana näissä asioissa. Lisäksi perheoikeudessa lapsen aseman turvaaminen on aina otettava huomioon. Näiden syiden vuoksi perheoikeudellisten asioiden so-vittelijoina toimivat kokenet perhejuristit, joilta sovittelijakoulutuksen lisäksi edel-lytetään koulutusta nimenomaan perheoikeudellisesta sovittelusta.

Sovittelijaksi nimetään puolueeton ja riippumaton asianajaja, jonka tehtävänä on auttaa osapuolia pääsemään sopimukseen sovittelun kohteena olevista asioista. Osapuolet voivat valita sovittelijan itse tai pyytää Suomen Asianajajaliiton sovinto-menettelylautakuntaa nimeämään sovittelijan.

Asianajajan toimiessa sovittelijana perheoikeudellisissa asioissa sovittelun voi käynnistää erittäin nopeasti, jopa muutaman päivän sisällä. Perheet ja nimen-omaan lapset usein kärsivät pitkittyvästä riitatilanteesta, minkä vuoksi asioiden nopea ratkaiseminen on tärkeää.

Sovintomenettelyn etuna on myös se, että perheen ristiriitatilanne voidaan pyr-kiä ratkaisemaan kokonaisuutena samassa sovittelussa. Perhesovittelua tekevät asi-anajajat ovat lapsioikeuden lisäksi perehtyneitä perhettä koskeviin taloudellisiin ja omaisuuskysymyksiin. Esimerkiksi omaisuuden ositus voidaan sopia ottamalla huo-mion muun muassa lasten asumisen ja elatuksen järjestäminen. Asianajajan toimies-sa sovittelijana voidaan hyödyntää hänen monipuolista ammattitaitoaan juuri ky-seisen perheen tarpeet huomioonottavien erilaisten sopimusten laadinnassa.

6� Stakes 2007


Sovittelijana toimiva asianajaja voi osapuolten suostumuksella olla yhteis-työssä esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ja perheterapeutin kanssa sekä kuulla las-ta hänen mielipiteensä selvittämiseksi. Osapuolet maksavat sovittelijan palkkion puoliksi.

Tuomioistuinsovittelu

Laki riita-asioiden sovittelusta yleisissä tuomioistuimissa tuli voimaan 1.1.2006. Sovittelijana toimii tuomioistuimen tuomari. Sovittelu merkitsee vaihtoehtoa oi-keudenkäynnille. Menettely perustuu osapuolten tahtoon, ja se käydään verraten vapaamuotoisesti, sovinnollista ratkaisua osapuolten lähtökodista etsien. Sovit-telumenettely voi käynnistyä joko riidan osapuolen yksin tai osapuolten yhdes-sä tekemästä hakemuksesta asiassa, josta oikeudenkäynti ei ole vireillä. Myös tuomioistuimessa vireillä oleva asia voidaan pyynnöstä siirtää käsiteltäväksi sovit-telumenettelyssä. Tuomioistuin voi vahvistaa osapuolten tekemän sovinnon. So-vittelu päättyy, kun asiassa vahvistetaan sovinto tai osapuolet ilmoittavat muuten sopineensa asian, osapuoli ilmoittaa, ettei halua enää asiaa soviteltavan tai jos so-vittelija osapuolia kuultuaan päättää, ettei sovittelun jatkaminen ole perusteltua.

Työpaikkasovittelu

Työpaikkasovittelua voidaan käyttää työpaikalla syntyneiden ristiriitojen, työpaik-kakiusaamisen ja laajemminkin työyhteisön ongelmien sovitteluun. Toiminta on kokeiluvaiheessa.

6�


Stakes 2007

Lähteet ja lisäluettavaa

Aaltonen, Anne (1998) Sovittu juttu – sopu-hinta. Rikossovittelun kustannusvaiku-tukset verrattuna oikeuskäsittelyyn. Ra-portteja 230. Helsinki: Stakes.

Ahola, Tapani & Hirvihuhta, Harri (2000) Vääryydestä vastuuseen – miten ohjata lapset ja nuoret ottamaan vastuu teois-taan? Helsinki: Opetushallitus.

Boserup, Hans (1998) Mediationsprocessen. Muligheder og begrænsinger. Dansk Forligsnævn.

Domenici, Kathy & Littlejohn, Stephen W. (2001) Mediation: Empowerment in Conflict Management. Prospect Heights, IL: Waveland Press.

Eduskunnan lakivaliokunnan mietintö 13/ 2005. Hallituksen esitys laiksi rikosasioi-den sovittelusta.

Elonheimo, Henrik (2004) Restoratiivinen oikeus ja suomalainen sovittelu. Oikeus 2/2004, 179–199.

Ervasti, Kaijus (2004) Käräjäoikeuksien so-vintomenettely. Empiirinen tutkimus sovinnon edistämisestä riitaprosessissa. Julkaisuja 207. Helsinki: Oikeuspoliitti-nen tutkimuslaitos.

Eskelinen, Ossi (2005) ”Hermot vapautu ja tu-li puhdas olo.” Alle 15-vuotiaiden rikos-ten sovittelun käytännöt ja vaikutukset. Lapset rikosten sovittelussa -tutkimus-projektin raportti. Julkaisuja 2005:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Eskola, Matti (toim.) (1991) Käytännön laki-tieto. Kansalaiset kysyvät, asiantuntijat vastaavat. Helsinki: Valitut Palat.

Euroopan neuvoston suositus (1999) Euroo-pan neuvoston ministerikomitean suo-situs nro R (99) 19 rikosasioiden sovit-telusta.

Fisher, Roger & Ury, William (1997) Getting to Yes. Negotiating an agreement wit-hout giving in. London: Arrow Books.

Flinck, Aune & Iivari, Juhani (2004) Lähi-suhdeväkivalta sovittelussa. Tutkimus- ja kehittämishankkeen realistinen arvi-ointi. FinSoc arviointiraportteja 5/2004. Helsinki: Stakes.

Genn, Hazel (1999) Mediation in Action. Re-solving Disputes without Trial. With a foreword by Lord Woolf, Master of the Rolls. London: Calouste Gulbenkian Foundation.

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikos-asioiden sovittelusta (2005) HE 93/2005.

Heikkilä, Jorma & Heikkilä, Kristiina (2001) Dialogi – avain innovatiivisuuteen. Hel-sinki: WSOY.

Huhtinen, Pirkko (2002) Neuvottelijan vuo-rovaikutustaidot. Tampere: Puheviestin-tä Oy.

Iivari, Juhani (1991) Rikosten ja riitojen vaih-toehtosovittelu refleksiivisen oikeuden konseptiossa. Tutkimuksia 12/1991. So-siaali- ja terveyshallitus. Helsinki: VAPK-kustannus. (Väitöskirja.)

Iivari, Juhani (1993) Sovittelu – käytäntö vail-la teoriaa vai teoria vailla käytäntöä? So-siologia vol. 30, nro 2, 133–136.

Iivari, Juhani (1994) Rikosten sovittelu lain-säädännössä: toiminnan kehittämistä vai pakkopaitaa? Lakimies nro 6/1994, 768–774.

Iivari, Juhani (suom.) (1997). Leuvenin julis-tus. Suositus korjaavan oikeuden edis-tämiseksi nuorisorikollisuudessa. Val-misteltu ensimmäisessä kansainvälisessä Nuorisorikollisuuden korjaavan oikeu-den konferenssissa: tutkimuksen mah-dollisuudet, riskit ja ongelmat. Leuven 12.–14.5.1997.

Iivari, Juhani (2001) Rikos- ja riita-asioiden sovittelun valtakunnallinen organisoin-ti. Selvityshenkilöraportti. Työryhmä-muistioita 2000:27. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Iivari, Juhani (2001) Rikossovittelu – oikeu-den vaihtoehto, täydentäjä vai roskako-ri? Oikeus 2001:4, 472–482.

Iivari, Juhani (2004) Rikosten sovittelua mo-dernissa yhteiskunnassa – miksi? Yhteis-kuntapolitiikka 2/2004, 177–185.

Jokinen, Jouni (2004) Nuoret ja rikosten so-vintomenettely. Tutkielma. Poliisiam-mattikorkeakoulu. Poliisipäällystön tut-kinto nro 6. 2001–2004.

Järvinen, Saija (1993) Rikosten sovittelu Suo-messa. Sovittelukäytännöt ja vaihtoeh-toisuuden arviointi. Tutkimuksia 21. Helsinki: Stakes.

Järvelä, Sampo & Kääriäinen, Juha & Valoki-vi, Heli (2002) Lainrikkojien projektit 1996–2002. Projektiselvitys Yhteistyös-sä rikoksettomaan elämään -hankkeel-le. Julkaisuja 2/2002. Helsinki: Rikosseu-raamusvirasto.

66


Stakes 2007

Kivelä, Heikki & Nordell, Reijo (1997) Jokai-sen oikeustieto. Helsinki: WSOY.

Leinonen, Timo (1999) Oikeuden ulkopuoli-nen rikosten sovittelu. Piirteitä ja toteut-tamismalleja erityisesti Norjassa, Sak-sassa ja Suomessa. Lisensiaatintutkimus. Rikosoikeus. Turun yliopisto.

Liikennevahinkolautakunnan normeja ja oh-jeita (2004) Helsinki: Liikennevahinko-lautakunta.

Mediation in Penal Matters. Recommendati-on No R (99) 19 adopted by the Coun-cil of Europe on September 1999 and ex-planatory memorandum.

Mielityinen, Ida (1998) Rikosten sovittelu. Teoksessa: Rikollisuustilanne 1997. Ri-kollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilas-tojen valossa. Helsinki: Oikeuspoliitti-nen tutkimuslaitos, 217–221.

Mielityinen, Ida (1999) Rikos ja sovittelu. Va-likoituminen, merkitys ja uusintarikolli-suus. Julkaisuja 167. Helsinki: Oikeuspo-liittinen tutkimuslaitos.

Nurmi, Pekka & al. (1998) Oikeusturvaopas. Kuvaus oikeussuojajärjestelmästä ja esi-merkkejä sen toiminnasta. Helsinki: Oi-keusministeriö

Pehrman, Timo (1999) Sovittelu prosessina. Esitelmärunko 29.5.1999 sovittelun jat-kokursseilla Tampereella 12.–13. 6.1999.

Perheväkivallan kohtaaminen sovittelussa -kehittämisprojekti 2001–2004. Ensi- ja turvakotien liiton raportti 1/2004.

Puro, Ulla & Matikainen, Janne (2002) Dialo-gi – yhdessä ajattelemisen taito. Tasku-matti-sarja. TSL-opintokeskus.

Rikoksella loukattu – rikoksen uhrin käsikir-ja (2003) Suomen. Helsinki: SMS-Tuo-tanto Oy.

Rosenberg, Marshall (2001) Myötäelämisen taito. Johdatus väkivallattomaan vuoro-vaikutukseen. Helsinki: Dialogia.

Rikos- ja riita-asioiden sovittelun kehittämis-työryhmän muistio (1995) Työryhmä-muistioita 1995:14. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Rikos- ja riita-asioiden sovittelun seuranta-työryhmän muistio (1997) Työryhmä-muistioita 1997:3 1. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Rikos- ja riita-asioiden sovittelun arviointi- ja seurantatyöryhmän väliraportti (1999) Työryhmämuistioita 1999:12. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Saari, Salli (2003) Kuin salama kirkkaalta tai-vaalta. Kriisit ja niistä selviytyminen. Helsinki: Otava.

Saaristo, Tuulikki (2000) Taikasanat, eli miksi antaisin anteeksi? Helsinki: Dialogia.

Salonen, Jari (2004) Rikos- ja riita-asioiden sovittelu Suomessa. Vuoden 2004 kun-takyselyn tulokset. FinSoc Arviointira-portteja 7/2004. Helsinki: Stakes.

Simpson, Carolyn (1998) Coping through Conflict Resolution and Peer Mediation. New York: Rosen Publishing Group.

Sovittelun mahdollisuuksista sosiaalihuollon ja rikosoikeuden tehtäväalueella (1988). Selvitys no 2/1988. Helsinki: Sosiaalihal-litus.

Sovittelijan käsikirja (1991) Moniste. Helsin-ki: Sosiaali- ja terveyshallitus.

Sovittelun Jatkokurssikansio (2006) Suomen Sovittelun Tuki ry:n julkaisema koulu-tuskansio.

Sovittelun Peruskurssikansio (2006) Suomen Sovittelun Tuki ry:n julkaisema koulu-tuskansio.

Sovittelun peruskurssi -video (2000) Käsikir-joitus: Pulli, Eero & Karttunen, Matti & Leinonen, Timo. Suomen Sovittelun Tu-ki ry ja Turun seudun sovittelijat ry.

Sovittelutyöryhmän mietintö 31.1. 2006. Hel-sinki: Valtakunnansyyttäjänvirasto.

Takala, Jukka-Pekka (1998) Moraalitunteet sovittelussa. Julkaisuja 151. Helsinki: Oi-keuspoliittinen tutkimuslaitos.

Umbreit, Mark (2001) The Handbook of Vic-tim Offender Mediation: An Essen-tial Guide to Practice and Research. San Francisco: Jossey-Bass.

Lisäksi osoitteesta www.sovittelu.com saa tietoa uusista ja ajankohtaisista julkaisuista.

6�


Stakes 2007

Liite 1

Oikeusopillista sanastoa sovittelun kannalta

Asianomistaja = rikoksen uhri eli sen loukatun oikeushyvän haltija, johon rikos on kohdistunut.

Asianomistajarikos = rikos, jossa syyte voidaan nostaa vain asianomistajan vaati-muksesta.

Asianosainen = se oikeudenkäynnin osapuoli, jonka nimissä oikeutta käydään.

Edunvalvoja = Henkilö, jonka holhoustoimesta annetun lain tai siihen perustu-van tuomioistuimen tai maistraatin päätöksen mukaan hoitaa päämiehensä omai-suutta tai sitä koskevaa erityistä asiaa (esimerkiksi kiinteistön myyntiä) ja edustaa päämiestä hänen omaisuuttaan ja taloudellisia asioitaan koskevissa oikeustoimissa. Edunvalvoja voi poikkeuksellisesti hoitaa myös päämiehen henkilöön liittyviä asi-oita (esimerkiksi päämiehen hoidon tai kuntoutuksen järjestämisestä).

Esitutkinta = Poliisin suorittama selvitys muun muassa siitä, onko tapahtunut ri-kos, missä olosuhteissa se on tapahtunut, keitä asia koskee, onko rikoksella aiheu-tettu vahinkoa ja mitä vaatimuksia asianomistajilla on. Esitutkinnan valmistuttua asia toimitetaan syyttäjälle syyteharkinnan suorittamista tai rangaistusmääräyksen antamista varten. Esitutkintaa ei tarvitse suorittaa, jos asianomistajalla ei ole vaati-muksia ja kyseessä on kokonaisuudessaan ilmeisen vähäisenä pidettävä rikos, josta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa.

Huoltaja = Henkilö, joka pääsääntöisesti edustaa lasta tämän henkilöä koskevis-sa asioissa ja jolla on oikeus päättää näistä asioista. Huoltaja vastaa lapsen kehityk-sestä, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista sekä tarpeellisesta valvonnasta ja huolenpi-dosta. Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on tuomioistuimen päätöksellä määrätty. Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta tai sitä ennen menee avioliittoon.

Rangaistusseuraamukset = Yleisiä rangaistuslajeja rikesakko, sakko, nuorisoran-gaistus, yhdyskuntapalvelu, ehdollinen vankeus, vankeus. (Sovittelu ei ole seuraa-mus, mutta se voi vaikuttaa seuraamuksia lieventävästi.)

Regressioikeus (takautumisoikeus) = Esimerkiksi vakuutusyhtiöillä tietyissä erik-seen säädetyissä tilanteissa on oikeus periä vahinkoa kärsineelle maksamansa kor-

68


Stakes 2007

vaus vahingon aiheuttajalta. Yleisesti: velasta yhteisvastuussa muiden kanssa olleen velan maksaneella on oikeus vaatia muilta velallisilta heidän osuutensa velasta.

Rikos = teko, joka on laissa säädetty rangaistavaksi.

Syyteharkinta = rikosprosessin vaihe, jossa syyttäjä harkitsee esitutkinnan jälkeen, nostaako syytteen vai ei.

Syyttämättäjättäminen = Pääsääntöisesti syyttäjän on nostettava syyte, kun on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Syyttäjä saa kuitenkin näissä tapauksissa jättää syytteen nostamatta, jos1) rikos on vähäinen (ROL 1: 7 kohta 1)2) rikos on tehty alle 18-vuotiaana (ROL 1: 7 kohta 2)3) oikeudenkäynti ja rangaistus olisivat kohtuuttomia ottaen huomioon osa-

puolten välillä saavutettu sovinto (ROL 1: 8 kohta 1)4) rikoksella ei olisi olennaista vaikutusta rangaistuksen määrään (ROL 1: 8 koh-

ta 2).

Syyttäjällä ei ole lainkaan syyteoikeutta, jos kysymyksessä on asianomistajarikos ja asianomistaja peruuttaa syyttämispyyntönsä ennen kuin syyttäjä on nostanut syyt-teen.

Toimenpiteistä luopuminen = Seuraamusluonteisia toimenpiteistä luopumisia ovat rikoksen ilmoittamatta, syyttämättä ja tuomitsematta jättäminen.

Vajaavaltainen = Alle 18-vuotias henkilö (alaikäinen) tai sellainen 18 vuotta täyt-tänyt henkilö, joka on tuomioistuimen päätöksellä julistettu vajaavaltaiseksi. Kä-räjäoikeus voi julistaa täysi-ikäisen henkilön vajaavaltaiseksi, jos toimintakelpoi-suuden rajoittamisella ja edunvalvojan määräämisellä ei voida riittävästi suojata henkilön etuja.

Vajaavaltaisella ei ole oikeutta itse päättää omaisuudestaan eikä tehdä sopi-muksia tai muita oikeustoimia, jollei laissa ole annettu siihen oikeutta. Vajaaval-taiseksi julistettu voi itse päättää henkilöään koskevasta asiasta silloin, jos hän ky-kenee ymmärtämään asian merkityksen. Vajaavaltaisella on oikeus määrätä siitä, minkä hän on vajaavaltaisuutensa aikana omalla työllään ansainnut.

6�


Stakes 2007

Liite 2

Muutamia sovitteluun liittyviä lakeja säädöskokoelmanumeroineen

Asiakaslaki (22.9.2000/812) Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Ennakkoperintälaki (20.12.1996/1118)

Esitutkintalaki ( 30.4.1987/449)

Laki holhoustoimesta (1.4. 1999 /442)

Julkisuuslaki (21.5.1999/621) Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta

Laki oikeuden käynnistä rikosasioissa (11.7.1997/689)

Lastensuojelulaki (13.4.2007/417)

Oikeudenkäymiskaaren 17 luku (29.7.1948/571)

Poliisilaki ( 7.4.1995/493)

Rikoslaki (19.12.1889/39)

Rikosvahinkolaki (29.12.2005/1204)

Tuloverolaki (30.12.1992/1535)

Vahingonkorvauslaki (16.6. 2004/509)

Varallisuusverolaki (30.12.1992/1537)

�0


Stakes 2007

Liite 3

Rikosnimikkeitä

Rikoslain 21 luku HENKEEN JA TERVEYTEEN KOHDISTUVIA RIKOKSIA

� § Pahoinpitely Jos esim. aiheuttaa toiselle kipua tai tekee vä-kivaltaa.

sakko - > 2 v

6 § Törkeäpahoinpitely

Jos pahoinpitelystä aiheutuu esim. vaikea ruu-miinvamma, tekotapa raaka, teräase tai koko-naisuutena törkeä tekotapa.

1 v - > 10 v

� § Lievä pahoinpitely

Jos teko on kokonaisuutena arvioiden vähäi-nen. sakko

16 § Syyteoikeus Syyttäjä ei saa nostaa syytettä lievästä pahoinpitelystä, joka kohdistuu 1� vuotta täyttäneeseen, jollei asianomistaja ilmoi-ta sitä syytteeseen pantavaksi.

Rikoslain 24 luku RAUHAN RIKKOMISET

1 § Kotirauhan rikkominen

Jos esimerkiksi tunkeutuu toisen asuntoon lu-vatta. sakko - > 6 kk

2 § Törkeä kotirau-han rikkominen

Jos varustautuu tekoon aseella ja uhkaa saat-taa henkilökohtaisen turvallisuuden vaaraan. sakko -> 2 v

� § Julkisrauhan rikkominen

Jos oikeudettomasti tunkeutuu virastoon, lii-kehuoneistoon tms. julkiseen tilaan. sakko - > 6 kk

� § Kunnian-loukkaus

Jos esittää toisesta valheellisen tiedon ja vihja-uksen tai muuten halventaa toista. sakko - > 6 kk

12 § Syyteoikeus Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä kotirauhan rikkomi-sesta, törkeästä kotirauhan rikkomisesta, julkisrauhan rikko-misesta ja kunnianloukkauksesta, jollei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

Rikoslain 25 luku VAPAUTEEN KOHDISTUVAT RIKOKSET

� § Laiton uhkaus Jos uhkaa toista niin, että tällä on syytä pelätä omasta tai toisen puolesta. sakko - > 2 v

8 § Pakottaminen Jos pakottaa oikeudettomasti toisen teke-mään, sietämään tai tekemättä jättämään jo-takin.

sakko - > 2 v

� § Syyteoikeus Syyttäjä ei saa nostaa syytettä laittomasta uhkauksesta eikä pakottamisesta, jollei asianomistaja tai tärkeä yleinen etu sitä vaadi eikä ole käytetty vaarallista välinettä.

Rikoslain 28 luku VARKAUDET, KAVALLUKSET JA LUVATTOMAT KÄYTÖT

1 § Varkaus Jos anastaa toisen hallusta irtainta omaisuut-ta.

sakko - > 1 v 6 kk

2 § Törkeä varkaus Jos esim. kohteena on erittäin arvokas omai-suus, aiheutuu erityisen tuntuvaa vahinkoa, murtauduttu asuttuun asuntoon ja muuten kokonaisuutena törkeä.

� kk - > � v

�1


Stakes 2007

� § Näpistys Jos varkaus kokonaisuutena vähäinen otta-en huomioon mm. omaisuuden arvo tai muut seikat.

sakko

� § Kavallus Jos anastaa hallussaan olleita varoja. sakko - > 1v 6 kk

� § Törkeä kavallus Jos kohteena on erittäin arvokas omaisuus, ai-heuttaa erityisen tuntuvaa vahinkoa tai käyt-tää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa ja teko myös kokonaisuutena törkeä.

� kk > � v

6 § Lieväkavallus

Jos kavallus kokonaisuutena vähäinen ottaenhuomioon mm. omaisuuden arvo ja muut sei-kat.

sakko

� § Luvaton käyttö Jos käyttää luvatta toisen irtainta omaisuutta tai kiinteää konetta tai laitetta. sakko - > 1 v

8 § Törkeä luvaton käyttö

Jos käytöllä tavoitellaan huomattavaa talou-dellista hyötyä tai aiheutetaan erityisen tuntu-vaa vahinkoa ja myös kokonaisuutena törkeä.

sakko - > 2 v

� § Lievä luvaton käyttö

Jos rikos kokonaisuutena vähäinen ottaen huomioon mm., että haitta vähäinen. sakko

1� § Syyteoikeus Syyttäjä ei saa nostaa syytettä, jollei asianomistaja tai erittäin tärkeä yleinen etu vaadi, jos kyseessä on näpistys, lievä kaval-lus, luvaton tai törkeä luvaton käyttö. Sama koskee myös var-kautta ja kavallusta, jos osapuolet asuvat yhteistaloudessa.

Rikoslain 31 luku RYÖSTÖ- JA KIRISTYSRIKOKSIA

1 § Ryöstö Jos käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla anastaa toiselta irtainta omaisuutta. � kk - > 6 v

� § Kiristys Jos muuten kuten yllä pakottaa toisen luopu-maan taloudellisesta edusta. sakko - > 2v

Rikoslain 35 luku VAHINGONTEOT

1 § Vahingonteko Jos vahingoittaa toisen omaisuutta. sakko- > 1 v2 § Törkeä vahingon-

tekoJos teolla aiheutetaan erittäin suurta taloudel-lista vahinkoa tai uhrille erityisen tuntuvaa va-hinkoa ja kokonaisuutena törkeä.

� kk - > � v

� § Lievä vahingon-teko

Jos rikos kokonaisuutena vähäinen ottaen huomioon mm. teon vähäisyys ja muut seikat. sakko

6 § Syyteoikeus Jos lievässä ja tavallisessa vahingonteossa kohteena on yksityi-nen omaisuus, syyttäjä voi nostaa syytteen vain jos asianomis-taja vaatii.

� § Toimenpiteistäluopuminen

Lievässä ja tavallisessa vahingonteossa rikosprosessista voi-daan luopua, jos tekijä on korvannut vahingon.

Rikoslain 36 luku PETOS- JA EPÄREHELLISYYSRIKOKSIA

1 § Petos Jos hankkiakseen taloudellista hyötyä tai toi-selle vahinkoa esim. erehdyttää toista ja aihe-uttaa tälle näin vahinkoa.

sakko - > 2 v

2 § Törkeä petos Jos tavoittelee huomattavaa hyötyä tai aihe-uttaa huomattavaa tai erityisen tuntuvaa va-hinkoa… ja petos on kokonaisuutena arvostel-len törkeä.

� kk -> � v

Liite 3 jatkuu

�2


Stakes 2007

� § Lievä petos Jos petos on kokonaisuutena vähäinen. sakko

8 § Syyteoikeus Jos lievässä ja tavallisessa petoksessa kohtee-na on yksityinen omaisuus, syyttäjä voi nostaa syytteen vain jos asianomistaja vaatii.

Rikoslain 37 luku MAKSUVÄLINERIKOKSIA

8 § Maksuväline-petos

Jos esimerkiksi käyttää ilman oikeutta pank-kikorttia. sakko - > 2 v

10 § Lievä maksuväli-nepetos

Jos teko on kokonaisuutena vähäinen.sakko

��


Stakes 2007

Liite 4

Sovitteluprosessin eteneminen pääpiirteittäin

Viranomaiset

SOVITTELUTOIMINTASOVITTELU

tekijä – sovittelija – uhri

AsianomistajarikosVirallisensyytteen alainen

Poliisi

SOPIMUS

Syyttäjä

Poliisi Syyttäjä

Sopimuksen vahvistaminenToimenpiteistä luopuminenRangaistukseen tuomitseminenSyytteen hylkääminen

Päätössyyttämättäjättämisestä

Syytteen nostaminenTuomioistuin

Päätössyyttämättäjättämisestä

Päätöstutkinnanlopettamisesta

Asianosaiset

Syyteharkinta

Huoltajat

��


Stakes 2007

Liite 5

Malli sovintoasiakirjaksi vakuutusyhtiön kanssa tehtävässä sopimuksessa

VAKUUTUSYHTIÖN TAKAUTUMISOIKEUTEEN PERUSTUVA VAATIMUS RIKOSTEN SOVINTOMENETTELYSSÄ

SOPIMUS

Asianomistaja Koivu, Pekka Ilmari, syntymäaikaOsoite: Rikoksesta epäilty Virtanen, Väinö Aulis, syntymäaikaOsoite: Asianosainen Vakuutusyhtiö X on korvannut Koivulle Virtasen aiheut- tamia vahinkoja (vahinkonumero / vahinkojen numerot) jälleenhankinta-arvon mukaisesti 1 200 euroa, josta päi- vänarvo on 800 euroa. Vakuutusyhtiöllä on vakuutussopi- muslain 75 §:n (tai liikennevakuutuslain 20 §:n) nojalla oikeus saada maksamansa päivänarvon mukainen korvaus (800 €) takaisin Virtaselta.

Sovittelija nimi, osoite, puhelinnumero

Soviteltava asia Varkaus 2.1.2006 Helsingissä, rikosilmoituksen nro, esitutkintapöytäkirjan numero

Sopimuksen sisältö Asianosaiset ovat sopineet seuraavaa

Virtanen myöntää syyllistyneensä yllä mainittuun tekoon ja aiheuttaneensa mainitun vahingon.

Vakuutusyhtiö ei edellytä, että asianomistaja vaatii vahingon aiheuttajalle rangaistusta em. teosta / teoista.

��


Stakes 2007

Virtanen sitoutuu maksamaan vakuutusyhtiö X:lle 200 euroa 20 euron erissä kunkin kuukauden 5. päivänä 5.6.2006 lukien. Jos Virtanen ei noudata nyt sovittua mak- suaikataulua, tämä sopimus raukeaa.

ALLEKIRJOITUKSET

�6


Stakes 2007

Liite 6

Sopimusasiakirja

Sovittelutoiminta jayhteystiedot

SOPIMUS

Asianosaiset: _______________________________________________________________________________________________________________________

Sopimuksen kohde: rikosilmoitus nro ______/R/__________/_______Sopimuksen sisältö:______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Sopimuksen täytyttyä ei allekirjoittaneilla ole muita korvaus- tai rangaistusvaati-muksia. Tämän sopimuksen seuraajana toimii___________________________________

Jos sopimusta ei täytetä ja asianomistaja joutuu hakemaan korvausta haasteha-kemuksella, niin toinen sopijaosapuoli korvaa siitä asianomistajalle aiheutuvat kulut.

Tätä sopimusta on laadittu________ samasanaista kappaletta yksi kullekin sopijapuo-

lelle, yksi viranomaisille ja yksi sovittelutoiminnalle.

_____________________.______.______. 2007

Asianosaisten allekirjoitukset ja nimenselvennykset:

___________________________ _______________________________

Sovittelijoina toimineet:

___________________________ _______________________________

��


Stakes 2007

Liite 7

Esimerkkejä sovituista asioista

Anteeksipyynnöistä

A kertoi sovittelutilaisuudessa olevansa pahoillaan tapahtuneesta ja pyysi anteek-si, sekä lupasi käyttäytyä paremmin vastaisuudessa.

Korvauksista

A sitoutuu korvaamaan rikkomansa B:n auton (HMS-123) tuulilasin. Vahingon kokonaissuuruus on yhteensä kolmesataaviisikymmentä (350) euroa. Maksu suo-ritetaan B:n tilille viimeistään 1.1.2005 mennessä.

A sitoutuu korvaamaan rikkomansa B:n auton (HMS-123) tuulilasin vakuutuksen omavastuuosuuden satakolmekymmentä (130) euroa. Vahingon kokonaissuuruus on 350 euroa. Maksu suoritetaan B:n tilille viimeistään 1.1.2005 mennessä.

Työkorvauksista

Korvattava summa on kaikkiaan kuusikymmentäseitsemän (67) euroa. A sitou-tuu suorittamaan summan B:lle työkorvauksena tekemällä siivoustyötä B:n työ-kohteessa yhteensä 10 tuntia myöhemmin sovittavalla tavalla tuntikorvauksen ol-lessa 6,7 euroa.

Rangaistusvaatimuksista ja muut ehdot

Sopimuksen tultua kaikilta osiltaan täytetyksi kummallakaan osapuolella ei ole asi-aan liittyviä rangaistus- tai muita vaatimuksia ja rikosilmoitus perutaan.Jos sopimusta ei täytetä ja asianomistaja joutuu hakemaan korvausta haastehake-muksella, niin toinen sopijaosapuoli korvaa siitä asianomistajalle aiheutuvat ku-lut.

Sopimuksen seuranta

Tämän sopimuksen seuraajana toimii sovittelutoimisto. A toimittaa kustakin mak-suerästä kopion kuitista sovittelutoimistoon viimeistään viisi päivää kunkin suo-rituksen jälkeen.

�8


Stakes 2007

Liite 8

Kivun ja säryn korvaaminen liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan (1.1.2006 lähtien)

1. Vähäiset vammat: Esimerkiksi ihonaarmu, mustelma, nyrjähdys, pieni viilto- tai repimähaava ym. Paranevat 1–2 viikossa, eivät jätä mitään haittaa eivätkä tarvitse sairaanhoitoa ja aiheuttavat maks. 2 viikon työkyvyttömyyden. – Ei lainkaan korvauksia. Tässä on huomioitava kuitenkin, että tältä osin

”ei korvausta” -normisto ei suoraan sovellu rikoksella aiheutettuun hen-kilövahinkoon, koska sovittelussa sovellettavassa vahingonkorvauslaissa ei ole mitään korvauksen/vamman vähäisyyden alarajaa toisin kuin lii-kennevakuutuslaissa, jonka perusteella maksettavia korvauksia liikenne-vahinkolautakunnan normisto koskee. Eli alle 200 euron korvauksistakin voidaan sopia.

2. Lievät vammat: Esimerkiksi ruhjevammat, yksinkertainen purema-, viilto- tai repimähaava, joka vaatii operatiivisen hoidon. Sairaalahoitoa maks. viikko, maks. 2 kuukauden työkyvyttömyys, jättävät vähäisen invaliditeetin, josta ei kuitenkaan ole haittaa.– Korvauksia 200–1 000 €

3. Lievää vaikeammat vammat: Esimerkiksi pitkien luiden murtuma tai murtu-mat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa. Sairaalahoitoa 1–3 viikkoa, työ-kyvyttömyysaika 3–7 kuukautta työkyvyttömyyttä, invaliditeetista vähäistä haittaa.– Korvauksia 1 000–2 900 €

4. Vaikeat vammat: Esimerkiksi hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtu-maan liittyvä hermo- tai verisuonivamma tai vaikea kaula-, rinta- tai lanne-rangan murtuma, johon ei liity pysyvää hermovammaa. Sairaalahoitoa 3–8 viikkoa, yli 8 kuukauden työkyvyttömyys, invaliditeetista olennaista haittaa– Korvauksia 2 900 €–7 300 €

5. Hyvin vaikeat vammat: Esimerkiksi raajan menetys, pysyvä valenivel tai aivo-jen, vartalon ja raajojen vaikeat monivammat ja vammojen yhdistelmät. Sai-raalahoitoa yli 8 viikkoa, noin yhden vuoden työkyvyttömyys, invaliditeetista suurta haittaa– Korvauksia 7 300–16 700 €

��


Stakes 2007

6. Poikkeuksellisen vaikeat vammat. Esimerkiksi erittäin vaikeat aivovammat, jot-ka aiheuttavat tylsistymisen tai muun vaikea-asteisen pysyvän puutostilan tai molempien raajojen menetys. Pitkäaikainen tai pysyvä sairaalahoito, invalidi-teetti pysyvä, useimmiten täydellinen, vammojen vuoksi pysyvästi avuton.– Korvauksia 16 700 € – >

80


Stakes 2007

Liite 9

Poimintoja vahingonkorvauslaista (31.5.1974/412)

Korvauksista sopiminen kuuluu yleisen sopimusvapauden piiriin. Lähtökohtana korvausten laadussa ja määrässä on tuomioistuimissa noudatettava linja. Oikeudes-sa päätökset pohjautuvat ennen kaikkea Vahinkokorvauslakiin (31.5.1974/412). Jäljempänä on muutamia poimintoja lain sisällöstä. Niiden tarkoituksena on vain antaa suuntaviittoja. Tarkemmissa tulkinnoissa on aina syytä kääntyä asiantunti-joiden puoleen.

Pääsääntönä on täyden vahingon korvaaminen. Lain 2 luvun 1 momentin mu-kaan se, joka tahallaan tai tuottamuksellisesti aiheuttaa toiselle vahingon, on vel-vollinen korvaamaan sen. Vahingonkorvausvelvollisuudelle ei ole säädetty alaikä-rajaa. Korvausvelvollisuus siirtyy lasten osalta vanhemmille vain siinä tapauksessa, että he ovat laiminlyöneet alaikäisen asianmukaisen valvonnan.

Yleisen sovittelusäännön mukaan (2 luvun 1 §:n 2 momentti) kohtuuttoman ras-kaaksi muodostuvaa korvausvelvollisuutta voidaan sovitella. Tällöin otetaan huo-mioon vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet.

Nuorten alle 18-vuotiaiden kohdalla vahingon sovittelu on pääsääntö (2 luku 2 §), mutta on huomattava, että tahallisen rikosvahingon sovittelu on poikkeuksellista.

Humalatila ei ole korvausvastuuta vähentävä tekijä (2 luku 3 §).

Työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä aiheuttaa työs-sään virheellään tai laiminlyönnillään, niin sanotun isännän vastuun mukaises-ti (3 luku 1 §).

Korvattavat vahingot kattaa hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta lain 5 luvun osoittamassa laajuudessa.

Korvausta vähentää se, jos vahinkoa kärsinyt on itse tavalla tai toisella myötävai-kuttanut vahingon syntymiseen (6 luku 1 §).

Jos vahingon aiheuttajia on useita, he ovat kaikki yhteisvastuussa korvauksista (6 luku 2 §), mikä tarkoittaa sitä, että asianomistaja voi vaatia koko korvaussummaa keneltä tahansa osalliselta.

Korvausmäärän jakamisessa korvausvelvollisten kesken otetaan huomioon muun muassa kunkin korvausvelvollisen syyllisyys ja tapahtumasta saatu etu (6 luku 3 §:n 1 momentti) Sillä, joka on maksanut enemmän kuin osuutensa korvauksista, on oikeus saada vastaava osuus muilta (6 luku 3 §:n 2 momentti).

81


Stakes 2007

Liite 10

Poimintoja nuorista työntekijöistä annetusta laista (19.11.1993/998)

1 §

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan työhön, jota alle 18-vuotias henkilö (nuori työntekijä) tekee työ- tai virkasuhteessa.

Tämän lain 3 luvun säännöksiä sovelletaan muuhunkin nuoren työntekijän teke-mään työhön, johon sovelletaan työturvallisuuslakia (738/2002). (23.8.2002/746)

Jollei tässä laissa toisin säädetä, nuoren työntekijän tekemään työhön sovelletaan, mitä siitä työstä muutoin säädetään. Laivatyöstä on kuitenkin voimassa, mitä sii-tä erikseen säädetään.

2 §

Työhön ottaminen

Työhön saadaan ottaa henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta ja joka on suorittanut oppivelvollisuutensa.

Lisäksi saadaan 14 vuotta täyttänyt tai saman kalenterivuoden aikana sanotun iän täyttävä henkilö ottaa sellaiseen kevyeen työhön, joka ei vahingoita hänen terveyt-tään tai kehitystään eikä aiheuta haittaa hänen koulunkäynnilleen:

1) enintään puoleksi hänelle kulloinkin koulusta annettavasta loma-ajasta; sekä

2) koulutyön aikana tilapäisesti tai muutoin kulloinkin kestoltaan lyhytaikaiseen työsuoritukseen. (16.10.1998/754)

Erityisestä syystä voidaan 15 §:ssä tarkoitetulla luvalla sallia, että 2 momentissa tar-koitettua nuorempi henkilö saa työskennellä tilapäisesti esiintyjänä tai avustajana taide- ja kulttuuriesityksissä sekä muissa vastaavanlaisissa tilaisuuksissa.

3 §

Työsopimus

Viisitoista vuotta täyttänyt saa työntekijänä itse tehdä sekä irtisanoa ja purkaa työ-sopimuksensa. Alle 15-vuotiaan puolesta työsopimuksen voi tehdä huoltaja tai huoltajan antamalla luvalla nuori henkilö itse. (26.1.2001/57)

82


Stakes 2007

Huoltajalla on oikeus purkaa nuoren työntekijän työsopimus, jos purkaminen on tarpeellista tämän kasvatuksen, kehityksen tai terveyden takia.

Työnantajan on esitettävä nuorelle työntekijälle tämän tai työntekijän huoltajan pyynnöstä kirjallinen selvitys työsopimuksen ehdoista ennen sopimuksen tekemis-tä, jollei sopimusta tehdä kirjallisesti tai kysymys ole vain yhtä päivää koskevasta kotitaloustyöstä työnantajan kodissa.

4 § Säännöllinen työaika

Viisitoista vuotta täyttäneen henkilön säännöllinen työaika saa olla enintään yh-tä pitkä kuin 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden säännöllinen työaika samas-sa työssä. [Oppisopimuskoulutuksesta annetussa laissa (1605/1992)] tarkoitetussa oppisopimuskoulutuksessa opiskelijan tietopuoliseen koulutukseen kuluva aika ja työaika yhteensä ei saa ylittää kahdeksaa tuntia vuorokaudessa eikä 40 tuntia vii-kossa. (16.10.1998/754)

Oppivelvollisen työntekijän päivittäinen työaika koulutyön aikana saa koulun va-paapäivinä olla enintään seitsemän tuntia ja koulupäivinä enintään kaksi tuntia. Koulupäivän ja työajan pituus yhteensä ei saa kuitenkaan ylittää kahdeksaa tuntia eikä viikoittainen työaika 12 tuntia. (14.6.1996/408)

Viisitoista vuotta nuoremman henkilön työaika saa koulujen loma-aikana olla enintään seitsemän tuntia vuorokaudessa ja 35 tuntia viikossa.

5 § Ylityö ja hätätyö (16.10.1998/754)

Viisitoista vuotta täyttänyttä henkilöä saa hänen suostumuksellaan pitää vuoro-kautisen säännöllisen työajan tai muun säännöllisen työajan lisäksi tehtävässä yli-työssä enintään 80 tuntia kalenterivuodessa.

Alle 15-vuotiasta ei saa pitää ylityössä eikä hätätyössä. Viisitoista vuotta täyttänyt-tä saa pitää hätätyössä työaikalain (605/1996) 21 §:ssä säädetyin edellytyksin vain, jos hätätyön teettämiseen ei ole käytettävissä yli 18 vuotta täyttänyttä. Jos nuoren työntekijän 8 §:ssä säädettyä lepoaikaa on lyhennetty hätätyötä tehtäessä, nuorelle on annettava korvaava lepoaika mahdollisimman nopeasti, viimeistään kuitenkin kolmen viikon kuluessa. (16.10.1998/754)

6 §

Enimmäistyöaika

Nuoren työntekijän työaika ei saa ylittää yhdeksää tuntia vuorokaudessa eikä 48 tuntia viikossa.

8�


Stakes 2007

Liite 11

Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta

1015/2005

Annettu Helsingissä 9. päivänä joulukuuta 2005

Laki

rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Lain soveltamisala

Rikosasioiden sovittelulla (sovittelu) tarkoitetaan tässä laissa maksutonta palvelua, jossa rikoksesta epäillylle ja rikoksen uhrille järjestetään mahdollisuus puolueetto-man sovittelijan välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti, käsitellä rikok-sesta sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä omatoimi-sesti sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi.

Sovittelu voi kohdistua myös sellaisiin riita-asioihin, joissa ainakin yksi osapuo-li on luonnollinen henkilö. Muu kuin rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvaa-timusta koskeva riita-asia voidaan kuitenkin ottaa soviteltavaksi vain, jos riita sen kohde ja asiassa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen on vähäinen. Riita-asian so-vittelusta on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään rikosasian sovit-telusta.

2 §

Sovittelun yleiset edellytykset

Sovittelu voidaan toteuttaa vain sellaisten osapuolten kesken, jotka ovat henkilö-kohtaisesti ja vapaaehtoisesti ilmaisseet suostuvansa sovitteluun ja jotka pystyvät ymmärtämään sovittelun sekä siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Ennen kuin osapuoli antaa suostumuksensa sovitteluun, hänelle tulee selvittää hänen sovitte-luun liittyvät oikeutensa ja asemansa sovittelussa. Osapuolella on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa sovittelun aikana.

8�


Stakes 2007

Alaikäisen henkilön on annettava suostumuksensa sovitteluun henkilökohtaisesti. Alaikäisen henkilön osallistuminen sovitteluun edellyttää lisäksi, että myös hänen huoltajansa tai muut lailliset edustajansa suostuvat siihen. Vajaavaltaiseksi julistet-tu täysi-ikäinen henkilö voi osallistua sovitteluun, jos hän ymmärtää asian merki-tyksen ja antaa henkilökohtaisesti suostumuksensa sovitteluun.

3 §

Sovittelussa käsiteltävät asiat

Sovittelussa voidaan käsitellä rikoksia, joiden arvioidaan soveltuvan soviteltaviksi, kun otetaan huomioon rikoksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja uhrin kes-kinäinen suhde sekä muut rikokseen liittyvät seikat kokonaisuutena. Soviteltavaksi ei saa ottaa alaikäiseen kohdistunutta rikosta, jos uhrilla rikoksen laadun tai ikän-sä vuoksi on erityinen suojan tarve. Jos rikosta ei voida sovitella, myöskään siitä ai-heutuneen vahingon korvaamista koskevaa asiaa ei saa ottaa soviteltavaksi.

Riita-asia voidaan ottaa soviteltavaksi, jos sen käsittelemistä sovittelussa voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

Asian käsittely ja ratkaisu poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa taikka tuomiois-tuimessa eivät estä sovittelua.

4 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) sovittelutoimistolla toimintayksikköä, jonka tehtävänä on 8 §:n mukaisesti tuot-taa sovittelupalvelut tietyllä alueella;2) sovittelijalla tehtävään koulutettua henkilöä, joka hoitaa yksittäisiä sovitteluteh-täviä sovittelutoimiston ohjauksen ja valvonnan alaisena;3) sovittelutoiminnan vastuuhenkilöllä henkilöä, jonka tehtävänä on vastata sovitte-lutoiminnan suunnittelusta, kehittämisestä ja asianmukaisesta toteuttamisesta so-vittelutoimiston toimialueella sekä toimia tarvittaessa myös sovittelijana; ja4) sovittelun ohjaajalla henkilöä, jonka tehtävänä on ohjata ja valvoa sovittelijoiden toimintaa sekä toimia tarvittaessa sovittelijana.

8�


Stakes 2007

2 luku

Sovittelun järjestäminen ja kustannusten korvaaminen

5 §

Yleinen johto, ohjaus ja valvonta

Sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveys-ministeriölle.

6 §

Rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta

Sovittelutoiminnan valtakunnallista ohjausta, seurantaa ja kehittämistä varten so-siaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii valtioneuvoston kolmeksi vuodek-si kerrallaan asettama rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta, jonka tehtävistä ja kokoonpanosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

7 §

Palvelujen järjestämisvelvollisuus

Lääninhallitus on velvollinen järjestämään sovittelutoiminnan siten, että palvelua on saatavissa asianmukaisesti toteutettuna läänin kaikissa osissa.

8 §

Palvelujen tuottaminen

Palvelut voidaan tuottaa siten, että lääninhallitus tekee:

1) kunnan kanssa kuntalain (365/1995) 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun toimeksi-antosopimuksen, jolla kunta sitoutuu huolehtimaan palvelun tuottamisesta omal-la alueellaan tai sen lisäksi muidenkin kuntien tai niiden osien alueella siten kuin 9 §:n mukaan sovitaan; tai2) muun julkisen tai yksityisen palveluntuottajan kanssa sopimuksen, jolla palve-luntuottaja sitoutuu huolehtimaan palvelun tuottamisesta 9 §:n mukaisesti sovi-tulla alueella.

Jollei palveluja saada jollakin alueella tuotetuksi 1 momentin mukaisesti, lääninhal-lituksen tulee tuottaa alueen palvelut palkkaamansa henkilöstön avulla tai muulla sopivaksi katsomallaan tavalla.

86


Stakes 2007

9 §

Palvelujen tuottamista koskeva sopimus

Palvelujen tuottamista koskevassa sopimuksessa tulee sopia ainakin:

1) toimialueesta, jolla sopimuksessa tarkoitettu palvelu järjestetään;2) valtion varoista maksettavan korvauksen määrästä 12 §:n 3 momentissa säädet-tyjä perusteita noudattaen sekä korvauksen maksamisesta;3) sovittelutoiminnan vastuuhenkilöstä, sovittelutoimiston muusta henkilöstöstä sekä sovittelijoiden määrästä;4) sovitteluun osallistuville henkilöille järjestettävästä koulutuksesta;5) sopimuksen voimassaoloajasta; sekä6) sopimuksen irtisanomisesta.

10 §

Sovittelutoimintaan osallistuvilta henkilöiltä vaadittava kelpoisuus

Sovittelutoiminnan vastuuhenkilöllä ja sovittelun ohjaajalla tulee olla tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto. Erityisestä syystä tehtävään voidaan ottaa muukin henkilö, jolla on hyvä perehtyneisyys sovittelutoimintaan sekä sen suunnitteluun ja ohjaamiseen. Sovittelijana voi toimia henkilö, joka on suorittanut sovittelutoimin-taan perehdyttävän koulutusjakson ja jolla muutoin on sellainen koulutus, taito ja kokemus, jota tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää.

Tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden kelpoisuusvaati-muksista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

11 §

Täydennyskoulutuksen järjestäminen

Lääninhallitusten tulee huolehtia sovittelutoimintaan osallistuville henkilöille tar-koitetun täydennyskoulutuksen järjestämisestä valtakunnallisesti ja alueellisesti.

12 §

Valtion varoista maksettava korvaus

Sovittelutoiminnan järjestämisestä aiheutuvat kustannukset korvataan valtion va-roista. Valtion varoista maksettavan korvauksen yhteismäärä vahvistetaan vuosit-tain sellaiseksi, että se vastaa niitä kustannuksia, joiden arvioidaan keskimäärin aiheutuvan sovittelutoimistojen ylläpitämisestä, palvelujen asianmukaisesta tuot-tamisesta sekä sovittelutoimintaan osallistuville henkilöille tarkoitetusta koulutuk-sesta.

8�


Stakes 2007

Korvauksen yhteismäärä jaetaan lääninhallitusten kesken käytettäväksi 1 momen-tissa tarkoitettuihin kustannuksiin. Jaon perusteina ovat läänin asukasluku, pinta-ala ja rikollisuustilanne.

Palveluntuottajalla on oikeus saada valtion varoista 1 momentissa tarkoitettujen kustannustensa korvaukseksi laskennallisin perustein maksettava korvaus. Korva-uksen suuruus määräytyy palveluntuottajan toimialueen asukasluvun, pinta-alan ja rikollisuustilanteen mukaan.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 2 momentissa tarkoi-tetun korvauksen jakamisesta sekä 3 momentissa tarkoitetun korvauksen määräy-tymisestä ja korvauksen maksamisesta lääninhallitukselle 8 §:n 2 momentissa tar-koitetussa tapauksessa.

3 luku

Menettely sovittelua toteutettaessa

13 §

Asioiden ohjautuminen sovitteluun

Sovittelua koskevan aloitteen voi tehdä rikoksesta epäilty, rikoksen uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen. Jos rikoksesta epäilty tai ri-koksen uhri on alaikäinen, myös hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edusta-jallaan on oikeus tehdä aloite sovitteluun ryhtymisestä. Vajaavaltaiseksi julistettua täysi-ikäistä henkilöä koskevassa asiassa aloitteen sovittelusta voi tehdä myös hä-nen edunvalvojansa.

Vain poliisi- tai syyttäjäviranomaisella on kuitenkin oikeus tehdä aloite sovitte-luun ryhtymisestä, jos kyseessä on väkivaltaa sisältävä rikos, joka on kohdistunut rikoksesta epäillyn puolisoon, lapseen, vanhempaan tai muuhun heihin rinnastet-tavaan läheiseen.

Arvioidessaan käsiteltävänään olevan asian soveltuvan 3 §:n 1 momentissa sääde-tyn mukaisesti sovitteluun, poliisi- tai syyttäjäviranomaisen tulee tiedottaa rikok-sesta epäillylle ja rikoksen uhrille sovittelumahdollisuudesta ja ohjata heidät sovit-teluun, jollei tämän pykälän 2 momentista muuta johdu. Jos rikoksesta epäilty tai rikoksen uhri on alaikäinen, tieto sovittelumahdollisuudesta tulee antaa myös täl-laisen henkilön huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Vajaavaltaiseksi julistet-tua täysi-ikäistä henkilöä koskevassa asiassa tieto tulee antaa vajaavaltaisen lisäksi hänen edunvalvojalleen.

88


Stakes 2007

14 §

Sovittelupaikka

Sovittelua koskeva aloite otetaan käsiteltäväksi sellaisessa sovittelutoimistossa, jon-ka alueella joku osapuolista asuu ja jossa sovittelu voi heidän olosuhteensa huomi-oon ottaen tapahtua joustavasti. Aloite voidaan ottaa käsiteltäväksi myös siinä toi-mistossa, jonka toimialueella rikos on tapahtunut.

Osapuoli voi aina tehdä sovittelua koskevan aloitteen sille sovittelutoimistolle, jon-ka toimialueella hän asuu. Jollei aloitteen vastaanottanut sovittelutoimisto ota aloi-tetta käsiteltäväkseen, sen tulee viipymättä siirtää asia sellaiselle toimistolle, jolle se katsoo aloitteen käsittelemisen soveltuvan 1 momentin perusteella.

Jollei sovittelutoimistojen välillä päästä yksimielisyyteen siitä, mikä 1 momentis-sa tarkoitetuista toimistoista ottaa sovittelua koskevan aloitteen käsiteltäväkseen, aloitteen käsittely kuuluu lääninhallituksen määräämälle sovittelutoimistolle, jos sovittelutoimistot sijaitsevat saman läänin alueella. Jos sovittelutoimistot sijaitsevat eri läänien alueella, määräyksen antaa sosiaali- ja terveysministeriö.

15 §

Sovittelun edellytysten selvittäminen ja sovittelusta päättäminen

Ennen kuin sovittelutoimisto päättää sovittelun aloittamisesta, sen tulee varmistaa, että 2 §:ssä säädetyt edellytykset sovittelulle ovat olemassa, sekä arvioida, soveltuu-ko asia soviteltavaksi. Jos kysymyksessä on riita-asia, sovittelutoimiston tulee lisäk-si arvioida, onko asian käsittely sovittelussa tarkoituksenmukaista. Sovittelutoimis-tossa sovittelutoiminnan vastuuhenkilö päättää asian ottamisesta soviteltavaksi.

16 §

Sovittelumenettelyyn liittyvät sovittelutoimiston tehtävät

Kun sovittelutoimisto on ottanut asian soviteltavakseen, sen tulee:

1) nimetä asiaa sovittelemaan sellainen sovittelija, joka soveltuu tehtävään koke-muksensa ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella eikä ole esteellinen hallintolaissa (434/2003) tarkoitetulla tavalla;2) hankkia sovittelua varten tarvittavat asiakirjat osapuolten suostumuksella polii-si- tai syyttäjäviranomaiselta, tuomioistuimelta taikka muilta tahoilta;3) huolehtia tulkin tai kääntäjän hankkimisesta, jos osapuoli ei hallitse sovittelussa käytettävää kieltä taikka ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi ymmärtää sovittelussa käytävää keskustelua tai tulla ymmärretyksi siinä; sekä4) sovittelun päätyttyä toimittaa poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle salassapitoa kos-kevien säännösten estämättä tieto sovittelun kulusta ja lopputuloksesta.

8�


Stakes 2007

17 §

Sovittelijan tehtävät

Sovittelijan tulee:1) järjestää sovittelutapaamiset osapuolten kanssa;2) sovitella puolueettomasti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen;3) auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut rikoksesta sen uhrille aiheutuneiden henkisten ja aineellisten haittojen hyvittämiseksi;4) antaa osapuolille tietoa saatavissa olevasta oikeusavusta ja muista palveluista;5) laatia sovittelussa syntyneestä osapuolten välisestä sopimuksesta asiakirja ja var-mentaa se allekirjoituksellaan; sekä6) sovittelun päätyttyä toimittaa sovittelutoimistolle selostus sovittelusta.

18 §

Sovittelun järjestäminen

Sovittelu toimitetaan yleisön läsnä olematta. Osapuolten tulee osallistua sovitte-luun henkilökohtaisesti. Sovittelutapaamisissa osapuoli saa käyttää avustajaa tai tukihenkilöitä, jollei se vaaranna sovittelun häiriötöntä kulkua. Jos osapuolena on alaikäinen henkilö, sovittelu tulee järjestää siten, että tällä on mahdollisuus saada tukea huoltajaltaan tai muulta lailliselta edustajaltaan. Huoltajan tai muun laillisen edustajan läsnäolo sovittelutapaamisessa voidaan kieltää vain, jos se on selvästi ala-ikäisen osapuolen edun vastaista. Alle 15-vuotiaan osapuolen huoltajaa tai muuta laillista edustajaa ei kuitenkaan saa kieltää osallistumasta sovittelutapaamiseen.

Jos avustajan, tukihenkilön taikka alaikäisen osapuolen huoltajan tai muun lailli-sen edustajan osallistumisesta sovitteluun ei päästä yhteisymmärrykseen sovitteli-jan, sovittelun osapuolten ja alaikäisen osapuolen laillisen edustajan kesken, asiasta päättää sovittelutoimistossa sovittelutoiminnan vastuuhenkilö.

Sovittelija voi järjestää osapuolen kanssa sovittelutapaamisen myös muiden osa-puolten läsnä olematta, jos osapuolet tähän suostuvat.

19 §

Sovittelun keskeyttäminen

Sovittelutoimiston on keskeytettävä sovittelu välittömästi, jos osapuoli peruuttaa suostumuksensa tai jos on syytä epäillä, ettei suostumus ole vapaaehtoinen. Sovit-telu on keskeytettävä myös, jos on perusteltua syytä epäillä, ettei sovittelun osapuo-li kykene ymmärtämään sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkitystä, tai jos sovittelun jatkaminen on selvästi vastoin alaikäisen osapuolen etua.

Sovittelutoimisto voi keskeyttää sovittelun, jos osoittautuu, että muusta kuin 1 mo-mentissa tarkoitetusta syystä sovittelun onnistumiselle ei ole edellytyksiä.

�0


Stakes 2007

20 §

Salassapito ja vaitiolovelvollisuus

Sovittelijan tai sovittelutoimiston hallussa olevien asiakirjojen julkisuuteen sekä sovittelutoimiston henkilöstön tai muun sovitteluasioiden käsittelyyn osallistuvan henkilön vaitiolovelvollisuuteen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julki-suudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

Sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 14 §:ssä säädetään, sovittelutoimisto päättää tiedon antamisesta sovitteluun liittyvästä asia-kirjasta, joka on sovittelijan tai sovittelutoimiston hallussa. Sovittelutoimiston oi-keudesta antaa lääninhallitukselle tieto salassa pidettävästä asiakirjasta on voimas-sa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 29 §:ssä säädetään.

Sovittelutoimistossa tässä pykälässä tarkoitetuista asioista päättää sovittelutoimin-nan vastuuhenkilö. Muutoksenhausta tällaiseen päätökseen on voimassa, mitä vi-ranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 33 §:ssä säädetään.

4 luku

Erinäiset säännökset

21 §

Todistamis- ja vetoamiskielto

Sovittelija ei saa todistaa siitä, mitä hän tehtävässään on saanut tietää soviteltavasta asiasta, jolleivät erittäin tärkeät syyt vaadi, että sovittelijaa kuulustellaan siitä.

Sovittelun osapuoli ei saa asian myöhemmässä käsittelyssä ilman vastapuolen suos-tumusta vedota siihen, mitä tämä on sovintoon pääsemiseksi esittänyt sovittelussa.

22 §

Sovittelun järjestämisestä tehtyä sopimusta koskevan riidan käsittely

Sovittelutoiminnan järjestämisestä 9 §:n mukaisesti tehtyä sopimusta koskeva rii-ta käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa siten kuin hallintolainkäyttö-laissa (586/1996) säädetään.

23 §

Muutoksenhaku

Lääninhallituksen tai sosiaali- ja terveysministeriön 14 §:n 3 momentin nojalla te-kemään päätökseen sekä sovittelutoimiston 15 §:n 1 momentin, 18 §:n 2 momen-tin ja 19 §:n nojalla tekemään päätökseen haetaan valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

�1


Stakes 2007

24 §

Sovittelutoimiston ilmoittamisvelvollisuus

Sovittelutoimiston on viipymättä ilmoitettava poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle päätöksestään, jolla se on kieltäytynyt ottamasta asiaa soviteltavakseen tai keskeyt-tänyt sovittelun.

25 §

Sovittelua varten hankittavien asiakirjojen maksuttomuus

Sovittelutoimistolla on oikeus saada sovittelua varten tarvittavat asiakirjat poliisi- ja syyttäjäviranomaiselta sekä tuomioistuimelta maksutta.

26 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 2006.

Tässä laissa tarkoitetut palvelut on järjestettävä 7 §:n mukaisesti ja tuotettava 8 §:n mukaisesti 1. päivästä kesäkuuta 2006.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toi-menpiteisiin.

HE 93/2005

LaVM 13/2005

EV 133/2005

Helsingissä 9. päivänä joulukuuta 2005

Tasavallan Presidentti

TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri

Tuula Haatainen

Documents

Rikos- ja riita-asioiden sovittelijan opas ja riita-asioiden... · Rikos- ja riita-asioiden sovittelijan opas Stakes 2007 Esipuhe Rikosten sovittelua on toteutettu Suomessa jo vuodesta