TANSANIA

RUAHA JA IRINGA (osa 2)

Foxien lodgeilla on tapana, että henkilökunta osallistuu ruokailu- ja kahvihetkiin asiakkaiden

kanssa. Tässä tämänkertaiset isäntämme, kikattava ”tyttö” ja luonnosta paljon tietävä pariskunta.

2

3

Elämisen sietämätöntä keveyttä tällaisissa puitteissa. Siksi täällä kolmatta kertaa…

4

5

Seuraamme liittyi pari suomalaista, lääkäriäiti tyttärensä kanssa, joka on harjoittelemassa tulevaa

lääkärinammattiaan varten Ilembulassa ja Mufindissa. Mistä noita lääkäreitä oikein riittää. Opas

ihmettelikin, että miten Suomessa on niin paljon lääkäreitä? Liekö Äiti Leenalla sormensa pelissä,

kun niin moni lääkäri haluaa lähteä lyhyille työkomennuksille? Äiti ja tyttö kävivät iltasafarilla ja

löysivät leopardin lepäilemässä puun oksalla. Tunnin odottelun jälkeen ilmeisen kylläinen otus

suostui liikahtamaan sen verran, että tytär sai zoomattua upean kuvan.

6

Illallinen oli tällä kertaa ulkona jokiuoman reunalla. Myös sveitsiläispariskunta liittyi seuraamme ja

söimme ensimmäisen illallisen ilman turhia ökkömönkiäisiä. Laulaa luikautimme illan

päätteeksi ”Kun poijat ne raitilla” äänissä ja vastaanotto oli ymmärrettävän hyvä .

7

Maanantaina oli kotiinlähdön aika. Maksoimme hurjahkon laskumme, sillä vaikka yövyimme

missionäärihinnalla, piti elämyksestä pulittaa noin 1000 dollaria.

Paluumatkalla Iringaan kävimme moikkaamassa virtahepoja ja krokotiilejä Ruaha Grande –joen

varressa. Järjestivät hipot meille mukavan pienen show'n, kun poikaset kiusasivat vanhempiaan ja

piirileikki alkoi.

8

9

Ajomatka Iringaan oli paljon miellyttämällä kuin tullessa, sillä nyt aurinko jatkoi hellimistään. Yksi

rekka oli hajonnut tielle sillan kohdalle, mutta onneksi paikan pääsi kiertämään maasturilla eikä

meidän matkamme pysähtynyt siihen.

10

11

Menimme syömään hyväksi havaittuun intialaisravintolaan Iringassa ja tottahan meidän piti tilata

lajitelma erilaisia herkkuja. Maistui vaikka olimmekin tottuneet herkullisiin kasvisruokiin sekä

Mufindissa että Ruahassa.

12

Leenan ”tytär” Maria oli tullut Iringaan jostain puskasta lapsensa Noelan kanssa

erityiskuljetuksella. Edellisenä päivänä 6 tuntia moottoripyörän kyydissä ja sitten muutama tunti

bussilla. Leena haki heidät hotelliimme viereisestä hotellista ja saimme tavata Marian vuosien

tauon jälkeen. Hän vieraili meilläkin pikkuflikkana ”veljensä” (Leenan toinen huollettava) Johnin

kanssa. Noela osoittautui ihastuttavaksi kohta 3-vuotiaaksi tytöksi, joka kierteli pipin (isoäiti Leena)

ja kaikki muutkin sormensa ympärille iloisella olemuksellaan, josta ei näkynyt matkan rasitukset.

Huikein show tapahtui käsityöläiskahvilan parvekkeella, kun nuori neiti alkoi laulaa ja leikkiä. Hän

pakotti yleisönkin mukaan ja auta armias, ellet tehnyt kuten kapteeni käskee. Nootti tuli

välittömästi .

13

Tiistaina 1.12 oli aika hyvästellä Leena, Maria ja Noela. He jatkoivat matkaa Mufindiin ja me

hyppäsimme taksiin, joka vei meidät Dar Es Salamiin, noin 500 km päähän.

Kiitos rakas ystävämme Leena!