SAVUTON VERKOSTO – TERVEYDENHUOLLONYHTEISTYÖMALLI

Apteekkifarmasian erikoistumis­

opinnot proviisoreille, PD

projektityö

Terhi Hakuli

proviisori

Julkaisua voi tilata osoitteesta:

Terhi HakuliMannerheimintie 132 A 500270 HELSINKIPuh. (09) 241 8875

Sähköpostiosoite: terhi.hakuli@kolumbus.fi

ISBN 951­781­165­5ISSN 0789­4317

Kuopio 2001Savon Kopiokeskus Oy

KUOPION YLIOPISTON KOULUTUS­JA KEHITTÄMISKESKUS

HAKULI TERHI: Savuton verkosto –terveydenhuollon yhteistyömalliApteekkifarmasian erikoistumisopinnot proviisoreille, PDProjektityö, 40 s., 17 liitettä (31 s.)ISBN 951­781­167­5ISSN 0789­4317Projektityön ohjaaja: FaT, lehtori Kirsi Pietilä, Helsingin yliopistoKesäkuu 2001___________________________________________________________________________

Savuttomat verkostot ovat Folkhälsanin, Hengitysliitto Helin, Suomen Sydänliiton ja SuomenSyöpäyhdistyksen perustamia alueellisia yhteistyöverkkoja, jotka pyrkivät tukemaan ihmistentupakoimattomuutta  ja  tupakoinnin  lopettamista.  Apteekit  ovat  mukana  osana  savutontaverkostoa.

Vuonna  1998  EuroPharmForum  ja  WHO  Euron  Tobacco  or  Health  –yksiköt  käynnistivätkansainvälisen  yhteistyön  lääkäri­ja  sairaanhoitajajärjestöjen  kanssatupakointikysymyksissä.  Yhtenä  kansainvälisen  yhteistyön  hankkeena  päätettiin  selvittää,millaista  alueellista  yhteistyötä  eri  terveydenhuoltotahojen  välille  voidaan  rakentaa  jamillaisia  tuloksia  yhteistyöllä  voidaan  saavuttaa.  Suomessa  tutkimushanke  lähti  käyntiinvuonna 1998, jolloin mukaan ilmoittautui kolme vapaaehtoista tutkimuspaikkakuntaa: Lohja,Nurmijärven  Klaukkala  ja  Helsingin  Kannelmäki.  Projektityöni  käsittelee  Kannelmäenalueella tehtyä tutkimusta. Sen tarkoituksena oli käynnistää yhteistyö muun terveydenhuollonkanssa tupakoimattomuuden edistämiseksi ja aktivoida paikkakunnan savuttomuustyötä.

Lähtötilannetta  kartoitettiin  postikyselynä  ja  yhteydenottoina  paikallisiin  terveydenhuollontahoihin  ja  potilasyhdistyksiin.  Kartoituksessa  selvitettiin,  millaista  tupakoimattomuudenedistämistyötä paikkakunnalla oli siihen asti tehty.

Kesäkuussa  1999  tehtiin  tupakoinnista  kirjallinen  kyselytutkimus,  jossa  kartoitettiintupakointistatusta,  tupakoinnin  lopettamiseen  liittyviä  asioita,  paikkakunnan  tarjoamiatukipalveluita ja apteekin roolia tupakoinnin lopettamisessa. Kyselylomake laadittiin yhdessätutkimusryhmämme  kanssa.  Lomakkeita  lähettiin  500  kpl  satunnaisotoksen  perusteellavalituille  yli  18­vuotiaille  henkilöille.  Vastausprosentti  oli  49  %  (n=246).Kannelmäkeläisistä  miehistä  tupakoi  päivittäin  30  %  ja  naisista  21  %.  Suurin  osakannelmäkeläisistä  halusi  lopettaa  tupakoinnin, mutta he  olivat  epävarmoja  siitä,  kuinka heonnistuisivat yrityksessään. Vain neljäsosa oli valmis lopettamaan seuraavan vuoden aikana.

Tupakoinnin lopettaminen on monivaiheinen prosessi, jossa tupakoitsijan katsotaan siirtyvänvaiheesta  toiseen  (harkintaa  edeltävä  vaihe,  harkintavaihe,  päätösvaihe,  toimintavaihe  jaylläpitovaihe). Suurin osa päivittäin  tupakoivista oli harkintaa edeltävässä vaiheessa,  jollointupakoija  ei  vielä  mieti  lopettamista  eikä  hänellä  ole  vakavia  lopettamisyrityksiä  takanaan.Tässä vaiheessa tupakoijaa tulisi motivoida ajattelemaan tupakoinnin lopettamista.

Vastaajat  myös  arvioivat  minkälaista  tupakointiin  liittyvää  tietoutta  oli  saatu paikkakunnanapteekista.  Yli  puolet  vastaajista  ei  ollut  saanut  apteekista  minkäänlaista  tietoa.Jotta  apteekkilaiset voisivat paremmin  auttaa  tupakoitsijaa  lopettamaan,  pyydettiin  vastaajiaarvioimaan, minkälaista tietoa he toivoisivat jatkossa saavansa apteekista. Tietoa tupakoinninterveyshaitoista ja opastusta nikotiinikorvaushoitovalmisteiden käytöstä toivottiin eniten.

Myös  kannustusta  ja  tukea  apteekkihenkilökunnalta  toivottiin  enemmän.  Kolmasosanmielestä tupakointiin liittyvät asiat eivät kuulu apteekille.

Fogus  group  ­ryhmähaastattelussa  muut  terveydenhuollon  ammattilaiset  määrittelivätapteekin  roolin  selkeästi  tupakoinnin  vastustamistyössä. ”Neuvonta  on  tärkeätä  varsinkinsilloin,  kun  farmaseuttinen  henkilökunta  myy  nikotiinikorvausvalmisteita”…  ”Myyminen  eiyksin riitä, pitää olla myös kannustava.” ”Selkeät ohjeet  ja oikea annostus.” Haastattelussanousi esille myös se, että terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat motivaatiota tupakoinninlopettamistyöhön. ”Miksi  itse  poltamme  vaikka  neuvomme  potilaitamme  tupakointiinliittyvissä asioissa.”Mistä löytyy aika neuvontaan?

Savuttoman  verkoston  luominen  aloitettiin  järjestämällä  marraskuussa  1999  verkostontukihenkilöille  koulutustilaisuus,  johon  kutsuttiin  mukaan  terveydenhuoltoväki,  koulut,paikalliset  potilasyhdistykset,  nuorisotyöntekijät  ja  paikallislehti.  Koulutusiltapäiväänosallistui  neljän  luennoitsijan  lisäksi  12  osanottajaa.  Joulukuussa  1999  lähetettiin  kaikilleverkoston jäsenille kirje, jossa kerrottiin savuttomuustyön aloittamisesta Kannelmäessä.

Verkoston perustamiskokous pidettiin  tammikuussa 2000. Apteekin  lisäksi verkostossa ovatolleet  mukana  terveysaseman  terveydenhoitaja,  työterveyshoitaja,  yksityisenhammaslääkäriaseman hammaslääkäri, koulun kuraattori ja potilasyhdistyksistä Sydänpiiri jaHengitysyhdistys. Kokouksiin osallistuneiden henkilöiden määrä on  jonkin verran vaihdellutja  poissaoloja  on  esiintynyt  lupauksista  huolimatta.  Verkoston  kokoukset  on  pidettyapteekissa päiväsaikaan.

Vuoden  2000  toiminta­aktiviteettina  järjestettiin  kaksi  tupakkateemapäivää  Kannelmäenkirjastossa. Kirjasto valittiin paikaksi, koska siellä liikkuu ihmisiä ja samalla on mahdollisuusantaa  tupakkavalistusta.  Havaintomateriaalin  avulla  pyrittiin  osoittamaan  konkreettisestitupakoinnin  haittoja.  Lisäksi  tupakka­aiheisilla  lehtikirjoituksilla  on  haluttu  tuoda  esilletupakka­asiaa. Apteekin farmaseuttista henkilökuntaa on koulutettu nikotiinikorvaushoidoistaja  apteekillemme  on  laadittu  toiminta­ohje  nikotiinikorvaushoitovalmisteiden  myymisestäasiakkaille.

Projektityön  päättymisestä  huolimatta  jatkamme  Savuton  verkosto  toimintaa  tupakoinninvähentämiseksi.  Vuonna  2001  kohdistamme  toimenpiteet  Kannelmäen  kouluihin.Seurantakysely  tehdään vuonna 2003,  jolloin  arvioidaan  terveydenhuollon verkostoitumisenvaikutuksia.

AVAINSANAT:  apteekki,  nikotiinikorvaushoito,  nuuska,  savuton  verkosto,  tupakoinninlopettaminen

ESIPUHE

Olen tehnyt apteekkifarmasian erikoistumisopintoihin liittyvän projektityön aiheesta ”Savutonverkosto – terveydenhuollon yhteistyömalli”, joka käsittelee Helsingin Kannelmäen alueellatehtyä  savuttomuustyötä.  Projektia  on  toteutettu  yhdessä  työryhmämme  kanssa,  johonkuuluivat  apteekkari  Eeva Teräsalmi, FaT,  lehtori Kirsi Pietilä, proviisori Heli  Rajamäki  japroviisori, PD Päivi Järvinen. Kiitos ryhmän jäsenille yhteistyöstä, joka mahdollisti projektintoteutuksen.

Projektityötäni  on  ohjannut  Kirsi  Pietilä,  häntä  kiitän  hyödyllisistä  neuvoista  ja  ohjeista.Samoin suuri kiitos Lea Tuomaiselle Kuopion yliopiston koulutus­ ja kehittämiskeskukseen,sinun neuvosi ja kannustuksesi ovat olleet todella tärkeitä.

Kiitos  myös Suomen Apteekkariliitolle  saamastani  tuesta. Lisäksi haluan  kiittää  farmaseuttiSenja Laaksoa, joka on auttanut minua tämän työn aikana.

Helsingissä kesäkuussa 2001

Terhi Hakuli

SISÄLLYSLUETTELO

    ESIPUHE

1.  JOHDANTO  ....................................................................................................................... 9

2.  SUOMALAISTEN TUPAKOINTI JA NUUSKAN KÄYTTÖ ........................................  9

      2.1.  Nikotiiniriippuvuus  .................................................................................................. 10

      2.2  Tupakoinnin terveyshaitat .........................................................................................  12

3.   TUPAKOINNIN VÄHENTÄMINEN SUOMESSA  ...................................................... 13

       3.1  Aikuisten tupakoinnin lopettaminen  ........................................................................ 13

       3.2  Tupakoinnin aloittamisen ehkäisy  ..........................................................................  14

       3.3  Apteekkien savuttomuustyö .....................................................................................  15

4.  TUPAKASTA VIEROITTAMISEN FARMAKOLOGISET

      HOITOKEINOT  .............................................................................................................  18

      4.1  Nikotiinikorvaushoito  ..............................................................................................  18

      4.2  Bupropioni – vaihtoehto nikotiinikorvaushoidolle  ..................................................  19

5.  SAVUTON VERKOSTO ­YHTEISTYÖPROJEKTI TUPAKOINNIN

     LOPETTAMISEN EDISTÄMISEKSI APTEEKKIEN FARMASEUT­

     TISEN HENKILÖSTÖN JA TERVEYDENHUOLLON AMMATTI­

     LAISTEN VÄLILLÄ  … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … … ...… …   19

      5.1  Projektityön taustaa ja tavoite  ..................................................................................  19

      5.2  Lähtötilanteen selvittäminen ...................................................................................... 21

      5.2.1  Mitä on tehty?  .......................................................................................................  21

      5.2.2  Kirjallinen kysely ..................................................................................................   22

      5.2.2.1  Tupakointistatus .................................................................................................   23

      5.2.2.2  Tupakoinnin lopettaminen  .................................................................................  24

      5.2.2.3  Tupakoinnin lopettamisen vaiheet  .....................................................................  25

      5.2.2.4  Apteekin rooli tupakoinnin lopettamisessa  ........................................................  26

      5.2.2.5  Tukipalvelut  .......................................................................................................  27

5.3  Koulutustilaisuus .......................................................................................................  28

5.4  Kirje verkoston tukihenkilöille  ................................................................................  29

5.5  Verkoston kokoukset  ................................................................................................  29

5.5.1  Verkoston perustamiskokous  ................................................................................  29

5.5.2  Verkoston kokous teemapäivän suunnittelemiseksi ja          sovitut toimenpiteet ................................................................................................  30

5.5.3  Verkoston kokous syksyn 2000 ohjelman suunnittelemiseksi ...............................  30

5.5.4  Verkoston kokous teemapäivän suunnittelemiseksi ja          sovitut toimenpiteet ................................................................................................  31

5.6  Lehtikirjoitukset ........................................................................................................  32

5.7  Muut toimenpiteet tupakoinnin vähentämiseksi  ......................................................  32

5.7.1  FIP 1999 ................................................................................................................   32

5.7.2  Henkilökunnan koulutus  .......................................................................................  33

5.7.3  Focus group ................................................................................................ ...........  33

5.7.4  Asiakaspalvelutilaisuus ..........................................................................................  34

5.7.5  Toimintaohje: Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden myynti          asiakkaalle ..............................................................................................................  35

6.   YHTEENVETO  .......................................................................................................  36

KIRJALLISUUS

LIITTEET

9

1.  JOHDANTO

Tupakointi  on  tämän  päivän  suurin  väestötason  terveysongelma  Suomessa  ja  muissa

teollistuneissa  maissa.  Koko  maailmassa  tupakoinnin  seurauksena  kuolee  vuosittain  4

miljoonaa  ihmistä.  Tupakan  terveysvaikutukset  ovat  varsin  mittavat,  ja  terveydenhuollossa

toimivilla  asiantuntijoilla  on  tärkeä  asema  tupakasta  vieroittamisen  onnistumisessa.

Verkostoitumalla  paikallisesti  eri  yhteistyötahojen  kanssa  tavoitetaan  todennäköisesti

enemmän  potentiaalisia  tupakoitsijoita,  jotka  ovat  kiinnostuneita  lopettamaan.  Tämän

projektityön  tarkoituksena  oli  käynnistää  apteekin  ja  muiden  terveydenhuoltosektoreiden

välinen  yhteistyö  tupakoinnin  vähentämiseksi  ja  aktivoida  terveydenhuoltohenkilöstöä

tupakoinnin lopettamistyöhön.

2.   SUOMALAISTEN TUPAKOINTI JA NUUSKAN KÄYTTÖ

Suomalaisten  tupakointi  on  vähentynyt  pitkällä  aikavälillä.  1950­luvulla  miehistä  tupakoi

noin  75  %  ja  naisista  13  %.  Kansanterveyslaitoksen  tutkimuksen  mukaan  vuonna  2000

aikuisista miehistä  tupakoi päivittäin 27 % ja naisista 20 % (KTL: Lehdistötiedote 8.11.00).

Useimmat päivittäin  tupakoivista  (58 %) haluaisivat  lopettaa  tupakoinnin, mutta  vain 29 %

arveli  onnistuvansa,  jos  yrittäisi. Suurin osa  (78 %)  tupakoivista on huolissaan  tupakoinnin

aiheuttamista  terveyshaitoista.  Suomalaisten  aikuisten  tupakoitsijoiden  osuudet  ovat

Euroopan pienimpiä, mutta Maailmanterveysjärjestön WHO:n tavoitetta, että vain joka viides

aikuinen  tupakoisi,  ei  ole  vielä  saavutettu  (EuroPharm  Forum  1998).  Huolestuttavinta  on,

että Suomessa lapset ja nuoret polttavat enemmän ja aloittavat tupakoinnin aikaisemmin kuin

useimmissa muissa Euroopan maissa  (STM:n  julkaisu 1997). Useimmissa maissa  tupakointi

on  yleisempää  alemmissa  sosiaaliryhmissä  ja  vähiten  koulutusta  saaneiden  keskuudessa

(Nieminen 1999).

Savuttoman tupakan käyttö on yleistynyt Suomessa kymmenen viime vuoden aikana nuuskan

käytön  suosion  lisääntyessä  nuorten  keskuudessa  (Merne  ja  Syrjänen  2000).  Suosion

lisääntymistä  selittävät  valmistajien  mainonnalla  luomat  mielikuvat  nuuskaamisen

urheilullisuudesta ja miehekkyydestä. Urheilijat, etenkin jääkiekkoilijat käyttävät nuuskaa

10

keskimäärin  yleisemmin  kuin  muu  väestö  ”rentouttamaan”  ja  ”parantaman

keskittymiskykyä”  (Vierola 1994). Nuuskaaminen ei kuitenkaan  lisää  suorituskykyä  (Merne

ja Syrjänen 2000). Sen sijaan nuuskan käyttö kaksinkertaistaa vammautumisriskin fyysisessä

suorituksessa. Nuuskaamisen suosio johtuu osaksi myös tupakoinnin rajoittamisesta yleisillä

paikoilla  (mm.  työpaikoilla  ja  ravintoloissa),  joissa  nuuskaa  voidaan  käyttää  vähemmän

näkyvänä nikotiinin lähteenä. Nuuskan käytössä on alueellisia eroja. Yleisintä se on Lapissa

ja ruotsinkielisellä  rannikkoseudulla (Merne ja Syrjänen 2000). 16­vuotiaista pojista noin 12

% käyttää nuuskaa päivittäin tai silloin tällöin, mutta tyttöjen keskuudessa nuuskan käyttö on

harvinaista  (Merne  ja  Syrjänen  2000).  Nuuskaaminen  mielletään  virheellisesti

turvallisemmaksi  tupakan  muodoksi,  mutta  nuorilla  nuuskan  käyttö  voi  johtaa  usein

tupakanpolttoon ja huumekokeiluihin.

Nuuskaa on kahta laatua: kuivaa nenään laitettavaa, jota ei Suomessa juuri käytetä, ja kosteaa

huulen  ja  ikenen  väliin  laitettavaa  (Nuorisokasvatusliitto  1992).  Nuuska  valmistetaan

jauhetuista  tupakanlehdistä,  vedestä,  suolasta  ja potaskasta. Makuaineiksi  lisätään mausteita

ja  eteerisiä  öljyjä.  Nuuska  sisältää  yli  2500  aineosaa:  syöpää  aiheuttavia  ominaisuuksia  on

28:lla, joista tärkeimmät ovat nitrosamiinit (Merne ja Syrjänen 2000). Nuuskassa on nikotiinia

jopa  20  kertaa  enemmän  kuin  tupakassa  (Nuorisokasvatusliitto  1992).  Nuuska

aiheuttaa  monien  raporttien  mukaan  nopeamman  ja  voimakkaamman  riippuvuuden  kuin

tupakka (Ainamo ja Lahtinen 2000).

2.1 Nikotiiniriippuvuus

Tupakansavu  sisältää  yli  4000  erilaista  kemiallista  yhdistettä,  joista  yli  40  on  syöpää

aiheuttavia aineita (Nieminen 1999). Näistä tunnetuimmat ovat häkä, terva ja nikotiini, joista

viimeksi mainittu aiheuttaa fyysistä riippuvuutta tupakkaan. Nikotiiniriippuvuutta on verrattu

huumeriippuvuuteen  ja  joissakin  tapauksissa on havaittu,  että heroiinista pääsee helpommin

irti  kuin  tupakan  nikotiinista.  Tupakkaa  kokeileva  ei  etukäteen  tiedä,  tuleeko  hänelle

voimakas  riippuvuus  vai  voiko  hän  käyttää  tupakkaa  satunnaisesti.  Riippuvuuteen  kuuluu

toleranssin  kasvu:  käyttäjä  tarvitsee  yhä  suurempia  annoksia.  Nykykäsityksen  mukaan

nikotiiniriippuvuus  kehittyy  jo  sadan  poltetun  savukkeen  jälkeen.  Monilla  psykiatrisilla

potilailla  on  voimakas  nikotiiniriippuvuus.  Ruotsalainen  K­O  Fagerström  on  kehittänyt

yksinkertaisen  menetelmän,  kysymyssarjan,  jolla  voidaan  mitata  tupakoitsijan

11

nikotiiniriippuvuuden  voimakkuus  (taulukko  1).  Testin  avulla  määritellään

nikotiinikorvaushoidon  oikea  vahvuus  ja  lopettajalle  parhaiten  sopiva  nikotiinivalmiste.

Kysymykset 1 ja 4 ovat nikotiiniriippuvuuden selvittämiseksi tärkeimmät. Myös nuuskaajien

nikotiiniriippuvuus voidaan selvittää testin avulla (liite 1).

Taulukko 1. Nikotiiniriippuvuutta mittaava Fagerströmin kysymyssarja (Pharmacia &Upjohn

2000).

Elimistö  reagoi vieroitusoireilla,  jos  se ei saa nikotiinia (Nieminen 1999). Vieroitusoireiden

kesto  ja  määrä  vaihtelevat.  Tavallisimpia  oireita  ovat  tupakanhimo,  ärtyisyys,

kärsimättömyys,  keskittymisvaikeudet,  ahdistuneisuus  ja  levottomuus.  Yleisiä  ovat  myös

unihäiriöt,  päänsärky  ja  lisääntynyt  ruokahalu.  Yleensä  vieroitusoireet  ilmaantuvat  jo

ensimmäisen  vuorokauden  aikana  tupakoinnin  lopettamisesta,  ovat  huipussaan  1­3

vuorokautta  lopettamisen  jälkeen  ja  häviävät  yleensä  muutamassa  viikossa.  Tosin

tupakanhimo saattaa kestää jopa yli puoli vuotta (Tuunainen ja Rimon 1999). Vieroitusoireita

voidaan lievittää käyttämällä nikotiinikorvaushoitovalmisteita, jotka sopivat sekä tupakoinnin

että nuuskan käytön lopettajille.

12

Fyysisen  riippuvuuden  lisäksi  tupakointiin  syntyy  psyykkinen  ja  sosiaalinen  riippuvuus

(Nieminen 1999).  Nikotiinilla on  elimistössä  monenlaisia  suotuisia  vaikutuksia:  se piristää,

parantaa  keskittymiskykyä,  rauhoittaa,  rentouttaa  ja  tuottaa  mielihyvää.  Tupakoinnin  avulla

halutaan saavuttaa positiivisia  ja hyviä  tunteita tai  lievittää  ikäviä  tuntemuksia. Sosiaalisella

riippuvuudella  on  suuri  merkitys  tupakoinnin  alkuvaiheessa,  kokeilun  alullepanijana.

Tupakoinnin  avulla  vahvistetaan  ihmisten  välisiä  suhteita;  tupakoitsijat  tuntevat  keskinäistä

yhteenkuuluvuutta. Tupakointi on myös tapa polttaa tietyissä  tilanteissa esimerkiksi aamulla

tai autossa.

2.2 Tupakoinnin terveyshaitat

Tupakka  lisää  sairastavuutta  ja  kuolleisuutta  (Nieminen  1999).  Suomessa  tupakointi

aiheuttaa  noin  5000  ennenaikaista  kuolemaa  vuosittain.  Kansanterveydellisesti  tärkeimmät

tupakkasairausryhmät  ovat  sydän­ja  verisuoni­,  syöpä­ja  ahtauttavat  keuhkosairaudet.

Tupakointi  on  yksi  tärkeimmistä  sydän­ja  verisuonisairastavuuden  riskitekijöistä.  Se  lisää

sepelvaltimosairauden  ja  sydäninfarktin  riskiä.  Sepelvaltimotaudin  riski  lisääntyy  päivittäin

poltettujen  savukkeiden  lukumäärän  kasvaessa.  Yleisesti  on  tiedossa,  että  tupakoinnin

seurauksena  voi  sairastua  keuhkosyöpään.  Tupakointiin  liittyvien  syöpäsairauksien  kirjo on

kuitenkin  uskomattoman  laaja.  Myös  mm.  kurkunpään,  suun,  ruokatorven,  mahalaukun,

virtsarakon,  kohdunkaulan,  haiman  ja  maksan  syöpäriski  lisääntyy.  Noin  20  %  kaikista

syöpäkuolemista  ja  keuhkosyövistä  noin  90  %  aiheutuu  tupakasta.  Tupakka  vahingoittaa

aina  keuhkoja.  Krooninen  keuhkoputken  tulehdus  ja  keuhkojen  laajentuma  ovat  noin  90­

prosenttisesti tupakoinnin aiheuttamia.

Tupakointi  yhdistetään  moniin  muihin  sairauksiin:  osteoporoosiin,  katkokävelyyn  ja

impotenssiin (Nieminen 1999). Tupakoivilla naisilla vaihdevuodet alkavat aikaisemmin kuin

tupakoimattomilla  naisilla.  Lisäksi  tupakointi  vanhentaa  ihoa.  Iho  on  harmaa  ja  ryppyinen.

Tupakointi  aiheuttaa  myös  keskenmenoja  ja  muita  raskauteen  liittyviä  ongelmia.

Tupakoinnin  lopettaminen  kannattaa  aina.  Osa  lopettamisen  suotuisista  vaikutuksista näkyy

ja  tuntuu  jo  muutamassa  päivässä.  Esimerkiksi  häkä  poistuu  elimistöstä  vuorokaudessa.

Sydäninfarktiriski pienenee  suuresti  jo muutamassa kuukaudessa; syöpäriskin pieneneminen

vie kuitenkin useampia vuosia.

13

Nuuskan  käytön  vaikutukset  terveyteen  näkyvät  eniten  paikallisesti  suussa,  jossa  nuuska

aiheuttaa  mm.  ienvetäytymiä  ja  limakalvomuutoksia  (Merne  2000).  Limakalvo  muuttuu

ryppyiseksi, vaaleaksi ja sarveistuneeksi. Se saattaa myöhemmin myös värjäytyä ruskeaksi ja

halkeilla. Lisäksi nuuskan käyttäjillä on todettu värjäymiä hampaissa ja hampaiden kulumista

nuuskan  sisältämien  karkeiden  hiukkasten  vuoksi.  Nuuskan  vaikutus  suusyövän  vaaraan

riippuu  käytetyn  nuuskan  sisällöstä  ja  valmistustavasta  ­pohjoismaiseen  nuuskaan  liittyvä

suusyöpäriski  on  pieni.  Nuuskan  käyttäjillä  kuolleisuus  ja  sairastuvuus  sydän­ja

verisuonitauteihin lisääntyy verrattuna tupakoimattomiin (Bolinder 2000).

3.   TUPAKOINNIN VÄHENTÄMINEN SUOMESSA

3.1 Aikuisten tupakoinnin lopettaminen

Valtaosa  tupakoitsijoista  haluaa  lopettaa  tupakoinnin  omin  päin  (Puska  ym.  1998).

Terveydelliset  tekijät  ovat  tupakoinnin  lopettamisyritysten  tärkein  peruste.  Useimmat

tupakoinnin  lopettamista  yrittävät  eivät  onnistu  ensimmäisellä  kerralla,  vaan  tekevät  useita

yrityksiä  ennen  onnistumista.  Kaikista  lopettamista  yrittäneistä  henkilöistä  25  %  oli  tehnyt

yrityksen  ainakin  tammikuussa  (=uudenvuoden  lupaus).  Kesää  kohti  tultaessa  yritetään

lopettaa  tupakointia  hieman  useammin  kuin  kesällä  tai  syksyllä.  Noin  joka  kolmanteen

vakavaan  lopettamisyritykseen  liittyy  nikotiinikorvaushoito.  Aikuisten  tupakoinnin

vähentämistyössä kannattaakin pääpaino kohdistaa väestön spontaaniin lopettamiseen ja siinä

onnistumisen  edistämiseen.  Suomessa  tehdyssä  tutkimuksessa  spontaanin  lopettamisen

pysyvä  onnistumistulos  oli  7  %,  ja  amerikkalaisessa  tutkimuksessa  4­11  %.  Erilaisilla

kampanjoilla,  esimerkiksi  Lopeta  ja  voita  –kilpailulla,  voidaan  lisätä  spontaanin

lopettamisen  yleisyyttä.  Kustannus­hyötysuhteeltaan  kilpailu  on  edullinen  tapa  vähentää

tupakointia  ja  se  voidaan  toteuttaa  laajassa mittakaavassa.  Kilpailussa onnistuu yleensä  15­

25 %  lopettamaan  tupakoinnin (Puska 2000). Hyvillä  vieroituskursseilla voidaan  päästä 30­

40 prosentin pysyväistulokseen (Puska 1997).

Lääkärit  tapaavat  päivittäin  lukuisia  potilaita,  jotka  kärsivät  tupakoinnin  aiheuttamista

sairauksista ja vaivoista. Vain kolmannes tupakoitsijoista on saanut terveydenhoitotilanteessa

14

kehotuksen  tupakoinnin  lopettamiseen  (Nieminen  1999).  Kuitenkin  terveydenhoidon

ammattilaisten  asiantuntemuksella  ja  auktoriteetilla  on  suuri  merkitys  asiallisen  tiedon

antajana ja tupakoinnin lopettamispäätökseen johtavana tekijänä. Pelkkä lääkärin kehotus saa

noin  5  %  potilaista  lopettamaan  tupakoinnin  pysyvästi.  Tulos  moninkertaistuu,  jos  lääkäri

antaa  lisäksi  terveysvalistusta,  kertoo  lopettamiskeinoista  ja  ohjaa  tupakasta  vieroitukseen.

Tähän tarvitaan aikaa vain pari minuuttia potilasta kohden. Hyvä muistisääntö on kuuden K:n

sääntö: 1) kysy, 2) kirjaa, 3) keskustele, 4) kehota lopettamaan, 5) kannusta ja 6) kontrolloi

(  =seuraa).  Lopettamiskehotuksen  teho  voimistuu,  jos  potilas  tietää,  että  lääkäri  kirjaa  ja

kontrolloi  asioita  ja  ottaa  ne  esille  seuraavalla  käynnillä.  Potilasta  ei  saa  painostaa  eikä

syyllistää.  Kirjallisen  informaation  jakaminen  vastaanottotilanteessa  suullisen  tiedon  lisäksi

on osoittautunut hyödylliseksi (Tuunainen ja Rimon 1999).

Terveydenhuoltohenkilökunta  tulisi  kouluttaa  antamaan  potilaalle  yksinkertaisia  neuvoja

tupakoinnin  lopettamisesta  ja  nikotiinikorvaushoidoista  (Tuunainen  ja  Rimon  1999).

Henkilökunnan  omalla  asenteella  tupakoinnin  ehkäisyyn  ja  tupakoimattomuuteen  on  myös

merkitystä.  Tupakoivan  henkilökunnan  uskottavuus  ei  ole  paras  mahdollinen,  kun  pitäisi

neuvoa  potilasta  lopettamaan  (Winell  2000).  Farmaseuttisen  henkilöstön  asennetta

tupakointiin  ja  tupakoinnin  vähentämiseksi  tehtävää  työtä  kohtaan  selvitettiin  huhtikuussa

2001 EuroPharm Forumin Pharmacists Against Smoking –tutkimuksessa (Laitinen 2000).

3.2 Tupakoinnin aloittamisen ehkäisy

Nuorten  tupakointi  on  viime  vuosina  lisääntynyt  ja  aloitusikä  laskenut  (Suomen

Syöpäyhdistys  1999).  Suomalaiset  nuoret  aloittavat  tupakoinnin  11­15  vuoden  iässä,  mutta

tupakointikokeiluja esiintyy jo aikaisemmin (Kärkkäinen ym. 2000). Yläasteelle siirryttäessä

nuorilla  on  suurin  riski  aloittaa  tupakanpoltto.  Tupakoinnin  aloittaminen  on  sitä

epätodennäköisempää, mitä myöhempään aloittamisen harkintavaihe siirtyy (STM:n julkaisu

1997). Lasten ja nuorten tupakointikokeilut ovat vaarallisia, sillä nikotiiniriippuvuus kehittyy

yllättävän  nopeasti.  Myös  nuorilla  esiintyy  vieroitusoireita,  jos  tupakointi  lopetetaan.  Tällä

hetkellä  14­vuotiaista  tytöistä  17  %  ja  pojista  12  %  polttaa  säännöllisesti  (Suomen

Syöpäyhdistys 1999). Iän lisääntyessä tupakoivien määrä myös kasvaa. 16­vuotiaista tytöistä

polttaa  29  %  ja  pojista  36  %.  Myös  nuorissa  vähemmän  koulutetut  tupakoivat  enemmän;

ammattikoulussa  tupakoidaan  useammin  kuin  lukiossa  (Suomen  Syöpäyhdistys  1999).

15

Tupakoinnin  aloittamiseen  vaikuttavat  vanhempien  suhtautuminen  tupakointiin  ja

”kavereiden”  esimerkki  (STM:n  julkaisu 1997).  Nuoret uskovat,  että  tupakoinnilla päästään

jäseneksi  haluttuun  ”kaveripiiriin”.  Tupakointi  on  nuorelle  keino  osoittaa  aikuisuutta  ja

itsenäisyyttä.  Tupakkatuotteiden  näkyvä  ja  värikäs  esittely  myyntipisteissä,  vaivaton

saatavuus  ja  ostamisen  helppous  houkuttelevat  lapsia  ostamaan  niitä.  Tupakan  myynti  alle

18­vuotiaille on  tavallista. Tupakkamainonta urheiluohjelmien  yhteydessä  lisää kiinnostusta

tupakointikokeiluihin.  Myös  koulualueella  tupakointi  on  yleistä  siitä  huolimatta,  että  laki

kieltää sen.

Nuoret  tietävät  hyvin  tupakoinnin  terveysvaarat,  joten  niihin  vetoamalla  ei  voida  vaikuttaa

nuorten tupakointiin (STM:n julkaisu 1997). Terveydellisten riskitekijöiden sijasta on tärkeää

tuoda  esiin  nuorille  tärkeitä  näkökohtia,  kuten  ihon  vanheneminen,  hampaiden  ja  suun

hygienia ja sen merkitys seurustelussa,  raskausmahdollisuudet ja potenssikysymykset. Viesti

menee  paremmin  perille  puhumalla  nuorisolle  heidän  omaa  kieltään  tai  kun  nuori  puhuu

nuorelle.  Kun  nuorisolle  suunnataan  tupakanvastaista  kampanjointia,  kanavan  tulisi  olla

moderni (STT 2000).  Internet,  tekstiviestit, nuortenlehdet ovat kanavia,  joiden parissa nuori

voi  yksin  ja  rauhassa  paneutua  asiaan.  Sanoman  pitää  olla  suora,  rankka  ja  helposti

ymmärrettävä.

3.3 Apteekkien savuttomuustyö

Koska  apteekissa  asioi  paljon  myös  terveitä  asiakkaita,  tarjoaa  apteekkiympäristö  hyvät

mahdollisuudet  antaa  neuvoja  tupakoinnin  terveyshaitoista  ja  tupakoinnin  lopettamisesta

(EuroPharm  Forum 1998).  Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden ollessa  myynnissä  apteekissa,

tulisi  apteekkilaisen  osallistua  aktiivisesti  tupakoitsijoiden  kannustamiseen  ja  antaa  tietoa

tuotteen oikeasta käytöstä. Tehokkaimmaksi on osoittautunut  lyhyt neuvonta 3­10 minuuttia

(Anderson  1998).  Tupakoinnin  lopettamiseen  liittyvien  palveluiden  tulisi  olla  apteekin

jokapäiväistä työtä (EuroPharm Forum 1998).

Tupakoinnin  lopettaminen  on  dynaaminen  prosessi  (EuroPharm  Forum  1998).  Useat

tutkimukset  ovat  osoittaneet,  että  tupakoitsijat  kulkevat  erilaisten  vaiheiden  läpi

lopettamisyrityksessään  (kuva  1).  Tupakoitsija  käy  tavallisesti  tupakoinnin

lopettamisprosessin  läpi  kolme  ­neljä  kertaa  ennen  kuin  hän  saavuttaa  pitkäaikaisen

16

tupakoimattomuuden  ja  hänestä  tulee  entinen  polttaja.  Tupakointiin  palaamista  ei  pitäisi

nähdä  epäonnistumisena,  vaan  mahdollisuutena  parempiin  tuloksiin  seuraavalla  kerralla.

Apteekissa voidaan tarjota kuhunkin vaiheeseen sopivaa tukea ja neuvoa.

tupakatta pysyminen

Kuva 1. Tupakoinnin lopettamisen eri vaiheet (EuroPharm Forum 1998).

Harkintaa  edeltävässä  vaiheessa tupakoija  ei  vielä  mieti  lopettamista  (EuroPharm  Forum

1998)  (kuva  1).  Tässä  vaiheessa  asiakkaita  tulisi  motivoida  ajattelemaan  tupakoinnin

lopettamista:  näyteikkunaan  tupakasta  kertova  somistus,  videon  tai  kirjojen  lainaaminen

asiakkaille  tai pitämällä  esillä  tupakoinnin  lopettamisesta  kertovaa materiaalia.  Häkämittaus

on  käytännöllisempi  tapa  osoittaa  tupakoinnin  terveysriskit. Harkintavaiheessa tupakoija

siirtyy harkitsemaan vakavasti tupakoinnin lopettamista. Apteekin henkilökunnalla on monia

mahdollisuuksia  selvittää  tupakoitsijalle  tupakoinnin  haitallisia  vaikutuksia  ja  rohkaista

lopettamaan.  Esimerkiksi,  kun  tupakoitsija  ostaa  yskänlääkettä  itsepintaiseen  yskään  tai

lääkettä,  jonka  vaikutus  voi  muuttua  tupakoitsijalla. Päätösvaihe alkaa,  kun  tupakoitsija

päättää  lopettaa.  Tämä  johtaa toimintavaiheeseen,  jossa  varsinainen  vieroitus  tapahtuu.

Näissä vaiheissa  apteekilla pitäisi olla  valmiudet  tarjota vieroitusapua  joko yksilöllisesti  tai

ryhmässä. Ylläpitovaihe alkaa  kuusi  kuukautta  sen  jälkeen,  kun  tupakoija  on  lopettanut

polttamisen. Tässä vaiheessa on suuri vaara sortua tupakointiin, joten apteekin tulee edelleen

tukea asiakasta.

17

Sinclair  ym.  (1998)  tutkivat  kuinka  apteekkilaisella  tupakoinnin  lopettamisprosessimallin

tunteminen  vaikuttaa  tupakoinnin  lopettamisesta  annettavaan  tietoon  ja  suhtautumiseen.

Tutkimus  osoitti  vääräksi  väitteen:  paras  tapa  saada  tupakoitsija  lopettamaan  on  pelotella,

kuinka  tupakointi  vahingoittaa  terveyttä.  Useimmat  tupakoitsijat  tarvitsevat  useita

lopettamisyrityksiä  ennenkuin  he  onnistuvat.  Apteekkihenkilökunnan  mielestä  on

palkitsevaa  keskustella  asiakkaiden  kanssa  lopettamisesta,  ja  he  luottivat  omaan  kykyynsä

neuvoa  tupakoitsijaa.  Jos  tupakoitsija  on  ajatellut  lopettaa,  apteekkihenkilökunnan  neuvo

todella rohkaisee yrittämään ja hyvin suunniteltu yritys johtaa parempaan menestykseen.

Amerikkalaisessa  Williams  ym.  (2000)  tutkimuksessa  havaittiin,  että  vain  7,5  %

apteekkilaisista  kysyy  asiakkaalta  rutiininomaisesti,  polttaako  ja  käyttääkö  hän

tupakkatuotteita.  Tupakoinnin  lopettamiseen  tähtäävässä  toiminnassa  suosituin  toimenpide

oli  nikotiinikorvaushoitovalmisteiden  käytön  neuvonta.  Toiseksi  eniten  annettiin

informaatiota  tupakoinnin  lopettamisen hoitokeinoista. Tupakoinnin  lopettamiseen  johtavien

aktiviteettien  antamisessa  koettiin  tärkeimmiksi  seuraavat  neljä  estettä:  farmaseuttien

henkilökohtaiset  ominaisuudet,  olosuhteet,  asiakkaan  ominaisuudet  ja  raha.  Vaikka

apteekkilaisella on hyvät edellytykset suorittaa tupakoinnin  lopettamisinterventioita, he eivät

osaa  tunnistaa  tupakoitsijoita  ja  toisaalta  on  esteitä,  jotka  häiritsevät  interventioita.

Farmaseuttien tulisikin rutiininomaisesti kysyä asiakkaan tupakointistatusta ja aina kun se on

mahdollista rohkaista lopettamaan tupakointi.

Apteekit  ovat  halukkaita  kehittämään  rooliaan  terveydenedistäjinä  (Panton  ym.  1989).

Farmaseuttien neuvontataitoja  voidaan  muuttaa  koulutuksen  ja  tuen  avulla.  Annetut  neuvot

olivat  käytännöllisempiä,  enemmän  informatiivisia  ja  vähemmän  tuotteeseen  liittyviä.

Tupakoinnin  lopettamisen  lisäksi  apteekkien  terveydenedistämistoiminta  painottuu

painonhallintaan,  liikunnan  lisäämiseen,  verenpainetaudin,  astman  ja  diabeteksen  hoidon

tukemiseen  (Suomen Apteekkariliitto 1998).  Parhaimmillaan  toiminta  tapahtuu yhteistyössä

muun  terveydenhuollon  kanssa.  Useat  EuroPharm  Forumin  projektit  ovat  antaneet  monille

Euroopan maille toimintamalleja terveydenedistämiseen.

18

4. TUPAKASTA VIEROITTAMISEN FARMAKOLOGISET HOITOKEINOT

4.1  Nikotiinikorvaushoito

Tupakasta  vieroituksen  tehokkaimpana  hoitomuotona  pidetään  nikotiinikorvaushoitoa,  joka

usean  tutkimuksen  mukaan  yhdistettynä  asiantuntijoiden  antamaan  tukeen  ja  neuvoihin

lähes  kaksinkertaistaa  onnistumistuloksen  (Silagy  ym.  2000).  Näistä  valmisteista  elimistö

saa nikotiinia, joka  lievittää vieroitusoireita ja  tupakanhimoa, mutta niistä puuttuvat tupakan

myrkylliset  ja  terveysvaaroja  aiheuttavat  aineosat  (Nieminen  1999).  Nikotiinikorvaushoitoa

voidaan  toteuttaa  usealla  eri  valmistemuodolla  ottaen  huomioon  yksilön  tarpeet.  Kaikki

valmistemuodot  (purukumi,  laastari,  nenäsumute,  inhalaattori,  tabletti)  ovat  tehokkaita

(Silagy  ym.  2000). Eri  valmistemuotoja  voidaan  tarvittaessa  yhdistää  keskenään  (Nieminen

1999).  Erityisesti  voimakkaasti  nikotiiniriippuvaisilla  laastarin  ja  purukumin

yhdistelmäkäytöstä on saatu hyviä tuloksia (Puska ym. 1995).

Nikotiinikorvaushoidon  ongelmia  ovat  liian  pieni  annos,  väärä  käyttötapa  ja  liian  lyhyt

käyttöaika,  jolloin  tupakoinnin  lopettamista  seuraavat  vieroitusoireet  eivät  poistu

(Nieminen  1999).  Olennaista  on  käyttää  riittävän  suurta  annosta  riittävän  kauan,  yleensä

suositellaan  3­6  kuukauden  käyttöä. Tällöin  riski  sortua  tupakointiin  pienenee.  Esimerkiksi

nikotiinipurukumia  käytetään  usein  väärin  pureskelemalla  sitä  kuin  tavallista  purukumia.

Tällöin  purukumista  ei  ole  apua  ja  sivuvaikutukset  lisääntyvät.  Lisäksi  tulisi  muistaa,  että

tuotteiden teho voi heiketä, jos niitä käytetään yhdessä happamien nesteiden kuten kahvin tai

colajuomien  kanssa.  Usein  nikotiinikorvaushoito  mielletään  kalliiksi.  Valmisteiden  käyttö

tulee yleensä halvemmaksi kuin aski tupakkaa päivässä.

Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden  haitaksi  on  osoittautunut  ”koukkuun  jääminen”  etenkin

purukumin käyttäjälle  ja nenäsuihkeen käytön yhteydessä (Pietilä  ja Puska 2000). Jopa 5 %

nikotiinipurukumin  käyttäjistä  ja  15­20  %  kaikista  tupakoinnin  lopettajista  on  arveltu

käyttävän  lääkitystä  pidempään  kuin  vuoden.  Pitkäaikainen  korvaushoito  on  terveellisempi

vaihtoehto kuin  tupakoinnin  jatkaminen, koska nikotiinivalmisteista puuttuvat muut  tupakan

haitalliset  aineet.  Lisäksi  kaikista  nikotiinivalmisteista  vapautuu  nikotiinia  selvästi

19

vähemmän  kuin  savukkeista. Myös  raskauden  ja  imetyksen aikana nikotiinikorvaushoito on

parempi vaihtoehto kuin tupakoinnin jatkaminen. Nuorten kohdalla pätee sama sääntö.

4.2  Bupropioni – vaihtoehto nikotiinikorvaushoidolle

Tupakasta  vieroitukseen  on  tulossa  uusi  lääke  bupropioni,  kauppanimeltään  Zyban®,  joka

on  toistaiseksi saatavana Suomessa vain  erityisluvalla  (Langer 2000). Bupropioni kehitettiin

alun  perin  masennuksen  hoitoon,  mutta  sen  tupakanhimoa  poistava  vaikutus  huomattiin

sattumalta. Sen vaikutus perustuu todennäköisesti siihen, että se lisää dopamiinin eritystä. Se

jäljittelee nikotiinin vaikutusta  ja  lievittää siten  tupakantuskaa. Bupropionin käyttäjistä noin

promille  saa  kourituskohtauksia,  muita  mahdollisia  haittavaikutuksia  ovat

nukahtamisvaikeudet,  päänsärky  ja  suun  kuivuminen.  Verrattaessa  bupropionin  tehoa

nikotiinilaastariin,  todettiin, että bupropioniryhmässä oli vuoden kuluttua  lopettaneita puolet

enemmän  kuin  laastariryhmässä,  joten  se  näyttäisi  olevan  tehokkaampi  kuin

nikotiinikorvaushoito  (Jorenby  ym.  1999).  Bupropionin  ja  nikotiinilaastarin

yhdistelmäkäyttö on myös mahdollista.

5. SAVUTON  VERKOSTO  –  YHTEISTYÖPROJEKTI  TUPAKOINNIN

LOPETTAMISEN  EDISTÄMISEKSI  APTEEKKIEN  FARMASEUTTISEN

HENKILÖSTÖN JA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISTEN VÄLILLÄ

5.1  Projektityön taustaa ja tavoite

Savuttomat verkostot ovat Folkhälsanin, Keuhkovammaliiton (nyk. Hengitysliiton), Suomen

Sydäntautiliiton ja Suomen Syöpäyhdistyksen perustamia alueellisia yhteistyöverkkoja, jotka

pyrkivät  tukemaan  ihmisten  tupakoimattomuutta  ja  tupakoinnin  lopettamista.  Apteekit  ovat

osallistuneet  Savuttoman  verkoston  toimintaan  useilla  paikkakunnilla  jo  vuodesta  1998

alkaen.

Suomi  liittyi  vuonna  1995  WHO:n  piirissä  toimivien  farmaseuttisten  järjestöjen  European

Forum of Pharmaceutical Association (EuroPharm Forumin) jäseneksi. Näin Suomi

20

osallistuu  myös  WHO:n  tukemiin  projekteihin,  joissa  farmaseuttisen  henkilöstön  odotetaan

ottavan aktiivisemman roolin tupakoinnin lopettamiseen tähtäävässä toiminnassa.

Vuonna  1998  EuroPharmForum  ja  WHO  Euron  Tobacco  or  Health  –yksikkö  käynnistivät

kansainvälisen  yhteistyön  lääkäri­ja  sairaanhoitajajärjestöjen  kanssa

tupakointikysymyksissä.  Yhtenä  kansainvälisen  yhteistyön  hankkeena  päätettiin  selvittää,

millaista  alueellista  yhteistyötä  eri  terveydenhuoltotahojen  välille  voidaan  rakentaa  ja

millaisia  tuloksia  yhteistyöllä  voidaan  saavuttaa.  Tutkimus  toteutetaan  Suomessa  ja  Isossa­

Britanniassa.  Tutkimuksen  tarkoituksena  on  arvioida  apteekkien  ja  muiden

terveydenhuoltosektoreiden välistä yhteistyötä  tupakoinnin  lopettamiseen tähtäävässä  työssä.

Tutkimus  keskittyy  toimintaprosessien  kuvaamiseen  ja  eri  terveydenhuollon  tahojen

verkostoitumisen  vaikutuksien  arviointiin.  Tarkoituksena  on  myös  selvittää,  lisääkö

yhteistyön  aloittaminen  väestön  tietoisuutta  tupakoinnin  lopettamisen  eduista  ja

mahdollisuuksista eri paikkakunnilla.

Suomessa  tutkimushanke  lähti  käyntiin  vuonna  1998,  jolloin  mukaan  ilmoittautui  kolme

vapaaehtoista  tutkimuspaikkakuntaa:  Lohja,  Nurmijärven  Klaukkala  ja  Helsingin

Kannelmäki.  Itse  lähdin  mukaan projektiin  aiheen kiinnostavuuden vuoksi,  vaikka  kyseessä

oli  pitkäkestoinen  noin  kolmen  vuoden  projekti  ja  siihen  liittyvä  tutkimus.  Lisäksi

projektityön tekeminen yhdessä muiden kanssa tuntui mielenkiintoiselta. Savuton verkosto –

projektia  on  toteutettu  yhteistyössä  Helsingin  PD­opiskelijan,  Kuopion  ja  Helsingin

yliopiston  sosiaalifarmasian  laitosten  ja  Suomen  Apteekkariliiton  kanssa.  Tutkimuksen

vetäjänä on toiminut Eeva Teräsalmi Virkkalan Omena­apteekista ja projektitöiden ohjaajana

Kirsi  Pietilä.  Verkostolla  on  ollut  useita  palavereja  projektin  tiimoilta.  Projektityöt

muodostavat osan Heli Rajamäen väitöskirjasta.

Projektityön  tarkoituksena  oli  käynnistää  yhteistyö  muun  terveydenhuollon  kanssa

tupakoimattomuuden  edistämiseksi.  Työssä  haluttiin  selvittää  millaisia  yhteistyömalleja  on

mahdollista löytää ja millaisia tuloksia yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Projektityöni käsittelee

Kannelmäen alueella tehtyä tutkimusta.

21

5.2   Lähtötilanteen selvittäminen

Projektityön ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin lähtötilannetta yhteydenottoina paikallisiin

potilasjärjestöihin ja terveydenhuollon tahoihin sekä postikyselynä (kuva 2).

Kuva 2. Projektityön vaiheet ja aikataulu.

5.2.1 Mitä on tehty?

Kannelmäessä  ei  ole  aikaisemmin  tehty  mitään  erityisiä  toimenpiteitä  tupakoimattomuuden

edistämiseksi,  vaan  tupakoinnin  vähentämistyö  on  ollut  lähinnä  yksilötasolla  ohjausta  ja

neuvontaa.  Erityisiä  tupakkakampanjoita  ei  ole  ollut  eikä  myöskään  tupakasta

vieroitusryhmiä.

Apteekin  tupakanvieroitustoimintaan  on  kuulunut  ikkunasomistusta

nikotiinikorvausvalmisteista,  Lopeta  ja  voita  –kilpailukuponkeja  on  jaettu,  samoin

tupakkaesitteitä  on  ollut  saatavilla.  Teemapäivinä  on  järjestetty  häkämittausta  tai  PEF­

puhallusta.  Muutama  tupakka­aiheinen  lehtikirjoitus  on  ollut.  Näiden  lisäksi  on  pidetty

esitelmä  tupakasta  ja  sen  haitoista  Kannelmäen  Leijonille  ja  yksi  tupakasta  vieroituskurssi

vuonna 1996.

22

5.2.2 Kirjallinen kysely

Kesäkuussa  1999  tehtiin  tupakoinnista  kirjallinen  kyselytutkimus,  jossa  kartoitettiin

tupakointistatusta,  tupakoinnin  lopettamiseen  liittyviä  asioita,  paikkakunnan  tarjoamia

tukipalveluita  ja apteekin roolia  tupakoinnin lopettamisessa (kuva 2) (liite 2). Kyselylomake

laadittiin yhdessä tutkimusryhmän kanssa, johon kuuluivat

Päivi Järvinen (Lohja)

Heli Rajamäki (Klaukkala) ja

Terhi Hakuli (Kannelmäki).

Lomakkeita lähettiin väestörekisterikeskuksen satunnaisotoksen perusteella valituille yli 18

vuotiaille henkilöille seuraavasti:Nurmijärven Klaukkalaan (n=500) (väestö n=9605)

      Kannelmäkeen (n=500) (väestö n=13828) ja                       Lohjalle (n=800) (väestö n= 23523).

Alle  18­vuotiaat  jätettiin  pois  tutkimuksesta  (taulukko  2),  koska  tupakkatuotteiden  myynti

heille on kiellettyä. Otosta ei stratifioitu sukupuolen mukaan. Otoskoko vaihteli 3,4 – 5,2 %

välillä  (Klaukkala 5,2  %,  Kannelmäki 3,6  %  ja Lohja 3,4 %).  Kuten  taulukosta 2 nähdään,

yli 65­vuotiaat olivat aliedustettuina.

23

Kyselylomakkeen  mukana  lähetettiin  saatekirje,  jossa  kerrottiin  kyselyn  tarkoituksesta  ja

palautuskuori,  jonka  postimaksu  oli  maksettu.  Kyselykaavake  palautettiin  Helsingin

yliopistoon.  Kirjeet  koodattiin,  jotta  tiedettiin  miltä  paikkakunnalta  vastaus  tuli  sekä

uusintakyselyn  takia,  joka  tehdään  vuonna  2003,  jolloin  arvioidaan  terveydenhuollon

verkostoitumisen vaikutuksia (kuva 2).

Kannelmäessä  kyselyn  saaneista  kaikkiaan  246  (49  %)  palautti  lomakkeen  (taulukko  3).

Vastanneista  miehiä  oli  122  (50 %)  ja  naisia  124  (50  %).  Vastanneiden  sukupuolijakauma

vastasi  kannelmäkeläisten  sukupuolijakaumaa.  Vastausprosentti  oli  yllättävän  hyvä,  sillä

kyselyssä  ei  käytetty  houkuttimena  palkintoja  eikä  uusintakyselyä  tehty.  Kuusi

Kannelmäkeen lähetettyä kirjettä palautui takaisin virheellisen osoitteen, osoite muuttunut tai

tuntemattoman  syyn  takia.  Naisista  kyselyyn  jätti  vastaamatta  102  ja  miehistä  152

(taulukko 3). Vastanneiden taustatiedot on esitetty liitteessä 3.

5.2.2.1 Tupakointistatus

Miehistä  tupakoi  päivittäin 30  %  ja  naisista  21  %  (taulukko 4).  Nämä  luvut  olivat  hieman

suurempia  kuin  Kansanterveyslaitoksen  tekemässä  tutkimuksessa  vuonna  1999,  jonka

mukaan  suomalaisista  miehistä  tupakoi  päivittäin  27  %  ja  naisista  20  %  (KTL:

lehdistötiedote 7.10.1999). Satunnaisesti kannelmäkeläisistä naisista tupakoi 6 % ja miehistä

4 % (taulukko 4).

24

5.2.2.2 Tupakoinnin lopettaminen

Vähintään  yhden  vakavan  lopettamisyrityksen  viimeisen  12  kuukauden  aikana  oli  tehnyt

miehistä 26 % ja naisista 27 %. Stressi ja alkoholi olivat merkittävimmät syyt aikaisempien

lopetusyritysten  epäonnistumiseen.  Vastaajista  62  %  ei  ollut  käyttänyt

nikotiinikorvaushoitovalmisteita eikä muita apukeinoja lopettamisyrityksessään.

Vastaajista useimmat (48 %) halusivat lopettaa tupakoinnin, mutta he olivat epävarmoja siitä,

kuinka  he  onnistuisivat  yrityksessään  (taulukko  5).  Vaikka  suurin  osa  vastaajista  mainitsi

haluavansa  lopettaa,  kysymykseen ”milloin  aiot  lopettaa?”,  suurin osa valitsi  ”en  lopeta”  ja

vain  neljäsosa  oli  valmis  lopettamaan  seuraavien  12  kuukauden  aikana  (taulukko  5).

Tärkeimmäksi tupakoinnin lopettamissyyksi mainittiin huoli omasta  terveydentilasta  (73 %).

Nikotiiniriippuvuuden  ja  tupakointivuosien  välillä  havaittiin  positiivinen  korrelaatio.  Mitä

kauemmin oli polttanut, sitä nikotiiniriippuvaisempi oli.

25

5.2.2.3 Tupakoinnin lopettamisen vaiheet

Päivittäin tupakoivat jaettiin kolmeen eri vaiheeseen (taulukko 6). Suurin osa (68%)

päivittäin tupakoivista oli harkintaa edeltävässä vaiheessa.

Lisäksi vastaajat,  jotka olivat äskettäin lopettaneet tupakoinnin jaettiin toimintavaiheeseen ja

ylläpitovaiheeseen.  Suurin  osa  heistä  (78  %)  oli  ylläpitovaiheessa  (vähintään  6  kuukautta

lakossa) ja 20 % toimintavaiheessa (vähintään 2 päivää polttamatta).

26

5.2.2.4 Apteekin rooli tupakoinnin lopettamisessa

Eniten  mainittu  informaatiolähde,  josta  hankittaisiin  tietoa  tupakoinnin  lopettamiseen

liittyvissä kysymyksissä, oli kirjallisuus (taulukko 7).

Vastaajat  myös  arvioivat  minkälaista  tupakointiin  liittyvää  tietoutta  oli  saatu paikkakunnan

apteekista (taulukko 8). Yli puolet (56 %) vastaajista ei ollut saanut apteekista minkäänlaista

tietoa.

27

Jotta  apteekkilaiset voisivat paremmin  auttaa  tupakoitsijaa  lopettamaan,  pyydettiin  vastaajia

arvioimaan,  minkälaista  tietoa  he  toivoisivat  jatkossa  saavansa  apteekista  (taulukko  9).

Tietoa  tupakoinnin  terveyshaitoista  ja  opastusta  nikotiinikorvausvalmisteiden  käytöstä

toivottiin  eniten.  Myös  kannustusta  ja  tukea  apteekkihenkilökunnalta  toivottiin  enemmän.

Noin kolmasosa vastaajista ajatteli, etteivät tupakointiin liittyvät asiat kuulu apteekille, vaan

tupakoinnin  vähentämistyö  on  koulujen  ja  joukkoviestintävälineiden  tehtävä.  Lähes  kaikki

vastaajat  uskoivat  tietävänsä  tarpeeksi  tupakoinnin  terveyshaitoista.  Tupakoinnin

rajoittamisen hyväksyi 90 % vastaajista.

5.2.2.5 Tukipalvelut

Eniten tietoa  tupakoinnin haitallisista vaikutuksista  terveyteen oli saatu  lehdistä, koulusta  ja

työterveydenhuollosta  (taulukko  10).  Vastaajista  28  %  ei  ollut  saanut  minkäänlaista  tietoa

tupakoinnin  terveyshaitoista  paikkakunnalta.  Apteekista  tietoa  oli  saanut  vain  8  %,  joten

apteekilla on paljon parannettavaa.

28

5.3 Koulutustilaisuus

Seuraavaksi  paikkakunnalla  muodostettiin  yhteistyöverkko  apteekin,  paikallisten

terveydenedistämisjärjestöjen  sekä  perusterveydenhuollon  kanssa  ja  sovittiin  toimenpiteistä

tupakoinnin vähentämiseksi (kuva 2).

Savuttoman  verkoston  luominen  aloitettiin  järjestämällä  marraskuussa  1999  Kannelmäen

vanhusten  palvelutalolla  verkoston  tukihenkilöille  koulutustilaisuus  ”Savuttomuuden

edistäminen  on  yhteinen  asiamme”.  Tilaisuus  järjestettiin  yhdessä  Keuhkovammaliiton

kanssa.  Apteekista  otettiin  yhteyttä  silloiseen  Keuhkovammaliittoon  Ulla  Veteläsuohon,

ensimmäisen  kerran  syyskuun  alussa  tilaisuuden  suunnittelemiseksi.  Monta  asiaa  olikin

selvitettävä:  tilakysymys,  luennoitsijat  ja  luennoitsijapalkkio,  tarjoilut,  keitä  kutsutaan

mukaan,  heidän  osoitteensa,  kutsukirjeen  laatiminen  (liite  4)  ja  postitus.  Näiden  asioiden

suunnittelussa  Ulla  olikin  suureksi  avuksi.  Kutsut  koulutustilaisuuteen  lähetettiin

terveydenhuoltoväelle:  terveysaseman  ylihoitajalle,  neuvolaan,  astmayhdyshenkilölle,

hammashoitolaan,  yksityiselle  lääkäriasemalle,  hammaslääkäreille,  paikallislehteen,

kouluille,  paikallisille  potilasyhdistyksille,  Etelä­Kaarelan  apteekin  apteekkarille  ja

astmayhdyshenkilölle  sekä  nuorisotyöntekijöille  (seurakuntaan  ja  Kanneltalolle).  Samaa

postituslistaa (liite 5) on käytetty myöhemminkin kirjeiden lähettämiseen.

Tämä  koulutustilaisuus  oli  ensimmäinen  kerta,  kun  kokoonnuttiin  porukalla  yhteen,  joten

tällöin  oli  mahdollisuus  tutustua  toisiin  verkoston  tukihenkilöihin  ja  saada  uusia  ideoita

savuttomuustyöhön. Tilaisuuteen osallistui neljän luennoitsijan lisäksi 12 osanottajaa (liite 6).

29

Mukana  oli  2  apteekin  edustajaa,  2  työterveyshoitajaa,  terveysaseman  hammashoitaja,

paikallisista  potilasyhdistyksistä  3  edustajaa,  Kanneltalon  nuoriso­ohjaaja  sekä

terveysaseman ylilääkäri, ylihoitaja  ja terveydenhoitaja. Koulujen edustajat, hammaslääkärit,

paikallislehden  toimittaja  ja  seurakunnan  nuorisotyöntekijät  puuttuivat  tilaisuudesta.

Koulutusiltapäivän aikana syöpätautien erikoislääkäri Hannu Wallinheimo kertoi tupakoinnin

terveyshaitoista,  tuotespesialisti  Leif  Fransman  esitelmöi  nikotiinikorvaushoitovalmisteiden

oikeasta  käytöstä  ja  Ulla  Veteläsuo  Keuhkovammaliitosta  puhui  Savuttoman  verkoston

toiminnasta. Itse kerroin Savuton verkosto –tutkimuksesta.

5.4 Kirje verkoston tukihenkilöille

Joulukuussa  1999  lähetettiin  kaikille  verkoston  jäsenille  kirje  ”Savuton  verkosto  myös

Kannelmäkeen”, jossa kerrottiin savuttomuustyön aloittamisesta Kannelmäessä (liite 7). Tällä

pyrittiin  varmistamaan  se,  että  myös  ne,  jotka  eivät  olleet  mukana  koulutustilaisuudessa,

tietäisivät aloittamastani projektista.

5.5 Verkoston kokoukset

5.5.1 Verkoston perustamiskokous

Verkoston ”perustamiskokous” pidettiin tammikuussa 2000 (kuva 2). Kutsukirje kokoukseen

oli lähetty kaikille verkoston tukihenkilöille. Kokouksen tarkoituksena oli miettiä yhdessä eri

ammattiryhmien  edustajien  kanssa,  minkälaisiin  toimenpiteisiin  Kannelmäen  alueella

ryhdytään savuttomuuden edistämiseksi.

Kokoukseen  osallistui  kahdeksan  henkilöä:  2  apteekista  (projektityön  tekijä  +

astmayhdyshenkilö),  2  paikallisista  potilasyhdistyksistä,  paikallislehden  päätoimittaja,  2

terveysasemalta  ja  lääkäriaseman  työterveyshoitaja.  Kokouksen  ilmapiiri  oli  hyvin

pessimistinen.  ”Ei  tällä  alueella  kannata  mitään  tehdä,  täällä  juodaan  viinaa,  poltetaan

tupakkaa  ja  käytetään  huumeita”,  kommentoi  eräs  osallistuja.  Toisaalta  pelättiin,  että  tulee

liikaa työtä. Kokouksessa päätettiin panostaa Lopeta ja voita –kilpailuun, koska kilpailulla on

voitu  motivoida  lopettamaan  tupakointi,  samoin  tupakka­aiheisiin  kirjoitelmiin  lehdissä.

Lisäksi  päätettiin  järjestää  kevään  aikana  Kannelmäen  kirjastossa  tupakkateemapäivä.

30

Kirjasto  valittiin  paikaksi,  koska  siellä  liikkuu  ihmisiä  ja  samalla  on  mahdollisuus  antaa

tupakkavalistusta.

5.5.2 Verkoston kokous teemapäivän suunnittelemiseksi ja sovitut toimenpiteet

Kokoukseen  osallistui  seitsemän  henkilöä:  2  apteekista  (projektityön  tekijä  +

astmayhdyshenkilö), 2 paikallisista potilasjärjestöistä, kirjaston edustaja, 1 terveysasemalta ja

lääkäriaseman  työterveyshoitaja.  Tupakaton  elämäntapa  –teemapäivä  päätettiin  järjestää

Kannelmäen  kirjastossa  valtakunnallisella  sydänviikolla  10.4.2000  kirjaston  aukioloaikana

klo  10­20.  Näin  tapahtuma  tuki  myös  Lopeta  ja  voita  –kilpailua.  Työvuorot  jaettiin

seuraavasti:  1014  apteekki,  14­16  potilasjärjestöt,  16­19  terveydenhoitajat.  Teemapäivän

ohjelmassa  oli  häkämittausta,  tietoa  Lopeta  ja  voita  –kilpailusta,  tietoa  sydänterveydestä.

Kaikkien  osallistuneiden  kesken  arvottiin  palkintoja  (Nicorette­fleecejä,  T­paitoja,  kirjoja,

olkalaukku).  Kirjasto  laittoi  tupakka­aiheista  kirjallisuutta  esille  ja  nettipäätteille  tupakka­

aiheisen  kotisivun.  Tapahtumasta  ilmoitettiin  paikallislehdessä,  Helsingin  Sanomien  minne

mennä  palstalla  ja  aamuradiossa.  Lisäksi  tapahtumaa  mainostettiin  apteekin

ulkomainostelineessä, terveysaseman, lääkäriaseman ja kirjaston ilmoitustauluilla.

Teemapäivän  järjestäminen  oli  hyvin  mielenkiintoinen  kokemus.  Kirjaston  väki  suhtautui

tapahtumaan  erittäin  positiivisesti.  Nuorisoa  kiinnosti  eniten  häkämittaus.  Kirjastossa  kävi

väkeä, mutta ihmiset eivät tulleet oma­aloitteisesti kysymään, vaan itse piti olla aktiivinen ja

mentävä  asiakkaan  luo  tarjoamaan  tietoa.  Kilpailukupongin  täytti  vain  noin  30  asiakasta,

heistä kolme oli kiinnostunut tupakasta vieroitusryhmästä.

5.5.3 Verkoston kokous syksyn 2000 ohjelman suunnittelemiseksi

Verkoston  kolmas  kokous  pidettiin  syyskuussa  2000  syksyn  toimenpiteiden

suunnittelemiseksi.  Kutsu  kokoukseen  oli  lähetetty  kaikille  verkoston  tukihenkilöille.

Mukana  oli  viisi  henkilöä:  2  apteekista  (projektityön  tekijä  +  astmayhdyshenkilö),  1

terveysasemalta,  terveysaseman  hammashoitaja  ja  yksityisen  hammaslääkäriaseman

hammaslääkäri. Olin erittäin ilahtunut siitä, että hammashuollon väkeä oli tullut kokoukseen.

Hammaslääkäri oli tuonut mukanaan nähtäväksi hammaslääkärilehden nuuskateemanumeron,

31

joka  oli  juuri  ilmestynyt.  Pyynnöstäni  hän  lupautui  kirjoittamaan  nuuskan  vaikutuksista

suuhun  apteekin  Oma  plus  –lehteen,  joka  ilmestyi  marraskuussa.  Kokouksessa  päätettiin

uusia  tupakkateemapäivä  Kannelmäen  kirjastossa  marraskuussa,  koska  meillä  on  siihen

valmis  malli.  Uusia  ideoita  ei keksitty.  Jos  kokoukseen olisi  tullut  reilusti  väkeä,  olisimme

valinneet  puheenjohtajan  ja  sihteerin  verkostollemme.  Kokouksen  jälkeen  Suomalais­

Venäläisen koulun kuraattori otti minuun yhteyttä ja ilmoitti olevansa kiinnostunut verkoston

toiminnasta  ja  pahoitteli  ettei  päässyt  tähän  kokoukseen,  mutta  lupasi  tulla  mukaan

seuraavaan kokoukseen.

5.5.4 Verkoston kokous teemapäivän suunnittelemiseksi ja sovitut toimenpiteet

Verkoston  neljäs  kokous  pidettiin  marraskuussa  2000.  Kokoukseen  osallistui  yhdeksän

henkilöä:  2  apteekista,  2  paikallisista  potilasjärjestöistä,  kirjaston  edustaja,  hammashoitaja,

hammaslääkäri,  suuhygienistiopiskelija  ja  koulun  kuraattori.  Tupakatta  maistuu  elämä  –

teemapäivä  järjestettiin  Kannelmäen  kirjastossa  30.11.2000  klo  10­19.  Työvuorot  jaettiin

apteekin,  Sydänpiirin,  hammaslääkärin,  hammashoitajan,  koulun  kuraattorin  ja  Klaarin

kesken.  Teemapäivästä  päätettiin  ilmoittaa  Kannelmäen  kouluille  (3  koulua)  ja  kutsua

neljäsluokkalaiset  (9  luokkaa)  kirjastoon.  Tapahtumaa  mainostettiin  paikallislehdissä,

ilmaisjakelulehtien menopalstoilla ja verkoston eri pisteissä.

Kirjaston  veneeseen  (5­6  metriä pitkä  taso)  rakennettiin näyttely,  jossa  oli  tupakka­aiheisia

esitteitä  mukaan  otettavaksi,  tupakka­aiheista  kirjallisuutta  lainattavaksi,

havaintomateriaalina:  törkysuu  ja  tervapurkki  sekä  kuvia  tupakan/nuuskan  vaikutuksista

suuhun. Lisäksi ohjelmassa oli häkämittausta koko päivän. Kirjaston monitoimitila oli varattu

kouluja varten. Näytimme heille videon Tupakka  ja urheilu. Sopivan videon  löytäminen oli

yllättävän  hankalaa.  Olimme  laatineet  muutaman  kysymyksen  tupakoinnista,  joihin

vastaukset  löytyivät  seinälle  laitetuista  julisteista.  Oikeat  vastaukset  käytiin  yhdessä  läpi.

Yllättävää kyllä, mutta noin 10 oppilasta  ilmoitti, että oli kokeillut  tupakkaa. Tämän jälkeen

siirryttiin  salin  puolelle  katsomaan  näyttelyä.  Jokaiselle  koululle  annettiin  mukaan  salkku,

johon oli laitettu tupakkamateriaalia. Lisäksi koululaisille oli varattu tarroja, lukujärjestyksiä

ym. materiaalia, jotka loppuivat kesken.

32

Teemapäivä onnistui hyvin. Palkitsevinta olikin koululaisille suunnattu osuus. Sekä oppilaat

että opettajat olivat tyytyväisiä. Video oli menestys. Myöhemmin illalla jotkut oppilaat olivat

tulleet uudestaan kirjastoon äidin/isän kanssa. Kirjastossa oli käynyt teemapäivänä normaalia

torstaipäivää  enemmän  asiakkaita.  Häkämittauksessa  kävi  illalla  enemmän  väkeä  kuin

aamupäivällä.

5.6 Lehtikirjoitukset

Tupakka­aiheisia  lehtikirjoituksia  on  ollut  Tanotorvessa,  joka  on  paikallislehti  ja  apteekin

Oma  Plus  asiakaslehdessä,  joka  jaetaan  kotiin  ilmaisjakeluna  apteekin  toiminta­alueella.

Lehtikirjoituksia  on  ollut  vuoden  aikana  (1999­2000)  kuusi  kpl  (liitteet  8­13).

Lehtikirjoituksissa  on  kerrottu  mm.  Savuton  verkosto  –tutkimuksesta,  Kannelmäen

Savuttoman  verkoston  perustamisesta  ja  nikotiinikorvaushoitovalmisteista.  Asiakkaamme

ovat huomanneet kirjoitukset lehdestä. Eräs asiakas oli  tullut apteekkiin  ja kysynyt apteekin

tupakkaspesialistia.  Hän  oli  päättänyt  lopettaa  tupakoinnin  ja  tuli  ostamaan

nikotiinikorvaushoitovalmisteita.  Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden  hintavertailu  tupakka­

askiin lisäsi korvausvalmisteiden kysyntää.

5.7 Muut toimenpiteet tupakoinnin vähentämiseksi

5.7.1 FIP 1999

”Savuton  verkosto”  –projektiamme  esiteltiin  ensimmäistä  kertaa  farmasian

maailmankongressissa  (FIP)  Barcelonassa  syyskuussa  1999.  Olimme  mukana

posterinäyttelyssä  (liite  14).  Posterissa  kerrottiin  tutkimuksen  sen  hetkisestä  tilanteesta.

Kirjallisesta kyselystä oli valittu kolme kysymystä, joiden tulokset laskettiin käsin aikapulan

takia.  Valitut  kysymykset  käsittelivät  vastanneiden  sen  hetkistä  tupakointistatusta  ja

paikkakunnan tarjoamia tukipalveluja liittyen tupakoinnin lopettamiseen. Lisäksi verkostojen

tilannetta kuvailtiin lyhyesti.

33

5.7.2 Henkilökunnan koulutus

Marraskuussa 1999 pidettiin apteekin farmaseuttiselle henkilökunnalle toimipaikkakoulutusta

nikotiinin  vaikutuksista,  tupakan  terveyshaitoista  ja  nikotiinikorvausvalmisteista  (kuva  2).

Henkilökuntaa  informoitiin  myös  Savuton  verkosto  –tutkimuksesta.  Ennen  koulutuspäivää

jaettiin  aiheeseen  liittyviä  kysymyksiä  pohdittavaksi,  jotta  osallistujat  olisivat  perehtyneet

aiheeseen  etukäteen  ja  saaneet  enemmän  irti  koulutuksesta  (liite  15).  Kysymykset  oli

muotoiltu  Heli  Rajamäen  gradussaan  käyttämästä  kyselystä.  Koulutuksen  aikana  oli

mahdollisuus  täydentää vastauksia  ja  lopuksi oikeat vastaukset käytiin yhdessä  läpi. Vaikka

kysymykset  osoittautuivat  vaikeiksi,  suhtautui  henkilökunta  myönteisesti  tämän  tyyppiseen

koulutukseen. Toisaalta ongelmaksi osoittautui se, ettei henkilökunta tiennyt mistä vastaukset

kysymyksiin löytyisivät.

5.7.3 Focus group

Heli  Rajamäki  teki  focus  group –ryhmähaastatteluita  terveydenhuollon  ammattilaisille  sekä

Kannelmäessä  että  Nurmijärven  Klaukkalassa  joulukuussa  1999  (kuva  2).  Kannelmäessä

haastatteluun osallistui kaksi  terveydenhoitajaa  ja  työterveyshoitaja. Haastattelu kesti  tunnin

ja se nauhoitettiin. Haastatteluissa tulivat esille seuraavat asiat:

"Vuosi  toisensa  perään  sitä  toistaa  itseänsä,  eikä  sillä  näytä  olevan

 vaikutusta.”  ”Ihmettelen  miksi  itse  poltamme  vaikka  neuvomme  potilaitamme

 tupakointiin  liittyvissä  asioissa.”    ”Meidän  käyttäytymisemme  on  esimerkki

nuorisolle.”

Terveydenhuollon  ammattilaisilla  täytyy  olla  motivaatiota  työhön  tupakoinnin

lopettamiseksi.  Jos  he  eivät  usko  omaan  työhönsä,  heidän  on  vaikeata

motivoida  ja  tukea  tupakoitsijoita.  Vielä  vaikeampaa  on  antaa  tietoa  jos

ihmiset, jotka neuvovat tupakoitsijoita ja työskentelevät heidän kanssaan tupakoivat itse.

"Kuinka  ratkaista  ongelmat?"  "Uusia  opetusmenetelmiä,  ei  pelkästään  tavallista

terveydenedistämisvalistusta"... "Ihmiset tietävät perusasiat."

34

"Kukaan  ei  nykypäivänä  voi  sanoa,  etteikö  tietäisi  tupakoinnin

haittavaikutuksia."

Uusille  opetusmenetelmille  ja  tavoille  kehittää  terveyttä  ja  tukityötä  on

tarvetta.  Näiden  uskotaan  antavan  hyvän  pohjan,  jonka  päälle  rakentaa.

Ongelmana  ei  ole  tiedon  puute  vaan  se,  kuinka  tietoa  käytetään

muuttamaan  käyttäytymistä.  Tupakoitsijoilla  on  tarpeeksi  tietoa  tupakoinnin

haitoista  ja  perinteinen  terveydenhuoltovalistus  ei  näytä  enää  tavoittavan

ihmisiä.

"Neuvonta  on  tärkeätä  varsinkin  silloin  kun  farmaseuttinen  henkilökunta  myy

nikotiinikorvaushoitovalmisteita"...  "Myyminen  ei  yksin  riitä,  pitää  myös

olla kannustava.”  "Selkeät ohjeet ja oikea annostus."

Muut  terveydenhuollon  ammattilaiset  määrittelevät  farmaseuttisen  henkilökunnan

roolin  työssä  tupakoinnin  lopettamiseksi.  Nikotiinikorvaushoidon  tiedetään

kaksinkertaistavan  lopettaneiden  määrän  (Silagy  ym.  2000).  Farmaseuttinen  henkilökunta

neuvoo ja antaa lisäohjeita kyseisten lääkevalmisteiden käytössä.

Suurimmat  ongelmat  tupakoinnin  lopettamisessa  terveydenhuollon  ammattilaisten

keskuudessa: motivaation  puute,  ajan  puute,  oma  tupakointi  (luotettavuus),  syyttävä

asenne.

5.7.4 Asiakaspalvelutilaisuus

Sydänviikolla  (15/2000)  järjestettiin  Etelä­Kaarelan  apteekissa  tilaisuus,  jossa  oli  kaksi

opiskelijaa  Helsingin  yliopiston ”Tupakka  vai  terveys  ”  –kurssilta.  Tarkoituksena  oli  jakaa

tietoa  tupakoinnista  ja  tupakoinnin  lopettamisesta,  tehdä  asiakkaille

nikotiiniriippuvuustestejä, jakaa Lopeta ja voita –kilpailun kuponkeja ja mitata verenpainetta.

Eniten  kiinnostusta  herätti,  etenkin  vanhemmissa  ihmisissä,  verenpaineen  mittaaminen.

Lopeta ja voita –kuponkeja jaettiin eniten ihmisille, jotka eivät itse polttaneet, mutta jotka

35

halusivat  yrittää  saada  jonkun  tuttavansa  innostumaan.  Muutama  ihminen  tuli  aktiivisesti

varta  vasten  tekemään  nikotiiniriippuvuustestin  ja  hakemaan  kilpailukupongin.  He  olivat

myös kiinnostuneita muista tarjolla olevista esitteistä.

5.7.5 Toimintaohje: Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden myynti asiakkaalle

Focus  group  ­ryhmähaastattelussa  nousi  esille  se,  että  apteekkihenkilökunnan  tehtäviin

kuuluu  nikotiinikorvaushoitovalmisteiden  käytön  opastus.  Samoin  tupakointikyselyyn

vastanneet  toivoivat  apteekkilaisilta opastusta  korvausvalmisteiden käytöstä. Farmaseuttisen

henkilökunnan  tulee  osata  suositella  asiakkaalle  oikeaa  valmistetta  ja  vahvuutta.

Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden  oikea  käyttö  moninkertaistaa  lopettamisen  onnistumisen

mahdollisuudet.  Näiden  lisäksi  asiakasta  tulee  informoida  mahdollisista  vieroitusoireista,

koska  niitä  voidaan  luulla  tuotteen  aiheuttamiksi  sivuvaikutuksiksi  ja  hoito  keskeytetään.

Nikotiinikorvausvalmisteiden ali­ja  pitkäaikaiskäytön  takia hoidon pituuteen  tulee  kiinnittää

erityistä huomiota.

Liitän  tähän  projektityöhöni  toimintaohjeen  nikotiinikorvaushoitovalmisteiden  myymisestä

asiakkaalle,  jotta  tuotteen  myyminen  ei  olisi  pelkästään  ”rahastamista”  vaan  asiakasta

neuvottaisiin  tuotteen  oikeasta  käytöstä,  ja  toisaalta  kehittyisimme  lääkeneuvonnassa

(liite 16). Olen laatinut ohjeistuksen, jonka mukaan voi edetä myyntitilanteessa. Kysymysten

lisäksi olen  koonnut  jokaisesta  valmistemuodosta  tärkeimmät  asiat  helpottamaan neuvontaa

ja  liittänyt  ohjeita  erityiskysymyksiin,  kuten  valmisteiden  käytöstä  raskauden  ja  imetyksen

aikana  tai  nuuskasta  luopuville.  Toimintaohje  esiteltiin  henkilökunnalle  helmikuussa  2001.

Lisäksi  liitän  tähän  tietotipan  Zybanista¡,  koska  valmiste  todennäköisesti  rekisteröidään

vuonna 2001 (liite 17).

36

6. YHTEENVETO

Kirjallinen  tupakointikysely  toteutettiin kesäkuussa 1999. Vastauksia  tuli  246 kappaletta  eli

vastausprosentti  oli  49  %.  Uusintakyselyn  avulla  vastausprosenttia  olisi  voitu  nostaa.

Kyselytutkimuksen  otos  oli  suppea  (3,6  %:lle  kannelmäkeläisistä),  joten  tutkimustuloksia

voidaan  pitää  lähinnä  suuntaa  antavina.  Toisaalta  kaikilta  tutkimuspaikkakunnilta  saatiin

samansuuntaisia  tuloksia. Vastanneista naisia  ja miehiä oli  yhtä paljon. Vanhemmat  ihmiset

(yli  65­vuotiaat)  olivat  aliedustettuina  tutkimuksessa,  mutta  toisaalta  tässä  ikäryhmässä

päivittäinen  tupakointi  on  vähäisempää.  Todennäköisesti  ei­tupakoitsijat  jättivät  enemmän

vastaamatta kyselyyn kuin tupakoitsijat.

Kannelmäen  alueella  tupakoi  päivittäin  25,5  %,  joka  oli  valtakunnallisesti  katsottuna

korkeampi  lukema,  joten  työsarkaa  riittää.  Valtaosa  tupakoitsijoista  haluaisi  lopettaa,  mutta

he  olivat  epävarmoja  onnistumisestaan.  Vain  neljäsosa  oli  valmis  lopettamaan  seuraavan

vuoden aikana. Vastaavasti yli puolet vastaajista ei ollut suunnitellut lopettamista seuraavien

12  kuukauden  aikana.  Vain  vähemmistö  tupakoitsijoista  pystyy  sanoista  tekoihin.

Tehostamalla keskinäistä yhteistyötä  terveydenhuollossa voitaisiin yhä useampaa  tupakoijaa

auttaa motivoimalla ja tukemalla.

Tupakoinnin lopettaminen on monivaiheinen prosessi,  jossa tupakoitsijan katsotaan siirtyvän

vaiheesta  toiseen  (harkintaa  edeltävä  vaihe,  harkintavaihe,  päätösvaihe,  toimintavaihe,

ylläpitovaihe). Suurin osa päivittäin  tupakoivista oli harkintaa edeltävässä vaiheessa,  jolloin

tupakoija  ei  vielä  mieti  lopettamista  eikä  hänellä  ole  vakavia  lopettamisyrityksiä  takanaan.

Tässä vaiheessa tupakoijaa tulisi motivoida ajattelemaan tupakoinnin lopettamista.

Apteekkihenkilökunnan  mukaan  saaminen  tupakoinnin  lopettamiseen  tähtäävään  työhön  on

erittäin tärkeää. Vastaajat toivoivat saavansa enemmän tietoa  tupakoinnin  terveyshaitoista  ja

opastusta  nikotiinikorvaushoitovalmisteiden  käytöstä.  Myös  kannustusta  ja  tukea  toivottiin

apteekkilaisilta.  Kolmasosan  mielestä  tupakointiin  liittyvät  asiat  eivät  kuulu  apteekille.  Sen

sijaan  muut  terveydenhuollon  ammattilaiset  määrittelivät  apteekin  roolin  selkeästi

tupakoinnin vähentämistyössä. ”Neuvonta on  tärkeätä  varsinkin  silloin,  kun  farmaseuttinen

henkilökunta myy nikotiinikorvaushoitovalmisteita”.. ”Myyminen ei yksin riitä, pitää olla

37

 myös  kannustava.”  ”Selkeät  ohjeet  ja  oikea  annostus.” Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden

laajemman  saatavuuden  ehkäisemiseksi  farmaseuttisen  henkilöstön  vastuu  neuvonnassa

korostuu  entisestään.  Apteekissamme  pidetyssä  toimipaikkakoulutuksessa  on  pyritty

lisäämään farmaseuttisen henkilöstön valmiuksia neuvoa asiakasta nikotiinikorvaushoidoista.

Samoin  laatimani  toimintaohjeen  avulla  on  haluttu  yhtenäistää  korvaushoitotuotteista

annettavaa neuvontaa.

Uudet  toimitusmääräykset  velvoittaa  apteekkia  toimimaan  yhteistyössä  paikallisen

terveydenhuollon  kanssa.  Nyt  Kannelmäkeen  perustettu  Savuton  verkosto  tarjoaa  siihen

erinomaiset  mahdollisuudet.  Verkostossa  toimiminen  vaatii  paljon  alkupanostusta  ja

ylläpitoa,  joten  on  tärkeää,  että  apteekkari  tukee  projektia.  Apteekin  astmayhdyshenkilön

mukaan  saaminen  tai  kahden  henkilön  nimeäminen  apteekista  verkostoon  helpottaa  työtä

aloitusvaiheessa.  Verkostotoiminnan  aloittaminen  näyttäisi  olevan  helpointa  terveysaseman,

apteekin  ja  paikallisten  potilasyhdistysten  kesken.  Potilasyhdistysten  mukana  olo  jo

alkuvaiheessa merkitsee paljon, koska sieltä saa hyviä vinkkejä. Jos kaikki verkoston jäsenet

ovat  kokemattomia,  hankaloittaa  se  työskentelyä.  Verkoston  toiminnassa  tulee  ottaa

huomioon käytettävissä olevat resurssit  ja kullakin paikkakunnalla  tulisi  löytää sille  sopivat

toimintamuodot.  Hammashuollon,  nuorisotyöntekijöiden  ja  koulujen  edustajien  mukaan

saaminen  verkostoon  olisi  tärkeää.  Verkoston  kokouksia  tulee  pitää  säännöllisesti.

Kokouksiin  osallistujissa  havaittiin  vaihtuvuutta  ja  poissaoloja  esiintyi  lupauksista

huolimatta.  Ihmissuhdeverkoston  luominen  on  pitkäkestoinen  projekti,  joten  tuloksia  ei

kannata  odottaa  heti,  vaan  on  oltava  kärsivällinen.  Samoin  on  hyvä  muistaa,  että

terveydenhuoltohenkilöstön  kehotus  ei  välttämättä  heti  johda  tupakoinnin  lopettamiseen,

mutta  se  johtaa  tai  myötävaikuttaa  lopettamiseen  myöhemmin.  Ensimmäiset  tulokset

terveydenhuollon verkostoitumisen vaikutuksesta saadaan vuonna 2003 seurantatutkimuksen

myötä.

Olemme  päässeet  Kannelmäessä  alkuun,  mutta  verkostoa  pitäisi  saada  laajennettua  ja

toimenpiteitä  tehostettua.  Vuonna  2000  pidimme  kaksi  tupakkateemapäivää  Kannelmäen

kirjastossa,  jolloin pyrimme  vaikuttamaan  tupakoitsijoiden harkintaa edeltävään vaiheeseen.

Havaintomateriaalin avulla pyrittiin osoittamaan konkreettisesti tupakoinnin haittoja. Lisäksi

tupakka­aiheisilla  lehtikirjoituksilla  haluttiin  tuoda  esille  tupakointiasiaa.  Olihan

kyselytutkimuksessakin  saatu  eniten  tietoa  tupakoinnin  haitallisista  vaikutuksista  terveyteen

38

nimenomaa  paikallislehdistä.  Projektityöni  päättymisestä  huolimatta  jatkamme  Savuton

verkosto  toimintaa  tupakoinnin  vähentämiseksi.  Vuonna  2001  kohdistamme  toimenpiteet

kouluihin. Mielestäni savuttomuustyö verkostossa on ollut mielenkiintoista: on saanut tietoa,

uusia ideoita, tutustunut uusiin ihmisiin,  jolloin oma verkosto on laajentunut. Vaikka työ on

aikaa  vievää,  jaksaa  verkostossa  paremmin  ja  toivottavasti  yhdessä  saavutetaan  paremmat

tulokset.

Apteekit  ovat  olleet  mukana  savuttomuustyössä  monenlaisin  toimenpitein:  jaetaan  tietoa

tupakoinnin  lopettamisesta,  tupakoinnin  terveyshaitoista  ja  nikotiinikorvausvalmisteista.

Jotkut  apteekit  ovat  järjestäneet  tupakasta  vieroituskursseja.  Nyt  käynnistetystä  uudesta

toimintamuodosta  –  yhteistyöstä  muun  terveydenhuollon  kanssa  on  saatu  kannustavia

kokemuksia.  Uskon,  että nyt  aloitettu  yhteistyö  helpottaa  myös  muiden  yhteistyöprojektien

aloittamista.

39

KIRJALLISUUS

Ainamo  A,  Lahtinen  A:  Nuuskan  aiheuttama  voimakas  nikotiiniriippuvuusmaailmanlaajuinen huolenaihe, Suomen Hammaslääkärilehti 7:968, 2000

Anderson C: Smoking: simple advice is good advice, The Pharmaceutical Journal 260:710,1998

Bolinder G: Nuuskan aiheuttama sydän­ja verisuonisairauksien sekä kuolemienlisääntyminen, Suomen Hammaslääkärilehti 7:986­997, 2000

EuroPharm Forum: Pharmacists and action on tobacco, Smoke­free Europe 12, 1998

Jorenby DE ym:  A Controlled Trial of Substained­Release Bupropion, a Nicotine Patch, orBoth for Smoking Cessation, The New England Journal of Medicine 340: 685­691, 1999

Kansanterveyslaitos: Suomalaisten tupakointi 1999, Lehdistötiedote 7.10.1999

Kansanterveyslaitos: Suomalaisten tupakointi 2000, Lehdistötiedote 8.11.2000

Kärkkäinen  S,  Hausen  H,  Knuutila  M:  Nuorten  tupakointi  –  koukkuun  muutamastaimaisusta? Suomen Hammaslääkärilehti 7:998­999, 2000

Langer JW: Pillerin voimin eroon tupakasta, Tieteen Kuvalehti 6: 52­55, 2000

Laitinen N:  Kyselytutkimus  tupakoinnista  apteekkilaisille, Suomen Apteekkarilehti 89  (12):35, 2000

Merne  M:  Nuorten  nuuskankäyttö  –  haaste  suun  terveydenhuollolle,  SuomenHammaslääkärilehti 7:972­984, 2000

Merne M, Syrjänen S: Nuuska, Terveys ry 2000

Nieminen R: Vapaaksi tupakasta, Gummerus Kirjapaino Oy , Jyväskylä 1999

Nuorisokasvatusliitto ry: Nuuska eli savuton tupakka, Monila Oy, Helsinki 1992

Panton  RS,  Blenkinsopp  A,  Lomas  JC:  Effect  of  training  support  on  communitypharmacists` anti­smoking advice, The Pharmaceutical Journal 242:381­384, 1989

Pietilä  K,  Puska  P:  Nikotiinikorvaushoidon  turvallisuus,  Suomen  Lääkärilehti  55:  45­50,2000

Pharmacia &Upjohn: Nicorette­esite, 2000

Puska  P:  Tupakasta  vieroitus  lääkärin,  hammaslääkärin  ja  hoitajan  työssä,  Therapia  4:28­34, 1997

40

Puska P: Suullinen tieto, 2000

Puska P, Helakorpi S, Korhonen T, Uutela A: Tupakoinnin lopettaminen Suomessa, SuomenLääkärilehti 53: 3217­3224, 1998

Puska P, Korhonen HJ, Vartiainen E, Urjanheimo E­L, Gustavsson G, Westin Å: Combineduse of nicotine patch and gum compared with gum alone in smoking cessation: a clinical trialin North Karelia, Tobacco Control 4:231­235, 1995

Silagy C, Mant D, Fowler G, Lancaster T: Nicotine replacement therapy for smokingcessation. (Cochrane Review). In: The Cochrane Library, 1.Oxford: Update Software, 2000

Sinclair HK, Bond CM, Lennox S: Knowledge of and Attitudes to Smoking Cessation: theeffect of stage of change training for community pharmacy staff, Health Bulletin 56(1):526­539, 1998

Sosiaali­ja terveysministeriön julkaisuja (1997:10): Suomalainen strategia nuorten terveydenja tupakoimattomuuden edistämiseksi, Oy Edita Ab, Helsinki 1997

Suomen Apteekkariliitto: Apteekki ja terveyden edistäminen, Painohäme Oy, Helsinki 1998

Suomen Hammaslääkäriliitto: Miten eroon nuuskasta? Kalvosarja 2000

Suomen Syöpäyhdistys: Suomalaistyttöjen tupakointi ennätystasolla, Tiedote16.9.1999,www.cancer.fi

Suomen tietotoimisto: Kuvat mustista keuhkoista pysäyttävät, Aamulehti 13.1.2000

Tuunainen A, Rimon R: Nikotiiniriippuvuuden dignostiikka ja hoito, Duodecim 115:296­302, 1999

Vierola H: Tupakka ja naisen terveys, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 1994

Williams DM, Newsom JF, Brock TP: An Evaluation of Smoking Cessation­RelatedActivities by Pharmacists, Journal of the American Pharmaceutical Association 40:366­370,2000

Winell K: Toimet tupakoinnin vähentämiseksi, Suomen Lääkärilehti 55:3087­3088, 2000

Oikeat vastaukset toimipaikkakoulutuskyselyyn:

  Liite 16

  Liite 17