Uusi elämäTurun metodistiseurakunnan seurakuntalehti – kesä 2014

Mikä on metodistikirkko?Lähetystyö auttaa kaukanaJohannes Kastajan syntymäpäiväLuottamus Jumalan lupauksiinSynti on ruma sana

Jokainen on hyödyllinenTeksti: Pirjo Tuomisto – Kuva: flickr/Paul Inkles

3

Olen ollut viime aikoina elämäntilanteessa, jossa Jumala on pysäyttänyt minua ajattele-maan asioita Hänen näkökulmastaan. Kun rukoilin, että Herra näyttäisi tietä eteenpäin, jouduinkin koettelemuksiin ja sairaslomalle. Mielessäni alkoivat silloin soida laulunsanat: ”Kivun kautta Jumala luo uutta.” Sain voi-maa tilanteen hyväksymisestä ja ymmärsin, että näin on Jumalan tahto ja tarkoitus. Sain aikaa Raamatun ja hengellisen kirjallisuu-den lukemiselle, joka avarsi näkemyksiäni ja auttoi arvottamaan asioita uudelleen. En voi vielä tarkalleen sanoa, mitä tuo ”uusi” on elämässäni, mutta prosessi on alkanut ja toivo virinnyt.

Tahtoisin rohkaista jokaista, joka elää ah-distuksessa ja kivussa sekä miettii syitä tus-kaansa. Suuntaa katseesi Jeesukseen, joka kuoli puolestasi ja voitti synnin, sairauden sekä kuoleman vallan. Tartu Jumalan sanan lupauksiin ja kiitä Hänen rakkaudestaan ja johdatuksestaan. Mieleeni tulee myös Paava-li, joka tunnusti heikkoutensa ja kykeni näin ottamaan voimaksensa Jumalan väkevyyden. Hän oivalsi, että Jumalan vahvuus ja voima tulee esiin juuri heikossa ihmisessä.

Asia, joka on viime aikoina ollut myös mie-lessäni, sisältyy Efesolaiskirjeen 4. lukuun. Ydinasiaksi nousee mielestäni se, että yksi-kään Jumalan lapsi ei ole käyttökelvoton tai hyödytön. Jokaiselle on käyttöä ja kaikkia tarvitaan seurakunnassa. Kaikki ovat saaneet

jonkun lahjan – tai useampia – palvellakseen ja rakentaakseen seurakuntaa. Kaikkia meitä kutsutaan varustautumaan palvelutyötä var-ten. Seurakunnan yhteydessä tämä tapahtuu parhaiten. Kasvamme yhdessä kiinni Kris-tukseen ja opimme tuntemaan Häntä yhä paremmin. Hän itse varustaa meitä toimi-maan lahjojemme mukaisesti valtakuntansa parhaaksi.

”Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jä-senen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef. 4:16)

Voisinko pyytää sinua ystäväni, joka luet tä-tä, miettimään tulevina päivinä seuraavaa: mitä osaat, mistä pidät, mikä kiinnostaa si-nua, mitä haluaisit tehdä, mistä unelmoit/haaveilet? Voisit kenties kirjoittaa muistiin ajatuksiasi ja jättää ne rukouksessa Jumalan eteen. Tule myös rohkeasti seurakuntaan ja tuo ajatuksesi ja ideasi esiin. Uskon, että saat huomata Jumalan siunaavan alttiutesi ja ar-vostavan sinun rakkautesi ilmenemistä. Ju-mala johdattakoon meitä kaikkia uskon tiel-lä eteenpäin. Yhdessä kasvaminen ja raken-tuminen on myös mielenkiintoista elämää!

Siunausrikasta kesää toivottaen.

Kirjoittaja on seurakunnan maallikko- saarnaaja ja rahastonhoitaja.

4

Mikä ihmeen metodisti?Teksti: Veli Loponen

Metodistikirkko on luultavasti suurimmalle osalle suomalaisista tuiki tuntematon ja jopa outo. Mikä ihmeen metodisti? Onko meil-lä jokin metodi? Toisaalta jotkut saattavat tietää metodistikirkon sen tunnettujen jä-senten kautta. Esimerkiksi Yhdysvaltain en-tinen presidentti George W. Bush, entinen ulkoministeri Hillary Clinton sekä laulajatar Beyoncé ovat metodisteja, ja esimerkiksi Ison Britannian edesmennyt pääministeri Margaret Thatcherilla ja Etelä-Afrikan edes-menneellä presidentillä Nelson Mandelalla oli metodistinen tausta.

Vaikka metodismi Suomessa on melko tuntematon, on se muualla maailmassa pal-jon tunnetumpi. Metodismin synnyinmaas-sa Englannissa Englannin metodistikirkko on laajalti tunnettu. Yhdysvalloissa metodis-tikirkko on kolmanneksi suurin kristillinen kirkko. Maailmanlaajuisesti metodisteja on noin 80 miljoonaa.

Mistä he tulevat?Metodismin juuret ovat 1700-luvun Eng-lannissa ja Anglikaanikirkossa. Anglikaa-nipastorien ja veljesten John ja Charles Wesleyn ympärille muodostui hengellinen herätys, joka toimi Anglikaanikirkon sisällä. Tunnusomaista metodistiselle herätykselle olivat pienryhmät, ulkoilmatilaisuudet ja laaja sosiaalinen työ.

Veljeksistä John oli selkeämmin herä-tyksen johtaja. Hän organisoi toimintaa ja lähetti saarnaajia eri puolille Brittein saaria ja Amerikan siirtokuntia. Charles on tullut parhaiten tunnetuksi virsien tekijänä, joita hän kirjoitti yli 6000 kappaletta. Metodistit

tunnetaankin laajalti juuri lauluinnostukses-taan.

Herätyksen alkuaikana he saivat myös nimen metodistit. Se oli alunperin hauk-kumanimi, joka oli syntynyt 1600-luvulla olleiden herätysten aikana. Se ei niinkään viitannut siihen, että metodisteilla olisi ollut joitakin erityisiä metodeja, vaan heidän ku-rinalaiseen elämäänsä ja innokkaaseen autta-mistyöhönsä. John Wesley ei pilkkanimestä hermostunut, vaan päinvastoin ottikin sen yleisesti käyttöön.

Kun Yhdysvallat itsenäistyi 1776 syn-tyi Amerikan metodistien parissa ongelma. Wesleyn veljekset olivat elämänsä loppuun saakka vannoutuneita Anglikaanikirkon jä-seniä, eikä heillä ollut aikomusta perustaa uutta kirkkokuntaa. He pitivät päänsä sil-loinkin, kun monet metodistit Englannissa toivoivat itsenäisen kirkkokunnan perusta-mista.

Tilanne Amerikassa vaati kuitenkin rohkeita toimia, koska Anglikaanikirkko ei suostunut toimimaan Yhdysvalloissa, eikä siitä siellä myöskään kovin paljoa pidetty. Niinpä John päätti antaa tässä poikkeusta-pauksessa periksi ja laati Yhdysvaltojen me-todisteille ohjeet kirkon perustamiseksi. Piis-pallinen metodistikirkko perustettiinkin Yh-dysvalloissa joulupäivänä 1784. Englannissa metodistit itsenäistyivät kirkkokunnaksi muutamia vuosia John Wesleyn kuoleman jälkeen 1795.

Tämän jälkeen metodismi jatkoi laajen-tumistaan muualle maailmaan lähetystyön kautta. Suomessa ensimmäinen tunnettu metodisti eli 1830-luvulla. 1860-luvulla

5

syntyi Pohjanmaalla pientä metodistista herätystä, kun New Yorkin satamassa meto-distien lähetyslaivan työn tuloksena joitakin suomalaisia merimiehiä tuli uskoon.

Kotiin Pohjanmaalle palanneet uudet metodistit pyysivät Ruotsin metodistikir-kolta saarnaajaa Suomeen. Tähän pyyntöön saatiin vastaus lopulta vuonna 1880 ja seu-raavana vuonna perustettiinkin Vaasaan ensimmäinen metodistiseurakunta, joka oli ruotsinkielinen. Vuonna 1887 perustettiin Poriin ensimmäinen suomenkielinen meto-distiseurakunta.

Mitä he ajattelevat?Metodistikirkko on kristillinen kirkkokun-ta. Se tarkoittaa, että tunnustamme yleiset uskontunnustukset, kuten Apostolisen us-kontunnustuksen. Metodistikirkon jäsenet ovat siis kristittyjä siinä kuin luterilaiset, or-todoksit tai helluntailaiset.

Metodistikirkko on evankelinen kirkko. Se tarkoittaa sitä, että uskomme Jumalan kutsun, rakkauden ja armon koskevan jo-kaista ihmistä. Sen vuoksi kerromme ihmi-sille Jeesuksesta ja teemme lähetystyötä.

Metodistikirkko on ekumeeninen vapaa-kirkko. Se, että olemme ekumeeninen kirk-ko, tarkoittaa sitä, että haluamme aktiivisesti rakentaa yhteyttä kristittyjen välillä. Jo John Wesleyn ajoista lähtien metodistit ovat pu-huneet yhteiskristillisyyden puolesta. Erilli-set kirkkokunnat ja seurakunnat eivät saisi olla kristittyjä erottavia asioita. Suomessa metodistikirkko on solminut Suomen evan-kelis-luterilaisen kirkon kanssa sopimuksen, jossa tunnustamme toistemme virat ja sak-ramentit. Se tarkoittaa, että meillä on viral-linen ehtoollisyhteys ja pyrimme tekemään yhteistyötä. Metodistit ovat myös allekir-joittaneet katolisten ja luterilaisten kanssa kansainvälisen Yhteisen julistuksen vanhurs-kauttamisesta, joka kertoo, että uskomme

samoin.Se, että olemme vapaakirkko, tarkoittaa,

että olemme taloudellisesti valtiosta riippu-maton, mutta valtion tunnustama uskon-nollinen yhdyskunta. Meillä on oma kirkko-järjestys, oma jäsenluettelo ja oma papisto, jolla on muun muassa oikeus vihkiä avioon. Pidämme yllä talouttamme vapaaehtoisin lahjoituksin.

Metodistikirkko on myös, kuten jo on tullut ilmi, kansainvälinen kirkko. Suomen metodistikirkko on osa maailmanlaajuista Yhdistynyttä metodistikirkkoa, jossa on yh-teensä yli 12 miljoonaa jäsentä. Perinteisen kirkollisen toiminnan lisäksi metodistikirk-ko toimiikin maailmanlaajuisesti monessa paikassa. Esimerkiksi kirkon avustusjärjestö UMCOR on auttamassa kriisialueilla, usein ensimmäisten joukossa. Kirkko tekee laajaa kehitysaputyötä Afrikassa ja Kaukoidässä. Yhtenä suurena haasteena on paikallisten avustusjärjestöjen kanssa kitkeä edelleenkin miljoonia lapsia ja aikuisia tappava malaria kokonaan maailmasta.

Entä Turussa?Jokainen seurakunta, oli kyse metodisteista, luterilaisista tai muista, muodostuu oman-laisekseen. Siihen vaikuttaa sijainti ja ihmi-set, jotka seurakunnassa ovat. Niinpä Suo-men metodistiseurakunnatkin ovat hyvin kirjavia. Turun metodistiseurakunta on pie-ni, lämmin ja helpostilähestyttävä lähiöseu-rakunta. Haluamme palvella Nättinummea ja olla sen asukkaiden oma kirkko.

Toiveenamme on, että seurakunnastam-me voisi tulla Nättinummen olohuone, jossa voisimme kohdata toisiamme. Paikka, jossa viihtyisimme, emme pelkästään jumalanpal-veluksissa, vaan muutenkin.

Kirjoittaja on seurakunnan pastori.

6

Synti on ruma sanaTeksti: Säde Loponen – Kuva: flickr/Garry Knight

Synti on vanha sana. Se tuo mieleen ajan, jol-loin mummot solmivat huivin leuan alle ja kirkkoon mentiin hevosilla. Kaikki uskoivat Jumalaan tai eivät ainakaan väittäneet näky-västi muuta.

Nykyään synti on melkeinpä ruma sana. Sitä on vaikea käyttää alkuperäisessä merki-tyksessään ilman että kuulija närkästyy tai hämmentyy. Jos synnistä puhutaan, sillä tar-koitetaan jotain päinvastaista. Sanan käyttö

7

on levinnyt hengellisestä kielestä mainoskie-leen. Kun jäätelö on "syntisen hyvää", kaik-ki ymmärtävät, että sillä tarkoitetaan jotain vastustamattoman ihanaa. Toinen uusi tapa puhua synnistä liittyy ilmastonmuutokseen. Hiljattain aikakauslehdessä joku kertoi, että lentäminen on hänen ekosyntintä.

Raamattu ei ota suoraan kantaa jäätelöön tai lentämiseen. Raamatun mukaan synti erottaa ihmisen Jumalasta. Kyse ei pohjim-miltaan ole ihmisen yksittäisistä teoista vaan taipumuksesta kääntää selkänsä Jumalalle ja kiinnittää katseensa muualle. Samalla taval-la kuin kurkkukipu on flunssan oire, väärät teot ovat maailmaa vaivaavan synnin oireita.

Joskus ihminen ajattelee: en tarvitse Jumalaa, koska minulla on asiat muutenkin hyvin. Usko sopii pultsareille, narkkareille ja rikol-lisille, jotka ovat tehneet paljon syntiä ja sot-keneet asiansa perin pohjin eivätkä pärjää yk-sinään. Usko on kuitenkin paljon enemmän kuin pakoa karusta todellisuudesta. Kun Jee-sus sanoi olevansa portti, hän ei tarkoittanut vain hätäuloskäyntiä tulipalon sattuessa. Rat-kaisevaa ei ole se, mitä on portin tällä puolel-la, vaan se, mihin portti johtaa: yltäkylläiseen elämään Jumalan yhteydessä.

Toiset kieltäytyvät uskomasta siksi, että he pelkäävät joutuvansa luopumaan kaikesta hauskasta. Heille usko tarkoittaa sitä, että ihminen sitoutuu pitämään tiettyjä asioita syntinä ja sitten välttelee niitä lopun ikään-

sä. Kun kerron uskovani Jeesukseen, minulta aika usein kysytään, mitkä asiat ovat minun tai seurakuntani mielestä syntiä. Ikään kuin minulla olisi taskussani syntilista, josta voin tarvittaessa tarkistaa, mikä on oikein.

Kristitty ei kuitenkaan usko synteihin vaan Jeesukseen. Kristityksi tullakseen ei tarvitse allekirjoittaa asiakirjaa, jossa lupaa vältellä tiettyjä tapoja, paheksua tiettyjä ihmisiä tai kannattaa tiettyä puoluetta. Kaipaus Juma-lan yhteyteen riittää. Kristittynä elämiseen sen sijaan tarvitaan avointa mieltä. Olen val-mis siihen, että kun rukoilen, luen Raamat-tua ja pohdin asioita, saatan muuttua. Ehkä tajuan, että jokin asia, jonka puolesta olen aiemmin taistellut, ei olekaan niin tärkeä, tai ehkä saan jotain uutta taisteltavaa. Jumala ei tee minusta synnitöntä, mutta hän avaa sil-miäni näkemään, miten voisin tehdä hyvää ja välttää pahaa.

Kuten Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kir-jeessään: "Rakkaat ystävät, jo nyt me olem-me Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kal-taisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellai-sena kuin hän on."

Kirjoittaja on seurakuntalainen ja opinto- vapaalla oleva toimittaja.

Teksti on kirjoitettu iltahartaudeksi, joka kuultiin radiosta 25. syyskuuta 2012.

8

Pieni poika kulki meren rannalla, jonka hie-tikolle laskuvesi oli tuonut lukemattomat määrät simpukoita. Hän tiesi, että elleivät ne pian pääsisi veteen, ne kuolisivat. Siksi hän poimi yksitellen simpukoita ja heitti niitä mereen. Aikuinen, joka näki tämän, sanoi: "Eikö tuo ole turhaa työtä, mahdoton tehtä-vä sinulle?" Poika vastasi katsoen kädessään juuri olevaa simpukkaa: "Tämä ainakin pe-lastuu", ja heitti sen mereen. – Lähetystyössä on kysymys jostain vastaavasta. Maailman suunnattoman hädän ja avuntarvitsijoiden määrän edessä meidän ei tarvitse olla toivot-tomia. Saamme olla mukana pelastamassa yksilöitä, joiden elämän Jumala muuttaa ja joiden kautta Hän sitten voi tehdä sellaisia suuria tekoja, joita emme edes osaa kuvitella.

Seurakuntamme tukee metodistikirkon virallisia lähetyskohteita Intiassa ja Vep-sässä sekä kustantamalla vuodessa yhden radio-ohjelman Sanansaattajien kautta. In-tiassa Nellipudin kylässä on kummilapsitoi-mintaa sekä avustustyötä muna-maito-pro-jektin kautta, jossa kyseiset elintarpeet jae-taa noin 100 lapselle. Myös lesket kuuluvat tuen piiriin. He saavat riisi-ja vaateavustusta. Avustamme Chennaissa kristillisen koulun toimintaa sekä ompeluopetusta. Vepsässä tuemme evankeliointi- ja lapsityötä kol-messa kylässä Keski-Vepsän alueella, mihin Suomesta tehdään kaksi matkaa vuosittain, kesäleiri- ja joulumatkat.

Metodistikirkon naisliitto on se järjestö, jonka kautta kirkomme lähetystyö pääsosin tapahtuu. Nimestään huolimatta myös mie-het ovat tervetulleita mukaan. Onhan lähe-tystyö kaikkien yhteistä työtä. Kuukauden viimeinen keskiviikkoilta kokoonnumme lä-hetyksen merkeissä. Alkuhartauden jälkeen kuulemme ajankohtaisista lähetysasioista. Sitten on vuorossa tarjoilu ja vapaata kes-

”Tämä ainakin pelastuu”Teksti: Kirsti Niemi – Kuva: Rauhan Sanomia -lehden arkisto

9

kustelua, jonka jälkeen olemme lukeneet lä-hetysaiheista kirjaa "Jotka kyynelin kylvävät" osan tehdessä samalla käsitöitä lähetyksen hyväksi. Silloin tällöin pidämme askarteluil-lan, jolloin yhdessä valmistamme tuotteita myyntipöydälle. Ennen joulua pakkaamme vepsämatkalaisten mukaan joulupakettaja. Osastollamme on yhteinen kymmenvuotias kummipoika, jonka nimi on Gangadhar

Ethalapaka. Kummimaksulla (25 euroa/kk) kustannamme hänen koulutuksensa ja tuemme perhettä. Jos haluat ryhtyä kum-miksi, ota yhteys kirkkomme Lähetyksen ja Diakonian puheenjohtajaan Aino Kallioon, puh. 050 341 1154. Kummeista on jatku-vasti pulaa.

Miten sinä voit olla mukana lähetystyössä? Ennen kaikkea muuta voit aina rukoilla lä-hetystyön puolesta. Voit vaikka ottaa omak-si rukouskohteeksesi kummilapsityön tai lesket. Voit tehdä käsitöitä tai antaa lahjoi-tuksia lähetysmyyntipöydälle, jonka kaikki tuotot menevät lähetykselle. Otamme myös ilolla vastaan lankoja ja kankaita. Voit osal-listua lähetysiltoihin ja antaa varoistasi lä-hetysillan kolehtiin (tai tilille Turun meto-distiseurakunnan naisliitto FI57 1524 3000 1097 68). Voit kaartuttaa muna–maito-pro-jetia tipauttamalla kolikoita maitopurkkiin, joka on esillä sunnuntaisin kirkkokahvien aikana ja lähetysilloissa. Voit maksaa vuosit-tain viiden euron suuruisen naisliiton jäsen-maksun. Niin, ja tietysti voit ottaa sen oman kummilapsen. Silloin voit sydämestäsi sanoa ja kokea: "Tämä ainakin pelastuu."

Lämpimin lähetysajatuksin.

Kirjoittaja on seurakunnan maallikko- saarnaaja ja lähetystyöaktiivi.

10

Kesän ohjelma

Toukokuu

2.–4.5. Uusi elämä -tapahtuma.2.5. pe klo 18 After work -kirkko.3.5. la klo 13–17 Uusi elämä -tapahtuma.klo 18 Iltatilaisuus. Musiikkia, todistuksia, yhdessäoloa.4.5. su klo 12 Jumalanpalvelus. Jan-Mar-kus Jeromaa. Ehtoollinen. Pyhäkoulu lapsille.7.5. ke klo 18 Raamattu- ja rukousilta.8.5. to klo 12–14 Torstailounas.11.5. su klo 12 Äitienpäivän jumalanpal-velus.14.5. ke klo 18 Raamattu- ja rukousilta.18.5. su klo 12 Jumalanpalvelus.22.5. to klo 12–14 Torstailounas.25.5. su klo 12 Jumalanpalvelus.29.5. to Lähetyspäivä Tampereella klo 11 alkaen.

Kesäkuu

1.6. su klo 18 Iltakirkko. Ehtoollinen.8.6. su klo 18 Iltakirkko.15.6. su klo 13–> Seurakunnan retki Ku-hankuonolle. Retken aikana pidämme myös korpikirkon, joten illalla ei ole tavallista iltakirkkoa.26.–29.6. Metodistikirkon vuosikonfe-renssi Päivölässä. Kysy pastorilta lisää.

Heinäkuu

6.7. su klo 18 Iltakirkko. Ehtoollinen. 13.7. su klo 18 Iltakirkko.20.7. su klo 18 Iltakirkko.27.7. su klo 18 Iltakirkko.

Elokuu

3.8. su klo 18 Iltakirkko. Ehtoollinen.10.8. su klo 18 Iltakirkko.15.8. pe klo 18 Olkkari.17.8. su klo 18 Iltakirkko.24.8. su klo 15–16 Pentutreffit.klo 18 Iltakirkko.27.8. ke klo 18 Lähetysilta.29.8. pe klo 18 Olkkari.31.8. su klo 18 Iltakirkko.3.9. ke klo 18 Puhu papille!4.9. to klo 12–14 Torstailounas7.9. su klo 12 Jumalanpalvelus. Ehtoolli-nen. Syyskauden avausjuhla.klo 15–16 Pentutreffit.

11

Ekmaninkatu 4, 20320 Turku, puhelin 046 645 3488, sähköposti: turku@metodistikirkko.fi, kotisivu: www.metodistikirkko.fi/turkuSeurakuntaneuvoston puheenjohtaja/lähetystyö: Riitta Huttunen, puhelin 040 738 2795Rahastonhoitaja: Pirjo Tuomisto, puhelin 050 467 3028Maallikkojohtaja: Jouni Laaksonen, puhelin 040 526 3379Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@metodistikirkko.fiSeurakunnan tili: FI21 1524 3000 1022 68, viite 9593

Pastori Veli Loponen on lomalla 1.–28.7. Mikäli tarvitset pastorin palveluita, ota yhteyttä pastori Esko-Aleksei Jantuseen p. 0400 621 370.

Esko-Aleksei Jantunen (venäjänkielinen työ), puhelin 0400 621 370esko-aleksei.jantunen@metodistikirkko.fi

PastoritVeli Loponen puhelin 046 645 3488veli.loponen@metodis-tikirkko.fi

Puhu papille!Puhu papille on mahdollisuus päästä jut-telemaan pastorin kanssa kahvikupposen äärellä. Voi tulla myös vain istahtamaan ja levähtämään. Keskiviikkoisin kello 18 3.9. alkaen.

OlkkariOlkkari on vapaamuotoinen ilta, jossa pääosassa on yhteisöllisyys. Tervetuloa kahvittelemaan, juttelemaan, pelaile-maan ja viettämään aikaa hyvässä seu-rassa. Olkkari on kaksi kertaa kuussa perjantaina kello 18 15.8. alkaen. Katso tarkemmat ajat kalenterista.

PentutreffitTuo pentusi tapaamaan muita pentuja ja samalla juttelemaan koiranomistami-sen ihanuudesta. Rokotetuille 4kk–12kk koirille. Koirat omistajien vastuulla. Pen-tutreffit kaksi kertaa kuussa sunnuntaina kello 15–16 24.8. alkaen. Katso tarkem-mat ajat kalenterista.

12

Johannes Kastaja – edelläkävijäTeksti: Esko-Aleksei Jantunen – Kuva: Pietro Perugino, 1500-luku

13

Kun pappi Sakariaan vuoro tuli mennä Je-rusalemin temppeliin palvelemaan Herraa, hän tuskin kuvitteli, että tuo jumalanpalve-lus jäisi ihmiskunnan historiaan.

Monet rukoilivat temppelissä ja pappi Sakarias suitsutti alttarin ääressä uskonnol-listen ohjeiden mukaisesti. Yhtäkkiä hän näki jotakin, joka löi hänet ällikällä. Hänen edessään, alttarin oikealle puolelle ilmestyi odottamatta Herran enkeli. Vain pappi sai lähestyä alttaria, ja hänkin vain kerran vuo-dessa. Sakarias ei siis odottanut näkevänsä ketään. Eikä kyse ollut edes ihmisestä, vaan enkelistä. Enkeli puhutteli pappia nimeltä, ja sanoi: ”Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu…” (Luuk. 1:13)

Jumala vastasi rukouksiin ja toteutti pyhän suunnitelman. Lukuisia lapsettomia vuosia Sakarias ja hänen vaimonsa Elisabet rukoilivat lasta. Mutta he eivät saaneet lasta ja olivat jo tyytyneet kohtaloonsa.

Keitä olivat ”monet”, jotka enkeli Gabrielin mukaan myös iloitsisivat Johanneksen syn-tymästä? (Luuk. 1:14) Jumala ei vastannut vain Sakariaan ja Elisabetin rukouksiin. Johanneksesta tulisi edelläkävijä, jonkun suuremman tulosta ilmoittava airut. Jumala vastasi kansalleen antaen heidän pyytämän-sä lunastajan, Jeesuksen Kristuksen.

Kuusi kuukautta myöhemmin sama Herran enkeli, Gabriel, vieraili neitsyt Ma-rian luona. Mutta Johannes oli kutsuttu ju-listamaan Jumalan valtakuntaa, Kristuksen tuloa, maailmalle. Hänestä tulisi edelläjuok-sija, kaikkien aikojen suurin profeetta, joka valmistaisi tietä Kristuksen evankeliumille.

Enkeli ilmoitti Sakariaalle myös, että Jo-

hannes tulee olemaan ”suuri Jumalan mies”. (Luuk. 1:15) Nämä sanat saivat suurimman vakuutuksen, kun kolme vuosikymmentä myöhemmin Kristus itse todisti: ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johan-nes Kastajaa suurempi.” (Matt. 11:11) Jo-hanneksen suuruus ei ollut taloudellisessa rikkaudessa tai maallisessa suosiossa, vaan horjuttamattomassa ja kokonaisvaltaisessa uskossa Jumalan armoon.

Johannes Kastaja ei koskaan kirjoittanut kirjaa eikä hän ollut Kristuksen apostoli. Elinaikanaan hän ei ehtinyt nähdä pelasta-jan ylösnousemuksen ihmettä, josta hän vä-symättä julisti. Johannes ei tehnyt yhtäkään ihmettä. Palvelutyönsä aikana hän keräsi vain pienen opetuslasten joukon, mutta he lähtivät myös seuraamaan Kristusta.

Jumala kutsui Johanneksen toisenlaiseen rooliin ja hän toteutti sen. Kun ihmiset yrittivät julistaa hänet messiaaksi, hän kiel-täytyi. Hänen jälkeensä tulee oikea Messias, jonka kengännauhoja edes hurskas Johan-nes, Jumalan suuri profeetta ei olisi kelvol-linen kumartaen solmimaan. Edes sellaisen palveluksen tekemisen Herralle Johannes kuvitteli olevan niin suuri kunnia, mihin hän ei ollut arvollinen.

Johannes oli nöyrä Jumalan edessä. Mutta hän ei pehmoillut synnin suhteen. Tämä näkyy hänen keskustelussaan uskonnol-listen ryhmien edustajien ja Herodeksen kanssa. Siksi hänet teljettiin vankilaan ja lo-pulta mestattiin. Synnin vihaaminen yhdis-tyy Johanneksessa syntisen rakastamiseen. Siksi ihmiset hakeutuivat hänen seuraansa.

14

Profeetta ei katsonut kasteelle tulevan ja vil-pittömästi katuvan syntisen menneisyyteen, vaan hän eli toivossa tulevasta valtakunnasta. Johanneksen kutsu aitoon parannukseen ja Jumalaan luottamiseen osoitettiin poikkeuk-setta kaikille.

Jumala itse valitsi Johanneksen tähän suu-reen tehtävään, valmistamaan tietä Herralle. Herran ilo ei milloinkaan jättänyt Johannes-ta. Jopa kuolemassaan Johannes oli Kristuk-sen edelläkävijä. Hänen kohtalonsa viitoitti Herran väistämättömään kuolemaan. Johan-nes ei voinut nähdä Kristuksen ristiinnaulit-semista ja ylösnousemusta. Täysin luottaen Jumalan lupauksiin hän katsoi tulevaan ja näki uskon silmin Jumalan tuoman pelas-tuksen.

Kirjoitukset opettavat Kristus on sulha-nen ja seurakunta on hänen morsmiamensa. Johannesta voisi verrata sulhasen ystävään, joka iloitsee kuullessaan hänen äänensä. Johanneksen hengellinen suuruus kalpenee Herran suuruuden rinnalla, mutta suuri pro-feetta ei voi olla kuin iloitsematta siitäkin, kun hän ilmoittaa: ”Hänen on tultava suu-remmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3:30)

Johannes oli kahden ihmiskunnan his-torian suuren kertomuksen välissä, Vanhan ja Uuden testamentin. Hän oli profeetta, kuten Elia muinoin. Hänen vaatteensa oli-vat karkeaa kamelinkarvaa ja Johanneksen ruokana olivat heinäsirkat ja hunaja. Nämä kaikki muistuttivat Vanhan testamentin pro-feetta Eliaa. Neljä ja puoli vuosisataa ennen Eliaa Jumala itse ilmoitti profeetta Malakian kautta: ”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian.” (Mal. 4:5) Johannes todel-lakin tuli maailmaan ”Elian hengessä ja voi-massa”. (Luuk. 1:17) Hänestä tuli luvattu sanansaattaja, joka väsymättä valmisti tietä

Herralle.Hänen julistuksensa ja suorittamansa

kasteet ilmoittivat jostakin uudesta. Johan-neksen kautta Herra Jumala pykri puhdis-tamaan kansansa parannuksessa ja vesikas-teessa. Niinpä Johannes ei jäänyt kirkkohis-toriaan vain kastajana, vaan Kastajana. Kut-sumalla Israelia parannukseen, kasteelle ja uskoon Johannes valmisti Jumalana kansaa Herran kauan odotettua tulemista varten.

Johanneksen julistuksen ydin on: ”Tulkaa takaisin Jumalan luo, etsikää häntä kaikin voimin. Jättäkää synti ja etsikää Jumalan vanhurskautta! Siirtykää kuolemasta elämää, epäuskosta uskoon! Kääntykää armollisen Ju-malan puoleen!”

Johanneksen ääni kuuluu edelleen. Hänen sanansa kaikuvat evankeliumin ju-listuksessa. Valmistautukaa Herran tuloa varten! Tehkää parannus! Kääntykää pois synneistänne ja löytäkää Jumalan ihmeelli-nen pelastus! Antakaa uskonne kasvaa hyvää hedelmää.

Herran toisen tulemisen odotuksessa seurakunta kutsuu ihmisiä parannukseen ja se julistaa Jumalan armon evankeliumia Kristuksessa. Seurakunta heijastaa Kristuk-sen säteilemää valoa, valaisten syntisen maa-ilman pimeyden. Johanneksen esimerkki kutsuu meitä epäitsekkääseen Herran pal-velukseen. Tällä hyvällä ajalla meidän tulee julistaa jokaiselle Kristuksen pelastustyöstä.

Todistaessaan Johanneksesta Herra sanoi: ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.” (Matt. 11:11)

Kirjoittaja on seurakunnan venäjänkielisen työn pastori

15

Seurakuntamme toimii vapaaehtoisin lahjoi-tuksin.

Kolehtien, seurakuntamaksujen ja lah-joitusten muodostama yhteissumma vastaa noin 35 euroa jokaista jäsentä kohden kuu-kaudessa. Nykyiset kulumme ovat kuitenkin suuremmat, mutta eivät aivan hirveän pal-jon suuremmat.

Jos jokainen seurakuntalainen lahjoittai-si 50 euroa kuukaudessa, seurakuntamme talous olisi tasapainossa. Suunta tätä kohti onkin, sillä parin viime vuoden aikana kes-kimääräinen lahjoitussumma on kasvanut lähes kymmenellä eurolla jäsentä kohden! Siitä kiitos jokaiselle lahjoittajalle.

Ymmärrän, että joillekin tuo voi olla suuri, jopa mahdoton summa. Onneksi tässä toteutuu kuitenkin Raamatustakin tuttu il-miö: Israelilaiset keräsivät erämaassa mannaa kukin omasta mielestään tarvittavan määrän,

mutta kotona paljastuikin, että kaikki olivat keränneet saman verran. Juuri sopivasti.

Tämä tarkoittaa sitä, että voimme jo-kainen osallistua sillä panoksella, minkä itse voimme antaa ja Jumala siunaa sen työmme, jonka teemme hänelle.

Seurakunnassamme on monia tarpeita normaalien menojen lisäksi. Tällä hetkellä esimerkiksi äänentoistojärjestelmä on lä-hes olematon ja tarvitsemme myös pelejä ja muuta syksyllä aloitettavaa nuortentyötä varten.

Seurakuntana emme ole osa vain sitä työtä, mitä teemme tilojemme sisäpuolella, vaan olemme mukana vaikuttamassa Turun alueella yhdessä muiden seurakuntien kans-sa. Lisäksi kirkkomme kautta osallistumme monenlaiseen työhön sekä Suomessa että lähetyskentillä.

Tiesitkö, että antamallakin voit palvella?

Saajan tilinumero

Saaja

Nordea FI21 1524 3000 1022 68

Turun metodistiseurakunta

Tili-siirto___10 euroa/kk___20/euroa/kk___50 euroa/kk___100 euroa/kk_______euroa/kk(jokin sopiva summa)

Euro

Viitenumero

EräpäiväTililtä

Allekirjoitus

Maksaja

9593

16

Jumala vapautti pelostaTeksti: Kirsti Niemi – Kuvat: Kirsti Niemi ja Kaija Ilmosen arkisto

Lietolainen Kaija Ilmonen (65 v.) osaa iloita pienistäkin asioista ja nähdä Jumalan johdatuksen arjessaan. Päällimmäisenä on kiitollisuus kaikesta. Aina ei ole ollut näin. Kaija on joutunut käymään pitkän kärsimystien.

17

LapsuusOlin onnellinen lapsi. Kotini Kauhajoella oli hyvä ja harras. Hengellisiä asioita kun-nioitettiin, opettiin iltarukous, kuunneltiin radiojumalanpalvelukset ja vietettiin kaikki juhlat. Varhaisin lapsuusmuistoni on se, kun hän muiden lasten kanssa kuljimme pellon pokki oikaisten katsomaan, kun meille ra-kennettiin uutta kotia. Muistan miten kis-sa seurasi meitä lapsia rakennukselle. Ihana muisto on myös se, kun pääsin yhden ker-ran serkkujeni kanssa käymään pyhäkoulus-sa. Koin siellä jotakin ihanaa ja ihmettelin mitä se oikein oli.

Lapsuudessani tapahtui kuitenkin useita vakavia asioita, jotka vaikuttivat herkkään mieleeni. Ollessani 7-vuotias äiti joutui vuo-deksi keuhkotautiparantolaan. Hän oli niin vakavasti sairas, että aluksi hänen uskottiin kuolevan ja hänet pantiin jo kuolevien huo-neeseen. Pelkäsin, että äiti kuolee. Äiti kui-tenkin parani, vieläpä ilman leikkausta. Pie-net kaksoisveljet jouduttiin antamaan äidin sairaalassaolon ajaksi sijaiskotiin. Kotona kodinhoitaja auttoi isääni kolmen isomman lapsen hoidossa. Toinen järkyttävä asia oli, kun naapurin sukulaismies kuoli silmän-räpäyksessä. Hän ajoi kilpapyörällä, kun moottoripyörä törmäsi häneen. Olin silloin kymmenvuotias. Lisäksi olin paikalla, kun isosiskoni oli lähellä hukkumista uintimat-kalla. Kotikylässä tapahtui myös vakava tuli-palo lapsuudessani. Pelko tuli jo silloin elä-määni kaikkien näiden tapahtumien kautta.

UskoontuloTein jo rippikoulussa uskonratkaisun, mutta koska jäin yksin ja siskoni houkutteli tans-seihin ja muihin rientoihin, uskoni ei päässyt kasvamaan. Maailman teillä sain sisimpään-sä syviä haavoja. Alkoi olla unettomuutta ja elämänhaluni meni. Suuren syntitaakan pai-naessa tuli myös itsetuhoisia ajatuksia. Olin yksin vinttikamarissa, kun korvin kuullen kuulin sanat:"Onhan sentään Jumala". Me-nin polvilleni ja rukoilin:"Annan elämäni sinulle, jos autat minua". Sitten ääni sa-noi:"Sinä olet Taivaan Isän lapsi". Epäillen kysyin:"Olenko?" "Ja sinä olet!" sanottiin voimakkaasti. Jumala veti minua puoleensa myös näkyjen ja ilmestysten kautta. Näin mm. unessa Jeesuksen ja sain katsella sitä miten ihana Hän on.

KärsimystietäVaikka olin näin tullut uskoon, en ymmär-tänyt pahan läsnäoloa. Siksi paha sai kiusata minua niin, että hän olin henkisesti ja fyy-sisesti aivan loppu. Kaikki johti henkiseen sairauteen ja moniin sairaalareissuihin. Vä-lillä olin täysin terve ja työkykyinen. Sairaa-lajaksot olivat lyhyitä, ja eräs lääkäreistä to-tesikin, että olin tullessani huonoin potilas, mutta parin viikon kuluttua parhain. ”Kuka tahansa olisi sun tilalla sairastunut. Sulla on ollut niin järkyttäviä kokemuksia, että sun sielunmaailma on järkkynyt”, totesi minulle yksi lääkäri. Sairaalassa sain levätä ja olla myös todista-

18

massa uskostani. Minulla oli paljon ystäviä ja esirukoilijoita, joiden tuki oli tärkeä. Eräs uskova, joka ei tuntenut minua, sai Herral-ta kehoituksen tulla rohkaisemaan minua juuri, kun koin, etten jaksa enää uskoa Ju-malaan. Saman ystävän välityksellä täytyin myös voimakkaasti Pyhällä Hengellä. Pelko ja jännitys hallitsivat kuitenkin elämääni vuosikymmenet. Pelkäsin kaikkea, pienim-piäkin asioita. Noin kahdeksan vuotta sitten tapahtui suuri ihme: Jumala vain yhtäkkiä otti pelon pois. Koen, että sairauden syy oli ollut sairauden ja pelon henki. Sen Jumala otti pois. Nyt minulla on enää pieni lää-kitys, minkä hän koen hyväksi. “Sinä olet nyt terve. Älä puhu mitään sairaudesta ja tee lääkityksen kanssa niin kuin haluat”, sanoi minulle eräs saarnamies. “Jos et olisi koke-nut ihmettä, et olisi selvinnyt näin pienellä lääkityksellä”, totesi puolestaan terapeut-ti sen jälkeen, kun minulla oli ollut suuria menetyksiä: mm. lähiomaisten ja ystävien äkkikuolemia.

EsirukoustehtäväJo vuosia sitten sain ajatuksen panna vih-koon ylös niiden nimiä, joitten puolesta halusin rukoilla. Kun mietin, onko tällainen tapa oikein, sanoi eräs puhuja kokoukses-sa:"Pitäkää vain rukousvihkoa." Se oli mi-nulle vastaus. Joka päivä rukoilen ja siunaan läpi koko tuon paksun vihon, joka on täyn-nä nimiä ja asioita. Tätä en kuitenkaan koe pakkona. Jos en joku päivä jaksa, pyydän yksinkertaisesti Herraa siunaamaan kaikki, mitä vihossa on. Itse koen saavani virkistystä ja iloa rukoustehtävästä. Ja rukousvastauk-

sia on tullut. Olen todennut, miten Herra on vastannut monet kerrat pienissä asioissa, mutta on niitä suuriakin vastauksia tullut. Sairauksia on parantunut, on saatu työpaik-koja ja puolisoitakin olen rukoillut ystävil-le. Yksi rukousvastaus on sellaisen ystävän löytyminen, jolle voin puhua kaikki asiani. Paitsi esirukousta olen saanut sydämelleni evankeliointityön ja sen, että käyn laulamas-sa vanhuksille ja siten rohkaisemassa heitä.

Rakkaita raamatunkohtiaMinulle rakkaita ja tärkeitä raamatunkohtia ovat seuraavat kolme eri paikkaa. Paimenp-salmi, psalmi 23 on minulle niin rakas, että luen sen itselleni joka aamu. Toinen tärkeä kohta on “Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja si-nun pitää kunnioittaman minua.” Ps.50:15. Tämän lupauksen olen saanut todeta pitä-vän paikkansa. Kolmas kohta kuuluu: “Tä-män nykyisen ajan kärsimykset eivät ole ver-rattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmes-tyvä meihin.” Room.8:18. Olen kärsinyt paljon. Jeesus on kärsinyt kuitenkin paljon enemmän. Elämä on nyt niin helppoa, kun ei tarvitse pelätä.

Mikä avuksi henkisesti sairaalle?Ollessani kerran rukoiltavana näki saarna-mies näyn, jossa Jeesus piti kädessään kul-taista kiitoksen avainta ja sanoi halunneensa antaa sen minulle, mutta että en ollut ot-tanut sitä vastaan. Kun saarnamies kertoi tämän näyn minulle, olin valmis ottamaan avaimen vastaan. Kiitos on auttanut minua silloin, kun on ollut todella vaikeaa. Kun

19

olen vain alkanut kiittää, olen hetken ku-luttua kokenut vapautuneeni. Kaikki eivät pysty kiittämään silloin, kun on vaikeinta, mutta minun kohdalla “kiitoksen avain” on toiminut. Olen myös kiitollinen siitä, että mieheni ymmärsi antaa minulle vastuun ko-dinhoidosta. Minut oikeastaan pakotettiin työhön. Kun vain pääsin tämän kynnyksen yli, ovat kotityöt sujuneet hyvin. Hengelli-sen musiikin kuuntelu, seurakuntayhteys ja ystävät ovat myös olleet tärkeitä parantumi-

sen kanavia.

Jumala johdatti minut työn perässä jo nuo-rena tänne Etelä-Suomeen, missä sainkin pian vakituisen työpaikan ja missä liityin helluntaiseurakuntaan. Täällä myös avioi-duin. Lääkäri ei olisi antanut lupaa avioitua ja hankkia lapsia. Minulla on hyvä puoliso, terve ihana tytär, hieno vävy ja kaksi suloista lapsenlastakin. Jumala on ollut niin hyvä ja ihmeellinen!

Oikein lämmintä, mukavaa ja

siunausrikasta kesää!