Sisällysluettelo

Mennyt vuosi Tuula Setälä 3

Bluesin hengelliset ulottuvuudet ja merkitys Claudia May 4

Tervetuloa Kotkaan 11

Kevyttä savea Malin Simons 12

Kohti täydellistä näkemistä Heikki Kotila 14

Lasimaaalausteni kehitysprosessista Veijo Muroke 16

Keskusteluja elokuvasta Marja Meura 20

Apurahoja tieteelliseen ja taiteelliseen työskentelyyn Kirkkopalvelut 21

Elämää ja toivoa 22

Kristilinen taideseura lyhyesti 22

Näytekappaleet Lehteämme postitetaan Kristillisen taideseuran tervehdyksenä tiedotusvälineisiin , kirjas­toihin , oppilaitoksiin sekä taide- ja kulttuurialan järjestöihin.

----------------------Ars Magna 2007 Julkaisija Kristillinen taideseura ry, perustettu 1919 Ilmestyminen: kerran vuodessa, 32. vuosikerta Päätoimittaja: Antero Polso (antero.polso@ dnainternet.net) Osoitteenmuuttokset: Paikallisyhdistysten kautta Painopaikka: Saarijärven Offset Oy 2007 ISSN 1237-2714

2

---------MENNYT VUOSI

Miellän taideseuran vuodek­si ajanjakson Marianpäivästä Marianpäivään, vuosijuhlasta vuosijuhlaan.

Lopuillaan olevan vuosijuhlavuoden aikana olemme menettäneet kuoleman kautta kaksi pitkäaikaista, merkittävää kunniajäsentäm­me, Tauno Sarantolan ja Antti Raipalan.

Rovasti Tauno Sarantola toimi vuosia seuramme hallituksen puheenjohtajana ja vaikutti merkittävästi yhteyksien luomiseen ja kehittymiseen niin Tieteen ja taiteen kristillisen tukisäätiön kuin Kirkkopalve­lujen ja Kristillisen kulttuuriliiton kanssa. Nämä yhteydet antoivat voimakasta nostet­ta seuramme toimintaan ja tunnettavuuteen. Tauno Sarantolan johdolla ja innostavalla kannustuksella seura toteutti myös mainit­tavia kulttuuriprojekteja. Merkittävin näistä lienee seurakunnissa vieraillut Raamatun

Det jordiska pansaret, Malin Simons 2006

teksteistä ja huilumusiikista koostunut ta­pahtuma Voittolaulu ja valitusvirsi , joka seuramme toiminnasta erkautuneena to­teutettiin useana kesänä myös Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla.

Rehtori Antti Raipala oli vuosia Lahden paikallisyhdistyksen kantavia voimia. Hä­nen vaikutuksensa myös valtakunnallisella tasolla seuramme toimintaan oli merkittävä. Taitavana kasvattajana hän valoi uskoa lah­jakkaan nuorisomme työhön perustuvaan kulttuurimme tulevaisuuteen. Kiitollisin mie­lin ja rukouksin siunaamme heidän iäisyys­matkansa.

Hetkinä, jolloin muistelemme poisnukku­neita vaikuttajapersoonallisuuksia, kunnioi­tus heitä kohtaan saa ajattelemaan kaiken säilyttämistä ennallaan . Kuitenkaan " sa­maan virtaan ei voi astua uudelleen" kuten Mika Waltari 'Turms Kuolemattomassa' toteaa. Elämä muuttaa meitä, ympäristöäm­me joka päivä vähä kerrallaan. Eilistä emme enää voi tavoittaa, on suostuttava muutok­seen ja muuttumiseen, myös seuramme toi­minnassa. Väitän, että Tauno Sarantolan ja Antti Raipalan voima oli juuri uskalluksessa muuttua ja muuttaa, tietoisuus, ettei sijoil­leen voi jäädä. Heidän antamastaan perin­teestä on hyvä jatkaa muuttuen ja muuttaen, näin tehden kunnioitamme heidän muisto­aan syvimmin ja aidoimmin.

Tuula Setälä

Evankeliumi ja blues . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . BLUESIN HENGELLISET ULOTTUVUUDET JA MERKITYS

Kun blueslaulaja Etta Jamesilta kysyttiin, millaista on laulaa blue­sia, hän kertoi jonkun sanoneen:- Kaikessa mitä laulan on evan­keliumia ja bluesia.

Laulaja ei kerro yksityiskohtaisesti , mitä nämä ilmaisut tässä yhteydessä sisältävät. Tässä ajattelutavassa gospelmusiikki kuuluu luonnollisesti hengellisiin ja blues maallisiin

Muddy Waters, (McKinley Morganfield) 1913-1983

ilmaisumuotoihin . Toinen samansuuntainen näkökulma on , että bluesista puuttuu to­dellinen hengellisyys ja kaikki merkittävä uskonnollinen merkitys.

Jumalan vai paholaisen musiikkia Aiemmin bluesmuusikkona toiminut sanan­jul istaja, pastori Robert Wilkins korostaa tätä jakoa bluesin ja hengellisen musiikin välillä Pete Weldingin haastattelussa. Wil­kinsin mukaan bluesin lähtökohta ei ole Ju­malassa, koska se on pikemmin alakuloista kuin hengellistä. Wilkins toteaa, että blues lohduttaa kyllä laulajan "luonnolista sielua" mutta toteaa, että blues ei välitä "todellista hengellistä lohdutusta". Wilkinsin mukaan "todellista hengellistä lohdutusta voi saada vain ylistämällä Jumalaa ja kiittämällä häntä sekä hyvistä että pahoista päivistä". Tämä bluesin luonnehdinta oli yleisesti tiedossa kuten kulttuurihistoroitsija Angela V. Davis toteaa: "Bluesin synnyttyä syntyivät myös nimitykset 'Jumalan musiikki ' ja 'paholaisen musiikki '. Ensinmainittua esitettiin kirkoissa ja rukoushuoneissa - vaikka se voi soida myös työn taustana - ja jälkimmäistä ra-

vintoloissa, sirkusesityksissä ja kiertävissä näytöksissä." Teologi James H. Cone liittyy tähän ajatukseen toteamalla: "Valitettavasti on totta, että monet tum­maihoisten seurakunnat tuomitsivat aluksi bluesin rahvaanomaiseksi ja säädyttömäk­si. Näin tapahtui, koska he eivät ymmärtä­neet sitä oikein. Jos bluesia tarkastellaan oikeasta näkökulmasta, on selvää, että sen mielialaa muistuttaa hyvin paljon mustan väestön hengellisiä lauluja. Oikeastaan väit­täisin, että niillä on yhteinen alkuperä ja il­man toisiaan ne kumpikaan eivät ole kattava kuvaus mustan väestön elämästä."

Varmasti jotkin bluesin säveltäjät ja esittäjät viittaavat ei-kristillisii n tapoihin ja ajatteluun. Raamatun tapaan blueskaan ei kiellä näi­den olemassaoloa. Jotkin bluesin säveltäjät liittävät teoksiinsa viitteitä afrikkalaisiin luon­nonuskontoihin. Viittaukset voodoohon tai "voduniin" - sanan ranskankielinen muoto - ovat osa tätä. Bluesin sanoittaja Debra DeSaivo väittää, että "Voodoo- oikeammin

"vodou" - on vodunista kehittynyt länsiaf­rikkalainen uskonto, jota pidetään yhtenä maailman vanhimmista uskonnoista."

Kun bluesin sanoittajat ja esittäjät käyt­tävät sanoituksessa sanaa voodoo, he tar­koittavat "afro amerikkalaisia kansanusko­muksia. Ne koostuvat tarinoista , luonnon­lääkityksestä ja noitamenoista eivätkä ole uskonto, saati uskontokunta vaikka ovatkin omaksuneet afrikkalaisten ja euroopalaisten uskontojen piirteitä. Memphis Minnien esit­tämä 'Hoodoo Lady', Ernest 'Tabby'Tho­masin 'Hoodoo Pary' ja Muddy Watersin 'Got My Mojo Working' ovat esimerkkejä voodoota sivuavista sanoituksista. Näistä esimerkeistä huolimatta täytyy korostaa , että blues-taiteilijat eivät välttämättä edusta voodoo-uskontoa vaikka hyödyntävät sen käsitteistöä, kuten DeSaivo painottaa: "tu­lee pitää mielessä, että vaikka bluesin teki­jät käyttivät voodoo-kuvastoa lauluissaan, se ei välttämästä heijasta heidän uskoaan voodoohon ." Mitä uskonollista sisältöä tämä musiikin laji kosktteleekin, mitä muotoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Claudia May Tämän artikkelin kirjoittaja FT Caludia May on tutkija ja kirjailija. Hän toimii käytännöllisen teologian vanhempana tutkijana Queen's Foundation for Ecumenical Theological Education'-korkeakoulussa sekä luennoit­sijana Birminghamin yliopiston teologian laitoksella. Hänen erikoisalojaan ovat mm. amerikan afrikkalainen ja Karibian alueen kirjallisuus, teatteri ja musiikki .

Hän on Journal of the Centre for the Study of lmplicit Religion and Contemporary Spirituality-lehden pysyvä avustaja. Hän on kirjoittanut teoksen Jesus is Enough: Love, Hope and Comfort in the Storms of Life (Augsburg) .

May piti Greenbelt Festival 2006 - tapah­tumassa Cheltenhamissa, Englannissa seminaarin What Christians can learn from the Blues.

5

Mahal ia Jackson 1911-1972

käyttääkin sen valtava vaikutus Amerikan musiikkiin ja kulttuurihistoriaan on kiistä­mätön .

Bluesin merkitys kulttuurille Tutkija ja kulttuurikriitikko Angela Y. Davis toteaa "Biuesista kehittyi amerikan 1900-luvun varhaisten vuosien mustan väestön vallitseva maallisen musiikin laji." Myös suu­ri gospellaulaja Mahalia Jackson muistaa kasvaessaan "värillisten talossa" New Or­leansissa: "Jokainen kuuli bluesia - asun­tojen ohuiden väliseinien läpi- avoimista ik­kunoista- kaikkialla värillisten asuinalueilla -ja kaikki soittivat sitä todella kovaa."

New Orleansin tapaan muillakin alueilla on kehittynyt tunnusomaisia bluesin alueelli­sia muotoja. Esimerkiksi Missisipin suiston,

6

Chicagon ja Memphisin bluesista kehit­tyi omat tyylisuuntansa. Näiden nimikkeet jakautuvat edelleen lukuisiin muotoihin ja esitystapoihin. Näitä ovat ainakin klassinen, etelävaltioiden tyylinen, pianolla esitetty ja kaupunkilainen blues. Musiikkiarvostelija Paul Oliver toteaa., että etelävaltioiden tyy­listä bluesia, "contry bluesia, ns. maaseudun tai kotikutoista bluesia esittivät paikalliset esiintyjät ja se oli sellaisenaan kansanmu­siikkia." Tämän päivän tutkijoiden on hyvä muistaa tämä keskusteltaessa syvällä rin­taäänellä bluesin muotojen määrittelystä ja historiasta.

Bluesin merkityksistä ja tarkoituksesta on esitetty erilaisia ja monitasoisia mieli­piteitä. Blueskriitikko Paul Oliver huomioi, että "musiikki itse mahdollistaa sekaannuk­sia, koska se ei oikein taivu yksinkertaiseen määrittelyyn ." Monet bluesin tekijät käyttävät tiettyjä tunnusomaisia tyylikeinoja. Bluestut­kija JeffTodd Titon selostaa, että "bluesru­nous on perustuu usein kolmen säkeen jak­soon tai kertosäemuotoon. Kolmisäkeisessä muodossa toinen säe toistaa ensimmäisen , joskus hiukan muunneltuna." Lisäksi Paul Oliver toteaa, että "bluesin soitin- ja lau­luimprovisaatio on osoittautunut tehokkaak­si yhdenmukaistumisen esteeksi."

Blues ja mustan väestön hengelliset lau 1 ut Bluesin paikasta afroamerikkalaisessa his­toriassa ja kulttuurissa tehdyt hyvin erilaiset huomiot heijastelevat hyvässä ja pahassa bluesin vaihtelevia määritelmiä erityisesti sen tyylilajeja vertailtaessa. Kirjailja, blues­runoilija ja arvostelija Sherley A. Williams puhuu bluesin "sisäisestä toimintatavasta" todetessaan, että "toisin kuin hengellinen musiikki blues käsittelee maailmaa, jossa avuttomuus ongelman edessä ei välttämättä tarkoita, että se olisi pyrittävä tai pitäisikään ratkaista. Bluesin sisäinen toimintatapa on paremminkin toiminta kuin mietiskely, koska laulu itse jo heijastaa jotakin tapahtumaa." Esseessään 'Songs called Blues' Langs­ton Hughes toteaa:

"Blues ja mustien hengelliset laulut ovat kak­si tummaihoisen väestön suurta lahjaa ame­rikkalaiselle musiikille. Hengelliset laulut ovat yhteis- tai ryhmälauluja, bluesissa on yksi esittäjä. Hengelliset laulut ovat syntyneet telttakokouksissa ja syrjäisillä pelloilla. Blues on kaupunkilaista musiikkia, joka kohoaa suurten kaupunkien ruuhkaisilta kaduilta tai kaikuu yömajassa, jossa ei saa unta. Hen­gelliset laulut antavat mahdollisuuden siir­tyä taivaaseen, huomiseen ja Jumalan luo. Blues kertoo tästä päivästä, rikkinäisyydes­tä ja särjetystä sydämestä, murheellisesta mielestä ja epätietoisuudesta ja siitä, miten kukaan ei välitä kaikesta tästä."

James H. Conen ja Carles Keilin tutkimus­työ haastaa tai ainakin horjuttaa näkemys­tä, jonka mukaan maallinen ja hengellinen ovat täysin erillisiä. Kirjassaan 'The Spiri­tual and the Blues' James H. Cone mää­rittelee bluesin maalliseksi uskonnoksi tai 'maallisiksi hengellisiksi lauluiksi'. Cone jat­kaa, että blues on "maallista siinä mielessä, että keskittyy vain käsillä olevaan hetkeen ja ilmaisee värillisen ihmisen sielun ja ruu­miin kokemuksia, myös seksuaalisuuden alueelta. Ne ovat hengellisiä lauluja, koska niitä ohjaa sama totuuden etsintä värillisen ihmisen kokemuksesta." Charles Keilin tutki­mustyö liittyy Conen tutkimiin bluesin maal­lisiin uskonnollisiin merkityksiin. Kirjassaan 'Urban blues' Keil toteaa, että "huolimatta siitä, että blues on näennäisesti maallinen , jopa pakanallinen ilmaisumuoto, se liittyy läheisesti mustan yhteisön pyhiin asioihin. Toiseksi se on luonteeltaan kaiken kattavaa. Se joko sulautuu tai sulkee sisäänsä kaikki roolit, jotka aikuisella miehellä voi olla." Kei­lin tutkimus viittaa siihen, että bluesin suhde pyhiin todistuksiin ja sen yhteys kristillisiin uskonkappaleisiin vaikuttaa sen runolliseen tapaan tulkita maailmaa.

Blues- kuvia monien elämästä Bluesin kyky "puhua yhtäaikaa ihmisen ti­lanteen traagisista ja koomisista puolista"

merkitsee Elisonille bluesin ratkaisevan tär­keää ominaisuutta. Nämä bluesin piirteet "il­maisevat monien syvästi tuntemaa elämän peruskokemusta." Niinpä eräät blueskriitikot näkevät amerikan afrikkalaisten seurakun­tien rohkaisevan luovia ratkaisuja musiikissa pikemmin kuin vastustavan bluesia. Nämä musiikin lajien ja uskonnollisten ilmaisu­muotojen risteytykset muovaavat edelleen bluesin kehitystä. Uraauurtava bluessävel­täjä ja esittäjä Muddy Waters muistelee: "Olin kunnon vanhanajan baptisti , lauloin kirkkokuorossa. Kovaksikeitetty baptisti (ha ha) . Sitten vein kaiken sen äänen ja värinän kirkon ulkopuolelle." Charles Keil on pannut merkille, että "bluesrunous ja saarna" muis-

Memphis Minne McCoy (Lizzie Douglas) 1887-1973

tuttavat toisiaan sekä maaseudulla että kau­pungeissa mustan väestön asuma-alueilla". Hän myös muistuttaa, että "kirkon musiik­kielämä ja mustan yhteisön kiihkeän elämän sisäinen ymmärtäminen tarjosivat muodon ja raaka-aineen sekä bluesrunouteen että saarnoihin ." Jotkut blueslaulajat saattoivat musiikkiohjelmiston jälkeen pitää saarnan . Laulamalla ja saarnaamaila Jumalasta pe­rinteisen kirkon ulkopuolella nämä laulajat totesivat, että Raamatun opetuksia voitiin välittää kuulijoille missä tahansa paikassa. Bluesin laulajat saattoivat levyttää mustien

7

hengellisiä lauluja tai gospelia ja gospelin laulajat saattoivat esiintyä bluesin laulajien kanssa. Dave Evans kertoo:

1940-luvulla suosittu Golden Gate Quartet oli valmis levyttämään maallista musiikkia sekä omaan lukuunsa että blues­laulajien kuten Leadbellyn kanssa. Aiem­min 1920-luvulla yhtye saattoi esitettäväs­tä materiaalista riippuen esiintyä nimellä Norfolk Jubilee Quartet tai Norfolk Jazz Quartet, esittäen sekä bluesia että hen­gellistä musiikkia samalla tyylillä. Country blues-laulajat Charlie Patton , Blind Le­mon Jefferson ja Blind Boy Fuller, kuten myös kaupunkimaisemman bluesin esittäjä Bessie Smith levyttivät hengellisiä lauluja, esittäen molempia musiikin lajeja samalla hehkui Ia.

Bluesin kyky tunkeutua sielun syvyyk­siin on samansuuntainen kuin sen kyky kanavoida uskonnollisia ja maallisia tunte­muksia musiikiksi. Tunnustettu bluestaiteilija Alberta Hunter vahvistaa tämän bluesin piirteen todetessaan , että "Minulle blues on melkein uskonnnollista ... melkein pyhää - bluesia lauletaan sydämestä ... tuntees­ta." Blueslaulaja Henry Townsend toteaa, että kirkot eivät ole ainoa paikka, missä voi löytää totuutta. Townsend myöntää, että "us­konnolliset ihmiset" eivät ehkä "usko, että blues on hyvää, koska he eivät usko, että se on totuus." Tästä vastakkainasettelusta huolimatta Townsend suosittelee näkemään bluesin välineenä, jolla voidaan lähestyä ih­misen henkilökohtaista totuutta. Hän toteaa, että "blues kertoo tosiasioita yksilöstä enkä usko, että totuutta saa tuomita ." Bluessanoit­taja Samuel 8. Chartersin mukaan blue­sin kyky puhua lukemattomista eri asioista suo tulkitsijoille mahdollisuuden tavoittaa lauluunsa "oikeaa tunnetta". Blues tarjoaa kuulijoilleen "palan inhimillistä todellisuutta, joka sisältää koko elämän särmikkyyden . Tulkitsijoiden rehellisyydessä on välitön muistutus siitä, että molemmin puolin rotu­rajoja on vain miehiä ja naisia, joiden elä­mänkokemusta yhdistävät samat tuskan ja ilon hetket."

Vaikka huomattava osa bluestaiteilijoista ja -tutkijoista näkee, että blues voi ilmaista melkein rajattomasti tunnekokemuksia ja

8

vaikka bluesin tutkija Jeff Todd Titon lau­suukin , että bluesin säveltäjät ja esittäjät "joskus" ammentavat blues-tulkintansa hen­kilökohtaisista kokemuksistaan , pitää kui­tenkin muistaa, että kaikki blues-sävellykset eivät kuitenkaan ole omaelämäkerrallisia. Bluesiin kuuluu mielikuvitus, kuten kaikkeen taiteeseen. Bluesin esittäjät ja sanoittajat käyttävät luovaa mielikuvitusta luodessaan bluesin kautta runollisia kertomuksia. Kirjaili­ja Ralph Ellisenin mukaan blues on rituaa­lien kyllästämä taidemuoto. Eliison toteaa, että "kaiken todellisen bluesin tutkimuksen pitäisi käsitellä bluesia ensisijaisesti runou­tena, mutta myös rituaalina ."

Joillekin bluestaiteilijoille ja sanoittajille bluessanoituksen luominen on yhtä tärke­ää kuin laulun sanoma. Toisille blues taas tarjoaa väylän aihetta koskeville tunteille. Jeff Todd Titon toteaa: "blueslaulaja heit­täytyy perinteisesti väärin kohdellun uhrin osaan . Koska tämä on sovittu rooli , ei voi vain olettaa, että sanat - olivatpa ne sitten perinteisiä tai ainutkertaisia - kertoisivat laulajasta itsestään." Kaikki bluesin esittä­jät eivät varmastikaan omaksu lauluissaan "väärin kohdellun uhrin" osaa. Rakkaus, ilo, intohimo ja aistillisuus ovat osa bluesin ydin­tä yhtä lailla kuin epäily, suru ja epätoivokin. Jos esiintyjät omaksuvat uhrin osan , he si­sällyttävät sanoitukseensa ja esitykseensä usein riittävästi huumoria, sanaleikkejä ja satiiria, joka antaa laulun minälle kielen ja sitkeyttä, jotka auttavat heitä kestämään tai säilymään vahingoittumattomina uhrin osassa.

Ralph Ellisenin mukaan afroamerikka­laisten blueslaulajien ei aina tarvitse toimia vain ympäröivien olosuhteiden mukaan. He eivät aina ole pakotettuja tekemään taidet­ta , joka ajaa kansalaisoikeuksia tai käyt­tämään bluesia poliittisena aseena. Ralph Ellisenin mukaan "bluesissa ei olla ensi si­jassa kiinnostuneita kansalaisoikeuksista tai poliittisesta protestista; blues on taidemuoto ja sellaisena sosiaalisen oikeudenmukai­suuden kieltämisen mustassa yhteisössä luomien olosuhteiden yläpuolella." Tutkija Kalamu y Salaam tukee osin hänen nä­kökulmaansa todetessaan: "Blues nousee olosuhteiden yläpuolelle hyväksymällä ne,

muttei alistumalla niihin . Todellisuuden voi hyväksyä alistumatta siihen . Itse asiassa blues itsessään merkitsee hyväksytyn to­dellisuuden muuttamista."

'Pieading Blues'­rukouslaulu Arvioidessaan John Michael Spencerin kirjaa 'Blues and Evil' Carolyn M. Jones toteaa, että ottamalla käyttöön käsitteen "bluesin teologia" Spencer havaitsi, että kun

Ida Cox (Ida Prather) 1890-1967

blueslaulaja huokaisee "Oh Lord", se edus­taa bluesin "tosi hengellisyyttä". Spencer vertaa bluesia mustan väestön hengelliseen musiikkiin ja määrittelee bluesin "rukouksen muodoksi , jossa ollaan kiinnostuneita sekä maanpäällisestä että sen jälkeisestä elä­mästä ." Hän hän huomauttaa, että "Blues voi olla surutyötä, menetyksen suremista murheen aikana. Bluesin ilmaisu, saarna, paljastaa amerikan afrikkalaisen elämän teologisen merkityksen ." Kuten usein tapah-

tuu , toiset bluesin havainnoijat taas voivat kiistää Spencerin väitteet. Steven C. Tracy lähestyy melko monikerroksisesti kristin­uskon kielen ja julistuksen sisällyttämistä bluesiin todetessaan :

"Bluesin esittäjät käyttävät lauluissa niin usein sanoja Jumala, Jeesus tai Herra, että joutuu miettimään, onko se vain merkitykse­tön lapsena opittu tapa, pilkallinen katkera huuto vailla todellista uskonnollista sisältöä, tahallista Jumalan hylkäämistä tai hänen voimansa ja suuruutensa kyseenalaistamis­ta vaiko yksilön hengellisen todellisuuden vakava heijastuma, kun hän yrittää toimia maailmassa suoraan ja rehellisesti, toinen jalka kadulla ja toinen pyhäkössä."

Voi kysyä, välittääkö Ida Coxin 'Pieading Blues' todella " yksilön hengellisen todelli ­suuden vakavan heijastuman, kun hän yrit­tää toimia maailmassa suoraan ja rehelli­sesti , toinen jalka kadulla ja toinen pyhäkös­sä", mutta hänen sanansa kyllä vahvistavat joitakin Tracyn näkemyksiä. Samoin Spen­cerin teorian mukaan Ida Coxin laulu tutkii "elämän teologista merkitystä". Tässä blues­sanoituksessa Cox sulauttaa surun ihmis­suhteen päättymisestä pyyntöön Jumalalle rakkaimpansa paluusta. Kun Coxin laulun minä-hahmo valittaa suhteen loppumista, hän laulaa bluesia, joka toimii rukouksena. Blues-rukouksessaan Cox ei yritä muotoilla ilmaisua, joka kieltäisi laulajan karut tunne­kokemukset eikä yritä piilottaa rakkaussuh­teensa myötä- ja vastoinkäymisiä Jumalalta. Sensijaan Coxin laulun päähenkilö kääntyy Jumalan puoleen lohdutuksen ja avun toi­vossa. Tarina alkaa näin:

/'ve been worried night and day Since my daddy went away Oo Lord, send him back to me. Now 1 can 't stand to tase that man. 'Cause he's the sweetest man in the land. Lordy, won 't you hear my plea. 1

(Olen surrut yötäpäivää Kun rakkaani lähti. Herra, /ähetäthän hänet takaisin. En kestä hänen menettämistään.

9

Koska hän on minulle rakkain. Herra, kuule pyyntöni.)

Sanoituksessaan Cox kuvaa "Herran" Ju­malaksi , joka ottaa hoitakseen päähenkilön ongelmat eikä vähättele niitä. Sen sijaan, että Coxin minä-hahmo yrittäisi itse muoka­ta tunteitaan, hän tulee Herran eteen kulloi­sessakin tunnetilassaan.

Coxin laulun näyttämöllä Jumala on läsnä bluesissa. Coxin päähenkilön ei tar­vitse ilmaista tunteitaan Jumalalle virren tai hengellisen laulun sanoin. Hän kohtaa Jumalan ja keskustelee Hänen kanssaan bluesissa. Laulamalla Jumalalle blues-ru­kouksen Coxin laulun henkilö päättää näyt­tää eikä kätkeä tunteitaan Jumalalta tässä oletusarvoisesti maallisessa, epäuskonnol­lisessa ilmaisu muodossa. Hänen suhteensa Jumalaan on rehellinen , sillä hän ei kätke haluaan palauttaa suhde rakkaimpaansa. Coxin sanoitus esittää, että jako uskonnolli­seen ja ei-uskonnolliseen toimintaan ei ole niin ehdotonta, kuin jotkin tutkijat antavat ymmärtää.

John W. Works pohtii kirjassaan 'Ameri­can Negro Songsand Spirituals' : "Bluesin esittäjä ei ole kiinnostunut taivaasta eikä hä­nellä ole paljoa toivoa maailmassa." Workin mukaan blueslaulaja on "läpikotaisin pet­tynyt yksilö". Workin käsitysten vastapai­noksi James H. Cone on tutkimuksessaan päätynyt siihen , että bluesin suhde toivoon ja epätoivoon on moniulotteisempi. Cone toteaa: " olisi mieletöntä väheksyä blue­sissa olevaa epätoivoa ja toivottomuutta. Mutta on olennaista tähdentää, ettei epä­toivo ole koko kuva." Ida Coxin bluestulkinta 'Pieading Blues' välittää monitasoisen ku­van henkilöstä joka on epätoivoinen mutta tarttuu ahdistuksen keskellä myös toivoon. Kautta teoksen päähenkilö kamppailee ah­distuksessa, joka kumpuaa ihmissuhteesta luopumisesta, toivoen samalla, että Jumala vastaisi hänen pyyntöihinsä ja saattaisi hä­net uudelleen yhteen rakkaimpansa kanssa. Pyynnöistä huolimatta Coxin tarina ei kuiten­kaan pääty sopusointuun. Coxin päähenkilö ei solmi uudelleen suhdetta rakkaaseensa. Kappaleen lopuksi sankaritar valittaa: "Olen kuristumaisillani tuskaan", mutta samalla

10

tunnustaa oman osuutensa välirikosta sa­noen "toden sanoakseni, rakkaani , minun ei olisi pitänyt lähestyä sinua". Näin pää­henkilö myöntää intohimon sumentaneen ajatuksiaan.

Coxin kappaleen päätösjaksossa pää­henkilön eron syy jää epäselväksi . Cox lau­laa: "En itkisi ellet olisi laskenut kuormaa päälleni ." Minkä "kuorman" entinen mielitiet­ty oli laskenut päähenkilön harteille? Miten hän oli saanut tämän itkemään? Epäsel­vyys, ihmissuhteen sotkeutuneet langat ja suhteen monimutkaisissa lainalaisuuksissa piilevät arvoitukset kohtaavat Ida Coxin blue­sin päätöksessä. Ratkaisemattomat asiat Coxin rukouksenomaisessa blueslaulussa havainnollistavat, että rukous ei ole yhtey­den muoto, joka aina johtaisi haluamiimme vastauksiin. Rukous ei ehkä tarjoa pikaista vapautusta surusta. Tämä blueslaulu haas­taa pohtimaan, missä määrin olemme val­miita luovuttamaan tarpeemme Jumalalle. Ehkä Coxin rukouslaulu voi saada mietti­mään olemmeko valmiit luopumaan odotuk­sistamme ja luottamaan Jumalan vastaavan pyyntöihin.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . Claudia May

Esseen jälkiosa julkaistaan seuraavassa lehdessä. Käännös Ars Magna 1 Antero Polso. Tekijänoikeus© Claudia May 2007.

e :TERVETULOA e KOTKAAN e 25.3.2007 e e e e

10.00 Messu Kotkan kirkossa

30.30 Ruokailu Kristillisen taideseuran jäsenille Kotkan seurakuntakeskuksessa, Mariankatu 14, kokoushuone 3

12.30 Vuosikokous kokoushuone 3

Taidenäyttelyt Kuvia Kotkasta, kokoushuone 1, taiteilija Olavi Heino Ikoneja, kokoushuone 2

13.00 Kahvitarjoilu

14.00 Vuosijuhla

Alkusoitto, kanttori Tarja Siivennainen

Tervehdyssanat, Kotkan yhdistyksen puheenjohtaja Martti Pentti

Vanhaa musiikkia, Fontanella-yhtye

Rosa Liksomia lyyrisesti, Antero Marjakangas

Merellisiä tunnelmia pianolla, kanttori Mikko Hauhia

"Tämä se on." teologian maisteri Leena Harjunpään puhe

Negro spiritualeja, lauluyhtye Seksti

Päätöshartaus, pastori Maarit Alhosaari-Joenperä

Tervetuloa vuosikokoukseen ja vuosijuhlaan!

Kristillinen taideseura ry

11

.. KEVYTTA SAVEA

Kuvanveistäjän työssä käytän savea, jonka poltan keramii­kaksi. Työskentelytavat ovat perinteisiä. Minulle tunne, jonka voin välittää pinnan ja muodon avulla on oikeastaan tärkeämpi kuin keramiikan moniulotteiset kauneusarvot

Haluan työskennellä vastakohtien ja näen­näisten vastakohtien kautta. Ihminen, kuten elämäkin on täynnä ristiriitaisia tunteita. Savi on pehmeää ja muotoutuvaa mutta kovettuu ja kadottaa muunneltavuutensa poltettaes-

12

sa. On kiinnostava haaste löytää raskaalle ja kiintelle savelle muotoja, jotka viestivät aineettomuutta. Usein liitän keramiikan pa­loja yhteen langalla ilmavaksi kokonaisuu­deksi tai tai yhdistän keramiikan kappaleita vedellä tai valolla saavuttaakseni keveyden tunteen.

Viimeisimmissä töissäni olen tutkinutr pieniä tiloja tai rakennelmia, joiden seinät muodostuvat avoimesta pylväskäytävästä. Tilassa on usein pieni ihmishahmo. Veis­toksissa olen pyrkinyt muotoilemaan pelkis­tetyn ja vertauskuvallisen kuvan ihmisestä. Kokemuksen nykyhetkestä, meistä itses­tämme ja suhteestamme kosketeitavaan ja näkymättömään maailmaan.

Esitellessäni kerran kreikkalaisen ristin muotoon perustuvia töitäni espanjalaiselle kuvanveistäjälle hän kysyi, miksi työni kä­sittelevät kuolemaa. Vastasin: ne käsittele­vät elämää. On jännittävää, että veistos voi sulkea sisäänsä kaksi vastakohtaa ja että se voidaan ymmärtää niin eri tavoin. Sym­bolien käyttö veistoksen muotona herättää myös voimakkaita tunteita ja mielleyhtymiä.

Eräältä kannalta symbolit voivat myös olla painavia, olla täynnä merkitystä. On haaste luoda symboleille ympäristö, joka voi saada ne eläviksi ja uudella tavalla merkitykselli­siksi. Taiteen avulla voi välittää jotain totta ja merkityksellistä elämän salaperäisyydestä, mille ei ole sanoja.

Taidenäyttelyssäni Tuomiokirkon kryp­tassa 30.7.- 12.8.2007 palaan kuvaan elä­mästä ja uskosta matkana. Täytyy muistaa myös pitää taukoja matkalla. Hetkiä, jolloin pysähdytään hengittämnään syvään , kat­selemaan eteen ja taakse. Taukoja jolloin ollaan paikoillaan , koetaan nykyhetki ja huo­mataan elävämme ja olevamme olemassa.

Malin Simons

Keraamikko ja kuvaamataidonopettaja Ma­lin Simos on Tieteen ja taiteen kristillisen

tukisäätiön jakaman Kristillisen taideseura ry:n apurahan 2006 saaja.

lnsikt, Malin Simons 2006 Rum, Malin Simons 2006

KOHTI II TAYDELLISIJA NAKEMISTA

Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sitten kuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan." (Job 19: 25-26 1 1933)

~----------Nämä sanat tiivistävät jotakin olennaista Tauno Sarantolan elämästä ja työnäystä. Samalla ne sisältävät meille jälkeenjääneille viestin siitä, mikä meitä kantaa elämässä ja mikä meitä kantaa kuolemassa.

Tauno Sarantolan osana oli sananpal­velijan kutsumus, jota hän toteutti kahta-

14

laisella tavalla. Ensinnäkin hän oli pappi , joka saarnasi , toimitti jumalanpalveluksia ja kirkon pyhiä toimituksia sekä hoiti niitä pap­pisviran tehtäviä, jotka hänelle oli uskottu , ensin ylioppilaspastorina ja apupappina eri seurakunnissa Helsingissä, sittemmin Ku­losaaren kirkkoherrana ja viimeksi Töölön kappalaisena.

Tauno oli seurakuntapappi , joka rakasti jumalanpalvelusta ja kirkon liturgista elä­mää. Pitkän pappisuransa aikana hän ehti pitää monta saarnaa ja palvella kirkollisten toimitusten kautta lukuisia seurakuntalaisia. Tämä työ on jokaisen papin osana. Tauno Sarantola hoiti omaa virkaansa tavalla, joka teki hänestä kiinnostavan ja haastavan pap­pismiehen . Hän oli ennakkoluuloton , huu­morintajuinen ja yllättävä. Jotakin uutta ta­pahtui siellä, missä isä Tauno teki työtään .

Vaativan perustyönsä ohella Tauno Sa­rantola ehti tehdä toisenkin uran . Hän oli sananpalvelija myös siinä mielessä, että hänellä näky siitä, miten sana voi tulla nä­kyväksi , ja luottamus siihen, että kuva voi mennä yhtä syvälle kuin sanakin. Sananpal­velijana toimiminen yhdistyi hänen elämäs­sään työhön taiteen ja kulttuurin hyväksi. Erityisesti hän kyseli sitä, miten kristinusko ja taide voivat käydä vuoropuhelua ja miten

Heikki Kotila

taiteet voivat ilmaista uskon näkymätöntä maailmaa.

Tämä näky toi Tauno Sarantoialle mer­kittäviä kulttuuritehtäviä Kristillisen Kult­tuurin Liitossa, Helsingin seurakuntien kuvataidetoimikunnassa ja Kristillisessä Taideseurassa. Luottamustehtäviensä ja yhteyksiensä kautta Tauno Sarantola vai­kutti koko kirkossamme tapaan , jolla taide ja erityisesti kuvataide on tänä päivänä esillä . Hän viritti keskustelua symboliikasta ja ku­van asemasta kirkossa , hän myös julkaisi taiteen teologiaan liittyneitä kirjoituksia.

Puheessa, jonka Tauno Sarantola piti vuonna 1999 ottaessaan vastaan hänelle myönnetyn kirkon kulttuuripalkinnon , hän totesi: "Minulle on tarjoutunut elämää ri­kastuttaneita työtehtäviä, joiden kautta on auennut kiinnostavia yhteyksiä kuvataitei­siin , taidekäsityöhön ja arkkitehtuuriin .. . Kun on kyse kirkon taiteesta ... kysytään sielun pelastusta, ei vain kirkon kaunistamista. Yhä tärkeämmäksi on minulle ajan mittaan tullut, miten ilmaista kuvataiteen keinon luterilai­suuden perusluonne, sen luovuttamaton eksistentiaalinen elämänkäsitys."

Tauno Sarantola oli näkyineen edellä aikaansa. Seurakunnissamme on nyt alet­tu oivaltaa visuaalisuuden merkitys, josta Tauno puhui jo kauan sitten. Tänä keväänä Designmuseossa järjestetyn Kyyhky ja karitsa -näyttelyn avajaisissa sain vaihtaa ajatuksia Taunon kanssa, jolloin hän totesi: "Tämän olen halunnut nähdä." Näillä sanoilla hän ilmaisi ilonsa siitä, että silmämme alka­vat avautua symbolien , taiteen ja taidekäsi­työn merkitykselle uskon ilmaisijoina.

Kuolema on ihmiselle salaisuus. Sitä se on myös papille, jonka työssä kuolemaan liittyvät kysymykset ovat poikkeuksellisella tavalla läsnä. Elämä on hauras ja katoavai­nen. Jokaisen täytyy kuolla ja jokainen käy elämässään kohti kuolemaa.

Kristillisen uskon voima on luottamuk­sessa kuoleman voittajaan Jeesukseen Kristukseen , joka seisoo viimeisenä mul­tien päällä. Meidän uskomme ei sano, ettei kuolemaa ole, vaan muistuttaa, että ihmisen osana on kuolla kivulla ja vaivalla.

Jokaisen papin tehtävänä on muistuttaa kuoleman todellisuudesta mutta myös lu-

nastajasta, joka seisoo viimeisenä multien päällä. Julistajana ja opettajana pappi ikään kuin pitää esillä peiliä, joka heijastaa elä­män katoavaisuutta ja uuden elämän toivoa. Tauno Sarantola oli sairauden tuttava, joka joutui kokemaan pitkät sairaalajaksot ja ras­kaat hoidat. Hämmästyttävällä tavalla hän kuitenkin jaksoi seurata aikaansa ja osoittaa kiinnostusta mitä moninaisimpiin asioihin . Kärsimyksen läsnäolo hänen omassa elä­mässään antoi hänen puheelleen syvyyttä. Samalla hänen huumorinsa ja henkinen lannistumattomuutensa toivat esille toivon näköalaa. Hänen elämänsä saarnasi , kun virkaan kuuluvat saarnavuorot oli jo käy­tetty.

Jumalaa ei ole kukaan milloinkaan näh­nyt. Kuitenkin näkeminen ja katselu ovat kristillisen uskon keskeisiä sanoja. Ihminen ikävöi Jumalan näkemistä ja toivoo, että usko voisi muuttua näkemiseksi. Myös kir­kollinen taide etsii näkyvää ilmausta Juma­lan todellisuudelle ihmisten maailmassa.

Kristillisen uskon harjoittamisen keskei­sin muoto eli rukous, tähtää katseluun , kon­templaatioon. Rukouksen sanat vaihtuvat asteittain kuunteluksi ja viimein katseluksi . Myös ikuisen elämän olemuksena on nä­keminen , autuas katselu . Apostoli Paavali kirjoittaa: "Nyt katselemme vielä kuin kuvas­ti mesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näem­me kasvoista kasvoihin . Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." (1 . Kor 13: 12)

Herran apostoli puhuu samasta asias­ta kuin Vanhan testamentin Job. Se, mikä tässä elämässä on vajavaista, on tu levassa elämässä täydellistä . Se, mitä tässä elä­mässä toivotaan , on tulevassa elämässä läsnä. Silloin usko muuttuu näkemiseksi , ja " sitten ... minä saan nähdä Jumalan ."

. . . . . . . . . . . . . . . . Heikki Kotila

Tauno Sarantolan siunauspuhe Hietaniemen uusi kappeli

23.9.2006

15

Vertauskuvan kiehtovuus Osa 2 . . . . . . . . . . . . . . . . LASI­MAALAUSTENI KEHITYS­PROSESSISTA Lupaus ja Kaipaus Yli-Iin kirkko Yli-li 1995

Yli-Iin kirkon alttaritaulun yläpuolella on Pyhän kolminai­suuden symboli - kolmio kultai­sin sätein.

Lasimaalaukset Lupaus ja Kaipaus on suun­niteltu siten, että ne yhdessä ristiinnaulittua esittävän alttaritaulun kanssa (Aukusti Koi­visto 1933) viittaavat Pyhään Kolminaisuu­teen. Pohjoisseinällä saarnatuolin takana on Lupaus. Siinä Luoja puhuu ihmiselle. Luoja lupaa. Herra antaa lupauksen Nooalle, uu­distaa sen Abrahamille, sitten Jaakabilie ja osoittaa siunauksensa samalla meille kaikil­le. "Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kyl­vö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." Kuvassa lupauksen taustana on yli-iiläinen maisema, sen histo­ria , ihmisen työ; siinä on , jos halutaan , joki , kosket, törmien pellot ja asutus, pääskyset, hillat, peurat tai porot, kaikki vuodenajat ja maisema, jonka yllä lupauksen sateenkaari yhä kaartuu , jonka vesiin ja maihin se hei­jastuu. Siinä on taivaan vahvuudet ja syvyys joka huutaa syvyydelle.

16

Eteläseinällä urkujen takana on Kaipa­us. Sen lähtökohta on psalmeissa 42 ja 43 sekä tutuissa vanhoissa virsissä 348, 353 ja 357. Lasimaalaukset käyvät vuoropuhe­lua keskenään . Kaipauksessa ihminen pu­huu Jumalalle rukouksen tai virren sanoin: "Yössä laulan auttajalle, elämäni Jumalalle. Miksi huokaat, sielu kurja, miksi olet levo­ton?" Kuvassa esiintyvän seurakuntalaivan ekumeeninen laulava miehistö viittaa seu­rakunnan lähetystyön pitkään perinteeseen. Alkuperäiseen toimeksiantoon sisältynyt toi­vomus, virren 348 peura-aihe, on tässä suu­rennettu ja läpivalaistu , se on lähteen luokse halajava, nuolten alla pelkäävä peura, se on janoavan, ahdistetun ehkä haavoitetun mielen kuva. Kaipauksen meissä herättää Pyhä Henki. Lasimaalauksen kompositiota puolestaan jäsentää sätein Pyhän Hengen seitsemän lahjaa Herran henki, viisaus ja ymmärrys, taito ja voima, totuus ja Herran pelko ikään kuin vastauksena kaipaukseen ja rukoukseen. Ja tätä tapahtumaa, kaipa­usta ja siihen saatavaa vastausta, kuvaan psalmin ja virren kuvin .

Jaakobin uni Jääl i n seurakuntakoti Kiiminki 1999

Tämä lasimaalaus kertoo koo­tusti enkeleistä ja Jaakobin unesta. Kuvassa päällekäistyvät vanhan testamentin ennus­tukset ja uuden testamentin evankeliumi; kohtaukset, joissa enkeleillä on erityisen tärkeä osuus.

Uni viittaa ennustukseen neitsyt Marias­ta . Enkeleiden tunnusmerkkejä ovat siivet, sandaalit , matkasauva, kiharat hiukset ja otsanauha, jolla ne on sidottu - kaikki tun­tomerkkjä, jotka viittavat enkelin tehtävään

Jumalan sanansaattajana, viestin tuojana, yhteyden rakentajana ja ihmisen suojelijana. Jaakobin unessa Jumalan enkelit kulkivat ylös ja alas maasta taivaaseen ulottuvia portaita - mutta miksi enkelit näin tekivät, mitä viestiä saattoivat? Uni jää avoimeksi.

Raamattu tuntee enkeleistä kolme ni­meltä. Kuvaan heitä tässä. Enkeli Gabriel , Jumalan sanansaattaja, ilmoittaa meille suuren ilon Jeesuksen syntymästä: Bet­lehemin tähti johdattaa meidät ihmeellisen neuvonantajan syntymän äärelle. Enkeli Mi­kael , rohkea taistelija, todistaa pääsiäisen tapahtumista: Kristus on ylösnoussut, hauta on tyhjä, kuolema voitettu. Enkeli Rafael , suojelusenkeli siunaa meitä elämänmatkal­le; vapauteen, johon Kristus meidät vapautti. Kuvan yläreunassa taivas on auki niinkuin se oli Jaakobin unessa; jouluyönä, hellun­taina ja viimeisenä päivänä Ihmisen pojan palatessa. Taivaan korkeudessa pienten en­kelten kuoro ylistää Jumalaa: Jumalan on kunnia korkeuksissa , 1 maan päällä rauha 1 ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kolmen enkelin teema toistuu taiteessa eri versioin. Tunnetuimpia varhaisen uskon-

nollisen taiteen paljon seurattuja enkeliku­via on Andrei Rublevin 'Kolminaisuus ' 1400-luvun alusta, jossa kolme enkeliä on asettunut aterialle pöydän ympärille. Koh­taus pohjaa kertomukseen Abrahamin vieraanvaraisuudesta . Enkelit ovat seura­kuntakodissa vieraileville lapsille tuttuja ja turvallisia, enkelten ylläpitämä yhteys meille kaikille uudistumisemme ja jaksamisemme voima. Näissä näkymättömän näkyviä por­taita kulkevissa enkeleissä Jääiin seura­kuntakodissa halutaan iloita lapsen synty­mästä, osoittaa kunnioitusta lapsen uskoa kohtaan , lohduttaa kuoleman kohdatessa, rohkaista kilvoituksissa ja ylistää Jumalaa elämän lahjasta.

Silmu ja- oodi v2:11e 2004 Ylioppi lastutkintolautakunta Helsinki 2003 Graafinen lyijysommitelma on tässä työssä päällisin puolin katsottuna yksinkertainen; samankokoisia ruutuja, jotka jaetaan eri levyisiksi siivuiksi tai kaistoiksi ruudun sivun tai sen halkaisijan suunnassa.

Tarkemmin katsottuna viivoista muodostuu verkosto, jossa grafiikka jatkuu ruudusta toiseen tai sitten se ei jatku . Ja siinä voi nähdä merkityksiä. Lasikaistat voisivat olla sattumanvaraisia, mutta tässä työssä kais­tojen leveys muodostuu v'2:den kerrannai­sista: 15, 22, 31 ja 42 mm. Ne suurenevat tai pienenevät sen mukaan, missä kulmassa viiva kohtaa tai jättää neliön reunan. Kaikki monimuotoiset variaatiot syntyvät tästä yk­sinkertaisesta matemaattisesta formulasta niinkuin elämän monimuotoisuus muuta­masta DNA:n aminohaposta. Siksi oodi v'2: IIe. Verkon jatkuvuudesta tai epäjatkuvuu­desta tulee yksi ilmaisukeino: vasemmalla

enemmän syli tai pesä, oikealla lentoon lähettäminen.

Väri on olennaista sulattamalla tehdyis­sä silmuissa tai nupuissa. Silmut kasvavat ja niitä koulitaan . Valkoinen ja vihreä toistuvat lukusuunnassa sekä alussa että lopussa, mutta vaihtavat paikkaa. Välille mahtuu hek­tistä oranssia, ruusun punaa ja toukokuun lunta, haaveen sineä ja tummaa viiniä ja kirkasta , niin kirkasta, aina kirkasta alus­ta loppuun. Silmun tai nupun muoto säilyy. Koko kesto silmulla olemista , sitä hetkeä juuri ennen kuin kaikki on valmista , hetki täynnä odotusta, toivetta ja uusia haasteita, vaikka ympäristö, aika alati vaihtuu .

Valo sytyttää ja herkistää lasimaalauk­sen ; kirkkaan päivän kimalluksesta sade­päivän tasaiseen valoon ja harmauteen ja hetkessä iltahämärän punerrukseen. Silmut on sulatettu lisseiksi , jotka keräävät valon sisäänsä, kimaltelevat päivän paisteessa ja heijastavat omaa kuvaansa. Kirkkailla sil­muilla on Januksen kasvot, päivällä mustat, yöllä valkoiset ääriviivat. Pimeys sammuttaa värit ja lasiin jää jäljelle opaalin heijastukset: yöllä ruusut muuttuvat yöperhosen siiven­lyönniksi tai- koiperhosen .

Rakkaus ei koskaan katoa Siltamäen seurakuntakoti Helsinki (tekeillä)

Tällä hetkellä teen lasimaala­usta, joka yhdistää Joonan kertomusta ja Johanneksen evankeliumin loppukohtausta.

Jeesus ohjaa ensin opetuslapsia kalasta­maan veneen oikealta puolelta ja pyytää sitten tuomaan hiillokselle niitä kaloja, joita he saivat. Jeesus kysyy mestarinsa vas­ta kieltäneeltä Pietarilta, rakastaako tämä Jeesusta. Pietari vastaa myöntävästi ja Jee­sus lähettää opetuslapset palvelemaan , levittämään evankeliumia kaikkeen maail­maan . Vanhan testamentin Joona puoles­taan ensin pakenee Jumalalta saamaansa tehtävää. Pelastuttuaan valaan vatsasta hän toteutta saamansa tehtävän , mutta on yhä rakkaudeton .

Mutta millainen tämä lasimaalaus on? Sitä en tiedä. Sitä ei vielä ole. Haluaisin yhdistää nuo kertomukset, opetuslasten ja Joonan kalat , kukon ja lampaat, kutsun ja valinnan , oman päätöksen ja kasteen lah­jan ja tietysti- hyvän hiilloksen.

Maailma muuttuu koko ajan. Yksikään havainto ei ole pysyvä: musta, valkoinen tai kirkas. Ilmiö on ymmärettävissä vain kon­tekstistaan käsin , siitä ympäristöstä mihin se liittyy ja tosi vain kokemisen hetken. Sen jälkeen kaikki alkaa elää muistin varassa, mielen hahmotuksissa ja kielen tulkinnoissa vertauskuvien kautta. Kuvaa ja vertausta lähemmäsi kohdettaan ihminen ei pääse. Oivallus on esteettisen elämyksen lähde, vertauskuvan kiehtovuus sen innoittaja.

Veijo Muroke arkkitehti, lasimaalari

Esitys Kristillisen taideseuran vuosijuhlassa 2005.

Esityksen alkuosa on julkaistu edellisessä lehdessä.

19

KOLAHTAAKO 2006 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

KESKUSTELUJA ELOKUVASTA

Vuoden 2006 Kolahtaako? -tapahtumassa suvaitsevaisuu­temme rajoja kyseenalaistettiin yhdeksän elokuvan herättämin ajatuksin ja kysymyksin.

Jäjestäjiä ilahdutti erityisesti se, että ylei­sö malttoi elokuvan jälkeen jäädä kuunte­lemaan kommentteja ja esittämään omia näkemyksiään. Juuri tämä jälkipuinti tekee elokuvaviikosta tapahtuman. Elokuvateatte­rista on saatavissa pohdiskelun ja tarkista­misen aihetta kotiin vietäviksi.

Kiitämme niistä monista myönteisistä palautteista, joita tänäkin vuonna olemme tapahtumasta ja elokuvista saaneet. Kiitos myös rakentavista ehdotuksista tapahtuman kehittämiseksi. Kiitos elokuvien kommentoi-

jille persoonallisista, harkituista ja puhutte­levista puheenvuoroista. Erityiskiitos Kotkan seurakunnan nuorille ajatuksia herättävästä tapahtuman oheisnäyttelystä Kinopalatsin aulassa. Kolahtaako? -tapahtumassa oli tänä vuonna yhteensä 979 kävijää.

Tapahtuman kotisivut (www.kolahtaako. fi) ovat katsottavissa koko vuoden. Voitte koko ajan palautesivujen kautta lähettää meille teema- ja elokuvatoiveita seuraavaa tapahtumaa varten. Tämän vuoden aikana kävijöitä nettisivuillamme oli yhteensä lähes 5000. Sivut ovat siis löytäneet lukijansa.

Syksyllä 2007 uusi Kolahtaako? -tapah­tuma pyörähtää käyntiin uusin teemoin ja laadukkain, puhuttelevin elokuvin. Järjestä­jinä jatkavat Kotka-Kymin seurakuntayh­tymä, Kristillinen taideseura, Fox-trotti Oy ja Laniqatuotanto.

Marja Meura 1 AP

Moolaade - suojelus; ohjaaja Ousmane Sembene, Senegal 2004

20

APURAHOJA TIETE~L~.ISEEN JA TAITEELLISEEN TYOHON Tieteen ja taiteen kristillinen tukisäätiö myönsi vuonna 2006 apurahoja tieteelliseen ja taiteelliseen työskentelyyn yhteensä 11 750 euroa.

Apurahat jakoi säätiön hallituksen puheenjohtaja, pääsihteeri Kalevi Virtanen ja asiamies, kulttuurijohtaja Seppo Koistinen. Apurahojen jakotilaisuus pidettiin torstaina 7.12.2006.

Tieteen ja taiteen kristillinen tukisäätiö tukee teologista tutkimusta ja kristilliseen maail­mankatsomukseen perustuvaa taidetta.

FM, kouluttaja Mikko Helminen

Väitöskirjatyöhön Karismaattinen liike Etiopian Mekane Yesus -kirkossa. Globaalin uskonnon sosiokulttuuriset vaikutukset

KM, suunnittelija Minna Peltola

Väitöskirjatyöhön Relevance of Education and it's significance in main Education for all-documents and for Senegalese parents

FT, TM Satu Saarinen

Tutkimukseen , Kutsumus- Spiritualiteetti- Vastuu. Näkökulmia naisten pappisvir­kaan Namibian evankelisluterilaisessa kirkossa

Ekumeenisen neuvoston naisjaosto

lhmisarvoa etsimässä -tapahtuman toteuttamiseksi

MM, musiikinopettaja Jan Heliberg

Väitöskirjatyöhön , Namibian evankelis-luterilaisen kirkon (ELCIN) musiikkikulttuu­rin muutosprosessista

TM, tutkija Aleksi Kuokkanen

Väitöskirjatyöhön, Hans Kungin maailmaneetos

MT Pekka Vapaavuori

Kalevalamittaisen runolaulumessun valmistamista varten

Keraamikko, kuvaamataidonopettaja Malin Simons

Veistosnäyttelyn järjestämiseen teemasta 'Tro'. Kristillisen taideseura ry:n kohde­apuraha.

Kirkkopalvelut 1 AP 21

II

ELAMAA JA TOIVOA

Risti on kristitylle elämän voi­ton ja toivon merkki. Siksi se on myös elämänuskoa lujittava lahja.

Kristillinen taideseura ja Kalevala Koru ovat yhteistyössä valmistaneet uuden kodin­ristin.

Kodinristejä on kaksi: sileäpintainen ja rosopintainen. Mallit on suunnitellut hopea­seppä Pia Åkerblom. Ristit ovat 13 cm kor­keita ja ne on valmistettu pronssista. Ristiin on mahdollista kaivertaa saajan nimi.

Kodinristin voi tilata Kristillinen taideseu­ra ry:n lähimmästä paikallisyhdistyksestä hintaan 50 €.

22

eeeeeeeeeee KRISTILLINEN TAIDESEURA LYHYESTI Kristillisen Taideseuran perus­ti 1919 kirjailija Hilja Haahti ystävineen. Seuran perustajien ajatuksissa oli kolmisoitu: taide, kristillisyys ja suomalaisuus.

Kristillinen taideseura ry:n rekisteröinti­hakemus oli jätetty käsiteltäväksi jo ennen maamme itsenäistymistä, mutta hakemus saatiin käsiteltyä vasta niin , että seurasta tuli ensimmäinen , itsenäisyyden aikana re­kisteröity yhdistys.

Vuosisadan alkukymmeninä taide­seuraan lukeutui monia eri kristillisten piirien eturivin vaikuttajia ja sen vaikutuspiirissä oli kulttuurielämän eturivin henkilöitä. Kris­tinusko oli länsimaissa yleensäkin tiedoste­tumpi yhteiskuntaelämän osa.

Hilja Haaden oma tuottelias kirjailijantyö kanavoitui myös hänen alullepanemiinsa, toimittamiinsa ja osin kirjoittamiinsa seuran juhlakirjoihin. Näitä julkaistiin seuran siirty­essä uudelle kymmenluvulle tai koosteena ajankohtaisista kulttuurin ja kristinuskon kysymyksistä.

Hilja Haahden vaikutus seuran toimin­taan oli keskeinen ja merkittävä aina hänen kuolemaansa vuonna 1966 saakka.

Nykyisin seura julkaisee vuodesta 1975 ilmestynyttä 'Ars Magna', suuri taide, vuo­sijulkaisua, Seuran paikallisia yhdistyksiä toimii Helsingissä, Lahdessa, Kotkassa, Mikkelissä ja Loimaalla. Vuosijuhlan 2007 järjestää Kotkan yhdistys.

Seura on Kirkkopalvelut ry:n jäsen. Lu­keudumme myös vuonna 1978 laajalla poh­jalla alkuunsa saaneen Tieteen ja taiteen kristillisen tukisäätiön perustajiin.

Raamatun alkukertomukset antavat ih­miselle luonnon hallitsemisen ja vaalimisen tehtävät. Tähän työhön liittyy kulttuuri.

Yksityisen kristityn elämän keskeiset

asiat liittyvät jumalasuhteeseen. Kristityn maailmankuvaan kuuluu avoimuus hengel­liselle todellisuudelle myös taiteen alueella. Haluamme edistää tätä avoimuutta. Tervetu­loa tutustumaan seuraan myös verkkosivuil­lamme www.kristillinentaideseura.fi. Sivu­jen graafisesta suunnittelusta on vastannut opiskelija Samuli Huttula.

Hyvä ystävä, olet tervetullut seuramme jäseneksi! Liittyminen käy oheisella lipuk­keella. Jäsenyyteen sisältyy kerran vuodes­sa ilmestyvä Ars Maga. Jäsenmaksun suu­ruus oli Helsingin yhdistyksessä kuluneena vuonna 10 euroa. Jäsenmaksu peritään postitse.

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • 4

• • • • • • • • • • • • • • • •

Li ittymistiedot

Pyydän merkitsemään itseni Kris­tillinen taideseura ry:n paikallisyh­distyksen jäseneksi. Jäsenyyteen sisältyy Ars Magna-lehti

Postita liittymiskaavake Kristilli­sen taideseuran yhdyshenkilölle .

Tuula Setälä Pohjoinen Rautatienkatu 17 A 00100 Helsinki

• Nimi

• • Osoite

• • • • Ammatti

• • Syntymäaika

• • Päiväys

• • •

Leena Leinonen Ratakatu 2 as. 28 15100 Lahti

Juhani Järvinen Papinkuja 4 A 20 32200 Loimaa

Marja Meura Satakielentie 1 0 48230 Kotka

Martta Juuti Kaituentie 39 E 78 50160 Mikkeli

Allekirjoitus

• • • • • • • • • • • • •• •

• • • •

• • • • • • • • • •

• • • • • • • • •

• • • • .,

•• • • • • • • • •

• • •• • • •

• • • • • • • • • • •

• • • •

• • • • • •

• • • • •• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

•· . •

• • • • • • • • • • • • •

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

• • • •

• • • • • •

• • • • • • • • • • • • •

• • • •• • • • • • • • • w •

• • • • • • • • • • •

• • • • • • • • • •

• • • • • • • • • • • • • • • •

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •• •

• • • •

• • • • • • • • • • • • . ... . . . .

• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •• • • • $ · • •

• • • • • • • •• • • • • •

• • • • • • • • • • •

• • • • • • • • • • •• • • • • • • • • • ~ . . . . . . . . . . . . ·-••••••••••••••• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••••••••••••••• • • • • • • • •• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

ARS MAGNA Sm.JRI TAIDE e e e • • JULKAISIJA KRISTILLINEN TAIDESEURA RY ~ . . . . . . . . . .

• • • • • • • • • • ••

• • • • • • • • • •

• • • • •