TarmoTarmolla liikkumaan!

� HELSINGIN TARMO

3 Pääkirjoitus

4 Tarmo eilen

7 Tarmo tänään ja huomenna

10 Kuulumisia koordinaattorin kulmasta

Judo 11-15

12 Peruskurssilta pohja harrastukselle

13 Chikara on tunnettu kilpaseura

14 Helsinki Judo Campin tatamilla kansainvälisiä vieraita

15 Juha Salonen - 35 vuotta tatamilla

Nyrkkeily 16-29

17 Snadeissa opitaan leikin avulla

18 Nyrkkeilykoulusta haastatetta harrastukseen

19 Kuntonyrkkeily kehittää koko kehoa

20 Akatemiassa harjoitellaan Teamin kilpailijaksi

22 Yrjänä Luja kaatoi tai kaatui kehässä

24 Miia Savela oli ensimmäisiä kuntonyrkkeilijöitä

25 Pekka Haapasalo löysi hyvän hengen Tarmosta

26 Ilmo Lindqvist on Tarmon mies

28 Jokaisella on suunnitelma, kunnes häntä lyödään

Painonnosto ja voimanosto 30-38

31 Painonnoston ja voimanoston erot

32 Ruskeasuon salilla viidellä vuosikymmenellä

34 Naisnäkökulmaa voimanostoon

35 Mervi Rantamäki tahtoo maailman vahvimmaksi

37 Tomi Lindqvist on tarmolainen viimeiseen asti

Yleisurheilu 39-47

40 Vanhemmat ovat tärkeä tuki yleisurheilukoululaiselle

41 Helsingin Tarmon yleisurheilu 2001-2010

44 Yleisurheiluveteraanit

45 Sirkka ”kuulamummo” Rannema ennätysjahdissa

46 Kari Simosen koti löytyi Tarmosta

Paini 48-54

49 Nassikkapainijat villitsevät

50 Painikoulut opettavat

51 Kuntopainia kysytään

52 Kilpailu on luonnollista painia

53 Kuisminin perheessä painivat kaikki miehet

Sisällysluettelo

Päätoimittaja Mira Anttila

Toimitus Anneli Rajaniemi Christer Lindqvist Esko Kuismin Hannu Oinas

Ilpo Seppälä Juha Salonen Juha Turkka Kari Simonen Kimmo Luja Laura Kakkola Laura Kokkola

Maria Lindberg Martti Kuokkanen Risto Karasmaa Terhi Kiintola Tomi Lindqvist Virve Riikonen Åke Koponen

Ulkoasu ja taitto Mikko Blomberg

Julkaisija Helsingin Tarmo ry

Painopaikka Edita Prima, Helsinki 2011

Helsingin Tarmon 80-vuotisjuhlajulkaisu

�HELSINGIN TARMO

Taas on juhlan aika. Helsingin Tarmona parem-min tunnettu Helsingin Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseura Tarmo ry täyttää 80 vuotta.

Tarmon 80-vuotisen taipaleen aikana on sen toiminnasta kirjoitettu monta teosta. Teoksissa on kerrottu kunkin ajanjakson tärkeimmistä tapahtumista ja saavutuksista unohtamatta poliittista vääntöä, jota his-torian aikana on urheilurintamalla käyty. Helsingin Tar-mon toiminnassa on aina pyritty välttämään politiikan sotkemista urheiluun. Jo seuran ensimmäinen puheen-johtaja Severi Koskinen korosti, että Tarmo on urheilua varten, eivätkä poliittiset tavoitteet saa määrätä. Severin periaatetta on pyritty noudattamaan, vaikka se välillä on ollut vaikeaa. Onneksi tällä hetkellä urheilurintamalla on keskitytty tulosten tekemiseen eikä politiikkaan.

2000-luvullakin on ollut omat haasteensa. Helsin-gin Työväentalolla ollut nyrkkeilysali ja Tarmon toimis-to otettiin Helsingin työväenyhdistyksen (HTY) omaan käyttöön. Onneksi uusi, sopiva tila löytyi HTY:n omis-tamasta kiinteistöstä Vallilasta, Sturenkatu 27:sta. Haka-niemessä perinteisen HTY:n talon kellaritasossa ei enää haise hiki eivätkä urheilijat poukkoile treenikasseineen ala-aulassa. Monen urheilijan koti on muisto vain. Myös minun, joka liityin Tarmoon 9-vuotiaana kulmien kundi-na vuonna 1956.

Tarmon harrastajat ovat jo vuosien ajan sopeutuneet uusiin harjoittelupaikkoihin. Judokat ovat muuttaneet moneen kertaan ja nykyinen harjoittelupaikka on Sturen-katu 25:ssa. Painijat pitävät majaansa Vuosaaren urhei-lutalolla ja Myllypuron Liikuntamyllyssä, painonnosta-jat ja voimanostajat Ruskeasuon hallissa ja yleisurheili-jat Eläintarhassa, Oulunkylässä, Paloheinässä ja Liikun-tamyllyssä. Haaveena on joskus saada oma tila, jossa useampi laji voisi harjoitella yhdessä.

Tarmolla on tällä hetkellä enemmän jäsenmaksun maksaneita harrastajia kuin vuosikymmeniin. On erittäin ilah-duttavaa, että jaostoissa toimivat henkilöt ovat aktiivisella panostuksellaan saaneet toimintaan runsaasti uusia jäse-niä, etenkin naisia ja ennen kaikkea nuoria. Nuorisotyö on aina ollut tärkeässä osassa Tarmon menestystä. Sanotaan-han, että kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Viime vuosien menestystarina on aikuisten aktivointi liikkumaan. Esimerkiksi kuntonyrkkeilystä on tullut erit-täin suosittu. Tämän päivän työpaikoilla istutaan paljon näyttöpäätteiden edessä, mikä aiheuttaa niskakipuja ja ryh-tivikoja. Säännöllisellä liikunnan harrastuksella pystytään poistamaan staattisesta työstä aiheutuneet vaivat.

Kilpailurintamalla on ollut paljon onnistumisia ja ilonaiheita. Tarmolaiset ovat näyttäneet kyntensä niin MM-, EM- kuin SM-tasoilla haalimalla mitaleita ja kunniaa. Tarmo on useissa lajeissa noussut aivan valtakunnan kärkiseurojen joukkoon. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä hyvältä, sillä nuoria on eri lajeissa kipuamassa edustustehtäviin ja van-hat konkarit tekevät rajusti töitä siellä pysyäkseen. Tavoitteena on saada lisää aktiivisia harrastajia sekä kannustaa maailman huipulle kilpaurheilijoita, jotka siihen ovat valmiita panostamaan

Me tarmolaiset voimme olla ylpeitä saavutuksistamme ja hyvästä yhteishengestä. Kiitän kaikkia, jotka ovat vaivo-jaan säästämättä antaneet aikaansa Tarmon asioiden hoitamiseen. Ilman Teitä emme olisi nyt näin elinvoimaisia kuin olemme. Uudet haasteet ovat jo oven takana ja uskon, että yhdessä voimme nekin voittaa. Toivon, että hyvä urheilu-henki säilyy Tarmossa päällimmäisenä tulevinakin vuosikymmeninä ja saamme nauttia menestyksestä.

Parhaimmatonnitteluni 80vuottatäyttävälleTarmolle. KariSimonen puheenjohtaja

Pääkirjoitus

” On erittäin ilahduttavaa, että jaostoissa toimivat henkilöt ovat aktiivisella panostuksellaan saaneet toimintaan runsaasti uusia jäseniä

� HELSINGIN TARMO

Kokouksen avasi Seve-ri Koskinen, joka valit-tiin Tarmon ensimmäi-seksi puheenjohtajak-si, sihteeriksi valittiin

Valdemar Liljeqvist ja rahastonhoi-tajaksi Yrjö Pirhonen. Uuden seu-ran perustamisen taustalla oli kak-si yleistä poliittista syytä, sosiaalide-mokraattien ja kommunistien tuleh-tuneet välit sekä 10.1.1931 säädetty kommunistilaki, jonka perusteella oli lakkautettu mm. HTY:n alkupe-räinen urheiluseura Helsingin Jyry.

1950-luvulla urheilupolitiikassa myrskysi jälleen. Helsingin Tarmo erotettiin 8.11.1956 Työväen Urhei-luliitosta (TUL). Tarmon jaostot liit-tyivät yksitellen Suomen Voimistelu- ja urheiluliiton (SVUL) lajiliittoihin, ensimmäisenä nyrkkeilijät vuonna 1956. Tarmo ja monet muut TUL:sta erotetut tai eronneet seurat perusti-vat vuonna 1959 Työväen Urheiluse-urojen Keskusliiton (TUK). TUK lak-

kautettiin 1979 ja Tarmon jaostot siir-tyivät taas kokonaisuudessaan takai-sin SVUL:n lajiliittoihin.

Kun Tarmo perustettiin, Helsin-gin Työväenyhdistyksen talolla har-rastettiin yleisurheilua, painia, nyrk-keilyä, jalkapalloa, pesäpalloa ja nais-voimistelua. Myöhemmin Tarmon lajivalikoima laajeni judolla (Chi-kara), painon- ja voimanostolla sekä lento- ja koripallolla. 2010-luvulla Tarmossa harrastetaan aktiivisesti judoa, nyrkkeilyä, painia, painon- ja voimanostoa sekä yleisurheilua.

Urheilusaavutuksia 19�0-1960-luvuiltaTarmon perustamisen aikaan nyrk-keily oli seuran vahvin laji. Harras-tuksen suosio hiipui vuosina 1936-1938, mutta talvi- ja jatkosotien aika-na ja jälkeen nyrkkeily elpyi. 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa Tarmo oli kiistatta TUL:n paras nyrkkeilyseu-ra.

Vuonna 1935 Helsinki ympäri-juoksussa oli Tarmosta mukana seit-semän joukkuetta, kussakin 20 juok-sijaa. Kilpailussa sijoituttiin hopeal-le.

1950- ja 1960-luvuilla Tarmon urheilumenestys oli loistava. 1950-luvun alkupuolella Helsingin Tarmo oli TUL:n lippulaiva. Painissa Niilo Turkkila voitti MM-hopeaa useiden SM-mitaleiden lisäksi. Tarmon nais-ten- ja miesten koripallojoukkueet olivat Suomen huippuja. Naiset voit-tivat SM-kultaa vuosina 1944, 1948 ja 1954. Lentopallossa Tarmo voit-ti TUL:n mestaruuden vuonna 1956. Tarmon lentopalloilijoita oli 1950-1960 luvun puoliväliin asti maaotte-lukokoonpanossa aina 2-4 pelaajaa.

Tarmo eilenTarmon historia on värikäs ja tapahtumarikas niin

urheilun kuin urheilupolitiikan saralla. Helsingin

Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseura

Tarmo ry:n perustava kokous pidettiin Helsingin

Työväenyhdistyksen (HTY) talolla 10.4.1931.

” Uuden seuran perustamisen taustalla oli kaksi yleistä poliittista syytä, sosiaalidemokraattien ja kommunistien tulehtuneet välit sekä säädetty kommunistilaki.

�HELSINGIN TARMO

Jorma Limmonen hallitsi nyrk-keilyssä kolmea alinta painoluokkaa vuodet 1953-1964. Hän voitti kaikki-aan 10 Suomen mestaruutta ja uran-sa alkuvuosina lisäksi neljä TUL:n mestaruutta. Nyrkkeilijä Martti Leh-tevä voitti kevytsarjan TUL:n mes-taruuden 1954 ja kevyen välisarjan Suomen mestaruuden 1958. Kum-mallakin oli myös hyvin merkittäviä kansainvälisiä edustuksia.

Jorma Limmonen ja Martti Lehte-vä edustivat Suomea Rooman olym-pialaisissa 1960. Limmonen voitti olympiapronssia. Hän kuului olym-piajoukkueeseen myös Tokiossa 1964. Nyrkkeilijöiden olympiaedus-tukset eivät olleet Tarmossa tuolloin uutta: Tauno Rinkinen kuului Suo-men olympiajoukkueeseen Lontoos-sa 1948. Mainittakoon, että hän oli ensimmäinen TUL:n nyrkkeilijä, joka valittiin olympiajoukkueeseen.

Limmosen ja Lehtevän jälkeen Tarmon ehdottomaksi nyrkkeilytäh-deksi kohosi Ilmo Lindqvist. Lind-qvist sijoittui SM-hopealle kevyessä keskisarjassa 1962 ja voitti Suomen mestaruuden keskisarjassa 1963. Vuodet 1966-68 Lindqvist hallitsi kevyttä keskisarjaa.

Urheilusaavutuksia 1970-1990-luvuilta1970-luku oli Tarmolle vahvan kan-sainvälisen menestyksen vuosikym-men. Judo valtasi alaa ja Chikaran judokat nousivat maan kovimpaan kärkeen. Judoka Markku Airio edusti Suomea Montrealin olympialaisissa 1976. Painonnostaja Kauko Kangas-niemi voitti useita MM- ja EM- sekä SM-mitaleja sekä paranteli mones-ti MM-tulosta. Vahvaan painonnos-tokaartiin kuului myös Juhani Avel-lan. 1970-luvun loppupuolella paini-jatkin alkoivat taas olla Suomen hui-pulla. Jouko Kuossari, Olavi Vainio ja Ilpo Seppälä kuuluivat Suomen Painiliiton edustusvalmennettaviin. Vuonna 1976 Ilpo Seppälä voitti Suo-men- ja Pohjoismaiden mestaruudet. Jouko Kuossari edusti Suomea MM –kisoissa Meksikossa vuonna 1978. Ilpo Seppälä sijoittui MM-kilpailuis-sa vuonna 1977 kuudenneksi. 1970-luvulla veljekset Erkki ja Kimmo Luja sekä Heikki Ukkola nyrkkeili-vät kansallisella huipputasolla.

1980-luku oli painijoiden, nyrk-keilijöiden ja judokoiden vuosikym-

men. Moskovan olympialaisissa vuonna 1980 oli edustajina judoka Jaakko Saari ja painonnostaja Viktor Sirkiä. Los Angelesin olympialaisiin vuonna 1984 pääsivät mukaan judo-ka Juha Salonen, painija Ilpo Seppälä ja nyrkkeilijä Hannu Vuorinen. Mie-het tekivät seuraennätyksen, sillä samasta seurasta oli kolmen eri voi-mailulajin edustajat samoissa olym-pialaisissa. Soulin olympialaisis-sa vuonna 1988 oli mukana judoka Juha Salonen ja painin päävalmenta-jana Ilpo Seppälä. Painissa Ilpo Sep-pälä saavutti MM-pronssia vuonna 1981. Juha Salonen saavutti useita MM-, EM ja SM-mitaleja.

1980-luvulla Tarmon painival-mentajana touhusi vääpeli Jorma Turunen. Lasten ja nuorten painitoi-minta oli lähes pysähdyksissä 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Vuoden 1988 syksyllä toiminta aloitettiin Ilpo Seppälä johdolla tehostetusti Vuo-saaren urheilutalon painisalissa. Val-mentajina toimivat alkuvuosina Har-ri Uusimäki ja Timo Kaitalahti.

Painonnostossa Tenho Kanto-la saavutti ikämiesten MM-prons-sia vuonna 1989. Helsingin Tarmo järjesti yleisurheilussa kansainväli-set 50 v. juhlakilpailut Eläintarhan uudistetulla urheilukentällä vuonna 1981. Tarmon Risto Karasmaa kehit-ti yleisurheilun ultramoniottelun (20 lajia) samana vuonna. Tänä päivänä lajilla on oma kansainvälinen liitto ja suosio on levinnyt ympäri maail-maa. Talvisin sisähallissa kilpaillaan 14 lajissa.

1980-luvulla kehään asteli Ilmo Lindqvistiltä oppinsa ammentanut Vuoristen veljessarja. Hannu Vuo-rinen edusti Suomea Los Angelesin olympialaisissa 1984. Hän voitti Suo-men ja Pohjoismaiden mestaruudet sekä Tammer- ja GeeBee-turnaukset. Veljeksistä Simo ja Vesa ylsivät SM-mitaleille. Nuorin veljeksistä, Reijo Vuorinen, voitti ensimmäisen SM-mitalinsa 1988 ja hallitsi kevytsarjoja aina vuoteen 1997 saakka. Myös Rei-jolla oli lukuisia kansainvälisiä edus-tustehtäviä.

1990-luvun alkupuolella kansal-lisella huipulla nyrkkeili Ilmo Lind-

qvistin valmennuksessa keskisarja-lainen Juha Turkka. Vuosikymme-nen puolivälissä Ilmo Lindqvistin opit nostivat nyrkkeilyväen tietoi-suuteen myös raskaan sarjan vasu-rin, Jaakko Lundénin. Varsinaisen menestyksensä Lundén saavutti TN-Boxingin riveissä. Samoihin aikoihin Helsingin Atleettiklubista Tarmoon siirtynyt Mika Andersson alkoi rai-vata tietään kansalliselle huipulle, mikä huipentui vuonna 2002 raskaan sarjan Suomen mestaruuteen. Kai-killa edellä mainituilla nyrkkeilijöil-lä on myös kansainvälisiä meriittejä. Myös sotilaiden urheilussa menes-tyttiin, Tomi Lindqvist voitti nyrk-keilyssä sotilaiden Suomen mestruu-den vuonna 1992.

Barcelonan olympiakisoissa 1992 Tarmosta olivat mukana judon pää-valmentajana Juha Salonen ja pai-nin päävalmentajan tehtävissä Ilpo Seppälä. Vuosituhannen viimeisel-lä vuosikymmenellä myös veteraa-niyleisurheilijat alkoivat aktiivisesti kilpailla. SM-kilpailuissa tuli vuosit-tain useita mitaleja.

1990-luvulla painija Kristian Kosonen saalisti Tarmon trikoissa neljä aikuisten SM-mitalia. Tuo vuo-sikymmen olikin Tarmon painissa nuorison ja tulevan mestariaineksi-en kasvattamista. 90-luvun alussa pojille järjestettiin painiharjoituksia perinteisessä HTY:n ja Tarmon kori-pallo- ja nyrkkeilysalissa. Säästö-pankinrannassa valmentajina toimi-vat Jouko Kuossari ja Pekka Seppälä. Legendaarinen Tarmon painisali oli jo tuolloin muussa käytössä. Koko toiminta keskittyi vuoden 1994 syk-systä Vuosaaren urheilutalolle ja sii-tä voidaankin katsoa Tarmon painin lähteneen uuteen nousuun.

Chikara on järjestänyt Helsinki Judo Camp -leirin kesäisin nuorille vuodesta 1997 alkaen. Chikara voitti joukkue Suomen mestaruuden viisi kertaa vuosina 1991,1993, 1994, 1996 ja 1999. Chikarasta SM-mitaleja 1990-luvulla saivat judokat Mauri Kivis-tö (1990), Juha Salonen (1991, 1993), Mika Mäkelä (1993, 1994, 1995, 1996, 1998, 1999), Elina Koskenoja (1996) ja Jukka Laitinen (1999).

” Tarmon perustamisen aikaan nyrkkeily oli seuran vahvin laji.

6 HELSINGIN TARMO

Painissa Kristian ”Kille” Koso-nen voitti hopeaa miesten SM-kisois-sa vuonna 1994 sekä kreikkalais-roo-malaisessa että vapaapainissa. Kille oli mitaleilla myös vuosina 1995 ja 1996.

Tarmo �000-luvun alkupuolellaTarmon kilpanyrkkeily hiipui 1990-luvun puolivälissä, mutta kunto- ja naisnyrkkeily olivat samaan aikaan erittäin voimakkaassa kasvussa. 2000-luvun alussa valmentajakaar-ti uusiutui ja kasvoi. Systemaattinen valmennustoiminta, joka on koh-distettu erityisesti nuoriin, on alka-nut tuottaa hedelmää. Helsingin Tar-mo arvioitiin 2010 valtakunnallises-ti toiseksi parhaaksi seuraksi nyrk-keilyn juniorivalmennuksessa. Seu-ran juniorit, sekä tytöt että pojat, ovat menestyneet erinomaisesti kansalli-sen tason kilpailuissa. Myös Helsin-gin Tarmon kuntonyrkkeily ja nais-ten nyrkkeilyliikunta ovat erittäin suosittuja. Naisnyrkkeilyssä Suo-men mestaruuksista on oteltu vuo-desta 1995. Keveimpiä painoluok-kia hallitsi vuodet 2007-2010 Sanna-Kaisa Luja. Vuonna 2011 hän oli jae-tulla kolmannella sijalla. Hänellä on tähän mennessä neljä Suomen mes-taruutta.

Judossa 2000-luvun alkupuoli on ollut nuorten judokoiden esiinmars-siaikaa. Arvokisamitaleja on tullut roppakaupalla.Vuonna 2006 painija Antero Perez-Juntunen saavutti 14 vuoden jälkeen tarmolaisena miesten Suomen mes-taruuden. Anterolla on toistakym-mentä poikien ja junioreiden SM-mitalia. Anteron avattua menestys-ikkunan, ovat useat Tarmon painijat olleet SM- ja PM-tasolla palkinnoil-la. Sasu Kaasinen voitti vuonna 2009 junioreiden EM-kultaa ja hänellä on toistakymmentä poikien ja juniori-en SM-mitalia. Sasu on tällä hetkel-lä Suomen painin olympiavalmen-nettavissa.

2000-luvun ensimmäisen kym-

menen vuoden aikana Tarmon junioripainijat ovat nousseet SM-kisojen palkintopallille 40 kertaa ja olleet edustustehtävissä sekä arvoki-soissa että maaotteluissa lukuisia ker-toja. 2000- luvulla kuntopainiryhmä, K-18, on toiminut virkeästi ja sen suosio näyttää kasvavan.

Tarmon voimanostotoiminta akti-voitiin uudelleen vuonna 2004. Tar-mon voimanoston kilpailusaavutuk-set ovat viimeisen seitsemän vuoden aikana olleet erinomaisia ja tällä het-kellä Helsingin Tarmo kuuluu voi-manoston kärkiseurojen joukkoon Suomessa.

Tarmon nostajia on valittu maa-joukkueen edustustehtäviin MM-kilpailuihin 10 kertaa, EM-kilpailui-hin 7 ja PM-kilpailuihin kolme ker-taa. Vuodesta 2005 lähtien kaikki-aan 12 voimanostajaamme on saa-vuttanut mitaleita maailmanmesta-ruus, Euroopan mestaruus-, Pohjois-maiden mestaruus- ja Suomen mes-taruus kilpailuissa. Näistä kilpailuis-ta Tarmon nostajat ovat saavuttaneet

yhteensä 49 mitalia. Nostajat ovat tehneet maailmanennätyksiä, Poh-joismaiden ennätyksiä ja Suomenen-nätyksiä yhteensä yli 30 kpl.

Voimanostossa Jani Rainela saa-vutti juniorien maailmanmestaruu-den. Mervi Rantamäki nosti MM-hopeaa ja -pronssia sekä Maria Lind-berg MM-pronssia. Mervi Rantamäki voitti Euroopan mestaruuden ja kol-me EM-hopeaa. Leena Jokitalo saa-vutti EM-pronssia. Mervi Rantamä-ki voitti Pohjoismaiden mestaruu-den ja junioriluokassa Anton Kare nosti PM-hopeaa. Voimanoston Suo-men mestareita ovat Mervi Rantamä-ki, Maria Lindberg ja Leena Jokitalo sekä junioriluokassa Anton Kare ja Jani Rainela. Voimanoston SM-hope-aa saavuttivat Ari Jauhiainen sekä veteraaniluokassa Pasi Kemppainen ja Jorma Harjapää.

Penkkipunnerruksen Pohjoismai-den mestaruuden voitti Mervi Ran-tamäki. Penkkipunnerruksen Suo-menmestareita ovat Helena Kopo-nen, Mervi Rantamäki, Maria Lind-berg sekä junioriluokassa Jani Rai-nela ja veteraaniluokassa Åke Kopo-nen. Penkkipunnerruksen SM-hope-aa saavutti junioriluokassa Anton Kare. Penkkipunnerruksen SM-pronssia nosti Tomi Lindqvist sekä veteraaniluokassa Reijo Murto. ●

›› Tarmolaiset ovat aina olleet talkoo-henkisiä ja innokkaita ideoimaan, mi-ten kassaan saadaan tuloja, jotta jä-sen- ja harjoittelumaksut voidaan pi-tää kohtuullisina ja toiminta silti pyö-rii. Välillä on siivottu talkoilla Olympia-stadionin katsomoita, hoidettu järjes-tysmiestoimintaa, pakattu yritysten postituksia, korjattu asuntoja, muu-tettu yritysten konttoreita, järjestetty kilpailutapahtumia, pidetty arpajaisia ja toimittu TV-ohjelmien avustajina.

Suurimmat yksittäiset rahan ansait-semismuodot ovat ehdottomasti ol-leet veikkauskuponkien vastaanot-to Tarmon toimistossa Helsingin Työväenyhdistyksen (HTY) talos-sa, Bingo-toiminnan järjestäminen HTY:n juhlasalissa, pienoisgol-fradan pito Hämeentiellä, Kun-niakierros-liikuntatapahtuman ra-hankeruu sekä kannatusilmoi-tusten myynti ohjelmalehtisiin.

Rahaa kassaan monilla keinoilla

” Kun Tarmo perustettiin, Helsingin Työväenyhdistyksen talolla harrastettiin yleisurheilua, painia, nyrkkeilyä, jalkapalloa, pesäpalloa ja naisvoimistelua.

” Vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä veteraaniyleisurheilijat alkoivat aktiivisesti kilpailla.

7HELSINGIN TARMO

Helsinkiläisessä urhei-luseurassa yhteiskun-nan muutokset näky-vät. Harjoituksiin osal-listuu yhä värikkääm-

pää väkeä niin taustoiltaan, ihonvä-riltään kuin kiinnostuksiltaan. Har-joituksissa titteleitä tai syntymäkau-punkia ei kysellä, vaan tärkeintä on yhdessä liikkuminen. Tarmon laji- ja ryhmävalikoima 2010-luvulla tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kaiken-laisille liikkujille. Yhä useampi on jo löytänyt oman lajinsa Tarmosta, sillä seurassa on enemmän jäsenmaksun maksaneita kuin vuosikymmeniin. Tilaa löytyy jokaiselle ja jokainen on tervetullut treenaamaan niin pitkälle kuin oma kiinnostus riittää, jopa Tar-mon edustusasuun asti. 2010-luvul-la Tarmossa voi harrastaa judoa, pai-

nia, nyrkkeilyä, painonnostoa, voi-manostoa ja yleisurheilua.

JudoJudo on maailman suosituin kamp-pailulaji, joka syntyi Japanissa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Judon kehitti Jigoro Kano, jonka keskeinä ajatuksena oli yhteisen hyvän peri-aate, joka pyrki kehittämään harras-tajaa ja ohjaajaa sekä henkiseen että eettiseen kasvuun. Judossa korostuu toisen kunnioitus ja toiselta oppimi-nen.

Näihin periaatteisiin perustuu

myös Helsingin Tarmon judojaos-ton Chikaran toiminta. Chikara on yksi Suomen vanhimmista judoseu-roista. Chikara järjestää harjoituksia viikottain sekä kuntoilijoille että kil-pailijoille lapsista senioreihin. Judo-harrastus aloitetaan peruskurssilta, joita Chikara järjestää joka syksy ja kevät. Kilpailemisen voi aloittaa jo harrastuksen alkuvaiheessa perus-kurssin jälkeen. Chikaran judokat ovat menestyneet 2000-luvulla eri-tyisen hyvin.

PainiJo antiikin olympialaisissa kisattiin painimalla. Nykyinen kreikkalais-roomalainen paini on kuitenkin kehi-tetty 1800-luvun sirkuspainista ja se on huomattavasti väkivallattomam-paa kuin antiikin olympialaisissa. Fyysisen taitavuuden lisäksi painis-sa menestyäkseen tarvitaan oivallus-kykyä tehdä nopeita tilannearvioita ja ratkaisuja.

Tarmo tänään ja huomennaTarmon historia on värikäs ja vauhdikas. Vaikka nykyinen

toiminta on monin tavoin erilaista kuin aiempina

vuosikymmeninä väriä ja vauhtia riittää edelleen.

Edelleen kuitenkin Helsingin Tarmo pyörii

vapaaehtoisten voimin.

” Tilaa löytyy jokaiselle ja jokainen on tervetullut treenaamaan niin pitkälle kuin oma kiinnostus riittää.

� HELSINGIN TARMO

Fyysisesti lihaskuntoa, kestävyyttä, nopeutta ja koor-dinaatiota vaativa laji on säilyttänyt suosionsa myös koko Tarmon 80-vuotisen historian ajan. Tarmon mols-killa nuorimmat nujuajat ovat 5-vuotiaita, toisessa pääs-sä ikärajaa ei ole. Painia voi harrastaa kuntoilumielessä tai edetä painikoulujen kautta kilpailuihin asti. Tarmon nuoret painijat ovat menestykkäitä kilpailijoita.

NyrkkeilyNyrkkeilyä harrastettiin jo antiikin olympialaisissa. Sään-nöt ovat hiotuneet ja nykyisin nyrkkeily on monipuolinen ja haastava urheilulaji, joka vaatii harrastajaltaan nopeut-ta, kestävyyttä, reaktiokykyä ja keskittymistä.

Tarmo on kasvattanut useita niin kansallisen kuin olympiatason huippunyrkkeilijöitä. Tarmon sali tarjoaa ammattitaitoisia ohjattuja harjoituksia nuorille ja van-hoille, naisille ja miehille. Jokaiselle harrastajalle tarjo-taan puitteet kehittyä mahdollisimman monipuolises-ti nyrkkeilijänä ja urheilijana. Jos harrastaja haluaa, Tar-mo tarjoaa mahdollisuuden edetä nyrkkeilijänä mahdol-lisimman pitkälle.

” Tarmon laji- ja ryhmävalikoima 2010-luvulla tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kaikenlaisille liikkujille.

9HELSINGIN TARMO

VoimanostoVoimanosto kehittyi kehonrakennuksen voimaharjoit-teista omaksi lajikseen 1960-luvulla. Kilpailulajina voi-manosto koostuu kolmesta eri nostomuodosta, joiden jokaisen maksimisuoritukset lasketaan yhteen. Nosto-muodot ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maasta-nosto. Harjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota, maksimivoimaa, nopeusvoimaa ja kestovoimaa.

Tarmon harjoituksissa käy seuran kilpanostajia sekä kuntoilijoita ja muiden urheilulajien harrastajia, jot-ka haluavat kehittää fyysistä voimaa. Helsingin Tarmo kuuluu tällä hetkellä voimanoston kärkiseuroihin. Lähes kuukausittain Tarmon voimanostajien kilpailutuloksissa komeilee kansallisten ja kansainvälisten kilpailujen mita-listeja.

PainonnostoPainonnostoa on harrastettu urheilulajina 1800-luvulta lähtien. Painonnosto on laji, jossa pyritään nostamaan kahdella kädellä temmaten ja työntäen mahdollisimman painava tanko painolevyineen suorille käsille pään ylä-puolelle. Painnonnostoharjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota ja lihaksia tasapuolisesti.

Helsingin Tarmon kotisalilla Ruskeasuon Urheiluhal-

lissa saa ohjattua harjoittelua ja valmennusapua. Salille on myös mahdollista tulla harjoittelemaan oman harjoi-tusohjelman mukaisesti. Helsingin Tarmon painonnosta-jat ovat menestyneet vuosikymmenten aikana niin Suo-messa kuin ulkomaillakin.

YleisurheiluYleisurheilu on yhteisnimitys useille eri liikuntalajeille, kuten juoksulle ja kävelylle, kuulantyönnölle, kiekon-, moukarin- ja keihäänheitoille sekä pituus-, korkeus- ja seiväshypyille ja kolmiloikalle. Yleisurheiluun katsotaan kuuluvaksi myös näistä lajeista koostuvat moniottelut.

Helsingin Tarmon yleisurheiluharjoituksissa harjoi-tellaan näitä kaikkia lajeja. Talvisin harjoitukset pidetään Liikuntamyllyssä sisätiloissa, mutta kesät vietetään ulko-na. Lapsille, harrastelijoille, veteraaneille ja kilpailijoille löytyvät omat ryhmät. Helsingin Tarmon menestynein veteraanikilpailija on yli 90-vuotias Sirkka Rannema.

Tervetuloa tutustamaan Helsingin Tarmon treenei-hin! ●

Kuvat: Tatu Hiltunen

” Vaikka nykyinen toiminta on monin tavoin erilaista kuin aiempina vuosikymmeninä väriä ja vauhtia riittää edelleen.

10 HELSINGIN TARMO

Aika tarkalleen vuosi on kulunut siitä, kun vastasin nyrkkeilyjaoston puheenjohtajan puheluun kävellessäni koti-ikävissäni Skot-lannin vesisateessa ja tuulessa. Kysymys oli, haluaisinko ottaa vastaan Helsingin Tarmon

80-vuotisjuhlan koordinaattorin tehtävät. Vastausta ei tarvinnut paljon miettiä. Totta kai!

Järjestelyt aloitettiin hyvissä ajoin ja ensimmäinen kokous pidettiin marraskuussa 2010. Vähitellen mukaan rekrytoitiin ihmisiä eri osaamisalueilta ja vuoden kulues-sa meitä 80-vuotisjuhlavuoden duunareita olikin koossa upea porukka, jonka kanssa homma saatiin toimimaan.

Vuosi on ollut minulle kiireinen, mutta mielenkiintoi-nen. Olen oppinut tekemään nettisivuja, olemme joutu-neet pohtimaan ison yleisötilaisuuden käytännön järjes-telyjä aina järjestyshenkilöiden virallisista merkeistä lip-putankojen telineisiin, olen oppinut mm. sanat figuuri ja stiftaus, saanut lähettää kutsun Suomen tasavallan pre-sidentille, mielenkiinnolla kuunnellut eri lajien kilpailu-

vaatimuksia sekä kysellyt akkuporakoneiden ja kakku-kahvien saatavuutta.

Jokainen jaosto on osallistunut juhlavuoden järjeste-lyihin täysillä alusta alkaen. Suunnattoman kiitollisena olen ihmetellyt, kuinka paljon ihmiset ovat tähän käyttä-neet omaa aikaansa, osaamistansa ja energiaansa. Usko-matonta on ollut seurata, kuinka vapaaehtoispohjalta toi-mivat jaksavat jokapäiväisten kiireidensä keskellä innois-saan ideoida seuran asioita. Tämä onkin parasta seura-toiminnassa, saada olla samanhenkisten ihmisten kans-sa tekemässä jotain yhteistä, olla osana Tarmon henkeä. Suuret kiitokset koko 80-vuotisjuhlavuoden duuniporu-kalle!

Hyvää80-vuotisjuhlavuottaTarmolle!TerveisinLauraKakkola

Kuulumisia koordinaattorin kulmasta

” Suunnattoman kiitollisena olen ihmetellyt, kuinka paljon ihmiset ovat käyttäneet omaa aikaansa, osaamistansa ja energiaansa.

11HELSINGIN TARMO

Helsingin Tarmon judojaosto Chikara

(1963) on yksi Suomen vanhimmista

judoseuroista. Vaikka Chikara on

profiloitunut juniori- ja kilpatoimintaan,

löytyy seurasta jokaiselle sopivan

tasoisia harjoitusryhmiä lapsista

senioreihin ja kuntoilijoista

kilpailijoihin.

Tahto on voiton avainHelsingin Tarmon judojaosto Chikara

(1963) on yksi Suomen vanhimmista

judoseuroista. Vaikka Chikara on

profiloitunut juniori- ja kilpatoimintaan,

löytyy seurasta jokaiselle sopivan

tasoisia harjoitusryhmiä lapsista

senioreihin ja kuntoilijoista

kilpailijoihin. Kuva: Tatu Hiltunen

Tahto on voiton avain

1� HELSINGIN TARMO

Peruskurssilla opitaan judon perusteet, jotta harrastusta on turvallista jatkaa eteenpäin. Tarmon Chikara tarjoaa peruskurs-seja joka syksy ja kevät. Peruskurssi kestää kolme kuukautta ja harjoituk-sia on kahdesti viikossa. Peruskurs-sille osallistujalta vaaditaan aino-astaan judopuku ja valkoinen vyö, ensimmäiset kerrat voi käydä kokei-lemassa verkkareissa. Kun perus-kurssi on takana, voi harrastusta jat-kaa niin pitkään kun intoa riittää.

Judo sopii kaikenlaisille ja kaiken-ikäisille ihmisille.

- Peruskursseille tulee monen-näköistä, -kokoista ja -ikäistä ihmis-tä. Lasten ja nuorten peruskurssil-la ohjaaminen perustuu enemmän näyttämiseen kuin puhumiseen.

Lajin luonne on muuttunut vuosi-kymmenten aikana melkoisesti. Kun Lindqvist suoritti oman keltaisen vyönsä, tunneilla oltiin hiljaa, eikä edes juomataukoja pidetty. Nyt tun-neilla on hieman vapaampaa. Mut-ta kun ohjaaja puhuu, ollaan hiljaa. Pieni pölinä ei haittaa, mutta itsensä

täytyy hillitä. Judon perusperiaattei-siin kuuluu, että se joka jo osaa, opet-taa muita.

Toista ihmistä tulee kunnioittaaJudo on kontaktilaji, jossa koskete-taan toista ihmistä. Monille ihmisille, niin lapsille kuin aikuisille, tämä voi olla uutta ja vaatia totuttelua. Judo vaatii myös toisen ihmisen kunnioit-tamista. Vastapuolelle kumarretaan harjoitusten aikana useaan otteeseen. Harjoituksiin tullaan puhtaana, kyn-net leikattuna lyhyiksi ja ennen har-joituksia jalat pestään puhtaiksi. Näin vältytään vahingoilta ja kaikki-en on mukavampi harjoitella lajissa, jossa ollaan hyvin lähellä toista ja jos-kus jopa kasvot kiinni lattiassa.

Judon aloittajalla on oikeus käyt-tää valkoista vyötä. Harjoittelun ede-tessä alle 15-vuotiaille harrastajille järjestetään natsakokeita, joissa on mahdollisuus ansaita vyöhön natso-ja. Yli 15-vuotiaat eivät käytä natsoja vyössään, mikä tarkoittaa, että heille saa tehdä kuristuksia ja käsilukkoja. Kun vyössä on kaksi natsaa, voi osal-listua seuraavan tason vyökokeeseen. Valvotun taso- eli vyökokeen läpäise-mällä judoka eli lajin harrastaja voi nostaa vyöarvoaan. Vyöarvon nos-taminen vaatii ahkeraa harjoittelua ja edistymistä. Judon vyöarvoja oat valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta. ●

” Judo on kontaktilaji, jossa kosketetaan toista ihmistä.

Peruskurssilta pohja harrastukselle

” Lajin luonne on muuttunut vuosikymmenten aikana melkoisesti.

Judoharrastuksen

aloittaminen vaatii kolmen

kuukauden mittaisen

peruskurssin suorittamista.

Chikaran 7-15-vuotiaiden

peruskursseja on lähes 30

vuoden ajan vetänyt joka syksy

ja kevät Christer Lindqvist.

1�HELSINGIN TARMO

Chikaralaiset ovat kautta historian ansioituneet kil-patatameilla. Chikara on yksi maamme menesty-neimmistä judoseuroista SM-tasolla, ja myös kan-sainvälisiä huippuja on kilpaillut seuran riveissä. Tällä hetkellä pienet juniorit kilpailevat aktiivisesti ja menes-tyksekkäästi, samoin kuin iskukykyinen joukko B- ja A-ikäisiä nuoria, jotka kuuluvat maamme parhaimmistoon. Myös aikuiset nappaavat vuosittain mitaleita SM-kisois-ta. Viime vuosina ovat kunnostautuneet erityisesti Chi-karan aktiiviset veteraanit, jotka ovat menestyneet mai-niosti EM- ja MM-tasolla.

Chikaran Juha Salosen nimissä on edelleen kaikkien aikojen paras kansainvälinen kisamenestys. Juhalla on MM-pronssin ja Euroopan mestaruuden lisäksi tukku Suomen mestaruuksia ja hyviä arvokisasijoituksia vuo-sien varrelta.

Judossa kilpaileminen voidaan aloittaa hyvin piene-

nä, Chikarassa melko nopeasti jo muksujudon jälkeen, kun ukemit opittu ja lapsella on halu lähteä kilpailui-hin. Lasten ja nuorten kilpailusäännöt poikkeavat hie-man aikuisten kilpailuista muun muassa otteluajan suh-teen, myös käsilukot ja kuristukset ovat kiellettyjä. Kai-kista judokoista ei tule huippukilpailijoita, mutta jokaisen judokan olisi hyvä käydä edes kerran elämässään kilpata-tamilla kokeilemassa, miltä kilpaileminen tuntuu.

Chikara panostaa vahvasti nuorten judokoiden tavoit-teelliseen valmennukseen ja kilpailuihin. Seura mahdol-listaa nuorten osallistumisen mahdollisimman moniin hyviin turnauksiin ja valmennusleireihin.

Kilpailuissa menestyminen edellyttää judokalta monia eri ominaisuuksia, joita ei voi saavuttaa ilman kovaa har-joittelua niin tatamilla kuin sen ulkopuolellakin. Ottele-maan voi oppia vain ottelemalla ja ottelun voittamaan tekniikan ja taktiikan yhteensovittamisella, mutta menes-tymiseen tarvitaan ennen kaikkea halua. ●

Kuvat: Tatu Hiltunen

” Judossa kilpaileminen voidaan aloittaa hyvin pienenä.

Chikara on tunnettu kilpaseura

Judon kehittäneen japanilaisen Jigoro Kanon yksi

kolmesta harjoittelumotiivien perusteesta oli, että

judon harjoittaja tulisi taitavaksi kilpailuissa, ja

Kano painottikin sääntöjen puitteissa käytävien

judokilpailujen (shiai) merkitystä.

1� HELSINGIN TARMO

Ensimmäisellä leirillä oli noin 450 kävijää, mutta määrä vakiintui seuraavina vuosina 250 kävijään. Vakiopaikka löytyi Rus-keasuon Urheiluhallilta ja ajankohta elokuun alusta. Ohjelma rakennettiin hyvin paljon kilpailijoiden ehdoilla. Ensimmäisen leirin päävalmentajana toimi japanilainen maailmanmestari Sumio Endo.

Valmentajat tulivat aina ulkomail-ta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taso pysyi kovana, sil-lä lähes kaikilla päävalmentajilla on ollut meriitteinä arvokisavoitto-ja tai vähintään menestystä kovissa kansainvälisissä mittelöissä. Aino-ana naisena miehiseen valmentaja-kaartiin kiilasi vuonna 2003 italialai-nen moninkertainen arvokisavoitta-ja Emanuela Pierantozzi.

Viisipäiväinen leiri tarjosi omat pakettinsa sekä junnuille että aikui-sille. Molempien ohjelmassa oli päi-vittäin kaksi tekniikkatreeniä ja aikui-sille lisäksi randoriosuus. Mukana oli säännöllisesti myös joukkueita ulko-mailta, Venäjältä, Latviasta, Liettuas-ta ja Virosta.

- Judossa on perinne, että kilpaili-jat käyvät paljon ulkomailla leireillä. Isojen kisojen jälkeen on aina leirejä, joihin osallistuu eri maiden judokoja. Nykyisin Suomessa on noin kuudes-ta kahdeksaan leiriä kesässä ja jokai-seen riittää osallistujia, kertoo Juha Salonen.

Leirin yhtenä tärkeänä tavoittee-na oli tarjota suomalaisille kilpajudo-koille kovaa harjoitusvastusta. Vaik-ka leiri kokosikin paikalle runsaasti aktiivisia kilpajudokoita, se oli tar-koitettu kaikille judon harrastajille. Leiri tarjosi myös mahdollisuuden tavata muita judokoita ja kokeilla treenaamista myös muiden kuin tut-tujen seurakavereiden kanssa.

Leiri järjestetään nyt toisella tavoinAikaisempina vuosina Helsinki Judo Campin huipennuksena leirin yhtey-dessä järjestettiin Max Jensen Memo-rial Cup, mutta vuodesta 2007 lähti-en se on järjestetty erillisenä tapah-tumana.

Max Jensen Memorial Cupissa kisataan epävirallisesta avoimen luo-kan Suomen mestaruudesta. Kutsu-

kilpailuna järjestettävä kisa tarjoaa yleisölle vaihderikkaita ja yllätyksel-lisiä judomatseja. Vuonna 2006 Max Jensen järjestettiin ensimmäisen ker-ran myös naisille. Kilpailua ei toistai-seksi järjestetä enää joka vuosi.

Helsinki Judo Campin järjestä-misvastuun on vuonna 2011 vastaan-ottanut judoseura Meidokan.

- Hiljalleen tekijäväki on Chika-rasta tippunut ja järjestelyt olivat vuosi vuodelta hankalampi toteut-taa. Helsingissä koulumajoituksiin ei suhtauduta kovin myönteisesti ja monen sadan hengen majoittaminen maksullisessa paikassa nostaisi leirin kustannukset tarkoituksettoman kor-keiksi. Siksi teimme toistaiseksi pää-töksen, että luovutamme järjestämis-vastuun pois, Salonen kertoo. ●

Kuva: Tatu Hiltunen

Helsingin Tarmon judokat

yhdessä Meidokanin kanssa

järjestivät ensimmäisen

kansainvälisen Helsinki Judo

Campin Suomenlinnassa 1995.

Vuosien ajan leirin järjestelyt

pysyivät Chikaralla, ja

kansainvälisistä vierailijoista

vastasi maailmalla menestynyt

judoka Juha Salonen.

” Leirin yhtenä tärkeänä tavoitteena oli tarjota suomalaisille kilpajudokoille kovaa harjoitusvastusta.

Helsinki Judo Campin tatamilla vieraili kansainvälisiä vieraitaHelsinki Judo Campin tatamilla vieraili kansainvälisiä vieraita

1�HELSINGIN TARMO

Menin veljen kanssa Tarmon treeneihin. Noin 8 kuukau-den treenamisen jälkeen osallistuin ensimmäisiin kilpailui-hin. Turpaan tuli, mutta siitä vain sisuunnuin.

Parin vuoden sisällä judo vei miehen mennessään. Vuonna 1978 elämä ja treenaaminen alkoi pyöriä judon ehdoilla. Salonen edistyi lajis-saan hurjaa vauhtia ja suoritti vyöt nopeasti. Neljä vuotta ensimmäises-tä astumisesta tatamille Salonen suo-ritti mustan vyön vyökokeen.

Nuoruus hujahti judon ehdoilla. Arkadianmäellä Salonen kävi luki-ota pitkän matematiikan valinnee-na. Hän oli saanut koulusta vapaak-si tiistai-, keskiviikko- ja perjantaiaa-mupäivät judon harjoittelua varten. Juuri noina aikoina olisi ollut myös matematiikan tunnit. Salonen tipahti pian opetusvauhdista ja sai vanhem-miltaan luvan keskeyttää opinnot.

- Treenasin ja kilpailin koko ajan aikuisikään asti. Lopulta aloin miet-tiä, että pitäisi elämässä varmasti tehdä muutakin. Yritin treenaamisen

ohella päästä opiskelemaan fysiote-rapeutiksi, mutta päästötodistuksen heikot arvosanat estivät homman.

Judo oli opettanut sitkeyttä ja Salonen kävi korottamassa nume-

ronsa. Viimein ovet aukenivat opis-kelemaan. Urheilun ehdoilla opiske-lu kesti puolet pidempään kuin nor-maalisti.

Puhdasta kilpaurheiluaVaikka judo on itäimainen taistelu-laji, on Salonen pitänyt sitä omalla kohdallaan puhtaana kilpaurheilu-na ilman henkistä puolta.

- Kilpaurheilijana on tullut näh-tyä maailmaa ja olen päässyt tutus-tumaan erilaisiin ihmisiin. Totta-kai osaan arvostaa moniarvoisuut-ta, mutta en koe sen olevan judon ansiota. Jokainen, joka matkustaa, voi kokea samoin. Yksi hienoim-pia hetkiä oli 1980-luvulla Sendais-sa, joka sittemmin jäi tsunamin alle, kun olimme monta kuukautta ainoi-na valkoisina alueella.

Salosen kilpaura päättyi Barcelo-nan olympialaisiin vuonna 1992. Kil-pauran jälkeen hän toimi judoliiton päävalmentajana kymmenen vuotta. Päävalmentaja hän ryhtyi pääasias-sa siksi, että pääsisi jälleen matkus-tamaan. Hän oli joukkueensa muka-na muun muassa olympialaisissa Atlantassa vuonna 1996 ja Sydneys-sa vuonna 2000. Päävalmennusuran jälkeen Salonen on edelleen toiminut Chikaran puuhamiehenä. ●

Kun Salonen vuonna 1976 aloitti judoharrastuksen

veljensä innoittamana, oli alusta asti selvää, että

kilpailemaan täytyi päästä. Se kannatti. Juha Salonen

on yksi Suomen menestyneimpiä judokoita.

1979 EM-kilpailu, 3. sija, Skotlanti, Edinbugh

19�0 Nuorten EM-kilpailu, 3. sija, Portugali, Lissabon

19�1 EM-kilpailu, 3. sija, Hollanti, Maastrich

19�� EM-kilpailu, 3. sija, Ranska, Pariisi

19�� EM-kilpailu, 3. sija, Norja, Hamar

19�9 EM-kilpailu, 1. sija, Suomi, Helsinki

1991 MM-kilpailu, 5. sija, Espanja, Barcelona

+ 9 Suomen mestaruutta

Joukkuesuomenmestaruus

British Judo Openin voitto

Olympialaisedustukset: Los Angelesissa 1984, Soulissa 1988 (7. sija) ja Barcelonassa 1992.

Juha ”Pupu” Salosen meriittilista

” Judo oli opettanut sitkeyttä.

35 vuotta tatamilla

16 HELSINGIN TARMO

Tarmon nyrkkeilyssä treenaavat sekä kilpailijat että

harrastajat. Kilpanyrkkeilyurasta haaveilevalle on

tarjota reitti, joka etenee snadien ja nyrkkeily-

koulun kautta Akatemiaan ja Teamiin. Kunnon

takia nyrkkeileville on kaksi ryhmää: nyrkkeily-

koulu ja kuntonyrkkeily. Tarmon nyrkkeilyharjoi-

tukset sopivat kaikille kamppailulajeista

ja erityisesti nyrkkeilystä kiinnostu-

neille, jotka haluavat itselleen

haasteellisen ja antoisan

liikuntaharrastuksen.

Nyrkkeilyssä tuntuvaa treeniä kaikille

17HELSINGIN TARMO

1�-vuotias Veerti Kopponen on harrastanut nyrk-keilyä Snadeissa kolme vuotta. Veertin isä Mika Kopponen on nuorena itse kilpaillut Helsingin Voimailijoiden edustusasussa. Kuultuaan isänsä taustas-ta Veerti halusi nähdä ja kokeilla itse millaisesta lajista on kyse. Ja tulla paremmaksi kuin isänsä. Veerti jäi tree-naamaan ja isä alkoi ensimmäisen vuoden jälkeen ohja-

ta koko ryhmää. Snadien harjoituksissa opetellaan nyrkkeilyä leikin

avulla. Välillä kuljetaan hanskaa, toisinaan pompotel-laan tennispalloja. Isä Kopponen kertoo, että Veertillä oli-si paljon ideoita harjoituksiin. Mutta miltä pojasta tun-tuu, kun oma isä ohjaa?

- Isä nautti, kun se saa pompotella, Veerti nauraa ja jatkaa, että on kiva, kun isä kannustaa ja rohkaisee ja on tukena kisamatkoilla.

Veerti kilpailee jo D-junioreissa. Kisamatkat ovat-kin pojan mielestä parasta. Isäkin lähtee mielellään mukaan.

- On kiva katsoa, kun oma poika on kehässä. Veerti on tekninen ja liikkuva nyrkkeilijä.

Mika Kopponen suosittelee aloittamaan nyrkkeilyn 8-9-vuotiaana. 7-vuotias on usein vielä vähän liian nuori. Millaisia ominaisuuksia hyvällä nyrkkeilijällä on?

- Sellainen pärjää, joka tykkää ja jaksaa käydä tree-neissä, eikä suutu pienistä. Pitää olla itsehillintää, eikä saa suuttua matseissa osumista, kiteyttää Veerti, joka haa-veilee Euroopan ja maailman mestaruuksista. Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuskin riittäisi. ●

Snadeissa opitaan nyrkkeilyä leikin avulla7–12-vuotiaat tytöt ja pojat voivat aloittaa

nyrkkeilyharrastuksen Tarmon Snadit Boxingissa.

Harjoitukset koostuvat monipuolisista nyrkkeily-

harjoitteista sekä liikunnallisista leikeistä.

Mukaan voivat tulla sekä ensikertalaiset että

lajia harrastaneet. Pääpaino on liikunnallisissa

harjoitteissa ja mukavassa, mutta

kurinalaisessa yhdessä olossa.

” Pitää olla itsehillintää, eikä saa suuttua matseissa osumista

Kuva: Tatu Hiltunen

Snadit Boxing Sturenkatu 27 Harjoitukset: 10.9.-17.12.2011, ke klo 17-18 ja la klo 11-12 Huom.! 8.10. ei treenejä. Hinta: 80 €/syksy Lisätietoja: Mika Kopponen, mika.kopponen@helsingintarmo.com

Miten mukaan harjoittelemaan?

1� HELSINGIN TARMO

Jatkoryhmä on tarkoitettu lajin harrastajille, jotka hallitsevat nyrkkeilyn perusteet. Mukana on muun muassa junioreina nyrkkeilleitä, jotka haluavat aloittaa vanhan harrastuksen uudestaan, sekä niitä, jot-ka ovat aloittaneet uuden harrastuksen nyrkkeilykoulus-sa ja haluavat jatkaa sitä. Jatkoryhmässä nyrkkeilyharras-

tusta voi jatkaa niin pitkään kuin haluaa, vaikka ei olisi-kaan kiinnostunut ottelemisesta. Teknisesti vaativa laji tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita ja pitää kunnon korke-alla. Nyrkkeilykoulu sopii myös perheille tai isä/äiti-jun-nu-yhteisharjoituksiksi. Tarmossa nyrkkeilykouluryhmi-en keski-ikä onkin hieman alempi kuin esimerkiksi kun-tonyrkkeilyryhmissä.

23-vuotias Jenna tuli Tarmon nyrkkeilykouluun 1,5 vuotta sitten, koska kaipasi yliopiston kuntonyrkkei-lyryhmän jälkeen lisää haastetta treenaamiseen, halusi oppia uutta ja katsoa kuinka pitkälle kantti kestää. Paras-ta nyrkkeilyssä on Jennan mielestä se, että mieli on puh-das ja tyhjä treenien jälkeen.

- Parasta Tarmon salilla on, että kenenkään ei tarvitse sievistellä. Ilmapiiri on hyvä ja rento, mutta kaikki teke-vät kuitenkin paljon. Tänne on mukava ja helppo tulla, kun kukaan ei katso nenänvartta pitkin.

Jenna haluaa kasvattaa kuntoaan, oppia nyrkkeilyn jalkatyöskentelyn ja katsoa, uskaltaisiko kisaamaan asti. Etenemällä lajissa hän haastaa itseään ja asettaa elämäl-leen tavoitteita. Kaikilla ei ole ihan yhtä kunnianhimoiset tavoitteet. Monille riittää kunnon kohottaminen ja teknii-kan opettelu. Niin myös 31-vuotiaalle Antille.

Antti on harrastanut kaksi vuotta nyrkkeilyä. Ensin hän osallistui nyrkeilykoulun alkeisryhmän harjoituksiin ja on sittemmin siirtynyt jatkoryhmään. Tennistä pelaa-va Antti pitää nyrkkeilyä hyvänä kunnon kohottajan ja lihaskunnon ylläpitäjänä. Treenien myötä myös yläselän kivut ovat hävinneet. ●

Nyrkkeilykoulussa sekä nyrkkeilykoulun jatko-

ryhmässä opetetaan nyrkkeilyn perusteet junio-

reille ja aikuisille. Lisäksi tehdään otteluun val-

mentavia harjoituksia, kuten varjonyrkkeilyä ja

paritekniikkaa. Nyrkkeilykoulun jatkoryhmässä

harjoittelija voi halutessaan osallistua myös

ottelu- eli sparriharjoituksiin.

Nyrkkeilykoulu Sturenkatu 27

Harjoitukset: 5.9.–16.12.2011, ma klo 17-18 ja pe klo 17.30–18.30 Hinta: 80 €/syksy Lisätietoja: Markku Aalto, markku.aalto@helsingintarmo.com

Nyrkkeilykoulun jatkoryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 5.9.–16.12.2011, ma klo 18-19.30 ja pe klo 18.30–20.00 Hinta: 95 €/syksy Lisätietoja: Markku Aalto, markku.aalto@helsingintarmo.com

Miten mukaan harjoittelemaan?

” Treenien myötä myös yläselän kivut ovat hävinneet.

Nyrkkeilykoulusta haastatetta harrastukseen

19HELSINGIN TARMO

Tarmon kuntonyrkkeilyllä on pitkät perinteet. Koska Tar-mo on nyrkkeilyseura, myös kuntonyrkkeilyharjoituksissa kiin-nitetään huomio nyrkkeilytekniikan opettamiseen.

Kuntonyrkkeilyn alkeissa opitaan nyrkkeilytekniikan perusteet, jol-loin harjoituksista saa tehon ja ilon irti. Kuntonyrkkeilyn jatkoryhmäs-sä jatketaan syventymistä lajin tek-niikkaan. Myös naisille on oma kun-tonyrkkeilyryhmä. Teknisten har-joitteiden lisäksi kuntonyrkkeily on nimensä mukaisesti aina myös kun-toilua: rankkoja lihaskuntoharjoi-tuksia ja sykkeen pitämistä korke-alla. Kuntonyrkkeily sopii kaikille ikään, kokoon, sukupuoleen ja kun-toon katsomatta.

29-vuotias Jaakko aloitti kunto-nyrkkeilyn vuoden 2011 alussa. Jaak-ko oli ehtinyt kokeilla muita kamp-pailulajeja, mutta nyrkkeilyssä kiin-nosti rehellisyys.

- Pidän siitä, että tämä ei ole varus-teilla pelleilyä, eikä tähän kuulu vöi-tä ynnä muuta, mitä muissa lajeissa on. Tämä on rankkaa treeniä, mutta tulee hyvä olo, kun saa raataa ja kär-siä. Parasta on treenata kunnolla ja opetella tekniikkaa. On hyvä, etteivät treenit ole pelkkää jumppailua.

Samaan aikaan Jaakon kans-sa kuntonyrkkeilyn alkeisryhmässä

aloittanut 27-vuotias Teemu arvostaa lajin monipuolisuutta. Hän etsi tal-vella vaihtoehtoa salilla käymiseen ja kaipasi tehokasta ohjattua liikuntaa, myös kehonhallinta kiinnosti. Teemu toivoo oppivasta tekniikkaa sen ver-ran, että alkaisi saada harjoituksista maksimitehon irti.

Tekniikan tärkeyttä painottaa myös 12 vuotta Tarmossa kuntonyrk-keillyt 50-vuotias Kari.

- Aikanaan Tarmo oli ehdoton valinta, koska tämä oli nyrkkeilytek-

nisin mesta. Olen harrastunut myös voimanostoa, jossa on sama periaa-te. Jos haluaa tulosta, pitää osata teh-dä oikein. Oikein tekemällä pääsee myös vähemmällä.

Karista kuntonyrkkeilyssä on parasta koko kropan treeni ja lajin monipuolisuus: tekniikka, voima ja nopeus. Yksinään mikään ei riitä. Kari suositteleekin lajia kaikenlaisil-

le ja kaikenikäisille ihmisille. - Perustekniikan oppii nopeas-

ti, eikä tässä tartte vääntyä eri asen-toihin. Jos tekee täällä hommat kun-nolla, niin ei tarvitse katsoa mitä syö. Salilla en itse tekisi niin täysillä kuin täällä, jossa piiskataan tekemään. Parasta Tarmossa onkin se, että tämä ei ole mikään aerobic-sali, vaan Tar-mo on Tarmo. Hieltä haiseva, sopi-va paikka. ●

Kuntonyrkkeily kehittää koko kehoaKuntonyrkkeily on monipuolinen kuntoilumuoto, joka kuormittaa

koko liikuntaelimistöä. Näkyvin ero kilpanyrkkeilyyn on,

että harrastaminen ei tähtää ottelemiseen. Muuten lajissa

sovelletaan hyvin pitkälle kilpanyrkkeilijöiden harjoitteita.

Kuntonyrkkeily sopii niille, joita kiehtoo nyrkkeilyn vaativa

tekniikka, mutta kehä ei houkuttele.

Kuntonyrkkeilyn alkeisryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 7.9.-17.12.2011, ke klo 19-20.15 ja la klo 12-13.45 Hinta: 105 €/syksy Lisätietoja: Aliisa Kuokkanen, aliisa.kuokkanen@helsingintarmo.com

Kuntonyrkkeilyn jatkoryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 6.9.-15.12.2011, ti ja to klo 18.30-20 Hinta: 105 €/syksy Lisätietoja: Virve Riikonen, virve.riikonen@helsingintarmo.com

Naisten kuntonyrkkeilyryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 10.9.-17.12.2011, la klo 14-15.30 Hinta: 80 €/syksy Lisätietoja: Terhi Kiintola, terhi.kiintola@helsingintarmo.com

Miten mukaan harjoittelemaan?

” Kuntonyrkkeilyn alkeissa opitaan nyrkkeilytekniikan perusteet, jolloin harjoituksista saa tehon ja ilon irti.

” Myös naisille on oma kunto-nyrkkeilyryhmä.

�0 HELSINGIN TARMO

16-vuotias Julia Ussik aloit-ti nyrkkeilyn harrastami-sen Tarmossa 2,5 vuotta sitten. Aluksi hän ajatteli harjoitella nyrkkeily itsepuolustuslajina, mut-ta vuoden nyrkkeilykoulun jälkeen Juliaa kysyttiin mukaan kilpailijaksi aikovien Akatemiaan.

Julia haluaa päästä nyrkkeilijä-nä niin pitkälle kuin mahdollista. Ensimmäinen kerta kehässä jännitti, mutta nyt jännitys on helpottanut.

Tavoitteena on voittaa kaikki ne vas-tustajat, joille hän on tähän mennessä hävinnyt. Nyrkkeilyn ohella hän toi-voo ehtivänsä puuhastella kaverei-den kanssa. Pidemmällä aikavälillä

Julia haluaa kilpailla lisää ja pärjätä myös ulkomailla. Toisinaan Julia jou-tuu kuuntelemaan ihmettelyä, miksi nuori tyttö nyrkkeilee.

- Kyllä kaikki lopulta hyväksyy tämän harrastuksen. Tämä on vähän jännä laji, jota ei ihan kaikki harras-ta. Tästä tulee myös hyvä kunto. Tyk-kään myös meidän kilpailuporukas-ta, sen yhteishengestä. Se on kuin yksi iso perhe.

Julia ei ole tyttönä harvinainen näky Tarmon nyrkkeilysalilla. Kak-si viidesosaa kaikista Tarmon nyrk-keilyharrastajista on naisia.

Julia suosittelee kilpanyrkkeilyä sellaisille, jotka uskaltavat kilpailla

Akatemiassa harjoitellaan Teamin kilpailijaksiKilpanyrkkeilystä kiinnostuneet nuoret voivat jatkaa harjoittelua

Akatemiassa, joka on kilpailijoiksi aikovien treeniryhmä. Teamiin

eli kilpavalmennusryhmään siirrytään, kun ensimmäinen ottelu on

takana. Teamissa valmennetaan kilpailevia tarmolaisia, sekä

junioreja että aikuisia. Akatemia ja Team sekä junnut ja aikuiset

treenaavat yhdessä ja näin oppivat myös toisiltaan.

” Urheilijalta vaaditaan paljon voitontahtoa, mutta myös kärsivällisyyttä ja tahtoa tehdä paljon töitä menestymisen eteen.

�1HELSINGIN TARMO

Akatemia ja Team Sturenkatu 27

Harjoitukset: ma klo 15-17, ti klo 17-18.30, ke klo 18-19, to klo 17-18.30 ja la klo 12-14 Hinta: 80 €/syksy Lisätietoja: Marko Metz, marko.metz@helsingintarmo.com, Harjoittelijat valitaan tason mukaan.

Miten mukaan harjoittelemaan?

ja pitävät siitä. Urheilijalta vaaditaan paljon voitontahtoa, mutta myös kär-sivällisyyttä ja tahtoa tehdä paljon töitä menestymisen eteen.

Tarmolla on tällä hetkellä yhä kas-vava nuorten kilpanyrkkeilijöiden ryhmä, josta on jo noussut menes-tyjiä. Sanna-Kaisa Luja piti itsellään Suomen mestaruutta vuodet 2007-2010 ja vuonna 2011 oli jaetulla kol-mannella sijalla. Vuonna 2010 Joonas Tuoma voitti TUL:n mestaruuden ja SM-hopeaa. Tarmon nyrkkeilykilpai-lijoiden valmennuspäällikkönä toi-mii Marko “Smede” Metz. ●

Kuva: Tatu Hiltunen

Suomen ensimmäiset nyrkkeilymestaruuskilpailut järjestettiin 1923. Tarmolle ensimmäinen SM-mitali heltisi 1941. Mitaleita on tullut myös 2000-luvulla.

�00�: Mika Andersson 1. sija 91 kg

�007: Sanna-Kaisa Luja 1. sija 48 kg

�00�: Sanna-Kaisa Luja 1. sija 48 kg

�009: Sanna-Kaisa Luja 1. sija 48 kg

�010: Sanna-Kaisa Luja 1. sija 48 kg, Joonas Tuoma 2. sija 60 kg

�011: Sanna-Kaisa Luja 3. sija 48 kg

Tarmon SM-mitalistit nyrkkeilyssä 2000-luvulla” Tavoitteena on voittaa kaikki ne vastustajat, joille hän on tähän mennessä hävinnyt.

�� HELSINGIN TARMO

Nythän niin isoisäni kuin isä-ni pyörivät haudoissaan kuin tammukka pärekorissa Työ-väenyhdistyksen lempattua urheilu-seuransa Tarmon Työväentalolta epä-varmoihin olosuhteisiin taloon, joka on myytävänä. Etenkin, kun muis-taa Tarmon panoksen yhtenä HTY:n suurimmista jäsenyhdistyksistä, kun talon omistuksesta kamppailtiin demarien ja kommarien välillä. Talo-udellisesti Tarmo tuki HTY:tä merkit-tävästi 70-luvulla, kun HTY oli kon-kurssin partaalla erotettuaan laitto-masti HTY:n ravintoloiden pääluot-tamusmies Timo Vartiaisen ja jonka seurauksena työväenliikkeen järjes-töt boikotoivat taloa. Samoihin aikoi-hin porvarit saivat HTY:n ravintolat liikevaihtoveron piiriin ja näistä syis-tä HTY:n oli lopetettava oma ravin-tolatoimintansa. Merkittävä syy sille, että kaupunginvaltuusto 10.11.1903 antoi HTY:lle tontin Työväentalon rakentamiseksi oli talolle rakennet-tava voimistelu- ja urheilutila ryöp-pyhuoneineen, jotta työläisiä saa-tiin terveellisen liikuntaharrastuk-sen pariin usein epäterveellisistä työ-oloista. Neuvottelujen jälkeen kau-punki antoi tontin Helsingin Työvä-enyhdistys ry:lle - ei siis esimerkiksi Paasitorni Oy:lle, työväenjärjestöjen kokoontumistiloja varten.

Hanskin kanssa Ykä kävi myös Pengerkadun Urheilusaunalla päi-vinä joina Tarmolla ei ollut nyrk-keilyharjoituksia. Siellä treenasivat ammattilaiset ja amatöörit eri seurois-ta liittorajojen häiritsemättä. Aikalais-tensa mieleen Ykä jäi “kovista sko-teista” jotka joskus saivat hämilleen jopa Elis Askin. Samaten Yrjö “Ykä” Piitulainen muisti kovat sparrit faijan

kanssa. Harri Piitulaisen taas treena-tessa come-backiaan varten anka-rasti 1970-luvun lopussa sparrasim-me Harrin kanssa lähes päivittäin. Kolmannessa polvessa eivät sitten Piitulaiset ja Lujat piesseet toisiaan, vaikka Harrin Jerri-poika lajia har-rastikin ja oman Darek-poikani vein salille jo kolmen viikon ikäisenä, että oppisi tien. Darekista ei kuitenkaan knekkaajaa tullut, musiikki vei voi-ton, vaikka hän sai nimensä Dariusz

Michalczewskin mukaan ja kaikil-le neljälle skidilleni Työväentalo ja Tarmon Sali tutuksi tulikin, vaik-ka eivät kilpailemaan alkaneetkaan. Veljeni Erkin Sanna-Kaisa tytär sen-tään innostui lajista ja on voittanut jo neljä SM kultaa, mutta ei onnek-si ole sparraillut Jerrin kanssa. Vaik-ka suon tyttärillemme sen nautin-non, jonka olemme itse nyrkkeilys-tä saaneet niin silloin ylitetään raja, jos kundit ja kimmat sparraavat kes-kenään...

Faija otti ekan matsinsa 1945. Tak-tiikka oli sama kuin kaikissa tulevis-sakin otteluissa, kimppuun kuin sika limppuun! Ekassa matsissa taktiikka ei purrut. Vastustajan vasen koukku osui ja faija hävisi knokiksella ekassa erässä. Oikean korvan tärykalvo hal-kesi ja faijasta tuntui muutaman päi-vän siltä kuin olisi kulkenut vinos-sa. Seurauksena oli myös kuulovam-ma, mutta sehän kuulemma oli hyvä,

jos harrastuksesta jää pysyvä muisto. Venla-äiti ei tosin ollut samaa mieltä ja vaati poikaansa lopettamaan nyrk-keilyn. Sehän nyt ei tullut Ykälle mie-leenkään. Seuraavakin ottelu päättyi tyrmäyksellä ekassa erässä, mutta se oli Ykä jonka käsi nostettiin ylös voittajana. Vuoteen 1948 mennessä Ykän ottelujen määrä läheni kahta-kymmentä ja saldo oli melko erikoi-nen. Kaikki ottelut olivat - sitä ensim-mäistä lukuun ottamatta, päättyneet voitollisesti ja ensimmäisessä erässä joko tyrmäyksellä tai TKO:lla. Vuon-na 1948 Ykän ura kuitenkin loppui hänen hävittyään ottelunsa tyrmä-yksellä - ensimmäisessä erässä. Otte-lun jälkeen Ykä ilmoitti äidilleen, että “sinun mieliksesi lopetan bograami-sen” ja siirtyi painonnoston pariin. Siinä Ykä saavutti alokasmestaruu-den 1950 ja SM:n 1951 - 53. Hopeaa 1954, 56, 57, 59 ja pronssia 58. TUL:n

mestaruus 1951, 52 ja 54. EM-kisois-sa 1956 kuudes, PM kisoissa 1951 pronssi ja 1953 hopea. Maaotteluja oli 5 ja Ykälle myönnettiin TUL:n kultai-nen ansiomerkki n:o 266. Karsintakil-pailut Helsingin olympialaisiin Ykä voitti kolmesti, mutta TUL:n mies-tä ei kisoihin haluttu joten Ykää ei valittu. Ykä tosin sittemmin pääsi Helsingin olympialaisiin. Järjestys-mieheksi. Näihin olympialaisiin liit-tyy Ykän osalta sellainenkin tapah-tuma, että hän on viimeinen urheilija joka tässä maassa sai potkut työpai-kastaan siksi, että oli TUL:n urheilija. Hän oli tuolloin autonasentajana For-dilla ja osallistui esimiehensä luvalla TUL:n olympialeirille Pajulahdes-sa. Sinne hän sai tiedon potkuistaan syynä osallistuminen leirille. Värikäs poliitikko Penna Tervo - jota epäil-lään sen ratkaisevan äänen antami-sesta Urho Kekkoselle 1956, vieraili olympialeirillä ja kuuli tapahtumas-

Vahva sluggeri Yrjänä Luja - kaatoi tai kaatui kehässäIsäni Yrjänä Lujan nyrkkeily alkoi, kun “Valkan Gentleman”

Hannes Koivunen kiinnitti huomiota voimakkaaseen ja monia lajeja

kokeilleeseen Ykään ja vei tämän Tarmon nyrkkeilytreeneihin

Työväentalolle - jonka rakentajista yksi oli Ykän faija Erkki Luja,

ammatiltaan puolueen agitaattori ja talon valmistuttua sen käyttäjä,

joka usein totesi “Juttutuvassa sanottiin, että...”

” Taktiikka oli sama kuin kaikissa tulevissakin otteluissa, kimppuun kuin sika limppuun!

��HELSINGIN TARMO

ta. Loppuviikolla hän soitti Ykälle Pajulahteen ja ilmoit-ti, että tämä voi mennä maanantaina normaalisti duuniin. Ykä meni ja hänet kutsuttiin Fordin pääjohtajan luokse. Tämä totesi, että ymmärtäähän Luja, että kyseessä oli pelkkä väärinkäsitys. Luja ymmärsi ja työt jatkuivat...

Vuonna 1956 oli Messuhallissa (nyk. Töölön kisahal-li) painonnostokilpailut. Sinikka-tätini kertoo, että istuin hänen sylissään ja tuli Ykän vuoro nostaa. Suoritus epä-onnistui täydellisesti ja puntit kolisivat äänekkäästi latti-aan. Syvä hiljaisuus täytti hallin, kunnes kuuluivat yksit-täiset aplodit ja kirkas pojan ääni totesi: “Isi on kova poi-ka nostamaan!” Aloitin siis Messuhallin naurattamisen jo kovin nuorena.

Ekin ja mun matseja faija ei tullu enää tsiigaamaan erään synkän viikonlopun jälkeen. Eki bögräs perjantai-na Kisahallissa jugoslavialaiselle ja mä otin HV:n skabois-sa matsin Tapani Virtasen kanssa ja kävin kahdesti kan-veesissa – ekalla kertaa lensin jopa köysien välistä katso-mon puolelle, mutta kehätuomari hämmentyi niin, että ehdin ajoissa takaisin kehään. Voitin kyllä ottelun, mut-ta faijalle tuo viikonloppu oli viimeinen jolloin hän kävi meidän matsejamme katsomassa. ●

Teksti: Kimmo Luja

www.aikuistenlelukauppa.fi

5. linja 7, 00530 HelsinkiPuh./fax 09-760 660

Elokuvissammeon aina onnellinen

loppu

LSB ei heitä pyyhettä kehään isommankaan haasteen edessä... vaan painaa täydet 12 erää hyvällä tarmolla

TYRMÄÄVÄN

LAADUKASTATYRMÄÄVÄN

LAADUKASTALAADUKASTANOPEAA

TYRMÄÄVÄN

LAADUKASTAJA

TUOTANTOA

LAADUKASTALAADUKASTAMARKKINOINTI-

TUOTANTOAMARKKINOINTI-

VIESTINNÄN

“ Isi on kova poika nostamaan!

�� HELSINGIN TARMO

Muistan sen fiiliksen, kun portaikkoon kuului säkkien pauke ja edessä oli punai-nen rautaovi. Ensimmäinen ajatus oli, että täällä tehdään jotain syntis-tä. Kun ovi aukesi, hikinen kuuma ilma iski seinänä vastaan.

Savela oli astumassa 20 senttiä korkean kynnyksen yli, kun Ilmo Lindqvist huusi säkkejä hakkaaville

miehenaluille: ”Lätinää pojat! Kyl-lä teistä vielä miehiä tulee”. Savela ajatteli, että ei enää ikinä tule tällai-seen paikkaan. Tuohon aikaan nyrk-keilykellarissa ei ollut ikkunan ikku-naa tai ilmastointia, miehillä ja nai-silla oli yhteinen pukuhuone, wc- ja suihkutila. Nyrkkeilysali oli raken-nettu talkoovoimin kellariin, jonne ei kadulta voinut niin vain eksyä. Tree-nit kuluivat nopeasti ja venyttelyn aikana Savela jo ajatteli, että vau!

- En ollut aiemmin ollut liikunnal-linen, mutta silloin tuntui, että halu-an ja tarvitsen elämään ravintola-työn lisäksi muutakin sisältöä. Kun-tonyrkkeilystä löytyi oma laji. Jäin siihen ensikokemalta koukkuun.

Kuntonyrkkeilyharrastus jatkui ja pian Savela lähti kuntonyrkkei-lyohjaajakoulutukseen. Vuonna 1997 Savela veti ensimmäiset treenit. Mui-ta ohjaajia olivat jo tuolloin Martti

Kuokkanen, Markku ”Taave” Aal-to, Tiina Tuovinen ja Ilmo Lindqvist. Kymmenen vuoden ajan Savela toi-mi Tarmossa aktiivisesti ohjaajana, nyrkkeilyjaoston sihteerinä ja yhden kauden johtokunnan jäsenenä. Sit-ten keho alkoi laittaa vastaan ja lajin vaihto oli edessä. Tarmon voimanos-ton puolelta löytyi sopivaa liikuntaa ja myös kahvakuulailu on nykyisin osa viikottaista liikuntaohjelmaa.

Savelan mielestä Tarmossa on parasta niin sanottu Tarmon hen-ki. Jokainen hyväksytään sellaise-na kuin on ja jokainen on tervetul-lut liikkumaan. Jokainen voi treena-ta itsenäisesti tai muiden kanssa ryh-mässä. Jokaisella on omalla tavallaan kotoinen olo. Vuosien varrella seura-toiminnasta on jäänyt myös merkit-täviä ihmissuhteita elämään.

- Seuratoiminta on talkootyötä.

Niin kauan kuin homma ei maistu työltä, se on hauskaa. Vaarana kui-tenkin on, että pienen porukan nis-kaan kaatuu liian suuria vaatimuk-sia. Siksi uusia aktiiveja tarvitaan koko ajan lisää. Pienikin apu voi olla toiselle suuri apu.

Tarmon kuntonyrkkeilytreeneis-sä on alusta asti painotettu oikean tekniikan tärkeyttä. Vaikka tarkoitus ei olisikaan koskaan hypätä kehään,

oikealla tekniikalla säästää kehoaan ja kunnon kohottaminen on helpom-paa. Kuntonyrkkeilyssä on viehättää se, ettei siinä voi koskaan tulla val-miiksi. Tärkeintä kuitenkin on, että treeneissä viihtyy, tulee hiki ja kun-to nousee. Näitä oppeja Miia Save-la noudatti itse ohjatessaan ja näillä opeilla myös nykyiset ohjaajat vetä-vät harjoituksia. ●

Yksi Tarmon ensimmäisistä kuntonyrkkeilijöistäEnsimmäiset Tarmon kunto-

nyrkkeilykurssit järjestettiin

1990-luvun puolivälissä Byggan

kellaritiloissa. Miia Savela

asteli ensimmäisen kerran

rappuset alas Tarmon treeneihin

vuoden 1996 lopussa.

” Seuratoiminta on talkootyötä.

” Tarmossa on parasta niin sanottu Tarmon henki.

��HELSINGIN TARMO

Asuin Kotkassa ja pelasin lät-kää. Kaverit harrastivat pai-nia ja salilla oli samaan aikaan nyrkkeilytreenit. Nyrkkeily vei men-nessään noin 14-vuotiaana. Ottelin itse kolmisenkymmentä kilpailua 60-luvun puolivälissä. Tarmo tuli jo silloin tutuksi, kun muutama Kotkan

voimailija otteli samaan aikaan Tar-mon Ilmo Lindqvistin kanssa. Myö-hemmin he muuttivat Helsinkiin ja treenasivat Tarmon salilla.

Haapasalokin päätyi työpaikan vuoksi Helsinkiin vuonna 1974.

- Tarmoon siirtyminen oli help-poa ja luonnollista, kun tuttujakin täällä jo oli. En itse kilpaillut tuohon aikaan, vaan aloin vetää nyrkkeily-koulua.

Haapasalo ja Antti Ukkola aloit-tivat Tarmon nyrkkeilykoulun vetä-misen vuonna 1977, kun tarmolaiset treenasivat vielä Hakaniemessä Gra-

niittilinnassa. Ensimmäinen Rocky-elokuva oli ilmestynyt ja nyrkkeily-koulu oli huikea menestys. Syksyllä tulijoita oli toista sataa.

Hyvä fiilis menestyksestäNyrkkeilykoulun ohjaamisen ohessa Haapasalo kävi kehittymisen vuoksi

muiden ryhmien treeneissä. Tunteja salilla kertyi useita viikossa. Näiden vuosien aikana Haapasalo on pitänyt vain muutaman vuoden taukoa seu-ratoiminnasta töidensä vuoksi.

Valmentajana Haapasalo pyr-kii olemaan kuunteleva ja sitoutu-nut. Perussääntö on, että ensin kou-lu ja sitten kaikki muu. Hän on myös itse elänyt ohjeidensa mukaan. Omil-ta valmennettaviltaan hän edellyt-

tää myös sitoutumista. Kilpaurheilu vaatii melko askeettista harjoittelua ja itsekuria.

Valmentajan pitää itsekin olla valmis oppimaan ja kuuntelemaan. Molempien, valmentajan ja urhei-lijan, täytyy olla sitoutuneita ja hei-dän välillään täytyy vallita yhteis-ymmärrys päämäärästä, kun teh-dään esimerkiksi valmennussuunni-telmia ja harjoituspäiväkirjoja. Myös nuoren urheilijan vanhempien pitää tukea tavoitteisiin pääsemistä.

- Seuratoiminta ottaa paljon aikaa, kun illat kuluvat salilla ja viikonlo-put kisoissa. Saamapuoli on kuiten-kin vahvempi. Tulee hyvä fiilis, kun näkee miten toiset menestyvät. Täl-lä hetkellä meillä on todella hyviä tyyppejä ja hyvä kisaporukka kasas-sa. Pysyn mukana ainakin vielä sen aikaa, kun terveys kestää ja näen mihin tämä porukka yltää. Toivon, että heille tulee paljon mestaruuk-sia. ●

Hyvä henki löytyi Tarmosta

Pekka Haapasalo on tuttu

näky Tarmon nyrkkeilysalilla.

Miehen rauhallisen olemuksen

perusteella saattaa ensinäke-

mältä olla vaikea uskoa, että

kyseessä on pitkän linjan

nyrkkeilyvalmentaja. Tarmo tuli

Haapasalolle tutuksi jo 1960-

luvun lopulla. Ensimmäisen

kerran hän avasi oven Tarmon

salille vuonna 1974, ja

sille tielle jäi.

” Valmentajan pitää itsekin olla valmis oppimaan ja kuuntelemaan.

” Perussääntö on, että ensin koulu ja sitten kaikki muu.

�6 HELSINGIN TARMO

Että ihmisen pitääkin olla vahva.90-luvun alussa aloin käydä Tarmon salilla Hakaniemessä. Sali oli silloin ikkunaton tila syväl-lä Työväentalon uumenissa. Kerran jouduin tahtomatta-ni todistamaan sangen erikoislaatuista tapahtumaa. Ilmo moitti nuorta heppua väärästä treeniasenteesta.

- No kun piti mennä tyttöystävän luo, kuulin kave-rin selittävän.

- Sähän olit toissapäivänä, Ilmo sanoi.- Niin, niin. Mut tää on toinen.- Mitä helvettiä! Onks sulla kaksi tyttöystävää?- On.Ilmo pomppaa keskelle salia. Huutaa niin, että kaikki

pysähtyvät. Tulee aivan hiljaista.- Hei kundit! Kuulkaa kaikki! Tämä hemmo väittää,

että sillä on kaksi tyttöystävää. Onkohan täällä muita yhtä itseensä kyllästyneitä?

Siinä puhui salin henki. Terästä koko mies – läpi elä-mänsä. Ilmo hallitsi Suomessa kevyttä keskisarjaa 1960-luvun lopun. Hän voitti Suomen mestaruuden tässä sar-jassa kolmasti vuosina 1966-1968. Vuonna 1962 Ilmo oli sijoittunut toiseksi. Seuraavana vuonna hän voitti mes-taruuden keskisarjassa. Vuonna 1961 Ilmo oli voittanut nuorten mestaruuden kevyessä keskisarjassa. Aktiiviai-kanaan miehelle kertyi kaikkiaan 9 maaotteluedustusta. Tunnustuksena ansioistaan Ilmo sai Suomen Nyrkkeily-liiton (SNL) suurmestarin arvon vuonna 1967. Sittemmin hänelle on myönnetty SNL:n hopeinen ansiomerkki sekä Opetusministeriön tunnustus liikunnan ja urheilun puo-lesta tehdystä merkittävästä työstä.

Nyrkkeilyllä on ollut kautta historian hyvin merkittä-vä poliittinen ulottuvuus. Suomessa yksi tunnetuimmista esimerkeistä oli Olli Mäen syrjäyttäminen vuonna 1960 Rooman olympialaisista.

Ilmo on edustanut koko elämänsä Helsingin Tarmoa. Tarmo oli Työväen Urheiluliiton lippulaiva 1940- ja 1950-luvuilla, mutta erotettiin liitosta vuonna 1956 kiivaiden urheilu- ja puoluepoliittisten riitojen vuoksi. Vuonna 1959 perustettiin Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto TUK, jossa Helsingin Tarmolla oli hyvin keskeinen sija.

Ilmo oli vahvasti ehdolla Meksikon olympialaisiin

vuonna 1968. Poliittinen jännite oli erittäin vahva, kos-ka TUL olisi halunnut edustajaksi Jyväskylän Työväen Nyrkkelijöiden Yrjö Sikiön, aikakauden toisen huippu-nyrkkeilijän.

- Kaleva Sampila ilmoitti, että pitää ottaa karsintaot-telu Sikiön kanssa. Olin voittanut Sikiön kolmasti peräk-käin lyhyen ajan sisällä ja sanoin, että sen pitäisi riittää. Ei riittänyt. En lähtenyt minä – eikä lähtenyt Sikiökään.

Ilmon lopetellessa aktiiviuraansa nousussa oli uusi nyrkkeilytähti Reima Virtanen Kemin Innosta. Hän voi-

Tarmon mies Rauta kolisee Tarmon salilla Helsingin

Työväentalon Vallilan filiaalissa. Ilmo nousee

penkiltä, astelee nyrkkeilysalin puolelle ja

katsahtaa salilla hääriviä nyrkkeilijöitä.

Virnuilee.

• SM-nuorten mestari (71 kg) 1961

• SM-hopeaa (71 kg) 1962

• SM-mestari (75 kg) 1963

• SM-mestari (71 kg) 1966-68

• 9 maaotteluedustusta

• SNL:n suurmestari, SNL:n hopeinen ansiomerkki, Opetusministeriön tunnustus liikunnan ja urheilun puolesta tehdystä merkittävästä työstä

• Helsingin Tarmon monivuotinen johtokunnan jäsen

• Helsingin Tarmon nyrkkeilyvalmentaja 1969 - 2000

• SNL:on Eteläisen alueen vastuuvalmentaja

• Harrastukset: taide ja intohimoinen seurustelu

• Ilmo Lindqvistin valmentajana toimi Martti Lehtevä

Ilmo Lindqvistin meriitit

” Terästä koko mies – läpi elämänsä.

�7HELSINGIN TARMO

ti keskisarjassa hopeaa Münchenin olympialaisissa vuonna 1972.

- Otin mä kerran Reman kanssa.Ilmo punnertaa muutaman pen-

kin.- Niin. Kuinka kävi?- No mä voitin.Punnertaa taas. Voitin ja voitin…

Miten? Pisteillä vai…? Ilmo kolautte-lee rautoja, höllää leveää, nahkaista painonnostovyötä ja virnistelee.

- Tauolla ensimmäisen erän jäl-keen mä mietin, että onpa ikävä ihminen, lyö hiton kovaa. Ajattelin, että mähän häviin tän matsin, ellen tee mitään. Toinen erä alkoi ja matsi keskeytettiin.

Ilmo lopetti kilpailemisen vuonna 1969. Siitä lähtien hän toimi nyrkkei-lyvalmentajana aina vuosituhannen vaihteeseen, eikä menestyksettä.

- On ollut hienoa viedä huippu-kavereita, Vuorisen veljekset – Hant-sa oli Los Angelesissa vuonna 1984, Turkan Junnu ja Anderssonin Mika.

Mestari itse vaikuttaa tyytyväi-seltä ja hyvin tasapainoiselta. Elämä täynnä tekoja.

- Nuorina kolleina ammuttiin Robon kanssa ritsalla Elannon leipä-kaupan ikkuna rikki Paasipuistos-ta. Se tuli helvetin kalliiksi. Siitä se alkoi.

Siitä samasta talosta, Saarinie-menkatu 6:sta, jossa aikanaan asui Mika Waltari. Paikalta, jossa nyky-ään on SDP:n puoluetoimisto.

- Kiitti haastattelusta!- Kiitti, kiitti! Eikä sitten nakki-

kioskille!- Snakarille?- Niin. Joskus aikaa sitten Hagik-

sessa kun Lujan Eki oli saanut ekan sligun ekasta kesätyöpaikastaan, se oli luvannut tarjota lihikset Kimmol-le ja muille kundeille. Nakkijonossa jotkut täysin vieraat isommat kave-rit yrittivät etuilla, mutta Lujan vel-jekset palauttivat järjestyksen. Mut kutsuttiin sitten seuraavana päivänä Pengerkadun poliisiin selvittelemä-mään asiaa, kun Kimmolla oli ollut Tarmon treenikassi mukana. Ja selvi-sihän se asia siinä: ei nakkikioskille!

Mestari vaikenee ja punnertaa. Painot ovat tangossa sitä luokkaa, että pyörryttää ajatuskin. ●

Teksti: Martti ” Mara” Kuokkanen

” Nyrkkeilyllä on ollut kautta historian hyvin merkittävä poliittinen ulottuvuus.

” Elämä täynnä tekoja.

�� HELSINGIN TARMO

Omat kokemukseni nyrkkei-lystä alkoivat joskus vuon-na 1985, kun astuin 15-vuoti-aana HeTa:n nyrkkeilysalille. Astuin salille ja pääsin lyömään säkkiä, mikä oli tyttöystävän puuttuessa erityisen mielenkiintoinen haaste. Siinä missä tyttöjen kanssa pitää opetella tanssi-maan, pitää oppia tanssimaan myös

omien miehisten odotusten, halujen ja ihanteiden kanssa - ja 15 vuotiaal-la ne ovat valtavat. Salilla, reaalielä-män potentiaalisen tanssitarjonnan vajeen vuoksi oli mahdollisuus käy-dä yksiin kahdesta hyvästä vähän vähemmän nätin kanssa: nyrkkeily-säkin. Ei säkissä mitään feminiiniä ollut. Siihen oli pikkupojan silmissä kätketty salaisuus, joka säkin suu-rena passiivisena, joka hetki ohuille käsivarsille esitettynä haasteena tui-jotti tummana ja ikuisesti sieraimis-taan höyryävänä härkänä laitumel-taan (kyllä, pelkkä noin 50 kilon säk-ki): “Sinä lyöt poika, minä en liiku, en taitu, en tärise” - vain kiihdyt-ti taukoamatta sitä mukiloimaan, hokien että kun mä tätä teen ja teen, niin vielä yksi päivä, vielä yksi päi-vä... salin sumusta soi kello ja Ilmo Lindqvist huusi “Aika!” Seuraavana vuonna ottelin Ruskiksen skabois-sa. Voitin ja olin loppuvuorokauden maailman onnellisin 16-vuotias täy-si mies, nenä kipeänä. Nyrkkeilysäk-ki odotti ja minä menin uudelleen ja uudelleen.

Kamppailulajien taistelussa nyrk-keily säilyy hengissä, kiitos olympia-laisstatuksen, mutta vetovoima heik-kenee. Laji on liian eurooppalainen, siinä on liikaa sääntöjä ja sana “her-rasmiesmäisyys” on vanhanaikai-nen: naisnyrkkeilyn myötä kehäs-sä ei taistele pelkkiä “herroja” eikä

“ladylike” tekisi oikeutta nyrkkisan-karittarille.

Nyrkkeilyn ansaitsema rooli, jos-sa se tuo lisäarvoa elämään, taistelua

voimistavassa muodossa, voisi toteu-tua kuntonyrkkeilijöiden kilpanyrk-keilyssä. Kehään astumisen, siellä kestämisen ja oikean taistelun veren-kiertoa kiihdyttävä, elämää syvem-mäksi tekevä vaikutus tulisi mah-dolliseksi kokea harrastajana. Ihmis-ten elinikä pitenee ja pitkäikäisem-mät ihmiset tarvitsevat uusia haas-teita. Työikäiset panostavat harras-tuksiin ja monesta toimistostakin löytyy kunnianhimoisia henkilöitä (vähintään itsensä sellaiseksi käsit-täviä), jotka kaipaavat haasteita nos-tamaan heidät “uudelle tasolle”. Moni hakee väylää päästää “höyry-jä ulos” hallitulla tavalla. Tässä maa-ilmassa kiivetään jo jalkaproteesein Mount Everestin huipulle, miksei-vät siis esimerkiksi yli nelikymppi-set voisi aloittaa nyrkkeilyharrastus-ta tähdäten otteluihin, jotka tietysti olisivat taitotasoiltaan vertaisten kes-kuudessa, ehkä jättimäisin topatuin hanskoin ja pääkypärin, mutta viral-lisin lääkärintarkastuksin, arvostelu-tuomarein, yleisön kera jne.

Harrastajien kilpanyrkkeily tuki-si lajin arvokasta ydintä: kilpa- ja nuorisonyrkkeilyä. Mukaillen mes-tarinyrkkeilijä Mike Tysonin sitaat-tia, joka on kirjoitukseni otsikkona: voitokkaimmat ja komeimmat mer-ten hävittäjälaivueet tarvitsevat ensi-luokkaisen tukikohdan. ●

Teksti: Juha Turkka

Jokaisella on suunnitelma kunnes häntä lyödään

On visioitu, että siinä missä 1920-luku oli “iloinen” tulee 2020-

luku olemaan “eläköityvä” suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeel-

le. Nuoremmille tiedoksi: “iloista” 1920-lukua seurasi kärsimyksen

vuosikymmeniä, mm. suuri lama ja 2. maailmansota. Mutta mikä

on nyrkkeilyn asema eläköityvässä länsimaisessa tulevaisuudessa?

Se tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoista, kaikella ironialla.

• SM-pronssia (71 kg) 1991

• SNL-mestaruus (75 kg) 1992

• SM-hopeaa (75 kg) 1992

• SM-hopeaa (75 kg) 1994

• Harrastukset: näytelmäkirjailija, kiinan kielen opiskelu

• Juha Turkan valmentajana toimi Ilmo Lindqvist

Juha Turkan meriittilista

” Nyrkkeilyn ansaitsema rooli, jossa se tuo lisäarvoa elämään, taistelua voimistavassa muodossa, voisi toteutua kuntonyrkkeilijöiden kilpanyrkkeilyssä.

” Moni hakee väylää päästää “höyryjä ulos” hallitulla tavalla.

” Mikseivät siis esimerkiksi yli nelikymppiset voisi aloittaa nyrkkeily- harrastusta tähdäten otteluihin?

�9HELSINGIN TARMO

Suomen Kiinteistönvälittäjäliiton jäsentoimisto LKV [A]Puhelinpäivystys ma -su 8- 20, vp 1,23 kk

Ilmalankuja 2, 00240 Helsinki

Helsinki – Uusimaa – Turku – Tampere – Lahti – Oulu

Vuokraamme asuntosi puolestasi.Tarkistamme luottotiedot, takaamme vuokranmaksun

ja turvaamme vuokratulosi.

�0 HELSINGIN TARMO

Levytanko painoineen on kahden erilaisen voimalajin oleellinen harjoitusväline.

Tarmon painonnostajat ja voimanostajat kolisuttelevat rautaa Ruskeasuon

Urheiluhallilla. Painonnostossa pyritään maksimoimaan nopeusvoima ja

voimanostossa kehittämään maksimivoimaa. Tarmon harjoituksissa käy

seuran kilpailijat sekä kuntoilijoita ja muiden urheilulajien harrastajia,

jotka haluavat kehittää fyysistä voimaa. Ruskeasuon Urheiluhallissa

voi harjoitella ohjatusti tai oman harjoitusohjelman mukaisesti.

Voimailua Rusalla

�1HELSINGIN TARMO

Kuva: Tatu Hiltunen

Painonnostoa on harrastettu urheilulajina 1800-luvulta lähtien. Painonnosto on laji, jossa pyritään nostamaan kahdella kädel-lä temmaten ja työntäen mahdollisimman pai-nava tanko painolevyineen suorille käsille pään yläpuolelle.

Painonnostoharjoittelu kehittää koko varta-lon koordinaatiota ja lihaksia tasapuolisesti sekä

kaikkia fyysisen voiman ominaisuuksia: maksimivoimaa, nopeusvoimaa ja kestovoimaa. Painonnostajalle tärkein-tä on nopeusvoima, joka on maksimivoiman ja nopeu-den yhdistelmä.

Voimanosto kehittyi kehonrakennuksen voimaharjoit-teista omaksi lajikseen 1960-luvulla. Kilpailulajina voima-nosto koostuu kolmesta eri nostomuodosta, joiden jokai-sen maksimisuoritukset lasketaan yhteen. Nostomuodot ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastanosto.

Penkkipunnerrus on ylivoimaisesti tunnetuin ja suo-situin voimanoston nostomuoto. Kilpailuja järjestetään sekä voimanostossa että penkkipunnerruksessa. Voima-nostoharjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota ja lihaksia tasapuolisesti sekä kaikkia fyysisen voiman omi-naisuuksia: maksimivoimaa, nopeusvoimaa ja kestovoi-maa. Voimanostajalle tärkeintä on maksimivoima, jolla on ratkaiseva vaikutus nostosuoritukseen eli jaksaako

nostaa tietyn painon. Tarmon harjoituksissa käy kilpailijoiden lisäksi

eri ikäisiä voimailua kuntoilun vuoksi harrasta-via sekä muiden urheilulajien harrastajia, jotka haluavat kehittää fyysistä voimaa, tekniikkaa ja koko kehon hyvinvointia. Helsingin Tarmon painonnostajat ja voimanostajat ovat menesty-neet vuosikymmenten aikana niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Voimanostossa Helsingin Tarmo kuuluu Suomen kärkiseuroihin. Vuo-desta 2005 lähtien Tarmon nostajat ovat saavut-

taneet yhteensä 49 arvokilpailumitalia. Nostajat ovat tehneet maailmanennätyksiä, Pohjoismai-

den ennätyksiä ja Suomen ennätyksiä yhteensä yli 30 kappaletta. ●

Painonnoston ja voimanoston erotSekä painonnoston että voimanoston väline on

levytanko painoineen. Molemmat lajit kehittävät

voimaa. Siihen näiden voimailulajien

yhtäläisyydet loppuvatkin.

” Painonnostoharjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota ja lihaksia tasapuolisesti sekä kaikkia fyysisen voiman ominaisuuksia

” Voimanoston nostomuodot ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastanosto.

�� HELSINGIN TARMO

Harjoittelimme vähän painon-nostoa, vähän voimanos-toa, varsinkin ”laiskan mie-hen lajia”, penkkipunnerrusta (sii-nä kun saa maata penkillä) ja jon-kin sortin “bodaustakin”. Koska olin kiinnostunut painonnostosta, mut-ta en enää siinä vaiheessa viitsinyt ryhtyä kilpailijaksi, osallistuin kai-kenlaisiin toimitsijatehtäviin esimer-kiksi sihteerinä ja levynvaihtajana. Aikanaan osallistuin myös tuoma-rikursseille, jotka piti Kalevi Notko-nen. Tuomitsin sitten monissa kilpai-luissa, ja kun toimintaa oli tarpeeksi takana, sain vuonna 1994 seuraavan luokan tuomarikortin.

Oma harjoitteluni oli vaihtelevaa. Kun vielä kävin mielelläni lenkkeile-mässä, talvella harvemmin ja kesällä useammin, ei pitkäjänteinen painon-nostoharjoittelu oikein luonnistunut kuin osan vuotta. Juoksin 1980- ja 1990-luvuilla muutaman maratonin-kin. Syksyllä oli taas mukava aloittaa tiukka punttitreeni sisätiloissa.

Salilla oli alusta asti “reilu mei-ninki”, ja tutustuin moniin hienoi-hin urheiluväen edustajiin. Ensim-mäisiä tuttavuuksia oli Chikaran judoka Seppo “Jolo” Reivuo, jonka kyllä tiesin jo hänen kilpailusaavu-tustensa vuoksi. Muitakin Chikaran

judokoita kävi salilla voimaharjoi-tuksissa, kuten Veijo Jäsberg, Jukka “Riisi” Laitinen, Juha “Pupu” Salo-nen, Kajanderin veljekset ja serkuk-set ja tietenkin muidenkin seurojen edustajia.

Ruskeasuon salilla oli tapana 1970- ja 1980-luvulla pitää vuosit-tain kauden päättyessä ”Ruskik-sen penkkiskabat”, joissa ratkaistiin salin penkkimestaruus. Voittaja sai kaiken ansaitsemansa kunnian. Kisa oli kovaa ja osallistuminen vilkasta. Meillä oli epävirallinen seura ”Rus-kiksen Rumat”, jolle tilattiin omat

t-paidatkin. Tilauksessa ilmeisesti tuli väärinkäsitys tai toimittajataho hienosteli, sillä paidat tulivat tekstil-lä ”Ruskeasuon Rumat”! Osa poru-kasta oli valmiita perumaan kaupat, mutta kauppias oli kaukaa viisaasti ottanut maksun etukäteen, joten pai-dat jäivät tilaajille. Olivathan ne hie-noja, mutta vähän ahdasta mallia ja ”väärällä” tekstillä

Painonnoston suurin suosio alkoi 1970-luvulla hiipua, mutta salilla

harjoittelivat kyllä Juhani Avellan, monen seuran edustajaksi urallaan ehtinyt, ja Viktor Sirkiä, joka edus-ti Tarmoa ja Suomea vuosikaudet hyvällä menestyksellä aina olympia-laisia myöten. Salilla oli lisäksi vie-lä monia aktiiveja tarmolaisia, jotka olivat hyviä kansallisen tason nos-tajia: Timo Wirén, Seppo Ryynänen ja Tenho Kantola, joka pitkään jatku-neen kilpailu-uransa ja jo sen aika-na osallistui seuran toimintaan sekä valmentajana, jaoston puheenjoh-tajana että monessa muussa tehtä-vässä. Vanhemman punttiväen mie-leen on kuitenkin jäänyt vahvasti myös Eero Tolvanen (upseeri ja her-rasmies), joka vielä ikämiehenä har-joitteli säännöllisesti, osallistui vete-raanisarjoihin vielä yli 70-vuotiaana ja toi aina mitaleita kotiin. Häneltä liikeni aina kannustusta ja ystäväl-linen sana harjoittelukumppaneil-le. Hän poistui joukostamme äkilli-sen sairastelun jälkeen jo yli 15 vuot-ta sitten.

Oli nuoriakin. Tenho toi salille vanhemman poikansa Jarin, joka oli

hontelo ja vielä kasvuikäinen. Rautaa alkoi pikkuhiljaa nousta, kun nostaja itse kasvoi sekä pituutta että leveyttä. Valitettavasti Jarin mielekiinto lop-pui armeija-aikana ja tuli muita har-rastuksia. Aika monta vuotta myö-hemmin nuorempi veli Juha-Mat-ti alkoi käydä salilla. Hän osoittau-tuikin mieleltään oikeaksi painon-nostajaksi. Ties monesko vuosi on jo menossa, mutta harjoittelu sujuu ja kovenee. Tulokset ovat pikkuhil-

” Rusalle on ilmeisesti osunut sopivan jämptit, mutta rennot vahtimestarit.

Ruskeasuon salilla viidellä vuosikymmenelläElettiin vuoden 1975 syksyä, kun päätin aloittaa säännöllisen

punttiharjoittelun. Siihen asti olin tehnyt vähän sitä sun tätä,

mutta elämäntilanteeseeni näytti tuolloin hyvin sopivan

vapaamuotoinen iltaharrastus. Siinä sitten harjoittelimme omine

nokkinemme muutaman samanikäisen kaverin, muun muassa Pertti

Tammelinin, kanssa erilaisia liikkeitä ilman kummempia ohjelmia.

Vuoden 1980 alussa eräänä iltana tuli Tarmossa hyvin tunnettu

painonnostaja Olavi Sievers kysymään, minkä seuran väkeä pojat

ovat (huom. “pojat”, taisimme olla aika nuoria silloin!). Hän teki

tarjouksen, josta ei kannattanut kieltäytyä: hyvin kohtuullista

jäsenmaksua vastaan oli tarjolla lähes rajattomasti treeniaikaa ja

mahdollisuus päästä seuran toimintaan mukaan.

” Painonnoston suurin suosio alkoi 1970-luvulla hiipua.

��HELSINGIN TARMO

jaa koko ajan parantuneet. Mikäli vastoinkäymisiä ei tule, on Tarmol-la taas ensi vuonna edustaja SM-kil-pailuissa.

1980-luvun lopulla ilmestyi salille pienikokoinen nuorimies, vasta 15-vuotias Jarkko Stenius. Hänkin oli vielä kasvuiässä, mutta osoittautui erinomaisen lahjakkaaksi nostajak-si. Poikien ja nuorten sarjojen ennä-tykset alkoivat saada kyytiä, kun Jarkko valmentajansa Taisto Raution opastuksella kävi raudan kimppuun. Huomasimme kerran, että hän 17-vuotiaana oli saavuttanut poikien sarjoissa 1. luokan, nuorten sarjois-sa 2. luokan ja aikuisten sarjoissa 3. luokan tuloksen! Valitettavasti hän-kin lopetti painonnoston armeijan jälkeen ja ryhtyi harrastamaan thai-nyrkkeilyä, jossa hän otteli menes-tyksekkäästi jopa ammattilaisena.

Itselleni sattui erikoinen valmen-nusrupeama 1990-luvun puolivälis-sä, kun koripallojaoston Sakari Riek-kinen pyysi vetämään voimaharjoi-tukset Tarmon 14-15-vuotiaille kori-pallojunioreille. Kieltäytyminen ei käynyt mielessäkään, vaikka hom-ma oli melko vierasta minulle. Piti kiireesti miettiä, mitä koripalloilijan kuuluu tehdä ja mitä niin nuorilla voi teettää. Hyvin se talvi kuitenkin meni, vaikka porukka aika pian hajo-sikin maailmalle. Tarmolaiset ovat useamminkin vetäneet erilaisia voi-maharjoitteluohjelmia ulkopuolisille ryhmille. Viimeksi talvella 2011 voi-manostajat vetivät harjoituksia erääl-le naisryhmälle sekä Tenho ja Juha-Matti Jokereiden junioreille.

Voimanosto rantautui Suomeen varsinaisesti 1970-luvulla ja Rus-keasuon salilla taisi ensimmäinen lajin harjoittelija olla Matti Karilai-nen. Kiinnitimme huomiota siihen, että hän, toisin kuin painonnostajat, peruutti kyykkytelineeltä askeleen tai pari – ja kyykkäsi hirrrveitä rauto-ja! Pian salille ilmaantuivat Lindqvis-tin veljekset, Roger ja Ralf. Nyt siel-täkin on toinen sukupolvi nostovuo-rossa, kun Rogerin poika Jan nostelee kansallisen huippuluokan tuloksia. Täytyy muistaa myös “ikitarmolai-

nen” Rauno Backman, joka tuli salil-le jo “aikojen alussa” ja teki hyvää jäl-keä voimanostossa. Etenkin maasta-veto ja kyykky olivat hänen bravuu-rejaan.

Tarmon 60-vuotisjuhlissa huhti-kuun alussa 1991 Kisahallissa olin painonostokisojen sihteerinä. Kuu-luttajana oli Raimo Häyrinen. Päivä oli kevään lämpimin. Olin yöllä tul-lut reissusta ja vain muutaman tun-nin unen jälkeen oli muiden muka-na aamukahdeksalta rakentamassa nostolavaa koripallokentälle. Osat tuotiin kellarin ja lattialuukun kaut-ta. Muistiin jäi erittäin raskas, mutta samalla hauska ja kiireinen päivä.

Ruskeasuon vahtimestari Risto Hannukainen, melonnanharrasta-ja, on ollut töissä Ruskeasuolla vuo-sikymmeniä. Taisimme tulla salil-le samoihin aikoihin. Hieman myö-hemmin Ruskeasuon hallille töi-hin tuli Chikaran aktiivikilpajudoka Heikki Ryynänen, jolla hänelläkin on Rusalla virkavuosia vaikka toisille jakaa. Nykyisin kolmantena vaksina on Heikki Haukinen. Vaksien kans-sa on aina mennyt hyvin. Rusalle on ilmeisesti osunut sopivan jämptit, mutta rennot vahtimestarit.

Vuosina 1998-2000 koko hal-li oli suljettuna peruskorjauksen ajan. Johan vuonna 1938 valmistu-nut rakennus remonttia kaipasikin. Porukka hajaantui kuka minnekin, mutta kukaan ei jäänyt sille tielleen, vaan innolla palasi takaisin, kun sali taas avattiin. Itse kävin parin vuoden ajan työpaikkani kuntosalilla. Olihan siellä monenlaista ”hilavitkutinta”, mutta oikeanmallisia tankoja vain yksi ja sekin alamittainen. Siihen sai rautaa vain 125 kg, kun haali kaikki ”romut” kokoon.

Uusi luku Tarmon voimanosto-puolella alkoi, kun Åke Koponen liittyi Tarmon riveihin. Hän on mies, joka on kerran antanut pikkusor-mensa voimanostolle ja voimanos-to on sitten vienyt koko miehen. Jo

menestyksekkään kilpauransa aika-na hän ryh