Teemana Itämeren meripuolustus - Rannikon Puolustaja · kutsunta- ja LKP-asioihin. Sotakorkeakoulun jälkeen vuonna 1961 Havo siirtyi Tu-run eteläisen sotilaspiirin järjes-telytoimiston

1Rannikon Puolustaja 1 | 2013

Teemana

Itämeren meripuolustus

Venäjän Itämeren laivaston nykytila ja kehitysnäkymiä s. 20

Taktiikkakerho pitää miekat terävinä s. 44

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti nro 1/2013

Viimeiset alokkaat Kirkonmaan

linnakkeella s. 52

Englannin armeija Itä-Villingissä 1919

s. 64

Jäähyväiset 100 TK:lle – erään tykkimallin

historia s. 50

2

Päätoimittaja Sakari MartimoKaikki sähköiset aineistot pyydetään lähettämään osoitteeseen:[email protected]

ToimitusToimitussihteeri Auli Aho [email protected] Enqvist, historia ja [email protected] Suominen, [email protected] Alanko, [email protected]

Toimituksen osoite (postitettavat aineistot)Seppo AlankoTmi RiimunkantajaPL 118, 02101 Espoo

ToimitusneuvostoMikko Taavitsainen, toimitusneuvoston pjHenrik Nystén, RUYMarkus Aarnio, MYTatu Vartiainen,Rannikkotykistön OpistoupseeritMaria Arminen (varalla Jenni Kaipainen), Merivoimien aliupseeritAntti Ratia, Maanpuolustuksen HenkilökuntaliittoSirpa Holma, Sininen ReserviAntti Rautiainen, RannikkojääkärikiltaLars Eklund, Helsingin Laivastokilta

KirjeenvaihtajatTiedottaja Auli Aho, MERISKTiedottaja Merja Laaksonen, UUDPRTiedottaja Sari Salmi, SLMEPAKomkapt Matti Linteri, KOTRPTiedottaja Nina Soini, SMMEPA

Tilaushinnat vuodelle 2013Yksittäiset kestotilaajat 22 euroa/vuosikerta. Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsentilaukset 9 euroa/vuosikerta.

Osoitteenmuutokset ja tilauksetRauni JääskeläinenNäätäkuja 3 B 10, 01480 Vantaapuh 040 723 5838e-mail rauni.jaaskelainen@ rannikonpuolustaja.fi

Lehden kotisivutwww.rannikonpuolustaja.fi

KirjapainoOy Fram Ab, Vaasa

IlmoitusmyyntiIlpo Pitkänen Oy puh 09-586 8300, fax 09-586 83099

JulkaisijaRannikkoupseeriyhdistys RUY ryAikakauslehtien liiton jäsenlehti

KansiRiilahden taistelu (Pietarin merisotamuseo) ISSN 1239-0445

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti

56. vuosikerta • 1/2013RANNIKON PUOLUSTAJA 2/2013 ilmestyy viikolla 23.

Teemana Kansakunnan tahtotila

Lehden aineistopäivä on 3.5.2013 mennessä. Teks tit mieluiten rtf-teks-titiedostoina (muutkin formaatit käyvät) sähköpostilla. Kuva-aineisto pa-peri-, dia-, tai digikuvina (tiff-, eps- tai jpg). Digikuvien mini miresoluutio on 300 dpi käytettävässä koossaan. Paperikuvia ei palauteta. Muusta menettelystä on sovittava erikseen päätoimittajan kanssa.

I tämerellä on monet kas-vot. Se tarjoaa elinkeinon mm. kalastukselle, kaup-

pamerenkululle, energiatalou-delle ja vaikkapa matkailuyri-tyksille. Itämeren luonnonkau-neus on myös vertaansa vailla. Esimerkiksi Saaristomeri, Sak-san ja Puolan hiekkarantapa-ratiisit tai Ruotsin Högakusten edustavat poikkeuksellisen hie-noja luontoarvoja. Samalla Itä-meri on kuitenkin maailman saastunein merialue, väitetään.

Itämeri yhdistää, mutta se on ollut ja on myös tänään raja- ja rintamalinja. Rannikon puo-lustajan näkökulma Itämereen on luonnollisesti (meri)turval-lisuuspoliittinen. Tälle on pe-rustelunsa, sillä Itämeri lienee kautta aikain yksi sotaisimmis-ta merialueista. Tämän hiljaisi-na todistajina ovat merenpoh-jassa makaavat lukuisat hylyt ja sotaromu aina viikinkiajoista kylmään sotaan saakka.

Tämän numeron sivuil-ta lukija voi päivittää tietojaan Itämeren sotahistorian katsa-uksen kautta Puolan, Saksan ja Ruotsin näkemyksiin Itä-meren meripuolustuksesta tä-nään. Myös lähitulevaisuuden laajemmat turvallisuuspohdin-

Itämeri yhdistää ja erottaa


PääkirjoitusItämeri yhdistää ja erottaa

nat saavat palstansa.Venäjä on Itämeren rantaval-

tioista ainoa suurvalta ydinasei-neen kaikkineen. Sen asevoimien ja erityisesti merivoimien toiminta ja suunnitelmat vaikuttavat käy-tännössä koko Itämeren alueen turvallisuuteen. Myös Nato ja sen mukana Yhdysvallat valmistautu-vat operoimaan alueella. Tärkeä tuoreehko esimerkki on ns. ohjus-puolustuskilven ulottaminen Itä-merelle, kun osia torjuntajärjes-telmistä sijoitetaan aluksille. Mei-dän pienten toimijoiden on viisas-ta tuntea isojen toimintaa.

Suomelle Itämeri on kaikki kaikessa. Olemme sanotun mu-kaisesti saarivaltio, jonka elämä ja hyvinvointi perustuvat meriyh-teyksiimme. Pääkaupunkimme keskustasta on aluevesirajallem-me matkaa vain noin 20 km. Vas-taavaan rajanläheisyyteen maara-joilla pystyvät vain Imatra ja Tor-nio. Niin kauan kuin olemme valmiita puolustamaan elämän-tapaamme ja ydinalueitamme, olemme valmiina myös puolus-

tamaan merellistä rintamasuun-taamme. Tämä on puhdas soti-laslooginen fakta. Siksi tilannetie-toisuus ja arvioinnit turvallisuusti-lanteen kehittymisestä Itämerellä ovat meille niin tärkeitä.

Kaikki puolustushaarat val-mistautuvat toteuttamaan merel-lisiä yhteisoperaatioita, mikä rau-hoittaa jonkin verran huolta näi-den supistuvien puolustusbud-jettien aikana uskottavasta me-ripuolustuskyvystämme. Me-rivoimat kantaa kuitenkin pää-vastuun niin meritilannekuvan, operatiivisen suunnittelun kuin operoinnin johtamisesta meri- ja rannikkoalueillamme. Tämä am-mattitaito ja osaaminen tarvitse-vat resurssinsa.

Yhteisoperointia erityises-ti maavoimien kanssa helpotta-vat samanhenkinen taktikointi ja operointi. Mielenkiintoinen ana-logia syntyy verrattaessa maa-voimien uudistuvaa taisteluta-paa ja meripuolustuksen ope-rointia merellä, saaristossa ja rannikolla. Riittävään tilanne-

kuvaan ja tekniikkaan nojautu-va taistelutapa, jossa joukot on fyysisesti hajautettu mutta toi-minnallisesti ja vaikutukseltaan keskitetty, on ollut totta meri-puolustuksessa iät ja ajat.

Meripuolustuksessakaan elämä ja toiminta Itämerellä ei kuitenkaan ole pelkkää vas-takkainasettelua. Rantavaltioi-den viranomaiset, merivoimat mukaan lukien, toimivat laajal-la rintamalla yhteistoiminnassa esimerkiksi meritilannekuvan tuottamisessa, öljyntorjunnas-sa sekä etsintä- ja pelastusope-raatioissa. Koulutusyhteistyö ja yhteiset sotilaalliset harjoitukset ovat näkkileipää. Merivoimat onkin kautta historian ollut kan-sainvälisin puolustushaaramme.

Lukija tekee tietysti itse päätelmänsä, onko Itämeri nyt ja jatkossa rauhanmeri vai jotain muuta. Valmistautuessaan sii-hen ”johonkin muuhun” ranni-kon puolustaja edistää rauhais-ten olojen jatkuvuutta.

Sakari Martimo

Auli Aho

4

8 Itämeri kautta aikojen Ove Enqvist

14 Itämeren alueen turvallisuuden kehitys Kenneth Nyholm

20 Venäjän Itämeren laivaston nykytila ja kehitysnäkymiä Tomi Vesanen, Hannu Roponen ja Kalle Järvi

26 Saksan merivoimien kehittämisestä Juha Pallaspuro

30 Ruotsin merivoimat panostaa taas kansalliseen puolustukseen Anders Gardberg

34 Puolan merivoimat – Uuden alun edessä Veli-Petteri Valkamo

KirjallisuusLaiva on lastattu tiedolla ........................ 37

Venäjän imperiumin paluu ...................... 38

Salainen ase ilmapuolustuksessa ............ 41

Russarö ............................................... 42

1/2013

ove enqvistBomarsund tornin rauniot.

Teema



TapahtumiaTykkien ja ihmisten saaret -teos luovutettiin kenraali Valtaselle ................. 43

Taktiikkakerho pitää miekat terävinä ........ 44

Yhdistysten yhteinen seminaaritilaisuus Merisotakoululla .......... 46

Herra Amiraali, kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat ............................. 48

Jäähyväiset 100 TK:lle ........................... 50

Viimeiset alokkaat Kirkonmaan linnakkeella ........................ 52

Itämeren meripuolustus – nykyaika kohtaa historian .................... 54

Paluu juurille – MC Etu-Töölön 15-vuotis juhlacruisailu Suomessa ......................... 56

MEK 23 Merisotakoululla ....................... 61

Kuulumisia MPK:n Meripuolustuspiiristä .. 62

In MemoriamYleisesikuntaeverstiluutnantti Esko Havo .... 6

VakiotPääkirjoitus ............................................ 3

Yhteinen julkaisumme ............................ 82

Tapahtumakalenteri ............................... 83

KuulumisiaRannikkoupseeriyhdistys ry .................... 67

Meriupseeriyhdistys ry ........................... 67

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ry ...... 68

Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistys..................................... 72

Rannikkosotilaskotiyhdistys ry ................. 73

Pohjanlahden Laivastokilta ry ................. 74

Turun Rannikkotykistökilta ry .................. 76

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys..................................... 78

HistoriaEnglannin armeija Itä-Villingissä 1919...... 64

s. 36

Tyhjä tykkiasema peitetään.

s. 50

ove enqvist

UUDPR:n komentajanvaihdos- tilaisuudessa Teikarin Taistelijoiden vt- pj Ahti Matikainen ja prikaatin komentajan tehtävistä meri-voimien EP:ksi siirtyvä komdri Juha Vauhkonen.

FAnbärAren-lehden toimitus

6

E verstiluutnantti Esko Havo syntyi Konginkan-kaalla 30.1.1921. Kou-

lunsa hän kävi Lahdessa. Hän osallistui innokkaasti Lahden ty-kistösuojeluskunnan mallikelpoi-sesti järjestettyyn nuorten mies-ten koulutukseen.

YH:n alkaessa opetus lyse-on tiloissa loppui. Lyseo muu-tettiin sotasairaalaksi, ja Esko Havosta tuli päätoiminen suo-jeluskuntalainen. Hän palve-li suojeluskunnassa yhtämittai-sesti kolme kuukautta ennen kuin pääsi vapaaehtoisena va-kinaiseen väkeen.

Aliupseerikoukun hän kä-vi Muurilan tykistökoulutuskes-kuksessa (TykKoulK1). Niinisa-lon ”talvirukki” 1940-41 kes-ti neljä ja puoli kuukautta. Re-serviupseerikoulussa vallitsi tal-visodan henki – puhti oli päällä. Mukana oli paljon suojeluskun-talaisia, jotka vaikuttivat kohot-tavasti maanpuolustushenkeen. Kokonaisuudessaan varusmies-palvelus kesti 720 vuorokautta. Lappeenrannan Lavolassa Havo oli kouluttamassa varusmiehiä. Tästä joukosta muodostui kiin-teä kokonaisuus, jonka kanssa oli helppo lähteä sotaan.

Jatkosotaan Esko Havo läh-ti Nuijamaalta 10.Div:n JR1:n mukana. Hän toimi tulenjohtaja-

na pataljoonassa. Ensin mentiin Rautjärvelle ja sieltä edelleen pit-kin Kannasta Liipolan mutkasta läpi Lempaalaan päätyen. Patal-joonat vaihtuivat ja menestys oli vaihteleva, mutta aina oltiin liik-keellä. RUK:ssa saatu hyvä ty-kistökoulutus nousi arvoonsa. Hyökkäysvaiheessa Havon tu-lenjohtoryhmä selvisi tappioista vain muutamalla haavoittuneella.

Asemasotavaiheessa Esko Havo hakeutui Kadettikouluun. Valinta osui Merisotakouluun ja siellä rannikkotykistölinjalle. Koulutus 16. Merikadettikurs-silla päättyi Neuvostoliiton suur-hyökkäykseen. Kadetit komen-nettiin rintamalle. Havo määrät-tiin Laatokan Rannikkoprikaatiin Viteleeseen RtR 13:n alueelle. Venäläisten aloitettua hyökkäyk-sen Syvärillä ja siihen liittyvän

Tuuloksen maihinnousun koko suomalaisten rintama vetäytyi länteen. Havo toimi tulenjohta-jana Viteleessä. Maaleista ei ol-lut pulaa. RtR13:lla ei ollut re-servejä, joten aikaa myöten ase-mista vetäydyttiin.

Tämän jälkeen Havo mää-rättiin Mantsinsaareen. Venä-läisten edettyä saaren ohi mää-rättiin patteri purettavaksi ja siir-rettäväksi pois. Toinen tykki am-pui koko ajan kun toista puret-tiin. Mantsista Havo siirtyi tulen-johtoupseeriksi Ristisaareen, jos-sa tehtävänä oli valvoa liikennet-tä rantatiellä. Venäläiset tiesivät Ristisaaren merkityksen, ja niin-pä se joutui useaan otteeseen pommitusten kohteeksi. Asele-po tuli Havon ollessa Ristisaa-ressa. Sieltä hän siirtyi Hankoon, jossa alkoivat merimiinojen rai-vaustyöt. Hän palveli 5. Raivaa-jaosastossa. Sittemmin Havo sai siirron Itäiselle Suomenlahdelle evl Reino Olavi Aaltosen osas-toon, jonka emälaiva oli Suo-men Joutsen. Osasto raivasi La-vansaari-Seiskarin alueella. Val-vontakomissio painoi jatkuvasti päälle tarkastuksin. Sitä kuvaa venäläisen Itäisen meripiirin ko-mentajan tokaisu suomalaiselle komentajalle ja raivausupseeril-le: ”Jos yksikin miina löytyy sen jälkeen kun olette julistaneet ve-

Yleisesikuntaeverstiluutnantti

Esko Havo30.1.1921-18.12.2012

In Mem

oriam


det vapaiksi, teidät ammutaan Lavansaaren rantaan.”

Raivausten jälkeen Esko Havo toimi Utön linnakkeen päällikkönä vuosina 1947-48. Sieltä hän siirtyi Merivoimien esikunnan tykistöosastoon mit-tausupseeriksi.

Kapteenikurssin jälkeen Havo määrättiin Merisotakoulun opettajaksi (1951-53). Tästä tehtävästä hän siirtyi Helsingin Sotilaspiiriin, jossa hän perehtyi kutsunta- ja LKP-asioihin.

Sotakorkeakoulun jälkeen vuonna 1961 Havo siirtyi Tu-run eteläisen sotilaspiirin järjes-telytoimiston päällikön tehtäviin ja sieltä edelleen 1964 Turun Rannikkotykistörykmentin ryk-menttiupseeriksi. Seuraava teh-tävä oli Hangon Rannikkotykis-töpatteristossa, jonka komen-

tajana hän oli vuosina 1966-1968. Hangosta hän siirtyi Sa-vonlinnaan sotilaspiirin päällikök-si. Savonlinnan sotilaspiiri oli ra-japiiri, joten sen tuntosarvet oli-vat rajan tuntumassa. Tsekkoslo-vakian kriisin aikana 1968 rajal-ta kuului jatkuvasti hyökkäysvau-nujen käynnistämisääniä ja tie-dustelukoneet lensivät rajan pin-nassa etelästä pohjoiseen. Se oli päällikölle jännittävää aikaa. Soti-laspiirissä Havo paneutui LKP:n toteuttamiseen, jota tuki Havon arvostama esimies kenraaliluut-nantti Matti Hannila. Tulokset olivat erittäin hyviä.

Havo toimi Rannikkoty-kistökoulun johtajana vuosina 1971-75. Aselaji oli juuri itse-näistynyt, ja oman sotakoulun kehittäminen oli kaikille tärkeä asia. Koulussa vallitsi innovatii-

vinen henki. Kehitettiin koulu-tusohjelmia, harjoituksia ja si-mulaattoreita. Tykistöammun-nat suoritettiin täyskaliiperiam-munnoin. Ampumatarvikkei-ta riitti ja koulutettavat osasivat ampua ja johtaa tulta. Tämän tärkeyttä Havo aina korosti.

Everstiluutnantti Esko Ha-vo oli aina oman tiensä kulki-ja. Hänet tunnettiin aselajin pii-rissä tiukkana esimiehenä – oli selkeät tehtävät, riittävästi toi-mintavapautta ja esimiehen sa-taprosenttinen tuki.

Tämän innokkaan metsä-miehen silmistä tuikki viimei-seen saakka tuttu terävä kat-se ja huumorin kukkakin kuk-ki entisen lailla. Huoli isänmaan asioista oli kuitenkin päällim-mäisenä.

Juhani Haapala

Insta DefSec Oy:n erityisosaamista ovat verkko-keskeiset johtamis-, tietoliikenne- ja koulutusjärjestelmät, vahvat tietoturvaratkaisut sekä puolustusjärjestelmien in-tegrointi- ja ylläpitopalvelut. Asiakkaitamme ovat niin koti-maiset kuin kansainväliset toimijat.

www.insta.fi

Lupa luottaa

8

Itämeri kautta aikojenOve Enqvist

I tämeri ja Suomenlahti ovat muodostaneet kautta vuo-sisatojen tärkeän meritien

idän ja lännen välillä. Itämeri on ollut arvoihin ja tavoitteisiin sidok-sissa oleva kaupallis-kulttuurisen

penetraation maailma ja väylä. Elämä Itämeren piirissä on ollut kiinteästi sidoksissa uskontoon ja

Riilahden taistelu 1714.

Teema


uskonnon muotoon, kieliin kiin-nittyviin ideologioihin ja yhteis-kuntien ja valtioiden rakenteisiin, intresseihin ja ekspansioon.

Itämeren merkitys kasvaa

Friisiläiskauppiaat avasivat 700- ja 800-luvuilla Itämeren kaupan, ja tuolloin syntyivät ensimmäiset kauppareitit ja – satamat. Viikin-

kien suuri idäntie ulottui Itämerel-lä Ruotsin rannikkoa pitkin Suo-menlahden kautta Laatokalle ja Venäjän jokia Dnepriä pitkin Mus-tallemerelle ja Volgaa pitkin Kas-pianmerelle tai Venäjän sisäosiin.

Itämeren maailmaa leimasi hieman myöhemmin kristinus-kon levittäminen, ja tuskin se oli saatu ainakin viralliseen päätök-

seen, kun keskeiseksi vastakoh-taisuuden aiheeksi nousi katoli-sen, orto doksisen ja luterilaisen uskonmuodon välinen kamppai-lu, joka liittyi valtiollisiin intres-seihin ja siten Itämereltä kat-soen kaukaisiinkin asioihin.

Pohjoissaksalaiset perus-tivat 1200-luvulla Hansaliiton, joka hoiti kauppaa Itämerellä.

PietArin merisotAmuseo

10

(Pietari Suuri) hakkasi ikku-nan Eurooppaan ja perusti Ne-va-joen suistoon Venäjän uuden pääkaupungin Pietarin. Nyt Itä-meri ja Suomenlahti muodosti-vat nopean merireitin Pietariin, jota voitiin käyttää suuriinkin ta-varankuljetuksiin. Meritie muo-dosti samalla uhkan Pietarille, sillä sitä pitkin saattoi purjehtia sangen nopeasti pääkaupungin porteille. Juuri tämä seikka on siitä lähtien ollut vallitseva teki-jä Itämeren strategiassa.

1900-luvun alussa käy-dyn Venäjän - Japanin sodan ai-kana suuri ja paras osa Venä-jän Itämeren lai vas tosta tuhou-tui Tsushiman meritaistelussa. Laivaston päätehtävänä oli ol-lut Pietarin puolus ta mi nen me-reltä tulevaa varaa vastaan. Suu-rin uhka oli yhdistynyt Saksa, jo-ka oli toteuttanut voi mak kaan lai-vanrakennusohjelman. Tämä uh-kasi Pietaria, ja uhka piti torjua.

Venäjä käynnisti uuden lai-vanrakennusohjelman, mutta sen laivaston saattaminen Sak-san laivaston tasolle olisi vie-nyt liian kauan. Venäjän sotilas-johdossa syntyi ajatus puolus-taa Pietaria kiintein lin noituksin, joilla vihollisen etenemistä voi-taisiin olennaisesti vaikeuttaa ja hidastaa rannik kotyk kien tulella, merimiinoituksin ja selvästi hei-komman laivaston toimenpiteil-lä. Linnoituksen pääasemaksi valittiin Suomenlahden kapein kohta Porkkalan ja Naissaaren välillä. Tätä pääasemaa, joka sai ni men Pietari Suuren merilinnoi-tus, tukemaan rakennettiin laa-ja etuasemien verkosto. Linnoi-tusketjua laajennettiin Turun ja

Mahtava liitto käytti Itämerta ja Suomenlahtea sisämerenään perustaen sen rannoille hansa-kaupun kejaan, joiden perinne elää yhä. Ruotsin soturikunin-kaat purjehtivat joukkoineen tä-tä meritietä valloitus matkoil laan Baltiaan ja Keski-Eurooppaan.

Hollanti nousi 1500-luvun sotien jälkeen Euroopan merkit-tävimmäksi kauppamahdiksi, ja hollantilaiset kuljet tivat pää-asiassa viljaa ja puutavaraa. Itä-meren poliittinen tilanne oli hy-vin epävakaa, sillä vuo ro tel len sekä Ruotsi, Tanska, Puola että

Venäjä pyrkivät kontrolloimaan kaupankäyntiä alueella.

1700-lu vulla nämä sai-vat tehdä tilaa kahdelle hallin-tojärjestelmältään uudenaikai-semmalle suur val lalle, Venä-jälle ja Preussille, jotka laaje-nivat niiden kustannuksella ja joista tuli ennen pitkää maa-ilmansuurvaltoja.

Pietari Suuren avaama ikkuna Eurooppaan

Itämeren ja Suomenlahden ase-ma muuttui oleellisesti 1703, kun Venäjän keisari Pietari I

visuri: PuolustusvoimAt kylmässä sodAssA s. 93

Itämeren alueen geostrategiaa 1950-luvulla.



Tärkeimmät meritaistelut 1000-luvulta Krimin sotaan.

mAre bAlticum

Ahvenanmaan saaristoon ja Vi-ron suurille saarille ensimmäi-sen maail man so dan sytyttyä.

Venäjän vallankumouksen jälkeen linnoitustyöt loppuivat, ja jo valmiiden linnoitusten mie-histöjen moraali ja taistelukyky lamaantuivat. Linnoitukset tyh-jenivät yksi toisensa jälkeen.

Suomen ja Baltian maiden itsenäistymisen jälkeen Pieta-ri Suuren merilinnoituksen ase-mat jäivät Suo men ja Viron hal-tuun. Niiden varaan molemmat maat suunnittelivat laajaa soti-laallista yh teis työtä ennen tois-ta maailmansotaa. Porkkalan - Naissaaren väliin suunniteltiin miina- ja tykistö sul kua, jonka oli määrä sulkea Venäjän Itä-meren laivasto Suomenlahden pohjukkaan mahdollisen uuden sodan aikana.

Pietari Suuren merilinnoituksen tulikaste

Venäjä tunsi sulkusuunnitelman hyvin, mutta ei voinut tietää pannaanko se toimeen, kun se alkoi toteuttaa niin sanotun Rib-bentrop – Molotov -paktin sa-

laisen lisäpöytäkirjan sisältämää etupiirijakoa syk syllä 1939. Se vaati ja sai sekä Virolta että Lat-vialta tukikohtia kapeikon länsi-puolelta Viron saa rilta ja Liepa-jasta. Suomesta tukikohtaa vaa-dittiin Hangosta, mutta ennen kuin se saatiin, piti ensin käydä talvisota. Tällä tavoin Neuvosto-liitto pystytti Pietari Suuren me-rilinnoituksen uudelleen Lenin-gradin suojaksi.

Tämä suoja osoittautui kuitenkin huonoksi, sillä sak-salaiset hyökkäsivät Leningra-din porteille Bal tian halki mai-ta myöten aivan samoin kuin ensimmäisessäkin maailman-sodassa. Pietari Suuren me-rilinnoitus heräsi kuitenkin hen-kiin vielä kerran syksyllä 1944, kun Neuvostoliitto otti Pork ka-lan niemen ja Obbnäsin (Upin-niemen) tukikohdakseen. Tuki-kohta luovutettiin Suomelle ta-kaisin tam mikuussa 1956.

Itämeren merisodat

Merisodat Itämeren alueella ja-kautuvat melko selkeisiin histo-riallisiin kausiin, joiden myötä Itä-

meren alueen yleinen sotilaspo-liittinen asema muuttui. Kausien aikana käytiin erinäisiä meritais-teluja vaihtelevalla sotaonnella.

Viikinkien ryöstö- ja kaup-paretkiä 800–1100-luvuilla seu-rasi eritoten Itämerellä kauppaa suojelevan Hansaliiton aika ai-na 1500-1uvulle saakka. Kaup-pa seurasi valloittajia, ja valloit-tajien käyttäessä me ritietä syntyi merellisiä yhteenottoja, tosin pie-nehköissä puitteissa. Luostareis-sa pidetyt kronikat kertovat, että 1100-luvulla Itämeren pohjois- ja itäosien heimoista vendiläiset, liettualaiset, lättiläiset, virolaiset, karjalaiset ja varsinaissuomalai-set risteilivät monesti merirosvo-laivoillaan.

Aikakaudelta säilyneiden ensimmäisten varsinaisten me-ritaistelujen kuvaukset ovat vas-ta 1500-luvulta, mutta jo aiem-mat aselevot ja välirauhat todis-tavat, että merelläkin on taistel-tu. Tällaisilla sopimuksilla py-rittiin 1100–1400-luvuilla ta-kaamaan häiriötön meriliiken-ne, jonka tukena olivat lisäksi eri valtioiden sotalaivastot. So-pimusten tekoon osallistuivat eri vuosina tanskalaiset (juutit), lyypekkiläiset (Hansaliitto), got-lantilaiset, svealaiset, ruotsalai-set, Kalmarin unionin jäsenval-tiot, novgorodilaiset, smolen-skilaiset, mutta myös Itäme-ren piirin ulkopuolelta keisarin alamaiset ja koko latinalaisen maailman kauppiaat. Itämerel-lä on taisteltu meren herruudes-ta. Oheiseen karttaan on mer-kitty viisikymmentäkolme mer-kittävää merellistä sotatapahtu-maa 1000-luvulta Krimin sotaa.


12

Lähteet:Amirhanov, Leonid: Pietari Suuren merilinnoitus, Pie-

tari 1995

Klinge, Matti: Itämeri- mielenkuva, teoksessa Ma-re Balticum, 200 vuotta Itämeren historiaa, John Nurmisen säätiö, Helsinki 1997

Wihtol, Erik: Meritaistelut, teoksessa Mare Balticum, 200 vuotta Itämeren historiaa, John Nurmisen säätiö, Helsinki 1997

Wikipedia

Lopuksi

Toisen maailmasodan jälkeen niin kutsuttu rautaesirippu jakoi Euroopan kahtia: Adrianmerel-tä Itä merelle. Itämerta kutsuttiin varsinkin itäpropagandassa rau-han mereksi, mutta käytännös-sä Itä meren alue olisi ollut erit-täin tärkeässä asemassa Var-sovanliiton ja Naton välisessä mahdollisessa krii sis sä. Varso-vanliiton ja Neuvostoliiton ha-jottua 1990-luvun maailmas-sa oli aihetta toivoa, että suur-

vallat, monikymmenmiljoonai-set Saksa, Venäjä ja niiden rin-nalle ehkä kohoava Puola, oli-sivat voi neet löytää tien pysy-vään rauhalliseen kehitykseen, jonka puitteissa kauppa ja kult-tuuri olisivat luoneet yhteisyyttä ja positiivista riippuvuutta.

Kehitys ei kuitenkaan vält-tämättä kulkenut niin nopeasti ja positiiviseen suuntaan kuin 1990-luvulla toivottiin. Yksi syy on ollut, että Baltian maat ovat liittyneet puolustusliitto Naton

jäseniksi. Osa Pietari Suuren merilinnoituksen Suomenlah-den pohjoisrannalla olleista ran-nikkolinnakkeistakin on palvellut Suomen rannikkotykistön kiin-teinä linnakkeina aina 2000-lu-vun alkuun asti. Nyt ne on kui-tenkin voitu tyhjentää yksi toi-sensa jälkeen osana meripuo-lustuksemme uudistusta.

Bomarsundista piti tulla Venäjän etuasema länteen, mutta se tuhot-tiin Krimin sodassa.

ove e

nq

vist

Ratinanlinna, Aleksanterinkatu 32, 33100 Tampere & 010 289 8100 & 010 289 8101 ryhmät, [email protected]

Puhelut 8,35 snt/puh +17,17 snt/min. Palvelumaksu 15 €. 1.4.2013 alkaen 17 €.

Lomalinjan matkoja 24 h verkkokaupasta lomalinja.fi

Tilaa uusi esite 2013!

Ylellinen risteily Tonavalla Hurtigruten - Maailman

kaunein merimatkaVienanmereltä MoskovaanVolga - Don

Monipuolinen Kiina Elämyksiä Vietnamissa Etelä-Afrikan aarteetKuuban sydän

Musiikki Kirjallisuus MaalauskurssitViini ja ruoka

LLKansi-2013indd.indd 1

3.1.2013 19.43

Kalervo Sipi Ilmari Hakala

Juha Myyryläinen Sampo Ahto

Kulttuuria ja sotahistoriaaPuolassa ja itäisessä Saksassa 15.–22.4.Tallinna, Varsova, Krakova, Auschwitz, Lützen, Breitenfeld, Travemünde. Asiantuntijaoppaat Ilmari Hakala ja Leena Hakala. 1098 €

Pohjois-Italiassa 25.4.–1.5.2013Gardajärvi, Verona ja Venetsia. Asiantuntijaopas ev Sampo Ahto. 1395 €

Kulttuuria ja sotahistoriaaTartto ja Itä-Viro 24.–26.5.Narvan ja Sinimäen taistelut, Suomen siirtyminen Venäjän Suurruhtinaskunnaksi, Viron vapaussota. Asiantuntijaopas evl Juha Myyryläinen. 398 €

Kulttuuria ja sotahistoriaaEntisessä Itä-Preussissa 15.–23.4.Gdynia, Gdansk, Westerplatte, Görlitz ja Hitlerin Sudenpesä, Kaliningrad, Kuurin kynnäs, Klaipeda, Palanga ristikukkula, Riika, Tallinna. Asiantuntijaopas ev Sampo Ahto. 1188 €

Laatokan kierros 27.–30.6.Sortavala, Nietjärvi, Pitkäranta, Salmi, Vitele, Aunus, Syväri, Terijoki, Raivola, Summa, Viipuri. Asiatuntijaopas professori Martti Turtola. 485 €

Mannerheimin jäljillä halki Kiinan valtakunnan 2.–11.9.Pekingissä Kiinan muuri, Taivaallisen rauhan aukio ja Kielletty kaupunki, Kashgar, Abak Hojan hautamuseo ja Id Kah moskeija, Hiekkadyynit Mingsha Hills ja Kuunsirpin lähde, Mogaon luolat, Xian ja Terrakotta-armeija. Mannerheim asiantuntija kenraalimajuri evp Kalervo Sipi. Kiinan asiantuntijaopas Marja-Leena Tiensuu. 3240 €

Kulttuuria ja sotahistoriaa


14

1 Geopoliittinen tilannekehitys

Kylmän sodan ajan idän ja län-nen ideologisen vastakkainaset-telun tilalle on asettunut talou-dellinen vastakkainasettelu, jon-ka keskeiset tekijät ovat energia, kuljetusreitit ja ruoka. Venäjää lukuunottamatta kaikki Itäme-ren alueen valtiot ovat inte-groituneet läntisiin taloudelli-siin ja poliittisiin tai sotilaal-lisiin turvallisuusrakenteisiin. Tarkastelen Itämeren alueen turvallisuutta osana transat-lanttisen tilan turvallisuutta, jossa keskeiset toimijat ovat Itä ja Länsi.

Länttä luonnehtivat 2010-lu-vulla syvenevä Euroopan Unio-nin ja USA:n talous- ja velkakrii-si, poliittisen yhtenäisyyden mu-rentuminen, Euroopan Unionin sirpaloituminen ja leiriytyminen, väestön uskon hiipuminen Eu-roopan Unioniin ja sen integraa-tiokehitykseen sekä jäsenmaiden yhteiskunnallisen levottomuuden kasvu. Puolustusmenojen karsi-minen jo tapahtuneen aseriisun-nan ja aluepuolustuksesta luo-pumisen jatkoksi heikentää Na-

toa Euroopassa vielä pitkään. USA:n selkä on kääntymässä Euroopalle sen katsoessa Aa-sian suuntaan. Sen asevoimien menoja karsitaan ja painopistettä siirretään Aasian ja Tyynenmeren alueelle. Naton artikla 5:n mu-kaisten velvoitteiden ja vastuiden kantamisen uskottavuus Euroo-

passa kärsii. Taloudeltaan maa-ilman suurimpien USA:n ja Eu-roopan mahti uhkaa murentua. Lännen lipunkantajan USA:n ta-lous on lamassa, ulkopolitiikka resetoitu pehmeäksi ja sotilaalli-nen voima heikkenemässä.

Itä on Venäjä-keskeinen. Sitä luonnehtivat Venäjän talouden nousun siivittämä kansallismie-lisyyden voimistuminen ja tur-vallisuuspalvelujen sekä presi-

dentin valtaan perustuvan secu-rokratian muodostuminen maan keskeiseksi hallintomalliksi. Näi-tä on seurannut sotilaallisen voi-man käytön tuonti kovenneen ulkopolitiikan välineeksi. Venä-jän asevoimien rahoitus on kas-vussa ja niitä uudistetaan omal-la tuotannolla sekä lännestä

tehtävillä hankinnoilla. Ve-näjän päämääränä on olla vahva, ja sen nykyisessäkin sotilasdoktriinissa Länsi on edelleen päävihollinen.

Aasian markkinoiden valtaamiseksi Itä on Venäjän johdolla kokoamassa ainakin osaa entisistä neuvostotasa-valloista uuteen liittoumaan Euraasian liittoon, jonka toi-

minnan on määrä alkaa vuon-na 2015. Kaukasuksen suun-nalla EU:a matkivaan liittoon liitytään tai liitetään. Läntisten lähialuemaiden kohtalo, joissa Venäjä katsoo omaavansa joko tsaarin tai Neuvostoliiton perin-tönä historiallisia intressejä, sel-vinnee myöhemmin. Putin vil-kuilee Pietarin ikkunasta Eu-rooppaan johtavalle kaupparei-tille. Katse on kuitenkin kiinnit-tynyt väkirikkaille Aasian ja Tyy-

Itämeren alueen turvallisuuden kehitys

Kenneth NyholmKirjoittaja (kom evp) on palvellut muun muassa sotilasasiamiehenä Baltian maissa ja natolaisen Baltic Defence Collegen laitoksenjohtajana.

Teema


Venäjän päämääränä on olla vahva, ja

sen nykyisessäkin sotilasdoktriinissa Länsi on edelleen

päävihollinen.


nenmeren alueen markkinoille, joilla ollaan huolissaan ruoan ja energian riittävyydestä tulevai-suudessa. Idän johtovaltion Ve-näjän talous on kasvussa, ulko-politiikka kovenemassa ja soti-laallinen voima lujittumassa.

Länsi eripuraistuu ja heik-kenee, Itä vahvistuu ja yhte-näistyy. Kummankin johtovaltiot ovat eri suunnista aloittamassa kilpajuoksua Aasian ja Tyynen-meren alueelle, jolla on ostovoi-maa, tuotantokykyä ja korkeaa teknologiaa. Aika näyttää, onko tuloksena yhteentörmäys maali-viivalla ja sen seurauksena vas-takkainasettelu vai rauhanomai-nen rinnakkaiselo.

Geopoliittinen kehityskul-ku heijastuu jo Itämeren tur-vallisuuteen. Heikkenevän tran-satlanttisen yhteyden tilalle on asettumassa vahvistuva Berlii-ni-Moskova akseli. Weimarin Trion (ks. RP1/2012 s.75) kä-denjatkeeksi Itämerelle on pe-rustettu Kaliningradin Kolmikko, ja Itämeren turvallisuus uhkaa alueellistua. Jos turvallisuus alu-eellistuu, alueellistuu myös tur-vattomuus. Tilaisuuden turval-lisuuden uudelleenjärjestelyil-le avaa osaltaan myös Arktika, jonka energiavarantojen jaka-minen vetää Pohjoismaiden ja Natonkin huomiota puoleensa ja jättää tilaa turvallisuuden hä-märäoperaatioille Itämerellä.

2 Venäjän intressit ja Itämeren strategia

Historialliset intressitVenäjällä on ollut Itämerellä his-toriallisia intressejä viimeistään siitä alkaen, kun Pietari Suu-

ri julisti Pietarin maan pääkau-pungiksi vuonna 1712. Pääkau-pungin suojaksi rakennettiin ki-venkova eteentyönnetty Pietari Suuren merilinnoitus.

Venäjä menetti Viron, Latvian, Liettuan ja Suomen 1900-luvun alussa maiden itse-näistyessä. Neuvostoliitto paik-kasi syntynyttä turvallisuusvajet-taan Molotov-Ribbentropp sopi-muksella 1939 ja miehitti Bal-tiaa sen jälkeen puoli vuosisataa.

Baltian maat itsenäistyivät uudelleen Neuvostoliiton hajot-tua 1991. Idän ja Lännen ra-ja siirtyi tuhat kilometriä itään-päin. Itämerellä Venäjä menet-ti kattavan meritukikohtaver-kon, toistakymmentä satama-kaupunkia sekä niihin johtavan tie- ja rautatieverkon. Naton laajeneminen Itämerelle ja Suo-menlahdelle vuonna 2004, Ve-näjän historiallisen pääkaupun-gin edustalle, oli Venäjän johdol-le raskas arvovaltatappio. Hei-kosta Venäjästä ei ollut vahval-le Natolle vastusta. Venäjän nä-kökulmasta jo polvilleen lyödyn historiallisen supervallan rippei-tä nöyryytettiin. Arvovaltatappi-olle Putin ei ole saanut hyvitys-

tä, hän on kuitenkin tuonut Ve-näjän ulkopolitiittiseen liturgi-aan arvoitukselliset ”historialli-set intressit lähiulkomaissa” nii-tä täsmentämättä.

Tämän päivän intressitPietari Suuren merilinnoitukses-ta aika on ajanut ohi vasta toisen maailmansodan jälkeisellä ohjus-kaudella. Tuolloin Suomi onnis-tui parlamentaaristen puolustus-komiteoiden avulla korvaamaan linnoitusrakenteet muinaisia tyk-kejä tehokkaammilla tykistö- ja ohjusasejärjestelmillä, joilla mii-na-aseella täydennettynä kye-tään kontrolloimaan Itämerta Saarenmaalta pohjoiseen ja tar-vittaessa estämään sen käyttö.

Itsenäisen puolustuskyvyn rakentaminen oli Karhun kai-nalossakin mahdollista, koska YYA-sopimukseen perustuen ja suomettumisesta johtuen Neu-vostoliitto ja länsimaatkin pitivät Suomea kriisitilanteessa Idän leiriin kuuluvana. YYA-sopi-muksen päädyttyä roskiin Suo-men itsenäinen puolustuskyky ei ole enää ollut Venäjän intres-sien mukainen.

Neuvostoliiton hajottua ja


16

Naton laajennuttua Suomenlah-delle ja Baltiaan Pietari Suuren ikkuna Eurooppaan jäi vastus-tajan kivenheiton päähän ilman suojaa. Se uhkaa kriisissä kutis-tua tirkistysreiäksi Suomenlah-den pohjukassa sekä eristetyk-si Kaliningradin alueeksi. Pieta-ri ei ole koskaan ollut niin suo-jaton kuin nyt.

Venäjä tietää, että Suomella on kyky sulkea Suomenlahti. Tä-mä lopettaisi Venäjän kauppame-renkulun Itämeren kautta, kes-keyttäisi Pietarin puolustuksen etulinjan Kaliningradin huollon sekä saattaisi Nordstreamin ja Pietarin vaaralle alttiiksi.

Tsaarin ja Neuvostoliiton aikainen sisämeri, Kylmän So-dan aikainen Rauhan meri on kehittynyt yhdeksi maailman vilkkaimmista talouden kul-kureiteistä. Sillä on strategis-ta merkitystä kaikille sen ran-tavaltioille, erityisesti Venäjäl-le ja Suomelle. Suomen kau-pasta yli 80 prosenttia kulkee meritse, naapurimaamme Viron 60%. Itämeren alueen kaupas-ta puolet tapahtuu meritse.

Venäjälle Itämeri on ener-gian ja kaupan siirtoreitti, mikä on elintärkeän Euroopan-kau-pan edellytys. Venäjä toimittaa 40 prosenttia Euroopan käyt-tämästä energiasta ja Gazprom saa kaksi kolmasosaa tuloistaan siitä. Euroopan ja Venäjän väliset merikuljetukset ovat yli kolmin-kertaistuneet vuodesta 2000 ja kasvu jatkuu. Vuonna 2015 Itä-merellä arvioidaan olevan jo-ka hetki liikenteessä noin 3500 alusta. Sen tärkeys kauppa-reittinä lisääntyy kaukopohjois-

ten alueiden taloudellisen mer-kityksen kasvaessa ja koillisväy-län avautuessa ympärivuotiseen käyttöön ilmaston lämpenemi-sen seurauksena. Nordstream makaa Itämeren pohjassa. Täl-lainen alue tulee olla omassa hallinnassa sodassa ja rauhas-sa, siitä suurvalta ei tingi.

Länsi on heikentynyt poliit-tisesti, sotilaallisesti ja taloudel-lisesti. Euroopan Unioni natisee liitoksissaan ja on alkanut vajota taloudelliseen lamaan, joka saat-taa päättyä pohjakosketukseen.

Idälle on avautumassa tilaisuus hakea hyvitystä Naton laajene-miselle Pietarin edustalle, nyt sii-hen on poliittista, taloudellista ja sotilaallista voimaa.

Itämeri-strategiaVenäjän päämäärät Itämerellä juontuvat Venäjän historiallisis-ta intresseistä, taloudesta ja so-tilasstrategiasta, keinot päämää-riin pääsemiseksi Aleksandr Du-ginin opista. Sen mukaan Idän ja Lännen välinen verenvuo-datus ei tule kysymykseen, ja Kreml noudattaa oppia suoravii-vaisesti. Georgian sodan tuoma geopoliittinen voitto, Euroopan talousahdinko ja sen poliittisen hajonneisuuden lisääntyminen

sekä Venäjän ja Weimarin trion vahvistuneiden suhteiden suo-ma voimapolitiikan arsenaalin käyttömahdollisuuksien lisään-tyminen ovat näyttöjä opin toi-mivuudesta, joten siitä Venä-jän johto tuskin jatkossakaan luopuu. Se ei luovu myöskään historian perimästä, Idän ja Län-nen vastakkainasettelusta.

Itämerellä sota häiritsisi kauppareitin toimintaa. Strate-gisiin päämääriin on päästävä ja Itämeren herruus on saavutet-tava ilman väkivaltaa. Käyttöön poimitaan Duginin epäsuoris-ta menetelmistä riittävä talou-dellisen, sotilaallisen ja poliitti-sen voiman yhdistelmä.

Taloudellisen voiman kes-keisin väline on energia. Suo-men käyttämästä energiasta tuodaan 70 prosenttia, ja sii-tä neljä viidesosaa tulee Ve-näjältä pääasiassa kivihiile-

nä ja raakaöljynä. Myös Balti-an maat ovat Venäjältä tuota-vasta öljystä ja kaasusta täysin riippuvaisia. Baltian maiden energiaturvallisuutta ei aina-kaan lisää Nordstream, joka mahdollistaa maakaasun myyn-nin Saksaan ja keski-Euroop-paan samalla kun Baltian ha-nat suljetaan. Tähän mennessä Venäjä on käyttänyt energia-asetta kahdeksan kertaa EU:n jäsenmaata vastaan.

Viime vuosina Venäjä on saavuttanut lujan otteen Balti-an maiden liike-elämässä. Ve-näjän valtio-johtoiset yritykset tai valtion vaikutusvallan alla toimi-vat yritykset ovat hankkiutuneet Baltiassa merkittävään asemaan

Venäjälle Itämeri on energian ja

kaupan siirtoreitti, mikä on elintärkeän

Euroopan-kaupan edellytys.



elintärkeillä aloilla. Venäjän ra-hoitus- ja pankkisektorin vahva asema on huolena erityisesti Lat-viassa ja Liettuassa. Mielenkiin-toista asiassa on se, että venäläi-sen valtio-ohjatun bisneksen so-luttautuminen alkoi kaikissa Ve-näjän lähiulkomaissa samoihin aikoihin vuoden 2008 tienoilla. Tuolloin Putin antoi lähipiirilleen tehtävän ostaa esimerkiksi Ukrai-nasta kaiken myynnissä olevan kiinteän omaisuuden. Samoihin aikoihin alkoivat Putinin lähipii-rin maakaupat myös Suomessa. Myöhemmin Ukraina kielsi kaik-ki maakaupat, Suomessa kun-natkin myyvät maitaan Venäjälle.

Venäjän riittävä sotilaallinen ylivoima Itämerellä kyseenalais-taa itsenäiseltä puolustuskyvyl-tään korkeintaan keskinkertai-silta Natoon kuuluvilta Balti-an mailta artikla 5:n mukaiset avunsaantimahdollisuudet Na-tosta. Lisäksi se muuttaa Suo-men natojäsenyyden kannatta-vuuden osittain kyseenalaiseksi. Onko tämä riittävä kompensaa-tio Naton laajenemisesta Bal-tiaan, jää nähtäväksi.

Venäjän Läntisen Sotilaspiirin perinteinen sotilaallinen voima on kaksinkertaistettu muutaman vii-me vuoden kuluessa. Esimerkki-nä joukkojen vahventamisesta on Baltian kupeeseen Lugaan ryhmi-tetyt ja Kaliningradiin ryhmitettä-vät Iskander-ohjukset, joilla voi-daan tuhota Baltiassa ja ete-lä-Ruotsissa sekä etelä-Suomessa olevia kohteita. Itämeren laivastoa on vahvistettu kehittämällä sen il-matorjunta- ja pintataistelukykyä sekä maihinnousuvoimaa. Venä-

jän Läntisen Sotilaspiirin joukko-jen operatiivisesta liikuteltavuu-desta ja keskittämiskyvystä laa-jalla alueella sekä uuden johta-misjärjestelmän toimivuudesta on saatu näyttöjä viime vuosien puolustushaarojen yhteisoperaa-tioiden harjoituksista, joissa vas-tustaja on Länsi.

Venäjän intressejä palvele-van poliittisen voiman keskit-täminen Itämerelle on käynnis-sä. Sen keskeisenä elementtinä on vahva Berliini-Moskova ak-seli. Työfoorumina näyttää ole-van julkisuudelta varjoon jäävä Weimarin Trio, johon Venäjä on kutsuttu mukaan. Sen käden-jatkeeksi Itämerellä perustettiin Saksan, Puolan ja Venäjän välille toukokuussa 2011 ulkoministeri-tasoinen Kaliningradin Kolmikko. Kaliningradin Kolmikon tapaami-siin ei muilla Itämeren mailla ole asiaa, ja epätietoisuus Kolmikon toimista alkaa kalvaa Itämeren maiden keskinäistä luottamus-ta. Itämeren turvallisuus ja tur-vattomuus uhkaavat alueellistua.

3 Länttä Euroopassa edus-tavan Saksan intressit

Saksaa ja muita natomaita vel-voittavien Naton artikla 5:n mu-kaisten velvoitteiden täytäntöö-pano Itämerellä on muuttumassa riskialttiiksi ja ne ovat kyseenalais-tumassa jo rauhan aikana. Sak-sa on laskemassa asevoimiensa miesvahvuutta 175 000:een, ja puolustusmenojen rahoitusta on laskettu jo 1,3 prosenttiin BKT:s-ta. Turvatakuiden kannalta vuon-na 2013 toimintansa aloittavalla Weimarin taisteluosastolla ei ole

edes symbolista merkitystä. Li-säksi Saksan tiedetään vastusta-neen Naton puolustussuunnitel-mien laatimista Baltiaan.

Saksa harjoittaa virallises-ti rauhanpolitiikkaa. ”Politiik-kaa- ei aseita” alkaa paistaa vä-hitellen läpi, ja sen alta hahmot-tuu pyrkimys suurvalta-aseman palauttamiseen. Saksa on Eu-roopassa strategisen valinnan edessä. Sillä on valittavanaan yksi kolmesta vaihtoehdosta:

1) Antaa entisen menon jat-kua ja yrittää pelastaa ny-kyisenlainen EU pump-paamalla sinne jatkos-sa suuri osa bruttokan-santuotteestaan, joka on 22% EU:n taloudesta. Surkea sijoitus.

2) Peruskorjata EU:n toimi-mattomiksi osoittautuneet rakenteet ja yrittää vielä kerran Saksan tavoitteena olevaa vahvaa Eurooppaa nykyisen EU:n pohjalta. Ei Venäjän tukea, epävarma sijoitus ja hidas tuotto.

3) Rakentaa uusi weimarilai-nen liitto nykyisen EU:n terveiden osien pohjalle ja ottaa siellä johtava rooli Venäjän tuella. Tuo kustan-nussäästöjä ja tukee pää-syä ostovoimaisille ja suu-rille markkinoille Venäjällä ja Aasian suunnalla, joita ilman EU ei ilmeisesti sel-viä. Nopea ja suuri tuotto.

Saksan ja Venäjän suhteita on lujitettu viime vuosina, mitä on mahdollista hyödyntää Sak-san suurvalta-aseman palaut-


18

tamisessa. Transatlanttinen yh-teys on heikentymässä. USA on suuntautunut Euroopan ulkopuo-lelle. Euroopan Unioni on vel-kakriisissä, mikä on omiaan hei-kentämään jo aseistariisuuntu-nutta Natoa. Saksan ja Venäjän strategiset intressit yhtyvät Itäme-rellä. Venäjä haluaa estää Naton turvatakuut ja Saksa ei halua nii-den aktualisoitumista. Lisäksi Itä-meren kauppareitin tulee toimia.

Merkit viittaavat Saksan va-litsevan Weimarin liiton. Se ta-kaa Saksalle poliittisen ja talou-dellisen suurvallan statuksen Eu-roopassa ja sen ulkopuolellakin. Olemme seuraamassa Saksan kolmatta nousua, kaksi edellistä johtivat maailmansotaan.

4 Heijastuksia Itämerelle

Itämerelle on muodostumassa poliittisen, taloudellisen ja so-tilaallisen ylivoiman keskitty-mä. Sen muodostavat Venäjä, Saksa ja Puola. Tämän päivän Euroopassa keskittymän vah-vuus riittää päättämään Euroo-pan Unionin tulevaisuudesta ja turvallisuudesta Itämerellä.

Itämeren maat ovat jakau-tumassa leireihin. Turvaa heh-kuvalla leirinuotiolla istuvat Kali-ningradin Kolmikon jäsenet. Tur-vattomalla leirihiilloksella kyhjöt-tävät Itämeren puolueettomat maat Suomi ja Ruotsi sekä so-tilaallisesti heikohkot Nato-maat Baltiasta. Niiden poliittinen ja ta-loudellinen selkänoja EU on krii-sissä ja Naton turvatakuistakin saatetaan jäädä paitsi. Turvalli-suuspolitiikaltaan epäyhtenäinen nuotioseura vilkuilee varovaises-ti toiselle nuotiolle ja ihmettelee,

mistähän siellä kuiskaillaan. Kaliningradin Kolmikon pe-

rustaminen ja Baltian maiden jättäminen sen toiminnan ulko-puolelle sekä vahventuva Berlii-ni-Moskova akseli saattavat joh-taa turvattomuuden alueellistu-miseen Itämeren alueella. Riski-nä on, että Saksa, Venäjä ja Puo-la ohittavat Itämerellä valtiodip-lomatian, ja valmistelevat salas-sa Itämeren alueen turvallisuutta koskevia saneluratkaisuja.

Kuppikuntaistumisen sekä EU:n ja Naton heikkenemisen jatkuminen voi pahimmillaan merkitä leiriytymättömien mai-den jäämistä yksin kahta suur-valtaa vastaan poliittisesti, talou-dellisesti ja sotilaallisesti. Mikäli Putin keksii synergiaa historial-lisista intresseistään, Naton laa-jenemisen aiheuttaman arvoval-tatappion kompensoimisesta ja peräänkuuluttamastaan Venäjän identiteetin vahvistamisesta, tu-loksena voi olla itsenäiseltä puo-lustuskyvyltään kyseenalaisten sekä energiansaanniltaan ja ta-loudeltaan Venäjästä riippuvais-ten Itämeren maiden turvallisuu-den heikkeneminen.

Venäjä on saavuttamassa Itämeren herruuden ilman so-taa. Asevoimiensa vahvistami-sella Itämerellä Venäjä pyrkii kiis-tämään Naton turvatakuut. So-tilaallista voimaa se toivottavas-ti valmistautuu käyttämään vain painostuskeinona, mutta turvat-tomuus lisääntyy silloinkin.

Epävarmuutta lisää Venä-jän johdon arvaamattomuus ja sotilaallisen voiman käytön pa-luu Venäjän ulkopolitiikan arse-naaliin vuodesta 2008 alkaen.

Voidaanko Putinin Venäjään ja vilpittömyyteen luottaa enem-män kuin tsaarin Venäjään tai Neuvostoliittoon?

Oikean vastauksen löytä-miseksi löytyy vinkki: USA julis-ti Syyrian taloussaartoon 2012, jotta Syyrian johdolta loppuisivat rahat tappaa mellakoijia – ilman palkkaa Syyriankaan sotilaat eivät tapa siviileitä. Venäjä ei liittynyt siihen, vaan painoi Syyrian sete-leitä 240 tonnia ja lennätti ne ke-sällä 2012 kahdeksalla IL-76-ko-neen suorituksella Syyrian johdol-le. Vuoden 2012 loppuun men-nessä Syyrian sisällissodassa on kuollut jo yli 60 000 ihmistä, ei-vätkä setelit liene vielä lopussa.

5 Heijastuksia Suomeen

Venäjän kannalta Itämeren kont-rollin ylläpitämiseksi pääsy Suo-menlahden kujan läpi on turvat-tava. Sota puolustuskykyisen Suomen kanssa sulkisi Venäjäl-tä koko Itämeren, mikä ei saa tul-la kysymykseenkään. Se ei olisi myöskään Saksan ja EU:n intres-sien mukaista energian saannin, kaupankäynnin häiriintymisen ja ulkopoliittisten ristiriitojen takia.

Jos haluamme säilyttää tur-vallisuuspoliittisen vaikutusval-tamme ja rauhaa, Suomen puo-lustus- ja sodankäyntikyvystä tu-lee huolehtia. Meillä tulee olla ky-ky torjua maarajalla, sulkea Suo-menlahti ja suojata merikuljetuk-set, jotka mahdollistavat pidem-piaikaisen sodan käymisen. Jos Venäjä pystyy kiistämään Itäme-ren käytön Suomen kauppareit-tinä, sodan syttyminen Venäjän ja Suomen välillä on todennäköi-sempää kuin muuten. Jos Suo-



mi pystyy kiistämään Suomen-lahden käytön Venäjän kaupan ja Itämeren Laivaston kulkureit-tinä, sodan syttyminen Itämerel-lä on epätodennäköinen.

Suomen puolustuskyvyn pi-täminen uskottavalla tasolla ta-kaa osaltaan rauhan säilymisen Itämerellä. Se vakauttaa Itäme-ren tilannetta ja antaa ulkopoli-tiikallemme selkänojaa. Suomen maanpuolustuskyvyn karsiminen johtaa ulkopoliittisesta liikkuma-vapaudesta tinkimiseen ja naker-taa koko Itämeren alueen turval-lisuutta sekä lisää turvatto-muutta. Uskottava puolustus-kykymme on osoittautumassa Itämeren alueen rauhan säily-misen keskeiseksi tekijäksi, ja se on muuttumassa koko Itä-meren alueen turvallisuuspo-liittiseksi objektiksi. Venäjä ja Eurooppa ovat riippuvaisia Itämerestä. Suomella on kyky sulkea se tänään ja näin se tu-lee olla myös huomenna.

Suomi oli lähes puo-li vuosisataa Karhun kainalos-sa itään rähmällään enemmän kuin kansalle kerrottiin ja mikä oli tarpeenkaan. Sekä Itä et-tä Länsi pitivät meitä YYA-sopi-mukseen perustuen itäiseen lei-riin kuuluvana, toisin kuin me it-se. Karhun turvallisessa kaina-lossa varustauduimme ja raken-simme uskottavan puolustusky-vyn. Neuvostoliiton näkökulmas-ta se palveli Idän etuja, sillä Itä ei uhannut Suomea vaan Länsi uhkasi Itää mutta puolustusky-kyinen Suomi oli onneksi välissä.

Tänään olemme aidos-ti puolueettomia, ja itsenäinen puolustuskykymme palvelee

kaikkien Itämeren maiden tur-vallisuutta. Nyt Karhu on alka-nut osoittautuakin sudeksi, ja Suomi on alkanut rahan puut-teessa karsia uskottavasta puo-lustuskyvystämme - mitä ulko-politiikalle selkänojaa antavaa meille jää? Tulee pitää mieles-sä, että viimeisen 800 vuoden aikana keskimäärin joka viides vuosi Itämeren alueella on ollut sodan vuosi. Jos näin jatkuu, Suomella on vaara joutua Kar-hun kainalosta Suden suuhun.

Jos luovumme uskottavas-

ta puolustuskyvystämme, on ai-ka tunnustaa tosiasiat ja hakea Naton jäsenyyttä yhdessä Ruot-sin kanssa. Naton jäsenyys yh-tenäistäisi Itämeren maiden tur-vallisuuspolitiikkaa, vakauttaisi aluetta ja lisäisi turvaa. Naton turvatakuutkaan eivät olisi vaa-rassa kyseenalaistua Itämerellä. Se pienentäisi Venäjän voima-poliittista arsenaalia ja suuntaisi sitä käyttäytymään Baltia-politii-kassaankin kansainvälisten peli-sääntöjen mukaisesti ja tasaver-taisena Viron, Latvian ja Liettu-an kanssa. Nämä lienevät syitä, miksi Venäjä vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä.

Itämeren maiden tulee yh-teisvoimin yrittää pitää USA kiin-nostuneena Itämeren alueesta, muuta ulkopuolista turvaa Itä-merelle ei ehkä tule. Suomen kannalta tämä tarkoittanee, et-tä ennen rähmällään itään, jat-kossa länteen kuin tuuliviiri. Täs-sä onkin ulkopoliittista haastet-ta. Itsenäisen puolustuskykym-me säilyttäminen helpottaisi ta-sapuolista kansainvälisten suh-teiden hoitamista ja kansallisen ryhtimme säilyttämistä.

Itsenäisestä puolustusky-vystämme huolehtiminen maksaa kuukaudessa alle euron lisää jokaiselta suo-malaiselta vuoteen 2020 saakka ja siitä eteenpäin va-jaa kolme euroa. Niin paljon maksaa Suomen kansallisen ryhdin säilyttäminen. Rau-han aikana on kansan yhtei-nen asia huolehtia, että krii-sissä sotilaidemme ei tarvit-se ojentaa yksin asetta ylivoi-maista hyökkääjää vastaan. Viron armeijan ylipäällikkö

kenraali Johan Laidoner kirjoit-ti keväällä 1939: ”Viron ja koko Baltian tulevaisuus muuttuu uha-nalaiseksi sillä hetkellä, kun Hitler ja Stalin pääsevät keskenään so-pimukseen”. Sopimus syntyi elo-kuussa, vajaa puoli vuotta myö-hemmin Neuvostoliitto hyökkä-si Suomeen ja vuotta myöhem-min miehitti Baltian. Maat olivat lyöneet laimin puolustuskykyn-sä kehittämisen. Pidetään histo-ria mielessä ja yritetään tehdä asioita paremmin, kuin edeltäji-emme onnistui. Silloin voimme luottaa tulevaisuuteen, eikä vain toivoa parasta.


Tänään olemme aidosti puolueettomia,

ja itsenäinen puolustuskykymme

palvelee kaikkien Itämeren maiden

turvallisuutta.

20

Vuonna 1703 perustettu Itämeren laivasto on Venäjän vanhin, mutta historiansa aika-

na eniten muutosvaiheita läpikäynyt laivasto. Itämeren laivasto oli Pietari Suuren ai-

kakaudelta alkaen Venäjän merkittävin laivasto. Amiraali Gorškovin organisoimana

Atlantille tarkoitetut laivastovoimat siirrettiin 1950-luvulla Itämereltä Pohjoiseen lai-

vastoon. Huomattavan muutostekijän aiheutti myös taistelukyvyn romahtaminen ja

keskeisimpien tukikohtien menettäminen 1990-luvulla.1 Itämeren alueen merkitys tu-

lee venäläisessä ajattelussa kuitenkin säilymään korkeana. Tästä syystä Itämeren lai-

vaston asema ja materiaalinen suorituskyky tulevat lähitulevaisuudessa kehittymään.

Tomi Vesanen, Hannu Roponen ja Kalle JärviKomentajakapteeni Tomi Vesanen palvelee Merisotakoulun tekniikan pääopettajana

Komentajakapteeni Hannu Roponen palvelee Merisotakoulun taktiikan pääopettajana

Kapteeniluutnantti Kalle Järvi palvelee Merisotakoulussa taktiikan opettajana

Venäjän Itämeren laivaston nykytila ja kehitysnäkymiäTeem

a

Steregustsi-luokka.


tehtävät ovat muuttuneet offen-siivisimmiksi. Vielä 2000-luvun alussa Itämeren laivaston pää-tehtävänä oli hyökkäyksen tor-junta sekä oman toiminnan suo-jaaminen. Laivaston johdon sil-loisen arvion mukaan Itämeren laivaston kannalta jatkossakin on tärkeää kyky turvata Venäjän kauppayhteydet Länsi-Euroop-paan sekä taata Itämeren häi-riöttömyys.3 Venäjän meridoktrii-nin mukaan laivastojen yhtenä päätehtävänä on Venäjän talo-udellisen suvereniteetin suojaa-minen aluevesillä, talousvyöhyk-keellä ja kansainvälisillä merialu-eilla.4 Tätä voidaan pitää voima-ryhmän taistelun tukemisen li-säksi Itämeren laivaston toise-na päätehtävänä. Julkisissa yh-teyksissä painotetaan laivaston merkitystä osana normaaliajan toiminnan häiriöttömyyttä, jol-loin päätehtäviksi ilmoitetaan mm. taloudellisten etujen suo-jaaminen ja luvattoman toimin-nan paljastaminen, merenkulun turvallisuuden ylläpitäminen se-kä Venäjän federaation poliittis-ten tavoitteiden puolustaminen eri merialueilla.5 Itämeren laivas-to onkin osallistunut aktiivisesti harjoituksiin muiden laivastojen kanssa sekä vastuualueen ulko-puolisiin purjehduksiin ja ope-raatioihin esimerkiksi Välimerel-lä ja Adeninlahdella.6

Venäjän Itämeren laivaston nykytila

Venäjällä suoritettiin vuonna 2010 laaja asevoimien uudel-leenorganisointi, jonka yhtey-dessä luovuttiin aikaisemmas-ta sotilaspiirikokoonpanosta ja siirryttiin alueellisten voimaryh-mien organisaatioon. Voimaryh-mät muodostettiin yhdistämäl-lä sotilaspiirejä ja muuttamal-la niiden aluejakoa sekä alista-malla alueella toimivat meri- ja ilmavoimien joukot voimaryh-män komentajalle. Samalla voi-maryhmälle luotiin kyky itse-näiseen taisteluun sekä yhtei-soperaatioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Uudistuksen myötä Luoteis-Venäjän alueella yhdistettiin Leningradin ja Mos-kovan sotilaspiirit sekä liitettiin Itämeren laivasto ja Pohjoinen laivasto muodostetun Läntisen voimaryhmän kokoonpanoon. Voimaryhmän vastuualue kat-taa myös Kaliningradin erillis-alueen.2 Uudistuksen yhteydes-sä Itämeren laivaston meri-ilma-voimien pääkalusto siirrettiin il-mavoimien alaisuuteen, mutta alusyksiköiden organisaatioon tai materiaaliseen suoritusky-kyyn uudistus ei merkittäväs-ti vaikuttanut. Mielenkiintoinen kysymys on kuitenkin, että oli-ko uudistus vain johtosuhteiden muutos vai osa laajempaa soti-laallista reformia?

Itämeren laivaston tehtävä-nä on voimaryhmän taistelun tu-keminen sekä meri- ja maihin-nousuoperaatioiden toteuttami-nen Itämeren alueen hallitsemi-seksi. Venäjän sotilasdoktriinin mukaisesti Itämeren laivaston

Itämeren laivaston organi-saatio ja tärkein kalusto

Itämeren laivasto koostuu pin-tataisteludivisioonasta ja sukel-lusveneprikaatista sekä kahdes-ta tukikohdasta. Organisaatioon kuuluu lisäksi merijalkaväkipri-kaati sekä rannikkopuolustus-, ilmapuolustus- ja huolto- ja tu-kiyksiköitä. Laivaston komen-tajana toimii vara-amiraali Vik-tor Kravtšuk ja henkilöstön ko-konaismäärä on noin 32 500. Itämeren laivaston tukikohdat sijaitsevat Baltijskissa Kalinin-gradin alueella sekä Kronštad-tissa Pietarin edustalla. Laivas-ton esikunta sijaitsee Baltisjkis-sa, jonne tukeutuu myös pää-osa pintataistelualuksista. Su-kellusveneprikaatin kotitukikoh-ta on Kronštadtissa. Molem-missa tukikohdissa on katta-vat huolto- ja tukeutumisjärjes-telmät sekä valmius tukikohdan välittömään suojaukseen.7 Tam-mikuussa 2012 julkistetun tie-don perusteella Baltijskin tuki-kohta tullaan modernisoimaan, minkä yhteydessä alueelle luo-daan tukeutumismahdollisuus myös sukellusveneille. Lisäk-si tukikohdan laiturimetrimää-rää kasvatetaan ja sen lähei-syydessä olevan lentokentän kapasiteettia lisätään. Kokonai-suudessaan tukikohdalle luo-daan parempi kyky tukeuttaa,

Projekti 22350 FOC:n vesillelasku vuonna 2006.


22

täydentää ja huoltaa erityyppi-siä taistelualusyksiköitä.8

Itämeren laivaston keskei-simmän taistelualuskaluston muodostavat yksi Lada- ja kak-si Kilo-luokan sukellusvenettä9, kaksi Sovremennyi-luokan hä-vittäjää ja yksi Gorškov- ja kaksi Neustrašhimyi-luokan fregattia. Lisäksi laivaston kokoonpanoon kuuluu kaksi Stereguštši-luokan korvettia sekä 17 muuta korvet-ti-luokan pintataistelu-, sukellus-veneentorjunta- ja partioalusta.10 Itämeren laivastossa on myös 10 miinantorjunta-alusta, maihin-nousu- ja ilmatyynyaluksia se-kä huolto- ja apualuksia.11 Osa aluksista on heikosti varustettu-ja. Alusten lukumäärästä esiintyy eri lähteissä vaihtelua, mikä joh-tuu uusien alusten käyttöönoton myötä tapahtuvasta vanhem-pien alusten luopumisista. Lisäk-si aluksia on siirretty laivastojen kesken. Eri laivastojen aluksista on myös koottu alusosastoja eri operaatioihin tai harjoituksiin, ja osastot ovat ajoittain toimineet suoraan yleisesikunnan johdos-sa. Hyvänä esimerkkinä on vuo-den 2013 tammikuussa alkanut yhteistoimintaharjoitus Väli- ja Mustallamerellä.12 Itämeren lai-vaston taistelualusten lukumää-rä on laskenut 2000-luvun alus-ta noin 60 prosentilla, mutta vä-hennykset ovat kohdistuneet vanhimpiin ja taistelukyvyltään heikkoihin alusluokkiin. Laivas-ton suorituskykyä voidaan uu-sien alusluokkien käyttöönoton myötä pitää hyvänä.

Kaliningradin alueen jou-kot on alistettu Itämeren laivas-tolle, ja niiden päätehtävät lie-

nevät puolustuksellisia sekä tu-kikohdan suojaamiseen liittyviä. Alueella olevien merijalkaväki- sekä maa- ja ilmavoimien jouk-kojen kokonaisvahvuus on noin 11 600 sotilasta.13 Merijalkavä-kiprikaatin materiaalista suori-tuskykyä on kehitetty ja prikaa-ti on vastaanottanut uutta tais-telukalustoa, mm. T-90 taistelu-panssarivaunuja ja 2S31 telahau-pitseja. Kaikki merijalkaväkiyksi-köt ovat vuonna 2009 alkaneen hankkeen myötä täysin varustet-tuja vuoteen 2015 mennessä.14 Merijalkaväkiprikaatin taisteluky-ky lienee uuden kaluston käyt-töönoton ja sopimussotilasjärjes-telmän myötä korkea.

Venäjän Itämeren laivaston kehitysnäkymiä

Itämeri on Venäjän energian-viennin kannalta merkittävä. Lähes neljännes Venäjältä vie-dystä öljystä kulkee Primorskin

kautta. Itämeren alueen öljyn-viennin kapasiteetin arvioidaan kaksinkertaistuvan tämän vuo-sikymmenen aikana. Tehdyt in-vestoinnit kaasu- ja öljyputkien runkoverkkoon sekä satamainf-rastruktuurin kehittyminen li-säävät Itämeren osuutta Venä-jän energianviennin reittinä se-kä vahvistavat Itämeren asemaa strategisena kuljetustienä.

Itämeren strateginen asema korostaa Venäjän Itämeren lai-vaston asemaa. Itämeren laivas-ton merkitys on noussut ja suori-tuskyky kehittynyt huolimatta sii-tä, että laivastojen kehittämisen painopiste on ollut muissa lai-vastoissa.15 Taistelualusten luku-määrä ei ole enää viime vuosina pienentynyt, ja vanhempia alus-luokkia on korvattu nykyaikaisilla pintataistelualuksilla ja sukellus-veneillä. Itämeren laivaston teh-tävät ovat muuttuneet aikaisem-paa aktiivisemmiksi ja hyökkäyk-

Admiral Gorškov -luokan fregatti ”Sergei Gorškov” ja alukselle suunnitel-tu aseistus. Vuoden 2007 lopulla koekäyttöön otettu korvetti Stereguštši (projekti 20380) on ensimmäinen merkittävä uudisrakenne Venäjän Itämeren laivastossa vuoden 1993 jälkeen. Alusluokalla on tarkoitus kor-vata Grisha-luokan sukellusveneentorjuntakorvetti, jotka on rakennet-tu pääosin 1980-luvulla. Alusluokalla on kahdeksan SS-N-25 Uran pin-tatorjuntaohjusta. Ohjus ohjautuu inertialla ja aktiivisella tutkahakupääl-lä ja sen suurin kantama on 130 kilometriä 0.88 Machin nopeudella. Taistelulataus on 145 kg:n suunnattu lataus.



sellisemmiksi. Lisäksi laivasto on osallistunut aikaisempaa laajem-min toimintaan Itämeren alueen ulkopuolella.

Gorškov-luokan ensimmäi-nen fregatti on ollut koeajovai-heessa vuodesta 2010 alkaen. Luokan toinen alus on rakenteil-la.16 Näistä molemmat tultanee liittämään Itämeren laivastoon.17 Stereguštši-luokan korvettien ra-kentaminen jatkuu, ja sarjan kol-me seuraavaa alusta tultaneen luovuttamaan Itämeren laivastol-le vuosien 2013-2014 aika-na. Stereguštši-luokan kaksi ensimmäistä alusta on otet-tu palveluskäyttöön vuosina 2007 ja 2011. Alusten vä-lillä on isoja eroavaisuuksia. Tarkoituksena oli rakentaa ensimmäisessä vaiheessa yhteensä 10 aluksen sarja, mutta tavoitteellisesta luku-määrästä on luovuttu ja kol-me rakenteilla olevaa alus-ta jäävät luokan viimeisiksi. Ensimmäinen modifoidun Stereguštši-luokan korvetti las-kettiin vesille helmikuussa 2012 ja sarjan rakentaminen jatkuu suunnitelmallisesti. Modifioidun Stereguštši-luokan alusten si-joituksesta ei ilmeisesti ole vie-lä vahvistettuja päätöksiä, mutta niitä tultaneen sijoittamaan myös Itämerelle.18 Sekä Gorškov- että Stereguštši-luokkien alusten ope-ratiivisen käyttöönottoon liittyen on merkittävää, että niillä lienee kyky mereltä maalle -tulenkäyt-töön soveltuvan SS-N-27 Klub -ohjuksen laukaisuun.19

Pienempien pinta-alusten korvaavana alustyyppinä tul-lee myös Itämeren laivastoon

Bujan-M –luokan ohjuskorvet-ti, joista viides alus on raken-teilla. Sarjan ensimmäiset aluk-sen on sijoitettu Mustanmeren laivastoon ja Kaspian lippuee-seen, mutta alus on kokonsa ja ketteryytensä puolesta Itäme-ren alueelle sopiva, ja se voitai-siin nähdä nykyisten korvettien korvaajana. Aluksen pituus on tyypistä riippuen 60-70 metriä. Myös Bujan-M -luokan korvetit aseistettaneen Klub-ohjuksella.20

Itämeren laivaston maihin-

nousualuskaluston suorituskyky säilynee. Venäjällä on käynnissä useita maihinnousualushankkei-ta, joista eniten julkisuutta saa-nut on Mistral-luokan tukialuksen hankinta Ranskasta. Kaksi ensim-mäistä alusta on rakenteilla Rans-kassa ja ne luovutetaan vuosina 2014 ja 2015. Hanke sisältää op-tion myös kahdesta lisäalukses-ta, jotka sopimuksen mukaan ra-kennettaisiin venäläisellä telakalla. Option lunastaminen on ainakin joidenkin arvioiden mukaan epä-varmaa. Kaksi ensimmäistä Mist-ral-luokan tukialusta tullaan sijoit-tamaan Tyynenmeren ja Pohjoi-seen laivastoon ja on epätodennä-

köistä, että luokan aluksia sijoitet-taisiin pysyvästi Itämeren laivas-ton kokoonpanoon.21 Muita mai-hinnousualushankkeita ovat Ivan Gren- ja Djugon-luokat, joista en-sin mainittu on keskiraskas up-poamarunkoinen maihinnousu-alus, joka kykenee kuljettamaan 13 taistelupanssarivaunua tai noin kahden merijalkaväkikomp-panian taisteluosat. Alusluokalla korvattanee vanhenevaa maihin-nousualuskalustoa. Djugon-luok-ka on vastaavasti korkean siirty-

misnopeuden omaava tasa-pohjainen yksirunkoinen pin-ta-alus, joka kykenee kuljet-tamaan arviolta noin komp-panian vahvuisen taiste-luosan. Molempien alus-luokkien osalta on mahdol-lista, että niitä tullaan sijoit-tamaan Itämerelle.22

Itämeren laivasto otti vuonna 2010 ensimmäisen Lada-luokan sukellusve-neen käyttöön. Veneen ra-kennusvaiheessa on usei-

ta viivästyksiin johtaneita on-gelmia. Tästä huolimatta hanke jatkuu ja kaksi seuraava alusta on rakenteilla. Lada-luokan on tarkoitus korvata 1980-luvulla käyttöönotetut Kilon-luokan su-kellusveneet. Kokonaisuudes-saan Lada-luokan sukellusve-neitä on suunniteltu hankitta-van kahdeksan kappaletta, jos-ta Itämeren laivaston käyttöön jäänee kahdesta neljään alus-ta.23 Lada-luokan rakennus-hankkeen lisäksi on huomatta-vaa myös amiraliteetin telakan kyky Kilo-luokan sukellusvenei-den tuotantoon. Vuodesta 2007 alkaen aluksia on tilattu ja toi-

Itämeren laivaston merkitys on noussut

ja suorituskyky kehittynyt huolimatta siitä, että laivastojen

kehittämisen painopiste on ollut muissa

laivastoissa.


24

mitettu ainakin seitsemän kap-paletta kolmeen eri maahan.24 Vientiin rakennetut Kilot ovat eri sarjaa kuin Itämeren laivastolla käytössä olevat veneet.

Itämeren laivaston opera-tiivinen toiminta tulee jatkossa painottumaan voimakkaammin eteläiselle Itämerelle. Tähän viit-taavat muun muassa Baltijskin tukikohdan kehittämishankkeet. Tukikohdan ja sitä ympäröivän Kaliningradin alueen merkitys Naton ympäröimänä enklaavi-na tekee siitä merkittävän soti-laallisen tasapainon ylläpitäjänä ja Itämeren laivaston toiminta-vapauden säilyttämisen kannal-ta. Lisäksi Baltijskin jäätymättö-myys helpottaa laivaston opera-tiivisen toiminnan tason ylläpi-toa myös talvikaudella.

Itämeren laivaston uudis-rakennushankkeet ovat perus-tuneet Venäjän merivoimien ke-hittämisohjelmaan. Huolimatta ohjelman viivästymisestä on ar-vioitu, että taistelualusten koko-naislukumäärä ei enää tule mer-kittävästi laskemaan. Toisaalta

voidaan myös arvioida, että ke-hittämisohjelman mukainen ta-voite vanhempien alusluokkien korvaamisesta ei tule täysin to-teutumaan. Mahdollisesti tehtä-vät hylkäyspäätökset vaikuttavat siis suoraan alusten kokonais-määrään. Kuluvan vuosikym-menen keskeisimmät alusraken-nushankkeet ovat edellä mainitut Gorškov-luokan fregatit ja Stere-guštši-luokan korvetit. Alusten käyttöönoton myötä ilmavalvon-taja ilmatorjuntakyky sekä ky-ky pintataisteluun kehittyvät. Li-säksi ainakin joillekin alustyypeil-le tullee kyky mereltä maalle -oh-justen laukaisuun. Kokonaisuu-dessaan taistelualusten suori-tuskyky tulee kehittymään, mut-ta aiottua hitaammin ja suunni-teltua pienemmillä resursseilla.25

Itämeren laivaston suorituskykyjen tekninen tarkastelu

Gorškov-luokka fregatti ja Ste-reguštši-luokan korvettiUutta ”modulaarista” fregat-ti-luokkaa edustaa Admi-

ral Gorškov-luokan (projekti 22350) ensimmäinen alus, jo-ka on saanut nimekseen Ser-gei Gorškov. Luokan ensimmäi-nen alus on laskettu vesille hel-mikuussa 2006 ja sen testiajot on aloitettu vuoden 2010 lop-pupuolella. Alusluokan toinen alus (Admiral Kasatonov) on mahdollisesti laskettavissa ve-sille vielä tämän vuoden kulues-sa. Alus on 135 metriä pitkä ja uppouma 4 500 tonnia. Huip-punopeus on 30 solmua ja toi-mintasäde 4 000 meripeninkul-maa 14 solmun nopeudella.26

Alusluokalle on suunnitel-tu 2x8 3S14 UKSK VLS -ohjus-kennoihin (Vertical Launch Sys-tem) SS-N-26 Oniks (P800) ja SS-N-27 Klub (3M-54) pinta-torjuntaohjuksia ja 91RE sukel-lusveneen-torjuntaohjuksia.27 SS-N-26 Oniks ohjuksen ha-kupää on aktiivinen tai passii-vinen tutka. Ohjuksen kantama on 120–300 kilometriä riippu-en lentoradasta ja se saavuttaa 2.5 Machin nopeuden. Taiste-lulataus on 300 kiloa. Alusluo-kan toinen pintatorjuntaohjus on SS-N-27 Klub, jonka kanta-man on ilmoitettu pisimmillään olevan 300 kilometriä. Klub on sovelias myös kiinteiden kohtei-den ampumiseen ja käyttömah-dollisuuksiltaan etäisesti verrat-tavissa Yhdysvaltojen käyttä-mään Tomahawk-risteilyohjuk-seen. Ohjus hakeutuu kohtee-seen inertiaohjauksella ja siinä on aktiivinen tutkahakupää. Oh-juksen mallista riippuen nopeus voi vaihdella 0.8 Machista aina 2.5 Machiin. Taistelulataus on 200–400 kiloa.

Stereguštši-luokan korvetti. Venäjän Itämeren laivaston suorituskyky ke-hittyy uusien aluksien myötä. Korvataanko uusilla aluksilla pelkästään vanhaa ja huonossa kunnossa olevaa aluskalustoa vai kehittääkö ”itänaa-puri” mahdollisesti uutta suorituskykyisempää laivastovoimaa?



Lähteet:1 Stålhammar, Timo: Venäjän Itämeren laivasto,

seurantaraportti N:o 3, Maanpuolustuskorkea-koulu, 1995

2 Venäjän federaation asevoimien internet-si-vut, luettavissa osoitteesta http://www.mil.ru/848/1045/1272/1365/index.shtml, http://en.rian.ru/infographics/20100924/160713452.html, luettu 16.1.2011 sekä Strategian laitoksen luento-materiaali, materiaali tekijän hallussa. Voimaryhmis-tä käytetään joissakin yhteyksissä edelleen nimeä sotilaspiiri. Ks. myös the Military Balance 2010, Vo-lume 110 Issue 1 2010, s 222-232

3 http://www.globalsecurity.org/military/world/rus-sia/mf-baltic.htm, luettu 16.1.2011 ja Iso-Lauri, Sami ja Vähäkangas, Petri: Venäjän Itämeren lai-vaston kehitysnäkymät – Arvio suorituskyvystä, Maanpuolustuskorkeakoulu, Taktiikan laitos, Jul-kaisusarja 3, työpapereita, 2000, s. 3-4 ja 20

4 Venäjän meridoktriini 2001, epävirallinen englan-ninkielinen käännös: Maritime Doctrine of Rus-sian Federation 2020, s. 2-10

5 http://eng.mil.ru/en/structure/forces/navy/associa-tions/structure/forces/type/navy/baltic/about.htm, luettu 24.1.2013

6 http://www.globalsecurity.org/military/world/rus-sia/mf-baltic.htm, luettu 16.1.2011 ja 23.1.2013

7 Lähde: Jane’s World Navies, Russia. Luettavissa osoitteessa https://janes.ihs.com/CustomPages/Janes/DisplayPage.aspx?DocType=Reference&I-temId=+++1322754, luettu 23.1.2012

8 http://eng.mil.ru/en/structure/forces/navy/associa-tions/structure/forces/type/navy/baltic/about.htm, luettu 24.1.2013 ja The Military Balance 2010, Volume 110 Issue 1 2010, s. 225-226

9 Joissakin lähteissä sukellusveneiden lukumää-rä Itämerellä on kolme, tällöin luku sisältää ensim-mäisen Lada-luokan sukellusveneen. Ks. esim. Ja-ne’s Fighting ships 2009-2010, s. 648, ks. myös The Military Balance 2012, Volume 112:1, s.198


11 Sama. Tiedot alusten lukumääristä ja tyypeis-tä vaihtelevat. Aluksia voidaan siirtää Itämerelle myös muista laivastoista. Lisäksi The Military Ba-lance 2012, Volume 112:1, s.183-204 ja MERIS-K:n opetusmateriaali (JUL) tammikuu 2013.

12 http://en.rian.ru/military _ news/20130121/ 178917134/Russia-to-Hold-Black-Sea-Antiterror-Drills.html luettu 25.1.2013

13 Sama, s 228-229

14 Juntunen, Alpo: Itämeri Venäjän strategiassa, ar-tikkeli, materiaali tekijän hallussa


16 http://en.wikipedia.org/wiki/Admiral _ Sergey _Gorshkov _ class _ frigate, http://www.naval-te-chnology.com/projects/admiral-gorshkov/

17 Ks. Rimmanen, Sauli. Lähialueen taistelualuskalus-ton ja sen suorituskyvyn kehittyminen, diplomityö, Maanpuolustuskorkeakoulu, 2009, s. 106-108

18 Sama.

19 Lähde: Jane’s World Navies, Russia. Luettavissa osoitteessa https://janes.ihs.com/CustomPages/Janes/DisplayPage.aspx?DocType=Reference&I-temId=+++1322754, luettu 23.1.2012. Ks. myös http://rusnavy.com/news/navy/index.php?E-LEMENT _ ID=11776, luettu 24.1.2013

20 Ks. esim. http://en.rian.ru/business/20130125/ 179024032/Russian-Shipyard-Starts-Work-on- Fifth-Buyan-Corvette.html, http://rusnavy.com/news/navy/index.php?ELEMENT _ ID=10166, http://rusnavy.com/news/navy/index.php?ELE-MENT _ ID=12845, http://rusnavy.com/news/newsofday/index.php?ELEMENT _ ID=10125. Ar-vio kaptl KJ.

21 Lähde: Jane’s World Navies, Russia. Luettavissa osoitteessa https://janes.ihs.com/CustomPages/Janes/DisplayPage.aspx?DocType=Reference&I-temId=+++1322754, luettu 23.1.2012, http://rusnavy.com/news/navy/index.php?ELEMENT _ID=16682, luettu 23.1.2013. Ks. myös The Mi-litary Balance 2012, Volume 112:1, s.187, jonka mukaan toinen aluksista sijoitetaan Tyynenmeren laivastoon ja toinen Pohjoiseen laivastoon.

22 Lähde: Jane’s World Navies, Russia. Luettavissa osoitteessa https://janes.ihs.com/CustomPages/Janes/DisplayPage.aspx?DocType=Reference&I-temId=+++1322754, luettu 23.1.2012. Arvio komkapt HR

23 http://www.naval-technology.com/projects/proje-ct-677-lada-class-project-1650-amur-class-sub-marines/, luettu 24.1.2012. Arvio komkapt HR.

24 http://www.naval-technology.com/projects/kilo/, luet-tu 24.1.2012. Tiedot vaikuttavat vanhoilta, eikä läh-teessä mainittu esimerkiksi Algeriaa. Ks. myös http://en.rian.ru/military _ news/20110701/164952000.html 23.1.2013 tai http://www.globalsecurity.org/military/world/russia/877.htm

25 Rimmanen, Sauli: Lähialueen taistelualuskaluston ja sen suorituskyvyn kehittyminen, diplomityö, Maanpuolustuskorkeakoulu, 2009, s. 118-119

26 http://en.wikipedia.org/wiki/Admiral _ Sergey _Gorshkov _ class _ frigate, http://www.naval-te-chnology.com/projects/admiral-gorshkov/

27 Fuller, Malcom, Jane’s Naval Weapon Systems 2008-2009, 2008, s. 259


26

Toimintaympäristö on muuttunut

Globalisaation kehitys 2000-lu-vulla ei näy missään selkeäm-min kuin valtamerillä ja niiden merikuljetusreiteillä, joita voi-daan pitää liioittelematta maa-ilmankaupan keuhkoina. Maa-pallon pinta-alasta 71 pro-senttia on merta. Meren ää-rellä, enintään 65 kilometrin etäisyydellä arvioidaan asuvan

75 prosenttia maailman väes-töstä vuoteen 2020 mennes-sä. Maailmankaupasta 95 pro-senttia kulkee meritse. Tavaroi-den kuljetukset meriteitse ovat nousseet viime vuosina kaksin-kertaisesti kokonaistuotannon nousuun verrattuna, ja merilii-kenteestä on tullut yksi dynaa-misimmista ja nopeimmin nou-sevista aloista maailmantalou-dessa. Kehityksen myötä merel-

linen osuus liittyy mihin tahansa kriisiin tulevaisuudessa.

Saksan meriteollisuusyri-tykset ovat tyypillisesti erittäin moderneja ja erikoistuneet tiet-tyyn korkean teknologian alaan. Saksan meriklusteri työllistää 400 000 ihmistä ja sen liike-vaihdon arvioidaan olevan vuo-sittain 85 miljardia euroa. Me-riteollisuus edustaa tällä hetkel-lä nopeasti kehittyvää ja entistä

Saksan merivoimien kehittämisestä

Juha PallaspuroKommodori Juha Pallaspuro toimii puolustusasiamiehenä Suomen suurlähetystössä Berliinissä.

Magdeburg on yksi viidestä K130 luokan korvetista. bundeswehr

Teema


tärkeämpää teollisuuden sekto-ria. Saksan meriteollisuudella on pitkät perinteet, ja se on pysty-nyt uusiutumaan vahvaksi toimi-jaksi myös tulevaisuudessa. Me-riteollisuus on pystynyt kasvat-tamaan teknologista osaamista, valmistamaan korkealuokkaisia tuotteita ja luomaan toimivan lo-gistiikan. Saksan menestyvä ta-lous perustuu korkean teknolo-gian tavaroiden vientiin ja niihin liittyviin palveluihin. Teollisuu-den tuotteita ei voida tehdä il-man raaka-aineita, ja siten raa-ka-aineiden sekä energian saan-nin takaamisessa Saksa on riip-puvainen tuonnista.

Meriyhteyksien turvaami-nen on perusedellytys maail-mankaupalle, mutta turvallisten merireittien olemassaoloa ei voi-da enää pitää itsestäänselvyy-tenä. Merillä tapahtuva aluslii-kenne on entistä riippuvaisem-pi eri valtioiden, kansainvälisten järjestöjen ja turvallisusyritysten antamasta suojelusta terrorismia, kansainvälistä rikollisuutta ja eri-tyisesti piratismia vastaan. Sak-sa on varautunut uusiin uhkiin ja ympäristömuutoksiin. Heinä-kuussa 2011 Saksan parlament-

ti hyväksyi kansallisen meristra-tegian (Maritime Develpoment Plan – Strategy for an Integrated German Maritime Policy) ja myö-hemmin syksyllä hallitus julkaisi (24.8.2011) luonnoksen Saksan meriteollisuuden kehittämisestä.

Meristrategia edellyttää intressien turvaamista maailmalla

Kansallinen meristrategia mää-rittää meriyhteyksien turvaami-sen Saksan merivoimien kes-keisimmäksi tehtäväksi. Sak-

san merivoimilla on laaja teh-täväkenttä sotilastehtävistä po-liisitehtäviin ja se on keskeinen toimija meriyhteyksien turvaa-misessa. Merivoimilta edellyte-tään laajaa yhteistoimintakykyä, sillä pelkästään Saksan alueve-sillä ja viiden liittovaltion alueel-la on 30 erilaista yhteistoiminta-osapuolta. Sotilaallinen kriisin-hallinta edellyttää saumatonta yhteistyötä kansanvälisesti niin kaupallisten toimijoiden kuin sotilasorganisaatioiden kesken. Kansallisten ja liittokunnan etu-jen turvaaminen sekä edelly-tykset toiminnalle perustuvat poliittiseen tukeen ja moninai-siin kansainvälisiin sopimuksiin sekä Naton meripuolustukseen.

Kansallinen meristrate-gia ja Naton jäsenyys edellyt-tävät Saksan merivoimilta ky-kyä toimia valtamerillä globaa-listi ja osallistumista sotilaalli-seen kriisinhallintaan jousta-vasti vähintääkin nykyisessä laajuudessa. Saksan merivoi-

Saksan merivoimien uusi organisaatio.

GrAFiikkA cPm (communicAtion Presse mArketinG)

Uusittujen merivoimien tukikohdat ja toimipaikat.

GrAFiikkA cPm (communicAtion Presse mArketinG)


28

milta edellytetään suojaamisky-kyä ja projisoitumiskykyä. Suo-jaamisella tarkoitetaan Saksan ja sen liittolaisten etujen turvaa-mista missä tahansa maailman merillä. Projisoitumisella tarkoi-tetaan kykyä muodostaa ja yl-läpitää merivoimaosasto osana yhteistoimintaoperaatiota kaik-kialla maailmassa.

Tehtävien ja organisaation sopeuttaminen

Saksan asevoimat ja myös Sak-san merivoimat ovat tulevaisuu-dessa pienemmät kuin nykyiset asevoimat pakollisen varusmies-palveluksen lakkauttamisen ja asevoimauudistuksen jälkeen. Henkilöstön ja sotavarustuksen

vähenetäminen merivoimissa edellyttää uudelleen organisoin-tia uusien suorituskykyjen ja mo-dernin kaluston käyttöönottami-seksi. Merivoimien sopeuttami-nen käytössä olevaan rahoituk-seen ja vaatimukset tulvaisuuden suorituskyvyistä edellyttävät ko-ko organisaatiolta operaatiokes-keisyyttä, mikä antaa perustan merivoimien toiminnalle.

Uudistettujen merivoimien keskeiset johtoportaat ovat me-rivoimien esikunta, laivastojen esikunnat ja operaatioiden vaa-timien tukijoukkojen johtopor-ras, joihin on sisällytetty viime vuonna lakkautettujen alueel-listen operatiivisten johtoportai-den ja hallinnolisen esikunnan

toiminnat. Kahteen laivastoon on sisällytetty satamat ja lai-vastotukikohdat sekä osa ope-ratiivista koulutusta. Myös me-rivoimien logistinen organisaatio ja järjestelmät uusiutuvat. Sota-varustuksen elinkaaren hallin-taan liittyvät toiminnot siirty-vät uuteen koko Saksan ase-voimien yhteiseen materiaalivi-rastoon. Merivoimien on kyet-tävä laajempiin suorituskykyihin suoraan Merivoimien esikunnan alaisilla operatiivisilla joukoilla.

Naton tehtävät ja ylläpidet-tävät suorituskyvyt ovat Saksan asevoimien ja siten myös Sak-san merivoimien kehittämisen lähtökohta. Nato, YK ja erityi-sesti EU:n laajeneva puolustus-yhteistyö asettavat tulevaisuu-dessa yhä enemmän vaatimuk-sia myös merioperaatioiden toi-meenpanemiseksi ja operaa-tioiden johto ja suorituskyvyt tullaan kokoamaan joustavas-ti. Tällä hetkellä Saksan meri-voimat on mukana ATALAN-TA-operaatiossa, Välimerellä sekä YK- että Nato-johtoisessa operaatioissa ja osallistuu Na-ton pysyvän valmiuden merel-lisiin valmiusjoukkoihin päivys-tysvuoron mukaisesti. Opera-tiiviset tehtävät merivoimat on

Brandenburg-fregatti ja kolme sisaralusta tullaan modernisoimaan.

bundeswehr

Merivoimien puolustusmateriaa-lin uusiminen.

bmvG


Fregattien varustukseen kuuluva SEA LYNX –helikopteri tullaan uusimaan

bundeswehr


toimeenpannut polittiisen man-daatin ja operatiivisten käsky-jen perusteella ammattitaidolla ja onnistuneesti.

Puolustusmateriaalin uusiminen

Merivoimien aluskaluston uusi-minen on käynnistynyt viimei-sen kahden vuoden aikana. Miinantorjunta-alusten ja yksi-köiden vähentäminen käynnis-tyi vuonna 2012 kahdella aluk-sella ja ohjusveneet (fast patrol boats) poistetaan käytöstä vuo-teen 2015 mennessä. Uudet alusluokat ovat jo tuotannossa. Tämän hetken keskeisimmät projektit ovat uusi fregattiluok-ka (F125) ja kolmas korvettiluo-kan alus (K130) sekä seuraa-vat kaksi uutta sukellusvenettä (U212). Siten sukelluvenelaivue olisi valmis 2013-2014.

Tulevaisuudessa Saksan merivoimilla on noin viisikym-mentä (nykyisin 70) alusta ja noin neljäkymmentä ilma-alus-ta. Nykyisistä operaatioista saa-dun kokemuksen mukaan uu-det alukset muodostavat se-kä kalustoltaan että käyttöperi-aatteiltaan modernin laivaston. Uusin fregatti-luokka ja korvet-ti-luokka sekä suunnitteilla ole-

Support Ship). Yhteisoperaatio-ta on suunniteltu johdettavan myös alukselta.

Merivoimat on hankkimas-sa fregattiluokille uuden moni-toimihelikopterin, joka pystyy etsintä- ja pelastustehtävien li-säksi myös valvonta- ja sukel-lusveenentorjuntatehtäviin. Uusi helikopteri on suunniteltu osak-si Fregatti 124 ja 125 –luokkien suorituskykyjä.

Merivoimien tuleva henki-löstövahvuus on 13 050 sotilas-ta, joista ammatti- ja sopimus-sotilaiden osuus on 12 550 ja vapaaehtoisen varusmiespalve-luksen osuus 500 sotilasta. Li-säksi merivoimiin kuuluu 1 600 siviilitehtävää. Saksa on kansal-lisesti asettanut tavoitteekseen kyetä samanaikaisesti johta-maan enintään kahta maaope-raatiota ja yhtä merioperaatio-ta. Saksa valmistautuu osoit-tamaan operaatioihin jatkuvas-ti 10 000 sotilasta, josta me-rivoimien osuus on laskennalli-sesti 1 000:n sotilasta.

bundeswehr

Miinantorjuntayksiköiden lukumäärä puolitetaan, kuvassa SIEGBURG.

Merivoimien lentojoukkoihin luuluva P-3C ORION operoi Atalanta-operaatiossa Djiboutista.


Merivoimien erikoisjoukot ovat tär-keä osa taisteluosastojen suori-tuskykyä.

va monitaistelualus (MKS 180) voidaan varustaa operaatiokoh-taisesti tarvittavalla henkilöstöl-lä ja välineistöllä sekä aseva-rustuksella. Alusten pitkäaikas-takäyttöä operaatioissa paran-netaan rotatoimalla henkilöstöä ja tukemalla yhteisoperaatioihin suunnitellulla tukialuksella (Joint

30

A mfibiorykmentti luo-pui Vaxholman va-ruskunnasta ja siir-

tyi Bergaan, merivoimien sil-loiseen päätukikohtaan Tukhol-man eteläpuolelle. Tilan saami-

seksi amfibiojoukoille siirrettiin suurin osa laivastoyksiköistä ja merisotakoulu Karlskronaan,

Ruotsin merivoimat panostaa taas kansalliseen puolustukseen

Anders GardbergEversti Anders Gardberg toimii puolustusasiamiehenä Suomen suurlähetystössä Tukholmassa.

Ruotsin Amfibiopataljoonan kalustoa.

Mennyt vuosikymmen merkitsi Ruotsin merivoimille suuria muutoksia. Vuoden 2004

puolustuspäätöksen myötä Ruotsin puolustusvoimat luopui kansallisen puolustus-

kyvyn ylläpidosta ja keskittyi yksinomaan kansainväliseen kriisinhallintaan. Samalla

merivoimia supistettiin ja keskitettiin uudelleen.

Anders GArdberG

Teema


tiivisiin joukkoihin ja runsaat 22 000 kodinturvajoukkoihin. Merivoimien henkilövahvuus operatiivisista joukoista on run-saat 2 500 sotilasta ja meri-miestä jakaantuen noin 1000 henkilön amfibiopataljoonaan ja 1500 henkilön laivastoyksi-köihin. Alun perin oli tarkoitus, että uusi IO2014 organisaatio olisi operatiivisessa valmiudes-sa vuonna 2014, mutta sen val-mistumista on sittemmin siirret-ty vuoteen 2019 riittämättömän rahoituksen takia.

Uudessa vapaehtoisuuteen perustuvassa henkilöstöjärjestel-mässä miehistö- ja ryhmänjohta-jatehtävissä palvellaan 6-8 vuot-ta, joko sopimus- tai valmiusso-tilaina. Järjestelmällä pyritään pa-rantamaan merivoimien valmiut-ta, myös kansallisen puolustuk-sen tehtäviin. Uuteen järjestel-mään siirryttäessä otettiin samal-la aliupseerijärjestelmä uudelleen käyttöön, tosin eri nimellä, ”spe-cialistofficer”, jolla halutaan ko-rostaa ammattiryhmän erikoistu-mista omaan alaansa. Teknises-sä puolustusharassa tämän am-mattiryhmän harteille onkin sy-sätty suuri vastuu eri järjestelmi-

en ylläpidosta ja toimivuudesta. Toisin kuin Suomessa, toteutet-tiin siirtyminen uuteen kaksipor-taiseen päällystöjärjestelmään käänteisenä ”yhden yön ihmee-nä” muuttamalla noin joka toisen upseerin virka aliupseerin virak-si vuodenvaihteessa 2012/13. Muuttuneen viran haltijat saivat halutessaan pitää vanhan upsee-rin arvonsa. Tulevaisuudessa vir-kaan nimitettävät saavat kuiten-kin perinteiset aliupseerien soti-lasarvot.

Ruotsin merivoimat koos-tuu kolmesta kokonaisuu-desta: Pintalusyksiköistä (3. och 4. Ytstridsflottiljen Karls-kronassa ja Bergassa), Su-kellusvenelippueesta Karls-kronassa sekä Amfibioryk-mentistä Bergassa. Lisäksi Merisotakoulu Karlskronassa vastaa merivoimien päällys-tön koulutuksesta sekä me-rivoimien tutkimus- ja kehit-tämistoiminnasta. Karlskrona ja Berga ovat siten merivoi-

mien päätukikohtia Göteborgin ja Skredesvikin muodostaessa sivu-tukikohdat länsirannikolla.

Pinta-alusyksiköiden ke-hittämisen painopiste on Vis-by-luokan 5. päivitetyn version käyttöönotossa sekä vedenalai-sen toimintakyvyn, erityises-ti sukellusvenetorjunnan ja mii-nanraivauskyvyn kehittämises-sä. Visby-luokan ensimmäinen päivitetty alus otettiin operatii-viseen käyttöön viime vuonna onnistuneiden meritorjuntaoh-jusammuntojen jälkeen. Kaik-kien alusten suunnitellaan ole-van päivitettyjä vuoden 2014 loppuun mennessä.

mikä lopulta söi toivotut sääs-töt, kun uusien toimitilojen ra-kentaminen UNESCON maa-ilmanperintökohteeseen muo-dostui odotettua kalliimmaksi. Siirtojen myötä myös osa hen-kilöstöstä siirtyi muualle.

Muutosten toimeenpano ja kansainväliset tehtävät työllistivät Ruotsin merivoimia viime vuosi-kymmenen lopun. Merivoimat osallistui alusyksiköillä UNIFIL- ja Atalanta-operatioihin sekä amfibioyksiköllä Tsadin operaa-tioon. Lisäksi Ruotsi osallistui lä-hes vuoden ajan sukellusve-neellä US Navyn suto-kou-lutukseen Tyynellä merellä opettaen valtamerilaivastoil-le Blue Water Navylle mata-lien vesien taktiikkaa.

Ruotsin vuoden 2009 puolustuspäätös tehtiin Geor-gian sodan jälkimainingeissa. Tuolloin päätettiin paitsi ase-velvollisuuden lepäämään jättämisestä, myös kansal-lisen puolustussuunnittelun uudelleen käynnistämisestä sekä uusimuotoisten puolustusvoimi-en perustamisesta. Uudistuksel-la tavoitellaan nopeammin käyt-töön saatavaa, monikäyttöistä joukkoa, jota voidaan käyttää niin kotimaan tehtäviin kuin kansain-välisiin operaatioihin. Näin ollen Ruotsin merivoimat on nyt kes-kellä uudistusta samalla kun se valmistautuu osallistumaan Ata-lanta-operatioon kolmannen ker-ran. Töitä siis riittää.

Puolustusvoimien uu-teen organisaatioon (Insatsor-ganisation, IO 2014) kuuluu 50 000 sotilasta. Näistä run-saat 27 000 kuuluvat opera-

Toisin kuin Suomessa, toteutettiin

siirtyminen uuteen kaksiportaiseen

päällystöjärjestelmään käänteisenä ”yhden

yön ihmeenä”.


32

Vanhemman Göteborg-luo-kan neljä korvettia suunnitel-laan peruskorjattavaksi. Kahdes-ta aluksesta luodaan uusi Gävle- korvettiluokka. Loput kaksi perus-korjataan partioveneiksi ja nime-tään Kalmar-luokaksi.

Sukellusveneet on JAS-pro-jektin ohessa täydellä oikeutuk-sella pidetty Ruotsin strategi-sena ”kruunun jalokivenä”, jo-ta Ruotsin merivoimat on ke-hittänyt yhdessä meriteollisuu-den kanssa. Lisäksi Ruotsin on onnistunut myydä vanhemmat sukellusveneensä Singaporel-le ja kouluttamaan venemiehis-töt avaimet käteen -periaatteel-la”. Ruotsin sukellusveneosaa-minen matalissa vesissä on siis

maailman huippuluokkaa. Täl-lä hetkellä Ruotsin merivoimil-la on kolme Gotland-luokan ja kaksi Södermanland- luokan su-kellusvenettä, jotka ovat varus-tettuja ilmasta riippumattomal-la AIP (Air Integrated Propul-sion) -koneilla, mikä vaikeuttaa niiden havaittavuutta ja paran-taa operatiivista suorituskykyä. Neuvottelut Södermanland-luo-kan korvaajan, uuden sukel-lusveneen A26 rakentamises-ta ovat meneillään. Uuden su-kellusveneen merkitystä henki-löstön ja meriteollisuuden tieto-taidon ylläpitämisessä koroste-taan usein.

Amfibiopataljoona saa uu-dessa organisaatiossa valmius-

pataljoonan statuksen yhdes-sä seitsemän muun maavoimi-en pataljoonan kanssa. Tämä status ”valioliigaan” kuuluvana on erityisen tärkeä supistuvis-sa puolustusvoimissa tilantees-sa, jossa kaikkien joukkojen ole-massaolon oikeutusta usein ky-seenalaistetaan. Sen myötä am-fibiopataljoonan maaliikkuvuutta parannetaan varustamalla yksi-köt panssaroiduilla BV-309-te-lakuorma-autoilla. Myös vene-kalustoa parannetaan peruskor-jaamalla Stridsbåt 90-veneet ja varustamalla ne mm. ballistisel-la suojalla. Ruotsin kahdeksan valmiuspataljoonaa muodosta-vat yhdessä maavoimien aselaji-yksiköiden maakomponentin, jo-

Ruotsalainen ilmatyynyalus. Anders GArdberG


ta voidaan koota kahteen prikaa-tiin. Amfibiopataljoonan vahvuu-deksi nouseekin sen monikäyt-töisyys. Osoituksena maaope-raatiotaitotasostaan voidaan-kin nähdä se, että Amfibioryk-menttille on annettu Ruotsin ISAF-operaation vuoden 2013 jälkipuoliskon rotaation perus-tamis- ja johtamisvastuu.

Viimeisen vuoden ajan Ruotsin puolustus on noussut julkisen keskustelun aiheeksi, mm. Ruotsin puolustusvoimi-en komentajan todettua että Ruotsin on lakkautettava puo-lustushaara tai osia useasta puolustushaarasta, ellei ra-hoitusta kasvateta vuoden 2015 jälkeen. Parasta aikaa Ruotsissa laaditaan vaihtoeh-toja rahoituksen turvaamisek-si ja säästöjen kohdentamiseksi. Voi siis olla, että 1.3.2013 julkis-tettava suunnitelma on tehnyt tä-män kirjoituksen vanhentuneek-si jo tätä julkistettaessa.

Toinen keskustelua herättä-nyt aihe on Ruotsin puolustuk-

sen kestokyky ja kyky vastaanot-taa ja antaa apua EU:n ja Ruot-sin antaman solidaarisuuslau-sekkeen mukaisesti. Asiantunti-japiireissä on erityisesti korostet-tu Gotlannin puolustuksen mer-kitystä Itämeren turvallisuudelle. Skenaarioissa on katsottu, että mahdollisessa kriisissä Venäjä

voisi estää Naton Baltian maiden vahvistamisen ryhmittämällä il-matorjuntaa Gotlannille. Gotlan-nin asemaa onkin verrattu Ah-venanmaahan Ruotsin päätettyä lakkauttaa viimeisetkin puolus-tusvoimien joukko-osastot saa-

rella vuoden 2004 puolustus-päätöksessä ja jätettyä puolus-tuksen pääosin kodinturvajouk-kojen harteille. Gotlanti kuuluu Amfibiorykmentin vastuualueel-le ja harjoituksia pidetään saa-rella aika ajoin. Moni puolustus-valiokunnan edustaja onkin vii-me aikoina puoltanut näkemys-

tä, että Ruotsin tulisi seuraa-vassa puolustuspäätökses-sään vahvistaa Gotlannin il-ma- ja meripuolustusta.

Ruotsin ja Suomen meri-voimilla on pitkä perinne niin laivasto- kuin amfibioyhteis-työssä. Myös uudistusten jäl-keen edellytykset yhteistyön jatkamiselle ja jopa syven-tämiselle ovat hyvät. Yhteis-työn mottona voidaankin pi-tää ruotsalaisen amfibiojouk-

kojen everstin luonnehdintaa: ”Vi är mer lika än olika – Där vi är olika kompletterar vi varandra.” ”Meillä on enemmän yhtäläi-syyksiä kuin eroavaisuuksia. Sii-nä, missä olemme erilaisia, täy-dennämme toisiamme”.

Ruotsin merivoimien uusi IO2014-suoritusorganisaatio Pinta-alusyksiköitä

– Kaksi laivueen johtoporrasta – Kaksi korvettilaivuetta, 5 kpl Visby-luo-

kan korvettia ja 2 Göteborg-luokan kor-vetista peruskorjattavaa Gävle-luokan korvettia

– Kaksi miinanraivauslaivuetta, Koster-miinanraivausluokka

– Raivaajasukeltajayksikkö – Kaksi huoltolaivuetta, huoltoaluksina

HMS Carlskrona ja HMS Trossö

Sukellusveneyksikkö

– Kolme Gotland-luokan ja kaksi Söder-manland-luokan sukellusvenettä, kaik-ki ilmasta riippumattomilla AIP (Air Inte-grated Propulsion) -koneilla sekä sukel-lusvenepelastus- ja huoltoaluksia.

Amfibioyksikköitä

– Amfibiopataljoona – Vartiovenekomppania – Tukikohtaptaljoona – Meritiedustelupataljoona


Mahdollisessa kriisissä Venäjä voisi estää Naton Baltian

maiden vahvistamisen ryhmittämällä ilmatorjuntaa

Gotlannille.

34

P uolan asevoimien ke-hittämistä on domi-noinut kolme keskeis-

tä muutosta viimeisen kymme-nen vuoden aikana: – asevelvollisuusarmeijasta

luopuminen ja siirtyminen Nato-standardit täyttävään ammattilaisarmeijaan 2007 - 2010,

– Euroopan ulkoiset kriisinhallintaoperaatiot Irakissa, Tšadissa ja Afganistanissa sekä

– asevoimien modernisointi ja uudet materiaalihankkeet.

Puolan kansallinen turval-lisuustoimisto BBN sai viime vuoden lopulla yli kahden vuo-den työn jälkeen valmiiksi kan-sallisen strategisen turvallisuus-katsauksen (Strategic Review of National Security). Katsaus toi-mii perustana tänä vuonna laa-dittavalle puolustusselonteolle.

Katsauksen mukaan Puo-lan kansallisten turvallisuusra-

kenteiden integroinnin tavoit-teena on oman turvallisuuden vahvistaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä kansallisen puo-lustuksen vahvistamista. Ase-voimat ovat luonnollisesti tär-keässä asemassa, mutta ei ai-nut instituutio, joka turvallisuu-desta vastaa.

Edellä mainitun mukaisesti Puolan asevoimat ovat läpikäy-neet mittavan muutoksen vii-meisen kahdenkymmenen vuo-

den aikana sekä joukkojen mää-rän supistuksina että toimintata-pojen muuttamisena EU- ja Na-to-vaatimusten mukaisiksi. Tämä muutos on edelleen kesken, ja se muuttaa asevoimien rakennetta ja kokoonpanoa merkittävässä määrin tulevina vuosina.

Asevoimilla on käynnissä erittäin haastava modernisoin-tiohjelma 2013 – 2022, jonka keskeisimmät prioriteetit ovat seuraavat:

Puolan merivoimat – uuden alun edessä

Puolan aluevesiraja ja talousvyöhyke.

Veli-Petteri ValkamoKomentaja Veli-Petteri Valkamo toimii puolustusasiamiehenä Suomen suurlähetystössä Varsovassa.

Teema


PuolAn merivoimAt

Ulkoministeri Sikorskin mukaan Puola on määrätietoisesti pyrkinyt siirtymään en-

sin Itä-Euroopasta Keski-Eurooppaan ja nyt Puolan tavoitteena on siirtyä Pohjois-

Euroopan suuntaan. Itämeri lähialueineen on Puolan merivoimien näkökulmasta sen

tärkein toiminta-alue, ainakin toistaiseksi.


– kansallinen ilma- ja ohjus-puolustusjärjestelmä,

– C4ISR (yhteinen tilanne-kuvajärjestelmä, verkosto-keskeinen puolustus),

– Merivoimien uudistaminen,

– Maavoimien liikkuvuus (keskittyen pyörä- ja te-la-ajoneuvoihin sekä heli-koptereihin) ja

– tiedustelulennokit (useita järjestelmiä). Tässä artikkelissa keskity-

tään Puolan merivoimien kehit-tämiseen.

Merivoimien tehtävät, organisaatio ja olemassa oleva kalusto

Merivoimien päätehtävä on Puo-lan taloudellisten etujen suojaa-minen, aluevesien ja rannikon puolustaminen sekä meriyhte-yksien turvaaminen Itämerellä ja sen ulkopuolella. Toisena teh-tävänä merivoimat valmistautuu Nato-operaatioiden tukemiseen.

Puolan merivoimien vah-

vuus on lähes 8 000 henkeä. Palveluskäytössä olevia aluk-sia on kaikkiaan 86 kappalet-ta. Näistä taistelualuksia on 41 kappaletta, joista 13 alusta ky-kenee offensiivisiin operaatioi-hin. Apualuksia on 45, lento-koneita 12 ja helikoptereita 29 kappaletta.

Puolan merivoimien aluska-lusto on pääosin hyvin vanhaa eikä uudisrakentamisen aikatau-lu tule mahdollistamaan nykyi-sen alusmäärän säilyttämistä.

Uutta aluskalustoa ei ole saatu 20 vuoteen. Merkittävä osa ka-lustosta on poistumassa tämän vuosikymmenen kuluessa.

Merivoimat harkitsevat toisen rannikko-ohjuspatte-rin (NSM - Naval Strike Missi-le) hankkimista. Asiaa perustel-laan kasvaneella tarpeella suo-jata meriyhteyksiä ja erityises-ti energiakuljetuksia. Kahdella meritorjuntaohjuspatterilla suo-jattaisiin koko 500 kilometrin pituinen rannikko. Puolustus-voimien komentajan kenraali Mieczysław Cieniuchin mukaan toisella ohjuspatterilla turvattai-siin puuttuvaa merellistä suori-tuskykyä ennen uudisrakentei-den valmistumista.

Merivoimien kehittäminen

Puolan merivoimat modernisoi-daan vuoteen 2030 mennessä kolmessa eri vaiheessa. Puolus-tusministeriön laatima ja presi-dentin hyväksymä ohjelma jul-kaistiin viime vuoden maalis-kuussa. Merivoimien operatii-vinen konsepti uudistetaan niin


PuolAn merivoimAt

PuolAn merivoimAt

Puolan merivoimien modernisointi, osa I.

Puolan merivoimien modernisointi, osa II.

36

ikään; aluksia hankitaan pää-sääntöisesti lähialueen ja oman rannikon ja satamien suojaa-miseen. Valtamerikykyä ei tul-la toistaiseksi kehittämään, mi-kä käytännössä tarkoittaa mo-nikansallisista meriliikenteen suojausoperaatioista ja meri-rosvouksen vastaisista operaa-tioista luopumista ainakin suu-rempien taistelualusten osalta.

Ennen uudiskaluston han-kintaa elinkaarensa päähän tu-levien alusten käyttöä jatketaan Kobben-luokan sukellusvenei-den, Oliver Hazard Perry-luo-kan fregatin, Orkan-luokan oh-jusveneiden sekä tiedustelualus-ten osalta. Orkan-luokan ohjusve-neet (3 kpl) varustetaan RBS-15 Mk III -ohjuksilla. Toinen OHP- luokan fregateista peruskorjataan.

Muita hankkeita ovat uuden miinanetsintäaluksen rakentami-nen 2016 mennessä (Komoran II-luokka), ensimmäisen sukel-lusveneen saaminen palvelus-käyttöön modernisointiohjelmas-ta poiketen jo vuonna 2017 sekä uuden meritorjuntaohjuspatterin (Konsberg NSM) operatiivinen käyttöönotto 2015 mennessä.

Merivoimien uudishankin-nat toteutetaan kolmessa vai-heessa vuosina 2022, 2026 ja 2030. Merivoimien toiminta-suunnitelman mukaan vuoteen 2022 mennessä rakennetaan yksi uusi rannikonpuolustusalus ja jatketaan vuonna 2009 kes-keytetyn Gawron-luokan korve-tin rakentamista siten, että mo-nitoimifregatin sijaan aluksesta tehdään partioalus.

Suunnitelmissa on kolmen uuden sukellusveneen hankin-ta. Helikoptereita hankitaan vuoteen 2017 mennessä seitse-män. Tiedustelukoneina tulevat toistaiseksi edelleen toimimaan Bryza-kuljetuskoneet, joiden käyttöaikaa on jäljellä vähin-tään 12 vuotta. Vuosina 2022 - 2026 merivoimat ottavat käyt-töön kaksi huolto/tukialusta, jot-ka rakennetaan Puolassa.

Kokemukset kansain-välisistä operaatioista

Puolan merivoimat on osallis-tunut vuodesta 1993 alkaen Pfp-operaatioihin. Alkuvaiheen haasteet liittyivät aluskaluston käytettävyyteen, johtamisjärjes-telmiin sekä henkilöstön ammat-titaitoon alusyksikkö- ja esikun-tatehtävissä. Kaikkia osa-aluei-ta on kehitetty systemaattisesti tarkennettujen modernisointioh-jelmien, materiaalihankintojen ja koulutussuunnitelmien avulla.

Puola on osallistunut laajas-ti myös Nato-operaatioihin. Alus-yksiköitä on ollut mukana De-sert Storm-, Enduring Freedom- ja Iraqi Freedom -operaatioissa. Lisäksi yksiköitä on osallistunut SNMG1- ja SNMCMG1-operaa-

tioon (Standing Nato Maritime Group 1 ja Standing Nato Mi-ne Counter Measures Group 1). Puolan merivoimat vastaanot-ti äskettäin Naton pysyvän mii-nantorjuntaosaston (SNMCMG1) johtotehtävät jo toisen kerran kol-men vuoden aikana.

Itämeren ja Pohjanmeren alueella Puolan merivoimat osal-listuvat pääsääntöisesti vuosittain yllä olevan kuvan mukaisiin har-joituksiin. Puola ei ole osallistu-nut alusyksiköillä Intian valtame-ren alueen merirosvouden vas-taisiin Atalanta- tai Ocean Shield -operaatioihin. Lähitulevaisuu-dessa ei ole suunnitelmissa osal-listua Itämeren ulkopuolisiin ope-raatioihin taistelualuksilla.

Merivoimien kehittämisen yhtenä tavoitteena on vasta-ta tulevaisuudessa paremmin myös Nato-velvoitteiden täyt-tämiseen.

Suunnitelmien mukaisten kalustohankintojen myötä liitto-kunnan velvoitteiden täyttämi-seen on paremmat mahdolli-suudet. Sitä ennen Puolan meri-voimien toiminnallinen painopis-te pysyy Itämeren ja Pohjanme-ren pääpiirteisellä alueella.

Merivoimien harjoitukset Itä- ja Pohjanmerellä.

PuolAn merivoimAt



mo-Tapani Kuntun artikkelissa. Se esittelee mallinrakentaja Ari Väärikkälän uusinta, Saimaan tervahöyryn laivamallia. Suo-men merimuseon päänäytte-lyä täydentävän mallin yksi tyis-kohta komeilee myös kirjan kan-sikuvana.

Etnologin näkökulmaa tuo Anne Ala-Pöllänen, joka kirjoit-taa nykymerenkulun dokumen-toinnista esimerkkeinään mat-kustaja-autolautta Silja Serena-de, kuivarahtialus Arkadia ja ris-teilyalus Kristina Regina.

Artikkeli Axel von Fersen -aluksen vaiheista kuvaa laivan asemaa museoesineenä ja osa-na museon kokoelmapolitiik-kaa. Axel von Fersen -luokka on erittäin tuttu varsinkin niille rannikko tykkimiehil le, jotka oli-vat palveluksessa sotien jälkeen 1970-luvulle saakka. Myös Tit-ta Lehtola käsittelee omassa tekstissään historiallisesti mer-kittävien alusten dokumentoin-tiperiaatteita ja arvottamista. Ulla Kallberg puolestaan poh-

Laiva on lastattu tiedollaVanhat alukset historian lähteinäToimittajat: Johanna Aartomaa ja Timo-Tapani Kunttu.Nautica Fennica 2011–2012. Museovirasto 2012, 112 s, sid. 29 € (sis. alv.)

tii, miten museoitavan aluksen kulttuuri mer kitys syntyy erilai-sissa laivaan liittyvissä yhtei-söissä. Artikkelin esimerkkilai-vana on Turussa sijaitseva Suo-men Joutsen.

Kiinnostus vedenalaista kulttuuriperintöä kohtaan on kasvussa. Minna Leino ja Ju-ha Flinkman haas tavat lukijan keskusteluun alle satavuotiai-den hylkyjen arvostamisesta ja hyödyntämisestä. Voivatko ne olla osa yhteistä kulttuuriperin-töä vai pidetäänkö niitä pelkkä-nä ympäristöongelmana?

”Laiva on lastattu tiedolla” kuuluu Suomen merimu seon Nautica Fennica -julkaisu sarjaan. Kirja sisältää kuusi suomenkielis-tä ja yhden englanninkielisen ar-tikkelin. Lisäksi kirjassa on ruot-sin- ja englanninkieliset tiivistel-mät artikkeleista. Suomen meri-historiallisen yhdistyksen jäsenil-le kirja kuuluu jäsenetuihin.

Ove Enqvist

V anhat alukset voivat ol-la historiatiedon lähtei-tä monella eri tavalla.

Suomen merimuseon uusi Lai-va on lastattu tiedolla –kirja kä-sittelee laivatutkimusta mm. et-nologian, taidehistorian ja me-rihistorian näkökulmista. Kirjan artikkelit avaavat uusia näköalo-ja aluksiin työpaikkoina, kulttuu-rikohteina ja museoesineinä.

Laiva tai sen osa voi ol-la myös taideteos. Tästä ker-too Anu Norolan artikkeli, jossa hän tutkii Suo messa säilyneitä laivojen keulakuvia osana me-ri- ja taidehistoriaa. Pienoismal-lien maailmaan kur kistetaan Ti-

38

Itämeren alueen turvallisuutta ei voi käsitellä tarkastelematta myös Venäjää. Tuore

Alpo Juntusen teos ”Venäjän imperiumin paluu” auttaa ymmärtämään Moskovan

Itämeri-ajattelua vaikkapa energiatalouden näkökulmasta. Alla oleva evl Petteri

Lalun selkeä kirja-arvio on julkaistu myös tuoreimmassa Kylkirauta-lehdessä.

Venäjän imperiumin paluuAlpo Juntunen2. uudistettu painos, Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitos, Helsinki 2012, sivuja 166. ISBN 978-951-25-1387-0

M aanpuolustuskor-keakoulun Strategi-an laitoksen profes-

sorin tehtävästä hiljattain eläk-keelle jäänyt Alpo Juntunen on päivittänyt vuonna 2009 julkais-tun teoksensa Venäjän impe-riumin paluu. Uudistettuun toi-seen painokseen hän on sisäl-lyttänyt vuoden 2008 jälkeisen kehityksen, jossa Vladimir Pu-tinin tultua uudelleen presiden-tiksi näkyvät aikaisempaa sel-keämmin imperiaaliset piirteet.

Kirjassaan ”Venäjän impe-riumin paluu” Juntunen käsitte-lee Venäjän toiminnan perustei-ta: maantiedettä, väestöä sekä hallinto- ja yrityskulttuuria, joi-den pohjalle voi rakentaa maan ulkopoliittisten tavoitteiden ja sotilaallisen kyvyn tarkastelun. Juntunen käsittelee aihettaan imperiaalisen (vakautta luova valta) ja imperialistisen (vaiku-tusvallan lisääminen kaikin kei-noin) käsiteparin kautta sekä lä-hestyy Venäjän imperiaalisuutta tulkitsemalla sen omia, lähinnä imperiaalisiksi tunnistettavia ta-

voitteita. Hän huomauttaa osu-vasti, että läntinen tutkimus ei ole kiinnittänyt riittävästi huo-miota venäläisten ja länsimais-ten valtakäsitteiden eroavaisuu-teen. Tämä on johtanut ver-tailuun, jossa läntisiä arvoja ja elämäntapaa käytetään mittari-

na, ja odotetaan kaikkien itäeu-rooppalaisten sosialistiseen lei-riin kuuluneiden maiden omak-suvan ne omiksi tavoitteikseen. Juntusen teos on lähtökohdil-taan tutkimus, jonka tavoittee-na on selvittää, miksi venäläi-set valitsevat demokratian sijaan mieluummin keskusjohtoisen ja imperiaalisen tien, johtaako im-periaalisuus imperialistisuuteen,

ja muodostaako Venäjän kehitys uhan maailmalle ja Suomelle?

Venäjän toiminnan perus-teiden esittely rakentuu valti-ollisen päätöksentekojärjestel-män, talouden ja turvallisuus-politiikan käsittelyn ympärille. Juntunen tekee mielenkiintoi-sen huomion tarkastellessaan jatkuvaa lainsäädäntöproses-sia, joka erottaa Venäjän Neu-vostoliitosta, varsinkin Stalinin diktatuurista sekä tsaarin Venä-jän itsevaltiudesta, mutta myös länsimaista. Venäjän perustus-laki takaa presidentille poikke-uksellisen laajat valtaoikeudet verrattuna länsimaihin, joissa kansanedustuslaitos ja hallitus rajoittavat presidentin oikeuk-sia – Venäjällä suhde on päin-vastainen. Juntunen selostaakin perinpohjaisesti Venäjän valtio-sääntöä, minkä vuoksi teosta voi pitää hyvänä johdatuksena Venäjän valtiolliseen päätöksen-tekojärjestelmään.

Vaikka Venäjän presidentin vallan korostuminen ihmetyt-tää länsimaista tarkkailijaa, on

Miksi venäläiset valitsevat

demokratian sijaan mieluummin keskusjohtoisen ja imperiaalisen tien?


huomattavasti olennaisempaa sen vaikutus Venäjän kehittymi-seen. Kansa, sen enempää kuin sen päämies, eivät näytä luotta-van toimenpanovaltaa edusta-viin virkamiehiin, vaan tietävät asioiden sujuvan henkilöiden ja verkostojen kautta. Osuvan, to-sin Juntusen kirjan ulkopuolisen, esimerkin presidentti-instituution toimintatavasta antaa sen kyky luoda ja soveltaa lainsäädäntöä tarpeelliseksi katsomissaan ta-pauksissa. Näin tapahtui hiljat-tain kun presidentti Putin ilmoit-ti myöntäneensä Gérard Depar-dieulle Venäjän kansalaisuuden. Depardieun tapauksessa Venä-jän kansalaisuudesta annetun lain ja asetuksen edellyttämis-tä myöntämisehdoista ei tiettä-västi täyttynyt muu kuin gallia-laisen näyttelijän varmasti riittä-vä toimeentulo.

Juntunen tulkitsee Venä-jän presidentin vahvan perus-tuslaillisen aseman sekä tavan, jolla Vladimir Putin on aseman tuomaa valtaa käyttänyt, impe-riaaliseksi piirteeksi, jolle löy-tyy esikuvia Venäjän historias-ta. Nykyinen vahvan presiden-tin kausi koetaan Venäjällä hy-väksi talouden lujittumisen ja yhteiskunnallisen vakauden ta-kia. Siksi venäläisten enemmis-

Venäjän imperiumin paluuAlpo Juntunen2. uudistettu painos, Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitos, Helsinki 2012, sivuja 166. ISBN 978-951-25-1387-0

tö hyväksyy vahvan keskusjoh-don. Putinin edeltäjien politiik-ka johti valtakunnan kaaokseen. Nyttemmin vakauden haastajik-si ovat Juntusen mukaan nou-semassa riippuvaisuus muus-ta maailmasta sekä vapaan tie-donkulun ja kansainvälisyyden omaksunut internet-sukupol-vi, jonka aktivoitumisesta ovat osoituksena presidentinvaalien jälkeiset levottomuudet.

Nykyisen Venäjän puolue-järjestelmän kehitys on käsitelty perinpohjaisesti. Sen nykyisen valtapuolueen Yhtenäisen Venä-jän (perustettu 2001) kietoutu-minen Vladimir Putinin ympäril-le ja nuoruus on yllättävää jo-pa Suomessa, missä puoluei-den historia on nuorta verrattu-na eräisiin länsimaihin. Puolue-

kentässämme jo asemansa tiu-kasti vakiinnuttaneet entiset ”tu-lokaspuolueet” vihreät (1988) ja perussuomalaiset (1995) ovat naapurimaamme valtapuoluet-ta vanhempia. Venäjän sisäpoli-tiikan jytky on kuitenkin se, että perustamisestaan lähtien Yhte-näinen Venäjä on voittanut kai-kissa duumanvaaleissa, joista kaksissa viimeisissä saavutta-nut yli puolet edustajapaikoista.

Kirjan parasta antia on ve-näläisen suvereenin demokrati-an esittely ja analyysi, jota ava-taan laajasti Yhtenäisen Venä-jän ideologin, entisen presiden-tin hallinnon johtajan sijaisen ja nykyisen varapääministerin Vla-dislav Surkovin kehittämän kä-sitteen pohjalta. Suvereenia eli ohjattua demokratiaa perustel-laan Venäjän demokratian nuo-ruudella, joka erottaa sen muis-ta demokratioista. Suvereenis-sa demokratiassa johtavien piiri-en on kannettava vastuu yhteis-kuntajärjestyksen säilymisestä ja kansan hyvinvoinnin kehitty-misestä. Sen suojana on säily-tetty voimakkaat valtiolliset tur-vallisuuspalvelut, joilla on kiin-teä yhteys Putinin johtamaan ”Pietarin poikien” ryhmään.

Ulkopolitiikassa suvereeni demokratia merkitsee kylmän

40

sodan jälkeisen Yhdysvaltojen johtaman maailmanjärjestyksen haastamista siten, että Venäjän kansalaisten halua tuntea itsen-sä suurvallan kansalaisiksi toteu-tetaan tavoitetta palvelevilla aloit-teilla, reaktioilla ja uudistuksilla.

Kirjassaan Juntunen arvioi raaka-ainevetoisen talouden on-gelmia ja tulevaisuuden näky-miä. Energia on Venäjän päätuote, ja sen tuotannon nykyisen tason arvioidaan jatkuvan vuoteen 2030, joskin sen tuotantokustan-nusten arvioidaan nouse-van. Välttämättömyyshyö-dykkeenä energia on Venä-jälle perinteinen diplomati-an ja geopolitiikan väline. Siksi energiasektoria pide-tään perustellusti strategi-sesti tärkeänä, minkä takia sen omistussuhteet halutaan pitää valtiollisen vallan säädeltävissä.

Venäjän turvallisuuskonsep-tioiden ja -doktriinien esittelyn li-säksi Juntunen kuvaa käynnissä olevaa asevoimien uudistuspro-sessia sekä puolustusteollisuu-den ongelmallista tilannetta. Jun-tunen käsittelee Venäjän turval-lisuuden uhkia pääasiassa ana-lysoimalla vuoden 2010 sotilas-

doktriinia. Sen sisältämien vai-keiden käsitteiden, sotilaallisen vaaran ja sotilaallisen uhan, tul-kinta ei mielestäni ole täysin on-nis-tunut. Sotilaallinen vaara on luonteeltaan abstrakti tilanne, jossa vastakkainasettelun, soti-laallisen potentiaalin kasvun ja monien muiden tekijöiden koko-naisuus voi kehittyä sotilaallisek-

si uhaksi. Sotilaallinen uhka ei ole, kuten Juntunen alaviittees-sä kirjoittaa äkillisesti puhkea-va konflikti, vaan konkreettinen mahdollisuus konfliktin syntymi-selle. Tällainen tilanne voi kehit-tyä myös muutoin kuin äkillises-ti. Laajempi sekä venäläisten että ulkomaalaisten doktriinista, sota-harjoituksista sekä uusien ase-järjestelmien ryhmittämisestä tehtyjen tulkintojen esittely olisi

voinut antaa lukijalle enemmän mahdollisuuksia arvioida, pyr-kiikö Venäjä puolustusuudistuk-sellaan vastaamaan todennäköi-siin uhkiin ja muodostaako kehi-tys vaaran tai jopa uhan muiden turvallisuudelle.

Juntusen käyttämät, pää-asiassa venäläiset ja riittävän pit-källe aikavälille sijoittuvat lähteet

takaavat venäläisen näkö-kulman huomioon ottami-sen lisäksi sen, ettei kirjoit-taja sorru toivomaan Venä-jän kehittyvän lännen kal-taiseksi ja arvioi kehitystä sen mukaisesti. Juntusen näkökulma, imperiaalinen Venäjä pitkänä jatkumo-na, on varmasti osuvam-pi kuin yleisemmin käytet-ty Venäjän rinnastaminen

Neuvostoliittoon. Kirja on hyvä ja tiivis paketti sekä analysoitua et-tä ajantasaistettua tietoa euroop-palaisesta naapuristamme Venä-jästä. Niin kuin tavallista on, jää uudistettuihin painoksiin helposti joitakin edellisen painoksen väit-teitä, jotka eivät preesensissä il-maistuna enää pidä paikkaansa. Tarkkaavainen lukija löytää ne varmasti ilman apuani.

Petteri Lalu

Pyrkiikö Venäjä puolustus uudistuksellaan

vastaamaan todennäköisiin uhkiin

ja muodostaako kehitys vaaran tai jopa uhan

muiden turvallisuudelle?


”Tutka voitti sodan ja atomipommi toi rauhan.”

Tutka oli toisen maailmansodan merkittävim-piä teknillisiä keksintöjä. Sen kehitys oli pitkä prosessi, joka eteni askel askeleelta pienten erilliskeksintöjen kautta toimivaksi laitteeksi eri tarkoituksiin. Tutkatekniikkaa tutkittiin ja kehi-tettiin 1930-luvulla useissa maissa yhtä aikaa, perusidea oli kaikkien tiedemiesten tiedossa. Harvinaista kyllä – kukaan ei ole ottanut tut-kan keksimistä omiin nimiinsä, kansallisia ”tut-kan isiä” tosin löytyy eri maista. Kuten niin usein tapahtuu, sodan uhka ja sota kiihdyttivät tutkan teknillistä kehitystyötä. Länsiliittoutu-neet saivat ilmasodassa ratkaisevan etulyönti-aseman senttimetrialueen tutkatekniikan myö-tä. Tutkia valmistettiin toisen maailmansodan aikana tuhansia kappaleita, satoja eri malleja.

Neuvostoliitolla oli käytössään ilmaval-vontatutkia jo talvisodan aikana Karjalan kan-naksella. Britit hankkivat tutkien avulla torjun-tavoiton Luftwaffesta taistelussa Britanniasta 1940. Tutkien avulla torjuttiin pommikoneita, kamikaze-lentäjiä ja V1-aseita. Tutkat näytte-livät tärkeää osaa sekä ilmahyökkäyksissä et-

tä ilmapuolustuksessa. Samalla sai alkunsa elektroninen sodankäynti.

Tutkat pelastivat pääkaupungin

Suomen ilmapuolustus oli jatkosodan alussa vaikeuksissa yöpommitusten torjunnassa. On-gelmaan löytyi ratkaisu, kun Saksasta hankittiin vuonna 1943 ilmapuolustukselle uusi ”salainen ase” – radioluotain eli tutka. Ilmavalvontatutkien (”Raija”) avulla saatiin ennakkovaroitus lähesty-vistä viholliskoneista, tulenjohtotutkien (”Irja”) avulla ilmatorjuntatykistö saattoi tulittaa pommi-koneita tehokkaasti myös pimeällä. Tutkien an-siosta Neuvostoliiton suurpommitukset helmi-kuussa 1944 Helsinkiä ja Kotkaa vastaan kyet-tiin torjumaan vähin tappioin. Tutkilla varustetut patterit (4) tulittivat lähes 800 pommikonetta, ku-luttivat 47 % koko rykmentin laukausmäärästä ja aiheuttivat pääosan vihollistappioista. Tutkatieto-jen ansiosta myös sulkuammunta oli tehokasta. Yöhävittäjien johtamisjärjestelmä tutkineen oli-si tehnyt torjunnasta vielä tehokkaamman, mut-ta hanketta ei ehditty viedä päätökseen ennen sodan loppumista. Suomen ilmapuolustus siirtyi tutkakauteen juuri oikeaan aikaan.

Tutkahistoria toisesta maailmansodasta

Ilmatorjunnan vuosipäivänä 30.11.2012 julkistettiin sotahistoriallinen kirja

SALAINEN ASE ILMAPUOLUSTUKSESSA – tutkat toisessa maailmansodassa (429 sivua, 275 kuvaa).

Kirjan ovat tehneet ilmapuolustuksen

ammattilaiset, everstit Ahti Lappi

ja Perttu Peitsara. Teos kuuluu

Ilmatorjuntamuseon julkaisusarjaan.

42

lut suuri, koska se on ollut hel-poimmin auki pidettävä satama kovina jäätalvina.

Hangon Russarössä on ol-lut tunnusmajakka tai majakka jo lähes 300 vuotta. Hangon eli Russarön nykyinen majakka, Hankoniemen silmä, täytti 150 vuotta vuonna 2012. Sen valo sytytettiin en sim mäisen kerran 15. syyskuuta 1862. Sopivas-ti vuosipäivää varten Suomen Majakkaseura julkaisi Russarös-tä antologian, jonka pääkirjoitta-jina ovat tutkija Johanna Pakola ja merikapteeni Seppo Laurell.

Erityisesti silmiin pistää kirjan hieno graafinen ulkoasu, josta on vastannut Jussi Leppä-nen, sekä sen monipuolisuus. Kirjanen on kuvitettu arkisto-

Russarö – Hankoniemen silmäJohanna Pakola, Seppo Laurell, Pekka Väisänen ja Petri PorkolaSuomen Majakkaseura, 65 sivua

aineistolla, jota on harvoin jul-kisesti nähtävillä tai tässä ensi kertaa. Teosta varten on haas-tateltu monia paikallisia Russa-rön saarella asuneita ja työsken-nelleitä henkilöitä. Majakan li-säksi kirjassa käsitellään mm. Hangon ja Russarön linnoitta-mista, majakka- ja luotsiväen elämää sekä Russarön linna-ketta sodassa ja rauhassa. On erittäin hienoa, että siviili- ja so-taväen yhteistyö samalla saarel-la on tuotu esille.

Kirja maksaa 10 €, ja si-tä myy ainakin Suomen Ma-jakkaseura - Finlands Fyrsälls-kap ry. Majavatie 3 A 8, +358 443200309, [email protected], www.majakkaseura.fi

Ove Enqvist

H ankoniemen, Hangon ja Russarön asema on Suomessa ainut-

laatuinen. Hankoniemi työntyy kauas Suomenlahdelle uloimpa-na kärkenään Russarö. Tämän vuoksi se on ollut aina sotilaalli-sesti hyvin tärkeä. Myös meren-kulussa Hangon merkitys on ol-

Merikarttojen hinnat laskivat 30 %!

Uusi A-sarja

ilmestyy Vene 13

-messuille!

Uudet hinnat astuivat voimaan vuoden 2013 alussa, kun Karttakeskus palasi merikarttojen kustantajaksi.

www.karttakauppa.fi


T ykkien ja ihmisten saa-ret -kirjaan on tallennet-tu rannikkotykistön lin-

nake-elämään liittyviä perinteitä.Rannikkotykistön perinneyh-

distys ry., jonka puheenjohtaja on Ove Enqvist, on kerännyt rannik-kotykistöön liittyviä tarinoita. Yh-distyksen ajatuksena on ollut, et-tä rannikkotykistön linnake-elä-mästä voitaisiin kootun materi-aalin pohjalta tehdä julkaisu en-nen kuin on liian myöhäistä.

Heikki Tiilikainen oli tahol-laan miettinyt samaa asiaa. Tii-

Tykkien ja ihmisten saaret -teos luovutettiin kenraali ValtaselleKenraali Jaakko Valtanen

sai 12.2. Merisotakoulussa

kirjan, jonka aineistosta

osa on peräisin hänen isäl-

tään Viljo Valtaselta.

likainen on pitkän linjan rannik-kotykistöupseeri hänkin. Hän on ollut mm. mukana perustamas-sa Sotilasperinteen Seura ry -ni-mistä yhdistystä.

Sattumalta Enqvist ja Tiili-kainen olivat kumpikin palkittavi-na kenraali Hannes Ignatiuksen Kadettisäätiön tilaisuudessa, kun ruokajonossa heräsi keskustelu tarpeesta tallentaa rannikkoty-kistön linnake-elämään liittyviä perinteitä. Kirjan kirjoittamises-ta päätettiin saman tien.

Kolmantena osapuolena hankkeeseen tuli kirjan graafi-sesta ilmeestä ja taitosta vastan-nut Hannu Hurskainen, joka on paitsi tehnyt elämäntyönsä graa-fisella alalla, myös viettänyt lap-

suutensa Vallisaaren linnakkeella.Kustantajaksi suostui Tam-

mi, joka esitti suur- tai koruteok-sen tekemistä. Tähän päädyt-tiinkin, koska teokselle haluttiin mahdollisimman komeat raa-mit. Aselajin sodanaikaiset tais-telut lisättiin kirjaan kustantajan pyynnöstä, ja ratkaisu osoittau-tui onnistuneeksi.

Laatimishankkeeseen on eri vaiheissa osallistunut useita hen-kilöitä. Kenraali Jaakko Valtanen luki osia tekstistä ja antoi niistä kommenttinsa. Osa kirjan kuvis-ta on saatu kenraali Valtasen isän Viljo Valtasen albumeista. Lisäk-si kenraali Valtanen osallistui se-minaariin, jossa pohdittiin kirjaan liittyviä kysymyksiä.

Kenraali Jaakko Valtanen sai Tykkien ja ihmisten saaret -teoksen Rannikkoupseeriyhdistyksen puheenjohtajalta, kommodori Sakari Martimolta.

Kirjan luovutustilaisuutta olivat lisäksi juhlistamassa Hannu Hurskainen (vas.), Keijo Tapiovaara, Heikki Tiilikainen, sekä Ove Enqvist, joka ei ikävä kyllä näy kuvassa.

Ove Enqvist ja Auli Aho

Auli Aho

Auli Aho

Tapahtumat

44

S uomenlinnan upsee-rikerholla järjestettiin 1920- ja 30-luvuilla

säännöllisesti upseeriston kartta-harjoituksia ja esitelmätilaisuuksia ajankohtaisista taktisista aiheista. Samaan aikaan keskustelua Suo-men nuoren asevoiman taktiikas-ta käytiin avoimesti ja aktiivises-ti aikakauden sotilaslehdistössä. Suomalainen taktiikka eli kulta-kauttaan. Myöhemmin sodissam-me tuli osoitetuksi, että taito kor-vaa ainakin osin materiaalisen puutteen. Sotien jälkeen ilmapiiri ei ollut kovin otollinen ”uuteen so-taan valmistautumiselle”, ja ajan myötä hyväksi muodostunut kes-kustelukulttuuri katosi.

Merisotakoulussa käynnis-tettiin vuoden 2012 alussa kou-

lun henkilökunnalle suunnattu taktiikkakerho. Kerhon toiminnan idea oli kerätä taktiikasta kiinnos-tuneet vapaamuotoiseen ajatus-tenvaihtoon ajankohtaisista tak-tisista aiheista. Kokoontumisis-sa on ollut vapaaehtoinen alus-taja, joka on esitellyt noin puoles-sa tunnissa käsiteltävän aiheen

ja johtanut tämän jälkeen kes-kustelua aiheesta. Parhaimmilla kerroilla käsiteltyihin aiheisiin on palattu vielä kuukausia myöhem-min esimerkiksi lounaspöytäkes-kusteluissa. Kerhon toiminnan myötä syntyneitä muistioita ja alustuksia on hyödynnetty osin kadettien sekä sotatieteen mais-teriopiskelijoiden opetuksessa.

Kaikkein tärkein kerhotoi-minnan tuote on ollut osallis-tujien tiedon ja taidon, taktisen älyn ja ajattelun kasvattaminen sekä kiinnostuksen herättämi-nen operaatiotaitoa ja taktiik-kaa kohtaan. Taktista ajattelua on pyritty kehittämään vaihto-ehtoisten ratkaisujen etsimisel-lä sekä pyrkimyksellä pois kaa-vamaisita ja passiivisista ratkai-

Preussilainen sotateoreetikko, Carl von Clausewitz on kirjoittanut: ”Koska verinen

tappotyö on hirvittävä näytelmä, sen pitäisi saada meidät vain arvostamaan sotaa

entistä enemmän eikä suinkaan tylsistyttämään vähitellen miekkojamme ihmisyy-

den nimessä, kunnes vastaamme tulee joku, joka hakkaa jäsenemme irti terävällä

aseella.” Nyky-yhteiskunta ja puolustusvoimat osana yhteiskuntaa ovat huomaamat-

ta ajautuneet tilanteeseen, jossa hallinnon määrä ja erilaiset prosessit syövät valta-

osan ajastamme. Samalla upseeristosta on tullut hallinto- ja prosessijohtajia soti-

lasjohtajien sijaan. Upseeriston taktisesta ajattelusta puuttuu mielikuvitus, eikä tak-

tiikan perusteesejä enää hallita. Ovatko miekkamme alkaneet tylsyä?

Taktiikkakerho pitää miekat terävinäMerisotakoululla herätettiin henkiin keskustelu taktiikasta

Ville VänskäKomentajakapteeni Ville Vänskä on Merisotakoulun entinen taktiikan pääopettaja ja palvelee nykyisin suunnittelu-upseerina Atalanta-operaation johtoesikunnassa.

ville vänskä

Tapahtumat


suista. Esimerkiksi meripuolus-tusharjoituksissamme toistuu vuodesta toiseen sama kaava, jossa vastustaja kaataa strate-gisessa iskussa asekuorman poteroissa odottavan puolusta-jan niskaan ennen kuin teem-me muuta kuin puolustusval-misteluja. Entä jos olisimme joskus aktiivisia ja ennaltaeh-käisisimme vastustajan asevai-kutuksen? Miten tämä voitaisiin tehdä? Luova taktinen ajatte-lu tuli myös esiin erilaisia har-hautusmenetelmiä pohdittaes-sa – vastustajan ei tarvitse ol-la ainoa, joka hallitsee harhaut-tamisen operatiivisella tasolla.

Kerhon kevätkauden ai-heet käsittelivät mm. maavoi-mien uudistuvaa taistelutapaa

sovitettuna merisodankäyntiin, taktisia periaatteita viisaiden ki-venä, rannikkojoukkojen roolia tulevaisuudessa, harhauttamis-ta, tilannetietoisuutta ja liikeso-dankäyntiä merisodankäynnis-sä. Yksi kokoontumiskerta käy-tettiin lyhyeen karttaharjoituk-seen työnimellä Suomenlah-den sulku. Syksyn aiheet olivat aihealueeltaan rajatumpia, tee-malla Tunne vastustajasi.

Kerho kokoontui kevätkau-della kymmenen kertaa ja osal-listumiskertoja kertyi yli sata. Koulun henkilöstön määrään suhteutettuna ja huomioiden kaikki päivittäiset muut kiireet osallistujien määrää voidaan pitää aivan erityisen korkeana. Kerhon toiminnan saama innos-

tunut ja aktiivinen vastaanotto kertoo siitä, että sen toiminnal-le on ollut tilaus. Prosessijohta-misen aikakaudella tuntuu hy-vältä palata välillä perusasioi-den äärelle.

Merisotakoulussa nyt käyn-nistetty ja hyväksi havaittu tak-tiikan keskustelukerhon toiminta on sellaisenaan vapaasti otetta-vissa joukko-osastojen ja reservi-läisyhdistysten käyttöön. Toimin-taa käynnistettäessä tulee kui-tenkin muistaa, että kannattaa aloittaa verkkaisesti ja vapaaeh-toisuuteen perustuen tai muuten ylimääräinen työmäärä ja kerhon pakkopullamaisuus tappaa mie-lenkiinnon. Vanhan (taktisen) vii-sauden mukaan elefanttikin syö-dään pieninä palasina.

Merisotakoululla kokoontuvan taktiikan keskusteluryhmän alustajana oli 1.2. ev (evp) Ari Rautala. Aiheena oli Venäjän turvallisuus- ja sotilaspoliittinen kehitys.

Auli Aho

46

R annikkoupseeriyhdis-tyksen ja Meriupsee-riyhdistyksen yhteistä

seminaaria edelsi mahdollisuus saunoa Merisotakoulun perin-teikkäässä isossa saunassa, jon-ne yhdistykset olivat varanneet asianmukaisesti nautintoainei-ta. Pehmeiden löylyjen ja kuulu-misien vaihtamisten jälkeen etu-komennuskunta siirtyi Merisota-koulun luokkarakennuksen audi-torio Raholaan, minne upseeri-veljiä olikin kertynyt jo salin täy-deltä vahvuuden ylittäessä yli 70 rannikkopuolustuksen ja merel-listen asioiden pariin vihkiyty-nyttä aina nuorista upseereista jo pidempään reservissä olleisiin konkareihin.

Seminaari alkoi Merisota-koulun johtajan, Rannikkoup-seeriyhdistyksen puheenjohta-jan, kommodori, Sakari Marti-mon tervetulosanoilla ja pikaisel-la päivityksellä Merivoimien joh-

don ylennyksiin ja tuleviin henki-löstövaihdoksiin. Martimo aloitti ensimmäisenä viiden a’ 10 mi-nuutin alustuksen sarjasta, käsi-tellen pyramidimallia, mistä kuu-lijalle jäi päällimmäisenä mieleen kansalaisten ja poliitikkojen tah-totilan merkitys maanpuolustuk-sen ja erityisesti meripuolustuk-sen kehittämiseksi.

Toisen ja kolmannen alus-tuksen käytti Merisotakoulun suunnittelupäällikkö, komenta-jakapteeni Hannu Roponen, kä-sitellen rannikkojoukkodoktriinia sekä kuinka kehämallilla ja vä-henevillä joukoilla pyritään vas-tustajan kuvitteellisen pelkistet-ty punainen nuoli kuluttamaan sekä tuhoamaan. Eittämättä on totta, että kauas on menty niistä hyvistä päivistä, kun tulen käy-töllä suunniteltiin murskattavan vastustajien merelliset ja maa-han laskettujen joukkojen nuo-let syvän puolustuksen raken-

teella. Rannikkojoukkojen roolis-sa korostuvat konseptin mukai-sesti aikaisempaa enemmän lai-vastojoukkojen taistelua tukevaa toiminta sekä rannikkojääkäriyk-siköiden käyttö. Sen sijaan ran-nikkojoukkojen alueellisten yhty-mien kyky vaikuttaa kauas heik-kenee tulivoiman supistumisesta johtuen. Mistä saamme uutta tu-livoimaa 8-20 km alueelle ja vie-lä pidemmällekin?

Merivoimien huoltopäällik-kö, kommodori Pasi Pajunen, esitti merivoimien hankkeiden supistuvien tilannetta. Joukkojen supistaminen johtaa taistelutilan tyhjenemiseen, mihin tulee vas-tata liikkuvammalla toimintata-valla. Uusien ”Jurmo XXL”-malli-en todettiin tarjoavan kehittynyt-

Yhdistysten yhteinen seminaaritilaisuus MerisotakoulullaLounaasta kylmästi piiskaava tuuli ei häirinnyt mei-

tä ”Rannikkojoukkojen kehitysnäkymät” - seminaariin

osallistuvia. Olimme saapuneet pitkin rannikkoa, joku

hieman sisämaankin suunnasta, Suomenlinnan Pikku-

Mustasaareen 28.11.2012.

Jukka MustolaJukka Mustola toimii Merisotakoululla koulutuspäällikkönä

Tapahtumat


tä suojaa ja liikkuvuutta. Kuulijaa jäi ihmetyttämään, missä mah-tavat olla tulevaisuuden syömä-hampaat, joilla vaikutetaan me-relliseen vastustajaan? Taisteluti-lan tyhjenemiseen pitäisi vastata liikkuvuuden lisäämisen ohessa tulenkäytön ulottuvuuden kas-vattamisella, sillä liikkuvuus il-man tulivoimaa ei johda menes-tykseen taistelussa.

Viimeisenä alustuksena kuulimme Uudenmaan prikaa-tin esikuntapäällikön, komenta-ja Kjell Törnerin, silmiä avaavan esityksen erinomaisesta amfi-bio- yhteistyöstä ruotsalaisten kanssa. Bilateraali- ja NORDE-FCO-yhteistoiminta - siitäkö sit-ten pelastus tulevaisuuden ran-nikkojoukoille?

Alustusten jälkeen olivat varmasti vanhat ikuisuuteen siu-natut rannikkotykistön tarkas-tajat kääntyneet haudassaan ja rannikkopuolustuksen konkarit, jo reservissä pidemmän hetken olleet aloittivat kiivaan, mutta asiantuntevan keskustelun me-ripuolustuksen ja rannikkojouk-kojen heikkenevästä tilasta. Ilolla kuuntelin viisautta ja kokemusta, joka meillä nuoremmilla näyttää jonnekin kadonneen. Ei esimer-kiksi pidä muuttaa ja heikentää uhkakuvaa vastaamaan käytet-tävissä olevaa materiaalia vas-taavaksi. Viimeinen rannikkoty-kistötaustainen kenraali, kenraa-li Asko Kilpinen, kiteytti seminaa-rin hyvin korostaen ensimmäi-sessä alustuksessa esitetyn tah-

titilan merkitystä niin kansalais-ten kuin poliitikkojen suuntaan.

Kriittisen, mutta antoisan keskustelun jälkeen Merisota-koulun perinneaula kutsui semi-naariväkeä rannikkosotilaskoti-yhdistyksen loihtimien antimien ja juomatarjoilun pariin. Tilai-suudelle oli ehdottomasti tarve ja keskustelua on varmasti syytä jatkaa, jotta rannikkojoukkojen syöksykierre saataisiin loppu-maan ja pääsisimme uuteen ja uskottavaan nousuun. Keskus-telua olikin käyty heti seuraa-vana päivänä seminaariin osal-listuneiden yleisesikuntaupsee-riopiskelijoiden toimesta Santa-haminan kampuksella. Herättä-vä ja hyvä kokemus näin takari-vistä seuranneelle.

kAlle lAnG

48

M uistan vielä kuin ei-lisen, kun saavuin ensimmäistä kertaa

tänne Suomenlinnaan Merisota-kouluun. Olin silloin jo kuullut tästä mielenkiintoisesta paikas-ta tornihuhuja, mutta en oikeas-ti itse osannut mitenkään kuvi-tella, enkä aavistaa mitä tulevai-suus tuo tullessaan. Olin aivan ällikällä lyöty kun astuin Me-risotakoulun ovista sisään, kos-ka kaikki näytti silloin niin hie-nolle ja avaralle, mutta olihan minun vertailukohtanikin vähän vaatimattomampi, sillä olin tullut tänne Kirkonmaan Linnakkeel-ta, viimeiseltä sellaiselta. Vielä uudet 37 kurssitoveria lisätty-nä tähän soppaan, niin oli 14 viikon ainutkertainen seikkailu täällä alkanut.

Olen kuullut, että varus-miespalvelus on elämän paras-ta aikaa ja että Reserviupseeri-kurssi taas olisi varusmiespalve-luksen parasta aikaa. Tämä on mielestäni täysin totta. Olen ni-mittäin päässyt juuri viettämään 14 elämäni parasta viikkoa tääl-lä merivoimien Reserviupseeri-kurssilla 162. Olen saanut tänä aikana tältä kurssilta paljon hie-noja elinikäisiä ystäviä ja ainut-laatuisia kokemuksia, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois.

Mietin tässä taannoin, että mitkä kolme sanaa kuvastaisivat kaikkein parhaiten tätä merivoi-mien reserviupseerikurssiamme ja lopulta tulin siihen tulokseen, että ne ovat periksiantamatto-muus, isänmaallisuus ja yhteis-henki. Ensimmäinen sana perik-siantamattomuus alkoi kummu-ta esille jo kurssin alkuvaiheilla, kun oppitunteja oli aamusta il-taan ja asiaa tuli kuin liukuhih-nalta konsanaan, mutta kaikki kurssilla kuitenkin jaksoivat pai-naa eteenpäin ja vielä koittivat haalia ne pienimmätkin tiedon-muruset itselleen. Toisen kerran tämä periksiantamattomuus nä-kyi erityisesti kurssin loppupuo-lella kun eteen tuli se paljon pe-lätty ja vähän tiedetty johtamis-harjoitus, jonka tarkoituksena oli rasittaa taistelijaa niin fyysisesti kuin henkisestikin äärirajoille as-ti. Harjoituksesta johtuen kaikilla tuli nälkä ja väsytti, mutta kuiten-kin kaikki näyttivät että suomalai-sella sisulla ja yhteistyöllä kaik-ki on mahdollista. Tämän takia olen erityisen ylpeä nähdessäni edessäni tällä hetkellä 36 suora-selkäistä rehtiä upseerikokelasta.

Toinen kurssiamme kuvas-tava sana on isänmaallisuus, tuo asia, josta me suomalaiset olemme erittäin ylpeitä. Uskon

että jokainen tässä huonees-sa oleva tuntee ylpeyttä omasta isänmaastamme. Kurssimme ei tee tässä poikkeusta. Olen huo-mannut nimittäin kurssin edetes-sä, että vaikka kurssilaisillamme on erilaiset taustat ja koulutukset niin yksi asia meitä kuitenkin eri-tyisesti yhdisti kurssin alussa ja se oli isänmaallisuus. Koko me-rivoimien reserviupseerikurssi-han on tehty käytännössä pal-velemaan isänmaata ja koulut-tamaan sille rannikon- ja meren-puolustajia, eli meitä. Ja koska me olemme vapaaehtoisina tän-ne Merisotakoulun kehtoon tul-leet, niin väitän vahvasti että jo-kaisella upseerikokelaalla edes-säni, sykkii puhdas isänmaatam-me puolustava sydän.

Viimeisin, mutta ei todel-lakaan vähäisin kurssiamme kuvastava sana on yhteishen-ki. Tämä väkevä yhteishenki ei kurssin alussa ollut kuitenkaan itsestäänselvyys, se pikemmin-kin loisti omalla poissaolollaan. Kurssin alussa meidät heti jaet-tiin jo kolmeen linjaan, merival-vontaan, laivastoon ja tieduste-luun ja näihin kaikkiin alkoi vä-littömästi syntyä linjahenkeä. Linjamme alkoivat erkaantua toisistaan ja näytti, että kurs-si olisi jakaantunut kolmeen

Herra Amiraali, kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat

Petrus TommilaUpseerikokelas Petrus Tommila on RU-kurssin 162 priimus

Tapahtumat


osaan. Näinhän se pitkään oli-kin, kunnes tapahtui jotakin, ni-mittäin linjakohtainen koulutus lakkasi viimeinkin olemasta.

Alkoivat mielenkiintoiset Yhteistoiminta- ja Johtamishar-joitus, joissa linjat toimivat yh-teistyössä, tämä alkoi näkyä jo niin, että kaveria autettiin eikä ketään jätetty yksin, vaan teh-tiin kaikki yhdessä. Näiden har-joitusten aikana huomasin ilok-seni, että kurssimme alkoi olla taas yhtenäinen ja alkoi näkyä jo valoa tunnelin päässä. Kaiken lopulta kruunasi tietysti viime lauantainen ikimuistoinen kurs-sijuhlamme, jossa ei ollut enää nähtävissä linjoja, vaan vain yk-si ja yhtenäinen reserviupseeri-kurssi. Tämä juhla oli mielestä-ni rehellisesti sanottuna hienoin hetki lyhyessä elämässäni ja iso kiitos siitä kuuluu tietysti kurssin hallitukselle. Voin nyt tässä sa-noa ylpeänä, että kurssillemme on kehkeytynyt ainutlaatuinen yhteishenki, joka on kulkenut pitkän ja kivisen tien saadak-seen nykyisen yhtenäisen muo-tonsa. Toivottavasti tämä kaunis yhteishenki elää meissä kaikis-sa tulevissa reservin aliluutnan-teissa meidän elämämme lop-puun asti, sillä tunnen nyt kuu-luvani johonkin ainutlaatuiseen ja hienoon yhteisöön.

Nyt haluan kiittää koulut-tajiamme tästä hienosta ajasta jonka olemme viettäneet täällä Merisotakoulussa ja jonka olem-me saaneet jakaa teidän kans-sanne. Olette opastaneet meidät tielle kohti johtajuutta ja olette antaneet meille siihen vankan pohjan ja pistäneet itsenne täy-

sillä likoon. Olette auttaneet ja tukeneet meitä vaikeina hetkinä, jos me sitä olemme tarvinneet ja ennen kaikkea olette kohdelleet meitä tasa-arvoisesti ja muita oppilaita lainaten myös inhimil-lisesti, joka ei taas armeijassa aina niin itsestäänselvyys ole.

En ole myöskään unohta-nut teitä omaiset, huoli pois. Te olette se kaikkein tärkein pala tässä palapelissä, olette anta-neet pojallenne sen pohjan ja ne arvot mitkä hänellä ennen varusmiespalvelusta oli, ja se on teidän ansiotanne että hän tällä kurssilla nyt on. Joten to-den totta voitte olla erittäin yl-peitä itsestänne, sillä poikanne on läpäissyt merivoimien reser-viupseerikurssin numero 162

ja tehneet teille omaisille siten kunniaa.Rakkaat kurssitove-rit, yhteinen aikamme alkaa ol-la lopussa, huomenna siirrym-me pois kukin omille tahoillem-me. Olemme kokeneet yhdessä kaikenlaista tällä kurssilla ja us-kon että minun lisäkseni myös monelle muullekin teistä tämä kurssi on ollut elämänne paras-ta aikaa. Sanotaan että kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta mielestäni sen ei täydy näin olla. Tulen itse vaalimaan tämän hie-non kurssin muistoa aina lähellä sydäntäni koko tulevan elämä-ni ajan ja toivon että rakkaat to-verini, te tekisitte myös saman, emmekä koskaan unohtaisi tätä hienoa ja ainutlaatuista aikaam-me täällä Merisotakoulussa.

Auli Aho

50

Jäähyväiset 100 TK:lleErään tykkimallin historia

Ove Enqvist

Jäähyväisammunta. ove enqvist

S yksyllä 2012 ammut-tiin todennäköisesti vii-meiset ammunnat 100

TK-patterilla. Suurin osa patte-reista poistettiin asemistaan ja kuljetettiin joko romutettavaksi tai myytäviksi.

100 TK-patterien rakentaminen

Sodan jälkeen keveät kiinteät rannikkotykistöpatterit eivät

vastanneet tulivoimansa, kan-tamansa tai taistelunkestonsa puolesta ajan vaatimuksia. En-simmäiset yksilöidyt esitykset rannikkotykistön kiinteän tyk-kikaluston uusimiseksi sodan jälkeen tehtiin 1960-luvulla. Everstiluutnantit Osmo Saari ja Pentti Silvast sekä yliluutnant-ti Juhani A. Niska keskustelivat Kuivasaaressa 12 tuuman tyk-kitornin koeammuntojen aika-

na mahdollisuuksista kehittää pienempi tornitykki. Niska sai tehtäväkseen tehdä asiasta esi-tyksen. Muistiossaan vuodelta 1966 Niska esitti keveiden pat-tereiden kalustoksi panssarivau-nun tornia modifioituna 100 mm:n tornikanuunaksi.

Yliluutnantti Juhani Niska esitteli hanketta eri esimiehille, ja siihen suhtauduttiin pääosin suopeasti.

Tapahtumat


Katajaluodossa T-54:n 100 mm:n panssarivaunutornilla ta-pahtuneiden onnistuneiden esit-tely- ja koeammuntojen perus-teella ryhdyttiin SNTL:stä hank-kimaan panssarivaunu T-55:n tykkitorneja ilman vakautinlait-teita ja modifioimaan ne 100 56 TK-kalustoksi.

Aseteknillisten konstruktio-töiden yksityiskohtaista suunnit-telua varten yksi torni asennet-tiin Suomenlinnan korjaamolle puurakenteisen telineen päälle. Täällä kokeiltiin myös tykin säh-kö- ja puhelinlaitteita.

Ensimmäinen 100 TK-pat-teri rakennettiin vuosina 1968–69. Tämän jälkeen rakennettiin nopesti useita pattereita Suo-menlahden rannikolle ja Saaristo-merelle. Ensimmäinen rakennus-vaihe käsitti yleensä vain tykki-asemat suojatiloineen. 1970-lu-vun loppupuolella aloitetun toi-sen rakennusvaiheen tavoittee-na oli tehdä pattereista taistelun-kestäviä kokonaisuuksia rakenta-malla puuttuvat komento-, kes-kiö- ja varastotilat sekä täyden-

tämällä ilmatorjunta- ja lähipuo-lustusasemia.

Modernisointi ja perushuolto

Koska vanhimmat 100 56 TK -patterit asennettiin 1970-lu-vun alussa, Pääesikunnan tais-teluvälineosasto ja rannikkoty-kistötoimisto ryhtyivät 1980-lu-vulla kaavailemaan 100 TK-pat-tereiden perushuoltoa. Samalla harkittiin tarpeellisten muutos-ten ja modernisointien tekemis-tä. Hanke käynnistettiin 1980-lu-vun loppupuolella. Tykit varus-tettiin tähtäysperiskoopilla, jossa

on sisäänrakennettu laser-etäi-syysmittari. Periskoopin rinnal-le asennettiin joihinkin tykkei-hin pimeänäkökykyä parantava. lämpökamera. Tykit varustettiin lisäksi tykkilaskimella tykkikoh-taista ammuntaa varten osana rannikkotykistön laskinjärjestel-mien kehittämistä. Tykin sähkö-laitteet uusittiin pääosin länsimai-sia osia käyttäen ja tykit sekä tyk-kiasemat perushuollettiin. Hank-keeseen liittyen tykkeihin hankit-tiin uudet paremmat lämpökuvut.

100 TK:sta luovutaan

Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvulla, rannikkotykistön ja merivoimien ydistäminen 1998 ja puolustusvoimien säästöpää-tökset johtivat usean 100 TK-pat-terin hylkäämiseen 2000-luvun alussa. Monesta linnakkeesta luovuttiin kokonaan. Moni pat-teri jäi deaktivoituna paikoilleen.

Toinen deaktivointivaihe saatettiin loppuun vuonna 2012, jolloin ammuttiin viimeiset 100 TK-am munnat Upinniemessä. Tykit poistettiin ja asemat peitet-tiin metallilevyllä. Kuivasaaressa oleva patteri säilytettiin museo-patterina.Tyhjäksi jäänyt 100 TK-asema.

Millogin miehet purkamassa Upinniemen 3-tykkiä. ove enqvist

ove enqvist

52

Viimeiset alokkaat Kirkonmaan linnakkeella

Ove Enqvist

ove enqvistove enqvist

ove enqvist

Ensimmäisenä aamuna linnakkeella vallitsi oikea rannikkotykistöilma.

Viimeiset rannikkolinnakkeella palvelevat alokkaat astuivat palvelukseen Kirkonmaan

linnakkeelle 7. tammikuuta 2013. Kun linnake lakkautetaan syksyllä 2013, alokkaita

ei enää kouluteta millään linnakkeella Suomessa.

S amalla kun viimeiset 141 alokasta onnis-tuneesti astuivat pal-

velukseen, monen linnakkeella pal velevan henkilön tulevaisuus on vielä epäselvä. Kaikkien mie-lestä saaressa on ollut mukava pal vella, eikä pois haluttaisi läh-teä. Tällä hetkellä puolustusvoi-milta vapautuvat linnakkeet ovat ns. ”vaiheessa” ja työn alla. Kot-kan alueella maakuntakaavaan

Kuljetusalus Vaarlahti vie kohti tuntematonta.Toimistosihteeri Päivi Ropponen miettii tulevaisuutta.

Tapahtumat


ollaan tekemässä käyttötar koitu-s muutoksia mm. Kirkonmaan ja Rankin osalta. Kaupunki, ke-hitysyhtiö Cursor Oy ja Senaat-ti kiin teistöt etsivät tiloille jatko-käyttöä esim. Utön saaren mal-lin mukaan. Se, miten tässä on-nistutaan, jää nähtäväksi, mutta jos oikein tykkää linnake-elämäs-tä, voi ehkä tulevaisuudessa os-taa itselleen palan Kirkonmaata!

Tammikuussa palveluk-seen astuneet alokkaat kotiutu-vat pääosin kesäkuussa. Linnake jatkaa pie nemmällä vahvuudella syksyyn saakka, jolloin toiminta lakkaa. Myös Haapasaaren me-rivalvonta-aseman jatkuva mie-hitys loppuu. Rannikon Puolus-taja seuraa linnakkeen alasajoa. Kotkan Ran nikkopataljoonan ai-ka päättyy vuoden 2013 lopus-sa. Henkilöstö siirtyy pääosin Upinniemeen kou lutus- ja val-vontatehtäviin.

Oli jo pimeää kun päästiin linnakkeelle. ove enqvist

ove enqvist

Ruokapalvelupäällikkö Satu Vihreäluoto tarjosi hernekeittoa uusil-le alokkaille.

54

ristosodankäyntiin suunnitellut tykkisluupit olivat nykyaikaisten ohjusveneiden tapaan vaikeita maaleja isommille sotalaivoille.

Suomenlinnassa Ehrens-värd -seuran ja Viaporin telakka-

Itämeren meripuolustus – nykyaika kohtaa historian

säätiön rakentama tykkisluuppi oli vierailun aikaan jo hyvässä vaiheessa. 21 metriä pitkä pur-je- ja soutualus oli rungon osal-ta jo lopullisissa mitoissaan. Lai-vueen henkilöstöllä oli ainutlaa-

M atalakulkuiset, vah-vasti aseistetut tyk-kisluuppit olivat rat-

kaisevassa asemassa Ruotsin-salmen toisessa meritaistelus-sa 1790. Pienet, ketterät saa-

Pekka HietakangasKapteeniluutnantti Pekka Hietakangas, 7.Ohjuslaivue

Suomenlahden Meripuolustusalueen 7. Ohjuslaivue kävi joulukuussa 2012 Suo men -

linnassa tutustumassa merisotahistorian oman aikakautensa ”ohjusveneeseen”.

Mikko Rytsölä kertoo tykkisluupin rakennustyöstä 7.Ohjuslaivueen henkilöstölle. sAmi leinonen

Tapahtumat


Tykkisluupin kaaritus valmiina.

Tykkisluuppi taistelussa.

rin silmään osui Af Chapmanin suunnitteleman aluksen käy-tännöllisyys yhdistettynä kus-tannustehokkuuteen. Af Chap-man kehitti laivanrakennuksen todelliseksi tieteeksi yhdistä-mällä teoreettiset matemaatti-set mallit käytännön laivanra-kennusmenetelmiin, unohta-matta aluksen merikelpoisuutta (kuten aiemmin oli käynyt epä-onnisen Vasa -laivan kanssa eri suunnittelijan toimesta) tai aluk-sen vaurion kestävyyttä huomi-oiden aluksen osastointi. Tyk-kisluuppien osoittauduttua te-hokkaaksi aikansa merisodan-käynnissä sen malli kopioitiin nopeasti myös muihin maihin.

7.Ohjuslaivueen henkilöstö kiittää laivaisäntä Mikko Rytsö-lää erinomaisesta esittelystä, ja toivottaa tykkisluupille ja sen lai-vaisännistölle hyvää purjehdus-kautta 2013. Vettä kölin alle!

Tykkisluuppiin voi käydä tutustumassa Suomenlinnan te-lakalla, ja vesillelaskun jälkeen halukkaat voivat kokea histo-rian siipien havinaa purjehduk-sen merkeissä.

ja kouluttaa nuoria, säilyttää ja elvyttää puulaivojen perinteisiä rakennustaitoja sekä kehittää ja elävöittää Suomenlinnan histo-riaa ja matkailua.

2000-luvun meriupsee-

tuinen tilaisuus nähdä sluuppi työn alla, kuulla Viaporin telak-kasäätiön alkuajoista, hankkeen ideoinnista ja toteutuksesta se-kä siitä miten alus tullaan liittä-mään osaksi Suomenlinnan me-rilinnoituksen historiaa ja näh-tävyyksiä.

Tykkisluuppi oli laiva-arkki-tehti Fredrik Henrik Af Chapma-nin taidonnäyte, jonka perinteitä kunnioittaen Ehrensvärd -seura ja Viaporin telakkasäätiö ovat tämän vuoden toukokuussa ve-sille laskettavaa alusta rakenta-neet. Rakennushanke on toteu-tettu alkuperäisten piirustusten mukaan, hyödyntäen alkupe-räisiä rakennustapoja ja - me-netelmiä. Rakennushankkeen päätavoitteina on ollut työllistää

www.tykkisluuPPi.Fi

www.tykkisluuPPi.Fi

56

Pekka Vennonen

Paluu juurilleMC Etu-Töölön 15-vuotis juhlacruisailu Suomessa

Paljon oli nähty maita ja mantuja MC Etu-Töölön retkillä vuodesta 1998, jolloin ensim-

mäinen yhteinen ajokokemus hankittiin linjalla Lappeenranta-Savonlinna-Pieksämäki.

Toki kotimaassa ajettiin myöhemminkin, mutta aika nopeasti alkoi tutustuminen

naapurimaihin Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan sekä Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

Seuraavia kohteita olivat Saksa, Tšekki, Puola, Espanja, Ranska ja Itävalta. Pitkään

Pohjoismaissa, Baltiassa ja Euroopassa jatkuneen kiertelyn jälkeen päätettiin vuonna

2012 palata juurillemme ja ajaa 15-vuotisjuhlakiertue Suomessa osapuilleen alkupe-

räistä reittiä laajentaen kuitenkin pohjoiseen kääntöpisteenä Kuusamo.

AslAk sAvirAntAMC Etu-Töölön juhlakierros alkoi aurinkoisesta Porvoosta kevyellä kenttälounaalla jokirannan ravintolassa.

Vaikuttava seurue

Mukaan juhlakiertueelle pääsi; Markus Aarnio Triumph, Hans

Holmström Honda, Antero Ny-känen Kawasaki, Heikki Pen-nala H-D, Veli-Jukka Pennala

H-D, Aslak Saviranta Honda, Paavo Varjola H-D, Veijo Var-tiainen Honda, Pekka Venno-

Tapahtumat


nen Triumph sekä ”ride along” Paavo Wihuri Kawasaki. Jarmo Pennala (yksi klubin perustaja-jäsenistä) ei päässyt mukaan, työkiireitä Afganistanissa.

Porvoon kautta

Liikkeelle lähtö tapahtui tänä vuonna lauantaina 21.7. erään-laisena kokoontumisajona eli prologina. Pääjoukko startta-si Helsingistä ensimmäisenä etappina Porvoo, missä liityin seuraan, kuten ensimmäisel-läkin kerralla 15 vuotta sitten. Veli-Jukka ja Heikki starttasi-vat Seinäjoelta ja joihin Tampe-reelta lähtenyt Veijo liittyi mu-kaan matkan varrella. Kaikilla oli suunta kohti Lappeenrantaa.

Kevyt lounas nautittiin Porvoon jokirannassa ja sitten matkaan. Reittivaihtoehtoja oli useita, mutta valitsimme Myrs-kylän, ja Artjärven ja Kausalan kautta kulkevan reitin, joka on moneen kertaan todettu oikeak-si motoristin unelmaksi. Muka-vasti mutkainen tie kulkee hal-ki itäuusmaalaisen maiseman, missä peltoaukeat ja metsä-osuudet vuorottelevat ja missä tie sukeltaa välillä läpi pikkuky-lien ja taajamien. Päästiin aja-misen makuun! Kouvolan jäl-keen jatkettiin 6-tietä Lappeen-rantaan, missä Antin navigaat-tori ohjasi meidät Saimaan ran-taan ja Finnhostel Huhtinie-meen. Heti kun oli saatu pyörät riviin respan eteen, alkoi kadulta kuulua ”Harrikooren ja Honran jytinä ” eli porukka oli kasassa.

Asiaankuuluvien alkuval-misteluiden eli huoltopäällikön hankkimien ”ruoskien” jälkeen

oli vuorossa sauna Saimaan kauniilla rannalla. Ennen sitä päämajoitusmestari sai kuiten-kin kipaista monta sataa met-riä pitkän jyrkän saunapolun pa-riinkin otteeseen, ennen kuin oi-kea avain löytyi! Sauna oli hy-vä ja rohkeimmat kävivät myös vilvoittelemassa Saimaan aal-loilla. Iltapala nautittiin muuta-man oluen kera talon ruokasa-lissa ja jos oikein muistan, myös korttirinki järjestäytyi ensimmäi-sen kerran.

Matkalla pohjoiseen

Aamupalan jälkeen päätimme pyörähtää Lappeenrannan sata-massa ennen kuin jatkaisimme matkaa tavoitteena Outokum-pu. Ei ollut satamassa enää ter-vahöyryjä kuin korkeintaan ra-vintolalaivoina, mutta sen sijaan lupsakasta eteläkarjalaista mei-ninkiä. Paikallinen lihapiirakka ”atomi”, kahvi ja jäätelö teki-vät kauppansa. Yksi paikallinen

seniori-ikäinen ”Trumppamies” vannoi merkin nimeen ja muis-teli Imatran ajoja ja kuskeja kai-hoisasti. Jarno, Tepi ja Ago tun-tuivat olleen suosikkeja.

Jatkoimme 6-tietä koh-ti Imatraa ja edelleen Punka-harjulle, missä ajelimme pitkin historiallista kansallismaisemaa. Matkan varrella nautittiin myö-häinen lounas Retretin läheisyy-dessä. Seuraava majapaikkam-me oli Hotelli Malmikumpu, jo-ka oli ilmoittanut, että vastaanot-to menee kiinni klo 17.00. Saa-vuimme perille vähän yli määrä-ajan ja ovi oli kiinni. No ei hä-tää, ovikoodi oli tiedossa ja ovi aukesi. Aulassa oli kirjekuoressa huoneiden avaimet ja kaikki pe-lasi loistavasti, saunaa myöten.

Nukuttuamme ”rehellisen miehen rauhallista unta” saim-me aamupalan hotellissa ja olimme taas valmiita taipaleel-le. Matka jatkui Juuan ja Nur-meksen kautta Kuhmoon. Sää

AslAk sAvirAntAMatkan varrella pysähdyimme kunniakäynnillä presidentin vanhempien haudalla Alahärmässä.

58

oli koleahko ja Kuhmossa saim-me koko reissun ainoan sade-kuuron niskaamme, mutta sitä-kin päästiin huoltoasemalle suo-jaan. Katselimme silmät pyörei-nä erästä Harrikka-pariskuntaa eli daamin varusteita. Hän oli ol-lut kovassa rankkasateessa yl-lään kevyt pusero, farkut ja ar-violta 10 cm korkokengät. Hän varmaan nautti moottoripyöräi-lystä. Sateen mentyä jatkoim-me matkaa ja tämän kolmannen päivän päätepisteeksi muodos-tui alkuperäisen Kuhmon Lentii-ran sijaan Hyrynsalmen Ukko-halla. Kuhmolaiset kun tuntui-vat repivän kamarimusiikkijuh-lien aikana huippuhintoja majoi-tuksesta. Se oli kuitenkin mei-dän onnemme. Ukkohallassa oli juuri valmistunut huoneisto-hotelli, jota kesäaikaan myytiin todella edulliseen hintaan. Käy-tössämme oli kaksi tilavaa kah-den makuhuoneen ja ison pa-tion muodostamaa huoneistoa. Kauniissa Kainuun vaaramai-semassa puhdasvetisen järven rannalla olivat rinteet ja tasok-kaat lomamökit vieri vieressä. Kesähoukuttimeksi oli raken-

nettu vaijerivetoinen vesihiih-torata. Iltapala saatiin hotellin viereisessä ravintolassa, mutta aamiaiselle piti pöräyttää pyö-rillä sisääntuloportilla sijainnee-seen mukavan pariskunnan hoi-tamaan pensionaattiin.

Kääntöpisteenä Kuusamo

Vuorossa oli koko reissun ly-hyin legi, matkaa Hyrynsalmel-ta Kuusamoon oli 5-tietä vain pitkin 139 km. Meille tuli kui-tenkin lisäkilometrejä aamuisen harhailun vuoksi. Sää oli mainio ja ajaminen maistui. Majoitus oli tiedusteltu Rukan liepeiltä mat-kakoti Heikkalasta. Päämajoi-tusmestari oli varannut 10 hh:n mökin, mutta presidentin esityk-sestä varattiinkin vierestä toinen samanlainen, jo oli hulppeat ti-lat! Kesähinnat hiihtokeskuksissa Ukkohalla mukaan lukien olivat todella edulliset. Käytiin kävellen illallisella Rukahovissa ja todet-tiin järkyttyneinä paikan muuttu-neen sitten vanhojen hyvien ai-kojen. Missä ennen oli kodikas Rukahovi, niin paikalla oli nyt korkeita alppitaloja ja viereen ra-kennettiin lisää. Rukan henki oli

poissa ja tilalla oli Suomeen siir-retty keinotekoinen alppikylä.

Hyvin levätyn yön jäl-keen oli taas sonnustautumi-nen tien päälle tavoitteena Ka-jaani. Tässä kohtaa päätettiin kokeilla uutta ajojärjestystä, eli ajaa päivän legi kahtena ryh-mänä tupakohtaisesti porraste-tulla aikataululla. Kaikkien mie-lestä ”uusjako” toimi hienosti ja varsinkin häntäpyörät pääsivät vähemmällä ilman kummem-pia syöksyjä. Matka jatkui Tai-valkosken, Pudasjärven, Puo-langan ja Paltamon kautta Ka-jaaniin, missä keulapyörän na-vigaattori nuuski tien hotelli Ka-rolineburgiin. Paikka osoittautui historialliseksi kartanorakennuk-seksi, joka oli palvellut myös Ka-jaani-yhtiön edustustilana. Ta-lon konstailematon buffet-illalli-nen sekä aamupala olivat hin-tansa väärtejä.

Härmän mailla

Olimme noudattaneet kohtuulli-sia päivämatkoja ja niin jatkoim-me myös kuudentena ajopäivä-nä Kajaanista Ylihärmään. Reit-ti jatkui 5-tietä Kajaanista ete-

AslAk sAvirAntA

Pieni tauko Isokyrössä ja joukko taas valmiina jatkamaan matkaa.


lään, mutta käännyimme pian länteen kohti Pyhäntää ja siel-tä edelleen Kärsämäelle, josta Haapajärven, Reisjärven, Les-tijärven ja Halsuan kautta tu-limme Kortesjärvelle, missä si-jaitsee Suomen Jääkärimuseo. Tutustuminen siihen oli mielen-kiintoinen taukopaikka, jonka jälkeen me kaikki tiesimme mitä kautta jääkärit lähtivät koulutuk-seen Saksaan ja tulivat takaisin Suomeen: Pohjanmaan kautta! Matka kohti seuraavaa majoi-tuspaikkaa, Härmän kuntokes-kusta sujui useille meistä tuttu-ja lakeuksia pitkin. Alahärmäs-sä pysähdyimme ja kävimme tervehdyskäynnillä Presidentin vanhempien haudalla ja suo-ritimme Assun vetämänä ohi-marssin huvipuisto Power Par-kissa, mikä on osoitus yhden

miehen unelmasta ja pohjalai-sesta uhosta ja yrittäjähengestä. Tulimme perille Härmän Kunto-keskukseen, joka tuntui olevan suosittu perhelomapaikka. Ma-joitus ateriapalveluineen edusti hinta/laatusuhteeltaan kiitettä-vää tasoa. Illan karaoketähtien noustessa lavalle alkoi useim-pien meistä silmät lurpsahtele-maan, korttiseurueen aktivitee-tistä ei ole tietoa.

Kohti Orivettä

Viimeinen yhteinen määrän-pää tällä reissulla oli Orivesi, jonne Irma Ja Veijo olivat mei-dät ystävällisesti kutsuneet kau-niiseen lomakotiinsa. Matkan varrella pysähdyimme tutustu-maan Moto-Seinäjoen valikoi-miin ja saimme kuulla Hannu Pennalan asiantuntevan katsa-

uksen MP-maailman trendeistä. Heitimme vielä mutkan Ylistaron kautta, missä pistäydyimme An-jan ja Veli-Jukan kesäpaikassa.

Orivedelle tultiin Alavu-den, Virtain ja Ruoveden kaut-ta ja perillä oltiin ”illan kamus-sa”. Kaikki selvittivät ongelmit-ta” Veijon erikoiskokeen” ja pu-dotimme pyörämme tiukan oi-kean jälkeen alas rinnettä huvi-lan pihaan!

Ilta sujui saunan ja kuli-naarisen 15-vuotis juhla-illali-sen parissa matkan kokemuk-sia kertaillen, mutta aika pian majoitustiloista alkoi kuulua ta-sainen kroosoos!

Ajaminen isohkossa ryhmässä

Ajaminen moottoripyörällä on ai-na haastavaa. Kuskilla tulee ol-

Majapaikkamme Kajaanissa, hotelli Karolineburg omaa pitkän ja maineikkaan historian. AslAk sAvirAntA

60

la koko ”taistelutila” joka sekunti hallinnassa. Haastetta lisää kym-menen pyörän letka. Ryhmäs-sä ajamisessa ei tuijoteta vaan edessä ajavaan pyörään vaan huomattavasti etäämmälle, val-miina ennakoimaan mahdolliset poikkeavat tilanteet. Sama kos-

kee takana tulevan seurantaa. Tulee olla valmius pysähtyä mi-käli takana oleva jostakin syys-tä häviää näkökentästä, eli peili-en käyttö on ratkaisevan tärkeää.

Ryhmäajossa ajetaan lomit-tain, eli käytetään koko ajokais-ta hyödyksi. Tällöin muodostuu

luonnostaan kohtuulliset turvae-täisyydet eikä letka veny liian pit-käksi. Tämä vaan jos kaikki nou-dattavat annettuja ohjeita.

Taajama-ajossa lyhenne-tään välejä siten, että käytän-nössä ajetaan parijonossa tur-hien katkojen estämiseksi esim. liikennevaloissa. Lisäksi tulee noudattaa nopeusrajoituksia kuitenkin niin, että letka ei saa olla muun liikenteen tukkona

Ensi vuonna taas uudestaan

Reissu oli taas onnistunut, pyö-rät pelasivat ja kuskit olivat kun-nossa, roolit selvät ja yhteishen-ki vahva! Tältä pohjalta on hyvä lähteä suunnittelemaan vuoden 2013 kuvioita. Niistähän on jo alustavia ajatuksia. ”Kyllä Suo-messakin vielä teitä piisaa!”

Kääntöpisteessä Rukalla ilta-aurinko paistoi lämpimästi mökin seinustalle.

AslAk sAvirAntA

PANSSARIMUSEO

toimintanäytöksiä, ohjelmaa lapsille ym.

Perhepäivä ja sotilasajoneuvoparkki

Avoinna: 1.5.-30.9. ma-su klo 10-18 (ei juhannusaattona) 1.10.-30.4.ma-su klo 10-15 (ei 23.12.-29.12.2013)

Hattulantie 334, 13720 Parola, 040 568 1186Hattulantie 334, 13720 Parola, 040 568 1186

Panssarimuseon kewätsawutus- käännetään kampiakselit kesäaikaan!Panssarimuseon kewätsawutus- käännetään kampiakselit kesäaikaan! yhteistyössä Hämeen Mobilistien kanssa

Ke 1.5. klo10-15Ke 1.5. klo10-15

Teemapäivä

La 6.7. klo 10-15La 6.7. klo 10-15

www.panssarimuseo.fiwww.panssarimuseo.fi

La 3.8. klo 10-15La 3.8. klo 10-15

Korsulauluillat to 23.5. ja to 22.8. klo 18.30


M erisotakoululla vie-tettiin 23.1.2013 Reserviupseerikurs-

sin 162 päättäjäiset. Juhlaan osallistui myös 20 suoraselkäis-tä ja hyväkuntoista reservinup-seeria viettämään oman kurs-sinsa MEK 23:n 60-vuotisjuhlaa. Kunnioitusta herättävä ja poikke-uksellisen korkea juhlavuosiluku sai ansaitsemansa huomion niin merivoimien komentajan, hen-kilökunnan, valmistuvien oppi-

laiden kuin heidän omaistensa puolesta.

MEK 23 laski aamupäiväl-lä perinteitä noudattaen seppe-leen Merisotakoululla kaatunei-den reservinupseereiden muis-tomerkille yhdessä upseerioppi-laiden kanssa. Kurssijuhlan jäl-keen MEK 23 vietti iltapäivää ansaitusti Suomenlinnan Up-seerikerholla hyvän ruuan ja juomien kera. Ja seuraavaa ta-paamistaan suunnitellen!

MEK 23 lahjoitti stipendin vastavalmistuneen kurssin op-pilaalle, joka oli osoittanut tai-tonsa ja kykynsä oppilaskun-nan hallitustyössä. Hallitushan on ratkaisevassa roolissa myös kurssin yhteydenpidossa varus-miespalveluksen jälkeen reser-vissä. Kun nämä nuoret leijonat järjestävät aikanaan oman vas-taavan juhlansa, piirretään vuo-siluku 2073.

MEK 23 Merisotakoululla

Sakari Martimo Tapahtumat

62

V uosi 2012 sujui pää-piirtein suunnitelmi-en mukaan. Meripuo-

lustuspiirin kursseille osallistui noin 2700 henkilöä ja koulu-tusvuorikausia kertyi yhteensä noin 5700. Muutama yleinen havainto on viime vuoden toi-minnasta tehtävissä.

– naisia osallistui, sekä kou-luttajana, että oppilaana, piirin toimintaan selvästi suunniteltua vähemmän

– koulutus on edelleen ra-kenteellisesti vinoutunut si-ten, että Suomenlahden puolella korostuu puolus-tusvoimien tilaama koulu-tus ja Saaristomeren puo-lella taas MPK:n oma soti-laallisia valmiuksia palvele-va koulutus. Toivottavasti puolustusvoimauudistus ja sen mukanaan tuoma MP-K:n kasvava vastuu paikal-lisjoukkojen kouluttamises-ta selkeyttää tilannetta.

– öljyntorjuntakoulutus kas-vaa edelleen ja missä pe-lastuslaitokselle tarjotaan tukea sitä ollaan valmiita myös ottamaan vastaan. Huoltoviirikkö osallistui me-nestyksellä viime kesänä kansainväliseen öljyntor-juntaharjoitukseen Helsin-

gissä. Kevään kuluessa val-mistellaan Helsingin pelas-tuslaitoksen ja meriupolus-tuspiirin välistä sopimusta öljyntorjuntaoperaation tukijoukon valmiudesta ja käytöstä.

– merivoimien meripuolustus-piirille eri muodoissa kana-voiman tuen arvo oli vuon-na 2013 noin 300 000€. Meidän on yhdessä huo-lehdittava siitä, että meri-voimat aidosti kokee saa-vansa vastinetta rahoilleen.

Tämän vuoden osalta voi-daan todeta, että MPK:n toimin-taedellytykset säilyvät nykyta-solla kiitos eduskunnan pää-töksen lisätä valtion talousarvi-oon yhdistyksen toimintatukea 200 000 €:lla. Samaan aikaan puolustusvoimien kertausharjoi-tuksiin tarkoitettuja määrärahoja lisättiin 1M€ (= 1 000 reservi-läisen koulutus). Huoli reservin koulutuksesta on siis eduskun-nassakin aitoa.

Meripuolustuspiiri on saa-nut 3 000€ tukea sekä Sinisen reservin säätiöltä, että rannikko-tykistösäätiöltä kurssimaksujen osittaiseen kattamiseen. Tuki suunnataan sellaisten kurssien kurssimaksuihin, joista voi lukea hyväkseen korvaavia kh-vuoro-

kausia. Näin voidaan kurssi-maksuja pienentää ja näin ma-daltaa kynnystä omaehtoiseen sotilastaitojen kartuttamiseen ja ylläpitämiseen meripuolus-tuspiirin kurssien avulla.

Jo kuluvana vuonna se-kä puolustusvoimat, että MPK ryhtyvät keräämään palautet-ta tapahtumista reserviläiskyse-lyn muodossa MOODLE-alustaa käyttäen. MOODLE on korvannut puolustusvoimien aikaisemman verkko-opetustyökalun ja se ote-taan käyttöön myös MPK:n kou-lutuksessa. Käykää tutustumas-sa MOODLE:een osoitteessa ht-tps://www.pvmoodle.fi. Siihen voivat kirjautua kaikki 15 vuotta täyttäneet suomen kansalaiset. Etulehdeltä löydät MPK:n ja sen alta meripuolustuspiirin sivut.

Meripuolustuspiirin tämän vuo-den koulutus säilynee volyymiltään suurin piirtein nykytasolla. Merivoi-mien paikallisjoukkojen koulutuk-seen osallistuminen antaa mahdol-lisuuksia tulevaisuudessa kasvattaa koulutusvolyymiä.

MPK:n toiminta lepää suu-relta osin aktiivisten vapaaeh-toistoimijoiden varassa. Vapaa-ehtoistyön lisäksi yhteistyö me-rivoimien ja Sininen reservi r.y:n kanssa takaavat meripuolustus-piirin toiminnan mielekkyyden ja tehokkuuden.

Kuulumisia MPK:n Meripuolustuspiiristä

Henrik NystenHenrik Nysten toimii Meripuolustuspiirin päällikkönä

Tapahtumat


www.novia.fi www.axxell.fi

www.aboamare.fi

Sjöfartsutbildning i Åbo sedan 1813▪ Sjökapten YH (Merikapteeni), ungdom och vuxen▪ Sjöingenjör YH (Merenkulkualan insinööri), vuxen

▪ Vaktstyrman (Vahtiperämies), ungdom och vuxen▪ Vaktmaskinmästare (Vahtikonemestari), vuxen

▪ Skeppare i inrikestrafik (Kotimaanliikenteen laivuri)▪ Maskinskötare (Koneenhoitaja)▪ Förare (Kuljettaja)

Besök vår hemsida och bekanta dig med vårt kursutbud!Vieraile kotisivuillamme ja tutustu kurssitarjontaamme!

Aboa MareMalmgatan 520100 Åbo

[email protected]: (02) 432 3123 / 0290 01 7250www.aboamare.fi

Navigointielektroniikan luottomerkki:TARKKA ● TEHOKAS ● KESTÄVÄ

NMEA-palkittua elektroniikkaosaamista.

Kaikki navigointiin, kommunikointiin ja

valvontaan.

www.furuno.fi

64

V uoden 1918 lopul-la Pohjois-Venäjälle Muurmannin alueelle

oli keskittynyt suuria joukkoja Suomesta paenneita punaisia. Alueella toimi myös englantilai-sia joukkoja, jotka ottivat osaa Venäjän sisällissotaan valkois-ten puolella. Oli pelättävissä et-tä Suomessa olevat saksalaiset joukot hyökkäävät Muurmanil-le, ja tämän uhan varalta eng-lantilaiset värväsivät suomalai-sista punaisista vahvimmillaan noin 1200 henkeä käsittävän yksikön, josta käytettiin nimi-tystä Muurmannin Legioona (”The Finnish Legion”). Saksa-laishyökkäys ei toteutunut, mut-ta legioonalaiset joutuivat ajoit-

tain yhteenottoihin Suomen hal-lituksen joukkojen kanssa.

Kesään 1919 mennessä ti-lanne oli oleellisesti muuttunut, ja legioona oli nyt muuttunut riesaksi Muurmannin alueelta vetäytyville englantilaisille. Hei-tä ei haluttu jättää Bolsevikkien armoille eikä myöskään mielel-lään ottaa Englantiin tai muihin Kansanyhteisön maihin.

Suomen hallituksen kans-sa saatiin lopulta aikaan sopi-mus. Sen mukaan legioonalais-ten pääjoukko voidaan päästää Suomeen tietyin edellytyksin. Jo-kaisesta maahan pyrkivästä suo-ritettaisiin kuulustelu ja esitutkin-ta vuoden 1918 kapinan aikai-sesta toiminnasta. Mikäli tutkin-

nan perusteella olisi odotettavis-sa vankeustuomio, niin tutkitta-va voisi vielä päättää, meneekö vankilaan vai poistuuko maasta.

Syyskuun 15. päivänä 1919 valtamerialus ss Kursk saapui Kruunuvuorenselän re-dille mukanaan noin 1200 le-gioonalaista sekä heidän omai-siaan, 150 naista ja lasta. Täs-sä vaiheessa ei legioonalaisille vielä ollut varattu majoitustilo-ja joten alus joutui kääntymään takaisin ja siirtymään ankkuriin Tallinnan edustalle. Heidät tuo-tiin Tallinnasta myöhemmin kol-messa erässä, joista viimeinen saapui 13.10.

Eristysalueeksi oli valittu Santahaminan itäpuolella sijait-

Englannin armeija Itä-Villingissä 1919

Juha Joutsi

Englantilainen vartiosto kuvattuna Itä-Villingissä. Aseina Lee-Enfield

sotAmuseo

Historia


seva Rannikkotykistörykment-ti 1:n kolmanteen patteristoon kuuluva Itä-Villingin linnake. Lin-nake oli viettänyt hiljaiseloa le-gioonalaisten tuloon asti. Vuonna

lisättiin noin 60 henkeen, ja li-säksi paikalle saapui viitisentois-ta poliisia.

Englantilaisilla oli syytä epäillä, että legioonalaisten tur-vallisuutta ei voitaisi täysin taa-ta, ja lisäksi haluttiin varmistaa, että Suomen hallitus pitää lu-pauksensa halukkaiden maas-tapoistumisesta tuomioiden uhatessa.

Tästä syystä legioonalaisia seurasi aseistettu englantilainen vartiosto. Tämä koostui vajaas-ta kolmestakymmenestä East Surreyn rykmentin upseerista ja miehestä. Todettakoon, että ke-sän 1919 aikana Koivistonsal-messa oli Englannin laivaston sekä ilmavoimien tukikohta. Nä-mä yksiköt toimivat Bolsevikkejä

1918 sinne oli sijoitettu 20 hen-keä käsittävä upseerivartio. Var-sinaista patteritoimintaa ei vielä ollut. Ensimmäisen legioonalais-ryhmän saapuessa varuskuntaa

Itä-Villinki 1920-luvulla. Kuvan keskellä 10 tuuman Durlacher-patteri, vasemmalla saaren päälaituri. Patterin takana kasarmirakennuksia, joita käytettiin talvella 1919-20 legioonalaisten ja englantilaisten majoitustiloina. Ne ovat ruokalarakennusta lukuun ottamatta kaikki hävinneet.

Legioonalaisia ja heidän omaisiaan Itä-Villingissä. Heidät erottaa englanti-laisista siitä, että päähineissä ei ole kokardia.

sotAmuseo

JuhA Joutsin kokoelmAt

66

vastaan. Nyt oli maassa myös jalkaväkeä, joskin täysin toisen-laisessa tehtävässä. Itä-Villingin englantilaissotilaiden tehtävänä oli viime kädessä käyttää ase-voimaa suomalaista siviiliä, po-liisia tai sotilasta vastaan.

Alkuun englantilaisilla up-seereilla oli oma majoituksen-sa, mutta tämä rakennus pa-loi. Upseerit joutuivat nyt jaka-maan majoitustilat miehistön ja suomalaisten RT-miesten kans-sa. Järjestely ei ollut hyvä, ja up-seerit siirtyivät pian mantereelle.

Englantilaisten läsnäolo osoittautui perustelluksi. Rova-niemeltä saapui jääkärikaptee-ni Willamo, jonka joukot olivat

pohjoisessa ottaneet yhteen le-gioonalaisten kanssa. Willamo uhkaili legioonalaisia ”pistoolilla ja sapelilla”. Englantilaiset pro-testoivat, ja uusia välikohtauk-sia ei tullut.

Myös legioonalaiset käytti-vät vielä tässä vaiheessa eng-lantilasia sotilaspukuja. Kuulus-telujen aikana he pitivät lakkia päässään, sillä englantilainen sotilas paljastaa päänsä ”vain jumalan ja kuninkaan edessä”. Tämä ei voinut olla ärsyttämät-tä kuulustelijoita.

Esitutkinta saatiin päätök-seen 25.10.1919. Sen nojalla yli 1000 legioonalaista vapau-tettiin ja 158 asetettiin syyttee-

seen. Englantilaiset joutuivat vielä jäämään saareen oikeu-denkäynteihin asti.

Elämä eristetyllä saarella keskitalvella oli koettelevaa. Ai-kaa kulutettiin mm. hiihtämällä ja - tietenkin - pelaamalla jalka-palloa jäällä. Ainakin yksi tap-pelu englantilaisen sotilaan ja suomalaisen RT-miehen välil-lä syntyi.

Englannin sotaministeriö War Office päätti 26.2.1920 ko-tiuttaa Surreyn joukkueen, sillä heidät oli alun perin värvätty vain sodan ajaksi. Englanin ulkominis-teriö vaati kuitenkin, että heidät on pidettävä saaressa yhtä kauan kuin legioonalaisetkin. Kuukautta myöhemmin englantilaiset ja vii-meiset legioonalaiset jättivät saa-ren lopullisesti. 25.3.1920 Eng-lannin suurlähettiläs lordi Acton otti vastaan osaston kunniavar-tion Helsingin Rautatientorilla, ja seuraavana päivänä Surreyn miehet nousivat laivaan Hangos-sa. Maanpakoon lähti samalla 36 legioonalaista. Näin päättyi Eng-lannin aseellinen läsnäolo Suo-messa.

Veljeilyä Itä-Villingissä talvella 1920. Keskellä edessä englantilainen korpraali, takaa vasemmalta englantilainen sotilas, suomalainen RT-mies, legioonalainen, kaksi englantilaista sotilasta ja legioo-nalainen - jolle suomalainen RT-mies on ystävällisesti lainannut pistimen.

JuhA Joutsin kokoelmAt

Lähteitä: Nevakivi: Muurmannin Le-

gioona

Hufvudstadsbaldet 1919

Veckans Krönika 1919

TURKU REPAIR YARD LTDW W W . T U R K U R E P A I R Y A R D . C O M


Järjestöt

Meriupseeriyhdistys

Rannikkoupseeriyhdistys

R annikkoupseeriyhdistys RUY ry:n sääntömääräinen

vuosikokous järjestetään keski-viikkona 17.4.2013 klo 15.00 Haminan Upseerikerholla. Ko-kouksessa käsitellään jäsen-ten hallitukselle kirjallisesti etu-käteen lähettämät ja sääntöjen 13§ määräämät asiat.

Kokouksen jälkeen yhdistys

tarjoaa iltapalan Upseerikerhol-la. Kokoukseen tullaan järjestä-mään yhteiskuljetus Helsingistä.

Lisätietoja kevään tapahtu-mista ja vuosikokouksen kulje-tusjärjestelyistä sekä ilmoittau-tumisohjeet tullaan kertomaan yhdistyksen jäsentiedotteessa I/2013, joka jaetaan jäsenille maaliskuussa.

Yhdistyksen Berliinin jäsen-retkelle 26.-28.4.2013 on vielä yksi paikka jäljellä. Matkan hinta on 400 euroa (kahden hengen huone). Ilmoittaudu yhdistyk-sen sihteerille. jarmo.valtimo@ rannikonpuolustaja.fi, puhelin 0405647695.

Hallitus

Rannikkoupseeriyhdistys tiedottaa

Vuoden 2013 teemaksi hal-litus esittää: ”Meriupseeri-

yhdistys 90 vuotta”. Maaliskuun kuukausiko-

kous 12.3.2013 kello 1730 Trafissa, Kumpulantie 11, jon-ka sisäänkäynti ei ole pääovesta (Kumpulantie 9) vaan vähän sii-tä Mäkelänkadulle päin. Paikka Trafin auditorio. Aiheena Meri-turvallisuusilta Trafissa sekä Lii-kenneviraston merellisten asioi-

den katsaus. Tarjotaan kahvit ja sämpylät. Ilmoittautumiset sih-teerille 28.2.2013 mennessä sähköpostilla [email protected] tai tekstiviestillä numeroon 0458413070.

Vuosikokouskutsu

Yhdistyksen vuosikokous pide-tään torstaina 25.4.2013 Me-risotakoululla Suomenlinnassa alkaen kello 17.00. Kokouksen

jälkeen ruokailu. Ilmoittautumiset sihteerille 15.4.2013 mennessä sähköpostilla [email protected] tai tekstiviestillä numeroon 0458413070.

Sihteerin yhteystiedot (pyy-detään ensisijaisesti käyttä-mään sähköpostia)

Elena [email protected]

0458413070Merisotakoulu, PL 5,

00191 Helsinki

Rannikon Puolustaja kokonaisuudessaan myös verkossa:

www.rannikonpuolustaja.fi

68

Järjestöt

95 -vuotiaan Isänmaam-me itsenäisyyspäivän

iltajuhla päätti tyylikkäästi Suo-menlinnan Rannikkotykistökil-lan 50-vuotisjuhlavuoden histo-riallisissa puitteissa Kansallissa-lissa. Killan puheenjohtaja Has-se Rekola puolisoineen otti vas-taan lähes sata upeasti asus-tettua juhlavierasta sekä toivotti avauspuheessaan kaikki lämpi-mästi tervetulleeksi itsenäisyys-päivän iltajuhlaan. Tilaisuus al-koi maljan kohotuksella 95-vuo-tiaalle Isänmaallemme.

Tervetuliaissanoissa to-dettiin aiheesta, että ilman so-tiemme veteraaneja emme olisi täällä tänään viettämässä itse-näisyyspäivää siniristilipun lie-huessa. Keskuudessamme hei-tä on enää noin 39 000 ja hei-dän keski-ikänsä on kunnioi-

tettavat 90 vuotta. Toivomme sydämestämme, että mahdol-lisimman moni heistä voisi ol-la viettämässä Isänmaamme 100-vuotisjuhlia viiden vuoden kuluttua. Kohotettu malja läsnä olleille sotiemme veteraaneille

oli enemmän kuin paikallaan.Arvokaan juhlaväen jou-

kossa oli sotiemme veteraanien lisäksi neuvoksia, johtajia, val-tuutettuja, säätiöiden edustajia, sotilaita, yrittäjiä, virkamiehiä ja meitä tavallisia ihmisiä eli olim-me kokoonpanoltamme vähän niin kuin pienoiskoossa nuo sa-maan aikaan alkaneet Linnan juhlat. Jotain meillä oli kuiten-kin paljon enemmän - nimittäin rt-kiltalaisia.

Tämän juhlavuoden päät-teeksi järjestettävällä killan it-senäisyyspäivän iltajuhlalla on perinteensä jo 80-luvun lopul-ta, jolloin Palacen yläkerrassa järjestettiin kiltalaisille itsenäi-syyspäivän illallistilaisuus. Yh-tenä puuhamiehenä olleen Bu-

50v-juhlavuosi päättyi upeisiin itsenäisyyspäivän tanssiaisiin

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta

Kiltaveljemme Kaarlo Martikainen esittämässä sotiemme veteraanien pu-heenvuoroa.

Rannikon Puolustajain killan ansiomitaliin kiinnitettävillä putkilla huomioi-tiin sotiemme veteraani Kaarlo Martikainen.

Ari orPAnA

Ari orPAnA


Järjestöt

Upean Kansallissalin jos mahdollista vieläkin upeampaa juhlayleisöä, taustalla puheenjohtaja toivottamassa kaikki lämpimästi tervetulleiksi itsenäisyyspäivän iltajuhlaan.

Rannikon Puolustajain killan ansiomitalilla palkittuja tykkiryhmäläisiä: Timo Mäki-Ventelä, Timo Siitonen, Sami Heinänen, Toni Selin ja Jussi Wirtanen.

bi Hessin muistavat kaikki vart-tuneemmat kiltalaiset. Perinne loppui vuosituhannen vaihtees-sa, josta lähtien kauden päättä-jäisiä vietettiin glögijuhlien muo-dossa. Juhlavuoden kunniak-si päätettiin tämä vanha perin-

ne herättää henkiin. Perinteen jatkumisesta päättää jäsenistö. Harvassa kuitenkin ovat tilai-suudet, jossa kiltasisaret ja -vel-jet saavat pukeutua parhaim-piinsa ja kantaa merkkejään kil-ta-ansioistaan. Läsnä olleet 98

vierasta osaltaan osoittivat, että tilaisuudella on kannattajansa.

Avauspuheen jälkeen juh-la jatkui maittavalla illallisel-la. Pääruoan jälkeen sotiemme veteraani, kiltaveljemme Kaar-lo Martikainen esitti veteraa-

Ari orPAnA

Ari orPAnA

70

Maanpuolustuskiltojen Liiton kiltaristejä luovuttamas-sa puheenjohtaja sekä Arno Hakkarainen; hopeiset Pentti Alestalolle

…. Matti Hiltuselle ja

Killan barettimerkin korotus 2-luokaan Matti Viitaselle, taustalla Sinisen Reservin ansiomitalilla palkittu Timo Elolähde.

jonka jäsenet palkittiin Ranni-kon Puolustajain killan ansio-mitalilla ansiokkaasta ja pitkä-aikaisesta toiminnasta tykkiryh-mässä. Palkituista läsnä olivat Timo Mäki-Ventelä, Timo Siito-nen, Sami Heinänen, Toni Selin ja Jussi Wirtanen. Muut palki-tut ovat Jukka Heinonen, Mik-ko Heinonen, Mikko Lahtinen, Jukka Lehtonen, Arto Oinonen ja Tomi Utriainen.

Maanpuolustuskiltojen Lii-ton kiltaristi kiinnitettiin pitkäai-kaisesta ja ansiokkaasta toimin-nasta killan hyväksi hopeinen Pentti Alestalon ja Matti Hiltu-sen sekä pronssinen Nina Toi-vosen rintaan.

Sinisen Reservin ansiomi-tali kiinnitettiin Timo Elolähteen ja Rauno Paanasen mitalirivis-töön pitkäaikaisesta ja ansiok-kaasta toiminnasta vapaaeh-toisen maanpuolustustyön hy-väksi.

Killan barettimerkin ko-rotus 1-luokkaan ansiokkaas-ta toiminnasta killan hyväksi oli myönnetty Jouni Maurinsa-lolle, Juha Mäntyselle ja Lau-

rannikkotykistössä ja sen perin-teiden parissa palkittiin Ranni-kon Puolustajain killan ansio-mitaliin kiinnitettävillä putkilla – eli varsin harvinaisella huomion-osoituksella – sotiemme vete-raani Kaarlo Martikainen sekä osallistumasta estynyt kunniajä-senemme, eversti Torsti Lahti.

Killan johto on monissa eri tilaisuuksissa yrittänyt pi-tää ”isoa” ääntä Kuivasaares-ta ja rannikkotykistömuseos-ta. ”Isointa” ääntä ovat kuiten-kin saaneet aikaan Kuivasaa-ressa järeän tykin tykkiryhmä,

nien puheenvuoron, jossa hän maanläheisesti kertoi mm. mil-tä siellä rintamalla olo nuoresta miehestä tuntui.

Nykyinen audiovisuaalinen tekniikka mahdollistaa lähes mi-tä vaan, mistä esimerkkinä juh-layleisö sai aitiopaikalta illallis-pöydästä seurata Kuivasaares-ta ammutut mahtavat kunnia-laukaukset – ei kuitenkaan ihan livenä, vaan taltiona 50v-juhlis-tamme.

Jälkiruoan jälkeen palkittiin ansioituneita kiltalaisia. Pitkäai-kaisesta ja ansiokkaasta työstä

Ari orPAnA

Ari orPAnA

Ari orPAnA


ri Sääskelle sekä 2-luokaan Ja-ni Malmbergille ja läsnä olleelle Matti Viitaselle.

Läsnäolijoita muistutettiin, että vuoden kiltalaisen valinta ei viime vuosina ole ollut aivan ta-vanomainen. Vuoden 2010 kil-talaisen arvonimi annettiin pos-

tuumisti Martti Holmalle, enti-selle puheenjohtajallemme ja vuoden 2011 arvonimi puo-lestaan kiltasisar Teija Hiltu-selle ansioistaan monivuotises-ta killan hyväksi tehdystä työs-tä. Vuosia oli vierähtänyt sitten edellisen naispuolisen vuoden

Pekka Ahtola, vuoden kiltalainen v 1991, nimitettiin erityismaininnalla vuosikymmenen kiltalaisen arvoon, vastapäätä puolisonsa Kristiina Slotte vuoden kiltalainen v1998 vieressään Sinisen Reservin ansiomitalilla palkittu Rauno Paananen.

… pronssinen Nina Toivoselle.

kiltalaisen palkitsemisesta. Tä-män 50v-juhlavuoden kiltalai-sen arvon ja ”Miekka telinees-sä” -kiertopalkinnon mittavista ansioistaan killan ja sen tarkoi-tusperien hyväksi tekemästään pitkäaikaisesta toiminnasta sai kunniajäsenemme Pekka Ahtola samalla nimitettynä vuosikym-menen kiltalaiseksi. ”Se luoti tiesi paikkansa!” Juhlayleisön aplodit olivat raikuvat.

Illan mittaan soitetusta kor-keatasoisesta ja myös tanssah-duttavasta musiikista vasta-si The Group Unlimited, jon-ka tahdissa juhla jatkui parke-tilla tanssin pyörteissä ja baarin alueella rupattelun merkeissä ja jatkuikin pitkään - ilahduttavan pitkään! Tätä lisää totesivat vie-raat poislähtiessään.

Hasse Rekola

Ari orPAnA

Ari orPAnA

72

Järjestöt

Örön aarteet: 12 -tuumaiset tykit

Turun Rannikkotykistöryk-mentin perinneyhdistys

järjestää yhdessä Arma Aboan, Satakunnan Asehistoriallisen seuran ja Forum Marinumin kanssa seminaarin kunnostuk-sen alla olevista Örön 12-tuu-maisista tykeistä. Pääpaino on Örön 12-tuumaisten tykkien historiassa ja nykypäivässä. Ai-

heesta lipsutaan sopivassa mit-takaavassa, ja seminaarin al-kuosa käsitteleekin Suomessa 1900-luvulla olleita 12-tuumai-sia. Samoin seminaarissa kuul-laan kokemuksia Kuivasaaren järeän patterin kunnostuksesta ja nykykäytön haasteista.

Seminaari järjestetään Fo-rum Marinumissa perjantaina

12.4.2013 kello 10-16. Tarkem-pi ohjelma ja ilmoittautumistie-dot löytyvät osoitteesta www.turrtr.net. Lisätietoja antaa [email protected].

Seminaarin yhteydessä avataan valokuvanäyttely Örön 12-tuumaisista tykeistä.

Johanna Pakola

Turun Rannikkotykistörykmentin Perinneyhdistys

JohAnnA PAkolA


Järjestöt

päivystystyössä ja erilaisten kahvitusten hoitamisessa on korvaamatonta. Jo toista vuot-ta toteutamme teemaa: ”Yhdes-sä olemme enemmän”. Teema kohdistuu vapaaehtoisiin sisa-riin parantaen ja syventäen hei-dän koulutusta tehtäviin unoh-tamatta virkistystoiminnan mer-kitystä. Lokakuussa toteutettu sisarpäivä Turussa teatterissa-käynteineen jäi varmasti kaik-kien mukana olleiden mieleen.

Puolustusvoimien supis-tuksista huolimatta me Ranni-kon sisaret haluamme hoitaa jatkossakin velvollisuutemme varusmiesten hyvinvoinnin tur-vaamiseksi.

Rannikkosotilaskotiyhdistys ry Anne Kärki

puheenjohtaja

R annikkosotilaskotiyhdis-tys ry on aloittanut 95.toi-

mintavuotensa. Juhlavuotta vie-tetään työn merkeissä.

Sotilaskotitoiminta syntyi I maailmansodan aikana. Sak-sasta kotiutuneet jääkärit julkai-sivat vuonna 1918 kirjoituksen ”Sotilaskoteja perustamaan”. Jääkärit olivat Saksassa tutus-tuneet sotilaskotitoimintaan ja halusivat saada aatteen myös Suomessa tunnetuksi. Jo sa-mana vuonna aloitti toimintan-sa 18 sotilaskotia.

Marraskuussa vuonna 1918 kokoontui Helsingissä ryh-mä naisia, jotka halusivat kohdis-taa tukensa niille Suomen meri-rajojen vartijoille, joiden olot lin-nakesaarilla ja aluksilla olivat juu-ri päättyneen sodan jälkeen vielä kaikin tavoin puutteelliset ja an-keat. Toiminta aloitettiin nimel-lä Saaristosotilaiden joululahja-komitea ja vuonna 1959 nimi muuttui Rannikkosotilaskotiyh-distykseksi.

Syksyllä 2013 lakkaa vii-meisen linnakkeen toiminta, kun Kirkonmaa suljetaan. Olem-me olleet puolustusvoimien su-

pistusten keskipisteessä, kun jo vuosi sitten lakkautettiin Isosaa-ren linnake.

Merivoimiin saapuvat va-rusmiehet sijoitetaan suurel-ta osin Upinniemen varuskun-taan, jonka tehokas toiminta on suurimpia haasteitamme tulevi-na vuosina.

Huolehdimme, että sotilas-koti toimii varusmiehille hyvä-nä palautumisympäristönä päi-vän päätteeksi. Tarjoamme vit-riineissä terveellisiä vaihtoehto-ja makeille leivonnaisille ja huo-lehdimme omalta osaltamme varusmiesten kunnosta lahjoit-tamalla vuosittain joukko-osas-toille liikuntavälineitä.

Vapaaehtoisten vihreiden sisarten merkitys sotilaskotien

Rannikkosotilaskotiyhdistys

AT-Marine Oy

www.atmarine.fiVantaa p. (09) 5494 2600

Turku p. 0208 353400

Täyden palvelun talo merenkulkijoille ja telakoille

Navigointi-, ja merenkulkulaitteet•

Kommunikointilaitteet•

Säiliömittauslaitteet ja lastausvarret teollisuudelle

•Erikoiselektroniikka-

laitteet puolustusvoimille

74

Järjestöt

Mitalisatoa juhlavuonna

Guss Mustasaaresta, ja MPKL:n kiltaristin pronssisena sai killan sihteeri Matti O. Vironmäki. Ak-tiivijäsenet Matti Ahonen, Heik-ki Kajan, Timo Koukku ja Seppo Koljonen, kaikki vaasalaisia, pal-kittiin Laivaston Killan hopeisel-la levykkeellä, jonka sai lisäksi perustajajäsen Erkki Paajanen. Suhteellisen uusina, mutta ak-tiivisina jäseninä palkittiin Lai-vaston Killan pronssisella levyk-

keellä jurvalainen Armas Sarve-la ja vaasalainen Mårten Holm-berg. Samassa juhlassa muis-tettiin sidosryhmien edustajia. Pronssisella levykkeillä huomi-oitiin Vaasan Osuuspankki ja saaristila Varpin isännälle Jus-si Mendelinille luovutettiin kil-lan muistoristi kiitoksena hy-västä yhteistyöstä. Kevätkoko-uksen yhteydessä puheenjoh-taja oli luovuttanut oululaisille

K illan juhlavuonna 2012 jäsenkuntaa huomioitiin

poikkeuksellisen runsaskäti-sesti. Erilaisia huomionosoituk-sia jaettiin kaikkiaan 15, min-kä lisäksi palkittiin kaksi sidos-ryhmään kuuluva yhteisöä. Kil-lan 30-vuotisjuhlassa 15.9. pal-kittiin kaikkiaan 10 aktiivijäsen-tä: valtakunnallisen Laivaston Killan ansioristin saivat Antero Honkasalo Karijoelta ja Thor

Pohjanlahden Laivastokilta

Lippulinna menossa Sankarihaudoille itsenäisyyspäivänä. Taustalla keskellä Laivaston Killan sininen lippu puheenjohta-jan kantamana, vasemmassa reunassa Pohjanlahden Laivastokillan sinikeltainen lippu kiltaveli Porentolan kantamana.

teuvo roden


Järjestöt

jäsenille myönnetyt huomion-osoitukset, kuten tämän lehden edellisessä numerossa kerrot-tiin. Syyskokouksessa killan pit-käaikaisin hallituksen jäsen Erk-ki Lehtimäki sai puheenjohtajan kädestä Vapaaehtoisen Maan-puolustustyön ansiomitalin ho-peisena. Killan puheenjohtajal-le luovutettiin lippujuhlapäivänä Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkki, jonka myöntämi-sestä oli tehnyt esityksen Maan-puolustuskiltojen Liitto ry. Juh-lavuonna Rintama- ja Sotave-teraaniliitto sekä Sotainvalidien Veljesliitto palkitsivat killan jä-senet Timo Koukun, Teuvo Ro-denin, Mårten Holmberg ja Thor Gussin hopeisilla ansiomerkeil-lä vuosia kestäneestä aktiivises-ta toiminnasta sotaveteraanike-räyksien hyväksi.

Kohti uutta energiaa

Yksitoista killan jäsentä kävi 22.1. kuluvaa vuotta tutustumassa alueen suurimman jätteenpolt-tolaitoksen Westenergyn toimin-taan. Westenergy on kooltaan ja modernilta tekniikaltaan eturivin laitoksia niin Suomessa kuin ko-ko Euroopassa. Kuluvan vuoden alussa täyteen toimintaansa siir-tynyt Westenergy on viiden kun-nallisen jätehuoltoyhtiön omista-ma jätteenpolttolaitos, johon tuo-daan jätteet loppukäsittelyyn 50 kunnan alueelta, viidestä Pohjan-maan maakunnasta. Päivittäin 30-40 kuorma-autoa tuo jätteitä laitokseen, joka ”jalostaa” jätteet polttoaineeksi ja sen puolestaan höyryksi, jota käytetään sähkön ja lämmön tuottamiseen. Tämän tuotteen puolestaan hyödyntää Vaasan Sähkö kaukolämpöver-

kostossaan. Korkean teknologian-sa ansiosta laitoksen savukaasu-päästöt ovat loppuvaiheessa niin ihmisille kuin luonnollekin täysin vaarattomia. Monenlaista muuta-kin hyötyä syntyy yhteiskunnalle: kaatopaikkojen tarve vähenee ja fossiilisten polttoaineiden käyttö-tarve vähenee.

Tutustumiskäynti laitokseen oli upea kokemus, erityisesti tek-niikan miehille killassa, mut-ta myös muille. Asiantuntevan ja sympaattisen tiedottajan Rii-na Härkösen johdolla kiertely lai-toksen tiloissa oli antoisaa; laitos panostaakin julkisuuskuvaansa pyrkiessään 10 000 vierailijan käyntiin vuoden aikana. Vakuut-tavaa pr-työtä. Westenergy on osa Vaasan alueen energiaklus-teria, joka tällä hetkellä työllistää yli 12 000 henkeä.

Teuvo Roden

Pohjanlahden Laivastokilta

Syyskokouksessa palkitut: Erkki Lehtimäki keskellä ja Erkki Paajanen oikealla.

Kiltalaisia lähdössä Westenergyn tutustumiskierrokselle. Edessä commu-nications officer Riina Härkönen.

teuvo roden

teuvo roden

76

Järjestöt

Killan 50-vuotis kahvikonsertti ja iltajuhla

M arraskuun 15. päivän kahvikonsertti koostui

kahdesta osiosta, ensiksi oli puhe ja palkitsemisosio, joka sisälsi kahvin, tervehdyspuheen (puheenjohtaja Arto Heinonen), juhlapuheen (kontra-amiraali

Pertti Malmberg), killan histo-riikin esittämisen (tiedottaja Mi-kael Kaskelo) sekä pääasiassa killan ulkopuolisten henkilöiden ja sidosryhmien palkitsemista (yht. 13 palkittua) killan hyväksi tehdystä työstä. Jälkimmäinen

osio oli konsertti, koostuen Lai-vaston Soittokunnan seitsikos-ta sekä haitarisäesteisestä yk-sin- ja kaksinlaulusta. Solistei-na juhlaväkeä viihdyttivät Tuija Saura ja Jari Koivisto tunnetulla taidollaan. Yleisön suut hymyyn sai kerta kaikkiaan mainio esi-tys Mikki-hiiri merihädässä, sii-nä Tuija pelkäsi ja Jari pelotti!

Marraskuun 17. päivä vie-tetty Iltajuhla Hamburger Bör-sissä oli ”normaalivuosien” syysjuhlaan (pikkujoulu) verrat-tuna juhlavampi tilaisuus, jossa hyvän ruoan, tanssin ja arpa-jaisten lisäksi esitettiin em. his-

Turun Rannikkotykistökilta

Kahvikonsertin palkitut.

Iltajuhlan palkittuja.

JukkA kulo

JukkA kulo


Järjestöt

Killan 50-vuotis kahvikonsertti ja iltajuhlatoriikki sekä palkittiin killan jä-seniä (yht. 12 palkittua). Kak-si killan perustajajäsentä oli läs-nä rouvineen. Moni tyytyväinen arpavoittaja lähti mukavan illan jälkeen kotiin voittokasseineen.

Kilta teki lentomatkan Rii-kaan 7.-8.12. n. 30 hengen voi-min. Ohjelmassa oli lauantaina opastettu linja-auto- että kävely-kierros. Auto-osuus oli varsin ly-hyt ja kävelyosuus liiankin pitkä luihin ja ytimiin menevässä kos-teankylmässä pakkassäässä. Opas innokkaasti selitti arkki-tehtuurin (lähinnä jugend) saloja käyden läpi mm. kauniin Mus-tapäiden talon ja ”katon kissa-patsaiden kääntämistalon” his-toriaa. Me matkalaiset nautim-me mielellämme lämmintä juo-tavaa joulutorilla sekä sisä- että ulkotiloissa - aika monella tai-si olla Riga Balsamia lasissaan. Sunnuntaina oli opastettu käyn-ti Miehitysmuseossa, joka kertoi kävijöille karua tarinaa eri mie-hittäjien ajalta. Miehitysmuseo

oli hiljan siirretty ”mustasta laa-tikkotalosta” entiseen USA:n suurlähetystön tiloihin. Matkan perusteella voidaan sanoa, että Riikaan kannattaa tutustua mie-luummin leppeiden kesäsäiden aikaan kun talvella.

Killan kasvava jäsenmäärä on mukavaa katsottavaa. Juh-lavuonna kiltaan liittyi 29 uutta jäsentä. Se on korkein luku sit-ten vuoden 1997 57 uuden jä-

senen jälkeen.Killan vuosikokous pidet-

tiin 23.2. Turun Heikkilän So-tilaskodissa. Koska tätä kirjoit-taessa on tammikuu, niin uusi hallitus toimihenkilöineen on tie-tysti silloin valittu, mutta nimiä en lähde arvailemaan. Myös toi-mintasuunnitelma ja talousarvio on lyöty lukkoon silloin.

Killan tiedottaja Mikael Kaskelo

Maaliskuu 13.3. Talvisodan päättymispäivän tilaisuus Itsenäisyyden kivellä 19.3. Matka EduskuntaanHuhtikuu 20.4. Kenraalitien marssi 27.4. Kansallinen veteraanipäivä 19.4. MPKL 50-vuotisjuhla Helsinki 20.4. Kiltamatka Paraisten kalkkikaivoksilleToukokuu 17.-20.5 Kiltamatka Viron rannikolleKesäkuu 14.6. Kiltamatka Kuivasaareen 4.6. Pv:n lippujuhlapäivä 6.-9.6 Pohjoismaiset kiltapäivät Karjalan Prikaatissa

Turun Rannikkotykistökilta

Mustapäiden talo ja kiltalaisia.

mikAel kAskelo

Toimintasuunnitelma voisi olla kevään osalta tällainen:

78

Järjestöt

Rannikkojääkärit kohti vuotta 2020

Hyvää alkanutta vuotta rannikkojääkärit!

Vaikka lehden ilmestyessä vuosi 2013 on jo pitkällä, lyhyesti vii-me vuodesta. Erinomaisesti on-nistuneiden killan syyskokouk-sen ja PERY:n ”Talvisodan muis-toja ja adventin lauluja”-konser-tin lisäksi rannikkojääkärit toi-mivat aktiivisesti MPK:n meri-puolustuspiirin kursseilla kou-luttajina. Selviytymiskurssin ja kajakkivaelluksen lisäksi ME-RISK:n upseerioppilaille pidetty kohteensuojauskurssit ovat saa-neet rannikkojääkäreistä asian-sa osaavat kurssinjohtajat ja kouluttajat jo useamman vuo-den. Niin jälleen marraskuussa.

Killan syyskokouksessa saimme kuulla erittäin mielen-kiintoisen, SLMEPA:n komenta-jan komdri Markus Aarnion pitä-

män esitelmän hänen kokemuk-sistaan SEAL-joukkojen koulu-tuksessa. Herra kommodori, vie-lä kerran iso kiitos! Osallistujat oli-vat kaikki samaa mieltä, että täl-laista lisää! Syyskokous päätti toi-mintasuunnitelmasta, joka on vii-me vuoden kaltainen. Uutena aja-tuksena on rannikkojääkäri-päivä, josta myöhemmin lisää. Hallituk-sen toiminnasta jäivät pois Tu-run suunnan aktiivit Sami Kivi-lähde ja Timo Kankaanpää. Mo-lemmille iso kiitos panoksestan-ne rannikkojääkäreiden yhteisen hyvän eteen. Kummatkin lupa-sivat edelleen olla käytettävis-sä projektiluontoisissa tehtävis-sä. Tämänkaltaista osallistumis-ta tervehdimme ilolla – pienikin apu on iso apu! Hallitukseen va-littiin uusina Petri Käyhkö (Rann-jK:n 9.kurssi) ja Ilkka Komulainen

(RannjK:n 2.kurssi).Talvisodan muistoja ja ad-

ventin lauluja-konserttimme on-nistui jälleen hienosti ja tapah-tumasta oma juttunsa toisaalla. Olemme saaneet tapahtumasta uuden perinteen rannikkojääkä-reille, joka jatkuu tänä vuonna 30.marraskuuta.

Alkanut vuosi on tapahtumia täynnä ja rannikkojääkärit osallis-tuvat aktiivisesti isänmaamme suojaamiseen. Maanpuolustus-henkeä nostatetaan jälleen ran-nikkojääkäreiden risteilyllä ja Tal-linnan retkellä 16.-17.3.2013. Kil-lan kevätkokous ja PERY:n vuo-sikokous pidetään Upinniemessä samana päivänä 13.huhtikuuta. Esitelmöitsijä on yhteinen ja osal-listujille saataneen myös mahdol-lisuus käydä ampumassa tilaisuu-den yhteydessä. Tästä jatkamme veneilykauden avajaisilla, rannik-kojääkäreiden kouluttajakoulu-tuskurssilla ja selviytymiskurssil-la sekä kajakkivaelluksella, joista myös tarkemmat tiedot toiminta-kalenterista.

Tervetuloa mukaan aktiivi-seen toimintaan!

Antti Rautiainenpuheenjohtaja

Rannikkojääkärikilta ry [email protected]

gsm 050-5561825

Mika Kiurupuheenjohtaja

RannJP:n perinneyhdistys ry [email protected]

gsm 050-3926866

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

Rannikkojääkärit Helmi 2012-harjoituksessa aseenkäsittelyrastilla.

Antti rAutiAinen


Järjestöt

PS.

”Kiinnostaako ammunta mut-tet tunne muita ampujia? Ota yhteys killan ampumavastaa-vaan Jussi Hermuseen ([email protected] 050 506 0991) ja kerro asuin-kuntasi sekä kiinnostus (ki-vääri, pistooli, haulikko tms) niin, saat tietoa lähellä olevista ampujista. Ammuntaa tahoil-laan harrastavia on jäsenistös-sä useita ainakin Turussa sekä Helsingissä, ja mukaan mah-tuu. Lainakalustoakin löytyy.”

Muistattehan, että tie-toa rannikkojääkäri-toimin-nasta löytyy tämän lehden li-säksi myös killan nettisivuil-ta (http://www.mpkl.fi ja siel-tä Rannikkojääkärikilta) tai Facebook’sta (Rannikkojää-kärikilta).

Rannikkojääkärit kohti vuotta 2020Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

R annikkojääkärikilta oli todistamassa komen-

tajanvaihdosta Dragsvikissa 31.12.2012. UUDPR:n esikun-nan edessä pidetyssä tilaisuu-dessa kommodori Juha Vauh-konen luovutti prikaatin lipun ja komentajuuden 6.12.2012 ylennetylle kommodori Ola-vi Jantuselle. Edellisen kerran vastaavanlaisessa tilantees-sa oltiin 13.8.2007, kun sil-loinen komentaja Vauhkonen luovutti VAARANNJP:n lipun ja komentajuuden silloiselle komentajalle, Olavi Jantuselle.

Rannikkojääkärikilta kiittää kommodori Vauhkosta erin-omaisesta yhteistyöstä niin VAARANNJP:n kuin UUDPR:n komentajana sekä toivottavaa menestystä tulevissa haas-teissa merivoimien esikunta-päällikkönä. Samalla toivotam-me kommodori Jantusen läm-pimästi tervetulleeksi takaisin Dragsvikiin. Killasta paikalla olivat Teikarin Taistelijoiden vt. pj Ahti Matikainen, killan sih-teeri Jarmo Kahala sekä alle-kirjoittanut.

Antti Rautiainen

Uusi prikaatin komentaja komdri Olavi Jantunen vastaanottaa prikaatin lipun komdri Juha Vauhkoselta.

Rannikkojääkäri Helmi 2012-har-joituksessa

Komentajanvaihdos Dragsvikissä

Antti rAutiAinen

FAnbärAren-lehden toimitus

80

Järjestöt

R annikkojääkäripataljoo-nan perinneyhdistys ry ja

Rannikkojääkärikilta ry järjes-tivät jo perinteeksi muodostu-neen Talvisodan muistoja ja ad-ventin lauluja – konsertin Upin-niemen merikappelissa talviso-dan alkamisen muistopäivänä 30.11.2012. Talven toistaisek-si hurjin lumimyrsky osui sa-malle päivälle ja samalle alueel-le. Mäkiluodon säähavainto-asemalla mitattiin keskituulek-si huikeat 29 metriä sekunnis-sa ja Suomenlahdella mitattiin lähes kymmenenmetrisiä aalto-ja. Varuskunnan aurauskalus-to sai kulkuväylät auki ja säätä uhmaamaan lähteneet konsert-tivieraat pääsivät tuiskun keskel-tä kappeliin.

Merikappelissa Sotilasko-tiyhdistyksen tarjoilemat glö-git lämmittivät konserttivieraat, myrsky unohtui ja tilaisuus pää-

KokouskutsuRannikkojääkärikilta ry:n sääntömääräinen kevätkokous se-kä Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys ry:n vu-osikokous pidetään Upinniemessä lauantaina 13.4.2013. Aloitamme tilaisuuden esitelmällä klo 14.00. Yhdistysten ko-koukset pidetään heti esitelmän jälkeen. Esitelmä sekä ko-koukset pidetään Upinniemen elokuvasalissa ja kokouksissa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kulkulupia varten ennak-koilmoittautuminen on pakollinen.

Esitelmöitsijä ja aihe on vielä täsmentymättä RP-lehden D.L. ajankohtana ja täsmentyy jäsenistölle postitse lähetet-tävässä kokouskutsussa. Kokouksien jälkeen osallistujilla on mahdollisuus päästä ampumaan joko rynnäkkökiväärillä tai pistoolilla.

Kuten mainittu, jäsenille lähetetään erillinen kutsu, jos-sa on tarkemmat tiedot. Niin ampumaan, esitelmään kuin ko-koukseenkin kaikki rannikkojääkärit ovat tervetulleita.

Rannikkojääkärikilta ry:n ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys ry:n hallitukset

Talvisodan muistoja ja adventin lauluja konsertti - Antti-myrskyksi nimetty itämyrsky karsi konserttivieraita

si alkamaan. Heti alkuun yhteis-lauluna kajautettiin Rannikko-jääkärimarssi, se uudempi ver-

sio. Finnairin Mieskuoro, johta-janaan Pasi Eskelinen esitti jou-luisia lauluja sekä laulatti kon-serttivieraita. Varuskunnan ter-vehdyksen esitti Sotilaspastori Henri Kivijärvi.

Tilaisuus oli onnistunut vaikkakin myrsky karsi konsert-tivieraita. Oli mukavaa rauhoit-tua hetkeksi ennen joulukiireitä sekä tavata tuttuja. Tänä vuon-na 2013 konserttipäivä osuu lauantaille. Toivotaan, että sil-loin sää suosisi ja vieraita saa-puisi penkkirivit täyteen.

Esa Aittokallio

Finnairin Mieskuoro johtajanaan Pasi Eskelinen.


Antti rAutiAinen


Järjestöt

HUOM! Tapahtumat ovat tarjolla kummankin yh-

distyksen jäsenille!

16.-17.3. Rannikko-jääkäri-risteily, Helsinki-Tallin-na-Helsinki. Yö Tallinnassa kyl-pylähotellissa ja molempina päivinä Tallinnassa aktiviteet-teja. Tarkemmat ohjeet, agen-da ja aikataulu lähetetään jäse-nille erikseen. Lisätietoja Janne Kämärä, [email protected] tai 040-506 6932.

13.4. Rannikkojääkärikillan kevätkokous ja PERY:n vuosi-kokous, Upinniemi. Kutsu toi-saalla lehdessä. Tarkemmat ohjeet Antti Rautiaiselta [email protected] 050-556 1825 tai Mika Kiurulta mika.kiuru@ finnair.com ja 050-3926866.

20.4. Sinisen Reservin ampu-makilpailu 1, Upinniemi. Pe-rinnekivääri ja vapaavalintainen pistooli. Tarkemmat ohjeet Jussi Hermuselta [email protected] tai 045-315 6910.

27.-28.4. Barettimarssi 1, Dragsvik (VEH). Killalla on mah-dollisuus muodostaa oma ryh-mä. Kiltalaisilla on myös mahdol-lisuus osallistua järjestelytehtä-viin. Ilmoittautumiset Antti Rauti-aiselle viimeistään 1.huhtikuuta.

7.-8.5. Barettimarssi 2, Drags-vik (VEH). Kts. yo. tapahtuma.

11.5. Veneilykauden avajai-set ja mökkitalkoot, Upinnie-mi – Ramsö. Koko perheen ta-pahtuma. Lapsille mm. onkikil-pailu. Tarkemmat ohjeet Mika Kiurulta [email protected] ja 050-3926866.

17.-19.5. RANNJKOUL 2013, Upinniemi. Rannikko-jääkärikouluttajakoulutus-kurs-si (Meripuolustuspiiri / MPK). Lisää tietoa kurssinjohtaja Ant-ti Rautiaiselta tai MPK:n sivuilta (www.mpk.fi).

7.-9.6. Selviytymiskurssi, Upin-niemi – Ramsö. Lisää tietoa kurssinjohtaja Antti Rautiaiselta tai MPK:n sivuilta (www.mpk.fi).

7.-9.6. Kajakkivaellus, Drags- vik-Upinniemi/Ramsö. Lisää tietoa kurssinjohtaja Jukka Au-tiolta jukka.autio@24webnet.

com tai 040-5551030 tai MP-K:n sivuilta (www.mpk.fi).

Seuraavista lisää tietoa tulevissa Rannikon Puolustaja-lehdissä.

5.7. Teikarin päivä ja Rannik-kojääkäripäivä, Dragsvik ja Upinniemi

9.7.Merivoimien vuosipäivä, Suomenlinna

Elokuu Kanoottivaellus

Elokuu Meripuolustuspii-rin SLKA:n Sotilastaitokilpailu, Upinniemi. Vaativahko kilpai-lu reserviläisille. Kilpailun kesto kaksi vrk. Paikkoja rajoitetusti ja valikoidusti. Ilmoittautumiset Antti Rautiainen

7.-8.11.Barettimarssi 3, Drags-vik (VEH). Kts. yo. tapahtuma.

Rannikkojääkärikillan ja RannJP:n perinneyhdistyksen yhteinen toimintakalenteri 2013

UUDPR:n kotiuttamistilaisuudessa 4.1.2013 palkittiin seuraavat varusmiehet:

Teikarin ristialik Nylund Jacob PIONK Raaseporikorp Korhonen Juuso RANNJK Kirkkonummi

Rannikkojääkärikillan levykekers Pulkkinen Jimmy RANNJK Raaseporikers Hintze Rasmus AMFKOUL Kauniainen

jääk Mäkinen Nils KRHK Karlebyjääk Hoffman Kevin PIONK Loviisa

Rannikkojääkärilevykealil Anthoni Matias RANNJK Helsinki

Rannikkojääkäripuukkoalil Boxtröm Sebastian RANNJK Porvoo


82

Yhteinen julkaisumme

RannikkoupseeriyhdistysPuheenjohtaja Sakari MartimoMERISK, PL 5, 00191 HELSINKI0299 800 (vaihde)[email protected]

RannikkotykistösäätiöValtuuskunnan puheenjohtajaKeijo Tapiovaara, GSM 0400 412 600Hallituksen puheenjohtajaVeijo TaipalusAsiamies Anssi MunkkiNahkurintie 3 C, 01900 NurmijärviGSM: 050 [email protected]

MerivoimatTiedottaja Minna SuominenMerivoimien esikunta, PL 58, 20811 [email protected]

MeriupseeriyhdistysPuheenjohtaja Markus AarnioBrontie 2 As 10, 02400 KirkkonummiPuh 0299 320 [email protected]

Rannikkotykistön OpistoupseeritPuheenjohtaja Tatu VartiainenOjahaantie 11 B 25, 01600 VANTAAPuh 02 998 00, GSM 0400 [email protected]

RannikkosotilaskotiyhdistysPuheenjohtaja Anne KärkiKoivistonkatu 14 a11100 RiihimäkiGSM [email protected]

RT-kerho johtorengasPuheenjohtaja Toni AaltoGSM 040 311 [email protected]

Sininen Reservi ryPuheenjohtaja Jarmo HolmKreivinkatu 3 a 4, 21100 NaantaliGSM 0400 [email protected]

Sinisen Reservin SäätiöAsiamies Arno HakkarainenHelenankuja 401400 [email protected]

RannikkojääkärikiltaPuheenjohtaja Antti RautiainenSolbackantie 22, 02880 VEIKKOLA Gsm: 050 556 1825 [email protected]

Rannikkojääkäri pataljoonan perinneyhdistysPuheenjohtaja Mika KiuruVanha Valtatie 185 as.1204500 Kellokoskie-mail: [email protected]

Rannikon Puolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 KotkaGSM 0440 837 [email protected]

Kymenlaakson Rannikonpuolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 KotkaGSM 0440 837 [email protected]

Selkämeren RannikkokiltaPuheenjohtaja Tauno SetäläSavenvalajanvahe 4 C 2526100 RaumaGSM 040 510 [email protected]

Suomenlinnan RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Hans-Peter RekolaLaurintie 6, 02180 EspooGSM 0400 426 [email protected]

Turun RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Arto HeinonenToivolankatu 23 as. 15, 20810 TURKUGSM 040 775 [email protected]

Rannikkotykistön perinneyhdistysPuheenjohtaja Ove EnqvistHevoshaantie 9 D 6, 01200 VantaaGSM 040 552 [email protected]

Turun Rannikkotykistö-rykmentin Perinneyhdistys ryPuheenjohtaja Tom Lund/MERIVEc/o Ari AhomäkiIltatuuli 6, 21600 [email protected]

Hangon Rannikkopatteriston perinneyhdistysPuheenjohtaja Veikko-Olavi EronenNarvikinkatu 20, 10900 HankoGSM 040 824 8679Puh 019 248 [email protected]

Laivaston kiltaPuheenjohtaja Olavi NiskanenHovilankatu 1 B 6, 20660 LITTOINENGSM 050 465 [email protected]

Kymen LaivastokiltaPuheenjohtaja Tapio RiikonenVesikatu 10, 49400 HaminaGSM 050 540 [email protected]

Helsingin LaivastokiltaPuheenjohtaja Lars EklundAnianpellontie 10 B 17 00700 HelsinkiGSM 050 552 [email protected]

Turun LaivastokiltaPuheenjohtaja Jouni AhoOrminkuja 2 as 1, 20610 TURKUGSM 040 701 2611email: [email protected]

Pohjanlahden LaivastokiltaPuheenjohtaja Teuvo RodenPietarsaarenkatu 2 A 3, 65350 VaasaGSM 0500 665 [email protected]

Helsingin ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Sami LinnermoPaljekuja 2, 03300 OtalampiGSM 050 512 [email protected]

Helsingin MiinanraivaajakiltaPuheenjohtaja Erik ErwesLinnankoskenkatu 11 A 1000250 HelsinkiGSM 0400 503 [email protected]

Laivaston SukeltajakiltaPuheenjohtaja Keijo KarimäkiKeulatie 39 B, 00980 HelsinkiGSM [email protected]

Turun ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Heikki LaihoLinnankatu 11 a 3, 20100 TurkuGSM 0400 520 [email protected]


Rannikon Puolustajan teemat 20132/2013 Kansakunnan tahtotila

3/2013 Merivoimien koulutus ja harjoitukset suorituskykyjen kehittämisessä

4/2013 Vähemmän enemmän- meripuolustuksen kansainvälinen ulottuvuus

Tapahtumakalenteri 2013

www.rannikonpuolustaja.fi

Helsingin Miinanraivaajakil-lan kokous joka kuukauden toinen tiistai klo 13.00 ravintola White Ladyssa.

13.3. Turun Rannikkotykistö-killan Talvisodan päätty-mispäivän tilaisuus Itsenäisyyden kivellä. (s. 81)

16.-17.3. Rannikkojääkäri-risteily. (s. 81)

19.3. Turun Rannikkotykistö- killan Matka Eduskuntaan. (s. 77)

12.4. Seminaari Örön 12-tuu-maisista tykeistä Forum Marinumissa. (s. 72)

13.4. Rannikkojääkärikillan kevätkokous ja PERY:n vuosikokous. (s. 80)

17.4. Rannikkoupseeriyhdistys RUY ry:n sääntömääräi-nen vuosikokous Haminan Upseerikerholla. (s. 67)

19.4. MPKL 50-vuotisjuhla Helsingissä. (s. 77)

20.4. Turun Rannikkotykistö-killan matka Paraisten kalkkikaivoksille. (s. 77)

20.4. Sinisen Reservin ampu-makilpailu 1. (s. 81)

20.4. Turun Rannikkotykistökil-lan Kenraalitien marssi. (s. 77)

25.4. Meriupseeriyhdistyksen vuosikokous Merisota-koululla Suomenlinnassa. (s. 67)

27.4. Kansallinen veteraanipäivä. (s. 81)

27.-28.4. Barettimarssi 1. (s. 81)

7.-8.5. Barettimarssi 2. (s. 81)

17.-19.5. RANNJKOUL 2013. (s. 81)

17.-20.5 Turun Rannikkotykistö-killan matka Viron rannikolle. (s. 77)

4.6. Puolustusvoimien lippu-juhlapäivä. (s. 77)

6.-9.6 Pohjoismaiset kiltapäivät Karjalan Prikaatissa. (s. 77)

7.-9.6. Selviytymiskurssi Upinniemissä. (s. 81)

7.-9.6. Kajakkivaellus, Dragsvik-Upinniemi/ Ramsö. (s. 81)

14.6. Turun Rannikko- tykistökillan matka Kuivasaareen. (s. 77)

Documents

Teemana Itämeren meripuolustus - Rannikon Puolustaja · kutsunta- ja LKP-asioihin. Sotakorkeakoulun jälkeen vuonna 1961 Havo siirtyi Tu-run eteläisen sotilaspiirin järjes-telytoimiston