Upload
glen
View
59
Download
2
Embed Size (px)
DESCRIPTION
Tieteellisten tekstien ominaispiirteitä. Tieteellisen kirjoittamisen kurssi Hanna Kumpulainen. Hyvä asiatyyli on. tarkoituksenmukaista, yksiselitteistä ja ymmärrettävää tiivistä, sidosteista ja loogista sanavalinnaltaan ja lauserakenteiltaan selvää, täsmällistä ja johdonmukaista - PowerPoint PPT Presentation
Citation preview
Tieteellisten tekstien ominaispiirteitä
Tieteellisen kirjoittamisen kurssi
Hanna Kumpulainen
Hyvä asiatyyli on
tarkoituksenmukaista, yksiselitteistä ja ymmärrettävää tiivistä, sidosteista ja loogista sanavalinnaltaan ja lauserakenteiltaan selvää, täsmällistä
ja johdonmukaista sanavalinnoiltaan neutraalia havainnollista oikeakielistä kieliteknisesti korrektia
Tieteellinen teksti on
objektiivista ja asiakeskeistä ( -> kirjoittajan rooli) usein abstraktia ja käsitteellistä (muttei kieleltään
itsetarkoituksellisen monimutkaista tai hienostelevaa) konventionaalista moniäänistä, dialogista (tieteellisen tekstin 3 ääntä) (lähde)kriittistä.
Tieteellisen tekstin ominaispiirteet Kniivilän ym. (2007) mukaan:
A.metateksti
B.referointi (varmuusaste!)
C.argumentaatio (ulottuu tekstin rakenteen tasolta
lausetasolle)
A) Metateksti = tekstiä tekstistä
Tieteellisetkään tekstit eivät ole pelkkiä faktakokoelmia, vaan niissä on lukijan työtä helpottavaa metatekstiä, tekstiä tekstistä.
Metatekstin avullastrukturoidaan tekstiä tai tilannetta ohjataan tulkintoja pidetään yllä vuorovaikutusta kommentoidaan tekstin tuottamista.
Metatekstin eri tyypit voidaan jakaa seuraavasti:
1) TEKSTUAALINEN eli tekstiä itseään kommentoiva
metateksti yhtenäistää ja sidostaa tekstiä, kertoo sen
rakenteesta ja ilmaisee, mitä tekstissä tapahtuu tai
kenen väitteistä on kysymys.
Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi… Seuraavaksi… Sen
jälkeen… Luvussa 5…
2) VUOROVAIKUTUKSELLINEN metateksti kertoo tiedon
varmuusasteesta, kirjoittajan suhtautumisesta ja
ennakoi lukijan tulkintoja.
Todennäköisesti syynä on… Asiaa voidaan tarkastella myös
toisesta näkökulmasta
B) ARGUMENTAATIO
ARGUMENTAATIO on tekstin kertojan ja yleisön välinen
suhde, jossa kertoja siirtää tekstin rekonstruoimaa eli
uudelleen muodostettua tietoa yleisölle. Argumentaation
avulla tutkija perustelee yleisölleen, millä tavoin
tutkimustulokset ovat totuudenmukaisia, hedelmällisiä ja
tarjoavat uutta tietoa.
Rekonstruktion ja argumentaation välinen jännite
(Törrönen: Tieteellisen tekstin rakenne. Teoksessa Kinnunen & Löytty [toim.] Tieteellinen kirjoittaminen.)
REKONSTRUKTIO on tekstissä esitetty
kuvaus
tutkimuskohteesta; jo
tapahtuneesta, jonka
tutkija ”rakentaa
uudelleen” tekstissään. tapahtuu ajassa ja
paikassa.
ARGUMENTAATIO on tekstin kertojan ja
yleisön välinen suhde;
tapa, jolla tutkija yrittää
saada yleisönsä
hyväksymään
tutkimustulokset. tapahtuu ”tässä ja nyt”.
C) REFEROINTI
Verbillä referoida on kaksi merkitystä:
1) ’kertoa, selostaa, esitellä’
2) 'esittää tiivistäen'
Referointia (tekstin lainaamista) voi tehdä monin tavoin.
Lähdekeskeinen viittaaminen
Asiakeskeinen viittaaminen
Viittausten tehtäviä
aikaisempien tutkimusten esittely ja oman tutkimuksen asemointi suhteessa niihin
argumentatiiviset tehtävät liittoutuminen koulukuntiin ja erottautuminen
niistä lukijan palveleminenkohteliaisuus ja tunnustusmarkkinointi ja tutkimuksen tarpeellisuuden
osoittaminen
Pääperiaatteita
Erota aina oma ja vieras toisistaan.
Liitä lainaukset osaksi omaa ajatteluasi.
Lainaa oikein.
Mieti, mikä on tarkoituksenmukaisin viittaustapa.
Referointitapoja (tekstin lainaamistapoja):
1) Tekstiä voi lainata omin sanoin niin, että teksti lyhenee (= tiivistävä referointi). Kirjoittaja siis tiivistää käyttämästään lähteestä oman tutkimuksensa kannalta keskeiset ydinasiat ja sanoo ne omin sanoin.
2) Tekstiä voi lainata omin sanoin ilman tiivistämistarkoitusta (= parafraasi).
3) Tekstiä voi lainata sellaisenaan (= suora sitaatti).
Kandidaatintutkielmasta poimittua:
”Olen muotoillut tutkimusidean ihan itse, eikä sitä ole
koskaan aiemmin käytetty missään aiheeseen liittyvässä
tutkimuksessa.” ”Aiheen tutkiminen on tutkimuksellinen haaste kenelle
tahansa, sillä tutkijan objektiivisuus on monta kertaa hyvin
voimakkaan kritiikin kohde.” ”Konfliktin ratkaiseminen olisi suuri edistysaskel myös
monille muille kansainvälisille ongelmille.”
PARAFRAASI Luostarinen ja Väliverronen (1999, 7) esittävät, että
lukutaitoon tarvitaan muutakin kuin kykyä seurata kirjoittajan
ajatuksia.
SUORA SITAATTI ”Lukutaito ei ole pelkästään kykyä seurata kirjoittajan
ajatuksenjuoksua”, kirjoittavat Luostarinen ja Väliverronen
(1991, 7).
Suora sitaatti
Käytä harkiten ja ainoastaan, jos asia on alkuperäisteoksessa sanottu harvinaisen
ytimekkäästi jos haluat kritisoida tai eritellä sitaatissa esitettyjä
ajatuksia.
Sitaatin on oltava lyhyt ja sanatarkka.
Alle kolmen rivin sitaatti laitetaan lainausmerkkeihin, sitä pitempi sisennetään omaksi kappaleekseen.
Virtasen – – mukaan (Virtanen 2005). Virtasen (2005) mukaan – –.
Vältä toistoa viitteissä
Yksi ainoista alan tutkimuksista on Dietlind Collen, Marc
Hoogen ja Michele Michelettin kolmessa maassa
kokeellisena tutkimuksena suorittama survey-tutkimus,
jolla testattiin kuluttamisen systemaattista tutkittavuutta
(Stolle, Hooghe ja Micheletti 2005). Yksi ainoista alan tutkimuksista on Dietlind Collen, Marc
Hoogen ja Michele Michelettin (2005) kolmessa maassa
kokeellisena tutkimuksena suorittama survey-tutkimus,
jolla testattiin kuluttamisen systemaattista tutkittavuutta.
Viittaustyylejä
Harvard: Lähteen kirjoittaja(t), julkaisun ilmestymisvuosi
ja viitatut sivut merkitään suluissa tekstiin, esim. (Aho 2008,
25–26). Lähdeluettelo täydellisine tietoineen julkaisusta on
tekijän mukaan aakkostettu. Suositellaan useimmissa
tiedekunnan laitosten kirjoitusoppaissa.
Vancouver: Lähde merkitään numerolla [1] (usein
yläindeksinä) tekstiin. Lähdeluettelo täydellisine julkaisu-
tietoineen on numeroitu joko käytettyjen lähteiden
mukaiseen järjestykseen tai tekijän mukaan aakkos-
järjestykseen. Noottiaparaatti: Lähde merkitään numerolla tekstiin,
mutta lähteen tiedot merkitään saman sivun alalaitaan.
Suositellaan yhteiskuntahistorian alalla.
Kokenut tutkija ja kirjoittaja
löytää lähteistä olennaiset tiedot ja osaa käyttää niitä luontevana osana omaa argumentointiaan
pystyy myös keskusteluttamaan eri lähteitä keskenään.
Viittaaminen toisen käden lähteisiin
Kirjoittaja on lukenut Eriksenin (2004) teoksen, jossa viitataan Malinovskiin (1961):
Jo vuosikymmeniä sitten Malinowski (1961; ref. Eriksen 2004)
pahoitteli sitä, miten tutkimuskohde karkasi silmien alta pois heti, kun
antropologi oli saapunut kentälleen. Jo vuosikymmeniä sitten Malinowski (1961; tässä Eriksen 2004)
pahoitteli – –. Jo vuosikymmeniä sitten Malinowski [1961] pahoitteli sitä, miten
tutkimuskohde karkasi silmien alta pois heti, kun antropologi oli
saapunut kentälleen (ks. Eriksen 2004).
Mitä korjaisit?
Unionin kehitys on johtanut poliittiseen kokonaisuuteen, joka ei ole vain valtioiden välinen liitto. EU:n voidaankin katsoa olevan jonkinlainen uusi hybridiluontoinen ulkopoliittinen kokonaisuus. (Cini 2003,1).
Unionin kehitys on johtanut poliittiseen kokonaisuuteen, joka ei ole vain valtioiden välinen liitto. EU:n voidaankin katsoa olevan jonkinlainen ”uusi hybridiluontoinen ulkopoliittinen kokonaisuus” (Cini 2003,1).
Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: tekstiviitteet
Tekstiviitteeseen kirjoittajan nimi ja vuosiluku normaaliin tapaan
Entä jos kirjoittajaa ei löydy?Kirjoittajan sijaan viitteeseen (ja samoin myös tunnisteeksi lähdeluetteloon) voidaan tällöin merkitä
- Julkaisijaorganisaatio, -yhteisö, sivun ylläpitäjä
- Pelkkä tekstin/teoksen nimi
Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: lähdeluettelomerkinnät
Ensin normaalit lähdetiedot: kirjoittaja, vuosiluku, julkaisun tiedot
Viitattu/Haettu/Tulostettu + pvm
Lähteen verkko-osoite (mielellään pysyväistunniste, jos sellainen on saatavilla)
Useimpien tieteellisten (ja muidenkin) e-julkaisujen
viitetiedoista löytyy pysyvä url-osoite, jota on syytä
käyttää istuntokohtaisen selainosoitteen sijaan.
Pysyväisosoitteiden standardointisysteemejä on useita,
muun muassa seuraavat: URI (uniform resource identifier)URN (uniform resource number)DOI (digital object identifier)
Esimerkki
Isoherranen, Kaarina 2012: Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Väitöskirja. Viitattu 29.9.2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7664-0
Moniäänisyys ja aineisto
Tutkimushaastattelusta käy ilmi, että kuntaan tarvitaan
kipeästi lisää nuorisotiloja. Ei ole ihme, että alkoholi
maistuu nuorille, jos muutakaan virikettä ei ole. Nuorille
pitäisi järjestää toimintaa, jotta he eivät maleksisi kaduilla
iltaisin. Tutkimushaastattelusta käy ilmi, että kuntaan kaivattaisiin
lisää nuorisotiloja. Haastateltavat ovat huolissaan nuorten
alkoholinkäytöstä ja toivoivat kunnan järjestävän lisää
nuorille suunnattua toimintaa. "Ei ihme, että humalaiset
nuoret maleksivat kadulla, jos muutakaan tekemistä ei
ole", eräs haastateltavista huomauttaa.
Tieteen teko ja kirjoittaminen on tasapainoilua.
vanha – uusi vieras – oma varma – epävarma markkinahenkisyys – vaatimattomuus yhteisöllinen ääni – oma tutkijanääni perinne – uuden luominen kriittisyys – tahdikkuus
Lähteitä
Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007: Tutki ja kirjoita.
Tammi, Helsinki.
Kinnunen, Merja & Löytty, Olli (toim.) Tieteellinen
kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino.
Kniivilä, Lindblom-Ylänne, Mäntynen 2007: Tiede ja teksti.
Svinhufvud, Kimmo 2007: Gradutakuu. Tammi, Helsinki.
Törrönen, 2002: Tieteellisen tekstin rakenne. Teoksessa
Kinnunen, M. & Löytty, O. (toim.) Tieteellinen
kirjoittaminen. Vastapaino, Tampere.