Tietotyön kognitiivisen ergonomian intervention

Onko intervention toteutuksen tasolla merkitystä? – Tietotyön kognitiivisen ergonomian

intervention prosessiarviointi

Heidi Emilia Lahti

Pro gradu -tutkielma

Psykologia

Lääketieteellinen tiedekunta

Toukokuu 2019

Ohjaajat: Virpi Kalakoski ja

Kaisa Tiippana

Tutkimusprojekti: SujuKE/TTL

Tiedekunta/Osasto / Fakultet/Sektion – Faculty

Lääketieteellinen tiedekunta,

Psykologian ja logopedian osasto

Laitos/Institution– Department

Tekijä/Författare – Author

Heidi Lahti

Työn nimi / Arbetets titel – Title

Onko intervention toteutuksen tasolla merkitystä? – Tietotyön kognitiivisen ergonomian

intervention prosessiarviointi

Oppiaine /Läroämne – Subject

Psykologia

Työn laji/Arbetets art – Level

Pro gradu -tutkielma

Aika/Datum – Month and year

Toukokuu 2019

Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages

57

Tiivistelmä/Referat – Abstract

Tavoitteet. Kognitiiviset kuormitustekijät, kuten häiriöt, keskeytykset ja tietotulva, ovat

tietotyössä yleisiä, ja niiden vähentäminen on työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin klusterisatunnaistetun kompleksisen kognitiivisen ergonomian

työpaikkaintervention toteutusta. Lähestymistapana oli prosessiarviointi, joka on

nykyohjeistusten mukaan keskeinen osa interventiotutkimusta. Tutkimuskysymyksinä oli, onko

intervention toteutuksen tasossa eroa interventioryhmän ja aktiivisen vertailuryhmän välillä, ja

onko toteutuksen taso yhteydessä intervention vaikuttavuuteen, erityisesti kognitiivisten

kuormitustekijöiden yleisyyden muutokseen.

Menetelmät. Intervention toteutuksen tasoa tarkasteltiin klusteri- eli työyksikkötasolla viiden eri

osa-alueen suhteen: lähtötilanne ja tavoitteiden koettu tärkeys, esimiehen aktiivisuus,

interventiovaiheen kyselyaktiivisuus, yhteinen keskustelu tavoitteista ja toimintatapojen

noudattaminen. Osa-alueiden keskiarvon perusteella klusterit (n=36) jaettiin kolmeen luokkaan,

jotka edustivat intervention toteutuksen tasoja matala, keskitaso ja korkea. Toteutuksen tason

yhteyttä intervention vaikuttavuuteen interventioryhmässä tutkittiin yksilötason aineistolla

(n=74).

Tulokset ja johtopäätökset. Intervention toteutuksen taso oli kognitiivisen ergonomian

interventioryhmässä korkeampi kuin aktiivisessa vertailuryhmässä. Toteutuksen tason yhteys

kognitiivisen kokonaiskuormituksen yleisyyden muutokseen interventioryhmässä lähestyi

tilastollista merkitsevyyttä, ja keskeytysten yleisyyden muutoksen osalta yhteys oli tilastollisesti

merkitsevä. Mitä matalampi oli intervention toteutuksen taso, sitä enemmän keskeytysten

yleisyys intervention aikana lisääntyi. Toteutuksen tason osa-alueista ”lähtötilanne ja

tavoitteiden koettu tärkeys” sekä ”interventiovaiheen kyselyaktiivisuus” olivat yhteydessä

keskeytysten yleisyyden muutokseen. Tulosten perusteella intervention toteutuksen tasolla voi

olla suuri merkitys intervention vaikuttavuuden kannalta. Prosessiarvioinnin tuloksia voidaan

hyödyntää tutkimushankkeen jatkoanalyyseissä sekä tulevien prosessiarviointitutkimusten

suunnittelussa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords

Prosessiarviointi, kompleksinen interventio, työpaikkainterventio, kognitiivinen ergonomia

Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited

E-Thesis

Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tiedekunta/Osasto / Fakultet/Sektion – Faculty

Faculty of Medicine, Department

of Psychology and Logopedics

Laitos/Institution– Department

Tekijä/Författare – Author

Heidi Lahti

Työn nimi / Arbetets titel – Title

Does the level of intervention implementation matter? – A Process evaluation of a cognitive

ergonomics intervention in knowledge work

Oppiaine /Läroämne – Subject

Psychology

Työn laji/Arbetets art – Level

Master’s thesis

Aika/Datum – Month and year

May 2019

Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages

57

Tiivistelmä/Referat – Abstract

Objectives. Cognitively straining conditions such as disruptions, interruptions, and information

overload are common in knowledge work and reducing them is important for the well-being of

employees. This thesis examines the implementation of a cluster-randomized complex cognitive

ergonomics workplace intervention. The approach used was process evaluation, which is a

central part of intervention evaluation according to current guidance. The research questions

explored whether there is a difference in the level of intervention implementation between

intervention group and active control group and whether the level of intervention

implementation is associated with intervention effectiveness, especially with the change in the

prevalence of cognitively straining conditions.

Methods. The level of intervention implementation was examined on a cluster (work unit) level

relating to five dimensions: baseline level and experienced importance of study goals, manager

activity, intervention questionnaire activity, common discussion on study goals and following of

ground rules. Clusters (n=36) were ranked based on the mean of these five dimensions and

grouped to reflect low, medium and high intervention implementation. The relationship between

the level of intervention implementation and intervention effectiveness was studied with

individual-level data (n=74).

Results and conclusions. The level of intervention implementation was higher in the cognitive

ergonomics intervention group compared to the active control group. In the intervention group

the relationship between the level of intervention implementation and the change in the

prevalence of cognitively straining conditions approached statistical significance and

concerning the change in the prevalence of interruptions the relationship was statistically

significant. The lower the level of intervention implementation the more the prevalence of

interruptions increased. Regarding the intervention implementation dimensions “baseline level

and experienced importance of study goals” and “intervention questionnaire activity” were

correlated with the change in the prevalence of interruptions. The results suggest that the level

of intervention implementation may have a large effect on intervention effectiveness. The

results of this process evaluation may be utilized in the forthcoming analyses of the research

project and in the design of future process evaluation studies. Avainsanat – Nyckelord – Keywords

Process evaluation, complex intervention, workplace intervention, cognitive ergonomics

Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited

E-Thesis

Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

ESIPUHE

Tämä pro gradu -tutkielma on osa Työterveyslaitoksen SujuKE – Sujuvuutta työhön kognitiivisella

ergonomialla -interventiotutkimushanketta, jonka tavoitteena on parantaa kognitiivista ergonomiaa ja

kuormittumisen hallintaa työpaikoilla. Hankkeesta vastaa Työterveyslaitoksen johtava tutkija Virpi

Kalakoski, ja intervention vaikuttavuuden arvioinneista Työterveyslaitoksen tutkimusryhmä.

Tutkimuksessa on mukana 36 klusteria eli työyksikköä neljästä eri organisaatiosta, ja osallistujat

työskentelevät eri puolilla Suomea. Tutkimuksen jokaisessa vaiheessa aineisto kerätään sähköisellä

kyselylomakkeella. Tutkimuksen alkukyselyn aineisto kerättiin loppuvuodesta 2017,

interventiovaiheen aineisto vuoden 2018 aikana, ja loppukyselyn aineisto loppuvuodesta 2018.

Seurantakyselyjen osalta aineisto on vielä osin keräämättä.

Olen itse ollut mukana SujuKE-tutkimushankkeessa toukokuusta 2018 lähtien. Interventiovaiheen

aineiston keruuhetkellä toimin hankkeessa tutkimusavustajana osallistuen useisiin tutkimuksen

vaiheisiin. Tämän jälkeen tein osana pro gradu -työtäni hankkeen prosessiarvioinnin suunnittelun ja

toteuttamisen. Pro gradu -tutkielma on prosessiarviointitutkimus, jonka tavoitteena on intervention

toteutukseen liittyvien tekijöiden tarkastelun kautta ymmärtää ja selittää intervention vaikutuksia.

Haluan kiittää tutkielman ohjaajana toiminutta Virpi Kalakoskea arvokkaista ohjeista ja avusta, työlle

annetusta ajasta ja erityisesti mahdollisuudesta osallistua SujuKE-tutkimushankkeeseen. Lisäksi kiitos

kuuluu tutkielman toiselle ohjaajalle, Helsingin yliopiston psykologian laitoksen Kaisa Tiippanalle,

jonka kommenteista oli suuri apu erityisesti tutkielman loppumetreillä. Kiitos myös

Työterveyslaitoksen Pauliina Toiviolle ja Helsingin yliopiston Jari Lipsaselle neuvoista tilastollisiin

analyyseihin liittyen sekä kaikille, joiden kanssa olen saanut käydä mielenkiintoisia keskusteluja

aiheen tiimoilta.

Helsingissä 31.5.2019

Heidi Lahti

SISÄLLYSLUETTELO

ESIPUHE

1 JOHDANTO ................................................................................................................................ 1

1.1 Kompleksisten interventioiden prosessiarviointi .................................................................. 2

1.2 Työpaikkainterventioiden toteutukseen vaikuttavia tekijöitä ................................................ 5

1.3 SujuKE-tutkimus ................................................................................................................... 9

1.4 Kognitiivisen ergonomian intervention prosessiarviointi ................................................... 11

2 MENETELMÄT ........................................................................................................................ 15

2.1 Osallistujat ........................................................................................................................... 15

2.2 Tutkimuksen alku- ja loppukysely ...................................................................................... 16

2.3 Interventiovaiheen kyselyt .................................................................................................. 17

2.4 Prosessiarviointi .................................................................................................................. 18

2.5 Tilastolliset menetelmät ...................................................................................................... 28

3 TULOKSET ............................................................................................................................... 29

3.1 Intervention toteutuksen taso koe- ja kontrolliryhmässä ..................................................... 29

3.2 Intervention toteutuksen tason yhteys intervention vaikuttavuuteen koeryhmässä ............ 29

4 POHDINTA ............................................................................................................................... 33

4.1 Intervention toteutuksen taso vaihtelee ............................................................................... 34

4.2 Intervention toteutuksen tasolla on yhteys intervention vaikuttavuuteen ........................... 36

4.3 Tutkimuksen rajoitukset ...................................................................................................... 40

4.4 Suuntaviivoja tulevalle tutkimukselle ................................................................................. 44

4.5 Johtopäätökset ..................................................................................................................... 46

LÄHTEET .......................................................................................................................................... 48

LIITTEET

Liite 1. Tehtävä- ja esimieskyselyiden kysymykset

1

1 JOHDANTO

Nykypäivän monimutkaiseen ja jatkuvassa muutoksessa olevaan työelämään liittyy monenlaisia

kuormitustekijöitä. Vaikka työn fyysiset vaatimukset ovat useilla aloilla uuden teknologian myötä

vähentyneet, on monen työ muuttunut kognitiivisesti yhä kuormittavammaksi. Useat työtehtävät

ovat jo itsessään kognitiivisesti haastavia, ja näiden työn luontaisten kognitiivisten vaatimusten

lisäksi kaikkein arkipäiväsinkin työ on usein täynnä häiriöitä, keskeytyksiä ja erilaisten

viestintävälineiden kautta tulvivaa tietoa, jotka voivat lisätä kognitiivista kuormitusta entisestään

(Kalakoski ym., 2019).

Viime vuosina on julkaistu useita tutkimuksia, joiden mukaan kognitiiviset kuormitustekijät ovat

monilla aloilla yleisiä (esim. Czerwinski, Horvitz & Wilhite, 2004; Mark, Gonzalez & Harris, 2005;

ks. myös Kalakoski & Valtonen, 2019). Sen lisäksi, että esimerkiksi häiriöt ja keskeytykset koetaan

usein kuormittaviksi (Kalakoski & Valtonen, 2019), voivat ne tutkimusten mukaan myös heikentää

kognitiivista suoriutumista työssä (Couffe & Michael, 2017; Jahncke, Hygge, Halin, Green &

Dimberg, 2011). Työsuoriutumisen puolestaan on useissa tutkimuksissa osoitettu olevan yhteydessä

työntekijöiden hyvinvointiin (esim. Bryson, Forth & Stokes, 2017; Nielsen ym., 2017).

Työolosuhteisiin liittyvä kognitiivinen kuormitus on siis monitahoinen ongelma, jonka

vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden kautta voitaisiin tukea niin työsuoriutumista kuin

työntekijöiden hyvinvointiakin.

Tähän asti suuressa osassa työpaikoilla toteutetuista interventiotutkimuksista on keskitytty

vähentämään työhön liittyviä psykososiaalisia kuormitustekijöitä (esim. meta-analyysi Richardson

& Rothstein, 2008). Kognitiivisen kuormituksen vähentämiseen liittyviä interventiotutkimuksia on

alkanut ilmestyä vasta viime vuosina, ja näidenkin tutkimusten painopiste on usein ollut

keskeytysten, eli vain yhden kognitiivisen kuormituksen osatekijän, vähentämisessä (katsaus esim.

Raban & Westbrook, 2014). Sen lisäksi, että kognitiivisen työkuormituksen vähentämisen

tärkeyteen on herätty vasta hiljattain, on aiemmin toteutetuista työpaikkainterventioista vain pieni

osa kohdistunut tietotyöläisten työhön, ja harvojen julkaistujenkin tutkimusten tulokset ovat olleet

osin ristiriitaisia (esim. Landsbergis & Vivona‐Vaughan, 1995). Ristiriitaiset löydökset voivat

johtua joko siitä, että interventiot itsessään eivät toimi tai vaihtoehtoisesti siitä, että interventioiden

toteutuksessa on ollut puutteita (Moore ym., 2015). Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään,

2

että organisaatio- ja työyhteisötason interventioiden toteutukseen liittyy usein ongelmia, eikä

toteutuksen epäonnistuminen ole lainkaan harvinaista (Biron, Gatrell & Cooper, 2010).

Työelämän kompleksiset ongelmat vaativat kompleksisia interventioita, joiden arvioinnissa

tarvitaan niin ikään kompleksisia keinoja. Kompleksisten interventioiden onkin usein kritisoitu

olevan eräänlaisia ”mustia laatikoita”, sillä ilman intervention taustalla vaikuttavien prosessien

tutkimista on hyvin vaikea vastata kysymykseen, miksi interventio toimi tai ei toiminut (Grant,

Treweek, Dreischulte, Foy & Guthrie, 2013). Prosessiarvioinnin avulla tätä ”mustaa laatikkoa” on

mahdollista lähteä avaamaan. UK Medical Research Councilin (MRC) uusimman kompleksisia

interventioita koskevan ohjeistuksen mukaan prosessiarviointi onkin vaikuttavuuden arvioinnin

ohella keskeinen osa kompleksisten interventioiden suunnittelua ja arviointia (Craig ym., 2008).

Prosessiarviointia on alettu toteuttaa työpaikkainterventioiden yhteydessä laajemmassa

mittakaavassa vasta viime vuosina. Tässä pro gradu -tutkielmassa toteutetaan tiettävästi

ensimmäinen tietotyön kognitiivisten kuormitustekijöiden vähentämiseen tähtäävän intervention

prosessiarviointitutkimus, jonka tavoitteena on intervention toteutukseen liittyvien tekijöiden

tarkastelun kautta ymmärtää ja selittää intervention vaikutuksia. Tutkimus tuottaa siis aivan uutta

tietoa siitä, kuinka suuri merkitys intervention toteutukseen liittyvillä tekijöillä on kognitiivisen

ergonomian intervention vaikutusten kannalta sekä siitä, mitkä interventioprosessiin liittyvät tekijät

erityisesti vaikuttavat siihen, toimiiko interventio vai ei. Tutkimuksen tulokset voivat lisäksi auttaa

ymmärtämään myös muita sellaisia työelämän kontekstissa toteutettavia interventioita, joiden

ytimessä on ryhmätason käyttäytymisen muutos.

1.1 Kompleksisten interventioiden prosessiarviointi

SujuKE-tutkimushankkeessa toteutettava kognitiivisen ergonomian interventio on niin sanottu

kompleksinen interventio (complex intervention). Craigin ym. (2008) mukaan intervention

kompleksisuudella voidaan viitata useisiin eri asioihin. Yleensä kompleksisuudella tarkoitetaan sitä,

että interventio koostuu useista keskenään vuorovaikutuksessa olevista osatekijöistä, jotka yhdessä

saavat aikaan muutosta. Kompleksisuudella voidaan kuitenkin viitata myös siihen, että intervention

kohteena olevat käyttäytymismallit ovat erityisen hankalia muuttaa. Myös tulosmuuttujien suuri

määrä ja vaihtelevuus, intervention kohdentuminen useille eri organisaation tasoille tai se, että

3

interventiota joudutaan muokkaamaan esimerkiksi kohderyhmän mukaan, lisäävät intervention

kompleksisuutta. (Craig ym., 2008).

Kompleksisten interventioiden monimutkaisuus johtaa helposti siihen, että huolellisesta

suunnitellusta, kontrolloinnista ja satunnaistamisesta huolimatta on vaikea tietää, johtuiko

intervention toimiminen tai toimimattomuus interventiosta itsestään vai interventioprosessiin

liittyvistä tekijöistä. Lisäksi laadukkaastikaan toteutettu vaikuttavuuden arviointi ei kerro mitään

siitä, onko interventio mahdollista toistaa alkuperäisen kontekstin ulkopuolella tai ovatko tulokset

ylipäätään toistettavissa (Moore ym., 2015). MRC:n suositus onkin, että kompleksisten

interventioiden yhteydessä tehtäisiin aina vaikuttavuuden arvioinnin rinnalla myös

prosessiarviointia (Moore ym., 2014). Prosessiarviointi tarkoittaa tutkimusta, jonka tavoitteena on

intervention implementointiin eli toimeenpanoon ja toteutukseen, vaikutusmekanismeihin sekä

kontekstiin liittyviä tekijöitä tarkastelemalla auttaa ymmärtämään intervention toimintaa (Moore

ym., 2014). Sen lisäksi, että prosessiarviointi vastaa kysymykseen, miksi interventio toimi tai ei

toiminut, voidaan sen avulla arvioida myös esimerkiksi intervention mahdollista yleistettävyyttä eli

toimivuutta alkuperäisen toteutuskontekstin ulkopuolella sekä sitä, miten interventio olisi

mahdollista optimoida rutiinikäyttöön (Bonell, Oakley, Hargreaves, Strange & Rees, 2006).

Vaikka prosessiarviointiin liittyvien julkaisujen määrä on kasvanut tasaisesti viimeisten

parinkymmenen vuoden ajan, on prosessiarvioinnin käytännön suunnittelua ja toteutusta koskevia

ohjeistuksia julkaistu melko niukasti. Ohjeistusten puute johtunee ainakin osittain siitä, että

yleispätevien ohjeiden laatiminen on arvioinnin kohteena olevien interventioiden laajan skaalan

vuoksi haastavaa. Prosessiarviointi on kuitenkin aina suunniteltava tapauskohtaisesti sen mukaan,

millainen interventio on kyseessä, miten sen toimivuutta testataan ja millaisia tulosmuuttujia

tutkitaan (Grant ym., 2013).

Tässä toteutettava prosessiarviointitutkimus on suunniteltu kahden ohjeistuksen pohjalta. Toinen

ohjeistuksista on MRC:n kompleksisten interventioiden prosessiarvioinnin suunnittelua, toteutusta

ja raportointia koskeva ohjeistus vuodelta 2014 (Moore ym.). Vaikka ohjeistus on kehitetty

ensisijaisesti kansanterveyden interventioiden prosessiarviointien suunnittelua varten, on se todettu

erittäin käyttökelpoiseksi myös muiden alojen kompleksisten interventioiden prosessiarviointien

suunnittelussa (Moore ym., 2015). Toinen ohjeistuksista puolestaan koskee erityisesti

4

klusterisatunnaistettujen kompleksisten interventioiden prosessiarvioinnin suunnittelua ja

raportointia (Grant ym., 2013).

MRC:n ohjeistuksessa (Moore ym., 2014) esitellään prosessiarvioinnin kehikko, jonka keskiössä on

kolme teemaa: implementointi, vaikutusmekanismit ja konteksti. Implementointia arvioitaessa

tarkastelun kohteena on intervention käytännön toimeenpanon ja toteutuksen laatu ja määrä, joita

tutkimalla voidaan lisätä vaikuttavuudesta tehtyjen johtopäätösten luotettavuutta.

Tutkimuskysymykset voivat liittyä esimerkiksi toteutususkollisuuteen (fidelity) eli siihen, kuinka

hyvin intervention käytännön toteutus vastasi suunniteltua, kuinka suuri ”annos” interventiota

onnistuttiin jakelemaan (dose) tai kuinka hyvin kohderyhmä saavutettiin (reach).

Vaikutusmekanismien tutkiminen puolestaan auttaa ymmärtämään sitä, miten intervention

vaikutukset olisi mahdollista toistaa tulevaisuudessa. Vaikutusmekanismeja arvioitaessa voidaan

keskittyä esimerkiksi siihen, miten osallistujien reaktiot interventioon ja vuorovaikutus sen kanssa

ovat yhteydessä intervention aikaansaamiin vaikutuksiin. Toisaalta voidaan tutkia myös esimerkiksi

sitä, liittyykö interventioon jotain sellaisia vaikutusmekanismeja tai seurauksia, joita ei osattu

ennakoida. Kolmas teema eli konteksti pitää sisällään kaikki sellaiset interventioon liittymättömät

tekijät, jotka voivat estää tai edistää intervention käytännön toteutusta tai vaikutusmekanismien

toimintaa. Kontekstiin liittyen prosessiarvioinnissa voidaan keskittyä tutkimaan esimerkiksi tulosten

yleistettävyyttä eri tilanteisiin tai kohderyhmiin, tai sitä, mitkä kontekstuaaliset tekijät aiheuttavat

vaihtelua intervention vaikuttavuuteen.

Se, mihin prosessiarvioinnissa erityisesti kannattaa keskittyä riippuu MRC:n ohjeistuksen (Moore

ym., 2014) mukaan siitä, missä vaiheessa intervention kehitysprosessia ollaan. Uuden intervention

pilotointivaiheessa prosessiarvioinnissa on usein järkevintä keskittyä intervention

toteutuskelpoisuuden arvioimiseen sekä yleisesti interventioprosessin optimoimiseen (Moore ym.,

2015). Siirryttäessä pilotointivaiheesta intervention vaikuttavuuden arviointiin, siirtyy

prosessiarvioinnin painopiste usein kohti toteutususkollisuuden, vaikutusmekanismien ja kontekstin

arvioimista (Moore ym., 2014). Myös Grant ym. (2013) toteavat, että tutkijan on tehtävä valintoja

sen suhteen, mihin tutkimuskysymyksiin prosessiarvioinnissa keskitytään ja mitä

tutkimusmenetelmiä käytetään. Loppupeleissä prosessiarvioinnin tarkoitus ratkaisee sen, millainen

malli on paras ja tilanteeseen sopivin (Grant ym, 2013). Moore ym. (2015) muistuttavat lisäksi, ettei

prosessiarvioinnin ole tarkoituskaan antaa vastauksia kaikkiin interventioon liittyviin

5

epävarmuustekijöihin. Yleisesti ottaen on parempi pyrkiä vastaamaan tärkeimpiin kysymyksiin

hyvin, kuin liian moneen kysymykseen sillä kustannuksella, ettei yhteenkään saada tyydyttävää

vastausta (Moore ym., 2015).

Kompleksisten interventioiden prosessiarviointia koskeva kirjallisuus on viime vuosina keskittynyt

pitkälti kvalitatiivisiin menetelmiin (esim. Lewin, Glenton & Oxman, 2009; Oakley, Strange,

Bonell, Allen & Stephenson, 2006), ja kvantitatiiviset menetelmät ovat jääneet vähemmälle

huomiolle. Monia prosessiarvioinnin kannalta keskeisiä kysymyksiä voidaan kuitenkin arvioida niin

kvalitatiivisin kuin kvantitatiivisinkin keinoin (Grant ym., 2013). Siihen, kumpaa lähestymistapaa

on järkevä painottaa, vaikuttaa se, onko kyseessä pilottitutkimus vai ollaanko jo intervention

vaikuttavuuden arvioinnin vaiheessa (Moore ym., 2015). Kun tavoitteena on intervention

vaikuttavuuden arviointi, on kvantitatiivisen interventioprosessiin liittyvän tiedon kerääminen

keskeistä, sillä kvantitatiivisessa muodossa oleva aineisto mahdollistaa esimerkiksi hypoteettisten

vaikutusmekanismien sekä kontekstuaalisten tekijöiden vaikutusten testaamisen (Moore ym., 2015).

Useissa viime vuosina julkaistuissa prosessiarvioinneissa kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia

menetelmiä on hyödynnetty rinnakkain (esim. Berendsen, Kremers, Savelberg, Schaper &

Hendriks, 2015; Moore, Raisanen, Moore, Ud Din & Murphy, 2013). Tällaista monimenetelmäistä

(mixed-methods) lähestymistapaa voidaankin pitää hyvin suositeltavana, sillä se tuo

prosessiarviointiin arvokkaita toisiaan täydentäviä näkökulmia (Grant ym., 2013).

1.2 Työpaikkainterventioiden toteutukseen vaikuttavia tekijöitä

Prosessiarviointitutkimukset ovat alun perin liittyneet kansanterveydellisiin yksilötason

interventioihin, joiden arvioinnissa prosessiarviointia on hyödynnetty 1980-luvulta alkaen (Linnan

& Steckler, 2002). Työpaikkainterventioiden yhteydessä prosessiarviointia on alettu toteuttaa

laajemmassa mittakaavassa vasta viime vuosina. Prosessiarvioinnin kannalta keskeisiä teemoja,

kuten intervention käytännön toteutusta ja kontekstuaalisten tekijöiden vaikutusta, on kuitenkin

tutkittu todellisuudessa enemmän, kuin mitä tietokantahaut antavat ymmärtää, sillä tutkimuksia ei

ole aina haluttu tai osattu systemaattisesti otsikoida prosessiarvioinneiksi (Grant ym., 2013).

SujuKE-tutkimuksessa toteutettava kognitiivisen ergonomian interventio on työyhteisötason

interventio, joka kuitenkin edellyttää osallistujilta toimenpiteitä myös yksilötasolla. Biron ja

Karanika-Murray (2013) ovat todenneet, että organisaatio- ja työyhteisötason interventioiden

6

toteutus on huomattavasti monimutkaisempaa ja vaatii enemmän resursseja kuin yksilötason

interventioiden toteutus, ja muun muassa tämän vuoksi interventioprosessiin vaikuttavien tekijöiden

ymmärtäminen on organisaatio- ja työyhteisötason interventioiden yhteydessä aivan erityisen

tärkeää. Seuraavaksi käydään läpi tämän tutkimuksen kannalta oleellisia työpaikkainterventioiden

toteutuksen onnistumista estäviä ja edistäviä tekijöitä.

Työpaikkainterventioiden vaikutuksia medioivia ja moderoivia kontekstuaalisia tekijöitä voidaan

erotella sen perusteella, ovatko ne yleisiä (omnibus) vai erillisiä (discrete) (Johns, 2006). Yleiset

kontekstuaaliset tekijät liittyvät kokonaiskontekstiin, kun taas erilliset kontekstuaaliset tekijät ovat

intervention aikaisia yksittäisiä tapahtumia (Johns, 2006). Yksi esimerkki yleisestä

kontekstuaalisesta tekijästä on lähtötilanteeseen liittyvä kattovaikutus (ceiling effect), jonka

merkitys tulee hyvin esiin Nielsen ym. (2006) prosessiarviointitutkimuksessa. Siinä

prosessiarvioinnin kohteena oli työolosuhteiden ja työhyvinvoinnin parantamiseen tähtäävä

interventio, jonka yhtenä tavoitteena oli lisätä mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kehitykseen.

Tähän pyrittiin muun muassa siten, että tiimejä ohjattiin enemmän itsensä johtamiseen perustuvan

työskentelyn suuntaan. Kahdesta intervention kohteena olleesta ryhmästä toisessa mahdollisuudet

henkilökohtaiseen kehitykseen lisääntyivät, ja toisessa hieman vähenivät intervention aikana.

Tutkijat selittävät löydöstä sillä, että ryhmien lähtötilanne itsensä johtamisen suhteen oli hyvin

erilainen. Ryhmässä, jossa interventio sai aikaan toivotunlaisen vaikutuksen, itsensä johtaminen oli

työntekijöille täysin uusi käsite. Sitä vastoin ryhmässä, jossa interventio ei saanut aikaan odotettua

vaikutusta, itsensä johtamista oli alettu toteuttaa jo muutamia vuosia aikaisemmin, ja organisaation

kehittymiseen oli muutenkin jatkuvasti panostettu. Lähtötilanteen kartoittaminen on siis erittäin

tärkeää, jotta interventio osataan kohdentaa sinne, missä sitä todella tarvitaan.

Toisaalta aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään myös, että jonkinasteinen organisaation

hyvinvointi on edellytys intervention onnistuneelle toteutukselle (Eklöf, Ingelgård & Hagberg,

2004). Myös organisaation hyvinvointitekijät ovat yleisiä kontekstuaalisia tekijöitä. Työn korkeat

vaatimukset, stressi ja huonot ihmisten väliset suhteet työyhteisössä voivat johtaa siihen, että

työntekijöiden osallistaminen intervention toteutukseen on hankalaa (Mikkelsen, Saksvik &

Landsbergis, 2000). Organisaatiossa, jossa vaatimukset eivät ole liian korkealla, stressitasot ovat

matalat ja sosiaalista tukea on tarjolla, on enemmän aikaa ja resursseja osallistaa ja sitouttaa

työntekijöitä ja esimiehiä interventioon (Eklöf ym., 2004). Myös Nielsen ja Randall (2012)

havaitsivat omassa tutkimuksessaan, että ennen interventiota mitattu työntekijöiden hyvinvointi ja

7

sosiaalinen tuki sekä työntekijöiden osallistuminen intervention toteutukseen olivat yhteydessä

intervention aikaansaamaan positiiviseen muutokseen. Vaikuttaakin siis siltä, että edellytyksenä

intervention onnistuneelle toteutukselle ja vaikuttavuudelle on, että organisaation hyvinvointi on

tietyllä sopivalla tasolla. Sekä yleisesti liian huono että intervention kohteena olevan asian suhteen

erityisen hyvä lähtötilanne voi johtaa siihen, ettei interventio saa aikaan toivottua vaikutusta.

Erillisiä kontekstuaalisia tekijöitä ovat esimerkiksi intervention aikaiset organisaatiomuutokset sekä

muut projektit ja muutoshankkeet (Biron & Karanika-Murray, 2013). Esimerkiksi Saksvik, Nytrø,

Dahl-Jørgensen ja Mikkelsen (2002) tulivat työstressi- ja hyvinvointi-intervention

prosessiarvioinnissaan siihen johtopäätökseen, etteivät tutkimuksen aikana kohdatut ongelmat

liittyneet niinkään interventioon itseensä vaan organisaatioissa tapahtuneisiin rakenteellisiin

muutoksiin sekä yleisesti nykypäivän työelämän kompleksisuuteen. Myös Nielsen ym. (2006)

havaitsivat, että samaan aikaan kun intervention aikaiset muutokset organisaation rakenteissa

tukivat intervention aikaansaamia positiivisia vaikutuksia yhdessä tutkimuksen kohteena olleessa

ryhmässä, toisessa ryhmässä muut samanaikaiset muutoshankkeet vaikuttivat negatiivisesti

intervention toteutukseen ja sitä kautta vaikuttavuuteen. Etukäteen voi siis olla hyvin hankalaa

arvioida, estävätkö vai edistävätkö intervention aikaiset muut tapahtumat intervention vaikutuksia.

Vain interventioprosessia huolellisesti tutkimalla voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä

vaikutusten suunnasta ja suuruusluokasta. Tutkimustiedon karttuessa voidaankin koko ajan

paremmin ennustaa sitä, millaiset tekijät missäkin kontekstissa todennäköisesti vaikuttavat

intervention toteutukseen suotuisasti ja millaiset haitallisesti.

Yksi useissa tutkimuksissa esiin noussut intervention onnistuneen toteutuksen kannalta keskeinen

tekijä on esimiehen vaikutus. Esimiehen aktiivisen roolin intervention toteutuksessa on havaittu

olevan yhteydessä intervention aikaansaamaan positiiviseen muutokseen (Nielsen & Randall,

2009). Toisaalta esimies saattaa myös estää muutoksen tapahtumista rajoittamalla aikaa, joka

työntekijöiden on mahdollista käyttää interventioon (Dahl-Jørgensen & Saksvik, 2005). Lisäksi

esimiehen negatiivisen suhtautumisen interventioon on havaittu olevan yhteydessä siihen, että myös

työntekijät suhtautuvat interventioon negatiivisesti (Saksvik ym., 2002). Yhdeksi edellytykseksi

intervention onnistuneelle toteutukselle onkin esitetty sitä, että esimiehellä on tarvittavat resurssit,

taidot ja halu intervention toteuttamiseen (Biron ym., 2010). Mikäli esimies kokee olevansa

vastuussa muutosten toteuttamisesta ilman riittävää tukea, on korkea riski, että interventio

8

epäonnistuu (Biron ym., 2010). Esimiehen vaikutus intervention toteutukseen voi siis kulkea

montaa eri reittiä ja olla hyvinkin suuri.

Myös yksittäisten osallistujien muutosvalmiuden huomioon ottaminen on tärkeää, jotta intervention

vaikutuksia voidaan aidosti ymmärtää (Biron & Karanika-Murray, 2013). Yksi keskeinen edellytys

intervention onnistuneelle toteutukselle on, että osallistujat kokevat intervention tavoitteet tärkeiksi

ja että heillä itsellään on vastuu muutoksesta (Biron ym., 2010). Työntekijät ja esimiehet saattavat

vastustaa muutosta, koska pelkäävä sen tuovan mukanaan haitallisia seurauksia itselleen tai

kollegoilleen (Nytrø, Saksvik, Mikkelsen, Bohle & Quinlan, 2000). Sosiaali- ja terveyspsykologisen

tutkimuksen perusteella terveydelle haitallisen käyttäytymismallin muuttuminen edellyttää, että

henkilö itse pitää nykyistä käyttäytymistään terveydelle haitallisena, on vakuuttunut muutoksen

tarpeellisuudesta, uskoo että interventiolla on positiivinen vaikutus ja on motivoitunut muutoksen

toteuttamiseen (Nytrø ym., 2000; viitattu lähteeseen Radley, 1994). Onkin siis selvää, että mikäli

osallistujien muutosvalmius on matala, ei interventiolla todennäköisesti ole kovinkaan suurta

vaikutusta.

Edellä mainittujen paljon tutkittujen tekijöiden lisäksi on tutkimuksissa havaittu myös lukuisia

muita intervention toteutukseen vaikuttavia tekijöitä. Erityisen keskeisiä tämän tutkimuksen

kannalta ovat Sørensen ja Holmanin (2014) havainnot, sillä heidän toteuttamassaan interventiossa

oli paljon yhtymäkohtia SujuKE-intervention kanssa. Sørensen ja Holmanin (2014) tutkimus

vahvisti aiempia löydöksiä, joiden mukaan selkeä ja tehokas kommunikaatio interventioon liittyen,

oikein ajoitettu ylemmän johdon tuki sekä työntekijöiden interventiolle antama hyväksyntä ovat

tärkeitä intervention toteutukseen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Keskeisiä toteutusta estäviä

tekijöitä puolestaan olivat intervention tavoitteiden kanssa ristiriidassa olleet työpaikan sosiaalista

kanssakäymistä koskevat vakiintuneet normit sekä erot merkityksissä, jonka eri ihmiset liittivät

interventioon.

Myös intervention käytännön toteutukseen liittyvien roolien ja vastuiden selkeä määrittely sekä se,

että työntekijöillä on mahdollisuus osallistua intervention suunnitteluun ja vaikuttaa sen sisältöön

ovat intervention toteutuksen kannalta keskeisiä tekijöitä (Saksvik ym., 2002). Yhtenä

edellytyksenä intervention onnistuneelle toteutukselle voidaan lisäksi nähdä se, että tiimin

kokoonpano pysyy intervention ajan ainakin suunnilleen samana, sillä työntekijöiden jatkuva

vaihtuvuus voi merkittävästi hankaloittaa intervention toteuttamista. Useasti on myös havaittu, että

9

johtopäätöksiä intervention toimivuudesta voi sekoittaa koeryhmän toimenpiteiden ”vuotaminen”

kontrolliryhmän puolelle (contamination effect), jolloin eroa intervention vaikuttavuudessa koe- ja

kontrolliryhmän välillä ei sekoittumisen vuoksi välttämättä havaita (esim. Nielsen ym., 2006).

1.3 SujuKE-tutkimus

Työergonomiasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä fyysistä ergonomiaa. Ergonomia voi kuitenkin

liittyä myös psyykkisiin prosesseihin ja erityisesti kognitiivisiin toimintoihin, jolloin kyseessä on

ergonomian toinen osa-alue, kognitiivinen ergonomia (IEA - International Ergonomics Association,

2010). Kansainvälisen ergonomiayhdistyksen määritelmän mukaan ergonomia on tieteenala, joka

tarkastelee ihmisen ja systeemin muiden osien välistä vuorovaikutusta (human-system-interaction),

ja jonka tavoitteena on ihmisen luontaisten tarpeiden, kykyjen ja rajoitteiden kanssa sopusoinnussa

oleva työ (IEA - International Ergonomics Association, 2010). Fyysistä ergonomiaa voivat

heikentää fyysiset kuormitustekijät, kuten raskaat taakat ja nostotyö tai väärin säädetty työtuoli.

Vastaavasti kognitiivista ergonomiaa voivat heikentää kognitiiviset kuormitustekijät, kuten

meluisassa ympäristössä työskentely tai ristiriitaiset ohjeet työtehtäviin liittyen.

SujuKE-interventiotutkimushankkeessa tutkitaan työpaikoilla toteutettavan kognitiivisen

ergonomian intervention vaikutusta kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyteen. Interventiossa

keskitytään vähentämään kolmea yleistä tietotyön kognitiivista kuormitustekijää: häiriötä,

keskeytyksiä ja tietotulvaa, jotka ovat myös tutkimuksen päätulosmuuttujat. Lisäksi hankkeessa

tutkitaan intervention vaikutusta työn sujuvuuteen, työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen.

Tutkimus on klusterisatunnaistettu kontrolloitu kenttäkoe, jossa kognitiivisen ergonomian

toimenpiteiden vaikutusta tutkitaan pitkittäistutkimusasetelmassa vertailemalla interventioryhmään

ja aktiiviseen vertailuryhmään satunnaistettuja luonnollisia ryhmiä. Koska sekä interventioryhmässä

että aktiivisessa vertailuryhmässä toteutetaan interventio, käytetään niistä jatkossa selkeyden vuoksi

nimityksiä koeryhmä ja kontrolliryhmä. Tutkimuksessa on lisäksi mukana passiivinen

vertailuryhmä. Koska passiivisessa vertailuryhmässä ei toteuteta lainkaan interventiota, se ei ole

mukana prosessiarvioinnissa. Tutkimuksen kulku on esitetty tiivistetysti kuvassa 1. Kuvaan on

merkitty sinisellä ne tutkimuksen vaiheet, joissa kerättyyn aineistoon prosessiarviointi perustuu.

Tutkimuksen kulku käydään seuraavaksi läpi vain näiden vaiheiden osalta. Koska

interventiovaiheen kyselyt perustuvat työpajoissa tuotettuun materiaaliin, käsitellään myös

10

Työpajat

Tehtäväkyselyt

10 kpl ja

esimieskyselyt 3 kpl

Tutkimuksen

alkukysely

Haastattelut ja

havainnoinnit

Tutkimuksen

loppukysely

Arviointipajat

Seurantakyselyt 4 kk

ja 10 kk

työpajojen sisältö lyhyesti. Koko tutkimushanke on kuvattu yksityiskohtaisesti siihen liittyvässä

protokolla-artikkelissa (Kalakoski ym., 2019).

Alkumittaukset Interventio Loppumittaukset

Kuva 1. SujuKE-tutkimuksen kulku. Tutkimuksen vaiheet, joissa kerättyyn aineistoon

prosessiarviointi perustuu, on ympyröity kuvassa sinisellä.

Tutkimus käynnistyi jokaisessa neljässä mukana olleessa organisaatiossa alkukyselyllä

loppuvuoden 2017 ja alkuvuoden 2018 aikana. Vastaajiksi alkukyselyyn, kuten myös tutkimuksen

myöhempien vaiheiden kyselyihin, kutsuttiin kaikki klustereiden eli organisaatiosta riippuen joko

valmiiden tiimien tai yksiköiden työntekijät ja esimiehet. Alkukyselyn jälkeen klusterit

satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmään siten, että jokainen organisaatio muodosti oman ositteensa.

Satunnaistamisessa huomioitiin lisäksi kunkin organisaation sisällä klusterin työntekijämäärä,

työtehtävien tyyppi sekä vastausaktiivisuus alkukyselyssä. Lopputuloksena oli asetelma, jossa

jokaisesta neljästä organisaatiosta osa klustereista kuului koeryhmään eli kognitiivisen ergonomian

ryhmään (yhteensä 19 klusteria) ja osa aktiiviseen kontrolliryhmään eli kuormittumisen hallinnan

ryhmään (yhteensä 17 klusteria).

Tutkimuksen interventiovaihe alkoi Työterveyslaitoksen tutkimusryhmän järjestämillä työpajoilla,

joissa työntekijät ja esimiehet sopivat yhdessä yhteisistä toimintatavoista kolmeen eri teemaan

liittyen. Koeryhmässä nämä kolme teemaa olivat häiriöt, keskeytykset ja tietotulva, ja teemoihin

liittyvien toimintatapojen tavoitteena oli vähentää työn kognitiivisia kuormitustekijöitä.

Kontrolliryhmässä vastaavat kolme teemaa olivat kuormittuminen, palautuminen ja työ- ja vapaa-

ajan tasapaino, ja teemoihin liittyvien toimintatapojen tavoitteena oli vähentää työn psykososiaalisia

11

kuormitustekijöitä. Koe- ja kontrolliryhmä erosivat toisistaan ainoastaan näiden kolmen teeman

suhteen. Muilta osin tutkimuksen kulku sekä käytetyt kyselyt olivat ryhmissä täysin samanlaiset.

Osallistujien työpajoissa ehdottamat toimintatavat muotoiltiin käyttäytymisen muutokseen

tähtäävän MCII-strategian (Mental Contrasting with Implementation Intentions) mukaisesti ”jos-

niin”-muotoon (ks. esim. Adriaanse ym., 2010; Oettingen, Kappes, Guttenberg & Gollwizer, 2015).

Jokaiseen yksittäiseen toimintatapaan sisältyi siis niin ongelma kuin siihen liittyvä

ratkaisuehdotuskin (esimerkiksi: ”jos minulle tulee työpuhelu, niin poistun hiljaisesta tilasta

puhelun ajaksi”). Intervention muutosmekanismi rakennettiin siis sisään yhteisiin toimintatapoihin,

jotka olivat suoraan tai välillisesti yhteydessä päätulosmuuttujiin.

Työpajojen jälkeen varsinaisessa interventiovaiheessa klustereissa otettiin yhdessä sovitut

toimintatavat käyttöön. Osallistujille lähetettiin lisäksi sähköpostitse kymmenen lyhyttä

tehtäväkyselyä ja kolme lyhyttä esimieskyselyä, joiden tarkoituksena oli tukea toimintatapojen

käyttöönottoa ja noudattamista. Kyselyitä lähetettiin 1–2 viikossa, ja yhteen kyselyyn vastaamiseen

kului aikaa noin 5–10 minuuttia. Työpajoista alkaneen ja viimeiseen tehtäväkyselyyn päättyneen

interventiovaiheen kesto oli organisaatiosta riippuen 3–8 kuukautta. Interventiovaiheen päätyttyä

osallistujat kutsuttiin vastaamaan tutkimuksen loppukyselyyn, joka ajoittui organisaatiosta riippuen

kesä-joulukuulle 2018.

1.4 Kognitiivisen ergonomian intervention prosessiarviointi

Prosessiarviointitutkimuksen tavoitteena oli arvioida koeryhmässä toteutetun kognitiivisen

ergonomian intervention sekä kontrolliryhmässä toteutetun kuormittumisen hallinnan intervention

toteutuksen tasoa. Lisäksi koeryhmän osalta tutkittiin toteutuksen tason yhteyttä intervention

vaikuttavuuteen. Tutkimusasetelma on esitetty kuvassa 2.

12

Kuva 2. Tutkimusasetelma.

Prosessiarvioinnin suunnittelussa hyödynnettiin MRC:n kompleksisten interventioiden

prosessiarviointia koskevaa ohjeistusta (Moore ym., 2014; ks. myös Moore ym., 2015) sekä

klusterisatunnaistettujen kompleksisten interventioiden prosessiarviointia koskevaa ohjeistusta

(Grant ym., 2013). Prosessiarvioinnissa syvennyttiin erityisesti vaikutusmekanismien sekä

kontekstuaalisten tekijöiden arviointiin. Intervention toteutuksen tasona tarkasteltiin sitä, kuinka

hyvin intervention kohderyhmä onnistuttiin saavuttamaan, missä määrin oletetut

vaikutusmekanismit toteutuivat ja kuinka hyvin konteksti edesauttoi intervention toteutusta peilaten

siihen, miten ja millaisessa kontekstissa interventio oli suunniteltu toteuttavaksi.

Keskeinen vaihe prosessiarvioinnissa oli klustereiden luokittelu toteutuksen tason suhteen.

Luokittelun pohjana käytettiin tutkimuksen interventiovaiheen kyselyiden vastauksia sekä

osallistujien vastausaktiivisuutta näissä kyselyissä. Interventiovaiheen kyselyistä hyödynnettiin

lähinnä sellaisia kysymyksiä, joissa osallistujia pyydettiin raportoimaan jonkin konkreettisen

toiminnan esiintymistä tai yleisyyttä. Osallistujia ei siis suoraan pyydetty arvioimaan toteutuksen

tasoa. Tällaista epäsuoraa konkreettiseen toimintaan perustuvaa lähestymistapaa voidaan pitää

Alku-

Mittaus

Koeryhmä

Kognitiivisten

kuormitustekijöiden

yleisyyden muutos

Loppu-

Mittaus

→

Koeryhmä ALKU- MITTAUS

→


→


Koeryhmä

Kognitiivisen

ergonomian

intervention toteutus

Kontrolliryhmä

Kuormittumisen

hallinnan

intervention toteutus

13

luotettavampana kuin itseraportointia, johon tiedetään liittyvän monia ongelmia (esim. Podsakoff &

Organ, 1986). Voidaan olettaa, että yksittäisen työntekijän on helpompi raportoida esimerkiksi siitä,

onko yhteistä keskustelua käyty kuin siitä, onko intervention toteutus kokonaisuutena onnistunut.

Intervention toteutuksen tasoa tarkasteltiin viidellä eri osa-alueella, joista kaksi liittyi

prosessiarvioinnin teemojen mukaisesti jaoteltuna kontekstiin, yksi implementointiin ja kaksi

vaikutusmekanismeihin. Kontekstiin liittyvinä osa-alueina tarkasteltiin lähtötilannetta ja

tavoitteiden koettua tärkeyttä (1) sekä esimiehen aktiivisuutta (2). Implementointiin liittyvänä osa-

alueena tarkasteltiin interventiovaiheen kyselyaktiivisuutta (3) ja vaikutusmekanismeihin liittyvinä

osa-alueina yhteistä keskustelua tavoitteista (4) sekä toimintatapojen noudattamista (5). Jokaiseen

osa-alueeseen liittyi useita prosessimuuttujia, ja kokonaisarvio intervention toteutuksen tasosta

kussakin klusterissa perustui yksittäisten prosessimuuttujien painottamattomaan keskiarvoon.

Toteutuksen tasoa kuvaavan luokittelumuuttujan muodostamisessa otettiin mallia Griffinin ym.

(2017) kouluissa toteutetun lasten ylipainon torjumiseen tähtäävän intervention prosessiarvioinnista,

jossa lopullinen luokitus muodostettiin jakamalla klusterit toteutuksen tason suhteen kolmeen yhtä

suureen ryhmään eri osa-aleisiin liittyvien pisteiden perusteella. Myös tässä prosessiarvioinnissa

klusterit jaettiin kolmeen yhtä suureen ryhmään prosessimuuttujien klusterikohtaisen keskiarvon

perusteella. Näin toimittiin, koska mitään teoreettista tai muutakaan valmista mallia luokittelun

pohjaksi ei ollut käytettävissä. Lisäksi tutkimuskysymysten kannalta oleellisinta oli, että klustereita

saatiin eroteltua toisistaan toteutuksen tason suhteen, ja aineistolähtöinen lähestymistapa sopi tähän

tarkoitukseen oikein hyvin.

Prosessiarvioinnissa hyödynnettiin ohjeistuksissa (Grant ym. 2013; Moore ym., 2015) annettuihin

suosituksiin nojaten sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Vaikka suuri osa

prosessiarvioinnin pohjana olevista alkuperäisistä muuttujista oli kvalitatiivisia, perustui

klustereiden luokittelu kuitenkin numeeriseen järjestysasteikollisessa muodossa olevaan tietoon.

Tämä mahdollisti esimerkiksi yksittäisten prosessiarvioinnin muuttujien systemaattisen yhdistelyn

sekä tilastollisten analyysimenetelmien käytön.

MRC:n ohjeistuksessa (Moore ym., 2014) todetaan, että kvantitatiivisiin prosessimittareihin liittyvä

aineisto olisi hyvä yhdistää intervention vaikuttavuudesta saatuihin tuloksiin, sillä näin voidaan

paremmin ymmärtää sitä, miten vaihtelu intervention toteutuksessa on yhteydessä vaihteluun

14

intervention vaikuttavuudessa. Käytännössä esimerkiksi organisaatiotason työhyvinvointi-

interventioiden prosessiarviointien yhteydessä on vain harvoin yhdistetty prosessiin liittyvää tietoa

intervention vaikuttavuudesta saatuihin tuloksiin (Biron & Karanika-Murray, 2013). Tässä

prosessiarvioinnissa yhtenä keskeisenä tavoitteena oli MRC:n ohjeistuksessa annetun suosituksen

mukaisesti tarkastella toteutuksen tason ja intervention vaikuttavuuden välistä yhteyttä

koeryhmässä.

Tutkimuskysymykset ja hypoteesit

Toteutuksen tasoa ja sen yhteyttä kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyden muutokseen

tarkasteltiin prosessiarvioinnissa seuraavien kysymysten kautta:

• Onko intervention toteutuksen tasossa eroa koe- ja kontrolliryhmän välillä?

• Selittääkö intervention toteutuksen taso päätulosmuuttujissa tapahtunutta muutosta

koeryhmässä?

• Ovatko intervention toteutuksen tason viisi osa-aluetta yhteydessä päätulosmuuttujissa

tapahtuneeseen muutokseen koeryhmässä, ja onko yhteys yhtä vahva joka osa-alueen

kohdalla?

Tutkimuskysymyksiin liittyen asetettiin seuraavat hypoteesit:

• Kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyys vähenee koeryhmässä sitä enemmän, mitä

korkeampi on intervention toteutuksen taso.

• Kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyden muutos koeryhmässä on yhteydessä kaikkiin

intervention toteutuksen tason osa-alueisiin siten, että kognitiivisten kuormitustekijöiden

yleisyys vähenee sitä enemmän, mitä korkeampi toteutuksen taso on kunkin osa-alueen

suhteen.

Hypoteesit perustuvat aiempaan tutkimukseen, jonka perusteella toteutuksen tason osa-alueet ovat

yhteydessä intervention vaikuttavuuteen (esim. Biron ym., 2010; Nielsen & Randall, 2009; Nielsen

& Randall, 2012). Eri osa-alueiden vaikutusten suhteellinen suuruus ei kuitenkaan ole aikaisemman

tutkimuksen perusteella tiedossa, eikä tarkempia hypoteeseja vaikutusten suuruusluokasta tai

keskinäisistä suhteista siten asetettu.

15

2 MENETELMÄT

2.1 Osallistujat

SujuKE-tutkimukseen osallistui neljä organisaatioita, joissa tehdään toimistotyötä ja joiden työssä

korostuvat tietotyön piirteet eli tietointensiivisyys, uuden oppiminen ja tietojärjestelmien käyttö.

Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 36 klusteria näistä neljästä organisaatiosta. Osallistujiksi

kutsuttiin klustereiden työntekijät ja esimiehet, tutkimuksen alkaessa yhteensä 1272 henkilöä, joista

688 kuului koeryhmään ja 584 kontrolliryhmään. Tutkimuksen eri vaiheissa klustereihin tulleet

uudet työntekijät lisättiin alkuperäiseen otokseen. Vastaavasti klustereista lähteneet työntekijät

poistuivat otoksesta, eli heille ei lähetetty enää tutkimuksen myöhempien vaiheiden kyselyitä. Otos

oli siis niin sanottu kiinteä paneeli, johon uudet työntekijät lisättiin ja vanhat poistettiin sitä mukaa

kun henkilöstö klustereissa vaihtui (fixed panel plus new employees).

Prosessiarvioinnin varsinaisissa tulosanalyyseissä otoksen muodostivat sellaiset sekä tutkimuksen

alku- että loppukyselyyn vastanneet koeryhmään kuuluneet henkilöt (n=74), joilla ei ollut yhtäkään

puuttuvaa arvoa tarkasteltavissa muuttujissa. Osallistujien ikä vaihteli tutkimuksen alkaessa välillä

23–62 vuotta (ka = 43.4, kh = 11.0). Osallistujista 67.6 % oli naisia.

Alku- ja loppukyselyvastausten lisäksi prosessiarvioinnissa hyödynnettiin sekä koe- että

kontrolliryhmään kuuluneiden osallistujien interventiovaiheen kyselyvastauksia.

Interventiovaiheessa kerätty aineisto muodostui työntekijöiden ja esimiesten

tehtäväkyselyvastauksista (n = 366, joista 174 koeryhmästä ja 192 kontrolliryhmästä) sekä

esimiesten esimieskyselyvastauksista (n = 24, joista 12 koeryhmästä ja 12 kontrolliryhmästä).

Tehtävä- ja esimieskyselyiden vastauksia käytettiin intervention toteutuksen tasoa kuvaavaan

luokittelumuuttujan muodostamiseen. Tehtävä- ja esimieskyselyiden yhteydessä tietoa sukupuolesta

ja iästä ei kerätty. Alku- ja loppukyselyn sekä interventiovaiheen kyselyiden vastaajat olivat hyvin

pitkälti päällekkäisiä, ja kaiken kaikkiaan prosessiarvioinnissa käytettiin 386 osallistujan

kyselyvastauksia. Heistä 190 kuului koeryhmään ja 196 kontrolliryhmään.

Tutkimuksessa mukana olleet klusterit olivat keskenään hyvin erikokoisia ja erosivat toisistaan

paljon myös kyselyiden vastausaktiivisuuden suhteen. Klustereiden koko vaihteli tutkimuksen

alkaessa 6 työntekijästä 122 työntekijään, ja keskimäärin yhdessä klusterissa oli 35 työntekijää

16

(kh = 27). Vastausaktiivisuus vaihteli alkukyselyssä välillä 23.9–100.0 % ja loppukyselyssä välillä

1.8–76.9 %. Sekä alku- että loppukyselyyn oli klusterista riippuen vastannut 0.0–38.6 %

osallistujista. Lukumäärinä tämä tarkoitti 0–15 sekä alku- että loppukyselyyn vastannutta

osallistujaa/klusteri. Keskimäärin sekä alku- että loppukyselyyn vastanneita osallistujia oli yhtä

klusteria kohden 4 (kh = 3.5). Vähintään yhteen tehtäväkyselyyn oli klusterista riippuen vastannut

5.6–69.6 % työntekijöistä.

2.2 Tutkimuksen alku- ja loppukysely

Prosessiarvioinnin aineistona olivat tutkimuksen alku- ja loppukysely, joissa kartoitettiin useita eri

asiakokonaisuuksia, kuten osallistujien taustaa, työn kognitiivisia vaatimuksia, kognitiivisten

vaatimusten kuormittavuutta ja innostavuutta, psykososiaalista työympäristöä, stressiä ja

palautumista. Prosessiarvioinnin analyyseissä alku- ja loppukyselyn muuttujista käytettiin

ainoastaan intervention vaikuttavuuteen liittyvää päätulosmuuttujaa ja sen kolmea alaskaalaa. Muut

alku- ja loppukyselyn muuttujat ja kyselyt on kuvattu yksityiskohtaisesti SujuKE-

tutkimushankkeeseen liittyvässä protokolla-artikkelissa (Kalakoski ym., 2019).

SujuKE-tutkimuksen päätulosmuuttuja eli kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyttä kuvaavaa

muuttuja oli painottamaton keskiarvo sen kolmesta alaskaalasta eli häiriöiden, keskeytysten ja

tietotulvan yleisyydestä. Häiriöiden, keskeytysten ja tietotulvan yleisyyttä käytettiin

prosessiarvioinnissa lisäksi omina erillisinä muuttujinaan. Alaskaalat perustuivat kahdesta erillisestä

kyselystä peräisin oleviin osioihin. Toinen oli Työterveyslaitoksella kehitetty BWP (Brain Work

Profile), jonka 39 osiolla (13 alaskaalaa) arvioidaan työn kognitiivisia vaatimuksia, ja toinen

KWCFS (Knowledge Work Cognitive Failure Scale), jonka 18 osiolla (5 alaskaalaa) arvioidaan

tietotyön kognitiivisia virhetilanteita. KWCFS on muokattu versio Wallacen & Chenin (2005) työn

kognitiivisia virheitä mittaavasta WCFS-kyselystä (Workplace Cognitive Failure Scale), joka

puolestaan on kehitetty Broadbentin, Cooperin, Fitzgeraldin ja Parkesin (1982) CFQ-kyselyn

(Cognitive Failures Questionnaire) pohjalta.

Häiriöiden yleisyyden alaskaala koostui kahdesta BWP-kyselyn osiosta (Cronbachin α = 0.73).

Keskeytysten yleisyyden alaskaala koostui yhteensä kolmesta osiosta, joista yksi oli peräisin BWP-

kyselystä ja kaksi KWCFS-kyselystä (Cronbachin α = 0.77). Tietotulvan yleisyyden alaskaala

puolestaan koostui yhteensä kymmenestä osiosta, joista seitsemän oli peräisin BWP-kyselystä ja

17

kolme KWCFS-kyselystä (Cronbachin α = 0.76). Osioissa vastaajaa pyydettiin arvioimaan

esimerkiksi sellaisten tilanteiden yleisyyttä, joissa on työskenneltävä meluisassa ympäristössä tai

muistettava yksityiskohtaisia ohjeita. Osioihin vastattiin käyttäen viisiportaista asteikkoa, jossa

vastausvaihtoehdot olivat ”Useita kertoja päivässä”, ”Päivittäin tai lähes päivittäin, ”Viikoittain”,

”Kuukausittain” ja ”Harvemmin”. Analyysejä varten vastausvaihtoehdot muunnettiin numeeriseen

muotoon siten, että yksittäisten osioiden vastaukset ja niistä lasketut keskiarvot kertoivat suoraan

kuormitustekijöiden arvioidun yleisyyden viikkoa kohden. Jokaisen alaskaalan lopullinen arvo oli

painotettu keskiarvo siihen sisältyneistä osioista. Osioiden painokertoimet määritettiin koko

tutkimusaineistolle tehdyn faktorianalyysin latausten pohjalta (n = 863). Myös alaskaalojen

reliabiliteetit (Cronbachin α) on laskettu tämän laajan aineiston perusteella.

Prosessiarvioinnin analyyseissä käytettiin kognitiivisen kokonaiskuormituksen, häiriöiden,

keskeytysten ja tietotulvan yleisyydessä alku- ja loppukyselyn välillä tapahtunutta muutosta

kuvaavia muuttujia. Muuttujat muodostettiin vähentämällä yleisyys alkukyselyssä yleisyydestä

loppukyselyssä. Positiiviset arvot tarkoittavat siten kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyden

lisääntymistä ja negatiiviset arvot vähentymistä.

2.3 Interventiovaiheen kyselyt

Alku- ja loppukyselyn lisäksi aineistoa kerättiin myös tutkimuksen interventiovaiheen aikana

työntekijöille ja esimiehille lähetetyillä tehtävä- ja esimieskyselyillä. Tehtävä- ja esimieskyselyt on

kuvattu tarkemmin SujuKE-tutkimushankkeeseen liittyvässä protokolla-artikkelissa (Kalakoski

ym., 2019). Tehtävä- ja esimieskyselyt oli suunniteltu Työterveyslaitoksella osana SujuKE-

tutkimushankkeen suunnittelua. Kyselyissä osallistujia muistutettiin sovituista toimintatavoista, ja

kerättiin tietoa esimerkiksi siitä, missä määrin toimintatapoja oli noudatettu, ja kuinka hyvin

toimintatavat osallistujien mielestä käytännössä toimivat. Kaikki tehtävä- ja esimieskyselyiden

kysymykset on koottu liitteeseen 1. Prosessiarviointiin mukaan otetut tehtävä- ja esimieskyselyiden

muuttujat on käsitelty tarkemmin luvussa 3, jonka yhteydessä taulukossa 2 on esitetty myös

vastausvaihtoehdot prosessiarviointiin mukaan otettujen kysymysten osalta.

18

2.4 Prosessiarviointi

SujuKE-tutkimuksen prosessiarviointi toteutettiin rinnakkain varsinaisen tutkimuksen kanssa siten,

että prosessiarvioinnin analyysit tehtiin ennen intervention vaikuttavuuteen liittyviä tulosanalyysejä

ja niistä täysin erillään. Prosessiarvioinnin muuttujiksi valittiin 12 kysymystä tehtäväkyselyistä ja 2

kysymystä esimieskyselyistä. Mukaan otettiin sellaiset numeeriseen muotoon koodatut muuttujat,

jotka liittyivät intervention vaikutusmekanismien toteutumiseen tai kontekstiin, ja joiden tulkinta oli

riittävän yksiselitteinen. Liitteessä 1 on listattu kaikki tehtävä- ja esimieskyselyiden kysymykset

sekä tiedot siitä, mitkä kysymyksistä otettiin mukaan prosessiarviointiin. Tehtävä- ja

esimieskyselyiden muuttujien lisäksi prosessiarvioinnin muuttujiksi otettiin vastausaktiivisuus

tehtäväkyselyissä ja esimieskyselyissä. Tehtäväkyselyiden vastausaktiivisuus määriteltiin kahdella

eri tavalla. Yhteensä prosessiarvioinnissa oli siis mukana 17 yksittäistä muuttujaa.

Muuttujista 5 liittyi kontekstiin ja sen osa-alueina tarkasteltiin lähtötilannetta ja tavoitteiden koettua

tärkeyttä (1) sekä esimiehen aktiivisuutta (2). Muuttujista 2 liittyi implementointiin (tarkemmin

kohderyhmän saavuttamiseen) ja sen osa-alueena tarkasteltiin interventiovaiheen

kyselyaktiivisuutta (3). Loput 10 prosessiarvioinnin muuttujaa liittyivät vaikutusmekanismeihin,

jonka osa-alueina tarkasteltiin yhteistä keskustelua tavoitteista (4) sekä toimintatapojen

noudattamista (5). Taulukossa 1 prosessiarvioinnin muuttujat on esitetty MRC:n ohjeistuksen

(Moore ym., 2014) mukaisten prosessiarvioinnin kolmen teeman sekä edellä listattujen viiden osa-

alueen alle ryhmiteltyinä. Tässä sekä myöhemmissä taulukoissa mainitut tutkimuksen tavoitteet 1, 2

ja 3 ovat koeryhmässä (järjestyksessä) häiriöt, keskeytykset ja tietotulva ja kontrolliryhmässä

(järjestyksessä) kuormittuminen, palautuminen ja työ- ja vapaa-ajan tasapaino.

19

Taulukko 1. Prosessiarvioinnin muuttujat teemoittain ja osa-alueittain.

KONTEKSTI

Lähtötilanne ja tavoitteiden koettu tärkeys

PM1. Tavoite 1 - Mitä mieltä olet itse tästä tavoitteesta?



Esimiehen aktiivisuus

PM4. Kuinka tosissanne kokeilette kehitettyjä toimintatapoja ja pelisääntöjä seuraavien parin

kuukauden aikana? (E)*

PM5. Aktiivisuus esimieskyselyissä

IMPLEMENTOINTI

Interventiovaiheen kyselyaktiivisuus

PM6. Tehtäväkyselyt, aktiivisten aktiivisuus

PM7. Tehtäväkyselyt, kokonaisaktiivisuus

MEKANISMIT

Yhteinen keskustelu tavoitteista

PM8. Oletteko viimeisen viikon aikana keskustelleet yhdessä teemoihin liittyvistä

toimintatavoista?

PM9. Millä tavoin olette käsitelleet yhdessä sovittuja toimintatapoja?

PM10. Onko ryhmäsi ottanut esiin näitä asioita viimeisten viikkojen aikana? (E)*

Toimintatapojen noudattaminen

PM11. Kuinka usein jo noudatatte tavoitteeseen 1 liittyviä pelisääntöjä tai suurinta osaa niistä?






PM17. Missä määrin sinä itse olet kokeillut ja ottanut käyttöön teemoihin liittyviä

toimintatapoja?

PM: Prosessimuuttuja, (E)* Kysymys esitetty vain klustereiden esimiehille.

20

Interventiovaiheen kyselyvastauksiin perustuvien prosessimuuttujien muodostaminen

Prosessiarviointiin mukaan otetut yksittäiset muuttujat muunnettiin uusiksi prosessimuuttujiksi

asteikolle 0–3: 0 tarkoitti ei juuri lainkaan onnistunutta toteutusta, 1 vain vähän onnistunutta

toteutusta, 2 jossain määrin onnistunutta toteutusta ja 3 hyvin onnistunutta toteutusta. Alkuperäisten

tehtävä- ja esimieskyselyiden muuttujien vastausvaihtoehdot olivat joko järjestysastekollisia tai

numeeriseen muotoon koodattuja laadullisia vastauksia. Myös laadullisesti luokitellut alkuperäiset

vastausvaihtoehdot pakotettiin prosessimuuttujiksi muuntamisen yhteydessä järjestysasteikolle.

Alkuperäisissä muuttujissa vastausvaihtoehtoja oli muuttujasta riippuen 3–8. Muuttujissa, joissa

vastausvaihtoehtoja oli enemmän kuin neljä, vastausvaihtoehtoja yhdistettiin prosessimuuttujiksi

muuntamisen yhteydessä. Vastaavasti sellaisten muuttujien kohdalla, joissa vastausvaihtoehtoja oli

vain kolme, käytettiin vain osaa arvoista 0–3. Alkuperäisten vastausvaihtoehtojen yhdistäminen ja

luokittelu prosessimuuttujien asteikon eri tasoille tehtiin vastausvaihtoehtojen sisällön perusteella.

Taulukossa 2 on listattu kaikki prosessimuuttujat sekä eri tasoille luokitellut vastausvaihtoehdot.

21

Taulukko 2. Prosessiarvioinnin muuttujat ja luokitustasot.

Muuttuja Luokitus

0: Emme taida kokeilla

2: Kokeilemme osaa tai kaikkia

3: Aiomme saada nämä asiat kuntoon ja toimimaan

0: 0 vastausta

1: 1 vastaus

2: 2 vastausta

3: 3 vastausta

0: Aktiivisilta keskimäärin 1.3–2.7 tehtäväkyselyvastausta




0: Klusterin työntekijöistä aktiivisia 6–22 %




0: En ole muistanut tai ehtinyt ajatellut näitä asioita

1: En ole keskustellut, mutta olen muistanut nämä asiat

2: Olemme keskustelleet pienemmällä porukalla

3: Olemme keskustelleet koko yksikön tapaamisessa

0: En tiedä onko ryhmäni käsitellyt näitä asioita

1: Olen itse pohtinut näitä asioita

2: Osa ryhmästä on keskustellut näistä asioista

0: Ei lainkaan / Tilanne oli hyvä jo ennestään

1: Vain vähän

2: Jossain määrin

3: Kyllä, todellakin

PM4. Kuinka tosissanne kokeilette kehitettyjä

toimintatapoja ja pelisääntöjä seuraavien parin

kuukauden aikana? (E)*

PM8. Oletteko viimeisen viikon aikana

keskustelleet yhdessä teemoihin liittyvistä

toimintatavoista?

PM9. Millä tavoin olette käsitelleet yhdessä

sovittuja toimintatapoja?

PM10. Onko ryhmäsi ottanut esiin näitä asioita

viimeisten viikkojen aikana? (E)*

PM7. Aktiivisuus tehtäväkyselyissä

(kokonaisaktiivisuus)

PM6. Aktiivisuus tehtäväkyselyissä

(aktiivisten aktiivisuus)

PM5. Aktiivisuus esimieskyselyissä

0: En tiedä mikä tilanne on, asia ei ole tärkeä eikä

ajankohtainen / Tämä asia on jo meillä kunnossa, tälle

asialle ei mielestäni tarvitse tehdä mitään

1: Tämä asia olisi tärkeä saada meillä kuntoon; asia ei

kuitenkaan vaikuta paljon omaan kuormittumiseeni tai

työni sujuvuuteen

3: Tämä on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia;

tilanteen parantaminen vähentäisi kuormittumistani ja

sujuvoittaisi työtäni

3: Olemme yhdessä käsitelleet näitä asioita kokouksissa

ja muissa tilanteissa yhden tai pari kertaa / Olemme

yhdessä käsitelleet näitä asioita kokouksissa ja muissa

tilanteissa useita kertoja / Olemme käsitelleet näitä asioita

kehittämispäivässämme / Keskustelemme säännöllisesti ja

jatkuvasti näistä asioista

PM1. Tavoite 1 - Mitä mieltä olet itse tästä

tavoitteesta?


tavoitteesta?


tavoitteesta?

22

Vastausaktiivisuuteen liittyvien prosessimuuttujien muodostaminen

Esimieskyselyiden vastausaktiivisuutta kuvaava prosessimuuttuja (PM5) muodostettiin siten, että

jokainen mahdollinen aktiivisuuden taso sai oman arvonsa sen mukaan, kuinka moneen

esimieskyselyyn esimies oli vastannut.

Tehtäväkyselyiden vastausaktiivisuuden perusteella muodostettiin kaksi erillistä prosessimuuttujaa.

Kumpikin muuttujista perustui vastausaktiivisuuden jakaumaan, joka muodostettiin suhteuttamalla

klusterikohtaiset vastaajamäärät kussakin klusterissa alkukyselyyn kutsuttujen määrään. Näin

toimittiin, koska klustereiden työntekijöissä oli tutkimuksen aikana melko paljon vaihtuvuutta, ja

0: Ei koskaan / Harvoin

1: Joskus

2: Usein

3: Aina

0: Ei koskaan / Harvoin

1: Joskus

2: Usein

3: Aina

1: Aion pian ottaa käyttöön uuden toimintatavan

PM16. Kuinka usein jo noudatatte

tavoitteeseen 3 liittyviä pelisääntöjä tai

suurinta osaa niistä?







0: Intervention toteutus ei onnistunut juuri lainkaan, 1: Intervention toteutus onnistui vain vähän, 2:

Intervention toteutus onnistui jossain määrin, 3: Intervention toteutus onnistui hyvin,











2: Olen itse kokeillut ja/tai ottanut käyttöön joitain uusia

toimintatapoja / Olen itse saanut joitain asioita kuntoon ja

toimimaan

PM17. Missä määrin sinä itse olet kokeillut ja

ottanut käyttöön teemoihin liittyviä

toimintatapoja?

3: Olen itse kokeillut ja/tai ottanut käyttöön useita uusia

toimintatapoja / Olen itse saanut useita asioita kuntoon ja

toimimaan

0: En ole itse kokeillut tai ottanut käyttöön uusia

toimintatapoja ja pelisääntöjä

23

alkukyselyyn kutsuttujen määrän katsottiin olevan paras käytettävissä oleva arvio klusterin

kokonaistyöntekijämäärälle.

Ensimmäinen tehtäväkyselyiden vastausaktiivisuutta kuvaava muuttuja (PM6) muodostettiin siten,

että se edusti aktiivisten eli vähintään yhteen tehtäväkyselyyn intervention aikana vastanneiden

työntekijöiden vastausaktiivisuutta kussakin klusterissa. Jokainen aktiivinen työntekijä sai arvon

1–10 sen perusteella, kuinka moneen tehtäväkyselyyn oli vastannut. Prosessimuuttuja muodostettiin

asettamalla aktiivisten työntekijöiden tehtäväkyselyvastausten klusterikohtaiset keskiarvot

suuruusjärjestykseen, ja jakamalla klusterit keskiarvojakauman perusteella neljään yhtä suureen

osaan (ks. taulukko 2).

Toinen tehtäväkyselyiden vastausaktiivisuutta kuvaava muuttuja (PM7) edusti

kokonaisvastausaktiivisuutta kussakin klusterissa. Prosessimuuttuja muodostettiin erikseen

jokaiselle klusterille laskemalla vähintään yhteen tehtäväkyselyyn vastanneiden työntekijöiden

lukumäärä, ja suhteuttamalla se klusterin kokonaistyöntekijämäärään. Klusterit asetettiin

aktiivisuusprosenttien perusteella suuruusjärjestykseen, ja jaettiin neljään yhtä suureen osaan (ks.

taulukko 2). Koska luokkien 2 ja 3 rajalla oli useita saman prosenttiosuuden saaneita klustereita,

muodostui luokasta 2 todellisuudessa hieman suurempi ja luokasta 3 hieman pienempi kuin luokat 0

ja 1.

Prosessimuuttujien muodostamiseen liittyneet ongelmakohdat

Prosessimuuttujista kaksi perustui esimieskyselyiden kysymyksiin. Kussakin klusterissa oli

lähtökohtaisesti vain yksi esimies, joka kutsuttiin vastaamaan esimieskyselyihin. Yhdessä

organisaatiossa klusterilla saattoi kuitenkin olla useita esimiehiä, ja aineistossa oli tämän vuoksi

kolme klusteria, joissa esimieskyselyihin oli vastannut useampi kuin yksi esimies.

Esimieskyselyiden vastausaktiivisuutta kuvaavan prosessimuuttujan lopullinen arvo annettiin näissä

klustereissa aktiivisimman esimiehen vastausaktiivisuuden perusteella. Esimieskyselyvastauksiin

perustuvien prosessimuuttujien osalta eri esimiesten vastaukset olivat jokaisessa klustereissa täysin

yhteneväiset, joten mitään erityisiä toimenpiteitä vastausten yhdistämiseksi ei tarvittu.

Yksi esimieskyselyihin vastannut esimies toimi esimiehenä kolmessa eri klusterissa, jotka kaikki

kuuluivat koeryhmään. Tällaista päällekkäisyyttä ei ollut osattu huomioida esimieskyselyitä

suunniteltaessa, eikä kyselyissä siten pyydetty yksilöimään, minkä klusterin puolesta esimies

24

kuhunkin kyselyyn vastasi. Kyseisen esimiehen kohdalla katsottiin perustelluksi olettaa hänen

vastanneen esimieskyselyihin kollektiivisesti kaikkien alaisuudessaan olevien klustereiden puolesta,

ja hänen esimieskyselyvastauksiaan käytettiin siten sellaisinaan jokaisen kolmen klusterin kohdalla.

Muuttujissa ”Millä tavoin teemoja on käsitelty?” (PM9) ja ”Missä määrin olet itse kokeillut

pelisääntöjä?” (PM17) vastaaja pystyi valitsemaan useamman kuin yhden vastausvaihtoehdon.

Näiden muuttujien kohdalla vastaaja sai jokaisen valitsemansa vastausvaihtoehdon perusteella

prosessimuuttujan arvon 0–3, ja lopullinen luokitus oli korkein vastaajan saamista yksittäisistä

prosessimuuttujan arvoista.

Yhden organisaation kontrolliryhmän osalta muuttujan ”Tavoite 1 – Mitä mieltä olet itse tästä

tavoitteesta?” (PM1) vastausvaihtoehdoissa oli virhe, ja osallistujien vastauksia jouduttiin tämän

vuoksi hieman muokkaamaan. Vastausvaihtoehto ”Tämä asia olisi tärkeä saada meillä kuntoon; asia

ei kuitenkaan vaikuta paljon omaan kuormittumiseeni tai työni sujuvuuteen” oli jaettu virheellisesti

kahdeksi erilliseksi vastausvaihtoehdoksi siten, että vastaaja pystyi valitsemaan vain joko

vaihtoehdon ”Tämä asia olisi tärkeä saada meillä kuntoon” tai vaihtoehdon ”Tämä asia ei

oikeastaan vaikuta paljon omaan kuormittumiseeni tai työni sujuvuuteen”. Vastaukset, joissa oli

valittu jompikumpi näistä kahdesta erillisestä vaihtoehdosta, yhdistettiin alkuperäisen oikean

vastausvaihtoehdon alle. Vastausten muokkaaminen koski yhteensä 12 vastaajaa, jotka tulivat

viidestä eri klusterista.

Yhden organisaation kontrolliryhmän osalta muuttuja ”Onko teemoista keskusteltu?” (PM8) puuttui

kokonaan, koska muuttujaa vastannut kysymys oli muotoiltu virheellisesti kyseisen organisaation

kontrolliryhmän työntekijöille lähetetyssä tehtäväkyselyssä. Muuttujan arvo puuttui virheen vuoksi

yhteensä viideltä klusterilta.

Klusteritason prosessimuuttujien ja luokittelumuuttujan muodostaminen

Kun yksilötason prosessimuuttujat oli muodostettu, laskettiin jokaiselle prosessimuuttujalle

klusterikohtainen arvo, joka oli mediaani kaikista klusteriin kuuluvien osallistujien vastauksista.

Mediaani laskettiin jokaisen klusterin kohdalla jokaiselle prosessimuuttujalle riippumatta siitä,

kuinka monta henkilöä oli vastannut muuttujan taustalla olevaan kysymykseen. Sitä, kuinka monen

osallistujan vastauksiin klusterikohtaiset prosessimuuttujien arvot perustuivat, ei huomioitu, sillä

suurimmassa osassa prosessimuuttujista (kaikki paitsi PM17) kiinnostuksen kohteena olivat

25

klusterissa yhdessä tehdyt konkreettiset toimenpiteet sekä ulkoiset olosuhteet ja niissä tapahtuneet

muutokset. Näiden ajateltiin olevan sellaisia klusterin yhteiseen työhön ja olosuhteisiin liittyviä

asioita, joista yksikin vastaaja pystyi riittävän luotettavasti raportoimaan. Ainoastaan siinä

tapauksessa, että vastauksia ei ollut lainkaan, prosessimuuttuja ei saanut klusterikohtaista arvoa.

Esimieskyselyiden prosessimuuttujat sekä vastausaktiivisuuteen liittyvät prosessimuuttujat olivat

valmiiksi klusteritason muuttujia, ja niiden osalta arvot siirrettiin suoraan sellaisinaan

klusteritasolle. Klusterista riippuen puuttuvia prosessimuuttujien arvoja oli 0–10 kappaletta

(ka = 2.7, kh = 2.4). Taulukossa 3 on esitetty klusteritasolle yhdistettyjen prosessimuuttujien

arvojen frekvenssijakaumat sekä puuttuvien arvojen lukumäärä kunkin prosessimuuttujan osalta.

26

Taulukko 3. Klusteritasolle yhdistettyjen prosessimuuttujien arvojen frekvenssijakaumat.

Luokitus Tieto

puuttuu Muuttuja 0 1 2 3

Lähtötilanne ja tavoitteiden koettu tärkeys

PM1. Tavoite 1 - Mitä mieltä tavoitteesta? 3 2 16 15 0



Esimiehen aktiivisuus

PM4. Kuinka tosissaan toimintatapoja kokeillaan? (E)* 0 0 9 10 17

PM5. Aktiivisuus esimieskyselyissä 14 15 3 4 0

Interventiovaiheen kyselyaktiivisuus

PM6. Tehtäväkyselyt, aktiivisten aktiivisuus 9 9 9 9 0

PM7. Tehtäväkyselyt, kokonaisaktiivisuus 9 9 11 7 0

Yhteinen keskustelu tavoitteista

PM8. Onko teemoista keskusteltu? 6 17 5 2 6

PM9. Millä tavoin toimintatapoja käsitelty? 1 7 9 13 6

PM10. Onko ryhmässä otettu tavoitteita esiin (E)* 1 3 2 2 28

Toimintatapojen noudattaminen

PM11. Tavoite 1 - Kuinka usein pelisääntöjä noudatettu? 0 13 17 2 4



PM14. Tavoite 1- Kuinka usein pelisääntöjä noudatettu? 3 14 11 1 7



PM17. Missä määrin itse kokeillut toimintatapoja? 1 1 17 11 6

0: Intervention toteutus ei onnistunut juuri lainkaan, 1: Intervention toteutus onnistui vain

vähän, 2: Intervention toteutus onnistui jossain määrin, 3: Intervention toteutus onnistui hyvin,


Toteutuksen tason viittä osa-aluetta edustavat yhdistelmämuuttujat muodostettiin klusteritasolla

painottamattomina keskiarvoina niihin sisältyneistä yksittäisistä prosessimuuttujista. Koska osa-

alueet olivat keskiarvoja niihin sisältyneistä yksittäisistä muuttujista, ja siten jatkuvia, käsiteltiin

niitä analyyseissä välimatka-asteikollisina muuttujina.

27

Prosessimuuttujien keskiarvo laskettiin jokaisen klusterin kohdalla käytettävissä olevista

prosessimuuttujista. Tämän jälkeen klusterit asetettiin suurusjärjestykseen prosessimuuttujien

keskiarvon mukaan, ja aineisto jaettiin kolmeen yhtä suureen osaan. Heikoimman luokituksen 1

saaneissa klustereissa prosessimuuttujien keskiarvo oli 0.83–1.47, keskitason luokituksen 2

saaneissa klustereissa 1.56–1.81 ja korkeimman luokituksen 3 saaneissa klustereissa 1.82–2.29.

Kuvassa 3 on esitetty toteutuksen tasoa kuvaavan luokittelumuuttujan muodostamisen vaiheet sekä

eri luokituksen saaneiden klustereiden lukumäärät koe- ja kontrolliryhmässä.

Kuva 3. Klustereiden luokittelu toteutuksen tason suhteen. PM = Prosessimuuttuja.

PM3

PM1

PM2

PM4

PM5

PM6

PM7

PM8

PM9

PM10

PM11

PM12

PM13

PM14

PM15

PM16

PM17

Prosessi-

muuttujien

keskiarvo

36 klusterissa

KORKEA

toteutuksen

taso

KESKI-

TASO

toteutuksen

taso

MATALA

toteutuksen

taso

Koeryhmä

9 klusteria

Kontrolliryhmä

3 klusteria

Koeryhmä

4 klusteria

Koeryhmä

6 klusteria

Kontrolliryhmä

8 klusteria

Kontrolliryhmä

6 klusteria

Interventio-

vaiheen

kyselyt ja

vastaus-

aktiivisuus

28

2.5 Tilastolliset menetelmät

Prosessiarvioinnin aineisto oli rakenteeltaan hierarkkinen. Jokainen yksittäinen osallistuja kuului

yhteen 36 klusterista, ja jokainen klusteri kuului yhteen neljästä organisaatiosta. Aineiston

hierarkkisuus on lähtökohtaisesti otettava tilastollisia analyysimenetelmiä valittaessa huomioon.

Sisäkorrelaatioiden tarkastelun perusteella klusteri- ja organisaatiotason selitysosuudet eivät

kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyden

muutoksen vaihtelusta vain 2.8 % selittyi klustereiden välisellä vaihtelulla ja 1.7 % organisaatioiden

välisellä vaihtelulla. Myöskään tarkasteltaessa erikseen häiriöiden, keskeytysten ja tietotulvan

yleisyyden muutoksen vaihtelua, eivät klusteritason tai organisaatiotason sisäkorrelaatiot olleet

tilastollisesti merkitseviä. Koska klusteri- tai organisaatiotaso eivät sisäkorrelaatioiden perusteella

vaikuttaneet merkittävästi riippuvien muuttujien käyttäytymiseen, tehtiin prosessiarvioinnin

analyysit perinteisin tilastollisin menetelmin ottamatta huomioon aineiston hierarkkisuutta.

Eroja intervention toteutuksen tasossa koe- ja kontrolliryhmän välillä tutkittiin riippumattomien

otosten t-testillä. Riippuvana muuttujana analyysissä oli prosessimuuttujien keskiarvo. Analyysi

suoritettiin klusteritasolle yhdistetyllä aineistolla.

Intervention toteutuksen tason yhteyttä kognitiivisen kokonaiskuormituksen yleisyyden muutokseen

tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Tämän jälkeen tutkittiin vielä

yksisuuntaisella monimuuttujavarianssianalyysillä (MANOVA) intervention toteutuksen tason

yhteyttä kognitiivisen kokonaiskuormituksen kolmen alaskaalan yleisyyden muutokseen.

Kummassakin varianssianalyysissä riippumaton muuttuja oli intervention toteutuksen taso (matala,

keskitaso, korkea). Koska luokittelumuuttuja muodostettiin klusteritasolle yhdistetyn aineiston

perusteella, ja vaihtelu vastaajamäärissä eri klustereiden välillä oli suurta, poikkesivat yksilötason

otoskoot luokittelumuuttujan eri tasoilla melko paljon toisistaan. Otoksen muodostaneista

osallistujista 7 kuului matalan toteutuksen tason klustereihin, 24 keskitason toteutuksen tason

klustereihin ja 42 korkean toteutuksen tason klustereihin.

Varianssianalyysissä riippuva muuttuja oli kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyden muutos.

Monimuuttujavarianssianalyysissä riippuvia muuttujia oli kolme: häiriöiden, keskeytysten ja

tietotulvan yleisyyden muutos. Monimuuttujavarianssianalyysin kohdalla tehtiin post hoc -testeinä

29

Bonferroni-korjatut yksisuuntaiset varianssianalyysit. Lisäksi kummankin varianssianalyysin post

hoc -testeinä tehtiin parittaiset vertailut Bonferroni-korjauksella.

Intervention toteutuksen tason viiden eri osa-alueen yhteyttä kognitiivisten kuormitustekijöiden

yleisyyden muutokseen tutkittiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokertoimien perusteella sekä

kognitiivisen kokonaiskuormituksen osalta usean selittäjän regressioanalyysillä. Kaikki tilastolliset

analyysit tehtiin IBM SPSS Statistics -ohjelman versiolla 25.0.

3 TULOKSET

3.1 Intervention toteutuksen taso koe- ja kontrolliryhmässä

Ero intervention toteutuksen tasossa koeryhmän (ka = 1.75, kh = 0.30) ja kontrolliryhmän (ka =

1.46, kh = 0.34) välillä oli tilastollisesti merkitsevä, t(34) = 2.75, p = .009, η2 = .18. Intervention

toteutuksen taso oli koeryhmässä korkeampi kuin kontrolliryhmässä.

3.2 Intervention toteutuksen tason yhteys intervention vaikuttavuuteen koeryhmässä

Intervention toteutuksen tason yhteys intervention vaikuttavuuteen

Häiriöiden, keskeytysten, tietotulvan ja kognitiivisen kokonaiskuormituksen yleisyyden muutokset

koeryhmässä intervention toteutuksen tason mukaan on esitetty taulukossa 4. Positiiviset arvot

tarkoittavat kognitiivisten kuormitustekijöiden lisääntymistä ja negatiiviset arvot kognitiivisten

kuormitustekijöiden vähentymistä.

30

Taulukko 4. Häiriöiden, keskeytysten, tietotulvan ja kognitiivisen kokonaiskuormituksen yleisyyden

muutokset koeryhmässä intervention toteutuksen tason mukaan. Yksittäisten vastaajien keskiarvot ja

keskihajonnat (suluissa).

Intervention toteutuksen taso

Yleisyyden Matala Keskitaso Korkea

muutos

Häiriöt 1.48 (2.91) 0.46 (2.95) 0.06 (3.91)

Keskeytykset 3.10 (3.52) 1.45 (2.82) -0.15 (2.64)

Tietotulva 0.49 (1.21) 0.45 (1.53) 0.21 (1.43)

Kognitiivinen 1.69 (2.00) 0.79 (1.80) 0.04 (2.01)

kokonaiskuormitus

Ennen analyysien suorittamista varianssianalyysin ja monimuuttujavarianssianalyysin oletukset

testattiin. Kaikki analyysien oletukset olivat voimassa. Yksisuuntaisen varianssianalyysin

perusteella intervention toteutuksen tasojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä keskiarvoeroja

kognitiivisen kokonaiskuormituksen yleisyyden muutoksessa, F(2,71) = 2.73, p = .072, η2 = .071.

Yksisuuntaisen monimuuttujavarianssianalyysin perusteella intervention toteutuksen tason vaikutus

kognitiivisen kuormituksen kolmen alaskaalan eli häiriöiden, keskeytysten tai tietotulvan

yleisyyden muutokseen ei myöskään ollut tilastollisesti merkitsevä, Wilksin λ = .86, F(6, 138) =

1.77, p = .11, η2 = .071.

Vaikka monimuuttujavarianssianalyysin päätulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, raportoidaan

myös yksisuuntaisten varianssianalyysien sekä parittaisten vertailujen tulokset. Bonferroni-

korjattujen yksisuuntaisten varianssianalyysien perusteella intervention toteutuksen tasojen välillä

oli tilastollisesti merkitseviä keskiarvoeroja ainoastaan keskeytysten yleisyyden muutoksen osalta,

F(2,71) = 5.46, p < .019, η2 = .13. Toteutuksen taso selitti 13 % vaihtelusta keskeytysten yleisyyden

muutoksessa. Bonferroni-korjattujen parittaisten vertailujen perusteella keskeytysten yleisyys

lisääntyi alku- ja loppumittauksen välillä tilastollisesti merkitsevästi enemmän (p = .050)

matalimman toteutuksen tason klustereissa verrattuna korkeimman toteutuksen tason klustereihin,

joissa keskeytysten yleisyys itseasiassa hieman väheni. Keskitason toteutuksen tason klustereissa

31

keskeytysten yleisyyden muutos ei eronnut tilastollisesti merkitseväsi matalimman tai korkeimman

toteutuksen tason klustereissa tapahtuneesta keskeytysten yleisyyden muutoksesta.

Intervention toteutuksen tason osa-alueiden yhteydet intervention vaikuttavuuteen

Taulukossa 5 on esitetty toteutuksen tason viiden osa-alueen sekä häiriöiden, keskeytysten,

tietotulvan ja kognitiivisen kokonaiskuormituksen yleisyyden muutosten väliset Pearsonin

tulomomenttikorrelaatiokertoimet koeryhmässä yksilötason aineistossa. Toteutuksen tason osa-

alueiden korrelaatiot kognitiivisen kokonaiskuormituksen yleisyyden muutoksen kanssa eivät olleet

tilastollisesti merkitseviä. Kuitenkin, kun tarkasteltiin osa-alueiden korrelaatioita kognitiivisen

kokonaiskuormituksen eri alaskaalojen yleisyyden muutoksen kanssa, oli osa-alueen ”lähtötilanne

ja tavoitteiden koettu tärkeys” ja keskeytysten yleisyyden muutoksen välinen korrelaatio

tilastollisesti merkitsevä. Mitä huonommaksi lähtötilanne koettiin ja mitä tärkeämpinä tavoitteita

pidettiin, sitä vähemmän keskeytysten yleisyys lisääntyi alku- ja loppumittauksen välillä.

Intervention toteutuksen tason viiden osa-alueen yhteyttä kognitiivisen kokonaiskuormituksen

yleisyyden muutokseen koeryhmässä tutkittiin lisäksi usean selittäjän regressioanalyysillä.

Toteutuksen tason osa-alueet eivät ennustaneet kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyden

muutosta tilastollisesti merkitsevästi, R2 = .06, F(5,68) = 0.90, p = .48.

32

Taulukko 5. Intervention toteutuksen tason osa-alueiden sekä häiriöiden, keskeytysten, tietotulvan

ja kognitiivisen kokonaiskuormituksen yleisyyden muutosten väliset Pearsonin

tulomomenttikorrelaatiokertoimet koeryhmässä yksilötason aineistossa (n = 74–78).

Intervention toteutuksen tason osa-alueiden keskinäiset yhteydet

Taulukkoon 6 on koottu toteutuksen tason viiden eri osa-alueen keskinäiset Pearsonin

tulomomenttikorrelaatiokertoimet koeryhmässä klusteritasolle yhdistetyssä aineistossa. Pienen

klusterimäärän vuoksi kohtalaisen suuretkaan osa-alueiden väliset korrelaatiot eivät olleet

tilastollisesti merkitseviä. Osa-alueiden ”esimiehen aktiivisuus” ja ”interventiovaiheen

kyselyaktiivisuus” välinen korrelaatio oli kuitenkin kohtalainen. Mitä aktiivisempi klusterin esimies

oli, sitä aktiivisemmin myös työntekijät vastasivat interventiovaiheen kyselyihin. Myös osa-

alueiden ”yhteinen keskustelu tavoitteista” sekä ”toimintatapojen noudattaminen” välinen

korrelaatio oli kohtalainen. Mitä aktiivisemmin teemoja yhdessä käsiteltiin, sitä paremmin myös

sovittuja toimintatapoja noudatettiin.

** p<.01.

-0.14-0.06

Keskeytysten

muutos

Tietotulvan

muutos

Yhteinen

keskustelu

tavoitteista

0.010.10 0.01 -0.06

Interventio-

vaiheen

kyselyaktiivisuus

-0.040.03 -0.20 0.13

Lähtötilanne ja

tavoitteiden

tärkeys

Esimiehen

aktiivisuus

Toiminta-

tapojen

noudattaminen

Kognitiivisen

kokonaiskuormi-

tuksen muutos

Häiriöiden

muutos

-0.09

-0.21-0.10 -.36** 0.10

0.02 -0.04

-0.020.03 0.04

33

Taulukko 6. Intervention toteutuksen tason osa-alueiden keskinäiset Pearsonin

tulomomenttikorrelaatiokertoimet koeryhmässä klusteritasolle yhdistetyssä aineistossa (n = 18–19).

4 POHDINTA

Tutkimuksen tavoitteena oli vertailla kompleksisen työpaikkaintervention toteutuksen tasoa koe- ja

kontrolliryhmässä. Lisäksi tavoitteena oli tutkia intervention toteutuksen tason ja sen eri osa-

alueiden yhteyksiä intervention vaikuttavuuteen koeryhmässä. Keskeisenä tuloksena oli, että

intervention toteutuksen tasossa esiintyi klustereiden välillä vaihtelua, ja että toteutuksen tasolla oli

merkitystä intervention vaikuttavuuden kannalta.

Toiminta-

tapojen

noudattaminen

1

1

Lähtötilanne ja

tavoitteiden

koettu tärkeys

1

Esimiehen

aktiivisuus

Yhteinen

keskustelu

tavoitteista

1

Yhteinen

keskustelu

tavoitteista

Interventio-

vaiheen

kysely-

aktiivisuus

Toiminta-

tapojen

noudattaminen

Lähtö-

tilanne ja

tavoitteiden

koettu

Esimiehen

aktiivisuus

Interventio-

vaiheen

kyselyaktiivisuus

1

0.04

0.37-0.23

-0.04

0.07

-0.25

0.01

0.37

-0.12

-0.22

34

4.1 Intervention toteutuksen taso vaihtelee

Ero intervention toteutuksen tasossa koe- ja kontrolliryhmän välillä

Tutkimuksen ensimmäinen keskeinen tulos oli, että intervention toteutuksen taso oli koeryhmässä

korkeampi kuin kontrolliryhmässä. Efektikoon perusteella ero ryhmien välillä oli suuri.

Toteutuksen tasossa havaittu ero on tärkeä ottaa huomioon intervention vaikuttavuutta arvioitaessa.

Mikäli toteutuksen tasoa ei tulosanalyyseissä huomioida, voidaan virheellisesti päätellä, että

koeryhmän interventio oli kontrolliryhmän interventiota toimivampi kognitiivisten

kuormitustekijöiden vähentämiseen, vaikka todellisuudessa tulos liittyisi puhtaasti ryhmien väliseen

eroon intervention toteutuksen tasossa. Toteutuksen taso olisikin siis hyvä ottaa esimerkiksi

moderaattorina mukaan tulosanalyyseihin.

Se, että intervention toteutuksen taso oli koeryhmässä kontrolliryhmää korkeampi ei SujuKE-

hankkeen tapauksessa ole erityisen yllättävä löydös. Osallistujaorganisaatioita rekrytoitaessa

tutkimushanketta markkinoitiin nimenomaan kognitiivisen ergonomian hankkeena, ja organisaatiot

lähtivät mukaan hankkeeseen erityisesti siksi, että kognitiivisen ergonomian parantaminen koettiin

niissä tärkeäksi. Kiinnostus nimenomaan kognitiivista ergonomiaa kohtaan näkyi myös

konkreettisesti siinä, että kahden kontrolliryhmään satunnaistetun klusterin osallistujat viestivät

avoimesti olevansa pettyneitä kontrolliryhmään joutumisesta. Lisäksi jotkut kontrolliryhmään

kuuluneet työntekijät kirjasivat työpajoissa toimintatapaehdotuksiksi kognitiivisen ergonomian

parantamiseen liittyviä toimintatapoja.

Kiinnostus koeryhmän tavoitteita kohtaan on voinut heikentää kontrolliryhmän omien tavoitteiden

työstämistä ja siten laskea intervention toteutuksen tasoa kontrolliryhmässä. On myös mahdollista,

että joissain kontrolliryhmään kuuluneissa klustereissa on otettu käyttöön koeryhmän tavoitteisiin

liittyviä toimintatapoja. Tavoitteiden sekoittuminen voi vääristää koe- ja kontrolliryhmän vertailua

intervention vaikuttavuutta arvioitaessa. Klusterit, joissa sekoittumista on tapahtunut, olisikin tärkeä

pyrkiä esimerkiksi sanallisten kyselyvastausten perusteella tunnistamaan, jotta sekoittumisen

vaikutus voidaan tulosanalyyseissä huomioida.

Tulosta tulkittaessa on tärkeää huomioida myös erot koe- ja kontrolliryhmässä toteutettujen

interventioiden sisällössä. Kontrolliryhmässä tavoitteina oli vähentää työn aiheuttamaa

kuormittumista sekä parantaa palautumista ja työ- ja vapaa-ajan tasapainoa. Koeryhmän

35

tavoitteisiin eli häiriöiden, keskeytysten ja tietotulvan vähentämiseen verrattuna kontrolliryhmän

tavoitteet eivät välttämättä ole yhtä helposti työntekijöiden itsensä saavutettavissa, mikä on voinut

johtaa siihen, että intervention toteutus on jäänyt kontrolliryhmässä koeryhmää heikommaksi.

Kontrolliryhmän tavoitteet voidaan koeryhmän tavoitteita vahvemmin mieltää työnantajan vastuulla

oleviksi asioiksi, joiden muuttamisen olisi hyvä lähteä organisaation ylemmiltä tasoilta.

Kontrolliryhmän tavoitteet olivat lisäksi koeryhmän tavoitteita laajempia ja mahdollisesti

hankalampia muuttaa.

Pitäisikö koe- ja kontrolliryhmän interventioiden yhdenmukaisuuteen siis vastaisuudessa kiinnittää

vieläkin tarkempaa huomiota? Yhdenmukaisuuden lisääminen johtaa helposti siihen, että

kontrolliryhmän interventio muotoutuu sellaiseksi, että se toimii vain puhtaasti kontrollina, eikä

siitä ole aidosti hyötyä osallistujille (ks. esim. Oettingen ym., 2015). Lieneekin selvää, että se, että

myös kontrolliryhmässä toteutetaan aidosti hyödyllinen interventio, on huomattavasti

arvokkaampaa kuin se, että intervention sisältö ja toteutuksen taso pysyvät täsmälleen

vertailukelpoisina. Tasoero toteutuksessa koe- ja kontrolliryhmän välillä on kuitenkin mahdollista

ottaa huomioon tulosanalyyseissä, eikä sen siten pitäisi aiheuttaa erityisiä hankaluuksia tulosten

tulkinnalle. Tärkeintä on, että toteutuksen tasosta kerätään systemaattisesti tietoa, jolloin sen

huomioiminen analyyseissä on mahdollista.

Vaikka ero toteutuksen tasossa koe- ja kontrolliryhmän välillä oli tilastollisessa mielessä selkeästi

merkitsevä ja efektikoko suuri, jää silti tulkinnanvaraiseksi, mikä on havaitun eron käytännön

merkitys. Vertailtava muuttuja oli keskiarvomuuttuja, jonka taustalla olevien yksittäisten muuttujien

asteikko vaihteli välillä 0–3. Ero koe- ja kontrolliryhmän keskiarvojen välillä oli 0.3 yksikköä.

Voidaankin todeta, että vaikka ero toteutuksen tasossa on hyvin systemaattinen, sen käytännön

merkitys saattaa jäädä melko pieneksi.

Interventiotutkimuksissa taustaoletuksena on lähtökohtaisesti aina se, että toteutuksen taso on

ainakin riittävässä määrin sama koe- ja kontrolliryhmässä, eikä tämän oletuksen

paikkansapitävyyttä usein tutkita. Tämän tutkimuksen tulos alleviivaa kuitenkin vahvasti

toteutuksen tason tarkastelun ja ylipäätään prosessiarvioinnin suorittamisen tarpeellisuutta.

Toteutuksen tasoa olisikin tärkeää tarkastella kaikissa interventiotutkimuksissa. Erityisen tärkeää

toteutuksen tason arviointi on kompleksisten interventioiden yhteydessä sekä sellaisissa

interventiotutkimuksissa, joissa on mukana sekä koe- että kontrolliryhmä.

36

Intervention toteutuksen taso koko aineistossa

Sekä koe- että kontrolliryhmän kattavassa aineistossa intervention toteutuksen tasoa kuvaavat

prosessimuuttujien klusterikohtaiset keskiarvot vaihtelivat välillä 0.83–2.29. Klusterikohtaisten

keskiarvojen keskiarvo oli 1.62 (kh=0.35). Ottaen huomioon prosessimuuttujien vaihteluvälin 0–3,

ei keskiarvo ole erityisen korkea, mikäli tavoitteena nähdään hyvin onnistunut toteutus eli arvo 3.

Luokituksen taustalla olevien yksittäisten prosessimuuttujien asteikolla keskiarvo 1.62 edustaisi

jotain ”vain vähän” (arvo 1) ja ”jossain määrin” (arvo 2) onnistuneen toteutuksen väliltä.

Keskimäärin intervention toteutuksen taso jäi siis melko matalaksi.

Yksi näkökohta siihen, miksi intervention toteutus jäi osassa klustereista heikoksi, tulee

motivaatioteoriasta, jonka mukaan ulkopuolelta tuleva säätely ei välttämättä ole tehokas keino

toiminnan motivoimiseen (Ryan & Desi, 2000). SujuKE-interventiossa valinnanvapaus

toimintatapojen kehittämisestä annettiin työntekijöille itselleen. Kaikissa organisaatioissa kaikkia

klustereiden työntekijöitä ei kuitenkaan joko kutsuttu työpajoihin tai he eivät kutsusta huolimatta

saapuneet paikalle. Osassa organisaatioista esiintyi myös erimielisyyksiä toimintatapoihin liittyen.

Esimerkiksi sanallisten kyselyvastausten perusteella vaikutti siltä, etteivät kaikki osallistujat

suhtautuneet sovittuihin toimintatapoihin kovin positiivisesti. Yksi mahdollinen selitys toteutuksen

heikolle tasolle tietyissä klustereissa on siis se, etteivät toimintatavat olleet aidosti yhdessä sovittuja

ja kaikkien hyväksymiä, eikä niitä siksi onnistuttu noudattamaan.

4.2 Intervention toteutuksen tasolla on yhteys intervention vaikuttavuuteen

Intervention toteutuksen tason yhteys intervention vaikuttavuuteen

Tutkimuksen toinen keskeinen tulos oli, että keskeytysten yleisyys lisääntyi koeryhmässä sitä

enemmän, mitä matalampi oli intervention toteutuksen taso. Korkea toteutuksen taso vaikutti siis

ehkäisevän keskeytysten yleisyyden lisääntymistä. Monimuuttujavarianssianalyysin päätuloksen

perusteella toteutuksen tason vaikutus häiriöiden, keskeytysten ja tietotulvan yleisyyden

muutokseen ei kuitenkaan aivan yltänyt tilastollisesti merkitsevälle tasolle, joten tulokseen on syytä

suhtautua pienellä varauksella.

Keskiarvojen perusteella niin häiriöiden, keskeytysten kuin tietotulvankin yleisyys lisääntyi

systemaattisesti sitä enemmän, mitä matalampi oli intervention toteutuksen taso. Se, että

toteutuksen tason yhteys oli vahvin ja siten tilastollisesti merkitsevä juuri keskeytysten kohdalla,

37

sopii yhteen aikaisempien tutkimusten kanssa. Työhön liittyvät keskeytykset ovat paljon tutkittu

aihealue, ja keskeytysten vähentämiseen tähtääviä interventiota on toteutettu aiemminkin

onnistuneesti esimerkiksi hoitotyön kontekstissa (katsaus esim. Raban & Westbrook, 2014).

Keskeytykset ovat lisäksi häiriöihin ja tietotulvaan verrattuna enemmän sellaisia, että työntekijät

voivat niiden yleisyyteen itse omalla toiminnallaan ja työyhteisön sisäisellä sopimisella vaikuttaa.

Toisen keskeyttäminen on lähtökohtaisesti aina tahallinen teko, kun taas ympäristöön liittyvä häly

harvemmin on tahallista. Tämän vuoksi keskeytyksiin voi olla helpompi vaikuttaa kuin häiriöihin.

Tietotulva puolestaan saa usein alkunsa organisaation ylemmiltä tasoilta, minkä vuoksi se voi olla

osin työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Onkin mahdollista, että niin häiriöiden

kuin tietotulvankin vähentäminen vaatisi vahvemmin organisaatiotason toimenpiteitä, kuten työn

suunnittelua eri tavalla, ja siksi niiden osalta työntekijöiden keskinäiseen sopimiseen perustuva

lähestymistapa ei välttämättä toimi.

SujuKE-tutkimushankkeessa klusterit olivat hallinnollisia yksiköitä, joiden kanssa samoissa tiloissa

saattoi työskennellä myös muiden yksiköiden työntekijöitä. Koska klusterin sisäisellä sopimisella ei

ole mahdollista vaikuttaa klusterin ulkopuolisten henkilöiden käyttäytymiseen, ei ole kovinkaan

yllättävää, että häiriöiden yleisyyteen vaikuttaminen osoittautui hankalaksi. Häiriöiden

vähentämisen kannalta olisikin ollut järkevämpää, että satunnaistamisen yksikköinä tutkimuksessa

olisivat olleet samoissa tiloissa työskentelevät työntekijät hallinnolliseen yksikköön katsomatta.

Toisaalta tällainen lähestymistapa ei välttämättä olisi ollut toimiva liittyen keskeytyksiin ja

tietotulvaan, jotka ovat enemmän tiimien ja yksiköiden sisäisiä ilmiöitä. Jatkossa vastaavat

pyrkimykset kognitiivisten kuormitustekijöiden vähentämiseen olisikin ehkä hyvä pilkkoa siten,

että toimintatavoista sovittaisiin vaihdellen joko hallinnollisen yksikön tai työskentelytilan sisällä

riippuen siitä, kumpi lähestymistavoista on kunkin tavoitteen kannalta tarkoituksenmukaisempi.

Se, että kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyys vaikuttaa intervention aikana koeryhmässä

keskimäärin lisääntyneen, on löydöksenä melko yllättävä. Myöhemmissä tulosanalyyseissä selviää,

oliko tilanne vastaava myös kontrolliryhmässä. Tulos voi liittyä prosessiarvioinnissa käytetyn

otoksen mahdolliseen valikoituneisuuteen. Se herättää kuitenkin myös kysymyksen, onko

mahdollista, että organisaatioissa on intervention aikana tapahtunut hankkeesta riippumattomia

kognitiivisen kuormituksen yleisyyteen vaikuttaneita asioita. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi

erilaiset organisaatiotason muutokset. Löydöksen pohtimiseen ei kuitenkaan tässä tarkemmin

syvennytä, sillä hankkeen varsinaiset tulosanalyysit toteutetaan monitasomallinnusta hyödyntäen, ja

38

tulokset voivat tilanteeseen paremmin soveltuvaa analyysimenetelmää käyttäen olla erilaiset kuin

tässä tutkimuksessa.

Intervention toteutuksen tason osa-alueiden yhteydet intervention vaikuttavuuteen

Korrelaatioiden perusteella toteutuksen tason osa-alueet eivät olleet yhteydessä kognitiivisen

kokonaiskuormituksen yleisyyden muutokseen. Alaskaalojen tarkastelun perusteella toteutuksen

tason osa-alueet eivät olleet yhteydessä myöskään häiriöiden tai tietotulvan yleisyyden muutokseen.

Lähtötilanne ja tavoitteiden koettu tärkeys oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä

keskeytysten yleisyyden muutokseen. Keskeytysten yleisyys lisääntyi intervention aikana sitä

vähemmän, mitä huonommaksi lähtötilanne koettiin ja mitä tärkeämpinä tavoitteita pidettiin.

Vaikuttaisi siis siltä, että klustereissa, joissa lähtötilanne oli tarpeeksi huono ja tavoitteet koettiin

tärkeiksi, interventiota toteutettiin paremmin ja näin estettiin keskeytysten lisääntymistä.

Myös interventiovaiheen kyselyaktiivisuuden ja keskeytysten yleisyyden muutoksen välillä oli

suuntaa-antava, kohtalaista yhteyden voimakkuutta lähestyvä korrelaatio. Mitä aktiivisemmin

osallistujat vastasivat kyselyihin intervention aikana, sitä vähemmän keskeytykset lisääntyivät.

Muiden kolmen osa-alueen eli esimiehen aktiivisuuden, tavoitteista käydyn yhteisen keskustelun tai

toimintatapojen noudattamisen korrelaatiot keskeytysten yleisyyden muutoksen kanssa olivat lähes

olemattomia. Niiden yhteydestä intervention vaikuttavuuteen ei siis saatu suoraa näyttöä.

Toteutuksen kokonaistason sijaan moderoiviksi muuttujiksi hankkeen tulosanalyyseihin

kannattaisikin siis ehkä ottaa vain tässä tärkeiksi havaitut toteutuksen tason osa-alueet.

Interventiovaiheen kyselyaktiivisuus liittyy kohderyhmän saavuttamiseen. Intervention aikaisissa

kyselyissä osallistujia muistutettiin tutkimuksen tavoitteista ja sovituista toimintatavoista, ja kyselyt

olivatkin työpajojen ohella keskeinen kanava, jonka välityksellä työntekijöitä aktivoitiin

osallistumaan interventioon. Jatkossa olisi tärkeää miettiä toimenpiteitä, joilla interventiovaiheen

kyselyiden vastausaktiivisuutta saadaan nostettua, ja sitä kautta oletettavasti myös työtekijöiden

osallistumista intervention käytännön toteutukseen lisättyä. Toisaalta interventiovaiheen

kyselyaktiivisuuden ja tavoitteiden tärkeäksi kokemisen voidaan kummankin nähdä heijastavan

myös osallistujien suhtautumista interventioon. Sanallisten kyselyvastausten perusteella useissa

klustereissa työtahti oli kiireinen, mikä voi osaltaan vaikuttaa siihen, että aikaa vievään

interventioon suhtauduttiin välinpitämättömästi tai jopa negatiivisesti, eikä sen toteuttamiseen siksi

osallistuttu.

39

Kun korrelaatioihin liittyvät tulokset yhdistetään aiemmin esitettyihin tuloksiin, huomataan, että

vaikka korrelaatioiden perusteella intervention toteutuksen tason osa-alueista vain kaksi oli

yhteydessä keskeytysten yleisyyden muutokseen, selitti viiden toteutuksen tason osa-alueen

yhdistelmänä muodostettu luokittelumuuttuja silti tilastollisesti merkitsevästi keskeytysten

yleisyyden muutosta. Lähtötilanne ja tavoitteiden koettu tärkeys sekä interventiovaiheen

kyselyaktiivisuus olivat siis ilmeisesti niin vahvasti yhteydessä keskeytysten yleisyyden

muutokseen, että tämä yhteys nousi analyyseissä esiin, vaikka luokittelumuuttujassa oli mukana

myös kolme ”ylimääräistä” osa-aluetta (esimiehen aktiivisuus, yhteinen keskustelu tavoitteista,

toimintatapojen noudattaminen).

Intervention toteutuksen tason osa-alueiden keskinäiset yhteydet

Korrelaatioiden perusteella osa toteutuksen tason osa-alueista kytkeytyi toisiinsa. Esimiehen

aktiivisuus oli yhteydessä työntekijöiden vastausaktiivisuuteen interventiovaiheen kyselyissä. Mitä

aktiivisempi klusterin esimies oli, sitä aktiivisemmin myös työntekijät vastasivat interventiovaiheen

kyselyihin. Vaikka esimiehen aktiivisuus ei ollut suorassa yhteydessä intervention vaikuttavuuteen,

oli se siis kuitenkin epäsuorassa yhteydessä vaikuttavuuteen työntekijöiden interventiovaiheen

kyselyaktiivisuuden välityksellä. Esimiehen merkitys intervention toteutuksessa on havaittu myös

useissa aiemmissa tutkimuksissa (esim. Biron ym., 2010; Dahl-Jørgensen & Saksvik, 2005; Nielsen

& Randall, 2009; Saksvik ym., 2002). Tulos on samansuuntainen erityisesti Saksvikin ym. (2002)

aiemman havainnon kanssa, jonka mukaan esimiehen suhtautuminen interventioon on yhteydessä

siihen, miten työntekijät suhtautuvat interventioon.

Toinen osa-alueiden keskinäisiin korrelaatioihin perustuva löydös oli, että tavoitteista käyty

yhteinen keskustelu oli yhteydessä toimintatapojen noudattamiseen. Mitä aktiivisemmin

keskustelua käytiin ja teemoja yhdessä käsiteltiin, sitä useammin sovittuja toimintatapoja myös

noudatettiin. Myös keskustelun ylläpitämisen ja intervention tavoitteiden yhteisen käsittelyn

voidaan nähdä ainakin osittain olevan esimiehen vastuulla, joten myös tältä osin tulosten voidaan

nähdä tukevan käsitystä siitä, että esimiehellä on merkittävä rooli intervention toteutuksen

onnistumisessa.

Lisäksi tarkasteltaessa suuruusluokaltaan edellä esiin nostettuja korrelaatioita hieman pienempiä,

mutta kuitenkin kohtalaista yhteyden voimakkuutta lähestyviä korrelaatioita, vaikutti huono

40

lähtötilanne ja tavoitteiden koettu tärkeys olevan yhteydessä esimiehen vähäisempään

aktiivisuuteen sekä toimintatapojen vähäisempään noudattamiseen. Lisäksi interventiovaiheen

kyselyaktiivisuus vaikutti olevan yhteydessä toimintatapojen vähäisempään noudattamiseen.

Kumpikin osa-alueista, joiden havaittiin olevan suorassa yhteydessä intervention vaikuttavuuteen,

oli siis yhteydessä toimintatapojen vähäisempään noudattamiseen. Löydös on yllättävä, sillä koska

intervention vaikutusmekanismi oli rakennettu sisään toimintatapoihin, olisi voinut olettaa, että

juuri toimintatapojen noudattaminen olisi ollut vahvasti yhteydessä intervention vaikuttavuuteen.

Korrelaatiot olivat kuitenkin näiden yhteyksien osalta sen verran heikkoja, että kyse voi olla

pelkästä kohinasta.

4.3 Tutkimuksen rajoitukset

Tutkimusasetelmaan liittyvät rajoitukset

SujuKE-tutkimushanke on kenttäkoe, jossa vertaillaan keskenään koe- ja kontrolliryhmään

satunnaistettuja luonnollisia ryhmiä. Tällainen luonnollinen tutkimusasetelma on tutkimuksen

ekologisen validiteetin kannalta arvokas, mutta tuo mukanaan myös sen rajoituksen, ettei

häiriötekijöitä välttämättä pystytä täysin kontrolloimaan. Kuten johdannossa todettiin, on aiemmissa

tutkimuksissa havaittu suuri määrä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa työpaikkainterventioiden

toteutukseen. Esimerkiksi interventionaikaiset organisaatiomuutokset tai muut muutoshankkeet

voivat vaikuttaa intervention toteutukseen ennalta-arvaamattomilla tavoilla (Nielsen ym., 2006;

Saksvik ym., 2002).

Prosessiarvioinnin yhteydessä esimerkiksi mahdollisia organisaatiomuutoksia tai muita

muutoshankkeita ei huomioitu. Tiedossa kuitenkin on, että ainakin osassa tutkimukseen

osallistuneista organisaatioista oli juurikin tällaisia muutoksia käynnissä tutkimuksen aikana tai

juuri sitä edeltävästi. Koska jokaisessa organisaatiossa osa klustereista kuului koeryhmään ja osa

kontrolliryhmään, eivät organisaatiotason muutokset vaikuta ryhmien vertailuun tulosanalyyseissä.

Ne voivat kuitenkin vaikuttaa intervention toteutukseen ja onnistumiseen kokonaisuudessaan, ja

saattavat selittää esimerkiksi havaintoa siitä, että intervention toteutuksen taso jäi keskimäärin

matalaksi. Niin tulevissa prosessiarvioinneissa kuin SujuKE-hankkeen jatkoanalyyseissäkin olisi

siis suositeltavaa tarkastella intervention aikaisten organisaatiotason muutosten mahdollisia

yhteyksiä intervention toteutuksen tasoon sekä tulosmuuttujiin.

41

Yhtenä prosessiarvioinnin ja koko tutkimuksen ongelmana voidaan nähdä se, että koska jokainen

klusteri laati omat toimintatapansa, saattoivat toimintatavat eri klustereissa poiketa paljonkin

toisistaan. Koska kognitiivista kuormitusta aiheuttavat tekijät ja tilanteet vaihtelevat klusterista

toiseen esimerkiksi organisaation toimialasta tai klusterin työtehtävistä riippuen, oli toimintatapojen

räätälöiminen toki välttämätöntä, mutta samalla se luo oman hankaluutensa tulosten tulkinnalle.

Intervention toteutuksen tasoa kuvaavassa luokituksessa suuri painoarvo annettiin sille, oliko

sovittuja toimintatapoja onnistuttu noudattamaan. Entä, jos klusterit, joissa toteutuksen taso oli

prosessiarvioinnissa muodostetun luokituksen perusteella korkea, olivatkin systemaattisesti niitä,

joissa toimintatavat olivat helppoja noudattaa, mutta huonoja ajatellen tutkimuksen tavoitteiden

toteutumista eli kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyden vähenemistä? Vaikka toimintatapoja

onnistuttaisiin noudattamaan lähes täydellisesti ja toteutuksen taso vaikuttaisi siten luokituksen

perusteella korkealta, ei siitä ole kovinkaan paljon hyötyä, jos toimintatavat eivät auta pääsemään

kohti tavoitteita tai niistä saatu apu on hyvin pieni. SujuKE-hankkeen kognitiivisen ergonomian

intervention tapauksessa tämä skenaario ei ole kovinkaan todennäköinen, sillä toteutuksen tason

yhteys tulosmuuttujiin oli hyvin systemaattisesti oletetun suuntainen. On kuitenkin hyvä pitää

mielessä, että myös erot toteutetussa interventiossa voivat aiheuttaa vaihtelua tuloksiin ja lisätä

johtopäätösten epävarmuutta.

Luokittelumuuttujaan liittyvät rajoitukset

Tutkimuksen rajoituksiin liittyen keskeinen kysymys on, kuinka toimiva toteutuksen tasoa kuvaava

luokitus lopulta oli. Aiemmasta prosessiarviointikirjallisuudesta ei löytynyt luokittelumuuttujan

pohjaksi valmista, hyväksi havaittua mallia, joten luokituksen suunnittelu aloitettiin lähestulkoon

tyhjästä.

Luokittelumuuttujan muodostamisessa hyödynnettiin ainoastaan SujuKE-tutkimuksen

interventiovaiheen kyselyvastauksia. Myös tutkimuksen alkukyselyyn sisältyy kuitenkin lukuisia

prosessiarvioinnin kannalta kiinnostavia muuttujia. Muun muassa useiden kontekstuaalisten

tekijöiden merkitys on noussut esiin aiemmissa prosessiarviointitutkimuksissa, ja juurikin tällaisia

kontekstiin liittyviä muuttujia sisältyy alkukyselyaineistoon runsaasti. Esimerkiksi lähtötilanteen

arvioimiseen käytettiin prosessiarvioinnissa interventiovaiheen kyselyiden muuttujia, joissa

osallistujilta kysyttiin suoraan, millainen lähtötilanne oli kunkin tavoitteen suhteen.

Jatkoanalyyseissä olisikin syytä hyödyntää myös alkukyselyaineistoa, jossa lähtötilannetta on

kartoitettu huomattavasti yksityiskohtaisemmin kysymällä erilaisten kognitiivisesti kuormittavien

42

tilanteiden yleisyyttä. Myös muiden kontekstuaalisten muuttujien osalta alkukyselyaineiston

käyttäminen jatkoanalyyseissä on suositeltavaa. Lisäksi sellaisissa tulevissa prosessiarvioinneissa,

joissa päädytään muodostamaan vastaavanlainen luokittelumuuttuja kuin tässä tutkimuksessa,

kannattaisi harkita luokituksen laajentamista siten, että mukaan otettaisiin intervention toteutukseen

liittyvien muuttujien lisäksi vahvemmin myös kontekstuaalisia muuttujia. Nämä muuttujat voitaisiin

sisällyttää sellaisinaan prosessiarvioinnin luokittelumuuttujaan tai niitä voitaisiin käsitellä erillisinä

kontrolloitavina tekijöinä.

Yhtenä tässä työssä muodostetun luokituksen rajoituksena voidaan nähdä myös yksittäisten

prosessimuuttujien painottaminen. Prosessimuuttujien keskiarvoa ja luokittelumuuttujaa

laskettaessa kaikki yksittäiset prosessimuuttujat saivat saman painoarvon. Voidaan kuitenkin pohtia,

olivatko kaikki prosessimuuttujat todellisuudessa samanarvoisia. Toisaalta, eri toteutuksen tason

osa-alueet painottuivat lopullisessa luokituksessa eri tavoin. Esimerkiksi toimintatapojen

noudattamisen alla oli muihin osa-alueisiin verrattuna enemmän yksittäisiä muuttujia, ja siksi

toimintatapojen noudattaminen sai luokittelumuuttujassa muita osa-alueita suuremman painoarvon.

Luokitusta muodostettaessa tätä ei nähty ongelmaksi, sillä toimintatapojen käytännön

noudattamisen ajateltiin olevan hyvin selkeästi ja vahvasti yhteydessä toteutuksen tasoon, ja siten

hyvä toteutuksen tason mittari. Mitään tämän parempaa perustelua muuttujien painottamatta

jättämiselle ei kuitenkaan ole, ja yksittäisiä osa-alueita tai prosessimuuttujia olisi hyvin voitu

painottaa luokituksessa jollain tavoin. Jatkoanalyyseissä voidaan tilastollisesti tarkastella

esimerkiksi yhden faktorin mallin avulla, olisiko tiettyjä osa-alueita tai muuttujia

tarkoituksenmukaista painottaa.

Luokittelumuuttujan muodostamiseen liittyi oletus, että kuka tahansa klusterin työntekijöistä pystyy

riittävän luotettavasti raportoimaan kysymysten kohteena olevista yhteiseen työhön ja olosuhteisiin

liittyvistä asioista. Oletuksen mukaisesti klusterikohtaisen prosessimuuttujan muodostamisen

pohjaksi riitti, että yksikin klusterin työntekijä oli vastannut muuttujan taustalla olevaan

kysymykseen. Klustereissa, joissa vastaajia oli useita ja yksittäisen osallistujan vastaus ei siten

saanut kovin suurta painoarvoa, oletuksen ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Se voi kuitenkin olla

ongelmallinen sellaisten klustereiden kohdalla, joissa interventiovaiheen kyselyiden

vastausaktiivisuus oli hyvin matala ja monet prosessimuuttujista perustuivat esimerkiksi vain yhden

osallistujan vastauksiin. Tilannetta monimutkaistaa lisäksi se, että jossain klustereissa oli

työntekijöitä monilta eri paikkakunnilta. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi häiriöihin liittyvien

43

toimintatapojen noudattamista koskevat prosessimuuttujat ovat hankalia, sillä kukin työntekijä

pystyy raportoimaan vain oman paikkakuntansa tilanteen, eikä saatu tieto siis koske oletuksen

mukaisesti koko klusteria. Jatkossa järkevä lähestymistapa voisikin olla se, että klusterikohtainen

prosessimuuttuja muodostettaisiin vain, mikäli jokin vähimmäismäärä osallistujia, klusterin koosta

riippuen esimerkiksi kaksi tai kolme henkilöä, on vastannut muuttujan taustalla olevaan

kysymykseen.

Toteutuksen tason yhteyttä häiriöiden, keskeytysten ja tietotulvan yleisyyden muutokseen tutkittiin

käyttäen yhtä ja samaa luokittelumuuttujaa. Jokaisen alaskaalan kohdalla analyyseissä käytettiin siis

riippumattomana muuttujana luokitusta, johon sisältyivät myös kahteen muuhun alaskaalaan

liittyvät kysymykset. Luokittelumuuttujaa olisikin voitu muokata siten, että jokaista kolmea

alaskaalaa varten olisi luotu oma versio luokituksesta, josta muihin alaskaaloihin liittyvät muuttujat

olisi poistettu. Toisaalta, koska alaskaalat kuitenkin liittyivät läheisesti toisiinsa, olisi näin

meneteltäessä hukattu mahdollisesti täysin oleellista informaatiota.

Tulosten tulkintaan liittyvät rajoitukset

Prosessiarvioinnin keskeinen rajoitus oli pieni ja mahdollisesti pahastikin valikoitunut otos. Vain

pieni joukko koeryhmään kuuluneista työntekijöistä (10.8 %) vastasi sekä tutkimuksen alku- että

loppukyselyyn ja oli siten mukana tämän prosessiarviointitutkimuksen aineistossa ja analyyseissä.

Se, kuinka hyvin tämä joukko todellisuudessa edusti tarkoitettua osallistujajoukkoa eli kaikkia

klustereiden työntekijöitä, vaatii selvittämistä. On mahdollista, että juuri ne työntekijät, jotka

kokivat kuormituksen lisääntyneen ja olivat pettyneitä interventioon, olivat erityisen innokkaita

vastaamaan myös tutkimuksen loppukyselyyn. Prosessiarvioinnin aineiston edustavuutta olisikin

hyvä jatkoanalyyseissä tutkia vertaamalla sitä koko tutkimusaineistoon, jossa mukana ovat myös

sellaiset osallistujat, jotka vastasivat vain tutkimuksen alku- tai loppukyselyyn.

Tuloksia tulkittaessa on lisäksi pidettävä mielessä, että prosessiarvioinnissa tutkittiin toteutuksen

tason yhteyttä ainoastaan kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyteen. Yleisyyden muutosta

koskevat tulokset eivät kuitenkaan kerro siitä, onko muutosta tapahtunut työntekijöiden kokemassa

kognitiivisessa kuormituksessa. On täysin mahdollista, että vaikka jonkin kuormitustekijän yleisyys

pysyisi samana alku- ja loppumittauksen välillä, muuttuisi tilanne sen suhteen, kuinka

kuormittavaksi kyseinen kuormitustekijä koetaan. Tässä esitetyt tulokset mahdollistavat siis

johtopäätösten tekemisen ainoastaan konkreettisiin olosuhteisiin liittyen. Jokaisen kognitiivisen

44

kuormitustekijän kohdalla osallistujilta kysyttiin myös kyseisen tilanteen koettua kuormittavuutta,

ja aineistoa on lisäksi kerätty myös lukuisiin muihin tulosmuuttujiin liittyen. Jatkoanalyyseissä olisi

hyvä tarkastella intervention toteutuksen tason yhteyttä myös muihin tulosmuuttujiin, kuten

kognitiivisten kuormitustekijöiden koettuun kuormittavuuteen ja stressiin.

Kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyden muutokseen liittyvien tulosten osalta johtopäätöksiä

monimutkaistaa lisäksi se, että vaikka kuormitustekijöiden yleisyyden voisi lähtökohtaisesti ajatella

olevan mittarina objektiivinen, se ei välttämättä sitä todellisuudessa ole. Arvioon esimerkiksi

häiriöiden yleisyydestä voi vaikuttaa se, kokeeko jonkun asian häiriöksi vai ei. Tutkimusten

perusteella häiriöherkkyyttä voivat lisätä monet sisäiset ja ulkoiset tekijät, kuten ahdistuneisuus ja

stressi (esim. Keogh & French, 2001). Vaikka kyse lähtökohtaisesti siis on ulkoisista olosuhteista,

voi esimerkiksi stressi vaikuttaa siihen, miten yleiseksi jokin kuormitustekijä raportoidaan. Näin

ollen vaihtoehtoinen selitys kognitiivisten kuormitustekijöiden yleisyyden lisääntymiselle voisi

todellisen yleisyyden lisääntymisen sijaan olla esimerkiksi yleisen stressitason nousu.

Jatkoanalyyseissä tällaisia vaihtoehtoisia selityksiä ja vaikutuspolkuja voidaan tutkia esimerkiksi

mediaatioanalyysillä.

Myös virheet ja muut sekoittavat tekijät tutkimuksen käytännön toteutuksessa lisäävät tuloksiin

liittyvää epävarmuutta ja kohinaa. Tällaisia olivat esimerkiksi interventiovaiheen kyselyiden

suunnittelussa sattuneet virheet, joiden vuoksi joidenkin klustereiden kohdalla osa

prosessimuuttujista puuttui. Myös se, että joissain klustereissa esimieskyselyihin vastasi useampi

kuin yksi esimies ja toisaalta se, että yhdessä organisaatiossa yksi esimies toimi useamman klusterin

esimiehenä, monimutkaistavat asetelmaa entisestään. Työntekijöitä ja esimiehiä siirtyi lisäksi

tutkimuksen aikana klusterista toiseen, ja toisinaan jopa koeryhmästä kontrolliryhmään tai

toisinpäin. Myös yleinen vaihtuvuus työntekijöissä asetti omat haasteensa intervention

toteutukselle. Tällaisten sekoittavien tekijöiden välttäminen on kuitenkin hankalaa, sillä

kompleksisen intervention käytännön toteutus on nimensä mukaisesti kompleksista. Tärkeintä on,

että häiriötekijät tunnistetaan, jolloin niiden vaikutukset voidaan huomioida tuloksia tulkittaessa.

4.4 Suuntaviivoja tulevalle tutkimukselle

Tutkimuksen tulokset puhuvat vahvasti prosessiarvioinnin merkityksen ja erityisesti intervention

toteutuksen tarkastelun tärkeyden puolesta. Tulosten perusteella intervention toteutuksen taso voi

45

vaikuttaa merkittävästi siihen, saako interventio aikaan toivottuja vaikutuksia. Erityisen tärkeää

intervention onnistuneen toteutuksen kannalta vaikuttaa olevan se, että lähtötilanne on tutkimuksen

tavoitteiden suhteen riittävän huono ja tavoitteet koetaan tärkeiksi sekä se, että osallistujat vastaavat

aktiivisesti interventiovaiheen kyselyihin. Huomiota kannattaisi siis tulevissa

interventiotutkimushankkeissa kiinnittää erityisesti työntekijöiden osallistamiseen sekä lähtötason

huolelliseen tarkasteluun, jolloin interventio voidaan kohdentaa sinne, missä sitä todella tarvitaan.

Osa-alueiden keskinäisiin yhteyksiin perustuen myös esimiehen sitouttaminen sekä yhteisen

keskustelun ylläpitäminen intervention tavoitteisiin liittyen vaikuttaisi olevan keskeistä.

Jatkotutkimusta kuitenkin tarvitaan sen selvittämiseksi, millä muilla keinoin työntekijöitä voidaan

osallistaa, toimintatapojen noudattamista tehostaa ja intervention toteutusta siten vahvistaa.

Aiemmin julkaistuista prosessiarvioinneista eniten yhtymäkohtia tähän prosessiarviointiin on

Sørensenin ja Holmanin (2014) tutkimuksessa, jossa toteutettiin interventio, jonka tavoitteena oli

tietotyöläisten työolosuhteiden ja psykologisen hyvinvoinnin parantaminen. Tulevia, erityisesti

tietotyöhön kohdistuvien interventioiden prosessiarviointeja ajatellen kysymykset liittyen

Sørensenin ja Holmanin havaitsemiin intervention toteutukseen vaikuttaviin tekijöihin, kuten

ylemmän johdon tukeen, hankkeeseen liittyvän kommunikaation selkeyteen sekä työntekijöiden

hankkeelle antamaan hyväksyntään, voisivat olla hyödyllisiä. Näistä aihealueista esimerkiksi

johdolta saadun tuen puute nousi esiin myös SujuKE-hankkeen yhteydessä useissa sanallisissa

kyselyvastauksissa. Näihin tekijöihin kannattaakin siis myös SujuKE-hankkeen jatkoanalyyseissä

kiinnittää erityistä huomiota.

Tutkimuksen löydökset intervention toteutukseen ja tuloksellisuuteen vaikuttaviin tekijöihin liittyen

ovat lähtökohtaisesti yleistettävissä lähinnä tietotyöhön. Pienen ja mahdollisesti vinoutuneen

otoksen vuoksi löydösten vahvistamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusnäyttöä. Otoksen

mahdollisista puutteista huolimatta tulokset ovat vähintäänkin suuntaa-antavia, ja niiden pohjalta on

mahdollista muodostaa uusia kiinnostavia hypoteeseja ja hahmotella suuntaviivoja tulevalle

tutkimukselle. Löydökset voivat lisäksi jatkossa auttaa paremmin ymmärtämään sellaisia työelämän

kontekstissa toteutettavia interventioita, joiden ytimessä on ryhmätason käyttäytymisen muutos. Sen

lisäksi, että tuloksia voidaan hyödyntää SujuKE-hankkeen jatkoanalyyseissä sekä tulevien

prosessiarviointitutkimusten suunnittelussa, voidaan niitä soveltaa myös suunniteltaessa tietotyöhön

kohdistuvia interventioita ja muita muutoshankkeita.

46

Prosessiarvioinnissa hyödynnetyn aineiston lisäksi tutkimushankkeen aikana kerättiin myös suuri

määrä kvalitatiivista aineistoa. Hankkeen jatkoanalyyseissä kvalitatiivisesta aineistosta voidaan

saada arvokkaita lisänäkökulmia prosessiarvioinnin numeerisen aineiston rinnalle. Tulevia

tutkimushankkeita ajatellen järkevin ja kustannustehokkain lähestymistapa prosessiarvioinnin

toteuttamiseen olisi todennäköisesti se, että numeeristen muuttujien lisäksi hyödynnettäisiin ainakin

jotain tarkkaan valikoitua osaa myös kvalitatiivisesta aineistosta. Prosessiarvioinnin kannalta

arvokasta tietoa voitaisiin saada myös esimerkiksi haastattelemalla yksi henkilö kustakin klusterista.

Tulevissa prosessiarvioinneissa myös erinäisten kontrolloitavien tekijöiden mukaan ottamista

analyyseihin kannattaa pohtia huolella. Esimerkiksi demografisten taustamuuttujien, kuten

sukupuolen ja iän kontrollointi voisi olla järkevää, sillä ne saattavat hyvinkin vaikuttaa intervention

toteutukseen. Myös esimerkiksi klusterin koko, keskimääräiset viikkotyötunnit tai erilaiset

hyvinvointi-indikaattorit, kuten stressi, saattavat vaikuttaa intervention toteutukseen, ja myös

näiden tekijöiden tarkastelua kannattaisi siten harkita. Lisäksi mikäli tutkimuksessa on mukana

useita organisaatioita, voi tulosten tarkastelu myös organisaatiokohtaisesti olla hyödyllistä. Monia

näistä ehdotuksista voidaan hyödyntää jo SujuKE-hankkeen jatkoanalyyseissä. Ottaen huomioon,

että tutkimukseen osallistuneet neljä organisaatiota poikkesivat joiltain osin melko paljon toisistaan,

voisi esimerkiksi intervention toteutuksen tason ja vaikuttavuuden välisen yhteyden

organisaatiokohtainen tarkastelu tuottaa kiinnostavia tuloksia.

Intervention toteutuksen tason ja vaikuttavuuden yhteyteen liittyvien tulosten tulkinnan kannalta

voidaan nähdä ongelmallisena se, että tutkimuksen loppukysely järjestettiin hyvin pian

interventiovaiheen päättymisen jälkeen. Pidemmän aikavälin seurantaa tarvitaan, jotta nähdään,

miten kompleksisen intervention vaikutukset kehittyvät ja muuttuvat ajan mittaan (Craig ym.,

2008). Tutkimushankkeeseen liittyykin kaksi seurantakyselyä, joilla kerätty tieto on hankkeen

arvioinnin kannalta arvokasta, sillä uusien toimintatapojen vakiintuminen voi olla hidasta.

Jatkoanalyyseissä olisikin tärkeää tarkastella seurantakyselyiden tuloksia prosessiarvioinnissa

muodostetun toteutuksen tasoa kuvaavan luokituksen valossa.

4.5 Johtopäätökset

Kompleksisen kognitiivisen ergonomian työpaikkaintervention prosessiarviointi toi esiin, että

intervention toteutuksen taso voi vaihdella intervention koeryhmän ja aktiivisen kontrolliryhmän

47

välillä ja myös ryhmien sisällä eri klustereiden eli työyksiköiden välillä. Keskeinen tutkimustulos

oli, että korkeampi toteutuksen taso oli yhteydessä siihen, että keskeytysten yleisyyden

lisääntyminen pysyi intervention aikana hallinnassa. Toteutuksen taso selitti 13 % vaihtelusta

keskeytysten yleisyyden muutoksessa, mitä voidaan pitää käyttäytymistieteen alalla kohtuullisen

suurena vaikutuksena. Keskeytysten yleisyyden vähäisempään lisääntymiseen olivat yhteydessä

erityisesti tutkimuksen tavoitteiden suhteen huono lähtötilanne ja tavoitteiden koettu tärkeys sekä

työntekijöiden vastausaktiivisuus interventiovaiheen kyselyissä. Intervention toteutuksen tason osa-

alueiden keskinäisistä yhteyksistä esiin nousi etenkin esimiehen aktiivisuuden yhteys työntekijöiden

vastausaktiivisuuteen interventiovaiheen kyselyissä. Lisäksi tavoitteista yhdessä käyty keskustelu

oli yhteydessä sovittujen toimintatapojen aktiivisempaan noudattamiseen.

Sitä, että näinkin pienellä otoksella saatiin jossain määrin selkeitä ja hypoteesien mukaisia tuloksia,

voidaan pitää pienenä saavutuksena. Intervention yleistä toteutustasoa kuvaava luokittelumuuttuja

oli ilmeisen onnistunut ja toi esiin eroja kognitiivisen kokonaiskuormituksen ja sen kolmen

alaskaalan yleisyyden muutoksessa. Kaiken kaikkiaan prosessiarvioinnin löydökset vahvistavat

aiempien tutkimusten havaintoa siitä, ettei työpaikkainterventioiden toteutus välttämättä aina suju

suunnitelmien mukaisesti kaikissa tutkimuksessa mukana olevissa yksiköissä. Vaikka tutkimuksen

johtopäätökset ovat tässä vaiheessa vielä alustavia, yksi selkeä päätelmä voidaan kuitenkin tehdä.

Kuten prosessiarviointia koskeva kirjallisuus painottaa, on tämänkin tutkimuksen perusteella selvää,

että myös jatkossa työelämän kompleksisten interventioiden yhteydessä prosessiarvioinnin

tekeminen on erittäin suositeltavaa.

48

LÄHTEET

Adriaanse, M. A., Oettingen, G., Gollwitzer, P. M., Hennes, E. P., De Ridder, D. T., & De Wit, J.

B. (2010). When planning is not enough: Fighting unhealthy snacking habits by mental contrasting

with implementation intentions (MCII). European Journal of Social Psychology, 40(7), 1277–1293.

Berendsen, B. A., Kremers, S. P., Savelberg, H. H., Schaper, N. C., & Hendriks, M. R. (2015). The

implementation and sustainability of a combined lifestyle intervention in primary care: mixed

method process evaluation. BMC family practice, 16(1), 37–48.

Biron, C., Gatrell, C., & Cooper, C. L. (2010). Autopsy of a failure: Evaluating process and

contextual issues in an organizational-level work stress intervention. International Journal of Stress

Management, 17(2), 135–158.

Biron, C., & Karanika-Murray, M. (2013). Process evaluation for organizational stress and well-

being interventions: Implications for theory, method, and practice. International Journal of Stress

Management, 21(1), 85–111.

Bonell, C., Oakley, A., Hargreaves, J., Strange, V., & Rees, R. (2006). Assessment of

generalisability in trials of health interventions: suggested framework and systematic review. Bmj,

333(7563), 346–349.

Broadbent, D. E., Cooper, P. J., Fitzgerald, P. F., & Parkes, K. R. (1982). The Cognitive Failures

Questionnaire (CFQ) and its correlates. British Journal of Clinical Psychology, 21, 1–16.

Bryson, A., Forth, J., & Stokes, L. (2017). Does employees’ subjective well-being affect workplace

performance? Human Relations, 70(8), 1017–1037.

Craig P., Dieppe P., Macintyre S., Michie, S., Nazareth, I., & Petticrew, M. (2008). Developing and

evaluating complex interventions: new guidance. Lontoo, Medical Research Council.

49

Czerwinski, M., Horvitz, E., & Wilhite, S. (2004). A diary study of task switching and

interruptions. In Proceedings of the SIGCHI conference on Human factors in computing systems,

175–182. ACM.

Dahl-Jørgensen, C., & Saksvik, P. Ø. (2005). The impact of two organizational interventions on the

health of service sector workers. International Journal of Health Services, 35(3), 529–549.

Eklöf, M., Ingelgård, A., & Hagberg, M. (2004). Is participative ergonomics associated with better

working environment and health? A study among Swedish white-collar VDU users. International

Journal of Industrial Ergonomics, 34(5), 355–366.

Griffin, T. L., Clarke, J. L., Lancashire, E. R., Pallan, M. J., & Adab, P. (2017). Process evaluation

results of a cluster randomised controlled childhood obesity prevention trial: the WAVES study.

BMC public health, 17(1), 681–693.

IEA - International Ergonomics Association. (2010). What is ergonomics? https://iea.cc/whats/

Johns, G. (2006). The essential impact of context on organizational behavior. Academy of

management review, 31(2), 386–408.

Kalakoski V., Selinheimo, S., Valtonen T., Turunen, J., Käpykangas, S., Ylisassi, H., … Paajanen,

T. (2019). BMC Psychology, arvioitavana.

Kalakoski, V., & Valtonen, T. (2019). Aivotyö innostaa ja kuormittaa (data).

https://www.työelämätieto.fi/#/fi/dashboards/brainwork

Keogh, E., & French, C. C. (2001). Test anxiety, evaluative stress, and susceptibility to distraction

from threat. European Journal of Personality, 15(2), 123–141.

Landsbergis, P. A., & Vivona‐Vaughan, E. (1995). Evaluation of an occupational stress intervention

in a public agency. Journal of Organizational Behavior, 16(1), 29–48.

50

Lewin, S., Glenton, C., & Oxman, A. D. (2009). Use of qualitative methods alongside randomised

controlled trials of complex healthcare interventions: methodological study. Bmj, 339, b3496.

Linnan, L., & Steckler, A. (2002). Process evaluation for public health interventions and research.

San Francisco: Jossey-Bass.

Mark, G., Gonzalez, V. M., & Harris, J. (2005). No task left behind?: examining the nature of

fragmented work. In Proceedings of the SIGCHI conference on Human factors in computing

systems, 321–330. ACM.

Mikkelsen, A., Saksvik, P. Ø., & Landsbergis, P. (2000). The impact of a participatory organizational

intervention on job stress in community health care institutions. Work & Stress, 14(2), 156–170.

Moore, G., Audrey, S., Barker, M., Bond, L., Bonell, C., Hardeman, W., … Baird, J. (2014).

Process evaluation of complex interventions: UK Medical Research Council (MRC) guidance.

Lontoo, Medical Research Council.

Moore, G. F., Audrey, S., Barker, M., Bond, L., Bonell, C., Hardeman, W., ... Baird, J. (2015). Process

evaluation of complex interventions: Medical Research Council guidance. BMJ, 350, h1258.

Moore, G. F., Raisanen, L., Moore, L., Ud Din, N., & Murphy, S. (2013). Mixed-method process

evaluation of the welsh national exercise referral scheme. Health Education, 113(6), 476–501.

Nielsen, K., Fredslund, H., Christensen, K. B., & Albertsen, K. (2006). Success or failure?

Interpreting and understanding the impact of interventions in four similar worksites. Work & Stress,

20(3), 272–287.

Nielsen, K., Nielsen, M. B., Ogbonnaya, C., Känsälä, M., Saari, E., & Isaksson, K. (2017).

Workplace resources to improve both employee well-being and performance: A systematic review

and meta-analysis. Work & Stress, 31(2), 101–120.

Nielsen, K., & Randall, R. (2009). Managers' active support when implementing teams: The impact

on employee well‐being. Applied Psychology: Health and Well‐Being, 1(3), 374–390.

51

Nielsen, K., & Randall, R. (2012). The importance of employee participation and perceptions of

changes in procedures in a teamworking intervention. Work & Stress 26(2), 91–111.

Nytrø, K., Saksvik, P. Ø., Mikkelsen, A., Bohle, P., & Quinlan, M. (2000). An appraisal of key

factors in the implementation of occupational stress interventions. Work & Stress, 14(3), 213–225.

Oakley, A., Strange, V., Bonell, C., Allen, E., & Stephenson, J. (2006). Process evaluation in

randomised controlled trials of complex interventions. Bmj, 332(7538), 413–416.

Oettingen, G., Kappes, H. B., Guttenberg, K. B., & Gollwitzer, P. M. (2015). Self‐regulation of

time management: Mental contrasting with implementation intentions. European Journal of Social

Psychology, 45(2), 218–229.

Podsakoff, P. M., & Organ, D. W. (1986). Self-reports in organizational research: Problems and

prospects. Journal of management, 12(4), 531–544.

Raban, M. Z., & Westbrook, J. I. (2014). Are interventions to reduce interruptions and errors during

medication administration effective?: a systematic review. BMJ Quality & Safety, 23(5), 414–421.

Radley, A. (1994). Making Sense of Illness: The Social Psychology of Health and Disease.

Newbury Park, CA: Sage.

Richardson, K. M., & Rothstein, H. R. (2008). Effects of occupational stress management

intervention programs: a meta-analysis. Journal of Occupational Health Psychology, 13(1), 69–93.

Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2000). Self-determination theory and the facilitation of intrinsic

motivation, social development, and well-being. American psychologist, 55(1), 68–78.

Saksvik, P. Ø., Nytrø, K., Dahl-Jørgensen, C., & Mikkelsen, A. (2002). A process evaluation of

individual and organizational occupational stress and health interventions. Work & Stress, 16(1), 37–

57.

52

Sørensen, O. H., & Holman, D. (2014). A participative intervention to improve employee well-

being in knowledge work jobs: A mixed-methods evaluation study. Work & Stress, 28(1), 67–86.

Wallace, J. C., & Chen, G. (2005). Development and validation of a work‐specific measure of

cognitive failure: Implications for occupational safety. Journal of Occupational and Organizational

Psychology, 78(4), 615–632.

53

Liite 1. Tehtäväkyselyiden (T1-10) ja esimieskyselyiden (E1-3) kysymykset. Taulukossa on esitetty

koeryhmän kysymykset. Kontrolliryhmän kysymykset olivat vastaavat, mutta teemat olivat kuormittuminen,

palautuminen ja työ- ja vapaa-ajan tasapaino.

Kysymys E1 E2 E3 T1 T2 T3 T4 T5 T6 T7 T8 T9 T10 N /A PM

Toimintatapoja voi käsitellä yksikön kanssa

säännöllisissä kokouksissa, epävirallisissa

käytäväkeskusteluissa tai vaikkapa

keskustelupalstalla. Millä keinoin sinä olet

käsitellyt tai aiot käsitellä pelisääntöjä yksikön

kanssa?

x A

Kuinka tosissanne kokeilette kehitettyjä

toimintatapoja ja pelisääntöjä seuraavan parin

kuukauden aikana?

x N *

Mitkä asiat voivat olla esteenä sille, ettei

toimintatapoja ja pelisääntöjä oteta käyttöön?x A

Millaista tukea kaipaisit esimiehenä, jotta oman

yksikkösi aivotyö saataisiin sujuvammaksi?x x x A

Verrattuna muihin vastaaviin toimijoihin

toimialalla, kuinka arvioisit työpaikkasi työn

tuottavuutta?

x x x N

Halutessasi voit kirjata alle kysymyksiä ja

kommentteja aivotyön sujuvoittamiseen,

kuormittumiseen tai SujuKE-tutkimukseen liittyen.

x x x A

Toimintatapoja voi käsitellä yksikön kanssa

säännöllisissä kokouksissa, epävirallisissa

käytäväkeskusteluissa tai vaikkapa

keskustelupalstalla. Millä tavoin yksikkösi on

käsitellyt pelisääntöjä?

x A

Mitä toimintatapoja ja pelisääntöjä yksikkösi on jo

kokeillut?x A

Mitkä asiat ovat edistäneet uusiin toimintatapoihin

siirtymistä?x A

Mitkä asiat ovat olleet esteenä, ettei uusia

toimintatapoja ja pelisääntöjä ole saatu käyttöön?x A

Onko ryhmäsi ottanut esiin näitä asioita viimeisten

viikkojen aikana?x N *

Onko ryhmäsi tilanne mielestäsi parantunut näiden

asioiden suhteen viimeisten viikkojen aikana?x N

Aiotteko ryhmäsi kanssa jatkaa näihin tavoitteisiin

liittyvien toimintatapojen ja pelisääntöjen

kehittämistä ja kokeilua, miten?

x A

Osallistuitko itse SujuKE-työpajaan? x N

Kuinka hyödyllinen työpaja mielestäsi oli, auttoiko

se yhteisten toimintatapojen ja pelisääntöjen

luomisessa?

x N

Miksi et osallistunut työpajaan? x N/A

Vähemmän häiriöitä: Hälyä ei ole liikaa tai

puhehäly on vaimennettu; ei ole tarpeettomia

huomiota kaappaavia soittoääniä tai liikkumista. On

sovittu yhteisistä pelisäännöistä ja toimintatavoista,

joilla vähennetään ja hallitaan hälyä ja häiriöitä.

Mitä mieltä olet itse tästä tavoitteesta?

x N *

N: Numeerinen, A: Avokenttä, PM: Prosessimuuttuja.

54


Keskeytykset kuriin: Työssä on keskittymisrauhaa

eikä työ keskeydy jatkuvasti. On tunnistettu mistä

keskeytyksiä syntyy ja mitkä keskeytykset ovat

tarpeellisia, mitkä turhia. Käytössä on yhteisiä

keinoja hallita ja vähentää työskentelyä haittaavia

keskeytyksiä. Mitä mieltä olet itse tästä

tavoitteesta?

x N *

Tietotulva hallintaan: Tietoa on helppo tuottaa ja

jäsentää ja asiat löytyvät. Viestit kulkevat sopivia

kanavia pitkin. Muistikuorma on kohtuullinen eikä

ole liikaa muistettavaa. Käytössä on yhteisiä

keinoja hillitä, hallita, ajoittaa ja jäsentää

tietotulvaa ja ennakoimattomia kiireellisiä tehtäviä.

Mitä mieltä olet itse tästä tavoitteesta?

x N *

Tunnetko sinä nykyään tällaista stressiä? (0

tarkoittaa ettet tunne stressiä lainkaan ja 10

tarkoittaa että tunnet erittäin paljon stressiä)

x x x N

Kuinka hyvin koet yleensä palautuvasi työsi

aiheuttamasta kuormituksesta (sekä henkinen että

ruumiillinen kuormitus) työpäivän / työvuoron

jälkeen? (0 tarkoittaa että palaudut erittäin huonosti

ja 10 tarkoittaa että palaudut erittäin hyvin)

x x x N

Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka paljon sait

tehtyä työtehtäviäsi tämän työpäivän (tai

viimeisimmän täyden työpäiväsi) aikana verrattuna

tavanomaiseen määrään? (1 tarkoittaa, että et saanut

mitään tehtyä, 10 tarkoittaa, että teit normaalin

määrän)

x x x x x x x x x x N

Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka laadukkaasti

sait tehtyä työtehtäviäsi tämän työpäivän (tai

viimeisimmän täyden työpäiväsi) aikana verrattuna

tavanomaiseen työskentelysi laadun tasoon? (1

tarkoittaa, että työsi laatu oli erittäin huonoa, 10

tarkoittaa, että laatu oli normaalilla tasolla)

x x x x x x x x x x N

Oletteko viimeisen viikon aikana keskustelleet

yhdessä toimintatavoista, joilla voitte yhdessä

vähentää häiriöitä tai saatte yhdessä turhat

keskeytykset kuriin tai tietotulvan hallintaan?

x N *

Yksikössäsi keskusteltiin seuraavista

toimintatavoista ja pelisäännöistä. Miten olette

päässeet niiden kanssa eteenpäin?: [Listattu 0-6

organisaatiokohtaista pelisääntöä sekä niihin

liittyvät toimintatavat. Kysytään erikseen jokaisesta

pelisäännöstä.]

x N

Onko yksikössä sovittu jostakin muista

pelisäännöistä? Mistä?x A

Mitä ylläolevia toimintatapoja ja pelisääntöjä

olette päättäneet noudattaa yksikkösi kanssa tai mitä

teidän olisi mielestäsi hyvä lähteä noudattamaan?

x x x x x x A

Kuinka usein jo noudatatte häiriöihin liittyviä

pelisääntöjä tai suurinta osaa niistä?x x N *

Mitä voisit tehdä, että yksikkösi ottaisi käyttöön

häiriöiden vähentämiseen liittyviä toimintatapoja ja

pelisääntöjä?

x x A


55


Kuinka usein jo noudatatte keskeytyksiin liittyviä

pelisääntöjä tai suurinta osaa niistä?x x N *


keskeytyksiin liittyviä toimintatapoja ja

pelisääntöjä?

x x A

Kuinka usein jo noudatatte tietotulvan

hallintaan liittyviä pelisääntöjä tai suurinta osaa

niistä?

x x N *


tietotulvan hallintaan liittyviä toimintatapoja ja

pelisääntöjä?

x x A

Oletteko onnistuneet vähentämään häiriöitä? x N

Oletteko onnistuneet hallitsemaan keskeytyksiä? x N

Oletteko onnistuneet saamaan tietotulvan kuriin? x N

Millä keinoilla olette onnistuneet pääsemään

lähemmäksi näitä tavoitteita: vähemmän häiriöitä,

keskeytykset kuriin ja tietotulva hallintaan?

x A

Mikä on estänyt teitä näiden tavoitteiden

saavuttamisessa: vähemmän häiriöitä, keskeytykset

kuriin ja tietotulva hallintaan?

x A

Millä tavoin olette käsitelleet yhdessä sovittuja

toimintatapoja? Valitse yksi tai useampi vaihtoehto.x N/A *

Missä määrin sinä itse olet kokeillut ja ottanut

käyttöön toimintatapoja, joilla vähennetään

häiriöitä, saadaan keskeytyksen kuriin tai tietotulva

hallintaan? Valitse yksi tai useampi vaihtoehto.

x N/A *

Mitkä uudet toimintatavat tai pelisäännöt ovat

sujuvoittaneet omaa työtäsi? Kerro pienistäkin

hyvistä käytännöistä ja toimintatavoista. Millaisia

pieniä tai suurempia edistysaskeleita on tapahtunut?

x A

Päivän SujuKE 1: Keskustele näistä

tavoitteista yksikkösi kanssa ja selvitä mitä mieltä

muut ovat. Miten voitte yhdessä vähentää häiriöitä?

Miten saatte yhdessä turhat keskeytykset kuriin?

Miten saatte yhdessä tietotulvan hallintaan? Hyvää

päivän jatkoa! Kiitos vastauksistasi! Halutessasi

voit kirjoittaa kommentteja ja ajatuksia työn

sujuvoittamisen ja kuormittumisen hallinnan

parantamisesta työpaikallasi ja/tai tästä

tutkimuksesta.

x A

Päivän SujuKE 2: Ota yhteiset pelisäännöt käyttöön

työyhteisösi kanssa! Muistuttakaa toisianne

yhteisistä toimintatavoista. Vain kokeilemalla

selviää kuinka paljon nämä sujuvoittavat työtä ja

vähentävät kuormittumista. Kiitos vastauksistasi!

Halutessasi voit kirjoittaa kommentteja ja ajatuksia

työn sujuvoittamisen ja kuormittumisen hallinnan


tutkimuksesta.

x A


56


Päivän SujuKE 3+7: Muistuttakaa toisianne

yhteisistä toimintatavoista ja pelisäännöistä, joilla

häiriöitä voi vähentää. Keskustelkaa

työyhteisössänne siitä missä konkreettisissa arjen

tilanteissa on vaikea hallita häiriöitä. Päättäkää

yhdessä miten näissä tilanteissa olisi hyvä toimia.

Tavoitteena on, että hälyä ei ole liikaa tai puhehäly

on vaimennettu; ei ole tarpeettomia huomiota

kaappaavia soittoääniä tai liikkumista. On sovittu

yhteisistä pelisäännöistä ja toimintatavoista, joilla

vähennetään ja hallitaan hälyä ja häiriöitä. Kiitos

vastauksistasi! Halutessasi voit kirjoittaa

kommentteja ja ajatuksia työn sujuvoittamisen ja

kuormittumisen hallinnan parantamisesta

työpaikallasi ja/tai tästä tutkimuksesta.

x x A



keskeytykset saadaan kuriin. Keskustelkaa


tilanteissa keskeytysten kuriin saaminen ei onnistu

riittävän hyvin. Päättäkää yhdessä miten näissä

tilanteissa olisi hyvä toimia. Tavoitteena on, että

työssä on keskittymisrauhaa eikä työ keskeydy

jatkuvasti. On tunnistettu mistä keskeytyksiä syntyy

ja mitkä keskeytykset ovat tarpeellisia, mitkä turhia.

Käytössä on yhteisiä keinoja hallita ja vähentää

työskentelyä haittaavia keskeytyksiä. Kiitos





x x A



tietotulva saadaan hallintaan. Keskustelkaa


tilanteissa tietotulvan hallintaan saaminen ei onnistu

riittävän hyvin. Päättäkää yhdessä miten näissä

tilanteissa olisi hyvä toimia. Tavoitteena on, että

tietoa on helppo tuottaa ja jäsentää ja asiat löytyvät.

Viestit kulkevat sopivia kanavia pitkin.

Muistikuorma on kohtuullinen eikä ole liikaa

muistettavaa. Käytössä on yhteisiä keinoja hillitä,

hallita, ajoittaa ja jäsentää tietotulvaa ja

ennakoimattomia kiireellisiä tehtäviä. Kiitos





x x A


57


Päivän SujuKE 6: Uusien käytäntöjen leviäminen

vie aikaa: on tärkeää jatkaa keskustelua ja pitää

hyvät tavoitteet ja toimintatavat elävinä. Muistuta

ryhmääsi yhteisen kehittämisen teemoista:

Vähemmän häiriöitä, keskeytykset kuriin ja

tietotulva hallintaan ja niihin liittyvistä

pelisäännöistä. Hyvää päivän jatkoa! Kiitos





x A

Päivän SujuKE 10: Mihin saakka olette päässeet,

miten tästä eteenpäin? Pysähdy hetkeksi miettimään

ja keskustelemaan muiden kanssa tilanteesta. Mitä

pieniä edistysaskeleita sinä itse ja ryhmäsi ovat

ottaneet? Miten jatkatte työtä sujuvoittavien

pelisääntöjen sopimista ja toimintatapojen

kokeilua? Kiitos vastauksistasi! Halutessasi voit

kirjoittaa kommentteja ja ajatuksia työn

sujuvoittamisen ja kuormittumisen hallinnan


tutkimuksesta.

x A


Documents

Tietotyön kognitiivisen ergonomian intervention