Upload
others
View
1
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Tutkimustiedon ja käytännön vuoropuhelulla uudistuvaan
sosiaalityöhön
Kirsi Nousiainen
16.10.2014
POIMU-koulutus Lahti
Elävätkö teoriat käytännön sosiaalityössä?
Mitä on uudistuva sosiaalityö?
Onko käytäntötutkimus vastaus uudistuvan sosiaalityön haasteisiin?
Onko sosiaalityössä unohdettu kriittinen yhteiskuntatutkimus?
Sosiaalityön yhteiskuntatutkimukseen kiinnittyvän tiedon ja käytäntöjen vuoropuhelu?
Haastan keskustelemaan
joidenkin näkökulmien kautta
omien vuosien saatossa kertyneiden ajatusten kautta
Esityksen rakenne
• Sosiaalityön tiedonmuodostus
• Teorian ja käytännön suhteesta
• Käytäntölähtöinen teorianmuodostus
• Yhteiskuntateorian puuttuminen sosiaalityön
tutkimuksesta ja käytännöistä?
• Oma kertomukseni teorian ja käytännön
vuoropuhelusta
Sosiaalityön uusi tiedontuotanto ja tietoperusta
viime vuosikymmeninä hiljainen vallankumous: käytäntötutkimukseksi nimitetty
taustalla tietoyhteiskunnan ja tieteen yhteisevoluutio
etenee ja synnyttää jatkuvasti uusia tiedontuotannon muotoja
perinteinen akateeminen tutkimus saanut lukuisia ja yllättäviäkin kumppaneita
tutkimuksen rinnalle ilmaantunut uusia, kokeilevia tiedontuotannon tapoja
horjuttanut yliopistojen tiedonmuodostuksen monopolia
todellisuudessa uuden (Mode2) ja perinteisen (Mode1) tiedontuotannon mallit ovat
elintärkeitä toisilleen tarvitaan niiden vuoropuhelua
uusille tiedontuotannon tavoille on tyypillistä, että tapahtuu niissä ympäristöissä, joissa tietoa
käytetään
tästä syystä luontevaa, että tutkimukseen osallistuu ammattitutkijoiden lisäksi niitä asiantuntijoita,
joiden työtehtävistä kaivataan tietoa eli vastauksia käytännöllisiin ongelmiin
tiedon arviointi tapahtuu entistä enemmän käytännössä
tutkimustieto, joka palvelee toisin toimimista, otetaan käyttöön
tutkimusperustainen sosiaalityö mahdollista niin, että tutkijat ovat yksi osapuoli sitä prosessia,
jossa empiirisen tiedon käytäntöihin soveltaminen tapahtuu
Monimutkaisessa yhteiskunnassa vain tutkijoiden, hallinnon, poliitikkojen, ammattilaisten ja
asiakkaiden keskinäinen vuoropuhelu tuottaa realistisen kuvan eri tahojen intresseistä
Mirja Satka 2014
Mode 2
on tieteensosiologinen termi
viittaa tieteellisen tiedon tuottamisen tapaan
monitieteiset teemit yhdessä työskentelevät tuottaakseen tietoa tiettyjen
reaalimaailmasta nousevien ongelmien osalta.
tiedemaailmassa jo pitkälti esim. rahoituksen ehtona
tarkoittaa, että kaikki tiedontuotannonprosessista kiinnostuneet voivat olla
mukana
tarvitaan kumppaneita, joilla on asiakkaan kokemustietoa
uusimuotoisessa tiedontuottamisessa suositaan vastavuoroista dialogia
tutkijoiden ja muiden osallistujien kesken
mahdollistaa tiedontuottamisen prosessin kriittisen arvioinnin ja
reflektion
merkittävä ero Mode1:een: on tieteidenvälistä toimintaa ja perustuu eri
alojen tuottamalle tutkimustiedolle ja kokemusperäiselle tiedolle
Mode 1
• tiedontuotantoa motivoi ainoastaan tieteellinen
tieto (perustutkimus)
• ei kiinnostunut tulosten sovellettavuudesta
• perustuu ajatukseen tieteestä irrallisena eri
tieteenaloihin kiinnittyvänä rakenteena
Käytäntö ja teoria
kaksi erilaista filosofista suuntausta, joissa käytännön käsite saanut erilaisia
merkityksiä:
marxilaisessa filosofiassa käytäntö on tärkeä teoreettinen käsite
– jolla tarkoitetaan erityisesti tuotannollisissa toimintaympäristöissä
tapahtuvaa ihmisen vuorovaikutusta ja käytännöllis-esineellistä työtä
– tämä puolestaan muokkaa toimivan ihmisen tietoisuutta
– käytäntö on filosofisten ideoiden totuuden kriteeri
pragmatismissa käytännön merkitys palautuu niihin käytännöllisiin
vaikutuksiin, joita käsitteen kohteella on
– jotkut pragmatistit asettavat käytännön ensisijaiseksi teoriaan nähden
– ihminen on olento, joka kiinnittyy todellisuuteen toimintansa ja
käytäntöjensä kautta
– vrt. Jane Addams: ”…tutkimustiedolle syntyy merkitys vasta kun sitä
sovelletaan yhteiskunnalliseen toimintaan.”
(Satka 2014)
Käytäntölähtöinen tiedonmuodostus
Käytäntölähtöinen tiedonmuodostus vs. tutkimusperustainen käytäntö
muodostavat dialektisen yhteyden
hyödynnettävyys välittömimmin sosiaalityön ja –alan käytännöissä
välillisesti tavoitteena on tuoda käytännössä muodostuvaa tietoa akateemiseen maailmaan ja vahvistaa sosiaalityöoppiaineen teorettista perustaa
Tieto
on jotakin, joka syntyy käytännön, toiminnan ja kokemuksen jälkeen.
oleellista on saatujen kokemusten ja tehtyjen havaintojen tietoinen ja looginen jäsentäminen
ja tiedon oikeellisuuden testauttaminen käytännössä
abduktiivinen päättely – päättely johtaa parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen
Dewey
• kritisoi käytännön ja tiedon erottamista toisistaan, mikä johtanut rationaalisen ajattelun ja tieteellisen tiedon ylivaltaan
• ”… Olemme niin tottuneita erottamaan tiedon tekemisestä ja valmistamisesta, ettemme huomaa, miten tämä ero suuntaa käsityksiämme mielestä, tietoisuudesta ja käsitteellisestä tutkimuksesta.”
”Parhaimmillaan käytäntötutkimus voi toimia muutosprosessissa yhteiskunnallisena käytäntönä, joka kykenee yhdistämään yhteiskuntatieteiden kolme funktiota – konstatiivisen (jatkuvuutta ylläpitävä), kriittisen (vallitsevaa kyseenalaistava) ja konstruktiivisen (uudelleen rakentuva) – sekä hyödyntämään näitä kaikkia hedelmällisellä tavalla.”
(Saurama & Julkunen 2009)
Sosiaalityön tiedontuotanto – onko käytäntötutkimus ainoa vastaus?
Makrotaso
- yhteiskunnalliset ilmiöt (esim. asunnottomuus, äitiys)
Mesotaso
- sosiaalinen ympäristö, yhteisö, kaupunki, kylä jne. (esim.
sosiaalitoimisto tilana)
Mikrotaso
- vuorovaikutus, ryhmät, toiminta
postmodernin ajan kiinnostus kieleen ja vuorovaikutukseen
(Kuronen 2004)
menetelmien kehittäminen (esim. biografinen ja narratiivinen
tutkimus/muistelutyö/etnograf iset menetelmät)
Kriittinen näkökulma
Chris Jones (1996) Mäntysaaren (2008) mukaan:
”… teorioista on tullut vaarallisia sosiaalityön ammatille. 1960- ja 1970-luvuilla
radikaalista sosiaalityöstä kiinnostuneet sosiaalityöntekijät ja kriittiset sosiologit
löysivät yhteistä maaperää ja kiinnostuksen kohteita. Jonesin mukaan 1980-luvun
kuluessa tilanne kuitenkin muuttui: sosiaalityön akateeminen yhteisö otti vähä
kerrallaan etäisyyttä sosiologiseen teorianmuodostukseen. Jones väittää, että
kriittisistä yhteiskuntateorioista tuli vaarallisia sosiaalityöprofession kannalta,
koska ne osoittavat yhteiskunnan ja valtion luovan ja ylläpitävän sosiaalisia
ongelmia aika tietoisesti, ja sosiaalityöntekijöiden olevan mukana tässä
prosessissa. Hänen mukaansa sosiaalityön tutkimuksessa yhteiskuntatieteellisiä
teorioita hyödynnettiin vain sikäli kun niistä on hyötyä sosiaalityön ammatillisten
asemien vahvistamisessa. […] mutta jonkinasteinen katkos suhteessa kriittiseen
yhteiskuntatieteelliseen teoriaan on suomalaisessakin sosiaalityön tutkimuksessa
havaittavissa.”
erityisesti neoliberalismin ja managerialsmin haasteet sosiaalityön
uudistumiselle
Miten tutkimusteoria ja menetelmät voivat elää
sosiaalityön käytännöissä Esimerkkinä sosiaalityö identiteettityönä
Mikrotason näkökulma
• Tavoitteena oman arvon tunnon vahvistaminen ja identiteetin rakentaminen sekä oman
menneisyyden hyväksyminen ► valtaistuminen
• Taustalla voi olla kuormittavia tai traumatisoivia lapsuuden ja/tai nuoruuden
kokemuksia, esim. väkivaltaa, laiminlyöntiä ym., heikko itsetunto – ja arvostus
aikuisena, vahingollisia ajatusmalleja ja/tai käyttäytymistä kuten esim. rikollisuus yms.
• työskentelyä voi ohjata esim. narratiivinen näkökulma ja vuorovaikutuksen teoriat
Makrotason näkökulma
• Tavoitteena syrjäyttävien mekanismien tunnistaminen ja niiden merkityksen
ymmärtäminen yksilöä ja/tai yhteisöä vapauttavasti ► emansipaatio
yhteiskunnan vaatimustaso on kova
kokemus ettei saa apua: järjestelmän rakenteet ja puutteet, poiskäännyttäminen
kokemus siitä, ettei tule kuulluksi
asenteet nuorista yhteiskunnassa
• Työskentelyä voi ohjata esim. hermeneuttis-fenomenologinen tai konstruktionistinen
tieteenfilosofia (radikaali tai kriittinen teoria) jne.
Clive Baldwin (2013) Narrative Social Work. Theory and application. the
polity press.
Kolme tapaa ymmärtää
minää/identiteettiä
Essentialistinen (olemusajatteluun liittyvä)
– minä on keskushakuinen, yksilöllinen subjekti
– jolla on rajat
– on erillinen muista
– jolla on tietty persoonallisuus, uskomukset ja
asenteet
– identiteetti on jatkumo ajasta ja paikasta pääosin
riippumatta
Dialoginen minä
• sosiaalinen ja joustava
• minä/subjekti on ei-keskushakuinen (decetred)
ja sosiaalinen
• identiteetti paikantuu sosiaalisesti ja siitä
neuvotellaan muiden kanssa
• moniääninen
Rihmastomainen minä (rizome=juurakko, maavarsi)
– vastakohta minä – muut dikotomialle
– vastakohta ajatukselle yhtenäisestä, järjestykseen kiinnittyvästä, eheästä, hierarkkisesta ja lineaariseen ajatteluun kiinnittyvästä (kuten esim. luokka, rotu, sukupuoli, asiakas yms.)
– on siis ei-lineaarinen, horisontaalinen, anarkistinen ja nomadinen
– tällaiset identiteetit määritellään yhteyksien pikemminkin kuin juurien tai lähtökohtien kautta ja ne leviävät horisontaalisesti ajan ja paikan yli.
– niillä ei siis ole mitään muotoa tai suuntaa ja muodostaa solmukohtia ja ne voivat olla yhteydessä tai yhtyä muihin solmukohtiin.
Narratiivien käyttö sosiaalityössä
• Henkilökohtainen historia
- Ajalliset faktat kuten syntymäaika yms. tapahtumahistoria (työ-, opiskelu-,
sairaushistoria jne.)
• Yksilölliset elämäntapahtumat kokemuksina:
- Mitä merkityksiä kertoja antaa elämäntapahtumille/kokemuksille
• Yksilö sosiaalisissa, yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa suhteissa:
- Kuinka sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet ja politiikat
edistävät tai ehkäisevät yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen mahdollisuuksia
• Identiteetin rakentaminen:
- Kuinka kertoja identifioi itsensä
Empowerment
Lähde: Elämänkulku ja elämänkertomukset sosiaalityössä -kurssi 17.11.2008 Kirsi Nousiainen
Elämänkertomus, identieetti, identiteettikertomus
• Ihmisen kerrottu elämä on jotain muuta kuin hänen elämänkaarensa tai
elämänhistoriansa.
• Ihmiset kertovat elämästään eri tavoin, eri aikoina ja eri konteksteissa ja kukin kertomus
on ainutkertainen.
• Identiteettikertomus on kertomus, jota kukin muotoilee koko elämänsä ajan eri ihmisille
eri konteksteissa. Se on haastatteluissa tai muilla keinoin muotoutuvaa minäaineista
välittävää, identiteettispesifiä kerrontaa ja sen eri tasojen koherenssia tai sen puutetta.
• Elämänkertomus on ’kertomus elämästäni’ ja identiteettikertomus taas
’kertomus minusta’. Identiteettikertomuksen perusta on laveampi, sillä se kattaa
elämänkertomuksen lisäksi kaiken muun kerronnan, jossa ’identiteetti’’, ’itseä’, ’minää’
ilmaistaan.
(Laura Aro 1996)
Sosiaalityöntekijä asiakkaan
elämänkerrontaprosessissa
SOSIAALITYÖNTEKIJÄ AUTTAA ASIAKASTA YMMÄRTÄMÄÄN
Mikä merkitys elämänkerronnalla on
Sen suhteen asiakkaan oman identiteetin rakentamiseen
Niitä päätöksiä, joita asiakas on elämänsä aikana tehnyt ja niiden suhteen identiteetin
rakentumiselle
Toisten ihmisten toimien merkityksen asiakkaan elämänkululle
Yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja moraalisten arvojen vaikutukset asiakkaan elämässä
ja kuinka ne hänen elämänkertomuksessaan tulevat esille
Kuinka mennyt, nykyinen ja tuleva on yhteydessä toisiinsa
Kuinka on mahdollista uudelleen tulkita kerrottua elämänkertomusta ja kuinka sen
avulla voi rakentaa toisenlaista tulevaisuutta
Että on mahdollista hyväksyä ”murtunut” identiteetti ja silti olla mahdollista muuttaa
tulevaisuuttaan ja elää tyydyttävää elämää
ASIAKAS TEKEE TYÖN- SOSIAALITYÖNTEKIJÄ OIKEITA KYSYMYKSIÄ
ASETTAMALLA AUTTAA ASIAKKAAN TYÖSKENTELYÄ
TAVOITTEENA UUSI KERTOMUS JA TOISIN RAKENTUVA IDENTITEETTI
Narratiivinen työskentely
Erilaiset kerronnan tavat:
- Kirjoittaminen
- Haastattelu
- Kuvien käyttö
- Elämänviiva
- Videointi
- Äänittäminen
- Musiikki
- Muistelutyö
- Yksilöllisesti tai ryhmässä
Kuva osana elämän-/identiteettikertomusta –
esimerkkinä asumishistoria
Kuva stimuloi kerrontaa!
Kun paikka menee tutkijaan*
[…] kun ensiks täällä impattiin sillon 11-vuotiaana. Sitte 12-vuotiaana ryypättiin tossa kentän takana,
mut se oli vaan sit semmost viikonloppuryyppäämistä. Mut sit todellinen se pilvenpoltto 13-
vuotiaana, niin mä lopetin ryyppäämisen. Mä poltin enää vaan hasista ja oli semmonen hippiaate. Ja
sitte tuli vuoden päästä sitte ekstaasi kuvioihin, ja mä ajattelin, et tää on mun huume. Siihenhän mä
rakastuin sillä lailla, et sit käytettiin viikonloppusin sitä. Kerran kuukaudessa ensiks. Sitten
amfetamiinii justiin kerran kuukaudessa ja ekstaasii, ja sit 15-vuotiaana huomattiinkin, että […]
(* Pösö, Tarja 2006)
21.1.2014 Kirsi Nousiainen 21
Performatiivisuus ja kontekstin merkityksestä
Pihla niminen nainen pyöriskeli tuulispään lailla ja puhetta pulputen keittiötilassa. Myös hänelle Ohjaaja ehdotti haastattelua. Tosin Ohjaaja sanoi pariinkin otteeseen, että tämä Pihla on kova puhumaan, jonka ymmärsin varoituksena itselleni. Sanoin, ettei se minua haittaa – mutta saa nyt nähdä onnistuuko haastattelu.
Kun Pihla kysyy, että millainen tutkimus niin kerron, että olen kiinnostunut hänen elämästään. Kertoo, että hänelle psykologi (tai psykiatri) on sanonut ja myös antanut siitä todistuksen että hän ei saisi muistella menneitä, koska on vaara että uppoutuu niihin. Tämä ei hänelle olisi hyväksi. Sanon ja Ohjaaja säestää, että voidaan puhua nykyisestä elämästä, positiivisista asioista ja hänen harrastuksistaan.
Innostuu kertomaan, että harrastaa eläintaidetta ja näyttää minulle kaksi tekemäänsä eläinkuvaa. Ovat taidokkaita, mutta hieman resuisia. On myös järjestämässä niistä näyttelyä. Keskustellaan niiden esille laitosta ja Pihla valistaa minua valokuvien oikeasta kehystämisestä. Sovitaan, että tapaan Pihlan seuraavalla viikolla. Pyytää, että tulen aamulla, niin ei ehdi juoda itseään humalaan.
”Tutkimuksen tekeminen yhteiskunnan marginaalissa pitkään eläneiden ja elävien, vaikeita tai traumaattisia kokemuksia omaavien henkilöiden kanssa, edellyttää aina tutkijan reflektointia ja oman position ymmärtämistä. Myös minä pohdin omaa asettumistani tutkimuspaikkani näyttämöille. Välillä asettuminen tuntui luontevalta, mutta koin myös muunlaisia hetkiä. Erilaiset henkilökohtaiset menneet elämänkokemukset ja nykyhetken tunteet ja tuntemukset voivat vaikuttaa siihen, miten asettuu vuorovaikutustilanteeseen toisen kanssa. ” (Nousiainen, julkaisematon käsikirjoitus)
Emansipatorinen työ
”Pidän tärkeänä, että sosiaalityötä tarkastellaan myös poliittisena toimintana, joka tähtää
yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ja joitakin kansalaisia alistavien rakenteiden ja käytäntöjen
muuttamiseen. Tarkoitan poliittisella toiminnalla tässä yhteydessä yhteiskunnallisen osattomuuden
vastaista toimintaa sekä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämistä (vrt. esim. Pease 2010). Tämä
voi tapahtua niin yksilötasolla arkipäivän toiminnassa kuin julkisilla yhteiskunnallisilla ja yhteisöllisillä
foorumeilla. Radikaalin sosiaalityön keskeisenä tehtävänä on toimia asiakkaiden emansipaatiota
edistävästi. ” (Nousiainen, julkaisematon käsikirjoitus 2)
Kuisma • Mies Tätä hassista polttelen sillee harvinaisesti, mut se on aika hyvin ku onhan toi (-) kyl vähän.
• Kirsi Kuinka kauan sä oot käyttäny aineita, minkä ikänen sä olit ku sä alotit?
• Mies 14-vuotiaasta saakka joka päivä kovempia huumeita. 15-vuotiaasta on (hash) (--). [0:00:21.0] Ja aattelin et näytän vielä
ihan semmoselta kotipojalta. Hä?
• Kirsi Mm, niin näytät. Et sä mitenkää huonokuntosen näönen oo.
• Mies Enhän mä nyt huonos kunnos voi olla, ku mul on tämmöset. Ei kai nää nyt hirveen pienetkää. (näyttää hauiksiaan)
• Kirsi No ei kyllä, aikamoiset.
• Mies Näkyy peilistä. Sit katopa tää, tuleeks siihen se hevosenkenkä vielä?
• Kirsi Joo katos.
• Mies Tuleeko?
• Kirsi Tulee tulee.
• Mies Semmonen uuma.
• Kirsi Mm, joo.
• Mies Siit tietää, et on viel hyväs kunnossa.
• Kirsi Nii.
• Mies Niit ei saa ihan hirmuseks.
• Kirsi Nii, kyllä varmaan tarttee töitä tehdä.
• Mies Tarvii ja lujasti. Viittä kertaa viikossa. Ja välipäivät on tärkeitä, vähintään kaks.
• Kirsi No maltaks sä käydä istuu ny itte, kyllä tää siivoominen varmaan riittää. Mikäs pokaali sulla siinä?
• Mies Se on pokaali.
• Kirsi Onks se sun?
• Mies On, mul on täälläki. Mul on jalkapallost, kato tos on.. niitä [seuran nimi]. Sit mul on tällanen temppari shaker, sitte.. tos
on mun veli. Hitto, mikä mul oli hävinny..
• […]
• Mies Ku mä haluun (-) et oikeesti tehään (tyylil). [0:02:50.2] Mä en jaksa enää yrittää. Joudut varastaa telkkareita ja.. onks
siinäkää sit mitää järkee, sit joudut aina vankilaa. Sit joskus tulee semmonen tilanne, et pitää lyödä jotain, et saa (-)ttyy. [0:03:08.0]
Nii. Ja sitte tulee
Huomion kiinnittäminen
• ristiriitaiset identiteettikategoriat
– liittymiset ja erontekemiset
• identiteettikertomuksen juoni
• traumakokemukset: hylkäämiset
• tutkijan kulttuurisiin kertomuksiin kiinnittyvä kommentointi
Kulttuuristen kertomusten ja yhteiskunnallisten
rakenteiden tunnistaminen emansipatorisessa työssä
Mies Nii, ja nyt ku mä skarppaan kumminki, ni on parempi mahollisuus saada muijaki. Mut ku mä en haluu mitää semmost naisystävää, mitä ei kiinnosta politiikka ja semmonen maailman muuttuminen. Ja kaikki tämmöset, pitää olla semmonen.. tutkijanainen olis hyvä.
Kirsi Mistä sä aattelit, että semmosia löytyis?
Mies No sitä mä just täs möhin nyt. Se voi löytyy tuolt metrosta.
”Tätä episodia miehen kertomuksessa voi tarkastella myös sukupuoleen kytkeytyvien kulttuuristen konventioiden näkökulmasta, ja hyväksyttävään miehisyyteen liittyvien ominaisuuksien ja merkitysten kautta. Miehisyys lunastetaan sekä fyysisten ominaisuuksien, rationaalisen ajattelun että naisiin liittyvien suhteiden avulla. Nämä kaikki ovat läsnä miehen kertomuksessa hänen luodessaan kuvaa identiteetistä, joksi on tuleva. Huolimatta taka-askeleista elämänolosuhteidensa parantamisessa, mies ymmärtää, että hänen on ”skarpattava” ja siinä hän ilmaiseekin päättäväisyyttä. Paikalla oleva tutkija toimii tilanteessa tavoiteltavana mallikuvana toivottavasta tyttöystävästä”. (Nousiainen, julkaisematon käsikirjoitus 2)
21.1.2014 Kirsi Nousiainen 27
Far From Home
Five Finger Death Punch