Embed Size (px)
Citation preview
1
Työolosuhteidensopeuttamisen keinoja
ja ulottuvuuksiaorganisaatioissa
Artikkelikokoelma
Toim. Marjatta Varanka
Kestävää työllisyyttä sosiaalisissa yrityksissä -projekti
2
3
Artikkelikokoelma
Kestävää työllisyyttä sosiaalisissa yrityksissä -projekti
Toim. Marjatta Varanka
Työolosuhteidensopeuttamisen keinoja
ja ulottuvuuksiaorganisaatioissa
4
Julkaisija: VATES-säätiöOltermannintie 8, 00620 Helsinkipuh. (09) 7527 551, www.vates.fi
ISBN 978-952-5716-09-2
Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, 2008, KeravaKansi ja taitto: Markku Böök
Helsinki 2008
5
Sisällysluettelo
Esipuhe ......................................................................................... 6
Työssä yhdenvertaisuuteen työolojen sopeuttamisen keinoin .......... 7
Marjatta Varanka, DI, toimitusjohtaja, VATES-säätiö
Johdanto .......................................................................................................... 71. Yhdenvertaisuuslain velvoitteet kohtuulliseen sopeuttamiseen ...................... 72. Tuettu työllistyminen sopeuttamisen näkökulmasta ....................................... 93. Yhteisötason sopeuttamista erityistyöllistämisen yksiköissä ........................... 10
Vammaisten henkilöiden työskentelyä helpottavia teknisiä ratkaisuja . 13
Jarmo Kujanpää, DI, kehittämispäällikkö, VATES-säätiö
Johdanto .........................................................................................................131. Apuvälineisiin saatava rahallinen tuki ........................................................... 142. Toimistoympäristön kalusteratkaisuja ........................................................... 143. Työolosuhteiden sopeutuksia näkövammaisille ............................................. 164. Työvaiheiden kuvaus tietokonetta hyväksi käyttäen ...................................... 205. Kuulemista helpottavia ratkaisuja ................................................................. 216. Esteetön liikkuminen ................................................................................... 237. Päätelmät ....................................................................................................26Lähdetiedot .....................................................................................................27
Kohtuullinen sopeuttamisen ulottuvuudet organisaatioissa ........... 28
Jani Björn, DI, KTM
1. Ihminen ja toimintakyky ...............................................................................292. Henkilöstövoimavarojen johtaminen ............................................................ 303. Sopeuttamisen taloudelliset sidonnaisuudet ................................................. 304. Toiminnanohjaus ......................................................................................... 32
4.1. Tuotannollinen solu .............................................................................. 334.2. Tuotantoketju .......................................................................................34
5. Laatu ...........................................................................................................35
6
Esipuhe
Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden tekemän työn tuloksellisuutta voidaanedistää työoloja sopeuttamalla. Työolojen sopeuttamisella voidaan lisätä työvoimankäytön joustavuutta kaikkien osapuolten, niin työntekijöiden kuin työnantajien ja yri-tysten, tavoitteita tukien. Työnantajia haastaa sopeuttamistoimiin myös vuonna 2004voimaan tulleen yhdenvertaisuuslain säännökset työnantajien ja kouluttajien velvolli-suudesta kohtuulliseen sopeuttamiseen yhdenvertaisten mahdollisuuksien saavuttami-seksi työssä ja koulutuksessa.
Tämän artikkelijulkaisun tarkoitus on aktivoida keskustelua ja avata laajempaa näkö-kulmaa työolosuhteiden sopeuttamiseen. Keskusteluun pitäisi saada mukaan avoimientyömarkkinoiden työpaikkojen ja työolosuhteiden suunnittelijat ja kehittäjät. Sopeut-tamisnäkökulmalla voisi olla annettavaa myös tuotantoteknologian opetukseen ja ke-hittämiseen, varsinkin nyt kun maassamme pohditaan keinoja sopeutua ikääntyvän työ-voiman haasteisiin ja ollaan huolissaan työvoiman riittävyydestä.
Työolosuhteiden sopeuttaminen ei ole uusi asia. Sopeuttamisessa ovat erityistyöllistämisentoimintayksiköt kautta aikojen etsineet yksilöllisiä ja yhteisöllisiä ratkaisuja. Tätä hiljai-sena tietona olevaa osaamista voitaisiin hyödyntää nyt aiempaa laajemmin, kun vam-maisten ja osatyökykyisten uudenlainen, normaalistuva osallistuminen avoimien työ-markkinoiden työpaikkoihin nostaa työolosuhteiden sopeuttamishaasteen laajempaantyöelämän kehittämiskontekstiin.
Yleensä ensimmäisinä sopeutuksen toimenpiteinä ajatellaan työntekijäkohtaisten tek-nisten apuvälineitten käyttöä tai työpaikkakohtaisia ergonomisia sopeutuksia. Tässäjulkaisussa niitä on esitelty Jarmo Kujanpään artikkelissa. Näitä sopeutuksia tunnetaanmyös avoimien työmarkkinoiden yrityksissä, mutta sopeutusten käytön lisäämistä tarvi-taan.
Yhteisötasolla sopeuttaminen on avoimien markkinoiden yrityksille uusi asia, joka linkittyyyrityksissä ajankohtaisena haasteena olevaan yritysten yhteiskuntavastuuseen työvoi-man moninaisuusnäkökulmana. Julkaisun toisessa artikkelissa Jani Björn pohtii koh-tuullisen sopeuttamisen ulottuvuuksia organisaatioissa peilaten toimenpiteitä yksilö-tasolta yhteisötasolle.
Tämä julkaisu on osa VATES-säätiön hallinnoimaa EQUAL-ohjelman mukaista Kestäväätyöllisyyttä sosiaalisissa yrityksissä (KETSY) -projektia.
Helsingissä 25.3.2008
Marjatta Varanka
7
1 Yhdenvertaisuuslaki 20.2004 / 21, 5 § Vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantaminen2 HE 44/2003, 5 § Vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantaminen3 Työsyrjintädirektiivi (numero 2000/78/EY), 5 artikla
Työssä yhdenvertaisuuteen työolosuhteidensopeuttamisen keinoin
Marjatta VarankaDI, toimitusjohtaja, VATES-säätiö
Johdanto
Sopeuttamisessa on itse asiassa kyse ihan tavallisesta yksilöiden osaamisen ja työtehtä-vien yhteensovittamisesta niin, että se palvelee koko työyhteisöä. Myös tiimityössä hyö-dynnetään sitä, että tiimit koostuvat erilaisista osaajista, jotka täydentävät toisiaan.
Tässä artikkelissa tarkastellaan sopeuttamisen esimerkkinä tuettua työllistämistä ja toi-saalta erityistyöllistämisen toimintayksikköä. Tuettu työllistäminen on yksi vaikut-tavimmista tukikeinoista avoimien työmarkkinoiden työpaikkoihin. Erityistyöllistämisenyksiköillä puolestaan on pitkä historia työnjärjestelyjen sopeuttamisesta niin yksilön kuinkoko organisaation tasolla. Avoimien työmarkkinoiden yrityksille työolosuhteiden so-peuttaminen on uudempi asia.
1. Yhdenvertaisuuslain velvoitteet kohtuulliseen sopeuttamiseen
Yhdenvertaisuuslain velvoite vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumis edel-lytysten parantamisesta1
Yhdenvertaisuuden edistämiseksi yhdenvertaisuuslaki edellyttää, että työn teettäjän taikoulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin vammaisen hen-kilön työhön tai koulutukseen pääsemiseksi, työssä selviämiseksi ja työuralla etenemiseksi.Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan erityisesti huomioon toimista aiheutuvat kustan-nukset, työn teettäjän tai koulutuksen järjestäjän taloudellinen asema sekä mahdolli-suudet saada toimien toteuttamiseen tukia julkisista varoista tai muualta.
Yhdenvertaisuuslain perusteluosan tulkintaa sopeuttamisvelvoitteesta2
Yhdenvertaisuuslain säännös kohtuullisen sopeuttamisen velvoitteesta pohjautuutyösyrjintädirektiiviin3, jossa on säädetty mm.: Sen varmistamiseksi, että yhdenvertaistakohtelua koskevaa periaatetta noudatetaan vammaisten osalta, työnantajan on toteu-tettava asianmukaiset ja kulloistenkin tarpeiden mukaiset toimenpiteet, jotta vammai-set voivat päästä johonkin toimeen, harjoittaa sitä ja edetä urallaan tai saada koulutus-ta, jollei näistä toimenpiteistä aiheudu työnantajalle kohtuutonta rasitetta. Rasitetta eipidetä kohtuuttomana, jos se riittävässä määrin korvautuu jäsenvaltiossa toteutetuillavammaispolitiikan toimenpiteillä.
8
4 Laki julkisesta työvoimapalvelusta (1295/2002), 6. luku Ammatillisen kehittymisen palvelut, 13 § Ammatillinen kuntoutus jaValtioneuvoston asetus julkiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista (1346/2002), 7. luku Työolosuhteiden järjestelytuki
Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteutumisen varmistamiseksi työn teettäjän taikoulutuksen järjestäjän on tarvittaessa ryhdyttävä sellaisiin vammaisen henkilön työhönja koulutukseen pääsyä edeltäviin toimiin, jotka eivät ole järjestäjälle kohtuuttomia.Velvoite koskee myös työssä ja koulutuksessa selviytymiseksi tarpeellisia järjestelyjä.Säännös edellyttää vammaisuuteen liittyvien esteiden tunnistamista ja niiden poista-mista niiden vammaisten tieltä, jotka kohtuullisin järjestelyin voisivat suoriutua olennai-sista työtehtävistä.
Säännös kattaa vammaisten henkilöiden työhön pääsyn, työtehtävien suorittamisen,työuralla etenemisen ja koulutuksen. Työnantajan ja muun työn teettäjän on tarvittaes-sa tehtävä työpaikalla asianmukaisia järjestelyjä edellä esitetyn mahdollistamiseksi.Työnantajalla on velvollisuus toteuttaa järjestelyjä, mikäli se ei ole työnantajan kannaltakohtuutonta.
Asianmukaisten järjestelyjen katsotaan pitävän sisällään työolot ja työn organisoinnin,työaikajärjestelyt, työmenetelmät, apuvälineet sekä koulutuksen ja työtä koskevanopastuksen järjestämisen vammaisen henkilön yksilölliset tarpeet huomioon ottaen.
Säännös ei edellytä kohtuuttomien järjestelyjen suorittamista. Järjestelyn kohtuullisuuttatyönantajan näkökulmasta arvioitaessa otetaan huomioon esim. järjestelyistä aiheutu-vat taloudelliset kustannukset, organisaation tai yrityksen koko ja taloudellinen asemasekä julkisten varojen tai muun tuen, esim. työolosuhteiden järjestelytuen saatavuus.Kohtuuttomuuteen voisivat johtaa tilanteet, joissa järjestelyt liiaksi muuttaisivat työpai-kan toimintaa ja samalla voisivat vaarantaa esim. työturvallisuussäännösten noudatta-misen.
Lain sanamuodolla “tarvittaessa” tarkoitetaan sitä, että kulloistenkin tarpeiden mukai-set toimenpiteet tulisivat arvioitavaksi tilannekohtaisesti kohtuunäkökohdat huomioonottaen. Lähtökohtana on, että järjestelyt mahdollistaisivat vammaisen henkilön työelä-mässä selviytymisen.
Säännös täydentää ja vahvistaa työnantajan työturvallisuuslaissa säädettyä velvollisuut-ta ottaa vammaisuus huomioon työympäristössä, työn järjestelyissä ja työtä mitoitet-taessa. Säännös myös täydentää työsopimuslaissa säädettyä työnantajan yleisvelvoitettahuolehtia kaikkien työntekijöiden mahdollisuudesta kouluttautua ja kehittyä työssä urallaetenemiseksi.
Työolosuhteiden järjestelytuki 4
Jos vajaakuntoisen henkilön työhönsijoittuminen tai työn säilyttäminen edellyttää työ-koneisiin, -välineisiin tai -menetelmiin tai työpaikan ulkoisiin olosuhteisiin tehtäviä sel-laisia muutoksia tai järjestelyjä, jotka ovat välttämättömiä vammasta tai sairaudestaaiheutuvan haitan poistamiseksi tai vähentämiseksi, näistä aiheutuvat kustannuksetvoidaan korvata työnantajalle työolosuhteiden järjestelytukena.
9
Jos muutoksista tai järjestelyistä aiheutuvat kustannukset muodostuisivat suuremmiksikuin uuden koneen, laitteen tai kaluston hankintakustannukset, työnantajalle voidaankorvata hankintakustannukset.
Työolosuhteiden järjestelytukena voidaan korvata myös toisen työntekijän antama apuvajaakuntoisen työssä selviytymisen parantamiseksi.
2. Tuettu työllistyminen sopeuttamisen näkökulmasta
Tuetun työllistämisen menetelmällä tuetaan vammaista tai osatyökykyistä työnhakijaasijoittumaan palkkatyöhön avoimien työmarkkinoiden työpaikkoihin yksilöllisintukiratkaisuin. Menetelmässä keskeinen tuki on työhönvalmentaja, ammattihenkilö, jokaauttaa työllistyjää etsimään hänen kiinnostustaan ja osaamistaan vastaavan työpaikansekä tukee työnhakuun, työsuhteen solmimiseen sekä palkanmaksuun liittyvissä kysy-myksissä.
Työhönvalmentaja voi toimia myös työhön opastajana ja työllistyvän henkilön työn te-kemisen arvioijana ja näin auttaa selvittämään, millaisista tehtävistä henkilö suoriutuuja missä hän tarvitsee tukea tai mitkä tehtävät eivät onnistu. Tämä työtehtävien räätälöintiyhteistyössä työnantajan kanssa on oleellinen osa työhönvalmentajan työtä.
Räätälöinti työntekijän osaamisen ja toimintakyvyn suhteen on luonteeltaan yksilötasonsopeuttamista, jossa keskeistä on tehtävän ja työpaikan räätälöinti työntekijän osaami-sen suhteen. Tällöin voidaan joutua miettimään mm. tehtävän osittamista tai useideneri tehtävien tai niiden osien niputtamista uudeksi tehtäväkokonaisuudeksi. Lisäksi voi-daan sopeuttaa työaikaa tai työvälineitä henkilölle sopiviksi. Joskus on tarpeen myössopeuttaa työn opastusta ja ohjausta.
Myös työympäristöä tai työyhteisön toimintaa voidaan sopeuttaa tarvittaessa. Tuetuntyöllistymisen toimintamallissa yhteisötason sopeutuksesta voitaisiin puhua silloin, kuntyöyhteisön toimintaa kokonaisuutena pyritään kehittämään niin, että se paremmintukisi vammaisten ja osatyökykyisten työssä suoriutumista ja jaksamista.
Yksilökohtaisen sopeuttamisen tukemiseksi voidaan käyttää esimerkiksi työolosuhteidenjärjestelytukea. Työolosuhteiden järjestelytukea voidaan käyttää myös toisen työnteki-jän antamaan sopeutettuun ohjaukseen ja opastukseen tai työhönvalmentajan palve-luihin työyhteisölle. Työllistymistä voidaan myös tukea palkkatuen avulla, joka voi mah-dollistaa kyseisessä työtehtävässä asetettujen tulostavoitteiden sopeuttamisen. Työ-olosuhteiden järjestelytuki ja palkkatuki edistävät lähinnä yksittäisen työpaikan sopeut-tamista.
Yhteisötason sopeutuksia voitaisiin tehdä myös erilaisissa kehittämisprojekteissa.Yhteisölliseen tai koko organisaation tason sopeutukseen on esimerkiksi sosiaalisillayrityksillä käytettävissä kollektiivinen rahoitus, työllisyyspoliittinen avustus, jonka yhte-nä kohteena voi olla yrityksen työpaikkojen tai niissä tehtävän työn sopeuttaminenvammaisille ja osatyökykyisille työntekijöille soveltuvaksi.
10
Tuetun työllistymisen menetelmä sisältää sopeuttamistoimenpiteitä sekä yksilötasollaettä yhteisötasolla. Menetelmä on alkanut yksilötason sopeuttamisesta, mutta kokoajan kehittyessään pyrkii aiempaa enemmän ulottumaan kohti yhteisötason sopeutta-mista. Yhteisö- tai organisaatiotason kehittämistoimenpiteillä sopeuttamistoimet eivätole enää tiettyyn henkilöön sidottuja vaan sopeutukset auttavat myös muita työnteki-jöitä. Tämä onkin oikea kehittymissuunta tavoiteltaessa integraatiota ja kestävää työlli-syyttä.
Tuetun työllistymisen menetelmään liittyvät sopeuttamisen elementit olisivat käyttökel-poisia menetelmiä kenen tahansa työntekijän tukemiseen esimerkiksi silloin, kun työn-tekijä sairastuu tai vammautuu. Tehtäväkohtaisilla räätälöinneillä sekä työyhteisön ke-hittämisellä esimerkiksi joustavin työaikajärjestelyin voitaisiin yhtä lailla edistää kaikkientyöntekijöiden työssä pysymistä ja jaksamista. Tämä tulee olemaan tulevaisuudessa yhätärkeämpää, kun työntekijät ikääntyvät ja osatyökykyisten työssäkäynti lisääntyy. Tällai-nen menetelmätietouden diffuusio näkyi mm. eräässä tapauksessa, kun tuetuntyöllistymisen menetelmällä vammaisia henkilöitä työllistänyt yritys raportoi myöhem-min, että yrityksen henkilöstöhallinto oli saanut samalla uutta osaamista edistääikääntyvien työntekijöiden työssä pysymistä.
Tuetusti työllistyneiden kuten muiden työntekijöiden työtä, työssä suoriutumista sekäjaksamista voidaan seurata ja arvioida samoilla menetelmillä ja kriteereillä. Näin pääs-tään aitoon työn ja työyhteisön kehittämiseen, jossa jokaisen osaamisella on merkitys-tä.
Tulevaisuudessa tulemmekin varmaan siihen kysymykseen, missä on näiden sopeutta-mistoimenpiteiden työn normaalin kehittämisen ja erityisen kehittämisen raja. Kun työ-paikassa on tehty riittävät, yhdenvertaistavat sopeuttamistoimet, vammaisen tai osa-työkykyisen työpanoksen arvioinnista herääkin kysymys, missä määrin vammaisen taiosatyökykyisen työpanosta on enää erikseen seurattava, jos työyhteisön kaikkien mui-denkaan yksilöllisiä suorituksia ei tarkasti seurata.
3. Yhteisötason sopeuttamista erityistyöllistämisen yksiköissä
Tyypillisesti erityistyöllistämisen toimintayksiköt, työkeskukset ja toimintakeskukset ovatsopeuttaneet koko toimintansa työllistettävän kohderyhmän edellytykset huomioonottaen. Sopeutuksessa hyvin vaikeavammaisten henkilöiden kohdalla voi olla kyse yh-täältä mahdollisimman yksinkertaisten työtehtävien löytämisestä niin, että vaikea-vammainen selviytyy työstään, toisaalta ohjauksen järjestämisestä tukemaan tehtävistäsuoriutumista. Sopeuttamisessa on itse asiassa kyse ihan tavallisesta yksilöiden osaami-sen ja työtehtävien yhteensovittamisesta niin, että se palvelee koko työyhteisöä.
Erityistyöllistämisyksiköissä tuotantoalat ja työtehtävät ovat perinteisesti olleet hyvintuotannollisia/teollisia, koska palveluihin ei ole rohjettu lähteä niiden toimitusaika-vaatimusten ja asiakaspalvelun vaativuuden vuoksi. Nykyisin uskotaan enemmän vam-maisten henkilöiden osaamiseen ja osataan valmentaa jo myös asiakkaiden kohtaami-seen.
11
Sopeuttamisen ilmenemismuotoja työllistämisyksiköissä ovat mm.- Toimialoiksi on valittu sellaisia aloja, että niistä löytyy helposti vaiheistettavia tehtä-
viä.- Toimialaksi on yhdessä - pienessäkin - yksikössä valittu useampia bisnesaloja ta-
voitteena siten tarjota eri ammattialojen vaihtoehtoja työntekijöille.- Työryhmät on koottu ottaen huomioon henkilöiden toisiaan täydentävä tai tukeva
osaaminen.- Tuotannossa on pyritty omaan tuotantoon, jolla pystytään paremmin hallitsemaan
toimitusaikaan kohdistuvat vaatimukset.- Alihankintatyötä on hyödynnetty etsien vaiheistettavissa olevia tehtäviä, joihin on
helpompaa työllistää vaihtuvia työntekijöitä ja kapean osaamisen työntekijöitä.- Tuotantoalojen valinta, työmenetelmien kehittäminen ja työnvaiheistus on tehty
siten, että vaativaa ammattityötä tekevän työntekijän ympärille työllistyy useitaesimerkiksi kokoonpanoa tai viimeistelyä suorittavia työntekijöitä. Tällaisestaammattityöntekijästä käytettiin aiemmin nimitystä tukityöntekijä.
Tällainen sopeutus on edellyttänyt hyvää tuotannon suunnittelun ja työmenetelmiensuunnittelun tietoutta. Tästä syystä alalle aiemmin rekrytoitiinkin tyypillisesti tuotannonsuunnittelussa, markkinoinnissa tai työmenetelmien kehittämisessä työskennelleitäammattiosaajia.
Vammaisten ja osatyökykyisten työllistämiseen erikoistuneet työnantajat ovat yhteis-työssä yritysten kanssa kehittäneet monenlaisia yhteistyön muotoja työolosuhteidensopeuttamisesta. Seuraavana on lyhyesti kuvattu muutamia sopeutusesimerkkejä, jois-ta eräät ovat ulkomailla nähtyjä.
Yritykseen, sen tiloihin, sijoitetun vammaisia ja osatyökykyisiä työllistävän työosastonuranuurtaja lienee Tanskassa pumpputehdas Grundfos. Tehtaassa aloitettiin jo vuosi-kymmeniä sitten “joustotyöosaston” käsitteellä tunnettu työn järjestely. Joustotyöosas-tolla työskentelee tehtaan töissä vammaisia ja osatyökykyisiä henkilöitä. Osasto on nor-maalia tehtaan työtä, mutta sen työolosuhteet ja työn järjestelyt ovat erityisesti sopeutettutyöntekijöidensä edellytyksien mukaisesti. Vammaiset työntekijät ovat yrityksen työnte-kijöitä. Yrityksen intressi tällaiseen sopeutettuun työosastoon on ollut tahto järjestäätyöllistämismahdollisuus myös vammaisille henkilöille.
Suomesta on tiedossa kaksi yrityksen sisään sijoitettua vammaisten työosastoa. Karjaal-la toimiva Selcast Oy, joka tuottaa sähköasennustarvikkeita ja teollisuuskomponentteja,on järjestänyt tehtaallaan työosaston vammaisille työntekijöille. Työosasto on osa teh-taan työstöosastoa ja siinä tehdään vaihetyönä tuotteiden kokoonpanoa ja viimeistelyä.Osaston työntekijät tulevat paikallisesta toimintakeskuksesta, josta tulee myös osastontyönjohtaja. Vammaisten työn järjestäjänä toimii paikallinen toimintakeskus, jonka pal-veluissa vammaiset ovat. Yritys tarjoaa tilat, työn ja työvälineet. Toimintakeskus saa kor-vauksen tehdystä työstä. Järjestelyt ovat toimineet hyvin. Helsingissä oli toinen vastaavajärjestely sähköalan tarvikkeita valmistavassa ja markkinoivassa yrityksessä. Vammaistenosastolla tuotettiin kokoonpanoa ja viimeistelyä. Kun tämä yhteistyön järjestelypurkaantui, yritys työllisti omaan henkilöstöönsä työntekijän vammaisista henkilöistä.
12
Ruotsalainen Samhall -yhtiö on muuan vuosi sitten aloittanut uudenlaisen yhteistyönyritysten kanssa. Samhallin työntekijät työskentelevät yrityksen tiloissa oman työnjoh-don alaisena. Työtehtävät ja työvälineet ovat yrityksestä, joka vastaa tuotekehittämisestäja markkinoinnista. Samhall on kehittänyt tällaista yhteistyötä monilla eri toimialoilla.
Australiassa lentokentällä catering-huollon tiloissa paikallisen vammaisia työllistävänyrityksen toteuttamana tuotetaan ruokailuvälineiden puhdistus, lajittelu ja pakkaus.Toiminta on organisoitu erittäin tehokkaana tuotantolinjana. Tehokkuus tuli linjan tek-nisestä organisoinnista, jossa oli hyödynnetty työpsykologista tietämystä työhön sijoi-tuksessa ja työryhmien kokoonpanossa.
Saksassa autotehdas Ford antaa vammaisia työllistävälle työkeskukselle työtä ali-hankintana. Työ on vaativan logistiikkakeskuksen toiminnan toteuttaminen. Yhteistyönaluksi työkeskuksen tuli sopeuttaa toimintaansa autotehtaan tekemään suunnitteluun.Yhteistyön myötä autotehdas havaitsi, että työkeskukseen muodostui merkittävää tie-toa ja osaamista logistiikkakeskuksen toiminnasta. Yhtiö alkoi suunnittelussaan ottaahuomioon nämä seikat, jotka toisaalta helpottivat vammaisten työntekijöiden työn or-ganisointia ja toisaalta tehostivat logistiikkakeskuksen toimintaa. Yhtiö siis täten var-misti oman alihankkijansa toiminnan jatkuvuutta ja toimintavarmuutta.
Eurooppalaisissa sosiaalisen työllistämisen yksiköistä löytyy toimintamalleja, joissa asiakas-palvelua sisältävissä toiminnoissa on vammaisten ryhmä tehnyt valmistustyöt ja varsi-naisen asiakaspalvelun on tehnyt ammattitaitoinen työntekijä. Tällaisia esimerkkejä onmm. kahvila- tai ravintolatyöstä. Palvelu voi olla esimerkiksi osana museon tai näyttely-tilan yleisöpalveluja. Mutta paljon on myös esimerkkejä mm. sosiaalisista yrityksistä,joissa asiakaspalvelu on hoidettu vammaisten tai kuntoutujien toimesta.
Toimintakeskusten luovuutta osoittava tehtävän räätälöinti yksilölliseen osaamiseen onkotimainen esimerkki, jossa eräälle hyvin aamuvirkulle vammaiselle henkilölle annettiintehtäväksi kiertää varhain aamulla kiinteistö ja tarkastaa, että ikkunoita ei ollut yönaikana rikottu. Tämä oli avustava aamurutiini, joka helpotti kiinteistön vartioinnista vas-taavan henkilöstön tehtäviä. Selityksenä on, että kiinteistö oli laajahko ja sijaitsi sellai-sella alueella, jossa usein tapahtui yön aikana ilkivaltaa.
13
Vammaisten henkilöiden työskentelyä helpottaviateknisiä ratkaisuja
Jarmo KujanpääDI, kehittämispäällikkö, VATES-säätiö
Johdanto
Vammaisten ja osatyökykyisten5 henkilöiden työolosuhteiden sopeuttamistarpeita ontutkittu melko vähän Suomessa. Tutkitut tapaukset ovat liittyneet pääosin esteet-tömyyteen ja liikkumista helpottavien apuvälineiden esittelyyn. Erilaisia työpisteissä to-teutettuja teknisiä ratkaisuja on Suomessa käytössä rajallisesti, ja nämäkin ratkaisut ontoteutettu pääosin toimistoympäristössä tapahtuvassa työskentelyssä. Teollisuuden pii-ristä ei ratkaisumalleja löytynyt. Syynä lienevät työturvallisuuden asettamat haasteet.Osatyökykyisen henkilön työskennellessä teollisuuden koneiden ja prosessien parissatyöturvallisuusriski on pääsääntöisesti suurempi kuin muilla työntekijöillä. Ratkaisunaon ollut sijoittaa henkilö työkykynsä mukaisiin työtehtäviin.
Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 työikäistä vammaista, joista arviolta 15-20prosenttia on työssä. Vammaisista kolmannes on halukas tekemään työtä. Työkyky onerinomainen tai hyvä 30 prosentilla vammaisista. Luvuista voidaan päätellä, että vam-maisten piirissä on runsaasti käyttämätöntä työvoimareserviä. Toisaalta Pellervon talou-dellisen tutkimuslaitoksen kyselyyn vastanneista vammaisista henkilöistä 43 prosenttiailmoitti tarvitsevansa työskentelyä helpottavia tukitoimenpiteitä, joten tarvetta erilaisilletyöolosuhteiden sopeutuksille on olemassa.6
Laajemmassa mittakaavassa työolosuhteiden sopeuttamisratkaisut voivat sisältää erilai-sia työaikajärjestelyjä, räätälöityä työn ohjeistusta, koulutusta sekä ratkaisuja työvälineissä,työprosesseissa ja työympäristössä. Tässä artikkelissa on esitelty tyypillisiä sekä helpostitoteutettavia toimistoympäristössä tehtyjä teknisiä ratkaisuja. Tarkastelun ulkopuolelleon jätetty asumiseen ja liikkumiseen liittyvät toteutukset, kuten luiskat, pyörätuolit jaautoilun apuvälineet. Näistä löytyy runsaasti tietoa apuvälinevalmistajien ja myyjien www-sivuilta.
Osa tässä artikkelissa esitetyistä työpaikkaratkaisuista soveltuu myös muiden kuin vam-maisten henkilöiden käyttöön. Luiskat, pyörätuolihissit ja automaattisesti aukeavat ovethelpottavat mm. lastenvaunujen kanssa liikkumista sekä monien ikäihmisten liikkumis-ta. Liiketiloissa tällaiset ratkaisut palvelevatkin pääosin asiakkaita. Näkövammaisia var-ten tehtyjen www-sivustojen soisi myös yleistyvän, sillä näkövammaisten lisäksi nämäilman kuvia varustetut www-sivut helpottaisivat netin käyttöä matkapuhelimella.
5 Tässä tekstissä termiä osatyökykyinen käytetään korvaamaan termiä vajaakuntoinen.6 Pasi Holm - Anneli Hopponen. Vammaisten työkyky vuonna 2007 / Pellervon taloudellisentutkimuslaitoksen raportti nro 202.
14
Tämän artikkelin esimerkkitapaukset on koottu tekemällä haastatteluja vuoden 2007aikana ja tutustumalla erilaisiin työpisteisiin.
1. Apuvälineisiin saatava rahallinen tuki
Vammautumistapauksissa apuvälineiden hankinta on usein osa ammatillista kuntou-tusta. Ammatillista kuntoutusta tukevat useat eri tahot eri lakien nojalla. Jos työkyvyt-tömyyden tai sen uhan aiheuttajana on työtapaturma, ammattitauti tai liikennevahinko,kuntoutusta tukee tapaturma- tai liikennevakuutusyhtiö. Jos työkyvyttömyys tai senuhka johtuu muusta vahingosta, kuntoutukseen voi saada tukea työeläkeyhtiöltä sil-loin, kun vammautunut on työelämässä. Jos vammautunut ei ole työelämässä, kuntou-tukseen voi saada tukea kansaneläkelaitokselta. Työhallinto huolehtii työttömien jatyöttömyysuhan alaisten henkilöiden kuntoutuksesta.
Vakuutuskuntoutus VKK r.y. tukee tietyissä tapauksissa työpaikoilla tapahtuviakuntoutustoimenpiteitä. Työpaikkakuntoutukseen liittyy myös työtehtävistä suoriutu-mista helpottavien apuvälineiden ja laitteiden hankkiminen työpaikalle. VKK myöntääyrittäjille myös yritystukea lainana, avustuksena tai näiden yhdistelmänä mm. elinkei-non tai ammatin vaatimien työvälineiden ja -koneiden hankkimiseksi.
Kansaneläkelaitos järjestää ammatillisena kuntoutuksena vaikeavammaiselle sairaudentai vamman vuoksi tarpeelliset apuvälineet. Kustannettavia apuvälineitä voivat olla esi-merkiksi lukutelevisiot, erikoisnäytöt ja ATK-laitteistot. Apuvälineet annetaan kuntoutujankäyttöön siten, että ne säilyvät Kelan omistuksessa. Kela vastaa apuvälineiden huollosta.
Kela myöntää elinkeinotukena avustusta oman yrityksen perustamiseen sekä henkilö-kohtaiseen käyttöön tulevien työvälineiden hankintaan, kun ne ovat sairauden tai vam-man takia tarpeen työstä suoriutumisessa. Avustuksen määrä on enintään 80 prosent-tia hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista, enintään 17 000 euroa.
Työvoimatoimiston myöntämä työolosuhteiden järjestelytuki on tarkoitettu pääasiassayhtä henkilöä koskeviin työolosuhteiden muutostöihin. Tuki on enimmillään 2 500 euroahenkilöä kohden, vaikeasti vammaisen osalta 3 500 euroa. Tuen saamisen ehtona ontyöterveyshuollon fysioterapeutin ja/tai lääkärin antama lausunto kyseisen henkilön tar-peista ja vaadittavista järjestelyistä työpaikalla. Laajemmissa, useita henkilöitä koskevissa-ratkaisuissa kyseeseen saattaa tulla TE-keskuksen myöntämä työllisyyspoliittinen avustus.
2. Toimistoympäristön kalusteratkaisuja
Invalidiliitolle valmistui uudet toimitilat vuoden 2008 alussa. Uusia toimistotilaratkaisujavarten liiton entisissä toimitiloissa rakennettiin seitsemän erilaista mallityöpistettä, joi-den toimivuutta testattiin liikuntarajoitteisilla henkilöillä. Tarkoituksena oli varmistaauusien työpisteiden toiminnallisuus uusissa tiloissa. Mallityöpisteet koottiin eri tuote-valmistajien vakiotuotteista ja rakennettiin samanlaisiksi ja samankokoisiksi tulevan toi-mitalon työtilojen kanssa.
Kaikilla työntekijöillä oli mahdollisuus käydä kokeilemassa rakennettuja mallityöpisteitäsekä tehdä siellä töitä ja arvioida työpisteiden toimivuutta. Toimistokalusteiden lisäksi
15
työpisteet oli varustettu työskentelyssä tarvittavilla ATK-yhteyksillä. Työtiloissa oli myösrunsaasti erilaisia työtuoleja, joten samalla pystyi vertailemaan niiden toimivuutta.
Arviointi toteutettiin kyselylomakkeella, jossa kysyttiin yksityiskohtaisesti työpisteitteneri osien ominaisuuksia, esimerkiksi työpöydän kokoa, muotoa, korkeussäädönkäytettävyyttä ja säätöväliä, säilytyskaapin käytettävyyttä pyörätuolista, kaapiston vetimiä,hyllyjen toimivuutta sekä pistorasioihin ylettymistä.
Kuva 1Kiinteiden työtasojen korkeus on harvoin sopiva pyörätuolia käyttävälle henkilölle. Saa-tavilla on erilaisia sähköisesti toimivia työtasoja, joiden korkeutta voidaan säätää käyt-täjän tarpeiden mukaan tason edessä olevilla painonäppäimillä.
Kuva 2Lyhytkasvuiselle henkilölle tehtyjä työpisteratkaisuja mm. erityinen työtuoli ja pöydänalla näkyvät jalkatuet.
16
Kuva 3Ergonomiaa voidaan parantaa normaalia pienemmillä tietokoneen näppäimistöillä.Rannetuen keskellä on näppäimistön hiiri.
3. Työolosuhteiden sopeutuksia näkövammaisille
Näkövammainen henkilö voi olla heikkonäköinen tai sokea. Näkövammaiseksi ei luoki-tella henkilöä, jonka näkökyky pystytään korjaamaan laseilla normaaliksi tai jos toisessasilmässä on normaali näkö. Täydellinen sokeus on harvinaista, sillä sokeat voivat nähdävalon ja jopa hahmoja.
Heikkonäköiset henkilöt voivat nähdä eri tavoin; henkilö ei näe lukea, mutta pystyyliikkumaan ilman valkoista keppiä tai jäljellä olevan näön avulla henkilö kykenee luke-maan, mutta ei näe ympäristöään. Heikkonäköisyyteen liittyy usein myös hämäräsokeuttaja häikäistymisherkkyyttä. Suomessa on arviolta 80 000 näkövammaista henkilöä, jois-ta sokeita on noin 10 000.
Yleisimpiä käytännön ongelmia, joita näkövamma aiheuttaa liikkumisessa, asioimisessaja ympäristön hahmottamisessa:
• suunnistautuminen• etäisyyksien arviointi• tasoerojen havaitseminen• puutteellinen värinäkö• hämäräsokeus• häikäistyminen• puutteellinen näkökenttä• sopeutumattomuus valaistustason muutoksiin• kompastuminen, putoaminen tai törmääminen
17
Valaistus
Valaistuksen tarve vaihtelee heikkonäköisillä henkilöillä yksilöllisesti. Normaali työpisteenvalaistus on keskimäärin 500 luxia. Heikkonäköisellä henkilöllä valaistuksen tarve saat-taa olla esimerkiksi kolminkertainen. Toisaalta liian kirkas valaistus aiheuttaa kuitenkinsen, että valkoinen toimistopaperi kiiltää liiaksi ja on hankala lukea.
Normaali valaistus saattaa olla joillekin liian kirkas, joten työhuoneen ja työpisteen va-laistuksen voimakkuutta tulisi voida säätää normaalivalaistusta himmeämmälle taikirkkaammalle. Valaistuksen voimakkuuden säätöön on olemassa runsaasti edullisiaratkaisuja, joita käytetään kodeissa yleisesti. Heikkonäköisen henkilön työpisteen va-laistus tulisi suunnitella siten, että valo tulee epäsuorasti työpisteeseen; toisin sanoensuoraan alaspäin valaisevat kattovalaisimet eivät ole paras ratkaisu. Työpisteen valais-tusta voidaan parantaa myös erilaisilla kohdevalaistuksilla.
Näkövammaisten Keskusliitto ry:n ylläpitämä Näkökeskus Visio tekee muun muassatyöpaikkojen valaistukseen liittyvää tutkimustyötä. Näkökeskus Vision laboratoriotiloissavoidaan simuloida erilaisia valaistusolosuhteita ja etsiä kullekin henkilölle parhaita yksi-löllisiä ratkaisuja. Vision palvelut kattavat myös lääkäri- ja optikkopalvelut ja näönkäytönopetuksen.
ATK-työpisteiden sovellutukset
Monet näkövammaiset henkilöt käyttävät puhesyntetisaattoria apunaan tietokone-työskentelyssä. Puheohjelmat lukevat tekstiä ja tuottavat sen puheen muodossa. Ohjel-mat eivät pysty käsittelemään kuvatiedostoja eivätkä lukemaan esimerkiksi www-sivu-jen kuvia. Näkövammaisia helpottaisi, mikäli esimerkiksi www-sivuista olisi olemassa“helppo luku” -sivut; samoin kuin on olemassa vaikkapa englanninkieliset sivut. Nämäilman valokuvia varustetut ja nopeasti latautuvat sivustot hyödyntäisivät myös esimer-kiksi matkapuhelimella www-sivuja käyttäviä henkilöitä.
Jotta heikkonäköinen henkilö pystyisi lukemaan tekstiä näyttöpäätteeltä, siihen on kaksiratkaisua: joko päätteen saaminen lähemmäksi tai tekstikoon suurentaminen. Myösruudunlukuohjelmistoa voi käyttää, jolloin teksti on kuultavissa puhesyntetisaattorinvälityksellä. Näppäimistöinä käytetään normaaleja näppäimistöjä. Näppäimistön ja 10-sormijärjestelmän hallitseminen onkin tärkeä edellytys, jotta laitteista saadaan parasmahdollinen hyöty.
Suositeltava ratkaisu on näyttöpäätteen kiinnittäminen liikuteltavaan varteen. Päätettävoidaan näin helposti liikuttaa sopivalle näköetäisyydelle, jolloin on mahdollista lukeajopa seisaaltaan, mikäli työ on sen luonteista. Näyttöpäätteen tulee olla litteän malli-nen, koska kuvaputkinäyttö on liian raskas toimiakseen kunnolla. Nivelvarret ovat käteviämyös normaalin näkökyvyn omaaville henkilöille työpisteisiin, joissa on tarve liikkua,esimerkiksi erilaisten työstökoneiden yhteydessä. Nivelvarsien hinnat ovat noin 300 euroa.
18
Kuva 4Nivelvarrella varustettu näyttö
Kuva 5Suurennusohjelmalla voidaan suurentaa tekstiä
Ratkaisu voi olla myös tekstin suurennusohjelma. Ohjelman avulla voidaan suurentaanäytön tekstiä helposti. Lisäksi ohjelmat sisältävät mm. tekstin automaattisenvieritystoiminnon, puhesyntetisaattorin sekä näytön värityksen vaihtamisen. Joillekinhenkilöille valkoinen teksti mustalla pohjalla on helpommin luettavissa kuin perinteinenvalkoinen pohja. Ohjelmien hinta on noin 600 euroa.
19
Kuva 6Paperille tulostetun tekstin lukemisen helpottamiseksi on kehitetty erilaisia lukutelevisio-ratkaisuja. Yksinkertaisimmillaan laite lukee pöydälle asetetun tulosteen tekstiä, ja näyttääsen päätteellä.
Kuva 7Kehittyneempi lukutelevisio on varustettu kameralla. Kameraa ohjataan päätteen vie-ressä olevalla joy-stickillä. Kuvassa kamera lukee käytävän seinällä olevaa tekstiä ja hei-jastaa sen päätteelle.
20
Kuva 8Tekstin luku tapahtuu tietokoneen hiirtä muistuttavalla optisella lukulaitteella. Luku-laitteiden hinnat ovat noin 4 000 eurosta ylöspäin, kameralla varustettuna noin 10 000euroa.
4. Työvaiheiden kuvaus tietokonetta hyväksi käyttäen
Teollisessa tuotannossa työvaiheet voidaan jakaa osiin. Työvaiheet kuvataan ja selite-tään sanallisesti. Usein tämä on liittynyt työn tutkimukseen tai urakkahinnoitteluun.Uusien ja käytettyjen autojen luovutushuollot voidaan kuvata eri työvaiheina. Työvaiheetvaihtelevat huollon laajuuden mukaan. Vaihdossa tulleen käytetyn auton luovutukseenliittyviä auton puhdistusvaiheita ovat:
- moottorin pesu- korin pesu- korin kiillotuskäsittely- vahaus- sisäpuhdistus- hajusaneeraus- verhoilujen pesu
Kyseiset työt jakaantuvat edelleen useisiin osiin sisältäen eri vaiheita ja menetelmiä,erilaisia puhdistusaineita hyväksi käyttäen.
Eräs tällaisia huoltoja tekevä yritys palkkasi kuuron henkilön. Kommunikointi ratkaistiinsiten, että yrittäjä oli valokuvannut kaikki edellä mainitut työvaiheet ja teki näistä pieni-muotoisen tietokoneohjelman, jossa on valokuvan lisäksi esitetty lyhyesti, mitä kussa-kin työvaiheessa tehdään sekä millaisilla työkaluilla ja aineilla.
21
Työntekijä oppi varsin nopeasti eri työvaiheet. Myöhemmin kommunikointia nopeutettiinsiten, että työvaiheista oli vain valokuvat, eräänlaiset pelikortit. Nykyisin nämäkin ovatjääneet pois, sillä työntekijä hoitaa täysin itsenäisesti autojen luovutushuollot. Koke-muksen myötä hän tietää, mitä eri työvaiheita uusille ja käytetyille autoille täytyyluovutushuollossa tehdä.
Monissa autokorjaamoissa ja tuotannollisissa yrityksissä työntekijöiden palkka perustuuosittaiseen urakkapalkkaan. Esimerkiksi autokorjaamoissa kullekin huolto- jakorjaustoimenpiteelle on laskettu ohjeaika urakkahinnoittelun pohjaksi. Työvaiheidenkuvauksen kertominen valokuvien avulla helpottaisi kommunikointia kuuron työnteki-jän kanssa ja minimoisi väärinymmärryksiä.
5. Kuulemista helpottavia ratkaisuja
Kuuloviat ovat väestön yleisempiä terveysongelmia. Joidenkin tutkimusten mukaanhuonokuuloisia on aikuisväestöstä noin 15 prosenttia, joidenkin arvioiden mukaan jopa18-20 prosenttia. Suomessa kuulovammaisia arvioidaan olevan noin 740 000. Heistänoin 290 000 tarvitsee kuulon kuntoutusta. Kuulokojeesta arvioidaan olevan apua 85prosentille huonokuuloisista. Kuuroja maassamme on arviolta noin 8 000.7
Huonokuuloisen henkilön kuulokäyrä eroaa muodoltaan normaalikuuloisen henkilönkuulokäyrästä. Huonokuuloisen henkilön ongelmana on selvän saaminen puheesta jasanojen tulkitseminen. Henkilö saattaa kuulla esimerkiksi tietyt konsonantit huonosti,minkä seurauksena lauseen eli viestin sisältö muuttuu. Suomen kieltä vierasperäiselläkorostuksella puhuttaessa tai s- ja r-vikaista puhetta kuultaessa saattaa muodostuakorostuneita ymmärtämisvaikeuksia. Informaation tulisikin olla mahdollisimman paljontekstimuotoista, jolloin vältytään väärinymmärryksiltä.
Puhesyntetisaattoreita, joilla teksti muutetaan puheen muotoon, on runsaasti saatavil-la. Sen sijaan ratkaisuja, joilla puhe muutettaisiin tekstimuotoon, ei juuri ole saatavilla,varsinkaan suomen kielellä toimivia. Pöytäpuhelimen kaiuttimen kautta kuuluvaa pu-hetta on vaikea hahmottaa, koska huonokuuloinen vastaanottaja ei näe puhekumppania,eikä näin ollen voi keskittyä kuulemiseen. Lisäksi puhelin muuttaa kuultua äänensävyä,ja kaiuttimen välityksellä tapahtuvassa usean henkilön samanaikaisessa puhelin-neuvottelussa on vaikeuksia tunnistaa, kuka henkilöistä puhuu.
Huonokuuloisten henkilöiden kommunikoinnin ja työskentelyn helpottamiseksi on ke-hitetty erilaisia ratkaisuja. Langaton FM-laite koostuu lähetin-/mikrofoniosasta sekäkuulokojeeseen kiinnitettävästä vastaanottimesta. Lähetin voidaan kytkeä myös suo-raan esimerkiksi televisioon tai tietokoneen kuulokeliitäntään. Vastaanottimen äänienpoimimiskyky on noin 20-30 metriä, käytännössä kuitenkin muutamia metrejä, jollointaustaäänet eivät ole vielä häiritseviä.
7 www.kuulonhuoltoliitto.fi
22
Kuva 9Pöydälle sijoitettava lähetin ja korvaan tuleva vastaanotin. Lähettimen päässä oleva joh-to on laitteen antenni. Laitteistokokoonpanon hinta on noin 1 500 euroa.
Kuva 10Huonokuuloinen voi käyttää matkapuhelinta mm. induktiosilmukan avulla.
Kuulokojetta käyttävä ei voi käyttää matkapuhelinta normaalisti korvalla, koska matka-puhelin aiheuttaa häiriötä kuulokojeeseen. Ongelma on ratkaistu siten, että henkilönkaulan ympärillä näkyvä sähköjohto toimii induktiosilmukkana, joka on kytketty silmukanpäässä näkyvän mikrofonin kautta johdolla matkapuhelimeen. Ääni kulkee induktio-silmukasta kuulokojeeseen, joka välittää äänen korvaan. Matkapuhelin voi olla henki-lön kaulassa tai vyöllä. Kehittyneemmässä versiossa ei tarvita induktiosilmukkaa, vaanpuhelimen ja vastaanottimen välinen yhteys on hoidettu langattomasti Bluetooth-yhteydellä.
23
6. Esteetön liikkuminen
Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirasto on listannut erilaisia huomioon otettaviatyöpaikkajärjestelyjä. Rakennuksissa tulisi huomioida esimerkiksi: rampit, hissit, sähkö-kytkimet, kirkasreuna-askelmat, kosketeltavat ohjausnauhat portaiden päällä, raskai-den ovien automaattiset avauslaitteet, ovenkahvat, soittokellot, liukumattomat ja ta-saiset lattiapinnoitteet, oviaukkojen värikontrastit, merkinnät lattiapäällysteissä,pistekirjoituskilvet ovenkahvojen viereen, helposti ymmärrettävät opastekilvet sekä eri-laiset hälytysäänet ja niihin liittyvät vilkkuvalot. Nämä tulisi huomioida jo rakennuksensuunnitteluvaiheessa, jolloin ne olisi toteutettavissa ilman suuria lisäkustannuksia.
Kynnykset voidaan varustaa kevyillä luiskilla ja rampeilla. Sisätiloihin on saatavilla muo-vista valmistettuja luiskia, jotka on helposti siirrettävissä sivuun esimerkiksi siivouksenajaksi. Ulkotiloissa käytetään alumiinisesta turkkilevystä valmistettuja siirrettäviä tai kiin-teitä luiskia.
Sisätiloihin on mahdollista rakentaa pyörätuolihissi, jonka tilantarve on vähäinen, sillähissi voidaan sijoittaa omaan kevytelementeistä tehtyyn hissikuiluunsa. Hissi toimii si-ten, että ovi avautuu napin painalluksella ja sulkeutuu, kun kerros on valittu. Jos hissis-sä ei ole etupuolella suojaavaa seinää, täytyy valitun kerroksen nappia painaa turvallisuus-syistä johtuen koko matkan ajan; hissi pysähtyy heti, kun painamisen lopettaa. Halut-tuun kerrokseen tultaessa, ei napin painamista tarvitse lopettaa, vaan hissi pysähtyyautomaattisesti ja ovi aukeaa automaattisesti.
Kuva 11Kevytelementeistä tehty pyörätuolihissi
Vaihtoehtoisesti pyörätuolihissi voidaan toteuttaa kahden tason välillä siten, että sekulkee portaikon päällä, mikäli portaikon muoto mahdollistaa tämän. Silloin, kun hissiei ole käytössä, pyörätuolitaso on käännettynä pystyasentoon, jolloin portaikko onesteettömässä käytössä. Hissitasoa käytettäessä taso laskeutuu automaattisesti vaaka-asentoon. Myös tason kynnykset kääntyvät automaattisesti esiin ja estävät pyörätuolinputoamisen.
24
Kuva 12Kahden kerroksen välillä oleva pyörätuolihissi
Kuva 13
Kuvat 13 ja 14Kaikki hissit voidaan varustaa toisilla, matalammalle sijoitetuilla painikkeilla. Painikkeetvoi olla varustettu myös pistekirjaimin.
25
Kuva 14
Näkövammaisia henkilöitä varten kulkuväylät voidaan toteuttaa erilaisilla pinta-materiaaleilla siten, että varsinainen kulkuväylä on erotettu erilaisella pinnoitteella muustatilasta. Esimerkiksi toimistotiloissa kulkuväylä voi olla laatoitettu ja sitä ympäröivätlattiapinnoitteet ovat puuta tai muovia. Alueita ja kulkureittejä voi korostaa niiden vä-liin asennettavalla matalalla listalla. Listoitusta voidaan käyttää opasteena kulkuväylältäoville ja muihin tiloihin.
Kuva 15Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiriksen kulkuväylän opasteratkaisu
26
Kuva 16Kampin linja-autoaseman kulkuväylän opasteratkaisu
7. Päätelmät
Viime vuosina on keskusteltu väestön vanhenemisen mukanaan tuomista haasteista.Yhtenä haasteena tulee olemaan työvoiman riittävyys, koska uusia henkilöitä ei tuletyömarkkinoille riittävässä suhteessa eläkkeelle siirtyvään ja vanhenevaan väestöön näh-den. Yhtenä ratkaisuna on esitetty työperäisen maahanmuuton edistämistä. Ratkaisu-na työvoimapulaan tulisi nähdä myös osatyökyisten ja vammaisten henkilöidentyöllistymisen edistäminen. Heidät tulisi nähdä resurssina, joka tällä hetkellä on vajaa-käytössä.
Vammaisista henkilöistä osa tarvitsee ratkaisuja työolosuhteiden helpottamiseksi. Nämävoivat olla helposti toteutettavia ratkaisuja, jotka palvelevat myös muutakin kohde-ryhmää: esimerkiksi luiskat, hissiratkaisut ja automaattisesti aukeavat ovet. Näiden li-säksi kyseeseen saattaa tulla myös erilaiset henkilökohtaiset apuvälineet, kuten ATK-ohjelmat tai lukemista ja kuulemista helpottavat laitteet.
Monet ratkaisut ovat helposti toteutettavissa. Mikäli jo rakentamis- ja remontoin-tivaiheessa huomioitaisiin esteettömyyttä helpottavat ratkaisut, tulisivat ne edullisem-maksi kuin jälkikäteen toteutettuina. Suositeltavaa olisi, että vammaisjärjestöjen asian-tuntemusta ja kokemusta hyödynnettäisiin laajemmin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja suun-niteltaessa. Lähtökohtana tulisi olla, että vammaiset henkilöt pystyisivät kommunikoi-maan, työskentelemään ja liikkumaan mahdollisimman paljon samoin kuin muutkinhenkilöt.
27
Lähdetiedot
Lähteet:
KelaTyöministeriöVakuutuskuntoutus VKK ryNäkövammaisten Keskusliitto ry:n www-sivut
Henkilöhaastattelut:
Kirsti Pesola, Invalidiliitto ryErkki Suorlahti ja Reijo Kainulainen, Kuntoutus Iiris / Näkövammaisten Keskusliitto ryEija Isaksson, TeliaSonera Oyj
Kuvat:
Kuva 1. Kynnys ry, Helsinki
Kuva 2. Tervatulli Oy, Oulu
Kuva 3. Kynnys ry, Helsinki
Kuva 4. Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Helsinki
Kuva 5. Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Helsinki
Kuva 6. Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Helsinki
Kuva 7. Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Helsinki
Kuva 8. Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Helsinki
Kuva 9. TeliaSonera Oyj, Helsinki
Kuva 10. TeliaSonera Oyj, Helsinki
Kuva 11. Kevama Oy, Kuopio. Timo Korhonen
Kuva 12. Salpausselän yläaste, Lahti
Kuva 13. Kynnys ry, Helsinki
Kuva 14. Kynnys ry, Helsinki
Kuva 15. Näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiris, Helsinki
Kuva 16. Kampin linja-autoasema, Helsinki
28
Kohtuullisen sopeuttamisen ulottuvuudetorganisaatioissaJani BjörnDI, KTM
Yhdenvertaisuuslain 2004/21 mukaan työnantajalla on velvollisuus työolosuhteidenkohtuulliseen sopeuttamiseen. Sinällään kohtuullinen on käsitteenä hyvin abstrakti, eikätarkemmin yksilöi, mitä tämä tarkoittaa suorana taloudellisena investointina tai epäsuoranainvestointina - sopeuttamisen ajallisena, tilatarpeena tai muuna keinoja. Myösasenteellisella organisaation sitoutumisella sopeuttamiseen on keskeinen merkitys.
Sopeuttaminen voi tarkoittaa myös hyvin yksilöllisiä tarpeita suhteessa työntekijän yksi-lölliset ominaisuudet huomioiden. Sopeuttamistarpeet voivat olla sidonnaisia työtehtä-vän, paikan tai muun tekijän suhteen. Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, ettälainsäädännössä on käytetty kohtuullisuuskäsitettä. Sinällään kohtuullisuus on kuiten-kin velvoittava myös siinä suhteessa, että sopeuttamismahdollisuuksia on tutkittava,mikä mahdollistaa myös luovuuden ja uudenlaisten työjärjestelyiden toteuttamisen.Sopeuttamismahdollisuuksia voidaan tarkastella suppeasti yksittäisten työtehtävien ta-solla tai laajemmin kokonaisten organisaatioiden tasolla.
Lain toteutumisen edellytyksiä tukee kansainvälinen yhteistyö yhteiskuntavastuu peli-sääntöjen kehittämiseksi. Yhteiskuntavastuu standardiluonnoskokonaisuus ISO26000sisältää sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristövastuun. Vuonna 2009 valmistuvaksi ar-vioidun standardin tarkoitus on luoda sertifiointiin perustuvat toimintamallit. Sertifioitujenjärjestelmien vahvuutena voidaan pitää minimitasoja, joista yleistyessään tulee nopeastitoimijoilta vaadittuja vaatimustasoja, kuten laatustandardit ISO9000-sarja ja ympäristö-standardit ISO14000-sarja.
Vähimmäistasoja oleellisempaa voi kuitenkin olla yritysten ja yhteisöjen sitoutuminenjatkuvaan parantamiseen sekä tiedottamisen avoimuuteen ja toiminnan läpinäkyvyyteen.Tästä lähtökohdasta työ sosiaalisen vastuun kehittämiseksi ja ihmisten yksilöllisyyden jahyvinvoinnin tuomiseksi keskeisempään asemaan toimintoja kehitettäessä korostuu.
Tässä artikkelissa tarkastellaan sopeuttamiseen liittyviä rajapintoja talouden, tuotan-non sekä ihmisten yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta. Artikkelin tarkoituksena onavata ja laajentaa näkökulmia työn ja työtehtävien sopeuttamiseen. Tavoitteena on antaakokonaisvaltainen kuva organisaatioiden perustoiminnoista, joihin työn sopeuttaminenlinkittyy. Kokonaisvaltaisen ajattelun etu yksittäisen työtehtävän sopeuttamisen sijaanvoidaan katsoa antavan laajemman välineistön työtehtävien kustannustehokkaaseen jalaadulliseen sopeuttamiseen.
29
1. Ihminen ja toimintakyky
Vaikka olemme tulleet pitkän matkaa Frederik Taylorin tieteellisen liikkeenjohdon me-kaanisesta ihmiskäsityksestä, missä työntekijät nähtiin koneina, niin edelleen on syytäkysyä, mikä on ihmisen rooli ja tehtävä organisaatiossa. Yhä edelleen työntekijät saate-taan nähdä tuotantopanoksina tai henkilötyövuosina. Modernimman johtamisteorianmukaan organisaatio nähdään elävänä organismina, jonka tulee tasapainottaa tehok-kuus, hyvinvointi ja uudistumiskyky. Näin määritettynä elinvoimaisen organisaation tu-lee huolehtia työntekijöistään. Keskeisenä tässä on ihmisten toimintakyky.
Yleisesti toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä selviytyä elämänkulkuun liittyvistätehtävistä ja sen haasteista. Toimintakyky koostuu fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisistaulottuvuuksista. Fyysinen ulottuvuus liitetään yleensä liikkumiskykyyn, mutta laajem-min se sisältää kaikkiin aisteihin liittyvät ominaisuudet. Myös näillä on merkittäviä vai-kutuksia yksilöiden työkykyyn tarkkuuden, nopeuden ja fyysisen jaksamisen osalta. Tyy-pillisesti fyysiseksi sopeuttamiseksi ajatellaan lähinnä vain ergonomisia ratkaisuja ja apu-välineitä. Ergonomisten ratkaisujen kirjo on hyvin laaja, sillä ergonomia voidaan määrit-tää työympäristön ja -menetelmien kehittämiseksi ihmisille sopiviksi. Ergonomisiakäytännönsovellutuksia ei tarkastella tämän artikkelin puitteissa tarkemmin.
Fyysinen toimintakyky linkittyy usein psyykkiseen toimintakykyyn, millä voidaan käsit-tää yksilön kykyä suoriutua erilaisista älyllisistä ja henkistä ponnistelua vaativista tehtä-vistä. Kognitiivisiin toimintoihin voidaan lukea kuuluvaksi havaitseminen, muisti, oppi-minen, ajattelu ja kielenkäytön taidot. Psyykkiseen toimintakykyyn liittyy lisäksi yksilönsuhde itseensä ja ulkomaailmaan. Sosiaalinen toimintakyky on ollut vähiten esillä toi-mintakyvyn ulottuvuuksista. Sosiaalisessa toimintakyvyssä on havaittavissa ainakin kak-si elementtiä, ihminen vuorovaikutussuhteessa ja aktiivisena sosiaalisena toimijana eri-laisissa yhteisöissä. Nämä elementit ovat hyvin keskeisiä myös työkyvyn kannalta, sillätyöelämässä edellytetään yhä useammin työntekijältä kykyä toimia erilaisissa ryhmä- taitiimitilanteissa.
Toimintakyvyn moniulotteisuus haastaa organisaation hyvin yksilöllisiin ratkaisuihin toi-mintojen kehittämisessä. Tässä suhteessa kysymys on aina johtamisesta. Kysymys ei olevähäpätöinen, koska työkyky on työntekijän pääomaa työelämässä. Työterveyslaitok-sen mukaan työkyky rakentuu ihmisten voimavarojen ja työn vaatimusten välisestä ta-sapainosta. Voimavaroihin voidaan nähdä kuuluvan terveys, toimintakyky, koulutus,tiedot, taidot, asenteet ja arvot. Työ voidaan määrittää työn sisällön, vaatimusten, työ-ympäristön ja yhteisön sekä organisoinnin avulla. Kyseessä ei ole kuitenkaan vakaatasapainotila vaan jatkuva tasapainon hakeminen, mistä vastuu kuuluu niin työntekijäl-le kuin esimiehille.
Johtamisen kasvavat haasteet liittyvät siihen, että toimintojen organisointinopeus onentistä merkittävämmässä asemassa nykyisessä työelämässä. Tämä lisää ja korostaaihmisten roolia joustavuuden lähteenä. Tällä saattaa olla monia negatiivia vaikutuksia jalieveilmiöitä. Toisaalta, vaikka työtehtävien vaativuus voikin kasvaa, niin tämä voi par-
30
haimmillaan tarkoittaa työtehtävien monipuolistumista ja työstä koetun palkitsevuudenkasvamista. Tällä voi olla merkittäviä vaikutuksia työssä jaksamiseen.
2. Henkilöstövoimavarojen johtaminen
Mikäli strateginen henkilöstöjohtaminen määritetään linkiksi johtamisen ja henkilöstö-voimavarojen välille liiketoimintaan, niin kyse on yhteensovittamisesta tai sopeuttami-sesta. Kyse on aktiivisesta tehtävästä. Perinteinen rajanveto sopeuttamistoimien laajuu-delle on asetettu terveen ja vajaakuntoisen työntekijän väliin. Tämä on usein johdontekemä valinta, vaikkei sitä aina välttämättä tiedostettaisikaan.
Henkilöstövoimavarojen arvoa ei myöskään voida mitata puhtaasti suorituskyvyllä. Or-ganisaatiot panostavat henkilöstön kouluttamiseen ja kehittämiseen, työympäristönviihtyisyyteen jne., minkä tarkoituksena on myös sitouttaa ihmisiä organisaatioon.Sitouttamiseen kohdistetut investoinnit saattavat olla teholtaan hyvinkin tuottoisia suh-teessa henkilöstön suuren vaihtuvuuden tuomiin kustannuksiin. Sopeuttaminen tehos-taa työntekijöiden tuottavuutta, mikä puolestaan sitouttaa työntekijöitä, koska heidäntyöpanoksensa tuottavuus sopeutetussa tehtävässä on korkeampi.
Samoin kuin strateginen henkilöstöjohtaminen jalkautetaan yksilötason henkilöstö-johtamiseen, niin myös työtehtävien sopeuttaminen voidaan nähdä laajassa perspektii-vissä kokonaisten toimintojen ja yksittäisten tehtävien tasolla. Yhä enenevässä määrinorganisaatioiden elinvoimaisuus ja uusiutuminen lähtee liikkeelle yksilötason innovaa-tioista, joita tehokas organisaatio monistaa ja soveltaa laaja-alaisemmin. Kyseessä onparhaiden käytäntöjen valtavirtaistamiseen perustuva toimintamalli. Organisaation halupanostaa yksilöllisiin innovatiivisiin ratkaisuihin voi parhaimmillaan poikia kerrannaisvai-kutuksiltaan laaja-alaisempia toimintoja tehostavia innovaatioita.
Onnistuneen sopeuttamisen kulmakivenä on organisaation ja johdon sitoutuminen.Useimpien organisaatioiden arvoissa on keskeisenä ihmiset ja heidän kunnioittaminen.Sitoutuminen ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa haastaa monessa suhteessa organisaationarvot. Perinteisesti toimintojen uudelleenorganisointi lähtee liikkeelle työtehtävien ku-vaamisesta ja organisaatiorakenteesta. Arvoista käynnistyvässä uudelleen organisoitu-misessa tai sopeuttamisessa itse työtehtävän vaatimat sopeuttamismuutokset ovat ta-vallaan sopeuttamisprosessin lopputulos. Arvoista käynnistyvä sopeuttaminen toden-näköisesti myös sitouttaa ihmisiä sekä jalkauttaa uudet toimintamallit organisaatioon.Ylätasolta käynnistetty sopeutusajattelu mahdollistaa paremmin myös toimenpiteidenvaikutusten arvioinnin laajemmin organisaatiossa ja sen toiminnassa kuin toiminta-vaiheista lähtevä sopeuttamisfilosofia.
3. Sopeuttamisen taloudelliset sidonnaisuudet
Taloudellisen sopeuttamisen kustannuksiin saattaa vaikuttaa oleellisesti se, sopeutetaankoolemassa olevaa yksittäistä työtehtävää vai voidaanko kokonainen toiminto suunnitellauudelleen vajaakuntoisuus huomioon ottaen. Kolmas sopeuttamisen mahdollisuus voi
31
syntyä, mikäli tuote tai palvelu voidaan uudelleensuunnitella siten, että sen tuottami-nen soveltuu mahdollisimman hyvin sopeuttamistarvetta omaaville työntekijöille.
Sopeuttamisen kustannukset voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin kustannuksiin. Suori-na kustannuksina voidaan pitää sopeuttamisen vaatimia laiteinvestointeja sekä sopeut-tamiseen kuluvan työajan kustannuksia. Sopeuttamiseen käytettyä aikaa ei voida saadatakaisin, joten tämän ajan kustannus menee välittömästi ns. uponneiksi kustannuksik-si. Todelliset kustannukset voivat jäädä kuitenkin pienemmiksi, mikäli organisaatio pys-tyy keräämään ja jatkossa hyödyntämään kertyvää sopeuttamisosaamista. Yleensä tä-män tyyppinen osaaminen kertyy työntekijöille ns. hiljaiseksi tiedoksi, minkä puhdastataloudellista arvoa on vaikea määrittää.
Fyysisten välineiden ja laitteiden kohdalla tilanne saattaa olla mutkikkaampi. Apuvälineillävoi olla muita käyttömahdollisuuksia, mikäli sopeuttamistarve muuttuu joko työnteki-jän siirtyessä uusiin tehtäviin tai työtehtävän muuttuessa. Mikäli apuvälineillä on edel-leen käyttöä uudelle työntekijälle tai vanha työntekijä voi hyödyntää välineitä uudessatehtävässään, on välineillä edelleen käyttöarvoa. Mikäli välineet tulevat muutoksessatarpeettomiksi, investoinnin käyttöarvo muuttuu nollaksi. Vastaavasti laajempiensopeutettujen toimintojen kohdalla investointien käyttöarvo voi olla sidonnainen tietty-jen palveluiden tai tuotteiden tuottamiseen, mutta niillä voi olla käyttöarvoa myös mui-den hyödykkeiden tuotannossa. Käytettävyys voi kuitenkin olla hyvin sidonnainen toi-mialaan, tuotteisiin tms. tekijöihin, minkä vuoksi kysymystä tulee tarkastella tapaus-kohtaisesti.
Investoinneissa, joissa apuvälineitä voidaan olettaa käytettävän useita vuosia, voidaankustannukset jaksottaa useille vuosille. Vuosittainen kustannus muodostuu näin väli-neiden poiston suuruiseksi. Kestävien ja laadukkaiden apuvälineiden taloudelliset vuo-tuiset kustannukset voivat jäädä hyvinkin pieniksi suhteessa kertaluontoisiin investoin-teihin.
Kohtuullisen sopeuttamisen eräänlainen haaste voi olla työntekijän yksilöllisyys, mikälisopeuttamisen kustannusten ajatellaan kohdistuvan puhtaasti yksilön tarpeisiin. Talou-dellisessa ajattelussa tulisi pohtia myös mahdollisia rajakustannuksia. Voi olla, että to-teutetut sopeuttamistoimet mahdollistavat toisen tai useamman saman sopeuttamis-tarpeen vaativan työntekijän palkkaamisen ilman lisäsopeuttamistarpeita ja näin ollenilman lisäkustannuksia. Kyseessä on tässä tapauksessa selkeästi investointi työvoimankäytön joustavuuden lisäämiseksi. Näitä kustannuksia ei pitäisi kohdistaa puhtaasti yk-silölle, ellei kyseessä ole niin harvinainen vajaakuntoisuuden laji, että on hyvin epäto-dennäköistä, että yrityksessä avautuisi vastaava työtehtävä, johon hakisi henkilö, jokatarvitsisi vastaavat sopeuttamistoimet. Mikäli kokonainen toiminto on varta vasten suun-niteltu vajaakuntoisille, niin tätä kustannusten kohdistamisongelmaa ei muodostu, koskasopeuttamiskustannukset jakaantuvat toiminnon koko tuotantokapasiteetille. Juuri näissätapauksissa sopeuttamiskustannukset lisätyöllistämiselle voivat olla hyvinkin alhaiset.Tämä saattaa olla esim. sosiaalisen yrityksen kilpailuetu, jonka arvoa ei vielä välttämättäosata täysin hyödyntää.
32
4. Toiminnanohjaus
Sopeuttamistoimenpiteiden tarpeet ovat ylätasolla sidonnaisia yrityksen tai organisaa-tion toimialaan sekä toiminnanohjaukseen. Yleisesti tuotannonohjauksen keinoina vai-kuttaa organisaation tavoitteisiin voidaan nähdä
- tuottavuuden kasvattaminen- kustannusten alentaminen- tuotantoaikojen pienentäminen- joustavuuden lisääminen.
Ylhäältä alas etenevän sopeuttamismahdollisuuksien arvioinnin kannalta ensimmäisiäoleellisia kysymyksiä voi olla, tuotetaanko tuotteita ja/tai palveluita sekä kuinka suuriamääriä tuotetaan.
Fyysisten tuotteiden ja palveluiden välinen tyypillinen ero on, että fyysisiä tuotteita voi-daan yleensä tuottaa varastoon, kun taas palvelutuotanto liittyy usein tiettyyn hetkeen.Tosiasiassa rajanveto palvelun ja fyysisen tuotteen välillä ei välttämättä ole selvä, kunhyödykkeet sisältävät piirteitä molemmista elementeistä.
Suurien määrien tuotannossa kiinteiden, pysyvien sopeuttamisinvestointien vaikutushyödykkeiden yksikkökustannuksiin jää vähäiseksi, kun kiinteät kustannukset voidaanjakaa suurelle määrälle hyödykkeitä. Pienempien sarjojen kohdalla asettamisvaiheessamuodostuvat kustannukset saattavat muodostua merkittäviksi. Mikäli näissä vaiheissajoudutaan uudelleenasettamaan tai säätämään myös sopeuttamisen apuvälineitä, täs-tä muodostuu muuttuva kustannuserä, millä voi olla merkittäviä vaikutuksia tuotetta-vien hyödykkeiden yksikkökustannuksiin.
Kustannuksiin vaikuttaa myös se, ovatko apuvälineet yksilöllisiä ja/tai paikkaan sidottu-ja. Mikäli apuvälineet ovat paikkaan sidottuja, niin apuvälineen asettaminen ja poista-minen voidaan lukea muuttuviin kustannuksiin, samoin myös apuvälineen työntekijä-kohtainen säätäminen. Mikäli apuvälinettä käyttävä henkilö työskentelee paikkaansidotussa työtehtävässä yksin, eikä apuvälineitä tarvitse siirtää tai uudelleensäätää, niinapuvälineen käyttöönottoon liittyvät kustannukset ovat kertaluontoisia. Vastaavasti myöstyöntekijän yksilölliset mukana kuljetettavat apuvälineet voivat olla kustannuksiltaankertaluontoisia.
Laajassa kontekstissa tuotannon tehtävien sopeuttamisessa kysymys on yleisestä tuo-tannon järjestämisestä. Vaikka tässä yhteydessä keskitytäänkin pääasiassa teknisiin as-pekteihin ja mahdollisuuksiin, niin ihmisten ja heidän ominaisuuksiensa huomioiminentulisi olla tiiviisti osana uudelleenorganisointihankkeita.
Tuotannon järjestämisessä on useita vaihtoehtoja, joista tässä yhteydessä pintapuolisestitarkastellaan vain tuotantosoluja sekä tuotantolinjoja. Sopeuttamistarpeiden ja -mah-dollisuuksien analysoinnissa keskeinen kysymys on, mikä työtehtävä tai -vaihe on sekä
33
tämän riippuvuussuhde muihin työtehtäviin tai -vaiheisiin. Laajemmassa kontekstissasopeuttaminen voidaan sijoittaa osaksi arvoketjuajattelua.
4.1. Tuotannollinen solu
Tuotannollisiin soluihin perustuvassa organisoinnissa työvaiheet rajataan toimipisteisiin,joihin sopeuttamistoimenpiteet voidaan kohdentaa. Lähtökohtaisesti tuotannollinen soluvoidaan muodostaa joko samantyyppisten ja käyttöosaamista vaativien laitteiden ko-konaisuudeksi tai tuotannon kannalta läheisesti sidonnaisten laitteiden kokonaisuuk-siksi. Yksinkertaistettuna ero on siinä, liikkuvatko tuotteet vai ihmiset tuotantovaiheidenvälillä. Tyypillisesti soluajattelu lähtee tuotelähtöisestä ajattelusta, mutta katsannon laa-jentaminen yksilölähtöisyyteen saattaa mahdollistaa uudenlaisia ratkaisuja, joilla voi ollamerkittäviä vaikutuksia esim. näkövammaisille tai liikuntarajoitteisille työntekijöille. Ko-konaisten tuotantojärjestelmien sopeuttamisen tapauksessa mahdollisuudeksi voitai-siin nähdä myös tuotannon uudelleenorganisointi esim. vajaakuntoisuustyyppien mu-kaisesti.
Pienimuotoisemmassa sopeuttamisessa voidaan kokonaisten solujen sopeuttaminenhelposti rajata vain osaan soluista, jolloin voidaan pienentää uudelleenasettamisaikoja.Soluihin perustuvissa tuotannon järjestämisratkaisuissa kapasiteettia voidaan helpostisäätää monistamalla soluja, mikäli tiloista ei muodostu kriittistä rajoitetta.
Tuotannollisessa toiminnassa solujen korkea käyttöaste varmistetaan tyypillisestivälivarastoilla, mikä tarkoittaa, että soluun on jatkuvasti saatavissa riittävästi välituotteita,ettei solun toimintaa jouduta pysäyttämään. Mikäli solujen tuotantonopeudet poikkea-vat toisistaan, niin tällä on suora vaikutus solujen tuottavuuteen, mutta mahdollisestimyös välivarastotarpeisiin. Välivarastoilla voidaan kuitenkin “eristää” solu tuotannonketjusta siten, ettei solu muodostu tuotannolliseksi pullonkaulaksi. Välivarastoinninminimoivissa tuotannonohjausjärjestelmissä tuotantonopeuksilla ja kapasiteeteilla onsuora vaikutus koko tuotantoketjun toimivuuteen. Tuotannollisen toiminnan lisäksi tämäon tyypillistä myös palveluiden aloilla, missä palvelutuotannon käynnistää tyypillisestiasiakkaan tilaus.
Jos oletetaan solujen muodostamisvaihtoehtojen olevan joko koota läheisesti saman-tyyppiset laitteet lähekkäin tai tietyt laajempaan työvaiheeseen tarvittavat laitteet yh-teen, vaihtoehtojen välinen tehokkuus riippuu pitkälti siitä, kuinka pitkä ja monimut-kainen työvaiheiden ketju kokonaisuudessaan muodostuu. Vaihtoehtojen ero sisäises-sä logistiikassa voi olla hyvinkin suuri. Erot liittyvät sekä välituotteiden että työntekijöi-den liikkumistarpeeseen. Näillä voi olla hyvinkin suuria vaikutuksia toiminnansopeuttamismahdollisuuksiin sekä siihen, minkä tyyppistä sopeuttamista työntekijättarvitsevat. Huomioitavaa tässä on myöskin se, että näissä sopeuttaminen ajateltiinpuhtaasti olemassa olevien toimintamallien sopeuttamiseksi. Tämä ei kuitenkaan pidäsisällään kaikkia mahdollisuuksia.
34
Solutyyppisen organisointimallin ajatusta voidaan mahdollisesti laajentaa, jos toiminta-vaiheita voidaan järjestellä uudelleen työntekijän tai työntekijäryhmän ominaisuuksientai rajoitteiden perusteella. Yleensä järjestämisperusteena on kuitenkin koulutukseentai muuhun osaamiseen perustuva järjestäminen, missä työntekijöiden fyysiset ja hen-kiset ominaisuudet oletetaan lähes yhteneviksi. Arvatenkin on selvää, että esim.liikuntarajoitteiselle ja kuulovammaiselle tarvittavat apuvälineet ja järjestelyt voivat poi-keta oleellisesti toisistaan. Vajaakuntoisuustyyppejä huomioimattomassa tuotanto-järjestelmän logistiikassa kaikkia työntehtäviä ei ehkä edes voida sopeuttaa. Mikäli so-peuttaminen lähtee yksilön tai ryhmän tarpeista, niin voidaan pyrkiä kokoamaantyötekijäkohtaisia työtehtäviä, joissa rajoite poistuu, minimoituu tai missä sopeuttami-nen voidaan tehdä tehokkaimmin. Puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta kustannuk-set ja järjestelyt voivat poiketa huomattavastikin toisistaan. Liikuntarajoitteiselleesteettömyys, etäisyydet ja ulottuvuus voivat olla keskeisiä sopeuttamistarpeiden koh-teita, kun taas esim. kuulovammaiselle tarpeet ovat erilaiset.
4.2. Tuotantoketju
Tuotantoketjussa tuotanto on organisoitu ketjumaisesti siten, että välivaiheen valmistu-misen jälkeen välituote siirtyy aina seuraavaan vaiheeseen, kunnes hyödyke on valmis.Perinteisesti ketjumaista tuotannonorganisointia on käytetty suurien sarjojen japrosessimaisen tuotannon järjestelmänä. Modulaarinen hyödykkeiden variointi japrosessimainen tuotantofilosofia ovat kuitenkin muuttaneet ja laajentaneet ajatus-maailmaa ja yhä pienempiä sarjoja voidaan tuottaa tehokkaasti ketjumaisilla prosesseilla.Erityisenä muutoksen ajurina on toiminut ajan merkityksen korostuminen.
Aika on useista muista tekijöistä poikkeava, koska sen varastointi tai lainaaminen onhyvin hankalaa. Aika linkittyy taloudellisessa mielessä tehokkuuteen sekä useissa tapauk-sissa myös laatuun esim. asiakastyytyväisyytenä, mikä saattaa olla useissa palvelu-tuotteissa erityisen keskeistä. Yksinkertaistukseksi tässä rajataan tarkastelun ulkopuo-lelle ajan merkitys tuotekehityksestä (Time-to-Market) ja tarkastellaan yksinomaan ai-kaa saadusta tilauksesta siihen, kunnes tilaus toimitetaan eli ns. läpäisyaikaa (ThroughputTime). Yhä enenevässä määrin tuotantoa on pyritty organisoimaan siten, että tuotantokäynnistyy tilauksesta, joka vetää tuotantoketjun käyntiin. Tästä voidaan käyttää myöstermiä imuohjaus. Erityisen tyypillistä tämä on palveluissa, joissa tuotanto tapahtuuasiakkaan odottaessa. Prosessimainen toimintamalli ei tarvitse olla monimutkainen, eikäsen tarvitse sisältää lukuisia vaiheita. Ajatus linkittyy monessa suhteessa myöhemmintarkasteltavaan laatuun, missä oleellista ovat määritetyt toimintavaiheet ja -mallit asiakas-tyytyväisyyden varmistamiseksi.
Tuotteesta tai palvelusta sekä näiden tuotannon organisoinnista riippuen tarvittavatsopeuttamiskeinot poikkeavat jossain määrin toisistaan. Mikäli tuotanto tapahtuusolutyyppisesti, voidaan tilauksen läpimenoaikaa nopeuttaa lisäämällä rinnakkaisia so-luja ja jakaa toteutusta näihin. Mikäli tuotanto on organisoitu ketjumaiseksi, muodos-taa hitain tuotantovaihe tyypillisesti koko kapasiteettia rajoittavan pullonkaulan. Tässätapauksessa voidaan harkita joko pullonkaulakohdan kapasiteetin monistamistarinnakkaisiin linjoihin tai välivarastointia tasaamaan kuormitushuippuja. Useissa palvelu-
35
tuotteissa tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Näissä tapauksissa sopeuttamisessa täy-tyy palata tuotesuunnittelun tasolle ja muokata tuote tai palvelu sellaiseksi, että sevoidaan tuottaa vaadittavien aika- ja laatu- tai muiden kriteerien mukaisesti.
Sopeuttamisen mahdollisuuksia läpäisyaikaan voidaan tarkastella joko olemassa ole-vaan toimintaan tai siihen, voidaanko sopeuttaminen toteuttaa koko organisointiamuuttamalla. Molemmissa tapauksissa tulee tarkastella potentiaalisia tuotantonopeuksiamahdollisten pullonkaulakohtien tunnistamiseksi. Yksinkertaistaen tämä tarkoittaa, ettätunnistetaan tuotannon vaihe, jonka tuotantonopeuden katto tulee ensimmäisenä vas-taan. Jälkimmäinen antaa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia miettiä erilaisia vaihto-ehtoja ei-kriittisten vaiheiden poistamiseksi tai tehtävien yhdistämiseksi ja turhienseisonta-aikojen eliminoimiseksi, mitkä lisäävät pullonkaulakohtien kapasiteettien peli-varaa.
Kokonaisuutena on huomioita, että läpäisyaika on kuitenkin yleensä vain yksi organi-saation tehokkuutta kuvaava sekä asiakkaan arvostama tekijä. Aikaperustaisen kilpai-lun kääntöpuolena voi lyhyellä aikavälillä olla mm. yleisen laadun heikkeneminen, jokavoi näkyä esim. hävikin kasvamisena. Pidemmällä aikavälillä myös mm. asiakastyytyväisyyssaattaa vaarantua. Kyse on aina myös ihmisistä, jolloin työssä väsyminen saattaa lisätäpoissaoloja, heikentää työilmapiiriä jne. Valitettavan useasti tehostaminen ulosmitataanihmisistä, joissa ei ole koneiden ohjekirjojen tapaan absoluuttisia kapasiteetti-, nopeus-ja tehotietoja. Tämä saattaa pahimmillaan olla hyvinkin lyhytnäköistä.
Työssä jaksaminen on lyhyen aikavälin tehokkuuden ja ajan rinnalla tekijä, jossa yksilöl-listen ominaisuuksien merkitys korostuu. Tehtävien sopeuttamisen näkökulmasta tämäonkin keskeisimpiä tekijöitä. Kyse on sekä fyysisestä että henkisestä jaksamisesta. Näilläon omat vaikutuksensa myös työturvallisuuteen.
5. Laatu
Toimintojen sopeuttamisessa keskeiseksi tekijäksi voi nousta myös laadun varmistami-nen. Laatu saatetaan mieltää hyvinkin abstraktiksi ja moniulotteiseksi käsitteeksi. Toi-saalta kaikilla on kuitenkin oma käsityksensä laadusta, joskin sen tarkempi yksilöiminenon usein varsin hankalaa.
Laatua voi tarkastella sisäisesti, jolloin kysymys on toteutuksen vastaavuudestamääriteltyyn suunnitelmaan tai ulkoisesti, jolloin oleellista on vastaavuus käyttäjänkokemiin tarpeisiin tai odotuksiin. Laatuun voidaan liittää myös monia muita ulottu-vuuksia, joiden tarkempaan määrittämiseen ei tässä artikkelissa ole syytä mennä.
Sopeuttamisen näkökulmasta jako sisäiseen ja ulkoiseen laatuun on kuitenkin hyvinkäyttökelpoinen, jos ajatellaan sisäisellä laadulla sopeuttamistoimenpiteitä itse työ-tehtäviin, laitteisiin ja ympäristöön. Ulkoisella laadulla voidaan tässä yhteydessä ymmär-tää syntyvän tuotteen tai palvelun laatua. Näin määritettynä ulkoinen laadunarvioija eivoi tietää, millaisilla sisäisillä järjestelyillä laatu on saatu aikaan.
36
Jotta laatua voidaan vertailla, tulisi sitä myös voida mitata. Tavallisimmin laadun arvioin-ti tapahtuu aistinvaraisesti. Hyödykettä valmistavalla henkilöllä on usein hyvä tuntumaverrata laatua kokemukseen perustuen. Aistinvarainen laatukontrolli saattaa kuitenkinolla epätarkkaa ja saattaa vaihdella esim. työntekijän vireystilan mukaan. Laatu keskei-senä hyödykkeen ominaisuutena vaatii laatumääritelmän, joka sen on täytettävä. Laatu-järjestelmät voidaan myös sertifioida.
Teknologiset mittalaitteet mahdollistavat nykyisin lähes kaikkien ominaisuuksien objek-tiivisen mittaamisen. Mittausvälineiden avulla voidaan myös muuntaa aistinvaraista laatu-kontrollia muilla aisteilla havaittaviksi esim. valo- tai äänisignaaleiksi. Näillä voi olla usei-ta sovelluksia työtehtävien sopeuttamisessa yksilöllisiin tarpeisiin.
Laatujärjestelmän toimivuutta arvioitaessa on hyödyllistä yhteismitallistaa hyödyt ja hai-tat, mikä tyypillisesti tehdään mittaamalla laadunvarmistamiseen liittyvät kustannuksetja laaduttomuuteen liittyvät kustannukset. Vaikka laadunvarmistusta pidetään useinkalliina, niin laaduttomuuden hinta saattaa olla monin verroin korkeampi. Laaduttomuusvoi johtaa asiakkaiden kaikkoamiseen.
Myös tuotantojärjestelmän osana olevat sopeuttamistoimenpiteet voidaan sisällyttääarviointiin. Tarkastelemalla sopeutettujen ja sopeuttamattomien linjojen tuottamia hyö-dykkeitä voidaan arvioida myös sopeutustoimenpiteiden vaikutuksia laatuun. Näilläsopeutustoimilla ei saisi olla vaikutusta asiakkaiden kokemaan ns. ulkoiseen laatuun.Yhteismitallistaminen on kuitenkin hyödyllistä, jotta tulokset voidaan näin suhteuttaahelposti muihin tuotannonohjauksen mittareihin.
Siinä missä laatuajattelun filosofia Total Quality Management korostaa jatkuvaa paran-tamista sekä fokusta asiakkaisiin, niin työolosuhteiden jatkuvan parantamisen tulisi kes-kittyä ihmisiin ja näiden yksilöllisiin tarpeisiin palvella organisaatiota. TQM:n filosofiaasoveltaen laadun parantamisen tulisi perustua tosiasioihin, yhteiseen ongelmien ratkai-semiseen ja vastuuseen kaikkien työolosuhteista. Ilman laajempaa pohdintaa sopeutta-minen saatetaan nähdä yksioikoisen teknisenä kysymyksenä; “Miten työtehtävää taivälineitä pitäisi muuttaa?” Yksilöllisyyden tuominen tarkasteluun monipuolistaa kysy-myksiä. Mitä yksilö tarvitsee? Miksi yksilö tarvitsee sopeuttamista ja kuinka paljon?Lähtökohta ja sävy on hyvin erilainen. Mikäli tavoitteena on jatkuva parantaminen, onkäyttökelpoista soveltaa ns. Plan-Do-Check-Act -kiertoa, missä jatkuvasti seurataan jareagoidaan toteutettujen suunnitelmien tuloksiin. Menetelmä soveltuu niin tuotteiden,työolosuhteiden kuin muunkin toiminnan kehittämiseen.
37
38
39
40
Työolosuhteiden sopeuttaminen ei ole uusi asia.
Sopeuttamisessa ovat vammaisia ja osatyökykyisiä
työllistäneet yhteisöt jo vuosikymmeniä etsineet
yksilöllisiä ja yhteisöllisiä ratkaisuja työn tekemi-
sen mahdollistamiseksi esteellisyyksiä vähentäen.
Työolosuhteiden sopeuttaminen on tämän päivän
haaste nyt myös avoimien työmarkkinoiden
työpaikoilla, kun työvoiman saatavuus edellyttää
työnantajilta ja yrityksiltä aiempaa enemmän
työntekijöiden yksilöllisten edellytysten huomioon
ottamista.
Tämän artikkelijulkaisun tarkoitus on aktivoida
keskustelua ja avata laajempaa näkökulmaa
työolosuhteiden sopeuttamiseen. Sopeuttamises-
sa on kyse yksilöiden osaamisen ja työtehtävien
yhteensovittamisesta niin, että se palvelee koko
työyhteisön tavoitteita.
