Vaihtoehto EU:lle 1/2006

V A I H T O E H T OEU

:LLE

Suomi valmistautuu 1. heinäkuuta alkavaan puoli vuotta kestävään EU-puheenjohtajakauteen. Laaja joukko suomalaisia kansalaisjärjestöjä onkäynnistänyt omalta osaltaan valmistelut erilaisten seminaarien ja muidentapahtumien järjestämiseksi Suomen puheenjohtajuuskaudella.

Etusivun kuva kertoo Suomen edellisen puheenjohtajakauden aikanajärjestetystä suuresta mielenosituksesta. Tuolloin tunnelmat olivat aikaajoin melkoisen tuliset.

Syyskuun 9. päivänä järjestetään Helsingissä ammattijärjestöjen ja

Kansalaisjärjestöt valmistautuvatSuomen EU-puheenjohtajakauteen

Miten EU:npalveludirektiivivaikuttaasuomalaisiintyöehtoihin?

ViedäänköSuomeaEU:n kauttamyös Natoon?

Kymmenenvuotta EU:ssa– mitä onsaavutettu?

muiden kansalaisliikkeiden yhteisvoimin mielenosoitus, jossa tullaankiinnittämään huomiota muun muassa helmikuussa EU:n parlamentissakäsittelyssä olleen palveludirektiivin aiheuttamiin ongelmiin. EU:n palve-ludirektiivi saattaa tulla päätösvaiheeseen Suomen puheenjohtajuudenaikana. Myös Ranskan ja Hollannin kaatamaa EU:n perustuslakihankettaollaan herättämässä henkiin.

VEU on mukana tässä kansalaisliikkeiden yhteistyössä ja on valmistele-massa myös omaa tapahtumaa EU-puheenjohtajakauteen liittyen.

-sivu 3 -sivu 4 -sivu 6

1/2006

Sosiaali-foorumithaastavattaloudenharvainvallan

-sivu 2

TOIVO KOIVISTO

2 Vaihtoehto EU:lle 1/2006

PÄÄKIRJOITUS

Kehittyneen maailman taloutta johdettiin J. M. Keynesinopeilla 1970 –luvun puoliväliin asti. Se oli markkinataloutta,jossa kansallisvaltioiden poliittinen johto piti ohjat käsissä jatalouselämä toimi alisteisena valtiolliselle johdolle ja sensäätämille laeille ja asetuksille.

1970 –luvun öljykriisien ym. syiden vuoksi alkoi ChicagonYliopiston talousopin professorin Milton Friedmanin opit syr-jäyttämään Keynesin oppeja USA:ssa ja Englannissa. Fried-manin saatua talouden Nobel –palkinnon ja nimityksen 1981USA:n presidentiksi valitun Ronald Reaganin taloudelliseksineuvonantajaksi, merkitsi Friedmanin uusliberalististen op-pien läpimurtoa. Alettiin puhua Reaganismista ja Thatcheris-mista.

Nyt tätä taloudellisen vapauden oppia toteuttaa koko maa-ilma Kiinaa ja Intiaa myöten. Taloudellinen valta on luovutet-tu taloudelle eli suuryrityksille. Talouskeskeisessä ajattelus-sa julkistalous ja kansalaiset ovat kuluerä, joka tulee mini-moida. Olemme bruttokansantuotteella mitattuna rikkaam-pia ja kilpailukykyisempiä kuin koskaan, silti valtiolla jakunnilla on rahasta pulaa enemmän kuin koskaan. Tuotaloudellinen kasvu, jonka uskottiin tuovan hyvinvointia kai-kille, myös vähäosaisemmille, olikin harha.

Miksi näin on käynyt? Perussyy on se, että bkt jakautuu eritavalla kuin ennen. Julkistalous ja palkkatulot saavat vähem-män, pääomatulot ja suuryritykset saavat enemmän. Tämäkasvava bkt:n osa vuotaa suurelta osin Suomesta ulos osin-koina ja sijoituksina.

Siksi julkistaloutta on ajettava alas. Tämä merkitsee vähä-osaisemmalle väestönosalle menetyksiä ja tuloerojen jatku-vaa kasvua.

Uusliberaali talousoppi uskoo maailmanlaajuiseen vapaa-kauppaan ja jatkuvaan kasvuun. Oleellinen kysymys on,onko jatkuva kasvu mahdollista? Tähän kysymykseen antaahyvän vastauksen seuraava sanatarkka lainaus kirjasta ”Kas-vun rajat 30 vuotta myöhemmin”.; ”Jos koko maapallonväestö nauttisi samasta elintasosta kuin pohjoisamerikkalai-set, tarvitsisimme nykytekniikoilla kolme maapalloa tyydyttä-mään tuotantovarojen kysynnän.”

Tämä on fakta. Siitä osoituksena on Kioton sopimus, jossaEU ja osa kehittynyttä muuta maailmaa sopi hiilidioksidi-päästöistä. EU löi kiinni myös päästökaupan, jolla saastutta-minen tuotteistettiin. Nyt voidaan saastuttamista jatkaa, kunvain raha riittää päästöoikeuksien ostamiseen. Maailmansuurimmat saastuttajat, USA ja Kiina, ovat sopimuksen ulko-puolella, joten Koiton sopimuksen tavoite maailman ilma-päästöjen vähentämiseksi jää hurskaaksi toiveeksi. Suoma-laiset ovat tässäkin asiassa mallioppilaita maksaen kiltistimm. sähkön hinnassa korkeaa ylihintaa. Ainoa todellinenkeino ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi olisi kasvutavoit-teista luopuminen, mutta sehän on poliittisesti mahdotonta.Kasvutavoite meille rikkaille länsimaille on siinäkin mielessäitsekäs ajatus, että jos me sallimme kehitysmaille lisäkasvua,meidän tulisi laskea omaa kulutustamme, koska kasvun rajaton jo ylitetty.

Mitä Suomi voi tehdä?On kaksi vaihtoehtoa. Jatkaa uusliberaalin talouspolitii-

kan virran mukana WTO:n, EU:n ja USA:n viitoittamaa tietä,kuten tähänkin asti, antamatta tämäntapaisten kirjoitustenja kiusallisten kysymysten häiritä vallasväen ruususen unta.Poliittisille päättäjille tämä on houkuttelevan helppo ratkaisu.Vastuu on ”korkeammas käres” ja poliittinen oppositio onolematon ja valtamedia kritiikitön eli Titanicin matkustajientavoin kilpailemme aurinkotuolien paikoista tajuamatta sitä,että laiva on suoralla kurssilla kohti tuhoa.

Tuo romahdus, kun ”oravanpyörä” pysähtyy, on ennenkokemattoman suuri, sillä nyt vapaakaupan piirissä on kokomaailma.

Toinen vaihtoehto on erota EU:sta ja jättäytyä ETA:an taitehdä suoria taloussopimuksia talousblokkien ja valtioidenvälillä. Eli hypätään pois hukkuvasta laivasta ja otetaanvastuu omista asioistamme. Haaste päättäjillemme olisi kova,mutta ei niin kova, kuin maamme itsenäistyttyä 1917, jolloinSanteri Alkiolla ja K. J. Ståhlbergilla oli rohkeutta perustaaitsenäinen tasavalta saksalaismielisiä kuninkaantekijöitäuhmaten. Kysymys olisi itsenäisyyden palauttamisesta elimahdollisuudesta päättää jälleen itse omista asioistamme.Emme putoaisi minkään ulkopuolelle, niin kuin eivät olepudonneet Norja, Sveitsi ja Islantikaan. Bkt saattaisi laskea,mutta niin se tulee tekemään kaikissa tapauksissa. Eikä tuosuuri ongelma olisikaan, sillä bkt:llä ei enää vuosikymmeniinole ollut mitään tekemistä ihmisen todellisen hyvinvoinninkanssa.

Suomi, EU ja koko maailma elävät suuren murroksenkeskellä. Jatkuva taloudellinen kasvu, johon nykyiset talous-teoriat perustuvat, on tiensä päässä. Jos me solidaarisestihaluamme, että maailman väestön enemmistö voisi nostaaelintasoaan eli kulutusta, olisi meidän vähennettävä sitä, silläniin kuin edellä kirjoitin, tarvittaisiin kolmen nykyisen maa-pallon resurssit, jotta meidän elintasoomme pääsisi kokomaailman väestö.

Kykenevätkö nykymaailman johtajat ratkaisemaan tämänmahdottoman yhtälön hallitusti, vai ratkaiseeko reaalimaail-ma sen brutaalisti katastrofien kautta? Tämä jää nähtäväksi.Tähän asti kaikki maailman sivilisaatiot ovat aina ajautuneettuhoon. Silloin maapallolla oli useita sivilisaatioita samaanaikaan - nyt on yksi yhdennetty globaali pallo. Tilanne onmaailmalle aivan uusi ja ennen kokematon.

Urho Kittilä

Kestämätön kehitys

Noin kymmenen vuotta sittenalkoi syntyä epävirallinen glo-baaliverkosto neoliberalististatalouspolitiikkaa vastaan. Ver-kosto koostui etupäässä kan-salaisliikkeistä ja -järjestöistä.

Valtamedia alkoi kutsua ver-kostoa globalisaationvastai-seksi liikkeeksi. Tämä on tosinharhaanjohtavaa jo verkostonglobaalin luonteenkin takia.

Vaikka monille on jäänyt-kin globalisaatiokriittisestäliikkeestä mieleen lähinnäSeattlen, Prahan ja Götebor-gin mielenosoitukset, liikkeenehkä tärkein anti oli luoda kon-takteja etelän ja pohjoisten liik-keiden välillä.

Nykyisin mielenosoituksetIMF:ää, Maailmanpankkia,WTO:ta tai niiden suurimpiatukijoita EU:ta ja Yhdysvaltojavastaan eivät pääse lehtien etu-sivuille. Tämä ei kuitenkaantarkoita, etteikö globalisaatio-kriittinen liike olisi voimissaan.Tästä on esimerkkinä Maail-man sosiaalifoorumit.

Kaikki alkoi BrasiliastaBrasiliassa Porto Algressa tam-mikuussa 2001 pidettiin en-simmäinen Maailman sosiaa-lifoorumi. Siellä tehdyn Maail-man sosiaalifoorumin perus-kirjan ensimmäinen kohtakuvaa sosiaalifoorumien luon-netta seuraavasti:

”Maailman sosiaalifoorumion avoin kohtaamispaikkauusliberalismia, pääomienmaailmanvaltaa ja mitä tahan-sa imperialismin muotoa vas-tustavien järjestöjen ja ihmis-ten kesken. Se kokoaa yhteenmaailmanlaajuisen yhteiskun-nan rakentamiseen tähtääviäsosiaalisia liikkeitä, ja perus-tuu tiiviiseen, hedelmälliseenvuorovaikutukseen ympäröi-vän maailman kanssa. Se tar-joaa mahdollisuuden keskinäi-

Sosiaalifoorumithaastavat globaalin

talouden harvainvallanseen pohdintaan, demokraat-tiseen väittelyyn, ehdotustenmuotoiluun, kokemusten va-paaseen vaihtoon ja tehokkai-den toimintamuotojen hah-mottamiseen.”

Sosiaalifoorumeihin voivatosallistua kaikki, jotka hyväk-syvät sosiaalifoorumien perus-kirjan. Tältä pohjalta sosiaali-foorumit ovat levinneet kaikki-alle maailmaan, myös Suo-meen.

Foorumien veteraaniKansalaisaktivisti ja SuomenATTAC-järjestön puheenjohta-ja Mika Rönkkö on alusta läh-tien osallistunut sosiaalifooru-meihin.

- Sosiaalifoorumit ovat en-simmäisiä globaaleita kansa-laisliikkeiden kokoontumisia,Rönkkö toteaa.

- Aloite on tullut etelästä,etelän kansalaisliikkeiltä eikäpohjoisesta niin kuin usein pe-rinteisesti on ollut, Rönkkömuistuttaa.

- Rahamarkkinat ovat luo-neet voimakkaita poikkikan-sallisia valtarakenteita ja näinluovat painetta demokratialle.Sen takia on ollut tarvetta luo-da kansalaisliikkeiden poikki-kansallista yhteistyötä vasta-painoksi, Rönkkö jatkaa.

- Tavoitteena on ollut luodauutta toimijaa globaalissa maa-ilmassa, hän tiivistää.

Rönkkö oli tammikuun lo-pussa Malissa, jossa järjestet-tiin yksi tämän vuoden kol-mesta Maailman Sosiaalifoo-rumista.

Siellä käsiteltiin mm. Eu-roopan roolia siirtolaispolitii-kassa ja kehitysavussa. On-gelmaksi nähtiin Rönkön mu-kaan se, ettei perinteinen ke-hitysapu kykene auttamaanAfrikkaa omaehtoisen kehityk-sen tielle. Siirtolaisvirrat Afri-

kasta Eurooppaan eivät hä-nen mukaansa vähene, ellei-vät globaalin talouden raken-teet muutu ja paranna olojalähtömaissa.

Keskustelua EU:staSosiaalifoorumeissa

Sosiaalifoorumeissa ollaanmyös keskusteltu EU:n roolis-ta globaalissa talouspolitiikas-sa.

- EU:n rooli nähdään myösnegatiivisena globaalissa talo-udessa, Rönkkö muistuttaa.

- EU:ta pidetään Yhdysval-tojen taloudellisen hegemoni-an tukijana ja sen toimien sal-lijana, hän jatkaa.

- EU painostaa erittäin voi-makkaasti palvelusektorinavaamista joka puolella, Rönk-kö kertoo EU:n toimista glo-baalissa kauppapolitiikassa.

EU pitää myös yllä veropa-ratiisijärjestelmää, Rönkkö jat-kaa EU:n negatiivisia toimiamaailmantaloudessa.

Rönkön mukaan EU:sta ol-laan yhä enemmän keskustel-tu Sosiaalifoorumeissa.

Miten Rönkkö itse on koke-nut sosiaalifoorumit?

- Itse olen osallistunut kaik-kiin kuuteen Maailman sosi-aaliforumiin ja aion jatkaa niinkauan kuin henki pihisee, hänkommentoi.

- Minulle foorumi on ennenkaikkea verkostoitumista, ih-misten tapaamista ja toisen-laisen politiikan kohtaamista,hän kuvailee.

ARI SARDAR

Suomen sosiaalifoorumi pide-tään 1.-2. huhtikuuta Helsin-gissä.Lisätietoja:www.sosiaalifoorumi.fi

Malin Bamakossa tammikuussa pidetyssä sosiaalifoorumissa vaadittiin reilumpaa kauppaa.

MIKA RÖNKKÖ

Vaihtoehto EU:lle 1/2006 3

Vaihtoehto EU:lle –lehtiJulkaisija: Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus ry.Päätoimittaja: Urho KittiläOsoite: Mäkelänkatu 62 C, 00520 HelsinkiPuhelin: 09-682 3422, fax: 09-682 3544email: [email protected]: www.veu.fiPainopaikka: Kangasalan lehtipaino Oy

EU:n komission sisämarkki-nakomissaari Frits Bolkenstei-nin toimesta annettiin tammi-kuussa 2004 komission ehdo-tus jäsenmaiden lainsäädän-töä ja työmarkkinasopimuksiaja – käytäntöä sekä kunnallis-politiikkaa sitovaksi palvelu-direktiiviksi. Hollantilaisen ko-missaarin nimeä kantava esi-tys vääntyi katuarvostelussaFrankensteiniksi.

45 vuotta Rooman perusta-missopimuksen jälkeen esityk-sellä yhä tavoitellaan EU:n si-sämarkkinoiden palveluidenvapauttamista kansallisista jaammattiyhdistysliikkeen ra-joitteista. Kyse on suurpää-oman vanhasta tavoitteestanujertaa ay-liike.

EU:n puheenjohtajana onvuoden ensimmäisellä puolis-kolla Itävalta, joka on ollut esi-tykseen kriittinen. Siitä päät-täminen siirtyneekin Suomenpuheenjohtajakaudelle kulu-van vuoden toisella puoliskol-la. Suomen hallituksella saat-taa siis olla merkittävä roolihankkeen osalta; tuleeko Suo-men puheenjohtajan nimestähistoriankirjoituksessa kirosa-na vai päin vastoin.

EU-jäsenyyden merkitystyöehtosopimustoiminnalleSuomalaisen ay-toiminnankulmakivi on ollut II maail-mansodan jälkeen työehtoso-pimus. Toisin kuin Ruotsi,Suomi ei EU:n jäseneksi liitty-essään tehnyt mitään varau-maa siitä, että EU-sääntelyntulisi tunnustaa ja kunnioit-taa suomalaisten työehtosopi-musten ja niihin pohjautuvanminimipalkkajärjestelmän si-tovuus suhteessa EU-lainsää-däntöön.

Kun EU:n keskeisenä tavoit-teena ja perustamissopimuk-sessa hyväksyttyinä periaat-teina ovat olleet vapaiden sisä-markkinoiden luominen, pää-omien, työvoiman ja palvelu-

Tuleeko Frankenstein,vaikka Suomen ay-liike ei olekaan valmis?

jen vapaa liikkuminen ja yli-päätään yritysten vapaan kil-pailun korostaminen, on ollutetukäteen nähtävissä, että si-tovat työehtosopimukset en-nen pitkää joutuvat törmäys-kurssille näitten EU:n jäsen-maita sitovien perusperiaattei-den kanssa. Useissa muissaEU-maissa poliittiset päättä-jät eivät kunnioita työehtoso-pimuksia.

- Kannattaessaan SuomenEU jäsenyyttä suomalainen ay-liike on aikanaan ottanut vä-hintäänkin kohtuuttomansuuren riskin vapaan työehto-sopimustoiminnan ja järjestäy-tymisen kannalta tai tehnyt nii-den kannalta perustavaa laa-tua olevan virheen, sanoo ay-lakimies Arjo Suonperä.

- Keskustapuolueen johdol-la käydyt Suomen EU-jäse-nyysneuvottelut uhkaavattuottaa ay-liikkeen vahingoksioikean supertyöreformin.

Hän toteaa, että EU:n palve-ludirektiivissä on perimmäl-tään kyse pyrkimyksestä rai-vata myös sitovat työehtosopi-mukset tarvittaessa pois kil-pailuvapauden tieltä.

Palveludirektiivinkeskeinen merkitys

Direktiivi olisi puitedirektiivi,soveltamisalaltaan yleinen kos-kien kaikkia palveluja, joita eisuljettaisi pois sen soveltamis-alalta tai joista ei olisi selkeästiomaa yksityiskohtaisempaasääntelyä EU-tasolla jo olemas-sa.

Sisämarkkinoiden palvelu-jen vapauttaminen ehdotetaantoteutettavan lähinnä kahdel-la tavalla:

1. estämällä kohdemaahansijoittumista vaikeuttava by-rokratia ja kansalliset rajoi-tukset, joilla pyritään syrji-mään palvelun tarjoajien siir-tymistä jäsenmaasta toiseen;

2. estämällä toisesta jäsen-maasta tuotettavan palvelun

harjoittamista kohdemaassavaikeuttavan sääntelyn, sopi-misen sekä valvonnan. Kes-keinen keino tässä on alkupe-rämaaperiaatteen hyväksymi-nen. Sen mukaan tilapäistenpalvelujen lähettäjän tarvitseenoudattaa vain oman maansakansallisia lakeja ja sopimuk-sia, työehtosopimukset mu-kaan lukien ja niiden noudat-tamista valvovat vain lähettä-jämaan viranomaiset, eivätkohdemaan.

- Ammattiyhdistysten kan-nalta erityisesti kohdan 2 kei-not ovat erittäinkin huolestut-tavia, toteaa Suonperä.

Hän arvioi, että niillä kaive-taan voimallisesta maata työ-ehtosopimusten ja niiden yleis-sitovuuden ja niiden myötäammattiyhdistysliikkeen ja sii-hen järjestäytymisen alta jaaiheutetaan työttömyyttä suo-malaiselle työvoimalle. Ongel-ma ei poistu, vaikka alkuperä-maaperiaatteen nimeä muu-tettaisiin ja sen soveltamistasanallisesta hämärrettäisiin taisiihen tehtäisiin jonkinlaisiapoikkeuksia tai lievennyksiä.

Samalla mahdollistetaanjoillekin suomalaisille yrityk-sille ja paljon suuremmallemäärälle muiden jäsenmaidenyrityksiä epäreilu kilpailu, kunniiden ei tarvitse noudattaa sa-moja pelisääntöjä ja hintojakuin kohdemaan yritysten. Di-rektiivi kääntyisi näin itse asi-assa tavoitettaan vastaan javääristäisi kilpailua.

Halvempien työvoimakus-tannusten EU-maat eivät tuli-si valvomaan, että palvelujenlähettäjät noudattaisivat senmaan lakeja tai työehtosopi-muksia. Palvelujen vienti vaik-ka sikäläisiä työehtoja dump-paamalla voisi olla niitten mait-ten työvoimapolitiikan jatke,joka kokonaisuutena on niillemaille edullisempi lopputulos,kuin palveluviennin estämi-nen. Monessa lähettävässä

maassa ei edestulisi olemaantyöehtosopimuk-sia. Näitä ongel-mia ei voitaisihoitaa ja ratkais-ta kohde- ja al-kuerämaan vi-ranomaisyhteis-työn parantami-sella.

Direktiivilläkierretääntyöelämännormeja

Suonperän mu-kaan palveludi-rektiivi tarjoaisimahdollisuudenkiertää suoma-laista työlainsää-däntöä ja työeh-tosopimuksia,seurauksena oli-si nykyisen Viro-ilmiön kaltainenmenettely, eli tällaista kierto-mahdollisuutta haikailevatsuomalaiset yrittäjät perustai-sivat yrityskonttorinsa Suomeahalvempaan jäsenmaahan jaryhtyisivät sieltä tuomaan pal-veluja kotimaahansa saadensuuremmat voitot, mutta myy-den palvelut samaan tai lähessamaan hintaan kuin Suomes-sa toimivat normaalit palvelu-jen tarjoajat.

Myös EU:n ulkopuoliset yri-tykset, esimerkiksi suuret kan-sainväliset amerikkalaiset fir-mat, voivat perustaa kontto-rinsa johonkin halvimpaan EU-maahan ja pääsevät näin kier-tämään suomalaista työlain-säädäntöä ja työehtosopimuk-sia sekä luomaan tavoittelemi-aan ay-vapaita aloja.

Lisäongelmia suomalaiselletyövoimalle ja ay-liikkeelle ai-heutuu toisen EU-maan pal-velutarjoajayrityksen mahdol-lisuudesta käyttää hyväkseenvuokratyövoimaa, jota voidaan

yrittää vuokrata jopa suoraanSuomesta polkuhintaan. Sen-kin ”lähettäminen” Suomeenon parilla kynänvedolla mah-dollista, vaikka se olisi täällä jovalmiina, kunhan muistetaanvaihtaa työpaikkaa ja yritystäviikon välein.

Palveludirektiivi merkitseeEU:n sisämarkkinoilla paljoltisamaa kuin WTO:n globaalivapaakauppaperiaate: se pyr-kii poistamaan kaupan kan-salliset ja työmarkkinapoliitti-set esteet kansainvälistensuuryritysten tieltä, vaikkasanallinen muotoilu harhaan-johtavasti antaa kuvaa amma-tinharjoittajien ja pienyritys-ten toimintamahdollisuuksienparantamisesta.

- Palveludirektiivin sovelta-misen seuraus olisi voimistu-va pyrkimys alentaa jäsenmai-den työehdot palvelualoillahalvimman jäsenmaan ehto-jen tasolle, sanoo Suonperä.

Leena Brunberg palkattiintammikuussa jälleen VEU:ntoimistonhoitajan tehtävään.Hänen toimenkuvaansa kuu-luvat toimistorutiinien lisäksierilaisten tapahtumien ja tilai-suuksien järjestelytehtävät.

VEU järjestää Suomen So-siaalifoorumissa 1.-2.4. 2006Helsingissä ruotsinkielisellätyöväenopistolla seminaarin,joka käsittelee EU:n palveludi-rektiiviä. Seminaarissa alus-tajina ovat europarlamentaa-rikko Esko Seppänen ja ay-lakimies, varatuomari ArjoSuonperä.

Suomi valmistuu EU:n pu-heenjohtajakaudelleen 1.7. al-kaen, jolloin eri maiden pää-miehet ja virkamiehet kokoon-tuvat huippukokoukseen mm.Helsinkiin sekä Tampereelle.

EU:n huippukokouksen yh-

VEU:lla tehtäväntäyteinen vuosi

teydessä järjestetään moniakansalaisjärjestöjen tapaami-

sia ja seminaareja, joita Leenaon mukana suunnittelemassa

VEU:n edustajana.Kansalais- ja ay-liike ovat

yhdessä järjestämässä myösmielenosoitustoimintaa Suo-men puheenjohtajuuskaudel-la. 9 päivä syyskuuta suunni-telmissa on järjestää mieleno-situs Helsingissä EU:n milita-risointia ja Natoa sekä EU:npalveludirektiiviä, työttömyyt-tä, pätkätöiden sekä eriarvoi-

suuden kasvua vastaan.VEU on mukana myös Maa-

ilma Kylässä- tapahtumassa27.-28.5.

Leena toivoo, että VEU:n jä-senet olisivat aktiivisesti yhte-ydessä toimistoon ja ryhtyisi-vät järjestämään erilaisia ta-pahtumia omilla paikkakun-nillaan.

Ay-lakimies Arjo Suonperä näkee EU:npalveludirektiivissä suuria uhkia.

Leena Brunberg on nyt työssä VEU:n toimistolla.

TOIVO KOIVISTO

VEIKKO KOIVUSALO


EU:n talousteoriat ja -politiik-ka perustuvat siihen, että ta-louden on kasvettava vuosit-tain 3-5 prosentin vauhtia.Tämän kasvun pitäisi ylläpi-tää täystyöllisyys ja hyvinvoin-tivaltio.

Eletty elämä ja tämä päiväosoittavat, että teoria ”vuotaa”.Esimerkiksi viime vuosikym-meninä lähes kaikki Länsi-Euroopan maat ovat kaksin-kertaistaneet BKT:nsä kahdes-sakymmenessä vuodessa.Työttömyys on kuitenkin kym-menkertaistunut. Kasvu onmennyt pääsääntöisesti väes-tön rikkaimmalle kymmenes-osalle. Alemmille tuloluokilleei ole jäänyt tulonlisää.

Kansantalouden rahavirratvuotavat maan rajojen ulko-puolelle osinkoina ja sijoituk-sina. siinä määrin, että sulje-tun talouden ajan teoriat eivätenää toimi. Saavi vuotaa eikämeillä ole tässä sidoksessa,missä nyt olemme, keinoja ti-lanteen parantamiseksi.

EU:hun valmistutuminen1984–1994

Orientoituminen EU-politiik-kaan alkoi jo 1984 Luxembur-gin julistuksella, jolla silloinenEEC ja EFTA sopivat tullienpoistamisesta vapaakauppa-alueiden välillä. Tämä oli läh-tökohta perustetulle Euroopantalousalueelle Etalle, johonSuomi liittyi vuonna 1994.

Suomessa ensimmäinen tä-hän liittyvä ratkaisu oli rahanasteittainen vapauttaminenvuosina 1985-1991. Seurauk-sena oli talouden ylikuumene-minen, joka puolestaan johti”kasinopeliin”, holtittomaanlainan myöntämiseen ja otta-miseen sekä inflaatioon. Korotnousivat, pörssikurssit romah-tivat ja eurokuntoa tavoittele-va ”kovan markan politiikka”johti kahteen peräkkäiseenpakkodevalvaatioon.

Devalvaatio johti ennen ko-kemattoman syvään lamaan japankkikriisiin. Kurjuutta lisä-si vielä se, että yritykset jayksityistaloudetkin olivat vel-kaantuneet suuressa määrinvaluuttalainoilla, joiden arvonousi devalvaation johdostalähes puolella. Kiinteistöjen jaosakkeiden arvot laskivat jatämä yhdessä hallituksen vää-rän pankkienpelastusoperaa-tion ja idänkaupan romahta-misen kanssa johti kymmenientuhansien yritysten konkurs-siin.

EU-aika 1995-2005Valtiollinen itsenäisyys onmuutakin kuin siniristilippu,maamme laulu ja kyynel sil-mäkulmassa. Se on ennenkaikkea mahdollisuus päättääomista asioistaan.

Liittyessämme EU:hun luo-vutimme suuren osan lainsää-däntö- ja tuomiovallasta yli-kansalliselle EU:lle ja sen tuo-mioistuimelle.

Valtionvelka on ollut kokoEU -ajan suurusluokkaa 60mrd euroa. Suhteessa BKT:hense on vuosittain laskenut. Sa-moin korkomenot ovat laske-

Kymmenen vuotta EU:ssa– mitä on saavutettu?

neet vuoden 1995 neljästä mil-jardista eurosta vuoden 2003kahteen miljardiin euroon.Velkatilanne ei ole ongelma jamuuhun EU:hun verrattunasuorastaan hyvä.

Valtion budjetti on koko EU-ajan pysytellyt 35 – 37 miljar-din euron suuruusluokassa.Se on pysynyt hyvin tasapai-nossa. Huolimatta BKT:n hy-västä 3,7 prosentin keskimää-räisestä vuosikasvusta, julki-nen talous on menettänyt kokoajan osuuttaan kansantalou-den kokonaisrahavirroista.Julkista taloutta on tasaisestipienennetty. Uusliberaalit opitovat menneet hyvin perille.

Työllisyysaste oli vielä 80-luvun lopulla lähes 75 pro-senttia. Laman aikana se laskija vuonna 1994 se oli jopa alle60 prosenttia. Vuosituhannenvaihteeseen mennessä se olinoussut 67 prosenttiin ja onsiellä pysytellyt.

Työttömyys oli huipussaan1993 ja 1994. Työttömiä olipahimmillaan yli 500 000. Vi-rallisten tilastojen mukaantyöttömiä on edelleen. 230 000.Luku on huolestuttavan suu-ri, mutta silti edelleen hyvääEU -tasoa.

Työllisten alhainen lukuosoittaa, että lähes kolmannestyöikäisistä on työelämän ul-kopuolella. Tämä on osoitussiitä, että kilpailu- ja tehok-kuusyhteiskunta on liian kovakilpakenttä monille meistä.

KansantalousBKT eli bruttokansantuote olivuonna 1995 95,2 miljardiaeuroa ja vuonna 2003 142,5miljardia euroa. Keskimääräi-nen kasvu on ollut 3,7 pro-senttia/vuosi eli eurooppalai-sittain hyvä. Tosin nousuvauh-ti on 2000 -luvulla selvästi hi-dastunut noin kahden prosen-tin tasolle. Myös vaihtotasevuonna 2003 oli reilusti ylijää-mäinen. Viennin kasvu olivuonna 2003 peräti 14 pro-senttia

Herättääkin ihmetystä, mik-si meillä kaikkialta loppuuraha, vaikka bisnekset pyöri-vät näin hyvin. Kansantalousonkin eri asia kuin valtiontalo-us. Valta on annettu taloudelleja rahavirrat ohjataan niin, ettäjulkinen sektori saa vähem-män ja talouselämälle jääenemmän.

Yritysten velkaisuusaste,maksukyky ja taseet ovat erin-omaisessa kunnossa ja osin-kojenmaksukyky on korkea.Osinkoja maksettiin vuonna2002 8,5 mrd. euroa, joistahuomattava osa meni ulkomai-sille sijoittajille.

Sijoitukset Suomesta ulko-maille, varsinkin viime vuosi-na, ovat selvästi ylittäneet si-joitukset ulkomailta meille.Varsinkin teollisuusinvestoin-nit ovat huolestuttavan alhai-set. Näivettyminen talousblo-kin syrjäiseksi reunavaltioksi,on vakava uhkakuva.

KansalaisetKautta historian, niin meilläkuin kaikkialla muualla maa-

ilmassa, valtaeliitti on koke-nut kansan ongelmaksi. On-gelmaksi se koetaan aina, kunkansa ajattelee ja toimii eri laillakuin valtaeliitti on tarkoitta-nut.

Suomen perustuslaissa to-dettaan, että valta Suomessakuuluu kansalle. Nyt tuo kan-sa saa tarkat elämänohjeet,direktiivit, Brysselistä eikäSuomen perustuslakivaliokun-ta näe siinä mitään ristiriitaa.

Valtaeliitille EU on ollut kuin”herran lahja”. Valta on ainapalkinnut hännystelijänsä.Salonkikelpoinen väki on pal-kittu korkeapalkkaisilla viroil-la ja toimeksiannoilla. Vastuu,varsinkin julkisella sektorilla,on delegoitu EU:hun, IMF:ään,WTO:hon tai mihin tahansaylikansalliseen instituutioon,eli ei mihinkään.

Tuloerot ja kansan jako yk-kösiin ja kakkosiin on tapah-tunut tosiasia meillä ja kaik-kialla maailmassa. Puheet glo-balisaation ja integraationmyös köyhiä kansoja ja kansa-laisia hyödyttävistä tuloksistaovat vailla todellisuuspohjaa.

MaatalousMaatalous on monestakinsyystä otettava erikoiskäsitte-lyyn. Jo senkin vuoksi, että seon joutunut kokemaan EU:hunliittymisen konkreettisemminkuin muu väestö. Vuonna1994 Suomessa oli114 510maatilaa, mutta vuonna enää2003 73 714. Tiloja lopetettiin40 796, eli 4 533/vuosi.

Maataloustulo, eli viljelijäntyöpalkka ja korvaus sijoite-tulle pääomalle, on laskenutvuodesta 1994 n. 40 prosent-tia.

Tilat jakautuvat pääosinkahteen kategoriaan, tilojenlaajentajiin ja passiivitiloihin.Myös maataloustulopotti ja-kaantuu niin, että laajentaja-tilat lisäävät ja passiivitilatmenettävät osuuttaan tuosta

potista. Velat keskittyvät ak-tiivitiloille ja passiivitiloistasuurin osa on velattomia. Pas-siivitilat pääsääntöisesti lopet-tavat eläkkeelle siirryttäessä javuokraavat pellot naapureille,sillä jatkajia näille tiloille eiyleensä ole.

Maatalouden kohtalonkysy-mys onkin se, että miten aktii-vitilat selviävät taloudellisestisekä jaksavat fyysisesti ja hen-kisesti laajentumisen muka-naan tuomasta lisätyöstä jakasvaneesta taloudellisesta ris-kistä. Tilojen määrä tulee edel-leen tasaisesti laskemaan, jos-kin vauhti hidastuu.

Suomen hallituksella onvähän keinoja vaikuttaa asi-aan, koska maatalouspolitii-kassa valta on luovutettu ko-konaan EU:lle. EU:lla on juri-dinen oikeus ja mahdollisuushalutessaan lopettaa kokoSuomen maatalous, jos seBrysselin näkökulmasta näyt-tää Euroopan kannalta edulli-selta.

Maailman suuret uhkaku-vat, väestönkasvu, ilmaston-muutokset, saastuminen,eroosio, makean veden puuteyms., antavat kuitenkin perus-teltua uskoa siihen, että Suo-men maataloudellakin on mah-dollisuuksia. Jos järjelle anne-taan sijaa, Suomen maatalo-utta vielä tarvitaan.

Suomen rikkaus on suurifotosynteesituotto (vihermas-sa). Se on suurempi asukastakohti kuin kenties missäänmaailmassa.

Suomalaisen teknosystee-min ongelma on, että se uskoovain huipputeknologiaan jasuuruuden ekonomiaan. Siksimeillä tehdään maailman suu-rinta atomivoimalaa ja seuraa-vaa jo valmistellaan. Uusiutu-van energian käyttö koetaan”risujenpoltoksi”. Viime aikoi-na on alkanut politiikkojenkinpiirissä kuulua toisenlaistapuhetta, mutta todella merkit-

täviä päätöksiä uusiutuvanenergian ja hajautetun energi-antuotannon puolesta ei oletehty.

Mitä sitten?Jos kaikki menee, niin kuinkirjoitettu on, eli EU laajeneeja syvenee, kehittyy liittoval-tioksi, WTO onnistuu elintar-vikekaupan vapauttamisessajne., niin ennustaminen onhelppoa. Silloin nykyinen ke-hitys jatkuu johdonmukaises-ti.

Hyvinvointivaltion alasajojatkuu, tuloerot kasvavat jasyrjäytyneiden sekä turhautu-neiden ihmisten määrä lisään-tyy. Suomen talous vaikeutuu,koska omat eivätkä vieraat-kaan investoi Suomeen johtu-en syrjäisestä sijainnista jasuurista logistisista kuluistaym. Epävarmuus ja taloudelli-suus turvattomuus lisäänty-vät. ”Mikään asia ei ole rat-kaistu lopullisesti, ellei sitä oleratkaistu oikein” – AbrahamLincoln.

Ranskan ja Hollannin EI -perustuslaille, Pariisin mella-kat, epärealistinen itälaajene-minen, Turkin jäsenyysneuvot-telujen aloittaminen sekä USAnkulissien takainen, vahvanEU:n vastustaminen, ovat”nauloja EU:n arkussa”.

EU:lla on paljon globaalejahaasteita lähitulevaisuudessa.Kuinka kauan USA:n talou-teen ja dollariin uskotaan?Minkä roolin Kiina ottaa saa-vuttaessaan taloudellisen jasotilaallisen suurvalta-ase-man. Kuinka ratkaistaan maa-ilman kehitysmaiden ongel-mat? Ainoa varmuus on epä-varmuus. Jatkuvan kasvunoravanpyörä uhkaa pysähtyä.

Kirjoittaja on Urho KittiläVEU:n puheenjohtaja

VEU:n puheenjohtaja Urho Kittilä tekee arviota EU-jäsenyysajasta.


EY:n tuomioistuin antoi viimevuonna lausunnon eräästäHelsingissä vuonna 1998 sat-tuneesta työtapaturmasta.Lausunnon perusteella Kor-kein oikeus kumosi 4.1.2006tekemässään päätöksessämääräysten vastaiseksi ja vaa-ralliseksi todetun koneen maa-hantuojalle käräjäoikeudessaja hovioikeudessa annetut tuo-miot ja maksettavaksi määrä-tyt vahingonkorvaukset.

Tapaturma sattui vuoden1998 lopulla helsinkiläisessäPeltitarvike Oy nimisessä me-tallialan yrityksessä. Tapatur-man aiheuttanut kone oli Suo-messa melko yleisesti käytettyAmada Promecam särmäyspu-ristin. Puristin oli valmistettuEY:n konedirektiivin voimassaollessa ja sen olisi pitänyt siksitäyttää direktiivin vaatimuk-set. Puristinta oli kuitenkinmahdollista käyttää määräys-

Kaupan vapaus ennen muutaten vastaisesti jalkapolkimellatäydellä nopeudella turvalait-teiden ollessa pois käytöstä.Tämän vuoksi koneella sattuityökalujen vaihdon yhteydes-sä tapaturma, jonka seurauk-sena työntekijä menetti läheskaikki sormensa.

Koneen tapaturman jälkeentarkastanut työsuojeluinsinöö-ri Tapio Siirilä totesi konees-sa olevan lukuisia ilmeisiä tur-vallisuuspuutteita. Tapatur-man mahdollistanut olennai-nen puute oli se, että koneenturvalaitteena oleva kaksinkä-sinhallintalaite voitiin ottaavalintakytkimellä pois käytös-tä ja käyttää konetta täydellänopeudella jalkapolkimella.Kun työntekijä astui työkalunvaihdon yhteydessä jalkapol-kimen päälle, kone teki pika-liikkeen ja väliin jääneet sor-met katkesivat.

Käräjäoikeus tuomitsi sekä

työnantajayrityksen että ko-neen maahan tuoneen Ama-Prom Oy:n toimitusjohtajan

sakkoihin ja tuntuviin vahin-gonkorvauksiin. Hovioikeusvielä kovensi maahantuojantoimitusjohtajan tuomiota,koska hovioikeuden mielestäkoneet perusteellisesti tunte-van maahantuojan olisi pitä-nyt havaita koneessa olevat il-meiset puutteet ja kieltäytyäsen myymisestä ennen kuintarpeelliset korjaukset on teh-ty.

Työturvallisuuskumotaan

Korkein oikeus antoi maahan-tuojan toimitusjohtajalle vali-tusluvan ja pyysi samalla asi-asta EY:n tuomioistuimen lau-sunnon. EY:n tuomioistuimenmukaan maahantuojan ei tar-vitse välittää koneessa olevistailmiselvistä olennaisista jamääräysten vastaisista turval-lisuuspuutteista. Riittää, ettämaahantuoja tarkistaa, että

Suurimmalla osalla suomalai-sista ovat juuret maaseudulla.Maatalouden valtava muutosviime vuosikymmenien ja eri-tyisesti yhdentoista EU-vuodenaikana on tuhonnut sitä idyl-liä, mikä monilla meistä onmuistoissamme suomalaises-ta maaseudusta. Globaali va-paa kilpailu ja sen mukanaantuoma tehokkuusvaatimusovat pakottaneet em. kehityk-seen. Teknokraattien mielestäkyseessä on toivottu rakenne-kehitys. Humanistien mieles-tä teknokraatit taas kehitysin-nossaan eivät näe tai ymmär-rä, että heidän jatkuvan kas-vun tavoitteensa on sovittamat-tomassa ristiriidassa maail-man rajallisten resurssienkanssa.

Perusongelmanahuono neuvottelutulos

Kun Suomi neuvotteli EU:hunliittymisestä, olimme jo ETA:njäseniä. ETA –jäsenyys merkit-si tavaroiden, palvelujen, pää-omien ja ihmisten vapaata liik-kumista. Oli luonnollista, ettäkeskustelu keskittyi niihin asi-oihin, jotka vielä olivat sopi-matta. EU:hun liittyminen olipoliittinen ratkaisu, jossa luo-vutettiin merkittävästi omaapoliittista päätäntävaltaa yli-kansalliselle päätöksenteolle.

Maaseudulle ja omalle elin-tarviketuotannolle ylivoimai-sesti vaikuttavin asia oli omas-ta maatalouspolitiikasta luo-puminen. Se oli merkittäväämeille siksi, että olemme EU:npohjoisin maatalousmaa jaharjoitamme viljelyä pienim-mällä lämpösummalla ja vä-hemmillä kasvupäivillä kuinmikään muu maa. Neuvotte-luissa, joita johtivat kreikka-laiset, ei tätä seikkaa ymmär-retty eikä näille lainalaisuuk-sille saatu riittävää kompen-saatiota. Ei, vaikka Suomi vii-

Kansan enemmistöllä huolimaaseudun tulevaisuudesta

mekädessä keksi erikoisartik-lat, joilla koitettiin saada kom-pensoiduksi huonot viljelyolo-suhteemme.

Mikä onartikla 141:n kohtalo?

Näiden artikloiden ongelma olise, että maksumieheksi tuliSuomen valtio, ja tuet tarkoi-tettiin siirtymäkausien tuiksi.Siksi ne painottuivat investoin-titukiin ja niiden tarkoitus oliaikaansaada toivottu rakenne-kehitys eli pientilojen hävittä-minen ja suurten tehotilojenmuodostaminen. Tämä tavoiteon onnistunutkin hyvin, silläEU –aikana on maatilojen mää-rä vähentynytkin keskimäärin12 tilaa / päivä. Viimeiset siir-tymäajat artikla 141:ssä ovatpäättymässä.

Poistuvatko nuo 141 –tuetvai tuleeko jatkoaikaa? EU:nkomissiolle vapaa rajoittama-ton kilpailu on pyhä arvo, jakansalliset tuet koetaan kil-pailun vääristämiseksi. Suomitaas vetoaa siihen, ettei ilmas-tollisista olosuhteista johtuenole vieläkään saavutettu riittä-vää kilpailukykyä.

Tosiasia onkin, että tuo au-tuaaksi tekevä rakennekehi-tys eli yrityskoon kasvattami-nen, onkin mennyt muissamaissa eteenpäin meitä kovem-paa vauhtia. Esimerkiksi lyp-sykarjatiloilla tilojen koko onTanskassa kaksinkertainen jaUSA:ssa kymmenkertainenSuomeen verrattuna. Suuruu-den ekonomia, johon Suomen-kin teknokraatit uskovat, eiSuomen maataloutta pelasta.

Sokerituotantoajetaan alas

Yksi esimerkki siitä, mitä pää-täntävallan luovuttaminenEU:lle maatalouspolitiikassakäytännössä merkitsee, on ta-

paus sokerijuurikkaan viljely.EU:n näkökulmasta on järke-vää, että sokerijuurikkaan tuo-tantoa keskitetään EU:n par-haille viljelyalueille, joissa senkilpailukyky on paras. MeilläSuomessa tuotantoa ajetaanalas, vaikka omavaraisuusas-teemme sokerissa on vain 70prosentin tasoa. Salon sokeri-tehtaan toiminta lopetetaan jaSäkylän tehdas jatkaa toistai-seksi, niin kuin uutisissa ontiedotettu.

Työpaikkoja tehtaalla jakuljetuksissa menetetään sa-toja. Luopuville viljelijöille se

merkitsee koneinvestointienhukkaanmenoa ja uusien vil-jelykasvien etsimistä. Ne jotkajatkavat, joutuvat tyytymäänvähempiin tukiin ja entistähuonompaan kannattavuu-teen

EU:n itälaajeneminen Bul-gariaan ja Romaniaan, kah-teen maatalousvaltaiseen val-tioon, tulee merkitsemään edel-leen Suomen maatalouden tu-kien laskua kymmenellä pro-sentilla, niin kuin Ville Itäläon tiedotusvälineissä kertonut.

Suhteellisen edun periaat-teen mukaan vapaan kilpailun

Tero Kankilan kuvateksti:Maanviljelijä Tero KankilaPälkäneeltä on viljellytsokerijuurikasta 30 vuoden ajan javiime vuosina 22 hehtaarin alalla.Kankilan sopeutusratkaisu EU:nsokeripolitiikkaan on se, että tänävuonna viljellään, koska torjunta-

koneen mukana on valmista-jan tekemä vaatimustenmukai-suusvakuutus ja että konees-sa on valmistajan siihen laitta-ma CE-merkki. Tällä perus-teella Korkein oikeus kumosimaahantuojan toimitusjohta-jalle annetut tuomiot ja maa-hantuojayrityksen maksetta-viksi tuomitut vahingonkorva-ukset. Tämä siitäkin huolimat-ta, että vaatimustenmukai-suusvakuutuskin oli selvästivirheellinen niin, että maahan-tuojan olisi pitänyt silläkin pe-rusteella havaita koneen mää-räysten vastaisuus.

Siirilän mukaan EY:n tuo-mioistuimen ja Suomen kor-keimman oikeuden päätöksetosoittavat, että EU:ssa valmis-tajien ja kauppiaiden etu javoitot menevät yli kaiken. Tur-vallisuusmääräysten noudat-taminen ja määräysten valvon-ta tulevat kaukana perässä.

Työsuojeluinsinööri Tapio Siirilälläon omakohtaista kokemusta EU:n”työsuojelusta”.

olosuhteissa taloudellinen toi-minta keskittyy alueelle, jossasen suhteellinen kilpailuase-telma on paras. EU –aluettaajatellen Suomi ei kuulu tä-hän alueeseen ainakaan maa-taloutensa puolesta. Itälaaje-nemisen jälkeen tämä tilanneentisestään korostuu. Näidentaloudellisten realiteettien val-litessa on lainalaisuus, ettäSuomen maatalous jatkaa su-pistumistaan ja maaseutu au-tioitumistaan, halusimme sitätai ei.

aineita on varastossa ja niistä eroonpääsyyn tämä on käytännöllisinratkaisu. Turengin sokeritehtaanlopetus muutama vuosi sitten antoijo ymmärtää mikä onsokerijuurikkaanviljelyn tulevaisuusSuomessa. Koneinvestoinneissa olenollut varovainen jo vuosia. Koneet

ovat loppuun kuoletettuja ja nostoon viimevuosina tehty jorahtikoneella. Jatkuuko viljelytämän vuoden jälkeen on”laskutikkuasia”? Sokerijuurikkaanviljelyn kannattavuus entisestäänlaskee. Kannattavia vaihtoehtojaon vähän, toteaa Kankila.

VE

IKK

O K

OIV

US

ALO


Presidentinvaalien alla käviilmi, että hallitus valmistau-tuu lähettämään Euroopanunionin kriisinhallintatehtäviävarten muodostettavia joukko-ja Naton taistelujoukkojen har-joituksiin. Asiasta sovittiin pe-riaatteellisella tasolla, kun hal-lituksen ulko- ja turvallisuus-poliittinen valiokunta kirjasiNaton kanssa sovittujen kump-panuustavoitteiden listaan li-sättäväksi ”nopean toiminnankumppanuustavoitteen”.

Yhteisiä harjoituksia Natontaistelujoukkojen kanssa pe-rustellaan tarpeella sovittaaSuomen EU-joukkojen stan-dardit ja toimintatavat yhteenNaton taistelujoukkojen kans-sa. Ulkoministeriön muistionmukaan ”täysipainoinen osal-listuminen niin Naton kuinEU:nkin toimeenpanemiin krii-sinhallintaoperaatioihin tuleekäytännössä edellyttämäänyhteistoimintakykyä NRF-kou-lutuksen saaneiden joukkojenkanssa” (IS 9.1.06).

Näiden tietojen valossa onentistä selvempää, että halli-tuksen häveliäästi ”kriisinhal-linnaksi” kutsumassa toimin-nassa on monessa tapaukses-sa kyse sodasta. Naton taiste-lujoukot on varustettu nopei-siin, vaativiin ja tarvittaessaraskaallakin aseistuksella ta-pahtuviin hyökkäyksellisiinsotatoimiin. Niiden aseistuk-seen voi kuulua myös taktisetydinaseet. Tällaisia joukkoja eiole todellakaan perustettu hu-manitaaristen kriisien ehkäi-semiseen vaan palvelemaanUSA:n globaaleja sotilaallisiatarpeita.

YK:n syrjäyttäminenValmistelut suomalaisten jouk-kojen kouluttamisesta ja yh-teensovittamisesta Naton tais-telujoukkojen toimintaan ker-tovat samalla siitä, miten vaa-ralliselle tielle kriisinhallinta-

Viedäänkö SuomeaEU:n kautta myös Natoon?

lakiesitys on viemässä. Presi-dentinvaalien yli siirretyn krii-sinhallintalain suurimmat on-gelmat eivät koske julkisuu-dessa paljon kiisteltyjä valta-suhteita presidentin, hallituk-sen ja eduskunnan välillä.

Kriisinhallintalain vakavim-mat ongelmat liittyvät aiko-mukseen osallistua ”EU:n taik-ka muun kansainvälisen jär-jestön tai maaryhmän” johta-miin hyökkäyksellisiin sotatoi-miin, joihin voitaisiin ryhtyämyös ilman YK:n peruskirjanedellyttämää turvallisuusneu-voston valtuutusta. Tiedot val-miudesta osallistua Naton tais-telujoukkojen harjoituksiinvahvistavat epäilyjä, että Suo-mea yritetään kytkeä kriisin-hallintalain ja EU:n taistelu-joukkojen kautta entistä tii-viimmin USA:n johtaman soti-lasliitto Naton toimintaan.

EU:n yhteiseen puolustus-politiikkaan sitoutuminen onjohtanut periaatteelliseen lin-janmuutokseen Suomen tur-vallisuuspolitiikassa. Hallituson nyt valmis hyväksymäänEU:n tai Naton toiminnassailman YK:n valtuutusta tapah-tuvat sotilaalliset interventiot,jotka tasavallan presidenttiTarja Halonen tuomitsi laitto-miksi vielä runsas vuosi sittenpuheessaan YK:n yleiskokouk-sessa. Hallitus on siis valmishyväksymään YK:n ja kansain-välisen oikeuden syrjäyttämi-sen EU:n ja Naton toiminnas-sa. Samalla turvallisuuspoli-tiikan painopiste on siirtynytjuhlapuheissa korostetustalaaja-alaisesta yhteistyöhönperustuvasta turvallisuusajat-telusta sotilaallisen voimapo-litiikan suuntaan.

Kriisinhallintalakihylättävä

Nykyisen rauhan turvalainpuitteissa Suomi on antanut

EU:n tarkoituksena on ollut taata työvoiman, tavaroiden,palvelujen ja pääoman liikkuminen kaupallisen kysynnänmukaan maasta toiseen ilman että tätä sallittaisiin rajattavanesim. perustavien ihmisoikeuksien tarpeiden ohjaamalla ta-valla. Tällaisista hiili- ja teräsyhteisöä palvelleista tehtävistäperiytynyttä EU:n talousyhteisön säännöstöä ei tule saattaaoikeusjärjestyksen ylimpänä, perusoikeuksiin pohjautuvanasäännöstönä olevan perustuslaillisen säännöstön asemaan.

Kaupan ja sijoitusten oikeudet sekä elottomien tavaroidenja rahan liikkumisen oikeudet tulisi päinvastoin johtaa ihmis-ten perusoikeuksien tarpeista, niiden toteutumista palvele-viksi. Ihmisoikeuksien toteuttamiseen ei EU aseta itselleenvarsinaista toimivaltaa.

EU:n perusoikeuskirja määrää ihmisoikeuksista, että niitävoidaan toteuttaa vain EU:n omaamien kaupallisten, kilpai-lullisten ja rahapoliittisten toimivaltojen rajaamalla tavallasiten, että perusoikeuksien säädöksillä ei muuteta toimival-tuuksia ja tehtäviä, jotka EU:lle on säädetty kaupan, kilpailuntai pääoman suhteen. Se, että lakia ei suunnata ensisijaisestiihmisten perusoikeuksien toteuttamiseen, vaan kaupan jakilpailun oikeuksien vahvistamiseen, tekee EU:sta ja senperustuslaista tehottomia perusoikeuksiin pohjautuvan oike-usjärjestyksen toteuttamisen suhteen.

Ihmisoikeusperusteisten hyvinvointipalvelujen tehokkuuttaon se, kuinka hyvin ne toteuttavat kaikkien yhdenvertaistaoikeutta toimeentuloon, terveyteen, sosiaaliturvaan ja koulu-tukseen, ja niitä tulee ylläpitää ja kehittää tämän mukaisestihyvinvointipoliittisin, ihmisoikeuksia koskevin perustein.Kauppa- ja kilpailupoliittiset sopimukset eivät saa vaikeuttaatätä perustavien ihmisoikeuksien toteuttamista.

Eduskunnan on pystyttävä vastaamaan siitä, että oikeuttatyöhön, terveyteen, sosiaaliturvaan ja koulutukseen ei tulevoida muuttaa kauppaneuvottelujen sopimusratkaisuilla. Sen,millaista toimivaltaa jäsenmaat ovat tällaisten perusoikeuk-siin vaikuttavien kysymysten suhteen yksimielisesti antaneetEU:lle, tulee pysyä jäsenmaiden itsensä määritettävissä, eikäsen määrittämistä tule voida siirtää EU:n tai sen tuomioistui-men päätösten toimivaltaan.

Ennen minkään perustuslaillisella ylimmällä tasolla oike-usjärjestystä sitovasti muuttavien uusien säädösten hyväk-symistä, kansalla on oltava oikeus ensin valita uudelleenhenkilöt, jotka edustavat heitä nimenomaan oikeusjärjestyk-sen perustan muuttamista koskevien kysymysten suhteen.

Suomen perustuslain asettamaa kansanvaltaista oikeus-järjestystä, ja sen kansalle perustuslaillisesti turvaamienperusoikeuksien toteuttamista kaikille varallisuudesta riip-pumatta yhtäläisinä oikeuksina, ei yhdellä eduskunnalla olevaltuuksia muuttaa, syrjäyttää, eikä heikentää, vaan tämäntasoisesti vaikuttavat lait ja sopimukset on “hyväksyttävälepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtio-päiviin”.

Kansalla on siten perustuslaillinen oikeus ensin arvioida,miltä osin esityksissä säädetään uutta perustuslaillista oike-utta, ja ratkaista vastaako se kansan tahtoa, ennen kuinkansa valitsee säädösten hyväksymisestä lopullisesti päättä-vät uudet kansanedustajat. Kansanedustajat ovat näin oike-usjärjestyksen perustuslaillisesta suunnasta vastuussa kan-salle, jolla on demokratiassa valta oikeusjärjestyksen ja lain-säädännön tahtonsa mukaiseen suuntaamiseen äänestämäl-lä ja vaihtamalla kansanedustajia, ennen kuin he voivathyväksyä oikeusjärjestyksen perusteita perustuslaillisellatasolla muuttavia uusia säädöksiä.

Kansanedustajien ja lainsäädännön ei tule voida irrotatästä perustuslaillisesta vastuustaan kansalle hyväksymälläEU:n sopimuksen perustuslaista ilman että kansa voi perus-tuslainsäätämisjärjestystä vastaavalla tavalla vaikuttaa asi-aan. Kansa on Suomessa äänestänyt yli 10 vuotta sitten EU:nsäännöstön nimenomaan talousyhteisöpohjaisen valtioliitonsäännöstöksi. Kansalta ei ole kysytty, millaisin ehdoin taimuutoksin säännöstön käyttötarkoitus voitaisiin muuttaaoikeusjärjestyksen kokonaisuuden asettavaksi perustuslail-liseksi säädöstöksi.

Ville-Veikko Hirveläkansalaisaktivisti

EU:n perustuslakiaei saa hyväksyä

kansaa kuulematta

KokouskutsuVEU-Keski-Pohjanmaan vuosikokous su 26.3. klo 15.00

Kokkolassa Kokkolinnan opetusravintolan kabinetissa,

rautatieasemaa vastapäätä.

Kansanedustaja Erkki Pulliainen puhuu EU:n

palveludirektiivin ja - perustuslain käsittelystä

eduskunnassa.

Kaikki tervetulleita

merkittävän panoksen YK:nrauhanturvatoimintaan. EU:nyhteiseen politiikkaan sitou-tumisen jälkeen Suomi on kui-tenkin jatkuvasti vähentänytpanostaan YK:n puitteissa jaalkanut osallistua Nato-johtoi-siin operaatioihin.

Sotilaallinen tunkeutumi-nen toiseen maahan ilmanYK:n valtuutusta on kansain-välisen oikeuden mukaan lai-tonta sotaa ja rikos, tapahtui-pa joukkojen lähettäminen pre-sidentin, hallituksen tai edus-kunnan päätöksellä. Hallituk-sen esittämä kriisinhallintala-ki pitäisikin hylätä.

Myös tämän päivän maail-massa tarvitaan liittoutumat-tomia maita, jotka voivat toi-mia aktiivisesti kansainvälis-ten konfliktien ehkäisemiksi jasovittelemiseksi. Pysymälläerossa EU:n taistelujoukoistaja Natosta voimme välttää jou-tumasta mukaan sotiin ja jat-kuvasti paisuvaan asevarus-teluun.

Yrjö Hakanen

Kirjoittaja on SKP:n puheenjohtajaYrjö Hakanen

VE

IKK

O K

OIV

US

ALO


“Eurooppalaiset eivät haluaherättää henkiin EU:n perus-tuslakiluonnosta vaan keskus-telua EU:n vaihtoehdoista” sa-noi TEAMin koordinaattoriJohn Boyd lehdistötilaisuu-dessa tammikuussa. Hän to-tesi, että useat erilaiset ehdo-tukset osoittavat selvästi, ettäEU:n poliittisen eliitin keskenpuuttuu yhteinen näkemys.

Itävallan varakansleri, Hu-bert Gorbach on ehdottanutEU:n perustuslain kirjoittamis-ta kokonaan uudelleen. Duffinja Voggenhuberin, EU:n pyy-tämä raportti, esittää myösuutta tekstiä perustuslailleennen uutta parlamenttivaa-lia. Raportissa kuitenkin tode-taan yksiselitteisesti, että po-sitiivisin tulos olisi nykyisentekstin säilyttäminen. Ja vieläyksi aivan erilainen uudelleenherätetty ajatus on ns. “vah-van ytimen”, 12 jäsenvaltionpakottamisesta viemään integ-raatiota eteenpäin. Tässä olisi12 sisäpiirin valtiota ja 13 ul-kopiirin valtiota.

“Sen sijaan, että EU:ta vie-dään kohti liittovaltiota ja soti-lasliittoa olisi keskusteltavasiitä, miten pystytään palaut-tamaan jäsenvaltioiden itsenäi-syys ja mantereemme yhteis-työ kansojen välillä niin, ettäse edesauttaa meitä kaikkia

Kritiikkiä EU:n vastaisien liikkeiden suusta!

kansalaisia”, sanoi Boyd.TEAMin vuosikokouksen

yhteydessä 1. - 2. huhtikuutaWienissä käsitellään mm. Eu-roopan tuomioistuinta ja EU:nrikoslain muuttumista, mitenihmisten vapaa liikkuminenkäyttäytyy Euroopan markki-noilla, miten poimia “rusinat”EU:n perustuslaista, vaikut-taa ja vastustaa EU:n perus-tuslakia sekä EU:n militari-soinnin estäminen.

Loka- marraskuussa teh-dyssä Eurobarometrin tutki-muksessa unionin kansalais-ten tuki EU:lle on laskussa.

Keskimäärin 50 prosenttiasuhtautuu positiivisesti EU:njäsenyyteen, keväällä 2005luku oli 54 prosenttia. Itävaltaja Iso-Britannia suhtautuvatkaikkein kielteisemminEU:hun, vain 32 prosenttia itä-valtalaisista ja 33 prosenttiabriteistä suhtautuu positiivi-sesti EU:n. Ruotsissa 39 pro-senttia kansalaisista suhtau-tuu positiivisesti jäsenyyteen.

RuotsiRuotsissa useat kansalaisjär-jestöt ja puolueet toimivat ak-tiivisesti EU-kriittisinä keskus-

telijoina. Useita listoja kansan-äänestyksen järjestämisestä onliikkeellä, erilaisia yleisötilai-suuksia, keskusteluja ja semi-naareja järjestetään ympärimaata.

Esimerkiksi FolkrörelsenNej till EU seuraa tarkasti mitäpoliitikkojen sanomisia ja te-koja ja ottavat heti kantaa.Tammikuun lopulla on päämi-nisteri Göran Perssonille lä-hetetty avoin kirje, jossa vaa-ditaan selvitystä miksi Ruot-sin valtio on mukana sovelta-massa EU:n komission valmis-telemaa palveludirektiiviä;muuttaa puolustusvoimia pi-kaisella aikataululla siten, ettäne voivat operoida EU:n ja Na-ton määräyksestä Ruotsin ra-jojen ulkopuolella; tehnyt eh-dotuksen Uusi maailma - uusikorkeakoulu, joka alistaa yli-opistot ja korkeakoulut EU:nLissabonin prosessiin.

Kirjeessään Folkrörelsen Nejtill EU vaatii, että Persson kir-joittaisi EU:n komissiolle jatoteaisi, että EU:n perustusla-ki on kaatunut.

Ruotsissa arvostellaan myösavoimesti EU:komissaari Mar-got Wallströmiä, joka toimiikomission varapuheenjohtaja-na. Hänen tehtäväkenttänsäon EU:n tunnetuksi tekemi-nen jäsenmaissa, eli eräänlai-

nen PR-ihminen. Wallströmil-tä on vaadittu paljon enem-män näkyvyyttä, radiaalejaaloitteita, kansalaisten EU:nkehittämistä. Siitä huolimat-ta, että hän lokakuussa esitte-li uuden suunnitelman D (de-mokratia, dialogi, debatti) ovatruotsalaiset parlamentaarikotjatkaneet Wallströmin kritisoi-mista.

TanskaTanskan pääministeri AndersFogh Rasmussen ei halua suo-raa keskustelua EU:n perus-tuslaista ja haluaisi hyväksyäosia perustuslaista ilman kan-sanäänestystä. (Politiken30.1.2006)

Ole Krarup, MEP ja Folke-bevegelsen mod EU (Ei EU:llekansalaisliike) jäsen ihmette-lee miten joitain osia perus-tuslakiluonnoksesta voisi ot-taa erilleen? Tämä on vain yksikeino hämätä kansalaisia jasitä paitsi se on perustusla-kimme vastaista. Fogh Ras-mussen haluaa viedä maam-me suoraan “kriisi” euromaa-han, sellaiseen EU:hun jollaon atomiaseita ja jotka olivataikoinaan kolonialisteja, tote-aa Krarup.

Lea Launokari

Vanhasen hallitus esittää kol-me erilaista kunta- ja palvelu-rakenteen muuttamiseen täh-täävää mallia, joiden kaikkientavoitteena on kuntien mää-rän vähentäminen. Jo hank-keen liikkeelle laittaminen ta-pahtui varsin epädemokraat-tisesti ylhäältä annettuna lin-jauksena ja tehtävänä. Valmis-teluvaihe osoittaa, että halli-tuksella eikä kuntien eliiteilläole mitään halua saattaa hank-keeseen liittyviä asioita ja lin-jauksia kuntalaisten laajaankäsittelyyn. Jopa valtuustot onuseimmissa kunnissa ajettusivuraiteille tässä kuntia ehkäsodan jälkeisessä ajassa mit-tavimmin koskettavan hank-keen käsittelyssä.

Aikomuksena on karsiamyös kansalaisten nykyisiäkunnallisten palvelujen kaut-ta toteutuvia oikeuksia ja nii-den saantia nykyisillä ehdoil-la. Kaikki esitetyt mallit ja myösratkaisut, jotka ovat jonkinlai-sia kombinaatioita näistä mal-leista, johtavat väistämättänykyisen kunnallisen demo-kratian ja kuntalaisten vaiku-tusmahdollisuuksien heikke-nemiseen.

PeruskuntamalliHallituksen esittämän perus-kuntamallin tavoitteena onvähentää kuntien määrää ra-dikaalisti. Kuntajakolain pe-rusteella valtiolla on mahdolli-suus antaa vapaaehtoisiin lii-toksiin taloudellista tukea eli

Miten käy peruspalveluille jakunnalliselle demokratialle?

niin sanottuja porkkanoita tailiittää kuntia yhteen niidenmielipiteestä riippumatta sää-tämällä erillinen laki.

Jos tämä hanke toteutuutai toteutetaan väkisin, tulisinykyisten noin 430 kunnansijaan olemaan 80-100 kun-taa. Demokratian kannaltatämä merkitsisi sitä, että kun-tien valtuutettujen kokonais-määrän vähenisi nykyisestänoin 12 000:sta noin 5 000:een,jos kuntia olisi 100 ja valtuu-tetut valittaisiin nykyisillä kri-teereillä. Kaiken kaikkiaan tällätoimenpiteellä karsittaisiinkunnalliseen päätöksentekoonosallistuvien määrää kymme-nillä tuhansilla.

AluekuntamalliEsitetty aluekuntamalli johtai-si vielä keskitetympään pää-töksenteon rakenteeseen. Tä-män mallin tavoitteena on 20-25 niin sanotun aluekunnanperustaminen, joille siirrettäi-siin suurimmalta osin nykyis-ten kuntien päätöksenteko-oi-keuksiin kuuluvat asiat ja teh-tävät.

Aluekunnat saisivat vero-tusoikeuden ja niihin valittai-siin vaaleilla valtuustot, jotkaolisivat kooltaan suhteellisensuppeita. Todellista päätösval-taa käyttävien valtuutettujenmäärä tässä mallissa jäisi kokomaassa vain muutamiin satoi-hin ja virkamiesten vallan kas-vulle tämä antaisi erittäin laa-jat näkymät.

Nykyiset kunnat jatkaisivatniin sanottuina lähikuntina,joilla ei olisi verotusoikeuttaeikä myöskään päätösvaltaa.Kuntalaisten vaikutusmahdol-lisuudet kaventuvat vähintäänsamassa suhteessa kuin valtakeskittyy kunnalliselle eliitilleja virkamiehille.

PiirimalliKolmantena konkreettisenamallina esitetty piirimalli pitääsisällään pääasiassa erilaistenalueellisten palvelupiirienmuodostamisen, joille siirtyisieräissä tapauksissa huomat-tavakin osa kuntien nyt hoita-mista tehtävistä. Kyse onenemmänkin palvelurakenteenmuuttamiseen liittyvistä tavoit-teista.

Päätösvalta näiden tehtävi-en osalta siirrettäisiin valtuus-toilta ja lautakunnilta näillekuntarajat ylittäville palvelujajärjestäville kuntainliitoille,kuntien hallitsemille osakeyh-tiöille tai muille yhtymille. Onmahdollista, että julkisia pal-veluja ja jopa kokonaisia pal-velusektoreita voisi siirtyämyös yksityisille yrityksille,joka on tosiasiallisesti myösesitetty julkisena tavoitteenahallituksen ja korkeitten vir-kamiesten taholta

Selviteltävänä on eri puolil-la Suomea terveydenhuolto-,sosiaalipalvelu-, lasten päivä-hoito-, koulutus- ja teknisentoimen palvelupiirejä. Läheskoko kunnallisten palvelujen

kokonaisuus on keskustelu-jen ja selvittelyjen alaisina. Pii-rimallissa kuten muissakinesillä olleissa malleissa kyseon suurempien kokonaisuuk-sien muodostaminen. Piirimal-lia pidetään myös eräänlaise-na välivaiheena kuntaliitoksiaodoteltaessa tai aluekunta-hankkeeseen valmistaudutta-essa.

Toinen ja kriittisemmin tar-kasteltava kysymys on se mi-ten demokratia, avoimuus jakuntalaisten vaikutusmahdol-lisuudet näiden ylikunnallis-ten rakenteitten puitteissa to-teutuvat.

Sairaanhoitopiirit ovat esi-merkki valtion lainsäädäntö-toimin nykyisiin puitteisiinpakottamista rakenteista, jois-sa kuntien itsehallinnolla eiole suurtakaan merkitystä.Niistä on suurimmalta osaltamuodostunut eräänlaisia val-tiota valtiossa ja kunnille val-tava taloudellinen rasite. Kun-tien joutuminen sairaanhoito-piirien maksumiehiksi ilmantodellista vaikutusvaltaa, ei voiolla perustuslain tarkoittamanitsehallinnon mukaista.

Yksityistäminenja EU-direktiivit

Laaja yksityistäminen johtaaloppukädessä siihen, että yk-sityiset yritykset ja EU:n kil-pailudirektiivien sekä EU:nperustuslakiin ja WTO:n pal-velukaupan vapauttamiseenliittyvien tavoitteiden perus-

teella myös ylikansalliset pal-velualojen suuryritykset, val-taavat sekä palveluiden tuot-tamisen että päätösvallan it-selleen.

Kilpailuttamisen logiikka onsiinä, että kerran kilpailulleavattu toiminto on pysyvästikilpailun alaista ja kun kuntaon kilpailussa oman tuotan-tonsa hävinnyt - sikäli kunkunnallinen palvelu on ylipää-tään otettu rehellisesti kilpai-luun mukaan - ei sen kannatatoiminnon vaatimaa miehitys-tä ja muita rakenteita enääylläpitää. Näin kunnallinentoiminto on hävinnyt kartallaja jäljellä on vain yksityisettuottajat ja samalla todellisetvaihtoehdot ovat kadonneet.

Arto ViitaniemiKirjoittajan on Järvenpään

kaupunginvaltuutettu ja VEU:nhallituksen jäsen

Arto Viitaniemen mielestä kunta- japalvelurakeenhake on perimmiltäänEU-politiikkaa.

Lea Launokari

VE

IKK

O K

OIV

US

ALO

VE

IKK

O K

OIV

US

ALO

Euroopan unioni on 1990-lu-vulta lähtien toteuttanut radi-kaalia, uusliberaalia uudistus-politiikkaa. Näin on käynyt sii-tä huolimatta että uuden mark-kinauskoisen oikeiston kanna-tus kansalaisten keskuudessaon ainakin vanhassa Länsi-Euroopassa heikko.

Uusliberaalin oikeiston tär-keimpiä valtavälineitä ovat epä-varmojen asioiden esittäminenvälttämättöminä ja pelon liet-sominen. Annetaan kokonais-ten kansakuntien päivittäinmaistaa sanoja “eläkepommi”,“Kiina-ilmiö”, “al Qaida” ja “kil-pailukyky”. Ja kas, kohta uus-liberaali paketti - kuntauudis-tus, varallisuusveron poista-minen, peruspalvelujen kilpai-luttaminen, bussivuorojen lak-kauttaminen, palkkaerojen ta-hallinen kasvattaminen, “upj”eli uusi palkkausjärjestelmävaltionhallinnossa, valmiushyökkäyssotaan vailla YK:nmandaattia sekä poliisin oike-us kuunnella puheluitamme -alkaa tuntua luonnonilmiöltä,jolle ei ole parempia vaihtoeh-toja.

Kun Ranskan ja Hollanninhallitukset päättivät viedä EU:nperustuslain kansanäänestyk-seen mielipidemittaukset lu-pasivat kyllä-puolelle varmaaja ylivoimaista voittoa. Molem-missa maissa hallituksen,median ja elinkeinoelämänyhteisen, voimakkaan kyllä-kampanjan jälkeen kansalais-ten selvä enemmistö äänestiei.

Ranskalaiset ja hollantilai-set osoittivat siis jälleen vas-taansanomattomasti kuinkavapaaehtoistyöhön perustuvatkansanliikkeet voivat ottaamarkkinoilta ja valtioilta val-lan ja ohjata historian kulkuaitse haluamaansa suuntaan.

Samalla he sanoutuivat irti“mustalta 1990-luvulta” peri-tyn yhteiskuntasopimuksenperustasta: uusliberalismista,välttämättömyysoletuksista jaalistumisesta pelolle

Ylivoimaisesti tärkein perus-te ei-äänen antamiselle oli sekäRanskassa että Hollannissahuoli sosiaalisen ja taloudelli-sen kehityksen suunnasta.EU:n politiikka ymmärretään,oikein tai väärin, molemmissamaissa laajasti syypääksi eri-arvoisuuden kasvulle, syrjäy-tymiselle, rakenteelliselle työt-tömyydelle, talousnäkymienepävarmuudelle ja sosiaalisel-le alasajolle. Kansalaiset sa-noivat ‘Non / Nee’ perustus-laille koska he halusivat rajoit-taa EU:n mahdollisuuksia jat-kaa ja entisestään syventää sitäuusliberaalia politiikkaa jotahe katsovat EU:n edistävän.

Ranskalaiset ja hollantilai-set eivät siis sekoittaneet sisä-politiikkaa ja eu-politiikkaa,eivätkä he vastustaneet EU:tayleisesti. Kansalaiset sanou-tuivat yksinkertaisesti irti sii-tä, että kansakuntien valtaapäättää asioistaan annettaisiinjälleen lisää sellaiselle EU:lle,jonka pelätään edistävän uus-liberaalia politiikkaa.

Ranskan ja Hollannin kan-salaiset sanoivat touko- kesä-kuussa 2005 irti myös sopi-muksensa välttämättömyydenja pelon politiikan kanssa.EU:n perustuslaille ei pitänytolla vaihtoehtoja tai vaihtoeh-tojen piti olla katastrofaalisia.

Kansalaisten äänestettyä

Euroopassa on tilaa näkijöille“ei” katastrofia ei kuitenkaantapahtunut. Hallitusten ja elin-keinoelämän yhteinen viestipaljastui täydelliseksi virhear-vioksi. Tämä on eurooppalai-sen demokratian historiassahyvä asia riippumatta siitä pi-dämmekö äänestysten tulok-sia tervetulleina vai ei.

Tarvitaan yhdistäviävisioita, tavoitteita ja

prosessejaMeidän on annettava tilaa jaaikaa keskustelulle pitkän ai-kavälin kysymyksistä ja utopi-oista. Utopioita, suuria visioi-ta, tuskin kukaan uskaltaa taiosaa tänä päivänä tuoda julki.Silti kaikki ymmärtävät jollainlailla että uusliberaalin politii-kan menestyksen traagisenaytimenä on kulttuurinen um-pikuja.

Liian monen suomalaisen,eurooppalaisen ja maapallonasukkaan mielipuolisena toi-veena on, että voimme edistääkestävästi oikeudenmukai-suutta ja elää yhteisvastuulli-sesti ilman että meidän olisitarvetta luopua kasvusta yh-teiskunnan tavoitteena ja yltä-kylläisyydestä henkilökohtai-sena tavoitteena.

Me tiedämme, ettei teollisenkasvuyhteiskunnan synnyttä-mällä kulutuskeskeisellä kult-tuurilla ole tulevaisuutta. Ly-hyellä aikavälillä tämän kult-tuurin lujalle otteelle ihmistenmieliin, sydämiin ja arkeen onvaikea tehdä mitään radikaa-lia.

Voisi ajatella, että sellaisetkulttuuriarvojen suuret muu-tokset, joita nyt tarvitaan eivättapahdu kovin nopeasti. Mut-ta itse asiassa kulttuuriarvotovat viime vuosisatoina olleethyvinkin muutosalttiita.

Kulttuurisen uudistuksenpohjalta kaikki se mikä nytnäyttää vaikealta voi muuttuahelpoksi. Emme voi sulkea poissitäkään vaihtoehtoa, että yl-lättävänkin pian saamme siir-tyä toteuttamaan kaikkia vii-me vuosikymmenten parhaitayhteiskunnallisia aloitteita sa-maan aikaan.

Paikallinenglobaalin tilalle

Mehän tiedämme aika paljonsiitä miten tulisi toimia. Loka-lisaatiota voidaan toteuttaavastauksena globalisaatiolle.Merkitysarvoja voidaan omas-sa elämässä, erikseen ja yh-dessä, asettaa kulutusarvojenedelle. Totuudesta voidaan pi-tää kiinni ja voidaan vetäytyäyhteistyöstä esim. sellaistenvaltioiden ja yhtiöiden kanssa,jotka syyllistyvät karmeisiinvääryyksiin.

Talouspolitiikassa voidaansiirtyä gandhilaiseen aikaan.Ensin säädetään yritysten ko-koa ja markkinaosuuksia ra-joittava “anti-trust” -laki jonkamukaan yhdessä yhtiössä voiolla korkeintaan tuhat työnte-kijää. Säädetään myös, ettäkukin ihminen voi omistaaosuuksia korkeintaan kahdes-sa yhtiössä. Samalla lopete-taan taloudellisten keskimää-räisten saavutusten mittaami-nen, esimerkiksi BKT:n mit-taaminen. Vanhan mittaustek-niikan ammattilaiset koulute-taan uudelleen “Last PersonFirst” -ajatteluun. Sen mukaan

yhteiskunnan ja luomakunnanheikoimpien ja haavoittuvim-pien asema on taloudellisenmenestyksemme tärkein mit-tari.

WTO lakkautetaan tai ohja-taan uusille urille. Vastaavatehdään EU:lle. Energiapolitii-kassa työ-, ympäristö- ja tek-nologiapoliittisesti järkevä te-hokkuusohjelmaa tekee ydin-voiman ja fossiilisten polttoai-neiden käytön tarpeettomak-si.

Kehitysmaiden velat sovite-taan oikeudenmukaisuusliik-keen ehdottamalla tavalla, glo-baali finanssijärjestelmä saa-tetaan demokraattiseen ohja-ukseen mm. uusien kansain-välisten verojen avulla ja vero-paratiisit lopetetaan.

Koulutus tähtää ihmistenitsehallintoon ja sivistykseeneikä heidän muokkaamiseksitehotuotantohirmuiksi.

Osallistumisesta luonnon-mukaiseen lähiruuantuotan-toon tulee jälleen luonnollinenosa ihmisten suuren enemmis-tön elämää. Yksityisautoilu,suursodat ja lentoliikenne lop-puvat pikku hiljaa ilman, ettäsiitä tarvitsee erikseen määrä-tä tai sopia.

Visioista ja utopioistaon tärkeä puhua

1900-luvun poliittisesta histo-riasta voisimme silti oppia sen,ettei solidaarista yhteiskunnal-lista muutosta tavoittelevaa lii-kettä enää kovin helposti voidayhdistää niiden pohjalta. Konk-reettiset muutoshankkeet sekäyleiset arvot ja tavoitteet ovatparempia liittämään meitä yh-teen kuin ideologiat ja yhteis-kunnalliset kokonaisunelmat.

EU-politiikan seuraavat as-keleet voidaan hahmottaa seu-raavasti. Kaikkien samoja ar-voja jakavien liikkeiden, puo-lueiden ja järjestöjen on syytätuottaa omia ideoitaan ja aloit-teitaan siitä miten Euroopassaolisi nyt hyvä edetä.

Näin tapahtuu aika laajas-sa mittakaavassa nyt jo. Hol-lannin vasemmistolainen ei,ranskalainen vasemmistolai-nen ei, Attac, Tanskan kesä-kuun liike ja monet muut ta-hot ovat tämän vuoden aikanakokoontuneet tai kokoontu-massa linjatakseen EU:n tule-vaisuutta perustuslain kaatu-misen jälkeen. Näihin aloittei-siin on hyvä perehtyä tarkasti.

Tarvitaan myös foorumeitaja prosesseja, joiden avulla eriliikkeiden ja puolueiden aloit-teet voidaan saattaa vuorovai-kutukseen. Mitään nopeaayhdistymistä tai sopimista yh-teisestä ohjelmasta on turha

odottaa. Keskustan ja vasem-miston järjestöjen ja puoluei-den välillä on paljon kilpailuaja paljon epäluuloa eikä kitkaaina nopeasti poistu.

Ay-liikkeen sisällä voidaanalkaa katsoa aiempaa tarkem-min miten niitä tavoitteita voi-daan ay-liikkeen kautta edis-tää, jotka yhdistävät kaatu-neen perustuslain kannattajiaja vastustajia. Pienyrittäjät japienviljelijät voidaan kutsuamukaan jotta ne voisivat vih-doin löytää oikean paikkansa

Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus ry:n

VUOSIKOKOUS

pidetään lauantaina 6.5.2006 alkaen klo 11 Helsingissä Kirjankerhosalissa, Kirjatyöntekijänkatu 10.B 3 krs.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen mukaiset asiat.

Ne jäsenet, jotka haluavat käyttää äänioikeuttaan kokouksessa,on sääntöjen mukaan ilmoitettava osallistumisestaan VEU:ntoimistoon kaksi viikkoa ennen kokousta.

Tervetuloa

Hallitus

globaalissa oikeudenmukai-suusliikkeen osapuolina.

Euroopassa on nyt enem-män tilaa ja suurempi tarvekuin vuosikymmeniin uusillenäkijöille, taitaville aloitteilleja rohkealle kansalaistoimin-nalle. Ainakin se hyöty Rans-kan ja Hollannin kummallisis-ta ja rohkaisevista kansanää-nestyksistä oli.

Thomas WallgrenFT, filosofian dosentti ja yliopis-ton lehtori, Helsingin yliopistoVeu:n hallituksen jäsen

Thomas Wallgrentuo EU-keskusteluuntuoreita näkökulmia.

VE

IKK

O K

OIV

US

ALO

Documents

Vaihtoehto EU:lle 1/2006