1/2011

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehtiVarnitsa 1/2011 ISSN 1236-3995

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.Päätoimittaja: Tommi LeirilaaksoToimitussihteeri: Miika RaudaskoskiKirjoittajat: JP Hovi, Antti Härkönen, Jenni Kuronen, Anni Lampinen, Laasti, Arre Le-hmusoksa, Juha Lehtinen, Sebastian Lindsten, Miika Raudaskoski, Myllyn paras, Teemu Vuorenpää, Leonid Yakovlev, Emma ÅkermanTaitto: Leirilaakso&RaudaskoskiPostiosoite: Historia, Joensuun yliopisto, PL 111, 80100 JOENSUUS-posti: tommi.leirilaakso@joensuu.fiPainos: 80 kpl

Sisällys:34567891011131415172123 242526

PääkirjoitusPuheenjohtajaltaVarnitsan kuumemittariKopo-sopoltaMinä vs. MinäUrputusnurkkaMy private winter WAAAAR!!!Kolumni: Mummon pikku tyttöMatkalla ei ole tarkoituskaan päästä...Elämme nääs Tampereella!“Mitä vittua -osasto”Varnitsan opintomatka Irlantiin 2011IltakouluMyllyn paras päiväkirjaPaskalistaPT:n runonurkkaTS:n Tsheck-InV-viestit

Jo muinaiset roomalaiset tai kreikkalaiset tai ketkä siellä nyt asuivatkaan tiesivät, että kaikki muu on turhaa paitsi purjehtiminen. Kuinka oikeassa nämä oliivipuun alla asuneet miehet olivatkaan. Itse en toki kyseistä hommaa sanatarkasti ole päässyt kokeilemaan ja tuskin koskaan pääsenkään, mutta elämän pituisella matkalla

luoviminen ja karikoitten väistely on tuttua puuhaa.

Aivan kuten merellä, myös elämässä on tyyntä ja myrskyä. Merellä tosin tyynestä ei taida olla hyötyä purjeveneille? Toisaalta tyyni saattaa hämätä. Huhujen mukaan myrskyn silmässä on tyyntä. Ja koska olen historian opiskelija enkä meteorologi, en osaa arvioida oman elämäni säätä. Osaan vain katsoa taakse päin. Matkalla olen silti

kohti seuraavaa satamaa, missä ikinä se onkaan.

Myös UEF purjehtii. Valitettavasti tuntuu, että tältä paatilta on kompassi pahasti hukassa ja uskottavuus sfääreissä ydinsukellusvene Kursk. Toisaalta eksyksissä oli myös Kolumbus, joka löysi jotain suurta ja mahtavaa. Nähtäväksi jää, tuleeko fantastisesta yliopistostamme seuraava Kon-Tiki vai Titanic. Positiivista tässä on se, että Titanicin kyydissä ihmisiä ei pelottanut, kun taas Kon-Tikin kyytiläisiä saattoi pelotta. Ja miten

kävikään?

Toisenlaiset olosuhteet ovat miinalaiva Pohjanmaalla. Aikuiset miehet leikkivät sotaleikkejä kaukana kotoa periaatteella ”mää tarjoon, sää maksat”. Vaikka maailma muuttuu ja ihmiset siinä sivussa, Varnitsa-lehti pyrkii myös tänäkin vuonna tarjoamaan elämyksellisiä ja innovatiivisia lukuhetkiä. Ehkä myös ripauksen huumoria, riippuen siitä, millä tuulella itse satun olemaan. Tänään oli selvästi hyvä päivä, eli hyvästi selv...

Eiku!

Teidän palveluksessanne

Pääkirjoitus

Tommi Johannes Leirilaakso

Puheenjohtajalta

HEiPä HEi KAiKKi! Viime vuosi Varnitsassa päättyi kapinointiin, joka huomioitiin laajalti medioissa. Kiitokset tästä vielä erityisesti Katrille! Aiheesta ollaan tekemässä jopa kandintyötä! Nyt on kuitenkin uusi vuosi, uudet kujeet ja uusi hallitus. Vuosi on jo lähtenyt käyntiin niin opiskeluiden kuin Varnitsan hallituksen toiminnan puolesta. Toimisto on avattu ja siivottu varmaan ekan kerran ikinä? Kyllä nyt kelpaa itse kunkin tulla kahvittelemaan ja jutustelemaan. Pitemmittä puheitta, esittelen teille lehden teeman mukaisesti Varnitsan

matkasuunnitelman tälle keväälle!

intopinkeänä hallitus on jo suunnitellut tulevia tapahtumia ja toivomme, että syksyn väenpaljous tapahtumissa jatkuu vielä. Varnitsan matka kohti kesää käynnistyy, kun Varnitsa mittelöi vuosikurssien kesken sählyturnauksen herruudesta, toiset vähemmän vakavissaan kuin toiset. Tästä suunnataan sitten maaliskuun puolella HOL-seminaariin Metrialle ja Skarppiin yhdessä muiden historian opiskelijoiden kanssa, jotka ovat tulleet eri puolelta Suomea. Niin päivä- kuin iltaohjelmiin olisi mukavaa, että myös varnitsalaiset osallistuisivat

(lue: pikkupakko), jotta saataisiin hieno seminaari aikaiseksi! Melkein jo perinteeksi muodostunut tietovisakin saa jatkoa tänäkin keväänä, joten paltsuun perjantaisin harjoittelemaan! Viimeisillä lumilla käydään sitten talvipäivänä pulkkamäessä

ja harrastamassa muita talviurheilualajeja.

Kirkon mäeltä saadaankiin hyvät vauhdit seuraavaan kohteeseen! Huhtikuun 9. onkin aika heittää tanssivetimet päälle ja suunnata kohti lasiterassia ja Varnitsan järjestämiä lavatansseja! Voi sitä kukkamekkojen määrää sinä iltana! Juuri kun jalat ovat toipuneet tanssimisesta käy matkamme kohti kevätpäiviä. Seikkailemme pitkin Joensuuta, kastamme fuksit uusine haalareineen ja juhlimme jälleen aamunkoittoon. Asetamme näköjään luontoäidille aikamoiset paineet sulattaa lumet talvipäivien ja kevätpäivien välillä. Suurimman osan varnitsalaisen matka päättyykin sitten vappuna ilosaareen sen kuuluisan boolin ääreen ja siitä ties minne ja miten. Sitkeimmät sissit jatkavat vielä

aina irlantiin saakka.

Tällainen on Varnitsan matka tänä keväänä! Tarkemman aikataulun voitte lukea tästä lehdestä omasta osiostaan. Aikataulu on tiivis, mutta eipä tule vapaa-ajan ongelmia :) Matkan aikana matkajärjestönne huolehtii hyvinvoinnistanne vaikkapa tarvittaessa kapinoiden. Täten toivotan teille oikein viihtyisää ja miellyttävää matkaa kohti

kevättä ja kesää Varnitsan kanssa.

Matkajärjestönne puheenjohtaja

Jenni Kuronen

Puheenjohtajalta

:n kuumemittari

NOUSUSSA:

LASKUSSA:1) Lumen pintaLunta tippuu taivaalta ja Suomi

hukkuu lumeen. Länsikatua ei

aurata ja lumikasat täyttävät

kaikki pihat. Missä kevät on?

2) MellakatVarnitsa aloitti mellakoinnin,

josta se levisi Pohjois-Afrikkaan

ja Lähi-Itään. Egypti kiittää.

3) Blogikirjoittelu

Varnitsan on vallannut uusi

muotivillitys. Blogeja syntyy

kuin sieniä sateella ja aiheita

käsitellään laidasta laitaan. Joko

sinulla on omasi?

1) Opiskelu motivaatioKaikki kurssit ovat päällek-käin, oppimispäiväkirjoja, tenttejä ja tyhjänpäiväisiä kursseja. Lisäksi UEF yrittää estää valmistumisen. Kuka tätä enää jaksaa?

2) Ruuan hintaAmican hinnastoihin tuli 10 sentin alen-nukset. Veikkauksia, kuinka kauan kestää, että hinnat nousee.

3) Savuton kampusHenkilökuntakin raken-taa omia varospaikkoja. Alkaako hyysäys mennä oikeasti jo yli?

Kopo-Sopolta

Aloitettuani vuoden vaihteessa Varnitsan hallituksessa minut nakitettiin heti ensimmäisessä kokouksessa kirjoittamaan juttu Varnitsa -lehteen uudesta toimenkuvastani. Lieneekö syynä kiinnostus sosiaali- ja koulutuspoliittisiin asioihin vai tarve varmistaa, että hallitsen syyskokouksessa lupaamani suomen kielen kirjoitustaidot. Oli syy mikä hyvänsä, luvassa olisi siis tiukka teksti toimenkuvastani, josta tiedän itsekin vielä suhteellisen vähän. Sopokopo -vastaavana edustan Teitä, historian opiskelijoita, sosiaalipoliittisen jaoston sekä koulutuspoliittisen jaoston kokouksissa. Kumpikin jaosto kokoontuu vähintään kerran kuukaudessa. Paikalla tulisi olla edustajia jokaisesta ainejärjestöstä, vaikka toisinaan edustus saattaa olla hyvinkin vähäistä. Kokouksissa nostetaan esille yleisesti tärkeitä asioita jaostojen aihealueilta sekä ainejärjestöjen kuulumisia edellisen/tulevan kuukauden osalta.

Koulutuspoliittisessa jaostossa käydään läpi koulutukseen ja opintoihin liittyviä asioita. Muun muassa aineopintojen uudistuksista, kurssimuutoksista ja koulutuksista ilmoitetaan läsnä oleville. Ainejärjestöjen tulevat tapahtumat, opistotukiasiat, ainejärjestöjen sisällä tapahtuvat uudistukset sekä muut opiskelijoiden sosiaalielämään liittyvä käsitellään sopo-kokouksessa. Suurimmalla osalla ainejärjestöistä on sopokopo -vastaavat, joten samat henkilöt istuvat kummassakin kokouksessa. Tämän vuoksi osat käsiteltävistä asioista liukuvat kokousten välillä. Viikolla neljä pidettiin sekä sopo-jaoston että kopo-jaoston kokoukset. Kummassakin kokouksessa katseltiin tulevaan vuoteen. Käytiin läpi ainejärjestöjen muutoksia niin opintojen, hallitusten kokoonpanojen sekä ainejärjestöjen uudistusten/tapahtumien osalta. Osa kokouksissa esille tulleista asioista on tullut sähköposteihinne, mikäli olette Varnitsan sähköpostilistalla. Keskeneräiset asiat ilmoitan sitten, kun katson niiden olevan ajankohtaisia. En ole poliitikko, joten en tee turhia lupauksia tulevalle vuodelle. Toivon kuitenkin, että mikäli Varnitsassa heräilee sosiaali- tai koulutuspolitiikkaan liittyviä ongelmia tai huolenaiheita, viesti kulkisi minun suuntaani.

Kopo-sopostelija

Emma Åkerman

Minä vs. Minä

Fuksi Teemu Vuorenpää tekee yllätyshaastattelun 1. vsk:n Teemu Vuorenpäälle. Tilanteen jännitystä lieventääkseni päätän tarjota haastateltavalle oluen.Maistuisiko olut näin tähän alkuun?

No ainahan se maistuu. Siis jos tarjoat.

Noniin sitten päästään itse asiaan. Mikä sai nuoren miehen tulemaan keskisuomesta asti tänne Pohjois-Karjalan korpiin opiskelemaan historiaa?

No näitä syitähän on monia. Parhaimmat ovat varmasti sattuma ja vahinko. Kun aikani mietin opiskeluvaihtoehtoja, ja historia kiinnosti, päätin hakea opiskelemaan sitä. Joensuu nyt vain sattui sopimaan parhaiten omiin ylioppilastodistuksen arvosanoihini. Jotka nyt eivät olleet ihan parhaasta päästä. Eikä tämä Joensuu nyt mikään paskempi paikka ole asua.

Nyt kun on puoli vuotta yliopisto-opiskelua takana, miten ovat opiskelut lähteneet käyntiin?

Noo, kyllähän ne hyvin on käyntiin potkaistu, kai. Ei tämä nyt ainakaan liian raskasta ole ollut. Yllättävän hyvin on kuitenkin opintopisteitä tullut kerättyä.

Olen kuullut sellaista huhua että Varnitsan bileet ovat hurjia. Pitääkö tämä väite paikkaansa?

Kyllä kai… Kaikista kun ei ihan täydellistä

muistikuvaa ole. Mutta kyllä niissä aina hauskaa on ollut. Iso kiitos siitä varnitsalaisille.

No sitä arvelinkin. Olen aika tuttu näky noissa bileissä ja muutenkin viihdyt tuolla Joensuun yössä, niin kerkiätkö oikeastaan edes opiskella?

Totta kai. Eihän sitä yöllä tarvitse opiskella, ja mielestäni krapula on aivan liian yliarvostettua. Olen kyllä muutan kerran sille joutunut antautumaan, mutta yleensä en jaksa potea sitä. Tällöin voin opiskellakin, siis jos jaksan herätä kouluun.

Herääminen ei taida muutenkaan olla vahvin puolesi?

Juu ei se kyllä todellakaan ole. Ei ole koskaan ollut, eikä varmasti tule olemaankaan. Olen kyllä yrittänyt keksiä keinoja joilla edistäisin heräämistäni. Nykyään vien herätyskellon yksiöni keittiöön, jolloin minun on pakko nousta sammuttamaan se. Tästä ei ole kovinkaan paljon apua, jos lyötyään kello kävelee takaisin sänkyyn ja jatkaa nukkumista. Pitää varmaan hankkia kello joka antaa sähköiskuja, niin ehkä herään paremmin ja kohtelen sitä kelloa hellemmin.

Miltä tuntuu kun joutuu yllättäen tällaisen haastattelun uhriksi?

No kyllähän tämä vähän ihmetyttää miksi juuri minä. Varsinkin kun haastattelijalla on helvetin huonoja kysymyksiä.

Pahoittelen tätä. Olisi kuitenkin tähän loppuun vielä yksi kysymys. Millainen päivä sulla on huomenna?

No jaahas… Normipäivä ;)

Eikö sinne pakkoenglantiin voisi päästä helpommalla, prkl!

Kielikurssit ovat aina herättäneet varsinkin historianopiskelijoissa närää: Kielikeskus nähdään usein joustamattomana, omien sääntöjensä mukaan elävänä esteenä omalle valmistumiselle. Tämä artikkeli ei kuitenkaan ala pohtimaan kielikurssien merkitystä opintojen, opiskelujälkeisen elämän tai tulevan työssäkäynnin kannalta, vaan yrittää selvittää historianopiskelijoita askarruttaneita kysymyksiä koskien Kielikeskuksen tarjoamia palveluita. Urputusnurkan ruuvipenkissä on keskuksen johtaja Raija Elsinen.

Nykyistä priorisointijärjestelmää Elsinen pitää pienempänä pahana kuin mitä aiemmin kokeiltuja ratkaisuja, jolloin nettijärjestelmä saattoi yksinkertaisesti kaatua ilmoittautujatulvasta johtuen. Joensuu on ottanut nykyisen WebOodin käyttöönsä hieman muita opistoja myöhemmin, osittain muualta tulleen hyvän palautteen takia, osittain valtakunnallisen käytäntöjen yhtenäistämispolitiikan takia. Järjestelmäntarjoajien kilpailuttaminen ei näköjään ollut helppoa tai yksinkertaista.

- Järjestelmä ei kuitenkaan ole kiveen hakattu, vaan siitä kehitetään jatkossakin mm. palautteen perusteella, Elsinen lupaa.

Elsisen ampuu uutisankkana väitteen siitä, ettei kursseille mahdu. Hän muistuttaa, että moni kurssin ensitapaamiseen saapunut on saanut kurssipaikan, vaikka ilmoittautumisessa olisikin jäänyt varasijalle tai listan ulkopuolelle. Tärkeää on, että kurssipaikan saaneet, jotka eivät aio sitä käyttää ajoissa peruvat osallistumisensa.

Kurssille hyväksytyn opiskelijan on ilmoitettava paikkansa vastaanottamisesta, vaikkei ensimmäiselle tapaamiskerralle pääsekään. Kurssiryhmien määrien suhteen nousevat resurssikysymykset:

- Rinnakkaisryhmä perustetaan jos on rahaa. Priorisoimme sen mukaan, missä aineessa on enemmän tarvitsijoita. Joitakin kursseja peruuntuu jatkuvasti pienen osanottajamäärän takia. Sitä kautta on joiltakin osin mahdollisuus ylimääräiseen opetukseen.

Nähtävissä on dilemma historian sisäänottomäärissä (30) ja kielikurssien paikoissa (25). Osallistujamäärää rajoittavat edelleen resurssit, luokkakoot ja opettajan työmäärän pitäminen inhimillisenä. Vailla kurssipaikkaa jäävälle, kasaantuvalle kertymälle luvataan toki järjestää rinnakkaisryhmiä muutaman vuoden välein.

Elsinen pitää toki harmillisena, jos pitkällä opinnoissaan olevat eivät pääse pakollisille kielikursseille, vaikka samalla huomauttaakin että kieliopinnot suositellaan suoritettavan tietyssä vaiheessa (mistä nousee toki ajatus akateemisen vapauden käytännön toteuttamisesta). Kielikeskus pyrkii kuitenkin siihen, ettei kenenkään tutkinto jäisi kiinni kieliopinnoista.

Yhdeksi ratkaisuksi hän ehdottaa osallistumaan lähiopiskelualojen (esimerkiksi yhteiskuntapolitiikan) kielikursseille, joiden sisällöissä ei välttämättä ole ratkaisevan suuria eroja. Tämä on kuulemma mahdollista, kunhan asiasta neuvottelee ohjaavien opettajien kanssa. Näin jälkikäteen ajateltuna mikään ei kuitenkaan takaa muiden ryhmien olevan vajaita. Silti haastattelijalle tällainen ratkaisukäytäntö tuli täydellisenä yllätyksenä,

Leonid Yakovlev

Urputusnurkka

josta hän ei ole koskaan ennen kuullutkaan. Kielikeskus tuntuu joskus tekevän päätöksiä itsenäisesti, siitä opiskelijoille tiedottamatta. Tai ainakin tieto ei pääse perille asti.

Elsinen pahoitteelekin puutteita ja vaikeuksia tiedonkulussa:

- Olimme yhteydessä Uljas-lehteen, tarkoituksenamme infota syksyn ensimmäisessä numerossa Kielikeskuksen käytännöistä, mutta tämä kariutui. Tieto löytyy myös nettisivuiltamme ja pyrimme informoimaan myös oppiaineryhmiä. Tiedonvälitys on vaikeaa ja pyrimme käyttämään kaikkia kanavia.

Tästä oli kuulemma infoa opintojen ensimmäisinä päivinä Carelian aulassa, mutta kuka fukseista osaa ajatella silloin kielikursseja, ja kuka vahoista luutuneista opiskelijoista tajuaa tulla kuuntelemaan sinne ”fukseille tarkoitettuja perustietoja”?

Väitteeseen näyttökokeiden vähästä määrästä lukuvuoden aikana Elsinen vastaa seuraavasti: AHOT (Aikaisemmin Hankitun Osaamisen Tunnistaminen) –kokeet on lukuvuoden alusta selkeästi erotettu kielikurssien tenteistä ja niiden uusinnoista. AHOT-kokeet aiemmin

muualla kieli- ja viestintätaitonsa hankkineille järjestetään kahdesti vuodessa. Kurssitentit ja niiden uusinnat tutkintosäännön mukaisesti. Suoritusmahdollisuuksien määrä ei siis näin ollen ole vähentynyt, mutta opiskelijapalaute tästäkin asiasta on luonnollisesti tervetullutta.

Elsinen uskoo kuitenkin kokemuksestaan historianopiskelijoiden selviävän kieliopinnoista - on kuulemma sen verran valveutunutta porukkaa. Kaipa voi uskoa henkilöä, jonka aviopuolisokin on varnitsalainen.

P.S. Kielikeskus näyttäisi olevan paraikaa kehitystilassa - kuten koko yliopistomme. Ketään ei sovi syyttää yrittämisen puutteesta. Mutta kun näet kielikeskuksen kiireisen amanuenssin tekemässä henkilöstövähennyksen takia kahden ihmisten työt, päällimmäiseksi huolenaiheeksi eivät nouse tekniset kysymykset weboodista tai nettisivujen päivittämisestä, vaan ovatko päättäjät tehneet ylilyöntejä tai virhearviointeja?

Vappu pimiä

Televisioääni ja radiokasvoS a r a S a l m i

Historian opiskelija

Mutta nehän ovat kuinKaKSi marjaa!

My private Winter WAAAAR!!!Talvisota on suomalainen mielentila. Jokaisen suomalaisen on joskus sodittava oma, henkilökohtainen talvisotansa. Jopa jokaisen rantaruotsalaisen on sodittava henkilökohtainen talvisotansa, vaikka se aseellinen versio heidän takiaan perseelleen menikin. Edellytyksenä talvisodalle on, että se käydään itärajan läheisyydessä, eli toisin sanoen Seinäjoen itäpuoli riittää ihan hyvin. Rohkaistakseni ihmisiä tähän jaloon

taistoon kerron nyt omista talvisodistani, kaikista niistä neljästä.

Yhdeksäntoista vuotta Kouvolassa1. . Oli muuten kova paikka, sotimista kesät talvet. Mentaalipuoli meni aivan hajalle, lumipuku ryvettyi kuin Mannerheim-linjalla. Pakkasta tosin ei ollut koskaan niin paljoa kuin alkuperäisessä, myönnettäköön mutta perus-kouvolalainen räntäsade & sumu-yhdistelmä pistää siitäkin pahemmaksi. JP:n talvisota-

asteikolla tämä on 4,5 Simo Häyhää viidestä.

Kesätyö Miehikkälän Salpalinjamuseolla 2010.2. Olen tästä jo avautunut mutta paukutan lisää. Vietä viisi kuukautta paikassa jossa lähin kaupunki on Viipuri. (Täsmää muuten originellin talvisodan kanssa.) Kohtaa joka vitun annettu päivä ihmisiä, jotka eivät ole sitä originelliä talvisotaa nähneetkään, mutta jauhavat silti kuin omista kokemuksistaan muistellessaan kuinka se meidän äitin isoäidin serkku istui panssarijunassa

paskalla Petroskoin muuttuessa äänislinnaksi. Neljä Häyhää viidestä.

Kesätyö Olavinlinnassa 20093. . Pahimmat talvisodat soditaan kesällä, kuten tästä ja äskeisestä huomaatte. Turistit olivat tyhmiä, töitä oli liikaa ja palkka oli huono. Savonlinnassa oli kuitenkin mukavaa. Siitä

syystä vain kaksi Häyhää viidestä.

Kertausharjoitus joulukuussa 2010; imatra – Vekaranjärvi – 4. Lappeenranta. ääH! Tämä oli ihan laimea. Miinus yksi Häyhä viidestä.

Tästä huomaatte, että talvisota on jatkuvaa. Talvisotaa käydään aina. Se on osa suomalaista kansanperimää ja luonnetta. Joten voit miettiä itseksesi, milloin SiNä viimeksi olet kokenut talvisodan vai koetko sitä parasta aikaa. Tätä voit tehdä ihan vain vaihteluksi sille ikuiselle ”olisiko minusta ollut siihen”-pohdinnalle. Esimerkki meneillään olevista talvisodista on erään nimeltä mainitsemattoman Thommy Jones Camp Valleyn taistelu ”yliopistoansa”, erästä professoriansa, valtion rautateitä...ja oikeastaan ihan mitä vaan vastaan. Siinä on sitä suomalaista talvisodan henkeä.

Annan jo nyt kolme Häyhää viidestä.

*Tässä artikkelissa mainittiin sana ”talvisota” 15 kertaa. (Huomio mukaanlukien, toim.huom)

- JP Hovi, Merimiehenkadun ässärykmentti

Mummon pikku tyttöKun useimmiten kuulen puhuttavan matkailusta, vaistomaisesti ensimmäisenä näen silmieni edessä kuvan isoäidistäni, tuttavallisemmin mummostani. Mummo oli aika erikoinen tyyppi. Hän syntyi 1920-luvun lopulla ja oli aikansa lapsi, kuitenkin pienin erikoisin höystein. Hän oli jo nuorena omapäinen ja itsenäistyi varhain jouduttuaan kasvattiperheeseen, ja esimerkiksi sotien aikaan mummolla oli tapana karkailla Helsinkiin. Hänet kyllä haettiin joka kerta takaisin kotiin, mutta itsepäistä ja itsenäistä luonnetta eivät sellaiset pikkuseikat mummolta vieneet. Muistan hänen aina hymyilleen hieman ilkikurisesti, kun hän kertoi nuoruudestaan ja tottelemattomuudestaan, aivan kuin hän olisi ollut salaa ylpeä siitä, että oli saanut järkyttää muita ihmisiä omalla kapinallisuudellaan. Parhaiten mummosta muistan hänen itsepäisyytensä ohella hänen matkailijaluonteensa. Kuulemma hänessä virtasi osittain mustalaisverta, mikä pakotti hänet pysymään liikkeessä. Jo vanhemmalla iällä hän lähti ystäviensä kanssa matkalle Bulgariaan, ja ilmeisesti huijasi siellä olevia paikallisia niin pahasti korttipelissä, ettei takaisin ollut tulemista. Ensimmäisen kerran kun mummo kertoi tästä matkastaan korttia pelatessamme, luulin, että hän tikahtuisi omaan nauruunsa. ihailin juuri tätä piirrettä hänessä eniten, sillä mielestäni mummo rohkaisi omalla esimerkillään meitä muita suvun nuoria kokeilemaan rajojamme ja löytämään omat tiemme.

Muistan myös hyvin sen päivän, kun mummon rikas ja monenlaisia sattumuksia täynnä ollut elämä tuli päätökseensä. Sinä päivänä en olisi halunnut mennä sairaalaan katsomaan häntä, mutta kun mummo itse oli pyytänyt minua tulemaan, en katsonut voivani kieltäytyä. Se oli kamalaa, letkuja roikkui siellä täällä ja paikalla olevat sukulaiset joko hössöttivät tai toljottivat mitään tekemättä. Mummo oli kauhean pienen ja heikon näköinen maatessaan sairaalan sängyllä, ja tahtomattani minulta pääsi itku. Yllätyksekseni hän ojensi minulle kätensä, hymyili unohtumattoman lämpimästi ja sanoi, että tällaista elämä on, ei tarvitse itkeä. Liikutukseni oli niin suuri, että itkin vain kahta kauheammin, mikä, kummallista kyllä, sai mummon vain hymyilemään entisestään. Samana iltana hän nukkui pois.Jotkin sukulaiset väittivät, että mummo oli jo vanhuuden höperö, kärsi dementiasta ja Alzheimerista ja ties mistä. Paskanmarjat! Minun muistoni hänestä on erilainen. Hän oli itsenäinen nainen viimeiseen hengenvetoon asti; omantiensä kulkija, joka toisaalta nautti omasta ilkikurisuudestaan mutta kuitenkin välitti rakkaistaan enemmän kuin itsestään viimeisiin hetkiin asti. Katselin tässä joku päivä sitten matkatoimistojen sivuja etsiessäni

mahdollista lomakohdetta ensi syksyä varten, kun satuin huomaamaan värikkään Bulgarian mainoksen. Tahtomattani suupieleni nousivat pieneen, ilkikuriseen hymyyn.

Mummon pikku tyttö, Anni Lampinen

”

”

K u u -l e m -ma hä-n e s s ä virtasi osittain musta-laisver-ta, mikä pakotti h ä n e t p y s y -m ä ä n l i i k -keessä.

Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Saksalainen sosialistipoliitikko Eduard Bernstein totesi aikoinaan jotain tämän suuntaista. VR:n asiakkaat eivät varmasti lämpene näinä aikoina tälle ajatukselle, mutta minusta siinä on itua. Olen koko pienen elämäni rakastanut matkustamista. Vanhemmat ovat kertoneet, että pienenä kauppakassiin mahtuvana käärönä itku loppui, kun minut oli isketty Volvon takapenkille ja ajeltu ympäri Noljakkaa. Ilmeisesti rakkaus matkustamiseen ja autoiluun on tullut jollain tapaa lapsuuden kokemuksien kautta. Ainakin jos ystäväämme Freudia on uskominen. Toisaalta minua on pesty jääkylmässä tunturipurossa Pohjois-Norjassa jo vuoden iässä, enkä ole täysin traumatisoitunut mitä tulee tuohon monivivahteiseen maahan. Jollain tapaa nuo kaukaiset lapsuuskokemukset ovat varmasti vaikuttaneet myöhempään elämään.

Ensimmäisen ulkomaanmatkani, jolta jotain muistan, tein kesällä 1998 Tanskaan. Meillä oli musta Peugeot 405 täynnä tavaraa ja takapenkillä kolme 3-9-vuotiasta. Kuulostaa aika hurjalta, mutta kai siitä vanhemmatkin elävänä selvisivät. Senkin muistan, että koti-Suomeen jäi asuntovaunu ja me majoituimme teltassa. Pelkän auton pakkaaminen laivaan tuli halvemmaksi. Jossain Ruotsin kaatosateessa vanhemmat taisivat päättää, että jatkossa se asuntovaunu otetaan mukaan. Kävimme jokaisen lapsiperheen pakollisessa matkakohteessa, eli Legolandissa, sekä Kolmårdenin eläinpuistossa. Legolandissa ajamani ”ajokortti” on vieläkin jossain tallessa, pitäisiköhän kokeilla sen vaikutusta baarissa tai vaikka poliisiratsiassa?

Tuon Tanskan matkan jälkeen automatkoja on tullut tehtyä Keski-Eurooppaan melko monta. En ole mikään päiväkirjaihminen, mutta matkoilla olen kirjoittanut päivittäisistä tapahtumista ja

kokemuksista. Ensimmäiset merkinnät ovat kesältä 2000, kun matkailimme pääasiassa kotimaassa. Seuraavana kesänä olimme vaunun ja auton kanssa Saksassa, ja pieni reportteri on näköjään kirjoittanut jo ihan sujuvia matkakertomuksia. Tuolta Saksan reissulta tulee ilman päiväkirjaakin

mieleen muistoja. Heti mennessä eksyimme vaunuinemme Tanskan kuningattaren palatsin pihamaalle ja jossain vilkkaassa risteyksessä jäimme jumiin keskelle suojatietä, jolloin kaikkien kävelijöiden

piti hyppiä siitä vetoaisan yli auton ja vaunu välistä. Pienen automiehen mieleen jäi myös Wolfsburgin Autostadt, eli VW-konsernin rakentama automaailma. Jollain Hannoverin lähellä sijainneella leirintäalueella karavaanimme joutui puluhyökkäyksen kohteeksi. Auto ja vaunu olivat aamulla ihan pulunpaskassa, eikä vaunun peseminen oikein matkaolosuhteissa onnistunut. Sen jälkeen olemme valinneet leiripaikan tarkemmin, eli jos kukaan paikallinenkaan ei pysäköi lehmuksien siimekseen, ei turistinkaan kannata sitä tehdä. Kaikella on nimittäin tarkoituksensa.

Samalla reissulla kävimme myös Dachaun keskitysleirillä. Olin silloin 12-vuotias ja meistä nuorin, eli siskoni oli kuusi. Mitäköhän vanhempamme oikein ajattelivat? Olisi ehkä kannattanut miettiä mihin lapsensa vie, ilman tuota visiittiä minäkin opiskelisin varmaan jotain ihan muuta kuin historiaa. Kaasukammio oli pienelle liikaa ja sieltä minun piti lähteä pahoinvoiden ulos. Päiväkirjaan olen kirjoittanut: ”Tänä aamuna jätimme vaunun leirintäalueelle ja ajoimme Dachauhun. Siellä kävimme Dachaun keskitysleirimuseossa. (Hirveää!)” Koko loppuloman ajan kaasukammio piirtyi mieleeni, kun piti mennä leirintäalueella suihkuun. Kaikki ne näyttivät jotenkin keskitysleirisuihkuilta…

Matkailu avartaa ja kartuttaa kielitaitoa. Vanha klisee, jota opettajat toistavat oppilailleen kannustaen heitä lähtemään vaihtoon, au-pairiksi

MATKALLA EI OLE TARKOITUS-KAAN PÄÄSTÄ PERILLE

tai jotain muuta. Kliseen taustalta pilkistää myös totuuden valo. Ainakin minä voin allekirjoittaa tuon lauseen. Meidän matkoilla kommunikointi on usein jäänyt meidän perheen kielitaitoisemmalle nuoriso-osastolle, eli minulle ja veljelleni. Kun meiltä Saksassa hajosi kesällä 2002 asuntoauton jätevesisäiliö ja sitä piti sitten korjuutta pienellä huoltamolla jossain Pohjois-Saksan ylänköalueella. Saksantaitoisia ei ollut kuin äitini ja minä, joka olin aloittanut saksan opiskelut viitosluokalla. Jollain ihmeellisellä tavalla ”Kaput, Kaput und Wassertanke” selitys upposi huoltajiin ja asia hoitui. Myöhemmin on pitänyt selvittää parkkisakkoja, myrskytuhoja ja r enkaanko r j a u s t a . Mutta kielitaitoakin on kyllä ollut jo huomattavasti enemmän. Pahintahan saksalaisten kanssa keskustelleessa on se kuullunymmärtämisen sietämätön vaikeus, ranskalaisista nyt puhumattakaan.

Sittemmin näitä reissuja Keski-Eurooppaan on tehty monena kesänä. Myös viikon mittaisilla kaupunkilomilla on tullut nähtyä Nizza ja Krakova, seuraavaksi suuntana on Madrid. Yhteistä kaikille matkoille on se, että menomatka kestää aina pidempään kuin paluumatka. Lapsena jo pelkkä matkanodotus oli ylitsepääsemättömän vaikeaa: uni ei meinannut edellisenä yönä tulla laisinkaan. Nykyään tuo matkakuume on jo sen verran helpottanut, että uni kyllä maistuu. Matkan sisältyvä odotus ei kuitenkaan ole vanhemmitenkaan vähentynyt. Odotuksen tunne tuo sisältöä arjen harmauteen. Voit mennä kirjastoon lainaamaan matkaoppaita, selata nettisivuja, suunnitella vierailukohteita ja tekemisiäsi lomalla. Voit kuvitella mielessäsi maisemia, ihmisiä ja ilmastoa. Matka eletään mielessä jo ennen varsinaista liikkeelle lähtöä. Ainakin minä elän. Siinä saa tavallaan kaksi matkaa yhden hinnalla. Ja kun pääsee vihdoin itse matkalle, sen ei toivoisi koskaan

loppuvan. Liikettä, uusia paikkoja, ihmisiä, maisemia ja kokemuksia. Ei tarvitse murehtia vuokranmaksusta, opintopäiväkirjoista, Suomen verolinjauksista tai mistään muustakaan ikävästä ja masentavasta. Matkalla on upeaa olla.

Alussa kirjoitin Bernsteinia mukaillen, että tärkeää ei ole päämäärä, vaan matka. Perillepääsyhän

tarkoittaa, että matka on tehty. Reissaaminen täytyy lopettaa, pitää pysähtyä. Sen vuoksi en koskaan toivo matkalla pääseväni perille. On paljon mukavampaa tehdä matkaa. Rengasmatkan riemu on juuri siinä, ettei tarvitse päästä perille. Joka päivä voi suunnata jotain uutta kohti. Kun Alankomaiden kanaalit alkavat tympiä, voi pakata leirin ja siirtyä Belgiaan, tai Ranskaan. Vain taivas on rajana. Tässä suhteessa kadehdin kulkumiesten ja romanien elämäntapaa,

joka perustuu liikkeeseen. Juurtumisen ei tarvitse tarkoittaa ikävystymistä ja jämähtämistä, mutta ajanmyötä siitä tulee sellaista. Ehkä minä olen vain helposti kyllästyvä, koska ahdistun arjessa. En sen vuoksi, että ihmiset ympärilläni olisivat tylsiä ja harmaita, tai etten ainakin jossain määrin nauttisi siitä mitä teen. Ei, minä ahdistun paikallaan olosta. Varmaan se on jossain määrin sisäsyntyistä, kun jo kapaloikäisenä rauhotuin vasta Volvon takapenkillä, liikkeessä, jossain Noljakan ja Tikkamäen välissä, kun huolestuneet vanhempani olivat jo viemässä minua päivystykseen. Kyse olikin vain siitä, että olin juuttunut liiaksi paikalleni. Minun piti päästä eteenpäin. Sama tauti vaivaa minua edelleen. Kenties kesällä tai syksyllä voisin toteuttaa pienen haaveeni, niin sanotun ”rautaperseajon” Nordkappiin. Siinä ei murehdita päämäärää tai kohdetta, ei välietappeja. Siinä tärkeintä on matka, ajaminen. Vain lepotauot lasketaan. Muutoin vain ajetaan, eteenpäin.

Ajatuksissaan jo Madridissa Miika Raudaskoski

Päiväkirjailija jossain Puolassa kera Tatran.

Ei oo kiire. Ei oo hoppu. Elämme nääs Tampereella!

Tampere, tuo punatiilisten tehtaanpiippujen ja mustasilmäisen Tapolan kaupunki. Useimmat piiput ovat jo kylmenneet, mutta Tapola jatkaa suomalaisen mielenmaiseman kaunistamista

7-Päivää lehden etusivulla. Tapolan lisäksi Tampere tunnetaan oranssitakkisesta ja nuuskaa Tasavallan presidentin seurassa huuleensa laittavasta Timo Jutilasta. Huomionarvoisaa on, että Jutilan ura alkoi Näsijärven jäällä jo vuonna 1929. Tuolloinhan Tampereella oli Suomen ensimmäinen ulkojääkenttä, kun helsinkiläiset ja turkulaiset olivat tuhrineet mahdollisuutensa ajamalla jätevetensä lähivesiinsä. Tampere on myös ensimmäinen kaupunki Suomessa, jossa ymmärrettiin käyttää ylikäynyttä kylmää Amiraali-olutta keinojääradan jäähdytyskoneistossa. Kun ylikäyneen oluen valmistaminen ei enää kannattanut, päätettiin Tampereelle rakentaa helsinkiläisten ja turkulaisten kiusaksi Suomen ensimmäinen oluen nauttimiseen tarkoitettu jäähalli, jossa asiakkaiden viihdykkeeksi ei kuultu karaokea vaan pelattiin jo tuolloin Suomen kansallispeliksi noussutta jääkiekkoa. Tästä kimpaantuneena turkulaiset kävivät vastaiskuun ja lähettivät työttömän merkonomi Kalervo Kummolan katujaan kuluttamasta Tampereelle. Kummolan aloitteesta Tampereelle ryhdyttiin suunnittelemaan monitoimiareenaa, joka on pelkkä peitenimi. Todellisuudessa kyseessä on Timo Jutilan mausoleumi, joka tulee lyömään laudalta niin Leninin kuin Maonkin mausoleumit. Tässä suomalaisen jääkiekkoilun merkittävimmälle henkilölle omistetussa palvontapaikassa tulevat esiintymään vuoroviikoin Popeda ja Eppu Normaali. Nämä konsertit lähetetään suorina lähetyksinä Matista ja Teposta kärsivään Turkuun sekä Helsinkiin josta ei ole tullut yhtään kunnon yhtyettä sitten 1930-luvun suosikkiyhtye Dallapén. Näin pyritään levittämään Manserockin ilosanomaa myös syrjäisille rannikkoseuduille.

Suurin vääryys Tamperetta kohtaan tapahtui vuonna 1918, jolloin käydyssä Tampere vastaan muu Suomi -ottelussa muun Suomen joukkuetta johtanut Murha–Kustaa Mannerheim käytti vastoin Kansainvälisen Kamppailu Komitean säädöksiä Saksasta tuotuja ammattilaisia. Tästä suivaantuneena tamperelaiset pystyttivät Murha-Kustaalle patsaan keskelle metsää, josta sitä on aina toisinaan yritetty siirtää keskeisemmälle paikalle, mutta aina nuo hankkeet on onnistuttu torjumaan.

Tampereen luonnonkauniit punatiilimaisemat sekä Suomen korkein fallossymboli Näsinneula ovat aina houkutelleet runsaasti niin koti- kuin ulkomaisiakin turisteja. Ensimmäisenä ulkomaalaisena maisemia kävi ihastelemassa Ruotsin kuningas Kustaa III. Paikalle, jossa Kustaa nautti eväänsä, perustettiin myöhemmin ravitsemusliike joka sai kunnian kantaa hänen nimeään. Nykyisin ravintolan omistaa paikallinen Osuuskauppa POK jolla ei ilmeisistä yhtäläisyyksistä huolimatta ole aatteen lisäksi mitään tekemistä janoisia joensuulaisopiskelijoita kyykyttävän PKO:n kanssa.

Itä-Savon yllätysopistosta johtuen (tai siitä huolimatta) tämän artikkelin kirjoittajalla on aikomuksena saada paperinsa ulos mahdollisimman pian ja sen jälkeen todeta: Minä en lähde matkalle maailman ympäri. Minä lähden TAMPEREELLE!

Juha Lehtinen

Murha-Kustaan patsas

VARNITSAN ”MITÄ VITTUA?”-OSASTO KYSYY:

MISSÄ MENI VIKAAN?

Entinen Johanna T, nykyään Yolanda, duunailee tositeevee-ohjelmaa (ehkä)

tulevista häistään. Naimisiinhan Johanna/Yolanda on menossa Lapista kotosin olevan Arto L:n kanssa. Media onkin tasokkaaseen tyyliinsä kuvannut

Artsia todennäköisesti pierulle haisevaksi juopoksi, jonka harrastuksiin

kuuluu naisten hakkaaminen, porojen kuristaminen ja köyhäily. Varnitsa-lehti

on rakastanut rakkauteen ja toivoo pariskunnalle kaikkea hyvää elämän

taipaleelle!

Yeah right….

”Hilpeä matkakertomus iloisista varnitsalaisista

onnenapiloiden maassa Irlannissa!”

Olin juuri lopettanut oksentamisen ja samalla vapun

juhlimisen. Itse asiassa nuo kekkerit olivat päättyneet jo

viikko sitten. Mutta krampit ja jormalasol-yhdistelmällä

hankittu delirium eivät. Olimme sitten päättäneet juhlia

palautettua gradua oikein kunnolla. Eivätpä tuo antabus ja

viina oikein sovi yhteen. Katsoin puhelintani

ja luin kaikki parikymmentä

kaverini lähettämää

i t s e m u r h a v i e s t i ä .

Sammuin. Heräsin

uudestaan ja huomasin

paikan vaihtuneen.

Juhlinta ei vieläkään ollut

päättynyt. Olo oli hirveä.

Joku soitti minulle ja sanoi, että kone lähtee

ylihuomenna. ”Mikä vitun kone?”, totesin. En

minä ole minnekään lähdössä! Sitten minua lähestyi

hahmo, jonka tunnistin kirkassilmäiseksi Varnitsa-

lehden päätoimittajaksi. Hän kumartui humalaisen

ja mielisairaan ruumiini ääreen kertomaan asiaansa:

”Piimäpurkissa on matkaevääksi kiljua, jos lähdet.

Lisäksi saat tuntuvan palkkion kaikista lehden

toimituspalavereista. Niiden katolilaisten paskojen

on saatava opetus!” Nuorella päätoimittajalla ja

veljenpuolikkaallani oli nähtävästi kovat piipussa.

”Minä olenkin aina halunnut päästä Madridiin!” Minun

ei tarvinnut kauaa harkita vastaustani. Halusin päästä

pois näistä synkistä varjoista. Halusin päästä pois noista

pikku perkeleistä, jotka vainosivat minua Joensuun

juottoloissa. Päätin helpottaa oloani ottamalla pillerin.

Sen jälkeen vatsani kramppasi pahemman kerran. Ei

se mitään Buranaa ollut! Eipä nuo jälkiehkäisypillerit

todellakaan sovi minulle. Otin toisen

pillerin. Seinät alkoivat valua alaspäin ja

kaikki ympärillä oleva todellisuus katosi. Ainoa elämästä

muistuttava seikka oli valtava korvistani kantautuva surina.

Tajusin olevani varnitsalaisten toverieni kanssa Helsinki-

Vantaan lentoasemalla enkä enää ystäväni luona

Helsingin, jonne olin raahautunut pariksi yöksi ennen

lentoa. Se oli ansa. Vanhat tuttuni

olivat työntäneet minut täyteen

erilaisia pyörryttäviä aineita,

vaikka olin kieltänyt heitä sitä

tekemästä. Reissu Irlantiin

piti olla puhdistava kokemus,

joka nostaisi minut ylös näistä

helvetin syövereistä kohti uutta

aurinkoista tulevaisuutta.

Paskan marjat!

Minua oksetti. Rauhaani

tsadilaisessa juoppolassa

häiritsi viisi kertaa lapiolla

naamaan hakatun oloinen

friikki, joka kertoili minulle

loputonta tarinaansa ydinsodasta, miten

se tuhoaisi tällaiset saastapesäkkeet. Totesin olevani

räjähdyspisteessä ja sanoin kaverille julistavani

hänelle juurikin nyt rajoitetun ydinsodan hänen

anaalin seudulleen. Kaikki päättyi siihen, että juoksi

Kallion yössä karkuun juuri kyseistä vessahirviötä.

Mistä helvetistä tuo talidomi oli saanut aseen?

Pääsin Punavuoreen. Oksensin. Tilasin taksin,

koska halusin todellakin ehtiä lennolle.

En puhunut kenellekään mitään lennon aikana. Sen ainoan

kerran haistatin vitut, kun eräs seurueeni jäsen pyysi

ottamaan pois viillelty England-paitani. Katselin noita iloisia

Varnitsan opintomatka Irlantiin 2011

matkakumppaneitani tovin ja vedin oksennuspussin

päähäni. Tuli pimeä. En todellakaan jaksanut puhua

mitään. Ei nyt! Eväätkin tuli jo nautittua. Perkele. Perillä

selvisi, että ollaan menossa rautatieasemalle. Siellä katselin

kuinka hilpeä matkaseurue ihaili eleganttia irlantilaista

rautatieidylliä parhaimmillaan. Koko aseman seutu oli

täynnä väkeä. Ihmiset puhuivat käsittämätöntä pulinakieltä

ja osoittelivat minua kuin parastakin nähtävyyttä. Joku

veti stiletin esiin. Ääh! Ei tätä jaksa, ajattelin. Samassa

soi puhelin ja Varnitsa-lehden päätoimittaja kutsui minut

takaisin Suomeen. Minulla oli kuulemma tärkeämpääkin

tekemistä kuin pyöriä paskasakin seassa ympäri maapalloa.

Kaikissa matkaraporteissa puhutaan miten ihanaa

kaikki on. Vitut. oikeasti reissaaminen on kamalaa ja

nautittavaa on hyvin pieni osa. Viimeistään matkaseura

käy kyrpimään ja auta armias jos reissaat vanhempiesi

tai siippasi kanssa. Ero siitä seuraa! Älkää matkustako!

Pysykää kotona. Siellä sentään puhutaan samaa kieltä!

Matkaopas Lauri ”Laasti” Lehikoinen

Irlannin vihreä alkoholitasavalta

Éire

Pääkaupunki: Dublin (Guinness)

Hallitsija: pää(juoma)ministeri Conan

O’Guinness

Valuutta: Suomen ja muiden

rehellisten EU-maiden eurot

Viralliset kielet: iiri (1,5 puhujaa),

englanti (20,5 puhujaa), känninen

örvellys (loput)

Tärkeimmät vientituotteet: Conan

O’Brien, kuoripojat, apilanlehdet,

maahiset

Tiesitkö että - kovia faktoja Irlannista:

1) Irlannissa viskiä tulee vesijohdoista

ja Guinnessia sataa taivaalta

2) Irlannissa KAIKKI ovat punapäitä

Matkalle mukaan:

- Perunoita

- Union Jack -paita

- Lisää perunoita

- Euroja (varsinkin suomalaisia)

ILTAKOULU

Dokaaminen on hauskaa puuhaa ei epäilystäkään. Hauskan kutkuttava fiilis saapuu päähäsi, kielenkannat ja vartalo rentoutuvat, ressi häipyy ikkunasta ulos niin nopeasti kuin mahdollista ja olet myös muutenkin yhtä universumin kanssa. Vastapainona tosin seuraavana päivänä ankara krapula ja surullisen suuri määrä kuitteja lompakossa. Ressi palaa kahta kauempana kohdistaen kaiken universumin vihan jyskyttävään päähäsi ja kuivaan kurkkuusi.

Dokaamiselle tarkoitamme tässä yhteydessä nimenomaan baarissa notkumista ja yöelämässä pyörimistä. Toki meillä ei ole mitään kunnon yksinäisiä kalsarikännejä vastaan, mutta heiltä jää kokematta mielestämme se yöelämän tärkein anti. Yhdessä olo ja sosiaalisuus. Tämä näkyy myös hyvin oman ainejärjestömme toiminnasta jonka bileet ovat aina sosiaalisten keskustelujen ja yhdessä olon aikaa. Bileitä kuitenkin on rajallisesti ja useimmat opiskelijat eksyvät viikonloppuna tai viikolla Joensuun kapakoihin lieventämään ressiä ja ottamaan rennosti.

Helpottaaksamme ainejärjestön jäsenten päänvaivaa baarien valitsemisen suhteen päätimme reportteriystäväni Sebastian Lindstenin kanssa uhrautua suuremman hyvän puolesta ja kiertää kaikki Joensuun yöelämän tyyssijat ja arvostella ne juuri teille tyhjätaskuisen opiskelijan näkökulmasta.

TEATTERI:

- Ei opiskelija-alennuksia- Halvin juoma 3e ( Sandell-pullo )- Asiakaskunta laidasta laitaan, hippimäisellä vivahteella- ei sisäänpääsymaksua- Saluunaovista plussaa!- Paljon erilaisia keikkoja, esim. impro-iltoja- hyvä asiakaspalvelu

Tunnelmallinen baari ravintola Joensuun ydinkeskustassa, tulee eksyttyä ehkä liian harvoin. Toisaalta ilman tapahtumia hinta suhde saattaa olla opiskelubudjetille liikaa.

La barre ( la bamba kännissä )

- Opiskelija ale aina! - bisse 4.70e, opisk. alella 3e- Jukeboxista iso plussa- viikolla tilaa- yläkerta uusitaan lähitulevaisuudessa- Jäähdytetyt Shotti-lasit!- kesällä kattoterassi

”Ammattilaisten” paikka, johon opiskelija sulautuu mutkattomasti sisään. Vessan kynnys saattaa olla arvaamaton, jopa ammattilaisille. Puinen kapakka rock-asenteella.

Reportteri työssään!

Beer (Bier?) Stop

- ei opiskelija alea- S-ryhmän mesta, kyseisillä korteilla jotain hiluja pois päältä.- Olut 5,20- Hyvä sijainti apteekin ja grillin välissä

Kyseinen baari yritti olla lämpimän pubimainen, mutta jätti kuitenkin fiilikset kylmiksi. Tähän vaikuttivat baarimikon asiakaspalvelutaidot, sulkeutunut kantisporukka, huono val-aistus miljööseen nähden ja muutenkin paska paikka. Emme voi suositella kenellekään. Joensuun paskinta antia! Ainoana plussana satunnainen humalainen mieshenkilö kehui kriitikon kaulahuivia vessassa.

Tivoli ( entinen Giglin Marlin )

- ei opiskelija alennuksia- kallis, normaali juoma n.5e, paitsi ”mysti ellä” rannekkeella jolla saa alennuksia juomista- Nuorison suosima paikka (K-18) -> Saatat törmätä alaikäiseen kaveriisi, joka on tullut siskonsa papereilla sisään.- Juuri uusittu, joka ei tosin näy.- Perus ”Sedula” miljööltään ja musiikiltaan.

Tulija voi törmätä heti ovella Yrjö-lammikkoon ja kengät kannattaa pitää mukana -> lasinsiruja ja muuta roskaa lattialla. Lihastimoille oma laite aggressioiden purkamiseen, suositellaan ennen snägärijonoa.

Uimaharjun Selostajantorppa

- Ei taaskaan alea, mikä näitä ulkopaikkoja vaivaa?!- Tiistaisin 1e alennus oluesta, normaalisti 4.50e iso olut- Ihmiset vaeltavat tänne jopa enosta asti.- Mukavankodikasfiilis,paitsivessoissaeiluk koja.- karaokepainotteinen, tango vie voiton muista.- Fiiliksenä: After ski- ”iso” tanssilattia- hyvä palvelu

Baarimikolta kysyimme mistä juontaa kapakan nimi. Baarimikko antokin ytimekkään vastauksen kuin suoraan apteekin hyllyltä ” No kun tuota Helsingissä on tuo kalasta-jantorppa, niin myö aateltiin tehä tänne uimaharjuun täm-mönen vastaveto, selostajantorppa”

Enon vene (enoon! enoon! enoon! discoon! discoon! discoon!)

- Ei yksinkertaisesti mitään alennuksia- Kallis, bisse 5.5e, karpalonkerokin oli halvempaa ( 5e)- ei hanoja, vain pullotettua/tölkitettyä juotavaa- sisäänpääsymaksu 3e- auki vain viikonloppuisin, 22-03- Komealla parralla varustettu DJ jäänyt 90- luvulle- keskellä ei mitään, kännyköissä ei kenttää- asiakaspaikkoja enemmän kuin laki sallii, asiakkaita ei niinkään, mutta kuulemma tapaninpäivänä tämä on se paikka missä tah dot meiningin puolesta olla!- Enolaista meininkiä hurjimmillaan jo vuodesta 1995

Teoriamme on että avaruusoliot kaappasivat ruotsinlaivan. Bailasivat sillä pari päivää ja hylkäsivät sen Enoon. Paikka johon ei halua eksyä ellei ole paikkakunnalta.

Utra Pub

- Yllätys, yllätys ei alennuksia minkään sor tin.- 4,90 perus stobe- Joensuun halvin bilis! 2e 30 min, 4e 1h- Koirat sallitaan sisällä. Kauhistus hygiee nikolle/Riemu dokaavalle koiran ulkoilutta jalle. Tänne Pupen kanssa lenkille!- Pieni lähiöbaari, jossa keikkoja. Pitseria mainenfiilis- Asiakaskunta: Vanhemman polven sakkia.

Palaneen haju toivotti tervetulleeksi ovelta, vaikkakin fiilis jukeboxin tahdissa olikin ihan…ok. Klo 18 aikaan hyvinkin tyhjillään oleva juottola, jossa on tilaa temmeltää. Bilis tuo aina tunnelmaa. Allergikot varokaa!

Kammari (entinen Vanha mestari) Rantaky-län ostarilla

- Ei opiskelija aleja- klo 21 asti siideri ja bisse 3.90, joka päivä.- Live dj viikonloppuisin + iso tanssilattia- Biljardipöytä, jonka ympärillä tilaa pelata ihan oikeasti- Erittäin iso tupakkakoppi- Lämminhenkinen ja puinen lähiöpubi/baari <- onnistunut mixi- uudistettu jouluna 2010, entinen omistaja häärää baaritiskin toisella puolella- ensimmäinen paikka jossa ”natiivi” tuli juttelemaan omasta tahdostaan.- Baarimikko supliikkimiehiä

Baarimikko tituleerasi itsenä humorisesti ”Rantakylän hämeeläiseksi somaliksi” Hieno ja tunnelmallinen paikka, johon pitäisi eksyä useamminkin, lähikapakoiden ykkönen! Teki hyvän vaikutuksen.

Paronitar, Noljakka

- Opiskelija-ale: 3e tuoppi norm 4.50. Lonkero opiskelijalle 3,50- lämmin pubihenkinen. Kapakkatunnelmaa riittää!- Pikkulintujen mukaan suosittu opiskelijoiden keskuudessa- Ensimmäinen historian opiskelija vastaan lähiökierroksella- Jos etsit seuraa tule Paronittareen. Täällä kuu lemmakäyflaksi.LähteenäVarnitsansolut tautuja.- Karaoke klo 21 eteenpäin viikonloppuisin.

Joensuun lähiökapakoiden eliittiä. Tunnelma, miljöö ja hinnat takaavat viihtyvyyden. Mieluummin sisällä Paronittaressa kuin ulkona Koivussa. Tänne dokaamaan.

Ravintola Koivu, Noljakka

- Opiskelija-ale: 3,90 pieni stobe- Murun sisarbaari. Yhteinen omistaja- Sisustus: trendi lähiökäs, kylmän puoleinen- Kierrosten ensimmäinen aggressiivinen natiivi kertoi elämän syviä totuuksia. Oli suomen mestari jossain joskus.- Kaljavalikoimassa Duff-beer, Ole Homer tule Koivuun- Pieni tanssilattia- Ruokamahdollisuus

Pieni baari ravintola Noljakassa jätti olemattoman fiiliksen. Häviää Noljakan kuninkuuden Paronittarelle. Ei mitään muuta sanottavaa.

Columbus, Niinivaara

- Ei normi alennuksia mutta hittituotteena Ko ssu Karpalo Battery 5,45- Tyyriimmän puoleinen. Perusbisse 5,25- Tunnelmallinen karaoke baari, jossa loistavat karaokelistat. Kriitikot innostuivat itse myös laulamaan.- Istuma loossit luovat yksityisyyttä ryyppyrem mille.- Hyvin paljon nuoria naisia liikenteessä. Krii tikko villitsi jopa laulullaan muutaman tanssi maan.

Karaoke tarjosi sävähdyttäviä elämyksiä. Paikallinen Seppo tulkitsi ”El Viva Espanja” biisiä keski-ikäisen suomalaisen karjun intohimolla parhaimmillaan. Illan huikeimmasta naisperformanssista vastasi Arja ” Mä kuuntelen Tomppaa” tulkinnalla. Arjan innoittamana paikallinen hehkeä Irma neitonen myös innostui esiintymään tanssilattialle nykytans-simaisin ottein. Poke kuitenkin heitti Irman ulos taiteen käydessä liian villiksi/humalaiseksi.

Reijolan Ravintola Manta

- ei opiskelija alennuksia, ei mitään alennuksia koskaan!- Iso bisse 5.5e, pieni 4.5e- Sisäänpääsy klo 21 jälkeen 2e, muuten il mainen- Bilispöytä- Mahdollisuus ostaa pitsaa ( Laurin komment ti : peruslätty)- Karaoke hevillä, myös shakiraa tulkitaan pohjoiskarjalaisittain- Karaoke-uran aloittamiseen täällä hyvin pieni kynnys.

Pieni ja aito lähiöbaari, Viileällä lämmityksellä. 90-luvun lama jäi tähän baariin, asiakaskunta elämänsä sankareita. Voit myös kohdata humaltuneita duunareita laulamassa barbiegirl:ä klo 20 aikaan illalla.

Atte Lehmusoksa & Sebu

Tu pii kontinjuu...

Jos kerran viime vuonna Loijas kykeni päiväkirjaan, miksen siis minäkin. Päätin kokeilla ja jännittää, julkaistaanko tekstiäni ikinä vai jääkö se vain itseni mielenterveyden parantajaksi. Lukijoita tällä tuskin kuitenkaan on. Sillä eihän nyt suomalaisia kiinnosta, mitä naapuri puuhaa.

Mikä matka? Minulle koko elämä on ollut matkaa. Vaikka lapsuudessani asuin saman kaupungin alueella, ei muutto koskaan tuntunut kivalta. Aina piti hankkia uudet kaverit. Silti juurruin johonkin. Vaikka en enää asunut paikassa johon juurruin, kutsun sitä edelleen kodiksi. Se on se paikka jossa juoksemisen jälkeen sielu lepää.

Karkasin kerran kotoani. Suutuin äidilleni ja pakkasin tavarani. Puoli vuotta vaelsin pitkin kaupungin katuja. Suihkussa kävin koulussa aamulla ja söin kahdesti koulupäivän aikana. Nukuin milloin missäkin. Kavereiden sohvilla, leikkimökeissä, leikkipuistoissa ja lehtiroskiksissa. En antanut periksi, koska koin, että minua oli loukattu. Kesän tullessa tein kompromissiratkaisun ja muutin isälleni. Pelkästään tämä tuntui nöyryyttävältä. Toisaalta varma katto pään päällä oli positiivista. Pakomatka kasvatti, ja paljon.

Lukion abivuonna olin suunnattoman ihastunut erääseen tyttöön. Mitä ilmeisimmin hänkin oli ihastunut minuun, koska yht’äkkiä seurustelimme. Olin onneni kukkuloilla. Tanssin ruusuilla ja vein niitä hänelle. Rakastin romanttisia yllätyksiä ja yllätin hänet usein. Valitettavasti kaikki onni ei ole ikuista. Syntymäpäivänäni tyttö tuli ja aloitti keskustelun liki legendaarisilla sanoilla: ” Oon vähän miettiny...”

Siitä alkoi toinen pakomatkani. En tahtonut jäädä paikkaan, jossa kaikki muistutti hänestä. Joensuu tuntui yhtä huonolta

vaihtoehdolta kuin kaikki muutkin. Vasta pääsykoetta edeltäneenä iltana vedetty känni helpotti ahdistusta. Känni haihtui ja ahdistus vain lisääntyi kun postilaatikkoon kolahti hyväksymiskirje. Pois oli päästävä, mutta Joensuu ei houkuttanut. Silloin otin oman elämäni suurimman riskin ja lähdin pakoon.

Aluksi vihasin Joensuuta yli kaiken. Matkustin ympäri Suomea, milloin kenenkin kanssa. Halusin paeta. Kaipuu kotiin oli kova, mutta matka piti elossa. Pysähtyminen olisi tarkoittanut kohdallani asioiden miettimistä. Siinä en koskaan ole ollut hyvä.

Pakomatka on edelleen kesken, mutta menneisyyden kanssa on taas tehty sovinto. Kotiin voi taas palata ja uusia ihastuksia on tullut. Erojakin tosin on tullut ja mikä näissä on ironisinta, ne molemmat ovat tulleet myös syntymäpäivänäni. Onneksi olen asian kanssa sinut, sillä ystäväni jaksavat kerran vuoteen kysyä, kenen kanssa eroan nyt. Normaalisti kai toivotetaan hyvää syntymäpäivää.

Elämän matka ja uudet ihmiset pitävät minut virkeänä, mutta hädän sattuessa tiedän mistä löydän ne olkapäät joihin nojata. Ne löytyvät kotoa tai Joensuusta, jota olen pikkuhiljaa oppinut rakastamaan. Kokonaan en ehkä asetu milloinkaan, mutta pakomatkalle ei ole enää syytä. Ehkä olen jo joensuulainen. Nyt kuitenkin nautin kaikin rinnoin jokaisesta askeleesta, jonka otan. Ja niitähän otan.

Myllyn paras

MYLLYN PARAS PÄIVÄKIRJA

Paska listamaailman Paskimmat sotaREtkEt

Kaarle X Kustaan Puolan retkiKaarle X Kuspää oli yksi Ruotsin

historian urpoimmista hallitsijoista. Hänestä tehtiin

paremman puutteessa kuningas 1654. Samoihin aikoihin Venäjä tunkeutui Puolan heikkoutta hyväkseen käyttäen kohti Itämerta, ja Tukholmassa alettiin pelätä Venäjän hyökkäystä. Kaarle reagoi erittäin

johdonmukaisesti: hän hyökkäsi itse Puolaan tyhjentäen samalla valtakuntansa itärajan joukoista. Kaarle haahuili muutaman vuoden Puolassa ja onnistui hankkimaan Ruotsin sotaan kaikkien lähialueen maiden kanssa. Kaarle seikkaili myös Saksassa ja Tanskassa, ennen kuin (onneksi) sattui kuolemaan 1660.

Neljäs ristiretkiRistiretki-ilmiön ehkäpä surkein tapahtuma oli neljäs ristiretki. Tavoitteena oli periaatteessa vallata Egypti, puolustaa kristittyjä ja kyykyttää muslimeja. Ristiretkiarmeija kokoontui aluksi Italiaan, josta sen oli tarkoitus ylittää Välimeri venetsialaisten laivoilla. Kreiveille ei vissiin tullut mieleen, että venetsialaiset saattaisivat vaatia rahaa vastineeksi laivojen käytöstä. Sankarit saivat kustannettua matkansa valtaamalla katolilaisen Zaran kaupungin venetsialaisten laskuun. Paavi ei kuitenkaan ymmärtänyt logistisia välttämättömyyksiä, vaan julisti ristiretken pannaan. Tässä vaiheessa järkevimmät ristiretkeilijät olivat jo kääntyneet takaisin. Lopulta ristiretki huipentui Konstantinopolin tuhoamiseen. Täysin turha matka ei kuitenkaan ollut, sillä retkeilijät onnistuivat sentään hävittämään yhden Konstantinopoliin pystytetyn moskeijan kaikkien kirkkojen lisäksi.

Nuijamiesten retketKun joukko vittuuntuneita maalaisjuntteja lähtee sotimaan kokeneita ja raskaasti aseistettuja ammattisotilaita vastaan,

eivät heidän mahdollisuutensa yleensä ole kovin hyvät. Tilannetta ei edes helpota se, että lähdetään sotaan ilman

kunnollista suunnitelmaa, periaatteella ”kerätään tarpeeksi porukkaa, niin eiköhän me saada oikeutta”, ja lisäksi hajotetaan joukot ympäri mehtiä.

Operaatio BarbarossaMyönnettäköön että operaatio Barbarossa pääsi Saksan resursseihin nähden pitkälle ja että se melkein onnistui. Toisaalta noin massiivisessa hyökkäyksessä pitäisi osata keskittyä päätavoitteeseen eli vihollisen lyömiseen, eikä haalimaan maa-alueita ja auttamaan turhia ”kanssasotijoita”. Se, mikä teki natsien toilailuista erityisen typerää, oli heidän huolestuttava taipumuksensa uskoa omaa propagandaansa. Toisin kuin neukut, jotka käyttivät eri kansanryhmiä ensin hyväkseen, ja vasta sitten ”uudelleenkouluttivat” ne, nasset ensin raahasivat potentiaaliset liittolaisensa keskitysleireille, ja vasta ah-niin-ylväiden germaanien loppuessa kesken ehdottivat heille yhteistyötä. Arvatkaapa ketkä voittivat sodan.

Nivellen offensiivi

Kaikista listalle arvotuista sotaretkistä Nivellen offensiivi on varmasti kaikista paskin. Näistä viidestä kaikki muut sentään olivat retkiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Nivellen offensiivi oli yksi 1. maailmansodan länsirintaman verisiä ja hyödyttömiä suurhyökkäyksiä. Ranskalaiset päättivät lyödä saksalaiset 48 tunnin kuluessa käyttämällä vanhaa ja hyväksi havaittua ihmisaaltotaktiikkaa. Hyökkäys lievästi sanottuna epäonnistui. Puolen miljoonan miehen tappioiden ohella Ranskan armeijasta yli puolet alkoi kapinoida. Onneksi tuleva überquisling Pétain pelasti tilanteen asianmukaisella joukkoteurastuksella.

Ennen muinoin vain aatelisilla ja porvareilla oli varaa matkustella omalla kustannuksellaan ympäri Eurooppaa juopottelemassa. Useat suurmiehet järjestivät kuitenkin köyhille maalaisjunteille halpoja reissuja, joilla nämä saattoivat ryöstää, raiskata, murhata, orjuuttaa ja

raiskata väärän näköisiä ihmisiä. Sana ”keihäsmatka” onkin peräisin tästä käytännöstä.

PT:n RUNONURKKA

Kadotin kaiken,kaiken mihin uskoin,kaiken mihin luotinja yksin kuljettuanieksyin pimeyteen,hetkeksivaaleat kasvot tulivat eteeni.Oksat olivat repineet kasvot verille.Paikkasin haavat.Hetken hengähti hän,kuin kadotakseen uudelleen,mutta hän vei arvokkaimpani,sydämeni.

Laulan,katson silmiin jäätä.Loisteen menneen hautaan tielle.Hyvästi en ehtinyt edes sanoa,en edes vilkuttaa.

istuin Suvantosillalla,siinä kohdassa,mistä lamppu aina sammuu.Tuuli puhalsi lempeästi.Hiljaa mielessäni toivoin,että istahtaisit viereeni.Ottaisit kädestäni kiinni,etkä ikinä päästäisi irti.Mutta yksin istuin siinä vielä aamulla.

Arvet kehossa,suurin sydämessäni,kertoo elämästäni.

Katso taivaan lintuja.Katso kuinka vapaita,niin vapaita lähtemään,vapaita tulemaan.Mutta minä,yksin maan pinnalla,kahlittuna,kylmässä ja pimeässä.ilman sinua.

Katso lapseni,kuinka jään sisältä nousee uutta elämää.Kevät on uusiutumisen aikaa.Unohda murheet,anna auringon lämmittää,odota virkistävää sadetta,kasva vapaaksija rakasta.

ts:n tsHECk-inVarnitsan jokakeväinen opintomatka juominkien syviin saloihin lähestyy huumaavaa vauhtia. Jotta jokainen taistelija olisi valmis kohtaamaan Irlannin humalluttavat nummet, Guinnessin, Jame-sonin ja Tullamore Dew’n on syytä käydä läpi matkalle tarvittava varustus.

Passi ja hammasharja (ilman Tino Sin-ghiä). Ja muiden viihtyvyyden vuoksi myös muut tarpeelliset hygieniavälineet. Aina on tilaa yhdelle, joka käyttää Rexonaa....

Loput eurot, joita Irlantiin ei ole vielä toimitettu.

Rokotiilinnahkainen Samsonite-matkalaukku(saatavilla Ostoskanavalta vain 199,99 €) Lento/juna/bussi/laivaliput. Millä kulkupelillä

sinne Irlantiin nyt sitten päästäänkään...

Vyölaukku, jokaisen suomalaisen perusvaruste. (Kyseinen maali saatavilla Sepe-nettikaupasta)

Sateenvarjo. Irlannissahan sataa 369 päivää vuodessa...

Pää(toimitus)sihteeri toivottaa hyvää matkaa...

Missä mun Marttiini? Yst.terv. veljekset Kele,Tana ja Ttu

Milloin historianopiskeli-joiden ainejärjestölehti julkaisee lopultakin jonkun historiaa käsittelevän ju-tun? Nimim. Muuten vaihdan Hesariin

Ei milloinkaan! T. PT

Musta Pekka-kortteihin saatava myös muunlaisia perheitä kuin isä, äiti, tyttö ja poika Terv: poliittisesti korrektit

Tuutorileiristä on kulunut jo puoli vuotta, viimeisestä fuksien opastamisesta 4kk, mutta tammikuuksi luvattuja opintopisteitäpisteitä ei näy eikä kuulu! Joka asiastako on nyt järjestettävä mielenilmauksia? Nimim. Epäilin alusta saakka

Painukaa vittuun kai-kki! t. noljakan päivän-säde

Tiki on turvamme ja linnamme. Baxter Jippoon? T. Punaniska

Lumiosaamisen profes-suuri Länsi-Siperian GULAG-opistoon!Nimim. Stubbisuu

Varnitsaleaks pystyyn! Sähköpostit yleiseen jak-oon!nimim. Salaliittoteoreetikko-ummikko-lammikko

Atria lahjoitti Itä-Savon ylläriopistolle 50 000€. Odotettavissa Amican ruok-ien tason paraneminen? T: Hyvä ruoka, parempi mieli

Jos uuden yliopistopelleilyn periaatteena on valmistaa mahdollisimman nopeasti liukuhihnamaistereita, niin minkä helvetin takia pykäliensä kanssa naimisissa oleva UEF jarruttaa opiskelijan valmistumista kahdellatoista kuukaudella? Terveisiä vaan koulutuspoliittisille päättäjille Nolja-kan päivänsäteeltä!

Haista vittu UEF! Ja VR!

Kevään opintomatkan kohdetta on muutettava! Tunisia ja Egypti ovat nyt "kuumia" paikkoja. P.S. Omat viinat mukaan!nimim. Varnitsan Aseellinen Siipi

Vaihdetaan polkupyörä talven ajaksi suksiin. Yst. vast. täm. lehd. toim. nimim. Umpihankipyöräi-lyyn kyllästynyt

Humiksen kenttätyökurssilla tarjotaan seksi- ja terveysvalistusta. Miksei historian opinkelijoille tarjota laitoksen puolesta täl-laisia kenttätyökursseja??? Nimim. Eriar-voinen humanistiko?

Missä tarjotaa seksivalistu-sta??? T. PT

Eli mitä Varnitsassa tapahtuu!Eli mitä Varnitsassa tapahtuu!

Sähly-turnaus- Jatkuuko 4. vsk:n dynastia?

-Saako vitoset joukkuetta?Ja paljon muuta 26.2.2011.

Norssin sali/ Raviradan kahvioTätä et halua missata!

HOL-SeminaariVerkostoidu muiden kaupunkien his-torian opiskelijoiden kanssa. Mielenki-intoiset puhujat ja mielenkiintoiset

bileet.Joensuussa 12.3.2011.

Varnitsan historiikkiTule toimistolle kuuntelemaan päivän tarjous. Tällaiset keräily-harvinaisuudet viedään käsistä. Et halua jäädä ilman. tätä ainutlaa-

tuista teosta.

TietovisaVarnitsan liki perinteinen tietovisa taas tänä keväänä. Päivämäärällä 17.3. selviää

se, että kuka tietää ja mitä?

Varnitsan toimistoVarnitsan toimisto on auki tuttuun tapaan keskiviikkoisin klo 13:45-14:15. Mahdollisuus kahvitella ja lipitellä Lip-

tonia.Tervetuloa!

LAVATANSSITEi enenpää, eikä vähempää vaan aidot lavatanssit Joensuussa 9.4. Soittamassa myös orkesteri ja poikabändi DG! Ole paikalla ja

kuulolla!!!

Varnitsa ry.

Matkalla jo vuodesta 1970