Vedenpinnan noston Asko Sydänoja, Teija Kirkkala, Janne

Vedenpinnan nostonvaikutukset Euran

Koskeljärvessä

Asko Sydänoja, Teija Kirkkala, Janne Lampolahti, Arto Kalpa

LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS PL 47, 20801 TURKU

LUONTO JALUONNONVARAT


L O U N A I S - S U O M E N Y M P Ä R I S T Ö K E S K U S

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

S u o m e n y m p ä r i s t öS u o m e n y m p ä r i s t ö

700

Vedenpinnan noston vaikutukset Euran Koskeljärvessä

700

Myynti:Edita OYJ, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 EDITA,puh. 020 450 05, telefax 020 450 2380Lounais-Suomen ympäristökeskus, PL 47, 20801 TURKUpuh. (02) 525 3500, telefax (02) 525 3509

Julkaisua on saatavissa myös Internetissä:http://www.ymparisto.fi/los

ISBN 952-11-1702-8ISBN 952-11-1703-6 (PDF)ISSN 1238-7312

Eteläisessä Satakunnassa sijaitseva Euran Koskeljärvi on merkittävä, erämaisena jamökittömänä säilynyt lintuvesi. Koskeljärvi, lähialueella olevat suot ja Vaaljärvimuodostavat Natura 2000 -verkostoon kuuluvan kokonaisuuden. Matalavetisyy-tensä takia Koskeljärveä uhkasi umpeenkasvu, jonka estämiseksi järvellä toteutet-tiin vedenpinnan nosto vuonna 1991.

Vedenpinnan noston vaikutuksia Koskeljärven eläimistöön ja kasvillisuuteenselvitettiin erilaisissa seurantatutkimuksissa useiden vuosien ajan noston jälkeen.Lisäksi seurattiin muutoksia järven hydrologiassa ja veden laadussa.

Vedenpinnan noston vaikutukset näkyivät parhaiten kalastossa ja kasvillisuudessa.Muutosprosessit olivat kuitenkin pitkäkestoisia ja ne jatkuvat yhä. Tässä julkaisus-sa esitellään seurantatutkimusten tuloksia ja arvioidaan vedenpinnan nostonvaikutuksia järven ekosysteemissä.

Vedenpinnan nostonvaikutukset Euran

Koskeljärvessä

S u o m e n y m p ä r i s t ö


. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .L O U N A I S - S U O M E N Y M P Ä R I S T Ö K E S K U S

TURKU 2004

700

2 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Suomen ympäristö 700

ISBN 952-11-1702-8ISBN 952-11-1703-6 (PDF)

ISSN 1238-7312

Taitto: Päivi NiemeläValokuvat: Asko Sydänoja

Graafit ja kartat: Leena Korte ja Kaija Joki-Sipilä

Kirjapaino Astro OyTurku 2004

Julkaisua on saatavana myös Internetissähttp://www.ymparisto.fi/los

Raportti on osa Life Luonto –rahaston tu-kemaa projektia. Life Luonto on EU:nrahoitusväline, joka tukee Natura 2000

-verkoston toteuttamista.

3. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Suomen ympäristö 700

Sisällys

1 Johdanto ........................................................................................5

2 Taustaa ..........................................................................................6

3 Tutkimusalue .................................................................................73.1 Yleiskuvaus ................................................................................................................ 73.2 Geologia ..................................................................................................................... 73.3 Historia ....................................................................................................................... 93.4 Suojelu ........................................................................................................................ 93.5 Järven kunnostus .................................................................................................... 11

4 Kunnostuksen seuranta ...............................................................124.1 Seurantamenetelmät .............................................................................................. 124.2 Hydrologia ............................................................................................................... 154.3 Veden laatu .............................................................................................................. 154.4 Pohjaeläimet ............................................................................................................ 214.5 Kalasto ...................................................................................................................... 234.6 Kasvillisuus ............................................................................................................. 304.7 Linnusto.................................................................................................................... 39

Yhteenveto .....................................................................................52Kiitokset ......................................................................................................................... 53

Kirjallisuus ......................................................................................54

Kuvailulehdet..................................................................................55



Suomessa laskettiin järvien vedenpin-toja yleisesti 1800- ja 1900-luvuilla lisä-maan saamiseksi viljelytarkoituksiin jatulvahaittojen vähentämiseksi. Monetmatalat järvet kokivat tällöin loppunsakuivaamisen seurauksena. Lainehtivatjärvenselät muuttuivat lainehtiviksi vil-japelloiksi. Jäljelle jääneissä järvissä ve-denpinnan laskusta oli useimmissa tapa-uksissa seurauksena järven rehevyysas-teen kohoaminen (Eloranta 1994).

Sen aikaisen tavan mukaan myösEuran Koskeljärven vedenpintaa lasket-tiin 1800-luvulla toista metriä ja kaikenkaikkiaan vedenpintaa on vuosien saa-tossa laskettu noin kaksi metriä. Pinnanlaskuja perusteltiin mm. viljelysten tul-vasuojelulla. Järvi muuttui pinnanlas-kujen seurauksena matalavetiseksi,mikä vähensi järven virkistyskäyttöar-voa ja säilytti muun muassa tämän ta-kia rannat pitkälti asumattomina. Myö-hemmin ymmärrettiin mökittömänä jaerämaisena säilyneen järven arvo ja

1980-luvulla aloitetut suojelutoimet joh-tivatkin vuosikymmenen lopulla kokoranta-alueen suojeluun. Sittemmin suo-jelua on jatkettu Naturaan liitettyjenalueiden ja yksittäisten suojelualueidenhankintana.

Koska vedenpinnan noston vaiku-tuksia lintujärvien tilaan ei ole maas-samme laajamittaisesti seurattu, päätet-tiin Koskeljärvellä toteuttaa veden laa-tuun ja hydrologiaan liittyvän seuran-nan lisäksi kasvillisuuteen ja eläimis-töön kohdistuva useampivuotinen seu-rantatutkimus, jonka tavoitteena olikerätä tietoa vedenpinnan noston vai-kutuksista järven ekosysteemiin. Kos-keljärven tutkimuksissa kerättyä tietoavoidaan myöhemmin hyödyntää myössuunniteltaessa muiden järvien seuran-tatutkimuksia pinnan noston jälkeisinävuosina. Tässä julkaisussa esitetäänKoskeljärven seurantatutkimusten tu-lokset.

Johdanto○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ 1


Valtioneuvosto teki 24.3.1988 periaate-päätöksen Euran Koskeljärven suoje-lusta ja siihen liittyvistä toimenpiteis-tä (Ympäristöministeriön kirje 30.3.1988,Dno 870/432/85). Päätöksen mukaansuojelu tuli toteuttaa seuraavasti:

1) Koskeljärven ja Vaaljärven yhteis-pinta-alaltaan noin 335 hehtaarin suu-ruiset ranta-alueet ostetaan Koskel- jaVaaljärven Kuivaus Oy:ltä valtiolleluonnonsuojelutarkoituksiin.

2) Koskeljärven kunnostussuunnitel-ma toteutetaan valtion varoin. Suun-nitelman perustana on Länsi-Suomenvesioikeuden 10.2.1984 kuivausyhtiöl-le antama lainvoimainen säännöstely-lupa, joka muilta osin toteutettaisiinluvan mukaisessa laajuudessa, muttaKoskeljärven keskimääräistä veden-korkeutta nostettaisiin vain 30 cm:llä.

3) Kunnostuksen vaikutuksia järvenkasvillisuuteen ja eläimistöön seuraa-maan asetetaan toimikunta viideksivuodeksi kunnostuksen toteuttamises-ta lukien. Toimikunnan tulee tehdä seu-rannan perusteella ehdotuksia Koskel-järven luonnonsuojelullisen arvon säi-lyttämiseksi tarvittavista toimenpiteis-tä.

Vuonna 1988 valtio osti Koskeljärven jaVaaljärven alueilta kuivausyhtiön maa-omaisuuden. Loppukesällä 1991 toteu-tettiin Koskeljärven keskivedenpinnannosto 30 cm:llä valtioneuvoston periaa-tepäätöksen mukaisesti. Tämä oli puo-let vesiylioikeuden 14.4.1986 vahvista-masta luvasta, joka oikeutti kaikkiaan60 cm:n keskivedenpinnan nostoon.

Ympäristöministeriö asetti 17.10.1990toimikunnan, jonka tehtävänä oli vuo-den 1993 loppuun asti seurata Eurankunnassa sijaitsevan Koskeljärven kun-nostuksen vaikutuksia järven kasvilli-

suuteen ja eläimistöön sekä teh-dä seurannan perusteella ehdo-tukset Koskeljärven luonnon-suojelullisen arvon säilyttämi-seksi mahdollisesti tarvittavistalisätoimenpiteistä. Toimikuntaotti nimekseen Koskeljärven seu-rantatyöryhmä. Ympäristömi-nisteriö jatkoi seurantatyöryh-män määräaikaa 31.12.1995 asti.

Ympäristöministeriö va-pautti työryhmän varsinaisenmietinnön laatimisesta. Koskayhtä kattavaa lintujärven kun-nostuksen seurantaa ei Suomes-sa toistaiseksi ollut muualla teh-ty, työryhmä piti tulosten julkai-semista välttämättömänä.

Taustaa○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○2

Siimapalpakko on vallannut viime vuosina laajoja alueita Koskeljärvessä.


3.1 YleiskuvausKoskeljärvi sijaitsee Satakunnassa, La-pinjoen vesistöalueella (kuva 1). Se onvaluma-alueensa suurin järvi. Koskel-järven valuma-alueen pinta-ala on 73,8km2, josta peltojen osuus on 12 %, soi-den 20 % ja metsien 58 %. Koskeljärvenvaluma-alueella on kolme pientä järveä,Vähäjärvi, Iso ja Pikku Palijärvi, joidenyhteispinta-ala on 0,6 km2. Lisäksi va-luma-alueella on useita soita (mm. Iso-suo, Laustinrahka, Vuohensuo, Korte-suo ja Lahdensuo).

Koskeljärven eteläosassa Suomen-peränjärvi on soiden ympäröimä pien-ten saarten rikkoma vesialue, joka onyhteydessä muuhun Koskeljärveen ka-pean salmen, Nuhjansuntin kautta(Hurme ym. 1984). Alue on Koskeljär-ven erämaisinta osaa. Varsinaisesta Kos-keljärvestä Suomenperän erottaa Souk-kaluoto, joka ennen vedenpinnan las-kua oli saari. Nykyään Soukkaluoto onKotolahden kautta yhteydessä itäpuo-liseen rantaan (kuva 1).

Koskeljärven keskiosaa hallitsevatkolme saarta, joista Isoluoto on suurin.Haapaluoto sijaitsee Isoluodon kaak-koispuolella ja pohjoisrannaltaan jyrk-kä, rapakivinen Mustasaari Isoluodonkoillispuolella. Keskiosassa on myösuseita pienempiä saaria. Isoluodon län-si- ja luoteispuoleinen osa Koskeljärveäon melko avoin.

Keskiosan erottaa pohjoisosastakilometrin pituinen Pyhäniemi, jonkakärki työntyy pitkälle kohti Tädinnii-tunlahtea. Pohjoisosa on avoin ja mata-lavetinen ja sen lännenpuoleinen ran-ta on hyvin alavaa ja ruohikkoista, kuntaas itärantaa hallitsevat Palokallion jaKolkankallion jyrkänteet. Pohjoisosanainoa saari on kalliorantainen Uhrattuaivan järven koillisnurkassa, Välijoen

Tutkimusalue○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○3

entisen laskukohdan edustalla. Nyky-ään Välijoki kiertää pohjoisrannalle ra-kennetun pengerryksen takaa ja laskeeHinnerjokeen.

Koskeljärvi on muodoltaan rikko-nainen, eikä aallokon kuluttava vaiku-tus muodostu tämän takia kovin suu-reksi. Toisaalta syntyvä aallokko häirit-see varsinkin sammalkerrostumienmuodostumista. Järven sokkeloinenmuoto edesauttaa järven umpeenkas-vua, mutta toisaalta pinta-alaltaan suu-rehkon järven jääpeite laajenee ja pie-nenee talven aikana ja repii samalla kas-villisuutta irti pohjasta ja rannoilta.

Hajakuormitus ei ole Koskeljärvel-lä niin suuri ongelma kuin useissa muis-sa lounaissuomalaisissa järvissä. Koskel-järven vesi onkin hyvin kirkasta ja jär-ven rehevyys johtuu lähinnä sen mata-luudesta. Maatalouden osuus Koskeljär-ven valuma-alueella on suhteellisen vä-häinen ja eikä rannoilla ole kesämök-kejä. Valuma-alueen metsät ja suot ojji-tettiin suurelta osin 1960- ja 1970-luvuil-la. Myöhemmin alueella on tehty jon-kin verran kunnostusojituksia.

Koskeljärven kosteikkoalueen pin-ta-ala on keskivedenkorkeudella 835hehtaaria, josta merkittävä osa on kas-villisuuden valtaamaa. Järvi ei ole kui-tenkaan kauttaaltaan umpeen kasvavi-en luhtien reunustama, vaan sieltä löy-tyy myös avoimia kallio- ja metsäran-toja. Vedenpinnan noston jälkeen Kos-keljärven keskisyvyys on ollut 1,12 met-riä ja suurin syvyys 3,2 metriä. Vedenviipymä on ollut noin 200 vrk.

Koskeljärvi tunnetaan ennen kaik-kea erämaisena lintujärvenä. Se on Lou-nais-Suomen ainoa suurehko mökitönjärvi. Koskeljärvi on luonnoltaan mo-nipuolinen järvi, sillä järven pohjois-,keski- ja eteläosat ovat sekä veden laa-dultaan että eliöstöltään hyvin erilaisia.


Kuva 1. Koskeljärven valuma-alue.

0 2 km

Natura-alue

Koskeljärvi

Pyhäjärvi

Vaaljärvi

Elijärvi

Patajärvi

Välijo

ki

Kortoja

Hinnerjo

ki

VähäjärviPitkäjärvi

Lieslammi

Hänttijärvi Leejärvi

Auvojärvi

Urmijärvi

Korpijärvi

Suolammi

Lampsijärvi

Iso Palijärvi

Pikku Palijärvi

Peräjärvi

Humalo

ja

Soukkaluoto

Isoluoto

Vuohensuo

Löyttyä

Lellainen

Isosuo

Lahdensuo

HaurunpääKortesuo

Koskenkylä

LAITILA

LAITILA

EURA

EU

RA

EU

RA

SÄ

KY

LÄ

MYNÄMÄKI

YLÄ

NE

Honkilahti

JämijärviJämijärvi

KarvianjärviKarvianjärvi

PuurijärviPuurijärvi

HUITTINENRAUMA

TURKU

PORI

Pyhäjärvi


3.2 GeologiaKoskeljärven ensimmäisiin syntytapah-tumiin kuului Laitilan rapakivimassii-vin muodostuminen puolitoista miljar-dia vuotta sitten, jonka päällä nykyinenKoskeljärvi sijaitsee (Hurme ym. 1984).Kun läheinen Säkylän Pyhäjärvi on syn-tynyt eri-ikäisten kivilajien rajalla ole-van murroslinjan tuntumaan, niin Kos-keljärven allas puolestaan on myöhem-pien murrosten ja painumien takia ym-päristöään alempana. Alue oli kymme-nentuhatta vuotta sitten päättyneenjääkauden jälkeen muuta ympäristöäänsyvempinä kohtina Itämeren pohjassa.Maankohoamisen seurauksena Koskel-järvi kuroutui itsenäiseksi järveksi run-sas viisi tuhatta vuotta sitten, joitakinsatoja vuosia Säkylän Pyhäjärven jäl-keen.

Järven luonnetta määrääviä teki-jöitä ovat veteen liuenneiden aineidenmääräsuhteet sekä järvissä tapahtuvatveden ja jään liikkeet (Hurme ym. 1984).Nämä puolestaan määräytyvät valuma-alueen ja erityisesti järvialtaan geologi-sen rakenteen ja koostumuksen mu-kaan. Koskeljärvelle on Säkylän Pyhä-järven tapaan ominaista ravinteidenniukkuus, sillä rapakivigraniitti ja hiek-kakivi luovuttavat heikosti ravinteita.Tästä huolimatta molempien järvienbiologinen tuotanto on hyvä.

GEOLOGISET TUTKIMUKSET

Turun yliopiston maaperägeologian lai-tos selvitti erillisessä tutkimuksessa Kos-keljärven eteläosan rantasoiden raken-netta ja kehityshistoriaa sekä arvioi al-taan täyttymisnopeutta ja trofiamuu-toksia viimeisimpien noin 200 vuodenaikana (Itkonen & Pitkäranta 1994). Teh-tyjen vaaitusten perusteella järven ai-emmaksi vedenpinnan korkeudeksisaatiin 43,18 metriä merenpinnan ylä-puolella, joka oli noin 1,9 metriä nykyis-tä vedenpinnan korkeutta ylempänä.Koskeljärven umpeenkasvu on alkanutkunnolla vasta 1800-luvun vedenpin-nan laskun jälkeen (Itkonen & Pitkäran-

ta 1994). Järvenpinnan laskun jälkeinensoistuminen oli voimakkainta matalis-sa lahdissa, joissa oli jo ennestään sois-tuneet rannat (Suomenperänjärvi, Ha-kolahti ja Kotolahti). Näillä alueilla tur-peen paksuuskasvuvauhti oli erittäinnopeaa, jopa metrin verran sadassavuodessa (10 mm/vuosi), kun se yleen-sä on enimmilläänkin vain noin 4 mm/vuosi.

3.3 HistoriaKoskeljärven vedenpinnan korkeuttalaskettiin maaherran antaman luvanperusteella 1800-luvun puolivälissä.Tällöin vedenpintaa laskettiin noin 1,2metriä (Turun vesipiirin vesitoimisto1980). Tätä ennen Koskeljärven lasku-uoma johti järven eteläosasta Vaaljär-ven kautta Hinnerjokeen. Koskeljärvenpohjoispäästä kaivettiin vedenpinnanlaskemiseksi uusi laskujoki Honkilah-den kirkonkylän läpi Patajärveen sekäperättiin Pitkäjärveen menevää lasku-jokea. Hankkeen toteutti Koskeljärvenja Vaaljärven järvenlaskuyhtiö. Kaikki-aan järven vedenpintaa on laskettu Sil-lanpään (1988) mukaan yhteensä noinkahdella metrillä, ja laskemista on pe-rusteltu lähinnä viljelysten tulvasuoje-lulla. Myös vesijättömaiden heinän jaetenkin kortteen hyödyntäminen onollut 1800-luvulla ja viime vuosisadanalkupuoliskolla vilkasta.

3.4 SuojeluKoskeljärvi on valtioneuvoston vuon-na 1982 vahvistaman valtakunnallisenlintuvesien suojeluohjelman kohde.Suojelutavoitteiden toteuttamiseksi Eu-ran kunta laati järvelle osayleiskaavan.Kunnanvaltuuston vuonna 1986 hyväk-symän osayleiskaavan ympäristöminis-teriö vahvisti vuonna 1987. Korkein hal-linto-oikeus vahvisti yleiskaavan lopul-lisesti vuonna 1988. Yleiskaavassa jär-ven rantavyöhyke osoitettiin lähes ko-konaan suojelualueeksi.


Valtio on tähän mennessä ostanuttai rauhoittanut Koskeljärveltä maa- javesialueita yhteensä 637 hehtaaria vuo-desta 1988 lähtien. Suurin yksittäinenhankinta on ollut Koskel- ja VaaljärvenKuivaus Oy:ltä ostetut 335 hehtaarinsuuruiset ranta-alueet, joiden hinnaksimuodostui 1 253 000 euroa (7 450 000mk). Tämän lisäksi maksettavaksi ontullut maa-alueiden hankkimisen lisäksimm. kunnostussuunnitelman toteutta-miskustannukset 370 000 euroa (2,2 mil-joonaa markkaa), joista rakentamiskus-tannusten osuus oli 252 300 euroa (1,5miljoonaa markkaa). Koskeljärvenkaakkois- ja luoteisrannalle on perus-tettu pienehköt luonnonsuojelu- ja rau-hoitusalueet yksityismaille (yhteensä 20ha). Valtion omistamat alueet ovat Met-sähallituksen hallinnassa. Koskeljärvilähialueineen kuuluu myös Natura 2000–verkostoon. Alueella kasvaa muunmuassa valtakunnallisesti uhanalainenhaavanarinakääpä (Phellinus populicola)ja alueellisesti uhanalainen kaislasara(Carex rhynchophysa).

Koskeljärven ja sen lähiympäristönluontodirektiivin mukaiset luontotyy-pit ovat:

Luontaisesti runsasravinteiset järvet 64 %Keidassuot 18 %Vaihettumis- ja rantasuot 3 %Puustoiset suot 3 %Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhathavu-lehtipuusekametsät 1 %Fennoskandian metsäluhdat 1 %

Koskeljärvi kuuluu Kosteikko-Life1999–2004 -hankkeeseen, joka on Lou-nais-Suomen arvokkaiden kosteikkojenhoito- ja kunnostushanke. Hankkee-seen kuuluvia kunnostustöitä tehdäänpalauttamalla rantametsiä luonnonti-laan tuottamalla keinotekoisesti laho-puuta ja ennallistamalla ojitettuja soitaympäröivillä suoalueilla. Rantamaise-maa parannetaan kunnostamalla ja jär-jestämällä rantayleiskaavan mukaisetvenevalkamat. Myös alueen retkeily-mahdollisuuksia parannetaan rakenta-malla alueelle toinen lintutorni sekä

Lumpeita Pikkukarin edustalla.


Kukkiva pystykeiholehti.

kehittämällä luontopolkuja ja retkeily-reitistöä. Alueelle rakennetaan myöslaavuja.

3.5 Järven kunnostusVuonna 1980 laaditun säännöstelysuun-nitelman (Soini 1980) tavoitteena oliparantaa järven silloista tilaa. Järvenrehevöitymisen hidastamiseksi ja um-peenkasvun estämiseksi suunniteltiinvedenpinnan nostamista, jolloin myöskalaston elinmahdollisuudet paranisi-vat happiolojen muuttuessa suotuisam-miksi. Järven mataluuden ja toistuvientalviaikaisten happikatojen takia kala-kuolemat olivat Koskeljärvessä jokatal-vinen ilmiö.

Koskeljärven pohjoisrannalle ra-kennettiin vuonna 1991 suojapenger,jonka taakse kaivettiin eristysoja vedenjuoksuttamiseksi järven ohi. Koskeljär-ven luusuaan, Välijokeen ja eristysojaanrakennettiin säännöstelypadot, jotkamahdollistivat vedenpinnan noston 63cm. Lisäksi Etu- ja Takalammin suojaa-miseksi rakennettiin penger, pumppaa-mo ja kuivatusoja. Hinnerjokea perat-tiin Patajärven ja Pitkäjärven väliseltäosuudelta virtaamien lisäämiseksi.


Vedenpinnan noston vaikutuksia jär-ven ekologiaan selvitettiin kasvillisuus-tutkimuksin ja pesimälinnustolasken-noin. Muutoksia pohjaeläinyhteisössätutkittiin ottamalla pohjaeläinnäyttei-tä. Lisäksi seurattiin vedenpinnan kor-keusvaihteluita ja veden laatua.

Seurannan yhteydessä teetettiinmyös neljä erillistä selvitystä: Koskeljär-ven kalasto tutkittiin vuosina 1992, 1995ja 2002 (Kurkilahti ym. 1993, Heiskanen1996) ja rantasoiden kehityshistoria jajärven umpeenkasvunopeus vuonna1994 (Itkonen ja Pitkäranta 1994). Vuo-den 2002 koekalastusten tulokset esite-tään tämän julkaisun yhteydessä.

4.1 Seurantamenetelmät

HYDROLOGINEN JA VEDEN LAA-DUN SEURANTA

Koskeljärvessä on valtakunnalliseenhavaintoverkostoon kuuluva vedenkor-keuden seurantapaikka järven luusuas-sa (nro 3300100), jossa seuranta on aloi-tettu 1.1.1976. Havaintoasema kuuluuympäristöhallinnon valtakunnalliseenhydrologiseen seurantaohjelmaan jatulokset tallennetaan ympäristöhallin-non hydrologiseen rekisteriin. Lounais-Suomen ympäristökeskus (entinen Tu-run vesi- ja ympäristöpiiri) vastaa Kos-keljärven hydrologisen seurannankenttätyöstä, vesinäytteiden ottamises-ta ja veden laadun määrityksistä.

Järven veden laatua tutkittiin ve-denpinnan noston aikaan ja viisi vuot-ta noston jälkeen kuudessa pisteessäyhdestä neljään kertaan vuodessa. Tä-män jälkeen veden laatua seurattiinkolmessa pisteessä ja nykyisin vedenlaatua tutkitaan järven keski- ja pohjois-

osassa yhdessä pisteessä lähes vuosit-tain. Vesinäytteistä tutkittiin happipitoi-suus ja -kyllästys, sameus, kiintoaine,sähkönjohtavuus, alkaliteetti, pH, väri-luku, kemiallinen hapenkulutus, koko-naistyppi, nitraatti- ja nitriittityppi, am-moniumtyppi, kokonaisfosfori, fosfaat-ti-fosfori, rauta ja mangaani sekä kesä-aikana myös a-klorofyllipitoisuus.

Vuosina 1990–1998 veden laatuaseurattiin järveen laskevasta Välijoestaja luusuasta lukuun ottamatta vuotta1991. Vuosina 1993 ja 1995 tutkittiinmyös järveen laskevien metsäojien laa-tua ja virtaamia.

POHJAELÄIMISTÖN SEURANTA

Pohjaeläinnäytteet otettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimestavuosina 1991–1993 ja 1995 yhdestä kah-teen kertaan vuodessa viidestä kahdek-saan asemasta. Jokaiselta asemalta otet-tiin Ekman-Birgen pohjaeläinnoutimel-la (296 cm2) yksi näyte, joka säilöttiinetanoliin. Pohjaeläinlajisto määritettiinmyöhemmin laboratoriossa, jossa las-kettiin jokaiselle lajille (taksonille) bio-massa ja lukumäärä sekä tiheys.

KALASTON SEURANTA

Vedenpinnan noston vaikutuksia kalas-toon seurattiin koeverkkokalastuksinvuosina 1992, 1995 ja 2002. Vuosina 1992ja 1995 koekalastukset tehtiin Vekarynverkkosarjalla ja vuonna 2002 pohjois-maiseksi standardiksi muodostuneellaNordic -tyyppisellä yleiskatsausverkol-la. Verkot erosivat toisistaan silmäko-kojen ja pinta-alojen suhteen. Vekarynverkkosarja on kahdeksan 1,8 metriäkorkean ja 30 metriä pitkän verkonmuodostama verkkojata, jossa yksi sil-mäkoko kattaa yhden verkon (12, 15, 20,

Kunnostuksen seuranta○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○4


Kuva 2. Koskeljärven koekalastuspaikat vuosina 1992 ja 2002 ja pohjaeläinasemat (1–8) vuosina 1991–1993 ja 1995.

Välijo

kiAro-oja

Kortoja

Uhrattu

Kolkankalliot

Nikinnokka

Sorronnokka

Patajärvi

Tädinniitunlahti

Hääluomansanta

Kirkkotien suu

Raskinokka

Kolinkuve

Härkä-luoma

Lellainen

Mustasaari

KiimalahtiNuhjannokka

Niitunnokka

Heponiemi

Levon-nokka

Vähätalonlahti

Pyhäniemi

Kalattoman-kallio

Kalatoin-lahti

Suomenperän-järvi

Haurunpää

Isoluoto

Soukkaluoto

Haapa-luoto

Komoinen

Vaaljärvi

Hin

nerjo

ki

Osa-alueen raja

Koekalastuspaikat 2002

Koekalastuspaikat 1992

Pohjaeläinasema

1000 m0

EURA

LAITILA

MYNÄMÄKI

N

Eteläosa

Keskiosa

Pohjoisosa

P6P8

P7

P3

P2

P1

P4

P5


25, 35, 45, 60 ja 75 mm). Nordic -tyyppi-sessä yleiskatsausverkossa on sen sijaanenemmän silmäkokoja (5, 6.25, 8, 10,12.5, 15.5, 19.5, 24, 29, 35, 43 ja 55 mm)ja kaikki silmäkoot ovat samassa, 1,5metriä korkeassa ja 30 metriä pitkässäverkossa; Nordic -yleiskatsausverkkoon ikään kuin Vekaryn verkkosarja, jos-sa eri silmäkoot ovat samassa verkossaja johon on lisätty lähinnä pieniä silmä-kokoja. Molemmissa menetelmissä sil-mäkokojen järjestys on satunnainen.Vekaryn verkkosarjan pinta-ala on kaik-kiaan 432 m2 ja yhden Nordic -yleiskat-sausverkon 45 m2. Eri vuosina tehtyjenkoekalastusten yksikkösaaliiden vertai-

lua varten Vekaryn verkkosarja muun-nettiin vastaamaan 9,6 kpl Nordic -yleis-katsausverkkoja.

Koekalastukset tehtiin Vekarynverkkosarjalla kahdeksassa paikassavuonna 1992 (Kurkilahti ym. 1993), nel-jässä paikassa vuonna 1995 (Heiskanen1996) ja 25 paikassa vuonna 2002 (kuva2). Vuosina 1992 ja 2002 järvi jaettiinkolmeen osa-alueeseen ja vuonna 1995neljään osa-alueeseen. Vuosien välistävertailua varten vuoden 1995 tuloksetyhdistettiin siten, että ne vastasivat vuo-sien 1992 ja 2002 osa-aluejakoa. Osa-alu-eiden sisällä olleista ruuduista arvottiinkoekalastuspaikat, joiden määrä suh-teutettiin osa-alueen pinta-alaan. Pyyn-tiaika oli vuonna 1992 noin 13 tuntia,vuonna 1995 noin 18 tuntia ja vuonna2002 noin 12 tuntia. Kalat mitattiin japunnittiin silmäkokokohtaisesti ja osas-ta saaliista otettiin jokaisena vuonnaikänäytteet.

Verrattaessa vuosien 1992 ja 1995koekalastustuloksia vuoden 2002 tulok-siin, täytyy muistaa, että Vekaryn verk-kosarja antaa hieman erilaiset tuloksetkuin Nordic -tyyppiset yleiskatsausver-kot. Tämän takia vuosien välinen ver-tailu on varsinkin yksikkösaaliiden koh-dalla ainoastaan suuntaa antava. Laji-suhteissa tapahtuneet muutokset ovatsen sijaan paremmin vertailtavissa.

KASVILLISUUDEN SEURANTA

Järvi ilmakuvattiin loppukesällä vuosi-na 1991, 1993, 1995 ja 1999. Ilmakuvienperusteella piirrettiin kasvillisuuskartat,joita täydennettiin ja tarkistettiin maas-tokäynnein. Vesikasvillisuus tutkittiinvuosittain paikan päällä veneestä käsin.Kasvillisuustyyppien pinta-alat lasket-tiin digitoimalla jokaiselta vuodeltamosaiikkiluhtaa lukuun ottamatta, jon-ka pinta-ala laskettiin vuodesta 1993lähtien. Luhtareunuksen kasvillisuudenmuutoksia seurattiin vuosina 1991–1995vuosittain 30 näytealalla (2 x 2 m). Luh-ta-alueiden kasvillisuusmuutoksia seu-rattiin vuosina 1991–1995 ja 2001–2002vuosittain kahdeksalla seurantalinjallatutkimalla ja valokuvaamalla kasvillisuusyhteensä 40 näytealalla (2 x 2 m). TässäRaate on taantunut hieman vedenpinnan noston jälkeen.


julkaisussa esitetään yksityiskohtaisem-min vain vuosien 1991–1995 tulokset.Koealoilta arvioitiin kasvilajien peittä-vyydet prosentteina sekä mitattiin val-talajien keskimääräinen verson pituus(20 yksilön otos).

LINNUSTON SEURANTA

Koskeljärven ranta- ja luhtalinnustonparimäärät laskettiin vuosina 1991–1995ja 2000–2001 kartoitusmenetelmällä, jos-sa järven jokaisella ranta-alueella käy-tiin vuosittain pesimäkauden aikanahuhti-kesäkuussa kuudesti, ja lintuha-vainnot merkittiin maastossa kartalle.Vesilinnut puolestaan laskettiin vuosi-na 1991–2003 kahdella vesilintulaskenn-alla, jotka tehtiin jäiden lähdöstä riip-puen siten, että ensimmäinen laskenta(25.4.–7.5.) tehtiin noin viikko jäidenlähdöstä ja toinen 10–14 vrk kuluttuaensimmäisestä laskennasta. Vesilintu-laskennassa pohjoisosa tähystettiin kau-koputkella kuudesta pisteestä ja muuosa järvestä kierrettiin soutamalla. Las-kennat perustuivat vesilinnuilla pariu-tuneisiin koiraisiin ja lokkilinnuilla, ui-kuilla sekä nokikanalla pesimäpaikoil-le asettuneisiin lintuihin. Sotkalinnuis-ta laskettiin naaraat ja yksinäiset koiraat.

Koskeljärven linnustossa tapahtu-neita muutoksia tarkasteltiin vertaamal-la laskentatuloksia muihin Satakunnanlintuvesilaskentoihin. Vuosina 2001–2002 Koskeljärvi oli mukana näissä tu-loksissa, mutta puuttui muina vuosina.Koskeljärven vaikutus vuosien 2001-2002 laskentatuloksiin jäi vähäiseksi,alle 5 %:n suuruiseksi (Lampolahti,suull. tiedonanto). Vesilinnuston pari-määrissä tapahtuneiden muutosten tar-kastelua varten parimäärät muutettiinrunsausindekseiksi.

4.2 HydrologiaVEDENKORKEUDET ENNEN JAJÄLKEEN KUNNOSTUKSEN

Koskeljärven veden korkeuden vaihte-luväli on kaventunut selvästi vedenpin-nan noston jälkeen (kuva 3). Ennen

nostoa vaihteluväli oli esimerkiksi vuo-sina 1980–1990 +41,06–42,36 (N60 tasos-sa), kun se noston jälkeen on ollut vuo-sina 1992–2003 +41,56–42,29 (N60 tasos-sa). Korkeusvaihteluiden väheneminenpienentää rantaviivaan kohdistuvaaeroosiota, jolloin rantojen pensoittumi-nen saattaa lisääntyä. Toisaalta tähänvaikuttaa myös vedenpinnan korkeusjärven jäätyessä loppusyksyllä. Vuosi-en 2002 ja 2003 vähäsateisuudesta huo-limatta vedenpinta pysyi normaalillatasolla (kuva 3).

Vedenkorkeuden viisivuotiskeski-arvot eri kuukausina on esitetty kuvas-sa 4. Kevättulvat ja syyssateet näkyvätkuvassa muuta vuotta korkeampinavedenkorkeuksina ennen vedenpinnannostoa. Sen sijaan vedenpinnan nostonjälkeen ei vastaavia vedenkorkeudenvaihteluita ole havaittavissa. Tähän onsuurimpana syynä 1990-luvulla yleisty-neet sateiset ja leudot talvet, jolloin mm.kunnollisia kevättulvia ei enää ole syn-tynyt. Kuvassa 5 on esitetty keskiveden-korkeus sekä ylä- ja alaveden vaihtelu-väli vuosina 1980–2003. Ylä- ja alavedenvaihteluväli on selvästi kaventunut ve-denpinnan noston jälkeen.

4.3 Veden laatuEnnen vedenpinnan nostoa hapetto-muuden ja pH:n vaihteluiden aiheut-tamat kalakuolemat olivat Koskeljärves-sä yleisiä. Hapettomuudesta johtunei-ta kalakuolemia havaittiin talvisin mm.vuosina 1978 ja 1985. Vedenpinnan nos-ton jälkeen happitalous on kohentunut,eikä kalakuolemia ole enää tavattu,vaikka esimerkiksi talvi 2002/2003 olijärvien happitalouden kannalta poikke-uksellisen vaikea (epätäydellinen syys-kierto, aikainen jäiden tulo, lämmin ve-simassa, alhainen vedenkorkeus, pitkäjääpeitteinen talvi).

Vedenpinnan noston jälkeen Kos-keljärven alkaliteettitaso (kuvaa vesis-tön kykyä vastustaa pH-muutoksia)avovesikautena on kohonnut koko jär-vessä (kuva 7). Alkaliteettitason nou-suun liittyen pH:n vaihtelu on vähen-tynyt vedenpinnan noston jälkeen.


Kuva 3. Vedenpinnan korkeusvaihtelut Koskeljärvessä vuosina 1985–2003.

Kuva 4. Vedenkorkeuden viisivuotiskeskiarvot eri kuukausina. Vedenpinnan nosto tapahtuisyksyllä 1991.

Kuva 5. Keskiveden sekä ylä- ja alaveden korkeudet Koskeljärvessä vuosina 1980–2003.Vedenpinnan nosto tapahtui syksyllä 1991.

N60 +40,66

1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

cmVedenpinnan korkeus 1985 - 2003

N60+40,66 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII

20

0

40

60

80

100

120

140

160

cm

1980-84 1985-89 1992-97 1998-02

1985

1985

1986

1987

1988

1989

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

1980

1981

1982

1983

1984

2020

40

60

80

100

120

140

160

180

cm

N60+40,66 0


Tarkkailujakson aikana avovesikaudenpH on vaihdellut Koskeljärvessä 6,4 ja7,5 välillä, mutta talvisin pH on pudon-nut lähemmäs viittä myös vedenpinnannoston jälkeisinä vuosina (mm. vuosi-na 1995, 1998 ja 2000).

Avovesikauden kokonaisfosfori- jatyppipitoisuudet sekä a-klorofyllipitoi-suudet ovat pienentyneet järven poh-jois- ja keskiosassa vedenpinnan nostonjälkeen, päinvastoin kuin vallitseva ny-kysuuntaus maamme järvissä on (kuva6). Sen sijaan eteläosan kokonaisfosfo-ripitoisuuksissa ei ole tapahtunut muu-tosta ja klorofyllipitoisuus on kasvanut.

Avovesikauden aikainen kemialli-nen hapenkulutus on laskenut veden-pinnan noston jälkeen eniten Koskeljär-ven eteläosassa (Suomenperänjärvi;kuva 6). Muissa järven osissa muutostaei ole havaittavissa. Kiintoainepitoisuusja väriluku ovat sen sijaan alentuneetjärven kaikissa osissa avovesikautena.Kiintoainepitoisuuden pienenemiseensaattaa osaltaan vaikuttaa veden kor-keusvaihteluiden väheneminen.

Välijoen ja Hinnerjoen veden laa-dussa ei seurannan aikana havaittu suu-ria muutoksia. Koskeljärveen laskevanVälijoen kokonaisfosforipitoisuus olilaskusuunnassa ja kemiallinen hapen-kulutus, alkaliteetti ja fosfaattifosforinpitoisuus olivat hienoisessa nousussa.Hinnerjoessa kiintoainepitoisuus oli las-kenut, mutta alkaliteetti, kokonaistyp-pi- ja fosfaattifosforipitoisuus olivatnousseet.

Koskeljärveen laskevista 11 ojastavuosina 1993 ja 1995 otettujen näyttei-den perusteella veden laatu vaihtelipaljon vuosien välillä. Kokonaisfosfori-pitoisuus vaihteli seurannan aikana 11–180 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 450–3 200 µg/l. Kokonaisfosforipitoisuus olijälkimmäisenä tutkimusvuotena edel-listä korkeampi kaikissa ojissa, vaikkaajankohta oli sama. Tämä saattoi johtualämpimästä syksystä, sillä veden läm-pötila oli kaikissa tutkimuspisteissävuonna 1995 korkeampi kuin vuonna1993. Suurimmat kokonaisfosforipitoi-suudet mitattiin pohjois- ja eteläosaanlaskevissa ojissa. Myös ojien kiintoaine-pitoisuus oli vuonna 1995 korkeampi

kuin vuonna 1993. Kiintoainepitoisuusvaihteli 1–6 mg/l vuonna 1993 ja 3–110mg/l vuonna 1995. Kaikkien ojien pHoli melko alhainen ja esimerkiksi Suo-menperänjärveen laskevan Keltsuonojan vesi oli erittäin hapanta molempi-na näytteenottovuosina (pH 3,6 ja 3,9).

Ratamosarpio.


Kuva 6. Avovesikauden kokonaisfosfori-, kokonaistyppi-, klorofylli- ja kiintoainepitoisuuden sekä kemiallisen hapenkulu-tuksen ja väriluvun muutokset Koskeljärven eri osissa vuosina 1985–2003.

Pohjoisosa

Keskiosa

Eteläosa

0

20

40

60

80

100

1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/lKokonaisfosfori

1980 1985 1990 1995 2000 2005

0

400

800

1200

1600

µg/lKokonaistyppi

0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

µg/l

1980 1985 1990 1995 2000 2005

Klorofylli-a


Pohjoisosa

Keskiosa

Eteläosa

0

2

4

6

8

10

12

14

mg/l

1980 1985 1990 1995 2000 2005

Kiintoaine

0

5

10

15

20

25

30

35

mg/l

1980 1985 1990 1995 2000 2005

Kemiallinen hapenkulutus

0

50

100

150

200

250

mg Pt/l

1980 1985 1990 1995 2000 2005

Väriluku


Kuva 7. Avovesikauden alkaliteetti- ja pH-tason muutokset Koskeljärven eri osissa vuosina1985–2003.

Alkaliteetti (mmol/l)

pH

0

0,06

0,12

0,18

0,24

mmol/l

1980 1985 1990 1995 2000 2005

5

5,7

6,4

7,1

7,8

pHPohjoisosa

0

0,06

0,12

0,18

0,24

mmol/l

1980 1985 1990 1995 2000 2005

5

5,7

6,4

7,1

7,8

pHKeskiosa

1980 1985 1990 1995 2000 2005

0

0,06

0,12

0,18

0,24

mmol/l

5

5,7

6,4

7,1

7,8

pHEteläosa


Sudenkorennot lentävätKoskeljärvellä kesäkuunalusta lähtien.

4.4 PohjaeläimetAikaisemmin usein toistuneet happika-dot Koskeljärvessä ovat todennäköisestivaikuttaneet myös järven pohjaeläinyh-teisöihin, millä on ollut edelleen vaiku-tusta pohjaeläimiä ravintonaan käyttäviineläinryhmiin, esimerkiksi kaloihin ja lin-tuihin. Vedenpinnan nostoon liittyvähappitalouden koheneminen onkin pa-rantanut mitä luultavimmin myös poh-jaeläinyhteisöjen tilaa. Vuosina 1991–1993

ja 1995 otettujen pohjaeläinnäytteiden tu-lokset on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Poh-jaeläintaksoneiden lukumäärä sekä poh-jaeläinten tiheys ja biomassa näyttäisivätkasvaneen vedenpinnan noston jälkeen,mutta johtopäätösten tekeminen on vai-keaa, koska tietoa pohjaeläinyhteisöjen ti-lasta ennen vedenpinnan nostoa ei ole janoston jälkeinen seuranta jäi vain muu-tamaan vuoteen. Maksimitiheydet luku-määrässä ja biomassassa olivat vuonna1995 asemalla P5.

Taulukko 1. Pohjaeläintaksoneiden lukumäärä sekä kappalemäärän ja biomassan tiheydet Koskeljärvessä vuosina 1991–1993 ja 1995.Vuonna 1991 pohjaeläinasemat P1–P5 tutkittiin 30.8. ja P6–P9 3.10

30.8./3.10.1991 24.6.1992 17.9.1992 29.6.1993 27.10.1995

Asema Taksoneita kpl/m2 g/m2 Taksoneita kpl/m2 g/m2 Taksoneita kpl/m2 g/m2 Taksoneita kpl/m2 g/m2 Taksoneita kpl/m2 g/m2

P1 6 777 10,91 6 4 831 7,99 9 7 331 25,52 9 11 959 9,96 9 7 905 14,97

P2 - - - 6 2 534 3,74 8 4 088 15,02 2 169 0,05 11 5 709 23,19

P3 2 68 0,05 12 3 074 13,44 5 20 236 86,47 4 304 5,58 9 12 027 11,04

P4 - - - 7 2 466 2,93 7 5 642 23,11 5 1 689 9,46 10 12 635 27,55

P5 5 1 115 21,80 9 11 588 21,52 8 6 081 9,76 7 3 378 7,00 10 308 074 642,11

P6 8 1 014 36,83 12 11 959 5,88 13 16 858 55,81 11 12 128 8,50 - - -

P7 - - - 11 42 635 37,83 11 15 811 41,05 7 2 838 7,81 - - -

P8 10 4 561 27,37 11 40 203 20,29 13 16 993 30,73 7 5 304 4,98 - - -

P9 5 304 2,43 - - - - - - - - - - - -


Taul

ukko

2. K

oske

ljärv

en po

hjaelä

intut

kimuk

sen tu

lokset

vuos

ilta 1

991 -

1993

ja 19

95

30.8

./3.10

.1991

24.6

.1992

1

7.9.

1992

29.

6.19

9327

.10.19

95

g/

m2

kpl/m

2

g/

m2kp

l/m2

g/

m2 kp

l/m2

g/

m2

kpl/m

2

g/

m2

kpl/m

2

MOL

LUSC

A, n

ilviä

iset

Gastr

opod

a, ko

tilot

Lymn

aea p

eregr

a5,3

033

,8–

––

––

––

–Pla

norb

idae

0,02

168,9

––

––

––

––

Gastr

opod

a0,0

333

,80,2

333

,80,2

567

,6–

–0,1

433

,8Bi

valvi

a, sim

puka

tSp

haeri

dae

40,03

1 858

,144

,709 4

59,5

––

76,36

12 36

4,925

,859 8

64,9

Pisidi

um sp

.–

–+

101,4

––

––

––

NEM

ATOD

A, su

kkul

amad

ot–

–0,1

01 3

85,1

––

––

<0,0

133

,8AN

NELI

DA, n

ivel

mad

otOL

IGOC

HAET

A, ha

rvas

ukas

mado

t4,5

31 3

85,1

26,98

10 37

1,7–

–3,8

31 8

91,9

16,93

2 432

,4HI

RUDI

NAE,

juotik

kaat

––

––

––

0,18

67,6

––

Erpo

bdell

a octo

culat

a–

–5,3

113

5,18,2

567

,6–

–1,3

267

,6Er

pobd

ella s

p.–

––

––

–0,8

233

7,8–

–Gl

osso

sipho

nia co

mplan

ata

0,22

67,6

0,99

608,1

+

33,8

––

––

Helob

della

stag

nalis

0,69

33,8

0,02

33,8

9,17

912,2

––

––

ARTH

ROPO

DA, n

ivel

jalk

aise

tAR

ACHN

IDA,

hämä

häkk

ieläim

etAr

gyro

neta

aqua

tica

++

––

––

––

––

HYDR

ACAR

INA,

vesip

unkit

0,57

101,4

0,04

67,6

––

0,08

236,5

0,25

304,1

ISOPO

DA, s

iirat

––

––

––

––

––

Asell

us aq

uatic

us4,9

01 5

54,0

7,65

4 290

,510

,928 1

41,9

4,37

8 141

,911

,972 2

97,3

COPE

PODA

, han

kajal

kaise

t–

–+

6 114

,9–

––

–+

101,4

Cyclo

poida

+1 8

58,1

+4 4

25,7

+57

4,3IN

SECT

A, h

yönt

eise

tOD

ONAT

A, su

denk

oren

not

––

7,72

33,8

––

––

––

Aniso

ptera

14,95

67,6

––

––

3,26

33,8

13,39

135,1

EPHE

MERO

PTER

A, pä

ivänk

oren

not

14,15

168,9

0,10

67,6

<0,0

167

,60,0

333

,80,2

71 6

55,4

LEPI

DOPT

ERA,

perh

oset

––

0,16

33,8

––

––

––

PLAN

IPEN

NIA,

harso

siipis

etSis

yra s

p.0,0

910

1,4–

––

––

––

–TR

ICHOP

TERA

, vesi

perh

oset

11,78

405,4

0,16

33,8

––

6,74

168,9

2,44

270,3

COLE

OPTE

RA, k

ovak

uoria

iset

+16

8,90,4

467

,62,7

010

1,4HE

TERO

PTER

A, lu

teet

Corix

idae,

pikku

mallu

aiset

––

––

1,04

67,4

0,01

33,8

––

DIPT

ERA,

kaks

isiipi

setCe

ratop

ogon

idae,

poltt

iaiset

0,06

67,6

0,20

405,4

0,12

67,6

0,09

101,4

0,68

506,8

Chiro

nomi

dae,

surv

iaissä

äske

t2,0

81 6

21,6

18,75

85 91

2,213

8,06

61 82

4,310

,5119

155,4

15,03

31 85

8,1Ch

aobo

ridae

, sulk

ahytt

yset

––

0,05

135,1

––

0,03

67,6

––


4.5 KalastoTULOKSET VUONNA 2002

Vuonna 2002 koekalastusten kokonais-saalis oli 1 344 kalaa, joiden yhteispai-no oli 52,5 kg. Yksittäisen kalan keski-paino oli 39 g. Saaliiksi saatuja lajeja oli-vat särki, ahven, kiiski, lahna, hauki jaruutana. Särjen osuus oli suurin, lähespuolet saaliin biomassasta ja 65 % lu-kumäärästä (kuva 8). Ahvenen osuus olitoiseksi suurin (viidesosa biomassasta jakolmasosa lukumäärästä). Hauen bio-massaosuus oli 14 %, ja muiden lajienbiomassaosuudet jäivät alle kymmenenprosentin. Kiisken, lahnan, hauen jaruutanan lukumääräosuudet olivat yh-teensä neljä prosenttia.

Ahven siirtyy yleensä kalaravin-non käyttäjäksi kasvettuaan 15–20 cm:npituiseksi. Petokalojen biomassaosuusKoskeljärvessä oli 31 %, kun yli 15 cmpituiset ahvenet lasketaan hauen kans-sa petokaloiksi. Tämän osuuden voi-daan katsoa olevan riittävän suuri, sillätasapainoisessa vesiekosysteemissä pe-tokalojen osuuden tulisi olla 30–40 %kalojen kokonaisbiomassasta (Benndorf1990).

Kuva 8. Kalasaaliin biomassa- ja lukumääräosuudet Koskeljärven koekalastuksissa vuonna2002.

Biomassa 2002

särki50 %

ahven22 %

hauki14 %

lahna8 %ruutana

6 %kiiski<1 %

Lukumäärä 2002

muu4 %

ruutana <1 %

hauki <1 %

lahna <1 %

kiiski 1 %

ahven32 %

särki65 %

Kaikilla osa-alueilla Koskeljärvensaalislajien biomassasuhteet olivat sa-mansuuntaiset vuonna 2002 (kuva 9).Eteläosa poikkesi kuitenkin enitenmuista osa-alueista pienemmällä laji-määrällä: kiiski ja lahna puuttuivat sielläsaalislajistosta kokonaan. Särjen bio-massaosuus oli kaikilla osa-alueilla suu-rin ja ahvenen toiseksi suurin lukuunottamatta pohjoisosaa, jossa hauenosuus oli ahvenen osuutta suurempi.Ahvenen biomassaosuus oli suurin jär-ven eteläosassa (39 %) ja pienin pohjois-osassa (12 %). Lukumääräosuudet oli-vat kaikilla osa-alueilla lähes samanlai-set.

Koekalastusten yksikkösaalis kokojärvessä oli 2,1 kg/verkko ja 54 kalaa/verkko vuonna 2002. Biomassan yksik-kösaalis oli melko suuri verrattaessa sitämuihin koekalastettuihin järviin (Sy-dänoja 2001), mutta saaliin joukossa olirunsaasti isokokoisia yksilöitä, mikäkertoi terveestä kalaston rakenteesta.Järven keskiosasta saatiin suurin ja ete-läosasta pienin yksikkösaalis (kuva 10).


Kuva 9. Saalislajien biomassa- ja lukumääräosuudet Koskeljärven eri osa-alueilla vuonna2002.

Taulukko 3. Koskeljärven koekalastusten lajikohtainen yksikkösaalis sekä pituusja painotiedot vuonna 2002. Verkkoöiden lukumäärä oli 25 kpl.ka. = keskiarvo, se = keskiarvon keskivirhe ja n = mitattujen ja punnittujen kalojen lukumäärä.

Laji Yksikkösaalis Pituus (mm) Paino (g)paino (g) lukumäärä ka. min. maks. se n ka. min. maks. se n

särki 1 021,4 34,7 133,0 53 306 1,635 831 30,0 1 256 1,271 846ahven 469,1 17,0 114,6 43 315 2,665 417 27,8 1 407 2,308 421hauki 304,3 0,4 464,8 252 680 39,933 11 691,5 82 1 898 162,579 11lahna 173,9 0,6 275,5 184 422 17,068 16 271,8 66 845 58,336 16ruutana 127,3 0,2 251,2 174 352 39,066 5 530,3 121 977 166,367 6kiiski 2,6 0,8 63,2 57 95 2,666 18 3,4 2 10 0,508 19

0

20

40

60

80

100

%

Pohjoisosa Keskiosa Eteläosa

Biomassa

Lukumäärä

0

20

40

60

80

100

%

Pohjoisosa Keskiosa Eteläosa

särki

ahven

hauki

lahna

ruutana

kiiski


Koko järven saalislajeista särjen yksik-kösaalis oli suurin (1,0 kg/verkko ja 35kpl/verkko) ja ahvenen toiseksi suurin(0,5 kg/verkko ja 17 kpl/verkko). Taulu-kossa 3 on esitetty lajikohainen yksik-kösaalis pituuteen ja painoon liittyvientilastollisten tunnuslukujen kanssa.

Koeverkkokalastuksilla saadaanlähinnä tietoa kalaston rakenteesta, ka-lojen kokojakaumista ja lajisuhteista,mutta sen avulla voidaan myös arvioi-da kalaston määrää järvessä. Tämä pe-rustuu tietoihin yleiskatsausverkkojenyksikkösaaliista sellaisissa järvissä, joi-den kalakanta on arvioitu myös jollainkannanarviointiin paremmin sopivallamenetelmällä (merkintä ja takaisin-pyynti -tutkimus, nuottasaaliin alene-ma tms.). Tämän perusteella Koskeljär-ven kalakannan kooksi voidaan arvioi-da noin 140 kg/ha.

Kuva 10. Lajikohtaiset yksikkösaaliit Koskeljärven eri osa-alueilla vuonna 2002.

Särki- ja ahvensaaliin pituusja-kaumien perusteella nuoret vuosiluo-kat muodostivat suurimman osan sär-ki- ja ahvensaaliista. Särjen pituusja-kaumakuvassa toista (7,5 - 8,5 cm) jakolmatta (9,0 - 10,0 cm) kesäänsä elävätyksilöt (1+ ja 2+), muodostavat jakau-man kaksi ensimmäistä huippua (kuva11). Tätä vanhempien vuosiluokkienhuiput menevät päällekkäin eivätkävuosiluokat ole enää luotettavasti ero-tettavissa toisistaan ilman ikänäytteidentarkastelua. Vierekkäisten jakauma-huippujen etäisyyden perusteella sär-ki näyttäisi kasvavan melko hitaastiKoskeljärvessä.

Ahvenen neljä ensimmäistä ikä-ryhmää (0+, 1+, 2+, 3+) erottuvat sel-västi pituusjakaumakuvassa. Myös kak-si seuraavaa vuosiluokkaa ovat erotet-tavissa, mutta yksilöiden vähäisen mää-

Pohjoisosa

Keskiosa

Eteläosa

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

g Yksikkösaaliin biomassa

särki ahven hauki lahna ruutana kiiski

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

kpl Yksikkösaaliin lukumäärä

särki ahven hauki lahna ruutana kiiski


Kuva 11. Särjen ja ahvenen pituusjakaumat vuoden 2002 koekalastussaaliissa.

rän takia niiden iät pitäisi varmistaa ikä-näytteistä. Jakaumahuippujen etäisyy-den perusteella ahvenen kasvu on Kos-keljärvessä melko nopeaa ja selvästinopeampaa kuin särjellä. Kasvunope-us ei näyttäisi hidastuvan edes vanhem-missa ikäryhmissä. Ahvenen nopea kas-vu liittyy yleensä kalaravinnon käyttä-miseen.

VEDENPINNAN NOSTON VAIKU-TUKSET KALASTOON

Selvin muutos järven kalastossa onruutanan biomassaosuuden pienenty-minen (kuva 12). Samalla varsinkin sär-jen ja ahvenen biomassaosuudet ovatkasvaneet selvästi. Vuonna 1992 särjenja ahvenen biomassaosuudet olivat yh-teensä noin 20 %, kun vuonna 2002 nii-den osuus oli kasvanut runsaaseen 70%:iin. Samalla ruutanan osuus vähenivajaasta 80 %:sta runsaaseen 5 %:iin.Hauen osuus saaliissa kasvoi runsaasta

Särki (n = 838)

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

55

70

85

10

0

11

5

13

0

14

5

16

0

17

5

19

0

20

5

22

0

23

5

25

0

26

5

28

0

29

5

Pituus (mm)

Luku

määrä

Ahven (n = 417)

0

10

20

30

40

50

60

Pituus (mm)

45

60

75

90

10

5

12

0

13

5

15

0

16

5

18

0

19

5

21

0

22

5

24

0

25

5

27

0

28

5

30

0

31

5

Lu

kum

ää

rä


2 %:sta lähes 15 %:iin ja lahnan 0,1 %:stayli 8 %:iin 11 vuoden aikana. Vaikka osahavaituista muutoksista johtuukin eripyyntivälineistä, olivat erot kuitenkinniin selviä, että myös todellisia muutok-sia on tapahtunut kalastossa. Muutok-sia oli tapahtunut myös saalislajistossa,sillä vuoden 2002 koekalastuksissa uu-tena saalislajina oli kiiski.

Lukumääräosuuksissa ei ole ta-pahtunut yhtä selviä muutoksia kuinbiomassaosuuksissa. Selvin ero oli ruu-tanan osuuden väheneminen runsaas-ta kymmenestä prosentista alle yhdenprosentin. Ahvenen osuudessa oli hie-noista kasvua, jota muutos biomassa-osuuksissa tuki.

Yksikkösaaliin biomassa pieneninoin kolmanneksella 11 vuoden aikana(kuva 13). Varsinkin ruutanan yksikkö-saalis pieneni murto-osaan vuoden1992 yksikkösaaliiseen verrattuna, kuntaas särjen ja ahvenen yksikkösaaliskaksinkertaistui samana aikana. Myöshauen ja lahnan yksikkösaaliit kasvoi-vat selvästi.

Päinvastoin kuin yksikkösaaliinbiomassa, yksikkösaaliin lukumääräkasvoi roimasti vedenpinnan nostonjälkeen (kuva 13). Tähän vaikutti kui-tenkin eniten koekalastusmenetelmänvaihtuminen, sillä Vekaryn verkkosar-jasta puuttuvat kokonaan Nordicin nel-jä pienintä silmäkokoa (<12 mm) ja 29

Kuva 12. Koekalastussaaliiden lajisuhteet vuosina 1992, 1995 ja 2002

särki

ahven

hauki

lahna

ruutana

kiiski

0

20

40

60

80

100

%

1992 1995 2002

Biomassa

0

20

40

60

80

100

%

1992 1995 2002

Lukumäärä


mm:n silmäkoko. Näiden puuttuviensilmäkokojen osuus kokonaissaaliissaoli vuoden 2002 koekalastuksissa 22 %biomassasta ja 47 % lukumäärästä. Vaik-ka yleiskatsausverkot pyytävät verkko-sarjaa paremmin pienikokoisia kaloja,näyttäisi tämä seikka huomioon ottaenahvenen ja särjen yksikkösaaliin luku-määrä kasvaneen ja ruutanan pienen-tyneen, kuten yksikkösaaliin biomassas-sa oli selvästi tapahtunut.

Vedenpinnan nostosta aiheutuuyleensä rantojen syöpymisen lisäänty-mistä ja ilmaversoisen kasvillisuudenvähenemistä (Alasaarela & Rantala1990). Tämän johdosta kalojen syönnös-ja kutualueet pienenevät. Koskeljärvelläpinnan noston jälkeen tehdyissä koeka-lastuksissa ei kuitenkaan havaittu pin-nan nostoon liittyviä kalaston kannaltaepäedullisia vaikutuksia. Päinvastoin,

Kuva 13. Koskeljärven koekalastusten lajikohtaiset yksikkösaaliit vuosina 1992, 1995 ja2002.

särki

ahven

hauki

lahna

ruutana

kiiski

ruutanan osuus ja määrä näyttävät Kos-keljärvellä romahtaneen ja vastaavastimuut lajit ovat yleistyneet. Tämä saat-taa johtua ruutanan huonosta kilpailu-kyvystä muiden lajien kanssa happita-louden parannuttua järvessä. Petokalo-jen suurehko osuus saaliissa kertoopuolestaan terveestä kalaston raken-teesta ja nuorten ikäryhmien esiintymi-nen saaliissa lisääntymisen onnistumi-sesta.

VIRKISTYSKALASTUSKYSELY

Koskeljärven kalaston tilaa selvitettiinmyös virkistyskalastuskyselyn avulla(Eskola 2000, julkaisematon aineisto).Kyselyyn saatiin yhteensä 40 vastaustaja siinä tiedusteltiin vedenpinnan nos-ton jälkeen tapahtuneita muutoksiahauen, ahvenen, särjen, lahnan ja ruu-

1992 1995 2002

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

3500

4000

g Yksikkösaaliin biomassa

1992 1995 20020

10

20

30

40

50

60

kpl Yksikkösaaliin lukumäärä


tanan runsaudessa ja koossa. Lisäksiselvitettiin kalastajien käyttämiä pyyn-tivälineitä sekä muita kalastukseen liit-tyviä havaintoja. Vastausten tulkitsemi-sessa oli vaikeuksia, sillä osaan kysy-myksistä jätettiin vastaamatta.

Lähes kaikki vastaajat (97 %) arvi-oivat haukien, ahventen, särkien ja lah-nojen runsastuneen Koskeljärvessä ve-denpinnan noston jälkeen. Sen sijaan89 % arvioi ruutanoiden vähentyneenjärvessä. Tätä havaintoa tukivat myöskoekalastusten tulokset.

Suurin osa vastanneista, lähes 95%, arvioi kalojen yksilökoon kasvaneenjärvessä. Ainoastaan 1 % arvioi yksilö-koon pienentyneen ja 4 % arvioi senpysyneen ennallaan.

Verkko, katiska ja virveli olivat ky-selyn perusteella suosituimmat pyyn-tivälineet ja niillä kalasti noin 70 % vas-taajista. Tuulastaminen oli myös suosit-tu kalastustapa järvellä, lähes puoletvastaajista oli tuulastanut. Suurin osavastaajista oli kalastanut useammalla

Pystykaiholehtiä kasvaa Mustasaaren jyrkkien rantakallioiden edustalla.

kuin yhdellä pyyntivälineellä.Monet vastaajista olivat kalojen

yksilökoon kasvun myötä siirtyneetkalastamaan suuremman solmuvälinverkoilla. Myös kalojen maun parane-miseen oli kiinnitetty huomiota. Yhden-kään vastaajan mielestä järven tilassa eiollut tapahtunut muutosta huonom-paan suuntaan, vaan vedenpinnan nos-tosta aiheutuneiden muutosten koettiinolleen ainoastaan myönteisiä.

4.6 KasvillisuusKoskeljärveä luonnehtii mesotrofinen,keskirehevä kasvillisuus. Järven ravintei-suutta selittävät järven mataluus ja hu-muspitoisuus. Varsinaisen rehevyydenosoittajat puuttuvat järveltä lähes täysin.Kortteikkojen ja ruokoluhtien runsausselittyy rantojen mataluudella.

Järven keski- ja pohjoisosissa onlaajoja ja kallioisia, hyvinkin karuja ran-toja, joiden edustalla tavataan karujen


kivennäisrantojen pohjalehtikasvilli-suutta (lahnaruohot, nuottaruoho, äi-märuoho, hapsiluikka) ja harvaa kellus-lehtistä ulpukka- ja palpakkokasvilli-suutta. Syvemmässä vedessä ovat luon-teenomaisia ulpukka-, ahvenvita-, sii-mapalpakkoyhdyskunnat sekä järvi-kaislan rengaskasvustot.

Suojaisammissa lahdelmissa jaetenkin järven eteläosassa, Suomenpe-rällä, laajat pinnanmyötäisesti kasvavatsara- ja ruokoluhdat luonnehtivat tur-vepohjaisia rantoja. Korteluhdat työn-tyvät paikoin matalaan veteen. Kasvil-lisuutta luonnehtii kelluslehtisten laji-en runsaus (ulpukka, pohjanlumme,uistinvita, rantapalpakko), mutta pin-nan alla on niukasti lajistoa veden tum-muuden takia – lähinnä pohjanmyötäi-sesti kasvavia vesisammalia. Avoimem-milla paikoilla pystykeiholehti ja vesi-rutto liittyvät valtalajistoon. Alunperinpohjoisamerikkalainen vesirutto on ra-vinteisuusvaatimuksiltaan vieraassaseurassa Koskeljärvellä.

Turverantojen tuntumassa jää-eroosion auki pitämällä turvealustallaviihtyvät vesikasveista vain pikkupal-pakko ja vesiherneet. Luhtarantojenrunsaudesta kertovat komeat raate-,vehka- ja kurjenmiekkakasvustot pait-si luhdilla, niin myös aitoina vesikasvei-na matalassa vedessä.

KASVILLISUUSTYYPPIEN PINTA-ALAMUUTOKSET

Järvenpinnan noston seurauksena vesi-ja luhtakasvillisuus on kokenut suuriamuutoksia. Vuoden 1991 vedennostonvaikutukset alkoivat näkyä monin pai-koin vasta vuosina 1999–2000 eikä tilan-ne ollut kesällä 2003 vieläkään vakiin-tunut. Vesi- ja luhtakasvillisuuden pin-ta-aloja vuosina 1991–1999 on vertailtutaulukossa 4.

Kasvillisuuskartoista laskettujenpinta-alojen perusteella kelluslehtival-taisen vesikasvillisuuden ja vedessä kas-vavien kortteikkojen pinta-ala laajeni74 % kahdeksan vuoden aikana (tauluk-ko 4). Luhdat vettyivät, halkeilivat javajosivat pohjaan ja pääsääntöisesti nii-den pinta-alat pienenivät. Talvisen jää-tymisen merkitys luhtien repijänä onoleellinen ja luhtien ja vesikasvillisuu-den jatkuva dynamiikka vuotuistenvedenkorkeuden vaihtelujen ja jääeroo-sion takia kuuluukin keskirehevien jär-vien luontaiseen kehitykseen. Mosaiik-kiluhdat ovat juuri näitä voimakkaassamuutosvaiheessa olevia luhtia ja niidenpinta-aloissa olikin hienoista kasvuavuodesta 1993 lähtien, kun kaikissamuissa luhtatyypeissä pinta-alat piene-nivät.

Taulukko 4. Kasvillisuustyyppien pinta-alat (ha) Koskeljärvessä vuosina 1991, 1993, 1995 ja 1999 sekä pinta-alojen muutos (ha) vuosina 1991 - 1999.Mosaiikkiluhtien kohdalla muutos on laskettu vuosille 1993 - 1999.

1991 1993 1995 1999 Muutos 1991–1999

Avovesi 468 474 474 456 -12Vesikasvillisuus 98 143 125 171 +73Mosaiikkiluhta - 27 40 38 +11Korteluhta 56 31 58 30 -26Saraluhta 119 74 78 64 -55Ruokoluhta 93 91 77 63 -30


Sara- ja korteluhtien pinta-alat lä-hes puolittuivat ja kovajuurakkoisem-pien ruokoluhtien pinta-ala pienenikolmanneksen. Niiden yhteenlaskettupinta-ala väheni tutkimuksen aikana268 hehtaarista 195 hehtaariin. Tätä vä-henemistä tukivat myös luhtakoealojentulokset. Avoveden pinta-ala säilyi kui-tenkin lähes entisellään, sillä vesikasvil-lisuus valtasi aiemmin luhtien peittämiämatalia rantoja. Vuonna 1991 saraluh-tien osuus eri kasvillisuustyypeistä olisuurin, kun kaikkina muina vuosinavesikasvillisuuden osuus oli suurin(kuva 14). Kasvillisuustyyppien sijaintivaihteli paljon eri tutkimusvuosina (vrt.kasvillisuuskartat).

LAJIKOHTAISET RUNSAUSMUU-TOKSET VUOSINA 1991 - 1995

Kaikki luhta-alueiden ilmaversoisettaantuivat (kuva 16). Näistä näkyvin olijärvikortteen (Equisetum fluviatile) huo-mattava väheneminen kaikilla niilläluhtatyypeillä, joilla sitä esiintyi (kuva15). Järvikortteen kokonaispeittävyystaantui seurantajakson aikana peräti 75

Kuva 14. Eri kasvillisuustyyppien osuudet Koskeljärvessä vuosina 1991, 1993, 1995 ja 1999.

%. Järviruoko (Phragmites australis) vä-heni noin 33 %, ja sen kokonaispeittä-vyys oli vuonna 1995 sama kuin järvi-kortteen. Järviruoko taantui kaikillamuilla luhtatyypeillä paitsi rahkoittu-neilla pullosara-kurjenjalkaluhdilla jalaidealueen sara- ja ruoholuhdilla. Le-veäosmankäämi (Typha latifolia) ja kur-jenmiekka (Iris pseudacorus) taantuivatlähes 70 %.

Edelleen valtalajeista taantui pul-losara (Carex rostrata), jonka kokonais-peittävyys aleni noin 40 % (kuva 15). Setaantui kaikilla muilla luhtatyypeilläpaitsi luhtanevoilla. Muutkin sarakas-vit taantuivat selvästi tai jopa hävisivätKoskeljärven luhta-alueiden vettyessävedenpinnan noston yhteydessä.

Luhta-alueen runsain ruoho, kur-jenjalka (Potentilla palustris), väheni 40% havaintojakson aikana (kuva 15). Setaantui etenkin rahkoittuneilla luhdillaja märillä ruokoluhdilla sekä hiemanmärillä pullosara-kurjenjalka-luhdilla.Kurjenjalka säilytti asemansa muillamärillä luhtatyypeillä. Märillä pullosa-ra-korteluhdilla se jopa runsastui.

0

20

40

60

80

%

100

1991 1993 1995 1999

Ruokoluhta

Korteluhta

Saraluhta

Vesikasvillisuus Mosaiikkiluhta


Välijo

ki

Kortoja

Uhrattu

Kolkankalliot

Kottaanlahti

NikinnokkaPyhäniemenkari

Sorronnokka

Patajärvi

Hin

nerjo

ki

Tädinniitunlahti

Hääluomansanta

Kirkkotien suu

Raskinokka

Raskinsanta

Kolinkuve

Härkä-luoma

Kotolahti

Lellainen

Vaaljärvi

Mustasaari

Umpikari

Isonluodonkari

Pikkukari

Kalliokari

Pirjenkari

Kiimalahti

Kunniinsanta

Kurjenkallio

Latosaari

Nuhjannokka

Niitunnokka

Lehtikari

Latokari

Hepokari

Heponiemi

Puukari

Latokari

Levon-nokka

Vähätalonlahti

Pyhäniemi

Rantakari

Lehtikari

SepänsaaretKolmetkarit

Kalattoman-kallio

Tiirankivi

Kalatoin-lahti

Suomenperän-järvi

Marjasaari

LevonkallioPukkikari

Haurunpää

Isoluodonnokka

Hyttyskari

Isoluoto

Soukkaluoto

Haapa-luoto

Komoinen

1000m0

Ruokoluhta

Korteluhta

Saraluhta

Vesikasvillisuus

Avovesi

N

EURA

LAITILA

MYNÄMÄKI

Koskeljärven kasvillisuus 1991


Ruokoluhta

Korteluhta

Saraluhta

Vesikasvillisuus

Mosaiikkiluhta

Avovesi

1000 m0

Välijo

ki

Uhrattu

Kolkankalliot

Kottaanlahti

NikinnokkaPyhäniemenkari

Sorronnokka

Patajärvi

Tädinniitunlahti

Hääluomansanta

Kirkkotien suu

Raskinokka

Raskinsanta

Kolinkuve

Härkä-luoma

Kotolahti

Lellainen

Mustasaari

Umpikari

Isonluodonkari

Pikkukari

Kalliokari

Pirjenkari

Kiimalahti

Kunniinsanta

KurjenkallioLatosaari

Nuhjannokka

Niitunnokka

Lehtikari

LatokariHepokari

Heponiemi

Puukari

Latokari

Levon-nokka

Vähätalonlahti

Pyhäniemi

Rantakari

Lehtikari

Sepänsaaret

Kolmetkarit

Kalattoman-kallio

Tiirankivi

Kalatoin-lahti

Suomenperän-järvi

Marjasaari

LevonkallioPukkikari

Haurunpää

Isoluodonnokka

Hyttyskari

Isoluoto

Soukkaluoto

Haapa-luoto

Kolmoinen

Vaaljärvi

Hin

nerjo

ki

KortojaKoskeljärven kasvillisuus 1993

N

EURA

LAITILA

MYNÄMÄKI


Umpikari

Välijo

ki

Uhrattu

Kolkankalliot

Kottaanlahti

Nikinnokka

Pyhäniemenkari

Sorronnokka

Patajärvi

Tädinniitunlahti

Hääluomansanta

Kirkkotien suu

Raskinsanta

Raskinokka

Kolinkuve

Härkä-luoma

Kotolahti

Lellainen

Mustasaari

Isonluodonkari

Pikkukari

Kalliokari

Pirjenkari

Kiimalahti

Kunniinsanta

Kurjenkallio

Latosaari

Nuhjannokka

Tiirankivi

Niitunnokka

Lehtikari

Latokari

Hepokari

Heponiemi

Puukari

Latokari

Levon-nokka

Vähätalonlahti

Pyhäniemi

Rantakari

Sepänsaaret

Kolmetkarit

Kalattoman-kallio

Kalatoin-lahti

Suomenperän-lahti

Marjasaari

Pukkikari

Levonkallio

Haurunpää

Isoluodonnokka

Lehtikari

Hyttyskari

Isoluoto

Soukkaluoto

Haapa-luoto

Komoinen

Vaaljärvi

Avovesi

Mosaiikkiluhta

Vesikasvillisuus

Saraluhta

Korteluhta

Ruokoluhta

1000 m0

Hin

nerjo

ki

KortojaKoskeljärven kasvillisuus 1995

EURA

LAITILA

MYNÄMÄKI

N


0 1000 m

Pukkikari

Patajärvi

Haurunpää

Kalattoman-kallio

Kalatoin-lahti

Marjasaari

Kolmetkarit

Sepänsaaret

Latosaari Suomenperän-järvi

Kurjenkallio

Kiimalahti

Kunniinsanta

Nuhjannokka

Soukkaluoto

Vaaljärvi

Kirkkotien suu

Raskinokka

Raskinsanta

Kolinkuve

Härkä-luoma

Kotolahti

Lellainen

NiitunnokkaPirjenkari

Kalliokari

Pikkukari

Haapa-luoto

Lehtikari

Rantakari

Latokari

Hepokari

Heponiemi

Puukari

Latokari

Levon-nokka

Vähätalonlahti

Isoluoto

Isoluodonnokka

Isonluodonkari

Lehtikari

Hyttyskari

Mustasaari

Hääluomansanta

Tädinniitunlahti

Umpikari

Sorronnokka

Pyhäniemenkari

Pyhäniemi

Uhrattu

Nikinnokka

Komoinen

Kolkankalliot

Välijo

ki

Kortoja

Kottaanlahti

Tiirankivi

Levonkallio

N

Ruokoluhta

Korteluhta

Saraluhta

Vesikasvillisuus

Mosaiikkiluhta

Avovesi

Hin

nerjo

ki

EURA

LAITILA

MYNÄMÄKI

Koskeljärven kasvillisuus 1999


Kuva 15. Eräiden luhtien valtalajien peittävyysarvojen muutokset Koskeljärvessä vuosina1991–1995.

Kuva 16. Kasviryhmittäiset peittävyysarvojen muutokset Koskeljärven kaikilla luhtatyypeillävuosina 1991 - 1995

0

500

1000

1500

2000

2500

1991 1992 1993 1994 1995

Peitt

ävy

ysarv

oje

nsu

mm

a

Luhdan sarakasvit Ilmaversoiset

Vesikasvit

Luhdan ruohot

Luhdan sammalet

1991 1992 1993 1994 19950

500

1000

1500

2000

Peitt

ävy

ysarv

oje

nsu

mm

a

Pullosara Järvikorte

Pikkuvesiherne

Kurjenjalka

Okarahkasammal


Muita selvästi taantuneita ruoho-ja olivat myrkkykeiso (Cicuta virosa),terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), kiilto-paju (Salix phylicifolia), rantakukka(Lythrum salicaria) ja rantamatara (Gali-um palustre). Näistä näkyvin oli myrk-kykeison runsauden romahdus hetiseurantajakson toisena vuotena (1992).Lajia ei tavattu vuonna 1994 luhtakoe-aloilla lainkaan, kun taas vuonna 1995se jälleen esiintyi niukahkona.

Koskeljärven luhta-alueen ruo-hoista raatteen (Menyanthes trifoliata)taantuma jäi alle 10 %:n. Vehka (Callapalustris) oli puolestaan ainoa ruoho,joka runsastui selvästi ja melko tasaises-ti (poikkeuksena vuosi 1994). Se tosinhävisi kortevaltaisilta luhdilta, muttarunsastui etenkin märillä ja rahkoittu-neilla pullosara-kurjenjalkaluhdilla sekäluhtanevoilla. Vehkan kokonaispeittä-vyys kasvoi kaksinkertaiseksi seuranta-jakson aikana. Vesikuusi (Hippuris vulga-ris) ja suoputki (Peucedanum palustre) run-sastuivat vasta vuonna 1995, kun ne vuo-teen 1994 asti olivat pikemminkin taan-tuneet. Kaiken kaikkiaan vuoden 1994hellekesänä Koskeljärven luhta-alueidenruohojen kokonaispeittävyys oli pie-nempi kuin muina vuosina.

Luhta-alueen vesikasveista taan-tuivat selvästi pikku- (Utricularia minor)ja rimpivesiherne (Utricularia interme-dia) sekä pikkulimaska (Lemna minor).Näistä pikkuvesiherne taantui kaikillaluhtatyypeillä (kuva 15). Sen sijaan iso-vesiherne (Utricularia vulgaris), pikku-palpakko (Sparganium minimum) ja ul-pukka (Nuphar lutea) säilyttivät aseman-sa vaikka niidenkin runsaudet taantui-vat joinakin seurantajakson välivuosi-na. Järvikuirisammal (Calliergon mega-lophyllum), ratamosarpio (Alisma planta-go-aquatica) ja hyvin niukkana esiinty-nyt hapsiluikka (Eleocharis acicularis)hävisivät kokonaan. Ainoa uusi vesikas-vilaji oli tylppälehtivita (Potamogetonobtusifolius). Luhta-alueen vesikasveis-ta runsastuivat selvästi vain lampisirp-pisammal (Warnstorfia trichofylla) javuonna 1992 ilmaantunut hetesirppis-ammal (Warnstorfia exannulata).

Luhdan rahkasammalista okarah-kasammal (Sphagnum squarrosum) säilyt-ti lopulta asemansa, vaikka sen runsa-us seurantajakson keskivaiheilla taan-tuikin (kuva 15). Se runsastui moninker-taisesti märillä pullosara-kurjenjalka-luhdilla, mutta taantui vastaavasti rah-koittuneilla pullosara-kurjenjalkaluh-

Ulpukka on säilyttänytasemansa vedenpinnannoston jälkeen.


dilla. Okarahkasammal ja sen seurassalähes aina kasvava kurjenjalka taantui-vat samaan tahtiin rahkoittuneilla pul-losara-kurjenjalka-luhdilla, mutta muil-la luhtatyypeillä ei tätä yhtäläisyyttähavaittu.

Lamparerahkasammal (Sphagnumplatyphyllum) taantui selvästi kokonais-peittävyyden laskiessa seurantajaksonaikana 84 %. Se taantui tai hävisi kaikil-la eri luhtatyypeillä. Niukkana esiinty-nyt vajorahkasammal (Sphagnum majus)puolestaan hävisi kokonaan. Lampare-ja vajorahkasammal, jotka viihtyväthyvin vetisillä kasvupaikoilla tai suo-raan vedessä, ilmeisesti kuitenkin kär-sivät noin 30 cm:n vedenpinnan nostos-ta. Keräpää- (Sphagnum subsecundum) jaluhtarahkasammal (Sphagnum denticula-tum) sekä seurantajakson toisena vuon-na ilmestynyt sirorahkasammal (Sphag-num flexuosum) puolestaan runsastuivatmoninkertaisesti. Myös punarahkasam-mal (Sphagnum magellanicum), joka viih-tyy etenkin kuivemmilla soilla tai mä-täs- ja välipinnalla, runsastui selvästivuonna 1995. Sen peittävyysarvot jäi-vät kuitenkin vielä muita rahkasamma-lia pienemmiksi.

Rimpisirppisammal (Limprichtiarevolvens) taantui yli 40 % ja nevasirp-pisammal (Warnstorfia fluitans) hävisikokonaan. Kalvaskuiri-sammal (Callie-rgon stramineum) ilmestyi uutena lajinavuonna 1995.

KASVIRYHMITTÄISET JA LUHTA-TYYPITTÄISET MUUTOKSET

Ilmaversoiset taantuivat kaikilla luhta-tyypeillä (kuva 16). Eniten ne taantui-vat kortevaltaisilla luhdilla, märilläruokoluhdilla sekä laidealueen sara- jaruoholuhdilla. Vähäisempää taantumaoli laidealueen ruokoluhdilla.

Myös sarakasvit vähenivät kaikil-la luhtatyypeillä (kuva 16). Eniten netaantuivat kortevaltaisilla luhdilla, mä-rillä ruokoluhdilla, rahkoittuneilla pul-losara-kurjenjalkaluhdilla sekä laidealu-een sara- ja ruoholuhdilla.

Ruohot vähenivät kaikilla muillaluhtatyypeillä paitsi pullosara-korteluh-dilla. Märillä pullo-sara-kurjenjalkaluh-dilla taantuma oli vain 2 %. Eniten ruo-hot taantuivat rahkoittuneilla pullosa-ra-kurjenjalkaluhdilla.

Rantakukka on vähentynyt Koskeljärvellä. Kuvassa luhdan reunalta lohjennut turvepaakku onkuljettanut rantakukkakasvuston syvempiin vesiin.


Pikkulokki on pesinyt joinakin vuosina järven naurulokkikolonioissa.

Vesikasvit runsastuivat kortevaltai-silla luhdilla ja rahkoittuneilla pullosa-ra-kurjenjalka-luhdilla. Eniten ne taan-tuivat märillä pullosaraluhdilla ja pul-losara-kurjenjalkaluhdilla sekä luhtane-voilla.

Sammalet runsastuivat märilläpullosara-kurjenjalkaluhdilla ja lai-dealueen ruokoluhdilla. Eniten samma-let vähenivät rahkoittuneilla pullosara-kurjenjalkaluhdilla.

4.7 LinnustoVedenpinnan noston jälkeen vuonna1992 vesilintujen parimäärät taantuivatKoskeljärvellä, mutta kasvoivat muuta-man vuoden viiveellä yli 500 parin (tau-lukko 5, kuva 17). Vuosina 1995–1997parimäärät pysyivät yli 500 parissa,mutta lähtivät sen jälkeen laskuun jaovat viime vuosina olleet usean lajinkohdalla pienempiä kuin kertaakaanaikaisemmin seurannan aikana. Sata-

kunnan merenlahdilta ja järviltä kerä-tyssä seuranta-aineistossa muutoksetovat olleet samansuuntaisia, vaikka-kaan eivät yhtä voimakkaita (kuva 17).Vesilintujen lajimäärissä tapahtuneetmuutokset ovat olleet parimäärämuu-tosten kanssa samansuuntaisia.

Lokkilintujen kannoissa ei veden-pinnan noston jälkeen ole havaittavis-sa suuria muutoksia (taulukko 6). Kan-nat ovat vaihdelleet jonkin verran vuo-sittain, mutta selkeää vahvistumista taiheikkenemistä niissä ei ole tapahtunut.Vuonna 2002 naurulokkien parimääräoli erikoisen suuri, mutta muuten nau-rulokkien parimäärät ovat olleet lasku-suunnassa kuten koko eteläisessä Suo-messa 1970-luvulta lähtien (Väisänen1998).

Koskeljärven rantaluhtien linnus-to on taantunut. Parimääriltään vähen-tyneitä lajeja olivat varsinkin töyhtö-hyyppä, taivaanvuohi, liro, niittykirvi-nen ja keltavästäräkki (taulukko 7).Töyhtöhyypän, liron ja keltavästäräkin


Kuva 17. Vesilintujen parimäärissä tapahtuneet muutokset Koskeljärvessä vuosina 1991–2003 ja vastaava satakuntalainen seuranta-aineisto vuosilta 1987–2002.

kannat ovat taantuneet Väisäsen (1998)mukaan koko maassa, mutta niittykir-visen kanta on pienentynyt vain Kos-keljärvellä, mihin saattaa olla syynä luh-tien väheneminen vedenpinnan nostonseurauksena. Taivaanvuohen kanta onvähentynyt huippuvuosista koko maas-sa noin neljänneksen (Väisänen 1998),mutta Koskeljärvellä taantuminen onollut voimakkaampaa. Luhtien vähene-misestä johtuvat ympäristömuutoksettuskin selittävät näin voimakasta kan-

nan vähenemistä. Osa kannan muutok-sesta saattaakin selittyä vuosien välisil-lä tulkintaeroilla.

Myös osa 1990-luvulla satunnai-sesti pesimälinnustotaulukossa esiinty-vistä lajeista saattaa selittyä tulkinta-eroilla muiden vuosien laskentoihinverrattuna. Mukana voi olla lajeja, jot-ka ovat tuolloin käyttäneet järveä esi-merkiksi vain säännöllisenä ruokailu-alueenaan.

Kuva 18. Puoli- ja kokosukeltajien parimäärissä tapahtuneet muutokset Koskeljärvessä vuo-sina 1991–2003.

1987 199919971995199319911989 2001 200340

60

80

100

120

140

160

Runsausindeksi

Koskeljärvi Satakunta

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 200340

60

80

100

120

140

160

Runsausindeksi

Puolisukeltajat Kokosukeltajat


Taul

ukko

5. K

oske

ljärv

en ve

silinn

uston

parim

äärä

t vuo

sina 1

991 -

2003

. Vuo

den 1

973 t

uloks

et Su

oran

nan (

1981

), vu

oden

1983

Kalin

aisen

(198

3) ja

vuod

en 20

02 M

atika

isen j

a Luo

man (

2003

) muk

aan.

Laji

1973

1983

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

Kuikk

a (Ga

via ar

ctica

)1

33

54

65

52

66

64

73

Kaak

kuri

(Gav

ia ste

llata)

00

00

01

01

00

00

00

1Sil

kkiui

kku (

Podic

eps c

ristat

us)

01

20

30

21

50

00

10

0Hä

rkäli

ntu (

Podic

eps g

riseig

ena)

3932

5253

7355

5167

6670

3433

1933

28Mu

staku

rkku

-uikk

u (Po

dicep

s aur

itus)

03

34

43

14

00

01

00

0Pik

ku-u

ikku (

Tach

ybap

tus r

ufico

llis)

00

10

01

10

00

00

00

0Ky

hmyjo

utsen

(Cyg

nus o

lor)

00

00

11

30

00

01

00

0La

ulujou

tsen (

Cygn

us cy

gnus

)0

01

22

12

22

21

24

34

Metsä

hanh

i (An

ser fa

balis

)-

-0

10

00

10

00

00

00

Merih

anhi

(Ans

er an

ser)

--

00

00

00

01

00

10

0Ka

nada

nhan

hi (B

rant

a can

aden

sis)

--

00

00

00

01

00

00

1Sin

isorsa

(Ana

s plat

yrhyn

chos

)37

7634

3639

3358

3755

5539

4138

6740

Jouhis

orsa

(Ana

s acu

ta)1

01

10

00

00

00

00

00

Harm

aaso

rsa (A

nas s

trepe

ra)

00

00

11

01

00

10

00

0Ha

apan

a (An

as pe

nelop

e)36

3648

1418

2523

3932

2515

1116

158

Tavi

(Ana

s crec

ca)

2469

4914

1926

6761

7936

3338

2844

23He

inäta

vi (A

nas q

uerq

uedu

la)0

03

15

31

63

21

01

20

Lapa

sorsa

(Ana

s clyp

eata)

22

13

45

28

63

10

00

0Tu

kkas

otka (

Ayth

ya fu

ligula

)44

9011

293

8397

137

6812

068

9543

1838

19Pu

naso

tka (

Ayth

ya fe

rina)

3050

2245

3947

8910

575

5563

4031

3526

Telkk

ä (Bu

cepha

la cla

ngula

)99

5069

7479

5477

9771

7267

4455

8773

Uive

lo (M

ergus

albe

llus)

00

01

11

12

11

00

00

0Iso

kosk

elo (M

ergus

merg

anser

)0

30

00

00

00

00

00

00

Tukk

akos

kelo

(Merg

us se

rrator

)0

00

00

00

31

00

01

00

Nokik

ana (

Fulic

a atra

)20

442

3944

5148

3134

122

05

50

Yhtee

nsä

333

419

443

386

419

411

568

539

552

409

358

260

222

336

226

Lajim

äärä

1111

1616

1717

1819

1515

1311

1411

11


Taul

ukko

6. L

okkil

intuje

n, ku

rjen,

puna

jalka

viklon

, rus

kosu

ohau

kan j

a nuo

lihau

kan p

arim

äärä

t Kos

keljä

rvell

ä vuo

sina 1

991–

2003

. Vuo

den 1

983 t

uloks

et Ka

linais

en (1

983)

ja vu

oden

2002

tulok

setMa

tikais

en ja

Luom

an (2

003)

muk

aan.

Laji

1983

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

Naur

ulokk

i (La

rus r

idibu

ndus

)9

512

162

69

122

42

435

5Ha

rmaa

lokki

(Lar

us ar

gent

atus)

22

44

34

44

31

11

22

Kalal

okki

(Lar

us ca

nus)

49

1413

1013

98

918

714

128

Pikku

lokki

(Lar

us m

inutu

s)0

00

00

011

174

00

20

0Ka

latiir

a (Ste

rna h

irund

o)7

619

1210

1820

102

1518

1218

13Ku

rki (

Grus

grus

)5

1117

1720

1519

147

106

1611

12Pu

najal

kavik

lo (Tr

inga t

otanu

s)-

12

01

01

20

11

10

0Ru

skos

uoha

ukka

(Circ

us ae

rugin

osus

)-

02

46

43

33

34

31

2Nu

oliha

ukka

(Falc

o sub

buteo

)-

11

23

30

01

22

20

0


Taul

ukko

7. R

anta

- ja l

uhta

linnu

ston p

arim

äärä

t Kos

keljä

rvell

ä vuo

sina 1

991–

1995

ja 20

01–2

002.

Vuod

en 20

02 tu

lokset

Mat

ikaise

n ja L

uoma

n (20

03) m

ukaa

n.

Laji

1991

1992

1993

1994

1995

2001

2002

Kaulu

shaik

ara (

Botau

rus s

tellar

is)1

10

11

21

Harm

aaha

ikara

(Ard

ea ci

nerea

)1

11

10

1-

Merik

otka (

Halia

eetu

s albi

cilla)

00

00

01

1Lu

htak

ana (

Rallu

s aqu

aticu

s)0

04

10

34

Luht

ahuit

ti (P

orza

na po

rzana

)0

1623

32

05

Pikku

huitt

i (Po

rzana

parv

a)0

10

00

00

Kapu

starin

ta (P

luvial

is ap

ricar

ia)0

00

10

00

Töyh

töhyy

ppä (

Vane

llus v

anell

us)

511

76

81

2Ta

ivaan

vuoh

i (Ga

llinag

o gall

inago

)65

5748

5339

1614

Isoku

ovi (

Nume

nius a

rqua

ta)0

10

12

22

Valko

viklo

(Tring

a neb

ularia

)1

00

00

01

Metsä

viklo

(Tring

a och

ropu

s)10

1314

1615

98

Liro (

Tring

a glar

eola)

915

1713

129

4Ra

ntas

ipi (A

ctitis

hypo

leuco

s)18

2023

2328

1738

Niitt

ykirv

inen (

Anth

us pr

atens

is)9

710

115

24

Västä

räkk

i (Mo

tacilla

alba

)38

2441

4038

31-

Kelta

västä

räkk

i (Mo

tacilla

flava

)22

1810

1811

62

Pens

asta

sku (

Saxic

ola ru

betra

)3

22

42

13

Rytik

erttu

nen (

Acro

cepha

lus sc

irpac

eus)

48

1710

714

13Ru

okok

erttu

nen (

Acro

cepha

lus sc

hoen

obae

nus)

113

151

156

176

116

123

180

Rasta

skert

tune

n (Ac

rocep

halus

arun

dinac

eus)

00

00

00

1Pik

kulep

inkäin

en (L

anius

collu

rio)

02

02

20

2Pu

nava

rpun

en (C

arpo

dacu

s ery

thrin

us)

43

13

2-

3Pa

jusirk

ku (E

mberi

za sc

hoen

iclus

)16

315

014

416

397

8318

0

Yhtee

nsä

502

573

586

602

450

381

469

Lajim

äärä

2125

2125

2326

21


Vedenpinnan nosto vähensi puo-lisukeltajien ja vastaavalla tavalla ravin-tonsa hankkivien lajien (esimerkiksilaulujoutsen, sinisorsa, jouhisorsa, har-maasorsa, haapana, tavi, heinätavi, la-pasorsa ja nokikana) parimääriä selvästiheti seuraavana vuonna, mutta vuoteen1995 mennessä parimäärät palautuivatennalleen ja jopa ylittivät vedenpinnannostoa edeltäneet parimäärät (kuva 18).Vuodesta 1998 lähtien parimäärät läh-tivät kuitenkin laskuun ja ovat pysyneetalhaalla vuotta 2002 lukuun ottamatta.

Kokosukeltajien ja vastaavalla taval-la ravintonsa hankkivien lajien (esimer-kiksi kuikka, silkkiuikku, härkälintu,mustakurkku-uikku, sotkat, telkkä, tuk-kakoskelo) parimääriin vedenpinnan nos-tolla ei ollut yhtä selvää vaikutusta kuinpuolisukeltajien kohdalla. Niiden pari-määrissä tapahtuneet muutokset olivatkuitenkin samansuuntaisia kuin puolisu-keltajilla. Molemmilla ryhmillä parimää-rät lähtivät selvään laskuun vuonna 1998ja toipuivat hetkellisesti vuoden 2002 suo-tuisten säiden ansiosta.

Kuva 19. Härkälinnun, tukkasotkan ja nokikanan sekä telkän, sinisorsan ja tavin parimää-rien muutokset Koskeljärvessä vuosina 1991–2003.

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 20030

50

100

150

200

250

Runsausindeksi

Härkälintu Tukkasotka Nokikana

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 20030

50

100

150

200

250

Runsausindeksi

Telkkä Sinisorsa Tavi


Kuva 20. Vesilintujen osuuksissa tapahtuneet muutokset Koskeljärvessä vuosina 1991–2003.

Koskeljärven runsaslukuisimpienvesilintujen kannanmuutokset seurasi-vat pääpiirteissään valtakunnallisiakannanmuutoksia (Pöysä ym. 2003).Joissain tapauksissa parimäärät pysyi-vät keskimääräistä suurempina samal-la kun valtakunnallisella tasolla pari-määrät lähtivät laskuun (esimerkiksi si-nisorsa), mutta seurasivat lopulta, vaik-kakin viiveellä, valtakunnallista kehi-tystä. Joidenkin harvalukuisten lajienparimäärät ovat pienentyneet seuran-nan aikana (mustakurkku-uikku, heinä-tavi ja lapasorsa), mutta sama ilmiö onollut havaittavissa myös muilla Sata-kunnan järvillä. Yleisesti ottaen veden-pinnan vaikutusten arviointi vesilintu-kantoihin on vaikeaa, koska laskenta-tietoja ei ole ennen vedenpinnan nos-toa muilta vuosilta kuin vuodelta 1991.

Yksittäisistä lajeista voimakkaim-min vähenivät seurannan aikana tuk-kasotkan, härkälinnun ja nokikananparimäärät (kuva 19). Nokikanan pari-määrät ovat laskeneet samaan aikaanmyös valtakunnallisella tasolla (Pöysäym. 2003). Sen sijaan tukkasotkan jahärkälinnun taantuminen saattaa joh-tua luhtien vähenemisestä tai vuosienvälisistä tulkintaeroista.

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

0

20

40

60

80

100

%

Tukkasotka Telkkä Punasotka Härkälintu Sinisorsa

Tavi Nokikana Haapana Muut

Punasotkan parimäärät kasvoivatensin voimakkaasti 1990-luvun puolivä-lissä, mutta vähenivät sen jälkeen här-kälinnun ja nokikanan tapaan. Punasot-kan kanta on myös muualla maassa pie-nentynyt viime aikoina (Lehikoinen2003). Telkän, sinisorsan ja varsinkin ta-vin parimäärät ovat vaihdelleet paljonKoskeljärvellä, mutta niiden parimää-rämuutoksissa ei ole nähtävissä saman-laista selvää suuntausta kuin härkälin-nulla, tukkasotkalla ja nokikanalla.

Vesilintulajien parimääräosuuksis-sa tapahtuneet muutokset on esitettykuvassa 20. Tukkasotkan ja nokikananosuudet vähenivät selvästi vedenpin-nan noston jälkeen, kun taas telkän jasinisorsan osuudet kasvoivat. Myöspunasotkan osuus oli suurempi pinnannoston jälkeen. Haapanan osuus piene-ni heti vedenpinnan noston jälkeen,eikä ole seurannan aikana enää nous-sut vuoden 1991 tasolle. Tavin osuuslaski vedenpinnan nostoa seuranneenavuotena, mutta nousi hiljalleen takai-sin entiselle tasolleen. Härkälinnunosuudessa ei ole ollut suuria vaihtelui-ta ja myös muiden lajien osuudet py-syivät melko vakaina.


Merikotka vierailee säännöllisesti Koskeljärvellä.

LAJIKOHTAINEN TARKASTELU

Lajikohtaisessa tarkastelussa ovat mu-kana säännölliset pesimälajit. Satunnai-set pesijät tai lajit, joiden voidaan pää-tellä käyttäneen Koskeljärveä ainoas-taan ravinnonhankintaan tai muuton-aikaiseen levähtämiseen, jätetään tä-män tarkastelun ulkopuolelle.

Kuikka (Gavia arctica)

Kuikan parimäärä on vaihdellut 1–7pariin vuosittain. Kanta vahvistui 1990-luvulla vedenpinnan noston jälkeen javuonna 2002 laskennoissa pesivien pari-

en määräksi saatiin seitsemän. Seuraava-na vuonna pesiviä pareja oli ainoastaankolme, mikä saattoi johtua edellisellä pe-simäkaudella tapahtuneesta vedenpin-nan noususta, joka tuhosi pesiä (Matikai-nen & Luoma 2003). Yleisesti ottaen ve-denpinnan korkeusvaihteluiden vähene-misen 1990-luvulla voidaan katsoa hyö-dyttäneen järven kuikkakantaa.

Silkkiuikku (Podiceps cristatus)

Silkkiuikku ei ole kyennyt muodosta-maan Koskeljärvellä vakituista pesimä-kantaa, vaikka laji on lähes vuosittaintavattu järvellä. Aloitetut pesinnät ovatyleensä epäonnistuneet tai parit eivätole edes käyttäytyneet pesintää osoit-tavalla tavalla. Viimeisen kuuden vuo-den aikana havaittujen parien määrä onjopa vähentynyt. Vedenpinnan nostol-la ei todennäköisesti ole ollut vaikutus-ta kannan pienuuteen.

Härkälintu (Podiceps griseigena)

Härkälinnun pesimäkanta on pysynytvakaana Koskeljärvessä. Kannan vah-vuus on ollut 51–73 paria vuodesta 1991vuoteen 1998 saakka, jonka jälkeen kan-ta on taantunut vuosien 1973 ja 1983tasolle. Varsinais-Suomessa ja muuallaSuomessa kanta on kasvanut 1980-lu-vun lopulta lähtien (Väisänen 1998, Le-hikoinen 2002). Koskeljärvellä taantu-minen voi johtua luhtien vähenemises-tä tai vuosien välisistä tulkintaeroista.

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus)

Etelä- ja Keski-Suomen kolmesta ylei-sestä uikkulajista mustakurkku-uikkuon vaateliain. Mustakurkku-uikku onkuulunut vähälukuisena Koskeljärvenpesimälinnustoon, mutta on vuoden1996 jälkeen lähes hävinnyt lintulajis-tosta. Parhaina vuosina järvellä on pe-sinyt neljä mustakurkku-uikkuparia.Laji on taantunut valtakunnallisesti pit-källä aikavälillä, joten syyt mustakurk-ku-uikun taantumisen eivät välttämät-tä ole paikallisia. Myös Satakunnanmuissa järvissä mustakurkku-uikku-kanta on vähentynyt.


Kaulushaikara (Botaurus stellaris)

Kaulushaikara on säännöllisesti pesinytjärvellä 1–2 parin voimin. Järviruoko-valtaisten luhtien pinta-alan pienene-minen ei ole vaikuttanut kantaan.

Laulujoutsen (Cygnus cygnus)

Laji on pesinyt Koskeljärvellä ensim-mäisen kerran vuonna 1987 ja on senjälkeen vakiinnuttanut paikkansa jär-ven pesimälinnustossa. Laulujoutsenvaatii 30–50 hehtaarin reviirin (Lampolahti& Valkama 1992), joten Koskeljärvelle mah-tuu useampikin laulujoutsenpari pesi-mään. Viimeisten vuosien aikana parimää-rä onkin hiukan kasvanut, mikä johtuneepikemmin joutsenkannan kasvusta valta-kunnallisella tasolla kuin Koskeljärven ve-denpinnan noston vaikutuksesta.

Laulujoutsen pesii myös Koskeljär-ven lähellä olevilla pikkujärvillä ja lammil-la. Pesivien parien lisäksi järvellä nähdäänsäännöllisesti nuoria ja pesimättömiä ai-kuisia lintuja ja ilmeisesti lähijärvien parittuovatkin poikasensa Koskeljärvelle vart-tumaan (Matikainen & Luoma 2003).

Sinisorsa (Anas platyrhynchos)

Sinisorsan parimäärät ovat vaihdelleet33–76 parin välillä Koskeljärvessä teh-dyissä laskennoissa. Parimäärät ovatvaihdelleet vuosittain eikä mitään suun-tausta lajin runsastumiseen tai taantu-miseen ole nähtävissä. Voimakkaat kan-nanvaihtelut ovat tyypillisiä sinisorsal-le, sillä lajia metsästetään meillä yhtäpaljon kuin muita sorsalintuja yhteen-sä ja pyynti on kovaa myös talvehtimis-alueilla (Väisänen 1998).

Tavi (Anas crecca)

Heti vedenpinnan nostoa seuranneenavuonna tavien parimäärä putosi voi-makkaasti, mutta kanta lähti sen jälkeenvoimakkaaseen nousuun ja saavutti 79parin huippumäärän vuonna 1997. Tä-män jälkeen kanta jälleen taantui. Ta-vin kannanvaihtelu Koskeljärvellä nou-datti muualla maassamme samaan ai-kaan tapahtunutta kehitystä (Pöysä ym.

2003), eikä vedenpinnan nostolla tämänperusteella ollut merkittävää vaikutus-ta tavin parimääriin Koskeljärvellä.

Tavi on laskennan kannalta hanka-limpia lajeja, koska lajin suosimat pie-net lampareet ja kosteikot ovat Koskel-järvellä erittäin hankalasti havainnoita-vissa (Matikainen & Luoma 2003). Tä-män takia tavien parimäärä saattaa ollalaskennoissa havaittua suurempi.

Heinätavi (Anas querquedula)

Heinätavi on kuulunut vähälukuisenajärven pesimälinnustoon, mutta ontaantunut jonkin verran viime vuosina.Parhaimmillaan Koskeljärvessä on pe-sinyt kuusi heinätaviparia vuonna 1996.Heinätavin parimäärissä havaittu vaih-telu on lajille tyypillistä ja liittyy lähei-sesti valtakunnalliseen kannan kehityk-seen (Väisänen 1998). Vedenpinnannostolla ei luultavasti ole ollut suurta-kaan vaikutusta paikalliseen kantaan.

Haapana (Anas penelope)

Haapanan parimäärissä tapahtui sa-manlainen väheneminen kuin tavinparimäärissä heti vedenpinnan nostonjälkeen. Parimäärät lähtivät kuitenkinseuraavana vuonna kasvuun, kunnestavin tapaan vuonna 1997 ne jälleenkääntyivät laskuun. Viime vuosina haa-panakanta on ollut yhtä pieni tai pie-nempi kuin heikoimpana vuotenaan1992. Haapana on todennäköisesti kär-sinyt vedenpinnan nostoa seurannees-ta luhtien vähenemisestä, mutta toisaal-ta haapanoiden määrä on vähentynytmyös valtakunnallisella tasolla (Pöysäym. 2003).

Jouhisorsa (Anas acuta)

Jouhisorsa on pesinyt järvellä muuta-mana vuonna yhden parin voimin. Vii-meisten 11 vuoden aikana laji ei oleenää pesinyt järvellä. Tähän on toden-näköisesti syynä se, että laji suosii mm.matalia korte- ja saraluhtia, joiden mää-rä on Koskeljärvessä vedenpinnan nos-ton jälkeen vähentynyt.


Lapasorsa (Anas clypeata)

Laji on aiemmin ollut vuosittainen pe-simälintu, ja enimmillään järvellä onpesinyt kahdeksan paria vuonna 1996.Viimeisten neljän vuoden aikana lapa-sorsa on puuttunut Koskeljärven pesi-mälinnustosta. Muissa satakuntalaisis-sa järvissä ei ole havaittu yhtä jyrkkääkannan taantumista, vaikka niissäkinlaji on viime vuosina jonkin verrantaantunut. Lapasorsa viihtyy parhaitenavoimilla tulvivilla korte- ja luhtaran-noilla (Väisänen 1998), ja Koskeljärves-sä lapasorsa onkin saattanut kärsiä luh-tien vähenemisestä.

Tukkasotka (Aythya fuligula)

Tukkasotkalle on tyypillistä voimakkaatkannanvaihtelut, jotka johtuvat erityi-sesti ankarista talvista talvehtimisalueil-la (Väisänen 1998). Koskeljärven pesi-mäkannassa tämä näkyy parimääriensuurena vaihteluna seurannan aikana:137 paria vuonna 1995 ja 18 paria vuon-na 2001. Tukkasotka on taantunut voi-makkaasti viimeisten vuosien aikanaKoskeljärvellä ja samansuuntainen kan-nankehitys on havaittavissa myös muis-sa satakuntalaisissa järvissä. Luhtienväheneminen ja rantojen pensoittumi-nen saattavat selittää lajin taantumistaKoskeljärvellä, sillä tukkasotkan onepäilty paikoin kärsineen avointen pe-simäniittyjen pensoittumisesta ja kui-vumisesta (Väisänen 1998). Koskeljär-ven laskennoissa mukaan lasketut yk-sinäiset koiraat vaikeuttavat kannanvertailua muihin laskentatuloksiin, jois-sa sotkien parimäärä on arvioitu lasken-taohjeiden mukaan laskemalla ainoas-taan naaraat (Koskimies 1994).

Punasotka (Aythya ferina)

Punasotkan parimäärä kasvoi Koskeljär-vessä jyrkästi vedenpinnan nostoa seu-ranneina vuosina. Kasvu oli voimak-kaampaa kuin Satakunnan muissa jär-vissä. Kanta lähti kuitenkin laskuunsekä Koskeljärvessä että muissa sata-kuntalaisissa järvissä 1990-luvun puo-livälin jälkeen. Kannan taantuminen

Koskeljärvessä oli kasvun tapaan voi-makkaampaa kuin muissa Satakunnanjärvissä ja se alkoi aikaisemmin. Myöspitkällä aikavälillä Suomen punasotka-kanta lienee vähentynyt (Väisänen1998), joten lajin taantuminen saattaajohtua pikemminkin yleisestä kannan-kehityksestä kuin vedenpinnan nostonvaikutuksista. Myös laskentateknisilläsyillä saattaa olla merkitystä.

Telkkä (Bucephala clangula)

Koskeljärven telkkäkanta on vaihdellutvuosittain 44–97 parin välillä. Kannan-vaihtelu on ollut hieman voimakkaam-paa, eikä siinä ole havaittavissa saman-laista nousevaa suuntausta kuin muis-sa satakuntalaisissa järvissä. Valtakun-nallisella tasolla telkän runsaus on py-synyt melko vakaana (Pöysä ym 2003).Koskeljärven telkkäkanta on riippuvai-nen alueelle ripustetuista pöntöistä,joista useimmat ovat vuosittain asuttu-ja (Matikainen & Luoma 2003).

Nokikana (Fulica atra)

Nokikanakanta vahvistui Koskeljärves-sä kuten muuallakin maassa 1990-luvunalkuvuosina. Vuosikymmenen puolivä-lin paikkeilla kanta kuitenkin kääntyikoko maassa jyrkkään laskuun (Pöysä2003), eikä ole siitä vielä noussut. Kos-keljärvellä tämä tarkoitti noin 50 parinvuositasolta pudotusta jopa täysin pe-simättömiin vuosiin (2000 ja 2003). Kan-nan taantumisen syyt ovat muuallakuin vedenpinnan nostossa.

Luhtakana (Rallus aquaticus)

Luhtakana pesii meillä harvinaisenaEtelä- ja Keski-Suomen rehevimpienjärvien pehmeäpohjaisissa ruovikoissaja osmankäämiköissä (Väisänen 1998).Vaikka Koskeljärven ruokoluhdat ovatvedennoston seurauksena vähenty-neet, lienee järven luhtakana-kantavahvistunut, sillä 1990-luvun alussa la-jia ei havaittu edes vuosittain. Laji onpesinyt järvellä viime vuosina muuta-man parin voimin. Luhtakanakanta kär-


sii helposti Euroopan ankarista talvis-ta, mikä näkyy heti meillä ääntelevienkoiraiden määrän vähenemisenä.

Luhtahuitti (Porzana porzana)

Luhtahuitin parimäärä Koskeljärvessäoli suurimmillaan vedenpinnan nostoaseuranneina kahtena vuotena. Vuonna1993 järvellä laskettiin olleen jopa 23reviiriä. Tämän jälkeen järvellä on ha-vaittu ainoastaan muutama koiras javuoden 2001 laskennoissa järvellä ei ol-lut yhtään reviiriä. Luhtahuitin jopa vii-sinkertaiset kannanvaihtelut vuodestatoiseen ovat linnustomme suurimpia jaoikukkaimpia. Tätä selittäviä tekijöitälienevät kevään sääolot (Koskimies1989) ja pesimistuloksen muutokset le-vinneisyyden ydinalueilla Suomenkaakkoispuolella. Yksittäisellä järvelläyksilömäärien ailahtelua selittävät ve-denpinnan korkeusvaihtelut ja koirai-den vähäinen paikkauskollisuus (Väisä-nen 1998). Vedenpinnan noston jälkeentapahtunut korkeusvaihteluiden vähe-neminen Koskeljärvellä yhdistyneenävaltakunnallisesti vahvaan luhtahuitti-kantaan saattavat selittää osittain 1990-luvun alun reviirien runsasta määrää.

Kurki (Grus grus)

Soiden ojitus on vähentänyt kurjellesopivia elinympäristöjä Etelä-Suomes-sa, mikä lienee osasyynä siihen, ettäkurki yhä useammin kelpuuttaa ranta-luhdan tai ruovikkoalueen pesimäpai-kakseen (Väisänen 1998). Parhaimmil-laan Koskeljärvellä on pesinyt 20 kur-kiparia vuonna 1994, mutta nykyinenkanta on siitä noin puolet. Pienimmil-lään pesivien kurkien määrä oli vuon-na 2000, jolloin järvellä pesi ainoastaankuusi kurkiparia. Viime vuosina alueellepesimään asettunut merikotka saattaavähentää pesivien kurkien määrää (Ma-tikainen & Luoma 2003).

Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus)

Töyhtöhyypän parimäärät ovat viimevuosina olleet Koskeljärvellä selvästipienemmät kuin 1990-luvun alkupuo-

liskolla. Tämä johtuu kuitenkin kannanyleisestä kehityksestä, sillä laji on hävin-nyt lounaisesta Suomesta laajoilta alu-eilta kokonaan. Suomen lisäksi myösmuissa pohjoismaissa kanta on taantu-nut (Väisänen 1998).

Taivaanvuohi (Gallinago gallinago)

Taivaanvuohi on ollut Koskeljärvenrunsain kahlaaja 1990-luvun alkupuo-lella, jonka kanta on vähentynyt nykyi-sin viidesosaan huippuvuodesta. Muu-alla Suomessa kannan on arvioitu vä-


hentyneen huippuvuosista noin neljän-neksen (Väisänen 1998). Koskeljärvellävedenpinnan nosto on jonkin verranvähentänyt luhtien määrää, mutta se eiselitä kokonaan kannan romahdusta,sillä taivaanvuohi pystyy pesimään var-sin pensoittuneillakin rantaniityillä(Väisänen 1998). Mahdolliset tulkinta-erot vuosien välillä saattavat selittääosan kannan muutoksesta.

Liro (Tringa glareola)

Luhdilla pesivän liron parimäärä kas-voi Koskeljärvellä 1990-luvun puolivä-lissä, mutta viime vuosina kanta on sel-västi pienentynyt. Vuonna 2002 järvel-lä laskettiin ainoastaan neljä paria.Myös muualla lounaisessa Suomessa li-ron on havaittu taantuneen (Lehikoi-nen ym. 2003). Lirokanta on taantunut1970-luvulta lähtien Etelä-Suomessasoiden ojituksen ja talvehtimismenes-tyksen heikentymisen takia (Väisänen1998).

Metsäviklo (Tringa ochropus)

Myös metsäviklon kanta on pienenty-nyt, vaikkakaan ei niin voimakkaastikuin lirokanta. Laji tulee toimeen lin-tujärvien luhtarannoilla, joilla pienikinkosteikkoallikko riittää ruokailualueeksi(Väisänen 1998), joten luhtien vähene-minen ei ole vaikuttanut yhtä voimak-kaasti metsäviklon parimääriin kuin li-ron parimääriin.

Rantasipi (Actitis hypoleucos)

Rantasipi on ainoa kahlaaja, jonka kantaon kasvanut vedenpinnan nostoa seu-ranneina vuosina. Vuonna 2002 järvel-lä pesi peräti 38 rantasipiparia, kun ve-denpinnan nostovuotena niitä oli ollutvain 18 paria. Vuoden 2001 pieni pari-määrä saattaa johtua laskentateknisistäsyistä. Etelä-Suomessa rantasipikantaon pysynyt melko vakaana, mutta sii-näkin on tapahtunut hyppäyksenomai-nen kasvu vuonna 1995 (Väisänen1998), kuten Koskeljärvellä.

Pikkulokki (Larus minutus)

Pikkulokki on pesinyt järven naurulok-kiyhdyskunnassa muutamana vuotena.Laskennoissa on tehty havaintoja myösvanhoista pesimättömistä linnuista.Linnut saattavat olla lähtöisin LaitilanOtajärveltä, jossa on ollut useita vuosiavahva pikkulokkien yhdyskunta (55paria vuonna 1996, Lehikoinen ym.2003). Kahtena viime vuotena pikkulo-kin pesintää ei ole havaittu Koskeljär-vellä. Vedenpinnan nostolla ei todennä-köisesti ole ollut merkitystä kannan-vaihteluihin.

Naurulokki (Larus ridibundus)

Järvellä on pesinyt naurulokki jo 1980-luvulta lähtien (Kalinainen 1983). 1990-luvulla naurulokkien parimäärä onvaihdellut 2–16 pariin vuosittain javuonna 2002 järvellä laskettiin peräti 35paria (Matikainen & Luoma 2003). Kos-keljärven naurulokkikannan kehityk-sessä ei ole havaittavissa samanlaistataantumista kuin muualla maassa.

Harmaalokki (Larus argentatus)

Harmaalokki ei ole tyypillinen lintuve-sien pesimälaji, vaikka lintuvesillä useinsaalistaakin. Koskeljärven harmaalokki-kanta on hieman pienentynyt 1990-lu-vun puolivälistä ja nykyisin järvelläpesii 1–2 harmaalokkiparia vuosittain.Määrä on samaa luokkaa kuin vuonna1983 (Kalinainen 1983).

Kalalokki (Larus canus)

Kalalokki on pesinyt Koskeljärvellä 7–14 parin voimin1990-luvulla. Määrä onhieman kasvanut 1980-luvulta, sillävuonna 1983 järvellä pesi neljä kalalok-kiparia (Kalinainen 1983). Myös Laiti-lan Otajärvellä kanta on kasvanut (Le-hikoinen ym. 2003).

Kalatiira (Sterna hirundo)

Kalatiiran parimäärä Koskeljärvellä onvaihdellut enimmillään 2–20 pariin,yleensä parimäärä on kuitenkin ollut 10ja 20 parin välillä. Pikkukalakantojen


LEIKKAUKSEEN =YLI SIVUN !

kasvu vesistöjen rehevöityessä lieneepääsyy lajin runsastumiseen sisämaas-sa (Väisänen 1998). Kannan runsastu-miselle on Koskeljärvessä hyvät edelly-tykset vedenpinnan noston parannet-tua kalojen lisääntymisoloja. Laji onkärsinyt viime vuosina lokkivihasta,minkä takia pesinnät usein epäonnis-tuvat (Matikainen & Luoma 2003).

Niittykirvinen (Anthus pratensis)

Niittykirviselle sopivien avoimien jalaajojen luhtien määrä on pienentynytKoskeljärvellä vedenpinnan noston jäl-keen. Tämä näkyy lajin parimäärienvähentymisenä alle puoleen 1990-luvunparhaista vuosista.

Keltavästäräkki (Motacilla flava)

Keltavästäräkki on vähentynyt Koskel-järvellä selvästi 1990-luvun alkuvuosis-ta: järvellä pesi 18 paria vielä vuonna1994, mutta vuonna 2002 enää kaksi pa-ria. Rantaniityt ovat Etelä-Suomessa pa-rasta ympäristöä keltavästäräkille, jaKoskeljärven luhtien väheneminen japensoittuminen ovat osaltaan vaikutta-neet keltavästäräkin taantumiseen.Myös muualla Suomessa laji on vähen-tynyt 1970-luvulta lähtien ja syiksi onesitetty laidunnuksen vähenemistä,maatalouden muutoksia ja rantaniitty-jen umpeenkasvua (Lehikoinen ym.2003).

Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)

Rytikerttusen elinympäristöä ovat van-kat ja tiheät järviruokokasvustot, joitaKoskeljärvellä on niukasti. Kanta onkuitenkin hieman vankistunut 1990-lu-vulla ja viime vuosina järvellä on pesi-nyt toistakymmentä paria.

Ruokokerttunen(Acrocephalus schoenobaenus)

Ruokokerttunen on pajusirkun kanssajärven ranta-alueilla runsaslukuisin lin-tulaji. Ruokokerttunen suosii ruovikkoi-sia luhtia, mutta pesii muissakin ympä-

ristöissä. Koskeljärven järviruokoval-taisten luhtien väheneminen ei ole vä-hentänyt ruokokerttusten parimääriä.

Pajusirkku (Emberiza schoeniclus)

Koskeljärven pajusirkkukanta on pysy-nyt vakaana ja vuonna 2002 järvellä pesiyhtä paljon pajusirkkuja kuin ruokokert-tusia, 180 paria. Pajusirkku vaatii ranta-ruovikon tai –pensaikon pesimäalueek-seen ja Etelä-Suomessa pajusirkut kes-kittyvätkin kosteikoille ja rannoille.

Keltavästäräkki on taantunut Koskeljärvellä.


Koskeljärven keskivedenkorkeutta nos-tettiin 30 cm syksyllä 1991. Pinnan nos-ton vaikutuksia järven kasvillisuuteen jaeläimistöön selvitettiin seurantatutki-musten avulla. Lisäksi seurattiin veden-korkeuden vaihteluita. Vedenlaatua seu-rattiin Koskeljärvessä, Hinnerjoessa jaVälijoessa sekä 11 järveen laskevassaojassa.

Vedenkorkeuden vaihteluväli pie-neni selvästi pinnan noston jälkeen.Korkeusvaihteluiden väheneminen pie-nentää rantaan kohdistuvaa eroosiota,jolloin esimerkiksi rantojen pensoittu-minen ja umpeenkasvu Koskeljärvellävoivat lisääntyä.

Koskeljärven vedenlaadussa pin-nan noston jälkeiset vaikutukset ovatolleet suotuisia. Happitalous on paran-tunut ja vaikka talvisin happipitoisuuson usein edelleen melko alhainen, eikalakuolemia ole enää järvellä havait-tu. Ravinteet ja klorofyllipitoisuus ovatlaskeneet lukuun ottamatta eteläosanklorofyllipitoisuutta. Toisaalta klorofyl-limittauksia on eteläosassa tehty selvästivähemmän kuin järven muissa osissa.Kiintoainepitoisuus, kemiallinen ha-penkulutus ja väriluku ovat laskeneettai pysyneet ennallaan.

Väli- ja Hinnerjoen vedenlaadus-sa ei tarkkailujakson aikana havaittuoleellisia muutoksia. Kahden vuodenvälein otetuissa ojanäytteissä oli selvim-pänä piirteenä hyvin suuret vaihtelutveden laadussa tarkkailukertojen välil-lä. Ojien mukana Koskeljärveen tulevavesi oli monin paikoin hyvin hapantaja pH olikin alimmillaan 3,6.

Pohjaeläimistön osalta esitetääntässä julkaisussa vain tulokset, sillä pin-nan nostoa edeltäneestä tilanteesta eiole tietoa eikä seurantaa myöskään jat-kettu kovin montaa vuotta noston jäl-keen. Happitalouden koheneminen ei

kuitenkaan ole voinut olla vaikuttamat-ta myönteisesti järven pohjaeläinyh-dyskuntiin.

Järven kalastossa tapahtui selviämuutoksia seurannan aikana, muunmuassa ruutanan biomassaosuus vähe-ni tänä aikana 70 %. Lukumääräosuudes-sa ei ollut yhtä selvää muutosta havait-tavissa, mutta sekin väheni. Samaan ai-kaan särjen, ahvenen, lahnan ja hauenbiomassaosuudet kasvoivat, särjellä voi-makkaimmin. Petokalojen osuus kalas-tossa oli suuri.

Myös koekalastusten yksikkösaa-lis muuttui: yksikkösaaliin biomassapieneni 3,4 kilosta 2,1 kiloon/verkko,kun taas lukumäärä kasvoi 25 kalasta 54kalaan/verkko. Yksikkösaaliiden vertai-lua vaikeutti kuitenkin eri vuosina käy-tetyt erilaiset pyyntivälineet: vuosina1992 ja 1995 käytettiin Vekaryn verkko-sarjaa ja vuonna 2002 Nordicin yleiskat-sausverkkoja. Yksikkösaaliissa tapahtu-neet muutokset olivat kuitenkin niinsuuria, että kalastossa tapahtuneetmuutokset olivat pyyntimenetelmieneroista huolimatta mitä ilmeisimmin ta-pahtuneet.

Vuoden 2002 koekalastussaaliin pi-tuusjakaumakuvien perusteella ahvenkasvaa Koskeljärvessä särkeä nopeammin.Kolmatta kesäänsä elävä särki on vajaankymmenen sentin pituinen, kun saman-ikäinen ahven on jo yli 13 cm pitkä.

Vuonna 2000 tehdyssä virkistyska-lastuskyselyssä vastaajat arvioivat hau-kien, ahventen, särkien ja lahnojen run-sastuneen sekä kalojen yksilökoon kas-vaneen vedenpinnan noston jälkeen.Samalla ruutanan osuuden arvioitiinvähentyneen järven kalastossa. Havain-not tukivat vuoden 2002 koekalastuk-sissa saatuja tuloksia. Kaiken kaikkiaanvedenpinnan noston vaikutukset arvi-oitiin pelkästään myönteisiksi.

Yhteenveto


Myös vesi- ja luhtakasvillisuuskoki suuria muutoksia. Vesikasvillisuu-den pinta-ala kasvoi vuosien 1991–1999aikana lähes kaksinkertaiseksi. Samaanaikaan luhtien pinta-alat pienenivät nii-den vettyessä, lohkeillessa ja vajotessapohjaan. Sara- ja korteluhtien pinta-alatmelkein puolittuivat ja ruokoluhtienpinta-ala pieneni kolmanneksen. Avo-veden pinta-ala säilyi lähes entisellään,sillä vesikasvillisuus valtasi aiemminluhtien peittämiä matalia rantoja. Mosa-iikkiluhdat olivat ainoita luhtia, jotkahyötyivät vedenpinnan nostosta. Nos-ton vaikutukset Koskeljärven kasvilli-suuteen eivät olleet edes kesällä 2003vakiintuneet, vaan monet havaituistamuutoksista olivat alkaneet vasta vuo-sina 1999–2000. Viime vuosina siimapal-pakkokasvustot ovat vallanneet avove-destä laajoja alueita.

Yksittäisistä lajeista eniten taantui-vat vuoteen 1995 mennessä järvikorte,pikkuvesiherne, luhtavilla, kurjenjalka,rantakukka, terttualpi, myrkkykeiso jalamparerahkasammal. Järvikuirisammal,ratamosarpio ja hapsiluikka hävisivätlajistosta kokonaan. Tylppälehtivita il-mestyi uutena lajina vesikasvilajistoon.Luhta-alueen vesikasveista runsastuivatselvästi vain lampisirppisammal ja vuon-na 1992 ilmestynyt hetesirppisammal.

Viiden vuoden seuranta on kasvil-lisuuteen kohdistuvien vaikutustenseurannassa lyhyt aika. Esimerkiksi johävinneeksi tulkittua ratamosarpiotatavataan Koskeljärvellä jälleen.

Vedenpinnan noston jälkeen hetiseuraavana vuonna vesilintujen pari-määrät taantuivat Koskeljärvessä, mut-ta kasvoivat muutamassa vuodessa yli500 parin ja olivat sillä tasolla vuoteen1998 saakka. Satakunnan muilla lintu-vesillä suuntaus oli samanlainen, jos-kaan ei yhtä voimakas. Vuodesta 1998kannat taantuivat ja tultaessa 2000-lu-vulle kannat ovat edelleen pysyneet al-haalla lukuun ottamatta vuotta 2002,joka oli sääoloiltaan suotuisa. Vesilintu-jen kannanmuutokset noudattivat pää-piirteissään myös muualla valtakunnas-sa havaittuja muutoksia, eikä muutok-sia selittävänä tekijänä voida siten pi-tää pinnan nostoa.

Myöskään lokkilintujen kannoissaei ollut havaittavissa suoranaisesti ve-denpinnan nostoon liittyviä muutoksia.Kannat ovat vaihdelleet vuosittain,mutta selkeää vahvistumista tai heikke-nemistä niissä ei ole ollut.

Sen sijaan rantaluhtien linnusto onKoskeljärvellä taantunut usean lajinkohdalla. Parimäärältään vähentyneitälajeja olivat varsinkin töyhtöhyyppä,taivaanvuohi, liro, keltavästäräkki janiittykirvinen. Kaikkien muiden lajienkannat ovat heikentyneet koko maassapaitsi niittykirvisen, jonka taantumi-seen on saattanut vaikuttaa luhtien voi-makas väheneminen pinnan nostonseurauksena. Myös taivaanvuohentaantuminen on ollut Koskeljärvellämuuta maata voimakkaampaa, muttasiihen ovat saattaneet vaikuttaa myöslaskentojen väliset tulkintaerot eri vuo-sina.

Koskeljärvellä toteutettu seuranta-tutkimus on ollut melko kattava ja mo-nin osin työläskin. Tutkimuksen pahinpuute oli toimenpidettä edeltäneidentietojen niukkuus varsinkin linnustonja pohjaeläimistön kohdalla, joihin ve-denpinnan noston kaltaiset toimenpi-teet vaikuttavat melko nopeasti. Kasvil-lisuudessa tapahtuvat muutokset ovatsen sijaan niin hitaita, etteivät useam-pivuotiset ennakkotutkimukset ole vält-tämättä tarpeen. Muutosten hitaudenja pitkäkestoisuuden takia kasvillisuus-tutkimukset pitäisi sen sijaan ulottaariittävän pitkäksi aikaa toimenpiteenjälkeen. Myöskään kalastossa veden-pinnan noston vaikutukset eivät tämäntutkimuksen perusteella näy kovin no-peasti.

Kiitokset

Metsähallitus rahoitti tätä julkaisua.Leena Korte ja Kaija Joki-Sipilä tekivätarvokasta työtä karttojen ja kuvien pa-rissa. Taitosta huolehti Päivi Niemelä.Tapio Aalto, Janne Suomela, Esko Gus-tafsson ja Marjo Tarvainen antoivatmatkan varrella tärkeitä kommenttejakäsikirjoitukseen.


Alasaarela, E. & Rantala, L. 1990: Mataluus ja vedenkorkeuden muutokset. – Julkaisussa: Ilma-virta, V. (toim.), Järvien kunnostuksen ja hoidon perusteet. Helsinki, Yliopistopaino, s.152–158.

Benndorf, J. 1990: Conditions for effective biomanipulation; conclusions derived from wholelake experiments in Europe. – Hydrobiologia 200/201: 187–203.

Eloranta, P. 1994: Vesiekosysteemin reaktiot ympäristön tilan muutoksiin. Julkaisussa: Puhtaas-ti vedestä. Vesiyhdistys r.y. 25 vuotta. – Vesiyhdistys r.y., Helsinki: 85–95.

Heiskanen, A.-P. 1996: Euran Koskeljärven kalasto vedennoston jälkeisinä vuosina 1992 ja 1995.– Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monistesarja nro 5/96. 25 s.

Hurme, T., Lyysaari, V., Sarvala, J., Räty, J., Tyry, I. & Yrjälä, O. 1984: Pyhäjärvi ja Koskeljärvi Sa-takunnan helmet. 132 s.

Itkonen, A. & Pitkäranta, R. 1994: Euran Koskeljärven rantasoiden kehityshistoria ja altaantäyttymisnopeus. – Turun yliopiston Maaperägeologian osaston Geocenter raportti no13. 22 s.

Itkonen, A. & Salonen, V.-P. 1994: The response of sedimentation in the three varved lacustrinesequences to air temperature, precipitation and human impact. J. Paleolim. 11:323–332.

Koskimies, P. 1989: Distribution and numbers of Finnish breeding birds. Appendix to Suomenlintuatlas. – SLY:n Lintutieto Oy, Helsinki. 76 s.

Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Ohjeet alueelliseenseurantaan. – Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja B18. 83 s.

Kukkonen, E. 1973: Sedimentation and typological development in the basin of the lake Loh-janjärvi, South Finland. Geol. Survey Finland Bull. 261: 1–67.

Kurkilahti, M., Kirkkala, T., Lampolahti, J. & Tauriainen, S. 1993: Raportti Koskeljärven koeka-lastuksista vuonna 1992. Turun maaseutuelinkeinopiirin kalatalousyksikön raportti. 12s. + liite.

Lampolahti, J. & Valkama, J. 1992: Laulujoutsenen paluu Satakuntaan. – Satakunnan Linnut20:12–16.

Lampolahti, J. & Nuotio, K. 2004: Satakunnan vesilintukantojen muutokset 1987–2002. – Sata-kunnan linnut. Painossa.

Lehikoinen, E., Gustafsson, E. ja muut 2003: Varsinais-Suomen linnut. – Turun lintutieteellinenyhdistys r.y. Turku. 416 s.

Pöysä, H., Wikman, M., Lammi, E. & Väisänen R. A. 2003: Vesilintukannat ennallaan – poikas-tuotossa vaihtelua. Riistantutkimuksen tiedote 188:1–7.

Sillanpää, L. 1988: Koskeljärven vesistön vaiheita v. 1820–1988. Julkaisussa: Koskel- ja Vaaljär-ven kuivaus. 60 s.

Soini, P. 1980: Koskeljärven säännöstelysuunnitelma. – Turun vesipiirin vesitoimisto, toimitusn-ro 416. 21 s. + liitteet.

Sydänoja, A. 2001: Hepojärven koekalastukset vuonna 2001. – Lounais-Suomen ympäristökes-kuksen raportti. 8 s.

Toivonen, H. & Nybom, C. 1989: Aquatic vegetation and its recent succession in the water fowlwetland Koijärvi, S. Finland. Ann. Bot. Fennici 26:1–14.

Turun vesipiirin vesitoimisto 1980: Koskeljärven säännöstelysuunnitelma. 21 s. + liitteet.Väisänen, A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. – Otava 567 s.

Kirjallisuus

55Suomen ympäristö 700 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

JulkaisuaikaJulkaisija

Tekijä(t)

Julkaisun nimi

Julkaisun osat/muut saman projektintuottamat julkaisutTiivistelmä

Asiasanat

Julkaisusarjan nimija numero

Julkaisun teemaProjektihankkeen nimija projektinumero

Rahoittaja/toimeksiantaja

Projektiryhmäänkuuluvat organisaatiot

ISSN ISBN

Sivuja Kieli

Luottamuksellisuus Hinta

Julkaisun myynti/jakaja

Julkaisun kustantajaPainopaikka ja -aika

Kuvailulehti

Lounais-Suomen ympäristökeskus toukokuu 2004


Vedenpinnan noston vaikutukset Euran Koskeljärvessä

Etelä-Satakunnassa sijaitseva Euran Koskeljärvi on merkittävä lintuvesi. Se on Lounais-Suomenainoa suurehko mökittömänä säilynyt erämainen vesistö. Useiden vedenlaskujen seurauksenamataloitunutta järveä uhkasi ajan myötä tapahtuva umpeenkasvu. Tämän estämiseksi Koskeljär-ven vedenpintaa nostettiin 30 cm syksyllä 1991.Vedenpinnan noston vaikutuksia järven ekosysteemiin selvitettiin useampivuotisten seuranta-tutkimusten avulla. Seurannat keskittyivät järven hydrologiaan, veden laatuun, kasvistoon jaeläimistöön.Pinnan noston jälkeen vedenkorkeuden vaihtelut ovat pienentyneet ja veden laatu on kehitty-nyt suotuisaan suuntaan. Happitalous on parantunut eikä kalakuolemia ole enää havaittu.Koskeljärven kalaston lajisuhteissa on tapahtunut vedenpinnan noston jälkeen selviä muutoksia.Ruutanat ovat vähentyneet merkittävästi, kun taas särjet, ahvenet, lahnat ja hauet ovat runsastu-neet. Petokalojen osuus järven kalastossa kertoo terveestä kalaston rakenteesta.Vesikasvillisuuden pinta-ala kasvoi, mutta luhtien pinta-alat pienenivät. Sara- ja korteluhtienpinta-alat melkein puolittuivat ja ruokoluhtien pinta-ala pieneni kolmanneksen. Avoveden pin-ta-ala säilyi lähes entisellään, sillä vesikasvillisuus valtasi aiemmin luhtien peittämiä matalia ran-toja. Luhdista ainoastaan mosaiikkiluhtien pinta-alassa tapahtui kasvua. Luhdille tyypilliset lajittaantuivat monin paikoin.Vesilintujen parimäärissä ei havaittu pinnan nostosta aiheutuneita kannan muutoksia. Sen si-jaan rantaluhtien linnusto taantui Koskeljärvellä usean lajin kohdalla, mutta muutokset selittyi-vät pitkälti valtakunnallisella tasolla tapahtuneilla muutoksilla.

Eura, Koskeljärvi, vedenpinnan nosto, valuma-alue, veden laatu, hydrologia, kasvillisuus, luh-dat, linnusto, vesilinnut, kalasto, koekalastus, virkistyskalastus, pohjaeläimet, kasvillisuuskartta,seuranta

Suomen ympäristö 700

Luonto ja luonnonvarat

Lounais-Suomen ympäristökeskus

57 suomi

Julkinen 15 euroaLounais-Suomen ympäristökeskus, PL 47, 20801 TURKU, puh. (02) 525 3500Edita Oyj, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 EDITA, puh. 020 450 05, telefax 020 450 2380sähköpostiosoite: [email protected], www-palvelin: http://www.edita.fi/netmarketLounais-Suomen ympäristökeskusKirjapaino Astro Oy

1238-7312 952-11-1702-8 952-11-1703-6 (PDF)

DatumUtgivare

Författare

Publikationens titel

Publikationens delar/andra publikationerinom samma projektSammandrag

Nyckelord

Publikationsserieoch nummer

Publikationens temaProjektets namnoch nummer

Finansiär/uppdragsgivare

Organisationeri projektgruppen

ISSN ISBN

Sidantal Språk

Offentlighet Pris

Beställningar/districution

FörläggareTryckeri/tryckningsort och -år

56 Miljön i Finland 700○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Presentationsblad

Miljön i Finland 700

Natur och naturtillgångar

Sydvästra Finlands miljöcentral maj 2004


Sydvästra Finlands miljöcentral

57 Finska

Offentlig 15 euro

Sydvästra Finlands miljöcentral, PB 47, 20801 ÅBO, Finland, tel.+358 2 525 3500Edita Abp, Kundservice, PB 800, 00043 EDITA, Finland, tel. +358 20 450 05, telefax+358 20 450 2380, e-mail: [email protected], www-server: http://www.edita.fi/netmarketSydvästra Finlands miljöcentral Kirjapaino Astro Ab, Åbo 2004

1238-7312 952-11-1702-8 952-11-1703-6 (PDF)

Effekterna av vattenytans höjning i Koskeljärvi i Eura

Koskeljärvi i Eura, belägen i södra Satakunda, är en betydande fågelsjö. Det är det enda störrevildmarksaktiga vattendrag som bevarats utan stugbebyggelse i sydvästra Finland. Sjön, som bli-vit grundare till följd av flera vattenavtappningar, hotade med tiden att växa igen. För att hindradetta höjdes vattenytan i Koskeljärvi med 30 cm hösten 1991.Effekterna av höjningen av vattenytan på sjöns ekosystem utreddes med hjälp av flera uppföl-jande undersökningar över flera år. Uppföljningarna koncentrerade sig på sjöns hydrologi, vat-tenkvaliteten, floran och faunan.Efter höjningen av vattennivån har växlingarna minskat och vattenkvaliteten har utvecklats igynnsam riktning. Syreekonomin har förbättrats och ingen fiskdöd har längre observerats.I artförhållandena för fiskstammen i Koskeljärvi har det skett tydliga förändringar efter att vatte-nytan höjts. Rudorna har minskat avsevärt, medan åter mörtarna, abborrarna, braxnarna ochgäddorna har ökat. Rovfiskarnas andel av fiskbeståndet i sjön vittnar om en sund struktur förfiskstammen.Vattenvegetationens ytareal ökade, men strandängarnas areal minskade. Ytarealerna för starr-och fräkenängarna minskade nästan till hälften och vassängarnas areal minskade med en tredje-del. Ytarealen för öppet vatten bevarades nästan oförändrad, ty vattenvegetationen invaderadede låga stränder som tidigare täckts av svämstrandsängar. De för strandängarna typiska arternadecimerades på många ställen.I antalet sjöfågelpar observerades inte några förändringar i beståndet på grund av att vattenytanhöjdes. Däremot gick strandängarnas fågelfauna tillbaka i Koskeljärvi i fråga om flera arter, menförändringarna förklaras rätt långt av förändringar som skett på riksnivå.

Eura, Koskeljärvi, höjning av vattenytan, avrinningsområde, vattenkvalitet, hydrologi, vegetati-on, strandängar, fågelbestånd, sjöfåglar, fiskbestånd, provfiske, rekreationsfiske, bottenfauna,vegetationskarta, uppföljning

Publisher

Author(s)

Title of publication

Parts of publication/other projectpublicationsAbstract

Keywords

Publication seriesand number

Theme of publicationProject name andnumber, if any

Financier/commissioner

Project organization

ISSN ISBN

No. of pages Language

Restrictions Price

For sale at/distributor

Financierof publicationPrinting place and year

Date

57The Finnish Environment 700 ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

1238-7312

Documentation page

952-11-1702-8 952-11-1703-6 (PDF)

Southwest Finland Regional Environment Centre May 2004


The Finnish Environment 700

Nature and natural resources

Southwest Finland Regional Environment Centre

57 Finnish

Public 15 euros

Southwest Finland Regional Environment Centre, P.O. BOX 47, FIN-20801 TURKU.Edita Plc, P.O. BOX 800, FIN-00043 EDITA, Finland, tel.+358 20 450 05, telefax +358 20 450 2380e-mail: [email protected], www-server: http://www.edita.fi/netmarket

Southwest Finland Regional Environment CentreKirjapaino Astro Oy, Turku 2004

Effects of rising water level in Eura’s Koskeljärvi Lake

Eura, Koskeljärvi, rising water level, river basin, water quality, hydrology, vegetation, swamps,bird population, water birds, fish stock, experimental fishing, leisure fishing, animals of the lakebed, map of vegetation, monitoring

Eura’s Koskeljärvi lake in the Etelä-Satakunta region of Finland is an ornithological lake of consi-derable repute. It is the only wilderness waterway of Southwest Finland that remains entirelyfee of holiday cottages. Following several periods of lowering water levels, the lake was threate-ned by a gradual paludification. To prevent this from happening, the level of the Koskeljärvilake was in the autumn of 1991 raised by 30cm.The effects of the raised water levels on the lake’s eco system were monitored through follow-upstudies spanning several years. The monitoring centred on the lake’s hydrology, water quality,vegetation and wildlife.Since the water level was raised, variations in water levels have all but disappeared and the wa-ter quality has advanced considerably. The Lake’s oxygen levels have improved and no furtherincidents of fish mortality have been reported.The raised water level has also brought about changes in the lake’s fish population with regardto the dominance of one species over another. The stocks of crucian carp have diminished signi-ficantly, whereas stocks of roach, perch, bream and pike have grown. The number of predatoryfish in the lake is a sign of a healthy hierarchical system operating in its fish population.More of the lake is covered by aquatic vegetation, but the number of swamps has decreased. Thecoverage of sedge and horsetail swamps almost halved and the area covered by reed swampsshrank to one third of its previous size. The area of open water remained almost unchanged,with aquatic vegetation extending to the shallow shorelines formerly occupied by swamps. Theonly swamp to increase its surface area was the mosaic swamp. Species typical of swamps inmany instances receded.The number of water fowl pairs was not affected by the rising water level. Instead, the bird po-pulation of the shoreline swamps receded in the case of many species. The changes are attri-butable to developments that took place on a national level.

LOUNAIS-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS PL 47, 20801 TURKU


Myynti:Edita OYJ, Asiakaspalvelu, PL 800, 00043 EDITA,puh. 020 450 05, telefax 020 450 2380Lounais-Suomen ympäristökeskus, PL 47, 20801 TURKUpuh. (02) 525 3500, telefax (02) 525 3509

Julkaisua on saatavissa myös Internetissä:http://www.ymparisto.fi/los

ISBN 952-11-1702-8ISBN 952-11-1703-6 (PDF)ISSN 1238-7312

Eteläisessä Satakunnassa sijaitseva Euran Koskeljärvi on merkittävä, erämaisena jamökittömänä säilynyt lintuvesi. Koskeljärvi, lähialueella olevat suot ja Vaaljärvimuodostavat Natura 2000 -verkostoon kuuluvan kokonaisuuden. Matalavetisyytensätakia Koskeljärveä uhkasi umpeenkasvu, jonka estämiseksi järvellä toteutettiin veden-pinnan nosto vuonna 1991.

Vedenpinnan noston vaikutuksia Koskeljärven eläimistöön ja kasvillisuuteen selvitet-tiin erilaisissa seurantatutkimuksissa useiden vuosien ajan noston jälkeen. Lisäksiseurattiin muutoksia järven hydrologiassa ja veden laadussa.

Vedenpinnan noston vaikutukset näkyivät parhaiten kalastossa ja kasvillisuudessa.Muutosprosessit olivat kuitenkin pitkäkestoisia ja ne jatkuvat yhä. Tässä julkaisussaesitellään seurantatutkimusten tuloksia ja arvioidaan vedenpinnan noston vaikutuksiajärven ekosysteemissä.

Documents

Vedenpinnan noston Asko Sydänoja, Teija Kirkkala, Janne