Veteraanien kuntoutus puhuttaa - Etusivu - … 4_2005.pdfki neljä veteraanijärjestöä kuuluvat jäseninä, käsitte-li etuus- ja määräraha-asiaa alkuvuodesta jättäen rinta-

Syyskuun 14. päivänä 2005Tarkastettu levikki 68 225N:o 4/2005

Veteraanien kuntoutus puhuttaa (sivu 20)

Liiton tulevaisuussuunnitelman toinen vaihe käynnistynyt (sivu 2)

Uutta tietoa matkustajakone Kalevan tuhosta (sivut 22-23)

Heimoveteraaneilla monia tapahtumia (sivut 44-45)

Tammenlehväkatsomoidea laajenee (sivu 57)

Tämän vuoden kirkkopäivien sanallinen tunnus oli Me etsimme isänmaata. Tam-pereella elokuussa järjestettyyn tilaisuuteen osallistui 3 000 sanankuulijaa. Rovasti Esa Eerola aloittaa jumalanpalveluksen.

Äänite laulujuhlilta (sivu 3)

Veteraanit kokoontuivat kirkkopäiville (sivu 10-12)

Koitos mestaruu-desta on a lka -massa. Kuvassa vasemmalla liiton kilpailuvaliokun-nan puheenjoh-taja Kalevi Raati-kainen vierellään kisan ylivoimai-nen voittaja Eero Jokinen sekä ryh-män muut pelaa-jat apureineen.

Golf -mestaruudet ratkottiin Mikkelissä (sivu 56)

Toukokuussa järjestetystä Sotaveteraanikuorojen VIII laulu-juhlasta julkaistaan äänite.

Sotainvalidien Veljesliitto 65-vuotias, Rintamanaisten Liitto 25-vuotias (sivut 8-9)

4/05 Syyskuun 14. päivänä 20052

Helsingissä 14. syyskuuta 2005

Tulevaisuussuunnitelman toinen vaiheSotaveteraaniliiton vuoden 2002 liittokokous hyväksyi järjestön jäljellä olevan elin-kaaren rakennetta ja toimin-taa hahmottavan tulevai-suussuunnitelman. Päätök-sessä korostettiin tarvetta edetä hallitusti, kohtuuas-kelin eikä kertarysäyksellä.

Vuoden 2004 liittoko-kous hyväksyi liiton yleisen toimintasuunnitelman vuo-sille 2004-2006. Tuon ajan-jakson yhdeksi keskeisek-si tavoitteeksi kokous asetti kannattajajäsenten määrän lisäämisen jo seuraavaan, vuoden 2006 liittokokouk-seen mennessä. Lisäksi lii-ton hallitus sai tärkeän vel-voitteen: vuoden 2006 liitto-kokouksen päätettäväksi on tuotava uudet, tarpeen sa-nelemat jatkotoimet suunni-telmien toteuttamiseksi.

Alkuvuodesta 2005 liit-to teki paikallisyhdistysten johtohenkilöiden keskuu-dessa toimintakentän tilaa ja odotuksia koskevan kyse-

lyn, jollainen oli tehty myös vuoden 2002 suunnitelmaa valmisteltaessa. Lehtemme viime numerossa toiminnan-johtaja Markku Seppä selos-ti valtuuston puheenjohtajan Aarno Lammen raporttia uuden kyselyn tuloksista.

Kannattajajäsenten painoarvo kasvaaKyselyn keskeisiä tuloksia on toteamus, että yhdistys-väki toivoo vielä jatkettavan ”nykyisissä puitteissa”. En-tistä enemmän nähdään kui-tenkin välttämättömäksi tu-keutua kannattajajäsenkun-taan. Tämä suuntaus on jo ehtinyt johtaa hyviin tulok-siin. Runsaan vuoden kulu-essa yhdistysten kannatta-jajäsenten luku on noussut kolmanneksen ja on nyt lä-hes 20 000. Kaksi viidennes-tä liiton 400 yhdistyksestä on uskonut puheenjohtajan tehtävät kannattajajäsenel-leen, yli puolessa yhdistyk-sistä kannattajajäsenet ovat

mukana hallitustyöskente-lyssä, ja sihteerin tehtävät ovat kannattajajäsenen hoi-dossa jo kahdessa kolman-neksessa yhdistyksistä.

Tulevaisuussuunnitel-man toisen vaiheen lin-jaukset, joista päätetään Mikkelin liittokokouksessa kesäkuussa 2006, ovat alus-tavasti esillä jo Tuusulas-sa 20.-21. syyskuuta pidet-tävillä Sotaveteraaniliiton neuvottelupäivillä. Kysymys kannattajajäsenten aseman vahvistamisesta, heidän saattamisestaan tasaveroi-siksi äänioikeuden käyttä-jiksi varsinaisten jäsenten kanssa, on erityisen tärkeä pohdinnan kohde. Nykyi-sissä mallisäännöissä ei tätä tasa-arvoisuutta ole vielä suositettu. Alkuvuoden tie-dustelu kertoi, että yhdistyk-sistä joka kymmenes on ää-nioikeuden jo myöntänyt ja kolmannes on äänioikeu-den myöntämisen kannalla.

Veteraanien puolisoita ja leskiä tahdotaan tukeaAlkuvuoden yhdistyskyse-lyssä oli kannattajajäsenten äänioikeuden ohella uutena asiana esillä myös veteraa-nien puolisoiden ja leskien tukeminen. Vastauksista il-meni, että yhdistyksillä on tässä selvä ja yhtenäinen kanta. Lähes poikkeukset-ta ne pitävät puolisoiden ja leskien saamista yhdistysten huoltotoiminnan piiriin erit-täin kiireellisenä ja tärkeänä asiana. Selvältä näyttääkin, että tulevaisuussuunnitel-man toisen vaiheen sääntö-muutosten tulisi nykysään-töjä korostetummin vetää puolisot ja lesket liiton ja yhdistysten henkisen ja tar-vittaessa myös aineellisen tuen piiriin. Ajankohtaisen pohdinnan aiheisiin kuuluu myös kysymys niin sanotusta puolisojäsenyydestä ja puoli-sojäsenten äänioikeudesta.

Monia avoimia

kysymyksiä Neuvottelupäivien keskus-telut antavat suuntaviitto-ja liiton hallitukselle sen valmistellessa tulevaisuus-suunnitelman toista vai-hetta koskevaa esitystään Mikkelin liittokokoukselle. Vuodenvaihteen jälkeen yh-distyskenttää on tarkoitus vielä kuulla syystyöskente-lyn tuottamasta alustavasta esityksestä.

Alkuvuoden yhdistysky-selystä laaditun raportin lop-pupäätelmät viittaavat sii-hen, että monet kysymykset, muun muassa järjestelyt yh-distysten toiminnan päätty-essä, vaativat aikaa selkiin-tyäkseen. Raportin laatijan mielestä näyttää olevan vie-lä vaikeaa löytää ratkaisuja siihen, millaisella organisaa-tiorakenteella järjestömme muuttuu aikanaan perinne-järjestöksi.

AARNO STRÖMMER

Sosiaali- ja terveysministeri-ön ensi vuoden talousarvio-esitys ei sisällä merkittäviä uutisia. Viime vuoden syk-synä valtioneuvoston julkai-semassa Veteraanipolitiikka 2004–2007 linjauksessa jul-kistettiin rintamaveteraani-en ja sotainvalidien etuuk-sien kehittäminen vaalikau-della sekä niihin osoitettavat vuosittaiset määrärahat.

Suomen veteraaniliitto-jen valtuuskunta, johon kaik-ki neljä veteraanijärjestöä kuuluvat jäseninä, käsitte-li etuus- ja määräraha-asiaa alkuvuodesta jättäen rinta-

Veteraanimäärärahat vähenevätmaveteraaniasiain neuvotte-lukunnalle oman esityksen. Sen rintamaveteraaneihin kohdistuvat tärkeimmät asiat olivat seuraavat: rintamave-teraanien kuntoutusmäärä-rahan säilyttäminen vuoden 2005 tasolla sekä muita laa-dullisia ehdotuksia kuntou-tuksen toteuttamiseen, ulko-maalaisten vapaaehtoisten rintama-avustukseen taso-korotus, määräraha avusta-jatoimintaprojektin tukemi-seen ja laajentamiseen sekä rintamalisän tasokorotus.

Veteraa n i jä r je s töjen edustajien käsityksen mu-

kaan kuntoutukseen osoite-tun määrärahan säilyttämi-nen 47,8 milj. eurossa tur-vaisi kaikille kuntoutusta haluaville veteraaneille vuo-sittaisen kuntoutusjakson. Kuntoutuksen kustannukset nousevat vuodessa 2-3 %, jo-ten määrärahan säilyttämi-nen nykyisellä tasolla vähen-tää kuntoutettavien mää-rää lähes parilla tuhannella. Myös veteraanien puolisoi-den osallistuminen kuntou-tukseen yhdessä veteraa-nin kanssa tarvitsee tulevi-na vuosina enemmän varoja. Kuntoutukseen on ensi vuo-

delle esitetty 42,8 milj. eu-ron määräraha.

Vuonna 2004 kunnat pa-lauttivat ennätyksellisen vä-hän käyttämättömiä kun-toutusvaroja. Nähtäväksi jää millainen kehitys on tänä vuonna, kun määräraha on yli kolmanneksen edellis-vuotta suurempi.

Sotaveteraanipiirien so-siaalineuvojilta saatujen alustavien tietojen mukaan kunnat tulevat yleensä käyt-tämään kaikki saamansa kuntoutusrahat.

Rintamalisiin osoitetut määrärahat laskevat 80,0

milj. euroon (vuonna 2005 90,7 milj. euroa). Vähennys johtuu rintamaveteraanien määrän pienenemisestä.

Ulkomaalaisten vapaaeh-toisten vuosittainen rintama-avustus on vuodesta 2001 ol-lut 455 euroa. Rintamalisä on vuodessa 496,56 euroa. Tämän jälkeenjääneisyyden korjaaminen vaikka jälkikä-teen eduskunnassa olisi pie-ni kädenojennus usein hyvin ankeissa oloissa eläville hei-moveteraaneille.

MARKKU SEPPÄ

Sotaveteraaniyhdistyksiin on tämän vuoden aika-na liittynyt 2 570 uut-

ta kannattajajäsentä. Eniten kannattajajäseniä on liittynyt Varsinais-Suomen Sotavete-raanipiirin alueella 444 jäsen-tä, Keski-Suomessa 366 jäsen-tä, jäsentä, Etelä-Pohjanmaal-la 329 jäsentä ja Satakunnassa 307 jäsentä.

Kannattajajäsenten määrä nousussa

Seinäjoella pidetyssä liitto-kokouksessa hyväksyttiin kak-sivuotistoimintasuunnitelma ja siinä tavoitteeksi 10 000 uu-den kannattajajäsenen hankki-minen seuraavaan liittokoko-ukseen mennessä. Syyskuusta 2004 syyskuuhun 2005 jaksol-la kannattajajäsenten määrä li-sääntyi 3 323 jäsenellä. Tavoi-teltavaa riittää vielä.

Veteraanimäärärahat vuosina 2001 - 2004 euroina. Vuodet 2002 ja 2004 ovat tilinpäätöstenmukaisia, vuosi 2005 talousarvio- ja 2006 STM:n talousarvioesitystietoja

MÄÄRÄRAHAT 2002 2003 2004 2005 2006

Rintamalisät ja asumistuki 115,832,969 107,000,000 98,000,000 90,700,000 80,000,000

Sotilasvammakorvaukset 260,707,299 259,000,000 250,000,000 242,000,000 230,900,000

Sotainvalidien hoitolaitokset 59,707,000 59,707,000 59,707,000 59,700,000 59,700,000

Sotainvalidien puolisoiden ja sotaleskien kuntoutus 2,523,000 2,600,000 2,760,000 2,760,000 2,760,000

Rintamaveteraanien kuntoutus 35,796,000 35,796,000 35,796,000 47,800,000 42,796,000

Eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutus 2,450,000 2,450,000 2,450,000 2,950,000 2,950,000

Ulkomaalaiset vapaaehtoiset rintamasotilaat 202,000 182,000 160,000 140,000 130,000

Rintamalisän saajien lkm 124,300 112,500 103,500 94,300 84,000

joista sotainvalideja 19,620 17,480 15,400 13,900 12,600

( STM: käyttämät arviolukumäärät)

�4/05 Syyskuun 14. päivänä 2005

Viime huhtikuussa jär-jestettiin Helsingissä viimeinen tilaisuus

15 asemiesillan sarjasta. En-simmäinen asemiesilta järjes-tettiin lokakuussa 2002 Hel-singissä.

Asemiesiltojen järjeste-lyjä koordinoi ohjausryhmä, johon kuului edustaja jokai-sesta veteraanijärjestöstä ja Lottaperinneliitosta sekä esiintyviä taiteilijoita edus-taneet toimittaja ja ohjaus-ryhmän sihteeri Timo Aalto-nen ja kuuluttajana toiminut Jaakko Salonoja.

Ohjausryhmän puheen-johtajana toimi vuoden 2004 kevääseen asti Jaakko Valve ja loppuajan Tero Tuomisto. Ohjausryhmän maksuliiken-teen ja kirjanpidon hoiti Irma Murto.

Ohjausryhmän viimeises-sä kokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus 2004–2005 sekä tiliselvitys. Kukin järjestö sai takaisin alkupääoman sekä tasasuuruisen osuuden ylijää-mästä. Ohjausryhmässä kukin järjestö oli tehnyt osapuilleen samansuuruisen työpanoksen.

Viimeisessä ohjausryhmän kokouksessa todettiin tapah-tumasarjan lähentäneen jär-jestöjä niin alue- kuin valta-kunnan tasolla. Keskeisen

Asemiesiltojen ohjausryhmä päätti toimintansa

tuen koko tapahtumasarjan järjestämiselle antoivat alu-eellisten ja valtakunnallisen ohjausryhmien lisäksi puolus-tusvoimien sotilassoittokun-nat ja esiintyvät taiteilijat.

Äänite suunnitteillaHelsingissä järjestetyn ase-miesillan ohjelma on taltioitu ja siitä voitaisiin tehdä äänite. Parhaillaan selvitetään esitys-oikeusasioita.

Sotavahinkosäätiö myön-tää edelleen Sotavete-raaniliiton kautta ta-

loudellista tukea pienituloisil-le, ylimääräistä rintamalisää saaville veteraaneille, heidän puolisoilleen ja leskilleen. Eläke ei saa ylittää 1 000 eu-roa kuukaudessa.

Tukea voidaan myöntää lää-keja hoitokulujen sekä ham-mashoidon omavastuuosuuk-siin, apuvälinehankintoihin, silmälaseihin sekä kotona asu-mista tukeviin oman asunnon

Avustuksia sotaveteraaneillekorjauksiin ja muutostöihin.

Keskimääräinen avustus on noin 300 - 700 euroa, riip-puen kustannuksista.

Hakemuksessa tulee selvi-tä hakijan jäsenyys, eläkkeen määrä sekä liitteenä kuitit ai-heutuneista kustannuksista. Asunnon korjaus- ja muutos-töissä tarvitaan korjausneu-vojan lausunto. Lausunto on hakijalle maksuton.

Avustushakemuksia saa omasta sotaveteraaniyhdis-tyksestä tai -piiristä. Kaikki

hakemukset käsitellään luot-tamuksellisesti.

Avustusta ei myönnetä kuntoutukseen, asunto-osa-keyhtiöiden tekemiin osake-huoneistojen remontteihin eikä sotainvalideille, joiden haitta-aste on 10 prosenttia tai enemmän.

Sotaveteraanipiirit myön-tävät samoin perustein avus-tuksia Veteraanikeräyksen tuotosta. Tarkempia tietoja saa omasta sotaveteraaniyh-distyksestä tai -piiristä.

Veteraanikeräyksen keräyspäälliköksi on 1.9.2005 lukien nimitetty ekonomi Pia Mikkonen.

Vuoden 2006 Sotavete-raanikalenteri on il-mestynyt 27. kerran.

Kalenteri sisältää asiantunti-joiden laatimia artikkeleita, yhteystietoja sekä päiväkirjan ja muita perinteisiä kalenteri-tietoja.

Artikkeleissa kerrotaan sotiemme veteraaneista ja heidän järjestötyöstään, Suo-men Sotaveteraaniliiton pää-määristä, hallinnosta, sotave-teraanityön tukemisesta, rin-tamaveteraanien tunnuksista, erityisetuuksista, kuntoutuk-sesta ja omaishoitopalveluista sekä kunniamerkeistä.

Järjestö- ja yhteystietoja on liiton ja jäsenpiirien, Nais-järjestön ja Sotaveteraanien Tuki- ja perinnesäätiön luot-tamus- ja toimihenkilöistä. Kalenterissa on myös luettelo

kotimaassa ja ulkomailla toi-mivasta 397 sotaveteraaniyh-distyksestä. Järjestöjaksoon sisältyvät myös luettelo sota-veteraanien valtakunnallisista tapahtumista, Marssilaulun - liiton kunniamarssin - ja Vete-raanin iltahuudon sanat sekä luettelo liiton myyntiesineistä.

Kalenteri on saatavissa myös nahkakantisena. Kalen-terin hinta on entinen 5 eu-roa. Nahkakantisen kalente-rin hinta on 10 euroa.

Kalenteria voidaan ostaa tai tilata liiton myyntitoimis-tosta, Korkeavuorenkatu 41 A7, 00130 Helsinki, puhe-lin (09) 6126 2014, faksi (09) 6126 2020, sähköposti helena. [email protected] sekä sotaveteraanipiirien toimistoista ja useilta sotave-teraaniyhdistyksiltä.

Sotaveteraanikalenteri 2006 on ilmestynyt

Sotaveteraaniliitto ja Pop-tori julkistavat Sotave-teraanikuorojen laulu-

juhlasta tehdyn äänitteen 15. syyskuuta Helsingissä. Äänit-teen nimi Karjalan kunnailta viittaa laulujuhlan järjestämis-paikkaan ja konsertin karja-laispainotteiseen ohjelmaan.

Ensi vaiheessa valmistuu VHS -kasetti ja DVD -levy.

Äänite Sotaveteraani-kuorojen laulujuhlasta

Kasetin hinta on 18 euroa ja levyn 20 euroa. Äänitteen voi hankkia Suomen Sotavete-raaniliitosta. Yhteystiedot: Suomen Sotaveteraaniliit-to, Helena Hornborg, Kor-keavuorenkatu 41 A 7, 00130 Helsinki, puh. (09) 6126 2015, sähköposti: [email protected]

Sotaveteraani-lehti järjesti koulutuspäivän 29. elokuuta toimiville avustajille. Koulut-tajina toimivat Antti Henttonen ja Jyrki Vesikansa. Koulutuspäivän avasi Sotaveteraa-niliiton puheenjohtaja Aarno Strömmer.

Lehtemme avustajat koulutuksessa

Lämpimät kiitokseni kaikille, jotka muistit-te minua monin tavoin 50-vuotispäivänäni.

Katson uskoen ylöspäinrakastaen ympärillenikiittäen taaksepäinluottaen eteenpäin.

Anni Grundström

Jalkaväenkenraali, Man-nerheim-ristin ritari Adolf Ehrnroothin syn-

tymästä oli 9. helmikuuta ku-lunut 100 vuotta. Tämän joh-dosta Sotamuseossa avattiin erikoisnäyttely ”Vuosisata Suomen puolustuksessa – Jal-kaväenkenraali Adolf Ehrn-rooth 1905–2004”. Näyttely esittelee Suomen maanpuo-lustusta 1900-luvun alku-

Sotamuseon Ehrnrooth-näyttely on edelleen avoinna

puolelta 2000-luvulle Ehrn-roothin pitkän ja vaiherik-kaan elämän kautta. Näyttely on samalla kunnianosoitus sotiemme veteraaneille ja muille maanpuolustuksen hy-väksi työtä tehneille. Näytte-lyn ainutlaatuista antia ovat Ehrnroothin henkilökohtai-set esineet ja ennen julkaise-mattomat valokuvat hänen omista albumeistaan.

Viimeinen näyttelypäivä on itsenäisyyspäivä 6.12.2005. Näyttely on avoinna tiistai-na, keskiviikkona ja torstai-na kello 11–18 sekä perjantai-na, lauantaina ja sunnuntaina kello 11–16. Museon osoite on Maurinkatu 1, 00170 Hel-sinki. Pääsymaksu on aikui-silta 4 euroa, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä 2 euroa. Sotiem-me veteraanit pääsevät näyt-telyyn maksutta. Tietoja näyt-telystä saa puhelinnumerosta (09) 1812 6387.


SANAVirsien sanomaa

Istuin kauniina heinäkuun päivänä pi-hakeinussa ja herkistyin katsellessani Luojan luomaa luonnon kauneutta ym-pärilläni. Valkorunkoiset ja runsasleh-tiset koivut huojuivat vienossa tuulessa, ikään kuin tervehtien yksinäistä istu-jaa, ihmistä joka on myös Luojan luo-ma. Ympärilläni oli paljon kiittämisen aiheita:

”Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan,annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.Kiitos sisukkaasta työstä isien, kiitos isänmaastaja kohtaloista sen.” (581:1)

Kiitos isänmaasta! Me ikääntyneet sisaret ja veljet opimme arvostamaan ja rakastamaan maatamme jo lapsuu-dessa. Kansakoulussa tulivat Maam-me-kirja ja Vänrikki Stoolin tarinat tu-tuiksi. Maamme-kirjassa kirjoitettiin muun muassa näin: ”Sinun tulee rakas-taa isänmaatasi enemmän kuin maal-lista onneasi, enemmän kuin henkeäsi-kin. Mutta ei enempää kuin Jumalaasi, kunniaasi ja omaatuntoasi.”

Sotavuodet osoittivat itsenäisyyden ja vapauden tärkeyden. ”Suomi on hyvä maa, se on puolustamisen arvoinen”, sanoi jalkaväenkenraali Adolf Ehrn-rooth. Emme saaneet pitää maatamme ilmaiseksi, hinta oli kallis mutta ei tur-ha. Itsenäisyyden ja rauhan säilyttämi-nen vaatii puolustustahtoa ja -kykyä:

”Sun kätes, Herra, voimakkaan, suo olla turva Suomenmaanniin sodassa kuin rauhassa ja mur-heen, onnen aikana.” (577:1)

Sotiemme veteraanit toivovat, että heidän yhteiset elämänarvonsa siirtyi-sivät henkisenä perintönä uusille suku-polville:

”Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen.” (577:9)

Katselin ensimmäistä pienen kokois-ta, nahkakantista kullatuin ristein so-mistettua virsikirjaani. Sain sen rippi-lahjaksi kummitädiltäni. Virsikirja oli hyväksytty kahdennessatoista yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1938, ja se oli viides suomenkielinen virsikirja. Tästä heräsi kiinnostukseni virsien syn-tyvaiheisiin.

Kristillisten virsien lähtökohtana ovat olleet vanhan testamentin psalmit, joita jo opetuslapset lauloivat. Esimer-kiksi Matteuksen evankeliumin 26. lu-vussa kerrotaan, että he pyhän ehtool-lisen jälkeen veisasivat kiitosvirren. Apostoli Paavali kehotti kolossalaisia: ”Opettakaa ja neuvokaa toisianne kai-kella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja” (Kol. 3:16).

Martti Luther (1483-1546) oli suuri kirkkolaulun uudistaja. Hänen tunne-tuimmat virtensä ovat:

”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan,on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran vaivan.” (170:1) sekä”Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin?” (21:1)

Edellinen virsi tuli tutuksi sotiemme aikana veljille rintamalla, myös rukoili-joille kotirintamalla. Jälkimmäisen vir-ren Luther kirjoitti alkuaan jouluillan vuorolauluksi lapsiaan varten. Ensim-mäinen suomenkielinen virsikirja il-mestyi 1580-luvun alussa Turun koulun rehtorin Jaakko Finnon (Suomalaisen) kokoamana.

Suomen suvi 2005 on siirtymässä muistojen joukkoon. Veteraaniveljet ja -sisaret ovat osallistuneet kesän aika-na moniin tapahtumiin: kunto- ja vir-kistysleireihin, kesäjuhliin, alueellisiin kirkkopäiviin ja muihin hengellisiin ti-laisuuksiin. Kaikissa näissä on tärkeä-nä osana ollut Jumalan sana niin lau-suttuna kuin laulettuna. Usein sanat ja sävelen muistamme ulkoa, mutta jos-kus virsi jää kesken, kun jatkon sanat ovat kadoksissa. Aloitin tämän virsien tapailun Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen kiitosvirrellä kauniista isän-maasta. Virsi päättyy rauhan rukouk-seen:

”Rukoilemme rauhaa myös koko maailmaan, että kaikki kansat pian saavat isänmaan.Sinä, Herra, saatat mielet avartaa, että ymmärrämme:on yhtä koko maa.” (581:4)

HElVi PElTONEN

Pohjois-Savon oma Mannerheim-ristin ritari, maanviljelijä ja vää-peli Erkki Oinonen täyttää 90 vuotta 22. syyskuuta 2005 Siilin-järvellä. Ei ole kauan, kun hän otti aktiivisesti osaa kotiseutunsa veteraanikuoron harjoituksiin ja esiintymisiin. Hän on ollut myös odotettu ystävä Siilinjärven Ve-teraanimajalla pidettyihin tilai-suuksiin.

Erkki Oinosen juoheva jutus-telu on kerännyt kuulijoita missä tahansa hän on vain antautunut kertoilemaan kokemuksistaan. Viimeksi keväällä Uutis-Jousen lukijat saivat lukea hänen muis-teluistaan koululaisten haastatte-lemana ja Puolustusvoimain lip-pujuhlan päivänä Pohjois-Savon maanpuolustusväki nähdä hänet paraatin vastaanottajana Kuopi-ossa.

Heinäkuun 18. päivänä 1944 Mannerheim-ristin ritarinimityk-sen n:o 147 vastaanottanut yliker-santti Oinonen kuului suomalais-ten iskumiesten valioihin. Hän avasi kerta toisensa jälkeen tien vihollisen asemien läpi niin, että omat joukot pystyivät sen jälkeen suorittamaan tehtävänsä.

Mannerheim-ristin ritari Erkki Oinonen 90 vuotta

Mm. Heinjoen Vieremän myl-lyllä kersantti Oinonen karkotti parin miehen kanssa oman komp-panian selustaan tunkeutuneen vihollisosaston 29.7.1941. Myö-hemmin todettiin vihollisen vah-vuudeksi 350 miestä konekivää-rein ja heittimin varustettuina. Erkki Oinonen pystyi siirtämään oman rauhallisuutensa ja var-muutensa lähimpiin miehiinsä helposti, sillä häntä kuunneltiin. Hänen seurassaan olevat tunsivat olevansa taitavampia kuin vasta-puolen miehet.

Nykyisin Erkki Oinonen tun-tee viihtyvänsä erityisesti lasten seurassa. Oinosten laaja suku onkin tuottanut hänelle jo kol-mannen sukupolven iloittavaksi. Erkin pojat, erityisesti Olavi ja hänen puolisonsa Iiris pitävät päivittäisillä vierailuillaan huo-len uutisten päivityksestä, vaikka maailma tuleekin hänen silmien-sä eteen pitkin päivää television kautta. Iän hidastama askel vie vielä muutama vuosi sitten kirk-komaalle siirtyneen Maria-puoli-son luo. Muutoin päivittäinen ul-koilu pyrkii pysähtymään omalle ulkoterassille.

Suomen Sotaveteraaniliiton Nais-järjestön kunniapuheenjohtaja Annikki Iloranta täytti 85 vuotta 13. syyskuuta Hauholla.

Annikki syntyi 13. syyskuu-ta 1920 Hauholla. Valmistuttu-aan kansakoulunopettajaksi hän ennätti ennen talvisodan alkua aloittaa opettajana Mouhijärvel-lä. Lottatoiminnassa hän oli ollut mukana jo pikkutytöstä lähtien. Sotien aikana hän oli lottatyössä kotirintamalla ja vuosina 1943-44 lottana eri kenttäsairaalois-sa sotatoimialueella. Opettajana Annikki toimi Hauholla vuoteen 1981 saakka.

Jo 1960-luvun lopulla Annik-ki tuli miehensä mukana veteraa-nitoimintaan. Hän oli perusta-massa Hauhon naisjaostoa 1970 ja Kanta-Hämeen Sotaveteraani-piirin naistoimikuntaa 1973. Hän toimi sen puheenjohtajana lähes 25 vuoden ajan. Erotessaan tästä tehtävästä 2002 hänet kutsuttiin naistoimikunnan kunniapuheen-johtajaksi. Hän antoi merkittävän panoksensa myös Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiirin hallituksessa ja sen eri työryhmissä.

Annikki Iloranta 85 vuotta

Suomen Sotaveteraaniliiton Naisjärjestöön, silloiseen Nais-keskustoimikuntaan, Annikki Iloranta valittiin 1978. Hän hoi-ti myös sihteerin tehtävää 1980-84, jolloin hänet valittiin Naisjär-jestön puheenjohtajaksi. Hänen puheenjohtajakaudellaan Nais-järjestö laajeni alueellisesti ja jä-senmäärät lisääntyivät. Annikki koki tärkeäksi sisarkunnan kun-touttamisen, myös kotirintama-naisten. Jo 1980-luvun alusta läh-tien kuntokurssien ja henkisen vireyttämisen kurssien järjestä-misestä muodostui Naisjärjes-tölle merkittävä toimintamuoto. Annikki tähdensi myös sisarten osuutta avun ja henkisen tuen antamisessa sekä veteraaniveljien että -sisarten hyväksi. Annikki kutsuttiin Naisjärjestön kunnia-puheenjohtajaksi, kun hän 1998 luopui puheenjohtajuudesta.

Annikki Iloranta kuului So-taveteraaniliiton hallitukseen 1984-98, Sotaveteraani-lehden toimitusneuvostoon ja liiton eri toimikuntiin.

Jatkosodan muistomitalin li-säksi on Annikki Iloranta pal-


Keski-Suomen Sotavete-raanipiirin puheenjohtaja, Suomen Sotaveteraaniliiton hallituksen jäsen, maanvil-jelysneuvos Risto Isännäi-nen täytti 80 vuotta elokuun 10. päivänä. Hän on synty-nyt Jämsässä.

Asevelvollisuuden Ris-to Isännäinen suoritti viesti-joukoissa Riihimäellä 1943-1944. Kesä-syyskuussa 1944 hän osallistui Kannaksen rintaman taisteluihin mm. Kaljala-Siiranmäki-Karisal-mi-alueilla. Sotilasarvoltaan hän on alikersantti.

Vanhaa sukutilaansa ”Isännäistä” hän on hoita-nut 1940-luvun alusta lähti-en. Hän on alansa tosi am-mattilainen, maatilatalou-den monipuolinen kehittäjä, työmenetelmien koneellista-ja. Isännäisen tila tunnetaan maatalouden tutkimuskir-janpito- ja harjoittelutilana jo vuodesta 1966 alkaen.

Risto Isännäistä on tar-vittu ja käytetty lukuisissa oman alansa ja läheisalojen-

Risto Isännäinen 80 vuotta

sa organisaatioissa: MTK:ssa, Valiossa, Maatalous-koneiden Tutkimussäätiös-sä, Ammatinedistämislai-toksessa, Maaseudun Työn-antajissa, Työtehoseurassa, Viljavuuspalvelussa, Savon Sellussa, Keskisuomalaises-sa, Keskusosuusliike Hank-kijassa sekä Jämsän Seudun Osuuspankissa ym.

Jämsän Sotaveteraanit ry:n jäsen hän on ollut vuo-desta 1975 alkaen, hallituk-sen jäsen vuodet 1992-1994 ja yhdistyksen puheenjohta-ja vuosina 1995-2003. Hän hoiti v. 1997 ilmestyneen Jämsän Seudun sankari-vainajien matrikkelikirjan ”Sotamuistot elävät” toimi-tuskunnan puheenjohtajuu-den ja toimi v. 2004 ilmesty-neen Jämsän, Jämsänkosken ja Koskenpään Sotaveteraa-nit -kirjan Kotiemme puo-lesta 1939-1945 toimikun-nan jäsenenä. Risto Isän-näinen on musiikkimiehiä ja on laulanut Jämsän Sota-veteraanikuorossa vuodesta

Mannerheim-ristin ritari Heikki Nykänen 85 vuottaSyyskuun 19. päivänä 85 vuotta täyttävältä Manner-heim-ristin ritari, majuri ja entinen investointijohtaja Heikki Nykäseltä kannat-taa tiedustella sijoitusvih-jeitä. Ala kiinnostaa hän-tä elävästi ja hän seuraa ta-louselämämme suuntauksia ja ennen kaikkea suomalais-ten yritysten menestymistä päivittäin internetin avulla. Näin hänestä on kehittynyt ihailtava tietolähde alalle.

Sodanaikaisista urotöis-tään sissipäällikkönä Heik-ki Nykänen ei sen sijaan ole halukas haastateltava. Hän on näet kirjoittanut kirjan, Sissisotaa, taisteluistaan ja kehottaa haastattelijoiksi pyrkiviä lukemaan sen haas-tattelun sijaan.

Kirja on Nykäsen mie-lestä siinä määrin kattava, että ensimmäisen painok-sen loputtua jo vuosikym-meniä sitten, hän otatti sii-tä toisen painoksen vuonna 2004 ja lisäsi siihen viimeis-ten vuosikymmenten aika-na maalaamiaan kuvia siinä

kertomistaan taistelukohta-uksista. Näin teos täydentyi erittäin persoonallisesti ja sen referointi pitää sotilas-asioista vähemmänkin tietä-vän oikealla tiellä.

Luutnantti Heikki Nykä-sen ritarinimitys on perus-teltu mm. seuraavasti: ”Toi-minut kaukopartio-osaston johtajana suorittaen sata-kunta partiomatkaa, joista suurin osa on ulottunut kau-aksi vihollisen selustaan, hankkien sieltä arvokkai-ta tietoja vihollisesta. Ollen itse erittäin rohkea ja neu-vokas on hän aina selviy-tynyt mitättömin tappioin, mutta samalla hän on pys-tynyt kasvattamaan osastos-taan joukon, joka on valmis lähtemään huimimmillekin retkille ...”

Mannerheim-ristin rita-riksi n:o 118 päivämääräl-lä 1.8.1943 nimitetty Heikki Nykänen lukee itsensä edel-leen puolustusvoimiimme kuuluvaksi eikä syyttä, sillä hän on viime vuosiin saakka käynyt luennoimassa Las-

Vääpeli Erkki Oinonen toimii Mannerheim-ristin ritarien sää-tiön valtuuskunnan jäsenenä vai-kuttaen näin yhtenä vielä mukana olevasta kolmesta ritarista säätiön-sä toiminnan suuntaamiseen rita-rijoukon huvettua jo kahdeksaan mieheen.

Syntymäpäiväänsä Manner-heim-ristin ritari Erkki Oinonen viettää palvelutalossaan lähimpien-sä seurassa. Ritarisäätiö onnittelee häntä muitten veteraanien tapaan näin lehtemme välityksellä.

KARi NORKOlA

kuvarjojääkärikoulussa toi-mistaan sissiyksikön pääl-likkönä. Sodanaikaisista vaiheistaan majuri Nykänen antoi Jalkaväen Vuosikirjal-le 2005 erityishaastattelun. Laskuvarjojääkärikillan vii-ri liehui silloin Forssan Tam-melan kotitalon tangossa paljastaen veteraanin miel-tymysten suuntautumisen.

Majuri Heikki Nykäsen vuosi sitten Mannerheim-ristin ritarien säätiön maa-lauttama ja UPM:n ja Met-son lahjoittama muotokuva saattaa katseellaan parasta aikaa muotoutuvan Maavoi-mien Esikunnan ensimmäi-sen henkilöstön askeleita Mikkelissä. Sinne sijoitettu-na Heikki Nykänen uskoo sen tukevan parhaiten sis-siperinteen säilymistä yhä teknistyvällä maavoimien taistelukentällä.

Majuri Heikki Nykänen toimii Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallituksen varapuheenjohtajana. Li-säksi hän on Satakunnan Ampujien kunniajäsen sekä

Porin Reserviupseeriker-hon, Porin Sotaveteraani-en ja Suomen Konepajainsi-nööriyhdistyksen jäsen.

Heikki Nykänen viettää syntymäpäivänsä arkisissa askareissa lähimpien suku-laistensa kanssa. Ritarisää-tiö onnittelee häntä muit-ten veteraanien mukana leh-temme välityksellä.

KARi NORKOlA

kittu työ- ja sotaveteraaniansioista Kunnallisliiton kultaisella ansio-merkillä 35 vuoden palveluksesta, SL Ar:llä, VR 4:llä ja Sotaveteraa-niliiton kultaisella ansioristillä.

Lämpimät onnentoivotukset vi-reälle päivänsankarille. Toivotam-me terveyttä ja intoa toiminnassa, joka edelleen jatkuu oman paikka-kunnan veteraanien parissa.

iRJA lOHJAMA

1985 alkaen.Keski-Suomen Sotavete-

raanipiirin varapuheenjoh-tajana Risto Isännäinen oli 2001-2003 ja puheenjohtaja-na hän on toiminut vuodesta 2004 alkaen. Ensimmäise-nä puheenjohtajavuotenaan hän käynnisti Keski-Suo-men sotaveteraanikuorojen yhteisen konserttitilaisuu-den. Konsertti aiotaan jär-jestää myös tänä vuonna. Sotaveteraaniliiton ansioris-tin hän on saanut v. 2002. Si-viiliansioistaan miehelle on myönnetty useita mm. SL AR 1973, MTK:n kultainen ansiomerkki 1977 ja kunnia-merkki 1982.

Ystävät ja kanssaihmi-set tuntevat Riston valoisa-na, innovatiivisena, huumo-rintajuisena ja optimistisena henkilönä. Isänmaa, maa-seutu, koti, perhe ja veteraa-nityö ovat hänelle positiivi-sia sydämen arvoja. Sotave-teraaniveljien ja -siskojen on myönteistä ja miellyttävää jatkaa yhteistyötä rehdin ja

elämänmyönteisen puheen-johtajan kanssa.

Jälkikäteen laajan so-taveteraanijoukon yhteiset kiitokset ja onnittelut.

TEUVO HiNTTAlA


Sotaveteraaniveljemme, So-taveteraani-lehden toimitus-neuvoston jäsen, professori Nils-Börje Stormbom täyttää

Nils-Börje Stormbom 80 vuotta

80 vuotta 26. syyskuuta Vaa-sassa.

Heti sodan jälkeen hän suoritti ylioppilastutkinnon ja Svenska medborgarskolanin sosionomitutkinnon. Lehti-miesuransa hän aloitti jo 1947 Vasabladetissa palvellen leh-teä vuoteen 1951. Sen jälkeen hän oli mm. kulttuuritoimit-tajana ja kirjallisuusarvoste-lijana Hufvudstadsbladetis-sa vuoteen 1964. Lisäksi hän on palvellut Yleisradiota, Ho-risont-lehteä sekä ollut Nya Argus-lehden päätoimittaja-na 1966-1974 ja toimituksen jäsenenä vuoteen 1980.

Nils-Börje Stormbom on toiminut aktiivisesti ruotsin-

Suomen Sotaveteraaniliiton hallituksen jäsen Veli Juha-ni Penttilä täyttää 70 vuotta 15. syyskuuta Tammelassa. Hän on syntynyt Orivedellä ja viettää kiireisiä eläkepäivi-ään Tammelassa.

Elämäntyönsä Juhani Penttilä on suorittanut kun-nalliselämän piirissä. Kes-kikoulusta päästyään hän suoritti kansankorkeakou-lututkinnon Alkio opistossa v. 1954 ja sen jälkeen Tam-pereen Yliopistossa kunnal-listutkinnon vuonna 1962. Aluksi hän palveli Oriveden kuntaa vv. 1954-1958, siirty-en vuonna 1959 Rovaniemen

Juhani Penttilä 70 vuotta

maalaiskunnan palvelukseen. Siellä Juhani Penttilä toimi aluksi kunnansihteerin apu-laisena ja vuodet 1959-1963 sosiaalijohtajana. Kunnan-kamreeriksi hänet nimitet-tiin v. 1963, toimien tehtä-vässä vuoteen 1967. Viimek-si mainittuna vuonna hänet valittiin Tammelan kunnan kunnanjohtajaksi, toimien sa-malla vuoden 1977 loppuun asti myöskin kunnanhallituk-sen puheenjohtajana. Ansio-kas ”virkaura” päättyi vuon-na 1996, jolloin hän jäi eläk-keelle.

Aktiiviuransa aikana Ju-hani Penttilä on hoitanut lu-

kuisia niin kunnallisia kuin muitakin luottamustoimia, niin Rovaniemen maaliskun-nassa kuin Tammelassakin. Suuri osa niistä on ollut vir-kaan liittyviä, osan ollessa maa- ja seutukunnallisia.

Sotiemme veteraanit ja työ heidän elinehtojensa paranta-miseksi on aina ollut lähellä Juhanin sydäntä. Heti eläk-keelle siirtymisensä jälkeen hänet valittiin Tammelan So-taveteraaniyhdistyksen hal-litukseen 1997. Yhdistyksen puheenjohtajaksi hänet valit-tiin 2002 ja tässä tehtävässä hän toimii edelleen. Vuotta aikaisemmin hänet oli valit-

tu Kanta-Hämeen Sotavete-raanipiirin puheenjohtajaksi; tässäkin tehtävässä hän toi-mii edelleen. Suomen Sotave-teraaniliiton hallituksen jäse-nenä Juhani oli 2001 ja vuo-det 2004-2005. Kaikkia näitä tehtäviä hän on hoitanut tu-loksekkaasti ja hänelle omi-naisella uutteruudella.

Varusmiespalveluksen-sa Juhani Penttilä suoritti vv. 1955-1956. Sotilasarvol-taan hän on reservin kaptee-ni. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen Kunnal-lisliiton kultainen ansiomerk-ki ja Kunnallisliiton hopei-nen kunniamerkki sekä SL:n

ansioristi ja SVR:n ritari-merkki.

PENTTi SiMOlA

kielisissä kirjailija- ja kirjal-lisuusjärjestöissä sekä Eino Leino-seuran hallitukses-sa kymmenen vuotta, Väinö Linna-järjestössä 16 vuotta ja Suomen kirjallisuusarvosteli-jain liiton varapuheenjohtaja 10 vuotta.

Vuodesta 1976 lähtien Stormbom on toiminut va-paakirjailijana ja kielenkään-täjänä. Hänen kirjoittamiaan ovat mm. Wasa Teaterin his-toria, Väinö Linna kirjailijan tie, Väinö Linna monografia 1964 ja Vasabladetin legen-daarisen päätoimittajan Ed-vin Sundquistin monografia. Hänen käännöstyönsä käsit-tää yli sata kaunokirjallisuu-

den teosta, lyriikkaa, drama-tiikkaa, muistelmia ym.

Hänen kirjailijateoksiaan ja käännöstöitään on suures-ti arvostettu: hän on saanut useampia palkintoja, mm. Suomen valtion 1974, Ruot-sin Kirjailija-rahaston 1971 ja 1979, Tampereen kirjailija-palkinnon 1964 ja Eino Lei-no-palkinnon 1977. Hänelle on myönnetty professorin ar-vonimi vuonna 1978 ja suotu myös Suomen Leijonan Pro Finlandia-mitali.

Lehtemme on saanut naut-tia hänen kokemuksistaan ja taidoistaan: hän on toimitus-neuvostomme jäsen vuodes-ta 1992. Hän on kirjoittanut

artikkeleita ja kaikkina näi-nä vuosina hän on kääntänyt lehtemme pääkirjoitukset ja myös muita kirjoituksia ruot-sin kielelle.

Vaasan Sotaveteraanipiiri toteaa suurella kiitollisuudel-la hänen jatkuvasti auliisti ja-kavan tietorikkautensa myös oman piirinsä julkaisutoi-minnalle, johon hän on mon-ta vuotta osallistunut.

Liittomme, Vaasan piiri ja tämä lehti esittää suurella kiitollisuudella parhaimmat onnentoivotukset merkkipäi-vänä. Päivänsankari on mat-koilla syntymäpäivänään.

HOlGER STRANDBERG

Ylimetsänhoitaja Teuvo Hint-tala syntyi elokuun 9. päivä-nä 1925 Oulussa. Ylioppilas-tutkinnon hän suoritti Oulun lyseossa 1947 ja metsätutkin-non Helsingin yliopistossa 1951. Ylimetsänhoitajan ar-von hän sai 1986.

Työura alkoi Lapista, jos-sa hän oli Perä-Pohjolan pii-rikunnan metsänhoitajan teh-tävissä vuodet 1952-65. Sieltä hän siirtyi Helsinkiin metsä-hallituksen siemenhankin-tapäällikön ja toimistopääl-likön tehtäviä hoitaen 1966-69. Jyväskylään hän siirtyi 1970 metsäntutkimuslaitok-sen Keski-Suomen hoitoalu-

Teuvo Hinttala 80 vuottaeen aluemetsänhoitajaksi, josta hän 1978 siirtyi metsä-hallituksen Jyväskylän hoito-alueen aluemetsänhoitajaksi jääden eläkkeelle tästä viras-ta 1988.

Teuvo Hinttala on ollut ammattiinsa liittyvien jär-jestöjen luottamustehtävissä, mm. Keski-Suomen metsän-hoitajat ry:ssä, Jämsänkosken metsäkonekoulussa ja Keski-Suomen piirimetsälautakun-nassa.

Sotiimme Hinttala osal-listui 1943 alkaen koulutus-keskuksessa siirtyen 1944 Karjalan kannakselle eversti Ehrnroothin komentamaan

rykmenttiin JR 7. Varusmies-palvelusta hän vapautui 1946. Hänet ylennettiin yliluutnan-tiksi 4.6.1981.

Sotaveteraanityön Teu-vo Hinttala aloitti Jyväskylän Sotaveteraanit ry:n puheen-johtajana 1990-94 jatkaen edelleen hallituksen jäsenenä. Hän on toiminut Jyväskylän Sotaveteraanien perustaman Rintamamiesten Huoltosää-tiön hallituksen jäsenenä vuo-desta 1991 ja valtuuskunnan jäsenenä vuodesta 2000 alka-en. Suomen Sotaveteraaniliit-to ry:n hallituksen jäsenenä hän on ollut 1996-98 ja 2001-02 sekä varajäsenenä 2003-

04. Keski-Suomen Sotavete-raanipiirin hallituksen jäse-nenä hän oli 1998.

Teuvo Hinttala on ollut mukana kehittämässä ja to-teuttamassa monia Jyväskylän Sotaveteraanit ry:lle tärkeitä hankkeita, mm. Elämänkaari-ohjelmaa yhdistykselle, Jyväs-kylän Seudun veteraanitut-kimusta ja Veteraanipatsasta Kirkkopuistoon.

Tunnustuksina ansiois-taan Hinttala on saanut mm. jatkosodan 1941-45 muisto-mitalit, SL R 1:n ja Sotavete-raanien ansioristin.

TiMO KARHUNEN

Valo

kuva

: Gun

nar B

äckm

an, V

asab

lade

t


Pääesikunnan päällikön teh-tävästä 1978 reserviin siirty-nyt kenraaliluutnantti Paavo Johannes Junttila kuoli 20.5.

Hän syntyi Karjalan kannaksella Vuokselassa 24.6.1918, kävi keskikoulun Käkisalmessa ja tuli ylioppi-laaksi Viipurin Kaksoisyh-teislyseosta.

Asevelvollisuuden suorit-tamisen hän aloitti jääkäri-pataljoonassa Kiviniemessä ja osallistui talvisotaan aliup-seerikoulun oppilaana sissi-pataljoonassa Tolvajärvellä ja Aittojoella. Reserviupseeri-koulun hän kävi 1940 ja jatkoi upseeriopintoja seuraavana vuonna Kadettikoulun kurs-

Kenraaliluutnantti Paavo Junttila 1918–2005silla 25. Jatkosodassa Paavo Junttila toimi joukkueenjoh-tajana ja komppanianpäällik-könä Kev.Os 12:ssa ja JR 1:ssä sekä toimistoupseerina 10. Di-visioonan esikunnassa.

Sodan jälkeen kapteeni Junttilan upseeriura lähti nou-suun. Vuosina 1951-52 suorite-tun Sotakorkeakoulun jälkeen se eteni esikunta- ja joukko-osaston komentaja- sekä arvos-tettujen taktiikan, strategian ja sotahistorian opettajatehtävi-en kautta kohti puolustusvoi-mien ylimpiä johtopaikkoja. Vuonna 1966 hänet nimitettiin everstinä päämajamestariksi Pääesikuntaan, jossa hän seu-rasi kenraali Lauri Sutelaa, en-

sin kenraalimajuriksi ylennet-tynä yleisesikunnan päällikkö-nä 1971 ja Sutelan tultua 1974 puolustusvoimain komentajak-si pääesikunnan päällikkönä.

Näissä tehtävissä kahden sotaveteraanikenraalin, Lau-ri Sutelan ja Paavo Junttilan välille syntyi läheinen luot-tamuksellinen yhteistyö, joka koitui 1970-luvun ulkopoliit-tisesti vaikeina vuosina puo-lustusvoimiemme hyödyk-si sekä koko maan onneksi. Heidän tukenaan oli aluk-si silloinen puolustusvoimain komentaja Kaarlo Leinonen ja koko ajan tasavallan presi-dentti Urho Kekkonen, jonka luottamusta he nauttivat.

Niilo Takkunen 1925–2005Ylivieskan Sotaveteraanit ry:n puheenjohtajana vuodes-ta 1976 lähtien toiminut Nii-lo Matias Takkunen kuoli 29. elokuuta Kokkolan keskus-sairaalassa.

Pitkä päivätyö sotavete-raanien järjestötyössä ulottui myös maakunta- ja valtakun-

tatasolle. Keski-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin toimin-nanjohtajana Niilo Takkunen toimi 1969–1975, piirin pu-heenjohtajana 1976–1995 ja sen jälkeen aivan viime vuo-siin saakka piirihallituksessa. Sotaveteraaniliiton liittoval-tuuston varsinaisena jäsene-

nä Takkunen edusti piiriään vuodet 1980–1991.

Oulun läänin rintamavete-raaniasiain neuvottelukunnan jäsenenä Takkunen on toimi-nut 1991 lähtien ja Kannuk-sen Veljeskodin taustayhtei-sön Keskipohjanmaan sairas- ja kuntoutuskotiyhdistyksen

Pentti Weckman 80 vuotta

Kun veteraani hoitaa veteraa-nin asioita, ne tulevat hoide-tuiksi. Sydän on silloin mu-kana ja asiat hoituvat auliil-la palvelun mielialalla. Kun vaimo vielä on sihteerinä ja taloudenhoitajana, niin Kai-nuun Sotaveteraanipiirin asi-at pyörivät ja ovat pyörineet mallikelpoisella tavalla toi-minnanjohtaja Pentti Weck-manin johtajuudella. Täs-

Suomi-talo on Floridas-sa merkittävä nähtävyys monine viikoittaisine ta-

pahtumineen. Kiinnostus Suo-men sodissa taistelleita vete-raaneja kohtaan on kasvanut suomalaisten suosimassa Flori-

Floridassa voi pian tutustua veteraanimuseoonFloridan Lake Worthin Suomi-taloon on perusteilla veteraanimuseo. Hankkeen takana ovat Suomi-talo, aseveljet ja Veteraani Tuki. Yhteishankkeesta kertoi Veteraani Tuen puheenjohtaja Tapani Laaja.

dassa aina kolmanteen polveen asti. Myös monen amerikkalai-sen kiinnostus on herännyt suo-malaisiin veteraaneihin ja Suo-men sotatapahtumiin. Florida on suomalaisten lomapaikka ja siellä asuu myös paljon Suo-

mesta Yhdysvaltoihin muutta-neita. Loma-aikoina käy virta myös Atlantin takaa Suomeen - kotimaa vetää silloin puoleen-sa myös veteraaneja niin kauan kuin voimia riittää matkustaa.

- Jäsenluettelossa Floridas-sa Suomen rintamalla olleita on 27, yhteensä 47 kun muual-lakin USA:ssa asuvat otetaan lukuun.

Tavara- ja muita

lahjoituksia otetaan vastaanLaaja on esitellyt museoasi-aa yrityksille ja muille tahoil-le. Museon tiloja voidaan myös käyttää kokous- ja kurssitar-koituksiin.

Lahjoituksena on saatu hie-man sodanaikaista materiaa-lia.

- Otamme kiitollisuudella vastaan sotilasvaatteita, pak-keja, reppuja ym. sotilasmate-riaalia, sodanaikaisia julistei-

ta, lentolehtisiä, kirjeitä, valo-kuvia selostuksineen, yleensä kaikkea sota-aikaan liittyvää. Tarkoituksena on mm. esitellä sotilaiden vaatetusta museon vahahahmojen ylle puettuina, korsuissa ja leireillä ollutta ta-varaa, Tapani Laaja mainitsee.

Tapani Laajan yhteystiedot:Sähköposti:[email protected], Puh/faksi +1-561-547-3447, Pos-tiosoite: 720 South Palmway, Lake Worth, FL 33 460, USA

sä tehtävässään hän on ollut jo 20 vuotta. Vuonna 1986 Weckman vapautui Kajaani Oy:n tuotepäällikön tehtävis-tä. Metsäala onkin täyttänyt hänen työelämänsä. Loka-kuun 8. päivänä hän täyttää 80 vuotta.

Vaativia tehtäviä on tullut eteen vuodesta toiseen, jotka on hoidettu uhrautuvalla työl-lä aktiivisen jäsenistön avulla.

Kajaanissa pidettiin aika-naan liittopäivät, valtakun-nallinen kirkkopäivä ja kan-sallinen veteraanipäivä. Jat-koa riittää – pohjoisen alueen kirkkopäivän 2006 valmiste-lut Kajaanissa ovat jo alka-neet. Kainuun maakunnal-lista kirkkopäivää on vietetty vuosittain seitsemän kertaa.

Sodan muistelut toistuvat Pentti Weckmanin ajatuksis-

sa. Aunuksen viivytystaiste-luista 1925 syntyneet siirret-tiin päätteeksi Lapin sotaan. Hänen ansiomerkkiensä jou-kossa on mm. Sotaveteraani-en ansioristi. Juhlapäivää hän viettää omaisten parissa.

ANTTi MANNER

Neuvostoliiton armeijan korkein johto pyrki murta-maan itsenäisyys- ja puolus-tustahtoamme ja sitomaan meidät sopimuspohjaiseen liittosuhteeseen. Perusteek-si sanottiin Kuolan ja Muur-manskin tukikohtiin Pohjois-Suomen yli kohdistuva Naton uhka. Naapurimaan sitkeät pyrkimykset kilpistyivät ve-näjänkielentaitoisen Paavo Junttilan laatimien perustelu-muistioiden ja niissä muotoil-tujen periaatteiden pohjalta tehtyihin puolustusvoimain komentajan ja tasavallan pre-sidentin kannanottoihin. Sa-maa tinkimättömyyttä Juntti-la ja Sutela noudattivat myös

Neuvostoliittoon tekemillään kutsuvierailuilla. Junttilan nimi on jäänyt Sutelan nimen rinnalla arvostettuna kylmän sodan vuosiemme historiaan.

Henkilönä hiljainen ja vaa-timaton mutta toimissaan jän-tevä Paavo Junttila hoiti mo-nia virkaansa liittyviä sekä sen ulkopuolisia luottamus-tehtäviä. Niiden sekä hänelle myönnettyjen korkeiden kun-nia- ja ansiomerkkien taustal-la heijastui hänen lausumansa periaate: ”Vapaus on yksi tär-keimmistä elämän arvoista. Sille ei ole vaihtoehtoa yksi-tyisen ihmisen, kansakunnan eikä valtion kohdalla.”

ANTTi HENTTONEN

hallituksessa vuodesta 1984. Keski-Pohjanmaan Sota-

veteraanin Joulu -lehden pää-toimittajana Niilo Takkunen toimi vuoteen 1997. Sen jäl-keen hän toimi julkaisun toi-sena toimitussihteerinä. An-siokkaasta sotaveteraanityöstä hänet on palkittu Sotaveteraa-

nien kultaisella ansioristillä. Työhistoriansa Niilo Tak-

kunen loi osuuskauppaliik-keen palveluksessa aina vuo-teen 1975, jonka jälkeen hän toimi Kalajokilaakson Kir-japaino Oy:n toimitusjohtaja vuodet 1976–1986.

PASi JAAKONAHO


Sotainvalidien Veljesliitto vietti 65-vuotisjuhliaan Finlandia-talossaSotainvalidien Veljesliito vietti 65-vuotisjuhlaansa 18. elokuuta Helsingissä. Juhlapäivä alkoi seppeleiden laskulla Suomen marsalkan haudalle ja Sankariristille Hietaniemessä sekä liiton edesmenneiden puheen-johtajien haudoille jatkuen jumalanpalveluksella Hel-singin tuomiokirkossa. Päivä huipentui arvokkaaseen pääjuhlaan Finlandia-talolla.

Ennen pääjuhlaa oli elokuvanäytöksinä tarjolla Markku Pö-

lösen Koirankynnen leikkaa-ja ja Åke Lindmanin Etulin-jan edessä - Framom främsta linjen.

Finlandia-talo täyttyi sotainvalideista, veteraaneista, rintamanaisista ja muista vierais-ta Sotainvalidien Veljesliiton juhliessa 65-vuotispäiväänsä. Kuva: Bengt Andersson

Finlandia-talolla juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan tasavallan presidentti Tar-ja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi. Kolme päivää myö-hemmin, 21. elokuuta Tarja Halonen avasi 62. Sotainvali-dien viikon ja Sotainvalidien syyskeräyksen.

Puolustusvoimien Varus-miessoittokunta johtajanaan musiikkimajuri Jyrki Kos-kinen soitti Sotainvalidien marssin.

Tervehdyssanoissaan So-tainvalidien Veljesliiton pu-heenjohtaja Veli Matti Huit-tinen kiitti liiton saaneen Suomen kansalta henkistä ja aineellista tukea 65 vuo-den ajan, todeten että se tu-lee käyttämään kertyneet varansa suunnitelmallisesti sotainvalidien ja heidän puo-lisoidensa ja leskiensä van-huudenhuoltoon heidän elin-aikanaan.

Kuntoutus kehittynyt sotavammaisten huoltotyöstäMutta onko järjestöllä jotain annettavaa suomalaiselle yh-teiskunnalle, hän kysyi.

- Kyllä on. Vammaisten ja

kaikkien kansalaisten omaa aktiivisuutta, omavastuisuut-ta korostava elämänasen-ne vaikeuksien voittamisek-si on mitä ajankohtaisin asia tänäkin päivänä. Kuntoutus maassamme on paljolti kehit-tynyt yli kuusi vuosikymmen-tä jatkuneesta sotavammais-ten huoltotyöstä. Monet kun-toutuksen ideat, menetelmät ja sisällöt ovat integroituneet kolmannen sektorin toimijal-ta, Sotainvalidien Veljesliitol-ta yleisen hoito- ja hoivakult-tuurimme osiksi. Sotainvali-dien saama ammattikoulutus ja heidän sijoittumisensa työ-elämään, raaja-amputoitujen proteesihuollon kehittämi-nen ja selkäydinvammaisten kuntoutuminen itsenäisiksi, omatoimisiksi ja työkykyisik-si ovat esimerkkejä vaikutta-vuudesta ja tehokkuudesta nykyisessäkin kulttuurises-sa ympäristössämme, jossa vammaisuuden, vajaakuntoi-suuden ja vajaakykyisyyden kuorma on paljon kevyem-pi kantaa kuin 65 vuotta sit-ten. Tässä suotuisassa yhteis-vastuun oivaltamisessa, asen-teiden, käsitteiden ja arvojen muutoksessa Sotainvalidien

Norjalaisille talvisodan vapaaehtoisille muistokivi HietaniemeenSuomen talvisodassa vapaaehtoisina palvelleille norjalaisille paljastettiin 17. kesäkuuta muistokivi Hietaniemen hautausmaalla. Muistomerkki vihittiin juhlallisesti mm. puolustusvoimien, Norjan suur-lähetystön, Sotaveteraaniliiton ja Sotainvalidien Veljesliiton edustajien ollessa paikalla. Muistokiven paljasti kenraaliluutnantti Esa Tarvainen.

Porkkalan punaisesta graniitista tehty norjalaisten vapaa-ehtoisina talvisodassa taistelleiden muistomerkki sijait-see Hietaniemen hautausmaalla lähellä ylipäällikkö Man-nerheimin ja jalkaväenkenraali Ehrnroothin hautoja.

Muistomerkkihank-keen veturina on toiminut Björn

Munsterhjelm Helsingfors Svenska Krigsveteranföre-ning -yhdistyksestä, paikal-la myös paljastustilaisuudes-sa. Hän on myös suunnitellut kivenhakkaaja Ari Nykäsen Porkkalan punaisesta granii-tista valmistaman muistoki-ven. Toiveen muistokiven ai-kaansaamiseksi esitti Björn Erik Björnsson ja tukijat hankkeelle neuvotteli Sten Rydgren.

Talvisotaan ilmoittautui noin 1 500 norjalaista vapaa-ehtoisia miestä, joista 700 hy-väksyttiin koulutettaviksi. Koulutuksen päätyttyä nor-jalaiset ennättivät olla rinta-malla muutaman päivän en-nen sodan päättymistä. Kak-si norjalaista kaatui sodassa. Norjalaisten taistelu rajoit-tui talvisotaan. Jatkosodassa

kaatui yksi koko ikänsä Suo-messa asunut norjalainen, kertoo Munsterhjelm.

Muistomerkki Norjan 100-vuotisjuhlallisuuksiinMuistomerkkihanke sai al-kunsa Norjan suurlähetystön suunnitellessa maansa 100-vuotisjuhlallisuuksia ja kysy-essä minne voitaisiin laskea talvisodassa kaatuneille nor-jalaisille kukkalaite. Huo-mattiin ettei muistomerkkiä ole, ja niinpä Björn Muns-terhjelm ryhtyi ajamaan han-ketta. Apuun tulivat kirkko-nummelainen kivenlouhinta-yrittäjä Hans Öfverström ja taloudelliseksi tukijaksi Bo Lindström. Louhimosta ve-teraanit saivat valita maksut-ta mieleisensä kiven. Paikalta löytyikin norjalaisen tuntu-rinhuipun muotoja muistutta-va kivi, joka oli sopiva tarkoi-tukseen lähes sellaisenaan.

Kiveen kokemäkeläinen Ari Nykänen sovitti tammenleh-vällä varustetun muistolaatan ruotsin- ja suomenkielisine teksteineen lahjoittaen työn-sä Helsingin ruotsinkielisel-le sotaveteraaniyhdistykselle. Laattaan on kaiverrettu mu-istosanat: Till minne över de norrmän som frivilligt deltog i Vinterkriget 1939-1940 och som gav sitt liv för Finlands sak. Muistoksi niille norjalai-sille miehille, jotka vapaaeh-toisesti osallistuivat Talviso-taan 1939-1940 ja uhrasivat henkensä Suomen puolesta.

Paljastustilaisuudessa oli-vat puolustusvoimien ja ve-teraanien lisäksi mm. Norjan suurlähettiläs Haakon Hjelde vaimonsa kanssa sekä sotilas-asiamies Ivar Viddal, Björn Björnsson, Bo Lindström ja Ari Nykänen

Björn Munsterhjelm muut-ti 1930-luvun alussa vanhem-piensa kanssa Norjaan ol-lessaan 11-vuotias. Takai-sin Suomeen hän palasi 1939 osallistuakseen vapaaehtoi-sena sotaan. Aluksi hän oli ruotsalaisten vapaaehtoisten joukossa, josta tie kulki Vaa-san tykistön kautta aliupseeri-


Pääjuhlaa, jossa puheet ja taiteellinen ohjelma vuorottelivat joustavas-

ti, vietettiin salintäydessä Es-poon Dipolissa. Alkusoiton tapahtumalle antoi Kaartin Soittokunta. Rintamanaisten marssin esitti Turun Rinta-manaisten kuoro johtajanaan lehtori Leena Suominen.

Tervehdyspuheen piti Es-poon Rintamanaiset ry:n pu-heenjohtaja Helena Kekäläi-nen, minkä jälkeen Tapiolan kuoro johtajanaan Kari Ala-Pöllänen virkisti yleisön tun-

Rintamanaisten Liitolta historiikki 25-vuotisjuhlapäivänäRintamanaisten Liitto ry vietti 25-vuotisjuhlaansa 30. elokuuta julkistaen samalla Marjo Melan kirjoittaman historiikin Naiset sodan- ja rauhantyössä. Tasavallan presidentti puolisoineen kunnioitti tilaisuutta läsnä-olollaan.

Veljesliitolla on ollut paljon annettavaa suomalaisille.

- Aivovammaistemme kun-toutuksen pioneeri, professo-ri Niilo Mäki kirjoitti syksyllä 1941: ”Jos sotainvalidiemme huolto saadaan tyydyttävällä tavalla varmistetuksi, koituu tämä kaikkien invalidiemme hyväksi”. Juuri näin on ta-pahtunut - yhteiseksi hyväk-semme.

Pääministeri: Veteraanijärjestöillä erityisrooli yhteiskunnassammeJuhlapuheessaan pääministe-ri Matti Vanhanen sanoi.

- Sotainvalidien kohdalla sota ei päättynyt sotatoimien lakatessa, vaan sodassa saa-dut vammat ovat seuranneet läpi elämän. Sankaritarinoita on paljon; vaikeasti vammau-tuneinakin lähdettiin opiske-lemaan uusiin ammatteihin, rakentamaan omaa elämää uudelleen sekä jälleenraken-tamaan yhteistä isänmaata.

- Kansakunnalla on olta-va valmius hoitaa loppuun saakka kunniavelkansa niil-le, jotka ovat tehneet suurim-mat uhraukset itsenäisyytem-

me säilyttämisen puolesta. Veteraanijärjestöillä on ollut suomalaisessa yhteiskunnas-sa erityisrooli. Sotainvalidien Veljesliitto on tässä suhteessa uranuurtajana erityisasemas-sa. Se ansaitsee erityisen kii-toksen siitä peräänantamatto-muudesta, jolla se on jäsenis-tönsä etuja ajanut ja hoitanut, pääministeri lausui.

Suomen filharmoninen kuoro johtajanaan Hannu Norjanen esitti Suomen lau-lun, Sydämeni laulun ja Au-ringon noustessa. Lausuntaa esitti Antero Valkama.

Sirpaleina asemiesillois-ta Jaakko Salonoja ja Seppo Soittila vastasivat humoristi-sesta puolesta, Matti Lepän-haara ja Kanttiinin lotat mu-siikillisesta annista.

Upseerikokelas Petra Koskensalo kertoi omakoh-taisia koulutusajan kokemuk-siaan RUK:sta.

Tilaisuuden päätti Jean Sibeliuksen Finlandia varus-miessoittokunnan ja Suomen filharmonisen kuoron esittä-mänä sekä yhdessä laulettu Maamme.

tuviin aplodeihin. Juhlapuheen pitänyt puo-

lustusvoimain komentaja ami-raali Juhani Kaskeala totesi, ettei koskaan aiemmin juhla-puhetta pitäessään ole tunte-nut itseään niin nöyräksi kuin tämän kuulijakunnan edessä. Hän muistutti naisten suures-ta uhrautuvuudesta ja työstä sodan aikana niin rintamalla kuin kotirintamalla sekä jäl-leenrakennuksen aikana. Hän tunnusti, että ilman naisten myötävaikutusta Suomi ei oli-si taistellut itsenäiseksi.

Espoon Dipolin juhlasali täyttyi Rintamanaiset ry:n 25-vuotisjuhlassa 30. elokuuta. Etu-rivissä vasemmalta kreivitär Karin Birgitte Ehrnrooth, kenraaliluutnantti R.W. Steven, Rintamanaisten Liiton entinen puheenjohtaja Laine-Maire Kyöstilä, maailman veteraa-nijärjestön naisten toimikunnan puheenjohtaja June Willenz, liiton puheenjohtaja Ilmi Harska, tasavallan presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi sekä Maailman Veteraanijärjestön puheenjohtaja Hamid Ibrahim puolisoineen.

Norjalaisten talvisodassa taistelleiden vapaaehtoisten muistokivihankkeen vetäjä ja muistokiven suunnittelija Björn Munsterhjelm.

Valtiovallan tervehdyksen Rintamanaisille toi sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre, Suomen evanke-lis-luterilaisen kirkon terveh-dyksen tuomiorovasti Mar-jatta Laitinen, Maailman ve-teraanijärjestön tervehdyksen puheenjohtaja Hamid Ibra-him ja sen naistoimikunnan puheenjohtaja June Willenz. Veteraaniliittojen valtuus-kunnan tervehdyksen esit-ti puheenjohtaja Onni Tolja-mo.

Päätössanat esitti Rintama-naisten Liiton puheenjohtaja Ilmi Harska. Sibeliuksen Fin-landian esittivät Tapiolan kuoro ja Kaartin Soittokunta. Maam-me laulettiin yhteislauluna.

Tilaisuuden juonsi Olli-Pekka Ihamäki.

kouluun ja välirauhan aikana RUK:hon. Jatkosodan alussa hän toimi KT 4:ssa tulenjoh-tajana ja kävi kadettikoulun 1942-43. Tämän jälkeen hän taisteli JR 61:ssä. Sodan lop-puun hän toimi komppanian päällikkönä JR 61:ssä. Vuon-na 1953 hän muutti taas Nor-jaan, josta palasi Suomeen joulukuussa 1962 työskennel-len mainosalalla. Hän on mm. tehnyt kiertävän näyttelyn JR

61:n sotilaiden arkielämästä sekä lotista. Molemmat näyt-telyt ovat olleet kierroksella ruotsinkielisellä pohjanmaal-la. Viime vuoden Helsinki-viikon yhteydessä näyttely oli esillä puolustusmuseossa Os-lossa kolme kuukautta.

MARKKU RÄMÖ

Jalkaväkirykmentti 35:n veteraanit kokoontuivat 43 hengen vahvuudella

kesäjuhlaan sunnuntaina 5. heinäkuuta Säkylän Huovin-rinteellä.

Paahde sai miehet vertaile-maan Huovinrinnettä Ihanta-laan.

Talvisodan ja Ihantalan erona nähtiin se, että Ihan-talassa vihollinen sai meidän puoleltamme vähintään sa-man verran kranaatteja kuin me, talvisodassa saimme nii-tä vastaanottajaosapuolena liiaksikin.

Jatkosodan JR 35:n kesäjuhla Säkylän Huovinrinteellä

JR 35 ja erityisesti sen 3. pataljoona on kokoontunut monina sodanjälkeisinä vuo-sina. Kuten monesti ennen-kin, majuri Gunnar Laatio otti veteraanit komentoon-sa lausuen ilonsa, että ”mei-tä aseveljiä on näinkin paljon jaksanut tulla tapailemaan”. Laatio ilmoitti katselmuk-seen valmistautuneen joukon everstiluutnantti Mauri Kos-kelalle. Joukko siirtyi oman JR 35:n lipun jäljessä prikaa-tin kunniapolulle muistoki-velleen. Seurasi juhlallinen seppeleenlasku.

Juhlassa tervehdyspu-heen piti killan puheenjoh-taja Oiva Sinervo mainiten suuren osan JR 35:n joukos-ta suorittaneen asevelvolli-suutensa Porin rykmentissä ja olevansa Huovinrinteellä omiensa parissa. Laatio tote-si puheenvuorossaan tällaise-na päivänä mieleen nousevan kiitollisuus siitä, että kaunis isänmaamme taistelujemme ansiosta säilyi vapaana.

UNTO HEiNONEN


”Me etsimme isänmaata” alueellisten kirkkopäivien teemanaTampereella ennätysmäärä veteraaneja

Sotiemme veteraanien läntisen Suomen kirkkopäivää vietettiin Tampereen Pirkkahallissa 10. elokuuta. Vain kolme vuotta aikaisemmin oli oltu samassa paikassa, mutta ilmeisesti sijainti Suomen kartalla oli sopiva, kun kirkkoväkeä oli kertynyt ennätysmäärä, yli 3000 henkeä. Erityinen kiitos kuuluu tamperelaisille ja vete-raanijärjestöjen Pirkanmaan piireille, jotka lyhyen ajan jälkeen olivat jälleen ottaneet kantaakseen vastuun päivän erinomaisesti hoidetuista järjestelyistä.

seminen. Sitä me etsimme, taivasta ja pyhien lepoa.

Jumalanpalveluksessa avustivat Panssarisoittokun-ta, jota johti musiikkimajuri Heikki Saariaho, Tampereen tuomiokirkon kanttori Jaa-na Partanen ja Piccolo-kuo-ro Pekka Syrjäniemen johta-mana.

Kolmelle tuhannelle sanankuulijalle juhla-ateriaJumalanpalveluksen jälkeen seurasi ruokailutauko, jonka aikana Pirkkahallin ravinto-la Parolan panssariprikaa-tin varusmiesten avustamana tarjoili lounaan 3000 vieraal-le. Kaikessa yksinkertaisuu-dessaan ateria oli suorastaan juhlallinen, kolmesti katettu tuhannen hengen ruokasali ja

jokaiselle henkilökohtainen tarjoilu.

Päiväjuhlan aloitti Pans-sarisoittokunta esittämäl-lä Klemetin ”Oi kallis Suo-menmaa”, mitä seurasi sep-pelepartion lähettäminen Tampereen Kalevankankaan Sankariristille. Lähettämi-sen toimitti Pirkanmaan So-taveteraanipiirin hengellisen toimikunnan puheenjohta-ja rovasti Erkki Malkavaara. Juhlapuheen piti valtioneu-vos Riitta Uosukainen tuo-den terveiset Imatralta, rajal-ta, jonka kohtaloon sota on monella tavalla vaikuttanut. Hän muisti Yrjö Jylhän sano-ja: ”Sana rauha, ja kuolleet rauhan sai”.

Kiitos teille,

itsenäisyyden säilyttäjät, jälleenrakentajat ja sotakorvausten maksajat

- He saivat rauhan. Te, vete-raanit ette saaneet. Te jou-duitte jälleenrakentamaan maan ja maksamaan sotakor-vaukset. Tuli aika, jossa pe-rusarvot joutuivat koetuksel-le, ja veteraanit jäivät kiitosta vaille. Kuitenkin, veteraanien uhrautumisen vuoksi Suomi säilytti itsenäisyytensä. Tä-nään saamme kiittää teitä ja Jumalaa vapaasta isänmaas-ta. Kiitämme heitä, jotka ei-vät palanneet ja heitä, jotka ovat jo menneet kiitosta kos-kaan saamatta. Kansakunta ei saa unohtaa historiaansa.

”Teitä, arvoisat veteraanit, on kiittäminen siitä, että Suo-mi voi elää turvallisin ja va-kain mielin 2000-luvulla. Tei-

Järjestelyistä vastanneet olivat Kemin seurakun-nan kirkkoherra Pertti

Telkin johdolla rakentaneet Tervahalliin hyvin toimivan juhla-tilan. Jokainen juhla-vieras saattoi esteettömästi nauttia sekä silmin että kor-vin juhlan annista.

Päivä alkoi ekumeenisella jumalanpalveluksella, jossa li-turgeina toimivat metropoliit-ta Panteleimon, kirkkoherra Pertti Telkki ja seurakunta-pastori Jani Koivusalo. Juh-laviikon raamatun tekstit lu-kivat Lapin Sotaveteraanipii-ri ry:n puheenjohtaja Pekka J Heikkilä ja Kaatuneitten Omaiset ry:stä Salme Poro-la-Salmi. Jumalanpalveluk-sessa avustivat Pohjan Mies-laulajat johtajanaan Tuomas Lampela ja Lapin Sotilassoit-tokunta johtajanaan kapelli-mestari Juha Tiensuu.

Elämän tarkoitus ja Iankaikkinen isänmaaJumalanpalvelussaarnassaan Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi pohti elämän tarkoitusta. Aikana, jolloin

Elämän tarkoitusta ja iankaikkista isänmaata valotettiin Kemissä”Etsimme isänmaata” -otsikon alle kokoontui 3. elokuuta lähes 1 800 Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-pohjanmaan ja Kainuun veteraaneja ystävineen viettämään seitsemättä Pohjois-Suomen alueellista kirkkopäivää aurinkoiseen ja lämpimään Kemiin.

elämän helppoudesta ja pin-nallisuudesta on tehty aino-aa tavoiteltavaa todellisuutta, koetaan elämän tarkoitusta etsivä ilon pilaajaksi.

- Tämän päivän teema ”etsimme isänmaata” suun-taa mielet myös syvemmäl-le. Elämän ehtoopuolella ja silloin kun varjot pitenevät, on tilaa myös aavistukselle, että on olemassa se todelli-suus, josta kaikki voidaan se-littää. Se aavistus on nuoruu-den taisteluissa ollut jo läsnä ja antanut voimaa, mutta nyt on aika antaa aavistukselle sanoitus. Se on Iankaikkinen isänmaa, Taivaan koti, jonne vie uskon silta.

Päiväjuhlan aloitti Lapin Sotilassoittokunta esittämäl-lä Marsalkan Hopeatorvet. Avaussanat lausui Kemin So-taveteraanit ry:n puheenjoh-taja Paavo Köngäs. Erityisen kiitoksen sanat hän osoitti Suomen seurakunnille, jot-ka ovat tutusti ja turvallisesti hoitaneet myös veteraanityö-tä. Seppelpartiota matkaan saattaessaan rovasti Ossi Yli-pekkala palautti kuulijoiden

mieliin Jeesuksen sanat ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kuin että antaa henkensä ys-täviensä edestä”. Näitten sa-nojen myötä hän totesi myös omien ajatuksiensa siirtyvät Talvisodassa kaatuneeseen isäänsä.

Veteraanijärjestöjen työ auttoi ymmärtämäänPohjan Mieslaulajien kuoro-esitysten jälkeen toivat ter-vehdyksensä juhlayleisölle maaherra Hannele Pokka,

Rovasti Ossi Ylipekkala lausui sotiemme veteraanien Pohjois-Suomen kirkkopäivän seppelepartioiden saatesanat.

Pohjoisen Maanpuolustusalu-een komentaja kenraalimaju-ri Pentti Puonti sekä metro-poliitta Panteleimon. Lää-ninhallituksen terveisissä maaherra korosti sotiemme veteraanien työn ja uhrausten arvoa nykyisen hyvinvointi-Suomen perustan luomisessa.

- Veteraanijärjestöjen työ ansaitsee suuren kiitoksen. Se on auttanut meitä jälkipolvia ymmärtämään, miten kalliis-ti vapautemme ja itsenäisyy-temme on hankittu ja turvat-tu. Puolustusvoimat huoleh-tii siitä, että kokemuksenne välitetään eteenpäin jokaisel-le uudelle sukupolvelle.

Tervehdysten jälkeen ro-

vasti Niilo Rauhala esitti kos-kettavan runokokonaisuu-den omasta tuotannostaan. Musiikkina kuultiin nuor-ten kanteleensoittajien Mari Kääriäinen, Riikka-Tuulia Tikkasen ja Aino Joneksen esityksiä.

”Sanojen lisäksi tarvitaan myös tekoja”Päiväjuhlan juhlapuheen piti alue- ja kuntaministeri Han-nes Manninen. Puheessaan hän muistutti, että veteraa-nien mittaamattoman suuret uhraukset sodan vuosina sekä maan jälleenrakentamisessa aseiden vaiettua ovat mah-dollistaneet sen, että meillä

Päivä alkoi jumalanpal-veluksella kello 11. Sen toimitti Sotainvalidien

Veljesliiton Pirkka-Hämeen piirin luottamuspappi, rovasti Esa Eerola. Saarnan piti piis-pa Paavo Kortekangas. Aino-ana kuluneen vuoden kirkko-päivien saarnamiehistä hän oli ottanut saarnatekstikseen sen Heprealaiskirjeen 11 lu-vun kohdan, josta vuoden kirkkopäivien yhteinen tun-nus oli otettu. Piispa sanoi,

että tämä oli ainoa paikka, missä Raamatussa puhutaan isänmaasta. Hän kysyi, miten me tänään voimme hyödyttää isänmaata ja osoitti veteraa-neillekin tässä yhä tehtävän, heidän omaksumiensa koe-teltujen ja pysyvien arvojen esillä pitämisen. Mutta piis-pan perimmäinen viesti oli siinä, että kun Raamattu ai-noan kerran puhuu isänmaas-ta, silloin puheena on taivaal-linen isänmaa ja perille pää-


Tampereella pidetyn kirkkopäivän juhlapuhuja Riitta ja miehensä Topi Uosukainen se-kä Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja Seija Vehmas keskustelemassa päivän aiheista.

dän esimerkkiänne on muis-tettava ja annettava tuleville sukupolville oikea tieto siitä, minkä suurtyön olette Suo-men puolesta tehneet.

- Olen miettinyt mones-ti katsellessani teitä, naisia ja miehiä, niin tässä kuin muis-sa veteraanijuhlissa ja esi-merkiksi paraateissa, miten teidän elämässänne ja toimis-sanne suru on vaihtunut voi-maksi. Teidän vaikuttavuu-tenne salaisuus, teidän ryh-dikkyytenne runko on, että te säteilette oikein tehneiden voimaa. Toivotan teille edel-leen hengenvoimaa, hyvää terveyttä, ystävyyttä, turval-lisuutta, siunausta. Vapaas-sa Suomessa olkoon elämän-ne jokainen päivä itsellenne iloksi ja isänmaalle kunniak-si.”

Valtioneuvos Uosukai-sen voimakkaan ja kosketta-van puheen jälkeen esiintyi Piccolo-kuoro esittäen kak-si kansanlaulua. Tampereen

kaupungin tervehdyksen esit-ti kaupunginhallituksen jäsen Seppo Rantanen. Kaupun-ginjohtaja Antti Punkari esit-ti lausuntaa otsikolla ”Tuska-kin on toivon kasvumaata”. Tampereen Sotainvalidien Veljeskuoro esitti dir. Mus. Alvar Kivimäen johdolla Kuusiston Suomalaisen ruko-uksen sekä Piccolo-kuoron ja Panssarisoittokunnan kanssa Hämäläisen ”Veteraanin ilta-huudon”. Juhla päättyi piis-pa Paavo Kortekankaan toi-mittamaan siunaukseen ja ve-teraani Jorma Pistokosken kanteleryhmänsä kanssa esit-tämään Kreeta Haapasalon sävelmään ”Mun kantelee-ni kauniimmin”, johon koko kolmituhantinen veteraani-väki yhtyi.

TiMO KÖKKÖ

suomalaisilla on tänään hyvä olla, asua ja elää tässä maas-sa.

- Ajatusten ja sanojen li-säksi kunniavelka veteraani-sukupolvea kohtaan edellyt-tää myös tekoja.

Juhlapuheen jälkeen kuul-tiin Pohjan Mieslaulajien ja Lapin Sotilassoittokunnan yhteisesityksenä Väinämöi-sen sanat ja Nabucco. Päivä-juhlan päätössanoissaan ro-vasti Timo Kökkö totesi, että sodan jälkeen veteraanit vai-ennettiin kahdeksikymme-neksi vuodeksi kantamaan sisällään omaa käsitystään siitä, mikä oli ollut oikeaa ja mikä väärää. Kuoleman kou-lussa syntynyt aseveljeyskään ei saanut olla julkista ja näky-vää.

- Mykkinä te jälleenraken-sitte tätä maata, sodan haavat avoimina sielussanne ennen kuin sai alkaa veteraanijärjes-töjen aika. Liikkeelle lähditte te veteraanit. Liikkeelle pa-nevana voimana oli rintamalla syntynyt yhteinen veteraani-henki. Kirkkopäivistä on muo-dostunut veteraaneja eninten yhteen koonnut tapahtuma. Kirkkopäivillä te olette halun-neet tulla kysymään totuut-ta Jumalan kasvojen eteen ja asettaa asianne Jumalan sa-nan tuomion alle. Siihen te olette asettaneet myös itsenne ja koko elämänne.

MARTTi KOSKElA

Sotilaspastori Vesa Aurèn saarnasi juma-lanpalveluksessa ja Suo-

men Sotaveteraaniliiton pu-heenjohtaja Aarno Strömmer piti päiväjuhlan juhlapuheen. Haminan–Vehkalahden seu-rakunnan kirkkoherra Jari Pennanen lähetti seppelepar-tiot Haminan ja Vehkalahden sankarihaudoille. Kirkkojuh-lan tunnus oli Kun on turva Jumalassa, turvassa on pa-

Kymenlaaksolaisveteraanien kymmenes kirkkojuhla

Kymenlaaksolaisten veteraanien kymmenenteen kirkkojuhlaan Haminan RUK:n Maneesiin kokoontui yli 700 veteraanijärjestöjen jäsentä.

remmassa. Saarnassaan sotilaspas-

tori Aurén käytti pohjustuk-sena 11. helluntain jälkeisen sunnuntain tekstiä. Erikoi-sesti kuulijoita kosketti pas-torin lukema rintamasotilaan testamenttikirje omaisilleen: ”Jos en palaa, tukekaa lapsia-ni. Uskon, että he ovat hyväs-sä hoidossa ja hankkivat re-hellisellä työllä leipänsä.”

RUK:n kesäpappi Juha

Sankamo suoritti liturgiapal-veluksen ja Ulla Suutari toi-mi kanttorina. Anna-Liisa Maijala luki päivän epistola-tekstin. Suutarin lapset Tuuli, Saana ja Matti aloittivat sekä päättivät jumalanpalveluksen herttaisella laulullaan.

Hengellistä virkistystäPäiväjuhlan aloitti Haminan Soittokunta Muistoja Pohjo-lasta -marssilla. Lääninrovas-ti Pennasen lähetettyä sep-pelepartiot, puheenjohtaja Olavi Eronen piti tervehdys-puheen.

Järjestöjen asettamat seppelpartiot lähdössä sankarihaudoille. Veteraanit (vasem-malta) Eila Vainikka, Laura Kangas, Mauno Toikka, Anton Hämäläinen, Valto Valkki ja Klaus Brotherus.

Juhlapuheessaan puheen-johtaja Aarno Strömmer ker-toi veteraanijärjestöjen yh-teistoiminnasta, Suomen veteraaniliittojen valtuuskun-nasta ja keväällä 2003 perus-tetusta Tammenlehvän Perin-neliitosta. Veteraanijärjestö-jen toiminnasta vastuu onkin siirtymässä jälkipolville.

Tervehdykset: veteraaneja ei jätetä Juhlaan toivat tervehdyksen-sä kaupunginjohtaja Hannu Muhonen, eversti Asko Koh-vakka, ortodoksisen seura-kunnan isä Ville Kiiveri ja upseerikokelas Mika Perälä. Tervehdyksissä kiitettiin ve-teraaneja ja luvattiin, että hei-tä ei jätetä. Juhlan päätössa-nat lausui varapuheenjohtaja Börje Broas.

Kapteeni Kalevi Vallittu lausui Näyn, opettaja Jaana Suikkanen lauloi Laps olen kauniin Karjalan, ja Oi kiitos sä luojani armollinen.

Kauko Toikan johtama Etelä- Kymenlaakson Vete-raanikuoro esitti kolme kap-paletta. Haminan Soittokun-ta johtajanaan kapteeni Ju-hani Leinonen soitti Jumalan kunnia luonnossa sekä säesti yhteisesti lauletun Sillanpään marssilaulun ja juhlassa lau-letut virret.

TEKSTi JA KUVAT: ERKKi ViTiKAiNEN


Ensi vuonna ollaan koolla Kajaanissa, Sa-lossa ja ehkä Savon-

linnassa. Myöhemmin joudu-taan pohtimaan esitystä, jon-ka mukaan 2008 perustettavat sotilasläänit yhdessä hiippa-kuntien kanssa ottaisivat vas-tuun veteraanien alueellisten kirkkopäivien järjestelyistä, sanoi Aarno Strömmer juhla-puheessaan 14.8. Pohjois-Sa-von Sotaveteraanipiirin kesä-juhlassa Keiteleellä.

Keiteleen Sotaveteraanit 35 vuotta, naisjaosto 30 v.Juhlasunnuntain merkeissä kokoontui Keiteleelle sata-

Pohjois-Savon piirin juhlapyhä KeiteleelläEhtoovuodet ovat tuoneet muutoksia sotaveteraa-nien hengellisten kokoontumisten järjestelyihin. Tänä vuonna kokoonnuttiin alueellisille kirkkopäiville Imatralla, Kemissä ja Tampereella, mukana yhteensä yli 6 000 vierasta.

määrin veteraaneja ja muuta kuulijakuntaa läheltä ja kau-empaakin, koko piirin alueel-ta. Samalla juhlittiin Keite-leen Sotaveteraanien 35-vuo-tista ja naisjaoston 30-vuotista toimintaa.

Juhlajumalanpalvelukses-sa saarnasi rovasti Risto Lyy-tikäinen. Kunnianosoituk-sessa sankarihaudoilla puhui Matti Savander.

Pääjuhlassa lausui terveh-dyssanat Pohjois-Savon Sota-veteraanipiirin puheenjohta-ja Olavi Karttunen. Samal-la hän esitti piirin onnittelut juhlivalle yhdistykselle ja sen naisjaostolle.

Keiteleen pieni kunta koki sodissa raskaat menetykset. Sankarimuistomerkille laskivat seppeleen Martta Vesterinen, Arvo Leinonen ja Väinö Kuikka.

Naisjärjestön tervehdyk-sen Katri Pasanen, Kuopion Sotilasläänin Markku Tom-peri, Keiteleen kunnan Kai-sa Raatikainen sekä nuorison edustajana Matti Kylävai-

nio. Päätössanat lausui Raili Saastamoinen.

Juhlan musiikista vas-tasivat Savon Sotilassoitto-kunta musiikkiyliluutnant-ti Ilpo Luukkosen johdolla

sekä Laura Ikäheimon johta-ma Pielaveden Mieslaulajien kuoro.

MAUNO iKÄHEiMONEN

RjP 1:n tehtäviä nuoremmalle sukupolvelle

Rjp 1:n muistomerkillä puhui asevelitoimikunnan puheenjohtaja Jukka Laaksonen. Kunniavartio oli Leinon vartiostosta. Kuva: Eero Kemppi.

Rajajääkäripataljoo-na yhden veteraa-nit viettivät perinne-

päivää kauniin ja lämpimän ilman huomassa Ylämaal-la. Ohjelma alkoi seppeleen-laskulla pataljoonan muisto-merkillä Ylijärvellä. Aseve-litoimikunnan puheenjohtaja Jukka Laaksonen totesi pu-heessaan muistomerkin ää-reen hiljentyneille osanotta-jille mm: Harvoin tänä päivä-nä enää tulemme ajatelleeksi miten nuoria sankarivaina-jat olivat kaatuessaan, monet alle 20-vuotiaita vapaaehtoi-sia tai asevelvollisuusiässä.

Heillä oli elämä vasta alus-sa, monella perhe perustettu tai elämän suuntaviivat hah-mottumassa.... Hiljaisina ja kiittävin ajatuksin kunnioi-tamme sankareitamme - hei-dän tiensä oli taistelujen tie. Kiitollisina teemme kunniaa muistomerkillemme, jota se kätkee olemukseensa Raja-jääkäripataljoona yhden so-tilaita kohtaan sanoin ”Isän-maanrakkaus ja Rohkeus”.

Seppeleenlaskun arvo-kas tehtävä tänä vuonna oli uskottu nuoremmalle suku-polvelle, ykkösen veteraani-en eri puolilta Etelä-Suomea

saapuneille pojille. Seppeleen laskivat Antti Alanko, Antti Kantola, Mikko Kiuru, Risto Kurppa ja Veikko Roimola.

Lounaan jälkeen Ylä-maan palvelukeskuksessa asevelitoimikunnan kokouk-sessa tärkeimmäksi asiaksi muodostui tehtävien siirtämi-nen jälkipolville. Paikalla ol-leet aseveljien ryhdikkäät ja jämerät pojat ilmoittivat tästä eteenpäin hoitavansa aseveli-toimikunnalle kuuluvat teh-tävät ja niihin liittyvät käy-tännön toimenpiteet.

JUKKA lAAKSONEN

Linnankasarmi, Hämeenlinna

Tervetuloa SuomenTykistömuseoon!Tervetuloa SuomenTykistömuseoon!

Kaupungin keskustassa Hämeen vanhan linnan vieressä sijaitsevasotahistoriallinen erikoismuseo, sisä- ja ulkonäyttelyalue vanhassakasarmimiljöössä.

Avoinna: 1.10.–30.4. ma–su 12–172.5.–30.9. ma–su 10–18, muulloinsopimuksen mukaan

Avoinna: 1.10.–30.4. ma–su 12–172.5.–30.9. ma–su 10–18, muulloinsopimuksen mukaan

Cafe Katri (03) 1814 3447Tiedustelut: puh. (03) 682 4600, fax (03) 682 4601Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinnae-mail: [email protected] www.tykistomuseo.fi

Cafe Katri (03) 1814 3447Tiedustelut: puh. (03) 682 4600, fax (03) 682 4601Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinnae-mail: [email protected] www.tykistomuseo.fi

Vaikuttavat multimediaesitykset kesän 1944 taisteluista:• IHANTALAN IHME, Tali-Ihantalan suurtaistelu• KORPISODAN SUURVOITTO, Ilomantsin mottitaistelu.• TAISTELU LAATOKAN KARJALASSA, Syväriltä Nietjärvelle UUTUUS.Erikoisnäyttelyt:• Tarton rauhan rajojen sisältämät Suomen vanhat linnat,

kartanolinnat, linnoitukset, skanssit, redutit ja joukko luosta-reita, mittava kuvanäyttely

• Jääkäriliike 90 vuotta. Erään jääkärin tarinaAinutlaatuinen valokuva- ja esinenäyttelyJääkäripataljoona 27:ssä palvelleen jääkärin vaiheista.

• Taistelu Suomen itsenäisyydestä 1939–1945, kuvanäyttely• Jalkaväkirykmentti 44:n 1. pataljoonan 3. komppanian

vaiheet 1941–1944,Tyrvännön poikien jäljillä Karjalassa• Sotilaskotinäyttely. Sode elää ajassa

Multimediaohjelma ”Suomen tykistöjärjestelmäeri aikakausina”

Myytävänä videokasettina tai dvd:nä:• Talin-Ihantalan suurtaistelut kesällä 1944• Ilomantsin mottitaistelu• Taistelu Laatokan KarjalassaVideokasetti 25 euroa/kpl + postituskulut

Dvd 25 euroa/kpl + postituskulut

Myytävänä videokasettina tai dvd:nä:• Talin-Ihantalan suurtaistelut kesällä 1944• Ilomantsin mottitaistelu• Taistelu Laatokan Karjalassa

Videokasetti 25 euroa/kpl + postituskulut Dvd 25 euroa/kpl + postituskulut

1�4/05 Syyskuun 14. päivänä 2005

Veteraanit omaksuivat vetreästi atk-taitoja Etelä-PohjanmaallaLuokallinen veteraaniopiskelijoita oli nopeasti koossa, kun Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri ilmoitti mahdollisuudesta järjestää opastusta tiedon valtaväylille Seinäjoella. ATK-kurssin suosio ei ollut piirille yllätys, sillä juuri veteraanit olivat opetusta innokkaasti kyselleet.

Jurvalainen Paavo Nevala ja vähäkyröläinen Tauno Kivis-tö toteavat, että internetistä löytyy paljon hyvää, mutta paljon pahaakin.

”Tämä onkin mer-kittävää, sillä kurssin kehit-

teleminen lähti veteraanien aloitteesta. ”Kesällä kurssi oli mahdollista järjestää, kun koulujen ATK-luokilla on vä-hemmän käyttöä”, Etelä-Poh-janmaan Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja Pertti Kor-tesniemi kertoo.

Yhteensä 18 tunnin opetus-jakso houkutteli niin veteraani-miehiä kuin -naisiakin ympäri Etelä-Pohjanmaata. Kortesnie-men mukaan kurssilla ehdittiin perehtyä hyödyllisimpiin käyt-tötaitoihin eli tekstinkäsittelyyn ja internetin maailmaan.

”Olen hieman yllättynyt heidän oppimiskyvystään, kun muistan, millaisia vaike-uksia itselläni oli.”, Kortes-niemi toteaa.

Jyrki Vesikansa oli yksi neljästä, joille tänä vuon-na myönnettiin valtion

journalistipalkinto merkittä-västä pitkästä journalistisesta urasta. 8 500 euron journalis-tipalkinnot jakoi kulttuurimi-nisteri Tanja Karpela Helsin-gissä 17.6.

Jyrki Vesikansa on toimi-nut liiton neuvottelukunnassa 1990-luvun puolivälissä ja sit-temmin Sotaveteraani-lehden toimitusneuvostossa lehteen myös kirjoittaen.

Jyrki Vesikansa on vaikut-

Jyrki Vesikansalle valtion journalistipalkinto

tanut journalistina mitä mo-ninaisimmissa tehtävissä yli 40 vuotta. Journalistinen työ oli myös hänen Uuden Suo-men kohtalosta tekemänsä li-sensiaattityö. Uuden Suomen päätoimittajana hän joutui raskaisiin tehtäviin varsinkin lehden alasajon aikoina vuon-na 1991 kantaen vastuunsa esimiehenä rohkaisten ja tu-kien toimittajakollegoitaan työpaikkojen hävitessä. Hän oli silloin juuri samassa ase-massa kuin alaisensakin. Tä-män jälkeen hän on jatkanut

Sotaveteraaniliiton ja toimitusneuvoston puheenjohtaja Aarno Strömmer onnittelee kukkasin Jyrki Vesikansaa. Taustalla Anni Grundström, Antti Henttonen ja Markku Seppä.

Kouluttajana toiminut datanomi Sari Lepistö ker-too, että veteraanit ovat ol-leet ihanteellisia opiskelijoi-ta. Nopeita ja motivoituneita oppimaan.

Kortesniemen mukaan uteliaisuus on monilla nous-sut koneiden pelkoa vahvem-maksi, jolloin opiskelu käy vaivattomammin. Kurssilla on tarkoitus antaa lähtöpot-ku ja herättää innostus, jonka jälkeen alkaa Kortesniemen sanoin ”tiukka, omatoiminen harjoittelu”. Hän uskoo kurs-sista olevan todellista hyötyä monelle jo pelkästään kirjoit-tamisessa.

”Monessa on paljon kynä-miehen vikaa ja varmasti us-komattomia tarinoita kerrot-tavana.”, Kortesniemi sanoo.

Perusasioista parempaan koneeseenVähänkyrön veteraanien sih-teeri Tauno Kivistö ja Jurvan veteraanien puheenjohtaja

Paavo Nevala ovat työsken-nelleet tietokoneilla jo tehtä-viensä puolesta.

”Eiköhän meillä ole sa-man verran alokastietoa.”, Kivistö nauraa ja katsoo Ne-valaa.

He ovat kirjoittaneet ko-neilla muun muassa pöytä-kirjoja ja hoitaneet netissä jonkun verran pankkiasioi-ta. Perusasiat ovat hallinnas-sa, mutta kurssilta on selvästi tarttunut uutta kipinää.

”Aivan varmasti aion hankkia uuden koneen!”, Ki-vistö sanoo.

Hän kertoo, että tietoko-neluokan uusien koneiden ja nopean yhteyden jälkeen ei vanhaan, sukulaisten lahjoit-tamaan raksuttajaan viitsisi enää koskeakaan.

TUOMAS RAUHAlA

journalistityötään Alma-me-diassa kirjoittaen Iltalehteen, Kauppalehteen ja Optioon. Hänen aktiivinen panoksen-sa näkyy myös johtamassaan Suomen vanhimmassa jour-nalistiyhdistyksessä, tänä vuonna 100 vuotta täyttäväs-sä Suomalaisessa sanoma-lehtimiesliitossa. Keskuste-luareenana yhdistys yhdistää modernia journalismia ja ar-vokkaita perinteitä.

Sotaveteraani-lehden nu-merossa 2/05 Aarne Ky-tölä kyseli hallussaan

olevasta harvinaisesta Man-nerheimia esittävästä taulus-ta, jonka tietämän mukaan ”näitä Karjalan honkaan kai-verrettuja tauluja olisi tehty kaksi”, ja että taiteilijaksi on mainittu Rissanen-niminen henkilö. Hän kyseli mihin tämä itsellään kunniapaikalla oleva taulu olisi hänen jäl-keensä mielekästä si-joittaa.

Kyselyn johdosta Lake Worthissa Flo-ridassa asuva Kau-ko Rissanen kirjoit-taa tuntevansa taulun omaksi käsialakseen. Hän toteaa, ettei tau-lu suinkaan ole kul-keutunut Amerikan mantereelle talviso-dan vapaaehtoisten paluumatkassa. Se ei myöskään ole veistet-ty Karjalan honkaan, vaan leppäpuuhun.

- Ensimmäisen Mannerheim-veistok-sen tein jatkosodassa 1942 puhdetyönä, jon-ka lahjoitin sisarelle-ni joka avioitui saman vuoden heinäkuussa

Puiset Mannerheim-taulut Kauko Rissasen ammattina

vääpeli Veikko Leinon kans-sa. Leskeksi hän jäi 1979. Tein Marskin veistoksia sotavuosi-en aikana useita kappaleita. Sodan jälkeen minulle tuli täs-tä puhdetyöstä uusi ammatti ja nyt vietän vaimoni kanssa elä-kepäiviä Floridassa. Olen tal-visodan, jatkosodan ja Lapin sodan veteraani.


Päättyneen kesän varsi-nainen tarkastusmatka kohdistui nimenomaan

Kollaalle ja Tuulokseen, jos-kin myös matkan varrelle sat-tuneilla Viipurin ja Säkkijär-ven kenttähautausmailla vie-railtiin. Niistä Säkkijärven alue oli erinomaisessa kun-nossa. Viipurin jatkuvana on-gelmana on alueen roskaan-tuminen.

Noin kymmenen kilomet-riä Loimolasta Suojärvelle menevän tien läheisyyteen Kollaalle perustettiin kent-tähautausmaa vuonna 1942 maastosta löydetyille, tunte-mattomaksi jääneille talviso-dan suomalaisille kaatuneil-le. 104 vainajaa haudattiin silloin seitsemään riviin puu-arkuissa ns. Bomban harjan-teelle, joka sai nimensä Kol-laanmäelle kaivetusta Villa Bomba -nimisestä korsusta. Suuren Kollaan ristin ympä-rille pystytettiin jokaiselle kaatuneelle pieni valkoinen risti, jossa oli tekstinä ”Tun-tematon”.

Sodan jälkeisinä vuosi-na lahosivat puuristit ja tykis-tötulen ruhjomaan metsään kasvoi uusi puusto. Kenttä-hautausmaan paikka katosi näkyvistä. Kun suomalaiset saivat luvan vierailla Kollaal-la 1990-luvun alussa, alettiin etsiä hautausmaata. Se löydet-tiin heinäkuussa 1995 ja var-mistettiin koekaivauksella. Jo seuraavana vuonna voitiin

Kenttähautausmaiden muistomerkit kunnossaAlueiden huoltotoimia tarvitaan jatkuvasti

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen hallituk-sen edustajien kesällä 2004 ja 2005 tekemien tarkas-tuskäyntien aikana on todettu kaikkien seitsemän suomalaisen kenttähautausmaan muistomerkkien olevan hyvässä kunnossa. Vähäisiä huoltotoimia tar-vitaan kuitenkin jatkuvasti. Viisi kenttähautausmaata on Karjalankannaksella ja kaksi Laatokan itäpuolella, Kollaalla ja Aunuksen piirissä Tuuloksessa.

alueelle pystyttää kuvanveis-täjä Heikki Häiväojan suun-nittelema ja Ari Laitilan sekä Sakari Karjusen toteuttama, ruostumattomasta teräkses-tä valmistettu, mustaksi maa-lattu muistomerkki Kollaan miekka. Se kuvastaa tavallaan paikalla ollutta 18 metrin kor-kuista mustaa puuristiä.

Tien viitoituslupaa Kollaan miekalle odotetaanVenäläiset ovat rakentaneet omille joukoilleen Kollaan alueelle useita muistoja hau-tamuistomerkkejä. Näkyvin on Loimolasta tultaessa va-jaan 400 metrin päässä ennen Kollaanjoen siltaa tien oi-kealla laidalla olevalle kum-mulle jatkosodan jälkeen pys-tytetty 165. divisioonan muis-tomerkki. Siltä johtaa selvä polku metsän sisään ainakin kolmelle muulle venäläisten hautamuistomerkille ja edel-leen Suomen valtion pystyt-tämälle Kollaan miekalle, jonne on tieltä matkaa vajaat 200 metriä. Muistomerkki oli kesällä 2005 moitteettomas-sa kunnossa ja useat kukka-laitteet kertoivat suomalais-ten vierailuista. Ongelmana on se, että venäläisiltä viran-omaisilta ei ole vielä saatu lu-paa viitoittaa tietä. Viralli-nen polku lähtisi muutamia kymmeniä metrejä ennen ve-näläispatsasta. Se on kuiten-kin osittain umpeenkasvanut käytön puutteessa, kun sitä ei tunnisteta tieksi. Polku ai-otaan raivata kuitenkin taas kerran.

Kollaa kestää -muistomerkki kukkavihkojen kohteenaSuomalaisten suosima vierai-lukohde näyttää olevan noin 50 metrin päässä ennen Kol-laanjoen siltaa tien vasem-malla puolella, aukean laidal-la oleva suistamolaisten pys-tyttämä ruskea Kollaa kestää -muistomerkki. Sen katkaistu kärki lojuu maassa taistelu-

haudan penkalla. Kävijöiden runsaudesta kertoivat kesällä lukuisat kukkavihkot ja nii-den jäännökset muistomerkin juurella. Joitain vuosia sitten paikalla oli myös pieneen suo-jakoppiin sijoitettu vieraskir-ja, mutta sitä ei enää ole.

Kollaanjoen itäpuolella on tien oikealla laidalla vielä yksi venäläisten muistomerk-ki alueella, josta lukuisat tal-visodan hyökkäykset lähtivät käyntiin. Sekin oli seppelöi-ty kesällä voitonpäivän kun-niaksi monien kymmenien muiden Karjalassa sijaitsevi-en venäläisten muistomerkki-en tapaan.

Harmaa kivipaasi muistuttaa Aunuksen Tuuloksen kenttähautausmaastaAinoa vanhan rajan takana sijaitseva suomalainen kent-tähautausmaa on Aunuksen Tuuloksessa. Se otettiin käyt-töön kesällä 1944. Neuvos-tojoukkojen saarrostuksen vuoksi ei kaatuneita voitu kul-jettaa silloin kotiseuduilleen, joten Tuulokseen haudattiin 51 tunnistettua ja kuusi tunte-matonta kaatunutta. Kenttä-hautausmaan paikka selvitet-tiin 1994, ja sen viereen Pitkä-rannasta Aunuksen johtavan tien oikealle sivulle pystytet-tiin Heikki Häiväojan suun-nitelman mukainen, ylöspäin kapeneva harmaa kivipaasi. Itse hauta-alue on nykyisin viljelymaana. Muistomerkki todettiin kesäkäynnin yhte-ydessä hyväkuntoiseksi. Sen ympäristössä on harvaa kar-jalaisasutusta, joten vierailija voi tavallisesti kysellä paikka-kunnan kuulumisia jopa suo-menkielellä.

Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys, jonka pe-rustajajäseniin Suomen Sota-veteraaniliittokin kuuluu, jul-kaisi viime vuonna kirjan So-tavainajiamme rajan takaa. Kentälle jääneiden etsintöjen ohella siinä on kerrottu mm. kaikista kenttähautausmaista ja niihin liittyneistä järjeste-lyistä.

AUliS BliNNiKKA

Ainoa vanhan rajan takana sijaitseva kenttähautausmaa on Aunuksen Tuuloksessa.

Kollaan kenttähautausmaa sijaitsee Suojärvellä Kollaan-joen maastossa.

Suomen Karbonaatti OyLappeenranta


Australian suomalai-set sotaveteraanit viettivät ensimmäi-

sen kerran kansallisen vete-raanipäivän juhlaa toisessa kotimaassaan. Juhla pidet-tiin Brisbanessa, Queenslan-din osavaltion pääkaupun-gissa. Valitsimme sunnuntain lähinnä Suomen kalenterissa olevaa veteraanipäivää. Ti-laisuuden järjesti Suomen So-taveteraanit Australia Inc., joka on täkäläinen suoma-lainen sotaveteraaniyhdistys. Paikallinen Suomitalo oli tä-pötäynnä väkeä ja päivä oli brisbanelaisen aurinkoinen. Juhlasta tuli viihtyisä iltapäi-vä kaikille.

Suomalaisten joukosta löytyy taitoa ja kykyä erilais-ten musiikkiesitysten, lausun-nan ja muun muodossa. Näin ollen ohjelma saatiin vaihte-levaksi. Jälkeenpäin kyseltiin että pidetäänkö juhla ensi vuonnakin. Tämä todella on tarkoitus tästä eteenpäin.

Suomen Sotaveteraanit

Kansallisen veteraanipäivän vietto juurtuu AustraliaanSuomalaiset sotaveteraanit viettivät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kansallista veteraanipäivää Australiassa. Juhlasta sekä veteraanien kuntoutuk-sesta Brisbanessa raportoi yhdistyksen sihteeri Laila Nousala.

Australia Inc. rekisteröitiin vuoden alussa. Veteraanit kokoontuivat aikaisemmin-kin yhteyttä pitääkseen, mikä on aika vaikeaa näin laajassa maassa. Yhdistyksen puheen-johtaja on Juhani Salmi, en-tinen porilainen. Johtokun-nan jäseniä ovat sihteeri Lai-la Nousala, rahastonhoitaja Eliisa Laitinen, jäsensihtee-ri Sirkka Tulokas sekä Tom Ruonala, Veikko Pulkka, Heikki Kiviniemi ja Martti Mäkelä.

Veteraanikuntoutusta Brisbanessa, uusia jäseniäAustraliassa tapahtuva suo-malaisten veteraanien kun-toutus tapahtuu myös Bris-banessa. Kuntoutusta johtaa terapeutti Ritva Hannola. Yhdistys tukee kuntoutus-ta mm. erilaisin tarpeellisin hankinnoin, joita varten Suo-mesta ei saada varoja. Juh-lan yhteydessä yhdistys lah-joitti videolaitteet kuntou-tuksen vapaahetkiä varten.

Sinivalkoinen väri sävytti suomalaisten veteraanien juhlaa kansallisen veteraanipäi-vän juhlassa Australiassa. Vasemmalta puheenjohtaja Juhani Salmi, rahastonhoitaja Eliisa Laitinen ja sihteeri Laila Nousala.

Yhdistyksen johtokunta pyr-kii ajoittamaan kokouksensa aina kuntoutusjaksojen ajak-si. Näin pääsemme tutustu-maan sinne saapuviin vete-raaneihin ja siten saamme heidät jäseniksi. Monille pit-kä lento Suomeen alkaa olla jo liian rasittava, joten hei-tä saapuu Brisbaneen entis-

tä enemmän. Näin löydämme aina lisää veteraaneja, joita tuntuu olevan enemmän kaut-ta maan kuin olemme oletta-neetkaan. Näin ollen yhdis-tyksen tiedossa olevien Aust-raliassa asuvien suomalaisten veteraanien lukumäärä ei ole kovinkaan tarkka.

Sotaveteraani-lehti, jota

nämä löytämämme jäsenet alkavat saada, on heille tie-tenkin vallan mainio tiedon-lähde veteraaniasioissa ja muussa ajankohtaisessa.

Terveiset sinne kotimaa-han kaikille veteraaneille ja muille kansalaisille.

lAilA NOUSAlA

Idea kiitollisuudesta ve-teraaneille lähti, pankin-johtaja Kalevi Holmalta.

- Kuulin Parkanossa, että paikkakunnalta lähti kaksi-toista henkeä samasta per-heestä rintamalle. Siitä syntyi ajatus, joka muhi useita vuo-sia, muistelee Holma, joka myös oli Sotilaspoikien pe-rinneliitto ry:n ensimmäinen puheenjohtaja

- Esitin ajatukseni Kan-kaanpään Sotaveteraaneille. He tekivät tarkan selvityksen sotiin lähteneistä. Vastaanot-to oli kaikkialla myönteinen ja monessa talossa se otettiin jopa kyynelsilmin vastaan.

Veteraanien, lottien ja sotilaspoikien pystyttämät muistomerkit saivat nopeasti yhteistyökumppaneita hank-keen tukijoiksi ja nyt muisto-

Kaikkia heitä tarvittiinSeitsemän kankaanpääläisen talon pihapiiriä ko-mistaa kymmenkiloinen pronssilaatta muistona siitä uhrauksesta joita nämä talot ovat tehneet isänmaalle lähettämällä naisia ja miehiä sotaan. Näistä jokaises-ta talosta lähti vähintään kuusi henkilöä rintamalle, kahdesta jopa yhdeksänkin.

laatat tekevät kunniaa vete-raaneille korvaamattomasta ja arvokkaasta työstään isän-maalle.

Kankaanpäästä lähti tal-visotaan yhtensä noin 500 miestä, joista kaatui 32. Jat-kosotaan lähteneiden jouk-ko oli 700-800 välillä, joista kaatui 143 miestä Sotiin läh-teneiden kulumäärissä ovat mukana myös rintamalottina olleet naiset.

Veteraanijuhla Tunnuksella ”kaikkia hei-tä tarvittiin - sotiemme vete-raanien perintö velvoittaa” järjestettiin Kankaanpäässä kesällä veteraanijuhla, jos-sa julkistettiin kaikki seit-semän pihamaille pystytet-tyä muistomerkkiä. Siihen liittyi myös luovutuskirjojen

jako. Kiinnitetty muistolaat-ta luovutettiin talon nykyi-sille omistajille asianmukai-sella arvokkuudella hoidetta-vaksi ja vaalittavaksi. Juhlan arvokkaaseen ohjelmaan si-sältyi myös Suomen Sotave-teraaniliiton toiminnanjohta-ja Markku Sepän juhlapuhe. Tilaisuuteen osallistui vete-raanien lisäksi runsaslukui-nen yleisö sotaan lähteneiden omaisia, yhteistyökumppa-neita ja muuta maanpuolus-tushenkistä väkeä osoittaen näin kunnioitustaan veteraa-nisukupolvelle heidän teke-mästään arvokkaasta työstä isänmaamme hyväksi.

- Kiitollisuudella otamme vastaan muistomerkin piha-maallemme. Tämä on parasta tunnustusta totesi Hatanpään tilan nykyinen isäntä Kuller-vo Hatanpää. Talo luovut-ti yhteensä yhdeksän hen-keä sotaan ja heidän nimensä sekä syntymäaikansa kerto-vat kiveen kiinnitetyssä muis-tolaatassa omaa sankaritari-naansa tuleville sukupolville.

PAAVO TUORi

Kankaanpään Vihteljärven kylästä Hatanpään tilalta läh-ti talvisodan melskeisiin yhdeksänhenkinen veljessarja. Kotitilan pihanurmikolla seisoo muistokivi mihin kiinnite-tyssä pronssilaatassa on kaiverrettuna heidän nimensä. Muistokivi kertoo omaa sankaritarinaansa.


KuljetusliikeSelkämaa Oy

Alavus

T:mi Jouko OksaharjuAlavus

www.meyervastus.fi

Nurmen Sora KyAura

AsianajotoimistoBergholm Oy

Espoopuh. 09 - 522 966

Kalevantie 6, 02100 ESPOOpuh. 09-809 3210

Eaton Holec OyEspoo

EspoonLattiapinnoite Oy

Espoo

Espoon TanssiopistoPuh. / Fax. 09-455 2495

www.espoontanssiopisto.fi

Hovila OyEspoo

InsinööritoimistoKonstru Oy

Espoo

Isännöintiverkko OyEspoo

Jou - To RakennusEspoo

Lönnberg Painot OyEspoo

RakennusliikeHelander Oy

Espoo

Rikomark OyEspoo

puh. 0400 - 440 926- Crawford autotallin ovet -

Tibnor OyEspoo

PuusepänliikeMarko Lindqvist

Haarajokipuh. 040 - 565 8635

UrakoitsijaPertti Penttinen

Haarajoki

Maansiirto Perala OyHalikko

Juhani Näppi OyHamina

KaivinkoneurakoitsijaManne Posti

Hamina

Visko Oy AbHanko

Niemisen Valimo OyHarjavalta

AsianajotoimistoKari Silvennoinen Ky

Korkeavuorenkatu 19 A , 00130 Helsinkipuh. 09 - 650 407

www.advonet.fi/silvennoinen

Berner OyHelsinki

Aleksin AlueenKehitys Oy

Helsinki

Connex Finland OyDet Norske Veritas

Helsinkiwww.dnv.fi

Diamond PowerFinland Oy

Helsinki

Graafinen Kone OyHelsinki

Helsinginkauppakorkeakoulunylioppilaskunta ( KY )

Saab International Finland Oy www.saab.se

09-4391210


Veljeä ei jätetä KanadassakaanKanadan Sotaveteraanipiirissä laajalla alueella toimii seitsemän sotaveteraaniyhdistystä. Puhekielessä kanadansuomalaiset puhuvat asevelikerhoista tahi kerhoista.

Kanadan Sotaveteraa-nipiirin puitteissa toimii virkeästi seit-

semän asevelikerhoa, jois-ta vanhin on 1935 perustettu Montrealin jäsenyhdistys. Se on todistettavasti maailman vanhin suomalainen yhtämit-taisesti toiminut aseveliker-ho, joka toimi silloinkin kun Suomessa vieroksuttiin koko aseveliaatetta poliittisten val-tatekijöiden vaikutuksesta.

Kannattajajäseniä yhdis-tyksessä on yli 70. mutta rin-tamaveteraaneja vain viisi. Yhdistyksen 70-vuotisjuhlien jälkeen todettiinkin, että 80-vuotisjuhlien vietto on mel-koisella varmuudella mah-dottomuus. On kyseenalaista, jaksaako kerho toimia vielä senkin jälkeen, kun viimeisen veteraanin pää kaatuu.

Torontossa Suomi-koti mahdollistaa paljonToronton kerho, jossa on 45 Tammenlehvän kantajaa, on koko piirin lippulaivayhdis-tys. Siellä järjestetään kaik-kien juhlapäivien vietto itse-näisyyspäivästä alkaen läpi kansallisen veteraanipäivän, puolustusvoimien lippujuhlan päivän, kaatuneiden muisto-päivän jne. Tämän toimeliai-suuden takana väikkyy Ben

Järvenpään hahmo ja hä-nen apunaan on se seikka, että heillä on tukenaan Suo-mi-koti, ainutlaatuinen vii-sikerroksinen suomalaisuu-den pesä keskellä miljoona-kaupunkia. Se on koti jossa on hoivaosasto vuodepotilai-ta varten, asuntoja veteraa-neille, kirjasto, askarteluhuo-ne kaikkine tarpeellisine työ-kaluineen, juhlasali, ravintola, sauna ja uima-allas samassa rakennuksessa, suomalainen lääkäri ja suomalainen ham-maslääkäri sekä suomalainen apteekki. Kelpaa sitä tällaisis-sa ympyröissä ja tällaisella tu-ella järjestää vaikka mitä. Esi-merkiksi avokuntoutus on ol-lut saatavana jo useita vuosia. Talossa on voimistelun ohjaa-ja, jumppamaikka ja sosiaali-neuvoja. Kaiken kukkuraksi suomalainen kirkko ja Agrico-la-seurakunta avustaa monis-sa järjestelyissä, joissa kirkko tulee sopivasti mukaan kuvi-oihin, esimerkiksi joulujuhli-en, Palmusunnuntaiden ym. järjestelyissä. Toronton kerho perustettiin 1971.

Finlandia Village - Sudburyn nähtävyysSudburyssä, maailman suu-rimpien nikkelikaivosten päällä, toimii veteraaniker-

ho 39 Tammenlehvän kanta-jan ja 71 kannattajajäsenen voimin. Kellä on muistojen-sa joukossa vanhanaikainen nikkelimarkka, mitä suurim-malla todennäköisyydellä sen sisältämä nikkeli on kotoisin Sudburystä ja todennäköi-sesti se on sieltä suomalaisen kaivosmiehen louhimaa.

Sudburyn kerholla on paikkakunnallaan kuului-sa Finlandia Village, suuren-moinen suomalaisen sisun saavutus kauniin järven ran-nalla, todellinen ´village´ eli kylä, jossa on vuokrattavi-en kerrostaloasuntojen lisäk-si hoivakoti eri osastoineen, kappeli, juhlasali, jumppasali saunoineen, uima-altaineen jne., kaikki suomalaisten ra-kentamia alusta alkaen. Se on mitä ammattitaitoisimmin varustettu paikka avokuntou-tukselle, joka siellä on saatu hyvälle alulle. Sudburyn ker-ho perustettiin 1976.

Sault St. Marien rajakaupungin yhdistysSudburyn lähituntumassa si-jaitsee Sault St. Marie, jos-ta sitten on vääntynyt ´Soo` tai ´Suu´. Se on rajakaupunki. Sitä vastapäätä kapean sal-men takana on samannimi-nen kaupunki, joten se on il-man muuta ´Amerikan Suu ;́ pohjoisen puolella on ´Kana-dan Suu´ Siellä yhdistyksen puheenjohtaja laskee päivit-täin rintamaveteraaneja, joita

tällä hetkellä on 15. Sudbu-ryn läheisyyden vuoksi sieltä on päästy nauttimaan myös avokuntoutuksesta hyväs-sä vanhassa asevelihengessä - veljeä ei jätetä. Soon kerho perustettiin 1980.

Thunder Bayssa lippu korkeallaThunder Bayssa merenkaltai-sen Superior-järven rannalla on melkein kahdenkertainen määrä Tammenlehvämiehiä ja -naisia kuin Soossa, mutta kannattajajäseniä suunnilleen saman verran kuin Soossa. Lippua kannetaan korkeal-la sielläkin ja juhlatilaisuuk-sia järjestetään almanakas-sa ilmoitettujen juhlapäivien kunniaksi. Sielläkin toiminta on keskittynyt suomalaisten seurojen ja kirkon yhteyteen, sillä niin monet veteraanit kuuluvat myös seurakuntaan ja yleiseen seuratoimintaan. Kerho perustettiin 1980.

Vancouverilaiset osaltaan eristyksissäVancouverilaiset tuntevat it-sensä eristetyksi muusta Ka-nadasta. Se ei ole lainkaan ihme, Harppaus on edellisestä sama kuin Helsingistä Barce-lonaan. Huikeiden välimatko-jen lisäksi Kalliovuoret eris-tää kanssakäymistä. Ilmasto ja maisema ovat täysin eri-laiset, jopa kasvillisuus. Mut-ta veteraanitoimintaa riittää Vancouverissakin, jonka kes-kellä olevassa Burnabyssä si-jaitsee suomalaisten lepoko-ti Finnish Manor avokuntou-

tuksineen. Yhteydenpito on hankalampaa kuin muualla, sillä jäsenistö on levittäytynyt hyvin laajalle alueelle. Siel-lä toimii myös maanmainio Korsukuoro, joka tosin ei ole veteraanien aikaansaannos-ta vaikkakin jatkuvasti hei-dän tukemansa. Sen aloitti ja sitä tukee paikallisen suoma-laisen kirkon pappi, rovasti Jukka Joensuu. Vancouverin kerho perustettiin 1972 ja sen jäsenistö on maassa olevis-ta sotaveteraaniyhdistyksistä suurin (ellemme ota lukuun eestiläisiä). Tammenlehvän kantajia 81.

Eestiläiset Suomen pojat hajautuneet yli Pohjois-Amerikan mantereenEestiläisiä eli Soome Poidse, heitä on enemmän, 96 ja jo-kainen heistä on rintamave-teraani. Yhteisen ja jatkuvan toiminnan vaikeutena on se, että yhdistyksen jäsenistä on levittäytynyt yli koko laajan Pohjois-Amerikan manner-maan Alaskasta Floridaan ja Atlantin rannikolta Hawaii-jille. Mutta vaikka he kaikes-ta päätellen hyvin harvoin ta-paavat toisiaan, yhdistää hei-tä edelleenkin sama vanha asevelihenki, joka heidät yh-disti Suomen rintamien tais-teluhaudoissa sodan aikana. Kanadan Soome Poidse pe-rustettiin 1950.

Näin mennään eteenpäin täällä Atlantin toisella puo-lella, päivä kerrallaan.

ERKKi KUUTTi

Suomen Sotaveteraa-niliiton ja Naisjärjestön yhdessä toteuttamia ja

liiton kustantamia kunto- ja virkistysviikkoja järjestet-tiin kuluvana kesänä kolme, Kalajoella, Anjalankoskella

Sotaveteraaniliiton ja Naisjärjestön kunto- ja virkistysviikotsekä Tanhuvaarassa. Osallis-tujia oli yhteensä 119. Tavoit-teenamme oli tarjota virkis-tysviikko niille veteraanien puolisoille ja leskille, joilla ei muuten ole kuntoutusoikeut-ta. Osallistuminen olikin mo-

nelle ensimmäinen kerta ja varsinkin omaishoitajina toi-mivat tai toimineet naiset ko-kivat tämän henkisesti virkis-tävänä tapahtumana. Valmis ruoka, opistojen ystävällinen palvelu ja monipuolinen oh-

jelma herättävät muistoja vie-lä sitten, kun arki taas alkaa. Osallistujat vaihtoivat ah-kerasti osoitteita ja puhelin-numeroita, joten sosiaaliset kontaktit vahvistuivat ja uu-sia tuttavuuksia syntyi. Hen-kinen jaksaminen ja sen tu-keminen ovatkin kunto- ja virkistysviikkojen yksi pää-määristä.

Viikot olivat täysihoitoi-neen maksuttomia, mutta matkat sekä mahdolliset fy-sikaaliset hoidot joutui jokai-nen itse kustantamaan. Lie-vestuoreelta veteraaniyhdis-tys, lapset ja Lions-klubilaiset olivat mukana kuljetusten järjestelyissä. Hankalat kul-kemiset junilla tai linja-au-toilla saattavat olla esteenä lähtemiselle vaikka muuten haluja ja tarvetta osallistu-miselle olisikin. Oman auton

käyttömahdollisuus on vain pienellä osalla tämän ikäluo-kan naisista.

Palautteiden perusteella kunto- ja virkistysviikoille on olemassa tarvetta. Yritämme ensi kesänä järjestää vastaa-via viikkoja uusilla paikoilla uusille osallistujille. Tarkem-min asiasta tiedotamme ke-vään Sotaveteraanilehdissä ja myös omalta yhdistykseltä voi asiasta tiedustella. Yksit-täisiä laitoskuntoutusjaksoja emme pysty kustantamaan, vaikka toiveita niistäkin tuli runsaasti.

Opistojen hinnat ja laa-tusuhde on mielestämme hyvä ja käyttämällä niitä, voimme tarjota osallistumi-sen ilon mahdollisimman mo-nelle.

ANNi GRUNDSTRÖMVesijuoksu alkamassa.


HRT - Tool OyHelsinki

Insalko OyHelsinki

InsinööritoimistoJussi Linnakangas Oy

Helsinki

InsinööritoimistoPohjatekniikka Oy

Helsinki

Jalkahoitola TuhkimoHelsinki

Kanmanco OyHelsinki

Kiinteistöalan Kustannus Oy REP Ltd

Helsinki

KTA - Yhtiöt OyHelsinki

Kuljetusliike Mikander OyHelsinki

MaaseudunTyönantajaliitto ry

Helsinki

Matecon OyHelsinki

Merkopaino OyHelsinki

Metsämiesten säätiöHelsinki

Modio OyHelsinki

Onnin Auto OyHelsinki

ADC

Oy Helsinki Chartering AbFabianinkatu 8 , 00130 Helsinki

puh. 09 - 6126 750

Oy Heres AbHelsinki

Oy Konwell AbHelsinki

Pierre Cavallo OyHelsinki

Räjäytyskonsultit OyHelsinki

SotilasapteekkiHelsinki

SUOMALAINENLÄÄKÄRISEURA DUODECIM

Helsinki

Suomen MaarakentajienKeskusliitto Ry

Helsinki

Talopalvelu Esa TalonenTiivi-ikkunat ja ovet asennettuna Helsingin

toimialueellapuh. 040 - 565 2053

Telinemiehet OyHelsinki

TS - Yrityspalvelut OyHelsinki

Uniferm OyHelsinki

www.niemi.fi

Suomen Paperi - insinöörien yhdistys ry.

Finska Pappersingenjörsföreningen rf.

Lakiasiaintoimisto European Law Partners Finland OyLauttasaarentie 28 - 30 , 00200 Helsinki puh. 020 840 5837 , fax. 020 740 5837

[email protected]


Sotaveteraaniliiton myymälä palvelee

✂

TILAUSKORTTISuomen Sotaveteraaniliitto Korkeavuorenkatu 41 A 7, 00130 HELSINKI

Nro ................ kpl ..................

Nro ................ kpl ..................

Nro ................ kpl ..................

Nro ................ kpl ..................

Nro ................ kpl ..................

Nro ................ kpl ..................

Nro ................ kpl ..................

Nro ................ kpl ..................

Nro ................ kpl ..................

Nro ................ kpl ..................

Nimi (tekstaten):

..........................................................

Lähiosoite:

..........................................................

Postinumero ja -toimipaikka:

..........................................................Täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse

17 Yrjö Jylhä: KiirastuliRunokokoelma

Talvisodan runoutta vuodelta 1941.

Hinta 25 euroa.

Liiton tunnuksin varustetut solmiot15A Tummansininen, raidalliseen kuosiin kudottu malli.

16B Tummansininen solmio, jossa tunnuk-sen ylä- ja alapuolella punainen, sininen ja harmaa vinoraita.

17C Hopeanharmaa, kuten malli A.

Hinta 12 euroa

26KynttilänjalkaKultakeskuksen perinteinen malli vuodelta 1918. Korkeus 77 mm. Liiton tunnuksella. Hopeaa.

Hinta 95 euroa

29 KävelykeppiJääpiikillä ja ranne-lenkillä varustettu kävelykeppi. Kahva-osa pyökkiä, varsi kestävää raminia. Sotaveteraanien kä-sityönä valmistama. Tilatessasi ilmoita pituutesi.

Hinta 50 euroa

38 VyöLaadukas kotimainen kääntövyö, nahkaa väri musta/viininpunainen. Soljessa liiton tunnus.

Hinta 23 euroa

43 Sama kaiku on askelten -CDKymmenen sotaveteraanikuoron ja Haminassa sotaveteraanien konsertissa taltioiduista äänitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD.

Hinta 20 euroa.

1Sotaveteraanimitali Myös kannattajajäsenille.

Hinta 12 euroa.

2JäsenmerkkiMyös kannattajajäsenille.

6 euroa.

44 HenkselitKotimaiset, veteraani- tunnuksella. Saatavana on viininpunaista, mustaa, harmaata ja tummansinistä. Oma kuosi metsästäjille, kalastajille ja golfaajille.

Hinta 23 euroa

21 NahkalompakkoKorkealaatuista kotimaista työtä. Kaksi kokoa.

Hinnat 30 ja 33 euroa

Käy talossa tai soita Helenalle puh. (09) 6126 2014. Myymälä on avoinna ma–pe klo 8.30–16.00Sähköposti: [email protected]

Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraaniliitto.fi

4/05

30 Kristallimalja ja -maljakko Kotimaassa käsinhiottu. Maljan halkaisija 33 cm ja maljakon korkeus 23 cm. Molempien pohjaan on kaiverrettu liiton tunnus. Suunnittelija Matti Okkolin.

Hinta 140 euroa.


Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan käyttö vuonna 2004Valtiokonttori ohjaa valtion talousarviossa hyväksytyn veteraanikuntoutusmäärära-han vuosittain kunnille niis-sä asuvien veteraanien luku-määrän mukaisesti. Sotainva-lidit, joiden sotilasvammalain mukainen haitta-aste on vä-hintään 10 prosenttia, eivät voi saada rintamaveteraaneil-le tarkoitettua kuntoutusta.

Kuntoutuksen mää-räraha vuonna 2004 oli 33 944 4139,00 euroa ja li-sämääräraha (vuonna 2003 palautuneet määrärahat) 388 533,72. Kunnittain käy-tettävä kuntoutusmääräraha oli yhteensä 34 332 672,72 eu-roa vuonna 2004.

Kunnilta palautui määrä-rahasta takaisin 290 704,80 euroa. Palautettu määrä on pienentynyt edellisestä vuo-desta, samoin yksittäisten kuntakohtaisten palautusten määrä. Useimmiten palautus oli muutamasta eurosta muu-tamaan sataan euroon.

Ahvenanmaan palautus on suuri, 48 504,04 euroa.

Kuntoutusmäärärahojen käyttö vuonna 2004 sekä toteutuneet kuntoutusjaksotValtiokonttori julkaisee tilastot edellisen vuoden käytetyistä rintamaveteraanien kuntoutusmäärä-rahoista saatuaan tilitykset kunnilta. Nämä tilastot antavat tarkan kuvan määrärahojen käytöstä sekä toteutuneista kuntoutusjaksoista ja kuntoutusmuo-doista kunnittain.

Ahvenmaalla varmasti vai-kuttavat hankalat matkat ja veteraanien ikääntyminen; on vaikea lähteä mantereelle kuntoutuslaitoksiin.

Heinolan määrärahois-ta palautui 22 759,62 ja Han-gosta palautui käyttämättä jääneitä varoja oli 16 751,65 euroa. Tammisaari, Inkoo, Kauniainen, Pohja ja Ruoko-lahti palauttivat yli 10 000 eu-roa ja Joensuu ja Vantaa yli 7 000 euroa, samoin muuta-mat kuntayhtymät.

Tarkasteltaessa määrära-hatilastoja näyttää siltä, että tiedotus ja yhteistyö kuntien kanssa on vaikuttanut myön-teisellä tavalla määrärahojen käyttöön. Usean kunnan pa-lautukset ovat yhden kuntou-tusjakson hintoja tai sitäkin pienempiä.

Kuntoutukseen estyneen syytä ilmoittaa esteestäänTärkeää on, että veteraanin ollessa estynyt menemästä kuntoutukseen, hän ilmoit-taa siitä oman kunnan kun-toutuksesta vastaavalle hen-kilölle. Näin hänen tilalleen saadaan uusi jonossa oleva

veteraani ja kuntoutuspaikka tulee käytetyksi. Kuntien tu-lee tietysti huolehtia siitä, että varalla on lähtijöitä.

Kuntoutuksen tarve on kasvanut veteraanien ikään-tyessä. Rintamaveteraani-kuntoutukseen oikeutettujen määrä oli vuoden 2005 alus-sa 85 489, joten ei menijöistä-kään pitäisi olla vielä pulaa.

On lisättävä yhteistyötä, jolla saadaan kuntoutuksen piiriin ne veteraanit, jotka kokevat, ettei kuntoutus ole enää heitä varten.

Usein veteraanit eivät sai-rautensa tai muun esteen vuoksi jaksa itse laittaa hake-musta vireille. Kuntoutuksen sisällön suunnittelussa on huo-lehdittava fyysisesti heikoim-massa kunnossa olevien ve-teraanin tarpeista, jotta tämä ryhmä ei jäisi kuntoutuksen ulkopuolelle. Jo toisten ihmis-ten kohtaaminen arkipäivässä antaa uusia voimavaroja yksi-näiseen arkipäivään. Samoin on vastattava vireiden ja osal-listuvien veteraanien moni-puolisen kuntoutuksen sisäl-lön kehittämisestä, niin että heidän toimintakykyisyyttään voitaisiin ylläpitää mahdolli-simman kauan.

Rintamaveteraanien kuntoutusjaksot vuonna 2004Käytetyin kuntoutusmuoto

Rintamaveteraanien kuntoutuksen muutoksetRintamaveteraanien kuntoutuksessa 1. syyskuuta alkaen tapahtuneet muutokset laitoskuntoutus-jaksoissa ovat aiheuttaneet paljon keskustelua ja kysymyksiä. Rintamaveteraanien kuntoutuksessa ei ole tarkoituksena vähentää ns. saavutettuja etuja, vaan veteraanien ikääntyessä ja kuntoutustarpeiden muuttuessa tulee kuntoutuksen vastata yksilöllisesti veteraanien kuntoutustarpeisiin.

on edelleen kahden viikon lai-toskuntoutus, johon osallistui 15 942 veteraania. Neljän vii-kon jaksoja käytettiin koko maassa 23 kertaa, vain kolme enemmän kuin vuonna 2003. Tarvetta pitkiin kuntoutus-jaksoihin olisi, mutta määrä-rahojen riittämättömyyden vuoksi näistä on tingitty. Yh-teensä laitoskuntoutukses-sa kävi 16 078 veteraania ja 2 961 puolisoa.

Avo- ja päiväkuntoutuk-sen järjestäminen kunnissa vaihteli. Koko maassa avo-kuntoutuksessa kävijöiden määrä on hiukan lisääntynyt edellisistä vuosista. Avokun-toutukseen osallistuneita ve-teraaneja oli 11 749 ja päivä-kuntoutusta saaneita 2 417 veteraania, joka puolestaan on pienempi kuin edellisenä vuonna. Veteraanin puolisol-la ei ole oikeutta päästä avo- eikä päiväkuntoutukseen edes yhdessä veteraanipuoli-sonsa kanssa. Yhteensä lai-tos-, avo-, tai päiväkuntou-tukseen osallistui 30 244 ve-teraania.

Runsaasti on kuntia, jois-sa avokuntoutuksen kävijä-määrät ovat huomattavasti suurempia kuin laitoskuntou-tukseen osallistuneiden mää-rät. Tämä suuntaus on var-masti lisääntymässä lähivuo-sina. Avokuntoutusta olikin mahdollisuus saada jo lähes

Valtion vuoden 2005 talousarviossa osoi-tettiin 12 miljoonan

euron määrärahan lisäys vete-raanikuntoutukseen. Tavoit-teena on säännöllinen vuo-sittain toteutuva kuntoutus. Kuntoutuksen painopistettä on siirretty laitoskuntoutuk-sesta päivä-, koti- ja muuhun avokuntoutukseen.

Valtiokonttori lähettää kaikkiin kuntiin kuntoutusta koskevan ohjekirjeen vuoden alusta. Tässä ohjekirjeessä on

toutuksen hoitokerrat voidaan jaksottaa esimerkiksi siten, että veteraani saa 3x10 tai 2x5 hoitokertaa vuodessa. Avo-kuntoutusta jaksottamalla ve-teraani voi saada säännöllistä kuntoutusta jopa läpi vuoden.

Eri kunnissa eritasoista kuntoutusta Usein on tullut myös kysy-myksiä siitä, miksi kunnissa kuntoutusta toteutetaan eri tavoin ja varoja käytetään epätasaisesti.

Kunnassa, jossa veteraani-kuntoutus on hoidettu hyvin, lähtökohtana ovat henkilö-kohtaiset kuntoutussuunni-telmat. Silloin kuntoutus to-teutetaan veteraanien kun-toutustarpeesta riippuen käyttämällä eripituisia ja eri-muotoisia kuntoutusjaksoja ja -paikkoja.

Valitettavasti meillä on myös kuntia, joissa veteraani-kuntoutukseen ei ole paneu-

raamit veteraanikuntoutuk-selle.

Laitoskuntoutuksen pituusLaitoskuntoutuksen osalta ns. perusjakso on 1. syyskuuta alkaen 10 vrk. Aikaisemmas-sa 14 vuorokauden laitoskun-toutusjaksossa on ollut kaksi viikonloppua, jolloin laitok-sissa ei ole ollut kuntouttavaa toimintaa. Veteraanit ovat joko lähteneet viikonlopuksi kotiin tai viettäneet aikaa it-senäisesti. Veteraaneilta itsel-

kaikkialla, vain muutamia pienempiä kuntia lukuun ot-tamatta. Päiväkuntoutusta ei ollut saatavilla 72 kunnassa.

Veteraanin kanssa laitos-kuntoutuksessa oli 2 688 puo-lisoa. Yleisin yhteisen kun-toutusjakson pituus oli 5-9 vuorokautta. Yhtään puoli-sokuntoutuskertaa ei ollut 18 kunnassa. Puolison kuntou-tukseen pääsy ei ole ns. sub-jektiivinen oikeus, vaan sii-tä päättää aina kunnan oma kuntoutuksesta vastaava yk-sikkö. Edellytyksenä on lää-kärin päätös yhteisen kuntou-tusjakson tarpeellisuudesta.

Vuoden 2004 tilastoja tar-kasteltaessa voidaan tode-ta, että kehitys rintamavete-raanien kuntoutuksen osalta on myönteinen. Määräraho-jen palautukset ovat pienen-tyneet huomattavasti, kun-toutukseen osalliseksi pääs-seiden puolisoiden määrä on kasvanut, samoin erilaisten kuntoutusmuotojen mahdol-lisuus on lisääntynyt.

Kuntakohtaiset tilastot kuntoutusmäärärahojen käy-töstä, palautuksista ja kun-toutukseen oikeutettujen ve-teraanien määrästä on luet-tavissa netistä, osoitteesta www.sotaveteraaniliitto.fi

ANNi GRUNDSTRÖM

tään kootusta palautteesta on ilmennyt, että he ovat usein kokeneet viikonloput laitok-sissa turhauttaviksi.

Ohjekirjeessä on selkeä maininta siitä, että mikäli ve-teraanin toimintakyky on sai-rauden tai vamman aiheutta-man häiriön vuoksi alentunut siten, että veteraani tarvitsee apua päivittäisissä toimin-noissa, kuntoutusjakso lai-toksessa voi olla 2-4 viikon pituinen.

Aviopuolisoiden laitos-kuntoutuksessa on ohjeistuk-sessa lähdetty liikkeelle siitä, että aviopuolison mukana olo ei välttämättä lyhennä vete-raanin omaa kuntoutusjak-soa. Aikaisemmin 14 vuoro-kautta puolitettiin ja se oli 7 vrk molemmilla. Nyt veteraa-ni voi olla laitoskuntoutuk-

sessa 10 vrk ja puoliso 7 vrk tai molemmat yhdessä 7 vrk. Toimintakykyluokkaan I-II kuuluva veteraani voi olla kuntoutuksessa enintään 4 viikkoa ja aviopuoliso saman-aikaisesti enintään 2 viikkoa. Laitoskuntoutuksessa säilyy siten eripituisten kuntoutus-jaksojen mahdollisuus.

Päiväkuntoutus ja avokuntoutusPäiväkuntoutusta voidaan an-taa 10 päivää ja muuta avo-kuntoutusta 20 käyntikertaa kalenterivuodessa. Niissä ta-pauksissa, joissa rintamavete-raanin vamma tai sairaus hait-taa toimintakykyä voidaan päiväkuntoutusta antaa 20 päivää tai muuta avokuntou-tusta 30 käyntikertaa kalente-rivuodessa. Päivä- ja avokun-


Hämeenkyrössä tehtiin laaja veteraanien palve-lutarvetta kartoittava selvitys kesän aikana.

Aiheen kartoituksel-le antoi nyt jo edes-mennyt veteraani

tekemällä kunnalle aloitteen maksuttoman ateriapalvelun järjestämisestä. Sosiaalilau-takunta päätti selvittää vete-raanien palvelutarpeen koko-naisuudessaan.

Tunnuksen omaavia vete-raaneja on Hämeenkyrössä 173. Kaikille niille veteraani-tunnuksen omaaville henki-löille, joiden nimi ja osoitetie-dot oli käytettävissä lähetet-tiin kyselylomake, yhteensä 160. Vastauksia palautui 82 prosenttia.

Elokuun 17. päivänä ko-koontui vanhainkodin juhla-saliin 120 veteraania ja kun-nan edustajia kuulemaan ja keskustelemaan kyselyn tu-loksista ja jatkotoimenpiteis-tä.

Hämeenkyröläiset vete-raanit haluavat asua kotona, mutta muutostöitä tarvitaan asumisen helpottamisek-si varsinkin omakotitaloissa asuvien kohdalla. Lähinnä tarvitaan pesu- ja WC-tilo-jen ajanmukaistamista, por-taiden uusimisia ja turvakai-teiden asentamisia. Ehdotuk-set asuinolojen muutoksiin olivat hyvin konkreettisia ja valtaosin kustannusvaiku-

Veteraaneille oma koti on kullan kallistuksiltaan vähäisiä. Enem-män näyttää kyse olevan sii-tä, että veteraanit tarvitsevat kumppanikseen asiantuntijan suunnittelemaan kodin muu-tostöitä ja auttamaan avus-tusten hakemisessa ja proses-sin käynnistämisessä.

Hyvin monet vastaajista saivat arkipäivän apua puoli-solta tai lapsilta, mutta naa-puriapu nousi merkittävästi esille.

Suurempia vaikeuksia veteraanit kokivat arkipäivän askareissa Veteraaneista 44 prosenttia ei pysty vastausten mukaan leikkaamaan itse varpaan-kynsiä ja siivoamisesta ei sel-viä ilman apua 39 prosenttia. Vaikeuksia oli 27 prosentilla ruuanlaitossa ja kolmasosa ei pysty käyttämään julkisia kul-kuvälineitä. Tämä on ongel-ma varmasti muuallakin haja-asutusalueilla, joissa matkat ovat pitkiä taajamien keskus-taan ja palvelujen lähelle. Jos-kus maitopurkin saamisen vaikeus voi olla syynä kotana pärjäämättömyyteen.

Kuntoutusta useat vete-raanit pitivät tärkeänä koto-na selviytymisen tukimuoto-na. Laitoskuntoutukseen oli osallistunut 69 prosenttia vas-

taajista ja avokuntoutukseen 44 prosenttia.

Yli puolet piti kuntoutus-muodoista tarpeellisimpa-na tällä hetkellä jalkahoitoa. Laitoskuntoutusta piti par-haana 37 prosenttia ja koti-kuntoutusta toivoi 15 pro-senttia veteraaneista.

Yksinäisyyttä koettiin joskus ja tulevaisuus huolet-ti 45 prosenttia veteraaneis-ta. Yleisimpinä huolenaihei-na oli omaan tai puolison ter-veyteen liittyvät ongelmat.

Ateriapalvelu, josta koko kartoitus lähti liikkeelle näyt-täisikin jäävän vielä tärke-ysjärjestyksessä muiden asi-oiden hoitamisen taustalle. Ateriapalvelun asiakkaana veteraaneista on tällä hetkel-lä noin viidesosa. Hämeen-kyrössä on mahdollisuus saa-da kotiin kuljetettava ateria, jonka hinta oli kesäkuussa 4,80 euroa. Vaikka 78 pro-senttia vastaajista piti tar-peellisena ateriapalvelujen laajentamista, niin vastauk-set jakautuivat siihen haluk-kuutta kysyttäessä. Jos pal-velu olisi maksuton sitä käyt-täisi 41 prosenttia ja viidesosa vastanneista ei käyttäisi tois-taiseksi ateriapalvelua vaikka siitä hintaa ei perittäisikään. Tässä korostuu yksilöllisyys,

kaikki veteraanit eivät tarvit-se saamaa tukea selviytyäk-seen kotona.

Suoritettu kysely osoitti, että veteraanien keskuudes-sa on arkipäivän selviytymi-seen liittyviä palveluntarpei-ta, joihin vastaamalla kotona asuminen onnistuu hyvinkin pitkään.

Sosiaalijohtaja Jaakko Luomahaaran mukaan kyse-ly antoi arvokasta tietoa kun-nan päättäjille, kun kuultiin oman elämänsä parhaita asi-antuntijoita, veteraaneja itse-ään.

Yhdistyksen puheenjohta-ja Tuomo Linnainmaa totesi puheenvuorossaan, että vete-raanit ovat sitkeitä sinnitteli-jöitä, mutta apua ja tukea tar-vitaan kun voimat vähenevät ja arkipäivän askareet eivät

omin avuin onnistu. Toiveet ja tarpeet eivät

ole mahdottomia toteuttaa, nyt elinoloihin ja arkipäivän avuntarpeeseen liittyvät sei-kat on tiedossa ja ongelmia voidaan lähteä ratkomaan. Kunta kutsuikin piirin- ja yh-distyksen edustajat ensi tilas-sa koolle.

Jalkahoito voidaan hoitaa kuntoutuksen kautta ja asun-nonkorjauksien alullepanos-sa auttaa korjausneuvoja.

Tämä kysely osoittaa sen, että asioita voidaan hoitaa kaikkia osapuolia tyydyttä-vällä tavalla, kun ne tehdään yhteistyössä.

ANNi GRUNDSTRÖM

Sosiaalijohtaja Jaakko Luomahaara esitteli Oma koti kullan kallis veteraanikyselyn tulokset.

Veteraanien ja vanhus-ten asuntojen korja-usavustuksia myön-

netään edelleen. Avustusta haetaan kunnalta, joka saa määrärahat Valtion asunto-rahastolta. Avustus myön-netään sosiaalisin perustein; asunnossa asuvan ruokakun-nan tulot ja varallisuus eivät saa ylittää asetettavia rajoja. Avustusten syksyn hakuajan (lähinnä kiireelliset kohteet) päättymispäivää ei ole vielä tiedossa. Jukka Laakson mu-kaan syyskuun aikana tehdyt avustushakemukset ehtivät syksyn käsittelyyn. Tarkem-pia tietoja korjausavustuksis-ta saa korjausneuvojilta.

Veteraanien ja sotainvalidien asuntojen korjausneuvontaVanhustyön keskusliitolla on 16 alueellista korjausneuvo-jaa, jotka avustavat sotainva-lideja ja veteraaneja asunnos-sa tarvittavien muutostöiden

Veteraanien ja vanhusten asuntojen korjausavustus syksyllä 2005

suunnittelussa. Korjausneuvo-ja tekee hankkeen luonnospii-rustukset ja kustannusarvion sekä laittaa avustushakemuk-

set liikkeelle. Tarvittaessa korjausneuvoja avustaa myös sopivan urakoitsijan löytämi-sessä. Korjausneuvojan teke-

mä työ on asiakkaille mak-sutonta, mutta remontin teko tietysti maksaa.

VANHUSTYÖN

duttu vaan siellä käytetään vain ns. laitoskuntoutusta ja siinäkin perusjaksoa, joka on siis 10 vrk 1. syyskuuta alkaen.

Oma veteraaniyhdistys voi vaikuttaa kuntaansaVeteraanien ikääntyessä ja kuntoutustarpeen muuttues-sa ja lisääntyessä ei voi olla olemassa yhtä kuntoutusmal-lia, vaan kuntoutuksessa tu-lee painottua tarveharkinta ja veteraanille henkilökohtaises-ti suunniteltu kuntoutussuun-nitelma. Oma veteraaniyhdis-tys voi vaikuttaa oman kun-nan veteraanikuntoutukseen ja sen järjestämiseen. Kun-toutuksesta vastaavat henkilöt voi kutsua yhdistyksen tilai-suuteen keskustelemaan kun-toutukseen liittyvistä asioista. Tästä yhteistyöstä on erittäin hyviä kokemuksia.

ANNi GRUNDSTRÖM

KESKUSLIITON KORJAUSNEUVOJAT:

ETELÄ-POHJANMAA Harri Hietikko 06 4142970 0400 260962HELSINKI Tom Holmlund 09 4122903 0400 609577KANTA-HÄME Terho Pumpula 03 6127845 0400 912941KYMI Arja Hinkkanen 05 3776777 040 5452096LAHTI Kari Tahvanainen 03 7340509 0500 494766LAPIN LÄÄNI Teuvo Junes 016 280364 040 5572550OULUN LÄÄNI Tapio Karhu 08 8162326 040 5166738PIRKKA-HÄME Voitto Niska 03 2551651 0400 649199POHJOIS-KARJALA Lauri Takkunen 013 1722607 050 5407035POHJOIS-SAVO Pentti Heikkinen 017 2620071 0400 371586SATAKUNTA Taru Perämaa 02 6770090 0400 852727SISÄ-SUOMI Erkki Vesander 0400 162494SUUR-SAVO Ismo Kortman 015 214548 0500 651737UUSIMAA Henning Ekholm 09 2393805 0500 604782VAASA Stig Björk 06 3173611 0400 561956VARSINAIS-SUOMI Antero Hiilesvuo 02 2319128 0400 222016

Korjausneuvonnan päällikkö Jukka LaaksoVanhustyön keskusliitto, Helsinki, Puh. 09-350 86036


Toinen maailmasota al-koi 1.9.1939 Saksan hyökkäyksellä Puo-

laan. Runsas viikko aikai-semmin 23.8.1939 Saksa ja Neuvostoliitto olivat Mos-kovassa sopineet Itä-Euroo-pan etupiirijaosta. Puolan tultua murskatuksi ja sopi-muskumppanien jakamaksi, Neuvostoliitto ryhtyi varmis-tamaan asemiaan Baltian ja Suomen suunnalla. Mosko-va eteni vaiheittain. Ensinnä Baltian maat - Viro ensim-mäisenä - painostettiin sol-mimaan hyökkäämättömyys-sopimukset, joiden mukaan sekä Viroon, Latviaan että Liettuaan sijoitettiin puna-ar-meijan tukikohtia. Moskova sitoutui olemaan puuttumat-ta maiden sisäisiin asioihin, antoipa Stalin latvialaisille vakuudeksi siitä jopa ”bolse-vikin kunniasanankin”. Neu-vostouhan edessä Suomi toi-

Murhenäytelmä Tallinnan edustalla 65 vuotta sitten:

Matkustajakone Kalevan tuhoMaapuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos järjesti professori Martti Turtolan johdolla 14.6.2005 Suomen Ilmailumuseon tiloissa Helsinki-Vantaan lentoasemalla seminaarin, jossa käsiteltiin Aero Oy:n matkustajakoneen OH-ALL Kalevan tuhoutumista Suomenlahdella päivälleen 65 vuotta aikaisemmin. Rauhan aikana normaalilla reittilennolla olleen matkustajakoneen häikäilemätön alas ampuminen jouduttiin neuvostouhan alla tuolloin salaamaan. Seminaarin avasi Finnairin pääjohtaja Keijo Suila ja päivän aikana kuultiin sekä suomalaisten, virolaisten että venäläisten tutkijoiden esityksiä.

mi toisin. Maamme valmius puolustaa itsenäisyyttä toises-sa maailmansodassa tarvitta-essa myös asein tulisi pelasta-maan meidät jatkossa balttien kohtalolta.

Kesäkuun 14. päivänä 1940 saksalaisjoukot mars-sivat Pariisiin. Seuraavana yönä - puolen yön jälkeen - ulkoministeri Molotov luki Kremlissä Liettuan lähetti-läälle uhkavaatimuksen, jos-sa liettualaisia syytettiin pro-vokaatioista ja vaadittiin neu-vostojoukoille vapaata pääsyä maahan. Muutaman tunnin kuluttua puna-armeija aloit-ti Liettuan miehityksen. Lat-via ja Viro saivat omat uh-kavaatimuksena iltapäivällä 16.6.1940 ja niiden miehitys alkoi seuraavana päivänä. Liettuan pikainen miehitys sulki yhteydet Saksaan sekä katkaisi pakomahdollisuudet Baltiasta maitse. Merisaar-

to lienee jo tällöin ollut val-miina estämään pakenemiset myös yli meren.

Vuorolento TallinnaanTalvisodan katkaisema sään-nöllinen lentoliikenne Hel-singistä Tallinnaan oli aloitet-tu uudelleen 2.4.1940. Aero Oy ja virolainen AGO lensi-vät Junkers Ju 52 -kalustolla. Koneeseen mahtui kahden hengen miehistön lisäksi 14 matkustajaa. Aero Oy:n OH-ALL Kaleva lähti perjantai-na 14.6.1940 puolenpäivän maissa Malmilta normaalille reittilennolle kohden Tallin-nan Ylemisten lentokenttää. Konetta ohjasi lentokapteeni Bo von Willebrand ja sen ra-distina toimi radiosähköttäjä Tauno Launis, joka aamupäi-vällä palattuaan Tukholman lennolta oli lupautunut esty-neenä olleen toisen radiosäh-köttäjän sijaiseksi Tallinnan lennolle. Neuvostojoukko-jen aikeista lähimpien vuoro-kausien aikana aloittaa Balti-an lopullinen miehitys ei tie-detty. Siitä, mitä havaintoja Itämeren laivaston liikkeistä ja aikeista Baltian vesillä oli tuolloin tehty, lienee vielä sel-vitettävää.

Kalevan paluulento alkoi klo 13.54. Koneessa oli seit-semän matkustajaa - kuusi miestä ja yksi nainen, suoma-

laissyntyinen virolaisrouva. Miehistä ainakin kolme oli diplomaattikuriireita - kaksi ranskalaista ja yksi amerikka-lainen. Viimeksi mainittu oli salakirjoituksen asiantuntija, joka lienee kuljettanut Balti-asta turvaan amerikkalaisten koodeja. Mahdollisesti myös toinen kahdesta saksalais-miehestä oli kuriiri. Lisäk-si koneessa oli ruotsalainen konttoripäällikkö. Kymmen-kunta minuuttia lähdön jäl-keen Helsingin lentoasema Malmilla kutsui konetta joka vastasi ”K”(uuntelen). Kun lentoasema ilmoitti välittö-mästi tämän jälkeen koneel-le laskeutumisradan, kone ei enää kuitannut sanomaa.

Murhenäytelmä Kerin majakallaKalevan saavutettua normaa-lin 500 metrin matkakorke-uden ja ylitettyä rantaviivan sen tuntumaan oli liittynyt kaksi Virossa olevasta tuki-kohdasta noussutta venäläistä Tupolev SB-2 pommikonetta. Koneet olivat asettuneet Ka-levan molemmille puolille. ”Muodostelman” lähestyessä Pranglin saarta toinen pom-mikoneista laskeutui alem-maksi. Kalevan tasolle jää-neen koneen rungon päällä olevasta konekivääritornista oli tällöin avattu tuli matkus-

tajakonetta kohden. Kalevan jatkaessa edelleen lentoaan sitä juuri tulittanut kone las-keutui vuorostaan alemmak-si. Tämän jälkeen toinen ko-neista lisäsi korkeutta ja puo-lestaan tulitti Kalevaa.

Merellä olleesta purje-aluksesta sekä kalastusve-neistä seurattiin neuvosto-koneiden hyökkäystä, jossa aseettomalla ja hitaammalla matkustajakoneella ei ollut selviämisen mahdollisuuksia. Tulituksen seurauksena Kale-van vasemman siiven mootto-ri pysähtyi ja koneesta pursui savua ja liekkejä. Kone syök-syi vasemmalle kyljelleen kääntyneenä mereen kahden - kolmen kilometrin etäisyy-dellä Kerin majakasta koilli-seen. Kaikki koneessa olleet saivat surmansa. Viime vuo-sina suoritetuista etsinnöistä huolimatta koneen hylkyä ei ole vielä toistaiseksi onnistut-tu paikantamaan. Veden sy-vyys etsintäalueella on 60-90 metriä.

”Päivystävä” sukellusveneKoneen syöksyn jälkeen alu-eella olleita kalastusvenei-tä siirtyi tapahtumapaikalle. Raakaa näytelmää - sotilas-koneiden ampuessa aseeton-ta matkustajakonetta rauhan aikana - oli Kerin majakka-saarelta seurannut majakan-

Aero Oy:n OH-ALL Kaleva oli kolmemoottorinen Junkers Ju 52 kone. Junkersit olivat tunnettuja luotettavuudestaan. Sodan loppuun mennessä Saksassa niitä valmistettiin kaikkiaan 4 845 kappaletta. Vielä sodan jälkeen yli 400 konetta tehtiin Ranskassa ja 170 Espanjassa. Kuva: Finnair.


Kalevan miehistön jäsenien lentokapteeni Bo von Willebrandin ja radiosähköttäjä Tau-no Launiksen siunaustilaisuus Hietaniemen uudessa kappelissa 9.7.1940. Kenenkään koneessa olleen ruumista ei ole löydetty. Aeron toimitusjohtajan Gunnar Stålen omai-sille antama lupaus täytettiin 53 vuotta myöhemmin 14.6.1993, kun Kerin majakkasaa-rella jälleen itsenäisessä Virossa paljastettiin Finnairin hankkima muistomerkki.

Sotamarsalkka Mannerheim myönsi kuoleman jälkeen - Post Mortem - 4.9.1940 Kalevan miehistön jäsenille 4. luokan Vapaudenristin miekkojen kera. Kuvassa radio-sähköttäjä Tauno Launiksen mitalikirja.

vartija perheineen sekä ma-jakkatornissa päivystänyt so-tilas kaukoputkineen. Myös Kerin saarelta lähtenyt vene osallistui etsintöihin, jot-ka hetken kuluttua keskeyt-ti pintaan noussut jo useam-man päivän alueella partioi-nut venäläinen sukellusvene. Sukellusveneen miehistö ryh-tyi poimimaan vedessä olevia esineitä. Virolaisveneet hä-tisteltiin pois paikalta. Mutta ennen sitä venäläiset vaativat veneissä olleita luovuttamaan jo löydetyt tavarat. Virolais-ten onnistui kuitenkin pitää hallussaan osa löydöistä, joi-hin kuului muun muassa yksi postisäkki, salkku sekä erään saksalaisen matkalaukku. Esineet luovutettiin sittem-min Viron viranomaisille. Vajaa pari viikkoa tapahtu-man jälkeen Suomeen saapui muutama kirjattu kirje, jotka olivat ilmeisesti olleet maini-tussa postisäkissä.

Sukellusveneen toiminta häiriintyi suomalaisen hävit-täjäkoneen lähestyessä poh-joisesta. Lentomestari Ilma-ri Juutilaisen ohjaama Brew-ster-hävittäjä oli lähetetty tiedustelulennolle Malmilta huolestuneena Kalevan vii-pymisestä. Toisen tiedon mu-kaan Brewster olisi ollut jo valmiiksi ”tavanmukaisella päivystyslennolla Suomen-lahdella Helsingin eteläpuo-lella”. Brewsterin ilmestyes-sä sukellusveneen lippu las-kettiin ja matruusi työnsi sen takkinsa alle. Kierrettyään muutaman kerran alueen ym-päri hävittäjä palasi Malmil-le.

Seuraavana päivänä su-kellusvene luovutti yli 100 ki-loa Kalevassa ollutta postia Kronstadtiin matkalla ole-valle neuvostolaivaston pin-ta-alukselle. Virolaistiedon mukaan Baltian merisaarros-sa pelkästään Viron ranni-

kon saartoon Suomenlahdel-la ja Itämerellä osallistui 17 sukellusvenettä. Kaikkiaan Neuvostoliiton Itämeren lai-vastoon kuului tuolloin kuu-tisenkymmentä vedenalaista.

Lopullista vastausta vaillaSuomessa tapahtumien kulku pystyttiin sinänsä yllättävän-kin tarkasti selvittämään heti tuoreeltaan. Oma merkittävä osansa siinä oli Suomen te-hokkaalla radiotiedustelulla. Vaikka koneen putoamisen syy tiedettiin, julkisesti ilmoi-tettiin Kalevan tuhoutuneen Suomenlahdella tuntematto-masta syystä. Lentäjien omai-sia kiellettiin kertomasta alas ampumisesta, vaikka he sai-vat tietää asian todellisen lai-dan. Vasta jatkosodan aika-na ulkoministeriön julkaise-massa Suomen Sinivalkoisen kirjan II-osassa oli selonteko tapauksesta. Jatkosodan pää-tyttyä julkisissa tiedotusväli-

neissä palattiin yleisesti tari-naan tuntemattomasta syystä tapahtuneesta onnettomuu-desta.

Edelleen on selvittämättä miksi neuvostokoneet ampui-vat Kalevan alas. Mahdollista on, että tapaus liittyi Baltian juuri alkamassa olevaan mie-hitykseen, jolloin haluttiin sulkea kaikki poistumistiet myös Virosta estämällä sekä lento- että meriliikenne. Toi-sena mahdollisuutena on pi-detty halua kaapata Kalevan lastina ollut diplomaattiposti. Ampumisen syyn tutkintaa haittaa se, ettei esimerkiksi pommikoneiden saamaa käs-kyä ole arkistoista löydetty.

Sama koskee lukuisia muita Viron miehitykseen liittynei-tä asiakirjoja.

ANTTi HANNUlA

Lähteitä:Kirjoituksessa on käytetty lähtei-nä seminaarissa esitettyä aineis-toa sekä seuraavia teoksia:

Myllyniemi, Seppo: Baltian kriisi 1938-1941. Keuruu 1977.

Suomen Sinivalkoinen kirja II. Helsinki 1941.

Turtola, Martti: Presidentti Konstantin Päts. Viro ja Suomi eri teillä. Keuruu 2002.



4/05 Den 14 september 200526

Krigsveteranbrodern, medlem-men av denna tidnings redak-tionsråd, professor Nils-Börje Stormbom, ´som av födsel och ohejdad vana´ är Vasa-bo, fyller den 26 september 80 år.

Strax efter kriget avlade han studentexamen och sedan socio-nomexamen vid svenska medbor-garhögskolan. Hans tidningsman-nabana började vid Vasabladet redan 1947, där han stannade till 1951. Sedan följde tiden som kul-turredaktör och litteraturkritiker vid Hufvudstadsbladet till 1964 samt som Vasabladets kulturre-daktör och Helsingfors-medarbe-tare till 1966. Chef för Rundradi-

Nils-Börje Stormbom 80 årons långsiktsplan var han 1966-1971 och generalsekreterare för Nordvisionen 1971-1975. Tid-skriften Horisont har fått räkna med honom som redaktör 1954-1965 och Nya Argus som chef-redaktör 1966-1974 samt som re-daktionsmedlem t.o.m. 1980.

Nils-Börje Stormboms kapa-citet har man gärna velat dra nyt-ta av i Svenska Österbottens litte-raturförening och i styrelsen för Finlands svenska författarfören-ing. Även i Eino Leino-seura har han verkat som styrelsemedlem i tio år och i Väinö Linna-sam-fundet i 16 år ävensom varit vi-ceordförande i Finlands kritiker-

Vi gratulerar

förbund, även där i tio år. Också inom ledande organ inom fin-landssvensk teaterverksamhet har han varit aktiv.

Från år 1976 har Stormbom verkat som fri författare och översättare. Här kan nämnas, för att endast ta några exempel som författare, Historiken över Wasa Teater, en monografi över den le-gendariske Vasabladets chefre-daktör Edvin Sundquist, Väinö Linna en monografi 1964, Väi-nö Linna kirjailijan tie ja teokset 1962. Hans översättningsarbeten omfattar långt över ett hundra skönlitterära verk, lyrik, drama-tik, memoarer mm.

Hans författarskap och hans översättningsarbeten värderas högt, vilket kommit till synes ge-nom flera prisbelöningar bl.a. av finska staten 1974, Sveriges för-fattarfond 1971 och 1979, Tam-merfors stads litteraturpris 1964 och Eino Leino-priset 1977. Nils-Börje Stormbom har förärats professorstitel 1978 och även Fin-lands Lejons Ordens Pro Finlan-dia medalj.

Denna tidning har haft för-månen att få räkna Stormbom som medlem i redaktionsrådet sedan 1992. Han har härvid bi-dragit med artiklar och under alla dessa år översatt till svenska

tidningens ledande artiklar och även andra inlagor.

Vasa Krigsveterandistrikt vill med stor tacksamhet notera hans fortlöpande beredvillighet att dela med sig sin stora sakkun-skap, inte minst när det gällt di-striktets egen tidskrift, där han många år medverkat.

Vårt förbund, Vasa distriktet och denna tidning framför med stor tacksamhet sina bästa lyck-önskningar på bemärkelsedagen, som jubilaren firar på resa.

HOlGER STRANDBERG

Krigsveteranförbundets för-bundsmöte år 2002 godkände en framtidsplan, vari struktu-ren och verksamheten för den återstående delen av förbundets livslopp skisserats. I beslutet framhölls behovet att gå vida-re behärskat, småningom, inte brådstörtat.

Förbundsmötet år 2004 god-kände förbundets allmänna verk-samhetsplan för åren 2004-2006. Som en central målsättning för den perioden uppställde mötet en ökning av antalet understö-dande medlemmar redan fram till närmast följande förbunds-möte, år 2006. Dessutom ålades förbundsstyrelsen att till beslut då framlägga förslag till nya, av behovet påkallade åtgärder i och för planernas förverkligande.

I början av innevarande år gjorde förbundet bland lokalför-eningarnas ledande personer en rundfråga som gällde verksam-hetsfältets tillstånd och förvänt-

ningar. En likadan enkät hade gjorts också vid beredningen av 2002 års plan. I närmast före-gående nummer av vår tidning redogjorde verksamhetsledare Markku Seppä för förbundets fullmäktigeordförande Aarno Lampis rapport om resultaten av den nya enkäten.

Ett av de väsentliga resulta-ten av denna rundfrågning är konstaterandet att förenings-medlemmarna hoppas, att verk-samheten ännu skall kunna fort-sättas ”inom nuvarande ramar”. Mer än förr anses det dock nöd-vändigt med bistånd från under-stödarkåren. Denna trend har redan hunnit leda till goda re-sultat. Under loppet av ett år har antalet understödande medlem-mar i föreningarna stigit med en tredjedel och är nu nära 20 000. Två femtedelar av förbundets 400 lokalavdelningar har anför-trott sitt ordförandeskap åt en understödande medlem, i mer

än hälften av föreningarna del-tar understödande medlemmar i styrelsearbetet, och sekreterar-sysslan handhas av en understö-dande medlem i två tredjedelar av föreningarna.

Beredningen av framtids-planens andra skede, varom alltså beslut skall fattas vid för-bundsmötet i St. Michel i juni 2006, föreligger preliminärt vid Krigsveteranförbundets råd-plägningsdagar i Tusby den 20-21 september. Att förstärka de understödande medlemmarnas ställning och göra dem jämställ-da med de ordinarie medlem-marna i fråga om rösträtten är då ett särskilt viktigt föremål för dryftning. I de nuvarande mo-dellstadgarna rekommenderas sådan jämställdhet ännu inte. Enkäten i början av detta år om-vittnade, att var tionde förening redan har beviljat denna rösträtt och en tredjedel är i färd med att införa den.

Framtidsplanens andra skedeEtt annat nytt ärende, som

var föremål för behandling i den nyssnämnda enkäten, gäll-de stöd åt veteranernas makor/makar och änkor/änklingar. Av svaren framgick, att förening-arna därvidlag har en klar ge-mensam ståndpunkt. Så gott som utan undantag betraktar de det såsom ytterst viktigt och brådskande att få makor och än-kor inrangerade inom ramen för föreningarnas vårdverksam-het. Det förefaller också klart, att stadgeändringarna inför det andra skedet av framtidsplanen i högre grad än de nuvarande stadgarna kommer att inbegripa makor och änkor i förbundets och föreningarnas andliga och vid behov även materiellt stöd. Ett annat aktuellt spörsmål gäl-ler det såkallade maka-make-medlemskapet och maka-make-medlemmars rösträtt.

Debatterna vid rådpläg-ningsdagarna kommer att ge

förbundsstyrelsen riktlinjer för dess beredning av sin framställ-ning till förbundsmötet i St. Mi-chel beträffande andra skedet av framtidsplanen. Avsikten är att efter årsskiftet höra fören-ingsfältet om de första resulta-ten av och meningarna om hös-tens arbete.

Slutsatserna av föreningsen-käten i början av innevarande år tyder på att många frågor, bland annat åtgärderna i samband med att föreningarnas verksamhet upphör, kräver tid för att klarna. Enligt vad rapportsammanstäl-laren anser förefaller det ännu svårt att finna lösningar av frå-gan medelst vilken organisato-risk struktur vår organisation i sinom tid skall omvandlas till en traditionssammanslutning.

AARNO STRÖMMER

Social- och hälsovårdsministeri-ets nästa års budgetförslag inne-håller inga betydande nyheter. I den linjedragning för veteranpo-litiken 2004-2007 som statsrådet publicerade på hösten i fjol of-fentliggjordes utvecklingen av frontveteranernas och krigsin-validernas förmåner under val-perioden samt de årliga ansla-gen härför.

De finländska veteranför-bundens delegation, där alla våra fyra veteranförbund är re-presenterade, behandlade för-måns- och anslagsärendet i bör-jan av innevarande år och avgav

Veterananslagen minskarsitt eget förslag härom till för-handlingsdelegationen för front-veteranärenden. De viktigaste inslagen beträffande frontvete-ranerna däri är följande: beva-rande av rehabiliteringsanslaget för frontveteraner på 2005 års nivå jämte andra kvalitativa för-slag om rehabiliteringens verk-ställighet, en nivåförhöjning av utländska frivilligas frontunder-stöd, anslag för stöd åt och ut-vidgning av projektet om bistån-darverksamhet samt en nivåför-höjning av fronttillägget.

Enligt veteranorganisatio-nernas representanters uppfatt-

ning skulle ett bibehållande av rehabiliteringsanslaget vid 47,8 miljoner euro trygga en årlig re-habiliteringsperiod för alla vete-raner som så önskar. Omkostna-derna för rehabiliteringen stiger med 2-3 procent i året, varför ett bibehållande av anslaget på nuvarande nivå minskar anta-let rehabiliterade med omkring ett par tusen. Även veteranernas makors deltagande i rehabilite-ringen tillsammans med vetera-nen kräver under kommande år mera medel. I budgetförslaget för nästa år föreslås ett rehabi-literingsanslag om 42,8 miljo-

ner euro. År 2004 sände kom-munerna tillbaka rekordartat små belopp oanvända rehabili-teringsmedel. Det återstår att se hurudan utvecklingen ter sig i år, då anslaget är en tredjedel större än året innan. Enligt pre-liminära uppgifter från krigsve-terandistriktens socialrådgivare kommer kommunerna i allmän-het att använda alla rehabilite-ringspengar de fått. De till front-tilläggen i budgetförslaget före-slagna anslagen sjunker till 89,0 miljoner euro (mot 90,7 miljo-ner innevarande år). Sänkning-en säges bero på minskningen av

antalet frontveteraner.De utländska frivilligas

frontunderstöd har sedan år 2001 varit 455 euro. Det ordina-rie fronttillägget är 496,56 euro i året. En korrigering av den nyss-nämnda underutvecklingen, t ex i efterhand i riksdagen, vore en ringa handräckning åt stam-frändeveteraner som ofta lever i mycket svåra omständigheter.

MARKKU SEPPÄ

2�4/05 Den 14 september 2005

Användningen av anslaget för rehabilitering av frontveteraner år 2004Statskontoret styr årligen det i statsbudgeten godkända ansla-get för veteranrehabilitering till kommunerna enligt antalet i res-pektive kommun bosatta vetera-ner. Krigsinvalider, vilkas skade-grad enligt lagen om krigsskada är minst 10%, kan inte erhålla för frontveteraner avsedd rehabilite-ring.

Anslaget för rehabilitering år 2004 var 33 944 139 euro och till-läggsanslaget (år 2003 returne-rade anslag) 388 533,72 euro. Re-habiliteringsanslaget till kommu-nernas disposition år 2003 var sammanlagt 34 332 672,72 euro.

Från kommunerna returne-rades 290 704,80 euro. Det re-turnerade beloppet är mindre än föregående år, likaså antalet kommunvisa återbetalningar. De flesta återbetalningarna variera-de mellan några och några hund-ra euro.

Återbetalningarna från Åland var stora, 48 504,04. På Åland in-verkar säkert de besvärliga re-sorna och veteranernas tilltagan-de ålder. Det är svårt att resa till fastlandet för rehabilitering.

Av Heinolas anslag återbeta-lades 22 759,62 och från Hangö oanvända medel 16 751,65 euro. Ekenäs, Ingå, Grankulla, Pojo och Ruokolahti returnerade över 10 000 euro var och Joensuu och Vanda över 7 000 euro samt yt-

Användningen av anslagen för rehabilitering år 2004 och förverkligade rehabiliteringsperioderStatskontoret publicerar statistiken för föregående år över de använda anslagen för rehabilitering av frontveteranerna efter att kommunerna inlämnat sin redovisning. Denna statistik ger kommunvis en noggrann bild av användningen av anslagen, förverk-ligade rehabiliteringsperioder samt de olika formerna av rehabilitering.

terligare några samkommuner.Vid granskning av statistiken

över anslagen ser det ut som om informationen och även samar-betet med kommunerna skulle ha påverkat användningen av an-slagen i positiv bemärkelse. Från mången kommun motsvarar åter-betalningen kostnaden för en re-habiliteringsperiod eller t.o.m. mindre.

Meddela hinder att delta i rehabilitering!Det är viktigt att veteranen, om han blir förhindrad att delta i re-habiliteringen, meddelar därom till den kommunens tjänsteinne-havare, som ansvarar för rehabi-literingsärendena. I sådana fall kan följande veteran, som står i kön, komma i stället. Rehabilite-ringsplatsen blir då fylld. Kom-munen bör alltid se till att det finns en kö veteraner, färdiga att åka på rehabilitering.

Behovet av rehabilitering har vuxit i och med veteranernas till-tagande ålder. I början av år 2005 var antalet frontveteraner berät-tigade till rehabilitering 85 489, vilket tyder på att det inte borde råda någon brist på veteraner på väg till rehabilitering.

Det finns anledning att utöka sådant samarbete, som avser att till rehabilitering få med de vete-raner, som upplever sin situation vara sådan, att rehabilitering inte mera är något för dem.

Ofta erfar man, att det finns

veteraner, som på grund av sjuk-dom eller annat hinder, inte själ-va förmår ta initiativ till att upp-göra en ansökan. Vid planering av rehabiliteringens innehåll bör man se till de i fysiskt svagaste kondition varande veteranernas behov, så att de inte blir utan re-habilitering. Redan att träffa an-dra människor under vardagen ger ny kraft åt den ensamme. Li-kaså bör rehabiliteringens inne-håll kunna utvecklas för livliga och aktiva veteraner, så att deras funktionsförmåga kan upprätt-hållas så länge som möjligt.

Frontveteranernas rehabiliteringsperioder år 2004Den mest använda rehabilite-ringsformen är alltfort två veck-ors anstaltsrehabilitering, i vil-ken deltog 15 942 veteraner. Fyra veckors periodernas antal var i hela landet 23, endast tre fle-re än år 2003. Behov av dylika skulle nog finnas, men på grund av otillräckliga anslag har anta-let nedprutats. Sammanlagt del-tog 16 078 veteraner och 2 961 makor/makar i anstaltsrehabili-tering.

Öppen och dagrehabilitering växlade i jämförelsen mellan oli-ka kommuner. Sammanlagt för hela landet har antalet deltagare i öppen rehabilitering något sti-git jämfört med föregående år. Antalet veteraner i öppen reha-bilitering var 11 749 och i dag-rehabilitering 2 417, något min-dre än föregående år. Veteranens maka/make har ej rätt till öppen eller dagrehabilitering, inte ens tillsammans med sin veteran-make/maka. Sammanlagt del-tog 30 244 veteraner i anstalts-, öppen eller dagrehabilitering.

Det finns rikligt med kommu-

ner där antalet i öppen rehabilite-ring är märkbart högre än anta-let i anstaltsrehabilitering. Den-na trend är säkerligen tilltagande under de närmaste åren. Öppen rehabilitering står att få nästan överallt, undantaget några små kommuner. Dagrehabilitering stod att få i 72 kommuner.

2 688 makor/makar deltog i anstaltsrehabilitering för vetera-ner. I allmänhet var den gemen-samma rehabiliteringsperioden 5 - 9 dygn. I 18 kommuner före-kom inte rehabilitering tillsam-mans med maka/make. Makans/makens deltagande i rehabilite-ring är inte s k subjektiv rättighet; därom besluter alltid den admi-nistrativa enhet, som i kommu-nen anförtrotts rehabiliteringsä-rendena. Läkarbeslut om behov av gemensam rehabiliteringspe-

riod förutsättes alltid.När man granskar statistiken

för år 2004, kan konstateras att utvecklingen av frontmannare-habiliteringen är positiv. Återbe-talningar av anslag har märkbart minskat, antalet makor/makar, som fått delta i rehabiliteringen har ökat och möjlighet till varie-rande rehabiliteringsformer har ökat.

Den kommunvisa statistiken angående användningen av re-habiliteringsanslagen, återbetal-ningarna och antalet veteraner berättigade till rehbilitering kan läsas på net-adress www.sotave-teraaniliitto.fi

ANNi GRUNDSTRÖM

Den 29 juli avled en högt skattad veteran och mångårig medarbe-tare i denna förbundstidning, Ra-fael Kronlöf, vid 80 års ålder.

Rafael Kronlöf föddes den 8 november 1924 i Oravais. Re-dan som skolpojke var han en hängiven fosterlandsvän och iv-rig medlem av Oravais och Vasa skyddskårer. I början av fortsätt-ningskriget deltog han som fri-villig i patrull- och vakttjänst på ett nordligt avsnitt i Östkarelen. Från 1943 tjänstgjorde han som värnpliktig i IR 61. Under de heta

Rafael Kronlöf 1924–2005

Avlidna

avvärjningsstriderna sommaren 1944 blev han sårad i ena armen och handen med bestående men och viss invaliditet som följd.

Krigsskadan lade ingen häm-sko på Rafael Kronlöfs medföd-da energi, verksamhetsslust, ar-bets- och handlingskraft. I flera tiotal år var han bl.a. stationsin-spektor i Jeppo och ombudsman för Frihetskrigarnas Vårdsiftelse. Tidigt började han engagera sig och verka till förmån för vetera-nerna och krigsinvaliderna. Åren 1969–1988 var han ordförande

för Nykarlebynejdens Krigsvete-raner, 1968–1986 stiftande med-lem av och styrelsemedlem i Vasa Krigsveterandistrikt och med-lem av fullmäktige för Finlands Krigsveteranförbund 1990–1998. Sekreterare i Krigsinvalidernas Brödraförbunds Vörå-avdelning var ha 1991–1999 och mångårig sekreterare för Vörå Krigsvetera-ner till sitt frånfälle.

Bland Rafael Kronlöfs talrika utmärkelsetecken må här nämnas FM 2, Blå korset, Finlands Krigs-veteranföbunds, Krigsinvalider-

nas Brödraförbundes och FLO:s förtjänstkors och Landsförsvars-medaljen.

Rafael Kronlöf var i hög grad också en pennans man. Hans rapporter och kommenta-rer i dagstidningar, veteran- och krigsinvalidpublikationer var ofta återkommande, sakliga, väl-formulerade och när behövet på-kallade högstämda och präglade av den fosterlandkärlek som var honom egen. Helt följdriktigt var han en av initiativtagnarna till Vasa Krigsveterandistrikts årliga

publication Kustveteranen-Ran-nikkoveteraani, som har utkom-mit sedan 1976. Som medarbe-tare i circa två årtionden i den-na vår förbundstidning var han alltid lika redo, osvikligt pålitlig och som samarbetspartner rejäl.

Rafael Kronlöfs minne hyl-las varmt av redaktionen och re-dationsrådet för Sotaveteraani-Krigsveteranen.

NilS-BÖRJE STORMBOM


Toisen maailmansodan seurauksena maas-samme jouduttiin val-

tiovallan toimesta toteutta-maan siirtoväen asuttamista kolmessa eri vaiheessa.

Pika-asutuslailla 1940 takaisin KarjalaanMoskovan rauhanteossa 13. maaliskuuta 1940 joutui yli 400 000 henkeen nouseva vä-estö siirtymään pois asuin-sijoiltaan. Siirtoväestä noin

Asutus- ja jälleenrakennustoiminta työllisti ja sopeutti sotien jälkeenSuomi hoiti toisen maailmansodan jälkeen esimerkil-lisellä tavalla Karjalan siirtoväen ja rintamamiesten lihasvoimin toteutetun asuttamisen suururakan. Maanhankintalailla toteutettiin rauhanajan oloissa maansaantia koskeva maareformi, joka suhteellises-ti ottaen on mittavin maailmassa. Näin Suomessa rakennettiin yhteiskuntasopua ja säästyttiin pako-laisleireiltä. Asutus- ja jälleenrakentamisen vaiheista kirjoittaa Asutus- ja maatilatalousliiton toiminnanjoh-taja, talousneuvos Pentti Munnukka.

puolet, 200 000 henkeä, oli maanviljelijäväestöä, joille uudelleen sijoittamista varten jo saman vuoden kesäkuussa säädettiin ns. pika-asutuslaki. Lain mukaan suunniteltiin perustettavaksi noin 40 000 tilaa, johon olisi tarvittu maa-ta lähes 340 000 hehtaaria.

Lakia ehdittiin soveltaa vuoden verran kun jatkosota 1941 keskeytti lain toimeen-panon. Pika-asutuslain pe-rusteella ennätettiin kuiten-

kin perustaa 5 900 tilaa, jois-ta 4 300 tilan omistajaa palasi pian takaisin Karjalaan. Hei-näkuussa 1941 alkaneet ar-meijamme hyökkäystoimet vapauttivat jo muutamassa kuukaudessa luovutetut alu-eemme. Karjalan heimo al-koikin siirtyä aika nopeasti kotiseuduilleen. Kodit olivat useissa tapauksissa kuitenkin raunioina.

Karjalassa syntyi erittäin vilkas jälleenrakennustoimin-ta, jota valtiovallan oli lain-säädäntöteitse ryhdyttävä tu-kemaan. Huolimatta sota-ajan poikkeusoloista, jolloin mie-het olivat rintamalla ja raken-nustarvikkeista oli puutetta, rakennustoiminta oli ripeä-tä. Monet ennättivät rakentaa kaikki tarvitsemansa asuin- ja tuotantorakennukset, ja taas oli uusi lähtö edessä.

Maanhankintalailla maata asutettavilleNeuvostoliiton armeijan kesä-kuussa 1944 suorittama läpi-murto aiheutti sen, että lähes sekasortoisessa tilanteessa oli Karjalan kansan jälleen siir-ryttävä pois kotiseudultaan. Syyskuun alussa solmitun aselevon johdosta Suomen ar-meijan oli peräydyttävä Mos-kovan pakkorauhan rajalle. Menetettyjä alueita oli Karja-lan lisäksi Petsamon sekä Sal-lan ja Kuusamon itäosat sekä Porkkalan alue. Suomen alu-eista noin 12 prosenttia jou-duttiin siis luovuttamaan ah-neelle itänaapurillemme ja lähes puoli miljoonaa suoma-laista joutui evakkona kolkut-telemaan vieraita ovia. Lisäk-si määrättiin valtavat sota-korvaukset.

Tässä uudessa tilanteessa

asutettavien piiri oli huomat-tavasti laajentunut, sillä sota-ajan lupausten perusteella maata oli pyrittävä hankki-maan myös rintamamiehille ja sotainvalideille sekä anta-maan myös pienille tiloille. Maanhankintalainsäädäntö luotiin varsin nopeasti, sillä sodanjälkeisen tilanteen va-kavuus ei sallinut viivyttelyjä. Maanhankintalaki annettiin toukokuussa 1945. Olihan maassamme paljon sellaisia voimia, jotka odottivat vain tilannetta tehdä lopullinen ratkaisu.

Maanhankintalain käy-tännön toteuttaminen aihe-utti kuitenkin paljon erimie-lisyyttä, ennen kaikkea ky-symykset mihin osiin maata siirtolaiset oli sijoitettava ja oliko uusia tiloja perustetta-essa käytettävä valmista pel-toa.

Maanhankintalain mu-kaan maanluovuttajat jaet-tiin ensisijaisiin luovuttajiin, joihin kuuluivat valtio, yhtiöt, seurakunnat, kunnat, säätiöt, rappiotilan omistajat, keinot-telijat ja muut yhteisöt. Näiltä saatiin 73 prosenttia lain tar-koitukseen käytetystä maas-ta. Toissijaisiin maanluovut-tajiin kuuluivat maataloudes-ta pääasiallisen ammattinsa saavat tilalliset. Näin varsi-naisilta talonpoikaisviljelmil-tä maata otettiin erilaisin pro-senttitaulukoin 21 prosenttia. Loput kuusi prosenttia han-kittiin vapaaehtoisin kaupoin niiltä, jotka eivät olleet luo-vutusvelvollisia.

Viisi eri tilatyyppiäMaanhankintalain nojalla pe-rustettiin viisi eri tilatyyppiä

Viljelystila: Tavoite taa-ta keskikokoiselle perheel-le pääasiallinen toimeentu-lo. Pellon ja viljelyskelpoisen maan enimmäispeltoala tuli olla noin 15 ha, mutta ka-ruilla ja syrjäisillä seuduilla maatalousmaan pinta-ala sai nousta 30 hehtaariin. Tämän lisäksi tilaan tuli kuulua tuki-metsä, pinta-alan vaihdelles-sa olosuhteista riippuen 30-70 hehtaarin välillä.

Asuntoviljelystila: Pelto-ala ja maatalousmaa yhteen-sä enintään 6 ha. Saannin edellytyksenä vaadittiin jokin seuraavista: Seudulla voidaan harjoittaa voimaperäistä vil-

Sotien jälkeisen asutustoiminnan aikana lapset oppivat leikin keinoin työntekoa suoraan elinympäristöstään. Lap-set leikkivät kyntämistä isän kyntäessä raivioita. Koivistolaisen siirtolaisen Alpo Rautian perhe uudistilallaan As-kolassa. Kuva: Museovirasto.


jelyä, maan laatu ja liikenne-suhteet hyvät, paikkakunnal-la riittävät sivuansiomahdol-lisuudet.

Asuntotila: peltoa enin-tään 2 ha yhtä tai kahta leh-mää varten sekä peruna- ja kasvimaata. Nämä sai perus-taa vain maaseudulle.

Asuntotontti kuului ase-makaavoitetuille alueelle, pinta-ala 2 000 - 5 000 neliö-tä maata.

Kalastustila: Kalastusti-laan kuului sijainnista riippu-en 2-6 ha maata.

Rakentamista ja pellonraivausta aamusta iltaanVuoden 1959 maatalouslas-kennan mukaan maanhankin-talain nojalla yli 2 hehtaarin tiloista oli siirtoväki saanut lähes 30 000 tilaa, rintama-miehet 24 000 tilaa, sotainva-lidit, sotalesket ja -orvot 5 000 tilaa ja tilalta pois joutuneet työmiehet tai vuokramiehet 3 000 tilaa. Lisämaita annet-tiin lisäksi 33 000. Maanhan-kintalain tarkoituksiin rai-vattiin uutta peltoa 150 000 hehtaaria. Uusia asuinraken-nuksia rakennettiin 71 000, kotieläinrakennuksia 40 000 ja muita rakennuksia 53 000. Siirtoväen osuus kaikesta ra-kentamisesta oli noin puolet.

Aluksi asutustilalliset sai-vat allekirjoittaa valtiovallan kanssa hallintosopimuksen, johon tulivat tarkat määrä-ykset raivausvelvoitteista ja rakentamisesta. Myös met-sän hakkuu oli luvanvarais-ta ja hakkuulupa annettiin yleensä vain tilan investoin-tien rahoittamiseen. Ellei so-pimuksia valtion kanssa täy-tetty, jouduttiin sopimus pur-kamaan, jolloin edessä oli

tilalta lähtö. Valtio tuki asutustilallisia

erilaisilla palkkioilla, joista ns. kylmän tilan (rakentamat-toman tilan, esim. metsäpals-tan) perustamispalkkio oli merkittävin.

Sodanjälkeiset peltomaat ja raivatut uudispellot olivat tuottokunnoltaan varsin lai-hoja. Niinpä valtiovalta alkoi tukea tiloja peltojen tuotto-kuntoon saattamiseksi myön-tämällä ostokuponkeja apu-lantojen ostamista varten. Vaikka valtio monen asutusti-lallisen mielestä liiaksi rajoit-ti toimintaa, oli neuvonnan osuus hyvin merkittävä tuot-tokuntoon saamiseksi. Monet tilat saavuttivatkin kantatilo-jen kehityksen ja jopa ohitta-en sen.

Maa nousi sisulla ja hartiavoiminKoska valmista peltoa ei saa-tu riittävästi, joutuivat monet asutustilalliset täysin kylmil-le tiloille, joissa työt oli aloi-tettava metsän hakkuulla. Ti-lapäinen asuinrakennus oli yhden huoneen mökki, josta myöhemmin tuli sauna. Yksi tai kaksi lehmää oli sijoitettu maakuoppaan. Teitä ei myös-kään ollut ja elämisen tarvik-keet jouduttiin kuljettamaan pitkospuita myöten.

Kovan päivätyön uuvutta-mina asutustilallisilla ei ollut paljolti voimia osallistua yh-teiskunnallisiin rientoihin. Karjalan liitto ajoi voimak-kaasti siirtoväen maansaan-tia, mutta myös muiden asu-tustilallisten mielestä tulisi perustaa oma järjestö ja näin syntyi Asutusliitto vuonna 1954. Asutusliiton perusta-misen aikoina tilojen raken-taminen ja tuotantokuntoon

saattaminen oli vielä pahas-ti kesken. Niinpä kymmenet ja sadat henkilöt ja lähetys-töt ottivat omaan järjestöön-sä yhteyttä ja monien asialle voitiin olla avuksi. Asutuslii-tosta tulikin tärkeä yhdyselin viranomaisten ja autettavien välille ja oikeata tarpeellista tietoa voitiin välittää molem-piin suuntiin.

Asutustoiminta oli järkevin vaihtoehto pakolaisleireilleAsutustoiminnan tarkoituk-senmukaisuutta on arvioita-va sodanjälkeisestä lähtökoh-dasta. Suomi oli tuolloin vie-lä agraariyhteiskunta. Puolet väestöstämme oli maatalous-väestöä. Teollisuus, puunja-lostusteollisuutta lukuun ot-tamatta, oli varsin vaatima-tonta. Väestön sijoittamisessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin maahan sitominen, jota siirtoväki ja rintamamiehet maannälkää tuntien itse ha-lusivat.

Toinen vaihtoehto oli-si ollut pakolaisleirit, joiden viisaudesta maailmalla on riittävästi näyttöä. Asutus-tilalliset yleensä menestyi-vät tiloillaan vaikka suures-ta joukosta poikkeuksiakin löytyi. Menestyksellisin osa oli karjalainen siirtoväki, jol-la oli takanaan jo Karjalassa hankittu maanviljelijän am-mattitaito.

Toimeenpano vaati rautaisia otteitaSodanjälkeisen asutustoimin-nan ripeä vauhti johtui mo-nista tekijöistä. Maallamme oli jo osittain olemassa asu-tusasioita hoitava organisaa-tio. Olihan asutustoiminta hoidettu monin tavoin jo en-nen sotia. Ratkaisevinta oli

kuitenkin se, että maatalous-ministeriön asutusasiainosas-to toimi päällikkövaltaisena, jota päällikkyyttä menestyk-sellisesti hoiti rautaisin ottein ylijohtaja Veikko Vennamo. Hän ei ryhtynyt pitämään seminaareja, perustamaan työryhmiä, komiteoita eikä hankkimaan kaikenlaisia mietintöjä, jotka nykyisin jar-ruttavat monien asioiden toi-meenpanoa. Vaikka kukaan ei ole korvaamaton, en voi kuvitella kenenkään sen ai-kaisen päättäjän onnistuneen siinä tehtävässä paremmin, mitä Vennamo kovan pai-neen alaisena hoiti.

Kuokan, kirveen ja kätten perintöVaikka sodanjälkeisen asu-tustoiminnan hoitaminen oli-kin jo rauhanajan toimintaa,

Siirtokarjalaisten ja rintamamiesten laajan asutustarpeen vaatimaa rakentamista helpotettiin tyyppipiirustuksin. Myöhemmän suunnittelun tasakattotalojen vesivahingoille alttiiden ja sen jälkeen toteutettujen terveen ilmastoin-nin unohtamisesta johtuvien yleisten homevahinkojen ilmaantuessa sotien jälkeistä tyyppipiirustukseen perustu-vaa talomallia on asiantuntijoiden taholta todettu jopa viimeiseksi terveeksi tyyppitaloksi.

jouduttiin sitä toimeenpane-maan kiireessä, eikä silloin onneksi ollut valkoselkätikan puolustajia tai muita erilaisia luontoarvojen puolesta puhu-jia. Silloin oli kysymys ihmi-sen puolustamisesta. Ihmisil-le oli saatava edes välttämä-tön toimeentulo. Elettiinhän säännöstelyaikaa ja kaikki elintarvikkeet olivat kortilla.

Tietysti kaikkein suurin ansio on annettava asutus-tilallisille, jotka kuokalla ja kirveellä raivasivat ja raken-sivat itselleen pellot ja kodit. Siinä työssä oli koko asutusti-lallisen perhe, isä, äiti ja lap-set. Siellä kasvoivat sodan-jälkeisen Suomen rakentajat, joiden esimerkin tulisi vel-voittaa nykyisiä ja tulevia su-kupolvia.

PENTTi MUNNUKKA

Kirjallisuutta:

Rintamalta raiviolle. Sodanjäl-keinen asutustoiminta 50 vuot-ta. 426 sivua. Toim. Erkki Laiti-nen. Atena Kustannus Oy 1995. Teos on syntynyt Joensuun ja Jyväskylän yliopistojen yhteisen asutustutkimusprojektin tulok-sena.

Rakentamisen aika. Asutus- ja maanhankinta. Toim. Marja Naskila. 218 sivua. Kirjayhtymä Oy ja Maatalouskeskusten liitto 1984.

Jälleenrakennustyötä Suo-messa 1954-1999. 110 sivua. Kirjoittanut Väinö Kärnä. Asu-tus- ja maatilatalousliitto Al-print 2000.

4/05 Syyskuun 14. päivänä 2005�0

PSS-asema oli varsin lu-jasti linnoitettu, joskin siitä puuttui syvyyttä

ja paikoin myös panssarines-teitä. Painopistesuuntiin oli rakennettu imubetonikorsu-ja ehkä aseita ja miehiä var-ten sekä niiden eteen esteitä. Pisissä panssarinesteet olivat rakennetut maahan juntatuis-ta ja yhteen sidotuista tukeis-ta. Tällaisen ”tukkiesteen” läpimitta oli noin metri ja es-teet oli porrastettu aivan ki-viesteiden tapaan.

Sammatuksessa PSS-lin-jan asemat kiersivät kylän kir-konmäen itä- ja kaakkoispuo-litse kaakkoon muodostaen kaaren Karjalankylän ja Mä-kriän suuntiin. Taisteluhauta oli melko yhtenäinen ja vah-vistettu puilla ja risumatoilla. Konekiväärit olivat teräsku-pujen suojassa, ja kyläaukeal-la oli yhtenäinen panssarines-te sekä kivistä että maahan juntatuista tukkiryhmistä ai-van Pisin tapaan. Miehiä var-ten takana länsirinteessä sekä itse mäellä oli muutama be-tonikorsu. Raskaita panssa-rintorjuntatykkejä (75 K/40) varten oli asemat kirkonmä-ellä ja sen rinteillä. Toden-näköiset neuvostopanssarien etenemisurat oli hädin tuskin ehditty miinoittaa.

Hyökkäys alkaa SyvärilläKarjalan kannaksen horju-valle rintamalle suoritettu-jen joukkojensiirtojen jäl-keen Syväriltä olivat oikeal-ta lukien eversti Kuistion 15. Prikaati Kuuttilahden alueel-la, kenraalimajuri Tapolan 5. Divisioona Lotinapellon alu-eella, kenraalimajuri Kääri-sen 8.D keskisellä Syvärillä ja kenraalimajuri Isakssonin 7.D Syvärin itäosalla Ääni-seen saakka. Joukot olivat varsin harvassa puolustuk-sessa leveällä kaistalla, mut-ta onneksi alueen tiestö oli siksi vähäistä, että vähäiset joukot voitiin keskittää tär-

Sotkat savuavat SammatuksessaAunuksen puolustusjärjestelyt kesällä 1944

Asemasodan aikana suomalaiset linnoittivat Au-nuksessa varsin vahvan puolustusaseman tasalle Pisi - Saarimäki - Sammatus (PSS-asema) ikään kuin saranaksi siltä varalta, että Itä-Karjalasta olisi tulevaisuudessa luovuttava sotatoimien seurauksena. Linjan tarkoituksena oli taata itäisellä Syvärillä ja Sy-värin sillanpäässä sekä Petroskoin suunnilla olleiden suomalaisten joukkojen irtautuminen ja vetäytymi-sen aloittaminen kohti Suomea. PSS-asema oli siis pidettävä ainakin sen ajan, joka riippui joukkojen vetäytymisen nopeudesta Syväriltä.

keimpiin suuntiin. Maaselän kannaksella olivat vain ken-raalimajuri Fagernäsin 1.D sekä eversti Ekmanin 21.Pr. Vastapuolen komentajalla ar-meijakenraali Meretskovilla oli asettaa suomalaisia vas-taan 16 divisioonaa sekä suuri määrä muita joukkoja. Ei siis ihme, että kenraaliluutnantti Talvelan komentamalle Au-nuksen ryhmälle oli annetta-va viivytystehtävä: joukot oli saatava taistelukuntoisina U-asemaan.

Puna-armeijan hyökkä-yksen ehdoton painopiste oli Lotinapellon alueella. Aa-mulla 21. kesäkuuta arviolta 1 600 tykkiä ja kranaatinhei-tintä aloittivat yli kolme tun-tia kestäneen tulivalmistelun, johon yhtyi satoja lentokonei-ta. Tulivalmistelun suojassa Syvärin ylitti suuri määrä eri-laisia ylimenovälineitä, jois-sa oli tuhansia sotilaita asei-neen. Päivän taistelujen tu-loksena hyökkääjä sai aikaan muutaman kilometrin levyi-sen ja pari kilometriä syvän sillanpään Syvärin länsipuo-lelta. Suomalaisten puolustus eli Taisteluosasto 23 ei kestä-nyt valtavaa painetta. Talve-

la vaati joukkojaan puolusta-maan joka metriä, Päämaja puolestaan vastaiskuja Syvä-rille. Tapolan 5. D:aa Talvela kielsi jyrkästi ”pomppimas-ta pitkin loikkauksin taakse-päin”. Mutta mikään ei autta-nut, Tapolan oli vetäydyttävä kohti PSS-asemaa.

Sota syttyy Sammatuksessa.Puna-armeijan hyökkäyksen alkaessa Kuistion 15.PR:n I pataljoona, jota komensi ma-juri Leppäkoski, oli siirtynyt Pisiin Kuuttilahdesta. Siel-lä pataljoona sai käskyn heti marssia Mäkriän kautta Eni-mäjärvelle, jossa se alistetaan JR 4:n komentajalle eversti Simeliukselle. Osa pataljoo-nasta marssi Lamperoon Mä-kriän ja Sammatuksen välille. Marssia hidastivat jatkuvas-ti marssiosastojen kimppuun hyökänneet maataisteluko-neet.

Kesäkuun 22. päivä-nä Leppäkosken pataljoona miehitti Sammatuksen lin-jan. Vasemmalla puolella oli JR 2:n osia, oikealla Mäkriän suunnalla JR 4:n pataljoona Viisterä. Tiedettiin että edes-sä Karjalankylän suunnalla viivytti vihollista pataljoona Holopainen JR 4:stä. Se ir-tautui Sammatuksen läpi koh-ti Nurmoilaa illan kuluessa 23. kesäkuuta, jolloin saatiin kosketus neuvostojoukkoi-hin. Koko päivän venäläiset maataistelukoneet sekä tykis-tö ja raskaat heittimet tulitti-vat kylää saadenkin sen pala-maan. Palo kätki puolustajan

asemia sekä toisaalta paransi ampuma-alaa. Taistelujen al-kaessa pataljoona Leppäkos-ki alistettiin JT 2:lle.

Juhannuspäivänä 24. ke-säkuuta neuvostojoukot aloit-tivat uudelleen Sammatuksen moukaroinnin. Kylän kaak-koispuolella Karjalankylän tien suunnalla todettiin ai-nakin 18 neuvostopanssaria. Illalla neuvostotykistö mou-karoi järjestelmällisesti puo-lustusaseman etureunaa. Ty-kistötulen päätyttyä muutama panssari syöksyi puolustus-aseman eteen ja kaksi vau-nua ajoi taisteluhaudan yli metsikköön kirkon luo. Yksi vaunu kellahti taisteluhautaa ylittäessään sinne kyljelleen jatkaen kuitenkin tulittamis-ta. Neuvostojalkaväki ei seu-rannut vaunuja. Kuitenkin vaunujen toiminnassa aihe-uttamassa hämmingissä pa-taljoonan reservinä ollut 2.K siirrettiin etulinjaan omal-le kaistalleen 1.K:n viereen. Kirkon metsikköön tunkeu-tuneet panssarit saatiin tu-hottua panssarinyrkeillä. Taisteluissa kaatui mm. koke-las Ponsi ja haavoittui vänrik-ki Sarkkinen. Neuvostopans-sarien miehistöstä oli sel-vinnyt joku mies hengissä ja tämä pakoili komentopaikan maastossa kylän länsipuolel-la. Yksi mies ampui osumatta suomalaista aliupseeria. Ta-kaa-ajon aikana yksi panssa-rimies räjäytti itsensä hengil-tä käsikranaatilla.

Samaan aikaan oma ty-kistö murjoi taempana ollei-ta panssareita sekä niiden pe-

rässä seurannutta jalkaväkeä. Joukko vaunuja tuli tulituk-sessa liikuntakyvyttömäksi ja niitä hinattiin taemma. Lä-himmäksi päässeistä panssa-reista tuhosivat panssarintor-juntatykit liki parikymmentä. Niiden suojassa edennyt neu-vostojalkaväki kaivautui pel-lolle asemiin. Pahaksi onnek-si omat panssarintorjuntaty-kit olivat kylässä avoasemissa, joten ne joutuivat pois pelistä toinen toisensa perään. Mut-ta jalkaväen tulella, vaikka se olikin vaikeaa avoasemis-ta, estettiin venäläisten yri-tykset purkaa esteiden luona olleita miinoituksia sekä auk-kojen raivaus piikkilankaes-teisiin. Painopistesuunnas-sa 1.K:n alueella oli myös 5. D:n panssarintorjuntaosasto, mutta sen panssarinyrkit ei-vät ulottuneet esteille eden-neisiin vaunuihin.

Puolen päivän jälkeen al-koi jälleen kiivas neuvosto-tykistön tulitus. Sen suojassa panssarit ampuivat rikki ki-visiä panssarinesteitä ja syök-syivät aikaansaamistaan au-koista kohti taisteluhautoja. Jalkaväki ei kuitenkaan seu-rannut vaunuja, vaan jäi edel-leen asemiinsa pelloilla. Neljä vaunua ajoi palaneeseen ky-lään yhden vaunun tulittaes-sa pitkin taisteluhautaa. Sii-nä ollut joukkue meni hajalle, mutta taisteluhauta miehitet-tiin uudelleen reservin voi-min ja taistelu asemassa jat-kui. Onneksi pelloilla ollut neuvostojalkaväki ei sekaan-nuksen aikana hyökännyt asemiin. Koko illan ja iltayön kestäneissä lähitaisteluissa panssarintuhoojat ampuivat läpimurtautuneet panssarit miehistöineen tuleen. Taiste-luhautaa tulittanut panssari tuhottiin haudan päällä.

Irti SammatuksestaAamuyöllä 25. kesäkuuta neuvostotykistö tulitti jälleen Sammatuksen puolustajia ulottaen tulensa komentopai-kalle asti. Sinne saapui Mäk-riän suunnasta yhteyspartio, joka ihmetteli sitä, että patal-joona vielä taisteli Samma-tuksessa, kun oikea naapuri Mäkriän suunnalla oli aloit-tanut irtautumisen jo kello 01.00 alkaen Lamperon kaut-ta Nurmoilaan. Pataljoonan adjutantti luutnantti Aarnio lähti etsimään majuri Lep-

Sammatuksen kylä palaa 23.6. 1944 osaksi neuvostojoukkojen suurhyökkäystä tukevan ilmapommituksen johdosta. I/15. Prikaati puolusti Sammatuksen tukikohtaa 23.-25.6. 1944. Kuva: M. Siro, Veikko Karhusen kirjasta Syväriltä U-asemaan, WSOY 1982.


päkoskea, joka oli tarkasta-massa etulinjaa Sammatuk-sen kylässä, ja johon ei saatu muuten yhteyttä. Samalla hän antoi käskyt irtautumisesta ja vetäytymisestä komppanioil-le lähettien välityksellä. Itse adjutantti aikoi antaa irtautu-miskäskyt kylässä taistelleille 1. ja 2.K:lle sekä jääkärijouk-kueelle. Hän löysi komenta-jansa pahoin haavoittuneena taisteluhaudasta läheltä rik-kiammuttua neuvostopans-saria. Majurin viimeiset sanat olivat: ”Kertokaa terveisiä siskolleni”. Luutnantti Aar-nio itse haavoittui kuoletta-vasti Vitelessä muutamaa päi-vää myöhemmin ja menehtyi vammoihinsa joukkosidonta-paikalla. Majuri Leppäkos-ken kohtalona oli joko ko-nekiväärin luoti tai kranaa-tinsirpale, joka osui suoraan hänen rintaansa. 2.K:n pääl-likkö kapteeni Kujari otti nyt pataljoonan komentoonsa.

Näiden tapahtumien aika-na oli selvinnyt, että irtautu-minen ja vetäytyminen oli al-kanut Sammatuksen molem-milta puolilta heti puoliyön jälkeen. Kun oli olemassa vaara, että pataljoona Kuja-ri jää mottiin Sammatukseen, irtautuminen sieltä oli saa-tava käyntiin nopeasti. Kel-lo 5.15 komppaniat irtautui-vat vihollisen sitä pahemmin häiritsemättä. 2.K jäi vielä toistaiseksi etulinjaan suo-jaamaan muiden irtautumis-ta. Sekin irtautui kello 6.00 mukanaan jääkärijoukkue metsän kautta kohti Lampe-roa. Aikaisemmin irtautu-neet komppaniat ja muut jou-kot marssivat kohti Kuittis-ta. Päivän kuluessa yksiköt kokoontuivat Säntämään ja edelleen sieltä kohti Vitelet-tä. Kun ennen irtautumista Sammatuksesta pataljoonan huolto ja komppanioiden ajo-neuvot olivat lähetetyt taem-maksi, voitiin mukaan ottaa vain miesten henkilökohtai-nen varustus. Muut jäivät tu-hottuina Sammatukseen.

Matti Koskimaa kirjoittaa panssarintorjunnasta Sam-matuksessa: ”15.Prikaatin I Pataljoona ja sille alistettu 24. Tykkikomppanian jouk-kue sekä oma tykistö tuhosi-vat 24.6. yhteensä 26 vihollis-panssaria. Se on suurin mää-rä, mitä suomalaiset tuhosivat jatkosodassa yhden päivän aikana pataljoonan lohkolla. Sammatin aseman pitäminen perustui ensi sijassa tehok-kaaseen panssarintorjuntaan sekä keskitettyyn tykistön ja heittimistön tulen käyttöön.

Sammatuksen taistelu ... Korpraali Toivo Ilomäki tu-hosi 75 mm:n panssarintor-juntatykillä Sammatuksen taistelussa 24.6. yhteensä 16 vihollispanssaria, joista 14 oli raskaita Sotkia (T-34) ja kak-si järeitä Klim Voroshiloveja. Saavutus on lajissaan Suomen ennätys, saattaapa olla maail-manennätyskin. Ilomäen ty-kin lataajana toimi sotamies Kalle Rask. Vaikka taistelu on joukkuepeliä, on yksittäis-ten valiotaistelijoiden merki-tys todella suuri.

Neuvostosotahistoria kertoo Sammatuksen taistelustaS.P. Platonov: Taistelut Suo-men rintamalla 1941-1944:

”Vihollinen teki raivoisaa vastarintaa. Erityisen anka-ria taistelut olivat Sammatuk-sen tukikohdasta. Tämä kylä sijaitsi korkeassa maastokoh-dassa, pienen ja upottavan Sammatusjoen takana. Sam-matuksessa olevat kiviset ra-kennukset ja luostarin seinät sopivat suomalaisten puolus-tukseen. Suoalueen läpi kul-kevan kylätien oli vihollinen täysin tuhonnut ja miinoitta-nut. Sammatukseen johtavilla urilla olivat kolmiriviset piik-kilankaesteet ja 10-15 met-riä leveä panssarivaunueste, joka oli tehty kivistä. Viholli-nen oli kaivanut kaksi taiste-luhautalinjaa, joihin liittyivät puiset konekivääripesäkkeet, panssarikuvut ja korsut hen-kilöiden suojaamiseksi.

Sammatusta vastaan hyök-käsi kenraalimajuri V.A. Les-tsinin komentama 100. Kaar-tin divisioona. Divisioonan alaisena oli 70. Panssariryk-mentti. Rynnäkkö alkoi aa-mulla kesäkuun 25. päivänä 30 minuutin tulivalmistelun jälkeen. Tulivalmistelu am-muttiin pääasiallisesti suo-ra-ammuntana. Yksiköt ja osastot taistelivat erittäin in-nostuneesti. Parhaiden patal-joonien joukossa oli kaptee-ni U.H. Habekovin komen-tama kaartin rykmentti 301:n pataljoona. Komentaja johti pataljoonansa pehmeän suon kautta vihollisen selustaan. Taistelussa tuhottiin 60 vi-hollisen sotilasta ja upseeria sekä otettiin sotasaaliiksi nel-jä tykkiä, 10 konekivääriä, 68 kivääriä ja konepistoolia sekä viisi ampumatarvike- ja elin-tarvikevarastoa”.

G.N. Kuprijavov: Jääme-reltä Laatokalle:

”Erityisen ankara taistelu käytiin Sammatuksen tuki-kohdasta. Paitsi erityisiä kan-

Mannerheim-ristin ritari, korpraali Toivo Ilomäki tykkinsä (75K40) vieressä. SA kuva Matti Koskimaan kirjasta Syväriltä Nietjärvelle (WSOY 1998).

I/15. Prikaatin puolustus Sammatuksen tukikohdassa 23.-25.6. 1944.

talinnoituslaitteita vihollinen oli muuttanut kivestä raken-netun kylän lähellä olleen luostarin tulipesäkkeeksi. Aivan kylän edessä oli muu-tamia piikkilankaesterivejä, kivisiä panssarivaunuesteitä ja kaksi syvää taisteluhauta-linjaa.

Hyökkäyksen tätä puo-lustuskeskusta vastaan aloit-ti 100.KaartD aamulla kesä-kuun 25. päivänä. Aivan ky-län lähelle ajettiin asemiin tykistöä, joka ampui suora-suuntauksella. Noin 34-40 minuuttia kestäneen tykistö-valmistelun alkaessa divisi-oonan komentaja kenraali-

majuri V.A. Lestsinin lähetti kaksi konepistoolein aseistet-tua komppaniaa kiertämään Sammatusta. Näiden onnis-tui tunkeutua suon kautta suomalaisten selustaan. Tyk-kimiehet ja konepistoolimie-het ratkaisivat asian menes-tyksellisesti. Vihollisen kan-talinnoitettu puolustusasema oli lyöty.”

ANSSi VUORENMAA

Lähteet: Matti Koskimaa: Syväriltä Niet-järvelle. Aunuksen ryhmän tais-telut kesällä 1944, WSOY 1998.

Veikko Karhunen: Syväriltä

U-asemaan. 15.Prikaatin I Patal-joona (ent. Sissipataljoona 3) Au-nuksen ja Laatokan-Karjalan tais-teluissa 1943-1944, WSOY 1982.

Einar Palmunen: Hämäläis-divisioona jatkosodassa, Karisto 1964.

G.N. Kuprijanov: Jäämereltä Laatokalle, Kirjayhtymä 1984.

S.P. Platonov: Taistelut Suo-men rintamalla 1941-1944. Gum-merus 1979ja- I/15.Prikaatin sotapäiväkirja ajalta 16.-26.6. 1944.


Historiasta voidaan poimia ainakin kak-si nykypäiviin asti

heijastunutta kenttälääkin-nän käännekohtaa. Satavuo-tisen sodan yhteydessä poh-jois-Ranskassa käydyssä Cré-cyn taistelussa lienee ensi kerran käytetty ruutiasetta. Englantilaisten viiden tykin pamaukset aiheuttivat luku-määrältään ylivoimaisissa ranskalaisjoukoissa sellaisen pakokauhun, että englanti-laiset tuon taistelun voittivat, vaikka yksikään tykin am-mus ei tiettävästi aiheuttanut osumatuhoa eikä sotakaan päättynyt. Samoilla tantereil-la käytiin muuten seitsemisen vuosisataa myöhemmin eräs maailmanhistorian suurim-piin taisteluihin lukeutuva Sommen taistelu. Crécyn jäl-keen kesti kuitenkin vielä sa-toja vuosia, ennen kuin ruu-tiasevammat yleisyydessään ohittivat nuolten, keihäiden ja miekkojen aiheuttamat so-tavammat.

Toisen kenttälääkinnän käänteen loi Napoleonin so-talääkintälaitoksen ylitarkas-taja Jean Dominique Larrey, joka osallistui Napoleonin armeijan kaikkiin 26:een so-taretkeen, joiden aikana käy-tiin 60 isompaa taistelua ja noin 400 pienempää kahak-kaa. Aikaisemmin oli ollut tapana, että haavoittuneita ja kaatuneita alettiin hoitaa ja kerätä taistelukentältä vasta, kun päivän voitonlaukauk-

Suomen sotien 1939 - 1945 lääkintähuoltoLKT Tapani Havia käsittelee tässä Suomen sotien 1939-1945 lääkintähuollon eri osatekijöitä tuoden myös esiin historiasta nykypäiviin asti heijastuneita käännekohtia kenttälääkintään. Kahden vuosisa-dan takainen ajatus ensihoidon aikaistamisesta on kulumattoman ajankohtainen. Mitä hyötyä on hy-västäkään hoidosta, jos se myöhästyy? Ensihoidon varhainen käyntiin saattaminen tulisi olemaan suurin kenttälääkinnän haaste mahdollisessa tositilanteessa tänäkin päivänä, kirjoittaja toteaa.

set oli ammuttu tai fanfaarit puhallettu. Larrey organisoi haavoittuneiden evakuoinnin jo taistelujen kestäessä. Tä-hän tarkoitukseen käytettiin kevyitä rattaita (ambulances volantes). Näin sai alkunsa toipumiselle tärkeä varhai-nen ensihoito.

Talvisodan kenttälääkintäPuolustusvoimien lääkin-tähuoltoa johti ylipäällikön alainen puolustusvoimien ylilääkäri. Tähän tehtävään määrättiin joulukuussa 1939 reservistä professori, lääkin-täeverstiluutnantti Eino Suo-lahti, joka hoitikin tehtävään-sä everstiksi ja myöhemmin kenraalikuntaan ylennettynä koko sotien ajan. Suolahden esikuntana oli päämajan lää-kintätoimisto.

Komppanian haavoittu-neista vastasi lääkintäryhmä, jonka muodostivat lääkintäa-liupseeri, lääkintäkorpraali ja neljän kantajan paariryhmä. Ryhmän tehtävänä oli haa-voittuneiden saaminen pois suoran tulen ulottuvilta ja kii-reellisimmän ensiavun anta-minen. Kuljetusvälineinä oli-vat paarit ja ahkio. Tai sitten kuljetus tapahtui yksinker-taisesti retuuttamalla. Koska siirto seuraavaan portaaseen pataljoonan joukkosidonta-paikkaan oli usein mahdo-tonta, muotoutui käytännöksi perustaa komppanian taakse haavoittuneiden suojapaikka (haav.sjp) kivääritulelta suo-

jaiseen maaston kohtaan tai korsuun.

Pataljoona, patteristo tai ratsurykmentti perustivat joukkosidontapaikan (Jsp). Se oli ensimmäinen lääkä-rin johtama hoitopaikka ja sijoitettiin 1-2 km etulinjasta maaston ja evakuointitieyhte-yksien mukaan. Jsp sijoitettiin maahan kaivettuun telttaan tai korsuun. Henkilökunta-na oli kaksi lääkäriä, kak-si lääkintäaliupseeria, neljä sairaankantajaa ja neljä ajo-miestä. Käytössä oli siis neljä hevosajoneuvoa. Kalustolaa-tikot sisälsivät lääkkeiden, si-dostarpeiden ja lastojen lisäk-si myös instrumentteja, valai-simia, huopia ja paareja.

Jsp oli ensimmäinen haa-voittuneiden lajittelupaikka. Siellä myös täydennettiin en-siapua ja parannettiin kulje-tuskestävyyttä. Tavallisimpia toimenpiteitä olivat vuodon tyrehdyttäminen, murtumien lastoitus ja kivunhoito. Var-sinaista leikkaustoimintaa ei jsp:llä ollut.

Sotatoimiyhtymien lää-kintähuolto oli järjestetty seuraavaan tapaan. Rykment-tien lääkintähuolto perustui niihin kuuluvien pataljoo-nien organisaatioon. Jokai-seen divisioonaan ja prikaa-tiin kuului lääkintäkomp-pania (LK), joka huolehti kuljetuksesta Jsp:ltä taakse-päin ja hoidosta kuljetuksen aikana. Tämä komppania oli varsin raskas organisaatio, kokonaisvahvuudeltaan 362 henkeä, joista kahdeksan oli lääkäreitä. Pääosa kuljetuk-sista tapahtui hevosilla, mut-ta sairaankuljetuslinja-auto-ja, kuorma- ja henkilöautoja-kin oli jo tässä portaassa. LK perusti divisioonalle 1-3 pää-sidontapaikkaa (Psp), jois-sa edelleen parannettiin po-tilaiden kuljetuskestävyyttä

ja voitiin jo aloittaa shokki-hoito sen aikaisin menetel-min. Periaatteessa leikkauk-siinkin olisi ollut mahdolli-suus, mutta usein vihollisen ilmaherruus oli sen verran häiritsevää, että varsinainen kirurgia pyrittiin siirtämään kenttä- tai evakuointisairaa-loihin. Varsinkin Karjalan kannaksen rintaman Psp:t hoitivatkin lievemmin haa-voittuneita, kuin mihin oli-si ollut kapasiteettia ja tieto-taitoa. Psp-toiminta tapahtui korsussa tai kiinteässä raken-nuksessa. LK:t toimivat divi-sioonien lääkintäreservinä ja niiden toimintaa hajautettiin melkoisesti kulloisenkin rin-tamatilanteen mukaan.

Kenttäsairaala (KS) oli haavoittuneiden tärkein hoi-topaikka. Nykyterminologian mukaan se oli ensimmäinen erikoissairaanhoitoa tarjoava laitos, josta potilaat hoidon jälkeen joko lähetettiin takai-sin joukko-osastoihin tai siir-rettiin taaempiin evakuointi-sairaaloihin. Kenttäsairaalat sijoitettiin valmiisiin, tilaviin rakennuksiin hyvien tieyh-teyksien varteen ja kenttäty-kistön kantaman ulkopuolel-le. Kenttäsairaalassa oli kol-me 50-paikkaista osastoa ja kolme leikkausryhmää. Ko-konaishenkilökunnan määrä oli runsaat 100, josta lääkä-reitä 7 ja hoitajia 19. Kenttä-sairaaloita perustettiin kolme divisioonaa kohti. Lisäksi oli 50-paikkaisia kenttäsairaala-osastoja 16 eri rintamasuun-nille. Kenttäsairaalan tär-kein tehtävä oli varsinainen sotakirurgia: verenvuodon tyrehdyttäminen, kiireelli-set pehmytkudosleikkaukset, murtumien hoito, haavojen puhdistus ja hätäamputaati-ot.

Alueiden sodanaikainen lääkintähuolto oli suunni-

teltu puolustusvoimien toi-mesta jo ennen sotia. Järjes-telmän mukaan yhteinen so-tasairaalalaitos vastasi sekä siviili- että sotilaspotilaiden sairaanhoidosta. Sotasairaa-loita, joiden runkona käy-tettiin valtion ja kaupunkien sairaaloita, mielisairaaloita ja parantoloita, oli 51 ja nii-den yhteenlaskettu potilas-paikkaluku oli alkuun noin 29 000 nousten sodan loppua kohden 35 000:een. Lisäksi perustettiin eri rintamanosia varten yhdeksän evakuoin-tisairaalaa. Näistä tunnetuin ja suorastaan legendaarisen maineen saavuttanut oli Rau-han sairaalan ja Tiuruniemen parantolan tiloihin perustet-tu 43.SotaS, jonka kautta kul-ki puolet Talvisodan aikaisis-ta sotasairaaloissa hoidetuis-ta haavoittuneista. Tämän sairaalan organisaatiorunko-na oli käytetty Viipurin soti-lassairaalaa. Evakuointisai-raalan tehtävänä oli lopulli-sen erikoishoidon antaminen, edelleen nopea potilaslajit-telu ja kuljetuskuntoisuuden kohottaminen niille potilail-le, jotka tarvitsivat vielä vaa-tivampaa erikoishoitoa. Ko-tirintaman sairaalat antoivat potilaille lopullisen hoidon ja aloittivat sotainvalidien kun-toutuksen. Talvisodan pom-mituksissa tuhoutui kaksi ko-tirintaman sotasairaalaa.

Kuljetuksista kenttäsai-raalasta evakuointisairaalaa-an vastasivat sotatoimiyhty-män huoltopäällikölle aliste-tut 12 sairasautokomppaniaa. Evakuointeja suoritettiin myös sotatoimiyhtymille alis-tetuilla sairasjunilla, jollaisia varustettiin seitsemän kappa-letta. Kaukokuljetuksia var-ten toimi lisäksi kolme pää-majan alaista sairaalajunaa. Ne olivat sairasjunia täydel-lisempiä ja niissä oli jo leik-

Lääkintäkapteeni Eino Vuori leikkaamassa 32. Kenttäsairaalassa 1942. Haavoittuneen kuljetusta purilailla Maaselän kannaksella syskyllä 1942

��4/05 Syyskuun 14. päivänä 2005

kaussalivaunu sekä muuta pitkiin kuljetuksiin tarvitta-vaa varustelua.

Ulkomainen lääkintäapu. Suomen saaman sympatian li-säksi tänne saatiin neljä poh-joismaista liikkuvaa kenttä-hoitoyksikköä, joita tuolloin kutsuttiin harhaanjohtavas-ti ambulansseiksi. Ne perus-tivat kuitenkin kuusi kent-täsairaalaosaston suuruista hoitolaitosta. Myös Sveitsi, Ranska ja Hollanti lähettivät ambulanssiyksiköt, mutta nii-den saavuttua sota oli jo päät-tynyt.

Jatkosodan kenttälääkintäTalvisodan käytännön ko-kemusten pohjalta suoritet-tiin useita tarkistuksia ja uusi kenttälääkinnän palveluoh-jesääntö voitiin vahvistaa jo toukokuun 1941 alussa. Ter-veydenhoidon ja sairaanhoi-don (haavoittuneiden) lisäk-si ohjesääntöön oli nyt kirjat-tu myös taistelukyvyttömiksi tulleiden sotainvalidien kun-touttaminen.

Komppanian muutok-set olivat vähäiset. Lääkin-täkorpraali korvattiin toisel-la lääkintäaliupseerilla. Haa-voittuneiden suojapaikka ja sairasajoneuvoasema otettiin säännönmukaiseen käyttöön ja toinen lääkintäaliupseeri si-joitettiin juuri suojapaikkaan. Sairasajoneuvoaseman perus-tamisesta vastasi pataljoonan lääkäri ja sen johtajaksi mää-rättiin yleensä konekivääri-komppanian lääkintäaliup-seeri. Sairasajoneuvoasemal-la oli vaikea tehtävä: järjestää kiireellistä lääkärinapua tar-vitsevat haavoittuneet nope-asti joukkosidontapaikalle. Varsinkin Laatokan Karjalan rintamalla, jossa kuljetusmat-kat olivat pitkiä ja tiet usein olemattomia, oli evakuoin-nin ja hoidon viivästyminen pahinta juuri ennen joukko-sidontapaikkaa. Kuljetus ta-pahtui usein purilailla, ahki-olla, reellä tai paareilla kan-taen. Joukkosidontapaikan lääkäreistä poistettiin toinen, mutta muutoin Jsp:n toimin-tamahdollisuuksia parannet-tiin lisäämällä lääkintämies-ten määrää ja parantamalla kuljetuskapasiteettia. Divi-sioonan lääkintäkomppania koki suurimmat muutokset: sen henkilömäärä puolitet-tiin 161:een, naiset ja he-vosajoneuvot poistettiin or-ganisaatiosta ja komppania motorisoitiin. Pääsidonta-paikka poistettiin organisaa-tiosta ja tilalle perustettiin sairasautoasema, joka tuli

siis toimimaan Jsp:n ja kent-täsairaalan välillä. Jokainen lääkintäjoukkue perusti yh-den sairasautoaseman, jolla tuki yhtä rykmenttiä. Kent-täsairaalan organisaatiota muutettiin jakamalla se 50-paikkaiseen A-osastoon pel-kästään kirurgisia potilaita varten ja 150-paikkaiseen B-osastoon, jossa oli sekä kirur-gisia, että sairastuneita po-tilaita. Erillisillä prikaateil-la oli kenttäsairaalaosastoja, jotka kooltaan ja suoritusky-vyltään vastasivat A-osastoa. Kullakin divisioonalla oli yksi kenttäsairaala. Armei-jakunnalla oli kaksi identtis-tä kenttäsairaalaa, mikä salli tietyn porrastuksen rintama-linjojen muuttuessa ja toi-saalta tiettyä kirurgista eri-koistumistakin asemasodan aikana. Liikekannallepanos-sa 1941 oli suunniteltu perus-tettavaksi 29 kenttäsairaalaa ja kolme kenttäsairaalaosas-toa. Itä-Karjalassa kenttäsai-raaloissa hoidettiin pitkien etäisyyksien takia paljon sel-laisia potilaita, jotka olisivat paremminkin kuuluneet eva-kuointi- tai sotasairaaloihin, kun taas Kannaksella toisaal-ta evakuoitiin potilaita pal-jon suoraan kenttäsairaaloi-den ohi.

Sotasairaalajärjestelmä säilytettiin jatkosodassa en-nallaan. Lkp:ssä niitä oli 53 ja paikkaluku runsaat 30 000. Suurimmaksi muodostui jäl-leen Rauhassa sijainnut 43. SotaS, mutta Äänislinnaan perustettu 66. SotaS sai myös suuren merkityksen asemaso-tavaiheen aikana. Sairasau-tokomppanioita perustettiin Lkp:ssä 14 ja niiden tehtävät säilyivät ennallaan, mutta ka-pasiteettia lisättiin, joten yh-den komppanian kertasuori-tus oli yli 300 potilasta. Kau-kokuljetuksista huolehtivat perustetut 10 sairasjunaa, joita jatkosodassa oli vain yhtä tyyppiä. Ne suorittivat runsaat 900 matkaa ja kuljet-tivat lähes 240 000 suomalais-ta sotilaspotilasta. Lisäksi ne kuljettivat runsaasti sotalap-sia Ruotsiin ja takaisin sekä paljon haavoittuneita saksa-laisaseveljiä.

LääkintähenkilöstöSotien aikana Suomessa oli 1 400 lääkäriä, joista naisia 180 ja yli 60 -vuotiaita miehiä 150. Lääketieteen kandidaat-teja oli 500, joista naisia 150. Vuonna 1944 lääkärikunnas-ta 85 % oli puolustusvoimien kirjoissa. Sairaanhoitajia oli sodan alkaessa 6 500, jotka lä-

hes sataprosenttisesti kuului-vat Suomen Punaisen Ristin reserviin. Lisäksi viimeisen opiskeluvuoden sairaanhoito-oppilaita oli 400. Puolustus-voimien tehtäviin sijoitettiin sairaanhoitajista ja oppilais-ta noin 4 700 eli 68 %. Sota-sairaaloissa oli tavoitteena yksi sairaanhoitaja 10 potilas-ta kohti. Tähän tavoitteeseen päästiin evakuointisairaalois-sa. Sairaaloiden aputehtävis-sä suurimman työn suoritti-vat lääkintälotat. Lääkintä-lottia oli koulutettu 22 000 eli 10 % jäsenmäärästä. Enim-millään lääkintälottia oli pal-veluksessa 1944 noin 4 000. Lisäksi Lotta Svärd-järjestö perusti ja varusti kahdeksan kenttäsairaalaa. Koulutet-tuja lääkintäaliupseereita ja lääkintämiehiä riitti joukoil-le määrävahvuudet, joskin lääkintämiesten koulutus oli puutteellista.

Lotta Svärd-järjestön toiminta ansaitsee tässäkin yh-teydessä erityisen kunnia-maininnan. Jo vuodesta 1922 lähtien järjestö otti tavoit-teekseen useiden kenttäsai-raaloiden varustamisen muun toiminnan lisäksi. Vuonna 1934 luovutettiin sotilaspii-reille kahdeksan täysin va-rusteltua kenttäsairaalaa, joi-hin oli myös varattu henki-lökunta. Näin apu meni ensi kertaa suoraan puolustusvoi-mille, kun maanpuolustuk-sellinen tuki aikaisemmin oli kanavoitu suojeluskunnille. Tämän urakan jälkeen otet-tiin uudeksi tavoitteeksi vielä neljän kenttäsairaalan, sairas-junan ja sotasairaalan varus-taminen. Elettiin pula-aikaa, mutta lottajärjestö katsoi vii-saaksi varautua pahan päivän varalle, kun valtiojohto - Ryti ja Tanner etunenässä - sen si-jan suorastaan jarrutti kai-

kenlaisia puolustusvoimien hankintoja.

Henkilötappiot Suomen armeijan kokonais-vahvuus talvisodan syttyes-sä oli runsaat 300 000, mut-ta henkilökohtaista varus-tusta riitti vain 275 000:lle. Sotakuukausien aikana asei-siin kutsuttiin lisää ikäluok-kia. Jatkosodan liikekannal-lepanon alkaessa aseissa oli noin puoli miljoonaa sotilas-ta ja enimmillään, kesän 1944 torjuntataistelujen aikana liki 700 000. Tämä oli yli 16 % Suomen asukasluvusta ja oli kaikkein korkein prosentu-aalinen osuus kaikista sotaa käyvistä maista. Asemasota-vaiheen aikana vanhempia ikäluokkia oli tietysti kotiu-tettu.

Talvisodassa kaatui ken-tällä 19 600 suomalaista ja so-tasairaaloissa kuoli vammoi-hin 1 500 sotilasta. Vaikeas-ti haavoittuneita oli 16 500 ja lievästi haavoittuneita 27 100. Jatkosodan aikana rintamalla kaatuneita oli 40 000 ja myö-hemmin vammoihin kuollei-ta 13 000. Haavoittuneita oli yhteensä 158 000. Lapin so-dassa kaatui tai haavoittui noin 3 700 suomalaista. So-dan loppuvaiheessa kenttä-lääkintämuodostelmia pu-rettiin muualta paitsi Lapin osalta. Pohjoisen varsinaise-na evakuointisairaalana oli 32. SotaS Oulussa. Kun näitä käsiteltyjen potilaiden lukuja vertaa hoitohenkilöstön mää-rään ja tuon ajan olosuhtei-siin, voi vain ihmetellä, miten korkea panos/tuotos-suhdelu-ku onkaan ollut. Toisaalta voi kysyä, missä vika tänä päivä-nä, kun lääkärien määrä on reilusti yli kymmenkertainen, mutta itketään hoitoon pää-syn kangertelua.

Tämän päivän lääkintöhoitohaasteetPuolustusvoimien tämän päi-vän lääkintähuolto puhuttaa ajankohtaisuudellaan: varus-kuntien lääkintäpalvelut on ulkoistettu ostopalveluperi-aatteella. Ratkaisu on hyvä. Jean Dominique Larreyn kahden vuosisadan takainen ajatus ensihoidon aikaistami-sesta on kulumattoman ajan-kohtainen. Mitä hyötyä on hyvästäkään hoidosta, jos se myöhästyy? Pitkään on pu-huttu ensihoidon ”kultaisesta tunnista”, jona aikana hoito pitäisi käynnistää. Tänä päi-vänä innokkaimmat puhuvat jo ”platinaminuuteista”. Joka tapauksessa ensihoidon var-hainen käyntiin saattaminen tulisi olemaan suurin kenttä-lääkinnän haaste mahdolli-sessa tositilanteessa tänäkin päivänä. Jalkaväki- ja jääkä-riprikaatien lääkäritasoinen ensihoito säilyy edelleenkin pataljoonatasolla joukkosi-dontapaikoissa ja kenttäsai-raala armeijakuntatasolla. Sen sijaan kukin valmiuspri-kaati saa oman kenttäsairaa-lan ja lääkärin antama en-sihoito viedään komppania-tasolle. Muutoinkin näiden prikaatien lääkintähuoltoa tehostetaan korkeammin koulutettua henkilökuntaa lisäämällä. Nojaaminen Na-ton suuntaan on aikaansaa-nut nämä parannukset, mutta useinhan hyvä tarkoitus py-hittää keinot.

TAPANi HAViA

Kuvat Stuart Köhlerin kirjasta Sota-Volvon matkassa

JSp:n teltta Ristilammen maastossa lähellä Karhumäkeä 6.7.1942.


HyvinkäänEnnakkohuoltopalvelu

Hyvinkää

HH - Ympäristöurakointi OyHämeenlinna

KuljetusliikeVeljekset Puumalainen Ky

Ilomantsi

Maansiirto ja KuljetusPiitulainen Oy

Joensuu

Tilijussila KyJoensuu

Harrin Purku- jaKaivuupalvelu Oy

Järvenpää

NummelanRaudoitustekniikka NRT Oy

Kaarina

Kainuun Teknikka OyKajaani

Keski-SuomenMastorakenne Oy

Kannonkoski

Tekopa OyKarkkila

Putkiset OyKerava

MoottorikoneistamoR-Koneistus Oy

Kerava

Tilitoimisto Ordent OyKerava

Linja-autoliikenneHelander ja K:nit Ky

Koskitie 5 , 92700 Kestiläpuh. 08-812 2325 , 0400-890 753

AsianajotoimistoMarkku Tiainen Oy

Keuruu

Rakennus ja HirsityöJouni Tynkkynen

Keuruu

Oy Dahlberg & Co AbKirkkonummi

Kiuruveden Osuuspankki KH - Kiinteistöhuolto OyKlaukkala

Viinamäen Saha OyKuivaniemi

Järme OyLahti

InsinööritoimistoGeoray Oy

Lappeenranta

Konetyö HömppiLappeenranta

Help - Tuote OyLaunonen

RannanTeollisuuskone Oy

Leppävesi

Pertti KoponenLeppävirta

Arsi Eristys KyLohja

T:mi ARK J . SkogLohja

Tilitoimisto Salminen KyLohja

RakennusliikeRaktek Kukkia Oy

Luopioinenpuh. 040 - 540 9305

Nummirak KyLuvia

Joensuu


Polartherm OyLuvia

MaansiirtoAsko Hyvärinen Oy

Muhos

Konepalvelu Sohlman OyMäntsälä

UPONOR RaksajeviNummela

OMP - Konepaja OyOulu

Oulun Expert Siivous jaSaneeraus Oy

Oulu

Suomenmaa - yhtiöt OyOulu

Asennus ApolloPalokka

PietarsaarenPutkieristys Oy

Pietarsaari

Pario KyPirkkala

A . Hyvärinen KyMetsäpirtintie 66 , 07820 Porlammi

puh. 040 - 739 2941- Laatoitus - ja vedeneristystyöt -

Caprados OyPorvoo

MetsäkoneyhtymäM & M Kolin Ay

Pyhtää

Maakunnan Vesijohto OySeinäjoki

Vuorelan IlmastointiSiilinjärvi

Jukan Maalaus OySipoo

Veljekset Brusin OySulkava

Sakki OySumma

Pajuniemi OyTalma

TampereenSähköpalvelu Oy

TN - Yhtiö OyTampere

Uimonen OyTampere

KonepalveluJ . Ikonen Oy

Tohmajärvi

Toholammin OsuuspankkiUllavantie 1 , 69300 Toholampi

puh. 06-881 9200

Kai E . KarvonenTornio

Marconwest OyTurku


Antti Nieminen: Kone-kiväärimiehenä Talin-Ihantalan taisteluissa, Toimittanut ja taittanut Marja-Leena Laitinen, I SB N 9 5 2- 91- 8 9 8 3 - 4 . Omakustanne, Gumme-rus Kirjapaino Oy 2005. 128 sivua, Hinta 20 e . Kirja tilattavissa Irja Nie-miseltä os. Toivakantie 50, 41660 Toivakka, puh. 040-5722 736.

Toivakkalainen Antti Nieminen (1922-2003) taisteli JR 48:n ko-nekiväärimiehenä Talin-Ihanta-lan taisteluissa. Mukanaan hän kuljetti myös kameraa, kynää ja

Talin-Ihantalan taistelut konekiväärimiehen kokemana

ten julkaisemisella hän haluaa tyttärensä perheen kanssa kun-nioittaa ja kiittää Suomen sotilai-den taisteluja itsenäisyyden säi-lyttämisessä.

Antti Nieminen oli yksi Toi-vakan Sotaveteraaniyhdistyksen perustajista toimien monta vuot-ta yhdistyksen sihteerinä. Vuo-desta 1992 halvaantuminen ra-joitti hänen osallistumismahdol-lisuuksiaan järjestötyöhön. Irja Nieminen liittyi yhdistyksen 30 vuotta toimineeseen naisjaos-toon pian perustamista seuraava-na vuotena. Jaoston puheenjoh-tajana hän toimi 1980-luvulta -90 luvun lopulle asti.

paperia päiväkirjaa tapahtumis-ta pitäen. Päiväkirjamerkinnöis-tä syntyi kirja postuumina kesän 1944 tapahtumien osalta, toista vuotta tekijänsä kuoleman jäl-keen.

Kirjan kuvat ja teksti kerto-vat historiallisista tapahtumista. Päiväkirjan mukaisesti tapahtu-mat etenevät päivän ja kellonajan tarkkuudella. Teksti on elävää, hereillä pitävää. ”Esille tulee paljon tunteita ja tuntoja, ja olen varma, että sydämen sopukoihin jäi jotain kipeää, jolle ei löytynyt sanoja”, kirjoittaa leskeksi jää-nyt vaimonsa Irja Nieminen kir-jan Lukijalle suunnatuissa alku-sanoissaan. Antin sotakokemus-

Paavo ja Vuokko Hiltunen: Huomenna sinä saavut. Rin-tamakirjeitä rakastetulle. ISBN: 951-0-30363-1. WSOY 2005.

Paavo ja Vuokko Hiltusen teos on parin sadan kirjeen ympäril-le ja pohjalle rakentuva rakkaus-kertomus jatkosodan ajalta. La-kia lukeva Paavo Hiltunen ja voi-mistelunopettajaksi opiskeleva

Rintamakirjeistä elämänpituiseen kestorakkauteen

Vuokko Naakka tapaavat syksyl-lä 1943 Paavon lukulomalla rin-tamalta. Heidän välilleen kehit-tyy rakkaussuhde, ja sodan jäl-keen he menevät naimisiin. Pari on edelleen avioliitossa.

Teos koostuu heidän autent-tisista kirjeistään sekä sopivasti valitusta kuvituksesta. Jo sinäl-lään teos on mielenkiintoinen ja erinomainen kuvaus sota-ajan

Suomesta ja sen olosuhteista ja aikakauden ajattelutavoista. Mo-lemmat kirjoittajat havainnoivat terävästi aikakauden henkeä ja ajatuksia. Mukana on myös huu-moria. Kirjeistä huokuu sekä isänmaallisuutta että uskonnolli-suutta, jotka molemmat korostui-vat epäitsekkyyden arvoina soti-en aikana. Kirjeissä kuvataankin paljon näiden arvojen merkitys-tä tuon ajan elämän moraalisena pohjana ja samalla henkisen kes-tokyvyn antajina: ”Isänmaan ar-

voa ymmärtää vain vaikeina ai-koina, kuten talvisodan kovina päivinä tai tämän sodan alussa. Helpompi elämä taas loitontaa meidät siitä, mikä olisi jokaisen velvollisuus ja oikeus. Isänmaan-rakkaus on kuumin vain vaaran hetkellä. - Samoin on uskonnol-lisuutemme parhaimmillaan hä-dän hetkenä, mutta kun vaara on ohi, uhraamme tuskin ajatusta-kaan Jumalalle.”

Sotien jälkeen Paavo valmis-tui tuomariksi ja Vuokko voimis-

telunopettajaksi. Lapsia paris-kunnalle syntyi viisi. Paavo toimi eläkeikään asti Helsingin hovi-oikeuden tuomarina, ja vuonna 1952 tapahtuneen uskoon tulon jälkeen hän toimi lisäksi saarna-miehenä ja kirjoitti noin 30 us-konnollista kirjaa.

KAARlE SUlAMAA

Pia Olsson: Myytti ja kokemus. Lotta Svärd sodassa. Otava, Keuruu 2005, 239 sivua. ISBN 951-1-19968-4

Suomen Lottaperinneliitto käyn-nisti vuonna 1999 Lottien Suomi –tutkimusprojektin, jonka tar-koituksena oli tutkia Lotta Svärd -järjestön historiaa erityises-ti naisten kannalta. Vuosi sitten ilmestyi projektin ensimmäinen julkaisu, Annika Latva-Äijön väitöskirja Lotta Svärdin synty.

Projektin toisessa julkaisus-sa kansatieteen tutkija, filosofian tohtori Pia Olsson on keskittynyt tutkimaan sodanaikaista lotta-kuvaa ja sen suhdetta lottien toi-mintaan ja kokemuksiin. Pia Ols-son on kansatieteilijä ja naistut-kija. Tätä näkökohtaa kirjoittaja itse korostaa ja se antaa pohjavä-rin koko teokseen siinä määrin että se särähtää ainakin mieslu-kijan korvaan.

Pia Olsson hylkää yksiselit-teisesti tähänastiset järjestön his-toriasta kertovat teokset ja lotti-en omat muistelmajulkaisut, joi-den tavoitteena on ollut järjestön merkityksen esiin nostaminen ja yksittäisten naisten panoksen huomioiminen. Tutkimukselle asetetun tutkimustehtävän mu-kaan tarkoituksena on selvittää lottien käsitykset yhteiskunnalli-sesta roolistaan sodan aikana ja sodan vaikutuksesta naisten ase-maan ja elämään.

Pia Olsson on tutkimukses-saan käyttänyt lähdeaineistona sodan ajan Lotta Svärd -järjes-tön lehtiä ja muita julkaisuja sekä julkisten tiedotusvälineiden, leh-distön, elokuvan ja radion tuo-tantoa. Lottakomennuksella ol-leiden olosuhteita on tarkasteltu keskusjohtokunnan arkistoaineis-ton pohjalta Kotirintaman osalta lähdeaineistona ovat olleet pää-asiassa paikallisosastojen arkis-

Lottien myytit ja kokemukset naistutkijan silmin

toaineistot. Teoksen loppuosa käsittää lottien omia sota-ajan muisteloita, jotka perustuvat Mu-seoviraston vuonna 1988 järjes-tämään kyselyyn naisten elämäs-tä ja työpanoksesta sotien aikana sekä Helsingin yliopiston sosiolo-gian laitoksen vastaavaan kyse-lyyn vuosina 1987–1988.

Tutkimustehtävän valinnan vuoksi historiantutkimuksen jär-jestelmällisyys on jäänyt vähem-mälle huomiolle niin kronologi-an kuin systematiikankin osalta. Asiat ja tapaukset hyppelevät kä-siteltävän aiheen mukaan. Tekijä voi tietenkin väittää, että tutki-mustehtävän asettelun vuoksi se on välttämätöntä, mutta lukijaa se jossain määrin häiritsee. Tä-män arvostelun lukijathan ovat sotiemme veteraaneja eivätkä naistutkimuksen asiantuntijoita.

Teoksen alussa kuvataan lot-tien toimintaa sodan aikana jär-jestönä ja lottaa sodanajan nai-sena isänmaan palveluksessa. Sodanajan kuvaus perustuu ai-kaisemmin ilmestyneisiin lotta-historian tutkimuksiin tai niissä olleisiin lähdelainauksiin. Lotta-kuvassa taas hahmotellaan sota-ajan lottaihannetta Lotta Svärd -järjestön julkaisuja ja arkistoma-teriaalia analysoimalla.

Teoksen seuraavissa kahdes-sa luvussa paneudutaan perus-teellisemmin lottatyöhön koti-rintamalla ja lottakomennuksel-la. Mukana on runsaasti sellaista lähdeaineistoa, jota aikaisemmis-sa lottahistorioissa ei ole esiinty-nyt. Kuvaukset ja analysoinnit lähinnä kommenttien muodossa tuodaan esille eri näkökulmista lähdelainauksia taitavasti hyväk-sikäyttäen. Suhteettoman suuri osuus, peräti 28 sivua, on käytet-ty komennuksella olleiden lottien moraalin ja lottakurin kuvauk-siin, vaikka teoksen alkuosassa todettiinkin lottien käyttäytymis-

rikkeiden olleen kokonaisuuden kannalta varsin vähäisiä.

Teoksen viimeisessä osas-sa sota-ajasta kertovat lotat itse. Muisteloita kerättäessä oli so-dasta kulunut jo yli neljä vuosi-kymmentä. Lisäksi lottien sota-ajan kokemuksia kerättiin ajan-kohtana, jolloin lottien työtä ei vielä julkisesti arvostettu, joten kertomuksia saattoi tuolloin vielä sävyttää julkisuuden kammo. Si-nänsä kertomukset ovat mielen-kiintoisia ja analysoitu asiantun-temuksella.

Lopuksi Pia Olsson paneutuu teoksen nimen taakse kätkeyty-vään kysymykseen: Myytti vai kokemus? Myytti luo kuvaa yh-tenäisestä ilmiöstä, kun taas ko-kemus korostaa kunkin toimin-nassa olleen yksilöllistä elämän-kokemusta, täsmentää kirjoittaja kysymystä. Merkittäväksi

eroksi kotirintama- ja komen-nuslottien välillä hän toteaa sen, että lotat kotirintamalla toimivat naisyhteisössä, kun taas kenttä-lotat olivat pieniä naissaarekkei-ta miehisessä toimintaympäris-

tössä.Tätä kysymystä on tässä vii-

meisessä luvussa selvitelty nais-tutkijan tarmokkaalla otteella.

Kirja ei sinänsä anna lukijal-le kokonaiskuvaa Lotta Svärd -järjestön toiminnasta sotien ai-kana, vaan tutkimuskysymyk-sen asettelun mukaisesti analysoi sodan merkitystä naisten ja täs-sä tapauksessa lottien elämäs-sä. Teoksen alkulauseen väittä-mä aukosta Lotta Svärd -järjes-tön historian tutkimuksessa ei pidä paikkaansa, koska järjestön kokonaishistoria on varsin tark-kaan tutkittu ja tulokset julkais-tu. Teokseen on alkulauseen al-lekirjoittanut ”Lottien Suomi” projektin tieteellinen neuvotte-lukunta. Siinä todetaan, että ”…kun suojeluskuntien historiapro-jektikin oli jo hyvässä vauhdissa, oli tarve saada sen rinnalle myös tutkittua tietoa lottajärjestön toi-minnasta”. Näin neuvottelukun-ta mitätöi mm. allekirjoittaneen vuonna 1981 ilmestyneen Lot-ta Svärd -järjestön kokonaishis-torian ”Suomen lotat”. Väite on

aika outo, koska teostani ja sii-nä olevaa faktatietoa on lainattu laajalti myöhemmissä lottatutki-muksissa ja esityksissä mukaan luettuna tämän projektin tutki-mukset. Lähdeaineiston kokoa-minen oli erittäin työläs tehtävä, koska Lotta Svärd arkisto Sota-arkistossa oli suurelta osin kan-sioihin umpimähkään aseteltuja. Tutkimuksen kestäessä asia kor-jattiin ja sen työn tuloksista naut-tivat nykyisetkin tutkijat.

Pia Olssonin kirja on naistut-kijan tutkima kuva sota-ajan lo-tasta. Sotaveteraani -lehden lu-kijalle tämä lähestymistapa saat-taa tuntua vieraalta, mutta teos sisältää paljon sellaistakin tie-toa ja tutkimusta, jota tavallises-sa historiakirjoituksessa ei kä-sitellä. Jos unohtaa naistutki-muksen koukeroiset kuviot, voi veteraanikin tämän kirjan luke-misesta nauttia.

VilHO lUKKARiNEN


Lahden Diakoniasäätiön yllää-pitämässä Sotainvalidien veljes-kodissa on asunut pitkään Vilho Kohvakka -niminen henkilö. So-dan jälkeen hän tuli tunnetuksi musiikin ja viihteen alalla. Hänet tunnetaan myös taiteilijanimellä Olavi Kivikoski. Hän oli aikoi-naan myös Suomen Cannon.

Veljeskodissa asuessaan hän on pyörätuoliin sitoutumisestaan huolimatta ollut erittäin aktiivi-nen. Hän on harjoittanut huma-nitääristä toimintaa Virossa ja Venäjällä katulasten parissa.

Suomen itsenäisyyden 80. juh-lavuonna Kohvakka julkaisi cd-äänitteen Veteraanin päiväkirja.

Vilho Kohvakan elämän tarinaVuonna 2003 hänen toimestaan julkaistiin elokuva Tykistön sin-fonia. Karjalan kannaksella kesä 1944.

80-vuotispäivänään 10.6. 2005 Vilho Kohvakka julkaisi ja kus-tansi elämäkertateoksen Elämä-ni tarina. Luettuani kirjan voin suositella sitä hänen ikätovereil-leen ja nuoremmillekin.

Lahden Diakoniasäätiö on lu-vannut auttaa kirjan markkinoin-nissa. Kirjan hinta on 20 euroa + postikulut. Kirjaa voi tilata puhe-limitse (03) 8132 206.

KARi VAPPUlA

Sahalahden sankarivainajat 1939-1945, Sahalahden So-taveteraanit ry, Tampereen Yliopistopaino 2004, ISBN 952-91-7924-3, 102 sivua

Lauri Arran, Seppo Rinteen ja Timo Salosen vuosia kestänyt tietojenkeruu kaatuneista saha-lahtelaisista tuotti viime jouluk-si paikallishistoriallisesti arvok-kaan matrikkelin, johon on koot-

Sahalahden sankarivainajat 1939-1945 matrikkelissa

tu 1939-1945 sodissa kaatuneiden sahalahtelaisten sankarivainaji-en elämänkertoja. Kirja on kun-nianosoitus näille miehille, jotka antoivat suurimman mahdollisen uhrin isänmaamme itsenäisyyden ja vapauden puolesta.

Kirjan alkuosassa kerrotaan sanoin ja kuvin talvisodasta, jat-kosodasta ja Lapin sodasta sekä sahalahtelaisten osuudesta näis-sä. Merkittävin osa on omistettu 67 sankarivainajalle, sivu kerto-maan jokaisesta olennaisimmat saatavissa olleet tiedot. Kuva on löytynyt kirjaan 62 sankarivaina-jasta.

Puolustusvoimien uutislehti Ruo-tuväen 40-vuotisjuhlavuoden lo-pussa lehti julkaisi Lari Ahok-kaan kokoaman matrikkelin 1962-2002, jonka painos on pääs-syt loppumaan. Puolustusvoimi-en kustantamana ja varusmiesten

Ruotuväki - poikkeuksellinen lehti maailman mittakaavassa

toimittamana lehti on poikkeuk-sellinen, jota täysin vastaavaa saanee löytämättä etsiä muualta maailmassa.

Matrikkeliteoksen etukan-nessa näkyvä nimi ”Ruotuväki 40 vuotta. Upseerit perustivat, varusmiehet toimittavat” kertoo jo yhtä ja toista lehden olemuk-sesta. Se on samalla puolustus-voimien sisäinen ammattilehti ja puolustusvoimista muulle yhteis-kunnalle kertova uutislehti. Kes-kimäärin joka toinen viikko il-mestyvää Ruotuväkeä toimitta-vat asevelvolliset. Asevelvolliset ovat myös lehden kohderyhmä. Varusmiestoimittajat tosin teke-vät lehteä sotilasorganisaation valvovan silmän alla. Päätoimisia henkilöitä toimituskunnassa ovat päätoimittaja, toimitussihteeri ja markkinointisihteeri. Toimituk-

sessa 7-8 varusmiestä palvelevat lehteä toimittajina, valokuvaaji-na, graafikkoina ja levikkisihtee-reinä noin kuusi kuukautta.

Puolustusvoimat kasvanut kritiikkiä sietäväksiMatrikkeliteoksesta 75 sivua kä-sittelee lehden alkuvaiheita ja sa-malla puolustusvoimien tiedotus-toimintaa muutoksineen. Alku-vuosien tiedottamispolitiikkaa ja sen heijastumia lehteen käy-dään läpi kriittisesti. ”Lehden perustamisen taustalla oli edel-lisellä vuosikymmenellä alkanut puolustusvoimien tiedotusilma-piirin vapautuminen. Lehti jou-tui olemassaolonsa alkuvaiheissa kamppailemaan vanhoja käsityk-siä vastaan, ja kamppailua lehden ilmestyminen on ollut siitä läh-tien. Käytännössä sekä lehden-teon puitteet ja joskus myös itse lehti ovat ajoittain olleet kaikkea muuta kuin juhlapuheissa on sa-nottu. Puolustusvoimia ei saanut vielä vuonna 1971 kritisoida mil-

lään muotoa. Ajoittain taas lehti on toiminut kuten nimike ”uutis-lehti” velvoittaa: jutut ovat olleet ajankohtaisia, näkökulmat kek-seliäitä ja lähestymistapa suora-puheinen.

Tsaarin ajasta nykypäiväänKatsauksessaan puolustusvoimi-en viralliseen julkaisutoimintaan kirjoittaja palaa tsaarin aikaan ja vuoden 1878 asevelvollisuus-lain nojalla perustettuun Suomen asevelvollisuusarmeijaan. Sen vi-rallinen tavallisille sotamiehil-le kohdistettu lehti Lukemisia Suomen sotamiehille ilmestyi 1888-1901, jolloin Suomen suur-ruhtinaskunnan asevelvollisuus-lainsäädäntö kumottiin. ”Ennen toista maailmansotaa sotaväen oman lehden korvasivat puoli-virallisesti joukko-osastolehdet, suojeluskuntajärjestöjen lehdet ja itsenäiset maanpuolustuslehdet, joista huomattavin, Suomen So-tilas, ennätti yksipuolisesti julis-tautumaan vuonna 1927 armeijan

äänenkannattajaksi”. Ruotuvä-keä edeltävää sekä perustamisen aikaa Ahokas kuvailee osioissa Vaikenemisen ilmapiiri hälvenee, Tervasmäen kolme muistiota ja Ruotuväki syntyy.

Kirjasta 80 sivua on kerron-nallista antia ja 40 sivua matrik-keliosaa, jossa esitellään Ruo-tuväen palveluksessa toiminut henkilökunta sekä varusmiehinä vuosina 1963-2002 palvelleet.

Ruotuväki-lehden toimitus-kunnassa on lehden historian ai-kana palvellut noin 550 varus-miestä.

Matrikkelijulkaisussa koske-tellaan siinä määrin yleistä mie-lenkiintoa herättävästi puolustus-voimien kustantaman lehden ja tiedotuspolitiikan vaiheita muu-toksia kokeneessa yhteiskunnas-sa, että uusintapainokselle lienee sosiaalinen tilauksensa - lisättynä tarpeellisin päivityksin.

MARKKU RÄMÖ

´Multivisiomatka´ sota-ajan lääkintähuoltoon

Stuart Köhler: Sota-Volvon matkassa, esipuhe kenraa-liluutnantti Erkki Rannikko. Vekka-Liikenne Oy, ISBN 952-91-8682-7, Karisto Oy, Hä-meenlinna 2005, 128 sivua.

Stuart Köhler kyseli Sotaveteraa-nin lukijoilta (SV 5/2004) onko heillä muistoja Vekka-Liikenteen mahdollisesti ainoasta säilynees-tä sota-ambulanssiksi muutetus-ta linja-autosta. Tuolloin hän oli Suomen Linja-autohistoriallisen seuran aloitteesta ryhtynyt ke-räämään tietoja kirjoittaakseen tieliikennemuseo Mobiliassa ma-jailevan auton sota-aikaista histo-riaa.

Kesäkuussa edellisen leh-den ilmestymisen aikoihin Köh-ler lähetti painotuoreen kirjansa toimitukselle todeten Sotavete-

raanissa olleen jutun tuoneen yl-lättävän runsaan palautteen kir-jeiden, soittojen ja kuvien muo-dossa.

Kirjassa tarkastellaan aluksi maamme linja- ja kuorma-autolii-kenteen alkuvuosia hevosvetois-ten kuljetusten ohella. Kevääl-lä 1927 Vekan perheen vanhin poika Jaakko hankki ensim-mäisen kuorma-auton, Ford TT:n. Nuoremmalle veljelle Erkille hankittiin 1929 kipillä varustet-tu Chevrolet. Ensimmäinen 12-paikkainen Chevrolet linja-auto aloitti liikenteen Aulangon linjal-la kauppias Salmisaaren toimes-ta, joka lopuksi päätyi Jaakko Vekalle 1931. Lisää autoja han-kittiin, REO 1934, Oldsmobile 1937 sekä Volvo mallia 1938, jon-ka matkasta kirja pääasiassa ker-too.

Sota-ambulanssiksi kunnos-tetun linja-auton tuulilasista luki-ja voi katsella ja kokea sota-ajan haavoittumisia, sankaritarinoita, kauhunhetkiä, kuolemaa, pelas-tumisia ja lääkintähuoltoa. Kir-joittajan ja haastateltujen kerron-ta, asiakirjojen dokumenttiteksti ja kuvitus välittävät monitahoi-sia koettelemuksia kuin aikamat-kalle vievä multivisio. Haavoit-tuneiden tie taistelukentältä en-siapuun, joukkosidontapaikalle, kenttäsairaalaan ja sotasairaa-laan ym. kertovat toimintaketju-jen kokonaisuuksista. Oma lu-

kunsa on omistettu sotaveteraa-nien kertomille muisteluille.

Myöhemmin Sota-Volvolla oli kysyntää elokuvien tuottajien ja ohjaajien taholta. Osansa sillä on ollut ainakin Manillaköydessä 1976, Talvisodassa 1989 ja Pikku-sisaressa 1997.

Kirjan lopussa selvitetään tekstissä käytetyt lyhenteet. Läh-deluettelo on jaoteltu alkuperäis-lähteisiin, painettuihin lähteisiin (kirjoihin) sekä lehtiin. Haasta-tellut 69 henkilöä löytyvät myös nimeltä mainittuina.

Sotahistorioitsija, eversti evp. Jyri Paulaharju kiittää kirjaa to-della kiintoisana ja monipuoli-sena: ”Tiettävästi ensimmäinen teos, jossa sanoin ja kuvin kerro-taan sotiemme ajan lääkintähuol-lon porrastuksista, kuljetuksista ja tietysti ennen kaikkea ”pakko-otettujen” autojen kohtaloista ja niiden kuljettajista. Teksti keskit-tyy luonnollisesti Vekan ympäril-le, mutta kokonaiskuva rintama-oloista on todella hyvin ja vaikut-tavasti esitetty”.

Kirja on myynnissä mm. lii-kenne- ja automuseomuseo Mo-biliassa Kangasalassa ja hämeen-linnalaisissa kirjakaupoissa. Sen voi myös tilata lähimmältä kir-jakauppiaalta yllämainitut kirjan perustiedot antamalla, tai kir-jan kirjoittajalta Stuart Köhleril-tä os. Anttilankuja 1, 13210 Hä-meenlinna tai puh. 0400-774 680. Kirjan hinta 30 e.

MARKKU RÄMÖ


Tyyne Martikainen: Jatko-sodasta Lapin sotaan, Lapin tuho - Sotarikos. ISBN 951-98964-9-X. Mainos- ja paino-talo Värisuora Oy, Kemi 2005.

Kirjailija, sosiaalineuvos Tyyne Martikainen on itsekin kokenut sodan kauhut. Savukosken Kuos-kussa syntyneenä ja lapsuutensa siellä viettäneenä hän ehti koke-maan niin venäläisten partisaa-nien iskut kotikyläänsä kuin pa-luun saksalaisten täydellisesti hä-vittämään kotikuntaansa.

Martikainen on kirjoittanut useita kirjoja Lapista ja lappilais-ten elämästä. Erityisen ansiok-kaasti hän on paneutunut juu-ri venäläisten partisaanien tu-hoa aikaansaavaan toimintaan ja hän on ollut perustamassa Jatko-sodan Siviiliveteraanit ry:tä. Tä-män yhdistyksen tarkoituksena on ollut ajaa partisaani-iskuis-sa kärsimään joutuneiden asi-aa. Yhdistys on pystynytkin vai-kuttamaan siihen, että uhrit ovat saaneet valtiolta kärsimyksistään kertakorvauksen. Myös heidän kuntoutusasiassaan on edetty.

Uusimmassa kirjassaan Tyy-

Uusi näkökulma Lapin sotaanne Martikainen käsittelee Lapin sotaa. Kirjaansa varten Martikai-nen on haastatellut lukuisia hen-kilöitä, niin sotilaita kuin sivii-lejäkin. Mielestäni kirjan näkö-kulma on juuri tämän kärsimään joutuneen ihmisen näkökulma. Sivutuotteena tulevat esiin ylei-set historialliset ja sotahistorial-liset totuudet ja tulkinnat, myös Martikaisen omat.

Lapin sodan yleispiirteet on Sampo Ahto kuvannut jo v. 1980 ilmestyneessä kirjassaan Asevel-jet vastakkain, Lapin sota 1944 - 1945. Tältä osin Martikaisella ei ole paljoakaan uutta kerrottavaa; tekstiä elävöittämässä on kuiten-kin joitakin taisteluissa mukana olleiden haastatteluja.

Evakon tie oli raskasMartikaisen kirjan parasta antia ovat lukuisat evakkojen ja evaku-ointiorganisaatiossa mukana ol-leiden haastattelut. Niiden kaut-ta syntyy todenmukainen kuvaus siitä, mitä oikein tapahtui. Vaik-ka evakuointi olisi kuinka hyvin suunniteltu, joudutaan tositilan-teessa inspiroimaan ja tekemään tässä ja nyt -ratkaisuja.

Evakuointiin liittyivät myös laajat karjankuljetukset maantei-tä pitkin. Oman erityispiirteensä evakuointiin toi sekin, että tule-vat viholliset ja äskeiset aseveljet saksalaiset auttoivat laajasti var-sinkin evakuoinnin alkuvaihees-sa..

Osa väestöstä evakuoin-tiin Pohjanmaalle, osa Ruotsiin. Evakkojen muistelusten mukaan vastaanotto varsinkin Ruotsin puolella oli hyvä, mutta kulttuuri-erot ja kieliongelmat olivat suuret.

Kirjassa on myös kuvauksia

ja muisteluja evakkojen kotiinpa-luusta. Lappilaiset olivat luulleet, että kotiseutu on jätettävä lopul-lisesti. Näin ei toki käynyt, mut-ta paluu kotiin tai paremminkin kodin raunioille oli kova koette-lemus. Kaikki oli aloitettava alus-ta, kiusana vielä miinat ja muut räjähteet.

Oliko Lapin tuho sotarikos?Tyyne Martikainen osoittaa kir-jassaan - perustaen väitteensä en-sisijaisesti v. 1945 toimineen so-tarikoksia tutkimaan asetetun Tauno Suontaustan toimikunnan mietintöihin - että Lapin tuho, kaikkine sivuvaikutuksineen, oli sotarikos.

Maksumiehiä tälle sotarikok-selle on ollut vaikea löytää. Sak-salaisten joukkojen komentaja Lothar Rendulic, joka henkilöta-solla oli ilmeisesti kaikkein syyl-lisin, tuomittiin sodan jälkeen 15 vuodeksi vankeuteen Kroatiassa tekemiensä sotarikosten perus-teella, eikä tässä yhteydessä pu-huttu Lapin tuhoamisesta yhtään mitään.

Saksalaisten kanssa korva-usasiasta käytiin keskusteluja 1970-luvulla. Asia kuitenkin lyk-kääntyi ja Saksojen yhdistyttyä 1990-luvun alussa asia haudattiin lopullisesti.

Maailmassa on vuoden 1945 jälkeen niin moni asia muuttu-nut, että Lapin tuho ja asukkai-den kärsimykset ovat siirtymässä historiaan. Uskon, että ainakaan juridisesti asialle ei voi enää mi-tään tehdä.

Sanotaan, että historia antaa tuomionsa. Tehköön sen tässäkin asiassa.

ESKO VUORiSJÄRVi

Erik Sandberg: Elämäni polkuja muistellen, Tait-to & kansikuva Heikki Riihiluoma, ISBN 952, 288-sivua. Painopaikka: Ai-Ri Offset ly, Pori 2004. Tilattavissa kaukolainauk-sena Ulvilan kirjastosta.

Satakunnan Sotaveteraanipiiris-sä ja Satakunnan Sotaveteraani-kuorossa laulajana ja ”SVääpeli-nä” kaikesta muusta toiminnasta paitsi musiikillisesta toiminnasta vastannut Erkki Strandberg kir-joitti vaiherikkaasta elämästään runsaasti kuvitetun kirjan, jos-

Sotaveteraani- ja -kuorotoiminta elämänkertakehyksissä

sa lukijaa kohtaavat pitkälti kro-nologisessa järjestyksessä monet maamme historian vaiheet sekä myös piipahdukset ulkomailla, kuten Ameriikan raitilla kuoron mukana.

Kuinkahan monella suoma-laisella rock-yhtyeellä on ollut yhdessä konsertissa 15 000 kuuli-jaa, kuten Satakunnan Sotavete-raanipiirin isännöimien vuoden 1990 liittopäivien pääjuhlassa Sotaveteraanikuoron laulaessa? Sandberg toimi tuolloin kolmen vuoden järjestelytalkoot vaati-neen suurtapahtuman kansliatoi-mikunnan sihteerinä.

Satakunnan Sotaveteraani-piirin ja Sotaveteraanikuoron ta-pahtumia käsitellään monin pai-koin eri sivuilla. Kirjan sisältö koostuu kirjoittajansa muisteluk-sista 75 vuoden ajalta, lapsuudes-ta vuoden 2004 päiviin. Lukijal-le tämä on aikamatka historian läpi lapsuudesta, kouluaikaan, jatko-opintoihin, armeijaan, so-tareissun kokemuksiin, rauhaan sekä siviilielämään siirtymisen. Vaikeampina kirjallisten ratkai-sujen valintoina Sandberg kertoo eniten painineensa siviilielämän kerronnassa elämän haarautues-sa useampiin uomiin, kuten per-heen perustamiseen ja sen vai-heisiin, työelämään, kuoro-, so-taveteraani-, urheiluseura- ym. toimiin.

Maija ja Elina Vitkala: Minun so-tani 1939-1945. Naantalin seu-dun sotaveteraanit, -invalidit ja lotat kertovat kokemuksistaan. Julkaisija: Naantalin seudun Sotaveteraanit r.y. ja Sotain-validien Veljesliitto Naantalin seudun osasto r.y. ISBN 952-91.8042-X, Newprint Oy Uusi-kaupunki 2004. 464 sivua.

Maija ja Elina Vitkala ovat haas-tatelleet 69 Naantalin seudun so-taveteraania, -invalidia ja lottaa sotien kokemuksista. Aktiivisena apuna haastateltavien löytämi-sessä ovat olleet Naantalin Seu-dun Sotaveteraanit ry:n ja Sotain-validien Veljesliiton Naantalin seudun osasto ry:n toimijat.

TalkooyhteistyötäMuhkean haastatteluihin perus-tuvan ja sota-ajan valokuvin va-rustetun teoksen kirjoittajille työ on ollut kutsumustehtävä. Se on kunnianosoitus sotiin osallistu-neille ja tarkoituksena on heidän muistitietonsa tallentaminen ja siirtäminen jälkipolville. Kirjoi-tustyöstä kirjoittajat eivät ole ot-taneet palkkiota; kaikki kertyvä myyntiylijäämä ohjataan sotave-teraanien ja -invalidien hyväk-si. Kirjan myyntiin ottaneet ovat luopuneet myyntipalkkiosta. Näin muistiperinnettä levitetään talkoilla yhteisvoimin.

Maija Vitkala on hiljattain aloittanut raisiolaisten sotavete-raanien haastattelut julkaistak-seen myös heidän muisteluistaan koosteen kirjaksi.

Naantalilaiset sotaveteraanit, -invalidit ja lotat kertovat sotien kokemuksista

Kun haastattelut ja kirjoitus-työ ovat samojen henkilöiden toimittamia, hyvinkin erilaisten muistojen kertojien tekstistä on Minun sotani -kirjassa tullut var-sin sujuvaa luettavaa. Samalla mitä erilaisimmista olosuhteissa lähteneiden kertojien eriluonteis-ten asioiden esilletuominen antaa lukijalle moniulotteisia ja eläviä lukuhetkiä. Kuvaukset sodan to-dellisuudesta tekijät ovat pyrki-neet esittämään sotiin osallistu-neiden kokemana mahdollisim-man aitoina.

- Haastattelutilanteissa näim-me usein, kuinka tuskaa tuot-tavaa sota-ajan muistelu mo-nelle oli. Ymmärrämme myös Teitä, jotka ette halunneet haas-tatteluun osallistua, Maija ja Eli-na Vitkala kirjoittivat lukijalle suunnatussa kirjansa esipuheessa 5. joulukuuta 2004.

Kirjasta otettiin 700 kappa-leen painos.

Kirjaa myyvät paikallinen Naantalin kirjakauppa, Naan-talin osuuspankki, kukkakaup-pa Sirkka-Liisa sekä Naantalin kaupunki. Kirjan voi myös tilata postitse hintaan 30 e + postiku-lut Maija Vitkalalta osoitteesta Kaivokatu 20 A6, 21100 Naanta-li, puh. (02) 4387 873, tai sähkö-postitse osoitteesta [email protected].

MARKKU RÄMÖ


Pekka Nieminen: Suomen tasa-vallan vartiosto. Kertomus Suo-men armeijan ensimmäisestä jal-kaväen joukko-osastosta Suomen Tasavallan Vartiostosta eli Sei-näjoen krenatööripataljoonasta vapaussotavuonna 1918.Vapaus-sodan Invalidien Muistosäätiö, Helsinki 2004. 298 sivua, Gum-merus Kirjapaino Oy, ISBN 952-91-7550-7. Tilattavissa Vapausso-dan Invalidien Muistosäätiöltä os. Mannerheimintie 93 A 98 b Helsinki tai sähköpostitse [email protected] hintaan 25 e/1 kpl, 2-10 kpl á 20 e, yli 10 kpl á 17 e tai Etelä-Pohjanmaan Maakun-tamuseosta, os. Törnävä, 60200 Seinäjoki (hinta syytä tiedustella museolta).

Ratsuväen vuosikirja IV, Ratsumieskilta ry, ISSN 1238-0415. Viidentoista kirjoittajan

Muuta kirjallisuutta:

kirjoituksia. Kirjapaino Roppo-Set Oy, Tampere 2005. 216 sivua. Hinta lähetyskuluineen 13,50 e. Tilattavissa osoitteesta: Reijo Korja, Vainiontie 11, 37500 Lem-päälä, puh 044-5020 287.

Mikael Juntunen: Paukan pommi. ISBN 952-202-013-3. Kustantaja: Myllylahti Oy. Paino: Kirjakas Ky, Nurmijärvi 2005. 320 sivua. Kertomus talvisodan Suomussalmen siviileihin koh-distuneisiin pommituksiin sekä Lyytin ja Eelin koskettavasta sel-viytymistarinasta.

Pekka Jaatinen: Uhrivalke-at. Romaani Rovaniemen tuhos-ta ja valtauksesta. Pekka Jaatinen 2005, Johnny Kniga Kustannus, ISBN 951-0-30414-X, 246 sivua. www.johnnykniga.fi. Romaa-ninsa kertojina 1966 syntynyt Pekka Jaatinen on käyttänyt sak-salaista Majuria Maxia, suoma-laista jääkäriä Arppaa ja noin 15-vuotiasta tyttöä Airaa. Näiden avulla hän kertoo sodan armotto-

Pekka Hintikka (Toim.) Kannaksen murtumaton lukko, ISBN 951-0-30455-7, WSOY, Juva 2005.

Sotaveteraanit ovat heränneet kertomaan sotamuistojaan anka-rilta vuosilta. On julkaistu varsin runsaasti kirjoja, joissa on valo-tettu tapahtumia puolelta ja toi-selta. Kenties on ymmärrettä-vää, että suurimman aselajin jal-kaväen edustajat ovat myös tällä rintamalla jyllänneet, mutta toki muidenkin aselajien sotaveteraa-nit ovat tarttuneet kynään muis-telumielessä. On aina muistetta-va, että kaikkia tarvittiin. Jonkun puuttuminen olisi ollut katastrofi koko taistelulle.

Viisi I/KTR15 sotaveteraania on yhdistänyt voimansa muistel-lakseen sotatietään jatkosodas-sa 1941-1944. Eivät muistelukset yksistään riitä. Veteraanit ovat keränneet yleistiedon julkaistuis-ta rykmentti- tms. historiikeista. Se onkin paikallaan jotta henki-lökohtaiset muistelmat saisivat koordinaatit.

Toiseksi tämä ns. Meren (evl. Merenheimo) patteristo julkai-si rintamalehteä, jota on mainit-tu parhaaksi lajissaan ja joka ker-toi maailman, Suomen, 2.D:n ja I/KTR15 tapahtumista siten kuin sitä voitiin kertoa.

Lopuksi ovat sitten sotavete-raanien muistelmat. Näitä muis-

Veteraaneilta muistelukset, kokemukset ja johtopäätökset

telijoita on paljon enemmän kuin vain mainitut kuusi sotaveteraa-nia.

Kaikki em. lähteet on ”sekoi-tettu” siten, että ensin on yleis-katsaus, sitten veteraanien koke-mukset ja usein vielä johtopää-tökset.

Kirja on KTR 15 komenta-jan eversti Bernhard Heimolai-sen komentaman tykistörykmen-tin sotaa, jossa tuettiin 2.D:n ryk-menttien JR7:n, JR28:n, JR49:n ja ErP12:n taistelutoimintaa hyö-kättäessä Laatokalle ja edelleen halki Karjalan kannaksen Ohtan lohkolle. Kesällä 1944 taisteltiin verisestikin Siirainmäellä, Äyrä-päässä ja Vuosalmella saavutet-tiin torjuntavoitto. Tie oli raskas ja tappiot olivat ankaria, sitä ei voi kiistää, mutta vihollinen py-säytettiin.

Usein on korostettu jalkavä-kijoukkojen ansioita perustellus-tikin, mutta kyllä tykistön tuli oli usein nimenomaan Äyräpäässä ja Vuosalmella korvaamaton. Ei liene kohtuutonta mainita ilma-voimien ja saksalaisen ilmataiste-luosasto Kuhlmeyn suurta panos-ta vihollista pysäytettäessä.

Monipuolinen ja yllättävän positiivinenVeteraanien kirja on monipuo-linen, oikeastaan yllättävän po-sitiivinen muistelmakirjaksi. Se ei ole pelkästään muistelmateos,

vaan painavaa asiaa sisältävä. Te-kijät ovat ilmiselvästi pyrkineet kertomaan tosiasioita. He ovat myös valottaneet naapuripatte-ristojen toimintaa sikäli, kun se liittyy omaan toimintaan. Tie-tysti jalkaväkiyksikköjen taistelu esitellään Eihän etulinjassa ku-kaan omaa sotaa käynyt.

Kirjan luettuani kiinnitti huo-miota joukon hyvä henki, joka ”paistaa” sivu sivulta. On ilmeis-tä. että patteriston komentajalla evl. Merenheimolla (1901-1989) ja hänen upseereillaan oli ansion-sa, mutta kyllä hyvän yhteishen-gen luomiseen tarvitaan kaikkia tykkimiehestä komentajaan.

Kirjan työryhmä toimitusjoh-taja, patteriupseeri Lasse Harju, diplomi-insinööri, tiedustelu-up-seeri Pekka Hintikka, kuljetus-päällikkö Eino Hyvärinen, ra-kennusneuvos, patterinpäällikkö Yrjö Punnonen ja opetusneuvos, patterinpäällikkö Pentti Tapio ovat tehneet erinomaisen kirjan. Vain yksi asia aiheuttaa kritiik-kiä ja ne ovat kartat. Ilmeisesti ev. Koskimaan kirjoista lainatut erinomaiset kartat on pienennet-ty niin, että aina oli pakko käyt-tää suurennuslasia. Tämä on sel-västi kustantajan ”möhläys”, joka on anteeksiantamaton.

Yleisarviona pidän teosta korkeatasoisena kiitoksin saatet-tuina. Tykkimiehet hankkinevat kirjan eni tilassa.

TAPiO SKOG

Sotiemme veteraanit. Kemi 1939-1945. Matrikkelitoimi-kunnassa: Kemin veteraani-järjestöt, Kemin kaupunki ja Kemin seurakunta. Painopin-nan valmistus NotePad/Jukka Lauhalahti, ISBN 952-91-5650-2, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004, 456 sivua.

Kemin veteraanijärjestöt, kau-punki ja seurakunta ovat koon-neet tähdellisimmät tiedot 2 500 kemiläisestä sotiemme veteraa-nista, heidän taisteluistaan ja kohtaloistaan sodissamme 1939-45. Neljän vuoden uurastuksen jälkeen ilmestyi viime jouluksi muhkea kirja, joka on paitsi kat-tava veteraanimatrikkeli, myös historian teos sodistamme kemi-läisten näkökulmasta.

Historia- ja muisteluosuuden kirjaan on kirjoittanut ja koon-nut toimittaja Hannu Sarrala. Muilta osin kirjan on koonnut ja kirjoittanut matrikkelitoimikun-ta, jonka puheenjohtajina toimi-vat Risto Viljas ja Paavo Köngäs Kemin Sotaveteraaneista sekä Kemin kaupunginsihteeri Mat-ti Kurkela, jolta esipuhe. Muina toimikunnan jäseninä vaikuttivat Petteri Maronen Kemin Rinta-maveteraaneista, Perttu Anttila ja Mikko Valtonen Sotainvalidi-en Veljesliiton Kemin osastosta, Aulikki Niittyvirta Kemin Rin-tamanaisista, Salme Porola-Sal-mi Kaatuneiden Omaisista, Eli-na Järvelä ja kirkkoherra Pertti Telkki Kemin seurakunnasta ja sotakamreeri Väinö Kuiri (kuol-lut 15.3. 2002). Lahjoituksin mat-rikkelin toteuttamisen ovat mah-dollistaneet mm. alueen veteraa-nijärjestöt, Kemin kaupunki ja seurakunta, Kulttuuri- ja tiede-

Sota-ajan historiaa kemiläisestä näkökulmasta

säätiö Kemi 2000 sekä lukuisat liikelaitokset.

Tervehdyskirjoituksensa kir-jaan ovat laatineet kaupungin-johtaja Kalervo Ukkola ja Kemin kirkkoherra Pertti Telkki. Histo-rian osuus on jaoteltu seuraaviin päälukuihin: Talvisota, Kemin kaupunkiseurakunta sodan vuo-sina, Jatkosota, Lapin sota, Man-nerheim-ristin ritarit ja Muistel-mat. Hannu Sarrala valottaa tal-visotaa toisen maailmansodan tapahtumien, poliittisten ja yleis-maailmallisten olojen taustaa vasten ja kirjoittaa sotaan varau-tumisesta, liikekannallepanosta, joukko-osastojen perustamisista, sotatapahtumista, väestönsuoje-lusta ja kotirintamasta. Kemin seurakunnan historiaa valote-taan vaikeiden sotavuosien sekä jälleenrakentamisen ajalta.

Kuuden kemiläisen Manner-heim-ristin ritarin osalta on jokai-sesta koottu tarkat sivun kattavat tiedot. Nämä ovat kenraalimaju-ri Erkki Raappana, kenraaliluut-nantti Aarne Blick, kenraaliluut-nantti Pietari Autti, eversti Matti Ahonen (ent. Ruonala), kersant-ti Oiva Röngäs ja korpraali Ville Väisänen. Viimeksi mainittuun päälukuun on mm. haastatte-luin koottu veteraanien kuvauk-sia taistelutilanteista ja elämästä taistelurintamalla. Havainnolli-set valokuvat ja karttapiirrokset täydentävät kirjan antia oleel-lisesti. Oman kappaleen lisäksi kirja sopii lahjaksi merkkipäivä- ym. juhlatilaisuuksissa.

MARKKU RÄMÖ

muudesta inhimillisin suin. Esa Sirén: Iskujoukkue.

Gummerus Kustannus Oy, Jyväs-kylä 2005. ISBN 951-20-6870-2, 286 sivua. Jääkiekkovalmentaja-na Sveitsissä työskentelevän esi-koiskirjailijan sotaromaani jatko-sodan hyökkäysvaiheen kiivaista taisteluista. Vuonna 1948 synty-neen Esa Sirénin kiinnostus Suo-men sotiin heräsi koulupoikana kun isänsä oli kulkenut pitkän so-tatien Kiestingin, Uhtuan ja Sal-lan suunnalla. Hän kertoo kirjan-sa olevan ennen kaikkea kunni-anosoitus sotiemme veteraaneille sekä heidän neuvokkuudelleen ja sisulleen tilanteissa, joissa taistel-tiin maamme itsenäisyydestä.

”Jatkosodan hyökkäysvaihe tarjosi mielestäni oivalliset puit-teet monisäikeiselle juonen ku-lulle, jossa tilanteet vaihtelivat kiivaaseen tahtiin”

Borgånejdeni krig och kris

Borgånejdens män, kvinnor och barn inför, under och efter andra världskriget.

En fascinerande bok med krigs-veteranernas egna berättelser.

Utkommer i oktober 2005

Inbunden, B5, 242 sidor, innehåller person- och ortindex.

Information och beställningar: Kaj Petrell tfn 019-575 3560 eller Sven Björkell tfn 019-666149 / 0400-491 912


Paavo Suoninen: Mannerheim suurin suomalainen, ISBN 952-91-8559-6, Saarijärvi 2005.

Suomen marsalkka Mannerheim lienee melkoisella varmuudella se suomalainen henkilö, josta on julkaistu eniten kirjoja jopa vii-

Perusteellinen Mannerheim-kirja taskukoossa

me aikoina. Joensuun Metsän-kävijäin partiosäätiö on löytänyt runsaassa Mannerheim-kirjalli-suudessa markkinaraon ja käyt-tänyt mahdollisuutta hyväkseen.

Yleensä marsalkkakirjalli-suus on painoasultaan ”monu-mentaalista”. On kai arveltu, et-

tei hänestä voi julkaista teosta, ellei se ole painoasultaan paras-ta laatua. Em. yhteisö on kui-tenkin arvellut, ettei Mannerhei-min arvostus siitä laske, vaikka tehtäisiin kohteesta ns. pokkari. Kirjassa ei ole valokuvia, mutta teksti on hyvää ja perusteellista. Hintakin on kohtuullinen 15 eu-roa joten nekin, jotka eivät muu-ten Mannerheim-kirjaa hankkisi,

tekevät sen nyt. Painoarvoa teok-selle antaa kokenut tekijä, Karja-lan liiton johtotehtävissä toimi-nut Paavo Suoninen.

Kirjalla on moneen muuhun Mannerheim-kirjaan verrattuna se etu, että siinä on käytetty hy-väksi uusimpia tutkimuksia ja tie-toja sekä marsalkasta että Man-nerheimin suvusta yleensä. Isän puolelta suku on, kuten tunnet-

tua, hollantilainen, josta sen jäsen tuli Saksan kautta Ruotsiin, jossa Marheim-nimisenä löytyy suvun jäsen Gävlessä 1645. Suomeen Mannerheim-suku tuli 1783 ja sen jälkeen se vaikutti maamme vaiheisiin jatkuvasti. Suoninen on verrattain perusteellisesti ker-tonut suvun vaiheista, koska se antaa perustan Mannerheimien toiminnalle Suomessa. Ei mar-salkka ainut Suomen vaiheisiin vaikuttanut Mannerheim ollut.

Suomen marsalkka Carl Gus-taf Emil Mannerheim syntyi Lou-hisaaressa 4.6. 1867. Alku oli mo-nessa suhteessa hankalaa. Tuleva lapsi ei aina ollut mallilapsi niin kotona kuin koulussakaan. Ka-dettikoulu onnistui vasta toisella yrittämällä, tosin hyvin tuloksin.

Upseeriuraan Venäjällä Suo-ninen uhraa sivuja oikeutetusti paljon. Kestihän se yli 30 vuotta ja oli hyvin poikkeuksellinen ja menestyksellinen. Viimeksi hän toimi armeijakunnan komentaja-na maailmansodassa.

Sitten tulikin vuosi 1917, val-lankumous ja paluu Suomeen. Suomessa hänet valittiin ns. val-koisen armeijan ylipäällikök-si 1918 ja hän johti valkoiset voittoon. Vaikeissa olosuhteis-sa polkaistu armeija osoitti tais-telukykynsä. Sotaa seurasi valti-onhoitajavaihe ja siirtyminen yk-sityiselämään. Uudelleen hänet kutsuttiin palvelukseen 1930-lu-vun alussa, jolloin hänet nimitet-tiin puolustusneuvoston puheen-johtajaksi ja ylennettiin sotamar-salkaksi 1933.

Paljon tehtiin maanpuolus-tuksen hyväksi 1930-luvulla ja hyvä olikin, sillä 1939 oltiin to-sipaikan edessä. Seurasi talvi- ja jatkosodat sekä vielä sota saksa-laisia vastaan. Se että niistä sel-vittiin kunnialla, oli tietysti kent-täarmeijan ansio, mutta ilman taitavaa ylipäällikköä se tuskin olisi onnistunut. Vielä tämän jäl-keen hän toimi tasavallan presi-denttinä 1944-46 kunnes pääsi ”eläkkeelle”.

Suonisen kirja on perusteel-linen, luettava hyvä lähdeteoskin ja helppo kuljettaa mukana. Pi-dän kirjaa hyvin suositeltavana. Sitä on saatavissa kirjakaupois-ta tai Pekka Rantalalta os. Tork-kelinkatu 1 A 5, 00500 Helsinki. puh. (09) 753 6884.

TAPiO SKOG


Seppo Lehtola OyVantaa

Taloushallinnon PalvelutoimistoJääskeläinen Oy

Vantaa

LinjaliikenneYkspetäjä Oy

Virratpuh. 03-4755 348 ja 0400-232 838

Pyhäjoen Rakennus OyYppäri

RakennusurakointiMarko Myllypakka

Äänekoskipuh. 050 - 535 6980

Ylläs-Äijän Majat KyYlläsjärvi

R a a k e l H e n t t o n e n : L o p e l l a u u p u m a t t a – Lopen Suojeluskunta ja Lotta Svärd -järjestön Lopen osasto 1917–1944. Kirjatoimikunta, puheen-johtaja Antti Koskimäki. Karprint Ky, Vihti 2005. ISBN 95198287-2-9. 316 sivua.

Irvileuat nimittelevät loppilaisia Lopen uupuneiksi. Tältä pohjal-ta Lopen suojeluskuntalaisten ja lottien historiikki on saanut mai-nion nimensä – Uupumatta Lo-pella. Mainio on myös koko teos: asiallinen, kohteensa kattava, na-seva, kauttaaltaan selvää ja suju-vaa tekstiä sekä runsaasti kiintoi-sia kuvia monilta toimintalohkoil-ta. Tähän tulokseen pääseminen on kirjoittajien taidon ohella sen ansiota, että kirjallisia lähteitä on säilynyt melkoisesti ja että hyvä-muistisia haastateltavia on saatu käsille.

Alkukehikoksi kerrotaan maamme itsenäisyyspyrkimyk-sistä ja jääkäriliikkeestä. Lo-pen tunnetuin jääkäri oli jääkä-rieversti, vuorineuvos Olli Pa-loheimo. Suojeluskuntatyöhön pitäjässä ehättivät ensinnä Lau-nosten miehet, jotka lokakuussa 1917 perustivat, tosin vapaaeh-toisen palokunnan nimissä, suo-jeluskuntaa muistuttavan järjes-tön. Varsinainen Lopen suojelus-kunta perustettiin vapaussodan riehuessa huhtikuussa 1918. Kun valtakunnallinen suojeluskunta-järjestö järjestäytyi heinäkuussa 1918 ja Hämeen suojeluskunta-piiri perustettiin lokakuussa, Lo-

Lopen suojeluskunta ja lotat saivat historiikin

pen suojeluskunta sai oman paik-kansa vapaaehtoisessa maanpuo-lustustoiminnassa. Vapaaehtoisia Lopelta riitti myös Aunukseen taistelemaan itäkarjalaisten va-pauden puolesta.

Rauhan vuosien toiminnan kuvaus kertoo monista vaiheista, kestotoiminnoista ja erityishank-keista. Suojeluskunta ostaa toi-mitalon, hankkii varoja iltamilla ja arpajaisilla, antaa sotilaskou-lutusta ja punnitsee sen tuloksia taisteluharjoituksissa, panostaa ampumataidon kehittämiseen, toimii muillakin urheilun kentil-lä, kokoaa joukkonsa Tervakos-ken leireille, rakentaa hyppyri-mäen, perustaa poikaosaston ja sille kyläosastoja sekä järjestää näyttäviä juhlia.

Kesällä 1939 puolet suojelus-kunnan miesvahvuudesta osal-listui vapaaehtoisiin linnoitustöi-hin Karjalankannaksella. Valta-osa Lopen miehistä ilmoittautui 10.10.1939 ylimääräisiin kertaus-harjoituksiin. Pääosin heistä pe-rustettiin JR 15:n 7. komppania, joka sai päällikökseen miesten oman aluepäällikön, jääkäriluut-nantti Helge Lassilan. Komp-panian sotatielle osuivat Sum-man ja Viipurin taistelut. Syys-kuussa 1940 Lopen suojeluskunta siirrettiin Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiiriin. Kesäkuun alussa 1941 neljä loppilaista lähti vapaaehtoisina suomalaiseen SS-pataljoonaan Saksaan.

Jatkosodassa Lopen miehet palvelivat pääosin JR 3:ssa. Sitä runkona käyttäen muodostettiin vuoden 1942 alussa 3. Prikaa-ti, Sininen Prikaati. Siihen kuu-

lui myös majuri Aarne Ikosen komentama loppilaispataljoona, jota kohta kutsuttiin Uudenmaan pataljoonaksi. Prikaati toimi Seesjärven ja Äänisen välisellä alueella, osallistui Krivin taiste-luihin ja siirrettiin Sallaan maa-liskuussa 1944. Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua prikaati siirrettiin Karjalankannakselle, jossa se taisteli Summassa, Tam-misuolla ja Kivisalmen rannalla. Pataljoona kotiutettiin marras-kuussa 1944. Loppilaisia taiste-li myös monissa muissa joukko-osastoissa.

Laki suojeluskuntajärjes-tön lakkauttamisesta annettiin 3.11.1944. Lopen suojeluskunta päätti lopettamistoimistaan peri-aatteenaan ”pöytä puhtaaksi, ti-lit tyhjiksi”. Pitäjän miehiä osal-listui asekätkentään. Kymmenes-tä sotavangista palasi kahdeksan kotiin 1944. Loppilaisia kaatui viime sodissa 224.

Lottatoiminnan juuret ovat marraskuussa 1918 perustetussa Launosten suojeluskunnan nais-jaostossa. Lopen Lotta Svärd -osaston monipuolinen ja tulokse-kas työ rauhan ja sodan vuosina on saanut eloisan teksti- ja kuva-katsauksen. Lopen lotat voivat olla ylpeitä työstään, joka lak-kautettiin viranomaispäätöksin 23.11. 1944. - Teoksen lopussa on suojeluskunnan ja lottaosaston jäsenluettelot.

SiMO KÄRÄVÄ


Eversti Martti Kukko-nen totesi juhlapu-heessaan, että 191 ri-

tarin joukossa on yhteensä 25 rajajoukoissa palvellutta rita-ria. Kauko- ja tiedustelupar-tiomiehistä ritareiksi nimi-tettiin 19 miestä. Pöllä palveli jatkosodan jälkeen Porkka-lan rajavartiostossa.

Kukkonen kertoi, että ra-jajoukot taistelivat viime so-dissa yleensä painopistesuun-nilla, sillä yhtymien komenta-jat käyttivät rajapataljoonia vastahyökkäyksiin ja mui-hin nopeaa liikettä ja toimin-taa vaativiin tehtäviin. Raja-joukkoihin valituista reservi-läisistä kaksi kolmasosaa oli rajapitäjien paikalliset olot tuntevia hyväkuntoisia ja ko-tiseutunsa puolesta taistelui-hin motivoituneita miehiä. Kantahenkilökunta tunsi hei-dät yleensä hyvin, sillä niiden perustajat saivat valita mie-leisensä miehet aluejärjestön kortistosta. Sama periaate on voimassa nykyäänkin.

Kysyttyjä partiomiehiäRajavartiolaitoksen kanta-henkilökuntaan kuuluneet ja rajavartiostoissa asevelvolli-suutensa suorittaneet miehet olivat kysyttyjä partiomiehiä. Kukkonen arvioi, miksi raja-vartiomiehet olivat hyviä par-tiomiehiä.

- He liikkuivat ammatik-seen maastossa, tekivät ha-vaintoja ja harrastivat metsäs-tystä ja kalastusta. Siinä aistit harjaantuivat havainnoimaan luontoa ja opittiin elämään maastossa. Kunnosta pidet-tiin huolta ammatin puolesta, ylläpito onnistui lähes itses-tään pitkillä partiomatkoilla. Samalla alue tuli tutuksi.

- Eversti Kukkonen luet-teli niitä erikoisvaatimuk-sia, joita vaadittiin Päämajan alaisissa kaukopartio-osas-toissa, silloisissa armeijam-me eliittijoukoissa, toimineil-ta partiomiehiltä - samoja tai-toja vaaditaan myös tämän päivän rajamiehiltä. Ne oli-vat hyvä fyysinen kunto hyvä

ja nopea havainnointikyky, tarkkaavaisuus ja havaintojen tulkinta, hyvä muisti, nopea reaktiokyky ja hyvä aseenkä-sittely- ja ampumataito, tilan-teen arvioimiskyky, vastus-tajan tunteminen, hyvät her-mot, rohkeus ja terveys

- Ritari Mikko Pöllän re-liefi on samalla muisto nykyi-sille ja tuleville sukupolville miehistä, jotka olivat valmiit antamaan henkensä usko-mansa asian, pienten kansa-kuntien olemassaolon oikeu-tuksen puolesta.

Inkerin olot vaikeutuivat 1930-luvullaTohtori Pekka Nevalainen kuvasi Inkerin kehitystä Ve-näjällä keskimääräistä kor-keamman elintason ja talo-udellisen aktiivisuuden vuo-sista 1920-luvun lopun ja 1930-luvun väestönsiirto- ja kollektivointivaiheeseen.

- Inkeriläisten suomen kielen ja kansallisen olemas-saolon säilyminen oli aino-alaatuinen tapahtuma ulko-suomalaisten vaiheissa. Kes-keinen suomalaisten yhdistäjä ja suomalaisuuden ylläpitäjä oli evankelisluterilainen kirk-ko. Kirkko toimi myös inkeri-läisten alkeisoppilaitoksena. 1860-luvulta lähtien pystytet-tiin myös sangen kattava suo-menkielisten kansakoulujen verkosto.

- Bolševikkien lokakuun 1917 vallankumouksen jäl-keen tilanne Inkerissä alkoi nopeasti kiristyä sillä vähem-mistökansallisuuden omatoi-misia pyrkimyksiä ei katsottu hyvällä silmällä ja seuraavan vuoden aikana osa inkeriläi-sistä nokkamiehistä joutui lähtemään maanpakoon.

Nevalainen kertoi, että Suomeen paenneet inkeriläi-set osallistuivat vuonna 1919 Venäjän valkoisten joukko-jen mukana neljään Pieta-riin suuntautuneeseen hyök-käykseen. Enimmillään noin 1 600 miehen vahvuiset In-kerin vapaajoukot onnistui-vat pitämään Pohjois-Inkeris-sä sijannutta noin 30 neliöki-lometrin suuruista Kirjasalon aluetta miehitettynä, josta ne joutuivat kuitenkin Tarton rauhan jälkeen vetäytymään Suomeen.

1920-lukua voidaan Ne-valaisen mukaan pitää In-kerissä taloudellisesti suh-teellisesti myönteisenä ai-kakautena eikä kansallisista vainoista voitu puhua. Tilan-

ne muuttui, kun 1920-luvun lopulla alettiin Inkerissäkin lakkauttaa maatalouden yk-sityisomistusta, jolloin tilo-ja yhdistettiin kolhooseiksi ja sovhooseiksi. Koska inkeri-läiset osoittautuivat halutto-miksi yhteisomistukseen, al-koivat kovat painostuskeinot: tilallisten öiset pidätykset, väestön massakarkotukset ja omaisuuden takavarikoinnit pakkokeinoin. Kiivaimman kollektivointivaiheen aika-na, vuoden 1930 alusta seu-raavan vuoden syksyyn, noin 18 000 inkeriläistä siirrettiin pois kotikonnuiltaan. Kollek-tivointia seurasi pakolaisuus Suomeen ja vuosina 1929-1934 maahamme saapuikin 500 inkeriläistä. Saman koh-talon kokivat miljoonat muut-kin ihmiset Neuvostoliitossa. Inkeriläisten kohdalla paine vaati kuitenkin suhteessa ko-van veron, yli kolmanneksen väestöstä. Inkeriläisiä vietiin ja heitä tuhoutui kaikkiaan yli 50 000 henkeä.

- Pakolaiset olivat yleensä nuoria miehiä ja naisia, jotka näkivät tulevaisuutensa Neu-vostoliitossa mahdottomak-si. Pelko ja viha ajoivat hei-dät pakolaisen tuntematto-mille teille. Tässä joukossa olivat esimerkiksi Kaukopar-tio-osasto Kuismasessa par-tioineet Mikko Pöllä, Jukka Haltsonen, Tommi Joronen, Jussi Savolainen sekä Arvi, Mikko ja Paavo Ryöti. Inke-rin tapahtumat selittänevät pitkälti sen, mikä näitä mie-hiä ja useita muita ajoi tal-vi- ja jatkosodassa niihin toi-miin, mitä he tekivät.

Salainen erikoistehtävä Mikko Pöllän vetämissä par-tioissa ollut Urho Nissinen, hänkin rajavartiolaitoksen palveluksessa ollut, muisteli sodan aikaista esimiestään. Erikoisen selvästi oli hänen mieleensä jäänyt viimeiseltä partiomatkalta paluu omil-le linjoille. Partio sai vuo-den 1944 syyskuun 5. päivänä Päämajasta radiosanoman: ”Vihollisuudet lopetettu, tul-kaa suorinta tietä heti kotiin.” Lentokonenouto ei onnistu-nut, joten partio joutui pa-laamaan kävellen mukanaan yksi punatautiin ja yksi jal-kansa särkenyt mies. Koke-neena partionjohtajana Pöllä johdatteli tämänkin partion-sa onnellisesti vaivalloisen ja yli kahden sadan kilometrin matkan Suomeen.

Vangitsemista pelännyt Pöllä pakeni Venezuelaan, josta hän palasi Suomeen 1960-luvun puolivälissä. Pian paluunsa jälkeen hän vierai-li myös Urho Nissisen luona Kajaanissa. Silloin Nissisel-le selvisi yksi erikoistehtävä, mihin Pöllän ritarinimitys-perusteluissa viitattiin. Tämä kohta kuuluu: ”Ylikersantti Mikko Pöllä on hänelle usko-tuissa tärkeissä erikoistehtä-vissä, joiden laatua ja tuloksia sodan vielä jatkuessa ei ole syytä yksityiskohtaisemmin selvittää…” Pöllä nimittäin paljasti käyneensä välirauhan aikana Kajaanista käsin Neu-vostoliitossa vakoilumatkoil-la. Erään kylän lähellä hän oli kuullut kaverinsa kans-sa sirmakan soittoa. Kaksik-ko päättikin lähteä mukaan tansseihin, ehkä siellä voisi pyörähtää jonkun paikallisen naisen kanssa. Heidän koh-dallaan tanssit loppuivat kui-tenkin lyhyeen. Miehet jou-tuivat takaa ajetuiksi ja ”he juoksivat pitkän matkaa jäljit-täjät kannoillaan”.

Kaukopartio-osasto Kuis-masen perinneyhdistyksen puheenjohtaja Matti Koso-nen kertoi, että yhdistys ak-tivoi toimintaansa OsKun kotikaupungissa Joensuun ja Pohjois-Karjalan alueella. Viimeisen vuoden aikana on-kin yhdistyksen toimintaan osallistuneiden määrä nous-sut, mutta edelleenkin toivo-taan mukaan lisää etenkin OsKussa palvelleiden partio-miesten ja lottien perillisiä.

Kaukopartio-oasto Kuismasen

perinneyhdistyksen puheenjohtaja

Matti Kososen yhteystiedot:

Saukonkatu 10,

80230 JOENSUU, puhelin

013-313392 ja 050-5661655.

Sähköpostiosoite on

[email protected] ja

[email protected].

Kaukopartiomiehet olivat aikansa eliittitaistelijoitaJoensuussa Pursiseuran huvilalla paljastettiin 11.6. järjestetyn Kaukopartio-osasto Kuismasen perin-neyhdistyksen kesätapahtuman yhteydessä inkeri-läissyntyisen Mannerheim-ristin ritari Mikko Pöllän reliefi. Sen on tehnyt Pöllän Leena-vaimo. Myös Osasto Kuismasen eli Oskun partionjohtajat Onni Määttänen ja Viljo Suokas palkittiin jatkosodassa tällä korkealla kunniamerkillä.

Mannerheim-ristin ritari Mikko Pöllä

Rouva Irja Kuismanen ja eversti Martti Kukkonen paljas-tivat Mikko Pöllän reliefin Joensuussa.


Tervehdyssanat Suo-men lipun vastaan-oton jälkeen juhlassa

esitti ilmatorjunnan tarkasta-ja, eversti Heikki Bergqvist.

Valtioneuvoston päätök-sellä Ilmatorjuntarykmentti tulee muuttamaan Tuusulasta Hämeenlinnaan. Ilmatorjun-tamuseo jää kuitenkin entistä ehompana Hyrylään muistut-tamaan nykypolvea Helsin-gin ja lähialueen ilmatorjun-nan tositoimista.

HelItR:n Killan puheen-johtaja Reijo Hoikkala, jol-le Tuusulan harjoitusmaas-tot ovat tulleet tutuiksi, to-tesi puolustushistoriallisten syiden ja Hyrylän keskeisen sijainnin puolustavan tätä paikkaa. RUK:n ensimmäi-sen vuosikurssin veteraanit Per-Erik Floman ja Walter Breitenstein ilmaisivat hai-keutensa varuskunnan läh-döstä. Metsänhoitaja ja yli-luutnantti Jorma Ensio Se-tälälle, ”Taivaspatterin tj. upseerille”, myönnettiin kul-tainen kunniamerkki sodan aikaisesta toiminnastaan il-matorjunnassa.

Frans Helmisen muotokuva paljastettiinJuhlassa paljastettiin taitei-lija Johanna Ryönänkosken maalaama ilmatorjuntajouk-

Ilmatorjunnan 80-vuotisjuhla sai yleisön liikkeelleHelsingin Ilmatorjuntarykmentin (HelItR) 80-vuotis-päivää juhlittiin Tuusulan Hyrylässä 1. heinäkuuta. Lahjavaroin rakennettu, juhlatilaksi vihkimiskun-toon järjestetty uusi näyttelyhalli täyttyi kun yli 250 veteraania ja muuta asiasta kiinnostunutta oli hellepäivänä päättänyt kohdistaa askeleensa Ilma-torjuntamuseoon.

kojen sodan aikaisen komen-tajan eversti Frans Helmisen muotokuva. Sotilasuransa keisarillisen Venäjän rakuu-naupseerina aloittanut Hel-minen astui Suomen armeijan palvelukseen vuonna 1919, yleten vuoteen 1937 mennes-sä everstiksi ja Ilmatorjunta-rykmentin komentajaksi. Ko-mentajan pestistä hän siirtyi 1952 pääesikunnan määrää-mänä hoitamaan vastikään perustetun ilmapuolustuksen tarkastajan tehtäviä, erosi va-kinaisesta palvelusta 1954 ja kuoli kolme vuotta myöhem-min.

Frans Helmisen alaisuu-dessa toimineet Floman ja Breitenstein sanovat heti tun-nistavansa muotokuvassa en-tisen komentajansa antaen täyden tunnustuksen taiteli-jalle. Ryönänkoski oli kovan haasteen edessä, koska vain muutama mustavalkoinen va-lokuva Frans Helmisestä oli tallella. Nämä hän sai käyt-töönsä Frans Helmisen pojal-ta kenraalimajuri Rauli Hel-miseltä. Hänen mielestään muotokuva oli hyvin isänsä oloinen.

Ilmatorjuntamuseolla hyvät laajenemisedellytyksetJuhlapuheissa keskityttiin

historian ohella aselajin uu-siin entistä teknisemmiksi käyviin tulevaisuusnäkymiin sekä rakennemuutoksen ja tulosvastuun arkirealismiin. Ilmatorjunnassa it -lyhenteen merkitykseen kietoutuu entis-tä rakenteellisemmin infor-maatioteknologian it. Museo-alueella on esillä mm. ilma-torjunnan koulutuskalustoon kuuluva kokonaisuus, johon kuuluu ilmatorjunnan johta-mislaitteistoja, BUK ja Cro-tale -ilmatorjuntaohjusjärjes-telmät sekä modernisoidut 35 mm:n ja 23 mm:n ilmatorjun-tatykit.

Ilmatorjuntamuseosääti-ön puheenjohtaja Seppo Leh-to uskoo museotoiminnan kiinnostavan ihmisiä kult-tuuriin liittyvänä käyntikoh-teena. Laajenemismahdolli-suudet ovat suotuisat. Ilma-torjuntamuseon yhteyteen hän toivoo saavansa näytte-lyn Tuusulan sodanaikaisesta toiminnasta. Juhlallisuuksiin saatiin myös jatkoa ilmator-juntamuseon ja sotamuseon yhteiseen kirjasarjaan, kun Itsenäisen Suomen ilmator-juntatykit 1917-2000 -kirja il-mestyi. Samana päivänä jul-kaistiin myös Helsingin ilma-torjuntavoittoa esittelevä 25 minuutin pituinen dvd joka sisältää elokuvan itse tapah-tumasta sekä tunnin pitui-sen veteraanien haastattelun. Kirja on ostettavissa Ilmator-juntamuseosta ja sotamuse-osta, dvd ainoastaan ilmator-juntamuseosta.

TEKSTi JA KUVAT:

Salintäyteinen yleisö juhlatilaisuudessa oli elävänä todistuksena siitä, että ilmatorjun-taa kohtaan tunnetaan suurta kiinnostusta.

Taiteilija Johanna Ryönänkoski sai kiittävät arvosanat maalaamastaan Frans Helmistä esittävästä muotoku-vasta heti paljastuksen jälkeen.

SÄHKÖMOPEDIT

Hercules Mini e

Herculese

Pegasose

Tarpane

Suoraan maahantuojalta!Soita ja tilaa ilmainen esite!

LOM-TUOTE OY puh. 0400-785 105


HEIMOVETERAANIEN TAPAHTUMIA

Halvatun papat ja muut vapaan Suomen mo-pedistit tempasivat

heinäkuun alussa ajamal-la Helsingistä Kuresaareen ja takaisin. Samalla kerättiin varoja Suomen-poikien sosi-aaliseen tukemiseen.

Helsingistä lähti laivalla Tallinnaan yli 50 mopedistia ja muutama huoltojoukkoihin kuuluva. Tallinnassa joukko ajoi läpi kaupungin. Mopedit kuljetettiin rekka-autolla Ku-resaaren kaupungin edustal-le, jossa lasti purettiin. Mope-distit ajoivat Kuresaaren läpi piispanlinnan pihalle. Linnas-sa pidetyssä lyhyessä tilaisuu-dessa luovutettiin kertyneet varat Suomen-pojille. Tapah-tuman suojelija suurlähettiläs Jaakko Blomberg, mopedis-tien nokkamies Jakke Parti-

Halvatun papat tempasivat Suomen-poikien hyväksilisonsa ja leskensä osoittivat kiitollisuutensa esittämällä virolaisia lauluja. Tapahtuma päättyi yhteiseen ruokailuun linnan pihalla.

Tämän ensimmäisen ker-ran toteutetun tapahtuman järjestelyt osoittivat, että Ku-resaareen halutaan tulla myös ensi kesänä.

Halvatun papat ja muut vapaan Suomen mopedistit lähdössä Tallinnan satamasta.

Faktojen ja fiktioiden SaarenmaaMatkalla oli 50 innokasta, joista monet vakio-osallistu-jia. Ensimmäisenä päivänä oli kohteena Muhu ja Saaren-maa. Saaret yhdistää toisiin-sa pengertie. Muhussa tutus-tumiskohteena oli Koguvan historiallinen kalastajakylä ja Saarenmaalla suuri Kaalin meteoriittikraatteri. Se syn-tyi tuhansia vuosia sitten kun viimeinen tunnettu meteoriit-ti putosi maapallon asutulle alueelle. Pääkraatterin lisäksi on löydetty saman meteorii-tin aiheuttamaa 8 pienempää kraatteria. Tapahtuma syn-nytti koko Pohjois-Euroopan

Matka Viron saarten taistelutantereilleVuosittain toteutettava Suomen-poikien perinneyh-distyksen kiertomatka Viroon historiallisille kult-tuuritapahtuma- ja taistelupaikoille oli tänä vuonna elokuun alussa.

alueelle kansantaruja. Niistä ehkä tunnetuin on Kaleva-lassa, jonka tapahtumaa ku-vaavan runon on Jean Sibe-lius säveltänyt v. 1902 nimel-lä Tulen synty. Lennart Meri on kirjoittanut tapahtumas-ta fakta/fiktioromaanin Ho-peanvalkea. Saaren eteläran-nalla sijaitsevat Tehumardin kuuluisat taistelupaikat, jos-ta alkaa pitkä Sorven niemi. Tehumardissa oli veriset tais-telut vuosina 1941 ja 1944. Varsinkin taistelut 8.10.1944 saksalais- ja venäläisjoukko-jen välillä olivat hirvittävät; viimeksi mainittujen muka-na oli myös virolaisosastoja. Vuonna 1964 pystytettiin pai-

kalle 21 metriä korkea muis-tomerkki ja sankarihaudoille satamäärin hautakiviä.

Hiidenmaan majakat, kirkko ja villatehdasHiidenmaa tunnetaan Suo-messa Aino Kallaksen ro-maaneista. Oppaana toimi Hiidenmaan museon joh-taja, arkeologi Urmas Seli-rand. Tutustumiskohteina olivat saaren tunnetut maja-kat, mutta ennen muuta saa-ren sota-ajan varustukset, ty-kistöpatterit ja niiden aikojen historia. Varsinainen vete-raanien kuntokoe oli kiivetä Tahkunan majakan huipulle. Saaren läntisimmässä kärjes-sä on Estonia-muistomerk-ki ja varsin laajat puolustus-rakennelmat. Käynti kuului-sassa Reigin kirkossa (Aino Kallas: Reigin pappi), jonka historiaa valotti seurakun-nan edustaja. Vierailu Vaem-lan villatehtaassa oli ihmette-lyn aihe - työturvallisuudesta ei ollut puhettakaan, koneet ja laitteet olivat varmaankin viime vuosisadan alusta.

Kuresaaren synkät muistotKolmantena päivänä tutus-tuimme Kuressaareen, jonka saksalainen nimi oli Arens-burg ja ”miehityksen” aikana Kingisepp, kuuluisan kom-munistipoliitikon mukaan. Piispanlinna on 1330-luvulta ja se on muodostunut merkit-

täväksi nähtävyydeksi. Vii-meisin ja synkin muisto his-toriallisista tapahtumista on muistomuuri, jossa on 90 saarenmaalaisten nimet, jot-ka kommunistit murhasivat 1941.

Haapsalun kylpylät ja raunoitunut piispanlinnaSeuraava kohde oli tunnettu kylpyläkaupunki Haapsalu ja sen raunioitunut piispanlinna lähiympäristöineen. Haapsa-lu sai kaupunkioikeudet 1279. Tällöin oli valmistunut suu-rin osa piispanlinnasta ja tuo-miokirkko, joka on Baltian suurin yksilaivainen kirkko. Linna valmistui 1400-luvul-la ja sen ympyränmuotoisen muurin pituus on 803 metriä. Linnan pinta-ala on n. 4 heh-taaria.

Haapsalun kylpylä perus-tettiin 1825. Siellä vieraili säännöllisesti tsaari perhei-

neen ja mm. Tsaikovski, jolla on oma nimikkopenkki kyl-pylän rannalla. Penkkiin on kaiverrettu nuottinäyte vi-rolaisesta teemasta ”Kallis Mari”, jota hän käytti eräässä sävellyksessään.

Paikalliset matkajärjeste-lyt oli Sven Isen ja Mati Blum-feldtin vastuulla, jotka olivat loihtineet rikkaan kulttuuri-matkan. Ryhmäläiset jäivät odottamaan ensi kesän mat-kaohjelmaa.

UOlEVi lASSANDER

Suomen-poikien mieskuo-ro on yhdessä Suomen-poiki-en perinneyhdistyksen kans-sa tuottanut uuden äänitteen. Verrattuna aikaisempaa ää-nitteeseen uudessa cd:ssä on mukana mm. Veteraanin Ilta-huuto -kappale. Myös äänit-teen tasoa on nostettu. Kap-paleiden määrä on pysynyt samana (15) kun aikaisem-massa äänitteessä. Äänite on saanut myös uudet kannet.

Äänitettä voi tilata Suo-men-poikien perinneyhdis-tyksen nettisivuilta www.suomenpojat.fi sekä Suomen Sotaveteraaniliiton toimis-tosta, puhelin (09) 6126 2014. Äänitteen hinta on 10 euroa + postikulut.

Suomen-poikien mieskuorolta uusi äänite

nen, hankkeen vetäjä Ande Päiväläinen ja Markku Seppä käyttivät puheenvuorot.

Tallinnasta saapuneet Suomen-pojat, heidän puo-

Tehumardin taistelun kulkua esittelivät Sven Ise ja Mati Blumfeldt.

Hiidenmaan tykistöpatteriston muistomerkki on kärsinyt vandalismista. Oppaana Urmas Selirand.


Tänä vuonna Savon Pri-kaati oli jälleen isäntä-vuorossa. Keskustelut

ja juhla sujuivat kuten muil-lakin suomalaisilla aseveljil-lä - pää pystyssä ja arvostusta nauttien.

Kesäjuhlien ulkoiset puit-teet ja kolmelle päivälle ajoit-tuva huolenpito oli mallikasta.

1.-3. heinäkuuta pidetyn tilaisuuden varsinainen juh-lapäivä aloitettiin perintei-seen tapaan lipun vastaan-ottamisella ja katselmuksel-la, jonka jälkeen kirkkoherra Sakari Levonen piti kenttä-hartauden. Veteraanit veivät seppeleen saatesanoin Man-nerheimin patsaalle Mikke-liin.

Eversti Matti Lappalai-sen johtaman ohimarssin vas-taanottivat esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Heikki Hok-kanen, kirkkoherra Levonen sekä Inkeriläiset ja karjalai-set heimoveteraanit ry:n pu-

Savon Prikaati heimoveteraanien kesäjuhlan isäntänäInkeriläiset ja karjalaiset heimoveteraanit aloittivat kesäjuhliensa järjestämisen kymmenen vuotta sitten Mikkelistä Savon Prikaatin suosiollisella avustuksella. Eri varuskunnat ovat siitä lähtien vuorollaan ottaneet vastaan nämä lähes pimennossa olleet maamme puolustajat ja heidän puolisonsa.

heenjohtaja Kauko Hörkkö. Ennakkoon raskaaksi arvioi-tu aamuohjelma vietiin läpi suunnitelmien mukaan myös liikuntarajoitteisten veteraa-nien osalta.

Varusmiesten avustuksel-la lippujen sisääntulosta muo-dostui lounaan jälkeen juhla-va alku prikaatin Vaakuna-salissa pidetylle pääjuhlalle. Yhteislaulujen säestyksestä ja laadukkaista musiikkiesityk-sistä vastasi Ratsuväen perin-nesoittokunta Lappeenran-nasta. Puheenjohtaja Hörk-kö esitti tervetulotoivotukset. Raimo Rosendahl ja Vihtori Hyyrönen lukivat edellisen juhlan jälkeen sekä Suomessa että naapurimaissa ajasta iäi-syyteen siirtyneet yhdistykset jäsenet.

Ansiomerkkejä inkeriläisyyden hyväksi toimineilleInkeriläisten sivistyssäätiön

edustaja Keijo Korkka luo-vutti säätiön ansiomerkin in-keriläisten hyväksi tehdystä työstä. Merkin saivat Jaakko Valve, Matti Lukkari, Yrjö Sormunen ja Kauko Hörkkö. Ansiomerkin saajiin kuului myös toiminnanjohtaja Mark-ku Seppä, jolle mitali luovu-tettiin toisessa tilaisuudes-sa. Ruotsissa asuvalle Heimo Salenforsille luovutettiin Sal-palinnoittajien mitali.

Professori Martti Soikkeli piti esitelmän aiheesta ”Ker-santti Matti Nuija”, nimen-muutokseen perustuvasta sel-viytymistarinasta Valpon ja muiden viranomaisten pidä-tysyrityksistä huolimatta.

Heimoveteraaneja vieraineen lippukentällä valmistautumassa aamun juhlallisuuksiin. Vasemmalta Eino Rokka, Albert Kirjanen, Juho Riepponen, Matti Talja, Nikolai Rokka, Vladimir Vogulov, Elret Epner ja Kauko Hörkkö.

Hangon vastaanotto- ja väestönsiirtoleiril-le tuotiin Paldiskin

sataman kautta saksalaisten kanssa 1943 solmitun sopi-muksen mukaisesti yli 60 000 inkeriläistä siviilihenkilöä. Tarkastusten jälkeen heidät siirrettiin eri puolille Suomea lähinnä maataloustöihin.

Sota-ajan vaikeissa leiri-olosuhteissa sattui kuoleman-

Muistokivi Hangon leirillä menehtyneille inkeriläisille

tapauksia, pääasiassa vanhus-ten ja lasten keskuudessa. Ne ajoittuivat pääosin marras-kuun 1943 ja helmikuun 1944 väliselle ajalle. Sotatilan val-litessa siunattiin vainajat lää-kärin tarkastuksen jälkeen Hangon hautausmaahan.

Näiden vainajien omai-set ja kaikki Neuvostoliiton kansalaiset määrättiin pa-lautettavaksi kotimaahansa

Venäjän pääkonsuli Vadim Rozanov (keskellä, vasemmal-la tulkki) laski kukkatervehdyksensä menehtyneiden inke-riläisten muistokivelle. Oikealla ortodoksien Isä Ignati.

Finnair ja Aero Oy tarjosivat Viron Kuusalussa Suomen rintamalla taistelleille Suomen-pojille, heidän omaisilleen ja suomalaisille vieraille juhlallisen ulkoilmatapahtuman 3. elokuuta. Ohjelma painottui Tsitren puistossa musii-killiseen antiin ja veteraaneille osoitettuihin kiitospuhei-siin huipentuen rosvopaistiin, jota Finnairin lentoemän-nät tarjoilivat yli 300 hengelle. Rosvopaistijuhlaa edelsi käynti Suomen-Poikien muistomerkillä.

Rosvopaisti maistui veteraaneille Kuusalussa

TervehdyksiäPuolustusvoimien tervehdyk-sen toi Itäisen maanpuolus-tusalueen esikuntapäällikkö prikaatikenraali Antti Lanki-nen. Suur-Savon Sotaveteraa-nipiirin puheenjohtaja Kalevi Raatikainen ja Mikkelin So-taveteraanien puheenjohta-ja Mauri Pekonen toivat ter-veiset alueensa veteraaneilta. Mikkelin kaupunginvaltuus-ton puheenjohtaja kenraali Olli Nepposen tervehdykses-sä kuultiin sekä sotilaan että siviilihallinnon näkökulma.

Heimoveteraanien oman piirin eli Helsingin piirin ter-vehdyksen toivat Arvo Aho ja Viron Suomen Poikien edus-taja Elret Epner, Kruunupuis-ton johtaja Tuomo Karjalai-nen sekä Keijo Korkka Inke-riläisten sivistyssäätiöstä.

Tilaisuuden lopuksi kuul-tujen ”Nouse Inkeri” ja ”Maamme” jälkeen liput poistuivat salista. Veteraa-

neilla oli vielä tilaisuus tutus-tua Mikkelin alueen museoi-hin, joista Porrasalmen mu-seo kapteeni Tero Pynnösen esittelemänä oli mieleenpai-nuvin kohde.

Kesäjuhlille osallistuneil-le veteraaneille olivat yömyö-hään jatkuneet keskustelut puolen vuosisadan takais-ten aseveljien ja heidän per-heidensä kanssa ehkäpä sitä parasta antia. Korkeaan ikään ehtineiden veteraanien muka-na oli joukko välttämättömiä avustajia ja saattajia - suuri osa heistä aviopuolisoja. Heil-le nämä juhlat olivat varmasti tervetullut piristys.

Kaiken rajallisuutta en-teillen kuului lähtöpäivän tervehdys: ”Taas tulevana ke-sänä tavataan, jos …”Neuvostoliiton ylimmän soti-

lasjohdon määräyksestä. Pa-lautettuja oli 55 000 henkilöä – muutama tuhat jäi Suomeen ja osa pakeni Ruotsiin.

Hangon hautausmaalla 18. elokuuta 2005 pidetyssä muis-totilaisuudessa paljastettiin leirillä menehtyneiden 121 inkeriläisten muistokivi. Ti-laisuudessa kävi ilmi, että Ve-näjän pääkonsuli Vadim Ro-zanov Turun konsulaatista on ollut aloitteentekijänä tässä jo monilta unohduksissa ol-leessa historian tapahtumas-sa. Muistotilaisuuden järjes-tämisestä ja pystyttämisestä oli sovittu yhdessä arkkipiis-pa Jukka Paarman kanssa.

Muistotilaisuuteen osal-listui parisen sataa vainajien omaista ja tuttavaa ym. asi-anosaista. Leirillä aikoinaan olleita inkeriläisiä oli läsnä muutamia kymmeniä.

Hangon leiri ja sen tapah-tumat ovat osa sotiemme his-toriaa, ja paljastetun muisto-kiven kautta nämä traagiset tapahtumat jäävät jälkipolvi-enkin muistiin.

KAUKO HÖRKKÖ


”Tammenlehvät- lauluryh-män syntysanat lausuttiin kuntoutusmatkalla Viron Pärnussa elokuussa 1995. In-nokas inkeroislainen laulu-mies Toivo Pokki oli varautu-nut matkalle salkullisella lau-lujen sanoja ja nuotteja, jotta kuntoutusohjelmien välistä vapaa- aikaa voitiin viettää sota- ajan laulujen soinnein. Istumapaikat kylpylän katto-terassilla olivat loppua laulu-jemme aikana. Olimme heti suuressa suosiossa.

Pärnun alkutahtien jäl-keen laulamista jatkettiin ko-tona Inkeroisissa kahdeksan miehen ryhmällä. Alkupe-räinen kahdeksikko oli: Toi-vo Pokki, Rauno Erjo, Aarre Hohti, Nils Karnaattu, Eino Kuusisto, Toivo Luukko-nen, Pentti Mattila ja Risto Tallinen. Yhtyeen johtajak-si saatiin paikallinen kanttori Pertti Purtilo, joka veti lau-luryhmää vuoden 2002 syk-syyn. Yhtyeen tarkoituksena oli kertoa nuoremmille suku-polville sanoin ja sävelin ajas-

Sotaveteraaniyhtye Tammenlehvillätuloksellinen kymmenvuotiskausi

ta, jolloin Suomi taisteli itse-näisyytensä puolesta.”

Esiintymisiä neljäsataa Tammenlehvät- lauluryhmä on toteuttanut tavoitteensa. Se on esiintynyt lukuisissa veteraanitilaisuuksissa sekä muissa juhlissa. On onniteltu veljiä ja sisaria heidän synty-mäpäiväjuhlissaan, viihdytet-ty muita vanhuksia ja sairai-ta sekä saatettu maan poveen lopulliseen lepoon päässeet. Tammenlehvät on ollut myös tuttu vierailija kotipaikka-kunnan kouluissa ja päiväko-deissa. Se on toteuttanut vaa-teen: ”Kertokaa lastenlapsille lauluin.”

Tammenlehvät on kym-menvuotisen uransa aikana esiintynyt yli 400 kertaa. Sen esityksistä on nauttinut run-saat 34 000 kuulijaa. Ryhmä jättää tuleville polville muis-tojen lisäksi pysyvää aineis-toa: talvisota- ja jatkosotarap-sodiat videoina, joissa Kai-su Vahla esittää lausuntaosat sekä joukon levyjä ja kasette-

Inkeroisten-Anjalan Sotaveteraanit ry:n lauluyhtye Tammenlehvät on kymmenen vuoden aikana juhlis-tanut satoja tilaisuuksia. Yhdistyksen yhtyeessä lau-lava kunniapuheenjohtaja Raino Erjo kertoo yhtyeen alkutahdeista:

Tammenlehvät- lauluyhtye vuonna 2004. Eturivissä vasemmalta: Nils Karnaattu, Aarre Hohti, johtaja Eero Kupias, Eino Kuusisto ja Raino Erjo. Takarivissä vasemmalta Pentti Mattila, Risto Tallinen, Martti Myllylä, Jorma Kiviranta, Erkki Uutela ja Eero Nyman.

ja, joista viimeinen on kevääl-tä 2004.

Alkuperäisen kokoon-panon lisäksi yhtyeessä ovat vuosien kuluessa laulaneet mm. Hemmo Hurtta, Tau-no Sjöstedt, Erkki Uutela, Martti Myllylä ja Eino Kuu-sisto. Kolme viimeistä on poistunut joukostamme. Yh-tyeessä on tätä kirjoitettaes-sa johtaja Eero Kupiaksen li-

Pekka Suomalaisen ”pui-kottama” Pohjois-Ky-men Sotilaspoikakil-

lan kuoro ja orkesteri voittivat Kotkan kansainvälisissä me-rimieslaulufestivaaleissa kuo-rojen sarjan. Arvovaltaisen tuomariston mielestä ”ikä-

Merimieslaulufestivaalien voitto Pohjois-Kymen Sotilaspojille

poikien” esitys oli musiikilli-sesti paras kaikki kilpailusar-jat mukaan lukien. Kilpailujen kiertopalkinto Kotkan Ruu-su ja pääpalkinto 1000 euroa matkasivat sinipaitaisten so-tilaspoikien mukana Kymen-laaksoon. Ranskalainen Les

Pohjois-Kymen Sotilaspoikakillan kuoron ja orkesterin riemu voiton jälkeen oli rajaton. Kuvassa vasemmalta Uuno Kuparinen, Keijo Ala-Tommola, Matti Mikkola, Teuvo Karhu ja Teuvo Ahola.

säksi seitsemän laulajaa. Lau-lajien keski-ikä on 82 vuotta. Heillä kaikilla on rintama-tunnus.

Juhlakonsertissa yli 400 kuulijaaYhtye järjesti elokuussa 2004 juhlakonsertin Anjalan kou-lukeskuksessa. Konsertti ko-kosi ennätysyleisön.

Yhtyeen toiminta jatkuu, vaikka sen rivit ovat harven-neet. Esiintymisestä saatu tuotto on käytetty veteraani-veljien ja -sisarten virkistyk-

seen, kuntoutukseen ja koti-apuun.

Tammenlehvät on toteut-tanut veteraanisanomaa:” Veli veljelle kättänsä lyö, ka-veria ei jätetä.”

Yhdessä entisten ja uusien kuulijoiden kanssa Tammen-lehvät virittävät vielä lauluil-laan tunnelmaa: ”Teemme kunniaa kansalle tälle, joka yhtenä seisonut on. Sille lau-lamme kuin ystävälle sydän-riemuna kaikukohon.”

KAARlO PÄSSilÄ

Marins d´ Iroise selvisi loppu-kilpailussa toiseksi ja Hami-nan Naislaulajat kolmanneksi.

Arvosteluraadin puheen-johtaja Esa Niemisen mu-kaan kuorokilpailun voitta-jan esityksistä kumpusi vah-va musikaalisuus, taitavuus ja ammattimaisuus. Kuoro lau-loi Finaalissa Vanhan meri-miehen koti-ikävän sekä Ää-retön aava on ympärilläin. Kuoron terveäänisten poiki-en keski-ikä on 73 vuotta.

Maailman ainoa sotilaspoikakuoro Festivaalien juontaja Reino Korhonen mainosti Pohjois-Suomen sotilaspoikakuoroa maailman ainoana sotilaspoi-kakuorona. Kymen Sanomi-en musiikkitoimittaja Risto Pellava totesi arvostelussaan Pohjois-Kymen Sotilaspoika-killan kuoron ja orkesterin edustavan positiivisessa mie-lessä perinteistä mieskuoroa, jota on höystetty hyvällä or-kesterilla.

ERKKi ViTiKAiNEN

Lisätiedot ja opasvaraukset:Suomussalmen MatkailutoimistoPL 110, 89601 SUOMUSSALMIPuh. (08) 6176 [email protected]

Historiallisia kohteita* Raatteen museotie ja Vartiomuseo* Talvisota Suomussalmella -näyttely

Raatteen Portissa.Uutuutena Talvisodan Monumentti!Puh. 08-721 450, www.raatteenportti.fi

* Opastetut kiertoajelut Raatteeseen (3-4 h)

Kulttuuria* Kuiva- ja Hietajärven vienankarjalaiskylät* Suomussalmen esihistorian näyttely

Jalonniemi-talossa* Oilolan käsityömyyntinäyttely* Kiantalaivaristeilyt Ilmari Kiannon

Turjanlinnaan* Pienoismallinäyttely

Majoitu mukavasti* Scandic Kiannon Kuohuissa. Kysy virkistys-

ja kuntolomia, puh. 08-710 770,www.scandic-hotels.com

Lomakohteeksi historian ja kulttuurin

SUOMUSSALMISUOMUSSALMI


Em. sanoilla Sotavete-raaniliiton Satakun-nan piirin puheenjoh-

taja Väinö Vilponiemi tiivisti juhannusaattona perinteisen lipunnostotapahtuman uuri-sen Veteraanituvalla Ahlai-sissa.

Poriin 1972 liitetty Ah-laisten kunta Kokemäenjoen pohjoispuolella on vuosien saatossa tarjonnut yhdistyk-sen jäsenistölle virkistyskei-

Porin Veteraanituvan myyntivarat jäsenten kuntoutus- ja avustustoimiin ”Tammenlehväsukupolvi joutuu elämäntilanteiden vaihdellessa luopumaan vakinaisista järjestötoimin-nan osa-alueistakin. Tänään jätämme jäähyväiset yli kolme vuosikymmentä omistamallemme Veteraani-tuvalle, joka tontteineen ja rakennuksineen siirtyy yksityisomistukseen.”

taan juhannusaaton perin-teisine lipunnostotilaisuuksi-neen. Nyt veteraanitupa jää yhdeksi sivuksi yhdistyksen 40-vuotiseen historiaan, to-disti juhlatamineisiin sonnus-tautunut runsas väkijoukko ystävineen tuvan aurinkoisel-la pihatolla.

Juhannusaattona 24.6. klo 18 Suomen lippu nousi sal-koon ja juhlaväki lauloi Tau-no Leppäpohjan johtaman

Sveitsikon Vaskien säestä-mänä Lippulaulun. Lippu-puheesaan Väinö Vilponiemi totesi juhannusaaton Vete-raanituvalla olleen vakiintu-nut ja suosittu tapahtuma. -Tänäänkin tilaisuuden aihe koskettaa tuntojamme. Se muistuttaa ajasta, jolloin jou-duimme puolustamaan sini-ristilippumme kunniaa. Ju-hannus herkistää karskim-mankin mielen.

-Kaikella on aikansa. Ve-teraanituvan käyttö on vii-me vuosina ollut niin vähäis-tä, että yhdistyksen hallitus päätti luopua omalla tontilla sijaitsevasta rakennuksesta ulkorakennuksineen. Myyn-nistä saadut varat käytetään jäsenten kuntoutus- ja avus-tustoimiin sekä virkistyk-seen.

Vetreä veteraaniryhmä ”Iskut ja vasket” huolehti-vat musiikillisesta annista ja Veikko Kaskisen hanu-ri soi tuttuja säveliä. Henki-sen ohjelman käynnisti Saa-ra Lehden komennossa Po-rin veteraaninaisten kattama kahvitarjoilu herkullisten voileipien ja maittavan ker-makakun taatessa aineelli-sen ravintonautinnon. Arpa-jaisetkin kuuluivat veteraa-nitapahtumien ohjelmaan ja niinpä ”Ahlaisten ämmän” arpalippunippu hupeni hulp-peasti.

Porin veteraanien viimei-sen juhannustapahtuman avasi ja päätössanat lausui yh-distyksen ohjelma- ja retkei-lytoimikunnan puheenjohta-ja Mauri Peltola.

TEKSTi: VEiJO-lASSi HOlOPAiNEN

KUVA: ESKO SAlONOJA

Varapuheenjohtaja Veikko Jokinen luovutti veteraani-työssä ansioituneille Ahlaisten rouville, Aili Peltomäelle ja Helvi Ala-Uotilalle liiton ansiomerkit.

Lapin sodan ensimmäi-set sankariuhrit vaati-nut taistelu käytiin 29.

syyskuuta 1944 Iijokisuulla Olhavan kylässä. Rannikko-kaistaa edennyt eversti Au-gust Kuistion johtama 15. Prikaati päätti ottaa yhdis-tetyn rauta- ja maantiesillan ehjänä haltuunsa. Prikaatin vahvennuksena olivat jo ko-tiuttamista varten Liminkaan siirretyt maineikas Er.Os.Sau ja ErP 5. Erillinen Osasto Sau oli koko puna-armeijaa vas-taan käydyn sodan ajan toi-

Muistomerkki Olhavan taistelulleminut Savukosken erämaissa kaukopartio- ja tiedusteluteh-tävissä ollen alistettuna siellä taistelleelle saksalaiselle divi-sioonalle.

Vuosi sitten 25. syyskuuta pidetyssä Olhavan taistelun 60-vuotismuistojuhlassa jul-kistettiin ko. taistelusta syn-tynyt kotiseutuhistoriallinen kirja ”Olhavan taistelu 29.9. 1944”. Juhlaesitelmän pitäjä esitti kirjan julkistamisen yh-teydessä pysyvän merkin saa-mista kylän kokeman taiste-lun ja siinä kaatuneiden luut-

nantti Georg F Mandelinin sekä hänen taistelulähettien-sä Aarne Takkusen ja Lud-vig Peltovuoman muistoksi.

Hanke on edennyt niin pitkälle, että muistomerkin paljastustilaisuus on lauan-taina lokakuun 1. päivänä klo 13.00 Olhavan peruskoulun pihapiirissä. Muistomerkin paljastuspuheen pitää Suo-men Sotaveteraaniliiton pu-heenjohtaja professori Aarno Strömmer.

KYÖSTi JÄPPiNEN

SOTAINVALIDIEN, VETERAANIEN JA PUOLISOIDEN LAITOSKUNTOUTUS, myös toimintakykyluokka 1Tiedustelut: Riitta Tolvanen, puh. (015) 7750 723

LAITOSHOITO kodinomaisella laitoshoito-osastollaTiedustelut: Sirpa Rask, puh. 015-7750 627

LOTTAKUNTOUTUS yhteistyössä Lotta Svärd Säätiön kanssaTiedustelut: Tuula Laamanen, puh. 015-7750 219

PUOLISON TÄYSIHOITO kuntoutusjakson aik. 50 e/vrkTiedustelut: myyntipalvelu, puh. (015) 775 091

Vaahersalontie 44, 58450 Punkaharjupuh (015) 775 091, faksi (015) 644 [email protected]

Enemmän elämältä - EläkeliitossaVoimavaroja arkeen ja uuteen elämäntilanteeseen

Eläkeliitto on ikäihmisten edunvalvonta-, palvelu- ja yhdessäolojärjestö. Toiminnan perustana on yhteisön ja yhdessäolon tarjoama turvallisuus, virkistäytyminen ja

lähimmäisen auttaminen. Liitossa on lähes 120 000 jäsentä ja 410 yhdistystä eri puolilla Suomea. Vuonna 1970 perustettu

Eläkeliitto on Suomen suurin eläkeläisjärjestö.

Eläkeliiton lomakeskuksissa Perniössä, Haukivuorella ja Ylitorniossa vietät leppoisan ohjelmallisen loman hyvässä

seurassa hyvästä palvelusta nauttien. Eläkeliiton kautta voit hakea tuettuja Sinun Hyväksesi -lomia.

Eläkeliitto tarjoaa kursseja muun muassa liikunnan vertaisohjaajille, vapaaehtoistyöntekijöille sekä

muisteluryhmien vetäjille. Yhtäkkiä yksin ja Erosta eheäksi -sopeutumiskursseilta saa apua uuteen elämäntilanteeseen.

Lisätiedot: Eläkeliitto, puh. (09) 7257 1100, lomakeskukset: Lehmiranta (02) 7275 200,

Haukiranta (015) 412 390, Karemajat (016) 571 551www.elakeliitto.fi

35 vuotta

MOVICOL ON TEHOKAS makrogoli (polyetyleeniglykoli) 3350MOVICOL ON HYVIN SIEDETTY laktoositon, gluteiiniton, sokeritonMOVICOL ON HYVÄN MAKUINEN sitruuna-aromiMOVICOL ON HELPPO ANNOSTELLA 1 - 3 kertaa päivässäMOVICOL lisää suolen sisällön vesimäärää pehmentäen ulostemassanMOVICOL säilyttää elimistön elektrolyytti- ja nestetasapainonMOVICOLiin ei totu ja teho säilyy koko hoidon ajanAnnostus: Aikuisille ja yli 12 v lapsille aloitusannos yksi annosjauhe

liuotettuna puoleen lasilliseen vettä kolme kertaa vuoro-kaudessa, jatkossa vähemmän; vain kerran vuorokaudessa.

HOITAA PEHMEÄSTI UMMETUKSEN

Myyntiluvan haltija:Lääketehdas NORGINE Limited U.K.

Markkinointi: Sabora Pharma OyPL 20, 03601 Karkkila, p. 09-2257147

www.saborapharma.fi

Apteekista ilman reseptiä

Pakkauskoot: 8, 20, 50 ja 100 annospussia

MOVICOLia voidaan käyttää lyhytaikaisesti ja pitkäaikaisesti. Pitkäaikainenhoito voi olla tarpeen potilailla, joilla on vaikea krooninen ummetus liittyenMS-tautiin, Parkinsonin tautiin tai ummetusta aiheuttavaan lääkitykseen.

TUTUSTU KÄYTTÖOHJEESEEN ENNEN MOVICOLIN NAUTTIMISTA

Odottaville ja imettäville äideille lääkärin määräyksen mukaan.


Vetres-toimikunta lahjoitti maamme lukioille julkaisun sotien historiasta Vantaan Vetres-toimikunta lahjoittaa sotien syistä ja seurauksista kertovan julkaisun Kuvat kertovat sodista lähes 500:lle maamme lukiolle. Toimikunnan edustajat ovat luovuttaneet aineiston opetushalli-tukseen, josta se toimitetaan edelleen lukioille eri puolille maata.

Vetres-toimikunnan lahjoituksen on vastaanottanut juuri opetushallituksen ylijohtaja Aslak Lindström, keskellä. Vasemmalla kuvassa oleva professori Seppo Ervasti ojensi hänelle kappaleen teoksesta. Oikealla on Vetreksen sihteeri Jaakko Vesanen.

mutta nyt sen jakelu lukioihin on kattava.

Teosta on tähän mennes-sä painettu suomenkielisenä sekä ruotsin- ja englanninkie-lisinä. Vetres-toimikunnassa on kaavailtu painoksen toi-mittamista myös saksankieli-senä. Sillekin olisi kysyntää.

Vetreksen tämänkertai-nen lahjoitus lukioille on mahdollinen sponsorituen turvin. Kouluille lahjoitet-tava suomenkielinen kappa-le on teoksen kolmas painos, jota on jossakin määrin uu-distettu. Vetres-toimikunnan toiminnasta on saatavissa tietoa myös internet-sivulta osoitteesta: www.vetresvan-taa.net.

lEilA lEHTiRANTA

Opetushallituksen yli-johtaja Aslak Lind-ström otti vastaan

lahjoituksen, joka sisältää 430 suomenkielistä ja 40 ruotsin-kielistä versiota. Hän totesi, että opetushallituksessa pi-detään tärkeänä veteraanipe-rinteen viemistä eteenpäin.

Lindströmin mielestä on Suomen tulevaisuudellekin merkityksellistä, miten nuo-ret saadaan hoitamaan ve-teraaniasioita. Nuoret ovat otollinen ryhmä, jos heidät saadaan ymmärtämään isoi-siensä ja ylipäätään veteraa-nien sanomaa.

- Haluaisin myös, että nuoret suuntautuessaan entis-

tä enemmän kansainvälisille areenoille tietäisivät Suomes-ta muutakin kuin Sibeliuksen ja talvisodan. Minusta pitää olla ylpeä maan kulttuuripe-rinnöstä, korosti Lindström vastaanottaessaan Vetreksen lahjaa maamme lukioille.

Teosta olivat luovutta-massa professori Seppo Er-vasti sekä Vetreksen sihteeri Jaakko Vesanen. Kumpikin on ratkaisevalla tavalla ollut mukana kymmenen vuoden ajan koululaisille suunnatus-sa valistusprojektissa, jonka teemana on Sotiemme ope-tukset. Kouluvierailujen yh-teydessä monet koulut ovat saaneet vastaavan julkaisun,

Kuljetinalan mestaritRaumalta

Nortamonkatu 34, 26100 RaumaPuh. 837 741 Fax 822 3801

[email protected] www.raumaster.fi

Hercules Finland OyVantaa

Kiviasennus Damados OyVantaa

puh. 0400 - 974 999

MaansiirtoliikeJouko Virtanen Oy

Vantaa

Mihaka OyVantaa

Mitrak OyVantaa

www.rahmqvist.com

Paul Rehn Ky / KbVantaa

Asiantuntevaa palvelua!

LUONTAISTUOTE MarjaterttuMaakotkantie 10, Korso Vantaa

Puh.851 2140Av. ma-pe 9.30-17.30 la. 9.30-14.00


Jatkosodan aikana 1943 Forssassa ja Tammelas-sa toimi Jalkaväen kou-

lutuskeskus 22. Sen joukot oli majoitettu eri tahoille, mm. 6. komppania Mustialan maan-viljelysopistolle. Koulutetta-vina olivat vuoden 1925 al-kupuolella syntynet, tuolloin 17-18-vuotiaat nuorukaiset, jotka olivat astuneet palve-lukseen nostomiehinä huhti-kuussa 1943. Syykesällä jou-kot siirrettiin Miehikkälään ja Virojoelle ja sieltä loka-kuussa Aunuksen Karjalaan täydennyspataljoona 4:een. Pataljoona kuului VI armeija-

Mustialan 6. komppanian aseveljet Hattulassa

kunnan reserveihin osallistu-en kesällä 1944 mm. Tuulok-sen/Viteleen maihinnousun torjuntataisteluihin. Välirau-hanteon jälkeen täydennys-pataljoona 4:n 1925 syntyneet miehet siirrettiin Lapin sota-toimialueelle, josta heidät ko-tiutettiin 1. päivänä elokuuta 1945.

Päivälleen 60 vuotta sit-ten tapahtuneen kotiuttami-sen merkeissä Koul.K. 22:n 6. komppanian eli Mustialan 6. komppanian veteraane-ja kokoontui 1.8. vuotuiseen asevelitapaamiseen Hattu-lassa. Tilaisuus aloitettiin

Mustialan 6. komppanian vuoden 1943 veteraaneja puolisoineen Hattulan kirkolla 1.8. Kuvassa oikealla Hattulan seurakuntapastori Janne Varheenmaa ja kanttori, director musices Aulis Jäärkeläinen.

seppeleenlaskulla ja muisto-hartaudella Hattulan sanka-rihaudalla, josta siirryttiin Parolannummelle panssarip-rikaatin vieraiksi perinteisille munkkikahveille. Everstiluut-nantti Heikki Lagus esitteli puheenvuorossaan prikaatin toimintaa ja tehtäviä. Lou-naan jälkeen katsottiin Hä-meenlinnan tykistömuseossa multivideoesitys ”Taistellen Syväriltä Nietjärvelle”.

Asevelitapaamisen käy-tännön järjestelyistä huoleh-ti edellisvuosien tapaan Mus-tialan 6. komppanian vete-raani Aimo Kauppi.

Vilppulan Sotaveteraa-nit juhlistivat 40-vuo-tista taivaltaan 7.8.

laskemalla seppeleen Sanka-rivainajien muistomerkille ja jumalanpalveluksella Vilppu-lan kirkossa.

Seurakuntakeskuksessa seurattiin ruokailun jälkeen Ranstakka-yhtyeen musiik-kiesityksiä sekä Toora Riihi-mäen isänmaallista runon-lausuntaa.

Juhlapuheessaan vilppu-lalaissyntyinen kenraaliluut-nantti R.W. Stewen kertoi Vilppulasta aina tulevan mie-leen vapaussodan aikaisen kappaleen Vilppulan urho-jen muistolle. Hän kiitti vete-

Vilppulan Sotaveteraanit 40 vuoden ikään

Vilppulan Sankarivainajien muistoristillä oli 7.8. sinival-koinen kunniavartio.

raaneja uhrivalmiudesta isän-maan vapauden puolesta.

- Tolvajärvi, Kollaa, Tai-pale, Summa, Ihantala, Vuo-salmi ovat ikuisesti kirjoitet-tu kultakirjaimin Suomen so-tahistoriaan. Niissä paikoissa vuoti runsaasti myös Vilppu-lan miesten verta, mutta se ei vuotanut turhaan, vapaus säi-lyi.

Tilaisuudessa oli läsnä sa-takunta veteraanihenkistä. Runsaaseen osanottoon aut-toi paljolti se, että LC Vilp-pula ja LC Vilppula/Koski järjestivät meno-paluu kulje-tuksen sitä tarvitseville.

RAiMO lASKUJÄRVi

OikaisuSotaveteraanin viime nume-ron (3/05, sivu 48 ) ”Päiväko-din lapset kunnioittamassa veteraaneja kansallisena ve-teraanipäivänä” otsikoidussa jutussa Virtain Killinkosken päiväkodin veteraanitapah-tuman alullepanija Jarkko Ruohola todettiin virheelli-sesti päiväkodinhoitajaksi. Jarkko Ruohola on päiväko-din johtaja. Toimitus pahoit-telee tapahtunutta.

Kesäkuun 18. päivä-nä 1941 perustettiin Pohjois-Kymenlaak-

Piikin vuosipäivä Kouvolassason miehistä JR 25, Piikki rykmentti.

Rykmentti vaalii vuosit-

Kuvassa patsaan molemmin puolin ovat ryhmittyneet vasemmalta lukien: Lasse Jo-hansson, Kaarlo Kantokari, Kauko Ranta, Kauko Koskela, Esko Seppä, Lauri Turkia ja Eino Ojala.

tain perinteitään laskemal-la seppeleen Kouvolan Kirk-kopuistoon sijoitetulle Pii-kin patsaalle perustamisensa vuosipäivänä. Piikin veteraa-ni Esko Seppä kutsui lähiseu-

dun aseveljensä vuoden 2005 tilaisuuteen, jonka järjeste-lyissä avusti rykmentin pe-rintöä vaaliva Pohjois-Kymen Sotilaspoikakilta. Lyhyessä, koruttomassa, mutta lämmin-henkisessä tilaisuudessa oli-vat paikalla Piikin veteraanit Kauko Ranta, Kauko Koske-la, Esko Seppä, Lauri Turkia ja Eino Ojala, edesmenneen piikkiläisen Paavo Laherron vaimo Anja ja tytär Anne Kajander. Sotilaspoikakillan edustajina olivat Lasse Jo-hansson ja Kaarlo Kantoka-ri kuvassa äärimmäisenä va-semmalla. Tilaisuudessa oli myös Kymen Sotilasläänin reservissä oleva komentaja, prikaatikenraali Kari Hieta-nen. Tapahtuman päätteek-si nautittiin kahvit läheisessä ravintolassa.

TEKSTi JA KUVA: ROOPE NiEMiNEN

Enemmän elämää jaterveyttä tuleviin vuosiin?!

Hyvinvointi- ja painonhallintatuotteet,

luennointi ja konsultointi.

T:mi Seppoleenamaj Seppo TiensuuGSM 040 541 1716

E-mail: [email protected]


Seppelepartion Valkea-vaaran sankarihaudoil-le lähetti teologi Heik-

ki Pirinen.Juhlapuheen Arppen kou-

lulla pitänyt sosiaali- ja ter-veysministeri Sinikka Mön-käre totesi, että veteraa-nihuollossa on painotettu itsenäisen selviytymisen mo-nipuolista tukemista.

- Veteraanien korkean kes-ki-iän vuoksi perinteinen lai-toskuntoutusmalli ei enää ole paras ratkaisu. Monet koke-vat laitoskuntoutusjakson lii-an rasittavaksi. Toimiva kun-toutus edellyttää, että kunnat painottavat avo- ja kotikun-toutusta sekä uusia toiminta-malleja, sanoi Mönkäre.

Pohjois-Karjalan Sotaveteraanit juhlivat KiteelläPohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirin viettäessä kesäjuhlaansa juhli Kiteen Sotaveteraanit ry toimin-tansa 20-vuotista taivalta. Juhlajumalanpalveluksessa Kiteen kivikirkko täyttyi veteraaneista kuulemaan kirkkoherra Sakari Takalan saarnaa, joka muistutti veteraanien uhrautuvaisuudesta ja perinnön siirtä-misestä jälkipolville.

”Olkaa luottavaisin mielin”Kiteen Sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja Arvo Kinnari lausui tervehdyspuheessaan veteraaniyhdistyksellä ole-van suuri merkitys veteraani-en virkistymisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Kun veteraanien keski-ikä lähen-telee 84:ää vuotta, vastuuta asioiden hoidosta veteraani-yhdistyksissä siirretään nuo-remmille kutsumalla luot-tamustehtäviin kannattaja-jäseniä. - Olkaa luottavaisin mielin! Vastuuta on annettu, perinteet velvoittavat ja vas-tuunkantajien on täytettävä veteraanien luottamus, hän totesi. - Kiteen kaupunki on iloksemme lisännyt määrära-

haa veteraanitoimintaan. Yhdistyksen nykyisen

kunniapuheenjohtajan Heik-ki Häyrysen aloitteesta Ki-teen ev. kansanopistolla on vuodesta 1990 alkaen järjes-tetty veteraanien yhteisiä vir-kistyskursseja.

Veteraanit ovat olleet tyy-tyväisiä näihin ja ns. veteraa-nirinkiin, jossa mm. kaupun-gin palkkaama avustaja pal-velee 29:ää veteraania.

Talousneuvos Kalle Pölö-nen totesi yhdistyksen histo-riikissa, että Kiteen Sotave-teraanit ry perustettiin vas-ta 1985. Toiminnan rungon ovat muodostaneet kokouk-set, rantakala- ja joulujuhlat, joihin on kutsuttu myös naa-puriyhdistysten jäseniä. On järjestetty vierailuja, retkiä sekä yhteisiä laulutilaisuuk-sia. Vuonna 1988 yhdistyk-selle hankittiin oma lippu, 19. D:n muistomerkkihankkees-sa oltiin 1992, Lotta Svärd- ja suojeluskuntamuistolaattojen hankinnassa 1993. Yhteistyö-kumppaneita ovat olleet Ki-teen kaupunki, Kiteen seura-kunta, Kiteen ev. kansanopis-to sekä monet liikeyritykset.

Ansiomerkkejä ja tervehdyksiäJuhlassa luovutettiin Sotavete-raaniliiton kultainen ansioris-ti kunniapuheenjohtaja Heik-ki Häyryselle. Liiton ansio-ristin saivat Iiro Aalto ja Alli Väkeväinen. Sotaveteraanilii-ton kultaisen ansiomerkin sai-vat Paavali Siikamäki, Aarne Suikkanen, Sylvi Toropainen, Tauno Vasarainen ja Toivo Väistö. Liiton hopeisen an-siomerkin saivat Heikki Hir-vonen, Tauno Ikonen, Toi-ni Päivinen ja Arvo Kinnari. Yhdistyksen tukijoita muistet-tiin ”Työmme tukemismitalil-la” ja pöytästandaarilla.

Tervehdyksiä esittivät mm europarlamentaarikko Riitta Myller, läänin sosiaalineuvos Elli Aaltonen, Pohjois-Kar-jalan sotilasläänin esikunta-päällikkö evl. Jouni Mattila, kaupunginvaltuuston puheen-johtaja Jukka Kankkunen, sosiaalisihteeri Anni Grund-ström Sotaveteraaniliitosta ja nuoret. Musiikkia juhlas-sa esittivät Kiteen Mieskuo-ro Seppo Havukaisen johdol-la sekä Karjalan sotilassoit-tokunta. Juhlan päätössanat lausui Sotaveteraanipiirin pu-heenjohtaja Juhani Soila.

OlAVi lAUTAMÄKi

Sosiaali-ja terveysministeri Sinikka Mönkäre oikealla sa-noi, että on vireillä monia uudistuksia, jotka helpottavat veteraaniväestön elämää. Mönkäre keskustelemassa yh-distyksen kunniapuheenjohtajan Heikki Häyrysen ja Pirk-ko Häyrysen kanssa.

Rakentamisen ammattilaisille.

Novart OyRautatienkatu 39, 30420 FORSSApuhelin (03) 887 711fax (03) 887 7613www.novart.fi

ProLine on Novart Oy:n Forssan tehtaan erikoismallisto.

Rivitalojen, kerrostalojen ym. suurten kohteiden rakentamiseen. Ovivalikoima, yksiköt ja mitoitus tehostavat suunnittelutyötä. Ratkaisujen taloudellisuus ja laatu tasapainossa kohteen vaatimusten kanssa. Yksilöllisiä ratkaisuja vapaarahoitteisiin kohteisiin.


Oravaisissa oli tuolloin jo verrattain iäkäs kansakoulunopetta-

ja, joka kuten rouvansakin, olivat käyneet koulunsa kei-sarivallan aikana. Venäjän-kieltä opetettiin seitsemän tuntia viikossa, kaksi tuntia lauantaisin. Siksi he molem-mat venäjänkielentaitoisina

Sotavangeille teetä ja kuorolauluaOlin vierailulla Oravaisissa työnjohtaja Kantolan luona. Tarina vierähti sotakesään 1944, jolloin olin 17-vuotiaana koulupoikana työvelvollisena maatilalla, jossa sain hyvää kokemusta ruotsinkielen taidossakin. Muistelimme yhdessä kokemaamme tapausta, jonka tässä haluan kertoa.

kutsuivat eri maatiloille si-joitetut venäläiset sotavangit sunnuntai-iltapäiväisin ko-tiinsa Oravaisiin. Tilaisuuk-sissa tarjottiin teetä pullan ja pikkuleipien kera.

Laulumiehenä tuo opet-taja pisti pystyyn venäläi-sen kuoron, jota hän johti rouvan säestäessä pianolla.

Pohjaslahden Sotave-teraanit ja naisjaosto ovat jo useana vuote-

na tehneet vihtoja talkoilla myyden ne sitten Pohjaslah-den Heinämarkkinoilla. Tä-mäkään vuosi ei tehnyt poik-keusta, vaan pari päivää en-nen markkinoita kokoontui viisitoista asialle vihkiytynyt-tä Elsan pihapiiriin ja siitä

Pirkanmaan pienin ahkeroi vihtoja

Vihdat tehty, on kahvin aika. Kolmannes tekijöistä oli Tammenlehväsukupolvea. Vasemmalta Aune Kankai-nen, Elsa Moisio, Sisko Jyväsjärvi, Lauri Jyväsjärvi ja Sauli Lahtiperä.

latoon vihdantekoon. Parin tunnin jutustelun jälkeen oli saaliina kolmisenkymmentä vihtaparia parinkymmenen aiemmin tehdyn lisäksi.

Majaniemen Lempi kaup-pasi ne rutiinilla viiden euron parihintaan. Kaikki meni ja hyvin piisasi.

RAiMO lASKUJÄRVi

Ylämaan sotaveteraanit, veteraaninaiset ja eläkeläisiä tekivät retken laulaen ja jutustellen Pohjois-Karjalaan 11-13.7. Joensuun tori, Lieksa kirkkoineen, Ruunaan luontotalo ja upeat maisemat sekä vuolas Neiti-koski näyttivät parhaita puoliaan. Suomen toiseksi suurimmassa ulko-museossa, Pielisen museossa riitti liikuttavaa nähtävyyttä katseltaessa vanhemmalle polvelle tuttuja maataloustyövälineitä. Autolautta Pieli-seltä kohti Kolia saatiin ihailla Kolin maisemia. - Matti Ruskomäki

Kesäisessä Pohjois-Karjalassa

Lapuan kaupunki kyselee ja kerää tietoja Lapuan patruu-natehtaalla 1943-1944 työs-kennelleiden inkeriläisten ja virolaisten kohtaloista.

Suomen valtion omista-malla Lapuan patruu-natehtaalla työskenteli

satoja inkeriläisiä ja virolai-sia vuosina 1943-44. Heidän myöhemmistä kohtaloistaan ei Lapualla tiedetä mitään. Lapuan kaupungin kulttuu-ritoimi haluaisi tietää teh-taalla työtä tehneiden elä-mästä. Palautettiinko heidät Neuvostoliittoon vai pääsi-vätkö he pakenemaan Ruot-siin tai muihin maihin? Valokuvat, päiväkirjat, palk-

Ketkä työskentelivät Lapuan patruunatehtaalla 1943-1944?

kakuitit, kaikenlainen mate-riaali joka kertoo elämästä on tarpeellista. Joko hyvinä digitaalisina kopioina tai al-kuperäisinä. Lapualla suo-ritetun kopioinnin jälkeen materiaalit palautetaan. Ai-neistot kaupunki pyytää lä-hettämään osoitteeseen: La-puan kaupunki, Vanha Pauk-ku, 62100 Lapua, Finland. Kuoreen ”Sotatalvi 1943 -44”. Kaupungin verkkosivun osoit-teeseen pääsee tutustumaan osoitteessa www.lapua.fi. Projektia johtaa kulttuuritoi-menjohtaja Esa Honkimäki. 13.4.1976 tapahtui Lapual-la patruunatehtaalla tuhoisa räjähdysonnettomuus, jossa

40 tehtaan työntekijää kuo-li. 13.4.2006 tulee kuluneek-si 30 vuotta onnettomuudes-ta. Tällöin pidetään muis-tojuhla sekä julkistetaan räjähdyksestä kertova kirja. Inkeriläisten osuus tulee esille tässä yhteydessä. Pyydämme kaikkia inkerinsuomalaisia ja virolaisia viemään tätä vies-tiä eteenpäin niille jotka La-puan ajoista jotakin tietävät. Valtion tehdasta ei enää ole. Patruunoita tekee uudessa paikassa kansainvälinen kon-serni Nammo Oy. Vanhalle tehdasalueelle on rakennettu hieno kulttuurikeskus Vanha Paukku.

PENTTi KANGASlUOMA

Koska tuolloin vallitsi usein kuuma kesäpäivä, he pitivät ikkunat auki, jolloin ohikul-kijat maantiellä saivat kuulla komeata laulua, sillä mukana oli myös erikoisen vaikuttava bassolaulaja.

Onko kenenkään tiedos-sa, että suomalaisille Neuvos-toliittoon sotavankeuteen jou-tuneille sotilaille rajan toisella puolen olisi järjestetty mitään vastaavaa? Iltapäivän tee ja pikkuleipätarjoilua kuorolau-lumahdollisuuksien kera?

AATTO WUORENliNNA

Myös Suomen armeija marssi vatsallaan, ja monesti selkärepun ulkopuo-lisena esineenä keikkui monitoiminen pakki, oikeaoppisemmin sanottu-na römpsä. Tässä Kuopion Sotaveteraanien puheenjohtaja Seppo Timo-nen ja Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarno Strömmer pohdiskelevat tuon esineen käyttöohjetta. Taustana on Kuopion Sotaveteraanimuse-oon entistetty korsun sisänurkkaus. Museo on koonnut kiinnostuneita vieraita, usein suuria ryhmiä, viime vuoden syyskuusta lähtien. Museo on avoinna tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11–15 ja muulloin sopimuksen mukaan. Ryhmiä koskevat tiedustelut puh. 017-281 1130, arkisin klo 8–13 Museo sijaitsee keskeisellä paikalla (Tulliportinkatu 37), entisen kasarmialueen päävartiorakennuksessa.

Römpsän käyttöohje korsun sisänurkassa

Pohjolan Liikenne -yhtiöt


Karhulan-Kymin Sota-veteraanien puheen-johtaja Arvo Jern-

berg siivitti laatan paljastusti-laisuutta avajaissanoin:

”Me sota-ajan sukupol-vi voimme tänään olla iloisia siitä, että nautimme kaikki-en kansalaispiirien arvostus-ta. Kansalaisten osoittama kunnioitus on kuitenkin koh-distunut vain meihin, jotka palvelimme isänmaatamme rintamajoukoissa. Kotirinta-malla työtä tehneet ovat jää-

Sotaveteraanit korostavat kotirintaman merkitystä KarhulassaSotaveteraanit paljastivat muistolaatan kotirintamalla uurastaneille Karhulassa 22 elokuuta, tahtoen näin kunnioittaa vähemmälle huomiolle jääneitä isän-maamme rakentajia, erityisesti naisten panosta.

neet vähemmälle huomiolle. Karhulan-Kymin Sotavete-raanit on päättänyt korostaa tämän työn arvoa ja merki-tystä kirkkomme peruskalli-oon kiinnitettävällä kunnia-laatalla. Uskomme, että tällä tavalla viestitämme tulevil-le sukupolville sodan aikana kotirintamalla tehdyn työn ratkaisevaa merkitystä. Eri-koisesti on muistettava nais-ten työpanos.

Laatan teksti oli lyhyt ja ytimekäs: ”Sota-ajan su-

kupolvien työlle 1939-1945. Karhulan-Kymin Sotavete-raanit ry”.

”Rintamalla olleet kiittivät naisia aikanaan puhdetöin” Laatta luovutettiin Kymin seurakunnan hoitoon. Laa-tan vastaanottopuheessaan seurakunnan vt. kirkkoherra Varpu Sintonen totesi rinta-malla olleiden miesten sota-aikanakin kunnioittaneen kotirintaman naisten työtä. Asemasodan aikana tehdyt puhdetyöt oli tarkoitettu siitä kiitokseksi. Esimerkiksi kirk-koherra lainasi Tuntemat-toman sotilaan Lammion ja Rokan välistä erimielisyyttä, kun Rokka valmisti lampun-jalkaa uuteen kotiinsa Kan-naksella.

Paljastustilaisuuden jäl-keisessä kahvitilaisuudes-sa kirkon viereisessä Helilän seurakuntatalossa veisattiin virsiä sekä kuunneltiin muusi-koiden esityksiä. Laatan mer-kitystä korostivat puheenvuo-roissaan mm. Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin puheen-johtaja Olavi Eronen ja Kot-kan Rannikkoalueen vt. ko-mentaja, komentajakapteeni Olavi Jantunen.

Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Jernberg näyt-ti mainiot lausujan kykynsä. Kahvitilaisuus päättyi yhtei-seen Maamme- lauluun.

TEKSTi JA KUVA: ERKKi ViTiKAiNEN

Juuri paljastetun laatan edessä vt. kirkkoherra Varpu Sintonen, Karhulan-Kymin Sotaveteraanien puheenjoh-taja Arvo Jernberg ja laattahankkeen puuhanainen Eini Rousku.

kutsuntatilaisuuksiin, koului-hin tai muihin tapahtumiin.

Oulun Sotaveteraanien perinnetoimikunta teki yhdis-tyksen hallituksen myötävai-kutuksella videon noudatellen Oulun sotilasläänin komenta-jan, eversti Timo Suutarisen sisältötoivomuksia.

Videossa veteraanit ker-tovat muistojaan omista kut-sunnoista ja kokemuksistaan rintamalla. Muistelijoina ovat Antti Hiitola Merijär-veltä sekä oululaiset Kauko Kaltio ja Ilkka Törmälä. So-taveteraaniliiton puheenjoh-taja Aarno Strömmer ker-too veteraanien aineellisesta ja henkisestä huollosta hei-dän ehtoovuosinaan. Vide-on kuvauksen on tehnyt Esko Granroth.

Oululaisveteraanien videotervehdys nuorisolle

Videoajatuksen toteuttaja everstiluutnantti evp Pauli Prinkkilä (vas) ojensi videokasetin Tammenlehvän Perin-neliiton puheenjohtajalle, maaherra Eino Siuruaiselle ja eversti Timo Suutariselle Oulun lääninhallituksessa 18. elokuuta järjestetyssä tilaisuudessa.

Sotiemme veteraanien voimat ovat siinä mää-rin heikentyneet ja hei-

dän rivinsä harventuneet, etteivät he kohta pysty täyt-tämään tervehdyspyyntöjä

��

��

��

��

��

��

www.audi.fi


Jo lapsena olimme kuul-leet sotajuttuja, kun JR7:n joukoissa sotaan osallis-

tunut isä niitä toisten miesten kanssa kertoi ja kun äiti Hel-vi Ilmoniemi lottatovereitten-sa kanssa muisteli aikoja kant-tiinissa Termolassa ja sitten kenttäsairaala B/39:ssä. Pää-simme näkemään noita paik-koja, joista tähän asti olimme vain kuulleet ja lukeneet.

Tali-Ihantalan -taistelui-den muistomerkillä pysäh-dyimme ensimmäisen ker-ran niin, että pääsimme kul-kemaan taistelumaastossa ja saatoimme nähdä yli 60 vuot-ta vanhoja sodan jälkiä. Eri-koisesti täällä koskettavaa oli ajatella isän veljeä Marttia, joka näillä seuduilla kaatui kesäkuussa 1944.

Taipaleeseen emme Kar-jalan kuoppaisilla ja osin ajo-kelvottomilla teillä päässeet. Taipaleenjoen suulta kävim-

Veteraanien matkassa arvostus nousee

me kyllä ihailemassa Laatok-kaa ja sen hienoja hiekkaran-toja. Siiranmäessä emme voi-neet muuta kuin ihmetellä, miten on voinut selvitä sellai-sista taisteluista, joiden jäljet vielä nyt ovat hirvittävät.

Kävimme Mainilassa, tu-tustuimme Levasovon met-sähautausmaahan, kiertelim-me Kronstadtin linnoituksel-la ja kaupungissa, Raivolan lehtikuusimetsässä ja pysäh-dyimme Summan taistelui-den muistomerkillä.

Kukkavihkot kaikille suomalaisten taistelijoiden muistomerkeilleMatkaseurueemme, JR7:n, JR49:n ja KTR15:n veteraanit sekä nuoremmat matkaajat, laskivat kukkavihkon kaikil-le niiden suomalaisten taiste-luiden ja taistelijoiden muis-tomerkeille, joilla matkan varrella kävimme. Itse sodan

kokeneet kertoivat matkan aikana muisteluitaan näil-lä paikoilla, joilla aikoinaan Suomea puolustivat. Kiitok-sia JR7:n perinnetoimikun-nan puheenjohtaja Juhani Hämäläiselle, eversti Ensio Koivistolle, Pauli Halmeelle, Eino Hyväriselle, Mauri Les-kiselle ja isä-Simolle. Myös eräät nuoremmat matkalai-set olivat tutkineet sotatapah-tumia erittäin perusteellisesti ja rikastuttivat matkan antia selostuksillaan. Meidän nuo-rempien arvostus, kunnioi-tus ja kiitollisuus veteraaneja kohtaan syveni entisestään-kin matkalla.

Kiitoksia kaikille tietojan-ne ja tarinoitanne kertoneille veteraaneille ja nuoremmil-le, erikoiskiitos Juhani Hei-nolle.

MARJATTA ViiTANiEMi & PiRKKO-liiSA lAAKSO

Tali-Ihantala -taisteluiden muistokerkillä.

��

Hammas - Tiimi OyEHT Timo Vuori

Rautatienkatu 21 B, 15110 Lahtipuh. 03 - 752 7577

DEMENTIAHOITOKOTI AATOSKirkkotie 347 C, 82600 Tohmajärvi

Puh. (013) 225 577


”Tääll´ Pohjanlahden rannalla on vihreällä nurmella, mun kotini vaik´ matala, se ompi mulle kultala...”

Näin kälviäläisellä kansanlaululla aloi-tettiin Keski-Pohjan-

maan sotaveteraaninaisten perinteinen rantapäivä 6.8. Lohtajan Ohtakarissa. Tosin ennen laulua oli yli 300 hen-gen yleisö ruokittu herkul-lisella lohtajalaisella siika-vellillä, vaikka kala tosin oli jäämeren kasvatuslohta. Loh-tajan kesäteatterin esittämä ja Tuomo Ruotsalan ohjaama hauska näytelmä ”Salakka-landia” sopi mahtavasti van-han kalastajakylän rantaan.

Sotaveteraaninaisten rantapäiväperinnettä elvytettiin Ohtakarissa

Ohtakarin kalastajakylä sijaitsee pienen kävelymatkan päässä kalasatamasta, johon retkeläisten 10 linja-autoa ja muutkin autot oli jätettävä.

Päivän avaaja, Keski-Poh-janmaan sotaveteraanipiirin naistoimikunnan puheenjoh-taja Anna-Kaija Annala an-toi tunnustusta Lohtajan nai-sille jotka päivän järjestivät. Veteraaniväen harras toivo-mus voitiin nyt toteuttaa ja rantapäiväperinnettä elvyt-tää. Edellisestä rantapäiväs-tä Sievin Maasydänjärvellä olikin kulunut jo puolenkym-mentä vuotta.

Vattajanniemen kärkenä olevan Ohtakarin saaren ka-lastajakylä tunnetaan jo 1500-luvun verokirjamerkinnöissä, johon kalastajat tulivat pyyn-tikausina asumaan. Saaressa toimi myös luotsiasema, jon-ka toiminta lakkautettiin jo kymmeniä vuosia sitten. Ny-kyisin saareen pääsee muka-

vasti 1970-luvulla rakennet-tua pengertietä ja saaressa toimii Suomen Evankeliumi-yhdistyksen leirikeskus. Ret-kikohteena saari on vertaan-sa vailla, sen aurinkoisella rannalla viihtyvä veteraani-väki yhdessä totesi.

Vattajanniemessä on Poh-jois-Euroopan suurin yhte-näinen rantahietikko, rantaa on 12 kilometriä ja pinta-ala 1400 hehtaaria. Suurin osa hietikosta on puolustusvoimi-en harjoitusalueena. Jälleen esille tulleen kiistelyn aihee-na oleva alue laajenee jatku-vasti, koska maa nousee Poh-janlahden rannikolla edelleen lähes sentin vuodessa.

PASi JAAKONAHO

OY ALFRED A. PALMBERG AB

Putkityö Mänkärlä OyTurku

Juhakari Maalaus OyTuusula

Pelti - Expert OyTuusula

SoraliikeErik Winqvist Ky

Tuusula

Pohjanmaan Mixon OyVaasa

Vaasan Kivipaino OyVasa Stentryckeri Ab

Vaasa


Kotiavustajan työsken-tely on joustavaa, sil-lä käytössä oleva aika

pilkotaan työsuoritteiden tar-peiden mukaisesti viikon eri arkipäiville.

Palvelut maksuttaJaana Jaakkolan työnantaja-na toimii Säkylän Sotavete-raanien hallitus.

- Palkkakulut tulevat työ-voimaviranomaisten kautta. Säkylän kunta ei rahoitus-järjestelyihin osallistu, sanoo avustuspalvelujen käytännön järjestelyjä koordinoiva tuki-jaoston puheenjohtaja Aatos Niemi.

Avustajan tarjoama työ on Niemen mukaan ilmaista kaikille Säkylän Sotaveteraa-nit ry:n jäsenille. Tukijaoston jäseniä ja kannatusjäseniä ei palvelu luonnollisestikaan koske.

Jaakkolan päivittäiseen työrupeamaan kuuluvat kaikki jokapäiväiseen kodin-hoitoon liittyvät tehtävät. Vä-

Säkylän veteraaneille lisää kotiapua

heksyä ei sovi säännöllistä juttuseuraa, jota veteraanien piirissä pidetään erityisen ar-vokkaana.

Ulkotöitä ei ole työajan rajallisuudesta johtuen voi-tu työsuoritteisiin sisällyttää. Nekin hoituvat kuitenkin ot-tamalla erikseen yhteyttä tu-kijaoston sihteerin tehtäviä hoitavaan Raimo Kotsaloon.

Veteraanien avustaja kier-tää koteja tunnistekortti mu-kanaan. Yhdistyksen jäsenet on lisäksi informoitu tarkas-ti hänen tehtäväkenttäänsä kuuluvista töistä.

Yhteistyössä sosiaalitoimen kanssaSäkyläläisveteraanit ovat ol-leet yksimielisen tyytyväisiä saamaansa ekstrapalveluun. Niemi vakuuttaa, ettei nega-tiivista palautetta ole alku-totuttelun jälkeen kuulunut mistään suunnasta.

Erityisen tärkeänä uusi palvelumuoto nähdään kes-kustaajaman ulkopuolisilla alueilla.

Säkylän sotaveteraaneille on palkattu oma avustaja. Joulukuun puolivälissä käynnistynyttä avustuspestiä hoitaa lähihoitaja Jaana Jaakkola, joka toimii sotave-teraanien parissa 20 tuntia viikossa.

- Kaukaisimmissa kylissä hoituvat samalla kertaa kaup-pa- ja apteekkikyyditykset. Tarpeen mukaan apu ulottuu myös saunan lämmitykseen ja vaikkapa selän pesuun.

Ilmaiseksi tarjottava tuki ei ole missään nimessä epä-luottamuslause kunnan pal-velutarjontaa kohtaan. Päin-vastoin Säkylässä ollaan tu-kijaoston puheenjohtajan mukaan hyvinkin tyytyväisiä sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuuteen ja nopeuteen.

- Tämä täydentää kuiten-kin järjestelmää niin, että kuntaorganisaatiolta liikenee lisää aikaa esimerkiksi van-hustyön muihin suoritteisiin.

Avustuskäyntejä tehdään kiinteässä yhteistyössä Sä-kylän sosiaalitoimen kanssa. Neuvonpito on säännöllistä ja kotipalvelu tukee myös kiitet-tävästi tehtävien hoidossa.

Kotiavun aktiivikäyttäjien joukko koostuu tällä hetkellä parista kymmenestä veteraa-niperheestä.

Kokonaismäärä kertoo, että palvelu on jalkautunut ainakin Säkylässä todelliseen tarpeeseen.

JARMO METSÄNRANTA

Säkyläläiset sotaveteraa-nit kokoontuivat elo-kuun puolivälissä perin-

teisille kesäpäivilleen Pihla-van leirikeskukseen, kotoisen Pyhäjärven rannalle.

Osanotto oli ilahduttavan runsaslukuista, sillä paikan päälle saapui peräti 54 hen-kilöä.

Kesäpäivän teemaksi oli valittu leppoisan yhdessäolon ja naisjaoston tarjoaman ma-

Sosiaalineuvontaa ja ansiomerkkejä Säkylässäkoisan kahvihetken rinnalle aina kiinnostava veteraanien kuntoutus. Siitä luennoi piirin sosiaalineuvoja Anja Priia.

Tilaisuudessa jaettiin myös Satakunnan Sotavete-raanipiirin myöntämät an-siomerkit. Naisjaostosta kul-taisen ansiomerkin sai Asta Tuominen, hopeiset ansio-merkit saivat Eeva Laurila ja Pirkko Ruohonen.

Tukijaostosta palkittiin

hopeisilla ansiomerkeillä Raimo Heikkilä, Eino Huol-man, Raimo Kotsalo, Jarmo Metsänranta, Aatos Niemi ja Jorma Tuomola.

Merkit luovuttivat Säkylän Sotaveteraanit ry:n puheen-johtaja Lasse Sipilä ja naisja-oston puheenjohtaja Kerttu Mäkelä.

JARMO METSÄRANTA

P. 03-647 [email protected] www.lautsia.fi

P. 017-6150 [email protected]

www.panganranta.fi

TUETTUA LOMAALOMAT alk. 17 €/VRK

Lomia myös ryhmille.Soita ja pyydä esitteet!

LOMAKOTISÄÄTIÖ Puh. 09-434 2680 www. pvvlomakoti.fi [email protected]

RAJU SYYSALE!1.9.-30.11.2005

Aik. 4 vrk 130,-/hlö/ph tai 4 vrk 160,-/2 hlöä/ph

Lautsian ”Syyssäpinät”17.-22.10. alk. 203,-/ph/hlö

- luonnosta voimaa ja vireyttä

VIRTSANKARKAILUUN pestävät jauudelleenkäytettävät alushousut

miehille ja naisilleSLIP SICLA®

lieväänvirtsankarkailuun- 100 % puuvillaa- haaraosa hengittävää erikoiskuitua- pesukesto yli 100 kertaa- muita suojia ei tarvita

CONTENArunsaaseenvirtsankarkailuun- erikoiskangas, ei hiosta- sisäpuolella tasku erilliselle suojalle- pestävät, max 60 °C

Nordea Asiakaspalvelu0200 3000 (pvm/mpm)ma-pe 8-20nordea.fi

Miten sinä haluat säästää?

Nordea tarjoaa laajan valikoiman erilaisia säästämis- ja

sijoitusvaihtoehtoja. Sinulle sopiva vaihtoehto riippuu

siitä, kuinka kauan haluat säästää, kuinka suuren riskin

olet valmis ottamaan ja kuinka korkean tuoton haluat.

Soita ja varaa aika konttoristamme. Tehdään yhdessä

sinun tavoitteisiisi sopiva säästämisen suunnitelma.

ANordea Asiakaspalvelu0200 3000 (pvm/mpm)ma-pe 8-20nordea.fi

Teemme sen mahdolliseksi

Nor

dea

Pan

kki S

uom

i Oyj


Liiton mestaruushopeaa otti Pirkanmaan Ville Paltia ja saman piirin

Eino Hartikka oli pronssilla.Naisten mestariksi (PB)

golfasi Helsingin seudun So-taveteraanipiirin Heli Palva 38/14.

Miesten joukkuevoitto meni Pirkanmaalle tuloksel-la 273.

Kaikkiaan tapahtumaan osallistui 32 kilpailijaa. Avaus-lyönnin suoritti entinen Itäi-sen maanpuolustusalueen ko-mentaja, kenraaliluutnantti Heikki Koskelo. Kilpailujen suojelijana toimi Mikkelin so-tilasläänin komentaja eversti Hannu Toivonen. Savon So-tilassoittokunta viihdytti vete-raaneja taukomusiikilla.

Veteraanit kiittelivät An-nilan kenttää ja sen hyvää kuntoa. Golf-mestaruuksista päätettiin pelata myöskin tu-levana vuotena.

TuloksetMiehet SCR: 1) Eero Jokinen 76, 2) Ville Paltia 87, 3) Eino Hartikka 89, 4) Tenho Ruotsalainen 92, 5)

Eero Jokinen Sotaveteraaniliiton golfmestariksi

Suur-Savon Sotaveteraanipiirin mikkeliläinen Eero Jokinen oli ylivoimainen 11 lyönnillä Annilan Golf-viheriöllä pidetyssä Suomen Sotaveteraaniliiton mestaruuskilpailussa. Hänen PB-tuloksensa oli 43/11 ja SCR-tulos 76/11.

Niilo Niemi 93, 6) Erkki Ok-sanen 94, 7) Olavi Lösönen 96, 8) Aapeli Airaksinen 96, 9) Esko Mattila 97, 10) Tauno Ahtiala 98, 11) Jaakko Hei-kinheimo 98, 12) Paavo Kor-honen 100, 13) Sulo Antikai-nen 101, 14) Kalevi Raatikai-nen 101, 15) Kauko Evälahti 101, 16) Olavi Sulkanen 101, 17) Tapio Valkama 102, 18) Lars Nordling 106, 19) Jaak-ko Kontio 106, 20) Veikko Palva 106, 21) Wilhelm Hei-nonen 107, 22) Tauno Lehtiö 107, 23) Pentti Mäkinen 109, 24) Aaro Kivikoski 113, 25) Åke Qvist 118, Esko Muino-nen keskeytti.

Miehet PB: 1) Eero Jokinen 43, 2) Erkki Oksanen 37, 3) Eino Hartik-ka 34, 4) Jaakko Heikinheimo 34, 5) Tenho Ruotsalainen 32, 6) Aapeli Airaksinen 32, 7) Ville Paltia 31, 8) Olavi Lösö-nen 31, 9) Niilo Niemi 29, 10) Tapio Valkama 29, 11) Tauno Ahtiala 28, 12) Tauno Lehtiö 28, 13) Olavi Sulkanen 27, 14) Esko Mattila 26, 15) Kalevi Raatikainen 26, 16) Wilhelm Heinonen 26, 17) Pentti Mä-kinen 26, 18) Kauko Evälah-ti 25, 19) Aaro Kivikoski 25, 20) Sulo Antikainen 24, 21) Paavo Korhonen 24, 22) Lars Nordling 23, 23) Jaakko Kon-tio 23, 24) Veikko Palva 23, 25) Sulo Rantala 23, 26) Åke Qvist 16, 27) Pertti Kemppai-nen 16.

Naiset PB: 1) Heli Palva 38, 2) Liisa Syr-jälä-Qvist, 3) Else Nikkonen 27, 4) Tarja Nordling 20.

Joukkuekilpailu: 1) Pirkanmaan Sotaveteraa-nipiiri 273 (Ville Paltia, Esko Mattila, Eino Hartikka), 2) Lahden Sotaveteraanipii-ri 295 (Olavi Sulkanen, Sulo Antikainen, Niilo Niemi), 3) Helsingin Seudun Sotavete-raanipiiri 307 (Erkki Oksa-nen, Jaakko Kontio, Tauno Lehtiö).

Kodin Pellervo - suomalaisessa arjessa

ww

w.p

elle

rvo.

fi

Kodin Pellervo on lehti sinulle, joka olet kuin kotonasimaaseudun idyllisessä ilmapiirissä, kuin myös kaupunkilaiselle,

joka viettää paljon mökkielämää ja kaipaa elämänlaatua.

Kannen alla on aina sisältöKun avaat lehden, huomaat sisällöstä miten KodinPellervoon säilönyt sivuilleen kodin perusarvot muuttuvassa arjessa,maustanut sen ajankohtaisillaasioilla sekä lisännyt hyppy-sellisen ideoita ja ratkaisuja,jotka helpottavat lukijoittenarkea. Pikantin vivahteensisältöön antavat muualtamaailmasta tulleet jutut, jakotoinen maku taas tuleevakio-osastoista. PELLERVO

VASTAUSLÄH

ETYS

Sopimus 5002840

00003 HELSIN

KI

Kyllä! Tilaan Kodin Pellervo -lehden puoleksivuodeksi, 6 numeroa, edulliseen hintaan38 € ja saan Pellervon Ison Kalenterin2006 kaupan päälle.

Marraskuussa ilmestyvä Pellervon Iso Kalenteri onhyödyllinen koko perheen käsikirja. (arvo 19 €)

Kyllä! Tilaajalahjaksi saan Kodin Pellervonkeittokirjan, Kokataan taas.

Kokataan taas -keittokirjassa on 150 valmistusohjetta,mukana myös jälkiruokia ja leivonnaisia. (arvo 25 €)

Kyllä! Tilaan tällä kertaa vain ilmaisen KodinPellervon näytenumeron. Näytenumerontilaus ei velvoita minua jatkotoimenpiteisiin.

Nimi

Lähiosoite

Postinumero Postitoimipaikka

�

T I L A U S K O R T T I

Katso! miten upean tutustumispaketin olemmeKodin Pellervosta Sinulle poimineet. Tilaa nyt!

Hyötyä ja ajanvietettä

Myynti myös paikallisistamatkatoimistoista

DETUR Finland OyP. 0201 404 404

Lönnrotinkatu 13, Hkiavoinna ma-pe 9-17

Puhelinmyynti:ma-pe 08-20, la 10-14

Lyhin tie aurinkoon...

PITKÄTMATKAT

SOUSSETUNISIA

LÄHDÖT: 28.10./4.11./12.11. sekä19.11.05 ja 1.1.06

KESTOT: 29/36/44/48/51/55 vrk

alk. 649€(19.11./29 vrk,

Kleopatra Aytyr -hstotDDD, ei aterioita)

tai esim919€(1.1./55 vrk, Kleopatra Dreams BeachDDDD,

aamiainen)

www.detur.fi

ALANYA

ANTALYALÄHDÖT JA KESTOT KUTEN ALANYA

alk.749€(19.11., 29 vrk, Laguna -hstotDDD, ea)

tai esim 949€(1.1., 55 vrk, Laguna)

6 VIIKKOA, LÄHTÖ 6.1.06

alkaen709€(KAISER -HOTELLIDDD, aamiainen) tai esim.JINENEDDD, puolihoito

829€

KOTISAIRAANHOITO- JA TERVEYDEN-HOITOPALVELU EEva-Liisa TaipaLE OyPUH. 0400-547 880Sairaanhoito- ja kotihoidonpalvelut kotiin Jämsä+ympäristö- sairaanhoidollisista toimenpiteistä (esim. haavahoidot, lääkehoidot yms.) mahd. saada Kela-korvausta- yli 20%:n sotainvalideille Tapaturmavirasto maksaa hoidot


Kanta-Hämeen Sota-veteraanipiirin kesä-liikuntapäivänä Fors-

sassa 9. kesäkuuta kilpailtiin luontopolun lisäksi aivan uu-denlaisessa tikanheitossa. Kisa oli yhdistysten välinen parikilpailu kahdella tikalla. Harjoitteluheittoja ei sallittu.

Heittomatka oli perintei-nen viisi metriä. Halkaisijal-taan taulu on 100 cm. Nume-rointi 5-10 on sellainen, että maaliympyröiden leveys nu-meroiden 5-8 kohdalla on 10

cm, numeron 9 kohdalla 5 cm ja numeron 10 halkaisija 10 cm.

Kilpailu vietiin läpi kah-dessa vaiheessa. Aluksi kaik-ki parit heittivät tikkansa (1 tikka / henkilö). Tuloksesta kirjattiin parin yhteissumma sekä paremman tikan etäisyys kympin reunasta, joka on tar-peen tasatulosten vuoksi.

Loppukilpailuun pääsi al-kukilpailun neljä parasta pa-ria. Ratkaisuun vaikutti käy-tettävien taulujen määrä.

Kanta-hämäläiset kilpailivat uudessa tikkalajissa

Parikilpailun tulokset : 1. Somero (Lauri Talikka ja Into Hurri) 2. Hauho 3. Koijärvi 4. Ja-nakkala. Kuvassa parit paremmuusjärjestyksessä vasenmalta oikealle.

Kilpailua johti kaverei-neen Eero Siniketo. Tämän uuden heittomuodon on ide-oinut rehtori Markku Stren-gell. Laji vaikuttaa aluksi helpolta, mutta kun koettaa saada heitettyä tikkansa alu-eelle 9-10 niin huomaa, ettei se niin helppoa olekaan. Mu-kana olleet innostuivat niin, että heille oli järjestettävä yli-määräisenä henkilökohtainen kisa viidellä tikalla samoihin suurtauluihin.

MATTi KAiKONEN

Manne Salonen lä-hestyi urheiluliitto-ja ja opetusministe-

riötä alkuvuodesta sotiemme päättymisen 60-vuotistapah-tumien merkeissä.

Perisuomalaiseen tapaan liikunta- ja urheilutapahtu-mat ovat yksi veteraanipol-ven seuratuimmista tapahtu-mista.

Manne Salosen mieles-tä kaikilla Suomen liikun-taja urheilujärjestöillä on mahdollisuus ja erityisoike-us osoittaa konkreettisella ta-valla arvostuksensa veteraa-nien suorittamaa Isänmaan pelastus- ja rakentamistyötä kohtaan. Tällä arvokkaalla teolla liikuntajärjestöt täyt-täisivät omalta osaltaan pal-jon puhutun kunniavelka-aja-tuksen käytännön tasolla ja antaisivat muille kansalais-järjestöille innostavan esi-merkin sotaveteraanien työn arvostamiseksi. Hän uskoo esityksellään olevan myös laaja kansalaiskannatus.

Vuonna 1919 syntynyt kapteeni, Lahden Urheilu-seuran kunniajäsen Manne Salonen on ollut Lahden ki-soissa kuuluttajana 26 vuotta, lapsesta alkaen juossut, hiih-tänyt, hypäten Lahden silloi-sesta 40 m. suurmäestä en-simmäisen hyppynsä pojank-loppina v. 1927.

Lahdessa Manne Salo-sen ajatukselle sytyttiin; so-

Tammenlehväkatsomot myötätuulessaSotaveteraani ja urheilun monitoimimies Manne Salonen on ottanut sydämen asiakseen saada ur-heilujärjestöt ja julkinen valta suopeiksi sille, että urheilutapahtumien yhteyteen varattaisiin ”Tam-menlehvä-katsomot”, joihin sotaveteraaneilla olisi ilmainen pääsy.

Tammenlehväkatsomoidean alkuunsaattaja Manne Sa-lonen

taveteraanit saivat seurata Salpausselän 80. juhlakisoja kutsuvieraskatsomosta ilmai-seksi. Suomen Liikunta ja Ur-heilun (SLU) puheenjohtaja Timo Laitinen on puolestaan tehnyt julkisen ehdotuksen kaikille suomalaisille urhei-lutapahtumien järjestäjille, että sotainvalideille ja -vete-raaneille mahdollistettaisiin ilmainen sisäänpääsy suoma-laisiin urheilutapahtumiin. Jalkapallon Ykkösessä pelaa-va Mikkelin Palloilijat tarjo-si sotaveteraaneille ilmaisen sisäänpääsyn kaikkiin pelei-hin. ToPo seurasi esimerkkiä välittömästi haastaen myös muut urheiluseurat mukaan osoittamaan kunniaa maan todellisille sankareille Yleis-urheilun MM-kisajärjestäjät jakoivat veteraanijärjestöille 200 vapaalippua veteraaneil-le jaettaviksi.

Suomen Sotaveteraaniliit-to toivoo ja uskoo maamme urheilutapahtumien järjes-telyissä löytyvän käytännön isänmaallista yhteishenkeä. Suomalla urheiluhenkiselle veteraanisukupolvelle mah-dollisuuden seurata urhei-lutapahtumia maksutta, ta-pahtumien järjestäjät voivat näkyvällä tavalla osoittaa kunnioitusta sille, että voim-me edelleen harjoittaa urhei-lua itsenäisen maan tunnuk-sin.

��

��

��

��



Syyskuun ristikko

Virkistä muistiasi

1. Syksyllä 1942 järjestettiin valtakunnalli-nen, kuntien välinen kuuden tunnin kilpai-lu halkojen hakkuussa. Mikä oli voittaneen kunnan tulos?1. 1,5 kuutiota kilpailijaa kohti2. 4,2 kuutiota kilpailijaa kohti3. 6.5 kuutiota kilpailijaa kohti.

2. Marsalkka Mannerheim antoi 25.6. 1941 käskyn erään järjestön perustamisesta. Mikä järjestö perustettiin tuolloin?1. Pikkulotat2. Suurtalkoot3. Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestö4. Kodinhoitoliitto

3. Sota-aikana asevoimien esikunnilla oli peitenimet. Mikä oli Mikkelissä sijainneen päämajan peitenimi?1. Lokki2. Sotapesä3. Suomen Raskas4. Intti

4. Asekätkentätoiminnan johdosta pidätet-tiin suuri joukko sen piirissä toimineita tai epäiltyjä henkilöitä. Kuinka kauan yhteen-sä he joutuivat viettämään kaltereiden taka-na?1. 100 vuotta2. 200 vuotta3. 300 vuotta

5. Vuoden 1944 lopussa Suomelta puuttui lähes puolet seuraavana vuonna tarvitta-vasta korttiannosviljasta. Miten tilanne rat-kaistiin?1. Valmistettiin laajamittaisesti ns. pettulei-päjauhoja.2. Ostettiin vilja Neuvostoliitosta.3. Ruotsi antoi 150 000 tonnia vilja-apua4. Leipäannokset pudotettiin puoleen.

6. Mihin seuraavista sijoitettiin lakkautetun Lotta Svärd -järjestön varoja1. Työmaahuolto ry2. Miina Sillanpään Ensikoti3. Suomen Naisten Huoltosäätiö4. Suomen Punainen Risti5. Sotainvalidien Veljesliitto

Vastaukset sivulla 63

Sanakilpa tuotti 77 hyväksyttyä sanaaLehtemme numeron 3/2005 sivulla 54 julistettu kilpa in-noitti lukijat keksimään lähes 800 sanaa ”komppania” –sa-nasta. Sanatulvan jälkeen sääntöjä tiukennettiin niin, että kilpasanoja, joissa ei ole vähintään neljää kirjainta, ei hy-väksytä. Tätä lyhyemmät ja vakiosuomeen kuulumattomat sanat hylättyään toimitus kelpuutti 77 sanaa. Ne ovat:aami, aika, aina, anoppi, apina, appi (6). inka, ipana (2) kaappi, kaima, kama, kampa, kampi, kamppi, kana, kani, kapa, kapi, kapina, kapio, kapo, kappa, kappi, kimo, kimp-pa, kina, kino, kippo, knaappi, knoppi, komi, komin, kom-pa, komppi, koni, kopina, koppa, koppi (31)maki, mako, mana, mania, manko, mappi, moka, moppi (8). naamio, nami, napa, nappa, nappi, nappo, nikama, nippa, noki, noppa (10). okapi, onka, onki, oppi (4).painamo, paino, pakina, pako, pampa, panimo, panka, pano, piano, pinko, pino, pipana, pipo, poika, poka, poni (16).

Seuraavan kilvan sana ”tiedustelu” hyväksytään samoin ehdoin kuin tässäkin numerossa. Vakiosuomen mukaisissa nimisanoissa tulee olla vähintään neljä kirjainta, laatu- ja tekosanoja sekä erisnimiä ei hyväksytä. Vastaajien kesken arvotaan kolme lompakkoa.

Onnetar suosi edellisen sanakilvan arvonnassa seuraa-via vastaajia: Hannu Haukkanen, Lempäälä, Väinö Hii-vala, Parkano ja Onni Myllyluoma, Viiala. Onnittelemme voittajia. Kullekin heistä postissa on tulossa termospullo.




Kokoonnutaan RUK 49Vuositapaaminen 14.10. alkaen klo 12.00 Suoma-laisen Klubin kabinetissa, Kansakoulunkatu 3, Helsingissä. Osanottoilmoitukset 5.10 mennes-sä Suomalaisen Klubin vahtimestarille, puh. (09) 6946 644. Akatemiaprofessori Mårten Wikström pitää esitelmän aiheesta ´Elämän synty maapallol-lamme´. Tervetuloa!

Kurssitoimikunnan puolesta Erik Wahlberg, Hakolahdentie 38 B, 00200 Helsinki, puh. (09) 6925 558.

***

Upseerikoulun 57. kurssi kokoontuu vuosilounaal-le keskiviikkona 9.11. kello 12.00 Helsingin Suoma-laisella Klubilla, Kansakoulukuja 3. Eversti Pekka Majuri esitelmöi vapaaehtoisesta maanpuolustus-koulutuksesta. Kurssiveljet voivat osallistua lou-naalle myös elämänkumppaninsa, muun perheen-

jäsenen tai seuralaisen kanssa. Ilmoittautumiset klubimestarille viimeistään edellisenä päivänä, pu-helimitse (09)694 6644, faksilla (09)694 6090.

***

Päämajan upseeritSotiemme 1939-1945 Päämajassa palvelleet upsee-rit kokoontuvat perinteiselle veljeslounaalle keski-viikkona 12.10. kello 12.00 Helsinkiin Katajanokan Kasinon Jääkärikabinettiin arkipuvussa.

Tilaisuudessa esitelmöi veteraaniveljemme Antti Karppinen aiheenaan ”Ajankohtaista naa-purimaastamme.”

Ilmoittautumiset entiseen tapaan ravintolan ho-vimestarille puh. (09) 6222 722

Tiedustelut tai yhteydenotot sihteerille Olli Vuoriolle puh. (09) 534 439 tai GSM 050-5639 872. Tervetuloa!

Järjestelytoimikunta

***

Kuistion pataljoona (II/JR 58) kokoontuu lou-naalle Seinäjoella hotelli Lakeuteen torstaina 22.9. klo 11.00. Aseveljet, ottakaa vaimonne tai seuralai-senne mukaan!

Toimeksi saanut.

***

Kutsu Olhavan taistelun muistomerkin paljastus-tilaisuuteen

Vahvennetun 15. Prikaatin (ev. Kuistio), ErOs Saun ja ErP 5:n veteraanit kutsutaan Lapinsodan ensimmäiset suomalaiset sankariuhrit vaatineen 29.9. käydyn Olhavan taistelun muistomerkin pal-jastamistilaisuuteen Olhavan peruskoulun kentälle lauantaina 1.10. klo 13.00.

Muistomerkin paljastuspuheen pitää Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarno Ström-mer


JulkaisijaSuomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands Krigsveteranförbund rf

Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku Seppä

ToimitusKorkeavuorenkatu 41 A 700130 Helsinkipuh. päätoimittaja (09) 6126 2012sähköposti [email protected] [email protected] faksi (09) 6126 2020 internet www.sotaveteraaniliitto.fi

Osoitteen muutokset Sotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteen muutok-sista omaan yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille, Korkeavuorenkatu 41 A 700130 Helsinkipuh. (09) 6126 2015sähköposti [email protected]

Lehden tilaukset ja hinnatSotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sotave-teraani-lehden liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 15 euroa. Irtonumero maksaa 4 euroa.

ToimitusneuvostoPuheenjohtaja Aarno StrömmerKirkkokatu 67 B 2390120 Oulupuh. ja faksi (08) 311 5282sähköposti [email protected]äsenet: Antti Henttonen, Olavi Karttunen, Aarno Lampi, Jukka Lehtinen, Matti Lukkari, Eeva Nieminen, Nils-Börje Stormbom, Erkki Vitikainen, Markku Seppä, Jyrki Vesi-kansa; sihteeri Anni Grundström

Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

Ilmestyminen 20051/05: 23. helmikuuta, 2/05: 20. huhtikuuta, 3/05: 22. kesä-kuuta, 4/05: 14. syyskuuta, 5/05: 2. marraskuuta, 6/05: 14. joulukuuta.

Ilmoitushinnat1,35 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Äänikasetit lehdestäSotaveteraani-lehden pääsisällön saa myös äänikasettei-na, joiden vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. Äänikasetit voi tilata Sotaveteraanilii-ton myyntitoimistosta Korkeavuorenkatu 41 A 7puh. (09) 6126 2014sähköposti helena.hornborg@ sotaveteraaniliitto.fi

IlmoitusmyyntiMedia-ammattilainen Adspace OyMikkolantie 2000640 Helsinkipuh. (09) 877 6136, 040 735 7531faksi (09) 726 1306 Isto Valkeapää puh. 040 735 7571

TaittoTaittotalo PrintOnePL 23 (Mikkolantie 20)00661 Helsinkipuh. ja faksi (09) 711 100sähköposti [email protected]

PainopaikkaSuomen Lehtiyhtymä Oy, Tuusula 2005ISSN 0782-8543

Ristikon ratkaisuHaetaan yhteyttäEtsin perhe Valkkia. Olitte kotoisin Karjalan-kannakselta ja asuitte Iittalassa Kalvolan seu-rakunnassa. Perheeseenne kuului neljä tyttöä ja yksi poika. Olimme samalla rintamalohkolla vuonna 1944. Etsin kahta nuorempaa sisarusta, joiden nimet olivat Eeva ja Anneli Valkki. Jos joku tietää heidän vaiheistaan, pyytäisin otta-maan yhteyttä.

Terveisin sotaveteraani Tauno Laitila, Va-sikka-ahontie 6, 62540 Evijärvi, puh. 040-8234 384.

***

Haen yhteyttä 13. Tienhoitokomppania 8242:ssa mukana olleisiin. Komppaniamme lähti Sy-väriltä Vaasenista jatkaen Kuittisiin, Nurmoi-laan, Varloihin, Pitkärantaan ja Kannakselle. Vaikeuksia oli...

Pyydän ottamaan yhteyttä: Eero Jussila, Mattilantie 1, 16670 Lappila.

***

Etsimme henkilöitä, jotka ovat tunteneet tai joilla on tietoa talvisodassa kaatuneesta italia-laisesta lentäjästä Diego Manzocchista. Tiedot voi toimittaa seuraavaan osoitteeseen: Paolo Palminteri, Italian suurlähetystö, Itäinen puis-totie 4, 00140 Helsinki. Sähköposti: [email protected], puhelin: (09) 6811 280.

***

Etsin Antti Henttosen kirjoittamaa kirjaa ”Marskin inkeriläisritari: Mikko Pöllä kauko-partiomatkoilla”, Painatuskeskus 1993”. Mis-tään en ole onnistunut kirjaa löytämään. Pyy-dän ystävällisesti henkilöä, jolla tämä kirja on, soittamaan numeroon (09) 487 266 Hilkka Vih-ma.

Virkistä muistiasi oikeat vastaukset1. Oikea vastaus: 6,5 kuutiota . Se oli Kruunupyyn kunnan keskitulos. Mieskohtaisesti suurimman määrän hakkasi Arvo Reijola Kemistä, 15 kuutio-ta.2. Oikea vastaus: SPR:n Apusisarjärjestö. Sisaret, kaikkiaan n. 36 000 nuorta naista ja tyttöä palve-li monenlaisissa hoitotehtävissä kotimaassa ja Itä-Karjalan puolella.3. Oikea vastaus: Lokki. Sotapesäksi alettiin myö-hemmin kutsua sotilaskoteja. Intti on taas nykyajan tuttavallinen nimitys puolustusvoimille. 4. Oikea vastaus: 300 vuotta. Enin osa vapautettiin pitkien kuulustelujen jälkeen syytteitä esittämättä.5. Oikea vastaus: Ruotsi avusti. Lisäksi saatiin Neu-vostoliitosta ostaa 30 000 tonnia viljaa.6. Oikea vastaus: Näihin kaikkiin. Työmaahuolto ry peri lotilta linnoitusjoukkojen ja Lapin jälleen-rakentajien muonitustehtävät.

Tiedusteluihin vastaa Kyösti Jäppinen, os. Luodon-tie, 91140 Olhava, puh. 040-5384 199.

***

RASKAS PSTO 41:n veteraanitKokoonnumme 13.10. klo 14.00 Helsingissä ravintola Motissa Töölöntorinkatu 2.

Tervetuloa vaimon, perheenjäsenen tai seuralaisen kanssa. Ilmoita ennakkoon: Jaakko Kasurinen (09) 8547 211 tai 040-7250 450 tai Esa Pirtinheimo (09) 7244 132, 041-5486 225.

***

Sodanjälkeisen tykistönkoulutuskeskus (TKK) 3:n korpraalikoulutuksessa vuosina 1942-44 palvel-leet kutsutaan ASEVELIJUHLAAN keskiviikkona 12.10. klo 11.00 alkaen Helsingin Suomalaiselle Klubil-le os. Kansakoulunkuja 3. Juhla alkaa seppelepartiol-la Hietaniemen sankarihaudalle. Juhlapuheen aihees-ta ”Jatkosodan nuorimmat ikäluokat” pitää prof. Ohto Manninen. Yhdessäolo jatkuu lounaan merkeissä, hin-ta 33 e.

Ilmoittautuminen järjestelytoimikunnan jäsenille: Lauri Lausmaa puh. (09) 447 263, Unto Partanen (09) 4126 784 ja Martti Valla puh. (09) 6981 236. Osallistu-mis- ja lounasmaksu maksetaan TKK 3/ Asevelijuhla -tilille 145830-24991 Nordea/Laajasalo.

***

PIIREISSÄ TAPAHTUU

Pohjois-Pohjanmaan SotaveteraanipiiriHengellisen työn virikepäivä tiistaina 13.9. Raahessa.

Kalajoen Kristillisellä Opistolla virkistysleiri vete-raaneille 24.-28.10.

Piirin toimintasuunnitelman mukaiset neuvottelu-päivät pidetään 8.-9.11. Oulun Edenissä.

Tarkempia tietoja piirin toimistosta puh. (08) 311 2066 ma-pe klo 9-13.00.


HAE OMA KORTTISIMEILTÄ!

HAMMASHOITOASEMA ALBINHämeentie 10 A 1, 00530 Helsinki

77 45 770

Hammashoitoaystävällisesti

ErikoishammasteknikkoOssi Vallemaa

”Proteesit tulisi uusia5–8 vuoden välein.”

• proteesin pohjaukset• proteesien korjaukset• uudet osaproteesit tai

kokoproteesit• kruunut ja sillat

• keinojuuret• hammaslaboratoriopalvelut• muut perinteiset

hammashoitopalvelut

Elina PartanenSinun suuhygienistisi

Hammaskivet tuleepoistaakerran vuodessa!

UUTTA! VETERAANIKORTILLA

15% ALENNUSHAMMASLÄÄKÄRIN TYÖSTÄ

(Ei koske teknisiä töitä)

Documents

Veteraanien kuntoutus puhuttaa - Etusivu - … 4_2005.pdfki neljä veteraanijärjestöä kuuluvat jäseninä, käsitte-li etuus- ja määräraha-asiaa alkuvuodesta jättäen rinta-