2

VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RYPL 48, 36201 KANGASALA

Y-tunnus: 1549 562-4Pankki: 451 075-225 537www.vetku.fisähköpostit: info@vetku.fi sekä sihteeri@vetku.fi

Yhteystiedot 1.1.2008 alkaen:

Puheenjohtaja: Jari Ala-IlomäkiBoxintie 158, 04130 SipooPuh.k: (09) 2344 020, m: 044 310 0680e-mail: jari.ala-ilomaki@vetku.fi

Sihteeri: Sariina Mesiranta, PL 48, 36201 Kangasalapuh. 040 590 4830e-mail: sihteeri@vetku.fi

Jäsenet:Aulis Hartikainen Kinnunniementie 61, 73500 JuankoskiPuh. k: (017) 613 270, m: 0400 576 212e-mail: aulis.hartikainen@ppinet.fi

Veikko HoppulaPikilangantie 7, 36200 Kangasalapuh. k: (03) 3790 715, m: 0400 411 952e-mail: veikko.hoppula@vetku.fi

Markku Tapio KoskinenKirveskoskentie 485, 07170 Pornainenpuh. 0400 449 009,e-mail: markku.tapio.koskinen@kolumbus.fii

Liikenneneuvos Raimo StenvallKetunlinnantie 2, 04300 Tuusulapuh. t: (09) 2744 4044, k: (09) 275 3011, m: 0400 450 585, fax: (09) 275 5002,e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi

Jouni KallioAarrapolku 5 B 21, 61300 Kurikkapuh. m: 040 500 3212

Lasse HietsaloLoviisantie 11, 47200 Elimäkipuh. m:0400 769 637, k: (05) 377 6137lasse.hietsalo@luukku.com

Raimo MesirantaKaukolankuja 1, 36200 Kangasalapuh. m: 0400 631 644info@mesiauto.fi

Olavi Nenonen Ahopolku 2, 76130 Pieksämäkipuh. m: 0400 700 511, t: (015) 151 11

Sture PalmgrenPitäjänniityntie 207930 Pernaja Puh. k: (019) 636 204, m: 0500 315 271, fax: (019) 636 204

Tuure HulmiOmahaarantie 42, 27800 SäkyläPuh. k: (02) 867 0027 , m: 0500 590 095

Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmiesHannu KettunenVehka-ahontie 30, 73500 Juankoskipuh. (017) 62 201, m: 0400 278 963e-mail: hannuilmari48@jippii.fi

Vastaava museoajoneuvotarkastajaArto RantalaVillilänniemi 12 F 9, 33300 TamperePuh. k: (03) 3433 500, t: (03) 2361 227, m: 0400 838 355e-mail: arto.rantala@tak.fi

VetKu 3-4/2007

ISSN: 1795-4452Julkaisija: Veteraanikuorma-autojen seura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula KangasalaPainos n. 700 kpl

VetKu on Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenjulkaisu,jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssi-teenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoistaviestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella.

Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Jake-lu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenil-le sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viran-omaistahoille.

ILMOITUKSETTakakannen ilmoitustila on varattu Seuran yhteistyökumppa-neiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. Tekstisi-vujen Osta-Myy-Vaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoituk-set julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushin-nat sopimuksen mukaan. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-au-toperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia.

ARTIKKELITLehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä.Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämi-seksi sekä teksti- ja kuva-aineistoa julkaistavaksi.

KANNEN KUVA :Perinteitä vaalitaan ja bensiiniä poltetaan toisinaan myös talvi-sissa olosuhteissa, kuten keväällä 2006. Kolonnassa AarneLangin Ford 1936, Matti Lehdon GMC 1942, Raimo Mesiran-nan GMC 1954, Kalevi Vähä-Tahlon GAZ 1955, Veikko Hop-pulan Opel 1956. Kuva Retro Auto Moto -lehti/Veli Tirkkonen.Kuvat, joissa ei ole mainittu lähdettä ovat Vetkun kokoelmista.

SISÄLTÖ 1-2/2007

Info-sivu ............................................................ 2

Päätoimittajan porinat ............................................ 3

5 vuosikymmentä sitten ................................... 4

Puheenjohtajajalta .................................................. 5

Vanajan äänet purkkiin ................................... 6-8

Mobilian investoinnit liikkeelle ................... 9

Vetku esittelee ............................... 10-11

Sture Palmgren, Pernaja ............................. 12-13

Sahk tiedottaa ............................. 14

Tunnustelijat eteen - mars ! ............................ 15

Loska-ajot ............................ 16-18

Vanha valokuva kertoo ........................... 19

Paas poiketen Punkalaitumelle ............ 20-21

Vetkun toimintasuunnitelma vuodelle 2008 22-23

Vetku esittelee ............................ 24-25

Kuvataiteilija keikalla ............................ 26

Pikkupoikien elämää... .......................... 27

Repsikka-nimen alkuperästä ................ 27

Sitä sun tätä ................ 28-29

Kauppapaikka ............... 30-31

3

Päätoimittajan porinat

Pyyteetöntä historiantallennusta

Kuljetuskulttuurin ja hyötyliikenteen historian esittely maamme autoistumisenajan alkuvuosilta olisi varsin puutteellista ilman taltioituja ajoneuvoja. Kalustos-sa ja sen käytössä tapahtuneen huiman muutoksen voi ymmärtää vain, kunnäkee eri vuosikymmenten kuljetusvälineet liikkeellä, mieluiten tietysti perin-teisissä olosuhteissa. Veteraanikuorma-autojen seura ry:n toimintatapa - tuoda museoajoneuvotajanmukaisen oheisrekvisiitan kera säännöllisin välein suuren yleisön näh-täviksi - on ollut onnistunut valinta. Ajotapahtumien saaman runsaan myönteisen julkisuuden myötä kiinnostusajoneuvohistoriaa kohtaan on lisääntynyt ja paljon arvokasta aineistoa onsen myötä saatu tallennetuksi.

Veteraanikuorma-autojen matka-ajojen yhteydessä järjestettävien yleisöta-pahtumien aikana pitäisikin jokaisen auton kuljettajalla oikeastaan olla jatku-vasti tallentava nauhuri ajopukunsa taskussa. Lukemattomia arvokkaita histo-riatietoja saisi tallennettua, koska nuoruudenaikaisen ajokin näkeminen liik-keellä palauttaa tehokkaasti iäkkäämmänkin alan henkilön mieleen mitä tar-kempia muistikuvia merkittävistä tapahtumista ja kokemuksista.

Hatunnoston ja syvän kumarruksen ansaitsevat erityisesti ne kuorma-au-toperinteen harrastajat, jotka voimiaan ja kustannuksiaan säästämättäovat kunnostaneet ja taltioineet historiallista kalustoa säilyttääkseentietoisuuden tästä suomalaisen yhteiskunnan rakentamisen tukipylvääs-tä. On hyvä muistaa sekin tosiasia, että jokainen ajokeikka, paitsi aiheuttaa joskus mittaviakin välittömiä kus-tannuksia, myös kuluttaa ajoneuvoa, jonka on kuitenkin tarkoitus säilyä hamaan tulevaisuuteen. Ja taas ky-sytään harrastajan kukkaronnyöreiltä joustavuutta, sillä museoajoneuvokin vaatii jatkuvaa kunnossapitoasäilyäkseen toimintakunnossa.

Alan museoita tuetaan yhteiskunnallisella rahoituksella, mikä on tietenkin aivan oikein – taloudellisia edelly-tyksiä esim. tutkimustoimintaan tuskin muuten olisi. Museoidenkin kokoelmat olisivat kuitenkin varsin rajalli-sia ilman perinneasioita kunnioittavien yksityishenkilöiden panostusta. Maamme johtava tieliikenteen eri-koismuseokin on perustettu yksityisen harrastajan alulle panemana. Museoiden näyttelyissä kuljetushistori-aa pystytään esittelemään ainoastaan pienen kalustonäytteen avulla, eikä niissä juurikaan ole mahdollisuut-ta esitellä liikkuvaa kalustoa. Museoon päästäkseen on myös aina matkustettava jonnekin ja niistä useim-piin vielä ostettava pääsylippu, ennen kuin historian kulkuun pääsee tutustumaan.

Veteraanikuorma-autojen seura ry tuo elävän kuljetushistorian esittelyn yleisön luokse – eikä pyydä edeskorvausta vaivoistaan tai kustannuksistaan. Tämä lienee on todellista pyyteetöntä kulttuurityötä?

Jälkeemme tulevat sukupolvet uskoakseni kunnioittavat ja arvostavat työtämme.

arvioi Wexi

PS. toivottavasti myös vuoden 2008 toimintasuunnitelmaan sisältyvä ’Kuorma-autoalan ikääntyvän henki-löstön keskuudessa tehtävä haastattelututkimus’ -hanke saa julkista rahoitusta, jotta pystymme sen toteut-tamaan. Hiljaisen tiedon taltioinnilla on todellinen kiire ennen sen lopullista katoamista

4

Valmistui pelkosenniemeläisen VesaHeikkilän Sisu K-25 SL/400 Oy Suo-men Autoteollisuus Ab:n Karjaan teh-taalta.

• Kalvolassa tapahtui vakava junaon-nettomuus 15. maaliskuuta 1957 aa-mulla kello 9.45 noin kaksi kilometriäetelään Kuurilan rautatieasemaltametsäisessä kaarteessa. Pohjoiseenmatkalla ollut moottoripikajuna 41 jaetelään matkalla ollut Hr1-sarjan höy-ryveturin vetämä yöpikajuna 64 tör-mäsivät toisiinsa. Onnettomuudessamoottorijunan vetovaunu (Dm4 1607)tuhoutui täysin, ja yöpikajunan veturi(Ukko-Pekka Hr1 1005) kaatui. Usei-ta puu- ja metallirakenteisia vaunujatuhoutui lähes täysin. Onnettomuu-

dessa, joka on edelleen Suomen rau-hanajan pahin junaturma, sai sur-mansa 26 henkeä ja noin 50 louk-kaantui.

• Kuorma-autojen tuontisäännöstelyloppui Suomessa.

• Neste oy perusti öljynjalostamonNaantaliin.

• Ensimmäinen Wankel-kiertomäntä-moottori rakennettiin.

• Neuvostoliitto lähetti avaruuteenensimmäisen ”tekokuun”, Sputnik1-satelliitin, jonka kulkua seurattiin tar-koin meilläkin.

• Laika (venäjäksi "Haukkuja") oli en-simmäinen elävä olento Maan kierto-radalla. se lähetettiin avaruuteenNeuvostoliitosta Sputnik 2:n mukana.

Laika oli Moskovan kadulta löytynytsekarotuinen narttukoira, joka painoinoin 6 kg. Aluksi Laikan nimi oliKurdrjavka ("Pikku kippura") ja sitäkutsuttiin lempinimillä Zˇutsˇka("Pikku kirppu") ja Limontsˇik ("Sit-ruuna"). Yhdysvalloissa lehdistö kut-sui Laikaa nimellä Muttnik (mutt +Sputnik, jossa mutt tarkoittaa seka-rotuista koiraa).

• Euroopan hiili- ja teräsunioni muu-tettiin Rooman sopimuksella Euroo-pan talousyhteisöksi (EEC).

• MTV perustettiin vuonna 1957, jol-loin Ilmoittajien liitossa väläyteltiinideaa amerikkalaistyylisestä mainon-nasta televisio-ohjelmien yhteydes-sä. TES-TV oli aloittanut jo pari vuot-ta aiemmin, ja Yleisradio oli vastaaloittamassa lähetyksiään Suomentelevisio -kanavalla. Hanketta vetä-mään perustettiin Oy Mainos-TV-Reklam Ab.

SISU K-25 SI vm.1957 nro.46

Auto on valmistunut 4.12.1957 ja se on toimitettu 10.12.1957 Pääesikuntaan Helsin-kiin. Puolustusvoimat huutokauppasivat auton 16.8.1989 Tampereen Kalkussa. Autonhuusi Suonenjokelainen Timo Sorsa aikeinaan entisöinti. Sorsa ei kuitenkaan saanutauton entisöintityötä aloitettua, joten hän laittoi syksyllä 1991 ilmoituksen autosta Kel-taiseen Pörssiin. Vesa Heikkilä huomasi ilmoituksen ja monien vaiheiden kautta kaup-poihin päästiin. Vesa aloitti auton entisöinnin välittömästi vuonna 1992 muiden töiden-sä ohella. Entisöinnin yhteydessä autoon on lisätty mekaaninen kippilava. Auton han-kintaan vaikutti suurelta osin se, että isänsä Veinin vuonna 1956 aloittaman kuljetusyri-tyksen ensimmäinen Sisu -kuorma-auto oli vastaavanlainen. Veini olikin huomattavissamäärin Vesan entisöintiapuna ja nautti silminnähden entisöintityöstä. Vesa saikin isäl-tään monta hyvää neuvoa ja teknistä tietämystä. Veini odotti malttamattomana autonnäkemistä priimakunnossa. Näin ei kuitenkaan suotu käyvän. Veini sairastui syöpäänja kuoli pari vuotta ennen auton valmistumista. Perhe muistaa hänen harmitelleenmonta kertaa ennen poismenoaan, kuinka mukava auto olisi ollut nähdä valmiina. Autoon museokatsastettu 9.6.2004.

Entisöintiin osallistuivat:

Vesa Heikkilä + koko perhe.Veini Heikkilä Sodankylän Autosähkö /Tauno Tarsa (sähkötyöt).Sisu Auto Rovaniemi /Kauko Karjalainen.PL-Center / Esa Piittinen, Kemijärvi (maalaus).Sisu Auto Helsinki /Tapani Heinonen (kirjallisuus ja varaosat).Vesan äiti Rauha Heikkilä, Saunavaara. (verhoilutyöt)

Tiedot

Moottori: Bensiini.Sylinteriluku. 6.Iskutilavuus: 5,24.Teho: hv / kierrosta minuutissa 110 /300.Vaihteisto: Fuller 5-A-430SP, 5 vaihdetta eteen, 1 taakse.Jarrut: alipainetehostetut nestejarrut.Akselisto: kotimainen valmiste.Ohjaamo: Kiitokori Oy, Kausala.1. omistaja: Pääesikunta, kuljetusosasto, Helsinki.2.omistaja Vesa Heikkilä, Pelkosenniemi.

vuosikymmentä sitten…

5

Tervetuloa, nuoret harrastajat!

Vuoden 2007 ajelut on sitten likipitäen ajeltu, ja viimeisiään vetelevää vuotta voi tarkastella jo taaksepäin vil-kuillen. Vipattavista taustapeileistä voi havaita Vetkun jäsenmäärän jatkuvan kasvun, ainakin käyttäjienkommenttien perusteella onnistuneen internet –sivuston uudistuksen sekä entistäkin tasokkaamman VetKu-lehden.

Kesän säät olivat viime vuosina totuttuja epävakaisemmat, mutta kesäkeikka saatiin kuitenkin ajaa loista-vissa oloissa. Jäsenmäärän kasvu tuo helposti mukanaan ongelmia etenkin kesäkeikan järjestelyihin. Jo ny-kyinen 70 autokunnan letka asettaa järjestävälle komitealle aikamoisia paineita mm. majoitus- ja liikennejär-jestelyjen suhteen. Järjestäjien paineita pystyy itse kukin parhaiten keventämään noudattamalla VetKu–lehden numerossa 1-2/2007 esitettyjä ’Ohjeita Vetkun keikalle osallistuville’ sekä tietenkin huolehtimallaasianmukaisesta ennakkoilmoittautumisesta ja keikkamaksujen suorituksesta ajallaan.

Museoautojärjestöissä on yleisenä piirteenä jäsenistön korkea keski-ikä, mikä tuo mukanaan tiettyjä on-gelmia mm. toimielimien jatkuvuutta ajatellen. Vetkussa ongelmaa on omiaan korostamaan harrastuksenluonne. Moni haluaa harrastaa nimenomaan omalla kuorma-autolla, vaikka auton omistaminen ei jäsenyy-den edellytys olekaan. Kuorma-auton entisöinti ja säilytys edellyttää kuitenkin suuria tiloja, joiden hankintasopii huonosti ainakin nuoren, kenties juuri opintonsa päättäneen kaupunkilaisperheen talonrakennuspro-jektin luomaan rahoitustilanteeseen. Kokonaan toinen juttu on jossakin vaiheessa kaavailtu C-kortin ikärä-jan nosto. Sen seurauksena monelta nuorelta jäisi kuorma-autokortti ajamatta kokonaan, mikä olisi omiaanvähentämään sekä tulevien harrastajien että alalla työskentelevien joukkoa. Toivottavasti ainakin yksityislii-kenteen C-kortin saa ajaa jatkossakin suoraan B-kortin tapaan.

Ymmärrettävästi jäsenistö siis on valtaosin ns. kypsähtynyseen ikään ehtinyttä. Vaan onpa kuitenkin mu-kavasti lapsia aina keikoilla mukana, sillä altistukseenhan tämäkin harrastus usein perustuu. Ilahduttavaaon ollut havaita myös uusia nuoria (sana ymmärrettävä melko laajassa merkityksessä) vetkulaisia autoi-neen keikoilla ja muissa museokuorma-autotapahtumissa. Usein harrastaja valitsee itselleen nuoruus-vuosiltaan tutun auton. Nuorten vetkulaisten kohdalla tämä tarkoittaa usein 70-lukuista lasikuitukeulaistaautoa. Toivotetaan siis yhdessä muovinokat tervetulleiksi Vetkun letkaan!

Jari Ala-Ilomäki

PS. Jäsenmaksulomake postitettiin käsissäsi olevan lehden mukana. Varmistetaanhan jokainen, että mak-setaan SA-HK:n jäsenmaksuosuus jonkin jäsenkerhon kautta, mieluiten tietysti Vetkun!

Puheenjohtajalta

Kauhajokisten Antti ja Kirsti Kauran pojat ovat olleet nuoresta mukana keikoil-la. Kesällä 1998 Jani (23) ja Janne (15) pukeutuivat pohojalaasperinteen mu-kahan, kuten vanhempansakin. Kuvan otti matkassa myös ollut Jaana (22).

6

tuntuu olevan todellinen monitoimi-mies, koska saatuaan tietokone-tal-lentimen säädöt mieleisikseen, ottaahän olalleen vielä raskaan videoka-meran, jota alkaa tarkennella kuljetta-jan istuimelle kiivennen Teuvon jatsa-risaappaan kärkeen.

Jari antaa kuljettajalle vielä viimehetken käyttäytymisohjeita; ”aluksivain käynnistät auton ja annat senkäydä noin puoli minuuttia, jonka jäl-keen tavanomainen sammutus. Oh-jaajan merkistä suoritat uudelleenkäynnistyksen, jonka jälkeen lähdetliikkeelle kuten liikenteeseen lähde-tään”.

Lähtö tapahtuu kohtalaisen jyrkänmäen alta ja kamera-auto ajaa kokoajan edellä yrittäen pitää etäisyyttävakiona. Parin harjoitusajon jälkeenäänitystarkkailija on lopulta tyytyväi-nen purkittamaansa aineistoon, jotensiitä vain siirtelemään kalustoa Paa-von Möhkö-Vanajaan.

Iso AEC liikuttaa autoa reippaasti.Edellä ajavan kuvausauton kuljetta-jalla on täysi työ vahtia, ettei Peugeo-tin takaluukussa kameraa käytteleväJari saa Vanajan keulalla olevastajyhkeästä vinssistä merkintää otsa-luuhunsa. Aamua varjostaneet sade-pilvetkin ovat ymmärtäneet väistyäjonnekin Saimaan suurten selkien

Puolikosteahko lokakuinen per-jantai-aamu pyyhkii vasta rääppääsilmistään, kun Savitaipaleen Kou-lutielle kaartaa Vetkun äänitys-/ku-vausryhmän kulkuneuvo. Aamunpimeydessä pyöritelty parin sadankilometrin ajorupeama ei juurikaantunnu rasittaneen, sillä koko po-rukka on täynnä innostunutta odo-tusta, miten vaativa taltiointipro-jekti tulisi sujumaan. Ryhmän nok-kamies ja koko tallennusidean isä,Jari Ala-Ilomäki, tähyilee hiemanhuolissaan lounaiselle taivaalle,jossa ajoittain hieman turhankintummat pilvenlonkareet vaeltele-vat levottomasti.

Kosteus ja koleus kaikkoavat välittö-mästi vieraiden ajatuksista kun niinmonesti koettu eteläkarjalainen vie-raanvaraisuus taas kerran tulee esiin.Kuljetusliikkeen kahvihuoneen pöytäon katettu kuin pitoja valmistellen.Mahtava vadillinen munavoilla höys-tettyjä kuumia karjalanpiirakoita kato-aakin hetkessä parempiin suihin.Paavo Vainikka myhäilee tyytyväise-

nä, kuten aina, hän lienee vuosikym-menten kuluessa jo tottunut Aira-rou-vansa tarjoiluihin. Paikalle on ilmaan-tunut myös niin ikään savitaipalelai-nen kuorma-autoperinteen harrastajaTeuvo Pyöriä.

Kahvittelun jälkeen ryhmä ryhtyyvalmistelemaan työtä, joka heidätpaikkakunnalle on tuonutkin, eli van-hojen kuorma-autojen äänimaailmantallentamista. Ensimmäisenä kun-nian esiintymiseen saa Pyöriän Teu-von silmiinpistävän laadukkaasti en-tistetty punainen Vanaja 505 vuodelta1967. Erikoisrakenteisia mikrofonejakiinnitetään strategisesti tärkeisiinkohtiin, jotta eri elementtien aiheutta-mat äänet saataisiin mahdollisimmanpuhtaina talletetuiksi. Oman mikkinsäsaavat mm. moottoritila, voimansiirto,pakoputki kuin ohjaamokin.

Kun mikrofonit saadaan kiinnitetyik-si luotettavasti, mutta kuitenkin jous-tavasti runkoa pitkin mahdollisestijohtuvien hälyäänien eliminoimiseksi,kulkee ohjaamoon repsikan puolei-sesta oven lasista melkoinen johto-nippu.

Johtonippua seuratessa törmää tie-tokoneeseen, jonka ruudulla seikkai-levaa käyrästöä tarkkailee herkeä-mättömän keskittyneenä äänitysspe-sialisti Vesa-Pekka Peräkylä. Hän

Kohta kuusikymppisen äänet purkkiinja kuvat talteen.

VanajanTeksti ja kuvat Wexi

Käskynjako käynnissä kuljetus Vainikan pihalla. Vas. Teuvo Pyöriä, Paavo Vainikka,Aira Vainikka ja Jari Ala-Ilomäki.

Laitteiston asennus on tarkkaa puuhaa.Jari kiinnittämässä moottorin ääntä tallen-tavaa mikrofonia karvapalloineen.

7

Posti-Telen hinausauto, Oulun ja Kuusamon postiautovari-koilla palvellut Vanaja VKK 6x6 /1958.

Pekka Lapaton Vanaja VKN 2/1960.

Arto Toukovalkaman komea bulldog-Vanaja on palvellut Hä-meenlinnan palolaitosta.

Nokian Gummitehdas Oy on omistanut tämän Mobilian Va-naja V-48:n uutena, eli 1949.

Silmiä hivelevän kauniita kulttuuritallenteita savitaipalelaisen kuljetusliikkeen pihamaalla.

8

tärkeän työmme lähettyviltä, jotensiltä osin kaikki on hyvin.

Samalla menetelmällä ryhmä pur-kittaa vielä Vainikan vihreän maitoau-ton, 1955 mallin Vanaja A2:n sekä jä-reän puutavara-auton Vanaja T6-69:n vm. 1967:n ominaismurinat,ennen kuin on jätettävä hyvästit Savi-taipaleelle.

Myöhäissyksyn päivä ei ole pituu-della pilattu ja niinpä hämärä alkaakinjo uhkailla, kun ryhmä ehtii Anjalan-koskelle, jossa Pekka Lapatto odotte-lee.

Kiirettä pitää, mutta ennen kuin pi-meys lopullisesti estää kuvallisen tal-tioinnin, on Pekan 1960 valmistettupuutavara-Vanajakin VKN 2 6x6 pur-kissa.

Yön aikana taltiointiryhmä on siir-tynyt hämäläisiin maisemiin. Kan-gasalan Vehoniemenharjulle on josaapunut valmiiksi useita autoja,tähän tuotteeseen nähden ajankoh-taisten Vanajien lisäksi myös tarkoi-tuksenmukaisuussyistä ”samoillalämpimillä” tallennettaviksi sovitutOlavi Sallisen R.E.O. Speed Vagon1935 sekä Magirus Deutz Pluto 1964,molemmat arvokkaita historiatallen-teita.

Kangasalle on ajellut Lammiltamyös Arto Toukovalkama, jonka tal-leista löytyy mitä hienompia kuorma-autotallenteita. Parhaimmistoon kuu-luu ilman muuta myös todellinen har-vinaisuus; bulldog-tyyppisellä ohjaa-molla varustettu paloauto-Vanaja…

Mobilian kokoelmista paikalle ovatTommi Aromaa ja Reijo Kurkinen tal-koilleet työkaluja, joissa käytön jäljetovat nähtävillä. Vanhinta päätä edus-taa Suomen Gummitehtaan VanajaV-48 paloauto vuodelta 1949. Tam-pellan Hercules-lisenssillä valmista-ma moottori kirnuaa 90 hv, mistä eivarmaankaan turhaa reserviä oletäyttä vesisäiliötä kuljetellessa jäänyt.Oulun ja Kuusamon postiautovarikoil-la aikansa palvellut hinuri, vuoden1958 Vanaja VKK-6x6 kuten TVH:ntienhoitoautokin, VKN-13, vm 1959Kolilta, ovat aikakautensa kalustonedustavia tunnusmerkkejä.

Roismalalaisen Jaakko Mäki-Lauri-lan taltioima puna-valkoinen VanajaNB 69 edustaa Vanajan viimeistä,ehdottomasti edustavinta mallisarjaavuodelta 1967.

Vehoniemen automuseon sulke-misaika mukautuu jälleen kerranasiakkaiden mukaan, kun talkoolaisetlopulta ehtivät nauttimaan Leilan tar-joamaa sitäkin maistuvampaa ”lou-nasta”.

Vielä on yksi sateen sävyttämämaanantai uhrattava tulevien suku-polvien hyväksi. Raimo Stenvalliltamenee kunnanhallituksen kokouskinosin ohitse, kun pojat vaan jyräävätrekka-Vanajalla R 69:llä ylös alasTuusulan Ristikiven mäkiä. Mutta onse sen arvoista!

Tallennusjengin rehkiminen onluonnollista jatkoa kesän 2006 aikanaalkaneelle projektille, jonka tarkoituk-sena on tallentaa suomalaisen kuor-ma-autoilun historian tyypillisimpientyövälineiden äänimaailma kuvankera laadukkaasti toistettavassamuodossa. Seuramme puheenjohta-ja Jari Ala-Ilomäki on nähnyt tärkeäk-si tallentaa vanhojen kuorma-autojenäänet siten, että tulevillakin sukupol-villa on mahdollisuus aistia se juhlavatunnelma, jonka voimaa uhkuvankuorma-auton kiipeäminen ylös kylä-tien mäkeä 1900 –luvun puolivälin ai-koihin on aikalaisissaan herättänyt.

Liikkuvan kuvan avulla taas on esi-

tettävissä tekniikan kehittymisentuoma muutos esimerkiksi kuljettajanajokäyttäytymiseen. Vaadittiinhan ta-kavuosien kuorma-automieheltähyvin erilaista ammattitaitoa kuin ny-kyisin. Esimerkiksi välikaasu tai kytki-men kaksoispolkaisu ovat nykykuljet-tajille jo lähes tuntemattomia käsittei-tä.

Vesa-Pekka Peräkylä syventyneenämoottorimusiikin sävelkulkuun.

Aika pitkään mie väänsin kauppaa,mutta sit se syntyi, sanaili Pekka Lapat-to.

Mobilian kalustovastaava Tommi Aromaaherkistelee Tampellan vuonna 1949 val-mistamaa Hercules –lisenssimoottoriaäänityksiin.

9

MOBILIAN INVESTOINNIT LIIKKEELLE

Autojen huoltoon sekä kokous-ja juhlavieraille uudet tilat

Mobilian liikevaihto tulee yltämäänvuonna 2007 uuteen ennätykseensänoin 1,2 miljoonaan euroon. Erityisenvoimallista kasvu on ollut Mobilia ser-vice palveluissa sekä Mobilia elämystuoteryhmään kuuluvissa kokous- jajuhlapalveluissa. Kasvu näkymätovat edelleen hyvät ja Mobilia onkäynnistänyt ja käynnistämässä mer-kittäviä investointeja entistä moni-puolisempien palvelujen tarjoamisek-si.

Mobilian entisöintitoiminnan saavatuudet tilat. Mobilia service tuoteryh-mään kuuluvien autojen kunnostus jahuoltotyötilat kaksinkertaistuvat noin400 neliömetriin. Kokous- ja juhlapal-velujen tarpeisiin rakennetaan uusikokoustila ja nykyinen Mobilia sali

uusitaan perusteellisesti. Uusittu salitulee tarjoamaan entisestäänkin viih-tyisämmät ja toimivammat tilat ko-kous- ja juhlakäyttöön. Työ alkaa jou-lusesongin päätyttyä ja valmistuumaaliskuun 2008 loppuun mennessä.

Autojen korjaamis- ja huoltotilojensekä kokous- ja juhlapalvelutiloihintehtävät investoinnit maksavat noin320 000 euroa. Töiden urakoinnistavastaa rakennusliike Rannikon AarreOy Kangasalta.

Mobilia Classics and Sports–hanke eteenpäin

Mobilia käynnisti vuonna 2007uuden palvelukonseptin kehittämi-sen. Palvelukonsepti on työnimeltään”Mobilia Classics and Sports Galle-ry”. Siinä yhdistyvät hyvissä tiloissasäilyttäminen ja näyttelytoiminta. Tilattullaan rakentamaan Mobilian nykyi-sen Kokoelmahotellin yhteyteen, ra-kennusvaiheena III. Tilaan rakenne-taan korkealaatuiset säilytystilat noin30-40 autolle siten, että niihin onmyös yleisön mahdollista tutustua.Käytännössä tämä tarkoittaa, että ti-laan rakennetaan 30-40 autotallia,joissa vähintään 2 seinää ovat lasi-sia.

Mobilia Classics and Sports Galle-ryn autotalleja vuokrataan yksityis-henkilöille sekä yrityksille ja yhteisöil-le, jotka tarvitsevat vaivattoman jaturvallisen säilytyksen yksittäiselleajoneuvolle (auto, moottoripyörä) taimuutaman ajoneuvon kokoelmalle.Hyvän säilytystilan lisäksi MobiliaClassics and Sports Gallery tarjoaamahdollisuuden tuoda yksittäisiä au-toja tai pieniä kokoelmia riskittömästiyleisön nähtäville.

Mobilia Classics and Sports Galle-ryn hankesuunnittelu valmistui ke-väällä 2007. Tilojen jatkosuunnittelukäynnistyy vuoden 2007 loppuunmennessä. Tavoitteena on, että lo-pulliset suunnitelmat valmistuvat ke-väällä 2008.

Tilojen pääsuunnittelija on Arkki-tehtitoimisto Ritva Lahtinen Kan-gasalta. Rakennustyöt pyritään käyn-nistämään vuonna 2009. MobiliaClassics and Sports on ainoalaatui-nen hanke Suomessa ja sen koko-naiskustannusarvio nousee noin 2,5miljoonaan euroon.

Entistä monipuolisempaa myösnetissä

Fyysisten tilojen ja niissä olevienpalvelujen kehittämisen lisäksi Mobi-lia on saavutettavissa entistä parem-min myös internetin välityksellä osoit-teesta www.mobilia.fi. eMobiliaan onavautunut useita kokoelmia ja tahtitulee vuoden 2008 aikana kiihty-mään. Vuonna 2007 merkittävimmätlaajennukset olivat Oy Teboil Ab:nkuva-arkiston ja Autoliitto ry:n esine-,kirjasto- ja arkistotietokantojen avaa-minen.

Museokauppapalvelujen äärellepääsee Mobilian omien kotisivujen li-säksi osoitteesta www.trafiikki.fi,johon Trafiikki-museot ovat avanneetyhteisen liikenne- ja viestintä aiheistamateriaalia välittävän verkkokaupan.

Oy Teboil Ab:n kuva-arkistoon pää-set osoitteesta www.mobilia.fi

Lisätietoja Mobilian hankkeista saamuseonjohtaja Kimmo Levältä nu-merosta 040 900 6641 sekä sähkö-postilla osoitteesta kimmo.leva@mobilia.fi.

Havainnekuva Mobilia Classics and Sports Galleryn sisätiloista.

10

Vetku esittelee

Aulis Hartikainen

Synnyin olympiavuonna 1952 Muuruvedellä, joka on nykyistä Juankoskea.Koska isä oli kuorma-autoilija, tarttui tuo autoilu ryysyihin minullekin jo ihanpikkupoikana. Siitä tuli työ sekä harrastus. Ajokortin sain 1970 ja siitä läh-tien on leipä ym. rahat hankittu tien päältä.

Maito eri muodoissaan on ollut se artikkeli, mitä on enimmäkseen kulje-tettu, ohessa toki vähän muutakin. Isäni aloitti maidonajon jo vuonna 1956tonkkakeräilyllä. 70-luvulla tuli käyttöön säiliökeräily, joka jatkuu edelleen-kin. Samoin 70-luvun lopulla aloitettu meijerituotteiden jakelu kauppoihin jalaitoksiin.

Kuljetusliikkeen omistan yhdessä veljeni kanssa, meillä on tätä nykyä 4kuorma-autoa.

Innostus vanhoihin vehkeisiin on kytenyt jossain määrin aina. Vetkuntoimintaa olen seurannut seuran alkuajoilta lähtien, jäseneksi liityin Mäki-sen Erkin houkuttelemana -90 luvun alkupuolella, jolloin hankin ensimmäi-sen projektini, Volvo Titanin. Sen sain museorekisteriin 1996.

Pari vuotta myöhemmin Lähivaaran Pertti antoi vinkin Vanajasta. Sehäntuli hankittua, siitä rakentelin maitoauton, jollainen isälläni aikoinaan oli.

Projektiautoja varastossa muutamia on mm. Ford F620, Kotio-Sisu vm 61, Scania-Vabis L55 vm.61 ja VW Transport-ter -73. Kuten niin kuin monilla muillakin, työ haittaa harrastusta aikalailla. Yhtään ei tiedä, tuleeko noista kaikista mil-loinkaan valmiita minun toimestani.

Vetkun keikat ovat mielestäni erittäin mukavia ja mielenkiintoisia, niitä on avovaimoni Liisan kanssa ajeltu molemmatyhtä suurella innostuksella Monellekin yrittäjälle keikka on kesän kohokohta ja usein ainoa kesäloma. Niiden aikanamyös tieto perinneasioista leviää tehokkaasti. Useinkin melko pitkät välimatkat varsinkin kevät- ja syyskeikoille vähänjarruttelevat lähtöintoa. Herääkin kysymys, voitasiko "vetkun lipun" alla järjestää ns. alueellisia keikkoja vähän eri puo-lilla Suomea asuville harrastajille?

Joku talvikeikkahan voisi olla ihan hyvä juttu!?

Terveisin Aulis

11

Vetku esittelee

Raimo Stenvall

Isäni on aloittanut ammattiliikenteenvuonna 1938, kun olin itse vuodenikäinen, eli kotoa käsin minäkin olenautopistokseni saanut. Ajamaanopettelin 1940 -luvun lopulla 1934-mallin käsikipillisellä BB Fordilla.Lapio ja auto olivat työkalut. Kaikkikuormat tehtiin käsin, mullat, sannat,lumet, halot, laudat ja myös tukit.Vuonna 1956 meille tuli ensimmäinentraktori joka helpotti kuormauksia pal-jon. Tuhansia kuormia on tehty kui-tenkin käsipelillä.

Vuonna 1953 ajoin ensimmäisenurakkani isän 40 Fordilla. AjoimmeTuusulasta eri kohteista multaa jasavea Paijalan hautausmaalle 4 m3kuormilla ja hinnalla 4 Smk / m3. Sa-maisen hautausmaan kivet on isoisä-ni ajanut vuosisadan alussa meidänpelloilta hevosella.

Vuosikymmeniä ja työkaluja on ku-lunut ja niiden aikana autojakin noin500 kpl. Karavaani kulkee punaval-koisissa väreissä edelleen.

Vuonna 1986 kysyin silloiselta A-vakuutuksen yhteyshenkilöltä, JoukoOjalalta, tietäisikö hän missäänminun vuosimalliani, eli 1937 -mallis-ta kuorma-autoa. Pari viikkoa myö-hemmin kävimme Joukon ja vaimoniKirstin kanssa katsomassa Pusulas-

sa Letukkaa ja siitä alkaen olemmeolleet museokuorma-autoharrastajia.Harrastuksen tuloksena syntyi Tuu-sulan automuseo syksyllä 2005.

Ensimmäinen keikkamme oli Kuor-ma-autoliiton 50 v -juhlakulkue Se-naatintorilta Otaniemeen.

Monen harrastajan tavoitteena onollut tallentaa joko ikäisensä auto, taivastaava jolla on autoilunsa aloitta-nut. Oman yritykseni aloitin Morrik-sella 1959, vastaavan mallinen Aus-tin on nyt museossamme. Fordin, vm.1940 sai Kirsti lahjaksi täyttäessään50 v. Auto on saman ikäinen kuinhän.

Fordiin liittyy meidän perheessätärkeitä siteitä. Isäni Väinön ensim-mäinen auto oli vm. 1924 Ford h-autoja ensimmäinen rahtiauto vm. 1931Ford AA. Sen jälkeen oli useampiakinFordeja, joita tuli ajeltua ilman ajo-korttiakin, kunnes 1955 sain eriva-paudella ammattiajokortin. Ympyräon sulkeutunut, taas on rekkaa ajetta-va erivapaudella.

Tallennettuna pitää olla tietenkinkuljetusliikkeen päämerkki Mersusekä Volvo. Vanaja kuului kalustoom-me vuodesta 1964 aina viimeiseentehtaan valmistamaan 505-tyyppiinsaakka. Parhaillaan työn alla on ta-kaisin kotiin palannut Volvo F 86 vm.1971 (UTX-2), jonka löysin Somerol-ta maratonjuoksun yhteydessä 2006.

Seuraava taltiointihaave, Mersu re-kanveturi vm. 1976-82, on vielä haus-sa, toivottavasti löytyy.

Moneen olen joutunut mukaan.Tuusulan päättävissä elimissä olenollut vuodesta 1973 alkaen, valtuus-tossa, hallituksessa, verotus-, liikun-ta- ja nyt vielä teknisessä lautakun-nassa.

Lions-toiminnassa olen ollut 28vuotta, olen Tuusulan I Melvis Jones-jäsen. Urheilu on minulle elämänta-pa, jalkapalloseuran puh.joht. olenollut 13 v. Kalevan kierrokseen olenosallistunut 21 v (109 lajia). Vuosit-taiset Hiihdot Finlandia, Sulkava, Po-gosta, Vuokatti, Pirkka, Tahko, Saa-riselän Vaskooli ja Pohjois-Italia ovataina olleet lähellä sydäntäni. Kutenerityisesti Lappi ja Kiilopää.

Meillä kaikilla vetkulaisilla on mah-dollisuus omalla paikkakunnallammetuoda esiin vanhan auton harrastus-ta. Keikat ovat hyvä tapa esiintyä, nii-den avulla meidät ja työmme opitaantuntemaan. Se on parasta mahdollis-ta mainosta perinnetallennukselle.Nuoria harrastajia pitäisi tuoda esiinenemmän esim. lehtijuttujen muodos-sa. Se antaisi potkua muillekin

Oli se hienoa että pitkänkin matkanpäästä tänne Hyrylän Hävittäjien pitä-jään tultiin onnittelemaan päivänsan-karia lokakuisessa Loska-Ajossa!Onnittelutilille kertyi 12 800

€, jokaluovutettiin 24.11.2007. Siitä myöstuhannet kiitokset kaikille vetkulaisil-le. Hyvää harrastevuotta 2008!

Pitkän linjan rekkakuski, liikenneneuvosStenvall keikalla Tampereen Lielahdessalokakuussa 2007.

Raimo

12

Nuori mies aloitti kuljetusyrittäjänuransa vuonna 1960 suorittaen puu-tavarakuljetuksia Loviisan sahalleTukkikuormia ajettiin aina vuoteen1963 saakka David Brown 950 -trak-torilla ja 53 mallin Austinista valmiste-tulla vetävällä perävaunulla. Alaikäi-sellä miehellä ei ollut mahdollisuuksiaomiin liikennelupiin, joten luvat haet-tiin isän nimissä.

Seuraava ajopeli oli Loviisalaiseltayrittäjältä käytettynä ostettu, 16 m3:nhake- ja sahanpuru lavalla varustettu"Lehmänselkä" -Fargo, jossa oli Per-

kins B6 dieselmoottori. Tämä malliolikin erityisesti tunnettu käynnistys-ominaisuudestaan; jos sen pysäköitvahingossa varjon puolelle, ei olluttoivoa käynnistymisestä ainakaanilman hehkutusta. Hehkulaitteenanäissä malleissa oli imusarjaan liitet-ty "liekinheitin", eli KiGas -laite, valo-petrolilla toimiva esilämmitin. 60-luvun alkupuolella kuorma-autojensuurin sallittu nopeus oli 60 km tun-nissa. Sturen mukaan Fargoon oli jotuohon aikaan asennettu automaatti-

nen nopeudenrajoitin;Moottorista katkesi välit-tömästi suihkuputki, josnopeus nousi 70 kilome-riin tunnissa. Uusia put-kia rakennettiin näppä-rästi metritavarastakäsin muotoilemalla.

Ensimmäisen VanajaA2/-58 kymppipyöränsäSture osti Korpivaaralta.Kannentiivisteiden suur-kuluttajana tunnetullaAEC -moottorilla varus-tetun auton hakelavan ti-lavuudeksi saatiin jo 30 -32 m3. Rakas vastakap-pale Ami Anneli tuli ku-vioihin ja hynttyyt lyötiinyhteen vuonna 1964,

juuri ennen kuin Suomen Puolustus-voimat kutsuivat miehen riveihinsäDragsvigiin kahdeksaksi kuukaudek-si. Veljet saivat tuolloin jatkaa kulje-tusyrittäjän ohdakkeisella polulla.

Helsingin Scan-Autosta Sturehankki armeijan jälkeen 1957 malli-sen kymppipyörä-Vanajan, jolla ajet-tiin 1,8 m:n propsia mm. SiuntiostaPyhtäälle, Stockforsin tehtaalle. 150 -160 km:n keikkoja ajettiin kaksi vuo-rokaudessa. Kuormaus tähän autoontapahtui täysin käsipelissä. Tehtaallaoli selkeä vaatimus pinon mitoista -sen tuli olla 4 m korkea. Aina sai heit-tää pölliä yläsuuntaan, olipa sittenkyseessä lava tai pino!

Stocforsin tehtaan osti sittemminEnso, joka lakkautti sen nopeassatahdissa.

Kerran oli Sturenkin huumorintajuloppua kesken. Pitkän lauantaipäi-vän sileällä, jään peittämällä kalliollakuormansa kanssa taistelleet auto-miehet alkoivat iltamyöhään jo melko"kypsiä" poikia. Paikalle tulleen met-sätyönjohtajan tokaisu "onneksitämä on teille vapaa-aikaa" kalahtikuin propsipölli takaraivoon.

60-luvun puolivälissä Sture osallis-tui myös väylänrakentamiseen, tie-töissä Kouvola - Ristiina - Mikkeli tiel-lä sekä Lauritsalan kanavatyömaalla.Työkaluna näihin aikoihin oli VolvoStarke. 1967 alkoivat kappaletavara-kuljetukset ulkomaille, lähinnä poh-joismaihin, sekä vihanneskuljetuksetparin syksyn ajan Pauligille.

60-luku oli Palmgreneilla myös per-hesuunnittelun aikaa; Laila Else-Maysyntyi 1964 ja Sture Mikael 1967.Heistä molemmista tuli sittemminvankka apu perheyritykseen, vaate-alan mallimestarikoulutuksen hankki-nut Else-Maykin ajoi kontteja ja irto-periä reilut 7 vuotta. Mikael taas viih-tyy edelleenkin Scania R 420:n ratis-sa.

Käytettynä hankittu Scania 110 saiperäänsä vuonna 1971 uuden Jyki-perävaunun, joka oli ollut vain esitte-lyajossa Neuvostoliitossa. Loviisanydinvoimalan rakennustyömaallakului kolme ensimmäistä kuukautta,jonka jälkeen ajo vaihtui paperirulla-hylsyjen kuljetukseksi Spirolitin lu-kuun.

Ensimmäinen uutena hankittu autoyhtiölle tuli vuonna 1975, jolloin ka-lustokanta oli jo kolme autoa. Myö-

Sture Palmgren, PernajaLähes puoli vuosisataa sitkeätä yrittämistä

kuorma-autoilla.

Vanaja 1957 AEC 125 hp moottorilla. Takana näkyy hieman Sturen ensimmäisen Va-naja A2:n vm. 1958 keulaa.

David Brown 950 / 1960

13

hemmin hankittiin vielä yksi lisää.Scan Auto Oy toi 70-luvun lopulla

maahan Dodge kuorma-autoja, joihinasennettiin Valmetin moottorit yhtiöntoimipisteessä Loviisassa. Nämä siir-tyivät yleensä Sturen toimesta Linna-vuoren tehtaalta Loviisaan. Tavalli-nen kuormakoko oli 40 moottoria.

1982 aloitettiin merikonttien kulje-tukset ensin yhdellä, sitten vielä toi-sellakin autolla. Paperirullahylsyjenkuljetus jätettiin liian tiukaksi käyneenhinnoittelun vuoksi Enson ostettuaSpirolitin. Tässä vaiheessa autojenmäärä väheni väliaikaisesti kolmeen,kasvaakseen taas myöhemmin par-haimmillaan viideksikin, joista yksi olisilloin myös Venäjän liikenteessä.Tätä nykyä vedetään kahdella Sca-nialla irtoperiä ympäri Suomea sata-mista, enimmäkseen kuitenkin Hel-singistä.

Pahoilta vahingoilta liikenteessä ononneksi vältytty. Eräällä Helsingin jaTornion välisellä keikalla kuitenkinsattui ikävä tapaus. Kuljettajan valp-paus oli syystä tai toisesta herpaan-tunut ratkaisevalla hetkellä ja niinsuistui auto tieltä osa Iijoen sillan kai-teita mukanaan. Kontissa ollut 22tonnin paperirullakuorma säästyi va-hingoittumattomana ja nousi jokipen-kereeltä ylös kahden raskaan nostu-rin voimin. - 38 000 mk:n korvaustavastaan. Vasta 62 000 km ajettuVolvo F 12 vaurioitui lunastuskun-toon.

Veteraanikuorma-autojen Seurantoiminnasta Sture ei ollut vielä kuul-lutkaan, kun Raimo Aarnio houkuttelihänet kumppanikseen Jäämeren Kei-kalle 1990. Keikka suoritettiin 38 -mallisella, oikealta ohjattavalla Sca-nialla. Matka oli siksi miellyttävä ko-kemus, että mies päätti hankkiaoman museokuorma-auton tuleviakeikkoja varten. International C1300/-63, nelivetoinen paloauto,onkin sen jälkeen nähty ajokkina mo-nissa Seuran tapahtumissa. Stureitse on toiminut jo vuosia aktiivisestiSeurassa, mm. sen hallituksessaennen kaikkea ruotsinkielisen jäse-nistön edustajana.

Volvo LV 290D vm. 1937 on varsi-nainen harvinaisuus, valmistenume-ronsa perusteella sarjan alkupäähänsijoittuva auto. Viimeisin Sturen histo-riataltiointi on Sisu K-28 vm 1954.

Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n

Helsingin tehtaalla luovutettiin 25.101954 tilaajalle, Aavasaksa Oy:lle,alusta nro 7819. Auto oli varustettukolmen hengen vakio-ohjaamolla jaMichelin 9.00 - 20 ulkorenkailla.

Tilaajan toivomuksesta autoonvaihdettiin jo tehtaalla Leyland -die-selmoottori. Alkuperäinen bensiini-moottori luovutettiin kuitenkin myösauton mukana. Tämä päätyi sittem-min tukkiproomuja mm. Valkon sata-massa avustaneeseen satamahinaa-jaan. Osa auton vaiheista on hämä-rän peitossa, mutta vuonna 1964 sii-hen tiedetään asennetun ns. "metsä-elefantilla" varustetun Hiab-nosturin.Tästä alkaen autoa käytettiin rekiste-

röimättömänä työkoneena tukkienkuormauksessa.

Hyvin heikkoon kuntoon rapistunutvanhus on Sturen käsissä kokenutuuden syntymisen. Veteraanikuorma-autojen Seuran valtuutetut museoajo-neuvotarkastajat Antti Prusi ja ReinoKrouvila hyväksyivät entistämistyönkohteen laadukkaasti suoritetuksi jakatsastusviranomaisen lopullinen siu-naus museoajoneuvoksi suotiin au-tolle 11.10.1999. Jälleen on pelastet-tu ja tallennettu yksi merkittävä pala-nen suomalaista kuorma-autohistori-aa.

Teksti: Veikko HoppulaKuvat: Palmgrenin kotialbumista ja JAI

Scania-Vabis L75-46 / 1963 rek.tunnus ZX-908.

MAO-30, Sturen entistämä Sisu K28 – 4500 / 1954. (JAI)

14

Poiminta SA-HK:n hallituksen jäsen-kerhotiedotteesta 2.2007 (lihavoinnittoimituksen)

7. Syyskokouksen 2007 valinnat

Jäsenmaksu säilyy entisenä, eli 24 E/ jäsenkerhon jäsen. Puheenjohtajana vuonna 2008 jatkaaTimo Kaunonen Kymen Automobiili-kerhosta. Hallituksen erovuoroisten jäsenten ti-lalle valittiin: Jyrki Taipale Keski-Suo-men Mobilistit, Yrjö KaasalainenSatakunnan Mobilistit / Veteraani-kuorma-autojen Seura ja SimoPyykkönen Tampereen Seudun Mo-bilistit. Edellä mainitun kolmen varsinaisenhallituksen jäsenen 1. varajäsenJouni Kallio Seinäjoen Seudun Mobi-listit / Veteraanikuorma-autojenSeura, 2. varajäsen Pentti HeinonenSA-HK Savon Kerho / Veteraanikuor-ma-autojen Seura, 3. varajäsen AnttiPrusi Veteraanikuorma-autojenSeura / Tampereen Seudun Mobilis-tit.

Hyvää Uutta Vuotta 2008

toivottaa

SA - HK:n hallitus

Veroton lepo kun (käyttö)auto lepää

Marraskuun 2007 alusta voimaan astunut uusi asetus on harrasteauton omis-tajille ilouutinen. Kun ajoneuvo ei ole käytössä ei tarvitse maksaa vakuutus-maksua eikä ajoneuvoveroa! Tulevaisuudessa maksetaan ajoneuvovero aino-astaan todellisesta käyttöajasta.

AKE ilmoittaa:“Liikennekäytöstäpoisto katkaisee ajoneuvoveron ja vakuutusmaksutAjoneuvon haltija tai omistaja voi 2.11.2007 alkaen tehdä ilmoituksen liikenne-käytöstä poistamisesta. Liikennekäytöstäpoisto ei pääsääntöisesti koske L-luokan ajoneuvoja, kuten moottoripyöriä. Ajoneuvoveron maksuvelvollisuuspäättyy poistopäivänä, ja poiston jälkeiseltä ajalta maksettu vero hyvitetäänseuraavalla verolipulla. Vastaisuudessa ajoneuvoveroa siis maksetaan vaintodelliselta käyttöajalta”.

AKE ilmoittaa myös, että poisto ja uudestaan käyttöönotto maksaa noin 10 /toimenpide. Ei riitä, että soitetaan vakuutusyhtiölle kertoen, että ajoneuvopoistetaan liikenteestä, vaan ilmoitus on hoidettava katsastuspaikalla tai va-kuutusyhtiössä, missä ajoneuvo on vakuutettu. Rekisterikilpeä ei tarvitse luo-vuttaa poiston aikana. Yllä kerrottu muutos ei vaikuta museoajoneuvoihin, mutta onhan se kauan kai-vattu helpotus harrasteautoilijoille ja ”kesäautolle” jota ei talvella käytetä.

Lopputoteamuksena voidaan todeta, että tämä muutos on iso askel oikeaansuuntaan – ei makseta ellei ajeta!

Dage Groop SAHK tekninen valiokunta.

Lepäävä harrasteauto ei tule enää kalliiksi. Tosin tämä 1964 Kontio luovutettiin RaimoKuorttille sittemmin museorekisteröitynä, joten sen osalta vakuutusmaksuhuolet meni-vät muutenkin ohitse.

TIEDOTTAA

15

Testi ja kuvat wexi

Vaikka Vetkun piirissä matka-ajojenjärjestämiseen alkaa jo jonkin tasois-ta rutiinia kertyäkin, edellyttää varsin-kin maamme rajojen ulkopuolellesuuntautuva keikka melkoista esival-mistelua. Kesällä 2007 Seuran esi-tunnustelijat tekivät alustavan kartoi-tusmatkan Eestiin, jonka rohkaisema-na varsinaista reittisuunnittelua us-kallettiin ryhtyä toteuttamaan. Kah-den päivän lenkin aikana varmistuimm, ettei veteraanikuorma-autojenkolonnavauhdilla ole mahdollista kier-tää kaikkia Viron kiinnostavia kohteita– paitsi kaukaa. Myös mielenkiintoi-set ja kauniit Länsi-Viron saaret, niinHiidenmaa kuin Saarenmaakin on jä-

tettävä väliin, sillä salmien ylitys ottai-si liikaa aikaa. Mutta ei huolta, eteläi-sestä naapurimaastamme löytyy run-saasti tutustumisenarvoisia kohteitamyös Suomenlahden rannikolta, niinlänteen kuin itäänkin Tallinnasta.Haastavaa oli löytää riittävän isot ma-joituspaikat, missä 40 autokuntaapytyy yöpymään ja ruokailemaan.

Kartoitus ei olisi onnistunut lain-kaan niin sujuvasti ilman ystävällistäja asiantuntevaa paikallisapua, jotakartoitusryhmälle tarjosivat nykyisinmyös Tallinnaa asustava Esa Pyyh-käläinen sekä Puksiirabifirma Ros-qvist Oü:n Raik Zäuram.

Tunnustelijat eteen - mars!

Tunnustelijajoukkue sai nauttia ajanhengen mukaisesta kyydistä Eesti Au-toklubin autoabi-bussissa.

Raik Zäuram tuntee Eestin tiet keskimää-räistä paremmin kahdestakin syystä; hänhoitaa tiepalvelu-toimeksiantoja, muttamyös organisoi itsekin osallistuen mitta-via polkupyörä-ajoja jotka ulottuvat eripuolille maata. NeuvottelukumppaninaEsa Pyyhkäläinen

Rakveren linnalla historian aistii joka solullaan.

Näinkin mahtava putous löytyy mat-kan varrelta. .

Laivaussopimus on syntynyt. Kuvassa vasemmalta neuvottelijatRaimo Stenvall, Jari Ala-Ilomäki sekä Tallink Oy:n toimitusjohtajaKeijo Mehtonen.

Tuollakin olisi mielenkiintoista tutustuttavaa, tuntuu Jarituumivan Sakun aidalla.

16

Vuoden 2007 Loska-ajoja leimasi-vat kolme asiaa: usva, StenvallinRaimon 70-v syntymäpäivat ja tie-tekin hyvä vetkulainen henki

Keikka käyntiin Kiito-Simeonilta

Veteraanikuorma-autojen seuran pe-rinteiset loska-ajot kiinnostivat lähesneljääkymentä veteraanikuorma-au-tokuntaa. Räntää ja loskaa ei taivaal-ta tullut, mutta tihkusade seurasikeikkalaisia uskollisesti koko viikonlo-pun. Kiito-Simeonin pihamaalleusvaa uhmaamaan kokoontuivat van-hojen tuttujen lisäksi ensikertalaisinaosallistujina Gilbert ja Marianne Sö-derholm vm. 1966 Scania-VabisL66:lla, Seppo ja Tarja Tyyskä vm.1969 Volvo FB-88:lla, Vesa Kauran-ne vm. 1976 Mercede-Benz 1513:llasekä Kalevi Luhtakallio ja Pentti Ke-tola vm. 1981 Dodge Power Ram450:llä.

Retken aluksi Kiito Simeon tarjosireilun aamiaisen, jonka jälkeen osal-listujat saivat tutustua yrityksen te-hokkaisiin ja uudenaikaisiin toimintoi-hin ja tiloihin sekä sisällä että ulkona.Tilat pitivät sisällään lähes kaikenhuomattavan varaosavaraston ja mit-tavan pesuhallin kautta jarrudynamo-mertriin. Paitsi ruumiin ja hengen ra-vintoon, oli Simeoni, joka oli saanutnimensä tietenkin Seitsemän veljek-sen mukaan, panostanut myös kuor-ma-autohistoriaan tuomalla komeantelivetoisen Jyry-Sisunsa vastaanot-tamaan retkeläisiä.

Opin sauna autuas aina

TTS:n autoalan koulutuslinjalla saa-tiin kattava kuva autoalan koulutuk-sen muuttuvasta tilasta. Osa vetkulai-sista totesi koulutustarpeen jopa yl-lättävän muuttuvaksi ja yritti parhaan-sa mukaan todistaa kelpoisuuttaanjatkossakin ilman suurempia koulu-tuksia. Totuus on kuitenkin EU:n her-rojen sanelema eikä siinä hyväkäänsukutausta auta. Tietokonepohjai-seen opetusvälineistöön oli mahdolli-suus tutustua myös henilökohtaiseentuntuman kautta ja komeasta ajoka-lustosta oli näytteitä pihalla.

Illan loppuhuipennusta enteili päi-vän kulttuuripanos. Ei iltaa Stenvallinluona ilman kaiman syntymäkotiin tu-tustumatta. Eli nykykielellä vetkulai-

Teksti: Päivi ja Jari Ala-IlomäkiKuvat: Jari Ala Ilomäki (JAI)., Päivi Ala-Ilomäki (PAI) ja Veikko Hoppula (VH)

Aamun ensi kajastuksen tunkeutuessa tihkusateen lomasta vetkulaiset valloittivat Kiito-Simeonin pihamarkin, tosin isäntien ystävällisella avustuksella. (JAI)

Loska-ajojen osallistujat kokoontumassa puolimatkan krouviin Taaborinvuoren museo-alueen pysäköintipaikalle Palojoelle. Paikalle kolonnan johdattelivat Marja-Liisa ja Mar-kus Järvi Volvo PV 544:llään. (V.H)

LOSKA-AJOT 2007

-usvaa putkessa ja muutenkin

17

Edustava valikoima 60-lukulaisia ruotsalaisvalmisteisia autojamatkalla Rajamäeltä Palojoelle. Etunenässä Tuure ja MerjaHulmi vm. 1964 Volvo Viking L485:llä. (PAI)

Stenvallin tallien pihalla oli nähtävänä myös Helsingin Pelastus-laitoksen museoautoja. Etualalla palopäällikön auto PlymouthValiant V100 vm. 1969 ja takana raskas pelastusauto Magirus-Deutz RKW 10 Jupiter A-4x4 vm. 1958. (JAI)

Kiito-Simeon oli tuonut näytille komean perinneajoneuvonsa, kontinkuljetukseen varus-tetun telivetoisen Jyry-Sisun. (PAI)

Seppo Tyyskän hieno puutavaravarustei-nen Tornivolvo vuodelta 1969. Taustallahäämöttää Hämeelinnan Mobilistien vm.1943 REO linja-auto. (JAI)

Palojoen kallioita tarkkailee VR autotar-kastaja evp. Pentti Ketola, joka matkasiinsinöörieverstiluutnantti evp. Kalevi Luh-takallion autossa. (VH)

Sihteeri ei pääse helpolla keikallakaan. Kaikenlaisetjärjestelyt pitivät Sariina Mesirannan kiireisenä tälläkinkertaa. Jäsenrekisterin tietoja päivittämässä TuroLemström.(VH)

18

set ajoivat autot mallikkaaseen muo-dostelmaan Taaborinvuoren pysä-köintialueelle. Taaborin mielenkiintoi-sen museoalueen läpi käytyään ret-keläiset saivat erinomaisen kiehtovanesittelyn Aleksis Kiven syntymäkodis-sa. Tuvassa istuttiin kuin seitsemänveljestä lukkarin opissa ja hämmäs-teltiin, kuinka paljon alkuperäistä esi-neistöä onkaan säilynyt. Että Aleksinsaapasrenkikin oli paikallaan! Tännetäytyy päästä uudelleen paremmallaajalla.

Kannat kattoon

Stenvallin talleille letka saapuo mo-nien liikennevalojen jälkeen hyvässäjärjestyksessä ennen iltaviittä. Julhlatolivat alkaneet jo aikaisemmin iltapäi-vällä, joten pihalla ulkotulet roihusivatja juhlakansaa oili vastaanottamassaveteraaneja. Virallisten Vetkun juhla-seremuunioiden jälkeen spontaaniVetkun naiskuoro esitti päivänsanka-ripariskunnalle kahden minuutin tar-mokkaiden harjoitusten viimeistele-mänä Raimo –aiheisia serenaadeja.Juhlat jatkuivat ruokailun, tasokkaanmusiikin sekä hyvien juomien mer-keissä. Missään ei silti menty liialli-suuksiin, koskapa aina velvollisuu-dentuntoinen Vetkun hallituskin ehtikokoontumaan juhlahumun lomassa.Kiitos, Raimo, hienoista juhlista!

Sunnuntai aamu valkeni Kokousho-telli Gustavelundissa, yksille auterei-sena ja ja toisille pelkästään auvoisa-na, ja jatkui Vetkun syyskokouksenmerkeissä. Syyskokouksessa käsitel-tiin sääntöjenmukaiset asiat ja esitel-tiin Seuran tulevaa DVD –tuotantoasekä ensi kesän etelänmatkaa.Hauskaa oli taas. Keväällä tavataan!

Timo Volanen Mäntyharjun Karankamaeltä taivalsi vm. 1929 Ford AA:lla. (JAI)

Keikka huipentui Raimo Stenvallin 70-vuotisjuhliin. Kuvassa Raimo ja Kirsti vastaanot-tavat Vetkun vänkärit –naiskuoron laulutervehdystä. (JAI)

"Repsikkajaoston" edustaja Päivi Ala-Ilomäki ojensi kiitokseksi mahtavasta aamiaistar-joilusta Vetkun logopainatuksella spesialisoidut pellavaiset talouspyyhkeet SimeonServices Oy:n tiloissa toimivan ruokapalveluyritys Punapippurin henkilökunnalle. (V.H)

Aleksis Kiven mökillä Nurmijärven Palojo-ella on tallessa huomattava määrä toinentoistaan mielenkiintoisempaa historiaa.Malliksi kotinikkareille alkuperäinen hii-renloukku. (V.H)

19

Wanha valokuva kertoo...Ystävämme Savonlinnan seudulta, Hannu Putkonen muisti Vetkua vanhoilla kuorma-autoiluva-lokuvilla. Mielenkiintoisia tallenteita.

Iso Kontio ja pikku Nalle

Ruskealan Marmorin Sisu-rivistöä.Edessä Veikko Putkonen

Sisumiesten keskellä V Putkonen

Koivupöllikuorman kanssa ainakin HelgeNiiranen ja Mauri Kosonen.

Voimaa! Magirus-Deutz Saturn 61-62. Lehmänselkä-Dodgen edessä Linda, Hannu jaHelena Putkonen sekä Veikko ja Tuula Kupsa-nen.

20

Punkalaitumelta lähtöisin olevaTopi Jokinen laittoi muutamavuosi sitten muistojaan paperilleVetkun kehotuksesta. Topi on kuu-lemani mukaan jo poissa, mutta ar-vokas perinnetieto on nyt visustitallessa.

Kouluvuosieni jälkeen pääsin asenta-jaoppilaaksi Koneliike Vilho Tuomi-sen autokorjaamolle. Elettiin 1940-luvun puolenvälin vaikeita säännöste-lyn aikoja, kuorma-autoille olisi ollutrunsaasti kuljetuksia, mutta autoja jaennen kaikkia niiden osia ei juurikaanollut saatavana. Nuoren miehen rin-nassa paloi tuli oman auton hankki-miseen. Toiveet alkoivat toteutua kunvuonna 1946 kylällämme oleva maa-laistalo laittoi myyntiin kaksi kuorma-autoansa. Sain isäni ja veljeni innos-tumaan asiasta, lähdimme miesvoi-min autoja katsomaan. Valittavanaoli kaksi puukaasulla toimivaan koh-tuukuntoista autoa. Olimme pakottu-neet valitsemaan Chevrolet vm-35olevan auton, sen huonompikuntoi-sen niistä kahdesta, koska tässä au-tossa oli ehdottomasti paremmat ren-kaat

Rengashuolia

Renkaita ei tuohon aikaan saanutkuin kansanhuollon kautta. Punka-laitumelle saadut renkaat jaettiin mei-jerin, maitoautojen ja palokalustonautoille sekä niille yksityisille, joitavelvoitettiin osallistumaan ns hätä-ajoihin. Siis uusia renkaita ei ollut,eikä saatu – vaan vanhoilla oli tultavatoimeen. Päivisin lastattiin käsipelin,ajettiin ja purettiin tietysti käsipelinhalkoja kunnantalolle, kouluille, van-hainkodille sekä Länsi-Suomen työ-laitokselle, jonne elatusvelvollisuu-tensa laiminlyöneet huoltajat oli mää-rätty tekemään töitä velkojensa edes-tä. Iltaisin, ajojen jälkeen paikattiinrenkaita. Sisärenkaisiin liimattiin paik-kaa paikanpäälle ja päällirenkaan si-säpintaan asennettiin ”tossuja” estä-mään haurastuneen renkaanpinnanrepeämistä.

Toisinaan joutui auttamaan muita

autoilijoita, aikataulutpettivät usein kalus-ton heikkoudentakia. Samat rengas-huolet tuntui olevanmuillakin. Kerrankinkun olin ajossa vie-raalla autolla, jossaoli renkaan rengas-vaijeri pettänyt ja ky-läseppä oli pultannutrenkaan kylkeen lat-taraudasta 3-4 cmrenkaan jäykistä-mään rengasta. Sa-maisesta autosta paluumatkalla rik-koontui rengas, koska vararenkaitaei ollut soitin lähitalosta isännälle ky-syäkseni ohjeita – ajanko tyhjällärenkaalla lopun parinkilometrin mat-kan. ”Häpäkältä” isäntä vastasi: Otatrenkaan pois päältä ja ajat vanteella:vanteitahan löytyy, mutta renkaita eisaa mistään !

Useimmiten jokailtaisen rengas-työn jälkeen olikin kiire kirkolle tyttöjätapaamaan – olihan kylälle tullut siir-tokarjalaisia ja niiden ”luanikkaita flik-koja”. Onneksi nuorena jaksoi !

Jossakin vaiheessa myyntiin tuliUSA armeijan ylijäämävaraston ren-kaita. Hyväkuntoisia renkaita olikinkaivattu, nämä renkaat olivat kuiten-kin olleet sotatoimialueilla käytössäja niissä oli paljon lasinsiruja. Kunhuolellisesti millimetri millimetriltäkävi ruuvimeisselin kanssa läpi ren-kaan pinnan ja kaivoi pois kaikki löy-tämänsä sirut saattoi onnistua saa-maan huolettoman renkaan ainakintoviksi. Lasisiruilla tuntui kuitenkinolevan ominaisuus aikojen saatossahiertyä sisärenkaan tuhoksi !

Bensasta pulaa

Puukaasun aamuinen nuohous, esi-lämmitys ja odottelu vielä jotenkinsujui, sillä laitteisto oliyllättävänkin toimintavarma, jos olihuoltotoimenpiteet kunnolla suoritta-nut. Matkanteossa, varsinkin kuor-massa, ylämäet ja pehmeät tienpoh-jat olivat raastavia kokemuksia. Tar-peen sanelemana rakensimme Le-

tukkaamme ylimääräisen bensasäi-liön, josta tarvittaessa hanan aukai-semalla saatiin tiputettua muutamapisara bensaa suoraan kaasuttimeenja auto oikein nykäisi itsensä vauh-tiin. Mitenköhän se bensa-auto kulki-kaan !

Helsinkiin auton ostoon

Töölössä Mechelininkadulla toimi Au-tokellari –niminen autoliike, jonka va-likoimista löytyi sopivan hintainen jaKuntonen Ford V8 vm-39. Kaupatlyötiin lukkoon ja sovittiin, että muuta-man päivän kuluttua auto noudetaanja maksu maksetaan – ei kai ollutluottoja siihen aikaan, ei ainakaan ta-vallisella maalaispojilla. Sovittuakauppahintaa maksettaessa myyjäkysyi meidän tarvetta kuittiin, hintaolisi ilman kuittia huomattavasti hal-vempi. Kuittia kun emme tarvinnut,luovutustodistus asianmukaisesti täy-tettynä saimme Fordimme mieles-tämme soveliaan hintaan. Muuta-man vuoden kuluttua päivälehdessäoli juttua Autokellarin oikeusjutustakyseistä myyjää vastaan – oli miestoiminut omaan pussiin laajalti ja pit-kään.

Ford V8, vm -39

Puukaasun jälkeen tämä peli tuntuiuskomattoman hyvältä. Elämä tuntuiniin helpolta kun autossa oli jopa me-kaaninen kippi. Apumiehen kanssavaan kammesta kiinni ja kippi ylös –kuorman purkaus oli kuin leikkiä,

PAAS POIKETEN PUNKALAITUMELLE

21

enää ei tarvinnut kun lastatessa la-pioida hiekkakuutiot lavalle – helpo-tusta se olikin.

Armeijan huutokaupastaSisu vm-43

Pitkänniemen huutokaupasta ostet-tiin seuraavaksi jo isompi kuorma-auto. 90 hv moottorilla varustettuSisu, kantavuus 4600 kg, olikin tar-peen kun aloitimme sokerijuurikkaanajon Turengin tehtaille. Sokerijuurik-kaan ajo ajoittuu myöhäissyksyyn jatalveen. Räntäsateessa, lumessa japakkasessa tapahtuva sokerijuurik-kaan lastaus suoraan pellon reunaltaoli ajoittain erittäin hankalaa työtä.Paluukuormana tehtaalta maanvilje-lijöille oli ”jurtin” leikettä rehuiksi eläi-mille. Leikkeen lastaus tapahtui ko-neellisesti tehtaan pihanalueella jaylikuormaa lastattiin poikkeuksetta.Meidänkin Sisun kuormana oli usein7000-8000 kg leikettä. Poliisit yrittivätratsata kuormia, mutta vanhemmat”konkari-kuskit neuvoivat konstit. Po-liiseilla oli käytössä yhden renkaanalle aseteltava kiilapuntari ja jos va-hingossa ei saanut isoa autoa pysäh-tymään juuri oikeaan kohtaan vaanajoi puntarin yli, niin se ikävä kyllä rik-koontui ! Jopa Turengin tehdas olikieltänyt poliiseja ratsaamasta autojaomalla yksityisalueellaan eli tehtaanpiha-alueella ! Kustannussyistä sekätehdas että maanviljelijät ajattivat yli-kuormia – eikä ainakaan tällainen yk-sityisyrittäjä nähnyt siinä mitään suur-ta vääryyttä, jos vain auto kesti. Tun-tui niin turhalta ajaa edestakaisin pie-nemmillä kuormilla, ajamattomiaajoja kun oli jonossa pitkälti.

Aina ei auto kestänyt

Silloin sattuu kun ei pitäisi – piti läh-teä morsiamen kanssa uudenvuo-denjuhliin. Ylisuuri sokerijuurik-kaan leikekuorma matkassa, pakkas-ta 30 astetta ja liian pitkä odotus teh-taan pihalla – aikataulusta ollaanmelkoisesti jäljessä. Pyöränlaakerihajoaa puolessa matkassa, hätäapu-korjaustyön ansiosta matka jatkuuverkkaisesti aattoyön tunteina. Vieläon leikekuorma purettava muutamas-sa maatalossa, sillä yön aikana leikejäätyy ja on pilalla aamulla. Kun kuor-

mat on vihdoin purettu, on kello vie-rähtänyt pitkälle aamuyön tunneille eiliene viisasta edes selitellä ja lepytel-lä vaan parasta painua nukkumaan.

Turpeen ajoa ja aurausta

Punkalaitumen alueella oli paljonkunnan omistamia soita, joilta nostet-tiin polttoturvetta kunnan omien kiin-teistöjen lämmittämiseen sekä Nuu-tajärven lasitehtaalle. Turpeenajossaoli parhaimmillaan useita autoja. Tal-visin soille vievät metsätiet oli aurat-tava ja tietysti ilta- ja yöaikaan jotteiturpeen kuljetus häiriintynyt kapeillametsäteillä. Autohan ei koskaan rik-koonnu lämpimänä kesäpäivänä kor-jaamon pihalle, vaan pimeällä pakka-sella yksinäiselle tieosuudelle lähim-män avun ollessa kilometrien pääs-sä. Aurauksessa käytössä olleestaFargo vm-39 katkesi juuri tällaisenakylmänä talvi-iltana takapyörän pultit.Rikkoontunut auto oli nyt tientukkonaja oli saatava keinolla millä hyvänsäpois ennen aamun turvekuljetuksia.Keinoja ei ollut monia, jarrurumpu irtija kantamalla viemään sitä korjatta-vaksi. Kuorma-auton jarrurumpu olitodella painava ja hankalaotteinenkannettava, väsyneelle jo pitkän päi-vän tehneelle nuorelle miehelle. Muu-taman kilometrin päässä oli lähin talo,sepän talo, josta pyysin lainaksi pot-kukelkkaa helpottaakseni matkante-koani. Yllätyksekseni emäntä eisuostunut lainaamaan kelkkaansa,

antoi sentään luvan jättää jarrurum-mun talliinsa. Matka jatkui, onneksiilman kantamusta, kilometrien pääs-sä olevalle autokorjaamolle, jostasain mukaani uudet pultit. Paluumat-ka, pulttien vaihto ja renkaan asen-nus – muistikuvia ei minulla niistä oleliekö väsymys tehnyt tepposensa,mutta auton sain ajoissa pois suotiel-tä ja auraus oli suoritettu. Aina iltaisintalvipakkasilla oli auton jäähdytys-nesteet laskettava pois, koska käy-tössä oli vain vesi. Kuitenkaan tuonailtana kotiin tullessani en jaksanutvalvoa jäähdytysnesteen tyhjentymis-tä avasin hanan ja ajattelin – jääty-köön!

Punkalaitumen paloasemal-lepalokaluston hoitajaksi

Kunnan palokalusto oli surkeassakunnossa aloittaessani työni. Kalus-toa luovuttava edeltäjäni ilmoitti palo-auton bensasäiliön olevan tyhjän,koska säiliössä oli reikä sekä akunolevan tyhjän, koska se oli niinvanha. Mitä jos olisi tullut hälytys !Paljon tapahtui niiden kymmenenvuoden aikana, joina toimin paloase-malla. Niistä tapahtumista kentiesjoskus myöhemmin lisää.

Teksti Toivo JokinenKuvat: E. Alanteen kokoelmat

Kirjoittaja oli myös VPK:n poikatoiminnan aktiivi (nämä palokuntapojat ovat kuitenkinMyrskylästä, kuva E.Alanteen kokoelmat)

22

Veteraanikuorma-auto-jen Seura ry:n toiminta-suunnitelma vuodelle2008

1. Johdanto

Veteraanikuorma-autojen Seura ry:n(jäljempänä Seura) toiminnan suun-nittelua ohjaavat pitkän tähtäimen ta-voitteet. Seuran hallitus laatii syysko-kouksen hyväksyttäväksi toiminta-suunnitelman, jossa tavoitteiden saa-vuttamiseksi on esitetty keinot seu-raavalle toimintavuodelle.

2. Pitkän tähtäimen tavoitteet

Seura toimii aktiivisesti kuorma-, pa-ketti-, erikois- ja seka- ym. tavara-au-tojen sekä sotilasajoneuvojen säilyt-tämiseksi sekä kerää ja tallentaa näi-hin liittyvää perinnetietoutta ja -ai-neistoa. Seura toteuttaa tavara-auto-perinteen hiljaisen tiedon tallentamis-ta ja siirtämistä mm. kiinteällä yhteis-työllä ja yhteydenpidolla alan asian-tuntijoiden, sisarjärjestöjen, viran-omaisten sekä hyötyajoneuvojen pa-rissa toimivien yritysten ja yhteisöjenkanssa.

Seura kehittää toimintamuotojaanhallittuna, jatkuvana prosessina siten,että Seuran asema kansallisena hyö-tyajoneuvohistorian ja perinnetallen-nuksen auktoriteettina jatkuvasti vah-vistuu. Toiminnan jatkumisen ja laa-jentumisen varmistamiseksi erityise-nä tavoitteena on nuorien henkilöidensaaminen jäseniksi ja heidän aktivoi-misensa Seuran toiminnassa.

Seura edistää ja avustaa jäsenten-sä omaehtoista työskentelyä mainit-tujen tavoitteiden saavuttamiseksisekä toimii alan toimijoiden yhdyssi-teenä.

3. Vuoden 2008 toimintasuunnitelma

3.1 Kuljetushistoriallisen aineistontallennus ja alan tutkimus

Seura jatkaa aktiivisesti kuorma-au-

tohistoriallisen aineiston keräämistäja tallentamista. Jäsenistön autojentoiminnan, valokuvien ja teknistensekä historiallisten tietojen tallennus-ta myös sähköiseen arkistointimuo-toon jatketaan edelleen. Ikääntyvienkuorma-autoilijoiden haastattelututki-mus käynnistetään. Seuran arkisto on alan tutkijoidensaatavilla Mobilian kokoelmahotellintiloissa.

3.2 Museotoiminta ja oman mu-seokaluston hoito

Seura osallistuu taustayhteisönä Mo-bilia- säätiön ja sen ylläpitämänAuto- ja Tieliikennemuseo MOBI-LIAN toimintaan. MOBILIA toimiiSeuran tukena kansainvälisissä lii-kennemuseoyhteyksissä sekä avus-taa tutkimukseen ja markkinointiinliittyvissä toiminnoissa.

Toimintavuoden aikana Seuranomista muoseokuorma-autoista SisuSH-4:n museointikunnostusprojektialoitetaan ja historiatietojen keräystäjatketaan. Republic 20:n ja Sisu L-131 CVT:n kuntoa ylläpidetään. Au-toille pyritään hankkimaan uudetasianmukaiset, niiden arvoa vastaa-vat säilytystilat.

3.3 Yhteiskunnalliset yhteydet

Seuran yhteyksiä alaan vaikuttaviinviranomais- ja yhteiskunnallisiin ta-hoihin tehostetaan. Liikenne-, kult-tuuri- ja opetusministeriöitä informoi-daan Seuran toiminnan merkittäväs-tä kulttuuriluonteisesta osuudesta.Yhteistyötä kehitetään myös histo-riantutkimuksen ja kirjallisen julkai-sun asiantuntijoihin ja opiskelijoihintavoitteena entistäkin tehokkaampitavara-autoihin liittyvän historiatiedontallennus ja julkaisu.

3.4 Julkinen toiminta

Seura esittelee toimintaansa ja jäse-nistönsä kalustoa yleisölle pääasias-sa kevät- kesä- ja syysajotapahtu-miensa yhteydessä. Lisäksi jäsenis-töä aktivoidaan osallistumaan Seu-

ran toimintaa lähellä olevien järjestö-jen sekä -yhteisöjen järjestämiin, riit-tävän julkisuusarvon ja tasokkuudenomaaviin tapahtumiin.

3.5 Tiedotus- ja julkaisutoiminta

Jäsenistölle Seuran toiminnasta tie-dotetaan henkilökohtaisesti postitet-tavassa VetKu -jäsenlehdessä. Vuo-sittain neljästi ilmestyvä lehti käsitte-lee mm. kuljetushistoriaa sekä Seu-ran ja sen jäsenistön toimintaa. Lehtipyrkii aktivoimaan jäsenistöä Seurantoiminnan kehittämiseen. Lisäksi lä-hetetään tarpeen mukaan erilliset jä-senkirjeet mm. ajotapahtumista tie-dottamiseksi ja jäsenmaksujen peri-miseksi.

Ulkoista tiedotusta kehitetään yh-teistyössä alan lehdistön kanssa.Seuran tapahtumista laaditaan erilli-set lehdistötiedotteet, jotka toimite-taan suunnatulla jakelulla alasta kiin-nostuneille lehdille, tapahtumapaik-kakuntien paikallisradio- ja TV ase-mille sekä valtakunnallisille media-keskuksille. Seuran internet-sivustoaosoitteessa www.vetku.fi ylläpide-tään ja kehitetään edelleen toimi-maan tavara-autohistorian kattavanaja vuorovaikutteisena tietopankkina.Toimintasuunnitelman mukaisetSeuran tapahtumat ilmoitetaan Suo-men Automobiili-Historiallinen Klubiry:n, alan lehtien, sisarjärjestöjenyms. julkaisemiin tapahtumakalente-reihin.

Seura julkaisee kesän matka-ajo-tapahtumasta DVD tallenteen sekäkotimaisen Vanajan autotehtaanajallisen tuotantokaaren kattavan,vuosilta 1949-1969 peräisin oleviaVanaja –kuorma-autoja korkealuok-kaisen äänen ja kuvan avulla esitte-levän DVD tallenteen.

3.6 Seuran järjestämät tapahtumat

Seura järjestää toimintavuotena jä-senilleen perinteiset kolme ajotapah-tumaa, joiden järjestelyistä vastaa-vat hallituksen nimeämät ajotoimi-kunnat. Ajotapahtumien reitti pyri-tään suunnittelemaan kuljetushisto-riallisesti merkittävien kohteiden jamaisemateiden kautta. Niiden yhtey-

23

teen pyritään järjestämään vierailujapaikallisiin yrityksiin sekä kuljetus-kulttuuria käsitteleviä luentoja.

Kevätpäivän Tasaus järjestetäänmaalis-huhtikuussa Hämeenlinnanseudulla. Tapahtuman yhteydessäpidetään Seuran kevätkokous.

Kesäkeikka järjestetään kesäkuunalkupuolella. Keikkaa on suunniteltuajettavaksi Virossa tai Varsinais-Suo-messa.

Loska-ajot ajetaan loka-marras-kuussa, mahdollisuuksien mukaanhämäläisissä maisemissa. Ajojen yh-teydessä pidetään Seuran syysko-kous.

Kevätpäivän Tasauksen yhteydes-sä Seuran kotimaisten kuorma-auto-jen ja niihin liittyvän tietouden tallen-tamiseen erikoistunut Vanhat Sisut jaVanajat –merkkikerho järjestää Va-najan 60-v merkkipäivän kunniaksikokoontumisajon Vanaja merkkisillekuorma-autoille entiselle VanajanAutotehtaalle. Vanaja –aiheinen DVDon tarkoitus julkaista tapahtuman yh-teydessä.

3.7 Toiminnan rahoitus ja varainhankinta

Seuran hallituksen vuodelle 2008laatiman talousarvion mukaan toi-minta rahoitetaan pääasiassa jäsen-ten maksamilla jäsenmaksuilla,uusien jäsenten liittymismaksuilla,kannatusyhteisöjäsenten jäsenmak-suilla sekä kerhotuotteiden myynnil-lä. Jäsenistöä aktivoidaan kannatus-jäsenten hankintaan.

3.8 Hallinto

Seuran hallitus kokoontuu tarvittaes-sa, kuitenkin vähintään neljästi vuo-dessa. Hallitus voi tarvittaessa kut-sua kokouksiinsa myös ulkopuolisiaasiantuntijoita ja Seuran toimikuntienjäseniä.

Tuusulassa 27.10.2007

Veteraanikuorma-autojen Seura ryHallitus

Mikä ihmeen SA-HK?

Teksti: Jari Ala-Ilomäki

Näin jäsenmaksujen aikaan saattaa olla syytä kertoa hieman katto-järjestöstämme Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:stä

Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry (SA-HK ry) on perustettuvuonna 1959. Klubi toimii vanhojen ajoneuvojen harrastajien valtakunnal-lisena kattojärjestönä. Tarkoituksena on ennen kaikkea toimia alan har-rastajien edunvalvojana ja tarjota harrastajille toimivat harrastamisenpuitteet sekä hoitaa kotimaisia ja kansainvälisiä suhteita. Klubin jäseninäon tällä hetkellä ympäri Suomea 24 itsenäistä jäsenyhdistystä, joihin kuu-luu yli 5 000 alan harrastajaa. SA-HK:n jäsenlehtenä on jo vuonna 1963perustettu Automobiili-lehti, joka sisältää artikkeleita maamme autoistu-misen vaiheista ja vanhoista ajoneuvoista.

SA-HK:n hallitukseen valitaan jäsenet syyskokouksessa jäsenyhdistys-ten esitysten joukosta. Jäsenyhdistysten äänimäärä mahdollisissa ää-nestyksissä puolestaan riippuu niiden yhdistyksen jäsenten määrästä,joista yhdistys suorittaa SA-HK:lle jäsenmaksua. Jäsenkerhon jäsenel-tään perimä maksu koostuu siis kerhon osuudesta ja SA-HK:n osuudes-ta.

Yhtenä SA-HK:n tavoitteena on suomalaisen ajoneuvohistorian tallen-taminen. SA-HK:n aloitteesta luotiin museoajoneuvotarkastustoiminta,joka on toiminut jo vuodesta 1978 alkaen. Tarkastustoiminnan avulla tal-lennetaan vanhoja ajoneuvoja tulevien sukupolvien nähtäväksi. MeidänVetkulaisten näkökannasta SA-HK:n saavutukset ovat harrastustammeajatellen ratkaisevan tärkeitä, sillä tunnetusti museoajoneuvon liikenne-vakuutus on tavanomaista huomattavasti edullisempi ja ajoneuvo onmyös vapaa käyttövoimaverosta.

Miten tämä kaikki sitten liittyy Vetkun jäsenmaksuihin? Vetkun valta-kunnallisuudesta johtuen on luotu järjestelmä, jossa jäsenet voivat mak-saa SA-HK:lle menevän maksunsa myös paikallisen jäsenkerhon kautta,jolloin Vetkulle maksetaan vain varsinainen Vetkun jäsenmaksu. Kaikkipaikalliskerhot eivät tällaista mahdollisuutta toisen kerhon suuntaan suo.SA-HK:n meille hankkimien huomattavien etujen johdosta on kohtuullista,että Vetkussa on jäseninä vain henkilöitä, joista maksetaan SA-HK:n jä-senmaksua. Varmista siis, että maksat SA-HK:n jäsenmaksuosuudenjonkin jäsenkerhon kautta. Vetkulaisena tähän on lisättävä, että maksatoki mieluiten Vetkun kautta, sillä se kasvattaa äänivaltaamme kattojär-jestössämme!

24

Minä Markku Tapio Koskinen synnyin05.01.1949 kotona. Se oli muutenPornaisten Laukkoskella, tarkemminsanottuna Jokimäessä. Olen toiseksivanhin Aarne ja Helvi Koskisen vii-destä lapsesta, eli meitä oli isoveliRaimo, sekä minua nuoremmatMarja, Erja ja Arto.

Isä ajoi Fordsonilla maitoa Helsin-kiin Maanviljelijän Maitokeskukseen.Myöhemmin Thamesilla ja Gatzeillahiekkaa rakentajille ja Jokimäen sa-halta lautaa Sörkän satamaan Hel-sinkiin. Pääsin isän ja muiden kus-kien kyydissä, kun vaan koululta ker-kesin. Isä osti 1957 Vanaja linja-auton, jolla alkoi ajamaan Rajakyläs-tä Malmin kautta Helsinkiin. Vuon-na1960 muutimme Helsinkiin Mellun-kylään, jolloin meille tuli uusi VolvoB615 linja-auto Kutterin korilla.

Seuraava auto oli Scania-VabisB56 vm 1964, myös Kutterin korilla.Vuonna 1969 isä möi autot veljelleenArmas Koskiselle jääden hänelle töi-hin. 1975 Rajakylän autot A, E, K &pojat myi Liikenne Oy:lle, josta isä jäi1980 eläkkeelle ja muutti meidät lap-set kasvattaneen ja kouluttaneenäidin kanssa takaisin Pornaisiin Ver-mijärvelle, nauttimaan eläkepäivistä.Niihin aikoihin olin jo ehtinyt olla myy-mässä bensaa Malmin Unionilla jaAskartelukeskuksessa mm. autorato-ja ja lennokkeja sekä toiminut Yleis-varaosassa autotsupparina ja vara-osamyyjänä.

1969 alkoi ”Vanaja-miehen” urani

Haikosen Taunontukkiauton kanssa.Se oli upo-uusi Va-naja V8, tyyppi801. Saman vuo-den elokuussamenin VictorEk:ille, jossa ajoinkaikkea huolintata-varaa ja muuttojasekä koti- että ulko-mailla. Vuonna2000 Siirryin A. E.Koskiselle ajamaanlinja autoa, josta2007 siirryin yritys-

kaupan myötä nykyisen työnantajani,Oy Pohjolan liikenne Ab:n palveluk-seen, jossa jatkan edelleenkin.

Vanhojen kuorma-autojen pariinjouduin vuonna 1972, kun VictorEk:ille ostettiin 1931 -mallinen FordAA, jonka kunnostuksessa sain ollamukana Saarimaan Sepon kanssa.Sain kunnian osallistua Fordilla 1975Oy Victor Ek:in 90 v –juhliin. Ensim-mäiset Loska-ajoni olivat muistaakse-ni 1996 Nokialta, jolloin olen liittynytVetkuun ja sen jälkeen olen ollutkinmukana lähes kaikilla keikoilla.

Toinen minulle läheinen Ford onollut Korson VPK:n Ford TT /1924paloauto, jota sain hoitaa ja ajellahää- ja Vappukeikoilla ja muillaVPK:n juhlilla aina vuoteen 2000saakka, jolloin muutin takaisin Por-naisiin. Stenvallin Raimoa saan kiit-tää, että hän on kelpuuttanut minutajamaan museokuorma-autojaanmonilla Vetkun keikoilla. Raimo myöslainasi halliaan kun tein Vetkun Re-publicin vaihdelaatikkoremonttia jakunnostin sille hankitun kuljetusla-van.

Haikosen Matille olemme tehneetpari ”kupla-Volkkaria”, sekä juuri mar-raskuussa museoautoksi valmistu-neen 1964 –mallisen Scania-VabisL56:n. Omia työn alla olevia projekte-jani ovat Vanaja VA-2 vm. 1958, SisuK-28 vm. 1954 ja Scania L-50vm.1970 sekä pari maamoottoria.

Muusta harrastustoiminnastani voi-sin kai mainita Vetkun lisäksi Rahtarit

ry:n, VPK-toiminnan, moottoripyöräi-lyn, valokuvauksen, sekä ennenmuuta hommat vaimoni Seijan jahänen poikansa Janin apumiehenämaatilalla, eli rehellisesti sanoen pää-toimisena renkipoikana – harmaa-Fergu on sentään ikioma! (FergusonTE 20/ 954).

Vetkun toiminnassa on täysillä mu-kana koko perheeni; Ihana vaimoniSeija Salento-Koskinen sekä hänenpoikansa Jani Laurinen s. 1975. Har-rastustamme tukevat vahvasti myösomat, aviossa olevat tyttäreni Katja s.1972 ja Jenni s. 1976.

Kehitysterveisiä näin hyvälle seu-ralle, kuin Vetku on, on vaikea kek-siä. No, ehkä lehdessä voisi ollaenemmänkin todellisten mobilismi-taitajien haastatteluita.

Toisille vetkulaisille haluaisin muis-tuttaa, että kyllä meidän pitäisi kaik-kien yrittää yhdessä avustaa yhteisenlehtemme toimittamisessa lähettä-mällä juttuja ja hankkimalla aineistoa.Jospa me itse kukin vähän alentai-simme kynnystä ja pistäisimme pape-rille tietojamme ja mietteitämme, javaikkei aina niin puhdasoppista teks-tiä syntyisikään, olisi siitäkin varmastipaljon apua.

Nettisivut ovat nykyisin todellahyvät, niitä kun vielä oppisi itse kukinkunnolla käyttämään ja hyödyntä-mään.

Toisinaan olen mietiskellyt, olisiko-han mahdollista saada kokoon tar-peeksi talkooväkeä, jos tulevaisuu-dessa järjestettäisiin kaksi erillistä ke-säkeikkaa? Porukkahenkihän on vet-kulaisilla aivan mahtava – ParasJengi!

Mielenpainuvimpia yhteisiä tapah-tumia ovat minun Vetku-kaudellaniolleet esimerkiksi Kannaksen Keikka,vaikka AA-Ford matkan varrellavähän kiukuttelikin. Myös Ahvenan-maan keikka onnistui aivan täydelli-sesti. Siellä Puntin Kimmon paloauto-Ford toimi hienosti antaen myös fil-maajalle oivan liikkuvan kuvausalus-tan. Terveisin Markku Tapio Koskinen Pornaisten Vilonojalla 25.11.2007

Vetku esittelee

kuva: Seija Salento-Koskinen

Markku Tapio Koskinen

25

50 -vuotispäiviä meillä vietettiin elo-kuun viimeisenä viikonloppuna. Per-heeseeni kuuluvat vaimo Leila Irmeli,sekä pojat Tomi ja Topi.

Yrittäjyys on suvun geeneissä, olenhoidellut 90 -luvun alusta isäni 50vuotta sitten perustamaa kuljetusyri-tystä, jossa pojat touhuaa mukana.Pojilla on myös jo omakin yhtiö, jonkatoimiala on teollisuuskiinteistöjenvuokraus. Siinä pääsevät tehokkaastiyrityselämään sisään. Velipojankanssa olemme pitäneet 30 vuottakorjaamoa, jossa korjataan ja muoka-taan raskasta kalustoa.

Pieksämäen Vuoden yrittäjä -pal-kinto 2007 sattui meidän kohdalle.Olihan se hieno kunnianosoitus, jotakyllä arvostan. Kiittelivät sen välityk-sellä aktiivisesta toiminnastani Piek-sämäen yrittäjien hyväksi. Olen toimi-nut hallituksen jäsenenäkin aika pit-kään. Pieksämäen Kuorma-autoilijatry:n puheenjohtajana olen ollut 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Olenmyös SKAL Itä-Suomen hallituksenjäsen.

Olen aina ollut kiinnostunut kehitte-lemään ja rakentamaan työvälineitänitehokkaammiksi ja paremmin toimi-viksi. Eräitä kohteita olen patentoinut-kin radalla liikkuvasta kiskopyöräau-tosta, jota käytetään huoltotöissä.Niitä rakensin kaksikin kappaletta,nyt ovat jo vanhuuttaan poistetut käy-töstä.

Nostotöissä ja raskaita komponent-teja kuljetellessa oppii arvostamaankuormansidontaa, siihen olemmekinpaljon panostaneet.

Museoauto-innostus on minullakypsynyt pikku hiljaa pienestä pojas-ta lähtien. Ihailin aina Pieksämäenkaupungin DeSoto paloautoa, jonkasain sitten huutokaupasta ostettua japalautin sen alkuperäiseen asuunsa.

Viimeinen tartuntapisara minuun iskivuonna 1989. Olin juuri palaamassapuutavarakuorman viennistä Mylly-koskelta, kun kuulin radiosta että Pit-kän Keikan (Rovaniemi-Lappeenran-ta) veteraanikuorma-autot olivat juurilähdössä Mikkelistä. Ristiinan kiep-peille pysähdyin kuolaamaan, kunautot köröttelivät kohti Lappeenran-taa.

Nykyisin Vetkun hallituksen jäsene-nä yritän edistää osaltani kuorma-au-toperinteen tallentamista erityisestitäällä Pieksämäen seudulla. Tallen-nus- ja entisöintiprojekteja meillä ontällä hetkellä muutamia, mikä missä-kin vaiheessa. On isoja ja pieniä,joita yritetään laitella aina kun vainaikaa on.

Vetkun ja vetkulaisten on aihettaolla ylpeitä heidän tekemästään työs-tä kulttuurihistoriallisten ajoneuvojenja kulttuuriperinteen hyväksi. Museo-auton ikää viidellä vuodella korotta-nut asetusmuutos on ollut pettymysvarsinkin kuorma-autojen osalta.

Yrittäjän vuoden kohokohta on ainaVetkun Keikka. Valitettavasti vaan eikaikille keikoille aina ehdi mukaan.Toisinaan Keikan aikataulu vähänheittää ja tiedotuksessakin on ajoit-tain pientä häikkää, mutta ainahan onilman isompia kommelluksia määrän-päähän päästy - joko ennemmin taiyleensä myöhemmin.

Joskus voisi kokeilla jotain alueelli-sia keikkoja eri puolilla suomea yhtäaikaa. Keikkojen järjestäjille, joka onaina pieni porukka on meidän annet-tava suuri kiitos heidän työstään! Vet-kun keikat ovat aina mielenkiintoisiaja leppoisia, kuten porukkakin. Pide-tään siitä kiinni!

Tätä kirjoitellessa 2.12. 2007 Klo22.00 tuli aurauskäsky; Pintateille voilähteä klo. 23 ja sen jälkeen 3 luokan

teille. Huomenna taas ”normaaleihin”töihin, eli tiedossa on nostoja ja kul-jetuksia. Tomppa lähti heti auraa-maan ja minä aamulla niihin normaa-leihin töihin.

Olavi Nenonen

Vetku esittelee

Olavi Tapio Nenonen

s. 30.8. 1957

Kuva:PAI

26

Pieni tyttö hyppelee pitkin kapeata soratietä. Eletään vuotta 1958 Mäntässä. Perässä, pienen matkan päässä,työntää äiti lastenvaunuissa pikkuveljeä. Kirkasvärinen ritariperhonen lepattelee omaa matalalentoaan tienpenkankumpuilevalla kukkakedolla vaihtaen välillä tien puolelta toiselle. Innoissaan tyttö kirmaa seuraamaan sitä. Pysähdy! Kuuluu jostakin äidin hätääntynyt huuto. Kriiisshhh…!Heti perään. Soraryöppy sokaisee tytön silmät, pieniä kiviä osuu otsaan ja polviin, samalla kun suuri musta pilvi tuntuu peittävänauringon. Vaistomaisesti äidin huutoa totellut tyttönen huomaa seisovansa nipin napin pysähtyneen kuorma-autonedessä. Ankaran säikähdyksenkin hetkellä pienet aivot piirtävät muistilohkoonsa yksityiskohtia mahtavasta punaisestaauton keulasta, jossa harmaat jäähdyttäjän säleikön rivat kaartuvat ylväänä ja uhkaavana hänen ylitseen. Kuorma-auton kuljettajan kiiruhtaessa nostamaan säikähtäneen tytön turvalliseen syliinsä tarkka mielikuva autonkeulasta katoaa. Mutta vain tilapäisesti. Jostakin alitajunnan syövereistä sama kuva palautuu vuosikymmeniä myö-hemmin jo aikuiseksi varttuneen taiteilijan kankaalle.

Pienen tytön dramaattinen kokemus ei varmaankaan aivan sanatarkasti kulkenut toimittajan mielikuvituksen värit-tämässä ingressissä kuvatulla tavalla, mutta totta on se, että hän todellakin oli vähällä jäädä kuorma-auton alle.

Anna-Leena Vilhunen on Kajaanissa 1955 syntynyt, Helsingissä asuva kuvataiteilija, jonka tuotannossa kuorma-autolla on ollut merkittävä vaikutus. Lapsuusajan kokemukseen perustuva mielikuva 50-luvun kuorma-autosta kul-kee mukana hänen useissakin teoksissaan, joten hän päätti viettää päivän seurassamme Vetkun Päijänteen Kei-kalla. Matkansa aikana hän jatkoi lisäaineiston keräämistä tuotantoaan varten. Jo kevään 2007 näyttelyä varten olihän kevättalvella -06 ollut Kangasalla Mobilian kokoelmahotellin tiloissa piirtämässä ja kuvaamassa. Kotona onpienoiskuorma-autoja ikkunalaudalla ja työhuoneella kaikenlaista kuorma-auto-aineistoa, joten itse aihe ei tunnulainkaan vieraalta.

- Työni perustuu tarinoiden kertomiseen sekä värin, ruutu-muodon ja materiaalinkäytön vapautuneisuuteen. Varhaisem-missa teoksissa on latautuneita muunnelmia symbolisista ai-heista, kuten valtaistuimista ja pyörätuoleista, kattokruunuistaja ihmishahmoista univormuissaan, perustelee taiteilija henki-siä vaikuttimiaan.

- Esimerkiksi yksityisnäyttelyssäni tm.galleriassa keväällä2007 oli esillä kahdesta tarinasta lähtenyt uusien maalaustenkokonaisuus. Ensimmäisessä tarinassa olin pikkulapsenajuosta kuorma-auton alle. Nyt käsitän kuorma-auton aiheutta-man kuolemanvaaran tajuamisen merkinneen tärkeää kään-nettä. Syntyi orastava tietoisuus olemassaolosta erillisenä ih-misenä. Minä en ollutkaan enää vauva, niin kuin pikkuveli oli.Äiti voi huutaa, mutta pysähdyttävä minun on itse, ellen haluajäädä kuorma-auton alle. Pysyäkseni hengissä minun oli sa-malla tyydyttävä olemaan osa maailmaa, kertoo Anna-Leena.

- Toisessa tarinassa pysähdyin kerran aikuisena seuraa-maan lähestyviä saippuakuplia. Ymmärsin silloin lisää särky-misestä, rakentamisesta ja elämästä ihmisten joukossa. Nii-den kautta voin pohtia sitä, mikä ihmisiä yhdistää ja erottaavaikka ne ovat lähes huomaamattomia ja niiden kaltaisia asioi-ta voi tapahtua kenelle tahansa.

Kuorma-autoperinteen vaaliminen ja esittäminen voi siis pal-vella muutakin kulttuurituotantoa, ei ainoastaan omaansa.

On mielenkiintoista ja motivoivaa ajatella, mihin kaikkeen tal-lentamamme kuorma-autohistoria voikaan liittyä – vain mieli-kuvitus asettaa rajat yhteistyömahdollisuuksille.

Taiteilijaystävämme näyttely- ja julkaisutuotantoon voi tutus-tua internetissä sivulla www.anna-leenavilhunen.com Osa maailmaa (A Part of the World ), öljy kankaalle

koko 170x120 cm, valmistumisvuosi 2006 Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmat 2007 valokuvaus Marja Pursiainen

27

Toukokuun loput olivat meille pikku-pojille kiusallisia. Suoraman koulullekantautui länsituulen tuomana sepeli-myllyn yksitoikkoinen jyminä, muttaoli vain maltettava odottaa koulupäi-vän päättymistä.

Juosten kiirehdin kotiin. Koulurep-pu nurkkaan ja soramonttuvaatteetpäälle, ja edelleen juoksujalkaa kave-rin kanssa montulle. Siellä oli par-haimmillaan toistakymmentä autoaodottamassa jonossa pääsyä kumi-sen kuljettimen alle ottamaan murs-kainlastia.

Toisaalla montussa pyöräkuormaa-ja nosti kauhansa soraseulan ylle jakippasi kourallisensa tyhjäksi. Suu-rimmat kivet eriytyivät seulan viereenkasalle. Seulan läpäisseet kivet hei-lauttivat alla odottavaa kuorma-autoa. Punavalkoisen, kaksiakselisenVanajan 5.5 kuutioinen lava täyttyinopeasti. Puinen lava natisten, laidatpullistellen se lähti tulemaan seulanalta.

Auton lähestyessä nostimme kave-rin kanssa peukalot pystyyn. Olisuunnattoman jännittävää odottaa,hiljentääkö kuljettaja vai tyytyikö vainheilauttamaan kättään. Auto hiljensija pysähtyi, ja vilkaisimme hymyillen

toisiamme noustessamme kyytiin. Lasti käytiin sillä kertaa kippaamas-

sa viidentoista kilometrin päähän tie-työmaalle. Joskus kesälomilla hank-kiuduimme heti aamusta penäämäänpeukalokyytiä toisinaan paremmalla,toisinaan heikommalla menestyksel-lä. Oli sellaisiakin päiviä, jolloin kyy-tiin päästyään ei tarvinnut vaihtaaautoa päästäkseen eri reiteille. Par-haimmillaan muistan tehneeni Kan-gasalta Ruutanaan kaksi peräkkäistäreissua. Sen jälkeen Sahalahteen, jaruokatunnin jälkeen oli vielä tiedossakeikka Kuljun moottoritietyömaalle.

Kymppipyöräisiksi nimitimme niitä

telein varustettuja, pääsääntöisesti7.3 kuution vetoisia kuorma-autoja,joiden kyydissä saimme pisimmätpeukalokyydit. Joskus taas oli tyyty-minen soramontun sisäiseen kulje-tukseen siirrettäessä sora- ja sepeli-kasoja lyhyitä matkoja. Silloin istuttiinkaksiakselisen Vanajan tai nokatto-man Volvon kyydissä yksitoikkoiseksikäyvää maisemaa katsellen. Nämäautot eivät olleet niin huolella pidetty-jä kuin olivat julkisen liikenteen seas-sa päivittäin lasteineen jyräävät kuor-ma-autot.

Arkikieleen vakiintuneet sanonnatovat usein niin tuttuja, että harvoin tu-lemme miettineeksi, mistähän neovat muotonsa saaneet. Useampia-kin selitysversioita kuulee annetta-van vaikkapa rekka-nimityksen- taipankko-sanan alkuperästä.

Vanhat sanonnat ja nimitykset ovatmyös perinnetietoa, joka kannattaatallentaa, ennen kuin kansa unohtaa,missä yhteydessä niitä on edes käy-tetty. Kielihän uudistuu muutenkin jat-kuvasti, samalla kun erilaisten lai-nasanojen osuus kasvaa huimasti.Suomen kieleen, joka nykyisin sisäl-tää yleisessä puhekäytössä kaikki-aan hieman alle 10 000 sanaa, tuleejoka päivä 3-5 uutta sanaa!

Ilman lainasanoja kielemme saat-taisi ollakin aika ilmaisuköyhää, silläsilloin joutuisimme keskustelemaan

vain 600 sanaa käsittävällä kielellä.Uudistumisella on myös haittansa –jokapäiväisestä käytöstä poistuneetsanat unohtuvat.

VetKuun paljon kirjoitellutkin rep-sikka säilyy varmaan vielä kauan kie-lenkäytössämme, vaikka harvoinpanykyisellä yksinajon aikakaudellakuorma-autosta repsikkaa tapaa. Niinkivaa kuin se olisikin.

Sanana repsikka on tunnettu jo ai-nakin 1800-luvulla Kaakkois-Suo-messa, Etelä-Pohjanmaalla ja hämä-läismurteissa. Sanan lähtökohta onvenäjän kielestä (grebshcik=haravoit-sija), joten sen alkuperä lienee kaa-kon suunnalla. Alkuaan repsikka oliapumies nimenomaan sahoilla. Rep-sikan tehtäviin kuului sahoilla mm.sahanpurujen kerääminen varasto-alueella.

Vasta myöhemmin repsikka on ylei-simmin tarkoittanut kuorma-auton tairekan apumiestä eli vänkäriä. Myöslinja-auton rahastajaa ja jopa juoksu-poikaa tai -tyttöä on sanottu repsikak-si. Repsikka on siis monessakin mie-lessä apulainen, aputehtäviä hoitavahenkilö.

Repsikka on kelvannut moneenkinnimikäyttöön; maastamme löytyyesim. Repsikka-niminen noutopalve-lutoimi, -taloyhtiö, useitakin baarejaja ravintoloita. Kuulemma sen nimi-nen vanhainkotikin on olemassa. Eihuono nimivalinta, apuahan vanhe-tessa entistä enemmän yleensä tarvi-taan.

PIKKUPOIKIEN ELÄMÄÄ SORAMONTUN KUPEESSA Pekka Mäkinen

Repsikka -nimityksen alkuperästä

Kuva on lapinjärveläiseltä soramontulta. TVH:n massakone ja O KosonVolvo 485/1961. (kuva: Olavi Koson kokoelmat.)

28

Minkä ikäistä joukkoa ovatkaan ne n. 600 kuorma-autoperin-teen tallentajaa, joista muodostuu kulttuuriyhdistys VETKU?Oheinen, syntymävuosien mukaan lajiteltu kaavio kertoneesen ainakin suuntaa antavasti, vaikka tieto monen jäsenensyntymäajasta puuttuukin jäsenrekisteristämme. Ilahduttavahavainto on esimerkiksi se, että porukasta löytyy sekä run-saan tietomäärän hankkimaan pystyneitä senioreita, ettämyös sen hyödyntäjiä, joilla voi sanoa olevan koko elämävielä edessään. Näin se hiljainen tieto siirtyy sukupolveltatoiselle hauskan harrastamisen avulla.

Maamme museoikäisen hyötyajoneuvokalustontaltiointi on onnistunut hienosti. Oheinen taulukkokuvaa tilannetta 31.12.2006, mikä on viimeisin jul-kistettu virallinen tilasto. Vuosi 2007 on ollut vilkasvuosi museoajoneuvotarkastusrintamalla kauttalinjan, joten kuorma-autojen osalta 800:n raja lie-nee jo ylitetty.

Vetku kiittää toimintansa tukemisesta Kannatusjäseniään v. 2007!

HOTELLLI TALLUKKA K. A. LÖFGREN KY MESI-AUTO OYOY NÄRKÖ FINLAND ABOY POHJOLAN LIIKENNE AB OY SCAN-AUTO ABOY SISU AUTO AB STENVALL-YHTIÖT SUOMEN KULJETUS JA LOGISTIIKKA SKAL ry TAMPEREEN AUTOVARAOSA OYTEHO FILTER OyTÖYSÄN KENKÄTEHDAS OYVAINIKKA AIRA JA PAAVOVEHO GROUP OY AB

MuseoajoneuvoMuseoajoneuvo on katsastustoimipaikan valtakunnallisen re-kisteröidyn museoajoneuvojärjestön lausunnon perusteellamuseoajoneuvoksi hyväksymä ajoneuvo, jonka valmistusvuo-den päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta ja joka onsäilytetty alkuperäistä vastaavassa kunnossa tai entistettyasianmukaisesti. (Ajoneuvolaki, 1090/2002, 24 §)

Tilastojen valossa - Ajoneuvorekisteri Jäsenistön ikäjakauma

29

Kalentereihin merkittävää…

Vanaja, suomalainen kuorma-auto1948 – 1968.

Vetkun kotimaisten kuorma-autojenmerkkikerho Wanhat Sisut ja Vanajatjärjestää Vanajan 60 v-juhlan kun-niaksi suuren kokoontumistapahtu-man Hämeenlinnassa 5-6.4.2008 Ke-vätpäivän Tasaus 2008 –ajon yhtey-dessä.

Päivien ohjelmaan sisältyvät mm.vierailut entisen Vanajan autotehtaanpaikalla nykyisin toimivissa Patria Ve-hicles Oy:n ja Sisu Axles Oy:n tuo-tantolaitoksissa.

Suuri veteraanikuorma-autonäytte-ly järjestetään Hämeenlinnan kaup-patorilla lauantaina ja sunnuntaina.Sunnuntaina on Seuran kevätko-kouksen lisäksi myös arvokas juh-laseminaari, joka perehdyttää kuulijaterityisesti Vanajan, mutta samallamyös yleisesti suomalaisen kuorma-autotuotannon historian vaiheisiin.Luvassa on aiheesta useita asiantun-tevia alustuksia.

Eestin Keikka 2008 toteutuu!

Jännityksellä odotettu Vetkun pääta-pahtuma käynnistyy Helsingissä4.6.2008. Tallink Star alus lähteeLänsisataman terminaalista klo10.30. Osallistujamäärä on olosuhtei-den pakosta jouduttu rajaamaan 40autokuntaan. Tallinnan jälkeen ajorei-tin etappeja tulevat todennäköisestiolemaan mm. Haapsalu – Kurtna(Saku) – Rakvere ja Käsmu. Paluukotimaan kamaralle tapahtuu jälleenTallink Starilla 8.6. klo 13.00.

Kansallinen Museoajoneuvonpäivä 2008.

Vetku on kahden edellisen vuodentapaan mukana yhtenä pääjärjestäjä-nä Kansallisen Museoajoneuvon päi-vän toteuttamisessa. Yhteistyöryhmävalmistelee Kangasalla Mobilian alu-eella 7.6.2008 toteutettavan valta-kunnallisen tapahtuman ohjelmaa.Vetkun erityisohjelmaksi on kaavailtuhöyrylaivan halkotäydennyksen toi-mittamista puukaasukäyttöisestä

kuorma-autosta. Muita yhteistyökumppaneita ovat

Mobilisti-lehti, SA-HK, Suomen Linja-autohistoriallinen seura ja Veteraani-moottoripyöräklubi.

Vetku suosittelee tapahtumaa vaih-toehdoksi niille kuorma-autoharrasta-jille, jotka eivät voi osallistua EestinKeikalle.

Kuorma-auton päivä Mobiliassa

15.6.2008 Kuorma-auton päivä. Sa-massa yhteydessä järjestetään myösKuorma-auton tunnistuksen SM-kil-pailun loppukilpailu. Järjestää Suo-men kuljetus ja logistiikka SKAL ry jaMobilia.

SA-HK:n retkeilyajot 2008

Jakobstadsnejdens Veteranbils-sällsskap rf järjestää Pietarsaaressa6-8-6.2008 SA-HK:n retkeilyajot.

Veteraanikuorma-autojen seura ry:n valtuuttamat museoajoneuvotarkastajat

Veteraanikuorma-autojen seura kantaa huolta hyötyajoneuvokaluston osalta oikeaksi varmistetun historiallisen- ja perinnetiedontallentamisesta ja siirtämisestä tuleville sukupolville. Näin myös raskaan kaluston entisöinnin laadusta. Museoajoneuvolausunto-ja katsastusorganisaatiolle antava tarkastaja on kovan paikan edessä, ellei hänen ajoneuvohistorian tuntemuksensa katakaanraskasta kalustoa. Ovathan hyötyajoneuvojen rakenteet ja myös niitä koskeneet säännökset kautta vuosikymmenten olleet var-sin poikkeaviakin verrattuna vaikkapa perus-henkilöautoihin. Vetku on nimennyt joukon erityisesti hyötyajoneuvotuntemustaomaavia tarkastajia eri puolille maatamme, jotta kaikilla hyötyajoneuvoa entistävillä jäsenillämme olisi mahdollisuus käyttää hy-väkseen mahdollisimman asiantuntevia palveluita. Tarkastajien tietotaidon ylläpidosta ja koulutuksesta huolehtii vastaava tar-kastaja ja he ovat kaikki kattojärjestömme SAHK:n valtuuttamia. On suotavaa, että Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenis-tö käyttäisi ensisijaisesti Seuran omien tarkastajien palveluita.

Tarkastajien yhteystiedot

Arto Rantala Tampere 0400-838355 vastaava museoajoneuvotarkastaja.Aulis Hartikainen Juankoski 0400-576212Pentti Honka Liminka 0400-286925Kalevi Honkaniemi Parkano 041-4461061Pentti Ihamäki Leppävirta 0400-913700Yrjö Kaasalainen Harjavalta 0400-626770Jouni Kallio Kurikka 040-5003212Jari Krouvila Masku 0400-114143Mauno Kumpulainen Forssa 0400-474879Alpo Penttinen Nousiainen 0500-593970Tom Rönnberg Espoo 050-3687263Esa Suomi Lahti 050-5400756Aki Tegelberg Kontiomäki 040-5053294Timo Volanen Mäntyharju 0400-975073Teuvo Vuortio Oulu 0400-399419

30

Upea lahjavinkki kuorma-autohistoriastakiinnostuneille! Päijänteen Keikka 2007 -tapahtumanparhaat 90 minuuttia tallennettunaDVD:lle. Saatavana Vetkun kerhokau-pastaKirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Hinta Seuran jäsenille 25,00 €/kpl, (ei-jäs. 30,00 €/kpl). Postituskulut lisätään.

SATSIA PUTKEEN osa 1 –tallennettavielä saatavissa. Tallenne esittelee nuoruuden voimalla jy-räävien vanhojen kuorma-autojen tunnel-maa kuvan ja todella laadukkaan äänenkeinoin. Äänessä on pyritty autenttiseenlopputulokseen. 28 minuuttia aitoa tun-nelmaa on parhaimmillaan laadukkaallakotiteatteri- tai stereolaitteistolla kuunnel-tuna. DVD-levyn hinta koteloineen 30,00 €Tilaukset: jari.ala-ilomaki@vetku.fitai Vetkun kerhotuotemyynti,Kirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Katso netistä! www.vetku.fi/ Video / Ääni

Yhtenäiset infokyltit museokuorma-auto-näyttelyihin. Tiedustelut mahd. yhteishankinnastaRaimo Mesiranta raimo.mesiranta@me-siauto.fi p. 0400 631 644.

Myydään sekalaisia varaosia, jotka ovatkulkeutuneet Vetkun haltuun. Tunnistaavoi kuvista www.vetku.fi/kauppapaikka/“vetku myy” Tiedustelut Markku T Koskinen, Pornainen, p. 0400-449 009 sähköposti markku.tapio.koskinen@kolumbus.fi

Vetkun kerhotuotteita ostamalla tuet seuramme toimintaa.

Keulamerkki veteraanikuorma-autoon

Metallinen, valettu Veteraanikuorma-autojen seura ry:ntunnusmerkki jäähdyttimen säleikköön kiinnitettäväksi.Pyöreä, halkaisija 80 mm. Varustettu kahdella ruuvikiin-nittimellä.Hinta 40,00 €/kpl.

Lakkimerkit

Metallinen, valettu lakkimerkki auton aikakauden mukai-sessa ajurinlakissa on jokaisen vetkulaisen tunnus. Hinta 20,00 €/kpl

T-paidat ja colleget Seuran logopainatuksella

Lämmin, vahva college, väri harmaa, edessä 1-v logopai-natus tummansinisellä. varastossa kokoja: M, L, XL, XXLsekä pikkukuskeille 140 cm. Hinta: 25,00 €/kpl

Kauluksellinen T-paita, värit valkoinen ja sininen, edessä1-väri logopainatus tummansinisellä (sinisessä paidassavalkoisella). Hinta 15,00 €/kpl

Harmaa T-paita, edessä tyylikäs logopainatus murretullasinisellä Aikuisten koot, hinta 10,00 €/kplPikkukuskien koot hinta 8,00 €/kpl

Laadukas musta T-paita hienolla Vetkun 5-väri logopai-natuksella.Pitkä- tai lyhythihainen.Hinta 25,00 €/kpl

Lähetyskulut lisätään.Vetkun kerhotuotemyynti,Kirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi

MYYDÄÄN:

31

ÖljynsuodattimiaLeyland 0.680 moottoreihin, ainakin ver-sioon 109 D (1960-61) saakka. Suodatti-met ovat Teho Filterin valmistamia, tyyppi5113. Mukana kotelon kannen tiivistesekä suodattimen ja kotelon väliset kumi-tiivisteet.Suodattimen mitat (mm) ovat:- suodatinosan korkeus 245- suodatinosan halkaisija 110- yläosan öljylähdön korkeus 24- yläosan öljylähdön ulkohalkaisija 44.Jari Ala-Ilomäkip. 044 310 0680jari.ala-ilomaki@vetku.fi

VANAJA roiskeläpät hinta 35€/pari Vanaja-logolla varustettuja roiskeläppiävoi tiedustella Raimo Stenvallilta, puh. 0400-450 585

Venäläisten autojen erilaista kirjallisuuttakuten katalogeja, korjaamokäsikirjoja, va-raosaluetteloita, myyntiluetteloita. mm.ZIL, GAZ, UAZ, Kamaz, RAF, MAZ -merkkisten autojen eri malleihin. ks. laa-jempi luettelo www.vetku.fi > kauppapaik-ka/myydään. Tied. Hannu Mattila, Luku-purontie 6 N 14, 02200 ESPOO, P. (09)420 9080

Scania L 50 Superin vm. 1970:n osia: mm. vaihdelaatikko sekä moottorin lisä-laitteita. Puh. 050-373 9332 (Helsinki) varmimmin klo 9-12.

Pohjoissavolaisten puukuljetusten histo-rijjoo ˆ Purouitoista kumipyörille. TekijätOlli Blomberg, Toivo Hytönen ja Pertti Lä-hivaara sekä joukko seudun autoilijoita. Kirja kuvaa puunkuljetuksien historiaaaina 1700-luvulta nykypäivän toimintaanasti. Yli 200 sivua / 350 kuvaa. Kuvat on pää-sääntöisesti kerätty yksityisistä arkistoistaja ovat siten nähtävinä ensimmäistä ker-taa painetussa asussa. Tilaukset SKAL Itä-Suomen toimisto,Maaherrankatu 21 B, 70100 Kuopio, p.020 741 6601/Kari Palojärvi tai sähköpos-tilla kari.palojarvi@skal.fi . Toimituksiin li-sätään postimaksu.

Kevätpäivän tasaus 2007 –keikkatallen-ne. Koe tai verestä muistojasi vetkulais-ten seikkailuista mäntyharjun poikienmaankuuluilla reissumailla! Mikkelin Mo-bilistit ry on tuottanut tallenteen VetkunKevätpäivän tasaus 2007 -ajotapahtu-masta. Tallenne on nyt saatavana hin-taan DVD 20€ + postikulut ja VHS 25€ +postikulut.

Tilaukset:Arja Vähämäkipuh. 0440-161 925arja.vahamaki@dnainternet.net

Esintäkuulutus

Veteraanikuorma-autojen seuran Repub-lic 20:n lavaan on kiinnitettynä autonmaahantuojan ja kokoonpanijan, S.O.K. -osuusliikkeen, valettu metallinen liiketun-nus (ks. kuva). Kuvion halkaisija on n. 40cm. Etsimme paria liiketunnukselle. Vihjeet esim. sähköpostiin info@vetku.fi

Vetkun aiemmista keikka-ajoistakuvatut videokoosteet muunnettunaDVD-versioiksi.

Jäsenhinta vain 25,00 €/kpl (ei-jäsenil-le 30,00 €/kpl) + postituskulut yksittäintilattaessa.Koko sarja (13 kpl v. 2007) erikoishin-taan jäs. 286,00 €/srj (ei-jäs. 390,00€/srj) +postituskulut.Vetkun kerhotuotemyynti,Kirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi

Keikat, joilta on kuvattu videotallenteet:

1989 Pitkä KeikkaVetkun ensimmäinen ikimuistoinenmatka-ajoRovaniemi – Oulu – Iisalmi – Kuopio –Mikkeli - Lappeenranta

1990 Jäämeren keikkaPetsamon liikenteen 50-v juhla-ajoRovaniemeltä Jäämeren rannoille

1993 Muistojen MagneettimäkiPetsamon liikenteen muistomerkinpystytysjuhla Inarin Kaunispäällä.

1995 Matkalla muistojen PetsamoonRovaniemi – Liinahamari

1996 Juhlakeikka Ka-100 v.Helsinki – Karjaa – Salo – Perniö -Turku

1999 Kannaksen KeikkaKarjalan historialliset, muistorikkaatseudut kierrettiin

2000 Susirajan KeikkaIlomantsi – Naarva – Uimaharju – Koli– Juuka – Nilsiä – Juankoski

2001 Ahvenanmaan KeikkaHalikko – Naantali – Turku – Marie-hamn – Eckerö – Geta – Bomarsund– Kastelholm – Långnäs

2003 Kymenlaakson KeikkaTuusula – Pornainen – Porvoo –Loviisa – Kotka – Vaalimaa - Hamina– Anjalankoski – Kouvola – Verla –Orilampi

2004 Pohjois-Suomen KeikkaOulu – Pudasjärvi – Taivalkoski –Kuusamo – Suomussalmi – Vartius –Kuhmo – Sotkamo

2005 Etelä-Pohjanmaan KeikkaJalasjärvi - Kauhajoki - Lapväärtti -Närpiö - Maalahti - Vaasa - Isokyrö –Alahärmä

2006 Savo-Karjalan Keikka Joensuu – Liperi – Rääkkylä – Kitee– Kesälahti – Punkaharju – Savonlin-na – Rantasalmi – Pieksämäki.

2007 Päijänteen KeikkaVääksy - Vesivehmaa - Luhanka -Jämsä - Muurame - Jyväskylä JUURI ILMESTYNYT UUTUUS . pit.90 min.