VILL I - nuorikirkko.fi · sirikkaita ja alueina muuttovoittoisia. Pelkäs-tään viidessä Suomen suurimmassa seura-kunnassa osallistuu kerhoihin, käy rippikoulu - aan, toimii isosina

1V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2015

V I L L IIHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 2015

VIISI SUURIN

TA

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 2 / 20152

V I L L I

PÄÄTOIMITTAJA

Eero Jokela 0400 630 430

[email protected]

TOIMITUSSIHTEERI

Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen

Sammatintie 6-8 b 20, 00550 [email protected]

TOIMITUS

Eija Kallinen [email protected]

Pauli Syrjö [email protected]

Johanna Hirsto [email protected]

Sirpa Syrjä [email protected]

JULKAISIJAT

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

Nuorten Keskus ry, NK

PTK – poikien ja tyttöjen keskus

KUSTANTAJA

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PAINOPAIKKA

Kirjapaino Kari Ky, Jyväskyläpuh. 020 155 5590

ILMOITUSMYYNTI

Markku Autio, 0400 301 618, [email protected]

TILAUKSET / OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi,

sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

2/2015 SISÄLTÖ

22KIRKKOHALLITUS,

KASVATUS JA PERHEASIAT (KKP)

24NUORTEN KESKUS (NK)

26

PTK – POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

6 Työntekijöiden taidot yhteiseen käyttöön

8 Suuruuden rakentaminen vie aikaa

10 Iso seurakunta ei kahlitse nuorisotyötä

12 Erityisnuorisotyötä suurseurakunnan keskustassa

14 Kolumni: Suuren palveluksessa

15 Rippikoulujättiläinen

18 Media / Sarjakuva 21 Piplia: Lyydia – ensimmäinen citykristitty

Suurissa seurakuntayksiköissä on kirkon tule-vaisuus, ellei taloudelle keksitä jotain uuden-laista temppua. Suurimmissa seurakunnissa asuu tulevaisuus sikälikin, että ne ovat lap-sirikkaita ja alueina muuttovoittoisia. Pelkäs-tään viidessä Suomen suurimmassa seura-kunnassa osallistuu kerhoihin, käy rippikoulu-aan, toimii isosina ja kohtaa nuorisotyön eri muodoissaan huomattava osa koko ikäluo-kasta. Työn kehittämisen tapojen ja teologi-sen ajattelun syventämisen mallit ja mene-telmät pitää oppia toteuttamaan suuressa mittakaavassa.

Jaa

kko K

aa

rtine

n


Viisi suurinta

Osallistuin hiljattain Kirkon nuorisotyöntekijöiden liiton seminaariin, jos-sa huoli seurakuntien nuorisotyön asemasta toimintaympäristön rakenteiden muuttuessa oli käsin kosketeltava. Huolen lisäksi läsnä oli myös ylpeys hyvin tehdystä työstä. Siitä, miten ammatillinen osaaminen, sitoutunut työntekijä se-kä lapsia ja nuoria arvostava työnäky kantaa hedelmää. Sitä konkretisoi pie-nehkön seurakunnan nuorisotyöntekijän puheenvuoro omasta arkityöstään ja sen yhteydestä nuorten elämään. Hämmentyneenä tutkiskelin puheenvuoron aikana kyseisen seurakunnan nettisivuilta kokoavan nuorisotyön rikasta viik-kotapahtumalistaa. Miten yksi nuorisotyöntekijä pystyy tätä kaikkea pyörittä-mään? Sitä nuorisotyöntekijältä kysyessäni vastaus oli odotettu: Luon vain puit-teet nuorille – he ovat varsinaiset toimijat.

Tässä Villissä avaamme näköaloja viiden suurimman seurakunnan varhais-nuoriso- ja nuorisotyöhön. Jyväskylä, Malmi, Seinäjoki, Rovaniemi ja Espoon tuomiokirkkoseurakunta. Emme tee tätä siksi, että ummistaisimme silmämme pienempien seurakuntien nuorisotyön merkityksestä tai vähättelisimme niitä. Tämä jo siksi, että yllä olevan esimerkin tavoin Villin toimitustyössä esille nou-sevat ”työn helmet” näyttävät kovin usein tulevan pienistä seurakunnista.

Emme myöskään nosta näitä viittä suurta seurakuntaa lehden teemaksi sik-si, että suuret seurakunnat olisivat uhka laadukkaalle nuorisotyölle. Jostain ai-van muusta kertovat esimerkiksi tämän lehden artikkelit.

Miksi sitten tämä teema? Siksi, että pelkästään näiden viiden seurakunnan alueella asuu lähemmäs 10% kirkon lapsista ja nuorista. Ei ole yhdentekevää, miten niissä nuorisotyötä resursoidaan ja tehdään. Etenkin jos näitä suuria seu-rakuntia syntyy yhä enemmän tänä rakennemuutoksen aikakaudella.

Mutta suuruuteen ja sen rakenteisiin keskittyvän numeron aluksi on siis syy-tä muistuttaa: puitteet ovat aina vain puitteita. Oli seurakunta pieni tai suuri, tulee meidän aina ensisijaisesti huolehtia siitä, että työmme ytimessä ovat lap-set ja nuoret. Eivät viran tai seurakuntarakenteen ainaisesti muuttuvat muodot.

Eero Jokela [email protected]

ALUKSI


Viisi suurinta

Jyväskylän, Malmin, Seinäjoen, Rovaniemen ja Espoon Tuomiokirkkoseurakunnissa elää noin joka kymmenes suomalainen kirkkoon kuuluva lapsi ja nuori. Se, kuinka työtä näissä seurakunnissa tehdään ja kehitetään, antaa viitteitä siitä, mihin suuntaan varhaisnuoriso- ja nuorisotyön tekeminen on liikkumassa: suuret seurakuntayksiköt ovat tulevaisuudessa todellisuutta useammille. Se tuo sekä mahdollisuuksia että haasteita.



Malmin seurakunnassa työtä tehdään seurakuntapiireissä. Kukin varhais-nuorisotyöntekijä toteuttaa peruskerho- ja koulutyötä itsenäisesti, mutta isommissa projekteissa voimat yhdistetään.

Suomen toiseksi suurin seurakun-ta löytyy Malmilta Helsingistä. Yli

55 000 jäsenen seurakunta on jaettu kahdeksaan seurakuntapiiriin.

Varhaisnuorisotyötä Jakomäen seu-rakuntapiirissä tekevä Tiina Mäki-Ar-vela näkee suuressa seurakunnassa etu-ja. Jos Jakomäessä olisi oma itsenäinen seurakuntansa, mahdollisuudet tehdä työtä olisivat rajatummat.

”Monet projektit jäisivät toteutta-matta, koska yksin niihin ei pystyisi. Teemme yhdessä yli piirirajojen esimer-kiksi kouluprojekteja”, kertoo yli kak-sikymmentä vuotta Malmin seurakun-nassa työskennellyt Mäki-Arvela.

Häntä ilahduttaa, että yhteisprojek-teissa eri työntekijöiden erityislahjat saa-

daan koko seurakunnan käyttöön. Jolla-kulla kollegalla on esimerkiksi musiikil-lisia kykyjä, toisella taas draamataitoja.

Kouluille voidaan helposti tarjota näyttelyitä, sillä eri puolilla seurakuntaa on koottu vuosien varrella näyttelyma-teriaaleja.

Leirityö on yhteistä, ja yhteistyön voima näkyy tietenkin myös retkil-lä. Perheretkiä järjestävä Mäki-Arvela on esimerkiksi pyytänyt apuun Puisto-lan työntekijän lähtiessään lätkäreissulle toiseen kaupunkiin. Jos toinenkin työn-tekijä haalii mukaan väkeä omalta alu-eeltaan, bussiin saadaan tarpeeksi ihmi-siä ja kustannukset jakautuvat.

Seurakuntapiirit ovat erilaisia

Mäki-Arvela kertoo, että piirit ovat Malmilla erilaisia. Toisilla kirkoilla on hyvät varhaisnuorten tilat, kun taas toi-saalla kerhohuoneet jaetaan muiden työalojen kanssa. Osassa piireistä työn-tekijän ei tarvitse kulkea pitkiä välimat-koja, mutta toisissa toimipisteiden välil-lä on matkaa.

Myös asuinalueiden profiilit vaihte-levat. Malmin seurakunnassa on vielä alueita, joissa perinteiset arvot jylläävät ja kirkkoon kuulumisprosentti on suuri. Osalla alueista taas on käynyt jäsenkato.

Jakomäessä on Mäki-Arvelan mu-

kaan Malmin seurakunnan alhaisin kirkkoon kuulumisprosentti. Helsingis-sä jäsenluvut tippuvat tasaisesti, ja Jako-mäessä vaikuttaa myös maahanmuutta-jien iso määrä.

Jäsenmäärän vähenemisen huomaa, kun alkusyksystä lähetetään kutsuja kouluun siunaukseen. Mäki Arvela ar-vioi, että kirjeitä lähtee Jakomäessä ehkä puolelle ikäluokasta.

Kirkkoon kuulumattomia lapsia kui-tenkin käy toiminnassa – se vaatii vain enemmän mainostusta lähikoululla, jonka kanssa hän tekee yhteistyötä.

Seurakuntalaisille ei ole aina selvää, minkä nimiseen seurakuntaan he kuu-luvat. Ihmiset saattavat esimerkiksi pu-hua Puistolan piirin sijaan Puistolan seurakunnasta.

”Monet eivät ymmärrä, että he kuu-luvat Malmin seurakuntaan. Itse ko-etan aina sanoa lapsille, että olen Mal-min seurakunnan työntekijä Jakomäen kirkolla.”

Tarvetta kokemusten vaihtoon

Varhaisnuorisotyöntekijät näkevät säännöllisesti toisiaan vain tiimipala-vereissa kahden viikon välein. Mones-ti heillä olisi enemmän tarvetta jakaa kokemuksistaan keskenään, mutta kä-siteltäviä asioita on paljon.

”Toisaalta kukaan ei halua kokouk-

MALMIN SEURAKUNTA

Työntekijöiden taidot yhteiseen käyttöön


Varhaisnuorisotyötä Malmin seurakunnassa tekevä Tiina Mäki-Arvela kokee hyvänä, että isossa seurakunnassa projek-teja, leirejä ja retkiä pystyy järjestämään yhteistyössä kollegoiden kanssa.

sia lisää – niitä on riittävästi”, Mäki-Ar-vela toteaa.

Hänen lähiesimiehensä on jäämäs-sä lähitulevaisuudessa eläkkeelle, mutta vielä ei ole tehty päätöksiä, miten johta-van varhaisnuorisotyöntekijän työt hoi-detaan jatkossa. Innokkaita jatkajia ei ole Mäki-Arvelan tietojen mukaan tois-taiseksi juuri ilmoittautunut. Useimmat nykytyöntekijät haluaisivat vain tehdä omaa työtään.

Hän arvelee varhaisnuorisotyön vir-kojen vähenevän tulevaisuudessa säästö-syistä. Aikanaan virkoja lisättiin esimer-kiksi siinä yhteydessä, kun kuviteltiin, että Malmin seurakunta jakautuisi pie-nempiin seurakuntiin. Ajatukset jaka-misesta haudattiin, kun Helsingin seura-kuntayhtymässä alettiinkin yhdistää seu-rakuntia.

Enemmän plussan puolelle

Yhdeksi suuren seurakunnan haasteek-si Mäki-Arvela kokee sen, että kaikkia työntekijöitä ei tunne. Oman piirin tai tiimin väki tulee tutuksi, mutta on pal-jon ihmisiä, joita ei tiedä vuosienkaan perästä. Samoin tiedonkulku voi olla isossa organisaatiossa ongelma.

Malmin koko seurakunnan esimies-tä, kirkkoherraa, tapaa harvoin.

”Yhä enemmän mennään siihen, että lähiesimiehet ovat meidän esimiehiäm-me”, Mäki-Arvela sanoo.

Varhaisnuorisotyön ja nuorisotyön välistä yhteistyötä hankaloittaa se, että nuorisotyötä tehdään keskitetysti yhdessä paikassa – ei juuri piireissä. Piireihin on kyllä nimetty omat nuorisotyöntekijän-sä, mutta on paljolti henkilöistä kiinni,

kuinka paljon he jalkautuvat piireihin.Seurakuntayhtymään kuuluminen

tarkoittaa Mäki-Arvelan mukaan puo-lestaan sitä, että omassa työssä on huo-mioitava myös yhtymästä annetut oh-jeet. Samoin kisailu leiripaikoista on kova. Helsingin seurakunnat käyttävät yhtymän yhteisiä leirikeskuksia, ja niitä on rajallisesti. Leiripaikkoja on monesti vuokrattava satojen kilometrien takaa.

Vaikka haasteita riittää, Mäki-Arve-la kokee, että suuressa seurakunnassa on enemmän mahdollisuuksia kuin nega-tiivisia puolia.

”Teen työtä itsenäisesti, mutta eri juttuihin on aina mahdollista pyytää työkavereita apuun”, hän summaa.

Noora Hellman

”Yhä enemmän mennään siihen,

että lähiesimiehet ovat meidän

esimiehiämme.”


Suureksi liitetyn seurakunnan nuorisotyön johtaminen on ennen kaikkea koordinointia. Kehittääkin pitäisi, mutta se on parasta tehdä askel kerrallaan.

Seinäjoki seurakuntana on kasvanut kaupungin kasvaessa ja seurakun-

taliitosten myötä. Tällä hetkellä Seinä-joen alueseurakunta ja Nurmon, Ylis-taron sekä Peräseinäjoen kappeliseura-kunta muodostavat Suomen kolman-neksi suurimman seurakunnan.

”Kasvu varmaankin tulevina vuo-sina jatkuu. Etelä-Pohjanmaan seura-kuntayhtymästähän täällä on puhuttu”, miettii Pete Ketola.

Ketola toimii Seinäjoella nuorisotyön-johtajana. Virka on Seinäjoen alueseura-kunnan, mutta siihen kuuluu työn kehit-täminen ja koordinointi koko seurakun-nan alueella. Lisäksi siihen kuuluu oman seurakunnan seitsemän nuorisotyönoh-jaajan lähiesimiehenä toimiminen.

Ketola on hommassa ensimmäinen. Kuvioita on rakenneltu nyt viisi vuotta.

”Kun ajatellaan erityisesti kehittämis-puolta, niin minun kokemukseni mu-kaan alhaalta päin nousevat ideat ja muu-

tokset voivat toteutua helpommin. Sel-laiset muutokset, jotka määrätään ylhääl-tä, muodostuvat raskaiksi rakentaa.”

Sovittelemista, koordinointia, koordinointia

Seinäjoella seurakunnan suuruus on kahdenlaista: Seurakuntalaisia on pal-jon. Seurakunnan alue on laaja.

Suuri Seinäjoen seurakunta muodos-tettiin vuonna 2009. Paljo väki ja erilaiset alueet omine toimintakulttuureineen ja perinteineen laitettiin yhteen. Liitokses-sa yhtenä piirteenä oli lisäksi seurakun-tien kokoero: Seinäjoki oli suuri, Nurmo isohko ja muut pieniä. Huolena on ollut, ahmaiseeko suuri Seinäjoki pienemmät ja mitä jää jäljelle niiden omasta tavasta tehdä nuorisotyötä ja kohdata nuoria.

Vuodet liitoksen jälkeen ovat olleet muutosprosessia, jossa on tunnusteltu yhteistyön tekemistä ja vähitellen luo-tu yhdessä tekemisen tapoja. Suuruu-den hyötyjen hakeminen on ideointia, sovittelemista, koordinointia ja koordi-nointia.

”Ensimmäinen työmuoto, josta teh-tiin koko seurakuntien yhteinen, oli rippikoulutyö. Idea siihen lähti suoraan nuorisotyön tarpeista ja työntekijöiden yhteisestä tahtotilasta. Jo ennen seura-kuntien yhdistymistä laitettiin nuori-sotyönohjaajien kesken päät yhteen ja

mietittiin, miten tätä työtä olisi järke-vää kehittää”, Ketola kertoo.

Rippikoulutyö on siirretty yhteisek-si, mutta nuorisotyö ja isoskoulutus to-teutuvat yhä alkuperäisten seurakuntien alueilla. Myös leirit pidetään paikallis-ten työntekijöiden johdolla omissa lei-rikeskuksissa, vaikka ne ovatkin yhdessä järjestettyjä – tällä tavalla paikallisia pe-rinteitä ei ole täytynyt siirtää syrjään yh-tenäistämisen tieltä.

Kehittämistarpeet nousevat arjesta

Seurakuntaliitosten takana on taloudel-linen järkevöittäminen. Käytännössä se tarkoittaa, että tilaohjelmia ja toiminto-ja järkevöitetään talous tiukasti mielessä.

Pete Ketolan tehtävänä puolestaan on kehittää kasvavaa työmuotoa: Sei-näjoella rippikouluikäluokat ovat kas-vaneet niin, että viidessä vuodessa ripa-ri-ikäisiä nuoria on tullut liki sata lisää. Työntekijäresurssit ovat kuitenkin pysy-neet samoina.

Ketola huokaa hiukan.”Tähän saakka on sentään saatu men-

nä vanhoilla tulilla. Mutta jatkossa kun eläkkeelle jäädään, virkojen täyttämistä ja kohdentamista varmasti tullaan kat-somaan hyvin tarkkaan. Kaivattujen re-surssien järjestämiseksi on tietenkin toi-ve, että rippikoulutyöhön löydettäisiin

Suuruuden rakentaminen vie aikaa

SEINÄJOEN SEURAKUNTA ”Yhteistä tekemistä lisätään

vähitellen kun siihen ollaan

valmiita.”


mukaan tekijöitä muista työmuodois-ta. Se oli kirjattuna toimintasuunnitel-maankin jo viime vuonna. Tänä vuonna se ehkä jo toteutuu jollain tapaa.”

Ketolan ajatuksena on ollut, että kun toimintaympäristö muuttuu, myös tar-peet muuttuvat ja vähitellen työn teke-misen tavatkin seuraavat perässä. Sitä, miten asiat on tavattu vanhassa seura-kunnassa tehdä, ei tarvitse kiiruhtaa rai-vaamaan. Aika tekee tehtävänsä, tarpeet kehittämiseen viriävät, kun siihen hok-sautetaan ja yhdessä kasvetaan.

”Kehittämisen johtaminen on si-tä, että yritetään työntekijöiden kanssa tuoda lihaksi niitä asioita, jotka nouse-vat arjesta. Kun yritetään välttää pääl-lekkäisen ja turhan tekemistä. Sellaisia askelia otetaan yksi kerrallaan”, Ketola toteaa.

”Yhteistä tekemistä on lisätty vähitel-len kun siihen on oltu valmiita. Esimer-kiksi tapahtumiin ei kuljeta enää näljäl-lä bussilla neljältä paikkakunnalta, vaan matkan järjestää yksi ja toiset tulevat sa-maan kyytiin – tällaisia asioita. Rippi-koulupuolella isoset voivat tänä vuonna olla leireillä koko seurakunnan alueella ja työntekijöidenkin siirtyilemistä kokeil-laan; seurakunnan alueella tilanne on se, että Seinäjoki ja Nurmo kasvavat väkilu-vultaan, Ylistaro ja Peräseinäjoki eivät.”

Johtamista nuorten kanssa?

Koko suuren Seinäjoen seurakunnan nuorisotyönohjaajat ja työalan papit kokoontuvat säännöllisesti palaverei-hin keskustelemaan tulevista työasiois-ta ja kehittämäänkin yhteisiä toimin-toja. Varhaisnuorisotyössä on omat pa-laverit, nuorisotyössä omat ja suuri rip-pikoulutyömuotokin kokoontuu kaksi kertaa vuodessa antamaan palautetta ja valmistelemaan uutta rippikouluvuotta.

Varsinaisesti rippikoulutyön kehit-täminen ja suunnittelu tapahtuu rippi-kouluista vastaavien pappien ja Ketolan muodostamassa ryhmässä.

Nuorisotyön johtaminen suurten ra-kenteellisten muutosten keskellä kui-tenkin painottuu paljolti asioiden jär-jestämiseen niin, että palikat saadaan pidettyä kasassa, sekä henkilöjohtami-

seen. Työn sisällölliselle kehittämiselle saisi olla enemmänkin aikaa. Nykyisel-lään laadulliset ja kehittämistä koskevat päätökset ja ratkaisut tehdään pikem-minkin nopeasti ja käytännöllisesti.

”Nuorten näkökulmasta työtä on to-ki haluttu kehittää. Esimerkiksi tuo rip-pikoulukuvio lähti siitä, että tällä seu-rakunnan koko alueella nuoret kulkevat joka tapauksessa ristiin rastiin koului-hin, harrastavat ja liikkuvat Seinäjoella, ja pitävät itseään seinäjokelaisina. Kyl-lähän rippikoulun toteuttamisen silloin pitää heijastaa sitä”, Pete Ketola sanoo.

Toisaalta nuorten varsinainen kuule-minen nuorisotyön kehittämisessä vaa-tisi aikaa ja rakenteita, joita ei vielä ole valmiina. Nuorisotyön toimikunnas-sa istuu luottamushenkilökonkareita, ei nuoria. Yksittäisissä asioissa nuorten ääni kuuluu ja mielipiteet vaikuttavat, mutta itse työn rakenteiden liikuttele-

misessa ei niinkään. ”Meillä on seurakunnassa ollut var-

haisnuorisotyö ja nuorisotyö koko seu-rakunnan painopisteenä viime vuodet. Mutta nuorisotyön näkökulma ei silti ole itsestään selvästi esillä, kun tähän liitok-seen liittyvää kehittämistä mietitään. Esi-merkiksi tilojen käyttöä ja niistä luopu-mista suunniteltaessa voi jäädä sivuun se, mikä merkitys jollain toimipisteellä on juuri nuorten kannalta”, Ketola miettii.

Lasten ja nuorten kanssa johtami-seen voi löytyä kättä pidempää nyt, kun lapsivaikutusten arviointi, LAVA lok-sahtaa seurakunnissa päälle. Siltä nuori-sotyön johtaja odottaa plussaa.

”Kyllä, on erinomaista, että LAVA tulee. Se tekee luottamushenkilöpuolel-lakin välttämättömäksi huomioida lap-set ja nuoret seurakunnassa.”

Jaakko Kaartinen

Kehittämisen johtaminen on sitä, että yritetään työntekijöiden kanssa tuoda li-haksi niitä asioita, jotka nousevat arjesta, tuumaa Pete Ketola.


Jyväskylässä saman sateenvarjon alla on yhdeksän alueseurakuntaa. Se tuo haasteita myös päättäjälle.

Vesa Laakkonen, 23, ei ole ihan ta-vallinen päättäjä. Toista kauttaan

Jyväskylän kirkkovaltuustossa istu-va Laakkonen on ehtinyt ansaitsemaan elantoaan niin taikurina kuin stand up -koomikkonakin. Tällä hetkellä tietojär-jestelmätiedettä Jyväskylän yliopistossa opiskeleva Laakkonen suorittaa vaihto-opiskelujaksoa Chilessä.

Kun Jyväskylän kirkkovaltuuston keski-ikä on 56 vuotta, Laakkonen on toinen alle 30-vuotiaista luottamushen-kilöistä.

”Kun minut valittiin kaudelle 2010-14, tavoitteeni oli olla itse nuorena mu-kana päättämässä nuorten asioista ja ker-tomassa nuorten mielipiteitä. Mielestä-ni tässä tavoitteessa onnistuin jotenkin, mutta aina on tietysti parantamisen va-raa.”

Alueseurakunnilla myös vapautta

Jyväskylän seurakunta on Suomen suu-rin, joten yhdeksän alueseurakunnan

muodostamassa kokonaisuudessa on paljon puntaroitavaa myös luottamus-henkilöille.

Laakkosen mukaan seurakunnassa riittää eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia, joiden kiinnostuksen kohteet vaihtele-vat. Tämä kaikki pitää huomioda myös päätöksenteossa.

Seurakunnan nuorisotyö toimii yh-teisen seurakuntapalvelun (YSP) alla. Yhteistyössä alueseurakuntien nuoriso-työnohjaajien kanssa YSP organisoi ko-ko seurakunnan nuorisotyötä.

Alueseurakunnille jää kuitenkin runsaasti sananvaltaa. Laakkosen mu-kaan alueseurakunnat ja heidän nuori-sotyönohjaajansa saavat melko vapaas-ti yhdessä nuorten kanssa päättää, mil-laista toimintaa he alueellaan haluavat järjestää.

”Tämä on hyvä asia, sillä se tekee nuorisotyön toiminnasta monipuoli-sempaa ja mahdollistaa nuorille sen, et-tä he saavat itse valita, millaiseen toi-mintaan he haluavat osallistua”, Laak-konen kiittelee.

Nuorisotyötä kehitetään säännöllisesti

Laakkosen mukaan alueseurakuntien nuorisotyönohjaajien yhteyshenkilöt kokoontuvat säännöllisesti keskustele-maan siitä, miten nuorisotyöllä menee ja kuinka sitä voitaisiin kehittää.

”Valitettavasti nuorisotyönohjaajilla

ei ole aina tarpeeksi vaikutusvaltaa to-teuttaa näitä toimenpiteitä”, Laakkonen toteaa.

”Tämän takia koen luottamushenki-lönä tärkeäksi olla yhteydessä nuoriso-työnohjaajiin ja kuulla heiltä, mitä mi-nä voisin tehdä auttaakseni heitä vie-mään nuorisotyötä eteenpäin.”

Sinällään nuorisotyö pääsee Laakko-sen mukaan seurakunnassa hyvin esille. Suurin osa Jyväskylän nuorista käy yhä rippikoulun, jonka jälkeen heidät kut-sutaan mukaan muuhun seurakuntatoi-mintaan.

Seurakunnan nuorisotyö on mukana lähes kaikissa Jyväskylässä järjestettävis-sä messutapahtumissa. Nuorisotyönoh-jaajat järjestävät myös isompia tapahtu-mia, jotka saavat hyvin näkyvyyttä.

Resurssien rajallisuus tulee kuitenkin vastaan.

”Nuorisotyönohjaajien määrän riit-tämättömyys tuo aika ajoin haasteita. Suuri määrä nuoria jossakin alueseura-kunnan tapahtumassa tai viikoittaisessa toiminnassa voi muodostua haastavaksi toiminnan ohjaamisen kannalta. Eten-kin jos joissakin tilanteissa käytettävissä on vain yksi nuorisotyönohjaaja.”

Laakkosen mukaan rippikoulut pyö-rivät kaikesta huolimatta mallikkaasti. Koulujen ryhmäkoot ovat keskimääräi-sesti vähän yli 20, ja ohjaajia on yleensä kolme tai neljä.

Isosia rippileireillä on viidestä kah-deksaan ryhmän koosta riippuen.

JYVÄSKYLÄN SEURAKUNTA

Iso seurakunta ei kahlitse nuorisotyötä

11

“Koen luottamus-henkilönä tärkeäksi

olla yhteydessä nuorisotyönohjaa-jiin ja kuulla heiltä,

mitä minä voisin tehdä

auttaakseni heitä viemään nuoriso-työtä eteenpäin.”

Toimintaa myös isosiän ylittäneille

Kun Laakkonen aloitti toisen valtuusto-kautensa, kohdisti hän huomionsa seu-rakunnan nuoriin aikuisiin. Tarkoitus olisi saada seurakunnalle ohjelmaa myös isosiän ylittäneelle ikäryhmälle.

”Alueseurakunnat pyrkivät järjestä-mään mahdollisimman monipuolista ja säännöllistä toimintaa. Säännöllinen toiminta onkin mielestäni kaiken pe-rusta, sillä nuoret odottavat aina innol-la, milloin on seuraava nuortenilta tai isoskoulutus”, Vesa Laakkonen miettii.

”Vaikka isoskoulutuksella on vahva rooli, ei kaikkea toimintaa tule raken-

taa sen ympärille. Myös niille nuorille, jotka eivät ole isostoiminnassa mukana, tulisi tarjota toimintaa.”

Laakkonen haluaisi antaa enemmän vastuuta myös vapaaehtoisille. Tässä suuren seurakunnan byrokratia on tois-taiseksi asettanut kapuloita rattaisiin, ja asiat etenevät hitaasti.

”Byrokratiasta johtuen esimerkik-si Jyväskylän seurakunnassa kerhonoh-jaajille ei voida antaa kerhotilojen avai-mia vaan nuorisotyönohjaajan pitää ai-na erikseen käydä avaamassa kerhotilo-jen ovet.”

Laakkonen harmittelee sitä, että kirk-

kovaltuustossa istuu niin vähän nuoria. Hänkin on ryhmänsä ainoa edustaja. Edellisellä kaudella Äänenmurros-ryh-mällä oli vielä tuplaedustus.

”Se hieman huolestuttaa, sillä suu-remmassa joukossa on aina enemmän voimaa. Toki aion jatkaa entiseen mal-liin kuulemalla nuoria, mutta nyt mi-nulla ei ole aisaparia, jonka kanssa jakaa näitä nuorten ideoita.”

Tomi Kangasniemi

Vesa Laakkonen haluaisi karsia byrokratiaa, jotta esimerkiksi nuorille vapaaehtoisille voitaisiin antaa enemmän vastuuta.


Laajojen selkosten seurakunnassa erityisnuorisotyö on keskitetty kaupungin keskustaan, missä nuoret kohdataan.

Rovaniemen seurakunta on väkimää-rältään Suomen neljänneksi suurin

seurakunta. Pinta-alaltaan se on viiden-neksi suurin. Vähän reilut 8000 neliökilo-metriä seurakuntaa on suunnilleen saman verran kuin koko Uudenmaan pinta-ala.

Kun seurakunta on näin suuri, kai-kenlaiset välimatkat kasvavat. Erityis-nuorisotyön tekemisessä on joudutaan valitsemaan tavallistakin tarkempaan, miten työaika ja painopisteet valitaan.

”Rovaniemellä seurakunnan erityis-nuorisotyöstä vastaa kaksi viranhaltijaa. Meidän keskeisin työmuotomme on Nuorisokahvila Katutaso, jolla pyrim-me tavoittamaan kaikissa elämäntilan-teissa olevia nuoria ja nuoria aikuisia”, kertoo Jenni Kallio, toinen erityisnuo-risotyönohjaajista.

”Parikymmentä vuotta sitten erkka-työssä oltiin ehkä enemmän tekemisissä päihteiden ja niistä aiheutuvien ongelmi-en kanssa. Työ oli luonteeltaan enemmän ”etsivää”, kaduilla tapahtuvaa partiointia Saappaan puitteissa ja muutenkin.”

”Rovaniemellä on kuitenkin aina keskitytty enemmän nimenomaan ko-koavaan työhön. Nykyään ei myöskään ole koettu yhtä suurta tarvetta päivystys-luonteiselle partioinnille, vaan sitä jär-jestetään tarvittaessa, esimerkiksi juhla-pyhien aikana. Silloin me teemme yh-teistyötä kaupungin nuorisotoimen sekä muiden seurakuntien kanssa. Vaikka eri-tyisnuorisotyössä keskitytään enemmän kokoavaan työhön, tavoitteet ovat silti edelleen alkuperäiset: kohdata niitäkin nuoria, joita muu seurakunta ei tavoita.”

Nuoriso kerätään keskustaan

Nuoret tulevat Katutasoon ja ottavat kontaktia lähinnä erilaisten kriisien ta-kia ja yksinäisyyden sekä mielenterve-ysongelmien takia. Tarvittaessa erkkarit toimivat yhteistyössä kaupungin muiden auttamistahojen kanssa ja ohjaavat asiak-kaita eteenpäin ammattiavun piiriin.

”Tavoitteenamme on pitää Katutaso matalan kynnyksen kohtaamis- ja ajan-viettopaikkana, jonne nuorella on hy-vä tulla viettämään aikaa turvallisessa ja viihtyisässä ilmapiirissä. Paikka sijait-see kaupungin keskustassa lähellä muita palveluita. Työntekijöinä olemme val-miina tarjoamaan apua ja keskustelu-mahdollisuuksia nuorille, jotka kokevat sitä tarvitsevansa”, Kallio kertoo.

Ajoittain erityisnuorisotyö tekee yh-

teistyötä muiden nuorten kanssa työs-kentelevien toimijoiden kanssa, lähinnä yhteisten tapahtumien ja kampanjoiden merkeissä.

”Toimintaa pyritään mainostamaan eri kanavissa ja saamaan näkyvyyttä siel-lä, missä nuoret sen huomaisivat. Hyö-dynnämme tehokkaasti sosiaalista me-diaa ja teemme kouluvierailuja, joissa esittelemme Katutasoa.”

”Sosiaalisessa mediassa käydään myös paljon nuoren ja työntekijän välisiä kes-kusteluita. Kuuntelemme nuoria ja vas-taamme tarpeisiin olemalla mahdolli-simman helposti lähestyttävissä. Toistai-seksi kuitenkin verkossa tapahtuva työs-kentely on lähinnä viestintää ja markki-nointia. Tavoitteena on, että nuoriso saa-daan kokoontumaan nuorisotiloille kau-pungin joka puolelta sekä jokivarsista. Muiden nuorisotyönohjaajien kanssa pyritään tekemään yhteistyötä markki-noinnin suhteen. Erityisnuorisotyö tekee myös satunnaisia kouluvierailuja keskus-tan ulkopuolisiinkin oppilaitoksiin.”

Osana yhtä suurta seurakuntaa

”Rovaniemen seurakunnassa suurin osa erityisnuorisotyön resursseista käyte-tään Katutason toiminnan ylläpitämi-seen, nuorten kouluttamiseen ja mui-den tapahtumien järjestämiseen. Näi-den lisäksi me teemme yhteistyötä mui-

ROVANIEMEN SEURAKUNTA

Erityisnuorisotyötä suurseurakunnan keskustassa


den tahojen kanssa. Pyrkimyksenä on olla valmiina tarttumaan yhteistyö-pyyntöihin lyhyelläkin varoitusajalla.”

Erityisnuorisotyönohjaajien työnku-vaan kuuluu myös osallistuminen muu-hun seurakunnan nuorisotyöhön, esi-merkiksi tapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen. Molemmat viranhaltijat vastaavat vähintään kahdesta rippikou-luryhmästä vuosittain.

Työntekijöiltä toimiminen suures-sa seurakunnassa edellyttää sisäisen vai-kuttamisen taitoja.

”Kommunikointi on tärkeä työvä-line. Suuressa organisaatiossa on hy-vä osata välttää kilpailua ja päällekkäi-syyksiä. Tärkeintä kuitenkin on, et-tä seurakuntalainen löytää oman paik-kansa toiminnasta, joka tuntuu hänelle luontevimmalta”, Kallio huomauttaa.

Entä miten erkkatyö ja seurakunnan alueen muu nuorisotyö muuten toimi-vat yhdessä?

”Yhteistyötä tehdään verrattain vä-hän. Toimintakauden aikana rippikou-lulaiset käyvät joko yhdessä ryhmän-sä kanssa tai itsenäisesti tutustumassa Katutason toimintaan ja seurakunnan muut nuorisotyönohjaajat käyttävät ti-laa satunnaisesti nuorten henkilökoh-taiseen tapaamiseen”, Kallio pohtii.

”Nuorisotyönohjaajat eivät osallistu Katutason ylläpitämiseen tai muuhun erityisnuorisotyön toimintaan mainon-nan lisäksi, joten erityisnuorisotyö on alkanut vuosien myötä yhä enemmän profiloitua ”tavalliseksi” nuorisotyöksi. Toisaalta yhteistyön kautta olemme saa-neet näkyvyyttä ja kasvattaneet muiden tietoisuutta Katutasosta.”

Työalan paikka pitää lunastaa

Erityisnuorisotyö ansaitsisi Kallion mie-lestä puolestapuhujia päätöksentekoon.

”Kyllä erityisnuorisotyö koetaan edelleen tärkeäksi työmuodoksi, mut-ta se on valitettavan pieni osa suurta or-ganisaatiota. Helposti tätä työtä koh-taa sulauttaminen muun nuorisotyön sekaan. Oman työalan puolesta puhu-minen on hyvin pitkälle erityisnuoriso-työntekijöiden itsensä vastuulla.”

Erityisnuorisotyön suunnittelusta-kin Rovaniemellä vastaavat pääsääntöi-sesti viranhaltijat. Työn suunnittelussa ja kehittämisessä keskitytään suurimmilta osin Nuorisokahvila Katutason toimin-taan. Kallio ja Tero Rautio kouluttavat nuoria vapaaehtoisia kahvila-apulaisiksi. Katutason puitteissa järjestetään toimin-taa, retkiä ja leirejä matalalla kynnyksellä.

”Toiminnan ja tavoitteiden toteutu-misen arviointi jää pääsääntöisesti työn-tekijöiden omaan varaan. Vuosittain kasvatustyön johtokunnalle laaditaan toimintakertomukset, joissa myös eri-tyisnuorisotyötä tarkastellaan kriittises-ti”, Jenni Kallio toteaa.

Jotta työ etenee, työn tekemises-sä tarvitaan muuntautumiskykyä. Jotta omaa työtä voi perustella, sillä pitää pys-tyä vastaamaan nuorten tarpeisiin.

”Syrjäytyminen ja yksinäisyys ovat ongelmana nuorten keskuudessa. Kun sosiaalisen median merkitys kasvaa, nou-see myös kynnys lähteä omaa kotikonet-ta pidemmälle viettämään aikaa ikätove-reiden kanssa. Syrjäkylillä ongelmaa li-säävät lisäksi hankalat kulkuyhteydet.”

”Vuonna 2014 perustimme oman Katutaso-tiimin, joka koostuu aktiivisis-ta kävijöistämme. Tarkoituksena on tä-män avulla saada nuorten oma ääni kuu-luviin. Periaatteena on, että he pääsevät suunnittelemaan ja toteuttamaan toi-mintakauden tapahtumia Katutasolla sekä antamaan myös palautetta toimin-nasta. Innokkaita on ollut kymmenkun-ta ja tuloksia saavutettu kiitettävästi.”

Jaakko Kaartinen

Toimiva Vuorovaikutus on aikuisille tarkoitettu vuorovaikutus-

taitojen kurssi, joka sopii esimerkiksi nuorten aikuisten toimin-

taan, vapaaehtoisten kouluttamiseen sekä työyhteisöjen

kehittämiseen.

Ohjaajakoulutuksessa perehdytään kokemuksellisesti kurs-

simateriaaliin, vahvistetaan omia ihmissuhdetaitoja ja har-

joitellaan kurssin ohjaamista. Koulutus pätevöittää Toimiva

Vuorovaikutus -ohjaajaksi.

Ajankohta 28.–29.10. ja 23–24.11.2015

Paikka Helsinki

Lisätietoa & ilmoittautumiset:

www.nuortenkeskus.fi/toivu

Toimiva vuorovaikuTus -ohjaajakouluTus

Toimiva Vuorovaikutus


Suuren palveluksessa

KIRKON NUORISOTYÖNTEKIJÖIDEN LIITON TEESIT ovat juuri ilmestyneet ja ainakin yksi ammattikunta nosteli hieman harmistuneena kulmiaan. Teeseissä mainitaan yhteiskunnallisesti merkittävänä työnä varhais- ja nuorisotyö, joka rajaa näin ollen pois kaikki muut kasvatuksen muodot, kuten erityisnuorisotyön. Itse ajattelen nuorisotyön olevan kaikkea näitä yhdessä ja en osaa olla kovin mustasukkainen tästä rajauksesta. Mer-kittävää siitä tulee kuitenkin siinä vaiheessa, kun mietimme, miten suuri yleisö näkee ja kokee kyseisen asian. Moni tunnustaa kirkon auttamis- ja palvelutyön, erityisnuorisotyön ja diakonian, merkittäväksi osaksi omaa motiivia kuulua kirkkoon ja tukea sen myötä ve-rorahoillaan sen toimintaa. Silloin olisi viisautta myös hehkuttaa ja nostaa tietoisesti näitä työmuotoja ja ymmärtää niiden painoarvo kaiken muun toiminnan keskellä. SNELLU ON SUUREN HELSINGIN seurakuntayhtymän yhteisessä palveluksessa. Olen iloinen saadessani olla osa tätä isoa koneistoa ja palvella omalla erityisosaamisellamme pai-kallisseurakuntia. Ja sama pätee toisinpäin – kuinka paljon ovatkaan olleet seurakuntien työntekijät oman työmme mahdollistajia ja tukijoita. Olen juuri sopinut meneväni Hel-singin hiippakunnan kerhonohjaajapäiville ensi syksynä vetämään kanavaa nuorille vapaa-ehtoisillemme. Lähestymistapana on sukupuolisensitiivisyys lasten kohtaamisessa. Kolle-gani otti kopin samaisesta tapahtumasta tarinateatterin keinoin. Tulevana kesänä teem-me rippikouluyhteistyötä, joko menemällä seurakuntien leireille mukaan, tai pyytämäl-lä ryhmiä työkeskukseemme vierailulle. Itä-Helsingissä kokoontuu nuorten yh-äitien ryh-mä, jossa on Snellusta mukana työntekijöitä. Saapas kulkee puolestaan tasapuolisesti kaik-kien seurakuntiemme alueilla ja vielä varmemmin, jos saamme paikallisen työntekijän hyp-päämään alueellisen asiantuntijan roolissa punaisen pakumme kyytiin. Oma puuhastelu omassa norsunluutornissa ei ole tätä päivää. Emme pärjää enää itseksemme. Tarvitsemme toisiamme ja kaiken resurssin täyttä käyttöönottoa. Yksi on monta ja moni on yhdessä yksi. SUUREN PALVELUKSESSA tarkoittaa myös sitä, että on Suurimman palveluksessa. Tä-mä Suurin palvelee mitä suurimmassa määrin meitä. Olemme saamapuolella ja se puo-lestaan lisää palvelualttiuttamme. Vasta vastaanottajan roolista käsin voi nousta todelli-nen halu antaa ja jakaa kokemaansa hyvää. Toiveeni tänään onkin, että nöyrä hiljaisuus vaihtuisi rumpujen pärinään ja neonvalojen loisteeseen. Tekemämme työ tarvitsee väy-liä tulla nähdyksi ja sen vaikuttavuus tulisi olla kaikkien tiedossa. Tätä ei tulla saavut-tamaan ainakaan sillä, että yhteisiä työmuotoja pilkottaisiin seurakuntiin ja virkoja lak-kautettaisiin sen myötä. Tietynlaiset rakenteet kuluttavat toisia enemmän resursseja ja rasittavat taloutta, mutta uskoisin, että vaikuttavuus ja näkyvyyskin ovat toista. Ollaan kuulolla, otetaan asiakaspalaute vakavissaan ja pidetään firman tuotteet näkyvästi esillä.

Hensku Kettusaari

KOLUMNI


Miten seurakunnassa järjestetään ja laadullisesti syvennetään rippikoulua, jos vuoden aikana leirejä järjestetään 30 kappaletta ja opettajina toimii puolen sataa eri henkilöä? Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa sellainen on saatu toimimaan.

Espoon tuomiokirkkoseurakunnas-sa nautitaan korkeista rippikoulun-

käymisprosenteista. Kirkkoon kuulu-vista ikäluokassaan riparin käy 96 pro-senttia. Viime vuonna rippikoulun suoritti 732 14–15-vuotiasta.

Noin joka kuudenkymmenesviides suomalainen rippikoululainen oli vii-me vuonna Espoon tuomiokirkkoseu-rakunnasta.

”Tänä vuonna rippikouluun on tu-lossa 60 henkeä enemmän. Tiesim-me kyllä, että ikäluokka kasvaa, mut-ta kasvua olikin kaksinkertaisesti. Hiu-kan olemme ymmällämme siitä, mistä

kasvu tuli”, kirkkoherra Antti Kujan-pää kertoo.

”Tuo osallistumisprosentti on mie-lestäni aika kova luku. Espoolaisen nuorison keskuudessa ilmapiiri on sel-lainen, että rippikoulu on hyvä juttu ja sinne mennään.”

Syitä siihen, miksi ripari vetää, on monenlaisia, mutta monenlaista seu-rakunnassa on pitänyt osata myös teh-dä oikein. Seurakunnan jättikoko ja jatkuva kasvu eivät ole muodostuneet haitaksi rippikoulutyön toteuttamisel-le laadukkaasti.

”Seurakunnalla on täällä kaksi syö-mähammasta: varhaiskasvatus ja rippi-koulutyö. Työn arvo tiedostetaan ja sii-hen on voitu täällä satsata vuosien ajan tosi paljon. Tulevinakin vuosina rippi-koulutyön resursointi halutaan turva-ta, vaikka taloudellisesti ajat tiukkene-vat”, Kujanpää sanoo.

Perustyöelämän konstit käytössä

Tulevana kesänä tuomiokirkkoseura-kunnassa ripareita on 27, talvileirejä kolme. Volyymi heijastuu kaikkeen.

Seurakunnan 19 papista kaikki osal-listuvat leirityöhön. Myös diakoneista useat ovat mukana. Kaikki seurakun-nan seitsemän kanttoria hoitavat ope-tusta osaltaan.

Vuoden mittaan leireille tarvitaan myös satakunta isosta. Melkoinen tar-ve – mutta leireillä on onnistuttu ra-kentamaan sellaisia kokemuksia, et-tä isoskoulutukseen on ollut riittäväs-ti tulijoita massiivisen tarpeen täyttä-miseen. Tuomiokirkkoseurakunnassa isoskoulutus on rakennettu nelivuoti-seksi. Kahtena jälkimmäisenä vuonna koulutus tähtää leirien apuohjaajana toimimiseen, ja täysi-ikäisiä apuohjaa-jia onkin mukana viljalti.

Viime vuoden toimintakertomuk-sessa tuomiokirkkoseurakunnan rip-pikoulutyöstä todetaan, voimavarana ovat ”vahvat ja selkeät rakenteet ja mo-tivoituneet työntekijät”. Haasteena on ikäluokkien jatkuva kasvaminen. Suu-ri seurakunta kasvaa yhä suuremmaksi ja lapsirikkaammaksi. Selkeiltä raken-teilta vaaditaan aiempaakin enemmän vahvuutta.

”Tämän kaiken järjestäminen sula-vasti edellyttää sitä, että työn organi-sointi on tehty hyvin. Organisointiin ja suunnitteluun kuuluu myös työn kehittäminen ja teologinen syventä-minen”, sanoo kirkkoherra Kujanpää.

Tuomiokirkkoseurakunta jakaantuu kuuteen alueeseen, joita johtaa kappa-lainen. Rippikoulutyön järjestämisestä alueet eivät kuitenkaan kanna vastuu-ta ollenkaan, vaan organisointi ja ke-hittäminen ovat keskitetysti seurakun-

Rippikoulujättiläinen

ESPOON TUOMIOKIRKKOSEURAKUNTA


Kirkkoherra Antti Kujanpään mukaan kehittämistyötä voi helposti johtaa suuressakin seurakaunnassa, kun työtekijät jaksavat heittäytyä.


”Se, että rippikoulutyötä on

kyetty kehittämään ja sen taso

säilyttämään hyvänä, nojaa

kyllä eniten siihen, miten valtavan

hienosti henkilöstö heittäytyy

leirityöhön.”

nan rippikouluteologin vastuualuetta.Rippikouluteologi toimii yhteis-

työssä Espoon yhtymän toisten ripari-teologien sekä yhtymän yhteisen rippi-koulupapin kanssa, ja kirkkoherrat so-pivat yhteisissä kokouksissaan kaikes-ta sellaisesta, joka kannattaa tehdä yh-dessä.

”Se, että rippikoulutyötä on kyetty kehittämään ja sen taso säilyttämään hyvänä, nojaa kyllä eniten siihen, mi-ten valtavan hienosti henkilöstö heit-täytyy leirityöhön.”

”Me pyrimme sitten vastaavasti huolehtimaan työn järjestämisellä sii-tä, että ikääntyvätkin työntekijät jak-savat mukana. Siihen puolestaan tep-sivät aivan tavalliset työelämäkonstit. Yksi keskeisistä konsteista on, että ope-tustehtävissä olevilla ei ole yövalvon-taa, vaan sen hoitavat täysi-ikäiset apu-ohjaajat.”

Kehittämiseen tarvitaan sitoutuneet työntekijät

Antti Kujanpää siteeraa seurakuntan-sa rippikouluteologi Vilppu Huomoa: kehittäminen on asenne, etenkin työn laadullinen kehittäminen.

”Minusta sellaisen asenteen synnyt-tämiseksi tarvitaan kyllä myös innos-tunut ja innostava rippikouluteologi. Kirkkoherran tehtävänä on sitten spar-rata häntä hankalilla kysymyksillä”, Kujanpää lisää hymyillen.

Innostamisen lopputuloksena voi olla, että henkilöstö on motivoitunutta rippikoulun tekemiseen hyvin. Se nä-kyy siinä, että kouluttautuminen ja ke-hittäminen ovat jatkuvana jännitteenä kaikkien rippikoulutyössä olevien työ-otteessa.

Kirkkoherra Kujanpään mielestä tä-mäntapainen juuri on tilanne Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa.

Rippikoulutyö kehittyy tietyssä mielessä omia aikojaan, kun kahdel-la rintamalla onnistutaan: työn organi-sointi hoidetaan hyvissä ajoin ja huo-lellisesti, ja työntekijöissä on yhteistä ja sisäistettyä halukkuutta oppia ja ke-hittää.

Jokainen leiri suunnitellaan kah-den vetäjän, kausiteologin ja kantto-rin muodostamissa tiimeissä. Seuraa-van kesän kokoonpanot ovat selvillä jo edellisenä syksynä.

Tiimit hoitavat suunnittelun hyvin itsenäisesti. Itsenäisyys toimii hyvin, koska varsinaiset järjestelykysymykset on koordinoitu ja laitettu rullaamaan niin luonnikkaasti, ja koska yhteinen halu viedä työtä eteenpäin on niin lä-päisevä.

”Ei se millään kirkkoherran direk-tiivillä mihinkään kehittyisikään. Kyllä halukkuuden työn kehittämiseen pitää nousta henkilöstöstä ja arjesta. Ylipää-tään nämä aitouden ja läsnäolon kysy-mykset ovat koko seurakuntatyön me-nestymisen avainkysymyksiä.”

Paremmaksi käytännöllisillä työkaluilla

Varsinainen kehittäminen on nivelletty yhteen leirien palautteeseen ja palaute-seminaariin, vuosittain järjestettävään, erityisesti ripariin keskittyvään kasva-tuksen foorumiin, keväiseen suunnit-teluseminaariin sekä erilliskoulutuk-siin.

”Kaikessa kehittämisessä ja siihen liityvissä tilaisuuksissa on tavoitteena,

että tilaisuuksista lähdetään pois konk-reettisten työkalujen kanssa, joita läh-teä välittömästi kokeilemaan omassa työssä. Tällainen oli esimerkiksi Eri-laisten oppijoiden kohtaamisen kou-lutus, jonka hankimme Nuorten Kes-kukselta. Kolmipäiväinen työskente-ly antoi erinomaisia välineitä suoraan käytäntöön”, Kujanpää miettii.

”Samalla tavalla käytännöllisiin esi-merkkeihin pyritään omissa kehittä-mistilanteissa. Onnistumiset ja hyvät käytännöt pyritään jäsentelemään ja le-vittämään kaikkien käyttöön.”

Kujanpää on yksiselitteisesti sitä mieltä, ettei rippikoululla olisi nykyis-tä asemaansa, ellei sitä olisi 1960-lu-vulta saakka keskeytymättömästi kehi-tetty eteenpäin.

”Kirkon parhaat voimat ovat olleet tekemässä sitä työtä.”

Rippikoulutyön kehittämisen an-ti näkyy muun muassa oppimateriaali-en laadullisessa rikkaudessa. Kujanpää sanoo, että uusien oppikirjojen oheis-materiaalista löytyy paljon antia, jolla rippikouluteologian saralla kyetään lei-rien suunnittelussa ja toteuttamisessa uudistumaan.

”Tietenkin myös kausityöntekijät tuovat tarvittavaa piristystä. Kovin hel-posti sitä voisi urautua kaikkeen sellai-seen turvalliseen, mikä on tuottanut kohtuullisen tuloksen aiemminkin.”

Tulevaisuutta on myös älypuhelin-ten käyttäminen leirien viestinnässä ja opetuksessa. Tuomiokirkkoseurakun-ta suunnittelee Itä-Suomen yliopiston kanssa kokonaan paperittoman rippi-leirin toteuttamista vuonna 2016.

”Mutta onnistuminen rippikoulun suhteen ei voi olla vain metodinen ky-symys. Kyllä sen pitää olla sisällöllistä.”

Jaakko Kaartinen


Jarmo Kokkonen & Panu Pihkala: Vih-reät riparit. Lasten keskus & Kirjapaja 2014.

Vihreät riparit pyr-kii vahvistamaan rip-pikoulu- ja isostoiminnassa kristillis-tä ympäristökasvatusta ja ekoteologiaa. Kirja on kuin puu, joka koostuu kol-mesta osasta: juuresta, rungosta ja siitä lähtevistä versoista.

Kirjan ensimmäinen osa, Juuret, va-lottaa vihreiden ripareiden taustaa ja kirkastaa ymmärrystä siitä, että tosiasi-assa tässä uusien oivallusten äärellä ol-laankin vanhassa kristinuskon ytimes-sä, ihmisen tehtävässä huolehtia luoma-kunnasta.

Runko ja versoja -osat tuovat kirjan käytännölliselle tasolle, joiden avulla ri-

pareiden viherryttäminen voidaan hel-posti aloittaa. Uskottavuutta toiminta-muotoihin tuo se, että kirjaan on tuotu kokemuksia ja toimintamalleja jo toteu-tuneista vihreistä ripareista.

Kirjassa myös määritellään kritee-rit sille, milloin voidaan sanoa riparin olevan vihreä. Jos kaikkia tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa, kannustaa kirja silti pieniinkin tekoihin ja aitoon yritykseen kohti ympäristön laajempaa huomioimista.

Kirjassa on monia hauskoja toimin-nallisia oivalluksia joista voi poimia lei-rille parhaiten sopivat. Se kannustaa myös nuorten kuulemiseen leirin ohjel-man ja ekotekojen suunnittelussa.

Huomionarvoista on, että kirja ko-rostaa, miten kokonaisvaltaisesti luonto ja ympäristöasiat ripariin kätkeytyvät. Kyse ei ole pelkästä kestävästä kulutta-misesta, kierrätyksestä tai ympäristöasi-

oiden huomioimisesta, vaan Jumalan ja pyhän kohtaamisesta ympäristössä, joka on niille mitä luonnollisin paikka.

Vihreät riparit on tervetullut li-sä rippikoulumateriaaleihin tuo-malla käytettävyyden tasolle yhteis-kunnassakin niin ajankohtaiset ym-päristöasiat. Valinnoilla voi vaikut-taa ja valinnat vaikuttavat. Ympäristö on meidän vastuullamme – ja tulevi-en sukupolvien, joita me kasvatamme.

Jonna Peitso nuorisotyönohjaaja

rippikoulu, isostoiminta, nuorisotyö Vuosaaren seurakunta


ELÄMÄÄ NUORISOTYÖSSÄ

MEDIAJohanna Hirsto, Helena Paalan-ne, Antti Siuko-nen: Todella mys-tistä – hengellisen harjoittelijan kirja. Kirjapaja 2015.

Tammikuussa Kasvatuksen päivillä Jy-väskylässä osallistuin julkistamistilai-suuteen. Olen pitänyt kovasti Ihan sa-ma -rippikoulukirjoista ja nyt samoilta kirjantekijöiltä ilmestyisi jotain uutta.

Todella mystistä. Jo nimi sai minut kiinnostumaan. Kirjan tekijät esittelivät teostaan powerpoint-esityksellä, joka oli

suoraan uuden kirjan sivuilta.Valkokan-kaalle ilmestyi lauseita ja kysymyksiä: ”Mitähän ihmiset ajattelee minusta?”

”En ole missään hyvä. Olen keskinkertaisuus.””Kaipaan toista ih-mistä niin paljon, että kuolen.” ”Voi-ko kukaan rakastaa minua?” ”Miksi en kuule Jumalan ääntä?”

Piti muutaman kerran nielaista palaa kurkusta ja pyyhkiä salaa silmäkulmia. Nuoresta tytöstä asti nuo ovat olleet mi-nun kysymyksiäni ja lauseitani. Varmas-ti myös monen muun.

Tämä hengellisen harjoittelijan opus piti saada omaksi. Ostettuani kirjan viihdyin omassa rauhassani hotellihuo-

neessa erittäin hyvin. Kaiken melun keskellä hiljaisuus ja mietiskely kirjan tekstien, harjoitteiden, itseni ja Jumalan kanssa olivat päivien parhainta antia.

Jo pitkään olen kaivannut nuoriso-työhön ja omaan elämäänikin tällais-ta teosta. Kirjassa olevien mietiskelyjen pohjana on ignatiaaninen menetelmä, joka opettaa arkielämän hengellisyyttä.

Mikä olisi mukavampaa kuin keskeyt-tää sisäinen ja ulkoinen möly hetkeksi ja paneutua kristillisen uskon ytimeen? Yk-sin tai yhdessä toisten kanssa? Todella mystistä on oiva matkakumppani.

Riikka Wikström

Henry Aho: Arvet. Reuna, 2015.Arvet kertoo neljän teuvalaisnuoren ta-rinan koulukiusaamisesta. Neljä erilais-ta näkökulmaa, kolme kiusattua ja yksi kiusaaja, joiden pään sisälle lukija pääsee.

Viimeinen vuosi peruskoulussa al-kaa. Jarkko hakeutuu opiskelemaan toi-seen kouluun, jonne Tomi, jonka vuok-si hän kokee peruskoulun helvettinä, ei häntä seuraa.

Laila aloittaa Teuvalla kahdeksannen luokan muutettuaan perheensä kans-sa Vaasasta isän työn perässä. Ero kave-reista on tytölle kova pala, lisäksi eri-laiset rasistiset ilmaukset tulevat hänel-le tutuiksi eksoottisen ulkonäön vuoksi.

Ensimmäinen vuosi yläasteella on edessä päiväkirjaa kirjoittavalle, innostu-neelle Millalle. Hänen kirjoituksensa an-taa kuvan sinisilmäisestä tytöstä, joka us-koo ihmisten tarkoittavan hyvää nimittä-essään suklaapossuksi.

Tomi on koulun kingi, oppilas, joka on lyönyt opettajaakin. Jokainen paik-kakuntalainen tietää Tomin vanhempi-en juovan kaikki rahansa, mutta kukaan ei puutu perheen tilanteeseen.

Kiusaaminen on Lailalle, Millalle ja Tomille arkea, jota he eri keinoin yrittä-vät paeta. Yksi viiltelee itseään, toinen ok-sentaa syömänsä ruuat, kolmas uppoutuu kirjoittamiseen. Jonkun verran heistä on

toisilleen tukea, mutta kiusaaminen pa-henee ennen loppumistaan. Tapahtumat pysäyttävät koko paikkakunnan. Kirjan takakannessa oleva teksti on jäähyväiskir-je henkilöltä, joka on koittanut kestää ja miellyttää muita elämänsä aikana.

Arvet on pysäyttävä ja vahva kirja maailmasta, jossa nuoret elävät. Kieli ja tapahtumat ovat uskottavaa kuvausta. Kirja on suunnattu nuorille, mutta mei-dän aikuisten, ammattilaisten, vanhem-pien olisi tarpeen lukea se. Pysähtyä ja pohtia, miten minä voisin vaikuttaa, et-tä vastaavaa ei tapahtuisi.

Niina Jääskeläinen



PIPL IA

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Paavali siirtyy Vä-hästä-Aasiasta Euroopan puolelle ja saapuu Filippiin, jossa hän kohtaa joen rannalla rukoilemassa olevia nai-sia. Yksi naisista on purppurakankaiden myyjä Lyydia, joka vaatii Paavalia seurueineen tulemaan vieraiksi ko-tiinsa (Ap. t 16:13–15, 40). Vaikka Lyydiasta ei kerro-ta paljoakaan, hänen kaltaisensa naiset olivat tärkeässä roolissa varhaisen kristinuskon levitessä Rooman valta-kunnan suurissa kaupungeissa.

Yleisesti ottaen naiset olivat antiikin aikana miehen – joko isänsä tai aviomiehensä – määräysvallan alaisia. Ajanlaskun alun vaiheilla tehtiin Roomassa kuitenkin lainsäädännöllisiä uudistuksia, joiden seurauksena eri-tyisesti useita lapsia synnyttäneet naiset saattoivat les-keksi jäätyään kohota merkittävään asemaan. He saat-toivat periä miehensä varallisuuden ja päättää sen hoi-dosta verrattain itsenäisesti. Emme tiedä, oliko Lyydia ollut naimisissa ja jäänyt leskeksi, mutta tämä on toden-näköisin vaihtoehto. Koska miehet menivät usein nai-misiin itseään huomattavasti nuorempien naisten kans-sa, naispuolisia leskiä oli verrattain paljon.

Kertomuksessa Lyydia kutsuu Paavalin kotiinsa. Ky-seessä on luultavasti Rooman kaupunkien yläluokan suosima domus-tyyppinen talo, joissa oli kadulta käyn-ti kapean eteistilan kautta talon keskukseen, atriumiin, josta avautui pääsy muihin huoneeseen ja johon per-hekunnan elämä keskittyi. Antiikin aikana perhekun-taan kuuluvaksi ei katsottu vain vanhempien ja lasten muodostamaa ydinperhettä vaan perhekuntaan saattoi kuulua myös muita sukulaisia ja orjia ja näiden perhei-tä. Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Lyydia ja hänen perhekuntansa kastettiin (Ap. t. 16:15). Se, että Lyydia esitellään perhekunnan päänä, osoittaa hänen korkean sosiaalisen ja taloudellisen asemansa.

Lyydian varakkuuteen viittaa myös hänen ammat-tinsa, joka on sananmukaisesti käännettynä ”purppuran myyjä”. Ei ole selvää, viittaako nimitys arvokkaana vä-riaineena pidetyn purppuran kauppaan vai liittyykö sii-hen myös purppuralla värjättyjen kankaiden myyntiä,

Lyydia – ensimmäinen citykristitty

kuten Kirkkoraamattu olettaa. Väriaineena purppura oli ylellisyystuote, jota valmistettiin purppurakotilosta monivaiheisen valmistusprosessin avulla. Koska yhdes-tä kotilosta saatiin vain vähän raaka-ainetta, eri puolil-la Rooman valtakuntaa tehtiin halvempia jäljitelmiä yk-sinkertaisemmilla menetelmillä. Lyydian kotikaupunki, Vähässä-Aasiassa sijainnut Tyatira, oli kuuluisa väriaine-teollisuudestaan. Säilyneissä piirtokirjoituksissa esi-merkiksi viitataan kaupungissa toimineisiin väiaineiden myyjien ammattikiltoihin.

On luultavaa, että Lyydia jatkoi kotikaupungissaan aloittamaansa ammatinharjoitusta muutettuaan Filip-piin. Lyydialla oli todennäköisesti laajat yhteystyöver-kostot, jotka mahdolliset menestyksellisen liiketoimin-nan. Monista lähteistä tiedämme, että varakkaat nai-set toimivat esimerkiksi juutalaisten synagogayhteisö-jen tukijoina, vaikka eivät itse välttämättä olleet käänty-neet juutalaisiksi. Apostolien tekojen kirjoittajan Lyydi-asta käyttämä nimitys, jumalaapelkäävä nainen, viittaa tällaiseen asemaan.

Lyydiasta piirtyy kuva varakkaana ja hyvin antii-kin kaupunkikulttuuriin verkostoituneena naisena, jo-ka suhtautui avarakatseisesti uuden uskon julistajiin ei-kä epäröinyt kääntyä kristittyjen kannattajaksi. Hänen asemastaan ja yhteyksistään oli suurta hyötyä kristillisen uskon levitessä erityisesti Rooman valtakunnan suur-kaupunkien väestön keskuudessa. Lyydian merkittäväs-tä jälkimaineesta kertoo itäisen kirkon perinteessä hä-nestä käytetty nimitys, ”apostolien veroinen”. Lyydia on esimerkki varhaisista kaupunkikristityistä, jotka oli-vat kotonaan antiikin suurkaupunkien kansainvälisessä ja laajakatseisessa ilmapiirissä, jonka keskellä kristinus-kosta kehittyi aidosti monikulttuurinen ja monikansal-linen uskonto.

Raimo Hakola


K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 210 , Ete lä ranta 8 , 0 0131 Hel s ink i puh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

Vaaleissa lasten ja nuorten puolelle!Lapsiasiavaltuutettu, kirkko ja järjestöt haas-tavat kansanedustaja-ehdokkaat allekirjoitta-maan Lasten ja nuorten huoneentaulun.

Jokaista ehdokasta haastetaan verkos-sa allekirjoittamaan Lasten ja nuor-

ten kansanedustajan huoneentaulun. Allekirjoituksellaan ehdokkaat sitoutu-vat edistämään lasten ja nuorten hyvin-vointia tukevia tavoitteita, mikäli tule-vat valituksi kansanedustajaksi.

Tavoitteena on saada kansanedusta-jaehdokkaat pohtimaan, mitä he ovat valmiita tekemään lasten ja nuorten kansanedustajana. Keskeisiä lupauksia, joihin kansanedustajat sitoutuvat, ovat:

l Huolehdin, että lasten ja nuorten hyvinvointiin investoidaan. l Varmistan, että päätösten vaikutuk-set arvioidaan. l Edistän lasten ja nuorten osallisuutta. l Edistän lasten ja nuorten hyvää kas-vu- ja elinympäristöä.

Lapsi- ja perheystävälliseen politiikkaan

Huoneentaulu julkistettiin 24.2. Sääty-talolla Helsingissä. Tilaisuudessa puolu-eiden edustajat allekirjoittivat huoneen-

taulun sekä vastasivat lasten ja nuorten esittämiin kysymyksiin.

Peruspalveluministeri Susanna Huo-vinen lähetti tilaisuuteen kirjallisen ter-vehdyksensä.

”Tänään julkistettava huoneentaulu on osoitus siitä, että lasten ja nuorten hyvinvointiin halutaan panostaa. Ensi-sijaista on lapsi- ja perheystävällinen po-litiikka. Sellainen joka tukee vanhempi-en mahdollisuuksia toimia hyvinä van-hempina. Kodin lisäksi myös muita las-ten arkisia kehitysympäristöjä on vah-vistettava. Näitä ovat päivähoito, kou-lu ja vapaa-ajan ympäristöt. Niiden tu-lisi tukea lasten monipuolista kehitystä, ja tasata kotitaustasta johtuvia eroja hy-vinvoinnissa.”

Huoneentaulun ovat yhteistyössä laatineet Lapsiasiavaltuutettu, Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry, Kirkko-hallituksen Kasvatus ja perheasiat, Las-tensuojelun Keskusliitto, Mannerhei-min Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lap-set ry, Suomen Nuorisovaltuustojen Liit-to - Nuva ry, Suomen UNICEF, Suomen Vanhempainliitto, Valo ja Valtion nuori-soasiain neuvottelukunta (Nuora).

Huoneentaulu kokonaisuudessaan on luettavissa osoitteessa www.alli.fi/huoneentaulu. Allianssi ry ylläpitää lis-taa allekirjoittaneista.

Lava on pioneerityötä

Kirkko on ollut mukana kansanedusta-jien huoneentaulun laatimisessa ja jul-

kaisemisessa, koska kirkossa halutaan kiinnittää huomioita siihen, että aikui-set päättäjät oppivat ajattelemaan todel-lisuutta enemmän lasten kannalta.

Lasten ja nuorten tulee saada toimia vuorovaikutuksessa heidän asioistaan päättävien luottamushenkilöiden kans-sa ja ilmaista omia ajatuksiaan ja mieli-piteitään itselleen tärkeistä asioista. Lap-sivaikutusten arvioinnin perusteet nou-sevat sekä YK:n lapsen oikeuksien so-pimuksesta että kirkon omasta itseym-märryksestä.

Kirkon kasvatus ja perheasiat yksi-kön johtaja Päivi Kähkönen toteaa Suo-men kuvalehden Rajalla-blogipalstalla: ”Nyt onkin iso ilo nostaa kissan häntää – Suomen evankelis-luterilaisessa kir-kossa on nimittäin tämän vuoden alus-ta tullut voimaan kirkkojärjestykseen li-sätty säännös lapsivaikutusten arvioin-nista. Se tarkoittaa sitä, että lapsen edun edistämiseksi kirkollisen viranomaisen on päätöksen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon sen vaikutukset lap-siin. Vaikka asian suhteen ollaankin al-kukiihdytysvaiheessa, on päätös osoitus vahvasta tahdosta edistää lapsen edun to-teutumista kirkollisessa päätöksenteos-sa. Tavoitteena on niin ikään vahvistaa lasten ja nuorten mielipiteiden huomi-oimista ja heidän osallisuuttaan kirkon toiminnassa. Kirkossa sallitaan eri-ikäis-ten lasten tulla, olla ja käyttää ääntä.”

u Kaikille verkkonuorisotyöstä kiin-nostuneille ja verkkonuorisotyötä teke-ville yli seurakunta-, kunta- ja järjestö-rajojen suunnattu Somecamp-tapahtu-ma järjestetään Tampereen seurakun-tien kurssikeskus Ilkossa Kangasalla 5.-6.5.2015.

Tapahtumaan ehtii vielä ilmoittau-tua. Lue lisää, katso ohjelma ja ilmoit-taudu mukaan osoitteessa somecamp.fi

– luvassa on uusi ja innostava tapa ko-koontua sosiaalisessa mediassa ja ver-kossa yleensäkin tehtävän nuorisotyön teemojen ja hyvien käytäntöjen ääreen.

Tapahtuman järjestävät Verke, Kir-kon kasvatus ja perheasiat, PTK, Nuor-ten Keskus, Pelastakaa Lapset, Ehyt ry sekä Tampereen & Joensuun ev.lut.seu-rakunnat.

Juho Niemelä

Verkkonuorisotyön eväät Somecamp-leiriltä


u Löytyykö sähköpostistasi tai seura-kuntasi kirkkoherran työpöydältä tiedo-te Nuorten tulevaisuusseminaarista Kirk-ko 2020 Tampereella 3.5.Yhden Hinnal-la – Kirkon Nuorisopäivien yhteydessä?

Toivomme, että seurakunnat lähet-täisivät seminaariedustajikseen kaksi konfirmoitua alle 18-vuotiasta nuorta.

Ilmoittautumiset 9.4. mennessä. Ai-kaisemmista seminaareista nousseita ide-oita ovat esimerkiksi seurakuntavaali-en äänestysikärajan laskeminen ja ajatus isospankin perustamisesta. Molemmat näistä ovat myös toteutuneet!

Haastamme sinua, seurakuntanne nuoria ja luottamushenkilöitä seminaa-riteemojen pohtimiseen omassa seura-kunnassanne. Nuorten Keskuksen net-tisivuilla on julkaistu toimintamateri-aalia yhdessä nuorten kanssa toteutet-tavaksi: www.nuortenkeskus.fi/kirk-ko2020. Tarjolla on myös materiaalia nuorteniltoihin ja nuorten leireille.

Kirkko 2020 tulee taas!

Rovasti Markku Holma 30.8.1946 – 23.2.2015

”Herra, nyt sinä annat palvelija-si rauhassa lähteä.” (Luuk. 2: 29 )

Työtoverimme ja ystävämme muis-toa ja elämäntyötä kunnioittaen. Markku Holma toimi 23 vuot-ta Kirkkohallituksen kouluasioista vastaavana työalasihteerinä.

Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasiat yksikön työntekijät

u Mahis on 1998 ev.-lut. kirkon yh-teisvastuukeräyksellä Nuorten Akate-mia ry:n aloittama hanke, jossa aikui-nen tukee vaikeassa elämäntilantees-sa olevia nuoria mielekkään vapaa-ajan ryhmätoiminnan avulla.

Mahiksessa tuetaan haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia 13–17-vuotiai-ta nuoria saamaan elämänsyrjästä kiin-ni. Mahikseen liittyy vapaaehtoisohjaa-jien koulutus. Kouluteetut ohjaajat Ma-his- voivat hakea toimintatukea nuor-ten suunnitteleman projektin toteutta-miseen (jopa 600 €).

Mahiksessa on käynnistynyt yli 1 500 nuorten ryhmää, ja se on palkittu sosiaali- ja terveysministeriön varhaisen puuttumisen Varpu-palkinnolla.

Tällä hetkellä Mahista toteutetaan yhteistyössä Raha-automaattiyhdistyk-sen, Alkon, Liikenneturvan ja Eläketur-

vakeskuksen kanssa.Mahis-projektissa nuoret saavat mie-

lekästä vapaa-ajan toimintaa, tärkeitä onnistumisen kokemuksia sekä välittä-vän aikuisen tuen. Projekteja tekemällä nuoret oppivat myös työelämässä arvok-kaita taitoja.

MAHIS on mahis myös seurakun-nassa toimiville nuorten ryhmille ja va-paaehtoisohjaajille !

Hae Mahis-tukea 30.4.2015 men-nessä. Mahis-tukea voivat hakea Mahis-koulutuksen käyneet ohjaajat nuorten ryhmänsä projektin toimintakuluihin.

http://www.nuortenakatemia.fi/fi/hankkeet/mahis/

Annetaan nuorelle mahis

u Nuoret ovat löytäneet viime joulu-kuun alussa avattuun ask.fm/kysykirkol-ta -palveluun.

Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana kysymyksiä on satanut laajalla skaalalla riparia koskevista käytännöistä aina ikuisuus- ja itsemurhakysymyksiin asti pitkästi yli 600 kappaletta. Palvelus-sa päivystävät 12 kirkon nuorisotyönte-kijää ovatkin saaneet naputella vastauk-sia rivakkaan tahtiin.

”Kysyjät ovat fiksuja nuoria, joilla on ytimeen meneviä kysymyksiä ja miet-teitä. Monta aamunavausta ja hartaut-ta on pidetty näiden kysymysten poh-jalta”, päivystäjäjoukkoon kuuluva Loi-maan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Sami Laaksonen kertoo.

Palvelu on saanut kiitosta myös nuorten itsensä taholta – moni kysyjä on tuonut kysymyksensä ohessa kiitok-sensa esiin palvelun saatavuudesta.

Jokaisella päivystävällä nuorisotyön-

ohjaajalla on viikon päivystysvuoro ker-rallaan. Tällä hetkellä vuoro osuu koh-dalle muutaman kuukauden välein, mistä johtuen päivystystaakka ei ole yh-tä päivystäjää kohtaan iso.

Jos haluat päivystäjäksi, ota rohkeasti yhteyttä Kirkon kasvatus ja perheasioi-den verkkotyöhön: [email protected]

Juho Niemelä

Kirkon ask.fm-tilillä yli 600 kysymystä


Nuorten keskusLiisankatu 27 A 5, 00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670www.nuortenkeskus.fi

Älypuhelimista uutta virtaa rippikouluopetukseen

Nuorille verkko, mobiililaitteet ja pilvipalvelut ovat osa luonteva osa

arkista elämää. Seurakuntien verkko-nuorisotyötä on monesti ihaillen seurat-tu esimerkiksi kuntien nuorisotoimin-nassa.

Verkkoa on hyödynnetty erityises-ti tiedotuksen sekä kohtaavan ja etsi-vän työn näkökulmista, mutta vähem-män opetuksen ja siihen liittyvän vuo-rovaikutuksen tukena. Kouluissa ja tut-kimuksissa on viime aikoina huomat-tu tieto- ja viestintätekniikan mahdolli-suudet opetuksessa. Nuoret innostuvat osallistumisesta ja oppivat niitä taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan.

Pedagogista kannustusta älypuhelimen hyödyntämiseen

Nuorten Keskuksen uusien Pilvipeda-gogiikkaa rippikouluun -koulutusten myötä seurakunnissa kokeillaan ja hah-motetaan verkon mahdollisuuksia ope-tuksessa. Pilottikoulutus käynnistyy tä-nä keväänä Espoon seurakuntayhtymäs-sä.

”Älypuhelimet ovat nuorten ja useimpien seurakuntien työntekijöiden arkipäivää. Niiden pedagoginen hyö-dyntäminen vaatii kuitenkin hieman pohdiskelua ja kannustusta”, toteaa kas-vatuksen pastori Antti Siukonen Es-poon seurakuntayhtymästä.

”Tällaiseen ei ollut tarjolla koulutus-ta, joten lähdimme Nuorten Keskuksen kanssa tuumimaan yhdessä, mitä se voi-si olla. Meillä on ollut Nuorten Keskuk-sesta myönteisiä kokemuksia koulutus-ten kehittäjäkumppanina.”

Maksuttomia palveluja ja tietovarantoja käyttöön

Verkossa on monia helppokäyttöisiä ja maksuttomia mahdollisuuksia, jotka ri-kastuttavat nuorten kanssa tekemistä ja kannustavat kaikenlaisia nuoria osallis-tumaan. Esimerkiksi vastausjärjestelmät ja yhteisen ajattelun apuvälineet kutsu-vat kaikkia nuoria osallistumaan ja teke-vät nuorten ajatuksia näkyviksi.

Pilvipedagogiikkaa rippikouluun -koulutuksissa opitaan hyödyntämään näitä mobiililaitteilla käytettäviä palve-luja harkitusti ja tukien oppimisen ta-voitteita.

”Mobiililaitteet tuovat massiivi-set tietovarannot jokaisen saataville, ne mahdollistavat yhteistoiminnallisen si-sällön tuottamisen verkkoalustoille, mahdollistavat pelillisyyttä ja lisäävät vuorovaikutteisuutta. Mobiililaitteiden hyödyntäminen ei toki rajoitu vain op-pimiseen vaan niillä on myös rooli ryh-män sisäisessä viestinnässä ja riparin brändin rakentamisessa, tunnelmoin-nissa ja fiiliksennostatuksessa sosiaalisen median kautta”, kertoo Siukonen.

www.nuortenkeskus.fi/pilvipedagogiikka

Pilvipedagogiikka

Pilvipedagogiikkaa rippikouluun – mobiiliteknologia osaksi opetusta

Koulutuksesta saatl Välineitä pilvipalvelujen käyt-töön, joka tukee oppimista ja ra-kentaa yhteisöllisyyttä rippikoulussal Osallistujan kokemuksia sähköi-sistä menetelmistä (näitä voit siirtää omaan rippikouluopetukseesi) l Mahdollisuuden kehittää omia teknologiaa hyödyntäviä toteutus-ideoita rippikouluun ja saada oh-jaustal Ymmärrystä sähköisiin sääntöihin

Koulutukset vuonna 2016 eri puo-lilla Suomea Kirkon koulutuskalen-terin kautta ja tilauksesta omaan seurakuntaasi! Koulutusta kehite-tään ja pilottikoulutuksia toteute-taan Opetus- ja kulttuuriministeri-ön Pilvipedagogiikka osallisuuden edistäjänä –hankerahoituksella.

Kysy lisää koulutussuunnittelija Sanna Jattu (p. 0400 105 072 tai [email protected])


u Yhden hinnalla -tapahtuma (ent. Kirkon Nuorisopäivät) järjestetään Tampereella 15.–17.5. Luvassa on mo-nipuolista ja laadukasta ohjelmaa juma-lanpalvelusten, raamattuhetkien, työ-pajojen ja konserttien muodossa. Myös rippikoululaisille on oma kanavansa. Ilmoittautuminen 16.3.–27.4. Varsinainen ilmoittautuminen tapah-tuu 16.3.–27.4., jonka jälkeen ei enää voi varata majoitusta tai ruokailu-ja. Ryhmille ja yksittäisille osallistu-jille on eri ilmoittautumislomake. Il-moittautumislomakkeet, tarkemmat tiedot ja tapahtuman ohjelma löyty-vät osoitteesta www.yhdenhinnalla.fi.

Katukorista Tullikamarin aukiollaLa 16.5. päivällä, Pakkahuoneen vieres-sä, liikunnan iloa ja pelaamisen riemua.

Katukoris täyttää Tullikamarin auki-on. Kerää joukkue tai tule vain paikalle ja liity peliin! Yhteistyössä mukana Hel-singin ja Tampereen NMKY. Lisätietoa www.yhdenhinnalla.fi

Intia-konsertti, artistivieraana Pauli Hanhiniemi

La 16.5.2015 klo 13 Tuomiokirk-ko, Tampere. Elämän lähtökohdat eivät ole kaikille tasapuoliset, ja useimmiten kaikkein hankalimmassa tilanteessa ovat lapset ja nuoret. Yhden hinnalla -tapah-tumassa edistämme kristillistä tasajakoa järjestämällä yhdessä Pipliaseuran kans-sa hyväntekeväisyyskonsertin, jonka lip-putulot ohjataan näkövammaisten las-ten ja nuorten parissa tehtävään työhön Intiassa Pipliaseuran kautta. Liput: Yhden hinnalla -tapahtumali-pun ostajille 10 e, muutoin 17,50-20 e.

Tarkemmat tiedot konsertista ja li-punmyynnistä www.yhdenhinnalla.fi

NAVI suuntaa tulevaanu Uusi NAVI-ryhmä aloitti toimin-tansa vuoden vaihteessa. Tälle vuodel-le suunnitteilla on ainakin ajatushauto-motoiminnan kokeilua. Lisäksi katse al-kaa kääntyä jo vuoden 2016 kirkollisko-kousvaalien suuntaan.

Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI on seurakuntien nuorten luot-tamushenkilöiden ja vaikuttajien ver-kosto. Toiminnan tavoitteena on tukea nuorten vaikuttamismahdollisuuksia kirkossa ja sitä koordinoi alle 30-vuo-tiaista hiippakuntien ja kristillistä nuo-risotyötä tekevien järjestöjen edustajista koottu NAVI-ryhmä.

NAVI-ryhmä starttasi vuoden helmi-kuisella ideointiviikonlopulla. Viikon-lopun aikana käytiin läpi muun muas-sa NAVIn taustoja ja käytäntöjä, sekä suunniteltiin tulevaa kautta.

”Helmikuun alku on ollut jännit-tävää aikaa NAVIlle, pääsimme vih-doin aloittamaan uuden kauden ja ide-oimaan tulevaa toimintaa. Aloitimme kauden viikonlopulla Lärkansissa, par-tiomökissä Nuuksion lumisessa metsäs-sä. Olin innoissani! Olin jo pitkään seu-

rannut NAVIn toimintaa ja nyt pääsisin itsekin mukaan suunnittelemaan ja to-teuttamaan uusia ideoita”, kertoo Tuu-li Helminen.

21-vuotias Helminen toimii Isoset ry:n edustajana NAVI-ryhmässä. Kaik-kiaan NAVI-ryhmään kuuluu reilu kak-sikymmentä jäsentä eripuolilta Suomea, jokaisesta hiippakunnasta. Mukana on myös nuoria eri järjestöistä.

”Ensi kaudella on luvassa koulutuk-

sia, sosiaalista mediaa ja kirkolliskoko-usvaaleihin valmistautumista. Kaudesta on tulossa jännittävä ja monipuolinen ja uskon, että NAVI tulee tavoittamaan entistä enemmän nuoria luottamushen-kilöitä ja muita vaikuttamisesta kiinnos-tuneita!” innostaa Helminen.

”Ryhmä on täynnä upeita nuoria kir-kollisia vaikuttajia. Yhdessä tulemme varmasti saamaan paljon hyvää aikaan!” toteaa Helminen.

Yhden hinnalla -tapahtuma tulee, olettehan ilmoittautuneet?


PTK – poik ien ja tyttöjen keskusPartaharjunt ie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630 430 [email protected] i , www.ptk.f i

Leiribändissä ”bändivät” mukaansa-tempaavat Pekka Laukkarinen,

Leevi Helo ja Matti Laitinen. Vir-sivisan puitteissa mukana myös aina in-nostava Mari Torri-Tuominen.

Puhallinmusiikkia – mukavaa Big Band -meininkiä, tuttuja säveliä ja let-keää meininkiä tuo kyliin Parta-

harjun puhallinmusiikkiryh-

mä, kapellimestarina Juuso Wallin.

Sirkuskoulu Magenta - kaikki osaa ja kaikki oppii. Kirkon Ulkomaanapu tuo huikeaa taituruutta leiriläisten käsiin.

Smaragdikuoriaisen salaisuudessa 12- vuotias Mari Kolehmainen törmää sma-ragdikuoriaisen arvoitukseen. Hän pe-rustaa salapoliisitoimiston. Johtolangat vievät Senegaliin, Venezuelaan ja Thai-maahan asti. Marin ja yleisön hoksotti-met kuumenevat äärirajoilleen, kunnes arvoitus ratkeaa. Vuorovaikutteisen näy-telmän esittävät tarinakertoja Kiisi Iso-

talo ja Teatteri Kumbe. Salaisuuden takana on Suomen Lähetysseura.

Taika-Petteri kysyy: Oonk mä ok? Puhetta pienistä teoista toisen hy-väksi, jonglöörausta, beatboxaus-ta, lämminhenkistä huumoria ja tii-vistä vuorovaikutusta yleisön kanssa.

KipinäMikko – Kumpi on erilainen? Laupias samarialainen ja taikatemput. Esityksessä raamatunkertomus tulee tu-tuksi lapsia kiinnostavalla tavalla. To-teutuksesta vastaa Mikko Piiroinen nukketeatteri Sananjalasta.

Lisää leiristä: kipina.jiipeenetti.fi

Kuvat: Salla Ampuja, Ismo Holopainen, Silja Kyytinen, Ari Kärkkäinen, Mikko Piiroinen,

Teksti Pirjo Riipinen

LIITTOKOKOUSKUTSU

Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry:n LIITTOKOKOUS pidetään Helsingissä, seurakuntayhtymän toimitalos-sa, Kolmas linja 22 B, maanantaina 27.4.2015 klo 14.00. Kokousta edeltää lounas klo 11–12 ja valtakirjojen tarkastami-nen alkaen klo 13.30. Kutsu, kokousasiakirjat ja valtakirjalomake lähetetään kaikkiin jäsenseurakuntiin ja jäsenyhteisöi-hin, jotka ovat maksaneet vuoden 2014 jäsenmaksunsa 31.12.2014 mennessä.

Tervetuloa yhteiseen vaikuttamiseen!

Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry:n hallitus

Tiedätkö, mikä on umpimähkä? Sen löytää vaikkapa hehkuvien hiilien al-

ta Kipinä-leirin nuotioista. Umpimähkä on juuri se, mistä löytyy aina kipinää, että saat tulen sytytettyä.

Kipinä-leirin omasta umpimähkäs-tä on sinkoillut leirin ohjelmaan oikei-ta tähtikipinöitä. Paljastamme hiukan, ketkä tähdet muun muassa nousevat estradille kylissä vierailevissa ohjelmissa:

Tähtiohjelmaa Kipinä-suurleirillä


UutuuksiaLiikunnallinen Taktiikka-peli

Taktiikka on liikun-nallinen peli, jossa on kaksi joukkuet-ta. Tavoitteena on pelata toisen jouk-kueen lippu tai muu joukkuesymboli omalle joukkueelle erilaisia pelitak-tiikoita hyödyntäen. Taktiikka onkin eräänlainen muunnos perinteisestä Lipunryöstö-pelistä.

Taktiikka-pelikortit pakka á 15 e, 2 pakkaa yhteensä 25 e.

TulossaKasvuntekijät

Kerhonohjaajat ovat seurakunnan kasvatustyön san-kareita! Sankarit ansaitsevat hyvän koulutuksen, joka antaa myös heille itselleen eväitä kasvaa ihmisinä ja ohjaajina.Hyvän koulutuksen avaimet tarjoaa uusi kerhonohjaajan koulutusmate-riaali Kasvuntekijät. Koulutus koos-tuu kolmesta vaiheesta: Kerhonoh-jaamisen perusteet I on lähtöpa-ketti Se antaa valmiudet työssä op-pimiseen työntekijän ohjauksessa. Kerhonohjaajan perusteet II syven-tää peruskurssin kokonaisuudeksi, ja Syventävät taidot tarjoaa reitte-jä kasvuun kerhonohjajana.

Hinta: 28 e. N. 160 sivua. Kustanta-ja: PTK – poikien ja tyttöjen keskus.

Tilaukset:

puoti.ptk.fi, [email protected] tai 0400 630 430

u Kuningas Tollo Kuningas Tollon aa-muhartauksia on odotettu innolla Kuo-pion kouluilla. Kuopion seurakuntayh-tymä palkitsi työryhmän vuoden seura-kuntatekona 2014.

”Halusimme uutta koulujen aamu-hartauksiin ja saimme idean näytel-mään Monica Vikströmin ja Eero Jo-kelan mainiosta kirjasta ”Kuningas Tol-lo ja muita kertomuksia”. Muokkasim-me kirjan pohjalta näytelmien juonet ja hahmot”, kertoo nuorisotyönohjaaja Niklas Grönholm.

Hartaudet on toteutettu pieni-nä näytelminä Kuningas Tollosta, jos-sa häntä yritetään opettaa vähemmän Tolloksi ja paremmaksi lähimmäiseksi. Näytelmiä on ollut neljän sarja viides-sä koulussa. Tavoitteena on ollut myös iltarukouksen opettelu. Hartauksiin on liittynyt aiheeseen sopiva virsi ja raama-tun kohta. Hartaudet on liitetty myös kirkkovuoteen.

”Hyvien tarinoiden pohjille on ollut helppo työstää hartautta. Rekvisiittaa on löytynyt penkomalla omia ja muitten varastoja. Tollo-sarjan aiheet ovat olleet hyvin arkipäiväisiä ja lasten tasolla se-kä koulumaailmaan sopivia. Tollo-hah-

mojen kautta aiheita on voitu käsitellä hauskasti, mutta samalla asiapitoisesti”, kertoo käsikirjoituksen tehnyt Niklas.

”Työryhmän kanssa muokkasimme käsikirjoituksen lopulliseen muotoonsa. Hartaudet on toteutettu Kuopion Tuo-miokirkkoseurakunnan ja Puijon seura-kunnan yhteistyönä.”

Työryhmä on kokenut hienona sen, että koska kristillinen usko on iloinen ja hyvä sekä elämän makuinen asia, niin siitä voi kertoa myös ei-niin-vakavalla-naamalla. Tollo-sarja on myös auttanut tekijöitään heittäytymään myös muissa työtilanteissa. Yksi hyvä puoli on ollut myös työntekijöiden tunnettavuuden lisäys. Lapset ovat eri tilanteissa tulleet juttelemaan Tollosta ja muista asioista rohkeammin kuin ennen.

Palaute on ollut pääsääntöisesti hy-vää ja kannustavaa, jopa imartelevaa. Yksi parhaista palautteista oli, kun yh-dessä koulussa myös ET-oppilaat olivat mukana. Opettajat ovat kertoneet, et-tä Tollon vierailut koulussa ovat todel-la odotettuja ja että niistä puhutaan pal-jon hartauksien välissäkin.

Pirjo Riipinen

Kuningas Tollo - odotettu vieras kouluaamuhartauksissa

JiipeenettiExpress 2015 -lehti: Muhkea leiri- ja hiippakuntanumero

u Muhkeaan leiripakettiin on koottu kaikki olennainen leiristä tytöille ja pojil-le niin pienillä kuin suurilla leireillä luet-tavaksi ja hyödynnettäväksi.

Sisältönä mm.:• Diandra ja Isac: Leireillä on kivaa!!!

• Nannaa nuotiolla! Erikoisherkkuja. • Leirielämän solmut, sidokset ja raken-nelmat kuvin ja piirroksin • Sisupartio-lainen • Puhtaus on puoli ruokaa - leiril-läkin! • Pakkaa leirireppu • Mitä yhteis-tä on teltalla ja rukouksella? • Some lei-rillä • Anne Kukkohovi - ahkera kierrät-

täjä • ym. ym. Lisäksi Kipinä-suurleirin ky-lät esittäytyvät hiippakunnit-tain!

Muhkea apuväline leireille, kerhoon ja kouluvierailuille! Ilmestyy 9.2.2015 eli sopivasti jo hiihtolomaleireille.

Tilaa: puoti.ptk.fi tai [email protected]. Hin-nat 1,90–5 e riippuen tilausmäärästä.


Uutta rippikouluun – ja vähän muuhunkin!

Jarmo Kokkonen

– Panu Pihkala (toim.)

Vihreät riparit

ISBN 978-952-288-195-3

Seurakuntahinta 23,40

Kirja täynnä vinkkejä ympäristöystävällisen

rippikoulutyön rakentamiseen! Kirja tukee

vihreiden riparien järjestämisessä, mutta samalla

se kannustaa ottamaan millä tahansa riparilla

ympäristöasiat helposti huomioon.

Eeva-Liisa Helle

Liikuttava seurakunta

Tämä kirja kannustaa seurakuntaa lähestymään

ihmistä kehollisena ja liikkuvana olentona. Sen

monet vinkit auttavat käyttämään kehollisuutta

kirkon työn välineenä. Samalla se kertoo, kuinka

seurakunnat liikuttavat eri puolilla Suomea.

ISBN 978-952-288-093-2


Klassikot ajassa kiinni!

ISBN 978-952-288-028-4


Markku Perttilä (toim.)

Nuoren seurakunnan veisukirja 2015

Uudistettu NSV tarjoaa monipuolisen

kokoelman uusia ja vanhoja veisuja teemoista

elämä, usko ja rukous.

Kotien rukouskirja

Vuodesta 1991 kotien kristillistä elämää

hoitanut klassikkokirja uudistui!

ISBN 978-952-288-162-5


Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, puhelin (09) 6877 4530, [email protected]

lastenkeskus.fi • kirjapaja.fi

23,40 23,40

12,51

17,10

Documents

VILL I - nuorikirkko.fi · sirikkaita ja alueina muuttovoittoisia. Pelkäs-tään viidessä Suomen suurimmassa seura-kunnassa osallistuu kerhoihin, käy rippikoulu - aan, toimii isosina