Tiistai 19. toukokuuta 2015 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 5 60. vuosikerta

Huhtikuussa pidetyissäeduskuntavaaleissa meillepyhäjärveläisjuurisille oli eri-tyisen paljon jännitettävää– todella hyvä oli tulos!

Kahdella eduskuntaanvalituista kansanedustajistaon vahvat juuret Vpl. Py-häjärvellä. Uudenmaanvaalipiiristä jo neljännellekaudelle äänimäärällä10517 valituksi tulleella tuu-sulalaisella Antti Kaikko-sella, 41 v, on juuretKonnitsassa.

Ensimmäistä kertaa kan-sanedustajiksi eduskuntaanvalittujen joukkoon nousiPirkanmaan vaalipiiristä4709 äänellä sastamalalai-nen Pertti Hakanen, 46v. Hänen juurensa ovat Py-häkylässä, mistä hänen äi-tinsä oli syntyään Savolai-sen tyttäriä. Savolaisen talosijaitsi monen kotiseutu-

Eduskunnassa pyhäjärveläisjuurisille tulivahva edustus vuosikymmeniin

matkaajan keskeltä kyläätunnistaman Pusan talonvieressä.

Näistä nuorista, vahvois-ta, asemansa suomalaisenyhteiskunnan poliittisessakentässä ja kansaa edusta-vina lunastaneista kansan-edustajista tullaan kuule-maan varmasti myös kar-jalaisissa yhteyksissä, vielävuosienkin kuluttua.

Maaliskuussa kokoontu-neeseen Vpl. Pyhäjärvi-Sää-tiön hallintoneuvostoonvalittiin uutena jäsenenä kan-sanedustaja Antti Kaikko-nen. Myöhemmin samanapäivänä säätiön hallitus va-litsi Pentti Hakasen uudeksisäätiön hallituksen puheen-johtajaksi, josta käytetäänmyös nimitystä säätiön pu-heenjohtaja.

SIVU 2-3

Vapaussodan kirja valmiinasuuren talkootyön jälkeen

Vuosien 1917-1921 tapahtumia ja elämänkohtaloita Kannaksella käsittelevä kirja on valmistunut.Kuvassa suuresta talkootyöstä kiitetyt kirjatyöryhmäläiset Osmo Tuokko, Ilmi Pesonen, Pekka Intke,Varpu-Leena Sumsa ja Kauko Hinkkanen. Kuva: Marjo Ristilä-Toikka. SIVU 7.

Antti Kaikkonenja Pertti Haka-nen ovat aloitta-neet nelivuotis-kautensaeduskunnassa.Kuvat:Eduskunta.

Villa Salmelavalmiina kesänvieraisiin

SIVU 10

Kevät on juhlien aikaaTänä vuonna juhlitaan toisen maailmanso-dan 70 vuoden takaista päättymistä.Suomen Lapista viimeiset saksalaisjoukotkarkotettiin jo talvella. Berliinin valtaustapahtui toukokuussa ja Japanin vastarintapäättyi elokuussa. Kevään voitonjuhlatovat olleet jopa näyttävämpiä kuin kertaa-kaan ennen. Juhlat on valjastettu palvele-maan myös päivän suurvaltapolitiikkaa.Tulevia tasavuosikymmenjuhlia ajatellentiedetään ainakin varmasti se, että sotaanosallistuneiden veteraanien osallistuminenpäättyy lähes tyystin.Kun juhlitaan sodan päättymistä, voitaisiinainakin Suomessa tuoda esille todellinenjuhlan aihe: rauhan vuosikymmenet. Rau-han korostaminen ei tarkoita, etteikö tä-mänkin sukupolven ole tehtävä riittävätinvestoinnit uskottavan maanpuolustuksenvarmistamiseksi. Reserviläisiä ainakinmuistutetaan tämän kuukauden aikanasaapuneella kirjeellä omasta maanpuolus-tustehtävästä ja poikkeusaikojen sijoituk-sesta.Karjalan Liitto juhli huhtikuun lopulla 75vuoden toimintaansa. Karjalan kunnat,seurakunnat ja maakunnalliset järjestötperustivat Karjalan Liiton heti talvisodanjälkeen 20.4.1940. Perustavaan kokouk-seen osallistui 340 edustajaa, jotka edusti-vat 52 kuntaa, 14 seurakuntaa ja 112 erijärjestöä. Karjalan Liiton tärkeimpänätehtävänä oli valvoa kotinsa menettäneidensiirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvaus-kysymyksissä. Vitkastelusta ei liiton perus-tamisen puuhamiehiä voi todellakaansyyttää. Vain runsaat viisi viikkoa sotatoi-mien päättymisen jälkeen oltiin jo täydessävauhdissa. Ei ollut aikaa hukattavaksimuotoseikkoihin, kun huoli karjalaistentulevaisuudesta vaati toimimaan.Karjalan liiton tehtävät ovat vuosikymmen-ten saatossa muuttuneet; karjaisenkulttuurin ylläpito ja edistäminen on nous-sut toiminnan keskiöön. Karjalan Liittoatarvitaan pitkälle tulevaisuuteen, muttatoimintaa toki painotetaan kulloistenkintarpeiden mukaan. Karjala on ja pysyyarvokkaana osana suomalaista perintöäriippumatta maailmanpolitiikan käänteistä.Monissa kodeissa valmistaudutaan viettä-mään lakkiais -ym. valmistujaisjuhlia.Iloitaan yhdessä nuorten edetessä elämäs-sään kohti uusia haasteita. Lämpimät onnittelut uuteen eduskuntaanvalituille pyhäjärveläistaustaisille kansan-edustajille. Erinomainen asia, että perinnejatkuu ja useamman henkilön voimin. Ajateivät ole helpot, mutta tulevaisuutta raken-netaan pala kerrallaan.

MARKKUPÄRSSINENVpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen jäsen

Tiistai 19. toukokuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI2

Tiistai 19. toukokuuta 2015

Karjalan Liitonkesäjuhlat odottaavieraita Hyvinkäälle

Kaarina Pärssinen, Pentti Hakanen ja Satu Hallen-berg Karjalan Liiton 75-vuotisjuhlaseminaarissa25.4. Karjalatalolla.

Karjalan Liittojuhlisti75-vuotistataivaltaan

Evakkoäitienmuistopatsaspaljastetaan

Karjalan Liitto ry täyttäätänä vuonna 75 vuotta. Liit-to perustettiin viisi viikkoatalvisodan päättymisen jäl-keen kaksipäiväisessä ko-kouksessa Helsingissä 20.-21.4.1940. Liiton tehtävä-nä oli siirtokarjalaisten asut-tamiseen liittyvien asioidenajaminen.

Nyt Karjalan Liitto onvaltakunnallinen kulttuuri-järjestö, johon kuuluu noin400 jäsenyhteisöä eri puo-lilla maata ja ulkomaillakin.Jäsenyhteisöissä on noin 30000 henkilöjäsentä. Liitontoiminta painottuu karja-laisen kulttuurin ylläpitoonja edistämiseen. KarjalanLiiton puheenjohtaja onMarjo Matikainen-Kall-ström.

Karjalan Liitto on elin-voimainen kaikkien suo-malaisten karjalaisuudenfoorumi. Se edistää karja-laista kulttuuria, tuo esillekarjalaista identiteettiä ja yl-läpitää vuorovaikutustaKarjalan alueeseen. Karja-lan Liitolla on kolme toi-minta-aluetta; kulttuuri, his-toria ja karjalaisetjuuret.Karjalan kysymyk-sessä Karjalan Liitto tekeeyhteistyötä Suomen valtio-johdon ja Euroopan unio-nin kanssa.

Karjalan Liiton arvotovat karjalaisuus, yhteisöl-lisyys ja elämänmyöntei-syys. Karjalaisuus on tär-kein liiton arvoista. Kaikkiliiton toiminta liittyy karja-

laisuuteen ja sen edistämi-seen ”sie, mie ja myö yhes-sä” -hengessä. Karjalan Liit-to on ihmisten kohtaami-seen perustuva kaikille kar-jalaisuudesta kiinnostuneil-le tarkoitettu järjestö. Kar-jalainen yhteisöllisyys onvuorovaikutteista, vieraan-varaista, avointa ja suvait-sevaa. Myönteinen elämän-asenne, mukautumiskyky, tunteiden jakaminen ja toi-sesta välittäminen kuuluvatkiinteästi karjalaisuuteen.

Karjalan Liiton tämänvuoden teema on karjalai-nen sanankäyttö.

Karjalan Liitto vietti 75-vuotisjuhlapäivää 25.4.2015Karjalatalossa Helsingissä.Seminaarissa luennoivat FTTuomas Tepora, profes-sori Outi Fingerroos, FTKristiina Korjonen-Kuu-sipuro ja FM Kaisu Lahi-kainen. Seminaarin avasiliiton puheenjohtaja MarjoMatikainen-Kallström. Val-tiovallan tervehdyksen tuiEurooppa- ja ulkomaan-kauppaministeri LenitaToivakka.

Juhlaseminaarissa esiintyioopperalaulaja, Pro Care-lia -palkittu Jaakko Ryhä-nen. Seminaarin puheen-johtajana toimi KarjalanLiiton kunniapuheenjohta-ja Markku Laukkanen.

Tämän vuoden Pro Ca-relia -merkki ojennettiinpäätoimittaja Ulla Appel-sinille.

Karjalan Liiton 75-vuotisuhlavuoden päätapahtumaon Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä 13.-14.6.2015.Kaksipäiväisessä tapahtumassa tuodaan esille karja-laista kulttuuria sanankäytön, musiikin, ruokakulttuu-rin, kielen ja monen muun teeman puitteissa.

Juhlavuosi jatkuu monilla muilla tapahtumilla syk-syn aikana. Katso lisää

www.karjalanliitto.fiwww.facebook.com/karjalanliitto.fiwww.facebook.com/karjalaisetkesajuhlat

Lisätietoja:Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Satu Hallenberg,p. 050 553 1315, satu.hallenberg@karjalanliitto.fi.

Mahdolliset huomionosoitukset 75-vuotiaalleKarjalan Liitolle voi osoittaa tililleFI84 5789 5420 0253 68, OKOYFIHH.Viitenumero 5005.Tili ja viitenumero ovat voimassakoko juhlavuoden.

Karjalan Liiton 75-vuotisjuhlavuonna paljastetaanevakkoäiti-muistomerkki. Se on kunnianosoitusäideille, jotka huolehtivat perheen turvaan sodanjaloista talvi- ja jatkosodan evakuointivaiheissa.Evakkoäiti-muistomerkki paljastetaan 5.6.2015 klo13 Karjalatalon edessä Helsingissä. Keittiömestarit Aira Viitaniemi ja Pekka Pärs-

sinen esittelivät juhlaväelle gaalaillallisen ruo-kalistan tarjontaa. Etualalla vasemmalta par-haana pitäjälehtenä palkitun Kurkijokelaisenpäätoimittaja Helena Sulavuori, lehteä julkai-sevan Kurkijoki-Säätiön puheenjohtaja TimoRouhiainen, Sortavalan Pulli sukuseuran pjMarkku Pulli, rouva Laukkanen ja juhlassaesiintynyt taiteilija Aira Samulin. Kuva: KaarinaPärssinen.

Tiistai 19. toukokuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Pyhäjärvi-juuriset PerttiHakanen ja Antti Kaik-konen ovat aloittaneet kan-sanedustajakautensa 2015-2019. Tätä lehteä tehdessähallitusneuvottelut olivatvielä kesken Hakasen jaKaikkosen puoluetoveriJuha Sipilän johdolla.

Puheenjohtajuuskatkolla 2017Karjalan LiitossaKautta aikojen on KarjalanLiiton hallituksen ja liitto-hallituksen puheenjohtajuu-det jaettu poliittisia voima-suhteita noudattaen. Näinsiksi, että Karjalan Liitontoiminnalle välttämätönvaltion rahoitus turvattai-siin.

Liiton ykköspuheenjoh-tajuutta ovat hallinneet vuo-roon keskustalaiset ja ko-koomuslaiset. JohannesVirolaista ovat puheen-johtajina seuranneet Rau-no Meriö, MarkkuLaukkanen ja Marjo Ma-tikainen-Kallström.

Karjalan Liiton liittoval-tuuston toiseksi varapu-heenjohtajaksi viime vuon-na pidetyssä liittokokouk-sessa toiselle kolmivuotis-kaudelle valittu Antti Kaik-konen on hankkinut me-riittiä myös JärvenpäänKarjalaseuran varapuheen-johtajana ja Karjalaseuro-jen Uudenmaan piirin pu-heenjohtajana.

Kun kansanedustajaeh-dokkuudesta luopunut lii-ton nykyinen puheenjohta-ja Marjo Matikainen-Kallsröm mitä ilmeisim-min ei jatka siinä tehtävässäenää kolmannelle kaudelle,on ehdokaspörssissä hä-nen seuraajastaan jo viimevuonna alettu toistella yhtänimeä. Aika näyttää, il-mantuuko keväällä 2017kokoontuvaan KarjalanLiiton liittokokoukseenmennessä kilpailijoita vaisaammeko parin vuodenpäästä juhlia kautta aikojenensimmäistä pyhäjärveläis-juurista Karjalan Liitonpuheenjohtajaa.

Ehti kulua 60 vuottaNyt valitun eduskunnan jä-senistä ainakin seuraavatyhdeksän kansanedustajaaovat karjalaisjuurisia; Fila-tov Tarja, Hakanen Perttisekä luottamustehtävässäKarjalan Liiton liittovaltuus-ton jäseninä toimivat kan-sanedustajat KaikkonenAntti (liittovaltuuston va-rapj.), Katainen Elsi,Lindtman Antti, Oino-nen Pentti, Talja Martti,Toivakka Lenita ja Van-hanen Matti.

Kansanedustajista pyhä-järveläisjuurisia on ennen-kin yhtä aikaa ollut kaksipyhäjärveläistä. He olivattiitualaiset veljekset VäinöKaasalainen (10.12.1902-14.4.1955), joka kuolles-saan oli mikkeliläinen kan-sanedustaja ja SuomenNuoriso-opiston johtaja.Hänen nuorempi veljensä,vastikään 100 vuotta täyt-

Hakanen ja Kaikkonen kansanedustajan töihintänyt, vanhimmaksi kos-kaan Suomessa elänyt mi-nisteri, nyt Sipoossa asuvaNestori Kaasalainen,synt. 14.2.1915. toimi 21vuotta kansanedustajana.

Lehtemme lukijoille JuhoKaasalaisen ja HelenaJääskeläisen pojista tun-temattomammaksi jäänytVäinö Kaasalainen pääsi yli-oppilaaksi 1923 ja valmis-tui filosofian kandidaatiksi1931. Hän toimi vuodesta1925 lähtien aina vuoteen1940 johtajana Räisälän kan-sanopistossa ja samanlai-sessa virassa myöhemminLimingan (1940-1947 jaMikkelissä sijaitsevassaSuomen Nuoriso-opistos-sa (1947-1955).

Maalaisliittolaisena hännousi 31-vuotiana kansan-edustajaksi ensin Viipurinläänin itäisestä vaalipiiris-tä1933-38, toimi kulkulai-tosten ja yleisten töiden mi-nisterinä Linkomiehen hal-lituksessa ja uudelleen kan-sanedustajana Mikkelin vaa-lipiiristä vv 1951-1955.

Jälkimmäisenä ajanjakso-na tyrvääläisestä, 36-vuoti-aasta maanviljelijästä kan-sanedustaksi oli ensimmäi-selle kaudelleen noussutmyös Nestori Kaasalainen.Hänelle kansanedustaja-vuosia kertyi ennen Alkoonhallintojohtajaksi 1972 siir-tymistä kaikkiaan 21 vuot-ta. Vuosiin sisältyi myösjaksot maa- ja metsätalo-usministerinä Paasion jamyöhemmin Karjalaisen2. hallituksissa.

Kaasalaisen veljeksillä onollut näyttävä ura myösKarjalan Liitossa. Huhti-kuussa 75-uotisjuhlaa viet-täneessä Karjalan Liitossaensin hallituksen jäsenenäja sittemmin ensimmäisenätoiminnanjohtajana työs-kenteli vv.1942-1943 Väi-nö Kaasalainen, joka sieltäsiirtyi lyhyen ministerikau-den jälkeen Maalaisliitontoiminnanjohtajaksi vuosik-si 1944-46.

Kultaisella ansiomerkilläpalkittu Nestori Kaasalai-nen teki pitkän päivätyönKarjalan Liiton hallitukses-sa, Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallintoneuvoston puheen-johtajana 1956-1966 ja jat-koi hallintoneuvoston jäse-nenä aina vuoteen 1989.

Vpl. Pyhäjärvi-seurankunniajäseneksi kutsuttuNestori osallistui monin ta-voin pitäjäseuran toimin-taan, minkä kiireiltään en-nätti. Viimeksi hän käyttipuheenvuoron seuran ke-vätkokouksessa täytettyään90 vuotta vuonna 2005.

Pyhäjärvellä syntynytEino Pusa (1.1.1888-9.8.1975) toimi myös edus-kunnassa samaan aikaanNestori Kaasalaisen kans-sa. Pusa oli kansanedusta-jana useampaan otteeseenvuosina 1948-1962, ensinSuomen Sosialidemokraat-tisesta puolueesta ja sittem-min Työväen ja Pienviljeli-jäin Sosialidemokraattises-ta Liitosta.

Antti Kaikkonen perheineen jär-jesti 27.4. Tuusulan KellokoskellaSisustuskahvila Kinuskillassa kii-toskahvit äänestäjilleen ja tuki-joilleen, kuvassa myös puolisoSatu Taiveaho.

Kansanedustajan valtakirja ja kii-toskakkua. Kuvat: Kaarina Pärssi-nen.

Pertti Hakanen, 46, valittiinVpl. Pyhäjärvi-Säätiön hal-lituksen puheenjohtajaksimaaliskuussa, ja huhtikuuneduskuntavaalit antoivat ää-nipotin, jolla hän pääsi aloit-tamaan ensimmäisen kan-sanedustajan kautensa.

– Alkutunnelmat ovathyvin työntäyteisiä, muttaolen erittäin motivoitunee-na tarttunut työn syrjäänkiinni. Vastaanotto edus-kunnassa on ollut hyvä, ta-lon viranhaltijat opastavathyvin asioihin ja se yställi-syys, joka heidän työtäänpäivittäin siivittää, on ihail-tavaa. Meidät uudetkinedustajat tunnetaan nimel-tä, siinä on itsellä opettele-mista, että oppii kaikkiedustajat, saati viranhaltijatnimeltä tuntemaan, kom-mentoi Hakanen ensivai-kutelmia Arkadianmäeltä.

– Varsinainen viikkoryt-mi lähtee liikkeelle vastakun hallitus on saatu ko-koon ja valiokunnat nimet-tyä lopulliseen kokoonpa-noihinsa.

Pirkanmaan vaalipiiristä-Keskustan eduskuntaryh-mään valittu Hakanen onnimetty eduskunnan Suu-ren valiokunnan varajäse-neksi, sekä jäseneksi Perus-

Eduskuntavaalit käytiin19.4.2015, kun eduskun-nassa istui jälleen kaksinuorta pyhäjärveläismies-tä päättämässä meidänkaikkien yhteisistä asioista.On siinä Hakasella ja Kaik-kosella niin eduskuntalai-toksen kuin karjalaisuudenhistoriaankin nimensä piir-täneitä vahvoja esikuvia.

KAARINAPÄRSSINEN

tuslakivaliokuntaan ja Ta-lousvaliokuntaan.

Nettisivuillaan Pertti Ha-kanen kommentoi vapunaikaan tunnelmiaan uudes-ta työstään seuraavasti:

– Ensimmäiset päivätovat olleet todella kiireisiä.Eduskuntatalon remonttion selvästi tuonut omanmausteensa talon toimin-taan. Tilanne on jokaiselleuusi, riippumatta siitä, kuin-ka kokenut edustaja tai vir-kamies olet. Olemme tie-tyssä mielessä siis kaikkisamalla viivalla. Tunneleis-ta, hisseistä, portaista ja sil-loista on saatu kuitenkinlopulta varsin toimiva ko-konaisuus ja opastavaa hen-kilökuntaa on onneksi riit-tävästi.

– Päiväni ovat täyttyneettoistaiseksi niin hallitusoh-jelmaan liittyvillä asioilla,kuin käytännön järjestelyil-lä. Tätä varmasti jatkuu vieläjonkin aikaa, kunnes valio-kunta- ja muu työskentelyalkaa rutinoitua.

– Kirjoitimme myöskampanjapäällikköni NikoPikkuahon kanssa työso-pimuksen, jonka perusteel-la hän jatkaa avustajanani.Niko osoitti kampanjaniaikana kyvykkyytensä joh-taa ja koordinoida, sekäpitää tarvittaessa useampia-kin lankoja käsissään.

Äänestäjilleen Hakanenantaa kiitosta:

– Haluan vielä todeta,että toimin täällä edusta-massa sinua parhaan kyky-ni mukaan. Minun tehtävä-ni on huolehtia, että yhtey-

denpito toimii käytännöntasolta aina politiikan hui-pulle saakka. Tämän seikanunohtuessa kansanedustajaon väärä termi työlle, jotateemme. Olkaa siis aktiivi-sesti yhteydessä minuun jaavustajaani.

Pertti Hakanen on myösvalittu johtamaan Pirkan-maan kansanedustajien neu-vottelukuntaa. Hän kuuluumyös Pirkanmaan maakun-tahallitukseen.

Maatalousyrittäjänä toi-mivalla Hakasella, aiemminpuolustusvoimien palveluk-sessa työskennelleellä opis-

toupseerilla, ovat samallakevätkiireet käsillä kotitilal-laan Sastamalassa.

– Kevään peltotyöt odot-tavat tekijäänsä, kolea jasateinen keli on viivästyttä-nyt kylvötöiden aloitusta.Peltotöiden järjestely kuinmuutkin kotityöt vaativatnyt hieman enemmän val-misteluja ja miettimistä riit-tää. Toki peltotöihin apuaon saatavilla ja yhteistyöhyvän naapurin kanssa jat-kuu edelleen peltotöiden-kin osalta.

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Isännän kevätkiireet tuplaantuivat

Valtiotieteen kandidaatti AnttiKaikkonen on toiminut kan-sanedustajana vuodesta 2003asti Uudenmaan vaalipiiristä.Nyt hänet on nimetty jäseneksiUlkoasiainvaliokuntaan ja sivis-tysvaliokuntaan sekä varajäse-neksi Valtiovarainvaliokuntaanja Maa- ja metsätalousvalio-kuntaan. Lähde: Eduskunta.

Tiistai 19. toukokuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

Rakkaamme

Toivo Veikko KalervoPENSASMAAs. 19.2.1928 Pyhäjärvi Vplk. 18.4.2015 Lahti

Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät,kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.RakkaudellaAnna-Liisa

Kädet paljon työtä tehneet,mua lasna kantaneet,kädet väsyneet, kädet rakkaat,mun puolesta rukoilleet,ne peitteellä hiljaisina suonin sinisinnyt viimeisen, viimeisen kerranon käynyt ristihin.Kiittäen ja kaivatenLapset, lastenlapset jalastenlastenlapset

Sukulaiset ja ystävät

Siunattu 9.5.2015 läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Rakkaamme

Tuomas Musakkas. 10.10.1919 Musakanlahdellak. 28.03.2015 Nokialla

Kaipaamaan jäivätPertti perheineenMargit perheineenEira perheineenLaila perheineenMuut sukulaiset ja ystävät Hän poistui elämän saatosta hiljaa,me näimme jo korren murtuneen.Näin korjattiin sukumme vanhinta viljaa,hänet siunaamme iäisyysmatkalleen.

Siunattu hiljaisuudessa Mouhijärvenkirkkomaahan 14.4.2015. Lämmin kiitos osanotosta.

Tuomas Musakka syntyi10.10.1919 Vpl PyhäjärvenMusakanlahdessa. Viimei-nen iltahuuto soi hänelle28.3.2015 Nokialla.

Tuomaksen vanhemmatolivat Anni o.s. Juvonenja Antti Musakka. Per-heen vanhin lapsi oli Eli-sa.

Tuomaksen kertomanalapsuuskoti oli erittäin hyväja nuoruus toisten musa-kanlahtelaisten kanssa huo-letonta aikaa. Normaaliinasepalvelukseen Käkisal-men kasarmiin hän astui8.10.1939.

Tästä runsaan kuukau-den kuluttua alkoi talviso-ta ja siihen loppui Tuo-maksen huoleton nuoruus.Talvisodan päätyttyä hänjoutui suorittamaan keskenjääneen asepalveluksensaloppuun.

Talvisodan jälkeen Musa-kan perhe asui Keuruulla jaMultialla ja he eivät enääpalanneet Pyhäjärvelle. Tuo-mas palveli niin talvi- kuinjatkosodassa viestikomp-panian radiosähköttäjänä.

Sodan jälkeen Musakan-lahden koulupiiriin kuulu-vat maanviljelijät sijoitettiinsuurelta osin Mouhijärvel-le, niin myös Antti Musa-kan perhe. Uuden kodinpystytyksessä Tuomas jou-tui isä-Antin kanssa tositoi-miin. Metsästä kaadettiinkaikki rakennuspuut tarvit-taviin asuin- ja talousra-kennuksiin. Metsän poh-jasta raivattiin uutta peltoa.

Iltaisin Tuomas liikkuitoisten nuorien parissa jasieltä löytyi nuori mielitiet-ty, Liisa Hatanpää Mou-hijärveltä. Häät vietettiin1946 ja Liisa siirtyi Musa-kalle miniäksi. Perhe-elä-mä kukoisti, syntyivät lap-set Pertti, Margit, Eira,Eero, Laila ja Jari.

Tuomaksen vanhemmatkuolivat 50-luvulla ja tila jäinyt kokonaan nuoren isän-nän haltuun. Tuomas oliedistyksellinen. Maatalout-ta kohennettiin ja koneita

Sotaveteraani Tuomas Musakan muistolle

uusittiin. Tilan tuotanto pe-rustui maitotalouteen. Lii-salla oli yhdeksän lehmäänavetassa ja lisänä pienkar-ja. Tuomas perusti sahan jaosti metsän omistajilta tuk-kipuita sahaukseen sekä olimonet vuodet yhteistyössäTampereen Messupuunkanssa.

Vuosien myötä raskas työvei uupumuksiin asti. Per-he päätti luopua maatalou-desta. Tuomas osti 1974omakotitalon Siurosta jasiirtyi Vapon sahalle töihin,jossa toimi eläkeikäänsä asti.

Vireänä eläkeläisenä Tuo-mas matkusteli paljon. Hänoli jo 1957 käynyt salaaJuvosen veljesten kanssaMusakanlahdessa. Samaten1988 hän yhdessä UljasNurmelan kanssa luotsasinuorempia musakanlahte-laisia tutuille kotinurkille.Myöhemmät matkat suun-tauivat länteen. Hän käviusein myös auttamassa lap-siaan monissa käytännöntöissä.

Hän siirtyi Siurosta No-kian keskustaan kerrosta-loon, jossa palvelut olivatkäden ulottivilla. Huumo-rimiehenä muisti pelasi lop-puun asti. Jaloissa oli hie-man ongelmia ja viimeiset

Lapsi oli ollut ristiäisissävieraana ja pohdiskeli ni-miasioita. ”Mikä on Juma-lan toinen nimi?”, lapsi ky-syi. Lapsi oli pieni, enkäruvennut saivartelemaanJumalan nimen lausumisis-ta tai heprean kielen kään-nöksistä. Vastasin suoraanselkärangasta, tai ehkä sy-dämestä: ”Se on Toivo.Jumalan toinen nimi onToivo.”

Lapsi oli tyytyväinen kuu-lemaansa ja mietti sitä het-ken. Sitten hän kysyi: ”Mikäon Jumalan sukunimi?”

Tätä minun piti miettiäjo vähän enemmän. Vaih-toehtoja, joita voisin sa-noa, oli useita: Luoja, Kaik-kivaltias, Turva… mutta sit-ten sanoin sen, mikä oliminulle tärkein vaihtoehto

pari vuotta hän asui Noki-an palvelutalo Vastamajas-sa. Pitkä elämän taival alka-en Musakanlahdesta päät-tyi maaliskuisena iltana No-kialla.

Tuomasta muistaen,

Jumalan sukunimeksi: ”Seon Iankaikkinen. Jumalansukunimi on Iankaikkinen.”

”Jumala – Toivo – Ian-kaikkinen”, lapsi tapaili.

Hymyilin hiljaa. Jos lapsituonkin Jumalasta sisäistäi-si, se olisi paljon. Keskuste-limme vielä siitä, mitä tar-koittaa iankaikkinen. Se onaika vaikeaa ymmärtää ai-kuisellekin.

Minulle Jumala merkit-see ennen kaikkea toivoa.Hänen olemassa – ja läsnä-olonsa on sekä maanpäälli-sen että iankaikkisen toi-von edellytys; kaiken mieli,syy ja tarkoitus.

Jumala on iankaikkinen,tämäkin on minulle erityi-sen tärkeää: Hän on siisollut aina ja on aina oleva,hän on Jumala, joka on

ihmisen ymmärrystä suu-rempi. Hän on Jumala, ian-kaikkinen toivo. Minun su-kupolvellani, meitä edeltä-villä sukupolvilla – ja kai-killa jälkeemme tulevilla,meillä kaikilla on toivo hy-vässä Jumalassa. Mitään eitapahdu ilman, että hän sentietää.”Herra, sinä olet meidänturvamme polvesta polveen.Jo ennen kuin vuoret syntyivät,ennen kuin maa ja maanpiirisaivat alkunsa, sinä olit.Jumala, ajasta aikaan sinä olet.…Opeta meille,miten lyhyt on aikammeettä saisimme viisaan sydämen.”

(Psalmista 90)

Voisiko viisas sydän ollaarjessamme sitä, että ym-

märtää katsella Jumalanmaailmaa ja hänen luomi-aan ihmisiä arvostavin jaarmollisin silmin?

Meillä on paljon sellaista,mistä voimme kiittää: val-tavan paljon kauneutta.Kaikki pelkkää armoa, lah-jaa.

Tänään on hyvä päiväkiittää Jumalaa elämästä,sen kaikista vaiheista, kai-kista rakkaistamme, kodis-ta, elämäntehtävistä, ke-väästä, kauniista maailmas-ta.

Tänään ja joka päivä onhyvä päivä kiittää häntä,joka on Jumalamme, Toi-vo Iankaikkinen.

HELI PRUUKI

Toivo Iankaikkinen

Kerro perheen jasuvun uutiset lehdessä

Pyhäjärvi-lehti julkaiseejoka numerossa tietoja

perhetapahtumista,kuten merkkipäivistä,

edesmenneistäja valmistuneista.

Muistathan kuitenkinaina kysyä asianosaisiltaluvan tietojen julkaisuun.

www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Kotisivut osoitteessa:

Vasemmalla äiti Anni o.s. Juvonen, lapset Tuomasja Elisa sekä isä Antti Musakka.

Tuomas Musakka 22-vuotiaana Tampereella.

Laineissa Laatokan mahti,kahlita kenkään ei voi.Veljet sen rantoja vahti,konsa on koittava koi.Ylväänä Karjalan heimotuskansa kantanut on.Maaäiti suojaansa sulkee,vartija poissa jo on.”

SALME RINTALA

Tiistai 19. toukokuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Muistokirjoituksia

Jyväskylän yliopiston pro-fessori Erkki Lehtinen onkuollut 16.4.2015 Jyväsky-lässä.

Erkki Lehtinen teki elä-mäntyönsä historiantutki-jana, mutta hänet tunnettiinmyös monen muun alantaitajana, älykkäänä keskus-telijana, isänmaan puoles-tapuhujana ja jopa runoili-jana. Pyhäjärveläisille häntuli ennen muuta tutuksilehtemme pakinoitsijana.

Hänen kertomuksensapoikavuosien Pyhäjärveltä,”Porissan pojan” pakinat,olivat kiinnostavia ja haus-kasti kirjoitettuja tarinoitaKallenkartanon maisemis-ta, tapahtumista ja koke-muksista. Vielä lehtemmeedelliseen numeroon hänehti kirjoittaa pakinan ”Pii-raiden yö”, jonka kirjoitta-miseen häntä olivat innos-taneet kaksi 100 vuodenrajapyykin saavuttanuttapyhäjärveläistä. Hän olimyös Vammalassa 1973pidettyjen Vpl. Pyhäjärvi-juhlien juhlapuhuja.

Erkki Lehtinen syntyi6.8.1929 Hollolassa, ja hä-nen molempien vanhem-piensa sukujuuret olivat hä-mäläisiä. Ensimmäisenmaailmansodan aiheuttamapula-aika vei hänen isänsäensiksi Lappeenrantaan jasieltä Vpl. Pyhäjärvelle.Lahjakas poika pantiinopintielle Käkisalmen yh-teiskouluun, jota hän ehtikäydä kaksi luokkaa. Sotatoi perheen monien mui-den pyhäjärveläisten mu-kana Huittisiin, jossa hänjatkoi opiskelua Lauttaky-län yhteiskoulussa. Hän kir-joitti koulun historian toi-sen ylioppilasluokan oppi-laana ylioppilaaksi 1950korkein arvosanoin, mikäkesti koulun huipputulok-sena pitkään.

Evakkopojan elämässätapahtui vakava käänne hä-nen sairastuttuaan polioonja vammauduttua sen seu-rauksena vakavasti. Aikui-sikään ehtineelle nuorellemiehelle eivät lääkärit en-nustaneet kovin pitkää elin-kaarta, mutta Erkki Lehti-sen muuten rautainen ter-veys ja lääketieteen ajanmittaan kehittämät polioin-validien hoitomenetelmätsoivat hänelle pitkän elä-män. Hän avioitui koulu-toverinsa Aira Nuutisenkanssa, ja heidän yhteinenelämäntaipaleensa kesti likikuusi vuosikymmentä.Heille syntyi neljä lasta jarunsas joukko seuraaviasukupolvia.

Elämäntyönsä ErkkiLehtinen suoritti Suomen

Erkki Lehtinen (1929-2015)

Professori,patriootti,runoilija

historian tutkijana ja opet-tajana. Hän suoritti kor-keakouluopintonsa Helsin-gin yliopistossa pääainee-naan Suomen ja Skan-dinavian historia. Maiste-rin- ja lisensiaatintutkinto-jen jälkeen hän väitteli filo-sofian tohtoriksi 1961 tut-kimuksellaan ”Hallituksenyhtenäistämispolitiikka Suo-messa 1600-luvulla”. Väi-töskirja sai vielä tuohonaikaan kovin harvinaisenkorkeimman arvosanan(laudatur).

Väitöskirjat eivät usein-kaan saa lukijakunnakseensuurta yleisöä, eivätkä alantieteellisessä keskustelussa-kaan Lehtisen 1600-luvuntutkimukset ehkä saavutta-neet sitä asemaa ja arvos-tusta, mikä niille olisi kuu-lunut. Kirjoittaja ehti kui-tenkin saada elämäntyöl-leen myöhäisen tunnustuk-sen Mirkka Lappalaisenviime vuonna ilmestynees-sä palkitussa teoksessa”Pohjolan Leijona. KustaaII Aadolf ja Suomi 19611-1632”. Tuo suuren myynti-menestyksen ja laajan luki-jakunnan saavuttanut teostukeutuu ratkaisevilta osil-taan Erkki Lehtisen tutki-mustyöhön.

Suomen Ruotsin-vallanajan tutkimusten lisäksi Erk-ki Lehtinen kirjoitti ja jul-kaisi kaksi laajaa pitäjähis-toriaa (Lapua ja Suur-Ulvi-la). Kirjavatasoisessa pitä-jähistorioiden joukossa ne-kin edustavat alansa huip-pua. Suomalaisen tiedeaka-temian jäseneksi hänet ni-mitettiin 1974.

Tutkimustyön rinnallahistorian professorin vir-kavelvollisuuksiin kuuluuopettaminen yliopistossa jauusien maistereiden ja tut-kijasukupolvien kasvattami-nen. Tämän osan elämän-työstään Erkki Lehtinensuoritti Jyväskylän kasva-tusopillisessa korkeakou-lussa ja Jyväskylän yliopis-tossa, apulaisprofessorinasekä va. professorina.

Hänen opetustoimensakeskelle osuivat myrskyisät

vuodet suomalaisessa kor-keakoululaitoksessa, jonkavallankumouksellista ”uu-distamista” ajoivat äänek-käästi poliittiseen ääriva-semmistoon ihastuneetopiskelijat tukenaan muu-tamat nuoremmat yliopis-ton opettajat. Tässä taiste-lussa Erkki Lehtinen tiesipaikkansa, ja siihen hän olisaanut jo opiskeluaikanaanHelsingissä hyvät valmiu-det osallistuessaan aktiivi-sesti ylioppilaskunnan jaSatakuntalaisen osakunnantoimintaan.

Tutkijan ja opettajan roo-lin rinnalla Erkki Lehtinenosallistui monin tavoin yh-teiskunnalliseen ja aatteelli-seen toimintaan ja keskus-teluun. Hän toimi aktiivi-sesti henkisen maanpuolus-tuksen alueella, ja hänet va-littiin Keski-Suomen Hen-kisen maanpuolustuksenLiiton ensimmäiseksi pu-heenjohtajaksi 1966.

Henkinen maanpuolustusei ollut Lehtiselle militaris-tista uhoa, vaan siihen kuu-luivat muutkin kuin soti-laalliset ulottuvuudet. Lii-ton historiikissa lausutaanErkki Lehtisestä seuraavaa:”Liiton ensimmäinen pu-heenjohtaja Erkki Lehtinenoli yksi niistä perustamis-ajan huomattavista hah-moista, jotka tahtoivat si-sällyttää liiton periaatteisiinniin rauhantyön kuin yh-teiskunnallisen hyvinvoinninkehittämisen”.

Ammentaen Suomen his-torian syvistä kokemuksis-ta ja viisauksista hän edustija puolusti maamme itse-näisyyttä. Isänmaanystävä-nä hän oli ”patriootti”,mutta ei missään tapauk-sessa ”nationalisti”.

80-vuotissyntymäpäivä-haastattelussaan hän unoh-tumattomalla tavalla kuva-si isänmaanrakkauden jakiihkokansallisuuden välis-tä olennaista eroa: ”Terveisänmaallisuus on tervettäitsetuntoa. Terveen itsetun-non omaava kunnioittaapaitsi omia myös toistenoikeuksia. Terve isänmaal-

lisuus on luonteeltaan de-fensiivistä, se tahtoo puo-lustaa omaa olemassaolo-aan. Se ei ole offensiivista(hyökkäävää) eikä aggres-siivista (vihamielistä). Ter-veen isänmaallisuuden no-jalla ei hevin voida ajatellakäymistä naapurin kimp-puun” (Vpl. Pyhäjärvi-lehti8/2009).

Erkki Lehtinen oli inno-kas keskustelija ja teräväväittelijä. Keskusteleminenhänen kanssaan oli antoisaaja usein yllätyksellistä. Hä-nen kanssaan ei tietenkääntarvinnut olla kaikesta sa-maa mieltä, mutta peruste-lut piti olla olemassa, kutenhänellä aina oli. Joidenkinmielestä muutamat hänenväitteistään olivat kärjistet-tyjä, mutta koskaan ne ei-vät olleet tuulesta temmat-tuja tai pelkän tunteen tuot-tamia.

Erkki Lehtinen ei sitou-tunut mihinkään poliittiseenpuolueeseen, mutta hänenkannanotoillaan oli ainavahva yhteiskunnallinenulottuvuus. Hänen johtavaajatuksensa oli Suomen it-senäisyyden säilyttäminen japuolustaminen lännen jaidän rajalla. Siitä käsin hänluonnehti Suomen asemaaNeuvostoliiton ja Venäjännaapurina sekä Euroopanunionin jäsenenä. 80-vuo-tissyntymäpäivähaastatte-lussaan hän arvioi kriitti-sesti Euroopan unionia eri-tyisesti sen kehittymisestäkohti liittovaltiota.

Myöhempinä vuosinaanErkki Lehtinen piti histori-oitsijan uraansa sattumanseurauksena ja suorastaanvääränä valintana. Hänelleomistetussa 60-vuotisjuhla-kirjassa ”Pysy lujana omal-la maalla!” (1989) KariHokkanen kirjoittaa: Rat-kaisu historian hyväksi ”eiollut luultavasti eduksi Erk-ki Lehtisen akateemisen vir-kauran nopeudelle ja kor-keudelle, mutta sitäkin suu-remmaksi Suomen histori-antutkimukselle”.

Epäilemättä Erkki Leh-tinen olisi luonut merkittä-

vän uran myös kielimiehe-nä. Hänen kaltaisillaan mo-nilahjakkuuksilla saattaausein olla liiankin montavaihtoehtoa valittavanaan.Kiinnostus eri kieliin ja suo-menkielen käyttöön eli hä-nessä vahvana koko hänenelämänsä ajan. Jo opiskelu-aikanaan hän kirjoitti runo-ja ja eläkevuosinaan hänjulkaisi kolme runokokoel-maa, joihin sisältyviä runo-ja muutamat maamme etu-rivin säveltäjät ovat puke-neet myös musiikilliseenasuun.

Vapaahetkinään sukulais-ten ja ystävien keskellä ErkkiLehtinen oli omaleimaistahilpeää huumoria, muttamyös sarkasmia ja itseiro-niaakin viljelevä seuramies.Jutusteluissaan hän oli terä-vä miekkailija, mutta ei kos-kaan pahansuopa loukkaa-ja. 60-vuotisjuhlakirjaansaliittyvässä postikortissa Sal-me Rintalalle (3.9.2008)Lehtinen esittää toivomuk-sen, ettei ”siitä laadittaisimitään erillistä esittelyä”,mutta ”voihan se olla läh-teenä, jos minusta joskus

Merkkipäiviä

tehdään nekrologia – eihänse aika voi olla kovin kau-kana – ”. Se aika on nyt,mutta tuolloin se oli kui-tenkin vielä liki seitsemänhenkisesti vireän vuodenpäässä.

* * *Erkki Lehtinen ei ollut

syntyperäinen pyhäjärveläi-nen, mutta lapsuusmaise-mansa kuvaajana tämän leh-den pakinoissaan hän osoittiolevansa mitä suurimmas-sa määrin yksi meistä, ko-tinsa ja kotiseutunsa me-nettäneistä. Hänessä ruu-miillistuu se, kuinka aitopyhäjärveläinen voi olla sel-lainenkin, jonka sukujuureteivät juonnu kotipitäjäm-me maaperästä.

Me jotka tunsimme hä-net vuosikymmenten ajoil-ta, jäämme kaipaamaanhäntä ja ilmaisemme läm-pimän osanottomme hä-nen puolisolleen, lapsilleenja muille omaisilleen.

Requiescat in pace, lepääErkki rauhassa.

JUHANI FORSBERG

80 vuotta täytti 9.5.2015 Kaarin Halonen, o.s. Talja.Syntynyt Pyhäjärven Sortanlahdessa. Paljon onnea jasiunausta sinulle Kaarin-sisko!

SUOMA ja perheRAILI ja perhe

Tilaa Vpl.Pyhäjärvi-lehtiomaksi, ystävälle taisukulaiselle lahjaksi!

Hinta edelleenvain 30 euroa/ vuosikerta

Soita p. 040 730 2622tai tilaa nettisivujemmetilauslomakkeen kautta

Tiistai 19. toukokuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI6

Pärssisen Sukuseura ry ko-koontui 26.04.2015 Pun-kalaitumelle Sakari Pärs-sisen Koulutinttiin julkis-tamaan kevättalven kulues-sa valmistunutta seuran vaa-kunaa. Sen ideointi ja to-teutus ovat Sukuseuran jä-senten Kalervo ja AnttiAhvosen käsialaa.

Vaakunaselite kuuluu seu-raavasti: “Punaisessa kilvessäalainen, aaltokoroinen hopea-hirsi, jonka alapuolella mustatyviö. Punaisessa osassa kultai-nen tähkämykiö ja tyviöosassakultainen P-kirjain. Kilven allaheraldinen kultanauha, jossasukuseuran nimi.”

Pärssisten suku on ollutKarjalassa tukevasti maa-han sidottua. Siksi mustatyviö, jossa suvun tunnuk-sena P-kirjain. Aaltokoroi-nen hopeahirsi kuvastaaasuinalueiden runsaita ve-sistöjä: Laatokka, Vuoksi,Suomenlahti ja Karjalan-kannaksen lukuisat järvet.Punainen yläosa kuvastaavärinä Karjalaa ja seitse-män tähkää symboloivatsuvun maanviljelystaustaa jasitä, että sukuhaaroja onrunsaasti. Pyhäjärven Kah-venitsallakin on esiintynytjo 1600-luvun lopulla ai-nakin nuo seitsemän eri su-kuhaaraa. Tähän vielä li-säksiViipurin, Käkisalmen,Sakkolan, Räisälän jne. Pärs-siset.

Kalervo Ahvonen on saanut standaarin. Antille ojennetaan Suvannon seutu1917-1921 -historia saatesanoin.

Pärssisen Sukuseura sai vaakunan

Tilaisuudessa kuultiinKalervo Ahvosen selostustyön eri vaiheista. PärssisenSukuseura palkitsi Kaler-von vaakunan pohjalta ke-hitetyllä Sukuseuran stan-daarilla. Kalervon poikaaAnttia muistettiin tuoreel-la Suvannon seutu 1917-1921 -kirjalla. Kiitokset vie-lä tässäkin upeasta työstä.

Sukuviirillä muistettiinmyös seitsemänkymmentävuotta täyttänyttä Sukuseu-ran hallituksen jäsentä OlaviPärssistä Tampereelta.

Maittavan lounaan lou-naan jälkeen siirryttiin kä-sittelemään sukukirjaan liit-tyviä asioita. Seija Kaari-na Pärssisen tietokoneel-la on nyt yli kolme ja puo-

lituhatta Pärssistä. Kaikki-aan on tiedostoissa Pärssis-ten sukuun kuuluvia henki-löitä lähes 19000. Edelleenon kuitenkin etenkin nyky-ään elävien tiedoissa auk-koja, jotka tulisi sukukir-jaan saada täydennettyä.Täydentäviä tietoja on Sei-ja nyt pyytämässä kirjeitse.

Toisena asiana käsiteltiinsukuseuran piirissä olevienDNA-linjojen tutkimusta.Meistä Pärssisistä on vii-meisen vuoden aikana kuusihenkilöä antanut näytteenja tilannut isälinjan tutki-muksen. Viiden tiedot ovatkäytettävissä Y67:n tark-kuudella. Nämä tuloksetnäyttävät todistavan sen,ettäPärssiset ovat samaa suku-

kantaa. Yhteiset esi-isät löy-tynevät 1500-luvulta. Jat-kossa toivomme, että erisukuhaarojen lähtöhenkilötpystyttäisiin määrittämäänajallisesti ja myös paikalli-sesti.

Karjala DNA-ryhmäkaipaa lisää pyhäjärveläisiäsukuja antamaan ja saa-maan tietoja lähtökohdis-taan. Tulkaahan mukaanPakariset, Hinkkaset, Pu-sat, Kaasalaiset jne.

Sukutapaamisen lopuksitodettiin, että seuraavankerran tapaamme Vpl Py-häjärvi-juhlilla sunnuntaina19.07.2015 Sastamalassa.

ANTEROPÄRSSINEN

Kansainvälinen Geni-sukupuu netissä on valtavaaarreaitta sukututkijalle. Tietysti riippuu siitä, onkoko. henkilöstä / suvusta sinne kirjattu tietoja. Joson, niin sieltä löytyvät myös sukua tutkineet henki-löt. Näin varmistuu, että tiedot pitävät paikkansa.

Laitoin Genin google-hakuun Vpl Pyhäjärvenlukkarin August Otto Lönnrothin nimen. Tä-män sekä Impi Wiikan ja Pyhäjärven kirkonkirjo-jen mukaan hänestä löytyivät seuraavat tiedot:August Otto Lönnroth 1827-1869. Hänen kuolin-syynsä oli nerffeber eli hermokuume tai lavantauti.Vaimo: Edla Rosalie Eleonora Brummer (s 1830).Pyhäjärven kirkonkirjoista löytyi tieto, että heillesyntyi tytär Alma Adela (1855-1908).

Lönnrothit olivat asuneet talossa: Pyhäkylä nro10. Rouva Lönnroth muutti tyttärensä kanssaRantasalmelle 1874, siis vasta kolme vuotta senjälkeen, kun K. O. Mansnerus oli ottanut viranvastaan. Herrasväet seurustelivat keskenään. AlmaLönnrot tutustui Säämingin kirkkoherra AlexanderGummerukseen poikaan Valentiniin (1852 - 1919)ja he avioituivat. Valentin Gummerus toimi valtio-päivämiehenä ja senaattorina. Hänen veljensä pe-rusti Gummerus-kirjapainon Jyväskylään. Samaaveljessarjaa oli myös piispa Jaakko Gummerus.

Tästä Vpl Pyhäjärvellä syntyneestä Alma Gum-meruksesta ei sen enempää löydy tietoa Genistä,koska 1900-lukua ei vielä julkaista. Pyhäjärvenlukkarista Karl Otto Mansneruksesta ei löydytietoja Genistä. Hänen sukujuuristaan löytyy tietoaKiteen seurakunnan historiassa. Hänen isoisänsä isäräätäli Juho Mansnerus tuli Kiteen lukkariksi 1783.Hänellä oli erikoinen taito suoneniskijänä. JuhoMansnerus luopui virasta 1796, jolloin hänen poi-kansa Pehr (Pekka) Mansnerus otti viran vastaan.

Tehtävät terveydenhuollon alalla periytyivät. Hä-nen tiedetään olleen Kiteen ensimmäinen rokottaja.Tästä työstä hän sai Suomen Talousseuran kunnia-merkin. Pehr Mansnerus hoiti tehtävää kuolemaan-sa asti 1822. Häneltä jäi neljä alaikäistä poikaa.Seuraavan lukkarin velvollisuuksiin kuului huolehtialesken toimeentulosta. Yksi pojista, Gabriel Mans-nerus, hoiti lukkarin tehtäviä muutaman vuoden1860-luvulla, mutta huonolla menestyksellä. Hänoli syntynyt Kiteellä 1809 ja kuollut Sortavalassa1890.

Kuka näistä Pehr Mansneruksen kolmesta muus-ta pojasta oli K. O. Manseruksen isä, se ei ole vieläselvinnyt. Mutta todennäköisesti hän oli muuttanutSortavalaan, koska poika kävi siellä koulua 1850-luvulta lähtien. Nettiin avatuista Kiteen kirkonkir-joista ei löydy kaikkia vuosikymmeniä. Niinpä KarlOtto Mansneruksen perheen muutto Kiteeltä Sor-tavalaan on epäselvä.

Mutta kaikenkaikkiaan hänen sukutaustansa onesimerkki siitä, miten vuosisadasta toiseen ammatitperiytyivät isältä pojalle. Laulunääni, virsikirjan tun-temus, huonopäisten lasten opetus papin apuna jarokottaminen opittiin kotona 1700-1800-luvuilla.

1800-luvun puolivälissä yhteiskunta ja koulutusmuuttuivat jo niin, että K. O. Mansnerus saimuutaman viikon musiikkikurssilla pätevyyden luk-karin tehtäviin. Mutta mielenkiintoista on ihmetellä,minkälainen tausta oli tuolla legendaarisella Pyhä-järven lukkari Mansneruksella, joka ehti nähdämaailman muutokset vuoteen 1937 asti.

RIITTA HIRVONEN

Sukutukimustatämäkin

Pyhäjärvilehdessä sekä Fa-cebookissa on ollut vääriätietoja koskien MusakanLomaranta Oy:tä, joita ha-luan oikaista. On ollut vää-rä käsitys siitä, että venäläi-set ovat ”kaapanneet hal-tuunsa” Lomaranta Oy:n,kuten asia on ilmaistu ja seon pietarilaisten hallussakuten Käkisalmen Mökki-kyläkin. Musakoitten Lo-maranta Oy:n osalta tietoei pidä paikkaansa.

Innanen toteaa kirjoituk-sessaan, että Matka-MekkaOy oli sanonut Leenansoittaneen Matka-Mekkaanja todenneen, ettei Innasenvaraamalle määrälle riitäpaikkoja. Leena ei ole kos-kaan soittanut Suomeenhuonon suomenkielenvuoksi, eikä etenkään Mat-ka-Mekkaan, minkä asiantarkistin. Miksi Matka-Mek-ka Oy yleensä ilmoittaisiasiasta, kun Innanen oli ti-lannut majoituksen suoraanPirkko Musakalta.

Vastine lehden nro 4 kirjoitukseenKysyin Innaselta, miksi

hän kirjoittaa asiasta vastaneljä vuotta myöhemmin,niin hän ilmoitti päättäneen-sä olla asiasta hiljaa. Olipahoittanut mielensä, kunoli soittanut v. 2011 Pirkol-le.

Antin ilmoituksen mu-kaan Innanen oli varannutmajoitusmäärän pienem-mälle henkilömäärälle kuinmitä sitten tuli. Samaan ai-kaan oli tullut myös toinenbussillinen kotiseutumat-kaajia eivätkä kaikki olisi-vat mahtuneet majoituk-seen.

Olen saanut paljon yh-teydenottoja. Kaikki yhteyt-tä ottaneet ja osa myösmatkanjohtajina toimineetsanoivat aina varausten toi-mineen ja olleensa tyytyväi-siä Antin tulkkipalveluihin,Lomaranta Oy:n ruokiin japalveluntarjontaan. He to-tesivat myös, että jatkossatoivoivat pääsevänsä Lo-

marantaan, mikäli tilannemuuttuu jatkossa.

Lomaranta Oy on tällähetkellä vuokrattu venäläi-sille vuoden 2015 vuodenloppuun asti.

Antti Musakka toimiiedelleen tulkkina ja oppaa-na, josta on tarkemmin kir-joitus samassa lehdessä nro4 sivulla kaksi.

Minulle on sama, missämatkailijat yöpyvät, muttaväärän tiedon jakamista eipidä sallia.

Myös Facebookissa viri-si keskustelu asiasta ja siel-läkin todettiin, että älkääihmiset levittäkö väärää tie-toa tietämättä asioiden to-dellisuutta.

Ylläoleva teksti sisältäämonien Karjalaan matkan-neiden mielipiteitä ja itseVenäjän Karjalaan paljonmatkoja tehneenä, en löy-

dä Lomaranta Musakastamitään negatiivista sanotta-vaa.

Lomaranta Musakka onhyvin lämminhenkinen jakotoisa paikka, samoinmyös Käkisalmen Mökki-kylä, tosin pieni puute on,ettei saunasta pääse uimaan,kuten Musakalla.

Jokaisen pitäisi katsoapeiliin ennenkuin lähteeruotimaan asioita lehtienpalstoille ja Facebookiin.

Tästä huolimatta toivo-taan kaikille hyvää kevättäja kesää sekä mukavia mat-koja Karjalaan.

Naskalin Manun tyttö

HELI SALMINEN

Kesän 2015Pyhäjärvi-juhlat

Sastamalassasunnuntaina 19.7.

Varaa päivä joalmanakkaasi

Tiistai 19. toukokuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Suvannon seutu 1917-1921 -kirjakertoo elämästä ja kohtaloista

Karjalan Liiton kirjastonPyhäjärvi Vpl pitäjään liit-tyiin kokoelmiin saatiin laa-judeltaan ja merkittävyydel-tään upeaa lisätietoutta niinpitäjän kuin siellä juuretomaavien henkilöiden his-toriasta. Pitkään säännölli-sesti ilmestynyt pitäjälehtion korvaamattoman ar-vokasta, sekä sanallisesti ettäkuvina tallennettua kulttuu-riperinnettä.

Kun Vpl. Pyhäjärvi-leh-den vuosikerrat 1956-2002on nyt luovutettu KarjalanLiiton kirjastolle, tämä lah-joitus toivottavasti aktivoimuitakin pitäjälehtiä kar-tuttamaan kirjastomme ko-koelmia, kiitteli KarjalanLiiton toiminnanjohtajaSatu Hallenberg vastaan-ottaessaan yhdessä KL:narkistovastaava Saija Pel-vaksen kanssa aineistoja.

Entuudestaan lehdenvuosikerrat aina 1955 il-mestyneitä näytenumeroitamyöten löytyvät Kansallis-arkistosta. Lisäksi vuosiker-toja ovat taltioineet Vpl.Pyhäjärvi-Säätiö ja muuta-mat yksittäiset henkilöt

– Nämä nyt kirjastonhuomaan siirtyvät lehdetovat osa K. A. Wiikan,hänen puolisonsa ImpiWiikan ja heidän poikansa

Viikan perikunnan lehdille löytyi kotipesäVpl. Pyhäjärvi-lehden vuosikerrat Karjalan Liiton kirjastossa

Kaarle Viikan perikunnanhuhtikuussa 2013 Vpl. Py-häjärvi-seuralle lahjoittamaakotiarkistoa.

Seuran hallitus nimesi laa-jan lahjoitusaineiston luet-telointia ja jatkokäsittelyävarten nyt tehtävässään lop-pusuoralla olevan työryh-män, johon ovat kuuluneetseuran silloiset puheenjoh-tajat pj. Kaarina Pärssi-nen ja vpj. Juhani Paaja-nen sekä aineiston luette-loinnin asiantuntijatyöstä jaitse luetteloinnista pääosinvastannut Kauko Hink-kanen.

Juhani Paajanen on skan-nannut huomattavan osanarkistoa. Aineistot luovu-tettiin Mikkelin maakunta-arkistolle toukokuussa2014, mistä on kerrottumm. 06/2014 lehdessäm-me.

– Koska Kansallisarkis-ton pitäjälehtiarkistoon ontaltioitu Vpl. Pyhäjärvileh-den vuosikerrat, ei Arkis-tolaitos toistamiseen talti-oinut Mikkeliin näitä lehtiä,selventävät Juhani Paajanenja Kaarina Pärssinen nytKarjalan Liiton kirjastostalöytyvän kokoelman taus-toja. Vuosikerrat päätyivätKarjalan Liiton kirjastoonjo kesällä 2013 tehdyn so-pimuksen mukaisesti.

– Kokoelman kartutta-minen päätyi aikoinaanKaarle Viikan tapaturmai-seen kuolemaan kesäkuunalussa 2002. Olen muutto-ni yhteydessä kevään aika-na järjestämässä omia ko-tiarkistojani ja lupaan lah-joittaa arkistoistani tämänkokoelman täydennykseksilehdet numerosta 06/2002eteenpäin, ja etsiä minultamahdollisesti puuttuvat leh-den numerot kirjastollevaikkapa lehdessämme nii-den perään kysellen, lupaaKaarina Pärssinen.

Karjalan Liiton kirjastos-sa nyt lahjoitetun kokoel-man Vpl. Pyhäjärvi-lehdetovat luettavissa kesäkaudenjälkeen.

Mitään kirjaston aineis-toja ei lainata, mutta niihinvoi tutustua keskiviikkoisinklo 15-17.30 sekä KarjalanLiiton toimiston aukioloai-koina arkisin klo 9-16osoitteessa Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki.

Käynti kirjastoon Karja-lan Liiton toimiston kautta.Lisätietoja Karjalan Liitos-ta, puh. (09) 7288 1715.

KAARINAPÄRSSINEN

Karjalan Liiton kulttuurituottaja-arkistovastaava Saija Pelvas ja toiminnan-johtaja Satu Hallenberg yhdessä Viikan arkistoa käsitelleen työryhmänedustajien Juhani Paajasen ja Kaarina Pärssisen kanssa. Paajasella käsissäänVpl.Pyhäjärvi-lehden numero ensimmäisiltä ilmesymisvuosilta ja Pärssisellämaaliskuun 2015 lehti.

Suvannon seudun sukutut-kijoiden piirissä on senkymmenvuotisen historianaikana tehty paljon, mutta18. huhtikuuta julkistettukirja ”Suvannon seutu1917-1921; elämää ja ih-miskohtaloita” lienee mer-kittävin aikaansaannos.

– Aihepiirin vuoden1918 ympärillä on pereh-dytty ja tuotu esiin monilleuutta tietoa, kiitteli julkista-mistilaisuuden avannutEsko Simonen.

Kirjan tekoon uppoutuiSuvannon seudun paikal-lishistorian työryhmä; pu-heenjohtajana ja Sakkolanpitäjävastaavana toimiOsmo Tuokko, Pyhäjär-ven vastaavana KaukoHinkkanen, MetsäpirtinIlmi Pesonen, RaudunPekka Intke ja Varpu-Leena Sumsa sekä Vuok-selan Jyrki Warvas.

Tuokko, Hinkkanen, Pe-sonen ja Intke esittelivätjulkistamistilaisuudessa kir-jan eri osa-alueita – pai-nottaen, että apua ja tukeahankkeeseen on tullut muil-takin sukututkimuspiiriläi-siltä.

– Työrukkanen teki ras-kaan työn, mutta apuasaimme muiltakin. Olem-

me kokoontuneet kirjan tii-moilta 34 kertaa, ja takanaon noin seitsemän vuodenurakka. Alkuun ei ollut edestarkoitus koota kirjaa, muttatyön edetessä siihen pää-dyttiin. Aluksi selviteltiin uh-rien määrää, mutta sittenkertyi lihaa luiden ympäril-le, kun ryhdyimme selvittä-mään, mitä muuta alueellanoina vuosina 1917-1921tapahtui, selvitti OsmoTuokko.

Kirja on jaoteltu aikaanennen vuotta 1917, vuo-den 1918 tapahtumiin janiiden jälkeisiin aikoihin.Teokseen on koostettu ylei-siä sekä pitäjäkohtaisia tie-toja ko. viiden pitäjän alu-eelta.

– Tietoja on hankittu lu-kuisista lähteistä, kuten kan-salliskirjastosta ja -arkistos-ta sekä sota-arkistosta.”Päiväkirjalähteenä” toimiKäkisalmen Sanomat.

Sisällissota, jota Kannak-sen kohdalla työryhmänmukaan voi selkeästi kut-sua vapaussodaksi, vaatiSuvannon seudun pitäjistä261 kuolonuhria. Kirjastalöytyy taulukot uhrien koti-pitäjistä, kuolinsyistä, per-hesuhteista yms. Mukaanon nivottu myös joitain ly-

hyehköjä henkilökuvia sen-aikaisista persoonista.

Kirjaan kannattaa tarttuaensinnä teoksen lopussa ole-vasta sisällysluettelosta ko-konaiskuvan saamiseksi.Kauko Hinkkanen kehotti-kin tarkastelemaan alueentapahtumia ”helikopterinä-kövinkkelistä” ja laskeutu-maan välillä tarkemmannäön pitäjäkohtaiselle ta-solle.

Mielenkiintoinen on mm.luku, jossa kerrotaan pans-sarilaiva Suvannon varus-tamisesta: Sakkolaa, jokarenkaana ympäröi Vuok-sen veistoa, oli vaikea puo-lustaa vain maalta. Tämäon tiettävästi ollut Suomenensimmäinen sotalaiva,joka myöhemmin siirtyiVuokselle hinaamaan tuk-kilauttoja ja tavaraa kuljet-tamaan oltuaan merkittä-vässä roolissa sodan kulul-le.

Ilmi Pesonen esitteli kir-jan aloittavaa kappaletta,työväenyhdistysten ja suo-jeluskuntien perustamisi-neen, ja teki tutuksi myöskäsitteen ”rajamaa”, johonvuonna 1918 luettiin lukui-sia Kannaksen pitäjiä. Rajasulkeutui kokonaan tam-mikuussa 1919, jolloin puoli

kilometriä leveä raja-aluetyhjennettiin asukkaista. Ra-jamaassa valvottiin tiukastiihmisten liikkumista, sala-kuljettajat yms. tapahtumathankaloittivat elämänme-noa.

Pesonen luonnehti kokokirjaprojektia sisältönsäpuolesta raskaaksi, muttasamalla mielenkiintoiseksi.

– Projektin ansiosta olenvoinut ikään kuin kurkistaaisovanhempieni elämän vai-heisiin.

Rajuimpia vapaussodantaisteluja käytiin Raudussa,joista kertoi Pekka Intke –ns. Kuolemanlaakson alu-eella kaatui lähes 800 hen-keä, mikä oli yksi verisim-piä yhteenottoja punaistenja valkoisten kesken.

Oman lisänsä alueen elä-mänmenoon toi tuhatmää-räinen pakolaisten virta,heistä suuri osa inkeriläisiä.

– Pakolaisia oli kuitenkinlähes 20 eri kansalaisuu-desta, huomautti Tuokko.

Vankileirejä oli sekä Rau-dussa, Pyhäjärven Noiter-maassa että Sakkolan Kivi-niemessä.

– Varsinkin Kiviniemenosalta tämä on raskasta lu-ettavaa. Ihmisiä vangittiinsatamäärin, kokonaisia per-

heitäkin, jotka olivat jollaintapaa olleet tekemisissä pu-naisten kanssa, tai heidänsukulaisiaan. Keskusvanki-lat olivat Sortavalassa, Kä-kisalmessa, Viipurissa jaKuopiossa.

Sodan jälkeen oli myösaika ryhtyä Kannaksen ke-hittämistoimiin, mm. maa-talouden ja liike-elämän ke-hittämiseksi.

Kirjatyöryhmä sai ansait-semiaan kiitoksia mittavas-ta työstään. Noin 340-si-vuiseksi paisuneesta kirjas-ta on otettu 800 kappaleen

painos. Kirjaryhmäläisetpuolestaan kiittivät kirjalletaloudellista tukea antanei-ta 16 eria tahoa.

Paras kiitos suuren ura-kan tehneille on, että kirjahankitaan kotiin täydentä-mään aiempia pitäjähisto-rioita ja kyläkirjoja.

KirjapainoEura-Print Oy, 2015ISBN 978-952-93-4867-1

MARJORISTILÄ-TOIKKA

Tiistai 19. toukokuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI8

Sotapäiväkirjat eivät valota Konevitsanevakuointia talvisodan aikanaKonevitsa ry:n vuosikoko-uksessa Helsingissä 7.2.2015 kuultiin Tellervo Kro-geruksen mielenkiintoinenesitelmä Konevistan luos-tarin evakuoinnista maalis-kuussa 1940. Kerronnanensimmäinen osa julkaistiinnumerossa 3/2015 ja osaII numerossa 4 / 2015.Tämä kolmas osa päättääkirjoitussarjan.

Sotapäiväkirjat eivät mi-tenkään valota Konevitsanluostarin evakuointia. Ko-nevitsasta lähdön linnak-keen sotapäiväkirja kuittaaenempiä kuvailematta:

13.3. klo 11 linnakkeenpäällikkö ilmoitti rauhan-teosta miehistölle pitäensopivan puheen.

klo 12. Alkoivat asian-mukaiset evakuoimis- ja ir-tautumista valmistelevattoimenpiteet.

16.3. 17.02 Viimeinenpuhelinsoitto mantereeseen,minkä jälkeen yhteydet kat-kaistiin.

17.30 Lähtö Konevitsas-ta

Lotat olivat lähteneet il-meisesti jo 15.3., viimeis-tään aamulla 16.3., ja vii-meinen suomalaiskolonnalähti asiakirjojen mukaanSortanlahdesta kohti Käki-salmea 17.3.

Kannaksen lohkon mie-histön väliaikaisesta sijoi-tuspaikasta Kerimäeltä ra-portoidaan sotapäiväkirjas-sa päivä päivältä lakonises-ti, miten ”vaunujen purka-us jatkuu”. Mitään ei ker-rota Konevitsasta saapu-neesta hevoskolonnasta jasen lastina olleesta kirkolli-sesta esineistöstä.

Kolonna kuitenkin tuliSulo Venhon raportinmukaan aikoinaan onnelli-sesti perille Kerimäelle. Hänkirjoittaa: ”Sain varattuaKonevitsasta tulleita laati-koita varten pienen varas-torakennuksen läheltä kirk-koa. Varaston ovelle pan-tiin hyvä lukko, ja avainsäilytettiin yksikön toimis-tossa, odottamassa aikaa,jolloin evakuoidut tavarattoimitettaisiin ortodoksisel-le kirkolle.”

Evakuoidun esineistöntuli tuntemaan läpikotaisintuolloinen ortodoksisenarkkipiispan sihteeri, ylidia-koni Leo Kasanko. Hänkävi Kuopiossa esineet läpija luetteloi ne laatikoittain.

Vastaavasti on olemassaKasangon luettelo niistäkahteenkymmeneen neljäänlaatikkoon pakatuista kir-kollisista arvoesineistä, jot-ka lähetettiin pois sodanjaloista jo 11.12.1939. Laa-tikoiden koosta ei ole tie-toa, mutta ainakin niidenlukumäärästä päätellen

tämä on suurin evakuoitu-jen esineiden erä ja var-masti parhaalla asiantunte-muksella koottu, koskatyön teki luostarin oma väkija ilman rauhanteon jälkei-sen, Igumeni Mavrikin”hätäevakuoinniksi” luon-nehtiman evakuoinnin kii-rettä.

Leo Kasanko ei ainoas-taan luetteloinut Konevit-sasta evakuoituja esineitä,vaan hallinnoi käytännössäkoko Karjalasta evakuoi-dun kirkollisen esineistönkokonaisuutta. Tämä uu-pumaton luetteloija olioman toimensa ohellamyös Kuopioon vuonna1957 perustetun Ortodok-sisen kirkkomuseon ensim-mäinen hoitaja. Kasangonluettelot 1940- ja 1950-lu-vulta eivät kumpikaan va-lota mitenkään sitä, mitenkirkolliset esineet alun pe-rin oli saatu pelastettuaKonevitsasta.

Evi Könösenkertomus

Olin siis valmis tulkitse-maan Andrei Peškovinkertomuksen Konevitsanevakuoinnista tosiasioista ir-tautuneeksi muistitiedoksi,mutta sitten sain käsiiniKonevitsasta lähtöä koske-vat muistelmapalat, jotkaoli kirjoittanut siellä sairas-tuvan lottana työskennellyt,alun perin Sortanlahdestakotoisin ollut Evi Könö-nen, o.s. Lappalainen.Osa niistä on julkaistu leh-dissä, osa on säilynyt käsi-kirjoituksena.

Evi Könösen muistamanmukaan igumeni Mavrikioli jo helmikuun lopussapyytänyt linnakkeen ko-mentajaa auttamaan kirkonesineistön pelastamisessa.Komentaja ja sairastuvanhenkilöstö, johon kuului-vat lääkäri ja kaksi lottaa,olivat sitten munkkien läh-dettyä pakanneet puulaati-koihin kirkollista esineistöä.

Evi Könöselle Konevit-sa oli lapsuudesta asti tuttuja rakas paikka, ja Konevit-sa-tuntemuksensa varassahän osasi huolehtia, ettäKonevitsan Jumalanäidinikoni ja pyhittäjä Arseninmuistoarkku pelastettiin.

Näyttää siltä, että luosta-rin esineistöä evakuoitiinkahdessa, ehkä toisistaan tie-tämättömässäkin ryhmäs-sä, hieman eri aikoina jailmeisesti kahdessa eri kir-kossa. Tästä todistaa se,että Evi Könösen mainit-sema pyhittäjä Arsenin ke-notafi sijaitsi alakirkossa, jatoisaalta se, että Anna Ven-hon ensivaikutelmaa kir-kosta hallitsi sen suuri ku-polikatto. Kyse on siis ylä-kirkosta.

Jos Sulo Venhon ja An-drei Peškovin kertomukset

”Vaikka olinasiaa epäillyt,pappismunkkiJohannes siis

oli kuin olikinKonevitsassa sodan

loppuvaiheessa”

Vaikka olin asiaa epäillyt,pappismunkki Johannes siisoli kuin olikin Konevitsas-sa sodan loppuvaiheessa.Hänen osuuttaan evakuoin-nissa ei voi kuitata vain

Tykistö ampuu. Polvakan-ja Järisevänpatterit Konevitsan edustalla 1941.09.20

luostarin evakuoinnistanäyttävät sulkevan toisensapois tai kilpailevan keske-nään, Evi Könönen auttaasovittamaan niitä yhteen.Yhdessä hänen teksteistääntulee nimittäin vastaan myöspappismunkki Johannes.Lueteltuaan sairastuvan pie-nen henkilökunnan jäsenetKönönen kertoo, että sai-rastupaan saatiin myöhem-min myös lääkintäaliup-seeri Matsi, joka oli kreik-kalais-katolinen pappi. Eva-kuointivaiheesta Könönenkertoo tässä muistojensaversiossa:

Eräänä päivänä tuli pap-pismunkki Matsi ja pyysimeitä evakuoimaan luosta-rin museota ja kirkkoa.Saimme mukaamme paripoikaa naulaamaan laati-koita ja komentajamme laa-ti luetteloa. Teimme työtäpari päivää koettaen arvi-oida, mitä pitäisi viedä, mitäjättää, jos on pakko valita.

viittauksella muistitiedonepäluotettavuuteen. Arvat-tavasti hän osallistui esinei-den valitsemiseen ja pak-kaamiseen, vaikka Evi Kö-nönen ei tästä kerro.

Jos Könösen evakuointi-muistot koskevat yhtä jasamaa evakuointitapahtu-maa, Johannes toimi Mav-rikin lähettämänä tai on EviKönösen muistoissa siirty-nyt Mavrikin paikalle. Josevakuointi tapahtui munk-kien jo lähdettyä, niin kuinEvi Könönen edellisessämuistelmapalassaan kertoo,pappismunkki Johanneskinoli saaressa vielä munkkienlähdettyä. Erään muisteli-jan mukaan hän tulikin saa-reen vasta 15.3.

Valamon luostarin eva-kuoinnista tiedetään, ettäpappismunkit Paavali jaPietari jäivät saareen huo-lehtimaan luostarinsa kir-kollisen esineistön evaku-oinnista. Ehkä Johannespalasi Konevitsaan samastasyystä.

Emme tiedä, kertoikoJohannes itse luostarin eva-kuoinnista omana saavu-tuksenaan luovuttaessaanKonevitsan esineet Kuopi-ossa. Joka tapauksessa An-drei Peškovin kertomuk-sessa hänen ansioihinsa onluettu monen muunkinosuus evakuoinnissa: niinigumenin vetoomus kuinKonevitsan linnakkeen ko-mentajan aktiivinen toimin-takin evakuoinnin järjestä-misessä, samoin kaikkiaanparinkymmenen linnakkeenväkeen kuuluneen evaku-

ointityö, myös luostarin ta-louspäällikkönä toimineensotilasasiamies Jokion.

Johanneksen nimiin onsiirtynyt myös luostaristalähdön viime tunteina teh-ty suuren esinemäärän ri-peä evakuointi, jonka ta-kana oli Anna ja Sulo Ven-hon aloite ja jonka toteut-tamisen Sulo Venho orga-nisoi.

Kovan onnenkalleudetSotahistoriallisessa suur-teoksessa Talvisodan historiatodetaan virheellisesti, ettäKonevitsan luostarista olisisaatu evakuoitua ”kaikkikallisarvoiset taideaarteet”.Tosiasiassa pääosa kirkol-lisesta esineistöstä jäi luos-tariin ja hävisi sieltä, sa-moin jäivät saareen yli 8000 niteen kirjasto ja luos-tarin arkisto. Konevitsaanvälirauhan aikana palanneetmunkit kohtasivat hävityk-sen jäljet.

Monessa vaiheessa eva-kuoitu kirkollinen esineistöjoutui sekin kokemaan ko-via, ensin kuljetusten ja vie-lä Kuopiossakin epäasialli-sen varastoinnin vuoksi.Joitakin arvokkaita esinei-tä tuhoutui Keiteleen Hie-kan luostarissa vt. igumeniPietarin aikana sattuneissakahdessa tulipalossa.

Lopulta esineitä joutuimyös varkauden ja vanda-lismin kohteeksi. Ylidiako-ni Kasangon selostuksenmukaan igumeni Pietarinapulaiseksi otettu henkilö”pääsi luostarin hopeoit-ten käsiksi”, niin kuin hänkirjoittaa, ja ennätti myydä

huomattavan määrän. Yksiostajista oli toiminut Teri-joen ortodoksisen kirkonisännöitsijänä.

Syyllisille tuomitusta huo-mattavasta korvauksesta eiluostari Kasangon mukaansaanut penniäkään. Kone-vitsan arkistosta käy ilmi,että luostari sai kuitenkin26.2.1953 Kuopion lääninrikospoliisikeskukselta ta-kaisin vääriin käsiin joutu-nutta esineistöään: yhteen-sä 36 Helsingistä ja Kuo-piosta tavattua sarkofaginosaa, 10 ikonia, lampukanja lähes 12,5 kg hopeaesi-neistöä – tosin tangoiksisulatettuna.

Mutta älkäämme mureh-tiko. Piispa Arseni on ker-tonut, miten leppoisanluottavaisesti Andrei Peš-kov suhtautui kaikkeen nä-kemäänsä rappioon, kunhän jo heikkona vanhuk-sena suureksi ilokseen pääsivielä vuonna 1991 käy-mään kotisaarellaan.

Luostari on pitkän his-toriansa aikana kokenut yhäuusia vastoinkäymisten jatuhon vaiheita ja kuitenkinaina noussut uudelleen.Tuolloinenkin rappio olihänen silmissään vain väli-vaihe.

Ja mehän olemme saa-neet vuorostamme seura-ta luostarin uuden nousunvaiheita. Rukoileminen jatyön tekeminen siellä jat-kuvat.

TELLERVOKROGERUS

Tiistai 19. toukokuuta 2015 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Kukkapöydällämme on kuvan esittämä hieman tuli-tikkuaskia suurempi hopean värinen rasia. Muistanrasian olleen aina äidin mukana sokerirasiana kyläreis-suilla – silloin kun sokeri oli kortilla. Näin toukokuunäitienpäivän aikoihin sopii viivähtää hetki tuon rasiankertomaa kuunnellen. Ja olihan sunnuntai 17.5. Kaa-tuneiden muistopäivä – isää muistellen, mutta onmyös äitini kuolinpäivä 19 vuotta sitten.

Isäni palveli koko Talvisodan ajan Taipaleen rinta-malla konekiväärijoukoissa. Sitten kesällä 1941 hänoli koulutettavana Hämeenlinnassa. Hänen papereis-taan löytyy uudet sopivuusmaininnat; tykin johtaja jamyöhemmin Pst.tykkijoukkueen varajohtaja. Ja noitatykin suuntimalukuja löytyy hänen kalenteristaan. Sit-temmin isä siirrettiin Lahdenpohjaan koulutusosas-toon. Näissä tehtävissä hän haavoittui ja menehtyi,vaikka Sortavalan sotasairaala oli siinä aivan lähellä.

Hämeenlinnan ajalta löytyy isän kalenterista mainin-ta ”tuli mamma vieraisille” ja kolmen päivän kuluttua”lähti mamma kotiin ja jätti minun suureen ikävään”.Äidin albumista löytyy kuvia, joissa isä ja äiti posee-raavat Aulangon hotellin maisemissa. Mieleeni onpainunut, että juuri tältä Hämeenlinnan ajalta on tuoLeijona-koristeinen uushopeainen sokerirasia.

PEKKA LAULAJAINENArvinpoika Salitsanrannalta

Muistoisästä ja äidistä

Pekka Halosen, Jean Si-beliuksen ja Akseli Gal-len-Kallelan juhlavuodentunnelmat jatkuvat Taiteili-jakoti Erkkolassa 29.4.-6.9.2015. Karjalan kunnailla-näyttelyssä on esillä kuvi-tuksia ja maalauksia kare-lianismin hengessä kultakau-delta 1930-luvulle.

Kanteleensoittajien ja ru-nonlaulajien muotokuvat,Pekka Halosen Karjalanmaisemat sekä Akseli Gal-len-Kallelan Koru-Kalevalanja Suur-Kalevalan kuvituksetedustavat vanhemman tai-teilijapolven tuotantoa.

Myös 1900-luvun puo-lella kiinnostus runonlaulu-perinteeseen jatkui nuo-rempien taiteilijoiden kuvi-tuksissa ja maalauksissa.Martta Wendelinin lisäk-si muun muassa RudolfKoivu ja Akseli Einolakuvittivat kalevalaisia tai kar-jalaisia aiheita.

Karelianismi oli karjalai-sen maiseman, elämänta-van ja aidon suomalaisenihmisen etsimistä, mutta sa-malla yhteisen kalevalaisenmuinaisuuden tavoittelua.

Karjalan kunnailla -näyttelyssä esitellään Kalevalaa ja karelianismiaElias Lönnrot keräsi

Kalevalan runot runonke-ruumatkoillaan jo 1820-40-luvuilla. Savo-Karjalainenosakunta järjesti Kalevalankuvituskilpailuja vuodesta1885 alkaen. Ensimmäisenkuvituskilpailun voitti S. A.Keinänen ja seuraavan AxelGallén. Näyttelyssä näh-dään Martta Wendelininvuoden 1933 kilpailuunosallistunut teos ”Marjatta,matala neiti”(ks. kuva ohes-sa).

Taiteilijat matkustivatKalevalan syntysijoille Kar-jalaan 1890-luvulta alkaen.Kareliaanit halusivat nähdäaitoa karjalaista elämää, jos-sa muinaiset tavat, runot,hää- ja itkuvirret olivat läs-nä. Ensimmäisenä Karja-laan matkusti Axel Gallénnuorikkonsa Maryn kanssakesällä 1890. Louis Spar-ren seurassa Gallén tekimatkan syvemmälle kor-peen tavaten vanhoja ru-nonlaulajia. TaidemaalariPekka Halonen maalasi Sor-tavalassa ja Ruskealassamaisema-aiheita 1890-lu-vun alussa. Inkeriläissyntyi-

nen runonlaulaja ja itkuvir-sien taitaja Larin Paraskeinnosti taiteilijoita, kuten Al-bert Edelfeltiä tekemäänhänestä muotokuvia vuon-na 1893. Myöhemmin Es-ter Helenius ja MarttaWendelin kuvasivat nuo-rempia suistamolaisia itki-jänaisia kuten OksenjaMäkiselkää ja Maria Ryy-miniä.

Kulttuurin karelianisminrinnalle kehittyi 1900-luvunpuolella poliittinen karelia-nismi. Etenkin 1930-luvunaatemaailma suosi Karja-

lan ja Kalevalan ihannoin-tia. Akseli Gallen-Kallelatyöskenteli PorvoossaWSOY:llä 1921-23 ja val-misteli Koru-Kalevalan ku-vituksia. Kirjan ilmestyttyä1922 Gallen-Kallela jatkoiKalevalan kuvittamista tar-koituksenaan luoda vieläupeampi Suur-Kalevala, jon-ka kuvitustyö jäi kesken.

Martta Wendelin aloittiKalevala-korttisarjan kuvit-tamisen jo vuonna 1932.Hän totesi korttien tilaajal-le: ”Olen sitä mieltä, ettei mei-dän pidä kovin paljon jäljitellä

Koru-Kalevalaa. (...) meidänon tehtävä enemmän suurelleyleisölle.” WendelininKaleva-la-korttien ja myöhempienKansanlaulu-korttien kansan-pukuiset ihmishahmot jamaisemat on kuvattu tyyli-tellen, yleisön makua nou-dattaen. Korteissa voi näh-dä suomalaisen ihannemaa-ilman, jonka juuret olivatkansallisromantiikassa ja senluomassa kuvamaailmassa.

KARJALAN KUN-

NAILLA kuvituksia jamaalauksia karelianisminhengessä Suomen taiteenkultakaudelta 1930-luvulleasti 29.4.–6.9.2015

Albert Edelfelt, AkseliEinola, Eero Järnefelt, Pek-ka Halonen, Ester Helenius, Väinö Hämäläinen, AxelGallén, S. A. Keinänen, Ru-dolf Koivu, Risto Mäki-nen, Maria Orjala, LouisSparre ja Martta Wendelin

ERKKOLATuusulan taidemuseo,

Rantatie 25, Tuusula

Terva-korpeanäyttelyssä

Karjalainen Nuorisoliittotäyttää 35 vuotta. Sen kun-niaksi uudistettua MatkaKarjalaan -peliä myydäänKarjalaisilla Kesäjuhlilla 13.-14.6.2015 Hyvinkäällä.

Vpl. Pyhäjärvi-Seura jaSäätiö ovat yhdessä olleettekemässä pelin yhteyteentulevaa esittelysivua pitäjäs-tämme. 150 euron kustan-nuksesta Nuorisoliitolle vas-taa Säätiö. Peli on erin-omainen tietolähde Karja-lasta. Kannattaa hankkia hetiHyvinkäältä.

PIRJO KIIALA

Pelin avulla matkalle Karjalaan

Pitäjä Pyhäjärvi VPl sijaitsiKarjalankannaksella Laato-kan rannalla. Alueeseen kuu-lui myös Konevitsan luos-tarisaari.

Asukkaita vuonna 1939oli lähes 8000. Pinta-ala521,6 neliökilometriä. Vil-jelypinta-ala n. 8580 heh-taaria. Kyliä oli 46 ja kan-sakouluja 15. Lahjoitus-maahovi Taubilan kartano,Konnitsassa oli maamies-koulu. SatamapaikkanaSortanlahti ja lähin kau-punki Käkisalmi.

Pyhäjärvi oli vankka javakavarainen maatalouspi-täjä. Teollisuus rajoittuimuutamaan myllyyn, sa-haan, nahkaverstaaseen japuusepänverstaaseen. Kä-sityöläisiä – räätäleitä, suu-tareita, seppiä, kirvesmie-hiä, nikkareita, muurareita,maalareita, kalastajia – olipitäjässä omasta takaa.

Lähde:Vpl. Pyhäjärvi-seuraja Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö)

Maisema Hassinmäen kylästä Kiimajärvelle vuonna 1937. Raitiotal. kylätie-tä/kujasiarajaa molemmin puolin risuaita.

Vaakunan kuviot on otettu Pyhäjärven kirk-koaholle 1936 pystytetystä lahjoitusmaatalon-poikien muistomerkin huipulla olevasta lyh-dystä, jonka yläpuolella oli Karjalan vaakuna-kuvio. Idea on rovasti Kaarle Viikan jaheraldisessa muotoilussa avusti heraldikko,graafikko Kaj Kajander, 1989.

Vaakunan selitys:Punaisessa kentässä kultainen lipuke, jossa

musta, kulmikas tylppäkärkinen ankkuriristi;ristin alin sakara muita pitempi. Lipukkeenyläpuolella kaksi irtonaista, toisiaan vastaaniskevää käsivartta, joista oikea pitelee miek-kaa, vasen käyrää sapelia; kaikki hopeaa.

Tiesitkö tämänPyhäjärven vaakunasta?

Nikolai Tervakor-pi (Tchserbakoff)taidenäyttelyTuusulanGustavelundissa30.4.–29.5.2015

Nikolai Tervakor-pi, syntymänimeltäänTScherbakoff, oli tai-tava taiteilija ja merenkuvaaja. Emigrantti-na Suomeen saapu-neen Tervakorven tai-teellinen ura oli pitkäja tuottelias.

Nikolai Tervakor-pi syntyi Novgoro-dissa vuonna 1886.

Hän opiskeli Pieta-rin keisarillisessa tai-deakatemiassa kuului-san merimaalarin IvanAivazovskyn johdol-la. Akatemiaa johti täl-löin Ilja Repin.

Tiistai 19. toukokuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI10

Vpl. Pyhäkylä-Seuran vuo-sikokous pidettiin Kinna-lan Koukulla 25.4. Perin-teiseen tapaan tilaisuus aloi-tettiin ruokailulla, jonka jäl-keen Mauri Hauhia toi-votteli koulupiiriläiset ter-vetulleeksi tilaisuuteen.

Kokousasia t käsiteltiinMauri Hauhian johtaessapuhetta. Todettiin seurantoiminnan viettäneen mää-rätynlaista toiminnallistavälivuotta, mutta perinne-toimikunta on jo viimevuoden aikana käynnistä-nyt uuden perinnehank-keen. Seura osallistui ”Su-vannon Seutu 1917-1921”kirjahankkeen kustantami-seen ja keväällä 2015 il-mestynyttä kirjaa saatiinmyyntiin.

Tilit ja toimintakertomushyväksyttiin ja hallituksellemyönnettiin vastuuvapausviime vuoden toiminnas-ta. Vahvistettiin vuodelle2015 toimintasuunnitelma,jonka mukaan osallistutaan

Taubilan tarinatja kuvat talteen

Vpl. Pyhäjärvi-juhliin Vam-malassa.

Lisäksi jatketaan aineis-ton keruuta Taubilan alu-eelta ja myöhemmin näh-dään sitten onko mahdol-lisuutta esimerkiksi kirjantoteuttamiseen.

Hallituksen puheenjohta-jaksi valittiin Mauri Hauhiaja muiksi hallituksen jäse-niksi valittiin Seija Joki-nen, Jukka Pusa, MailaHägglund, Kauko Hink-kanen, Irma Karppanen,Veikko Pitkänen, ReiniKukko, Anneli Silanderja Raija Hentunen.

Toiminnantarkastajaksivalittiin Pertti Tikka javaralle Antti Kaasalainen.

Varsinaisen kokouksenjälkeen esitettiin lapsuudestatuttuja loruja. Elli Marja-mäki esitti lausuntaa jaKauko Hinkkanen kertoiliSuvannon Seutu -kirjahan-keen toteuttamisessa esiintulleita seikkoja.

Kokousväellä oli mah-dollisuus osallistua myösvirtuaalimatkaan Taubilaanja Pyhäkylään.

REINO ÄIKIÄ

Männyn runkojen lomastapilkottaa meri. Jos malttaavain sitkeästi jatkaa aivantien päähän niemen kär-keen asti, saapuu Karjalais-ten Kesäkodin Villa Sal-melan pihaan.

Kesällä tulijaa tervehtivätsyreenit, iirikset ja ruusut,kauniit silokalliot ja upeamerimaisema, mutta nyt eiihailla maisemaa, nyt ollaantultu kevättalkoisiin. Pihas-sa ja rannalla häärii 21 hen-gen reipas talkooporukka,osallistujia on monista erikarjalaisseuroista.

Tapaan kuistilta AnjaLehtisen, Pääsky ry:n pu-heenjohtajan, joka on jo 11vuoden ajan johtanut paik-kaa. Kun vuokrasopimussiirtyi Pääsky ry:n hallintaanv. 2006, huvila ja sen piha-piiri eivät olleet aivan yhtähyvässä kunnossa. Vuosiensitkeällä ja peräänantamat-tomalla työllä paikka onsaatu nykyiseen kukoistuk-seensa.

Kaupunki omistaa vuon-na 1886 valtioneuvos Sjöli-nin huvilaksi rakennetun ta-lon, jota Pääsky ry sittenvuokraa. Kesäkotia on joh-dettava systemaattisesti kuinyritystä, kolmen kesäkuu-kauden aikana on tehtävätili, jolla koko vuodenvuokrat katetaan.

Talon sivulla on esimer-kiksi paikat kymmenellematkailuvaunulle, yläkerras-sa 15 vuodepaikkaa ja ke-säkuun kaikki lauantait ovatjo varatut eri tilaisuuksiin.

Kesäkodin pyörittäminenon kuitenkin voittoa tuot-tamatonta yleishyödyllistätoimintaa, sillä kaikki tuot-to sijoitetaan talon ylläpi-toon ja kunnostustöihin.

Salainen aarre – karjalaisten kesäkoti villa SalmelaVuonna 2010 saatiin uusimoderni keittiö, siistit vesi-vessat talon aikakauteen so-pivine helmipaneeleineen jatämän kesän projektina onpienen juhlakentän raken-taminen.

Lähdemme kävelemäänrantaan ja Anja esitteleepaikkoja. Rannassa on puu-lämmitteinen rantasauna,joka lämpiää tilauksesta jatapahtumien yhteydessämyös yleisenä saunana nais-ten ja miesten vuoroilla.

Uusi laituri mahdollistaavuorovene Lotan pysähty-misen Villa Salmelaan. Lo-tan kyytiin pääsee kauppa-torilta ja merimatka Sal-melaan kestää noin tunnin. Mietin, miten upeaa olisiviettää kesäpäivää näin jataatusti vähemmän ruuh-kaa kuin Suomenlinnassa.

Rantasaunan vieressä onulkogrilli ja saunan terassil-ta ja takkahuoneesta näky-mät ovat merellisen hulp-peat.

Vähän matkan päähänsaunasta miehet kasaavatjuhannuskokkoa rantavii-vaan. Juhannusjuhla on pe-riteisesti ollut suosittu ta-pahtuma Salmelassa. Oh-jelmassa on mm. lounas,lipunnosto, laulua ja tans-sia. Lasten pieni kokko syt-tyy klo 20 ja aikuisten kok-ko 21.

Perhepäivästä, jota tänävuonna vietetään 24.7. , onmyös pidetty paljon. Las-ten mielestä paras ohjel-manumero on kuulemmakarjalanpiirakoiden leipo-misen opettelu. Viimevuonna kaukaisin leipoja oliBelgiasta, ikä kolme vuot-ta. Hän varmasti muistaavierailunsa karjalaisuuden

ytimeen vielä pitkän aikaa. Kesällä vierailijoita palve-lee myös puhvetti, jossamuiden herkkujen ohellaon aina tarjolla piirakoita.Talon raparperipiirakka onkuuluisaa ja sitä tullaan var-ta vasten maistelemaan.

Paitsi puheen parressa jatarjoiluissa, karjalaisuus onläsnä myös ikoneissa, luo-vutetun alueen kartoissa jakirjoissa. Anja kertoo vii-meaikoina käyneen paljonjuuristaan kiinnostuneita 30-40-vuotiaita tutustumassataloon ja tutkimassa mie-lenkiinnolla sen kartto-ja ja kirjoja.

Mutta nyt on jutustelutjutusteltu ja aika tarttua luu-taan ja lähteä talkoohom-miin. Kaupungin puisto-osaston ei ole paljoa tar-vinnut täällä vierailla, pihaaon aina hoidettu itse. An-nan navakan ja suolaisentuulen puhaltaa huolet jamurheet pois ja heiluttelentomerasti harjaa. Onhantutkittu fakta, että vapaa-ehtoistyötä tekevät ja mui-ta auttavat ovat elämäs-sään onnellisempia.

Eipä aikaakaan kun ruo-kakongi kumahtaa ja tal-koolaisille on tarjolla mau-kasta keittoa. Tänään senon valmistanut Helvi Kuk-konen, hän on toiminuttyöelämässään vuosikym-meniä emäntänä.

Kukin talkoolaisista saaosallistua talon töihin omanosaamisensa ja mielenkiin-tonsa mukaan. Keittolau-taset tyhjenevät iloisen pu-heensorinan siivittämänä.Mikään ei herätä ruokaha-lua paremmin kuin pienipuuhailu raikkaassa meri-ilmassa. Päälle vielä kahvit

kauniilla lasiverannalla jut-tuja kuunnellen ja maise-maa ihaillen.

Pyhäjärvi-seuran jäsen-

maksun maksaneet ovatoikeutettuja nauttimaanupeasta villa Salmelasta il-maiseksi (normaalisti alue-maksu 3 euroa) ja majoit-tumisesta saa alennusta.

Olisi tärkeää, että kaikkiPääskyn jäsenseurat innok-kaasti osallistuisivat talkoi-siin ja kantaisivat vastuunVilla Salmelan toiminnas-ta. Näin me kaikki saisim-me jatkossakin nauttia täs-tä merellisen Helsingin lä-hes salaisesta aarteesta.

”Tääl on äiti ihanaa! Tul-laan kesällä uudestaan!” to-teaa seitsemänvuotiaaniposket punaisina. No taa-tusti tullaan!

EMILIA TIMPERI

Vuonna 2014 valmistu-nut laituri antaa mah-dollisuuden saapua myösomalla veneellä.Kuvat: Teemu Timperi.

Villa Salmela www.karjalaisten kesäkoti

varaukset ja tiedustelut0400-705 959

Kauko Hinkkanen kertoili Suvannon Seutu 1917-1921-kirjasta. Oikealla puheenjohtaja Mauri Hau-hia.

TuleekoPyhäjärvi-lehtesi

oikealla osoitteella?Ilmoita muutos

toimitukseen, lehti eikäänny automaattisesti

postiin ilmoittamalla.

Voit ilmoittaa muutoksenmyös säätiön kotisivujen

lomakkeella.

Elli Marjamäki esitti lau-suntaa.

Juhannuskokko valmistumassa suojärve-läisin, Viipurin lauluveikkojen ja sakkola-laisin voimin.

Anja Lehtinen.

Tiistai 19. toukokuuta 2015 11VPL.PYHÄJÄRVI

Lapsuuteni kotikylässäIkaalisten Leppäsjärvellä olikyläkirjasto. Se oli sijoitettuJärvenpää-nimisen talonpienempään asuinraken-nukseen. Kirjastonhoitaja-na toimi Tyyne, talon van-haemäntä.

Osa kirjoista oli huono-kuntoisia ja niitä annettiinilmaiseksi kyläläisille. Mei-dän kotiin saatiin kaksi ro-maania, ja toinen niistä oliHilja Valkeapään ”Talo pui-den varjossa”. Siinä kerro-taan Karjalassa asuvien ih-misten elämänvaiheista. Meihastuimme kirjaan ja mie-leeni on jäänyt, kun vanhaisäni ja siskoni keskustelivatkiihkeästi kirjasta. Ihastuk-seen vaikutti varmaan se-kin, että äiti oli kotoisinKarjalasta, Vpl. Pyhäjärvel-tä.

Talo puiden varjossa -kirjan päähenkilö oli MariaPajari, kaunis ja tarmokasneito, joka menee naimisiinLauri Kurki -nimisen mie-hen kanssa. Maria joutuuminiäksi taloon, jossa asuutalon vanhaisäntä ja -emän-tä, Laurin kaksi vanhem-paa veljeä perheineen januorin veli Heikki, joka onvielä poikamies. Marian,nuorimman miniän, osalletulee anopin ja apen ja myöspoikamiesveljen vaatteidenvalmistaminen ja pesemi-nen. Navetassakin Mariajoutuu tekemään työtäenemmän kuin toiset. Mut-ta Maria ei valita, sillä hänon tottunut tekemään työ-tä lapsesta saakka.

Vuodet kuluvat. Marialleja Laurille syntyy yksi tyttöja kuusi poikaa. Vanhaisän-tä ei anna naisväelle rahaaheidän omiin tarpeisiinsa.Niinpä Emma-miniä va-rastaa Miihkalin, kulku-kauppiaan, laukusta, kunväsynyt kauppias nukkuu.Maria näkee varkauden eikäjätä sitä salaan. Miihkali saatakaisin kankaansa, muttakauppiaan lähdettyä talos-sa nousee myrsky. Sen seu-rauksena joutuu Lauri per-heineen lähtemään talosta.Mukaansa he saavat Laurinrahaosuuden, huonon he-vosen ja pari lehmää.

Uusi koti on pieni jahuono talo, mutta se onihanalla paikalla järven ran-nalla. Se on ”talo puidenvarjossa”. Sitkeästi työtätehden ja säästäväisesti elä-mällä Maria ja Lauri ko-hentavat taloa. Uusi asuin-rakennus ja navetta raken-netaan. Velkaa joudutaanottamaan, mutta se makse-taan ajan kanssa takaisin.

Mirjam-tytär, lapsistavanhin, on kätevä käsis-tään. Aikuiseksi vartuttu-aan hän muuttaa kaupun-kiin, ryhtyy ompelijaksi jamenestyy hyvin. Pojat tart-tuvat talon töihin heti, kunkynnelle kykenevät. He ha-kevat metsästä koivunvar-puja ja kuorivat niitä kilpaavispilänvarvuiksi äidille.

Pekka, pojista vanhin,kaatuu Suomen vapausso-dassa. Samoin käy Reinon,Mirjamin sulhasen, jolle

Vispilänvarpuja äidille

Lahja Siukolan sisko Aino Siukola 21-vuotiaana,kun hän oli Karkun evankelisen opiston oppilaana.Isä Edvard ja sisko Aino vaihtoivat mielipiteitäTalo puiden varjossa -kirjasta.

Mirjam odottaa lasta. Poi-ka syntyy isän kuolemanjälkeen.

Laurilla on levoton veri.Markkinoille matkustamis-ta ja kaupungissa viipymis-tä hän harrasti jo Kurjentalossa oltaessa. Kun elämäomassa talossa helpottuuja velkataakka vähenee, niinalkaa Lauri taas matkustel-la. Santeri, Laurin markki-nakaveri, vihjailee Marialle,että Laurilla on toinen nai-nen kaupungissa ja poikatämän kanssa. Maria ei tah-do uskoa Santerin juttuja.Sitten Lauri sairastuu anka-raan keuhkokuumeeseen jaennen kuolemaansa tunnus-taa Santerin jutut tosiksi.Mariaan koskee kipeästi,mutta hän lupaa anteeksi-antonsa miehellensä.

Sodan jälleen syttyessäjoutuvat pojat rintamalle,eikä yksikään heistä palaatakaisin. Kaksi pojista kaa-tuu talvisodan, kaksi jatko-sodan aikana. Väinö, pojis-ta iloisin ja vilkkain, vie-dään sotavankina vieraa-seen maahan. Lauri-nimi-nen poika, isänsä kaima, olimennyt naimisiin ja vaimoodotti lasta. Häntä Lauri eiehdi nähdä. Poika kaste-taan isänsä arkun ääressä.

Maria on evakkona kau-kana Pohjanmaalla. Suurenpohjalaistalon pirtissä hänleipoo ja paistaa piirakoitaja karjalaisella välittömyy-dellään voittaa jäyhien poh-jalaisten ystävyyden. Evak-kotalon emäntä laittaa hy-vät eväät Marialle, kun tämäpääsee palaamaan kotiinsa.

Koti on kärsinyt sodanjaloissa. Ikkunat ja uunitovat rikki, mutta Maria einiitä sure. Hän on onnelli-nen, että saa taas olla koto-na. Kun sitten toinen jalopullinen lähtö tulee, niinMaria ei halua muuttaa kau-

as. Pienen rajatalon ystäväl-liset asukkaat luovuttavatkamarinsa Marian käyt-töön. Talo on järven ran-nalla. Maria tähyilee järventoiselle puolelle ja näkeetuhoutuneen kotinsa mus-tat savupiiput.

Maria on nyt vanha, kuih-tunut nainen, joka on me-nettänyt elämässään hyvinpaljon. Hän ei kuitenkaanole menettänyt uskoansaJumalaan, eikä hän ole kat-kera. Lämpimänä kesäpäi-vänä hän lähtee hakemaanmetsästä koivunvarpuja jaistuu niitä kuorimaan ran-nalla olevaan veneeseen. Sii-nä hän muistelee poikiaan,jotka kilvan kuorivat hä-nelle vispilänvarpuja. Illallarajatalon tytöt löytävät Ma-rian veneestä kuolleena.Marian huulilla on onnelli-nen hymy.

***

Olen muistellut niitä leh-tiä ja kirjoja, joita lapsuus-kodissani luettiin, ja minus-sa syttyi toive löytää ja saa-da omakseni Talo puidenvarjossa -kirja. En tiedä,mitä sille kirjalle tapahtui,joka oli lapsuuskodissani.Luultavasti se luettiin lop-puun.

Ikaalilainen kirjakauppi-as, joka myy vanhoja kirjo-ja, katsoi tietokoneeltaan janäki, että kirja on kaukanaSuomussalmen divarissa.Vain puhelinsoitto ja muu-taman päivän kuluttua kirjaoli minulla. Se on melkohyväkuntoinen, 2. painosvuodelta 1948, ja sen onkustantanut Pellervo-seura.

Kirja on minulle tärkeä,mutta ei sentään aarteenarvoinen. Aarre on minulleJumalan sana, Raamattu.

LAHJA SIUKOLA

Kirjoittajan äiti Maria Siukola o.s. Savolainen (kuvan keskellä toisellarappusella) nuorena Karjalassa Sairalan evankelisen opiston oppilaana. Kuvaon otettu tyttöjen asuista päätellen kotitaloustunnin yhteydessä. Kuvanmiehet ovat opiston talonmiehiä.

Kirjoittajan isä Edvard Siukola kotimetsän laidassa.

Tiistai 19. toukokuuta 2015VPL.PYHÄJÄRVI12

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, PerttiHakanen, Pirjo Kiiala, Kirs-ti Naskali, Esko Pulakka,Markku Pärssinen ja MarjoRistilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehtiilmestyy kesäkuussa.

Aineistot toimitukseen viimeistäänti 9.6.2015 mennessä, kiitos!

Kesän tapahtumia mm: 4.6. klo 18.30 Muisto elää -patsaalla Karjalanpuistossa Karjalaisseurojen yhteinentapahtumatuokio, jossa kuorolaulua, kukkienlasku japuhe. 13. -14.6. Karjaiset Kesäjuhlat Hyvinkäällä. 19.7.Pyhäjärvijuhlat Sastamalassa.Kerho on kesätauolla ja kokoontuu jälleen keskiviikkona2. syyskuuta 2015 klo 13.30 Koulukatu 12, Tampere.

TAPAHTUMAKALENTERI

Vpl. Pyhäjärvi -tuotteitaedullisesti lahjaksija omaan käyttöön

Hanki nyt vaakunapaita, jota saatavana jälleenkaikissa pohjaväreissä valkoinen, helmenharmaa jamusta. Tuote, juuristamme kertova Vpl. Pyhäjär-ven vaakunapaita, sopii esim. lahjaksi ja asuksesituleville kotiseutumatkoille, vaikka koko ryhmälle.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvallaja tekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy valkoisissa ja mustissasekä V- että pyöreällä kaula-aukolla, mutta hel-menharmaissa vain pyöreäaukkoisena. Koot S, M,L, XL hinta 15 e/kpl ja isommat koot XXL jaXXXL 20 e/kpl. Seuran 50-vuotishistoriikki(2007) tarjoushintaan 10 eur/kpl.

Postitettaessa lähetyksiin lisätään postituskulut.Tilaukset ja tiedustelut toistaiseksi ainoastaan Kai-sa-Liisa Korhonen 050-590 5433, e-mailkaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi (huom. muuttu-nut sähköpostiosoite)

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Perinnön jakoAvioliitot olivat ennen kestäviä, ne jatkuivat yleensäjommankumman puolison kuolemaan asti. Puoli-son kuoleman jälkeen naislesket saattoivat ottaapuustiekaksi kutsutun kumppanin, joksi lesken uut-ta puolisoa ennen nimitettiin. Kotikylässäni olitällainen pariskunta, emännällä oli poika Albertensimmäisestä avioliitosta ja uusi pariskunta saiyhteisen tyttären, Sylvi-nimiseksi kastetun.

Pariskunnalle tuli kuitenkin jossain vaiheessa ero.Albert jäi äidille ja Sylvi isälle. Omaisuus myytiinhuutokaupassa lukuun ottamatta kaunista, korkeaapeilikaappia, sillä molemmat halusivat sen itselleen.Koska sopua asiaan ei löytynyt, puustniekka löivasaralla peilin rikki ja totesi:

”Jos ei Sylvi saa peilikaappia, ei sitä saa Albertti-kaan”.

TORPAN ANTTI

Vpl. Pyhäjärvi-pöytästandaariSuunnittelu Kaarle Viika,1963. Hinta 42 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-isännänviiriKoko 45x400 cm.Suunnittelu Kaarle Viika,1992. Hinta 75 euroa.

Hintoihin lisätäänpostituskulut.

Tilaukset ja lisätiedotsäätiön asiamiesPirjo Kiiala,puh.0442815 047 taipirjo.kiiala(at)gmail.com.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiöstätuotteita itselle tai lahjaksi

Pyhäjärvi-kirja350 s.Reino O. Kukko –Kaarle Viika, 1989.Historiaa sanoin ja kuvin,sekä murresanastoselityksineen.Hinta 25 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön 60-vuotishistoriikki136 s. Reino Äikiä, 2008.Runsaasti kuvia ja muis-teluita säätiön alkuajoiltaja eri paikkakunnilla pi-detyistä Pyhäjärvijuhlistaja muista pyhäjärveläis-ten tapahtumista.Hinta 20 euroa.

Suvannon seutu1917-1921, elämää jaihmiskohtaloita336 s.Suvannon seudunpaikallishistoriantyöryhmä, 2015.Hinta 40 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönuudet adressit saatavana

Adressit 10 euroakappale

+ postituskulut.Tilaukset:

Juhani ForsbergRyytimaantie 19 A 8

00320 Helsinki,puh. 050-511 2899

taijuhaniforsberg@gmail.com

Apurahat 2015haettavina

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön yhteydessä toimii viisierillistä apurahoja jakavaa rahastoa. Apurahavoidaan myöntää seuraavin edellytyksin:- hakijan opinnot ovat tulossapäätösvaiheeseensa- hakija ei ole aikaisemmin saanut apurahaa allamainituista rahastoista- hakijan sukujuuret ovat Vpl. Pyhäjärvellä(isä, äiti, isovanhemmat jne.) Esivanhemmannimi, syntymäaika, asuinkylä tai talo.

Toukokuun 2015 loppuun päättyvähakuaika(postileima viimeistään 31.5.2015):- Perinnerahasto I:stä apurahoja jaetaanäidinkieltä tai musiikkia opiskeleville tai tutkivillehenkilöille.- Arvo Kukon rahastosta apurahoja jaetaanhumanistisia tieteitä ja musiikkia opiskeleville.

Tiedustelut: Juhani Forsberg p. 050 5112 899tai asiamies Pirjo Kiiala p. 044 2815 047

Hakemuslomake on tulostettavissa säätiönkotisivuilta/apurahat www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Lomakkeen kaikki tiedot tulee täyttää japostittaa liitteineen osoitteella:Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön hallitus,c/o Juhani ForsbergRyytimaantie 19 A 8, 00320 HELSINKIMistä löydän hyvän lahjan?

Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II.Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.

Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:taubila@pp.inet.fi tai 044 564 1040

Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä ilman lähetyskuluja.Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi/kirjapuoti

Suvannon seutu 1917-1921 elämää ja ihmiskohtaloita 336 s.Hinta 40 euroa. Tilaukset puh. 040 021 3369. Suvanto-kirjaa vain

tästä numerosta 040 021 3369 tai sähköpostistani. Numerosta 044 564 1040 vain Kaunista Vpl Pyhäjärveä.