YYHHTTEEIISSKKOOUULLUUNN TTIIEE2011-2012

2

Y H T E I S K O U L U N T I E

3

2 0 1 1 - 2 0 1 2

Yhteiskoulun Tie201 1 -201 2

Sisäl lysluettelo 3

Rehtorin terveiset 4

I t is over! 6

Lukuvuosi 201 1 -201 2 7

Marita Seppälä eläkkeelle 8

Värikäs oppilaskuntavuosi 1 1

Sanojen taikaa 1 2

Traaginen tul ikoe! 1 4

Kurkistuksia nuortenlehden toimitukseen 1 7

Leirikoulussa kisakeskuksessa! 1 8

Eri lainen koulupäivä 20

Tapahtumien vuosi! 21

Mammutinpoikasen torahammas Tuusulanjärvessä 22

Tyylejä&muotia koulun käytävil lä 24

Sienireseptejä 26

Voittoisa viesti tuntemattomalle soti laal le 27

Mangan ja animen pauloissa 28

LoveStory! 30

Kuolleet 32

Mediatiedot 35

4

Y H T E I S K O U L U N T I E

"Intohimo oppia ja kyky luoda" on Järvenpään opetuk-

sen iskulause. Lause on minul le merkityksell inen. Luet-

tuani tuon lauseen se niin sanotusti kolahti tajuntaani.

Tulkitsin sen sopivan minul le erinomaisesti . Oman am-

mattitaidon jatkuva kehittäminen on vaatinut intohimoa.

Se on vaatinut luovuutta. Iskulauseeseen sisältyy myös

ajatus siitä, miten merkityksell istä työtä koulussa teh-

dään. Päätin si is hakea työpaikkaa Järvenpäästä. Reh-

toriksi hakeutuminen on vaatinut l isäksi uskallusta

astua tuntemattomaan ja luopumista tutuksi tul leesta

Espoon kaupungista, jossa työskentel in 80-luvun alus-

ta alkaen. Miten Järvenpään iskulause on näyttäytynyt

minul le arjen työssä, nyt kun olen toiminut Järvenpään

Yhteiskoulun rehtorina lähes vuoden verran?

Kävellessäni päivittäin Järvenpään Yhteiskoulun sok-

keloisi l la käytävil lä en voi ol la törmäämättä aikaan-

saannoksiin, jossa luovuudella on osuutensa.

Värikkäät kuvataideteokset oppilaitoksemme seini l lä

eivät jää huomiotta. Oppilasporukat kynineen, pensse-

leineen ja maalipurkkeineen loihtivat kouluseini l le uutta

ul jasta pintaa. I ltapäivisin – koulun jo hi l jetessä – kier-

telen ja availen oppilaiden vessati lojen ovia. Niiden ta-

kaa paljastuu upeita maalauksia! Väli l lä eteeni aukeaa

vastamaalattu valkoinen seinä. Se viesti i minul le si itä,

että jotakin vanhaa on tuhottu ja uutta on syntymässä.

Jään odottamaan jännityksellä seinäpinnan muodon-

muutosta.

Huhtikuun alussa en voinut ylpeyttä tuntematta katsas-

taa Prisman ti loissa sijainnutta kuvataidenäyttelyä, joka

esittel i oppilaidemme töitä. Tuntui hienolta seistä si inä

muiden katsel i joiden rinnal la tuntemattomana ja ajatel-

la "salaisesti": Hei, minä olen tämän koulun rehtori,

jonka oppilaiden töitä nämä ovat! Lämmin aalto hul-

mahti sisäl läni!

Järvenpään Yhteiskoulussa luovuus ilmenee kuvatai-

teen l isäksi myös muil la alueil la. Tunnelmall iset joulu-

juhlat sekä Kansakoulun- että Urheilukadun koulun

ti loissa ovat osoitus innostuksesta ja taituruudesta.

Monenlaiset musiikkiesitykset kertovat luovasta ot-

teesta musiikin saral la tehdystä työstä. Oppilaiden vä-

l ituntikonsertit ovat ol leet piristäviä arkiuurastuksen

keskellä!

Yhteiskoulun tie, joka julkaistaan vuosittain, on epäile-

mättä yksi luovuuden hedelmä. Se sisältää tuotoksia

koko yhtenäiskoulumme eri-ikäisi ltä oppilai lta. Lehden

sisältö on runsas ja rönsyilevä. Juuri sel lainen kuin

luovan oppilaitoksen julkaisun tuleekin ol la! Lehden ai-

kaansaaminen vaati i monipuolista osaamista ja panos-

tamista. Lämmin kiitos, kirjoittaj i l le, kuvittaj i l le ja koko

toimitukselle Aa:sta Öö:hön. I lman teidän omistautu-

mistanne arvokas koulumme perinne eikä väylä kirjal l i-

sel le luovuudelle ol isi mahdoll ista!

R e h t o r i n

5

2 0 1 1 - 2 0 1 2

JYK:n oppilaskunta on ilahduttanut minua monin ta-

voin lukuvuoden aikana. Välituntitoiminnan ideoiminen

on yksi hienoimmista kehityshankkeista, jossa näkyy

oppilaiden kädenjälki. Toukokuun lopussa vietetty "pi-

dennetyn välitunnin vi ikko" aktivoi oppilaita i loiseen

yhteistoimintaan. Tapahtuma keräsi sählyn, pesiksen,

poffauksen, norsupallon, pertsapallon, frisbeegolfin ja

futiksen pari in koko yhtenäiskoulun porukan ykkösistä

ysiin.

Tässä yhteydessä voin mainita vain murto-osan siitä,

miten intohimo oppimiseen ja kykyyn luoda ilmenee

koulussamme. Kokkaamiseen, kädentaitoihin, l i ikun-

taan ja kaikkiin väl ine- ja reaaliaineisi in sisältyy ele-

menttejä, jotka tukevat luovuuden kehittymistä ja

vahvistavat halua oppimiseen. Tämän toiminnan mah-

doll istavat opettajat, joi l la on sisäinen palo tehdä työn-

sä ammattitaitoisesti ja kunnianhimoisesti .

Minkälaista toimintakulttuuria on jatkossa tavoiteltava

varmistaaksemme, että intohimo oppimiseen ja luo-

vuus näyttäytyvät opinahjossamme tulevaisuudessa-

kin? Perusedellytys näil le toiminnoil le on koulun

i lmapiiri . Meidän on voitava kokea työ- ja opiskeluym-

päristössä hyväksyntää. Meidän on koettava, että

olemme arvokkaita. Kokemus arvokkuudesta on tär-

keä kun onnistumme tehtävissä, mutta myös niissä ti-

lanteissa kun teemme virheitä, olemme saamattomia

tai epäonnistumme. Useimmat meistä pelkäävät epä-

onnistumista. Se on inhimil l istä. Monet pelaavat var-

man päälle eivätkä ota riskejä. Oppiminen vaati i

kuitenkin riskinottokykyä. Luovuus edellyttää uskallus-

ta ja kykyä murtautua ulos vanhoista ja turval l isista

ajatusmalleista. Luovuus vaati i rohkeutta!

Toimintakulttuurissamme tuleekin vi l jel lä tietoisesti ni itä

pi irteitä, joi l la entistä useampia rohkaistaan kokeile-

maan ja i lmaisemaan itseään. Oppiminen ei ole suora-

vi ivaista. Usein se tapahtuu yrityksen ja erehdyksen

kautta. Oppimisprosessi edellyttää kykyä ja tahtoa

vastaanottaa arviointia. Se vaati i omien ajatusten jaka-

mista muiden kanssa. Meidän tulee harjaantua "kuun-

telemaan" toinen toistamme. Meidän on vahvistettava

toimintakulttuuria, jossa aidosti kunnioitetaan kans-

saihmisiä, tarkastel laan asioita luovasti eri näkökulmis-

ta ja suhtaudutaan positi ivisen kri ittisesti asioihin.

Tarvitsemme siis hyviä vuorovaikutus- ja yhteistyötai-

toja, jotta oppiminen ja luovuus saavat toimintamah-

doll isuuden.

Kodin ja koulun hyvä yhteistyö on vanhempien ja opet-

taj ien yhteispeliä, joka on oppilaan etu. Yhteistyö on

välttämätön, jotta oppilas saadaan mahdoll isten kari-

koiden ja vaikeuksien yl i . Mutta yhteistyö on tärkeää

myös sil loin, kun oppilaan koulunkäynti sujuu myöntei-

sesti . Kuluneena lukuvuonna tarjosimme avointen

ovien viikkoa vanhemmil le, jotta tutustuisitte paremmin

koulun arkeen. Toivon, että voimme jatkossa kehittää

uusia yhteistyömuotoja kotien kanssa, jotka vahvista-

vat kasvatuskumppanuutta ja edistävät oppilaan hy-

vinvointia, oppimista ja luovuutta.

Kiitos kuluneesta lukuvuodesta! Toivotan tei l le kaiki l le

suotuisia kesäsäitä, ki ireetöntä nautiskelua ja rentout-

tavia lomapäiviä!

Natalie StolbowJärvenpään Yhteiskoulun rehtori

t e r v e i s e t

6

Y H T E I S K O U L U N T I E

I t is over!

Seiskalle ol i jännittävä tul la. Uusi ympäristö, uudet

naamat ja muutenkin uusi koulu. Muistamme ensim-

mäisen päivän, kun kaikki uudet seiskat seisoivat kou-

lun pihal la ja odottivat sisäl le menoa jännittyneenä.

Ensimmäiset vi ikot haahuil imme kartat kädessä ja et-

simme oikeita luokkia. Suurimman osan ajan seiskasta

veikin oman paikan koulussa löytäminen, uusiin kave-

reihin ja opettaj i in tutustuminen.

Luokkamme seiskalla ol i aika, no. . . suoraan sanottuna

todella vi l l i . Monet kerrat saimme opettaj i l ta huonoa

palautetta, mutta korvamme siihen aikaan olivat kuin

perunalla. Helmestäkin huomasi, kuinka kokeil imme

omia rajojamme seiskan aikana. Luultavasti useimmat

meistä saivat myös kotona palautetta "puhelahjoistam-

me".

Kasil le si irtyessä olti inkin sitten jo "ni in" vanhoja, ettei

mitään rajaa. Uudet tulokkaat saapuivat ja ol i kivaa,

kun koulu ol i jo ennestään tuttu. Vaikka kasil le tul lessa

hoetti in, että nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni,

monella tahtoi muu elämä mennä opiskelujen edelle.

Tunneil la otimme asenteen, että "mitä täl lä vuodella on

väliä, kun ysiluokalla kuitenkin voi ruveta tsemppaa-

maan." Kasiluokka oli kiva päättää perinteiseen Särk-

kis-reissuun, kun koulunpenkkien sijaan sai väl i l lä istua

vuoristoradan kyydissä.

Ehkä kasil la ol isi kuitenkin pitänyt ajatel la asioita laa-

jemmin, ottaen huomioon kuinka olisi ol lut helpompi

opiskel la ysi l lä, jos kasiluokan olisi suorittanut kunnial la

läpi.

No, kesä loppui ja menimmekin jo ysil le. Olti in koulun

vanhimpia. "Jeejee!" Aika ysil lä kului si lmänräpäykses-

sä. Elokuu vaihtui helmikuuhun, ja vuoden aikana nu-

meroita nostetti in ja kouluun ruvetti in panostamaan

toden teolla.

Stressiä ol i varmasti kaiki l la, että pääseekö jatkokoulu-

tukseen ja ri ittävätkö arvosanat. Pääsy- ja soveltuvuus-

kokeet ovat nyt takana ja enää ei tarvitse kuin odottaa

tulosten julkaisua.

Ysil lä aika kävi kuitenkin tiukaksi, kun kokeita tul i ko-

keiden perään ja si inä ohessa ysienpäivä, maljati lai-

suus ja opettajat vs. oppilaat pesispeli piti järjestää.

Peruskouluaikamme on ollut ihan superia näiden mah-

tavien ihmisten parissa, vaikka lisävuosia emme täällä

kaipaakaan. Seisomme täl lä hetkel lä tienristeyksessä,

josta jokainen tämän päivän jälkeen lähtee kulkemaan

omaa reittiään.

Muistakaa seiskat ja kasit tulevana vuonna ottaa här-

kää sarvista kiinni ja panostakaa siihen opiskeluun. Jos

heti syksyn aikana aloitatte tsemppauksen, voimme lu-

vata tei l le, että tulokset näette viimeistään ysin kevääl-

lä. Hymy korvissa voitte i loita, kun tajuatte, että tei l lä on

mahdoll isuus päästä haluamaanne jatkokoulutukseen.

Tulevat ysit, aika tosiaan menee nopeammin kuin ta-

juattekkaan. Pitäkää hauskaa, mutta älkää siinä ohes-

sa unohtako opiskelua! Tulevat kasit ja ysit, ottakaa

uudet seiskat hyvil lä miel in vastaan, ni in uusi koulu-

vuosi on kaikkien kivempi aloittaa.

Opettajat, olette tehneet loistavaa työtä näiden kolmen

vuoden aikana täällä ol lessamme, vaikka aina emme

olekaan olleet ni itä helpoimpia tapauksia.

Seiskat ja kasit, pitäkää lippu korkealla poistuessamme

talosta. Enää emme voi muuta kuin toivottaa onnea tu-

leval le kouluvuodelle Järvenpään Yhteiskoulussa ja oi-

kein hyvää kesää joka ikisel le!

Kiitos!

Emilia Kinnunen & Ella Koskinen 9E

7

2 0 1 1 - 2 0 1 2

39

6

12

Lukuvuosi201 1 -201 2

Lukuvuosi 201 1 -201 2 alkaa

8-luokkien Särkänniemi-retki

Kevätjuhla & 9-luokkien

koulunpäättäjäiset

Kesäloma

Syysloma

Joulujuhla, joulukirkko & joululoma

Talvi loma

Pääsiäiskirkko

Vanhempaini lta

Taksvärkkipäivä

TET-viikotValinnaisaineilta

I tsenäisyyspäiväjuhla,

Lucia-juhla

Alakoulun talvi l i ikuntapäivä

Pisa-tutkimus

Ystävänpäiväohjelmaa

Vapunaatto-ohjelmaa

8

Y H T E I S K O U L U N T I E

1 . Milloin aloitit opettajana Järvenpään Yhteiskou-

lussa? Millainen koulu Yhteiskoulu oli tuolloin? Mi-

tä opetit? Millaisia opetusryhmät olivat?

Minut val itti in Järvenpään kaupungin äidinkielen ja his-

torian ja yhteiskuntaopin lehtorin virkaan 1 .8.1 981 al-

kaen. Sijoituspaikka oli Keskustan yläaste, kuten

koulumme nimi tuol loin kuului. Sain heti valvontaluo-

kan: 32 ihanaa oppilasta, joista osa opiskeli a-kielenä

ruotsia, osa englantia. Opetin valvontaluokalleni äidin-

kieltä. Käytössä oli spiraal imenetelmä: joka vuosi ker-

ratti in koko paketti sanaluokista alkaen. Oppilai l la ol i

käytössään Äidinkiel i-nimiset vihkoset. Samassa talos-

sa oli myös lukio, ja osa opettaj ista opetti sekä lukiossa

että peruskoulussa. Opetuksen tekniset vimpaimet ol i-

vat niukat: l i i tutaulu ja mahdoll isuus tehdä monisteita

joko spri ikoneella tai mustikkavahaksil la. Aika pian il-

maantui myös valokopiokone opettaj iston käyttöön.

Piirtoheitin ol i upea uutuus, ja nyt sitten on nämä doku-

menttikamerat ja tietokoneet ja älytaulutkin pian.

2. Miksi ja miten Sinusta aikoinaan tuli äidinkielen

ja kirjallisuuden opettaja?

Puhdas sattuma. Olin ki innostunut sekä biologiasta et-

tä suomesta. Pääsin yl iopistoon ilman pääsykoetta en-

kä koskaan vaivautunut biologian pääsykokeisi in.

Uskon, että äikkä on ollut enemmän mun juttuni. Opet-

tajaksi en aikonut vaan kirjastoihmiseksi. Jotenkin pää-

dyin opettajan sijaiseksi ja sitten pyrin ja pääsin

auskultoimaan. Virat ol ivat tuol loin äikkä + hissa, joten

piti hankkia pätevyys myös hissaan. Ollessani äitiyslo-

malla keväällä 1 986 kollegani soitti ja kertoi, että Jär-

venpäässä on auki äidinkielen opettajan paikka. Hain

virkaa, sain ja olen siitä pitäen opettanut vain äidinkiel-

tä, kunnes 1 990-luvun alussa hakeuduin täydennys-

koulutukseen opiskelemaan suomi toisena kielenä

-opettajaksi.

3. Miten ja miksi "päädyit" opettajaksi Järvenpään

Yhteiskouluun?

Olen syntynyt Helsingissä ja muualla työskenneltyäni

palasin mieluusti lähemmäs kotia. Olin hakenut työtä

Järvenpäästä jo kaksi vuotta aiemmin. Vietin pari vuot-

ta opettajana Imatral la ammattikoulussa, mikä oli perin

opettavaista.

4. Mikä on ollut antoisinta opettamisessa?

Opettaminen on paljon arkista puurtamista kokeiden ja

tuntisuunnitelmien parissa. Joskus otetaan mittaa toi-

sistamme, opettajat ja oppilaat. Hienoimpia hetkiä ovat

ne, kun huomaa oppilaan oivaltaneen jonkin jutun ja

kun oppilas tekee haastavia, kuitenkin aiheeseen li itty-

viä kysymyksiä. Sil loin saa selittää sydämensä kyllyy-

destä. Matkan varrel le on mahtunut ihania kollegoja ja

mainioita opetustaimia.

5. Miten äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaine on

"elänyt" ajan saatossa?

Kun vuonna 1 970-luvul la kävelin kateederi l le, ol i mat-

kassa Suomen kielioppi, teki jöinä Setälä - Nieminen

-Ojajärvi, sekä Oppikoulun lukukirja. Sekä isäni että

minä olimme opiskelleet Setälän kiel ioppia. Oppikoulu

si is painottui kiel ioppiin ja oikeinkirjoitukseen eivätkä

asiat ol leet vuosikymmenten aikana kovin paljon muut-

Marita Seppälä aloitti opettajana Keskustan yläasteel la Järvenpäässä elokuussa

1 981 . Työvuosien saatossa moni asia on muuttunut: l i i tutaulut on korvattu

tussitaului l la, spri ikoneiden ti lal la ovat kopiokoneet ja media. Nyt Marita on

siirtymässä eläkkeelle ja kertoo Yhteiskoulun Tien luki joi l le työurastaan.

Marita Seppäläe l ä k k e e l l e

9

2 0 1 1 - 2 0 1 2

tuneet.

Jo yhteiskoulussa toimiessani pääsin kokeilemaan uu-

dentyyppisiä oppikirjoja, mutta peruskoulun tulo on

muuttanut paljon. Edelleen jäsennetään lauseita ja

koetetaan saada opetustaimet tajuamaan, että pistei l lä,

pi lkui l la ynnä muil la asioi l la on väliä ja ettei ole yhden-

tekevää, kirjoitetaanko esim. kivi vai Kivi, mutta perin-

teisten asioiden rinnal le on tul lut monenlaista. Sopii

kurkistaa nykykirjojen sisäl lysluetteloon. Perinteisten

aineiden l isäksi yritetään kirjoittaa eri laisi in tarkoituk-

si in. Harmi vain, ettei käytettävissä oleva aika ole lain-

kaan lisääntynyt suhteessa vaatimuksiin.

Ja sitten on tietenkin tuo arviointi . Vuosia annetti in kak-

si numeroa äidinkielestä. Monet oppilaat saivat hyvän

arvosanan sekä kirjoittamisesta että kielentuntemuk-

sesta ja kirjal l isuudesta, mutta ol i ni itäkin, jotka olivat

mainioita kirjoittaj ia mutta viis veisasivat teorioista, tai

toisinpäin. Varsinkin aluksi tuntui yhden numeron anta-

minen kovin hankalalta, ja tietenkin yksi numero vä-

hentää äidinkielen painoarvoa.

Hieno juttu on se, että kirjal l isuuden painoarvo on

noussut: se mainitaan nykyisin oppiaineen nimessäkin.

6. Miten oppilaiden taipumukset, vahvuudet ja

haasteet ovat "eläneet" aikojen saatossa?

Monien oppilaiden kirjoituksesta on vaikea saada tolk-

kua ja muisti inpanojen tekemiseen menee kovin paljon

aikaa. Uusi i lmiö on se, että ihan äidinkiel isetkin suo-

malaiset taivuttavat sanoja kummall isesti . Tavutustaito

on kadonnut, ja aikamuotojen käytössä on sekaannuk-

sia. Varhaisvuosina oppilaat osasivat automaattisesti

val ita oikean tempuksen ja pysyä siinä. Nykyisin vyöry-

tetään kaikkia aikamuotoja sikin sokin. Puuttuuko myös

tarkka lukutaito? Ettei huomaa eroa sanoo ja sanoi

-sanojen väli l lä?

Positi ivista kehitystä on se, että nykyoppilaat ovat pal-

jon reippaampia esiintyj iä kuin aikaisemmat polvet. He

myös kysyvät rohkeasti ja ottavat kantaa.

Marita yläkouluikäisenä

10

Y H T E I S K O U L U N T I E

Aina on ollut oppilaita, joi l la on ollut eri laisia oppimison-

gelmia.

Ensimmäisenä vuotenani yritin opettaa seiskoja luke-

maan koulun jälkeen, kunnes sekä oppilaat että minä

uuvuimme. Osalla oppilaista on ollut onni saada hyvää

tukea ja heil lä on luottamusta itseensä. Kaiki l la ei ole

ol lut yhtä hyvä tuuri. Kaikkein haasteell isimpia ovat eri-

laiset mielenterveyden ongelmat, jotka tuntuvat l isään-

tyneen. Nämä nuoret tekevät mielen surul l iseksi.

Mielestäni mielenterveysalan asiantunti joiden pitäisi

hoitaa nuoret opiskelukuntoon. Sairaan ihmisen ei kuu-

lu roikkua koulussa kokemassa pettymyksiä ja ahdistu-

massa lisää.

Kun aloitin, ol in lähinnä opettaja, mitä nyt luokanvalvo-

jana kovistel in poissaoloja ja sen sellaista. Nyt pitäisi

ol la myös mielenterveysalan asiantunti ja ja kasvatus-

vi isas, kun vanhemmat ihmettelevät luokanvalvojal le,

että kun en saa lastani esim. nukkumaan ajoissa.

7. Millaisten asioiden oppiminen on Sinusta tär-

keintä äidinkielessä ja kirjallisuudessa?

Pitää osata tuottaa selkeää tekstiä ja ymmärtää luke-

maansa, arvioida ja ottaa kantaa, perustel la. Kiel i on

vaikuttamisen keino. Ja jos saisi opetustaimet edes

hieman rakastamaan kirjal l isuutta, ymmärtämään, mikä

mahdoll isuuksien maailma kirjal l isuudessa pii lee.

8. Mikä äidinkielen ja kirjallisuuden osa-alue kiin-

nostaa Sinua eniten? Miksi?

Minua patistetti in aikanaan opiskelemaan pitkää matik-

kaa. Kaipa siksi rakastan lauseenjäsennyksen logiik-

kaa, tai ainakin sitä perinteistä attribuutteineen

kaikkineen. Koko kielen rakenne, i lmaisusysteemit, va-

riaatiot. . . Toisaalta voisin puhua kansanrunoista ja pe-

rinteestä loputtomiin, el len panisi jarruja itsel leni.

9. Mitkä ovat olleet Yhteiskoulun parhaat puolet

työpaikkana/kouluna?

Tässä talossa on tul lut hyväksytyksi omana vajavaise-

na itsenään. Ei ole tarvinnut ol la yl i-ihminen. On luotet-

tu si ihen, että opettaja hoitaa hommansa vastuul l isesti .

Tässä talossa on yritetty säilyttää tietty vaatimustaso.

Työtä on tehtävä.

Vaikka vuosien saatossa on väki vaihtunut, ti lal le on

tul lut uusia mukavia kollegoita. Vaikea verrata enää

mihinkään näin pitkän ajan jälkeen. Ei vaan ole tehnyt

miel i minnekään muualle!

1 0. Millaisia terveisiä haluaisit "jättää" kollegoillesi

ja oppilaillesi?

Liian juhlal l ista sanoa mitään.

Tai no. Oppilai lta voisi kehottaa pitämään huolta itses-

tään ja olemaan armeliaita itsel leen. Kaikki tekevät vir-

heitä, mutta sitten vain nokka vasten tuulta.

Opettaj i l le voisi antaa mun privaattipostin osoitteen.

Mun tulee ikävä, ja ol isi kiva jos joku ehtisi joskus vies-

tei l lä.

Marita Seppälä & Katariina Knuutinen

11

2 0 1 1 - 2 0 1 2

VVäärrii kkäässoppilaskuntavuosi

Oppilaskunnan edustus syksyllä oli kasassa,luokka-asteittain edustus demokraattisesti tasassa.

Tavoitteeksi laitettiin yhteinen hyvä,toiveena kouluväen luottamus syvä .

Innolla kaikki mukana hääriija kokemuksia ikimuistoisia mukaansa käärii .

Ohjaajia oli kolme lukuvuodella tällä,kokouksissa mukana yksi tai kaikki , ei väliä hällä .

Puheenjohtajakin joukolle on valittu,joskus tiukasti väännetty, joskus porukalla naurettu.

Kokouksiin kutsu kun radiosta kaikuu,kohta puheensorina sohvilta raikuu.

Ohjaajan elämä helppoa on ,kun joukko oppilaiden on näin verraton .

Toiveemme on koulun arjessa olla,tarjota arkeen iloa eikä yksin hääriä kuutamolla.

Halloween-boolia kaikki sai maistaa,kuka siitä ois halunnutkaan laistaa?

Koristeet olivat hulppeat ja hurjat,koulun valtasivat hämähäkit ja hirviöt kurjat.

Tarjoiltiin piparia ja mehua, se kuuluu jouluun ,ja perustettiin mieliruokapäivät meidän kouluun .

Ystävänpäivä toi seinille terkutja ruokalaan oppilaiden mieliherkut

Liikuntaleikkejä alakoululla leikittiin ja reuhattiin ,hiihtoladuilla, temppuradoilla ja lumikengillä peuhattiin .

Keväällä Särkikseen suuntas taas bussitpääsi riekkumaan kasien maijat ja jussit.

Vietettiin vielä ysienpäivää,sai koulun vanhimmat juhlia vailla huolen häivää .

Jäi vuodesta muistot mieliimme hyvätensi vuotta ajatellen myös idean jyvät.

Päivi Jalava

12

Y H T E I S K O U L U N T I E

Lokakuun alussa kahdeksannen luokan äidinkielen ja kirjal l isuuden syventävän

kurssin tunnil la vierai l i vantaalainen runoil i ja, kirjal l isuuden opettaja ja toimittaja

Sanni Purhonen.

SanojentaikaaKaksoistunnin ensimmäisen puolikkaan aikana Purho-

nen kertoi omasta työstään varsinkin kirjoittamisen pa-

rissa. Paitsi että hän on kolumnisti mm. Vantaan Lauri

-lehdessä, hän on myös kääntäjä. Pitkäaikaisin kirjoi-

tusprojekti on ol lut oman runokokoelman Naara laati-

minen. Se ilmestyi kesällä 201 0, ja nyt on uusi

runoteos syntymässä.

Toinen puoli kaksoistunnista kului luovan kirjoittamisen

parissa. Purhonen oli valmistel lut meil le pienen harjoi-

tuksen: jokainen sai muutaman sattumanvaraisen sa-

nan, jotka oli leikattu lehdestä. Näiden sanojen pohjalta

kirjoitimme lyhyet tarinat, joiden oli tarkoitus kuvata jo-

tain pientä hetkeä elämässä. Luokan täyttivät harras

kynän suhina ja paperin rapina, kun 1 2 osall istujaa kir-

joitti . Lopuksi halukkaat saivat lukea tuotoksensa muil le

ääneen. Yksi syntyneistä teksteistä, I iris Riihimäen Vi-

han talo, on luettavana täl lä aukeamalla.

Mitä on luova kirjoittaminen?

Purhonen kertoi, että luovassa kirjoittamisessa on ta-

voitteena löytää eri laisten kirjoitusharjoitusten avulla

kirjoittajan oma ääni ja oma paras tapa ilmaista itseään

kirjal l isesti . Luovan kirjoittamisen kurssi l la kynnyksen

on tarkoitus ol la matalal la. Kirjoittajat tulevat sinne eri-

laiset asiat mielessään; lähtökohdat, tavoitteet ja kun-

nianhimo vaihtelevat paljon. ”Kaikista ei voi tul la

Nobel-kirjai l i joita, mutta jokainen voi oppia kirjoitta-

maan”, ti ivisti Purhonen. Joku voi haluta kirjoittaa kir-

jan, toisel le kirjoittaminen on hauska harrastus.

Purhosen mielestä kaikkien kannattaisi osal l istua edes

kerran elämässään luovan kirjoittamisen kurssi l le, si l lä

siel lä voi oppia kirjoittamaan paremmin. Vertaisryhmän

tuki on siinä ensiarvoisen tärkeää. Kurssilta voi löytyä

luotettava luki ja, joka antaa lahjomatonta ja rakentavaa

palautetta kirjoituksista, mikä auttaa kirjoittajaa kehitty-

13

2 0 1 1 - 2 0 1 2

mään. Lisäksi turval l isessa ympäristössä saatu palaute

auttaa ottamaan vastaan palautetta myöhemmin muu-

al la. Omien tekstien lukeminen ääneen kehittää kieltä

ja inspiroi.

Moka on lahja!

Mil laisia harjoituksia kurssi l la sitten voidaan tehdä? En-

sinnäkin eri taiteenlajeja - kirjal l isuutta, kuvataidetta,

elokuvaa ja musiikkia - voidaan käyttää inspiraation

lähteenä. Kirjal l isuushan ei synny tyhjässä. Runoutta

voidaan lähestyä eri laisten rytmisten kuvioiden ja tyy-

l ien kautta. Hyvä esimerkki tästä on japanilainen tanka-

runous. Myös eri laisia genrejä kannattaa kokeil la, sa-

moin uusia henkilöhahmoja. Jopa aikamuodoil la voi

leikitel lä. Kaikissa harjoituksissa on tärkeää ilmaisun

vapaus, si l lä jyrkät säännöt kangistavat. Edes mokaa-

mista ei tarvitse pelätä, si l lä mokakin voi ol la hyvä asia.

Jopa kirjoitusvirhe on luova teko. Eräs Purhosen suo-

sikkiharjoitus onkin sel lainen, jossa kannustetaan kir-

joittamaan mahdoll isimman huonosti, keräämään

teksti in kiel ioppi -ja tyyl ivirheitä, juonen heikkouksia ja

tahatonta komiikkaa.

Purhonen antoi ohjeen nii l le, jotka miettivät, mistä kan-

nattaa kirjoittaa: Jos elämässä on jokin asia, josta pel-

kää kirjoittaa, juuri si ihen kannattaa tarttua. Jossain

vaiheessa kipupisteet ja puutteet nousevat kuitenkin

esil le.

Kirjoittamisen ja yl ipäätään luovan toiminnan yhtey-

dessä puhutaan usein inspiraatiosta, ja varsinkin sen

puutteesta. Jos inspiraatiota ei tule, ei kirjoittamisesta-

kaan mitään tule. Purhonen kuitenkin lohdutti , että 70

% kirjoittamisesta on kovaa työtä ja vain 30 % inspi-

raation siivittämää. Inspiraatiota hän kuvailee pakotta-

vaksi tarpeeksi luoda jotain, yhtä pakottavaksi kuin

hengittäminen.

Vihan taloIsä istui lamaantuneena olohuoneen kulmasohvalla,televisiosta tuli kymmenen uutiset. Jäin katsomaantylsästi pukeutunutta uutistoimittajaa, joka istuiruudussa selostaen tämän päivän uutispuuroa.”Faija, hei. Pääsenkö tänään vielä ulos?” kysyinmahdollisimman anovasti. ”No et tosiaan pääse”, vastasikaljuuntuva isäni kääntäen kasvonsa minua kohti.”Tähän aikaan sinun pitäisi olla jo nukkumassa!” ”Noihan sama”, vastasin.Vedin keltaiset kumpparit jalkaan ja lähdinmäärätietoisesti talsimaan syksyistä ja märkää pihatietäpitkin. Olin menossa äidin luo.Kun saavuin äidin takapihan portille, huomasin mustanVolvon pihassa. Heti sen jälkeen kuulin saman huudon.Lasi paiskautui ikkunaan. Naapuri käveli ulos ja mutisiitsekseen: ”En voi sietää tätä räiskettä, nyt loppu.”sanat: uutispuuron, räiskettä, keltaiset kumpparitIiris Riihimäki 8B

Kati Niinistö

14

Y H T E I S K O U L U N T I E

TTrraaaaggiinneennTTuulliikkooee!!Dramaattisia valoja, valehtel i joita ja noitatansseja. Järvenpään teatterin Tulikoe

innosti katsojia kirjoittamaan arvosteluja näytelmästä.

Arthur Mil lerin käsikirjoittama Tulikoe sopi hyvin näyttämölle. Näytelmä oli pelottavaa draamaa, joka ottaa

kantaa eri ihmisryhmien vainoihin. Järvenpään teatterin sovitus toi esi l le myös nykyajan epäkohtia: rasismia

ja kiusaamista. Noitavainoista kertova näytelmä jäi joi ltain kohdilta epäselväksi: kuka lopulta ol ikaan syyll i-

nen ja mihin?

Repli ikit hukkuivat toisinaan taustahälyyn, mutta ol ivat muuten selkeitä. Vuorosanat huudetti in kovaan ää-

neen, mikä vaikutti hiukan ylinäytel lyltä, mutta esiintyj ien yhteistyö toimi ja näyttel i jät ol ivat selvästi vuorovai-

kutuksessa keskenään. Näyttel i jöiden eleet ja i lmeet tuntuivat harkitui lta ja korostivat uhkaavaa tunnelmaa.

Roolihahmot istuivat hyvin näyttel i jöi l le. Ainoastaan Rebecca Nursen (Emil ia Hokkanen) nuoruus pisti si l-

mään. Häiritsemään jäi myös Joch Proctorin (Christian Pirskanen) tapa käyttää kivääriä. Kohtauksessa, jos-

sa hän uhkasi ampua Pastori Halea (Venla Kosonen), teki miel i kirkua: ”Ase pois kainalosta!”

Lavastus oli yksinkertainen mutta toimiva. Valaistus loi tunnelmaa punaisi l la valoi l la ja pimeil lä alueil la. Lo-

pussa lampun ja pimeän takaseinän kontrasti ol isi saanut ol la suurempi, si l lä nyt takana asusteitaan purka-

vat näyttel i jät erottuivat l i ian hyvin ja veivät huomion itse esityksestä.

Puvustus oli aidonoloista, vaikkeivät asut aivan 1 600-luvun vaatteita ol leetkaan. Voimakas maskeeraus tuki

synkkiä kohtauksia. Samalla se tuki kunkin hahmon hall itsevia piirteitä. Varsinkin alun tanssikohtauksessa

maskeeraus sai henkilöt näyttämään jopa hieman yli luonnoll isi l ta.

Musiikki ei noussut suureen rooli in esityksessä, mutta toimi taustal la tunnelmanluojana. Tehosteet ol ivat vai-

kuttavia, mutta hieman omituisia. Taustalta ”vahingossa” kuuluvasta naurusta jäi epäselväksi, ol iko se sitten-

kin tarkoituksell ista. Jos sil lä halutti in purkaa ahdistavaa tunnelmaa, se onnistui l i iankin hyvin, si l lä katsoja

unohti, mitä oikein tapahtuikaan hetki sitten.

Esitys ei sovi perheen pienimmil le uhkaavan ja pelottavan tunnelmansa ja aiheensa vuoksi. Kaiki l le muil le

näytelmä sen sijaan sopii , vaikkeivät noitavainot erityisemmin kiinnostaisivatkaan.

Esityksen parasta antia ol i ehdottomasti sen uhkaava ja pelottavakin tunnelma, jota tuoti in hienosti esi in va-

laistuksella ja korostetul la maskeerauksella. Esityksen tarpeettomat keskeytykset kuitenkin särkivät tunnel-

man ja muistuttivat, että kyse onkin vain pelkästä teatterista.

Heidi Pirhonen 9D

15

2 0 1 1 - 2 0 1 2

Noituutta, noituutta! Tulikoe näytti valehtelun mestarit sekä toi esi in upeat, nuoret näyttel i jät. Kun näytelmä

loppui, ol in sanaton. Järvenpään teatterikel larissa, jossa Tulikoe esitetti in, ol i pimeää. Ovessa seisoi näyttel i-

jä, jonka kasvot ol i maalattu valkoiseksi eikä hänen ilmeensä värähtänytkään. Se toi tunnelmaa. On sanottu,

että Tulikoe olisi todel la ankea, mutta kumoan nuo sanat. Ennen näytelmän alkua katsojat menivät istumaan

tuolei l leen samalla kun lavalla ol i pieni valkea valaistus sekä seisovia naisia valkoisi l la naamoil laan. Yhtäkkiä

valot sammuivat, valaistus muuttui punaiseksi ja jännittävä musiikki soi. Naiset tanssivat ympyrässä.

Lavastus oli köyhää, mutta se sopi tunnelmaan. Valoina käytetti in peruspöytälamppuja, joita pidetti in maassa

tai kädessä. Se oli outoa mutta omaperäistä. Jopa yleisön paikoil le ol i si joitettu samanlaisia lamppuja.

Musiikki ol i tunnelmaan sopiva. Erikoista tässä oli se, että osa näyttel i jöistä ol i katsomossa tai sen takana.

He kertoivat kertomusta puolelta toisel le. Sitä ol i ki innostavaa kuunnella ja katsoa. He käyttivät hienoa kuis-

kaustekniikkaa toistaakseen näyttel i jän sanat oikealla hetkel lä.

Vaatteissa oli pieniä yksityiskohtia, mikä toi esi l le köyhän ja rankan ajan sekä keskiajan. Maalaismiehellä ol i

reikä housuissa polven kohdalta ja joi l lakin tytöi l lä ol i reikiä sukkahousuissa. Näytelmään oli keksitty myös

hauskoja kohtia. Kännykän tekstiviestiääni soi kesken tärkeää kohtaa. Se oli hyvin keksitty. Oli myös muita

hauskoja ideoita, jotka toivat ankeaan ja vihaiseen tunnelmaan vähän huumoria. Katsomossa jopa nauretti in.

Usealla näyttel i jäl lä ol i ainakin kaksi hahmoa ketä näytel lä. Nähti in tuttuja kasvoja poli iseina, tuomarina oi-

keudessa sekä tuomitun perheen äitinä. Tässä huomasi kuinka upeasti näyttel i jä pystyy muuttumaan aivan

toiseksi pienessä ajassa. Tarinaan ja kertomukseen, koko näytelmään, pääsi mukaan näyttel i jöiden avulla.

Juoruja ja valheita sekä lisää juoruja. Näytelmässä ei pystynyt välttymään nii l tä. Siinä huomatti in, kuinka pie-

ni lause voi syntyä suureksi, valheita täynnä olevaksi. Kylässä kiersivät juorut tytöstä, joka oli kuin koomas-

sa. Tarinassa oli sopivasti draamaa.

Puhutti in noituudesta ja valehtelevista ihmisistä. ’’Vainoa lähimmäistäsi ’’ , si inä sanotti in. Kaikkia syytetti in

jostain ja lopulta useimmat hirtetti in tai he joutuivat oikeuden eteen, mutta pelastuivat ihmeell isesti . Maalais-

miehen tyttären ystävät syyttivät häntä siitä, että he näkivät paholaisen. He teeskentel ivät ja huijasivat sekä

oikeutta että itseään.

Esityksen kesto oli sopivan pituinen, ei l i ikaa eikä l i ian vähän. Ikäraja ol i oikea. Tul ikoe ei ol isi sopinut al le

1 3-vuotiaal le. Loppu oli vähän erikoinen ja hieman epäselvä. Emme tiedä, hirtetti inkö oikeat ihmiset vai ol i-

vatko he syyttömiä. Tarina jäi vähän kuin kesken. Uskon, että yleisö olisi halunnut l isää. Mutta esityksen jäl-

keen olin si lti sanaton, hyvällä tavalla. Mahtavaa, Järvenpään teatteriryhmä!

Lopussa annetti in kunnon aplodit näyttel i jöi l le. He olivat vain teatteriharrastaj ia, mutta tuntuivat ammatti laisi l-

ta. He huusivat, puhuivat selvästi eivätkä ujostel leet. He olivat tunnelmassa sekä tarinassa mukana todella

hyvin.

Johanna Malin 9E

16

Y H T E I S K O U L U N T I E

Näytelmän alkaessa näytös salissa soi synkkä ja hiukan pelottavakin musiikki. Valaistuksessa oli käytetty

synkän punaisia valoja, jotka tekivät ti lasta hiukan ahdistavan oloisen. Tila ol i todel la dramaattinen ja sai kat-

sojan selkäpiin karmimaan. Näyttel i jät ol ivat painautuneet seini in ki inni ja ol ivat l i ikkumattomina paikal laan.

Kun musiikki muuttui uhkaavammaksi, yleisö hil jeni ja keskittyi katsomaan näyttämölle.

Näytelmä sijoittui ajal le, jossa ihmisiä vainotti in, hirtetti in ja karkotetti in ihmisten seurasta noitina. Asetelma

kuulosti mielenkiintoiselta ja sitä se myös oli . Näytelmä kesti noin 1 h 30min ja sen aikana ehti tapahtua pal-

jon kaikenlaista. Karmival la tanssil la ja veren juonnil la alkanut näytelmä muuttui tarinaksi täynnä valheita,

epäluuloa ja kyseenalaistamista. Kaikkia epäilti in noidiksi tai paholaisen apulaisiksi ja kunnoll isin kristittykin

saattoi joutua köyden jatkeeksi. Erityisen mieleenpainuva kohta oli mielestäni kohtaus, jossa pastori Parris

ol i kantanut tyttärensä Bettyn vuoteelle. Bettyn ympäri l lä alkoi kuhista ihmisiä ja pastori Halea pyydetti in ma-

naamaan Bettystä pahat henget pois.

Näyttel i jät ol ivat nuoria, mutta hoitivat roolinsa hienosti . Äänenkäyttö ol i hyvää ja väli l lä jopa korvia huimaa-

vaa. Jokainen eläytyi hienosti rool i insa. Mielestäni parhaimpiin näyttel i jäsuorituksiin kuuluivat Ell i Niemen

esittämä Anna Putnam ja Ossi Wil l iamsin esittämä Thomas Putnam. Sekä Nieminen että Wil l iams osasivat

molemmat tuoda hyvin esiin pariskunnan hiukan hullua luonnetta. Molemmat tuntuivat olevan lavalla kuin

kotonaan.

Puvustus toimi maskeerauksen kanssa hyvin yhteen, jol lei lasketa seepramekkoa, joka ei sopinut näytelmän

aikakauteen. Valaistus loi oikeanlaista tunnelmaa joka kohtaan ja sai ti laan syvyyttä. Lavasteiden vaihto sujui

ongelmitta, en ainakaan itse kiinnittänyt si ihen erityisemmin huomiota. Vaikka ti la ol i pieni, si itä saati in todella

monipuolisesti luotua eri laisia kohtauspaikkoja valojen muutoksella ja pari l la lavasteel la.

Näytelmä oli tuotu laval le onnistuneesti ja ol i hauska seurata näytöstä, kun näyttel i jät tul ivat itse yleisön se-

kaan. Esitystä ol i mukava seura, si l lä katsoja joutui itse hiukan miettimään,mitä on tapahtunut ja mitä tulee

tapahtumaan.

Näytelmän ikäsuositus ol i 1 3 ja mielestäni ikäraja ol i asetettu oikein. Näytelmä oli paikka paikoin todella jän-

nittävä ja ehkä jopa pelottava. Voin suositel la näytelmän katsomista kaiki l le yl i 1 3-vuotiai l le.

Inka Tuiskula 9C

17

2 0 1 1 - 2 0 1 2

Kurkistuksianuortenlehden toimitukseen

Äidinkielen ja kirjal l isuuden syventävän kurssin 8.-luokkalaisten kanssa kävimme

tänä vuonna tutustumassa nuori l le tutun Suosikin toimitukseen Helsingin

Pasilassa. Toimitustyön saloihin ja nuortenlehden tekemiseen meitä perehdyttivät

Suosikin päätoimittaja Vil le Kormilainen sekä toimittaja-valokuvaaja Ell i Mäkilä.

Nuortenlehti syntyy monen ammatti laisen yhteistyön

tuloksena. Suosikin toimituksessa työskentelee

päätoimittajan l isäksi mm. art directoreita ja

toimitussihteeri. Lehteen kirjoittaa useita freelancer-

kirjoittaj ia. Myös Suosikin luki joiden juttuja julkaistaan

esimerkiksi lehden internet-sivui l la. Oppilaat kyselivät

pal jon nuortenlehden tekemisestä ja toimittajan työstä

yleensä. Oppilaita ki innosti mm. miksi Suosikki on

muutettu enemmän tyttöjen lehdeksi, missä muusikoita

ja muita henkilöitä haastatel laan ja kuvataan sekä

mil lainen on tyypil l inen Suosikissa työskentelevän

työpäivä.

Kormilainen ja Mäkilä kertoivat, että nuortenlehteä

tehtäessä ajautuu joskus aika outoihin ti lanteisi in.

Suositui l la artistei l la on jatkuva kiire ja heitä on vaikea

saada haastateltaviksi ja kuvattaviksi. Mäkilä kertoi

esimerkin: hän oli sopinut haastattelusta ja

kuvauksesta Chisun kanssa. Koko hommaan oli

varattu puolitoista tuntia, ja Chisu pääsi saapumaan

Suosikin toimitukseen sovittuna päivänä puoli tuntia

myöhässä. Tunnin aikana piti si is ehtiä sekä tehdä

haastattelu, puvustaa, meikata ja kammata Chisu sekä

valokuvata hänet! "Se meni ni in, että samaan aikaan,

kun häärin Chisun ympäri l lä häntä stai laamassa,

nauha pyöri taustal la ja kyselin Chisulta kaikenlaista.

Tul i sitten se haastattelu si inä samalla", Mäkilä muistel i .

Suosikin toimituksessa seurataan ti ivi isti luki joiden

palautteita ja kommentteja. "Vaikka kaikkiin

kysymyksiin ja kommentteihin ei ole mahdoll ista

vastata, ne luetaan toimituksessa tarkasti . Lehti

tehdään sen lukijoi l le, ja meitä kiinnostaa, mitä mieltä

lehdestä ollaan", Kormilainen valotti nuortenlehden

lukijan vaikutusta lehden sisältöön.

Katariina Knuutinen

18

Y H T E I S K O U L U N T I E

LEIRIKOULUSSAKISAKESKUKSESSA!

Kuudesluokkaiset kävivät luokkaretkel lä

Fiskarsissa syyskuussa. Päivät ol ivat

touhua täynnä!

21 .9.2011 Lähdimme leirikouluun Kisakeskukseen Fiskarsi in. Ensimmäisenä päivänä meil lä ol i

ensin seinäkiipei lyä ja sen jälkeen yläköysistöä. Seinäkiipei lyssä uskalsin ki ivetä aivan kattoon

asti , mutta yläköysistössä en uskaltanut mennä edes köydelle seisomaan. Ruoka oli Kisakeskuk-

sessa aivan ihanaa, varsinkin jälkiruuat. Sain nukuttua joka yö tosi hyvin. Seuraavana päivänä

meil lä ol i ensin jousiammuntaa ja sen jälkeen melontaa. Uskalsin koettaa molempia, mutta tykkä-

sin enemmän jousiammunnasta. I l lal la meil lä ol i pieni disko ja ennen sitä käyti in rantasaunassa ja

uimassa. Seuraavana päivänä oli tiedossa leiriolympialaiset. Leiriolympialaisissa oli pal jon kaik-

kea kivaa tekemistä, mutta kaiken voitti suunnistus! Sen jälkeen menimme syömään ja sitten oli

lähdön aika. Minun mielestä leirikoulussa oli ihan hirveän kivaa! Haluaisin mennä Kisikseen mon-

ta kertaa uudestaan!

Terhi Ruotsalainen 6. lk

Meidät jaetti in kahteen eri ryhmään. Seinäkiipei l im-

me sisäl lä kymmenen metrin korkeudessa vaijerei-

den ja varmistaj ien varassa. Kiipesimme yksitel len

ja kun aloimme kiivetä ylös, varmistaj ien piti kiristää

vaijeria. Ohjaajan l isäksi varmistaj ia ol i kaksi ja hei-

dän piti ol la koko ajan valmiina ja keskittyä. Kiivetes-

sä ei oikein saanut aina kunnolla otetta ja käsi l ipesi

useammankin kerran. Kun laskeuduimme ylhäältä

alas, jalat piti laittaa kiipei lyseinää vasten ja varmis-

tajat alkoivat pikkuhil jaa löysätä vaijereita. Minua

jännitti aluksi, mutta se oli todel la hauskaa!

Annika Ruohonen 6. lk

19

2 0 1 1 - 2 0 1 2

Seinäkiipei ly ol i hauskaa. Siinä piti ol la kaksi ihmistä

varmistamassa, mutta opettaja Päivi tarvitsi nel jä!

Suurin osa koski kattoa ja jotkut roikkuivat pää alas-

päin. Seinäkiipei lyssä sai käyttää erikoiskenkiä ja

si inä oli erikoisval jaat ja nappuloita seinässä.

Jori Ranta 6.lk

Kun me tul imme Kisakeskukseen, menimme syömään. Sen

jälkeen menimme yhteen sali in, jossa oli seinäkiipei ly ja ylä-

köysistö. Toisen ryhmän piti odottaa melkein puoli tuntia, että

pääsisi yläköysistöön. Onneksi ohjaaja sai köydet valmiiksi.

Yläköysistö ol i pelottavaa, mutta myös kivaa. Siinä alkoi pe-

lottaa jo si l loin, kun katsel i muita, jotka olivat jo päässeet köy-

den päälle. Kun oli oma vuoro, alkoi pelottaa vielä enemmän.

Kun oli ki ivennyt ylös, tuntui kuin ol isi ol lut älyttömän 1 0 met-

rin korkeudessa, vaikka oli oikeasti vain noin kolmen-neljän

metrin korkeudessa. Mutta kyl lä se oli kivaa!

Minttu Uurinmäki 6.lk

Melonta oli aluksi hankalaa.

Meloimme ensin pienellä raja-

tul la alueella, kunnes se rupesi

sujumaan niin hyvin, että läh-

dimme pidemmälle järvel le me-

lomaan. Minul le melonnasta jäi

hyvä kokemus, toisi l le taas ei

ni in hyvä.

Leevi Jaakkola 6.lk

Kaiken hauskan jälkeen oli ihana tietää, että

edessä olisi sauna, ja kyl lä diskoakin jo

odotetti in. Uikkarit päälle ja menoksi! Mutta

ennen saunaa oli tietysti käytävä uimassa.

Ei mennyt aikaakaan, kun huomasin jo sei-

sovani pienen hyppytornin korkeimmassa

kerroksessa, kolmosessa. Alhaalla lainehti

1 2-1 4-asteinen vesi! Kolme, kaksi, yksi ja

uimaan! Se oli ihanaa, vaikka vesi ol ikin ai-

ka vii leää. Vihdoin ol i saunan aika, siel lä ol i-

kin aika kuuma.

Sitten i ltapalal le ja valmistautumaan dis-

koon. Diskossa tunnelma oli aivan mahtava!

Tanssitti in täysil lä koko ilta, ja eipä il lasta hi-

taitakaan puuttunut. Lähes kaikki tanssivat

ja vihdoin ol ivat pojatkin rohkaistuneet. I l ta

ja koko leirikoulu ol ivat mahtavia.

Henna Ahonen 6.lk

Vapaa-aikana teimme kaikenlaista: pelasim-

me pokeria ja pelejä; ulkona taas pelasimme

frisbeegolfia, tennistä ja muita pallopelejä. I l-

lal la sai herkutel la, kuten juoda limua ja syödä

karkkia, jota sai yl ihintaiselta kioskilta.

Leevi Kurki 6.lk

20

Y H T E I S K O U L U N T I E

Erilainenkoulupäivä

Kaikki saapuivat kouluun neljältä. I l tapäivä alkoi

eväiden syönnil lä, ja sen jälkeen menti in sal i in. Siel lä

katsotti in DVD, joka kertoi, miten ihmiset elävät Afri-

kassa nykyään.

Kun olimme katsoneet DVD:n, me kutoset menimme

valmistelemaan kummitusrataa ja muut oppilaat me-

nivät Unicef-kävelemään.

Kun olimme koulun ul lakol la valmiita, Olivia ja Anni-

ka hakivat Unicef-kävelystä pari pientä ryhmää ker-

ral laan. Melkein kaikki, jotka kävivät kummitus-

radalla, pelkäsivät ainakin vähän.

Kun muut ol ivat kävelleet tunnin ajan, he askartel ivat

luokissa afrikkalaiseen kylään asukkaita, eläimiä, ta-

loja ja kasveja.

I lta huipentui sählyotteluun vanhemmat vastaan op-

pilaat.

EvémiaOdde de Bonniot 6. lk

Kuudesluokkalaiset järjestivät alakoulun i ltai loittelui-

hin 20.1 0.201 2 huisin pelottavan kummitusradan.

Kummitusrata sijaitsi koulun ul lakol la ja kertoi Mata-

mi Kiiski –nimisestä oopperatalon laulajasta, joka

katosi jälkiä jättämättä synkässä oopperan il lassa.

Ennen kummitusrataan valmistautumista koko koulu

katsoi Unicef-kävelyyn l i ittyvän elokuvan. Kummitus-

radalla sai käydä Unicef-kävelyn aikana pienissä

ryhmissä.

Pelottavan kummitusradan ja muiden rastien jälkeen

pelasimme vanhemmat vastaan oppilaat säbäotte-

lun, joka päättyi 9-3 oppilaiden hyväksi. Koulupäivä

kesti nel jästä seitsemään.

Eemeli Muttonen 6. lk

21

2 0 1 1 - 2 0 1 2

TAPAHTUMIENVUOSI!

Alakoulul la on vietetty monenlaisia

tapahtumia lukuvuoden aikana. Kuvat

kertovat!

Talviulkoi lupäivä 8.2.201 2

Ruskaretki Tuusulanjärven

rantaan 7.1 0.201 1

Yhteislaulutuokio

Keskustan päiväkodin

kanssa 1 7.2.201 2

22

Y H T E I S K O U L U N T I E

Mammutinpoikasentorahammas Tuusulanjärvessä

Kaupunkitarinoiden Järvenpäässä suosta löytyy laskuvarjohyppääjiä ja

uimahall issa sairastuu kloorivedestä. Ysiluokkalaiset teroittivat kynänsä ja

päästivät miel ikuvituksensa valloi l leen.

"Koulussa puhutti in, että yks koira ol i hyökänny yhen

seitsemänvuotiaan jalkaan kii , kosk se poika oli ottanu

sen koiran luun. Sit se dogi suuttu, mut se poika luul i ,

et se leikki i . Sit yhtäkkiä se piski ol i napannu sen jät-

kän jalkaa kii . Se poika oli huutanu sen faijaa, joka oli

himas, ja sen faija ol i tul lu paikal le. Sit se fai ja vei sen

pojan terkkari l . Siel ol i sanottu, et pitää vaan siin haa-

vas kylmää ja ne oli passittanu sen pojan himaan. Sit

vasta parin vuoden päästä tajutti in, et se jalka oli ol lu

katki ja sit se oli luutunu iha väärin ja ol i kasvamas

ulos siit jalast. "

"Kuulin yhen ihan uskomattoman jutun mun

kaveri lta. Se oli kuul lu sen serkultaan. Sen

serkku oli ol lu vi ime kesänä Järvenpään Ter-

vanokan uimarannalla. Sen pikkuveli ol i kai-

vanu kuoppia rannalla ni in kun aina. Täl

kertaa se oli tehny niin ison kuopan, et si it

näky vaan hiustupsu. Sit se alko huutaa in-

noissaan, et nyt se oli löytäny jonkun hienon

jutun. Sit sen mun kaverin serkku oli menny

kattoo, mitä siel ol i . Sen pikkuveljen kädes oli

joku valkonen juttu. Se näytti isolt hampaalt.

Sit ne oli vieny sen Helsingin arkeologiseen

museoon. Ja sit ne siel lä tutki sitä ja selvis, et

se oli joku mammutinpoikasen torahammas.

Vaik eihä mammuttei oo ollu enää niinku tu-

hansiin vuosiin. Sit ne sai ihan sairaasti ra-

haa. Oli si it kuopan kaivamisest kerranki

jotain hyötyy."

"Kuulin tämän viime keväänä serkulta, jokakuuli sen kaveri ltaan. Se alkoi näin: Serkkuni

kaveri ol i mopoilemassa kavereittensa kanssaHelsingintiel lä. He kaarsivat ABC:n pihal le,

si l lä tankki ol i tyhjä. He nousivat mopojenkyydistä ja tunsivat, kuinka maa alkoi täristä.

Samaan aikaan ABC:n bensapumput alkoivatsortua niin kovasta maanjäristyksestä. Ihmi-

set pakenivat tien yl i kohti Citymarketia, jossahe olivat turvassa. Lopuksi kukaan ei kertonut

asiasta muil le, koska he luul ivat sen johtu-neen Japanin maanjäristyksistä."

"Kaverini isoisä kertoi, että elokuussa

vuonna 1 979 Järvenpään Kolmisoinnun

pystyttämisen aikana pystytysvaijeri ol i

rispaantunut ja katkesi pystyttämisen ai-

kana. Tämän seurauksena Kolmisointu

kaatui ja l i iskasi brutaal isti pystytystä si-

vustakatsoneen Intersportin myyjän. Asiaa

ei huomattu ennen kuin veistosta ruvetti in

pystyttämään uudelleen."

23

2 0 1 1 - 2 0 1 2

"Mummoni serkun veljen tyttären kaverin koiran ulkoiluttajan äidin

pikkuserkun työkaverin si ivooja kertoi minul le tämän aivan usko-

mattoman jutun: Olin perjantaina töitten jälkeen päättänyt mennä

uimaan Järvenpään uimahall i in. Lapseni ol i kertonut, että uusi ui-

mahall i ol i pal jon hienompi, ni in tietenkin sinne piti mennä. Menin

uimahall i in ja muutaman tunnin virkistävän uinnin jälkeen olin sa-

maa mieltä kuin lapseni: uimahall i ol i parempi kuin ennen! Meni

vi ikko, ja ol in aivan normaalisti töissä, mutta seuraavana sunnun-

taina huomasin selässäni peukalonkynnen kokoisia punaisia vesi-

kel loja. Menin seuraavana päivänä lääkäri l le, joka hetken minua

tutkittuaan sanoi, että minut ol i lähetettävä heti Hyvinkään sairaa-

laan jatkohoitoon, si l lä minul la ol i harvinainen kloorivedenmyrkytys-

tauti . En ollut ensimmäinen, joka lähetetti in Hyvinkään sairaalaan

tästä syystä. Olin muutaman viikon hoidossa Hyvinkään sairaalas-

sa ja kun vihdoin pääsin koti in, huomasin, että i ltapäivälehtien kan-

sia koristi Järvenpään uimahall in kuva, jonka alla luki:

UUDISTETTU JÄRVENPÄÄN UIMAHALLI AIOTAAN PISTÄÄ KA-

RANTEENI IN SEURAAVIEN KOLMEN KUUKAUDEN AJAN KES-

TÄVIEN KLOORIVEDEN PUHDISTUSTÖIDEN VUOKSI. MONIA

JÄRVENPÄÄLÄISIÄ ON SAIRASTUNUT HARVINAISEEN KLOO-

RIVEDENMYRKYTYSTAUTI IN."

"Kuulin tämän tarinan papan kaverin pikkuser-

kun mummon pojalta. Tämä tarina kertoo lasku-

varjohyppääjästä, joka tippui suoraan suohon,

mutta selvisi hengissä. Hyppääjä ol i ol lut lasku-

varjoharjoituksissa, ja l i ian huono hyppy oli koi-

tua kohtaloksi, kun mies ei löytänyt i lmassa

sopivaa asentoa avata varjoa. Yllättävä käänne

oli , kun mies tippui pehmeään turvesuohon Jär-

venpäässä. Turpeenkaivajat tul ivat seuraavana

päivänä ja huomattuaan miehen auttoivat tämän

ylös suosta. Laskuvarjohyppääjä pulitti työmie-

hi l le henkensä pelastamisesta mukavan palkan,

1 000 euroa."

"Olin koirani kanssa Järvenpään koira-

puistossa ja tapasin noin 30-vuotiaan

naisen ison mustan koiran kanssa. Hän

alkoi kertomaan tarinaa, jossa hänen

veljensä Pekka oli katsonut tosi-tv –oh-

jelmaa. Ohjelmassa päähenkilönä oli ol-

lut labradorinnoutaja, joka oli syönyt 20

cm pituisen voiveitsen. Koiral le ei kuiten-

kaan ollut käynyt mitään vakavaa, vaikka

leikkauksessa olti inkin jouduttu käymään.

Se oli ol lut ihan pieni operaatio ja veitsi

ol i selviytynyt ehjänä. Lääkärit ol ivat ol-

leet ihmeissään."

Kaupunkitarinat el i urbaanilegendatovat suul l isesti kerrottuja tarinoita to-den ja epätoden välimaastosta. Nekerrotaan tositarinoina ja alkavatusein ni in, että kertoja menee suo-raan asiaan. Kaupunkitarinoiden mil-jöö on usein kaupunki ja ne kertovatnykyajan arkisesta menosta. Kuuli jaon tarkoitus saada uskomaan, ettäkerrottu on totta, vaikkei olekaan. Vaiol isiko sittenkin. . .?

"Kaverini kertoi mulle, et sen kaveri ol i ruokiksel-

la kertonu sil le, et tietääks se, mitä Tuusulanjär-

vest ol i löytyny. Tai oikeestaan se oli löytäny

ojasta hiiren häntä suussa. Sen takii pol i isit ja

ambulanssit partioi täl vi ikol Järvenpäässä. Sit

mun kaveri kysy silt sen kaveri lt, et mitä siel ol i

ol lu ja se mun kaveri ol i sanonu, et Prisman vie-

reisest ojast ol i löytyny kellertävä mutanttiahven.

Se oli kuulemma näyttäny kultakalalta ja ol lu

metrin pitune. Se kai johtu si itä, et Tuusulanjär-

veen on heitetty jätteitä ja muuta ja kalat on

muuntunu pikkuhil jaa monsteriks. Kaupunki ei

tietenkää haluu uutisoida sitä, koska ne ei haluu

myöntää, et järvi on niin saastunu."

9B, 9C, 9E ja 9G

24

Y H T E I S K O U L U N T I E

Kyselimme muutamalta persoonall isesti pukeutuneelta 8.-luokkalaiselta heidän

tyyleistään ja tyyl in kehittymisestä.

TTyyyylleejjää&&mmuuoottiiaakkoouulluunn kkääyyttäävviillllää1 .Millä sanoin kuvailisit tyyliäsi?

N: NojaaM omanlainen :D Vaihtelee värikkäästä

tummaan.

M:Pirteä :D

2. Mistä saat motivaatiosi persoonalliseen pu-

keutumiseen?

N: Luen eri laisia blogeja.

M: Kirjoitan blogia ja otan sinne joka viikko uusia

kuvia ittestäni ja kamuista. Haluan näyttää kivalta

ni issä kuvissa ja si itä sitten saan motivaatioo :D

3. Kuinka helppoa oli löytää/keksiä oma tyyli?

N: En oikeestaan koe, että mullaol is vielä omaa tyy-

l iä, mutta jos tätä omaksi tyyl iksi voi sanoa niinM

No, rupesin vaan ostamaan eri laisia vaatteita ja yri-

tin välttää massaa :D

M: Piti vaan mennä kauppaan ja ostaa se mikä

miel lytti si lmää. Plussaa on se, jos kamusi ei tykkää

siitä xD

4. Mistä saat ideat pukeutumiseesi?

N: Mm. blogeista ja toisista ihmisistä.

M: Blogeista, kuvista, tanssista ja musiikkivideoista.

5. Onko sinulla tyyli-idolia?

N: Eipä täl lä hetkel lä, mutta rakastan Oliver Syke-

sin tyyl iä :3

M: Ei erityisesti , mutta ihai len Kaisa Niemistä, Ba-

dass-merkin keksijää :D

6. Seuraatko muotia?

N: En :D

M: Eeen.

7. Onko sinulla luotto- tai lempivaatetta?

N: Lempivaatteisi in kuuluu yks mekko, minkä ostin

H&M:stä ja farkkuhaalari Monkista.

M: Lempivaatteet ovat kamuilta lainatut hupparit :D

8. Mistä ostat vaatteesi?

N: Monkista, H&M, Cybershop, Veromoda, Oneway,

kirpputori lta, ihan kaikkialta :D

M: Yleensä Cybershopista, H&M:stä, Monkista tai

mistä tahansa kaupasta mistä löytyy jotain :D

Mitä tyyli on, ja miten se eroaa muodista?

Katukuvassa on montaa eri tyyl i laj ia edustavia henki-

löitä ja yhtä monta kauneuskäsitystäkin. Nuori l le tyyl i

tarkoittanee ulkonäköön li ittyviä asioita; kampausta,

vaatetusta, harrastuksia sekä kosmeti ikkaa ja musiikki-

makua. Muoti on eri ajankohtina vall itsevaa makua, jo-

ka kuvastaa ajan heijastumia ja suuntauksia. Trendit

ovat ennustettavissa, si l lä ne ovat muodin i lmiöitä, jot-

ka kaupall istetaan ”tavisten” käyttöön. Toisi l le on tärke-

ää seurata omaa aikaansa ja elää hengessä mukana,

mutta trendit tulevat ja menevät huimaa vauhtia. Muo-

di l la voikin päivittää tyyl insä ajankohtaiseksi. Fiksu ins-

piroituu muodista ja poimii omantyyl iset asusteet ja

vaatteet mukaansa. Mutta miten löytää oma tyyl i?

Ympäristö on luonut median avulla oman kuvansa

kauneudesta. Se on kulttuurinen kauneuskäsitys, jota

monet vertaavat itseensä. Täydell istä ol isi ol la pitkä ja

laiha, mutta si lti muodokas. Ei välttämättä haluta erot-

tua massasta vaan olla samankaltaisia muiden kanssa.

Ympäristön paine luokin joi l lekin pyrkimyksen erottua

median luomasta kauneusihanteesta. Siinä on tavoit-

teena yksilöl l isyys ja itsenäistyminen, jol loin uskaltaa

puolustaa omia miel ipiteitään ja myös elää niiden mu-

kaisesti .

25

2 0 1 1 - 2 0 1 2

Tyyli ja pukeutuminen on tapa tuoda esiin omaa per-

soonall isuuttaan sekä asenteitaan. Persoonall isuus on

osa identiteettiä, joka on ilmeisesti aika pahasti ha-

kusessa murrosikäisenä. Se tarkoittaa käsitystä itses-

tään ja persoonall isia ominaisuuksia, jotka muuttuvat ja

kehittyvät yhteisön mukana.

Ihmisi l lä on kuitenkin eri ajatusmaailmat ja mieltymyk-

set. Tästä syystä tyyl i on jokaisel le henkilökohtainenkin

asia, si l lä si ihen vaikuttavat myös elämäntyyl i , ja –ta-

vat, kypsyys, avarakatseisuus sekä pyrkimykset. Tyyli

saattaa myös olla heijastus siitä, mitä olemme tai ha-

luaisimme olla. Se miten kantaa vaatteensa on osa

tyyl iä myös, ja kertoo toisinaan enemmän kuin vaat-

teet.

Tyylikkäin tyyl i on omien mieltymysten varjossa kehitet-

ty, kyseenalaistaen tutut käsitykset ja sel lainen, jota ei

ole opittu muilta. Entäpä tyyl ikkyys sitten? Tulee mie-

leen vahva ihminen, jol la on identiteetti ja ympäristön

miel ikuvat kunnossa, sekoittaen joukkoon hiukan ajan

henkeä, muotiakin. Toisinaan tarkkaan harkittu ja har-

moninen asu voi ol la yhtä tyyl ikäs kuin asu, joka ei ko-

konaisuudessa näytä sopivan yhteen mall i l taan,

väri ltään tai tyyl i l tään, si l lä se sopii jol lain hul lul la ja kie-

rol la tavalla yhteen henkilön persoonan ja luonteen

kanssa. Se on ihailtavaa, rohkeaa ja mielenkiintoista.

Tyylin ja tyyl ikkyyden lähteenä olisikin tietynlainen huo-

lettomuus ja varmuus miel ipiteistään sekä arvoistaan

eikä kopioitu muilta ns. varmana valintana tehden ko-

konaisuudesta tylsähkön.

Kuitenkin ti ivistettynä tyyl i on ajatonta, muunneltavaa,

omaa hyvinvointia ja tasapainoa sekä tapa ilmaista it-

seään helposti ja näkyvästi.

Ninja ja Julia 8C

Mielipidekysymys?

On olemassa monenlaisia laukkuja: reppuja, ol-

kalaukkuja, käsilaukkuja, kasseja ja paljon mui-

ta. On myös eri laisia miel ipiteitä; nämä kaksi

asiaa yhdistyvät si inä mitä teemme, miten pu-

keudumme ja miten suhtaudumme asioihin.

Ihmistä ei saisi arvostel la ulkonäön tai muiden

asioiden, esim. repun tai laukun takia. Sekä re-

put että laukut ovat ok. Molemmat ovat tyyl ik-

käitä ja ni itä on monenlaisia. Tärkein asia on,

että itse pitää tyyl istään, tuntee itsensä kauniik-

si ja on itsevarma. Jos toisel la on mielestäsi ru-

ma tai muuten sellainen reppu josta et itse

tykkää, pidä se omana tietonasi.

Pidän itse enemmän laukusta ja käytän usein

pinkkiä laukkuani. En väitä, että repuissa on jo-

tain vikaa. Omistan Dakine-repun ja pidän siitä

paljon, mutta laukku päihitti minun miel ipitees-

sänirepun. Koulussa näen joka päivä kivoja

reppuja ja laukkuja, joita kommentoin positi ivi-

sesti . Omaani kommentoidaan päivittäin kivak-

si, ihanaksi tai juuri minun tyyl iseksi.

Kun tulee seiskal le, monet ajattelevat asioita

kuten: Mitäköhän muut ajattelevat minusta?

Kehtaanko käyttää samanlaista kangaskassia

kuin tuol la yhdellä kasil la? Onko laukkuni l i ian

l issuhtava tai aikooko joku dissata? Oikeastaan

kaikki nämä asiat ovat sinun miel ipiteestäsi

ki inni. On ok, ettei kehtaa käyttää samaa kan-

gaskassia kuin jol lain muulla, mutta on myös ok

käyttää samanlaista kassia. Oma miel ipide on

aina tärkein miel ipide, mutta sitä voi muuttaa.

Nimim. Pinkkilaukkuinen tyttö

26

Y H T E I S K O U L U N T I E

SIENIRESEPTEJÄ

Lämpimät sieni-paprikaleivät (6 annosta)

Lämpimät leivät ovat helppoa, maukasta ja nopeaa

pikkuruokaa, jotka sopivat tarjottaviksi vaikkapa

vihreän salaatin kanssa. Näihin kannattaa

hyödyntää tulevan (tai miksei edell isenkinM ) syksyn

sienisatoa! Ruoanlaittoon menee noin 40 minuuttia.

Tarvitset>

-1 l itran tuoreita sieniä (voit käyttää myös

pakastesieniä tms.)

-1 sipul in

-1 paprikan

-2 ruokalusikal l ista voita

-suolaa

-¼ teelusikal l ista mustapippuria

-½ desiä persi l jaa

-6 viipaletta maalaisleipää

-1 50 grammaa mozzarel la-raastetta

Ohjeet:

-Ensin paloittele tuoreet sienet. Leikkaa sipul i

pieniksi lohkoiksi ja kuutioi paprika.

-Kuumenna sieniä pannulla kunnes niistä haihtuu

enin neste. Lisää voi. Paista sienet ja sipul i .

-Lisää paistamisen loppuvaiheessa sekaan paprika

ja mausta makusi mukaan (:

-Paahda leivät uunissa 250 asteessa 2-3 minuuttia.

-Levitä sieni-kasvisseos leivi l le ja ripottele päälle

juustoraaste, jonka jälkeen kuorruta uunissa 5-7

minuutin ajan.

Sienipasta (4 annosta)

Valmistusaika: al le 30 min

Ainekset:

250 g herkkusieniä

öl jyä

muutama kevätsipul i

1 00g aurinkokuivattua tomaattia.

1 dl ruokakermaa tai 1 00 g tuorejuustoa

400g tuorepastaa

Ohjeet:

1 . Viipaloi ensin sienet ja kevätsipul i . Ruskista sienet, sipul i ja l iemestään valutetut aurinkokuivatut tomaatit

öl jyssä. Lisää joukkoon ruokakermaa tai tuorejuustoa ja ti lkka vettä.

2. Lisää pasta kiehuvaan, suolal la maustettuun veteen. Keitä noin 3 minuuttia ja kaada lävikköön valumaan.

Sekoita pasta kastikkeen joukkoon.

Sitten olet valmis!

Kaksi yhteiskoululaista sienestäjää 8. luokalta

27

2 0 1 1 - 2 0 1 2

Onko nykynuorten helpompi i lmaista tunteitaan teksti-

viestein vai perinteisen kirjeen voimalla? Kumpi on pa-

rempi tunteiden tulkki? Miten kirjeissä ja teksti-

viesteissä ilmaistaan haaveita ja pelkoja? Näitä pohdit-

ti in keväällä 201 1 Soti laskoti l i i tossa ja Äidinkielen

Opettajain Liitossa, kun l i itot jul istivat yhdessä kirjoitus-

ki lpai lun, jossa etsitti in sekä parasta tekstiviestiä että

perinteistä kirjettä tuntemattomalle soti laal le. Osa kou-

lumme oppilaista osall istui ki lpai luun, ja koulumme op-

pilas Suvi Nöjd voitti ki lpai lun! Lopull isen valinnan teki

valtioneuvos Riitta Uosukainen, joka kiittel i Suvin vies-

tissä sen aidontuntuisuutta.

Suvin viesti tuntemattomalle soti laal le on seuraava:

Hei rakas! Minulla on raskasta täällä

kotona. Olen ollut alamaissa, vaikka

täällä onkin kaikenlaisia ylellisyyksiä,

mutta minulla on ollut ikävä sinua. Onko

sinulla kaikki hyvin? Lähetä minulle

viestiä takaisin heti kun voit. Älä epä-

röi minkään kertomisessa kestän kyllä.

Rakastan sinua.

Suvi kertoo koettaneensa samaistua hetkeen, jossa

tuntemattomalle soti laal le on lähettämässä tekstivies-

tiä; sitten teksti vain syntyi! Suvi kertoo, ettei ole aiem-

min kirjoittanut paljon, mutta nykyään äidinkiel i ja

kirjal l isuus on yksi hänen lempiaineistaan koulussa.

Palkinnoksi voitostaan Suvi sai iPodin, kirjoja ja kun-

niakirjan. Kirjoituskilpai lu ol i osa Soti laskoti l i i ton 90-

vuotisjuhlavuoden tapahtumia.

Voittoisa viestituntemattomalle sotilaalleLyhyessä viestissä on mahdoll ista i lmaista suuria tunteita! Suvi Nöjd 9B-luokalta

voitti tekstiviestikirjoituskilpai lun.

Katariina Knuutinen

28

Y H T E I S K O U L U N T I E

Manganjaanimen

pauloissa

Manga on japanilaista sarjakuvaa ja anime animaatiota.

Molemmat ovat Suomessa yhä suositumpia.

Nykyaikaisen mangan syntyyn vaikutti erityisesti Osamu Tezuka. Häntä kutsutaan

jopa ”mangan jumalaksi”. Tezuka loi 1 960-luvul la Tetsuwan Atomin (länsimaissa

tunnetaan paremmin nimellä Astro boy). Ennen kuin Tezuka rupesi uudistamaan

manga-alaa, mangat piirretti in kaksiulotteisesta perspekti ivistä. Näytelmälavan

tyyl i in hahmot kulkivat ruutuihin sisään ja samalla tyyl i l lä poistuivat. Tezukan mie-

lestä näin ei voinut i lmaista suuria tunteita. Hän otti vaikutteita mm. länsimaisista

elokuvista. Tezukan muutosten myötä koko ala muuttui pysyvästi.

Japanissa anime tarkoittaa mitä tahansa animaatiota, kun taas länsimaissa se

tarkoittaa nimenomaan japanilaista animaatiota. Suomessa animen suosio on

nousussaan. Melkeinpä kaikki tietävät Hayao Miyazakin elokuvat. Kuitenkin Suo-

messa animen saatavuus on varsin huonoa. Vain suosituimpia sarjoja on saatavil-

la. Manga- ja animeharrastaj i l le on omia tapahtumia, mm. syksyllä Tampereella

pidetty ti ivistunnelmainen Tracon VI . Tapahtumissa ihmiset pukeutuvat oudosti ja

esittävät eri sarjojen hahmoja.

Genrejä

Josei: naisi l le suunnattu manga

Seinen: miehil le suunnattu manga

Shonen: poji l le suunnattu manga, joka sisältää usein paljon toimintaa, esim. Ran-

ma ½

Shojo: tytöi l le suunnattu manga, jossa usein on ihmissuhdesotkuja, esim. Fruits

basket

Kodomo: lapsil le suunnattu manga, esim. Hamtaro

Tässä oli vain osa kaikista eri genreistä.

29

2 0 1 1 - 2 0 1 2

Manganjaanimen

pauloissa

Julkaisu Suomessa

Suomessa mangan hinta on kohtuuttoman iso. Tavall inen, n.1 80-sivuinen manga

saattaa maksaa jopa yhdeksän euroa. Kaiken lisäksi laatu on useimmiten huonoa,

painojälki sotkuista, teos on huonosti käännetty ja si inä on valtavasti kirjoitusvir-

heitä. Haluaisitko sinä maksaa täl laisesta laadusta lähes kympin? Joskus saattaa

joku erittäin suosittu anime-sarja löytyä kaupan hyllyltä 40 euron hinnal la. Tästä

syystä moni turvautuukin katsomaan mangaa ja animea netistä fanien tekemil lä

tekstityksi l lä. Vaikka se onkin tekijänoikeuksia loukkaavaa, on se aika hyväksytty

asia.

Pientä sanastoa

Cos(tume)play: Pukeutumista

manga-, anime-, sarjakuva-, pel i-

tai elokuvahahmoksi.

Con ”coni”: Cossaustapahtuma.

Otaku: Henkilö, joka on animen ja

mangan harrastaja. Länsimaisen

merkityksen mukaan henkilö myös

on usein kiinnostunut j-rockista ja

cossauksesta.

Doujinshi: Harrastel i jan omakus-

tannettu visual novel tai manga.

Doujinsheissa käytetään usein

suositun sarjan hahmoja.

Tsundere: Japanilainen termi hen-

ki löl le, joka esittää kovaa, mutta

näyttää pehmeämmän luonteensa

myöhemmin.

Yandere: Japanilainen termi henki-

löstä, joka on aluksi ki ltti ja hel lä

mutta muuttuu häiriöityneeksi ja

psykoottiseksi. Kaisla 8A

30

Y H T E I S K O U L U N T I E

Sanoja ei tarvittu. Oli vain katse. Katse minun ja Hänen

väli l lä. Se oli rakkautta ensi si lmäyksellä, sielunkump-

panuutta ensi si lmäyksellä.

Olin koko elämäni etsinyt rakkautta. Rakkautta joka

salpaisi hengityksen ja saisi tunteet räiskymään ilotul i-

tuksen tavoin. Ja vihdoin, lähes yl lättäen löysin sen.

Sen oikean.

Jouluaatto, ol i kulunut vi isi kuukautta si itä kun tapasim-

me. Suhteemme oli edennyt nopeasti kuin pikajuna.

Viikon seurustelun jälkeen menimme kihloihin, kuukau-

den päästä olimme rakentaneet oman lemmenpesäm-

me. Olin onnell isempi kuin koskaan. Näin koko

maailman täydell isenä ruusunpunaisten lasieni läpi,

jotka Hän oli ostanut minul le. Hän, oma armaani istui

takkatulen ääressä. Hänen selkänsä oli ni in l ihaksikas,

että jäin taas tui jottamaan. Irtauduin Hänestä kävelläk-

seni jääkaapil le. Siel lä huomasin jotain kamalaa. Lem-

pivanukkaani ol i loppunut! Huusin: I IK! OU MAI

GAAD!? ja pyysin heti kultaani lähtemään Siwaan ha-

kemaan sitä l isää. Armaani pinkaisi heti matkaan. Mi-

nun oma sankarini. Rakkauteni kasvoi entisestään,

lähes samaa vauhtia kuin vanukashimoni. Tuntui, että

sydämeni räjähtäisi näistä valtavista tunteista. Vanu-

kas ja Hän olivat tärkeimmät asiat elämässäni ja pian

saisin ne molemmat takaisin. Odotus oli sietämätöntä.

Minuutit kuluivat ja sietokykyni raja lähestyi. Olin syö-

nyt jo kaikki joulupyhiksi varatut suklaakonvehdit mutta

vanukashimo pysyi si lti koko ajan mielessä. Vilkaisin

taas kelloa, ol i kulunut jo vi isi minuuttia. Kuinka kauan

Hän voisi vielä vi ipyä? Pyyhin kyyneleistä märkiä si l-

miäni suklaakuorrutteisi l la sormil lani. Kun jo viisitoista

tuskaista minuuttia ja kahdeksantoista joulupiparia ol i

kulunut, puhelin soi. Kil jaisin säikähdyksestä ja menin

kädet täristen vastaamaan. Puhelimesta kuului viral l i-

nen ääni, jol laista kaltaiseni maanläheinen tyyppi kam-

moksui.

"Päivää, neiti Kukkendaal oletan. Saimme tiedon mie-

systäväsi vanhemmilta, että sinul le ol isi hyvä soittaa.

Olen hyvin pahoil lani että joudun kertomaan tämän jär-

kyttävän uutisen että miesystäväsi on joutunut l i iken-

neonnettomuuteen", minul le kerrotti in. Kaikki alkoi

sumentua ja suustani pääsi äähäääähhh ja valahdin

lattial le. Ja sitten pimeni.

Kun keskellä yötä heräsin lattialta, ensimmäisenä mie-

leeni pulpahti tunne, että vanukasta on saatava.

Nousin lattialta ja kävelin jääkaapil le,näin ettei vanu-

kasta ollut. Kylmä tuskanhiki nousi otsal leni ja sitten

muistin. Tuntui kuin sydämeni jäätyisi si lkasta järkytyk-

sestä. Kaappasin autonavaimet pöydältä ja rynnistin

rappukäytävää alas. Kaasutin sairaalaan jopa 70 kilo-

metrin tuntivauhdil la.

Kun näin Hänet, rakkaani, koko elämäni, makaamassa

sairaalasängyssä järkyttävä sairaalan keltainen asu yl-

lään, tuntui että kuolisin si ihen paikkaan. Napitin Hänen

paitaansa hieman auki ni in, että hyvin treenattu rinta-

kehä näkyi. Tuntui heti hieman paremmalta. Katsel in

Hänen huuliaan, Hänen täydell isiä ja muhkeita huul i-

aan. Kuinka monta kertaa olinkaan suudellut ni itä.

Kuinka monta tul ista ja kiihkeää suudelmaa meil lä ol i-

kaan ollut? Muistin valehtelematta ne kaikki. Ja nyt hän

makasi l i ikkumatta koomassa. Huulet eivät raottuneet

LLoovveeSSttoorryy!!

31

2 0 1 1 - 2 0 1 2

omiani vasten, kädet eivät puristuneet omieni ympäri l-

le. Ja se oli ainoastaan minun ja häpeäll isen vanukas-

himoni syytä. En enää ikinä söisi vanukasta. En edes

vilkaisisikaan niihin päin. Kohtel isin ni itä kuin i lmaa.

Vaivuin epätoivoiseen uneen rakkaani vauvankeltaisen

kokopuvun päälle. Sairaalan vesiautomaatti pul isi . Olin

juonut erittäin paljon vettä vanukasvieroitusoireisi ini .

Lisäksi minul le ol i kerrottu, että Hänellä ol i 50 prosen-

tin mahdoll isuus herätä koomasta. Tuntui toivottomalta.

Olin horjunut kaikki nämä kolme päivää lähes itsemur-

han partaal la. Joka ilta ol in rukoil lut Hänen vuoteensa

vieressä. Rukoil lut, että Hän selviäisi . Rukoil lut, että

vanukashimoni laantuu. Tuntui, etten uskonut enää

mihinkään. En jaksanut enää luottaa siihen vaivaiseen

50 prosentti in. Olin kolme kertaa meinannut hukuttau-

tua vesiautomaatti in, mutta minut ol i estetty.

Tul i uusivuosi. Muut riemuitsivat ulkona ja ampuivat ra-

ketteja sydämensä kyllyydestä. Minä poltin yhden täh-

tisädetikun yksikseni sairaalan aulassa. Sekin touhu

keskeytetti in pian tul ipalovaaran vuoksi.

Minä heräsin sairaalasängystä rahjäisenä vieraasta

elämästä. En voi uskoa, että se olin minä. Minä en ollut

pessyt hiuksiani kolmeen päivään. Minä en ollut syönyt

vi ikkoon. Olin eri ihminen rakkauden puolesta. Hänen

puolestaan.

Hänen selviytymisprosenttinsa oli enää vain 40 %.

Miel ialani raahasi lattianrajassa samoin kuin kasvoni.

Kasvojen kiinteytysvoidekin ol i jäänyt koti in.

Selviytymistarinaa oli jatkunut kolme viikkoa. Olin sul-

jettuna valkoiseen, vanukkaan väriä ärsyttävästi muis-

tuttavaan rakennukseen seuranani pelkkä puhumaton

ruumis. Olin varma, että kultani ol i alkanut kasvaa jon-

kinlaista sientä oltuaan näin pitkään paikal laan. Sitten

eräs pimeä yö ulkona satoi vettä ja makasin kivikoval-

la tyynyl läni ja pureskelin kynsiäni (vanukasvieroitusoi-

reita), kun Hän heräsi! Kuulin muminaa hänen

sänkynsä luota ja rynnistin Hänen luokseen. Kultani

katsoi minua sinisi l lä si lmil lään. Elävi l lä si lmil lään.

Omani täyttyivät onnenkyyneleistä. Saatoin jopa unoh-

taa vanukkaan hetkeksi.

"Minä rakastan sinua kulta", hän sanoi. Olin pakahtua

ja kumarruin suutelemaan häntä kiihkeästi. Huulemme

kohtasivat. Oli kuin mitään auto-onnettomuutta ei ol isi

ol lutkaan. Väli l lämme ei ol lut enää mitään muuta kuin

läpäisemätön rakkauden seinä.

Mutta yhtäkkiä Hänen huulensa valahtivat kylmiksi ja

löysiksi. Se kone alkoi pi ipata hul lun lai l la ja tömähdin

kil juen lattial le. Huone täyttyi huutavista ihmisistä. Mi-

nut talutetti in ulos. En pystynyt havainnoimaan mitään

enkä ketään. Mieleni ol i jopa tyhjempi kuin normaalisti .

Parinkymmenen turtuneen minuutin odottamisen jäl-

keen minul le tulti in sanomaan jotain, mitä en voinut

käsittää. Rakkaani, sydänkäpyseni, marenkiporsaani,

koko elämäni. Hän oli kuol lut. Menehtynyt kooman ai-

heuttamiin vaurioihin. En ymmärtänyt mitään. Ei koko

elämä voi hajota käsiin. Olin menettänyt vanukkaan,

ol in menettänyt Hänet. Mitä minul la enää oli? Ei mi-

tään. Pelkkää tyhjyyttä tyhjyyden päässä.

Kaikki musteni ja lähdin juoksemaan. Juoksin ja juok-

sin. Juoksin ensimmäistä kertaa elämässäni varmaan

ainakin ki lometrin. En tuntenut sydäntäni, joka pamp-

pail i hysteerisesti . En tuntenut kuumia kyyneleitä enkä

sitä, kuinka meikkini levisivät. En tuntenut jalkojeni ki-

pua enkä tiheää hengitystä. Tump tump tump, jalkani

tapasivat maan ja yhä uudestaan nousivat juoksuun.

Saavuin kaupungin ainoalle si l lal le. Tuijotin alas mus-

taan veteen ja vellovi in aaltoihin. Tirkistel in kyynelver-

honi läpi. Nostin jalkani kaiteen yli . Tuntui kuin ol isin

ol lut Titanicin sankaritar. Kohta voisinkin. Voisin ol la

mitä tahansa. Ja ennen kaikkea olisin Hänen kans-

saan. Aina ja ikuisesti . "Aamen", mumisin. Käteni pu-

ristivat kaidetta erittäin lujaa kuin estääkseen aikeeni.

Samassa näytti si ltä, että Hän, rakkaani ol isi lei junut i l-

massa edessäni. Ehkä se olikin Hän, en epäil lyt enää

mitään. Kurotin käteni, pian pystyisin koskettamaan

Häntä. Pian olisimme yhdessä parati isissa, minne em-

me syyslomalla päässeetkään. Pian, pian. Kohotin kat-

seeni taivaaseen ja huusin kaikel la voimallani

"RAKKAUDEN JA VANUKKAAN TÄHDEN!".

Siiri ja Saima 8E

32

Y H T E I S K O U L U N T I E

Oli sumuinen ja sateinen iltapäivä, noin kello nel jä. Mi-

nä kävelin koulusta koti in huppu päässä ja kädet tas-

kuissa. En tietenkään ollut tajunnut ottaa sateenvarjoa

mukaan. Okei, ei tämä nyt mikään rankkasade ollut,

pelkkää ärsyttävää tihkuamista.

Tuijottel in jalkojani kävellessäni kulman taakse, kun

yht´äkkiä maa hävisi jalkojeni alta. SPLÄSH!! ! Ja ol inM

Jossain. Katsel in ympäri l leni kummastuneena. Oli pi-

meää, en aluksi hahmottanut mitään. Pian silmäni kui-

tenkin tottuivat pimeään. Istuin jossain lätäkön

oloisessa. Katsoin ylös ja huomasin pyöreän aukon,

josta tulvi valoa ja josta olin pudonnutM Suoraan vie-

märi in!

Katsel in tarkemmin ympäri l leni. Ihan perus viemäri.

Nousin ylös ja etsin katseellani jotain, jota pitkin voisin

ki ivetä takaisin ylös. En löytänyt tikkaita tai mitään

muutakaan. Päätin hetken pohdinnan jälkeen kävellä

viemäriä pitkin eteenpäin ja katsoa, löytyisikö sieltä

ylöspääsyä. Niinpä siis lähdin kävelemään. Vettä ol i

ni lkkoihin asti , ja se l itsui ikävästi punaisissa tennareis-

sani.

Yht'äkkiä naamaani takertui jotain höyhenenkevyttä,

ohutta ja tahmeaa. Heitin käteni kasvoil le ja hieroin ”si-

tä jotain” pois. ”Se jokin” näytti aivan hämähäkin seiti l-

tä. Puistatus kulki lävitseni. Heti seuraavalla askeleel la

kompastuin johonkin, ja se l i ikahti , kun jalkani osui si i-

hen. Huusin säikähdyksestä ja juoksin eteenpäin l iu-

kastel len ja törmäil len seini in pimeässä.

Pysähdyin ja katsoin taakseni. "Onko siel lä joku?"

huusin, kun sain hengitykseni tasaantumaan. Ei vas-

tausta. Kuuntel in pitkän aikaa, muttei kuulunut ääntä-

kään. Ainoastaan huutoni kaiku kimpoil i viemärin

seinistä.

Rohkaisin mieleni ja lähdin hi ipimään - ni in hyvin, kuin

vedessä voi hi ipiä – takaisinpäin hitaasti ja varovasti.

Melkein heti , kun olin lähtenyt takaisinpäin, jähmetyin

paikal leni. Valtava varjo kohosi edessäni. En tiennyt,

mikä se oli , tai mitä se tääl lä teki. Kil jaisin kauhusta ja

lähdin juoksemaan takaisin si ihen suuntaan, mihin ol in

ensimmäistäkin kertaa ollut juoksemassa.

Varjo ei onneksi lähtenyt seuraamaan minua. Juostes-

sani huomasin, että viemärin pohja nousi loivasti ylös-

päin. Yht´äkkiä en enää tuntenut veden vastusta

juostessani. Katsoin jalkoihini, ja toden totta, maa, jol la

juoksin, ol i kuiva. Vilkaisin olkani yl i , ja kun olin varma,

ettei kukaan seurannut minua, hidastin juoksuni käve-

lyksi.

Pimeydessä hohtel i joitain paksuja ja pitkulaisia, noin

ihmisen kokoisia pötkylöitä. Katsel in ni itä kummastu-

neena. Eihän tänne tul lut mistään valoa. Miten ne hoh-

tel ivat pimeydessä? Ei kai ni issä mitään tähtipölyä

ollut? Menin tutkimaan niitä lähempää, ja ne näyttivät

l i ikuvan. Ihan kuin ne olisivat hengittäneet. Kumarruin

lähemmin yhden niistä puoleen. Kosketin sitä, ja kä-

teeni takertui sitä samaa jotain, jota tarttui aiemmin

naamaani. Oliko se oikeasti hämähäkinseittiä?

Sil loin koskettamani möykky li ikahti . Kavahdin taakse-

päin. Pötkylä kääntyi ympäri. Minä huusin, kompuroin

Kuolleet

33

2 0 1 1 - 2 0 1 2

taaksepäin ja läjähdin ahteri l leni. Nuo pötkylät ol ivat ih-

misiä! Ja se hohtava aine oli kuin ol ikin hämähäkinseit-

tiä. Hämähäkinseitti in käärittyjä ihmisiä!

Tutkimani ihminen käänsi kasvonsa minuun päin ja

avasi si lmänsä. Mieleni teki huutaa uudestaan. Hän

näytti kamalalta. Kasvot ol ivat valkoiset ja verettömät,

si lmät tol jottivat eri suunti in ja kurkusta kuului tukahtu-

nutta korinaa. Samassa hän oksensi ryöpyn verta. Kat-

sel in vel jeäni kauhuissani. Kyl lä, hän oli vel jeni.

Tunnistaisin hänet mistä vaan. "Pakene, tyttökulta, kun

vielä voit. " kuului ääni pimeydestä. Muutkin "kääröt" al-

koivat kääntää huomiotaan minuun. "Täältä kukaan ei

selviä elävänä." ääni jatkoi.

Käänsin huomioni vel jeni vieressä makaavaan ihmi-

seen. Tytöltä puuttui toinen käsi, ja seitit hänen ympä-

ri l lään olivat värjäytyneet punervanruskeiksi. Tyttö ei

hengittänyt enää, hän oli vuotanut kuivi in. Monil le muil-

lekin ol i käynyt samalla tavoin: yhdeltä puuttui jalka,

toiselta toinen, yhdeltä puuttui jopa pää! Harva sinnittel i

enää hengissä.

Sil loin aloin vimmatusti repiä seittejä veljeni yltä. Niitä

tarttui tukoittain käsiini ja vaatteisi ini , mutta en välittä-

nyt. Kun olin saanut vel jeni suurin piirtein esiin tuosta

hämähäkkien perän eritteestä, aloin tunnustel la hänen

pulssiaan. Sydän tykytti enää heikosti ja epätasaisesti .

Mietin, mitä minun pitäisi tehdä, kun takaapäin alkoi

kuulua ryminää.

Heitin vel jeni reppuselkään ja lähdin juoksemaan taas

eteenpäin. Jonkin ajan päästä käytävä loppui, ja eteeni

i lmestyi ovi. Avasin sen, heittäydyin velj ineni päivineni

sisään ja sul j in oven visusti . Lyyhistyin lattial le läähät-

tämään. Olin aivan lopussa. Lopulta onnistuin ponnis-

tautumaan istual leni ja katsomaan, mihin ol in joutunut.

Olin kuin pienessä, valkoiseksi maalatussa huoneessa.

Nurkassa oli yksi ainoa huonekalu; keinutuol i . Toinen

asia, mitä panin merkil le, ol i ikkuna, jonka ei ol isi kuu-

lunut ol la tääl lä maan alla, viemärissä. Niin kuin ei

edes tämän koko huoneen!

Veljeni koriseva hengitys havahdutti minut mietteistäni.

Nostin poikarukan keinutuol i in ja aloin hieroa hänen

ranteitaan, jalkojaan ja muutakin kehoa verenkierron

parantamiseksi. Yritin muistaa, ol iko terveystiedon tun-

ni l la opetettu jonkin vastaavanlaisen ti lanteen selvittä-

mistä. Aivoni löivät tyhjää. Ainoa täysin selvä

ajatukseni ol i , että meidän täytyi päästä pois täältä ja

viedä veljeni sairaalaan. Mutta miten päästä pois? Ta-

kaisin en voinut mennä. Siel lä ol i se jokin, joka aiheutti

tämän kaiken, kaikki nämä kuolemat. Ahdistukseni

kasvoi entisestään, kun tajusin, että ainut keino yl ipää-

tään päästä pois, ol i mennä takaisin. Mutta mikä meitä

siel lä odottaisi? Mikä tekee täl laista? "Pakene sisko,

ikkunasta", vel jeni sanoi tukahtuneesti ja tui jotti minua

lasittuneesti. "En pysty kiipeämään siitä sinut selässä-

ni. " sanoin ja si lmäil in epäil len ja tutkivasti ikkunan reu-

nan etäisyyttä lattiaan. "Sitä paitsi mehän olemme

maan alla. Mihin si itä muka pääsee?" jatkoin ja katsoin

veljeäni huolestuneena. "Jätä minut tähän." vel i kuis-

kasi ja sulki si lmänsä. Olin huutamaisi l lani, etten voinut

jättää häntä tähän, kun ovi rysähti lujasti takanani ja

paiskaantui lattiaan. Kiepahdin ympäri. En yskinyt oven

hajoamisesta aiheutuneen pölypilven takia. Henkeni ol i

salpautunut.

Oviaukossa seisoi valtava, karvainen, yltä päältä veren

peitossa oleva jätti läishämähäkki! En pystynyt huuta-

maan. Olin jähmettynyt paikal leni. Hämähäkki seisoi

hetken paikal laan ja alkoi sitten l i ikkua hitaasti eteen-

päin. Tuo kammottava ilmestys sivuutti minut ja alkoi

kietoa veljeäni seitteihin aikomuksenaan syödä tämä.

Sil loin minul la naksahti, aivoni ja kehoni toimivat taas,

ja ajatukseni kirkastuivat. En voinut antaa tuon kama-

lan otuksen syödä veljeäni. Tungin käteni löysien fark-

kujeni taskuun, ja se osui johonkin pieneen, kovaan ja

terävään: luokanvalvojalta pihistämäni kuulakärkikynä!

En epäröinyt hetkeäkään, vaan otin vauhtia ja hyppäsin

ki l jaisten hämähäkin selkään. En antanut itsel leni

mahdoll isuutta pysähtyä tai lamaantua, vaan iskin kuu-

lakärkikynällä raivokkaasti hämähäkkiä si lmään tunkien

sitä koko ajan syvemmälle. Hämähäkki kirahti kovaa ja

heitti minut selästään. Menetin samalla otteeni kynästä,

ja se jäi töröttämään ikävästi hämähäkin si lmästä.

Hetkeksi jäin ajattelemaan, miten hyvältä tuntui, kun

onnistuin yl ipäätään hyppäämään hämähäkin selkään.

Olin, kuin mikäkin elokuvan supersankari! Ajatuksiin

pysähtyminen oli paha virhe: hämähäkki huitaisi minua

lujasti takaraivoon. Viimeinen, mitä ehdin nähdä su-

mentunein si lmin, ol i , kuinka hämähäkki kaappasi vel-

jeni ja rymistel i ulos huoneesta laajentaen oviaukkoa

huomattavasti .

Sitten kaikki pimeni.

34

Y H T E I S K O U L U N T I E

Avasin si lmäni, ja häikäisevä valkoinen valo läjähti

verkkokalvoil leni. Hetken ajattel in, ol inko kuollut. Onko

taivas todella olemassa? Vilkui l in ympäri l leni. Sairaalan

haju alkoi kuvottaa minua. Samassa huomasin äitini ,

joka istui vieressäni vierastuol i l la. Hänen silmänsä oli-

vat vetiset, ja kasvonsa kyynelistä märät.

Kun hän huomasi minun heränneen, hän kumartui ha-

laamaan minua, muttei sanonut mitään. Hän painoi

kutsunappia ja lähti itkien ulos huoneesta. Jäin yksin

miettimään, ol iko kaikki tapahtunut ol lut vain pahaa

painajaista. Olisinko voinut todella vain pudota viemä-

ri in ja lyödä pääni? Tai ehkä vain kompastua kiveen?

Sil loin huomasin tusinan melkein täydell isessä jonossa

kulkevaa pikkuhämähäkkiä, jotka kipittivät määrätietoi-

sesti WC:n suuntaan.

Otin kaikki letkut, johdot ja neulat irti itsestäni, ja seura-

sin ni itä. Huomasin, että ne menivät lavuaari in ja sitä

kautta viemäriin. Samalla hetkel lä tajusin, ettei pikku

"seikkailuni" ol lut ol lut unta. Veljeni ei ol lut tääl lä! Hän

oli yhä viemärissä ja vaarassa.

Lähdin ulos huoneesta ja juoksin käytävälle ohittamani

hoitajat huusivat jotain, mutten kuunnellut. Minun pe-

rääni lähdetti in. En pysähtynyt. Syöksyin ulos sairaa-

lasta, katua eteenpäin. Ennen kuin huomasinkaan, ol in

viemäri l lä. Avasin kannen, hyppäsin alas. Juoksin

eteenpäin katsomatta ruumiskasaan. Päädyin huonee-

seen. "Onko täällä ketään?!" huusin. Veljeni ol i oltava

tääl lä jossain!

Kuulin tuttua ryskettä ja osasin odottaa, mitä ol i tulos-

sa. Kuinka ollakaan, hämähäkki saapui huoneeseen.

I lman veljeäni. "Missä veljeni on?!" huusin raivoissani.

Hämähäkki kirahtel i , ja minä huomasin kynäni, joka so-

jotti edel leen elukan silmästä. Hämähäkki alkoi huitoa

jaloi l laan ja purkaa seittiä. Tahmeassa mömmössä

kompastel len väistel in olennon viuhtovia koipia.

Jouduin selkä seinää vasten. Minul la ei ol lut mitään

asetta, ol in rynnännyt tänne yhtään mitään miettimättä.

Hämähäkki juoksi eteenpäin aikomuksenaan li iskata

minut. Väistin vi ime hetkel lä, ja elukka rynnisti pää

edellä suoraan seinään, si ihen, missä olin juuri hetki

sitten ol lut. Kynä murskautui rusahtaen, ja palaset tun-

keutuivat syvemmälle hämähäkin si lmään. By the way,

ol ion pääkin kolahti ihan kivasti . Hämähäkki alkoi ki l jua

korviahuumaavasti.

Tunsin voitonriemua onnistuttuani satuttamaan sitä,

mutta si itä se vain ”innostui” l isää. En kestäisi enää

kauaa. Päätäni särki, keuhkot tuntuivat räjähtävän ja

si lmissä sumeni, ol inhan puolikuntoinen. Yht'äkkiä

huomasin olevani ajettuna nurkkaan. Hämähäkki ko-

hotti koipeaan viimeiseen iskuunsa. En voinut paeta

mihinkään.

Katsoin suoraan hämähäkin si lmärykelmään. Ajatuk-

seni ol ivat päässä hakkaavasta jyskeestä huolimatta

selvät. Ajattel in vel jeäni. Pääsisin hänen luokseen.

Sulj in si lmäni ja annoin kaiken tapahtua.

Pienen, sateisen kaupungin uutisissa kerrotti in, että

viemäriverkosta oli löytynyt kuollut tyttö. Paikasta löytyi

myös 1 3 ihmisen luurangot, joi lta useimmilta puuttui

raajoja, ja jotka löydetti in peremmältä. Tyttö ol i täysin

tunnistettavissa, ja kuolinsyynä oli luultavasti avoimeen

viemäriin putoaminen. Tiedetään myös, että kyseisen

tytön veli ol i kuol lut aikaisemmin pudottuaan samaan

viemäriin. Muiden henkilöiden kuolinsyy on yhä tunte-

maton. . .

The end.

Riia & Astha 8A

35

2 0 1 1 - 2 0 1 2

Yhteiskoulun TieJulkaisija: Järvenpään Yhteiskoulu

Julkaistu ensi kerran 1930Levikki: 600 kpl

ilmestyy kerran lukuvuodessaPainopaikka: Savion Kirjapaino Oy

Taitto: Sauli NurmiTaitettu Scribus 1.4.0 -ohjelmalla

Työryhmä 2011-2012: Katariina Knuutinen, Erkki Auvinen, Sauli Nurmi

© Tekijänoikeuslauseke:Tämän julkaisun sisältö on tekijänoikeudellisesti suojattua. Yksittäisen tekstin/kuvantekijänoikeudet omistaa tekstin/kuvan tekijä ja tuotoksia on käytetty luvanvaraisesti.Koko julkaisun tekijänoikeuksia hallinnoi Järvenpään Yhteiskoulu. Materiaalin hyödyn-täminen sitaattioikeutta laajemmassa mittakaavassa ilman erillistä lupaa on kielletty.Kuvamateriaali on koulun tuottamaa, poikkeuksena Wikimedia Commonsista otetutkuvat sivuilla 3 ja 22.

MEDIATIEDOT

80 vuotta sitten 50 vuotta sitten 20 vuotta sitten 1 0 vuotta sitten