1

AALLON YLIOPPILASLEHTI

2 / 2014

Roope Salminen

(3D)

Paavo Arhinmäki

ja muutama nainenkin

2

Aino on Aallon ylioppilaslehti. Aino on journalisti-sesti itsenäinen. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä

lehti tavoittaa 20 000 kauppatieteiden, taideteollis-ten ja teknillisten alojen opiskelijaa.

PääTOImITTAjAAnnaleena Kuronen

TOImITuSSIHTEERIAntti Pikkanen

ART DIREcTORmartina Babišová

KIRjOITTAjATmelissa Heikkilä, markus Helaniemi, Henna

Hietanen, George Hooker, Stella Kallionpää, Esa-Pekka mattila, matti Parpala, juho Salmi, Tuomas

Saloniemi, jani Timonen, johanna Vierros

KuVAAjAT jA KuVITTAjATErika Forstén, George Hooker, Hilla Kurki, Veera

Lipasti, Laura matikainen, Esa-Pekka mattila, Annukka mäkijärvi, Katri Naukkarinen, Anna

Niskanen, miikka Pirinen, Essi Ruuskanen

muuT AVuSTAjATjulius Hurri, Anna Nikkanen, Ilmi Salminen

KuSTANTAjAAalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY

TOImITuSNEuVOSTOAnna Brotkin, Niko Ferm, Salla Koivu, Henna Lahti, juhani mykkänen (pj), Tuukka Pykäläinen, Heikki

Siljamäki, Heidi Sullström, maija Töyry, jesper Vuori

ILmOITuSmYYNTIPirunnyrkki Oy

Kari Kettunen puh. 0400 185 853Essi Niemelä

puh. 0400 185 852

mEDIAKORTTIwww.ainolehti.fi/mediakortti.pdf

PAINOErweko Oy

PAINOS 6000

PAPERIKansi Edixion 250 g, sisus 120 g,

valokuvaessee Art matt 115 g

YHTEYSTIEDOTYlioppilaslehti AinoPL 69, 02150 Espoo

ainolehti@ayy.fiwww.ainolehti.fiISSN 2341-9776

4 ……. Lukijoilta. Aalto-papit vastaavat viime lehden pääkirjoitukseen.5 ……. Pääkirjoitus.Hahhahhaa!8 ……. Kärkeenkäydään sapattivapaalla, Skype-lääkärillä, rakennustyömaalla ja maalla.11 ……. Suosittelemme, että. 12 ……. Katupartio.Aallossa ei ole syytä paniikkiin.46 ……. ja muutama nainenkin.Aallossa akateeminen seksismi ei rehota, vaan piileskelee.53 ……. Kolumnisti Tuomas Saloniemenmielestä aikuistenkin pitäisi hassutella.55 ……. Kolumnisti Antti Pikkasen mielestä hallituksen puheet ovat pelkkää satuu.56 ……. Oi niitä aikoja. Nuoruuttaan muistelee jyrki Kasvi.56 ……. Puheenvuoro. jani Timonen on antitoimistolammas. Baa!57 ……. Luottokamat. Toimitus onnistui löytämään kaksi (2) ihmistä, joilla ei ole älypuhelinta.57 ……. Sarjakuvassaollaan hysterian partaalla.58 ……. Työhuoneellaon maitovaahtoa ja biohajoavia silmälasinkehyksiä.

”Läpileikkauksessa pinta ja syvyys ovat yhtä. Halusin luoda överin estetisoitua pintaa, joka toitottaa omaa pinnallisuuttaan niin, ettei sitä voi kuin epäillä.” Katri Naukkarinen opiskelee kuudetta vuotta Aallossa valokuvausta. Tähän Ainoon hän kuvasi akateemisesta seksismistä kertovan jutun (s. 46–51).

”Yliopistoaikana olen kirjoittanut lähinnä kol-mella tavalla: tekstausta tenteissä (kauppis), tiedotteita tunnissa (SYL) ja nykyään lyhyitä esseitä englanniksi. Oli mainio haaste kirjoit-taa lehtijuttu.” SYL:n entinen puheenjohtaja ja pääsihteeri Matti Parpala opiskelee Aallossa kansantaloustiedettä ja Harvardissa Master in Public Policy -ohjelmaa. Hän kertoo, kuinka yliopisto korjataan sivuilla 22–26.

”Vaikka perinteisiä tapoja muutettaessa usein herääkin epäilyksiä, uskon lääkäripalveluiden sähköistymisen olevan luontainen suunta. Toi-von, että saamme nauttia YTHS:n rohkeista avauksista jatkossakin.” Henna Hietanen, 25, opiskelee biotuotetekniikkaa viidettä vuotta. Tähän lehteen hän kirjoitti YTHS:n virtuaalivas-taanottokokeilusta (s. 9).

MIEHISTÖ 2/2014

3

SISÄLTÖ

HENKILÖ Näyttelijä, tuottaja ja muusikko Roope Salminen haluaisi kouluun, vaikka hän ei tee sillä enää yhtään mitään.

PAMFLETTI Pienillä muutoksilla suomalaisesta yliopistosta saataisiin huippu, kirjoittaa Harvardissa opiskeleva Matti Parpala.

ILMIÖ Opiskelijan toimeentulo vaatii joskus kekseliäisyyttä. Seksityöläinen, tukiloukussa oleva, osakehai ja pokerinpelaaja kertovat, miten elättävät itsensä.

KATOLLA Hallituksen jättäneen kulttuuriministerin Paavo Arhinmäen mielestä Suomen pelastamiseen tarvitaan muutakin kuin startupeja.

PHOTO ESSAY Didn’t your mom say, “Don’t get a tattoo, you will regret it when your old”? We asked eleven tattoo pioneers if they did.

KarriKoiva Koira14

22 Yliopistoon rikki

Old, WRINKlEd& tattOOEd

6 Vituttaako,ex-ministeri?

Puhutaan rahasta

36

27

HuOmIO! Ota jakelutelineen

vierestä omaksi 3D-lasit, joilla voit katsoa Roopea tässä lehdessä

3D:nä.

4

LuKIjOILTA /

AALTO-PAPIT EDISTÄVÄT MYÖS MONIUSKONTOISUUTTA

Kiitos Annaleena Kuroselle työtämme arvostavasta pääkirjoituk-sesta Ainossa 1/2014. Hän kuvaa aivan oikein, että me Aalto-papit olemme käytettävissä, kun opiskelija tai yliopiston työntekijä haluaa keskustella elämään, opiskeluun tai ihmissuhteisiin liitty-vistä asioista. muutama tarkennus ja lisähuomio ovat kuitenkin tarpeen.

me Aalto-papit olemme osa Suomen ev.lut. kirkon oppilaitos-pappien verkostoa, joka toimii kaikissa Suomen korkea-asteen op-pilaitoksissa. Otaniemessä oppilaitospappi on toiminut vuodesta 1959. Oppilaitospappien työ lähtee aina oppilaitoksen ihmisten tarpeista ja tapahtuu yhteistyössä oppilaitoksen toimijoiden kanssa. Keskeistä on ryhmien ja yksilön kohtaaminen erilaisissa ti-lanteissa ja elämänvaiheissa. Oppilaitospappien tehtäviin ei kuulu erilaisten maailmankatsomusten arvostelu. Asettumalla ihmisten puolelle ja ihmisiä varten oppilaitospappi ei ole ketään vastaan.

Tietääksemme Aalto ei lähtökohtaisesti järjestä uskonnollisia tilaisuuksia. Pyydettäessä toimitamme esimerkiksi promootiojuh-lallisuuksiin liittyviä ekumeenisia jumalanpalveluksia akateemisen perinteen mukaisesti. jumalanpalveluksiin osallistuminen on luonnollisesti vapaaehtoista eikä niistä tiedottaminen yliopistolla loukkaa tasa-arvoperiaatetta tai uskonnonvapautta.

Aalto-pappien tehtäviä ovat henkisen hyvinvoinnin tukeminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen ja toimiminen osana yliopiston kriisiapuverkostoa. Edistämme työssämme monikulttuurisuuden, moniuskontoisuuden ja suvaitsevaisuuden toteutumista yliopisto-yhteisössä. Puhumme myös niiden puolesta, jotka eivät ehkä saa itse ääntään kuuluviin, vaikkapa kulttuurien- ja uskontojenvälisen tilan saamiseksi yliopistoon.

Tänä päivänä uskonto on osa sosiaalista ja kulttuurista todel-lisuuttamme. Ajattelemme, että uskontokielteisyyden asemesta Aalto-yliopistossa tulisi pyrkiä kohti avoimuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä. me Aalto-papit haluamme olla tukemassa kulttuu-risten tulkintataitojen kehittymistä ja luontevaa kanssakäymistä eri tavoin ajattelevien ja uskovien ihmisten välillä. uskomme, että suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta voidaan parhaiten edistää mah-dollistamalla tutustuminen eri tavalla ajatteleviin ihmisiin. Tässä työssä yliopistolla ei voi olla vihollisuuksia, vain kumppanuutta.

Henri Järvinen, Juha Lassila, Juha Pettersson, Jenny VainioAalto-papit

SENAATTIKIINTEISTÖT TEKEE MILJOONAVOITTOJA YLIOPISTON OPETUSRAHOILLA Aalto-yliopisto vuokraa toimitilansa Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:lta. Kyseinen osakeyhtiö tekee suuria voittoja. Se maksoi näistä valtiolle tuloveroja 3,5 m€ vuonna 2010, 3,4 m€ vuonna 2011 ja 2,5 m€ vuonna 2012. Nämä miljoonat eurot, ja osa niistä mitä osinkoina maksettiin, ovat pois opetuksesta ja tutkimuksesta.

Kun Aalto-yliopisto perustettiin vuonna 2009, sen tilat siir-rettiin valtion omistamalta Senaattikiinteistöiltä Aalto-yliopisto-kiinteistöt Oy:lle. Samalla solmittiin osakassopimus Senaattikiin-teistöjen ja yliopistosäätiön välille, mikä edellyttää osakeyhtiötä takomaan noin 7 % vuotuista voittoa. Näin siitä huolimatta, että tilojen käyttötarkoitus on yleishyödyllinen ja sivistystä palveleva.

Suomen Akatemia rahoittaa jokaista huippututkimusyksikköä keskimäärin miljoonalla eurolla per vuosi. jos kiinteistöjen talout-ta hoidettaisiin kuten niitä kuuluisi hoitaa, Aallossa voisi karkeasti verraten olla pari huippututkimusyksikköä enemmän.

Opetus- ja tutkimusrahojen kuppaamisen voisi lopettaa purka-malla sopimuksen voittotavoitteen. Tämä ei käy Senaattikiinteis-töille, joka on valtion omistajaohjauksessa. Valtion vasen käsi vie pois sen, minkä oikea antaa. Tämän skitsofreenisen omistajaohja-uksen lopputulos on se, että opetus ja tutkimus kärsivät.

Euroopan unionin 2020-strategian tavoitteena on tutkimus-rahoituksen nostaminen 3 % tasolle bruttokansantuotteesta. Olisi suotavaa, että Suomessa ensinnäkin päästäisiin tälle tasolle ja toiseksi, että rahat käytettäisiin niin kuin ne on tarkoitettu käytettävän. Ville Lehtolatutkijatohtori, Aalto-yliopiston akateemisten asiain komitean jäsenkaupunginvaltuutettu (kok), Espoo

”Näyttelijän, muusikon ja esiintyjän kuvaaminen on helppoa. Kuvausten järjestäminen sen sijaan ei ollut. Ekalla kerralla tuli teknisiä ongelmia, tokalla kerralla Roope oli kipeänä impromaratonin jäljiltä.

Ideana kuvissa oli korostaa liikettä ja Roopen monipuolisuutta. Roope on tyyppinä vähän 3D. Kaikki, mitä hän tekee, ponnahtaa jotenkin esiin.

Kanteen päätyneessä potretissa olen juuri pyytänyt Roopea ottamaan eri venyttelyasentoja. Oma paitanikin pääsi kuvaan – Roope lainasi sitä, koska valkoista taustaa vasten hänen musta pai-tansa ei olisi näyttänyt tarpeeksi hyvältä.”

Kannen kuvaaja Miikka Pirinen

AINON KANSI 2/2014

Palautetta? Juttuvinkkejä?

Muuta asiaa? Tavoitat toimituksen osoitteesta

ainolehti@ayy.fi tai facebook.com/ainolehti.

5

PÄÄKIRJOITUSÄLÄ OTA SITÄ VAKAVASTI

Pelkäsin vuosikausia koulun esitelmiä. Aina, kun piti puhua yleisön edessä, tuntui kuin joku fileeraisi irti palan sielustani ja asettaisi sen näytteille. muiden arvioitavaksi, naurunalai-seksi. mitä jos jäädyn? Tai kompastun ja kierin alas lavalta? Aargh! Paniikki.

Onneksi onnistumisen halu kiilasi jossain vaiheessa epäonnistumisen pelon ohi. Vaikka vieläkin sydän pamppailee joka kerta, kun astun ihmisjoukon eteen ja avaan suuni, jännitys toimii enemmän positiivisena kipinänä kuin etälamauttimena.

mIT:n aivotutkimuksen ja kognitiotieteen professori Steven Pinker on todennut, että nauru on sosiaalista liimaa. Nauru yhdistää toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Sosiaali-nen jäykkyys katoaa aina, kun joku uskaltaa keventää tunnelmaa. Nauru tarttuu, leviää ja parantaa. Silti, vähän paradoksaalisesti, ihmisen yksi pahimmista peloista on joutua naurun kohteeksi ja menettää kasvonsa mui-den silmissä.

Otaniemen Servin Mökissä järjestettiin huhtikuussa stand-up-ilta. Se televisioidaan syksyllä Ylellä. Stand-upin aiheena oli teek-karius. Kymmenen koomikkoa astui lavalle ja heitti härskejä vitsejä muun muassa siitä, kuinka sosiaalisesti kömpelöjä ja puutteessa eläviä teekkarit ovat. minua jännitti jokaisen koomikon puolesta, mutta turhaan.

Pääosin teekkareista koostuva yleisö oli mahtava ja nauroi katketakseen suurimmalle osalle jutuista. Vain pieni osa vitseistä ei men-nytkään maaliin. Silloin seurasi muutaman sekunnin jäätävä hiljaisuus.

mitä teki stand-up-koomikko? Nauroi itselleen ja siirtyi eteenpäin. Sitten yleisöstäkin alkoi kuulua taas hörötystä, ja tilanne laukesi (ehheh).

Nauru on yksi niistä ominaisuuksista, joka erottaa ihmislajin muista eläimistä. Nauru on älykkyyden merkki. Se on asioiden asettamista oikeisiin mittasuhteisiin. juuri mikään ei ole niin vakavaa, etteikö siitä voisi vitsailla.

Kaikista suurinta viisautta on silti itselleen nauraminen. jos mokaa, aina voi nauraa. ja jos on erityisen onnekas, yleisö nauraa mukana.

Annaleena Kuronen

Ku

VA ESA

-PEKK

A M

ATT

ILA

Vituttaako, Paavo Arhinmäki?Ex-kulttuuriministeri ei usko, että startupit pelastavat Suomen taloutta.TEKSTI ANNALEENA KURONENKuVA VEERA LIPASTI

KATOLLA / jututamme ajankohtaista henkilöä katolla. Tällä kertaa kävimme Olympiastadionin tornissa.

6

Käytsä täällä usein?”On siitä aikaa, kun olen viimeksi käynyt tornissa. Olympia-stadion on tullut tietysti työn ja harrastusten puolesta hyvin tutuksi. Alakerran ravintolan keittiöhenkilökunta on tehnyt mulle paljon ruokaa.”

Olympiastadion saa ansiostasi tänä ja ensi vuonna valtiolta 80 miljoonaa euroa perusparannukseen. Saitko ikuisen ilmaisen sisäänpääsyn urheilutapahtumiin ja konsertteihin?”Hahhah, en tiedä. Kaikki ovat jälkikäteen kyllä kiitelleet pää-töstä kautta linjan. Ehkä mulla on naamavippi tänne ainakin niin kauan kun nykyinen johto on Olympiastadionilla.”

Kehysriihi. Ministeripaikasta luopuminen. Vituttaako?”Henkilökohtaisesti ei. Opiskelijoiden, eläkeläisten, työttö-mien ja lapsiperheiden puolesta kyllä. Vituttaa siitä näkökul-masta, että olisimme halunneet jatkaa hallituksessa. Se olisi kuitenkin tarkoittanut sitä, ettei perusturvasta ja lapsilisistä olisi leikattu.”

Tekisikö mieli hypätä alas täältä tornista? Edes ihan vähän?”Henkilökohtaisen elämän kannalta ministeripaikasta luopu-minen on suuri helpotus. Ei ministerityö ole ihmisen työtä, ne aikataulut ja se paine.”

Okei. Kusiko hallitus opiskelijoiden muroihin kehysrii-hessä?”Ei ollenkaan niin pahasti kuin esimerkiksi valtiovarainminis-teriö olisi halunnut. Kolme vuotta opintotuesta vastaavana ministerinä olen joutunut jokaisessa kehys- ja budjettiriihes-sä tappelemaan maksullista opetusta ja opintotuen lainapai-notteiseksi muuttamista vastaan.”

Hallitus päätti leikata YTHS:n rahoitusta 67 henkilö-työvuoden suuruisella summalla. Kehysriihtä läheltä seuranneiden lähteiden mukaan sinä toit nämä heiken-nykset pöytään. Pitääkö paikkansa?”Kehysriihessä esitettiin opintotuen leikkaamista 20 eurolla, lukukausimaksuja, ateriatuen puolittamista. me saatiin

nämä torjuttua ja mietittiin, mistä löytyy antaa edes jotain vastineeksi. mun ministeriön virkamiehen ehdotus oli tämä YTHS:n ja opiskelija-asuntovuokratuen poistaminen. Hänen mielestään se ei ollut niin dramaattinen.”

Eli hyväksyit tämän?”En hyväksynyt mitään mitä oli kehysriihessä.”

Mutta se oli mielestäsi kannatettava ehdotus verrattuna näihin muihin?”Se, että saatiin poistettua 20 euron leikkaus opintorahaan, lukukausimaksut, ateriatuen puolittaminen, niin se että jou-duttiin antamaan tän verran periksi, niin se on kohtuullinen kokonaisuuteen nähden, vaikka… mutta jos me päästäisiin päättämään, ei opiskelijoihin koskettaisi ollenkaan.”

Mikset ole enää vuosikausiin vaikuttanut intohimoi-selta poliitikolta ja siltä, että aidosti haluaisit saada muutosta aikaan?”Totta kai on erilaisia rooleja. ministerinä kyselytunnilla ei voi olla yhtä intohimoinen kuin puolueen puheenjohtajana kysymyksiin vastatessa. Ihan samanlainen intohimo mulla kuitenkin on. Se näkyy siinä, että olen puolustanut perustur-vaa ja opiskelijoita, ollut kaikissa neuvotteluissa rakkikoirana nilkassa kiinni.”

Ehditkö kulttuuriministerinä perehtyä opiskelija-kulttuuriin?”Aika vähän. Enemmän tutustuin silloin, kun olin itse opis-kelija. Tutustuin siihen enemmän kuin opintoihin liittyviin teoksiin.”

Mitä terveisiä lähetät Aallon opiskelijoille?”jos on Jyrki Kataista uskominen, teidän startupeissa on tulevaisuus. Käyttäytykää sen mukaisesti.”

Uskotko itse siihen?”No, jotkut uskovat lapsenomaisesti että koko m-- Suomen talous pelastuu startupeilla. mutta kyllä sen pelastamiseen tarvitaan vähän muutakin kuin startupeja.”

Vituttaako, Paavo Arhinmäki?Ex-kulttuuriministeri ei usko, että startupit pelastavat Suomen taloutta.TEKSTI ANNALEENA KURONENKuVA VEERA LIPASTI

7

8

KäRKEEN / Ajankohtaista Aallosta.

3X PIDÄMIELESSÄ>> TEERI SAPATTIVAPAALLE. Aallon rehtori Tuula Teeri viettää huhtikuusta elokuuhun ”sapattivapaata”. Virkatauon aikana Teeri aikoo hahmotella Aallolle visiota vuoteen 2030 asti. Teeri matkustaa mm. uSA:han perehtymään koulutuksen uusiin trendeihin. Rehtorin tehtäviä hoitaa sillä välin vararehtori Ilkka Niemelä. Aino toivottaa Teerille innovatiivisia vapaapäiviä.

>> AALTOON VÄHEMMÄN HAKIJOITA. Kevään yhteishaussa Aaltoon pyrki 14 206 hakijaa, kun vuonna 2013 hakijoita oli 15 014. Kanditason hakijamäärä laski teknii-kan alalla 8,6 %, taiteissa ja suunnittelussa 6,6 %. Kauppatieteissä nousua oli 2,3 %. Vuoden kirijä oli automaatio- ja informaa-tioteknologian linja, jonka suosio kasvoi viime vuoteen verrattuna huikeat 78 %.

>> MAKSUKOKEILU MENI PUIHIN. Aalto-yliopiston lukukausimaksupilotti on päättynyt. Suomessa alkoi 2010 kokeilu, joka antoi korkeakouluille mahdollisuuden periä lukukausimaksuja Eu- ja ETA-maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta. OKm:n mukaan ”kokeilun perusteella ei voitu tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä maksullisuuden vaikutuksista”. Hyvää duunia.

TOISENLAINEN TYÖPAJAAYY perusti työryhmän aaltolaisen kulttuurin kehittämiseksi.

Aino (3/2013) kysyi viime syksynä, kuinka aaltolaisiksi Aallon opiskelijat itsensä kokevat. Sekä Töölössä, Arabiassa että Otaniemessä opiskelevien vastausten keskiarvo oli lähellä vitosta asteikolla yhdestä kymmeneen. Opiskelijat eivät siis vielä koe olevansa kovin aalto-laisia.

Tänä keväänä AYY:llä on herätty keskustelemaan aaltolaisen kulttuurin rakentamisesta. Sitä varten on perustettu projekti. Se kulkee nimellä Kulttuurin tahtotila. Workshoppien ja kokousten pöytäkirjoissa vilisevät teemat kuten yhteinen kampus, Aalto-ylpeys ja yhteisön rakentaminen.

Kulttuurin rakentamisesta on keskusteltu muun muassa edustajiston kanssa. Kevään aikana jutellaan myös erityisaseman yhdistysten eli mm. teekkarikiltojen, TOKYO:n ja KY:n kesken. Keskustelun teemojen ja tulosten ohella tärkeää on se, millaisessa hengessä niitä on tällä kertaa käyty, kertoo AYY:n hallituksen kulttuurivastaava Jenni Haavisto.

”Entistä enemmän esille on noussut eri yhteisöjen myönteinen suhtautuminen aaltolai-suuteen. Keskustelu on ollut sopusointuisempaa kuin ennen”, Haavisto sanoo.

Aiemmin opiskelijayhdistykset ovat pelänneet, että osa heidän perinteestään viedään osa pois.

”Se ei ole kuitenkaan ollut edes vaihtoehtona. jo olemassa olevan kulttuuriperinteen poistaminen olisi aika tyhmää.”

Tuntuu kuitenkin hassulta, että opiskelijakulttuuria rakennetaan workshopeissa ja kokouksissa. Ylhäältä alaspäin. Pitäisikö rakennustöihin saada mukaan ihan tavallinen riviopiskelija? ja mitkä ovat ne keinot, joilla aaltolainen kulttuuri oikeasti rakennetaan?

”Pitäisi. ja niinpä”, Haavisto vastaa.

TEKSTI JOHANNA VIERROS KuVITuS ANNUKKA MÄKIJÄRVI

9

Istut toista päivää kuumeisena kotona ja pohdit, jaksatko raahautua lääkäriin. Ehkä tulevaisuudessa voit vain avata tietokoneen ja ottaa videoyhteyden terveysasemallesi.

Liian helppoa ollakseen totta?YTHS aloitti tammikuussa virtuaali-

vastaanottokokeilun. Kahdeksan kuukau-den kokeiluun osallistuu muutamia YTHS:n pienempiä toimipisteitä. Tarkoituksena on kokeilla etälääkärin videokonsultaatiota esimerkiksi ihotautien hoidossa.

Etälääkäri? mitä ihmettä? YTHS:n terveyspalvelupäällikkö Hanna Kari, miten kokeilu toimii käytännössä?

”Potilas saapuu normaalisti toimipis-teelleen ja tapaa yleislääkäriä tai hoitajaa. Etäyhteys konsultointiin otetaan mobiili-laitteella, jonka avulla voidaan pitkienkin etäisyyksien päästä arvioida potilaan hoidontarvetta tai tehdä etäkonsultaatiota. Tämä tehostaa sekä lääkärien että potilai-den ajankäyttöä.”

Nykytekniikka sallisi jo kotiyhteyden,

Videopuhelu lääkärille, kiitos

mutta toistaiseksi joudumme yhä kömpi-mään YTHS:n vastaanotolle kevätflunssan iskiessä. Onko kokeilua tarkoitus laajentaa tulevaisuudessa myös potilaiden kotikäyt-töön?

”jos kokeilu onnistuu, toivottavasti tulevaisuudessa laajennamme palvelua virtuaaliklinikkaan. Potilas voisi etäyhtey-den avulla saada esimerkiksi hoidontarpeen arviointia.”

Vaikka etähoito kuulostaa lupaavalta, herättää se myös epäilyksiä. Kuinka paljon etähoidon haitoista tiedetään? miten luotettavaa on arvioida hoidontarvetta videoyhteyden välityksellä?

”Kokeilua on toteutettu vajaan sadan konsultaation verran, joten etähoidon ongelmia on vasta herätty selvittämään. Toisaalta nykykameroiden tarkkuus on parempi kuin ihmissilmällä, joten tätä omi-naisuutta voidaan hyödyntää esimerkiksi ihosairauksien hoidossa.”

Sairaana lääkärissä ravaaminen ja odotushuoneessa jumittaminen ei ainakaan helpota oloa. Etäyhteydellä lienee siis paikkansa joissakin tilanteissa. Vielä kun reseptilääkkeetkin kuljetettaisiin kotiin, flunssaa voisi parannella kotisohvalla lemp-parisarjojen parissa teetä siemaillen.

Vuoden ensimmäisen Ainon ilmestymisen kunniaksi perustimme toimitukseen Otakaa-relle pop-up-kahvilan yhdeksi päiväksi! 200 lukijalle tarjoiltiin lehtien lisäksi Frooshin smoothieita, ADD cafén kahvia ja letkeää musiikkia. Kuvassa etualalla elektronisen musiikin yhdistyksen Entropyn Dj Susanna Nuutinen.

AINO-kAhVILA

9,4

KuVA HILLA KURKI

Suomalainen korkeakouluopiskelija istuu keskimäärin

tuntia vuorokaudessa.

TEKSTI HENNA HIETANEN

Lähde: Korkeakoululiikunnan barometri 2013.

TEKSTI JOHANNA VIERROS KuVITuS ANNUKKA MÄKIJÄRVI

”Ainakin viimeksi kun näin Havis Amandan, patsaan haarojen väliin ei päätään tunkenut yksikään viiksekäs mies.”Päätoimittaja Ulla Appelsin kommentoi 17.4. Ilta-Sanomissa Tom of Finland -postimerkkien aiheuttamaa kohua. Toimitus suosittelee Appelsinille uutta vierailua Esplanadin puistoon esimerkiksi 30.4.

10

KäRKEEN / Ajankohtaista Aallosta.

japanilaista pinaattia ja luomutomaatteja. muun muassa niitä kohoaa kesällä mullasta, mikäli uunituoreet kaupunkiviljelijät ovat jaksaneet kykkiä ja kylvää ahkerasti Ossinlammen läheisyydessä eli martti Levónin puistossa Otaniemessä.

Puiston uusi kaupunkiviljelyprojekti kulkee nimellä Aalto Garden Otaniemi. Sen tarkoituksena on luoda Otaniemen kampukselle vehreä puutarha-alue ja lisätä yhteisöllistä puuhailua aaltolaisten keskuudessa.

Puiston 45 viljelypalstaa jaettiin helmikuussa kaikille avoimessa haussa. Hakemuksia tuli yhteensä 75 kappaletta. Hurjan kysynnän takia viljelypalstat lopulta arvottiin. Hakijoiden joukossa oli niin perustutkinto- ja tohtoriopiskelijoita, Aallon työntekijöitä kuin yksi kilta. Arpaonni suosi myös maisema-arkkitehtiopiskelija Susanna Mikkolaa.

”Kasvien kasvun seuraaminen on mielestäni terapeuttista. Haastetta viljelyyn saattavat tuoda tuhoeläimet, esimerkiksi myyrät ja kanit. myös mahdollinen ilkivalta huolettaa hieman”, mikkola sanoo.

mikkola ei ole vielä varma, mitä aikoo viljellä. ”mielessä on käynyt kaikenlaista viljoista perennoihin. Kasvien

valintaa rajoittaa naapuripalstan läheisyys, palstan yksivuotisuus ja pieni koko. Kotona on itämässä jo monenlaista, muun muassa punaisia, kaksimetrisiksi kasvavia auringonkukkia.”

Kasvattamansa lajikkeet saa Otaniemen palstoilla vapaasti valita, kertoo palstoja hallinnoivan Otaniemen kaupunkiviljely-

kylvä kylvä porkkanaaOtaniemen viljelypalstojen sato korjataan tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

TEKSTI STELLA KALLIONPÄÄ / KuVA GEORGE HOOKER

yhdistyksen hallituksen jäsen Otto Palonen.”jollain palstoilla noudatetaan värikoodausta, mutta meidän toivo-mus on mahdollisimman monipuolinen viljely”, hän sanoo. Ainoa sääntö on, että palstoilla täytyy viljellä luonnonmukaisesti.

Palonen vakuuttaa, että viljelyn aloittamiseksi riittää oma kiinnostus.

”Kaupunkilaisjärjellä pääsee aika pitkälle.”Hänen oma kiinnostuksensa viljelyyn heräsi viime kesänä. ”Kokeilin sattumalta, mitä tapahtuu jos laittaa chilinsiemeniä

ruukkuun. Huomasin, että nehän kasvaa.”mutta mikä on ensi kesän hittilajike? ”chiliä varmasti näkyy, mutta muuten on aika perinteistä

tomaatti-porkkana-linjaa”, Palonen arvelee.Kaupunkiviljely on trendikästä, ja Facebook-päivitykset porkka-

namaalta tyylikäs tapa viestiä ekologisesta elämäntavasta. Kuinka suuri osa viljelyä on kaupunkihipsteri-imagon luomista?

”Luultavasti kukaan ei lähde pelkästään imagomielessä kas-vattamaan kasveja, sillä se on kuitenkin jonkin verran työteliästä hommaa”, mikkola arvelee.

”Itse viljelen, koska nautin kasvien kasvattamisesta. Etenkin jos stressaa tai tuntuu olevan koko ajan kiire, on oivaltavaa kokeilla rauhoittavaa ja hidastempoista viljelyä.”

Niin. mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.

Sieltä se kasvaa! Kuvaa ei ole photoshopattu.

>> AYY ON NYT MYÖS GAYY. Sukupuoli- ja seksuaalivähem-mistöjen edunvalvonnasta Aallon opiskelijoiden keskuudessa huo-lehtiva Queer Aalto on saanut kaverin. Keväällä perustettu GAYY järjestää esimerkiksi bileitä ja tapahtumia homoille, heteroille ja muille. Yhdistys on esimerkiksi monen tunteman Otaniemi GayDay -tapahtuman taustalla. Yhdistyksen jäsenmaksu on viisi euroa. Lisää: www.gayy.fi ja qaalto.ayy.fi. >> AALTOON YT-NEUVOTTELUT. Yliopisto aloittaa yhteis-toimintaneuvottelut, joiden tavoitteena on ”parantaa yliopiston tukipalvelujen tehokkuutta ja laatua”. Tämä aiotaan tehdä säästä-mällä 8,5 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä. Käytännössä neuvottelujen päätteeksi jaetaan potkuja Aallon tukipalveluissa työskenteleville. Neuvottelujen piirissä on 1600 työntekijää, joista arvioidaan irtisanottavan enintään 130.

MUISTA MYÖS NÄMÄ:

11

Suosittelemme,että...

KATSOT: Love & Engineering - Rakkauden insinööritDocPoint-festivaaleilla parhaana kotimaisena dokumenttielokuvana palkittu Love & Engineering – Rakkauden insinöörit kertoo diginörteistä, jotka etsivät tieteellistä kaavaa rakkaudelle. Tonislav Hristovin ohjauksessa bulgarialainen insinööri lähettää kaverinsa koekaniinimielessä kaupungille deittailemaan. Onko ihastumiselle löydettävissä algoritmia? Ensi-ilta 9.5.

OSALLISTUT: Ihmiset vastaan zombit -kisajee, se tulee taas! Ainossa 2/2013 kirjoitettiin huippu-suositusta hippapelistä, jossa taistelevat ihmiset ja zombit. Fyysikkokilta on järjestämässä liveroolipelin uudestaan 9.–10. toukokuuta yhteistyössä AYY:n yhteisöjaosto Aavan kanssa. Otaniemessä vuorokauden ympäri pelattavaan seikkailuun mahtuu 250 osallistujaa. Se on kaikille avoin ja ilmainen. Selviääkö kukaan hengissä? Lue lisää: fyysikkokilta.fi.

MENET: Syömään! Ruoka on valmis! Kiinnosteleeko keinoliha? maistuisivatko sirkat? Aallon hassunnimisimpiin kursseihin kuuluva Dinner’s Ready! järjestää avoimen luentosarjan, jossa pohditaan ruoantuotannon ja -kulutuksen tulevaisuutta poliittisista, eettisistä ja filosofisista näkökulmista. Luentosarja huipentuu ArtMeatFlesh-kokkisotaan Teurastamon Kellohallilla 10.5. klo 18:30. mukana kansainvälisiä ruokataiteilijoita, -tutkijoita ja keittiömestareita. Luvassa myös maistiaisia. Lisätiedot: biofilia.aalto.fi.

NÄET: Kimpassa-näyttelyToukokuussa Kiasma ja marimekko lyövät hynttyyt yhteen. Suoma-laiset nykytaiteen, muotoilun ja muodin osaajat ovat saaneet vapaat kädet ja käyttöönsä marimekon tarjoamat materiaalit uusien teosten suunnitteluun. uudessa näyttelyssä mukana on 16 taiteilijaa Teresa Moorhousesta Noora Niinikoskeen. Heistä peräti puolet on entisen Taideteollisen korkeakoulun kasvatteja. Opiskelijaliput 8 e.

KÄVELET: VaasankatuVaasankadun kävelykatukokeilu ei saa tänä kesänä jatkoa. Suomen La Ramblalla on tänä kesänä kuitenkin muutakin kuin pakokaasuja ja autenttista elämän kirjoa. Vastikään Vaa-sankatu 15:een on avattu Helsingin parhaita falafeleja myyvä just Vege. Kulman takaa löytyy puolestaan lihansyöjäystävällinen Döner Harju. Vaasankatu – enemmän kuin autotie.

TEKSTI A

NN

ALEEN

A K

UR

ON

EN

Kuva: H

ei Hei m

edia

Kuva: Kiasma

Kuva:

Rober

t Lön

nqvist

12

Aallon opiskelijat kokevat olonsa turvalliseksi kampuksilla.Turvatoimia on kuitenkin tarkistettu välikohtausten takia,

kertoo yliopiston uusi turvallisuuspäällikkö.

TEKSTI JOHANNA VIERROS / KuVAT GEORGE HOOKER

KATuPARTIO / Aino jalkautuu kampuksille.

unnetko olevasi turvassa Aallon kampuksilla? Vastaaminen saattaa

tuntua epämiellyttävältä tai ärsyttävältä. miksi en tuntisi, onko täällä jotain syytä pelätä?

Tänä lukuvuonna Aallossa on tapah-tunut kaksi väkivaltaista välikohtausta. maaliskuussa professori Esa Saarista puukotettiin Dipolin edessä Otaniemessä. Puukottaja oli aiemmin Saarisen luennolla häiritsevästi käyttäytynyt mies. Syksyllä Töölön kampuksella ulkopuolinen henkilö häiriköi massaluentoa ja kävi luennoitsi-jan kimppuun.

Iltapäivälehtensä lukeva aaltolainen ei ole voinut välttyä kuulemasta molemmis-ta välikohtauksista. Vaikka ei lukisikaan skandaalilehdistöä, paikalla olleita tapa-ukset ovat varmasti mietityttäneet. miksi luennoille pitäisi päästää kaiken maailman hörhöjä? ja miten turvallisuus otetaan yliopistossa ylipäätään huomioon?

Tänä keväänä Aalto-yliopiston turvallisuuspäällikkönä aloittanut Seija Piiponniemi-Lahti vakuuttaa, että sattuneet välikohtaukset on otettu huomioon turvatoimissa.

”molemmat tänä vuonna sattuneet tapaukset ovat erittäin ikäviä, ja niiden jälkeen turvatoimia on ilman muuta tarkistettu. Arvioimme jatkuvasti riskejä ja varaudumme erilaisiin poikkeustilantei-siin. jokaisessa kiinteistössä on teknistä henkilökuntaa rakennusten aukioloaikoi-na, ja muina aikoina yhteyden vartiointiin saa nopeasti.”

Suomessa yliopiston alueella kuka tahansa saa kulkea vapaasti ja luennot ovat avoimia. Niin tulee olemaan myös jatkossa. Tiukennettu kontrolli amerik-kalaiseen malliin lukittuine ovineen ja metallinpaljastimineen ei saa kannatusta Piiponniemi-Lahdelta.

”Yliopisto- ja koulumaailmassa on eri

T puolilla maailmaa ollut väkivaltatapauksia, joten kyllä meilläkin sellaiseen mahdolli-suuteen on jouduttu varautumaan jo pit-kään. Yliopisto kuitenkin on ja sen pitää olla avoin toimintaympäristö. Tärkein osa turvallisuustyötä on riskien tunnistami-nen ennakkoon.”

Välikohtaukset ovat laukaisseet myös täysin päinvastaisia reaktioita kuin pelkoa. Etenkin Esa Saarinen on puukotuksen jälkeen purkanut omaa positiivista tunnemyrskyään julkisuudessa. Kevään viimeisellä Filosofia ja systeemiajattelu -luennolla Saarinen kertoi hämmästelleen-sä onnettomuuden jälkeen sitä, ”miten paljon hyviä ihmisiä on olemassa”.

Sekä Otaniemen että Töölön tapauk-sessa väkivaltatilanne raukesi sivullisten opiskelijoiden ja henkilökunnan jäsenten ansiosta.

”EI MITÄÄNSYYTÄ PELÄTÄ”

13

”Kyllä. Vuosia sitten tapahtuneet kouluam-pumiset pysäyttivät miettimään enemmän kuin viimeaikaiset tapah-tumat, koska ne olivat opiskelijoiden hyökkä-yksiä toisiaan vastaan. Saarisen tapausta en yhdistä yliopistoon, se olisi voinut sattua muu-allakin.”

Henrik Hackenberg, pelisuunnittelu

1. Koetko olosi turvalliseksi Aallon kampuksilla? // 2. Perustele.Tätä kysyimme:

”Taikissa oon ollut usein yölläkin, eikä siellä pelota. Arabiassa kiertää tosin vartija, mutta vain yksi. jos täällä Otaniemessä hengailisi yöaikaan, silloin voisi pelottaa, koska paikka ei ole meille vielä tuttu.”

Terhi Korhonen, graafinen suunnittelu

”Ihan yhtä lailla kuin aina ennenkin, [Saarisen

tapaus] ei vaikuttanut turvallisuudentuntee-seen mitenkään. Näitä

sattuu ympäriinsä.”

Veikko Immonen, konetekniikka

”Kyllä pääsääntöisesti. Vähän huolestuttaa,

kun saman lukuvuoden aikana on ollut kaksi

väkivaltatapausta. Olin syksyllä sillä markkinoin-

nin luennolla, jolla oli häirikkö. Sen jälkeen oli jonkin aikaa jännittynyt

olo koulussa.”

Laura Kitinoja, kauppatieteet

”joo, välikohtaukset eivät tunnu läheisiltä ja niitä voi sattua aina. En koe, että Aallon turval-

lisuusasioissa olisi puut-teita. Olisi tyhmää, jos

tarkkailtaisiin enemmän kuka pääsee kampuk-

sille. Se tekisi olon vain turvattomammaksi.”

Joanna Suomalainen, laskentatoimi

”Tunnen. miksköhän? Vaikee kysymys. Ehkei pelota, kun on yleensä ihmisiä ympärillä ja harvemmin on yksin. mä luotan ihmisiin.”

Peter Tapio, elektroniikka

14

a r r i k o i v a k o i r aKNäyttelijä, tuottaja ja muusikko Roope Salminen on hakenut kuusi kertaa Teatterikorkeakouluun tuloksetta, ja juuri siksi hän on niin hyvä.

TEKSTI MELISSA HEIKKILÄ / KuVAT MIIKKA PIRINEN

15

a r r i k o i v a k o i r a

16

jos et ole vielä kuullut Roope Salmisesta, nyt viimeis-tään on sen aika. Roope Salminen on se tyyppi, joka näytteli Kotikadussa. Niin ja sitten hän on se tyyppi, joka oli mukana improamassa 24 tuntia putkeen huhtikuussa järjestetyillä Impronation-improvisaatiofestivaaleilla. Niin ja se, jonka bändi on myynyt Tavastian kaksi kertaa täyteen soittamalla pelkkiä cover-biisejä.

Pakko olla kiireinen mies. Hänet on tavattava.

[Toimittaja astuu baariin ja tilaa juoman.]Viisi minuuttia ennen haastattelua tulee tekstiviesti: ”Mä oon ihan vitunmoinen apina ja myöhästyn tyyliin

vartin… Sori!!!!!!”Tuntia myöhemmin oluesta on jäljellä vain pohjalimat

eikä Roopea näy vieläkään. Sitten tulee uusi viesti: ”Ootko vielä paikalla koska olisin siellä 3 min päästä?”[Salminen saapuu paikalle huohottaen.]”Oikeasti mä oon niin pahoillani. mitä mä voin tehdä,

anella polvillani?” Salminen on juuri tullut suoraan toisesta tapaami-

sesta. Hektinen aikataulu johtuu siitä, että nyt menee erityisen lujaa. Hänen yhtyeensä Roope Salminen & Koirat on allekirjoittanut maaliskuussa levytyssopimuksen Warner music Finlandin kanssa.

Kahdeksanhenkinen yhtye on toistaiseksi niittänyt mainetta hip hop -coverbändinä. Bändi on versioinut hittejä aina Kanye Westistä Macklemoreen. Pelkki-en covereiden soittamisessa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin. Salminen lupaa, että jokaisella keikalla

tulee olemaan älyttömän hyvät bileet. Bileissä tanssittaa jatkossa kuitenkin myös oma musiikki. Suunnitelmissa on nyt tehdä levy täynnä omaa tuotantoa. moni bändin jäsenistä on tehnyt omaa musiikkia vuosia, osa jopa koko elämänsä. coverit eivät kuitenkaan ole katoamassa keikoilta.

”Aiomme tehdä ihan sairaan hyvän hip hop -levyn. Tämä on meille kaikille tosi uutta, emmekä halua kiireh-tiä. Emme halua laueta boksereihimme, kun voisimme rakentaa rauhassa ja tehdä oikeasti hyvän levyn”, Salmi-nen sanoo.

Rauhassa Salminen tosin ei juurikaan ehdi olla. Kalenterin täyttävät muut projektit. Niistä yksi on oma tuotantoyhtiö Hook Finland, joka tuottaa mediasisältöjä, musiikkia, artisteja ja tapahtumia. Firma manageroi muun muassa Instagram-tähti Benjamin Peltosta.

Hook Finland oli mukana järjestämässä Suomen suurinta improvisaatiofestivaalia. Kuukauden kestävä festivaali laajensi improvisaation tarjontaa Helsingissä, sillä esityksiä oli huhtikuun melkein jokaiselle päivälle. Improvisaatioteatterissa näyttelijät keksivät esittämis-hetkellä hahmon, repliikit ja tarinan, ja siihen voi liittyä lennosta sävellettyä musiikkia tai valoefektejä.

Salmiselle festivaalin kohokohta oli 24 tunnin improvisaatio. Se tarkoitti, että näyttelijät, muusikot ja teknikot vaelsivat Helsingin kaduilla improvisoiden saippuaoopperaa kokonaisen vuorokauden.

Koitoksen jälkeen Salminen päivitti Facebook-statuk-sensa:

nelmiensa maailmassa Roope Salminen makaisi viiden vuoden päästä kylpyammeessa. menossa olisivat Oskari Sipolan (Elo-kuu) uusimman elokuvan kuvaukset. Tarinan olisi käsikirjoittanut

Akse Pettersson (Kaspar Hauser). Ammeessa loikoilisi vastanäyttelijänä Joonas Saartamo (Menolippu Mombasaan, Tyttö sinä olet tähti, Juoppo-hullun päiväkirja). Kuvausten lopuksi miehet menisivät bisselle. Se maksaisi helsinkiläisessä ravintolassa kolme euroa. Ravintolassa olisi jotain hyvää live-ohjelmaa, toivottavasti improa. Improvisaatio olisi silloin nimittäin suositumpaa kuin stand-up.

U

17

18

19

Vuodet yrittäjänä ovatkin tuoneet Salmisen puheeseen tuottajaviboja.

”mun on täytynyt tehdä se valinta että alanko taitei-lijaksi ja teen päivätöitä, vai olenko taiteilija ja tuottaja samaan aikaan. mieluummin tuotan asioita, joista tiedän jotain, kuin menen kauppahalliin myymään poronlihaa, josta en tiedä hevonvittuakaan.”

Omana pomonaan Salmisen ei tarvitse murehtia, sig-naako suomalaisten musiikkituottajien ykkösnimi Asko Kallonen hänen bändinsä, tai valitseeko Aku Louhi-mies hänet elokuvaansa. Salminen saattaa nimittäin hyvin olla itse seuraava Asko Kallonen tai Aku Louhi-mies.

[Toimittaja ja Salminen tilaavat burgerit.]Roope Salminen ja Koirat -yhtyeen piti olla vain yhden

illan juttu. Ensimmäisellä keikalla oli kuitenkin niin hauskaa, että bändi pysyi kasassa. Ahkera keikkailu tuot-ti tulosta, mutta ensimmäinen loppuunmyyty Tavastia yllätti. Täyteen buukattu klubi johtui Salmisen mukaan lähinnä siitä, että kaverit halusivat tukea tutun bändin ensimmäistä keikkaa legendaarisessa baarissa.Toisella kerralla yhtye puolestaan otti riskin.

”Keikka oli joulun aikaan, välipäivinä. Sanoin aluksi keikkamyyjällemme, että soitetaan mieluummin Kuu-dennella linjalla kuin Tavastialla, sillä välipäivinä porukka on aina jossain muualla. Lopulta päätimme, että fuck it, nyt on niin hyvä meininki että myydään vaan. Saim-me keikkapäivänä soiton keikkamyyjältä, että käykää laittamassa lappu ovelle. Kaikki liput on myyty. Sinne on tulossa 850 ihmistä, jotka ovat jo maksaneet lippunsa. Se oli yksi elämäni hienoista hetkistä.”

Sen jälkeen riskejä ei ole tarvinnut ottaa.

Kun 24-vuotiaana on oma tuotantoyhtiö, levytyssopi-mus ja improvisaatioryhmä, mihin sitten oikein tarvitsee koulua?

”Tavallaan en missään nimessä haluaisi opiskella. mulla on käynyt näin hyvä tsägä, koska en ole päässyt kouluun. Bändimme on olemassa sen takia, etten ole koulussa. jos olisin ollut, en olisi hakenut Kotikatuun. Olen saatanan tyytyväinen siihen, etten ole päässyt kouluun – vielä. Ei se silti mikään salaisuus ole, että se on iso unelmani.”

Toisaalta, on aivan eri asia tarvita koulua kuin haluta sitä.

”EI SAATANA!!! Sitten kun mä kuolen mä haluun että mut muistetaan tästä. 24h impro takana, sairainta mitä oon koskaan tehny.”

Toinen Salmisen iso projekti on improryhmä Kolina. Se sai alkunsa viitisen vuotta sitten, kun joukko Kallion ilmaisutaidon lukiolaisia improili huvikseen puistossa. Puistoimproilusta muodostui ryhmä, joka halusi tehdä sitä tosissaan. Kolina vuokrasi keikkabussin, maksoi itse bensarahat, kiersi ympäri Suomen ja aneli saada heittää keikkaa pienissä räkälöissä ympäri maata. Kaikki kuu-lumiset julkaistiin Facebookissa. Kun he tulivat takaisin Helsinkiin, he olivatkin yhtäkkiä helsinkiläisten silmissä maankuuluja esiintyjiä. Kolina sai vakioklubin ravintola cubasta, ja nyt ryhmän jäsenet tekevät sitä työkseen. Sellaiseksi, josta saa rahaa.

Mutta mennään takaisin siihen unelmaan. jos eläi-simme Roope Salmisen unelmien maailmassa, asiat eivät olisi menneet juuri niin kuin yllä kuvattiin. Kylpyam-meen lisäksi Roope Salmisella olisi titteli: teatteritaiteen maisteri.

jos Salminen olisi saanut valita, hän olisi jättänyt kiertueen väliin ja mennyt suoraan lukiosta Teatteri-korkeakouluun.

Kallion lukiossa yli-innokas poika sai helposti isoja rooleja, koska poikia oli ylipäätään niin vähän. Se herätti pahennusta, sillä Salminen sai helposti näytön paikkoja, joita esimerkiksi moni tyttö ei saanut.

”Toivottavasti he saavat lohtua siitä, että he pääsivät Teakiin ja mä en”, Salminen virnistää.

moni Roopen tunteva sanoo, että se on parasta, mitä hänelle on käynyt.

”Voit laittaa: ’Roope Salminen joutui oikein laskemaan, koska on hakenut niin monta kertaa’”, Salminen sanoo.

Kuusi. Kuuden kevään ajan Salminen on pistänyt hakupaperit menemään, saanut kutsun pääsykokeisiin, edennyt niissä pitkälle, välillä jopa viimeiseen vaihee-seen asti – ja tullut torjutuksi. Kuusi kertaa hän on joutunut miettimään elämäänsä uudestaan ja paina-maan töitä sen eteen. Pelkällä taiteilijuudella kun ei maksa vuokraa.

Siksi Salminen perusti ystäviensä Sasu Paakkunai-sen ja Kalle Lindrothin kanssa tuotantoyhtiön. He halusivat tehdä taidetta, musiikkia ja improa mahdolli-simman kustannustehokkaasti omalla tavallaan.

”Mulla on käynyt näin hyvä tsägä, koska en ole päässyt kouluun.”

20

”Haluaisin olla parempi näyttelijä, ja sen takia haluaisin päästä kouluun”, Salminen sanoo.

Koulunkäynti tosin tarkoittaisi taukoa kaikista projekteista. Teatterikorkeakoulun kanssa kun on vaikea sovittaa yhteen mitään ylimääräisiä töitä.

”jos mä pääsen, niin kaikki tää on sellaista, jossa olen oma pomoni”, hän jatkaa.

Kelpaisi Salmiselle muukin koulu kuin Teatteri- korkea. Kolme vuotta sitten hän oli Tampereen näyttelijätyön laitoksen pääsykokeissa viimeisessä vaiheessa. Hakijat oli karsittu tuhannesta kouralliseen. Heidän täytyi laulaa, näytellä ja tanssia tuomareiden edessä koulupaikkansa eteen. Viimeisenä tehtävänä oli karaoke. Karaokebaarissa. Salminen lauloi Eminemin Lose Yourselfin ja hänestä tuntui, että tästä tulee hänen vuotensa.

mutta Salminen sai kieltävän vastauksen. Sen jälkeen oli tyhjä olo. myöhemmin bändikaverit kertoi-vat tuulettaneensa. mitä olisi Roope Salminen ja Koirat ilman Roope Salmista?

Kun tämä juttu ilmestyy, Salminen valmistautuu seitsemänteen pääsykoekevääseensä. ”Mä rikon lakia just nyt.”

[Salminen kaivaa laukustaan Karjalan, avaa tölkin, kaataa sen baarituoppiinsa ja hörppää.]

”Aion hakea niin monta kertaa kunnes pääsen”, hän sanoo vakavana.

Salmisella, jos jollain, luulisi olevan oikeat eväät kou-lua varten. Hänen isänsä on näyttelijä Eppu Salminen ja täti koomikko Krisse Salminen. Esiintyminen on aina ollut osa Salmisen elämää.

moni voisi luulla, että Salmisen menestys johtuu hänen kuuluisista sukulaisistaan.

”Ohjaajat ja roolittajat eivät ole tienneet taustastani, eikä Koirien yleisössä kukaan tule katsomaan keikkaa, koska isäni tai tätini sattuvat olemaan kuuluisia. Kuka tahansa, joka panostaa ja on edes vähän lahjoja, pystyy mihin vain.”

Salminen sanoo haluavansa tehdä tulevaisuudessa ”omia juttujaan”. ulkopuoliset entiteetit eivät saa määrätä liikaa. Parasta se olisi, jos niitä omia juttuja voisi tehdä parhaiden kavereiden kanssa.

”Tää menee varmaan diipiksi”, hän sanoo. Baarin eteisessä on pelikone. Salminen on lähdössä

pois, mutta pysähtyy, kaivaa taskustaan 20 sentin kolikon ja työntää sen koneeseen.

”mä teen näin aina. jos mä voitan, voitan kahdeksan-kertaisesti.”

Hän painaa kortteja, hertta kutosen ja pata vitosen.Voittoa ei tule.

[Salminen poistuu.]

Lue lisää osoitteessa op.fi

228080_Hgin_OP_AYY_Aino_ilmoitus_210x275.indd 1 4/3/14 3:55 PM

22

Pienillä muutoksilla suomalaisesta yliopistosta saataisiin huippu, kirjoittaa Harvardissa opiskeleva Matti Parpala.

KuVITuS LAURA MATIKAINEN

Opiskelijat ovat laiskoja. Professorit eivät osaa tai edes halua opettaa. Suomessa koulutetaan liikaa tai liian vähän. Tutkimuksemme ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Yliopistojen rahoitusmalli palkitsee vääristä asioista. Työnantajat eivät tiedä, mitä tutkinnot sisältä-vät. Suurin osa opiskelijoista on vielä valmistumisenkin jälkeen kelvotonta ainesta työelämään. Koko lysti maksaa liikaa veronmaksajille.

Kuulostaako tutulta? jos silmiisi on tarttunut edes jokin suomalaista kor-

keakoulutusta käsittelevä lehtijuttu viimeiseltä vuosi-kymmeneltä, et ole voinut olla törmäämättä syytöksiin. Oikeastaan moni näistä ajatuksista on varmasti hyvinkin tuttuja, jos ja kun olet itse opiskellut. Suomalaisissa yliopistoissa on korjattavaa.

Olen opiskellut kohta vuoden maisteriohjelmaa Har-

kOrJA

YLIOPI

TkAASTO!

23

TkAASTO! vardissa, tuossa huippuyliopistojen huippuyliopistossa.

uskallan nyt kertoa salaisuuden jokaiselle Ivy Leagues-ta haaveilevalle: Kokemus ei ole niin huikea, että se synnyttäisi perusteen 44 401 dollarin lukuvuosittaiselle hintalapulle.

Totta kai cV-merkinnälle ja porukalle fiksuja kavereita ympäri maailmaa voi asettaa rahallisen arvon. Yliopistojen taso Yhdysvalloissa ei ole kuitenkaan niin paljon Suomea edellä kuin koulutuksen hinta tai mieli-kuvat antavat ymmärtää.

Ei ainakaan, mikäli Suomessa alettaisiin tosissaan laittaa itsensä likoon yliopistokoulutuksen korjaamiseksi.

mutta miten?Esimerkiksi näin.

Opiskelijaliike on perinteisesti vaatinut sitä, että opinnot pitää pystyä tekemään millä tahansa tavalla, missä tahansa elämäntilanteessa. Korkeakoulut ovat vastanneet tähän niin, että hyvin harvoissa opinnoissa on käytännössä läsnäolo-pakkoja. Opiskeluun sitoutumisen aste onkin ollut silmiinpistävin ero Atlantin yli siirtyessä.

Pahimmillaan maisteritutkinnon voi Suomessa suo-rittaa kokonaan tenttimällä. jotain tietoa päähän jää, mutta kuinka hyvin sitä pystyy soveltamaan työelämäs-sä? merkittävä osa teoreettisen tiedon hyödyntämisestä tapahtuu sosiaalisissa tilanteissa, ei paperin ääressä.

jos ja kun läsnäolopakkoja Suomessa on, se herättää opiskelijoissa raivoa. Pakko saattaa nimittäin ilmestyä puskista ensi kertaa vasta loppupään pakollisilla kursseilla. Silloin jalat alkavat olla jo tukevasti työelämän puolella. Läsnäolopakot saatetaan myös panna toimeen niin, että pakolliset kurssit on aseteltu päällekkäin, jolloin valmistuminen tavoiteajassa muuttuu superihmisellekin toivottomaksi.

Huhtikuun alussa korkeakoulutettujen työmarkkina-keskusjärjestö Akava pullautti ulos kannanoton, jonka mukaan opiskelijalla pitäisi olla mahdollisuus valita osapäiväinen opiskelu. melkein paremmin voisi sanoa, että opiskelijalla pitäisi olla mahdollisuus valita koko-päiväinen opiskelu.

Korkeakoulujen tulisi esittää opiskelijoille kaikissa

tutkinto-ohjelmissa joka vuonna yksi selkeä kysymys: aiotko opiskella tulevan vuoden koko- vai puolipäiväises-ti? Näin korkeakoulut voisivat ennakoida ja järjestää resurssinsa tehokkaammin. Opiskelijat voisivat puo-lestaan mitoittaa oman ajankäyttönsä haluamallaan tavalla. Vuosittaisella tarkistuspisteellä varmistettaisiin se, että opiskelija voi siirtyä linjalta toiselle joustavasti myös opintojen aikana, jos elämäntilanne muuttuu.

Kokopäiväisen linjan saisi suorittaa niin nopeasti kuin haluaa, jos kurssit mahtuvat lukujärjestykseen. Tulos ja ulos! Kokopäiväopiskelun kannustimena voisi olla sitoutuneempi opiskeluilmapiiri, tiukempi vuosi-kurssikokemus ja nopeampi valmistumisaika, kenties jopa kehutummat proffat ja pienemmät kurssikoot.

Linjalta putoaisi puolipäiväiseksi, mikäli opinnot eivät suju sovitulla tavalla. Puolipäiväinen opiskelu olisi taas houkuttelevampi valinta toista tutkintoa suorit-tavalle, opiskelijajärjestöaktiiville tai pienen lapsen vanhemmalle, jota auttaisi läsnäolopakottomuuden ja iltakurssien tuoma suurempi joustavuus.

Opetuksen parantumisen esteenä on kaksi syytä: niin opetushenkilöstö kuin opiskelijatkaan eivät halua ottaa vastaan sitä lisätaakkaa, jonka aidosti osallistava ja osallistuva opetus vaatisi.

Hyvin ohjattu luento vaatii enemmän valmistautu-mista yllättäviin kysymyksiin ja keskusteluihin. Valmiin, täsmälleen luennon mittaan venytetyn Powerpointin pystyy käymään läpi aiheesta tietämättömämpikin.

Harvardissa lähes kaikilla kursseilla luennot on rakennettu niin, että kysymyksille ja keskustelulle on aiheesta riippuen useita tilaisuuksia pitkin 80 minuutin luentoa – jopa niillä kvantitatiivisimmillakin kursseilla.

Tietysti opetukseen pitää sisältyä riittävä määrä itsenäistä ajattelu- ja muuta työtä. Työn täytyy kuiten-kin tuntua merkitykselliseltä. jos kurssityöt koostuvat lähinnä reflektiopapereista, joiden valtavasta määrästä koulutettu apinakin osaa päätellä, ettei niitä kukaan oikeasti lue, ei kukaan voi myöskään odottaa, että työt tehtäisiin muuten kuin vasurilla. Näin tuskin kenen-kään oppiminen edistyy, vaikka suoritusmerkintöjä kilahtelisikin.

Edes Harvardissa opiskelijat eivät tee briljantisti kaikkia koulutöitään. Totuus on, että monet optimoi-

2. VAATIKAA ENEMMÄN.

1. UNOHTAKAA KAIKKEA

KAIKILLE -PERIAATE.

24

vat ja ottavat juuri niin paljon löysää kuin kurssien toteutus ja oma oppimishalu sallivat. Varsinkin, koska jokaiselle kurssille on niin paljon tekemistä.

Onko sinullakin sellainen olo, että luennoitsija ilmoittaa – jos ilmoittaa – tapaamisaikansa opiskelijoille lähinnä toivoen, ettei kukaan muistaisi koskaan tulla sinne? ja ainoa professori, johon olet tutustunut – tai jota olet vältellyt – on kandi- tai graduohjaajasi?

Harvardin professorit suorastaan mainos-tavat luentojen ulkopuolisia tapaamisaikojaan. minulla kesti pitkään käsittää, miksi. mentyäni lopulta tapaamaan erään talous-tieteen kurssin vetäjää tajusin, että pyyntö oli professorin vilpitön halu nähdä, tutustua ja jutella ihan mistä tahansa aiheesta, vaikkapa henkilökohtaisista uratavoitteista. Tai siitä, miten koulun jälkeen elämää kannattaa suunnitella.

Käytäntö vie professorin aikaa noin vartin kurssilla olevaa opiskelijaa kohden, riippuen tietysti opiskelijoiden aktiivisuudesta ja kurssin koosta. Opiskelijoiden sitoutumista yliopistoyhteisöön se kuitenkin edistää ko-vasti. Enää en ihmettele niitä tarinoita, joissa esimerkiksi presidenttiehdokkaan vaalitiimiin päätynyt ex-opiskelija pyytää vuosien päästä professoriaan sparraamaan ehdokastaan kampanjan talouspoliittisten tavoitteiden suunnittelussa.

Jenkeillä tuntuu olevan mielipide lähes kaikkeen. Vuoden kurssien jälkeen minulle on selvinnyt, miksi. Käytännössä kaikilla kurs-seilla itsenäisen työn tehtävänanto kuuluu ”valitse puolesi ja perustele”. Käytäntö alkaa Amerikassa parhaimmillaan jo peruskoulussa.

Suomalaiseen ”kerro, mitä muut ovat asiasta sanoneet, sinun mielipiteelläsi ei ole niinkään väliä” -malliin tottuneena uudelleen-orientaatio on ollut yllättävän haastavaa.

Pitäisikö kuitenkin esimerkiksi viestinnän kursseilla kiinnittää Powerpointin muodon lisäksi huomiota siihen, onko esityksen sisäl-

3. PROFESSORIT JA OPISKELIJAT,

TAVATKAA TOISIANNE.

4. OPETTAKAA MEIDÄT ARGUMENTOIM

AAN.

25

lössä järkeä ja argumentaatio koherenttia? Voisiko vaikkapa tieteellisen argumentaation kurssin suoritusmerkinnän saada tentin sijaan esimerkiksi kirjoittamalla muutaman sivun esseen, jossa argumentoidaan tutki-muksessa?

Koska olet viimeksi luennolla kuullut opiskelijan haastavan toisen opiskelijan tai professorin mielipidettä?

Yhdysvalloissa on yleistä suorittaa kan-divaiheessa eli collegessa tutkinto, joka ei välttämättä valmista suoraan oikein mihin-kään. Esimerkiksi aina yhtä suosittu lääkäri- tai juristikoulutus aloitetaan vasta collegen jälkeen.

järjestelmä on järkevä siksi, että kovin-kaan moni 18-vuotias ei tiedä, mitä haluaa elämällään tehdä. Todella moni 28-vuotias-kaan ei tiedä. miksi Suomessa korkeakoulu-järjestelmä odottaa, että alan valinta tehdään jo toisen asteen koulutuksen jälkeen? miksei yliopistoihin voi hakea kandivaiheeseen vain suorittamaan itselle kiinnostavia opintoja ja valita pääaineen fiiliksen ja vaikka työpaikan löytymisen mukaan – olettaen, että opinnot etenevät normaalisti?

Suomen kaltainen pieni, selvästi esimer-kiksi Yhdysvaltoja vähemmän kilpailullinen maa, voisi hyötyä kandidaatti- ja maisteritut-kinnon eriyttämisestä merkittävästi mones-takin syystä.

Kun lopullista päätöstä työurasta ei tarvit-se tehdä vielä 18-vuotiaana, on helpompi ha-keutua korkeakouluun jatkamaan opintoja vä-livuosien sijaan. jos pääainevalinnat tehdään myöhemmin, saavat työnantajat työvoimaa, joka tuntee paremmin omat taitonsa ja kiin-nostuksensa kohteet, jolloin tuplatutkintojen tarve vähenee. Kandiohjelmien samanlaisuus helpottaisi myös hakuprosesseja ja vähentäisi toiselta asteelta valmistuvan hakupainetta. Kenties näin myös ylioppilaskokeita voitai-siin hyödyntää valinnoissa vielä nykyistäkin enemmän. Pääsykokeiden tarkistamisesta säästetty työaika voitaisiin käyttää esimer-kiksi haastatteluihin tai motivaatiokirjeiden arvioimiseen.

jos kanditutkinto olisi selvästi erilainen

kokonaisuus suhteessa maisteritutkintoon, se voisi rohkaista myös opiskelijoita hakemaan työelämäkokemusta kandi- ja maisterivaihei-den välissä. Tämä voisi tuottaa motivoitu-neempia maisteriopiskelijoita. maisterivaihee-seen palaavat opiskelijat olisivat keränneet jo useamman vuoden verran käytännön koke-muksia hyvin erilaisilta aloilta ja työtehtävis-tä. Kokemuksia voisi vaihtaa sekä luennoilla että niiden ulkopuolella.

Moni Aallon professori näkee luennolla enemmän hohtavia omenoita kuin kasvoja, ja viimeistään takarivillä naputus peittää jo alleen luennoitsijan kovemmankin äänen. Harvardissa moni professori ilmoittaa heti kurssin alussa, että elektroniset välineet eivät ole tervetulleita luennolle. Käytännössä tietys-ti luentomuistiinpanojen ottaminen koneella on nykyään sallittua, mutta viesti on selvä. Ryhtymällä riittävän poissaolevan näköiseksi suorastaan huutaa seuraavaa puheenvuoroa itselleen.

Läsnäoloa ja luentojen interaktiivisuutta voi parantaa toisellakin keinolla. Luento-oppi-misen tehostamiseksi Harvardissa on käytössä hyvin yksinkertainen keino. Yliopisto jakaa ensimmäisenä päivänä kaikille isot, lami-noidut nimilaput, jotka on pidettävä jokaisella luennolla mukana. Kun professori näkee laput, hänen on helppo pyytää koska tahansa ketä tahansa kommentoimaan luennon aihetta. Luennoitsijat – samoin kuin kaikki kurssi-kaverit – oppivat myös opiskelijoiden nimet huomattavasti nopeammin. ja jälleen: jos jättää lappunsa kotiin, kerjää puheenvuoroa, halusipa sitä tai ei.

Nämä kaksi ratkaisua voivat kuulostaa liian helpoilta ollakseen aidosti toimivia. Ne kuitenkin parantavat luentokokemusta siksi, että on pakko keskittyä paremmin, ja toisaalta jokainen pystyy aistimaan luennon ilmapiirin olevan virittynyt keskustelevammaksi. Vaikka Harvardin luennoilla istuu keskimäärin 50–100 henkilöä, nimilappukäytäntö toimii. Sen suurempia massaluentoja toivottavasti ei maiste-rivaiheen kursseilla järjestetä Aallossakaan.

5.UUDISTAKAA

KANDITUTKINNOT. 6. VAIHTAKAA LÄPPÄRIT

NIMILAPPUIHIN.

26

Harvardissa sitä ja Harvardissa tätä? Tarkoituksenani ei ole hehkuttaa, kuinka mahdottoman paljon paremmin kaik-ki asiat ovat Ivy League -tason koulussa, vaan lähes päinvas-toin. Yksinkertaisia asioita muuttamalla suomalaiseenkin opiskelukokemukseen saataisiin aimo annos lisää laatua.

Suomen hallitus teki muutama vuosi sitten yliopisto-uudistuksen, joka Suomelle tyypilliseen tyyliin koski lähes yksinomaan rakenteita. Vaikka rakenteet olisivat kuinka hyvät, ei niistä ole juurikaan hyötyä, jos sisältö ja loppu-

mediafactory.aalto.fi | facebook.com/aaltomediafactory

We offer a cozy working space, delicious coffee for 50 c per cup, help with your web projects, AV equipment to lend and 3D printers and other tools for prototyping. Come and spend a moment or all day!

An oasis of recreation at Arabia campus

No miten on, korjataanko yliopisto?Näin kommentoivat päättäjät.

tulokset eivät tyydytä. Yliopistoyhteisö on loistava paikka kasvaa korkoa, mutta vain, jos sen jäsenet sijoittavat siihen riittävästi henkistä alkupääomaa.

Tältä osin yliopistot ovat edelleen korjaamisen tarpeessa. Alkaen vaikka ihan niistä pienimmistä asioista, joihin jokai-nen opetustapahtumaan osallistuva henkilö voi vaikuttaa.

Siispä reseptisi, alkaen heti huomisesta, on seuraava: keskity, sitoudu, keskustele, vaadi, vaikuta, panosta.

Wisdom has three eyes:memory for looking at the past,

understanding for looking at the present, and concern for looking at the future

Michael Wexionius Gyldenstolpe “De Prudentia” (1642)

sinustako tulevaisuuden asiantuntija – opiskele tulevaisuudentutkimusta!

tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia hyödynnetään monenlaisissa työtehtävissä niin liike-elämässä, julkisella sektorilla kuin yhteiskunnallisissa tehtävissä. yliopistossasi on mahdollista opiskella tulevaisuudentutkimuksen

yksittäisiä opintojaksoja tai 25 op:n opintokokonaisuus.

kysy lisää: aalto yliopisto, anna-kaisa antinoja, anna-kaisa.antinoja@aalto.fi

www.tvanet.fi

tva-mainos-2014.indd 1 3/21/2014 8:30:01 AM

AALTO-YLIOPISTON REHTORI TUULA TEERI:”Olen yhtä mieltä siitä, että kaikkea kaikille -periaatteesta olisi

aika luopua, samoin lopullisen uravalinnan tekemisestä jo kandiopintoihin pyrittäessä. Laveampi kandiopetus valinnai-suuksineen tarjoaisi opiskelijalle mahdollisuuden muuttaa

suuntaa maisteriopintoihin siirryttäessä. Tämä olisi sekä opiskelijan, yliopiston että yhteiskunnan etu. Tähän suuntaan

olemme Aallossa etenemässä. Opiskelu on dialogia, jossa opettaja että opiskelija oppivat toisiltaan.

Tiivis interaktio edellyttää, että opettajaresurssit on mitoitettu oikein suhteessa opiskelijoiden määrään. Huippuyliopistoissa opiskelija–opettaja-suhde on noin 8:1; meillä yli 20:1.

uskon, että opettajakuntamme on aidosti sitoutunut opettamiseen, mutta joudumme pohtimaan, tavoittelemmeko laatua vai määrää. Samalla rahalla emme saa sekä suurta volyymiä että henkilökohtaista ohjausta.”

SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON PUHEENJOHTAJA PIIA KUOSMANEN:

”Rakenteiden kehittäminen ei yksin riitä. Sama pätee myös ajatukseen osa-aikaisen opiskelijan statuksesta. Koulutus-järjestelmämme vahvuuksia ovat sen joustavuus ja yhdenver-taisuus. Osa-aikaisen opiskelijan status johtaa helposti siihen,

että yliopiston kannattaa panostaa vain täysiaikaisesti opiskele-viin niin kauan, kun rahaa tulee opintopisteistä ja tutkinnoista.

Ennemmin kannattaa keskittyä joustavuuden pohjalta kehittämiseen. Ehdottomasti enemmän ohjausta, laadukkaampia luentoja, tenttimistä sähköisesti milloin vain, järkevää lukujärjestysten suunnittelua ja sellaisia tiukkoja tehtäviä opiskelijoille, jotka myös johtavat sisältöjen ja argumentaa-tion hallintaan.”

mediafactory.aalto.fi | facebook.com/aaltomediafactory

We offer a cozy working space, delicious coffee for 50 c per cup, help with your web projects, AV equipment to lend and 3D printers and other tools for prototyping. Come and spend a moment or all day!

An oasis of recreation at Arabia campus

TattooPioneers

In Finland, an estimated 15 to 20 percent of 20-30-year-olds have at least one tattoo, and these figures are on the rise. Tattoos are becoming increasingly normalised. compare that to thirty years ago and you will find a very different story. At that time, very few people had tattoos, and body art was typically confined to the working class. Tattooing was not even a recognised profession in Finland until 1987.

One unusual trait to the rise in the

PHOTO ESSAY GEORGE HOOKER & MARTINA BABIšOVá

popularity of tattooing is its upward trajectory. Typically, social trends begin with the more priviliged classes and trickle down, but with tattooing, trends have moved in the other direction. It is quite possible that by the year 2020, one in five young adults will have a tattoo.

We decided to search for the tattoo pioneers; the people who got their ink before it was the norm, and ask how they felt about this modern cultural explosion.

27

1. Vatea, 45, famous French tattoo artist from Tahiti. Scan-dinavia is in fact one of the only places in Europe to have a history of tattooing. The Rus’ tribe of the 9th century were said to have been tattooed from fingernails to neck in dark blue “tree patterns”. During the gradual christianization of Europe tattoos gradually became associated with paganism and were generally prohibited. It is therefore no surprise that mod-ern European tattooing is mostly inspired by either Asian, North American, or Pacific traditions.

28

3. Ludy, 51. “You can regret a tattoo, but you can also see it the other way, and love them when you are old. When you are old, you start regretting things you HAVE NOT DONE.”

2. John, 53. “It is funny. 30 years ago nobody wanted a tattoo, now everybody has it.”

29

4. Ludy, 51, and Ruth, 53. “I learnt how to tattoo from an old painter. Nowadays there are some expensive, 6-week courses for becoming a tattoo artist. There was not anything like that before. And trust me, there are many things you need to know to be a good tattooer. You need to know everything about the skin. Did you know that red-haired people have 60 % more sensitive skin? I hope that one day there could be an official study programme for tattoo artists.”

31

5. J

oost

van

den

Bos

, 69.

“I h

ave

man

y, b

ut m

y fa

vour

ite

is th

e on

e of

my

wife

and

of m

y do

g.”

326. Paul, 53. “I got my first tattoo when I was 16.”

7. Leo, 58, and Jacqueline, 53. “I got this tattoo when I was 19, and my husband got the same one later. This is even more durable than wedding rings.”

8. Boatman, 53. “I got this tat-too when I was 15 and working on a Shell Oil Tanker in South Africa.” The art form was initial-ly adopted by sailors. European ports were cultural mixing pots. Tattooing became one of its few unifying features. 33

34

UUSILLEOPISKELIJOILLE

ENNEN OPISKELUN ALKUA: ENNEN OPINTOJESI JATKUMISTA:

SYKSYN SAAVUTTUA:

WANHOILLEOPISKELIJOILLE

Tervetuloa Aalto-yliopistoon ja ylioppilaskunnan jäseneksi!

Elämäsi uutena opiskelijana sujuu lupsakas-ti, kunhan muutama perusasia on kunnossa.

Tarkistapa siis ainakin tähän listatut asiat!

Uusi lukuvuosi alkaa mallikkaasti, kun muistat ilmoittautua läsnäolevaksi ja

maksaa ylioppilaskunnan jäsenmaksun ajoissa.Tsekkaa muistilista alta!

Ilmoittaudu läsnä olevaksi opiskelijaksi ja maksa AYY:n jäsenmaksu

Tilaa opiskelijakortti - AYY.FI/OPISKELIJAKORTTI

Säästä jäsenmaksukuitti ja pidä se mukanasi, kunnes saat opiskelijakortin!

Hanki katto pääsi päälle - AYY.FI/ASUMINENCAMPUS.AYY.FI | HOAS.FI

Muista tehdä muuttoilmoitus - MUUTTOILMOITUS.FI

Selvitä kulkuyhteys välillä koti-kampus - REITTIOPAS.FI

Hanki joukkoliikenteen matkakortti HSL:n palvelupisteeltä ja päivitä siihen opiskelijastatus

Kysy rohkeasti tutoriltasi sinua askarruttavista asioista

Lähde mukaan tutorryhmäsi, AYY:n ja erilaisten yhdistysten toimintaan ja tutustu uusiin ihmisiin – opiskelukin on mukavampaa hyvässä seurassa!

Hae opintotukea Kelasta - KELA.FI(Muista tarkkailla tulorajoja, jos sinulla on muitakin tuloja)

Ilmoittaudu läsnä olevaksi opiskelijaksi aikavälillä 5.5.2014–12.9.2014 (katso yksityiskohtaiset ilmoittau-tumisohjeet korkeakoulusi verkkosivuilta)

Maksa ylioppilaskunnan jäsenmaksu weboodin kautta

Hae uusi lukuvuositarra opiskelijakorttiisi 1.8. alkaen AYY:n palvelupisteeltä

VINKKI• Katso väliaikaisten tarranjakopisteiden sijainnit ja aukioloajat AYY:n kotisivuilta ja vältä ruuhka palvelupisteellä

HUOMIO• YTHS vaatii uuden lukuvuositarran heti elokuun alusta lähtien• Opintotukeen on tullut muutoksia. Katso Kelan sivuilta, mitkä muutoksista vaikuttavat sinuun - KELA.FI/OPINTOTUKI

Lukuvuosikalenterit 2014-2015 ovat noudettavissa elokuun puolen välin paikkeilla

Päivitä matkakorttisi opiskelijastatus 31.8. mennessä HSL:n palvelupisteellä

Nouda lukuvuosikalenterisi AYY:n palvelupisteeltä(noin elokuun puolesta välistä alkaen)

TIEDOTTAA

* WWW.AYY.FI *

UISTIM L

ISTA

ILmOITuS /

Tämä ei ole vain työpaikka. Meillä voit muuttaa maailmaa.Junior Associate, McKinsey & Company, Helsingin toimisto.

McKinsey on globaali liikkeenjohdon konsultti-yritys. Asiakkaisiimme lukeutuvat 90 prosenttia maailman suurimmista yrityksistä, lähes sadan valtion hallitukset, ja useat kansainväliset instituutiot ja hyväntekeväisyysjärjestöt. Työnämme on ratkaista maailman vaikeimpia haasteita. Arvostamme McKinseyllä kollegoidemme luovuutta, ongelmanrakaisu-kykyä ja laaja-alaista ajattelua: tämä näkyy myös siinä, että yli puolet konsulteistamme ovat taustaltaan kaupallisen alan ulkopuolelta. Etsimme erittäin lahjakkaita, opintojensa loppusuoralla olevia tai jo valmistuneita maisteri-opiskelijoita Junior Associate -konsultin rooliin. Jos olet energinen, kunnianhimoinen, kyseenalaistava ja myös työn ulkopuolella aktiivinen tulevaisuuden lupaus, tule meille kehittämään omaa osaamistasi, työskentelemään osana monipuolisia tiimejä – ja muuttamaan maailmaa.

Kiinnostuitko? Lisää konsultin työstä ja urapolusta McKinseyllä voit lukea sivustoltamme www.mckinsey.com/careers. Voit myös ottaa yhteyttä rekrytointi-koordinaattoriimme Tiina Toloseen (tiina_tolonen@mckinsey.com tai +358 9 6157 1752). Hakemuksen voit jättää jopa 12 kuukautta ennen arvioitua valmistu- mistasi täyttämällä hakulomakkeen osoitteessa www.mckinsey.fi.

35

Tämä ei ole vain työpaikka. Meillä voit muuttaa maailmaa.Junior Associate, McKinsey & Company, Helsingin toimisto.

McKinsey on globaali liikkeenjohdon konsultti-yritys. Asiakkaisiimme lukeutuvat 90 prosenttia maailman suurimmista yrityksistä, lähes sadan valtion hallitukset, ja useat kansainväliset instituutiot ja hyväntekeväisyysjärjestöt. Työnämme on ratkaista maailman vaikeimpia haasteita. Arvostamme McKinseyllä kollegoidemme luovuutta, ongelmanrakaisu-kykyä ja laaja-alaista ajattelua: tämä näkyy myös siinä, että yli puolet konsulteistamme ovat taustaltaan kaupallisen alan ulkopuolelta. Etsimme erittäin lahjakkaita, opintojensa loppusuoralla olevia tai jo valmistuneita maisteri-opiskelijoita Junior Associate -konsultin rooliin. Jos olet energinen, kunnianhimoinen, kyseenalaistava ja myös työn ulkopuolella aktiivinen tulevaisuuden lupaus, tule meille kehittämään omaa osaamistasi, työskentelemään osana monipuolisia tiimejä – ja muuttamaan maailmaa.

Kiinnostuitko? Lisää konsultin työstä ja urapolusta McKinseyllä voit lukea sivustoltamme www.mckinsey.com/careers. Voit myös ottaa yhteyttä rekrytointi-koordinaattoriimme Tiina Toloseen (tiina_tolonen@mckinsey.com tai +358 9 6157 1752). Hakemuksen voit jättää jopa 12 kuukautta ennen arvioitua valmistu- mistasi täyttämällä hakulomakkeen osoitteessa www.mckinsey.fi.

ILmOITuS /

36 37

36 37

Näinkinvoi elääSeksityöläinen, toimeentulotuen nostaja,

osakehai ja pokerinpelaaja kertovat, miten rahoittavat opintonsa.

TEKSTI MARKUS HELANIEMI, JOHANNA VIERROS, JUHO SALMI, ANNALEENA KURONEN

KuVAT ANNA NISKANEN

inäkin olet todennäköisesti nostanut opinto-tukea ja käynyt töissä opintojesi ohella. Opintotukea nostaa Suomessa vuosittain

330 000 opiskelijaa. Yliopisto-opiskelijoista 58 % käy opintojen ohella töissä. Opintojen loppuvaiheessa jo noin 70 % kaikista korkeakouluopiskelijoista käy töissä. Opiskelijat tienaavat keskimäärin 7800 euroa vuodessa.

Se ei yllätä. Keskimäärin 450 euron opintotuella pystyy pääkaupunkiseudulla elämään todella harva. Töissä käyminen on itsestäänselvyys. Vaikka valmistumisen nopeuttaminen on jokaisen poliitikon ja yliopistopomon lempimantra, me opiskelijat tiedämme paremmin. Työn-teko opintojen aikana on myös tulevaisuuden kannalta järkevää.

Työmarkkinakeskusjärjestö Akavan selvityskin kan-nustaa työntekoon opiskelujen aikana. Opiskeluaikana paljon töitä tehneet jäävät harvemmin työttömiksi. He saavat myös valmistumisen jälkeen parempaa palkkaa kuin muut.

On kuitenkin muitakin tapoja tienata rahaa opiskelun ohella kuin toimistoduunit ja kahvilahommat. Seuraavilla sivuilla neljä opiskelijaa kertoo, miltä tuntuu saada elantonsa epätavallisilla tavoilla.

SEKSITYÖLÄINEN”Luin city-lehdestä aikoinaan jutun opiskelijahuorista, ja siitä jäi kytemään ajatus hupakoinnista. Silloin olin parisuh-teessa, mutta kun kaksi vuotta sitten tuli ero, ajatus muistui mieleen. Ajattelin, että miksen kokeilisi tätä, kun kaikkea muutakin on tullut elämässä kokeiltua. Halusin kokeilla, onko minulla tarpeeksi rohkeutta.

Aloitin niin, että laitoin seuranhakuilmoituksen netti-palstalle, jossa ei virallisesti saa tarjota maksullista seuraa. maksullista hierontaa saa tarjota, ja jotkut tarjoavat olevi-naan sitten sitä.

Nyt viikossa vastaanottamieni asiakkaiden määrä vaihte-lee tosi paljon. joinain viikkoina saatan ottaa pari asiakasta vastaan joka päivä, joskus olen pari viikkoa kokonaan teke-mättä töitä. Laskutan puolesta tunnista 120 €. Tapaamiset ovat usein puolen tunnin tai tunnin mittaisia. Ihan hyvälle tulotasolle tässä pääsee helposti. Tämä on tosi koukuttavaa, koska tämä on äärettömän helppo tapa ansaita rahaa. Siinä vaiheessa, kun siirryn kunnolla työelämään, lopetan hupa-koinnin. Ajattelen, että tämä on vaan tällainen sivuduuni tai salainen harrastus.

En ole kertonut tästä kenellekään. Harrastukseni ikävin

puoli on se, että joutuu salailemaan. On rankkaa joutua pimittämään osaa elämästään, keksimään valkoisia valheita ja paikkaamaan tarinoiden aukkoja mitä teit viikonloppuna -kyselijöille.

En maksa tästä veroja. jos tietäisin miten tai jos se olisi helppoa, perustaisin toiminimen. Toisaalta silloin en ehkä osaisi mieltää tätä enää harrastukseksi.

Elän puhtaasti käteisellä rahalla. Sillä ei voi maksaa vuok-raa tai ostaa netistä mitään. Pankkiinkaan ei voi kokoajan marssia setelitukun kanssa. Välillä käyn tallettamassa tilille-ni pieniä summia, kuten 3000 euroa. Niistä joutuu täyttä-mään lomakkeen ja kertomaan, mistä rahat ovat peräisin. Kirjoitan, että olen myynyt huonekaluja, taas kerran.

Tienaan paljon enemmän kuin mitä tarvitsisin elämi-seen. Voisin tehdä vähemmänkin töitä. Esimerkiksi uuteen telkkariin voin hankkia rahat viikossa. Kuukausitulot tietysti vaihtelevat. Viime kuussa tienasin 1000 euroa, viime kesänä 10 000 euroa kuussa.

Ennen olin asiakaspalvelussa, ja asiakaspalveluhommaa tämäkin on. Teen sitä vanhaakin työtä edelleen, koska siitä saadulla palkalla voin maksaa vuokran. muille sanon teke-väni enemmän vuoroja kuin todellisuudessa teen. Niin saan selitettyä korkean elintasoni ja peiteltyä hupakointiani.

Opintoni yliopistossa ovat edenneet aikataulussa. mo-nelle käy varmaan helposti niin, että ei enää huvita istua kaupan kassalla tai luennolla. Ei ole kiire valmistua, kun opiskelijana ei tarvitse kituuttaa.

Asiakkaani ovat 30–50-vuotiaita suomalaisia miehiä, joista moni elää parisuhteessa. Tavallisia perheenisiä. Välillä törmää foorumeita lukiessa muiden tarinoihin väkivaltaisis-ta asiakkaista tai stalkkereista, mutta omalle kohdalle niitä ei ole sattunut. Olisi tietysti tosi noloa, jos joku tuttu tulisi ovelle.

Netin kautta olen tutustunut muihin, jotka tätä teke-vät. Tiedän, millaisia persoonia he ovat, mutta en heidän nimiään. Foorumeilla jutellaan aina nimimerkillä. Heidän kanssaan pystyy puhumaan asioista, joista ei voi puhua kenenkään muun kanssa. Se on vapauttavaa.”

Nainen, 24, luonnontieteet. Suomen laki sallii seksin myymi-sen ja ostamisen, jos myyjä ei ole parituksen tai ihmiskaupan uhri.

TUKILOUKKUUN PUDONNUT

”jouduin viime syksynä opintojen etenemisen seurantaan. Kasaan olisi pitänyt saada 18 op, jotta tukea olisi jatkettu seuraavalle vuodelle. Epäonnistuin, joten opintotukeni lakkautettiin. Kevääksi piti keksiä toimeentulo, sillä samaan aikaan päättyi myös työsuhteeni.

Ainoaksi täysipäiväistä opiskelua tukevaksi vaihtoehdoksi jäi toimeentulotuki, joten tekaisin toimeentulotukihake-muksen. Liitteineen sen pituudeksi tuli 34 sivua. Ilmoitus tilinumerosta piti toimittaa henkilökohtaisesti, joten marssin matinkylään piilotettuun Espoon eteläiseen sosiaali-palvelutoimistoon. Siellä oli toisaalta epätoivoisen, toisaalta ihan tavallisen näköisiä asiakkaita.

Sain hoidettua asiani käden käänteessä. Yhteensä hake-musprosessiin sekä Espoossa julkisilla suhaamiseen meni ainakin työpäivän verran tunteja.

Lopulta sain hyväksyvän toimeentulotukipäätöksen. Lain mukaan toimeentulotukipäätöksen pitäisi tulla seitsemässä päivässä. Näin ei käynyt. Tammikuulta sain vain vähän roposia, sillä joulukuun 15. päivän jälkeen tulleet palkat katsottiin tammikuun tuloiksi. Tammikuun jälkeen sain toimeentulotukea vajaat 800 euroa kuukaudessa. Olisi kan-nattanut asua kalliimmassa vuokra-asunnossa, niin olisin saanut enemmän. Kaiken hyvän lisäksi sosiaalitoimi sitoutui maksamaan muun muassa YTHS-hammaslääkärikäyntini.

Toimeentulotuen myötä tipahdin tukiloukkuun. jotakin olisi kai saanut tienata, mutten halunnut sotkeutua yhtään enempää byrokratiaan. Vaikutti siltä, että käytännössä tienestit olisivat vähentäneet vastaavan summan toimeen-tulotukea. Lyhyet tai osa-aikaiset hommat eivät siis tulleet kysymykseen.

Sosiaalitoimesta käskettiin myös Kelan luukulle yleistä asumistukea hakemaan. Onneksi sentään Kelassa pystyi asioimaan sähköisesti. Asumistuki vähennettiin täysimää-räisenä toimeentulotuestani. Ai, tältä tuntui olla kahden luukun asiakas?

Lähes kuukausittain postitin sosiaalitoimeen toimeentu-lotuen jatkohakemuksia. Niiden pituus rajoittui alle kymme-neen sivuun. Eipä tainnut muuten yksikään tukipäätöksistä tulla seitsemässä päivässä.

Kesäkuun ja kesätöiden alkaessa lakkautin molemmat tuet. Sosiaalitädit lähinnä taputtivat puhelimitse selkään, kun en enää näyttänyt paperilla syrjäytyneeltä. Suurin osa toimeentulotuella elävistä taitaa olla oikeasti vaikeuksissa elämänsä kanssa. En ymmärrä, miten vaikeuksien väsyttämä ihminen voi koskaan selviytyä tällaisesta paperiviidakosta.”

Mies, 26, tekniikka

”Välillä käyn tallettamassa tililleni pieniä summia, kuten

3000 euroa.”

38 39

38 39

TÖITÄ EI PÄIVÄÄKÄÄN –OSAKEKAUPPIAS

”En halua, että minua sidotaan mihinkään. Haluan vapauden vaikkapa lähteä metsästämään elämän vim-maa kun siltä tuntuu. Siksi vältän töiden tekemistä. Olen kai synnynnäisesti laiska. Yritän aina saada tuloja mahdollisimman pienellä vaivalla ja päästä helpolla. Pakko kuitenkin jotain on tehdä, muuten loppuu ruoka jääkaapista.

En ole nostanut kuukauttakaan opintotukea, mutta fyrkkaa tulee minulle aina jostain. Pääasiassa tienaan yritysomistuksista ja pörssikaupasta.

Kuten eräälle kalliolaiselle partajeesukselle kerran sa-noin, olen aloittanut sijoittamisen vanhemmilta saadun starttipaketin avulla. Koetan katsoa, mikä firma nousee ja mikä laskee, sitten teen kauppoja. Ostan halvalla ja myyn kalliilla. Aika perusresepti. En tietenkään ole perustanut itse firmaa tai osallistu yritystoimintaan,

sehän olisi työn tekemistä. Tai no ehkä kerran vuodessa teen jonkun lyhyen ja tuottoisan IT-projektin, jos osuu sopiva firma kohdalle.

Kyllähän ihmiset pyörittelevät silmiään kun kerron eläväni yhtiökokouksissa käymällä. Kaverit vähän ihmet-televät, miten voin elää näin ja miten tämä on mahdollista. Negatiivisia kommentteja tulee lähinnä tuntematto-milta, jotka tekevät ennakkoluuloisia johtopäätöksiä ja luulevat, että teen jotain epärehellistä. Veronkiertoa en tee, siitä jää Suomessa liian helposti kiinni.

En huolehdi tulevaisuudestani tai työelämästä. Aion valmistua joskus, mutta en jatkossakaan suunnittele tekeväni päivätöitä. miksi muuttaa toimivaa järjestelyä? En ole kantanut huolta cV:stänikään. Sen voi itse kirjoittaa, ja tutuilta saa aina suosituksia.

Elän aika tavallista opiskelijan elämää, mutta voisin halutessani elää paljon kavereita leveämmin. ja on tässäkin elämäntavassa riskinsä. Putin saattaa miehittää ukrainan ja pörssi voi romahtaa.”

Mies, 26, tietoliikennetekniikka

40 41

Lisää rahaa, kiitos jos tavalliset työt eivät syystä tai toisesta nappaa, kokeile näitä tapoja hankkia lisää rahaa käyttöösi.

1. ALIVUOKRAA KÄMPPÄSI AIRBNB:SSÄ. Voitko yöpyä välillä tyttö- tai poikaystäväsi käm-pillä tai vanhempien luona? jos kyllä, harkitse asuntosi vuokraamista matkailijoille. Airbnb kustantaa kämppäsi valokuvauksen promokuvia varten. Voit itse määrittää hotelliyön hinnan.

2. KERÄÄ PULLOJA. Etenkin vappuna ja kesäi-sin puistot ovat pullollaan pantillisia kaljatölkkejä. Samalla kun keräät taskurahaa, siistit ympäristöä. Kannattaa olla liikkeellä esimerkiksi silloin, kun muut vasta huojuvat kotiin.

3. PESE IKKUNOITA. Tai tee muita ärsyttäviä kotitöitä vanhempien, mummojen, vaarien ja muiden sukulaisten puolesta pientä palkkiota vastaan.

4. MYY ROMPPEESI NETISSÄ. jos jaksat näh-dä vaivaa ilmoituksen eteen, tai sinulla on taito tuunata kämäisistä rievuista vintagehelmiä, voit päästä hyviinkin tienesteihin.

5. KILPAILUTA kaikki aina sähkösopimuksista kuntosalikorttiin ja puhelinliittymiin. Kalleinta on maksaa palvelusta, jota ei lopulta käytäkään.

6. HAE STIPENDEJÄ. Suomi on rahastojen ja säätiöiden luvattu maa. Eri alojen opiskelijoil-le myönnetään lukuisia apurahoja, joita löytyy googlaamalla.

7. HARRASTA VEROSUUNNITTELUA. Tavalli-nen palkansaajakin voi usein vähentää esimerkik-si työmatkakuluja verotuksessa. jos et voi, niin:

8. HARRASTA VAIHDANTATALOUTTA. Korjaa jonkun pyörä reikäisten sukkiesi ompelua vastaan.

9. LAKKAA OSTAMASTA UUTTA. Ihmisten kaapit ovat täynnä pölyttyviä frakkeja, luistimia ja naamiaisasuja. mieti, voisitko lainata tarvitsemasi tavaran kaveriltasi. Aaltolaiset myyvät ja vaihtavat tavaroitaan osoitteessa aalto.sharetribe.com.

Tienaamisvinkkejä antoi Marttaliiton kehittämispäällikkö Teija Jerkku.

ÖINEN POKERIHAI

”Aloitin nettipokerin pelaamisen lukiossa parin kaverin innostamana. Pidin pokeria älypelinä, jota tarkasti pelaamal-la saattoi voittaa rahaa. Se kiehtoi. Pelasin aktiivisesti reilun vuoden, kunnes pääsykokeisiin lukeminen ja intti veivät ajan ja motivaation pelaamiselta.

Intin jälkeen minulla oli pari kuukautta aikaa ennen opiskelujen alkamista. Silloin pelasin melkein täysipäiväisesti. Yleensä pelasin iltapäivällä ja iltaisin. myöhään yöllä oli vaikea pysyä skarppina. Oli myös tärkeää tietää, mitä kello on jenkeissä. Amerikkalaiset toivat hyvää liikennettä pokeri-sivustoille. Vaihtelin aktiivisesti pelisivustoja tarjousten perässä. Yhteensä käytin noin 30 eri saittia.

Asuin vielä kotona, ja perheeni suhtautui tosi kannusta-vasti harrastukseeni. Ehkä se johtui viileän rationaalisesta otteestani pelaamiseen. En ollut mikään syrjäytynyt peliriip-puvainen.

Kun opiskelut alkoivat, ei aika riittänyt enää mitenkään pokerille. Olin kuitenkin saanut parissa vuodessa kasaan muutaman kymmenen tuhannen euron säästöt. Nyt opiskel-lessani olen voinut korvata niillä opintolainan nostamisen.

Yliopisto-opintojen ja elämisen rahoittaminen kokonaan nettipokerilla voisi olla aika hankalaa. Pelaaminen on yllät-tävän rankkaa työtä. Kyseessä ei ole raha-automaatti, josta voisi klikkailla euroja tilille. Saadakseen tuntuvia tuloja on pelattava useita tunteja päivässä, enemmän kuin useimpiin osa-aikatöihin käytetään aikaa.

Pokeri vaatii alussa paljon harjoittelua. Aloittelevan pelaajan tulot ovat aika pieniä. Nopeammin rahaa saisi kahviladuunista tai kaupan kassalta. Sinänsä nettipokerin pelaamisessa ei ole mitään vaikeaa. jos on päässyt vaikka kauppikseen, pystyy oppimaan kaiken tarvittavan matema-tiikan.

Nettipokeriin ei oikein voisi luottaa opiskelijan säännöl-lisenä tulonlähteenä. Tunnissa voi viisinkertaistaa panok-sensa, mutta kaiken voi myös menettää. Suurin kerralla voittamani summa on noin 2500 euroa. Tunnissa saatoin myös menettää saman verran. Voittojen vaihtelevuuden tasoittamiseksi on jaksettava pelata paljon ja pitkään.

joskus pitää pelata pitkiäkin aikoja tappiollisesti. Se on henkisesti rankkaa. monilla pelaajilla pelimenestys heiluttaa mielialaa, mikä ei ainakaan helpottaisi opiskeluja. Pelin tuo-ma voitonhuuma ja jännitys voi myös koukuttaa. Silloin ei osaa lopettaa pelisessiota, vaikka väsyttää ja tekee huonoja päätöksiä.

Tietysti pokeria pelaamalla oppii tilastotiedettä, analyyt-tista ajattelua, itsehillintää ja päätöksentekokykyä. Luulen silti, että työnantajat arvostavat enemmän perinteistä työ-kokemusta ja töissä opittuja taitoja.”

Mies, 23, kauppatieteet

40 41

42

Eri reittejä Capgeminille

Antti Urpelainen ja Mika Lindfors ovat molemmat IT-alasta kiinnostuneita aaltolaisia. He päätyivät Capgeminille opinto-jensa loppuvaiheessa, mutta eri polkuja pitkin.

Sekä Antti että Mika aloittivat viime lokakuussa Young Pro-fessionals Academy (YPA) -ohjelmassa, jonka kautta Capgemi-ni palkkaa vuosittain noin 30 valmistumassa olevaa tai vasta valmistunutta IT-konsultoinnin lupausta vakituiseen työsuh-teeseen. Kuuden kuukauden ohjelma alkaa viikon mittaisella intensiivijaksolla, jonka aikana opitaan konsulttityön perusteet ja tutustutaan työssä tarvittaviin työkaluihin ja prosesseihin. Tämän jälkeen uudet konsultit aloittavat työt heille parhaiten soveltuvissa osaamistiimeissä. Puolen vuoden perehdytysjak-son aikana he työskentelevät asiakasprojekteissa kokeneem-pien mentorien tukemina ja osallistuvat sekä YPA-ryhmän yhteisiin että heille räätälöityihin konsultointi- ja teknologia-osaamista syventäviin koulutuksiin.

Antti aloitti opintonsa vuonna 2005 silloisen TKK:n säh-kötekniikan koulutusohjelmassa. Armeijan jälkeen hän päätti vaihtaa pääainetta tietoliikennetekniikkaan. Sivuaineina Antti opiskeli työpsykologiaa ja johtamista.

”Viime syksynä kurssit oli diplomityötä lukuun ottamatta käyty, joten etsin työpaikkaa. Yksi lapsuudenkaveri vinkka-si, että Capgemini olisi ihan sua varten, hae ihmeessä. Tiesin firman etukäteen, mutta en ollut osannut kuvitella, että täällä olisi tarvetta ohjelmistokehittäjille. Päätin hakea, kun toinen-kin täällä töissä oleva kaveri sanoi, että tämä on kiva paikka ja yhteisö.”

Mika puolestaan päätyi taloon Aallon kauppiksesta, jossa opinnot alkoivat vuonna 2008. Mika opiskeli kandivaiheessa markkinointia ja maisterivaiheessa information and service management -ohjelmassa. Sivuaineena hän luki laskentatoimea.

”Kävin Barcelonassa vaihdossa. Sen jälkeen alkoi löytyä kiinnostus opintoihin ja se juttu, mitä haluan tehdä.”

Mika oli päättänyt tähdätä IT-konsultoinnin alalle, kun viime syksynä Capgeminin hakuilmoitus kiinnitti hänen huomionsa.

Alkoi nelivaiheinen hakuprosessi. Hakuun kuului ryhmä-workshopeja, soveltuvuusarvioita ja haastatteluja. Hakijoilta testattiin muun muassa ongelmanratkaisutaitoja ja paineensie-

tokykyä. ”Capgeminin väki oli mukana tsemppaamassa, että hake-

kaa täysillä. Firma teki jo hakuvaiheessa vaikutuksen sillä, että ihmiset vaikuttivat rennoilta ja innostuneilta omasta duunis-taan”, Mika kertoo.

Heti vastuullisiin tehtäviin

Nyt aktiivinen koulutusvaihe Capgeminillä on jo takana. Mika työskentelee projektikoordinaattorina Infrastruktuuripalvelut-yksikössä ja Antti on puolestaan sijoittunut sovelluspalvelui-hin keskittyvään yksikköön. Minkälainen kokemus Capgemi-nillä työskentely on ollut?

”Intensiivinen. Opin koko ajan uutta”, Mika kehuu. Mika pääsi heti töiden alkuvaiheessa projektihallinnan ja

IT-konsultoinnin ytimeen. Viiden päivän koulutuksen jälkeen hän asteli suoraan ison asiakkaan toimistolle osana projekti-tiimiä.

”Se oli tosi jännää. Sitä maanantaita edeltävänä viikonlop-puna olin aika täpinöissä. Kun tulee YPA-ohjelmaan, pääsee suoraan käärimään hihat”, Mika nauraa.

Antti kuvailee niin ikään kokemustaan intensiiviseksi ja opettavaiseksi.

”Minulla oli aikaisemmin IT-konsultointifirmoista kuva, että ollaan aina asiakkaan luona auttamassa heitä ymmärtä-mään asioita. Se, että Capgeminillä tehdään softaa itse ja tuo-tetaan myös omia palveluita ja tuotteita, tuli itselleni uutena ja positiivisena asiana.”

Antin tyypillinen päivä alkaakin Capgeminin omalla pää-konttorilla Espoossa. Aamuisin on vartin tai puolen tunnin pikapalavereja projektipäälliköiden kanssa.

”Nopeat palaverit sopivat minulle. Ohjelmistokehittäjänä on kivaa, että pääsee aidosti keskittymään töihin suurimman osan ajasta. Puolen vuoden jälkeen on myös siistiä, että väki alkaa nykiä minua hihasta kysyäkseen apua. Tunnen olevani tasavertainen muiden kanssa”, hän kertoo.

”Joo, heti ekasta päivästä asti meidät on otettu hyvin mu-kaan! Tuntuu, että olen jo tärkeä osa organisaatiota. Täällä on kivaa ja tosi samanhenkistä porukkaa”, Mika komppaa.

Antti kertoo, että Capgeminillä ehdottomasti parasta on ollut palautteen saanti. Työkaverit kehuvat – ja muistavat myös kiittää.

”Esimerkiksi vähän aikaa sitten erään projektin deadline lähestyi. Projektipäällikkö kysyi, olisiko tiimimme mahdollista tehdä pari tuntia ylitöitä. Heti työrupeaman jälkeen tuli viesti, jossa kiitettiin hyvästä panoksesta ja siitä, saatiin hommat tehtyä ajoissa. Siitä tuli tosi kiva fiilis.”

Capgemini rekrytoi taas ensi syksynä tulevia IT-konsultoinnin huippuosaajia. Aaltolaiset Antti ja Mika kertovat, millaista on startata ura Capgeminillä.

Intensiivinen oppimuskokemus rennolla meiningillä

mAINOS /

43

Tulevaisuus näyttää valoisalta

Sekä Antti että Mika ovat selvästi innoissaan tämänhetkisistä tehtävistään. Molempien opinnot ovat viittä vaille valmiit – Mika on käynyt töiden ohella viimeisiä kursseja, Antti puolestaan suunnittelee diplomityönsä tekemistä nelipäiväisen työviikon ohessa.

”Olen hyvin pystynyt käymään välillä luennoilla. Ei ole kasista neljään -pakkoa olla paikalla, vaikka mielenkiintoisia hommia kyllä riittäisi aamusta iltaan. Tänne halutaan osaavia ihmisiä suoraan koulusta”, Mika kertoo.

Kumpikin suosittelee lämpimästi hakemista Young Professionals Academy -ohjelmaan, jos on yhtään kiinnostunut teknologiasta.

”Aallossa ohjelmoinnin kurssit valmistavat hyvin uraan Capgeminin softapuolella. Etenkin käytettävyyden opiskelu on ollut itselleni hyödyllistä. Tärkein ominaisuus on halu kehittää itseään ja oppia uutta”, Antti pohtii.

Mika puolestaan kokee, että kauppiksen pääaine ISM on tukenut hyvin projektinhallinnan työtehtävissä.

”Lisäksi täytyy mainita johdon laskentatoimen kurssi. Se kannattaa kahlata läpi excelinpyörityksineen, budjetointeineen ja laskelmineen”, hän virnuilee.

Mutta miltä Antin ja Mikan oma tulevaisuus Capgeminillä näyttää?

”Valoisalta. Capgeminin urapolun seuraavalle askeleelle pitäisi hypätä jo tämän vuoden puolella”, Antti toteaa.

Mika on samoilla linjoilla.”Koen ehdottomasti, että on hyvät mahdollisuudet edetä.

Täällä saa tunnustella sitä, mikä tuntuu kiinnostavalta. Ovet ovat avoinna Capgeminin sisällä mihin tahansa suuntaan.”

Capgemini on maailman johtavia konsultointi-, teknologia- ja ulkoistuspalveluja tarjoavia yrityksiä. Meillä on yli 130 000 työntekijää 44 maassa, ja heistä yli 1600 tekee töitä suomalaisille asiakkaille.

Autamme asiakkaitamme menestymään suunnittelemalla ja integroimalla teknisiä ratkaisuja heidän muuttuvan ja kehittyvän liiketoimintansa tueksi. Tarjoamme sovellusten ja infrastruktuu-rin hallinta-, kehitys- ja käyttöpalveluja sekä liiketoimintaproses-sien ulkoistusta. Voimme myös ottaa asiakkaan tietojärjestelmä-resurssit kokonaan hoitaaksemme.

Haemme vastavalmistuneita teknisen ja kaupallisen alan opis-kelijoita Young Professionals Academy (YPA) -ohjelmaamme 2–3 kertaa vuodessa. Ohjelma tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden aloittaa ura IT-konsulttina vakituisessa työpaikassa. Puolen vuo-den mittaisen perehdytysjakson aikana työskentelet kiinnosta-vissa asiakasprojekteissa kokeneen mentorin tukemana, syvennät teknologiaosaamistasi ja opit konsultoinnin perusteet.

Seuraava YPA-haku alkaa syksyllä 2014. Lisätietoa ja avoimet työpaikat osoitteessa www.fi.capgemini.com.

Tykkää meistä Facebookissa: Capgemini Finland Careers

mAINOS /

44

Generation-T on Tiedon 10 kuukautta kestävä vasta-valmistuneille ja juuri valmistumassa oleville nuorille räätälöity young professionals -ohjelma. Helmikuussa 2014 ohjelmassa aloitti 17 uutta Generation-T -traineeta, joista 12 työskentelee Suomessa ja 5 Norjassa. Ohjel-maan valitut työskentelevät Tiedossa eri tehtävissä, kuten esimerkiksi myynnin, markkinoinnin ja järjestelmäarkki-tehtuurin parissa, mutta kuitenkin samassa roolissa koko ohjelman ajan. Ohjelman alussa Generation-T -traineille järjestettiin perehdytyspäivät Helsingissä ja 10 kuukau-den aikana on luvassa yhteiset koulutukset Norjassa, Ruotsissa ja Tšekeissä.

Perehdytyspäivien ja koulutusten ohjelma on rakennettu tukemaan kaikkia Generation-T:läiset tehtävästä riippu-matta. Ohjelmaan kuuluu mm. luentoja, sekä käytännön asiakastilanteisiin tutustumista case-harjoitusten avulla. Teoreettisen ohjelman lisäksi varsinkin perehdytyspäivi-en ohjelmassa panostettiin erityisesti verkostoitumiseen ja tutustumiseen.

Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulusta diplomi-insinööriksi valmistunut Jonatan Wallenius päätyi hakemaan Tiedolle vierailtuaan Dipolissa Talent IT-messujen Tiedon pisteellä marraskuussa 2013. Jonatan työskentelee Tietokarhulla määrittelijänä toimien linkki-nä asiakkaan liiketoimintavaatimusten ja ohjelmistojen teknisten ominaisuuksien välillä.

”Tunnen tekeväni oikeasti arvokasta työtä, jolla on konk-reettinen merkitys. Niin kollegat kuin työtilatkin tukevat työntekoa ja work-life-balance on Tiedolla otettu hyvin

huomioon. Vaikka työtahti onkin kiireinen, pidetään huolta myös siitä, että työstä ei tule turhan kuormittavaa ja vapaa-ajallekin jää aikaa”, Wallenius kuvailee työnsä parhaita puolia. Haasteelliseksi ohjelman alkuvaiheessa hän näkee erityisesti oman asemansa ja kunnianhi-monsa yhteensovittamisen; halu ottaa vastuuta ja hoitaa asioita itsenäisesti on yritettävä alussa hieman hillitä. Walleniuksen mielestä on kuitenkin positiivista huo-mata, että yrityksen työkulttuuri on avoin ja vastuuta on jaettu laajasti, joten hän uskoo itsekin pääsevänsä vaikuttamaan enemmän päätöksentekoon ohjelman edetessä.

Consulting and System Integration tiimin Junior Business Consultant Joni Lindholm valmistuu kesällä Vaasan yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi. Lind-holm näki Generation-T -ohjelman hakukampanjan Facebookissa. Mainos herätti kiinnostuksen ja kun omia kiinnostuksenkohteita; IT:tä ja konsultin työtä yhdistävä paikka oli auki, päätti Lindholm hakea ohjelmaan ja neljä haastattelukierrosta myöhemmin sai kuulla pää-sevänsä aloittamaan työt Tiedolla. Lindholm suosittelee Generation-T -ohjelmaa kaikille IT-alasta kiinnostu-neille, motivoituneille ja oppimishaluisille nuorille. Tieto toimii hyvin laajasti eri liiketoiminta-alueilla ja bisneksen muuttuessa yhä enemmän liiketoimintaläh-töiseksi eri alojen osaajien kysyntä kasvaa. Lindholm kertoo myös oman käsityksensä Tiedosta muuttuneen ohjelman aikana; vaikkakin Tieto IT-yrityksenä oli tuttu,

Tiedon Generation-T -ohjelma antaa lennokkaan lähdön urallesi

Generation-T traineet case-projektin parissa perehdytyspäivillä Helsingissä helmikuussa 2014. Jonatan Wallenius toinen oikealta.

mAINOS /

45

ymmärrys Tiedon ratkaisujen, palvelujen, asiakkaiden ja toimintojen laajuudesta on laajentunut paljon viimeisen kuukauden aikana.

Ohjelmassa mukana oleva esimies Kia Haring, Head Of Marketing Operations, palkkasi tänä vuonna tiimiinsä ensimmäisen Generation-T -traineen. Ensikokemuk-set ovat olleet positiivisia ja niin ohjelman tarjoamat mahdollisuudet kuin haasteetkin ovat tulleet ensim-mäisten viikkojen aikana esille. ”Ohjelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia ihmisille, joilla on oikeanlainen asenne ja tausta. Tieto on iso ja kompleksinen yritys, jossa on monenlaisia kiinnostavia rooleja tarjolla uteliaille ihmisille, jotka haluavat olla mukana maailman kehitty-essä eteenpäin. Erittäin dynaaminen IT-ala antaa hyvät eväät tulevaisuutta ajatellen; niin Tiedon sisällä, kuin perinteisimmilläkin toimialoilla”, Haring kertoo. Haas-teellisena ohjelman toteuttamista ajatellen hän näkee markkinointi-viestintäfunktion tehtäväkentän laajuuden ja sen esille tuomisen mahdollisimman strukturoidulla tavalla tulevien kuukausien aikana. Hänen tavoitteenaan on antaa Generation-T:läiselle mahdollisimman kattava kuva funktiosta käytännön työn ja projektien kautta.

Samoilla linjoilla Haringin kanssa on Project Deliveries -tiimiinsä jo uransa kolmannen Generation-T -traineen

palkannut Sami Männistö. Kaksi vuotta sitten Männis-tön tiimiin valittiin kaksi projektipäällikköä ja erittäin hyvät kokemukset kannustivat osallistumaan ohjelmaan tänäkin vuonna. Männistön mielestä työssä oppiminen on ehdottomasti tehokkain tapa päästä sisään yritykseen ja sen toimintatapoihin, ja myös uudet tiimiläiset pääse-vät heti näyttämään kykynsä ja osaamisensa todellisessa työympäristössä osallistumalla meneillään olevan pro-jektin työstämiseen mentorin tuella ja avustuksella.

Männistö näkee ohjelman erittäin hyvänä ponnahdus-lautana työuralle Tiedossa ohjelman monipuolisuuden ja käytännönläheisyyden takia; harva yritykseen tuleva saa heti alussa yhtä laajan kuvan Tiedon toiminnasta ja eri toimipisteistä, kuin Generation-T -trainee. Tällä hetkellä meneillään oleva Generation-T -ohjelma on Suomen kolmas ja Norjan ensimmäinen laatuaan, ja sen verran voidaan paljastaa, että syksylle 2014 on suunnitteilla jo seuraava maiden yhteinen Generation-T -hakukampanja.

Tutustu vuoden Gen-T:läisiin Tiedon Facebook -sivuilla. Seuraamalla Tietoa sosiaalisessa mediassa saat myös ajankohtaista tietoa ohjelman hakuajasta ja muista kam-panjoista.www.tieto.com/careers

Joni Lindholm (keskellä) Generation-T –ohjelman tutustumisillassa kokkauskurssilla.

mAINOS /

46

47

Salaisuus pinnan alla

Akateeminen seksismi ei rehota, vaan piileskelee.

TEKSTI ANNALEENA KURONEN / KuVAT KATRI NAUKKARINEN

”Onneksi sain potkittua ne vanhat ämmät pihalle.”On kesä 2011. Istun erään miesvaltaisen Aallon laitoksen

tutkijaseurueen kanssa iltaa terassilla. Olen purskauttaa siiderit suustani, kun laitoksen johtaja muutaman oluen jälkeen heittää yllä olevan kommentin omista alaisistaan. Tai siis ex-alaisistaan. Nimittäin useampi laitoksella työsken-nellyt vanhempi naispuolinen tutkija on syystä tai toisesta siirtynyt toisiin tehtäviin.

Kommentti kuulostaa paitsi ikärasistiselta, myös sovi-nistiselta. Vaikka aurinko polttaa poskiin pisamia, minua kylmää. Istun loppuillan hiljaa.

Nyt on vuosi 2014, ja Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Täällä naisistakin voi tulla presidenttejä ja jääkiekkoilijoita, miehistä balettitanssijoita tai koti-isiä. Viis siitä, että kukaan ei oikeastaan ole kiinnostunut naisten jääkiekosta. Tai että vuonna 2012 vain kolmasosa isistä piti kuukauden isyysvapaan. jos juhlapuheita tai julkista keskustelua on uskominen, sukupuoli ei enää rajoita yksi-

löiden tekemisiä tai mahdollisuuksia. Pätevyys ja oma tahto ratkaisevat.

Kaikkialle on perustettu tasa-arvotyöryhmiä. meillä on tasa-arvovaltuutettu. Suomessa on laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Siinä on liuta pykäliä, joissa erik-seen määritellään tasa-arvo koulutuksessa ja työelämässä. Kaikilla yli 30 hengen työpaikoilla on oltava oma tasa-arvo-ohjelma, myös Aalto-yliopistossa.

jopa ylioppilaskunnassamme työskentelee kaksi häirintä-yhdyshenkilöä, yksi nainen ja yksi mies. Heihin voi ottaa yhteyttä luottamuksellisesti, jos kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin sukupuolensa perusteella. melkein vuoden AYY:n häirintäyhdyshenkilönä toiminut Laura Keski-Hakuni ker-too, että toistaiseksi kukaan ei ole ottanut häneen yhteyttä.

Hienoa! Kaikki on siis hyvin. Akateeminen yhteisömme on erinomaisen tasa-arvoinen.

mutta entä sellainen sukupuolisyrjintä, joka elää vain puheissa ja asenteissa?

Sitä sanotaan seksismiksi.

”Teekkaritytöt ovat useimmiten ihan hyviä jätkiä.” Mies, automaatio- ja systeemitekniikka.

”Välillä törmää asenteisiin, joiden luuli jääneen 70-luvulle. Välillä miesopiskelija viljelee sellaisia kommentteja naisista, että niihin ei oikein osaa sanoa mitään, esim. harkkaryhmän vetäjän huonotuulisuus piste-tään hilloviikkojen piikkiin.” Nainen, kauppatieteet.

”Assarit auttavat aina enemmän tyttöjä ja antavat niille paremmat vinkit.” Mies, teknillinen fysiikka.

”Naisilta odotetaan vähemmän kuin miehiltä: tyhmäkin nainen voi saada heikoista esitelmistä päänsilittelyä ja kehuja, mutta miehet jou-tuvat tosissaan tappelemaan hyvistä arvosanoista. Professorit tuntuvat pitävän näitä kanoja kuin kukkaa kämmenellä. Naiset saavat edelleen etua sukupuolestaan.” Mies, laskentatoimi.

Aino kysyi huhtikuun alussa, ovatko Aallon opiskelijat törmän-neet sukupuolisyrjintään tai seksistisiin asenteisiin omalla alallaan. Nettikyselyyn tuli muutaman päivän aikana 155 vastausta. Tässä jutussa kursiivilla olevat kommentit ovat otteita vastauksista.

Seksismi-sanan käyttö oli tietoisen provosoiva valinta. jos kysymys olisi kuulunut, onko opiskeluyhteisösi tasa-arvoinen, jokainen vastaaja olisi todennäköisesti sanonut kyllä. Tasa-arvo on suomalaisille pyhä asia, jota ei haluta kyseenalaistaa. Tutkimuksissa on havaittu sama ilmiö – mahdolliset tasa-arvo-ongelmat halutaan etäännyttää pois omasta yhteisöstä. Vastuu on helpompi ulkoistaa. Ei meillä, vaan muualla.

Vaikka kyselyssä ei spesifioitu, mihin sukupuoleen liittyvästä seksismistä oli kysymys, jotkut vastaajista pitivät itsestään selvänä, että kyseessä on rekkalesbotelaketjufeministinen hyökkäys miehiä vastaan. jo asiasta kysyminen oli joidenkuiden mielestä sensaatio-hakuista kukkahattutäteilyä.

41 % vastasi kyllä. 6 % ei osannut sanoa. 53 % vastaajista kertoi, että ei ole törmännyt seksistisiin asenteisiin. monelle oli epäselvää, mihin sanalla oikeastaan edes viitataan.

”En mielelläni käytä itse sitä käsitettä. Puhun mieluummin suku-puolesta ja sukupuolittuneisuudesta.”

Dosentti Johanna Kantola vastaa puhelimeensa työhuoneeltaan unioninkadulta. Hän on juuri kieltäytynyt määrittelemästä, mitä seksismi tarkoittaa.

Kantola on vanhempi lehtori Helsingin yliopiston sukupuolen-tutkimuksen laitoksella. Hänet on valittu vuoden tieteentekijäksi 2009.

”jos on pakko, seksismiä voi lähteä määrittelemään stereotyyppis-ten asenteiden kautta. Ihmisiä kohdellaan tietyllä tavalla heidän su-kupuolestaan johtuen. usein näitä ilmiöitä on vaikea tunnistaa, sillä ne liittyvät piileviin rakenteisiin. Seksistisiä vitsejä pidetään usein harmittomina, vaikka ne ovat tyyppiesimerkkejä syrjivistä käytän-nöistä, joihin liittyy käsityksiä siitä, mitä miehet ja naiset ovat.”

Niin. Teekkarimiehet eivät saa naisia. Kattolampun vaihtamiseen tarvitaan aika monta markkinointiblondia. Oli sukupuoli mikä

48

hyvänsä, siihen liitetään tiettyjä asenteita.Kantola on tutkinut työssään muun muassa suomalaisten puo-

lueiden, Euroopan unionin ja yliopistoyhteisöjen sukupuolittunei-suutta. Hän uskoo, että sukupuolittuneiden rakenteiden läpivalaisu hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.

”Tarvitaan enemmän tapoja olla mies tai nainen – tai ainakin näiden rajojen löyhentämistä.”

mutta jos seksistiset asenteet ja sukupuolittuneet käytännöt ovat piilossa tasa-arvoisen pinnan alla, miten niitä voidaan lähteä purkamaan?

”Acker”, Kantola heittää.Joan Acker on amerikkalainen sosiologi. 90-luvulla hän kehitti

teorian sukupuolittuneesta organisaatiosta. Teorian mukaan sukupuolittuneella organisaatiolla on neljä ulottuvuutta: työnjako, vuorovaikutus, symbolit ja oman paikan tulkinta.

Kuulostaa monimutkaiselta. mitä ne tarkoittavat käytännössä?”Sukupuolittunut työnjako näkyy akateemisessa yhteisössä

esimerkiksi siinä, mille aloille ihmiset suuntautuvat. On edelleen naisten töitä ja miesten töitä”, Kantola sanoo.

Tutkitaanpa. Aallossa erityisen naisvaltaisia aloja ovat muun muassa talous-

elämän viestintä (läsnä olevista opiskelijoista naisia 83 %), kuvatai-dekasvatus (77 %), maisema-arkkitehtuuri (78 %), vaatetussuun-nittelu ja pukutaide (87 %) sekä tekstiilitaide (98 %). miesvaltaisia aloja ovat puolestaan rahoitus (läsnä olevista opiskelijoista miehiä 74 %), automaatio- ja systeemitekniikka (93 %), elektroniikka ja sähkötekniikka (90 %), konetekniikka (94 %), sound in new media (84 %) sekä teknillinen fysiikka ja matematiikka (91 %).

Sukupuolijakaumat ovat räikeitä. mutta mitä sitten? Eikö se ole ihan luonnollista?

”Tutkimuksissa on selvinnyt, että seksuaalinen häirintä on selvästi yleisintä sellaisissa yhteisöissä, joissa toinen sukupuoli dominoi. myös kulttuuri ja käytännöt ovat usein rakentuneet enemmistön normeista käsin”, Kantola kertoo.

Suurin osa kyselyyn tulleista kommenteista liittyy Ackerin teo-rian toiseen kohtaan, vuorovaikutukseen. Siihen, mitä miehistä ja naisista puhutaan – ja miten.

”Tyttöjen vaatetusta kommentoidaan julkisesti (’toi paita saa sun tissit näyttää isoilta, käyttäisit useammin tollasia’), on kerhoja joihin vain miehet pääsevät jäseniksi, plus huutelua kiltahuoneella siitä miksi naiset ovat typeriä/huoria/yms. ’huumorimielessä’.” Nainen, diplomi-insinööri.

”Puheessa esiintyy stereotypia puutteessa elävästä ja ihan kenet tahansa työkalupakkinaamaisen siiderivalaan kelpuuttavasta teekkari-miehestä.” Mies, tuotantotalous.

”Olen havainnut tytöttelyä, ja joskus naisopiskelijoita katsellaan tai kohdellaan hieman eri tavalla kuin miehiä.” Mies, rakennustekniikka.

Kantola pitää sukupuolittunutta vuorovaikutusta erityisen ongelmallisena silloin, kun sitä esiintyy valtasuhteessa.

”jos on vaikkapa professori, jolla on paljon toisen sukupuolen

49

50

Pitää olla hyvä jätkä, juoda kaljaa ja käydä saunassa. Tai ihana tyttö, Ryan Goslingista innostuva kaunotar, vaimomatskua. Tai sitten tyttö, joka on myös hyvä jätkä. Tai ylipäänsä nainen tai mies.

”Sukupuoli on rajoittava subjektipositio, johon monet eivät mahdu”, Kantola sanoo.

”Minusta seksististä on jo se, että tässä kyselyssä vastaajat pakotetaan määrittelemään itsensä sukupuolen perusteella mieheksi tai naiseksi. Kun itse en koe olevani kumpaakaan niin kyllä taas ärsyttää. Herätkää pahvit!” Muu, mikä, kuvataidekasvatus.

Paperipinoja silmänkantamattomiin. Professori Janne Tienarin tutkijakoppi Etu-Töölössä on niin täynnä toimistopaperia, että miestä hädin tuskin näkee työpöytänsä takaa.

Huone on totaalikaaos, mutta Tienarin ajatus leikkaa kuin veitsi.

”Seksismi on hötöinen käsite. Ensinnäkin puhuit sukupuolittuneista asenteista. Itse puhun mieluummin toiminnasta. Asenteet antavat ymmärtää, että kyse olisi jostakin pään sisäisestä, kiveen hakatusta, että Janne on nyt paha, Janne tahallaan sorsii. Kyse on vuorovaikutuk-sesta.”

Tienari on professori Aallon kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella. Hän on tutkinut sukupuolta ja johtamista omassa väitöskirjassaan. Tienari vetää tänä keväänä yhdessä Saija Katilan kanssa kurssia nimeltä Gender and Diversity at Work.

”Kurssilla tarjotaan tietynlaista näkökulmaa ja ana-lyyttista työkalua maailman ymmärtämiseen tekemisen kautta. Sukupuolta voi tarkastella tekemisenä. Se on käytäntöjä, aktiviteetteja, erilaisia rutiineja, joita me teemme yhdessä. Se on kurssin ainoa oppimistavoite.”

Tienarin silmälasien läpi katsottuna maailma alkaa näyttää erilaiselta.

Sen sijaan, että syytellään yksittäisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä sovinistisioiksi tai telaketjufemakoiksi, voidaan kiinnittää huomio siihen, miten sukupuoliroo-leja rakennetaan teoilla. Siihen, miten toisia ihmisiä kat-sotaan, miten heille puhutaan ja mitä heidän kanssaan tehdään. miten jokapäiväinen vuorovaikutus vaikuttaa siihen, millaista on olla nainen, mies – tai jotain muuta.

”janne ja Annaleena ovat tottuneet toimimaan yh-dessä tietyllä tavalla. Näitä rutiininomaisia käytäntöjä uusinnetaan joka päivä.”

opiskelijoita, kanssakäyminen saattaa muuttua tietynlai-seksi”, Kantola kertoo. Esimerkiksi:

”Miesprofessorimme intiimit suhteet naispuolisiin opiskelijoihin ovat täysin epäkorrekteja.” Nainen, taiteet ja suunnittelu.

Onneksi vain pari kyselyn vastaajaa viittaa suoraan seksuaaliseen häirintään, kuten fyysiseen kourintaan.

”Eräs aiempi osastonjohtaja puhui aina mulle tisseistäni, halaili ja otti kiinni mielestäni epäsopivasti.” Nainen, taiteet ja suunnittelu.

Miestentie, Betonimiehenkuja, Sähkömiehentie. Tiedemies. Tohtorinhatut ja -miekat. ja niin edelleen.

Akateemisen yhteisön sukupuolittuneet symbolit, eli Ackerin teorian kolmas ulottuvuus, menevät useimmiten ihmisiltä yli hilseen. Pelkästään niistä huomauttaminen saa monet oman elämänsä henrylaasaset raivon partaal-le.

”Kieli itsessään on symbolisella tasolla sukupuolittu-nutta”, Kantola toteaa.

Kulttuurihistoriallisista teiden nimistä nillittämi-nen tai suomen kielen syyttäminen seksistiseksi ei kuitenkaan kuulosta kovin rakentavalta. Symbolit ovat sitä paitsi lillukanvarsia verrattuna sukupuolittuneen organisaation neljänteen ulottuvuuteen, oman paikan tulkintaan.

”Naiset ja miehet tulkitsevat omaa paikkaansa yh-teisössä eri tavalla. millainen pitää olla, jotta voi edetä? Omassa valtio-opin jatko-opiskelijoita käsittelevässä tutkimuksessani miehet näkivät itsensä tosi usein san-karitutkijoina, selviytyjinä. Naiset taas tulkitsivat, että heille ei ole avautunut kaikkia mahdollisuuksia, mutta että se johtuu heistä itsestään. He ovat mielestään olleet huonoja, eivätkä yrittäneet tarpeeksi.”

Sukupuoli on iso osa identiteettiämme, halusimme sitä tai emme. Ympäristö on muokannut naisten ja mies-ten identiteettiä varmasti eri suuntiin, mutta miehiin kohdistuu aivan yhtä paljon odotuksia ja asenteita kuin naisiin.

Huhtikuussa Helsingin Sanomat uutisoi, että yläaste-ikäiset pojat ovat alkaneet bodata, jotta tulisivat hyväk-sytyiksi. Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, mutta kyse on samasta asiasta – oman paikan tulkinnasta.

”Ympäristömme vaikuttaa toimintaamme ja raken-taa minuuttamme. Olisi ylimielistä ajatella, että näin ei olisi. Tulkitsemme sukupuoltamme ja omaa paikkaamme yhteisössä omista lähtökohdistamme käsin. Siinä ei ole mitään pahaa, eikä hyvää”, Kantola sanoo.

On yksilöllistä, kuinka paljon sukupuoleen liittyvät normit rajoittavat. Ne kuitenkin rajoittavat – niin naisia kuin miehiä, sekä omassa akateemisessa yhteisössämme että muualla.

”Pitää olla hyvä jätkä, juoda kaljaa ja käydä saunassa.”

51

”I started in software testing, moved on to project management and now I'm responsible for entire customerships. Tieto operates in all industries you can possibly imagine: from telecom to finance and from health care to commerce and the public sector. This means new challenges can be found everywhere, locally and globally.”

Why Heikki recommends Tieto? • Great customers and great teams• Possibilities to work remotely• Opportunities for working abroad

See our open positions at:

tieto.com/careers

Innovative IT for over 30 industries

Heikki, Customer Executive M.Sc., Helsinki University of Technology (Aalto University), hobbies: gym and jogging

ILMOITUS /

Lohduttavaa. ja paljon rakentavampaa. Toimintaa on paljon helpompi muokata kuin asenteita.

Tienari haluaa nostaa esiin vielä yhden tärkeän käsitteen. Se on konteksti.

”Toiminta, joka voi jossain yhteydessä näyttäytyä seksistisenä, voi olla toisessa kontekstissa ihan muuta. Tapahtumayhteys on hyvin oleellinen.”

ulkopuolinen saattaa pitää sukupuolijakaumaltaan räikeän opintoalan meininkiä kummallisena sen takia, ettei tunne yhteisöä. markkinointiblondivitsi on eri tavalla hauska, kun sen kertoo itse markkinointiblondi eikä alan miespuolinen professori.

”Proffa puoliksi leikillään: ’Harmi kun naiset tulee ja valtaa kaikki meidän työpaikat.

Proffa puoliksi leikillään: ’Onkos ne vielä täällä laitoksel-la ne hyvännäköiset tytöt?’” Nainen, tuotantotalous.

”On yksilöistä kiinni, miten tekeminen tulkitaan. Seksistisen kohtelun objekti on se, jolla on etuoikeus sanoa, onko jokin seksististä vai ei. mutta kaikille tekisi hyvää miettiä näitä asioita.”

”Aivan naurettavaa alkaa kukkahattuilla joka ikisistä tisseistä ja kikkeleistä. -- Naisten arvostus tai sen puute tekniikan tai muullakaan alalla ei nouse tai laske kiinnit-tämällä huomiota jokaiseen vähäpukeisen naisen kuvaan,

vaan ottamalla kiinni oikeasta ongelmasta ja paneutumalla aikaisempaan opetukseen ja asennekasvatukseen kotona ja koulussa.” Mies, konetekniikka.

Seksismi ei rehota akateemisessa yhteisössämme. Siksi monet vetävät herneen nenään jo siitä, että asiasta kysytään. Se on kuin sylkäisy vasten tasa-arvoisen kiiltokuvan kasvoja monilla Aallon opintoaloilla.

Oikea ongelma, josta pitää ottaa kiinni, on se, että sukupuolittuneet käytännöt piileskelevät käytökses-sämme joka päivä. Välillä yksittäinen härski kommentti saattaa pulpahtaa pintaan ja herättää huomiota, mutta muuten sukupuolittuneisuus pysyy pinnan alla, naami-oituneena rutiineiksi. Se näyttäytyy eri yhteisöissä eri tavalla, ja sen vaikutus riippuu tulkitsijasta.

Se, ettei asiasta puhuta, ei ole kuitenkaan kenenkään kannalta hyväksi. Koska vähän niin kuin sukupuolit-tuneisuutta, myös tasa-arvoa rakennetaan joka päivä. Ei pelkästään lapsuudessamme, kotona ja koulussa, vaan tämänhetkisessä toiminnassamme, maanantaista sunnuntaihin.

Kun vuonna 2011 kesäisellä terassilla laitoksen johtaja lohkaisi kommentin vanhoista ämmistä, pönkitin asiatonta käytäntöä olemalla hiljaa.

mitä jos olisin sanonut jotakin?

52

©2014 Accenture. All rights reserved.

Accenture Apprentice ProgramVisualize your Future

Let’s visualize your future together!accenture.fi/apprentice

WHO: ambitious soon-to-graduate students on the lookout for future opportunities

WHAT: all-year round program that will help us keep in touch with you

WHY: engage with Accenture and increase your chances of getting hired for internship, thesis project or for permanent position upon graduation

WHEN: apply anytime

53

Opiskelijaelämä on ihmisen parasta aikaa. Parhaim-millaan se eskaloituu positiiviseksi sekoiluksi ja ennakkoluulottoman luovaksi ideamähmäksi. Aamu-kahvia Otaniemessä juodessa voi nähdä Retuperän lähtevän keikalle paloautollaan, todeta frakkipukui-sen juhlijan horjuvan vuosijuhlista kotiin päin, lukea kavereiden päivityksiä alkavasta koodausmaratonista tai ihmetellä fyysikoiden kiltahuoneen tarpeettoman monimutkaista kahvipannuindikaattoria.

Aallossa on kymmenkunta orkesteria, KY-Speksiä ja Arabia masqueradea, vaaleanpunainen telatrak-tori, wappufiilismittari, brenkkua KY-talon katolla ja paljon asioita, joista minä en ole kuullutkaan. Aaltolaisten kanssa puhuessani säännönmukaisesti hämmennyn kuullessani, mitä kaikkea sellaista on mistä en edes tiedä – asioita, jotka ovat aivan päättö-män hassuja, luovia ja erikoisia.

Sen ihmeellisempää onkin ajatella, mitä tapah-tuu ihmisille valmistumisen jälkeen. missä kohtaa luovuuspirskeet taantuvat perusinsinöörimäiseksi espoolaiseksi rivitaloksi ja kartanovolvoksi? miksei yhdelläkään suomalaisella yrityksellä ole vaaleanpu-naista telatraktoria?

jo pelkästään stereotypioiden tarkastelu on mie-lenkiintoista. Teekkarit ovat niiden tasolla velmua haalarikansaa, joka sukeltaa Paavo Nurmen patsaita Wasa-laivan hylkyyn, pihistää Helsingin kaikki puistonpenkit ja viettää kuukauden mittaisen vapun. Diplomi-insinöörit ovat yksivakaisia, turvallisella perheautolla ajavia espoolaisia miehiä, joilla on jäyhä huumorintaju ja harmaa kauluspaita.

Suomalaisen teollisuuden kriisistä on jaksettu puhua kyllästymiseen asti. Vienti ei vedä, työvoima ja työpaikka eivät kohtaa ja verot ovat tosi epäreiluja. Suomi taantuu ja tuottavuus laskee. Laskeva käyrä on joka paikassa. Teollisuuspoliittista keskustelua käyvät Suomessa edelleen harmaat, vakavat sedät. Ahdistavan usein sedät vieläpä etsivät syitä huonoon menestykseen kaikista muista.

Entäpä jos joku firma kokeilisikin aivan toisenlais-ta konseptia? Entäpä jos liikeideoita nimenomaan pyrittäisiin rakentamaan opiskelijahulluudesta käsin? Teekkarikylän autotalleissa ja opiskelijasoluis-sa esitetään varmasti viikoittain kymmeniä ideoita, joista pystyisi jalostamaan uuden Supercellin. Tai sata.

Teekkarius 140 -tapahtumassa vuorineuvokset kaivoivat kellastuneet lakkinsa ja yhtyivät Poly-teknikkojen kuoron lauluun, lauloivat antaumuksella juomalauluja ja kertasivat teekkariaikojensa kohel-lusta. Kyllä se opiskelija kaikista löytyy. mutta miten tämä hulluus saataisiin käännettyä bisnekseksi?

Kirjoittaja on yleispoliittinen asiantuntija, jolta ei mielipiteet lopu.

OTELATRAKTORI KEILANIEMEEN!

KuVITuS ERIKA FORSTÉN

missä vaiheessa hulluista opiskelijoista tulee harmaita perusinsinöörejä, kysyy Tuomas Saloniemi.

KOLumNI /

54

KOLUMNI /

Uskallatko ottaa riskin ja tarttua haasteeseen? Kuunteletko sisäistä ääntäsi, joka houkuttelee sinua johonkin uuteen? Annatko mahdollisuuden muutokselle, joka voi käynnistää jotain ainutlaatuista?

Me etsimme tulevaisuuden sankareita, ihmisiä, joilla on tahto tehdä jotain merkityksellistä ja uteliaisuutta valloittaa uusia alueita. Oletko sinä yksi meistä?

Uteliaisuus on keksintöjen äiti.

www.nesteoil.fi/tyopaikat

55

Opintotuki on siitä näppärä sosiaaliturvan muo-to, että se ei turvaa kenenkään toimeentuloa. Sitä ei saa lisää vaikka asuisi Helsingissä, jossa vuokrat ovat joensuuta korkeammat. Siihen ei kuulu harkinnan-varaisia lisiä ”harrastuksiin”, kuten toimeentulo- tuessa. Opintotuki on perusajatukseltaan lähempänä kansalaispalkkaa. Se on porkkana, jonka pitäisi tehdä opiskelemisesta helpompaa ja mahdollistaa se yhä useammalle taustasta riippumatta.

mutta auta herrajumala, jos ansaitset loput toimeentulostasi työllä. Sitten tulee keppiä: jos palkkatuloja kilahtaa tilille yli 660 euroa kuukau-dessa, maksat tuen takaisin kaikki koronkiskonnan kriteerit täyttävällä bonuksella.

Hallituksen päätöksen lopputuloksena opiskelu on jatkossa taas suhteessa helpompaa heille, joiden

1. äiti ja isi antavat rahaa (vanhempien sponssia saa joka toinen, ja taatusti ilman lahjaveroa), jotka

2. sattuvat juuri sopivasti tienaamaan opintojen alkua edeltävänä kuukautena valtavasti pääomatulo-ja, jolloin ne eivät mene tulovalvontaan, ja jotka

3. sluibaavat, eli mieluummin tekevät opintojaan vaikka hitaammin, jotta eivät saisi opintotukea, jotta voisivat nostaa toimeentulotukea.

Mikä tarve joillakin sitten on tehdä toinen tutkin-to? Katsokaa yliopistojen opinto-oppaita. Yliopistot kouluttavat meitä työelämään, jota ei enää ole olemassa. meidän työmme ovat nykyään projekte-ja, emmekä me vanhempiemme tavoin ole lojaaleja samalle työnantajalle kymmeniä vuosia. meistä yhä useampi on korkeakoulutettu. Vanhanaikaisen teoreettisen aineen maisterintutkinnolla ei tulevai-suuden työelämässä tee oikein mitään.

Opintotukea pitäisi kehittää suuntaan, joka kannustaa tekemään työtä niin yliopiston sisällä kuin sen ulkopuolella. Ei suuntaan, jossa äidin tukea saava aikuinen vauva voittaa tai joka kannustaa jättäyty-mään passivoivan toimeentulotuen varaan. Eläisin mieluummin yhteiskunnassa, jossa porkkanaa saisi siitä, kun yrittää ja tekee itse.

Tiedän, kuulostaa hallitusohjelmalta. Sehän tässä onkin paradoksaalista.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, Ainon toimitussihteeri ja humanisti, joka on oppinut kaiken oleellisen tiedekunnan ulkopuolella.

Kun hallitus päätti leikata opintotukea niin, ettei sitä saa enää toiseen tutkintoon, tarkoitus oli hyvä. Taustalla oli, säästöjen lisäksi, kasvatuksellinen viesti meille pikku pullamössöilijöille: yliopistoon ei saa mennä loputtomasti haahuilemaan yhteisillä rahoilla.

Haahuilusta on kuluneen vuoden aikana on puhuttu erityisen paljon. muistattehan viime syksyn mekkalan sossu-Tatusta, siis tyypistä, jolle toimeen-tulotuki on pysyvä muoto rahoittaa eläminen? Silloin kauhisteltiin vapaamatkustamista, sosiaaliturvan väärinkäyttöä. Puhutaan mieluummin rehellisesti sluibaamisesta.

Sluibaamisen näkökulmasta opintotuen leikkaa- jien keppi osui väärään kohteeseen.

OTULOKSIA ILMAN DUUNIA Opintotuen leikkaajien keppi osui väärään kohteeseen, kirjoittaa Antti Pikkanen.

KuVITuS ERIKA FORSTÉN

KOLumNI /

56

Oi niitä aikojaTEKSTI STELLA KALLIONPÄÄKuVA JYRKI KASVIN KOTIALBUMI

”Lukiossa olin selvinnyt aika helpolla fysiikassa, kemiassa ja matikassa. Se opiskelutahti, jolla pääsin sisään TKK:lle lukemaan sähkötekniikkaa, ei enää riittänytkään insinööriopinnoissani. motivaationi oli niin heikko, että harkitsin opintojen keskeyt-tämistä. minulla kävi kuitenkin hirveän hyvä tuuri, sillä sain rahoitettua opiskeluni tekemällä kahta kolmesta hauskimmasta asiasta mitä tiesin: pelasin tietokonepelejä ja kirjoitin niistä lehtiarvosteluita.

useamman vuoden alisuoriutumisen jälkeen huomasin jossain työpsykologian laboratoriossa järjestetyn koulutustoiminnan opintojakson. Ajattelin, että se sopisi minulle, koska opetin tietotekniikan käyttöä bittileireillä. Parin vuoden päästä olin tehnyt kaikki työpsykologian perusopinnot. Tekemäni tietokone-avusteista työnopetusta käsitellyt seminaarityö kiinnitti kurssin vetäjien huomion, joten jäin työpsykologian labraan tutkimus-apulaiseksi. Se antoi alkusysäyksen diplomityölleni ja lopulta väitöskirjalleni.

Aiheesta kirjoittamani raportti oli myöhemmin oppimateriaa-lina eräällä kurssilla, joka minun piti suorittaa. Se johti kummal-liseen tilanteeseen. Olin siihen mennessä tutkinut tietoteknii-kan käyttöä opetuksessa lisää, ja tenttivastauksessani päädyin olemaan eri mieltä itseni kanssa.

Parasta opiskeluajoissa oli Otaniemen ilmapiiri keväisin – koskaan ei tiennyt, mitä tulee vastaan. On hauskaa, että olen poikani kautta saanut vierestä seurata opiskelijaelämää uudestaan. Eipä ole paljon meno muuttunut.”

Aallon alumnit muistelevat opiskeluaikojaan.

Jyrki Kasvi on entinen Vihreiden kansanedustaja ja kevään 2014 eurovaaliehdokas. Kasvi toimii nykyään Tietoyhteiskunnan kehit-tämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtajana. Hän valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1995 ja tekniikan tohtoriksi vuonna 2003.

hyvin väärin ajateltuKärsimätön pää nyökkäilee ja suoltaa sanat: Joo, hyvä idea. Olisiko tämä palaveri tässä? Joo, kiitos.

Tällaista miellyttämisen taitoa toiste-taan ihanteena kaikissa kouluissa, myös Aallossa. Tyypillinen toimistolammas haluaa selvitä verenpaine alhaalla hymis-telykokouksesta toiseen. Todellisuudessa kaipaisimme kipeästi erimielisyyttä, siis ajattelemista väärin.

Väärä ajattelu on Suomen suurin toivo, sillä kaikki muu on kopioitavissa paitsi erimielisyydestä kumpuava kekseliäisyys. Väärinajattelu on niin keskeinen akatee-minen perustaito, että sen pitäisi kuulua tiiviisti Aallon opetukseen. Väittelyiltoja järjestävä Aalto Debating Society onneksi keritsee pois samanmielisyyttä, mutta se ei yksin riitä.

Arabian, Otaniemen ja Töölön lahkot ovat hymähdelleet toisilleen vuosikymme-niä, joten hyväntuuliselle väärinajattelulle olisi mainio pohja. Aalto muuttaa joka ta-pauksessa suomalaista työkulttuuria, kun erimieliset tutustuvat toisiinsa jo opiske-luaikana. järkytys on tietysti kamala, kun kummajaiset istuvat samoihin pöytiin koulussa, eivätkä vasta töissä. Siinä voi mokata pahasti.

Taitava väärinajattelija ei ole pässi, joka haukkuu jokaisen golfin, joogan ja maratonin harrastajan tyhjää elämää pakenevaksi ihmiskuoreksi. Hän valitsee aiheensa huolella, eikä mene henkilökohtaisuuksiin, vaikka toinen raivostuisi laumasielui-suuden puutteesta. Väärä ajattelu ei ole toisten jyräämistä, vaan uusien asioiden näkemistä ja sitä, ettei mikään ole koskaan lopullisesti oikein.

Parhaimmillaan väärinajattelija säh-köistää ilmapiirin ja ruokkii toimistolam-paita, sillä hänen seurassaan on pakko olla jotain mieltä. Läppärin suojassa märehti-

minen ja kärsimätön nyökyttely menettä-vät merkityksensä.

Väärinajattelun ydin on, että uskaltaa olla eri mieltä itsensä kanssa ja sanoa peili-kuvalleen: jos et ajattele itse, pidä pää kii.

Kirjoittaja on provokaatiota liputtava yhteiskuntatieteilijä, ikiteekkari ja kylteri, joka tekee gradua Töölön kampuskirjastossa. Twitter: @janistories

TEKSTI JANI TIMONENKuVITuS ESSI RUUSKANEN

PuHEENVuORO /

57

”Taloudellisista syistä en koe järkeväksi maksaa älypuhe-limesta niin paljon ylimääräistä. En vain tunne saavani siitä tarpeeksi lisäarvoa. muutamaan otteeseen on kyllä tehnyt mieli hankkia älypuhelin. Pyrin silti tekemään ostokseni mieluummin loogisista syistä kuin puhtaasti mielihalujen perusteella.

Nykyisen puhelimeni suurimmat positiiviset puolet ovat ehdottomasti akun kesto ja fyysinen kestävyys. Tämä on pudonnut pariinkiin otteeseen pahasti ja silti toimii hyvin. Edeltävien seikkojen lisäksi ostopäätökseeni vaikutti myös se, että tälläkin pääsee nettiin. Sähköpostit ja Facebookin pystyy siis selaamaan, jos siltä tuntuu.

Luonnollisesti negatiivisena puolena on joidenkin palvelu-jen, kuten Reittioppaan GPS-paikannustietojen puuttuminen. Toisaalta kun suurin osa kaveripiiristäni omistaa älypuheli-men, oma tarpeeni sen hankkimiseen pienenee, koska aina voi kysyä jeesiä. Toisekseen nykyisen puhelimeni näyttö on jo niin naarmuilla, että kirkkaassa auringonvalossa on hyvin haastavaa nähdä näytön sisältöä.

Kavereilta ei oikeastaan ole tullut sen ihmeemmin mitään negatiivista kommenttia. Ennemminkin hämmästellään ja ihmetellään sitä, että tälläkin pääsee nettiin.”

Mikael Parmalateknillinen fysiikkaNokia C2-01

OLIOLIOOOOOOO / ANNUKKA MÄKIJÄRVI

LuOTTOKAmAT / Rikomme stereotypioita.

”Nykyisen puhelimeni sain jouluna 2009. minulla on ollut tapana käyttää tavaroita niin kauan kuin ne toimivat. Tämä puhelin ei ole ollut poikkeus. Aiemmin minulla ei ollut oikein haluakaan vaihtaa älypuhelimeen, sillä ensimmäisten älypuhe-limien ominaisuudet tuntuivat ennemminkin vain turhilta.

Nykyisen puhelimeni suurimmat positiiviset puolet ovat kestävyys, pienuus, hyvä akku ja näppäimistö. Puhelin on kestänyt monetkin putoamiset lattialle ilman sen suurem-pia seurauksia. Kaiken lisäksi pääsen sillä tarpeen vaatiessa nettiin Opera minillä. Suurin haitta on luonnollisesti appien puute.

älypuhelimen hankinta on pyörinyt jo jonkin aikaa mielessä, sillä tuntuu siltä, että jää pikkuhiljaa kehityksestä jälkeen. uuden mallin hankkimisen suhteen en kylläkään tietäisi yhtään, mitä hankkisin. Puhelimen valinta vaatisi pidempää tutustumista tarjontaan ja ominaisuuksiin.

älypuhelimen puuttumisen huomasi selvimmiten speksissä. Speksin WhatsApp-ryhmä toimi yleisenä huutelukanavana ja tiedotusväylänä – itse jäin siitä luonnollisesti paitsi. muuten kuulen vain satunnaista kommentointia puhelimestani.”

Hannu KykylämarkkinointiNokia 6303

Älypuhelittomat

TEKSTI & KuVAT ESA-PEKKA MATTILA

58

maitovaahdon pintaan pyörähtää sydämenmuotoinen kuvio. Otaniemen ainoassa espressokahvilassa sujuu oikeaoppinen latte art, mutta maanantaiaamuna paikalla on vielä hiirenhiljaista. Kauttaaltaan valkoisen kahvilan ainoa väripilkku on sähkönsiniseen pukeutunut Hannes Kallioinen. Hän on tuotekehityksen opiskeli-ja, joka toimii kahvilan ”pääpapuna” eli pomona.

”Viime keväänä oltiin pidempään auki, mutta paikka tuotti tappiota. Päätettiin laskea liksoja ja supistaa au-kioloaikoja. Tämä on meille samalla tällainen yrittäjyys-koulu”, Kallioinen sanoo.

ADD cAFE on Aallon projekti, jonka tavoitteena on innostaa ihmisiä 3D-printtaukseen. ADD cAFE perustettiin, koska kahvilan yhteydessä jo aiemmin toimineen ADD LABin (Aalto Digital Design Laboratory) vetäjän Kivi Sotamaan mielestä ”kaikki hyvä tapahtuu kahvin tai oluen äärellä”.

Siispä Aalto kustansi 15 000 euroa maksaneen kahvikoneen ja samalla summalla kalustoa. Nyt liike-toiminta pyörii kahdeksan Helsingin Kahvipaahtimon kouluttaman opiskelijan voimin. myynti tilitetään ylioppilaskunnan tytäryhtiölle AYY-Palvelu Oy:lle, joka maksaa osa-aikaisten baristojen palkat. jokainen baris-ta saa palkkaa yhdeksän euroa tunnissa.

Kahvilassa myydään laten (3,5 €) ja cappuccinon (3 €) lisäksi tuorepuristettua mehua (2 €, makuina appel-siini ja verigreippi).

”jos asiakas haluaa, voidaan laittaa niitä kerroksit-tain”, Kallioinen vitsailee.

Tila on tehdashallimainen ja todellakin hämmäs-tyttävän valkoinen. Seinät, pöydät, tuolit, kahvilatiski, kupit – kaikki valkoisia. Pöydillä nököttää 3D-tulosteita koristeina. Huone on korkea. Kattoikkunoista tulvii valoa.

”Valkoisuus kuvastaa sitä, että kaikki lähtee tyhjäs-tä, niin kuin 3D-tulostaminenkin.”

”ADD Staff only” -tekstillä varustetun oven taakse kurkkaamalla näkee rivistön erikokoisia laatikkohärve-leitä. Ne ovat 3D-printtereitä. Yhden härvelin vieressä seisoskeleva Jukka Helle kertoo, että suriseva laite tulostaa parhaillaan silmälasinkehyksiä selluloosasta ja biohajoavasta muovista. Printteri jauhaa kehyksiä kolme tuntia.

”Välillä täytyy tsekata, että laite pysyy linjassa.”muun ajan voi keskittyä juomaan kahvia.ADD CAFE sijaitsee osoitteessa Sähkömiehentie 4 G.Avoinna ma–pe klo 11–17.

TULKOON (MAIDON)VALKEUS

TYÖHuONE / Palstalla esittelemme niistä kiinnostavimpia. Ehdota seuraavaa kohdetta: ainolehti@ayy.fi.

TEKSTI & KuVAT JOHANNA VIERROS

Otaniemen parasta kahvia löytää, kun menee metsään.

59

”Yliopistotkouluttavat

meitä työelämään, jota

ei ole enää olemassa.”