Ystävyyt tä vaalittiin XVIII sisarpäivillä 3_2005.pdftaan toden teolla. On johto-päätösten aika. MARKKU SE PPÄ Säätiön hallituksen pu-heenjohtajaksi vuodelle 2005 valittiin

Kesäkuun 22. päivänä 2005Tarkastettu levikki 68 225N:o 3/2005

Ystävyyttä vaalittiin XVIII sisarpäivillä (sivut 14-15)

Kansallisen veteraanipäivän onnistunut pääjuhla Torniossa

Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala esitti kansallisen veteraanipäivän pää-

juhlassa rohkaisevia tunnustuksen sanoja sotiemme veteraaneille (sivut 8-9).

Sotaveteraanikuorojen VIII laulujuhla keräsi 4 000 hengen yleisön (sivut 16-17)

Juhlava paraati Oulussa (sivu 3)

Pohjois-Pohjanmaan veteraanien asettamassa ul-

jaassa lippulinnassa oli 30 piiri-, yhdistys- ja osas-

tolippua. Lippulinnaa johti Eero Kokko Oulusta.

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothille muistomerkki Turkuun (sivu 12)

Sotaveteraaniliiton vanhin jäsenyhdistys 70 vuotta (sivu 20)

Kaatuneitten Omaisten Liitto täytti 60 vuotta (sivu 19)

Reserviupseeri-koulutusta 85 vuotta (sivut 10-11)

Veteraanit luovuttivat perinteen vaalimisen Tammenlehvän Perinneliitolle (sivut 8-9)

3/05 Kesäkuun 22. päivänä 20052

Helsingissä 22. kesäkuuta 2005

Sotaveteraanien tuki- ja perinnesäätiö piti vuo-sikokouksen 27. tou-

kokuuta Helsingissä. Koko-ukselle esitetty tilinpäätös vahvistettiin ja tilivelvol-lisille myönnettiin vastuu-vapaus. Vuoden 2005 toi-mintasuunnitelma ja talous-

Sotaveteraanien tuki- ja perinnesäätiön vuosikokousarvio hyväksyttiin. Säätiö tekee samanaikaisesti Sota-veteraaniliiton tulevaisuus-suunnitelman rakentamisen kanssa oman tulevaisuus-suunnitelman. Säätiö avus-taa sotaveteraaneja ja pe-rinnetyötä. Talousarvio on 14 000 euroa alijäämäinen.

Sydänsuvi on käsillä. Het-ken viivähtäminen kevään suurissa veteraanitapahtu-missa ja niiden herättämissä ajatuksissa lienee vielä pai-kallaan.

SotaveteraaniviikkoMaaliskuiset sotaveteraa-niviikon avaus- ja päätös-tilaisuudet Heinolassa ja Hämeenkyrössä veivät aja-tukset jo sotaveteraaniviik-koon, jota vietämme vajaan kahden vuoden kuluttua Sotaveteraaniliiton 50-vuo-tisjuhlavuonna 2007. Juhla-vuoden monien tapahtumi-en tärkeänä tavoitteena on laajan ja myönteisen julki-suuden saaminen veteraani-työlle. Vuoden valtakunnal-linen huipentuma ajoittuu syntymäpäivään 29. syys-kuuta 2007, mutta jo maa-

Kevätkauden antia, syksyn haasteitaliskuinen sotaveteraaniviik-ko tarjoaa oivan ajankohdan perinteistä kattavammalle, ehkä kymmenien maakun-nallisten tapahtumien sarjal-le. Niiden suunnittelu on jo tämän kesäkauden jälkeen käynnistyvä tehtävämme.

Kansallinen veteraanipäiväHuhtikuinen kansallisen veteraanipäivän pääjuhla Torniossa oli historiallinen. Juhlallisessa erillisaktissa sotiemme veteraanit luovut-tivat perinteittensä vaalimis-vastuun nuoremmille suku-polville, vuonna 2003 perus-tamalleen Tammenlehvän Perinneliitolle. Liiton perus-tajina veteraaneilla on edel-leen yhteinen edustajansa sen hallituksessa, joka on nyttemmin asettanut perus-

tajaliittojensa puheenjohta-jista koostuvan koordinoin-tityöryhmän. Sen tehtävänä on osaltaan tehdä ehdotuk-sia perinnetyön kohteiden valinnasta ja priorisoinnis-ta. Järjestöjen oman järjes-töperinteen vaalimisen ni-veltäminen Tammenlehvän Perinneliiton työhön on se-kin ajankohtaisen pohdin-nan aihe.

Sotaveteraanikuorojen laulujuhlaToukokuun puolivälissä vie-tetty Sotaveteraanikuorojen VIII laulujuhla Joensuussa onnistui kiitoksen ansait-sevalla tavalla. Laulajia oli 700, kuulijoita 4000. Juh-lan puheissa kysyttiin: mitä Joensuun jälkeen? Puheet välittivät veteraanilaulun ys-tävien hartaan toiveen siitä,

että kuorojen ja niiden pe-rinneväen yhteinen valta-kunnallinen kokoontuminen ja esiintyminen vielä toteu-tettaisiin – jos mahdollista, jo liiton juhlavuoden 2007 yhtenä merkkitapahtumana.

SisarpäivätNaisjärjestömme XVIII si-sarpäivät Hämeenlinnassa 21.-22. toukokuuta onnis-tuivat nekin erinomaisesti. Liiton ja Naisjärjestön vii-me syksynä allekirjoittamat yhteistyösuositukset olivat huomion kohteena. Erityi-sesti sisaret olivat tyytyväi-siä sotaveteraanien leskille, puolisoille ja omaishoitajille tarkoitetuista kunto- ja vir-kistysviikoista, joiden kus-tannuksiin Sotaveteraaniliit-to tästä vuodesta alkaen osallistuu. Liitto on aloit-

teellisuudellaan avannut meille haastavan ja palkit-sevan työsaran, sisaret iloit-sivat.

* * *Sydänsuveenkin mahtuu

mieluisia joukkotapaamisia. Itäisen Suomen veteraanien kirkkopäivä Imatralla on jo takanapäin, elokuun alus-sa ovat vastaavat alueelli-sen kirkkopäivät Kemissä ja Tampereella. Niiden jälkeen onkin taas hyvä tavata työn merkeissä. Lainaan Nais-järjestömme puheenjohta-jan tervehdystä sisarille Hä-meenlinnassa: ”Hymyillään, kun tavataan. Hymy on kuin ikkuna, josta näkee, että sy-dän on kotona.”

AARNO STRÖMMER

Sotaveteraaniliiton Seinä-joella kokoontunut liittoko-kous velvoitti liiton johdon laatimaan Mikkelissä pidet-tävään liittokokoukseen tu-levaisuussuunnitelman, jos-sa käsitellään järjestön elin-kaaren viimeisten vaiheiden edellyttämät toimintaa ja ta-loutta koskevat suunnitelmat sekä päätösehdotukset.

Liitossa on tehty näitä valmisteluja viime syksys-tä lähtien. Osana tulevai-suussuunnitelman laatimis-ta lähetettiin tammikuussa sotaveteraaniyhdistyksille kysely, jossa tiedusteltiin ajankohtaisia järjestötyön asioita. Samanlainen kysely tehtiin myös vuonna 2001 kun Lahdessa hyväksyttyä tulevaisuussuunnitelmaa hahmoteltiin. Nyt oli mah-dollisuus myös verrata tieto-ja edelliseen tutkimukseen.

Taustaa tulevaisuussuunnitelmalleYhdistysten kannatta-

jajäsenten lisäämistä piti 90 % vastaajista mahdolli-sena (vuonna 2001 85 %). Mahdollisuudet varsinaisten jäsenten hankkimiseen ovat pienentyneet. Nyt 16 % vas-taajista piti sitä mahdollise-na (21 %).

Kysyttäessä yhdistyksen toiminnan lopettamisesta 49 % vastasi, että asian poh-dinta ei ole vielä ajankohtai-nen (40 %). Vaihtoehto yh-distys lopetetaan, jatkotoi-mintaa ei suunnitella eikä käynnistetä sai 4 %:n kan-natuksen (15 %). Nykymuo-toisen toiminnan jatkami-sen halu näkyi vastauksissa. Vastaajille mieluisin toimin-nan jatkamisen malli on omien kannattajajäsenten ylläpitämä sotaveteraaniyh-distys -malli, 42 % kannat-ti sitä. Eniten vuoden 2001

kyselystä on nostanut kan-natustaan piiriyhdistysmalli (21 %, 7 %).

Kannattajajäsenille on jo uskottu runsaasti tehtä-viä. Sihteeritehtävistä kan-nattajajäsenet hoitavat 68 % (40 %), retkistä ja vierailuis-ta 66 % (30 %), yhteyksistä kuntiin 59 % (18 %), yhte-yksistä seurakuntiin 56 % (18 %), talkootoiminnasta 51 % (24 %), puheenjohtaja-tehtävistä 39 % (20 %).

Yhdistysten taloudelli-nen tilanne on myös paran-tunut. Erinomaiseksi tai hy-väksi sen ilmoitti 41 % yh-distyksistä (26 %). Heikkoja tai ongelmallisia yhdistyksiä oli 6 % (11 %). Lopuilla ti-lanne oli kohtalainen 52 % (61 %). Yhtään kestämättö-mässä tilassa olevaa yhdis-tystä ei tullut esiin.

Varsinaisilla jäsenillä jä-

senmaksu oli keskimäärin 5,2 euroa ja kannattajajä-senillä 6,8 euroa. Sotavete-raaniyhdistyksistä 35 % oli poistanut tai aikoo poistaa jäsenmaksun varsinaisil-ta jäseniltä. Jäsenmaksun poistaminen ei ole ollut esil-lä 23 %:lla. Yhdistyksistä 9 % katsoi, että varsinaisten jäsenten jäsenmaksua ei voi poistaa.

Sotaveteraanien puolisoi-den ja leskien saamista yh-distysten huoltotoiminnan piirin piti erittäin kiireise-nä ja tärkeänä 97 % yhdis-tyksistä.

Kannattajajäsenillä ei lii-ton mallisääntöjen mukaan ole äänioikeutta. Puolet vas-taajista ei pitänyt äänioike-uden myöntämistä kannat-tajajäsenille vielä ajankoh-taisena. Vastaajista 32 % katsoi, että äänioikeus pitää

myöntää heti ja 10 % kat-soi, että äänioikeutta ei pidä myöntää. Yhdistyksistä 9 % on jo antanut äänioikeuden kannattajajäsenille.

Liiton, piirien ja yhdis-tysten tulevien vuosien toi-minnan suunnittelu ja tule-van sotaveteraaniperinnet-tä vaalivan perinneyhteisön alkuun saattaminen vaatii pohdintaa ja harkintaa mut-ta myös ennakkoluulottomia uusia linjauksia.

Kyselyn tuloksia on jo alustavasti käsitelty liiton hallinnossa. Syyskauden alussa ja neuvottelupäivillä kyselyn tuloksiin paneudu-taan toden teolla. On johto-päätösten aika.

MARKKU SEPPÄ

Säätiön hallituksen pu-heenjohtajaksi vuodelle 2005 valittiin Gunnar Laa-tio, varapuheenjohtajaksi Aarno Lampi ja asiamie-heksi Markku Seppä . Mui-na hallituksen jäseninä jat-kavat toimikauden 2002-2005 Mikko Annala, Olavi

Eronen, Risto Piepponen, Juhani Soila, Olavi Tammi-lehto ja Carl Gustaf Wolff. Olli Tenkasen pyydettyä eron hallituksen jäsenyydes-tä, hänen tilalleen valittiin Risto Voipio.

Säätiön tilintarkastajina jatkavat KHT, JHTT Reijo

Peltola ja varatuomari Antti Pihlajamäki.

Kokouksen puheenjohta-jana toimi säätiön varapu-heenjohtaja Aarno Lampi.


Suomen Sotaveteraanilii-ton valtuusto kokoontui vuosikokoukseen Pos-

timuseon tiloissa Helsingissä 11. toukokuuta.

Vuosikokoukselle esitel-tiin liiton tilinpäätös, joka si-sälsi tuloslaskelman, taseen, toimintakertomuksen ja tilin-tarkastuskertomuksen vuo-delta 2004. Valtuusto vahvisti tilinpäätöksen ja myönsi vas-

Liiton valtuustolla vuosikokoustuuvapauden tilivelvollisille.

Liiton vuoden 2004 tulot olivat 2 274 335,24 euroa ja menot 2 216 533,63 euroa.

Valtuuston vuosikokouk-sessa johti puhetta puheen-johtaja Aarno Lampi.

Seminaariosa aamupäivälläEnnen valtuuston kokousta valtuutetuille oli järjestetty

Valtuuston jäsenet käyttivät seminaarissa ja kokouksessa runsaasti puheenvuoroja.

Puhujavuorossa Lahden Sotaveteraanipiirin edustaja Erkki Näveri.

keskustelutilaisuus, jossa oli kaksi alustusta. Valtuuston puheenjohtaja Aarno Lampi ja toiminnanjohtaja Markku Seppä esittelivät sotavete-raaniyhdistyksille lähetetyn kyselyn tuloksia ja sotavete-raanityön lähiajan näkymiä. Kyselyn tuloksia hyödynne-tään syksyn aikana liiton tu-levaisuussuunnitelman laati-misessa.

Kaunis sää suosi puo-

lustusvoimien lippujuh-

lapäivän tapahtumia

400-vuotisjuhlavuottaan

viettävässä Oulussa. Pa-

raatikatselmus ja ohimars-

si keräsivät noin 10 000

katsojaa Raatin kentälle ja

Merikosken silloille.

Paraatissa esiintyi-vät kaikki Pohjoisen Maanpuolustusalueen

joukot, varikot ja esikunnat. Lapin Lennosto osallistui paraatiin Hornet- ja Hawk-kalustoillaan ja Utin Jääkä-rirykmentti maavoimien he-likoptereillaan. Merivoimat ja Länsi-Suomen Merivar-tiosto olivat mukana aluksil-laan. Paraatin erityisteemana olivat maakuntajoukot, joita edusti Oulun seutukunnan komppania. Mukana olivat myös vapaaehtoisen maan-puolustuksen osastot sekä Sotilaskotiliiton vihreät sisa-ret. Kaikkiaan paraatiin osal-listui 1 850 henkilöä ja 140 ajoneuvoa.

Puolustusvoimien lippujuhlapäivän valtakunnallinen paraati Oulussa

Kunniapaikalla paraatis-sa oli luonnollisesti veteraa-nijärjestöjen lippulinna. Sitä johti oululainen Eero Kok-ko. Pohjois-Pohjanmaan So-taveteraanipiiri oli asettanut paraatimarssin lippuvartion. Suomen lippua marssin kär-jessä kantoi Tauno Markka-nen vartionaan Matti Ait-to-oja ja Valter Bäckström, kaikki kolme Oulun Sotave-teraaneista.

Ohimarssin komentajana oli Oulun Sotilasläänin ko-mentaja eversti Timo Suuta-rinen. Sen vastaanotti Poh-joisen Maanpuolustusalueen komentaja kenraalimajuri Pertti Puonti.

Päivän tapahtumat alkoi-vat Pohjois-Suomen tykki-mieskillan kunnialaukauksin Linnansaaressa ja jatkuivat kunniakäynnillä Oulun san-karihaudoilla. Paraatikat-selmuksessa Raatin kentällä kenttähartauden piti kenttä-rovasti Juhani Liukkonen. Katselmuksen suorittanut Maanpuolustusalueen ko-

mentaja kosketteli puhees-saan muun muassa esikun-tatoimintojen tulevaisuutta Oulussa. Pohjois-Suomen

Vapaudenristin ritari-kunnan kunniamerk-ki myönnettiin seu-

raaville sotaveteraaneille tai sotaveteraanityössä mukana oleville. Raili Malmberg, ope-tusneuvos, Helsinki VR 2, Jalo E. Liinamaa, rehtori, Seinäjoki VR 3, Jaakko Lindell, eversti-luutnantti, Savonlinna VR 3.

Kunniamerkkejä puolustusvoimien lippujuhlapäivänä

Raili Malmberg on Lotta-perinneliiton puheenjohtaja ja Sotaveteraaniliiton neuvot-telukunnan jäsen, Jalo E. Lii-namaa on Etelä-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin puheen-johtaja ja Jaakko Lindell on Savonlinnan Seudun Sotave-teraanien sihteeri.

Pohjoisen Maanpuolustusalueen komentaja kenraalimajuri Pertti Puonti vastaanotti

ohimarssin seurassaan Suomen Sotaveteraaniliiton oululainen puheenjohtaja Aarno

Strömmer, Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen sekä Oulun kaupunginvaltuuston

puheenjohtaja Matti Pikkarainen. Suomen lippua marssin kärjessä kantoi Tauno Mark-

kanen vartionaan Matti Aitto-oja ja Valter Bäckström.

puolustusvalmistelut johde-taan Oulusta tulevaisuudes-sakin, hän korosti.

Ohimarssia seurannee-seen ohjelmaan kuuluivat perinteiset kalustonäyttelyt, laivaesittelyt sekä Pohjois-Suomen kolmen sotilassoit-tokunnan yleisökonsertti.

Oulun kaupunki tarjosi vete-raanien edustajille lounaan. Sen päätöksenä oli Pohjois-Ruotsin sotilaskomentajan, kenraalimajuri Björn Ander-sonin lämminhenkinen kii-tostervehdys sotiemme vete-raaneille.

Vapaudenristi myönnettiin 4.6.2005 seuraaville henkilöille

1. luokan VapaudenristiKorpela Juhani Ilmari, kansliapäällikkö, EspooSohlberg Kari Olavi, vuorineuvos, Espoo2. luokan Vapaudenristi Karioja Toivo Antti, hieroja, OuluLöyttyniemi Leena Marjatta, puheenjohtaja, HelsinkiMalmberg Raili Maria Kaarina, opetusneuvos, HelsinkiRepo Raimo Juhani, hovioikeuden laamanni, Rovaniemi3. luokan VapaudenristiBrotell Bror Börje, toimitusjohtaja, TurkuKorkkula Leevi Tapio, päätoimittaja, HelsinkiLiinamaa Jalo Einari, rehtori, SeinäjokiLindell Jaakko Juhani, everstiluutnantti, Savonlinna4. luokan VapaudenristiHeinonen Lasse Juhani, talouspäällikkö, MikkeliMartin Osmo Juhani, rikosylikonstaapeli, JyväskyläNuorivuori, Rauno Olavi, kapteeni, KouvolaReinikainen, Aino Maria Annikki, opettaja, OuluSärkilahti, Eila Helena, konttoristi, Rauma


SANA

Toimitus pahoittelee edelli-sen numeron Sana-palstalla Veikko Purmosen kirjoituk-seen ilmaantuneita virheitä. Kahdessa eri kohdassa samat lauseet toistuivat. Toisaalla puuttuivat seuraavat sitaatit Paavalin ja Tuomaan sano-masta niin että lukijalle jäi sotkuinen teksti luettavaksi.

Paavalin sanoma: ”Ellei Kristusta ole herätetty, silloin

Oikaisu edellisen Sana-palstan tekstiin

teidän julistuksenne on tur-haa puhetta, turhaa myös tei-dän uskonne”. Puuttumaan jäi myös apostoli Tuomaan vastaus, kun hänelle kerrot-tiin ylösnousseen Kristuksen ilmestymisestä: ”En usko. Jos en itse näe naulanjäl-kiä hänen käsissään ja pistä sormiani niihin ja jos en pis-tä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko”.

UskottavuusUskottavuudesta on aina ollut pulaa. Kui-tenkin olemme yleisesti siitä paremmin tie-toisia informaatiomaailmassa. Kävin vuon-na 1972 silloisessa Itä-Saksassa tervehti-mässä pappisveljeä, johon olin tutustunut helluntaina 1942 Kuuttilahdessa, Laatokan itäpuolella. Engelbrecht-divisioona oli siir-tymässä sieltä pois ja Kolmen Kannaksen Koukkaajien divisioona tuli tilalle. Muis-telimme menneitä 30 vuotta myöhemmin, vaikka aikaa sellaiseen ei olisi ollut, kos-ka vietettiin Rossbachin kirkkoherran tyt-tären häitä. Sieltä lähtiessäni sain kyydin Leipzigiin erään toisen papin autossa. Ky-syin tältä virkaveljeltä minkä hän katsoi olevan kirkon tärkein tehtävä ja anti sil-loisessa ateistisessa yhteiskunnassa. Hänen lyhyt vastauksensa kuului: Uskottavuus.

Täällä Suomessakin törmäämme aika ajoin samaan aiheeseen. Onko kirkolla uskottavuutta, onko valtiolla, poliitikoilla, yrityksillä tarpeeksi uskottavuutta? Oliko sodanajan propagandalla uskottavuutta? Monet asiat ratkotaan nykyään oikeuden edessä, toisinaan äärimmäisen pitkissä oi-keudenkäynneissä, joissa rahaa palaa kuin maatilan ulkorakennus täynnä kuivaa hei-nää. Miettiessäni näitä kysymyksiä löysin evankeliumikohdan Matteuksesta: ”Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jon-ka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas se palvelija, jon-ka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä. Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa” (24:45-46). Tässä siis uskottu mies joka kestää tarkas-tuksessa.

Koska luterilainen kirkko tiukasti pitäy-tyy Raamatun auktoriteettiin ja saarnaa vanhurskautta, joka annetaan uskovalle ar-mosta Kristuksen tähden, niin tähän on eri tahoilta vastattu, että Raamattua tulkitaan

Sotiemme veteraanienPohjoisen Suomen

Kirkkopäivä 2005 KemissäKutsumme kaikkia sotiemme veteraaneja sekä heidän omaisiaan ja ystäviään Kemiin keskiviikkona 3. päivänä elokuuta 2005 virkistäytymään yhteisestä uskosta ja kokemaan yhteyttä samoja kohtaloita kokeneiden veljien ja sisarten kanssa.Kirkkopäivä on seitsemäs yhteinen alueellinen kirkkopäivä Pohjoisen Suomen veteraanijärjestöillä. Juhlapaikkana on Kemin kaupungin Tervahalli-nimellä kutsuttu liikuntahalli.Juhlamme sanallinen tunnus on: ”Me etsimme Isänmaata”Kirkkopäivän ohjelmassa10.00-11.00 Kokoontuminen ja kahvittelu Kemin Tervahallissa11.00-12.00 Sanajumalanpalvelus Tervahallissa - piispa Samuel Salmi - metropoliitta Panteleimon12.00-14.00 Lounas14.00-15.30 Päiväjuhla TervahallissaVeteraanipiiri hoitaa kutsun ja ilmoittautumislomakkeen oman piirinsä alaosastoille/-yhdistyksille, jotka toimittavat ilmoittautumiset omalle piirillensä. Piirit hoitavat kootusti ja keskitetysti piirinsä ilmoittautumiset Kemiin.Odotamme sotiemme veteraanien Pohjoisen Suomen kirkkopäivästä mieliin jäävää tapahtumaa, joka kokoaa puolen Suomen veteraanikansaa yhdessä Jumalan sanan ääreen.

Sydämellisesti tervetuloa!Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Keskipohjanmaan

ja Kainuun veteraanipiirit

Sotiemme veteraanien Läntisen Suomen

Kirkkopäivä 10.8.2005 TampereellaTeema: Me etsimme isänmaataTervetuloa Tampereelle viettämään sotiemme veteraanien Läntisen Suomen kirkkopäivää!Kirkkopäivän ohjelma11.00 Ev.lut jumalanpalvelus Tampereen Pirkkahallissa * Saarna piispa Paavo Kortegangas * Liturgia rovasti Esa Eerola * Musiikki Panssarisoittokunta, johtaa musiikkimajuri Heikki Saariaho, urkuri Jaana Partanen* Piccolo-kuoro, johtaa Pekka Syrjäniemi11.00 GudstjänstTammerfors Gamla kyrka11.00 Ortodoksinen liturgiaTampereen ortodoksinen kirkko12.15 alkaen Ruokailu Pirkkahallissa (B-halli)14.00 Päiväjuhla Pirkkahallissa * Alkusoitto: Panssarisoittokunta, johtaa musiikkimajuri Heikki Saariaho * Seppelepartion lähettäminen, rovasti Erkki Malkavaara * Narvan marssi, PanssarisoittokuntaTervehdyssanatPirkanmaan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Matti ViitanenSuomalainen messu (katkelma), Lasse Heikkilä ja ryhmäJuhlapuhe valtioneuvos Riitta UosukainenKuorolaulua Piccolo-kuoro, johtaa Pekka Syrjäniemi Kaupungin tervehdys kaupunginhallituksen jäsen Seppo RantanenRunosikermä, kaupunginjohtaja Antti PunkariKuorot: Tampereen sotainvalidien Veljeskuoro, johtaa director musices Alvar Kivimäki, Tampereen sotainvalidien Veljeskuoro, Piccolo-kuoro ja Panssarisoittokunta, johtaa musiikkimajuri Heikki SaariahoLähettäminen ja siunaus piispa Paavo KortekangasPäättösoitto KanteleryhmäLähtökahvit tarjoaa Tampereen ev.lut. seurakunnat, palvelevat Tampereen sotilaskotisisaret

niin monella tavalla ja vanhurskaus istuu jokaisessa yksilössä sen verran kuin luon-ne antaa myötä. Henkilökohtaisesti olen vuosien mittaan yhä enemmän alkanut et-siä tukea myös uskontunnustuksesta, jonka sananmuoto on niin selkeä, että on vaikea löytää monenlaisia tulkintoja. Se antaa ih-misen pelastuksesta riittävästi tietoa ja se perustuu Raamatun sanomaan. Tosin ihmi-sen usko joutuu vaikeaan koetukseen kun kolmannessa kappaleessa on maininta ruu-miin ylösnousemuksesta ja iankaikkises-ta elämästä. Riittääkö tämän väittämän uskottavuus? Se osoittaa selkeästi ainoan tien pelastukseen. Jos tunnustaudumme Jumalaan Luojana ja Kristukseen pelasta-jana, niin luomis- ja pelastustyö saavuttaa täyttymyksensä kolmannessa uskonkappa-leessa.

Tähän tulee vielä liittää eettisen ilma-puntarin lukemat: Usko ja teko liittyvät erottamattomasti yhteen. Kulman takana seisoo apostoli Jaakob osoittaen sormella että on korkea aika toimia kanssaihmisten-kin hyväksi. Porvoon piispa Erik Vikström muistutti aiemmin tästä ja kehotti luke-maan apostoli Paavalin sanoja efesolaisil-le: ”Minä, joka olen Herran vuoksi van-kina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Hen-ki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa” (ef 4:1-6).

Tällainen on tervehdykseni rintamave-teraaniveljilleni ja -sisarille.

HOLGER ANDERSSON

Onni Toljamo jatkaa Rintama-veteraaniliiton puheenjohtajana

Rintamaveteraaniliiton liittoko-kouksessa Peurungassa kesä-kuun 11. päivänä valittiin yksi-

mielisesti kunnallisneuvos Onni Tolja-mo jatkamaan Rintamaveteraaniliiton puheenjohtajana. Hän on toiminut pu-heenjohtajana vuodesta 1999.

Liiton valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Sulo Leivo Lahdesta.

Veli Matti Huittinen jatkaa Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtajana

Sotainvalidien Veljesliiton liitto-kokouksessa Espoossa kesäkuun 2. päivänä valittiin yksimielisesti

professori Veli Matti Huittinen jatka-maan Sotainvalidien Veljesliiton pu-heenjohtajana. Hän on toiminut liiton puheenjohtajana vuodesta 2001.


Vuonna 1985 Sotain-validien Veljesliitos-sa alkunsa saaneen

jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin rahaston varois-ta myönnettiin tänä vuon-na kymmenelle sotiemme invalidille, veteraanille tai sotainvalidi- tai veteraani-työssä ansioituneelle henki-lölle tunnustuspalkinto. Saa-jista kolme, Arvi Huhtaluhta Alahärmästä, Antti Einari Kamrat Ikaalisista ja Kaarlo Sukuvaara Sodankylästä oli Jalkaväkirykmentti 7:n pe-

Sotainvalidien Veljesliitossa jaettiin jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin rahaston tunnustuspalkintoja

rinnetoimikunnan nimeämiä ehdokkaita.

Muut rahaston tunnustus-palkinnon saajat olivat sotain-validit Jaakko Mäntylä Hel-singistä ja Niilo Wuorimaa Mikkelistä sekä sotiemme ve-teraanit Pekka Eskonpekka Suomussalmelta, Toivo Mat-tila Taivassalosta, Annikki Reinikainen Oulusta ja Erik Rintanen Luvialta. Tunnus-tuspalkinnon sai myös Poh-jois-Pohjanmaan sotavete-raanipiirin toiminnanjohtaja Martti Lamminaho Oulusta.

Rahaston vaiheetSotainvalidien Veljesliiton piirissä toiminut jalkaväen-kenraali Adolf Ehrnroothin rahasto sai alkunsa kenraalin 80-vuotissyntymäpäivänään 9.2.1985 tekemästä lahjoi-tuksesta. Lahjakirjaan liittyi silloisen Sotainvalidien Vel-jesliiton pääsihteerin eversti Ensio Koiviston nimeäminen rahaston toiminnan käytän-nön toimenpiteiden käynnis-täjäksi ja ensimmäiseksi asia-mieheksi. Sittemmin kenraali Ehrnrooth kartutti nimikko-

rahastoaan lahjoittamalla sinne saamansa rintamalisän useana vuonna.

Sotainvalidien Veljeslii-ton hallituksen vahvistami-en sääntöjen mukaan rahas-tosta myönnettiin avustuksia vaikeassa taloudellisessa ase-massa oleville jatkosodan JR 7:n sotavammaisille ja vete-raaneille. Hieman myöhem-min lisättiin mahdollisuus jakaa rahastosta avustuksia myös JR 7:n naapuriyksiköis-sä palvelleille veteraaneille ja lotille sekä tunnustuspalkin-toja sotainvalidien ja veteraa-nien hyväksi ansiokkaasti toi-mineille.

Rahastoa kartuttivat 1980- ja 1990-luvuilla pait-si jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth itse myös Sotain-validien Veljesliitto useana vuonna rahastoon tekemil-lään lahjoituksilla. Vuoteen 2000 mennessä rahastosta oli Sotainvalidien Veljeslii-ton hallituksen päätöksillä myönnetty avustuksia ja tun-nustuspalkintoja yhteensä 140 veteraanille tai muulle ansioituneelle henkilölle.

Vuoteen 2000 saakka ra-hasto toimi Sotainvalidien Veljesliiton puitteissa. Mai-nittuna vuonna lähinnä Vel-jesliiton silloisen puheenjoh-tajan Uki Voutilaisen ja jal-kaväenkenraali Ehrnroothin käymien keskustelujen poh-jalta myös muut valtakunnal-liset veteraaniliitot kutsuttiin rahastoon mukaan. Ne sa-moin kuin mm. Sotainvalidi-

en Veljesliiton Aivoinvalidit ry osallistuivat tuolloin mer-kittävällä tavalla rahaston va-rojen kartuttamiseen.

Itseoikeutettuna rahaston johtokuntaan on alusta lähti-en kuulunut jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth ja sittemmin suvun edustajana hänen poi-kansa everstiluutnantti Hans Adolf Ehrnrooth. Vuodesta 2000 lähtien esityksiä vuosit-taisista tunnustuspalkinnon tai avustuksen saajista ovat tehneet sovittujen kiintiöiden mukaisesti JR 7:n perinnetoi-mikunta, Sotainvalidien Vel-jesliitto, Suomen Sotaveteraa-niliitto, Rintamaveteraaniliit-to ja Rintamanaisten Liitto. Saajia on vuosittain ollut yleensä 10. Rahaston perusta-misesta lähtien vuoden 2005 jako mukaan lukien saajia on ollut yhteensä 201.

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin rahaston avus-tukset ja tunnustuspalkinnot ovat olleet erittäin arvostet-tu huomionosoitus. Jako ta-pahtuu aina Savon Prikaatin vuosipäivänä 13. kesäkuuta. Vuoteen 2002 saakka tun-nustuspalkinnot jaettiin juh-lavasti Mikkelissä Karkia-lammen varuskunnassa. Sen jälkeen tämä merkittävä ti-laisuus on järjestetty Sotain-validien Veljesliitossa.

JUHANI SAARIJalkaväenkenraali

Adolf Ehrnroothin rahaston toimikunnan sihteeri

Sotainvalidien Veljesliiton pääsihteeri

Suomen veteraaniliittojen

valtuuskunnan aloitteesta

käynnistyi lääninhallitus-

ten koulutustilaisuudet

kuntien kuntoutuksesta

vastaaville henkilöille.

Lapin läänin tilaisuus

oli ensimmäinen, joka

pidettiin Rovaniemellä

maaliskuun alussa.

Toukokuussa olivat vuorossa Etelä-Suomi ja Oulun lääni. Osan-

ottajia oli runsaasti molem-missa tilaisuuksissa ja vilkas keskustelu veteraanien kun-toutuksen järjestämisestä ja siihen liittyvistä kysymyksis-tä osoittivat päivien tarpeel-lisuuden järjestäjille.

Aamupäivän ohjelma oli molemmissa samansuuntai-

Veteraanien kuntoutuksen ajankohtaisasioita esillälääninhallitusten koulutus- ja tiedotustilaisuuksissa

nen. Valtiokonttorin edusta-ja, toimistopäällikkö Jouko Himanen käsitteli puheen-vuorossaan kuntoutuksen lainsäädännön rahoituksen ja menettelytapaohjeet. Ve-teraanijärjestöjen edustajana Anni Grundström toi esil-le veteraanien näkökulman kuntoutuksesta.

Helsingissä Tiina Hanni-kainen ja Merja Tavi-Räi-sänen kuvasivat Espoon mal-lia kuntoutuksen järjestämi-sestä. Aivan uutena asiana kuulijoille professori Aulikki Nissinen kertoi veteraanitut-kimus 2004 tuloksista.

Oulussa liittojen puheen-johtajat Aarno Strömmer ja Onni Toljamo puheenvuo-roissaan esittivät niitä ajan-kohtaisia asioita, joihin ve-

teraaniväestö toivoi kuntien kanssa tehtävän yhteistyön tuovan vahvistusta.

Kainuun maakunnan joh-tava ylilääkäri Tuula Sassi kuvasi veteraanien kuntou-tuskiertoa ja haja-asutusalu-een ongelmia avokuntoutuk-sen järjestämisessä.

Rokuan Kuntokeskuksen ylilääkäri Heikki Laitinen ko-rosti veteraanikuntoutuksen tavoitteellisuuden toteuttami-sessa yhteistyötä kuntien ja lai-tosten välillä. Hänen mieles-tään perustarpeet kuntoutuk-sessa pysyvät lähes samana, mutta vaativan kuntoutuksen, avun tarpeen ja sosiaalityön ja dementiaselvitysten määrä on kuntoutusjaksojen aikana kasvanut. Samalla kuitenkaan lähetteiden ja perusinformaa-

tion taso ei ole laitoksiin päin noussut. Suurimpana ongel-mana hän näki laitoksen nä-kökulmasta sen, että Valtio-konttorin toimintakykyluoki-tusta ei kunnissa tunneta eikä myöskään sitä, missä laitok-sissa mitäkin voidaan hoitaa ja kuntouttaa. Veteraanit ovat-kin usein välikädessä mak-sajien, lähettäjien ja palvelun tuottajien temmellyksessä.

Oulussa oli mukana myös Kelan Pohjois-Suomen alue-keskuksen ylilääkäri Jorma Kiuttu. Yleisesti todettiin, että Kelan korvauksista ja hakumenettelyistä on paljon tietämättömyyttä ja epäsel-vyyttä. Aina on kuitenkin selvää, että valtion määrära-hoilla tapahtuvassa kuntou-tuksessa Kela maksaa mat-

kakustannukset niin laitos- kuin avokuntoutukseenkin hakemuksen perusteella jos-sa on liitteenä kuntoutuksen antajan todistus.

Järjestäjät saivat kiitokset molemmissa paikoissa muka-na olevilta. Yhteistyö on al-kanut ja toivottavaa on, että vastaavanlaisia tilaisuuksia järjestetään myös ensi vuo-den puolella. Veteraanikun-toutuksella on suuri merkitys kotona selviytymisen tukemi-sessa, siksi eri kuntoutusmuo-tojen kehittäminen on yhtei-nen asiamme

Tilaisuudet jatkuvat syk-syllä Itä-Suomessa yhdellä ja Länsi-Suomessa kolmella tilaisuudella.

ANNI GRUNDSTRÖM

Adolf Ehrnroothin tunnustuspalkinnon saajat (vas.) Pekka Eskonpekka, Arvi Huhtaluh-

ta, Martti Lamminaho, Toivo Mattila, Jaakko Mäntylä ja Annikki Reinikainen


Onnittelemme

Armas Ilvo 85 vuotta

Suomen Sotaveteraaniliiton valtuuston jäsen Armas Ilvo täyttää 85 vuotta 21. heinä-kuuta.

Matrikkeliteos Simo ja simolaiset vaaran vuosina 1914-1945 (1986) kertoo na-sakasti, että ylikersantti Ar-mas Ilvo osallistui talvisodas-sa Tolvajärven ja Aittojoen sekä jatkosodassa Karhumä-en suunnan, Syvärin ja Karja-lankannaksen, muun muassa Ihantalan taisteluihin.

Asepalvelus oli alkanut syyskuussa 1939 Jääkäripa-taljoona 4:ssä Sakkolan Ki-viniemessä, viimeisessä siel-lä sotilasvalansa vannoneessa

saapumiserässä. Talvisodas-sa sen miehet kuuluivat Sissi-pataljooona 2:en. Sen komen-tajan taistelulähettinä Armas sai kokeilla ja kehittää hiihto-taitoaan.

Myös pitkä ja ansiokas po-liisiura Simossa sisälsi run-saasti liikettä, kulkemista laajassa pitäjässä jalan, suk-silla ja polkupyörällä. Hyöty-liikunnan oheen kertyi vuosi-kymmenien varrella mittava määrä kunto- ja kilpaliikun-taa sekä siihen liittyvää yhtei-sötoimintaa Simon Kirissä.

Kovakuntoinen veteraa-niveli on saavuttanut run-saasti kilpamenestystä sekä

Eero Myllymäki täytti 101 vuotta kesäkuun 6. päivänä. Hän on syntynyt Kurussa ja viettää eläkepäiviään Kurun palvelukeskuksessa.

Eero Myllymäki osallis-tui talvisotaan ja jatkosotaan haavoittuen Summan taiste-luissa. Sodan jälkeen hän sai ns. kylmätilan, 17 hehtaarin rakentamattoman metsäton-tin, johon raivasi asuinsijansa

Eero Myllymäki 101 vuotta

ja peltoa. Haavoittumisestaan huolimatta hän hakeutui te-kemisen tahtonsa vetämänä metsähallituksen palveluk-seen ansaiten merkittävim-män osan leivästään metsäs-tä maanviljelyn ohella.

Aikanaan samalla seudul-la asuva Martti Rajala kuvai-lee työnjohtaja Eero Mylly-mäen pokasahan ajan met-sätöissä olleen varsin ahkera

Suomen Sotaveteraaniliiton kunniapuheenjohtaja, yli-in-sinööri, reservin majuri Gun-nar Laatio täyttää 90 vuotta 10. syyskuuta Helsingissä.

Suojeluskunta ja RUK:nkurssi 35 talvella 1937 an-toivat talvisodan vänrikille vankan pohjan johtamisteh-täviin. Yhä vaativampia teh-täviä tuli hänen vastuulleen jatkosodan rintamapalveluk-sessa, pääosin JR 35:ssä. Hä-nen puheensa asevelijuhlissa ja sotiemme muistotilaisuuk-sissa antavat selvän käsityk-sen siitä, minkä henkisten te-kijöiden varassa hyökkääjän tie suljettiin muun muassa Ihantalassa kesällä 1944.

Aseveljeydestä versoneet yhteenkuuluvuus ja keski-näisen auttamisen tahto joh-tivat Gunnar Laation sota-veteraanityön saroille, ensin luottamustehtäviin paikallis- ja maakuntatasalla, sittem-

Gunnar Laatio 90 vuotta

tuttaisivat Sotaveteraanien tuki- ja perinnesäätiön ti-liä, Nordea 157430-15162. Säätiössä on hänen nimik-korahastonsa. Maksulomak-keen viestiosaan merkintä ”Gunnar Laatio 90”.

ja tunnontarkka sekä suorit-taen muutkin käytännön lä-heiset tehtävänsä harvinaisen taidokkaasti antamatta sota-ajan haavoittumisensa haita-ta menoa.

Eero Myllymäki jäi leskek-si 1996 aviopuolison kuoltua. Itsenäisyyspäivänä 2004 tasa-vallan presidentti myönsi Eero Myllymäelle SVR:n 1 lk. mi-talin, joka luovutettiin hänelle

helmikuussa 2005 Kurun Sota-veteraanien vuosikokouksessa.

Syntymäpäiväänsä Eero Myllymäki viettää lähiomais-tensa kanssa, jotka toivotta-vat päivänsankarille sydä-melliset onnittelut.

min toimimaan Sotaveteraa-niliiton sekä Sotaveteraanien tuki- ja perinnesäätön pitkä-aikaisena puheenjohtajana ja samalla monien toimikuntien ja hankkeiden keulamiehe-nä. Hän on sitkeästi edistä-nyt veteraanien elinolojen ja kuntoutuksen kehittämistä, paljolti myös kuntoutuskes-kus Peurungan hallitukses-sa ja Kuusikoti ry:n puheen-johtajana, valtakunnallisen rintamaveteraaniasiain neu-vottelukunnan jäsenenä, Helsingin neuvottelukunnan puheenjohtajana sekä edus-kunnan veteraanikerhon pe-rustajana ja puheenjohtaja-na. Hänen työnsä on yltänyt yli maamme rajojen, yhtäällä siirtolaisveteraanien parissa, toisaalta Maailman veteraa-nijärjestön neuvostossa.

Merkittävä osa hänen pa-noksestaan sotiemme mies-ten ja naisten hyväksi on saa-

tu vuosina, joina hän antoi voimiaan ja taitojaan isän-maansa hyväksi työurallaan kaivosteollisuuden johtoteh-tävissä, kansanedustajana, kunnallis- ja seurakuntatoi-minnassa sekä useissa kansa-laisyhteisöissä, muun muassa Suomen Reserviupseeriliitos-sa ja AKS:n perinneyhdistyk-sessä. Elämä on ollut hänelle velvoite.

Gunnar Laation antama esimerkki osoittaa paikkan-sa pitäväksi kansanviisauden sanoman: Vierivä kivi ei sam-maloidu. Kuukausi sitten ta-pasin hänet Joensuussa, jossa hän osallistui suomalais-viro-laiseen veteraaniseminaariin ja lauloi sotaveteraanien lau-lujuhlan suurkuorossa. Mat-kakumppanina sain kuul-la hänen johtaneen puhetta Helsingin sotainvalidien vuo-sikokouksessa.

Sotaveteraani-lehti on

Gunnar Laatiolle kiitolli-nen pitkästä kaudesta lehden päätoimittajana ja toimitus-neuvoston jäsenenä sekä mo-nista virikkeistä ja kirjoituk-sista.

Sotaveteraanit ja heidän yhteisönsä kautta maan ja myös rajojemme ulkopuolel-ta onnittelevat veteraaniveli Gunnar Laatiota syvästi kii-tollisina sekä toivottavat ter-veyttä ja voimia uuden vuosi-kymmenen varrelle.

SIMO KÄRÄVÄ

Merkkipäivänä 10. syyskuu-ta päivänsankarilla on vas-taanotto yhteisöjen edusta-jille Suomalaisella Klubilla klo 13.00-16.00. Aikavarauk-set viimeistään 5.9. puhelin (09) 612 6200/Riina Lillfors. Gunnar Laatio toivoo, että yhteisöt ja ystävät, jotka ha-luavat onnitella häntä, kar-

kotimaassa että monilla Eu-roopan ja Pohjois-Amerikan vaativilla laduilla. Kulta- ja muita mitaleita veteraanihiih-doista on Simojoki-varren ko-tiin kertynyt roppakaupalla.

Uutteraa ja tuloksekasta on ollut myös osallistuminen sotaveteraanitoimintaan. Ta-kana on parikymmentä vuot-ta työtä Simon Sotaveteraani-en puheenjohtajana ja Lapin Sotaveteraanipiirin hallituk-sessa sekä Sotaveteraaniliiton valtuustossa. Niinpä kunnia-merkkiriviin on tullut myös Sotaveteraaniliiton kultainen ansioristi.

Muutama vuosi sitten Ar-

mas Ilvo nimitettiin Simon Sinnikkääksi. Sinnikkyys nä-kyy myös siinä, että hän on merkkipäivänään matkoil-la, liikuntaharrastuksissaan, arvattavasti valmentumassa kamppailemaan veteraani-mestaruuksissa Italiassa ensi talven lumilla. Lykkyä lykin-tään ja elämän jatkotaipa-leelle!

SIMO KÄRÄVÄ


Reino Toivio 60 vuotta

nostavana ja toimeliaana hen-kilönä tullut tunnetuksi ei ainoastaan jäsenkuntamme keskuudessa vaan koko vete-raanikunnan laajassa sosiaa-litoiminnassa sekä rintama-veteraaniasioiden hoidosta vastuussa olevan julkisen hal-linnon keskuudessa. Hänen ajankohtaiset Täsmätuki -ar-tikkelinsa ovat Sotaveteraani -lehden luetuinta aineistoa.

Parhaiten onnittelemme ja kiitämme Annia noudat-tamalla hänen toivomustaan tukea taloudellisesti hänen sydäntään lähellä olevien in-keriläisten ja karjalaisten hei-moveteraanien parissa teh-tävää työtä, Sampo 800012-70502538. Kertyneet varat käytetään heimoveteraanien ja heidän leskiensä kotona selviytymisen tukemiseen In-kerissä ja Karjalassa.

Anni tarjoaa kesäiset päi-väkahvit Hämeessä Nerosjär-ven rannalla, Lammin Terva-niemessä 2. heinäkuuta kello 13–16.00. Ajo-ohjeet ja ennak-ko ilmoittautumiset Sotavete-raaniliittoon Riina Lillforsille, puhelin (09) 6126 2015.

AARNO LAMPI

Anni Grundström 50 vuotta

Suomen Sotaveteraaniliiton sosiaalisihteeri Anni Grund-ström viettää 30. kesäkuu-ta 50-vuotismerkkipäivää. Hän tuli liittoon Täsmätuki -hankkeen projektisihteerik-si toukokuussa 1997. Perus-hoitajan, sosiaaliohjaajan ja sosionomin (AMK) koulu-tus sekä aikaisempi toimin-ta mm. Oulunkylän Kuntou-tussairaalassa ovat antaneet hänelle hyvät valmiudet ve-teraanien ja heidän kotiensa sosiaalisten olojen kehittä-misessä. Hänen tehtäväkent-tänsä on vähitellen laajentu-nut koskemaan myös liittom-me muita toimialueita.

Anni Grundström on in-

Kaatuneitten Omaisten Liitolle uusi toiminnanjohtaja

Kaatuneitten Omaisten Lii-

ton toiminnanjohtajana on

1.2. aloittanut varatuomari

Helena Ylikylä-Leiva.

Sotaveteraaniliiton toimisto on suljettu 11.7 – 31.7 henkilökunnan lomien vuoksi.

Kesä-, heinä- ja elokuussa liiton toimisto on avoinna perjantaisin Kesä-, heinä- ja elokuussa liiton toimisto on avoinna perjantaisin kello 8.30 – 15.00, muina päivinä kello 8.30 – 16.00.kello 8.30 – 15.00, muina päivinä kello 8.30 – 16.00.

Tarvittaessa voitte ottaa yhteyttäTarvittaessa voitte ottaa yhteyttätoiminnanjohtaja Markku Seppä puh. 0400 921 332 tai toiminnanjohtaja Markku Seppä puh. 0400 921 332 tai sosiaalisihteeri Anni Grundström puh. 040 822 39989sosiaalisihteeri Anni Grundström puh. 040 822 39989

Henkilökunta toivottaa lehtemme lukijoille aurinkoista kesää.Henkilökunta toivottaa lehtemme lukijoille aurinkoista kesää.

Reserviläisliiton 50-vuotista-pahtumia vietettiin Helsingis-sä 15–17. huhtikuuta. Juhlavii-konlopun tapahtumiin kuu-luivat liiton historiateoksen Reservin aliupseerina Suo-messa – Muistitietoa itsenäi-syyden ajalta julkaiseminen, liiton sääntömääräiset koko-ukset, laatan paljastaminen

Reserviläisliitto täytti 50 vuottaliiton perustamispaikalla, juh-lamarssi, seppeleenlasku Hie-taniemessä, 50-vuotisjuhlailta sekä Helsingin Yliopiston juh-lasalissa pidetty pääjuhla.

Sunnuntaina 17. huhti-kuuta pidetyssä pääjuhlassa juhlapuheen piti puolustus-voimain komentaja, amiraa-li Juhani Kaskeala. Suomen

veteraaniliittojen valtuuskun-nan tervehdyksen esitti Aarno Strömmer.

Reserviläisliitto on viime vuosien aikana ottanut teh-täväkseen sotiemme veteraa-nien tukemisen. Liitto on jul-kaissut mm. Veteraanityön oppaan Hoivatkaa, kohta poissa on veljet.

Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta onnitteli juhlivaa Reserviläisliittoa. Lisäksi ku-

kin järjestö luovutti pienoislippunsa vapaudenristin tunnuksin. Onnitteluja vastaanot-

tamassa Reserviläisliiton puheenjohtaja Matti Niemi (vas.) ja varapuheenjohtaja Jar-

mo Paasikivi.

Rintamaveteraaniliiton toi-mitusjohtaja Reino Toivio täytti 60 vuotta 14. kesäkuu-ta. Hän on syntynyt Helsin-gissä. Reino Toivio on ol-lut Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtajana/toimitus-johtajana vuodesta 1985.

Suomen Sotaveteraaniliit-to ja Sotaveteraani-lehti on-nittelevat sekä toivottavat terveyttä ja vireitä vuosia työssä sotiemme veteraanien hyväksi.

Marsalkka Manner-heimin syntymä-päivän johdosta

järjestettiin puolustusvoi-main lippujuhlapäivänä 4.6. perinteinen kunnianosoi-tus Marsalkan ratsastajan-patsaalla Mannerheimin au-kiolla. Kansalaisjärjestöjen yhteisen seppeleen laskuun valmistautumassa kunni-aa osoittaen oikealta lukien kenraalimajuri Sami Sihvo, Mannerheimin perinnesää-tiön puheenjohtaja kenraali-luutnantti R.W. Stewen ja kenraaliluutnantti Heikki Ti-lander.

Kunnianosoitus Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivän johdosta

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton

internet-sivut ja verkkokauppa.

www.sotaveteraaniliitto.fi


Pääjuhlan alkaessa voi-tiin todeta, että oli ku-lunut lähes tunnilleen

60-vuotta sotiemme päätty-misestä. Suomalaiset sotilaat nostivat Kilpisjärvellä lipun kolmen valtakunnan rajapyy-kille ja kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo ilmoitti yli-päällikölle seuraavan ilmoi-tuksen: ”Ilmoitan täyttänee-ni ylipäälliköltä syyskuussa 1944 saamani tehtävän. 27.4. klo 13.30 mennessä saksalai-set sotavoimat on karkoitet-tu Pohjois-Suomesta.” Tämä historiallinen ajankohta on otettu virallisesti kansallisek-si veteraanipäiväksi.

Tornion juhlan teemaksi valittiin teksti: Kiitos vete-raanit - meille kallis on maa Tack veteraner - vårt land är oss dyrt.

Suora kiitos ja isänmaan rakkauteen viittaavat sanat menivät suoraan sydämiin niin vete raaneille kuin nuo-remmillekin.

Juhlallinen lipunnostoPäivä alkoi lipunnostolla.

Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla tarjosi kiitokset ja tunnustukset veteraaneille

Aurinko alkoi lämmittää ja lipunnostokentälle ryhmit-tyivät sotilaalliseen avoneli-öön veteraanien lisäksi vie-reisten koulujen oppilaat opettaji neen, soittokunta ja kuoro, kutsuvieraat ja ylei-sö. Lipunnostopuheen pitäjä, kaupungin valtuuston 2. vara-puheenjohtaja Kaisa Rättyä kiitti veteraaneja puheen al-kuosassa seuraavasti:” Tä-nään vietämme kansallista veteraanipäivää. Kohta nos-tamme siniristili pun salkoon kiitollisuudenosoituksena ja kunnioituksena sotiemme veteraaneille. Heidän ansios-taan saamme elää itsenäises-sä Suomessa.”

Osuvasti hän totesi myös: ”Ahkeralla työllä ja sisulla on Suomen yhteiskunta raken-nettu. Kansakuntana Suomi kuuluu Euroopan Unionin hyvinvointivaltioiden jouk-koon. Hyvinvointivaltion ra-kentamisesta kiitos kuuluu myös Teille, hyvät veteraanit, hyvät rintama naiset, hyvät kotirintamalla palvelleet. Pää pystyssä voimme maailmalla

sanoa olevamme suomalaisia. Kansallinen veteraanipäivä muistuttaa meitä siitä hen-kilökohtaisesta uhrauksesta, niistä vuosista, jotka Te olet-te antaneet isänmaalle.” Re-serviläisten ja partiolaisten nostamana nousi viisi siniris-tilippua juhlavasti salkoihin. Lipunnostotilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun lippu-lauluun, joka kajahti voimak-kaana ja vaikuttavana.

HartaustilaisuusLääninrovasti Ari Juntusen ja Isä Matti Porkan johdolla pidettiin juhlapaikalla eku-meeninen hartaustilaisuus. Isänmaan virsineen ja voi-

makkaine puheineen tilaisuu-desta muodostui vaikuttava ja mieleennpainuva.

Puheen lopuksi kuultiin Ari Juntusen lausuvan Ve-teraanin iltahuudon 4. sä-keistö.

Pääjuhlasta suora tv-lähetysPääjuhlan alkaessa juhla-paikka oli tupaten täynnä. Lapin Ilmatorjuntarykmen-tin hienosti järjestämä juhla-lounas, lihakeitto, oli hetkeä aikai semmin nautittu. Pää-juhlasta tehtiin suoraan lähe-tettyä ohjelmaa. Tunnelma oli odottava. Kunniavieras, tasavallan presi dentti Tarja Halonen, saapui Porilaisten marssin soidessa.

Lääninrovasti Ari Juntu-nen lähetti kolme seppele-partiota vaikuttavin saatesa-noin. Partiot lähetettiin Tor-nion, Alatornion ja Karungin sankarihaudoille.

Juhlatoimikunnan pu-heenjohtaja Seppo Pelttari painotti tervetulosanoissaan Lapin sodan merkitystä ja sen suurinta taistelua, Torni-on maihinnousua -44.

”Viimeisen tutkimuksen mukaan Torniossa ja sen ym-päristössä kaatui peräti 450 suomalais ta sotilasta. Vaik-ka Tornio ja Tornionlaakso on tunnetusti rauhan raja, on Torniossa sotamuistomerkke-jä lukematon määrä. Voikin

sanoa, että aina kun Suomes-sa on paukkunut, on se jo-tenkin koskettanut Torniota. Meillä on Suuren Pohjan So-dan muistomerkki, lukuisia Suomen sodan hautamuisto-merkkejä, kuolihan silloisen sodan veteraaneja tuhatmää-rin tauteihin Torni ossa, on vapaussodan tai kansalaisso-dan muistomerkki jääkärei-den ja Venäjän sotaväen tais-telusta Tornion asemalla, on jääkärien etappimuistomerk-kejä ja tietysti Lapin sodan muisto merkkejä.”

”Veteraanit vahvoja hyvinvoinnin rakentajia”Juhlapuhuja, Kansaneläke-laitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen lausui mm: ”Ve-teraani-ikäpolven matka-kertomus vaikuttaa uljaalta ja komealta. He ovat oppi-neet ja opettaneet elämään jakamalla kokemuksiaan ja kohtaloitaan toisten kohta-lotovereiden kanssa. Var-sinkin hädän hetkellä kan-salaisemme ja koko kansa-kuntamme on säilyttänyt kykynsä kohdata suuriakin vastoinkäymisiä, joista selvi-tään yhteisvastuullisesti toi-mien. Olemme oppineet, et-tei kaveria jätetä tänäkään päivänä.”

”Sotiin osallistuneet ikä-luokat ovat olleet vahvasti mukana suomalaisen hyvin-

Sotiemme veteraanin pu-

heenvuoron kansallisen

veteraanipäivän valtakun-

nalliseen pääjuhlaan toi

Yrjö Ollila

Veteraaniperinne oli vahvasti esillä kan-sallisen veteraanipäi-

vän pääjuhlassa 27.4. Torni-ossa. Itse päätapahtuma oli luonnollisesti perinneadressin juhlallinen allekirjoittaminen, mutta myös muissa päivän ai-kana pidetyissä puheenvuo-roissa korostettiin veteraanien työn ja perinteen merkitystä.

Puolustusvoimain komen-taja, amiraali Juhani Kas-keala muun muassa totesi pääjuhlan tervehdyksessään puolustusvoimissa ymmärret-tävän erityisen hyvin, kuinka tärkeää veteraanien perin-nön siirtäminen nuoremmil-le sukupolville on kansalais-ten maanpuolustustahdon ja siihen perustuvan puolustus-kykymme kannalta. Veteraa-

Veteraaniperinne sai arvoisensa juhlan

nien perinnön välittäminen uusille sukupolville ei Kas-kealan mukaan ole vain so-tatapahtumien ja henkilökoh-taisten kertomusten tallenta-mista. ”Kyse on kokonaisen sukupolven arvojen ja kol-lektiivisten kokemusten siir-tämisestä nuorisolle – heidän omalla kielellään.”

Veteraanijärjestöjen li-puin ja sinivalkoisin värein koristellussa Putaan lukion luentosalissa järjestetty pe-rinneadressin allekirjoitus-tapahtuma oli vaikuttava ja mieleenpainuva tilaisuus, jon-ka historiallisuus oli kaikkien läsnäolijoiden aistittavissa. ”On tullut aika siirtää perin-netyö veteraanien ikäluokalta Tammenlehvän Perinneliitol-le ja sitä kautta uusille suku-

polville”, totesi Suomen vete-raaniliittojen valtuuskunnan puheenjohtaja Aarno Ström-mer toivottaessaan läsnäolijat perinteen luovuttajien puoles-ta tervetulleiksi.

Perinteen luovuttajina ad-ressin allekirjoittivat maamme kaikkien veteraanien puolesta Aarno Strömmerin lisäksi So-tainvalidien Veljesliiton pu-heenjohtaja Veli Matti Huit-

Veteraaniperinteen vastaanottajat ja luovuttajat ryhmäkuvassa vasemmalta: Lauri Hol-

ma, Jenni Niska, piispa Arseni, Jukka Paarma, Onni Toljamo, Eino Siuruainen, Hannes

Manninen, Veli Matti Huittinen, Ilmi Harska, Juhani Kaskeala, Aarno Strömmer ja Ris-

to Parjanne. – Kuva: Ville Söderström

tinen, Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Onni Toljamo ja Rintamanaisten Liiton pu-heenjohtaja Ilmi Harska. Pe-rinteen vastaanottajina yhtei-sen adressin allekirjoittivat

Kansallista veteraanipäivää vietettiin tänä vuonna 19.

kerran. Valtakunnallinen pääjuhla pidettiin Torniossa

27.4. Vain kerran aikaisemmin kansallisen veteraani-

päivän pääjuhla on järjestetty Pohjois-Suomessa

Rovaniemellä vuonna 1988. Monipuolisesta ja veteraa-

neille runsasta tunnustusta antaneesta tapahtumasta

raportoi pääjuhlan projektipäällikkönä toiminut

everstiluutnantti Jouko Lahdenperä.


vointivaltion rakentamisessa ja kehityksessä. Sodan jälkei-sistä ristiriidoista huolimat-ta kansakunta kas voi yhte-näiseksi - tartuttiin toimeen ja työhön. Viimeisten vuosi-kymmenien ajan on käynyt selväksi, että sukupolvien vä-liset ristiriidat ovat hävinneet ja niiden välinen side vahvis-tunut. Veteraanimme ovat kunniapaikalla myös nuorten isänmaamme toivojen kes-kuudessa.”

”Vaikka veteraaneista pu-hutaan usein rajattuna eri-tyisryhmänä, jokainen ve-teraani on ennen muuta se yksittäinen, persoonallinen kansalainen, jonka kohtalona oli sota ja sen jälki seuraukset. Tämän rakentajasukupol-ven merkitystä kansallise-na pääomana on kuitenkin aika vähän korostettu. Olem-me kansana nyt tilanteessa, jossa olemme menettämässä arvokkainta olemassa olevaa tietoa, kokemusta ja huolen-pitoa ellei sitä siirretä luon-tevasti osaksi perintöämme. Tarvitsemme esimerkiksi työ-elämämme tarpeisiin kipeästi sitä hil jaista tietoa, sosiaalista taitoa ja yhteistyön kykyä, jota ikääntyvät kanssaihmisemme luonnos taan omaavat. Perheet kaipaavat mummon neuvoja ja vaarin syliä, kasvava ikäihmis-ten joukko vertaisiaan.”

”Vanhustenhoidon yleiset haasteet koskettavat myös ve-teraaneja. Erityisesti kotiavun tarve ja huono taloudellinen tilanne korostuvat. Omaishoi-to on paitsi yleistä, myös

Suomen Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarno Strömmer tasavallan presidentti

Tarja Halosen ja lehdistöpäällikkö Maria Romantschukin seurassa kansallisena vete-

raanipäivänä Torniossa 27.4.

monella ta voin ongelmallis-ta. Tavallista on, että sairas, huonokuntoinen puoliso hoi-taa toista samassa tilanteessa olevaa, voimiensa äärirajoilla kaiken aikaa.”

”On välttämätöntä, että veteraanien kuntoutusta kehi-tetään ikäryhmän tarpeiden mukaisesti ja geriatriaan pe-rustuvan kuntoutuksen peri-aattein.”

Alue -ja kuntaministeri Hannes Manninen toi juhlaan valtioneuvoston tervehdyksen. Hän painotti, että Suomella on veteraanipolitiikka, jota aina ei ole ollut. Valtioneuvos-to ja Eduskunta ovat päättä-neet paketista, jolla turvataan kuntoutus- ja avopalvelut. On mahdol lisuus vuosittaiseen kuntoutukseen. Vastuu on paljolti kuntatasolla.

Amiraali Juhani Kaskeala toi juhlaan Puolustusvoimien kunnioittavan tervehdyksen. Hän totesi, että voimme olla pystypäin ja ylpeitä historias-tamme. Suomen armeijaa ei suurhyökkäyksestä huolimat-ta lyöty. Myös nuoriso on val-mis ase kädessä puolustamaan maata. Puolustusvoimat tulee jatkossakin tukemaan veteraa-nityötä. ”Ottakaa vastaan nöy-rän kunnioittavat kiitokset.”

Viimeinen iltahuuto kohtasi monia veljiä ennen myönteistä asennemuutostaSotiemme veteraani, sotainva-lidi Yrjö Ollila puhui kaikkien Suomen veteraanien edustaja-na. Hän kertoi olevansa tor-

Sotiemme 1939–45 ai-kana lähetettiin noin 70 000 suomalaislasta

muihin pohjoismaihin pois sodan jaloista. Noin 10 000 lasta matkusti Suomesta yk-sityisesti. Suurin osa lapsis-

Sotalasten muistomerkki paljastettiin Haaparannalla

ta vietiin turvaan Tornion ja Haaparannan kautta.

Satoihin nouseva määrä sotalapsia oli koolla Torni-ossa ja Haaparannalla huh-tikuun lopulla vietetyssä kolmipäiväisessä sotalapsi-

Sotalasten muistomerkki Haaparannalla. Taustalla Haa-

parannan tulli ja näkymä Tornion kaupunkiin.

tapahtumassa. Päivien hui-pentumana oli arkkitehti-tai-teilija Anna Jäämeri-Ruu-suvuoren suunnitteleman sotalapsimuistomerkin ”Ero” paljastus Haaparannalla 26. huhtikuuta. Sen suorit-ti Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. Suomen tasa-vallan presidentti Tarja Ha-lonen oli läsnä tilaisuudessa. Seudun asukkaiden ja Torni-oon veteraanipäivän juhlaan-sa matkanneiden veteraanien kasvattama yleisömäärä pai-kalla nousi tuhansiin.

Sotalasten iltajuhlaan sa-mana päivänä toi sotiemme veteraanien tervehdyksen Suomen veteraaniliittojen valtuuskunnan puheenjoh-taja Aarno Strömmer. Las-ten huoltotehtäviin osallistu-neiden lottien tervehdyksen esitti vaikuttavin muisteluin 92-vuotias torniolainen lotta Saara Kanerva.

niolainen veteraani, on toimi-nut sodissa ryhmänjohtajana, joukkueen johtajana ja patal-joonan lähettiupseerina, kah-desti haavoittunut ja on nyt 83 -vuotias. Elämäntyönsä hän on tehnyt pohjoisen kotiseu-tunsa nuorison parissa opet-tajana. Hän totesi, että hä-nen sukupolvensa uhri sodis-sa oli raskas. 95 000 kaatui, yli 200 000 haavoittui, joista vam-mautui 90 000. Sodista palan-neista sadoista tuhansista ve-teraaneista on jäl jellä viimei-set satatuhatta. Ehtoovuosina olemme saaneet jakamatto-man tunnustuksen työstämme niin sodan aikana kuin rauhan vuosina. Murhetta kuitenkin kannamme siitä että, viimei-nen iltahuuto ehti niin monen

veljen ja sisaren osaksi ennen veteraaneihin kohdistunei den asenteiden selkiintymistä.

Erityisen tyytyväisyyten-sä hän ilmaisi siitä, että juuri täällä Torniossa neljä veteraa-nijärjestöä luovutti perinteen vaalimisen nuoremmille suku-polville. Hän kohdisti sanansa nuorille: ” Sotiemme veteraa-nien perintö, sanoma hyväs-tä maasta, joka on puolusta-misen arvoinen, olkoon teille kallis asia, näin uskomme. Me luotamme teihin.”

Tornion vahva ja korkea-tasoinen musiikkiosaaminen näkyi ja kuului juhlan aika-na. Torniolainen Virve Isto esitti kauniin pasuunasoolon Lapin Sotilassoittokunnan säestämänä. Aivan erityisesti

on mainittava kanttori Timo Perkkiön johtama puhdas-ääninen Tornion mies kuoro ja Hannulan koulun musiik-kiluokkien osaaminen. Juuri lasten esittämät laulut saivat kovimmankin ”jermun” silmä-kulman kostumaan.

Erinomaiseen lopputulok-seen merkittävästi vaikutti myös kulttuurisihteeri Hele-na Junes ja Tornion kaupun-gin kulttuuritoimisto osaavine henkilöineen.

Kokonaisuutena torniolaiset voivat olla terveesti ylpeitä saa-mastaan palautteesta ja erittäin korkeasta ”arvosanasta”.

Hämeenlinnassa tavataan 2006.

JOUKO LAHDENPERÄ

Tammenlehvän Perinnelii-ton puheenjohtajan, maaher-ra Eino Siuruaisen johdolla alue- ja kuntaministeri Han-nes Manninen valtiovallan, arkkipiispa Jukka Paarma Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Joensuun piispa Arse-ni Suomen ortodoksisen kirk-kokunnan, puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala puolustusvoimien, toimitusjohtaja Risto Parjan-ne Suomen Kuntaliiton sekä torniolaiset lukiolaiset Jenni Niska ja Lauri Holma suoma-laisten nuorten puolesta.

”Näille hartioille on nyt laskettu vastuu huolehtia yh-dessä lukuisien muiden taho-jen sekä koko Suomen kansan kanssa veteraaniperinnetyön elävänä pitämisestä edessä siintävään tulevaisuuteen”, muistutti maaherra Eino Siu-ruainen läsnäolijoita perin-teen vastaanottajien puolesta puhuessaan. ”Tulemme te-

kemään perinnetyötä tästä eteenpäin syvästä kiitollisuu-desta ja kunnioituksesta vete-raanejamme ja heidän uhrau-tuvaisuuttaan sekä kotirinta-man vastuunkantajia kohtaan sekä rakkaudesta tähän isän-maahan ja sen kansaan”, maa-herra Siuruainen vakuutti.

Samaan ajatukseen yhtyi-vät myös tilaisuuden jälkeen haastatellut torniolaisnuoret Jenni Niska ja Lauri Holma. Veteraanien perintönä alle-kirjoitetussa adressissa mai-nitut uhrautuvaisuus, sitkeys, lähimmäisen huomioonot-taminen, velvollisuudentun-to ja tulevaisuudenusko ovat heidän mielestään erityisen arvokkaita nykyäänkin. ”Jos-kus voisi katsoa vähän taak-sepäin, niin saisi omaankin elämäänsä tarpeellista per-spektiiviä” kiteytti Lauri Holma omat tuntemuksensa.

PERTTI SUOMINEN


Kunnianosoitus, katselmus ja ohimarssiHaminassa juhlapäivän viet-to 4. kesäkuuta alkoi kunni-anosoituksella sodissamme kaatuneiden upseerien muis-tomerkillä päärakennuksen kentällä. Kello 11.30 oli vuo-rossa paraatikatselmus Tykis-tökasarmin kentällä. Katsel-mukseen osallistui talvisotaa edeltäneen ajan ja sotavuosi-en kurssien ja myöhempien kurssien miehiä sekä käyn-nissä olevat kurssi 226 - Sil-ta-kurssi - ja täydennyskurs-sit. Katselmuksen suoritti puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala. Puheessaan hän korosti re-serviupseerien panosta kan-sallisen puolustuksen uskot-tavuudelle ja toimivuudelle sekä kiitti RUK:n johtoa ja henkilöstöä johtamiskoulu-tuksen määrätietoisesta ke-hittämisestä . Kenttähartau-den toimitti sotilaspastori Vesa Aurén. Yhdessä vei-sattiin säkeistö Suvivirrestä . Katselmuksessa, ohimars-sissa ja päiväjuhlassa esiin-tyi Rakuunasoittokunta, jota

Reserviupseerikoulun 225 kurssilta on valmistunut 160 000 upseeria

Suomen suurin johtajakoulu vietti 85-vuotisjuhlaansa

johti musiikkimajuri Raimo Maaranen.

Katselmuksen jälkeen pa-raatijoukot suorittivat Kadet-tikoulunkadulla ohimarssin, jonka otti vastaan amiraa-li Kaskeala seurassaan ken-raaliluutnantti Erkki Setälä (RUK 36), joka toimi kou-lun johtajana 1965-1968, ja Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtaja, reservin ma-juri Tapio Peltomäki (RUK 159). Heidän vierellään oli kutsuvierasjoukkoa ja vete-raanikurssien edustajia.

Ohimarssiin osallistuivat Suomen lipun, jääkärilipun, veteraanijärjestöjen lippulin-nan ja RUK:n lipun johdat-tamina kurssi 226 ja täyden-nyskurssit, muiden sotakou-lujen osastot, aikaisemmat kurssit numerojärjestyksessä ja maanpuolustusjärjestöjen lippulinna. Ohimarssia ja kat-selmusta komensi RUK:n joh-taja, eversti Asko Kohvakka (RUK 139). Eritoten ohimars-sia seuraamassa oli runsaas-ti yleisöä, joka osoitti suosio-taan. varsinkin veteraanikurs-sien marssiosastoille.

Varhaisimpia RUK-kurs-seja, joilta oli edustus kat-selmuksessa ja ohimarssilla, olivat kurssi 13 (1927), kurs-si 23 (1932-1933) ja kurssi 33 (1936).

PäiväjuhlaPäiväjuhlaa vietettiin Hamina Bastionissa, jonka laaja kat-somo täyttyi juhlaväestä. Ra-kuunasoittokunnan soittaessa Heikki Klemetin sovittamaa RUK:n kunniamarssia Heroes pugnate (Sankarit, taistelkaa) saapui puolustusministeri Sep-po Kääriäinen (RUK 127), jolle koulun johtaja ilmoitti juhlaväen. Soittokunnan esi-tettyä Sibeliuksen Jääkäri-

marssin eversti Kohvakka piti tervehdyspuheen, jossa hän loi tiiviin katsauksen reserviup-seerikoulutuksen vaiheisiin vuodesta 1917, Vimpelin so-takoulusta alkaen. Soittokunta kajautti Aimo Mustosen F. E. Sillanpään sanoihin säveltä-män Marssilaulun.

Juhlapuheen piti konser-nijohtaja, reservin kapteeni Björn Wahlroos. Lähtökoh-tinaan kokemukset RUK:n kurssilta 150 ja havainnot re-serviupseerikoulutuksen an-tamasta valmiudesta myös siviiliorganisaatioiden johta-mistehtäviin hän tarkasteli suomalaista johtamistapaa ja päätöksentekoa sekä organi-

saatiorakenteiden ominais-piirteitä.

Professori, reservin luut-nantti Jorma Hynninen (RUK 117) lauloi soittokun-nan säestämänä R. Schu-mannin Kaksi krenatööriä , K. Collanin Hurtti ukon ja O. Merikannon Laatokan. Tervehdyspuheenvuoroissa tähdentyivät RUK:n työn ja sotaupseerien arvostamisen ohella eräät ajankohtaisasiat. Puolustusministeri Kääriäi-sen mielestä on varmistutta-va siitä, että varusmiesaika-na saatua koulutusta voidaan lukea hyväksi siviiliopinnois-sa. Haminan kaupunginval-tuuston puheenjohtaja Ka-lervo Tulokas esitti ajatuksia vanhan sotilaskaupungin ja puolustusvoimien tarpeiden yhteensovittamisesta raken-nemuutoksissa. RUL:n pu-heenjohtaja Tapio Peltomäki tähdensi kertausharjoitusten välttämättömyyttä.

Juhla päättyi Maamme-lauluun. Juhlan juonsi reser-vin majuri Arvi Lind (RUK 108). Juhlan jälkeen nautit-tiin kenttäpäivällinen.

OheisohjelmaaMuutakin ohjelmaa oli tar-jolla. Päärakennuksen lähis-töllä oli esillä kalustonäyt-tely. RUK-museossa esitel-tiin ”RUK johtajan silmin”. Eräät kurssit kokoontuivat kokouksiinsa, joissa päätet-tiin tulevista tapaamisista.

UK 57:n marssiosastoon kuului kuusi kurssiveljeä, jois-

ta ykkösruodussa olivat (kuvassa oikealta) Jukka Uuni-

la, Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt ja Kalevi Sas-

si. Osastoa johti Simo Kärävä. Kurssi alkoi 9.7. ja päättyi

21.12. 1943. Kuva: Antti Hannula

Reserviupseerikoulu täytti 85 vuotta 1. huhtikuuta.

Merkkivuoden valtakunnallista juhlaa vietettiin Ha-

minassa puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 4. ke-

säkuuta. Helsingissä oli kunnianosoitus Hietaniemen

sankariristillä ja Suomen marsalkka Mannerheimin

haudalla 3. kesäkuuta, jolloin myös laskettiin sep-

peleet Vehkalahden Myllykylän ja Haminan sankari-

haudoilla sekä upseerikoulutuksen muistomerkeillä

Vimpelissä ja Kankaanpää Niinisalossa.

Reserviupseerien koulu-tuksen kehittämisessä alkoi tehokas uudis-

tusten kausi everstiluutnant-ti K.A. Tapolan tultua reser-viupseerikoulun johtajaksi syksyllä 1934. Kehittämiskau-si jatkui talvisotaan asti. Käy-tännön asiat, kuten opiskelun ajoittaminen, ohjasivat talvi-kursseille, myös kurssille 35, keskimäärin parhaiten koulu-tetun aineksen.

Keskeinen merkitys oli op-pilaiden maanpuolustushen-gellä, joka oli alkuun luotu ko-deissa, koulussa sekä suojelus-kunnassa. Sitä oli painotettu myös varusmiesaikana, erityi-sesti reserviupseerikoulussa, jonka pohjalta syntyi se reser-vin upseeri joka kovan paikan tullen kesti.

”RUK 35-kurssi ei lopu koskaan”Saman hengen ilmaukse-

na huomattavan moni kurs-siveli hakeutui kadettiupsee-riksi. Heistä 16 palveli jo ko-kelasaikansa kadettikoulussa. Vuotta myöhemmin seurasi kurssille kymmenen kurs-siveljeä, välivuonna neljä ja jatkosodan aikana vielä kol-me. Talvisodan alettua kurssi 35 oli valmis tietojensa, taito-jensa ja erityisesti maanpuo-lustustahtonsa ansiosta.

Ensimmäiset kaatuivat itsenäisyyspäivänä 1939Itsenäisyyspäivänä 1939 kaa-tuivat ensimmäiset kolme kurssiveljeä ja tappiot oli-vat runsaat koko joulukuun ajan. Myös helmikuu oli kovi-en taistelujen aikaa; tappioita tuli vielä maaliskuun alku-

päivinäkin. Kaikkiaan kurs-si 35 menetti kaatuneina 49 miestä. Haavoittuneita lienee ollut satakunta. Toiminnasta arvion on ylipäällikkö Mar-salkka Mannerheim esittänyt talvisodan päättyessä päivä-käskyssään näin:

”Kiitän teitä kaikkia, up-seereja, alipäällystöä ja mie-histöä, mutta tahdon erityi-sesti korostaa reserviupsee-rien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentunto-aan ja sitä etevyyttä, millä he ovat suorittaneet tehtävää, joka ei ollut varsinaisesti hei-dän. Niinpä on heidän uhrin-sa suhteellisesti sodan suurin, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla alttiudella.”

Tämä oli lähtökohta kä-sitteelle Talvisodan vänrikit

ja siitä kunniasta saa myös kurssi 35 osansa.

Vain runsas vuosi ehti ku-lua talvisodan päättymisestä, kun jatkosota puhkesi. Kurs-si 35 käsitti nyt kouliintunei-ta ja sotaan tottuneita up-seereita. Vuoden 1941 hyök-käysvaihe vaati veronaan 29 kaatunutta ja vuosina 1942 - 1944 menetettiin yhteensä 11 kurssiveljeä. Jatkosota koko-naisuudessaan vaati kurssil-ta suhteellisesti vähemmän uhreja kuin talvisota. Tämä johtunee osittain siitä, ettei-vät kurssiveljet yleensä ol-leet enää joukkueenjohtajia, vaan tehtävissä. Vielä Lapin sodassakin kaatui kaksi kurs-siveljeä. Sodissa kaatuneina kurssi menetti joka viiden-nen ja kokonaistappiona 60 % vahvuudestaan.

Kurssi 35 heräsi uudelleen henkiin v. 1960Sotien päätyttyä kurssivel-jet olivat omilla aloillaan ot-tamassa kiinni menetettyä aikaa. Lähimpiin kurssivel-jiin pidettiin yhteyttä, mut-ta kurssi 35 heräsi uudelleen henkiin vasta vuonna 1960. Silloin RUK vietti 40-vuo-tisjuhlaansa ja saatiin aikaan kurssien 1 – 100 yhteisesiin-tyminen. Näiden kurssien keskuudessa oli noussut halu auttaa koulua hankkimalla oppilaille rynnäkkökiväärit.

Ensimmäinen kurssiko-kous saatiin koolle 22.3.1960 mm. nimeämään kurssin edustajat juhliin ja järjestä-mään varojen keräys aseiden hankintaan. Siitä pitäen kurs-si 35 on kokoontunut säännöl-lisesti. Aluksi pidettiin val-mistumisen juhlakokoukset


RUK ja UK viime sotiemme reserviupseerien kouluttajana

Useimmat miehistä, jotka palvelivat re-serviupseerina talvi-,

jatko- ja Lapin sodassa 1939-1945, saivat koulutuksen joh-tamistehtävään Reserviupsee-rikoulussa (RUK) tai Upseeri-koulussa (UK) 1920–1944.

Ensimmäinen kurssiVuoden 1919 alusta voimaan tullut väliaikainen asevelvol-

lisuuslaki velvoitti koulutta-maan reserviupseereiksi ase-velvollisia, joiden yleissivistys ja henkilökohtaiset ominai-suudet antoivat edellytykset tehtävään ja tarvittavan kou-lutuksen hankkimiseen.

Reserviupseerikoulun toi-minnan alkamispäivänä pi-detään vuoden 1920 huhti-kuun 1. päivää, jolloin Ha-minassa alkoi ensimmäinen

yhtenäinen reserviupseeri-kurssi. Sen johtajana toimi kapteeni Kosti Sundberg, Kurssi päättyi kesäkuun lo-pussa, jolloin sen suoritta-neet 135 kokelasta komennet-tiin joukko-osastoihin,

Toiminta kehittyi ja vakiintuiKoulutusmuodon havaittiin vaativan uusia ratkaisuja. Maaliskuussa 1921 kaptee-ni Taavetti Laatikainen sai sotaministeriöltä tehtävän suunnitella uuden kurssioh-jelman. Sen mukainen kurs-si numero 2 pidettiin 17.5.–15.9.1921. Kurssin johtajana toimi juuri majuriksi ylennet-ty Laatikainen. Hänen mer-kittävä työnsä kouluttajana ja koulutuksen kehittäjänä jat-kui kymmenen kurssin ajan kesään 1926 Oppilaiden läh-tötason erilaisuudesta aiheu-tuvia vaikeuksia vähennettiin pidentämällä kurssiaikaa.

Reser v iupseer ikoulun aseman vakiinnuttivat vuo-den 1924 laki upseerien ope-tuslaitoksista ja asetus Re-serviupseerikoulusta. Niiden mukaan RUK:n tehtävänä oli asevelvollisena vakinai-sessa palveluksessa olevien sotilaiden sekä tarpeen vaa-tiessa aliupseerien koulutta-minen reserviupseeriksi anta-malla heille reserviupseerin tehtäviä varten tarpeellista tietopuolista ja käytännöllis-tä opetusta ja muutenkin kas-vattaa heitä upseeritehtäviin.

Opetusaineiden määrien suhdetta tarkistettiin moneen otteeseen. Koulutuksellinen jako linjoihin alkoi 1925, jol-loin perustettiin tykistölin-ja. Aselajilinjaisuus laajeni 1927, jolloin oppilaat jaet-tiin jalkaväki-, tykistö, pio-neeri- ja viestilinjoille. Kun vapaussodan päättymisestä oli 1928 kulunut kymmenen vuotta, reserviupseerikurssin oli suorittanut 3 863 kokelas-ta. Myös tämä osoitti reser-viupseerikoulutuksen vakiin-tuneen.

Everstiluutnantti Laati-kaisen jälkeen RUK:n johta-jana toimi majuri Auno Kai-la. Vuonna 1928 johtajaksi määrättiin everstiluutnantti Viljo Kauppila, joka oli teh-tävässä syksyyn 1933. Elo-kuussa 1934 johtajaksi tuli everstiluutnantti Kustaa Ta-pola. Johtajan sijaisena toimi majuri Albert Puroma. Ta-polan jälkeen johtajana toi-mi everstiluutnantti Harald

Roos 1937–1939. Laatikai-nen, Kaila, Kauppila ja Puro-ma sekä myös Sundberg oli-vat jääkäreitä.

Sota lisäsi koulutustarvettaSodan sytyttyä 30.11.1939 RUK siirtyi Haminasta Kan-kaanpään Niinisaloon, jon-ne se jäi myös talvisodan jälkeen. Pioneerilinja siirtyi tammikuussa 1940 Korialle.

Sotavuosina ja niiden vä-lisenä rauhan aikana koulun toimintaa laajennettiin, kou-lutusta tiukennettiin ja ope-tusohjelma sopeutettiin eripi-tuisiin kurssiaikoihin. Eversti Kauppila palasi RUK:n joh-toon 1940 ja toimi tehtävässä 18 kurssin ajan tammikuuhun 1945, reserviupseerikoulutuk-sen keskeytymiseen saakka.

Armeijan kantahenkilös-tön ja reservin upseeri- ja ali-upseeriarvot sekä arvomerkit yhtenäistettiin kesäkuussa 1941. Heinäkuussa annettiin uusi laki upseerien opetuslai-toksista. Siitä alkaen koulun nimenä ei enää ollut Reser-viupseerikoulu (RUK), vaan se oli Upseerikoulu (UK). Nimenmuutos ei muuttanut opetusta eikä koulun tehtä-vää - kouluttaa upseereita so-dan ajan armeijaan.

Upseeritappiot aiheuttivat rintamajoukoissa täydennys-tarpeita. Suurissa ikäluokissa oli runsaasti päällystöaines-ta. Tämän vuoksi sotakurs-sit olivat suuria; vahvuus oli suurimmillaan pitkälti tois-ta tuhatta. Niinisalon kasar-mialueelle pystytetyn muis-tomerkin laattateksti kertoo, että Niinisalossa koulutettiin sota-aikana 16 037 upseeria sekä että heistä kaatui 2 184 ja haavoittui 8 736.

Viimeinen kurssi, jonka kokelaat ylennettiin vänri-keiksi sodan aikana ja pal-velivat upseereina sodassa, oli 58. kurssi, joka päättyi 29.5.1944.

Myöhempiä kurssejaMyös UK 59 alkoi jatkosodan aikana, 4.7.1944, mutta jou-duttiin syyskuun välirauhan ehtojen johdosta lopettamaan 15. marraskuuta. Useimmat kokelaista kotiutettiin kohta ja ylentäminen siirtyi vuo-teen 1948. Syyskuussa 1944 alkanut UK 60, joka järjes-tettiin Santahaminassa, jou-duttiin lopettamaan ennenai-kaisesti marraskuun lopulla. UK 61 sai toimia vain 19 päi-vää, tammikuussa 1945.

Muista kurssihankkeista jouduttiin luopumaan. Reser-viupseerikoulutus keskeytyi kolmeksi vuodeksi. Se jatkui 31.5.1948 alkaen Haminassa, vuoden 1953 alusta jälleen Re-serviupseerikouluna. Vuosina 1953, 1954 ja 1961 annettiin vii-dellä kertausharjoituskurssilla upseerikoulutusta monille vii-me sotiimme osallistuneille re-serviläisille, jotka eivät olleet voineet sitä aiemmin saada.

Niinisalossa sai upseeri-koulutusta myös joukko viro-laisia vapaaehtoisia. Jalkalas-sa alkanut Jalkaväkirykment-ti 200:n Upseerikurssi jatkui näet heinäkuun alusta 1944 Niinisalossa koulutuksellises-ti UK:n yhteydessä, hallin-nollisesti JR 200:n yksikkö-nä. Kurssi päättyi 31.7.1944, ja sen suorittaneet Suomen-pojat ylennettiin vänrikeiksi.

*****

RUK:n ja UK:n kurssin suorittaneet sotiemme vete-raanit – niin viime sodissam-me upseereina palvelleet kuin muutkin samaa sotakoulua käyneet – muistelevat usein kurssiaikaansa ja kurssivelji-ään, osin vielä kurssitapaami-sissaan. Saamamme koulutus on lujittanut perustaa toimimi-selle joukon johtajana sodassa ja rauhan aikana. Kurssivel-jeys puolestaan on luonut yh-teenkuuluvuutta ja tahtoa vaa-lia sotakoulumme perinteitä.

SIMO KÄRÄVÄ 2./UK 57

viiden vuoden välein, ensim-mäiseksi 25-vuotisjuhla vuon-na 1962. Kurssitoimikunnan puheenjohtajana oli vuosina 1962 – 1987 Veikko Karumo ja vuodesta 1987 alkaen Gun-nar Laatio. Kaikki aikaisem-mat puheenjohtajat ja sihtee-rit ovat jo kuolleet. Vuonna 1992 päätettiin ryhtyä ko-koontumaan kahden vuoden välein kurssilounaille. Vuo-desta 1994 lähtien kurssi on kokoontunut vuosittain.

Kurssikokouksissa vanhukset nuortuvatVuonna 1997 oli kurssiveljis-tä siinä määrin paljon tieto-ja koolla, että sihteeri saattoi kirjoittaa kurssin historian. Nyt jokaisesta heistä on tiedos-sa joko osoite tai kuolinpäivä. Luetteloa on pidetty vuosittain ajan tasalla väestörekisteritie-

tojen avulla. Kurssikokouksis-sa on oma tunnelmansa; koolla on joukko vanhuksia, jotka ta-vatessaan selvästi nuortuvat.

Alkuaan vappuna 1937 kokelaita oli 452, nyt touko-kuun alussa 2005 heistä oli elossa enää 43. Ellei vallan odottamatonta tapahdu, elos-sa olevien kurssiveljien keski-määräinen ikä ylittää ensi elo-kuussa 90:n vuoden rajan.

Kurssikokoukset jatkuvat yhä pienemmissä piireissä ”niin kauan kuin on pystyssä yksikin mies”. Sovittu jo on, ettei kurssi 35 lopu koskaan. - Entä sitten, kun se ainoakin mies puuttuu?

Vastauksen saa Sibeliuk-sen laulusta ”Ristilukki””Sen henki käy vapaana aikojen taa,sen sankarit perinnöks´ saa.”

SEPPO HÄRMÄLÄ

RUK:n päärakennuksen kentän äärellä on Kalervo Kalli-

on veistämä kaatuneiden upseerien muistomerkki, joka

paljastettiin syyskuussa 1957. Sotiemme veteraanien, re-

serviupseerien ja RUK:n 226. kurssin yhteisen seppeleen

laski muistomerkille 4. kesäkuuta Kymenlaakson Sotave-

teraanipiirin puheenjohtaja Olavi Eronen (RUK 49). Kuva:

Puolustusvoimat / Kirsi Lauri.

Sotavuosien reserviupseerikoulutuksen muistomerkki on

Kankaanpään Niinisalossa. Kuva: Ensio Rajaniemi.


Kokkolan merkittävä panos maanpuolus-tuksessa, Keski-Poh-

janmaan suojeluskuntapiirin ja sotilaspiirin keskuspaik-kana sekä varikkokaupunki-na on keskeisesti esillä 20.-21.8. Silloin kaupunki on val-takunnallisten Sotilaspoikien Perinneliiton liittopäivien pi-topaikkana. Liittokokous pi-detään historiallisessa suoje-luskuntatalossa Vartiolinnas-sa, johon piiritason toiminnat aikoinaan keskittyivät.

Liittopäiville odotetaan noin 500 entistä sotilaspoi-kaa, joista merkittävä osa

Sotilaspoikien Perinneliiton liittopäivät Kokkolassa elokuussa

on sotaveteraaneja. Pääjuhla sunnuntaina on Kokkola-sa-lissa kaupungintalolla, jota erityisesti juhlistavat juhla-puheellaan kenraaliluutnant-ti Ilkka Halonen ja Pohjan-maan Sotilassoittokunta johtajanaan kapellimestari Hannu Haahkala. Ennen sitä ovat juhlamessu Kokko-lan kirkossa, kunniakäynnit sankarihaudoilla sekä Man-nerheim-aukion Vapauden-patsaalla. Ohimarssi Vartio-linnasta tapahtuu Torikatua Mannerheim-aukion kautta juhlapaikalle kaupunginta-lolle.

Liittopäivien käytännön järjestelyt hoitaa Pohjan-maan Sotilaspoikien Perinne-kilta ry yhdessä ruotsinkieli-sen Traditionsgillet för Norra Svenska Österbottens soldat-gossar rf:n kanssa. Suurella panoksella liittopäivien jär-jestelyssä ovat mukana Kok-kolan kaupunki, Kokkolan luterilainen seurakuntayhty-mä, Puolustusvoimat ja Kes-ki-Pohjanmaan vapaaehtoi-nen maanpuolustuskoulutus.

PASI JAAKONAHO

Turun Itsenäisyyden aukiolla, Aurajoen rannalla, paljastettiin

27. toukokuuta jalkaväen-kenraali Adolf Ehrnroothin muistomerkki. Kookkaaseen graniittipaateen on kiinnitet-ty reliefi, joka kuvaa häntä katsastamassa Jalkaväkiryk-mentti 7:n rivistöä puolustus-voimien lippujuhlapäivänä 1944. Muistomerkin on suun-nitellut taiteilija Herman Joutsen.

Paljastustilaisuudessa oli-vat kutsuvieraina läsnä muun muassa kreivitär Karin Bir-gitte Ehrnrooth, entiset puolustusvoimain komenta-jat, kenraalit Lauri Sutela ja Jaakko Valtanen sekä hallin-non, puolustusvoimien sekä veteraani- ja maanpuolus-tusyhteisöjen edustajat. Juh-lamenot olivat sotilaallisia. Aukion reunalla oli kunnia-joukkueet maa-, meri- ja il-mavoimien joukko-osastois-ta sekä partiolaisosasto. Ve-teraaniyhteisöjen lippulinnan lisäksi patsaan taakse marssi maanpuolustusyhteisöjen lip-purivistö. Satakunnan Len-noston Hornet-pari teki yli-lennon. Laivaston soittokun-ta soitti marsseja.

Muistomerkkitoimikun-nan puheenjohtaja, kenraali-luutnantti R. W. Stewen täh-densi puheessaan, että muis-tomerkillä on haluttu tehdä kunniaa jalkaväenkenraali Ehrnroothin sodan ja rau-han vuosina tekemälle elä-mäntyölle sekä samalla kun-

Turku sai jalkaväenkenraali Ehrnroothin muistomerkin

tilassoittokunta sekä Turun Sotaveteraanikuoro ja Kaade-rilaulajat esiintyivät. Kenraa-liluutnantti Stewen luonnehti puheessaan jalkaväenkenraa-li Ehrnroothia sekä kiitti pat-sashankkeen tukijoita, joille luovutettiin kunniakirjat.

Adolf Ehrnroothin muistomerkki paljastettiin Turussa

27.5.2005. Kuva: Jari Laurikko

nioittaa hänen rykmenttinsä ja viime sotiemme muiden taistelijoiden osuutta itse-näisyytemme puolustamises-sa. Muistomerkille laskettiin puolustusvoimien, kenraali-kunnan sekä JR 7:n veteraa-nien seppeleet.

Kutsuvieraat siirtyivät Turun kaupunginteatteriin juhlatilaisuuteen, jossa so-

Kaupungin keskustassa Hämeen vanhan linnan vieressäsijaitseva sotahistoriallinen erikoismuseo, sisä- ja ulkonäyt-telyalue vanhassa kasarmimiljöössä.

Linnankasarmi, Hämeenlinna

Tervetuloa SuomenTykistömuseoon!Tervetuloa SuomenTykistömuseoon!

Avoinna: 1.1.–30.4. ma–su 10–172.5.–30.9. ma–su 10–18, muulloinsopimuksen mukaan

Avoinna: 1.1.–30.4. ma–su 10–172.5.–30.9. ma–su 10–18, muulloinsopimuksen mukaan

Cafe Katri (03) 1814 3447Tiedustelut: puh. (03) 682 4600, fax (03) 682 4601 fax (03) 682 4601Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinnae-mail: [email protected]

Cafe Katri (03) 1814 3447Tiedustelut: puh. (03) 682 4600, fax (03) 682 4601Linnankasarmi, 13100 Hämeenlinnae-mail: [email protected]

Vaikuttavat multimediaesitykset kesän 1944taisteluista:• IHANTALAN IHME, Tali-Ihantalan suurtaistelu• KORPISODAN SUURVOITTO, Ilomantsin mottitaistelu.• TAISTELU LAATOKAN KARJALASTA, Syväriltä Nietjärvelle UUTUUS.Erikoisnäyttelyt:• Suomen vanhat linnat, kartanolinnat, linnoitukset ja

skanssit (kesäkuusta 2005 alkaen)• Jääkäriliike 90 vuotta

Erään jääkärin tarinaAinutlaatuinen valokuva- ja esine-näyttely Jääkäripataljoona 27:ssäpalvelleen jääkärin vaiheista.

• Taistelu Suomen itsenäisyydestä 1939–1945• Jalkaväkirykmentti 44:n 1. pataljoonan 3. komppanian

vaiheet 1941–1944,Tyrvännön poikien jäljillä Karjalassa• Sotilaskotinäyttely

Sode elää ajassa

Myytävänä videokasettina tai dvd:nä:• Talin-Ihantalan suurtaistelut kesällä 1944• Ilomantsin mottitaisteluVideokasetti 25 euroa/kpl + postituskulut

Dvd 30 euroa/kpl + postituskulut

Myytävänä videokasettina tai dvd:nä:• Talin-Ihantalan suurtaistelut kesällä 1944• Ilomantsin mottitaistelu

Videokasetti 25 euroa/kpl + postituskulut Dvd 30 euroa/kpl + postituskulut

Multimediaohjelma ”Suomen tykistöjärjestelmäeri aikakausina”

YIT Industria OyVarkaus


Satakunnan Sotavete-raanipiiri piti 39. piiri-kokouksensa 14.4. Huit-

tisissa. Porin Sotaveteraanit ry:n

puheenjohtajana pitkään toi-minut Väinö Vilponiemi va-littiin piirin puheenjohtajaksi jatkamaan edesmenneen Ris-to Tuomisen työtä.

Uusina jäseninä hallituk-seen valittiin Martti Säde-mäki, Paavo Söderberg, Ris-to Pelttari. Naistoimikuntaa hallituksessa edustaa Leila Kyttä ja Sotilaspoikia Matti Ranne. Piirihallituksessa jat-kavat Juhani Norri (I varapj), Heikki Ajanko (II varapj), Ensio Grönlund, Toivo Py-käläinen, Leo Rahkila, Eino Nerg, Kaino J. Suominen sekä Veikko Lehtinen.

Piirin yhdistysten naisja-ostot pitivät samaan aikaan oman vuosikokouksensa ja valitsivat puheenjohtajakseen

Väinö Vilponiemi Satakunnan Sotaveteraanipiirin johtoon

edelleen Leila Kytän Punka-laitumelta. Varapuheenjoh-tajaksi valittiin Maila Leh-timäki, sihteeriksi Lahja Männistö ja rahastonhoita-

Sotaveteraaniliiton kul-

tainen ansioristi luovutet-

tiin Satakunnan piirikoko-

uksessa Vihtori Siivolle ja

Leila Kytälle.

Lauantaina 16.4.2005 vietettiin harvinaista veteraanijuhlaa Riihi-

mäellä. Varuskunnan kirkko ja ravitsemiskeskus täyttyi-vät viimeistä paikkaa myö-ten, kun Uudenmaan Sotave-teraanipiiri ja Riihimäen So-taveteraanit juhlivat yhdessä 40-vuotista taivaltaan. Juh-lassa mukana oli myös Rii-himäen Sotaveteraanien nais-jaosto, joka täytti 30 vuotta. Juhlaväkeä kutsuvieraineen 15 yhdistyksestä oli paikalla nelisensataa.

Juhlapäivä aloitettiin juh-lajumalanpalveluksella varus-kunnan kirkossa, jossa rovas-ti Raimo Virekunnas esitteli aluksi elävin sanoin kirkon historiaa tsaarivallan ajoilta asti. ”Tämä ryssän kirkko, joksi riihimäkeläiset nimitte-livät tätä Herran temppeliä pitkään, oli aikoinaan venä-läisten sotilaiden heinälato”. ”Heinäladossa” viettivät nyt harrasta kirkkojuhlaa 370 so-tiemme veteraania ja –naista.

Riihimäen Sotaveteraani-en puheenjohtaja Yrjö Räi-sänen luovutti yhdistyksen lahjana varuskunnan kirkol-le marsalkka Mannerheimin päiväkäskyn, jossa touko-

Kolmen yhdistyksen yhteinen veteraanijuhla RiihimäelläHeikki Talvela 13. kerran Uudenmaan piirin puheenjohtajaksi

kuussa vuonna 1942 annet-tiin Vapaudenristi Suomen äideille. Jumalanpalvelukses-sa saarnasi Läntisen Maan-puolustusalueen kenttärovas-ti Jukka Lehto. Isänmaallisia tunteita nostattava oli rovas-ti Seppo Väätäisen seppele-partioiden lähettäminen. Ur-kujen soidessa reserviläisten ja nuorison edustajat lähtivät arvokkain askelin viemään kirkon käytävällä marssien havuseppeleet sankarivaina-

jien, veteraanien ja Karjalaan jääneiden hautapaasille eri puolille kaupunkia. Liturgian toimitti pastori Markus Kor-pela ja kirkkokuoro lauloi. Kuoroa johti kanttori Kari Majaranta.

Ruokailu oli varuskunnan ravitsemiskeskuksessa ja klo 13 alkoi päiväjuhla. Juhlapu-hujana oli Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarno Ström-mer, joka toi esille mm. vete-raanien perinteen jatkamisen

tuleville sukupolville. ”Se on Tammenlehvän Perinneliiton käynnistyttyä kannattajajä-senten varassa”, hän lausui.

Kultainen ansioristi kahdelleOmat tervehdyksensä juhlaan toivat Riihimäen kaupunki, Riihimäen seurakunta ja Rii-himäen varuskunta. Tunteik-kaan nuoren puheenvuoron esitti kevään ylioppilas Ilk-ka Sasi. Veteraanin Iltahuu-

don sävelten soidessa taustal-la suoritettiin ansiomerkkien jako, jossa Suomen sotavete-raanien kultainen ansioristi ojennettiin Toivo Sippolalle Lohjalta, Kauno Mäenrin-nalle ja Toivo Hämäläiselle. Musiikista huolehti Panssa-risoittokunta Vesa Vainion johdolla ja Hyvinkään-Rii-himäen veteraanikuoro lau-loi Onni Kieman johtaessa kuoroa. Maamme laulun jäl-keen ja lippujen poistuttua, totesi Uudenmaan Sotave-teraanipiirin puheenjohtaja Heikki Talvela päätössanois-saan lämminhenkisen juhlan päättyneen.

Lopuksi pidettiin Uuden-maan Sotaveteraanipiirin vuosikokous. Yksimielises-ti haluttiin Heikki Talvelan jatkavan puheenjohtajana edelleen. Todettiin, että pii-rihallituksen uusina jäseninä aloittavat Seppo Ahokas ja Erkki Jalasharju, Jalo Vai-nio ja Esko Talanterä sekä Yrjö Lindström.

Kokouksen ajaksi oli ylei-sölle järjestetty tutustuminen Viestimuseoon ja sotapoikien tupiin.

Riihimäellä 16.4. pidetyssä veteraanijuhlassa luovutettiin Sotaveteraanien kultaiset an-

sioristit seuraaville ansioituneille, vasemmalta lukien Toivo Sippola, Kauno Mäenrin-

ta ja Toivo Hämäläinen. Ansioristien luovuttajina toimivat liiton puheenjohtaja Aarno

Strömmer ja Uudenmaan piirin puheenjohtaja Heikki Talvela.

jaksi Laila Murto.Piirikokouksen yhteydes-

sä Satakunnan Sotaveteraa-nipiiri luovutti Sotaveteraa-nien kultaisen ansioristin Vihtori Siivolle Kankaan-päästä ja Leila Kytälle Pun-kalaitumelta tunnustuksena pitkäaikaisesta työstä sotave-teraanien hyväksi.

Piirikokouspäivän ohjel-maan kuului oleellisena osa-na kunnianosoitus Huittis-ten sankarihaudalla, minkä jälkeen kokousväellä oli ti-laisuus tutustua Huittisten Pyhän Katariinan kirkkoon sekä Huittisten Museoon.

Eino Grönille liiton ansiomitali Satakunnan Sotaveteraanipii-ri ja –kuoro luovuttivat liiton myöntämän ansiomitalin tai-teilija Eino Grönille tunnus-tuksena ja kiitoksena hänen toiminnastaan sotaveteraa-

nityön päämäärien hyväksi. Taiteilija Grön on suosittu esiintyjä rosvopaistijuhlissa, Kaunialan sotavammasairaa-lassa ja monissa muissa vete-

raanitapahtumissa, myös ra-pakon takana.

SIRKKA KANERVA

Taiteilija Eno Grön sai Sotaveteraaniliiton ansiomitalin.


Aurinkoinen, keväisen vihreä Hämeenlin-na tervehti sotavete-

raanisisaria ja pariakymmen-tä sotaveteraaniveljeä heidän saapuessaan XVIII sisarpäi-ville 21–22.5. Vieraat tulivat kautta koko Suomen, aina Lapista saakka linja-autoilla, junilla ja omilla autoilla.

Juhlapaikkana oli meil-le jo entuudestaan tuttu Hä-meenkaari. Olimmehan ko-koontuneet sinne sisarpäi-ville jo vuonna 1987. Silloin seinät olivat ratketa, kun nii-den sisään piti saada mahtu-maan 2 400 osanottajaa. Nyt vieraita oli lauantain sisaril-lassa noin 800 ja pääjuhlassa sunnuntaina vajaat 1 000. Si-sarpäivien teemana oli ”Ys-tävyys yhdistää meidät yh-dessä toimimaan”.

SisariltaIlmoittautumisen jälkeen kävi osa tutustumassa Hä-meenlinnan nähtävyyksiin. Sisarillasta muodostui viih-tyisä ja hauska tilaisuus. Kii-tos oivan juontajan, laulajan ja sanasepon Seppo Soittilan sekä muun hyvän ohjelman.

Kanta-Hämeen Sotavete-raanipiirin naistoimikunnan puheenjohtaja Riitta Kuro-nen toivotti tervetulleiksi Hä-meenlinnaan. Piirin puheen-johtaja Juhani Penttilä antoi arvostusta sisarten tekemäl-le työlle veteraanien keskuu-dessa. Hän totesi, että on esiintynyt joitakin tapauksia, jolloin yhdistyksen jatkuvuus

Ystävyys yhdisti sisarpäivilläon ollut riippuvainen toimi-vasta naisjaostosta.

”Naisnäkökulmaa” va-lotti hauskasti veteraanisisar Elina Viitaniemi. Hämeen-linnan Mieskuoron Seniorit esittivät kaunista kuorolau-lua. Kolmenkymmenen laula-jan joukossa oli seitsemän so-taveteraaniveljeä. Lausuntaa esittivät veteraaniveli Matti Saarinen ja näyttelijä Matti Nurminen. Näyttämölle tu-livat mm. ruustinna, lotta ja morsian historiallisessa pu-kukavalkadissa, jonka esit-tivät Hämeenlinna-Vanajan naisjaoston sisaret, juontaja-na oli Riitta Kuronen. Innol-la osallistuttiin yhteislaului-hin, joita Seppo Soittila hai-tarilla säesti.

JumalanpalvelusSunnuntaina täyttyi Hä-meenlinnan kirkko sanan-kuulijoista. Aluksi rovasti Markus Saari lähetti seppel-partiot Vanajan kirkon ja Ah-veniston sankaripatsaille.

Liturgina jumalanpalve-luksessa toimi kirkkoherra Kari Koivu. Tekstinlukijoi-na olivat Annikki Iloranta ja Eeva-Liisa Snäll. Saarnas-saan rovasti Pauli Laukka-nen vertasi meitä ihmisiä suh-teessa Jumalaan oksien karsi-miseen omenapuusta, mikä on vaikea tehtävä. ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”.

Samanaikaisesti järjestet-tiin palvelus myös Hämeenlin-nan ortodoksisessa kirkossa.

PääjuhlaPanssarisoittokunnan ko-mea soitto aloitti pääjuhlan. Naisjärjestön puheenjohtaja Vuokko Hurme tähdensi ter-vehdyspuheessaan sisarpäivi-en tärkeyttä jäsenillemme.

– Jo pelkästään ystävän näkeminen ilahduttaa. Kun sitten kerromme kuulumiset ja vaihdamme kokemuksia sisartyössä, saamme uskoa ja luottamusta tulevaan, intoa ja voimaa jatkaa työtämme ko-tiseudun sotaveteraaniveljien ja -sisarten parissa.

- Viime vuonna meillä oli Seinäjoella järjestömme var-sinainen kokous, jossa suun-nittelimme toimintaamme eteenpäin. Vuosien saatossa jäsenmäärämme on pienen-tynyt. Enimmillään meitä oli 1990-luvulla, yli 51 000. Lu-kuisat sisaret ovat siirtyneet ajan rajan tuolle puolen. Mo-net ovat ikääntymisen myötä joutuneet jäämään syrjään. Viimeisen tilaston mukaan meitä on vielä runsaat 36 000 sotaveteraaniyhdistysten yh-teyteen perustetuissa naisja-ostoissa.

- Vuosina 2003 ja 2004 ko-koontui useaan otteeseen ns. Strömmerin työryhmä, jos-sa oli sekä liiton että nais-järjestön edustajia. Se pohti sitä, kuinka niin yhdistysten kuin naisjaostojen väen vä-hentyessä voitaisiin jäljellä olevien voimavarojen turvin tehdä enemmän yhteistyötä. Syksyllä saivat piirit ja nais-toimikunnat sekä yhdistyk-

MOVICOL ON TEHOKAS makrogoli (polyetyleeniglykoli) 3350MOVICOL ON HYVIN SIEDETTY laktoositon, gluteiiniton, sokeritonMOVICOL ON HYVÄN MAKUINEN sitruuna-aromiMOVICOL ON HELPPO ANNOSTELLA 1 - 3 kertaa päivässäMOVICOL lisää suolen sisällön vesimäärää pehmentäen ulostemassanMOVICOL säilyttää elimistön elektrolyytti- ja nestetasapainonMOVICOLiin ei totu ja teho säilyy koko hoidon ajanAnnostus: Aikuisille ja yli 12 v lapsille aloitusannos yksi annosjauhe

liuotettuna puoleen lasilliseen vettä kolme kertaa vuoro-kaudessa, jatkossa vähemmän; vain kerran vuorokaudessa.

HOITAA PEHMEÄSTI UMMETUKSEN

Myyntiluvan haltija:Lääketehdas NORGINE Limited U.K.

Markkinointi: Sabora Pharma OyPL 20, 03601 Karkkila, p. 09-2257147

www.saborapharma.fi

Apteekista ilman reseptiä

Pakkauskoot: 8, 20, 50 ja 100 annospussia

MOVICOLia voidaan käyttää lyhytaikaisesti ja pitkäaikaisesti. Pitkäaikainenhoito voi olla tarpeen potilailla, joilla on vaikea krooninen ummetus liittyenMS-tautiin, Parkinsonin tautiin tai ummetusta aiheuttavaan lääkitykseen.

TUTUSTU KÄYTTÖOHJEESEEN ENNEN MOVICOLIN NAUTTIMISTA

Odottaville ja imettäville äideille lääkärin määräyksen mukaan.

Nor

dea

Pan

kki S

uom

i Oyj

Tervetuloa Nordean Kanta- tai Avainasiakkaaksi!

Kun keskität pankkiasiasi Nordeaan, voit liittyä Kanta- tai

Avainasiakkaaksi ja saada rahanarvoisia etuja. Samalla voit

liittyä myös Nordea MeidänKerhoon, joka on lisäetu yli

55-vuotiaille Kanta- ja Avainasiakkaillemme. Kerho tarjoaa

ajankohtaista tietoa sekä järjestää mukavia tapahtumia ja

matkoja. Tervetuloa!

Lisätietoa saat Nordea Asiakaspalvelusta 0200 3000

(pvm/mpm) ma–pe klo 8–20 ja osoitteesta www.nordea.fi

Kumpanakin päivänä osanottajat nauttivat lounaan Panssariprikaatin muonituskes-

kuksessa Parolannummella. Ruoka oli hyvää ja tarjoilu hoidettiin joustavasti.


Suomen-poikien leskien klubin edustajat osallistuivat sisarpäiville toista kertaa.

Hämeenlinnan sisarpäivien paikalliset järjestelyt olivat Kanta-Hämeen Sotaveteraa-

nipiirin ja sen Naistoimikunnan käsissä. Kuvassa neuvottelemassa toiminnanjohtaja

Pertti von Hertzen ja Helena Tiuru.

set ja naisjaostot työryhmän raportin, minkä toivottiin selkiinnyttävän tätä nykyisin hyvinkin ajankohtaista asi-aa. Raportti ei sisällä sään-töjä eikä määräyksiä, vaan suosituksia yhteistyön järjes-tämiseksi. Sen johdannossa sanotaan: ”Ehdotukset eivät merkitse heikennystä naisja-ostojen tai naistoimikuntien asemaan. Päinvastoin suosi-tusten tarkoituksena on sel-keyttää molempien toimin-taa ja yhdessä työskennellen saada aikaisempaa parempia tuloksia. Naisjärjestö, nais-toimikunnat ja naisjaostot jatkavat toimintaansa sääntö-jensä ja yhdessä paikallises-ti sovitun toimintaohjelman mukaisesti”.

- Viime vuosina on paljon puhuttu perinteen keräämi-sestä ja säilyttämisestä. Sii-hen me sisaret osallistumme yhdessä omien veteraanivel-jiemme kanssa. Meillä on myös omia muistoja sodan ajoilta missä olimme, mitä teimme ja kuinka koimme ne ajat. Tänä keväänä on jär-jestöllämme ollut kirjoitus-kilpailu ”Kotirintaman elä-mää”. Kirjoituksia on tullut kiitettävästi. Mielenkiintois-ta on tutustua niihin. Muis-toista meidän isoäitien ja iso-tätien tulee kertoa jälkipol-villemme. Meillä on paljon sellaisia kokemuksia, joista nuoremmalla polvella on vain aavistuksia.

- Vanhenemisessa ei mi-tään mahda, että vuosia tulee tiuhaan tahtiin lisää. Tärkein-tä ei kuitenkaan ole se, että elämässä on vuosia, tärkeäm-pää on, että vuosissamme on paljon elämää, elämänkoke-

muksia ja niiden tuomaa elä-mänviisautta. Varmin tapa vanheta on lakata liikkumas-ta, sanan varsinaisessa mer-kityksessä ja myös sitä, että jättäytyy yksin neljän seinän sisälle. Jos istumme päivät pääksytysten keinutuolissa pulla toisessa ja kahvikuppi toisessa kädessä, istuu siinä ennen pitkää pulla, yksinäi-nen, murheellinen mummo. Harvoin sieltä kukaan hakee, itse on lähdettävä.

Vuokko Hurme kiitti So-taveteraaniliittoa siitä, että se on tänä vuonna huomioinut veteraanien lesket, omaishoi-tajat ja puolisot. Heille järjes-tetään kolme virkistysleiriä sekä annetaan tukea sairaus- ym. kuluihin.

Juhlapuheen piti emeri-ta maaherra Tuula Linnain-maa.

- Tervehtiessäni teitä tä-nään tunnen suurta ja nöyrää kiitollisuutta sukupolvenne mittaamattoman arvokkaan toiminnan johdosta. Isän-maanrakkaus ja halu elää it-senäisessä ja demokraattises-ti toimivassa valtiossa antoi-vat sukupolvellenne tahtoa ja rohkeutta puolustaa isän-maatamme silloin kun hetki koitti ja käsky kävi.

- Miesten lähtiessä aseel-liseen taisteluun te naiset an-noitte oman panoksenne rin-tamalottina tai moninaisissa kotirintaman töissä ja toimis-sa. Ei silloin kyselty, mitä henkilökohtaista hyötyä ku-kin saa, paljonko siitä mak-setaan tai kuka korvaa mene-tettävän ajan ja nuoruuden. Olitte silloin valmiita pon-nistelemaan jopa oman hen-kenne uhalla kotien, perhei-

Suomen-poikien leskien klubilaiset vierailulla Hämeenlinnassa

Naisjärjestö kutsui si-sarpäivilleen 10 Suo-men-poikien leskeä

Virosta. Matka oli heille kai-kille elämys, olivathan heis-tä muutamat nyt ensi kertaa Suomessa. Lesket ovat jatka-neet ansiokasta toimintaansa Tallinnassa vuodesta 2002, jolloin klubi perustettiin. Heidän yhteinen tavoiteensa on auttaa ja tukea kanssasi-sariaan Virossa. He toimivat yhteistyössä Sotaveteraanien Viron yhdistyksen kanssa. Vahvat käsityöperinteet nä-kyivät myös myyntipöydällä, jossa oli heidän käsitöitään esillä. Käsitöitä myymäl-

lä he saavat pientä lisärahaa toimintaansa ja pystyvät kat-tamaan jonkin verran esim. lääke- ja hoitokuluja. He esit-tävätkin kiitokset siitä, että myyntipöydästä löytyi tilaa myös heidän töilleen.

Hämeen Sanomat lahjoit-ti jokaiselle sateenvarjot ja suomalaista pellavaa. Sateen-varjoille löytyikin juhlan jäl-keen käyttöä, kun muutama sadepisara yllätti junaa odo-tellessa.

He toivovat myös suoma-laisten sisarten käyntejä Tal-linnaan. Klubilaiset voivat toimia oppaina, kertoa vai-herikkaasta historiasta sekä

esitellä omaa toimintaansa. Sisaruus yli rajojen rikastut-taa toimintaa varmasti mo-lemmin puolin.

Puheenjohtaja Liivia Ki-vilo välittää ryhmän puolesta kiitokset kaikille sisarpäivien osanottajille ja järjestäjille vieraanvaraisuudesta ja ystä-vällisyydestä toivottaen hy-vää ja aurinkoista kesää.

Liivia Kivilon yhteystiedot ovat; osoite Paekaare 20-55, Tallinn 13621 Eesti ja puh. + 372-6331061

ANNI GRUNDSTRÖM

den, lasten ja lastenlasten on-nen ja hyvinvoinnin puolesta. Teidän ikäluokkanne koostui tosimiehistä ja sitkeistä, ah-

kerista naisista, jotka kyke-nivät pelastamaan itsenäisen Suomen.

Hämeenlinnan Voimis-teluseuran valioryhmä antoi oivan näytteen osaamises-taan, musiikkina oli Täällä pohjantähden alla. Lausun-taa juhlassa esitti Kari Koi-vu ja yksinlaulua Raimo Luo-komaa. Lääninhallituksen tervehdyksen juhlassa esitti maaherra Anneli Taina, Hä-meenlinnan kaupungin apu-laiskaupunginjohtaja Juha Isosuo, Hämeen Sotilaslää-nin komentaja, eversti Veli-Pekka Parkatti, Hämeen-linna-Vanajan seurakunnan kirkkoherra Kari Koivu ja Sotaveteraaniliiton puheen-johtaja Aarno Strömmer.

Edellisillä sisarpäivillä v. 2003 Kuopiossa sisarpäivi-en symboli, tervavene täyt-tyi tynnyreistä. Se palautet-tiin lähtösatamaansa Ou-luun. Nyt olivat sisarpäivien järjestäjät rakennuttaneet Hämeen Härkätien vankku-

rit matkaamaan tuleville si-sarpäiville. Puheenjohtaja Vuokko Hurme ja Riitta Ku-ronen luovuttivat vankkurit seuraavien, kahden vuoden kuluttua Lahdessa pidettä-vien sisarpäivien järjestäjil-le, joita edustivat piirin nais-toimikunnan puheenjohtaja Senja Hynynen, sihteeri Hel-vi Savutie ja opetusneuvos Yrjö Leppänen. He toivotti-vat sisaret ja veljet tervetul-leiksi Lahteen 2007.

Kanta-Hämeen Sotavete-raanipiirin naistoimikunnal-le, piirille ja erityisesti sen toiminnanjohtajalle Pertti von Hertzenille sekä nais-jaostojen sisarille lämpimät kiitokset siitä työstä, mitä teitte hyväksemme. Hymyi-levät kasvot ja iloinen pu-heensorina todistivat, että me viihdyimme. Kiitos myös sii-tä, että evästitte meidät kaik-ki kotimatkalle makoisalla Tuulosrievällä.

IRJA LOHJAMA


Juhlien juontajana toimi-nut Riitta Uosukainen loihti heti ohjelman alus-

ta selkeyttävän ja innoittavan tunnelman kertoessaan vuo-rollaan taustatiedot jokaisen esityksen sanoittajasta, sävel-

Sotaveteraanikuorojen valtakunnallisessa VIII lau-

lujuhlassa Joensuussa 15.5. lauloi 30 kuorossa 700

veteraania yli 4 000 kuulijalle. ”Karjalan kunnailta”

- laulujuhlan yleisömenestys yllätti siinä määrin,

että tapahtuman alkua jouduttiin siirtämään nel-

jännestunnilla lisätuolien hakemiseksi Areenaan

saapuville. Ohjelman toisella puoliajalla esiintyi 116

hengen lapsikuoro. Viimeisenä kappaleena esitetty

Finlandia laulettiin vaikuttavasti molempien kuorojen

yhteisesityksenä.

Sotaveteraanikuorojen laulujuhlassa 700 laulajaa ja 4 000 kuulijaa

täjästä sekä esiintyjästä. Itä-Suomen läänin ter-

vehdyksen juhlaan toi maa-herra Pirjo Ala-Kapee-Ha-kulinen, muistuttaen eri puo-lilta Suomea tulleita vieraita Pohjois-Karjalan vahvasta

testamentin johti laulujuhlien ohjelmiston valinnut taiteel-linen johtaja Arvo Kuikka. Hän johti myös veteraani- ja lapsikuoron yhdessä laula-man Finlandian. Laulajien ohjelmistoksi Kuikka oli va-linnut 14 säveltäjän teoksia, joista kolme oli säveltäjä ja sanoittaja Kalervo Hämäläi-sen teoksia. Näistä Tuntemat-toman sotilaan johti Kalevi Niemi, Kodinvartijat-laulun Mikko Pitkäranta ja Veteraa-nin iltahuudon Kai Vahtola. Viimeksi mainitussa solisti-na oli sotaveteraani Armas Tuononen. Nikke Isomöttö-sen johtaman Vartiossa-lau-lun solistina oopperalaulaja Henrik Lamberg. Kotimaani ompi Suomi-laulua johti Al-var Kivimäki, Suomi on hyvä maa-laulua Rauno Rännäli,

Valtioneuvos Riitta Uosukainen toimi sotaveteraanikuorojen laulujuhlan juontajana.

Joensuun kaupungin vastaanotolla Sotaveteraaniliiton

puheenjohtaja Aarno Störmmer luovutti liiton pienoisli-

pun vapaudenristin nauhoin Joensuun kaupungille. Pie-

noislipun vastaanotti kaupunginhallituksen puheenjoh-

taja Seppo Eskelinen. Kuva: Uolevi Lassander.

Sotaveteraanien perinnelaulut -kirja ilmestyi

Sotaveteraanien perin-

nelaulut. Suomen Mies-

kuoroliitto ry. Toimittaja:

Uolevi Lassander. Nuotti-

grafiikka Timo Hongisto.

ISBN 951-9141-20-0 Pai-

nopaikka: Speedmaster

Oy

Parahiksi laulujuhlille valmis-tui Suomen Mieskuoroliiton jul-kaisemana, Uolevi Lassanderin toimittama kirja Sotaveteraani-en perinnelaulut. 92-sivuiseen teokseen on valikoitu 50 laulua nuotteineen. Nuottigrafiikasta vastaa Timo Hongisto. Lassan-der toteaa teoksen alkusanoissa kirjan nimen viittaavan sen pe-rustarkoitukseen : tallentaa tule-ville polville sotaveteraanien rak-kaimmat musiikilliset muistot. ”Laulut ovat osittain niitä, joita sodan vuosina laulettiin niin rin-tamaolosuhteissa kuin kotirinta-malla järjestetyissä tapahtumis-sa. Suurin osa on sodan jälkeen tehtyjä, sotien kokemuksiin liit-tyviä veteraanilauluja. Kirjan hinta on 10 e.

lauluperinteestä. Tervehdys-puheen piti kaupunginjohta-ja Juhani Meriläinen todeten iloitsevansa veteraanien edel-leen elinvoimaisesta laulun tahdosta. Veteraanit ovat ve-täneet vuoden ikäiseen Suo-men suurimpaan sisäurheilu-halliin tähänastisen ennätys-yleisön, hän mainitsi.

Moni-ilmeinen musiikillinen antiLaulujuhlien musiikillisesta osuudesta vastasi Karjalan Sotilassoittokunta johtajana musiikkikapteeni Juha Tien-suu. Hän johti Karjalan jää-

Kohta 90-vuotias Lahden Sotaveteraanipiirin kuoron perustaja Kalevi Niemi johti Jo-

ensuun Areenassa suurkuoron laulaman Tuntemattoman sotilaan. Hän on johtanut

suurkuoroa kaikissa Sotaveteraanikuorojen laulujuhlissa.

kärien marssin lippujen saa-puessa paikalle, samoin ylei-sön, kuorojen ja soittokunnan yhdessä esittämän Lippulau-lun, Sillanpään marssilau-lun, Karjalaisten laulun, Tes-tamentin pojalleni sekä tilai-suuden päätteeksi yleisön, kuoron ja soittokunnan esit-tämän Maamme -laulun.

Erityistä lisämielenkiin-toa yleisölle tarjosi se, että suurkuoron esityksiä sai seu-rata vuorollaan 11 eri vete-raani- ja kolmen lapsikuo-rojohtajan tahtipuikon liik-keitä. Ensimmäisenä heistä esiintyi virolainen prof. eme-ritus Uno Järvela johtaes-saan Mihkel Lüdigin sävel-tämän ja Hilkka Nortaman suomentaman ”Aamunkoi-ton”. Teppo Salakan vaati-van Tammenlehvälaulajien


Sotaveteraanikuorojen laulujuhlien järjestelyt merkitsivät Joensuun

Mieslaulajille vuoden järjes-telytöitä. Kaikkiaan eri teh-täviin valjastettiin 45 mies-laulajaa. Laulujuhlien pää-toimikunnan puheenjohtaja Jorma Mikkosen aika kului mitä moninaisimpien tehtä-vien kirjossa, mm. toimijoi-den yhteen kokoamisessa ja heidän tehtäviensä yhteen-sovittamisessa, sponsorien hankkimisessa, viime syksys-tä lähtien yli 70 kokoukseen osallistumisessa ja lukemat-tomissa puhelinkeskusteluis-sa.

Sotaorpona kasvaneelle ja sinivalkoiseksi tunnustautu-valle Jorma Mikkoselle kuten muillekin Joensuun Mieslau-lajille laulujuhlien järjestä-minen oli kunnia-asia. Pik-kupojasta lähtien ja varttu-neempana RUK:ssa kuorossa laulaneelle Jormalle musiikki on merkinnyt mm. laulajien veljeyttä. Joensuun Mies-laulajissa hän on laulanut 44 vuotta ja toiminut aikaisem-min myös kymmenen vuotta puheenjohtajana.

Synnytyssairaalasta kuoron oma LaulutaloIkää Joensuun Mieslaulajilla on sen verran, että parhail-laan valmistellaan 95-vuotis-konserttia ja viiden vuoden kuluttua on tarkoitus viettää 100-vuotisjuhlaa. Mieslaula-jien senioreja on kolmisen-kymmentä. Lisäksi on yli 10-vuotiaiden 15-henkinen poi-kakuoro.

Mikko Rautiaisen johta-massa kuorossa on sekä pe-rinteisen musiikin että viih-demusiikin harrastajia; perin-teisen kuvion johtajana toimii Kari Väänänen, viihteellisen kuvion Tapio Nordgren. Se-nioreja johtaa Toivo Harti-kainen ja Ilkka Vesala vetää pienten ryhmiä.

Merkittäväksi kuoron saa-vutukseksi Jorma Mikkonen mainitsee Joensuun vanhan synnytyssairaalan oston ja korjaamisen omaksi Laulu-taloksi. Sotaveteraanikuoro-jen VIII laulujuhlien järjes-täminen on kuoron suuria projekteja. Merkittävinä mu-siikillisina tapahtumina hä-nelle palautuu mieleen kuo-ron esiintyminen tasavallan presidentti Urho Kekkoselle itsenäisyyspäivänä 1962 sekä lukuisat konserttimatkat ym-päri maailmaa. Vain Austra-lia puuttuu maanosista, joissa kuoro on käynyt.

Jorma Mikkonen kiittää kaikkia tukijoita, joista mer-kittävin on ollut Joensuun kaupunki. Hyvin merkittävä-nä tukena ovat olleet Pohjois-Karjalan Prikaati, Karjalan Sotilassoittokunta, Kontio-lahden Sotilaskotiyhdistys ja Onttolan rajavartiosto. Niin-ikään hän kiittää erittäin hy-vin sujunutta yhteistyötä Poh-jois-Karjalan Sotaveteraani-piirin kanssa.

MARKKU RÄMÖ

Joensuun Mieslaulajat valmistautuvat 95-vuotisjuhliin

Sotaveteraanien laulujuhlien päätoimikunnan puheen-

johtaja Jorma Mikkonen Joensuu Areenassa 15.5. en-

nen yleisön saapumista paikalle.

Kaupunginjohtaja Juhani Meriläinen toi laulujuhlaan Jo-

ensuun kaupungin rohkaisevat terveiset

Ensimmäinen kuoro syntyi 1957Päätössanat laulujuhlilla esit-tänyt Sotaveteraaniliiton pu-heenjohtaja Aarno Ström-mer muistutti kuoroistamme vanhimman, Tampereen Vel-jeskuoron, aloittaneen toi-mintansa Tampereella vuon-na 1957, ja Suomen Sotave-teraaniliiton perustetun myös Tampereella samana vuonna.

Puheenjohtaja kiitti kaik-kia juhlan tekijöitä onnistu-neista järjestelyistä. ”Joen-suun Mieslaulajien pyytä-minen juhlan vastuulliseksi järjestäjäksi oli Pohjois-Kar-

Sotainvalidien marssia Pek-ka Salminen ja Olli Nykäsen Karjalaa Harri Hietamies.

Lapsikuoro Niinikat ja Prenikat piristivät ja täyden-sivät ohjelmakokonaisuutta sekä omana kuoronaan että yhteisesityksessä. Lapsikuo-rojen esitystä Synnyinmaan laulu johti Sari Elokivi, Si-nun maasi –laulua Arto Pip-puri ja kansansävelmää Kar-jalan kunnailla Minna Mäki-nen.

”Veteraanien vahva velvollisuudentunne taannut vapaan maan”Tilaisuuden juhlapuheen piti kenraaliluutnantti Kari Rim-pi. Hän totesi vapautemme ja vaurautemme perustuvan ve-teraanipolven velvollisuuden-tunnon ansioihin. Maamme kunnia-asiana on, ettei vete-raanien luottamusta ja perin-töä koskaan petetä. Histo-riallisessa katsauksessa hän muistutti, mitä Suomi sotiem-me eri vaiheissa oli joutunut kokemaan.

Pro Finlandia -mitali luovutettiin Heikki TuruselleLaulujuhlan musiikillisen annin jälkeen Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen luovutti Pohjois-Karjalan sotavete-raanipiirin puheenjohtaja Ju-hani Soilan avustamana Suo-men Leijonan Pro Finlandia –mitalin kirjailija Heikki Tu-ruselle.

Suomen Leijonan Pro Finlandia –mitalin sotaveteraanikuorojen laulujuhlassa saanut kir-

jailija Heikki Turunen kiittää huomionosoituksesta. Maaherra Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen

ja Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja kuuntelevat sanan mestaria.

jalan Sotaveteraanipiirin pu-heenjohtajalta Juhani Soilalta hieno oivallus, Mieslaulajien suostuminen tähän puoles-taan kelpo kädenojennus ve-teraaneille”. Hän kiitti myös Suomen Mieskuoroliittoa ja Uolevi Lassanderia ”Sota-veteraanien perinnelaulut” –kirjan ilmestymisestä, sa-moin laulujuhlien taiteellisen johtajan Arvo Kuikan osuut-ta asiantuntijana.

MARKKU RÄMÖ


na 1942 hän aloitti opinnot konservatoriossa, jossa oli innostava musiikinopettaja ja sinfonietta -orkesteri sekä hyvä kuoro. Täällä pianosta tuli hänen toinen instrument-tinsa.

Sodassa suomalaisten rintamallaVuonna 1943 Uno oli yksi niistä 3 400 virolaisesta, jot-ka lähtivät sotimaan suoma-laisten puolelle. Vaihtoehto-na olisi ollut Neuvostoliiton armeija tai Saksan armeija, jonne jotkut virolaiset läh-tivät uskoen menestykseen ja vapauteen. 17-vuotiaana Uno oli koulutuksessa Nur-meksessa ja Taavetissa, josta siirtyi korpraalina Viipuriin ja Vuoksen rintamalle. Huo-mattuaan hänen musiikillisen lahjakkuutensa komppani-anpäällikkö määräsi hänet Kannakselle soittamaan viu-lua. Hänellä oli mukana oma viulunsa, joka katosi sodan tohinoissa. Unon tie kulki takaisin Viroon, taisteluihin Tarton rintamalle ja sodan loputtua uudelleen konser-vatorioon, Eestin musiikki-akatemiaan, josta hän sittem-min jäi emeritus professorina eläkkeelle.

Siperian vuodetVuonna 1944 perustettiin Unon aloitteesta valtion aka-teeminen mieskuoro, jonka alunperin 80 laulajasta viisi on enää elossa. Kuorossa hän oli vuoteen 1950, kuoronjoh-tajana vuodesta 1946. Vuon-na 1949 syntyi avioliitossa en-simmäinen lapsi, joka kaksi –kuukautisena äitinsä kanssa karkotettiin metsäisiin van-kilaoloihin Siperiaan. Kiitos avuliaan vartijan molemmat jäivät eloon.

Ainoana mahdollisuute-na päästä perheenjäsenten-sä luokse Uno oivalsi anoa KGB:ltä muuttolupaa Sipe-riaan. Luvan saatuaan hän

Musiikki, sotiminen Suomen puolesta, Siperia, perhe...

Uno Järvelan vaiherikas elämäVirolainen Suomen-poikien mieskuoro, Soomepoiste

Meeskoor, osallistui puheenjohtajansa Uno Järvelan

johdolla 13-17.5. Sotaveteraanikuorojen VIII laulu-

juhlaan, virolais-suomalaiseen yhteisseminaariin ja

käyntiin Ilomantsissa, jossa tutustuttiin mm. rajan-

läheisiin taistelupaikkoihin. Seurueessa oli 18 laulajaa

ja yhdeksän muuta Suomen rintamalla taistellutta

virolaista, isäntänä Suomen Sotaveteraaniliitto.

Matka Helsingistä Pohjois-Karjalaan ja takaisin tehtiin

virolaisten vuokraamalla bussilla. Takaisintulomatkal-

la kuoron johtajalla, prof. emeritus Uno Järvelalla oli

aikaa kertoa elämänvaiheistaan.

Uno Järvela johti Joensuun laulujuhlan suurkuoroa ilmeikkäästi ja varmoin ottein.

Uno Järvela on imenyt musiikkiin liittyvän kiinnostuksensa ko-

toaan jo lapsena. Koko per-he harrasti laulamista, kaksi siskoa soittivat pianoa. Seit-semänvuotiaana Uno sai lah-jaksi viulun kummitädiltään, jonka pojasta Kaljo Raidis-ta tuli hänen ensimmäinen opettajansa. Koulussa hän soitti 12 lapsen orkesterissa viulua ja mandoliinia. Vuon-


Kaatuneitten Omaisten Liitto toiminut 60 vuotta

Talvisodan 25 000 kaa-tuneesta joka toinen oli naimisissa, kun

taas jatkosodassa sotilaat oli-vat nuorempia. Heistä joka neljäs oli perheellinen. Sure-vien omaisten joukkoon jäi lähes 30 000 sotaleskeä. So-taorpoja oli yli 50 000. Man-nerheim-liiton sotakummi-valiokunnan kortistossa oli vuonna 1947 50 343 sotaor-von nimet. Kaatuneitten van-hempia oli noin satatuhatta. Kun lukuun otetaan kaatu-neitten sisaret ja veljet sekä isovanhemmat, nousi kaatu-neitten lähiomaisten määrä puoleen miljoonaan.

Kun sota vuonna 1939 syt-tyi, ei Suomessa oltu varau-duttu mittavaan tai suurisuun-taiseen huoltotyöhön. Siksi jatkosodan loppuvaiheissa oli syntymässä hallitsematon tilanne. Lakisääteinen huol-to oli sekavaa ja epätasaista, sitä jouduttiin paikkaamaan sen mukaan kuin uusia epä-kohtia ilmaantui. Selkeys ja järjestelmällisyys puuttuivat. Suuri ongelma oli, ettei valtio eikä yhteiskunta muutenkaan aavistanut huolto-ongelmi-en laajuutta. Kaatuneitten omaisista; vanhemmista, so-taleskistä ja sotaorvoista oli muodostunut uusi yhteiskun-taryhmä, jonka hoitamisesta ei ollut kokemuksia.

Voidaan kuitenkin sanoa,

että valtiovallalla oli tahto auttaa. Ilman huoltoa eivät sotalesket ja -orvot jääneet. Ongelmana oli lakien ja toi-mintojen hajanaisuus. Vai-kutuksia huoltotyöhön tuli myös lukuisten puolivirallis-ten ja yksityisten järjestöjen toiminnasta.

Vuoden 1943 lopulla Suo-men Aseveljien Liitto ryhtyi huolehtimaan kaatuneitten omaisista. Eri puolille maata oli jo perustettu sotaleskiker-hoja. Näiden toiminta liitet-tiin Aseveljien Liittoon. Näin toiminta alkoi saada suunni-telmallisuutta.

Sotalesket kuitenkin me-nettivät tukensa kun Asevel-jien Liitto alkuvuodesta 1945 lakkautettiin. Liiton toimin-ta oli ollut oloissamme te-holtaan ja mittasuhteiltaan ainutlaatuista. Avustustyön ohella sen vaikutus sotaleskiä ja -orpoja koskevaan lainsää-däntöön oli merkittävä. Vie-lä lakkauttamispäivänään se teki aloitteen valtioneuvos-tolle sotaleskien ja -orpojen ammattikoulutuksesta.

Vasta Aseveljien Liiton lakkauttaminen herätti kaa-tuneitten omaiset huomaa-maan oman yhdistyksen puutteen. Talvella 1945 jär-jestäytyivät sotalesket toi-saalla ja kaatuneitten omai-set toisaalla omiksi yhdistyk-siksi. Sotaleskien Huolto ry

Valtioneuvosto järjesti Kaatuneitten Omaisten Liitolle juhlavastaanoton 60-vuotismerk-

kipäivän kunniaksi valtioneuvoston juhlahuoneistossa 16. toukokuuta.

Kuvassa oikealta puolustusministeri Seppo Kääriäinen, Kaatuneitten Omaisten Liiton

puheenjohtaja Pentti Lehtimäki, pääministeri Matti Vanhanen ja Sotaveteraaniliiton

kunniapuheenjohtaja Simo Kärävä.

perustettiin helmikuun 17. päivänä. Heinäkuussa sama-na vuonna yhdistys julkaisi Huoltoviesti-lehden ensim-mäisen numeron. Vaikka yh-distyksen toiminta oli vireää, se ei voinut toimia mm valtio-vallan suuntaan tehokkaasti, koska maassa oli muitakin vastaavia järjestöjä.

Jo joulukuussa 1944 oli perustettu Kaatuneitten Omaiset ry. Sen syntyyn oli erityisesti vaikuttanut se, että kaatuneitten vanhemmat oli-vat jääneet suurelta osin vail-le sosiaalista ja taloudellista tukea. Huoltojärjestöt eikä valtio ollut kiinnittänyt hei-hin huomiota ja huolenpitoa. Yhdistyksen toimintaa hait-tasi alusta pitäen erimielisyy-det ja sen huoltotyö jäi myös vähäiseksi.

Kahden liiton olemassa-olo oli edelleen omiaan hajot-tamaan toimintaa ja yleises-ti nähtiin, että voimat tulisi yhdistää. Asian taakse saa-tiin merkittäviä henkilöitä. Pääministerin puoliso, rouva Alli Paasikivi ja eduskunnan puhemies K.A. Fagerholm ryhtyivät ajamaan yhtenäistä liittoa. Vaikka kaikki tahot näkivät yhdistymisen tärke-yden, ei tehtävä ollut help-po. Jopa nimikysymys tuotti ongelmia. Kuukauden kes-täneiden neuvottelujen tu-loksena päästiin yhteisym-

märrykseen. Tammikuun 17. päivänä 1946 perustettiin Sotavainajien Omaisten Kes-kusliitto ry. Sen puheenjoh-tajaksi tuli puhemies Fager-holm. Aluksi kukin liitto toi-mi itsenäisenä. Varsinaisesti uusi keskusliitto Sotaleskien ja Kaatuneitten Omaisten Huolto ry muodostettiin syys-kuun 29. päivänä 1946 ja van-hat yhdistykset lakkautettiin. Vuonna 1957 liitto sai nykyi-sen nimensä.

Tämän vuosituhannen alussa näytti mahdolliselta, että historia alkaisi toistaa itseään. Jos sotaorpoyhdis-tykset olisivat perustaneet oman keskusjärjestönsä, oli-si maassa ollut kaksi keske-nään kilpailevaa liittoa. Olisi palattu hajaannuksen aikaan. Näin ei onneksi käynyt.

On vielä muistettava, että Kaatuneitten Omaisten Lii-ton jäsenkenttä on ollut koko ajan supistuva eikä liiton ul-kopuolella olevia sotaorpoja ollut onnistuttu saamaan liit-tymään osastoihin. Osasto-ja oli jouduttu lopettamaan jäsenistön vanhetessa ja vä-hetessä. Monissa osastoissa myös johtohenkilöt kävivät vähiin.

Sotaorpoyhdistysten liit-tyminen liiton jäseniksi var-misti liiton tulevaisuuden.

PENTTI LEHTIMÄKI

Kaatuneitten Omaisten Liiton juhlalevy

Kaatuneitten Omaisten

Liitto julkaisi 14. kesäkuu-

ta 60-vuotisjuhlalevyn Hel-

lyyden kosketus. Siinä on

19 tunnettua laulua, joita

esittävät mm. Henrik Lam-

berg ja Heli Närhi. Levyä

on saatavana Kaatuneit-

ten Omaisten Liiton toi-

mistosta, puhelin (02) 258

8394. Levyn hinta on 20 eu-

roa + postikulut.

muutti Vjatka –joen varrella olevaan Kirovin kaupunkiin, jonne hän myös sai suostu-teltua viranomaiset päästä-mään lapsensa ja vaimonsa. Viiden vuoden aikana hän joutui kuukausittain käy-mään näyttämässä perheen-jäsenensä viranomaisille. Ki-rovissa Uno toimi musiikin opettajana.

Takaisin TallinnaanVasta Stalinin kuoleman jäl-keen Uno sai vaimonsa va-paaksi päästen hänen ja tyt-tärensä kanssa muuttamaan takaisin Tallinnaan ja musii-kinopettajaksi kouluun. Vuo-sina 1957-1963 hän jälleen toimi tutun kuoronsa johta-jana. Kuoro saavutti myös kansainvälistä mainetta. Hä-net kutsuttiin oopperateat-terin pääkuoron johtajaksi 22 vuodeksi. Sen ohella hän toimi konservatorion ja mu-siikkiakatemian opettajana. Parinkymmenen vuoden ajan hän matkusteli poikakuoron kanssa runsaasti Neuvosto-liitossa ja kerran Unkarissa. Tämän ohella hän toimi joka viides vuosi pidettävien Viron laulujuhlien pääjohtajana. Unon vaimo kuoli 20 vuotta sitten. Unon poika Andres muutti Lieksaan 1991 lapsi- ja nuorisokuoron johtajaksi. Molemmat hänen tyttärensä asuvat Tallinnassa.

Suomen-pojille Suomi tullut hyvin tutuksiViron itsenäistyttyä joulu-kuussa 1991 koitti uusi aika. Uno Järvelalle ynnä muille tuli vihdoin mahdollisuus ot-taa yhteyttä suomalaisiin so-taveteraaneihin. Silloin sai alkunsa myös Soomepoiste Meeskoor, Suomen-poikien mieskuoro, enää kun ei tar-vinnut salata taistelleensa suomalaisten riveissä. Alus-sa Suomen-poikia oli kuo-rossa 41, heistä 14 on kuollut. Eri puolilla Suomea kuoro on vieraillut kymmeniä kertoja, lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Liettuassa ja Kanadassa.

Järvela on myös toiminut viisi vuotta Suomen Sotave-teraanien Viron yhdistyksen puheenjohtajana.

MARKKU RÄMÖ


Iltajuhla alkoi arvokkaal-la lippuvartiolla, jossa seisoivat montrealinsuo-

malainen rintamamies Aar-ne Kytölä ja pääkaupungista Ottawasta saapuneet Anna-Liisa Jalava ja Eric Järvlepp.

“Kerhomme perustet-tiin Vapaussodan aseveljien toimesta vuonna 1935, kun Pohjois-Amerikassa oli suu-ri lamakausi. Silloin tosiaan monet aseveljet, sotaorvot ja vammautuneet tarvitsivat apua,” kertoi Aseveljien ny-kyinen puheenjohtaja Ismo Makkonen tervetuliaispu-heessaan.

Perustavaan kokoukseen vuonna 1935 osallistui kaksi-kymmentä aseveljeä puheen-johtajanaan Einar Lindblad. Kerhoiltoihin kokoonnut-tiin usein Canadian Legion Hall’ille, joka kutsui Suomen ja heimosotien veteraanit kunniajäsenikseen.

Vuonna 1938 aloitettiin rahankeräys Suomen invali-dien hyväksi. Kohtalonvuon-na 1939 Mieskuoro Finlandia Suomesta vieraili Montrealis-

Kanadalainen asevelikerho 70-vuotias

sa. Siinä yhteydessä aloitet-tiin suurkeräys, josta Kana-dassa käytettiin nimeä Lin-noitusapukeräys. Jatkosodan aikana apu Suomeen katkesi maiden jouduttua vihollissuh-teisiin eikä posti kulkenut.

Kanadansuomalaisia kaatuiEnsimmäiset yhdeksän va-paaehtoista lähtivät Montre-alista joulukuun 7. päivänä 1939 Suomeen. Heistä yksi ei koskaan palannut, samoin kuin kolme muuta noin 150 kanadansuomalaisesta va-paaehtoisesta.

1950-luvun suurina siirto-laisvuosina Quebecin maa-kuntaan saapui runsaasti uu-sia suomalaisia. Aseveljiin otettiin ilomielin nuoret mie-het, jotka olivat taistelleet tal-vi- ja jatkosodassa.

Aseveljien avustamisen li-säksi kerho on yhdessä Mont-realin Suomi-seuran ja seu-rakunnan kanssa järjestänyt vuosittain Kalevala-juhlia, lasten joulujuhlia, nappula-sarjan Suomi-Kanada jää-

kiekkoturnauksia, tanssiai-sia ja piknikkejä. Montrealin Maailmanäyttelyn Expo ’67 ja Montrealin kesäolympia-laisten 1976 yhteydessä järjes-tettiin isompia tilaisuuksia.

Uudella vuosisadalla var-sinaisia rintamamiehiä on jäl-jellä vain muutama. Juhlapai-kalle saapui myös yksi mont-realinsuomalainen sotaleski Kaiho Pessi, jonka mies Toivo Pessi kaatui vain kolmen kuu-kauden avioliiton jälkeen.

Kutsuvieraina juhlil-la nähtiin kenraaliluutnant-ti Heikki Koskelo Suomes-ta, lähetystöneuvos ja rouva Matti Aaltola Suomen suur-lähetystöstä Ottawasta sekä veteraanit Veikko Kallio, Ben Järvenpää ja Sauli Häk-kinen Torontosta.

Taistelu elämästä ja kuolemastaJuhlapuheessaan kenraali Koskelo muistutti, että Suo-messa on vuodesta 1987 vie-tetty huhtikuun 27. päivää Kansallisena veteraanipäivä-nä. Tämän vuoden teemana on Kiitos veteraanit - meille kallis on maa. 60 vuotta rau-han aikaa. Tätä rauhaa on kestänyt kauemmin kuin kos-kaan Suomen historiassa.

“Neuvostoliitto hyökkäsi marraskuun viimeisenä päi-vänä vuonna 1939 Suomeen valloittaakseen maan. Tal-visodan alkamisen aiheutta-maa järkytystä on kuvannut pääministeri Risto Ryti seu-raavasti: ”Oli kuin olisi seis-syt yksin sortuvassa talossa yrittäen paljain käsin estää seiniä sortumasta!”

“Tuntuu aivan käsittämät-tömältä, että tuon valtavan mies- ja tulivoiman edessä selvittiin. Suomalaiset olivat sotilaallisissa taidoissa selke-ästi edellä venäläisiä…”

Kenraaliluutnantti mainit-si myös Kanadasta saapuneet 150 kanadansuomalaista va-paaehtoista. Hän korosti ve-näläisten historiankirjoituk-sen puutteita:

“Venäläisten historia pyr-kii vieläkin sivuuttamaan tä-män sodan aikakirjoissaan. Erityisen vaikeaa on venä-läisille myöntää, että heidän aloittamallaan valloitussodal-la on ollut vaikutusta suoma-laisten toimiin ja asenteisiin aina tähän päivään saakka.”

Hän mainitsi Helsingin, Moskovan ja Lontoon olleen ainoita sotiin osallistuneiden maiden pääkaupunkeja, joita ei vallattu.

Puhujan mielestä liittymi-nen NATOon tarjoaisi hyvät mahdollisuudet olla mukana niissä pöydissä, missä tehdään Suomen turvallisuuteen koh-distuvia poliittisia ratkaisuja.

Kuutamoöiden pommituksetEnnen juhlaillallista puheen-johtaja Makkonen lauloi kau-niin Veteraanin iltahuudon, joka esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1989 veteraa-nijuhlassa Finlandia-talossa.

Samassa illallispöydässä istuivat montrealinsuomalai-set veteraanit Aarne Kytölä ja Keijo Saloranta.

Vihdissä vuonna 1920 syntynyt Keijo Saloranta ker-toi olleensa sodan syttyessä 19-vuotias. Pilke silmäkul-massaan hän ilmoittautuu ‘si-viilikarkuriksi’, sillä hän haki vapaaehtoiseksi Santahami-naan ilmavoimien mekaanik-kokouluun.

Hän ehti vielä työsken-nellä Kauhavan lentosota-koulussa mekaanikkona, jos-ta hänet komennettiin Uttiin kouluttamaan apumekaanik-koja. Jatkosota oli syttynyt, ja hän joutui aktiivirintama-laivueeseen Itä-Karjalaan, ensin Viitanan ja Solomanin lentokentille lähelle Äänis-linnaa ja lopuksi Hirvaksen kentälle Kontupohjan länsi-puolelle.

Vain 22-vuotiaana hän palveli moottorihuoltoryh-män päänä, 24 lentokonetta huollettavanaan. Hän muiste-lee 1942 syksyn kirpeitä kuu-tamoöitä, jolloin venäläiset olivat päättäneet tehdä heis-tä lopun pommittamalla sir-palepommeilla kaiket yöt.

Sodan jälkeen hän ehti työskennellä Aero Oy:ssä, ennen kuin siitä tuli Finnair. Hän kertoi tulleensa perhei-neen “seikkailuhalusta” Ka-nadaan v. 1951.

ANNELI LUKKA

Montrealin veteraaneja juhlatunnelmissa: Vasemmalta An-

na-Liisa Jalava, Harald Fernberg, Aarne Kytölä, Keijo Sal-

oranta, illan juontaja Erkki Kuutti ja sotaleski Kaiho Pessi.

Kanadan vanhin suomalainen sotaveteraaniyhdistys

Montrealin Aseveljet vietti huhtikuun 23. päivänä 70-

vuotisjuhlaansa. Hyisen kylmä kevätsade ei estänyt

lukuisaa veteraani- ja kannattajajoukkoa osallistu-

masta juhlajumalanpalvelukseen ja myöhemmin oh-

jelmalliseen juhlaillalliseen ranskankielisen Kanadan

suurimmassa kaupungissa.

Sotaveteraaniliiton neu-vottelukunta kokoontui Helsingissä 20. huhti-

kuuta Ossi Sunellin johdolla päivittääkseen tietojaan lii-ton ajankohtaisesta tilantees-ta sekä tutustuakseen toisiin-sa uusiutuneessa kokoonpa-nossa. Liiton puheenjohtaja Aarno Strömmer kertoi lii-ton nykytilanteesta ja ajan-kohtaisista hankkeista, mm. Sotaveteraaniliiton tulevasta historiasta, jota Kaarle Su-

Sotaveteraaniliiton neuvottelukunta kokoontuilamaa kirjoittaa. Toiminnan-johtaja Markku Seppä kertoi viime vuoden toiminnasta, taloudellisesta tilanteesta esi-tellen tilinpäätöksen. Sosiaa-lisihteeri Anni Grundström selvitti veteraanikuntoutuk-sen tilaa todeten olevansa huolissaan siitä, mitä tapah-tuu ellei korotettuja määrä-rahoja käytetä. Veteraanit ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä asuvat. Kaikkiin yhdistyksiin pitäisi

hänen mielestään saada sosi-aalineuvoja.

Keskustelussa Anneli Tai-na toi esiin, että neuvottelu-kunta voisi omalta osaltaan olla yhteydessä kuntiin kun-toutusasiaa tukeakseen. Ir-meli Lemberg korosti koti-palvelujen merkitystä.

Neuvottelukunnan va-rapuheenjohtajiksi valittiin Veikko Löyttyniemi ja Irme-li Lemberg. Suomen Sotaveteraaniliiton neuvottelukunta koolla Helsin-

gin pääpostin tiloissa Ossi Sunellin johtaessa puhetta.

Juhlajumalanpalveluksessa Suomesta tulleen kenraali-

luutnantti Heikki Koskelon ympärillä Toronton veteraanit

vas. Ben Järvenpää, Veikko Kallio ja Sauli Häkkinen


Antero Mäkelän Fin-landia-talolla Hel-singissä 5.4 pidetys-

sä asemiesillassa lausuma runo Rintamamiehen tes-tamentti, joka kertoo Jun-nu Jokipuun viimeisestä kir-jeestä kotiin, kosketti syvästi yleisöä (Sotaveteraani 2/05). Lukuisat paikalla olleet ovat jälkeenpäin eri yhteyksis-sä kertoneet kyseisen runo-esityksen olleen tilaisuuden mieleenpainuvimpia anteja. Reservin majuri Risto Hiek-ka Turusta tahtoo toimituk-selle lähettämällään kirjeellä muistuttaa, että Rintamamie-hen testamentti -runossa ei ole kysymyksessä fiktio vaan elävä todellisuus.

Risto Hiekka kertoo Yleisradion kello 11 lähe-tyksen joitakin vuosia sitten selostaneen Vantaan työvä-enyhdistyksen esitystä Otto Mannisen runosta Rintama-miehen testamentti. Esityk-sessä vakuutettiin moneen kertaan kysymyksessä ole-van fiktio ja ettei runolla ole

Todellisuuspohjainen Junnu Jokipuun testamentti elää nousukautta

todellisuuspohjaa. – Esitys antoi sellaisen vaikutelman, että kartanon muonamies ei voi olla isänmaallinen, Risto Hiekka toteaa. Hän mainit-see tunnin kuluessa jutun ra-diosta kuultuaan soittaneen-sa Yleisradioon ja kertoneen asian oikean laidan.

- Isäni Berndt Viktor Hiekka omisti Karunan (nyk. Sauvon kuntaa) kunnassa olevan Steningen kartanon. Arvo Jokipuu (puhuttelu-nimeltään Junnu) oli meillä navettamiehenä. Hän toimit-ti rehut navettaan ja kärrä-si pois lannan. Navetassa oli 100 lypsylehmää ja 50 päätä nuorta karjaa, joten hän oli täystyöllistetty. Työnsä hän teki hyvin ja tuli hyvin toi-meen työkaveriensa kanssa..

- Syyskuussa 1939 lähdim-me sitten Steningestä, viisi muonamiestä, veljeni Osmo ja minä ”ylimääräisiin ker-tausharjoituksiin”. Toimin talvisodassa vänrikkinä kk-joukkueen johtajana siinä kiväärikomppaniassa, jossa

Junnu Jokipuu toimi sotamie-henä. Hän palveli komppani-an B 2 tukikohdassa, minä olin viereisen B 3 tukikoh-dan päällikkö. Niinpä minä kirjoitin kotiin Junnun kaa-tumisesta. Veljeni Osmo kaa-tui komppanianpäällikkönä 26.2.1940.

- Arvo Jokipuu kirjoitti paljon kirjeitä, paitsi vaimol-leen, myös muille sukulaisil-leen. Hänen kielenkäyttönsä, esimerkiksi oikeinkirjoitus, oli erinomaista. Isänmaalli-suus huokui kaikista kirjeis-tä. Hän oli käynyt kansakou-lun Tampereella, mistä hän oli kotoisin, Risto Hiekka mainitsee.

Selostus Junnusta Sauvo-Karunan sotaveteraaneille 10 vuoden takaaRisto Hiekka kertoo paimi-olaisen Sirkka-Liisa Laak-sosen lausuvan useissa Sau-vo-Karunan Sotaveteraanien juhlissa Rintamamiehen tes-tamentti-runoa ja tavoitta-

en lausunnallaan loistavasti runon syvimmän sanoman. Kymmenisen vuotta sitten hän itse kirjoitti seuraavan selostuksen Sauvo-Karunan veteraaneille:

Talvisodassa JR 14:n pa-taljoonan 4:nnen kivääri-komppanian sotamies Arvo Jokipuu, lempinimeltään Junnu, kaatui 28 vuoden ikäi-senä joulukuun 20. päivänä 1939 Karjalan Kannaksel-la Muolaanjärven Suursuol-la. Karunalaisista hän kaatui ensimmäisenä. Hän oli työs-sä Karunassa Steningen kar-tanossa, jossa häntä jäivät suremaan leski Helmi ja nel-jä pientä lasta, Eila, Salme, Helmi ja Aarne.

Kesällä 1940 julkaistiin Suomen Kuvalehdessä kes-kiaukeamalla runoilija Otto Mannisen 13-säkeinen runo ”Rintamamiehen Testament-ti”, joka on kertomus Junnun kaatumisesta. Runo sisältyy myös Mannisen runokokoel-maan (WSOY). Runon syn-tyhistoria on seuraava:

Talvisodan Helsingin pommitusten takia asui Olga Hiekan sukulaisperhe, Ram-stedtit Steningenissä. Profes-sori John G. Ramstedt sai

luettavakseen Helmi Joki-puun Junnulta saaman viimei-sen kirjeen, jossa oli mukana 20 markan seteli ja kehotus hankkia kullekin lapselle pie-ni Suomen lippu. Kirjeen muu sisältö on pohjana koko runol-le. Prof. Ramstedt joutui läh-temään Helsingin yliopiston konsistorin kokoukseen ja otti kirjeen mukaansa. Helsingis-sä hän tapasi Otto Mannisen, joka sai kirjeen luettavakseen. Kertomus Junnusta ja hä-nen perheestään sekä kirjeen isänmaallinen henki liikutti Mannista niin, että hän kir-joitti tämän runon.

Runo on tapahtumien mu-kainen muutoin, paitsi että Manninen on käyttänyt ru-nollista vapautta 2. säkeessä, jossa sanotaan että Junnun kotiväelle Junnun kaatumista koskevan tiedonkin lähettäjä olisi kaatunut, jolla hän tulee viitanneeksi veljeeni. Veljeni Osmo tosin kaatui, mutta hän taisteli I pataljoonassa eikä tiennyt Junnun kaatumises-ta. Sen sijaan tiedon lähettä-jä olin minä, joka taistelin tu-kikohdassa B 3, Junnu taisteli viereisessä tukikohdassa B 2

RISTO HIEKKA

Sotaveteraa n i lehden numerossa 2/2005 oli Heikki Korpelan kir-

joitus täistä ja niiden torjun-nasta sotien aikana rintama-oloissa. Täisaunat olivat koh-talaisen tehokkaita ja niiden ansiosta täikanta pysyi ehkä siedettävällä tasolla.

Minulla oli kuitenkin oma keinoni jolla pidin täit loitol-la ainakin itsestäni. Sitä en muista miten olin idean kek-sinyt, mutta kohtalaisen hyvin se toimi. Sisareni ompeli mi-nulle pienen kurenauhapus-sin. Apteekista ostin lomareis-sulla kuivaa kamferia ja lai-toin sitä pienen palan tuohon kurenauhapussiin. Kiinnitin pussin tuntolevyn naruun ja

Kamferi tehosi täin torjuntaansiitä levisi paidan sisälle kam-ferin haju. Sitä hajua eivät täit tuntuneet sietävän ja pysyivät minun paidastani poissa. Ah-taissa etulinjan ryhmäkorsuis-sa niitä pakostakin joku löytyi vaikka päällysvaatteista, mut-ta pääsääntöisesti sain olla täiltä rauhassa.

En ole kuullut keneltäkään muulta kuvailemani keinon käyttämisestä kuullut. Olisi-kin kiva kuulla olinko minä ainut joka sillä tavalla piti täit itsestään loitolla. Päätäitä ei minulla koskaan ollut enkä muista kuulleen toisiltakaan.

Eikös ollutkin helppo ja tehokas ratkaisu?

LAURI HAIKO

Kesällä 1944 puhkesi

Karjalan kannaksella pu-

natautiepidemia ja lähes

kaikki kannaksen taiste-

lijat sairastuivat tähän

kuumeiseen veriripuliin.

Punatauti (shigelloosi,

dysenteria) on shigellabak-

teerin aiheuttama haavai-

nen suolistotulehdus. Sen

jälkitautina voi esiintyä

krooninen niveltulehdus,

virtsaputken ja sidekalvon

tulehdus sekä ihottuma.

Tämä sotatautina tun-nettu veriripuli on rat-kaisevasti vaikuttanut

useiden sotien kulkuun ja se ohjasi myös toisen maailman-sodan kulkua. Satojatuhansia saksalaisia ja neuvostoliitto-laisia sotilaita sairastui puna-tautiin itärintamalla, Staling-radissa ja Kurskissa vuosina 1942-1943. Noin 150 000 suo-malaista ja 250 000 neuvosto-liittolaista sotilasta sairastui punatautiin Talissa, Ihanta-lassa, Äyräpäässä, Vuosal-mella ja Viipurinlahdella ke-sällä 1944.

Ensimmäiset suomalais-sotilaat sairastuivat veriri-

Kesällä 1944 punatautiepidemia uhkasi suomalaissotilaiden taistelukykyä Karjalan kannaksella

puliin jo Kuuterselän ja Sii-ranmäen taistelujen aikana, mutta suomalaissotilaiden joukkosairastuminen alkoi vasta heinäkuun puolivälis-sä. Kun ripuli oli uhkaamas-sa IV Armeijakunnan taiste-lukykyä antoi kenraali Taa-vetti Laatikainen 16.7.1944 käskyn ripulin ehkäisystä ja torjunnasta. Käskyn mukaan kaikki juomavesi oli keitettä-vä. Ripulipotilaita hoidettiin antamalla heille teetä, kaura-limaa ja mustikkakeittoa.

Puna-armeijan suurhyök-käys Karjalan kannaksella loi hyvät edellytykset ripulie-pidemian syntymiselle. Elin-tarvike-, vesi-, käymälä- ja käsihygienia huononi. Val-keasaaressa 9.6.1944 puhjen-nut puna-armeijan tulimyrs-ky synnytti sekasortoa ja pa-kokauhua. Lika ja pöly levisi kaikkialle. Vedenottopaikat saastuivat. Myös puna-ar-meijan desantit ja partisaanit saastuttivat suomalaisjouk-kojen vedenottopaikkoja. Vetäytymisvaiheen aikana suomalaissotilaat käyttivät juomavetenä yleisesti puro-jen ja suosilmäkkeiden pin-

tavettä tai maanpintaa pitkin valunutta sadevettä. Käskyis-tä huolimatta juomavettä ei puhdistettu eikä desinfioitu.

Epidemian kulku ja tartuntalähteetPäämajan bakteriologisen la-boratorion päällikkö, lääkin-tämajuri U.P. Kokko selvitti epidemian kulun ja tartunta-lähteet. Saastunut juomavesi oli tärkein tartuntalähde. Pu-natauti levisi myös kosketus-tartuntana sotilaasta toiseen joko suoraan tai esineiden välityksellä.

Etulinjan läheisyydestä puuttuivat käymälät ja ripu-liin sairastuneet levittivät tar-tuntaa tahraamalla ulosteil-laan etulinjan läheisyydessä olevan maanpinnan, Vetäy-tymis- ja viivytysvaiheen ai-kana käsien pesemiseen ei ol-lut mahdollisuuksia ja huono käsihygienia edisti tartunnan leviämistä kädestä käteen.

Venäläisten sotahistorioit-sijoiden mukaan punatautiepi-demia uuvutti puna-armeijan sotilaat Karjalan kannaksen suurtaisteluissa, Viipurinlah-della, Ihantalassa ja Vuosal-

mella. Kun suomalaissotilai-den joukkosairastuminen alkoi heinäkuun puolivälissä olivat Karjalan kannaksen suurtais-telut jo laantumassa ja suoma-laissotilaat olivat saavuttamas-sa torjuntavoiton.

Karjalan kannaksen suur-taisteluissa Suomi taisteli elä-

mästä ja kuolemasta ja Suo-men kohtalo ja olemassaolo olivat lukuisia kertoja veitsen terällä. Mutta vaikuttiko pu-natautiepidemia torjuntatais-telujen kulkuun, se jää arvai-lujen varaan.

HEIKKI KORPELA


Kannuksen entisten so-

tilaspoikien järjestämä

perinteinen puolustusvoi-

mien lippujuhlan päivän

viides maanpuolustuksen

perinnejuhla 4.6. toi esille

historiallisen aarteen, sil-

kistä valmistetun lipun,

jolla oli merkittävä tehtä-

vä Viipurin valloituksessa

1918.

Lipun ja sen historian löytänyt kotiseutuneu-vos Veikko Haapaleh-

to julkisti asian kuntoutuslai-tos Kitinkannuksessa pidetyn juhlan yhteydessä, jonka säi-lytykseen lippu luovutettiin.

Historia kertoo, että Kan-nuksen vapaaehtoisten olles-sa talvella 1918 vapaussodan rintamalla, kannuslaiset nai-set päättivät valmistaa heille oman lipun. Apteekkari Niilo Hagner lahjoitti varat lippua varten. Tampereen valloituk-sen jälkeen miehet pääsivät kotiin lomalle 9.4.1918. Alma Stenbergin kodissa naisten valmistaman lipun juhlallinen

Historiallinen aarre esille Kannuksessa

luovutus tapahtui kirkossa. Lipun otti vastaan insinööri Romillo Albrecht ja lippu-valan vannoi vapaaehtoisten puolesta vääpeli Armas Ki-vistö. Lipussa on Keski-Poh-janmaan kärppävaakuna ja kirjoitus ´Kannuksen vapaa-ehtoiset 1918 .́

Lippu oli miehillä muka-na Vaasan rykmentin 2. pa-taljoonan 6. komppaniassa. Valkoisten vallattua Viipurin 29.4.1918, Kannuksen vapaa-ehtoisten lippu sai kunnian hulmuta ensimmäisenä va-paan Viipurin raatihuoneen katolla.

Samana vuonna 1918 nais-ten valmistaman Kannuksen suojeluskunnan ensimmäi-nen lippu oli valkoinen, va-rustettuna Suomen leijona-vaakunalla ja suojeluskunnan nimellä. Lippua säilytetään sota-arkistossa, johon se vie-tiin isänmaallisten maan-puolustusjärjestöjen 1944 lakkauttamisen jälkeen. Sen sijaan vuonna 1942 Kannuk-sen Lotta Svärd-osaston lah-

Viipurin valtauksen yhteydessä 29.4.1918 hulmunnut lip-

pu tuotiin esille Kannuksessa 4.6.

joittama suojeluskunnan toi-nen lippu sekä vapaussodan veteraanijärjestön lippu tule-vat Kitinkannuksen säilytet-täväksi. Esillä olleita lippuja säilytettiin aluksi Kannuksen kirkossa, myöhemmin koti-seutumuseossa.

Perinnettä vaalitaan Perinteen tallennusta par-haimmillaan on myös kan-nuslaisten esiintuomat SK-filmit, joihin on äänitetty Veikko Haapalehdon laati-mat selostukset, Kitinkan-nuksen johtajan Hannu Lou-naston esittämänä. Juhlassa nähtiin videona 1926 Vetelin suojeluskuntatalon vihkijäi-set, 1938 suojeluskuntajärjes-tön hiihtomestaruuskilpailut Kannuksessa sekä 1943 so-tilaspoikien ja lottatyttöjen kesäjuhla Kokkolassa. Myös kaksi Jorma Salmelan sävel-tämää laulua, Sinivalkoinen ja Sotilaspoika, saivat ensiesi-tyksensä juhlassa sotaorpo-jen lauluryhmän, Jussi Wirk-kalan pianosäestyksellä esit-tämänä. Perinteitä on myös puhallinmusiikin alalta, siitä viikoittain harjoitteleva Ahti Orjalan johtama Kannuksen Soittokunta antoi mahtavan

Sotaveteraanien yhteis-

tä hengellistä päivää

vietettiin Tukholmassa

suomalaisessa kirkossa

7.6. Hengellisiä päiviä on

tapana pitää eri paikka-

kunnilla, jotta mahdolli-

simman moni voisi niihin

osallistua.

Sotainvalidien puheen-johtaja Olavi Soikka-nen toivotti juhlavieraat

tervetulleiksi. Jumalanpal-velus aloitettiin Suvivirrellä . Liturgina ja tekstinlukijana toimi pastori Markku Lidell, kanttorina, urkurina ja pia-nistina Merja Aapro. Myös oopperalaulaja Esa Aapro oli avustajana jumalanpal-veluksessa. Saarnan piti So-tainvalidien Veljesliiton pap-pi, rovasti Väinö Salokorpi Suomesta.

Päivän evankeliumin teksti kertoi Jumalan kutsus-ta suuriin pitoihin. ”Monil-la teistä sotainvalideista ja puolisoista on puhuttelevia kokemuksia Jumalan kutsun lähelle tulosta. Tänään taas

Hengellinen päivä Tukholman suomalaisessa kirkossa

häntä minä en aja pois.”Saarnan jälkeen Herran

ehtoollisen jakoivat Väinö Salokorpi ja Markku Lidell.

Jumalanpalveluksen jäl-keen siirryttiin seurakun-tasaliin ruokailemaan, jos-sa emännät olivat keittäneet maittavan lihakeiton.

Kirkkoneuvoston puheen-johtaja Matti J. Korhonen toi-votti vieraat lämpimästi ter-vetulleiksi. Esa Aapro lauloi mm. Sillanpään marssilau-lun ja Sibeliuksen Ristilukin. Väinö Salokorpi kertoi ter-veiset Suomesta esittäen kol-me Yrjö Kilpisen laulua Tun-turilaulujen sarjasta. Merja Aapro säesti pianolla kaikkia laulajia. Jouko Junttila lausui runon ”Milloin on ihminen kaikkein kaunein”, asia jota itse kunkin sietää miettiä. Juhla päättyi lähtökahveihin. Juhlan järjestäjät ja emännät ansaitsevat suuret kiitokset, samoin sanomalehti Ruotsin suomalainen, joka oli lahjoit-tanut ruokatarjoilun.

TAUNO JOKIMÄKI

täällä juhlassamme Kris-tus on hyvin lähellä. Kaikki ovat kutsutut Jumalan juh-liin. Lupauksensa mukaan – ja mihin muuhun me voi-simmekaan vedota – Kristus on läsnä meidän keskelläm-me. Lupaus syntien anteek-si antaumuksesta tarkoittaa sinua. Pyhästä ehtoollisesta saat vakuutuksen tästä, kun saavut Herramme juhla-ate-rialle yhdessä toisten syntis-ten kanssa ja täältä kirkos-ta saat sitten lähteä siunaus mukanasi arjen askareihin. Sotainvalidien ja sotaveteraa-nien tunnuslausetta ´Veljeä ei jätetä´ on 65 vuoden ajan olut velvoittava viesti, jota on par-haan mukaan myös pyritty toteuttamaan. Tässä on näh-tävissä jotain hyvin keskeis-tä Kristuksen seurakunnan tehtävästä. Kristus on tullut veljeksemme. Ennen viimeis-tä iltahuutoa pitäisi jokaisen veljen ja sisaren saada selkeä kutsu Jumalan juhlaan, jossa kaikki on valmiina. Vapahta-jamme Jeesus Kristus sanoo: Joka tulee minun tyköni,

näytteen esiintymällä isän-maallisessa juhlassa.

Juhlapuhujana kansan-edustaja Mika Lintilä antoi kiitosta entisten sotilaspoi-kien perinnetyöstä ja vakuut-ti, että kotirintaman ja maan-puolustuksen perinteiden vaaliminen on yhteinen vel-

vollisuutemme ja tahtomme. ”Veteraanisukupolvet ovat kirjoittaneet Suomen histori-aa sydänverellään. Tällainen perintö on aina vaalimisen arvoinen ja sitä tulee arvos-taa”, vakuutti puhuja.

PASI JAAKONAHO

��

��

�� !"#�"$%�� &�� '(!()��$�� '��'�&'#�''*

�� + �,�� ,�� ,��

(��-

��.�� /!�01111202�3'!�*�

*��-

(��-


Joutukaa sielut on ai-

kamme kallis, vuotemme

virtana vierivät pois. Virsi

kajahti voimakkaana noin

1600 sotiemme vete-

raanien itäisen Suomen

kirkkopäiville osallistu-

jan toimesta 7. 6. Imatran

Urheilutalossa. Päivää

vietettiin Me etsimme

isänmaata -tunnuksen

alla.

Jumalanpalveluksella al-kanut kirkkopäivä jatkui ruokailun kautta päivä-

juhlaan huipentuen koski-näytökseen.

- Jo osanottajamäärä il-maisee sen, että alueellinen kirkkopyhä on, veteraanien kunnon huomioon ottaen, paras vaihtoehto. Osallistujat ovat jo sen ikäisiä, etteivät he jaksa matkustaa kauaksi ja haluavat palata omaan kotiin yöksi samana päivänä, järjes-telytoimikunnan puheenjoh-taja Ilmari Virolainen sanoi päiväjuhlan avaussanoissaan.Hänen mukaansa uskonnolli-suus näyttelee edelleen suur-ta osuutta veteraaniväestön keskuudessa.

- Sen merkitys ei ole lai-mentunut sotavuosista, vaan päinvastoin. Kun ikä kasvaa, niin tuon puoleiset asiat tule-vat läheisemmäksi, hän jat-koi.

Mikkelin hiippakunnan piispa Voitto Huotari otti sa-najumalanpalveluksessa saar-

Imatran kirkkopäivillä yli 1600 osallistujaa

nansa johdoksi Luukkaan evankeliumin 19. luvun ja sen 1-10 jakeet, jotka kertoivat je-rikolaisesta publikaanien rik-kaasta miehestä Sakkeukses-ta, joka oli kiivennyt puuhun, nähdäkseen paremmin Jee-suksen.

- Sakkeus on Raamatun tunnetuimpia miehiä. ”Sak-keus, tule kiireesti alas.” Tä-hän Jeesuksen kutsuun Sak-keus vastasi, tuli alas puusta ja liittyi Jeesuksen seuraajaksi.- Te sotiemme veteraanit olette kuulleet monia kutsuja elämän varrella: kutsu työ-hön, kutsu rakentamaan per-he-elämää, kutsu kantamaan vastuuta yhteisistä asioista, kutsu puolustamaan isän-maamme itsenäisyyttä. Me seuraavien sukupolvien suo-malaiset muistelemme kiitol-lisina sitä, miten te olette vas-tannet myönteisellä tavalla näihin kutsuihin. Siinä on yhä velvoittava esimerkki meille. Samalla kannamme huolta siitä, että kansamme elämä jatkuisi hyvissä merkeissä.- Yhdessä teidän kanssanne muistelemme myös Jumalan armoa ja läsnäoloa kansam-me ja oman elämämme mo-nissa vaiheissa. Tämä kirk-kopäivä on kaikkineen yh-teisen muistelemisen päivä. Muistelemme myös sitä, mi-ten Jumala on kutsunut mei-tä kuten Sakkeusta aikanaan.Piispa Huotari päätti saar-nansa:

- Jumalan armoa on, että hän toistuvasti meitä kutsuu. Voimme turvallisesti luottaa siihen, että Jumala on ar-mossaan kansamme tänä päi-vänä. Hänhän on luvannut: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman lop-puun asti. Ratkaisevaa ei ole, miten olemme aikaisemmin suhtautuneet Jumalan kut-suun. Tämä päivä on tärkein. ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi”, sanoi Jeesus Sakkeukselle. Tänään on pelastus meidän osanam-me, kun vain turvaudumme luottavasti sanan lupauksiin. Armossaan Jumala haluaa näin vahvistaa meitä, jotta kaikissa elämämme vaiheis-sa pysyisimme hänen yhtey-dessään.

Mikkelin hiippakunnan piispa Voitto Huotari ja valtioneuvos Riitta Uosukainen Itäisen

Suomen kirkkopäivillä Imatralla.

Imatran kirkkoherra Olli Aalto lähetti kolme sep-pelepartiota sankari-

vainajien muistomerkeille. Näyttelijä Kari Kinnari esitti otteita Johanneksen evanke-liumista, uskon voimasta.

Kirkkopäivän rukousryh-män pyyntö kuului: Anna voimia itsekkyyden poispa-noon. Anna veteraaniveljille ja sisarille valoisa vanhuus.

Päivän päätöspuheenvuo-ron käytti Etelä-Karjalan So-taveteraanipiirin puheenjoh-

”Arvostan suuresti”Valtioneuvos Riitta Uosukai-nen sanoi arvostavansa suu-resti kutsua, tulla pitämään juhlapuhe kirkkopäivillä. Erityisesti hän oli iloinen siitä, että päivää vietetään Imatralla, kaupungissa, jonka kohtaloon sota niin monella tavalla on vaikuttanut – niin kuin se on vaikuttanut Tei-dänkin kohtaloihinne, hän sanoi, kohdistaessaan sanan-sa veteraaneille.

- Kaikkein ankarinta oli kuitenkin Teillä, jotka uh-rasitte elämästänne vuosia Suomen puolesta, mutta ette siitä aikanaan kiitosta saa-neet. Saitte vastaanne karme-an repliikin: ”Mitäs menitte.” Ja kuitenkin Te onnistuitte. Suomi säilytti itsenäisyyten-sä. Voittoisa saavutus on Tei-dän ansiotanne, kunnioitetut veteraanit. Siitä haluamme Teitä kiittää ja yhdessä Tei-dän kanssanne kiittää Ju-malaa vapaasta isänmaasta. Haluamme hiljentyä muiste-

lemaan ja kiittämään myös heitä, jotka eivät taistelus-ta palanneet - tai jotka ku-luneiden vuosikymmenten mittaan ovat poistuneet jou-kostamme, kiitoksitta, puhu-mattomuuden muurin ympä-röimänä.

- Te jouduitte raskaiden sotavuosien jälkeen rakenta-maan tämän maan perushy-vinvoinnin sekä sen lisäksi maksamaan korkeat sotakor-vaukset, joita maksettiin kah-deksan vuoden ajan. Tuosta kaikesta selvittiin! Veteraani-sukupolvi on tehnyt uskomat-toman urakan. On päivänsel-vää, ettei tämä onnistunut omin voimin. Tarvittiin lujaa luottamusta siihen Jumalaan, joka isänmaankin on antanut ja jonka aivoituksia ei ihmi-nen aina ymmärrä, valtioneu-vos Riitta Uosukainen sanoi.

JUKKA LEHTINEN

Veteraanien jäljet viipyvät metsissä ja vainioilla

taja Asko Airola. -Tämä kirkkoväki on

erikoinen joukko, se sama joukko joka kutsuttiin pal-velukseen vaatimattomalla sotilaskoulutuksella, ei oltu ulkonaisestikaan paraati-joukkoa, mutta lähtöä ei het-keäkään epäilty. Tämän jou-kon jäljet viipyvät yhä piha-poluilla, metsissä ja peltojen pientareilla, vainioilla...

MAIJA NEVALAINEN

Aimo Tasa ja Jaakko Kotonen Virolahdelta osallistuivat Kirkkopäiville.


Eläkkeensaajan hoitotuki auttaa selviytymään vaikeuksista

Ikä-hankkeessa, joka on osa Kansanterveyslai-toksen geriatrisen kun-

toutuksen vaikuttavuustut-kimusta, on äskettäin todet-tu, että vanhusten ja heidän omaistensa sekä ammattihen-kilöidenkin tietämys etuuden myöntämisperusteista ja ha-kemisesta on puutteellinen. Tämän vuoksi on paikallaan antaa etuustietoa myös Sota-veteraani-lehdessä sekä sa-malla tähdentää veteraaniyh-teisöjen mahdollisuutta välit-tää tietoa paikallisesti.

Veteraanin toimintakyvyn

Sotiemme rintamaveteraanit ovat väestöryhmä, jolla

on vain sille kuuluvia laissa määriteltyjä erityisetuuk-

sia, muun muassa rintamalisät ja kuntoutus. Veteraa-

nit ovat tietenkin oikeutettuja saamaan myös yleisiä

sosiaalipalveluja ja -etuuksia, joista on säännöksiä

eritoten kansaneläkelaissa. Yksi näistä etuuksista on

siinä säännelty eläkkeensaajan hoitotuki.

muutokset havaitaan yleensä omaisten taholla, laitos- tai avokuntoutuksen yhteydessä tahi terveydenhuollon järjes-tämillä kotikäynneillä. Ter-veyden ja kunnon heiketessä veteraani ei useinkaan enää itse osaa tai jaksa hakea hoi-totukea, vaan hänen on tar-peen saada tähänkin apua. Vuoden 2004 alusta voimaan tullut hallintolaki korostaa avointa tiedottamista. Sosi-aali- ja terveydenhuollon am-mattihenkilöiden sekä Kelan toimihenkilöiden tulisi ker-toa hoitotuesta kohdatessaan työssään henkilöitä, jotka ovat sen tarpeessa, ja opastaa hakutoimissa.

Tuen myöntämisperusteet ja suuruusEläkkeensaajan hoitotukea voidaan myöntää henkilölle, jonka toimintakyvyn voidaan sairauden tai vamman joh-dosta todeta alentuneen yh-täjaksoisesti ainakin vuoden ajaksi, tarvittavan hoidon ja palvelusten erityiskustannus-ten korvaamiseksi.

Yleisedellytys tuen saami-selle on, että kyseiset kustan-nukset ovat suuremmat kuin säännöksin vahvistettu tuen määrä. Tuen saamiseen eivät vaikuta hakijan tulot ja per-heen varallisuus. Hoitotuki ei ole verotettavaa tuloa. Hoito-tukea voidaan maksaa takau-tuvasti yhdeltä vuodelta.

Hoitotuki on porrastet-tu kolmeen suuruusluokkaan sen mukaan, miten paljon ja kuinka usein hakija tarvitsee säännöllistä toisen henkilön apua ja ohjausta henkilökoh-taisissa toimissaan, esimer-kiksi pukeutumisessa, hoito-

toimenpiteissä, hygieniassa, liikkumisessa, kotitaloustöis-sä ja kodin ulkopuolella asi-oinnissa, sekä minkä verran erityiskustannuksia aiheutuu sairaudesta.

Tällä haavaa hoitotuki on 51,98 euroa, korotettu hoi-totuki 129,40 euroa ja eri-tyishoitotuki 258,79 euroa kuukaudessa.

Tuen hakeminen ja tarkistaminenHoitotukea haetaan Kelalta. Hakulomakkeita saa Kelan toimipaikoista ja internet-si-vuilta www.kela.fi Hakemuk-seen tulee liittää tuore lääkä-rinlausunto C. Hakemukses-sa tulee antaa riittävät tiedot muun muassa siitä, miten ha-kija selviytyy arkitoimistaan, ja tarvittavien tukitoimien kustannuksista.

Tarvittaessa hakemukseen voidaan liittää sosiaaliviran-omaisen, kotisairaanhoidon tai muun asiaa tuntevan ta-hon selvitys avuntarpeesta ja sen antamiskustannuksista.

Ikääntyneen ihmisen toi-mintakyky ja palvelujen tarve saattavat muuttua nopeasti. Keskeisiä tahoja hoitotason tarkistamisessa ovat kotisai-raanhoidon ja -palvelun hen-kilöstö sekä hoitava lääkäri.

Myös Kelalla on tärkeä osuus hoitotuen tason tarkis-tamisessa, koska Kelassa on tietoja asiakkaan kulloinkin saamasta tuesta ja kustan-nuksista, muun muassa lää-kekuluista.

Pitkään jatkuva sairaus, lääke- ja hoitokulut sekä ko-tiavun tarpeen lisääntyminen aiheuttavat monelle sotiem-me veteraanille suoranai-sia taloudellisia vaikeuksia. Eläkkeensaajan hoitotuki on tarkoitettu juuri näiden kus-tannusten tueksi.

ANNI GRUNDSTRÖM

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton

internet-sivut ja verkkokauppa.

www.sotaveteraaniliitto.fi


Hakemuksia tuli liit-toon 120 määräpäi-vään mennessä. Ha-

kemukset olivat kertomuksia eletystä elämästä ja arkipäi-vän vaikeuksista. Kaikki ha-kijat olivat kuntoutuksen ja virkistyksen tarpeessa ja niinpä saimme järjesteltyä heille kaikille mahdollisuu-den nauttia tänä kesän yh-den viikon ajan ohjelmallises-ta täysihoidosta, joka toivon mukaan antaa uusia voimia jaksaa eteenpäin.

Ensimmäisellä viikolla 50 naistaSarjan aloitti Kalajoen Kris-tillisellä opistolla järjestetty viikko 16–20. toukokuuta.

Opistolle kokoontui 50 naista. Vain seitsemän heis-tä oli aikaisemmin osallistu-nut johonkin kuntoutukseen, lähinnä jaettuun kuntoutuk-seen edesmenneen puolison-sa kanssa. Osallistujien kes-ki-ikä oli 78 vuotta. Joukko kokoontui seitsemän sotave-teraanipiirin alueelta. Eteläi-simmät olivat Satakunnasta ja Pirkanmaalta ja pohjoisim-mat kaukaa Lapista. Viikko oli muuten maksuton, mutta

Sotaveteraaniliiton ja Naisjärjestön kunto- ja virkistysviikot käynnistyivät

matkat ja viikolla saadut hoi-dot olivat itse kustannettavia.

Viikon vastuullisina vetä-

jinä toimivat Helvi Peltonen Oulusta ja Ruusa Samppa-la opistolta. Heidän kerto-mansa mukaan ohjelma oli monipuolista ja itku ja nau-ru kulkivat käsikädessä, kun ohjelmien suorittajien esityk-set saivat tunteita purkautu-maan. Kohokohtana vetäjät mainitsivat Kalajoen mies-kvartetin serenadin ja kant-tori Veli Ainalin Kalajoen uusien urkujen esittelyn sekä näytöksen jalkatyöskentelys-

tä urkuja soitettaessa. Eikä pidä unohtaa maittavaa ruo-kailua, valmiiseen ruokapöy-tään istahtaminen oli monel-le ylellisyyttä.

Arkipäivän kotona selviytymisen ongelmatVieraillessamme Keski-Poh-janmaan naistoimikunnan puheenjohtaja Anna-Kaija Annalan ja sihteeri Liisa Yli-Norpan kanssa Kalajoella yh-teisessä keskustelussa nou-si selkeästi esille arkipäivän kotona selviytymisen ongel-mat. Haja-asutusalueella pit-kät matkat kauppaan ja mui-hin asiointipisteisiin julkisten

Marjatta Oikarinen tukena Aino Hytösen selviytymisessä. Ainon 93-vuotias aviomies

oli toppuutellut vaimoa soittamasta päiväsaikaan kun kotimiehellä tuntui kiireitä riit-

tävän. 60 avioliittovuoden jälkeen oma loma on jo kokemus sinänsä ja muistoja riit-

tää kotiin vietäväksi.

liikennevälineiden vähyyden tai jopa puuttumisen vuok-si tuottivat vaikeuksia päi-vittäisessä selviytymisessä. Ajokorttia ei useimmalla tä-män sukupolven naisella ole. Lääke- ja hoitokulujen kalle-us aiheuttavat usein pienellä eläkkeellä elävälle taloudel-lisia vaikeuksia, joten esim. siivous- ja muita palveluja ei yksinkertaisesti ole mahdolli-suus ostaa. Huoli tulevaisuu-desta ja kotona selviytymises-tä painoikin monen osallistu-jan sydäntä.

Kunto- ja virkistysviikol-le osallistui 85-vuotias Aino Hytönen Konnevedeltä. Hän liikkui jalka-amputaation jälkeen pyörätuolilla ja hä-nen ilonsa olikin suunnaton, kun hän sai mahdollisuuden osallistua yhdessä saattajansa kanssa. Tulevaisuudessa tämä on varmasti otettava yhä use-ammin huomioon palveluja järjestettäessä. Yksin lähte-miseen eivät voimat riitä ja usein se voi olla mahdoton-takin liikuntaesteiden vuok-si. Tarvitsemme monenlais-ta yhteistyötä toimintaamme suunniteltaessa.

Olisiko tässä haaste myös meidän kannattajajäsenil-le, tarvitsemme kuljetus- ja saattoapua, etteivät he, joi-den arkipäivään on saatavis-sa hiukan iloa ja valoa, jäisi kotimökkiin osallistumisen mahdottomuuden vuoksi.

Viidenkymmenen ensim-mäisen osallistujan yhteinen toive oli, jatkakaa tätä toi-mintaa. Varmaa lupausta ei voitane antaa, mutta ainakin lupaamme yrittää.

ANNI GRUNDSTRÖM

Suomen Sotaveteraaniliiton ja Naisjärjestön yhdessä

toteuttamat ja liiton kustantamat kunto- ja virkistys-

viikot alkoivat Kalajoella toukokuussa. Ohjattuja kun-

toja virkistysviikkoja järjestetään kuluvana kesänä

kolme. Kunto- ja virkistysviikkojen järjestämisellä on

piirien ja yhdistysten sekä Naisjärjestön toiminnassa

pitkät perinteet. Tavoitteena on nyt löytää sellaisia

sotaveteraanien omaishoitajia, puolisoita ja leskiä,

jotka aikaisemmin eivät ole voineet osallistua tällai-

siin virkistystilaisuuksiin.

Kansanedustaja Olli Nepponen on esittä-nyt valtioneuvoston

asianomaisen jäsenen vas-tattavaksi kysymyksen siitä, mihin toimenpiteisiin halli-tus aikoo ryhtyä tukeakseen veteraania hoitavan aviopuo-lison jaksamista ja aviopuoli-son oikeuttamiseksi avokun-toutukseen.

Kysymyksen perusteluis-sa todetaan rintamaveteraanin aviopuolison voivan osallistua laitoskuntoutukseen samanai-kaisesti veteraanin kanssa sa-

Eduskunnassa kirjallinen kysymys rintamaveteraanin puolison mahdollisuudesta avokuntoutukseen

massa kuntoutus- tai hoitolai-toksessa, jos yhteinen hoitojak-so on kuntoutuksen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista. Vuoden 2005 alusta voimaan tulleella asetuksella rintamave-teraanien kuntoutuksen paino-pistettä siirrettiin laitoskuntou-tuksesta päivä-, koti- ja muu-hun avokuntoutukseen. Muutos merkinnee sitä, että vähintään puolet kuntoutuksesta annetaan avokuntoutuksena.

Samalla säännösten muutos on johtanut siihen, että merkit-tävä osa rintamaveteraanien

puolisoista, jotka aiemmin oli-vat saaneet laitoskuntoutusta, eivät enää saa mitään kuntou-tusta. He ovat kuitenkin ene-nevästi avun ja tuen tarpeessa jaksaakseen edelleen hoitaa ve-teraania. Yhä useampi puoliso kärsii etenkin niska- ja hartia-säryistä nostaessaan ja auttaes-saan veteraania selviytymään päivittäistoimissa. Lisäksi he tarvitsevat apuvälineiden käy-tössä ja muissa käytännön asi-oissa neuvontaa, jota he ovat tottuneet saamaan laitoskun-toutuksen yhteydessä.

Pavimento OySähkötie 8

01510 VantaaPuh. 09-668 9590www.pavimento.fi


Lapissa kuljetuksiin käytettiin kahta tal-vitietä, joista Skibot-

nista tuleva tie ylitti rajan Kilpisjärvellä. Kirkkonie-men satamassa puretut lastit puolestaan rahdattiin pitkin Petsamon aluetta sivuavaa talvitietä, joka päättyi Iva-lon kautta puolensataa kilo-metriä etelämpänä olevalle Tankapirtille, jonne maantie tuolloin ylettyi. Päätös tien jatkorakentamisesta suoma-laisvoimin aina Petsamoon saakka tehtiin kesällä 1916. Kun vallankumouksen jäl-keen työt keskeytettiin jou-lukuussa 1917, tiestä oli val-miina vajaan parinkymme-nen kilometrin pätkä Ivalosta koilliseen.

Petsamoa perimässäSuomen julistautuessa itse-näiseksi 6.12.1917 muistettiin myös Venäjän keisarin 1864 antama lupaus saada maayh-teys Jäämerelle korvaukse-na Venäjään liitetystä aikai-semmin suuriruhtinaskun-taan kuuluneesta Siestarjoen kivääritehtaan alueesta. Tuo lupaus oli jäänyt täyttämät-tä. Itsenäisen Suomen myö-tä oli lähtökohtaisesti selvää, että suomalaiset tulisivat vaa-timaan Petsamon aluetta it-selleen.

Maaliskuun alussa 1918 veljessodan riehuessa Suo-messa Neuvosto-Venäjä oli allekirjoittanut sopimuksen punaisen puolen kansanval-tuuskunnan kanssa Petsamon alueen luovuttamisesta Suo-melle. Vähän myöhemmin parin tohtorimiehen johtama toistasataa valkoista vapaa-ehtoista käsittävä epäviral-linen ja epäsotilaallinen ret-kikunta teki turhan yrityk-sen Petsamon valtaamiseksi. Seuraavassa yrityksessä vuo-den 1920 alussa oli mukana myös Suomen hallitus, jonka päätöksellä lähetetty sotilas-komennuskunta joutui pa-laamaan tyhjin toimin huhti-kuun alussa.

Tartossa kesäkuussa 1920 alkaneet rauhanneuvotte-lut Neuvosto-Venäjän kans-

Yhteys Jäämerelle jäi lyhytaikaiseksi

Petsamo – Tarton rauhasta Lapin sotaan

keen loppuun viemistä että rautatien rakentamista pidet-tiin alusta alkaen välttämät-tömänä. Rautatien myötä kaavailtiin tulevaisuudessa muun muassa Huippuvuoren kivihiilen tuontia. Jo tuolloin ymmärrettiin rakennettavan sataman merkityksen koros-tuvan kriisiaikoina, jolloin se takaisi pääsyn maailman merille.

Toinen käsivarsiPetsamo liitettiin Suomeen vuoden 1921 alussa. Tuosta 10 500 neliökilometrin alueesta muodostettiin hallinnon jär-jestelyä varten erillinen lää-ni, joka vuotta myöhemmin liitettiin kuntana Oulun lää-niin. Petsamon Neuvosto-Ve-

tamatta jäivät myös myö-hemmät jatkosodan aikaiset saksalaisten ratahankkeet – kapearaiderata Rovanie-meltä Petsamoon sekä arkti-sen radan ulottaminen Nar-vikista Kirkkoniemen kautta Petsamon nikkelikaivokselle. Rautatiehanke toteutui vasta toisen maailmansodan jäl-keen kun venäläiset rakensi-vat raideyhteyden Muurman-nin radalta.

Liikenneyhteyksien para-nemisen myötä Petsamoon syntyi merkittävä kalastus-teollisuus troolareineen, öl-jykeittämöineen ja kalajau-hotehtaineen. Säännöllisen linja-autoliikenteen myö-tä matkustivat suomalaiset suurin joukoin tutustumaan

myönsi neljäksi vuosikym-meneksi toimiluvan suurelle brittiläis-kanadalaiselle yh-tiölle, joka perusti kaivos-toimintaa varten Petsamon Nikkeli Oy:n. Kolosjoen kai-voskuilu valmistui talvisodan edellä ja suuri kaivoskaupun-ki oli syntymässä alueelle.

Ei antaudu tsuhna, eiTalvisodan aikaisessa pila-kuvassa neuvostosotilas tutki Suomen karttaa ja ihmetteli, ettei tsuhna antaudu vaikka molemmat kädet ovat ylhääl-lä. Moinen ajatus ei juolahta-nut edes Petsamon puolusta-jien mieleen, vaikka rajan yli tunkevaa neuvostodivisioo-naa torjumassa oli vain yksi erilliskomppania ja neljä van-

haa jäykkälavettista tykkiä. Hyökkääjän takana odotti toinen divisioona vuoroaan. Jatkossa se siirtyisi kärkeen hyökkäyksen edetessä pitkin Jäämeren tietä kohden Iva-loa. Kolmas neuvostodivisi-oona varmisti rannikkoa yh-dessä laivaston kanssa, jotta mahdollisesti Suomea autta-maan tulevat britit ja ranska-laiset eivät pääsisi yllättä-mään.

Sitkeää puolustustaistelua käyden vajaaksi pataljoonak-si kasvanut suomalaisjoukko vetäytyi välillä vastahyökkä-yksiä tehden viivytysasemasta toiseen. Aktiivisella sissitoi-minnalla vihollista häirittiin ja sidottiin selustayhteyksien suojaamiseen. Helmikuun 1940 loppuun mennessä yh-deksäntoista sissiosastoa oli toiminut vihollisen selustas-sa. Niiden vahvuus vaihteli parista ryhmästä aina kah-teen joukkueeseen saakka. Keskimäärin retki kesti pari viikkoa. Talvisodan päätty-essä asemat olivat vanhan ra-jan tuntumassa Nautsin länsi-puolella.

Moskovan rauhassa 13.3.1940 Suomi joutui luo-vuttamaan Neuvostoliitolle Kalastajasaarennon länsio-san uuden rajan päättyessä Maattivuonoon. Ilmeisesti halu olla ärsyttämättä brit-tejä oli pääsyynä itse Petsa-mon palautukseen. Tuossa vaiheessa Moskovan edun mukaista oli pysytellä suur-sodan ulkopuolella ja välttää kaikkia ristiriitoja länsival-tojen kanssa. Jatkossa saksa-laisten miehitettyä Tanskan ja Norjan maamme ainoaksi henkireiäksi länteen jäi Lii-nahamarin satama, jossa väli-rauhan aikana ennätti käydä pari sataa alusta.

Nikkeli avainasemassaNorjan miehityksen myötä kesän 1940 korvalla nikkeliä tavoittelevat saksalaiset tuli-vat Petsamon läntisiksi raja-naapureiksi. Uudessa tilan-teessa Moskova ryhtyi kesä-kuussa 1940 painostamaan Suomea saadakseen valvon-taansa Petsamon nikkelin sekä samalla parantaakseen strategista asemaansa tällä suunnalla. Tuossa painostuk-sessa Lontoo tuki kulissien takana Moskovaa nähden sii-nä mahdollisuuden estää sak-

Näkymä Liinahamarista suomalaisten palattua keväällä 1940. Petsamovuonon vastak-

kaisella rannalla näkyy kalajauhotehdas. SA-kuva.

Ensimmäisen maailmansodan aikana keskusvallat

- Saksa ja Itävalta-Unkari sekä Turkki - katkaisivat

Venäjän normaalit kauppatiet länteen. Talvella 1916

Arkangelin sataman ollessa jäiden sulkema ja Muur-

mannin radan vasta rakenteilla, lännestä tulevaa apua

tuotiin sekä Norjan että Ruotsin kautta.

sa johtivat lopulta monen mutkan kautta rauhansopi-muksen allekirjoittamiseen 14.10.1920. Viimekädessä Suomi joutui valitsemaan. Petsamo saatiin, mutta suo-maisten miehittämistä Pora-järven ja Repolan kunnista jouduttiin luopumaan. Pet-samo katsottiin taloudelli-sesti arvokkaammaksi vaik-ka nikkelistä ei tuolloin vielä tiedettykään. Sekä tiehank-

näjän vastainen raja suuntau-tui Korvatunturilta koilliseen viivasuorana yli 200 kilomet-rin matkan Kalastajasaaren-nolle, jossa se taittui poh-jois-luoteeseen Vaitolahdelle. Norjan puoleinen raja nou-datti pääosaltaan Paatsjokea pitkin kulkevaa vanhaa raja-linjaa, joka Kolttakönkäältä lähtien tekee mutkan itään.

Alueen talouden kohen-taminen ja sen luonnonvaro-jen hyödyntäminen edellytti liikenneyhteyksien rakenta-mista. Tie saavutti 1930-lu-vun alussa Liinahamarin jon-ne rakennettiin myös satama. Ajatus rautatien rakentami-sesta jäi haaveeksi. Toteut-

uuteen maakuntaan, jonne turisteja houkutteli komea luonto, Jäämeri, Petsamon luostari sekä kalaisat vedet. Matkailumajojen ja hotelli-en ketju ulottui 1930-luvun lopulla Virtaniemestä aina Kalastajasaarennon Vaitolah-delle. Saman vuosikymme-nen lopussa valmistui myös lentokenttä.

Taloudellisesti ja myös poliittisesti Petsamon merki-tys kasvoi ratkaisevasti nik-kelilöytöjen myötä. Suurin esiintymä löytyi Kolosjoen Kaulatunturista. Löydöksen hyödyntäminen vaati suuria pääomia joita ei Suomesta löytynyt. Vuonna 1934 valtio


salaisia saamasta heidän sota-teollisuudelleen välttämätön-tä nikkeliä. Suomen kannalta vastapainona toimi saksalais-ten kanssa tehty kauttakulku-sopimus, jolla Berliini viestit-ti silloiselle sopimuskumppa-nilleen Moskovalle aikovansa puolustaa intressejään Petsa-mossa. Jatkossa Molotovin käydessä marraskuussa 1940 Berliinissä Hitler torjui aja-tuksen Suomen likvidoinnis-ta.

Saksan kanssa kesällä 1940 solmitun kauppasopi-muksen mukaisesti sitoudut-tiin Kirkkoniemen sataman kautta laivattaviin nikkeli-malmitoimituksiin, jotka al-koivat jo samana vuonna. Nikkelikaivos ja siihen liit-tyvät laitokset olivat selvin-neet talvisodasta vähäisin vaurioin, joskin rakennustyöt olivat osittain vielä kesken. Jäniskosken voimalaitos ja jatkojalostuksessa välttämä-tön sähkösulatto valmistuivat kesällä 1942. Sulaton tuotan-to alkoi tammikuussa 1943 ja kesällä saatiin kaivoksen koko kapasiteetti käyttöön,

jonka jälkeen pääosa – erään tiedon mukaan 80 prosenttia - Saksan tarvitsemasta nikke-listä saatiin Petsamosta.

Arktista sotaaIdän sotaretken alkaessa ju-hannuksena 1941 saksalais-ten tavoitteena Jäämeren tuntumassa oli varmistaa en-sinnäkin Petsamon nikkeli-kaivosten haltuunotto ja sen jälkeen jatkaa hyökkäystä Murmanskiin. Murmansk jäi saavuttamatta ja kesän lopul-la rintama jähmettyi kolmek-si vuodeksi asemasodaksi Lit-sajoki-linjalle. Myös Kalasta-jasaarento jäi valloittamatta ja jatkossa rintama kulki sen tyven poikki.

Nikkelikaivokset ja lai-tokset suojattiin tehokkaasti. Kolosjokea pidettiin eräänä Euroopan parhaiten suojat-tuna kohteena. Muun muassa ilmahyökkäyksiä torjumaan oli varattu 102 it-tykkiä ja esimerkiksi lähipuolustus-ta varten rakennetut kone-kivääripesäkkeet pidettiin aina miehitettyinä. Jäniskos-ken voimalaitoksen padon

Venäläiset rakensivat muualta tuomistaan hirsistä sekä asuinkorsuja että pesäkkeitä.

Pohjoisten metsien tukkikämppiä muistuttava korsu huhtikuussa 1940. SA-kuva.

Saksalaiskuormasto etenee aukeassa arktisessa tunturimaastossa. Saksalaisdivisi-

oonien kuljetukset olivat suurelta osin hevos- ja muulivankkureiden varassa. Kuva

teoksesta Eilispäivän Petsamo.

Suomen oikea käsivarsi Petsamo 1920 –1944. Ivalon-Pet-

samon tie päättyi Petsamovuonon länsirannalle raken-

nettuun Liinahamarin satamaan. Satama tuli tunnetuksi

välirauhan aikana Suomen henkireikänä maailman me-

rille. Nikkelimalmin ja –rikasteen laivauksissa käytettiin

Kirkkoniemen satamaa, jonne Kolosjoelta oli tie.

AIXAM -Euroopanmyydyin ”Mopoauto”

Uudet, isot m

allit!

A.721 ja A

.741

• Taloudellinen ja kestäväKubota-dieselmoottori

• Pieni kulutus vain n.3 ltr/100 km• Ei käyttömaksua, ei dieselveroa• Kahdelle rekisteröity

Soita ja

tilaa esite

!

Puh. 09-8676 560

Hinnat alk.

10.850,-

turvaksi ylävirtaan oli vedet-ty kaksinkertainen torpedo-verkko ja koneasemaa suojasi mahtava 30 metriä korkea te-räsbetonikupu.

Aselepo Suomen ja Neu-vostoliiton välillä astui voi-maan 4-5.9.1944. Välittömäs-ti Suomen irrottauduttua so-dasta suomalaiset evakuoivat väkensä Petsamosta. Alun perin Hitlerillä oli tarkoi-tuksena pitää pohjoisin osa Suomesta hallussaan nikke-likaivoksen toiminnan jatka-miseksi. Yleistilanne pakotti kuitenkin saksalaiset luopu-maan aikeestaan. Lokakuun alussa käynnistyi venäläisten suurhyökkäys. Saksalaiset vetäytyivät Petsamosta tu-hoten lähtiessään perusteel-lisesti kaivoksen laitteineen ja rakennuksineen. Myös Jä-niskosken koneasema ja pato räjäytettiin. Suomi joutui Moskovassa 19.9.1944 allekir-joitetun välirauhansopimuk-sen mukaisesti luopumaan Petsamosta. Pariisin rauhas-sa 1947 välirauhan ehdot vah-vistettiin muutoksitta.

ANTTI HANNULA

Kirjallisuutta:Elfvengren, Eero: Petsamon taistelut. Kirjoitus teoksessa Talvisodan pikkujättiläinen. Juva 1999.

Pohjanpalo, Jorma (toim.): Eilispäivän Petsamo (kokoo-mateos). Porvoo 1970.

Wallenius, K. M. (toimit-tanut Sakari Kännö): Petsa-

mo mittaamattomien mah-dollisuuksien maa. Historiaa ja kuvauksia. Keuruu 1994.

Vuorisjärvi, Esko: Petsa-mon nikkeli kansainvälisessä politiikassa 1939-1944. Keu-ruu 1990.

Ziemke, Earl F.: Saksa-laisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945. Porvoo 1963.


Suomessa erityisesti karjalaiset ovat halki historian saaneet tuta

historian kirot. Sota on lai-nehtinut Karjalan yli milloin itään, milloin länteen. Sota on pakottanut asukkaat pa-kenemaan salaisiin piilopirt-teihin tai linnoituksiin, joista he sitten olojen rauhoituttua palasivat koteihinsa oli sitten alueella vallassa entinen tai uusi isäntä.

Tarton rauha vuodelta 1920 normalisoi Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteet, mutta ei poistanut sodan pel-koja. Valtakunnan puolus-tussuunnitelmien laadinnan yhteydessä otettiin käsiteltä-väksi myös siviiliväestön tur-vallisuus ja sen siirtäminen pois sodan jaloista nimen-omaan Karjalan kannakselta. Tämä jo 1920-luvulla aloitet-tu suunnittelutyö eli aina ke-sään 1944 asti.

Talvisodan evakuoinneistaTalvisodan syttyessä 30.11.1939 Kannaksella oli voimassa yleisesikunnan vuonna 1927 vahvistama pak-kotyhjentämissuunnitelma, ja sen kuntakohtaiset suunnitel-

Evakoista ja evakuoinneista Suomessamat olivat vain sotilasjohdon sekä nimismiesten tiedossa ja olivat olennaisilta osiltaan jo ajastaan jäljessä. Suunnitel-missa evakuoinnit oli annettu siviiliviranomaisten tehtävik-si. Sotien aikana sitä johtivat sotilaat.

Jo sodan uhatessa valtio-neuvosto käski aloittaa ra-jakuntien evakuoinnit 17. lokakuuta. Samaan aikaan kun kenttäarmeijan joukkoja keskitettiin Kannakselle ra-jakuntien asukkaat matkasi-vat läntiseen Suomeen. Osa asukkaista oli kuitenkin jo aikaisemmin siirtynyt pois Kannakselta valtion annet-tua asukkaille vapaalippuja rautatiematkoja varten. En-nen sodan syttymistä arvi-olta 50 000 ihmistä oli pois-tunut Kannakselta. Viikkoa myöhemmin pakkoevakuoi-tiin Suomenlahden saaret, ja lokakuun loppuun mennessä annettiin määräykset loppu-jen Kannaksen asukkaiden evakuoinneista. Lokakuun lopussa evakkoja oli noin 100 000 henkeä pääosa heis-tä Kannaksen asukkaita. Sen sijaan itärajalla Laatokasta pohjoiseen ei evakuointeja

saatu käyntiin, vaikka sotilas-johto useaan otteeseen esitti Laatokan Karjalan evakuoi-mista. Kannaksen evakuoin-neista poiketen valtiovalta ei antanut Suojärven rajakylien asukkaille ilmaisia rautatie-lippuja taloudellisiin syihin vedoten.

Kun sota ei näyttänyt ole-vankaan ovella, rajaseutujen asukkaista osa alkoi pala-ta koteihinsa, sillä evakkona olo muualla Suomessa ei ollut herkkua, koska uusi isäntä-väki pyrki monin tavoin sor-tamaan pakkoevakuoituja. Kuin töitäkään ei ollut, jou-tilaisuus alkoi pitkästyttää. Kun myös rauhantilan säily-minen näytti jatkuvan, viran-omaisetkin alkoivat miettiä, eikö Kannaksen asukkaat voisi palauttaa koteihinsa tuottavaan työhön, vaikka sotilasjohto vastusti tiukas-ti evakkojen joukkopaluuta. Koulutkin määrättiin aloitta-maan työnsä 28.11.

Tilanne oli kuitenkin ryös-täytyä käsistä, kun neuvosto-joukot hyökkäsivät rajan yli maalla, merellä ja ilmassa. Koteihinsa jo palanneet ja palaamassa olleet joutuivat

uudelleen evakkoteille. Tais-teluun kiirehtivät sotilaat ja evakot täyttivät tiestön. Kui-tenkin joulukuun puolivä-liin mennessä oli asukkaat Kannakselta saatu evakuoi-tua Viipuria ja Käkisalmea myöten.

Nyt aloitettiin myös itä-rajan kuntien evakuoinnit. Evakkojunat joutuivat neu-vostoilmavoimien pommitus-ten maaleiksi siitäkin huo-limatta, että kuljetukset py-rittiin suorittamaan öisin. Esimerkiksi Elisenvaaran ja Jänisjoen asemien pommi-tuksissa kuoli runsaat 50 si-viiliä.

Sisämaan kaupungeissa-kin pyrittiin evakuointeihin. Helsingistä on arvioitu pois-tuneen yli 200 000 asukas-ta, Viipurista noin 25 000 ja Tampereellakin kehotettiin ihmisiä hakeutumaan tur-vallisemmille seuduille, mi-käli heidän ei tarvinnut työn vuoksi jäädä kaupunkiin.

Itärajalla Hyrsylän alu-eella kolmen kylän - Hyrsy-län, Hautavaaran ja Ignoi-lan – asukkaat eivät ehtineet pakoon. Sodan aikana neu-vostoviranomaiset siirsivät

nämä Itä-Karjalaan pääasi-assa Interposolkan ja Kuo-miojärven leireille. Sodan päätyttyä heistä palasi 1 763 henkeä, kun heitä oli ollut 1 827 henkeä. Mainittakoon, että Suomussalmellakin jäi venäläisten käsiin runsaat 300 siviiliä ja Petsamossa ja Liinahamarissa ehkä saman verran. Sallan Kurtissa jäi vangeiksi 13 ihmistä ja Suo-menlahden saarilla noin 70 ihmistä.

Rajaseudun evakuoinnit ennen jatkosodan syttymistäMaamme sotilaspoliittinen tilanne oli kesällä 1941 ko-konaan toinen kuin talviso-dan alla. Saksa oli näyttänyt sotakoneistonsa mahdin val-taamalla Ranskan sekä Tans-kan ja Norjan. Loppukevääl-lä 1941 oli selvää, että Sak-sa ja Neuvostoliitto iskisivät yhteen. Suomi varautui liit-tymään sotaan, mutta vain ottaakseen talvisodassa me-nettämänsä alueet takaisin Saksan tuella. Tämä aiheutti tiettyjä varotoimia myös itä-rajalla.

Jo sodan uhatessa pää-

Viime hetkessä sodan jaloista poistuva siviiliväestö sulki kuormineen maantiet niiltä joukoilta, joita ohjattiin Kannaksen kurimukseen. Tämän

estämiseksi oli ryhdyttävä erikoisiin toimenpiteisiin evakoiden ohjaamiseksi vähemmän käytetyille reiteille.


maja määräsi 18.6.1941 eva-kuoitavaksi rajakunnat Jout-senosta Kesälahdelle sekä lisäksi kolmen muun kun-nan kaakkoiset osat. En-nen sotatoimien alkua eva-kuoitiin mm. Lappeenranta. Hangon vuokra-alueen lä-himmät paikkakunnat saivat myös evakkokäskyn. Kaikki-aan evakuoitiin kesällä 1941 45 000 henkeä. Osa ihmisistä siirtyi lisäksi vapaaehtoisesti kauemmaksi rintamasta. Kun odotettavissa oli hyökkäysso-ta, kaikkia alueita ei koko-naan tyhjennetty asukkaista, karjasta ja muusta omaisuu-desta. Pakolliset väestönsuo-jelun vaatimat evakuoinnit toteutettiin vain kolmessa kaupungissa, Kotkassa, Jo-ensuussa ja Tammisaaressa. Muista arvioiduista pommi-tusuhan alaisista suuremmis-ta asustuskeskuksista pyrit-tiin saamaan naiset, lapset ja sairaat poistumaan vapaaeh-toisesti turvallisemmille seu-duille.

Kun hyökkäyssota näytti nopeasti etenevän kohti van-hoja rajoja, viranomaiset sal-livat väestön sekä hevosten ja karjan palaamisen eva-kuoiduille alueille jo heinä-kuun loppupuolella heinän-korjuun ja muiden välttä-mättömien maataloustöiden johdosta.

Pohjoisilla rintamilla ti-lanne oli toinen. Partisaani-en tihutöiden johdosta pää-maja käski toteuttaa joitakin väestönsiirtoja etupäässä uhanalaisista itärajan kunnis-ta – Ilomantsista, Pielisjärvel-tä, Kuhmosta, Kuusamosta ja Sallasta – niiden itäisimmis-tä kylistä. Kun kesällä 1944 partisaanit todella riehuivat pohjoisessa, evakuoitiin raja-kylistä 1 200 henkeä lännem-mäksi kahdessa ei vaiheessa.

Paluu KarjalaanTalvisota oli ajanut runsaat 400 000 karjalaista evak-koon. Jatkosodan hyökkäys-vaiheen menestykset mah-dollistivat siviiliväestön pa-luuta Karjalaan. Etenevän armeijan kintereillä saapui-vat ensimmäiset siviilit, sii-vousryhmät ja sadonkorjaa-jat. Varsinaisten asukkaiden tuloa pyrittiin viranomaisten toimesta jarruttamaan, kos-ka heidän turvallisuuttaan ei voitu taata miina- ym. vaaro-jen vuoksi. Lokakuun 1941 loppuun mennessä koteihin-sa oli palanut sekä Karjalan kannaksella että Laatokan Karjalassa kaikkiaan jo liki 45 000 karjalaista. ”Ei jaksa

aamuu uottaa” sanoi mummo Koivistolta.

Suurin kiire paluuseen johtui valtakunnan elintarvi-ketilanteesta. Takaisin valla-tussa Karjalassa oli viljelys-peltoa noin 280 000 hehtaa-ria, ja vain osaa siitä olivat venäläiset viljelleet. Heiltä jäi maahan viljaa, perunoita ja kaalia, ja melkoinen osa niistä saatiin helpottamaan vaikeaa ruokapulaa. Ongel-mana oli se, että sotatoimien yhteydessä mm. myllyt olivat tuhoutuneet. Alueella kui-tenkin elettiin, ja juhannuk-seen 1942 mennessä oli kotiin palanneita jo noin 195 000 henkeä, joten kevätkylvöt saatiin suoritettua. Tavoite eli 71 500 hehtaaria leipäviljaa saatiin täyteen – se oli 75 pro-senttia tavoitteista. Suurem-paa määrää ei voitu tuottaa työvoimapulan, työkoneiden, siemenviljan ja lannoitteiden puuttuessa.

Paluumuutot jatkuvat koko asemasotavaiheen ajan niin, että toukokuuhun 1944 mennessä paluumuuttajia oli jo runsaat 280 000 henkeä eli kaksi kolmasosaa sotia edeltäneestä väestöstä. Sen sijaan paluu tuhoutuneisiin kaupunkeihin kävi luonnolli-sista syistä varsin hitaasti, ja Viipurissa asui vuonna 1944 vain 30 000 asukasta eli noin 40 prosenttia sotia edeltä-neestä asujaimistosta. Sorta-vala sai takaisin koko entisen väestönsä.

Kuten on jo todettu, suu-ri osa Kannasta oli tuhottu,

ja vain aivan keskisellä Kan-naksella tuhot olivat vähäi-sempiä.

Mutta esim. Metsäpirt-ti oli kadonnut maan päältä. Niinpä Karjalaan palannei-den asuntotilanne oli surkea ja noin 20 000 henkeä oli il-man talviasuntoa. Armeijan avulla pulaa pyrittiin poista-maan rakentamalla asevelita-loja, joita oli vuoden 1942 lo-pulla noin 800. Karjalan teol-lisuus sai jäädä odottamaan parempia aikoja.

Taas lähtö evakkomatkallePuna-armeija aloitti suur-hyökkäyksen Karjalan kan-naksella kesäkuussa 1944. Jälleen oli vallatulle alueelle jo asettunut siviiliväestö kii-reellisesti evakuoitava kah-desta kaupungista ja 40 maa-laiskunnasta. Taistelualueelta oli evakuoitava noin 260 000 ihmistä, karjaa noin 150 000 päätä ja viljaa 23 000 ton-nia. Kun junat olivat armei-jan käytössä, oli valtaosa kar-jasta marssitettava sivuteitse aina Pohjanmaalle saakka.

Karjalan kannaksen eva-kuoiminen alkoi paonomai-sesti puna-armeijan nopean etenemisen edessä. Paljon asujaimiston tavaraa jäi eva-kuoimatta tai suurina tava-ravuorina asemille. Niinpä omaisuuden katoaminen oli yleistä ja kesti aikansa, ennen kuin ihmiset löysivät omai-suuttaan – jos löysivät, vaik-ka omaisuus yleensä oli va-rustettu nimilapuilla. Tuho-ja lisäsivät punailmavoimien

Muonioon kerääntyneet siviiliasukkaat kuljetettiin Tornionjoen yli Ruotsin armeijan ponttoonilautoilla.

pommitukset evakkokulje-tuksia vastaan; Eilisenvaaras-sa kuoli 134 ihmistä ja Simo-lassa 70.

Aselevon solmimisen ta-pahduttua oli evakuoitava Moskovan rauhan rajan taak-se jääneet Kaakkois-Suomen osat, yksi kaupunki (Sortava-la), yksi kauppala (Lahden-pohja), ja 14 maalaiskuntaa tai niiden osia. Aselevon jälkei-nen evakuointi käsitti runsaat 65 000 henkeä, noin 48 500 päätä karjaa ja 22 000 tonnia viljaa eli puolet sadosta. Pari-kymmentä suomalaista päätti jäädä Neuvostoliittoon.

Porkkalan tyhjentäminenAselepoehtoihin kuului myös Porkkalan vuokraaminen. Alueen evakuointiin osallis-tui paitsi itse asukkaat kol-misen tuhatta sotilasta sekä yli 7 000 vapaaehtoista sivii-liä. Kotinsa joutui jättämään 8 500 ihmistä, paljon karjaa ja viljaa, heinää sekä periaat-teessa koko irtain omaisuus.

Lapin tyhjentäminenAseleposopimus edellytti saksalaisten karkottamista Lapista. Kun se oli mahdo-tonta käsketyssä ajassa, se oli toteutettava asevoimin. Pää-maja määräsi Lapin asuk-kaat ja karjan siirrettäväksi Pohjanmaalle. Osa ihmisistä siirtyi myös Ruotsiin. Käskyt evakuointien toimeenpanosta annettiin 4.9.1944 ja ne koski-vat Kuusamoa ja Sallaa. Muu-tamaa päivää myöhemmin evakuoitiin Kuhmo, Ristijär-

vi ja Puolanka. Saksalaiset osallistuivat väestön evaku-oitiin tarmolla aina viholli-suuksien puhkeamiseen asti. Niinpä Pohjois-Suomesta evakuoitiin noin 127 000 hen-keä, joista Ruotsiin 32 000. Paljon asukkaiden henki-lökohtaista omaisuutta saa-tiin myös siirrettyä Oulujoen eteläpuolelle. Paljon ihmisiä piiloutui sodan ajaksi. Asuk-kaat saivat palata koteihinsa sitä mukaa kuin armeija ehti purkaa saksalaiset ansat ja pahimmat miinoitukset. La-pin asukkaiden evakkomat-ka päättyi vasta vuoden 1946 puolella.

ANSSI VUORENMAA

Kuvat kirjasta Suomi tah-toi elää II, Sanoma Oy 1958.

Lähteinä: Osmo Ahokas: Karjalan kannaksen evaku-ointi. Pilot-kustannus Oy 2004, Silvo Hietasen ao. ar-tikkelit teoksissa Kansakunta sodassa, Valtion painatuskes-kus 1989-1992, Itsenäisyyden puolustajat. Kotirintamalla, Weilin & Göös 2002 ja Suo-mi Sodassa, talvi- ja jatkosota viikosta viikkoon, Valitut Pa-lat Oy 1998 sekä Pentti Airi-on diplomityö Neuvostoliitol-le luovutettujen alueiden eva-kuointi v. 1940 ja v. 1944 sekä sotilasjohdon osuus näissä järjestelyissä, Sotakorkea-koulu 1977 ja Juhani Kaa-tonen: Paluu Karjalaan 1941-1944. Esitelmä Karjala-semi-naarissa Säkylässä 13.3.2004.

3/05 Den 22 juni 200530

Strax har vi högsommarn här. Att dröjas ett tag vid vårsäsongens stora veteran-begivenheter och de tankar de väckt torde vara på sin plats.

KrigsveteranveckanKrigsveteranveckans öpp-nings- och avslutningshög-tidligheter i Heinola och Tavastkyro i mars förde re-dan tankarna till den krigs-veteranvecka vi ska fira om knappt två år, Krigsveteran-förbundets 50-årsjubileums-år 2007. En av jubileumsår-ets väsentliga målsättning-ar är att åstadkomma en vittomfattande och positiv offentlighet för veteranar-betet. Det årets riksomfat-tande kulmen infaller på själva födelsedagen den 29 september 2007. Men redan krigsveteranveckan i mars

Om vårens håvor, höstens kravsamma år erbjuder ett fint tillfälle till tiotals regionala begivenheter med måhända ännu mer tyngdpunkt på traditionerna.

Nationella veterandagenDen nationella veteranda-gens huvudfest i april i Tor-neå var historisk. I en sär-skild högtidlig akt överlät våra krigsveteraner då an-svaret för omvårdnaden av sina traditioner åt yngre ge-nerationer, åt det av veteran-förbunden år 2003 stiftade Traditionsförbundet Ek-lövet. I egenskap av Tradi-tionsförbundets stiftare har veteranerna fortfarande en gemensam representant i dess styrelse, som nu har till-satt en koordinationsarbets-grupp bestående av ordfö-randena för de stiftande för-bunden. Arbetsgruppen har

i uppdrag att för sin del göra förslag om urval och priori-tering av objekten för tradi-tionsarbetet. Ett annat fö-remål för aktuell dryftning är anknytningen av organi-sationernas egen tradition och dennas upprätthållande till Eklövsförbundets verk-samhet

Krigsveterankörernas sångfestKrigsveterankörernas VIII sångfest i Joensuu i maj blev berömvärt lyckad. Sångarna var 700, åhörarna 4000. I några av talen spordes: vad efter Joensuu? Detta vittna-de om vännernas av veteran-sång innerliga förhoppning om att körernas och deras upprätthållares gemensam-ma sammankomster och framträdanden ännu ska för-verkligas – om möjligt i form

av ett viktigt inslag i förbun-dets jubileumsår 2007.

SystradagarnaOckså vår kvinnoorganisa-tions XVIII systradagar i Ta-vastehus den 21-22 maj blev utomordentligt lyckade. Där var Förbundets och Kvinno-organisationens senaste höst undertecknade samarbets-rekommendationer föremål för uppmärksamhet. Sär-skilt var systrarna nöjda med de för krigsveteranernas än-kor, makor och egenvårdare avsedda rehabiliterings- och rekreationsveckorna, i vilkas kostnader Krigsveteranför-bundet deltar från och med början av detta år. Här har förbundet tack vare sin ini-tiativkraft öppnat en manan-de och fruktbar teg för oss, konstaterade systrarna glatt.

***Även vid mitten av den

stundande hösten väntar oss välkomna träffar också i stor skala. Veteranernas i Östra Finland kyrkdag i Imatra har vi redan bakom oss. I början på augusti före-står motsvarande regionala kyrkdagar i Kemi och Tam-merfors. Efter dem råkas vi återigen så gärna i det träg-na arbetets tecken. Jag slutar för denna gång med att cite-ra ordförandens i vår Kvin-noorganisation hälsning till systrarna i Tavastehus: ”Vi ler när vi ses. Leendet är som ett fönster genom vilket man ser, att hjärtat är hem-ma och på sin plats.”

AARNO STRÖMMER

Krigsveteranförbundets för-bundsmöte i Seinäjoki åla-de förbundsledningen att till nästa förbundsmöte i St. Michel uppgöra en framtids-plan, som inbegriper plane-ring av verksamheten och ekonomin under de sista skedena av organisationens tillvaro samt därmed sam-manhängande beslutsför-slag.

Inom förbundet har gjorts beredningar härför sedan senaste höst. Såsom en del av framtidsplane-ringen sändes i januari till krigsveteranföreningarna en förfrågan om aktuella ären-den i organisationsarbetet. En likartad förfrågan gjor-des också år 2001 vid be-redningen av den framtids-plan som godkändes i Lah-tis. Nu förelåg möjlighet att också jämföra resultaten av den nya förfrågan med den föregående.

Att öka antalet understö-dande medlemmar ansåg nu

90 % av dem som svarade möjligt (mot 85 % år 2001). Möjligheterna att anskaf-fa nya ordinarie medlem-mar har minskat. Nu ansåg 16 % (21 %) att detta ännu är möjligt.

På frågan om avslutning av föreningens verksamhet svarade 49 % (40 %) att en dryftning av den saken ännu inte är aktuell. Alternativet att föreningen är i färd med att upphöra och fortsättning inte planeras omfattades av 4 % nu mot 15 % då. Lusten att fortsätta verksamheten i nuvarande form framgår av de nya svaren. Den mest lockande formen för en fort-sättning betraktade de som svarade på den nya förfrå-gan som en krigsveteranför-eningsmodell upprätthållen av de egna understödande medlemmarna (42 %). Se-dan år 2001 års förfrågan hade 21 % nu mot 7 % un-derstött en distriksfören-ingsmodell.

Bakgrund för framtidsplanerDe understödande med-

lemmarna har redan an-förtrotts ymnigt med upp-drag. Av sekreteraruppgif-terna sköts nu 68 % (40 %) av understödande medlem-mar. Motsvarande siffror för skötseln av exkursioner och besök var 66 % (30 %), av kontakten till kommunerna 59 % (18 %), till församling-arna 56 % (18 %), talkoverk-samheten 51% (24 %), ord-förandeposter 39 % (20 %).

Föreningarnas ekono-miska ställning har förbätt-rats. Att den är utmärkt el-ler god meddelade nu 41 % (24 %). Föreningarna med svag eller problematisk ställ-ning utgjorde 6 % (11 %). För de övriga var läget nöj-aktigt, 52 % (61 %). Ingen enda förening i en ohållbar situation hördes av.

För de ordinarie med-lemmarna var medlemsav-giften i medeltal 5,2 euro och för de understödande medlemmarna 6,8 euro. Av

kr igsveteranföreningar-na hade 35 % avlägsnat el-ler står i beråd att avskaffa medlemsavgiften för de or-dinarie medlemmarna. Hos 23 % har frågan om av-skaffning av medlemsavgif-ten inte alls varit framme. 9 % av föreningarna ansåg att de ordinarie medlem-marnas avgift inte alls kan avskaffas.

97 % av föreningarna be-traktade det som synnerli-gen viktigt och brådskande att få makor och änkor till krigsveteraner medtagna inom ramen för föreningar-nas vårdverksamhet.

Enligt förbundets mo-dellstatuter har understö-dande medlemmar inte röst-rätt. Hälften av dem som be-svarade förfrågan ansåg att beviljningen av rösträtt åt understödande medlemmar ännu inte var aktuell. 32 % ansåg att rösträtten bör be-viljas genast och 10 procent att sådan inte bör beviljas.

9 % av föreningarna har re-dan givit sina understödan-de medlemmar rösträtt.

Planeringen av förbun-dets, distriktens och fören-ingarnas verksamhet under kommande år samt begyn-nelsen av den traditionsor-ganisation som skall handla omvårdnaden av krigsvete-rantraditionen kräver dryft-ning och eftertanke, men också fördomsfria nya linje-dragningar.

Resultaten av den förfrå-gan som här refererats har redan förberedelsevis be-handlats av förbundsstyrel-sen. Vid början av höstsä-songen och under rådpläg-ningsdagarna kommer man att fördjupa sig i de nämnda resultaten. Då är tiden för slutledningar inne.

MARKKU SEPPÄ

Metso Minerals Finland OyKolmihaarankatu 3-5, 33330 Tampere

puh. 020 484 5200

313/05 Den 22 juni 2005

Två finländska krigsve-teraner från det krigs-tida JR 13 hedrades

av Sveriges militära Kam-ratförbunds Riksförbund (SMKR) genom att tilldela dem SMKRs Förtjänstteck-en i silver.

Premieringen ägde rum tis-dagen den 22 mars i Helsing-fors, och skedde i samband med att Finlands krigsvete-raners Sverigedistrikt ordnat en kryssning till Helsingfors. De två finländarna var Erkki Aukio och Sten Sickars, båda från II/JR 13 och numera bo-satta i Helsingfors. Krigsvete-ranen Dr. Åke J. Ek, Sveriges Council Member i World Ve-terans Federation (WvF), til-lika ordförande i paraplyor-

Sverige hedrade finländska krigsveteraner

ganisationen Nordiska Krigs- och FN-veteranförbundet, framhöll vid överlämnandet att dessa två tackades speci-ellt för det sätt som de verkat för att upprätthålla kontakten med de kvarvarande frivilliga rikssvenskarna från fortsätt-ningskriget och deras finska vapenbröder.

SMKR:s första lokalför-ening bildades redan 1899 och idag utgörs förbundet av 80-tal anslutna förening-ar med sammanlagt 45 000 medlemmar. SMKR är en motsvarighet till det finska Försvarsgillenas Förbund rf (Maanpuolustuskiltojen liitto ry (MPKL).

ROLF KRISTIANSON

Erkki Aukio och Sten Sickars tilldelades SMKRs Förtjänst-

tecken i silver i Helsingfors den 22 mars.

Ämnet för dessa rader kan med skäl betraktas som brist-vara. Så har det egentligen alltid varit, men i dessa in-formationsflödestider lägger man bättre märke till före-teelsen än i äldre tider. Det gamla uttrycket ”en oxe vid sina horn, en man vid sina ord” som finns hos evangelis-ten Matteus: ”Tänk er en tro-gen och klok tjänare som av sin herre satts att ha uppsikt över tjänstefolket och ge dem mat i rätt tid. Salig den tjäna-ren, när hans herre kommer och finner att han gör vad han skall. Sannerligen, han skall låta honom ta hand om allt han äger” (24: 45-47).

Året 1972 besökte jag Östtyskland för att åter-knyta kontakten med en fd. tysk soldat som nu var präst i Rossbach, nära Lützens forna slagfält. Jag hade lärt känna honom under pings-ten 1942 i Kuuttilahti, öster om Ladoga, dit vår åttonde division kom för att överta den tyska Engelbrecht-divi-sionens avsnitt. Nu trettio år senare fick vi umgås fredag, lördag, söndag och samtidigt

Trovärdighetfira hans dotters bröllop. Ett minnesrikt och kärt besök som fortsatt under olika for-mer intill denna dag, nu med familjen efter hans död 1980. Alltnog, på vägen därifrån till Leipzig fick jag skjuts med en annan prästbroder. Minns att jag då frågade honom vad han ansåg vara det viktigaste för kyrkan i det kommunis-tiska och ateistiska samhälle han levde och verkade i. Han svarade ”trovärdhet”.

Tänker vi på dagens sam-hälle med dess politik, på fö-retagen, kyrkan, på enskilda individer, så är nog frågan om på agendan hela tiden. I bibelordet jag citerade är den trogna och kloka tjänaren ett ideal att sträva efter. Han är trovärdig sådan som Jesus framställer honom. Det leder mig över till trosbekännelsen i ord och handling. Med åren har jag känt allt större behov av att ty mig till trosbekän-nelsen. Formuleringarna i den apostoliska och nicenska bekännelsen, som används i gudstjänsten, är så koncen-trerade och väl avvägda, att man inte gärna kan ta miste

på vad de vill ha sagt. De är som huggna i granit och har stått sig genom de många år-hundradena. Men de kräver ett ansenligtmått av tro, vad annat eftersom det är fråga just om en trosbekännelse. Det gäller sårskilt slutet i tred-je artikeln där kroppens upp-ståndelse och det eviga livet nämns som föremål för vår allraheligaste tro. Är det fråga om trovärdiga formuleringar? En folkomröstning i Finland om dessa slutord i vår trosbe-kännelse skulle troligen ge ett nedslående resultat.

En naturvetenskapsman kan såsom en småkusin till mig framhålla: ”Så länge det finns människor som sätter tro framom vetande, måste Galileo Galileis kamp (för vetande) gå vidare”. Men kanske vetande och tro ändå kan räcka varandra handen och leva tillsammans i frukt-bar samverkan, såsom Jesu ord också kan tolkas: En tro-gen och klok tjänare, värda att tas på allvar både för sin trovärdhet och sin klokskap.

HOLGER ANDERSSON

Frontveteranerna är en befolkningsgrupp, som har vissa lagfasta spe-

cialförmåner, som endast hör dem till, bl.a. fronttillägg och rehabilitering. Veteranerna är naturligtvis berättigade att erhålla också de allmän-na sociala tjänster och förmå-ner, varom är stadgat, i syn-nerhet i folkpensionslagen. En av dessa förmåner är det i nämnda lag stadgade vårdstö-det för pensionstagare.

I det åldersprojekt, som är en del av Folkhälsoanstaltens undersökning beträffande ef-fekten av geriatrisk rehabili-tering, har man nyligen kons-taterat, att det hos åldringar-na och deras anhöriga och även hos professionell per-sonal råder brist på kunskap om grunderna för beviljande av vårdstöd och även om sät-tet att uppgöra ansökan. Där-för är det skäl, att vi i denna tidnings spalter ger uppgifter om dessa förmåner och även understryker möjligheter-na för de olika veteransam-funden att lokalt bistå med informa tion.

Ändringarna i en veterans

Pensionstagares vårdbidrag hjälper till att klara svårigheterna

funktionsförmåga observeras i allmänhet av de anhöriga, i samband med rehabilitering på anstalt eller i den öppna rehabiliteringen eller eventu-ellt genom besök, som hälso-vårdsmyndighet ordnar. Då veteranens hälsa eller kondi-tion försvagas, kan eller or-kar veteranen oftast inte själv söka vårdbidrag, utan han be-höver hjälp, också till att ta initiativ. Förvaltningslagen, som trädde i kraft från bör-jan av år 2004, betonar öppen information. Social- och häl-sovårdens personal med yr-keskunskaper och även FPA:s tjänsteinnehavare borde be-rätta om vårdbidraget, då de i sitt arbete påträffar personer, som skulle vara i behov av bi-drag och borde även vägleda med uppgörandet av ansö-kan.

Grunden för beviljande av vårdbidrag och dess storlek.Vårdbidrag för pensions-tagare kan beviljas person, vars funktionsförmåga kan konstate ras vara fortlöpande nedsatt i åtminstone ett år på

grund av sjukdom eller skada, för att ersätta speciella kost-nader föranledda av erforder-lig vård och service.

Allmän förutsättning att erhålla bidraget är, att kost-naderna är större än vad i stadgandena är fastställt som bidragsbelopp. Sökandens inkomster påverkar inte er-hållandet av bidrag, ej heller familjens förmögenhet. Vård-bidraget är inte beskattnings-bar inkomst. Vårdbidrag kan erläggas retroaktivt för ett år.

Vårdbidraget är grade-rat i tre storleksgrupper på basen av huru mycket och huru ofta sökanden är i be-hov av regelbunden hjälp av annan person och även av handräckning i sina person-liga funktioner, t.ex. med på- och avklädning, vårdåtgär-der, personlig hygien, att röra sig, hemvårdssysslor, ärenden utanför hemmet och i vilken mån speciella kostnader för-anledes av sjukdom.

För närvarande är vård-bidraget 51,98 euro, förhöjt vårdbidrag 129,40 euro och specialvårdbidraget 258,79 euro i månaden.

Ansökan om bidrag och dess justering.Vårdbidrag ansökes hos FPA. Ansökningsblanketter finns på FPA:s byråer och på inter-net-sidorna www.kela.fi Till ansökan bör fogas ett nyligen utfärdat läkarutlåtande C. I ansökan bör uppges tillräck-liga uppgifter bl.a. om hur sökanden reder sig med sina vardagliga sysslor samt upp-gifter om kostnaderna för de erforderliga stödåtgärderna.

Till ansökan kan vid be-hov fogas utredning av soci-almyndighet, hemsjukvården eller annan instans, som kän-ner vederbörandes behov och de därav föranledda kostna-derna.

En åldrande persons funk-tionsförmåga och behovet av service kan snabbt ändra sig. Centrala myndigheter för kontroll av vårdnivån är hem-sjukvården och hemservicen

samt den vårdande läkaren.Även FPA har en viktig

del i kontrollen av vårdbidra-gets nivå, eftersom FPA har uppgifter om klientens ak-tuella vårdbidrag och kost-nader, bl.a. medicinkostna-derna.

Långvarig sjukdom, medi-cin- och vårdkostnader samt det ökade behovet av hem-hjälp åstadkommer direkta ekonomiska svårigheter för mången veteran. Vårdbidra-get för pensionstagare är av-sett som stöd just till dessa kostnader.

ANNI GRUNDSTRÖM


Kuusikodissa – sotave-

teraanien hoivakodissa,

joka sijaitsee Espoossa,

Nuuksion luonnonsuo-

jelualueen kupeessa

– vietettiin 10. kesäkuuta

juhlaa, jossa julkistettiin

laitoksen siirtyminen

Kuusikoti ry:n omistuk-

sesta Espoon kaupungille

sekä osoitettiin kiitosta

Kuusikodin hyväksi

toimineille henkilöille ja

yhteisöille.

Ter vehdy s pu he e s s a Kuusikoti ry:n halli-tuksen pitkäaikainen

puheenjohtaja, yli-insinööri Gunnar Laatio palautti juh-lavieraiden mieleen kodin perustamisen Espooseen saa-neen alkunsa siitä, että Kar-jalankannaksella sijainneen jääkärien ja muiden vapaus-sotureiden hoivakodin jää-tyä rajan taakse tarvittiin uusi koti rajan tällä puolella. Joukko aseveljistä huolta kan-tavia miehiä kokoontui päät-tämään sen aikaansaamises-ta konsuli Sylvester Mankin johdolla. Hänen lahjoittamal-leen arvokkaalle tontille val-mistui 1966 Vanhuksien Koti ry:n omistaman ja ylläpitä-män hoivakodin perusraken-nus. Vapaussoturien joukon vähetessä kodin asukkaiksi ryhdyttiin ottamaan talvi-, jatko- ja Lapin sotaan osallis-tuneita sotaveteraaneja. Yh-distyksen nimeksi muutettiin Kuusikoti ry.

Kuusikodin rakennus-ta laajennettiin 1980-luvul-la ”Wihurin siivellä”, jonka rakentamisen mahdollistivat Jenny ja Antti Wihurin ra-haston suurlahjoitus ja Suo-men Sotaveteraaniliiton en-

”Perinteitä kunnioittaen ja hyvään tulevaisuuteen luottaen”

Kuusikodissa vaihtuu isännyyssimmäisen kunniajäsenen Ragnar Sjöholmin testa-menttilahjoitus. Vuosina 1995–96 tehtiin rakennukses-sa peruskorjaus, jolla asuinti-lat saatettiin vastamaan nyky-ajan vaatimuksia. Hankkeen toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista ilman merkittä-vää omarahoitusosuutta ja luottojen takaamista. Tämän vuoksi Kuusikoti ry ja Es-poon kaupunki tekivät mar-raskuussa 1995 esisopimuk-sen, jonka mukaan kaupunki ottaa vastatakseen pääosan rahoituksesta sekä saa samal-la sovitusta kauppahinnasta Kuusikodin omistukseensa kesäkuun 2005 loppuun men-nessä. Sopimuksen tarkoi-tukseksi määritettiin ”turva-ta nykyisen sotaveteraanipol-ven asumismahdollisuudet ja hoito parhaalla mahdollisel-la tavalla.” Esisopimuksen mukaisesti rakennushanke toteutettiin siten. että perus-korjauksessa menetettyjen 20 asuinpaikan korvaamiseksi rakennettiin 2001–04 lisära-kennus. Nyt siis voitiin luo-vuttaa 70-paikkainen Kuu-sikoti Espoon kaupungille, joka jatkaa Kuusikoti ry:n te-kemää työtä.

Puheenjohtaja Laatio täh-densi, että Kuusikotia ei olisi, ellei sen toimintaan olisi saa-tu tukea säätiöiltä, lions- ja rotary-klubeilta, sotaveteraa-ni- ja muilta yhteisöiltä, jois-ta hän mainitsi erikseen Hel-singin Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan, sekä lu-kuisilta kansalaisilta. Kiitos-ta saivat myös Kuusikodin henkilöstö, erityisesti johtaja Marjatta Hakonen ja laitos-mies Esko Hakala, sekä lää-ketieteen lisensiaatti Mart-

ti Rikala, joka läpi kahden vuosikymmenen vastikkeetta hoiti Kuusikodin asukkaita, ja hänen työnsä jatkaja, eme-ritusprofessori Lars Holsti. Laatio kiitti myös Kuusikoti ry:n hallituksen varapuheen-johtajaa, varatuomari Paul Voss’ia, jolle puheenjohta-juus nyt siirtyy, ja muita jä-seniä. Tervehdyspuhe päättyi lämpimiin kiitoksiin Espoon kaupungille hyvästä yhteis-työstä.

Juhlapuheen piti Espoon kaupunginjohtaja, varatuo-mari Marketta Kokkonen. Hän totesi, että neuvonpito, jota Kuusikodin ja Espoon kaupungin edustajat ovat hy-vässä yhteisymmärrykses-sä käyneet sotaveteraanien asumis- ja hoito-olojen tur-vaamisesta ja tavoitteen vaa-timista rahoitus- ja omistus-järjestelyistä, on johtanut suotuisaan ratkaisuun. Kan-nakselainen jääkärikoti ja va-paaehtoisten vastuunkantaji-en varassa Espoossa toiminut koti on saanut vankan pohjan jatkaa arvokasta toimintaa Espoon kaupungin vastuulla. Kaupunki tahtoo myös tällä tavoin osoittaa arvostusta so-tiemme veteraaneja kohtaan.

Espoon kaupunki, joka parhaansa mukaan on pyr-kinyt huolehtimaan omien veteraaniensa kuntoutuksen sekä elinehtojen kehittämi-sestä ja turvaamisesta, pitää toiminnan lähtökohtina myös Kuusikodissa ihmisläheisyyt-tä, asiakaslähtöisyyttä, yh-teisöllisyyttä, luottamusta ja

turvallisuutta. Tähtäämme siihen, että Kuusikodin pal-veluhengestä voitaisiin vasta-kin todeta: ”Kuusikodissa ei tärkeillä tavallisilla asioilla.” Kuusikoti on valmis palve-leman myös muiden kuntien veteraaneja. – Kaupunginjoh-taja Kokkoselle ojennettiin Kuusikoti-mitali.

Juhlassa esiintyi mieskuo-ro Mestarilaulajien yhtye, jota johti ja säesti Märt Ra-tassepp. Mestarilaulajat on kuusikotilaisille tuttu kuoro monien vuosien varrelta.

Vapaan sanan aikana esit-ti Espoon sotaveteraanien tervehdyksen rovasti Len-no Järvi. Kiitollisuutta il-maisivat ja onnea toivottivat myös espoolaisen lions-klu-bin ja maanpuolustusnais-ten edustajat. Esittäessään Suomen Sotaveteraaniliiton ja sen jäsenyhteisöjen sekä Sotaveteraanien tuki- ja pe-rinnesäätiön tervehdyksen liiton kunniapuheenjohtaja Simo Kärävä korosti Gun-nar Laation keskeistä osuut-ta Kuusikodin kohentami-sessa, toimintaedellytysten luomisessa ja jatkuvuuden

turvaamisessa. Vapaussodan Perinneliiton puheenjohta-ja Timo Siukosaari tähdensi vapaussodan ja viime sotiem-me yhteistä perustaa ja kiit-ti Kuusikotia vapaussoturien hyväksi tehdystä työstä.

Juhlan päätyttyä nautit-tiin Kuusikodin pihapiirissä kenttäateria sekä kuunneltiin soittajakaksikon esittämiä tuttuja sävelmiä ja sotavete-raani Eero Horellin muiste-luksia. Juhlaväki sai tutustua Kuusikodin peruskorjaus- ja laajennustyön tuloksiin sekä saattoi todeta, että arkkiteh-ti Pekka Laation ja hänen toimistonsa erinomaisten suunnitelmien ja rakennus-työn tekijöiden taidon ansi-osta Kuusikodin kiinteistö on mitä parhaimmassa kunnossa valmiina edelleen toimimaan veteraanien hyväksi. Juhlan ja yhdessäolon henkeä voi luonnehtia Gunnar Laation tervehdyspuheen alkusanoil-la. ”Perinteitä kunnioitta-en ja hyvään tulevaisuuteen luottaen.”

TEKSTI JA KUVAT: MARKKU SEPPÄ

Kuusikodin isännänvaihtojuhlassa tervehdyspuheen piti Kuusikoti ry:n puheenjohtaja

Gunnar Laatio ja juhlapuheen kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen.

Kuusikoti sijaitsee rauhallisella paikalla Lähellä Nuuksion

luonnonsuojelualuetta Espoossa.


Avausjohdannossaan professori Pasi Kes-seli tiivisti puolus-

tusvoimien sotahistorian tut-kimuksen 80 vuotta pähki-nänkuoreen. Yleisesikuntaan perustettiin v. 1925 sotahisto-rian tutkimuksesta vastaava toimisto keräämään Suomen sotahistoriaan ja sotalaitok-sen historiaan kuuluvaa läh-deaineistoa ja julkaisemaan tästä sellaista, josta katsot-tiin olevan hyötyä tutkimuk-selle. Tuon jälkeen toimin-nallisesti merkittävin muutos lienee ollut Maanpuolustus-korkeakoulun perustaminen vuoden 1993 alussa, jolloin Santahaminan kadettikou-lu, Tuusulan taistelukoulu ja Liisankadun sotakorkeakou-lu yhdistettiin yhdeksi kam-pukseksi Santahaminaan. Samassa yhteydessä puolus-tusvoimien sotahistoriasta vastannut Sotatieteen laitos lakkautettiin ja sen osat yh-distettiin Maanpuolustuskor-keakouluun.

Sotahistoriaa puolustusvoimissa tutkittu 80 vuotta Puolustusvoimissa sotahistoriaa on tutkittu 80

vuotta. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian

laitos järjesti juhlavuoden merkeissä sotahistorian

tutkimuksen historiaa, nykypäivää sekä opetusta

valottavan seminaarin ja vastaanoton Santahami-

nassa. Tämä kirjoitus on tiivistelmä prof. evl. Pasi

Kesselin, dosentti Eero Elfvengrenin ja prof. Martti

Turtolan esitelmistä. Sotahistorian opetuksesta up-

seerin tutkinnon eri vaiheissa kertoi kapteeni Marko

Palokangas.

Suomen sotalaitosta ja perinteiden vaalimista palvelevaa tutkimustaHelmikuussa 1925 peruste-tulle Sotahistorialliselle toi-mistolle annettu tehtävä tut-kia viime aikoina käytyjä sotia ja sotalaitosten kehitys-tä eri maissa silmällä pitäen niitä opetuksia, joita Suomen sotalaitos käyttää hyväkseen, pätee edelleenkin, totesi do-sentti Eero Elfvengren. Toi-miston ensimmäinen jul-kaisu ilmestyi 1927. Laa-jat hankkeet jäivät monesti keskeneräisiksi työvoiman ja määrärahojen puutteessa. Toimisto rekrytoi hakkape-liittatutkija Arvi P. Korhosen rahoittaen hänen aineiston-keruumatkojaan ulkomaisiin arkistoihin. Vuonna 1930 pal-veluksesta erotettu evl. Eero Kuussaari palkattiin tutki-maan heimosotia.

Sotahistoriallinen toimis-to kuului yleisesikuntaan v. 1938 saakka, se siirrettiin puolustusministeriöön. Syk-

syn 1939 ylimääräisissä har-joituksissa toimistokin täy-dennettiin sodanajan mää-rävahvuuksien mukaiseen vahvuuteen. Toimisto kuului Päämajassa päämajoitusmes-tarin alaiseen jaosto III:een, jonka alaisuuteen se kuului edelleen jatkosodassa.

Sodan aikana toimiston tuli huolehtia sellaisten tut-kimusten julkaisemisesta, joilla oli käyttöä sotataidon ja puolustusvoimien kehit-tämiselle ja vaalia Suomen sotahistoriallisten muistojen ja perinteiden säilyttämistä. Sotamuseo ja Sota-arkisto alistettiin alkuvuodesta 1941 toimiston alaisuuteen. Pää-majan käskyllä 28.11.1944 määrättiin siirtymisestä rau-hanajan kokoonpanoon. Sota-arkisto pysyi Sotahisto-riallisen toimiston alaisena, Keskuskirjasto ja Sotamuseo määrättiin puolustusvoimien pääesikunnan koulutusosas-ton alaisuuteen ja palautet-tiin taas toimiston yhteyteen 17.3.1945.

Uudelleenjärjestelyjä Asetuksella puolustuslai-toksesta 30.11.1952 määrät-tiin muodostettavaksi Sota-historiallinen laitos, johon tulivat kuulumaan Sotahis-toriallinen toimisto, Sota-arkisto. Sotamuseo ja Sotatie-teellinen keskuskirjasto. Ni-menmuutoksella laitoksesta tuli 15.12.1952 Sotahistorial-linen Tutkimuslaitos, sittem-min uudelleenjärjestelyissä v. 1971 Sotahistoriallinen Tut-kimuslaitos. Samalla Sotahis-toriallinen toimisto nimettiin Sotahistoriatoimistoksi. So-tatieteen laitos liitettiin So-takorkeakoulun yhteyteen 1.9.1995.

Suurten teossarjojen aikaHuolimatta sodan päättymi-sen jälkeisistä vaikeuksista toimistossa aloitettiin jatko-sodan tapahtumien tutkimi-nen. Kirjoitustyö aloitettiin ylipäällikön joulukuussa 1944 hyväksyttyä esityksen. Suo-men sota 1941-1945 -teossar-jan ensimmäinen nide ilmes-tyi 1951 ja viimeinen 1975. Työ vaati noin 150 tutkijatyö-vuotta. Talvisodan historian kirjoitustyö käynnistyi 1965 ja neliosainen teos ilmestyi vv. 1977-1979.

Ensimmäinen rauhan ajan puolustusvoimien his-torian kirjoittamisprojekti käynnistyi 1983 ja teoksen

ensimmäinen osa ´Suomen puolustuslaitos 1918-1939´ il-mestyi 1988. Samalla käyn-nistyi toiseen osaan kohdis-tuva tutkimus- ja kirjoitustyö. ´Suomen sota 1944-1945’ -teossarjan tekeminen aloi-tettiin jo 1983, ensimmäinen osa v. 1988 ja viimeinen osa ilmestyi 1994. Talvi- ja jat-kosodan historia-teossar-joja myytiin yhteensä noin 18 000 sarjaa.

Suomen puolustusvoimat –teoksen ajankohtaisena pi-täminen on kuulunut Sota-historian toimiston tehtäviin. Ensimmäinen painos ilmes-tyi v. 1930 yksityisen henki-lön toimittamana, vuonna 1959 teoksen toimittaminen siirtyi Sotahistorialliselle tutkimuslaitokselle. Teoksen viimeinen painos ilmestyi tä-män vuoden tammikuussa. Vain varusmiesmyynnissä ol-lutta kirjaa on myyty huikeat 510 000 kappaletta.

Vuoden 1993 alussa So-tatieteen laitoksen Sota-historian toimisto muuttui Maanpuolustuskorkeakoulun Historian laitokseksi ja myö-hemmin erikoisosaamista pa-remmin kuvaavaksi Sotahis-torian laitokseksi. Samalla laitokselle siirtyi vastuu alan-sa opetuksesta sotilasopetus-laitoksissa. Henkilökuntaa oli tuolloin neljä, josta se kas-voi kuuteen.

Sotahistorian tutkimuksen nykytilaVuodesta 1996 lähtien sota-historian tutkimuksen paino-piste on yhä voimakkaammin siirtynyt sotataidon historian tutkimiseen ja suurten kan-sallisten monumentaalisarjo-jen aika on takanapäin, to-tesi professori Martti Turto-la. Puolustusvoimien rauhan ajan historian toinen osa on juuri valmistumassa.

Sotien kuvaamisesta ja ta-pahtumahistoriallisesta esit-

telystä on siirrytty analyyt-tisempaan lähestymistapaan. Keskeisen tutkimusalueen muodostaa edelleenkin Suo-men sotahistoria ja ennen muuta toisen maailmansodan historia. Toisen olennaisen tutkimusalueen muodostaa toisen maailmansodan jälkei-nen yleinen sotahistoria. Eri-tyistä huomiota on kiinnitet-ty Lähi-idän sotahistoriaan, Vietnamin sotaan ja yleen-sä kumouksellisiin sotiin ja Falklandin sotaan.

Sotahistorian laitoksen tutkimustoiminnan tavoitteet ovat tieteelliset. Resurssien niukkuuden vuoksi laitos ei yritäkään tutkimustoimin-nassaan kattaa sotahistorian tai laajemmin sotien histori-an koko kenttää. Tutkimus-toiminnan yhtenä tärkeänä sektorina on tutkimustulos-ten käyttökelpoisuus ja sovel-tuvuus upseerikoulutuksessa.

Sotahistorian laitoksen nykyiset tutkimusalueet:

1. Suomen sotahistoria- Sodat 1939-1945- Sotataidon kehitys itse-

näisyyden aikana- Puolustusvoimien kehitty-

minen toisen maailman-sodan jälkeen

2. Uusimman ajan sotahisto-ria

- Neuvostoliiton / Venäjän sotataito

- Yhdysvaltalainen sotatai-to

- Israelilainen sotataito- Kumouksellinen ja vallan-

kumouksellinen sodan-käynti

3. Sotataidon teoria- Sotataidon yleisten peri-

aatteiden kehittyminen kautta aikojen

- Operaatiotaidon ja taktii-kan historia (sodissa to-teutunut sotataito)

Sotahistorian laitoksen 80-vuotistapahtuman yhteydessä

esiteltiin laitoksella tutkimuksiin liittyvää runsaslukuista

kirjallista tuotantoa.


Päämajamuseossa Mikkelissä on koko kesäajan nähtävillä Ale-xander Lindebergin piirroksia ja niihin liittyviä tekstejä Vai-nolaista vastaan -näyttelyssä. Teema on jatkoa edellisen kesän propaganda-aihepiirille, keskit-tyen tänä vuonna sisäiseen pro-pagandaan.

Sisäisen yhtenäisyyden lujit-tamisessa kuvataiteen käytöllä, tekstin ja kuvan yhdistämisel-lä (Tk) on ollut merkittävä voi-ma. Lindebergin kuvan ja Santa-vuoren tekstin yhdistetty voima ilmentyvät näyttelyssä. Päämaja-

Vainolaista vastaan –piirroksia esillä Päämajamuseossa

museosta todetaan tekstin ja ku-van luovan myyttiä suomalaises-ta sankarista, joka sai ilmiasunsa kirjallisessa voimassa Väinö Lin-nan Tuntemattomassa sotilaassa. WSOY julkaisi vuonna 1943 sal-kun, joka sisälsi 48 Lindebergin piirrosta.

Autenttisten taistelutapahtu-mien kuvaaminen piirtämällä ei ollut yksinkertaista. Kuvat tapah-tumista syntyivät pitkälle mieli-kuvien perusteella, sillä nopeat ja vaaralliset tilanteet eivät antaneet mahdollisuutta tallentaa tapahtu-maa lopulliseen muotoonsa.

Jatkosodan aikana päämajan tiedotusosastolle sijoitettu Olavi Paavolainen sai vastuulleen mm. rintamapiirtäjien asiat. Mukaan tähän joukkoon seuloutui ryhmä taiteilijoita, jotka olivat sodan jäl-keen hyvin tunnettuja kuvanteki-jöitä. Tähän joukkoon kuuluivat mm. Erkki Koponen, Anne Nop-sanen, Paul Söderström, Erk-ki Tanttu, Aukusti Tuhka, Onni Oja, Eeli Jaatinen, Kari Suoma-lainen ja Björn Landström. Tk-miesten kirjoitukset, valokuvat, äänitteet, filmit ja piirrokset kä-vivät päämajassa Mikkelissä tie-dotusosaston sensoreiden tarkis-tettavana ennen kuin levisivät Valtion Tiedotuslaitoksen kautta mm. lehdistölle.

Alexander Lindeberg syn-tyi Venäjällä Rostovissa 1917. Hän on suomenruotsalaisen so-tilaslääkärin poika. Hän opiskeli Tallinnassa Kunstskoolissa 1938. Hänen piirroksiaan julkaistiin mm. Suomen Kuvalehdessä ja Hakkapeliitta –lehdessä.

Alexander Lindeberg tuli so-dan jälkeen tunnetuksi lastenkir-jojen kuvittajana. Tästä työstään hänet palkittiin kaksi kertaa Ru-dolf Koivu –palkinnolla.

Alexander Lindebergin Tk -piirroksia on nähtävillä Pää-majamuseossa Mikkelissä koko kesän 31.8. asti päivittäin kel-lo. 10-17. Osoite on Päämajan-kuja 1-3.

Suomen ilmatorjunta-aselajin syntysija on Helsingin Suomen-linnassa, jossa se alkoi 1.7. 1925.

Ilmatorjunnan 80-vuotis-juhlavuoden kunniaksi Ilmator-juntamuseosäätiö ja Sotamuseo järjestävät erikoisnäyttelyn So-

Ilmatorjunnan 80-vuotisjuhlanäyttely Suomenlinnassatamuseo Maneesissa Suomenlin-nassa. Näyttely on avoinna päi-vittäin elokuun loppuun asti klo 11.00-18.00. Näyttelyssä on kat-seltavissa 25 minuutin dvd-esitys Suomenlinnasta talvisodan ja jat-kosodan ajoilta.

Tuusulan Hyrylässä sijaitse-va ilmatorjuntamuseo on auki elokuun loppuun asti päivittäin kello. 11.00-17.00 paitsi maanan-taisin, jolloin museo on suljettu. Sopimuksesta museoon voi tutus-tua myös muulloin.

Näyttelyt

Suomalainen, terveydenhuoltoalan tuotteisiinerikoistunut yritys.

Lähtökohtanamme ihmisen hyvinvointi.

www.orion.fiV U O D E S TA 1 9 1 7

Oy Puhois Ab

HEMMOTTELULOMA10. - 13.10. alk. 202 €/hlö

Hyvää oloa syksyyn. Pidä huolta itsestäsi ja toisesta, nauttien luonnosta, hemmotellaan mieltä ja kehoa. ohjelmaa…

LAUTSIAN SYYSSÄPINÄT17. - 22.10. alk. 203 €/hlö

Kuntoviikko

ILOA YRTEISTÄ 8. - 13.8.2005

Tietoa luonnonyrteistä, yrttiretkiä kähimaastoon, yrttijalkakylpy, teemaistiasia ja muuta mukavaa yrteistä

SYYSTARJOUS4 vrk 145 €/hlö Voim. 1.9.-30.11.

Syksyn riemut, ruska, nuotioillat, laavuretket ja rantasaunan lämpö…

P. 03-647 [email protected]

www.lautsia.fi

P. 017-6150 [email protected]

www.panganranta.fi


Gunilla Nygård, Nils-Erik

Nykvist: För fosterlandet,

Närpesbygdens stupade,

ISBN:952-91-8542-1, Oy

Botnia Offset Ab, Närpes

2005. 353 sivua

Närpiön seudun sotaveteraanit ja sotilaspojat ovat aikaansaa-neet kunnan monipuolisen tuen avulla mittavan ja huolella val-mistellun muistokirjan, jossa it-senäisyytemme aikana käytyjen sotien historiakatsauksen lisäksi esitellään vapaus-, talvi ja jatko-sodassa kaatuneet ja menehty-neet Närpiön ja siihen liitettyjen kuntien sankarivainajat. Heidän lisäksi mukana on myös muuta-mia Karjalassa syntyneitä, När-piön sankarihautaan haudattuja kaatuneita.

Jokaisesta vainajasta on laa-dittu yksilöllinen muistokirjoi-tus, mikä useimmiten täyttää kookkaassa kirjassa oman sivun-sa. Kirjoitus päättyy lisäksi ru-nosäkeeseen. Lähes kaikista on

Kunnianosoitus Närpiön seudun kaatuneille – muistokirja ilmestynyt

onnistuttu hankkimaan valoku-va. Muistokirjoituksissa toistu-vat tunnettujen taistelupaikkojen nimet: Syväri, Säntämä, Jande-ba, Tienhaara, Tali, Teikari, She-menski.

Kirja on kokoomateos siinä mielessä, että siinä yhdistyvät vuonna 1943 julkaistut vapaus-sodassa kaatuneiden ja vuonna 1941 julkaistut talvisodan san-karivainajien muistokirjoituk-set sekä nyt laaditut jatkosodas-sa kaatuneiden ja menehtyneiden muistokirjoitukset. Vapausso-dassa kaatuneita on kirjassa 33, talvisodan sankarivainajia lähes sata ja jatkosodan vainajia 138. Kirjan lopussa on liitteenä luet-telo muista Närpiön seudun mie-histä, jotka vuosina 1939-1944 saivat kutsun sotatoimiin, arviol-ta 2 300 nimeä.

AARNO LAMPI

Oulu varuskuntakaupun-

kina. Toimittanut Jouko

Vahtola. Kustantaja

Pohjan Prikaatin Kilta r.y.

Painotalo Suomenmaa.

Oulu 2005. Painosmäärä

1200. 478 sivua. ISBN

952-91-8656-8.

Puolustusvoimien lippujuhlapäi-vän tapahtumiin 4. kesäkuuta liittyi myös Oulu varuskuntakau-punkina historiateoksen julkista-mistilaisuus Oulun kaupunginta-lossa.

Työ käynnistyi keväällä 1999, kun Pohjoisen Maanpuolustus-alueen komentaja, kenraaliluut-nantti Olavi Jäppilä asetti han-ketta varten historiatoimikun-nan. Sen työtä ovat johtaneet Oulun Sotilasläänin komentajat kukin vuorollaan, viimeksi evers-ti Timo Suutarinen. Teoksen kir-joittajakunnaksi valittiin pai-kalliset ammattilaiset professori Jouko Vahtolan johdolla. Hän on myös teoksen toimittaja.

Jouko Vahtola on kirjoitta-nut teokseen Oulun varustautu-misesta keskiajalta vuoteen 1809, Antero Tervonen Oulusta va-ruskuntakaupunkina 1809-1917, Kalle Korpi vuosista 1918-1944 ja Kimmo Rajala Oulun varus-

Historiateos Oulusta varuskuntakaupunkina valmistunut

kunnasta ja pohjoisen puolustuk-sesta 1945-2000. Kaarina Niskala on kirjoittanut kasarmirakennus-ten tyyleistä ja historiasta, Matti Salo aiheesta varuskunta ja yh-teiskunta, Katri Hiltula Oulun Sotilaskotiyhdistyksestä 1918-2004 sekä Timo Suutarinen Ou-lun varuskunnasta ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Kelpo teos on jo saanut an-saittua huomiota. Siitäkin on iloittu, että muhkea kirja on lai-tettu vieläkin muhkeamman Oulun veteraanikirjan (Oulu ja oululaiset sodissa 1918 ja 1939-1945. Oulu 2003) kanssa samaan formaattiin.

Kirjan myynnistä (hintaan 75 e) huolehtii Oulun Sotilasko-tiyhdistyksen Hiukkavaaran soti-laskoti (avoinna arkisin klo 9-15, puh. 08-1810111 tai 08-370394/Riitta Möttönen).

AARNO STRÖMMER

Kirjat

Matti Lukkari: Asekätken-

tä, Otavan Kirjapaino Oy

2005, ISBN 951-1-20593-5

Otavalta ilmestyi kesän korvalla Matti Lukkarin kirjoittama 382 -sivuinen asekätkentää koskeva kirja. Kysymyksessä on kolmas täydennetty painos hänen alun-perin vuonna 1984 julkaistusta ja vuonna 1992 täydennetystä tutkimuksesta nimeltä ”Asekät-kentä”. Samannimisenä se ilmes-tyi nytkin.

Asekätkennästä uusi painosEversti Matti Lukkari luo pe-

rinpohjaisen kuvan asekätken-nän vaiheista ja organisoinnista, toiminnasta eri puolilla maata, sen paljastumisesta, tutkinnasta ja oikeuskäsittelystä. Tämän kol-mannen painoksen saatesanoissa kirjoittaja toteaa, että haastatel-lessaan asekätkennässä keskei-sesti mukana olleita everstiluut-nantti Usko Sakari Haahtea ja kenraaliluutnantti Reino Arimoa sekä heidän esimiestään kenraa-liluutnantti Aksel Airoa, hän

sitoutui jättämään presidentti Mannerheimin ja kenraali Airon osuuden käsittelemättä julkais-tessaan tutkimuksensa syksyllä 1984, kunnes viimeinenkin ase-kätkennän avainhenkilö on pois-tunut ajastamme.

”Nyt on aika toinen. Kaikki keskeiset vastuunkantajat ovat poissa. Myös aika ja ajatukset ovat vapautuneet”, Lukkari to-teaa.


Kirjat

Armi Oinonen & Arvo

Tolmunen: Matka Salpa-

linjalle. Opas itsenäisen

Suomen tärkeimmälle

puolustuslinjalle. Edita

Prima Oy, Helsinki 2005.

Teksti- ja kuvasivuja 184.

ISBN 952-91-8425-5.

Teos on aikaansaatu Salpalinjan perinneyhdistyksen toimesta il-meisesti melkoisen puurtamisen jälkeen. Toki molemmat kirjoit-tajat ovat Salpalinjan asiantunti-joita ja varsinkin Arvo Tolmu-nen on perehtynyt syvällisesti

Kaikki salaisuudet paljastuvat aikanaan

linnoitustekniikkaan ja tämä kyl-lä kuvastuu teksteistä. Apunaan kirjoittajilla on ollut maakunnit-tain kootut asiantuntijaryhmät. Se näkyy jäsentelystäkin.

Salpalinja oli aina 1900-lu-vulle asti ikään kuin eräs ”valta-

Matrikkelikirjan ”Kalantilaiset sodassa 1939–1945” tietojen ko-koaminen on vaatinut sitkeyttä ja taitoa hankittaessa tietoja yli kuuden vuosikymmenen takaa.

Työ aloitettiin syksyllä 2003 valitsemalla jokaiseen koulupii-riin vastuuhenkilö ja hänelle ky-läkohtainen avustaja. Puolentois-ta vuoden työn tuloksena syntyi teos, jonka sivuilta löytyvät tie-dot 759 sotilaasta, 25 lotasta ja 12 miinanraivaajasta. Kirjassa pääpaino on henkilöissä. Tieto-jen koonnin aikana kertynyttä ai-neistoa, kirjeitä rintamalta sekä kotirintaman kokemuksia on si-sällytetty kirjan loppuun. Oman lukunsa on saanut mm. kalanti-lainen Pauli Santanen, joka osal-listui sotaan samassa komppani-assa 1.KKK/JR8 kuin Väinö Lin-na. Kirjassa tuodaan esille tietoja Santasen henkilöhahmosta, jonka perusteella voidaan olettaa että Santanen oli Tuntemattoman So-tilaan alias Hietanen. Santanen tosin menetti ”vain” toisen sil-mänsä ja palasi sodasta kotiin.

Tietojen kerääjät, monet heistä sotaveteraaneja, tunsivat alueensa ja niissä olevat ihmi-set. Tässäkin ilmeni se, etteivät

Kalantilaisten sotatie vaikuttavasti matrikkelissa pelkistettynä

jo edesmenneet veteraanit juu-rikaan kertoneet sotakokemuk-sistaan lapsille ja lasten lapsille. Syynä lienee ollut sodan jälkeis-ten vuosikymmenten ilmapiiri.

Tietoja täydennettiin sota-arkistosta ja kutsuntaluettelois-ta. Eri lähteiden tiedot saattoi-vat olla yllättävän ristiriitaisia. Kuvien hankkiminen oli vaikeaa. Vain 17 henkilökuvaa jäi puut-tumaan, joka lienee eräänlainen ennätys matrikkelien osalta. Jo-kaisen henkilön kohdalla sotiin osallistumisen tietojen lisäksi on mainittu siviiliammatti ja perhe-tiedot.

Teoksen valmistamiseen ku-lui aikaa lähes 2 vuotta. Hank-keen onnistumiseen vaikutti rat-kaisevasti kirjan päätoimittajaksi lupautunut historian lehtori Mat-ti Laakso, jonka työlle veteraani-polvi antaa suuren arvon.

Kirja ilmestyi huhtikuun alussa ja 1 000 kappaleen painok-sena. Kahdessa kuukaudessa sii-tä on myyty jo yli puolet. Kirjan myynnistä vastaa veteraanityössä mukana oleva Anneli Virtanen jonka yhteystiedot ovat: puh. 02-874177 ja 0400-958966. Sähkö-postiosoite: [email protected]. Kirjan hinta on 35 e ja postitse toimitettaviin lisätään postituskulut.

HEIKKI JUNTTI

Mikko Virrankoski (pää-

toimittaja.) Rovaniemen

veteraanit 1939 – 1945.

Julkaisijat Rovaniemen

kaupunki, maalaiskunta

ja seurakunta. ISBN 952-

91-8573-1 Gummerus

Kirjapaino Jyväskylä

2005.

Rovaniemeläiset ovat koonneet voimansa ja saaneet aikaan mah-tavan A4 kokoisen 638 sivuisen teoksen veteraaneistaan, heidän taistelujen tiestä sekä samalla kertoneet maanpuolustuksen his-toriasta kotiseudullaan.

Teos on aikamoinen järkäle, sillä sisältäähän se matrikkeli-osassaan tiedot 719 kaatuneesta ja 5 276 muusta sotaveteraanista.

Tietoannos Rovaniemen historiaaAluksi kuitenkin kirjassa anne-taan tietoannos Rovaniemestä 1918–2005. Kuten tunnettua kau-pungin vaiheet ovat olleet moni-naisia sisältäen täystuhon syksyl-lä 1944. Tuhkasta on noussut uusi entistä ehompi Rovaniemi. Siitä on todistuksena 1.1.2006 yhdis-tyvä (kaupunki + maalaiskunta) 57 000 asukkaan kaupunki – La-pin portti. Artikkelissa valote-taan tätä kokonaiskehitystä sisäl-täen myös varuskunnan historiaa varsin rajavartiostovoittoisesti.

Rovaniemen suojeluskunta 1917–1944 sekä lotat 1920–1944 esitellään kuten myös veteraa-

Rovaniemen veteraaneista 638 sivun voimannäytenijärjestöt Sotainvalidien veljes-liiton Rovaniemen osasto, Ro-vaniemen sotaveteraanit, Rova-niemen rintamaveteraanit sekä vastaavat rintamanaisten osastot.

Sotatyön vaiheetKirjassa kerrotaan rovanieme-läisten sotatyöstä, mikä talviso-dassa vei useimmat Sallan-Savu-kosken rintamalle tai Petsamoon ErP 16, 17 ja 25:n riveissä tai osasto Petsamoon. Toki heikäläi-siä muuallakin taisteli joskin vä-häisemmässä määrin.

Jatkosodassa 1941–1944 ro-vaniemeläisiä palveli JR 12:ssa, JR 33:ssa sekä pienemmissä eril-lisyksiköissä. Taistelupaikoista mainittakoon Salla ja Kiestin-ki 1941–1942 Maaselänkannas 1942–1944 ja JR 12:n osalta Ihan-tala ja JR 33:n osalta Poventsa-Tolvajärvi 1944. Kaikki olivat rankkoja taistelupaikkoja, mutta kiitettävästi Pohjoisen sotilaat siellä tehtävänsä hoitivat. Vihol-liselle ei annettu periksi.

Vielä oli edessä vastenmieli-nen sota äskeistä aseveljeä vas-taan – näin Neuvostoliiton pai-nostuksesta. Lopulta päästiin kotiin varsin monen kohdasta tu-hottuun.

719 kaatunuttaValtaosan kirjaa vie kuitenkin matrikkelit, ensin kaatuneitten sitten muitten sotaveteraanien.

Kova on ollut sotatie, siitä on todistuksena 719 kaatunutta.

Mieleen tulee kuitenkin ajatus ”Olikohan tässä kaikki ?” Vete-raanimatrikkelissa on kovin mo-nen kohdalla siviilielämä päät-tynyt jo 1950- ja 1960-luvuilla. Varmasti sotavuodet rassasivat veteraaneja. Matrikkeli on var-sin kattava sotamiehestä ken-raaliluutnanttiin (Autti) saakka. Onpa siellä sattumoisin joitakin tuttuja mm. matruusi Lauri Lai-ne toinen elossa olevista miina-laiva Riilahden tuhosta pelastu-neista.

Tässä kirjassa ei ole veteraa-nien muisteluksia. Jo v. 2001 jul-kaistiin varsin ansiokas ”Saatiin tämä vapaus pitää”, jota on saa-tavissa vieläkin. Summa sum-marum: Erinomainen veteraani-kirja. Hintakin on hyvin koh-tuullinen 30 euroa sekä 10 euron postikulut.

Kirjaa voi tilata puhelinnu-merosta 016-335 511 klo 9–15 arkisin. Rovaniemellä on useita myyntipisteitä.

Kirjoittajat Helka Forsman, Juhani Helasterä, Mikko Jylhä, Antti Jänkälä, Marja-Leena Ka-riniemi, Esko Kähkönen, Jaakko Rantala, Helvi Roivainen, Pentti Simonen ja Mikko Virrankoski ansaitsevat erityiskiitokset sa-moin kuin matrikkelin julkaisi-jat.

Onnittelut hyvästä veteraani-kirjasta.

TAPIO SKOG

Matti Kosunen, Rauha

Makkonen, Toivo Tu-

runen: Kotikontujen

tienoilla, Kotirintaman

elämää Kiihtelysvaarassa

1939-1945, ISBN 952-90-

9213-X, Punamusta Oy,

Joensuu 1997, 262 sivua.

Sotaveteraani-lehden lukijakun-nalle ansaitsee tulla esitellyksi Kiihtelysvaaran sotaveteraanien ja –invalidien yhteistyössä suuren avustajajoukon kanssa aikaan-saama värikäs ja monipuolinen kertomus sotavuosien elämästä tuossa Pohjois-Karjalan pitäjäs-sä, lähellä talvi- ja jatkosodan taistelukenttiä. Suomalaiset so-tajoukot ja sotaa pakenevat raja-pitäjien asukkaat suurine karja-laumoineen kulkivat useampaan kertaan pitäjän läpi mullistaen

Kotirintaman ”torjuntataistelut” Kiihtelysvaarassa

arkielämän. Itsekin varauduttiin evakuointiin ja tavaroiden kät-kemiseen äkillisen lähdön sattu-essa. Elämä kävi niukaksi. Se oli ”torjuntataistelua” puutetta vas-taan. Ainoana valonlähteenä tal-ven pimeydessä saattoi olla niu-kasti valaiseva naurislamppu!

Kaikki olivat mukana sota-ponnisteluissa, ”vauvasta vaa-riin”, kyntämässä keskenkasvui-nen poikanen, jonka leuka juuri ylettyi auran kädensijojen kor-keudelle.

Kun koulut täyttyivät soti-laista, Salpalinjan rakentajista ja evakoista, koulutunnit pidettiin opettajien kodeissa. Elämä oli myös alituista varuillaan oloa, sillä Joensuuhun lentävät vihol-lisen lentokoneet ahdistelivat ja pommittivat ylilennoillaan myös maalaispitäjien vähäisimpiäkin

kohteita. Kirja päättyy kuiten-kin myönteiseen tulevaisuuden-uskoon. Kun nopeasti kotiutettu-jen rintamajoukkojen telttaleirit täyttivät vielä kylien tienvarret, pitäjän omatkin miehet – ja hevo-set – palailivat kotitöihin ja kun-nan isät ryhtyivät oitis asutus- ja maanhankintasuunnitelmien te-koon. Kiihtelysvaaran asukkailla on veteraanien perintönä käytet-tävissään mitä kiintoisin kuva-us kotiseudun vaaran ja koette-lemusten vuosista. Vieras lukija jää kaipaamaan kirjasta karttaa, joka osoittaisi missä päin Suo-mea tarkkaan ottaen sijaitsee tämä urhea kunta ja sen kirjassa monesti mainitut kylät.

AARNO LAMPI


Reservin aliupseerina

Suomessa. Muistitietoa

itsenäisyyden ajalta.

Toim. Pekka Allonen.

SKS ja Reserviläisliitto

- Reservin Aliupseerien

Liitto 2005. 482 s.

Reservin aliupseerit ovat olleet keskeisiä niin sodassa kuin va-rusmieskoulutuksessa. Kuiten-kin heistä ryhmänä on kirjoitettu vähän verrattuna reservin upsee-reihin - kenraaleista puhumatta. Toki alikersantti Väinö Linna esitteli muutaman perustyypin - Hietasesta ja Lehdosta Rokkaan - tunnetussa romaanissaan.

Nykyinen Reserviläisliitto on paikannut aukkoa 50-vuotisjuh-lintansa osana keräämällä Suo-malaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa aliupseereilta muisteloi-ta. Niistä on valikoitu kymmeniä näytteitä paksuun, kuvitettuun teokseen. Teksteissä puhuu muis-telijoiden oma ääni, joskin aasin-siltoja olisi kannattanut purkaa ja rönsyjä katkoa rohkeammin.

Sotaa edeltävältä ajalta on vain pari tekstiä 1930-luvun lo-pulta. Veteraanien muisteloita on tusinan verran, mutta yli 80 % tekstistä on sodan jälkeisel-tä ajalta. Teos kertoo siis ensi sijassa varusmieskoulutuksesta eikä niinkään aliupseerien roo-lista päätehtävässään, isänmaan puolustamisessa. Ehkä keruutyö-hön lähdettiin tältä kannalta lii-an myöhään.

Hyviä esitaistelijoitaWolf H. Halstin mukaan reser-vin aliupseerimme olivat lähin-

Simputus kauan sotaväen syöpäReservin aliupseerien muisteloista kokoomateos

nä hyviä esitaistelijoita. Ei hei-tä muistelojen mukaan etenkään jalkaväessä muuhun koulutettu-kaan. Pääasiana aliupseerikou-luissa oli hurja höykytys, jolla yritettiin kasvattaa kurinalaisuu-teen. Miesten johtamiseen tämä

ei antanut aina oikeaa mallia. Johtamisen psykologiaa ei ope-tettu, taktiikan hienouksista pu-humatta.

Asenteena oli joskus myö-hemminkin, etteivät korkeam-mat johtamisen kuviot aliupsee-

reille kuulu. Toisinaan heille ei riittänyt edes karttaa, joka olisi tietenkin selkeyttänyt tilanneku-vaa. Eivät purnaten Tuntemat-toman korpivaellukselle kesällä 1944 lähteneet ryhmänjohtajat tienneetkään, että hullun tun-tuisella operaatiolla pelastettiin kymmenet tuhannet suomalaiset Tuuloksen maihinnousun luo-masta motista.

Upseerien ja aliupseerien vä-lillä oli muistelojen mukaan so-dassa joskus jännitteitä. Niin-pä krh:n tulenjohto-aliupsee-ri muistelee, miten hän joutui Vuosalmella yksin toteuttamaan vaativan maalien haarukoinnin tykistön vänrikin livahdettua takamaastoon. Aliupseerien ja etulinjan upseerien välit olivat Suomessa silti läheisemmät kuin suurvalloissa, joissa nuorimmat-kaan upseerit eivät saaneet edes asua ja ruokailla yhdessä alais-tensa kanssa.

Natsat nousevat päähänJo sota-ajan muisteloissa paino-tetaan koulutusvaiheen höyky-tystä sekä erilaisia hassuja sat-tumuksia. Toiminta aliupseerina etulinjoilla sivuutetaan sen sijaan usein vähällä. Sodan jälkeisen ajan kuvauksissa alokaskauden ja AuK:n simputukset painottu-vat vielä enemmän, samoin muut koetut, ilmeiset vääryydet. Esi-miehistä onkin kirjassa käytetty toisinaan peitenimiä.

Simputus oli sotaväen syö-pä yleisesti 1960-luvulle saak-ka. Sitä ilmeni myöhemminkin, mutta muistelojenkin mukaan varusmiesten käsittely on muut-tunut asiallisemmaksi. Ilmankos myös maanpuolustushenki on vahvistunut. Moni isänmaallinen alokas ja oppilas koki aiemman

höykytyksen ja muut vääryydet loukkaavina, vaikka saattoi itse-kin siirtää perinnettä eteenpäin arvomerkkejä saatuaan.

On tietenkin riski antaa 20-vuotiaille suuri käskyvalta ikä-tovereihinsa. Heikoilla luonteilla natsat nousevat päähän. Kuiten-kin kantahenkilökunta ilmeisesti hyväksyi silmää iskien simputuk-sen ja pahimmillaan osallistui sii-hen itsekin. Viime vuosinakin on esiintynyt muutoin fiksuja evers-tejä, jotka ovat ”ymmärtäneet” lapsellista nöyryyttämistä.

Sen sijaan kovaa, mutta asi-allista koulutusta ei yksikään muistelija moiti. Pikemmin yl-peillään pärjäämisestä. 1970-lu-vulle saakka tyypilliset aliupsee-rit olivatkin hankkineet vahvan peruskunnon ruumiillisissa töis-sä. Sitten asetelma muuttui, kun yhä useammat varusmiehet oli-vat käyneet kouluja pitkään eikä RUK:hon lähtö ollut enää itses-tään selvyys edes akateemisen tutkinnon suorittaneille.

Aikojen muuttumisesta ker-too sekin, että kirjan päättävät kolmen naisaliupseerin teks-tit. Heillä kaikilla on paremmat muistot sotaväestä kuin miehil-lä keskimäärin. Vapaaehtoise-na inttiin lähteneiden motivaatio on tietenkin ollut erityisen hyvä, mutta ilmeisesti naisten ilmesty-minen kasarmeille on myös teh-nyt varusmiespalvelukselle hy-vää. Toki muuan alikersantti löysi vartiopaikalla tulevan puo-lisonsa.

Muistelokokoelma antaa us-kottavan, monivivahteisen ku-van reservin aliupseereista. Tältä pohjalta kannattaisi teettää kat-tava tutkimus aihepiiristä.

JYRKI VESIKANSA

Kranaatinheittimen johtajana alikersantti suorittamassa

pieniä laskutoimituksia ennen tulikomentoa. Sallan rin-

tama vuonna 1941. Kirjan kuvitusta. Antti Hämäläisen

kokoelma. SKS. KRA.

kunnan salaisuus”. Siitä on ker-rottu julkisuudessa, se oli puolus-tusvoimien omaisuutta. Laitteet saivat maatua maastossa hiljal-leen, puutavara ja piikkilanka on evakuoitu muihin tarkoituksiin ja vain kivestä ja betonista raken-netut laitteet ovat uhmanneet aikaa ja luonnonvoimia. Ei niitä ole myöskään tarkoituksellisesti rikottu, ovat ne niin lujia. Suun-nilleen samaan aikaan Neuvosto-liiton sortumisen kanssa havait-tiin tuon valtavan työn merkitys ja arvo, ja sitä ryhdyttiin yleen-sä veteraanien toimesta kunnos-tamaan matkailukohteeksi, osoi-tukseksi suomalaisten maanpuo-lustustahdosta olemassaolomme eräässä kriisivaiheessa, talviso-dan jälkeisessä epävarmuudes-sa. Nykyään myös kunnat ovat

kiitosta ansaitsevalla panoksella osallistuneet tuon monumentin säilyttämiseen jälkipolville.

Teos esittelee Salpalinjan koko pituudeltaan Suomenlah-desta Savukoskelle. On luon-nollista, että tekstin ja kuvien painopiste on linjan lujimmalla osalla Suomenlahdesta Luumä-elle, Lappeenrannan Rutolaan, Punkaharjulle ja Pyhäselän län-sirantaa Joensuuhun. Lujasti lin-noitettuja ovat myös Suomussal-mi, Kuusamo ja Salla. Pohjoisten selkosten alue sekä mainittujen paikkakuntien välimaastot ovat jääneet linnoittamisessa vähem-mälle, pitkien etäisyyksien ja työ-voiman niukkuuden vuoksi. Mut-ta kaiken kaikkiaan töissä oli ke-väällä 1941 noin 35 000 miestä, satoja autoja ja parituhatta lot-

taa huoltotehtävissä. Ruotsalai-nen työosasto SAK linnoitti Ha-minan itäpuolella kesällä 1940. Kirjaan on koottu varsin laajat luettelot työsuorituksista ja –saa-vutuksista.

Kirjan ohjeiden mukaan on aika helppoa etsiä maastosta kiinnostavat kohteet, sillä ne on esitelty sekä tekstinä että kart-toina. Ainoana miinuksena pi-täisin aika pientä pränttiä, joka saattaa tuottaa lukuvaikeuksia ja jopa suurennuslasin käyttöä. Terminologiassa on eroja, pai-koin sanotaan ”panssarineste”, paikoin ”panssarieste” sekä mui-takin panssari-sanan johdannai-sia (panssaritorjunta – panssa-rintorjunta, panssaritorjuntatyk-ki – panssarintorjuntatykki jne). Tämä ei häiritse, koska tiede-

tään, mitä ne tarkoittavat. Silti Nykysuomen sanakirja on erin-omainen lähde oikean termino-logian käyttämiseksi.

Tätä kirjaa on jo odotettukin. Kuten totesin, Salpalinjan raken-taminen on osoitus maanpuolus-tustahdostamme jatkosodan alla, kun olimme menettäneet Mosko-van rauhassa Laatokan karjalan hyökkääjää hidastaneen korpi-alueen sekä kapean Karjalan kannaksen ja sen poikki raken-netun Mannerheim-linjan. Sal-palinjan rakentamisesta tiesivät neuvostoliittolaiset ennen jatko-sotaa, sillä Porlammen motissa syyskuun alussa vangiksi jäänyt 43. D:n komentaja, kenraalima-juri Kirpitsnikov kirjoitti sota-vankeudessa muistelmansa, jossa hän mm. moitti omaa sotilasjoh-

toaan, joka ”ei rakennuttanut ra-jan tuntumaan samanlaista lujaa puolustusasemaa kuin suoma-laiset tekivät puolellaan”. Missä määrin Salpalinjan olemassaolo hillitsi neuvostoliittolaisten hyök-käyksen jatkohaluja heinäkuun alussa 1944 on arvailujen varassa, mutta joka tapauksessa sen mur-taminen olisi vaatinut runsaasti lisää tykistöä, panssarivoimia ja ilmavoimia, joita Stalinilla ei ol-lut antaa marsalkka Govoroville Venäjällä alkaneiden suurope-raatioiden vuoksi. ”Sota ratkais-taan Berliinissä, ei Helsingissä”.

ANSSI VUORENMAA


jäävät pian kuulematta.

Omien sukujuurien tunteminen on meille tärkeää. Itse koetuista kertomuksistasyntyy perimätieto ja arvomaailma, jota siirrämme sukupolvelta toiselle.Nyt on korkea aika pysähtyä kuuntelemaan, mitä sotiemme veteraaneillaon kerrottavana. Tärkeitäkin asioita osaa kaivata vasta, kun ne ovat poissa.Kuuntele ja anna aikaa – kun vielä on aikaa.

Ilmoituksen suunnittelutyön lahjoitti Mainostoimisto GREY PRO Oy.

Lisää eväitä sukupolvien väliseen vuoropuheluun: www.sotaveteraaniliitto.fi

ja tuhat muuta tarinaa

Kun isä sotaan lähti


Kauppalehti julkaisee veloituksetta tänä kesänä vähintään

viisi kokosivun ilmoitusta, joissa vedotaan sotaveteraa-nipolven perimätiedon ja arvomaailman siirtämiseen sukupolvelta toiselle. Sama ilmoitus löytyy myös tästä lehdestä. Ilmoituksessa on vanha valokuva, jossa isä hy-västelee lapsiaan sotaan läh-tiessään sekä teksti ”Kun isä sotaan lähti ja tuhat muuta tarinaa jäävät pian kuule-matta”. Vuonna 2003 Kaup-palehti, Iltalehti ja Nöjesgui-den julkaisivat ilmoitukset, joista toisessa oli kuva isoäi-distä pöydän ääressä ja toi-sessa isoisästä keinutuolissa, molemmissa sama teksti: 4 lasta, 7 lastenlasta, 13 naapu-ria / 24 tuntia vuorokaudes-sa yksin. Lehdet lahjoittivat ilmoitustilan ja Mainostoi-misto Grey Pro Oy lahjoit-ti suunnittelutyön. Lehdet ja mainostoimisto tahtoivat näin kantaa osuuttaan yhteis-kuntavastuusta.

Eri-ikäisten tiimillä monipuoliseen näkemykseenMainostoimistossa työsken-nelleen Antti Matilaisen sy-tytti sotaveteraanityölle Ru-kajärven taisteluissa kaptee-nina kunnostautuneen isänsä kuolema 1986. Sotaveteraani-en toimintoihin hän on osal-listunut vuodesta 1987 ja on nyt Sotaveteraaniliiton neu-

Veteraanipolven perinteen siirtämistä mainonnan keinoin

vottelukunnan jäsen. Viime vuodet hän on Grey Pro Oy:ssä toiminut projektinjohta-jana tiimissä, johon kuuluvat kokenut Art Director Oiva Heikkilä ja kolmekymppinen Copywriter Johanna Mäke-läinen. Ilmoitusten suunnit-telutyön tulosten Matilainen toteaa olevan kannanottoja tärkeiden asioiden, vanhus-työn, veteraanipolven perin-teiden ja tietynlaisen arvo-maailman ylläpitämisen ja kunnioittamisen puolesta.

- Ikäihmisten yksinäisyys tuntui erityisen koskettaval-ta runsaat kaksi vuotta sitten. Veteraanipolven perinteen, tietojen ja taitojen kertomi-nen ja siirtäminen nuorem-mille polville on nyt erityisen tärkeää niin kauan kuin he ovat vielä näistä kertomassa. Ilmoituksia ei ole suunnitel-tu sotaveteraanipolvelle, vaan nuoremmille, heidän lapsil-leen ja lastenlapsilleen.

Tiimiinkin tahdottiin eri-ikäisiä turvaamaan riittävän monipuolinen kokonaisnäke-mys. Heikkilä, Mäkeläinen ja Matilainen kertovat tä-mänvuotisen ilmoituksen ta-voitteenmukaisen suunnitte-lun lähteneen ideasta, jossa nuoremman polven edustajat vanhan valokuvan ja tekstin nähdessään todella alkaisi-vat etsiä käsiinsä piilossa ole-via vanhempiensa ja isovan-hempiensa kuvia sekä kyse-lemään heiltä aikaisemmasta elämästä.

Perinteen siirtoa kuvin ja kerronnalla- Katsellessa vanhoja valoku-via, koetetaan muistella mis-tä ollaan kotoisin ja eläytyä entiseen pärjäämiseen, het-keksi hiljentymään kiireestä. Nyt on veteraanipolven aika kertoa suvun tarinoita kuvi-en kera lapsille ja heidän van-hemmilleen. Tällä on kaksi ulottuvuutta, suvun perimä-tiedon tallentaminen sekä arvostetun arvomaailman eteenpäin vieminen. Punai-sena lankana on sukupolvien

välinen kunnioitus ja vuoro-puhelu. Millainen oli esimer-kiksi raskaana olevan mum-mon kokema evakkomatka.

- Ei tule rajoittua vain so-danaikaisiin kokemuksiin, vaan ottaa kattavasti esille elämänmenoa myös sodan-jälkeisenä aikana.

Tiimin mieltä lämmittää saatuaan kuulla lehtien edus-tajilta suunnittelemiensa il-moitusten saaneen lukijoilta myönteistä palautetta ja ol-leen monille pontimena mm. sukututkimukseen.

Tähdellisenä projektin-johtaja Antti Matilainen pi-tää asioihin kunnolla pereh-tymistä ennen toteuttamista ja sitä, että osataan kyseen-

alaistaa yleisesti omaksuttuja tottumuksia.

- Ennen kuin aloitim-me ilmoitusten suunnitte-lun, luimme tarkasti Sotave-teraaniliiton toimintasuun-nitelmaa, jossa korostetaan kannattajajäsenten lisäämi-sen, perinteen ylläpitämisen ja veteraanien kotona sel-viämisen tärkeyttä. Yhteis-kunnallisella mainonnalla eettisine arvoineen on selvä synergiansa myös muuhun mainostyöhömme. Asiallinen arvomaailma pitää jalkauttaa myös jokapäiväiseen asiakas-työhön.

MARKKU RÄMÖ

Mainostoimisto Grey Oy:n parvekkeelta avautuu näkymä Helsinkiin. Taustalla näkyy

Hotelli Torni, jossa valvontakomissio kokoontui sodanjälkeisinä vuosina. Kuvassa va-

semmalta Johanna Mäkeläinen, Antti Matilainen ja Oiva Heikkilä.

��

��


Sotaveteraaneille muistomerkki Salpalinjan kivestä

”Ku n n i o i t t a v a t kiitokset itse-n ä i sy y tem me

puolustajille sotiemme 1939 – 1945 Ruokolahden sotave-teraaneille”.

Nämä sanat on kaiverret-tu kansallisena veteraanipäi-

Sotaveteraanien kuntoutus- ja huoltosäätiön puheenjohtaja Reino Hammarén (vasem-

malla) luovutti muistomerkin Ruokolahden seurakunnalle. Sen ottivat vastaan vt. kap-

palainen Ulla Soikkeli ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Irja Liimatainen. Kunniavar-

tiossa seisoivat partiolaiset ja reserviläisjärjestöjen edustajat.

vänä Ruokolahden kirkon-mäellä paljastettuun muis-tomerkkiin. Muistomerkki kertoo jo nyt ja tulevaisuu-dessa jälkipolville sodassa taistelleista ja sodan jälkeen elämänsyrjään kiinni kamp-pailleista esi-isistä.

Muistomerkkihankkeen pani alulle ja myös toteutti 80-luvulla perustettu Ruoko-lahden Sotaveteraanien kun-toutus- ja huoltosäätiö. Muis-tomerkin pystyttämiseksi esi-tettiin viime syksynä julkinen vetoomus talkootyöstä tai ta-

loudellisesta avusta. Se tuot-ti kauniin tuloksen, sillä mer-kin kaikki kustannukset on saatu lahjoituksena, säätiön puheenjohtaja Reino Ham-marén kiitti. Ensimmäinen lahjoittaja oli Ruokolahden kunta, joka 1980 -luvulla lah-joitti veteraaneille Ilmajärven lakkautetun kyläkoulun.

Kuntoutus- ja huoltosää-tiö perustettiin hoitamaan käytännön asioita koulura-kennuksen peruskorjaami-seksi asumiskäyttöön. Par-haimmillaan Veteraanikoti tarjosi kodin yli kymmenelle veteraanille. Kuutisen vuot-ta sitten myydystä koulusta saatuja varoja on voitu käyt-tää veteraanien hyväksi, sem-minkin, kun muistomerk-kihankkeen pesämunaksi aiottu summa voidaan nyt se-kin käyttää kuntoutukseen, Hammaren kertasi historiaa.

Seurakunta antoi muisto-merkille kirkonmäeltä kau-niin paikan vastapäätä kir-kon sisäänkäyntiä ja jatko-sodan sankarihautoja. Selän takana on talvisodan san-karihautausmaa. Merkki on

rakennettu Syyspohjan Sal-palinjan kivestä ja mustagra-niittisesta taulusta. Paljastus-puheensa lopuksi Hammarén luovutti merkin Ruokolahden seurakunnalle. Sen ottivat vastaan pastori Ulla Soikkeli ja kirkkovaltuuston puheen-johtaja Irja Liimatainen.

Merkin kiitos- ja siunaus-puheessa Soikkeli muistutti mieliin sodan ”veroja”.

Maanpuolustukseen osal-listui n. 600 000 miestä ja sa-tatuhatta naista. 90 000 kaa-tui, ja vielä suurempi määrä haavoittui. 430 000 karjalais-ta joutui jättämään kotinsa ja kotiseutunsa.

Ruokolahden kunnan ter-vehdyksen juhlaan toi val-tuutettu Toivo Launiainen, jonka omatkin juuret ovat luovutetun Karjalan Kannel-järvellä. Seurakunnan ter-vehdyksessä Irja Liimatainen totesi merkkien tuovan lisä-arvoa kirkkomaalle. Ne ker-tovat isänmaan ja kotiseudun historiaa.

MAIJA NEVALAINEN

Alkuperäinen päi-väkäsky, jolla yli-päällikkö osoitti

kiitollisuuttaan ja kunnioi-tustaan äideille, ripustettiin eduskuntatalon valtiosaliin. Mannerheimin toivomukses-ta se ripustettiin myös kaik-kiin Suomen kirkkoihin. Nyt se on esillä Tyrvään Pyhän Olavin kirkon kunniapai-kalla.

Kehystetyn päiväkäskyn kirkkoherra Osmo Ojansi-vulle kirkossa luovutti yhdis-tyksen puheenjohtaja Lauri Koski seuranaan Martti Sep-pälä ja Esko Pietilä , jotka olivat veistäneet päiväkäskyn kehykset Corolus Lindbergin alkuperäistä mallia noudatel-len. Kirkkoherran lisäksi vas-taanottajana oli Vammalan seurakunnan kirkkovaltuus-ton puheenjohtaja Pertti Jär-vinen. Ojansivun näytettyä

Päiväkäsky Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon

päiväkäskyä veteraanipäivän juhlavieraille hän ripusti sen kunniapaikalle pilariin altta-rin lähelle.

Tunnustusta sotaveteraaneilleRovasti Timo Kökkö muis-tutti monien sotaveteraani-en olleen rakentamassa Tyr-vään Pyhän Olavin kirkkoa sen jälkeen kun tuli oli tu-honnut kansallisestikin ar-vokkaan kirkkorakennuksen v. 1997. Niinpä päiväkäskyn kehyksen messinkilaatassa oleva teksti kertoo: Suomen vapauden puolesta 1939-1945 taistelleiden ja tätä kirkkoa vuosina 1997-2003 jälleen-rakentaneiden sotaveteraani-en muistoksi ja heidän puo-lustamiensa arvojen säilyt-tämiseksi lahjoitti tämän päiväkäskyn kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2005

Vammalan Seudun Sotavete-raanit ry.

Seppele laskettiin Tyrvään kirkolla sankarihaudalle ja kotirintaman muistomerkille. Kirkkomaalla pitämässään puheessa kirkkovaltuuston

Vammalan Seudun Sotaveteraanit luovuttivat

kansallisena veteraanipäivänä 27.4. Tyrvään Pyhän

Olavin kirkkoon sotamarsalkka Mannerheimin tam-

mikuussa 1942 antaman Ylipäällikön päiväkäskyn

Suomen äideille. Monet sotaveteraanit osallistuivat

tulipalossa tuhoutuneen kirkon jälleenrakentamiseen

1997-2003.

Kehystetyn ylipäällikön päiväkäskyn Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon luovuttajat sakso-

fonistien takana vasemmalta Esko Pietilä, Lauri Koski, Martti Seppälä sekä vastaan-

ottajat kirkkoherra Osmo Ojansivu ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pertti Järvinen.

Kuva: Pentti Hannula.

puheenjohtaja Pertti Järvi-nen totesi pitävänsä selvänä, että Suomi kävi toisen maail-mansodan aikana omaa eril-lissotaansa ryhtymättä Sak-san poliittiseksi liittolaiseksi. – Suomi sai jatkosodassa Sak-salta tulivoimaa ja elintarvik-keita, siinä kaikki.

Järvinen antoi tunnustus-ta veteraanien järjestötyölle todeten että sotaveteraaniyh-distyksen sukupolvenvaihdos on Vammalassa osattu hoi-taa hyvin ja että perinne on saatu siirretyksi nuoremmil-le polville.


Pankinjohtaja, yliluut-nantti Armas Tiusa-nen, joka jatkosodan

aikana oli Etelä-Karjalasta kootun JR 1:n miehiä ja joka vuosikymmenien ajan oli mu-kana järjestämässä rykment-tinsä vuotuisia asevelijuhlia, kertoo oheisissa muistelmis-saan 60 vuotta sitten, 2.6. 1945, Lappeenrannassa ho-telli Patriassa järjestetyn en-simmäisen yhteisen illanvie-ton jännittävistä ja osin hu-paisista vaiheista, jolle oman harvinaisen lisänsä antoi val-vontakomission korkeiden neuvostoupseerien samanai-kainen läsnäolo juhlasalissa.

* * *

Tilanne maassa oli epä-normaali. Valvontakomissio valvoi ja määräsi maan elä-mänrytmin. Maata ei ollut to-sin miehitetty, mutta komissi-on toiminta näkyi ja vaikutti. Lappeenrannassakin toimi kaksi venäläistä majuria, jot-ka aina yhdessä ahkerasti liikkuivat kaupungilla, alku-vaiheessa jopa pistoolit vyöl-lä roikkuen.

Juhlakutsu julkaistiin paikkakunnan lehdessä. Sen seurauksena Valpon miehet levittivät seudulla huhua ja varoitusta, ettei juhlaan tuli-si osallistua. SKP:n eduskun-taryhmä teki juhlasta jopa eduskuntakyselyn. Hälyn johdosta monet jäivät saapu-matta ja lehdet vaikenivat ti-laisuudesta.

Muistoja asevelijuhlistaKerran mukana valvontakomission miehiä!

Juhla kuitenkin pidettiin, juhlapuhujana kenraaliluut-nantti Kai Savonjousi.

Juhlapäivänä toimikun-nan jäseniä oli jo puoliltapäi-vin valmistelemassa Hotelli Patrian salia juhlakuntoon. Juhlapöydän yläpuolelle oli salin katosta juuri valmiiksi pantu riippumaan rykmen-tin merkkisuurennos, kun ravintolan johtaja tuli vauh-dilla kertomaan, että työt on muutamaksi tunniksi keskey-tettävä. Hän oli saanut soi-ton, että valvontakomission kenraalieversti Zhdanovin varamies, kontra-amiraali Aleksandroff ja viisi korkea-arvoista upseeria haluaa lou-nastaa kello 14.00 Patriassa, joka venäjänvallan aikana oli ollut tsaarin aikaisten upsee-rien suosikkipaikka.

Amiraali oli ollut maalin-nakkeiden tarkastuskäynnil-lä Salpa-linjalla ja todennut, että monissa kasemateissa olivat vielä 45 mm:n suora-suuntaustykit paikoillaan. Kuulin myöhemmin, että amiraali oli siellä raivostunut ja sanonut: Elleivät nuo tykit katoa parissa päivässä, vaatii valvontakomissio räjäyttä-mään linnakkeet.

Istuuduttuaan pöytään lounastamaan parasta mitä talo voi tarjota, kiintyi ve-näläisten huomio pöydän yläpuolella riippuvaan ko-nepistoolimiestä esittävään julisteeseemme. Vielä kiih-dyksissä oleva kontra-ami-

Kansallisen veteraanipäivän vietto Helsingissä alkoi aamulla lipunnostolla ja seppe-

leen laskulla marsalkka Mannerheimin patsaalle, josta seppelepartio lähti Hietaniemen

hautausmaalle laskemaan seppeleet Sankariristille ja Mannerheimin hautapaadelle.

Seppeleenlaskun suorittivat Helsingin kaupungin, puolustusvoimien ja veteraanien

edustajat. Kaupungin järjestämässä juhlassa veteraaneja isänmaalle tehdystä työstä

kiittivät pormestari Eva-Riitta Siitonen sekä prikaatikenraali Jan Laukka.

Helsingissä perinteinen kansallisen veteraanipäivän vietto

raali vaati selitystä julistee-seen. Hotellin täydellisesti venäjää puhuva portieri ra-portoi kohteliaasti mikä tilai-suus oli tulossa ja mikä julis-teen merkitys oli. Hyvä ruoka ja vahvat juomat tyynnyttivät tilanteen ja vähän myöhem-min kuulimme ivanaurua ja ilmeisesti herjan heittoa ”finski tsuhnista”. Parin tun-nin kuluttua seurue siirtyi va-ruskunnan upseerikerholle ja vain yksi nahkapukuinen up-

seeri, joka puhui suomea vi-rolaisittain murtaen, jäi koko illaksi seuraamaan oven suus-ta ohjelmaamme. Se oli so-dan-ajan asemiesiltoja muis-tuttava.

Tervehdyssanojeni jäl-keen oli musiikkiohjelmaa. Rykmenttimme kuuluisa haitarimestari Aarre Lievo-nen soitti useita kappaleita ja Pauli Heikiö lauloi komealla äänellään lauluja. Kenraalin puheen jälkeen oli jälleen

musiikin vuoro. Yhteises-ti lauloimme Eldankajärven jään, Liisa Pienen, Röhön-rantaan jne. Ruoka oli olo-suhteisiin nähden hyvää ja tunnelma korkealla.

Yhteisesti päätettiin ryk-mentin kokoontumisia jatkaa ja niin tapahtuikin. Vuosi-en saatossa järjestettiin Lap-peenrannassa kymmenen ti-laisuutta.

Kotirintaman arvo ja merkitys sodan lop-putuloksen kannalta

on saanut yhä enemmän tun-nustusta myös valtakunnan virallisissa kannanilmaisuis-sa. Väheksymättä rintama-miesten ja -naisten uhrauksi-en osuutta, oli myös kotirin-taman kestämisellä ja tuella ratkaiseva merkitys itsenäi-syytemme säilymiselle. Mar-salkkamme toteamusta äitien kestämisestä on viime vuosi-na usein siteerattu erilaisissa isänmaallisissa ja maanpuo-lustuksellisissa tilaisuuksissa. Ähtärin Kotirintamamuisto-merkki paljastettiin viime it-

Ähtärin Kotirintamamuistomerkki

senäisyyspäivänä.Ähtärissä tämä Talviso-

dan lähdön muistomerkki si-jaitsee entisen Suojantalon paikalla sivussa kirkonmäes-tä. Muistomerkin ympäristö on nyt kaupungin toimesta hoidettu, polulle on tehty ki-veys ja pystytetty tien vierelle viitta sekä pysäköintipaikka tien laitaan.

HEIKKI AHOPELTO

Ähtärin talvisotaan lähdön muistomerkille on nyt viitoitus ja liuskekivipolku ja ympä-

ristöä koristaa nurmikko. Kuva kirjoittajan.


Suomen Sotaveteraaniliitto on myöntänyt neljälle poh-

joissavolaiselle henkilölle Sotaveteraaniliiton ansiomita-

lin kiitoksena sotaveteraanitoiminnan tukemisesta.

Ansiomitalit luovutettiin 22.4. Kuopion Klubilla. Kuvassa

vasemmalta piispa Matti Sihvonen, kenraaliluutnantti Ilk-

ka Halonen ja eversti Leo Puustinen. Teollisuusneuvos Ei-

nari Vidgrenille ansiomitali luovutettiin 4.5. Vieremällä.

Sotaveteraaniliiton ansiomitaleita Pohjois-Savoon

Kemin Sotavete-raanien kauden p ä ä tö s t i la i suut t a

juhlistettiin Saarenottanleirikeskuksessa perintei-sellä ansiomerkkien jaolla. Sotaveteraanien ansioris-tit saivat Aura Harju, Thor Henriksson, Pirkko-Lii-sa Kukka, Kaarina Oja-nen, Suoma Rautio, Erk-ki Snellman ja Kalevi Trög.Kultaiset ansiomerkit saivat Martti Hilden, Aino Keski-herva, Toivo Niemelä, Mart-ti Myllykoski, Aimo Passoja ja Martti Åhman. Hopeisen ansiomerkin saivat Martti

Kemin sotaveteraaneille ansiomerkkejäKorhonen ja Veera Passo-ja. Ansiomerkit luovuttivat Lapin Sotaveteraanipiirin uusi puheenjohtaja Pekka J. Heikkilä, toiminnanjohtaja Martti Koskela sekä Kemin Sotaveteraanit ry:n puheen-johtaja Paavo Köngäs ja sih-teeri Anneli Toivanen.

Kemin Sotaveteraanit kokoontuivat joka kuukau-den ensimmäisenä torstainaLeipätehtaalla. Vuosittaiseen toimintaan kuuluvat myös kylpylämatkat. Jäseniä oli vuoden vaihteessa 264, kol-me vuotta puheenjohtajana toiminut Köngäs kertoo. Tor-

Kemin Sotaveteraanien kauden päätöstilaisuudessa palkittuja yhteiskuvassa.

niossa pidettyyn Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaan yhdistyksestä osallistui 70 henkeä.

Kauden päätöstilaisuu-dessa kirkkoherra Pertti Telkki esitteli Kemissä 3. elo-kuuta pidettävän veteraanien pohjoisen alueen kirkkopäi-vien ohjelmaa. Anja Parta-nen säesti pianolla kevätlau-luja ja. Runonlausuntaa esit-tivät opettajat Eila Ylihannu ja Paavo Partanen. Päätös-sanat lausui veteraanipappi, rovasti Heikki Koivisto.

JUHANI HILTUNEN

Auran Nuortentalolla vietettiin 15.4. kymmenen sotaveteraaniyhdistyksen perinteisiä

iltamia. Järjestelyvuorossa olivat Auran ja Paattisten-Vahdon sotaveteraaniyhdistyk-

set. Tilaisuuteen osallistui runsaat 200 henkeä.

Tilaisuus oli sekä juhlava että kepeä. Juhlapuheen piti Sotaveteraaniliiton toiminnan-

johtaja Markku Seppä, joka toivoi veteraanien kuntoutusta uudistettavan. Paikalliset

koululaiset, partiolaiset, tanhuajat ja tanssijat esittivät yleisölle mieleistä ohjelmaa.

Musiikista vastasi Pöytyän Puhaltajat, yksinlaulua esitti Tuire Mellanen ja illan juonsi

Pertti Keihäs. Kuva: Jorma Peltoniemi

Kymmenen sotaveteraaniyhdistyksen iltamat Aurassa

Veteraanien ja invalidien kuntoutusta ja terveystarkastustaAjanvaraus puh. 08-211 5500Laivurinkatu 18-22, RAAHE


VIRTSANKARKAILUUN pestävät jauudelleenkäytettävät alushousut

miehille ja naisilleSLIP SICLA®

lieväänvirtsankarkailuun- 100 % puuvillaa- haaraosa hengittävää erikoiskuitua- pesukesto yli 100 kertaa- muita suojia ei tarvita

CONTENArunsaaseenvirtsankarkailuun- erikoiskangas, ei hiosta- sisäpuolella tasku erilliselle suojalle- pestävät, max 60 °C

Turuntie 4-6, 13130 Hämeenlinna

p. 03-6125 355, fax. 03-6125 353

www.linctus.fi

HIGH TELO pestävät sängynsuojat

- laminoitu puuvillalakana

TIEDUSTELUT JA TILAUKSET:

Linctus Oy, puh. 03- 6125 355

- kolmea eri kokoa

LAADUKASTA HISTORIANTUTKIMUSTA

TARJOUSHINTAAN!

Helge Seppälä:LENINGRADIN SAARTO 1941-1944:

MURHENÄYTELMÄN SÄVYTTÄMÄ VOITTO

Suomalaisen tutkijan ainutlaatuinen teos Suomen sotatoimista saarron aikana ja Leningradin kauhuista.

Paljon kuvia ja karttoja. 315 sivua. TARJOUSHINTA €25

Daniel Rancour-Laferriere:

STALININ PSYYKEMiksi Stalin hyökkäsi Suomeen? Psykologinen

tutkimus diktaattorin persoonasta ja Suomi-suhteista. 238 sivua. TARJOUSHINTA €20

Nikolai Baryshnikov:

LENINGRADIN PIIRITYS JA SUOMI 1941-1944

Perusteellinen tutkimus Suomen kansainvälisestä asemasta jatkosodassa. Saatavana myös venäjäksi

ja englanniksi. 301 sivua. TARJOUSHINTA €20

Rudolf Sykiäinen:

VENÄLÄINEN SAUNAAinutlaatuinen sukellus venäläisen banjan sekä

karjalaisen ja suomalaisen savusaunan historiaan muinaisista ajoista näihin päiviin. 185 sivua.

TARJOUSHINTA €15

NÄIN TILAAT:Lähetä faxi numeroon 09-4587568 tai

sähköposti osoitteeseen [email protected]. Toimitamme teokset laskuineen postitse.

Postikulut eivät kuulu hintaan.

JOHAN BECKMANINSTITUTE

Riippumaton tieteellinen tutkimuslaitos ja tiedekustantamo

HELSINKI–PIETARI–PETROSKOITiedustelut: 040 503 5474, [email protected]

Sotaveteraaniliiton myymälä palvelee

!

TILAUSKORTTISuomen SotaveteraaniliittoKorkeavuorenkatu 41 A 7, 00130 HELSINKI

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nro................ kpl..................

Nimi (tekstaten):

..........................................................

Lähiosoite:

..........................................................

Postinumero ja -toimipaikka:

..........................................................

43 Sama kaiku on askelten -CDKymmenen sotaveteraanikuoron ja Haminassa sotaveteraanien konsertissa taltioiduista äänitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD.

Käy talossa tai soita Helenalle puh. (09) 6126 2014. Myymälä on avoinna ma–pe klo 8.30–16.00

Sähköposti: [email protected] Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraaniliitto.fi

14 Veteraankansio

Hinta 20 euroa.

6 Suomenlippu pöydälle

Hinta 25 euroa.

Länsituulentie 8, 02610 Espoo, puh. 010 255 5930Läkkisepänkuja 4, 02610 Espoo, puh. 010 255 5960Iso Omena, Piispansilta 11, puh. 010 255 5935Lippulaiva, Espoonlahdenkatu 4, puh. 010 255 6020


Vilppulan kunta muisti sotien veteraaneja ja heidän puolisoitaan

tarjoamalla lounaan täyte-kakkukahvin kera kansal-lisena veteraanipäivänä ur-heilutalolla. Kunnanjohtaja Mauri Heinonen jakoi Anja-vaimonsa kanssa ruusut nais-veteraaneille. Kukkakimppu ojennettiin Vilppulan sotave-teraanien väistyvälle puheen-johtajalle Martti Mäenpäälle sekä uudelle, Antti Ylä-San-kilalle. Mäenpää on viimei-

Vilppulassa sotien veteraanit huomioitiin juhlavasti

Veteraanihalaus puheenjohtajalle

nen sodan kokenut puheen-johtaja ja viimeinen Tyrjän rykmentin mies Vilppulassa. Juhlapuheessaan Juha Siilas-vuo korosti Lapin sodan hen-kistä vaikeutta, käytiinhän se entistä aseveljeä vastaan. Kuitenkin saattoi hänen iso-isänsä, kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo lähettää 27.4.1945 Mannerheimille sa-noman ”Tehtävä suoritettu.”

RAIMO LASKUJÄRVI

Suonenjoen yläasteel-la pidettiin isänmaan puolesta kaatuneiden

Pro patria -nimitaulujen pal-jastustilaisuus 1.4. Osa kou-luista, joita kaatuneet olivat käyneet, on lakkautettu, mut-ta taulut ovat olleet hyvässä tallessa ja muistuttavat nyt sodan ajan uhrautuvuudesta uuden uljaan yläasteen, Lint-harjun koulun seinällä.

Taulujen paljastustilai-

Pro patria -taulujen paljastustilaisuus Suonenjoella

suuteen oli kutsuttu paikalle kaikki paikkakunnan vete-raanit puolisoineen. Veteraa-nien puheenvuoron oppilail-le piti Lauri Merikoski, joka totesi nimien yleisesti edus-tavan vain tilastoja, joihin to-dellisuudessa kuitenkin liit-tyy oma tarinansa, jota emme tunne. ”Jokaisella oli pelko puserossa, vaikkei tahtonut sitä näyttääkään. Kipeää ero teki myös kotiin jääville, pu-

humattakaan siitä murhees-ta minkä tieto hänen kaatu-misestaan aiheutti omaisille. Tiedän sen kokemuksesta, kun näin sen syvän surun, minkä veljeni kaatuminen aiheutti vanhemmilleni. Pu-humattakaan siitä järkytyk-sestä, minkä koki hänen nuo-rikkonsa, joka kantoi hänelle lasta.

Virolaiset Suomen-pojat tutustuivat laulujuhlia seuranneena päivänä mm. Pohjois-Karjalan maisemiin ja entisiin

taistelupaikkoihin Ilomantsissa itärajan tuntumassa. Kuvassa seurue Möhkön ruukin alueen vuonna 1957 rakennet-

tun asuntoproomun edustalla, joka nyt palvelee Mantan Möhkö nimisenä kahvilana. Ilomantsissa seuruetta opasti

Ilomantsin Sotaveteraanien puheenjohtaja Eino Venemies.

Suomen-pojat tutustuivat Ilomantsin taistelupaikkoihin

Suomen-poikien perin-neyhdistys järjestää perinteisen kesämat-

kan Saarenmaalle ja Hiiden-maalle 2-4.8. Matkan hinta on 240 e / henkilö 2:n hengen huoneessa. Lisämaksu yhden hengen huoneesta 80 e.

Ilmoittautuminen mat-kanjohtaja Seppo Wuorelle viimeistään 30.6. mennessä osoitteella: Juhana Herttuan tie 15 B 79, 00600 Helsinki, puh. (09) 799 293, 0400 315 177. e-mail: [email protected].

Matkalle osallistuminen ei edellytä jäsenyyttä Suomen-poikien perinneyhdistykses-sä. Vastaavana matkanjärjes-täjänä on Matkahaukka Oy. Matkalla noudatetaan mat-katoimistojen yleisiä valmis-matkaehtoja.

Matkan järjestää Suo-men-poikien perinneyhdis-tys ja virolainen Soomepoiste Pärimusühing.

Paikkoja vapaana Suomen-poikien perinne-yhdistyksen matkalle


Kymenlaakson Sota-veteraanipiiri järjes-ti kylpylä- ja kun-

toutusmatkan Tallinnan tuntumassa olevaan Piritan

Kansallisen veteraanipäivän viettoa Virossa

kylpylään 24.4. – 1.5. Mat-kaan osallistui 68 veteraania tukijoineen.

Viikon aikana vietettiin Tallinnassa myös kansallis-

Suomen Sotaveteraani-en Viron yhdistyksellä on runsaan kymmenen

vuoden ajan ollut käytössään erilaisia kuljetustarpeita var-ten pakettiauto. Viime tal-vena aloitettiin uuden auton ja tarvittavien varojen hank-kiminen. Autohankkeen ra-hoittamiseen osallistuivat:

Suomen-pojille uusi auto

Suomen-poikien uusi auto Kaarlin kirkon edessä Tallin-

nassa. Auton vieressä kuljettajana toimiva Suomen-poi-

ka Edgar Sinisalu.

ta veteraanipäivää, jonka kunniaksi käytiin laskemas-sa seppele Piritan lähistöl-lä olevalle Metsäkalmiston hautausmaalla olevalle muis-tomerkille. Illalla järjestettiin vastaanotto hotellin tiloissa, jossa muisteltiin veteraanien ja Suomen poikien osuutta vapauden puolesta taistele-misesta. Tilaisuuden lopuk-si laulettiin yhteisesti Sillan-pään Marssilaulu.

Kaikkiin tilaisuuksiin osallistui paikallisen veteraa-niyhdistyksen edustajana pu-heenjohtaja Uno Järvela. Hä-nelle luovutettiin muistoksi piirin standaari, jonka piirin puheenjohtaja Olavi Eronen (kuvassa vasemmalla) luovut-ti. Seppeleenlaskun suorittivat Olavi Eronen, naistoimikun-nan puheenjohtaja Liisa Sil-vennoinen ja Uno Järvelä.

TEKSTI JA KUVA: TOIVO HARTIKAINEN

Joensuussa laulujuhla-matkan yhteydessä 14.5. pidetyssä virolais-suo-

malaisessa seminaarissa Suo-men-poikien mieskuoron-johtaja ja Suomen Sotavete-raanien Viron yhdistyksen puheenjohtaja Uno Järvela kertoi kuoronsa laulumat-koista sekä yhdistyksen lä-hiajan näkymistä. Kunnia-puheenjohtaja Sven Ise piti alustuksen virolaisesta am-mattiupseerista, kapteeni Karl Talpakista, josta suoma-laiset esittivät muutamia ky-symyksiä. Seminaarin avan-nut Sotaveteraaniliiton pu-heenjohtaja Aarno Strömmer

Virolais-suomalainen seminaari Joensuussa

Vaiviossa pidetyssä Virolais-suomalisessa seminaarissa

virisi vilkas keskustelu.

muisteli tässä järjestyksessä 14. seminaarissa aikaisempia yhteisiä tapaamisia. Helsin-gin Seudun Sotaveteraanien kuulumisista kertoivat pu-heenjohtaja Pentti Laama-nen ja toiminnanjohtaja Sep-po Eiho. Laamanen toi esiin mm. piirinsä edessä olevan 40-vuotisjuhlan 14.9. Santa-haminassa. Suomen-poikien perinneyhdistyksen haastei-ta selvittelivät puheenjohta-ja Seppo Lahtela ja sihteeri Reijo Tanskanen. Sotavete-raaniliiton kuulumisia valot-ti toiminnanjohtaja Markku Seppä.

Sotaveteraaniliiton Kymenlaakson piirin puheenjohtaja

Olavi Eronen luovutti piirin standaarin virolaisten vete-

raaniyhdistyksen puheenjohtaja Uno Järvelalle.

SA Tervo-säätiö lahjoitti matkaohjelman päätteeksi pidetyssä aseveli-illassa henkilö-

kohtaiset stipendit Suomen-pojille Olli Tiaisen majalla. Stipendit jakoi toimitusjohta-

ja Keijo Tervo.

Stipendejä Suomen-pojille

Suomen Sotaveteraanien Vi-ron yhdistys, virolainen ja suomalainen Suomen-poiki-en perinneyhdistys, Suomen Sotaveteraaniliitto, Elcoteq Network Oyj, HK-Ruokatalo Oy, E ja T Starckjohann Sää-tiö. Hankittu auto on Merce-des-Benz Vito -pakettiauto, jossa on tilat 1+8 henkilölle.

Salonseutulainen! Hoidatko kotona läheistäsi?

Salon seudun Omaishoitokeskus, Asemakatu 2, opastaa sinua omaishoitoon liittyvissä asioissa.Meillä on myös päivätoimintapaikka, johon voit tuoda läheisesi, kun tarvitset itsellesi vapaata.

TERVETULOA TUTUSTUMAAN!Salon seudun omaiset ja läheiset ry Asemakatu 2, 24100 SALO Puh: 7319 838, 7319 800

Santaniitynkatu 3, PL 158,04201 Kerava

Puh: 09-274 4320Fax: 09-275 5717


Vetelin Mieskuoro on julkaissut viidennen tallenteensa

sota-ajan lauluista. Kuoro on esittänyt koti- ja ulkomailla

yli 130 näitä lauluja sisältävää konserttia. Kuoron laulut

neliääniselle mieskuorolle on sovittanut kuoron johtaja

Juha Saari. Kuoro on valmiina viihdyttämään sota-ajan

lauluilla ja/tai luomaan hengellisen musiikin tunnelmaa.

Esiintymisvaraukset voi tehdä kuoron johtaja Juha Saarel-

le sähköpostitse [email protected] tai Musiikin Ystävät

ry:n puheenjohtaja Jussi Tolpalle [email protected]

tai puh. (06) 8622 055.

Joensuun Sotaveteraaniyhdistyksen Naisjaoston sisarten perinteistä tukitoimintaa on

myydä hernekeittoa kansallisena veteraanipäivänä Joensuun torilla. Keitto valmiste-

taan Kontiorannan varuskunnassa ja sotilaat tuovat sen torille. Myyntituotto lahjoite-

taan kokonaan sotaveteraanien kuntoutukseen.

Tasavallan president-ti on 20. toukokuuta myöntänyt sotakam-

reerin arvonimen oululaiselle ent. opetusupseeri, kapteeni evp. Teo Sorrille.

Teo Sorri on näkyvällä ta-valla, mm. kirjallisella tuotan-nollaan osallistunut vapaa-

Teo Sorrista sotakamreeri

Kymenlaakson opistolla

oli perinteinen veteraa-

nileiri 30.5.–2.6. Uutta

siellä oli kuitenkin se, että

Liikenneturva oli ensim-

mäisen kerran mukana

ohjelman järjestelyssä

yhden päivän aikana.

Teemana oli ikäihminen

liikenteessä.

Liikennemäärien kasvaessa niin kevyen kuin raskaankin liikenteen puolella, lisäänty-vät haasteet siellä selviytymi-selle. Onnettomuuden kohda-tessa seuraukset ovat yleensä vakavampia kuin nuoremmil-la, sillä iän myötä elimistö on herkempi vammautumaan ja vammat paranevat huonom-min kuin nuoremmalla iällä.

Päivän luennot olivat am-mattihenkiöiden käsissä. Ky-menlaaksossa sosiaalineu-vojana toimiva lääkäri Mat-ti Helin ja Liikenneturvan edustajat suunnittelija Aulik-ki Schrey ja kouluttaja Veijo Suomela toivat puheenvuo-roissaan myönteisesti esille liikkumisen ja sen turvalli-

Liikenneturva mukana Kymenlaakson kunto- ja virkistysviikollaroa kevyen liikenteen väylillä erilaisia menopelejä, mopois-ta rullaluistimiin.

Ikäautoilijan kuntokursseja ja Ikäkuskin ajosyynejäLiikenneturva järjestää Ikä-autoilijan kuntokursseja sekä

Ikäkuskin ajosyynejä. Tar-koituksena molemmissa on tiedon ja taidon lisääminen. Aluekouluttaja Anna-Maija Hinkkanen Liikenneturvan Kouvolan aluetoimistosta ker-toi paikallisesta toiminnasta ja myös siitä, että aluetoimisto-jen henkilöstö lähtee maksut-ta liikkeelle esim. sotaveteraa-niyhdistysten tilaisuuksiin ker-tomaan ajankohtaista tietoa liikenteestä ja vastamaan eri-laisiin liikkumiseen liittyviin kysymyksiin. Muutamat yhdis-tykset varasivatkin jo luennoit-sijan syksyn tilaisuuksiin.

Olipa monelle yllätys myös käydä törmäyspainovaa’assa ja todeta oman painon muut-tuvan tonneiksi törmäykses-sä, joka tapahtuu 50 km / tun-tivauhdissa. Turhaan ei ko-rosteta turvavyön merkitystä.

Kunto- ja virkistysviik-kojen jo monipuoliseen oh-jelmaan liikenneteema oli ajankohtainen ja tarpeellinen lisäys. Lisätietoja Liikenne-turvan toiminnasta saat puh. (09) 417 4700 tai osoitteesta www.liikenneturva.fi

ehtoiseen maanpuolustus-, sotainvalidi- ja veteraanityö-hön jo vuosien ajan. Hän on toiminut Oulun Sotaveteraa-nien kannatusjäsenten pu-heenjohtajana ja on vuodesta 1998 lähtien Pohjois-Pohjan-maan Sotaveteraani-lehden toimituskunnan jäsen.

Jukka Sieversin vetämä ikäautoilijan taukojumppa kelpaisi ohjelmaksi ilman liikennet-

täkin. Hiki tuli mutta hauskaa oli.

Kirkon nuoriso-ohjaa-jien ”luontoveljet” järjestivät vuotuisen

kokoontumisensa 14.5.2005 Lapualla. Mukana oli 12 nuo-riso-ohjaajaa ympäri maata.

Nuorisokasvattajilla on ta-pana kytkeä jonkinlainen tal-kootempaus sotaveteraanien hyväksi kokoontumisensa yh-teyteen.

Tänä vuonna kohteena oli Etelä-Pohjanmaan Sota-veteraanipiirin alue.

Tempaus kohdennettiin Seinäjoen kaupungin omis-tamaan 4,5 hehtaarin auk-kohakkuualueeseen Nurmon Kurjennevalla.

Metsäsarka uudistettiin kylvämällä. Osasto suoriutui

Metsän kylvöä sotaveteraanien hyväksi

tehtävästä vajaassa viidessä tunnissa.

Nurmon - Seinäjoen met-sänhoitoyhdistyksen mak-sama kylvöpalkkio ohjataan Etelä-Pohjanmaan Sotavete-raanipiirin välityksellä työn suorittajien toivomuksesta 2-3 vähävaraiselle eteläpohja-laiselle sotaveteraanille.

Työn valvojana paikalla ollut piirin varapuheenjohta-ja Ville Sointula kiitti nuo-riso-ohjaajia merkittävästä lahjoituksesta todeten samal-la, että nyt tehty metsän uu-distustyö palvelee koko isän-maata kauas tulevaisuuteen.

PERTTI KORTESNIEMI

suuden lisäämisen merkityk-sen sekä kertoivat saatavilla olevasta tiedosta ja ohjauk-sesta pulmatilanteissa. Onko moni tullut ajatelleeksi, että autokoulun opettajien puo-leen voi kääntyä kysyäkseen neuvoa esim. ajotilanteessa esille tulleisiin ongelmiin?

Ajotaitoa kannattaa pitää yllä ajamalla autoa. Huonolla säällä ja ruuhka-aikaan liik-kumista kannattaa kuitenkin harkita sekä jättää kiire pois. Pyörällä liikuttaessa yleinen varovaisuus ja suojakypärän käyttö lisäävät turvallisuutta. Jalankulkijan kannattaa va-

Sota-ajan lauluja Vetelin mieskuorolta


Vieremällä kansallis-ta veteraanipäivää vietettiin 24.4. Kir-

kossa ja sankarihaudoilla käynnin jälkeen koulukes-kuksessa pidetyssä juhlati-laisuudessa esiintyivät Vie-remän veteraanikuoro ja pe-limannit. Jenny Räisänen esitti Anna-Mari Huttusen säestämänä tätä tilaisuutta varten säveltämänsä ja sa-noittamansa laulun ”Kättesi työ”. Tilaisuudessa huomi-

Vieremäläisille sotien veteraaneille oma laulusävelmänsä

Vieremällä lippujen eteen ryhmittyneinä Pohjois-Savon Sotaveteraanipiirin puheenjoh-

taja Olavi Karttunen, Vieremän Sotaveteraanien puheenjohtaja Eero Pulkka ja naisja-

oston puheenjohtaja Saara Heiskanen sekä juhlatilaisuuden juhlapuhuja, puolustus-

ministeri Seppo Kääriäinen.

oitiin kiitollisuudella teolli-suusneuvos Einar Vidgrenin 15 000 euron lahjoitus vie-remäläisille sotien veteraa-neille.

Valtiovallan tervehdyk-sen tuonut puolustusministeri Seppo Kääriäinen toi juhla-puheessaan esille sotavete-raanien jättämän arvokkaan perinnön, vapaan isänmaan sekä rakentaneen isänmaata pellolla, tehtaissa, metsissä, kouluissa ja konttoreissa hy-

vinvointiyhteiskunnan van-kaksi perustaksi.

Päätössanoissaan Viere-män valtuuston puheenjohta-ja Eveliina Vidgren muistutti, että veteraanipäivä on paitsi veteraaneille omistettu juh-lapäivä, myös historian muis-tamisen ja pohtimisen päivä kaikille suomalaisille.

ESKO TÖRMÄNEN

Muistomerkki Oulun 1941–1945 sodanaikaisen III armeijakunnan veteraaneille

Kaupunginvaltuutet-tu Juha Hännisen aloitteesta Oulun

kaupunginvaltuusto on hy-väksynyt hankkeen, jonka tu-loksena Oulussa toteutetaan jatko- ja Lapin sotien aikai-sen III armeijakunnan muis-tomerkki. Se sijoitetaan Ou-lussa Tuiran kaupunginosas-sa olevaan Kisapuistoon.

Oulun veteraanijärjestö-jen yhteistyöelin, johon kuu-luvat Sotainvalidien Oulun osasto, Oulun Sotaveteraanit, Oulun Rintamaveteraanit, Oulun Rintamanaiset ja Poh-jois-Suomen Rintamanaiset on talvella 2004 kokoukses-saan päättänyt, että muisto-merkkihanketta varten pe-rustetaan toimikunta, jon-ka tehtävänä on hankkeen toteutus. Toimikunnan pu-heenjohtajaksi valittiin edel-lä mainitussa kokouksessa Oulun Taidemuseon johtaja Taina Myllyharju ja jäseniksi Annikki Reinikainen ja Eino Koivupuro sekä Juhani Tyy-nelä III armeijakunnan vete-raanijuhlatoimikunnasta.

Muistomerkki on kunni-anosoitus niille miehille ja naisille, jotka vaaran vuosina turvasivat maamme itsemää-räämisoikeuden ja koskemat-tomuuden III armeijakunnan riveissä. Se muistuttaa jälki-polvia siitä suuresta uhrista, joka jouduttiin antamaan va-pautemme säilyttämisestä. Muistomerkin suunnittelee arkkitehti Matti Heikkinen Oulusta.

Muistomerkki paljaste-taan tulevana syksynä syys- lokakuussa. Paljastustilaisuu-den yhteydessä järjestetään myös III armeijakunnan ve-teraanijuhla. Paljastustilai-suudesta ja juhlasta tiedo-tetaan myöhemmin. Oulun kaupungin täyttäessä tänä vuonna 400 vuotta juhla liit-tyy myös kaupungin juhlata-pahtumiin. Paljastustilaisuut-ta ja veteraanijuhlaa koskevia asioita voi tiedustella eversti evp Juhani Tyynelältä. Puhe-lin: 040-5200220, sähköpos-ti: juhani.tyynelä@jippii.fi ja osoite: Kajaaninkatu 28 B 5, 90100 Oulu.

Pirkanmaan piirikokousuutisessa väärä kuva Lehden viime numeron (2/05) Pirkanmaan Sotaveteraanipii-rin kokousuutisen yhteyteen oli valitettavasti eksynyt väärä kuva ansiomerkkien saajista aivan muualta kuin Pirkanmaal-ta. Tässä Pirkanmaan piirikokouksessa otetussa kuvassa kul-taisen ansioristin saajat ovat Risto Kankaanpää, Eero Kujan-suu, Oiva Kulo, Toivo Lipsonen, Olavi Läykki ja Kalle Mur-tojärvi.

OIKAISUJA

Asemiesillat herätet-tiin uudelleen eloon kolmisen vuotta sit-

ten, todettiin Sotaveteraa-nin viime numeron (2/05) Finlandia-talon 5.4. pidettyä asemiesiltaa selostavassa kir-joituksessa. Artikkelissa vii-tattiin veteraanijärjestöjen ja Lottaperinneliiton järjestä-mien asemiesiltojen viimei-simpään tilaisuuteen.

Tampereen Sotaveteraa-nien Huoltoyhdistys ry:n toi-minnanjohtaja Esko Pihl muistuttaa, että yhtä ja tois-ta tämän suuntaista tapah-tui jo ennenkin. 1970-luvun lopulla järjestettiin Tampe-reella kaksi ”Murheentor-juntailtaa”, joista ensimmäi-sessä 17.3. 1978 esiintyi mm. sodan ajan iltojen tähti korp-raali Möttönen eli näyttelijä Einari Ketola. Toisessa mur-

Murheentorjunta- ja asemiesiltojaheentorjuntaillassa 18.3. 1979 esiintyivät monet sen ajan tunnetut artistit ja haastatel-tavana oli Kalle Päätalo.

Tampereella järjestettiin 1990-luvulla (-93, -95 ja –98) kolme asemiesiltaa. Kahdes-sa ensimmäisessä oli esiin-tyjinä myös itse sodan ajan kokeneita, veteraanipolvel-le tuttuja tähtiä, kuten Mau-no Kuusisto, Sylvi Salonen, Veikko Sinisalo, Pauli Rä-

Sotaveteraani-lehden viime numeron veteraanipäivää Kilpisjärvellä selostavan ar-tikkelin kirjoitti Pekka Heik-kinen. Hänen nimensä tuli vahingossa esille valokuvas-sa esiintyneenä toisena hen-kilönä.

Asemiesiltaa koskevan kuvatekstin kuuluttajan nimi on Jaakko Salonoja, ei Juk-ka kuten tekstissä virheelli-sesti mainittiin. Samaa aihet-

ta koskevassa kirjoituksessa todettiin sodanaikaisten ase-miesiltojen alkaneen kotirin-tamalla kevättalvella 1941. Pitää olla: Asemiesillat alkoi-vat kevättalvella sotien väli-senä aikana 1941.

Upseerikoulu 53 Marskin ratsastajapatsaalla otsikoi-dun jutun kuvatekstissä oli seppelen laskijoiden kohdalla virheellisesti mainittu Hannu Järvi. Pitää olla Harry Järv.

sänen ja Kalle Päätalo. Kol-mas toteutettiin pääasias-sa nuorempien taiteilijoiden voimin. Juontajana illoissa oli koko kansalle tuttu toi-mittaja ja ”radioääni” Esko Mustonen. Tilaisuudet veti-vät salit täyteen myös Tam-pereen ulkopuolelta. Viimei-sin asemiesilta Tampereelta, keväällä 2003, kuuluikin sa-maan sarjaan kuin Helsingin ilta, Esko Pihl kertaa.


Virtain Killinkosken päivä-kodissa on vietetty Kansal-lista veteraanipäivää vuodes-ta 1998 lähtien, yhtä vuotta lukuunottamatta. Tämä ti-laisuus, joka on toteutettu esikouluikäisten voimin, on merkittävä valtakunnallises-tikin niin veteraaneille kuin päiväkodille ja ennen kaik-kea lapsille itselleen.

Tilaisuuden alullepanija on päiväkodinhoitaja Jarkko Ruohola. Hän totesi päivän merkityksestä, että olkoon

Päiväkodin lapset kunnioittamassa veteraaneja kansallisena veteraanipäivänä

veteraanipäivä itsenäisyys-päivän rinnalla tärkein lipu-tuspäivämme. Tällä haluam-me muistuttaa, keitä meidän pitäisi kiittää itsenäisyytem-me säilymisestä. Tämä päivä on sodanjälkeisten ikäpolvi-en kunnioituksen ja kiitoksen päivä sotiemme veteraaneil-le. Kysymykseen, että miksi sotaveteraaneja pitää juhlia, kaksi lasten sanatarkkaa vas-tausta: ”Sotaveteraaneja juh-litaan sen vuoksi, koska he aikoinaan suojelivat Suomea”

Killinkosken päiväkodin lapsia ja henkilöstöä keskustelemassa veteraanien kanssa

Kansallisena veteraanipäivänä

ja ”He puolustivat Suomea, etteivät venäläiset päässeet tunkeutumaan tänne”.

Veteraanit oli kutsuttu ti-laisuuteen kunniavieraiksi ja oppilaat esittivät keväisiä lauluja ja leikkejä. Päiväko-ti tarjosi veteraaneille myös lounaan. Tilaisuuden päät-teeksi oli seppeleenlasku Kil-linkosken sankarihaudalla, jossa oli mukana myös Suo-men lippu ja veteraaniliput.

PENTTI JOUTTIJÄRVI

Kadettikunta päätti viitisen vuotta sitten osallistua vete-raanisukupolven henkisen perinnön siirtämiseen nuori-solle. Hankkeessa on tähän mennessä saatu aikaan kym-menen tietotuotetta, CD-ää-nilevyistä laajoihin multime-diaohjelmiin. Niitä täydentää nyt julkistettu veteraani- ja maanpuolustusjuhlan aineis-to.

Oppiaineisto ”Veteraani-en perintö – itsenäisyys tur-vataan joka päivä” – kertoo sodistamme ja niiden vete-raaneista sekä ohjaa nuoret pohtimaan, miten kävisi, jos he joutuisivat samaan tilan-teeseen kuin viime sotiemme miehet ja naiset 1939–1945.

Julkistettu hanke on saa-nut alkunsa Kadettikunnan yhteistyöstä vantaalaisen ve-teraaniryhmän ”Sotiemme

Kadettikunta täydensi kouluille tarkoitettua perinne- ja turvallisuusaineistoa

opetukset” kanssa. Yhteis-työssä on eri puolilla maata järjestetty veteraanijuhlia 40 koulussa, joissa tilaisuuksiin on osallistunut 12 000 kou-lulaista.

Kadettikunnalta saatava aineisto koostuu kalvosarjas-ta, siihen liittyvästä opetusai-neistosta sekä kahdesta DVD -elokuvasta: ”Itsenäinen isänmaa” sekä ”Isänmaan puolustajat – Mannerheim-ristin ritarit”. Taivallahden tilaisuuden puheenvuoroissa korostuivat hankkeen kak-si päätavoitetta: Veteraanien sanoma ei saa lakata kuulu-masta senkään jälkeen, kun heitä ei enää ole keskuudes-samme. Itsenäisyyttä turva-taan edelleen joka päivä ja myös nuorison on oltava pe-rillä siitä, miten turvallisuu-destamme pidetään huolta.

Talvisodan päättymisen 65. vuosipäivän muistotilaisuudet alkoivat Ässä-rykmentin

osalta 13.3. klo. 11.00 Hietaniemen sankarihaudoilla. Rykmentin perinnetoimikunnan

toimesta laskettiin koruttomat havuseppeleet Arvid Janhusen, Ilmari Paasion, Pentti

Aarnion ja Toivo Luukon haudoille. Seppeleen nauhassa teksti: Aseveljelle Ässä-ryk-

mentti. Kuvassa ässäläiset Hietaniemessä seppeleineen, vasemmalta Marjatta Laine,

Matti Kaukoranta, Tuija Koivu, Jukka Alho ja Alla Müller. Kuva: Reino Janhunen.

Ässä-rykmentti muisti aseveljiään

Kadettikunta ry julkisti 24. huhtikuuta Helsingin Taival-

lahden sotilaskodissa järjestämässään kahvitilaisuu-

dessa oppiaineiston, jonka se on tuottanut kouluissa

pidettäviä veteraani- ja maanpuolustusjuhlia varten.

Aineiston avulla sotiemme veteraanit voivat tule-

vinakin vuosikymmeninä ”mennä kouluihin”, vaikka

ikääntyminen rajoittaa tai estää niissä käymistä.

Esityspaikka: Merivirta 12, Hyökyvuoren teatteripuisto, Kivenlahti, Espoo. Tiedustelut 040-512 6533,[email protected]

20-v-juhlanäytökset: Edellisen vuoden menestysnäytelmä

PIRTUKUNINGAS JA ORPOPOIKAteksti Ilkka Aaltonen & Ilkka Pollari, ohjaus Sinikka Kataja. Näytelmä on vahva tarina Suomen kuuluisimmasta pirtutrokarista Algoth Niskasta ja hänen mielikuvitusystävästään Mikko Aaltosesta, joka vaikutti kolmella eri vuosisadalla, historian havinaa ja mahtavat musiikkinumerot.

Esityksiä on vain kolme: ke 29.6. klo 19, to 30.6. klo 19. sekä su 3.7. klo 16. Varaa lippusi heti.

Laulunäytelmä KESÄLOMAteksti ja sävellys Sini Tuomisalo, ohjaus Raine Heiskanen.Komedia, jossa on vahva 70-luvun maku.

Ensi-ilta la 30.7. klo 17, muut esitykset: ke 3.8. klo 19, la 6.8. klo 17, su 7.8. klo 17, ke 10.8. klo 19, la 13.8. klo 17, su 14.8. klo 17, ke 17.8. klo 19, su 21.8. klo 17, la 27.8. klo 17


Toisin kuin eräissä tv- ja lehtiuutisissa on ke-vään aikana kerrottu,

sosiaali- ja terveysjärjestöillä on maassamme ollut jo syk-systä 2002 lukien voimassa yhteisesti hyväksytyt keräys-ten ja muun varainhankinnan eettiset periaatteet. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteis-työyhdistys YTY ry vahvisti nämä periaatteet 15.8.2002. Kaikki maamme merkittä-vimmät valtakunnalliset va-rainkeräystä toteuttavat sosi-aali- ja terveysjärjestöt (yh-teensä 67 järjestöä), niiden joukossa mm. Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotave-teraaniliitto, Rintamavete-raaniliitto ja Rintamanaisten Liitto ovat sitoutuneet näitä periaatteita noudattamaan.

Eettiset periaatteet hy-väksyneet järjestöt sitoutu-vat käyttämään kansalais-ten antaman tuen mahdolli-simman vähin kustannuksin siihen tarkoitukseen, johon kansalaiset ovat sen osoitta-neet. Keräykset ja muu va-rainhankinta sitoudutaan to-

Sotainvalidi- ja veteraaniliitot noudattavat eettisiä sääntöjä keräyksissään

teuttamaan voimassa olevia säännöksiä, hyviä tapoja ja rehellisyyden ja avoimuuden periaatteita noudattaen. Ke-räystoiminnan, sen kulujen ja tulosten sekä tuoton käy-tön julkistamisessa noudate-taan mahdollisimman suurta avoimuutta.

Eettisten periaatteiden eräs tarkoitus on auttaa lah-joittajia erottamaan asialliset keräykset taustaltaan epä-määräisistä. Luvanvarais-ten rahankeräysten ja kulut-tajansuojan piiriin kuuluvan normaalin liiketoiminnan vä-liin jää valitettavasti harmaa alue, joka on antanut hämä-rille yrittäjille mahdollisuu-den huijaustoimintaan, joka on verhottu laillista keräystä muistuttavaan muotoon. Ih-misiä on voitu hyvään tarkoi-tukseen vedoten johtaa tar-koituksellisesti harhaan an-tamalla väärää tietoa esim. puhelimitse tapahtuneella lehti-, kalenteri- tai muulla ylihintaisella tuotemyynnillä hankittujen varojen käyttö-tarkoituksesta ja -kohteesta.

Tuotteen ostaja on kuvitellut auttavansa avun tarpeessa olevaa tai muuten tukevansa hyvänä pitämäänsä toimin-taa. Varat ovat kuitenkin ko-konaan tai lähes kokonaan menneet aivan muihin tarkoi-tuksiin.

Valtakunnalliset sotain-validi- ja veteraanijärjes-töt toteuttavat keräyksensä ja muun varainhankintansa noudattaen tarkasti lupaehto-ja ja sosiaali- ja terveysjärjes-töjen vuonna 2002 yhteisesti hyväksymiä eettisiä periaat-teita. Näin ne haluavat saada ihmiset varmistamaan, että he osallistuvat vain sellaisten järjestöjen keräyksiin, joil-la on viranomaisen keräys-lupa ja jotka noudattavat lu-paehtoja ja eettisiä sääntöjä keräystapojen, -muotojen ja -kulujen osalta sekä käyttä-vät keräyksen tuoton ilmoit-tamaansa tarkoitukseen ja kohteeseen.

JUHANI SAARISOTAINVALIDIEN

VELJESLIITON PÄÄSIHTEERI

Syksyyn mennessä on arviol-ta kolmisenkymmentä haas-tatteluosuutta valmiina. Lu-

Lukiolaisten haastatteluista kaavaillaan juhlavuoden kirjaa

kioprojektissa Vetrestä edus-tava Martti Hölsä kertoo, että tulos on tavoitteen mu-

Perinteisen runon taitajan ja sotiem-me veteraanin

Arvo ”Tiera” Ruona-niemen luonnon ja ihmi-sen välisestä suhteesta kertovat runot innoitti-vat Esa Tikkalan anta-maan runoille sävelet. ”Saatuani tekijältä ru-nokirjan ”Erätuulen kuiskintaa” –runokir-jan, alkoivat runot heti soida mielessäni. Sävel-lyksilläni haluan edesauttaa hänen runojensa tunnetuk-si tuloa ja näin tuoda yhtei-

Hiljainen Maa – cd-levyn tuotto lappilaisille sotaveteraaneille

sen panoksemme pohjoisen Suomen kulttuuriin”, Tikka-la kirjoittaa keväällä myyn-

tiin tulleessa ”Hiljainen maa” CD –levyn esite-tekstissä. Levyn sävelin siivitetyt runot kertovat Lapista, luonnosta ja kullankaivuusta.

Arvo Ruonaniemen toivomuksesta CD:n tuotto käytetään lappi-laisten sotaveteraanien tukemiseen.

Äänitettä myy Lapin Sotaveteraanipiiri (puh. 0400-601 634) sekä alu-

een sotaveteraaniyhdistykset. Äänitteen hinta on 15 e.

Vantaan lukioitten ja Vetres -toimikunnan yhteistyö

on edennyt siihen pisteeseen, että lukiolaisten

tekemistä veteraanihaastatteluista voidaan lähteä

vielä tämän vuoden puolella suunnittelemaan teosta.

Tarkoitus on tuottaa pääpainoisesti lukiolaisten haas-

tatteluihin perustuva kirja, joka ilmestyisi maamme

itsenäisyyden juhlavuonna 2007.

kainen. Projekti jatkuu vielä ensi lukuvuoden, mutta var-sinaisia haastatteluja tuleva jakso tuskin enää käsittää. Mikäli jollakin lukiolaisella kuitenkin on vielä oma osuus kesken, sitä täydennetään.

Perinteen tallenteita Vet-reksellä on kuitenkin koottu omin voimin niin, että käy-tettävissä on noin 200 haas-tattelun tai kirjoitelman ai-neisto. Lukion ja Vetreksen kokouksessa on ollut esillä ajatus, että tästä aineistos-

ta käytetään tulevaan jul-kaisuun soveltuvia osuuksia. Asia päätetään tarkemmin syksyllä.

Hölsän mielestä on ollut hieno asia, että lukiolaiset ovat ottaneet asian omak-seen, kun tiedossa on kuiten-kin kouluissa niin opettajien kuin oppilaittenkin kiireinen työtahti. Hölsä arvelee han-ketta ainutlaatuiseksi koko maassa.

- Minusta on tärkeää, että nuoret ovat yhteydessä vete-raaneihin. Näin perinne voi jatkua. Veteraanit ovat puo-lestaan olleet otettuja siitä, kun heitä on käyty haastatte-lemassa, toteaa Hölsä.

Projektiin kutsuttiin kaik-ki seitsemän vantaalaista lu-kiota. Kaikkiaan on tähän mennessä ilmoittautunut kai-kista lukioista yhteensä noin 50 haastattelijaa. Vetreksen listalla on tällä hetkellä noin 60 veteraanin nimi haastatte-lua silmällä pitäen.

Yhteisiä retkiäLukiolaisia on voitu evästää haastattelutilanteisiin mm. jakamalla heille haastatte-lutoimintaan liittyvää mate-

riaalia. Lisäksi on järjestet-ty opiskelijoille, opettajille ja veteraaneille retki Lotta-museoon Tuusulaan ja Sota-museoon Helsinkiin. Kolme kertaa vuodessa on myös ol-lut Vetres- toimikunnan ja lukiolaisten yhteisiä tapaa-misia, joissa on käyty lävitse projektin etenemistä.

Vantaan Martinlaakson lukiosta ovat Satu Salonen ja Eero Palevaara käyneet haastattelemassa vantaan-puistolaista veteraania, Mir-jam Vuorista. Kumpaakin ovat tiedot sota-ajan elämäs-tä kiinnostaneet, sillä tieto on tähän mennessä ollut vain koulun historian opetuksen varassa. Siitä saatava tieto on teoreettisen tuntuista. Sodan vaikutukset yksilön elämäs-sä jäävät puuttumaan, kun lähisuvussa ei ole enää ollut kertojia.

Eero Palevaara pitää tär-keänä sitäkin, että näin hän voi aikanaan kertoa omil-le lapsilleen sellaista tietoa sota-ajan elämästä, mitä ei ollut mahdollista ammentaa koulukirjoista.

LEILA LEHTIRANTA

SÄHKÖMOPEDIT

Hercules Mini��e

Hercules��e

Pegasos��e

Tarpan��e

Suoraan maahantuojalta!Soita ja tilaa ilmainen esite!

LOM-TUOTE OY puh. 0400-785 105


Keilamestaruuskilpai-lut pidettiin Kaupin keilahallissa. Eri puo-

lilta Suomea veteraaneja al-koi saapua jo aamulla ratoja kokeilemaan. Paikalle saapui 36 mieskeilaajaa kaatoja teke-mään, naistensarjaan osallis-tui kaksi veteraania.

Keskipäivällä alkaneet kilpailut voitiin viedä läpi yhdessä erässä, koska keila-ratoja oli 24. Eurooppalaisit-tain keilattu kisa kesti puoli-toista tuntia.

Kilpailun jälkeen hallin läheisessä ravintolassa nautit-tiin lounas. Palkintojen jaon suorittivat piirin puheenjoh-taja Matti Viitanen ja toimin-nanjohtaja Seija Vehmas.

Pirkanmaan piiri oli hank-kinut myös lohdutuspalkinto-ja, joten jokainen sai jotakin kotiin vietäväkseen.

Tilaisuus päättyi yhteises-ti laulettuun veteraanien kun-niamarssiin.

PENTTI SUOJANEN

Sotaveteraaniliiton keila-mestaruuskilpailun tulokset:Henkilökohtainen kilpailu1. Pajunen Aarne, 2. Javanainen Veikko, 3. Aalto Toivo, 4. Tork-keli Eero, 5. Laasonen Yrjö, 6. Tirkkonen Kauko, 7.Joki-nen Eero, 8. Laitinen Tauno, 9. Kuula Elvi, 10. Lehtiö Tauno, 11. Kauhanen Olavi, 12. Lon-ka Toivo, 13. Syrjänen Risto, 14 Apo Erkki, 15. Heiskanen Jou-ko, Nieminen Olavi, 16. Niemi-

Sotaveteraaniliiton keilamestaruudet pirkanmaalaisille

nen Olavi, 17. Suojanen Pentti, 18. Leppilampi Veikko, 19. Löf-backa Taito, 20. Iivonen Matti, 21. Weckman Gunnar, 22. Ma-santi Martti, 23. Raatikainen Kalevi, 24. Avikainen Reino, 25. Lahti Väinö, 26. Mattila Erk-ki, 27. Kosola Erkki, 28. Mar-kio Leif, 29. Eskonen Pekka, 30. Mäkelä Tauno, 31. Jantunen Aarne, 32. Ruotsalainen Aarne, 33. Pakarinen Erkki, 34. Aalto-nen Aarno, 35. Mattila Olli, 36. Salminen Leo, 37. Repo Meeri.

Joukkuekilpailu1. Pirkanmaa (Aalto Toivo, Pa-junen Aarne, Weckman Gun-nar), 2. Satakunta (Javanainenn Veikko, Laasonen Yrjö, Mäke-lä Tauno), 3. Suur-Savo (Avi-kainen Reino, Kauhanen Olavi, Tirkkonen Kauko), 4. Kanta-Häme (Lonka Toivo, Ruotsa-lainen Aarne, Torkkeli Eero), 5. Lahti (Masanti Martti, Nie-minen Olavi, Syrjänen Risto), 6. Helsinki (Heiskanen Jouko, Lehtiö Tauno, Markio Leif, 7. Keski-Pohjanmaa I (Leppilam-pi Veikko, Löfbacka Taito, Mat-tila Erkki), 8. Suur-Savo (Aalto-nen Aarno, Jokinen Eero, Raa-tikainen Kalevi), 9. Pirkanmaa III (Kosola Erkki, Pakarinen Erkki, Suojanen Pentti), 10. Pir-kanmaa II (Iivonen Matti, Jan-tunen Aarne, Salminen Leo).

Sotaveteraaniliiton ilma-

asemestaruusammunnat

lauottiin 3–10.4. kotirata-

kilpailuna. Yllättävästi

kärkitulokset paranivat

viimevuotiseen verrattu-

na kolmessa ottelulajissa

neljästä.

Helsingin seudun ve-teraanit hallitsivat kotiradallaan sota-

veteraanipiirien välistä kil-paa vieden sekä ilmakiväärin että ilmapistoolin joukkue-voitot. Helsinkiläiset kun-nostautuivat myös henkilö-kohtaisissa otteluissa. Heimo Kohijoki Kirkkonummelta mestaroi ylivoimaisena ilma-kiväärillä alle 80-vuotiaiden sarjassa tuloksella 366 pis-tettä, kun kakkostilaan riitti Keski-Suomen veteraanien Veikka Lindin sinänsä hyvä 341 pinnaa.

Yli 80-vuotiaiden sarjassa mestaruuden vei oululainen Ossi Lauste tuloksella 324 kannoillaan tamperelainen Olavi Tanner tuloksella 310.

Ilmapistooliampujia oli lähes kaksi kertaa lukui-sammin kuin kivääriampujia. Parhaan tuloksen laukoi Ky-menlaakson Pauli Kettunen kerätessään 351 pistettä alle 80-vuotiaiden mestarina. Hänelle tarjosi hyvän vastuk-sen Suur-Savon Einar Broms tuloksellaan 343.

Yli 80-vuotiaiden pistoo-limestaruuden otti Helsingin Seudun Terho Leppä kome-alla tuloksella 346. Hopea-tilan otti Olavi Tanner 334 pinnalla. Pronssimitaliin ylsi Helsingin Kyösti Hallikainen

Helsingin seudun veteraanit jylläsivät ilma-aseilla

tuloksella 326. Vähintään 300 pistettä laukoi kymme-nen tämän ikäsarjan pistoo-liampujaa.

I lma - aseammuntoih in osallistui yhdeksästä sota-veteraanipiiristä 47 lopputu-loksen ampunutta kilpailijaa. Viime vuonna vastaava luku oli 53. Monelle osallistumi-nen oli edelleen vuoden pe-rinteinen kunniatehtävä.

TULOKSET

HENKILÖKOHTAINEN, ikäsarjoittain

Ilmakivääri, yli 80 vuot-ta: 1. Ossi Lauste 324, 2.Olavi Tanner 310, 3. Reino Kivihar-ju 307, 4. Unto Ilmevalta 297, 5. Jussi Peräinen 292, 6. Erk-ki Järvelä 289, 7. Viljo Hon-konen, 285, 8. Atte Autio 269, 9. Mikko Kauppinen 266, 10. Reino Ahonen 254, 11. Tau-no Timberg, 237, 12. Olavi Eronen 207.

Ilmakivääri, alle 80 vuot-ta: 1. Heimo Kohijoki 366, 2. Veikko Lind 341, 3. Matti Ei-rasmaa 298, 4. Raimo Elon-salo 293, 5. Jussi Viitanen 111

Ilmapistooli, yli 80 vuot-ta: 1. Terho Leppä 346, 2. Olavi Tanner 334, 3. Kyös-ti Hallikainen 326, 4. Arvo Huttunen 320, 5. Lauri Virk-ko 318, 6. Rolf Stenbäck 310, 7. Viljo Honkonen 309, 8. Veikko Jääskeläinen 307, 9. Unto Savolainen 307, 10. Arto Hämäläinen 302, 11. Kunto Jortikka 296, 12. Viljo Lehtinen 294, 13. Ossi Laus-te 289, 14. Atte Autio 281, 15. Unto Ilmevalta 277, 16. Uuno Ström 275, 17. Olavi Kataja-Rahko 269, 18. Mikko Koski

Sotaveteraaniliiton keilamestaruuden henkilökohtaisen

kilpailun voittajakolmikko Kaupin keilahallin edustalla Va-

semmalta Veikko Javanainen Satakunnasta, Aarne Paju-

nen ja Toivo Aalto Pirkanmaalta.

264, 19. Väinö Rantio 261, 20. Tauno Ehrukainen 241, 21. Erkki Järvelä 231, 22. Esko Vuorelma 224, 23. Tenho Miettinen 202.

Ilmapistooli, alle 80 vuot-ta: 1. Pauli Kettunen 351, 2. Einar Broms 343, 3. Matti Ei-rasmaa 296, 4. Kalervo Autio 289, 5. Eino Näräkkä 246, 6. Jussi Viitanen 240, 7. Unto Käppi 175.

JOUKKUEET Ilmakivääri:

I Helsingin seutu 939 (Heimo Kohijoki, Reino Ki-viharju, Mikko Kauppinen).

II Pohjois-Pohjanmaa 882 (Ossi Lauste, Erkki Jär-velä, Atte Autio)

III Pirkanmaa 856 (Olavi Tanner, Jussi Peräinen, Rei-no Ahonen)

IV Lahti 819 (Unto Ilme-valta, Viljo Honkonen, Tauno Timberg)

V Kymenlaakso 616 (Matti Eirasmaa, Olavi Ero-nen, Jussi Viitanen)

Ilmapistooli:I. Helsingin seutu I 962

(Terho Leppä, Arvo Huttu-nen, Kunto Jortikka)

II. Lahti I 893 (Viljo Honkonen, Veikko Jääske-läinen, Unto Ilmevalta)

III Helsingin seutu II 889 (Kyösti Hallikainen, Aarto Hämäläinen, Väinö Rantio)

IV Kymeenlaakso 887 (Pauli Kettunen, Matti Eiras-maa, Jussi Viitanen)

V Pirkanmaa 839 (Olavi Tanner, Mikko Koski, Tauno Ehrukainen)

VI Pohjois-Pohjanmaa 801 (Ossi Lauste, Atte Autio, Erkki Järvelä)

VII Lahti II 766 (Kaler-vo Autio, Uuno Ström, Tenho Miettinen)

Ilma-aseammuntamestaruuskilpailuissa on tapana kerääntyä ampumaan kilpailun jär-

jestävän sotaveteraanipiirin kotiradalle. Kuva vuoden 1999 ilma-aseammunta kilpai-

lusta Muuramen kotiradalta.

Pirkanmaalaiset olivat voitokkaita Suomen Sotavete-

raaniliiton keilamestaruuskilpailussa 7.4. Tampereella.

Mestaruuden voitti Aarne Pajunen Pirkanmaan sota-

veteraanipiiristä. Myös joukkuemestaruus jäi kotiin

Pirkanmaalle; joukkueessa keilasivat Aarne Pajunen,

Toivo Aalto, ja Gunnar Weckman.


Helsingin seudun so-

taveteraanit osoittivat

parhaimman iskuvoiman

Hämeenlinnassa 25.5.

pelatussa Suomen Sota-

veteraaniliiton lentopal-

lomestaruuskilpailussa.

Toiseksi sijoittui Varsi-

nais-Suomen joukkue ja

kolmanneksi Viron jouk-

kue suomalaisvahven-

nuksella.

Koulutuskeskus Tavastiassa pidettyjen kisojen yleisjär-jestelyistä vastasi Kanta-Hä-meen Sotaveteraanipiiri ja pelillisestä puolesta tuoma-reineen, kirjureineen ja tulos-palveluineen Lions Klubi Hä-meenlinna-Wanaja esimerkil-lisellä tavalla.

Puolustusvoimat juhlisti tilaisuutta Panssarisoittokun-nan esityksin. Puolustusvoi-main komentaja amiraali Ju-hani Kaskeala totesi puhees-saan ihailevansa veteraaneja, jotka iästään piittaamatta pelaavat lentopalloa. Henki-lökohtaisista lentopallomuis-toistaan toimiessaan tasaval-lan presidentin adjutanttina hän kertoi saaneensa presi-dentti Koivistolta joskus käs-

Sotaveteraaniliiton lentopallomestaruus jälleen Helsinkiin

kyn vaihtaa urheiluasu päälle ja tulla mukaan täyttämään puuttuvan pelaajan paikka.

Kisojen avajaisia seura-si joukko Myllymäen perus-koulun oppilaita rehtorinsa Mikko Moision johdolla. Op-pilaista kaksi, tyttö ja poika, tervehtivät veteraaneja, joita tuntui erityisesti miellyttävän pojan johtama kolminker-tainen Hei –huuto. Amiraa-li Kaskeala luovutti nimikir-joituksellaan varustetun len-topallon koululle muistoksi tilaisuudesta, korostaen että pallo on tarkoitettu pelatta-vaksi.

Kukin joukkue sai tavan-omaisten mestaruusmitalien lisäksi ns. joukkuepokaalin ja joukkueen avainpelaajan po-kaalin. Sijoille 4-9 tulleiden joukkueiden kaikki pelaajat saivat nauhattomat pronssiset muistomitalit

TULOKSETI HelsinkiJaakko Estola, Eino Kaasa-lainen, Helge Karvinen, Lau-ri Silander, Aatto Tanninen, Teuvo Ruohonen, Olavi Koi-vu ja Martti PälliII Varsinais-SuomiKeijo Hurme, Kyösti Hämä-läinen, Valtteri Hirvonen, Esko Ilmanen, Jouko Knaapi, Erkki Luntamo (91 v.), Pek-ka Sirola, Reino Suominen, Pentti Suonpää ja Antti Suo-minen (valmentaja)III Viro (suomalaisvahven-nuksin) Hans Alviste, Harald Kär-ner, Viktor Preiman, Edgar Sinisalu, Oliver Tamsalu, Ei-land Vilepill, Erkki Ihalai-nen, Reino Saaristo ja Väinö Rantio.

4. Pohjois-Savo, 5. Pir-kanmaa, 6. Uusimaa, 7. Lah-ti, 8. Kymenlaakso, 9 Kanta-Häme

MATTI KAIKONEN

SM-joukkue, Helsingin Sotaveteraanipiirin lentopallo-

joukkue kuvattuna heti ottelun jälkeen.

Veteraanien perintö siirtyy lentopallonkin merkeissä.

Puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala luovutta-

massa koululaisille muistopalloa Hämeenlinnassa 25.5.

Pohjois - Pohjanmaan Sotaveteraanipiiri ja Vasa Krigsveterandist-

rikt-Vaasan Sotaveteraanipii-ri ovat julkaisseet vuosileh-tensä. Yli 130 sivua kattavat lehdet tarjoavat monipuoli-sen kirjoitus- ja kuvakokoel-man alueitaan koskettaneista merkittävistä sotahistorial-lisista tapahtumista sekä tä-män päivän veteraanien elä-mästä ja edessä olevista haas-teista.

Pohjois-Pohjanmaan So-taveteraani 2005 –lehdessä käsitellään perinnetyön vas-tuun siirtymistä veteraani-polvelta nuoremmille. Kir-joittajina kunnostautuvat veteraanityön pitkäaikaiset vaikuttajat. Lapin sodasta on luettavissa monta asiantun-tija-artikkelia. Evakkomuis-toista kertovat evakkotien ko-keneet. Kilpatapahtumista, liittokokouksesta, naistoimi-kunnasta, neuvottelupäivistä, kirkkopäivistä ym. hengelli-sistä tapahtumista kerrotaan

Pohjois-Pohjanmaan ja VaasanSotaveteraanipiirien vuosilehdet ilmestyneet

tekstein ja kuvin. Veteraani-en kuntoutuksen muutostuu-lia valotetaan.

Kustveteranen – Ran-nikkoveteraani 2005 –leh-destä täydellisimmän an-nin saavat ne, jotka hallit-sevat molemmat kotimaiset kielemme. Valtaosa kirjoi-tuksista on ruotsinkielisiä. Koululaisten ainekilpailuis-sa palkituista on valittu sekä suomen- että ruotsinkielinen kirjoitus. Tähdellisiä aiheita suomenkielellä löytyy mm. Pohjanmaan pelastuslaitok-sesta, asevelvollisten miinan-raivauksesta, ”jatkosodan jatkosodasta” 1945-1950 ja juhannuksesta 1944 Portin-hoikan alueella. Runsaas-ta ruotsinkielisestä aiheista poimittakoon esimerkeiksi Ruotsi ja Suomen vapaussota, Sotilaspoikien pitkä historia, poikaiän muistoja sota-ajalta, veteraanien ja kenttäpapin muistipoimintoja sotien ajal-ta sekä ruotsinkielisten yhdis-tystoiminta.

merellinen TÖÖLÖN TORPPA

on oikea paikka häihin, perhe- ja yritysjuhliin, koulutus- ja saunatilaisuuksiin • erinomainen sijainti • torpalla oma pitopalvelu

Helsingin Melontakeskus OyRajasaarenpenger 8, 00250 Helsinki

Varaukset päivisin 436 2500www.toolontorppa.com


KaivinkonepalveluLehto Oy

Rovaniemi

LVI-AsennusPetri Tuisku

Rovaniemi

Roin Tili-jaVeropalvelut Ky

Rovaniemi

T:mi Anja RantanenRöykkä

Arteman OySalo

Asiantuntijasi taideasioissapuh. 0500-533 587

Salon / HalikonKorisuojaus Oy

Salo

Itä-Suomen Hinaus OySavonlinna

Siilin automaalaamoYrittäjäntie 5 , 71800 Siilinjärvi

puh. 017-382 1352

KonehuoltoP . Orenius Oy

Suolahti

Evox Rifa OySuomussalmi

HuovinrinteenUpseerikerho

Säkylä

SärkisalonJK-Huolto Oy

Särkisalo

Jukan TaksiTaavetti

puh. 0400-271 276

Kaakon VaakaporausTaavetti

Semtu OyTalma

Maxstar OyTampere

PoltinpalveluE. Salin ja kumpp.

Tampere

Tikkakosken Taksikuljetus OyTikkakoski

puh. 0400-541 096

Toivalan Konepaja OyTakojantie 16 , 70900 Toivala

puh. 017-265 4100

JalkahoitolaSynnöve Tyber-Simonen

Tornio, puh. 040 823 2407

TurunKenttärakentajat Oy

Turku

TurunRakennusteline Oy

Turku

PRRS Yhtiöt OyTuusula

RP-Koneet KyUtajärvi

www.rp-koneet.fi

Länsi-Hitsi OyUusikaupunki

Ilmastoinninpuhdistus ja Säätö Vierelä Oy

Rovaniemi

Paavontie 28, 43100 SAARIJÄRVI puh. (014) 422 206

TIISTENJOEN OSUUSPANKKIKuortaneentie 1506, TiistenjokiPuh. 06-433 7400

Keskisenkatu 9PL 7, 33711 TamperePuh. (03) 2890 111

TAMPEREENKAUPPAKAMARIwww.tampere.chamber.fi

Turenki

Puh. (016) 320 4600


Kesko on valittu toimialansa parhaaksi yritykseksi Dow

Jonesin eurooppalaisessa kestävän kehityksen indeksissä.

kevyt kantaaVastuullinen valinta on

Vastuulliselle kuluttajalle tuotteiden ja kaupan valinnalla on merki-

tystä. Me Keskossa ja K-kaupoissa haluamme hel pottaa valin taasi

kantamalla vastuuta toimintamme välittömistä ja välillisistä

vaikutuksista. Työskentelemme aktii visesti ym pä ristön hyväksi

esimerkiksi tehostamalla kier rätystä ja edistämällä ekoteho kasta

rakentamista. Ostois sa huoleh dimme siitä, että tavarantoimit tajan

tuotanto-olot ovat vähin tään kansainvälisten normien mukaiset.

Jos haluat tietää lisää, tutustu tuoreeseen yhteiskuntavastuun

raporttiimme osoitteessa www.kesko.fi /vastuullisuus.

Hammashoitoa Ystävällisesti

Puh. 77 45 770

Hammashoitoasema Albin on erikoistunut veteraanien hammashoitoon.Hyvän hoidon ja taitavan hammasteknisen työn lisäksi saat yleistä suunhoitoon liittyvää neuvontaa ja ystävällistä palvelua.

● proteesien pohjaukset● proteesien korjaukset● uudet osaproteesit

tai kokoproteesit● kruunut ja sillat

● keinojuuret● hammaslaboratorio-

palvelut● muut perinteiset

hammashoitopalvelut

HAMMASHOITOASEMA ALBIN Hämeentie 10 A 1, 00530 Helsinki


Sanakilpa aiheutti tulvan

Lehtemme numeron 2/2005 sivulla 63 julistettu kilpa purkaa sana ”linnakkeisto” johti kevättul-vaan: lukijat lähettivät peräti kahdeksatta sataa kilpasanaa. Toimitus karsi niistä muut kuin ni-misanat ja hylkäsi vakiosuomeen kuulumatto-mia sanoja niin, että saaliiksi jäi puolen tuhatta sanaa. Ne ovat tässä:

aika, aine, aineisto, aines, aioni, ais, aisti, ai-tio, akka, akseli, akti, aktio, ale, alko, aloe, aloi-te, aloke, aluste, ane, anioni, anis, annos, ansio, anti, anto, as, ase, asento, asetin, asetoni, askel, aski, aste, asteikko, asti, astin, astia, astin, asu (39).

elanto, elikko, eis, elin, elo, elokas, elos, en-nakko, eno, enola, es, esikko, esite, estin, este, esto, etanoli, etiikka, etikka, etsikko, etsin (21).

ien, ies, iikka, ikoni, ilka, ilko, ilo, iloinen, ilta, iltanen, ina, inka, innoite, innoste, inte, into, ioni, iske, islanti, itikka (20).

kaitio, kaksilo, kaitto, kaksio, kaksonen, kale, kali, kalistin, kalin, kalina, kalke, kalske, kal-kio, kalonki, kaltio, kana, kaneli, kani, kanki, kanne, kannel, kanneli, kannike, kannisto, ka-noni, kansi, kansio, kanta, kantelo, kanto, kasi, kasiainen, kasino, kaski, kaste, kasko, kasti, kas-teikko, kastike, kastin, kasto, kate, kationi, kat-kein, katkio, katko, katkoin, katkos, kato, kato-ke, katse, keili, keksi, keikka, keila, keino, keisit, keiso, keitin, keitos, keko, kela, keli, kelo, kel-si, kelta, keltti, keltainen, keltano, kenno, kesti, kestinki, kesanto, kesi, kesto, ketka, keto, keto-ni, kieli, kielo, kielto, kiesit, kiila, kiilto, kiina, kiinne, kiisa, kiista, kiiste, kiisto, kiito, kiitos, kili, kilkatin, kilke, kilo, kilse, kilta, kina, kin-nas, kino, kinoni, kinos, kinostin, kintas, kioski, kisa, kisko, kiskonta, kita, kitka, kitsi, klasi, kla-ni, koe, koenta, koetin, koite, koksi, kola, koli,

koliaiset, kolina, kolistin, koltiainen, kolke, kolku-tin, kone, koni, konna, konsa, konsoli, konsti, kos, kosia, kosini, kosinta, koska, koskea, kosketa, kos-ketin, koski, koste, kosti, kota, koti, kotka (147).

la, laakso, laasti, laes, laikko, laina, laine, laik-ko, laisto, laite, laitio, laitos, laki, lakio, lakki, lak-ko, lako, lanki, lankki, lanko, lankonki, lanne, lan-noite, lannoke, lannos, lasi, lasikko, lasite, lasken-to, lasko, lasti, lateksi, latina, latinki, lato, lei, leini, leikkain, leikki, leikko, leka, lekko, lenkki, len-to, lennokki, leski, lesti, letka, lieka, liekki, lieko, lieska, lietsin, liesi, lietso, lietsoin, liika, liike, lii-na, liista, liinakko, liiste, liistake, liito, liitos, lika, likka, liko, liksa, linkki, linko, linna, linnake, lin-ni, linonki, liotin, lise, lisko, lista, listake, liste, listi, listin, litka, litsi, linko, loikka, loinen, loiske, loiste, loisto, leka, loinen, loki, lokki, lonka, lonkka, loska, lota, lotikka, lotina, lotta (103).

naikkonen, nailon, nainen, nainti, nakse, naiset, nakkeli, nakki, nalkki, naskali, naski, nasti, natina, nato, natsi, ne, neilikka, neiti, neito, nekka, neli, ne-likko, neon, niekka, nietos, niisto, niitos, nikka, niksi, nikki, niksi, nila, nili, nilkka, niska, noita, noki, nokka, nokinta, noske, noste (41).

oas, oikea, oksetin, oinas, oka, oksa, olake, olas, olio, olka, olkain, olki, onka, onki, onkia, on-nela, onni, onnikka, osa, osake, osanen, osite, oski, ost, ota, ote, otin, otsa, otsake (29).

sake, saki, sako, sakkeli, sakki, sakko, saksa, sale, sali, salko, salo, salonki, sane, sanelin, sank-ki, sanko, sanktio, sannikko, santa, sato, satsi, sei, seikka, seikko, seili, seita, seiti, sekali, sekki, se-kiini, sekoitin, sekti, sektio, sela, selain, selite, sel-ko, selti, senkka, senkki, senna, seos, setolkka, si, sial, sikli, sieni, sieto, siika, siilo, siinne, siinto, sii-take, siitos, sika, sikki, sikli, siko, sila, silat, sile, si-lite, silkki, silo, silote, silta, sini, sinkki, sinko, sin-ni, sitko, sitolkka, sitsi, soini, sointi, soitin, sokea, sokka, sokkeli, sol, sola, solina, solki, sonni, sonta, sontikka, sopa, sota, sotka, sotkin, sotnia, stannioli,

stikkeli, stoa, stoki, stola (96). tae, taika, taikko, tainio, taisto, takki, tak-

kinen, takko, taklinki, taksi, tali, talikko, talk-ki, talo, talonki, talso, tankki, tanko, tano, taos, tase, taso, teak, teikki, teili, tein, teini, teko, tela, teli, telikko, telki, tenka, tennis, telso, tensikka, teos, tesla, testi, tiainen, tie, tiena, tii, tiikka, tik-ka, tikkeli, tikki, tikli, tila, tilain, tilanne, tili, til-ke, tilkka, tilsa, tilsi, tina, tinka, tinki, tinoli, tio-li, tiski, tisle, toe, tosi, toiska, toiste, tokka, tok-si, tola, tonkka, tonni, tosi, tosikko, tosin, tosite (76).

Pitkähkö ”linnakkeisto” oli hyvä ajantap-pajana mutta hankala sikiävyydessään. Haem-me kohtuutta: seuraava kohde on veteraaneille tuttu ”komppania”. Sääntöjä on tiukennettu si-ten, että kilpasanoja, joissa ei ole vähintään nel-jä kirjainta, ei hyväksytä, ”Koi” ei siis kelpaa, vaikka se sekä lentää että sarastaa.

Arpa suosi seuraavia vastaajia: Reino Höys-sä , Vesilahti, Sointu Pallari, Tapio, Anneli Ve-sivalo, Rauha. Onnittelemme voittajia. Kullekin heistä posti tuo olkaimet.

Vastaukset pyydämme lähettämään viimeis-tään 15.8 mennessä osoitteella Suomen Sotave-teraaniliitto, toimitus, Korkeavuorenkatu 41 A 7, 00130 Helsinki, faksi (09)912 62020, tai sähkö-posti [email protected] Vastaajien kesken arvotaan kolme termospulloa.

Lopuksi toimitus esittää anteeksipyynnön. Se on käynyt lukijoilta saamiaan sanoja läpi hie-man huolimattomasti: seulasta on parilla edelli-sellä kilpakerralla livahtanut läpi muutama sana, joissa jotakin purettavassa sanassa vain kerran esiintyvää kirjainta on kilpasanassa käytetty kahdesti. Näin ei tietenkään saa tehdä. ”Taiste-lusta” ei siis saa esiin sanoja ”asettelu”, ”silaus”, uistelu” eikä ”utelu”. (”Asettelun” olisi saanut, jos kohdesana olisi ollut savoa eli ”taestelu”, ku-ten eräs hoksaavainen lukija huomautti).

L . HagelbergVaasa

Merenkurkun Turvapalvelu OyYlätori 2 A 3 krs. , PL 83 , 65101 Vaasa

puh. 020 836 2086, 040-715 2091, fax. 06-3622 865 www.mtp-security.fi

Kymen IV-Valmistus OyValkeala

AutoilijaMatti Piskunen

Vantaa

LVI-Dahl OyVantaa

T:mi Matti VoutilainenVantaa

TEC-Laskenta OyVantaa

Vantaan Luonnonkivi OyVantaa

VSU-Rakentajat OyVarkaus

KoneurakoitsijaMatti Jaakkola

Venesjärvi

Vihdin Sora OyVihti

MaanrakennusJ. Päkkilä Oy

Yli-Ii

Turvatalo YlivieskanLukko Oy

Ylivieska

PuutavarayhtiöP & J Uusitalo

Yläne


Virkistä muistiasi

1. Luotettava kumppani sotatoimissa oli suomalai-nen hevonen. Niinpä Neuvostoliittokin vaati jat-kosodan jälkeen luovutettavaksi sotakorvauksina hevosia. Kuinka paljon?

1. 10 000 hevosta2. 15 000 hevosta3. 30 000 hevosta.

2. Talvisodan alkaessa perustettiin Neuvostolii-tossa Suomen kansanarmeija, jonka oli määrä marssia Helsinkiin. Sodan jälkeen nimi vaihdet-tiin toiseksi. Mikä oli uusi nimi?

1. Leningradin sotilaspiirin IV vuoristojääkä-riarmeijakunta.

2. Karjalais-suomalaisen neuvosto-tasavallan armeija.

3. Karjalan puna-armeija.

3. Lapin sodassa saksalaiset käyttivät perääntyes-sään poltetun maan taktiikkaa. Montako raken-nusta tuhottiin?

1. 29 600 rakennusta.2. 32 100 rakennusta3. 41 300 rakennusta

Krypton ratkaisu sivulla 63

Kesäkuun Krypto

4. Talvisodan jälkeen elokuussa 1940 tehtiin eh-dotus ruotsalais- suomalaisesta unionista. Mikä se oli?

1. ”Kielirauha” Suomen ruotsinkielisten ja suo-menkielisten kesken.

2. Ruotsin ja Suomen välinen valtioliitto ja per-sonaliunioni.

3. Suomen ja Ruotsin yhteinen jalkapallomaa-joukkue.

5. Jatkosodan jälkeen muutti Karjalasta 260 000 sinne sodan aikana palannutta karjalaista. Mon-tako jäi uudelleen luovutetulle alueelle?

1. 1 270 henkeä.2. 310 henkeä3. 91 henkeä.4. 19 henkeä.

6. Syyskuun 1. päivänä 1939 Euroopassa tapah-tui jotakin, mikä päästi irti sodan tuhovoimat ja aloitti II maailmansodan. Mitä tapahtui?

1. Neuvostoliitto ja Saksa solmivat ns. Rib-bentrop-sopimuksen, jossa mm. Suomi määriteltiin kuuluvan

Neuvostoliiton etupiiriin.2. Saksa hyökkäsi Puolaan.3. Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan.

Vastaukset sivulla 63

LVI-RikuÄhtäri

AsianajotoimistoKurikka & Hirvonen Oy

Äänekoski

Keski-SuomenPainotuote Oy

Äänekoski

Rakenne Aholuhta OyÄänekoski

TyökaluvalmistamoPentti Paananen Ky

Äänekoski


KesälahdenMaansiirto Oy

Kesälahti

Farbo Team OySusisuontie 1-5 , Kirkkonummi

RakennusurakoitsijaJarmo Kaikkonen

Kiuruvesi

TERÄS-LVI Oy AbKlaukkala

Apex Automation OyTerminaalikatu 3 , 67700 Kokkola

puh. 06-860 0500

Maakale OyKouvola

Mattila Kouvola OyKouvola

T. Lehtinen KyKouvola

Comalcon OyKuopio

Kultanen OyKuopio

Saukontie 25, Kuopiopuh. 040 740 3650

Savon Kuljetus OyKuopio

www.savonkuljetus.fi

Savon Rakennus jaSaneeraus Oy

Kuopio

Suojasauma OyKuopio

Harri Hannula OyKuortane

ParattulanRakennus Oy

Kustavi

Kälviän Kenkä KyKälviä

SisustuspalveluMatti Hilden Oy

Lahti

T . Huotari OyLahti

Lai-Teräs Mäkinen KyLaihia

Taksi-ja Linja-autoliikenne S-M Leskinen

Laihia

Kesämäen Leipomo OyLappeenranta

Kuljetus Jari LaineLappeenranta

Pertti Kautonen OyLappeenranta

PohjanmaanRemonttipalvelu Ky

Lapua

Talotrim OyLempäälä

LVI-HuoltoSeppo Holopainen

Leppävirta

Kuorma-autoilijaJan Holmberg

Liljendal

Maansiirto ja RaivausK . Räsänen Oy

Kerimäki

LYYTISEN RAK-välinevuokraus Oy

Poijutie 6, Kuopio, puh. 0424 8411Alakatu 28, Iisalmi, puh. 017 824 005

KUUSAMONYHTEISMETSÄ

Kitkantie 21, 93600 KuusamoPuh. (08) 852 3690Fax (08) 852 3699

LAPPEENRANTA

Viertolantie 3, puh. 879 4656, fax. 879 7083


T:mi Kyösti LaukkaLohja

KonehuoltoLasse Salmela

Loviisa

PS-Maanrakennus OyMasala

Keski-SuomenKuljetus Oy

Muurame

Kuorma-AutoilijaVeli Savinainen

Muurame

TilausliikenneA . Kainulainen Oy

Muuramepuh. 014-373 1051

J . Kaitainen KyMuurikkala

Digitekno OyNummela

TilintarkastustoimistoJokiranta Jorma HTM

Nummela

Vihdin Vesi ja Lämpö OyNummela

KuljetusliikeOlli Riihimäki Oy

Orismala

BW Hotelli ApolloAsemakatu 31-33 , 90100 Oulu

puh. ( 08 ) 522 11

Oulun VankilaNahkatehtaankatu 5 , 90100 Oulu

puh. 010 3686 000www.vankeinhoito.fi

Ruskon Metalli jaKuljetus Oy

Oulu

PuusepänliikeVeijo Packalen Oy

Palojoki

AsennuspalveluUrmia Oy

Pori

Sandström Nosto jaKuljetus Oy

Porvoo

MaansiirtotyötT:mi Olavi Ravi

Matruusintie 4 , 06100 Porvoopuh. 0400-883 854

Vartioliike Edström Oy AbPorvoo

RakennuspalveluTörmä & Rantonen Oy

Pulkkila

Kuljetus Viio OyRantsila

LiikenteenharjoittajaPasi Ranta

Rauma

Kuljetus Ventola OyRiihimäki

MaanrakennusJavanainen

Riihimäki

Markku Ristavaara KyRiihimäki

Muoviura OyRiihimäki

www.muoviura.fi

www.meka.net

-Pipes for Life-www.pipelife.fi

Video- ja MultimediatuotantoTeknologiantie 590570 Oulupuh. 040 310 0500fax. 042 310 0500www.videcam.com

Haapalehto, puh. (08) 530 1003


KirjanpitotoimistoLudvig Oy

Helsinki

Kuljetus Oy Veto-HarriHelsinki

KuljetusliikeV. Mönkkönen Oy

Helsinki

KäpylänLVS-Palvelu Oy

Helsinki

Lektar-YhtymäHelsinki

LihatukkuHeikin Liha Oy

Helsinki

LiiketoiminnatToni Vähänen Oy

Helsinki

Lämpömaa OyHelsinki

Metallityöväen Liitto ryMetallarbeterförbundetHakaniemenranta 1 A , 00530 Helsinki

MKR-PalvelutHelsinki

Opte OyHelsinki

Oy Finnrecord AbHelsinki

Holiday Inn HelsinkiHelsinki

Supermaster KyHelsinki

Sypen SiivousHelsinki

Säätölaitehuolto OyHelsinki

Vallilan Kopio-Team OyHelsinki

LAAKKONENKonala

Wolfendale OyHelsinki

Ylästön Kuljetus OyHelsinki

MuurausliikeSami Vanne Oy

Hikiä

RakennuspalveluMatti Haurunen

Hollola

SuomenJohdinvalmiste Oy

Hyvinkää

T:mi Hannu JärvenpääHyvinkää

Ylä-SavonTraktoritarvike Ky

Iisalmi

AP-KaivuIisvesi

Autoilija Kari KivisaariIlmajoki

KuljetusliikeJ.A.A.Mäenpää Oy

Ilmajoki

RakennuspalveluT. Kujala

Ilmajoki

OY KREUTO ABVattuniemenkatu 12, 00210 Helsinki

Puh. (09) 682 4940

Turvatiimi Patronas OyOpastinsilta 12 H, 00520 Helsinki

www.turvatiimi.fi

VILKON OY, 52550 HIRVENSALMIPuh. (015) 340 900 fax. (015) 340 920

KiinteistöhuoltoSami Oy

Helsinki


Compomec OyKoneautomaatio

Sukkulakatu 3 , 55120 Imatrapuh. 0424 54 641

Ravintola Mocambo KyImatra

CharterbusR . Lundström Ky

Inkoo

Nikko OyJakkula

FortumJoensuu

JoensuunLaivaus Oy

Joensuu

Karjalan Pultti OyJoensuu

KonekorjaamoRiikonen Oy

Joensuu

KuljetusRisto Putkinen Oy

Joensuu

KuljetusliikeOsmo Kokko Ky

Joensuu

Pohjois-KarjalanSähkö Oy

Joensuu

Pohjois-KarjalanSotilasläänin Esikunta

Joensuu

InsinööritoimistoKari Huotilainen Oy

Jokioinen

HJ Talo-TeamJurva

KuljetusapuK . Taipale

Jyväskylä

Maalausliike R.PeitsoJyväskylä

Insinööritoimisto Geohorisontti Oy

Järvenpää

InsinööritoimistoPeltomäki Oy

Järvenpää

Järvenpään Romu KyJärvenpää

VM-Team OyJääli

Kalatien AutoKarkkila

Findest Protein OyKaustinen

IM-Asennus KyKeitele

PR-Trukit OyKemi

Anstop Tilataksit OyKerava

puh. 0500-451 922

Bostok OyKerava

ProfeCons OyKerava

RP-Louhinta OyKeminmaa

Suomen Vibrakone OyKerava

T:mi Joel PuranenKerava

• Puutarhakeinut/kalusteet• Sosiaalitilojen kalusteet• Savustusuunit• Kangaspuut

Kysy lisää tuotteistamme - se kannattaaSUKEVAN VANKILA

74345 Kalliosuo, puh. 010 3687 100, fax 010 3687 101

Luotettavaa rakennuspalvelua Uudellamaalla vuodesta 1972erikoisalana teollisuus-, liike- ja julkinen rakentaminen

Sementtitehtaankatu 2, 04260 KERAVA puh. (09) 2747 260 Fax (09) 2747 2690

KANKAANPÄÄ


TilitoimistoTase-Tarja T:mi

Anjalankoski

Majatie KyAskola

Arrow Finland OyEspoo

EspoonLattiapinnoite Oy

Espoo

Taksi Espoo 305Ilmari Kuitunen

Lava-Store OyEspoo

Oy Rymaco AbEspoo

HYVÄÄ KESÄÄOy Trehab Ab

Läntinenteollisuukatu 11 , 02920 Espoopuh. 09-894 6550

Profi jet OyEspoo

Sun Chemical OyEspoo

T:mi Aki EronenEspoo

Uudenmaan LVI -Tekniikka Oy

Espoo

VEHOerikoisedustukset

Espoo

Astomaa OyEurajoki

Jokamuovi OyEvijärvi

Forssan Betonituote Oywww.forssanbetoni.fi

TraktorikonehuoltoLiuska Ky

Haapajärvi

Nuohous ja IlmastointipalveluT:mi Jarno Pirkkalainen

Hankasalmi

Asianajotoimisto PeltonenRuokonen & Itäinen

Helsinki

AsianajotoimistoPeter Furnstenborg Ky

Helsinki

ATT-Putki OyHelsinki

Dataclub OyHelsinki

Datavoice OyHelsinki

Dynea OyHelsinki

Eloco OyHelsinki

Gaterie Vision OyHelsinki

HYVÄÄ KESÄÄHelsingin

Kristillinen OpistoHelsinki

HelsinginToimistosiivous Oy

Helsinki

Ilmastointi Malkki OyHelsinki

InsinööritoimistoAlinikula Oy

Helsinki

JT-FITTER OYHelsinki

Manuanpolku 2, Eurajoki, puh. (02) 868 0612

Euroshield Oy, Eura


Kokoonnutaan Tapahtumia KymenlaaksossaVirolahden Sotaveteraanit järjestää Kymenlaak-son Sotaveteraanipiirin rantaonkikilpailut Viro-lahdella Klamilan sataman alueella 29.6. klo 10.00 - 14.00 välillä. Ilmoittautuminen kilpailupaikalla klo 09.00 - 10.00 välillä. Lisätietoja antaa Hekki Nikin-maa puh 040 585 1801 tai (05) 357 5805.

Kymenlaaksolaisten sotiemme veteraanien kirkkopäivä pidetään Haminassa RUK:n Manee-sissa 2.8.2005 klo 10.00. Ilmoittautuminen oman yhdistyksen kautta mahdollisimman pian.

Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin syyspäi-vätapahtuman järjestää Elimäen Sotaveteraanit Tolkkilan kartanon alueella 1.9. klo 10.00. Ilmoit-tautuminen oman yhdistyksen kautta ruokailun järjestämistä varten viimeistään 20.8.2005 men-nessä. Lisätietoja saa piiristä puh 0400 655 283.

* * *

JR 7, Tyrjän rykmentti, kokoontuu elämäntove-reineen ja saattajineen seuraaviin tilaisuuksiin:

JR 7:n veteraanit Pohjanmaalla kokoontuvat 15.7. Kurikan kirkolla klo 11.30. Myös muualta maasta aseveljet ovat tervetulleita tilaisuuteen.

Asevelitapaaminen Tampereella 3.9. klo 13.00 – 18.00 Tampereen Suomalaisella Klubilla, Puu-tarhakatu 13, 33210 Tampere. Etäisyys rautatiease-malta n. 1 km. Dieettiruokaa tarvitsevien pyyde-tään ottamaan yhteys etukäteen suoraan Suoma-laiselle Klubille. Puh. (03) 2123 150.

Sitova ilmoittautuminen ja osallistumismaksu 20 euroa/henkilö suoritetaan Nordea pankkiin ti-lille JR 7:n Veteraanit 133630-103371 viimeistään 20.8. mennessä. Maksettaessa käytettävä viitenu-mero on 5555.

Tiedustelut: Jukka Kinnunen, puh. 040-7480 785.Sotamuseoon tutustuminen 14.11. Tutustumme Helsingissä Sotamuseossa esilläole-

vaan jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin erikois-näyttelyyn maanantaina 14.11. klo 11.00 alkaen.- Perinnetoimikunta jatkaa rykmenttiä koskevan sota- ja rauhan ajan kirjallisen materiaalin ke-räämistä. Mikäli haluat luovuttaa sellaista tai jos tiedät, että sellaista olisi jonkun edesmenneen jää-mistössä, ota yhteys perinnetoimikunnan jäseniin! Ellet vielä ole saanut tarkempia tietoja, ota yhteys Jukka Kinnuseen puh. 040 7480 785. Perinnetyöstä kiinnostunet nuoren polven edustajat ovat tervetul-leita joukkoon!

* * *

RjP 5:n aseveljet seuralaisineenTapaamme Lappeenrannassa 20.8. Kokoontumi-nen Rakuunamäen sotilaskodissa klo 10.00 – 12.30. Junat Helsingistä klo. 9.18 ja 12.18 sekä Joensuus-ta klo 11.38. Linja-autolla no. 5 pääsee keskustaan. Lounas klo. 12.30-13.15. Tutustumme Salpalinjaan n. klo. 16.00 alkaen.

Ilmoittautuminen 5.8. mennessä puh. (05) 4530 565 tai postitse A. Turunen, Kersantinkuja 2 as. 23, 53810 Lappeenranta. Majoitustarve mainittava. Asu vapaa. Tervetuloa!

Järjestelytoimikunta

* * *

26. kadettikurssin lounaskokousKokoonnumme jälleen avec-lounaalle Helsinkiin Suomalaiselle Klubille, Kansakoulukuja 3, 24.8. klo. 12.30. Ohjelmana on maittavan lounaan lisäksi

KilpailukutsuSuomen Sotaveteraaniliiton SM-golf 2005Aika: 24.8.2005 alkaen klo 10.00 Paikka: Annilan Golfkeskus MikkeliSarjat:Miehet: LP/scr/18, sotaveteraaniyhdistysten var-sinaiset jäsenet mestaruuskilpailu. PB/18 sotave-teraaniyhdistysten varsinaiset jäsenet.Naiset: PB/18 sotaveteraaniyhdistysten ja nais-jaostojen varsinaiset jäsenet sekä varsinaisten jäsenten puolisot, mestaruuskilpailu.Joukkuekilpailu LP/scr/18 kolmimiehisin joukkueinPelattava tee: Miehet punainen kaikissa sarjoissa Naiset punainen Pelipäivän ohjelma Klo 8.30 – ilmoittautuminen, 9.30 kilpailun info, 9.40 lipun nosto, 10.00 - lähtö 1.teeltä, 14.30 – sauna ja ruokailu, n. klo 17.00 palkintojen jakoIlmoittautuminenAnnilan Golfkeskukseen viimeistään 1.8. men-nessä puh. (015) 335 518, tai email: [email protected] sekä postitse Saimaa Golf Oy, Annilan Golfkes-kus, Porrassalmentie 19, 50100 Mikkeli.Ilmoittakaa: sotaveteraanipiiri ja yhdistys, golf-tasoitus, kotiseura ja sarja sekä yhteystietonne. Joukkuekilpailuun pelaajat nimettävä etukäteen. Piirillä voi olla useampiakin joukkueita.Kilpailumaksu on 40,00 euroa/ henkilö. Sisältää kilpailun, tulospalvelun, kilpailunjohtajan, saunan ja keittolounaan. Tiistain 23.8. harjoituskierros kilpailijoille hintaan 20,00 euroa/henkilö.Lähtölista sekä kilpailutulokset julkaistaan inter-netissä, kilpailutulokset mahdollisesti myös julki-sissa tiedotusvälineissä. Tasoitus: Kilpailupäivän mukaisesti. Max tasoi-tus 36,0 (miehillä pun teen slope 32, naisilla 40).Tasatulokset ratkaistaan matemaattisella mene-telmällä (ns. parempi paluu).Omat golfautot sallitaan.Lähimmät yöpymispaikat: Annilan Kartano, puh. (015) 335 525, Sokos Hotel Vaakuna (015) 20201Kentästämme löytyy tietoja osoitteesta: www.golf.fi/gp sekä www.annilangolfkeskus.net

Tervetuloa Annilaan!

Suur-Savon Sotaveteraanipiiri jaSaimaa Golf Oy/ Annilan Golfkeskus

KilpailukutsuLiiton Shakkimestaruuskilpailut Mikkelissä 17. – 21.10.2005Suur-Savon Sotaveteraanipiiri järjestää Suo-men Sotaveteraaniliiton Shakkimestaruusturna-uksen Mikkelin Varuskunnassa Karkialammilla 17.–21.10.2005. Käytännön järjestelyistä vastaa Mikkelin Shakkikerho ry. Turnauksen avoimessa ryhmässä saavat pelata muiden veteraaniliitto-jen jäsenet, mutta he eivät pelaa Sotaveteraa-niliiton mestaruudesta. Voimassaolevaa pelaajalisenssiä ei vaadita.Ajo-ohje: Mikkelin keskustasta noin 4,5 km Jy-väskylään päin ( tie n:o 13 ). Osallistumismaksu: 25 euroa, maksetaan peli-paikallaMiettimisajat: 1,5 t + 1,5 t. ilman siirtorajoitusta, 6 kierrosta alla olevan aikataulun mukaanAikataulu:maanantai 17.10, kello11-13 osanoton varmistus ja jälki-ilmoittautumiset kello 14-17 1.kierrostiistai 18.10, kello 10-13, 2.kierros, kello 14-17, 3.kierrostorstai 20.10, kello 10-13, 4.kierros, kello 14-17, 5.kierrosperjantai 21.10, kello 9-12, 6.kierros, kello 12.30 palkintojen jakoPikashakin mestaruusturnaus 5+5 minuuttiakeskiviikko 19.10, kello 14.20.10. Illanvietto torstai-iltana varuskunta-alu-een hienolla VeteraanimajallaMajoitukset:Kasarmimajoitus (maksuton), varuskunta Ruokailu (muonituskeskus, ei sisälly osallistumis-maksuun), varuskunta.Mäntyniemen Lomakoti, Ihastjärventie 40 B (6 km keskustasta) puh. 0440 174 22015 euroa/ vrk ilman aamupalaa, 20 euroa buffet-aamiaisella.HotellitCumulus, Mikonkatu 9, puh. (015) 205 11Sokos-Kaleva, Hallituskatu 5, puh. (015) 206 1500Sokos-Vaakuna, Porrassalmenkatu 9, puh. (015) 202 01Nuijamies, Porrassalmenkatu 21, puh. (015) 321 150Varsavuori, Kirkonvarkaus, puh. (015)367 111

Tiedustelut ja ilmoittautumiset: 5.10 mennessä Aimo Mäenpää puh. (015) 150 241 tai 050 351 0991 sähköposti: [email protected] Kanerva puh. (03)543 5155 tai 040 555 4125Jukka Lehtinen puh. (015) 451 479 tai 0400 787 749sähköposti: [email protected]

Suomen Polioliitto r.y.

Helsinki


Haetaan yhteyttäTunnistaako joku it-sensä tai läheisensä tästä kuvasta, joka on otettu 12.9. 1944 Kauhajoen sotasai-raalana palvelleen yhteiskoulun tilois-sa? Olen itse kuvan keskivaiheilla paidan rinnus isosti auki. Kuvassa on sekä po-tilaita että henkilö-kuntaa.

Jos joku tunnistaa kuvasta itsensä tai jonkun muun, pyy-dän ystävällisesti ot-tamaan yhteyttä alle-kirjoittaneeseen.

Olavi Marjakangas, Ritamäentie 156, 84650 Ylivieska, puh. (08) 421 438.

* * *

Valokuvaa kadonneesta lentokoneesta kaivataanTiedustelen olisiko mahdollisesti jollakin sotavete-raanilla tai heidän omaisillaan valokuvaa pudon-neesta lentokoneesta.

Sota-arkistossa on sisällöltään seuraava mai-ninta:

Ilmavoimien tilannetiedotus No 841, 19.10-43 klo 01.00 U-2 tiedustelukone Orusjärvelle, Salmis-ta koilliseen.

Luutnantti E. Kanerva.Meitä oli kaksi poikaa jotka ohjasimme upsee-

rit pakkolaskun tehneen koneen luokse. Asetuim-me kaikki koneen viereen valokuvaukseen koneen sivulle joka oli törmännyt heinälatoon oikea siipi vaurioituneena. Muuan upseeri lupasi toimittaa kuvat meille, mutta olosuhteet muuttuivat. Olisim-me kiitollisia jos jollakin sattuisi olemaan kuva ky-seisestä tilanteesta.

Palkitsisimme vaivanne.Matti Laamanen, Rullantie 3-5 B 19, 18130 Hei-

nola, puh. (03) 715 8734.

* * *

Kokoonnutaan keskinäistä seuranpitoa ja lyhyt ajankohtaisesitys.

Klubin vahtimestari ottaa vastaan ilmoittau-tumiset ja mahdolliset ruokatoivomukset 15-19.8. puh. (09) 6946 644.

Tulethan mukaan ja kerrot tilaisuudesta kadet-tiveljille ja rouville. Laita päivyriisi merkintä lou-naasta ja muista ilmoittautua!

* * *

RUK 47 kokoontuu vuosilounaalle maanantaina 5.9. klo 12.30 Katajanokan Kasinolla, Laivastokatu 1, 00160 Helsinki.

RUK 47 sammankommer till årslunch månda-gen den 5.9. kl. 12.30 på Skatuddens Casino, Ma-ringatan 1, 00160 Helsingfors.

RUK 47:n puolesta Kurt Swanljung

* * *

1736. ISK. AntreaKokoonnumme 16.9. klo 12.00 Marskin majalla Lopella veljestapaamisen ja ruokailun merkeissä.

Ilmoittautumiset. 5.9. mennessä Mauri Jantu-selle p. (03) 6723 179 tai 0400 728 922

* * *

Niemen patteristo (talvisodassa II/KTR 10, myö-hemmin KTR 7, jatkosodassa III/KTR 19) kokoon-tuu Jämsässä 11.8. klo 13.30. patteriston muisto-merkillä linja-autoaseman luona. Kukkien laskun jälkeen kokoonnutaan Hotelli Jämsässä klo 14 yh-teiseen asevelitapaamiseen II/KTR 19:n (Mether/Riihimäki) ja I/KTR 19:n (Öist) ja Rask.Psto 26:n (Lindroos/Roininen).

Aseveljet ja saattajat tervetuloa 21. asevelita-paamiseen. Pankaa sana kiertämään!

Kalervo Salminen, p. (014) 762 110, 050 5428 876.Perinnetoimikunta

* * *

Jatkosodan aikaisen JR 57:n Ala-Peijarin komp-panian veteraanien kesäpäivää vietetään Mou-hijärvellä Simontilalla, Eskolanraitti 52, 17.8. klo 12.00.

Tervetuloa veteraanit vaimoineen ja veteraani-en lesket. Ilmoittautumiset 3.8. mennessä Pekka Kuusjärvelle, Kukkulamäenpolku 1, 38470 Hyyni-lä, puh. (03) 5186 101

* * *

TammitykistöTammitykistön veljille on varattu kabinetti ravinto-la Tekniskasta 9.9. klo. 12.00. Osoite: Eerikinkatu 2, Helsinki.

Ilmoittautumiset suoraan ravintolaan, puh. (09) 640 497 viimeistään 31.8.

Niilo Voipio

* * *

Pioneeripataljoona 13:n aseveljetPioneerirykmentti toivottaa pataljoonamme ase-veljet läheisineen tervetulleeksi Keuruulle perjan-taina 22.7. viettämään aselajin ja PionR:n vuosi-päivää. Ohjelma alkaa klo 11.00 seppeleen laskul-la, jatkuen kalustonäyttelyllä kasarmialueella ym. päättyen PionR:n tarjoamaan päivälliseen. Perin-

teinen asevelikokouksemme noin klo 16.00 Soti-laskodissa.

Tervetuloa asevelitapaamiseemme Keuruulle. Kokoonnumme sankarihaudoilla ennen seppeleen laskua. Kunniamerkit!

Toimikunta

* * *

21. Prikaatin Perinneyhdistys ry:n vuosikokous-kutsu21.Prikaatin Perinneyhdistys ry:n vuosikokous pi-detään Helsingissä Maanpuolustuskorkeakou-lun Strategian laitoksella, Maurinkatu 1, 26.8. klo 17.00. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sään-töjen 13 §:ssä mainittujen asioiden lisäksi hallituk-sen esitys uusista kunniajäsenistä.

Kaipaan tietoja se-dästäni Toivo Jo-hannes Lääperistä , s. 11.6. 1922 Rautjär-vellä. Taisteli sodas-sa 6/JR12 riveissä, jonka päällikkönä oli kapteeni Jäntti. Taistelupaikat: La-kijärvi, Kiestinki - Ahvenjärvi, Röhö, Äänisniemi, Vienan-kanava, Hiisjärvi -

Salmijoki. Toimi kp-miehenä. Sotilaspastorin lausunto: ”Ruumis jäänyt ken-

tälle. Sai kp-suihkun rintaansa ja vihollinen vei mukanaan varmasti kuolleena”. V. Hirvilahti. Kaa-tumispaikka Salmijoki 21.2. 1944.

7/JR12 (yksikkö vaihtunut) päällikön lausunto: ”Kadonnut 21.2. –44 Hiisjärvellä”. kapt. Jäntti.

Aseveljien kertoman mukaan oli setäni huuta-nut: ”Suomalaiset ampukaa, ryssä vie mukanaan!”

Jos Jollakin on tietoa Toivo Lääperistä, pientä-kin, esim. mahdollisesta sotavankeudesta, otan tie-dot kiitollisuudella vastaan. Asia on painanut miel-täni vuosikaudet. Ja vielä, missä sijaitsevat Hiisjär-vi ja Salmijoki?

Eeva Luukkonen, Helminkuja 6, 55100 Imatra, puh/faksi (05) 4762 936 tai 040 7533 642.

* * *

Kokoontuminen alkaa klo 15.00, jolloin on mahdollisuus tutustua Sotamuseon näyttelyihin. Opastettu kierros alkaa klo 16.00. Illalla, klo 18.30 nautimme veljesillallisen ravintola Zinnkellerissä.

Ilmoittautumiset: Irma Ruuskanen-Sere (09) 8840 075 tai Raimo Riikonen (09) 8092 603.

* * *

Rissalan AUK:n kurssi 10.1.-4.4.1944Perinteeksi kehittynyt asevelitapaamisemme on seuraavan kerran 80-vuotispäiviemme merkeissä 14–15.9. Kylpylä-Hotelli Vesileppiksessä Leppä-virralla.

Lisätietoja tilaisuudesta antaa Veikko Savolai-nen p. (017) 547123 tai 0400-137537 sekä Paavo Tommola p. (03) 3630306.


Parolan lentosähköttäjäkurssin 1946 kaverit Haluaisin tietää missä vaikuttavat nykyään Pa-rolassa 1946 lentosähköttäjäkurssin käyneet ka-verini. Olimme kaikki 1926 syntyneitä ja aina-kin osa meistä myös veteraaneja vuoden 1944 sodanaikaisesta nostomiespalveluksesta. Kurs-siajan kuvassa ovat vasemmalta lukien Onni Syrjänen (kuollut Hämeenlinnassa 2003 tai 2004), Erkki Helenius (allekirjoittanut), Jus-si Maaranta, kurssimme vetäjä kersantti Järvi, Leevi Meilahti, Eero Heiniö ja oikealla henkilö, jonka nimeä en muista. Pyydän kurssitovereita-ni ottamaan yhteyttä, kun tänä vuonna tulee ku-luneeksi 60 vuotta kurssimme alkamisesta.

Tervehtien Erkki Helenius, Lahdensivuntie 35 as 9, 13100 Hämeenlinna, puh (03) 6121 217 tai 050 4112 910

* * *

Pertjärvi II/JR50Etsin henkilöitä (pioneeriryhmä), jotka olivat mukana miinoittamassa linjasta lähtevää ka-pulatietä Pertjärven kylään 19.6. 1944 klo 01.00 alkaen. Samana yönä aamulla klo 05.10 Pidman silta räjäytettiin.

Osmo Tuikka, Katajaniementie 22, 69450 Yli-Lesti, puh. (06) 8637 225, [email protected]

JulkaisijaSuomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands Krigsveteranförbund rf

Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku Seppä

ToimitusKorkeavuorenkatu 41 A 700130 Helsinkipuh. päätoimittaja (09) 6126 2012sähköposti [email protected] [email protected] (09) 6126 2020internet www.sotaveteraaniliitto.fi

Osoitteen muutokset Sotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteen muutok-sista omaan yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille, Korkeavuorenkatu 41 A 700130 Helsinkipuh. (09) 6126 2015sähköposti [email protected]

Lehden tilaukset ja hinnatSotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sota-veteraani-lehden liiton toimistosta puh. (09) 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 15 euroa. Irtonumero maksaa 4 euroa.

ToimitusneuvostoPuheenjohtaja Aarno StrömmerKirkkokatu 67 B 2390120 Oulupuh. ja faksi (08) 311 5282sähköposti [email protected]äsenet: Antti Henttonen, Olavi Karttunen, Aarno Lampi, Jukka Lehtinen, Matti Lukkari, Eeva Nieminen, Nils-Börje Stormbom, Erkki Vitikainen, Markku Seppä, Jyrki Vesi-kansa; sihteeri Anni Grundström

Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

Ilmestyminen 20051/05: 23. helmikuuta, 2/05: 20. huhtikuuta, 3/05: 22. kesä-kuuta, 4/05: 14. syyskuuta, 5/05: 2. marraskuuta, 6/05: 14. joulukuuta.

Ilmoitushinnat1,35 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Äänikasetit lehdestäSotaveteraani-lehden pääsisällön saa myös äänikaset-teina, joiden vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. Äänikasetit voi tilata Sotavete-raaniliiton myyntitoimistosta Korkeavuorenkatu 41 A 7puh. (09) 6126 2014sähköposti helena.hornborg@ sotaveteraaniliitto.fi

IlmoitusmyyntiMedia-ammattilainen Adspace OyPakilantie 6100661 Helsinkipuh. (09) 877 6136, 040 735 7531faksi (09) 726 1306Isto Valkeapääpuh. 040 735 7571

TaittoTaittotalo PrintOnePL 23 (Pakilantie 61)00661 Helsinkipuh. ja faksi (09) 711 100sähköposti [email protected]

PainopaikkaKeski-Uusimaa Oy, Tuusula 2005ISSN 0782-8543

Krypton ratkaisu

Virkistä muistiasi oikeat vastaukset1. Oikea vastaus: 15 000 hevosta. Niillä oli määrä lyhen-tää korvausvelkaa n. 800 milj. mk arvosta.2. Oikea vastaus: Vuoristojääkäriarmeijakunta. Neuvos-toliiton virallisesta historiasta pyyhittiin pois sekä Terijo-en hallitus että sen kansanarmeija.3. Oikea vastaus: 41 300 rakennusta. Lisäksi tuhottiin mm. 516 maantiesiltaa ja 218 rautatiesiltaa sekä noin 80 % kaikista veneistä.4. Oikea vastaus: Ruotsin ja Suomen valtioliitto. Neuvos-toliitto ja Saksa vastustivat ja hanke raukesi.5. Oikea vastaus: 19 henkeä.6. Oikea vastaus: Saksa hyökkäsi Puolaan. Ribbentrop-sopimus oli tehty 23.8.1939 ja Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17.9.1939.

* * *

Onko tietoa vänrikki Kinnusen vaiheistaEtsin yhteyttä vänrikki Kinnuseen tai hänet muistaviin henkilöihin.

Erosimme Pisin motista heinäkuulla 1944. Tietääkö joku hänen vaiheistaan sen jälkeen?

Heimo Leivonniemi, Kullervonkatu 5 C 85, 33100 Tampere, puh. 040 5572342

* * *

Tunnistatko kaksi henkilöä?Kuvassa vasemmalla on jyväskyläläinen Eeva Valkonen joka toimi liinavarastonhoitajana Mikkelin sotilassairaalassa vuosina 1938-1947.

Keitä ovat kaksi läheistä työkaveria, kes-kellä oleva mies ja oikealla oleva nainen? Jos tunnistat nämä kaksi henkilöä, pyydän otta-maan yhteyttä Maire Valkoseen Ruotsiin, puh +46-33-156 568 tai postitse Söderforsgatan 11 B, 50762 Borås, Sverige.

Osoitepalvelu

www.vaestorekisterikeskus.fi

0600 0 1000

Puhelintiedustelu:

1,67 e/min+pvm

Internethaku:

2,25 e/osoite

Avoinna:

24h joka päivä


Documents

Ystävyyt tä vaalittiin XVIII sisarpäivillä 3_2005.pdftaan toden teolla. On johto-päätösten aika. MARKKU SE PPÄ Säätiön hallituksen pu-heenjohtajaksi vuodelle 2005 valittiin