KoulutuspolitiikastaMatti Vesa Volanen

Tampere 14.05.2013

1. Koulutusjärjestelmä on luonteeltaan konservatiivinen instituutio. Sen rakenteelliset uudistukset kestävät hyvinkin

parikymmentä vuotta.

2. Rakenteellisten uudistusten valmistelu vaatii pitkällistä, ennakoivaa poliittista keskustelua. Pitkässä saatossa

koulutusjärjelmän rakenteellinen integraatio on edennyt kattamaan yhä useampia ikäluokkia (ts. kansakoulu/oppikoulu -> peruskoulu, nyt käydään keskustelua toisen asteen koulutuksesta

ja sen perusluonteesta, korkea-asteella edessä on sama keskustelu).

3. Suomen koulutusjärjestelmä edustaa rakenteellisesti kaikilta osiltaan kansallisen, teollisen hyvinvointivaltion nousun

inspiroimaa koulutuspoliittista ajattelua. Päästrategiana on ollut pidentää koulutusta ja saada se kattamaan mahdollisimman

suuri osa ikäluokasta.

4. Opetussuunnitelma-ajattelu tulee pääosin saksalaisesta perinteestä, jossa valtion rooli korostuu: tutkinnot ja

tutkintojen sisällöt ovat kansallisia ja kansallisesti päätettäviä kysymyksiä, nyttemmin EU:n EQF:malli ohjaa työtä.

5. Aina 1970 –luvun lopulta on koulutusjärjestelmää reformoitu purkamalla sen sisään rakennettuja

vastakkainasetteluja: esim. yleissivistävä koulutus (=valmistuminen virkamieheksi) ja ammattikoulutus (=

valmistautuminen yksityiselle sektorille); ammattikorkeakoulureformi, yliopistoreformi (koulutus-

työelämä); kansalaiseksi/työtekijäksi kasvattamisen kääntyminen yrittäjäkasvatukseksi.

6. Koulutuksen pituuden jatkaminen ei ole enään perusteltua - nykyään 1+9+3+5 vuotta – mutta tiedon ja

oppimisen asema työssä on ratkaisevasti muuttunut: oppiminen on yhä suurempi osa kaikkea työtä.

7. Koulun sisäiset toimintamallit aikatauluineen, ikäluokkajakoineen, luokkahuoneineen, työnjakoineen,

oppiainejakoineen, aineopettajajakoineen edustavat tehdastoimintamallia. Se on kuitenkin kehittynyt nyt

prosessiteknologiaksi, jonka lähtökohtana on prosessiteollisuuden virtausmallit ja virtojen (-oppilas, -opettaja, -tieto, -päätös) ohjaus. Tämä ajattelutapa on nyt

tunkeutunut myös korkea-asteen koulutukseen

8. Teknologinen kehitys – media mukaan luettuna - on muuttanut tiedonmuodostuksen ja oppimisen

perusluonnetta ratkaisevalla tavalla. Siitä seuraa, että koulutuksen sisällöt eivät ole hallittavissa perinteellisellä tavalla ja uuden tekniikan alustojen kehittäjillä on valta

sisältöihin ja oppimiseen. Oppimisteknologian laajamittainen käyttö avaa myös koulutuksen

kansainvälisille teknologiayrityksille, jotka tarjoavat koulutusta suoraan oppilaitoksille ohi kansallisen

päätöksenteon.

9. Kunnallis- ja valtiontalouksien kriisiytyminen nostaa esiin suuruuden ekonomian: koulujen yksikkökoot suurenevat ja

koulunpito muuttuu yksilön kehityskeskeisyydestä oppimisympäristöjen hallinnoimiseksi.

10. On ilmeistä, että teknologian välityksellä tapahtuva kommunikaatio ja vuorovaikutus vaikuttaa myös

itseymmärryksen muodostukseen. Ihmissuhteisiin liittyvä epävarmuus ja haavoittumisen mahdollisuus halutaan rajata

pois (ei liian lähelle, ei liian kauaksi, yksin yhdessä); yksinäisyyden sieto vähenee.

JOHTOPÄÄTÖS

Koulutuspolitiikassa on löydettävä uusi peruspositio, joka määrittää uudelleen yksilökehityksen, oppimisen ja tiedonmuodostuksen paikan ja tehtävät työssä ja

kanslaisyhteiskunnassa. Monin osin pelkkä kansallinen tarkastelu ei ole enää mahdollista. Tiedon ja teollisuuden

keskinäissuhde on määritettävä uudelleen ja siten teollisuupolitiikka rakennettava uudelta pohjalta. Kansallinen

sivistyskeskustelu on rakennettava uudelle pohjalle.

Taso

SisältöYksilö Yhteisö

Mahdollisuus Konservatiivinen Mahdollisuudet yksilössä

LiberaaliYhtäläiset valinnanmahdollisuudet

TulosEdistyksellinen

Heikkojatuettava

JuuriinmeneväTulosten perustaso kaikille

Rakenteellisia uudistuksia?

Peruskoulu

Perusopisto

Aluekorkeakoulu

Työn vaihtoehtona koulutus