SANASTO

SANOJEN ALKUPERÄ

ei ole pystytty selvittämään, miten kielen vanhimmat

sanat ovat syntyneet

sanat ovat sopimuksia

uusien sanojen synty pystytään selvittämään

AISTIHAVAINTOJA JÄLJITTELEVÄT

SANAT

jotkut sanat tulleet kieleen jäljittelyn kautta

kielen äänteillä haluttu kuvailla aistihavaintoa, esim.

ympäristön ääniä (piristä, hihittää, hauva)

vain pieni osa sanoista syntyy jäljittelemällä

aistihavaintoja jäljittelevät sanat ovat

onomatopoieettisia sanoja

joidenkin sanojen deskriptiivistä alkuperää ei

huomaa (vipajaa vipu, vapa; räpistä räpylä)

SANAN PERUSMERKITYS

perusmerkitys äännejonolla viitataan johonkin

ympäröivässä maailmassa (esim. koira)

perusmerkitys määritellään sanakirjassa

SANAT YLEISTÄVÄT JA LUOKITTELEVAT

samalla sanalla voidaan viitata hyvin erilaisiin tarkoitteisiin (esim. ranta, maa)

jotta voimme keskustella, meidän pitää osata yleistää

sanojen yleiset merkitykset opitaan jokapäiväisissä kielenkäyttötilanteissa havaintoja tekemällä

sanakenttä sanat järjestäytyneet merkitykseltään toisiaan lähellä olevien sanojen kanssa (kenkä lenkkitossu, sandaali, saapas)

hierarkia yläkäsite, alakäsite

SANAN MONET MERKITYKSET

teksti- tai puheyhteys eli konteksti vaikuttaa sanan merkitykseen

homonymia sanat, joilla on sama ulkoasu, mutta eroavat merkitykseltään (vaara ’uhka’ vaara ’korkea mäki’)

sattuma

konnotaatio eli sivumerkitys

positiivinen tai negatiivinen

kertovat kielenkäyttäjän tunteista ja asenteista

sanan tyyliväri

asiatyyli

arkityyli

Kuvailmaisut

metafora

synonymia eri äänneasu mutta sama merkitys

täydellistä synonymiaa ei ole

vivahde-erot

tyylierot (kännykkä – matkapuhelin)

positiivinen tai negatiivinen konnotaatio (hauva – rakki)

slangi (kiva, tyhmä)

synonyymit eivät ole vaihdettavissa keskenään kaikissa

tilanteissa (iso – suuri)

deskriptiiviset sanat (hidas kävely – laahustaminen,

tallustaminen, raahustaminen, löntystäminen,

lyllertäminen)

Ikivanhat sanat ovat kielemme ydin

kielemme tärkeimmät ja yleisimmät sanat ovat olleet käytössä jo tuhansia vuosia

käytetyimmät sanat säilyvät parhaiten

kantaurali

olemisen ja elämisen kannalta keskeiset sanat ovat vanhaa perussanastoa

vanhimmat sanat nimeävät

ruumiinosia (sydän)

ihmissuhteita (isä, emä ’äiti’)

muita suhteita (minä, sinä, me, te)

luontoa (maa, puu, kuu)

ajan kulumista (talvi)

tärkeimpiä toimintoja (kulkea, soutaa, elää, kuolla)

pieniä lukumääriä (yksi, kaksi, viisi)

Sanoja lainataan

Kun uusi keksintö kulkeutuu yhteisöstä toiseen,

lainataan usein myös uuden asian nimitys.

kehittyneemmästä yhteisöstä alkeellisempaan

esi-isämme olleet lainanottajan asemassa

lainat ovat tulleet kieleemme eri aikoina ja eri

kantamuodoista

balttilaiset lainat

ihmiset ja sukulaissuhteet (heimo, morsian, sisar, tytär)

rakentaminen (hirsi, seinä, karsina, orsi)

maanviljely ja karjanhoito (siemen, härkä, paimen, villa,

vuohi)

germaaniset lainat (ennen ajanlaskua, jatkuu edelleen)

yhteiskuntajärjestys (valta, kuningas)

tekniikka ja maatalous (kaura, ruis, aura, niittää)

kodin arkiaskareet (leipä, taikina, kangas, lanka)

ruotsin kieli

suuri vaikutus sanastoomme

runsas puolet lainoistamme

yhteiskunta (kaupunki, laki, vaali)

kirkollinen elämä (helvetti, kirkko, lukkari)

sanaston välittäjä monet lainoista yleiseurooppalaisia lainoja, jotka juontuvat kreikasta ja latinasta (antiikin kulttuurisanasto)

slaavilaiset lainat

muinais- ja nykyvenäjästä

vasta ajanlaskun jälkeen

kristinusko (risti, pakana)

vaatetus ja asuminen (saapas, viitta, akkuna, pirtti)

ruokailu (lusikka, piirakka, kiisseli)

englantilaiset lainat

uhka suomen kielelle?

kaikissa kielissä lainasanoja

suomen kieli lainanantajana

Yhdistetyt sanat

yhdyssanat

uusia sanoja tutuista sanoista

tiivistävät ilmauksia

liikkuvainen tauti kulkutauti

yhdistetty sana yhdyssana

Johdokset

johtamalla saadaan johdoksia

kantasanaan liitetään johdin, saadaan johdos

eli: kantasana + johdin = johdos

kirja + in = kirjain

kirja + llinen = kirjallinen

joillain johtimilla voi tehdä sanoja lähes rajattomasti (esim. -ton)

sanaluokka voi vaihtua

Merkityksen muutokset

sanojen kuvallinen käyttö (syödä sanansa, iskeä silmää)

merkitys ruumiillisesta henkiseen toimintaan (konkreettiset merkitykset muuttuneet abstrakteiksi)

(keksiminen keksi, pohtiminen pohdin; jyvät eroteltiin roskista pohtimella)

tietää ’oikean tien löytäminen’

ymmärtää ’saaliin ympäröiminen eli ympäri kiertäminen’

sulka kyniä kynä

merkityksen laajeneminen (sika)

uudelle ilmiölle olemassa oleva sana (ohjelma, verkko, imuroida)

merkitys voi supistua (voi)

Sepittäminen

omaperäisiä sanoja lainasanojen vastineiksi

sähähtää, säkenöidä > sähkö

muovata > muovi

elektrisiteetti, plastiikka