7/2002

Suomen malli –tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä

SAK:n tavoitteet vaalikaudelle 2003–2007

S U O M E N A M M A T T I L I I T T O J E N K E S K U S J Ä R J E S T Ö

Lokakuu 2002Lisätietoja:

Sinikka Näätsaaripuh. (09) 7721 442

SAK, PL 157FIN-00531 Helsinki

Tilaukset:SAK/postitus

puh. (09) 7721 344

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 1

SAK:n tavoitteet vaalikaudelle 2003 – 2007

Suomen malli – tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä 3

Vaalikauden haasteet 3

Suomesta parempi paikka palkansaajan elää 6

Työtä ja toimeentuloa 6Työllisyysaste 75 prosenttiin 6Verotuksen painopistettä muutettava 7Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan aktiivitoimia 8Nuorille yhteiskuntatakuu 9Suomessa tarvitaan harkittua ulkomaalaispolitiikkaa 9

Suomalaiset työmarkkinasuhteet rakentuneet luottamukselle 10Suomalainen sopimusmalli tuottanut tuloksia 10Sopimusjärjestelmä pidettävä vankalla pohjalla 11Suomalaiset vähimmäisehdot kansalaisuudestariippumatta samat 11Sopimusjärjestelmän turvaaminen kilpailulta 12Julkisen sektorin palkkausjärjestelmiä kehitettävä 12

Huomio työyhteisöjen kehittämiseen javaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen 13

Työelämää kehitetty, mutta työtä jatkettava 13Enemmän aikaa lapsille 13Turvallisuutta työsuhteissa ja työelämän muutoksessa 14On osallistumisjärjestelmien kehittämisen vuoro 15Ikääntyvien työntekijöiden asema ja sukupolvenvaihdosjärjestelyt16Työaikaa lyhennettävä eurooppalaiseen tahtiin 16Terveellisen työn oikeudet kaikille 17Työelämän kehittämisohjelmia jatkettava ja monipuolistettava 18

Yritysten kannettava yhteiskuntavastuunsa 19Yhteiskuntavastuuta maailmanlaajuisesti 19Kolmikantainen yhteiskunnallisen vastuun toimintaohjelma 20Työnantajien vastuu verkostoituneessa tuotantomallissa 20Työehdoilla ja –oloilla kilpailuttaminen estettävä 21

Osaamisella työtä, hyvinvointia ja turvallisuutta muutoksissa 22Osaaminen on parasta työsuhdeturvaa 22Tasa-arvoiset mahdollisuudet 22Hyvä koulu lapsen ja perheen tukena 22Ammatillinen koulutus vetovoimaiseksi 23Haasteena aikuiskoulutus 23Ammattikorkeakouluja kehitettävä 24Koulutusta kehitettävä yhteistyössä työelämän kanssa 25Kulttuuripalveluista huolehdittava 25

2 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Sosiaalivakuutusta ja palveluja kehitettävätyöelämän muutokset huomioon ottaen 25

Työttömyysturva keskeinen osa palkansaajan sosiaaliturvaa 26Työeläkeuudistus saatettava loppuun 26Varhaiskuntoutukseen huomiota 27Kansaneläkelaitoksen rahoitus selkeäksi 28Tarvitaan aktivoivaa sosiaalipolitiikkaa 28Sosiaali- ja terveyspalveluja kehitettävä 29

Suomesta parempi paikka tuotannon sijoittua 30

Aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan 30

Valtion omistajaohjausta parannettava 30

Tutkimuksesta ja tuotekehittelystä huolehdittava 31

Riskirahoituksen mahdollisuuksia lisättävä 31

Liikenne turvalliseksi ja väylät kuntoon 32

Asuntopolitiikalla tuettava työssäkäynnin edellytyksiä 34

Ympäristöteknologiasta ja kestävästä kehityksestä menestystekijä 35Kestävän kehityksen kolme pilaria 35

Monipuolista energialinjaa jatkettava 36

Kumppanuudella ja osaamisella tehoa aluekehittämiseen 37

Suomelle aktiivinen rooli kansainvälisessä yhteisössä 38

EU:sta vahvempi toimija 38

Maailmankaupalle reilut pelisäännöt 38

Sosiaalinen pääoma Suomen vahvuutena 40

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 3

Suomen malli –tuloksia luottamuksella ja yhteistyöllä

Suomi nousi lamasta kansainvälisesti ainutlaatuisella sopimiseen perustuvallayhteistyöllä. Tämä Suomen malli on tehnyt mahdolliseksi luoda yli 300 000 uuttatyöpaikkaa ja parantaa suomalaisten toimeentuloa sekä kehittää työelämää jasosiaaliturvaa.

SAK:n tavoitteena on, että sopimisen, luottamuksen ja sosiaalisen pääoman se-kä yhteisvastuun Suomi on entistä parempi koti niin palkansaajalle kuin tuotan-nollekin. Sopimiseen perustuvalla yhteiskunnalla – kolmikantayhteistyöllä - voi-daan jatkossakin saada parhaat tulokset.

Ammattiyhdistysliike on olennainen osa kansalaisyhteiskuntaa. Tässä asiakirjas-sa SAK esittää omia tavoitteitaan ja lähtökohtiaan 16.3.2003 pidettäviä eduskun-tavaaleja edeltävää keskustelua varten.

Suomessa, kuten muissakin eurooppalaisissa demokratioissa, on turvattu työn-tekijöiden neuvottelu-, sopimus- ja työtaisteluoikeudet. Työehtosopimukset ta-kaavat työntekijöiden palkat ja muut vähimmäisehdot.

Mielekäs työ antaa paitsi toimeentulon myös tyydytystä tekijälleen ja merkitystäkoko elämälle. Työtä tekemällä jokainen osallistuu yhteiskunnan rakentamiseenvoimiensa ja kykyjensä mukaan. Hyvinvointi syntyy työstä. Siksi työttömyys onaina vakava inhimillinen ja yhteiskunnallinen ongelma.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakentuu sopimiseen perustuvaan ansiotur-vaan, sitä täydentävään vähimmäisturvaan sekä kaikille yhteisiin, valtaosin vero-rahoitteisiin hyvinvointipalveluihin. Työmarkkinajärjestöjen vastuulla on erityisestisopiminen työhön liittyvästä sosiaaliturvasta. Työlainsäädännöllä työntekijöille onturvattu perussuoja työsuhteissa.

Hyvinvointimallimme on merkittävästi vaikuttanut sosiaalisen oikeudenmukai-suuden ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämiseen. Hyvinvointiyhteiskuntaaon edelleen kehitettävä niin, että pystymme parantamaan työllisyyttä. Samalla onvastattava työelämän pirstaloitumisen ja epävarmuuden, pitkäaikaistyöttömyy-den, syrjäytymisuhkien ja ikääntymisen vaatimuksiin.

4 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Vaalikauden haasteet

Tulevalla vaalikaudella Suomi on suurten haasteiden edessä. Haasteista tär-keimpiä ovat globalisaation vaikutukset ja väestön ikärakenteen muutos. Globali-saatio, maailmanlaajuinen keskinäinen riippuvuus, muokkaa yritysten toimintaa,työelämää ja ihmisten arkipäivää. Suuri suomalainen sukupolvenvaihdos aihe-uttaa muutoksen osaamisen siirtämisessä työelämässä, yhteiskunnan palvelu-tarpeessa ja sosiaaliturvan rahoituksessa. Sukupolvenvaihdoksen hoitaminenhallitusti edellyttää yhteiskuntapolitiikan osapuolten yhteistyötä ja asian kokoa-vaa tarkastelua seuraavassa hallitusohjelmassa.

Muuttuvassa maailmassa on huolehdittava, että Suomi on entistä parempi paik-ka ihmisille elää ja yrityksille sijoittua. Kansalaisten kannalta tämä tarkoittaa työnja toimeentulon turvaamista niin, että mahdollisimman moni on mukana työelä-mässä ja palkka- ja muut työehdot ovat kunnossa. Ihmisillä on oltava mahdolli-suus itsensä kehittämiseen ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Yritys-ten kannalta on tärkeää, että tarjolla on osaavaa työvoimaa, toimiva tuotannonperusrakenne ja viihtyisä ympäristö. Suomen menestyminen pohjautuu ennenkaikkea siihen, että työntekijöillä on todelliset vaikutusmahdollisuudet työyhtei-söissä ja yrityksillä luottamus siihen, että toiminta on ennustettavaa ja pelisäännötovat tiedossa. Sosiaalisen pääoman merkitys - se, että voi luottaa toisiin yhteis-kunnassa ja työelämässä - on suuri.

Tällä vuosikymmenellä tärkein tavoite on työllisyysasteen nostaminen 75 pro-senttiin ja työttömyysasteen painaminen viiden prosentin tasoon. Tavoitteen to-teutuminen edellyttää vakaata talouskasvua, jonka turvaamiseen talous-, elinkei-no- ja muun yhteiskuntapolitiikan on tähdättävä.

Globalisaatio voimistuu edelleen. Suomalaistenkin elämä on entistä riippuvai-sempi kansainvälisestä talouskehityksestä. Haitallinen kansainvälinen verokilpailusekä EU:n jäsenyys vaikuttavat yhä enemmän myös kansalliseen politiikkaan.

Globalisaation myötä työelämään on tullut uutta epävarmuutta, johon kansalli-sesti on entistä vaikeampi vaikuttaa. Yrityksissä ja pääomamarkkinoilla haetaannopeita tuottoja, kapea-alaista kilpailukykyä ja kulujen leikkaamista henkilöstönkustannuksella. Organisaatiomuutokset ovat merkinneet verkostoitunutta tuo-tantotapaa, ulkoistamisia, yhtiöittämisiä, ostopalveluja, alihankintaa, sopimusval-mistamista, liikkeen luovutuksia, fuusioita ja kilpailuttamisia. Työvoiman käyttöta-poja on joustavoitettu epätyypillisillä työsuhteilla. Sopeutuminen maailmanmark-kinoihin ei saa merkitä ihmisten unohtamista ja markkinavoimien sanelua.Haasteena on muutoksen ja turvallisuuden yhteensovittaminen. Yritykset on erikeinoin saatava kantamaan yhteiskuntavastuutaan niin Suomessa kuin muissamaissa.

Uusien maiden tuleminen EU:n jäseneksi vaikuttaa paitsi EU:n kehitykseen,myös jäsenmaihin. Laajentuminen vahvistaa EU:n asemaa ja lisää kansalaistenhyvinvointia. Laajentuminen on toteutettava hallitusti. Työvoiman ja eräiden pal-velujen liikkuvuuteen on sovellettava riittäviä siirtymäaikoja ja työehtojen valvon-taa on parannettava keinottelun ja työehtojen polkemisen estämiseksi.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 5

Kansantalouden vakauden turvaaminen vaatii jatkossakin talous- ja työmarkki-napolitiikan yhteensovittamista, johon työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan laa-japohjainen yhteistyö, osapuolten neuvottelutoiminta sekä suomalaiselle yhteis-kunnalle ominainen yhdessä sopimisen toimintatapa tarjoavat hyvät mahdolli-suudet.

Yritys- ja sijoitustoiminnan maailmanlaajuistuessa on yhä tärkeämpää huolehtiasiitä, että Suomi pysyy vetovoimaisena tuotannon sijaintialueena ja sijoitustenkohteena, ja että erityisesti talouden tulevaisuuden kannalta keskeiset osaamis-keskittymät säilyvät Suomessa. Kansantalouden ja yritysten reaalinen, osaami-seen ja tuottavuuteen perustuva kilpailukyky on pidettävä jatkossakin korkeana.

Tutkimus- ja tuotekehityspanostusten on pysyttävä riittävän korkeina ja vaiku-tuksiltaan tehokkaina niin yksityisessä kuin julkisessa sektorissa. Korkeatasoi-seen ja laaja-alaiseen koulutukseen on suunnattava tarvittavat voimavarat sekävarmistettava taloudellisen ja yhteiskunnallisen perusrakenteen, infrastruktuurin,toimivuus ja hyvä laatutaso.

Kuluvan vuosikymmenen aikana työelämästä poistuu 700 000 – 800 000 työnte-kijää. Samanaikaisesti työelämässä on noin 650 000 henkilöä vailla perusasteenjälkeistä koulutusta. Työssä jaksamisen edistäminen ja työyhteisöjen kehittämi-nen ovat avainasemassa keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostamisessa jatyövoiman saatavuuteen liittyvien ongelmien vähentämisessä.

Suomen väestön ikärakenteen muutos seuraavien vuosikymmenien aikana vai-kuttaa sosiaaliturvan rahoituspohjaan, kasvattaa eläkemenoja ja sairaudesta ai-heutuvia kustannuksia sekä luo kasvavia haasteita lisätä hoivapalveluja. Hyvin-vointiyhteiskunnan rahoituksesta on huolehdittava ja kohotettava julkisten pal-velujen tuottavuutta erityisesti hallintoa, johtamista ja uuden tietotekniikan sovel-tamista kehittäen. Siten on mahdollista parantaa palveluja, vahvistaa nykypoh-jaista lakisääteistä sosiaalivakuutusta ja kehittää tulonsiirtoja.

Suomen on huolehdittava myös tulevista sukupolvista. 24-tuntinen yhteiskuntaon synnyttänyt uusia haasteita yhteensovittaa työtä ja perhe-elämää. Pientenlasten vanhemmille on annettava paremmat mahdollisuudet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen mm. työaika- ja työjärjestelyjen avulla. Myös pientenkoululaisten vanhempien mahdollisuuksia lyhentää työaikaansa tulee lisätä. Lap-siperheiden palveluja on kehitettävä mukaan lukien koululaisten iltapäivä- ja ker-hotoiminta.

Työllisyyttä tulee kohentaa myös verotuksen, sosiaaliturvan, koulutus- ja työvoi-mapolitiikan sekä alue- ja asuntopolitiikan keinoin. Rakenteellisesti vaikean, eri-tyisesti pitkäaikaisen työttömyyden torjumiseen on suunnattava tarvittavat erityi-set toimet ja niiden edellyttämät voimavarat. Toimeentulo- ja syrjäytymisongelmiaehkäistään parhaiten työmahdollisuuksia tarjoamalla. Erityinen huomio on kiin-nitettävä sukupolvesta toiseen periytyvän syrjäytymisen ehkäisemiseen.

6 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Suomesta parempi paikka palkansaajan elää

Työtä ja toimeentuloa

Maailmanlaajuiset tavara-, palvelu- ja pääomamarkkinat sekä tietotekniikan alatikehittyvät sovellutusmahdollisuudet ovat tuoneet palkansaajien elämään uuttaepävarmuutta. Alkavalla vaalikaudella korostuu osaaminen ja työvoiman markki-noiden kansainvälistyminen. Uusliberaalien talousoppien suosio on samanaikai-sesti nostanut esille talousongelmien ainoana ratkaisuna markkinavoimien vapa-uksien lisäämisen, sosiaaliturvan heikennykset ja muut ns. rakenteelliset uudis-tukset sekä syytökset suhdannepolitiikan ja aktiivisen työvoimapolitiikan van-hanaikaisuudesta. Kansainvälinen kilpailu ja talouden muutokset uhkaavat jakaaihmiset uusia mahdollisuuksia saaviin menestyjiin ja työpaikkansa menettäviinhäviäjiin.

SAK:n mielestä talouselämää on kehitettävä ihmisten lähtökohdista ja tavoitteenaon oltava elintason parantaminen, ei pelkkä yritysten ja pääoman vallan ja vapa-uksien lisääminen. Tarjolla on oltava mielekkäitä, kohtuullisen toimeentulon tar-joavia työpaikkoja kaikille työtä haluaville. Yritysten on tunnustettava yhteiskun-nallinen vastuunsa, eikä niiden pidä olla pelkkiä omistajien ja ylimmän johdonrahastusvälineitä.

Euroopan Unionin on palautettava ihmisen vaikutusmahdollisuuksia talouspoli-tiikkaan ja vältettävä liiallista keskittymistä yritysten vapauksien lisäämiseen. Eu-roopan Keskuspankin on hintavakauden ohella tavoiteltava hyvää työllisyyttä.Suomessa hallituksen pitää budjettipolitiikallaan tukea työllisyyttä, eikä rajoittuasuhdanteista riippumattomasti valtion velan lyhentämiseen.

Kansainvälisen talouden lisääntyneiden riskien ja epävarmuuden takia korostuuSuomessa harjoitettavan pitkäjänteisen, talouden vakautta ja ennustettavuuttatukevan, luottamusta vahvistavan talouspolitiikan merkitys. Työmarkkinaosa-puolten ja valtiovallan laajapohjaisella, keskinäiseen luottamukseen ja sopimi-seen perustuvalla Suomen työmarkkinamallilla pidetään kotipesä parhaiten kun-nossa, kun maailmalla myrskyää.

Yhteiskunnallisista ja taloudellisista epäkohdista vakavin on edelleen aivan liiankorkea työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys ja siihen liittyvä syrjäyty-misuhka. Työttömyyden määrätietoinen ja mahdollisimman nopea alentaminenkohti täystyöllisyyttä on seuraavalla vaalikaudella harjoitettavan talouspolitiikanpäätehtävä.

Työllisyysaste 75 prosenttiinViime vuosikymmenen puolivälistä lähtien talouspolitiikan tulokset ovat olleetmyönteisiä. Suomen taloudellinen kasvu on ollut läntisten teollisuusmaiden no-peimpia ja työllisyystilanne on parantunut tuntuvasti. Talouskasvun myötä onvoitu työllistää yli 300 000 henkilöä enemmän. Hintojen nousu on vakiintunutmatalalle tasolle. Palkkatulojen verotusta on voitu keventää tuntuvasti. Julkinentalous on vahvistunut ja muuttunut rakenteellisesti ylijäämäiseksi. Valtion velkaon alentunut radikaalisti ja on nyt suhteessa kokonaistuotantoon jo teollisuus-

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 7

maiden alhaisimpia. Viennin huikean kasvun aikaansaaman ylijäämän ansiostaSuomen kansantaloudella on jo enemmän saatavia ulkomailta kuin sinne onvelkaa.

Työllisyysasteen kohottamisen välttämätön edellytys on riittävän ripeän talous-kasvun jatkuminen. Talouskasvun myötä verokertymä kasvaa, julkinen talousvahvistuu, laadukkaat julkiset palvelut ja kohtuullinen sosiaaliturva voidaan säi-lyttää, ja lisäksi työn verotusta voidaan maltillisesti keventää. Tällaisen myöntei-sen kehän aikaansaaminen on myös tulevan vaalikauden mahdollisuus.

Suomen muita teollisuusmaita nopeammalle talouskasvulle ei lähivuosina olerakenteellisia esteitä. Uhka eläkkeiden rahoitusvajeesta on torjuttu eläkeuudis-tuksella, julkinen velka on hallinnassa, yritysten ja kotitalouksien rahoitusasemaon vahva, työmarkkinat ovat yhdet Euroopan joustavimmista ja luotettavimmista,ennestään korkeaa osaamista kehitetään, sosiaaliturva ja palvelut tukevat työs-säkäyntiä ja työn verotuksen korjaaminen on käynnissä.

Työvoiman määrän vähentyminen yhdistettynä talouskasvun jatkumiseen mah-dollistaa etenemisen täystyöllisyyteen. Vuosikymmenen loppuun mennessä ontavoiteltava 75 prosentin työllisyysastetta ja työttömyys on painettava enintäänviiteen prosenttiin.

Tavoitteen saavuttamista vaikeuttaa työikäisen väestön ikärakenteen muuttumi-nen niin, että väestöennusteiden mukaan vuosikymmenen puolivälin jälkeenväestön määrä kasvaa vain yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä. Keskimääräistä eläk-keelle siirtymisikää on voitava nostaa 2 – 3 vuodella nykyisestä 59 ikävuodesta.Tämä edellyttää sovittujen eläkeuudistusten lisäksi muun muassa työelämänkehittämistä, mahdollisuutta elinikäiseen oppimiseen ja aktiivista työvoimapolitiik-kaa.

Työllisyysasteen nostamistavoitteessa onnistuminen edellyttää jatkossakin nais-ten korkeaa työssäkäyntiastetta. Onkin luotava malleja, jotka tarjoavat nykyistäparemmin pienten lasten vanhemmille mahdollisuuden todelliseen työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen.

Verotuksen painopistettä muutettavaVeropohjan vahvistaminen on tärkeää, jotta jatkossakin voidaan turvata kattavathyvinvointipalvelut ja kohtuullinen sosiaaliturva sekä tasoittaa tuloeroja. Verotuk-selle on löydettävä taso, joka lisäksi tukee talouskasvua, työllisyysasteen nousuaja vakaata julkista taloutta. Noususuhdanteessa julkisen talouden ylijäämästä osatulee käyttää julkisen velan lyhentämiseen, mikä pienentää korkomenoja ja luonäin taloudellista liikkumavaraa. Osa liikkumavarasta tarvitaan kasvuedellytyksiävahvistavaan talouden perusrakenteen kehittämiseen.

Tulevina vuosina on varauduttava muun muassa väestön ikääntymisen aiheut-tamaan menojen kasvuun. Julkisen talouden tulojen supistumista puolestaanaiheuttaa ainakin auto-, alkoholijuoma- ja tupakkaverojen tuottojen vähentymi-nen. Tämän vuoksi lähivuosina ei ole tilaa mittaviin muihin veronkevennyksiin.

8 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Valtion rahoitustasapainoa heikentänee myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikanuudistus, joka aiheuttaa paineita kasvattaa kansallista maataloustukea. Valtion-talouden näkymät eivät kestä mittavia elinkeinotukia, vaan ne on arvioitava uu-delleen.

Työn verotusta on kevennettävä siirtämällä verotuksen painopistettä pääomatu-lojen, kiinteistövarallisuuden ja ympäristöverojen suuntaan. Veronkevennyksiä eipidä rahoittaa supistamalla kansalaisille tärkeitä julkisia palveluja tai sosiaalisiatulonsiirtoja. Palkkaverotuksen kevennysvara on käytettävä pieni- ja keskitulois-ten palkansaajien verotuksen alentamiseen, mikä tuottaa myös parhaat työlli-syysvaikutukset.

Työnteon pitää olla kannattavaa. Siksi työssäkäynnistä aiheutuvat menot ontäysimääräisesti huomioitava verotuksessa. Matkakuluvähennyksen korkeaomavastuu ei ole tämän kanssa sopusoinnussa. Matkakuluvähennyksen oma-vastuuosuus on perusteltua poistaa vaalikauden aikana.

Osana verotuksen painopisteen siirtämistä pääomatulojen suuntaan on vähin-täänkin supistettava yhtiöveron hyvitysjärjestelmää. Veroluonteisten työnantaja-maksujen kohdentamisessa yksityisen ja julkisen sektorin työnantajia on koh-deltava samalla tavalla. Sosiaalivakuutuksen rahoituksen perusteettomia ja mak-sujen kiertämiseen houkuttelevia portaita ja rajoja tulee välttää. Kuntien liikkuma-varaa kiinteistöverotuksessa on lisättävä nostamalla kiinteistöveroprosentin ylä-rajaa ja kiinteistöverotus on ulotettava maa- ja metsätalousmaahan.

EU:n käynnistämä työvaltaisten palvelualojen arvonlisäverokokeilu jatkuu kulu-van vuoden loppuun. Kokeilun aikana jäsenvaltiot ovat voineet tilapäisesti sovel-taa eräille palvelualoille yleistä verokantaa alempaa verotusta. Kokeilun päätyttyäkomissiolla on tarkoitus ottaa käsittelyyn alennettujen arvonlisäverokantojen lista.Tässä yhteydessä Suomen tulee esittää työvoimavaltaisten palvelujen, erityisestiravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden ruokatarjoilun ottamista alennettujen ar-vonlisäverokantojen listalle. Tarjoilutoiminnan ja henkilöstöruokalatoiminnanarvonlisäverokanta tulee alentaa samaksi kuin elintarvikkeiden arvonlisävero-kanta eli 17 prosenttiin.

Laajempaa arvonlisäverokannan alentamista vaikeuttaa alkoholijuomaveron jamahdollisesti myös tupakkaveron sekä autoveron aleneminen. Mikäli välillisenverotuksen alentamisvaraa myöhemmin kuitenkin syntyy, tulee se suunnataelintarvikkeiden EU:n keskitasoa korkeamman arvonlisäverokannan alentami-seen.

Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan aktiivitoimiaTyössäkäyvien mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen ja koulutukseen onlisättävä. Työelämässä on noin 650 000 henkilöä, joilta puuttuu perusasteen jäl-keinen tutkinto. Tämä on merkittävä riski työllisyyden kannalta. Työttömyydenennaltaehkäisemiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi on lisättävä investointejaaikuisväestön osaamiseen.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 9

Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin edellyttää aktiivista työvoimapolitiik-kaa. Aktiivisten toimenpiteiden voimavarat on turvattava. Aktiivisissa toimenpiteis-sä on aina painotettava työnhakijan osaamisen kehittämistä. Samalla on kuiten-kin huomioitava työttömien koulutustaustasta, aiemmasta työurasta, iästä jamuista tekijöistä johtuvat yksilölliset erot aktiivitoimien tarpeissa.

Työllisyysastetta voidaan nostaa myös lisäämällä kokoaikatyön määrää. Monillaaloilla erityisesti naiset joutuvat tekemään osa-aikatyötä, koska kokoaikatyötä eiole tarjolla. Kokoaikatyötä tarjoamalla voitaisiin työllisyysasteen nostamisenohella poistaa monia osa-aikatyöntekijöiden sosiaaliturvan ja työsuhteeseen liit-tyvien etuuksien kertymään liittyviä ongelmia.

Nuorille yhteiskuntatakuuNuorten osallisuutta yhteiskunnassa on lisättävä. Tämä vaatii yhteistyötä eri toi-mijoiden kesken. Keväällä 2002 käynnistetty nuorten osallisuushanke esittikintoimenpide-ohjelman, josta työmarkkinajärjestöjen vastuulla ovat erityisesti työ-elämään liittyvät asiat.

Erityisen tärkeää on varmistaa, että nuoret jatkavat opintojaan peruskoulun jäl-keen ja työllistyvät heti koulutuksen saatuaan. Monipuolinen henkilöstörakenneon lähestyvässä sukupolvenvaihdoksessa yrityksille etu. Myös kesätyömahdolli-suuksia tulee lisätä.

Työttömistä nuorista ammatillinen koulutus puuttuu 46 prosentilta. Nuorten syr-jäytyminen on katkaistava ajoissa aktiivitoimien avulla. Nuorille on rakennettavaaukoton yhteiskuntatakuumalli siten, että koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka onaina ensisijainen vaihtoehto pelkkään passiiviseen rahanjakoon verrattuna.

Suomessa tarvitaan harkittua ulkomaalaispolitiikkaaUlkomaalaisia asuu Suomessa noin 100 000 eli kaksi prosenttia väestöstä. Heistäavoimille työmarkkinoille oli vuonna 2001 sijoittunut 9 048 henkilöä. Työvoima-koulutuksen oli aloittanut 10 299 henkilöä, työllistämistoimenpiteillä oli sijoitettu 6275 maahanmuuttajaa ja 14 149 oli työttöminä työnhakijoina. Työttömyyspro-sentti maahanmuuttajien keskuudessa on noin 30 prosenttia. Työttömyysluvutovat korkeita etenkin Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden turvapaikanhakijoiden kes-kuudessa.

Työllisyysaste Suomessa on edelleen vain noin 68 prosenttia, kun se vielä vuon-na 1989 oli miltei 75 prosenttia. Työttömyysaste pysyttelee sitkeästi yli yhdeksänprosentin. Suomella on siis edelleen huomattava oma työvoimareservi, jonkatyöllistäminen on ensisijainen tehtävä. Tarvetta suureen Suomeen suuntautu-vaan muuttoliikkeeseen ei työnantajien päinvastaisista vaatimuksista huolimattaole.

Työvoimatarve voidaan jatkossakin tyydyttää pääosin kotimaisin voimin. Kan-sainvälistymisen edetessä työelämä ja koko Suomi muuttuu kuitenkin yhä moni-kulttuurisemmaksi. Siihen on varauduttava harkitulla maahanmuuttopolitiikalla,jonka suuntaviivoista on sovittava viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa.Sitä edellyttää myös EU:n laajentuminen, jonka jälkeen vapaan liikkuvuuden

10 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

piirissä on siirtymäaikojen päätyttyä lähes 500 miljoonaa ihmistä nykyisen 370miljoonan sijasta.

Työlupamenettely ja työvoimapoliittinen harkinta työlupien myöntämisen lähtö-kohtana tulee pitää voimassa samalla kun tehdään tarpeelliset muutokset ulko-maalaislakiin. Lakiuudistuksessa on estettävä työluvilla keinottelu. Myöntämisentulee perustua todelliseen työvoimatarpeeseen, jonka arviointi suoritetaan kolmi-kantaisesti. Laissa on taattava luottamushenkilöille tiedonsaantioikeus noudatet-tavista työehdoista. Työntekijän oleskeluluvan myöntämisen ehtona tulee olla,ettei sillä vaaranneta suomalaisen tai Suomessa jo asuvan ulkomaalaisen mah-dollisuutta saada työtä. Työntekijän oleskelulupa tulee voida myöntää ammat-tialakohtaisesti ja enintään vuodeksi kerrallaan.

Siirtolaisuus, pakolaisuus ja laiton maahanmuutto ovat kaikki eri asioita. Ne vaa-tivat kukin erilaista suhtautumistapaa ja erilaisia toimenpiteitä. Työntekoon täh-täävän aktiivisen maahanmuuton tulee perustua todelliseen työvoimatarpeeseen,eikä sillä saa syrjäyttää kotimaista työvoimaa. Kaikissa tapauksissa on toimittavaSuomen lainsäädännön mukaisesti ja noudatettava työehtosopimuksia.

Suomen on autettava pakolaisia humanitaarisen vastuumme tuntien. Kaikki tur-vapaikanhakijat eivät kuitenkaan täytä YK:n pakolaissopimuksen määräyksiä.Harmaaseen tai pimeään ulkomaiseen työvoimaan, laittomaan maahanmuut-toon tai turvapaikkahakemuksilla keinotteluun on syytä suhtautua torjuvasti jahuolehtia siitä, että sekä lainsäädäntö että viranomaisten valmiudet ovat riittävät.

Maahanmuuttajien työllistymistä tukee ennen muuta riittävä kielitaito ja ammatti-koulutus. Heille on siksi suunnattava erikseen räätälöityjä työvoimapalveluja. Ta-voitteena tulee olla sijoittuminen avoimille työmarkkinoille ja se, että maahan-muuttajien aiemmin hankkimaa osaamista voidaan hyödyntää. Kotouttamisoh-jelmiin on osoitettava riittävät voimavarat. Hyviä etnisiä suhteita työelämässä onedistettävä tukemalla monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta edistäviä hankkeitasekä torjumalla ennakkoluuloja ja rasismia.

Suomalaiset työmarkkinasuhteet rakentuneetluottamukselle

Suomalainen sopimusmalli tuottanut tuloksiaSuomen vahvuudeksi ja menestystekijäksi on noussut työmarkkinaosapuoltenja valtiovallan laaja yhteistyö, kyky neuvotella ja sopia yhdessä keskeisistä asi-oista. Suomalaisen yhteiskunnan sopimisen toimintatapa on rakentunut osa-puolten väliselle luottamukselle. Se on luonut perustan yhteiskunnan vakaudelleja eheydelle sekä talouden kasvulle ja palkansaajien hyvinvoinnille. Tätä yhteis-työtä on harjoitettu erityisesti tulopoliittisten sopimusten kautta. Kolmikantayh-teistyö lainsäädännön valmistelussa on yhtä lailla osoittautunut tulokselliseksi.Kuluvalla vaalikaudella tästä ovat esimerkkejä suuri eläkeuudistus ja työttö-myysturvan kehittäminen, uusi työsopimuslaki sekä työturvallisuus- ja työterve-yshuoltolait ja vuorotteluvapaan kehittäminen.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 11

Sopimusjärjestelmä pidettävä vankalla pohjallaPalkansaajat ovat saavuttaneet pitkäaikaisella toiminnalla oikeudet ammatilliseenjärjestäytymiseen sekä työehtosopimus-, virkaehtosopimus- ja luottamushenki-löjärjestelmät. Nämä saavutukset ovat niitä kulmakiviä, joiden varaan ammattiyh-distysliikkeen edunvalvonta edelleen nojaa.

Suomalainen työmarkkinoiden säätelyjärjestelmä on jo yli puoli vuosisataa toi-minut perustaltaan samanlaisena. Työehtosopimusjärjestelmä ja erimielisyyksienratkaisu työtuomioistuimessa sekä työriitojen sovittelujärjestelmä ovat sopeutu-neet hyvin erilaisiin taloudellisiin ja poliittisiin olosuhteisiin. Järjestelmät ovat säi-lyttäneet toimintakykyisyytensä toimintaympäristömuutoksissa. Näiden järjestel-mien ylläpitäminen on välttämätön edellytys työmarkkinoiden toiminnalle jatkos-sakin, eikä niiden lainsäädäntömuutoksille ole perusteita.

Myös EU:n säännöstö rakentuu työelämän osalta toimivien ammattiyhdistysoi-keuksien varaan. Tältä osin tarvitaan kuitenkin niiden tunnustamista perustamis-sopimuksessa turvattuina perusoikeuksina, joihin ei voida taloudellisten perus-vapauksien varjolla puuttua. Suomen hallituksen tuleekin sitoutua toimimaantämän tavoitteen puolesta, koska työelämän kansainvälistyminen edellyttäämyös rajat ylittävien neuvottelu-, sopimus- ja lakko-oikeuksien turvaamista.

Suomalaiset vähimmäisehdot kansalaisuudesta riippumatta samatSuomessa työskenteleviä ulkomaalaisia työntekijöitä on kohdeltava tasavertai-sesti suomalaisiin nähden sekä työlainsäädännön että vähimmäistyöehtojennoudattamisessa. Ulkomaisen työvoiman usein törkeät väärinkäytöstapauksetovat viime aikoina lisääntyneet, eikä työlupaehtojen noudattamisen valvonta toi-mi asianmukaisesti. Lainsäädännön ja valvonnan puutteita hyödynnetään har-maan talouden rikollisessa toiminnassa. Siksi on kaikin mahdollisin keinoin var-mistettava, että Suomessa tehtävään työhön sovelletaan suomalaisia vähim-mäistyöehtoja kansalaisuudesta riippumatta. Työehtojen viranomaisvalvontaa ontehostettava siten, että viranomaisilla on riittävät resurssit ja toimivaltuudet. Toi-saalta ammattiliitoilla ja luottamushenkilöillä on oltava tehokkaat keinot osallistuavalvontaan.

Työlupia myöntävien viranomaisten on omalta osaltaan lisättävä ulkomaistentyöntekijöiden tietämystä oikeuksistaan. Viranomaisille, ammattiliitoille ja luotta-musmiehille tulee antaa oikeus valvoa palkka-, työaika-, vuosiloma- ja sosiaalitur-vaetuuksien noudattamista kaikkien työntekijöiden kohdalla. Jos työntekijänoikeuksia loukataan, hänelle on turvattava tehokkaat oikeudelliset keinot tilan-teen korjaamiseen.

Lainsäädännöllä tai työehtosopimuksilla säänneltyjen työehtojen valvonta onensisijaisesti työehtosopimusosapuolten tehtävänä. Euroopan Unionin laajen-tuminen lisää työvoiman liikkuvuutta. Suomeen tilapäisesti tai pysyvästi tulevientyöntekijöiden työehdot määräytyvät pääsääntöisesti suomalaisten normien mu-kaan. Tällaiset työntekijät eivät useimmiten ole järjestäytyneitä edes kotimaansaammattiliittoihin. Suomalaisten järjestöjen onkin vaikea valvoa sitä, että heihinsovelletaan suomalaisia työehtoja. Erityisen vaikeaa valvonta on silloin, kun pal-velujen vapaan liikkuvuuden nimissä Suomeen tuotetaan esimerkiksi vuokratyö-voimaa. Työvoiman polkumyynnin estämiseksi myös suomalaisten työnantajien

12 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

etuna on valvoa, että Suomen normeja noudatetaan. Suomalainen työehtoval-vonta ei ole lähimainkaan eurooppalaisella tasolla. Ulkomaalaisen ja myös koti-maisen työvoiman väärinkäytöksiä on pyrittävä torjumaan jo ennakolta. Lisäksion kehitettävä tehokkaita jälkivalvonnan keinoja.

Ennakkovalvonnan muotona on toteutettava muun muassa tilaajan vastuutyönantajavelvoitteiden noudattamisesta. On toteutettava myös työnantajan vel-vollisuus asettaa vakuus työ-, sosiaali- ja verolainsäädännön mukaisista velvolli-suuksista.

Järjestöjen ja viranomaisten valtuuksia on lisättävä olennaisesti sekä työvoimanvapaan liikkumisen piirissä että työluvan varassa liikkuvaan työvoimaan nähden.Viranomaisten voimavaroja on lisättävä riittävästi. Rikkomusten seuraamukset onsäädettävä tuntuviksi. Työnantajien tiedonantovelvollisuutta on lisättävä siten,että luottamushenkilöt saavat riittävät tiedot ulkomaalaisesta työvoimasta ja siihennoudatettavista työsuhteen ehdoista. Ammattiliitoilla on oltava kanneoikeuspuolustaa työntekijöitä, joiden oikeuksia loukataan.

Sopimusjärjestelmän turvaaminen kilpailultaSuomessa on jo pitkään ollut kiistaa työmarkkinajärjestöjen sopimusvapaudensuhteesta kilpailulainsäädäntöön. Kiista on koskenut mm. sitä, voidaanko työ-ehtosopimusmääräyksin rajoittaa ulkopuolisen työvoiman käyttöä. Korkein hal-linto-oikeus antoi vuonna 1995 paperiteollisuuden ulkopuolisen työvoiman käy-töstä päätöksen, jolla KHO laajensi kilpailulain soveltamisalaa vastoin lain sana-muotoa koskemaan myös työehtosopimuksia. Euroopan yhteisöjen tuomiois-tuimen ennakkotapausluonteisissa ratkaisuissa on kuitenkin katsottu työehtoso-pimuksien kuuluvan kilpailulainsäädännön ulkopuolelle.

Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja yhteisötuomioistuimen oikeuskäytän-nössä vahvistettu oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen ja työehtosopimustoi-mintaan on Suomessakin turvattava, eikä niitä saa mitätöidä kilpailuviranomaisenpäätöksillä. Tältä osin kilpailulainsäädäntöä on selvennettävä suhteessa työehto-sopimuksiin. Työehtosopimuslain sopimusvapauden puitteissa tapahtuva työn-tekijöiden suojelu on turvattava kilpailuviranomaisten puuttumiselta.

Julkisen sektorin palkkausjärjestelmiä kehitettäväPalkkatasa-arvon edistäminen on tärkeä väline vahvasti sukupuolen mukaanjakautuneiden työmarkkinoiden purkamisessa. Julkisen sektorin sopimusratkai-sujen tulee tukea palkkatasa-arvon lisäämistä. Työn vaativuuden arviointijärjes-telmiä on kehitettävä niin, että voidaan verrata saman työnantajan palveluksessaolevien samanarvoista työtä tekevien palkkoja keskenään. Tavoitteena on, ettäjokainen saa työn vaativuutta vastaavan palkan alasta riippumatta.

Julkiselle sektorilla on kehitettävä nykyaikaisia palkkausjärjestelmiä, jotka yhtäältäturvaavat kilpailukykyisen palkkatason ja samalla tukevat tuottavuuden paranta-mista myös julkisella sektorilla. Tulospalkkausjärjestelmiä on kehitettävä erityisestinaisvaltaisille aloille. On huolehdittava siitä, että julkinen työnantaja on houkutte-leva ja osaavan henkilökunnan riittävyys julkisissa palveluissa turvataan myöstulevaisuudessa.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 13

Huomio työyhteisöjen kehittämiseen javaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen

Työelämää kehitetty, mutta työtä jatkettavaSAK:n tavoitteena on sellainen työelämä, jossa työntekijällä on mahdollisuuskehittyä, vahvistaa ammattitaitoaan ja vaikuttaa sekä omaan työhönsä että työ-paikkaansa. Työhyvinvoinnin perusedellytyksiä ovat taitavasti ja ihmisarvoisestijohdettu työpaikka, mielekkäästi organisoidut työjärjestelyt, psyykkistä ja fyysistätyökykyä tukeva työympäristö ja työntekijöiden tarpeet huomioivat työaikajär-jestelyt. Inhimillinen työelämä mahdollistaa paremmin myös työn, perheen jamuun elämän yhteensovittamisen. Työjärjestelyillä ja riittävällä henkilöstömäärällävarmistetaan se, etteivät työpaineet johda liialliseen kuormitukseen ja ylityöhön.Työntekijöille työelämän muutosten hallitseminen on tärkeää.

Kahden edellisen vaalikauden aikana keskeiset työelämän lait on uudistettu taisaatettu uudistustyön alle. Työlainsäädännön toimivuutta on jatkuvasti arvioitavasuhteessa työelämän muutoksiin. Tulevalla vaalikaudella SAK:n tavoitteissa ko-rostuvat erityisesti työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, työntekijöiden suojayritysten muutostilanteissa ja todellisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminenosallistumisjärjestelmien kautta. Lainsäädäntöä on edelleen kehitettävä vastaa-maan verkoistoituneiden yritysten ja yritysrakenteiden sekä uusien työnteonmuotojen aiheuttamiin ongelmiin.

Enemmän aikaa lapsilleTyöelämästä on tullut entistä kiivaampaa. Työ vie yhä enemmän aikaa ja lapsetovat pitkiä aikoja päivähoidossa tai yksin kotona. Työelämän kehitys on osaltaanollut aiheuttamassa lasten turvattomuutta yhteiskunnassa. Ympärivuorokaudentoimiva, 24-tuntinen yhteiskunta on vaikeuttanut työ- ja perhe-elämän yhteenso-vittamista. Perheiden epävarmuus toimeentulosta on myös lisääntynyt mm. työ-suhteiden katkonaisuuden ja pätkittymisen takia.

Työelämän pitää joustaa niin, että vanhemmilla on mahdollisuus kantaa omahoito- ja kasvatusvastuunsa lapsistaan. Työaika- ja työjärjestelyitä tuleekin tehdäperheiden tarpeiden mukaan. Isiä on aktiivisesti kannustettava lastenhoitovas-tuuseen ja perhevapaiden suurempaan käyttöön.

Suomalaisilla naisilla on pitkä kokopäivätyössäkäynnin perinne. Kahden ansait-sijan perhemalliin ovat vaikuttaneet mm. naisten halu olla taloudellisesti itsenäisiä,naisten korkea koulutus sekä omistamiseen perustuva asuntopolitiikka. Naistenkorkeasta työssäkäyntiasteesta huolimatta Suomessa syntyvyys on pysynytkorkeammalla kuin useimmissa Euroopan maissa. Lapsiperheiden tuilla, kutenpäivähoitopalveluilla ja lastenhoitovapaita koskevilla sopimuksilla sekä yhteis-kunnan antamalla lapsiperheiden taloudellisella tuella, on tärkeä merkitys synty-vyyteen ja lapsiperheiden pärjäämiseen.

Kuitenkin Suomessakin hankitaan lapsia entistä vanhempina. Koulutusajat ovatpidentyneet. Pätkittäiset ja epävarmat työsuhteet vaikuttavat lasten hankinnansiirtämiseen myöhempään tai jopa tietoiseen valintaan lasten hankkimatta jättä-misestä. Tutkimuksissa onkin jo viitteitä naisten välisestä jakautumisesta: joko

14 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

hankitaan pitkä koulutus, ollaan pitkään erilaissa pätkätöissä eikä hankita lapsiaollenkaan tai suuntaudutaan enemmän kotiäidin uraan.

Osittaista hoitovapaata ja osittaista hoitorahaa on kehitettävä niin, että se nykyistäparemmin voi tarjota työssäkäyville pienten lasten vanhemmille todellisen vaihto-ehdon. Näin parannetaan lasten turvallisuutta sekä lyhennetään pienten lastenhoitopäivän pituutta ja pienten koululaisten yksinäistä iltapäivää. Osittaista hoito-vapaata tulee laajentaa niin, että molemmat alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmatvoivat halutessaan lyhentää työaikaa. Näin mahdollistetaan nykyistä paremmintyön ja perhe-elämän yhteensovittaminen.

Uudesta mahdollisuudesta osittaiseen vanhempainvapaaseen on tiedotettavatehokkaasti, seurattava sen käynnistymistä ja vahvistettava tarvittaessa sen toimi-vuutta. Samoin tulee selvittää lapsen sairastumisesta aiheutuvasta tilapäisestähoitovapaasta työnantajille aiheutuvat kustannukset ja kehittää vaihtoehtoinenmalli kustannusten jakamiseksi. Vuorotyössä ja vastaavissa työaikamuodoissatyöskenteleville pienten lasten vanhemmille tulee antaa paremmat mahdollisuu-det yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää.

Turvallisuutta työsuhteissa ja työelämän muutoksessaSuomalainen lainsäädäntö on osoittautunut heiveröiseksi yritysten rakenne-muutoksissa ja toimialarationalisoinneissa. Työnantajien vastuu irtisanomis- jalomautustilanteissa on selvitysten mukaan heikompi kuin muissa EuroopanUnionin jäsenmaissa. Esimerkiksi työsopimuslain irtisanomisperusteet eivät ulotukansainvälisiin yritysjärjestelyihin. Yritystoiminnan lakkauttamisen yhteydessätapahtuvat irtisanomiset eivät muodostu Suomessa ero- tai irtisanomisrahojenkautta vastaavanlaiseksi kustannuseräksi kuin useimmissa EU:n jäsenmaissa.Siksi yritysostojen yhteydessä lakkauttamistoimet ovat kohdistuneet kannatta-viinkin suomalaisiin yrityksiin. Kiristynyt kilpailu on tuonut työntekijöille epävar-muutta monilla sellaisilla paikkakunnilla, joissa työllisyys on ollut yhden yrityksenvarassa.

Lähtökohtana on oltava työnantajien vastuun lisääminen yritysten muutostilan-teissa. Lomautusten ja irtisanomisten sijasta työnantajienkin edun mukaista oninvestoida työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen nykyistä enemmän. Irtisa-nomismenettelyyn pitäisikin liittää erillinen koulutusjärjestelmä ja uudelleensijoit-tamisohjaus. Näin monipuolistetaan työntekijöiden osaamista ja turvataan mah-dollisuus siirtyä uusiin tehtäviin tai uuteen yritykseen työpaikan vaihdon myötä.Taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistäjohtuvissa irtisanomisissa työnantajan on maksettava työntekijöilleen eroraha-tyyppinen korvaus, jonka tarkoituksena on helpottaa työntekijän asemaa, kou-luttautumista ja uudelleensijoittumista. Suomessakin rahakorvauksia on mak-settu yksittäistapauksissa.

Myös työntekijöiden henkisestä hyvinvoinnista on huolehdittava vähentämisti-lanteissa ja työsuhteen päättymisen jälkeenkin. Yritysten on otettava tästä vas-tuuta esimerkiksi jatkamalla työntekijän oikeutta työterveyshuoltopalvelujenkäyttöön tietyksi ajaksi myös työsuhteen lakattua.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 15

Epätarkoituksenmukaisen lyhyet työvuorot vaikeuttavat ihmisten elämänhallin-taa. Niissä ihmiset asetetaan kohtuuttomiin, jopa nöyryyttäviin tilanteisiin. Toi-meentulo-ongelmien vuoksi ihmiset joutuvat turvautumaan useamman työnan-tajan palveluksessa suoritettaviin pätkiin. Osa-aikatyöntekijöille tuleekin turvatayhtäjaksoinen ja riittävän pitkä vähimmäisaika työvuorolle. Yhtä lailla on turvatta-va vähimmäistuntien määrä työviikolla tai jaksotyössä. Näin kohtuuttoman lyhyettyöajat poistuvat ja niistä kärsimään joutuvat suojattomimmat työntekijäryhmätvoivat saada inhimillisemmän kohtelun.

Oman elämän hallinnan ja taloudellisen turvallisuuden näkökulmasta on tärkeä-tä, että vastentahtoisen osa-aikatyön ja muunlaisen pätkätyön käyttöä vähenne-tään. Tähän voidaan päästä sekä lainsäädäntömuutoksin että sopimusjärjeste-lyin ja työn organisoinnin kehittämisen kautta. Työvoiman käyttötapojen on täy-tettävä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Työsuhteiden py-syvyys ja turvallisuus takaavat parhaiten henkilöstön sitoutumisen, työn ja pal-velun laadun sekä yrityksen toiminnan tuloksellisuuden.

On osallistumisjärjestelmien kehittämisen vuoroDemokraattisessa yhteiskunnassa suurin demokratiavaje on työelämässä. To-dellisuudessa yritysdemokratian peruslaki on muodostunut irtisanomismenette-lylaiksi. Osallistumisjärjestelmät eivät ole tuoneet todellisia vaikuttamisen paikkojatyöntekijöille silloin, kun yrityksissä tehdään ratkaisevia päätöksiä yritysjärjeste-lyistä, toiminnan muutoksista, tuotannon ja palvelujen uudelleenorganisoinnista,toiminnan lakkauttamisesta kotimaassa, henkilöstön asemasta muutostilanteissajne. Myös osallistumisjärjestelmillä pitää voida vaikuttaa työntekijöiden odotuk-seen turvallisemmasta muutoksesta. Työelämän osallistumisjärjestelmien kehit-täminen on välttämätöntä paitsi palkansaajien todellisten vaikutusmahdollisuuk-sien kannalta, myös tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisen näkökulmasta.

Kun nykyinen yhteistoimintalaki rajaa henkilöstön vaikutusvallan lähinnä tietojensaanti- ja neuvotteluoikeuteen, on osallistumisjärjestelmiä laajennettava koske-maan yritys- ja liikkeenjohdollisia sekä tuotannollisia kysymyksiä. Työpaikoilla onedettävä aitoon vuoropuheluun ja sopimismenettelyihin. YT-lakia on uudistettavakoskemaan sellaisia palkansaajille tärkeitä ja läheisiä asioita kuin työn sisältöä jaorganisointia, henkilöstön osaamista ja jaksamista sekä yleisemminkin työyhtei-söjen kehittämistä.

Työntekijöiden turvallisuuden kannalta yhteistoimintamenettelyssä tulee koros-tua myös työnantajien lisääntynyt vastuu henkilöstönsä työllistämisestä. Yhteis-toimintamenettelyssä on käsiteltävä mahdollisuudet tarjota muuta työtä, koulu-tusta ja uudelleensijoittamisohjausta. Yhteistoimintamenettelyyn on sisällytettäväalihankintatoiminta ja työvoiman määrään vaikuttavat toimintojen ulkoistamiset.

Työntekijöillä tulee olla nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa riittävänajoissa sellaisiin strategisiin ja liikkeenjohdollisiin päätöksiin, joilla on vaikutustahenkilöstön asemaan. Kansainvälisten ja kotimaisten konsernien ja yritysten vel-voitteita on lisättävä erityisesti silloin, kun yritystoimintaa siirretään ulkomaille.

Osallistumisjärjestelmiä kehitettäessä on selvitettävä myös, millä tavoin työnteki-jöiden vaikutusmahdollisuudet yhteensovitetaan siihen vaikuttamiseen, joka

16 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

henkilöstön edustajilla on yritysten hallintoelimissä liiketoimintaa, taloutta ja hen-kilöstön asemaa koskevissa kysymyksissä.

Yritysten kansainvälinen kehitys edellyttää, että osallistumisen eurooppalaisetrajat poistetaan ja perustetaan maailmanlaajuisia osallistumisjärjestelmiä.

Ikääntyvien työntekijöiden asema ja sukupolvenvaihdosjärjestelytKuluvan vuosikymmenen aikana työelämästä poistuu 700 000 – 800 000 työnte-kijää suurten ikäluokkien myötä. Syntyvyyden vähentymisen vuoksi nuorem-mista ikäluokista ei heidän tilalleen saada vastaavaa määrää. Suomalaisen työ-elämän kehittämistä on jatkettava niin, että kaikki työikäiset ovat panoksellaanmukana suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämisessä. Uhkaavaa työvoimapulaavoidaan torjua siten, että parannetaan työoloja ja –ympäristöä, otetaan huomi-oon ikääntyvien työntekijöiden erityistarpeet sekä vahvistetaan ihmisten osaa-mista ja jaksamista työhistorian kaikissa vaiheissa.

Keski-ikäiset tarvitsevat mahdollisuuden vaihtaa ammattia aikuiskoulutuksenavulla ja myöhentää eläkkeellesiirtymistään sapattivapaiden avulla. Erityisestiikääntyneille on turvattava aikuiskoulutusmahdollisuudet, jotta heillä on todellisetmahdollisuudet selviytyä työmarkkinoilla.

Suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää on vaarana, että sukupolvien välinenkosketus katkeaa ja näin ikääntyvien työntekijöiden kokemus ja hiljainen tieto eisiirry nuoremmille sukupolville. SAK:n tavoitteena on edistää työpaikoilla eri su-kupolvien välistä yhteistyötä. Ikääntyvien työntekijöiden töiden ja työaikojen jär-jestelyissä sekä työn mitoituksessa on huomioitava heidän muuttuneet voimava-ransa, jotta he jaksaisivat nykyistä pitempään työelämässä. Samanaikaisesti tur-vataan ikääntyvien työntekijöiden työkokemuksen siirtyminen nuoremmilletyöntekijöille ja työtehtävien jakautuminen eri ikäryhmille kunkin työntekijän voi-mavarojen mukaisesti.

Hallittua ja inhimillistä sukupolvenvaihdosta varten on tarpeen valmistella kolmi-kantaisesti sukupolvenvaihdosjärjestelyjä koskeva toimintamalli työyhteisöjä var-ten. Mallin avulla voidaan kehittää ikäjohtamista myös käytännön tasolla.

Työaikaa lyhennettävä eurooppalaiseen tahtiinTyöaikapolitiikassa ovat painopisteenä sopimusalakohtaisesti toteutettavat yksi-löllisesti joustavat työaikaratkaisut. Työaikoja työpaikoilla kehitettäessä on otetta-va huomioon työntekijöiden elämäntilanteesta johtuvat tarpeet. Tältä pohjalta ontarkasteltava työajan sijoittelua ja vuorotyöjärjestelmien tarvetta ja toimivuutta.Yksilöllisiä tarkoituksia varten on kehitettävä säästö- ja sapattivapaajärjestelmiä,työaikapankkeja tai Ranskan ja Saksan mallin kaltaisia työaikatilejä jne. Työaika-ratkaisuissa on otettava huomioon myös elinikäisen oppimisen tarpeet ja mah-dollisuudet.

Työsuojelunäkökulma tulee korostumaan työaikapolitiikassa. Työelämän joustotovat kohdistuneet myös työaikoihin. Työntekijöille se on merkinnyt pitkiä työpäi-viä ja työviikkoja, epäsäännöllisiä työaikoja, kiirettä ja aikapainetta. Ylipitkät jaepämukavat työajat näkyvät työterveyden ja työturvallisuuden heikentymisenä.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 17

Työaikamallien kehittämisessä on otettava huomioon työterveyden vaatimuksetja ylipitkistä työajoista johtuvat tapaturmariskit.

SAK seuraa kansainvälistä työaikakehitystä ja erityisesti kehitystä EuroopanUnionin jäsenmaissa. Kun lainsäädäntömuutokset 35-tuntisesta työviikosta ontehty Ranskassa, myös Suomessa vaatimukset työajan lyhentämisestä ovat kas-vaneet. Perinteisesti työajan yleinen lyhentäminen on ollut työmarkkinajärjestö-jen välinen sopimusasia. Tämä linja on edelleen kestävä.

Terveellisen työn oikeudet kaikilleTyöhön liittyvät turvallisuus- ja terveysriskit kuormittavat työntekijöitä lisääntyväs-sä määrin. Toisto- ja pakkotahtisen työn lisääntyminen samoin kuin työelämänkiire ja lukuisat muut stressitekijät vaikuttavat työntekijöiden jaksamiseen ja työ-kyvyn menetykseen. Psykososiaaliset stressitekijät kuormittavat yhä enemmänmyös nuoria työntekijöitä. Työntekijöiden ikääntyminen asettaa erityisen haas-teen kehittää työoloja.

Työsuojelu- ja työterveyshuoltolainsäädäntö on uudistettu tällä vaalikaudella.Uudet lait antavat entistä paremmat mahdollisuudet puuttua työsuojeluongel-miin. Nyt on huolehdittava siitä, että uuden lainsäädännön tuomat oikeudet to-teutuvat kaikille työntekijöille tasavertaisesti myös käytännössä. Tämä edellyttääriittäviä resursseja. Valvonnan tehostamiseksi työsuojelupiirien resursseja ja mo-niammatillista osaamista on lisättävä ja hallinnon toimintaa kehitettävä.

SAK korostaa työterveyshuollon perustehtävää, ennaltaehkäisevää työpaikkata-son toimintaa, mitä vahvistaa työterveyshuoltolain uudet velvoitteet. Työterveys-huollon toteutuminen on kuitenkin ratkaisevalla tavalla riippuvainen palvelujensaatavuudesta. Valtiovallan on yhdessä kunnallisten terveyskeskusten kanssahuolehdittava siitä, että laadukkaita työterveyshuollon palveluja on tarjolla katta-vasti koko maassa. Tämä on erityisen tärkeää pienten työpaikkojen työterveys-huollon turvaamiseksi.

Uusi työterveyshuolto- ja työturvallisuuslaki antavat entistä paremmat mahdolli-suudet työtapaturmien ja ammattitautien ennaltaehkäisyyn. Ne myös täsmentä-vät työnantajan vastuuta työpaikan hyvinvoinnista huolehtimisesta ja ulottuvatalueille, joita nykyinen tapaturmavakuutus- ja ammattitautilaki eivät kata. Tule-valla vaalikaudella onkin muutettava ammattitautilakia niin, että ammattitaudiksivoidaan katsoa myös sosiaalisen ja psyykkisen tekijän aiheuttama sairaus. Lisäk-si on käynnistettävä selvitys tapaturmavakuutuslainsäädännön uudistamistar-peista.

SAK on huolissaan ammattitautien ja työperäisten sairauksien suuresta määräs-tä. Tällaisina esimerkkeinä ovat tuki- ja liikuntaelin sairaudet sekä kemikaaleistajohtuvat erilaiset sairaudet. Ennaltaehkäisevää toimintaa on suunnattava entistäenemmän siihen, että tutkitaan ja selvitetään tapaturman sattumiseen ja altistumi-seen liittyvät todelliset työolosuhteet.

Työpaikkatason toiminta on avainasemassa työsuojelun ja työpaikkahyvinvoin-nin kehittämisessä. Työsuojelun yhteistoimintajärjestelmän merkitys korostuuuusien lakien sisäänajossa. Työsuojelun yhteistoimintaa koskeva lainsäädäntö

18 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

on kuitenkin vanhentunut eikä ota riittävästi huomioon niitä muutoksia, joita ontapahtunut yritysten rakenteissa, verkostoituneessa tuotantomallissa tai yritys-koon pienentymisessä. Lainsäädäntöä tulee uudistaa siten, että henkilöstön työ-suojeluedustajille taataan samanarvoiset toimintaedellytykset työpaikan koosta,toiminnan organisoinnista ja toimialasta riippumatta.

Tulevalla vaalikaudella on käynnistettävä työsuojelun valvontalain uudistaminen.On arvioitava uudelleen työsuojeluvaltuutettujen valintavelvoite pienissä yrityksis-sä, työpaikkakäsitteen laajuus valtuutetun työn kannalta ja ennen kaikkea val-tuutetun ajankäytön tarve ja yksityiskohtaiset perusteet. Työsuojelu- ja työterve-ysriskien hallinnassa korostuvat erityisesti työnantajan edustajien pätevyys- jakoulutusvaatimukset.

Päihteiden väärinkäytöstä aiheutuvat terveysuhat työelämässä ovat lisääntyneet.Työelämän yksityisyyden suojaa koskevalla lailla ja valmisteltavana olevilla päih-detestausta koskevilla säännöksillä täsmennetään osaltaan päihteiden väärin-käyttöön ja testaamiseen liittyviä epäselvyyksiä. Työntekijöiden oikeusturvan jaasianmukaisen hoidon takaamiseksi on kuitenkin aivan yhtä tärkeää vaikuttaamyös siihen, että työntekijöiden käytettävissä on toimiva hoitoonohjausjärjestel-mä, joka sisältää mahdollisuuden kuntoutukseen työsuhteen pysyessä voimas-sa.

Homeiden ja muiden sisäilman epäpuhtauksien aiheuttamat terveyshaitat ovatmerkittävä työntekijöiden terveyttä vaarantava tekijä työpaikoilla. Kosteusvauriotja rakennusten epäasianmukainen kunnossapito aiheuttavat sisäilmaongelmia.Niiden poistamiseen tarvitaan selvittämis-, korjaamis- ja jälkitarkastusohjeisto.

Työelämän kehittämisohjelmia jatkettava ja monipuolistettavaTyöelämän kehittämisohjelmista on kahden vaalikauden aikana saatu myöntei-siä kokemuksia. Tämän vuoksi ohjelmia on jatkettava nykyistä suuremmalla pa-nostuksella. Lisäksi niistä on tehtävä pysyviä siten, että ne yhdistetään yhdeksisateenvarjoksi, jossa tarjotaan työyhteisöjen kehittämiseen erilaisiin aihealueisiinja menettelyihin painottuvia vaihtoehtoja. Työpaikkahankkeille on näin luotavamahdollisuudet keskittyä erilaisille kehittämisen alueille, kuten esimerkiksi tasa-arvon edistäminen, työssä jaksaminen sekä sukupolvenvaihdosjärjestelyt.

Työelämän kehittämisohjelmat, jotka käytännössä ovat olleet työnantaja-aloitteisia hankkeita, eivät ole ulottuneet kaikkein ongelmallisimpiin, kehityksel-tään pysähtyneisiin työpaikkoihin. Ohjelmien puitteissa on luotava resursseja jauusia avauksia sen suhteen, miten tällaiset useimmiten pienet työpaikat saadaanmukaan kehittämisohjelmiin.

Tutkimuksen suuntautumisessa tulee nykyistä painokkaammin ottaa mukaantyösuojelu- ja työterveysnäkökohdat, samoin kuin työpaikkojen osallistuvan vuo-ropuhelun kehittäminen.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 19

Yritysten kannettava yhteiskuntavastuunsa

Yhteiskuntavastuuta maailmanlaajuisestiSekä yrityksiltä että elinkeinoelämältä on edellytettävä yhteiskunnallisen vastuunkantamista sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti. Yhteiskuntavastuu koh-distuu taloudellisiin, ympäristö- ja sosiaalisiin kysymyksiin. Viime mainittuihinkuuluvat esimerkiksi työelämän perusoikeudet, jotka määritellään ILO-sopimuksissa.

Ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisjärjestöjen ja eettisten sijoittajien tulee aktiivi-sesti edistää yrityksiä kantamaan yhteiskuntavastuutaan niin Suomessa kuinmuualla maailmassa. Tästä ammattiyhdistysliikkeen tulee pyrkiä sopimuksiinsuuryritysten kanssa. Monet eurooppalaiset ja kansainväliset ammattisihteeristötovatkin sopineet esimerkiksi lapsityövoiman käytön lopettamisesta tai ILO:n pe-rusoikeuksien kunnioittamisesta kymmenien monikansallisten yritysten kanssa.Näihin perusoikeuksiin kuuluvat toisaalta lapsityön, syrjinnän sekä pakko- jaorjatyön kieltäminen ja toisaalta ammattiyhdistysoikeudet: oikeus järjestäytymi-seen ja kollektiivisiin neuvotteluihin.

Hallitukselta odotetaan aktiivista tukea EU:ssa pyrkimyksille nostaa esille ja saadayritykset kantamaan yhteiskunnallista vastuuta. Myös julkisissa hankinnoissa jakehitysavussa se on otettava huomioon.

Hallituksen tulisi omistajana varmistaa, että valtionyhtiöt ja muut yhtiöt, joissavaltiolla on sanavaltaa, sitoutuvat noudattamaan OECD:n toimintaohjeita moni-kansallisille yrityksille. Kaikkien OECD-maiden hallitukset ovat nimenomaanedellyttäneet hyväksyessään uudistetut ohjeet kesällä 2000, että niitä noudate-taan. Ne ovat myös itse sitoutuneet niiden edistämiseen. Julkisen rahoituksenehtona tulee olla asiakkaan sitoutuminen yhteiskuntavastuuseen. Tällaisina eh-toina tulisi kysymykseen luottojen läpinäkyvyys, julkinen tiedonsaanti, laaja kon-sultointi, sitovat standardit, ihmisoikeuskriteeristön käyttöönotto, korruption vas-tustaminen jne. Tavoitteena on varmistaa näiden käytäntöjen toteutuminen niinkansallisissa kuin pohjoismaisissa ja eurooppalaisissa julkisissa rahoituslaitoksis-sa ja viimein myös Maailmanpankissa ja Valuuttarahastossa.

Toimintaohjeiden mukaan yritysten tulee edellyttää ei vaan tytäryhtiöiltään vaanmyös liikekumppaneiltaan ja aliurakoitsijoilta OECD:n toimintaohjeiden periaat-teiden noudattamista.

20 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Kolmikantainen yhteiskunnallisen vastuun toimintaohjelmaEuroopan komissio käynnisti eurooppalaisen keskustelun yrityksien yhteiskun-nallisesta vastuusta Vihreällä kirjallaan vuonna 2001 ja jatkoi keskustelua tiedon-annollaan vuonna 2002. Lähtökohtana Euroopan Unionilla on ollut maailmankilpailukykyisimmän ja dynaamisimman osaamistalouden luominen. On kyettäväylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkojasekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Yritykset korostavat yhteiskunnallisen vastuun vapaaehtoisuutta. SAK:n mielestäyksin vapaaehtoiset aloitteet eivät riitä työntekijöiden ja kansalaisten oikeuksienturvaamiseksi. Lainsäädännöllä on vahvistettava vähimmäisehdot ja taattava ta-savertaiset toimintaedellytykset. Yrityksien yhteiskunnalliselle vastuulle on an-nettava kansallisesti oma ulottuvuutensa niissä maissa, joissa sääntely on vietypitkälle esimerkiksi työelämän alueella, ympäristönsuojelussa tai taloudellisessatoiminnassa. Sääntely on perusta, jota yrityskohtaiset yhteiskunnallista vastuutakantavat järjestelyt täydentävät. Sosiaalisen vastuun kantaminen näyttäytyy eri-tyisesti siinä, että lainsäädäntöä ja työehtosopimuksien vähimmäisehtoja nou-datetaan. Tämä ei aina ole itsestäänselvyys.

Yrityksien yhteiskunnallisen vastuun toteutumisen on oltava koko suomalaisenyhteiskunnan asia. Siksi hallitusohjelmaan on sisällytettävä kolmikantainen yh-teiskunnallisen vastuun ohjelma. Sen valmistelussa tulee olla mukana valtiovalta,työnantajatahot, ay-liike ja kansalaisjärjestöt. Tällaisen ohjelman tulisi sisältäälainsäädäntötoimia, hyviä käytäntöjä ja toimintaohjeiden luomista, seurantajär-jestelmiä ja vaikutuksien arviointia sekä eri sidosryhmien vuoropuhelua.

Tarve yrityksien vastuun lisäämiseen on erityisesti niissä toimintaperiaatteissa,joilla yritykset tai julkisyhteisöt harjoittavat kilpailuttamista, muodostavat alihan-kintayrityksien ketjuja tai kantavat huolta henkilöstöstään jatkuvassa muutokses-sa.

Työnantajien vastuu verkostoituneessa tuotantomallissaYritys- ja muissa työnantajaorganisaatioissa tapahtuneet rakennemuutokset ovatsynnyttäneet suurta epävarmuutta ihmisille. Organisaatiomuutokset ovat johta-neet verkostoituneeseen tuotantotapaan, alihankintoihin, ostopalveluihin, yhti-öittämisiin, sopimusvalmistamiseen, liikkeenluovutuksiin jne.

On pidettävä huoli siitä, että päähankkija tai –urakoitsija vastaa lainsäädännön taityöehtosopimusten vähimmäisehtojen toteutumisesta koko alihankintaketjussa.Yritykset eivät saa kiertää vastuutaan toimintojaan pirstomalla. Tämä lähtökohtamerkitsee erilaisia vastuita eri työelämän lakeihin.

Vastuun toteutuminen on erityisen tärkeää työsuojelun alueella. Työsuojelu-säännösten toimivuuden takaamiseksi alihankinnassa ja muissa vastaavissa toi-mintojen ulkoistamistilanteissa tilaajana toimivan työnantajan lakisääteisiä velvolli-suuksia tulee täsmentää. Alihankinta- tai muuta vastaavaa sopimusta laadittaessatulee varmistaa, että aliurakan, alihankinnan tai muun vastaavan toimeksiannontai palvelun tarjoaja noudattaa asianmukaisia työehtoja ja että tällä lisäksi on tosi-asialliset mahdollisuudet suoriutua myös työsuojeluvelvoitteistaan. Toimintojen

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 21

ulkoistaminen ei saa käytännössä johtaa työntekijöiden työturvallisuuden hei-kentymiseen.

Laissa tulisi myös säätää velvoite tilaajana toimivalle taholle seurata toimeksian-non saaneen yrityksen toimintaa sopimuksen voimassaoloaikana. Näin voidaanvarmistua toiminnan työsuojelullisesta asianmukaisuudesta ja tarvittaessa huo-mauttaa, tai jopa viime kädessä purkaa sopimus lakisääteisten velvoitteiden rik-komisen vuoksi.

Työehdoilla ja –oloilla kilpailuttaminen estettäväTyöntekijöiden kannalta yritysten ja yhteisöjen kilpailuttamisessa on menty ää-rimmäisyyksiin. Kilpailtaessa alihankinnoista, ostopalveluista tai muista hankin-noista työvoimakustannuksilla on merkittävä osa tarjoushinnoittelussa. Kun hin-nat on asetettu minimiinsä, tinkiminen on usein tapahtunut työehdoissa, henki-löstön epärealistisessa mitoituksessa, työtahdin kiristymisessä ja työoloissa. Kil-pailuttamisessa eivät riitä yritysten eettiset koodit. Siksi SAK vaatii lainsäädäntö-toimia, jotka turvaavat oikeudenmukaiset menettelytavat ja pelisäännöt palkan-saajien ja koko yhteiskunnan kannalta.

Julkisten palvelujen ja varsinkin liikenteen ja tienhoidon kilpailuttamiseen on liit-tynyt työelämän kannalta epäterveitä piirteitä. Käytännön mukaan samalla alallatoimivat yritykset vuoroin voittavat ja vuoroin häviävät, mikä asettaa työntekijättoistuvasti kohtuuttomien tilanteiden eteen. Työntekijöiden asema, oikeudet jaetuudet on tällaisissa tilanteissa turvattava nykyistä paremmin. Työntekijöidensiirtyminen vanhoina työntekijöinä julkisten hankintojen kilpailuttamisen voitta-neen yrityksen palvelukseen on turvattava.

EU-säännösten mukaisena liikkeenluovuttamisena ei pidetä hallintoviranomais-ten uudelleenorganisointia eikä hallinnollisten tehtävien siirtoa hallintoviranomai-selta toiselle. Toisaalta säännökset eivät aseta estettä sille, että jäsenvaltiot kansal-lisin säännöksin turvaavat palvelussuhteiden jatkumisen yksityistämisen yhtey-dessä. Suomen lainsäädäntöä tulee täydentää niin, että valtion ja kuntien vir-kasuhteinen henkilöstö saatetaan liikkeenluovutustilanteissa samaan asemaantyösuhteisten kanssa. Työntekijöiden suoja liikkeenluovutustilanteissa on ulotet-tava myös merimieslain mukaisiin työsuhteisiin.

Julkisissa hankinnoissa on sekä EU:n että kansallisen sääntelyn tasolla turvatta-va asianomaisen alan työehtojen noudattaminen ja korkeatasoinen työympäris-tö. Hankintojen kustannustekijät on arvioitava yhteiskunnan kokonaisedun eikävain ao. hankintaviranomaisen näkökulmasta. Tällaista oikeuskäytäntöä on josyntynyt Euroopan yhteisön tuomioistuimessa. Hankinnoissa kolmansistamaista on kunnioitettava Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hyväksymiä työelä-män perusoikeuksia. ILO:n sopimusten vastaisesti esim. pakkotyövoimalla teh-tyjen tuotteiden hankinnasta tulee kieltäytyä.

22 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Osaamisella työtä, hyvinvointia jaturvallisuutta muutoksissa

Osaaminen on parasta työsuhdeturvaaSuomen menestystä ei voida rakentaa matalilla palkoilla, vaan menestys perus-tuu vahvaan osaamiseen. Koulutus ja halu oppia uutta parantavat yksilön työ-markkina-asemaa, pienentävät työttömyysriskiä ja samalla lisäävät selviytymis-mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Investoinnit osaamiseen ovattehokasta muutosturvallisuutta. Hyvä työn hallinta tukee työssä jaksamista jakannustaa pysymään työssä pitempään.

Useimpien työpaikkojen vähimmäisvaatimus on toisen asteen ammatillinen tut-kinto. Siksi sen hankkimisesta tulee pitää kiinni myös kansallisena, koko väestöäkoskevana vähimmäistavoitteena. Työvoimasta siirtyy työvoiman ulkopuolellenoin miljoona palkansaajaa vuoteen 2015 mennessä. Heistä merkittävä osa ontyöntekijäammateissa toimivia. Ennakoitavissa oleva pula osaavasta työvoimastaehkäisee ja vaikeuttaa kilpailukyisen tuotannon ja palvelutoiminnan kehittymistä.Samanaikaisesti uhkana on korkean työttömyyden jatkuminen.

Rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyyden syveneminen on ehkäistävä ennalta. Sevaatii koko aikuisväestön osaamisen kohottamista ja voimavarojen kohdenta-mista sinne, missä työttömyysriskit ovat merkittäviä sekä niiden alojen koulutuk-seen, joissa ennakoidaan pulaa osaavasta työvoimasta.

Tasa-arvoiset mahdollisuudetKoulutuksellista tasa-arvoa tukee se, että koulutus nähdään maksuttomana, jul-kisena palveluna eikä markkinahyödykkeenä. Tasa-arvoinen osaamisen kehit-täminen merkitsee, että kaikilla on mahdollisuus oman osaamisensa kehittämi-seen työmarkkina-asemasta tai iästä riippumatta. Yhteiskunnan eheyttä tukevatasa-arvoinen koulutusjärjestelmä perustuu riittävän vahvaan kansalliseen ja val-tiolliseen koulutuspolitiikkaan.

Tasa-arvoisten opiskelumahdollisuuksien takaamiseksi on yleistä opintotukeakehitettävä niin, että täysipäiväinen opiskelu mahdollistuu kaikille. Eräs keinotähän on luoda valtion maksaman perusosan lisäksi työnantajamaksuilla karttu-va rahasto, joka myöntäisi matalakorkoista opintolainaa.

Hyvä koulu lapsen ja perheen tukenaHyvinvointiyhteiskunnan ja tasa-arvon keskeinen pilari on koko ikäluokan yhtei-nen yleissivistävä peruskoulu. Sen vahvistaminen tukee koko koulutusjärjestel-män toimivuutta. Kaikilla lapsilla pitää olla mahdollisuus tasokkaaseen ja moni-puoliseen opetukseen lähikoulussa. Opiskelija- ja kouluterveydenhuoltoon,muihin oppilashuollon toimiin, lasten iltapäivätoimintaan ja kerhotoimintaan onsaatava riittävät resurssit. Koulupäivästä on kehitettävä monipuolinen ja toimivakokonaisuus.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 23

Ammatillinen koulutus vetovoimaiseksiTyömarkkinoilta tulee lähivuosina poistumaan runsaasti ammattilaisia perustasontehtävistä. Kuitenkin samaan aikaan ammatillisessa, toisen asteen peruskoulu-tuksessa on monilla aloilla vaikeuksia saada riittävästi opiskelijoita. Toisen asteenkoulutuksen lainsäädäntöä tulisi yhtenäistää. Oppilaille on luotava todellisia va-linnanmahdollisuuksia sisällyttää ammatillisiin opintoihinsa lukio-opintoja. Lukio-tietä eteneville on puolestaan avattava mahdollisuus sisällyttää opintoihinsa am-matillisesti orientoivia aineita. Lakien yhtenäistämisellä turvataan myös pientenoppilaitosten toimintaedellytykset ja yhteinen opetus. Lukiolaki ja laki ammatilli-sesta koulutuksesta tulee siten yhdistää.

Oppisopimuskoulutuksen lainsäädäntö pitäisi sisällyttää lakiin ammatillisesta ai-kuiskoulutuksesta. Samalla tulee kehittää oppisopimuskoulutuksen laatua jalaadun valvontaa sekä ottaa kehittämisessä huomioon sen soveltuvuus eri aloille.

Ammatillisen koulutuksen vetovoiman turvaamiseksi on opetuksen laatua ja op-pimisympäristöä kehitettävä. Ajanmukaiset laitteet, materiaalit ja tilat ovat tärkeitäkoulutuksen vetovoimatekijöitä. Laiteinvestointeihin on jatkossa osoitettava omatmäärärahat valtion talousarviossa. Ammatillisen koulutuksen yksikköhintoja onkorotettava niillä aloilla, joilla lähivuosina tullaan tarvitsemaan runsaasti uutta työ-voimaa ja joilla aloituspaikkoja jää nyt täyttämättä.

Opintojen keskeyttämistä tulee vähentää turvaamalla riittävä lähiopetus, erityis-opetus ja henkilökohtaiset tuki- sekä ohjaustoimet. Nuorten syrjäytymistä tuleeehkäistä tehokkaalla koulutuksen nivelvaiheisiin liitetyllä tuella. Työmarkkinoillesiirtyvillä ikäluokilla tulee olla elinikäisen oppimisen valmiudet. Tämä tarkoittaariittävän laajaa yleissivistyksen tasoa, kielitaitoa, oppimaan oppimisen taitoja, tek-niikan hallintaa ja sosiaalisia taitoja. Ammatillisten perustutkintojen kolmivuoti-suudesta on myös tulevina vuosina pidettävä kiinni.

Aloituspaikkojen määrä nuorten ammatillisessa peruskoulutuksessa on säilytet-tävä vähintään ennallaan ja alakohtaisesta työvoiman tarpeesta riippuen on va-rauduttava myös aloituspaikkojen lisäämiseen. Työssäoppimisen uudistuksentoteuttaminen laadukkaasti on turvattava varaamalla työpaikoilla tapahtuvaanoppimiseen riittävät resurssit. Oppilaitosten ja työnantajien velvollisuutena ontarjota työpaikkaohjaajille koulutus opiskelijoiden ohjaus- ja arviointitehtävään.

Haasteena aikuiskoulutusAikuiskoulutuksen keskeisenä kohteena tulee lähivuosina olla keski-ikäisen,vailla tutkintoa olevan aikuisväestön koulutusmahdollisuuksien tuntuva paranta-minen. Tämä edellyttää pitkäjänteistä, monivuotista osaamisen kohottamisohjel-maa parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän linjausten mukaisesti. Tavoit-teena tulee olla, että ohjelma tavoittaisi vähintään 10 000 aikuista vuosittain vuo-desta 2004 alkaen. Ohjelmaa tulee tarvittaessa jatkaa vuosikymmenen loppuunsaakka. Pitkään opinnoista syrjässä olevia aikuisia on kannustettava osaamisen-sa kohottamiseen ja rohkaistava hakeutumaan omaan elämäntilanteeseensasopivien opintojen piiriin.

Aikuisille soveltuvana ja työelämäläheisenä vaihtoehtona on kehitettävä näyttö-tutkintoja ja niihin valmistavaa koulutusta. Valmistavaa koulutusta on kehitettävä

24 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

niin, että se kannustaa osallistumaan näyttöihin. Oppimisvalmiuksien parantami-nen ja henkilökohtaiset opetussuunnitelmat kuuluvat laadukkaaseen valmista-vaan koulutukseen. Tutkintomaksujen tulee olla kohtuullisia kaikilla aloilla. Työ-elämän näyttöjen arvioijille tulee turvata aikaisempaa paremmat toimintaedelly-tykset.

Työnantajilta on edellytettävä halua panostaa kaikkien työntekijöidensä osaami-seen tukemalla taloudellisesti tutkintojen suorittamista sekä muun osaamisenkehittämistä. Työyhteisöissä on kehitettävä sijaisjärjestelyjä, jotta osallistuminentulee käytännössä mahdolliseksi. Vastaavasti tarvitaan joustavia toimintatapoja,joilla työttömät voisivat päästä työhön työntekijän osallistuessa koulutukseen.Aikaisemmin opitun tunnustamista on kehitettävä. Oppisopimuskoulutuksenkiintiöjärjestelmästä tulisi irrottaa sellainen ammattitutkintoon johtava oppisopi-muskoulutus, jossa sopimus on tehty vailla ammatillista perustutkintoa olevantyöntekijän kanssa.

Aikuisväestön osaamisen kohottamisohjelman onnistunut toteutus edellyttäämyös opintojen aikaisen toimeentulon varmistamista, mm. aikuiskoulutustuen jatyöttömien koulutuspäivärahan ehtojen kehittämistä, vuorotteluvapaan mahdolli-suuksien aktiivista käyttöä sekä investointeja aikuisväestön motivoimiseksi kou-lutukseen.

Ammatillisille aikuiskoulutuskeskuksille ja valtakunnallisille ammatillisille erikois-oppilaitoksille tulee turvata vakaa ja oikeudenmukainen valtion rahoitus samallakun niiden tehtävistä ja asemasta työelämän aikuiskoulutukseen erikoistuneinaoppilaitoksina säädetään lainsäädännöllä. Ammatillisen lisäkoulutuksen järjestä-jäverkosto on uudistettava ja oppilaitosten yhteistyötä on edistettävä. Vastaavallatavalla on huolehdittava vapaan sivistystyön asemasta ja vahvistettava sen rooliakansalaisyhteiskuntaa tukevana järjestäjäverkostona. Vapaan sivistystyön oppi-laitoksilla on erityinen tehtävä oppimis- ja tietoyhteiskuntavalmiuksien tarjoajana.Ammattiyhdistysliikkeen ja työväenliikkeen omat oppilaitokset toteuttavat koulu-tustehtäväänsä koulutuksellisen tasa-arvon edistäjinä ja työelämän kansalaisval-miuksien kehittäjinä.

Aikuisoppilaitosten perustamiskustannusten rahoitus tulee jatkossa turvata. Op-pilaitosten edellytyksiä tarjota koulutuspalveluja suoraan työyhteisöille tuleemyös parantaa luomalla niistä etenkin pk-yrityksille nykyistä edullisempi vaihto-ehto henkilöstönsä osaamisen kehittämiseen.

Ammattikorkeakouluja kehitettäväAmmattikorkeakoulujen tehtävänä on valmentaa käytännön työelämän asian-tuntijoita ja korkeatasoisia osaajia. Niillä on tärkeä merkitys alueellisessa kehittä-misessä. Lähivuosien haaste on vakiinnuttaa ammattikorkeakoulujen rooli oma-leimaisena ja työelämäläheisenä osana korkeakoulujärjestelmää. Yliopistomallinei tule olla perustana ammattikorkeakoulujen kehittämiselle. Ammattikorkea-koulujen on suuntauduttava yhteistyöhön myös toisen asteen ammatillisten op-pilaitosten kanssa ja osaltaan otettava vastuu siitä, että ammatillisen koulutuksenväylät pysyvät avoimina. Ammattikorkeakoulujen perustutkintojen kehittämistäpitää edelleen jatkaa ja panostaa opetuksen korkeaan laatuun. Jatkotutkintoko-

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 25

keilusta saatujen kokemusten pohjalta voidaan tehdä päätökset jatkotutkintojenasemasta ja niiden vakiinnuttamisesta.

Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrä on lisääntynyt tarkoituksenmu-kaiseen laajuuteensa. On tarkoin harkittava, onko lähivuosina perusteltua lisätäkorkeakoulujen kokonaisaloituspaikkamäärää suhteessa ao. ikäluokkaan. Sensijaan tulee varautua ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen ja avoimen am-mattikorkeakouluopetuksen lisäämiseen. Opistoasteen tutkinnon suorittaneilletulee tarjota mahdollisuus ammattikorkeakoulututkintoon.

Koulutusta kehitettävä yhteistyössä työelämän kanssaKoko ammatillisen koulutuksen järjestelmässä ammattikorkeakoulut mukaanlukien tulee kehittää yhteistyötä työelämän kanssa kolmikantaisen yhteistoimin-tamallin pohjalta. Alakohtaisten koulutustoimikuntien roolia muuttuvan työelä-män ennakoijina ja koulutuksen suuntaajina vahvistetaan osoittamalla toimintaanlisää voimavaroja. Työvoima- ja elinkeinokeskusten yhteyteen tulee myös luodatoimiva kolmikantayhteistyö. Oppilaitosten hallinnossa on otettava huomioonyhteistyö työelämän kanssa.

Kulttuuripalveluista huolehdittavaSuomalainen kilpailukyky ja sen mukanaan tuoma elintaso on rakennettu sivis-tykselle ja koulutukselle. Viime vuosien rahalliset säästöt ovat kuitenkin monintavoin rapauttamassa yhteiskunnalliseen moniarvoisuuteen perustuvia mahdolli-suuksia sivistää ja kouluttaa itseään.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjastojen kävijämäärä on noussut noinkolmanneksella. Samaan aikaan käytettävät määrärahat ovat pienentyneet sa-man verran. Onkin huolehdittava kirjastojen riittävistä määrärahoista.

Sosiaalivakuutusta ja palveluja kehitettävätyöelämän muutokset huomioonottaen

Sosiaaliturvaa on rakennettava eri osapuolten yhteistyönä. Työmarkkinajärjes-töjen vastuulla on erityisesti ansiosidonnaisesta sosiaaliturvasta huolehtiminen.Sosiaaliturvan rahoituksen turvaamiseksi on tärkeää huolehtia työllisyysasteennostamisesta. Työttömyysturvan ja eläketurvan suhdannepuskurit ovat osoit-tautuneet toimivaksi ratkaisuksi. Ne ovat tasanneet työnantaja- ja palkansaaja-maksujen vaihtelua. Eläke- ja erityisesti työttömyysturvan suhdannepuskurienriittävyys on varmistettava.

Sosiaalivakuutuksen kehittämisessä keskeistä on ansioperusteisuus, lakisäätei-syys ja kattavuus. Sosiaaliturvan on oltava työhön kannustava, koulutukseenohjaava ja eri elämäntilanteissa joustava. Ansiosidonnaista sosiaaliturvaa on ke-hitettävä työelämän muutosten mukaisesti, jotta kaikki työelämään osallistuvattyösuhteiden muodosta tai kestosta riippumatta ovat sen piirissä. Sosiaalilain-säädännön valmistelussa on syytä kiinnittää erityisesti huomiota väliinputoamis-ten ehkäisyyn ja arvioida huolellisesti lakien vaikutus naisten ja miesten sosiaali-turvaan.

26 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Työttömyysturva keskeinen osa palkansaajan sosiaaliturvaaTyöttömyysturvan tarkoitus on turvata toimeentulo, kun työtä ei ole tarjolla.Työttömyysturvaa leikkaamalla ei uusia työpaikkoja synny.

Työttömyyskassojen hoitama ansiosidonnainen työttömyysturva on keskeinenosa suomalaisen palkansaajan sosiaaliturvaa. Nykymuotoinen työttömyyskas-sajärjestelmä turvaa kansalaisille työttömyyden aikaisen toimeentulon asiantun-tevasti ja ihmisläheisesti. Ammattiyhdistysliikkeen hoitamien työttömyyskassojenkautta voidaan jäsenille antaa tiedotusta, ohjausta ja neuvontaa jo työpaikkata-solla. Kassojen hoitama työttömyysturva on tehokas, edullinen ja hallinnollisestiselkeä.

Työttömyysturvan rahoituksessa valtion tulee huolehtia peruspäivärahaa vastaa-vasta osuudesta täysimääräisesti. Työttömyyskassojen toimintaedellytykset onturvattava.

Työttömyysturvaa on kuluneella vaalikaudella uudistettu mm. korjaamalla epä-kohtia, joita lamavuosien leikkaukset aiheuttivat. Vuoden 2003 alussa voimaan-tulevan uudistuksen tavoitteena on yhdessä työvoimapoliittisten toimenpiteidenkanssa kehittää työttömyysturvaa ja työvoimapolitiikkaa työssä pysymistä, työ-kykyä ja työllisyyttä tukevaan suuntaan.

Työttömyysturvaan tehtyjen muutosten vaikutusta on seurattava ja tarvittaessajatkettava mm. työssäoloehdon lyhentämistä köyhyyden ja syrjäytymisen estä-miseksi. Työttömien toimeentuloturvassa olevien epäkohtien korjaamista on jat-kettava. Osa-aikatyötä tekevien toimeentulon turvaamisvaihtoehdot sovitellunpäivärahan enimmäisajan saamisen jälkeen on selvitettävä. Työttömien omaeh-toisen aikuiskoulutustuen ehtoja on lievennettävä koulutusmahdollisuuksienlisäämiseksi.

Työeläkeuudistus saatettava loppuunTyöeläke syntyy työstä. Se on myöhennettyä palkkaa. Palkansaajan vanhuudenja työkyvyttömyyden varaksi tarvitaan riittävä eläke, joka on pystyttävä maksa-maan kaikissa oloissa, myös taloustaantumien aikana.

Suomessa yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäiseen väestöön nousee ny-kyisestä noin 26 prosentista yli 41 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Suoma-laisten elinikä näyttää jatkavan nousuaan. Keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikäon saatava kohoamaan nykyisestä 59 vuodesta, jotta eläkkeiden rahoituksestaselvitään.

Työmarkkinajärjestöjen syksyllä 2002 päätökseen saattaman eläkepaketin kes-keisenä lähtökohtana on luoda edellytyksiä jatkaa työelämässä nykyistä pidem-pään, mikä edellyttää ikääntyvien huomioimista uudella tavalla työelämässä.Myös ns. ostoeläkkeiden verokohtelu on saatettava tukemaan myöhempääneläkkeelle siirtymistä.

Ihmisen omat mahdollisuudet valita eläkkeelle siirtymishetki ja sitä vastaava eläk-keen taso paranevat ratkaisevasti. Pidempään työskentelystä palkitaan. Vuonna2005 voimaan tulevan uudistuksen myötä myös poistuu nykyinen epäkohta,

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 27

ettei eläke kartu alle 23-vuotiaana tehdystä työstä. Muutoinkin eläke määräytyyentistä oikeudenmukaisemmin: kun olet töissä, eläkkeesi karttuu, eikä työsuh-teen vaihtaminen leikkaa enää eläkettä. Muun muassa pätkätyöntekijöiden japienten lasten vanhempien eläketurva paranee.

Eläkeuudistuksen ansiosta lainsäädäntö selkiintyy. Julkisen sektorin eläkkeistäneuvotellaan erikseen. Lopullinen työeläkelainsäädännön yhtenäistäminen jääseuraavan eduskunnan vahvistettavaksi kolmikantaisen valmistelutyön pohjalta.Kuntapalkansaajia edustaville järjestöille on varmistettava neuvotteluoikeus eläk-keistä, kun kunnallinen eläkesääntö muutetaan lain muotoon.

Myös tulevalla vaalikaudella on jatkettava tuloksellista sopimiseen, luottamukseenja yhteisvastuuseen perustuvaa työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan yhteistyötätyöeläkkeiden turvaamiseksi.

Varhaiskuntoutukseen huomiotaOsana eläkeratkaisua on vuoden 2004 alussa voimaanastuva ammatillisen kun-toutuksen uudistus. Se antaa työeläkelaitoksille velvollisuuden järjestää ammatil-lista kuntoutusta työntekijälle jo siinä vaiheessa kun todetaan sairaudesta, viastatai vammasta aiheutuva uhka työkyvylle tulevaisuudessa. Jo nykyisellä harkin-nanvaraisella kuntoutuksella on kyetty auttamaan moni takaisin työhön sekätuettu työssäpysymistä. Yli puolet niistä, jotka pääsivät ammatilliseen kuntoutuk-seen ennen eläkepäätöstä, palasi työhön.

Kuntoutukseen hakeutuminen edellyttää aina aktiivisuutta, ennen kaikkea työn-tekijältä itseltään, mutta myös työyhteisöltä ja työterveyshuollolta. Työterveys-huollon panos uudistuksen onnistumisessa on keskeinen.

Nopea ja joustava kuntoutusprosessi on välttämätön, jotta kuntoutujan uskotoimenpiteiden tuloksellisuuteen säilyy. Eri hallinnonalojen yhteistyötä on edel-leen kehitettävä.

Riittävän ajoissa toteutunut onnistunut ammatillinen kuntoutus on panostus,josta hyötyvät kaikki, niin ihminen itse, yhteiskunta kuin työnantaja ja eläkelai-tokset.

Jotta työterveyshuollon henkilöstön valmiudet riittäisivät varhaisen kuntoutuksentarpeen toteamiseen, tarvitaan koulutusta, johon myös yhteiskunnan on panos-tettava.

Sairausvakuutukseen on luotava osapäivärahajärjestelmä. Sen avulla nopeute-taan työhön paluuta ja joissain tapauksissa jopa mahdollistetaan paluu työhön.

28 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Kansaneläkelaitoksen rahoitus selkeäksiKansaneläkelaitoksen rahoitus on uudistettava kestävällä ja nykyistä selkeäm-mällä tavalla. Palkansaajien tulojen menetyskorvauksina maksettava ansioturvaon rahoitettava palkan perusteella koottavilla maksuilla. Sen sijaan työllisyys-syistä on vältettävä muita palkan perusteella perittäviä, työvoimakustannuksianostavia maksuja.

Lakisääteisen sairausvakuutuksen menot on pääosin rahoitettu työnantajien javakuutettujen maksamin maksuin. Valtio osallistuu menoihin tarvittaessa valtionbudjetin kautta. Viime vuosina perittävät maksut eivät ole kattaneet sairausva-kuutuksen kuluja, vaan budjettisiirto on noussut. Erityisesti lääkekorvausten me-not kasvavat koko ajan. Paineet etujen vähentämisen ja sairausvakuutusmaksu-jen korottamiseen ovat suuret.

Sairausvakuutuksen rahoitus kaipaa paitsi turvaavuutta, myös selkeyttä. Sosiaali-ja terveysmenojen pitkän aikavälin kehitystä pohtineen SOMERA-toimikunnanesityksistä löytyy malli, jolla parannetaan kestävästi sairausvakuutuksen rahoi-tusperustaa, vahvistetaan vakuutusperiaatetta ja säilytetään riittävästi yhteisvas-tuuta.

Mallissa sairausvakuutuksen rahoitus esitetään uudistettavaksi niin, että työtulo-vakuutus, johon kuuluvat ansiosidonnaiset sairausvakuutus-, äitiys-, erityisäitiys-sekä isyys- ja vanhempainrahat, rahoitetaan jatkossa kokonaan työnantajienmaksuilla. Samoin sairausvakuutuksen korvaukset työterveyshuoltomenoista onperusteltua edelleen rahoittaa työnantajien maksuilla. Sosiaaliturvan yleisten ra-hoitusperiaatteiden mukaisesti sairausvakuutuksesta maksettavat vähimmäis-määräiset sairaus-, äitiys- ja vanhempainrahat rahoitettaisiin yleisistä verovaroista.Sairaanhoitovakuutusta voidaan rahoittaa vakuutettujen sairausvakuutusmak-suilla, mutta on perusteltua, että myös valtio osallistuu määräosuudella tämänsairausvakuutuksen osan kustannuksiin.

Tarvitaan aktivoivaa sosiaalipolitiikkaaSuurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat pitkään työttöminä olleet sekä vajaa-kuntoiset, vähimmäisturvan varassa elävät henkilöt, jotka ovat jääneet kaikkienaktiivitoimien ulkopuolelle. Eri viranomaisten yhteistyöllä pystytään kohdista-maan voimavaroja ihmisten todelliseen auttamiseen. Aktiivitoimien tulee olla ainaensisijaisia. Aktiivisella sosiaali- ja työvoimapolitiikalla on parannettava ihmistenelämänhallintaa niin, että heidän oma mahdollisuutensa ottaa vastuu itsestään jatoimeentulostaan paranee.

Työttömyyttä ei saa päästää pitkittymään, vaan se on voitava katkaista viimeis-tään kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen, mikä on myös EU:n aktiivisentyövoimapolitiikan lähtökohta.

Pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemiseksi tarvitaan yksilöllisiä ja pitkäaikaisiakuntoutusta, koulutusta ja tukityötä sisältäviä toimia ja toimenpidekokonaisuuk-sia. Kaikkien pitkäaikaistyöttömien työkyky ja terveydentila on selvitettävä.

Työvoimapolitiikassa tulee etusijalle asettaa aktiivinen työn tarjoaminen. Työhar-joittelu, kuntouttava työtoiminta ja muut ei-työsuhteiset työvoimapolitiikan toimet

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 29

voivat auttaa työllistämispolun alussa nuoria, joiden elämänhallinta tarvitsee tu-kea ja niitä, jotka ovat kaikesta huolimatta olleet pitkään työttöminä.

Tukityöllistämisen yhteydessä tapahtuvaa oppimista ja oppisopimuskoulutustaon edistettävä. Vaikeasti työllistettävien henkilöiden osaamisen parantamisenlähtökohtana on oltava ennen kaikkea yksilölliset tukitoimet ja ohjaus. Ilman yk-silöllistä, räätälöityä tukea ja ohjausta myös työnteon yhteydessä tapahtuva op-piminen voi muodostua liian vaativaksi tavoitteeksi vaikeasti työllistyville.

Työttömiä on motivoitava suorittamaan yleissivistäviä opintoja. Näiden opintojenkautta työtön voi saada taitoja, joiden puute on ollut este tutkintoon johtavaankoulutukseen hakeutumiselle. Yleissivistävät opinnot voivat parhaimmillaan tukeatyöttömän oppimaan oppimisen taitoja, itsetuntoa ja itsevarmuutta.

Vajaakuntoisten työttömien määrä on kasvanut vuodesta 1997 yli kymmenenprosenttia, vaikka samanaikaisesti kaikkien työttömien työnhakijoiden määrä onlaskenut. Vajaakuntoisten työttömien määrä vuonna 2001 oli 40 500 henkilöä.Erityisesti pysyvä sijoittuminen työelämään on vajaakuntoisilla hankalaa.

Kaikilla tulee olla oikeus työhön. Työ tuo mielekkyyttä elämään ja pitää ihmisetosallisina yhteiskuntaan. Sijoittuminen avoimille työmarkkinoille on ensisijaistamyös vajaakuntoisten kohdalla. Vaikeasti työllistettävien vajaakuntoisten työllis-tämiseksi tarvitaan erilaisia työllistämistukia.

Sosiaali- ja terveyspalveluja kehitettäväSosiaali- ja terveyspalvelut on taattava kansalaisille maan kaikissa osissa. Palve-lujen järjestäminen on kuntien vastuulla jatkossakin. Niiden kustantaminen pää-osin verovaroin on tärkeää yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämisen kannalta.Valtion osuus hyvinvointipalvelujen rahoituksesta on vakautettava lainsäädän-nöllä ja useampivuotisilla ohjelmilla.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä erityinen paino on oltava ehkäise-vässä toiminnassa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Kansallisen terveysprojektinedellyttämät toimenpiteet on toteutettava.

Yksityisille hoitovakuutuksille ei pidä rakentaa verovähennysetuja, jotka vähentäi-sivät julkisen sektorin tarvitsemia voimavaroja.

Lapsiperheiden palveluja on kehitettävä kokonaisuutena. Neuvolatoiminnan jakouluterveydenhuollon osaamisesta on huolehdittava. Päivähoitopalveluja onkehitettävä siten, että vanhempien työssäkäynti on mahdollista. Lapsiperheidenrahallisista tukimuodoista tärkein on lapsilisä, joka tulee säilyttää verottomana.Lapsilisään tulisi tehdä tasokorotus. Myös asuntopolitiikkaa on kehitettävä lapsi-perheitä tukevaan suuntaan.

30 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Suomesta parempi paikka tuotannon sijoittua

Aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan

Kasvua tukevan talous- ja rahapolitiikan ohella elinkeinopolitiikka on ratkaisevas-sa asemassa hyvinvoinnin ja myönteisen työllisyyskehityksen aikaansaamisessa.Päättäjien on turvattava teollisuudelle ja palveluelinkeinoille suotuisat toiminta-edellytykset Suomessa. Valtion ja kuntien toimenpitein on vaikutettava siihen,että teollisuus ja palvelut voivat kasvaa kotimaassa, laajentuvilla EU:n sisämarkki-noilla ja viennissä.

Perusteollisuuden ja yksityisten palvelujen menestys viime kädessä takaa myösjulkisten hyvinvointipalvelujen riittävän rahoituksen. Suomalaisen työn tuottavuusja teollisuus- ja palvelutuotannon kilpailukyky on pidettävä tasolla, jolla pärjätäänmaailmanlaajuisilla markkinoilla. Laadukkaat hyvinvointipalvelut, kattava sosiaa-liturva sekä toimiva infrastruktuuri ovat olennainen osa Suomen hyvää kilpailu-kykyä.

Kaikilla palvelualoilla, matkailu, kuljetus sekä hyvinvointipalvelut mukaan lukien,on runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia. Niitä kehittämällä voidaan luodapaljon uusia työpaikkoja. Itämeren talousalue EU:n laajentuessa tarjoaa markki-noita sekä yksityisille palveluyrityksille että myös vientimahdollisuuksia sille kor-kealle osaamiselle, jota kunnilla on julkisten hyvinvointipalvelujen tuotannossa.

Päinvastaisista väitteistä huolimatta teollisuus ei ole mikään hiipuva auringonlas-kun ala Suomessakaan. Suomen teollinen rakenne on ratkaisevasti monipuo-listunut. Informaatio- ja telesektorin menestystarinan rinnalla metsä- ja perusme-talli-, kemian ja myös elintarviketeollisuus ovat uudistuneet ja vahvistuneet. Kas-vu- ja työllistämispotentiaalia on myös teollisuudessa. Sillä on tärkeä alueellistatasa-arvoa tukeva merkitys, koska huomattava osa teollisuuden työpaikoistasijoittuu varsinaisten kasvukeskusten ulkopuolelle.

Tie aitoon kilpailukykyyn ja koko suomalaisen yhteiskunnan kestävään menes-tykseen on korkea osaaminen ja julkisen vallan, yritysten ja työmarkkinajärjestö-jen keskinäinen kumppanuus ja hyvä yhteistyö, sosiaalinen pääoma. Kumppa-nuuden tärkeä osa on valtiovallan harjoittama aktiivinen elinkeinopolitiikka. Silläon tähdättävä uusien työpaikkojen luomiseen koko kansantaloudessa ja erityi-sesti Itä- ja Pohjois-Suomen pahimmilla työttömyysalueilla.

Valtion omistajaohjausta parannettava

Valtionyhtiöillä ja valtion osakkuusyhtiöillä tulee olla vastakin huomattava merki-tys maan talouselämässä. Yritys- ja omistusjärjestelyissä lähtökohtana tulee ollayhtiöiden kehittäminen ja tuotannon sekä työpaikkojen turvaaminen ja lisäysSuomessa. Ideologisista syistä tapahtuvalle valtion omaisuuden myynnille taiyksityistämiselle ei ole perusteita. Valtion tulee toimia jatkossakin aktiivisena javastuullisena omistajana myös pörssiyhtiöissä. Henkilöstöllä tulee olla edustusyhtiöiden johtoelimissä.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 31

Omistajaohjauksessa on tuotto-odotusten ohella huolehdittava elinkeino- ja teol-lisuuspoliittisten tavoitteiden toteutumisesta. Siksi omistajaohjausta tulee paran-taa keskittämällä. Tähän astisista kaavailuista luontevin paikka omistajaohjauk-selle on kauppa- ja teollisuusministeriön omistajapolitiikan yksikkö, jonka asian-tuntijaresursseja tulee samalla lisätä.

Tutkimuksesta ja tuotekehittelystä huolehdittava

Suomen talouskasvu ei olisi ollut mahdollista ilman rohkeaa panostusta tutki-mukseen ja tuotekehitykseen. Teknologia vaikuttaa ratkaisevasti talouskasvuun.Suomi on sijoittanut OECD- maista Ruotsin jälkeen toiseksi eniten tutkimukseenja tuotekehittelyyn. Teollisuudessa sijoitukset tutkimus- ja kehitystoimintaan ovatjo kiinteitä investointeja suuremmat. On ensi arvoisen tärkeää, että mahdollisim-man suuri osa globaalisti toimivien suomalaisyritysten tutkimus- ja kehitystoimin-nasta ja henkilöstöstä pysyy Suomessa.

Julkisen vallan panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan on alkanut taantua, kos-ka määrärahat ovat käytännössä pysyneet ennallaan jo neljä vuotta. Tutkimus- jakehitystoiminnan julkinen rahoitus (Tekes, VTT, Suomen Akatemia, yliopistot)onkin käännettävä uudelleen nousuun samalla kun huolehditaan varojen käytöntuloksellisuuden ja laadun valvonnasta.

Informaatio- ja bioteknologian ohella tutkimuspanoksia on ohjattava teollisten jakaupallisten läpimurtojen löytämiseksi myös perinteisimmillä aloilla, kuten puunjatkojalostuksessa sekä tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa. Tutkimus- ja kehitys-toiminnan BKT-osuus ja erityisesti julkisen rahoituksen osuus on pidettävä vas-takin maailman kärjessä suomalaisten tuotteiden ja palvelujen kilpailukyvyn tur-vaamiseksi.

Riskirahoituksen mahdollisuuksia lisättävä

Finnvera, Tekes, Suomen Teollisuussijoitus, Suomen Vientiluotto ja Finpro sekämyös Sitra ovat tärkeitä elinkeinopolitiikan välineitä, joilla valtiovalta voi edistääerityisrahoitusta, tutkimus- ja tuotekehitystä, vientiä, uusteollistamista sekä riski-ja pääomasijoitustoimintaa.

Näiden yhtiöiden ja yhteisöjen toimintaedellytyksiä ja pääomia on laajennettavavastaamaan talouden kasvumahdollisuuksia. Finnveran riskirahoitusvaltuuksia(lainat ja takaukset) on lisättävä kysyntää vastaavasti ja yhtiön toimialaa on laa-jennettava myös palvelualoille. Teollisuussijoituksen pääomittamista on jatkettavaja käytettävä yhtiötä aktiivisesti myös suoriin sijoituksiin työllisyyttä turvaavissayritysjärjestelyissä. Sitran sijoitustoiminta on saatettava paremmin vastaamaanvaltiovallan elinkeinopoliittisia tavoitteita.

Valtion elinkeinopoliittisten toimijoiden keskinäistä yhteistyötä ja toimintojenkoordinointia on edelleen tehostettava sekä valtakunnallisesti että alueilla. Julki-sen vallan alueellinen pääomasijoitustoiminta on keskitettävä päällekkäisyyksienvälttämiseksi ja voimavarojen kohdentamiseksi.

32 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Työvoima- ja elinkeinokeskusten roolia alueellisina elinkeinojen edistäjinä onedelleen vahvistettava ja niiden valtakunnallisen ohjauksen koordinointia paran-nettava kauppa- ja teollisuusministeriön johdolla. Työmarkkinaosapuolten osal-listuminen alueellisten kehitysohjelmien laadintaan on varmistettava kaikissamaakuntien liitoissa ja TE- keskuksissa.

Liikenne turvalliseksi ja väylät kuntoon

Sujuva ja turvallinen liikenne on tärkeä edellytys suomalaisten hyvinvoinnille jasillä on suurten etäisyyksien takia aivan erityinen merkitys kansantaloutemmekilpailukyvylle. Liikennejärjestelmä, tiet, radat ja vesiväylät sekä satamat ja lento-kentät ovat kokonaisuus, jonka kaikkia osia tulee kehittää tehokkaasti ja tarvettavastaavasti.

Tiestö on suomalaisille peruspalvelu. Suomalaiset liikkuvat eurooppalaisista nel-jänneksi eniten ja tavaraa kuljetetaan Suomessa asukasta kohden kaikkein eni-ten. Vielä 1990-luvun alussa tiestön kehittämiseen käytettiin vuodessa 1,9 miljar-dia markkaa, nyt enää reilut 100 miljoonaa euroa. Se on johtanut päällysteiden jatie- ja siltarakenteiden heikentymiseen monilla tieosuuksilla.

Vaalikaudella teiden kunnon heikkeneminen tulee pysäyttää koko tieverkolla,myös yksityisteillä. Tämä merkitsee perustienpidon määrärahojen ja yksityistei-den valtionavun nostamista. Lisätarve vuositasolla on 100 miljoonaa euroa.Tiestön kehittäminen on investointi, joka tuottaa yhteiskuntaan usein moninker-taisen hyödyn ja vähentää myös onnettomuuksia.

Liikenteen kasvu, yhdyskuntarakenteen muutokset ja liikenneturvallisuus edel-lyttävät tieverkon määrätietoista kehittämistä. Vaalikauden aikana on aloitettavane tiehankkeet, joiden kannattavuusluku on yli kaksi.1 Nämä hankkeet vaativat400-600 miljoonan euron investoinnit, mutta niiden yhteiskunnallinen hyöty las-ketaan 1,5 miljardin euron arvoiseksi.

Nykyaikainen raideliikenne on olennainen osa Suomen liikenneverkkoa. Rata-verkon kunnon säilyttämisessä on perusradanpidon määrärahat toteutettavavähintään liikenne- ja viestintäministeriön esittämällä kehittämissuunnitelmantasolla. Rautatieliikenteen turvallisuuden tehostamiseksi on turvalaitteisiin liittyviäuusimisinvestointeja jatkettava. Vartioimattomien rautateiden tasoristeysten pois-tamista on nopeutettava ja tähän varattua investointimäärärahaa on korotettava.Kerava-Lahti oikorata on rakennettava päätetyssä aikataulussa ja nopea, kolmentunnin junayhteys Helsingistä Pietariin on toteutettava viimeistään vuoteen 2010mennessä.

Vuosaaren sataman rautatie- ja tieliikenneinvestoinnit ja niiden vaatima budjetti-rahoitus on turvattava. On laadittava Helsinki-Vantaa - lentoaseman ratayhtey-den kannattavuus- ja rahoitusselvitys sekä tehtävä siltä pohjalta toteuttamispää-

1 Valtatie 8 Raisiossa, valtatie 4 Jyväskylästä pohjoiseen ja etelään sekä valtatie 4 Rovaniemellä,Tampereen läntinen kehätie, valtatie 5 Varkauden eteläpuolella, Länsiväylän moottoritien jatke Kirk-konummelle, Lahti-Heinola moottoritie, E 18- moottoritie sekä Pasilan väylä Helsingissä.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 33

tökset, jotta tärkein lentokenttämme voidaan kansainväliseen tapaan liittää rauta-tieverkkoon.

Liikenneturvallisuuden kannalta on tärkeää, että henkilöstön määrä kaikissa lii-kennemuodoissa on riittävä, jotta lain ja sopimusten mukaisia työ- ja lepoaikojasekä kunnossapitomääräyksiä voidaan noudattaa.

Vesiliikenteellä on kasvupotentiaalia sekä rahtiliikenteessä että varsinkin vapaa-ajan huviveneilyn ja matkailun lisääntyessä. Suomen ainutlaatuinen järvimaisematarjoaa tähän käyttämättömiä mahdollisuuksia. Neuvottelut Saimaan kanavanvuokra-ajan jatkamisesta on käynnistettävä ja saatettava päätökseen Itä-Suomenvesiliikenteen turvaamiseksi. Vuokrasopimuksen varmistuttua kanavan toimintatulee muuttaa ympärivuotiseksi.

Valtiovallan on varauduttava osallistumaan myös muihin taloudellisesti kannatta-vien kanavahankkeiden rakentamiseen. 2

Ruotsin tapaan Suomessakin tulisi laatia pitkän aikavälin liikenneinfrastruktuu-riohjelma, johon investointien tärkeysjärjestys, ajoitus ja rahoitus kirjataan.

Merenkulun jatkuvuus Suomen lipun alla on taattava. Tämä voidaan tehdä EU:nsallimilla ja vähintään Ruotsin tasoa vastaavilla tukitoimilla sekä matkustaja- ettälastialuksille. Tonnistovero on muutettava toimivaksi niin, että varustamot myöskäytännössä siirtyvät sen piiriin. Se varmistaisi merenkulun osaamisen säilymistäSuomessa ja turvaisi suomalaisten merenkulkijoiden työpaikkoja, kun kilpailuedelleen kiristyy mm. Viron ja Puolan tullessa EU:n jäseniksi.

EU:n satamapalveludirektiiviesitystä valmisteltaessa ja mahdollista direktiiviäkansallisesti voimaan saatettaessa on varmistettava, että ILO-sopimuksen 137velvoitteet3 täyttyvät.

Lähes kaikki Suomen kunnat ovat jo valokaapeliin perustuvan laajakaistaverkonpiirissä. Tämä on tärkeää ihmisten ja yritysten tasa-arvon sekä aluepolitiikankannalta. Ongelmana tiedon valtaväylien saamisessa kaikkien kansalaisten ulot-tuville on kuitenkin ns. viimeinen kilometri eli yhteys on toistaiseksi liian kallis ve-dettäväksi joka kotiin ja yritykseen.

Liikenne- ja viestintäministeriön toimin on edistettävä parhaan teknologian ke-hittymistä, jotta kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet ovat kaikkien saatavilla. Valti-on ja kuntien on yhdistettävä koulut, muut oppilaitokset, kirjastot ja virastot toi-siinsa laajakaistalla, mikä lisää verkon kannattavuutta kaikilla paikkakunnilla. No- 2 Saimaan ja Päijänteen vesistöt yhdistävä Savon kanava, jonka toteutuminen edellyttää sen valitse-mista Pohjois-Savon maakuntaohjelman kärkihankkeeksi. Myös selvitystyötä taloudellisesti ja tekni-sesti toteuttamiskelpoisen Kymijoki-Mäntyharju kanavaparin rakentamiseksi tulee jatkaa. Heinola jaVoikkaa tulee yhdistää ensi vaiheessa vesireitillä rakentamalla maakuntasuunnitelman mukaisestiKimolan kanava.3 Suomi on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen numero 137, joka koskeesatamissa käytettävien uusien lastinkäsittelymenetelmien sosiaalisia vaikutuksia.

34 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

pea ja kattava tiedonsiirtoverkko on suuri mahdollisuus ja kilpailutekijä Suomenkaltaiselle syrjäiselle maalle ja sen maaseudulle mm. etätyön ja sähköisen kau-pankäynnin kautta. Suomen on oltava maailman edelläkävijä uuden digitaalisentv-teknologian laajamittaisessa hyödyntämisessä. Siksi digitaaliset tv-lähetykseton toteutettava aikataulun mukaisesti vuoteen 2007 mennessä.

Asuntopolitiikalla tuettava työssäkäynnin edellytyksiä

Valtiovallan, kuntien, rakennuttajien, rakentajien ja muiden toimijoiden yhteis-työtä ja toimenpiteitä tehostamalla on edistettävä toimivia ja hintavakaita asunto-ja rakennusmarkkinoita nykyisen asuntopoliittisen strategian mukaista peruslin-jaa noudattaen.

Uusien asuntojen kokonaistuotanto tulee saattaa vastaamaan asuntojen tarvettasekä alueellisesti että hallintamuodoittain. Asuntopolitiikan on tuettava työssä-käynnin edellytyksiä, työmarkkinoiden toimintaa ja taloudellista kasvua. Tavoit-teena on oltava riittävä ja laadukas, kustannuksiltaan kohtuullinen, asukkaidentarpeita ja maksukykyä vastaava asuntotarjonta.

Ikääntyneen ja terveyshaittoja aiheuttavan asuntokannan korjausrakentamistatulee lisätä varaamalla valtion budjettiin tarkoitukseen riittävät määrärahat. Ra-kennusalan tuotekehitystä ja uusien sovellusten käyttöönottoa tulee edistää jahyödyntää muun muassa puurakentamisen mahdollisuuksia.

Nuorten itsenäistymistä on tuettava takaamalla asutuskeskuksissa yhteiskunnantukemien vuokra-asuntojen tarjonta. Myös lapsiperheiden oikeus riittävän kokoi-siin asuntoihin kohtuullisin kustannuksin edellyttää riittävää yhteiskunnan tuke-maa vuokra-asuntokantaa ja asumistuen kehittämistä.

Kohtuuhintaisten, valtion lainoittamien asuntojen uustuotantoa kasvukeskuksis-sa tulee vauhdittaa ja asumiskustannuksia keventää alentamalla valtion lainoitta-mien vuokra- ja asumisoikeustalojen lähtövuokria ja käyttövastikkeita sekä pää-omamenojen nousuvauhtia. Arava-järjestelmää ei pidä purkaa tai päästää ra-pautumaan. Aravalainojen enimmäiskorkoa on alennettava sekä pienennettäväensimmäistä vuosimaksua ja hidastettava sen nousua.

Kuntien ja valtion on edistettävä riittävää tonttitarjontaa ja ripeää kaavoitusta eri-tyisesti kasvukeskuksissa, jotta kysynnän ja tarjonnan väliin ei synny hintojanostavia pullonkauloja. Vuosaaren sataman rakentamisen turvaaminen on tär-keää myös pääkaupunkiseudun asuntopulan ratkaisemiseksi ja vuokratasonnousun hillitsemiseksi, sillä se vapauttaa runsaasti rakentamiskelpoista maataaivan ydinkeskustassa.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 35

Ympäristöteknologiasta ja kestävästä kehityksestämenestystekijä

Suomi on useissa kansainvälisissä vertailuissa todettu kestävän kehityksen mal-limaaksi. Sekä vesien- että ilmansuojelussa, happamoitumisen pysäyttämisessäja ympäristölle haitallisten aineiden käytön vähentämisessä, jätteiden lajittelussa,kierrätyksessä ja hyötykäytössä sekä ennen kaikkea teollisuuden, mutta myösmaatalouden, päästöjen vähentämisessä on saavutettu kiistattomia tuloksia.

Kiireellisintä on pysäyttää globaali ilmaston lämpeneminen, joka edellyttää hiilidi-oksidipäästöjen vähentämistä vähintään Kioton ilmastopöytäkirjan vaatimallatavalla. Suomessa energiantuotannon ohella tarvitaan lisätoimia myös liikenteenpäästöjen vähentämiseksi. Se vaatii taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä auto-kannan ripeämmäksi uusimiseksi ja siirtymistä puhtaampien polttoaineiden (vety,maakaasu) laajamittaisempaan käyttöön. Itämeren suojelu sinilevälauttojen es-tämiseksi vaatii myös tehokkaampia toimia maatalouden ja yhdyskuntien valu-mien (fosfori, typpi) rajoittamiseksi sekä rantavaltioiden (mm. Pietari) jätevesienparempaa puhdistamista.

Puhdas ja terveellinen työympäristö on työntekijöiden kannalta olennainen osatyöhyvinvointia. Kestävän kehityksen toteutumisessa työpaikat ovatkin avain-asemassa. Modernin ympäristöteknologian soveltamisessa ja viennissä on myössuuria kaupallisia ja työllistämismahdollisuuksia. Ekotehokkaat tuotteet ja palve-lut sekä tuotanto- ja kulutustapojen muutos vähemmän päästöjä aiheuttavaan jaluonnonvaroja säästeliäästi käyttävään suuntaan on hyvä tuotemerkki Suomelle.

Kestävän kehityksen kolme pilariaTyötä kestävän kehityksen hyväksi on jatkettava sekä kotimaassa että kansain-välisesti. Johannesburgissa YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa hy-väksytty toimintaohjelma luo pohjaa paitsi Suomen linjauksille EU:ssa ja maail-manlaajuisesti, myös omalle kestävän kehityksen kansalliselle strategialle, jokatulee laatia vuoteen 2005 mennessä. Siihen tulee sisällyttää yhteistoiminta työ-paikoilla kestävän kehityksen hyväksi.

Kestävän kehityksen kolme pilaria, ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ke-hitys on pidettävä tasapainossa. Luontoarvojen rinnalla myös ihmisarvoon jaihmisten toimeentuloon ja työllisyyteen liittyvät näkökohdat on otettava yhtä pai-nokkaasti huomioon. Ristiriitatilanteissa on kansanvallan elinten (valtuustot,eduskunta ja valtioneuvosto) asia viime kädessä ratkaista yhteiskunnan kannaltaperustavanlaatuiset arvot ja niiden mukainen tärkeysjärjestys. Tätä valtaa ei tulemyöskään ympäristöasioissa siirtää tuomioistuimille. Suomen nykyiseen ympä-ristölainsäädäntöön ja rakennuslakiin sisältyvät kuulemis- ja muutoksenhaku-menettelyt takaavat mahdollisuudet kansalaisille ja järjestöille tulla kuulluksi. Tar-vetta ns. Århusin sopimuksen erilliseen ratifiointiin ei näin ollen ole.

Metsäpolitiikassa on turvattava puun saanti kansallisen metsäohjelman mukai-sesti. Metsäluonnon biodiversiteettiä voidaan edistää täsmällisesti kohdistetuilla japääosin vapaaehtoisilla suojelutoimilla. Etelä-Suomen metsien suojelu ja moni-muotoisuuden turvaaminen sekä vahvistaminen tulee toteuttaa Metso-toimikunnan mietinnön esittämien vapaaehtoisten toimien pohjalta. Toimikun-

36 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

nan esitysten toteuttamiseen tarvittavat määrärahat on varattava vuosittain valtionbudjettiin.

Kioton pöytäkirjan mukainen EU:n laajuinen päästökauppa tulee aloittaa riittävänjoustavana ja vapaaehtoisena vuosina 2005 – 2007 kokemusten keräämiseksi.Jo hyvin päästöjään vähentäneitä suomalaisyrityksiä ei saa asettaa kilpailijoitaanhuonompaan asemaan. Mailla täytyy olla mahdollisuus tehdä järjestelmään lai-toskohtaisia poikkeuksia. Päästökiintiöiden alkujaon on oltava ilmaista ja sen ontapahduttava lainsäädäntömenettelyssä. Päästökaupan laajakantoisten elinkei-no- ja teollisuuspoliittisten vaikutusten takia Suomen päästökauppaviranomaise-na tulee olla kauppa- ja teollisuusministeriö.

Suomen on omien etujensa turvaamiseksi riittävän aikaisessa vaiheessa vaiku-tettava EU:n ympäristödirektiivien sisältöön, jotta ne soveltuvat myös Suomeeneivätkä estä investointeja tänne. Esimerkiksi EU:n jätedirektiivi ja Suomen kai-voslaki ja sen tulkinnat tulee sovittaa yhteen niin, että uusien kaivosten avaami-nen tai työllisyyttä muutoin merkittävästi edistävien terästeollisuuden investoin-tien toteutuminen ei vaarannu (Ranua, Siilinjärvi, Tornio, Imatra).

Monipuolista energialinjaa jatkettavaKotitalouksille ja yrityksille on taattava riittävä, kohtuuhintaisen energian saanti.Omavaraisuutta sähköntuotannossa on lisättävä. Kansallinen ilmastostrategia onsaatettava ajan tasalle ottaen huomioon eduskunnan keväällä 2002 tekemäydinvoimapäätös. Suomen pitää vähentää hiilidioksidi- ja muut kasvihuone-päästönsä vuoden 1990 tasolle. Parhaiten tähän päästään SAK:n esittämänenergiamallin mukaisesti energiaa säästämällä, lisäämällä uusiutuvien energia-lähteiden (vesi, biopolttoaineet, tuuli) ja ydinvoiman käyttöä sekä jättämällä kivi-hiili lähinnä varavoimaksi eduskunnan päätösten mukaisesti.

Viidennen ydinvoimalan rakentamisluvan myöntämisen yhteydessä on varmis-tettava, että laitos rakennetaan noudattaen kaikkia Säteilyturvakeskuksen aset-tamia tiukimpia turvallisuusvaatimuksia. Maakaasuputki on ulotettava länsiranni-kolle lisäämällä sen käyttöä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Tur-vetta on käsiteltävä hitaasti uusiutuvana energialähteenä ja sen käyttö biopoltto-laitosten lisäpolttoaineena on turvattava. Metsähakkeen käyttö energiantuotan-nossa on nostettava viiteen miljoonaan kuutiometriin vuosittain kansallisen met-säohjelman mukaisesti. Tätä edistää tuulivoimaa vastaavien verotukien käyttö.Päästöttömän vesivoiman lisärakentaminen jo rakennetuissa vesistöissä (Vuo-toksen tekojärvi) on järkevää sekä ympäristö- että työllisyyssyistä ja omavarai-suuden turvaamisen näkökulmasta.

Korkean teknologian maana Suomi voi paitsi ratkoa omia ympäristö- ja energia-ongelmiaan myös auttaa muita maita parhaiden käytäntöjen omaksumisessa.Säästöä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäävän energiateknologiankehittämiseen on osoitettava riittävät määrärahat, jotta voimme täysimääräisestihyödyntää mm. tuuli- ja biovoimaloiden rakentamisen kasvavat markkinat maa-ilmalla.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 37

Kumppanuudella ja osaamisella tehoa aluekehittämiseen

Aluepolitiikan tavoitteena tulee olla työllisyyden edistäminen maan eri osissa jahyvinvointipalvelujen sekä tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoaminen kaikillekansalaisille asuinpaikasta riippumatta.

Yhteiskunnallinen vastuu aluekehittämisestä on kansallisella tasolla. Varsinaisenaluepolitiikan moottoreina tulee olla alueiden itsensä. Aluekehittämisen onnistu-minen edellyttää alueiden toimijoiden laaja-alaista yhteistyötä ja verkottumista elikumppanuutta. Alueellisen kilpailukyvyn keskeinen tekijä ja elinkeinojen kehit-tämisen avain on osaamisen lisääminen.

Kansalaisten tarvitsemien palvelujen turvaaminen on asetettava hallinnollistenrajojen edelle. Seutukuntien yhteistyön tiivistämistä on edelleen tuettava ja ra-hoitusta kuntaliitosten vauhdittamiseen on lisättävä. Näin voidaan huolehtia pal-veluiden tasosta ja riittävyydestä myös niissä kunnissa, joissa asukasluku onlaskeva. Alueellista kuljetustukea on jatkettava.

Tehostamalla aluepoliittisia toimia ja kannustamalla alueita omaehtoisiin kehitys-hankkeisiin (mm. Kainuu) on turvattava nykyistä tasapainoisempi aluerakenne.EU:n keinovalikoiman lisäksi käyttöön on otettava myös kotimaisia erityistoimia.Lisää monipuolisuutta voidaan saada alueiden taloudellista kasvua tukevalla ko-keilutoiminnalla.On alettava varautua EU:n seuraavaan budjettikauteen vuoden 2006 jälkeen jaunionin itälaajentumisen mahdollisesti aiheuttamiin muutoksiin unionin rakenne-ja koheesiorahastojen toiminnassa. Neuvotteluissa on varmistettava, että johtuenmm. suurista etäisyyksistä, harvasta asutuksesta ja pitkästä itärajasta, Suomi voijatkossakin saada EU-tukia. Niitä on ohjattava myös kaupunkiseuduille tuke-maan työllisyyttä ja estämään syrjäytymistä.

Uusi tietotekniikka mahdollistaa aikaisempaa paremmin toimintojen sijoittamisenmyös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tämä mahdollisuus on asetettava ainaetusijalle, kun valtio tai muut julkisyhteisöt päättävät uusien toimintojensa sijoit-tamisesta.

38 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Suomelle aktiivinen roolikansainvälisessä yhteisössä

EU:sta vahvempi toimija

Ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena on vahva ja toimintakykyinen, koko maan-osaa yhdistävä Euroopan unioni, joka pystyy antamaan nykyistä paljon vah-vemman panoksen aikamme suurten ongelmien ratkaisemiseen. Unionin onoltava avoin sekä demokraattinen ja sen on toiminnallaan ansaittava kansalaistenluottamus. EU:ssa tulee rakentaa kansalaisten Eurooppaa. Unionin tulee keskit-tyä olennaisiin hyvinvointia, työllisyyttä, turvallisuutta ja ympäristöä koskettaviintehtäviin. Sisämarkkinoita sekä talous- ja rahaliittoa on täydennettävä tiivistämälläsosiaalista ja poliittista unionia. Unionille on annettava keinot puuttua haitalliseenverokilpailuun, joka uhkaa kiihtyä EU:n laajentumisen myötä.

EU:lle tulee säätää perustuslaki, johon sisällytetään unionin keskeiset arvot japäämäärät, toimielimet ja päätöksentekovaltuudet ja jonka avulla selkiytetään sitämitkä asiat päätetään paikallisesti ja kansallisesti, ja mitkä taas yhdessä unionintasolla. Perusoikeuskirjasta on tehtävä juridisesti sitova sisällyttämällä se perus-tuslakiin. Perustuslaissa on turvattava unionin laajuiset ay-oikeudet ja vahvistetta-va sosiaalista vuoropuhelua sekä kolmikantamenettelyä unionin kaikilla tasoilla.Perustuslailla on varmistettava myös pienten maiden vaikutusmahdollisuudetpäätöksentekoon ja vahvistettava läheisyysperiaatetta. Määräenemmistöpäätök-siä tulisi lisätä.

EU:n laajentuminen on toteutettava hallitusti. Suurten elintaso- ja palkkaerojentakia asetettuja työvoiman ja maantieliikenteen joustavia siirtymäaikoja on sovel-lettava Suomessa täysimääräisesti, ellei kolmikantaisesti toisin sovita. Työehtojennoudattamisen valvonnan saaminen kuntoon myös käytännössä ja se, etteityömarkkinahäiriöitä esiinny, on ehto siirtymäaikojen mahdolliselle lyhentämisel-le.

Laajentuminen ja sosiaaliturvan koordinaatio EU:ssa vaatii lainsäädäntömuutok-sia eräiden asumisperusteisten etuuksien myöntämiseen (esimerkiksi kotihoidontuki). Etuuksien taso on syytä suhteuttaa työskentely- ja asumisvuosiin Suomes-sa, kuten jo kansaneläkkeiden kohdalla tehtiin Suomen liittyessä unionin jäse-neksi.

Maailmankaupalle reilut pelisäännöt

Globalisaation hallitsemiseksi Suomen on toimittava ILO:n sopimusten mukais-ten ammattiyhdistysoikeuksien ja muiden työelämän perusoikeuksien tunnus-tamiseksi koko maailman tasolla. Ennen kaikkea ne on sisällytettävä maailman-kaupan pelisääntöihin. Ulkomailla toimivien, suomalaisessa määräysvallassa ole-vien yritysten on sitouduttava kunnioittamaan näitä kansainvälisiä perusnormeja.Suomessa ja EU:ssa on varmistettava, että julkisen tuen myöntämisen ehdoksimm. kehitysyhteistyössä ja vientitakuissa asetetaan ihmis- ja työntekijöiden oike-uksien sekä kestävän ympäristökehityksen turvaaminen.

S A K – T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7 39

Yksittäisten yritysten eettiset ohjeet, OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevientoimintaohjeiden noudattaminen ja yhteiskuntavastuun standardien käyttöön-otto yrityksissä ei poista tarvetta sopia sitovista säännöistä kansainvälisen kaupanalalla. Tämä on oltava Suomen keskeisenä neuvottelutavoitteena maailmankau-pan vapauttamista koskevissa WTO -neuvotteluissa. Monet yhtiöt ja hallitukseteivät piittaa ihmisoikeuksista, työoloista tai ympäristöstä, jos niin voidaan lisätävoittoja. Siksi tarvitaan globaaleja pelisääntöjä, joiden noudattamista myös val-votaan.

Vapaa kauppa on Suomen kaltaiselle pienelle maalle suuri etu. ParhaillaanWTO:ssa neuvotellaan palvelukaupan vapauttamisesta (GATS). Valmisteilla ole-vaa sopimusta ei tule käyttää julkisten palvelujen yksityistämisen keinona. Suo-malaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisten palvelujen (opetus-, sosiaali- jaterveys-, sivistys- ja kulttuuripalvelut) rahoitus ja tuottamisen muodot tulee säilyt-tää kansallisessa päätösvallassa. Monikansallisten yritysten ja ylikansallisen pää-oman vallan kasvu sekä globalisaation tulosten epäoikeudenmukainen jakonostaa kuitenkin arvostelua kaupan ja investointien vapauttamista vastaan. Pro-tektionistisiin toimiin turvautuu myös USA, kuten mm. terästulleja koskeva kiistaosoittaa.

Ammattiyhdistys- ja muiden työelämän perusoikeuksien kunnioittamisessa ei olekyse kaupan esteiden luomisesta, vaan ne ovat reilun kaupan edellytys. Normi-en tavoitteena on kannustaa kehitysmaita ja kehitysmaiden yrityksiä luomaanedellytyksiä kestävälle kehitykselle. Lapsi- ja pakkotyövoiman käyttö tai ammatti-yhdistysliikkeen vainoaminen voi tarjota ylikansalliselle pääomalle ja paikalliselleeliitille pikavoittoja, mutta tosiasiassa se vain supistaa kehitysmaiden edellytyksiäirtaantua alikehityksen noidankehästä.

Työntekijöiden järjestäytymisen estäminen hidastaa myös järjestäytyneen kan-salaisyhteiskunnan kehittymistä. Se taas on yksi demokratian ja oikeusvaltionkeskeisiä edellytyksiä. Globalisaation hallitsemiseksi Suomen hallituksen tuleeEU:ssa varmistaa, että unioni niin WTO:ssa kuin omilla kauppasopimuksillaankinedistää taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä, demokratiaaja ihmisoikeuksia, mukaan lukien työntekijöiden perusoikeudet.

40 S A K − T A V O I T T E E T V A A L I K A U D E L L E 2 0 0 3 – 2 0 0 7

Sosiaalinen pääoma Suomen vahvuutena

Suomalaisenkaan yhteiskunnan kestävää kehitystä ei voida rakentaa pelkäntaloudellisen tai kulttuurisen pääoman kasvun varaan. Tarvitaan myös sosiaali-sen pääoman vahvistumista, joka ilmenee keskinäisenä kumppanuutena jaluottamuksena koko yhteiskunnassa. Se edellyttää eri toimijoiden, kuten valtion,kuntien ja yritysten sekä työmarkkinajärjestöjen ja koko kansalaisyhteiskunnanaktiivista vuoropuhelua ja sopimista.

Sosiaalista pääomaa vahvistaa periaate, että kaikki voivat hyötyä yhteisestä me-nestyksestä ja että ketään ei jätetä heitteille. Sosiaaliseen pääomaan kuuluu, ettäristiriidat ratkotaan neuvotellen ja sopimalla ja että noudatetaan yhteisesti laadit-tuja pelisääntöjä, jotka ovat avoimia ja reiluja. Sosiaalisen pääoman vahvistumi-nen lisää turvallisuutta yhteiskunnassa, vähentää rikollisuutta ja pitää korruptionloitolla.

SAK haluaa, että Suomi on maa, jossa palkansaajan on hyvä elää ja jonne tuo-tannon on hyvä sijoittua. Kolmikantainen valmistelu ja päätösmenettely on hyviätuloksia tuottaneen Suomen mallin ydin. Sillä linjalla on jatkettava myös seuraa-valla vaalikaudella.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ryHakaniemenranta 1, PL 157, FIN-00531 Helsinki, puh (09) 77211, fax (09) 7721 447, internet: http://www.sak.fi

Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC rfHagnäskajen 1, PB 157, FIN-00531 Helsingfors, tel (09) 77211, fax (09) 7721 447, internet: http://www.sak.fi

The Central Organisation of Finnish Trade Unions SAKHakaniemenranta 1, P.O. Box157, FIN-00531 Helsinki, phone +358 9 77211, fax +358 9 7721 447, internet: http://www.sak.fi