HyvinvointivaltioOvatko puheet kuolemastani

ennenaikaisia?

Marx-seuran pikkujoulu 4.12.2014Päivi Uljas

Sosiaalisen turvajärjestelmän suhde yhteiskunnan tuotannolliseen malliin

Vanhusten ja lasten hoito, perhekäsitys ja suhtautuminen valtioon ovat vaihdelleet ja vaihtelevat yhteiskunnasta toiseen. Tuhansien vuosien ajan perhe- ja sukuyhteisö sekä kylät ovat huolehtineet itse itsestään. Lapset on koulutettu työskentelemään vanhempien rinnalla. Ajatus siitä, että valtio huolehtii ilmaisesta koulutuksesta, tarjoaa terveydenhuollon jne. on nuori ja utopiaa edelleen maailman kansojen enemmistölle.

Engels pohtii perheen olemusta erilaisissa yhteiskunnissa ja voidaan ajatella, että myös sosiaalisen turvajärjestelmän luonne on yhteydessä tuotannollisen mallin, urbanisoitumisen ym. tekijöiden kanssa.

Yhteiskunnalla voi myös olla joko hyvä, vanhanaikainen tai toimimaton systeemi, koska myös uskonto, asenteet ja kamppailu määrittävät sitä. Olli Kankaalla aiheesta hienoa vertailevaa aineistoa. Braudelin mentaalivankilan käsite

Immanuel Wallerstein Puoliproletaaristen yhteisöjen kilpailuetu mahdollistaa työskentelyn pienemmillä palkoilla. Pienviljely-yhteisön sosiaaliturva suvun ja aputalouden varassa, kansalaismielipiteet ja uskonnolliset arvot tukena.

Silverin ja Arrighin analyysien mukaan valtioiden hegemonian nousun tai laskun taustana ovat muun muassa kulloinkin hegemonisen valtion tuotannollisen mallin vanheneminen, siitä seuraava tuloerojen kasvu ja siitä puolestaan aiheutuvat sosiaaliset ongelmat ja konfliktit, jotka nousevan valtion systeemi kykenee ratkaisemaan aiempaa systeemiä paremmin.

Mutta vuosituhannesta toiseen yksi ominaisuus näyttää yhdistävän useimpia yhteisöjä

Eliitillä näyttäisi olleen vuosituhannesta toiseen taipumus kääntää kansantulo Keskeinen yhteiskunnallinen ilmiö on ristiriita ja konflikti siitä, miten kulloistenkin

resurssien - maan, laitumien, joutometsien, yritystoiminnan, tai kansantulon uusjako toteutetaan.

Ellen Meiksins Wood arvioidessaan sosiaaliturvan ja kapitalismin suhdetta toteaa, että pääoman vastustus sen kasautumista rasittavaa sosiaaliturvaa kohtaan, on eräs monista kapitalismin ratkaisemattomista ristiriidoista.

– Yhteiskunta ei rakennu siten, että viisaat päättäjät ja tutkijat yhdessä pohtivat ja valitsevat parhaista malleista vaan kyse jatkuvasta konfliktista ja kompromissistä.

Konflikti ei toisaalta sopeudu helposti havaittavissa olevaksi yhden luokan eduksi toista vastaan jokapäiväisessä elämässä.

Eliitin lisäksi muutkin haluavat siivunsa ja pyrkivät edistämään asiaansa hallussaan olevilla menetelmillä. Kuka määrittää luokan edut? Pääomavaltainen vientiteollisuus ei kanna huolta kotimaisesta kulutuskysynnästä…

Niinpä yhteiskunnassa päädytään useimmiten sellaisiin kansantulon jakoratkaisuihin, jotka minimitasossaan turvaavat suostumuksen vallassa olevien vallan jatkumiselle ja etuoikeuksille.

Se, mille tasolle ratkaisujen viiva sitten asettuu, kertoo kyseisen hetken yhteiskunnasta, voimasuhteista, mutta myös sen selviytymismahdollisuuksista.

Kenet jätetään, kenellä on yhteiskunnassa vähiten toimintaresursseja?

Puheenvuoron runko

1.Suomalaishistorian käänne noin 1960 alkuvuosina –esittelen lyhyesti, koska pyrin

kuvaamaan siihen sisältyneen vanhan lahoamisen, kansalaistoiminnan ja poliittisen kentän uudelleenrakentumisen. Myös eräänlainen analyysimenetelmä hegemonisen murroksen vaikutuksista yhteiskuntaelämän eri tasoilla Suomessa…

Miksi helsinkiläiset ammattityöläiset vastustivat itselleen edullisinta työttömyysturvamallia?

2Toisen käänteen analysointia 1990-luvulta, NL:n romahdus, vapaakauppa, kapitalistisen

mallin uudet työorganisaatiotMiten kasvanut kansantulo uusjaettiin• Palkat, verot• Kenelle ja mihin rahat riittävät• Se pelottavan tuhoisa 1 prosentti.3.Hyvinvointivaltion legitimiteetti kansalaisten silmissä, poliittinen

äänestäminen/palkkatyöläistyminen ja EVA:n näkemykset, homo wellfarius eli kansalaisyhteiskunnan merkitys, puolustajat ja ongelmat. Kuoleeko hyvinvointivaltio?

Vanha hegemonia 1920-1960 Suostumus ja pakotus vanhassa systeemissä

Ei vuoden 1918 jälkeen sosialismia, mutta kylläkin iso korjausliikeVenäjän halvasta viljasta viljatulleihin

Maannälän osittainen tyydyttäminen torpparivapautuksella Pienviljelykseen perustuva ruokaomavaraisuus

Lasten ja suvun rooli, energiaomavaraisuus, peruna ja sikaPuunjalostusteollisuuden kilpailukykyä palveleva aputaloudella

varustettu alipalkattu työvoima • Kahdeksantuntinen työpäivä• Progressiivinen verotus ja budjettilait• Koululait• Kunnallinen äänioikeusLapuanliike, vasemmistolait ja ay-liikkeen diskriminointi

3 %15 %

18 %

34 %

30 %Kaikki ostettiin

Mökkiläisyys ilman eläimiä

Mökkiläisyys eläimillä

Omavarainen

Puoliproletaarisen elämänmuodon kartta

Kyselytutkimus 850 pääkaupunkiseudun rakennus- ja elintarvikealan eläkeläisen lapsuuden oloista. (2007-2008)

Pienviljelyvaltion sosiaalipoliittinen linjaus

Asustuskomiteoiden mietinnössä 1943 todettiin, että sotaleskelle ja orvoille lapsineen pitää antaa maata raivattavaksi:

”Monet ovat sodassa menettäneet perheen huoltajan, työkykynsä, jopa jotkut lapset vanhempansakin. Näidenkin henkilöiden tulevaisuus on turvattava”

Yhteiskunta ei koskaan pysty antamaan rahallisesti niin paljon avustusta, että se turvaisi kohtuullisen toimeentulon eikä ”tällainen avustamisen muoto sitä paitsi yhteiskunnallisista syistä ole soveliaskaan”.

”…monta kertaa on jouduttu havaitsemaan, ettei maaseudulla perheen huoltajan kuolema ole niin ratkaiseva kuin muissa yhteiskuntaluokissa, koska maata viljelevällä perheellä on toimeentulonsa perustana viljelmä. Perhe voi jatkaa työtänsä vaikkakin perheen pää on poistunut elävien joukosta…Mainittakoon ainoastaan, että leski ja lapset voivat kykyjensä mukaan osallistua vaikkapa pienenkin tilan hoitoon siitä puhumattakaan, että lapsien varttuessa heidän työkykynsä kasvaa.”

Yövartijavaltion verolinjaus vuodelta 1956

• Vuoden 1956 Helsingin Sanomat

• ”…pyritään eräiden ryhmien kannettavaksi sälyttämään menoja, jotka aiheutuvat toisten ryhmien suosimisesta. Tähän sisältyy selvästi pyrkimys eri yhteiskuntaryhmien tulojen ja varallisuuden tasaamiseen verotuksen avulla.

• Sillä tavoin on loitonnuttu verotuksen alkuperäisestä tarkoituksesta, joka oli valtionhallinnon välittömien kustannusten peittämiseen tarvittavien varojen hankinta.”

Vanha systeemi rapautui 1950 luvun alkuvuosina

Pienviljelytilojen kannattavuus jäi heikoksi, eivätkä ne kyenneet rationalisoimaan ja koneistamaan toimintaansa varakkaampien tilojen vauhdissa.

Pienten tilojen viljelijöille välttämättömät sivuansiot heikkenivät sekä asutustoiminnan hiipumisen myötä että puun korjuun rationalisoinnin vuoksi. Kun asutustoiminnan uudet kylät, tiet, koulut, postit, navetat ja talot oli rakennettu, ei kirvesmiehille ja muurareille ollut enää paljonkaan töitä etenkään maan itäisillä ja pohjoisilla alueilla.

Metsäteollisuus ei enää myöskään tarvinnut entisessä määrin pientilojen työpanosta. Työttömyys lisääntyi.

Elintarvikkeiden omavaraisuus oli saavutettu, ja karjatalouden tuotannossa oli jo ylijäämää.

Pienviljelyksen järkevyyttä alettiin kyseenalaistaa sekä tutkijoiden että poliitikkojen piirissä ja tilanne synnytti kaikkien puolueiden sisällä ristiriitoja.

Maatalouskomitean mietintö vuodelta 1962 raportoi, että vuosina 1945–1961 oli raivattu 313 000 hehtaaria uutta peltoalaa. Vuoden 1970 kulutustarve voitaisiin tyydyttää noin 350 000 hehtaaria nykyistä pienemmällä peltoalalla.” Koko sodanjälkeinen valtaisa pellonraivaus oli osoittautumassa turhaksi.

Vanha sosiaalipolitiikka ei näyttäytynyt oikeudenmukaiselta kaupunkityöläisten mielestä.

Heidän lapsilukunsa oli vähäisempi kuin maaseudulla ja lapsilisien merkitys oli pienempi.

Subventiot, joilla ruoan hintaa alennettiin, estivät indeksin laukeamisen ja palkankorotukset.

Subventiot rahoitettiin verovaroilla, jotka kohdistuivat paremmin palkattuun työväkeen, koska maaseudun mökkiläisiltä tai uusilta rintamamiestiloilta oli vaikea nyhtää yhtään mitään.

Heidän oli edelleen palkastaan säästettävä mahdollisen sairauden ja pahan päivän varalle, koska myöhemmin säädettävästä työttömyysvakuutuksesta, sairausvakuutuksesta tai työeläkkeestä ei vielä ollut tietoa.

Osa joutui edelleen elättämään myös omia vanhempiaan. Heidän oli maksettava vuokraa tai ainakin isompia asumiskuluja, osa pyrki jo

kouluttamaan lapsiaan oppikouluissa ja niiden lukukausimaksut olivat korkeita.

Yhteiskuntarakenteen muuttuessa vanha lähinnä mökkiläiselämälle suunnattu tukipolitiikka ei auttanut sitä kasvavaa väestöosaa, joka eli pelkästään palkkatyönsä varassa.

Sosialidemokraattisen puolueen hajaannus mm. liittyi tämän ongelman ratkaisemattomuuteen

Hullut vuodet

0102030405060708090

1860

1867

1874

1881

1888

1895

1902

1909

1916

1923

1930

1937

1944

1951

1958

1965

1972

1979

1986

1993

2000

2007

ALKUTUOTANNON TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

JALOSTUKSEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

PALVELUJEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

Vuosien 1950–1960 välisenä aikana maa- ja metsätaloudesta sekä maatilataloudesta poistui runsaat 500 000 ihmistä Suomessa; heistä avustavia perheenjäseniä (lähinnä perheen nuoria) oli yli 300 000.

Alle viiden hehtaarin tiloilta avustavien perheenjäsenten määrä väheni yli 40 ja alle kahden hehtaarin tiloilta yli 60 prosenttia.

Ajattelitteko itse nuorena, että teidän velvollisuutenne oli tukea vanhempianne ja sisaruksianne taloudellisesti 63 prosenttia elintarvike- ja rakennusalan eläkeläisistä vastasi kyllä (Kyselytutkimus)

Mielenosoitusten järjestäjinä olivat pääkaupunkiseudun rakennus- metalli- ja elintarvikealojen ammattiosastojen yhteiselimet.

Pääkaupunkiseudun rakennus- ja elintarvikealan eläkeläiskyselyyn vastanneista vajaa syntyperäisiä helsinkiläisiä 7-8 prosenttia.

•Oliko lasten tekemä työ tärkeää perheenne taloudelle

•Kyllä vastasi 85 prosenttia elintarvike- ja rakennusalan eläkeläisistä

20

25

30

35

40

45

50

1945

1947

1949

1951

1953

1955

1957

1959

1961

1963

1965

1967

1969

ALKUTUOTANNON TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

JALOSTUKSEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

PALVELUJEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

Lapsilisien jarrutuskeskustelu 1957

Yleislakko

Hinnankorotukset ja lapsilisien leikkaukset 1957-1958

Välikysymysmielenosoitukset 1958Vasemmistoenemmistö 1958-1962

Vasemmistoenemmistö 1966-1970

20

25

30

35

40

45

50

1945

1947

1949

1951

1953

1955

1957

1959

1961

1963

1965

1967

1969

ALKUTUOTANNON TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

JALOSTUKSEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

PALVELUJEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

Työttömyysturva uudistuu

Kolmas lomaviikko

Työeläkejärjestelmä

SairausvakuutusTyöajanlyhennys

Sosiaalivakuutusjärjestelmä uusiutui ja muuttui palkkatyöläisiä suosivaksi

20

25

30

35

40

45

50

1945

1947

1949

1951

1953

1955

1957

1959

1961

1963

1965

1967

1969

ALKUTUOTANNON TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

JALOSTUKSEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

PALVELUJEN TYÖLLISYYSOSUUS TYÖLLISYYS PROS

Maalaisliitto hajoaa

Kekkosesta presidentti 1956

SDP hajoaa

Honka liitto

Kekkosesta presidentti 1962

Kansanpuolueet hajoavat

Kokoomuksessa hajontaa

Yöpakkashallitus

Valtavien skandaalien, oikeudenkäyntien ja puoluehajaannusten jälkeen syntyi uusi tasapaino.

Useimpien puolueiden sisällä hyvinvointivaltioiden kannattajat voittivat noin vuoteen 1966 mennessä, ja oikeistosiipi kärsi vakavia tappioita.

”Oman onnensa seppä” – omavaraistalouden ideologia?

Itse jäin pohtimaan valtion merkityksen muuttumista tilanteessa, jossa entinen puolittainen omavaraiselämä käy mahdottomaksi. Prosessi on ollut käynnissä maailmanmittaisesti historiallisesti vasta pari sataa vuotta ja kaikkialla joudutaan ratkomaan samoja ongelmia.

Perheen tarjoama sosiaaliturva ei enää riitä, liikenne, sairaanhoito tai esimerkiksi tietoyhteiskunta vaativat jatkuvasti monimutkaisempia järjestelmiä ja yhteiskunnan uuden infrastruktuurin pyörittäminen vaatii yhä korkeatasoisempaa koulutusta. Systeemi on kalliimpi ja vaikeammin hoidettava.

Kaupungistuneen yhteiskunnan järjestämisen ja rahoittamisen malleista väitellään ja taistellaan joka puolella maapalloa. Kansalliset traditiot ja visiot vaihtelevat ja historiallinen tietoisuus muuttuu hitaasti.

Puoliproletaaristen yhteisöjen matala palkkataso ja nopea kasvu luovat kilpailutilannetta ja saattavat harhauttaa luulemaan tulevaisuutta sellaiseksi, mikä oli meidän menneisyyttämme vielä 50-60 vuotta sitten.

 

Määrittelen hyvinvointivaltiota alituisessa muutoksessa olevana järjestelmänä, jossa jokaisen ratkaisun rahoitus on alituisen konfliktin kohde.

Valtio vastaa ja huolehtii luotettavasta infrastruktuurista Valtio osallistuu kansantulon uusjakoon tasoittavalla tavalla Valtio joko järjestää tai valvoo säädeltyä tai takaamaansa sosiaalivakuutusta valtio joko järjestää tai takaa kaikille hyvän koulutuksenValtio tarjoaa kohtuullisen turvaverkon ihmisten vaikeiden hetkien kohdalle jaValtio mahdollistaa eri sukupuolille tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua

yhteiskunnalliseen elämään ja työhön järjestämällä lasten päivähoidon

Supistukset ja tulonjaon muutokset eivät ole samanlaisia vitsauksia tai mahdollisen jumalan rangaistuksia kuin heinäsirkat, rajumyrskyt tai suuri kuivuus.

Päätöksenteko on ns. demokraattistaPalkkaratkaisut päätetään työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvotteluissa.Veroratkaisut päätetään eduskunnassaKunnan talouden käyttö päätetään kunnallisissa elimissäAsunto-osakeyhtiöissä on yhtiökokouksetMaidon ja lihantuottajilla on omat osuuskuntansa40 prosenttia kaupasta kuuluu yhteisesti omistetulle osuuskaupalle

Kaikkien näiden johdossa olevat henkilöt ovat demokraattisesti tapahtuneen seulonnan tuloksena valittu tehtäviinsä

Jouko Kajanoja ”Hyvän kehä”

KESKIARVOINA TARKASTELTUNA SUOMI ON PÄRJÄNNYT HYVIN (Juho Saari)

12/09/14Hyvinvointivaltion tulevaisuus

Prosperity Index (2009)

Competitiveness Index (2010)

Sustainable society index (2010)

Newsweek Index (2010)

SUOMI Sveitsi Sveitsi SUOMISveitsi Ruotsi Ruotsi SveitsiRuotsi Singapore Itävalta RuotsiTanska Yhdysvallat Norja AustraliaNorja Saksa SUOMI LuxembourgAustralia Japani Latvia NorjaKanada SUOMI Uusi-Seelanti KanadaAlankomaat Alankomaat Slovenia AlankomaatYhdysvallat Tanska Luxembourg JapaniUusi-Seelanti Kanada Tanska TanskaIrlanti Hong Kong Viro YhdysvallatIso-Britannia Iso-Britannia Saksa SaksaBelgia Taiwan Valko-Venäjä Uusi-SeelantiSaksa Norja Unkari Iso-BritanniaItävalta Ranska Ranska Etelä-Korea104 139 151 100

Historiallinen voittaja

POHJOIS-MAAT - MAAILMAN

PARAS KOLKKA!Olli Kangas

• 1. NOR• 2.SWE• 3.DEN• 4. SWI• 5. FIN• 6.AUT• 7. JAP• 8. CAN• 9. AUS• 10. IRE• 11. NL• 12. USA• 13. FRA• 14.BEL• 15. NZL• 16. ITA• 17. GER• 18. UK

”… Puheet lamasta ovat johtaneet suuren yleisön ajatukset jossakin edessäpäin odottavaan suureen suhdannenousuun joka 60-luvun lihavien vuosien tapaan jakaisi ympärilleen vaurautta ja hyvinvointia. On kuitenkin välttämätöntä todeta ettei edessä ole mitään suhdannenousua: siitä puhuvat tiedossa olevat tosiasiat omaa kylmää kieltään.” (Ministeri Aarne Berner 1977)

… on syytä muistaa, että meillä ei ole nyt eikä tulevaisuudessakaan kansantaloudellisia mahdollisuuksia lisätä sosiaalimenojen osuutta kansantulosta vaan pikemminkin päinvastoin.” (HS 1957)

Joko tuoni korjaa omansa?Taivas

putoaa

Maamme köyhä, siksi jää, eikä ole varaa nykyisenkaltaiseen hyvinvointiin… (Goldman Sachs)

Efta-sopimus ja samat tulliedut SEV-maille

Suomi liittyy Euroopan Unioniin

Euro ja EMU

Sosialistinen maailmanleiri romahtaa

Työntuottavuus ja työajan lyhentäminen

Työn tuottavuus 1926=100

100

1000

10000

1860 1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010

230 %

670 %

1183 %

8-tuntinen työpäivä 1917

Asteittainen siirtyminen 40-tuntiseen työviikkoon 1965-1970

Kolmas lomaviikko 1960

Huomaa, että kuviossa logaritminen taulukko. Vuonna 1987 prosentti oli 670, vuonna 2013 se oli 1183

Talviloma ja neljäs lomaviikko 1970 –luku.

Pekkaset 1980-luvun loppu

Edellisen vapaakauppavaiheen opetukset ja maahanmuuttovastaisuus

Vuodet 1870–1913 olivat nopean globalisaation aikaa: pääoma, tavarat ja työvoima liikkuivat yli kansallisten rajojen ennätyksellisen suuressa määrin, ja kauppa kasvoi voimakkaasti nopeasti laskevien kuljetuskustannusten vuoksi..

Euroopasta muutti noin 60 miljoonaa ihmistä pois vuoden 1820 jälkeen, heistä kolme viidesosaa Yhdysvaltoihin. Työvoimaa vastaanottavien maiden työvoima lisääntyi 40 prosentilla. Suurella muuttoaallolla oli ratkaisevaa merkitystä sekä työvoimaa luovuttavien maiden että vastaanottavien maiden palkkatasoon.

Argentiinassa palkat laskivat 21 prosenttia, Australiassa 15, Kanadassa 16 ja Yhdysvalloissa 8 prosenttia.

Taloushistorioitsijat Kevin H. O`Rourke ja Jeffrey G. Williamsson varoittivat jo vuonna 1999 ilmestyneessä tutkimuksessaan The Globalization and History niistä ongelmista, joita edellisen vapaakauppavaiheen työvoiman, tavaran ja pääomien vapaa liikkuvuus aiheutti. Maailmansotien välisenä aikana palattiin tullien suojaamaan kauppapolitiikkaan. Kansainväliset pääomamarkkinat romahtivat, ja massamuutto loppui tai ainakin hidastui huomattavasti

Maahanmuuttoon suuttuneet kansalaiset ja heidän liikehdintänsä painostivat poliitikot säätämään esimerkiksi Yhdysvalloissa maahanmuuttorajoitukset. Aiheesta USA:ssa laajaa tutkimusaineistoa. .

Myös Karl Polanyi, Suuri Murros

Suomen liittyminen Euroopan Unioniin

Valmistautuminen EU:n toteutettiin suuren laman varjossa. Tilanne ajoittui NL:n kaatumiseen, työnantajien keskusliitto esitti saatanalliset säkeet.

Uudet työorganisaatiomuodot löivät läpi: Ulkoistamiset ja kilpailuttaminen ja pakkoyrittäjyys ovat tuhonnut monien alojen palkkojen ja työehtojen tason. Uusia työorganisaatiomuotoja ovat mm. työvoiman vuokrausyritykset, joihin ay-liike ei ole osannut/halunnut vastata.

Suomessa vaaditaan maahanmuuttoa, mutta ay-liike ei ole onnistunut estämään työvoiman liikatarjonnan tuottamia ongelmia:

Työntuottavuuden kasvuun ei ole vastattu työajan lyhennyksillä, Harmaa talous etenkin rakennuksilla ja monilla palvelualoilla on

tuhonnut pienyrityksiä ja heikentänyt alan työntekijöiden palkka- ja työsuhde-etuja

Työttömyys on lisääntynytLuottamus yhteiseen toimintaan ja työväenliikkeeseen on vähentynyt

ja maahanmuuttovastaisuus kasvanut.

Kuviossa työntuottavuuden kasvuprosentti vuosina 1987-1999. Vuonna 1926 on 100

600

700

800

900

1000

1100

1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000

Ahon hallitus 1991

Työnantajajärjestön mukaan palkoista ja työajoista sopiminen tuli siirtää työpaikkatasolle STK vaati sopimusta, joilla palkkoja alennetaan 5 prosenttia, poistetaan lomarahat ja pidennetään vuosityöaikaa 50 tunnilla ilman palkkakompensaatiota.

Ahon hallitus ilmoitti "säästöjen" tarkoittavan mm. työttömyys-, sairaus- ja toimeentuloturvan leikkauksia sekä työttömyyskassajärjes-telmän heikentämistä.

Keväällä (1992) leikkauslistalla lastenhoito, terveyspalvelut, vanhushuolto ja koulutus.

Uusi Lipposen hallitus esitti keväällä 1996 uusia heikennyksiä.

SAK järjesti lokakuussa 1991 mielenosoituspäivän työllisyyden puolesta. Senaatintorin joukkokokoukseen osallistui yli 30 000 henkeä eri puolilta maata.

SAK:n valtuusto julisti toimintapäivän. Mielenosoituslakkoihin osallistui noin 350 000 työläistä.

Syksyllä 1992 SAK julisti maan historian suurimman yleislakon alkavan 26.11.1992 ellei hallitus peräänny. Lakko peruttiin, kun hallitus perui esityksensä leikata puoli miljardia markkaa työttömyysturvasta ja muutamia muitakin ns. säästölakeja.

SAK ja STTK uhkasivat vientiteollisuuden lakoilla, jotka laajenisivat yleislakoksi 24.5.1993.Hallitus lupasi taas olla puuttumatta laeilla työehtosopimusten yleissitovuuteen

Työttömien Murrostorstai eduskuntatalolla 13.11.1993. Seurauksena oli hallituksen jonkinasteinen rauhoittuminen

Keväällä 1996. SAK ja STTK uhkasivat taas yleislakolla. Ansiosidonnaisen turvan taso ja kesto jätettiin entiselleen, mutta nuorten, iäkkäiden ja pitkään työttömäksi pakotettujen turvaa

heikennettiin.

Suuri Hyökkäys 1990 luvulla

Supistusten seurauksia 19911990-luvun alussa paljon yleislakkouhkauksia ja liikehdintää. Työehtosopimusten yleissitovuus

säilytettiin, mutta paljon myös menetettiin kompromisseissa. STK joutui tyytymään konsensukseen ja hitaaseen huononnusten malliin, tuli Lipposen hallitus, jossa Vasemmistoliitto mukana. Konsensus toteutti osan STK:n vaatimuksista.

Miten demokratia saadaan suostumaan supistuksiin ja tulonsiirtoihin rikkaille:

Rakennettu tai todellinen kriisi / rakennetut rahapulat esim. Helsinki tai vuoden 1953 Suomen Pankin ohjesääntö

Paljon monimutkaisia ja vaikeasti hahmottuvia tulonsiirtoja työnantajille ja maksuja rikkailta muille:

• Valtiolta tehtäviä kunnille – yritykset tai pääoma eivät maksa kunnallisveroa, kuntapalveluiden rahoitukseen ei edes progressiota

• Verotuksen painopistettä kulutusveroihin, regressiivinen vero• Ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle, työnantajien maksuosuus pois,

sosiaalitoimisto maksajaksi• Työttömyysturvan muut heikennykset vähentävät työnantajakuluja• Varallisuusveron poisto• Työnantajien kelamaksun poisto• Kunnalliset supistukset• Ym… Demokraattisesti valituille päättäjille jää vapaus päättää, mistä

supistetaan, koska ”rahaa ei ole”.

05

101520253035404550

1948

1951

1954

1957

1960

1963

1966

1969

1972

1975

1978

1981

1984

1987

1990

1993

1996

1999

2002

2005

2008

Progressiivisen tuloveron osuus kaikista henkilöveroista

Eriytettyyn tuloverojärjestelmään siirtyminen tapahtui vuonna 1993. Sen mukaan yrityksiä ja kaikkia pääomatuloja alettiin verottaa 25 prosentin tasaverolla ja osingoille säädettiin verohyvitys. Näin pääomatuloja alettiin verottaa selvästi kevyemmin kuin työtuloja. Kuvio perustuu Juhani Turkkilan väitöskirjaan.

Onko hyvän kehä alkanut pyöriä taaksepäin?

Juho Saari melko laajan aineistonsa pohjalta miettii, että ihmiset alkavat menettää uskonsa hyvinvointivaltioon,

Jouko Kajanoja epäilee, ettei kehä enää pyöriWiderin tutkimusten mukaan aiemmin suomalaisten vähäistä kiinnostusta

omaisuutta kohtaa selitti antelias sosiaaliturva, nyt radikaali murros. OP tutkimuksen mukaan pari vuotta sitten 25 prosenttia vastaajista, nyt 40 prosenttia katsoo tärkeäksi hankkia omaisuutta pahan päivän varalle.

Monet nuoret eivät oleta saavansa eläkettäYksityisvakuutusten ja yksityisten eläkkeiden määrä kasvussaKaikki tämä lisää eriarvoisuutta, hyvätuloiset eivät ehkä kiinnostu yhteisestä

sosiaalivakuutuksesta, kun alkavat varautua oman elämäntilanteensa heikkenemiseen.

Köyhyys, syrjäytyneisyys, yksinäisyys, leipäjonot, köyhyyden periytyminen lisääntyvät

Pitkään kestänyt lama ja epävarmuus tulevaisuudesta syövät luottamusta yhteiseen

Se vaarallinen yksi prosentti(Olli Savela)

Plutokratia

How Money Corrupts Our Politics and Culture Cowen, Tyler; Mallaby, Sebastian; Fukuyama, Francis; Reich, Robert; Kurth, James; Mead, Walter Russell (2012-10-04). Plutocracy & Democracy: (Kindle Locations 89-96). The American Interest. Kindle Edition.

• Plutokratialla tarkoitamme sellaista enemmän tai vähemmän systemaattista poliittisten ja taloudellisten prosessien manipulointia, jonka avulla varakkaiden omaisuus on suojeltu ja laajenee muiden yhteiskunnan jäsenten kustannuksella. Kirjassa esitellään viittä eri mekanismia, jolla tätä toteutetaan:

1. Suojellaan lainsäädännöllä teollisuuden etuja veronmaksajilta eikä säädellä tuottavaa yritystoimintaa

2. Manipuloidaan verolainsäädäntöä rikkaiden hyväksi. 3. Vaikutetaan ja manipuloidaan poliittisia henkilövalintoja4. Vahvistetaan lobbaamiselle täydellinen vapaus, ja sillä mahdollistetaan laaja

vaikuttaminen5. Turvataan suurille toimijoille leijonan osuus julkisista hankinnoista ja tuotetaan

rajoituksia paikallisille kilpailijoille

Plutokratian vaarat - ”Rikkaat aloittivat luokkataistelun ja he ovat voittaneet sen”

Tavattoman monet USA:n radikaalit arvioivat, ettei valtavasti rikastuneen yhden promillen valtaa kyetä enää kampeamaan. Heidän arvionsa mukaan mielettömiin painunut lobbariverkosto ja valtavat taloudelliset ja poliittiset voimavarat estävät todellisen muutoksen mahdollisuuden. ”Rikkaat aloittivat luokkataistelun ja he ovat voittaneet sen”, arvioi Susan George.

Meilläkin tämä vaarallinen yksi prosentti on vahvistunut taloudellisesti ja poliittisesti, käyttää monella eri tavalla vaikutusvaltaa: mm. taitavasti toteutettu verotuksen painopisteen siirto pois varakkaimmilta

Kaksoispalkkauksen avulla rakennettu eliitti, eläkeyhtiöt ym. Ylikorkeat ylimpien virkamiesten palkat, plutokratian jäsenet tukevat ja palkitsevat toisiaan

Kansalaisjärjestöjen, ay-liikkeen ja valtion ja kuntien johtoporras osallistuu ja samaistuu yhteistä elitististä kulttuuria vahvistavalla tavalla vaikkapa vain armeijan yhteisiin maapuolustuskursseihin ja moniin muihin eliitin yhteishenkeä nostattaviin tilaisuuksiin.

Plutokrtian etuja ajaa koko median, koulutuksen, tutkimuksen, asiantuntijoiden, ja ajatushautomoiden ideologinen apparaatti

Irtisanomiset pitävät toimittajia kurissa, säätiöiden apurahoja ei myönnetä väärään tutkimukseen, taiteen, urheilun ja tapahtumien sponsoroinnista saattaa päättää yritysten viestintäpäälliköt.

Plutokratian ääreispesäkkeet ulottuvat myös kansalaisyhteiskunnan sisälle – Wallersteinin huoli oli, että demokratian suurin vaara on, ettei valtaapitävien tarvitse ostaa myönnytyksillä koko kansaa, riittää kun ostaa liikehdinnän vetäjät.

Hyvinvointivaltion säilymisen puolesta puhuvat monet seikat

EVA:n tutkimukset: vuoden 2013 tutkimuksen mukaan 80 prosenttia suomalaisista katsoi, että hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen ja toisaalta vain 20 prosenttia arvioi, että markkinatalous toimii Suomessa hyvin ja kaikkien parhaaksi. ”Reilut kaksi kolmasosaa vastaajista (68 %) on sitä mieltä, että taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo maassamme on kasvanut liian suureksi. Vain kuudesosa (17 %) on asiasta eri mieltä. Suomalaisten toleranssi tuloeroille onkin ilmeisen alhainen”, todetaan EVA:n vuoden 2014 tutkimuksessa.

Uusliberalismin huonot kokemukset USA:sta, Silicon Valley:n kustannustaso ja suomalaisten tietämys, kun matkustavat ja lukevat kirjallisuutta. Riku Rantalan ym. valistus hyvin modernia agitaatiota.

Vastarinnan ja kansalaisliikkeiden luvattu maa, kymmeniä tuhansia ay-aktiiveja, kunnallisaktiiveja, lasten vanhempia, urheiluseurojen toimijoita, liikenne- ja ympäristöaktiiveja, ihmisiä, jotka puolustavat kouluja, tarhoja, vanhusten hoitoa, vammaisia, käyttävät mediaa hyväkseen, soittavat ja postaavat vastalauseita.

Radikalismi on palaamassa takaisin talouskysymysten ymmärtämiseen ja tulonjakokysymyksiin kadottuaan joskus hyvinvointivaltion kulta-aikana enemmän muihin asioihin.

Kansainväliset esimerkit ja tutkimukset osoittavat yhä selkeämmin uusliberalismin talousmallin epäonnistumista ja tieteellisen näytön puutetta.

Oman tutkimukseni mukaan, on tärkeätä kysyä, mitä ihmiset haluavat, mihin he uskovat ja minkä puolesta he ovat valmiit toimimaan. Ennustaminen on vaikeata.

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

Alkutuotannon työllisyysosuus prosenttia Muu kuin alkutuotanto

Työväenliikkeen perustamisen ensimmäisinä vuosina yli sata vuotta sitten, työläisiä oli vähän, ja vaatimukset esimerkiksi eläkkeistä, työttömyysturvasta tai sairausvakuutuksesta, vaikuttivat täydellisen utopiselta. Nyt väestön valtaosan edut ovat kiinnittyneet näiden kysymysten hoitamiseen. Juuri kukaan ei selviäisi ilman julkista koulutusta, terveydenhoitoa, työttömyysturvaa, eläkkeitä tai viimekätistä toimeentuloturvaa.

Proletarisoituva palvelusektoriBeverly Silver

Kysymyksiä herättävä kuvio I

Jalostuksen ja palveluiden työllistämisosuus sekä vasemmiston ja oikeiston vaalikanntus Suomessa

vuosina 1951 -2011

20

30

40

50

60

70

80

1951

1954

1958

1962

1966

1970

1972

1975

1979

1983

1987

1991

1995

1999

2003

2007

2011

Vasemmisto Jalostus Oikeisto Palvelu

1. Kertooko tämä kuvio deterministisen tulevaisuuden, jossa lisääntyvä palvelusektori lisää entistä oikeistolaisempaa äänestystä ja politiikkaa?

2. Vai pakottavatko oikeistolaisten puolueiden hyvinvointivaltiota tarvitsevat kannattajat puolueidensa johtoa edistämään kannattajiensa etujen mukaisia ratkaisuja

3. Vai toimisiko vuosien 1991-1995 välinen ay-toiminta supistuksia vastaan esimerkkinä

4. Syntyykö jotain uutta. Kuten Podemos Espanja, Kreikan vasemmisto?

Vasemmistopuolueiden kannatuksesta vielä puolet maaseudun pientiloilta ja mökkiläisiltä 1950-luvulla.

…lisää kysymyksiä

Jalostuksen ja palveluiden työllistämisosuus sekä vasemmiston ja oikeiston vaalikanntus Suomessa

vuosina 1951 -2011

20

30

40

50

60

70

80

1951

1954

1958

1962

1966

1970

1972

1975

1979

1983

1987

1991

1995

1999

2003

2007

2011

Vasemmisto Jalostus Oikeisto Palvelu

5. Proletarisoituvan toimihenkilösektorin radikalisoitumisilmiöt tuottaneet vahvaa vastakkainasettelua.

6. Onko sosiaaliturvajärjestelmässä sellaisia syrjiviä osia, jotka ajavat joitain ryhmiä oikeistoon kuten yrittäjät. Antaako oikeiston talouspolitiikka todellisesti tai propagandistisesti palvelusektorille?

7. Heikentääkö lisääntynyt vauraus solidaarisuutta muita kohtaan? Ns. jälkiteollisten maiden tilanne yleensä?

8. Palvelusektori piilottaa todellisuuden, koska skaala on niin laaja ulkoistetusta siivoojasta ylivaltiosihteeriin. Tarvittaisiin eriytyneempää kuviota palvelusektorin sisältä.

Ei pitäisi palata menneisyyteen

Suomalaisen maatalousvaltaisen vanhan maailman oikeiston talous- ja sosiaalipoliittinen ohjelma:

Valtiontaloutta on supistettava omaiset hoitakoot toisensa. Sosiaaliturva rapauttaa kansan moraalisesti. Työnantajat ja työntekijät sopikoot palkat keskenään, liittoja ei tarvita. (1920-2014).

Tämä linja on monesti johtanut taloudellisiin katastrofeihin ja mitä monimutkaisemmaksi yhteiskunta käy, sitä tuhoisampaa tämä on.

Koska:Paluuta romantiikkojen kyläyhteisölliseen ”idylliin” ei ole, vaan

valitsemme tulevaisuutta pikemminkin sellaisista vaihtoehdoista, että valvooko turvallisuutta verovaroilla palkattu poliisi, turvabisnes ja aseistetut suojelurahaa keräävät rikollis- ja huumekauppiaiden moottoripyöräjengit.

Mielestäni modernin yhteiskunnan tulevaisuuden tärkein kysymys on, saadaanko moninkertaistuneesta kansantulosta riittävä osuus käytettäväksi koulutuksen, sosiaaliturvan ja infrastruktuurin hyödyksi, koska muutoin nykyaikainen yhteiskunta ja sen rakenteet rapautuvat.

Tulevaisuus on avoin

• Aiempia käänteitä 1960 tai 1990 ei juuri osattu ennakoida

• Vielä 1957 koko taloudellinen ja poliittinen eliitti kannatti sosiaaliturvan ja valtiontalouden supistamista

• Euron, kansainvälisen tilanteen, ilmastokriisin jne. seurauksina tulevaisuus on muuttunut entistäkin ennakoimattomaksi: mutta esitän muutaman ongelman ja pari skenaariota/poliittista visiota

Kenen etuja, kenen agendalla?

Luokkapohja perinteisellä tavalla ja/taiUrbanisoituneen palkkatyöläisyhteiskunnan jäsenten yhteiset edut ja sitoutuminen

hyvinvointivaltioon, kaikkien perheissä tai suvuissa lapsia, vanhuksia, koululaisia sairaita ja useimmiten myös työttömiä. Oikeus suomalaisen hyvinvointivaltion etuihin alkaa olla suurin taloudellinen omaisuus.

Vuorotyöhön pakotetut halvemman asumistason alueiden duunareiden autontarve vrt. vihreiden Helsingissä asuvien ja työskentelevien toimihenkilöiden kokemusmaailma ja asenteet.

Suhtautuminen maahanmuuttoon eri sosiaaliryhmien keskuudessa/ humanismi ja kansainvälisyys / ay-liikkeen voimattomuus ja tulonjaon muutokset, köyhien köyhtyminen

Kuka määrittää vasemmiston agendan, Sailas, köyhän kunnan virkamies, rakennusurakoitsija Kainuusta vai opiskelija tai taiteilija Kalliosta?

Hyvin hyljätyt pitkäaikaistyöttömät ja köyhät, syrjäytyneet, rasismia kokevat maahanmuuttajat.

Oikeiston eri osastot kykenevät pelaamaan ja peluuttamaan näillä tasoilla tavattoman taitavasti

Yhteinen missio?1959 käänteessä aivan ratkaisevan tärkeä oli yhteiskunnan vähäosaisimpien

ryhmien keskinäinen solidaarisuus ja yhteinen suuntautuminen valtiollisen sosiaalivakuutuksen luomiseen. Missio oli vanhan työväenliikkeen perua ja yhdisti kummatkin kaikki vasemmistopuolueet ja ay-liikkeen.

Yhteinen missio – vasemmistoa jakaa 1. Kysymys kansainvälisestä/ kansallisesta / EU tai rahaliittoEU:n kehittäminen federalistiseen suuntaan – vai eiAina Suomen johtajat, eli kolmatta kertaa Saksan rinnalla... Kysymys

Suomen kansainvälisestä asemasta, nyt pakotteet ja euro, isäntämaasopimus, Venäjä

2. Talous- ja sosiaalipolitiikka: Sailaksen ja Vartiaisen linjan tuki, eli onko valtiontalouden supistamispolitiikka viisasta maltillista vasemmistopolitiikkaa?

Ääneen lausumaton ajatus: olisiko viisasta kilpailla nykyistä matalimmilla palkoilla ja/tai onko se ekologista?

Sosiaaliturva/Perustulo ja muut mallit3. Strategian kysymys. Myös kansallisella tasolla samoissa

pöydissä istuminen, eli ikuinen ristiriita:Pienemmän pahan politiikka auttaa köyhimpiä ja kompromissit ja

konsensus hidastavat oikeiston tavoitteiden etenemistä, eli rohkeutta kantaa vastuuta ja tehdä kipeitä päätöksiä tai:

Vasemmisto on muuttunut plutogarkian työkaluksi, kun se on mukana purkamassa hyvinvointivaltiota ja näin osoittaa, ettei ole vaihtoehtoa.

Mikä on Suomen asema kansainvälisessä politiikassa ja kaupassa?

Miten tasoittava tulonjako tulee toteuttaa, ja saada kansantulo nykyistä paremmin käyttöön yhteisön hyväksi?

Mitkä ja miten plutogarkiaa tuottavat rakenteet voidaan tuhota tai ainakin heikentää?

Minkälainen sosiaalivakuutus olisi paras?

Pakko ja paine. Aloitteen valtaaminen voittojen ja kansalaisliikehdinnän avulla, keskittyminen pelkkään parlamenttityöhön ei tuo tuloksia.

Skenaario I Meillä on varaa hyvinvointivaltioon

Olemme kahdeksan kertaa rikkaampia kuin silloin, kun hyvinvointivaltiokehitys lähti liikkeelle. Onnistumme ratkaisemaan nykyistä paremmin kansantulon keruun yhteisön hyväksi.

Työntuottavuus on jatkuvasti moninkertaistunut ja tilanne jatkuu: näemme että meillä on varaa elättää vanhuusväestö ja työllistää työttömät

Hyvinvoinnin supistuksiin ei enää suostuta, koska kansalaisten enemmistö on niitä vastaan ja koska ne tuottavat epätasa-arvoa, ja muita kielteisiä asioita, jotka tuhoavat yhteiskunnan

Ymmärrämme että vasta noin 50 vuotta vanha utopia ei ole hetkessä eikä koskaan valmis, byrokratian ja plutokratian vaarat vaanivat aina, kaikki rakenteet ja ratkaisut eivät ole hyviä. Löydämme uusia demokraattisia ja tehokkaita tapoja organisoida yhteisöä.

New Deal / reduktio /suuri käänne tai hitaita pieniä parannuksia

Säilytämme asemamme the Failed state indeksissä, ja olemme edelleen maailman kansoille utopia ja todiste siitä, että tasa-arvoinen yhteiskunta on myös toimivin ja tehokkain.

Skenaario II The Failed StateOsana atlanttista kauppa- ym sotaa ajaudutaan

stagnaatioon ja/tai maailmankaupan säännöt ajavat kansallisen päätöksenteon yli, tai oikeistohegemonia niitä hyödyntäen ajaa alas julkisen sektorin.

Tulonjako vääristyy entisestään, eikä kansantuloa pystytä ulosmittaamaan tarpeeksi yhteisön hyväksi

Kun julkiset palvelut yksityistetään, niiden hinta nousee ja yhä harvemmat pääsevät niiden pariin, voitot valuvat ulkomaille ja palvelujen taso laskee väestön valtaosalle

Jokainen yrittää hankkia itselleen yksityisvakuutukset eläkkeen ja sairauden varalle

Veronkeruu epäonnistuu, koska julkisella sektorilla ei kansalaisten luottamusta, rahat menevät yksityisvakuutuksiin ja infrastruktuuri ja koulutus sekä sosiaalihuolto rapautuvat

Hyvän kehä kääntyy pahan kehäksi tuottamaan epäonnistumisia, rikollisuus ja epäluottamus lisääntyvät

Ennusteet ovat myös politiikkaa;koska kuolleet eivät herää henkiin,

mutta osa sairauksista voidaan parantaa

Yhteiskunnan tulonjako on alituisessa liikkeessä, ei ole olemassa täsmällistä pistettä, milloin ollaan saavutettu hyvinvointivaltio ja missä se kuolee.

Luottamuksen menettäminen yhteiskunnan turvaan tuottaa yksilötasolla ratkaisuja, jotka edistävät prosessin rapautumista.

Olli Kangas

PELKO JA ERIARVOISUUSMaiden välisissäeroissa tärkein yksittäinen selittäjä on tulonjaon epätasaisuus

Myös rikoksen uhriksi joutuminen lisää pelkoa

Muilla tekijöillä ei vaikutusta

The Economist Sep 8th 2012 | from the print edition

• Rethinking the welfarestates

• Asian next revolutions

• Countries across the continent are building welfare states—with a chance to learn from the West’s mistakes