4 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016

Kuva

: VA

STA

VALO

/KIM

MO

RA

MPA

NE

N

5LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016

Teksti: MAARIT MARTTILA

Elämys- ja seikkailu-pedagogiikalla toiminnallisuutta opetuksen tueksi Uusissa opetussuunnitelmissa on tilaus toiminnallisille opetusmenetelmille. Elämys- ja seikkailupedagogiikka vastaa hyvin tähän haasteeseen. Se on tehokas menetelmä itsetunnon, itseluottamuksen ja yhteistyötaitojen rakentajana.

Liikunnanopettaja on luonnollinen työpari toteuttamaan elämys- ja seikkailupedagogisia toiminnallisia päiviä yhdessä luokan oman opettajan tai aineenopettajien kanssa.

Elämys- ja seikkailupedagogiikka tai toi-sin ilmaistuna seikkailukasvatus levisi Suomeen 1990-luvulla. Toki luonnossa liikkumista ja toimimista oli käytetty osana kasvatus-, sosiaali-, nuoriso- ja opetustyötä aiemminkin. Esimerkik-

si eräperinteellämme on vuosisataiset juuret, mutta seikkailukasvatuksesta alettiin kuitenkin puhua vas-ta tuolloin.

Perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat tuke-vat toiminnallisten, eri aisteja hyödyntävien mene-telmien käyttöä. Myös muiden koulutusasteiden opetussuunnitelmat korostavat ihmisen kokonais-valtaista huomioimista. Näin ollen seikkailukasva-tuksen kaltaisilla toiminnallisilla ja kokonaisvaltai-silla menetelmillä on paikkansa koulutyössä.

Tutkin väitöskirjassani (Marttila 2016) elämys- ja seikkailupedagogista luontoliikuntaa valmentavan ja

kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmässä am-matillisessa oppilaitoksessa lukuvuonna 2012–2013. Ryhmässä oli kymmenen opiskelijaa.

Valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus on tarkoitettu kehitysvammaisille ja muuten erityisen laaja-alaista tukea opinnoissaan tarvitseville opiske-lijoille. Opetuksessa noudatettiin opetushallituksen vahvistamaa valtakunnallista valmentavan ja kun-touttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitel-maa ja erikseen laadittua oppilaitoskohtaista opetus-suunnitelmaa.

Opetukseen sisällytettiin vuoden ajan opettajatii-missä (erityisopettaja, -ohjaaja ja tutkija-opettaja) kehittämäämme elämys- ja seikkailupedagogiikkaa. Tutkija-opettajana työskentelin ryhmän kanssa yhden päivän viikossa siten, että toteutimme elä-myksellisiä ja seikkailullisia elementtejä erilaisissa ympäristöissä opetussuunnitelman tavoitteet koko-

Elämys- ja seikkailupedagogiikka liikuttaa oppijaa

osana muuta opetusta.

6 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016

naisvaltaisesti huomioiden. Ennakko-oletus oli, että tulosten perusteella voin antaa suosituksia elämys- ja seikkailupedagogisen luontoliikunnan sisällyttämi-sestä opetussuunnitelmiin erityisryhmät huomioi-den.

Tässä tutkimuksessa elämys- ja seikkailupeda-goginen luontoliikunta oli erityisesti suomalaiseen eräperinteeseen ja luontoliikuntaan tukeutuvaa ja kaikille opiskelijoille sopivaa, elämyksellistä, koke-muksellisen ja konstruktivistisen oppimisen teori-oihin pohjautuvaa, kokonaisvaltaista, reflektiivis tä peda gogiikkaa. Siinä keskiössä olivat ryhmän toi-minta ja vaihtelevat roolit sekä yhteistyö opiskeli-joiden, opettajien ja eri toimijoiden välillä. Samoin yksilön huomioiminen, kunnioittava kohtaaminen, positiiviset oppimiskokemukset ja tunne-elämykset, liikkuminen, luontosuhde sekä uskon vahvistami-nen oppijan omiin kykyihin ja siirtovaikutus arkeen reflektion avulla. Oppijan omaa vastuuta oppimi-sestaan ja toisista ihmisistä kehitettiin unohtamatta tiedollista, taidollista tai arvojen ja asenteiden oppi-mista.

Elämys- ja seikkailupedagogiikka löysi paikkansa

Tulokset olivat rohkaisevia. Näin ajattelivat kaikki tutkimuksessa mukana olleet tahot. Lukuvuoden aika na kavereista pidettiin huolta ja ryhmän toimin-ta oli sujuvaa. Koulussa viihdyttiin, usean opiskeli-jan kunto parani, ja opiskelijat kokivat oppineensa tärkeitä asioita. Lukuvuoden jälkeen opiskelijat löysivät itselleen mieleiset jatko-opiskelupaikat. Myös kotiväki, erityisohjaaja ja -opettaja sekä omat havaintoni vahvistavat opiskelijoiden esille tuomat muutokset ja näkökulmat.

Menetelmä sopii erilaisille oppijoille ja opetus-suunnitelman toteutukseen ja sen avulla voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa määriteltyjä tavoit-teita. Käyttämämme menetelmä jatkuu arjen käy-täntönä valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen toiminnassa. Elämys- ja seikkailupeda-gogiikka löysi siten paikkansa oppilaitoksen organi-saatiossa valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen parissa.

Liikunnan ja luonnon hyvinvointivaikutuksia, toiminnallisuutta ja oppimista

Tekemieni selvitysten perusteella elämys- ja seik-kailupedagoginen luontoliikunta näyttää sopivan myös muiden koulutusasteiden opetussuunnitel-mien toteuttamiseen. Lisäksi uusissa opetussuunni-telmissa etenkin perusopetuksessa ja ammatillisissa oppilaitoksissa on tilaus toiminnallisille opetusme-

netelmille. Elämys- ja seikkailupedagogiikka vastaa hyvin tähän toiminnallisuuden tarpeeseen. Se liikut-taa oppijoita ikään kuin vahingossa osana kaikkea muuta opetusta. Aineistoni ja aiempien tutkimusten tulosten sekä teoriatietouden perusteella menetelmä lisää samalla viihtymistä ja yhteisöllisyyttä (ks. mm. Karppinen 2005) eli asioita, joita suomalaisissa kou-luissa on kaivattu.

Uskon, että menetelmän leviäminen laajemmin opetukseemme tuottaa paljon hyvää eikä aiheuta Pisa-tulostemme heikkenemistä. Pelkästään oman laadullisen, lukuvuoden kestäneen kehittämistyöni perusteella en näin voisi ajatella, mutta tätä käsitystä tukevat useat eri näkökulmista liikuntaa (ks. esim. Fjørtoftin 2004; Haapala 2015a, 2015b; Hirvensalo 2015; Huotari 2012; Syväoja 2014), luonnon hyvin-vointivaikutuksia ja luontoliikuntaa (ks. mm. Lauk-kanen 2010) sekä elämys- ja seikkailupedagogiikkaa tarkastelevat tutkimukset ja yhteenvedot (ks. mm. Karppinen 2005; Marttila 2010).

Liikunta osana elämys- ja seikkailupedagogiik-kaa sekä luonnon hyvinvointivaikutukset siihen yhdistyneenä ovat niin oppimisen kuin terveyden näkökulmasta tärkeitä syitä lisätä menetelmää osaksi kouluopetusta. Lisäksi erityisesti Suomessa mah-dollisuudet erityyppiseen elämys- ja seikkailupe-dagogiseen luontoliikuntaan ovat erinomaiset, sillä ympärillämme on helposti saavutettavissa terveyttä ja hyvinvointia lisäävää luontoa, myös kaupunkiym-päristöissä (ks. Marttila 2013; Pasanen & Korpela 2015, 8).

Liikunnanopettaja luonteva työpari

Haasteita menetelmän käyttöön aiheutuu muun muas sa lukujärjestysteknisistä seikoista, varusteiden puutteesta, menetelmän liian vähäisestä yliopisto-koulutuksesta ja opettajien arkuudesta jalkautua ympäröivään luontoon sekä yhteisopettajuuden vähyy destä. Haapaniemi ja Raina (2014, 94) totea-vat, että pelkästään jo erilaiset retket ovat antoisa mutta samalla myös vaativa työtapa. Suunnittelua tarvitaan, jotta retket tukevat opetussuunnitelman toteutumista, ruokkivat uteliaisuutta ja tiivistävät luokan hyvää ja turvallista ilmapiiriä.

Koulutuksen puute on selkeä haitta toiminnallis-ten menetelmien leviämisessä. Selkeiden koulutus-kokonaisuuksien raken taminen ja täydennyskoulu-tus ovat tarpeellisia. Koulutuksen puutetta pystytään korjaamaan osittain myös yhteisopettajuuden avulla. Liikunnanopettajien koulutukseen sisältyy luonto-liikunnan opettamista, ja osana näitä opintoja poh-ditaan turvallisuuskysymyksiä ja suunnittelua mo-nipuolisesti. Liikunnanopettaja onkin luonnollinen työpari toteuttamaan elämys- ja seikkailupedagogisia toiminnallisia päiviä yhdessä luokan oman opettajan

Liikunnanopettajien osaamista kannattaa hyödyntää

toiminnallisten päivien toteutuksessa.

7LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016

tai ryhmänohjaajan kanssa tai toisten aineenopettaji-en työparina. Mielestäni tällaisten yhteistyömahdol-lisuuksien kehittäminen on tulevaisuuden suuntaa opetuksessa. Tämä ei kuitenkaan poista elämys- ja seikkailupedagogiseen osaamiseen liittyvää laajaa koulutustarvetta. Opettajankoulutukseen tulisi lisä-tä toiminnallisten menetelmien opetussisältöjä, esi-merkiksi perusopintojen laajuisia kokonaisuuksia. Lisäksi koulutuskokonaisuuksien rakentamisessa olisi tarkoituksenmukaista tehdä yhteistyötä esimer-kiksi Seikkailukasvatusverkoston, Suomen Latu ry:n ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa, joilla on arvokasta osaamista luontoliikkumisen ja elämys- ja seikkailupedagogiikan saralla. Myös kansainvä-linen yhteistyö olisi tärkeää (ks. Potter, Socha & O`Connell 2012).

Huomionarvoista on se, että erityisopiskelijat voi-vat tarvita luonnossa liikkumiseen erilaisia apuvä-lineitä. Esteettömiä luontoliikuntamahdollisuuksia on kuitenkin yhä enemmän saavutettavissa. Myös vaikeavammaisten luonnossa liikkumisen mahdol-listavia toimintavälineitä on kehi tetty. Muun muassa Malike-keskus (2015) vuokraa välineitä koulujen käyttöön mahdollistamaan kaikkien liikkumista maastossa.

Elämys- ja seikkailupedagogiikka – kasvatusta liikunnan avulla

Laakso (2007, 18–23) toteaa, että Suomessa liikun-takasvatuksen tavoitteet nähdään kaksijakoisina: kasvattaa liikuntaan ja kasvattaa liikunnan avulla. Edellinen tarkoittaa sitä, että itse liikunnalla on joko itseisarvoa tai voimakasta välinearvoa. Jälkimmäinen puolestaan merkitsee sitä, että liikunnalla edistetään monia koulun yleisiä kasvatustavoitteita, kuten sosi-aalisia ja eettisiä tavoitteita, kunhan opetustilanteet järjestetään suotuisiksi. Laakso (2012; 2015, 84–85) joutuu kuitenkin peräänkuuluttamaan kasvattamista liikunnan avulla. Hän toteaa, että arvokeskustelua huutava yhteiskuntamme myös liikuntakulttuurin saralla on unohtanut kasvatuksellisen näkökulman lähes kokonaan. Elämys- ja seikkailupedagogiik-ka on menetelmä, jossa ihmisen kokonaisvaltainen kasvu on yksi päätavoitteista. Menetelmässä reflek-tiot ovat tärkeä osa toimintaa. Niissä voidaan käydä eettisesti tärkeitä keskusteluja oikeasta, väärästä sekä ryhmän säännöistä tai esimerkiksi koettujen asioiden merkityksistä kasvulle ja kehitykselle ryhmän tarpei-den mukaisesti. Elämys- ja seikkailupedagogiikka on nimenomaan kasvatusta liikunnan avulla.

Moniin eri näkökulmiin tukeutuen näen elämys- ja seikkailupedagogiikan arvokkaaksi tulevaisuuden menetelmäksi. Myös haastatteluaineisto, jonka kerä-sin pro gradu -tutkielmaani varten, tukee päätelmiä-ni. Haastatellut neljä elämys- ja seikkailupedagogii-

kan asiantuntijaa ovat yksimielisiä siitä, että elämys- ja seikkailupedagogiikka on tehokas menetel mä itsetunnon, itseluottamuksen, sosiaalisten taitojen, yhteistyötaitojen, vastuullisuuden, hyvinvoinnin, terveyden ja viihtyvyyden rakentajana. Heidän mukaan sa menetelmä sopii eri kouluasteille, kunhan tehtävät räätälöidään ryhmän tarpeiden mukaisesti. Menetelmään liittyvät haasteet ovat ratkaistavissa, mikäli halua tähän on. Avainsana onnistumiseen on yhteistyö. (Ks. Marttila 2010, 65–67; 70.)

Askeleita alkuun pääsemiseksi

Aineistoni, esittelemieni tutkimustulosten perus-teella sekä elämys- ja seikkailupedagogiikan teoria-tietouteen tukeutuen suosittelen elämys- ja seikkai-lupedagogiikkaa osaksi kouluopetusta. Opetussuun-nitelmat mahdollistavat elämys- ja seikkailupedago-gisen luontoliikunnan käytön osana opetusta. Me-netelmä sopii erilaisille ryhmille ja oppijoille, mikä li osallistujien tarpeet huomioidaan sovelluksissa.

Seuraavat suositukset auttavat opettajia menetel-män käyttöön ottamisessa: 1. Katsele koulun ympäristöä uusin silmin. Luonto

löytyy lähempää kuin uskotkaan. Lähiluontoon opetusta voi siirtää pienillä järjestelyillä.

2. Tee yhteistyötä toisten opettajien, henkilökun-nan, seurojen, yhdistysten tai esimerkiksi muse-oiden ja kirjastojen kanssa.

3. Hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty. Kun kerran näet suunnittelun vaivan, voit hyödyntää suunnitelmiasi jatkuvasti.

4. Kartoita ilmaiset retkipaikat. Kaupunkien lä-heisyydessä on paljon kohteita, joissa voi saada jopa oppaan maksutta käyttöönsä.

5. Hyödynnä oppijoiden älylaitteita. Esimerkiksi geokätköily sujuu näin ilman kalliita laitehan-kintoja. (Koulun sääntöjä tulee kuitenkin luon-nollisesti noudattaa.)

6. Koululaisten tulisi liikkua tunti päivässä. Luon-nossa liikuntaa tulee huomaamatta ja jokaiselle. Liikuntarajoitteisille oppijoille on saatavissa erityisvälineitä luonnossa liikkumisen mahdol-listamiseksi.

7. Kirjastoista saa lähdemateriaalia aiheesta. Sitä kannattaa hyödyntää. Tutustu myös Seikkailu-kasvatus.fi-sivustoon.

8. Toteuta luonnossa asioita, jotka koet omiksesi. Turvallisuus on aina muistettava. Taitojen kart-tuessa voit laajentaa skaalaasi. Elämyksiä voi ra-kentaa yksin kertaisistakin asioista. Luonto itses-sään on elämys isolle osalle oppijoista. Seuroilta saa apua erityisosaamista vaativiin asioihin.

9. Monipuoliset oppimisympäristöt tukevat oppi-mista. Se on hyvä motivointikeino itse kullekin luontoon oppimaan lähtemiselle.

Opetussuunnitelmat velvoittavat monipuolisten

oppimisympäristöjen ja toiminnallisten menetelmien käyttöön.

8 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 5/ 2016

10. Jaa hyvät kokemuksesi muitten kanssa.11. Lähde liikkeelle yhden oppitunnin kokeilusta ja

kehitä kokemuksesi perusteella toimintaasi.12. Sovi opetuksen siirroista oppilaitoksesi ohjeiden

mukaan.13. Nauti siitä, mitä teet. Silloin ryhmäsikin nauttii.14. Sovella toiminta ryhmäsi ja oppijoiden tarpei-

den ja valmiuksien mukaiseksi. 15. Hanki aiheesta lisäkoulutusta.(Ks. lisätietoa antamistani suosituksista Pihlas, 2015.)

Organisaatiotasolla kannattaa luoda mahdolli-suuksia yhteisopettajuuteen ja miettiä eri aineiden integrointia luovasti. Lukujärjestystekniset asiat saattavat aluksi aiheuttaa lisätyötä, mutta kun halua löytyy, löytyvät myös sopivat ratkaisut. Liikunnan-opettajien osaamista toiminnallisten päivien toteu-tuksessa on hyvä hyödyntää.

Valtakunnallisesti erilaisten koulutuskokonai-suuksien rakentaminen on tärkeää, jotta elämys- ja

seikkailupedagogiikkaa osataan käyttää ryhmän tarpeiden mukaisesti ja turvallisesti osana opetusta. Paljon osaamista aiheesta on olemassa, mutta opet-tajankoulutuksessa laajempien elämys- ja seikkailu-pedagogisten opintojen osuutta on syytä kasvattaa. Opetussuunnitelmat velvoittavat tulevaisuudessa monipuolisten oppimisympäristöjen ja toiminnal-listen menetelmien käyttöön. Opettajia ei voi jättää tämän velvoitteen kanssa yksin.

MAARIT MARTTILA, LitTOpettaja (työkyky, liikunta, terveystieto)Tampereen seudun ammattiopisto Tredu Sähköposti: maarit.marttila@tampere.fi

Kirjoittajan liikuntapedagogiikan väitöskirja ”Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 14.5.2016.

LÄHTEET:

Fjørtoft, I. 2004. Landscape as Playscape: The Effects of natural

environments on Children’s Play and Motor Development. Children,

Youth and Environments, 14 (2), 2004, 21–44.

Haapala, E. 2015a. Liikunnallisuus voi tukea kouluikäisten oppimis-

ta. Liikunta & Tiede 52, (2–3/15), 4–8.

Haapala, E. 2015b. Physical Activity, Sedentary Behavior, Physical

Performance, Adiposity, and Academic Achievement in Primary-

School Children. Kuopio: University of Eastern Finland, Disserta-

tions in Health Sciences, Number 266.

Haapaniemi, R. & Raina, L. 2014. Rakenna oppiva ryhmä. Pedago-

gisen viihtymisen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Hirvensalo, M. 2015. Tunti liikuntaa koulupäivään – hyvä tavoite.

Jyväskylän yliopisto, tiedeblogi. Viitattu 8.9.2015 https://www.jyu.fi/

blogit/tiedeblogi/aiemmat-blogikirjoitukset/hirvensalo

Huotari, P. 2012. Physical fitness and leisure-time physical activity

in adolescence and in adulthood – A 25-year secular trend and

follow-up study. Jyväskylä: LIKES – Research Reports on Sport and

Health 255. Väitöskirja.

Karppinen, S. J. A. 2005. Seikkailullinen vuosi haastavassa luokas-

sa. Etnografinen toimintatutkimus seikkailu- ja elämyspedagogii-

kasta. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustie-

teiden ja opettajankoulutuksen yksikkö. Väitöskirja.

Laakso, 2007. Johdatus liikuntapedagogiikkaan ja liikuntakasva-

tukseen. Teoksessa P. Heikinaro-Johansson & T. Huovinen (toim.)

Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2. uudistettu painos. Helsinki:

WSOY Oppimateriaalit, 16–24.

Laakso, L. 2012. Mihin hävisi liikunnasta ja urheilusta kasvatus.

Liikunta & Tiede, 49, (5/12), 39–40.

Laakso, L. 2015. Liikkuja ei tervettä päivää näe – ainakaan tässä

iässä. Teoksessa H. Itkonen & K. Kauravaara (toim.) Liikunta kan-

salaisten elämänkulussa. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedis-

tämisestä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Jyväskylä:

LIKES-tutkimuskeskus, 84–87.

Laukkanen, R. 2010. Luontoliikunta ja terveys – kooste luonnon

ja luontoliikunnan terveysvaikutuksista perustuen valikoituihin tie-

teellisiin tutkimuksiin. Viitattu 25.3.2015 http://www.mmm.fi/at-

tachments/metsat/kmo/5yciZk3MD/Laukkanen2.pdf

Malike-keskus. 2015. MALIKE – matkalle, liikkeelle, keskelle elä-

mää. Viitattu 7.9.2015 http://www.malike.fi/fi/malike/

Marttila, M. 2010. Oppimisen ilo löytyy luonnosta – Seikkailu- ja

elämyspedagoginen luontoliikunta oppimisen tukena. Jyväskylän

yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu

-tutkielma.

Marttila, M. 2013. Finnish Education and Outdoor Life. Pathways.

The Ontario Journal of Outdoor Education 25, (3), 26–29.

Marttila, M. 2016. Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta

opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus. Stu-

dies in Sport, Physical Education and Health 237. Jyväskylän yli-

opisto. Väitöskirja.

Pasanen, T. & Korpela, K. 2015. Luonto liikuttaa ja elvyttää. Liikunta

& Tiede, 52, (4/15), 4–9.

Potter, T. G., Socha, T. & O`Connell, T. S. 2012. Outdoor adventure

education (OAE) in higher education: characteristics of successful

university degree programmes. Journal of Adventure Education

and Outdoor Learning 12, (2), 99–119.

Syväoja, H. 2014. Physical activity and sedentary behaviour in

association with academic performance and cognitive functions

in school-aged children. LIKES – Research Reports on Sport and

Health 292. Jyväskylä: LIKES – Research Center for Sport and

Health Sciences.

Telemäki, M. 1998. Johdatus seikkailukasvatuksen teoriaan. Oulun

yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja. Sarja B:

Opetusmonisteita ja selosteita 11. Kajaani: Kajaanin opettajankou-

lutuslaitos.