View
3
Download
0
Category
Preview:
Citation preview
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
1
Aada-Maija Hakakoski
Ilmari Luna
Petra Niskanen
Liisa O'Reardon
Kriisejä ja vaurautta
-Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja
Kuwaitissa
YK-211 | 15.1.-4.3.2018
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
2
Sisällysluettelo
Johdanto ............................................................................................................................ 3
Norja, öljy ja instituutiot .................................................................................................... 5
Kriiseistä vaurauteen vai kriiseistä kriiseihin? Norja, ympäristö ja öljyn tulevaisuus ......... 13
Kuwait ja Persianlahden sota ........................................................................................... 22
Kuwait ja resurssikirous ................................................................................................... 28
Johtopäätökset ................................................................................................................ 35
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
3
Johdanto
Öljyn hinnan vaihtelulla on ollut monimuotoisia vaikutuksia valtioiden ja
ylikansallisten yhtiöiden talouksiin. Öljy on yhdistetty myös monien kriisien syntyyn
ja sen vuoksi on syttynyt jopa sotia. Tutkielmassamme tarkastelemme öljyn
vaikutusta Kuwaitin ja Norjan yhteiskuntiin, ja teemme katsauksen muun muassa
Persianlahden sotaan ja 1970-luvun öljykriisiin. Lisäksi tutkimme resurssikirousta
Kuwaitissa ja Norjassa ja instituutioiden merkitystä resurssikirouksessa.
Tulemme tarkastelemaan öljyn taloushistoriaa ja merkitystä valtioille pitkällä
aikavälillä, sekä öljynporaukseen liittyviä vastuukysymyksiä liittyen
ilmastonmuutokseen, kestävään kehitykseen ja tulojen epätasaiseen
jakautumiseen.
Teknologian kehitys on luonut vaihtoehtoisia ja ympäristöystävällisempiä tapoja
tuottaa energiaa. Kun öljyn poraus aloitetaan jollain alueella, joudutaan usein
tilanteeseen, jota kutsutaan resurssikiroukseksi. Tällä alueella ei "voi" tuottaa enää
muuta kuin öljyä. Jos öljyn tuottaminen kielletään tai se tulee alenneen hinnan
vuoksi kannattamattomaksi, vaikuttaa se radikaalisti kyseisen alueen talouteen.
Tämä haitta osuu eniten paikallisiin asukkaisiin, eikä välttämättä niinkään
kansallisiin tai kansainvälisiin yhtiöihin, jotka voivat halutessaan vaihtaa
aluevaltaustaan. Tulemme esittelemään öljymarkkinoiden vaikutuksia erityisesti
kansallisesti.
Esittelemme norjalaisen ja kuwaitilaisen öljyntuotannon mallin. Tulemme esittämään
eri näkökulmia siihen, miten valtiot ovat öljyntuotannon tulot käyttäneet ja miten niitä
pyritään hallinnoimaan.
Kuwaitin emiirikunnasta löydettiin ensimmäisen kerran öljyä 1938, mutta vasta
kehittynyt öljynjalostusteollisuus toisen maailmansodan jälkeen sai maan
vaurastumaan. Kuwait itsenäistyi vuonna 1961, ja sen nykyisestä asukasmäärästä,
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
4
yli neljästä miljoonasta yli puolet on siirtotyöläisiä ja siirtolaisia. Kuwait on aavikkoa,
eikä siellä öljyteollisuuden lisäksi ole luonnollisia resursseja eli sen talous on
käytännössä täysin riippuvainen öljytuloista. Öljyntuotanto muodostaakin noin
puolet maan bruttokansantuotteesta ja 95% viennistä sekä valtion tuloista. Kuten
Norjasta, myös Kuwaitista löytyy öljyvaroilla perustettu rahasto. Kuwaitin
öljymäärien on arvioitu olevan n. 9% koko maailman tunnetuista öljyvarannoista,
Norjan hallussa taas on alle prosentti.
Norjan vaurastuminen on hyvin sidoksissa 70-luvulla alkaneeseen Pohjanmeren
öljynpumppaukseen. Öljyn viennin osuus Norjan viennistä on noin 40% ja
bruttokansantulosta noin neljäsosa. Öljytuloja on käytetty hyvinvointivaltion
rakentamiseen ja kehittämiseen, ja Norja onkin vahvojen instituutioiden avulla
onnistunut välttämään resurssikirouksen. Tutkimuksessamme painotamme
instituutioiden ja politiikan merkitystä öljytaloudelle ja sen toimivuudelle.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
5
Norja, öljy ja instituutiot
Aada-Maija Hakakoski
Tässä tekstissä tarkastelen Norjan öljytalouden kehittymistä ja kartoitan vahvaan
taloudelliseen kehitykseen johtaneita tekijöitä. Ainoastaan öljy ei tehnyt Norjasta
talousjättiä, jonka bruttokansantuote asukasta kohden on ylittänyt 90-luvulta asti
niin Yhdysvallat kuin Ruotsin (Maailmanpankki), vaan merkittävänä osatekijänä
ovat olleet muun muassa myös norjalaiset instituutiot ja sijainti EU:n kyljessä.
Hyvinvointivaltio Norjassa
Norja on jo keskiajalta lähtien ollut merkittävä osa eurooppalaisia kauppamarkkinoita
esimerkiksi osana hansaliittoa. Norja teollistui varsin myöhään - vasta 1800-luvulla
– ja saavutti vuonna 1990 saman bruttokansantuotteen kuin Kuwaitilla oli ollut
vuonna 2016 (Countryeconomy.com). Norja on kuitenkin onnistunut kasvattamaan
talouttaan varsin nopeasti vahvojen instituutioiden ja järkevän talouspolitiikan avulla.
Myöhäinen teollistuminen ja aikainen demokratian vahvistaminen olivatkin
avainasemassa Norjan nostamisessa talouden huippumaaksi.
Nykyään Norja on parlamentaarinen ja perustuslaillinen monarkia, jota voisi
luonnehtia Suomen tavoin pohjoismaiseksi sosiaalidemokraattiseksi
hyvinvointivaltioksi. Norjan väkiluku oli vuonna 2016 noin 5,2 miljoonaa, eli hieman
Suomea pienempi. Norja itsenäistyi vuonna 1905, ja on nykyään inhimillisellä
kehitysindeksillä mitattuna maailman ykkönen (UNDP), ja on maailman kärkijoukkoa
esimerkiksi sukupuolten tasa-arvossa, terveydessä ja kouluttautuneisuudessa.
Tulonjako on Norjassa varsin tasaista; Norjan ginikerroin on 25 (Tilastokeskus).
Norja kuuluu muun muassa Euroopan talousalueeseen ja on näin mukana EU:n
yhteismarkkinoilla ilman Unionin asettamia jäsenvelvollisuuksia ja –etuja. Lisäksi
Norja on aktiivisesti mukana erilaisissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja –
sopimuksissa ja kohdentaa keskimäärin 1%:n bruttokansantuotteestaan ulkomaille
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
6
suuntautuvaan taloudelliseen avustukseen. Kolmasosa avustuksesta kulkeutuu
YK:n kautta (Oksan Bayulgen 2010).
Vuonna 1945 kaikki norjalaiset puolueet aloittivat yhteisen poliittisen ohjelman,
jonka tavoite oli "taata kaikille oikeus työllisyyteen, vakiinnuttaa ei-keskitetyt ja
helposti tavoitettavat terveyspalvelut kaikille kansalaisille, taata hyvä ja laadukas
ruoka ja muu kulutustavara, perustaa kaikille laadukkaita ja sopivia asuinalueita, ja
suoda kaikille kunnollinen koulutus" (Frode F. Jacobsen & Tone Elin Mekki 2011,
kirjoittajan suomennos). Norjan kansalaisille kuuluu muun muassa ilmainen julkinen
koulutus - myös yliopistokoulutus, joskin maksettavaksi kertyy pieni lukukausimaksu
(Studyonnorway.no) -, terveydenhuolto, työttömyysavustus ja eläke (Frode F.
Jacobsen & Tone Elin Mekki 2011). Vuonna 2016 neljäsosa Norjan 70 911 757
USD:n arvoisesta bruttokansantuotteesta kului valtion sosiaalimenoihin.
Varsin suuresta bruttokansantuotteesta huolimatta Norjan valtiolla on valtava määrä
velkaa; vuonna 2011 velkaa oli 29,0% bruttokansantuotteesta, eli velan määrä oli
suurempi kuin sosiaalikuluihin käytetyt rahat. Tosin, samana vuonna Suomen velka
suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 63,1% (Eurostat), joten kovin vakavaksi
Norjan tilannetta ei voi luonnehtia. Vuonna 2016 Norjan velan suuruus oli 126,62
miljardia USD (Statista.com: National debt of Norway). Toisaalta Norjan työttömyys
ei ole koko 2000-luvun aikana ylittänyt viittä prosenttiyksikköä, ja korkea työllisyys
kompensoikin väestön huoltosuhdetta (Tilastokeskus).
Öljytalouden kehitys
Norjan taloudellinen kasvu alkoi muun muassa kalastuksesta, metalliteollisuudesta
ja vesivoimasta. Tänäkin päivänä kalastus, kalankasvatus ja metalliteollisuus ovat
yhä tärkeitä ja tuottavia aloja Norjassa, ja Norja onkin EU:n tärkein alumiinintuoja ja
seitsemänneksi tärkein kauppakumppani (Euroopan komissio). 1960-luvulla
kuvioihin ilmestyi öljy; Irlannin öljylöydökset innoittivat sijoittajia tutkimaan myös
Norjan tarjoamia luonnonvaroja. Ulkomaiset yhtiöt ostivat Norjan valtiolta lisenssejä
öljyn - ja maakaasun - etsimiseen ja poraamiseen määrätyiksi ajanjaksoiksi. Vuonna
1965 valtio myönsi ensimmäiset lisenssit, ja ulkomaisen omistuksen osuus
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
7
öljykentistä oli 91%. Kuitenkin vuonna 2001 ulkomaisilla yrityksillä oli lisenssi vain
noin 20%:iin öljylähteistä (Oksan Bayulgen 2010). 1970-1990-luvuilla öljyn
etsimiseen ja tuotantoon investoitiin 200 miljardia USD (Oksan Bayulgen 2010).
Vuonna 1963 – ennen ensimmäisten lisenssien myöntämistä - Norja julisti itselleen
suvereniteetin Pohjanmeren maajalustalle (Oksan Bayulgen 2010). Öljyä löydettiin
ensimmäisen kerran Pohjanmereltä vuonna 1969 (Samfunnskunnskap.no).
Talouden kasvaessa öljyteollisuuden kehittymisen myötä valtion ei enää tarvinnut
myöntyä kaikkiin lisenssipyyntöihin (Oksan Bayulgen 2010). 1970-luvulla Norjan
valtio otti käyttöönsä uuden strategian, jonka myötä se systemaattisesti asteittain
kansallisti ja "norjalaisti" öljyteollisuuttaan. Vuonna 1971 Norjan hallituksen
teollisuuskomitea ehdotti hallitukselle valtion omistaman öljy-yhtiön perustamista.
Vuonna 1972 öljy-yhtiöille myönnettyjä toimilupajaksoja lyhennettiin; aiemmasta 90
vuoden lisenssistä siirryttiin 36 vuoden malliin. Teollisuuskomitea myös julisti
"kymmenen öljykäskyä", jotka ohjeistivat muun muassa muun taloudellisen
toiminnan ja ympäristön huomioimiseen. Lainsäädäntö kehittyi myös esimerkiksi
öljynporausturvallisuuden osalta. Nykyään useat ministeriöt ja muut valtion poliittiset
toimijat ovat vastuussa öljyteollisuuden turvallisuudesta, infrastruktuurista,
verotuksesta ja ympäristöystävällisyydestä.
Norjan valtio kehitti muun lainsäädännön ohella myös öljyteollisuutta koskevaa
verotustaan. 1970-luvulle mennessä siirryttiin liian korkeiden verojen pelosta
aluemaksujen, verojen ja rojaltien karhuamiseen. 2000-luvulla öljy on kattanut noin
neljäsosan Norjan bruttokansantuloista ja on ylivoimaisesti maan tärkein yksittäinen
vientituote - öljyn osuus viennistä oli 39% vuonna 2017 (Norskpetroleum.no:
Government revenues). Norjan valtio kerää noin 90% öljyteollisuuden tuottamista
voitoista erilaisten verojen ja omistusosuuksien kautta (Frode F. Jacobsen & Tone
Elin Mekki 2011). Norjan ensimmäinen valtion omistama öljy-yhtiö Statoil perustettiin
vuonna 1972 (Norjan hallitus). Tällä hetkellä Statoil on vaikutusvaltaisin yritys Norjan
alueilla, ja sen osuus kokonaistuotannosta on 60%. Statoil on listattuna New Yorkin
ja Oslon pörsseissä. 67% Statoilin omistuksesta kuuluu yhä Norjan valtiolle. Statoil
operoi noin 40 maassa. (Katarzyna Dospial-Borysiak 2017)
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
8
Valtion osallistuminen näkyy myös varsinaisen öljyteollisuuden ulkopuolella. Myös
öljyn - ja kaasun – kuljetukseen tarvittava infrastruktuuri on valtion hallinnoimaa,
itseasiassa valtiolla on monopoli kuljetusinfraan. Tullien sopivasta hinnasta,
kustannustehokkuudesta ja kapasiteetista vastaavat valtion viranomaiset.
(Katarzyna Dospial-Borysiak 2017) Lisäksi valtio omistaa vuonna 2001 perustetun
Gasscon, joka vastaa kaasun kuljetuksesta Eurooppaan.
Huolimatta valtion suuresta osallisuudesta öljyteollisuuteen Norja on nähty
houkuttelevana maana ulkomaisten sijoittajien ja yhtiöiden keskuudessa. 1970-
luvun öljykriisin aikaan ulkomaiset yhtiöt sijoittivat Norjaan strategisista syistä:
tarjonta oli vakaata eikä Norjalla ollut poliittisia intressejä öljyn hinnan
kohtuuttomaan nostamiseen. Lisäksi Norja on maantieteellisesti lähellä Euroopan
markkinoita. Öljyn poraaminen Norjassa on kuitenkin suhteellisen kallista –
verotuksen ja valtion osallisuuden lisäksi huonot sääolosuhteet ja Pohjanmerellä
operoimisen vaikeus vähentävät Norjan houkuttelevuutta ja kannattavuutta.
Öljytynnyrin hinta Lähi-idässä on keskimäärin 3-4 USD, kun taas Norjassa hinta on
kolminkertainen. (Oksan Bayulgen 2010)
Öljy, kansa ja eläkerahasto
Öljyteollisuuden vaikutus Norjan työllisyyteen on merkittävä. Jopa vuonna 2016,
jolloin öljyn hinta oli melko alhainen (Statista.com: Change in crude oil prices),
öljyteollisuus työllisti suoraan tai epäsuorasti noin 7% - karkeasti 185 000 henkilöä -
Norjan työntekijöistä (Norskpetroleum.no: Employment). Samana vuonna
teollisuussektorilla työskenteli noin 19% työtä tekevästä väestöstä, joten öljyn
voidaan ajatella kattavan teollisuudesta noin kolmannes. Suurin työllisyyssektori
Norjassa on palvelualat. (Statista.com: Employment by economic sector in Norway).
Öljyteollisuuden parissa työskentelevien määrä on kuitenkin laskenut 20% vuodesta
2013. Tämä vastaa noin 47 000 työntekijää (Norskpetroleum.no: Employment), joka
taasen käytännössä vastaa vaikkapa Lohjan asukaslukua.
1990-luvulla Norjan valtio päätti perustaa öljyrahaston varautuakseen aikaan, jolloin
öljytulot romahtavat, hallitakseen inflaatiota ja talouden ylikuumenemista ja
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
9
varautuakseen öljyn hinnan vaihteluihin. Ensimmäiseen viiteen vuoteen rahasto ei
saanut tuloja, sillä valtion oli maksettava öljyteollisuuden kasvattamisen vaatimia
investointilainoja takaisin. 2000-luvun alussa rahaston markkina-arvo lähes
kaksinkertaistui vuosittain (Ola Listhaug 2005). Rahastoon rahat tulevat muun
muassa öljyteollisuudesta maksetuista veroista, öljyn etsintään tarvittavista
lisenssimaksuista, sijoituksista ja Statoilin osingoista. Vuonna 2017 rahaston
varallisuus ylitti biljoonan USD rajan.
Rahaston varoja sijoitetaan tarkoin valittuihin yhtiöihin; Vaatimuksena on eettisyys
ja taloudellinen kannattavuus, joskin välillä sijoitukset tuottavat rahastolle tappiota³.
Rahaston varoja ei sijoiteta yhtiöihin, jotka ovat mukana aseteollisuudessa tai –
kaupassa, jotka aiheuttavat merkittäviä ympäristötuhoja tai jotka laiminlyövät
ihmisoikeuksia (Oksan Bayulgen 2010). Myöskään tupakkateollisuutta ei rahaston
varoilla tahdota tukea. Eettisyyttä valvoo eettinen neuvosto (Katarzyna Dospial-
Borysiak 2017) Viimeisin joulukuussa 2017 rahaston sijoituksista käyty keskustelu
koski Norjan keskuspankin ehdotusta myydä rahaston öljysijoitukset sijoitusten
epävakauden takia; olisi järkevämpää sijoittaa vakaampiin markkinoihin kuin öljyyn.
Kuten jo mainittu, yksi rahaston tarkoituksista on varautua aikaan ilma öljystä
saatavia tuloja. Valtiolla onkin linjaus, ettei rahastosta tulisi ottaa valtion käyttöön
enempää rahoja kuin sen sijoitukset sinä vuonna tuottavat. Kuitenkin vuonna 2016
valtio joutui ensimmäisen kerran ottamaan rahastosta enemmän varoja kuin sinne
kasaantui (Oksan Bayulgen 2010). Rahasto on haluttu etäännyttää valtion
poliittisesta toiminnasta ja rahaston hallinta siirrettiin vuonna 1999
rahoitusministeriöltä Norjan Keskuspankille (Oksan Bayulgen 2010). Norjan
Keskuspankki kuitenkin ohjaa rahaston toimintaa rahoitusministeriön ohjeiden
mukaan.
Resurssikirous?
Kukoistavasta öljyteollisuudesta huolimatta Norja vaikuttaa lähes täysin
sivuuttaneen hollannintaudin ja resurssikirouksen. Esimerkiksi E. R. Larsen on sitä
mieltä, että syynä resurssikiroukselta ja hollannintaudilta välttymiselle löytyy Norjan
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
10
instituutioista ja oikeanlaisesta politiikasta. Lisäksi hän mainitsee tietotaidon ja
teknologian kehittämisen, jotka ruokkivat toisiaan ja johtavat positiiviseen
taloudelliseen kierteeseen. Lisäksi, vaikka öljyteollisuus kasvoi nopeasti, luotto
pelkkään öljyyn ei kasvanut ja työvoiman siirtyminen öljyteollisuuteen oli maltillista.
Myöskään öljytulot eivät kasvaneet räjähdysmäisesti. Larsen mainitsee
artikkelissaan seitsemän keskeistä poliittista vaikuttajaa, jotka estivät kirouksen ja
taudin syntymisen. Näitä ovat esimerkiksi omien kansalaisten työllistäminen
öljyteollisuuteen ulkomaalaisten ammattilaisten sijaan - jonka mahdollistaa
hyvinvointivaltion kansalaisilleen tarjoama koulutus-, keskitetty palkkapolitiikka ja
öljyrahaston perustaminen. (Erling Røed Larsen 2004)
2000-luvulla rahaston varat ovat kasvaneet huimaavaa vauhtia, ja tämä on
herättänyt kansalaisissa lievää poliittista epäluottamusta; Kansan – ja joidenkin
puolueiden - keskuudessa toivotaan verojen alenemista ja enemmistö kansalaisista
toivoo valtion käyttävän enemmän öljyrahaston varoja. Lisäksi esimerkiksi
ympäristönsuojelulliset kysymykset jakavat vahvasti mielipiteitä. Poliittinen
tyytymättömyys voidaan ymmärtää lieväksi resurssikirouksen oireeksi (Ola Listhaug
2005). Politiikassa kuitenkin vallitsee vahva konsensus siitä, ettei varaston rahojen
käyttöä tule kasvattaa entisestään. Lisäksi luottamus demokratiaan ja poliitikkoihin
ovat yhä niin korkealla, että Norja voidaan nähdä sijoittajien kannalta todella
turvallisena maana.
On siis varsin selvää, että Norjan pohjoismainen yhteiskuntamalli, myöhäinen
teollistuminen ja vaurastuminen, vahva kansallista etua tavoitteleva öljypolitiikka ja
demokratian tehokas toteutuminen ovat olleet avainasemassa öljyteollisuuden
kukoistuksessa Norjassa. Instituutiot eivät kuitenkaan yksin ole vastuussa
taloudellisesta noususta, vaan oma merkityksensä on myös Norjan luonnollisilla
resursseilla ja maantieteellisellä ja geopoliittisella sijainnilla.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
11
Lähteet
- Countryeconomy.com: Country Comparison Kuwait vs Norway, luettu 14.2.2018
(https://countryeconomy.com/countries/compare/kuwait/norway?sector=GDP+at+market+prices&sc=XE33#tbl)
- Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma Undp.org: Norjan maaprofiili, luettu 14.2.2018
(http://hdr.undp.org/en/countries/profiles/NOR)
- Tilastokeskus: 4.1 Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa, luettu 22.2.2018
(https://tilastokeskus.fi/til/tjt/2008/tjt_2008_2010-05-20_kat_004_fi.html)
- Oksan Bayulgen 2010 Foreing Investment and Political Regimes: The Oil Sector in
Azerbaijan, Russia, and Norway. 7: Norway: Icon of stability
- Frode F. Jacobsen & Tone Elin Mekki 2011 Health and the changing welfare state in
Norway: A Focus on Municipal Health Care for Elderly Sick
- Study in Norway: Tuition, luettu 14.2.2018 (https://www.studyinnorway.no/study-in-
norway/tuition)
- Statista.com: Norway: National debt from 2012 to 2022 (in billion U.S. dollars), luettu
14.2.2018 (https://www.statista.com/statistics/531839/national-debt-of-norway/)
- Tilastokeskus: "Huoltosuhteessa suuret alueelliset erot", luettu 14.2.2018 (http://www.stat.fi/uutinen/huoltosuhteessa-suuret-alueelliset-erot)
- Euroopan komissio: Norway's trade policy, luettu 14.2.2018
(http://ec.europa.eu/trade/policy/countries-and-regions/countries/norway/)
- Samfunnskunnskap.no: Brief history of Norway, luettu 14.2.2018 (http://www.samfunnskunnskap.no/?page_id=815&lang=en)
- Norsk Petroleum: The government's revenues, luettu 14.2.2018
(http://www.norskpetroleum.no/en/economy/governments-revenues/)
- Norjan hallituksen sivut: Norway's oil history in 5 minutes, luettu 14.2.2018 (https://www.regjeringen.no/en/topics/energy/oil-and-gas/norways-oil-history-in-5-
minutes/id440538/)
- Katarzyna Dospial-Borysiak 2017 Model of State Management of Petroleum Sector - Case
of Norway. International Studies Interdisciplinary Political and Cultural Journal Vol. 20, No.
1/2017 97–112
- Statista.com: Average annual OPEC crude oil price from 1960 to 2018 (in U.S. dollars per barrel), luettu 14.2.2018 (https://www.statista.com/statistics/262858/change-in-opec-crude-
oil-prices-since-1960/)
- Norsk Petroleum: Employment in the petroleum indusry, luettu 14.2.2018
(http://www.stat.fi/uutinen/huoltosuhteessa-suuret-alueelliset-erot)
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
12
- Statista.com: Norway: Distribution of employment by economic sector from 2006 to 2016, luettu 14.2.2018 (https://www.statista.com/statistics/327388/employment-by-economic-
sector-in-norway/)
- Ola Listhaug 2005 Oil wealth dissatisfaction and political trust in Norway: A resource
curse?, Western European Politics, 28:4, 834-851
- Erling Røed Larsen 2004 Escaping the Resource Curse and the Dutch Disease? When and Why Norway Caught up with and Forged ahead of Its Neighbors. Discussion Papers No.
377, May 2004 Statistics Norway, Research Department
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
13
Kriiseistä vaurauteen vai kriiseistä kriiseihin? Norja, ympäristö ja öljyn tulevaisuus Liisa O'Reardon
Artikkelissa käsitellään Norjan tulevaisuusnäkymiä suhteessa öljyyn ja ympäristöön. Mietin öljyn käytön ja vihreiden arvojen ristiriitaa. Lopuksi nostetaan katse tulevaisuuteen ja mietitään mahdollisia tulevaisuuskuvia tieteen ja uusiutuvan energian kautta. Artikkelissa esitellään verkostoteoria ja sen vaihtoehtoinen tapa tutkia muutosta öljynkäytössä.
Öljyn löytäminen saattaa olla onnen sijasta kirous. Monille öljyvaltioille öljyn
löytäminen on aiheuttanut kasvavaa epätasa-arvoa ja korruptiota. Norja on ollut
näissä asioissa positiivinen poikkeus, kirjoittaa Helge Ryggvik artikkelissaan The
Norwegian Oil Experience: a toolbox for managing resourses (2010). Norja on hyvä
esimerkki siitä, kuinka öljystä saatavat tulot on käytetty yleiseen hyvään yksityisen
hyvän sijasta. Norjan mallia voisikin käyttää esimerkkinä muille valtioille. Norjan
kokemusta voi käyttää hyväksi myös muiden energialähteiden käytössä. (Ryggvig
2010, 2- 7)
Mutta mistä kaikki alkoi? 70-luvulla öljykriisi oli johtanut talouskriisiin ja öljyn hinnan
kasvuun. Norja löysi öljyä sopivaan aikaan vuonna 1969 ja aloitti öljybisneksen
vahvan demokratian pohjalle. Ennen 1970-lukua elettiin jo kriisien aikaa. Öljyllä
pyrittiin taloudellisiin ja poliittisiin hyötyihin. Opec muodostettiin. Öljyyn on sen
satavuotisen historian aikana liittynyt useita konflikteja. Öljy on armeijojen suurimpia
strategisia resursseja. Jos öljyntuotanto jälleen laskee, mutta kysyntä nousee, on
vaarana uusien konfliktien ja kriisien synty. Toisaalta, Norja on 2010-luvulla hyvin
eri tilanteessa kuin 1970-luvulla. Nyt heillä on suuri öljyn tuloista kerätty rahasto.
(Ryggvig 2010, 2-6.)
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
14
Norjan öljynkäytön tulevaisuusnäkymiä
Business Insider Nordic-lehdessä kysytään, mitä tapahtuu Norjan öljyrahastoille
ilman öljyä. (Malmberg 2017) Norja haluaa ottaa hyvinvointirahastojen varat pois
öljy- ja kaasurahastoista. Kirjoittaja väittää, että päätös ei ole ilmastovalinta, vaan
että Norja näkee öljyn hinnan laskevan mahdollisesti tulevaisuudessa ja suojautuu
toimilla taloudellisilta riskeiltä.
Ekonomisti Birol (The Guardian 2017) ei usko öljyntuotannon loppuvan pian, mutta
Norjan päätös vetää hyvinvointirahaston varat öljymarkkinoilta nostaa
öljyteollisuuden jatkumon keskusteluaiheeksi. Hänen johtamansa The International
Energy Agency ennustaa, että öljyn kysynnän kasvun laskevan seuraavien parin
vuosikymmenen ajan. Kuitenkin öljyä tarvitaan edelleen esimerkiksi rekkoihin ja
laivoihin. Kysymykseksi jää, miten Norjan päätös luopua öljyrahastoista niiden
riskialttiuden takia vaikuttaa markkinoihin ja muiden päätöksiin.
Tilastotiedon dosentti Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotiedon laitokselta,
Jukka Hoffrén (2006), ehdottaa artikkelissaan Öljyn aikakausi on pian ohi, että
vaihtoehtoisiin energiatuotantotapoihin kannattaisi panostaa, jotta siirtymä öljystä
uusiutuviin energialähteisiin olisi sujuvaa. Ihmisen elintapoja ei mikään ole
muuttanut niin paljon kuin öljy. Muutos on ollut nopea. Hoffrén esittelee
artikkelissaan Hubertin käyrän, jonka mukaan öljyntuotannon saavutettua
huippunsa, se kääntyy laskuun ja lopulta romahtaa. Järjestöt ovat vuonna 2006
arvioineet huipun osuvan 2010-luvulle. Eli aikaan jota nyt elämme. Minkälainen
muutos tulee, kun öljystä luovutaan? Yksi vaihtoehto on alkaa käyttää
biopolttoaineita. Siirtyminen biopolttoaineisiin voi tarvita yhteiskunnan tukea. Myös
energiatehokkuutta tulee parantaa. Kestävän yhteiskunnan tutkimiseen tulee saada
hallituksen tukea.
Tilastossa 1 (Statistics Norway 2017) nähdään, että öljyjalosteisten tuotteiden
myynnin huippu näyttää olleen vuonna 2014, jonka jälkeen myynti on kääntynyt
laskuun.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
15
Öljyn ja vihreiden arvojen ristiriita
Ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasut tulevat pääosin fossiilisten polttoaineiden,
kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun, poltosta. Kasvihuonekaasuista merkittävin on
hiilidioksidi. Arvioiden mukaan hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä 50 % vuoteen
2050 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pidettyä alle 2
celsiusasteen. (Öljy ja Bio 2018)
Taulukosta 2 (Statistics Norway 2017) näkyy kasvihuonekaasujen määrän nousu.
The Economistin artikkelissa The rich cousin (2013), kirjoitetaan, että Norja eroaa
vauraudellaan muista Pohjoismaista. Norjan valtio omistaa öljy-yhtiöiden osakkeita.
Talousministeriö omistaa, ja keskuspankki ohjaa rahastoa. Samaan aikaan Norja
puhuu Pohjoismaiden yhteisten arvojen puolesta.
Kuitenkin Norja etsii edelleen öljyä yhä laajemmalta alueelta. Quirin Schiermeier
(Schiermeier 2012) kirjoittaa artikkelissaan The Great Arctic oil race begins Norjan
öljynetsinnöistä Arktisella alueella. Arktisella alueella on arvioitu olevan 90 miljoonan
barrelin verran öljyä pumpattavissa. Vihreät ryhmät ja monet tutkijat ovat kritisoineet
aikeita porata öljyä Arktisella alueella. Pelätään muun muassa sitä, että jos tapahtuu
onnettomuus, on öljyä vaikeaa siivota jäisellä alueella. Arktisen yhteistyön
konferenssissa Norja vakuutti, että heillä olisi kyllä tarvittaessa teknologia joka
hoitaisi tilanteen onnettomuuden sattuessa. 573:n tutkijan joukko kirjoitti avoimen
kirjeen Amerikan silloiselle presidentille, Barack Obamalle. Kirjeessä pyydettiin
tutkimaan ennen öljynporausta, mitkä olisivat öljynporauksen vaikutukset
ympäristölle ja ekosysteemille. Kansainvälisen öljy- ja kaasuyhdistyksen johtaja
Joseph Mullin vakuutti, että öljynporaus tehdään ympäristöystävällisesti, ja päättivät
käyttää 20 miljoonaa dollaria tämän varmistamiseen.
Arktisten alueiden konferenssi on muodostettu alustaksi, jossa voidaan käydä
rauhallista keskustelua Arktisen alueen käytöstä. Tavoitteena on meren kestävyys.
Halutaan myös turvata kestävä taloudellinen toiminta alueella. Vuonna 2018
tärkeimpiä osa-alueita on Arktisen alueen tila, Teknologia ja yhteydet, Arktiset
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
16
yhteisöt ja talouden kehittyminen, terveet ja tuottavat meret, teollisuus ja ympäristö.
(Arctic frontiers 2018.)
Tulevaisuuden energiaa?
Norja on sijoittanut osan rahastonsa rahoista uusiutuvien energialähteiden yhtiöihin.
Pääministeri Erna Sollberg on sanonut, että rahastosta sijoitetaan tulevaisuudessa
enemmän kestäviin ratkaisuihin. ”Hallitus ottaa ympäristöongelmat erittäin
tosissaan, mutta meidän täytyy katsoa tarkasti, miten voimme investoida kestäviin
yhtiöihin rahaston kautta.” (TCE 2014.)
Yhdistyneet kansakunnat kokoontuivat Pariisin ympäristökokouksessa ja
allekirjoittivat sopimuksen, joka sitouttaa maat panostamaan uudenlaiseen
teknologiaan. (United Nations)
Paul Smaglig (2002, 4-5) kirjoittaa artikkelissaan Turning Oil into Science, että Norja
ei enää houkuttele tieteentekijöitä pelkästään kauniilla maisemilla, vaan panostaa
tieteeseen öljystä saatua rahaa. Koulutus- ja tutkimusministeri Kristin Clemet sanoo,
että heidän tulee panostaa hyviin tutkimusmahdollisuuksiin. OECD:n eli
Organisation for economic co-operation and development:in mukaan Norja käytti
vuonna 2002 tieteeseen rahaa alle keskiarvon, mikä on 2,2%. Öljyrahoilla
perustettiin tieteeseen keskittyvä sijoitusrahasto. Rahastossa oli vuonna 2002 1,6
biljoonaa dollaria ja se oli jo silloin kasvussa. Clemet toivoo tämän nostavan Norjan
kansainvälistä mainetta. Erityisesti tutkimus voisi kohdistua mereen ja energian ja
ympäristön suhteeseen. Ympäristötieteiden pohjalla on jo Norwegian Polar institute.
Muita tutkimusalueita ovat lääketiede ja terveys sekä tietoteknologia.
Kriisistä muutokseen? Håvard Haarstad ja Tarje I. Wanvik kirjoittavat artikkelissaan Garbonskapes and
beyond: Conseptuolizing the instability of oil Landskapes, että energiajärjestelmät
liitettään usein melko muuttumattomina yhteiskuntiin. Kirjoittajat ehdottavat, että
yhteiskunnan ja energiamuotojen suhde on nähty liian muuttumattomana ja tähän
liittyy vaarallinen tapa ajatella, ettei sitä voisikaan muuttaa. He käyttävät
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
17
kokousteoriaa (assemblage-theory) näyttääkseen epävakaita kohtia öljymaissa. He
esittelevät öljyn sosiaalista ja maantieteellistä kehystä osoittaakseen sen
mahdollisuudet muutokselle. (Haarstad etc 2016, 432)
Useimpien tutkijoiden mukaan olemme vielä riippuvaisia fossiilisista polttoaineista,
vaikka uusituvat energiamuodot kehittyvätkin kovaa vauhtia. Edes asetetut
tavoitteet päästöjen vähentämiseksi, erilaiset kampanjat tai öljyn hinnan vaihtelu ei
ole tähän vaikuttanut. Rakennettu ympäristö perustuu öljyn ja bensiinin käytölle.
Tämä ohjaa energiaan liittyvää käyttäytymistämme. Öljyllä on keskeinen osa
yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme. Tämä näkyy bensa-asemina ja öljytunneleina.
Fossiilisten energialähteiden käyttö on uppoutunut yhteiskuntaamme. Auton
omistamisella on tietynlainen symbolinen merkitys. Muutos tapahtuu siis tunteiden
sosiaalisessa ja poliittisessa järjestelmässä. Kirjoittajat puhuvat petrokulttuurista
(petroculture). Puhutaan polkuriippuvuudesta. Silloin eivät yksinkertaiset ihmisen
tekemät interventiot ole vaikuttavia. Aivan kuin öljynkäyttö olisi kontrollimme
ulottumattomissa. Artikkelin kirjoittajat kritisoivat ajatusta muuttumattomuudesta.
Öljy on aiheuttanut yhteiskunnissa myös epävakautta ja epävarmuutta. (Haarstad
etc 2016, 432-433.)
Kirjoittajat puhuvat hiilidioksidimaisemista. Ne muodostuvat infrastruktuurista,
teknologioista, rakennetusta ympäristöstä ja sosiaalisista, kulttuurisista ja poliittisista
ulottuvuuksista. Kokousteoria ehdottaa, että hiilidioksidimaisemassa esitellyt osat
ovat kuitenkin vuorovaikutuksessaan myös muovautuvia eivätkä muutoksessa
kaada koko järjestelmää. Öljyä tutkittaessa täytyy ottaa huomioon globaalin
talouden epätasa-arvoisuus. Maiden sisäinen tutkinta ei siis vielä riitä. On hyvä
tutkia öljyyn liittyviä valtasuhteita. Joidenkin mielestä muutos on kiinni yhtiöiden
tahdista. Tässä ajassa muutokset tapahtuvat nopeasti myös teknologian
kehityksessä. Aurinkopaneelien tuotto on kasvanut vuodesta 1970 vuoteen 2013 2,6
gigawatista 177 gigawattiin vuodessa. Öljyn talous on herkkä muutoksille; sen hinta
vaihtelee ja geopoliittiset uhat ja terrorismi vaikuttavat siihen. (Haarstaad etc 2016,
434-438.)
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
18
Kokousteorian on kehittänyt Manuel de landa. Öljyn verkostossa on mukana useita
tekijöitä, ominaisuuksia, hallintomuotoja, instituutioita ja organisaatioita ja erilaiset
säädökset. Näitä yhdistää globaali öljyn infrastruktuuri. Osat ovat
vuorovaikutuksessa toisiinsa. (Haarstaad etc 2016, 440.) Tätä teoriaa käyttäen
voidaankin ajatella, että Norjan tulevaisuuteen vaikuttaa globaali öljyn
talousstruktuuri sekä oman maan hallintomuoto ja instituutio, organisaatiot. Muutos
elää näiden vuorovaikutuksesta. Yksi vaikuttava tekijä on öljy jakeluverkostot. Ne
ovat muutoksen uhan (tai mahdollisuuden) alla koko ajan kulkiessaan konflikti- ja
ympäristöherkkien alueiden läpi. (Haarstaad 2016, 444.) Yhteisöjen vastustus
vaikuttaa myös taloudellisiin mahdollisuuksiin. Mielenkiintoista on seurata kuinka
Norja muuttaa öljykäyttäytymistään ympäristöjärjestöjen ja kansalaisten
aktivoituessa.
Kysyin alussa kysymyksen: kriiseistä hyvinvointiin vai kriiseistä kriiseihin? Norja on
hyvä esimerkki öljyn tulojen jakamisesta demokraattisesti hyvinvointia tasaisesti
jakaen. Öljyn ympäristöseuraukset ovat kuitenkin osoittautuneet maapallon ja sen
asukkaiden hyvinvointia uhkaavaksi. Tulevaisuuden kysymys onkin, voidaanko
Norjan hyvää mallia käyttää muissa energiatuotantotavoissa? Mielenkiintoista on
seurata, aiotaanko verotuksella vaikuttaa energiamuodon valitsemiseen. Myös
Norjan öljyvauraudet ja talous perustuvat globaaleihin öljytalouteen ja öljyn jakelun
verkostoon. Niiden vuorovaikutuksessa piilee myös muutoksen mahdollisuus.
Norja aikoo panostaa ympäristötieteeseen. Erityinen kiinnostuksen alue ympäristö
ja energia. Voisiko näistä löytyä tietä tulevaisuuteen?
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
19
Annual sale of petroleum products, 1000 litres1
Product 2016
Change from last year, per cent
2015
2014
2013
2012
Total sales 8790684
-0,4 8827093
8995567
9279405
9635521
Motor gasoline 1154613
-1,9 1177111
1245866
1307255
1394801
Auto diesel, dutiable 3135197
4,7 2993494
2901274
2796794
2729695
Auto diesel, free of duty
920879
4,7 879721
858561
920622
865735
Marine gas oil and diesel
1336349
-9,5 1476506
1512646
1745412
1897385
Light heating oils 251765
2,7 245101
246747
342305
356894
Heating and lighting kerosene
36188
-0,9 36508
39000
55655
47023
Jet kerosene 1088179
-3,2 1123932
1170885
1097950
1082225
Heavy distillate and heavy fuel oil
114631
-17,8 139471
280371
397406
422958
Lubricant oils 57487
17,2 49065
58943
70951
67840
Other petroleum products
695396
-1,5 706184
681274
545055
770965
1Other products: LPG, NGL, aviation gasoline and bitumen
Source: Statistics Norway
Tilasto 1. Statistics Norway 2017
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
20
Emissions and sinks of greenhouse gases. Million tonnes CO2 equivalents
2016 Change in per cent
Since 1990
2015 - 2016
Emissions from Norwegian territory 53,3 3 -1,1 Oil and gas extraction 14,8 79,9 -1,9 Manufacturing industries and mining 11,7 -40,4 -1,8 Energy supply 1,7 304,8 -1,6 Heating in other industries and households
1,2 -56,3 1,6
Road traffic 9,9 27,8 -3,6 Aviation, navigation, fishing, motor equip. etc.
6,5 18,5 2,8
Agriculture 4,5 -5,4 0,7 Other 2,9 8,4 2,6 Net emissions from forest and land areas in Norway1
-24,3
-56,9 4,6
1Net emissions (emissions minus uptake) apply for the previous year. Source: NIBIO.
Source: Statistics Norway
Tilasto 2. Statistics Norway 2017.
Lähteet:
United Nations 2017: Framework Convention on climate change. Luettu 19.2.2018.
Statistics Norway 2018: Emissions to air of greenhouse gases. Million tonnes CO2 equivalents. Statistics Norway. Norja.
Öljy ja bio 2018: Päästöt ja ilmastonmuutos. Öljy ja Bio. Suomi. Luettu 19.2.2018.
Statistics Norway 2017: Sales of petroleum products. Statistics Norway. Norja. Luettu 19.2.2018.
Haarstadt, Håvard ja Wanvik I. Tarje 2016: Carbonscapes and beyond: Conceptualizing the instability of oil landscapes. Proggress in human geography. SAGE publications. 2017, Vol. 41(4) 432–450.
Smaglig, Paul 2002: Turning Oil into science Norway. Naturejobs. Macmillan magazines LTD. 2.5.2002. Luettu 10.2.2018.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
21
TCE 2014: Norway oil fund going green. TCE 4.2014. Luettu 8.2.2018.
Arctic frontiers 2018: Connecting the arctic. Arctic frontiers. Norja. Luettu 8.2.2018.
Schiermeier, Quirin 2012: The great arctic oil race. Nature. Mcmillan Publicers. 21.2.2012. Luettu 8.2.2018.
The Economist 2013: The rich cousin. 2.2.2013. The Economist newspaper. Luettu 8.2.2018.
Ryggvig, Helge 2010: The Norwegian Oil Experience: A toolbox for managing resources? The Norwegian Oil Experience: A toolbox for managing resources? Researchgate.
Joakim Malmberg 2017: Norway’s trillion-dollar question: what happens to the oil fund without oil? Business insider Nordic. Bonnier business media Sweden. Luettu 31.1.2018.
The Guardian 2017: As Norway sells out of oil, suddenly fossil fuels are starting to look risky. The Guardian news and media. Luettu 31.1.2018
Jukka Hoffrén 2006: Öljyn aikakausi on pian ohi. Futura. Futurasociety. Helsinki. Luettu 1.2.2018
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
22
Kuwait ja Persianlahden sota Petra Niskanen
Käsittelen artikkelissani Kuwaitin talouden linkittymistä maan tärkeimpään
tulonlähteeseen, öljyyn, ja vuosien 1990-1991 Persianlahden sodan vaikutuksia sen
valtiontalouteen.
Kuwait
Kuwait on emiirikunta persianlahden pohjoisosassa, naapurimainaan Saudi-Arabia
ja Irak. Maasta löytyi öljyä 1938 ja toisen maailmansodan jälkeen
öljynjalostusteollisuus sai maan vaurastumaan. Öljytuloja käytettiin infrastruktuurin
kehittämiseen ja käyttöönottoon yksilöiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Maa
säästää rahaa rahastoon myös tuleville sukupolville. Kuwait itsenäistyi Yhdistyneistä
kuningaskunnista 1961 ja sen jälkeen 90% vientituloista on tullut öljystä. Maan valta
on keskittynyt al-Sabah-hallitsijasuvulle. Vauraus on ollut maan sisällä hyvin
epätasaisesti jaottunutta, maan hallitsijaperheen omistaman Kuwait Petroleum
Companyn (KPC) saadessa pääasiassa merkittävät öljytulot.¹, ²
Kuwaitin väkiluku on noin 4 007 000 (2016). Kuwaitissa sosiaalietuudet eivät
myöskään jakaudu tasaisesti: yli puolet maan asuttajista on siirtotyöläisiä muista
maista, joille sosiaalietuudet eivät kuulu. Arviolta Kuwaitin öljymäärät ovat koko
maailman tunnetuista varannoista 9% eli 105 miljardia barrelia. Kuwaitin
öljyrahaston sisällöstä ei ole julkista tietoa enempää, toisin kuin Norjan rahastosta.¹,²
Kuwait on OPEC:in (Organization of the Petroleum Exporting Countries),
öljynviejämaiden järjestön jäsen, ja Kuwaitin öljyntuotanto hallitaan täysin valtion
omistaman Kuwait Petroleum Company (KPC) -yhtiön kautta.⁴ Petrostates:
petroleum exporting countires eli ’’petrovaltiot’’ näillä valtioilla on öljyn vienti
erityisesti talouden nostajana. Kuwait oli vuonna 1969 mukana perustamassa
OPEC:a. Järjestö perustettiin nostattaakseen öljynviejämaiden kollektiivista
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
23
talousvoimaa. OPEC kontrolloi öljyn hinnoittelua ja vientikiintiöitä. Vuonna 2014 sen
jäsenmaat omistivat yhdessä 80% maailman öljyvarannoista. ⁵
Kuwaitin miehitys 2. elokuuta 1990
Jo ennen vuotta 1990 Irakin ja Kuwaitin suhteet olivat olleet kireät, ja Irak piti
Kuwaitia menetettynä maakuntanaan. Irakin eteläinen osa, Basra, oli Ottomaanien
vallan aikana kuulunut Irakille ja vasta Britannian toimesta alue jaettiin kahden maan
välille. 1980-luvun lopulla maiden suhteet kiristyivät entisestään ja
rauhanneuvotteluiden epäonnistuttua Irak miehitti Kuwaitin elokuun toinen 1990.
YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi miehityksen ja vaati Irakin vetäytymistä, mutta
kun sitä ei tapahtunut, YK antoi valtuutuksen jäsenvaltioilleen toteuttaa ’’kaikki
tarvittavat keinot rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi’’. Tammikuussa 1991
Yhdysvaltain johdolla aloitettiin ’operaatio Desert Storm’ Kuwaitin vapauttamiseksi,
mikä johti Irakin perääntymiseen. Vetäytyessään Irakin miehistö tuhosi yli 400
öljylähdettä, suurimman osan sytyttäen tuleen. Osasta tulvi öljyä aavikolle, ja öljyä
valutettiin myös Persianlahteen. Öljyjärviä puhdistettiin aavikolta arviolta 50km²
alueelta. Palavat öljylähteet vapauttivat ilmakehään epäpuhtauksia. Öljypaloja on
yhdistetty myös alueella yleistyneisiin sydäntauteihin, syöpään ja mahdollisiin
hengitysongelmiin ja allergioihin.⁸ Kuwaitilla on ennestään ollut ongelmia makean
veden puutteen kanssa.²
Taloudelliset syyt Irakin hyökkäykselle
Irak-Iran sodan aikana öljyntuotanto sotivissa maissa tipahti, ja näin muut
arabiöljyntuottajamaat saivat omat öljyntuotantonsa nousuun. Sodan jälkeen öljyn
hinta romahti kahdeksaan Yhdysvaltain dollariin barrelilta, kun ennen Iran-Irak sotaa
hinta oli ollut 25 Yhdysvaltain dollaria barrelilta. Kuwait halusi pitää hinnan
alhaisena, koska ei uskonut voivansa vastata OPEC:n sille asettamaan
kiintiötuottoon. 1989 OPEC halusi rajoittaa Kuwaitin öljytuotannon kiintiön 1 038 000
barreliin päivässä, kun Kuwaitin öljyministeri vaati 1 350 000 barrelin päiväkiintiötä,
tavoittaakseen talousvaatimuksensa. Kuwaitilla oli tuolloin kansallisia menoja.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
24
Kuitenkaan Kuwaitin talouden tila maailman markkinoilla ei horjunut, sillä maan
taloudelliset varannot olivat korkeat: arvioidut sata miljardia Yhdysvaltain dollaria
vuonna 1990.
Muita syitä Irakin hyökkäyksille löytyy öljyrikkauksista, jotka auttaisivat Irakia. Irakin
varannot, jotka vastasivat noin kolmannesta Kuwaitin varannoista, oli kulutettu, ja
Irakilla oli 80 miljardin Yhdysvaltain dollarin lainat Irak-Iran sodan takia. Osa lainoista
oli myös Kuwaitilta. Tämän takia Irak oli valmistautunut ehdottamaan suhteellista
nousua saadakseen lisätuloja, mutta muiden OPEC jäsenten suostuessa tähän
Kuwait ei kuitenkaan vastannut.
Marraskuussa 1989 OPEC:n tapaamisessa Irak edotti öljyn hinnan nostamista 25
Yhdysvaltain dollariin barrelilta, mutta Kuwait ei luvannut suostua näin korkeaan
hintaan. Saddam Hussayn jopa lähetti henkilökohtaisen kirjeen Kuwaitin emiirille
Amir Jabirille, kehottaen häntä sitouttamaan maansa OPEC:n kiintiöön, joka saisi
lopun öljyn hinnan vaihtelulle. Kuwait suostui vastahakoisesti, mutta tuo suostumus
ei kestänyt kauaa.⁵
Irak sai muita OPEC:n jäsenmaita mukaan kokoukseen keskustelemaan öljyn
hinnan vaihtelusta ja kiintiöehdotuksestaan. Huippukokouksen jälkeen Irakin johtajat
tapasivat ja pohtivat Irak-Kuwaitin suhdetta. He ajattelivat, ettei Kuwait tulisi
antamaan periksi ylituotantoon johtavan politiikkansa kanssa, ja jättivät
huomioimatta Irakin taloudellisia ongelmia. Johtajat olettivat, ettei pieni maa, jolla ei
ole merkittäviä puolustusvoimia, olisi ottanut näin vahvaa kantaa, jollei se luottaisi
suurten liittoumien tukeen. Irakilla oli tietoa, että Britannia oli kannustanut Kuwaitia
pysymään vahvana Irakin vaateita vastaan ja oli luvannut auttaa maata, jos apua
tarvittaisiin. Saman tyyppistä keskustelua Kuwait oli käynyt Yhdysvaltojenkin
kanssa. Irakilla oli siis myös poliittinen syy selvittää Kuwaitin suhdetta liittoumiin.
Kuwaitin riippuvaisuus suurista voimista ei ollut ennenkuulumatonta. Kun 1970-
luvulla Britannia päätti vetää armeijansa pois persianlahdelta, osa vastuusta kaatui
Amerikan niskoille, vaikkei Britannia täysin ottanut tukeaan pois Kuwaitilta.⁵
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
25
Öljytuotanto ja sen tuomat rikkaudet ovat siis olleet Persianlahdensodassa
merkittävässä roolissa Kuwaitin miehityksessä. Mutta miten Irakin hyökkäys vaikutti
Kuwaitiin? Seuraavaksi esittelen sodan vaikutuksia sekä Kuwaitin talouteen, että
ympäristö- sekä työvoimavaikutuksia.
Sodan vaikutuksia Kuwaitiin
Ensinnäkin Kuwaitin bruttokansantuotteessa on selvä nytkähdys vuonna 1991 ja
1992 valtava nousu. 1991 Kuwaitin bruttokansantuotteen kasvu prosentuaalisesti oli
-41 ja vuonna 1992 kasvu oli 82.8.⁶
Elokuun toinen, 1990, Irakin hyökätessä Kuwaitiin makrotaloudellisten ja
geopoliittisten ristiriitojen takia, seurasi Persianlahden sota. Sota aiheutti Kuwaitin
öljyjen tuhoutumisen, koska Irakin joukot tuhosivat öljykaivoja tuhoamalla
tuotantolaitoksia, syrjäyttämällä työvoimaa ja vahingoittamalla ympäristöä. Kuitenkin
Kuwait toipui sodasta kahdessa vuodessa eli hyvin nopeasti ja alkoi tuottaa
enemmän öljyä kuin ennen sotaa.⁴
Vuonna 2001 kirjoitetun artikkelin mukaan Kuwaitin aavikoilla oli edelleen
imeytynyttä raakaöljyä. Tarkoitus on alkaa puhdistaa aavikoita, aloittaa suuren
ympäristöhankkeen ekologiseen onnettomuuteen puuttumiseksi. Irakin joukkojen
vetäytymisestä kesti kuusi kuukautta öljypalojen sammuttamisessa.
Sammuttamisessa olisi voinut kestää pidempäänkin, jopa neljästä kuuteen vuotta,
ilman aktiivista tukahduttamista. Kesäkuussa 2001 Kuwait sai United Nations
Compensation Committee:lta 108,9 miljoonaa Persianlahden sodan
ympäristöongelmien ratkaisemiseen.³
Miten muuten Persianlahden sota vaikutti Kuwaitin talouteen? On vaikeaa arvioida
sodan kuluja, kun suorat ja epäsuorat taloudelliset tappiot aineettomien
hyödykkeiden tuhoutuminen ja ulkoiset vaikutukset sekä ei-taloudelliset
kustannukset, mukaan lukien sosiaaliset ja sukupolvia jatkuvat vaikutukset, on
mahdotonta laskea.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
26
Kuwaitin hallituksen arvion mukaan sotakuluja tuli 65 miljardin Yhdysvaltain dollarin
edestä (Kuwaitin keskuspankki, 2011) ja Yhdistyneet kansakunnat arvioi kulut
vähintään 30 miljardiin Yhdysvaltain dollariin³.
Sodan jälkeen tappiot öljyteollisuudessa näkyivät vientitulojen tappioina, kun
Kuwaitin hallitus käytti varoja kansalaisiinsa ja Yhdysvaltojen joukkoihin. Kuwaitin
bruttokansantuote romahti arvioidusta 24 miljardista Yhdysvaltain dollarista vuonna
1989 10 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 1991.
Sodan vaikutuksista suurin oli Kuwaitille aiheutunut pääomatuho. Fyysisen
pääoman tuhoutuminen aiheutti lähes 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin tappiot,
kun öljyntuotantolaitoksia, kuten öljynporaustorneja, lastauslaitoksia, merenkulkuun
ja jalostamoihin liittyvää infrastruktuuria, tuhoutui. (YK, 1996)
Merkittävät vahingot tulivat myös öljypäästöistä. Irakin joukot sytyttivät yli 700
yksittäistä aktiivista öljykaivoa tuleen, ja liekit tuhosivat savuna ilmakehän lisäksi
infrastruktuuria ja viivästyttivät normaalin elämän ja taloudellisen toiminnan
uudelleenaloittamista ja aiheuttivat merkittäviä ympäristövahinkoja. Myös
Persianlahdelle laskettiin Irakin miehistön toimesta arviolta 10-11 miljoonaa tynnyriä
öljyä. Persianlahden korallit eivät ole vieläkään täysin puhdistuneet öljystä.
Työväen puuttuminen
Kuwaitin valloittaminen ja öljykaivosten tuleen sytyttäminen sai monet
kesälomamatkalaiset jäämään lomakohteeseensa sekä aiheutti useiden
kansalaisten ja siirtotyöläisten pakenemisen lähimaihin, eritoten Saudi-Arabiaan.
Erityisesti sota vaikutti Kuwaitissa asuvien, öljyteollisuudessa työskentelevien
palestiinalaisten elämään. Palestiinalaiset olivat muodostaneet yli puolet Kuwaitin
siirtotyöläisistä ja kun suuri osa kuwaitilaisista tuli takaisin työvoimaksi, monia
palestiinalaisia ei enää otettukaan töihin, kiristyneiden rajoitusten vuoksi. Iso osa
osaavaa taitavaa työväkeä jäi uupumaan.
Kuwait sai jälleenrakennuksen käyntiin kuitenkin erityisesti raakaöljynvarojen
vuoksi, koska niiden tuomalla vakuudella Kuwait sai lainaa ulkomailta
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
27
jälleenrakennuksen rahoittamiseksi ja tavaroiden ja palveluiden tuottamiseksi. Öljyn
vienti tuotti myös lisää tuloja, jotka niin ikään auttoivat elpymistä.
Kuitenkin vaikka Kuwaitin Irakilta vapautumisesta on kulunut vain vuosikymmen ja
Kuwaitin talous on nousussa, talouden uudistukset eivät ole yhtä hyvällä mallilla,
kun katsotaan talouden monipuolisuutta. Öljyteollisuuden muodostaessa Kuwaitin
talouden selkärangan ja ollessa sosioekonomisen kehityksen ja teollisuuden
päälähde, muita teollisuuden lähteitä ei oikeastaan olekaan. Kuwait on täysin
riippuvainen öljyn hinnan kansainvälisestä vaihtelusta.⁷
LÄHTEET:
[1] http://www.kuwaitmissionun.org/kuwait-factsheet.html (Kuwaitin info sivusto) Luettu 25.2.18
[2] http://www.globalis.fi/Maat/Kuwait (YK:n faktatietoa maittain sivusto) Luettu 27.2.18
[3] Shouse, Ben (2001) teos Kuwait Unveils Plan to Treat Festering Desert Wound
[4] Manal R. Shehabi (2015) teos An extraordinary recovery: Kuwait following the gulf war
[5] Majid Kadduri, Edmund Ghareeb (2001) teos War in the Gulf, 1990-91: The Iraq-Kuwait Conflict and Its Implications
[6] http://www.imf.org/en/Countries/KWT, (2017) International Monetary Fund Luettu 18.2.18
[7] Siddiqi, Moin, (2000) Economic report: Kuwait http://web.a.ebscohost.com/ehost/detail/detail?vid=0&sid=8ea4539c-c35a-4e6c-b41b-560b2b250956%40sessionmgr4006&bdata=JnNpdGU9ZWhvc3QtbGl2ZSZzY29wZT1zaXRl#AN=3696672&db=a9h Luettu 28.2.18
[8] http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/865247.stm Uutinen (2000) Luettu 20.2.18
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
28
Kuwait ja resurssikirous Ilmari Luna
Tässä osassa käsittelen Kuwaitin talouden riippuvuutta öljystä ja siihen vaikuttavia
keskeisiä tekijöitä. Osana aihetta esittelen keskeisen tapahtuman Kuwaitin
taloudellisessa historiassa, 1973-74 kansainvälisen öljykriisin, sekä sen vaikutuksia
Kuwaitin taloudelle. Pyrin analysoimaan Kuwaitin taloutta tarkemmin erityisesti sen
kansallisten instituutioiden kautta sekä pohtimaan niiden merkitystä
resurssikirouksessa. Lopuksi pohdin Kuwaitin talouden tulevaisuutta, ottaen
huomioon globaalit talouden muutokset sekä kansainväliset suhteet.
Kuten olemme tutkielmassamme aiemmin todenneet, Kuwaitin talous on täysin
riippuvainen öljystä. Verrattuna Norjaan on selvää, että Kuwaitin edellytykset
taloudelliselle monimuotoistumiselle ovat hyvin erilaiset. Kuwaitin luonnolliset
resurssit öljyn lisäksi ovat liki olemattomat jonka lisäksi maan pieni koko ja
geopoliittinen asema pitkäaikaisella kriisialueella tuovat haasteita taloudelle.
Kuwaitia voidaan verrata myös muihin Persianlahden öljyntuottajamaihin, kuten
Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin ja Saudi-Arabiaan, jolloin voidaan kenties
tarkemmin löytää keskeisiä tekijöitä. Tällöin on tärkeää ottaa huomioon
instituutioiden erilaisuus. Ensin kuitenkin käymme läpi hieman historiaa.
1973 ”Öljyase”
Vuosina 1973-74 maailmaa ravisteli öljykriisi, jollaista ei oltu nähty aiemmin. Vaikka
öljyn hinta on teollistumisen jälkeen noussut ja laskenut, niin öljykriisi aiheutti
merkittäviä, pitkäaikaisia muutoksia maailmantaloudessa. Raakaöljyn hinta nousi
kuuden kuukauden aikana globaalisti lähes nelinkertaiseksi ja ympäri maailman
valtiot joutuivat säätelemään sähkön ja öljyn käyttöä1
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
29
Kriisin syyt ovat syvällä Israelin ja arabimaiden välillä, mutta Jom Kippur -sota
Egyptin ja Syyrian, sekä Israelin välillä laukaisi sen. Israel oli aikaisemmin, vuonna
1967 miehittänyt Syyrialta Golain kukkulat ja Egyptiltä Siinain niemimaan.
Yhdysvallat tukivat Israelia suurilla sotilaallisilla tuilla, ja monet muut maat osoittivat
tukeaan sille. Lokakuun 19 päivä 1973 OPEC:in arabijäsenmaat eli OAPEC
(Organization of Arab Petroleum Exporting Countries) kokoontuivat Kuwaitissa ja
päättivät öljyn viennin rajoittamisen käyttämisestä poliittisena aseena. OAPEC aloitti
kauppasaarron nostamalla kevyen raakaöljyn hintaa 70% myytäessä Yhdysvalloille,
Alankomaille, Iso-Britannialle, Kanadalle ja Japanille1. Myöhemmin OAPEC päätti
myös vähentää öljyn tuotantoa 5% kuussa, jotta saarretut maat eivät voisi vain ostaa
öljyä muiden maiden kautta ja öljystä tulisi pulaa maailmanlaajuisesti2.
Vaikka kauppasulun kohteena olivat Kanada, Japani, Alankomaat, Iso-Britannia ja
Yhdysvallat niin, ”Öljyase” aiheutti suuria ongelmia yhteiskuntien toiminnassa
ympäri maailmaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa bensiinin myynti kiellettiin
viikonloppuisin ja Oregonin osavaltio kielsi jouluvalot. Suomessa kiellettiin muun
muassa autotallien lämmitys ja moottoriteiden valaistus2. Vaikka on edelleen
epäselvää ”öljyaseen” tehosta, niin puolen vuoden jälkeen Nixonin hallitus neuvotteli
Israelin perääntymään Siinain niemimaalta ja pian sen jälkeen OAPEC:n jäsenmaat
päättivät kauppasaarron1
Öljykriisin pitkäaikaiset vaikutukset olivat merkittäviä globaalisti, mutta sellaisia
näkyi myös Kuwaitissa, joita on tutkinut Trinityn yliopiston emeritusprofessori Mary
Ann Tetreault. Hänen mukaansa kasvaneet hinnat toivat huomattavia tuloja mutta
aiheuttivat myös öljyä tuovissa maissa suurempaa tarvetta nimenomaan
halvempaan prosessoimattomaan raakaöljyyn, jalostettujen tuotteiden sijaan3.
1 The Power of Oil: The Arab Oil Weapon and the Netherlands, the United Kingdom, Canada, Japan, and the United States, Roy Licklider, International Studies Quarterly, Vol. 32, No. 2 (Jun., 1988), pp. 205-226
2 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/energiakriisi-vuonna-1973 visited on 02.03.2018 3 Political Consequences of Restructuring Economic Regimes: The Kuwait Petroleum Corporation, Mary Ann Tétreault, page 386
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
30
Tämä sai Kuwaitin, kuten monet muutkin öljyntuottajamaat panostamaan
nimenomaan raakaöljyn vientiin, mikä saattoi hyvinkin edesauttaa Kuwaitin talouden
yksipuolistumista. Tuotantolaitokset ja niiden kautta työpaikat siirtyivät
öljynviejämaista öljyntuojamaihin ja innovaatiot niiden mukana. Öljykriisi oli joka
tapauksessa tärkeä historiallinen tapahtuma maailmantaloudessa ja Kuwaitin
taloudellisessa kehityksessä. Seuraavaksi pohdimme hieman Kuwaitin instituutioita
ja öljytulojen jakautumista väestölle.
Öljyvarojen jakautuminen
Valtioiden kehittymistä kuvataan usein bruttokansantuotteella tai BKT:lla asukasta
kohden. Kuwaitilla oli Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan vuonna 2017
maailman seitsemänneksi korkein BKT asukasta kohden, listassa heti Norjan
jälkeen4. Tällaiset indikaattorit kuvaavat kuitenkin vajavaisesti sosiaalista
kehittymistä ja taloudellista epätasa-arvoa maan sisällä. HDI eli inhimillisen
kehityksen indeksi on UNDP:n (Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma) luoma
mittari kuvaa elinikää, koulutusta ja elintasoa. Kuwaitin HDI on ollut nousussa ja
2016 saavuttanut 0,8 eli hyvin korkean raja-arvon5. Norjalla sen sijaan HDI on
maailman korkein, 0,9496
HDI kuitenkin häivyttää maan sisäiset erot, joten siitä on edelleen kehitetty IHDI joka
suhteuttaa HDI:n epätasa-arvoon. Kuwaitista ei kuitenkaan löydy UNDP:n dataa
viimeisiltä vuosilta, joten öljytulojen jakautumista on vaikea arvioida. Vuonna 1981
julkaistu artikkeli kuitenkin näyttää, että Kuwaitin tulojen jakautuminen olisi 1970-
luvun alussa ollut kuitenkin kohtuullista, lähes Norjan tasoa7 Tämän hetkistä
tilannetta on vaikea arvioida, erityisesti johtuen suuresta määrästä väliaikaisia
ulkomaisia työntekijöitä. Oletettavaa kuitenkin on, ettei sosiaaliturva kuulu muulle
4 World Economic Outlook Database, January 2018, International Monetary Fund. Database updated on 12 April 2017. visited on 02.03.2018 5 http://hdr.undp.org/en/countries/profiles/KWT visited on 02.03.2018 6 http://hdr.undp.org/en/countries/profiles/NOR visited on 02.03.2018
7 Sulayman Al-Qudsi, 1981,”Income distribution in Kuwait”
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
31
kuin kantaväestölle, sillä äänioikeuden saa vasta 20 vuotta kansalaisuuden jälkeen8
Naisten äänioikeus myönnettyyn myös verrattain myöhään, vasta vuonna 20059
Verrattuna muihin Persianlahden maihin Kuwaitissa on kuitenkin verrattain
demokraattiset instituutiot ja korkea sosiaalisen turvan taso. Vaikka Kuwaitissa
suurta valtaa käyttää hallitsijaperhe, niin siellä on myös vahva parlamentti, vapaat
vaalit sekä suuri poliittisen osallistumisen määrä10. Tällainen kilpaileva
hallintamuoto, hallitsijaperheen ja parlamentin välillä, saattaa kuitenkin hidastaa
päätöksentekoa huomattavasti. Taloudelliset reformit resurssikirouksesta eroon
pääsemiseen voivat hankaloitua, jota käsitellään seuraavaksi.
Kuwait ja resurssikirous
Taloustieteessä Hollannin taudilla tarkoitetaan tilannetta jossa jonkin taloudellisen
sektorin kasvu saa aikaan muiden sektorien heikentymistä. Resurssikirouksella taas
tarkoitetaan teoriaa siitä, että suuret luonnolliset resurssit johtaisivat usein hitaaseen
taloudelliseen kehitykseen, eriarvoisuuteen ja heikompaan demokratiaan. Jeffrey
Sachs ja Andrew Warner löysivät kuuluisassa tutkimuksessaan korrelaation
taloudellisen kasvun hitaudessa ja suurissa luonnonvaroissa11 Kuwaitin
tapauksessa voidaan nähdä tällaisia oireita, sillä öljyn löytymisen jälkeen muita
talouden sektoreita ei pyritty aktiivisesti kehittämään pitkään aikaan13.
Kuwaitin valtio on silti viime aikoina yrittänyt päästä eroon riippuvuudesta
öljytuloihin, kuitenkin huonolla menestyksellä. Yksityinen sektori on edelleen heikko
eikä riittäviä toimia sen elvyttämiseksi ole saatu aikaan. Georgian
osavaltionyliopiston politiikan tutkimuksen professori Michael Herb on vertaillut
Kuwaitin ja Arabiemiraattien talouksia ja esittänyt että yksi syy monimuotoistumisen
epäonnistumiselle on nimenomaan poliittisen osallistumisen määrässä. Siinä missä
8 http://gulfnews.com/news/gulf/kuwait/kuwait-sets-unprecedented-conditions-for-elections-candidacy-1.1914908 visited on 02.03.2018 9 http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/4552749.stm visited on 02.03.2018 10 Michael Herb: (2014) ”The wages of oil : Parliaments and economic development in Kuwait and the UAE” 11 Sachs, Jeffrey; Warner, Andrew (1995). "Natural Resource Abundance and Economic Growth". NBER Working Paper (5398). doi:10.3386/w5398.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
32
Arabiemiraattien autoritäärinen, eliittien etua korostava hallintomuoto on tuonut
talouden monimuotoistumista ja ulkomaisia investointeja, Kuwaitin vahva
parlamentti ei ole onnistunut samanlaisiin päätöksiin13. Tässä voidaan nähdä
kaksijakoisen hallintamuodon päätöksenteon heikkous, verrattuna autoritääriseen
johtamiseen. Viimeisimpien uutisten mukaan Kuwait aikoo vain lisätä raakaöljyn
tuotantoaan, nykyisestä 2,1 miljoonasta barrelista päivässä peräti 3,255 miljoonaan
barreliin päivässä12. Barreli on noin 159 litraa.
Kuwaitissa vaikuttavat instituutioiden lisäksi muut tekijät, kun pohditaan
mahdollisuuksia monimuotoistaa taloutta. Valtion alue on pitkälti aavikkoa, Kuwaitin
omien kansalaisten määrä on pieni, eikä väestö ole kovin korkeasti koulutettua.
Kuwaitilainen taloustutkija Ahmed al-Kawaz on myös esittänyt syyksi sitä, että
Kuwaitin tuotanto on enimmäkseen raakaöljyn tuotantoa. Raakaöljyn myyminen
auttaa talouden kehittymistä ja työpaikkojen muodostumista erityisesti maissa joissa
sitä jalostetaan eteenpäin. Uudet työpaikat ja tuotantolaitokset sekä talouden
dynaamisuus auttavat myös muiden sektoreiden kehittämisessä, sekä uusien
innovaatioiden tuottamisessa. Lisäksi verrattuna moniin muihin öljyntuottajamaihin,
Kuwaitin öljyvarannot ovat suhteellisen huonolaatuisia ja vaikeasti jalostettavia. 13
Kuwaitin tulevaisuus
Kuwaitin taloudellinen tulevaisuus riippuu monista muuttujista, joten sitä on vaikea
arvioida tarkkaan. Epävarmuutta on kuitenkin nähtävissä, ellei talouden
kehitysprojekteihin panosteta riittävästi. Kuwait on raskaasti riippuvainen öljystä,
eivätkä öljyvarat ole loputtomia. Samalla maailman talous sekä öljyn hinta voi
heittelehtiä, joten yhteen resurssiin nojaaminen voi olla vaarallista. Nykyisellä
kulutuksella öljy tullaan käyttämään loppuun joidenkin arvioiden mukaan noin 45
12 https://www.kuna.net.kw/ArticleDetails.aspx?id=2689215&language=en visited on 02.03.2018 13 Ahmed al Kawaz, 2008, Economic diversification the case of Kuwait with reference to oil producing countries.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
33
vuodessa ja kulutus saattaa edelleen kasvaa14 Trendit maailmankaupassa ovat
myös muuttumassa vihreämpiin arvoihin päin, mutta monilla valtioilla on olemassa
oleva öljyntuotannon infrastruktuuri. Tämä saattaa hyvinkin johtaa suureen öljyn
hinnan laskuun tulevaisuudessa. Voiko Kuwait enää tarjota saman tason sosiaalisia
palveluita kansalaisilleen tulevaisuudessa?
Kuwait on kuitenkin tiedottanut aikeista uudistaa yhteiskuntaa. ”New Kuwait” on
laaja valtiollinen kehityssuunnitelma, joka keskittyy muun muassa
monipuolisempaan talouteen, kestävämpään kehitykseen, avoimempiin
instituutioihin ja tehokkaampaan opetusjärjestelmään15 Nähtäväksi jää, kuinka hyvin
Kuwait onnistuu uudistamaan instituutioitaan, sillä kuten tutkielmastamme
toivottavasti on käynyt ilmi, ne ovat avainasemassa. Tällä hetkellä Kuwaitissa
voidaan nähdä vaikeuksia niiden kehittämisessä, sillä valtio rypee
sananvapausskandaaleissa16 ja oikeusjärjestelmä perustuu edelleen osittain sharia-
lakiin17.
Toinen varteenotettava tekijä on Kuwaitin maantieteellinen paikka ja Lähi-idän
vakaus. Levottomuudet saattavat hyvin levitä öljyrikkaille alueilla kuten olemme
nähneet jo Kuwaitin kriisin kanssa 1990-luvulla. Vaikka Kuwait toipui taloudellisesti
sodasta suhteellisen nopeasti, niin kestäisikö sen talous enää samanlaisia
tapahtumia? ”Öljyasetta” ei ole myöskään onnistuttu käyttämään enää 1970-luvun
jälkeen, eikä OAPEC enää ole aivan niin suuri tekijä öljyntuotannossa kuin se oli
ennen.
Vaikka Kuwaitin taloudellinen tilanne on tällä hetkellä erittäin hyvä, miltä tulevaisuus
näyttää? Öljyn hinta on ollut laskussa viimeiset kymmenen vuotta ja Kuwaitin
valtionvelka on kasvussa. Verrattuna viereisiin naapureihinsa Saudi-Arabiaan ja
Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin, Kuwaitilla on maine paikkana joka ei houkuttele
14 https://www.eia.gov/petroleum/ visited on 12.02.18
15 http://www.newkuwait.gov.kw/en/plan/ visited on 02.03.2018 16 https://www.theguardian.com/books/2016/nov/22/censorship-kuwait-book-fair-booksellers-publishing 17 Nicholas S. Hopkins,Saad Eddin: Arab Society: Class, Gender, Power, and Development. 1997. p. 417.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
34
sijoittajia. Päästäkseen irti resurssikirouksesta, Kuwaitin tulisikin panostaa
voimakkaasti yksityisen sektorin kasvattamiseen, talouden yleiseen
monimuotoistamiseen ja instituutioiden kehittämiseen. Suuret öljyrahastot
mahdollistavat kehityksen, kunhan poliittista tahtoa löytyy.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
35
Johtopäätökset
Öljyn löytyminen ei selvästi tuo vain vaurautta. Kuwaitissa öljy aiheutti täysimittaisen
sodan. Öljy on tuottanut ympäristölle tuhoa sekä Norjassa että Kuwaitissa. Öljyn
infrastruktuuri on haitallinen ympäristölle globaalisti. Norja on tehnyt eleitä
taloudellisen sitoutumisen muuttamiseksi, esimerkiksi ottamalla rahastonsa
sijoitukset pois öljy-yhtiöiltä. Norja panostaa tieteeseen ja kehitykseen. Kuwait taas
suunnittelee nostavansa öljyntuotantoa reilusti. Norjalla on öljyn lisäksi muitakin
tulonlähteitä, kuten kalastus, kalatuotanto ja metalliteollisuus. Toisaalta Norjakin
ottaa yhä uusia öljylähteitä käyttöön. Norjan hallitus ohjaa öljyntuotantoa sääntelyin.
Ministeriöt ja muut valtion poliittiset toimijat ovat vastuussa öljyteollisuuden
turvallisuudesta, infrastruktuurista, verotuksesta ja ympäristöystävällisyydestä.
Kuwaitissa kriisit ja sodat ovat aiheuttaneet inhimillisiä ja ympäristöllisiä tuhoja.
Öljyteollisuuden muodostaessa Kuwaitin talouden selkärangan ja ollessa
sosioekonomisen kehityksen ja teollisuuden päälähde, muita teollisuuden lähteitä ei
oikeastaan olekaan. Kuwait on täysin riippuvainen öljyn hinnan kansainvälisestä
vaihtelusta, ja voidaan nähdä hyvänä esimerkkinä resurssikirouksesta, taloudellisen
kasvun hitauden ja suurten luonnonvarojen välisestä suhteesta. Kuwaitin
taloudellinen tulevaisuus näyttäytyykin huomattavasti epävarmempana.
70-luvun öljykriisi vaikutti Kuwaitiin niin, että se keskittyi raakaöljyn tuottamiseen.
Norjalle taas 70-luvun kriisistä oli lähinnä etua, kun valtio oli löytänyt sopivasti öljyä
vuonna 1969. Norjalla oli valmiiksi hyvät instituutiot ja organisaatiot taustalla, eikä
se kuitenkaan unohtanut muita teollisuusaloja. Osittain tätä eroa selittävät valtioiden
maantieteelliset eroavaisuudet ja geopoliittinen asema. Kumpikin maa on tiukasti
linkittynyt yhä globaalimpaan maailmaan, jossa OPEC:n, OAPEC:n ja EU:n
kaltaisilla monikansallisilla elimillä on suuri merkitys.
Näkökulmia öljyn taloushistoriaan Norjassa ja Kuwaitissa
36
Norjan ja Kuwaitin taloudet ovat kehittyneet eri tavoin siitä huolimatta, että niillä on
sama luonnollinen resurssi, öljy. Norjan ja Kuwaitin poliittinen tilanne onkin
huomattavan erilainen. Siinä missä Norja on demokraattinen ja perustuslaillinen
monarkia, Kuwait on emiirikunta, jossa toimii kilpailevana elimenä myös parlamentti.
Instituutiot vaikuttavat siihen, miten öljystä saatavat tulot jaetaan. Öljyä ei voida pitää
itsestään selvästi tärkeimpänä tekijänä taloudellisessa kehityksessä, joka näkyy
Norjan samankaltaisuudessa naapurimaihinsa, joilla ei ole öljyvaroja. Kuwaitin
instituutiot ovat huomattavasti demokraattisemmat kuin naapurimaidensa, mutta silti
sen talous on yksipuolisempaa. Näin ollen Norjan yhteiskunnan mallia ei voida
suoraan soveltaa muualla, vaan on otettavat useita tekijöitä huomioon.
Norja on ristiriitaisessa tilanteessa öljyn ollessa valtion vaurauden lähde ja toisaalta
merkittävä ympäristöhaitta. Kokousteoria ehdottaa, että öljyn verkostossa on
mukana useita tekijöitä, ominaisuuksia, hallintomuotoja, instituutioita ja
organisaatioita ja erilaisia säädöksiä. Näitä yhdistää globaali öljyn infrastruktuuri.
Osat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Myös Norjan ja Kuwaitin öljyvauraudet ja
taloudet perustuvat globaaliin öljytalouteen ja öljyn jakeluverkostoon. Niiden
vuorovaikutuksessa piilee myös muutoksen mahdollisuus.
Recommended