01/2009 Egonomi

EGONOMI

KYLTERIPÄIVÄT NESU-DAGENTIETOMAA

porhonautoliike_egonomi 2.2.2009 14:54 Page 1

PÄÄKIRJOITUS

EGONOMI 1/200918. vuosikerta

Julkaisija: Finanssi ry Päätoimittaja: Santtu-Matti Korkalo

Muut kirjoittajat: Antti Hartikka, Antti Raita, Elina Rosenlund,Erja-Liisa Lappalainen, Iikka Meriläinen, Kimmo Alajoutsijärvi,Miika HuikariKansikuva: Juha PäällysahoTaittaja: Santtu-Matti KorkaloPaino: Multiprint Oy, OuluPainosmäärä: 150 kpl

Egonomi verkossa:www.finanssi.org/egonomi

Erityiskiitokset:Simo Rajaniemi, Adrien Blanc,Tamas Erderlyi

Finanssi ryTaloustieteiden tiedekuntaPL 4600, 90014 Oulun yliopistopuh. (08) 553 [email protected]

Lehden tekeminen ei ole helppoa. Lehden tekeminen on ensikertalaiselle itse asi-assa todella vaikeaa. Ei ole helppoa, kun on vaikeaa.

Mutta kaikki tulee aikanaan, niin myös tämä lehti. Ylioptimistisen toiveikkaa-na ennakoitu julkaisupäivä osoittautui todella työlääksi saavuttaa. Tarvittiin lähes kahden viikon verran skipattuja luentoja, lukuisia kiltahuoneella vietettyjä iltoja sekä valvottuja öitä, jotta tämä lehti julkaistaisiin ajoissa onnellisten tähtien alla – perjantaina 13. päivä.

Onneksi huomenna on ystävänpäivä ja epäonnen sijaan ihmiset tajuavat, kuinka onnellisia he ystävistään ovat. Ystävänpäivänä kaverukset lähettävät toi-silleen e-kortteja ja muita sydänteemalla varustettuja kuvaviestejä. Parhaimmat muistavat satoja tosiystäviään Facebookissa. Jotkut analogiset nykyihmiset saat-tavat jopa vaivautua lähettämään ihkaoikeita kortteja ja kirjeitä. Välimalli-ihmiset puolestaan luottavat lankapuhelimeen.

Wikipedian mukaan ystävänpäivä juontaa juurensa muinaiseen Roomaan, jossa vietettiin Lupernica-juhlaa 15. helmikuuta erinäisten jumalien kunnioittami-seksi. Muutamia satoja vuosia myöhemmin kristityt halusivat tappaa perinteen, mutta epäonnistuttuaan he varastivat juhlapäivän ja pyhittivät sen Valentinus-py-himykselle. Syy siihen, että perinne yhä vallitsee Euroopassa, ovat jenkit. Tuo iha-nan syyllinen kansa toi unohdetun perinteen takaisin ja materioineen siitä kasvoi valtava kansanjuhla.

Näistä tarinoista huolimatta olen juuri materialistisuuden ja kaupallisuuden tähden lähes varma, että koko kavaluuden taustalla on ekonomi. Hän tulee onnel-liseksi rahasta ja hänelle ystävänpäivä tarkoittaa himoittuja kassavirtoja. Jokainen ”ansaittu” kolikko ja seteli ovat hänen uusia ystäviään. Täten toivonkin kaikkien panostavan ystävänpäivään huomattavasti rahaa. Nostetaan yhdessä maailma lamasta ja annetaan jokaiselle ekonomiparalle jälleen mahdollisuus nähdä ystä-viään kolikoita ja seteleitä. Myös virtuaalinen raha, kuten kenen tahansa virtuaali-nen ystävä, on ekonomille kaivattua internetseuraa.

Tulevalle ekonomille, finanssilaiselle, ystävänpäivä tarkoittaa sitsejä. Huomen-na Walhallassa varmasti laulu raikaa ja kaikki ovat hyvissä nousuissa parhaita kave-reita. Ystävyys jatkunee krapula-aamuna Facebookissa, ja ehkä koulullakin joskus moikkaillaan. Kun ystäviä vielä on, arvostakaamme heitä myös ystävänpäivän jäl-keen. Kyllä mekin opimme vielä välittämään rahasta.

ONELOVE

Santtu-Matti Korkalo

Päätoimittaja

E G O N O M I 1 / 2 0 0 9

3 Pääkirjoitus

4 PJ

6 Kalenteri

7 Tiedekunnanääni

7 Opiskelijanääni

9 Ellu

10 Miika

12 Kyllinhyvää

14 NESU-dagen

16 Tiesitkö,ettäOulussa...

18 ErjaEast

20 ALegalAlien

22 JoululomaRanskassa

Kalle Päätalo rokkasi viimeisetkinmehut osallistujista Kylteripäivillä. Sivu 12.

PJ-PALSTA

TILANNEKUVANESU-dageneilla meno villiintyi iltaa kohti.

KYLTERIENPAIKKALÖYTYYVALLANKAHVASTA

Opiskelijoissa on SEFEn tulevaisuus. Tässä valossa on mielenkiintoista, ettei opiskelijoiden ääni kuulu liitossa nykyistä enempää. Liittokokouksissa opiskelijayhteisö saa kymmenesosan siitä ää-nimäärästä, jonka ekonomiyhteisö samalla jäsenmäärällä saa. Hallituksessa istuu yksi opiskelija. Ekonomeja siellä istuu yksitoista. Opiskelijoita on SEFEssä silti noin kolmasosa koko liiton jäsen-määrästä. Jossakin siis mennään vikaan, mutta missä?

Kyse ei ole pelkästään rajoitetusta määrästä opiskelijoiden mandaattipaikkoja. Kyse ei liioin ole pelkästään liiton säännöistä. Viime kädessä tällaisia teknisiä syitä voidaan etsiä ja niitä voidaan löytää, mutta mielestäni ne todelliset, ja samalla todella merkittävät, syyt ovat aivan muualla.

On naiivia mitata reaalista vaikuttavuutta ainoastaan sillä, millaisia osuuksia kokonaisääni-määristä tai toimielinpaikoista opiskelijoilla on. Tämä pätee vaikuttamisessa monin paikoin, mut-ta SEFEssä ilmiön huomaa jatkuvasti korostuvan. Paljon suurempi merkitys on sillä, millaisen ku-van itsestämme ja opiskelijatoiminnasta yleensä annamme toimiessamme omilla – vaikka sitten lukumääriltään vähäisilläkin – paikoillamme SEFEn toimielimissä.

Ensiarvoisen tärkeää on vaikuttava esilläolo kaikessa, mitä teemme. Sekään ei tietenkään haittaa, jos vaikuttavuus tapahtuu oikeaan suuntaan. Puhuin kylterivaikuttajien SEFE-päivässä Helsingissä tammikuussa kylterien vaikuttamiskanavista SEFEssä, ja esityksessäni vilahteli muu-tamaan otteeseen kuva keihäänkärjestä. Kerroin kaikkien Suomen kylteriyhteisöjen hallitusten jäsenille vaikuttamisesta ja inflaatiosta, ja siitä, miksi nämä kaksi käsitettä mahtuvat valitettavan helposti samaan lauseeseen.

On keskityttävä olennaiseen. Vaikuttajien opiskelijakentän ulkopuolellakin näkee usein sor-tuvan päättömään säntäilyyn: kaikkien mahdollisten ja parhaimmillaan muutaman mahdotto-mankin epäkohdan perässä juoksemiseen, jonka tuloksena yleensä ollaan hukassa. On tehtävä päätöksiä siitä, mitkä asiat ovat omassa vaikuttamistyössä tärkeimpiä, ja toisaalta siitä, mihin asi-oihin on realistisesti mahdollista vaikuttaa. Tuulimyllyjä vastaan taisteleminen on paitsi turhaa, myös kohtuullisen typerää. Parempiakin vastustajia kyllä löytyy.

Iikka Meriläinen

EGONOMI 1/2009� EGONOMI 1/2009 �

29.-30.1. KYPÄMyös Finanssin edustusta oli mukana Hel-singin Kylteripäivillä. Yrityssuhdevastaava Lehtola oli reissulla kokonaiset viisi minuut-tia selvin päin, jonka aikana hänen onnistui järjestää yritysvierailupaikat Etelän exculle.

28.1. SEFE-PÄIVÄSEFE-päivän ohjelmassa olivat päivällä workshopit sekä yöllä Kv- ja NESU-vastaava Hartikan vähintäänkin yhtä uuvuttava Last Man Standing – 30 tuntia samoilla silmillä.

24.1. NESUNESU-aktiivit kokoontuivat Jyväskylässä 24.1.2009. Boomarit onnistuivat jälleen säväyttämään, kun heidän NESU-PJ:nsä Nelli Tamminen kuvaili, kuinka vuodenvaihteessa astui puheenjohtajan pallille.

14.2.YSTÄVÄNPÄIVÄTosiystävyys on kuin kusi housuissa: naurat-taa, näkyy ulospäin ja lämmittää hetken.

24.2. LASKIAINENFinanssissa laskiaisena nimestä huolimatta noustaan ja rankasti. Alkuperäistä tapahtu-ma-ajatusta lähimmäksi pääsee kymmenen Kelkkaa aamuyön jatkobaarissa.

11.3. RINNERIEHAKun pörssiläinen puhuu, hän sanoo:“Rinnerieha”. Kun tämä pörssiläinen ei puhu, toinen pörssiläinen sanoo: “Rinnerieha”. Kun tämä toinen ei puhu, kolmas sanoo: “11.3.”

16.-17.4. VVVJälleen huhtikuussa kylterit ovat Itämeressä – kalja pinnalla.

MENNYTTÄ

KALENTERI

TULEVAA

TIEDEKUNNAN ÄÄNI

Martti Ahtisaari Insti-tute of Global Business and EconomicsOulun yliopistolle ja Taloustieteiden tiedekunnalle tämä kevät on merkittävää kehityksen aikaa. Olemme kehit-tämässä kansainvälisen liiketoiminnan ja kansainvälisen talouden instituutin toimintaa. Meille on erittäin suuri kunnia, että presidentti Martti Ahtisaari on ollut tuke-massa tämän instituutin perustamista ja toimintaa.

Presidentti Ahtisaari tunnetaan maailmalla erityisesti rauhan ja demokratian lähettiläänä. Vaikka liike-elämää ja taloustieteilijöitä ei yleensä mielletä rauhan ja demokrati-an ajureiksi, on selvää, globaali vaihdantatalous palvelee myös rauhan ja demokratian asiaa. Maanosien, maiden ja ihmisten keskinäinen verkottuminen ja riippuvuus ovat mainiota rauhan ja demokratian takuumiehiä. Ne autta-vat myös maailman laajuisessa tasa-arvoistumisessa.

Esimerkiksi globaali maailman kauppa ei ole kehi-tysmaiden ongelmien syy. Päinvastoin, köyhyys johtuu pitkälti siitä, että kaikkein köyhimmät maat eivät ole päässeet osalliseksi globaaliin vaihdantatalouteen. Vali-tettavaa on, että maailman kaupasta suurin osa käydään rikkaiden maiden välillä, ei rikkaiden ja köyhien välillä. Esimerkiksi Suomen tuonti kaikkein köyhimmistä maista on aivan mitätöntä. Kaupan vähyyteen liittyy tavallisesti vielä demokratiavaje; diktaattorit ja muut tyrannit usein pyrkivät pitämään maansa irrallaan maailman taloudes-ta, jotta voivat pitää omat kansalaiset kontrollissaan.

Instituutti keskittyy kehittämään Oulun yliopiston taloustieteiden tiedekunnan kansainvälisiä opetus- ja tutkimustoimintoja. Instituutti luo uusia toimintamalleja tutkimuksen ja opetuksen korkeatasoisen kansainväli-sen yhteistyön toteuttamiseksi. Tässä tärkeänä mahdol-lisuutena on kehittyvien talouksien ja kehitysmaiden liikkeenjohdon ja talousasiantuntijoiden koulutus. Myös Pohjois-Suomen elinkeinoelämän kansainvälisen liike-toimintaosaamisen edistäminen kuuluu instituutin teh-täviin. Instituutin tavoitteena on tarjota laaja kansainvä-linen rekrytointipohja Pohjois-Suomen yrityksille ja siten edistää niiden globaaleja liiketoimintamahdollisuuksia.

Kimmo AlajoutsijärviKirjoittaja on Oulun yliopistontaloustieteiden tiedekunnan dekaani

OPISKELIJAN ÄÄNI

Rallienglantiataloustieteidentiedekunnassa”Te reis vas kuut pat te kaar vas päät”, sanoo peruskoulutettu rallikuski. Mutta mitä sanoo korkeakoulutettu, akateeminen yliopisto-opettaja?

Valitettavasti on tullut huomattua, etteivät mainitut osa-puolet ole englannin taidoissa useasti kovinkaan kaukana toisistaan. Tämän ovat pistäneet merkille myös muut Oulun taloustieteen opiskelijat, mikä käy ilmi Finanssin nettisivujen viikon kysymyksestä (viikko 5/2009).

Reilusti yli puolet vastanneista (62,9 %) pitää TaTK:n englanninkielistä opetusta jollain tavalla huonona. Lähes kolmannes ilmoitti englanninkielisen opetuksen tason jopa haittaavan oppimista. Hälyttävintä on, että vain noin joka kahdeskymmenes pitää sitä laadukkaana. Näiden lisäksi vaihtoehtona oli ”menettelee”, joka sai vajaan kolmanneksen vastauksista.

Omakohtaisten havaintojeni ja muilta kuulemani pe-rusteella vaikuttaisi, että suurin ongelma on englannin lau-suminen. Luentodioissa termistö ja kielioppi ovat kunnos-sa – toivottavasti ei vain siksi, että ne on kopioitu suoraan kurssikirjoista.

Kielikeskuksen englanninopettajien mukaan tiedekuntien henkilöstölle on kyllä tarjolla englanninopetusta kaikilta osa-alueilta, mutta näillä kursseilla käynti ei ole kovin suosittua. Tähän on kuulemma useimmiten syynä jo valmiiksi epävarma kielitaito, mikä on ehkä luonnollista, mutta myös typerää. On todella outoa, jos englanninkurssille ei uskalla mennä, mutta sitten on kuitenkin rohkeutta ja otsaa tulla pitämään luentoa huonolla kielitaidolla. Kun vaihto-opiskelijat pudistavat pää-tään opettajan lausuessa kymmenettä kertaa ”sörvaisiis” (pal-velut), alkaa myös paikallista opiskelijaa hävettää.

Viime vuosina Oulu ja etenkin taloustieteiden tiedekun-tamme ovat osoittaneet hienoja kansainvälistymisen merk-kejä. Kuitenkin erilaisten instituuttien ja järjestöjen sekä avoi-men asenteen lisäksi on välttämätöntä myös asianmukainen kielitaito. Martti Ahtisaari Institute of Global Business and Economics kuulostaa kyllä erittäin hyvältä – mutta vain oikein lausuttuna.

Santtu-Matti KorkaloKirjoittaja on erittäin pettynytenglanninkieliseen opetukseen

pwc

Tilintarkastus - Neuvontapalvelut - Verokonsultointi

PricewaterhouseCoopers OyKirkkokatu 14 A90100 Oulupuh. (08) 562 4800www.pwc.com/fi

”PwC:llä olen saanut kokeilla siipiäni erilaisten toimeksiantojen parissa. Ulkomaille lähtemisen mahdollisuus houkuttelee myös.” – tuloverotuksen asiantuntija Eeva Sassi

” Työssäni on jatkuvasti uutta opittavaa.” – arvonlisäverotuksen asiantuntija Anne Klemola

”Työn parhaita puolia ovat vaihtuvat toimeksiannot ja jatkuvasti eteen tulevat uudet haasteet.”– tuloverotuksen asiantuntija Perttu Ervasti

Teksti: Elina Rosenlund

En voi sietää suorittajaihmisiä. Suo-rittajaihmiset ovat menestyviä kai-killa elämän osa-alueilla. Kuuden

ällän papereilla on helppo päästä yliopis-toon suorittamaan vähintäänkin tuplatut-kintoa. Opiskeluaikana suorittajaihminen on aktiivisesti mukana järjestötoimin-nassa, ja valmistuu silti maisteriksi huip-puarvosanoin – tietysti keskimääräistä nopeammin.

Suorittajaihminen menee naimisiin viimeistään kaksikymmentäviisivuotiaa-na, ja kahdensadan neliön kivitalo alkaa valmistua jo opinto-jen loppuvaiheessa. Sinne suorittajaih-minen perustaa per-heen. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja kaksi lasta. Suorittajaih-misellä on myös koira, jota suorittajaihmi-nen ulkoiluttaa aamuin illoin.

Opinnot suoritettuaan suorittajaihmi-nen pääsee hyvään työpaikkaan luomaan uraa. Siteet työelämään on luotu jo opis-keluaikana, kun reipas suorittajaihmis-opiskelija ansaitsi hieman lisätienestiä. Toimitusjohtajan titteli komeilee toimis-ton ovessa parin vuoden kuluessa.

Suorittajaihmisellä on paljon ystäviä ja tuttavia, joita suorittajaihminen tapaa ainakin kerran viikossa. Sen lisäksi, että kaveriporukalla juhlitaan mukavasti ra-

vintolassa tai yökerhossa, suorittajaihmi-nen pitää myös hyvää huolta itsestään. Suorittajaihminen käy joogassa, salilla ja harrastaa kesäisin golfia tai purjehdusta. Suorittajaihminen on loistava kokki ja tekee maukasta, terveellistä ruokaa itsel-leen sekä perheelleen. Koti on aina siisti ja kunnossa, ja olohuoneen sisustusta on esitelty niin Avotakassa kuin Gloriassakin. Suorittajaihmisellä on hyvin säännöllinen elämänrytmi, ja nukkumaanmenoaika on reilusti ennen puoltayötä – eihän valvo-minen ole hyväksi itselle.

Herää kysymys: mistä helvetistä näillä ihmisillä on aikaa kaikkeen? Helppoa on

ajatella, että he ovat tehokkaita. Yhteis-kunnan ihanteita, joita työnantajat ra-kastavat. Ne, jotka

eivät pidä heistä, ovat vain kateellisia. Itse kuulun siihen porukkaan. Omassa ajan-käytössäni on siis tehostamisen varaa. Mutta enpä tehosta. Minä nautin sohvalla löhöilystä ja juhlimisen jälkeisenä päivä-nä minä en anna ajatustakaan urheilulle tai opiskelulle. Kahdeksan tunnin koulu-päivästä ainakin kolme tuntia kuluu kilta-huoneella. Olen tyytyväinen saadessani tentistä kolmosen, eikä minulla ole tar-koitus valmistua alle viidessä vuodessa. Opiskeluaika on elämän parasta aikaa, ja työelämä kestää ihan liian kauan toimiak-seni suorittajaihmisen tavoin. Kestän ka-

teuteni suorittajaihmisiä kohtaan, koska olen tullut tulokseen, ettei heillä ole kos-kaan oikeasti hauskaa, koska suorittajaih-misen sukkahousut eivät mene koskaan rikki.

Aikani pohdittuani olen löytänyt vas-tauksen suorittajaihmisen mysteeriin: ku-lissit kunnossa.

SUORITTAJAIHMISET

NE, JOTKA EIväT PIdä HEISTä, OvAT vAIN KATEELLISIA.

ELLU

KASVATUSLAITOS

ValmennusyhtiöTrainer’sHousejaJariSarasvuoovatluoneetFightClubin,“arkitaistelijoidenkasva-tuslaitoksen.”

FightClubnostaaarki-ihmisensuoritumiskykyuudelletasollesäännöllis-tenaamutreenienavulla.

Ohjelmaeiannaanteeksi:kunitsekuripettää,osallis-tujanonmaksettavakurs-sistatuplahinta.Armoaeiikäväannetakylläedessairastapauksissa.

www.trainershouse.fi/fightclub

EGONOMI 1/2009 9

Teksti: Miika Huikari

”Tahtoisin kuolettaa Visa-kort-tini” ”Ai, oletko sinäkin sitä suunnistusporukkaa?”

Ei liene ihme, että huomattavasti enemmän syksyisiä legendoja syntyi Fi-nanssin riennoista kuin luennoilla istumi-sesta. Aionkin näin ennen uuden kauden alkamista vielä palata edelliseen vuoteen, ratkoa vanhat haavat auki, repiä irti kah-vaa myöten lyödyt veitset.

Fuksiaisissa aloin miettimään josko rahoituksen tyypit ovat sitten kuitenkin erottuva joukosta: muiden pöytien naut-tiessa ilmaisesta kaljasta ja boolista ”jot-kut” haistelivat viinejä ja toiset skoolasivat shampanjaa. (Joka oli tuotu oma-aloittei-sesti, ei voitettu fuksi-suunnistuksesta.)

Fuksisitseillä saatiin taas melkein rähi-nä ”Husen” kanssa siitä, kannattaako Met-soa ostaa vai ei. Onneksi eräs laskislainen tuli väliin.

Henkilökohtaisesti minä pidän laskis-laisista. Laskislaiset ovat leppoisia – mut-ta kuinka kauan? Veikkaan että vii-meistään syven-tävät kurssit työn-tää hymynkin syvemmälle. ”Ei irtoa enää!” Mutta kun ensimmäinen palkka kilahtaa tilille, laskislainen jälleen muistaa mitä on hymy!

Jäämme seuramaan metamorfoosia.Mellerimäinen rappioromantiikka

saa Finanssin juhlissa uuden lakipisteen, kun vieraat pöydät eivät ole enää vierai-ta vaan viereisiä pöytiä. Kuitenkin kylteri, joka nojaa Jumprun portaisiin ja mumi-see, että tahtoo tietää ”kuinka myöhään valvoo blues” tai selittää tuntemattomille, että ”pressure makes diamonds”, ei ole oikeutettu ihmettelemään, mihin kaikki opintotuet ovat valuneet.

Kurkkuunhan ne. Eikä sitten taaskaan saanut ostettua niitä Rautaruukin osak-keita. (vahva osta).

Syksyn saldoon olen positiivisesti yl-lättynyt. Meillä on mahtava porukka: fiilis on aina korkealla ja meininki katossa! Al-kuillasta puoli neljään ja Pentti Saarikos-ken kokoelmaa mukaillen ”en soisi sen päättyvän”. Keep on good work people!

Olin myös Finanssin pikkujouluissa paikalla ja aitona Huikarina minun on annettava risujakin. En tahdo alkaa jaka-maan mitään näin-isket-naisen-vinkkejä, enhän ole BB-Marko, mutta älkää hyvät

miehet kantako johtamista opis-kelevien naisten laukkuja, pidelkö heidän drinkke-jään ja totelko niin kuin joku

naapurinmies. Kukaan ei tahdo viedä töi-tään kotiin. Ei edes yhdeksi yöksi.

Peace ja respect,

Miika Huikari

PS. Tuleville fukseille aion ensi syksynä antaa vain yhden vinkin: älkää, hyvät ih-miset, älkää juoko fuksisitseille pohjia.

MIIKA

SYKSYNBILEETFUKSINSILMIN

EI LIENE IHME, ETTä HuOMAT-TAvASTI ENEMMäN SyKSyISIä

LEgENdOJA SyNTyI FINANSSIN RIENNOISTA KuIN LuENNOILLA

ISTuMISESTA.

FUKSITIETOA

Myösmonissaammatti-korkeakouluissaensimmäisenvuosi-kurssinylioppilaitakutsutaanfukseiksi.

Sanafuksieitodel-lakaantuleruotsinsanastavuxen(suom.aikuinen).Nimitysonlainattusaksasta,jossaFuchstarkoittaakettua.

FinanssissafuksipassiinmerkintöjäkeräämällävoitansaitaVuodenfuksi-tittelin.FinanssipalkitseeVuodenfuksinilmaisellaVVV-risteilyllä.

Taloussanomat 17.1.2009:

Taloussanomien Suomen Rahatiedolla teettämän tutki-muksen mukaan: ”S-Etukortti palauttaa eniten”. Vertailussa olivat mukana suurimpien kaupparyhmien jäsenetukortit. Vuonna 2008 S-ryhmän osuuskauppojen asiakasomistajat kerryttivät S-Etukorteilla Bonusta eli ostohyvitystä 306 miljoonaa euroa. Keskimäärin kukin asiakasomistaja talous sai bonusostoksistaan 3,5 % Bonusta eli rahaa takaisin.

”Jos keskittää ostoksensa S-ryhmään, saa parhaat edut.”

Bonuksen lisäksi monia muita etujaBonuksen lisäksi asiakasomistajat voivat saada maksuta-paetua maksaessaan ostoksensa S-Etukortilla S-ryhmän toimipaikoissa ympäri Suomen. Asiakasomistajat saavat myös erilaisia tuote- ja palveluetuja, Yhteishyvä-lehden kotiin kerran kuussa sekä useimmissa osuuskaupoissa myös korkoa osuusmaksulleen.

Asiakasomistajilla on käytettävissään myös S-Pankin mo-nipuoliset, maksuttomat palvelut. Saman Talous sanomien teettämän tutkimuksen mukaan S-Etukortti Visan luotto on kauppojen luottokorteista halvin.

Lisätietoja asiakasomistajuudesta: www.s-kanava.fi

Olemme nähneet paljon vaivaa sen eteen, että asiakkaamme voisivat nähdä mahdollisimman vähän vaivaa. Siinä on mielestämme palvelun ja palvelemisen ydin. Jos haluat hoitaa pankki- ja vakuutusasiasi helposti yhdessä paikassa, niin tule käymään Oulun Osuuspankissa. Kerromme mitä etuja tarjoamme nuorille asiakkaillemme. Varaa aika numerosta 010 2535 014.

...hyvä!Ja nyt kohtalaisen helppojen pankki-

ja vakuutuspalveluiden pariin: op.fi/nuoret

Yhdistä pisteet ja

auta hiiri juuston luo.

EGONOMI 1/200910

Teksti: Antti Raita Kuva: Veli-Arvo Tamminen

Suomen suurin kylteritapahtuma, SEFEn järjestämät Kylteripäivät aka KyPä, järjestettiin tänä vuonna 29.–

30.1. Helsingin Kaapelitehtaalla. Paikalle saapui noin 450 kylteriä ympäri Suomen kuuntelemaan asiantuntijapuheenvuoro-ja, osallistumaan rekrytointitapahtumaan ja nauttimaan iltajuhlasta sekä tietysti pe-rinteisestä silliksestä!

Torstain avasi SEFEn neuvottelujoh-taja Sture Fjäder patistaen puheenvuo-rossaan Suomen hallitusta varamaan siivun rahaa myös tukemaan vastaval-mistuneiden työllis-tymistä osoittaakseen, että 1990-luvun laman virheistä on opittu. Tästä eteen-päin päivän aikana puheenvuoroista vas-tasivat Hartwallin, Artekin, Hiltin, Ifin sekä dSign Vertti Kivi & Co:n yritysedustajat.

Päivä huipentui cocktail-tilaisuuteen, yritysedustajien haastatteluihin ja rekry-tointitapahtumaan, jossa kylterit kiersi-vät yritysten standeilla keräämässä tietoa erilaisista urapoluista sekä ennen kaikkea työmahdollisuuksista ja trainee-ohjelmis-ta tulevaa kesää silmällä pitäen.

Iltajuhlaa ennen oli vuorossa ma-joittuminen hotellilla ja paluu takaisin kaapelitehtaalle, jossa nautittiin maukas

buffet-illallinen. Ohjelmassa oli palkinto-jenjako päivän visaan osallistuneille, KY:n kuoron esiintyminen ja tietysti hyvää ruo-kaa, juomaa ja Suomen parasta seuraa kyltereiden muodossa.

Illan päätteeksi jatkot olivat yökerho Luxissa, jossa ainakin saamieni tietojen mukaan meno äityi varsin villiksi, kun po-rukka innostui tuulettamaan päivän viral-lisen osuuden harteiltaan.

Perjantainaamuna ohjelmassa olikin sitten perinteinen sillis, joka tänä vuon-na pidettiin Freda 51:ssä Helsingin kes-kustassa. Suurin osa KyPän osallistujista

pystyi punasilmäise-näkin osallistumaan hikiseen bilettämi-seen keskellä päivää Kalle Päätalon tah-

tiin. Tarjolla oli järjestäjien puolelta evästä hedelmien, sipsien ja patongin muodos-sa sekä tietysti vapaavalintainen juoma virkistykseksi.

Loppupäätelmä: tämänvuotiset Kyl-teripäivät onnistuivat jopa yli odotusten. Itselleni kyseessä olivat kolmannet Kyl-teripäivät ja vaikka vietinkin suurimman osan KyPästä järjestävänä osapuolena, ehdin silti aistia mahtavan tunnelman, ja ainakin tähän asti kuulemani palaute jä-senistöltä on ollut 100 % positiivista. Pa-lautetta saa ja pitää silti antaa vielä viralli-sessa muodossa, kunhan palautelomake saapuu osallistujien sähköposteihin!

Kiitos vielä kerran osallistujille – ensi vuonna jälleen uudestaan KyPäilemään.

Innocenti Bystanderi,

Antti Raita”Kyllisetä”

045 677 [email protected]

KYLLIN HYVÄÄ

Oletko Boomin pörssihai?

Optimin osakenero?

Osallistu NettiSijoittajan Kylteriliigaan!

SEFE:n ja Kauppalehden järjestämässä NettiSijoittaja-kilpailun Kylteriliigassa selvitetään kuka on kyltereiden kunkku/kuningatar osakemarkkinoilla. Leikkimielinen kisa simuloi kaupankäyntiä Helsingin pörssissä. Saat salkkuun 100 000 € riihikuivaa virtuaalirahaa!

Kisassa palkitaan 10 parasta ja lisäksi kunkin opiskelijayhdistyksen paras. Kilpailu starttaa 23.2.2009.

Ilmoittaudu mukaan kisaanwww.kauppalehti.fi /kylteriliiga

KYLTERIPÄIVÄT

TäMäNvuOTISET KyLTERIPäIväT ONNISTuIvAT

JOPA yLI OdOTuSTEN

PAIKALLE SAAPuI NOIN 450 KyLTERIä yMPäRI SuOMEN

Kylteripäivien virallinen osuuspidettiin 29.1. Helsingin Kaapelitehtaalla.

EGONOMI 1/200912

NESU – Nordiska EkonomieStuderandes Union

Teksti: Antti Hartikka

Mikä NESU on?Kuten nimikin ker-too, kyseessä on pohjosmaisten kaup-p a t i e t e e l l i s t e n opiskel i jo iden a i n e j ä r j e s t ö . NESU perustettiin vuonna 1950 tarkoi-tuksenaan parantaa heidän yhteistyötään ja luoda verkostoja yli Pohjois-maiden rajojen. Aktiivista toimintaa ei täl-lä hetkellä ole Ruotsissa eikä Norjassa, mutta suhteita sinne suuntaan ollaan uudelleen virttelemässä. Myös Baltian maita ollaan kutsumassa mukaan toimintaan. Suomessa on reilusti aktiivisin NESU-porukka ja se kasvaa koko ajan. NESU voi nyt paremmin kuin koskaan. Myös meillä Oulussa saatiin NESU-toiminta vihdoin ja viimein alulle ja meidät otet-tiin ilomielin vastaan. NESU-Finanssi on nyt siis olemassa, vaikka ei ole-kaan mikään virallinen yhdistys.

NESU toimii kahdella tasolla – kattojärjestönä ja maatasolla. Kat-tojärjestö pitää huolta koko NESUn toiminnasta, kun taas maatasolla järjestellään kunkin maan omaa toimintaa, sitsejä, kokouksia yms. Kattojärjestötasolla suomalainen presidentti on Janne Peljö KY:stä ja maavastaavana toimii Juhana Brotherus, myös KY:stä. Suomessa toimii lisäksi NESU Finland ry, jonka hallitus koostuu kaikkien NESU-kaupun-kien NESU-vastaavista.

Mitä NESU tekee?Kattojärjestötasolla on kaksi kertaa vuodessa seminaariviikot joka ker-ta eri NESU-kaupungeissa. Nyt maaliskuussa seminaariviikot on Tans-kan Århusissa. Tämän viikon aikana NESUlaiset käyvät yritysvierailuja, koulutusta, kokouksia ja tietenkin pitävät hauskaa toistensa seurassa sitsien ja muiden juhlien muodossa ja tekevät sitä paljon puhuttua verkostoitumista.

Maatasolla on myös kaksi isoa tapahtumaa vuodessa: Nyt tammi-kuun lopussa olleet NESU-dagenit, mistä myös Oulun NESU-taival sai alkunsa, ja kesämöksä. Nämä tapahtumat kestävät pari päivää ja silloin pidetään maakokous sekä sitsit. Kaupunkitasolla tapahtuu sitten tie-tenkin paljon enemmän ja yleensä nämä tapahtumat ovat, kuten NESU-perinteisiin kuuluu, sitsit. Myös Oulussa tästä lähtien järjestettävät sitsit pois lukien fuksisitsit ovat NESU-sitsejä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sitseille on olemassa kiintiö muiden kaupunkien NESUlaisille. Myös muiden sitseille oululaisille on tietty kiintiö, joista on sähköpos-tiin tullutkin kutsua. Näihin hommiin vain rohkeasti mukaan!

Teksti: Antti Hartikka Kuvat: Santtu-Matti Korkalo

Aamulla oli perinteisen aikainen herätys, kuten yleensäkin Keski-Suomen reissulle lähtiessä. Tällä

kertaa matka suuntautui Jyväskylään NESU-dageneille. Bussi lähti matkaan 6.40 ja allekirjoittanut nousi nohevas-ti kyytiin ilman lompakkoa. Onneksi oli päätoimittajan kaltainen poro-porvari matkassa, jonka tilillä riittää katetta kah-den janoisen kestitsimiseen.

Koko joukolla ei ollut oikeastaan vai-nuakaan, minkälaiset itse dagenit tulisi-vat olemaan, sillä Oulusta ei ole ennen porukkaa näissä tsembaloissa nähty. Yleiskäsitys kuitenkin on, että jos mää-ränpäässä on kyltereitä ja dresscode on haalarit, kovin paljoa harhaan ei voi astua – milliäkään. Jyväskylässä nähtiinkin kir-java joukko näitä maailman makeimpia oloasuja ja harmiksemme, ja ehkä vähän häpeäksemmekin, olimme ainoat, jotka olivat jättäneet korkin vielä tässä vaihees-

sa korkkaamatta. Tie kävi siis vauhdilla valtion monopoliin, ja tämän jälkeen bus-sikyyti sikaosastoineen 30 km keskelle korpea saattoi alkaa. Turhaan ei jaksettu olutta vielä bussissa kumoilla, vaan vanha kunnon yhden tähden sheriffi todettiin logistisesti järkevämmäksi ratkaisuksi. Tä-män seurauksena tuli välittömästi kutsu sikaosastolle.

Perinteisen paskavitsikilpailun jäl-keen, jossa muuten Oulu toimi jäänmur-tajana, saavuimme Toivakkalan partiokes-kukseen, jossa 88 NESU-aktiivia majailisi seuraavan yön. Vieraiden käsien kättele-minen ja uusiin naamoihin tutustuminen ei ollut tälläkään kertaa ylitsepääsemät-tömän hankalaa. Ensimmäiseksi oli vuo-rossa NESU-Finlandin maakokous, jossa käsiteltiin ajankohtaisia asioita: valittiin NESU-Finland ry:n hallitus ja pohdittiin keinoja aktivointiin. Oulu esiteltiin uute-na NESU-kaupunkina ja meidät otettiin vastaan todella myönteisin sävyin. Koko pienessä huppelissa oleva joukko jaksoi istua ihmeelliset tunti 40 minuuttia pai-

koillaan, missä ajassa kokous vedettiin läpi. Kokous ei tosin ollut pakollinen ja joitakin huhuja on kuultu erinäisten kyl-tereiden keskittyvän enemmän neste-tasapainonsa ylläpitämiseen, mutta us-kokoon näihin ken tahtoo.

Illalla vuorossa oli reilusti parhaat sitsit, joissa olen ikinä ollut. Toastit olivat tuttuja viime vuoden SEFE-päiviltä, jotka olivat olleet ne parhaat sitsit tuohon päi-vään mennessä. Tämä kertoo jotakin siitä, mitä toastit voivat sitseille tehdä – make it or break it. NESUssa sitsit ovatkin erit-täin suuressa asemassa ja toast-perinne kantautuu erittäin pitkälle; siihen panos-tetaan pitämällä jopa harkkasitsejä. Kaik-ki kaupungit pitivät omat proggiksensa. Myös Oulu, jonka täytyi tosin tyytyä viime hetkellä lukkoon lyötyyn plan b:hen, veti ohjelmansa kunnialla läpi. Lahjaksi an-nettiin tunnetusti yhden tähden elämää.

Joskus nousuissaan tulee puhuttua ohi suunsa – niin myös tällä kertaa. Fi-nanssi lupasi olla viimeinen ainejärjestö pystyssä, ja tämä myös toteutettiin tosin

NESU-dagen

vähän hammasta purren ja kaverista tu-kea pitäen. Den glider in raikui komeana vielä kuuden aikaan aamulla, kunnes vii-meisenkin ei-Finanssilaisen todistettiin menneen nukkumaan. Tämän jälkeen löydettiin parvelta paikat 40 muun lusi-kassa nukkuvan vierestä ja ängettiin sa-maan muotoon. Uni ei ehkä maistunut ihan parhaalla tavalla, mutta läheisyys lämmitti kivasti. Lusikassa kerkesi ajatella, mistä Oulu on jäänyt paitsi kaikki nämä vuodet. NESU on ehdottomasti sellainen järjestö, mihin Finanssin pitää tarttua kiinni kynsin ja hampain. En epäile hetke-äkään, etteikö kaltaisistamme aktiiveista olisi NESUlle suurta hyötyä ja iloa.

-----------------------

Sitten oli seuraava päivä, darra ja seitse-män tunnin junamatka kotiin.

OuLuSTA EI OLE ENNEN PORuKKAA NäISSä

TSEMBALOISSA NäHTy

KUVAT

Vasemmalla: NESUn maakokoustunnelmia

Oikealla: Murjottaja NESU-sitseillä

EGONOMI 1/2009 1�

Teksti: Santtu-Matti Korkalo Kuvat: Antti Hartikka, Santtu-Matti Korkalo

Hösötämme tiemme lipunmyyn-nin kautta yläkertaan. Emme malta edes katsella ympärillem-

me, kun on jo pikkuautojen mäenlas-kukilpailu menossa. Kirvelevän tappion myötä 13,57kg kuussa painava Antti ha-luaa esitellä taitojaan nostetykillä. Epä-onnistuttuaan hirvittävän monta kertaa, on allekirjoittaneen aika näyttää, miten se hoidetaan. 2-0.

Tämän jälkeen rauhoitumme hetkek-si tiedetietokilpailujen ym. parissa. Hil-jalleen mieliimme alkaa hahmottua, että kerroshan käsittelee erilaisia voimia.

Vaikka tiede onkin hauskaa, mieli halajaa toimintaa. Antti haluaa jälleen

kilpailla, tällä kertaa köydenvedossa. 3-0 ja Antti alkaa jo masentua. Hän kuitenkin piristyy merkittävästi pyöriessään ylös-alaisin ”keltaisessa häkkyrässä”. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Draken-lentosi-mulaattorin tuomalle äijäfiilikselle. Pikku-poikien unelmasta tulee totta.

Antti ryntää ovesta lievästi ilmaistuna kouhottaen: ”Tuu kattoo ko mä hyppään hidastettuna!” Kaikkein takimmaisessa huoneessa on jotain niin yksinkertaista mutta viihdyttävää. On uskomatonta, mitä pelkällä patjalla ja videokameralla saa aikaan.

Antti käynnistää lähtölaskennan ja jännittää reitensä sammakkoloikkaan. Ruutu käskee: ”JUMP!” ja Antti nousee ilmaan. Hallitsematon lento tekee pak-

kolaskun vain millimetrien estäen Antin iskemästä päätä kuvauskaappiin. Adre-naliini-Antti pomppaa naama messingil-lä pystyyn ihailemaan hidastettua ”hang-timea”. Itse olen jo hyppyalustalla.

Kymmenien hyppyjen jälkeen suuntaam-me hikisinä varsinaiseen näyttelyyn, jon-ka aiheena on illuusiot. On hauskaa huo-mata, kuinka ihmismieltä huijaamalla saadaan aikaa kaikkea mielenkiintoista. Parhaimmillaan peilit vääristävät näky-mät aamuyön tunnelmiin.

Illuusioista on vaikea kertoa; ne pitää kokea. Havaittavaa riittää niin näkö- kuin kuulo- ja tuntoaistillekin.

Kaikkien lapsien ja lastenmielisten para-tiisi on Tietomaan urheiluosasto. Kilpailu-

Olo on kuin ADHD-lapsella jouluna, kun Antin verenpunaisella peltihevosella ratsastamme kohti tiedekeskus Tietomaata. Meno on vähintäänkin levotonta ja energiaa riittää purettavaksi.

Tiesitkö, että Oulussa on...

…TIETOMAA

ja riittää ammunnasta curlingiin. Speden peleistä tuttu nopeuspeli on Antin heiniä. Maaginen työ- ja liikemuisti kaventavat tilannetta. 3-1. Pallonheitto menee tasan, mutta kirjaimellisesti puristan tilanteen kämmenvoimamittarilla 4-1:een.

Antti yrittää tanssia tiensä tähtiin, mutta tilanne on sen jälkeen yhä edukse-ni, 4-2. Vauhdittoman pituuden ja pom-

pun myötä taululle piirtyvät tylyt tennis-lukemat, 6-2. Erä on voitettu.

Kolmen ja puolen tunnin hysteerisen tie-de-, urheilu ja illuusioseikkailun jälkeen Tietomaa sulkee ovensa. Haluaisimme jäädä; aika kului liian äkkiä. Valitettavasti emme ehtineet edes lipun hintaan kuu-luvaan Dinosaurus-elokuvaan.

Tietomaa on ehdottomasti vieraile-misen arvoinen. Erityiskiitos ystävälliselle henkilökunnalle, joka huolehti kameras-tamme paremmin kuin me itse.

Pihalla Antti toteaa: ”Et sitten lai-ta niitä kilpailuja lehteen!” Enpä. 6-2! Maybe next year.

Tietomaa on koko perheen toimin-nallinen tiedekeskus. Kaikki yli 150 kohdetta, mahtava jättielokuva ja näköalatorni ovat käytettävissä koko päivän yhteislipun hinnalla.

Tietomaassa on aina paljon uutta nähtävää; sen takaavat vuosittain avattavat 2–4 uutta näyttelyä. Keskimääräinen vierailuaika on neljä tuntia, joten Tietomaahan tutustumi-seen kannattaa varata riittävästi aikaa.

YLEISLIPUT (sis. näyttelyt ja jättielokuvan) Lapsi (6–15 v.) 10,00 €Aikuinen 13,00 €Perhe (2+2 tai 1+3) 38,50 €

AVOINNAma-pe 10-16/18/19la-su 10-18/19

Tarkemmat tiedot: www.tietomaa.fi

ANTTI RyNTää OvESTA LIEväSTI ILMAISTuNA KOuHOTTAEN: ”Tuu KATTOO KO Mä HyPPääN HIdASTETTuNA!”

Lentäjä-ässä

Illuusioita. Lattiaan maalattu tiimalasi ja peiliharha.

EGONOMI 1/200916

Teksti & Kuvat: Erja-Liisa Lappalainen

12.01.2009 VAIHDOSSA HONGKONGISSAAasian valloitus on päässyt jälleen vauh-tiin ja tällä kertaa kohteena on Hong-kong. Homman ei pitäisi mennä tällä kertaa ihan kokonaan lomailuksi (kuten edellisellä Aasian reppureissulla), kun kyseessä on vaihto-opiskelu oppilaitok-sessa nimeltä The Chinese University of Hong Kong (CUHK). Sopiva sekoitus opis-kelua ja reissaamista pitäisi olla luvassa, kun vaihtoaikaa on koko kevätlukukausi 2009.

Yksin ei tarvitse olla, kun täällä asuste-

lee yli 7 miljoonaa ihmistä.Tämä yliopisto sijaitsee hieman

kauempana kovimmasta kaupungin huiskeesta ja yliopisto onkin mukavan rauhallinen. Kampus on todella iso ja kampuksen sisällä on omat bussiyh-teydet, mikä kertoo vähän kampuksen mittakaavasta.

Asuntola on perusopiskelijaloota kampuksella. Huone on pieni (ehkä 15 ne-liötä), ja jaan tämän huoneen paikallisen opiskelijatytön kanssa. Onneksi kämp-pikseni on oikein mukava ja auttavainen ja puhuu lisäksi vielä sujuvaa englantia. Tämä on samalla erinomainen keino tu-tustua paremmin paikalliseen kulttuuriin,

kun muuten pääasiassa pyörii muiden vaihtareiden kanssa.

Kurssit ovat olleet käynnissä jo viikon, joten ei täällä ole liiaksi joutanut laiskot-telemaan! Hieman niiden kanssa on vie-lä epäselvyyttä, mutta opiskelen ainakin mandariinikiinaa (putonghua) ja sitten vähän taloustieteen kursseja.

Päivällä on lämmintä jopa pariakym-mentä astetta, mutta yöt ovat tosi kylmiä. Kämpissä ei ole mitään lämmitystä, joten minun vakio asuste kämpillä on makuu-pussi ja kämppikselläkin oli eilen untuva-takki päällä. Itse asiassa paikalliset kulke-vat toppatakeissa ja villakangastakeissa jopa ulkonakin. Ilmat ovat kuitenkin läm-penemään päin ja lähikuukausina pääs-tään varmasti jo kunnon hellelukemiin. Niitä odotellessa!

Alkufiilikset ovat tosiaan sellaiset, että Hongkong on ihan mieletön kaupunki, yliopisto puitteineen on mainio, ihmisiä joka puolella ihan hirmuisesti ja sisällä kylmä.

19.01.2009 VAUHDIKAS VIIKONLOPPUPerjantain Macaun reissumme alkoi omalta osaltani erittäin villisti, kun suun-tasimme heti alkuun paikkaan nimeltä Macau Tower. Rakennus on nimensä mu-kaan torni ja korkea sellainen. Maisemien katseleminen kyseisestä tornista on ihan mukavaa, mutta se ei suinkaan riittänyt. Hyppäsin nimittäin kyseisestä tornista

maailman korkeimman benjihypyn ja korkeutta tällä hypyllä oli 233 metriä. Pu-dotus oli piiitkä ja fiilikset mitä mainioim-mat tempun jälkeen. Sitä fiilistä on vaikea selittää, joten suosittelen kokeilemaan itse!

Koska Macau on kuuluisa kasinois-taan, ei tätä kokemusta voinut jättää tietenkään välistä. Aloitimme vaatimat-tomasti paikasta nimeltä the Venetian, joka on muuten maailman suurin kasino. Vapise Las Vegas! Matkakassaani en alka-nut kasinolla uhkaamaan vaan keskityin enemmän tsekkailuun ja tein vain kokei-luja pienillä panoksilla.

Sunnuntai meni sitten hieman rauhal-lisemmissa merkeissä, kun kohteena oli Hongkongin osa Lantau island, joka on kuuluisa mm. kukkulan päälle sijoitetusta maailman suurimmasta Buddha-patsaas-taan. Paikka on erittäin mukava päiväret-ki kohde luonnossa, upeiden maisemien ympäröimänä. Sunnuntaisin kaikki paikat ovat vain tupaten täynnä (kuten tämäkin paikka), mutta jonottaminen on tyypillis-tä Hong Kongissa, melkein paikassa kuin paikassa.

Tänään sitten paluu arkeen ja heti aa-mupäivästä vastassa oli Kiinan pistokoe. Noh, ei ne merkit vielä kovin hyvin hallus-sa olleet, mutta vähitellen...

28.01.2009 LOMA Happy Chinese New Year! Kiinalaisen uu-denvuoden kunniaksi opiskelu on unoh-dettu hetkeksi, kun meillä on loma! Jei! Maanantaina ohjelmassa oli paraati ja eilen upea ilotulitus uudenvuoden kun-niaksi. Kiinalaisen kalenterin mukaan alkanut vuosi on härän vuosi! Ennen uut-tavuotta markkinoilla on ollut myytävänä kaikkea käsittämätöntä sälää härkiin liit-tyen, esimerkiksi hattuja, koristeita, härän muotoisia pullia yms. Tuotteet ovat todel-la hullunkurisia, mutta paikalliset ostavat niitä paljon ja monen tuotteen uskotaan tuovan hyvää onnea tulevalle vuodelle.

Ilotulitus oli kyllä ehdottomasti upein, mitä olen ikinä eläissäni nähnyt. Onhan kyseessä kuitenkin ilotulitteiden alkupe-räiset syntyseudut. Ilotulitusta katsellessa ei tarvinnut olla yksin, vaan pystyi todella-kin aistimaan suurkaupungin tunnelman, kun seisoo valtavan väkijoukon keskelle

ja joutuu liikkumaan massan osoitta-maan suuntaan, vaikka aikomusta siihen suuntaan liikkumiseen ei olisikaan!

Tässä kaupungissa on kyllä niin pal-jon puuhailtavaa, ettei aika käy koskaan pitkäksi. Viimeaikaisia kohteita on ollut mm. Ten Thousand Buddhas Monastery (Man Fat Tsz), Flower Markets ja tietysti erilaiset ravintolat. Ihania ruokia on tullut taas kokeiltua. Listalla on ollut perinteis-tä kiinalasta dim sumia (kaikenmaailman nyyttejä eri sisällöillä bambukoreissa tarjoiltuna), kuin myös japanilaista ja in-tialaistakin ruokaakin. Kokeilin muuten myös uppopaistettua jäätelöä.

Niin ja kyllähän täällä tietysti koulus-

sakin käydään, eikä koko aikaa voi vain lorvailla. Kurssivalinnat ovat vihdoinkin selvinneet ja luvassa on kevään mittaan ryhmätöitä, esseitä sekä suullisia ja kir-jallisia tenttejä. Minulla on onneksi per-jantait vapaata koulusta, joten on myös mahdollista tehdä hieman pitempiä viikonloppuretkiä!

Nyt kun on tosiaan loma, niin täytyy ottaa lomasta kaikki ilo irti. Koska tär-keimmät uuden vuoden pirskeet täällä on jo nähty, niin tänä iltana suuntanani on Filippiinit ja toiveena olisi päästä hie-man rantalomailun makuun. Jeeee. Jak-samisia sinne Oulun talveen.

ERJA EAST

Finanssin oma Folke West, Erja-Liisa Lappalainen aka Erja East, on vaihdossa kaukana idässä. Egonomi poimii hänen bloginsa parhaat palat sekä raportoi hänen edesottamuksistaan Hong-kongissa ja muualla.

Yllä: Buddha-patsas Lantau Islandilla. Alla: Dim sum -herkkuja.

Hongkongin yleisilme on ehkä hieman erilainen kuin Oulun.

EGONOMI 1/200918 EGONOMI 1/2009 19

Haastattelija: Santtu-Matti Korkalo

Who are you?Well this question always stuns me. I try to think about it too deeply, but Tamas Erdelyi if you meant my name.

Where are you from?From Hungary you know it is that coun-try in east Europe which capital is Bucha-rest. Alright, I know Finnish people know where Hungary is, but exchange people sometimes don’t.

When did you come to Oulu and Fin-land for the first time?With in couple of days I will celebrate the third anniversary of the historic day of my arrival. It was -15˚C and late night, I had lost my luggage in Helsinki, and if my kummi wouldn’t have got onto the bus to search for me, I would have been even lost. So I remember it really well. It was strange because the people around me did not understand my language and, therefore, I was forced to speak English, which I happened to listen back a year later and I could not believe how strong my Hungarian accent was that time.

Why did you choose Oulu?I wanted to go for an exchange to break out off my previous boring state of exis-tence. And this was my only chance to

do it before graduating soon. Actually, I missed the application period, so Oulu was the only possibility, but I do not re-gret it at all. At the same time with my Erasmus application I applied for other University in Hungary as I wanted to study sociology. I secured there 99 cred-its altogether in 3 semesters parallel with my electrical engineering studies. So I am very smart. Hehe. I have to be infantile sometimes to bear my own seriousness.

Why are you still here?Well this is a good question. I just could not detach myself from Oulu’s warm winds and the enormous amount of sun-shine. NOT.

Okay, first I was here till the end of the summer of 2006 as an Erasmus exchange student and later as a research assistant at the University of Oulu. To be honest I could have stayed longer at that time too, but then I felt going home, so I went back home to study electrical engineering and sociology, and to finish my courses.

Then I came back to write my thesis here grasping the given chance to do so. I thought this would look pretty good in my CV and I would have some more fun diving in the exchange life style again which I missed so much at home.

And then I graduated as an electrical engineer but, as a matter of fact, I was not entirely happy about it.

So what then?So I was there with an electrical engineer-ing degree at my hands, but I felt I am not that person any more who is willing to work as an engineer. Actually, I have never really been.

I can tell a good story about this: I had a funny maths professor in Hungary who did not really know me, but when I had my final exam in maths which was an oral exam, after getting a four, he just asked me: ‘What the hell are you doing in this University? You are smart, you can fin-ish any kind of programme but why this. Go do something else. Be an actor or whatever!’

Back then, I was really surprised but as time passed, I have realized he was right in a way. Probably I have here or some-where else some kind of a mission which I have to finish before going back to Hun-gary. The mission is not clear but I have to do it. So after my graduation I was think-ing what should I do and where should I do that. Since nothing came to my mind, I decided to come back, work, and spend at least a year here before I start to study again somewhere in Europe or even here at the University of Oulu.

When I came back I had neither a flat nor a job but thanks for Antti I was not a hobo, not even for a day. And thanks for my professor I just almost went back home loosing all of my money. But here I

am and at the moment I have a good job which is a bit different than research but seems not as boring as I supposed. And I have my own flat. I am almost pleased.

What is the best thing in Oulu? …Fin-land? …compared to Hungary?I like the bicycle roads, you did not expect this. In Finland, hmmm, the bicycle roads. We do not have as much bicycle roads in Hungary.

What is the worst thing in Oulu? …Fin-land? …compared to Hungary?The distances, they are like I were in Bu-dapest, but without proper mass trans-portation. Sorry I do not have other topic, just transport. In Finland, the weather obviously. It is really challenging for me. It’s also weird not to understand the lan-guage in the country I’m living. But I am on it. Already I can speak some Finnish like ”Mitä kuuluu kukkuluuruu?”

What do you think about these?Salmiakki: It just makes me sick.Sauna: I love it.Snow: I like it when it’s not yellow or icy.Mämmi: It’s like eating rotten meat. I do not even want to think about it.Club16: What is that? I have never heard of it? Seriously, Club16 is an institution. Club 16 lives forever, the generations of exchange students have built the image of Club 16.

What have the exchange and time in Finland given to you?Loads of friends around the world, a more open personality, and a lot of new oppor-tunities for the future.

What are your future plans?I would like to save the world. But in more details, I am interested in the environ-mental issues and I would like to work on the efficiency or energy efficiency of

things generally. In the near future (2–3 years) I would like to do masters in envi-ronmental management or something with management like the international business at the University of Oulu. And then save the world and my little little Balkanic Hungary.

When is the next Club16?Next friday? As usually.

A LEGALALIEN

THREEYEARSINOULU

EGONOMI 1/200920

Teksti: Santtu-Matti Korkalo Kuvat: Adrien Blanc, Anaïs Blanc, Santtu-Matti Korkalo

Ei luntaFrankfurt-Hahnissa portaiden alla huo-nosti nukutun yön jälkeen saavutamme lopullisen kohteemme, Montpellier’n. Vielä aamulla luulimme olevamme perillä kuolemanväsyneitä, mutta ensimmäistä kertaa kuukauteen nähty aurinko pa-lauttaa sielun ja ruumin voimat hetkessä. Adrienin sisko, Anaïs, on mielestään jo ajokunnossa eilisten juhlien jäljiltä ja tu-lee krapuloissaan meitä kentälle vastaan. Mietin, epäilisinkö hänen sanojaan vai paikallista juomakulttuuria.

Esimakuna tulevasta kävelemme

kotona suoraan ruokapöytään. Ensim-mäiseksi tulee todettua, että Ranskassa lounas ei ole vartissa ahmittu ateria vaan vähintään kolmesta ruokalajista koostuva reilun tunnin nautinto. Sen lisäksi lounas ajoittuu tavallisesti iltapäivälle eikä keski-päivälle niin kuin Suomessa.

Jo ensimmäisenä päivänä lähdem-me haistelemaan joulun merkkejä Montpellier’n ydinkeskustaan. Palmut, aurinkoinen ja lämmin sää sekä aukiolle kasattu metallikartio laittavat vuodenai-kapään pahasti pyörälle. Kyllä joulu aina-kin lunta kaipaisi. Onneksi lukuisat joulu-markkinakojut sekä muutama onneton Joulupukki-yritelmä tasapainottavat ti-lannetta joululaulujen säestyksellä. Kaup-pa käy ja turhakkeet vaihtavat omistajaa

kuten Suomessakin. Pimeän jo hiivittyä metallikartion siniset valot syttyvät anta-

Ei lunta, ei kinkkua, eikä pukkia – jouluhan se siinä. ”Ota joulu pois”, tuumaan ja läksin vastoin äitini toiveita vaihtarikaverini Adrienin luokse Ranskaan. Näin alkaa reilun parin viikon joululomani Blancin perheen parissa.

JOULULOMA RANSKASSA

en aukiolle näyttävän yöilmeen. Taustalla olevan talon seinä toivottaa: ”Joyeuses Fêtes”.

Ei kinkkuaJuhla-ateria kuten jouluateria on Rans-kassa täysin oma lukunsa muistuttaen enemmän uskonnollista rituaalia. Ranska-laiseen ruokailuprotokollaan kuuluu ruo-kalajien ehdoton erottaminen ja järjestys. Suru puserossa katson, kuinka maukkaat alkupalat viedään pois ennen seuraavaa ruokalajia. On jätettävä jäähyväiset. Näitä herkkuja en tule enää tänä iltana näke-mään. Vaikka mieleni myöhemmin yhä halajaa kaviaaria ja oliivibruschettoja, en voi niitä julman protokollan takia saada.

Neljän tunnin täysistunto sisältää yh-teensä viisi ruokalajia, joiden joukossa mm. graavilohta, uunikaritsaa ja suklaa-kakkua. Kinkkua on turha toivoa, eikä ranskalaisilla edes ole mitään vastaavaa joulun perinneruokaa.

Sitsilaulun mukaisesti Ranskassa juodaan viiniä – ja joka ikisellä aterialla. Rosé- ja punaviinien lisäksi nautimme jouluaterialla sitä aitoa Champagnea. Ma-kuero Alkon ranskalaiseen alkoholitarjon-taan on huomattava ja valitettavan pal-jon Ranskaa suosiva. Olutta saa Adrienin mukaan juoda ainoastaan alkupaloilla, mutta jätän pyytämättä, koska en kehtaa olla ainoa.

Jouluaterialla on myös erinäisiä ohjel-manumeroita, joihin voisin suomalaisten kuvitella suhtautuvan erittäin varauksella. Adrienin isäpuoli, Denis, lausuu romantti-sia parisuhdeneuvoja tuoreimmille rakas-tavaisille. 80-vuotias pappa laulaa a cap-pella lukuisia vanhoja klassikkoja. Maassa maan tavalla, ja pian huomaan opettavani suomea, suorittavani paikallista alkoholi-testiä sekä hoilottavani Kulkusia kitaralla säestäen. Kaiken kummallisuuden lisäksi en ollut humalassakaan.

Ei pukkiaTavallisesti joululahjat aukaistaan Rans-kassa vasta joulupäivän aamuna, mut-ta Anaïs on malttamaton. Yhden lahjan avaaminen aattoiltana ja muiden seuraa-vana aamuna on myös yleinen paikalli-nen käytäntö, mutta ekonomiopiskelija-tar haluaa totutusti kaiken. Koska pukkia

on turha jäädä odottamaan, perheen äiti, Violette Blanc (suom. Violetti Valkoinen), asettaa lahjat joulukuusen alle. Blanceil-le on tärkeää, että lahja on yllätys, joten olohuone on pian tulvillaan yllättyneitä ilmeitä.

Ai mitäkö sain? No, paketeistani pal-jastui mm. juustoveitsi, paikallista viiniä ja oliiviherkkuja sekä – olut.

Mais Bonne année!Uutta vuotta juhlimme Adrienin lukio-kavereiden kanssa. Parin kympin osal-listumismaksulla huvitoimikunta onkin järjestänyt upeat coctail-partyt. Flavienin koti, joka sijaitsee ”keskellä ei mitään”, on hulppean näköinen ja kokoinen soveltu-en loistavasti bilepaikaksi.

Illan dresscode on tumma puku, mut-ta milloinpa suomalainen ei voisi pukeu-tua Marimekon Jokapoika-paitaan hätä-tilanteen yllättäessä. Päälle kravatti sekä lipevä hymy ja sitten vain bailaamaan. Meno on rattoisaa, ja vuosikin vaihtuu näyttävästi.

Valitettavasti ranskalaisilta alkaa veto loppua heti puolenyön jälkeen, eikä lisä-tarjoilukaan kelpaa. Kun muut vaihtavat pyjamaa päälle, suunnittelemme Adrie-nin kanssa alastonuintia talon uima-al-taassa. Päädymme kuitenkin pitämään housut jalassa ja pysymään kuivina. Jos-kus neljän jälkeen uinahdamme makuu-alustalle, jonka kovuudelle lattialaatatkin häviävät.

Uusi vuosi alkaa järkyttävissä tunnel-missa. Huvitoimikunta aloittaa imuroin-tioperaation yhdeltätoista aamulla ilman krapulan häivääkään. Adrien yrittää lo-pettaa kiduttamisen alkuunsa huutamal-la ranskaksi jotain painokelvotonta. Itse tuskissani parahdan lomalla oppimani, erittäin käyttökelpoisen lauseen: ”Fais chien, j’ai une putain de gueule de bois!” (Perkele, minulla on aivan v*tullinen krapula).

KUVAT

Vasemmalla: Montpellier’n keskusaukio

yöllä. La Comediella päiväkaljalla.

Oikealla: Tapaninpäivän juhla-aterian

herkkuja. Adrien kaataa lisää champanea

jouluaterialla. Uudenvuoden bileiden

isäntä Flavien ja Adrien juhlatunnelmissa.

EGONOMI 1/200922

PuheenjohtajaIikka Meriläinen

puh. 044 293 [email protected]

YrityssuhdevastaavaAleksi Lehtola


SihteeriMinna-Riikka Mäkipuh. 040 829 7844

[email protected]

Kv- ja NESU-vastaavaAntti Hartikka


ProjektivastaavaElina Rosenlund


ProjektivastaavaLotta Vehkala


ViestintävastaavaJuha-Matti Paunapuh. 040 745 4098

[email protected]

TaloudenhoitajaLaura Pekuri


Egonomin päätoimittajaSanttu-Matti Korkalo


Kopo-vastaavaAino Toppi


BilevastaavaSalla Hekkala


Vapaa-ajanvastaavaVille Hooli


Finanssi ryOulun yliopiston kauppatieteiden opiskelijain yhdistys

H A L L I T U S 2 0 0 9

Documents

01/2009 Egonomi