Opinnäytetyö

Ekologisesti kestävä matkailuyritys Opas ympäristövastuullisempaan

matkailuyrittäjyyteen

Sanna Eronen

Kestävä kehitys

2008

TURUN TIIVISTELMÄ AMMATTIKORKEAKOULU Kestävän kehityksen koulutusohjelma Tekijä: Sanna Eronen Työn nimi: Ekologisesti kestävä matkailuyritys - Opas ympäristövastuullisempaan matkailuyrittäjyyteen

Ohjaajat: Sirpa Halonen Annikka Kajanen

Opinnäytetyön valmistumisajankohta: Kevät 2008

Sivumäärä 132 + neljä liitettä

Matkailu on maailmanlaajuisesti suosittu vapaa-ajanviettomuoto ja alan suosio kasvaa edelleen. Kasvavat matkailijamäärät aiheuttavat tulevaisuudessa yhä enemmän ympäristövaikutuksia, kuten saastumista ja eroosiota. Ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi ja kestävän kehityksen mukaisen matkailuelinkeinon luomiseksi matkailuyritysten on tärkeää toimia ekologisesti kestävällä tavalla. Opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä matkailuyrittäjien ympäristötietoisuutta ja siten parantaa matkailuyritysten ekologista kestävyyttä. Työn tilaajana on Suomen luomumatkailuyhdistys - ECEAT Suomi ry. Työn teoreettisessa viitekehyksessä on käsitelty kestävää matkailua yleisesti, ympäristövastuullista matkailuyrittämistä ja ympäristövastuullisen toiminnan syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Ympäristövastuullinen toiminta edellyttää matkailuyrittäjiltä riittävää tietoa ympäristöasioista, myönteistä ympäristöasennetta, arvoja ja kiinnostusta kokeilla erilaisia käytäntöjä omassa toiminnassaan. Työn pääosana on matkailuyrittäjille suunnattu opas ekologisen kestävyyden kehittämisestä. Opas keskittyy erityisesti energian- ja veden tarkoituksenmukaiseen käyttöön sekä jätteiden vähentämiseen. Ensisijaisesti oppaassa keskitytään niihin keinoihin, joilla matkailuyrittäjät voivat vähentää energian- ja vedenkulutustaan sekä ehkäistä jätteiden syntyä. Lisäksi oppaassa perustellaan, miksi näin toimiminen on tärkeää. Oppaan kehittämiskohteet selvitettiin lähettämällä postikysely ECEAT Suomi ry:n jäsenyrityksille. Tuntumaa kestävän matkailun teoriaan ja ympäristövastuullisesti toimivan matkailuyrityksen käytäntöihin saatiin tutustumalla alan kirjallisuuteen, haastattelemalla alan asiantuntijoita ja yrittäjiä sekä vierailemalla muutamissa esimerkillisesti toimivissa luomumatkailuyrityksissä. Oppaan sisältö on suunniteltu siten, että useimmat vinkeistä sopivat myös matkailijoille. Tällöin yrittäjät voivat hyödyntää opasta matkailijoiden valistamisessa. Arvioinnin helpottamiseksi oppaan ulkoasu on opinnäytetyössä pääpiirteittäin sama kuin yhdistykselle tulevassa versiossa.

Hakusanat: ympäristövastuullisuus, matkailuyrittäminen, matkailu, ympäristöopas, ympäristötietoisuus, ympäristötieto Säilytyspaikka: Turun ammattikorkeakoulun kirjasto

TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES ABSTRACT Sustainable Development Author: Sanna Eronen Title: An ecologically sustainable tourist enterprise - A guide to more environmentally responsible entrepreneurship in tourism

Instructors: Sirpa Halonen Annikka Kajanen

Date: Spring 2008

Total number of pages 132 pages + four appendix

Travel and tourism is one of the world’s fastest growing economic activities. A lot of environmental damage such as erosion and pollution in tourism areas is caused by the large numbers of travellers. It is, therefore, very important that the whole tourist business should act in an ecologically sustainable way. The purpose of this thesis is to increase entrepreneurs’ knowledge and consciousness of the environment, so that they could improve the ecological sustainability of their own enterprises. This work was commissioned by the ECEAT Finland Association. The theoretical framework consists of theories of sustainable tourism and tourist business, environmental consciousness and factors influencing it. Many issues have an effect on entrepreneurs’ behaviour. Acting in an environmentally responsible way requires entrepreneurs to have environmental knowledge, positive environmental attitudes and the right values. They must also have interest in trying out different ecological practices in their own businesses. The main part of the work is a guide to development of ecological sustainability in tourist enterprises. The guide focuses on both energy and water issues and also reduction of waste. The issues to develop in this guide were studied by sending questionnaires via post to the member companies of the ECEAT Finland Association. Specialists were interviewed and literature on the subject was surveyed in order to obtain enough knowledge and experience about sustainable tourism theories and environmentally responsible tourist business. A few exemplary working tourist enterprises were also visited. The guide is designed with tips about ecological sustainability for both entrepreneurs and travellers. Entrepreneurs can also use the guide for the environmental education of their customers. To help the evaluation of this work, the guide layout is the same as in the version given to the Association.

Keywords: environmental responsibility, sustainable tourism, tourist business, environmental consciousness, environmental guide Deposit at: Library of Turku University of Applied Sciences

SISÄLTÖ

OSA I 9

1 JOHDANTO 9

2 KOHTI KESTÄVÄÄ MATKAILUA 11

2.1 Matkailu ja kestävä kehitys 11

2.1.1 Matkailun, matkailuelinkeinon ja matkailijan määritelmät 12

2.1.2 Kestävän kehityksen määritelmä 13

2.2 Matkailusta kestäväksi matkailuksi 14

2.2.1 Matkailun ympäristövaikutukset 15

2.2.2 Kestävän matkailun synty 16

2.2.3 Kestävän matkailun tavoitteet 17

2.3 Matkailun kestävyyden edistäminen 19

2.3.1 Kestävän matkailun suunnittelu ja toteutus 19

2.3.2 Kestävää matkailua edistävät ohjeistukset ja ohjelmat 21

2.3.3 Kestävän matkailun indikaattorit 24

2.4 Kestävästä matkailusta on moneksi 25

2.5 Kestävä matkailu Suomessa 28

3 YMPÄRISTÖVASTUULLINEN MATKAILUYRITYS 30

3.1 Ekologisesti kestävä matkailuyritys 30

3.1.1 Ympäristövastuullisen matkailuyrittäjyyden edistäminen 32

3.1.2 Kriteerit kestävälle matkailuyritystoiminnalle 34

3.1.3 Ongelmat kestävän matkailuyrittäjyyden toteuttamisessa 36

3.2 Ympäristölaatu osana vastuullista matkailuyrittämistä 38

3.2.1 Ympäristölaadun merkitys yritystoiminnassa 38

3.2.2 Menetelmät ympäristölaadun parantamiseen 39

3.3 Ekotehokkuus matkailuyritysten haasteena 42

3.3.1 Enemmän vähemmästä 42

3.3.2 Ekotehokkuuden mittaaminen matkailuyrityksissä 44

3.3.3 Miksi ekotehokkuus kannattaa? 45

3.4 Ympäristövastuullisuuden luomat mahdollisuudet 47

4 YMPÄRISTÖTIETOISUUDEN KAUTTA TOIMINTAAN 48

4.1 Ympäristötietoisuus ja sen muodostuminen 49

4.1.1 Ympäristöherkkyys ympäristötietoisuuden edellytyksenä 49

4.1.2 Ympäristökäsitys ympäristötietoisuuden osana 50

4.2 Ympäristövastuullisen toiminnan edellytykset 51

4.2.1 Tiedon merkitys ympäristövastuullisen toiminnan syntyyn 52

4.2.2 Arvot ympäristövastuullisen toiminnan taustalla 53

4.2.3 Asenteiden vaikutus ympäristövastuullisen toiminnan syntyyn 55

4.3 Ympäristövastuullisen toiminnan esteet 57

4.4 Ympäristövastuullisuuteen kannustaminen 60

5 MENETELMÄT OPPAAN SISÄLLÖN

MÄÄRITTÄMISEKSI 61

5.1 Kyselyn avulla oppaan kehittämiskohteet esiin 61

5.2 Tilavierailuin tuntumaa vastuullisen matkailuyrityksen käytäntöihin 65

5.3 Tiedon kerääminen haastattelemalla asiantuntijoita 66

5.4 Muut menetelmät 67

OSA II 68

1 LUKIJALLE 68

2 ENERGIA 69

2.1 Mitä tarkoitetaan energian säästämisellä? 69

2.2 Miksi energiaa on tärkeää käyttää säästeliäästi? 70

2.3 Energiansäästövinkit 71

2.3.1 Lämmityksessä 71

2.3.2 Pyykkiä ja astioita pestessä 74

2.3.3 Valaistuksessa 75

2.3.4 Sähkölaitteissa 76

2.3.5 Keittiössä 78

2.3.6 Muuta huomionarvoista 80

3 VESI 83

3.1 Mitä tarkoitetaan vedensäästämisellä? 83

3.2 Miksi vettä on tärkeää käyttää säästeliäästi? 83

3.3 Vedensäästövinkit 84

4 JÄTTEET 90

4.1 Mitä tarkoitetaan jätteen synnyn ehkäisemisellä? 90

4.2 Miksi kannattaa tuottaa vähemmän jätettä? 90

4.3 Vinkit jätteen synnyn ehkäisemiseen 91

4.4 Kierrätys ja uusiokäyttö 94

4.4.1 Miksi kannattaa kierrättää ja uusiokäyttää? 95

4.4.2 Vinkkejä kierrätykseen ja uusiokäyttöön 96

5 ESIMERKKEJÄ ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ 99

5.1 Viikilän merenrantatila 99

5.2 Ylä-Tuuhosen luomutila 104

5.3 Keuruun Ekokylä 109

6 LOPUKSI 113

HYÖDYLLISIÄ LINKKEJÄ 114

KIRJALLISUUTTA 116

OSA III 118

1 ARVIOINTIA JA POHDINTAA 118

1.1 Opinnäytetyön luotettavuuteen vaikuttavat tekijät 118

1.2 Matkailuyrittäjien ympäristöoppaan arviointi 120

1.2.1 Oppaan yleisilme ja sisältö 121

1.2.2 Oppaan hyödyntäminen matkailuyrityksissä 123

1.2.3 Suomen luomumatkailuyhdistyksen tuki oppaan toteuttamisessa 124

2 LOPPUPÄÄTELMIÄ 124

LÄHTEET 126

LIITTEET

LIITE 1: Kyselylomake tarvekartoitusta varten

LIITE 2: Tarvekartoituksen vastaukset

LIITE 3: Kysymykset yrittäjille

LIITE 4: Kysymykset asiantuntijoille

KUVAT

Kuva 1: Aurinkopaneeleilla energiaa. 72

Kuva 2: Tulisijoilla tehoa lämmitykseen. 73

Kuva 3: Lumilyhdyillä valoa talven pimeyteen. 81

Kuva 4: Perinteinen kuivakäymälä. 85

Kuva 5: Kuivakäymälä sisätilaan. 85

Kuva 6: Kaivovettä kannattaa myös käyttää tarkoituksenmukaisesti. 88

Kuva 7: Keräysmetallista ja -lasista saadaan uusioraaka-ainetta. 95

Kuva 8: Vanha muovisanko istutusastiana. 97

Kuva 9: Perinteisesti kunnostettu tilan päärakennus. 99

Kuva 10: Punamultamaalilla maalattu kalastajatorppa. 100

Kuva 11: Puuhellalla ruoka valmistuu ekologisesti. 101

Kuva 12: Kierrätetyt huonekalut saavat tilalla uuden elämän. 102

Kuva 13: Tilan rakennukset ovat perinteisin menetelmin kunnostettuja. 104

Kuva 14: Suuressa leivinuunissa pullat paistuvat ekologisesti. 105

Kuva 15: Sauna vanhanajan malliin. 106

Kuva 16: Sisustuksessa noudatetaan ekologisia periaatteita. 107

Kuva 17: Ekokylän maalaisidylliä. 109

Kuva 18: Kylän suuri hyötypuutarha. 110

Kuva 19: Kylässä hyödynnetään auringon energiaa. 111

Kuva 20: Ekologista ja viihtyisää. 112

KUVIOT

Kuvio 1: Kestävän matkailun tavoitteet ja periaatteet (Hall 2000, 14). 18

Kuvio 2: Ympäristövastuullisen toiminnan tuomat hyödyt matkailuyrityksille. 47

Kuvio 3: Ympäristöherkkyyden muodostuminen (Wahlström 1997, 4). 50

Kuvio 4: Yrittäjien eri vaihtoehdoille antamien pistemäärien summa. 63

Kuvio 5: Eri vaihtoehdoille lasketut keskiarvot. 63

Kuvio 6: Yrittäjille ennestään tutut aiheet. 64

Kuvio 7: Yrittäjien toivomuksia oppaan sisällöstä. 65

TAULUKOT

Taulukko 1: Ympäristövastuullisuutta selittävät tekijät. 51

Taulukko 2: Vesivuotojen aiheuttama lisäkustannus vuodessa. 86

Taulukko 3: Astioiden pesun vedenkulutus tavasta riippuen. 87

9

OSA I

1 JOHDANTO

Matkailu on nykyään yksi suurimmista ja nopeimmin kasvavista talouden aloista.

Kasvavat matkailijamäärät tietävät tulevaisuudessa entistä enemmän matkailun

aiheuttamia ympäristöongelmia niin paikallisesti kuin laajemminkin. (Page & Dowling

2002, 148; Borg, Kivi & Partti 2002, 13.) Vasta viime vuosikymmenien aikana on

yleisesti alettu ymmärtää maapallon ympäristöongelmien laajuus ja oivallettu, että

ympäristön hyvinvointia uhkaaville haittavaikutuksille on tehtävä jotain (Borg 1997,

36). Puhdas ja hyvinvoiva ympäristö on matkailuelinkeinon harjoittamisen

perusedellytys ja ympäristön tilan heikkeneminen vaarantaa siten koko elinkeinon

olemassaolon. Jos halutaan matkailun suosion kasvavan edelleen, matkailualan

toimijoiden on muutettava toimintaansa ympäristöä vähemmän kuormittavaksi.

(Silvennoinen, Tahvanainen & Tyrväinen 1997, 16.)

Kestävän kehityksen periaatteita noudattava matkailu on maailmanlaajuinen ala. Siksi

eri valtioiden, matkailualan toimijoiden ja matkailijoiden välinen yhteistyö on tärkeää

edistettäessä vastuullista matkailua. Matkailun suunnan muuttamiseksi on

matkailuyrityksille kehitetty muun muassa globaaleja ympäristövastuullisuutta edistäviä

sertifiointiohjelmia ja kriteereitä. Näistä merkittävin lienee matkailualan Agenda 21.

Monet maailman suurimmista matkailuyrityksistä ovatkin tietoisesti muuttaneet

toimintaansa ympäristövastuullisemmaksi. (Mastny 2002, 129, 147, 151.)

Nykyään maailman matkailijat ovat yhä ympäristötietoisempia. Huoli ympäristöstä ja

maapallomme tulevaisuudesta on muuttanut ihmisten arvomaailmaa (MEK 1995a, 6, 9).

Matkailijoiden ympäristötietoisuuden lisääntyessä myös heidän matkailukohteille

asettamat vaatimukset tiukentuvat, mikä vaikuttaa myös kohdevalintaan yhä enemmän.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että menestyäkseen matkailuyrittäjän on saatava asiakkaansa

vakuuttuneiksi tuottamansa matkailutuotteen ympäristövastuullisuudesta ja

kestävyydestä. (Borg ym. 2002, 42, 11.) Kestävämpien toimintatapojen mukaan

10

ottaminen matkailuun tarkoittaa uudenlaista asennoitumista, luovuutta ja tietoa, joilla

matkailuelinkeinoon saadaan sisällytettyä kestävän kehityksen ulottuvuus (Borg &

Condit 1997, 6). Kestäväksi suunniteltu matkailu voi levittää kestävyyden periaatteita

paljon laajemmalle kuin mikään muu toimiala (Borg ym. 2002, 15). Siksi on tärkeää

lisätä myös matkailuyrittäjien ympäristötietoisuutta.

Vaikka ympäristövastuullinen yrittäminen on nykyään selvästi nousemassa trendiksi,

yrityksille suunnattuja yksityiskohtaisempia ohjeita ympäristövastuullisuuden

toteuttamisesta yrityksessään on vielä suhteellisen vähän. Tietoa on kyllä saatavilla,

mutta usein hajanaisesti. Opinnäytetyöni tarkoituksena on lisätä matkailuyrittäjien

ympäristötietoisuutta ja sitä kautta myös heidän ympäristövastuullista käyttäytymistään.

Työni kehittämistehtävänä on matkailuyritysten ekologisen kestävyyden edistäminen.

Tavoitteena on lisätä matkailuyrittäjien tietoa keinoista, joita toteuttamalla

matkailuyrittäjät voivat kehittää yrityksensä toimintaa ekologisesti kestävämmäksi.

Olen laatinut matkailuyrittäjille suunnatun oppaan yhteistyössä Suomen

luomumatkailuyhdistyksen - ECEAT Suomi ry:n kanssa. Oppaan tarkoituksena on

tarjota yrittäjille käytännönläheisiä vinkkejä yrityksensä ekologisen kestävyyden

tehostamiseksi. Tarkoituksena on siten myös innostaa yrittäjiä kokeilemaan ekologisia

käytäntöjä omassa toiminnassaan. Sisältö on jaettu kolmeen pääteemaan, jotka ovat

energia, vesi ja jätteet. Oppaassa kerrotaan muun muassa, mitä energian- ja veden

tarkoituksenmukaisella käytöllä sekä jätteiden vähentämisellä käytännössä tarkoitetaan

ja perustellaan syitä, miksi näin toimiminen on tärkeää. Käytännön vinkeissä kerrotaan

niistä keinoista, joilla yrityksissä voidaan vähentää energian- ja vedenkulutusta sekä

ehkäistä jätteiden syntyä. Oppaan lopuksi esitellään vielä muutama

ympäristövastuullisesti toimiva matkailuyritys.

Opinnäytetyö on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on teoriaosa, jossa käsitellään

kestävän matkailun taustoja ja kehittämistä, ympäristövastuullisesti toimivaa

matkailuyritystä sekä ympäristövastuullisen toiminnan edellytyksiä. Opinnäytetyön

toinen osa eli käytännön osio sisältää ekologisen matkailuyrittämisen oppaan, jonka

ulkoasu on arvioinnin helpottamiseksi suunnilleen sama kuin yhdistykselle tulevassa

11

oppaassa. Oppaan rakenteesta on tarkoituksellisesti jätetty pois lähdeviittaukset, sillä ne

voisivat helposti heikentää oppaan luettavuutta ja käytännöllisyyttä. Kolmas osa sisältää

työn ja oppaan arviointia ja pohdintaa siitä, miten opas tulee matkailuyrittäjiä

hyödyttämään.

Työni lähteinä olen käyttänyt lähinnä kestävää matkailua ja ympäristövastuullista

käyttäytymistä koskevaa kirjallisuutta, verkkomateriaaleja, haastatteluja ja

henkilökohtaisia tiedonantoja. Työn kirjoittamisohjeina olen käyttänyt Turun

ammattikorkeakoulun opinnäytetyöraportin kirjoitusohjeita (2007 [ Viitattu 12.1.2008])

ja myös teosta Tutki ja kirjoita (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004). Apua työni

rakenteen luomiseen olen löytänyt Päivikki Merjamaan opinnäytetyöstä Kohti

ympäristövastuullista toimintaa (2005) ja Pauliina Palmgrenin opinnäytetyöstä

Ympäristö tutummaksi – Luonnossa liikkujan opas (2002).

2 KOHTI KESTÄVÄÄ MATKAILUA

Menneen ajan matkailun ja nykyajan matkailun erottaa toisistaan se, että nykyään

matkailuun sovelletaan kestävän kehityksen periaatteita. Tässä luvussa tutustutaan

aluksi yleisemmin matkailuun ja kestävään kehitykseen. Myöhemmin perehdytään

hieman matkailun ympäristövaikutuksiin ja siihen, miten matkailusta tuli kestävää

matkailua sekä miten matkailun kestävyyttä edistetään. Lisäksi luvussa esitellään

kestävän matkailun muotoja ja lopuksi tarkastellaan vielä kestävän matkailun tilannetta

Suomessa.

2.1 Matkailu ja kestävä kehitys

Matkailuala on viimeisten vuosikymmenten aikana kasvattanut osuuttaan huomattavasti

maailman markkinoilla ja sen tulevaisuus näyttää hyvin myönteiseltä (Silvennoinen ym.

1997, 13). Ensinnäkin matkailuala on merkittävä työllistäjä. Välittömiä

matkailutyöpaikkoja oli vuonna 2000 noin 78 miljoonaa. Tämä on 3,1 % maailman

kaikista työpaikoista. (Borg ym. 2002, 13.) Toisekseen matkailu on nykyään hyvin

suosittu vapaa-ajan viettomuoto, myös kotimaan rajojen ulkopuolella.

12

Maailman matkailujärjestön UNWTO (World Tourism Organization 2007a [Viitattu

20.11.2007]) mukaan vuonna 2005 ylitettiin 800 miljoonan kansainvälisen saapumisen

raja. Kasvun odotetaan jatkuvan noin neljän prosentin vuosivauhdilla. Miljardin

matkailijan rajan odotetaan ylittyvän vuoteen 2010 mennessä ja vuonna 2020

kansainvälisiä matkailijoita arvellaan olevan jo 1,6 miljardia. (World Tourism

Organization 2007b [Viitattu 20.11.2007].) Näihin lukuihin ei ole laskettu mukaan

kotimaansa rajojen sisäpuolella matkustavia ihmisiä, joten kotimaanmatkailijoiden

mukaan lukeminen kasvattaisi määrät paikasta riippuen 4-10 -kertaisiksi (Mastny 2002,

129).

2.1.1 Matkailun, matkailuelinkeinon ja matkailijan määritelmät

Maailman matkailujärjestö (World Tourism Organization 2007c [Viitattu 20.11.2007])

määrittelee matkailun korkeintaan vuoden, mutta vähintään vuorokauden kestäväksi,

vapaa-aikaan, työhön tai muihin tarkoituksiin liittyväksi matkustamiseksi ja oleskeluksi

eri paikkakunnalla kuin henkilön tavanomainen elinympäristö. Tavanomaiseen

elinympäristöön määritellään kuuluvaksi kohteet, jotka ovat fyysisesti lähellä henkilön

kotipaikkaa. Toisaalta myös kohteet, joissa henkilö käy säännöllisesti, kuten esimerkiksi

säännöllinen työssäkäynti toisella paikkakunnalla tai työmaa-asuntoloissa asuminen,

kuuluvat tavanomaiseen elinympäristöön. Matkailu käsittää kohdemaan mukaan

luokiteltuna kotimaassa tapahtuvan matkailun, matkailun ulkomaille ja ulkomaalaisten

matkailun kohdemaahan. Ryhmittelyn perustana voivat olla myös monet muut seikat,

kuten motiivi, viipymisaika, majoitusmuoto, liikenneväline ja osanottajamäärä.

(Silvennoinen ym. 1997, 13.)

Matkailuelinkeino voidaan puolestaan määritellä niiden palvelujen tuottamisena,

markkinoimisena ja välittämisenä, joita matkailijat tarvitsevat. Tällaisia ovat

esimerkiksi majoitus- ja ravitsemispalvelut, ohjelmapalvelut ja

matkanjärjestämispalvelut. Matkailu on perinteisistä talouden aloista poikkeava, sillä

sen tuotteen valmistus ja kulutus tapahtuu samassa paikassa ja lähes samaan aikaan.

(Hemmi, Lehtinen & Vuoristo 1987, 8.)

13

Matkailua ei ole ilman matkailijaa. Borg ja Condit (1997, 5) määrittelevät matkailijat

”ympäristökuluttajiksi, jotka matkustavat tuottajien luokse matkailukohteisiin

kuluttamaan tuotetta”. Tilastokeskuksen (2007 [Viitattu 22.11.2007]) mukaan matkailija

on vähintään yhden yön matkakohteessa viettävä asiakas. Majoitus voi olla maksuton

tai maksullinen. Kansainvälisellä matkailijalla tarkoitetaan matkailijaa, joka on

vähintään yhden yön kohdemaassa. Kotimaanmatkailija on sen sijaan matkailija, joka

viettää ainakin yhden yön kotimaassa sijaitsevassa matkakohteessa. Matkailijan

näkökulmasta matkailussa on kysymys henkisestä uudistumisesta ja uusien

kokemuksien saamisesta lomansa aikana (Borg 1997, 53).

2.1.2 Kestävän kehityksen määritelmä

Kestävän kehityksen käsite määriteltiin kansainvälisesti ensimmäisen kerran

Yhdistyneiden kansakuntien, YK:n, Ympäristön ja kehityksen maailman komission

raportissa Our Common Future eli Yhteinen Tulevaisuutemme vuonna 1987 (Borg

1997, 37; Hemmi 2005, 75). Tämä asiakirja on ollut perustana YK:n myöhemmille

toimenpiteille kestävän kehityksen periaatteiden saamiseksi yhteiskuntamme

toimintojen, myös matkailun, ohjenuoraksi. Monet kansainväliset järjestöt ovat ottaneet

kestävän kehityksen edistämisen jo varhain ohjelmaansa, kuten esimerkiksi WWF,

Friends of the Earth, The Ecotourism Society, World Travel and Tourism Council

WTTC ja UNWTO. (Borg 1997, 49.)

Kestävä kehitys tarkoittaa ”maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa

jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta” ja sen päämääränä on turvata

ihmiskunnan nykyiset tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia

(Ympäristöhallinto 2007 [Viitattu 20.11.2007]). Euroopan yhteisön vuonna 1992

laatiman viidennen toimintaohjelman ”Kohti kestävää kehitystä” mukaan kestävä

kehitys luo perustan jatkuvalle taloudelliselle ja sosiaaliselle kehittymiselle

vahingoittamatta ympäristöä ja luonnonvaroja (Borg 1997, 37).

Kestävän kehityksen ulottuvuudet ovat ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja

kulttuurinen. Periaatteena on saavuttaa tasapaino kaikkien näiden ulottuvuuksien välille,

siten ettei mikään niistä nouse muita hallitsevammaksi. (Borg 1997, 37; Hemmi 2005,

14

76-78.) Hemmi (henkilökohtainen tiedonanto 22.10.2007) määrittelee ekologisen

kestävyyden siten, että se kuvaa matkailuelinkeinon toimintaympäristöönsä aiheuttamia

ekologisia muutoksia, ja niiden hyväksyttävyyttä pitkällä aikavälillä. Ekologinen

kestävyys tarkoittaa siten ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttamista

maapallon luonnonvaroihin sekä luonnon sietokykyyn. Lisäksi se tarkoittaa luonnon

monimuotoisuuden säilyttämistä. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelmassa (1998, 9)

puolestaan todetaan, että ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi on tärkeää

ennaltaehkäistä ympäristön tilan heikkenemistä muun muassa torjumalla haitat jo

syntylähteillä, kuten yrityksissä.

Kestävä kehitys matkailun yhteydessä korostaa laatua, paikallisuutta, sidosryhmien

ennakoivaa huomioonottamista, vähitellen tapahtuvaa pitkän aikavälin kehittymistä ja

toiminnan jatkuvaa arvioimista ja parantamista (Borg ym. 2002, 90). Euroopan unionin

komission julkaisemassa matkailun Vihreässä kirjassa matkailu nähdään toimialana,

joka kykenee erinomaisesti yhdistämään kestävän kehityksen periaatteet taloudelliseen

toimintaansa ja voi siten toimia myös esimerkkinä muille toimialoille (Borg 1997, 39).

2.2 Matkailusta kestäväksi matkailuksi

Kestäviä periaatteita noudattava matkailu levisi laajempaan tietoisuuteen 1990-luvulla,

jolloin myös alettiin yleisemmin käyttää käsitettä kestävä kehitys matkailun yhteydessä

(Hynönen 2002, 135). Kasvava matkailuelinkeino ja lisääntyvät matkailijamäärät

aiheuttivat entistä enemmän ympäristöongelmia niin paikallisesti kuin

maailmanlaajuisestikin, erityisesti herkissä ekosysteemeissä (Page & Dowling 2002,

148; Borg ym. 2002, 13; MEK 1995a, 70). Lisääntynyt tieto ympäristöasioista, huoli

ympäristömme tulevaisuudesta ja matkailuelinkeinon jatkuvuudesta sekä myös

matkailijoiden halu kokea puhdas ja alkuperäinen luonto loivat perustaa kestävän

kehityksen periaatteiden mukaan tuomiseen matkailun käytäntöihin (Silvennoinen ym.

1997, 20). Kestävyyden periaatteiden sisällyttäminen matkailuun on aiheuttanut sen,

että perinteisen matkailun periaatteet ja käytännöt ovat käymässä läpi perusteellista

muutosta kohti kestävämpiä toimintatapoja (Borg ym. 2002, 11).

15

Ollakseen kestävää matkailun on kehityttävä viidellä eri alueella tasapuolisesti niin,

ettei mikään niistä nouse hallitsevaksi. Matkailun täytyy edistää taloutta muun muassa

lisäämällä työpaikkoja ja parantamalla kansantuotetta, taata matkailijatyytyväisyys,

ehkäistä ympäristöhaittoja ja ottaa huomioon kulttuuriin liittyvät asiat sekä turvata

sosiaaliset lähtökohdat. (MKTK 1995, 4.)

2.2.1 Matkailun ympäristövaikutukset

Matkailu perustuu muiden elinkeinojen tavoin luonnonympäristön hyväksikäyttöön,

joka pitkällä aikavälillä aiheuttaa monenlaisia haittavaikutuksia ympäristöön (Borg ym.

2002, 44). Matkailuelinkeinon menestys on riippuvaista luonnon resurssien ja

rakennetun ympäristön sekä paikallisyhteisöjen ja niiden kulttuurien hyvinvoinnista,

kestävästä käytöstä ja hoidosta. Tällöin matkailusta aiheutuvat ympäristövaikutukset

vaarantavat koko matkailualan olemassaolon ja menestymisen. (Silvennoinen ym. 1997,

16; Borg ym. 2002, 11.)

Matkailusta aiheutuvat ympäristövaikutukset voivat olla välillisiä tai välittömiä,

tilapäisiä tai pysyviä ja heikkoja tai voimakkaita (Hemmi 2005, 41). Matkailun

haitalliset vaikutukset ympäristöön voidaan karkeasti luokitella joko rakenteista tai

matkailijoista itsestään johtuviin ongelmiin. Rakenteista johtuviin ongelmiin lukeutuvat

muun muassa päästöt ilmaan ja veteen, melu, maisemavauriot sekä myös matkailun

vaatima infrastruktuuri. Matkailijat puolestaan aiheuttavat muun muassa tungosta,

liikenneruuhkia ja maaston kulumista. (Borg 1997, 39.) Nämä vaikutukset voivat

aiheuttaa jälkikäteen myös muita seurauksia. Esimerkiksi eroosio hävittää kasvillisuutta

ja muutokset kasvillisuudessa vaikuttavat puolestaan eläinlajien esiintyvyyteen.

(Hemmi 2005, 41, 42.) Lisäksi matkailu kuluttaa luonnonvaroja, kuten energiaa ja vettä.

Muun muassa matkailijoiden runsas vedenkulutus voi johtaa kuivemmilla alueilla

juomaveden puutteeseen. (Hemmi 2005, 42; MEK 1995a, 9.)

Matkailualueiden ympäristö ei voi säilyä yhtä toimivana ja alkuperäisenä kuin ennen

matkailun saapumista alueelle, koska ympäristöä on pakostakin muutettava jonkin

verran mahdollistaakseen matkailijoiden läsnäolon ja viihtymisen. Kuitenkin

matkailualan on pyrittävä toimimaan luonnonvarojen riittävyyden ja luonnon

16

uusiutumiskyvyn sallimissa rajoissa siten, että kohde säilyy viehättävänä ja

elinvoimaisena. Tärkeää on myös se, että luonnonympäristö pysyy toimintakykyisenä.

Ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi matkailuelinkeinon ihannetavoitteena olisi oltava

rinnakkaiselo sopusoinnussa luonnon kanssa. (Mero 3.8.2007.)

2.2.2 Kestävän matkailun synty

Kestävä matkailu on saanut nimensä ja sisältönsä kestävästä kehityksestä (Borg &

Condit 1997, 5). Yhteinen tulevaisuutemme -raportin pohjalta ryhdyttiin pohtimaan

keinoja matkailun ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Vuonna 1992 järjestetyssä

YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa UNCED määriteltiin puitteet kestävän

kehityksen noudattamiselle. Konferenssin seurauksena myös kestävän matkailun

periaatteet alkoivat hahmottua. Tämä kokous tunnetaan nimellä Rion kokous. Rion

kokouksen tuloksena syntyi Agenda 21, jonka vaatimukset koskettavat myös

matkailualaa. (Borg 1997, 37, 23.)

Ríon julistuksessa esitetyt suositukset ja Agenda 21 olivat pohjana Lanzarotella

pidetyssä Kestävän matkailun maailmankonferenssissa vuonna 1995 (Earth Summit

2002 [Viitattu 22.11.2007]). Seuraavana vuonna Maailman matkailuneuvosto WTTC,

Maailman matkailujärjestö UNWTO ja Maailman Neuvosto Earth Council, julkistikin

matkailulle oman Agenda 21:n eli Agenda 21 for the Travel and Tourism Industry

(Hemmi 2005, 80). Vuonna 2002 Rion seurantakokouksessa Johannesburgissa laadittiin

muun muassa kansainvälistä matkailua koskevia kestävyyden tavoitteita

(Ympäristöhallinto 2002 [Viitattu 22.11.2007]).

Kestävän matkailun kehittyminen tapahtui vaiheittain. Kehityksen alkuvaiheessa

laadittiin käyttäytymis- ja menettelytapaohjeita kestävyyden edistämiseksi, esimerkiksi

Maailman luonnonsäätiön WWF julkaisu ”Beyond the Green Horizon. Principles for

Sustainable Tourism” vuonna 1992. Seuraavaksi kehitettiin menetelmiä ja ohjeita

matkailun ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Tästä voi mainita esimerkiksi

Suomessa toteutetun YSMEK1-prosessin. Kolmannessa vaiheessa keskityttiin

ympäristövaikutusten ennaltaehkäisyyn ja laadittiin yritysten ympäristöjohtamisen

menetelmiä, kuten esimerkiksi YVA ja EMAS. Tarkoituksena oli kehittää

17

matkailuyritysten ympäristöjärjestelmiä ja ympäristövaikutusten arviointia. Esimerkiksi

Suomen YSMEK2-prosessissa ympäristöjärjestelmiä kehitettiin ennakoimaan ja ennalta

ehkäisemään ympäristöongelmia. (Borg 1997, 50; Hemmi 2005, 80-81.) Nykyisin

laaditaan globaaleja, alueellisia ja paikallisia matkailun kestävän kehityksen strategioita,

ohjelmia, suunnitelmia ja tutkimuksia. (Hemmi 2005, 80). Esimerkiksi eräät järjestöt

ovat julkaisseet yleistajuisia ohjeita kestävästä matkailusta, kuten The Green Light 1996

ja Sustainable Rural Tourism 1995 (Borg 1997, 49).

Kestävän matkailukehityksen alkuaikoina puhuttiin yleisesti ympäristöä säästävästä

matkailusta tai ympäristöystävällisestä matkailusta. Nämä termit todettiin kuitenkin

riittämättömiksi kuvaamaan vastuullisempaa matkailua ja pian niiden tilalla

ryhdyttiinkin puhumaan vastuullisesta matkailusta ja kestävästä matkailusta. Toisin kuin

edeltäjänsä, nämä termit sisältävät myös eettisiä ja toiminnallisia vaateita, jolloin ne

vastaavat paremmin tarkoitustaan. (Hemmi 2005, 82.)

2.2.3 Kestävän matkailun tavoitteet

Kestävän matkailun tavoitteena on tunnistaa matkailun kielteiset vaikutukset ja osoittaa

ne toimintamuodot, joita noudattamalla voidaan ehkäistä ympäristölle aiheutuvia

seurauksia (Hemmi 2005, 41). Kestävyys ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan yksittäisiä

parannuksia ja ympäristövastuullisuutta. Se tarkoittaa koko matkailun uudelleen

ajattelemista siten, että ympäristön laatu säilyy, ekologiset prosessit pysyvät toimivina,

paikalliset yhteisöt ja yrittäjät hyötyvät ja matkailijat viihtyvät (Borg ym. 2002, 95;

Mero 3.8.2007). Lisäksi on tärkeää saada matkailijat valistuksen avulla tietoisiksi

ympäristönsuojelun vaatimuksista (Borg 1997, 49). Pohjimmiltaanhan kestävässä

matkailussa on kyse juuri siitä, että matkailijat olisivat tietoisia vaikutuksestaan koko

planeettaamme ja sen ekosysteemeihin (Mastny 2002, 155).

Kestävä matkailu on pitkiin asiakassuhteisiin tähtäävä elinkeino (Borg ym. 2002, 95).

Maailman matkailujärjestön (World Tourism Organization 2004 [Viitattu 22.11.2007])

mukaan matkailun on pyrittävä kaikkien voimavarojen hoitoon siten, että täytetään

taloudelliset, sosiaaliset ja esteettiset tarpeet samalla ylläpitäen kulttuurista

koskemattomuutta ja säilyttäen elämää ylläpitävät ekologiset toiminnot ja biologinen

18

monimuotoisuus (Kuvio 1). Kestävä matkailu on matkailutoimintojen järjestämistä

siten, että matkailu tyydyttää matkailijoiden, paikallisväestön ja elinkeinon tarpeet sekä

säilyttää tulevilla sukupolvilla mahdollisuuden tyydyttää omat tarpeensa (Swarbrooke

1999, 13). ”Kysymys on prosessista ja menettelytavoista, joita voidaan soveltaa

matkailuelinkeinon kaikilla alueilla” (Borg 1997, 51).

Kuvio 1: Kestävän matkailun tavoitteet ja periaatteet (Hall 2000, 14).

Kestävä matkailu koskee kaikkia matkailun muotoja ja kestävyydestä vastaavat kaikki

matkailun toimijat asiakkaista matkailuorganisaatioihin. Kestävyydellä tarkoitetaan

matkailun ekologisen, kulttuurisen ja taloudellisen kantokyvyn sekä matkailun laadun

säilymistä samanaikaisesti. Lisäksi kestävyys tarkoittaa myös suunnittelun

kokonaisvaltaisuutta. (Borg 1997, 48-49.) Hemmin (22.10.2007, henkilökohtainen

tiedonanto) mukaan kestävässä matkailukehityksessä on kysymys toiminnan

jatkuvuudesta pitkällä aikavälillä siten, että matkailijoiden on mahdollista

tulevaisuudessakin matkustaa ja matkailuyrittäjien harjoittaa elinkeinoaan. Kestävän

matkailun ensisijaisiin periaatteisiin kuuluu, että yrityksissä on toimittava

ekotehokkaasti, rakentamisessa on noudatettava paikallisia perinteitä, maisemanhoitoon

on kiinnitettävä huomiota ja paikallisia tuotteita sekä palveluja on hyödynnettävä.

19

Tärkeää on myös kouluttaa henkilökuntaa ja asiakkaita sekä ohjata heitä

ympäristövastuullisuuteen. (MEK 1995a, 72.)

Kestävästi toimivasta matkailuelinkeinosta on hyötyä niin matkailijoille, yrittäjille,

paikallisille kuin ympäristöllekin. Toimimalla matkailun saralla vastuullisesti voidaan

vaikuttaa luonto- ja kulttuuriympäristöjen säilymiseen, luoda taloudellisia edellytyksiä

entisöimis- ja suojelutoimenpiteille, ehkäistä ympäristöongelmia, edistää alueellista

kehitystä ja elvyttää paikallisia perinteitä. Kansainvälinen matkailu antaa myös eri

kansalaisuuksille tilaisuuden tutustua toisiinsa ja maapallomme moninaisiin

kulttuureihin ja luontoalueisiin. Matkailu on parhaimmillaan oppimista, uusia

elämyksiä, lepoa ja virkistäytymistä. (MEK 1995a, 70.)

2.3 Matkailun kestävyyden edistäminen

Ympäristön huomioon ottava matkailu tarkoittaa sellaista alan kehitystä, joka sallii

luonnonvarojen uusiutumisen samalla ehkäisten niiden liiallista käyttöä (MKTK 1995,

4). Kuten aikaisemmin on todettu, osa muutoksesta johtuu matkailijoiden kasvavasta

painostuksesta entistä ympäristöystävällisempien matkailutuotteiden aikaansaamiseksi.

Omat paineensa matkailualalle asettaa myös se, että hallitusten ulkopuoliset toimijat,

kuten kansalaisryhmät ja turistit, ovat alkaneet vaatia kestävämpää matkailua. (Mastny

2002, 146, 154.)

2.3.1 Kestävän matkailun suunnittelu ja toteutus

Matkailun muutos kohti kestävyyttä vaatii huolellista suunnittelua (Mastny 2002, 146).

Kestävän matkailun suunnittelulla paitsi ehkäistään matkailun ympäristövaikutuksia,

myös nostetaan paremmin esiin kestävän matkailukehityksen tuomia hyötyjä niin

matkailualan toimijoille, ympäristölle kuin matkailijoillekin (Page & Dowling 2002,

195; MEK 1995a, 70). Matkailun suunnittelussa lähtökohtana ovat kestävän matkailun

periaatteet ja käytännöt, jotka osoittavat suunnittelun suunnan ja antavat viitteitä siitä,

miten asiat voidaan hoitaa parhaiten (Borg ym. 2002, 94). Tämä on pitkällä aikavälillä

ainoa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä tapa suunnitella ja toteuttaa

matkailua elinkeinona. Matkailuelinkeinolla on erinomaiset mahdollisuudet levittää

20

kestävän kehityksen periaatteita paljon laajemmalle kuin millään muulla toimialalla.

(Borg ym. 2002, 14-15.)

Lisäksi kestävä matkailukehitys edellyttää kaikkien matkailun sidosryhmien aktiivista

osallistumista. Matkailun kestävyyden kehittäminen edellyttää yhteistyötä sekä eri

matkailualojen että matkailuelinkeinon, viranomaisten ja matkailijoiden välillä. Myös

paikallisen väestön huomioonottaminen on tärkeää. (MEK 1995a, 71.) Yhteistyö

matkailualan kehittäjien ja eri sidosryhmien välillä on välttämätöntä oikean ja

ajantasaisen tiedon siirtämisen varmistamiseksi (Borg ym. 2002, 11, 12).

Kestävää matkailua toteutettaessa tärkeässä asemassa ovat myös toimiva

ohjausjärjestelmä, matkailun koordinointi, kuluttajien ja tuottajien tietoisuuden

lisääminen sekä strateginen suunnittelu (Hall & Page 2002, 313). Matkailun

ohjausjärjestelmä on hyvin toimiva silloin, kun kaikki sidosryhmät, kuten esimerkiksi

paikalliset ihmiset, tavarantoimittajat ja matkailijat, ovat mukana prosessissa (Hynönen

2002, 141). Matkailun koordinoinnissa on tärkeää, että sidosryhmät pystyvät

kommunikoimaan ja luomaan uusia yhteistyösuhteita, sillä tuntemalla matkailualalla

vallitsevat riippuvuussuhteet on mahdollista löytää yhteiset päämäärät ja toimintatavat

(Hall & Page 2002, 315).

Kestävän matkailun strategisen suunnittelun tärkein tavoite on matkailun voimavarojen

arvon säilyttäminen, matkailijoiden kokemuksien lisääminen ja sidosryhmien

ympäristöllisten, sosiaalisten ja taloudellisten hyötyjen maksimoiminen (Hynönen 2002,

143). Tärkeä osa kestävää matkailustrategiaa on erityisesti ympäristön, mutta myös

paikallisten asukkaiden, turistien ja muiden maankäyttäjien tarpeet huomioiva

kansallinen ja seudullinen maankäytön suunnittelu (Mastny 2002, 152). Esimerkiksi

Baleaarien saarilla Espanjassa on matkailualueet jaettu lohkoihin siten, että tietyt

toiminnot, kuten hotellit, viheralueet, kaupat ja parkkipaikat, sijoittuvat aina samaan

lohkoon. Matkailun kestävyyden toteutumista voidaan edistää myös rajoittamalla

kävijämääriä. Esimerkiksi Perussa maailmanperintökohteeseen Macchu Pichulle saa

nykyään patikoida enää 500 ihmistä päivässä aikaisemman tuhannen sijaan.

21

Kävijämääriä on rajoitettu myös Ecuadorin Galapagossaarilla, jossa matkailijat pääsevät

enää vain 18 kohteeseen. (Hemmi 2005, 97.)

Lait ja säädökset ohjaavat toimintaa, mutta nykyisin myös matkailuelinkeinon

itsesäätely on yhä merkityksellisempää. Toiminta kestävästi tarkoittaakin annettujen

säädösten ja itsesäätelyn välistä vuorovaikutusta ja niiden välillä tasapainoilua. (Borg

ym. 2002, 11.) Liian ankarien säädösten asettamista olisi kuitenkin syytä välttää, koska

tällöin yrittäjät saattavat pitää säädösten toteuttamista mahdottomana ja pahimmassa

tapauksessa menettää kokonaan innostuksen ympäristöasioiden toteuttamiseen (Mero

3.8.2007). Hallitukset voivat auttaa matkailun suunnan muuttamisessa kehittämällä

lainsäädännöllisiä ja poliittisia malleja, jotka tukevat olennaisia ympäristöllisiä ja

yhteiskunnallisia tavoitteita. Hallitukset voivat myös tukea matkailuun liittyvien

ympäristösopimusten, kuten Ilmasto- ja Biodiversiteettisopimuksen, täytäntöönpanoa.

(Mastny 2002, 147, 153.)

Viimekädessä ympäristövastuullisuuden saavuttaminen ja toteutuminen käytännössä

riippuvat kuitenkin matkailualojen työntekijöiden asennoitumisesta. Siksi

työntekijöiden ja myös matkailijoiden valistaminen on hyvin tärkeää (MEK 1995a, 71;

Mero 3.8.2007). Matkailun kestävyyden toteutumisessa erityisellä sijalla ovat

menettelytavat eli se, millä tavoin toimitaan itse kohteessa (Borg ym. 2002, 11). Juuri

tästä syystä on tärkeää lisätä matkailuyrittäjien ympäristövastuullista toimintaa. Luvussa

3 käsitellään tarkemmin ympäristövastuullista matkailuyrittäjyyttä.

2.3.2 Kestävää matkailua edistävät ohjeistukset ja ohjelmat

Agenda 21 on ollut perustana kestävän matkailun kansainvälisille julistuksille ja

ohjeistuksille (Mastny 2002, 146). Eräs tärkeimmistä kansainvälisistä ohjeistuksista on

Maailman matkailuneuvoston, Maailman neuvoston sekä Maailman matkailujärjestön

laatima matkailuteollisuuden Agenda 21 (Hemmi 2005, 80).

Matkailun Agenda 21-asiakirjassa esiteltiin tärkeimmät toimet ympäristöongelmien

ehkäisemiseksi matkailuelinkeinolle, hallituksille ja muille toimijoille (Mastny 2002,

146). Kyseisessä dokumentissa määriteltiin kestävään kehitykseen tähtäävät

22

toimenpide-ehdotukset vuoteen 2005 mennessä. Tärkeimmiksi toimenpiteiksi katsottiin

muun muassa, että matkailualan on tärkeää suojella ja arvostaa luontoa sekä vanhoja

rakennettuja ympäristöjä ja ottaa huomioon paikallisten asukkaiden tarpeet ja toiveet.

Niin ikään matkailuelinkeinon tulee lisätä tietoisuutta kestävästä kehityksestä,

mahdollistaa kehitysmaiden kestävän kehityksen mukainen kasvu ja tukea muiden

teollisuudenalojen kestävän kehityksen mukaista toimintaa, esimerkiksi käyttämällä

ympäristömerkittyjä tuotteita. (World Tourism Organization 2007d, 33-36 [Viitattu

25.11.2007].) Matkailun Agenda 21:ssä on myös määritelty yksityiskohtaisemmat

ohjeet matkailuyrityksille, joita käsittelen tarkemmin luvussa 3.

Myös useissa Euroopan unionin laatimissa ohjelmissa on otettu matkailun kestävyyden

edistäminen huomioon, joista esimerkkinä EU:n kestävän kehityksen ohjelma ja

matkailun edistämistä koskeva toimenpideohjelma. EU:ssa vuosi 1990 oli virallisesti

matkailuvuosi ja sen projekteista osa liittyi vahvasti ympäristövastuulliseen matkailuun.

(Borg 1997, 22.) Vuonna 1993 hyväksyttiin vapaaehtoinen ympäristöasioiden johtamis-

ja tarkastusjärjestelmä, EMAS, joka koskee myös matkailua (MKTK 1995, 12). EU:n

viidennessä ympäristöohjelmassa vuosina 1993-1997 matkailu oli yksi painopistealue ja

sen ensisijaisena osatavoitteena oli matkailun kestävyyden kehittäminen (MKTK 1995,

13; Parviainen 1997, 8). Niin ikään EU:n kuudennen ympäristöohjelman tavoitteena

kymmenvuotiskaudelle 2002-2012 on kestävien kulutus ja tuotantotapojen edistäminen

(Heino 2004, 233).

Vuosi 2002 oli YK:n julistama kansainvälinen ekomatkailun vuosi (Mastny 2002, 141).

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma UNEP on huolehtinut kestävän

kehityksen mukaisten toimintatapojen luomisesta matkailualalle. Sen tehtäviin kuuluu

myös edistää näiden toimintatapojen toimeenpanoa ja kehittämistä sekä tietojen vaihtoa

eri ryhmien välillä. (Borg 1997, 22, 23.) UNEP rahoittaa Unescon ja Maailman

matkailujärjestön kanssa muun muassa vapaaehtoista matkanjärjestäjien aloitetta Tour

Operators´ Initiative. Tämän aloitteen jäsenet ovat sopineet noudattavansa kestävän

kehityksen periaatteita toimintansa johtamisessa ja matkojen suunnittelussa. (Mastny

2002, 148-149.) Lisäksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD,

Maailman matkailujärjestö UNWTO sekä Matkailun ympäristöntutkimuslaitos,

23

WTTERC, suunnittelevat normistoa ja mittareita kestävälle matkailulle (Borg 1997,

23).

Myös eräät kansainväliset matkailu- ja ympäristöjärjestöt, kuten esimerkiksi Maailman

luonnonsäätiö WWF ja Maailman matkailujärjestö UNWTO, ovat laatineet kestävän

matkailun ohjeistuksia ja muutenkin toimineet matkailun kestävyyttä edistävästi.

Maailman matkailujärjestön tavoitteena on matkailun välityksellä edistää taloudellista

kasvua ja suojella ympäristöä, kulttuuria ja perinteitä. (Borg ym. 2002, 96-97.) Järjestö

on luonut muun muassa matkailun kansainväliset yhdeksän artiklan eettiset säännöt

(The Global Code of Ethics for Tourism 1999 [Viitattu 26.11.2007]). Lisäksi

UNWTO on määritellyt indikaattorit kestävälle matkailulle (Borg ym. 2002, 96-97).

WWF on laatinut kymmenen matkailun kestävyyden periaatetta, joiden tavoitteena on

edistää luonnonsuojelua, toimia ympäristön kantokyvyn asettamissa rajoissa, ehkäistä

ympäristövaikutuksia ja kohdella paikallisia oikeudenmukaisesti. Matkailuteollisuuden

on hyödynnettävä ympäristöä kestävästi siten, että pystytään myös tulevaisuudessa

tarjoamaan asiakkaille puhdasta vettä ja ilmaa, puhdasta luontoa virkistäytymiseen sekä

alkuperäistä kulttuuria. Luonnonvarojen kestävä käyttö on yhtälailla tärkeää. Myös

luonnon monimuotoisuutta on suojeltava, sillä nopeasti kasvava matkailu voi

pahimmillaan tuhota monen alueen monimuotoisuuden. Matkailu on tärkeää sovittaa

yhteen alueen muun kehityksen kanssa, koska siten voidaan ehkäistä alueiden

liikakäyttöä. Lisäksi matkailuelinkeinon tehtäviin kannattaa kouluttaa paikallisia, sillä

paikallisväestöllä on usein paremmat lähtökohdat ja suurempi mielenkiinto

ympäristönsä kehittämiseen kestävämmäksi kuin yhteisön ulkopuolisilla. Matkailualalla

on myös tärkeää tukea paikallistaloutta, toteuttaa yhteishankkeita paikallisten kanssa ja

valistaa päättäjiä sekä kansalaisia ympäristöasioissa. Olennaista on myös vastuullisen

matkailun toteuttaminen ja matkailututkimuksen tukeminen. (MKTK 1995, 4-10;

Blamey 2003, 12-13.) WWF on laatinut myös kestävyyden periaatteita noudattavat

ohjeet matkailijoille (WWF 2007 [Viitattu 26.11.2007]).

Kestävän matkailun periaatteita Suomessa edistävät esimerkiksi kansalaisjärjestöt,

kuten Suomen Luomumatkailuyhdistys - ECEAT Suomi ry ja Reilun matkailun

24

yhdistys. ECEAT Suomi ry:n tavoitteena on edistää ja kehittää ympäristövastuullista

matkailua, tukea luomuviljelyä, luonnon- ja ympäristönsuojelua, kestävää maankäyttöä,

kulttuuriperinnön ja -maisemien suojelua sekä maaseudun ekologisia

toimeentulomahdollisuuksia. (ECEAT Suomi ry 2006 [Viitattu 26.11.2007].) Reilun

matkailun yhdistyksen tavoitteena on virittää keskustelua matkailuelinkeinon

toimintatavoista ja vaikuttaa matkailijoihin kertomalla suositeltavista toimintatavoista.

Yhdistys on laatinut muun muassa Reilun matkailijan ohjeet. (Reilun matkailun

yhdistys ry 2007 [Viitattu 26.11.2007].)

2.3.3 Kestävän matkailun indikaattorit

Indikaattori tarkoittaa tilastollista lukua, jonka avulla voidaan tiivistää tietoa helpommin

hallittavaan ja ymmärrettävään muotoon. Indikaattorit auttavat ongelmien

tunnistamisessa ja tulevaisuuden ennakoimisessa. Lisäksi indikaattoreilla voidaan

verrata eri alueiden välistä kehitystä. Samojen mittaustapojen ja periaatteiden käyttö

kaikkialla tekee indikaattorien vertailun mahdolliseksi ja varmistaa puolueettomuuden.

(Borg ym. 2002, 96.)

Matkailun kehityksen yleisen tason ilmaisimia ovat matkailun kantokyky,

matkailukohteen elinkaari ja ekotehokkuus (Hemmi 2005, 86). Yleisesti kantokyky

tarkoittaa sitä matkailijoiden määrää, jonka alue voi ottaa vastaan kärsimättä vahinkoja

(Borg 1997, 48). Matkailun kantokyky muodostuu ekologisesta, taloudellisesta ja

sosiaalisesta kantokyvystä. Ekologista kantokykyä ilmaisee muun muassa luonnon

monimuotoisuus ja ekosysteemien hyvinvointi. Ekologinen kantokyky ylittyy

esimerkiksi silloin, kun matkailu vähentää ympäristön hyvinvointia tai luonnon

monimuotoisuutta. Matkailun sosiaalinen kantokyky ilmaisee muun muassa paikallisen

väestön ja matkailijoiden välistä sietokykyä. Taloudellinen kantokyky puolestaan

tarkoittaa matkailun kehittämistä ilman, että paikalliset muut taloudelliset toimet

kärsivät. Matkailun elinkaarimallilla voidaan tarkastella matkailualueiden eri vaiheiden

kestävyyttä ja siten löytää uusia kehittämiskohteita. (Hemmi 2005, 89.)

Matkailuyritysten ekotehokkuutta käsitellään tarkemmin luvussa 3.

25

Matkailun indikaattoreita on alettu yleisemmin kehittää ja käyttää 1990-luvulla (Borg

ym. 2002, 96). Indikaattorit helpottavat kestävän matkailun tavoitteiden asettamista ja

seurantaa, mutta niistä on apua myös suunnittelussa ja päätöksenteossa. Kestävän

matkailun indikaattoreiden avulla saadaan tietoa esimerkiksi elinkeinon nykytilasta ja

ne myös auttavat selvittämään kehityksen suuntaa. (Hemmi 2005, 86.)

Maailman matkailujärjestö on laatinut matkailualalle indikaattoreita, joiden avulla

voidaan mitata esimerkiksi ympäristön herkkyyttä, kuormitusta ja matkailun ekologisia

vaikutuksia (Borg ym. 2002, 96). Indikaattorisarjoja on kaksi. Matkailun

ydinindikaattoreilla mitataan yleisesti esimerkiksi asiakastyytyväisyyttä, jätehuollon

toimivuutta tai sosiaalisia vaikutuksia. Näiden yleisindikaattoreiden lisäksi on vielä

tapauskohtaisesti laadittavia kohde- ja ekosysteemikohtaisia indikaattoreita. (Hemmi

2005, 86.) Tällaisia indikaattoreita on käytössä muun muassa rannikkoalueilla,

vuoristoseuduilla, kaupunkiympäristöissä ja rakennetuissa perintökohteissa. Erityisesti

eurooppalaisiin matkakohteisiin sovellettavia indikaattoreita on luotu muun muassa

VISIT eli Volyntary Initiative for Sustainability in Tourism ja NEST eli Network

Evolution for Sustainable Tourism -hankkeissa. (Borg ym. 2002, 96-97.)

2.4 Kestävästä matkailusta on moneksi

Matkailun kestävyyden kehittämisessä 1990-luku on ollut hyvin merkittävä.

Matkailuelinkeinon kansainvälisen muutoksen seurauksena toimialalle syntyi runsaasti

uusia matkailumuotoja ja niihin viittaavia termejä. Tällaisia ovat esimerkiksi

ekomatkailu ja luontomatkailu. (Saarinen 2002, 16.) Kestävällä pohjalla olevia

matkailumuotoja ovat myös ympäristövastuullinen maaseutumatkailu ja luomumatkailu.

Seuraavaksi selvennetään muutamien yleisimpien kestävän matkailun muotojen

merkityksiä.

Usein kestävää matkailua pidetään omana matkailun muotonaan. Kestävä matkailu ei

kuitenkaan itsessään ole matkailun muoto, vaan ennemminkin mahdollinen ja toivottava

matkailun kehittämisen ja toteuttamisen periaate. Kestävä matkailu koskee kaikkea

matkailua; mikä tahansa matkailun muoto, niin massaturismi kuin luontomatkailukin,

voi edustaa kestävää matkailua täyttäessään kestävän kehityksen kriteerit. (Saarinen

26

2002, 13.) Kestävä matkailu pyrkii matkailukehityksen suuntaamiseen siten, että

matkailijoiden lähtö- ja kohdealueen sekä matkailureittien ympäristön laatu säilytetään,

ekologiset tekijät turvataan ja kohdealueen kulttuuriperintöä, paikallisväestöä ja sen

tapoja arvostetaan (Borg ym. 2002, 90-91).

Tässä yhteydessä on aiheellista mainita Auliana Poonin ”uuden matkailun” -käsitteestä.

Asiakasryhmistä on muodostunut ympäristötietoisuuden lisääntymisen ja matkailun

viime vuosikymmenten yleisen kehityksen seurauksena aiempaa kokeneempia ja

vaativampia. Asiakkaat eivät enää tyydy vanhoihin kohteisiin ja perinteiseen

matkailutuotantoon, vaan edellyttävät paitsi uusia kohteita myös uusia tuotteistamisen

tapoja. Poonin mukaan ”uusi matkailu” on seurausta matkailun kysynnän muuttumisesta

joustavammaksi, yksilöllisemmäksi ja kuluttajavetoisemmaksi sekä

ympäristökysymysten ja -arvojen painottumisesta matkailukohteiden valinnassa. ”Uusi

matkailu” ei kestävän matkailun tavoin ole kuitenkaan oma itsenäinen matkailun muoto,

vaan ennemminkin laajempi nykyiseen matkailutuotantoon liittyvä laadullinen ja

toimintakulttuurinen piirre sekä kehityssuuntaus. (Poon 1993, 17-21.)

Ympäristövastuullinen matkailu edistää kestävää kehitystä ja se toimii myös

yhdistävänä tekijänä matkailun ja ympäristönsuojelun välillä. Ympäristövastuullisen

matkailun avulla matkailun aiheuttamat ympäristöhaitat ja luonnon, kulttuurien sekä

ihmisten riisto vähenevät. (Condit 1997, 62.) Hemmin (1995, 20) mukaan

”ympäristövastuullisella matkailulla tarkoitetaan ympäristönsuojelutavoitteiden,

paikallisen väestön, elinkeinon ja kulttuurin sekä matkailijoiden haluamien kokemusten

ja vuorovaikutusten yhteensovittamista.” Asetetut tavoitteet pyritään kuitenkin

saavuttamaan siten, että säilytetään samalla ekologinen ja sosiaalinen kantokyky

(Hemmi 1995, 20). Ympäristövastuullinen matkailu on kestävän matkailun alakäsite ja

se ei välttämättä toteudu niin pitkällä aikavälillä kuin kestävä matkailu. Kestävä

matkailu on kehityssuunta, johon elinkeinonharjoittaja ei aina voi itse vaikuttaa, kun

taas ympäristövastuullisuutta voi jokainen, niin yrittäjä kuin matkailijakin, toteuttaa.

(Hemmi 22.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto.)

27

Luontomatkailulle ei ole olemassa yhtä yleisesti tunnettua määritelmää (Saarinen 2002,

12). Pääsääntöisesti luontomatkailulla kuitenkin tarkoitetaan matkustamista luontoon

joko omatoimisesti tai matkanjärjestäjän ohjaamana liikkuen lihasvoimin tai

hyödyntäen luonnonvoimia, matkan päätarkoituksen ollessa luontoelämysten

kokeminen (Valkama 1997, 98). Suomessa käsite luontomatkailu pitää sisällään sekä

kestävän kehityksen että ympäristövastuullisuuden tunnukset (Borg 1997, 50).

Kansainvälisessä kirjallisuudessa käytetään yleisesti käsitettä ekoturismi.

Kansainvälinen ekomatkailuyhdistys (The International Ecotourism Society 2007

[Viitattu 3.12.2007]) määrittelee ekoturismin luonnonalueille suuntautuvaksi

vastuulliseksi matkailuksi, joka suojelee ympäristöä ja tukee paikallisten ihmisten

hyvinvointia. Kansainvälisen määritelmän mukaan ekoturismi eroaa tavallisesta

luontomatkailusta sillä, että jälkimmäisellä ei yleensä ole kestävyyden tunnuksia.

Suomessa ekoturismi-käsitettä ei kuitenkaan käytetä, vaan ennemmin suositellaan

käytettäväksi käsitettä luontomatkailu siten määriteltynä, että se täyttää kestävyyden

vaatimukset. (Borg 1997, 50.)

Maaseutumatkailu voidaan määritellä maaseudun luontaisiin edellytyksiin ja

voimavaroihin perustuvaksi maaseudulla tapahtuvaksi matkailun elinkeino- ja

yritystoiminnaksi. Maaseutumatkailussa on hyvät mahdollisuudet toteuttaa kestävän

matkailun periaatteita, koska maaseudulla ollaan niin vahvasti sidoksissa ympäristöön,

ihmisiin ja kulttuuriin. Maaseutumatkailuyrityksissä esimerkiksi kierrätys ja

kompostointi kuuluvat usein luontaisesti toimintatapaan. (Vesterinen 3.8.2007.)

Luomumatkailu on myös eräs kestävän matkailun periaatteita soveltava matkailumuoto.

Luomumatkailu kohdistuu maaseutumaiseen tai luonnonläheiseen ympäristöön.

Kohteena voi olla majoitus- ruoka- tai ohjelmapalveluja tarjoava maatila, mutta myös

ympäristövastuullinen leirintäalue, hotelli, majatalo, ekokylä tai perinnemaiseman

hoitoon ja luonnonsuojeluun keskittynyt kohde. Luonnonmukaisen tuotannon

perusajatuksia ovat muun muassa väkilannoitteeton ja torjunta-aineeton viljelytapa,

perinteisten työtapojen vaaliminen, lihasvoiman suosiminen, luonnon kunnioittaminen,

materiaalien säästäminen ja uudelleenkäyttäminen sekä yhteisöllisyys. (Karelahti 2004,

28

24.) Luomumatkailun tulee toimia ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävällä

pohjalla.

2.5 Kestävä matkailu Suomessa

Suomen luonto on suhteellisen puhdasta ja ympäristö hyvin hoidettua ja siksi kiinnostus

kestävää matkailua kohtaan syntyi Suomessa hieman myöhemmin kuin muualla

Euroopassa (MEK 1995b, 32). Matkailijoiden kasvava kiinnostus puhdasta ympäristöä

ja koskematonta luontoa kohtaan edellyttää Suomelta hyvinvointivaltiona myös korkeaa

tasoa ympäristöasioiden hoitamisessa (MEK 1995a, 71). Käytännössä suomalaiset

matkailuyrittäjät ovat kiinnostuneita toimimaan kestävästi ja oppimaan uusia kestäviä

toimintamalleja (Mero 3.8.2007). Kuitenkin monissa matkailuyrityksissä ekologinen

kestävyys on edelleen puutteellista, kuten esimerkiksi joissakin Lapin

matkailukeskuksissa (Hemmi 22.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto).

Virallisesti Suomen matkailun taival kohti ympäristövastuullisempaa elinkeinoa alkoi

1990 - luvun alussa (Parviainen 1997, 9). Vuonna 1991 ilmestyi Hotelli- ja

ravintolaneuvoston sekä ympäristöministeriön yhteistyön tuloksena opaskirja

”Ympäristöystävällistä hotelli- ja ravintolatoimintaa” ja sen sisältö liittyi selvästi

ympäristöjohtamiseen (Hemmi 2005, 83). Pari vuotta myöhemmin valmistui Matkailun

edistämiskeskuksen johdolla esite ”Ympäristöä säästävä matkailu - 90-luvun haaste

Suomen matkailulle”, jossa kerrotaan matkailun kestävistä periaatteista (Parviainen

1997, 9).

Matkailun edistämiskeskus MEK käynnisti Suomen ensimmäisen ympäristöä säästävän

matkailun edistämis- ja kehittämishankkeen YSMEK vuonna 1993. Sen tavoitteena oli

nostaa Suomi ympäristövastuullisten matkailumaiden kärkeen luomalla suuntaviivat ja

ohjeet ympäristöohjelmien toteuttamiseksi. Lisäksi haluttiin yhtenäistää erilaisia

ympäristöä säästävän matkailun hankkeita. (MEK 1995a, 6.) YSMEK-hanke tuotti

vuonna 1995 raportin ”Suomi ympäristöä säästäväksi matkailumaaksi.

Ympäristökatselmuskokeilun tulokset kymmenessä matkailuyrityksessä ja ehdotukset

jatkotoimiksi”. YSMEK-hankkeen jatkohankkeista laajin on ollut Rovaniemen hotelli-

ja ravintolaoppilaitoksen koulutusohjelma Lapin läänin ympäristöä säästävän matkailun

29

kehittämisestä eli LYSMEK, joka alkoi vuonna 1995. Vuonna 1997 ilmestyi

”Matkailuyrityksen ympäristöopas”, joka perustuu pääasiassa LYSMEK-hankkeesta

saatuihin kokemuksiin ja tuloksiin. (Parviainen 1997, 6.)

Myöhemmin työtä on jatkettu YSMEK2- ja YSMEK3-hankkeilla. YSMEK2 tavoitteena

oli kehittää valtakunnallisesti yhtenäinen ja kokonaisvaltainen matkailualan

ympäristöjärjestelmä. Hankkeen loppuraportti ”Majoitus- ja ravitsemisalan

ympäristöjärjestelmät” julkaistiin vuonna 1997. YSMEK3-hanke painottui tilaisuuksien

järjestämisen ympäristöasioihin ja sen pohjalta julkaistiin ”Ympäristöopas tapahtumien

järjestäjille” vuonna 1999. (Juopperi 2002, 4 [Viitattu 4.12.2007].) YSMEK-hankkeilla

oli suuri merkitys Suomen matkailun kestävyyden kehittämisessä (Hemmi 22.10.2007,

henkilökohtainen tiedonanto).

Suomessa on laadittu YSMEK-hankkeiden lisäksi muita ohjelmia kestävämmän

matkailun edistämiseksi. Valtioneuvosto käynnisti vuonna 1994 Matkailun

osaamiskeskuksen ohjelman, jonka tavoitteena oli asiakaslähtöisesti kehittää kestävän

matkailun kansainvälistä kilpailukykyä. (Silvennoinen ym. 1997, 23.) Myös Matkailun

teemaryhmän eräänä päätavoitteena oli 1990-luvun loppupuolella edistää matkailun

ekologista kestävyyttä. (Vesterinen 3.8.2007.) Suppeampia hankkeita on ollut muun

muassa Kauppa- ja teollisuusministeriön syksyllä 1994 käynnistämä projekti Suomen

luonnon merkityksestä matkailulle. Vuoteen 2005 ulottuneessa ympäristöministeriön

valtakunnallisessa ympäristöohjelmassa edellytettiin kestävyyttä myös

matkailuelinkeinolta. Suomi voi hyödyntää osaamistaan ympäristöasioissa

osallistumalla EU:n matkailuohjelmiin kytkeytyviin pilottiprojekteihin. Samalla saadaan

kansainvälistä tietoa kestävästä matkailusta. (Silvennoinen ym. 1997, 23.)

Suomen matkailuelinkeinon on vastaisuudessakin osoitettava pitävänsä luontoa arvossa

ja toimittava kestävyyden periaatteiden mukaisesti (Silvennoinen ym. 1997, 22).

Minkään muunlaista matkailua ei pidä edes kehittää (Vesterinen 3.8.2007). Kaunis ja

hyvinvoiva luonto on vastaisuudessakin tärkein matkailuelinkeinomme kilpailuvaltti

kansainvälisillä matkailumarkkinoilla. Vastuu tämän pääoman säilyttämisestä on

kaikilla matkailuelinkeinoa kehittävillä ja harjoittavilla tahoilla. (MEK 1995a, 71.)

30

Ilman ympäristövastuullista toimintaa matkailuteollisuus voi aiheuttaa kotimaamme

ympäristölle korvaamattomiakin vahinkoja (MKTK 1995, 3).

3 YMPÄRISTÖVASTUULLINEN MATKAILUYRITYS

Yleisesti määriteltynä kestävä ja vastuullinen yrittäminen tarkoittaa yrityksen toimintaa

tukevaa, omaehtoista vastuun ottamista taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöllisistä

tekijöistä tavoitteenaan kestävän kehityksen mukainen liiketoiminta (Hemmi 2005, 114;

Elinkeinoelämän keskusliitto 2008 [Viitattu 19.1.2008]). Yrityksen arvot ja tavoitteet

vaikuttavat vastuullisuuden muodostumiseen. Vastuullisessa yritystoiminnassa on

ensisijaisen tärkeää ottaa huomioon sidosryhmien vaatimukset ja odotukset sekä ottaa

ympäristöasiat kiinteäksi osaksi suunnittelua ja päätöksentekoa. (Hemmi 2005, 117;

Elinkeinoelämän keskusliitto 2008 [Viitattu 19.1.2008].)

Matkailun aiheuttamat ympäristöongelmat, kansainvälistyminen sekä asiakkaiden

ympäristötietoisuuden lisääntyminen ovat muutoksia, jotka velvoittavat niin pieniä kuin

suuriakin matkailuyrityksiä toimimaan ympäristövastuullisemmin. Yhä useammin myös

matkailuyritysten yhteistyökumppanit, kuten alihankkijat, vaativat kestävän kehityksen

mukaista toimintaa. (Hemmi 2005, 110.) Tässä luvussa tutustutaan kestävään

matkailuyritykseen ja siihen, mitä ympäristövastuullisuus yrityksiltä edellyttää. Lisäksi

tarkastellaan kestävän matkailuyritystoiminnan toteuttamisessa ilmeneviä ongelmia ja

perehdytään matkailuyrityksen ympäristölaatuun sekä ekotehokkuuteen. Luvun lopussa

tarkastellaan ympäristövastuun yrityksille avaamia uusia mahdollisuuksia.

3.1 Ekologisesti kestävä matkailuyritys

Kestävän matkailun suuntaus edellyttää matkailuyrityksiltä ympäristövastuullisuutta.

Ympäristövastuullinen yrittäminen määritellään pyrkimyksenä vähemmän ympäristöä

kuormittavaan liiketoimintaan. Ympäristön huomioiva yritys on siten selvillä

toimintansa ympäristövaikutuksista, tuntee lainsäädännön ja noudattaa sitä.

(Elinkeinoelämän keskusliitto 2008 [Viitattu 19.1.2008].) Ympäristövastuu tarkoittaa

käytännössä lakisääteisen ja ohjeellisen ympäristönsuojelutason selvää ylittämistä,

31

sitoutumista ympäristönsuojelun periaatteisiin ja toiminnan tuloksellisuutta

ympäristönsuojelussa (Hemmi 2005, 114). Vastuullinen yritys kehittää toimintaansa

jatkuvasti vastaamaan entistä paremmin kestävän kehityksen vaatimuksia

(Elinkeinoelämän keskusliitto 2008 [Viitattu 19.1.2008]).

Ympäristövastuullisessa matkailuyrityksessä ympäristönäkökohdat on sisällytettävä

kiinteäksi osaksi yrityksen kaikkea toimintaa, suunnittelusta hankintoihin ja seurantaan

saakka. Yritysten ympäristövastuullisuuteen kuuluvat muun muassa vesien, ilman ja

maaperän suojelu, päästöjen vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen,

säästeliäs luonnonvarojen käyttö, kuten energian- ja vedensäästö.

Ympäristövastuullisuutta ovat myös jätteiden määrän vähentäminen ja kemikaalien

terveys- ja ympäristöriskien hallinta. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2008 [Viitattu

19.1.2008].) Lisäksi yritystoiminnassa on myös kiinnitettävä jatkuvasti huomiota

liikenteen, maankäytön ja ohjelmapalvelujen ympäristövaikutuksiin (Hemmi 2005,

114).

Matkailuyritysten on vaadittava ympäristövastuullisuutta myös alihankkijoiltaan ja

yhteistyökumppaneiltaan. Asiakkaille ja työntekijöille suunnatun ympäristökasvatuksen

ja -valistuksen on oltava kiinteä osa toimintaa. (Hemmi 2005, 114.) Välittämällä

asiakkailleen ympäristövastuullisuutta pienet matkailuyritykset voivat siten edistää

kestävän kehityksen tuntemista yhteiskunnassa (Borg ym. 2002, 86). Matkailuyrittäjät

voivat välittää vastuullisuuden periaatteita matkailijoille esimerkiksi laatimalla talon

ympäristöoppaan asiakkaille luettavaksi (Hemmi 22.10.2007, henkilökohtainen

tiedonanto). Yhteistyö yrittäjien ja asiakkaiden välillä onkin erittäin tärkeää tuodessa

kestävän kehityksen periaatteita osaksi matkailua (MEK 1995a, 71).

Monissa maailman matkailuyrityksissä on ryhdytty konkreettisiin toimiin ympäristön

tilan parantamiseksi muun muassa kiinnittämällä huomiota veden ja energian sekä

muiden voimavarojen käyttöön samoin kuin myös jätteiden vähentämiseen ja

kierrätykseen. Tämän kehityksen edelläkävijä on vuonna 1992 perustettu hotellien

kansainvälinen ympäristöaloite IHEI eli International Hotels Environment Initiative,

joka pyrkii edistämään ympäristöstä ja yhteisöistä vastuuta kantavia liiketoimintatapoja.

32

Samoin useat ekolomakeskukset maailmalla ovat sitoutuneet vastuulliseen yrittämiseen

ja seuraavat tarkasti niin matkailijoiden kuin oman toimintansakin vaikutuksia. Eräs

tällainen on Costa Rican Manuel Antonio- kansallispuistossa sijaitseva Sí Como No -

lomakeskus, joka hyödyntää aurinkoenergiaa, käyttää köysisiltoja teiden ja polkujen

sijasta, pyrkii pysäyttämään eroosiota paikallisten kasvien avulla, rahoittaa rantojen

siivousta ja pyytää matkailijoita käyttämään lakanoita ja pyyhkeitä useampaan kertaan.

(Mastny 2002, 147, 143.)

Myös suomalaisilla maaseutumatkailuyrityksillä on hyvät edellytykset

ympäristövastuullisen toiminnan toteuttamiselle. Rakentamisessa voidaan hyödyntää

oman metsän puuta ja maaseudulla on myös erinomaiset mahdollisuudet hyödyntää

uusiutuvia energialähteitä, kuten aurinkoenergiaa sekä tuulivoimaa. Myös ruoka- ja

käymäläjätteiden kompostointi on suhteellisen helposti toteutettavissa. (Hemmi 1995,

99, 100.)

Ympäristövastuullisen imagon luominen on hyvin pitkäjänteistä työtä. Matkailuyrittäjän

menestymisen takaavat toiminnan huolellinen suunnittelu, muuttuvien asiakkaiden ja

sidosryhmien huomioiminen, erilaisten kulttuurien tuntemus, kestävien käytäntöjen

noudattaminen ja laaja yhteistyö muiden tahojen kanssa. (Borg ym. 2002, 14.) Lisäksi

ympäristövastuullisuus edellyttää yrittäjiltä ymmärrystä ympäristöasioiden tärkeydestä.

Yrittäjät, jotka sisäistävät ympäristöstä huolehtimisen tärkeyden, eivät enää voi

kuvitella tekevänsä työtään ilman ympäristöasioiden asianmukaista hoitamista.

3.1.1 Ympäristövastuullisen matkailuyrittäjyyden edistäminen

Ympäristövastuullinen matkailuyritystoiminta ja sen edistäminen on matkailuyrittäjille

uusi haaste ja samalla mahdollisuus. Markkinoinnissa ympäristöystävällisyydestä voi

muodostua myyntivaltti kuluttajien ympäristötietoisuuden lisääntyessä. (Silvennoinen

ym. 1997, 22.) Muutokset majoitusalalla tuottavat helposti myönteisiä muutoksia myös

asiakkaiden, työntekijöiden ja tavarantoimittajien tapoihin sekä ajattelumalleihin.

(Mastny 2002, 147.)

33

Hemmin (22.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto) mukaan matkailuyrityksen

ekologista kestävyyttä voidaan edistää parhaiten lisäämällä yrittäjien ekologista

tietämystä. Yrittäjät on saatava tiedostamaan, ettei ympäristövastuullisen toiminnan

tarvitse tarkoittaa mukavuuksista tinkimistä (Mero 3.8.2007). Olennaista on myös

yrittäjien omien asenteiden ja toimintatapojen muokkaaminen kestävän kehityksen

periaatteiden mukaisiksi sekä asiakkaiden toiveiden ja vaateiden ymmärtäminen. Myös

matkailijoiden valistaminen on erittäin tärkeää. Motivaatiota tarvitaan siis sekä

matkailijoille että yrittäjille ympäristövastuullisen toiminnan edistämiseksi. (Vesterinen

3.8.2007.)

Kuluttajien ja tuottajien ympäristötietoisuutta lisätään muun muassa ohjeistuksin ja

säädöksin. Useat matkailuyritykset ovat laatineet erilaisia ympäristöohjelmia, joissa ne

sitoutuvat noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita ja kannustavat myös

työntekijöitään ja asiakkaitaan toimimaan kestävästi. (Hall & Page 2002, 316-317.)

Vapaaehtoisilla sertifiointiohjelmilla innostetaan matkailuyrityksiä sekä kehittämään

entistä ympäristöystävällisempiä tuotteita että tarjoamaan matkustajille tietoa

kestävämmistä matkustusvaihtoehdoista. Sertifiointiohjelmiin osallistuvat yritykset

saavat ympäristövastuullisesta toiminnastaan hyväksymismerkinnän, josta on hyötyä

yrityksen markkinoidessa palveluitaan. Tällaisia sertifiointihankkeita ovat muun muassa

Green Globe 21, ECOTEL ja Eurooppalainen Sininen lippu-kampanja. (Mastny 2002,

149.)

Yrityksen ympäristövastuun kehittämiseen on useita apuvälineitä, kuten

ympäristöjohtamisen periaatteet tai sertifioidut ympäristöjärjestelmät (Hemmi

22.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto). Matkailuyritysten kestävyyden arvioinnissa

ja kehittämisessä voidaan käyttää myös kestävän kehityksen indikaattorina tunnettua

ekotehokkuutta. Myös EMAS-järjestelmä on eräänlainen indikaattori. (Hemmi 2005,

86.) Näistä yrityksen ympäristölaadun parantamiseen tähtäävistä menetelmistä kerrotaan

tarkemmin tuonnempana.

34

3.1.2 Kriteerit kestävälle matkailuyritystoiminnalle

Matkailua, joka ei saastuttaisi tai muuten vaikuttaisi ympäristöön, ei ole olemassa. On

kuitenkin olemassa erilaisia matkailuyrittäjille suunnattuja ohjeita, joiden avulla on

mahdollista pienentää matkailun ympäristölle aiheuttamia rasitusvammoja. (MKTK

1995, 3-4.) Tällaisia ovat muun muassa eräät kansainväliset ohjeistukset ja matkailualan

eri järjestöjen matkailuyrityksille asettamat kriteerit, joista esittelen tässä muutamia.

Kansainvälisistä ohjeistuksista lienee tunnetuin asiakirja Agenda 21 for the Travel and

Tourism Industry. Tässä matkailun Agenda 21:ssä on määritelty matkailuyrityksille

toimintaohjeet, joiden tarkoituksena on lisätä yrittäjien ympäristövastuullista

käyttäytymistä. Asiakirjan mukaan matkailuyritysten on tarkkailtava energian- ja

vedenkulutustaan ja käytettävä muutenkin luonnonvaroja säästeliäästi. Lisäksi

matkailuyritysten on vähennettävä syntyvien jätteiden määrää ja tehostettava jätteidensä

kierrätystä sekä uudelleenkäyttöä. Syntyvät jätevedet on puhdistettava ja materiaalien

kierrätystä ja uusiokäyttöä suosittava. Suojellakseen vesistöjä, ilmaa ja maaperää

saasteilta yritysten on tärkeää käyttää ympäristöystävällisiä aineita ja tuotteita

toiminnassaan. Myös maisemansuojelu kuuluu ympäristövastuullisen yrityksen

toimintaan. Matkailuyritysten on tehostettava henkilökunnan ja asiakkaiden valistamista

ympäristöasioissa. Myös matkailutuotteiden ja toiminnan on oltava sekä paikallisesti

että maailmanlaajuisesti hyväksyttäviä. Niin ikään yritysten on tärkeää toimia

yhteistyössä paikallisten yhteisöjen, matkailijoiden, pk-yritysten, paikallisen hallinnon

sekä hallitusten kanssa. (World Tourism Organization 2007e, 42 [Viitattu 13.12.2007].)

Monet kansainväliset ja kansalliset matkailuyhdistykset ovat asettaneet omia kriteerejä

jäsenilleen. Esimerkiksi Antarktiksella 46 suurinta matkanjärjestäjää kuuluu

kansainväliseen Antarktiksen matkanjärjestäjien yhdistykseen eli International

Association of Antarctic Tour Operators. Yhdistys on asettanut jäsenilleen ja heidän

asiakkailleen tiukat käyttäytymisohjeet, joissa muun muassa rajoitetaan kävijämääriä ja

kielletään matkailijoita häiritsemästä eläimiä. (Mastny 2002, 147.) Suomessa

esimerkiksi Suomen ekoyrittäjät – SEY ry (2005, [Viitattu 12.12.2007]) on laatinut

listan tekijöistä, joita ekologisesti vastuulliselta tuotannolta ja toiminnalta voidaan

35

edellyttää. Yritysten on muun muassa pyrittävä energian kestävään käyttöön kaikissa

toiminnoissaan, käytettävä ympäristöystävällisiä materiaaleja, ehkäistävä jätteiden ja

saasteiden syntyä. Lisäksi tuotteen tai palvelun on vastattava olemassa olevaan

tarpeeseen ja oltava kestävä.

Myös luomumatkailua tukeva ECEAT (European Centre for Ecological and

Agricultural Tourism) International (2008, [Viitattu 20.1.2008]) on laatinut omat

kriteerinsä jäsenyrityksilleen. Verkoston laatuvaatimukset painottuvat pääasiassa

ekologiseen ja kulttuuriseen kestävyyteen, mutta joitakin kriteerejä on asetettu myös

teknisille ratkaisuille. Ekologisen ja kulttuurisen kestävyyden kriteereissä korostetaan

Agenda 21:n tavoin matkailijoiden valistamista, veden ja energian säästeliästä käyttöä,

ekologista rakentamista, jätemäärien vähentämistä ja ekologista liikkumista. Lisäksi

jäsenyritysten on osallistuttava luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen. (ECEAT

Suomi ry 2008a, [Viitattu 20.1.2008].) Tekniset kriteerit sisältävät vaatimuksia

turvallisuudesta, tavoitettavuudesta, vieraanvaraisuudesta, majoitustiloista ja

leirintäalueista. Jäsenyritysten on myös noudatettava majoitustoimintaa koskevia

kansallisia lakeja. (ECEAT Suomi ry 2008b, [Viitattu 20.1.2008].)

Kulttuurien, lakien ja olosuhteiden erilaisuuden vuoksi jokainen ECEAT Internationalin

jäsenmaa voi asettaa omille jäsenyrityksilleen perusvaatimusten lisäksi myös

maakohtaisia vaatimuksia. Esimerkiksi Suomen luomumatkailuyhdistys - ECEAT

Suomi ry on asettanut jäsenyrityksilleen joitakin lisäsuosituksia, kuten vaatimuksen

bioenergian ja ekologisten pesu- ja puhdistusaineiden käytöstä. (ECEAT Suomi ry

2008a, [Viitattu 20.1.2008].) ECEAT Suomi ry on perustettu helmikuussa 2005. Se

ylläpitää ja kehittää Luomua ja kestävyyttä matkailuun -hankkeen luomaa verkostoa,

johon kuuluu matkailupalveluja tarjoavia luomu- ja biodynaamisia tiloja,

ympäristövastuullisia majataloja ja muita majoitus sekä vierailukohteita. Jäsenyritysten

laadunarvioinnissa käytetään apuna muun muassa majoituskohteen omistajan

itsearviointia sekä matkailijoilta saatua palautetta. (ECEAT Suomi ry 2006 [Viitattu

26.11.2007].)

36

3.1.3 Ongelmat kestävän matkailuyrittäjyyden toteuttamisessa

Ympäristövastuullinen yrittäminen ei aina ole itsestään selvää. Vastuullista

matkailuyrittäjyyttä voivat hankaloittaa monenlaiset tekijät, kuten resurssien puute,

asenteet ja ennakkoluulot. Seuraavaksi tutustutaan tarkemmin niihin ongelmiin, jotka

voivat olla esteenä kestävälle yritystoiminnalle.

Hynösen (2002, 143) mukaan J. Vernon on vuoden 2001 tutkimuksessaan ’Barriers to

sustainability in tourism-related business in South-East Cornwall’ tutkinut

matkailuyritysten kestävän matkailun toimintoja ja niiden ongelmia. Vernonin

tutkimuksessa selvisi, että ongelmat ympäristövastuullisuuden toteuttamisessa voivat

johtua esimerkiksi ajan, rahan ja kiinnostuksen puutteesta. Myös tiedonpuute kestävän

matkailun tuotteista ja toiminnoista voi heikentää yrittäjien ympäristövastuullista

toimintaa. (Vernon 2001, Hynösen 2002, 143 mukaan.) Yrittäjillä saattaa olla

esimerkiksi ennakkoluuloja ympäristökoulutusta kohtaan, jolloin yrittäjät eivät

mielellään lähde mukaan koulutustilaisuuksiin. Koulutuksen puute johtaa puolestaan

tiedon puutteeseen. Jos yrittäjä ei tiedä, mistä ympäristövastuullisuudessa on kysymys,

hän ei myöskään tiedä, miten hänen yrityksensä siitä voisi hyötyä. (Pukero 1997, 136.)

Vernonin tutkimuksen mukaan matkailuyrittäjät, jotka olivat huolissaan

ympäristöntilasta, omaksuivat ympäristöasioita herkemmin kuin yrittäjät, jotka eivät

olleet huolissaan ympäristöasioista. Aidosti ympäristöasioista kiinnostuneet yrittäjät

hankkivat aktiivisesti tietoa useasta eri lähteestä ja jakoivat sitä myös muille. Tällaiset

yritykset sisällyttivät muita todennäköisemmin kestävyyden kriteerit osaksi toimintansa

suunnittelua ja omaksuivat muita helpommin kestävän matkailun toimintamalleja.

Puolestaan yrityksissä, joissa ensisijaisena motiivina olivat vain taloudelliset kriteerit,

yrittäjät eivät käyttäneet aikaansa tutustuakseen kestäviin toimintamalleihin. He eivät

myöskään noudattaneet kestäviä käytäntöjä toiminnassaan. Tällaiset yritykset

tarvitsevat muita enemmän aktiivista tukea ja vakuuttelua kestävän matkailun

käytäntöjen hyödyllisyydestä. (Vernon 2001, Hynösen 2002, 144 mukaan.)

37

Vernon sai tutkimuksensa tulokseksi sen, että yrittäjät kaipaavat tietoa monenlaisista

kestävää matkailua tukevista käytännöistä, prosesseista ja välineistä. Lisäksi tarvitaan

yksityiskohtaisempaa tietoa yritystoiminnan ympäristövaikutuksista ja

asiantuntijaneuvontaa, varsinkin yritystoiminnan aloittamisen tai uudistamisen

yhteydessä. (Vernon 2001, Hynösen 2002, 144 mukaan.)

Myös Vesterinen ja Mero (3.8.2007) näkevät ympäristövastuullista yrittäjyyttä

vaikeuttaviksi tekijöiksi yleisellä tasolla sen, että kestävyys mielletään usein kalliiksi ja

liian aikaa vieväksi tai vaivalloiseksi. Taloudelliset esteet ovatkin oleellinen syy, miksi

yrityksissä ei toteuteta ympäristövastuullista toimintaa (Pukero 1997, 135). Yrittäjien on

tärkeää ymmärtää, että omat toimet ja valinnat kuluttajana ja toimijana vaikuttavat

konkreettisesti ympäristön hyvinvointiin (Mero 3.8.2007). Myös Hemmin (22.10.2007,

henkilökohtainen tiedonanto) mukaan puutteellinen ekologinen tietämys, yrittäjien

pienet resurssit ja kiireestä johtuva haluttomuus sekä eturistiriidat vaikeuttavat

olennaisesti matkailuyrittäjien ympäristövastuullisen toiminnan toteutumista. Eräs este

on myös se, että ei hahmoteta kokonaisuutta ja uskota ympäristöasioiden kuuluvan

jokaisen yrityksen toimintaan (Pukero 1997, 136).

Pukeron (1997, 135) mukaan ympäristövastuullisen matkailuyrittäjyyden toteutumiseen

vaikuttavat myös yritysten rakentamisen ajankohta sekä yrittäjien omaksuma

arvomaailma. Esimerkiksi 1980-luvulla ei vielä paljon puhuttu ympäristövastuullisesta

rakentamisesta, vaan materiaalivalinnat tehtiin ajan tyylin mukaan. Silloin oli muotia

muovin ja keinokuitujen käyttö, koska keinotekoiset materiaalit olivat edullisia ja

yleisesti uskottiin asiakkaiden pitävän niistä. Yrittäjät, jotka ehtivät silloin omaksua

kerskakulutuskulttuurin arvomaailman, eivät välttämättä nykyäänkään lähde

innokkuudella mukaan ympäristövastuulliseen yrittämiseen. (Pukero 1997, 135.)

Vesterinen (3.8.2007) toteaa lisäksi, että vastuullista yrittämistä voi estää myös se, ettei

kunta tai valtio hoida asioita niin kuin ne pitäisi hoitaa. Esimerkiksi sama auto saattaa

hakea eri päivinä sekajätteen ja paperin, mutta kuitenkin toimittaa molemmat kuormat

kaatopaikalle. Eli jos kunnat eivät anna mahdollisuutta toimia ekologisesti, niin silloin

yrittäjätkin voivat pitää sitä turhauttavana. Tällaisessa tilanteessa onkin tärkeää, että

38

yrittäjät ottavat yhteyttä kuntaan ja vaativat tilanteen korjaamista.

Ympäristövastuullisuudessa ei nimittäin ole kysymys vain yksilön omakohtaisen

toiminnan muuttamisesta, vaan koko toimintaympäristön muuttamisesta (Lybäck 2002,

230).

3.2 Ympäristölaatu osana vastuullista matkailuyrittämistä

Matkailuyrityksillä on nykyään yhä enemmän sellaisia yhteistyökumppaneita ja

asiakkaita, jotka edellyttävät yritykseltä hyvää ympäristölaatua (Hemmi 2005, 110).

Kestävän ja laadukkaan matkailutuotteen tavoitteena on saada matkailijat osallistumaan

ympäristövastuullisuuteen ja uudistumaan siten ihmisinä. Tällöin he kokevat saavansa

jotain uutta ja palaavat myöhemmin uudestaan samaan paikkaan. (Borg 1997, 53.)

Seuraavaksi tutustutaan siihen, mitä matkailuyritysten ympäristölaadulla tarkoitetaan ja

miten sitä voidaan parantaa.

3.2.1 Ympäristölaadun merkitys yritystoiminnassa

Yrityksen ympäristölaatu on merkittävä osa yrityksen kokonaislaatua.

Ympäristölaadukkuus perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta sitä ohjaamaan on kehitetty

myös standardeja. Laadun parantaminen on yrityksissä tärkeää, sillä ympäristölaadukas

toiminta aiheuttaa vähemmän haittaa ympäristölle. Matkailuyrityksen toiminta on

ympäristölaadukasta muun muassa silloin, kun yritys toimii ekotehokkaasti, säästää

energiaa ja vettä sekä tuottaa vähemmän jätteitä. Yrityksen on myös tarkkailtava

jatkuvasti ympäristövaikutuksiaan ja tarvittaessa muutettava toimintaansa. Toimiva

ympäristöjärjestelmä auttaa hyvän ympäristölaadun saavuttamisessa. (Hemmi 2005,

110, 118.)

Matkailuyrityksen ympäristölaadukkuus edellyttää laatua myös yrityksen

markkinoimalta matkailutuotteelta. Medlik ja Middleton (1973) esittävät

matkailutuotteen koostuvan hinnasta, kohteen vetovoimatekijöistä, palveluista,

saavutettavuudesta ja niistä mielikuvista, joita asiakkailla on kohteesta (Komppula

2002, 47 mukaan). Tulevaisuudessa ekologisuus on entistä vahvemmin

matkailutuotteen laadun kriteerinä. Matkailutuote on laadukas silloin, kun se vastaa

39

asiakkaiden odotuksia ekologisesta matkailutuotteesta. Asiakastarpeiden selvittämisen

lisäksi yrittäjien on tärkeää muokata omia tuotteitaan ja toimintaansa kestävyyden

periaatteiden mukaisiksi. Hyvä ympäristön ja tuotteen laatu matkailuyrityksissä

tarkoittaa sitä, että asiakas pystyy nauttimaan luonnosta ja lomastaan

kokonaisvaltaisesti. Kuitenkin myös asiakkaan on mukauduttava

ympäristövastuullisuuden asettamiin vaatimuksiin. (Vesterinen 3.8.2007.)

Suomessa tarvitaan tulevaisuudessa ajattelutavan muutos siihen, mikä on matkailutuote

ja mistä se koostuu. Suurin tavoite on tuottaa sellaisia matkailutuotteita, joissa

oleellisena osana on matkakohteeseen matkustaminen bussilla, junalla tai muilla

yhteiskuljetuksilla. Matkailijavirtoja pitäisi ohjata kulkemaan valmiita reittejä, joiden

varrella matkailuyrittäjiä sijaitsee. Reitti olisi mietitty siten, että siltä löytyy

tasapuolisesti kaikenlaista palvelua. Saariston rengastie on hyvä esimerkki tällaisesta

valmiiksi mietitystä matkailureitistä. (Mero 3.8.2007.)

3.2.2 Menetelmät ympäristölaadun parantamiseen

Ympäristölaatua valvotaan ja säädellään monimutkaisella laki- ja lupaviidakolla.

Ympäristölaadun parantamiseen tähtääviä menetelmiä ovat muun muassa

ympäristöjohtamisjärjestelmät, lupa- ja lakijärjestelmät ja ympäristömerkit. (Hemmi

2005, 114.) Lisäksi on olemassa vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia, joissa kestäviä

toimintatapoja soveltavat yritykset tai kohteet saavat hyväksymismerkinnän. Nämä

merkinnät voivat kannustaa matkailualaa kehittämään entistä ympäristöystävällisempiä

tuotteita sekä tarjoamaan kuluttajille tietoa kestävämmistä matkustusvaihtoehdoista.

(Mastny 2002, 147.)

Ympäristö- ja laatujärjestelmien käyttöönotto parantaa yrityksen vastuullisuutta.

Asiakkaalle laatu- ja ympäristömerkinnät kertovat, että yrityksessä panostetaan laadun

parantamiseen (Borg ym. 2002, 147). Kun yrittäjät tekevät itselleen laatukäsikirjaa, he

joutuvat myös käymään ympäristöasioita läpi ja miettimään niitä. Tällöin ympäristöasiat

tulevat helpommin osaksi omaa päivittäistä rutiinia ja siten myös yrityksen

ympäristölaatu paranee. Laatuasioita on tärkeää miettiä myös koko verkoston voimin.

40

Eli miten yrittäjä voi saada muut mukaan ympäristölaadun parantamiseen, jos kaikki

eivät ole yhtä kiinnostuneita ympäristöasioista kuin yrittäjä itse. (Vesterinen 3.8.2007.)

Ympäristöjohtaminen tarkoittaa sellaisia menetelmiä, joilla ympäristöasiat liitetään

kiinteäksi osaksi yrityksen päätöksentekoa. Ympäristöjohtamisen tärkeimpänä

tavoitteena on yrityksen ympäristökuormituksen vähentäminen ja välttäminen.

Yritykset, joissa ympäristöjohtaminen hoidetaan huonosti, toimivat harvoin

ympäristövastuullisesti ja puolestaan yritykset, jotka ottavat ympäristöarvot huomioon,

ovat yleensä hyvin johdettuja. (Hemmi 2005, 117.) Matkailuyrittämistä palvelevia

ympäristöjohtamisen työkaluja ovat muun muassa ympäristöjärjestelmät,

ympäristöauditoinnit, benchmarking, elinkaarianalyysit ja ympäristömerkinnät. Nämä

työkalut voivat toimia itsenäisinä ympäristöjohtamisen osamenetelminä, mutta niitä

voidaan käyttää myös päällekkäisesti. (Hemmi 2005, 122, 120.)

Ympäristöjärjestelmän tekeminen edellyttää ympäristöstrategiaa, jonka kulmakiviä ovat

kestävä kehitys, ympäristövaikutusten tunnistaminen ja minimoiminen sekä

sidosryhmien huomioiminen. Ympäristöjärjestelmät voidaan luokitella

ympäristöstandardeihin, lakisääteisiin ympäristöjärjestelmiin ja yritysten sisäisiin, omiin

järjestelmiin. (Hemmi 2005, 122-123.) Ympäristöstandardeista tunnetuin lienee ISO

14000 -standardisarja (Borg ym. 2002, 147). Esimerkkinä lakisääteisistä

ympäristöjärjestelmistä puolestaan on EU:n säätämä EMAS-ympäristöjärjestelmä (Borg

ym. 2002, 147). Yritysten sisäisistä ympäristöjärjestelmistä esimerkkinä on Green

Globe 21. Ympäristöjärjestelmien luominen yrityksiin perustuu aina vapaaehtoisuuteen.

(Hemmi 2005, 122-123.)

Ympäristötarkastusta eli ympäristöauditointia käytetään yritysten eri

ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Sen avulla ulkopuolinen arvioija arvioi muun

muassa yrityksen ympäristöasioiden hoitoa ja lakien, lupamääräysten tai muiden

säädösten noudattamista. Esimerkkinä tällaisista ympäristöauditoinneista ovat Motiva

Oy:n toteuttamat energiakatselmukset, joilla selvitetään muun muassa yrityksen

energian- ja vedenkulutuksen vähentämismahdollisuuksia. (Hemmi 2005, 134.)

41

Vertaisarviointi eli benchmarking menetelmällä voidaan saada yksityiskohtaista

vertailutietoa saman yrityksen eri osastoilta tai samalla alalla toimivien yritysten

ympäristölaadusta. Tämä vertailutieto osoittaa yrittäjälle yrityksensä ympäristölaadun

muihin samanlaisiin yrityksiin nähden. Parhaimmillaan vertailu voi aikaansaada

muutoksen yrityksen toimintatavoissa. Jatkuva vertaisarviointi kuuluu laadun

parantamiseen pyrkivän matkailuyrityksen toimintaan. (Borg ym. 2002, 145; Hemmi

2005, 120.)

Elinkaarianalyysillä (Environmental Life Cycle Assessment eli LCA) puolestaan

selvitetään yritystoiminnassa ympäristövaikutusten minimointia. Analyysin

tarkoituksena on tutkia yksityiskohtaisesti tuotteen, pakkauksen, aineen tai toiminnan

ympäristökuormituksen kokonaiskuva tuotteen synnystä loppukäyttöön.

Elinkaarianalyysiä tehdessä otetaan huomioon koko elinkaaren ajalta tuotteen tai

palvelun raaka-aineiden ja energiankulutus, päästöt ilmaan, veteen ja maahan, kiinteiden

jätteiden tuottaminen ja näistä aiheutuvat potentiaaliset ympäristövaikutukset.

Analyysin avulla voidaan paikantaa eniten ympäristöä kuormittavat elinkaaren vaiheet.

Matkailussa elinkaariajattelu kohdentuu pääasiassa matkailuyrityksen elinkaareen, ei

niinkään matkailutuotteeseen. (Hemmi 2005, 136.)

Ympäristömerkinnällä tarkoitetaan yritykselle tai sen tuotteelle ja palvelulle

myönnettävää merkintää siitä, että tuote tai palvelu rasittaa ympäristöä vähemmän kuin

muut vastaavat samankaltaiset tuotteet tai palvelut. Ympäristömerkinnän tavoitteena on

suojella ympäristöä, edistää kestävää kehitystä ja tuottaa objektiivista tietoa tuotteen tai

palvelun ympäristövaikutuksista sen koko elinkaaren aikana. Ympäristömerkinnät myös

ohjaavat valmistajia tai palveluiden tuottajia ottamaan huomioon tuotteittensa ja

palveluidensa ympäristövaikutukset. Ympäristömerkeillä voidaan lisätä viestiä

asiakkaalle korkeasta ympäristölaadusta ja siten ympäristömerkistä voi olla etua myös

yrityksen tuotteen tai palvelun markkinoimisessa ja imagon parantamisessa. (Hemmi

2005, 114.)

Osa ympäristön laatua osoittavista merkeistä on kohdealuekohtaisia kuten European

Blue Flag, osa yrityskohtaisia kuten YSMEK ja osaa voidaan käyttää kummassakin

42

kuten Green Globe 21. Näiden lisäksi on vielä tuote- tai palvelukohtaisia

ympäristömerkkejä kuten energian ympäristömerkki. (Borg ym. 2002, 149.)

Alueellisista ympäristömerkeistä matkailuyritysten käytössä ovat muun muassa EU-

kukka ja Joutsenmerkki. (Hemmi 2005, 144-145.) Suomessa EU-kukkaa käyttävät

lähinnä majoituspalvelut (Heino 2004, 242). Muita alueellisia ympäristömerkkejä ovat

Baltic 21 Itämeren maissa ja Joutsenmerkkiin pohjautuva pohjoismaisten

majoitusliikkeiden ympäristömerkki Green Hotel. Maakohtaisia ympäristömerkkejä

ovat esimerkiksi Grüne Koffer Saksassa, Legambiente Turismo Italiassa ja Bra Miljöval

Ruotsissa. (Borg ym. 2002, 149.) Näiden lisäksi on vielä erilaisia järjestöjen myöntämiä

ympäristömerkkejä kuten ECEAT-verkoston pääskylogo (Hemmi 2005, 144-145).

Yritys voi parantaa ympäristölaatuaan myös asiakkailta saadun palautteen kautta.

Asiakkaiden palaute erityisesti palveluiden tasosta on tärkeää, sillä matkailuyrityksissä

laadun parantamisen täytyy tapahtua ilman, että asiakkaiden viihtyisyys heikkenee.

Esimerkiksi energiankulutuksen minimoimisen pitäisi tapahtua siten, ettei tingitä

asiakkaiden mukavuudesta. Hyvin yksinkertaisilla asioilla voidaan muokata toimintaa

ekologisesti kestävämmäksi ilman, että asiakkaat joutuvat kärsimään. (Mero 3.8.2007.)

3.3 Ekotehokkuus matkailuyritysten haasteena

Ympäristövastuullisen yritystoiminnan perusajatuksena on synnyttää kustannussäästöä,

lisätä yrityksen arvoa ja kilpailuetua sekä parantaa ympäristön tilaa ja asiakkaiden

viihtyvyyttä (Hemmi 2005, 110). Toimimalla ekotehokkaasti yritys pystyy

konkreettisesti parantamaan ympäristövastuullisuuttaan. Seuraavaksi tarkastellaan, mitä

ekotehokkuus tarkoittaa, miten sitä mitataan ja miksi kannattaa toimia ekotehokkaasti.

3.3.1 Enemmän vähemmästä

Ekotehokkuus tarkoittaa yrityksen ympäristökuormituksen ja vaikutusten suhdetta

yrityksen käyttämien raaka-aineiden ja niistä valmistamien tuotteiden ja palvelujen

ympäristökuormitukseen (Hemmi 22.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto).

Ekotehokkuus on siis toimintaa, jonka avulla tuotetaan enemmän palvelua ja

43

hyvinvointia vähemmällä luonnonvarojen kulutuksella (Rissa 2001, 30). Lyhyesti

ilmaistuna vähemmästä saadaan enemmän.

Ekotehokkaan toiminnan tavoitteena on ympäristökuormituksen vähentäminen ja

kustannusten pienentäminen sekä tuotanto- ja kulutustapojen saaminen kestävälle

pohjalle (Rissa 2001, 30; Mattila 31.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto). Kestävään

materiaalinkäyttöön siirtymistä edistää tuotannon, kulutuksen ja toimintatapojen

ekotehokkuuden kehittäminen sekä kohtuullisuuden tavoittelu jatkuvan kasvun sijaan

(Heino 2004, 231). Ekotehokkuus voidaan nähdä yhtenä tienä kestävään kehitykseen

(Hemmi 22.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto).

Yrittäjältä vaaditaan tietoa ja ymmärrystä toteuttaa ekotehokkuutta yrityksensä

toiminnassa ja valinnoissa. Suomalaiset yrittäjät eivät tunne ekotehokkuuden termiä

tarpeeksi hyvin; säästäväisiä osataan kyllä olla, mutta ei tarpeeksi pitkällä tähtäimellä

(Mähönen 8.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto). Ekotehokkaassa yrityksessä

tuotteet ovat laadukkaita, yritys ottaa vastuuta toiminnastaan ja toimii pitkäjänteisesti.

Yrittäjien kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota tuotteen koko elinkaaren aikaisiin

ympäristöhaittoihin ja luonnonvarojen käytön tehokkuuteen. Yrittäjien on sisällytettävä

ekotehokkuus toimintansa suunnitteluun ja hyödynnettävä asiantuntijoiden tietämystä.

(Mattila 31.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto.)

Matkailuyritysten ekotehokkuudella tarkoitetaan niiden kykyä majoittaa, ravita ja

kuljettaa mahdollisimman vähäisillä energiamäärillä, vedenkulutuksella ja raaka-aineilla

mahdollisimman suuri määrä asiakkaita siten, että asiakkaat pysyvät tyytyväisinä ja

palveluintensiivisyys säilyy (Hemmi 2005, 119). Ekotehokkuusajattelun periaatteita

matkailun alalla ovat palvelutehon lisääminen, materiaalien ja energiankäytön

minimointi, päästöjen minimointi ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö.

Matkailuyrityksen jokapäiväinen ekotehokkuus koostuu ympäristöä säästävistä toimista

kuten energian- ja vedenkulutuksen järkeistämisestä, hankintojen suunnittelusta sekä

jätteen minimoimisesta ja kierrättämisestä. (Borg ym. 2002, 53.) Yritysten täytyy myös

vähitellen korvata uusiutumattomat energialähteet uusiutuvilla (Mero 3.8.2007).

Arkipäivän ekotehokkuus on pitkälti toteutettavissa toimintatapoja ja käyttötottumuksia

44

muuttamalla. Matkailuyritysten energian- ja vedenkulutuksen järkeistämisestä sekä

jätteiden vähentämisestä ja kierrätyksestä kerrotaan tarkemmin osasta II löytyvässä

matkailuyrittäjien oppaassa.

3.3.2 Ekotehokkuuden mittaaminen matkailuyrityksissä

Jos ekotehokkuutta ei mitata, sitä on vaikea hallita. Ilman sopivia mittareita myös

yritystoiminnan ekotehokkuuden kehittäminen on vaikeaa. Erilaisilla ekotehokkuuden

mittareilla saadaan luotettavaa tietoa päätöksenteon ja kehitystyön pohjaksi. Tieto

puolestaan auttaa yrittäjiä tekemään oikeita ekotehokkuusratkaisuja. Yleisimmillä

mittareilla voidaan arvioida muun muassa raaka-aineiden ja energian kulutusta sekä

myös päästöjen määrää, tuotteen tai palvelun laadun paranemista ja kaupallisen

kilpailukyvyn kehittymistä. (Rissa 2001, 52.) Yritysten ekotehokkuutta mitattaessa on

eniten käytetty MIPS-indeksiä, jota voidaan käyttää yritysten ekotehokkuusvertailuihin,

tuotekehitykseen ja liiketoiminnan kehittämiseen. (Autio & Lettenmeier 2002, 40.)

Muita ekotehokkuutta havainnollistavia mittareita ovat muun muassa ekologinen

selkäreppu ja ekologinen jalanjälki.

Tuotteiden ja palvelujen ekotehokkuutta voidaan mitata MIPS-luvulla (Rissa 2001, 54).

MIPS eli Material Input Per Serviceunit kuvaa materiaalipanosta, joka tarvitaan tietyn

palveluyksikön tuottamiseen koko sen elinkaaren aikana. MIPS kertoo tuotteen

ympäristövaikutuksista samoin kuin hinta kertoo tuotteen rahallisen arvon markkinoilla.

(Borg ym. 2002, 40.) Mitä pienempi tuotteen tai palvelun MIPS luku on, sitä vähemmän

se on kuluttanut luonnonvaroja elinkaarensa aikana. Luonnonvarojen käytön

alentuminen merkitsee luonnon monimuotoisuuden lisääntymistä ja ympäristöhaittojen

vähentymistä. (Rissa 2001, 30; Borg ym. 2002, 39.) MIPS:n avulla voidaan verrata

hyvinkin erilaisten tavaroiden ja palvelujen materiaalivaihtoehtojen aiheuttamaa

ympäristörasitusta (Borg ym. 2002, 40).

Ekologinen selkäreppu tarkoittaa sitä luonnonvarojen määrää kiloina, jonka tuote vaatii

oman painonsa lisäksi koko elinkaarensa aikana. Hyödykkeen ekologinen selkäreppu

sisältää siten kaikki tuotteeseen käytetyt sekä tuotteen vuoksi paikasta toiseen siirretyt

elottomat ja elolliset materiaalit, veden, ilman sekä maaperän kulumisen. Ekotehokas

45

toiminta keventää hyödykkeen ekologista selkäreppua. (Borg ym. 2002, 36, 39.)

Matkailutuotteelle on kuitenkin vaikea määrittää ekologista selkäreppua, koska

matkailutuote ei ole materiaalinen tuote vaan matkailijan kokemuksista muodostuva

kokonaiselämys. Tästä kokonaiselämyksestä aiheutuvaan ympäristörasitukseen

vaikuttavat siten muun muassa lähtöalueen ja kohdealueen välisen matkan pituus,

matkustusmuoto, kaikkien matkailijan hyödyntämien palvelujen ympäristövaikutukset

sekä matkailijan oma käyttäytyminen. (Borg ym. 2002, 53.)

Ekologisen jalanjäljen avulla voidaan havainnollistaa, kuinka paljon tuottavaa maa-alaa

hehtaareina on kulunut tuotteen tai palvelun tuottamiseen. Tavallisimmin ekologista

jalanjälkeä käytetään mittaamaan jonkin valtion, kaupungin tai kunnan asukkaiden

vaikutuksia ympäristöön, mutta myös matkailuyritykset voivat mitata toimintansa

kestävyyttä sen avulla. Tällöin kaikki yrityksen käyttämät tuotteet ja palvelut kootaan

yhteen ja muutetaan yhdeksi tunnusluvuksi. Tulokseksi saadaan, kuinka suuri maa- ja

vesialue tarvitaan yrityksen kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen

sekä syntyneiden jätteiden ja päästöjen käsittelyyn. (Rissa 2001, 66.)

3.3.3 Miksi ekotehokkuus kannattaa?

Ekotehokkuus kannattaa, sillä siinä voittavat yleensä niin yritysten omistajat, johto ja

työntekijät kuin asiakkaat ja yhteistyökumppanitkin. Eniten ekotehokkuudesta hyötyy

kuitenkin ympäristö. (Rissa 2001, 50.) Kun luonnonvaroja siirretään ihmisen talouteen

vähemmän, myös päästöjen ja jätteiden määrä vähenee. Lisäksi vähenevät myös

energiatalouden aiheuttamat suuret ympäristöhaitat (Borg ym. 2002, 54, 56).

Yrityksen toiminnan ympäristövaikutusten vähentäminen onkin tärkein syy toimia

ekotehokkaasti. Kuitenkin yrittäjiä kiinnostaa yleensä myös ekotehokkaan toiminnan

tuoma taloudellinen säästö (Mattila 31.10.2007, henkilökohtainen tiedonanto) ja siksi

on tärkeää painottaa, että toimiminen ekotehokkaasti tuottaa oheishyötynä usein myös

kustannussäästöjä. Vaikka ympäristöinvestointi voi maksaa aluksi paljonkin, ajan

kuluessa se tuottaa huomattavaa säästöä sekä taloudellisesti että ekologisesti.

(Vesterinen 3.8.2007.) Lisäksi ekotehokkuuden avulla opitaan paremmin tuntemaan

oman yrityksen materiaalivirrat, jolloin pystytään löytämään helpommin myös uusia

46

säästökohteita (Rissa 2001, 141). Säästöjen saaminen ei kuitenkaan saa olla ainoa syy

toimia ekotehokkaasti, vaikka onkin inhimillistä, että tiukoilla olevat yrittäjät tarttuvat

helpoimmin taloudellisiin perusteluihin (Pukero 1997, 136).

Matkailuyrityksissä kuluu paljon energiaa. Esimerkiksi pohjoisen sijaintimme takia

muun muassa lämmitys ja valaistus ovat välttämättömiä, koska ilman niitä ei täällä voi

asua. Energian lisäksi matkailuyritykset kuluttavat suhteellisen runsaasti vettä ja

jätevesien puhdistaminenkin aiheuttaa ympäristövaikutuksia. (Mero 3.8.2007.)

Matkailuyritykset ovat jätteiden suurtuottajia. Jätemäärien kasvu on ongelma

kansantaloudellisesti ja laajemminkin, sillä jätteet eivät ole ainoastaan uhka

ympäristölle vaan myös ihmisten terveydelle. Juuri näiden syiden takia

matkailuyritysten tulisi kiinnittää entistä tarkemmin huomiota materiaalivirtoihinsa.

(Vesterinen 3.8.2007.)

Ekotehokkuuden toteuttaminen tuo yrityksille konkreettisia hyötyjä ja kustannussäästöjä

energian ja vedenkäytön sekä jätehuollon tehostuessa ja samalla parantuu myös

ympäristön laatu (Borg ym. 2002, 54). Yrittäjiä voidaan motivoida toteuttamaan

ekotehokkuutta käytännössä tarjoamalla heille esimerkiksi helposti toteutettavissa

olevia keinoja energian ja vedenkulutuksen vähentämiseen. Monesti kyseessä ovat

pienet ja usein edullisetkin muutokset toimintatavoissa. (Vesterinen 3.8.2007.)

Ekotehokkuus yrityksen jätehuollossa puolestaan tarkoittaa, että käytetään resursseja

tehokkaasti siten, että syntyy mahdollisimman vähän jätettä ja kaikki hyödynnettävissä

oleva jäte kierrätetään tai käytetään uudelleen (Mero 3.8.2007).

Ekotehokkuuden toteuttamisesta on ympäristön laadun paranemisen ja

kustannussäästöjen lisäksi myös muita etuja yrityksille. Materiaalivirtojen avulla yritys

voi havainnollistaa ympäristövaikutuksiaan esimerkiksi asiakkailleen tai muille

sidosryhmilleen. Ekotehokas toiminta antaa yrityksille uusia mahdollisuuksia etsiä

kilpailukykyisiä keinoja luonnonvarojen käytön vähentämiseksi. (Rissa 2001, 141.)

Ekotehokkaalla toiminnalla voidaan parantaa myös yrityksen kokonaislaatua (Rissa

2001, 50).

47

3.4 Ympäristövastuullisuuden luomat mahdollisuudet

Ympäristövastuullisen yritystoiminnan toteuttamiseen on monta hyvää syytä (Kuvio 2).

Perimmäisenä tarkoituksena on turvata matkailuyritysten voimavarat, lisätä

kannattavuutta ja luoda toimintaedellytyksiä pitkällä aikavälillä. (Borg ym. 2002, 42.)

Ympäristövastuullisuus tuo esimerkiksi kustannussäästöjä yritykselle, jolloin säästetyt

rahat voidaan käyttää vaikkapa yrityksen kehittämiseen. Ja mikä tärkeintä,

ympäristövastuullisella toiminnalla ympäristön tila paranee, jolloin myös asiakkaat

viihtyvät paremmin. (Hemmi 2005, 110.)

Kuvio 2: Ympäristövastuullisen toiminnan tuomat hyödyt matkailuyrityksille.

Ympäristövastuullisuus luo matkailuyrityksille myös uusia mahdollisuuksia menestyä.

Vastuullinen toiminta auttaa matkailuyritystä luomaan myönteistä imagoa asiakkaiden

ja muiden sidosryhmien keskuudessa. Ympäristövastuullinen imago puolestaan auttaa

matkailuyritystä valloittamaan uusia markkinoita ja siten houkuttelemaan asiakkaita

kotimaan ulkopuoleltakin. (Borg ym. 2002, 42.) Lisäksi ympäristövastuullisuus voi

tuoda yritykselle kilpailuetua muun muassa kuluttajamarkkinoilla. Ympäristötietoiset

matkailijat edellyttävät lomakohteeltaankin ympäristövastuullisuutta ja kiertävät

vastuuttomasti toimivat matkailuyritykset kaukaa. Esimerkiksi ulkomaalaiset asiakkaat

Yrityksen voimavarojen ja toiminnan jatkuvuuden turvaaminen

Mahdollisuus

valloittaa uusia

markkinoita

Kannattavuus paranee

Kilpailuetu markkinoilla

Motivoitunut henkilökunta

Tyytyväiset asiakkaat

Myönteinen yritysimago

Vastuullisen toiminnan

hyödyt

48

eivät tule toiste, jos he eivät pysty lomallaan toimimaan yhtä ympäristövastuullisesti

kuin ovat tottuneet kotonaan toimimaan. Sama pätee myös kotimaisiin matkustajiin.

(Vesterinen 3.8.2007.) Näin ollen vastuuttomuus heikentää yrityksen kilpailukykyä ja

toimintaedellytyksiä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä (Elinkeinoelämän

keskusliitto 2008 [Viitattu 19.1.2008]).

Ympäristövastuullisen matkailuyrittämisen suosio tulee kasvamaan entisestään

tulevaisuudessa (Vesterinen 3.8.2007). Vastuullisuudesta on tullut merkittävä perusta ja

tulevaisuudessa jopa edellytys yrityksen toiminnalle, koska tieto yrityksen

toimintaperiaatteista kulkee nopeasti maapallon puolelta toiselle. Vastuullisella ja

menestyvällä matkailuyrityksellä on tyytyväiset asiakkaat ja yhteistyökumppanit sekä

motivoitunut henkilökunta. Ja mikä tärkeintä, yrityksen lähiympäristö voi hyvin. Myös

rahoittajat ja sijoittajat arvostavat tällaista yritystä. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2008

[Viitattu 19.1.2008].)

4 YMPÄRISTÖTIETOISUUDEN KAUTTA TOIMINTAAN

Ympäristövastuullinen toiminta edellyttää yksilöltä ympäristön merkityksellisyyden

tiedostamista, tietynlaista herkkyyttä ympäristölle ja tietoja vaikuttamiskeinoista.

Näiden lisäksi yksilöllä täytyy olla kykyä luottaa itseensä ja omaan toimintaansa,

kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä sekä sosiaalisia taitoja (Wahlström 1997,

2). Yksilön on myös muokattava arvojaan ja asenteitaan ympäristömyönteisimmiksi.

Ympäristömyönteisyys asennetasolla ei kuitenkaan aina johda konkreettisiin

ympäristötekoihin ja toisinaan ympäristövastuullinen toiminnan saavuttamiseksi

tarvitaan erilaisia kannustimia.

Tässä luvussa käsitellään ympäristötietoisuutta ja sen muodostumista ja perehdytään

tiedon, arvojen ja asenteiden merkitykseen ympäristövastuullisuuden muodostumisessa.

Lisäksi luvussa vastataan kysymykseen, miksi asenteiden ympäristömyönteisyys ei

johda aina ympäristövastuulliseen toimintaan ja esitellään muutamia menetelmiä

ympäristövastuullisuuteen kannustamiseksi.

49

4.1 Ympäristötietoisuus ja sen muodostuminen

Ympäristövastuullinen käyttäytyminen edellyttää yksilöltä ympäristötietoisuutta.

Ympäristötietoisuus tarkoittaa ympäristön merkityksellisyyden tiedostamista ja se on

kokonaisuus, joka muodostuu tiedoista, arvoista, asenteista ja toiminnasta. (Konttinen

1998, 281.) Ympäristötietoisuudella on kolme ulottuvuutta, jotka ovat tiedollinen,

asenteellinen ja toiminnallinen. Tiedollinen ulottuvuus muodostaa

ympäristötietoisuuden perustan. Tällä tarkoitetaan tiedollisia käsityksiä

ympäristöongelmien ilmenemismuodoista, niiden rakenteesta, syistä, seurauksista ja

keinoista, joilla ympäristöhaittoja voidaan lievittää. Asenteellinen ulottuvuus tarkoittaa

sitä, kuinka ympäristökysymyksiin ja ympäristöä koskevaan informaatioon

asennoidutaan. Toiminnallisella ulottuvuudella viitataan ihmisten

käyttäytymisaikomuksiin sekä tosiasialliseen toimintaan. (Konttinen 1998, 284-285.)

Ympäristötietoisuuden lisääntyminen saa aikaan arvoissamme ja elämäntavoissamme

muutoksen kohti kestävää kehitystä (Ympäristöhallinto 2006 [Viitattu 3.1.2008]).

Ympäristötietoisuus muodostuu ja muuttuu yksilöllisten prosessien kautta, jolloin

erityisesti omakohtaisilla kokemuksilla on olennainen merkitys. Yksilölliset

näkemykset ja toimintamallit eivät kuitenkaan muodostu itsekseen, vaan yhteiskunnassa

vallitsevien arvojen suodattamina. Ympäristötietoisuus voi olla erilainen eri sosiaalista

asemaa, sukupolvea tai sukupuolta edustavilla ihmisillä. Ympäristötietoisuus ei

kuitenkaan muodostu mekaanisesti sukupuolen, iän tai sosiaalisen aseman mukaan,

koska yksilön elämänkokemuksilla ja tavalla tulkita todellisuutta on oma vaikutuksensa.

(Konttinen 1998, 281-282.) Ammattialojen ja sukupuolten välisistä eroista kerrotaan

enemmän tuonnempana.

4.1.1 Ympäristöherkkyys ympäristötietoisuuden edellytyksenä

Ympäristöherkkyys on tärkeä edellytys ympäristövastuullisuuden kehittymiselle ja sen

ensisijaisena tavoitteena onkin johtaa ympäristövastuullisiin tekoihin (Kuvio 3).

Ympäristöherkkyys tarkoittaa yksilön kokemusten ja aistihavaintojen pohjalta luotua

tunnepitoista suhdetta ympäristön kanssa, jolloin erityisesti myönteisillä

tunnekokemuksilla on merkitystä. Empaattinen suhtautuminen ympäristöön puolestaan

50

johtaa huolenpitoon, jolloin myönteisiä ympäristökokemuksia omaavat haluavat toimia

ympäristömyönteisesti. (Wahlström 1997, 3.)

Kuvio 3: Ympäristöherkkyyden muodostuminen (Wahlström 1997, 4).

Kuviosta 3 nähdään, että myönteisten tunnekokemusten lisäksi ympäristöherkkyyden

muodostumiselle on tärkeää, että yksilö tunnistaa olevansa osa luontoa. Samoin riittävä

tieto ympäristöstä on oleellista. Ympäristöherkkyys on lisäksi kyvykkyyttä havaita ja

aistia ympäristöä. Erityisesti muutoksen havaitseminen on tärkeää, koska huolenpito ja

vastuullisuus edellyttävät herkkyyttä havaita sekä myönteisiä että kielteisiä muutoksia

ympäristössä. (Wahlström 1997, 5.)

4.1.2 Ympäristökäsitys ympäristötietoisuuden osana

Ympäristötietoisuuden käsitteeseen sisältyy yksilön ympäristökäsitys, joka muodostuu

tiedoista ja asenteista. Ympäristökäsityksellä tarkoitetaan yksilöllistä mielikuvaa

ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta. Se sisältää käsitykset luonnon ja ihmisen

olemuksesta sekä ihmisen oikeudesta hyödyntää luontoa. (Konttinen 1998, 279, 281.)

Yksilön ympäristökäsitys voi vaihdella sen mukaan, missä roolissa tai elämänalueilla

hän milloinkin toimii; ammattiin sisäänrakennettu ympäristökäsitys voi olla erilainen

kuin yksityiselämän ympäristökäsitys. Ympäristökäsitys saattaa muuttua ympäristöön

Tunnistaa olevansa osa

luontoa

Ympäristön kokonais-systeemin

tunnistaminen

Tieto ja muutosten

havainnointi

Suojeleva ja hoivaava asenne

Harras kunnioitus

Myötätuntoi-suus

Esteettisen ja henkisen

mielihyvän kokeminen

Ympäristö-vastuulliset

teot

Ympäristö-herkkyys

51

liittyvän tiedon lisääntyessä. Esimerkiksi tieto ympäristöongelmista voi tuoda esiin

käsityksen luonnon haavoittuvuudesta. Ympäristötieto, ympäristöasenteet ja

ympäristökäsitys ovat vuorovaikutuksessa keskenään, mikä vaikuttaa myös siihen,

millaiseksi yksilön ympäristötietoisuus muodostuu. (Konttinen 1998, 279-280.)

4.2 Ympäristövastuullisen toiminnan edellytykset

Ympäristövastuullisen toiminnan syntymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat tieto, arvot ja

asenteet. Harold Hungerford ja Trudi Volk (1990) ovat luoneet mallin

ympäristövastuullisen käyttäytymisen syntyyn vaikuttavista tekijöistä (Taulukko 1).

Malli perustuu useisiin 1980-luvulla tehtyihin käyttäytymistutkimuksiin.

Taulukko 1: Ympäristövastuullisuutta selittävät tekijät (Hungerford & Volk 1990, 11).

Taulukko on mukaelma alkuperäisestä.

Perusmuuttujat Henkilökohtaisesti merkittävät muutujat

Voimaantumisen muuttujat

Ensisijaiset muuttujat

Ympäristöherkkyys Syvällinen tieto ympäristöstä ja ympäristöongelmista Ympäristöasioihin investoiminen

Tiedot ja taidot ympäristömyönteiseen toimintaan Odotus hyväksynnän saamisesta omalle toiminnalle Halu toimia

Toissijaiset muuttujat

Ekologian perustuntemus Androgynia eli perinteisiä roolimalleja rikkovat luonteenpiirteet Asenteet

Tieto toiminnan myönteisistä ja kielteisistä seurauksista Sitoutuminen ympäristöasioiden ratkaisemiseen

Syvällinen tieto ympäristöstä ja ympäristöongelmista

▼ ▼ ▼ YMPÄRISTÖVASTUULLINEN KÄYTTÄYTYMINEN

Hungerfordin ja Volkin (1990, 11) mukaan perusmuuttujat enteilevät, kehittyykö

yksilöstä ympäristövastuullinen toimija. Henkilökohtaisesti merkittävien muuttujien

ansiosta ympäristöasioista tulee yksilölle henkilökohtaisesti merkittäviä ja siten ne myös

edistävät ympäristövastuullista käyttäytymistä. Esimerkiksi investoimalla aikaa, rahaa

tai vaivaa yksilö voi parantaa toimintansa ympäristövastuullisuutta. Voimaantumisen

muuttujat puolestaan ovat tärkeitä ympäristövastuullisuuden synnyssä, koska ne antavat

52

yksilölle tunteen toimintansa merkityksellisyydestä. Esimerkiksi kun yksilö luottaa

mahdollisuuksiinsa vaikuttaa, hän myös uskoo toiminnallaan olevan merkitystä ja

haluaa siten toimia ympäristövastuullisesti. (Hungerford & Volk 1990, 11-13.)

4.2.1 Tiedon merkitys ympäristövastuullisen toiminnan syntyyn

Vastuullisten ympäristövalintojen tekeminen edellyttää tietoa monenlaisista asioista

(Lybäck 2002, 224). Ympäristömyönteisen päätöksen tekeminen vaatii

luonnontieteellistä tietoa muun muassa tuotteiden koostumuksesta ja

ympäristöystävällisyydestä, mutta myös yhteiskunnallista tietoa kaavoituspäätösten

tekemisestä tai oman paikkakunnan kierrätyksen toimivuudesta (Konttinen 1998, 280).

Riittävä tieto helpottaa arkielämän tilanteiden ymmärtämistä, sillä tieto kytkee ajattelun

ja todellisuuden toisiinsa (Hirsjärvi & Huttunen 1995, 79).

Ympäristötietoa on olemassa Frickin, Kaiserin ja Wilsonin (2004 [Viitattu 7.1.2008])

tutkimuksen mukaan kolmenlaista. Käsitteellinen tieto sisältää tietoa ekosysteemien

toiminnoista ja erilaisista ympäristöongelmista. Muun muassa tietoa hiilidioksidin ja

ilmastonmuutoksen välisestä vuorovaikutuksesta voidaan pitää käsitteellisenä tietona.

Käytännön tieto puolestaan tarjoaa erilaisia toimintamalleja, joilla ympäristöuhkiin

voidaan vaikuttaa. Yksilö voi tietää hiilidioksidin vaikutukset ilmakehään, mutta ilman

käytännön tietoa hän ei välttämättä tunne mahdollisuuksia hiilidioksidipäästöjen

vähentämiseen. Kolmantena ympäristötiedon lajina on seuraustieto, joka ilmaisee

käyttäytymisen todellisen hyödyn tai vaikutukset ympäristölle. Tämä tiedon laji on

merkityksellinen silloin, kun yksilö valitsee usean käyttäytymismuodon joukosta

ympäristölle edullisimman. Esimerkiksi uudella ja vähän kuluttavalla autolla ajaminen

voi olla parempi keino hillitä hiilidioksidipäästöjä kuin ajaa vanhalla ja paljon

kuluttavalla autolla harvemmin. Nämä ympäristötiedon muodot ovat

vuorovaikutuksessa keskenään ja ne toimivat vastuullista käyttäytymistä edistävästi.

Käsitteellinen tieto ei kuitenkaan suoraan vaikuta käyttäytymiseen, mutta se luo pohjan

käytännön tiedolle ja seuraustiedolle, joilla puolestaan on vaikutusta toimintaamme.

(Frick ym. 2004 [Viitattu 7.1.2008].)

53

Tiedolla tai sen puutteella on vaikutusta siihen, millaisena toimintana ja

käyttäytymisenä ympäristöasenteemme ilmenevät. On paljon helpompaa ja

motivoivampaa lajitella, kierrättää ja kompostoida, kun tietää, miten se tapahtuu

oikeaoppisesti. (Lybäck 2002, 224.) Tiedon lisääntyessä kasvavat myös mahdollisuudet

vastuullisten valintojen tekemiseen omassa arjessa. Myös poliittiset

vaikutusmahdollisuudet paranevat, sillä kulutuskysyntä ja äänestystuloksethan syntyvät

yksittäisistä valinnoista. (Konttinen 1998, 279.) Esimerkiksi ympäristönsuojelussa,

toimijoiden tietoon ja asiantuntemukseen kohdistuvat vaatimukset ovat suuret.

Ongelmien liioittelulla tai vähättelyllä tai esittämällä puutteellisia tietoja toimijat

heikentävät uskottavuuttaan ja rajoittavat toimintamahdollisuuksiaan. (Konttinen 1998,

281.) Matkailuyrittäjyydessä riittävä tieto ympäristöasioista merkitsee varmempaa

menestymistä alalla, koska tällöin myös ympäristötietoiset asiakkaat lomailevat

mielellään kyseisessä yrityksessä.

Tietoa on yhteiskunnassamme valtavasti saatavilla ja joskus tieto voi olla hyvinkin

ristiriitaista. Tästä syystä tiedon laadulla on merkitystä. (Lybäck 2002, 224-225.) Hyvä

ympäristötieto tarjoaa kohderyhmälle toimintaohjeita toimintansa korjaamiseen ja siten

edistää ympäristövastuullista käyttäytymistä. Selvät ja johdonmukaiset toimintaohjeet

auttavat motivoitumaan ympäristömyönteiseen toimintaan ja ymmärrettävästi esitetyn

tiedon lukeminen ei vie lukijalta kohtuuttomasti energiaa tai aikaa. (Jalkanen 2001, 16;

Frick ym. 2004 [Viitattu 7.1.2008].)

4.2.2 Arvot ympäristövastuullisen toiminnan taustalla

Arvot ja asenteet muistuttavat käsitteinä toisiaan. Arvot eroavat kuitenkin asenteista

siten, että ne ovat huomattavasti laajempia kokonaisuuksia kuin asenteet. (Avoin

yliopisto 2008 [Viitattu 7.1.2008].) Arvot perustuvat tarpeisiimme eli biologisiin

tarpeisiin, sosiaalisen vuorovaikutuksen edellytysten luomiseen sekä ryhmän säilymisen

ja hyvinvoinnin varmistamiseen. Arvot ovat yksilön henkilökohtaisia uskomuksia eivät

kulttuurin määrittämiä ohjeellisia ihanteita. Eri arvot voivat painottua yhteiskunnissa eri

tavoin. Muun muassa historialliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset seikat voivat

vaikuttaa siihen, mitä arvostamme. Myös arvojen tärkeys voi vaihdella eri aikoina

54

samankin yhteisön sisällä. (Puohiniemi 1993, 14-15.) Arvot edustavat pysyvyyttä, koska

ne perustuvat tärkeimpiin ihmisyhteisöä koossapitäviin tekijöihin (Puohiniemi 1993, 6).

Arvot ovat valintojamme ohjaavia päämääriä ja ne tulevat esiin vasta valintatilanteissa

(Puohiniemi 1993, 13). Arvot eivät kuitenkaan suoraan ohjaa toimintaamme eivätkä ne

aina estä toimimasta yleisten arvojen vastaisesti. Ympäristön arvostaminen ei aina saa

kuluttajaa muuttamaan kulutustottumuksiaan ympäristöystävällisemmiksi. Arvon

käsitettä täsmällisempi on preferenssin käsite. Preferenssillä tarkoitetaan etusijalle

asettamista. Esimerkiksi kahdesta arvosta, kuten kirkasvetinen saunaranta ja

kemiallisilla aineilla puhdistettu mökki, saatetaan tilanteen mukaan asettaa kumpi vain

etusijalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jompikumpi arvoista ei olisi enää arvo.

Samalla ihmisellä voi olla useita preferenssijärjestyksiä, joita määrittää joko

henkilökohtainen tai yhteinen hyöty. (Konttinen 1998, 284.)

Arvot voivat muuttua, mutta lähinnä sukupolvien tasolla (Puohiniemi 1993, 6). Ihmisten

toimeentulon heikentyessä materiaaliset arvot nousevat helposti ympäristöarvojen

edelle. Näin kävi muun muassa Suomessa 1990-luvulla, jolloin laman seurauksena

useissa kodeissa alettiin arvostaa taloudellisia arvoja ympäristöarvoja enemmän.

Arvojen muutoksen tutkimusklassikko on Ronald Inglehartin vuonna 1977 ilmestynyt

teos Silent Revolution. Inglehartin arvomuutosteorian mukaan arvot muuttuvat siten,

että hyvinvoinnin lisääntyessä uudet sukupolvet painottavat aina entistä enemmän

itseilmaisuun ja vapauteen liittyviä arvoja taloudellisten ja turvallisuuteen liittyvien

arvojen sijasta. Myös ympäristöarvot kuuluvat näihin uusiin arvoihin (Konttinen 1998,

282-283.) Inglehartin teorian pohjalla vaikuttaa Maslow´n tarvehierarkiateoria, jossa

perustason tarpeiden tyydyttyminen johtaa asteittain yhä henkisempien tarpeiden

arvostamiseen (Suhonen 1988, 119). Uusitalon (1991, 33) mukaan tarve elää

hyvinvoivassa ympäristössä ei kuitenkaan ilmene vasta silloin, kun ollaan tyytyväisiä

materiaaliseen hyvinvointiin, vaan se on aineellisten tarpeiden kanssa rinnakkainen eikä

niille alisteinen tarve.

55

4.2.3 Asenteiden vaikutus ympäristövastuullisen toiminnan syntyyn

Asenne tarkoittaa tiedon, tunteiden ja käyttäytymisaikomusten kokonaisuutta, joka

suuntautuu johonkin tiettyyn kohteeseen (Konttinen 1998, 284). Asenne kuvaa

taipumusta reagoida hyväksyvästi tai hylkäävästi johonkin esineeseen, henkilöön tai

toimintaan (Avoin yliopisto 2008 [Viitattu 7.1.2008]). Asenteet ovat oppimisen tulos ja

oppimisen kohteena ovat tieto, tunteet ja käyttäytyminen. Oppiminen tarkoittaa tässä

yhteydessä prosessia, jonka avulla kokemus johtaa tiedon, tunteiden ja käyttäytymisen

muutoksiin. Yksilöllinen oppiminen tarkoittaa pyrkimystä toiston ja ärsykkeiden

yhdentämisen kautta laajentaa kykyä ja motivaatiota käsitellä uutta tietoa. (Rynning

1992, 71.)

Asenteiden muuttumisen edellytyksenä on muutos joko yksilön tiedoissa, tunteissa,

aikomuksessa käyttäytyä tietyllä tavalla tai kaikissa kolmessa. Asenteet muuttuvat

asteittaisesti ja muutoksen oletetaan tapahtuvan yksilön sovittaessa opitut asiat ja

olemassa olevat asenteensa toisiaan vastaaviksi. Asenteita on helpompi muokata niiden

muodostumisvaiheessa. Siksi ympäristöasenteita on muokattava jo mahdollisimman

varhaisella iällä sekä tiedon että kokemuksen kautta. Asenteiden muuttamisessa tärkeää

on myös se, että yksilö tai ryhmä kokee halunneensa itse tehdä valinnan ja siksi

painostusta tulee välttää. (Rynning 1992, 71, 75.)

Eri asenteet voivat olla keskenään hyvinkin epäjohdonmukaisia. Joissakin tilanteissa

yksilöllä saattaa olla vaikeuksia päättää, mitä vaihtoehtoa pitää parempana. Toisaalta

asioiden tärkeysjärjestys voi myös muuttua sen mukaan, millaisissa kehyksissä asiat

esitetään. Esimerkiksi asiat, joiden menettämisen riski on suuri, mielletään

tärkeämmäksi hyvinvoinnille kuin asiat, joiden menetyksestä ei ole pelkoa. (Uusitalo

1992, 60.) Ennen rauhallisen asuinalueen lähelle rakennettava moottoritie saa alueen

asukkaat arvostamaan ympäristön meluttomuutta ihan eri tavalla kuin asuinalueella,

jolla ei vastaavaa menetyksen uhkaa ole.

Usein yksilö tekee päätelmiä muiden asenteista ja ominaisuuksista käyttäytymisen

perusteella. Toisaalta yksilö voi tehdä käyttäytymisensä perusteella arvion jopa siitä,

56

millainen henkilö hän itse on. Tällaista ilmiötä kutsutaan sosiaalipsykologiassa

attribuutioteoriaksi ja se liittyy pyrkimykseen tulkita havaintoja ymmärrettäviksi syy- ja

seuraussuhteiksi. Esimerkiksi henkilöä, joka kulkee polkupyörällä tai julkisilla

kulkuvälineillä, kierrättää ja käyttää ympäristöystävällisiä tuotteita, voidaan pitää

asenteiltaan ympäristömyönteisenä. Attribuutioteoriaa voidaan soveltaa myös

pyrittäessä muuttamaan asenteita ympäristövastuullisemmiksi. Kun yksilö saadaan

tekemään ensin jokin pieni ympäristömyönteinen teko, niin sen seurauksena hän saattaa

alkaa pitää itseään ympäristövastuullisesti käyttäytyvänä. Sitoutuminen jossain pienessä

asiassa voi siten johtaa myöhemmin useampiinkin ympäristövastuullisiin tekoihin.

(Uusitalo 1992, 58-59.)

Useiden tutkimusten mukaan suomalaisten asenteissa näkyy vahvana huoli

ympäristöongelmista (Sairinen 1996, 140). Toisaalta suomalaiset ovat huolestuneempia

ympäristövaikutuksista yleensä kuin niistä haitoista, jotka esiintyvät lähiympäristössä

(Konttinen 1998, 286). Suomalaiset kuitenkin pitävät ympäristön hyvinvointia hyvin

tärkeänä asiana ja kannattavat ympäristönsuojelua. Suomalaisten asenteet ovat yleisesti

hyvin ympäristömyönteisiä ja ympäristöasioista tiedetään suhteellisen paljon. (Lybäck

2002, 220.) Kuitenkin eri sukupuolten tai ammattiryhmien välillä on havaittavissa

joitakin asenteellisia eroja.

Ympäristöasennetutkimukset ovat paljastaneet, että naiset pitävät ympäristön hyväksi

tehtäviä kulutus- ja elämäntapamuutoksia tärkeämpinä kuin miehet ja ottavat miehiä

herkemmin ympäristön huomioon arjen toiminnoissa (Sairinen 1996, 140; Tulokas

2002, 43). Tästä voidaan päätellä, että naiset yleisellä tasolla asennoituvat

ympäristöasioihin hieman miehiä myönteisemmin. Erot naisten ja miesten asenteiden

välillä eivät ole kuitenkaan selvästi havaittavia ja useimmiten sukupuolten välisille

asenne-eroille ei ole löydetty selvää teoreettista selitystä. Joissakin tutkimuksissa

eräänlaisena selityksenä on pidetty olettamuksia naisten pehmeämmistä arvoista tai

naisten taipumusta hoivaamiseen. (Konttinen 1998, 286-287.)

Eri ammattiryhmien ympäristöasenteiden vertailussa on joissakin tutkimuksissa löydetty

merkittäviä eroja. Teoreettisena selityksenä tälle ilmiölle pidetään sitä, että

57

ammatillisten käytäntöjen kautta ihmisille muodostuu hyvin erilaisia intressejä

suhteessa luontoon. Jokaisella ammattialalla on myös omanlaisensa tietopohjat sekä

käyttäytymis- ja ajattelumallit. (Konttinen 1998, 287-288.) Ympäristömyönteisempinä

ammattialoina voidaan pitää palvelualaa, terveys- ja sosiaalialaa sekä humanistisia

aloja. Myös taidealalla toimijoiden ympäristöasenteet ovat hyvin myönteiset.

Kielteisemmin ympäristöasioihin suhtautuvat taas maa- ja metsätalousala, yrittäjät ja

kaupallinen ala, teollisuus- ja rakennusala sekä liikenne- ja kuljetusala (Sairinen 1996,

99). Toisaalta poikkeuksiakin on. Tällaisia ovat esimerkiksi perinteisiä ja ekologisia

toimintatapoja arvostavat yrittäjät. Nykyään ympäristöasioiden pitäisi luontaisesti olla

kiinteänä osana kaikkien alojen toimintaa ja siten myös myönteisen suhtautumisen

ympäristöasioihin voisi olettaa olevan yleisempää.

4.3 Ympäristövastuullisen toiminnan esteet

Asenteiden ympäristömyönteisyys ei aina johda ympäristövastuulliseen

käyttäytymiseen, sillä ympäristömyönteinen asenneilmasto ei automaattisesti korreloi

ympäristövastuullisten valintojen kanssa (Uusitalo 1992, 58; Lybäck 2002, 221). Tämä

johtuu muun muassa siitä, että asenteet ja toiminta pohjautuvat erilaiseen tietoon

(Tulokas 2002, 36). Kyselytutkimuksissa vastaajilla on usein taipumus antaa

yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä vastauksia, kun taas jokapäiväinen toiminta perustuu

useimmiten opittuihin arvoihin ja käytäntöihin. Yhteiskunnallisesti hyväksyttyjen

vastausten antaminen johtuu useimmiten siitä, että tietyt ympäristöasiat ja -ongelmat

ovat olleet julkisuudessa hyvin esillä. (Järvinen 1995, 24-25; Konttinen 1998, 285.)

Seuraavaksi käsitellään tarkemmin ympäristövastuullista toimintaa estäviä tekijöitä.

Lybäckin (2002, 228) mukaan suurin syy asenteiden ja toiminnan väliselle ristiriidalle

löytyy yksilön oman edun ja yhteiskunnassa vallitsevan yhteisen edun välisestä

suhteesta. Ihmiset ovat yleensä periaatteessa valmiita kannattamaan yhteistä hyvää

kuten ympäristövastuullisuutta, mutta käytännössä haluttaisiin tehdä kuitenkin

mahdollisimman vähän henkilökohtaisia uhrauksia. Uusitalo (1992, 60, 65) kutsuu tätä

ilmiötä vapaamatkustamiseksi ja se johtuu useimmiten oman edun tavoittelusta tai

yhteisten normien puuttumisesta. Toisin sanoen muiden toivotaan käyttäytyvän

ympäristövastuullisesti, mutta itse nautitaan mieluiten vain tuloksista. Esimerkiksi

58

roskaantuminen ärsyttää useimpia suomalaisia, mutta silti yli puolet heittää itsekin

roskia maahan. Vapaamatkustamisesta luovutaan helpommin, jos voidaan olla varmoja

siitä, että muutkin käyttäytyvät ympäristöystävällisesti. Esimerkiksi liikenteen valvonta

ja rikkomuksista rankaisu lisäävät varmuutta siihen, että muutkin todennäköisesti

noudattavat rajoituksia ja tällöin oma järkevä käyttäytyminen ei mene hukkaan.

(Uusitalo 1992, 61.)

Syynä siihen, miksi myönteiset asenteet eivät aina johda toimintaan, voi olla myös se,

että pitää omaa toimintaansa jo tarpeeksi vastuullisena. Sairinen (1996, 140) kutsuu tätä

ilmiötä ekologisen minäkuvan kirkkaudeksi. Kun ihminen uskoo jo toimivansa riittävän

ekologisesti, hän ei koe tarvetta muuttaa toimintaansa ekologisemmaksi, vaikka sen

hetkinen toiminta ei todellisuudessa olisikaan kovin ekologista (Lybäck 2002, 222).

Ympäristövastuullisen toiminnan esteenä voi olla myös tunne siitä, että tekemisillään tai

tekemättä jättämisillään ei ole mitään merkitystä. Tätä ilmiötä Lybäck (2002, 223)

kutsuu merkityksettömyyden tunteeksi. Tuntiessaan toimintansa merkityksettömäksi

yksilö ei näe ympäristövastuullisuudestaan olevan mitään hyötyä ja tällöin hän ei jaksa

motivoitua toimimaan ekologisesti. Merkityksettömyyden tunteen aiheuttaa useimmiten

usko ympäristön vääjäämättömään tuhoon. Usein saatetaan ajatella, että yhden ihmisen

toimilla ei ole mitään merkitystä, koska muut eivät kuitenkaan tee mitään (Mero

3.8.2007). Tunteen taustalla voi olla osaltaan myös se, että ympäristövastuullisen

toiminnan seuraukset näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua. Tällöin saatetaan helposti

ajatella, etteivät ympäristöongelmat ehdi muuttua vakaviksi omana elinaikana. (Lybäck

2002, 224.)

Ympäristövastuullista toimintaa voi estää myös luja usko teknologiaan. Tätä ilmiötä

kutsutaan teknologiaoptimismiksi. Seurauksena on, että yksilö ei koe tarvetta muuttaa

omaa toimintaansa ekologisemmaksi, koska uskoo teknologian avulla voitavan ratkaista

kaikki ympäristöongelmat. Teknologiauskoinen saattaa tunnustaa ympäristöongelmien

vakavuuden, mutta siitä huolimatta hän jatkaa toimintaansa samanlaisena uskoen

teknologian mahdollisuuksiin ratkaista ongelmat. (Lybäck 2002, 223.)

59

Tiedolla ja varsinkin sen puutteella on huomattava merkitys siihen, millaiseen

toimintaan ja käyttäytymiseen ympäristöasenteet johtavat (Lybäck 2002, 224).

Varsinkin tiedolla toiminnan seurauksista on vaikutusta ympäristövastuullisen

käyttäytymisen syntyyn (Uusitalo 1992, 62). Esimerkiksi tietämättömyys

ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista saattaa olla ympäristövastuullisen toiminnan

esteenä. Myös väärät uskomukset voivat estää ympäristövastuullista toimintaa.

Toisaalta ympäristövastuullisen käyttäytymisen esteenä voi olla myös liian

monimuotoinen ja jopa ristiriitainenkin tietotulva. Useat erilaiset elämäntapaohjeet

voivat saada ihmiset ymmälleen ja synnyttää ekologista välinpitämättömyyttä. (Lybäck

2002, 224-225.) Massan (1998, 215) mukaan tämä välinpitämättömyys johtuu siitä, että

ihminen muodostaa ikään kuin kilven suojautuakseen liian läpitunkevalta ja

syyllistävältä ekologiselta valistukselta. Massa kutsuu tätä kilpeä syyllistymiskilveksi.

Tällä tavoin ihmiset yrittävät selviytyä arjen pakotteista ilman huonoa omatuntoa

ympäristön takia.

Lybäckin (2002, 225) mukaan ympäristövastuullisuutta voivat hankaloittaa myös

erilaiset tilannetekijät, sosiaaliset vaikutteet ja rutiinit. Lähiympäristö voi olla

ympäristövastuullista toimintaa kannustava tai lannistava; lähiympäristön luomat

toiminnalliset esimerkit voivat ohjata yksilön toimintaa jopa niin, että hän saattaa toimia

omien asenteidensa ja periaatteidensa vastaisesti. Esimerkiksi aktiivisesti jätteensä

lajitteleva naapuri voi innostaa muitakin naapurustoon kuuluvia lajittelemaan jätteensä.

Sosiaalisen lähiympäristön merkitys korostuu silloin, kun yksilö pitää tietyn ryhmän

toimintaa tavoiteltavana esimerkkinä.

Lähiympäristön lisäksi erilaiset tilannetekijät voivat vaikuttaa siihen, miksi

ympäristövastuullinen toiminta ei toteudu käytännössä. Esimerkiksi pitkät välimatkat ja

julkisen liikenteen puuttuminen pakottaa ihmiset käyttämään autoa, vaikka se olisikin

heidän asenteidensa vastaista. Myös arkipäivän rutiinisidonnaisuus voi olla

ympäristövastuullisen toiminnan esteenä. Tapoihin ja tottumuksiin turvautuminen

helpottaa päätöksentekoa ja minimoi epävarmuutta, jolloin arki sujuu kitkattomammin.

Omaksuttuja rutiineja on usein vaikeaa muuttaa ja siksi myös ympäristölle haitallisen

60

toiminnan muuttaminen ympäristövastuullisemmaksi voi olla hankalaa. (Lybäck 2002,

226, 227.)

4.4 Ympäristövastuullisuuteen kannustaminen

Kansalaiset mieltävät ympäristövastuullisuuden usein kalliiksi ja aikaa sekä vaivaa

vaativaksi toiminnaksi (Mero 3.8.2007). Kannustimina ympäristövastuulliseen

toimintaan voidaan käyttää hyväksi sekä taloudellisia että sosiaalisia kannustimia tai

sanktioita. Tällöin ympäristön huomioon ottavasta käyttäytymisestä on yksilölle jotain

oheishyötyä ympäristötavoitteiden saavuttamisen lisäksi. Oheishyödyn saavuttaminen

kannustaa pääasiassa omaa etuaan tavoittelevaa yksilöä toimimaan yhteisvastuullisesti.

Toisaalta yksilöllinen hyöty voi vahvistaa myös ympäristötavoitteisiin sitoutuneiden

yksilöiden käyttäytymistä. Näiden oheishyötyjen puuttuessa kansalaisia on vaikeampi

saada mukaan toimintaan globaaleja ympäristöongelmia vastaan. (Uusitalo 1992, 64-

65.)

Taloudellisia ohjauskeinoja ovat muun muassa käyttäjämaksut, avustukset ja

ympäristöverot (Mastny 2002, 153). Taloudellisena kannustimena voi toimia

esimerkiksi se, että hinnoitellaan ympäristölle haitallinen käyttäytyminen ja kulutus

kalliimmaksi kuin ympäristömyönteinen vaihtoehto. Maksujen ohella taloudellisena

kannustimena voidaan käyttää myös veroja kuten jätevero. Tällaisten taloudellisten

kannustimien käyttäminen vaatii kuitenkin sen, että yhteiskunnan täytyy ensin säätää

erilaisia ympäristöveroja ja päästömaksuja. (Uusitalo 1992, 64.) Esimerkiksi Ranskassa

verotettiin suojelluille saarille suuntautuvaa meriliikennettä vuonna 1995. Tällöin veroja

kerättiin, jotta saadaan varoja saarten suojeluun ja hoitoon (Mastny 2002, 153).

Erilaiset ympäristötuet ovat myös yleinen tapa kannustaa ympäristövastuullisuuteen

(Ympäristöhallinto 2008 [Viitattu 6.1.2008]). Esimerkiksi yritys voi saada tukea

vaihtaessaan uusiutumattomiin polttoaineisiin perustuneen lämmitysjärjestelmän

uusiutuviin polttoaineisiin, kuten aurinkoenergiaan tai pelletteihin, perustuvaksi.

Ympäristövastuullinen toiminta, kuten energian ja veden säästäminen sekä jätteiden

vähentäminen, pienentävät usein yrityksen kustannuksia. Taloudelliset hyödyt

puolestaan motivoivat yrittäjiä toimimaan vastaisuudessakin ympäristövastuullisesti.

61

Sosiaalisina kannustimina voivat toimia muun muassa sosiaaliset normit (Uusitalo

1992, 62). Sosiaalisella normilla tarkoitetaan yhteisesti hyväksyttyä

käyttäytymissääntöä, jota vahvistetaan pakottein (Avoin yliopisto 2008 [Viitattu

7.1.2008]). Toisin sanoen yksilö oppii yhteiskunnan muilta jäseniltä, miten hänen on

sopivaa käyttäytyä (Uusitalo 1992, 62). Sanktioina toimii usein sosiaalinen kontrolli,

joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että toisten läsnäolo hillitsee yksilöä toimimasta

ympäristölle haitallisesti. Ympäristötietoisilla kansalaisilla sen sijaan

ympäristövastuullisuus on sisäistettynä heidän omaksi normikseen ja siksi he eivät

kaipaa ulkoisia sanktioita. Yhteiskunnan muuttuessa ja liikkuvuuden lisääntyessä

sosiaaliset normit heikkenevät, mikä voi aiheuttaa yleisesti ympäristömyönteisyyden

heikkenemistä. (Uusitalo 1992, 63, 64.)

5 MENETELMÄT OPPAAN SISÄLLÖN MÄÄRITTÄMISEKSI

Opinnäytetyöni alkuvaiheessa pohdimme yhdessä Suomen luomumatkailuyhdistyksen -

ECEAT Suomi ry:n kanssa menetelmiä oppaan sisällön määrittämiseksi. Huolellisen

pohdinnan seurauksena valitsin lopulta käytettäviksi menetelmiksi kyselyn

jäsenyrityksille, tilavierailut ja haastattelut. Näiden eri menetelmien toteuttamisen

suunnittelussa käytin apuna Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2004) teosta Tutki ja

kirjoita.

Tässä luvussa käsitellään pääasiassa kyselyn toteuttamista ja pääpiirteittäin myös

kyselyn tuloksia. Tulosten tarkastelussa keskityn tässä lähinnä oppaan sisällön

määrittämisen kannalta oleellisiin vastauksiin, mutta kokonaisuudessaan kyselyn

tulokset löytyvät liitteestä 2. Lisäksi tarkastellaan tilavierailuja ja haastatteluja sekä

niiden merkitystä oppaan sisällön määrittämisessä.

5.1 Kyselyn avulla oppaan kehittämiskohteet esiin

Ennen oppaan sisällön tarkempaa suunnittelua kartoitin tärkeimpiä kehittämiskohteita

ekologisen matkailun edistämisessä lähettämällä postitse kyselyn ECEAT Suomi Ry:n

62

jäsenyrityksille (LIITE 1). Kyselylomake lähetettiin palautuspostimerkillä ja -kuorella

varustettuna yhdistyksen jäsenpostin mukana jäsenyrityksille.

Yhdistyksen jäsenyritykset olivat luonnollinen valinta kyselyn kohderyhmäksi, sillä

heillä oli jo valmiiksi perustiedot kestävästä yrittämisestä ja riittävästi kiinnostusta

osallistua yritysten ekologisen kestävyyden kehittämistyöhön. Lisäksi jäsenyrittäjillä oli

selkeä näkemys niistä aihepiireistä, joista ainakin uudet alalle tulevat yrittäjät

ehdottomasti tarvitsisivat lisää tietoa. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, kuinka

tärkeänä matkailuyrittäjät pitävät tällaista yrittäjille suunnattua kestävyyden opasta ja

millaisista ekologiseen kestävyyteen liittyvistä asioista matkailuyrittäjät haluaisivat lisää

tietoa. Yhdistyksen pyynnöstä kyselyssä selvitettiin myös ECEAT Suomi ry:n

jäsenyyteen liittyviä asioita, jotka eivät kuitenkaan olleet niin oleellisia oppaan kannalta.

Kysely toteutettiin touko-kesäkuun 2007 vaihteessa ja yrittäjillä oli vastausaikaa noin

kaksi viikkoa. Kyselyjä lähetettiin 34 kappaletta ja vastauksia saapui 15 kappaletta,

joten kyselyn vastausprosentiksi saatiin 44,1 %. Suurin osa kyselyyn vastanneista

yrityksistä tarjoaa matkailijoille pääasiassa erilaisia majoitusvaihtoehtoja, kuten

mökkimajoitusta tai aamiaismajoitusta, ja ruokapalveluja. Tärkeällä sijalla yritysten

tarjonnassa ovat myös luomutuotteet ja luomutuotanto. Useimmat vastaajista ovat olleet

mukana yhdistyksen toiminnassa alusta asti. Yleisin syy yhdistyksen jäseneksi

liittymiseen oli halu noudattaa kestävyyden periaatteita ja kiinnostus luomutuotantoa

kohtaan.

Kyselyyn vastanneet yrittäjät pitivät matkailun kehittämistä

ympäristövastuullisemmaksi tärkeänä (LIITE 2: kuvio 4). Oman yrityksensä

toiminnassa ympäristövastuullisesti merkityksellisimpänä kyselyyn vastanneet yrittäjät

pitivät ympäristöystävällisten tuotteiden käyttöä (Kuvio 4). Seuraavaksi tärkeimpänä

yrityksen ympäristövastuullisuuden kannalta pidettiin energian ja veden säästeliästä

käyttöä. Myös kierrätys koettiin hyvin tärkeäksi. Uusiokäyttö, kompostointi ja

asiakkaiden tiedotus ympäristöasioissa koettiin hieman vähemmän tärkeiksi omassa

toiminnassa kuin edelliset. Osa yrittäjistä piti kaikkia annettuja vaihtoehtoja yhtä

tärkeinä oman yrityksensä ympäristövastuullisuuden toteuttamisessa.

63

Ympäristövastuullisuuden osa-alueiden tärkeys yrittäjille

70

77

67

56 55 56

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Pis

tem

äärä

Energian ja veden säästeliäskäyttö

Ympäristöystävällistentuotteiden käyttö

Kierrätys

Uusiokäyttö

Kompostointi

Asiakkaiden tiedottaminenympäristöasioista

Kuvio 4: Yrittäjien eri vaihtoehdoille antamien pistemäärien summa.

Kysyttäessä matkailuyritysten ekologisen kestävyyden edistämisessä oleellisista asioista

(Kuvio 5) yrittäjät pitivät merkittävinä erityisesti energian- ja vedenkulutuksen

järkeistämistä ja maiseman sekä rakennusten suojelua. Myös hankintojen

ympäristövastuullisuus, ympäristövastuulliset ohjelmapalvelut, ympäristövalistus,

kompostointi ja uusiokäyttö koettiin tärkeiksi. Lisäksi oleellisena pidettiin luomu- ja

lähiruoan suosimista ja jonkin verran tärkeänä julkisilla kulkuvälineillä liikkumista.

Vastaajien asettama tärkeysjärjestys

0,00

1,00

2,00

3,00

4,00

5,00

6,00

Kes

kia

rvo

Energian säästö

Vedensäästö

Maisemansuojelu

Rakennusten suojelu

Hankintojenympäristövastuullisuus

Luomu- ja lähiruoka

Julkiset kulkuvälineet

Kompostointi

Uusiokäyttö

Ympäristövastuullisetohjelmapalvelut

Ympäristövalistus

Kuvio 5: Eri vaihtoehdoille lasketut keskiarvot.

Matkailuyrittäjille suunnattua opasta pidettiin kokonaisuudessaan tärkeänä (LIITE 2:

kuvio 8). Yrittäjien mukaan tällainen opas on tärkeä esimerkiksi omien tietojen

64

päivittämistä tai uusia yrittäjiä varten. Toisaalta tärkeänä pidettiin myös opasta

matkailijoille. Tästä syystä olen koettanut tehdä oppaasta sellaisen, josta sekä yrittäjät

että matkailijat voisivat löytää ohjeita ekologisimpiin käytäntöihin.

Kyselyyn osallistuneista yrittäjistä suurin osa koki tietävänsä ympäristöasioista

yhdistyksen laatuvaatimusten ansiosta riittävästi. Erityisesti yrittäjät kokivat saaneensa

riittävästi tietoa luomu- ja lähiruokaan, rakennusten ja maisemansuojeluun liittyvistä

asioista. Myös hankintojen ympäristövastuullisuus sekä kompostointi koettiin ennestään

tutuiksi aiheiksi (Kuvio 6).

Ennestään tutut aiheet

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Energian

sääs

tö

Veden

sääs

tö

Mais

eman

suoj

elu

Raken

nuste

n suo

jelu

Hanki

ntojen

ympäri

stöva

stuull

isuus

Luomu-

ja lä

hiruo

ka

Julk

iset k

ulku

välin

eet

Kompo

stoint

i

Uusio

käyt

tö

Ympä

ristöv

astu

ullis

et oh

jelmap

alvelu

t

Ympä

ristöv

alistu

s

Aihe

Mai

nint

ojen

lkm

.

Kuvio 6: Yrittäjille ennestään tutut aiheet.

Vastaavasti kysyttäessä toiveita matkailuyrittäjän ympäristöoppaan sisällöstä kyselyyn

vastanneista yrittäjistä suuri osa toivoi lisätietoa veden ja energian säästämiseen liittyen

(Kuvio 7). Myös ympäristövalistukseen liittyvistä asioista toivottiin lisää tietoa.

Yrittäjät toivoivat esimerkiksi tietopaketteja kestävästä kehityksestä asiakkaille

jaettavaksi. Tietoa maisemansuojelusta toivottiin myös. Muutamat yrittäjät toivoivat

lisätietoa myös kompostoinnista, uusiokäytöstä, ympäristövastuullisista

ohjelmapalveluista ja hankintojen ympäristövastuullisuudesta. Rakennusten suojelu,

ekologinen liikkuminen julkisilla kulkuvälineillä ja luomu- sekä lähiruoka eivät saaneet

yhtään kannatusta, joten ne jätettiin kuviosta pois.

65

Toivomuksia oppaan sisällöstä

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Energian

sääs

tö

Veden

sääs

tö

Mais

eman

suoj

elu

Hankint

ojen y

mpärist

övas

tuull

isuus

Kompos

toint

i

Uusio

käyttö

Ympä

ristöv

astu

ullise

t ohjel

map

alvelu

t

Ympä

ristöv

alistu

s

Toivotut aiheet

Toi

vom

ust

en l

km

.

Kuvio 7: Yrittäjien toivomuksia oppaan sisällöstä.

Yrittäjien toiveiden perusteella ja aiheiden ajankohtaisuuden vuoksi oppaan pääaiheiksi

valitsin veden- ja energiansäästön. Kolmanneksi aihealueeksi valitsin jätteiden

vähentämisen. Alkuaan oli tarkoitus jättää jäteasiat jätevesiasioiden ohella pois

kokonaan, koska uusi jätelaki velvoittaa kaikkia, myös yrittäjiä, hoitamaan jäteasiansa

kuntoon. Kyselyn tuloksista ja myöhemmin yrittäjien haastatteluista kuitenkin selvisi,

että yrittäjät toivoivat tietoa myös jätteiden vähentämiseen ja uusiokäyttöön liittyen.

Tästä syystä lisäsin oppaaseen luvun jätteiden vähentämisestä ja kierrätyksestä. Näiden

aiheiden valintaan vaikutti myös se, että energia-, vesi- ja jäteasioilla on keskeinen

merkitys matkailuyritysten ympäristövastuullisuuden ja ekotehokkuuden edistämisessä.

Yrittäjien ja yhdistyksen toivomuksesta oppaaseen on myös laadittu lyhyet ohjeistukset

kaikista oppaan pääaiheista matkailijoiden ympäristövalistusta varten. Resurssien

rajallisuuden vuoksi jouduin jättämään oppaasta pois yrittäjien toivoman tietopaketin

maisemansuojelusta.

5.2 Tilavierailuin tuntumaa vastuullisen matkailuyrityksen käytäntöihin

Saadakseni tuntumaa ekologisesti toimivan matkailuyrityksen käytäntöihin vierailin

kolmessa yhdistyksen jäsenyrityksessä. Kohteissa tutustuin matkailuyrityksen

toimintaan ja ympäristöön havainnoimalla. Samalla myös haastattelin yrittäjiä heidän

66

ekologisista käytännöistään (LIITE 3). Lisäksi otin tiloilta myös valokuvia oppaan

kuvitusta varten.

Vierailukohteiden valitsemisen helpottamiseksi yrittäjät saivat halutessaan jättää

yhteystietonsa kyselylomakkeen loppuun yhteydenottoa varten. Ehdokkaita ilmoittautui

kyselyn yhteydessä runsaasti, mutta valitettavasti resurssien rajallisuuden vuoksi ei ollut

mahdollista valita kaikkia. Valitsin kyselyssä ilmoittautuneista yrityksistä kolme.

Valintakriteereinä oli, että tila on antanut suostumuksensa kyselyssä ja että tila on

hoitanut ympäristöasiansa esimerkillisesti. Myös sijainti vaikutti, koska rahaa ja aikaa ei

ollut rajattomasti käytettävissä. Tilavierailut suoritin elokuussa 2007 ja kohteiksi

valitsin Ylä-Tuuhosen luomutilan, Keuruun Ekokylän ja Viikilän merenrantatilan.

Kaikissa kolmessa yrityksessä minut otettiin hyvin vastaan ja yrittäjät esittelivät

mielellään tilansa ympäristöä ja käytäntöjä.

Tilavierailujen ja yrittäjien haastattelujen pohjalta kokosin oppaan loppuun tilaesittelyt

ekologisia käytäntöjä esimerkillisesti toteuttavista tiloista. Etukäteen oli tiedossa se, että

jäsenyritykset toimivat jo nyt hyvin kestävästi, sillä he noudattavat yhdistyksen

kriteereitä. Tästä syystä yhdistyksen jäsenyritykset ovatkin erinomaisia

esimerkkiyrityksiä erityisesti sellaisille matkailuyrityksille, jotka ovat vasta aloittamassa

ympäristövastuullista toimintaa.

5.3 Tiedon kerääminen haastattelemalla asiantuntijoita

Yrittäjien haastattelujen lisäksi haastattelin myös muutamia alan asiantuntijoita (LIITE

4). Haastattelulajina käytin puolistrukturoitua haastattelua, joka ei ole yhtä ennalta

määrätty kuin strukturoitu haastattelu eikä yhtä vapaa kuin teemahaastattelu (Saaranen-

Kauppinen & Puusniekka 2006 [Viitattu 20.2.2008]). Alkuaan olin suunnitellut

käyttäväni teemahaastattelua, mutta lopulta päädyin kuitenkin puolistrukturoituun

haastatteluun. Valitsin tämän haastattelulajin siksi, että tarvitsin tietoa juuri tietyistä

asioista ja siksi haastateltaville ei ollut tarpeellista antaa kovin suuria vapauksia

haastattelutilanteessa. Alun perin suunnittelin käyväni haastattelemassa kaikkia

valitsemiani asiantuntijoita, mutta pitkien välimatkojen ja ajan puutteen vuoksi tyydyin

toteuttamaan osan sähköpostikyselynä.

67

Asiantuntijahaastattelujen avulla selvitettiin pääasiallisesti ekologisesti kestävää

matkailuyrittämistä edistäviä keinoja kuten vinkkejä energian ja veden säästämiseen

sekä jätteiden vähentämiseen. Haastattelujen tarkoituksena oli myös kerätä materiaalia

kestävän matkailun käytännöistä ja kestävästä matkailuyrittämisestä teoriaosuuden

pohjaksi.

Haastattelin työtäni varten Maaseutumatkailun teemaryhmän sekä Reilun matkailun

yhdistyksen edustajaa, joilta kysyin yleisemmin kestävään matkailuun liittyvistä asioista

sekä yksityiskohtaisemmin energian ja vedenkulutuksen järkeistämisen sekä jätteiden

vähentämisen keinoista. Haastattelujen lisäksi keräsin materiaalia kestävyyden

käytännöistä ja ohjeista myös sähköpostikyselyillä. Miljöönääri Oy:n edustajalta

tiedustelin ensisijaisesti yrityksen energian ja veden kulutukseen sekä jätteiden

vähentämiseen liittyvistä asioista. Oulun yliopiston matkailumaantieteen tiedekunnan

edustajalta kysyin kestävästä matkailusta yleensä ja myös yksityiskohtaisemmin

ympäristövastuullisesta matkailuyrittämisestä. Jätteiden vähentämisen keinoista ja

ekotehokkuuteen liittyvistä asioista kysyin Pirkanmaan jätehuollon edustajalta.

5.4 Muut menetelmät

Kyselyn, tilavierailujen ja haastattelujen lisäksi olen käyttänyt oppaan sisällön

määrittämisessä ja kokoamisessa apuna alan kirjallisuutta ja internetistä saatavaa

materiaalia. Hyödyllisiä ovat erityisesti olleet Matkailun edistämiskeskuksen YSMEK-

hankkeiden loppuraportit sekä Maa- ja kotitalousnaisten keskuksen julkaisut

matkailuyritysten ympäristövastuullisuudesta. Sähköisistä materiaaleista hyödyllisiä

ovat olleet muun muassa Kodin energiaopas, Motivan internet-sivut sekä Suomen

Luonnonsuojeluliiton internet-sivut. Lisää oppaan aiheisiin liittyvää kirjallisuutta ja

internet-sivustoja löytyy oppaan lopusta. Edellä mainittujen materiaalien ohella olen

käyttänyt oppaan pohjana myös kaikkea opiskeluaikanani luennoilla oppimaani.

68

OSA II

1 LUKIJALLE

Matkailijat ovat yhä ympäristötietoisempia. Tämä asettaa matkailuyrityksille

uudenlaisia paineita. Tulevaisuudessa ei enää riitäkään laadukkaan matkailupalvelun

tarjoaminen oikeaan hintaan, vaan tarjottavan palvelun tuottamisessa on otettava myös

entistä enemmän ympäristönäkökohdat huomioon. Matkailuyrityksen toiminnan

muuttaminen ekologisesti kestävämmäksi ei välttämättä vaadi suuria investointeja.

Useimmiten riittää, että muutetaan toimintatapoja ja käytäntöjä

ympäristövastuullisemmiksi. Matkailuyrittäjät voivat korvata vähitellen vanhaa

tekniikkaa ympäristöä säästävämmillä malleilla. Toiminnan muuttamisella

ympäristövastuullisemmaksi voi säästää huomattavastikin sähkö-, lämmitys-, vesi- ja

raaka-ainekustannuksissa.

Tämän oppaan tarkoituksena on tarjota matkailuyrittäjille käytännönläheisiä vinkkejä

siitä, miten matkailuyrityksen toiminnassa energiaa ja vettä voidaan käyttää säästeliäästi

sekä siitä, miten jätteiden syntyä voidaan yksinkertaisimmin ehkäistä. Tarkoituksena on

myös innostaa yrittäjiä ja miksi ei myös matkailijoita kokeilemaan ekologisia käytäntöjä

omassa toiminnassaan.

Oppaan sisältö on jaettu kolmeen pääteemaan, jotka ovat energia, vesi sekä jätteet.

Jokaisen pääteeman yhteydessä on perusteltu, mitä energian- ja vedensäästämisellä sekä

jätteiden vähentämisellä tarkoitetaan ja selvitetty syitä, miksi näin toimiminen on

tärkeää. Jokaiseen pääteemaan liittyen on esitelty erilaisia ekologista kestävyyttä

edistäviä vinkkejä, joista jokainen voi poimia itselleen tai yritykselleen sopivimmat.

Vinkkien jälkeen löytyvät ohjeistukset oppaan aiheista matkailijoita varten. Oppaassa

esitellään myös muutama ympäristövastuullinen matkailuyritys, joissa ekologiset

käytännöt kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Oppaan loppuun on koottu linkkivinkkejä

ja kirjallisuusviitteitä eri aihepiireistä liittyen ekologisesti kestävään elämäntapaan.

69

2 ENERGIA

2.1 Mitä tarkoitetaan energian säästämisellä?

Energian säästäminen tarkoittaa pääasiassa kaiken tarpeettoman kulutuksen karsimista.

Esimerkiksi hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölamppuihin säästää

huomattavasti energiaa. Kulutuksen seurannalla voidaan helpottaa säästöjen

suunnittelua ja kohdistamista. Matkailuyrityksissä suurimpia energiankuluttajia ovat

usein sisätilojen ja veden lämmitys sekä sähkönkäyttö keittiössä ja valaistuksessa.

Tällöin tarpeetonta kulutusta ovat muun muassa liian korkeat huonelämpötilat, väärät

tuuletustottumukset, veden tuhlaava käyttö sekä valojen ja sähkölaitteiden päällä

pitäminen jatkuvasti.

Energian säästämisen ei tarvitse tarkoittaa viihtyvyydestä tai mukavuuksista tinkimistä,

vaan se on ennemminkin toimintatapojen ja käyttötottumuksien muuttamista.

Yksinkertaisilta tuntuvilla pienillä teoilla, kuten esimerkiksi tarpeettomien valojen

sammuttamisella, jokainen voi

osallistua energiankulutuksen

vähentämiseen. Säästöä saadaan

aikaiseksi myös investoimalla

energialuokiteltuihin laitteisiin.

Seuraavaksi perustellaan sitä, miksi

energiansäästö on tärkeää ja

jäljempänä energiansäästövinkeistä

löytyy useita helposti toteutettavia

käytännön keinoja energiankäytön

tehostamiseksi.

70

2.2 Miksi energiaa on tärkeää käyttää säästeliäästi?

Energian käyttö harkitusti säästää sekä ympäristöä että rahaa. Ympäristön hyvinvointi

onkin yksi tärkeimpiä syitä vähentää energiankulutusta, sillä energiantuotanto ja käyttö

vaikuttavat haitallisesti ympäristöön ja sitä kautta myös ihmisten terveyteen.

Energiantuotannon ympäristövaikutukset ulottuvat polttoaineiden hankinnasta ja

voimaloiden rakentamisesta jätehuoltoon. Erityisesti uusiutumattomat luonnonvarat,

kuten hiili, öljy tai maakaasu, ovat energian tuotannon seurauksena vaarassa loppua

ennen pitkää. Lisäksi energiantuotantolaitokset, siirtojohdot ja tuotannosta syntyvien

jätteiden käsittelyasemat vaativat laajoja maa-alueita, peittävät alleen elinympäristöjä ja

muuttavat maisemaa. Energian säästeliäs ja järkevä käyttäminen säästää luonnonvaroja

ja saa ne riittämään tulevillekin sukupolville.

Energiantuotannossa käytettävistä fossiilisista polttoaineista muodostuu maaperää ja

vesiä happamoittavaa rikkidioksidia ja typenoksideja sekä terveydelle haitallisia

hiukkasia ja hiilivetyjä. Lisäksi syntyy myös kasvihuoneilmiötä kiihdyttävää

hiilidioksidia. Kasvihuoneilmiön seurauksena ilmastomme on väistämättä muuttumassa.

Ilmastonmuutoksella on monia kielteisiä vaikutuksia kuten valtamerien pinnan

kohoaminen, satojen pieneneminen ja kuivuuden lisääntyminen eri puolilla maapalloa.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset tulevat näkymään entistä enemmän myös Suomessa

lumipeitteen ohenemisena, suursateiden lisääntymisenä ja eläin- ja kasvilajien

levinneisyyden muutoksina. Muun muassa Saimaan norpan kohtaloksi voi koitua

lumipeitteen ohenemisesta johtuva pesintöjen epäonnistuminen. Energiaa säästämällä

voimme edes vähän vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti ilmastomme muuttuu.

Karsimalla turhaa energiankulutusta voi myös säästää selvää rahaa. Järkevällä

energiankäytöllä voi vähentää energiankulutusta jopa 10-15 %. Käyttämällä energiaa

säästeliäästi myös paine energiantarjonnan lisäämiseen vähenee ja tarve uusien

voimaloiden rakentamiseen tai energian tuontiin ulkomailta häviää. Samalla vähenevät

energiantuotannosta ja -kuljetuksista syntyvät ympäristöhaitat.

71

2.3 Energiansäästövinkit

Edellä käsiteltiin syitä, miksi energian säästäminen on tärkeää. Seuraavaksi perehdytään

siihen, miten energiaa voidaan säästää. Erityisesti esitellään vinkkejä

energiansäästämiseksi rakennusten lämmityksessä ja pestessä pyykkiä tai astioita.

Lisäksi tarkastellaan, miten energiaa voidaan säästää valaistuksessa, sähkölaitteissa ja

keittiössä.

2.3.1 Lämmityksessä

Rakennusten lämmitykseen kuluu merkittävä osa matkailuyritysten

energiankulutuksesta.

A. Oikea lämpötila on kaiken A ja O:

• Oleskelutiloissa suositeltava lämpötila on +20-22 °C.

• Makuuhuoneissa riittää yleensä +18-19 °C, jolloin myös pölypunkkien määrä

pysyy paremmin aisoissa.

• Huonelämpömittarin oikea paikka on oleskelualueella. Lämpömittari auttaa

seuraamaan lämpötilaa.

• Yhden asteen huonelämpötilan lasku merkitsee 5 % säästöä lämpökuluissa.

• Varastoon ja autotalliin riittää +5-12 °C.

• Kun majoitustiloissa ei ole vieraita, niin lämpötilaa voi laskea huomattavankin

alas (suositus +12-16 °C). Kuitenkin siten, etteivät vesijohdot pääse jäätymään.

• Tuuleta nopeasti ristivedolla. Ikkunoita ei ole suositeltavaa pitää jatkuvasti auki.

• Patteria voi säätää pienemmälle, jos on liian kuuma, mutta jos on liian kylmä,

niin kannattaa lisätä vaatetusta.

• Jos patteri on vain osittain lämmin tai siitä kuuluu lorinaa, niin se on ilmauksen

tarpeessa. Tällainen patteri ei lämmitä tehokkaasti.

• Pattereita ja termostaatteja ei kannata peittää verhoilla tai huonekaluilla, koska

silloin niiden lämmitysteho laskee.

• Pattereiden ja termostaattien kunto ja toiminta on hyvä tarkistaa säännöllisesti.

72

• Pakkasöinä kannattaa vetää verhot ikkunan eteen. Verhot säästävät

lämmityskuluissa melkein yhtä hyvin kuin kolmas lasi.

• Huoneiden jäähdyttäminen kannattaa hoitaa perinteisesti: verhoilla tai

kaihtimilla suojataan auringon paahteelta ja tuuletus varjon puolelta tuo viileää

ilmaa sisälle.

• Kolminkertaiset tai umpiolasiset ikkunalasit pitävät kylmän loitolla.

B. Energiatehokkaat lämmitysjärjestelmät apuna:

• Lämmitysjärjestelmät on syytä valita huolellisesti. Parhaat vaihtoehdot ovat

uusiutuvia kuten puu, aurinkoenergia ja maalämpö.

• Aurinkokeräimellä saa energiaa maaliskuusta pitkälle syksyyn.

Kuva 1: Aurinkopaneeleilla energiaa.

• Huolehdi ilmanvaihdon riittävyydestä talossasi. Lämmön talteenotolla varustettu

ilmanvaihtojärjestelmä parantaa energiatehokkuutta.

• Ilmalämpöpumppu voi oikein mitoitettuna säästää lämmitysenergiasta noin 40

%. Se soveltuu myös huoneilman jäähdyttämiseen.

• Hyödynnä tukilämmitysjärjestelmät kuten tulisijat tai aurinkoenergia. Myös

käyttöveden lämmityksessä voidaan hyödyntää aurinkoenergiaa.

• Puun käyttö ensisijaisesti lämmityksessä vähentää muun energian käyttöä, mikä

näkyy pienentyneenä sähkölaskuna. Parhaimmillaan puulämmityksellä saadaan

katettua koko lämmitystarve.

73

• Opastamalla asiakkaita uunin ja varaavan takan käytössä voidaan myös vähentää

lämmityskustannuksia.

Kuva 2: Tulisijoilla tehoa lämmitykseen.

• Oikeat korjaus- ja huoltotoimet pitävät lämmitysjärjestelmän kunnossa.

C. Selvittämällä vuotokohdat energiaa säästyy:

• Ikkunoiden ja ovien riittävä tiivistäminen säästää kustannuksissa. Vuotokohdat

on hyvä aina selvittää, sillä ne lisäävät tarpeettomasti energiankulutusta.

• Myös muissa rakenteissa, kuten rakennuksen vaipassa tai savunpoistoluukuissa

ym., voi olla vuotokohtia.

• Lämpökamera on hyvä apu vuotokohtien paikantamisessa. Tällöin ei tarvitse

varmuuden vuoksi vaihtaa kaikkia tiivisteitä, vaan vain tarvittaessa. Varsinkin

vanhoissa rakennuksissa lämpöä ja näin myös energiaa voi mennä huomattavasti

hukkaan vuotavien seinien tai tiivisteiden takia. Lämpökameroita saa lainaksi

ainakin Työtehoseuroilta ja Martoilta.

D. Muuta lämmityksessä huomioitavaa:

• Anna auringon lämmittää sisätiloja. Jos rakennetaan uusia

rakennuksia, ne kannattaa sijoitella siten, että auringon

valosta ja lämmöstä saa parhaan hyödyn.

74

• Turhien lämpöä tuottavien laitteiden ja valaistuksen päällä pitämistä kannatta

lämpimillä säillä välttää. Samoin kannattaa välttää myös tulisijojen lämmitystä.

• Tulevaisuudessa voi asunnonkin luokitella samoin kuin kylmälaitteet joko A, B,

C tai D-luokkiin. Tällöin 40 kWh/m3 lämmönkulutus tarkoittaa A-luokan taloa.

2.3.2 Pyykkiä ja astioita pestessä

Pyykinpesu ja astianpesu onnistuvat energiatehokkaasti oikeiden laitevalintojen ja

käyttötapojen avulla. Pyykkikoneiden valintaan ja muuhun pyykin käsittelyyn liittyviä

tiedotteita ja opasjulkaisuja voi kysyä Työtehoseuralta ja tarvittaessa auttavat myös

muun muassa lähimmät maaseutukeskukset sekä Maa- ja kotitalousnaiset.

• On suositeltavaa pestä täysiä koneellisia astioita tai pyykkiä.

• On tärkeää valita pesuohjelma pyykin tai astioiden likaisuuden mukaan.

• Koneen nukkasihdin/neulaloukun säännöllinen puhdistaminen ja saostumien

poisto pari kertaa vuodessa auttaa konetta kestämään pidempään.

• Linkous on rumpukuivaukseen verrattuna parempi vaihtoehto, sillä

rumpukuivaus kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa. Tehokas linkous myös

lyhentää kuivaukseen kuluvaa aikaa ja kuluttaa vähemmän energiaa.

• Ethän juoksuta lämmintä vettä turhaan astioita tai pyykkiä pestessä!

• On suositeltavaa pestä pyykkiä matalissa lämpötiloissa ja vähemmällä

pesuaineella, jos mahdollista. Esimerkiksi kirjopesuohjelman energiankulutus

jopa kaksinkertaistuu nostettaessa veden lämpötilaa 40 °C:sta 60 °C:seen.

• Pesu +95 °C:ssa puhdistaa konetta. Tarvittaessa voi koneeseen lisätä

sitruunahappoa, jota saa apteekeista. Annostusohje: laitetaan 100 g

sitruunahappojauhetta pesuainekoteloon, jonka jälkeen kone pestään tyhjänä +95

°C:ssa. Pese kone vielä toistamiseen tyhjillään tavallisella pyykinpesuaineella.

Sitruunahappo puhdistaa myös astianpesukoneen. Tällöin annostus on 50 g ja

pesuohjelma +65 °C.

• Energiataloudellisin vaihtoehto pyykinkuivaukseen on narukuivaus ulkona.

Narukuivaus sisällä kuluttaa lämpöenergiaa ja tuottaa turhaan kosteutta

huoneilmaan.

75

• Pyykin kokonaismäärää vähentämällä voi säästää energiaa ja vettä.

• Vaihtamalla silitystä vaativia vuodevaatteita esimerkiksi kreppilakanoihin, joita

ei tarvitse silittää, säästetään energiaa.

• Energiaa säästyy myös silloin, jos pyyhkeet ja lakanat vaihdetaan vain

tarvittaessa. Majoitustiloihin voi esimerkiksi jättää ohjeet, joissa asiakkaita

kannustetaan käyttämään lakanoita ja pyyhkeitä useammin kuin kerran

viipyessään kauemmin kuin yhden yön.

2.3.3 Valaistuksessa

Sisä- ja ulkovalaisimien sähkönkäyttöön on mahdollista vaikuttaa suunnittelulla,

valaisimien ja lamppujen valinnalla, sijoittelulla ja valaistuksen säädön avulla. Kun

sähköä kuluu vähemmän, niin myös sähkölasku pienenee. Esimerkiksi

kotitaloussähköstä viidennes palaa valona.

A. Vaihda energiaa säästäviin lamppuihin:

• Hehkulamput kannattaa korvata hyvälaatuisilla

energiansäästölampuilla, koska hehkulampun

kuluttamasta energiasta vain pieni osa palaa

valona ja suurin osa hehkuu lämpönä ilmaan.

Hehkulampun energiasta 95 % muuttuu

lämmöksi ja vain 5 % valoksi.

• Esimerkiksi 15 watin energiansäästölamppu

valaisee enemmän kuin 60 watin hehkulamppu.

Lisäksi energiansäästölamppu kuluttaa 75 %

vähemmän energiaa eikä se myöskään tuota

lämpökuormaa.

• Energiansäästölampun käyttöikä on 10-15 -kertainen tavalliseen hehkulamppuun

verrattuna.

• Energiansäästölampun kertahankintahinta on kalliimpi kuin hehkulampun, mutta

pitkällä aikavälillä se tulee edullisemmaksi.

76

• Merkittävä energiansäästö saavutetaan varsinkin silloin, kun hehkulamput

vaihdetaan energiansäästölamppuihin niissä valopisteissä, joissa valot ovat

päällä pitkiä aikoja kerrallaan.

• Energiansäästölamppuja on nykyään saatavana myös hehkulamppua tai

kynttilälamppua muistuttavina.

• Energiansäästölamput soveltuvat myös ulkovalaistukseen, erityisesti suljettuihin

ulkovalaisimiin. Tällaisia ulkovalaistukseen sopivia energiansäästölamppuja on

saatavana myös hämäräkytkimellä varustettuna.

• Käytöstä poistetut energiansäästölamput kuuluvat sähkö- ja elektroniikkaromun

keräykseen (SER) kuten muutkin loisteputket. Jos paikkakunnallasi ei ole SER-

keräystä, laita energiansäästölamput ongelmajätteisiin.

• Energiatehokkaita LED-valaisimia kannattaa hyödyntää esim. askelmien

valaisussa.

• Halogeeni on myös taloudellinen, mutta sopii vain kohdevalaistukseen.

B. Huolla ja säädä valaisimet oikein:

• Valaisinten kunnosta ja puhtaudesta huolehtiminen takaa hyvän valotehon.

Likainen valaisin ei valaise kunnolla.

• Valot kannattaa sammuttaa aina, kun ei tarvita valoa. Loistelamput kannattaa

sammuttaa jo kymmenen minuutin tauon ajaksi.

• Valonsäätimillä voidaan tuoda tehokkuutta valaisuun. Esimerkiksi

liiketunnistimet kytkevät valot päälle huoneeseen tullessa ja sammuttavat ne

huoneesta poistuttaessa.

• Pihan valaistusta voidaan säädellä hämäräkytkimen tai hämärä- ja kellokytkimen

yhdistelmän avulla. Myös liiketunnistimet sopivat ulkovaloihin.

• Luonnonvaloa kannattaa hyödyntää tilojen valaistuksessa silloin, kun sitä on.

2.3.4 Sähkölaitteissa

Hankkimalla vain tarpeeseen ja valitsemalla käyttötapoihin ja -kohteisiin sopivia,

energiatehokkaita laitteita parannetaan energiatehokkuutta huomattavasti. Esimerkiksi

77

viihde-elektroniikan osuus kotitalouksien energiankulutuksesta oli vuonna 2000 noin 12

% ja keskimäärin puolet niiden sähkönkulutuksesta kertyi valmiustiloista.

• Tutustu laitteiden energiatehokkuuteen ennen ostamista.

• Vie ehjät sähkölaitteet kirpputoreille tai kierrätyskeskuksiin.

• Rikkinäisten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräyksestä ja kierrätyksestä

vastaavat usein valmistajat.

• Katso osoitteesta www.elker.fi/fi/SER-kierratys, mistä löytyy lähin sähkö- ja

elektroniikkaromun keräyspiste.

• Sammuttamalla televisiot, radiot, tietokoneet ja muut sähköä käyttävät laitteet

aina kun et niitä tarvitse, saavutetaan huomattavia säästöjä. Valmiustila kuluttaa

yllättävän paljon energiaa.

• Latauslaitteiden virtajohdot kannattaa irrottaa heti latauksen päätyttyä, sillä

pistorasiassa kiinni ollessaan ne kuluttavat

sähköä.

• Jos mahdollista vaihda pöytäkone kannettavaan,

sillä niiden sähkönkulutus on vain kymmenys

pöytäkoneen kuluttamasta sähköstä.

• Tietokoneessa ja sen oheislaitteissa on

mahdollista käyttää automaattisia

sammutusjärjestelmiä,

virransäästöautomatiikkaa tai muita

säästötoimintoja, joiden avulla sähkönkulutusta

voi vähentää huomattavastikin.

• Tulosta ja kopioi kaksipuolisesti. Se säästää huomattavasti energiaa, sillä yhden

paperiarkin tuotantovaihe kuluttaa saman verran energiaa kuin 50 sivun

kopiointi.

• Käytä, hoida ja huollata sähkölaitteita käyttöohjeiden mukaan.

• Majoitustiloissa olevien sähkölaitteiden käyttöohjeiden olisi hyvä olla myös

asiakkaiden luettavissa. Tällöin varmistetaan se, että laitteita käytetään oikein.

78

• Vanhan sähkölaitteen kulutuksen voi selvittää lainaamalla sähkömäärämittaria

kodinkoneliikkeestä tai sähköyhtiöstä, jolloin vanhan sähkösyöpön koneen saa

vaihdettua ajoissa vähemmän kuluttavaan.

2.3.5 Keittiössä

Suurimpia sähkönkuluttajia keittiöissä ovat liedet, astianpesukoneet, jääkaapit ja

pakastimet. Oikeilla käyttötavoilla ja sopivilla laitehankinnoilla voidaan keittiössä

toimia energiatehokkaasti, vaikka kylmäsäilytykseen, ruoanvalmistukseen ja

astioidenpesuun kuluukin energiaa.

A. Laitteiden oikea asennus ja sijoitus on tärkeää:

• Kylmälaitteet tulisi sijoittaa tarpeeksi kauas lämpöä tuottavista sähkölaitteista

kuten liedestä, pattereista tai astianpesukoneesta. Tällöin ne eivät lisää

kylmälaitteiden sähkönkulutusta. Sähkönkulutuksen lisääntyminen voi olla jopa

10-20 %.

• Kylmälaitteiden asennuksessa on huomioitava, että laitteen ympärille jää

käyttöohjeen mukainen ilmankiertotila. Ilmankiertoritilöiden peittäminen lisää

kylmälaitteen sähkönkulutusta huomattavasti.

• Pakastimet on suositeltavinta sijoittaa kellaritiloihin, puolilämpöisiin

eteistiloihin tai vastaaviin.

• Kylmäsäilytyslaitteiden ympäristön lämpötilan noustessa +25 °C:sta +32

°C:seen sähkönkulutus voi lisääntyä jopa 25-40 %.

B. Laitteiden huolellisella huollolla säästöä:

• Pidä kylmälaitteiden tausta ja tiivisteet puhtaana, sillä putkistojen tai tiivisteiden

ympärille kerääntynyt pöly ja lika lisäävät kylmälaitteiden energiankulutusta.

• Nykyään on saatavana jopa erittäin energiatehokkaita A+ ja A++ -luokan

jääkaappeja ja pakastimia, joihin kannattaa panostaa uutta kylmäsäilytyslaitetta

79

hankittaessa. Kuitenkaan vanhoja ja toimivia kylmälaitteita ei kannata vaihtaa

uusiin laitteisiin.

• Pakastusta ei kannata unohtaa päälle pitkiksi ajoiksi kerrallaan, sillä se lisää

sähkönkulutusta jopa 30-55 %.

• Pakastin kannattaa sulattaa säännöllisesti eli n. 1-2 kertaa vuodessa.

• Jääkaapin oikea lämpötila on noin +5 °C ja pakastimen noin -18 °C. Lämmön

lasku yhdellä asteella lisää sähkönkulutusta jopa 5 %.

C. Kiinnitä huomiota toimintatapoihisi:

• Pakasteet ja muut kylmät tuotteet kannattaa kuljettaa kaupasta kotiin

kylmälaukussa. Tällöin säästetään kylmäsäilytyslaitetta liialta lämpökuormalta.

• Pakastamisen sijaan voi silloin tällöin säilöä marjat myös hilloamalla tai

umpioimalla, sienet kuivattamalla tai marinoimalla ja vihannekset hapattamalla.

• Pakastimeen laitettavat ruoat on hyvä jäähdyttää ensin esimerkiksi ulkona ja

peittää kannella.

• Seuraavaksi päiväksi tarkoitettu pakaste kannattaa ottaa ajoissa jääkaappiin

sulamaan. Tällöin se luovuttaa sulaessaan kylmyyttä jääkaappiin ja energiaa

säästyy.

• Jääkaapin tai pakastimen ylitäyttö ja oven tiheä avaaminen lisäävät

sähkönkulutusta laitteen iästä riippuen

15-50 %.

• Ruoanvalmistuksessa energiaa säästävä

vaihtoehto on puuhella, mikäli sellainen

keittiössä on.

• Lieden levyjen kokoiset ja

paksupohjaiset valmistusastiat käyttävät

lämpöenergian parhaiten hyödyksi.

• Kannen käyttö säästää energiaa.

• Älä unohda keittolevyjä liian suurelle

teholle, vaan pienennä tehoa heti kun

80

ruoka alkaa kiehua.

• Tee ja kahviveden keitto vedenkeittimellä säästää huomattavasti energiaa

verrattuna sähkölieteen.

• Sähköuunin kuumentaminen kuluttaa enemmän energiaa kuin kuumana

pitäminen, siksi ruokaa kannattaa valmistaa kerralla enemmän.

• Uuniruokien valmistuksessa energiatehokkainta on käyttää paistopussia tai

kannellista astiaa.

• Uunin alkulämmitysenergia kannattaa hyödyntää ja laittaa valmistettavat ruoat

jo kylmään uuniin, jolloin sähköä kuluu noin 10-15 % vähemmän. Uuni

kannattaa myös sammuttaa jo hyvissä ajoin. Tällöin ruoka jää kypsymään

jälkilämpöön, jolloin sähköä säästyy noin 10 %.

• Mikroaaltouunissa pienten annosten valmistus tapahtuu pienellä energiamäärällä

nopeasti ja taloudellisesti. Sähköä ja aikaa kuluu vain 10 % uunissa

kuumentamiseen verrattuna.

• Käyttämällä maakellaria voi vähentää keittiön energiankulutusta ja se on

muutenkin ympäristöä säästävä varastointipaikka esimerkiksi juureksille ja

perunoille.

2.3.6 Muuta huomionarvoista

• Hyvin toimivaa vanhaa laitetta ei kannata uusia pelkän energiansäästön takia,

mutta uutta hankittaessa tai vanhaa korjattaessa, kannattaa valita vähän energiaa

käyttävä tuote. Se on pitkällä tähtäimellä edullisempi ja ympäristöystävällisempi

kuin tuhlari.

• Vaihtoehtoisten energiamuotojen kuten aurinkoenergian tai tuulivoiman

käyttöön ottamista kannattaa harkita. Myös ilmalämpöpumppu on hyvä

vaihtoehto.

• Vaihda vihreään sähköön, joka on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä.

• Töiden suunnittelu energiansäästömielessä: voi leipoa esimerkiksi kerralla

enemmän ja samoilla lämpimillä valmistaa ruokaakin.

• Auto kannattaa lämmittää lohkolämmittimellä, kun ulkona on +5 °C tai

kylmempää. Ajastin on kätevä: +5 - -5 °C:ssa riittää 30 minuuttia, -5 - -10 °C

81

pakkasella tunnin lämmitys on riittävä ja tätä kovemmalla pakkasella kaksi

tuntia riittää.

• Kovien pakkasten aikaan on hyvä välttää usean sähkölaitteen, kuten uunin,

lieden, sähkökiukaan, pesukoneiden, kuivaimen ja auton moottoritilan

lämmittimen, samanaikaista käyttöä kokonaistehontarpeen pitämiseksi pienenä.

Huipputeho on kallista ja sen tarve nostaa sähkön keskihintaa.

• Koristevalot kannattaa varustaa ajastimella sammumaan yösydämen ja

valoisimman päivän ajaksi.

• Kynttilät ovat hyvä vaihtoehto koristevaloille. Ne luovat lämmintä tunnelmaa

pimeisiin iltoihin sisällä, mutta myös ulkona esimerkiksi jäälyhdyn sisällä.

Kuva 3: Lumilyhdyillä valoa talven pimeyteen.

• Asiakkaiden poistuttua kannattaa huolehtia, ettei majoitushuoneessa ole

sähkölaitteita tai valoja päällä, ikkunoita tai vesihanoja auki ja että takan

savupelti on kiinni.

• Energiaa voi säästää myös monilla muilla tavoin. Esimerkiksi vanhaan aikaan

toimittiin usein hyvinkin säästeliäästi, joten perinteet kunniaan.

82

Vastuullisen matkailijan muistilista energian säästämisestä

1. Muistathan, että säästämällä energiaa, säästät myös luontoa!

2. Tuuletathan nopeasti ristivedolla.

3. Sammutathan valot aina, kun et niitä tarvitse.

4. Käytäthän lomakohteesi sähkölaitteita asianmukaisesti.

5. Sammutathan sähköä käyttävät laitteet aina, kun et niitä

tarvitse. Myös latureiden virtajohdot kannattaa irrottaa heti

latauksen päätyttyä.

6. Käytäthän ilmastointi- ja lämmityslaitteita vain todelliseen

tarpeeseen. Jos majoituskohteessa on varaava takka,

käytäthän sitä lämmityksessä.

7. Jos majoituskohteessa on puuhella tai grillikatos, käytäthän

niitä ruoanvalmistuksessa.

8. Unohdathan välillä autoilun ja liikut lomallasi paljon myös

esimerkiksi patikoiden, pyöräillen tai soudellen.

9. Ilmoitathan isäntäväelle rikkinäisistä sähkölaitteista,

vuotavista tiivisteistä tms.

10. Kun lomasi loppuu, niin huolehdithan, etteivät sähkölaitteet

tai valot jää päälle, ikkunat auki ja että takan savupelti on

kiinni.

Kiitos ympäristövastuullisuudestasi!

83

3 VESI

3.1 Mitä tarkoitetaan vedensäästämisellä?

Veden säästämisellä tarkoitetaan sitä, että vettä käytetään vain tarpeeseen sitä

tuhlaamatta. Tarkoituksenmukainen vedenkäyttö on kaiken turhan kulutuksen

karsimista, mutta sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa mukavuudesta tai hygieniasta

tinkimistä. Jokainen voi vaikuttaa vedenkäyttöönsä kiinnittämällä huomiota

toimintatapoihinsa. Seuraavaksi perustellaan hieman sitä, miksi vedensäästö on tärkeää

ja jäljempänä vedensäästövinkeistä löytyy useita helposti toteutettavia käytännön

keinoja vedenkäytön tehostamiseksi.

3.2 Miksi vettä on tärkeää käyttää säästeliäästi?

Maailman makean veden määrä on rajallinen. Vaikka

Suomessa hyvälaatuista vettä on vielä toistaiseksi

riittävästi saatavilla, puhdas juomavesi on kuitenkin

elämän edellytys ja siksi sen käyttöön on hyvä

kiinnittää huomiota. Käyttämällä vettä säästeliäästi

suojelemme ympäristöä vesistöjä kuormittavilta

jätevesiltä ja veden puhdistuksessa käytettäviltä

kemikaaleilta. Tällöin myös veden laatu pysyy

parempana. Järkevillä käyttötottumuksilla sekä oikein

säädetyillä käyttövesijärjestelmillä vedenkulutus

vähenee jopa kymmeniä prosentteja.

Vettä säästämällä voidaan saavuttaa myös huomattavia kustannussäästöjä, sillä

käyttämämme vesi ei ole aivan ilmaista. Veden hintaan vaikuttavat vesi- ja

jätevesimaksut sekä veden lämmitykseen kuluva energia. Esimerkiksi jos veden

vuorokausikulutus on noin 160 litraa, veden hinnaksi tulee noin 20 euroa kuukaudessa.

84

Käyttämällä vettä säästeliäästi säästetään samalla energiaa, varsinkin kiinnitettäessä

huomiota lämpimän veden käyttöön. Lämmintä vettä kuluu henkilöä kohden

keskimäärin 40 - 50 l/vrk. Käyttöveden lämmitys kuluttaa noin 800–1200 kWh asukasta

kohti vuodessa, mikä on suunnilleen 30-40 % rakennuksen vuotuisesta

lämmitysenergiankulutuksesta. Runsaasti energiaa kuluu myös raakaveden hankintaan,

puhdistukseen ja pumppaukseen sekä jätevesien käsittelyyn.

3.3 Vedensäästövinkit

A. Huomio vesikalusteisiin:

• Vettä säästyy säätämällä vesihanojen ja suihkujen virtaamat sopiviksi.

Suihkuissa virtaamaksi riittää 12 litraa vettä minuutissa ja vesihanoissa 6 litraa

vettä minuutissa.

• Kaksiotehanat on suositeltavaa vaihtaa yksiotehanoihin. Vanhoissa

kaksiotehanoissa virtaamat ovat suuret ja oikean lämpöisen veden säätäminen

kuluttaa aikaa ja vettä.

• Vesihanojen veden kulutusta voi säädellä muuttamalla putkiston painetta.

• Käsien pesussa ja muussa lyhytaikaisessa huuhtelussa vettä voidaan säästää

käyttämällä maksimivirtaaman rajoitinta, jolloin virtaama on vain 3/4

normivirtaamasta.

• Nykyään on saatavana myös liiketunnistimilla varustettuja hanoja, jolloin vettä

tulee vain silloin, kun esimerkiksi kädet ovat hanan alla.

• Säästöporesuuttimet ja muut säästösuuttimet hanoissa ja suihkukalusteissa

vähentävät vedenkulutusta.

• Vakiopaineventtiilillä voidaan vähentää vedenkulutusta.

• Hankkiessasi uusia astian- tai pyykinpesukoneita suosi vettä säästäviä malleja.

Uudet koneet kuluttavat vettä puolet vähemmän kuin esimerkiksi 1970-luvun

mallit.

• Uudet WC-pöntöt kuluttavat vettä alle puolet vanhoihin verrattuna ja joissakin

uusissa malleissa huuhtelumäärän voi valita tarpeen mukaan.

85

• Vanhoja kunnossa olevia WC-kalusteita ei kannata lähteä vaihtamaan, vaan

niissä veden kulutusta voi säädellä laittamalla säiliöön esimerkiksi tiiliskiven,

jolloin huuhteluun kuluvan veden määrä vähenee tiiliskiven viemän tilavuuden

verran. Säiliön tilavuutta voidaan usein pienentää noin 20 % huuhtelutehon

kärsimättä. Tosin poikkeuksena ovat esimerkiksi talot, joissa on ahtaat putkistot.

• Vanhan mallisten WC-pönttöjen vedenkulutusta voi säädellä siten, että vedetään

huuhdellessa nuppi vain osittain ylös, jolloin säiliö ei tyhjene kerralla kokonaan

ja vettä säästyy.

• Kuivakäymälät tai kompostoivat käymälät ovat vettä säästäviä vaihtoehtoja ja

nykyään on saatavana sisätiloihinkin sopivia malleja. Katso

http://www.glenergy.fi/Sunwind/LVItuotteet/KompostKaymala.html

Kuva 4: Perinteinen kuivakäymälä.

Kuva 5: Kuivakäymälä sisätilaan.

86

B. Lämpimän käyttöveden tarkoituksenmukainen käyttö:

• Lämmin käyttövesi on noin kolme kertaa arvokkaampaa kuin kylmä vesi, siksi

sen kulutukseen kannattaa kiinnittää huomiota.

• Käyttöveden lämpötilan on oltava vähintään +55 °C, jotta bakteerit ja muut

terveysriskit saadaan poistettua, ja enintään +65 °C henkilökohtaiseen

hygieniaan tarkoitetuissa lämminvesikalusteissa.

• Aurinkokeräimet ovat mainio apu veden lämmittämisessä.

C. Vesivuodot kuriin:

• Vuotava hana tai WC-pönttö voi lisätä vesilaskua huomattavasti. Taulukkoon 2

on koottu esimerkkejä siitä, kuinka paljon vesivuodot voivat tuoda

lisäkustannuksia.

Taulukko 2: Vesivuotojen aiheuttama lisäkustannus vuodessa.

Vuoto/vuosi Vuotokohdan koko Lisäkustannus/vuosi

Tippavuoto (30 m3) Ompelulanka 50-75 €

Ohut vesivirta (300 m3) Parsinneula 500-750 €

Vuotava WC (3000 m3) Tulitikku 5000-7500 €

Jatkuva vesivirta (30 000 m3) Lyijykynä 50 000-75 000 €

• Vesivuodot kannattaa korjata myös silloin, kun kaikki käytettävä vesi saadaan

omasta kaivosta. Tällöin säästetään kallisarvoista puhdasta juomavettä.

• Vesivuotojen välttämiseksi tarkista vesikalusteiden kunto säännöllisesti.

• Korjaa vuodot välittömästi!

D. Pese taloudellisesti:

• Suihku kannattaa sulkea saippuoinnin ajaksi, sillä kahden minuutin suihku

kuluttaa 24 litraa vettä ja 10 minuutin suihku jopa 120 litraa.

87

• Käyttötottumukset vaikuttavat oleellisesti vedenkulutukseen, esimerkiksi 5

minuutin suihkussa vettä kuluu keskimäärin 60 l, ammekylvyssä vielä viisi

kertaa enemmän. Siksi kannattaa suosia suihkua ammekylvyn sijaan.

• Pese vain täysiä koneellisia pyykkiä tai astioita ja käytä erilaisia säästö- ja

vajaatäyttöohjelmia.

• Mikäli mahdollista, säädä pesulämpötila 40 °C:een tai sen alapuolelle. Näin

säästät jopa 50 % pyykinpesukoneen tarvitsemasta energiasta.

• Astioita ei tarvitse huuhdella ennen tiskikoneeseen laittamista - riittää, kun

kaapii ruoantähteet pois.

• Käsin tiskatessa on tärkeää käyttää allastulppaa ja välttää astioiden huuhtelua

juoksevalla vedellä. Taulukosta 3 nähdään, kuinka paljon astioiden pesu kuluttaa

vettä tavasta riippuen.

Taulukko 3: Astioiden pesun vedenkulutus tavasta riippuen.

Astioiden pesutapa Vedenkulutus

Pesu astianpesukoneessa noin 30 litraa

Käsipesu tiskialtaassa noin 35 litraa

Huuhteleminen juoksevalla vedellä 100-110 litraa

Pesu ja huuhtelu juoksevalla vedellä 140-150 litraa

• Uudet astian- ja pyykinpesukoneet kuluttavat vettä vain puolet verrattuna 15

vuotta vanhoihin koneisiin.

• Astian- ja pyykinpesukoneen käytön suunnittelulla voidaan myös vähentää

vedenkulutusta.

E. Muuta huomionarvoista:

• Hanavesi on ympäristöystävällinen janojuoma. Juomavesien pullotus ja kuljetus

kuluttavat paljon energiaa ja aiheuttavat runsaasti jätettä.

• Sadevedet kannattaa hyödyntää autojen ja rakenteiden pesussa tai pihan

kastelussa.

• Sadevedellä huuhdelluista hiuksista tulee todella pehmeät.

88

• Vettä voidaan säästää myös kierrättämällä harmaita vesiä kaksivesijärjestelmän

avulla. Kaksivesijärjestelmässä puhdasta juomavettä varten on oma verkostonsa

ja pesuvesiä eli niin kutsuttuja harmaita vesiä varten omansa. Harmaat vedet

voidaan ohjata säiliöön, josta vesi johdetaan esimerkiksi wc-altaiden

huuhteluun.

• Monissa omakotitaloissa on pihamaata koristamassa vanha kaivo. Mikäli

kaivossa on vettä, kannattaa sitä hyödyntää ainakin pihamaan kastelussa.

• Veden säästö kannattaa silloinkin, kun käyttövesi saadaan omasta kaivosta.

Tällöin säästetään kustannuksissa likakaivon tyhjennyskertojen vähetessä.

Kuva 6: Kaivovettä kannattaa myös käyttää tarkoituksenmukaisesti.

89

Vastuullisen matkailijan vedenkäytön muistilista

11. Muistathan, että säästämällä vettä säästät myös luontoa!

12. Juoksutathan lämmintä vettä vain, kun todella tarvitset sitä - näin säästät samalla

energiaa.

13. Käytäthän vettä tarkoituksenmukaisesti välttäen turhaa veden juoksuttamista.

14. Ethän pese esimerkiksi astioita tai pikkupyykkiä juoksevalla vedellä.

15. Suljethan hanan/suihkun aina, kun et tarvitse vettä, esimerkiksi saippuoinnin

ajaksi. Kahden minuutin suihku kuluttaa 24 litraa vettä ja 10 minuutin suihku jo

120 litraa!

16. Ilmoitahan isäntäväelle vuotavista hanoista tai WC-pöntöistä.

17. Ethän osta pullotettua vettä kaupasta, vaan käytäthän mieluummin hanavettä ja

omaa kestopulloa.

18. Kun lomasi loppuu, niin huolehdithan, etteivät vesihanat jää vuotamaan.

Kiitos ympäristövastuullisuudestasi!

90

4 JÄTTEET

4.1 Mitä tarkoitetaan jätteen synnyn ehkäisemisellä?

Vuonna 1994 astui voimaan uusi jätelaki, jonka ensisijainen tavoite on vähentää jätteen

syntymistä. Toissijaisena tavoitteena on jätteiden hyötykäytön lisääminen esisijaisesti

käyttämällä jäte uudelleen ja toissijaisesti kierrättämällä. Jätteen syntymisen

vähentämisellä tarkoitetaan turhan kulutuksen karsimista. Jäljelle jäävä välttämätön jäte

lajitellaan. Lajitellut jätteet on toimitettava asianmukaisiin keräyspaikkoihin, mistä ne

kuljetetaan hyödynnettäviksi. Lajittelulla ja kompostoinnilla sekajätteen määrää saadaan

pienennettyä merkittävästi. Seuraavaksi perustellaan tarkemmin sitä, miksi on tärkeää

tuottaa vähemmän jätettä ja jäljempänä esitellään erilaisia käytännön keinoja jätteen

synnyn ehkäisemiseksi.

4.2 Miksi kannattaa tuottaa vähemmän jätettä?

Vuonna 2005 palveluiden ja kotitalouksien yhteenlaskettu jätemäärä oli

Tilastokeskuksen mukaan noin 2 miljoonaa tonnia. Tämä tarkoittaa suunnilleen noin

400 kg yhdyskuntajätettä asukasta kohden vuodessa ja jätteen määrä kasvaa jatkuvasti.

Vaikka suuri osa jätteistä voidaankin hyödyntää muun muassa materiaaleina ja

energiana, ylimääräinen jäte on aina luonnonvarojen tuhlausta. Yli 90 % ihmisen

käyttöönsä ottamista luonnonvaroista muuttuu jätteeksi tuotteiden ja ravinnon

valmistuksessa.

Ehkäisemällä jätteen syntymistä vähennetään luonnonvarojen kulutusta ja siitä

aiheutuvia ympäristöhaittoja koko tuotteen elinkaaren aikana. Jätteen synnyn ehkäisy

vähentää kaatopaikkojen ja käsittelylaitosten tarvetta. Myös jätteen kuljetuksista ja kä-

sittelystä aiheutuvat päästöt, melu ja tärinä vähenevät. Korvaamalla haitallisia aineita ja

materiaaleja vähemmän haitallisilla vähennetään jätteiden ihmisille ja ympäristölle

aiheuttamia haittoja. Terveyshaittaa voivat aiheuttaa erityisesti sekä jätteiden

91

myrkyllisyys että jätteessä elävät taudinaiheuttajat. Jätevuoret aiheuttavat

ympäristöhaittoja saastuttamalla maaperää ja vesistöjä. Jätteet voimistavat myös

kasvihuoneilmiötä. Erityisesti biojätteen erottaminen muusta jätteestä on tärkeää, sillä

kaatopaikalla mätänevä biojäte tuottaa metaania, joka on ilmaston lämpenemistä

kiihdyttävä kasvihuonekaasu. Ehkäisemällä jätteen syntyä voidaan saavuttaa myös

taloudellisia säästöjä. Jäte on nimittäin jalostettua materiaalia, josta maksetaan sekä

hankinta- että poistovaiheessa.

4.3 Vinkit jätteen synnyn ehkäisemiseen

A. Kirpputorien, antikvariaattien ja muiden vanhaa tavaraa myyvien liikkeiden

suosiminen:

• Valikoimista löytyy monenlaista tavaraa monenlaiseen tarpeeseen.

• Omatunto pysyy puhtaana, kun ei ostamisellaan lisää kohtuuttomasti

energiankulutusta.

B. Ostaminen vain tarpeeseen:

• Tuotteen valmistus- ja kuljetusvaiheessa voi syntyä monituhatkertaisesti jätettä

tuotteen kokoon ja painoon nähden.

• Suunnittele ostokset etukäteen, jolloin vältytään useimmiten turhilta

heräteostoksilta.

• Suosi pitkäikäisiä ja helposti muunneltavia tuotteita. Esimerkiksi helposti

käyttötarkoitusta vastaaviksi muunneltavat huonekalut säästävät rahaa ja

ympäristöä.

• Vältä ostamasta liian suuria eriä, jotta tuotteita ei jää pilaantumaan.

• Jos voit, valitse palvelu tavarakulutuksen sijaan tai tee itse.

C. Ylipakattujen tuotteiden välttäminen:

• Osa tuotteen hinnasta koostuu jätteeksi menevän pakkauksen hinnasta.

92

• Valmistajilta ja tavarantoimittajilta voi vaatia ylipakkaamisen vähentämistä.

• Suosimalla suuria pakkauskokoja syntyy vähemmän pakkausjätettä. Pienet

annospakkaukset ovat usein turhaa jätettä.

• Esimerkiksi monet keksit on pakattu kolminkertaisesti ensin muovirasiaan, sitten

muovipussiin ja vielä pahvirasiaan. Kannattaa suosia keksejä, jotka on pakattu

vain yhteen kertaan.

• Yksittäispakattujen kertakäyttösaippuoiden ja shampoiden tilalle kannattaa

hankkia täytettävät annostelijat tai vaihtaa nestemäinen saippua kokonaan

palasaippuaan.

D. Täyttöpakkauksien suosiminen:

• Tavarat kannattaa tilata sopivan kokoisissa pakkauksissa

• Uudelleenkäytettävät pakkaukset ovat erittäin ekologinen vaihtoehto.

• Joitakin tuotteita, kuten pesuaineita, voi ostaa uudelleentäytettäviin pulloihin.

E. Kertakäytön välttäminen:

• Edistä vähäjätteisyyttä valitsemalla

uudelleenkäytettävä tai kierrätettävä tuote.

• Muovikassien ja -pussien korvaaminen

kestävämmällä vaihtoehdolla, kuten repulla

tai kangaskassilla, on ekoteko. Jos jokainen

suomalainen käyttäisi yhden muovipussin

viikossa, vuodessa syntyisi muovijätettä

noin 5,4 miljoonaa kiloa.

• Useille kertakäyttötuotteille on olemassa

pitkäikäisempiä vaihtoehtoja.

• Paperiset käsipyyhkeet voi korvata

pestävillä kangaspyyhkeillä tai kangaspyyherullilla. Yksi kangaspyyherulla

vastaa noin 24 000 kertakäyttöistä käsipyyhettä.

• Korvaa lyhytikäinen tiskirätti pestävällä pienellä kangaspyyhkeellä.

93

• Kuivalle roskalle tarkoitetut roskakorit voivat olla ilman muovipussia.

F. Vuokraaminen tai lainaaminen:

• Harvoin käytettävät tavarat ja tuotteet voi vuokrata vuokraamoista tai lainata

esimerkiksi naapurilta.

• Yhteiskäytöllä on monta hyvää puolta. Se tehostaa tuotteen käyttöä, ehkäisee

jätteen syntymistä ja luonnonvarojen turhaa tuhlausta.

• Osta omia kirjoja harkiten ja hyödynnä kirjastojen kirjavalikoimat.

• Sanoma- ja aikakausilehtiäkin voi kierrättää. Anna luetut lehtesi esimerkiksi

naapurille, sukulaisille tai ystäville.

G. Korjaaminen ja huoltaminen:

• Kannattaa suosia korjattavia tuotteita. Ruuvit kertovat yleensä tuotteen

korjauskelpoisuudesta.

• Varmistathan hyvän varaosa- ja huoltopalvelun ennen tuotteen ostamista.

• Takuu on useimmiten merkki siitä, että tuote on tarkoitettu kestämään käytössä

pidemmän aikaa. Tosin poikkeuksiakin on.

H. Esimerkkinä toimiminen muille:

• Ostathan ympäristömerkittyjä tuotteita, mikäli mahdollista. Jos käyttämässäsi

päivittäistavarakaupassa ei ole ympäristömerkittyjä tuotteita, kannattaa asiasta

vinkata kauppiaalle.

• Tue paikallistaloutta ja oman maakunnan tuotteita mahdollisuuksien mukaan

esimerkiksi valitsemalla alun perin kestäviä tuotteita, pellavaa ja muita lähellä

tuotettuja. Ne tuovat myös ainutlaatuisuutta matkailutuotteeseen.

• Laatuun kannattaa panostaa ennemmin kuin määrään.

• Anna aineettomia lahjoja kuten esimerkiksi itse kerättyjä yrttejä ja teeaineksia.

• Suosi liha- ja juustotiskejä sekä toreja. Tällöin pakkausjätettä tulee paljon

vähemmän kuin ostettaessa vastaavia tuotteita kaupan hyllyltä.

94

• ’Ei mainoksia” -tarra postilaatikossa vähentää paperijätteen määrää ja samalla

säästyy aikaa ja vaivaa, kun ei tarvitse viedä niin paljon paperia kierrätykseen.

• Paperijätteen määrää voi vähentää myös hyödyntämällä paperin molemmat

puolet kopioitaessa ja tulostaessa.

• Suosimalla sähköistä tiedotusta ja mainontaa vähennetään paperijätettä.

• Myrkyllisiä kemikaaleja sisältävät tuotteet kannattaa korvata harmittomalla

vaihtoehdoilla aina kun mahdollista. Muun muassa mikrokuituliina on hyvä apu

siivoukseen, sillä se puhdistaa pinnat ilman myrkyllisiä puhdistusaineitakin.

Myös etikka on ympäristöystävällinen yleispuhdistusaine vedellä laimennettuna.

Lisäksi nykyään on saatavana hyvä valikoima ekologisia pesu- ja

puhdistusaineita, myös kotimaisina.

• Paristojen tilalle kannattaa hankkia ladattava akku. Jos käytät paristoja,

sauvaparistot ovat paras vaihtoehto, koska ne eivät sisällä raskasmetalleja.

• Suosi puhtaammin menetelmin valmistettuja tuotteita. Valitse esimerkiksi

valkaisematon paperi valkaistun sijaan. Paperin kloorivalkaisussa syntyy

myrkyllistä jätevettä, joka on vakava uhka vesistöille.

• Yrityksen materiaalitehokkuutta voi kehittää esimerkiksi Suomen

ympäristökeskuksen Materiaalitehokkuuden neuvontahankkeen ohjeiden

mukaan. Julkaisu aiheesta löytyy täältä:

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=12677

• Kannusta muitakin kiinnittämään huomiota kulutustottumuksiinsa.

4.4 Kierrätys ja uusiokäyttö

Kierrätyksellä tarkoitetaan sitä, että käytöstä poistetun tuotteen sisältämä materiaali

hyödynnetään jonkin toisen tuotteen raaka-aineena. Uudelleen käyttö puolestaan

tarkoittaa hylätyn tuotteen ottamista uudestaan käyttöön entisessä tai uudessa

käyttötarkoituksessaan.

95

4.4.1 Miksi kannattaa kierrättää ja uusiokäyttää?

Kierrätys on ekologisesti järkevää, koska kierrättämällä säästyy raaka-aineita kuten

uusiutumattomia malmivaroja, metsävaroja ja öljyä. Esimerkiksi kotitalouksien

tuottamasta jätteestä kolmannes on kierrätykseen kelpaavaa paperia ja toinen kolmannes

kompostointikelpoista biojätettä. Kierrätys vähentää neitseellisten raaka-aineiden

hankinnasta syntyviä ympäristöhaittoja. Materiaalien kierrätys säästää myös energiaa,

sillä tuotteiden valmistaminen jäteraaka-aineista kuluttaa yleensä vähemmän energiaa

kuin tuotteiden valmistaminen uusista raaka-aineista. Lisäksi lajittelu säästää rahaa, sillä

se pienentää jätehuoltokustannuksia, koska sekajätteen määrän vähetessä myös

astioiden tyhjennysvälit harvenevat.

Kuva 7: Keräysmetallista ja -lasista saadaan uusioraaka-ainetta.

Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa kierrätysjärjestelmän toimivuuteen. Kun

kierrätetyistä raaka-aineista valmistetuilla tuotteilla on riittävästi kysyntää, niin samalla

uusioraaka-aineiden keräystarve kasvaa. Seurauksena tästä on, että

keräysmahdollisuudet paranevat ja kierrätys helpottuu. Kierrätysmateriaaleista voidaan

valmistaa monenlaisia tuotteita. Esimerkiksi muovia käytetään jätesäkkien,

maatalouskalvojen ja muoviputkien valmistukseen, mutta sitä voidaan myös polttaa

suuren energia-arvonsa vuoksi. Kierrätyslasista valmistetaan lämpöeristeitä, lasipulloja

ja -pakkauksia sekä ikkunalasia. Lisäksi lasinsirua käytetään uusioraaka-aineena

rakennusteollisuudessa. Keräyskartongista valmistetaan esimerkiksi hylsykartonkia.

Keräyspaperista taas saadaan sanomalehtipaperin raaka-ainetta ja

toimistokeräyspaperista wc- ja talouspaperin raaka-ainetta. Keräysmetalli käytetään

96

uusien metallituotteiden raaka-aineena. Biohajoavien jätteiden kompostointi vähentää

kasvihuonekaasun, metaanin, päästöjä ilmaan. Kompostimulta on myös erinomaista

maanparannusainetta.

4.4.2 Vinkkejä kierrätykseen ja uusiokäyttöön

• Vie vanhat tavarat kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Näin ne saavat uuden

elämän jossain toisessa kodissa.

• Asiakkaita varten kannattaa varata lajitteluohjeet joko ilmoitustaululle tai

majoitustilojen lajittelupisteisiin. Hyödynnä esimerkiksi tästä oppaasta löytyvää

lajitteluohjetta.

• Käytetty ruokaöljy voidaan kompostoida.

• Käytetyn ruokaöljyn voi myös kierrättää, jolloin siitä valmistetaan muun muassa

brikettejä, ulkosoihtuja tai teräketjuöljyä. Esimerkiksi Lakeuden

Ympäristönhuolto Oy kerää käytettyä ruokaöljyä ja toimittaa sen

yhteistyöyritykselle jatkokäsittelyyn.

• Rasvanerotuskaivojen rasva voidaan käyttää rehuteollisuuden raaka-aineena.

• Kannelliset muoviset jäätelö- ja margariinirasiat ovat hyviä säilytys- ja

pakastusrasioita esimerkiksi marjoille ja sienille. Vain mielikuvitus on rajana,

mitä kaikkea niissä voi säilyttää.

• Vanhoista maitotölkeistäkin saa säilytysrasioita erilaisille pikkuesineille tai

muotteja kynttilänvaluun. Hyvä vaihtoehto on myös maitotölkkien vieminen

nestepakkauskeräykseen.

• Vanhoista kynttilöistä saa uusia kynttilöitä sulattamalla steariinit esimerkiksi

vesihauteessa ja valamalla steariinimassa astiaan, johon on laitettu sydänlanka.

• Puhjenneesta rikkinäisestä polkupyörän sisärenkaasta saa leikkaamalla

paikkapaloja uuden renkaan puhkeamisen varalle tai kumisaappaitten

paikkaamiseen.

• Vanhan hammasharjan voit säästää polkupyörän vaikeimpien paikkojen

puhdistamiseen. Hammasharja on myös hyvä apu siivotessa vaikeasti

puhdistettavia paikkoja esimerkiksi WC-tiloissa.

97

• Vanhan tuntuinen paristo voi antaa virtaa esimerkiksi seinäkellolle vielä

vaikkapa vuoden.

• Autossa pidettävään taskulamppuun alkaliparisto on ainoa oikea. Se kestää

kylmää huomattavasti paremmin kuin muut paristot.

• Vanhoista puuvillalakanoista voi valmistaa esimerkiksi pyykkipusseja tai

verhoja.

• Vanhat pyyhkeet voi hyödyntää siivouksessa.

• Suurin osa tekstiileistä soveltuu joko sellaisenaan tai värjättyinä matonkuteiksi

perinteisten räsymattojen valmistusta varten.

• Tekstiilijätteitä voidaan hyödyntää sammutus- ja katastrofihuopien,

teollisuuspyyhkeiden ja – eristeiden valmistuksessa.

• Vanhoista arkkupakastimista saa pieniä muutoksia tekemällä kompostorin.

Myrkyllinen freoni on kuitenkin ensin poistettava, mikäli sitä laitteessa on.

• Vanhoista betonisista salaojaputkista ja kaivonrenkaista saa näyttäviä

istutusastioita puutarhaan.

• Myös vanhat auton- ja traktorinrenkaat sekä muovisangot kannattaa hyödyntää,

esimerkiksi istutusastioina puutarhassa. Renkaat voi myös toimittaa

kierrätykseen, jolloin niistä tehdään tietyömailla ja rakentamisessa käytettävää

rouhetta.

Kuva 8: Vanha muovisanko istutusastiana.

98

99

5 ESIMERKKEJÄ ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ

5.1 Viikilän merenrantatila

Satakunnassa Länsi-Suomen läänissä Merikarvian keskustan tuntumassa sijaitsee

Viikilän merenrantatila, jonka isäntäväkenä toimii Juha Viikilä perheineen. Tila on ollut

luomutilana jo kymmenkunta vuotta ja se on Suomen luomumatkailuyhdistyksen -

ECEAT Suomi ry:n jäsen. Tilalla viljellään pääasiallisesti nurmea, tyrniä ja perunaa.

Tilalta voi ostaa tyrnimarjoja sekä jalostettuja tyrnituotteita. Matkailijoita varten ovat

tilan pihapiirissä sijaitseva kalastajatorppa ja Tyrnimaan niemessä sijaitseva yli 200-

vuotisista hirsistä rakennettu mökki saunoineen. Viereisessä rannassa on 100-vuotias

Wanha rouva eli muhevat löylyt tarjoava tilaussavusauna. Tila on ollut Viikilän (entisen

Norrgårdin) omistuksessa ainakin vuodesta 1842.

Kuva 9: Perinteisesti kunnostettu tilan päärakennus.

Rakennukset päärakennuksesta lähtien on kunnostettu perinteitä kunnioittaen ja

ympäristövastuullisesti. ”Rakennukset maalataan itse keitetyllä punamultamaalilla tai

vaihtoehtoisesti käytetään öljymaalia, muovipitoisia lateksimaaleja ei käytetä. Puutavara

rakennusten kunnostamista varten on saatu pääosin omasta metsästä ja rakennuksissa

käytetty lisäeriste on sahanpurua ja puhallettua ekovillaa” Juha Viikilä kertoo.

Perinnemaisemia hoitavat kesäisin suomenlampaat ja Viikilän merenrantatilalla eletään

muiltakin osin ekologisesti kestävästi. Ekologisuus on isäntäperheen oma valinta, koska

100

lähiympäristön ja viereisen Pohjanlahden hyvinvointia pidetään hyvin tärkeänä. Samalla

säilytetään sisäinen mielenrauha, kun ei omalla toiminnalla kuormiteta ympäristöä.

Kuva 10: Punamultamaalilla maalattu kalastajatorppa.

Energiaa tilalla käytetään säästeliäästi. Käytössä olevat kodinkoneet kuuluvat A-

energialuokkaan ja ne on sijoitettu energiataloudellisesti. Esimerkiksi jääkaappi sijaitsee

ulkoseinän vieressä. Astioita tai pyykkiä pestessä pestään vain täysiä koneellisia ja

pyykit kuivataan luonnonmukaisesti ulkona tai talviaikana huoneenlämmössä.

Kodinkoneet huolletaan asianmukaisesti, mikä myös alentaa energiankulutusta. Tilan

rakennukset ja kuuma käyttövesi lämmitetään tilan metsästä saatavalla puulla. Kaikki

käytössä oleva sähkö on ympäristöystävällistä NORPPA-sähköä. Valaisimissa

käytetään energiansäästölamppuja aina kun mahdollista ja sähkönkulutusta vähennetään

myös oikeilla käyttötavoilla. ”Emme pidä laitteita valmiustilassa tai valoja päällä

turhaan, emmekä tyhjiä latureita pistorasioissa” Viikilä painottaa. Ruoan valmistukseen

käytetään suurelta osin omasta maasta saatavia tuotteita, kuten perunaa, marjoja ja

sieniä. Lisäksi suositaan sekä paikallisia että kotimaisia elintarvikkeita. Ruoka

valmistetaan pääasiallisesti puuliedellä ja leivinuunissa. Keittiössä energiansäästöä

tehostetaan Viikilän tilalla myös siten, ettei lämpimiä ruokia laiteta koskaan suoraan

jääkaappiin, vaan ne jäähdytetään ensin hyvin. Lisäksi ruokaa valmistettaessa käytetään

kattiloissa aina kansia.

101

Kuva 11: Puuhellalla ruoka valmistuu ekologisesti.

Omassa liikkumisessaan isäntäväki suosii lihasvoiman käyttöä kuten esimerkiksi

polkupyöräilyä tai potkukelkkailua, ja yhdistettyjä kauppa- ja työmatkoja. Matkailijoita

varten tilalla on kaksi soutuvenettä. ”Ajoneuvomme, myös iso lampaiden kuljetusvene,

ovat dieselkäyttöisiä” kertovat Viikilät. Tehokkaimpina energiansäästökeinoina omassa

toiminnassaan tilan isäntäpari pitää turhan matkustamisen välttämistä, esimerkiksi

ruokaostoksilla käydään kerran viikossa ja kauemmas matkustetaan hyvin harvoin, sekä

oman puun käyttöä lämmityksessä ja ruoanlaitossa.

Vettä tilalla säästetään oikeilla käyttötavoilla ja vedensäästöä tehostavilla

vesikalusteilla, esimerkiksi vesihanoissa on veden virtausta hidastavat suulakkeet. Tilan

päärakennuksessa on ollut jo usean vuoden käytössä itse tehty karusellikäymälä ja

Tyrnimaan mökillä kuivakäymälä. Molempien kuivakäymälöiden jätteet

kompostoidaan. Vesikäymälöiden vaihto kuivakäymälöiksi onkin isännän mukaan

tehokas tapa säästää vettä ja käymäläjätteen kompostoituessa saadaan erinomaista

maanparannusainetta. Astiat pestään ennemmin A-energialuokan astianpesukoneessa

kuin käsin. ”Käsin tiskatessa kuluu helposti enemmän vettä” Viikilä toteaa.

Matkailijoita varten lämpiää oman metsän puulla rantasauna sekä mallassavusauna,

joissa peseydytään kaivovedellä. Vain päärakennuksessa ja kalastajatorpassa on suihkut

ja niitä käytetään järkevästi vettä säästäen.

102

Viikilän tilalla ehkäistään kaatopaikkajätteen syntymistä kierrättämällä ja

uusiokäyttämällä jätteitä. Esimerkiksi majoituskohteissa on kolme lajittelusankoa, joihin

vieraat lajittelevat jätteensä. Kaikki maatuvat jätteet kompostoidaan, myös talvisin.

Pullot, tölkit sekä paperi viedään keräyspisteeseen. Osa sanomalehdistä käytetään

sytykkeenä tulisijoissa. Kertakäyttöastioita ja yleensä kertakäyttötavaroita ei tilalle

osteta, vaan suositaan mieluummin pitkäikäisiä ja laadukkaita kotimaisia tuotteita.

Ostoksilla käydessä mukana kulkee kätevästi kori tai kangaskassi. Kaatopaikkajätteen

syntymistä ehkäisee myös se, että tilalla ainoastaan täysin rikki menneet tavarat

uusitaan. ”Materiaaleja, kuten ikkunanpuitteita, uusitaan ja korjataan vain rikki

menneistä kohdista, muu säästetään, kunnostetaan ja esimerkiksi maalataan öljymaalilla

uudelleen” Viikilä kertoo.

Kuva 12: Kierrätetyt huonekalut saavat tilalla uuden elämän.

Myös uusiokäyttö kuuluu tilan arkeen. Esimerkiksi kaatopaikkakuormasta pelastettuja

vanhan koulun ja paikallisen, lähes sata vuotta vanhan kalapyttytehtaan varaston

ikkunoita on hyödynnetty rakentamisessa ja rakennusten kunnostamisessa. Tilan

rakennuksissa on käytetty muutenkin vanhojen rakennusten rakenteita. ”Tyrnimaan

mökin hirsinen runko on kolmatta sataa vuotta vanha entinen valtion torppa

Kankaanpään Verttuun kylästä. Ja se oli sielläkin käytössä kahdessa eri

rakennuspaikassa” Viikilä kertoo. Samaisen mökin kivijalat on louhittu yli sata vuotta

sitten Merikarvian Riispyyn kylästä ja kuljetettu mies- ja hevosvoimin Viikilään alun

perin navetan rakentamista varten. Tyrnimaan saunan kivijalkakivistä yhtä lukuun

103

ottamatta kaikki on raivattu Viikilän pellolta ja ne on viimeistelty paikalleen soran ja

rautakankien avulla.

Uusiokäytössä tilalla on kaksi vanhaa kunnostettua pirttikalustoa ja hirven talja

ullakolla sekä lampaan talja pirtissä mattona. Vanhoista vaatekaapin ovista toinen on

uudistetun polttopuuvarastolaatikon kantena ja toinen Tyrnimaan kuivakäymälän ovena.

Lisäksi oman luomupellon ruisjyvät jauhetaan itse jauhoksi punamultamaalin raaka-

aineeksi, joista tilan isäntäväki sitten keittää punamultamaalia. Vanhat vaatteet

hyödynnetään mattojen raaka-aineena ja isoäidit ovatkin kutoneet matot kaikkiin

rakennuksiin. Joitakin kodinkoneita, kuten mikroaaltouuni, on ostettu

kierrätyskeskuksesta. Myös lähisukulaisilta on saatu uusiokäyttöön esimerkiksi

huonekaluja ja kodinkoneita. Tilalla hyödynnetään rakennus- ja polttopuun lisäksi myös

muita luonnosta löytyviä materiaalia. Esimerkiksi hylkypuun kappaleista on tehty

kauniita koriste- ja käyttöesineitä, kertovat Viikilät.

Viikilän merenrantatilan tulevaisuuden suunnitelmissa siintää aurinko- ja tuulivoiman

hyödyntäminen sekä Tyrnimaan mökin pihalle rakennettava kota, jossa matkalaiset

voivat valmistaa ruokaa tilan polttopuilla. Viikilän merenrantatilalla halutaan omalla

esimerkillä innostaa myös muita, niin matkailijoita kuin matkailuyrittäjiäkin,

toteuttamaan ekologisesti kestävämpää elämäntapaa.

Lisätietoa:

Viikilän merenrantatila, Juha Viikilä

Vanha Viikiläntie 7

29900 Merikarvia

Puh. 0500-593 601

s-posti: juha.viikila@nic.fi

Nettiosoite: www.merikarvianmatkailu.fi/matkailu/ mokit_viikila.html

104

5.2 Ylä-Tuuhosen luomutila

Ylä-Tuuhosen luomutila sijaitsee keskellä perinteistä hämäläistä järvi- ja

kulttuurimaisemaa ja se kuuluu ECEAT Suomi ry:hyn. Tila on ollut samalla suvulla

ainakin vuodesta 1625 ja tällä hetkellä omistajia ovat Esko ja Irma Ylä-Tuuhonen. Tilan

nykyiset rakennukset ovat vuosilta 1700, 1800 ja 1934. Pihapiiriin kuuluu

päärakennuksen lisäksi erilaisia aittarakennuksia, vierastalo, puusauna ja järven rannalla

sijaitsevat lisäksi kesäsaunat sekä savusauna. Tilan rakennukset on kunnostettu

perinteiden mukaisesti ja ympäristöystävällisesti. ”Rakennuksissa on käytetty paljon

oman metsän puuta ja eristemateriaaleina luonnosta saatavia tuotteita, kuten pellavaa ja

kutterin lastua. Myös ekovillaa on käytetty eristeenä” Irma Ylä-Tuuhonen kertoo.

Tilalla kasvatetaan luomuviljaa ja suomenlampaita. Tilaa ympäröivät metsälaitumet,

kedot ja niityt ovat arvokkaita perinnebiotooppeja. Tila tarjoaa vierailijoille majoitus- ja

ruokapalveluja sekä erilaisia luomutuotteita.

Kuva 13: Tilan rakennukset ovat perinteisin menetelmin kunnostettuja.

Ylä-Tuuhosten tilalla eniten energiaa säästää oma hakelämpökeskus, jolla lämmitetään

myös kaikki lämmin käyttövesi. Tila on lämmennyt hakkeella jo vuodesta 1997 saakka.

Hake tehdään oman metsän puista, lähinnä oksista ja muusta ”roskapuusta”. Ylä-

Tuuhoset suosittelevat myös muille matkailuyrittäjille lämpimästi puulla lämpiävää

lämpökeskusta. Hakelämmityksellä saavutetaan suuria säästöjä verrattuna öljy- tai

sähkölämmitykseen ja se on myös ekologinen lämmitysratkaisu. Omavaraisen

105

lämpökeskuksen puuntarve on suhteellisen pieni, joten riittävästi polttoainetta saadaan

pieneltäkin metsäalalta.

Tilalla säästetään energiaa myös monilla muilla tavoin. Ruoan valmistuksessa käytetään

apuna leivinuunia. Valaistus ja sähkölaitteet ovat päällä ainoastaan tarvittaessa ja

useimmissa tilan valaisimissa käytetään energiansäästölamppuja. Poikkeuksen

muodostavat kuitenkin valaisimet, joihin energiansäästölamput eivät yksinkertaisesti

käy, kuten esimerkiksi antiikkinen suutarin lamppu. Tilalla käytettävistä kodinkoneista

osa on energiamerkittyjä ja osa kierrätyskoneita. Uusia laitteita hankittaessa otetaan

energiamerkityt laitteet huomioon, mutta ensin vanhat koneet käytetään loppuun.

Kuva 14: Suuressa leivinuunissa pullat paistuvat ekologisesti.

Vettä tilalla säästetään siten, että juomavedeksi tarkoitettua vettä ei käytetä muuhun

tarkoitukseen. Esimerkiksi kasteluun käytettävä vesi on joko sadevettä tai järvivettä.

Tilan pihapiirin kasvit vaativatkin erityisesti kuivina kausina kastelua, koska tila

sijaitsee kalliolla ja kuivuuden vaikutukset näkyvät kasvustossa hyvin äkkiä. Vettä

matkailutoiminnassa kuluu eniten pesuun, pyykkeihin ja suihkuvesiin. Siksi käytössä

ovat energiamerkityt pesukoneet ja vesikalusteissa käytetään vettä säästäviä ratkaisuja.

Esimerkiksi hanoihin ja suihkupäihin on asennettu vettä säästävät säästösuuttimet.

Myös wc-kalusteissa käytetään vettä säästeliäästi, mutta ei huuhtelutehon

kustannuksella. ”Se helpottaa puhdistusta, kun vettä tulee riittävästi” emäntä perustelee.

Vesivessojen lisäksi tilalla on käytössä myös viisi perinteistä ulkovessaa, joiden jätteet

kompostoidaan. Suunnitelmissa on kunnostaa myös tilan vanha ulkovessa

106

kompostikäymäläksi. Kesällä vettä säästyy, kun isäntäperheen itsensä lisäksi osa

matkailijoista peseytyy saunan yhteydessä järvivedellä. Tulevaisuudessa Ylä-Tuuhosten

luomutilalla aiotaan panostaa veden puhdistukseen ja sitä kautta mahdollisesti myös

niin kutsuttuja harmaita vesiä voisi hyödyntää tehokkaammin.

Kuva 15: Sauna vanhanajan malliin.

Ylä-Tuuhosten tilalla vähennetään kaatopaikkajätettä kompostoimalla, kierrättämällä ja

vanhojen tavaroiden uusiokäytöllä. Asiakkaita varten on majoitustiloissa neljä erillistä

astiaa lasille, metallille, kompostoituvalle jätteelle ja paperille, mutta harmillisen usein

jätteet päätyvät sekaisin yhteen astiaan. Emäntä toteaakin naurahtaen, että tällaisessa

tilanteessa isäntä lajittelee roskat uudestaan ennen kierrätykseen viemistä. Ratkaisuksi

ongelmaan on mietitty ilmoitustaulua, johon voisi laittaa ohjeita esimerkiksi

kierrätyksestä. ”Tällöin ihmiset voisivat ilmoitustaulua lukiessaan saada ahaa-

elämyksen” emäntä tuumailee. Toiminnasta syntyvä maatuva jäte kompostoidaan ja osa,

kuten leivät ja makkarat, menee eläinten ruoaksi. Ruokaostoksilla käydessä vältetään

runsaasti pakattuja tuotteita. Silti pakkausjätettä syntyy pienessäkin matkailuyrityksessä

luonnollisesti jonkin verran. ”Aina ei voi ostaa isoja pakkauksia, koska joskus on

vaikeaa arvioida, miten paljon mitäkin ruoka-ainetta menee. On todella ikävää, jos

ruokaa jää pilaantumaan” emäntä toteaa. Erityisesti muoviin pakattuja tuotteita vältetään

ja niiden sijaan ostetaankin mieluummin paperipusseihin ja pahvilaatikoihin pakattuja

tuotteita, sillä paperi ja pahvipakkaukset voidaan polttaa tulisijoissa. Ruoan

valmistuksessa käytetään paljon omia luomutuotteita ja niiden lisäksi suositaan

107

paikkakunnalla tuotettuja elintarvikkeita, jolloin paikkakunnan oma talous hyötyy ja

kuljetusten ympäristövaikutukset vähenevät.

Huonekalut ovat tilan alkuperäisiä tai ostettu kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista.

Vanhoista tekstiileistä ja lakanoista emäntä ompelee verhoja. Rikkimenneistä lakanoista

tehdään myös tyynyliinoja, koska niitä kuluu paljon ja usein samaan sarjaan ja

värisävyyn sopivia uusia ei välttämättä enää ole saatavilla. Vanhoja rikkinäisiä astioita

käytetään esimerkiksi pihalla alusastioina kukille. Emäntä on antanut paikkaamalla ja

parsimalla uuden elämän myös muun muassa monille verhoille, sängynpeitteille,

seinätekstiileille ja räsymatoille. Osa käytössä olevista tekstiileistä on ostettu hieman

likaisena tai rikkinäisenä edullisesti, joista sitten pesemällä ja paikkaamalla on saatu

käyttökelpoisia ja tilan ilmeeseen sopivia. Emännän mukaan paras ohje jätteen

välttämiseen onkin hankkia kestäviä tuotteita ja käyttää uudestaan vanhoja tavaroita

joko sellaisenaan tai uudessa käyttötarkoituksessa. Samalla syntyy myös rahallista

säästöä ja kun säästää rahaa, säästää myös ympäristöä.

Kuva 16: Sisustuksessa noudatetaan ekologisia periaatteita.

Ylä-Tuuhosen luomutila haluaa toimia ekologisesti, koska luonnonmukainen viljely on

lähellä sydäntä. Tietenkin oman toiminnan kautta välittyy myös asiakkaille se, että

ympäristöstä välitetään ja sen hyvinvoinnin eteen ollaan valmiita tekemään työtä. Tilalla

108

ei kuitenkaan tyrkytetä ekologista elämäntapaa kenellekään, mutta kaikkien

ekologisesta elämäntavasta ja luomuviljelystä kiinnostuneiden kanssa keskustellaan toki

mielellään.

Lisätietoa:

Esko ja Irma Ylä-Tuuhonen

Tanhuantie 105

34600 Ruovesi

Puh. (03) 472 6426, 050 5534 264

Fax: (03) 472 6450

s-posti: info@yla-tuuhonen.fi

Nettisivut: www.yla-tuuhonen.fi

109

5.3 Keuruun Ekokylä

Keuruun Ekokylä sijaitsee Keski-Suomen läänissä Kivijärven rannalla lähellä Keuruun

keskustaa ja se on ECEAT Suomi ry:n jäsen. Ekokylä on noin 30 ihmisen yhteisö, jossa

halutaan elää mahdollisimman ekologisesti ja omavaraisesti samalla yhteisöllistä

elämäntapaa kehittäen. Kylä toimii myös 53 hehtaarin luomutilana ja siellä kasvatetaan

muun muassa yrttejä, perunaa ja juureksia sekä vihanneksia omaan käyttöön, mutta

myös myyntiin. Myös maatiaislajien suojelu ja lisääminen ovat tärkeä osa kylän

toimintaa. Vanhimmat kylän rakennuksista ovat 1800-luvun alkupuolella rakennetut

Väentupa ja viljamakasiini. Niiden lisäksi pihapiiriin kuuluvat myös muun muassa

hallintorakennus, ylätalo, puutalo, tiilitalo, aitat, navetta, metallipaja ja varastot sekä

mylly. Lisäksi Kivijärven rannalla lämpiää tarvittaessa 2 rantasaunaa. Kylä tarjoaa

vierailijoille aamiaismajoitusta, täysihoitoa 3-kerroksisessa kivitalossa, aittamajoitusta

ja leirintämahdollisuuskin on.

Kuva 17: Ekokylän maalaisidylliä.

Ekokylässä ekologisuus on mukana kaikessa toiminnassa. Suuri osa käytettävistä

juureksista ja yrteistä sekä viljasta kasvatetaan luonnonmukaisesti itse. Muutoin ruoat ja

muut tarvittavat tavarat ostetaan tai tilataan yhdessä mahdollisimman läheltä.

Yhteisöllisen elämäntavan ansiosta Ekokylässä pystytään toimimaan mahdollisimman

ekologisesti. Asukkaat jakavat keskenään suuren osan arkipäivän asioista. Sekä

kodinkoneet että useimmat tilat, kuten oleskelutilat, keittiöt, kirjasto, saunat,

110

takkahuone, jumppasali ja punttisali ovat yhteiskäytössä. Keittiön yhteydessä on

ruokasali, jonne asukkaat kokoontuvat yhteisiin ruokailuhetkiin. Kylän asukkaat myös

kulkevat mielellään kimppakyydeillä.

Kuva 18: Kylän suuri hyötypuutarha.

Energiankulutusta vähennetään Ekokylässä usein eri keinoin. Kylässä käytetään

mahdollisimman paljon uusiutuvaa energiaa kuten aurinko-, tuuli- ja puuenergiaa.

Aurinkokennot ovatkin luonnollinen osa kylän ilmettä ja muun muassa Väentuvan

sähkö saadaan kokonaan auringosta. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisen

lisäksi kylässä käytetään vihreää sähköä, joka on tuulisähköä. Kylässä tilojen ja veden

lämmitykseen käytetään haketta ja pellettiä, mutta kesäaikaan osa veden lämmityksestä

tapahtuu aurinkokeräimillä. Erityisesti yhteistalous tehostaa energiansäästöä. Lisäksi

myös kasvispainotteinen ruokavalio vaikuttaa energiankulutusta pienentävästi.

Lämmityskuluissa säästetään pitämällä huonelämpötilat alhaisina ja osa tiloista on

talviaikaan vain peruslämmöllä. Valaistuksessa käytetään energiansäästölamppuja ja

valoja pidetään päällä vain tarvittaessa. Käytössä olevat kodinkoneet ovat

pääsääntöisesti energialuokiteltuja. Lisäksi kylässä tutkitaan ja kehitetään erilaisia

energiansäästömuotoja.

111

Kuva 19: Kylässä hyödynnetään auringon energiaa.

Ekokylässä käytetään myös vettä mahdollisimman säästeliäästi ja järkevästi. Asukkaat

ja vierailijat peseytyvät rantasaunalla järvivedellä. Järvivettä käytetään myös

kasvihuoneen ja kasvimaan kasteluun. Kylässä on käytössä oma jätevedenpuhdistamo.

Tällä hetkellä kylässä on käytössä alkuperäiset vesikalusteet. Suunnitelmissa on että,

kun vanhat vesikalusteet joskus tulevaisuudessa kaipaavat uusimista, niin tällöin otetaan

huomioon vettä säästävät ratkaisut. Lisäksi kylässä tutkitaan parhaillaan mahdollisuutta

siirtyä käyttämään kaksivesijärjestelmää, jossa erotellaan niin kutsutut harmaat vedet

uusiokäyttöön, esimerkiksi vesivessojen huuhteluun. Ekokylästä todetaan, että kuitenkin

huomattavasti enemmän säästyisi vettä, jos vesivessat vaihdettaisiin kokonaan

kompostikäymälöihin.

Energiankulutuksen vähentämisen ohella Ekokylän tavoitteisiin kuuluu myös kaiken

muun kuluttamisen vähentäminen. Näin ennaltaehkäistään myös turhan jätteen

syntymistä. Syntyvän jätteen määrää vähentää myös se, että Ekokylässä käytetään vain

ekologisia pesu- ja puhdistusaineita. Jätteet lajitellaan ja kierrätetään Ekokylässä

huolellisesti. Kaikki orgaaninen jäte kompostoidaan ja kompostimulta käytetään pellolla

ruuan tuotantoon. Puhdas keräyspaperi, lasi, metalli, patterit ja ongelmajäte viedään

Keuruun keskustan keräyspisteisiin. Myös sähkö- ja elektroniikkalaitteet toimitetaan

kierrätykseen sen jälkeen, kun niistä on ensin poistettu kaikki käyttökelpoiset osat.

Pahvi ja likainen paperi taas hyödynnetään polttamalla.

112

Käytössä olevat huonekalut ovat pääsääntöisesti kierrätettyjä. Ehjät vaatteet ja muut

käyttökelpoiset tavarat myydään tai vaihdetaan omalla kirpputorilla ja se, mitä jää

jäljelle sen jälkeen, toimitetaan eri keräyspisteisiin. Rikkinäisistä tai muuten

käyttökelvottomista tekstiileistä tehdään matonkuteita, joista kudotaan omassa

kutomossa mattoja omiin tarpeisiin ja myös myyntiin. Rautaromut toimitetaan

romunkerääjälle tai hyödynnetään itse. Puutavara hyödynnetään rakennusmateriaalina

tai polttoaineena. Muille matkailuyrittäjille Ekokylästä halutaan antaa ohje, että

parhaiten kaatopaikkajätteen määrää voitaisiin vähentää opastamalla matkailijoita

jätteiden lajitteluun ja järjestämällä matkailuyritykseen lajittelupisteet ohjeineen.

Kuva 20: Ekologista ja viihtyisää.

Ekokylään ovat tervetulleita kaikki ekologisemmasta elämäntavasta kiinnostuneet.

Kylässä osoitetaan todeksi se, että ekologisesti kestävämpi elämä ei tarkoita kaikesta

luopumista, vaan ennemminkin uusien käyttötottumuksien omaksumista. Omalla

esimerkillään kyläläiset innostavat muitakin elämään kestävämmin.

Lisätietoa:

Keuruun Ekokylä

Kivijärventie 300

42700 Keuruu

Puh. (014) 736 573, (014) 736 571

s-posti: info@keuruunekokyla.fi

Nettisivut: www.ekokyla.tk

113

6 LOPUKSI

Toimiminen ympäristöä säästävällä tavalla hyödyttää paitsi ympäristöä myös niitä

yrityksiä, jotka ottavat ympäristön huomioon toiminnassaan. Kustannussäästöjen

lisäksi vastuullinen toiminta antaa yrityksille kilpailuetua, luo myönteistä yrityskuvaa,

turvaa liiketoiminnan voimavarat ja jatkuvuuden sekä antaa parhaimmillaan

mahdollisuuden valloittaa uusia markkinoita. Kestävästi toimiva matkailuelinkeino

kykenee myös erinomaisen hyvin viemään ympäristöasioita laajaan tietoisuuteen.

Ympäristöasiansa hyvin hoitavat matkakohteet nostavat suosiotaan sitä mukaa, kun

huoli ympäristöstä ja maapallomme tulevaisuudesta kasvaa ihmisten keskuudessa.

Nykyaikana yhä useampi ihminen havahtuu siihen tosiasiaan, että jotain olisi tehtävä

ennen kuin on liian myöhäistä. Tämän oppaan tarjoamien vinkkien avulla jokaisen on

mahdollista tehdä jotain paremman ympäristön puolesta. Kun kaikki kantavat kortensa

kekoon, niin pienistä puroista kasvaakin suuri virta. Yhdessä olemme vahvoja!

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, haluan kiittää kaikkia

yhteistyökumppaneitani. Lämpimät kiitokset Terhi Arellille, joka kärsivällisesti jaksoi

ohjata ja neuvoa tämän oppaan kokoamisessa. Suuret kiitokset myös Viikilän

Merenrantatilalle, Ylä-Tuuhosen luomutilalle ja Keuruun Ekokylälle, jotka ottivat minut

ja haastattelukysymykseni lämpimästi vastaan mennessäni tiloille tutustumaan.

Parhaimmat kiitokset tämän oppaan upeista piirroskuvista kuuluvat Heli Pukille. Lisäksi

haluan vielä kiittää ECEAT Suomen hallituksen jäseniä ja kaikkia muita oppaan

toteuttamisessa mukana olleita.

114

HYÖDYLLISIÄ LINKKEJÄ

Energian- ja vedensäästö: www.motiva.fi - Tietoa energian ja materiaalin käytön tehostamisesta ja uusiutuvista energialähteistä www.energiatehokaskoti.fi: - Tietoa energiatehokkaan kodin rakentamisesta ja suunnittelusta www.tts.fi/kodinenergiaopas/ - Tietoa energian- ja vedensäästöstä http://www.helsinginenergia.fi/sahko/kodinkoneoppaat.html - Tietoa markkinoilla olevien laitteiden mitoista, sähkönkulutuksesta, energiamerkinnästä ja hinnoista www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/ - Eko-ostajan oppaassa tietoa mm. ympäristömerkeistä, kestävistä hankinnoista, jätteistä ja ympäristöstä, energiasta ja vedestä ja paljon muusta kestävään kuluttamiseen liittyvästä www.farmit.net - Maatilatalouden energiankäytön palvelukokonaisuus, joka keskittyy kotimaisen energian käytön edistämiseen maa- ja metsätaloudessa www.ympäristö.fi http://www.futurenergia.org/ww/fi/pub/futurenergia/activity/save_energy.htm - Tietoa energian säästämisestä Uusiutuva energia: www.vaihdavirtaa.net - Tietoa vihreästä sähköstä www.ekoenergia.info/ - Tietoa Norppaenergiasta ja -energiamerkistä www.y-energia.com/ - Tietoa aurinkosähkö- ja tuulisähköjärjestelmistä www.tuulivoimayhdistys.fi - Tietoa tuulivoimasta ja sen käytöstä www.finbioenergy.fi - Tietoa bioenergiankäytöstä, teknologioista, polttoaineominaisuuksista ja yrityksistä www.motiva.fi/fi/kirjasto/uusiutuvatenergialahteetsuomessa/ www.sulpu.fi - Suomen lämpöpumppuyhdistyksen kotisivut www.fortum.fi www.ktm.fi/index.phtml?menu_id=180&lang=1 - Kauppa- ja teollisuusministeriön Uusiutuvan energian edistämisohjelma 2003-2006 www.saatotuli.fi - Tietoa biolämmityksestä ja biopoltinjärjestelmistä www.vapo.fi - Tietoa mm. pelletti- ja turvelämmityksestä www.biowatti.fi - Hankkii, markkinoi ja toimittaa bioenergiaa Jätteiden vähentäminen ja uusiokäyttö: http://www.environment.fi/default.asp?contentid=43490&lan=fi - Tietoa Suomen jätelainsäädännöstä www.kiertokapula.fi/neuvonta_korj-lainaus-vuokrauspalv.php - Kiertokapula Oy:n korjaus lainaus ja vuokrauspalvelujen rekisteri www.materialexchange.fi - Palvelu tarjoaa käyttäjilleen aitiopaikan, kun materiaalit, tuotteet ja palvelut vaihtavat omistajaa www.hymonet.com - Ympäristöhankintojen tietokanta www.ytv.fi/FIN/jatehuolto/vahemman/etusivu.htm - YTV:n sivut jätteen vähentämisestä

115

www.ytv.fi/FIN/jatehuolto/lajittelu/etusivu.htm - YTV:n lajitteluohjeet www.ekokem.fi - Tietoa ongelmajätteistä ja niiden käsittelystä www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava - Tietoa mm. kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta, jätteestä ja jätepolitiikasta http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/jatepolitiikka_uusi/ennaltaehkaisy/tilasto/index_html - Tietoa jätteiden synnyn ehkäisystä www.paperinkerays.fi/ - Paperinkeräys-yhtiöiden kotisivut www.rengaskierratys.com/fi/ - Suomen rengaskierrätys Oy:n kotisivut http://www.netikka.net/lyh/etusivu.htm - Lakeuden Ympäristönhuolto Oy:n kotisivut http://www.pyr.fi/ - Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n kotisivut http://www.tilastokeskus.fi/til/jate/ -Tilastokeskuksen jätetilastot www.elker.fi - Elker Oy on sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksen ja kierrätyksen organisointia varten marraskuussa 2004 perustettu palvelu- ja hallintoyhtiö. Elker Oy tuottaa hallinto-, asiamies-, kilpailuttamis-, tilastointi-, raportointi- ym. palveluja tuottajayhteisöille, jotka ovat perustaneet yhtiön. Jätevesien puhdistus: www.jita.fi/ - Suomalainen sade-, sulamis- ja jätevesien johtamis- ja käsittelyjärjestelmien ammattilainen http://www.jatevesi.fi/ - Nettiopas jätevesien puhdistuksesta http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=248687&lan=FI - Tietoa haja-asutusalueiden jätevesien käsittelystä http://www.uponor.fi/ - Tietoa mm. jätevesien käsittelystä, järjestelmän valinnasta ja käytöstä Ekotehokkuus ja vastuullinen yrittäminen: www.eceat.fi - Suomen luomumatkailuyhdistyksen kotisivut www.ymparisto.fi/default.asp?node=180&lan=fi - Ympäristöhallinnon ekotehokkuussivut www.jly.fi/ekoteho/ - Ekotehokkuusneuvonta tietopankki http://www.ek.fi/businessforums/EKjulkaisu_vastuullinen_yritystoiminta/fi/index.php - Vastuullisen yritystoiminnan sivusto http://www.travelcon.fi/index.php - Travelcon Oy tarjoaa kestävän kehityksen ratkaisuja matkailualalle: sivustoilta löytyy tietoa mm. ympäristökatselmuksesta, ympäristöjohtamisesta, ympäristöjärjestelmästä ja paljon muusta. Yritys tarjoaa myös matkailualan toimijoille erilaisia palveluja. http://www.buildingservices.poyry.fi/portal/suomi/toiminnan_alat/ymparistopalvelut/ymparistokatselmus/ - Tietoa yrityksen ympäristökatselmuksesta Ekologinen rakentaminen: www.rakentajanekolaskuri.fi www.rakennusapteekki.fi - Tarjoaa neuvontaa ja kierrätysmateriaaleja ja varaosia luonnonmukaisesta rakentamisesta kiinnostuneille www.rakennusluuppi.fi www.rakas.kaapeli.fi - Ekologisen rakentamisen neuvontaa puhelimitse ja sähköpostitse www.uula.fi/ - Tietoa erilaisista luonnonmaaleista ja lakoista, neuvoja maalin valintaan ja maalausohjeita www.luomura.com - Luonnonmukaisen rakentamisen keskuksen kotisivut

116

Maisemanhoito: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/MKN_SIVUSTO/13_MAISEMA - Maa- ja kotitalousnaisten maiseman- ja luonnonhoidon neuvonta http://www.laidunpankki.fi/ - Tietoa maisemalaiduntamisesta ja sen toteuttamisesta käytännössä http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=163344&lan=FI - Tietoa perinnemaisemamatkailusta http://virtuoosi.pkky.fi/metsaverkko/Maisemanhoito/maisemanhoito.htm - Tietoa maisemanhoidosta Ilmastonmuutos: www.ilmasto.org - Tietoa ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttamisesta http://www.ilmastonmuutos.info/fi/cfmldocs/index.cfm - Tietoa ilmastonmuutoksesta Muuta mielenkiintoista: www.hel.fi/ekohaaste - Haasta itsesi tai tuttavasi ekohaasteeseen www.luontoon.fi - Metsähallituksen verkkopalvelu retkeilijöille ja luontomatkailijoille http://www.martat.fi/ - Marttaliiton kotisivut

KIRJALLISUUTTA

Arjopalo, Outi 1994. Ekologisesti kestävän kehityksen mittaaminen. Tilastokeskus. Helsinki. Autio, Sakari & Lettenmeier, Michael 2002. Ekotehokkuus - Business as Future. Yrityksen ekoteho-opas. Dipoli-raportit/ Dipoli-reports C, ympäristökoulutus. Espoo: TKK Koulutuskeskus Dipoli. Borg, Pekka & Condit, Stephen 1997. Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja I. Matkailun osaamiskeskus ja Matkailualan verkostoyliopisto, Joensuun yliopisto, Savonlinna. Mynämäki: Mynäprint Oy Hemmi, Jorma 1995. Ympäristö- ja luontomatkailu. Kokkola: KP Paino Hemmi, Jorma 2005. Matkailu, ympäristö ja luonto Osa 1. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Hemmi, Jorma 2005. Matkailu, ympäristö ja luonto Osa 2. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Hemmi, Jorma; Lehtinen, Jarmo R.; Vuoristo, Kai-Veikko 1987. Matkailu ja matkailijat. 1. painos. Porvoo:WSOY

117

Maa- ja kotitalousnaisten keskus 2001 Ympäristövastuullisuus. Opas maaseutumatkailuyrityksille. 2. painos. Joensuu: Kirjapaino Hyvätuuli Maa- ja kotitalousnaisten keskus 2001 Ympäristövastuullisuus. Opas maaseutumatkailuyrityksille. Energia. 1.painos. Joensuu: Kirjapaino Hyvätuuli Maa- ja kotitalousnaisten keskus 2001 Ympäristövastuullisuus. Opas maaseutumatkailuyrityksille. Hankinnat. 1. painos. Joensuu: Kirjapaino Hyvätuuli MEK 1995. Suomi ympäristöä säästäväksi matkailumaaksi. Ympäristökatselmuskokeilun tulokset kymmenessä matkailuyrityksessä ja ehdotukset jatkotoimiksi. Matkailun edistämiskeskus E:30. Vantaa: Painokolibri Oy MEK 1995. Ympäristöä säästävä matkailu Euroopassa - missä mennään? Selvitys EU:n viidennen ympäristöohjelman ja muiden kansainvälisten ympäristöohjelmien matkailulle asettamista tavoitteista. Matkailun edistämiskeskus E:29. Vantaa: Painokolibri Oy MKTK 1995. Ympäristöä säästävän matkailun käsikirja. Matkailun koulutus- ja tutkimuskeskuksen julkaisuja C:8. Helsinki. Myllyluoma, Aino 2004. Tamperelaisen ympäristöopas. Ympäristövalvonnan julkaisuja. Tampere: Tampereen kaupunki, ympäristövalvonta Ojala, Kari 2000. Kestävän yhdyskunnan käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Parviainen, Jouko 1997. Matkailuyrityksen ympäristöopas. Rovaniemen hotelli- ja ravintolaoppilaitos. Tornio: Tornion kirjapaino Parviainen, Jouko & Pöysti, Elina 1995. Suomi ympäristöä säästäväksi matkailumaaksi. Ympäristökatselmuskokeilun tulokset kymmenessä matkailuyrityksessä ja ehdotukset jatkotoimiksi. Matkailun edistämiskeskus. Vantaa: Painokolibri Oy Rissa, Kari 2001. Ekotehokkuus - enemmän vähemmästä. Ympäristöministeriö. Helsinki: Edita Oyj

118

OSA III

1 ARVIOINTIA JA POHDINTAA

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut luoda Suomen luomumatkailuyhdistykselle

- ECEAT Suomi ry:lle opas matkailuyritysten ekologisen kestävyyden kehittämiseksi.

Opas keskittyy erityisesti energian ja vedenkulutuksen järkeistämiseen ja jätteiden

vähentämiseen.

Sain idean työhöni oman kiinnostukseni pohjalta sekä havaitusta tarpeesta tämän

tyyppiselle matkailuyrittäjien ympäristöoppaalle. Kun Suomen luomumatkailuyhdistys

kiinnostui yhteistyöstä, päätin opinnäytetyökseni toteuttaa matkailuyrittäjille suunnatun

oppaan ympäristövastuullisesta yrittäjyydestä. Yrittäjien toivomuksesta ja aiheiden

ajankohtaisuuden vuoksi valitsin oppaan aiheiksi energian- ja vedenkulutuksen

järkeistämisen sekä jätteiden vähentämisen.

Opas tullaan julkaisemaan luultavimmin PDF-tiedostona ECEAT Suomi ry:n internet-

sivuilla vuoden 2008 aikana. Alkuaan oli suunnitelmissa painattaa oppaasta pieni

kirjanen, mutta lopulta päätimme julkaista oppaan internetissä paperin säästämiseksi ja

kustannusten pienentämiseksi. Opas liitetään linkiksi yhdistyksen kotisivuille, josta

jokainen yrittäjä voi halutessaan tulostaa oppaan tai osia siitä. Internetissä opas on myös

paremmin kaikkien aiheesta kiinnostuneiden saatavilla.

1.1 Opinnäytetyön luotettavuuteen vaikuttavat tekijät

Opinnäytetyön lähdeaineisto koostuu ensisijaisesti kirjallisista ja sähköisistä

julkaisuista. Kestävästä matkailusta on runsaasti saatavilla englanninkielisiä ja

kohtalaisesti kotimaisia lähdeteoksia. Ensisijaisesti olen käyttänyt 2000-luvun sekä

kotimaisia että ulkomaisia lähdeteoksia. Kuitenkin useat kestävän matkailun kotimaiset

lähdeteokset ovat 1990-luvulta, joka oli erittäin hedelmällistä aikaa kestävän matkailun

kehittymisessä. Myös monet ympäristövastuullisuuden kehittymisestä kertovat teokset

ja teoriat ovat peräisin 1990-luvulta.

119

Näiden yli kymmenen vuotta vanhojen lähteiden käyttö ei ole kuitenkaan vaikuttanut

heikentävästi työn luotettavuuteen. Esimerkiksi useat tuolloin julkaistut kestävän

matkailun teokset ovat käyttökelpoisia vielä nykyäänkin, sillä kestävän matkailun ja

matkailuyrittämisen periaatteet ovat pääosin edelleen samat. Ainoastaan vanhemmassa

kirjallisuudessa käytetty termi ympäristöystävällinen on nykyään hyvä korvata termillä

ympäristövastuullisuus. Luotettavuutta lisää myös se, että nämä vanhemmat

lähdeteokset ovat arvostettujen oman alansa asiantuntijoiden kirjoittamia, joihin on

viitattu paljon vielä 2000-luvun kirjallisuudessakin.

Kirjallisuuden lisäksi olen käyttänyt lähdeaineistona myös eri järjestöjen ja

organisaatioiden omia julkaisuja tai internet-sivustoja. Ensisijaisesti olen käyttänyt vain

2000-luvulta peräisin olevaa sähköistä materiaalia. Tietolähteenä käyttämiäni julkaisuja

ja internet-sivustoja voidaan pitää luotettavina, koska kyseisten järjestöjen ja

organisaatioiden toimintaa valvotaan. Luotettavuutta lisää vielä se, että organisaatiot ja

järjestöt ovat yleisesti tunnettuja ja arvostettuja.

Muun aineiston ohella olen käyttänyt työssäni myös kyselyn, haastattelujen ja

havainnoinnin avulla hankittua materiaalia. Tarvekartoituksen vastauksista saadun

tiedon luotettavuutta saattaa heikentää se, että kyselyyn vastasivat vain noin puolet

yhdistyksen jäsenyrityksistä. Tulos olisi voinut olla toisenlainen, mikäli kaikki

yhdistyksen jäsenet olisivat vastanneet. Tulosta olisi ehkä voinut parantaa kertomalla

yksityiskohtaisemmin oppaan tavoitteista ja siitä, miten yrittäjät voivat hyödyntää

opasta. Kyselyn vastausten analysoinnista ja aiheiden valinnasta teki hankalaa muun

muassa se, että moni yrittäjä toivoi saavansa tietoa useista sellaisista aiheista, joista

vastaavasti osa yrittäjistä koki saaneensa jo riittävästi tietoa. Myös palautettujen

vastausten suhteellisen pieni määrä aiheutti omat hankaluutensa analyysin tekoon.

Haastatteluista saadun tiedon luotettavuuteen vaikuttaa muun muassa se, että ovatko

haastateltavat antaneet vain sosiaalisesti hyväksyttäviä vastauksia vai olleet täysin

rehellisiä. Lisäksi haastatteluja on ollut mahdollista tehdä vain rajallinen määrä. Lisäksi

näillä menetelmillä hankitun tiedon luotettavuuteen on voinut vaikuttaa ihmisten väliset

väärinymmärrykset. Väärinymmärrysten välttämiseksi olen antanut haastateltavien

120

lukea kirjatut vastauksensa sekä yrittäjien tarkistaa heidän yrityksistään havainnointien

ja haastattelujen perusteella tekemäni esittelyt. Näin saamani palautteen pohjalta olen

korjannut mahdolliset väärinymmärrykset ennen tekstien liittämistä osaksi työtäni.

Työn luotettavuutta saattaa hieman heikentää se, ettei itse oppaaseen ole laitettu

lähdeviitteitä. Lähdeviitteet jätettiin oppaasta kuitenkin tarkoituksellisesti pois, koska

opas on liitetty opinnäytetyön osaksi samassa muodossa kuin se tullaan luovuttamaan

Suomen luomumatkailuyhdistykselle - ECEAT Suomi ry:lle. Viitteiden oppaasta

poisjättämiseen on syynä myös se, että oppaan luettavuus ja ymmärrettävyys saattaisi

heikentyä liian muodollisen rakenteen takia. Näistä samoista syistä myös kuvaviitteet on

jätetty pois. Sisällön kokoamisessa apuna käyttämiäni julkaisuja ja internet-sivustoja

olen koonnut oppaan loppuun tarkemman tiedon hakemisen helpottamiseksi.

Opinnäytetyöhön ei liity eettisiä ongelmia, koska työssä on pyritty noudattamaan hyvää

tieteellistä käytäntöä. Aineiston osalta eettiset ongelmat on vältetty käyttämällä muun

muassa julkisia materiaaleja. Lisäksi haastateltaessa on kysytty lupa haastattelujen

nauhoittamiseen ja annettu mahdollisuus kirjattujen vastausten tarkistamiseen. Kyselyn

analysoinnissa on huolehdittu eettisyyden toteutumisesta siten, että vastaajien

henkilöllisyys pidetään salassa. Kyselyn tuloksia esitellessäni olen tarkoituksellisesti

ottanut mukaan vain oppaan kannalta merkittävät vastaukset. Pois jättämäni vastaukset

koskevat lähinnä ECEAT Suomi ry:n jäsenyyteen liittyviä asioita, jotka eivät ole niin

oleellisia oppaan kannalta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta työn eettisyyteen, koska hyvän

tieteellisen käytännön mukaisesti kyselyn tulokset löytyvät kuitenkin

kokonaisuudessaan liitteestä 2.

1.2 Matkailuyrittäjien ympäristöoppaan arviointi

Matkailuyritysten ympäristöoppaan tavoitteena on parantaa matkailuyritysten ekologista

kestävyyttä. Oppaassa keskitytään pääasiassa käsittelemään niitä käytännön keinoja,

joilla yritys voi järkeistää energian- ja vedenkulutustaan sekä vähentää tuottamiensa

jätteiden määrää, mutta lyhyesti selvitetään myös syitä, miksi näin on hyvä toimia.

Oppaan kohderyhmänä ovat ensisijaisesti matkailuyrittäjät, mutta oppaasta löytyvät

vinkit soveltuvat osin myös matkailijoille.

121

Tässä luvussa olen arvioinut oppaan yleisilmettä ja sisältöä, pohtinut, miten opasta voi

yrityksissä hyödyntää sekä arvioinut yhteistyön sujumista Suomen

luomumatkailuyhdistyksen kanssa oppaan toteuttamisen kannalta.

1.2.1 Oppaan yleisilme ja sisältö

Oppaan aihepiiri on hyvin ajankohtainen. Julkisuudessa on ollut syksyn 2007 ja

alkuvuoden 2008 aikana paljon erilaisia ekologista elämäntapaa edistäviä ohjeita ja

ohjelmia. Aiheen ajankohtaisuuden huonona puolena on, että runsas

elämäntapaohjeiden tulva saattaa aiheuttaa joissakin ihmisissä kielteisen asenteen

tällaisia ohjeistuksia kohtaan. Toisaalta kestäviä periaatteita muutoinkin kannattaviin

yrittäjiin tai matkailijoihin tällä tuskin on vaikutusta.

Oppaan pääaiheiden valinta ei ollut helppo. Tarvekartoituksen tulosten lisäksi valintaan

vaikuttivat myös muut seikat ja kyselyn tulokset toimivatkin enimmäkseen suuntaa

antavina. Kyselyn tuloksista saamani tiedon lisäksi jouduin tarkasti punnitsemaan eri

aiheita ja miettimään sitä, mistä aiheista olisi suurin hyöty yrittäjille niin heidän omassa

yrityksessään kuin myös asiakkaiden ympäristövalistuksen kannalta. Samalla jouduin

miettimään omien resurssieni riittävyyttä. Parhaiten oppaan tarkoitusta palveleviksi

todettiin lopulta energia-, vesi- ja jäteasiat.

Oppaan sisältö on monipuolinen sisältäen kuvia, perusteluja syille ja seurauksille,

vinkkejä ja esimerkkejä. Muun muassa oppaan loppupuolella esitellään muutama

esimerkillisesti ympäristöasiansa hoitava matkailuyritys, jotta matkailuyrittäjät näkevät

ympäristövastuullisuuden liittämisen yritystoimintaan olevan mahdollista. Lisäksi

loppuun on koottu vielä nettilinkkejä ja kirjallisuutta ekologisen elämäntavan

aihepiireistä lisätiedon hankkimisen helpottamiseksi.

Koska yrittäjien aika on yleensä rajallinen, pyrin tekemään oppaasta mahdollisimman

helppolukuisen. Helppolukuisuutta lisää se, että opas on jaettu eri osioihin ja kunkin

osion lopusta löytyy listattuina toimintaohjeita. Oppaan vinkeistä löytyy sekä

yleisempiä jokaiselle sopivia että erityisesti matkailuyrittäjille sopivia ohjeita parantaa

oman toimintansa ekologisuutta. Näin siksi, koska olen yrittänyt oppaassa huomioida

122

sen, että yrittäjät voisivat hyödyntää sitä myös asiakkaiden valistukseen. Erityisesti

matkailijoita varten oppaasta löytyy matkailijoille suunnatut ohjeistukset energian- ja

vedensäästöstä sekä jätteiden lajittelusta. ECEAT Suomi ry:n toivomuksesta

matkailijoille suunnatut ohjeet käännetään ruotsiksi ja mahdollisesti myös englanniksi.

Käännökset toteutetaan ensisijaisesti oppilastyönä ja ne liitetään oppaaseen vasta

myöhemmin keväällä. Tästä syystä käännökset jäävät opinnäytetyöstä pois.

Olen valinnut useimmat oppaassa esitetyt ohjeet sillä perusteella, että ne ovat

suhteellisen helposti jokaisen toteutettavissa. Tällöin niitä toteuttamalla on helppo

aloittaa toimiminen ympäristövastuullisemmin. Tosin joukosta löytyy myös isompia

investointeja vaativia neuvoja. Pääperiaate on kuitenkin se, että jokainen voi poimia

omaan toimintaansa sopivimmat ohjeet ja toteuttaa niitä.

Oppaan kuvitus koostuu ottamistani valokuvista ja Heli Pukin piirtämistä piirroskuvista.

Piirroskuvissa seikkailee pääskynen, joka säästää energiaa ja vettä ohjaten

ympäristövastuulliseen toimintaan. Idea piirroskuvien pääskyaiheeseen on peräisin

ECEAT Suomi ry:n logosta. Piirros- ja valokuvat elävöittävät tekstiä, jolloin tekstin

havainnollisuus paranee. Kuvat on pääosin valittu siten, että ne tukevat oppaan sisältöä.

Tilaesittelyjen yhteydessä on kyseisiltä tiloilta otettuja valokuvia. Kuvilla saadaan

oppaaseen myös väriä ja vaihtelevuutta, jolloin sen kiinnostavuus ja luettavuus paranee.

Oppaan sisältöä voitaisiin parantaa ja tarkentaa suorittamalla kysely

luomumatkailuyritysten sijaan kaikenlaisille matkailuyrityksille. Tällöin saataisiin

tarkempaa tietoa niistä ympäristövastuullisuuden aihealueista, joista matkailuyrittäjät

yleisesti kaipaavat lisää tietoa. Tämä tulisi todennäköisesti vaikuttamaan oppaan

rakenteeseenkin, jolloin opas sisältäisi mahdollisesti enemmän taustatietoja, perusteluja

ja syy- sekä seuraussuhteita. Lisäksi haastattelemalla useampia asiantuntijoita ja yrittäjiä

saataisiin tarkempaa tietoa toimintaohjeista sekä ympäristövastuullisen yrittämisen

käytännöistä. Tulevaisuudessa oppaan sisältöä on todennäköisesti tarpeen päivittää

uusia energian- ja vedenkäytön järkeistämisen sekä jätteiden vähentämisen ohjeita ja

tekniikoita vastaavaksi. Tärkeää on myös vanhentuneiden numerotietojen päivitys ja

mahdollisesti vääriksi todettujen tietojen poisto.

123

Laatimani opas tullaan mahdollisesti myöhemmin liittämään osaksi laajempaa

ympäristövastuullisuuden opasta, joka sisältäisi matkailun ekologiseen kestävyyteen

painottuvan osion lisäksi myös matkailun sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen

kestävyyden osiot. Tällainen kestävän kehityksen ulottuvuudet sisältävä opas on

kuitenkin vielä vasta ideointivaiheessa ja sen valmistuminen edellyttää luultavimmin

vuosien työn. Siksi tein oppaasta tarkoituksellisesti sellaisen, että se voi toimia myös

itsenäisenä tietolähteenä ympäristöasioista kiinnostuneille matkailuyrittäjille.

1.2.2 Oppaan hyödyntäminen matkailuyrityksissä

Oppaan tavoitteena on tarjota matkailuyrittäjille keinoja oman yrityksensä ekologisen

kestävyyden kehittämiseen ja kannustaa yrittäjiä ympäristövastuullisempaan

yrittämiseen. Matkailuyrittäjien lisäksi myös matkailijat voivat saada käytännöllisiä

vinkkejä ekologisesti kestävämpään elämäntapaan opasta lukiessaan. Erilaisten

ekologista kestävyyttä parantavien ohjeiden tarkoitus on toimia esimerkkinä siitä, että

ekologinen elämäntapa ei aina vaadi suuria uhrauksia. Lisäksi tarkoituksena on herättää

lukijassa mielenkiinto soveltaa näitä ohjeita omaan toimintaansa.

Oppaan luonne on toimintaa ohjaava. Opas toimii myös välineenä, jonka avulla

yrittäjien on helpompi välittää ympäristövastuullisuutta asiakkaille ja muille

sidosryhmille. Vastuullisesti toimiva matkailuyrittäjä toimii esimerkkinä asiakkailleen.

Yrittäjällä on siten erinomaiset mahdollisuudet ympäristötiedon levittämiseen

sanallisesti. On kuitenkin otettava huomioon, että osa matkailijoista voi pitää tällaista

ympäristötiedon levittämistä tuputtamisena. Oppaan avulla jokainen matkailuyrittäjä voi

tarjota asiakkailleen tietoa tärkeistä asioista tuputtamatta, liittämällä esimerkiksi oppaan

osaksi huonekansiota tai laittamalla oppaan ilmoitustaululle asiakkaiden luettavaksi.

Oppaan heikkoutena voi pitää sitä, että se soveltuu parhaiten vasta kestävyyden

alkutaipaleella olevalle matkailuyritykselle. Kestäviä käytäntöjä jo ennestään toteuttanut

matkailuyrittäjä ei välttämättä löydä oppaasta mitään uutta oman toimintansa

parantamiseen. Toisaalta tällaisessa tapauksessa yrittäjä voi mahdollisesti kuitenkin

hyödyntää opasta matkailijoiden ympäristötietoisuuden lisäämiseen.

124

1.2.3 Suomen luomumatkailuyhdistyksen tuki oppaan toteuttamisessa

Suomen luomumatkailuyhdistys - ECEAT Suomi ry on ollut mukana alusta asti oppaan

toteuttamisessa. Kaiken kaikkiaan yhteistyö on sujunut todella hyvin. Erityisesti olen

tehnyt yhteistyötä yhdistyksen toiminnanjohtajan Terhi Arellin kanssa. Häneltä olen

saanut paljon tukea, ideoita ja parannusehdotuksia oppaan laatimiseen. Terhin

avustuksella löysin myös osan työtäni varten haastattelemistani asiantuntijoista. Lisäksi

oli hänen ideansa kysyä kuvittaja Heli Pukkia kuvittamaan opasta.

Yhdistyksen hallituksen jäsenistä on ollut myös suuri apu oppaan toteuttamisessa. He

ovat toimineet testiryhmänä jäsenyrityksille laatimalleni kyselylle ja yhteisissä

tapaamisissa olemme pohtineet oppaan tekemiseen liittyviä asioita. Yhdistyksen

hallitukselta olen saanut myös rakentavaa palautetta, erityisesti jäsenkyselyä laatiessani.

Yhdistys on edistänyt työtäni myös rahoittamalla matka-, laina-, posti- ja muita työtä

tehdessä aiheutuneita kuluja.

Myös yhdistyksen jäsenyritykset ovat osaltaan olleet ahkerasti mukana oppaan

toteuttamisessa. Erityisesti oppaan sisällön määrittämisessä jäsenyrityksistä on ollut

suuri apu. Missä muualla olisin voinut paremmin tutustua ekologisesti kestävän

matkailuyrityksen toimintaan kuin ympäristövastuullisesti toimivilla

luomumatkailutiloilla.

2 LOPPUPÄÄTELMIÄ

Kokonaisuudessaan opinnäytetyöni tekeminen onnistui hyvin. Aihe oli ajankohtainen ja

mielenkiintoinen. Alussa työn tekoa hankaloitti hieman epäselvyys tutkimus- ja

kehittämistyön eroista, koska työni on kehittämistyö ja siihen ei voi aivan suoraan

soveltaa tutkimustyön ohjeita. Työn edistyessä tämä ongelma kuitenkin poistui riittävän

ohjauksen ansiosta. Kaikista vaikeinta oli työn sisällön rajaaminen. Kestävän matkailun

aihepiiri on nimittäin hyvin laaja ja sai olla todella tarkkana, ettei asia lähtenyt

rönsyilemään liikaa sivupoluille tai mennyt liian yksityiskohtaiseksi. Parasta työn

tekemisessä oli se, että työn edetessä opin paljon uusia asioita kestävästä matkailusta ja

125

ympäristövastuullisuuden edistämisestä. Lisäksi olen erityisesti opasta tehdessäni

päässyt erinomaisesti soveltamaan kaikkea opinnoissani ja työharjoitteluissani

karttunutta kokemusta käytäntöön.

Työn huonona puolena on, ettei se sinänsä tuonut esille mitään uutta. Suurin osa oppaan

esittelemistä ekologista kestävyyttä edistävistä ohjeista on ollut käytössä jo pidempään.

Toisaalta oppaan tarjoamista ohjeista löytyy myös muutamia perinnetietona kulkeneita

ja omassa elämässäni hyväksi havaitsemiani ekologisesti kestäviä toimintamalleja

esimerkiksi uusiokäyttöön liittyen. Täysin uuden ja erilaisen tiedon esiintuominen olisi

vaatinut paljon laajempaa ja syvempää tutkimusta, useampia asiantuntijahaastatteluja,

enemmän aikaa ja rahaa sekä mahdollisesti myös joitakin kokeita ja mittauksia.

Työni täyttää kehittämistehtävässä asettamani vaatimukset suhteellisen hyvin, sillä

oppaan tarjoamilla ohjeilla jokainen matkailuyrittäjä pystyy kehittämään yrityksensä

toimintaa ekologisesti kestävämmäksi. Lisäksi useimmat oppaassa olevat ohjeet ovat

hyvin yksinkertaisesti toteutettavissa ja siten niiden liittäminen osaksi omaa toimintaa

on suhteellisen helppoa. Se, miten paljon opas lisää yrittäjien tai matkailijoiden

ympäristövastuullista käyttäytymistä ja siten myös matkailuyritysten ekologista

kestävyyttä, voidaan konkreettisesti todeta vasta sen jälkeen, kun opas on ollut jo jonkin

aikaa matkailuyritysten käytössä. Kuitenkin näin työn loppuvaiheessa huomaan ainakin

itse toimivani monessa asiassa ympäristövastuullisemmin kuin ennen. Työ herätti

entistä enemmän ajattelemaan oman toimintani seurauksia, joten siltä osin voin sanoa

onnistuneeni tässä työssä.

126

LÄHTEET

Kirjalliset lähteet: Autio, Sakari & Lettenmeier, Michael 2002. Ekotehokkuus - Business as Future. Yrityksen ekoteho-opas. Dipoli-raportit/ Dipoli-reports C, ympäristökoulutus. Espoo: TKK Koulutuskeskus Dipoli. Blamey, Russell 2003. Principles of Ecotourism. Teoksessa Weaver, David. The Encyclopedia of Ecotourism. UK: Guildford and King´s Lynn. Biddles Ltd, s. 5-22. Borg, Pekka 1997. Kestävä kehitys – kestävyys matkailussa? Teoksessa Borg, Pekka & Condit, Stephen. Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja I. Matkailun osaamiskeskus ja Matkailualan verkostoyliopisto, Joensuun yliopisto, Savonlinna. Mynämäki: Mynäprint Oy, s. 34-59. Borg, Pekka & Condit, Stephen 1997. Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja I. Matkailun osaamiskeskus ja Matkailualan verkostoyliopisto, Joensuun yliopisto, Savonlinna. Mynämäki: Mynäprint Oy Borg, Pekka, Kivi, Elina & Partti, Minna 2002. Elämyksestä elinkeinoksi. Matkailusuunnittelun periaatteet ja käytäntö. WSOY Juva: WS Bookwell Oy Condit, Stephen 1997. Luontomatkailun ontologia. Teoksessa Borg, Pekka & Condit, Stephen. Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja I. Matkailun osaamiskeskus ja Matkailualan verkostoyliopisto, Joensuun yliopisto, Savonlinna. Mynämäki: Mynäprint Oy, s. 61-87. Hall, C. Michael 2000. Tourism planning: policies, processes and relationships. Essex: Pearson Education Limited Hall, C. Michael & Page, Stephen J. 2002. The geography of tourism and recreation: environment, place and space. London: Routledge, Second edition. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma 1998. Valtioneuvoston periaatepäätös ekologisen kestävyyden edistämisestä. Helsinki: Ympäristöministeriö Heino, Erja 2004. Ohjaus kestävään kulutukseen ja tuotantoon Suomessa. Teoksessa Halweil, Brian & Mastny, Lisa ym. Maailman tila 2004. Raportti kehityksestä kohti kestävää yhteiskuntaa. Worldwatch-instituutti. Helsinki: Gaudeamus. s. 231-250. Hemmi, Jorma 1995. Ympäristö- ja luontomatkailu. Kokkola: KP Paino Hemmi, Jorma 2005. Matkailu, ympäristö ja luonto. Osa 1. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino

127

Hemmi, Jorma; Lehtinen, Jarmo R. & Vuoristo, Kai-Veikko 1987. Matkailu ja matkailijat. 1. painos. Porvoo: WSOY Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula 2004. Tutki ja kirjoita. 10. osin uudistettu painos. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Hirsjärvi, Sirkka & Huttunen, Jouko 1995. Johdatus kasvatustieteeseen. 4. uudistettu laitos. Juva: WSOY Hungerford, Harold & Volk, Trudi 1990. Changing learner behavior through environmental education. Journal of Environmental Education 21 (3), s.8-21 Hynönen, Anne. 2002. Matkailun alueellinen suunnittelu kestävän kehityksen näkökulmasta. Teoksessa Saarinen, Jarkko & Järviluoma, Jari (toim.). Luonto matkailukohteena: virkistystä ja elämyksiä luonnosta. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 866. Rovaniemi: Rovaniemen Painatuskeskus Oy, s.135-147. Jalkanen, Riitta 2001. Tiedollako ympäristö paranee? Ympäristö 3/2001, s.16. Järvinen, Mika 1995. Ympäristöystävä vai vapaamatkustaja? Tutkimus nuorten ympäristöasenteista. Suomen ympäristökeskus. Helsinki: Painopaikka Painatuskeskus Oy Karelahti, Sami 2004. Luomumatkailun mahdollisuudet ”vihreämpänä” matkailumuotona. Näkemyksiä ja kokemuksia luomumatkailun alkutaipaleelta. Pro gradu-tutkielma. Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitos. Tampereen yliopisto. Komppula, Raija 2002. Luontoelämys matkailutuotteeksi – markkinoinnin näkökulma tuotekehitykseen. Teoksessa Saarinen, Jarkko & Järviluoma, Jari (toim.). Luonto matkailukohteena: virkistystä ja elämyksiä luonnosta. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 866. Rovaniemi: Rovaniemen Painatuskeskus Oy, s. 45-65 Konttinen, Annamari 1998. Ympäristö tietoisuudessa ja toiminnassa. Teoksessa Koskinen, Keijo (toim.) Sosiologisia karttalehtiä. Tampere: Tammer-Paino Oy, s. 277-290 Lybäck, Katinka 2002. Ympäristökysymykset mikrotason toimijoiden arjessa: asenteiden ja käyttäytymisen välinen ristiriita. Teoksessa Loukola, O., Lybäck, K. & Tervo, M. (toim.) Arvot, ympäristö ja teknologia. Yhteiskunnallisten toimien uudet oikeutukset. Helsinki: Yliopistopaino, s.217-234. Massa, Ilmo 1998. Elämänpolitiikkaa epävarmassa kulttuurissa. Teoksessa Roos, J.P & Hoikkala, Tommi (toim.). Elämänpolitiikka. Tampere: Tammer-Paino Oy, s. 189-218. Mastny, Lisa 2002. Kansainvälinen turismi. Teoksessa Christopher Flavin, Hilary French, Gary Gardner ym. Maailman tila 2002. Tampere: Tammer-Paino, s.128-155.

128

MEK 1995a. Suomi ympäristöä säästäväksi matkailumaaksi. Ympäristökatselmuskokeilun tulokset kymmenessä matkailuyrityksessä ja ehdotukset jatkotoimiksi. Matkailun edistämiskeskus E:30. Vantaa: Painokolibri Oy MEK 1995b. Ympäristöä säästävä matkailu Euroopassa - missä mennään? Selvitys EU:n viidennen ympäristöohjelman ja muiden kansainvälisten ympäristöohjelmien matkailulle asettamista tavoitteista. Matkailun edistämiskeskus E:29. Vantaa: Painokolibri Oy Merjamaa, Päivikki 2005. Kohti ympäristövastuullista toimintaa. Sähköisen ympäristöoppaan laatiminen, kriteerit ja arviointi. Opinnäyte. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. MKTK 1995. Ympäristöä säästävän matkailun käsikirja. Matkailun koulutus- ja tutkimuskeskuksen julkaisuja C:8. Helsinki. Page, Stephen & Dowling, Ross 2002. Ecotourism. Themes in tourism. London: Prentice-Hall –Pearson Education Ltd. Palmgren, Pauliina 2002. Ympäristö tutummaksi – Luonnossaliikkujan opas. Opinnäyte. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Parviainen, Jouko 1997. Matkailuyrityksen ympäristöopas. Rovaniemen hotelli- ja ravintolaoppilaitos. Tornio: Tornion kirjapaino Poon, Auliana 1993. Tourism, technology and competitive strategies. Wallingford, UK: CAB International. Pukero, Ulla 1997. Ympäristöä säästävä matkailu matkailuyrittäjän näkökulmasta. Teoksessa Borg, Pekka & Condit, Stephen. Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja I. Matkailun osaamiskeskus ja Matkailualan verkostoyliopisto, Joensuun yliopisto, Savonlinna. Mynämäki: Mynäprint Oy, s. 134-137. Puohiniemi, Martti 1993. Suomalaisten arvot ja tulevaisuus. Analyysi väestön ja vaikuttajien näkemyksistä. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1993/5. Tilastokeskus tutkimuksia 202. Helsinki: Tilastokeskus Rissa, Kari 2001. Ekotehokkuus - enemmän vähemmästä. Ympäristöministeriö. Helsinki: Edita Oyj Rynning, Marjo-Riitta 1992. Asenteiden muuttumisen edellytykset ja lainalaisuudet. Teoksessa Kajanto, Anneli (toim.). Ympäristökasvatus. Vapaan sivivtystyön 33. vuosikirja.. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, s. 69-80 Saarinen, Jarkko 2002. Luonto ’uuden matkailun’ elämystuotannossa: katsaus Pohjois-Suomen luontoon perustuvan matkailun kehitykseen. Teoksessa Saarinen, Jarkko & Järviluoma, Jari (toim.). Luonto matkailukohteena: virkistystä ja elämyksiä luonnosta.

129

Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 866. Rovaniemi: Rovaniemen Painatuskeskus Oy, s.11-26. Sairinen, Rauno 1996. Suomalaiset ja ympäristöpolitiikka. Tilastokeskus, tutkimuksia 217. Helsinki: Oy Edita Ab. Silvennoinen, Harri; Tahvanainen, Liisa & Tyrväinen, Liisa 1997. Matkailu, maaseutu ja ympäristö. Matkailun nykytila ja tulevaisuuden näkymät. Teoksessa Borg, Pekka & Condit, Stephen. Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja I. Matkailun osaamiskeskus ja Matkailualan verkostoyliopisto, Joensuun yliopisto, Savonlinna. Mynämäki: Mynäprint Oy, s. 13-33. Suhonen, Pertti 1988. Suomalaisten arvot ja politiikka. Juva: WSOY Swarbrooke, John 1999. Sustainable tourism management. Wallingford, UK: CABI Publishing Tulokas, Raija 2002. Suomalaiset ja ympäristö. Ympäristö ja luonnonvarat 2002:1. Helsinki: Tilastokeskus Uusitalo, Liisa 1991. Oma etu vai yhteinen hyvä? Ympäristötietoisuuden ja toiminnan ristiriita. Teoksessa Massa, I. & Sairinen, R. (toim.). Ympäristökysymys – ympäristöuhkien haaste yhteiskunnalle. Helsinki: Gaudeamus, s. 24-48 Uusitalo, Liisa 1992. Asenteiden ja käyttäytymisen ristiriita – haaste ympäristökasvatukselle. Teoksessa Kajanto, Anneli (toim.). Ympäristökasvatus. Vapaan sivivtystyön 33. vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, s. 69-80. Valkama, Soili 1997. Luontomatkailun ja ympäristönsuojelun kohtaaminen: Vaikeuksien takana piilee myös todellisia mahdollisuuksia. Teoksessa Borg, Pekka & Condit, Stephen. Kestävä matkailu. Kestävän matkailun julkaisuja I. Matkailun osaamiskeskus ja Matkailualan verkostoyliopisto, Joensuun yliopisto, Savonlinna. Mynämäki: Mynäprint Oy, s. 96-107 Wahlström, Riitta 1997. Ympäristöherkkyys ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Teoksessa Käpylä, Markku & Wahlström, Riitta (toim.) 1997. Vihreä ihminen. Ympäristökasvatuksen menetelmäopas 2. Jyväskylä: Kopijyvä Oy, s. 1-8 Sähköiset lähteet: Avoin yliopisto 2008. Verkko-opinnot. Sosiologia. [Viitattu 7.1.2008]. Saatavissa: http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiologia/luku3.html Earth Summit 2002. Roadmap to 2002. Tourism. [Viitattu 22.11.2007] Saatavissa: http://www.earthsummit2002.org/roadmap/tourism.html

130

ECEAT Suomi ry 2006. [Viitattu 26.11.2007] Saatavissa: www.eceat.fi > Mikä on ECEAT? ECEAT Suomi ry 2008a. [Viitattu 20.1.2008] Saatavissa: www.eceat.fi > Laatuasiaa > Ekologisen ja kulttuurisen kestävyyden laatuvaatimuksista ECEAT Suomi ry 2008b. [Viitattu 20.1.2008] Saatavissa: www.eceat.fi > Laatuasiaa > Teknisistä laatuvaatimuksista ECEAT International 2008. [Viitattu 20.1.2008] Saatavissa: www.eceat.org Elinkeinoelämän keskusliitto 2008. Vastuullinen yritystoiminta. [Viitattu 19.1.2008] Saatavissa: http://www.ek.fi/businessforums/EKjulkaisu_vastuullinen_yritystoiminta/fi/index.php Frick, Jacqueline, Kaiser, Florian G. & Wilson, Mark 2004. Environmental knowledge and conservation behaviour: exploring prevalence and structure in a representative sample. Personality and Individual Differences 37 (8), 1597-1613. [Viitattu 7.1.2008]. Saatavissa: http://www.sciencedirect.com/science/journal/01918869 > Volume 37 (2004) > Issue 8 The Global Code of Ethics for Tourism 1999. Ethics in Tourism.[Viitattu 26.11.2007] Saatavissa: http://www.world-tourism.org/code_ethics/eng/global.htm The International Ecotourism Society 2007. [Viitattu 3.12.2007] Saatavissa: http://www.ecotourism.org/webmodules/webarticlesnet/templates/eco_template.aspx?a=12&z=25 > About Ecotourism > Definitions & Principles Juopperi, Saara 2002. Vihreä hotelli – ympäristöä ajatellen. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 4/2002 [pdf-dokumentti] Helsinki [Viitattu 4.12.2007]. Saatavissa: http://www.hel2.fi/YMK/julkaisut/Monisteet/monisteet2002/moniste04_02.pdf Reilun matkailun yhdistys ry 2007. [Viitattu 26.11.2007]. Saatavissa: http://www.reilumatkailu.fi/ Saaranen-Kauppinen, Anita & Puusniekka, Anna. 2006. KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto. [Verkkojulkaisu, viitattu 20.02.2008] Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Saatavissa: http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/ > KvaliMOTV > Sisällysluettelo > 6.3.3 Strukturoitu ja puolistrukturoitu haastattelu Suomen ekoyrittäjät – SEY ry 2005. Periaatteet. [Viitattu 12.12.2007] Saatavissa: http://www.ekoyrittajat.org/index.php?option=com_frontpage&Itemid=1 > Periaatteet Tilastokeskus 2007. [Viitattu 22.11.2007] Saatavissa: http://www.stat.fi/meta/kas/matkailija.html

131

Turun ammattikorkeakoulu 2007. Opinnäytetyöraportin ja kypsyysnäytteen kirjoitusohjeet. [Viitattu 12.1.2008]. Saatavissa: http://www.turkuamk.fi/public/default.aspx?contentid=21473 World Tourism Organization, UNWTO 2004. Sustainable development of tourism. [Viitattu 22.11.2007] Saatavissa: http://www.world-tourism.org/frameset/frame_sustainable.html > Concepts and definitions. World Tourism Organization, UNWTO 2007a. Facts & Figures. Information, analysis and Know-how. [Viitattu 20.11.2007] Saatavissa: http://www.unwto.org/facts/menu.html > Historical perspective of world tourism. World Tourism Organization, UNWTO 2007b. Facts & Figures. Information, analysis and Know-how. [Viitattu 20.11.2007] Saatavissa: http://www.unwto.org/facts/menu.html > Tourism 2020 Vision World Tourism Organization, UNWTO 2007c. Facts & Figures. Information, analysis and Know-how. [Viitattu 20.11.2007] Saatavissa: http://www.unwto.org/facts/menu.html > Methodological Notes World Tourism Organization, UNWTO 2007d. Agenda 21 for the Travel & Tourism Industry (1996) [Viitattu 25.11.2007] Saatavissa: http://www.world-tourism.org/sustainable/publications.htm > Part one: Introduction, s. 33-36 World Tourism Organization, UNWTO 2007e. Agenda 21 for the Travel & Tourism Industry (1996) [Viitattu 13.12.2007] Saatavissa: http://www.world-tourism.org/sustainable/publications.htm > Part two: A framework for action, s.42 WWF 2007. Tavoitteet ja toiminta. [Viitattu 26.11.2007]. Saatavissa: http://www.wwf.fi/tietoja/toimintaperiaatteet/tavoitteet_toiminta.html Ympäristöhallinto 2002. Kestävä kehitys. YK:n kestävän kehityksen toimikunta. Johannesburgin toimintasuunnitelma 2002, s.8 [Viitattu 22.11.2007] Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=15148&lan=fi Ympäristöhallinto 2006. Ympäristötietoisuus ja -kasvatus. [Viitattu 3.1.2008]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=17804&lan=fi Ympäristöhallinto 2007. Kestävä kehitys. Ajankohtaista. [Viitattu 20.11.2007] Saatavissa: http://www.environment.fi/default.asp?contentid=188780&lan=fi Ympäristöhallinto 2008. Ympäristötuet, -verot ja –maksut. [Viitattu 6.1.2008]. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=191&lan=fi

132

Haastattelut ja tiedonannot: Hemmi, Jorma, FT ja matkailumaantieteen dosentti. Aihe: Kestävä matkailu ja ympäristövastuullinen matkailuyrittäminen. Henkilökohtainen tiedonanto (sähköposti) 22.10.2007. jorma.hemmi@luukku.com Mattila, Sirkku, asiakaspalvelupäällikkö, Pirkanmaan Jätehuolto Oy. Aihe: Yritysten ekotehokkuus ja jätteiden vähentäminen. Henkilökohtainen tiedonanto (sähköposti) 31.10.2007. sirkku.mattila@pirkanmaan-jatehuolto.fi Mero, Mari, Reilun matkailun yhdistyksen puheenjohtaja ja Avara maailma-matkatoimiston vetäjä. Haastattelu 3.8.2007. Matkatoimisto Avara Maailma, Helsinki. Mähönen, Erja, ympäristökouluttaja, Miljöönääri Oy. Aihe: Yrityksen energian- ja veden kulutuksen sekä jätteiden vähentäminen. Henkilökohtainen tiedonanto (sähköposti) 8.10.2007. erja.mahonen@miljoonaari.fi Vesterinen, Nina, Matkailun teemaryhmän pääsihteeri ja matkailun erityisasiantuntija. Haastattelu 3.8.2007. Matkailun edistämiskeskus, Helsinki.

Kyselylomake LIITE 1/1(4)

Hyvät luomumatkailuyrittäjät! Opiskelen kestävää kehitystä Turun ammattikorkeakoulussa ja opinnäytetyökseni olen laatimassa yhteistyössä Suomen luomumatkailuyhdistyksen - ECEAT Suomi ry:n kanssa opasta matkailun kehittämisestä ekologisesti kestävämmäksi. Tämän kyselylomakkeen tarkoituksena on auttaa selvittämään oleellisimmat kehittämiskohteet matkailun kestävyyden edistämisessä sekä kartoittaa matkailuyrittäjien ideoita ja toiveita tulevan oppaan sisällön suunnittelua varten. Vastaamalla kyselyyn autatte minua luomaan oppaan, joka on hyödyksi mahdollisimman monille matkailuyrittäjille tiellä kohti kestävämpää matkailuyrittäjyyttä. Opas on tarkoitus saada valmiiksi kevääseen 2008 mennessä. Tavoitteena on, että opas tulee valmistuttuaan olemaan jokaisen siitä kiinnostuneen käytössä. Jokainen vastaus on tärkeä! Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Lisätietoja: sanna.eronen@students.turkuamk.fi tai puh. 0503225497 Kyselyn palautus 5.6.2007 mennessä! Mukana palautuskuori postimerkillä ja osoitteella varustettuna!

______________________________________________________________________ 1. Merkitkää taloudessanne asuvien miesten ja naisten määrä alla oleviin ryhmiin.

Ikäryhmä Miehet Naiset

alle 15 v.

15-25 v.

26-35 v.

36-45 v.

46-55 v.

56-65 v.

yli 65 v. 2. Millaisia palveluja ja/tai tuotantoa matkakohteenne tarjoaa asiakkaille? (Esimerkiksi aamiaismajoitusta, luomutuotantoa vai jotain muuta) ______________________________________________________________________ 3. Vuosi jolloin liityitte ECEAT Suomi ry:n tai sitä edeltävän Luomua ja kestävyyttä matkailuun -hankkeen kokoaman luomumatkailuverkoston jäseneksi? _________

Kyselylomake LIITE 1/2(4)

4. Mikä tai mitkä tekijät saivat teidät liittymään jäseneksi? ______________________________________________________________________ 5.a) Miten jäsenyys on vaikuttanut yrityksenne toimintaan? Valitkaa rastittamalla sopivin/sopivimmat vaihtoehdot. Lisännyt ympäristötietoisuutta □ Muuttanut omia tapoja □ Muuttanut yrityksen toimintaa □ Tuonut lisää asiakkaita □ Parantanut kilpailukykyä □ Tuonut positiivista julkisuutta □ Ei ole vaikuttanut □ Muuta, mitä? ________________________________ □ 5.b) Jos rastititte kohdan ”ei ole vaikuttanut”, niin miksi mielestänne jäsenyys ei ole vaikuttanut? ______________________________________________________________________ 6.a) Onko yhdistyksen laatukriteerien täyttäminen ollut hankalaa? Kyllä □ Ei □ 6.b) Jos vastasitte kyllä, niin mikä tai mitkä asiat ovat olleet hankalia? ______________________________________________________________________ 7. Yrityksen ympäristövastuullisuus koostuu useasta osa-alueesta, joista edellä lueteltu tärkeimpiä. Asettakaa seuraavat kohdat (a-g) oman yrityksenne kannalta tärkeysjärjestykseen siten, että 1 on vähiten tärkein ja 7 on tärkein. a. Energian ja veden säästeliäs käyttö __ b. Ympäristöystävällisten tuotteiden käyttö __ c. Kierrätys __ d. Uusiokäyttö __ e. Kompostointi (myös kompostikäymälä) __ f. Asiakkaiden tiedottaminen ympäristöasioista __ g. Muu, mikä? ___________________________ __ 8.a) Ovatko matkailijat/asiakkaat esittäneet jotain erityistoiveita liittyen yrityksenne ympäristöasioiden hoitoon? (Onko esimerkiksi toivottu tiettyjen ympäristömerkkien käyttöä, kompostikäymälää tai muuta vastaavaa?) Kyllä □ Ei □

Kyselylomake LIITE 1/3(4)

8.b) Jos vastasitte kyllä kohdassa 8.a), niin minkälaisia toiveita on esitetty? ______________________________________________________________________ 9. Kuinka tärkeänä pidätte matkailun kehittämistä ympäristövastuullisemmaksi? Rastittakaa sopivin vaihtoehto: En lainkaan tärkeänä □ Jonkin verran tärkeänä □ En osaa sanoa □ Tärkeänä □ Erittäin tärkeänä □ 10. Kuinka tärkeänä pidätte seuraavia asioita (a-l) matkailuyrityksen ympäristövastuullisuuden kehittämisessä? Ympyröikää joka kohdasta sopivin vaihtoehto: 1=en lainkaan tärkeänä, 2=jonkin verran tärkeänä, 3=en osaa sanoa, 4=tärkeänä, 5=erittäin tärkeänä a. Energian säästö 1 2 3 4 5 b. Veden säästö 1 2 3 4 5 c. Maiseman suojelu 1 2 3 4 5 d. Rakennusten suojelu 1 2 3 4 5 e. Hankintojen ympäristövastuullisuus 1 2 3 4 5 f. Luomuruoan ja lähiruoan suosiminen 1 2 3 4 5 g. Julkisten kulkuneuvojen käyttö 1 2 3 4 5 h. Kompostointi 1 2 3 4 5 i. Uusiokäyttö 1 2 3 4 5 j. Ympäristövastuulliset ohjelmapalvelut 1 2 3 4 5 k.Ympäristövalistus 1 2 3 4 5 l. Muu, mikä? _____________________ 1 2 3 4 5 11.a) Mistä edellisen kysymyksen aihealueesta tai -alueista (a-l) haluaisitte luomumatkailuyrittäjänä saada lisää tietoa? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ 11.b) Mistä aihealueesta tai -alueista (a-l) vastaavasti olette saanut tietoa riittävästi? ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________

Kyselylomake LIITE 1/4(4)

12.a) Kuinka tarpeellisena pidätte luomumatkailuyrittäjille suunnattua opasta matkailun kehittämisestä ekologisesti kestävämmäksi? Rastittakaa sopivin vaihtoehto: En lainkaan tärkeänä □ Jonkin verran tärkeänä □ En osaa sanoa □ Tärkeänä □ Erittäin tärkeänä □ 12.b) Perustelkaa tarkemmin 12.a) kohdassa rastittamaanne vaihtoehtoa. (Esimerkiksi miksi valitsitte juuri sen vaihtoehdon?) ______________________________________________________________________ 13. Tässä voitte vielä esittää mahdollisia kommentteja, toiveita ja kehittämisehdotuksia tulevaa opasta ajatellen tai muuten vain: ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ ______________________________________________________________________ Tarkoituksenani on kertoa tulevassa oppaassa esimerkkejä muutamista kestävästi toimivista matkailuyrityksistä mahdollisesti haastattelujen ja kuvien kera. Mikäli olette halukas ryhtymään esimerkkiyritykseksi ja suostutte haastatteluun ja kuviin, kirjoittakaa alle yhteystietonne yhteydenottoa varten. Nimi: ________________________________________ Osoite: ________________________________________ Sähköposti: ________________________________________ Puh: ________________________________________

Kiitos vastauksistanne!☺

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/1(13)

Luomumatkailuyrityksille suunnatun kyselyn

vastausten analyysi

19.6.2007

Sanna Eronen

Kestävän kehityksen koulutusohjelma

Turun ammattikorkeakoulu

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/2(13)

Kyselyn vastausprosentti

Kyselyjä jaettiin: 34 kappaletta

Kyselyjä palautettiin: 15 kappaletta

Vastausprosentti: 44,1 %

Ikäjakauma kyselyyn vastanneissa yrittäjätalouksissa

1. Merkitkää taloudessanne asuvien miesten ja naisten määrä ikäryhmittäin.

Kyselyyn vastanneiden talouksien ikäjakauma sisälsi suhteellisen tasaisesti kaikkia

ikäryhmiä. Alle 15 -vuotiaita oli kuitenkin selkeästi eniten ja siitä voidaan päätellä, että

useassa kyselyyn vastanneessa taloudessa on vielä pieniä lapsia ja nuoria. Toiseksi

eniten kyselyyn vastanneissa talouksissa oli 26-35 -vuotiaita ja 46-55 -vuotiaita.

Ikäjakauma vastanneissa talouksissa

11 %

11 %16 %

23 %

9 %

14 %

16 %

alle 15 vuotta

15 - 25 vuotta

26 - 35 vuotta

36 - 45 vuotta

46 - 55 vuotta

56 - 65 vuotta

yli 65 vuotta

Kuvio 1: Ikäjakauma kyselyyn vastanneissa talouksissa.

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/3(13)

Kuviosta 1 nähdään, että eniten kyselyyn vastanneissa talouksissa on alle 45-vuotiaita.

Tästä voidaan päätellä, että yrittäjäperheiden ikäjakauma on kohtalaisen nuori.

Kuitenkin myös vanhemmat ikäryhmät olivat hyvin edustettuina. Tämä tarkoittanee,

että luomumatkailuyrittäjyydestä ovat kiinnostuneet hyvin monen ikäiset ihmiset.

Kyselyyn vastanneissa talouksissa oli 55 % naisia ja 45 % miehiä.

Luomumatkailuyritysten palvelutarjonta

2. Millaisia palveluja ja/tai tuotantoa matkakohteenne tarjoaa asiakkaille?

Tarkastellessa kyselyyn vastanneiden yritysten palvelutarjontaa on otettava huomioon,

että useimmat yritykset tarjoavat monia eri palveluja. Harva vastanneista yrityksistä

keskittyy tarjoamaan vain yhtä palvelua. Yleisempää on, että yrityksissä tarjotaan useita

palveluja kuten majoitusta, ruokapalveluja ja luomutuotteita.

Palvelutarjonta matkakohteissa

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Aam

iaism

ajoitu

s

Mök

kim

ajoitu

s/muu

majoi

tus

Kur

ssit

Luom

utuo

tanto

/tuotteet

Ruoka

palv

elut

Kok

ous- ja

juhlap

alvelut

Luont

oretke

t

Hem

mot

teluh

oido

t

Kot

ieläin

puist

o

Muu

t palve

lut

Palvelut

Tilo

jen

luk

um

äärä

Kuvio 2: Kyselyyn vastanneiden yritysten palvelutarjonta.

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/4(13)

Kuviosta 2 nähdään, että 12 kappaletta kyselyyn vastanneista yrityksistä tarjoaa

matkailijoille erilaisia majoitusvaihtoehtoja kuten mökkimajoitusta. 10 yritystä järjestää

asiakkaille aamiaismajoitusta ja ruokapalveluja. Tärkeässä sijassa tarjonnassa ovat myös

luomutuotteet ja luomutuotanto (10 kappaletta vastanneista yrityksistä). Näiden lisäksi

vastanneiden yritysten palvelutarjontaan kuuluu pääsääntöisesti myös monenlaisia

kursseja, kokous- ja juhlapalveluja, luontoretkiä, hemmotteluhoitoja ja elämyksiä

erilaisten eläinten parissa. Vastanneiden yritysten palvelutarjontaan kuuluu

vähäisemmässä määrin myös muita palveluja kuten savusaunaa, laavukahveja,

luontoleirejä, museoesittelyjä ja välinevuokrausta.

Suomen luomumatkailuyhdistyksen - ECEAT Suomi ry:n jäsenyys

3. Vuosi jolloin liityitte ECEAT Suomi ry:n tai sitä edeltävän Luomua ja

kestävyyttä matkailuun -hankkeen kokoaman luomumatkailuverkoston

jäseneksi?

Vastanneista yrityksistä suurin osa eli 10 kappaletta on ollut toiminnassa mukana alusta

asti. Hieman myöhemmin mukaan liittyneitä on 3 kappaletta vastanneista yrityksistä.

Vastanneista yrityksistä uusimmat jäsenet, joita on 2 kappaletta, ovat liittyneet

toimintaan vuonna 2007.

4. Mikä tai mitkä tekijät saivat teidät liittymään jäseneksi?

Vastanneista yrittäjistä 7 henkilöä liittyi toimintaan mukaan selkeästi periaatesyistä.

Vastanneista 4 yrittäjää piti nimenomaan luomumatkailun edistämistä tärkeimpänä

syynä liittyä jäseneksi. Selkeästi asiakkaiden määrän lisääntymisen toivossa oli

jäseneksi liittynyt 1 yrittäjä. Asiakkaiden lisääntymisen toivossa ja periaatteiden takia

liittyneitä oli 1 yrittäjä. Verkostoitumista muiden luomumatkailuyritysten kanssa piti

tärkeimpänä syynä jäseneksi liittymisessä 1 yrittäjä. Kohdan jätti tyhjäksi 1 henkilö

vastanneista yrittäjistä.

5.a) Miten jäsenyys on vaikuttanut yrityksenne toimintaan?

Vastaajista 9 yrittäjän mielestä jäsenyys on tuonut eniten positiivista julkisuutta.

Ympäristötietoisuuden lisääntyminen on 7 yrittäjän mielestä merkittävin vaikutus.

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/5(13)

Vastaajista 8 yrittäjää on sitä mieltä, että toimintatapojen muuttuminen ja asiakkaiden

lisääntyminen ovat jäsenyyden näkyvimmät vaikutukset. Vastaajista 2 yrittäjää on

muuttanut omia tapojaan jäsenyyden myötä ja 1 yrittäjä piti kilpailukyvyn paranemista

tärkeänä vaikutuksena. Vastaajista 3 yrittäjän mielestä jäsenyys ei ole vaikuttanut

mitenkään.

5.b) Jos rastititte kohdan ”ei ole vaikuttanut”, niin miksi mielestänne jäsenyys ei

ole vaikuttanut?

Joidenkin yrittäjien mukaan jäsenyys ei ole vaikuttanut mitenkään asiakkaiden määrään.

Äskettäin liittyneillä yrityksillä jäsenyys ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa toimintaan. Muita

syitä oli muun muassa, että yritys on toiminut samoilla periaatteilla myös ennen

jäsenyyttä, joten jäsenyys ei ole muuttanut mitään.

6.a) Onko yhdistyksen laatukriteerien täyttäminen ollut hankalaa?

Yrittäjistä vain 2 henkilöä oli sitä mieltä, että laatukriteerien täyttäminen on ollut

hankalaa tai osittain hankalaa. Suurimman osan eli 13 yrittäjän mielestä yhdistyksen

laatukriteerien täyttäminen ei ole ollut millään tavoin hankalaa.

6.b) Jos vastasitte kyllä, niin mikä tai mitkä asiat ovat olleet hankalia?

Seuraavanlaiset asiat on koettu hankaliksi:

Asiakkaiden valistus koettu vaikeaksi, toisin sanoen ei haluta tyrkyttää ympäristötietoa.

Matkailuyrityksen ympäristövastuullisuus

7. Yrityksen ympäristövastuullisuus koostuu useasta osa-alueesta, joista edellä

lueteltu tärkeimpiä. (Tässä pyydettiin yrittäjiä asettamaan kohdat a-g

tärkeysjärjestykseen oman yrityksensä kannalta siten, että 1 on vähiten tärkein ja 7 on

tärkein.)

Kuviosta 3 nähdään, että kyselyyn vastanneilla yrittäjillä ympäristöystävällisten

tuotteiden käyttö on tärkeintä heidän oman yrityksensä ympäristövastuullisuudessa.

Seuraavaksi tärkeimpänä pidettiin energian ja veden säästeliästä käyttöä. Myös kierrätys

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/6(13)

koettiin hyvin tärkeäksi. Uusiokäyttö, kompostointi ja asiakkaiden tiedotus

ympäristöasioissa koettiin hieman vähemmän tärkeiksi kuin edelliset. Osa yrittäjistä piti

kaikkia vaihtoehtoja yhtä tärkeinä.

Ympäristövastuullisuuden osa-alueiden tärkeys yrittäjille

70

77

67

56 55 56

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

Pis

tem

äärä

Energian ja veden säästeliäskäyttö

Ympäristöystävällistentuotteiden käyttö

Kierrätys

Uusiokäyttö

Kompostointi

Asiakkaiden tiedottaminenympäristöasioista

Kuvio 3: Annettujen vaihtoehtojen saamien pistemäärien summa

8.a) Ovatko matkailijat/asiakkaat esittäneet jotain erityistoiveita liittyen

yrityksenne ympäristöasioiden hoitoon?

Asiakkaat ovat esittäneet joitain erityistoiveita vain 2 yrittäjälle. Suurimmalle osalle

yrittäjistä mitään erityistoiveita ei ole esitetty.

8.b) Jos vastasitte kyllä kohdassa 8.a), niin minkälaisia toiveita on esitetty?

Matkailijat ovat toivoneet seuraavanlaisia asioita:

• kompostikäymälöitä

• toivottu kaikenlaista pientä, mutta toiveet pystytty kyllä aina toteuttamaan

9. Kuinka tärkeänä pidätte matkailun kehittämistä ympäristövastuullisemmaksi?

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/7(13)

Matkailun kehittämistä ympäristövastuullisemmaksi pidettiin yleisesti tärkeänä asiana

(Kuvio 4). Vastaajista 8 yrittäjää (53 %) vastasi matkailun ympäristövastuullisuuden

kehittämisen olevan erittäin tärkeää ja 6 yrittäjää (40 %) vastasi sen olevan tärkeää.

Matkailun kehittämistä jonkin verran tärkeänä piti vain 1 yrittäjä (7 %). Kohdat ’ei

lainkaan tärkeää’ ja ’ei osaa sanoa’ eivät saaneet kannatusta.

Ympäristövastuullisuuden kehittäminen

0 % 7 %0 %

40 %53 %

Ei lainkaan tärkeää

Jonkin verran tärkeää

Ei osaa sanoa

Tärkeää

Erittäin tärkeää

Kuvio 4: Matkailuyrityksen ympäristövastuullisuuden kehittämisen tärkeys.

10. Kuinka tärkeänä pidätte seuraavia asioita (a-l) matkailuyrityksen ekologisen

kestävyyden kehittämisessä? (1=en lainkaan tärkeänä, 2=jonkin verran tärkeänä, 3=en

osaa sanoa, 4=tärkeänä, 5=erittäin tärkeänä)

Vaihtoehtoina olivat:

a. Energian säästö b. Veden säästö

c. Maiseman suojelu d. Rakennusten suojelu

e. Hankintojen ympäristövastuullisuus f. Luomuruoan ja lähiruoan suosiminen

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/8(13)

g. Julkisten kulkuneuvojen käyttö h. Kompostointi

i. Uusiokäyttö j. Ympäristövastuulliset ohjelmapalvelut

k. Ympäristövalistus

Vastaajien asettama tärkeysjärjestys

0,00

1,00

2,00

3,00

4,00

5,00

6,00

Kes

kia

rvo

Energian säästö

Vedensäästö

Maisemansuojelu

Rakennusten suojelu

Hankintojenympäristövastuullisuus

Luomu- ja lähiruoka

Julkiset kulkuvälineet

Kompostointi

Uusiokäyttö

Ympäristövastuullisetohjelmapalvelut

Ympäristövalistus

Kuvio 5: Eri vaihtoehdoille lasketut keskiarvot.

Vastaajien mielestä matkailuyrityksen ekologista kestävyyttä edistettäessä on erittäin

tärkeää säästää vettä ja energiaa, suojella maisemaa ja rakennuksia (Kuvio 5). Myös

luomu- ja lähiruoan suosimista pidettiin erittäin tärkeänä. Hankintojen

ympäristövastuullisuus, kompostointi, uusiokäyttö, ympäristövastuulliset

ohjelmapalvelut ja ympäristövalistus koettiin melkein yhtä tärkeiksi. Julkisten

kulkuvälineiden käyttöä pidettiin vain jonkin verran tärkeänä, sillä yrityksistä moni

sijaitsee julkisen liikenteen kulkureittien ulkopuolella.

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/9(13)

Matkailuyrittäjille suunnattu opas yrityksen ekologisen kestävyyden

kehittämisestä

11.a) Mistä kysymyksen 10. aihealueesta tai -alueista (a-l) haluaisitte

luomumatkailuyrittäjänä saada lisää tietoa?

Toivomuksia oppaan sisällöstä

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Energian

sääs

tö

Veden

sääs

tö

Mais

eman

suoj

elu

Hankint

ojen y

mpäristö

vastu

ullisu

us

Kompos

toint

i

Uusio

käyt

tö

Ympä

ristöv

astu

ullis

et oh

jelmap

alvelu

t

Ympä

ristöv

alistu

s

Toivotut aiheet

Toi

vom

ust

en l

km

.

Kuvio 6: Yrittäjien esittämiä toiveita oppaan sisällöstä

Kyselyyn vastanneista yrittäjistä useimmat toivoivat lisätietoa monista eri aihealueista

(Kuvio 6). Ympäristövalistukseen liittyvistä asioista toivoi lisätietoa 8 yrittäjää

vastanneista. Yrittäjät toivoivat esimerkiksi tietopaketteja kestävästä kehityksestä

asiakkaille jaettavaksi. Vastanneista yrittäjistä 7 henkilöä toivoi saavansa lisää tietoa

energiansäästöön liittyen ja 6 henkilöä vedensäästöön liittyen. Lisäksi osa vastanneista

toivoi lisää tietoa sekä energia- että vesiasioista. Maisemansuojelusta toivoi saavansa

uutta tietoa 5 yrittäjää vastanneista. Myös hankintojen ympäristövastuullisuus,

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/10(13)

kompostointi, uusiokäyttö ja ympäristövastuulliset ohjelmapalvelut saivat hieman

kannatusta. Rakennusten suojelusta, luomu- ja lähiruokaan sekä julkisilla

kulkuvälineillä liikkumiseen liittyvistä asioista ei toivottu ollenkaan lisää tietoa. Osa

vastanneista toivoi lisätietoa kaikista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kysymyksessä kymmenen esiintyneiden vaihtoehtojen lisäksi toivottiin lisätietoa myös

luonnon ennallistamisesta, luonnontuntemuksen lisäämisestä ja luonnonkierron

hallinnasta sekä lämmitysjärjestelmien kehittämisestä ekologisemmaksi. Osa

vastanneista jätti tämän kohdan tyhjäksi.

11.b) Mistä aihealueesta tai -alueista (a-l) vastaavasti olette saanut tietoa

riittävästi?

Yleisesti useat kyselyyn vastanneista kokivat, että heillä on useimmista

kyselylomakkeessa esiintyneistä ympäristövastuullisuuteen liittyvistä asioista riittävästi

tietoa (Kuvio 7). Vastanneista suurimalla osalla eli 8 henkilöllä oli tietoa erityisesti

luomuruokaan ja lähiruokaan liittyvistä asioista samoin kuin rakennusten suojelusta.

Kyselyyn vastanneista yrittäjistä 7 henkilöä koki maisemansuojelun, kuten myös

hankintojen ympäristövastuullisuuden ja kompostoinnin, entuudestaan tutuksi. Energian

säästöstä, kuten myös veden säästöstä, oli riittävästi tietoa 6 yrittäjällä vastanneista.

Ympäristövastuullisista ohjelmapalveluista oli saanut riittävästi tietoa vastaavasti 4

yrittäjää ja uusiokäytöstä 5 yrittäjää vastanneista. Vähiten tietoa vastanneilla yrittäjillä

oli entuudestaan ympäristövalistukseen liittyvistä asioista. Vastaajista 4 yrittäjää koki,

ettei ollut vielä saanut tietoa riittävästi mistään aihealueesta. Osa jätti vastaamatta tähän

kohtaan.

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/11(13)

Ennestään tutut aiheet

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Energian

sääs

tö

Veden

sääs

tö

Mais

eman

suoj

elu

Raken

nusten

suoj

elu

Hanki

ntojen

ympä

ristö

vastu

ullisu

us

Luom

u- ja

lähir

uoka

Julk

iset k

ulku

välin

eet

Kompos

toint

i

Uusio

käyt

tö

Ympä

ristö

vastu

ullis

et oh

jelmap

alvelu

t

Ympä

ristö

valis

tus

Aihe

Mai

nint

ojen

lkm

.

Kuvio 7: Yrittäjille ennestään tutut aihepiirit.

12.a) Kuinka tarpeellisena pidätte luomumatkailuyrittäjille suunnattua opasta

matkailun kehittämisestä ekologisesti kestävämmäksi?

Kokonaisuudessaan matkailuyrittäjille suunnattua opasta pidettiin tärkeänä (Kuvio 8).

Kyselyyn vastanneista yrittäjistä 6 henkilöä (40 %) piti matkailuyrittäjille suunnattua

opasta tärkeänä. Erittäin tärkeänä opasta piti 5 yrittäjää (33 %). Vastanneista 4 yrittäjää

(27 %) piti opasta jonkin verran tärkeänä. Kohdat ’ei lainkaan tärkeä’ ja ’ei osaa sanoa’

eivät saaneet ollenkaan ääniä. Yleisesti näyttää siis siltä, että yrittäjien mielestä

matkailuyrittäjille suunnattu opas ekologisen kestävyyden kehittämisestä on tärkeä.

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/12(13)

Matkailuyrityksille suunnattu opas

0 %

0 %

33 %

27 %

40 %

Ei lainkaan tärkeää

Jonkin verran tärkeää

Ei osaa sanoa

Tärkeää

Erittäin tärkeää

Kuvio 8: Matkailuyritysten ekologisen kestävyyden kehittämisoppaan tärkeys.

12.b) Perustelkaa tarkemmin 12.a) kohdassa rastittamaanne vaihtoehtoa.

• ”Tärkeä, koska tarjoaa enemmän vaihtoehtoja ympäristövastuulliseen

toimintaan.”

• ”Tärkeää kaikille yrittäjille, ECEAT -yrittäjillä jo tietoa ennestään.”

• ”Kestävä matkailu kasvava trendi ja siksi opas on tärkeä.”

• ”Positiivista markkina-arvoa.”

• ”Tulevaisuuden ala.”

• ”Erityisesti uusille yrittäjille tärkeä.”

• ”Erityisesti matkailijoille tärkeä.”

• ”Ennaltaehkäisevää toimintaa.”

Tarvekartoituksen vastaukset LIITE 2/13(13)

Muita kommentteja

13. Tässä voitte vielä esittää mahdollisia kommentteja, toiveita ja

kehittämisehdotuksia tulevaa opasta ajatellen tai muuten vain:

• ”Tulee arvostaa myös niitä paikkoja, jotka ovat täydellisiä vain joillakin osa-

alueilla.”

• ”Luomutuotettujen elintarvikkeiden saamisessa on joskus vaikeuksia.”

• ”Vihreät sivut”, joilla esiteltäisiin ekologisia palveluita tai tuotteita tarjoavia

yrityksiä.

• ”Yleisesti matkailualalle suunnattu opas”

• ”Opas matkailijoille tärkeämpi”

• ”Joku raja pitää olla, esimerkiksi metsien suojelemisessa.”

• ”Kokoajan tulee uutta tietoa ja tekniikka ei pysy perässä”

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan voi olla tyytyväinen kyselyn tulokseen. Vastausprosentti oli

kohtuullinen ja kyselyyn vastanneet vaikuttivat asiasta innostuneilta. Matkailuyrittäjille

suunnattu opas koettiin tärkeäksi, mutta toisaalta tärkeänä pidettiin myös opasta

matkailijoille. Pääsääntöisesti vastanneet kokivat tietävänsä ympäristöasioista oman

yrityksensä kannalta riittävästi, mutta päivitettyä tietoa kuitenkin arvostettaisiin.

Ehdokkaita esimerkkiyrityksiksi ilmoittautui myös runsaasti, mutta valitettavasti

resurssien rajallisuuden vuoksi ei ole mahdollista valita kaikkia. Kyselyn tulosten

mukaan opasta matkailuyrittäjille kannattaa lähteä laatimaan pääsääntöisesti joko

keskittyen yrittäjien toiveisiin tai arvioimalla sekä tulosten että laajemmin nykypäivän

kestävän matkailun trendien mukaan tärkein kehittämiskohde.

Kysymykset yrittäjille LIITE 3

KYSYMYKSET YRITTÄJILLE TILAVIERAILUJEN YHTEYDESSÄ

Yleisesti 1. Miten ekologisuus näkyy yrityksenne toiminnassa? 2. Onko yrityksenne hyötynyt jollain lailla toimimalla ekologisesti kestävällä

tavalla? 3. Millaista hyötyä yrityksenne on saavuttanut toimimalla ekologisesti kestävällä

tavalla? (esim. taloudellisesti tai onko asiakkaita tullut lisää)

Energian- ja vedensäästö yrityksessä 4. Miten yrityksessänne säästetään energiaa? 5. Minkä energiansäästökeinon olette havainneet tehokkaimmaksi omassa

toiminnassanne? 6. Miten yrityksessänne säästetään vettä? 7. Miten toimimalla mielestänne parhaiten säästyy vettä? 8. Mihin kuluu mielestänne eniten energiaa matkailuyrityksen toiminnassa? 9. Entäpä mihin kuluu eniten vettä? 10. Onko mielessänne energiansäästöohjetta tai ohjeita, jonka/joita haluaisit välittää

uusille kestävästä yritystoiminnasta kiinnostuneille matkailuyrittäjille? 11. Entäpä onko mitään ohjetta veden säästämiseksi?

Jätteen vähentäminen yrityksessä

12. Miten yrityksessänne ehkäistään kaatopaikkajätteen syntymistä? (Esim. kierrätys, materiaalivalinnat tms.?)

13. Hyödynnetäänkö yrityksessänne vanhoja ja jopa rikki menneitä tavaroita uudestaan jossain toisessa käyttötarkoituksessa?

14. Jos niin, kertoisitteko muutaman vinkin siitä miten jotain vanhaa tavaraa voi hyödyntää uudella tavalla?

15. Entäpä onko mielessänne joitain hyviä vinkkejä siitä, miten matkailuyritystoiminnassa voidaan vähentää kaatopaikkajätteen määrää?

Lopuksi

16. Jos myöhemmin tulee vielä jotain tarkentavia kysymyksiä, niin voinko mahdollisesti ottaa yhteyttä joko puhelimitse tai sähköpostitse?

Kysymykset asiantuntijoille LIITE 4/1(5)

KYSYMYKSET ASIANTUNTIJOILLE Haastattelut: Nina Vesterinen, Matkailun teemaryhmä, pääsihteeri Ekologinen matkailuyrittäminen Suomessa:

1. Miten määrittelisit käsitteet ekologisesti kestävä matkailu ja maaseutumatkailu? 2. Miten vahvasti ekologisuus yleisesti näkyy Suomen

maaseutumatkailuyrittämisessä? 3. Voidaanko matkailuyritysten ekologisuutta pitää kasvavana trendinä? 4. Onko ekologisesti kestäville maaseutumatkailupalveluille riittävästi kysyntää?

Ekologisen matkailuyrittäjyyden tavoitteet ja tulevaisuus:

5. Millaiselta näyttää ekologisesti kestävän matkailuyrittäjyyden tulevaisuus? 6. Mitkä ovat tärkeimmät tavoitteet matkailuyritysten ekologisuuden

edistämisessä? 7. Mitkä ovat olleet suurimpia esteitä/hidasteita matkailun ekologisen kestävyyden

kehittämisessä? 8. Miten mielestäsi maaseutumatkailuyrittäjä itse voi parhaiten edesauttaa

ekologisuuden toteutumista omassa yrityksessään? Opaslehtinen tulee keskittymään yrittäjien toivomuksesta erityisesti energian- ja vedensäästön sekä jätteiden vähentämisen kysymyksiin:

9. Kuinka tärkeitä energian- ja vedensäästöön liittyvät kysymykset ovat matkailun kehittämistoiminnassa?

10. Entäpä jätteiden vähentämiseen liittyvät kysymykset? 11. Mikä on mielestäsi oleellisin energiansäästöön liittyvä ohje, jonka antaisit

maaseutumatkailuyrittäjille? 12. Entä vastaavasti vedensäästöön liittyvä ohje? 13. Ja vielä vastaavasti jätteiden vähentämiseen liittyvä ohje?

Kysymykset asiantuntijoille LIITE 4/2(5)

Mari Mero, Reilun matkailun yhdistyksen puheenjohtaja ja matkailuyrittäjä Ekologinen matkailu Suomessa:

1. Miten määrittelisit käsitteen ekologisesti kestävä matkailu? 2. Miten vahvasti ekologisuus näkyy Suomen matkailuyrittämisessä?

Ekologisen matkailuyrittäjyyden tavoitteet ja tulevaisuus: 3. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät tavoitteet matkailuyritysten ekologisuuden

edistämisessä? 4. Mitkä ovat mielestäsi matkailun ekologista kestävyyttä konkreettisimmin

edistävät keinot? 5. Mitkä ovat olleet mielestäsi suurimpia esteitä/hidasteita matkailun ekologisen

kestävyyden kehittämisessä? 6. Onko mielestäsi matkailun ekologisille vaihtoehdoille riittävästi kysyntää?

Opaslehtinen tulee keskittymään yrittäjien toivomuksesta erityisesti energian- ja vedensäästön sekä jätteiden vähentämisen kysymyksiin.

7. Kuinka tärkeitä energian- ja vedensäästöön liittyvät kysymykset ovat matkailuyritysten ekologisuuden edistämisen kannalta?

8. Kuinka tärkeitä ovat vastaavasti jätteiden vähentämiseen liittyvät kysymykset? 9. Mikä on mielestäsi oleellisin energiansäästöön liittyvä ohje, jonka antaisit

matkailuyrittäjille? 10. Entä vastaavasti vedensäästöön liittyvä ohje? 11. Ja lisäksi vielä vastaavasti jätteiden vähentämiseen liittyvä ohje? 12. Reilun matkailun yhdistyksen sivuilla on reilun matkailijan ohjeet. Mitkä

voisivat olla vastaavasti tärkeimmät ohjeet reilulle matkailuyrittäjälle?

Kysymykset asiantuntijoille LIITE 4/3(5)

Sähköpostikyselyt: Jorma Hemmi, FT Dosentti, Lapin yliopisto Yleisesti kestävästä matkailusta:

1. Miten määrittelisitte käsitteen ekologisesti kestävä matkailu? 2. Miten käsitteet kestävä matkailu ja ympäristövastuullinen matkailu eroavat

toisistaan? 3. Miten vahvasti ekologinen kestävyys yleisesti näkyy Suomen

matkailuyrittämisessä nykypäivänä? 4. Mitkä ovat tai ovat olleet tärkeimmät tavoitteet matkailuyritysten ekologisuuden

edistämisessä? 5. Millä keinoin matkailun ekologista kestävyyttä voidaan konkreettisimmin

edistää? 6. Mitkä ovat tai ovat olleet suurimpia esteitä matkailun ekologisen kestävyyden

kehittämisessä? 7. Millainen on ympäristövastuullinen matkailuyritys?

Matkailuyrityksen energiatehokkuudesta:

8. Miten määrittelisitte lyhyesti ekotehokkuuden käsitteen? 9. Miksi energian tehokas hyödyntäminen on tärkeää myös matkailuyritysten

toiminnassa? 10. Millaisin käytännön keinoin matkailuyrityksissä voidaan tehostaa

energiankäyttöä esim.: a. Valaistuksessa? b. Sähkön kulutuksessa? c. Lämmityksessä?

Matkailuyrityksen vedenkulutuksen minimoimisesta:

11. Millaisin käytännön keinoin matkailuyrityksissä voidaan pienentää vedenkulutusta?

12. Miksi veden säästeliäs käyttö on tärkeää myös matkailuyritysten toiminnassa? Matkailuyrityksen jätteiden välttämisestä ja uusiokäytöstä:

13. Millaisin käytännön keinoin matkailuyritys voi parhaiten vähentää jätettä? 14. Miksi jätteiden synnyn ehkäisy on tärkeää myös matkailuyritysten toiminnassa? 15. Millaista uusiokäyttö voi parhaimmillaan olla?

Lopuksi:

16. Matkailuyrittäjät voivat omalla esimerkillään ja asenteellaan vaikuttaa asiakkaiden suhtautumiseen ympäristöasioihin. Olisiko mielessänne jokin neuvo siitä, miten yrittäjät voivat tehokkaasti välittää ympäristövastuullisuuden periaatteita asiakkailleen, kuitenkaan tuputtamatta?

Kysymykset asiantuntijoille LIITE 4/4(5)

Erja Mähönen, MILJÖÖNÄÄRI OY, ympäristökouluttaja Yleisesti:

1. Miten määrittelisitte lyhyesti ekotehokkuuden käsitteen? 2. Mitä ekotehokkuuden käytännön toteuttaminen vaatii yrittäjiltä? 3. Mitkä ovat mielestänne ekotehokkaan yrityksen kulmakivet? 4. Ovatko suomalaiset yrittäjät mielestänne aktiivisesti kiinnostuneita

ekotehokkuuden toteuttamisesta toiminnassaan? Matkailuyrityksen energiatehokkuus:

5. Miksi energian tehokas hyödyntäminen on tärkeää myös yritysten toiminnassa? 6. Millaisin käytännön keinoin pienyrityksissä voidaan tehostaa energiankäyttöä

esim.: a. Valaistuksessa? b. Sähkön kulutuksessa? c. Lämmityksessä?

7. Millaista hyötyä yrittäjä voi saavuttaa käyttämällä energiaa mahdollisimman ekotehokkaasti?

Matkailuyrityksen vedenkulutuksen minimointi:

8. Miksi veden säästeliäs käyttö on tärkeää myös yritysten toiminnassa? 9. Millaisin käytännön keinoin pienyrityksissä voidaan pienentää vedenkulutusta? 10. Millaista hyötyä yrittäjä voi saavuttaa käyttämällä vettä mahdollisimman

ekotehokkaasti? Jätteiden välttäminen ja uusiokäyttö matkailuyrityksessä:

11. Miksi jätteiden synnyn ehkäisy on tärkeää myös yritysten toiminnassa? 12. Millaisin käytännön keinoin pienyritys voi parhaiten vähentää jätettä? 13. Millaista hyötyä yrittäjä voi saavuttaa ehkäisemällä jätteen syntyä

yrityksessään? 14. Monia jätteeksi luokiteltuja materiaaleja voi käyttää uudelleen eri

käyttötarkoituksessa. Millaista uusiokäyttö voi parhaimmillaan olla? Lopuksi:

15. Matkailuyrittäjät voivat omalla esimerkillään ja asenteellaan vaikuttaa asiakkaiden suhtautumiseen ympäristöasioihin. Olisiko mielessänne jokin neuvo siitä, miten yrittäjät voivat edellä mainittujen keinojen lisäksi välittää ympäristövastuullisuuden periaatteita asiakkailleen, kuitenkaan tuputtamatta?

Kysymykset asiantuntijoille LIITE 4/5(5)

Sirkku Mattila, Pirkanmaan Jätehuolto Oy Yleisesti:

1. Miten määrittelisitte lyhyesti ekotehokkuuden käsitteen? 2. Mitä ekotehokkuuden käytännön toteuttaminen vaatii yrittäjiltä? 3. Mitkä ovat mielestänne ekotehokkaan yrityksen kulmakivet? 4. Ovatko suomalaiset yrittäjät mielestänne aktiivisesti kiinnostuneita

ekotehokkuuden toteuttamisesta toiminnassaan? Jätteiden välttäminen ja uusiokäyttö maaseutumatkailuyrityksessä:

5. Mitä jätteiden välttämisellä tarkoitetaan? 6. Entä uusiokäytöllä? 7. Miksi jätteiden synnyn ehkäisy on tärkeää myös yritysten toiminnassa? 8. Millaisin käytännön keinoin pienyritys voi parhaiten vähentää jätettä? 9. Pystyykö teknologian avulla ehkäisemään tehokkaammin jätteiden syntyä? 10. Jos, niin millaisia ratkaisuja yrityksille on tarjolla? 11. Millaista hyötyä yrittäjä voi saavuttaa ehkäisemällä jätteen syntyä

yrityksessään? 12. Monia jätteeksi luokiteltuja materiaaleja voi käyttää uudelleen eri

käyttötarkoituksessa. Millaista uusiokäyttö voi parhaimmillaan olla? Lopuksi:

13. Matkailuyrittäjät voivat omalla esimerkillään ja asenteellaan vaikuttaa asiakkaiden suhtautumiseen ympäristöasioihin. Olisiko mielessänne jokin neuvo siitä, miten yrittäjät voivat edellä mainittujen keinojen lisäksi välittää ympäristövastuullisuuden periaatteita asiakkailleen, kuitenkaan tuputtamatta?