Nro 38 • Perjantaina 24. syyskuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E

Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

SisäsivuillaTÄNÄÄN

Musiikkiterapiaa, sivulla................. 3Rakas mummomme, sivulla ............ 4Vampulassa kirkkopyhä, sivulla..... 5Urheilu-uutisia, sivulla .................... 6Vuosikymmenten takaa, sivulla ...... 7Uude Skodan ostan ma, sivulla ....... 8

Kuka olet ja millainen onperheesi?

Olen Antti Eklund. Syn-nyin Kurikassa 21.9.1946.Olen asunut Kojonkulmal-la keväästä -47 asti. VaimoMarjatta löytyi Alastaroltaja meidät vihittiin Turussavuonna 1969. Meillä on 4lasta. Nuorin asuu vielä ko-tona ja käy peruskoulun yh-deksättä luokka. Poika suo-rittaa asepalvelusta Niinisa-lossa ja vanhimmat tyttäretperheineen asuvat Helsin-gin seudulla.

Minkälaista työtä olettehnyt ja missä?

-Olen maanviljelijä.Kasvatan peltokasvien li-säksi maatiaisjalostussikojasekä lähinnä harrastuksenasuomenhevosia. Teen suo-menhevosten kanssametsäajoja, talvisaikaan,harvennusta ja tuhopuittenkorjuuta. Näin autan osalta-ni myös tämän arvokkaanrodun säilymistä.

Luottamustoimct jaharrastukset?

- Kurkijoki-Säätiön val-tuuskuntaan kuulun, sa-moin olen kuulunut jo pit-kään LSO:n edustajistoon.Kuulun myös metsänhoito-yhdistykseen, metsästys-seuraan, sekä maatalous-tuottajain lihavaliokuntaan.Harrastuksista hienoimpiaoli kuoro, jossa lauloin 2-bassoa yli 20 vuotta. Met-

sästystä ja kalastusta har-rastan edelleen.

Mitä karjalaisuus Sinullemerkitsee?

Olen juuriltani molem-min puolin kotoisin Karja-lasta, isäni suku on Kurki-joelta, isäni äiti Lasosia.Äidin suku on VärtsilänNiiralan kylästä ja sittem-min Savonlinnasta. Koti-seutumatkat Kurkijoelleovat lähentäneet minua su-kuni historiaan, oli elämyslöytää isoisoisäni Knut Al-bertin hautakivi tai Lasosensahan jäännökset!

Mitä Karjalaisperinteitäedelleen ylläpidätelämässäsi?

-Puhun Kurkijoen mur-retta useissa yhteyksissä,käyn Kurkijuhlilla, olen tu-kenut museota pienin esi-nein, jotka ovat peräisinKurkijoelta. Piiraita syönaina kun se on mahdollista.Valjastan hevosen karjalais-mallisten rekien eteen, taivaikka ihojärveläisiin lip-pa-kieseihin.

Oletko käynytkotiseutumatkoilla?miksi? Jos olet käynyt,mitkä ovat olleetmerkittävimmätkokemuksesi matkalla?

Olen käynyt, mikälimahdollista kerran vuodes-sa kotona Karjalassa. Mer-kittävintä on tarinoiden to-dellisuus. Se paljastui ensikertaa kotipihaan saavut-tuani. Kotipihan taustallanäin Haukkalan ja Oronmäen mahtavat jyrkänteet.Suvun hautakivi löytyi Ot-solahdelta. Siinä on kivijal-kaa ja kiintopisteitä Karja-lan matkoilleni.

Kerro joku muistosiKarjalasta. Kerrokokemuksiasi taimuistojasievakkomatkasta. Taimitä muistat kerrotunasiasta.

Olen tehnyt Karjala-mat-koja vuodesta 1990 alkaen.Päällimmäiseksi muistoksiviime syksyltä jäivät kolmeerikokoista rapua, jotkanostettiin Lasosen koskesta

Ladan konepellille. Tämäkertoo Thojoen runsaastarapukannasta. Olen kuullut,että ennen viimeistä evak-koon lähtöä yhtenä iltanakesällä 1943, Lemmatsun-koskesta oli saatu yhteensähevoskuorman verran rapu-ja! Eräällä Karjalanmatkal-la saavuimme lliojärvellejosta ovat kotoisin SirkkaPöyri (os. Kaartinen) sekäHannu Kojo. Siellä Sirkkapuhui lliojärven koulusta,koulumatkoista ja erilaisis-ta tapahtumista mm. miksitätä ihojärven koulua sano-taan Immosen Katin lyse-oksi! Lisäksi positiivisenamuistona on Vilho Heino-sen huvila Vätikässä ja senvieressä on toinen suoma-

lainen rakennus rakenteilla.Silloin ajattelin että he ovatrohkeita miehiä. Toivonheille vieläkin kovasti on-nea.

Onnellinenlapsuusmuistosi?

Viikonloppu alkoi lauan-taiaamusta piiraiden pais-tolla. Mummo ohjasi työtäja sisareni olivat mukana.

Antti Eklund,perhe, metsä ja hevoset

Joku pulikoi taikinaa, toi-nen laittoi muusia, kolmasrypytti ja seuraava voiteline uunista tultua, siinä olimonta vaihetta. Laitettiin li-hapotti uuniin sunnuntaiksi,kaurakiisseli voisilmällä -voiko tämän paremmin ollavieläkään? Muistan myösodotetun varsan syntymän,

JATKUU SIVULLA 3

Perhekuvassa Antti, vaimo Marjatta, lapset Artturi, Eevi, takana Essi ja Elli.

Hevosen, Ruudun Vipin., selässä Essi,sylissään Ellin poika Kalle.

Rankapuiden ajossa ollaan oltu, Essi valmiina viemään hevosen talliin kunkuorma on purettu.

Kurkijoella 1999.

Perjantaina 24. syyskuuta2 – 2004 – N:o 38

24.9.2004

Hyvään Jumalaanon helpompiuskoaIhminen kadoksissa

1. Minä vuonna perustettiinYK:n edeltäjä Kansainliit-to?

2. Minä vuonna Jasser Ara-fat on syntynyt?

3. Minkä Euroopan valtionpäämisteri on kuningas?

4. Mitä miehiä Caspar,Melchior ja Balthasr oli-vat?

5. Miten Lappajärvi syntyi?

Muistettavaa

Hartaus sunnuntaiksi 26.9.17. sunnuntai helluntaista

6. Minkä värinen kärpässie-ni on niistä myrkyllisin?

7. Minkä maan siirtomaaHong Kong oli ennensiirtymistään Kiinalle?

8. Minä vuonna Yhdysvallatjulistautui itsenäiseksi?

9. Mitä eläimiä ovat kas-kaat?

10. Mistä kalasta tehdäänanjovista?

Ken tietää?Kuva Kurkijokimuseon kokoelma

24.pe Alvar, Auno25. la Kullervo26. su Kuisma27. ma Vesa28. ti Arja29. ke Miika, Mika,

Mikael, Mikko30. to Sirja, Sorja

Jälleen on museolle kan-tautunut tietoja aiemminjulkaistuista kuvista. Vii-kolla 32 kuvassa ollut hää-pari on tunnistettu. Morsianoli Sylvi Kokkonen os. Lit-manen, syntyisin Kosta-monjärveltä ja hänen sulha-sensa Matti Kokkonen, ko-toisin Metsikosta. Heidätvihittiin 23.5.1926 Savon-linnassa.

Kuva lienee Kurkijoenmaanviljelysopistolta, keitä-hän ovat kuvan nuoret?Tiedot kuvasta pyydetäänosoitteeseen Kurkijokimu-seo, Kojonperäntie 446,32260 Kojonperä tai puheli-mitse 050-4036050 MariaKauppinen tai sähköpostillakurkijokimuseo@auria.net.

Jumala ei nykyisin ole muodissa. Aika harvoin kukaan viit-taa Jumalaan muun kuin uskonnollisen puheen yhteydessä. Taisano tulevia suunnitellessaan: Tehdään niin, jos Jumala suo.

Kun elämä menee sujuvasti ja putkeen, voi mieleen joskusnousta ajatus, että joku auttaa asioiden järjestymisessä. Sellai-seen Jumalaan, joka hoitelee ihmisen asioita ja kohtelee häntähyvin onkin helppo uskoa – jos ylipäätään arvelee Jumalan vai-kuttavan jossain taustalla.

Tilanne on toisenlainen silloin kun Jumala ei suo asioidenjärjestyä. Kun tie nousee pystyyn, toiveet romuttuvat, onnetto-muudet kaatuvat päälle, ihmiset hylkäävät ja vihamiehet pilk-kaavat ja kateelliset nauttivat.

Missä Jumala silloin on? Miksei hän tule ja järjestä asioitamallilleen?

Monesti käy niin, että Jumala nousee mieleen vasta silloinkun elämä on suistunut raiteiltaan. On kovin inhimillistä aja-tella, että hyvä ja mukava elämä kuuluu minulle ja läheisille-ni, mutta vastoinkäymiset eivät. Niiden sattuessa Jumalan aputuntuu tarpeelliselta.

Jumala ei moiti ihmistä siitä, ettei tämä muista häntä sil-loin kun asiat ovat hyvin. Eikä Jumala työnnä ihmistä pois pa-hoina päivinä, vaan iloitsee siitä, että tämä tulee Hänen luok-seen, vaikka vasta hädässä.

Jumalan ajatukset ja toimet ovat monesti ihmisen käsitysky-vylle ylivoimaisia ymmärtää. Ne ovat todella yhtä kaukanakuin taivas on maasta. Hän ei taivu meidän logiikkamme si-sään.

Ajatus ymmärryksen ylittävästä Jumalasta on sekä pelottavaettä lohdullinen. Ehkä siinä on yksi syy, miksi Jumala ei olemuodissa.

Sirkku NyströmKirjoittaja on teologian maisteri ja toimittaja.

– Elisenvaaran Martat kokoontu-vat ma 27.9 klo 12 Soile KähärälläPetäjämäentie 22.

– TURUN KARJALAINEN NÄYT-TÄMÖ esittää 20-vuotisjuhlanäy-töksenä RAPSODIA PAAKELIN KY-LÄSTÄ sunnuntaina 3.10.04 klo14.00 ja klo 18.00 Turun suomen-kielisellä työväenopistolla, Kasken-katu 5. Liput á 10,00 + ovelta, en-nakkoon p.040-7033120 HelenaAro. Huom! Ainoa tilaisuus nähdänäytelmä kokonaan!

Sisareni 50-vuotiskutsua miettiessämmeotimme selvää mitä tapahtui hänen syntymä-vuonnaan 1954. Löysimme monenlaista tie-toa siitä, millä tolalla Suomen asiat olivat tuol-loin, kun sodan päättymisestä oli kulunut vas-ta muutamia vuosia.

1954 silloinen pääministeri Kekkosen halli-tus päätti toimenpiteistä elinkustannustenalentamiseksi: Viljaseoksen hintaa alennetaan3 mk/kg.Kulutusmaidon hintaa alennetaan 5 mk/litra.Meijerivoin kuluttajahintaa alennetaan 70 mk/kg. (Kotivoin tuottajille taataan tuottajahinta,joka säilyttää normaalin suhteen kotivoin jameijerivoin välillä.) Makkaratuotteiden hinto-ja alennetaan 20 %. Sokerin hinta alennetaan10 mk/kg. jne.

Mikä asiassa kiinnitti huomiota, muu kuinhinnat sinänsä. Se, että hallitus päätti asioista,jotka koskivat jokaista ihmistä. Maidon hin-nasta.

Nykyinenkin hallitus päättää varmasti mo-nista sellaisista asioista, jotka koskettavat kaik-kia ihmisiä, mutta samanlaista ihmisläheisyy-den tuntua ei enää saavuteta. Valtakunnan po-litiikka on karannut johonkin tavallisen ihmi-sen ulottumattomiin, osin jopa Suomen ulko-puolelle.

Siksi tuo päätös maidon hinnasta tuntui hy-vältä. Että silloin mietittiin miten tavallinen ih-minen pärjäisi vaikeissa ja kovissa olosuhteis-sa paremmin.

Mietitäänkö sitä nyt enää koskaan hallituk-sen tasolla?

Toivottavasti. Koska vaikka emme elä so-dan jälkeistä aikaa, on monella ihmisellä siltivaikeuksia pärjätä rahan vallan yhteiskunnas-sa sairaana tai vähävaraisena. Heidän elämään-sä maidon hinta vaikuttaa suoraan. Sitä tosiasi-aa ei 50 vuotta muuta mihinkään, vaikka kaik-ki muu lienee muuttunutkin.

Maire Soiluva

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus

Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336

Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)

Etusivu ... 60 centtiä/mm Muut sivut .... 45 centtiä/mmSäännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.

E-mail:toimitus@kurkijokelainen.inet.fiTilinumero: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Tilaukset:Kurkijokelaisen toimitus, Vesikoskenkatu 13 As 2132200 LOIMAA, puh. (02) 762 2551, 050-521 3336

UntoMiikkulaisenkokoamaNäin ikkeä– murre-sana-kirja sisältää yli4000 murresanaa.Eino Vepsä on lisäksi koonnut Kurkijoelta, Hiitolasta,Lumivaarasta ja Jaakkimasta sekä naapuristaParikkalasta yli 300 sananpartta, joista hän on osanmyös kuvittanut. Mainio lahjakirja, tärkeä hakuteos!

Hinta 23,- eur

Perjantaina 24. syyskuuta 2004 – Nro 38 – 3

N:o 38. Lauantaina syyskuun 25. p:nä 1954Karjalan Liiton ja senjäsenseurojen tilaisuuksiavuonna 2004Tilaisuudet KarjalatalollaHelsingissä ellei toisinmainittu. Karjalan Liitto ry,Käpylänkuja 1, 00610 Hel-sinki, puh. 09-7288 170 Syyskuu

25.-26.9. Viipuri monikan-sallisena ja kansainväli-senä kaupunkina -sym-posiumi Viipurissa, yh-dessä Viipuri-keskuksenkanssa

26.9.-2.10. Hiljentymisenviikko Ylläkselläsyyskuu Rapon sukuseu-ran sukukokous, Alavusks. www.rapo.fi

Lokakuu2.-4.10. Elävien kuvien

Karjala -risteily5.10. Taistelukentiltä rau-

han töihin -luento7.10. Pitäjäesittely

Tapahtuma-kalenteri

Vaikii lähtöEi tätä oikei sannoo ilkiimyö vaa maata lohotettii,et jäi lehmätki lypsämättä,vaik enne sitä lähettii töihi,enne ylös nousuu.

Ei täs paljo mikkääo valkiiko lähtöki on nii vaikii,hää housuu, sukkaa ehtiimie en muute mukkaa jouvu.sitä pittää varmistaa iotkaik jääp kuvaIlee

ANNA

ViikonverovinkkiKotitaloustöistäverovähennystä

Kotitalousvähennyksensaa kotitalous-, hoiva- taihoitotyön sekä oman asun-non ja vapaa-ajan asunnonkunnossapito- ja parannus-työn teettämisestä. Vähen-nyksen määrä on enintään

1 150 euroa vuodessa, vä-hennyksen saa siltä osinkuin vähennettävä määräylittää 100 euron omavas-tuun.

Ennakkoperintärekiste-riin merkitylle yrittäjällekotitaloustyöstä maksetus-ta määrästä saadaan vähen-tää 60 prosenttia. Saadak-seen täyden 1 150 euronvähennyksen täytyy kotita-loustyötä teettää noin2 083 eurolla. Jos kotita-

MusiikkiterapiaavanhainkodillaKyllähän nykyään terapiaa onmonenlaista,mutta musiikkiterapia on tulluttäällä Pusulassa muotiin nyt vasta.Ja mikä parasta, siinä ei kunnanmenot kasva.

Tämä terapiahoito on täälläsuunnattu vanhuksiin päin,ja innolla he on tämän hoidonvastaanottaneet näin.Kun saavat terapeutin johdollalaulaa mielin määrin,eikä haittaa vaikka joskus mänisväärin.

Pääasia on, että hoito tehooja se vaikuttaa koko kehoon.Pienet murheetkin unohtuu siellä,ja tuntee, että ei ole kenenkään tiellä.

Nämä terapeutit ovat Ritva ja Esko,jotka musiikin avulla meitä hoitaa,ja kyllä tällä tavalla meidäntukemme voittaa.Ritva ystävällisesti kaikkivastaanottaa ja antaa kirjat kättee:”Alatte vaan laulaa, niin kohta johelpottaa.”

Esko loihtii haitarista sävelet esiin,eikä hä vaivojansa säästä.Usiasti vetelee hän haitaria ihan hikipäässä,ja saa vanhukset mukkaa.Puolentoistatunnin päästä vaivoja eimuista kukkaa.

”Kuukauden kuluttua jatkamme tätähoitoo”, sanoi Ritva.”Jos silloin vielä kellä pannoo

sydämestä pahastija hengitys on ahasta,niin tänne hoitoon vaan,yhdessä täällä keinot keksitään.”

Kahvitarjoilua ja vapaa seurustelua olitämän jälkeen vielä,vaivojansa valittavan en kuullukenenkään enää siellä.Hauskempaa puheenaihetta löytyi, mikäpiristi minun mieltä.

Vesikampauksen oli lähtiessäni tehnyhuolella,jota oli kait vähän molemmilla puolilla.Eräs kaunis rouva ihastui siihen kovasti jasanoi että onpaspapalla korkee ohta,kun se niskaan nousee kohta.

Yritin siinä hyvän mielen hötäkässäsaatolle pyrkii,mutta se nais näytti minulle vaan nyrkkii.Mutta kyllä siellä oli sitten lystii,jos vähäkin vaivoja tulloo, niin sinneminä menen justii.

Aarne Elolampi

keinuhevosen tai isän teke-mät pienet parireetja sen,kun sain ensimmäisen ker-ran ajaa harmaata “verkua”7vuotiaana. En tiedä mikänäistä on paras, mutta ehkäjärjestys on siinä.

Mitä ajattelet Karjala-kysymyksestä?

Uho, tai Venäläisiä louk-kaava käytös ei auta meitä.Vain hyvällä käytökselläm-me voimme tehdä Karjala-matkojaja saada koko Kar-jalan alueen parempaankäyttöömme ja lisää vapa-uksia siellä. Joskus ehkäkoko aluetta tarjotaan takai-sin, mikäli tarpeeksi järke-viä ajatuksia esitetään Suo-men puolelta niin että viisasvenäläinen ymmärtää ettäse on kaikkien meidän etu.Tällä tavalla Venäjä voipuhdistaa maailman silmis-sä maineensa Neuvosto-ajan rikoksista. Heti kunVenäjälle syntyy tarpeeksivahva johtaja, joka ymmär-tää suomalaisten ja venä-läisten edut, tämä kaikki onmahdollista, Ja saakoon seVenäjän johtaja maailmansuurimman rauhanpalkin-non.

Miten olet kokenut omankarjalaisuutesi? Miten seon vaikuttanut elämääsi?

Lapsuudessa joskus saa-

toin kokea että olin karja-laislapsi. Tuli tilanteita ettäkarjalaiset lapset leikki-köön keskenään, Muttakoska olimme lapsia, yhtäja samaa nuorisoa, tulim-me hyvin toimeen koulu-ikäisistä asti ja olemmeedelleen parhaita kaverei-ta. Täältä löytyi myös elä-mänkumppani. Eri kulttuu-ri, murre ja tavat ovat ri-kastuttaneet elämääni.

Mitkä ovat tärkeimmätasiat elämässäsi?

Oma perhe ja lasteniperheet. Ja kaikkien toi-meentulo. Metsän kasvun

seuraaminen on tärkeää,“metsätutkimuksiani” aionjatkaa edelleen.Miten olet siirtänytperinteitä seuraavillepolville?

-Olen kertonut lapsilleniKurkijoelta kuultuja asioita,hankkinut kirjoja joka lap-selle Muistojemme Kurkijo-ki ym. Karjalasta kertoviakuvauksia. Niistä löytyytaustaa juurille. Kurkijoke-lainen on lehti, jossa on asi-aa sellaisille, jotka eivät pää-se museoon. Lapsille ei saaliikaa tuputtaa, vaan sopivinkohdin kertoa asioita silloin,kun heitä kiinnostaa.

Miten sinun mielestäsiperinteitä pitäisisäilyttää?

-Mielestäni suomenhe-vos-kulttuuri on säilyttämi-sen arvoinen. Ja murrettapuhuva ihminen on jo pe-rinnettä säilyttävä. Lapsillevoi kertoa asioita joita onnuoruudessa kokenut, ku-ten piiraanpaisto; sitä meil-lä tapahtuu silloin tällöin.Välillä katsotaan vanhojavalokuvia, jotka kertovatenemmän kuin sata sanaa.Mitä mieltä olet Kurki-jokelainen- lehdestä?Mitä muutoksia siihenehdottaisit, tai jutunai-hetta, joista haluaisitlehdestä lukea?

-Kurkijokelainen on leh-

ti, jonka luen ensimmäisenälehtenä silloin, kun se per-jantaisin ilmestyy. Siinä eitarvita muutosta, toivon ettäkaikki kirjoitukset ovat luo-tettavia, jotta jälkipolvi voisaada varman kuvan. Useinvalokuvat ovat parasta to-distetta eri tilanteista. Yleis-arvostelu lehdestä on hyvä.Haluaisin lukea lehdestäasiallisia ja hauskoja kerto-muksia, esimerkiksi Ihojär-ven koululaisten kokemuk-sia.

Minkälaisiatulevaisuudensuunnitelmia, haaveitasinulla on?

-Suunnitelmissa on eläk-keelle jääminen j a lauluää-

nen kuntoon saattaminenjotta voisin vielä laulaakuorossa. Haaveilla voivaikkapa Viipurin raveista,joihin suomalaisillakin oli-si mahdollisuus osallistua.

Kenelle haluat lähettääterveisiä?

-Terveisiä ProfessoriPekka Nuortevalle, hän onhenkilö, jonka elämäntyötäarvostan.

Kenet haastatseuraavaksihaastateltavaksi jamiksi?

-Haastan Taina Haavis-ton (os. Roiha) Loimaalta.

JATKOA SIVULTA 1

lous palkkaa itse työnteki-jän, työnantaja saa vähentääpalkan sivukulut kuten elä-kevakuutusmaksun ja 10prosenttia maksamastaanpalkasta.

Kotitalousvähennyksenvaikutus on helppo laskea.Verot alenevat vähennyksenverran.

Otto MurtomäkiVeronmaksajatwww.veronmaksajat

Hirvenkaato Tammelan yhteismetsässä 1965.

Loimaa- seuran riukuaidanteon riukutalkoissa.

Perjantaina 24. syyskuuta4 – 2004 – N:o 38

Me jälkipolvet toivotam-me, Sinulle Mummo, sydä-melliset onnittelut juhlapäi-vänäsi ja iloitsemme siitä,että olet juuri meidän Mum-momme ja Isomummom-me. Tämä kirjoitus on kun-nianosoitus ja muisto pit-kän taipaleen kulkeneellenaiselle, aviopuolisolle jaäidille.

Kerttu syntyi 24.9.1909Kurkijoen pitäjän Marian-vaaran kylässä Aino-Kaisaja Juho Lätin perheeseen.Sisaruksia olivat Armas1898, Maria –00, Edla –07,Anni –12, Martta –14 jaHilma –17. Koti sijaitsi kor-kealla mäellä, Lätinmäellä,lähellä Kurkijoen kirkon-kylästä Ihalaan meneväätietä. Jo pienestä pitäen lap-sia ohjattiin ja neuvottiintyöntekoon kykyjensä javoimiensa mukaan: karjanpaimentamiseen, eläintenruokkimiseen, marjojen ke-ruuseen ja muihin talon töi-hin.

Vuonna 1927 18-vuoti-aana Kerttu avioitui AnttiKopsan kanssa ja muuttiminiänä Kopsanmäen ta-loon, joka sijaitsi myös Ma-rianvaarassa. MuutostaKerttu muistaa aina sanoa,että kävellen hän Kopsaanmeni, ja Antti oli varoitta-nut itkemästä, kun sanojen-sa mukaan nuorikollansaoli niin herkkä mieli sekänauruun että itkuun. LapsiaKopsanmäessä asuessasyntyi Osmo –28 sekä Aini–33. Murheeltakaan ei väl-tytty, sillä kaksi heidän lap-sistaan kuoli jo aivan pieni-nä.

Kertun ja Antin vieläkeskeneräisestä uudisko-dista Lumivaaran pitäjänTervajärven kylän Savikol-ta jouduttiin sitten lähte-mään evakkoon talvisodansyttyessä. Antti oli rinta-malla ja aikaa oli vähän,kun Kerttu lähti lasten javähien tavaroiden kanssa

sukulaisten mukana ensinParikkalaan ja sitten eteen-päin Keski-Suomeen. Tä-män ensimmäisen evakko-matkan jälkeen palattiin ko-tiin, jatkettiin elämää, mut-ta lopullisesti koti joudut-tiin jättämään jatkosodanjälkeen. Evakkomatka kul-ki ensin Ylistaroon ja sieltäLoimaalle, Heikki Perhontilalle. Alastaron Auvaistenja Virttaan Markulassa asu-tun ajan jälkeen Kerttu jaAntti saivat aloittaa raken-tamaan uutta omaa kotiaAlastaron Virttaalle.

Siihen aikaan rakennus-tarvikkeista, kuten kaikestamuustakin tavarasta, olikova pula. Antti oli kuiten-kin hyvä rakennusmies jauuteen kotiin päästiinmuuttamaan. Ensimmäinenuunikin saatiin tehtyä käy-tetyistä tiilistä.. Miten suurija onnellinen asia olikaanoma koti! Elanto saatiinmaanviljelyksestä ja kar-janhoidosta. Kerttu hoitiemakoita ja kasvatti porsai-ta myyntiin. Moninaiset yötvalvottiin ja nukuttiin ema-kon vieressä porsaiden syn-

tymää odottaessa ja kallis-arvoista emakkoa hoitaen.Porsaita myytiin sitten mm.Loimaalle meijeriin edel-leen kasvatettavaksi.

Kovasta työnteosta huo-limatta aikaa jäi myös har-rastuksiin. Kurkijoen Mari-anvaarassa toiminut Mart-takerho perustettiin uudel-leen Virttaalle ja Kerttu oliyksi perustajajäsenistä.Marttakerho oli tärkeäemäntien ja äitien tapaa-mispaikka; kerhossa tehtiinkäsitöitä, laulettiin, haastel-tiin, lapsetkin vietiin mu-kaan. Virttaan Marttojenensimmäinen hankinta olikangaspuut, joilla päästiinkutomaan kangasta ja mat-toja. Kyseiset kangaspuutovat vieläkin tallessa jaVirttaan Marttakerho toimiiedelleen uusin martoin javoimin.

Tärkeitä Kertulle olivatmyös käsityöt. Moninaisetovat kudotut kankaat, mo-nen monta poppanaa sekä15 kappaletta raanuja onkudottu kangaspuilla. Vir-kattuja pöytäliinoja onkymmeniä ja kymmeniä.

Suurena rakkaudenosoituk-sena läheisilleen hän on vir-kannut seitsemän suurta jaupeaa parisängynpeittoa.”Kukaan ei kysy että kuin-ka kauan tätä on tehty, vaanKUKA tämän on tehnyt” onollut Kertun mielisanontakäsitöiden laadun periaat-teena. Nykyisin käsien jasormien huono kunto estä-vät virkkaamisen; muutenhän sanoo, että virkkaisivieläkin. Me jälkipolvetolemme puhuneet, että kä-sitöistä saisi järjestettyähienon näyttelyn.

Kolmantena harrastuk-sena Kertulla on kirjoitta-minen. Tämä taiteellisuu-den muoto on puhjennut,ehkä ajan salliessa muiltatöiltä, vasta vanhuusiällä.Liekö viehtymys kirjoitta-miseen saatu geenien perin-tönä, sillä Kertun mummoeli äidin äiti oli kirjailija javaltiopäivämies Pietari Päi-värinnan tytär. Kotona oniso kasa vihkoja, joihin onkirkkaalla ja tarkalla muis-tilla kirjoitettu perinnetie-toa ja muistoja menetetystäkotiseudusta Karjalassa,vanhoista työtavoista, ihmi-sistä, naapureista ja tapah-tumista. Kirjoituksia on eriaikakausilta, hyvin yksi-tyiskohtaisia ja tarkkoja ku-vauksia elämän varrella sat-tuneista tapauksista. Näistämuisteluksista on julkaistuKurkijokelainen-lehdessäeräs osa, jossa Kerttu käve-lee muistoissaan kotikylän,eli Marianvaaran, teitä ja

MummommeKerttu Kopsa

95 vuotta

poikkeaa tervehtimässä jo-kaista kylän taloa. NäissäKertun kirjoituksissa Karja-la elää.

Karjala ja karjalaisuuson Kertun elämässä joka-päiväinen rakas asia. ”Kar-jala on syntymämaa, jostaon jouduttu lähtemään,mutta karjalaisia ollaanaina” sanoo Kerttu. Karja-laisuus elää puheessa ja ta-rinoissa sekä myös ruumiinravinnossa, eli tuttuja ovatpiiraat, lanttulaatikko ja ta-puntaiset, jotka ovat siirty-neet suvun vauvojen suissajälkipolvillekin osaksi per-heruokia. Suvun piirissä onjatkettu myös rotinaperin-nettä: vauvalle ja perheelleviedään rotinarinkeli eli isopullakranssi ja sen peittonapellavainen pyyheliina,joka sitten jää vauvalle.

Kertulle kaikkein rak-kain muisto Karjalasta onlapsuudenkodin muisto.Silloin elämä oli vapaata jakevyttä lapsen elämää, pa-hoista asioista ei tiennytmitään. Myöhemmissä elä-mänvaiheissa, sekä ilossaettä surussa, Kerttu sanootärkeimpänä elämänohjeen-aan olleen ”Usko, Toivo,Rakkaus”. Näistä on saanutvoimaa jaksaa vaikeidenkinaikojen yli, ”toivossa oneletty”. Tätä elämänohjettaKerttu neuvoo myös nuo-remmille: sitkeästi pitääyrittää, vaikka olisi vaike-aakin välillä.

Nykyisin Kerttu asuukotonaan Alastaron Virt-

taalla samassa pihapiirissäpojanpoikansa perheenkanssa, ja on mieleltään vir-keä ja aikaa seuraava Mum-mo ja Isomummo. Avio-puoliso Antti kuoli vuonna1981 vuosien sairastamisenjälkeen. Antti sai läheskoko sairausaikansa asuakotona Kertun häntä hoita-essa. Heidän vanhin lapsen-sa Osmo Kopsa kuoli ke-väällä 2003 Loimaalla. Ty-tär Aini Karppinen asuuPunkaharjulla. LastenlapsiaKertulla ja Antilla on seit-semän ja lastenlastenlapsia15.

Meille jälkipolvilleMummo on aina ollutMummo, ja Mummo onaina ollut olemassa. Mekaikki lastenlapset olemmesaaneet hänen luonaanhoivaa ja huolenpitoa.Meissä ja tarinoissaanMummo elää. Tarinat auke-nivat ja saivat kuvan meilleonnekkaille lastenlapsille,jotka olemme useitakin ker-toja päässeet käymään Kar-jalassa entisillä kotipaikoil-la. Nyt mekin tiedämme sa-noa Lätinmäestä, Kopsan-mäestä, Kuuhkaansuon po-luista ja Savikon kodista,että tästä hän kulki, täällähe elivät.

Onnea Syntymäpäi-vänäsi Mummo!

Juhlakahvit juomme per-heen kesken Mummon ko-tona.

Päivi Lehtonen

Sisarukset Lätinmäellä noin v.1922 vas. Hilma, Edla, Kerttu, Armas, Martta, Maria ja Anni

Kerttu ja Antti Kopsa v.1969, Kerttu 60v. Lapsuuskodissa Marianvaaran Lätinmäellä v.1991, vas. Aini Karppinen o.s. Kopsa, MummoKerttu Kopsa, Osmo Kopsa, Lea Kopsa takana Anne Rintala, Eija Merikanto.

Mummo kehrää rukilla lankaa omista pellavista v.1980.

Rakas Mummom-me täyttää perjan-taina 24.9.2004kunnioitettavat 95vuotta AlastaronVirttaalla.

Perjantaina 24. syyskuuta 2004 – Nro 38 – 5

Vampulan Karjalaisetjärjestivät viime pyhänä eliJatkosodan päättäneen väli-rauhansopimuksen allekir-joituspäivänä 19.9. muiste-lutilaisuuden, joka alkoiVampulan kirkossa pidetyl-lä jumalanpalveluksella,jossa saarnan piti Vampulankirkkoherra Keijo Plit. Hänkosketteli vaikuttavassa pu-heessaan noita kuuden vuo-sikymmenen takaisia aiko-ja hakien yhtymäkohtianiistä raamatun evanke-

liumeihin. Hänen puheensaon hieman lyhennettynätoisaalla lehdessämme.

Jumalanpalveluksen jäl-keen kokoonnuttiin kirkko-maalle pystytetyn Karjalanmultiin siunattujen vainaji-en muistomerkille, jossavirren Maa on niin kaunisjälkeen Saimi Varjonen jaEino Heikinmaa laskivatmuistokukat patsaalle. Ti-laisuus jatkui seurakuntata-lolla, jonne tulijat toivottitervetulleeksi kirkkoherra

Plit. Hän mainitsi käyneen-sä aikanaan samaa kouluaHartolassa kuin runoilijaUuno Kailas tosin eri ai-kaan. Kailaan runous onvarsin koskettavaa, totesiPlit ja mainitsi, että virsi584, joka on runoiltu vuon-na 1931, koskettelee enna-koivasti maamme vaikeitaaikoja ja siinä pyydetäänsiunausta maallemme jakansallemme: Siunaa javarjele meitä Korkein kä-delläs…

“Pitäkää muistot mieles-sänne ja kertokaa niistänuoremmille. Toivon siuna-usta tilaisuudellenne”, lo-petti kirkkoherra terveh-dyksensä.. Karjalaseurantarjoamien kahvien jamaukkaiden leivonnaistennauttimisen jälkeen toivottijuontajana toiminut Karja-laseuran uusi puheenjohta-ja Paavo Tuunainen läsnä-olijat tervetulleiksi. Hänenmielestään me olemme so-tapakolaisia, vaikka meitäevakoiksi yleisesti kutsu-taan. Tuunainen totesi, ettänykyisin on hyvä sopu val-litsevana kantaväestön jakarjalaisten välillä ja karja-laiset myös rikastuttivatuutta kotiseutuaan monellatavalla. Seuraavaksi hänkutsui ensimmäisen muis-telijan, Saareksen pojan,Toivo Arolan kertomaan,

Muistelutilaisuus Vampulassa

JÄÄHYVÄISISTÄKODEILLE KARJALASSAKUUSI VUOSIKYMMENTÄ

Mitä on oikea murehti-minen? Mistä meidän tuleehuolehtia? Mitä meidän pi-tää elämässämme tehdä?Eikö mistään saa murehtia?Uskon ja epäuskon taistelu?Onko se samaa taisteluakuin luonto käy syksyisinomaa olemustaan vastaan?On luovuttava kauneudes-ta! Ihmisen nuoruus ei oleikuista. Sato korjataan. Ku-kat kuihtuvat. Mitä sittenjää jäljelle, kun sato on kor-jattu. Tässä alkuun meillekaikille kysymyksiä.

Kyselemme myös tä-nään tapahtumia 60 vuodentakaa. Kurkijokelaiset piti-vät 3.9.1944 viimeisen ju-malanpalveluksensa, jossakirkkoherra Arvi Kujalaasetettiin virkaan. Kirkonovet sulkeutuvat varsinpian tämän jälkeen: tasan60 vuotta sitten eli19.9.1944. Kurkijoki olijätettävä. Mukaan otettiinkirkonkellot ja alttaritaulusekä ehtoollisvälineet.Kuinka kovalle koetuksel-le joutuivatkaan alttarinyläpuolella olleet sanat:

vertaus roudattoman Tibe-riaan järven rannalla istuumeihin.

Jeesus puhuu omille –köyhillekin – opetuslapsil-le luottamuksesta. Jaksossaasetetaan vastakkain ihmi-sen turha murhe ja lapsen-omainen luottamus Juma-laan. Se, että kristityllä onJumala Isänään, merkitsee,että hän saa jättää kaikkitarpeettomat huolet. ”Huo-lehtimisen” unohtaminen eikuitenkaan merkitse vas-tuun unohtamista siitä, mitämeidän on Jumalan järjes-tyksen mukaan tehtävä.Olen useasti kertonut erääs-tä vankilassa pidetystä ju-malanpalveluksesta, jossasaarnamies luki tämän päi-vän tekstin ja saarnasi py-hästä huolettomuudestahuolimattomasti, jolloinyksi vankien nokkamiehis-tä huusi: emmehän me olemuuta tehneetkään kuinkatselleet taivaan lintuja jakukkia; siksi me täällä ole-me lusimassa.

Jeesus painotta sitä, ettäme jaksaisimme kaiken

murheiden ja huolien kes-kellä saada voimaa omankutsumuksemme hoitami-sessa.

Jumala on asettanut elä-mällemme tietyt rajat. ”En-nen kuin olin elänyt päivää-kään, olivat kaikki päivänijo luodut”. Ps. 139. Meemme voi huolehtimisel-lamme muuttaa niitä. Sensijaan voimme luottaa, ettäJumalalla on valmis suun-nitelma meidän elämällem-me. Pyhä huolettomuusmerkitsee Raamatun maail-massa luottamista Jumalanhallintaan. Koska Jumalaloi ihmisen ja ihmisen elä-män, myös sen ylläpitämi-nen ja varjeleminen ova Ju-malan varassa. Jumala eiole vain Luoja. Eräs tunnet-tu teologi Karl Barth mää-ritteli, että Jumala on se,joka rakastaa. Hän suhtau-tuu isällisellä hyvyydelläluotuihinsa. Hän huolehtiiomistaan.

Jeesus ei ole mikään vää-rä idealisti, väärä unelmoit-sija. Hän näkee, että lintujapyydetään, otetaan vangik-si, ja niitä myydään sidot-tuina muutamalla kolikollasyötäviksi. Hän tietää, että

60 vuotta sitten evakkoon lähteneidenkirkkopyhä Vampulassa 19.9.2004

Otteita saarnasta

Jumalan huolenpito –aina ja kaikkiallaTeksti: Matt. 6:25-34

”Jeesus Kristus on sama ei-len, tänään ja iankaikkises-ti”. Olivatko Jeesuksen sa-nat totta. Olivatko kaikkienunelmat sortumassa elämänkovassa ja epäoikeudenmu-kaisessa puristuksessa?

Täällä kirkossa on var-maan teitä, jotka teitte mo-nia kysymyksiä murehtimi-sesta. Miten kovalta tuntuijättää kaikki rakkaat koti-konnut, maisemat, omai-suus. Olivatko maailman-sotaan varustetut, ehkäomaa tahtoaan vastaan pa-kotetut sotilaat viemässäuskonkin? Tuskin jaksoittekuulla lintujen laulua. Tus-kin kyyneleiden läpi näitteyhtään kukkaa. Olihan syk-sy varmaan silloinkin kuinkertomassa, ettei ole mitäänpysyvää maan päällä. Olilähdettavä uusille asuinsi-joille. Oli varmaan montamurhetta sanoiksi puettuatai syvällä sydämen uu-menissa olevaa. Ja tämäkaiken kaaoksen ja epävar-muuden keskellä Jeesus onsama kuin kastepäivänän-ne, sama konfirmaatiotilai-

suudessa, sama silloin kunolitte alttarilla tulevan puo-lisonne kanssa, sama tänääntäällä Vampulassa tai missäsitten asumme tai liikum-mekin.

Uskostanne ja sen pysy-vyydestä saarnaavat edel-leen Loimaan kirkossa ole-vat ehtoollisvälineet ja alt-taritaulu sekä Suomusjär-ven kirkossa soivat kellot.Ja sitten vielä se viimeinentesti: Kesken kunnostustöi-den kirkko paloi 1991 pe-rustuksiaan myöten tuho-polton seurauksena. Mitentämän keskellä jaksammekatsella taivaan lintuja jakedon kukkia?

Jokaisen meidän elämäs-sämme on ja tulee erilaisiamurheita. Ne ovat itsestäänselvyys tietyllä tavalla. Neovat osa elämäämme; neovat osa itseämme, siitäemme pääse yli emmekäympäri.

Sanalla vapaus on montasisältöä. Sen sanan kanssaolette te evakkoon pakote-tut varmaan joutuneet teke-misiin. Myös me vapaassa

Suomessa elävät saammemiettiä tämän sanan sisäl-töä monesta näkökulmasta.Vanhastaan ovat vanhatkristityt opettajamme puhu-neet vapaana olemisesta.Vapaana olemisessa tärkeääoli nähdä tämän maailmanoikea arvo suhteessa Juma-laan. Silloin voi asettaa Ju-malan kaiken edelle. Senseurauksena he kykenivätpysymään kiinni Jumalas-sa. Samaan sarjaan kuuluiopetus siitä, että ihmisenpiti olla yksinkertainen.Kysymys ei ollut tyhmänyksinkertaisesta vaan siitä,että ihminen oli jakautuma-ton ja sekoittumaton eli sel-lainen jonka sydän kuuluiehyesti Jumalalle ei ollutjakautunut muualle.

Kun me ajattelemmesuomalaisina omia murhei-tamme, luettelo on pitkä.Sotien historia on vielämuistissamme, sateet uh-kaavat satojamme, routai-nen maa on määritellyt suh-tautumistamme elämään.Aina on uhka tulossa jos-tain päin. Miten Jeesuksen

tuolloin 10-vuotiaan pojankokemuksia ja muistikuviaevakkomatkoiltaan, joistamyös on oma kertomuksen-sa lehdessämme.

“Vaikea risti”Saimi Varjonen lausui

Hilja Karhulan runon Vai-kea risti, joka tunteella kos-kettelee meille itse kullekinkannettavaksemme annet-tua taakkaa. Me monestiluulemme kanssasisariem-me ja veljiemme pääsevänvähemmällä, mutta lopuksise oma risti, jonka oli hy-lännyt, tuntui kaikkein so-pivammalta kantaa.

Eino Heikinmaa kertoilähinnä muisteluksia, joitahänen tätinsä oli muistiinkirjoittanut. Kertojalla it-sellään ei ollut mitään oma-kohtaista kerrottavaa vii-meisestä evakkoon lähdös-tä, koska hän makasi siihenaikaan punatautiin sairastu-neena sotasairaalassa, josta

pääsi etsimään kotiväkeäänPohjanmaalta vasta puolenvuoden kuluttua. Täti olikirjannut tarkasti karjankanssa kulkemansa matkan,jonka ensimmäinen yöpy-minen tapahtui ParikkalanKoitsanlahdella. Sieltä mat-ka jatkui kävellen edelleenSärkisalmelle ja sieltä Sär-kilahdelle, josta alkoi kar-jan kuljetus proomuilla.Neljä proomua oli käytettä-vissä ja kuhunkin niistämahtui sata nautaa. Muttakun karjaa oli paljon, jäivielä toinen puoli odotta-maan uutta kuljetusta. Siltieläimet olivat proomuissakylki kyljessä kiinni. Sinneei voinut mennä niitä edeslypsämään. Eläimetkin sai-vat kärsiä suunnattomastitästä vakavasta tilanteesta.

Tahkorannassa eläimetjälleen jalkautettiin ja Jo-roisissa päästiin junakulje-tukseen, tosin vain avovau-

nuihin, joihin oli laitettulautakaiteita, jotta lehmäteivät hyppäisi pois kyydis-tä. Pieksämäen, Jyväsky-län, Haapamäen ja Seinäjo-en kautta päädyttiin viimein13.9.-44 Ylistaron asemal-le, jossa “oltiin kuin orja-markinoilla”, oli täti kirjan-nut muistiinpanoihinsa.

Satakuntalaisten lauluunpäättyi tämä vaikuttava jatärkeä tapahtuma, johonosallistui noin neljäkym-mentä henkeä. Vain kaksinuoremman polven edusta-jaa oli saapunut paikalle.Heitä olisi toivonut sinneenemmän, sillä siten olisitieto noista vaikeista ajoistasiirtynyt helposti nuorempi-en omaisuudeksi ja heidänjuuriensa vahvistamiseksi.

Suuret kiitokset Vampu-lan Karjalaisille muisteluti-laisuuden järjestämisestä.

Eino VepsäKuvat: Laura Haavisto/

Lauttakylä-lehti.

JATKUU SIVULLA 7

Muistotilaisuudessa oli väkeä kauempaakin, ja vaikka aihe sinänsä oli raskas,oli tuttuja mukava tavata.

Perjantaina 24. syyskuuta6 – 2004 – N:o 38

Terveisiä Ulvilasta. Kesäon lopuillaan, sade piiskaaikkunoita. On mukava het-ki kirjoitella kesänurheilu-kuulumisia.

Talvella tehty kova har-joittelu antoi keväällä juos-tuissa useissa kilpailuissa,hyviä merkkejä TriathloninMM- kisoja varten.

Tuli voittoja ja hyviä si-joituksia ympäri Suomea.

Joensuussa Karjalaistenkesäjuhlilla juostu Karjalanmaraton meni loistavasti.Kävimme kovan kilpailunJuha Kanervon kanssa.

Juha jätti minut lopussaniukasti mutta juoksimmehyvät ajat. Matkahan oli 10mailia eli 16090m. Juhajuoksi 56.16 ja minä 56.39.Onnea ja terveisiä Juhalle.Tämä olikin viimeinen koi-tos ennen vuoden pääkisaaeli Triathlonin MM-kisoja.

TRIATHLONIN MM-KISA RUOTSI

(uinti 4km+pyörä120km+juoksu 30km)

Matka meni hyvin, miesmelko terveenä ja untakinkohtalaisesti. Perillä ollessaajelimme autolla pyörärei-tin. Huh huh, raskasta tuleeolemaan, sillä monta isoamäkeä oli matkalla. myösjuoksureitti oli tosi raskaskovine nousuineen. No,sama reitti kaikilla.

KILPAILUPÄIVÄHerätys kello: 5.00.Ke-

vyt verryttely ja ruokailu jasitten siirtyminen kilpailu-paikalle. Kuhina ja suhina

on valtava kun yli 700 kil-pailijaa vie pyöriään teli-neisiin ja tekee viime het-ken valmisteluja. Startti onkello: 8.00 ja jännitys onkäsin kosketeltava. Itse enpaljon jännitä mutta nyt onmelkoinen kutina vatsan-pohjassa. Kilpailu on pitkäja vaativa. Ajatuksissa pyö-rii “kuinka kestän tämänhirveän rääkin”?

UINTILähtöön aikaa 5 minuut-

tia kun komennus että saamennä veteen.

Kun varpaat koskevatkylmää vettä 17c, niin kari-sevat viimeisetkin unenrip-peet silmistä. Vieressäniolevat brasilialaiset ovat to-della kohmeessa ja valitta-vat ihan tosissaan kylmyyt-tä. Ei ole ihme kun sieltälämpöisistä tulevat. Eipätämä itsellekään herkkuaole ja reilun tunnin pitäisitosissaan vielä uida.

Pyssy pamahti ja järvikohisi kun joukko lähtimatkaan. Otin rauhallisestialun kun matkaa oli paljon.Taktiikka onnistui ja nousinkoko matkan tasaisestiylöspäin. Varsin lähes 2kmvastatuuliosuudella voimiariitti loistavasti. Vesi oli jär-ven selällä vastatuulessa to-della kylmää.

Vihdoin viimeiset uinti-vedot ja jalat koskivat poh-jaa. Uinti meni tosi hyvin jaolin tässä vaiheessa 17:sta.Aikaa kului lh 6min.

Pyörälle juostessani jasamalla uimapukua pois

päältä repien, vatsalihas re-vähti ja ajattelin että “tä-hänkö tämä loppui hyvänalun jälkeen. Pystyin kui-tenkin jatkamaan ja nopeas-ti lähdin ajamaan pyörällä.

PYÖRÄILY 120kmKankeasti lähti pyörä

liikkeelle ja vatsaan sattuiikävästi. Pikkuhiljaa pääsinjonkunmoiseen vauhtiin jataistelu alkoi. Reitti oli40km ja se ajettiin kolmas-ti. Isoimmat mäet tulin alas-päin jopa 75km/h, muttaylöspäin mentäessä vauhtioli huomattavasti hitaampi.Ajoittain satoi kaatamalla,mutta se tuntui melko läm-pimässä ilmassa mukavalta.lOOkm kohdalla rupesi rei-silihaksissa painamaan ihantosissaan. Mutta huoltajienhuutaessa että, olin noussutsijalle 12 tuli kummasti voi-

maa lisää. Ajoin 120km 3h26min eli 35km/h. Loppu-ihan tämäkin osuus vih-doinkin, mutta vielä oliedessä 30km juoksua.

JUOKSU 30kmHyppäsin pyörän päältä

pois ja nopeasti tossut jal-kaan ja menoksi. Juoksulähti hyvin liikkeelle ja pa-rin kilometrin päästä tiesinjo juoksevani. Pyöräilystäturtuneet reisilihakset al-koivat aistia, että nyt juos-taan. Vatsalihaksen reväh-tymä häiritsee hapenottoa,mutta periksi en anna kaut-ta Karjalaisten juurieni.Juoksen samaa vauhtia kuinmaailman kärki eli 4min/km. Yksi toisensa jälkeentulee selkä edellä vastaan japian olen jo 7s. Mutta 23kmjuostuani voimat loppuvat,mitalimiehet ovat n. l mi-

nuutin päässä. Olen juossutlO minuuttia kärkeä kiinnija nyt uuvun. Olen henki-sesti tosi kovilla, teenrukoukset ja manaukset jahuudan perhettäni Maarittiaja Samueliakin avuksi, mut-ta mikään ei auta. Tuntuukuin jalat painuisivat maansisään. 23-28km:n välinenmatka on taistelua täydel-listä sammumista vastaan.Jyrkän ylämäen pystynjuoksemaan, mutta ylhäälläjoudun pysähtymään kunsilmät musteni tuskasta javäsymyksestä. Seison ehkä10 sekuntia, periksi enanna. 2 km jäljellä, jokuhuutaa että “vauhtia nyt,olet 8s”. Mietin että “perk...vai vauhtia vielä, vaihde-taan jalkoja ja koita edeskävellä näillä jaloilla” mut-ta kannustus auttaa ja ilmei-sesti jotain energiaa saanjostakin lisää, sillä loppumenee hyvin ja vauhti kiih-tyy jopa melko kovaksi.

Maalissa olen kahdeksasja loppuaika 6 tuntia 49 mi-nuuttia.

MaalissaOn voittajan olo vaikka

en voittanutkaan. Horjunkävellessäni kohti pöytäämissä on juomia ja kaiken-laista purtavaa. Juon ja juonerilaisia juomia. Mitään enpysty syömään. Jalat tärise-vät ja särkevät väsy-myksestä niin paljon että enpysty kuvailemaan.

Olen myös helpottunut,mutta myös vihainen itsel-leni kun väsähdin. Muttahetken kuluttua tajuan että8. MM-kisoissa on kovasuoritus. Tiedän antaneenikaiken ja vähän rippeitä

vielä päälle ja ne rippeetovat karjalaista SISUA. Ai-nakin luulen niin. Rehelli-sesti on myönnettävä ettämuut olivat parempia.Käyn kättelemässä parem-pani ja sen jälkeen huolta-jat taluttavat minut sivum-malle ja rojahdan nurmikol-le makaamaan. Olen väsy-nyt, en halua liikkua. Jokuravistelee jalkojani, jokutyöntää juomaa suuhuni.Makaan vain silmät kiinnija olo on kohtalainen. Ajat-telen, että ei enää koskaan,mutta kuukauden päästäolin jo viivalla. Kisa oli tokilyhyt ja voitinkin sen yllät-täen. Voitin myös SM-pronssia syksyllä käydyssäjuoksu, pyöräily, juoksu-kisassa mutta siitä ei senenempää.

PERHEPerheeni tuki on minulle

kaikki kaikessa. Ilman hei-dän rakkauttaan en jaksaisiraataa tällaisia koitoksiavarten. Harjoitukset vaati-vat aikaa ja ruokaa kuluupaljon. Mutta minulla onmaailman paras ruuan-laittaja. Maarit on jaksanutkärsivällisesti tehdä ne val-tavat ruokamäärät mitä ku-lutan. Yhdessä onnistummeja pikku Samuelin kasvaes-sa olemme yhä enemmänkisamatkoilla yhdessä.

Terveisiä kaikille tutuil-le ja kiitos kaikille tukijoil-le matkan varrella. Ensivuonna MM-kisat ovatTanskassa ja sinne keksi-tään uudet kujeet että ei tuleväsähtämisiä.

Hyvää syksyn jatkoa kai-kille.

Ari Vihavainen

Kerta toisensa jälkeenlöytyy uusi, joitakin lukijoi-ta kovasti ärsyttävä aihe:Helunasta tietenkin. Kansa-kuntana me olemme jääneetjälkeen jo pitkälti toista-kymmentä vuotta sitten ai-nakin norjalaisista. Sielläheidän silloiset 26000 leh-määnsä saivat kaikki ni-mensä oikeaan kirjaan.Meillä ei ole ylletty edeskalenteritasolle.

Kalentereita löytyy nai-sille, miehille, koululaisilleja jokaiselle ammattialalleomansa sekä komea Karja-

lan’ e Kalenderi, jossa onheinäkuun kohdalla kauniskuva solasilla kulkevastalehmälaumasta, nimistä eisiinäkään mainita mitään.Se yksi tärkeä kalenteripuuttuu.

Asiassa on aina montapuolta, hyvä puoli on se, et-tei sitäkään kalenteria nyttarvitse tehdä uudestaanvaikka ollaankin EUssa.Direktiivi määräisi kuiten-kin kaikki kk-päätteiset ni-met uusittaviksi. Väittäisi-vät ettei “eurooppakansa-lainen” ymmärrä edes tapu-

tella sellaista eläintä, jonkanimi on Tähdikki, (Kurkij.Tähikki) Lemmikki, Juo-nikki, puhumattakaan nytLystikistä, siitä tulisi Listi-ki!

Nimiaiheita herttaisilleeläimille löytyy kauniistaluonnosta, kukista, taivaal-ta ja vasikan omasta “palt-toosta,” sen värikoostu-muksesta ja vielä paljonmyöskin naisten nimistä.

Saksasta ja Itävallastalöytyy laitumelta Liesi elipikkuinen Elisabeth! Unka-rissa on Riska, joka juontaa

alkunsa Maria - nimestä.Meillä on Ruusu, RuotsissaRosa. Norjalaiset ovat ni-mikiIjaansa kelpuuttaneetmyös Dianan (Walesinprinsessan mukaan) ja telk-karissa kauan sitten pyöri-neen sarjan juonikas Alexison löytänyt tiensä niille si-vuille.

Kotoisesta suomestam-me löytyy myös tummali-haista ylämaan ulkona tal-vehtivaa lihakarjaa, jostalöysin oman kaimani. Ku-vassa komeili, pitkä otsa-tukka silmillä Onerva - va-

sikka, vierellään saman ko-koinen Onni - poika.

Virolaiset varmaankintuntisivat lähes omikseenMansikin ja Mustikin kunheiltä löytyy miltei samatnimet: Maasik ja Mustik.

Meillä on Nuppu, Unka-rissa Bimbo, yksi ja samaasia. Otsatähteen viittaaNorjassa Stjerna ja muuhunkarvan väriin Dagros, meil-lä Rusko ja Venäjällä Bur-jonka, karova ruskeine läis-kineen.

Ranskassa lehmä näh-dään niin kauniina, että ni-meksi annetaan Marguerite,Englannissa Daisy ja meil-lä Kielo, kaikki kukkaniitynkoristeita.

Tanska ja Italia tyytyvät

RIESANA KAHDENNETTU KERAKE.pelkkiin korvamerkkeihin,eikä anna lehmilleen min-käänlaisia nimiä. Sydäme-töntä porukkaa! Irlannissa-kin huudellaan vain “Bo,Bo, Bo, “ joka iirin kielellätarkoittaa lehmää. Aika tyl-sää, seisoa aidan vieressä jahuutaa: “ lehmä, lehmä,lehmä!”

Kurkijoella meidänomalla metsälaitumella olikolme lehmää, Tiena, Man-teli ja Sievä, joista tämä tyt-tö pystyi saamaan maidonirti jo kuusivuotiaana. Saa-vutus sekin. Nyt ei kaikkikuusivuotiaat ole edes näh-neet elävää lehmää. Niin seaika muuttuu ja me sen mu-kana.

Onerva.

Lasse Koskinen AluepalautusSuomen euroedustaja

Alexander Stubb näkeeomalta osaltaan, että Venä-jän rajaviranomaisten hai-tanteko suomalaisia rajany-littäjiä kohtaan on lähinnäSuomen ja Venäjän välinenasia.

- Toimista päätetään aikapitkälle eduskunnassa.

Stubb rajaa rajakysy-

men pakkoluovuttamienalueiden osalta.

- Seuraan keskustelua.Ketäänhän ei voi pakottaatähän keskusteluun.

Alexsander Stubb Lahdessa:

Osallistun Karjala-keskusteluunseuraajana ja pohtijana

mykset puhtaasti kahdenmaan väliseksi asiaksi.

Suomalaisten kaikkinai-set viisumivaikeudet Venä-jän kanssa hän myös rajaaEU-parlamentaarikon toi-mivallan ulkopuolelle.

- EU-perustuslain myötämeille tulee kyllä enemmänmahdollisuuksia puuttuanäihin asioihin.

- Minun mielestäni meil-

lä hiukan liikaa pelätään vii-sumivapautta.

Stubbin mielestä EU:n jaVenäjän välinen viisumiva-paus voi toteutua pitkällä ai-kavälillä

- Vaikea ennakoida toteu-tusaikaa, mutta ennakoisin5-10 vuotta.

Hänen mielestään viisu-mivapaudella pelotellaan ai-van liikaa. Hän vertaa asiaapelkoon virolaisten saa-pumisesta valtaamaan työ-markkinat Suomessa maanliittyessä EU:hun. Tämäpelko on jo osoittautunut ai-heettomaksi. Stubb ei näe it-sellään olevan aloiteoikeut-ta EU-parlamentissa Suo-

Karjalaistaustaisenaseuraan, tutkin ja pohdinasiaa. Stubb ei lupaa osal-listua palautuskeskuste-luun aloitteellisesti, mutta

lupaa vastata, jos häneltäkysytään.

- Haluan korostaa, ettäkeskustelua aiheesta pitääkäydä. Yhdessä vaiheessa-han se pyrittiin kieltämään.Stubbkin mielellään pu-huu rajan„hälventämisestä“.

- En sulje pois sitä mah-dollisuutta, että alueet palai-sivat pitkällä aikavälillä.

Euroedustaja AlexsanderStubb, siis vastaa palautus-kysymyksiin, jos ne häneneteensä tuodaan, kuten Lah-dessa. Aktiivista palautuk-sen puolestapuhujaa hänes-tä ei saada karjalaistaustas-taan huolimatta. Tämähänonkin ollut jo tiedossa.

Ari Vihavaisen urheilukuulumiset

Perjantaina 24. syyskuuta 2004 – Nro 38 – 7

kasvit kuivuvat ja kuihtu-vat. Sen jälkeen ne kerätäänpienessä savisessa uunissapoltettaviksi. Lintujen jakasvien iän tai pituuden, li-sääntyminen, kasvaminen,kuihtuminen, kuoleminenovat tavallisia tapahtumia.Niiden elämässä ja kuole-massa Jumala on läsnä. Vä-häuskoisuus on uskovankoettelemus.

Jeesus kiinittää huomi-omme Jumalan valtaan luo-jana. Luonto on Jumalanluontoa. Hän pitää huolenluomakunnastaan. Taivaanlinnut ja kedon kukat ovathänen opettajiaan. Mevoimme luottaa sihen, ettäolemme arvokkaampiakuin kuin linnut jakukkaset.Ihmisen tuleeluottaa Jumalan huolenpi-toon eikä turhaan huolehtia.Jumalalla on omiaa varten

JATKOA SIVULTA 5

Me seisomme paalullavuosikymmenten takaa, mi-taten matkaa ihmisen, ikui-sen vaeltajan.

Me annamme kiitoksenteille, jotka paljon uhraten,vainaa nähden, jaksoittesynkässä yössäkin nähdäkirkkahan tuikkivan täh-den.

Te jaksoitte rakentaa,uskoa, luottaa.

Ei uhrinne suuri ole an-nettu suotta.

Karjalan Liitto on ni-mennyt kuluneen vuodenKotiseutumatkojen vuo-deksi.

On kulunut 50 vuottasiirtolaisten toisesta evak-komatkasta. jatkosodan al-kamisesta 55-vuotta.

Myös veteraanit ovatvoimiensa mukaan pitäneettaistelumuistotilaisuuksi-aan ja patsaidenpaljastusti-laisuuksia entisillä paikoil-laan. Paikkoja riittääkin,sillä Suomi joutui luovut-tamaan Venäjälle 3 kaupun-kia: Viipuri, Käkisalmi jaSortavala. Sekä kaksi sil-loista kauppalaa:Koivisto jaLahdenpohja.

Kolmekymmentäyhdek-sän kokonaista kuntaa jakaksikymmentäyksi osit-taista kuntaa, lisäksi osiapohjoisesta, Kuusamo, Sal-

la ja Petsamo.Luovutettuun Karjalaan

kuuluivat Suomenlahdenulkosaaret Lavansaari,

Seiskari, Suursaari ja Ty-tärsaari. Karjalan kannak-selle ja Laatokan Karjalaankäytännössä Suomenlahdensaaret ovat edelleenkinmatkailijoiden ulottu-mattomissa. Meidän vieläelossa olevien siirtolaistenja veteraanien velvollisuuson jakaa oikeaa tietoa jälke-läisillemme ja mikäpäs sesen opettavampaa olisi kuinnähdä omin silmin nuo ky-seiset paikat.

Tulkoon tässä myös sa-notuksi sekin, ettei Venäjätoki vallannut kaikkeaedellä kerrottuja maa-aluei-ta, vaan ne on jouduttu pa-kon edessä luovuttamaan.Suomi taisteli monissa tais-teluissa torjuntavoiton, ke-säkuun lopulla 1944 sotapysähtyi Talin ja Ihantalantorjunta voittoihin. Monenpakolaisen matka päättyimyös vihollisen pommituk-siin. Ehkä suurin ja tuhoisinihmishengillä mitattuna,kohdistui Elisenvaaran rau-tatieasemalle 20 kesäkuuta

1944. Sotilaskuljetuksille-kin tärkeälle risteysasemal-le. Sattui olemaan pommi-tuksen aikaan sotilasjunanlisäksi myös evakkojuna ,matkustajina suurinosaRäisälän evakoita. Sivileitäarvioitiin menneen 135, so-tilaita 19. Kuolleista siis

VUOSIKYMMENTEN TAKAA

suurin osa naisia ja lapsia.Yhdestäkin perheestä kuoli7 henkilöä.

Osa vainajista tuhoutuiniin pahoin, ettei voitu tun-nistaa. Kun puoli vuosisa-taa sitten YKarvioi maail-massa olevan noin 13 - 15miljoonaa pakolaista, herää

kysymys onko mikäännoista ajoista suurestikaanmuuttunut?

Rajantakaisissa muisto-tilaisuuksissa vaaditaanmuistopuheen pitäjältäsuurta varovaisuutta pu-heensa sisällöstä, jottei naa-puri tulkitsisi sitä poliitti-

erityinen suunnitelma. Hänei unohda lapsiaan. Kysy-mys on uskosta ja luotta-muksesta Jumalaan, ei as-keettisesta omien tarpeidenkieltämisestä.

Asioiden suhteellistami-nen! Iankaikkisuuden nä-kökulmasta jokainen huo-lenaiheemme on on täysinnaurettava. Tarvitsemme tä-män perspektiivin, jottavarjeltuisimme tärkeydel-tämme. Samoihin aikoihin

kuin suomalaiset joutuivatmuuttamaan pois Karjalas-ta, teloitettiin saksalaistenkeskitysleirillä pappi ni-meltä Dietrich Boenhoef-fer. Hän totesi ollessaanvankilassa, että äärimmäi-sestä vakavuudesta ei kos-kaan puutu annosta huumo-ria. Miksi siis olla huolis-saan? Siksikö, että kokomaailma on romahtamaisil-laan? Niinhän se onkin!Eikö Raamattu ennusta tätä.

Ovatko profeetat turhaanpuhuneet lopunajoista!Loppu tulee joskus; vainyksi hetki erottaa meidät jakoko ihmiskunnan siitä.Eikö Jumala pidä maailmayllä. Puhutaan Jumalankonservaatiosta, mutkikassana; se on suomeksi: ilmanJumalan huolenpitoa maa-ilmankaikkeus romahtaisihetkessä. Jos sinulla on tai-pumus huolehtia ja mureh-tia, niin ajattele tätä, saat

perspektiiviä oikeaa suh-teellisuudentajua. Huoleh-timinen evankeliumin teks-tin esittämässä merkityk-sessä on – epäuskoa. Elämäon joka hetki Jumalan kä-dessä, ja hänen kädestäänse on otettava. Pelkäämme-kö huomista! Emmekömuista että eilinen oli yhtävaarallinen!

Keijo PlitVampulan kirkkoherra

Tali-Ihantala muistomerkki.

seksi ja veisi kuulustelta-vaksi.

Näinkin on käynyt ja sehankaloittaa koko matkanetenemistä kaikilta seuru-een jäseniltä.

Mutta suomalaiset ovatmoiseen jo tottuneet, me-hän emme ihmettele sitä-kään, vaikka passintarkas-tuksia on useita, kuteneräällä matkalla oli tapahtu-nut.

Suomalaiset ovat sovel-taneet matkojensa ohjel-miin myös siivoustalkoot.Hyvä niin, sillä muutoin tuohyvä, iänikuinen talkoo-henki onkin jo hiipumassa.

Kaikesta huomaa, ettäelämme muuttuvassa maa-ilmassa. Paitsi, että nämävierailut tahtovat junnatapaikoillaan. Uskon kuiten-kin joskus koettavan päi-vän, jolloin kaikki on pa-remmin ja sujuu helpom-min. Uskon jälkeläistenijoskus vielä tallaavan Kar-jalassa, vapaasti. Sillä oi-keushan aina lopulta voit-taa.

Siihen asti voimme aja-tella vain runoilijan sanoin:Päivä vain ja hetki kerral-lansa.

Kuivempaa syksyätoivotellen Aino Koppi.

Miriam Heinonen, NewMilforo, Connecticut, USA.The New Milford Times,syyskuu 2003.

Miriam Heinonen palasiäskettäin viiden kuukaudenpituiselta opetusjaksoltaGhanaan, missä hän oppi,että ihmiset ovat samanlai-sia kaikkialla maailmassa.Kaikki haluavat lasten pa-rasta.

“Koin paikan miellyttä-väksi ja turvalliseksi asua,ihmiset toivottavat vieraatmielellään tervetulleiksikotimaahansa”, hän sanoi.

-Kaikkialla minne meninja missä kävin tapasin ihmi-siä, jotka olivat kiinnostu-neita ja halusivat tavata mi-nut, keskustella kanssani.

Ms. Heinonen, 26 v.,pääsi ylioppilaaksi NewMilford High School’stavuonna 1995 ja valmistui1999 University of Mary-land-College Park’sta, pää-aineinaan antropologia javaltiotiede.

Opintojen jällkeen Mi-riam työskenteli 6 kk luo-mufarmilla ja matkustelilaajalti Euroopassa sekäosallistui Kiljavalla järjes-

tettyyn ulkomailla asuviennuorten leiriseminaariin.Tarkoitus oli tutustua maa-han, josta omat esi-isät ovatlähtöisin, Miriamin äiti Arjaja isä Urpo ovat Suomestamuuttaneet Yhdysvaltoihin.

Euroopasta palattuaanhän vielä meni Marylandiinja sieltä kotiin Connecticu-tiin.

Mutta matkakuume eiollut hellittänyt vaan hänrupesi ottamaan selvää mi-ten liittyä johonkin rauhan-turvaamisjärjestöön.

-Tosiasiassa halusinmennä Afrikkaan. MuttaPeace Corpsjärjestö ei voi-nut taata sijoituspaikkaa jo-ten rupesin katselemaan yk-sityisiä organisaatioita inte-netistä. Löysin opettajantoimen Ghanassa.

Tämä organisaatio ni-meltä Global Teaching Net-work ei vaadi opettajaltaopettajan pätevyyttä, yli-opistotutkinto riittää. Näinollen Miriam oli hyvä ehdo-kas ja hänet sijoitettiin Yk-sityiskouluun Nunguaan,joka on osa Chanan pää-kaupunki Accraa.

Miriam opetti 1-5 luokil-

le ympäristöppia ja yhteis-kuntatietoa.

-Me tutkimme eläimiä jakasveja, ilmoja ja muita ih-misrotuja. Se antoi lapsillemaailmanlaajuisen kuvanja opetti heille ympäristö-asioita, kertoo Miriam.

Nungua’ssa Miriam asuiGrace Academy school/inperustajan kotona. Olotkoulussa olivat paremmatkuin yleisissä kouluissa,mutta siltikin hyvin alkeel-liset: sementtilattia, penk-kejä ja liitutaulu. Päästyäänrutiinin alkuun Miriamopetti useita luokkia päi-vässä. Hyvin pian hän oppipitämään lapsista, jotkajoka aamu ottivat hänet vas-taan kirkkain silmin ja hy-myilevin suin, halukkainatavata hänet taas ja oppiauutta. Perheet maksoivatlastensa koulunkäynnin oli-pa se yksityistä tai yleistä.Miriam ei saanut palkkaaopetusty5stä ja maksoiomasta pussista huoneen jaylläpidon.

Hänen kokemuksensakoulusta on hyvin positiivi-nen ja hän muistelee vii-meistä työpäiväänsä. Lap-

suju niinkuin olet ajatellut.koskaan ei voi tehdä var-maa suunnitelmaa”, sanooMiriam naurahtaen. “Joshaluat mennä päivän mat-kalle, se ei aina onnistu. Onparasta oppia tottumaan sii-hen. Mutta paras osa mat-kasta olivat ihmiset, jot.katapasin”.

Miriam toivoo pikapuo-lin pääsevänsä peaceCorps’n vapaaehtoiseksiAfrikkaan tai keski-Ame-rikkaan.

—Tämän tekstin alkupe-räisestä käänsi huolellisestisuomeksi Miriamin isäUrpo ja kirjoitti koneellasanelun mukaan melkeinhuolellisesti Miriaminkummitäti, nimimerkki Ra-kila. Molemmat ovat synty-neet Kurkijoella.

Lisäys edellä kerrottuun.Nyt: isä-Urpo kertoo, ettäMiriam on hyväksytty jamäärätty syyskuusta 2004lukien 2 vuoden komen-nukselle Paraguaihin Etelä-Amerikkaan jatkamaan joopittua työtään.

ONNITELLAAN!

Ihmisluonteen salaisuutta oppimassa Ghanassa, Afrikassaset ja työtoverit olivat jär-jestäneet hänelle esityksenlauluista, runoista ja tans-sista sekä antaneet hänellepaikalle tyypillisen vaat-teen.

Koulussa lapset ja aikui-set puhuvat englantia koskase on Ghanan ja naapurival-tioiden kansainvälinen kie-li. Kaikilta lapsilta vaadi-taan englannin opiskelua jasen puhumista.

-”Se teki tietysti minuntyöni helpommaksi koska .silloin pystyin kommuni-koimaan heidän kanssaan.Lapset olivat erittäin ystä-vällisiä ja mukavia. Heilläoli ollut toinen amerikkalai-nen vapaaehtoinen opettajaennen minua joten näin ol-len heillä oli jo enemmäntottumusta valkoihoisiinkuin koskaan ennen. Kau-pungin ulkopuolisilla alu-eilla asuu enemmänlänsi-maalaisia.

Miriamilla oli hyvä tilai-suus matkailla Ghanassa,yleensä toisten vapaaeh-toisten kanssa, jotka asuivatlähellä. Hän sai ystäviä,miehiä ja naisia, muistakinmaista kuten Euroopasta ja

Austraaliasta. Matkoillaannuori opettaja kävi kahdek-sassa kymmenestä maakun-nasta. Kahden viikon lo-malla hän ja toiset vapaaeh-toiset kävivät virtahepojenrauhoitusalueella. sekärummunsoittokeskuksessa.josta Länsi-Afrikka on kuu-luisa, apinoiden rauhoitus-alueella ja useissa luonnon-puistoissa. Hän tapasi hyvinpaljon erilaisia ihmisiä eri-laisista oloista ja oppi myöspalion Ghanan eri kulttuu-reista. Ghanassa puhutaankahtasataa erilaista kieltä,useat puhuvat monia niistä.

-Tapasin monia ihmisiäia kaikki halusivat puhuakanssani. He itse aloittavatkeskustelun, kadullakin, jaovat hyvin ystävällisiä. Ih-misten luonne Ghanassa onhyvin erilainen kuin täälläYhdysvalloissa. He suhtau-tuvat väkivaltaan ja viha-mielisyyteen hyvin torju-vasti. Heidät tunnetaan Af-rikan ystävällisimpänä kan-sana ja he haluavat näyttääsen. Matkan suurin yllätysoli se, että oli “helppoa”mennä Afrikkaan. Siellä ol-lessa asiat eivät välttämättä

Perjantaina 24. syyskuuta8 – 2004 – N:o 38

Kuva

n au

to e

rikoi

svar

uste

in

Uusi SkodaOctavia alk. 22.390,- (sis. paikkakuntakohtaiset toimituskulut),Vaihteluvälit: EU-yhdistetty kulutus: 5,0-7,8 l/100 km, päästöt CO2 135-187 g/km. www.skoda.fi

TÄYSIN UUSI OCTAVIA ENSIESITTELYSSÄ

TERVETULOA!

UusiSkodaOctavia

PARHAISTA PÄÄTÖKSISTÄ NAUTIT

WhatCar? (8/2004), EnglantiVertailuvoittaja: Uusi •koda Octavia

Auto Bild (14/2004), SuomiVertailuvoittaja: Uusi •koda Octavia

KOE VIIKONLOPPUNA MEILLÄ!

LA 25.9 klo 10-14 • SU 26.9. klo 11-14

Lamminkatu 39 LOIMAA • Puh. (02) 7636 710 • www.mell i lanauto.fi

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 2313heikki.rantanen@kolumbus.fi

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman

varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen

Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301

jari.heikman@aatsto.inet.fiwww.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua

PUHELIN (02) 760 511

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

ONKS TIETOOVASTAUKSET1. 1919.2. 1929.3. Bulgarian pääminis-

teri on ex-kuningasSimeon.

4. Itämaan tietäjät Raa-matussa.

5. Meteoriitin törmäyk-sestä

6. Valkoinen7. Britannian8. 17769. Hyönteisiä10. Kilohailista

KOULULUOKAT / SEURAT

Ansaitkaa700 E

Soita ja tilaa esitteemme:010 - 850 47 90

Uuden sukupolven Octaviaon täysin uusi auto, jossa käy-tetään alan viimeisintä tekniik-kaa. Esimerkkinä mainitta-koon suorasuihkutus-bensiini-moottorit, jotka tekevät autos-ta dynaamisen mutta kuitenkintaloudellisen. Tärkeä uutuuson DSG-vaihteistot, joissa onsekä automaattinen että manu-aalinen vaihteenvalinta. DSG

vaihteistolla saavutetaan parassuorituskyky ja taloudellisuus,mutta kuitenkin tarjolla on au-tomaattivaihteiston muka-vuus. Viimeisenä, muttei vä-häisempänä on uusi alusta,jossa käytetään taka-akselillamonivarsituentaa, joka antaahuippuluokan ajo-ominaisuu-det ja erinomaisen mukavuu-den.

Uuden sukupolven Octaviaon auto, joka kuuluu selvästiedeltäjäänsä ylempään koko-luokkaan. Se on luonteva jat-ko +kodan linjaan tarjotaenemmän autoa samalla rahal-la. Jo nykyisessä Octaviassaon ollut suuremman luokan ta-varatila, nyt uusi Octavia tar-joaa myös isompaan luokkaankuuluvat sisätilat. Uuden Oc-tavian moderni teknologia ja

runsaat korkealuokkaiset yksi-tyiskohdat saavat auton käyt-täjän tuntemaan, että kyseessäon ”premium” luokan auto.

Uudessa Octaviassa on tar-jolla varusteita, jotka ovat tyy-pillisiä ylemmän keskiluokanautoissa, kuten kaksialueinenautomaatti-ilmastointi, etuis-tuinten välissä oleva jäähdy-tetty Jumbo-Box-lokero, jossaon säädettävät tuuletussuutti-met takana istuville, etuistu-imien aktiiviset pääntuet jaTPM järjestelmä renkaiden il-manpaineiden valvontaan.Kaikissa Octavioissa on va-kiona neljä turvatyynyä sekäABS – jarrut, hätäjarrutuste-hostimella sekä ASR -veto-luistonesto .

Auton klassisen ajaton muo-toilu liittää sen saumattomasti+koda perheeseen. Kuitenkinuuden Octavia muotoilu ondynaamisempi ja elegantimpi.Auto huokuu luotettavuutta jahoukuttelevuutta. Uuden+koda Octavian mitat, dynaa-misuus ja arvokas olemus te-kevät autosta selvästi luokkaasuuremman auton kuin edeltä-jänsä. Uusi +koda Octavia ontäysiverinen iso perheauto.

Octavian sisätilat tuntuvatsekä etu- että takamatkustajil-le kasvaneina tiloina. Modernimuotoilu ja huippuluokan ma-teriaalit tekevät sisätiloistasekä rentouttavan että miellyt-

tävän kokemuksen.+koda Octaviassa on kolme

perusvarustetasoa: Classic,Ambiente ja Elegance. Näidenlisäksi on lukuisia lisävaruste-vaihtoehtoja, joilla Octaviastavoidaan tehdä yksilöllinen.

Matkustajien turvallisuus onyksi kaikkein tärkeimpiä ta-voitteita uuden sukupolven+koda Octavian suunnittelus-sa. Auton suunnittelussa onhuomioitu niin lainsäädännönkuin törmäystestienkin vaati-mukset. Korkealuokkainenturvallisuus on saavutettukäyttämällä viimeisimpiäsuunnittelumenetelmiä.

+koda Octavia on saatavillaSuomessa viidellä moottori-vaihtoehdolla, joista kolme on

Uuden sukupolven Octaviatesittelyssä Mellilän Autossa

bensiinikäyttöisiä ja kaksi die-selkäyttöisiä. Kaikki moottoriton asennettu eteen poikittain.

Uuden sukupolven +kodaOctaviassa on käytössä Long-Life, joustava huolto-ohjelma.Jos käyttöolosuhteet ovat suo-tuisat voidaan saavuttaa jopa30000 km huoltoväli. Jos ajo-kilometrit eivät täyty huolto onsuoritettava vähintään kahdenvuoden välein. Huoltovälin pi-tuus on riippuvainen autonkäyttöolosuhteista. Auton mit-taristo informoi lähestyvästähuollontarpeesta etukäteen.Joustavista huoltoväleistä saa-daan säästöä huoltokustannuk-siin sekä vähennetään autonelinaikana kuluttamien osienja öljyn kokonaistarvetta.

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18

Ruokakauppa Sinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

TuoreSuperiorMERI-KIRJOLOHI 349

kg2 kalaa

/talous

SuomalainenNAUDANPAISTIJAUHELIHA 499

kg

KULTA MOKKAKAHVI 500 g (2,58 kg) 129

pkt

TUORETORILTARanskalainen

luumu095kg

Banaanit

Tarjoukset voimassa: perjantai– lauantai 24.–25.9.2004

Atria Peruna-, Italian- taiPunajuurisalaatti

500 g (2,78 kg)Uutuus!

Chick BroilerinRintaleike marinoitu,

n. 800 g

kg4459

199rasia

Hovi Tuorejuustot HYLA200 g (9,95 kg)

Karjalanpaisti700 g (5,70 kg)

1139rasia 3399

rasia

129pkt