Embed Size (px)
Citation preview
Armeija sponsoroi festareita
Kesän saapuessa moni kään-tää katseensa kohti lomaa ja leireilyä, esimerkiksi
festarien leirintäalueilla tai eten-kin hieman nuoremmat tarkem-min ohjelmallistetuilla kesäleireil-lä. Myös armeija osaa löytää tien-sä sinne, missä nuoria on – militarismia levitetään niin spon-soroimalla rockfestivaaleja kuin järjestämällä nuortenleirejä. Aina-kin Helsingissä tarjotaan alaikäi-sille nuorille suunnattua ”Kesäint-ti08”-leiriä yhteistyössä Nuorisoa-siainkeskuksen kanssa.
Viihdetapahtumissa läsnä ole-minen on armeijalle itsensä tuo-mista osaksi ihmisten jokapäiväis-tä kokemusmaailmaa pienestä pi-täen. Voisi sanoa, että militarismia normalisoidaan tätä kautta osaksi jokapäiväistä elä-mää. Samalla kuvaa väkivaltajär-jestelmästä pyritään viihteellistä-mään ja etäännyttämään kauas sodan todellisuudesta.
Kummastuttavaa on, että Hel-singin nuorisoasiainkeskus näyt-tää leiriä järjestämällä olevan mu-kana projektissa. Kenties ensi ke-sänä voitaisiin vastapainona järjestää rauhanteemainen kesä-leiri? Rauhan tekeminen on vä-hintään yhtä hauskaa.
Mukavaa tekemistä löytyy myös suoraan Aseistakieltäytyjä-liitonkin parista. Tänäkin kesänä järjestämme muun muassa perin-teiset, antimilitaristiset yhteismat-kat festareille Tanskan Roskil-deen ja kotimaassa Ilosaariroc-kiin. Jälkimmäisestä voi löytää myös infopöytämme, joka on mahdollista tavata monilta muil-takin festivaaleilta alkaen Maail-ma kylässä -tapahtumasta Helsin-gistä 24.–25. toukokuuta. Terve-tuloa tutustumaan!
Kaksi palvelukseenastumispäivä-nään asevelvollisuudesta kieltäyty-nyttä miestä tuomittiin helmikuun lopulla ehdottomiin vankeusran-gaistuksiin. Parolan panssaripri-kaatissa tammikuussa asevelvolli-suudesta kieltäytynyt ylöjärveläi-nen lukiolainen tuomittiin Hämeenlinnan käräjäoikeudessa 179 päivän ehdottomaan vankeus-rangaistukseen. Kainuun Prikaatis-sa samana päivänä kieltäytynyt tamperelainen opiskelija tuomit-tiin 181 päiväksi vankeuteen.
Asevelvollisuudesta kieltäyty-misestä rangaistaan kuten siviili-palveluksesta kieltäytymisestä. Vankeutta annetaan puolet jäljel-lä olevasta siviilipalvelusajasta. Siviilipalvelusaika lyheni vuoden
alussa 362 päiväksi. Hämeenlin-nassa otettiin huomioon, että mies oli aloittanut palveluksen – Kajaanin käräjäoikeudessa tätä ei huomattu tehdä.
Tamperelaismies vetosi siihen, että asevelvollisuus koskee epäoi-keudenmukaisesti vain miehiä. Ylöjärveläisen kieltäytyminen pe-rustuu hänen antimilitaristisiin mielipiteisiinsä. Hän vastustaa si-viilipalveluslain epäkohtia ja Suo-men aselakeja. Miehet vetosivat myös ihmisoikeussopimusten ja perustuslain turvaamaan oman-tunnonvapauteen ja syrjintäkiel-toihin. Kumpikin aikoo valittaa tuomioistaan. Myös ihmisoikeus-valituksia harkitaan.
Vankiloissa on tällä hetkellä noin 15 siviilipalvelusrikoksesta tai asevelvollisuudesta kieltäyty-misestä tuomittua. Jos heihin oli-si sovellettu vuoden alusta voi-maan tullutta, lyhennettyä siviili-palvelusaikaa, heidät olisi tuomittu 16 päivää lyhyempään rangaistukseen. Lyhennettyä sivii-lipalvelusaikaa ei sovelleta nii-hin, jotka ovat aloittaneet palve-
luksensa ennen uuden lain voi-maanastumista. Vastaavassa ti-lanteessa vuonna 1992 lakia so-vellettiin sivareiden hyväksi.
Loviisan käräjäoikeuden ke-väällä 2008 käsittelemissä jutuis-sa on otettu Suomen rikoslain ja kansainvälisten sopimusten mu-kaisen lievemmän lain periaate huomioon: rangaistuksia on ly-hennetty riippumatta palveluk-
sen aloituspäivästä. Helsingin ho-vioikeuden käsiteltävänä on vali-tusasioita, joissa periaatteen so-veltamisalaa tutkitaan. Nyt vanki-lassa olevat ja lainvoimaisten tuomioiden täytäntöönpanoa odottavat henkilöt ovat joutumas-sa tänä vuonna tuomittuihin ver-rattuna perusteettomasti huo-nompaan asemaan.
AKL katsoo, että lievemmän lain periaatetta on sovellettava myös vankeusrangaistusten täy-täntöönpanoon. Perusteena tälle on esimerkiksi kansalais- ja poliit-tisia oikeuksia koskevan yleissopi-muksen 15 artikla, joka edellyt-tää lain soveltamista myös oikeu-denkäynnin jälkeen. Artikla määrittelee: ”Jos rikoksenteon jäl-keen lailla säädetään sovelletta-vaksi lievempi rangaistus, rikok-sentekijän tulee päästä tästä osal-liseksi.”
Aseistakieltäytyjäliitto:
Olkiluodon ydinvoimalatyö-maan läheisyydessä Eurajoella tärähtää 23.–28. kesäkuuta. Lu-vassa on työpajoja, seminaareja ja vaihtoehtoisia energiaratkaisu-ja – hauskanpitoa unohtamatta. Kansainvälisen leirin tarkoitukse-na on kyseenalaistaa ”lyhytnäköi-nen ydinvoimahulluus, jonka lip-pulaivaksi Olkiluodon uutta jätti-reaktoria rakennetaan”.
Talkoohenkeä kaivataan kulje-tuksiin, ruokahuoltoon, viestin-tään, ohjelmien ja työpajojen to-teutukseen ja paljon muuhun.
Aseistakieltäytyjäliitto järjestää bussikuljetukset kesän parhaille festareille: Roskildeen ja Ilosaarirokkiin. Lisää tietoa matkoista löydät sivulta 19.
Lapinjärven sivarikeskuksen johtaja Tiina Koivuniemi on tyytyväinen tämän vuo-
den alusta käyttöön otettuihin si-viilipalveluksen koulutusjakson uudistuksiin. Hakijoita on ollut tasaisesti kaikkiin kolmeen uu-teen suuntautumisvaihtoehtoon eli palo-, pelastus- ja väestönsuo-jeluun, ympäristön ja kulttuurio-maisuuden suojeluun sekä Yleissi-vistys ja kansalaisvalmiudet -ko-konaisuuteen. Valinnanvapauden kasvamisen lisäksi uudistuksen myötä opetuksen ryhmäkoot pie-nenivät. Näin koulutettavat saa-vat opinnoista myös enemmän henkilökohtaista hyötyä.
”Jokaisella suuntautumisvaih-toehdolla on oma opettajansa, eli yksilöohjaus onnistuu aivan eri tavalla kuin aiemmassa koulu-tusohjelmassa eli massaluentojen aikana”, Koivuniemi painottaa.
Myös Aseistakieltäytyjäliiton mukaan uudistukset ovat olleet oikeansuuntaisia. Tosin niiden myötä AKL jäi harmittavasti il-man omaa luennoitsijaa viime syksystä lähtien, kun jo lähes kymmenen vuotta Lapinjärvellä aseistakieltäytymisen historiasta luennoineen AKL:n edustaja Sampsa Oinaalan työsuhde pu-
rettiin yllättäen – kuten kaikkien muidenkin ulkopuolisten luen-noitsijoiden (ks. lisää Oinaalan omassa artikkelissa). Jatkossa koulutuskeskus käyttää vain pal-veluskeskuksen omia, vakituisia kouluttajia.
AKL:lle tarjottiin huhtikuusta alkaen vain vapaaehtoisen illan-vieton järjestämisen mahdolli-suutta, jonka järjestö toki otti vas-taan. Ensimmäiseen illanviettoon saapui noin kolmasosa koulutus-jaksolaisista katsomaan doku-mentteja sekä kuuntelemaan in-foa AKL:stä ja sivareiden etujen ajamisesta. Näin kaikki Lapinjär-ven sivarit eivät enää saa tietoa omasta etujärjestöstään. Liitto pyrki saamaan edes puolen tun-nin luennointimahdollisuutta pa-kollisen ohjelman joukkoon, mut-ta tähän ei tultu vastaan.
Koulutuskeskus satsaa nyt myös uusien palveluspaikkojen löytymi-seen erityisesti Pirkanmaan ja Itä-Suomen kuntayhtymien puolelta. Palveluspaikkapula on näkynyt La-pinjärvellä 1990-luvun lamavuo-sista lähtien. Koivuniemen mu-kaan paikattomien määrät vaihte-
levat eri koulutuserissä: Lapinjär-ven ”legioonaan” jämähtää noin 18-40 sivaria koulutusryhmästä riippuen. Uudistuksen myötä le-gioonauhkaisille on luotu koulu-tusjaksoon paikanhakupäiviä ja li-säksi yksi ekstraviikko koulutuk-sen loppuun pelkästään tähän asiaan keskittyen. Sivareilla on marraskuusta lähtien ollut käytös-sään myös työpalveluohjaaja/sosi-aalikuraattori. Häneen voi ottaa yhteyttä myös palveluspaikoilla il-menevien ongelmien yhteydessä.
”Opetustilojen puitteita on jou-duttu miettimään – nyt on jo ra-kennettu yksi uusi koulutustila Si-kalan yhteyteen. Ympäristöpuolel-la olemme pohtineet uusiutuvien energiamuotojen konkretiaa. Tun-tuu hassulta polttaa öljyä, jos opetamme esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoiman käyttöä”, Koivu-niemi harmittelee.
Palveluskeskus pyrkii tiedotta-maan uudistuksista ja sivariasiois-ta entistä paremmin palveluspaik-kojen suuntaan. Kevään kuluessa Koivuniemi kiersi 16 tilaisuudes-sa ympäri Suomea kertomassa si-viilipalveluksen muutoksista.
”Palveluspaikat eivät tienneet kovin hyvin sivariasioista. Aiem-min olemme järjestäneet kerran vuodessa neuvottelupäivät palve-luspaikkojen kanssa ja paikalle on saapunut vain murto-osa näi-den edustajista. Nyt aiomme lä-hettää palveluspaikkoihin säh-köistä tiedotetta pari kertaa vuo-dessa sekä esitellä hyviä palveluspaikkoja ja näiden käy-täntöjä”, Koivuniemi summaa.
Aseistakieltäytyjäliiton yhteys-henkilö Lapinjärvellä, koulu-tusvastaava Timo Virtala, jäi hoitovapaalle puoleksi vuodek-si toukokuun alkupuolella. Hä-nen tuuraajakseen valittiin maa- ja metsätaloustieteen maisteri Eveliina Lundqvist, jolla on paljon kansalaisjärjes-tökokemusta muun muuassa työstä Animalian ja Luonto-Lii-ton nuorisoprojektissa. AKL on ilahtunut valinnasta.
Tulevasta Lapinjärven kou-lutusjakson muutoksesta täysin tietämättömänä
olin edellisenä syksynä päättänyt viimein suorittaa palvelusvelvolli-suuteni. Päädyin vuoden toiseen koulutuserään. En juurikaan tien-nyt, mitä koulutusjakso sisältäisi. Olin kuullut sivarin käyneiltä ys-täviltäni vain sen, että viimeisen viikon saisimme lomiksi. Ensim-mäisenä päivänä kävi ilmi, että tieto oli erheellinen: viimeisen vii-kon lomat oli tiputettu pois.
Ensimmäisenä päivänä – pikai-sen lounaan, tupakavereihin tu-tustumisen ja tiukan infopaketin jälkeen – meidät jaettiin ryhmiin, joissa vietimme neljän viikon opintoaikamme. Vaihtoehtoja oli kolme: palo ja pelastus, ympäris-tön- ja kulttuuriomaisuuden suo-jelu sekä yleissivistys ja kansalais-valmiudet. Valitsin viimeisen pit-kälti siksi, että luentojen luvattiin sisältävän enemmän teoriaa ja fi-losofista pohdintaa kuin kahden muun ryhmän. Myöhemmin kävi ilmi, että valitsemani ryhmä oli myös lähimpänä aiempaa kou-lutusjakson sisältöä.
Istuessamme väkivallatonta konfliktinratkaisua, suvaitsevai-suutta ja onnellisuutta käsittele-villä luennoilla toiset ryhmät har-joittelivat tulipalon sammuttamis-ta tai öljyntorjuntaa. Ei sillä, että asia minua harmittaisi – luennot olivat pääsääntöisesti mielenkiin-toisia ja viihdyttäviäkin. Mielen-kiintoisuus tosin hieman laski koulutusvastaavamme Timo Vir-talan tultua isäksi ja jäätyä lomal-le jakson puolivälin tienoilla.
Lomapäiviä oli enää vain kak-si: toisen ja neljännen viikon maa-nantait. Nekin sai vapaaksi vain, jos oli jo hankkinut itselleen pal-veluspaikan ja palauttanut sitou-muslomakkeen. Lisäksi oli mah-dollista tienata kuntoisuuslomia, mutta niiden myöntämisessä ol-tiin kuulemma entistä tiukempia. Onnistuimme parin sivarin kans-sa tienaamaan kuntsarin näytel-mäprojektilla, joka ratkaisi samal-la ongelmia vapaa-ajan vieton kanssa. Muutokset eivät nimit-täin olleet jääneet pelkästään si-viilipalveluslakiin tai koulutusjak-son sisältöön. Hotelli Hanhi, joka aiemmin oli ilmeisestikin ollut
olennainen osa siviilipalvelus-miesten vapaa-aikaa, oli remon-tin vuoksi suljettu.
Päivittäinen ohjelmamme sisälsi ruokailujen lisäksi reilut kuusi tuntia luentoja. Välillä katsoim-me dokumentteja tai harrastim-me liikuntaa, mikä vähälumisena helmikuuna tarkoitti juoksua, kä-velyä tai kuntosalia. Luennot ja-kautuivat pääpiirteittäin informa-tiivisiin ja keskustelua herättä-viin. Ensimmäistä tyyppiä edustivat muun muassa tietoa si-viilipalveluslaista ja Kelan lomak-keista. Jälkimmäiset luennot puo-lestaan sisälsivät esimerkiksi su-vaitsevaisuutta, ennakkoluuloja ja uskontoja.
Luentojen viimeinen viikko oli kaikilla ryhmillä omistettu koko-naan ATK:lle ja ensiapukurssille. Jotenkin tuntui, ettei kukaan saa-nut paljoa irti harjoituksista, jois-sa opeteltiin wordin ja excelin käyttöä. Ensiapukurssi sen sijaan oli kenties koulutusjakson suurin anti uusiin ihmisiin tutustumisen jälkeen.
Olennaisin muutos koulutus-jakson sisällössä lienee siviilikrii-sinhallintaan liittyvän käytännön-läheisyyden voimistuminen. Tä-mä lisää jakson mielekkyyttä.
Udistuneella koulutusjaksolla oli mukavaa – joskaan en usko syyn olleen niinkään koulutusjak-son sisällössä, vaan kanssasiva-reissa sekä erinomaisessa, puu-lämmitteisessä saunassa.
Sivarin kuulumiset Lapinjärveltä
Ei olisi uskonut. Ei sitä, että olen yht´äkkiä entinen si-viilipalveluskeskuksen
luennoitsija. Eikä olisi uskonut si-täkään, että minusta tulee luen-noitsija silloin, kun yhdeksän vuotta sitten ensi kertaa astuin linja-autosta keskelle itäuusimaa-laista peltomaisemaa.
Oli lokakuun loppu vuonna 1998 ja minä olin 19-vuotias tuo-re ylioppilas. Tulevaisuudesta ei ollut mitään tietoa.
Alusta alkaen paikka tuntui epätodelliselta. Omituinen funk-kismiljöö keskellä kulttuurimaise-maa, jossa tuulee aina. Pihalla le-gioonalaisia nojailemassa hara-vanvarsiin. Olin kuullut palveluspaikattomista miehistä juttuja, mutta ei minusta itsestä-ni sellaista pitänyt tulla.
Pakkopalvelukseen alistetun nuorukaisen itsetuhovietti heräsi heti. Jo ensimmäisenä iltana löy-sin itseni tämän Ruuhka-Suomen eläköityneimmän kunnan ainoas-ta baarista, joka sekin oli epäto-dellinen: keski-ikäiset venäläiset ilotytöt ja ympäri Suomea koo-tut, armeijasta kieltäytyneet mie-het valtavassa kolossissa keskellä ei-mitään.
Alkoi se lyhyt ajanjakso elä-mässäni, jolloin kaikki saamani rahat kuluivat päihteisiin. Valtio huolehti muusta. Vaikka ei niillä päivärahoilla toki kovin pahaa al-koholismia saanut aikaiseksi.
En ollut koskaan hakenut töi-tä. Pian sain huomata, ettei
se niin helppoa ollutkaan. Neljän eximian yo-papereilla ei tehnyt yhtään mitään, kun ei ollut am-mattia, ei ajokorttia, eikä har-mainta hajuakaan tietokoneista. Palvelushaastattelut olivat toinen toistaan inhottavampia. ”Ai noin pieni mies sinä oletkin”, totesi helsinkiläiskouluun iltavahtimes-taria hakenut virkamies. Ei heru-nut paikkaa sieltä, eikä muualta-kaan. Ehkä siksi en myöskään koskaan siviilipalveluksen jäl-keen hakenut töitä, vaan ryhdyin freelanceriksi. Se ei ole kadutta-nut päivääkään.
Melkein ensi töikseni aloin jär-jestää lakkoa. Eduskunnassa käsi-teltiin siviilipalvelusaikaa, ja jolla-kin itsellenikin käsittämättömäk-
si jääneellä tavalla sain puhuttua 90 prosenttia koulutusjaksolaisis-ta päiväksi pois palveluksesta. Samoihin aikoihin Aseistakieltäy-tyjäliitto alkoi valittaa sivarikes-kuksen kohtuuttomista kurinpito-päätöksistä.
Niin liiton ja keskuksen välit menivät solmuun. Siinä sivussa minusta tuli johtajan silmätikku – sekä legioonalainen.
Ei sitä palveluspaikkaa nimit-täin löytynyt. Hommaa tuskin hel-potti se, että olin jo etukäteen päättänyt ryhtyä osittaiskieltäyty-jäksi kahdeksan palveluskuukau-den jälkeen ja rehellisesti kerroin siitä työhaastatteluissa.
Ensin vaivasi epätietoisuus. Sitten se vaihtui epätoivoksi.
Molempia lääkittiin päihteillä. Lo-pulta kaikki tasoittui turvalliseksi sekavuustilaksi. Kohtalotovereihi-ni mahtui aika hauskoja tyyppe-jä. Meille totaalinen ulkopuoli-suus sopi. Olimme muukalaisia le-gioonassa. Aina sai ruokaa ja
viikoittain puhtaat lakanat. Aina joltakin löytyi pilveä.
Epätodellisuus vain korostui. Koko paikkakunta, jossa ajettiin traktoreilla ja puhuttiin kahta kieltä, tuntui käsittämättömältä. Henkilökuntaan mahtui toinen toistaan kummallisempia friikke-jä – samoin sivareihin. Kaiken kruunasi laitoksen rytmissä kulke-nut kello.
Hampunhuuruisissa illanistu-jaisissa keksimme tälle kaikelle nimenkin. Olimme Lapinjärvi-tri-pillä. Se ei liittynyt päihteisiin. Jo-pa täysin selvin päin sama olotila alkoi heti, kun lähti astelemaan koivukujaa pitkin kohti sivarikes-kusta.
Samana talvena AKL:n luen-noitsija Juha Keltti sai pot-
kut sivarikeskuksesta. Tai oikeas-taan ei saanut – häntä ei vain enää koskaan kutsuttu puhu-maan, eikä päätöksestä saati sen perusteluista muistettu asianosai-selle ilmoittaa lainkaan. Päätin
paikata aukon, jotta sivarit saisi-vat jatkossakin edes jotakin tie-toa etujärjestöstään. Erään luen-noitsijan kanssa sain sovittua, et-tä lainaan vajaan puolen tunnin verran hänen opetusaikaansa. So-vin asiasta myös erään koulutus-keskuksen työntekijän kanssa.
Päätökseni mukaisesti keskey-tin palvelukseni kesäkuussa 1999 ja kieltäydyin sen loppuun suorit-tamisesta. Siirryin työharjoitteli-jaksi AKL:n toimistoon ja päätin jatkaa esitelmöintiä siviilipalve-lusmiehille samalla konseptilla.
Ensimmäisellä reissulla ereh-dyin käymään syömässä keskuk-sen ruokalassa. Johtaja käveli vas-taan. Pian sen jälkeen tuli henki-lökunnalle ukaasi: Sampsa Oinaalaa ei saa päästää koulutus-keskuksen alueelle, hän ei saa luennoida, hänelle ei saa antaa ruokaa...
Ja tietenkin juuri se koulutus-vastaava, jonka kanssa olin esitel-möinnistäni sopinut, oli vasti-kään irtisanonut työsuhteensa ovet paukkuen.
Jatkoin puhumistani siviilipal-velusmiehille salaa. Hommaa
helpotti se, että luennot pidettiin lähes poikkeuksetta varsinaisen sivarikeskuksen ulkopuolella si-jaitsevassa vanhassa nuorisoseu-rantalossa.
Kävelin siis linja-autoasemalta keskuksen ohi suoraan luentosa-lille. Kerran vedin vielä palestiina-laishuivinkin kasvoilleni matkal-la, mutta sitten tajusin, että tällä naurettavuudella varmasti kiinni-tän paljon enemmän huomiota kuin vältän.
Ilmeisesti kukaan ei ihan oi-keasti huomannut puuhiani pit-kiin aikoihin. Sivarit saivat kuul-la AKL:sta vuoden päivät henkilö-kunnan tietämättä. Ensimmäisen kerran törmäsin siivoojaan saar-nareissullani vasta kesällä 2000.
Pikku hiljaa henkilökunta kä-sittääkseni pääsi salaluennoista jyvälle johtajaa myöten. Niiden annettiin kuitenkin jatkua.
Kevättalvella 2001 valmistau-duin kieltäytymisestäni seu-
ranneeseen kahden ja puolen kuukauden vankilareissuun, kun sain yllättävän puhelun.
”Haluatko tähtiluennoitsijak-si”, kysyi sivarikeskuksen tuttu koulutusvastaava.
Ajattelin, että ensimmäisellä luvallisella ja palkallisella luen-nollani on varmaan koko valvon-takomissio kuuntelemassa, mutta henkilökunta loisti poissaolol-laan. Kun kysyin jatkosta, minul-le lätkäistiin koko vuoden koulu-tuskaaviot, joihin sain vapaasti merkkailla itselleni luentopäiviä. Olin kuin puulla päähän lyöty: porttikielto oli vaihtunut täyspit-kään, säännölliseen luentoon.
Tällaista mahdollisuutta ei voi-nut hukata. Niinpä käytin vanki-lassa melkein kaikki poistumislu-pani luennointiin. Kun toiset van-git suuntasivat lomillaan perheen luokse tai ryyppäämään kaverei-den kanssa, minä lähdin puhu-maan sivareille. Laitoksesta lai-tokseen ja illaksi takaisin.
V ankilasta vapauduttuani ryh-dyin rakentelemaan toimeen-
tuloani vapaana journalistina. Luennointi auttoi siinä. Se oli sään-nöllinen pohjatulo, jonka päälle oli hyvä kehitellä kirjoitustöitä.
Pikkuhiljaa journalismi johdat-teli minut pois syntymäkaupun-gistani Helsingistä. Keväällä 2004 muutin Valtimolle Pohjois-Karjalaan. Yllättäen sain pitää luentoni ja sen rinnalle tuli vielä-pä toinenkin. Otsikot olivat Mili-tarismi ja Aseistakieltäytymisen historia. Keskus suostui maksa-maan matkakuluni.
Tässä vaiheessa ryhdyin pit-kän tauon jälkeen viettämään jäl-leen öitä sivarikeskuksessa. Jos-
kus kahden päivän luentoputken yhteydessä vietin Lapinjärvellä kolmekin yötä peräkkäin. Elämä jaksottui koulutusjaksojen mu-kaan. Kolmen viikon jälkeen löy-sin itseni jälleen samasta pienes-tä huoneesta, samasta kapeasta rautasängystä.
Välillä elin pitkiä jaksoja lähes erakkona, kun rakentelin tai vilje-lin maata Valtimolla. Kun sieltä jonnekin lähdin, lähdin sille sa-malle Lapinjärvi-tripille, joka imaisi minut ensi kertaa jo 1998. Epätodellisuus vaihtui epätodelli-suuteen, ja viihdyin molemmissa.
Olin ainoa luennoitsija, joka vietti säännöllisesti öitä sivarikes-kuksessa. Itse asiassa taisin olla ylipäätään ainoa ulkopuolinen jo-ka tiesi, mitä keskuksessa tapah-tui iltaisin.
Sitten, odottamatta, se kaikki oli ohi. Luennointi loppui yh-
tä käsittämättömällä tavalla kuin oli alkanutkin. Tiesin toki, että koulutusjaksoa aiottiin uudistaa ja luennoitsijoiden määrää vähen-tää. Sitä en arvannut, miten uu-distus käytännössä toteutettiin.
Kun pidin viimeisen luentoni syyskuussa 2007, en tiennyt, että se on viimeinen. Valmistautuessa-ni jo seuraavaan luentoreissuun selvisi puolivahingossa, että se on peruttu. Keskus ryhtyi testaa-maan uutta koulutusjaksoa. Kaik-ki vierailevat luennoitsijat oli pää-tetty heittää pihalle, mutta ku-kaan ei ollut muistanut ilmoittaa heille siitä. Myöhemmin syksyllä selvisi, ettei luentoja enää tule.
Vitutuspäissäni lähdin met-sään ja löysin kaksi korillista sup-pilovahveroita. Kai se oli merkki, että jotakin uutta voi tulla mene-tetyn tilalle. Silti olo oli sekava.
Toisaalta olin helpottunut. Ta-kana oli 510 Lapinjärvellä vietet-tyä päivää. Ikilegioonalainen oli kotiutunut vihdoin.
Toisaalta harmitti. Kaipasin si-vareita. Yhdeksän vuoden aikana olin puhunut melkein 15 000 nuorelle miehelle. Vastaavaa ko-kemusta ei monelle ole siunaan-tunut. Kaipasin myös sitä outoa epätodellisuutta, jonka olin löytä-nyt aina uudelleen ja uudelleen.
Nyt trippi on ohi. Vieroitusoi-reet jatkuvat edelleen.
Keski-Ruotsissa, Karlskogan kaupungissa, järjestetään kansain-välinen rauhanleiri globaalia ase-teollisuutta vastaan. Kesäkuun 12.–19. päivien tapahtumat kul-kevat nimellä Disarm'08. Ohjel-massa on muun muassa kansalais-tottelemattomuustapahtumia, työ-ryhmiä ja musiikkia.
Huolimatta rauhaa rakastavasta imagostaan Ruotsi tuottaa väkilu-kuun suhteutettuna eniten aseita maailmassa. Irakin sodan alkami-sen jälkeen Ruotsin asevienti Yh-dysvaltoihin on kaksinkertaistunut.
Karlskogan alueella toimii kak-si merkittävää asevalmistajaa. Näistä toinen eli BAE Systems on globaali yritys – maailman kol-manneksi ja USA:n kuudenneksi suurin – joka kehittää, toimittaa ja huoltaa erilaisia asejärjestelmiä
sekä valvontalaitteita. Yrityksel-lä on toimintaa viidellä mante-reella sekä asiakkaita ja kumppa-neita yli sadassa maassa.
Rauhanleirin päämielenil-maus on asevalmistajien porteil-la 17. kesäkuuta, jolloin rauha-naktiiveja ympäri maailman pyy-detään osoittamaan tukea tempaukselle lähimmällä BAE Systemsin toimipaikalla.
Suomen valtion yli 70 pro-senttisesti omistama asevalmista-ja Patria tekee yhteistyötä BAE Systemsin kanssa. AKL ja kansa-laistottelemattomuusryhmä Muurinmurtajat aloitti keväällä Patriaa kritisoivan kampanjan.
www.ofog.org/disarm08www.patriakampanja.blogspot.com
Tänä vuonna Euroopan sosiaa-lifoorumi järjestetään Ruotsin Malmössä 18.–21. syyskuuta. Ruotsalainen Ofog-rauhanverkos-to organisoi samaan yhteyteen Euroopan rauhanfoorumin (Euro-pean Peace Action), jonka tarkoi-tuksena on tuoda yhteen euroop-palaisia rauhanaktivisteja verkos-toitumaan ja suunnittelemaan kampanjoita. Luvassa on esitel-miä, keskusteluja sekä suoraa toi-mintaa paikallisia asevalmistajia vastaan.
Foorumissa keskitytään nel-jään teemaan: Nato ja EU:n mili-tarisointi, ydinaseet, avaruuden militarisointi sekä kansainvälinen aseteollisuus. Koko foorumin kan-tavana teemana pohditaan, kuin-ka vahvistaa militarisoinnin vas-taista globaalia kamppailua. Ta-pahtumiin ovat tervetulleita kaikki vanhat, uudet ja tulevat rauhanaktiivit.
www.europeanpeaceaction.orgwww.ofog.org
Skotlannin CND (Campaign for Nuclear Disarmament) järjestää 14. kesäkuuta Skotlannissa, Fasla-nen ydinasetukikohdassa, Rau-hanketju Faslanen ympäri -tapah-tuman. Sen tarkoituksena on muodostaa 2000 metriä pitkä, ih-misistä ja banderolleista koostu-va ketju, joka kiertää ydinasetuki-kohdan aidan ympäri. Tempaus on vastalause Britannian suunni-telmille uusia nykyinen ydinase-järjestelmä.
www.banthebomb.org
Büchelissä Saksassa toivote-taan jäähyväisiä ydinaseille 25.–28. elokuuta kestävällä rau-hanleirillä. Järjestäjäverkoston (GAAA) mukaan Büchelin tuki-kohtaan on sijoitettu 11–20 USA:n ydinasetta, joiden arvioitu
räjähdysvoima yhteensä on ver-rattavissa 150:een Hiroshiman pommitukseen.
www.europeanpeaceac-tion.org/bye-bye-nuclear-bombs-buechel-2008
Tapahtumia ulkomailla
Turkkilainen aseistakieltäy-tyjä Ismail Saygi peruutti kieltäytymisensä sotilas-
vankilassa ollessaan. Saygi pidä-tettiin Istanbulissa 16. maaliskuu-ta kotimatkallaan henkilöllisyy-den tarkastuksen yhteydessä. Hänet vietiin sotilasoikeuteen, pi-dätettiin ja lähetettiin Maltepen sotilasvankilaan, jossa sotilaat pa-hoinpitelivät häntä vakavasti. Saygi sai osakseen myös muuta huonoa kohtelua koko Maltepes-sa oleskelunsa ajan. 26. maalis-kuuta hänet lähetettiin Karsiin ja sijoitettiin Sarikamisin sotilasvan-kilaan, joka on pahamaineinen vankien huonosta kohtelusta.
Saygı julistautui aseistakieltäy-tyjäksi 15. marraskuuta 2006 pal-veltuaan armeijassa seitsemän kuukautta. Saygi, joka ei toista-nut aseistakieltäytymisilmoitus-taan oikeudenkäynnissä Istanbu-lissa, pääsi tapaamaan lakimies-tään Karsissa. Hän kertoi, että on saanut syytteen sotilaskarkuruu-desta ja aikovansa tuomion istut-tuaan suorittaa sotilaspalveluk-sen loppuun. Häntä oltiin tuol-loin viemässä Erzurumin sotilassairaalaan hoidattamaan nenäänsä, joka oli vahingoittunut vakavasti pahoinpitelyssä Malte-pessa.
Saygin turkkilainen solidaarisuus-ryhmä julisti näiden uutisten jäl-keen:
”Turkkilaisessa yhteiskunnas-sa vaikuttavan sosiaalisen ja psy-kologisen paineen lisäksi Ismail Saygi on joutunut fyysisen väki-vallan ja voimankäytön uhriksi. Painostuksen voimakkuudesta
kertoo paljon se, että sotilaspalve-luksensa seitsemännellä kuukau-della kieltäytymisilmoituksen jät-tänyt aseistakieltäytyjä muuttaa mielensä pidätysjakson aikana.”
War Resisters' International (WRI) pitää erittäin huolestutta-vana tapahtunutta ja sitä, että aseistakieltäytyjä ei nähnyt tilan-teeseensa muuta ratkaisua kuin kieltäytymisensä peruuttamisen – erityisesti koska Saygia oli ilmei-sesti pahoinpidelty ja hänet oli jouduttu viemään sairaalaan. Ai-kaisemmin – muun muassa Meh-met Tarhanin tapauksessa – van-kilaviranomaiset ovat antaneet muiden tiilenpäiden lukijoiden pahoinpidellä vangittua aseista-kieltäytyjää. WRI toteaa, että Tur-kin sotilasvankiloiden olosuhtei-siin on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Aseistakieltäytyjä Halil Savda pidätettiin Ismail Saygin puolesta järjestetyn solidaarisuusaktion yh-teydessä. Savda on viettänyt pal-jon aikaa vankiloissa ennenkin, ja nyt hänen tulee suorittaa 15,5 kuukauden rangaistus. Lisäksi lu-vassa on uusia syytteitä karkuruu-desta.
Lähde: CO-Update no 38, huhtikuu 2008
Aseistakieltäytyjä pakotettiin perumaan kieltäytyminen
V oiman toimittaja Jukka Vuorio ja Sivari&Totaali-lehden kuvaaja Simo
Hellsten joutuivat työtehtävis-tään putkaan NATO Game Over -tapahtumassa Brysselissä pää-siäislauantaina. Yksi tapahtuman belgialaisista lehdistöedustajista otettiin kiinni jo aamulla kotiovel-taan. 20 suomalaista ja yhteensä noin 500 mielenosoittajaa otet-tiin kiinni tapahtuman yhteydes-sä. Aktivistit valittivat poliisin käyttäneen kovia otteita heitä vastaan: heitä pamputettiin pää-hän ja muihin kehon osiin, usutet-tiin poliisikoiria kimppuun ja suihkutettiin maaliskuun koleas-sa säässä vesitykeillä.
”Seisoin rauhallisesti noin met-rin päässä päämajan aidasta. He-ti kun poliisi näki meidät, pam-put tulivat esiin. Meitä käskettiin liikkumaan poispäin ja tönittiin. Kun emme kävelleet aivan polii-
sin tahtiin, sain pampusta nis-kaan ja jalkojen väliin. Minut nos-tettiin pamppu jalkovälissä hei-dän haluamalleen alueelle, rauha-naktivisti Teemu Kontkanen, 31, kuvailee kokemuksiaan.
Toinen suomalainen sai pam-pusta päähän, kolmas sai puolen hauiksen kokoisen mustelman kä-sivarteensa poliisin huitaistua häntä yllättäen takaapäin pam-pulla. Yhteensä suomalaisia oli paikalla 33. Suomalaisten kanssa samalla AKL:n bussilla tapahtu-maan matkanneet kymmenen ruotsalaista Ofog-verkoston aktii-viakin päätyi selleihin.
Kansalaistottelemattomuustapah-tuman tarkoituksena oli kiivetä päämajan aitojen yli ja keskeyt-tää päämajan toiminta. Jokainen tapahtumaan osallistuva oli sitou-
tunut olemaan väkivallaton, vaik-ka poliisi kävisi heihin käsiksi. Ta-pahtumalla haluttiin kiinnittää huomiota siihen, miten Eurooppa on Naton kautta mukana kyseena-laisissa sotilasoperaatioissa. Eu-roopan Nato-maiden kautta kul-kevat asekuljetukset ovat mahdol-listaneet jo viisi vuotta kestäneen Irakin sodan. Lisäksi Naton ydina-sepolitiikka rikkoo ydinsulkusopi-musta, sillä Yhdysvaltojen ydina-seita on siirretty eurooppalaisiin tukikohtiin muun muassa Belgi-aan. Suomalaiset osallistujat kriti-soivat myös Suomen päätöstä liit-tyä Naton nopean toiminnan joukkoihin.
Kansalaistottelemattomuutta tukee Nürnbergin oikeudenkäyn-ti vuodelta 1996, jonka mukaan ihmisillä on oikeus ja jopa velvol-lisuus estää ja ennaltaehkäistä joukkotuhoaseiden käyttö. NATO Game Overin järjestivät Vredesac-tie ja War Resisters´ Internatio-nal (WRI). Aseistakieltäytyjäliitto on WRI:n jäsen.
Lisää aiheesta mm:http://www.voima.fi/con-tent/view/full/2546http://www.pax.fi/node/174
Moni nykyisen valtaapitä-vän oikeiston jäsen kri-tisoi mielellään maam-
me kylmän sodan aikaista käytös-tä ja sen neuvostomyönteisyyttä. Usein muistutetaan, kuinka Suo-mi käänsi katseen pois Neuvosto-liiton tekemistä hirmuteoista. Myös maamme nykyjohto on suurvaltoihin kallellaan, nyt kui-tenkin toiseen suuntaan. Erona tässä päivässä on, että Suomi ei käännä katsettaan pois Yhdysval-tojen käymistä sodista. Nykyään hallituksemme ottaa aktiivisesti osaa surmatöihin lähettämällä so-tilaitaan mukaan.
Suomen käymien tai tukemien sotien määrä on kylmän sodan jäl-keen kasvanut ja kynnystä uusien sotimisen aloittamiseen yritetään jatkuvasti madaltaa. Aikaisemmin ainoastaan YK:n valtuutuksella voitiin lähettää suomalaisia sotilai-ta ulkomaille. Nyt rima halutaan laskea ensin EU:n tasolle ja sen jäl-keen koskemaan myös ryhmiä yk-sittäisiä valtiota, jollainen on Yh-dysvaltojen laitonta hyökkäystä Irakiin tukenut ”halukkaiden koa-litio”. Osa hallituksestamme on jo-pa ajanut valmiusvuoron mallia, jonka osana päätös suomalaisten sotilaiden lähettämisestä sotaan ulkoistettaisiin Naton päätöksente-kokoneistolle, Pohjois-Atlantin neuvostolle (NAC).
Suomen uusi Nato-yhteistyö tuo mukanaan myös muita, jollain ta-paa pelkkää sotaa vaarallisempia-kin seurauksia. Natolla on hallus-saan lukuisia ydinaseita, joita on sijoitettu myös useisiin Euroopan
maihin. Nato on myös valmis käyt-tämään ydinaseita: sillä on viralli-nen, ydinaseilla tehtävän ensi-is-kun strategia. Kyse ei enää edes ole kylmän sodan aikaisesta kau-hun tasapainosta. Ranska, USA ja Iso-Britannia kehittävät kukin omia, uusia, aktiiviseen käyttöön sopivia pieniä ydinaseitaan.
Suomi tekee Naton nopean toi-minnan joukkojen lisäksi paljon muutakin yhteistyötä sotilasliiton kanssa. Nyt Suomi valmistelee Naton kanssa yhteistä ilmavalvon-taa tekemällä yhteistyötä Norjan kanssa. Tällöin seuraa loogisesti mahdollisuus myös siihen, että Naton ydinaseet ohjataan kohtei-siinsa suomalaisten tutkien avul-la, tai jopa suomalaisten lento-kenttien kautta. Nato-maiden hävittäjäpommittajat ovat jo osal-listuneet sotaharjoituksiin Suo-messa. Ilmavoimien www-sivujen mukaan yhteistyö on ”osa ilma-voimien arkipäivää”.
Kun Suomi on aktiivinen osa Naton kaltaista ydinasekoalitiota, on turha kuvitella, että Suomi ei olisi myös yksi kosto- tai jopa en-naltaehkäisevien iskujen kohteista.
Usein EU:n militarisoiminen näh-dään vaihtoehtona Natolle. Kuva on kuitenkin varsin harhaanjohta-va. Jo nyt EU käyttää sotilasoperaa-tioissaan Berlin Plus -järjestelyn puitteissa Naton suunnittelumeka-nismeja ja komentorakenteita. EU:n ensimmäisen oman sotilaso-peraation komentaja oli samalla myös Naton Euroopan varapääl-likkö. Lisäksi EU:n sotilaselimet
Nato-ohjus, rauhan ohjuson usein sijoitettu Naton pääma-joihin Euroopassa. Naton mieles-tä tämä on luonnollista, ja se ker-tookin aiheesta avoimesti kotisi-vuillaan. Europarlamentaarikko Tobias Pflügerin mukaan EU:n ja Naton sotilasasioista vastuulli-set kenraalit ovat lähes kaikissa jäsenmaissa samat. Myös operaa-tioihin käytettävät jäsenvaltioi-den sotilaat on koottu samasta kansallisesta armeijasta.
Useimmissa operaatioissa vain rahoitus ja lippu vaihtelevat. EU ei saa rahoittaa sotilasoperaatioi-ta. Tämän ongelman poistamisek-si on luotu Ateenan mekanismi. EU:n jäsenmaat lahjoittavat varo-ja rahastoon, josta erityiskomitea antaa rahat EU:n sotilasoperaa-tioihin. Tämä järjestely aiheuttaa samalla sen, että Euroopan parla-mentti ei pysty harjoittamaan par-lamentaarista kontrollia EU:n so-tilasmenoihin, Pflüger kertoo.
Natoon kuulumattomat EU-maat osallistuvat aktiivisesti Yhdysvalto-jen ja Naton sotiin muutenkin. Af-ganistanin ja Irakin sotiin saapu-neet yhdysvaltalaiset joukot kulje-tettiin sotatantereelle useimmiten irlantilaisen Shannonin siviililento-kentän kautta. Naton kaikkein suurin sotaharjoituskenttä puoles-taan sijaitsee Ruotsin pohjoisosas-sa. Näiden maiden kansalaiset to-sin ovat harvemmin tietoisia asias-ta. Ilman tällaista hiljaista tukea moni sota olisi epäonnistunut.
Myös Suomen rooli uusissa, Euroopasta alkavissa sodissa ete-nee vakain, vaan ei pitkin askelin. Natoa vastustavia, tietämättömiä kansalaisia ei toki saa säikäyttää. Tänä vuonna Suomessa on koulu-tettu Naton operatiivisen tason esikuntaupseereita Puolustusvoi-mien Kansainvälisessä Keskukses-sa Niinisalossa. Lehden ilmestyes-sä neljän Nato-maan hävittäjälen-tokoneet harjoittelevat Suomessa Satakunnan lennoston johdolla. Sota alkaa Euroopasta, mutta toi-mimalla yhdessä me voimme myös pysäyttää sen.
Terveiset kiven sisästä!
V ankilassa olo tuntui al-kuun vaikealta, mutta to-taali sen sijaan tuntui oi-
kealta vaihtoehdolta. Kutsunnois-sa hakeuduin sivariin, mikä ei ollutkaan minun juttuni. Lykkä-sin palvelusta ja opiskelin. Ajan kuluessa yleinen asevelvollisuus alkoi tuntua entistä vääremmäl-tä. Ketään ei saisi pakottaa ole-maan sotilas, eikä kieltäytymises-tä tulisi rankaista edes siviilipal-velulla. Keräsin rohkeutta ja kieltäydyin koko touhusta.
Oikeudelliset muodollisuudet ottivat oman aikansa, mutta vi-ranomaiset olivat ymmärtäväisiä ja jopa pahoillaan toimeenpan-nessaan tuomiotani. Hain alusta lähtien siviilitöihin, mutta nykyis-ten sijoitusyksiköiden johdosta minut haluttiin välttämättä lähet-tää Lahdesta Kaakkois-Suomeen. Työpaikkani sijaitessa lähempänä hain siirtoa pääkaupunkiseudul-
le. Erinäisistä sekaannuksista joh-tuen minut passitettiin oikeaan vankilaan, vaikka lähes poikkeuk-setta totaalit laitetaan suoraan avovankiloihin.
Ensimmäisillä syyspakkasilla il-moittauduin Konnunsuolle. Paik-ka näytti ensi silmäykseltä kolkol-ta ja vastaanotto oli kylmä. Vartijat antoivat vain lyhyitä ko-mentoja sen koommin tilannetta selventämättä. Tuntui kuin he oli-sivat tottuneet käsittelemään vain vankiloiden vakiovieraita. Olin ta-lon ainoana totaalina vartijoille erikoistapaus, minkä ansiosta sain osaltaan ihmetystä ja osal-
taan myös ymmärtävää kohtelua. Sain olla koko viikon yksin nel-jän hengen sellissä, koska osastol-la ei ollut muita savuttomia. Aika kului omassa rauhassa kirjoja lu-kien. Näin jälkikäteen ajatellen en ole varmaan muulloin ollut yhtä hyvässä turvassa ympäri vuorokauden – lukitussa ja var-tioidussa tilassa. Muita vankeja tapasin vain ruokailujen yhtey-dessä.
Ensimmäisen viikon jälkeen sain siirron Haminan työsiirtolaan, jo-ka on vain reilun 30 vangin työ-leiri. Tilojen ahtauden vuoksi jou-duin jakamaan huoneen, mutta onnekseni sellitoveri oli muka-van rentoa seuraa. Tosin radion ja tv:n vuoroin valloittaen pienen yksityisyyden lukeminen jäi vä-hemmälle. Viikon suljetussa tilas-sa oleskelun jäljiltä ulkoilu tun-tuikin hyvältä vaihtoehdolta paeta omaan rauhaan ja harjoit-telinkin paljon taijia ulkona. Monet vangit tosin suhtautuivat liikkumiseeni vitsaillen, mutta myös uteliaan kiinnostuneina. Yksi kaveri jopa kysyi, josko oli-sin voinut opettaa hänelle lajin perusteita.
Arkipäivät kuluivat siirtolan tarjoamissa tehtävissä Haminan linnoitusaluetta kunnostaessa. Kasarmialuetta käytti myös ar-meija omiin tarkoituksiinsa ja pääsinkin eturivistä seuraamaan varusmiesten harjoituksia. Sota-leikkejä seuratessa sain muilta vangeilta tukea valinnalleni. Kiel-tämättä oli kohtalon ivaa syödä varusmiesten kanssa samoja pö-peröitä, vaikka ei ruoissa mitään valittamista ollut. Joka torstai syötiin hernekeittoa ja lettuja tai pannukakkua, eikä perunoita tar-vinnut koskaan kuoria itse. Posi-tiivisena yllätyksenä siirtolan joh-taja käytti meitä aina välillä ui-massa ja teatterissa.
Ensimmäisen vankilakuukau-den täyttyessä sain vihdoin luvan siviilitöihin ja siirron Helsingin avovankilaan. Sijoitusyksikköjen väliset siirrot ovat nykyään hyvin harvinaisia, mutta näissä asioissa me totaalit olemme erityisase-massa. Haminasta muutamat vangit olivat myös hakeneet siir-toa, minkä vuoksi he olivatkin ka-teellisia lähdölleni. Kylmien ulko-hommien jälkeen tuntuikin oi-kein mukavalta palata omiin töihin lämpimään toimistoon.
Paikkana Seutula on täyttänyt parhaiten odotukseni vankilaelä-mästä. Noin 70 miehen leirillä on kymmenen tupaa, joissa kus-sakin on kahdeksan huonetta. Pääsääntöisesti jokaisella vangil-la on oma huone, mutta tässä ke-vään aikana kaksi tupaa on ollut remontissa, minkä johdosta jot-kut ovat joutuneet jakamaan huo-neensa. Itse majoituin siviilitu-paan, jossa ei onneksi ole ollut lii-an ahdasta. Oma rauha ja tila ovat mahdollistaneet syventymi-sen omiin kiinnostuksiin: kirjoi-hin ja joogaan. Lisäksi alueella on suuri hiekkakenttä sekä lenk-kipolku, joten ulkoilukaan ei jää-nyt paitsioon.
Muut vangit suhtautuvat mei-hin totaaleihin varsin myönteises-ti. Monet kysyvät perusteluja va-linnalleni. Samaan hengenve-toon he ilmaisevat, kuinka tyhmää meitä on pitää vankilas-sa, kun emme oikeasti ole rikolli-sia. Samanlaista hyväksyntää
kohtaamme myös vartijoilta. Jo-pa johtoportaan henkilökunta on ilmaissut selvästi pahoittelunsa rangaistuksestamme, mutta eivät-hän hekään sille mitään mahda. Laki on laki, vaikka se olisikin ris-tiriidassa oikeuden kanssa. Eni-ten tukea kuitenkin tarjoavat koh-talotoverit – toiset totaalit. Enim-millään meitä on samanaikaisesti ollut leirillä jopa neljä. Yhden kanssa ystävystyimme siinä mää-rin, että tulemme pitämään yh-teyttä myös aidan toisella puolen.
Leirielämän vastoinkäymisistä mainittakoon muutamat katkok-set lämmönjakelussa, jolloin pe-seytymisestä on joutunut tinki-mään. Seutulan toisessa pesuko-neessa on ollut pitkäaikaisia huoltokatkoksia, jolloin pyykit on joutunut pesemään muiden kans-sa samassa koneessa. Lisäksi ruo-kien taso laski vuoden vaihtuessa säästösyistä, minkä seurauksena vangit keräsivät addressin tason palauttamiseksi. Yllättäen monil-le on ravinnossa tuntunut olevan tärkeintä suuri proteiinipitoisuus: lähes kaikki vangit ovat punttaa-jia ja lisäravinteet ovat vankilassa kiellettyjä. Itseäni puolestaan on
askarruttanut, täyttääkö ruoka riittävän monipuolisen ravinto-ympyrän. Toisaalta ruokaa voi laittaa itselleen mielensä mu-kaan omassa tuvassa.
Tiivistettynä vankilareissu on ol-lut lähinnä turhauttava. Vapau-den riisto on tuntunut välillä ali-tajuisestikin häiritsevän keskitty-mistä ja paikoin hieman ahdistavan. Mutta noin kokonai-suutena puolivuotinen on men-nyt nopeasti ohi ja ollut koke-muksena ainutlaatuinen.
Vankina oleminen on kuiten-kin lopulta vain symbolista: puh-dassydäminen on vangittunakin vapaa. Vankeja ovat oikeasti vain ne, jotka itse kahlitsevat itsensä lupauksin ja valoin. Pian minun-kin kakkuni on syöty ja vapaus maistuu maukkaammalta kuin koskaan. Osaltani haluan toivot-taa valintaansa vielä puntaroivat tervetulleiksi totaaliin!
Kirjoittaja vapautui Seutulan avo-vankilasta Vantaalta huhti-kuun lopussa 2008.
Kustaa III -näytelmässä esi-tin kahta eri roolia: kunin-kaan palvelijaa sekä Arm-
feltia, jonka on arveltu olleen ku-ninkaan homorakastaja. Jouduin tekemään todella nopean vaih-don palvelijasta Armfeltiksi, jolla oli näyttävällä miekkailuko-reografialla tehostettu sisääntulo lavalle. Kerran teatterin järjestäjä oli vahingossa ottanut miekan pois tutulta paikaltaan. Minulla oli muutama sekunti aikaa päät-tää, miten improvisoin aseen puutteen. Ratkaisin asian mene-mällä lavalle miimisen miekan kanssa (näkymätön miekka, toim. huom). Minulla oli muuten-kin huonot välit vastanäyttelijäni kanssa, joten sain todella kuulla kunniani tapauksesta – vaikka syy ei ollut minun.”
Näin kertoo Tommi Anttila, jonka siviilipalvelusaika oli mo-nen roolin työ. Tommi suoritti velvollisuutensa näytellen Kuo-pion kaupunginteatterissa näytän-tökautena 2003–2004. Näytteli-jöiden loma-aikoina Tommi ra-kensi puvustamon hyllyjä ja auttoi lavastamon töissä.
Tommille sivari oli keino edis-tää omia urapyrkimyksiä, vaikka mies ei asialla halua ”elvistellä”. Hän olisi jopa saanut vapautuk-sen, mutta ei ottanut sitä vas-taan. Ennen sivariaikaa mies oli näytellyt kaikenkarvaisissa roo-leissa harrastajateattereiden estradeilla.
”Minulla ei ollut kiihkeitä nä-kemyksiä asepalveluksesta enää siinä vaiheessa puoleen eikä toi-seen, vaikka nuorempana olin ol-lut kiihkeä asepalveluksen vastus-taja sen sukupuolia eriarvoista-van ja ylhäältä sanellun luonteen vuoksi. Teatteri sen sijaan oli kiin-nostanut intohimoisesti vuosi-kausia. Sivaripaikan saaminen alalta ei ollut ihan simppeli hom-ma. Halusin ensin varmistaa pai-kan teatterilta, ennen kuin edes hain sivariin”, Tommi paljastaa.
Tommi asui vuonna 2003 Kuo-piossa ja soitti paikallisen kau-punginteatterin johtajalle. Tämä halusi nähdä Tommin lavalla, mutta se ei juuri tuolloin onnistu-nut. Tommi koosti tekemistään esityksistä VHS-nauhan. Teatteri-pomo ilmeisesti vakuuttui VHS:stä tarpeeksi tarjotakseen paikkaa. Eihän sivaria toki pää-rooleihin pistetty – Tommin ura kaupunginteatterissa käynnistyi erilaisilla sivurooleilla.
”Markku Pölösen Onnenmaa-musikaalia esitimme melkein 60
kertaa. Siinä olin aluksi rivimie-henä tanssi- ja joukkokohtauksis-sa. Kun yksi näyttelijä myöhem-min sairastui, pääsin paikkaa-maan toviksi juopon roolia.”
Vähitellen Tommi sai myös hieman vaativampia rooleja. Esi-merkiksi Pieni merenneito -näy-telmässä Tommi vääntäytyi kap-teeni Hansiksi.
”Mieleenpainuvimmassa koh-tauksessa laiva keinui ja huojui myrskyn silmässä. Sain huutaa käskyjä merimiehille massiivisen ruorin takaa. Kohtaus antoi mi-nulle ensimmäistä kertaa koke-muksen olla silmätysten lavalla suuren ihmisjoukon edessä tilan-teessa, jossa on vaan pakko toi-mia niin hyvin kuin osaa – meni syteen tai saveen.”
Sivariaika ei ollut Tommille pelk-kää herkkua.
”Sivarina koki olevansa aika lailla teatterin alinta kastia. Yksi ohjaaja kilahti minulle kerran oi-kein kunnolla. Olin lukenut tree-niaikataulusta niin, että minua ei tarvittaisi harjoituksissa ensimmäi-sen kahden tunnin aikana. Ohjaa-ja uhosi minun sivarina olevan velvollinen olemaan paikalla ai-na, vaikka minulla ei olisi mitään roolia koko kohtauksessa. Hän uh-kasi jopa soittaa poliisille siviilipal-velusvelvoitteen rikkomisesta, mutta ei lopulta tehnyt sitä.”
Tommi joutui kuluttamaan paljon aikaa myös näyttelijäläm-piön tupakkakopissa lorvien – sivuroolien esittäjää kun ei aina tarvittu paikalla. Lisäksi viikot oli-vat pitkiä – teatterissa kun teh-dään kuusipäiväistä työviikkoa. Ylityöt Tommi sai takaisin pitkä-nä kesälomana.
Toimiko sivariaika uranedistä-jänä? Kyllä. Mies pääsi näytteli-jäntyön kurssille Pohjois-Karjalan Opistoon yhdeksi lukuvuodeksi, ja opiskelee syksyllä 2008 kol-matta vuotta Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi.
”Sivarina sain kurjaa palkkaa, mutta työ oli sitä mitä halusin. Samalla sain totuudenmukaisen kurkistuksen kulissien taakse.”
Monen roolin sivari
’
”Jokaista voittoa osaa arvostaa”
Moni tuntee Juha Keltin. 56-vuotias lakiasiainsih-teeri vastaa puheli-
meen tai sähköpostiin Aseistakiel-täytyjäliitossa, kun joku tarvitsee juridista apua. Sen sijaan harva tietää, kuinka monen mutkan kautta hän on Rauhanasemalle päätynyt.
Helsingissä vuonna 1952 syn-tyneen Juhan tie vei kansakoulun alussa perheen mukana Espoon Tapiolaan. Silloin politiikka vielä kiinnosti nuoriakin. Oppikoulus-sa Keltti oli jo mukana Suomen Demokraattisessa Nuorisoliitossa ja Teiniliitossa.
”Tapiolan Yhteiskoulussa väi-teltiin paljon politiikasta ja filoso-fiasta. Vietnamin sodan vastai-nen liike ja vuoden 1968 opiskeli-jakapina inspiroivat meitä.”
Koko 1970-luku oli Juhalle jär-jestötoiminnan viemää. Siinä si-vussa jäivät kesken niin filosofian kuin oikeustieteenkin opinnot. Vuosikymmenen lopulla vierähti yksi talvi Moskovassa, jonne sen ajan vasemmistonuoret tapasivat mennä Komsomol-kouluun. Poli-tiikassa kuohui, mutta nykyiset puheet ”vaaran vuosista” pistävät naurattamaan.
”Mitään vallankumousta ei Suomessa 1970-luvulla ollut mei-
dän käsityksemme mukaan odo-tettavissa – vasta nyt ovat histo-rioitsijat avanneet sokeat silmäm-me” Keltti ironisoi.
Varusmiespalveluksen Keltti suo-ritti tykkimiehenä Tuusulassa 1977–78.
”Ajattelimme siihen aikaan, et-tä varusmiehet jotenkin voisivat estää armeijan käyttämistä kan-saa vastaan.”
Ruodusta oli luontevaa siirtyä Varusmiesliiton järjestösihteerik-si. Jo silloin Keltti mielsi itsensä antimilitaristiksi, ja piti liittoa en-nen kaikkea varusmiesten etujär-jestönä. Pääesikunnan karvat nousivat pystyyn, kun Varusmies-liiton lehdessä julkaistiin Siviili-palvelusmiesliiton vaihtomainos.
”Pian sieltä yritettiin kieltää kantelujen tekeminen, keltaisen lehdistön käyttäminen ja yksit-täistapauksiin puuttuminen. Lo-puksi esikunta varoitti liiton joh-toa valitsemasta minut pääsihtee-riksi, mistä olen hitusen ylpeä.”
1990-luvun alussa Keltti työs-kenteli vapaana toimittajana. Vuonna 1992 vastaan tuli kiin-nostava juttuaihe: Kaj Ranisen eli nykyisen AKL:n järjestösihtee-
rin asevelvollisuudesta kieltäyty-minen oli johtanut vankilakiertee-seen. Kuukausia kestäneen proses-sin raportoiminen avasi tien Aseistakieltäytyjäliitoksi nimensä muuttaneeseen etujärjestöön, jon-ka lakiasiainsihteerin pallille Juha istui 1993. Lopullisesti hän irtisa-noutui armeijasta kieltäytyessään reservistä seuraavana vuonna.
”Hoidin aikoinaan ehkä pari sa-taa aseistakieltäytyjien oikeuden-käyntiä. Jotain hulluutta kai siinä on takana, kun suurin osa oli to-taalijuttuja, joissa tappio oli lä-hes varma. Toisaalta jokaista voit-toa osaa arvostaa.”
Yhtä olennainen osa työtä on ollut siviilipalvelusmiesten puo-lustaminen.
”Arvelisin osallistuneeni ehkä sadan valitusasian hoitamiseen, joissa on ollut kysymys muun muassa kurinpitorangaistuksista, palveluskelpoisuudesta ja lyk-käyksistä. Useimmat on voitettu.”
Joskus työ on ollut raskasta – esimerkiksi tänä vuonna voimaan tulleen uuden siviilipalveluslain valmistelu oli pitkä ja kivinen.
”Huomattava osa alkuvaiheen kokousajasta meni siviilipalvelus-miesten sodanaikaisen aseman määrittämiseen. Vaikka maa elää-kin syvää rauhan aikaa, pidän voittona sitä, että siviilipalvelus-miehet kriisitilassa määrättäisiin siviilitehtäviin.”
Keltti kannustaa aseistakieltäy-tyjiä ottamaan yhteyttä. Esimer-kiksi mielivaltaisesta kurinpito-päätöksestä kannattaa aina valit-taa. Helpoimmin asiat hoituvat sähköpostilla – ainakaan viljely-palstalle Juha ei puhelintaan ota mukaan.
”Puutarhanhoito on minulle pubia terveellisempi tapa nollata työasiat. Viljely tarjoaa puritaa-nista hyötyliikuntaa, kasviksia ja esteettisiä elämyksiä. Teen siinä symbolisen paluun kulttuurin pe-rustaan, agrikulttuuriin. Voi olla, että ilmastonmuutoksen edetessä perustan lujittaminen alkaa olla jokaisen tehtävä.”
Toisen maailmansodan jäl-keen kuolemanleirien jul-kisuuteen tulo sai aikaan
voimakkaan tarpeen jättää moi-set kauhut taakse ja loi yleisen hokeman ”ei enää koskaan”. Tie-tenkin Neuvostoliitossa äärimmäi-nen väkivalta jatkui. Gulakeissa ja yöllisissä katoamisissa kuoli lo-pulta huomattavasti enemmän ih-misiä kuin natsien keskitysleireil-lä, ja maailma päätyi atomipom-min ja asevarustelun kautta kylmään sotaan. Aion silti ottaa hokeman vakavasti.
Mistä siis kuolemanleireissä oli kysymys – tai Guantanamos-sa? Olennaista on huomata en-sin, mistä ei ole kysymys. Kysy-mys ei ole esimerkiksi kansan luonteesta. Venäläiset tai saksalai-set eivät ole mitenkään poikkeuk-sellisia, eivätkä sen puoleen suo-malaisetkaan. Valkoisen Koston leirit – joille punakaartilaiset sul-jettiin – olivat vuosisadan ensim-mäisiä järjestelmällisiä näänny-tys- ja eksterminaatioleirejä, vaik-ka toki natsit veivät tappamisen tehokkuuden omaan luokkaansa.
Näissä hirmuteoissa on loppu-jen lopuksi kyse siitä, millainen on ihminen. Woody Allenin elo-kuvassa Hannah ja siskot on koh-ta, jossa vanha taiteilija sanoo ko-tiin saapuvalle avopuolisolleen:
”Sinulta jäi näkemättä erittäin ikävystyttävä televisio-ohjelma Auschwitzista: lisää hirveitä ku-via ja lisää hämmentyneitä älyköi-tä kyselemässä, miten se saattoi tapahtua. Syy, miksi he eivät kos-
kaan pysty vastaamaan näihin ky-symyksiin on se, että ne ovat vää-riä kysymyksiä. Ihmiset ovat mitä ovat. Kysymys on: ’miksei tämä ta-pahdu useammin’. Tietenkin ta-pahtuukin – peitellymmissä muo-doissa”.
On pyrkimys valtaan. Valta tur-melee, ja absoluuttinen valta tur-melee absoluuttisesti. Monet eivät tarvitse edes turmelemista – väki-valta alkaa massiivisena jo ala-as-teella, eikä pyöveleitä tunnetusti ole koskaan ollut vaikea löytää. Missä nämä vallan muodot, ihmi-syyden synkät puolet, ovat nyt? Osin he ovat velkojen perijöitä ja luojia, osin he istuvat yhtiövallan ja parlamentaarisen politiikan hui-pulla – pitämässä yllä niitä de-luusioita (harhaluuloja), jotka kantavat vallan rakennetta.
Suurin ihmisten joukko ei kuiten-kaan kyynisesti toteuta likaista työ-tä. Vaikka toki sotilaalla ja johtajalla ei ole mitään deluusioita, mutta hei-dän välillään harhaluuloja on pal-jon. Siksi valheita on, miksi muu-ten? Yksi on nationalismi, toinen on luterilainen työmoraali. Kolmas on se, mitä kutsutaan spektaakkeliksi: pintajulkisuuden verkko, brändikapi-talismi ja kaupallisesti omistettu jul-kinen tila, copyrightin sulkema omis-tus, sekä sen vallassa olevat vartijat ja poliisit.
Vaikka lehtemme soittavat soti-lasliiton kelloja päivittäin, meidän on vain tehtävä muuta. Spektaak-kelin olennainen puoli on siinä, et-tei sen sisältöä voi koskaan kritisoi-da – koska silloin vain legitimoisi
(oikeuttaisi) spektaakkelin ole-massaoloa enemmän.
Hippimusikaali Hairin lopetus sanoo tästä kaiken olennaisen:
Soldier 1:We starve - looks At one anotherShort of breathWalking proudly in our winter coatsWearing smells from laboratoriesFacing a dying nationOf moving paper fantasyListening for the new told liesWith supreme visions of lonely tunes
Soldier 2:SomewhereInside something there is a rush ofGreatnessWho knows what stands in front ofOur livesI fashion my future on films in spaceSilenceTells me secretlyEverythingEverything
Ensemble:Singing our space songs on a spider web sitarLife is around you and in youAnswer for Timothy Leary, dearie
Let the sunshineLet the sunshine inThe sunshine inLet the sunshineLet the sunshine in.
kuutamotekstit.livejournal.com
Ei enää koskaan
Harva bändi tyrkyttämällä tyrkyttää itseään tukikei-koille ja -levyille niin
Aseistakieltäytyjäliiton kuin mui-denkin kansalaisjärjestöjen toi-mintaa tukeakseen. Kansalaistot-telemattomuus haluaa konkreet-tisesti toimia toisenlaisen maailman puolesta – muutenkin kuin musisoimalla. Laulaja, skot-lantilainen Diikki on esimerkiksi tavattu Skotlannissa sijaitsevan Faslanen ydinasetukikohdan por-teilta kansalaistottelemattomuu-den parista. Kitaristi Janne on tarttunut bussin rattiin Aseista-kieltäytyjäliiton järjestämillä mat-koilla.
Bändin uusi levy Full Spectrum Resistance To Their Fucking System on täynnä repivää pohdin-taa ympärillä tapahtuvista asiois-ta. Profane Existence -lehden nu-mero 40 arvosteli levyn osuvasti kommentilla ”Most pissed-off vocals of the Planet” (Planeetan vittuuntuneinta laulua).
”Ihmisten välinpitämättömyys ja epätietoisuus saavat tarttu-maan aiheisiin, jotka itse kokee tärkeiksi ja huomionarvoisiksi.
Meillä on tarve ja pyrkimys olla osa jotain positiivista – apatian ja nihilismin sijaan”, bändin jäsenet kuvailevat yhdessä.
Bändin sanoitukset sivuavat toisi-naan myös antimilitarismin tee-maa. Aseistakieltäytyjäliiton tuki-kokoelmalevyllä Farewell to Arms 4 olevassa Mannerheim-kap-paleessa bändi hyökkää sotasan-karin idolisoimista vastaan. Uu-den levyn Luokkasota-kappale muistuttaa vuoden 1918 tapahtu-mien toisenlaisesta tulkinnasta:
”Kyse oli myös tavallisista ih-misistä, jotka taistelivat ihantei-
densa tai elinolojen puolesta. So-ta ei ollut mikään puhtaan suo-malaisuuden voitto kommunisti-piruista”, basisti Lari selittää.
Moni punkbändi laulaa maail-man paskuudesta. Diikin mieles-tä tähän on selvä syy:
”Kun ihminen katsoo ympäril-leen, hän näkee niin on paljon huonoja asioita, että on helppoa keksiä aiheita biiseille. Maailma on todella huonossa tilanteessa. Itse yritän kirjoittaa aina vähän erilaisia juttuja. Esimerkiksi yksi biiseistämme kertoo, että potku-kelkan käyttö on paljon parempi asia kuin yksityisautoilu.”
Diikki paljastaa Sivari&Totaa-
lille ”pimeän salaisuutensa”: hän on ollut kadettijoukoissa neljä vuotta. Teini-iässä hän oli inno-kas säkkipillinsoittaja. Paras mah-dollisuus harjoitteluun oli koulun kadettijoukoissa. Diikki yleni ker-santiksi asti.
”Koko armeija-aika oli täynnä erimielisyyksiä ja väittelyitä. Ar-meijan kesäleirillä simputettiin nuorempia – heidät värjättiin ken-kälankilla mustiksi. Eräs yksikön musta jäsen tuhrittiin valkoisella lankilla samassa nöyryytystarkoi-tuksessa. Se oli täyttä paskaa, mutta soittokunnan sisällä henki oli paljon parempi”, Diikki kuvai-lee.
Kansalaistottelemattomuus keikkailee toukokuun lopulla Ruotsissa, Englannissa ja Skotlan-nissa. Syksyllä on luvassa Euroo-pan kiertue. Suomalaisille (hy-väntekeväisyys)keikkojen järjestä-jille bändi haluaa lähettää terveisiä: ”Lähettäkää sähköpos-tia!”
Lisätiedot:Kansalaitottelemattomuuden uutta levyä ja paitaa voi tilata Musta Lokki -osuuskunnalta 10 euron kappalehintaan.www.mustalokki.org.http://www.diypunk.net/kt/[email protected]
Kansalaistottelemattomuus kannustaa toimintaan
Kersantti laulaa punkkia
Joensuulainen Folkswagen on melkein puhdasverinen sivaribändi. Ainoastaan neli-
henkisen yhtyeen ”rauhallisin jä-sen”, rumpali Jari Lappalainen, on suorittanut palveluksensa soti-lassoittokunnassa. Sanoituksia rustaavat toimittaja Suonna Kononen ja teatterimies Timo Munne ovat molemmat kieltäyty-neet aseista.
”Minä olen ihan vanhanajan pasifisti. Olen koskenut aseeseen viimeksi 1980-luvulla, kaverin il-makiväärillä räikyteltiin”, Kono-nen kertoo.
”Isoisä remusi sodassa vuosi-tolkulla. Kun minun aikani tuli, hän pyysi, etten menisi mukaan mihinkään sellaiseen touhuun. Minulla on kotona deaktivoitu Suomi-konepistooli, jonka avulla voin omille pojilleni konkretisoi-da, mistä sodassa on kyse”, Mun-ne komppaa.
Munne suoritti palveluksensa jo 1980-luvun alkupuolella Val-kealan mielisairaalassa.
”Miespuoliset työkaverit olivat melko sotilaallisia, mutta pärjä-simme hyvin huumorilla. Uhkasi-vat järjestää puupyssysulkeiset sairaalan pihalla, mutta jänistivät kun lupauduin.”
Kononen puolestaan oli halpa-työvoimana Varkauden kirjaston musiikkiosastolla.
”Soitin tytöille levyiltä New Kids On The Blockia, pojille MC Nikke T:tä ja kehareille Katri He-lenaa. Muistelen aikaa lämmöllä, vaikka rahan kanssa silloin ei juh-littukaan.”
Vuonna 2000 perustettu Folkswa-gen on julkaissut kolme pitkäsoit-toa. Neljäs on tulossa tänä vuon-na. Vajaassa vuosikymmenessä yhtye on luonut itselleen loke-ron, johon ei juuri muita bändejä ole tyrkyllä.
Folkswagenin laulujen voima on tarinoissa. Melkein jokainen sanoitus voisi olla novelli. Aiheet löytyvät rajaseudulta – Karjalas-ta, Suomesta ja Venäjältä – ja nii-tä myös esitetään kaikilla kolmel-la kielellä. Menneiden vääryyk-sien tai nationalismin sijaan ytimessä ovat tavalliset ihmiset rajan molemmin puolin.
”Tämä on henkistä kotiseutua-ni ja merkillistä aluetta monella tapaa. Jokaisella terveellä itäsuo-malaisella on jonkinlainen raja-seutuidentiteetti. Sitä on pakko käsitellä populaarimusiikin kei-noin, etteivät tosikot saisi liikaa sijaa”, Munne kuvailee.
Konoselle itäisen maakunnan monikulttuurisuus oli aikoinaan yllätys.
”Opiskelin Jyväskylän yliopistos-sa. Joensuuhun tulin 1998 ja huo-masin asuvani keskellä vilkasta itä-suomalais-venäläis-karjalaista kult-tuurivaihtoa. Ei Savon tai Keski- Suomen perspektiivistä tajua, mi-ten olennainen osa Pohjois-Karjalaa Venäjä ja Karjala ovat. Tämä on Suomen Meksikoa... Villi itä...”
”Haluamme lisätä kansojem-me välistä yhteisymmärrystä ja kiusata ahdasmielisiä ja vanhoi-hin asenteisiin juuttuneita poloi-sia. Arvostamme venäläistä ja kar-jalaista kulttuuria. Haluamme ja-kaa sitä ilosanomaa suomalaisille”, Munne kiteyttää yhtyeen mission.
Rajaseudun ja Karjalan mennei-syyteen liittyy erottamattomasti myös sota, eikä sitä voi sivuuttaa itärajaa kiertävissä tarinoissa. Folkswagen avaa historiaa uudel-la tavalla.
”Tavallisen rivisotilaan henki-lökohtaiset tunnot ovat kiinnosta-via. Sota-aiheiset laulut ovat ol-leet usein hyvin yksipuolisia, vain toisen osapuolen totuuteen tukeutuvia. Nyt kun sodasta on jo aikaa, voimme katsella asiaa laulun voimalla molemmin puo-lin”, Munne kertoo.
Timon ja Suonnan teksteissä sota saa uusia kasvoja. Tarinansa saa kertoa esimerkiksi suomalais-
Sivarit laulavat sodasta
sotilaaseen jatkosodan asemasota-vaiheen aikana rakastunut itäkar-jalaistyttö tai veteraani, jonka päällimmäinen muisto sodasta on hänen kumppaninaan korsussa ol-lut koira.
Yhtyeen cover-arsenaalista löy-tyy sotanäkökulmia laidasta lai-taan. Osa niistä sävyttyy vuosi-kymmeniä säveltämisensä jäl-keen ironialla.
”Stalinin ajan Venäjän koneki-väärivaunu-ylistys Tatshanka, Jevtushenkon runoon sävelletty neuvostopasifismin ylistys Halua-vatko venäläiset sotaa, Manner-heim-elokuva Päämajasta tuttu Marskinpa miehiä, Timon talviso-takertomus (Lemetti-biisi, toim. huom.) kertoo Lemetin motista... Keikoilla sotkemme näkökulmia kappaleista toiseen...”, Kononen luettelee.
Munne ja Kononen reissaavat itä-rajan takana ahkerasti. Heillä on siellä hyviä ystäviä. Folkswagen on noussut lavalle Petroskoissa useita kertoja.
”Rakastan yksityistä Venäjää ja kauhistelen julkista Venäjää. Suhtaudun siihen siis kuten Suo-meen. Suhde on muodostunut asuessani Venäjän Karjalassa, opiskellessani kieltä ja kulttuuria Suomeen palattuani”, Munne ku-vailee.
Yhtyeen sanoitukset on otettu vastaan myönteisesti, ja ne ovat herättäneet liikutustakin. Vuodes-sa keikkoja heitetään parikym-mentä – tämän vuoden suurin Faces-etnofestareilla.
Folkswagen on saavuttanut kulttimaineen erityisesti kotimaa-kunnassaan ja sillä on vakiintu-nut yleisönsä. Kononen epäilee silti, ettei valtavirtaan ole mene-mistä.
”Valtaosa suomalaisista kään-tää kuitenkin selkänsä, jos niille rockin tahtiin kuiskaa sanan Ve-näjä.”
www.folkswagen.fi
Asa, Raappana, Ozric Tentacles, Mad Sin, Mad Caddies, Diablo, The Valkyrians, Lauri Tähkä ja Elonkerjuu – monta hyvää syytä suunnata heinäkuussa Joensuun Laulurinteelle! Aseistakieltäytyjäliitto järjes-tää perinteisesti edullisen kul-jetuksen Ilosaarirockiin 13.–16.7.2008. Matka Helsin-gistä Joensuuhun maksaa vain 35 AKL:n jäsenille ja 45 muille – VR:n hinnat jää-vät kakkoseksi!
Ilosaarirockissa on vuosien varrella panostettu entistä enemmän ympäristöystävälli-syyteen: Euroopan Festivaali-järjestö Yourope on myöntä-nyt Ilosaarirockille kansainvä-lisen Green'n'Clean -ympäristöpalkinnon. Festivaa-lien ympäristövaikutus on yri-tetty pitää mahdollisimman pienenä muun muassa vihre-ää energiaa hyödyntämällä, julkista liikennettä suosimalla ja jätemääriä vähentämällä.
Lisätiedot: http://akl-web.fi/node/528ilmoittautumiset: tiedottaja (at) akl-web.fi tai 044-276 8080
Lehden tämän numeron tait-to alkoi sattumalta samas-ta tilanteesta kuin edelli-
sen. Tietokoneeni kovalevy hajosi ja jouduin asentamaan ohjelmat uusiksi. Nyt pääsin asentamaan Ubuntu-linuxin uusimman 8.04-version, jossa myös Scribus-taitto-ohjelmasta on hieman uudempi versio. Vanhallakin versiolla sai tehtyä ihan kivan lehden.
Scribuksen tuottamat tiedostot ai-heuttivat painossa aluksi yhden ongelman. Ohjelman vanhan ver-sion oletusfontti oli sellainen, et-tei sitä löytynyt painon koneilta. Oletusfontin nimi tallentui paino-tiedostoon, vaikka sitä ei käytetty tekstissä, joten painokone ei hy-väksynyt tiedostoa. Kun muutin painon antamien tietojen avulla tiedostoa niin, että fontti tallen-nettiin ääriviivoiksi, ongelma poistui. Tätä ongelmaa ei näytä olevan enää ohjelman nykyisessä versiossa.
Värienhallinta toimii Scribuk-sessa pääasiassa hyvin. Painosta tulleet kaksivärikuvat olivat oi-kean värisiä ja kuvissa käyttämä-ni tekniikka toimi. Harmaasävy-kuvien kanssa kuitenkin tapahtui pieni moka: Scribus muutti kuvat painotiedostoa varten nelivärisik-
si, jolloin kuvien valööri muodos-tettiin kaikilla värikanavilla. Kun Sivari&Totaalista puuttuvat syaa-ni ja keltainen painoväri, har-maat kuvat jäivät lopulta marja-puuron värisiksi. Onneksi loppu-tulos ei kuitenkaan ollut ruman näköinen. Kaksivärisissä kuvissa käytetty harmaa toistui oikein, sillä musta kanava oli määritelty etukäteen. Jatkossa säädän har-maasävykuvatkin kuvankäsittely-ohjelmalla käyttämään pelkkää mustaa painoväriä.
Yksi Scribuksen puuttuvista omi-naisuuksista on ylivuoto. Ylivuoto tarkoittaa, että sivun reunaan ra-jautuvat elementit jatketaan pape-rin reunan yli. Tällöin paperin ve-nymisestä painokoneessa tai muusta mekaanisesta syystä syn-tyvä kohdistusvirhe ei jätä sivua leikatessa tyhjää valkoista reunaa.
Ylivuoto-ominaisuuden puute on kuitenkin helppo kiertää käyt-tämällä vastaavasti kasvatettua si-
Näin tehtiin Sivari&Totaali
Osa 2: Mitä painosta jäi käteen
vukokoa. Kun lähettää painoon tarkoitettua sivukokoa suurem-man tiedoston, painossa kyllä osataan leikata sivu oikein ilman graafikon tallentamia leikkaus-merkkejäkin, kunhan kommuni-kaatio pelaa. Ylisuurella sivulla työskentely ei silti anna yhtä hy-vää tuntumaa tilaan kuin jo tait-tovaiheessa oikein rajattu sivu. Scibuksen kaikkein uusimmassa kehitysversiossa ylivuoto-ominai-suus on jo mukana.
Kuvankäsittely käyttämilläni oh-jelmilla on kaupallisia ohjelmia työläämpää, koska nelivärisyydel-le ei ole suoraa tukea. Kuvankä-sittelyohjelma Gimpillä työsken-neltäessä kuvat täytyy muokata valmiiksi RGB-tilassa. Tämän jäl-keen kuvat muunnetaan virtuaali-seen neliväritilaan, joka on luotu käyttämällä omaa tasoa jokaisel-le painovärille. Painovärien peit-to on simuloitu maskeilla, joita muokkaamalla CMYK-kanavia voidaan hallita.
Sivari&Totaalin kuvissa voi-daan käyttää vain mustaa ja ma-gentaa kanavaa. Useimmilla ku-villa tämä toimii niin, että musta kanava otetaan suoraan väriku-van valööristä ja magenta kanava lasketaan muita kanavia yhdiste-lemällä. Magentasta vähennetään syaani ja tämän jälkeen tulokses-ta vähennetään keltainen kuvaan sopivalla prosenttiosuudella. Pu-navoittoisissa kuvissa keltaisen kanavan voi myös liittää magen-taan läpikuultavana. Lopuksi sy-aani ja keltainen kanava tyhjen-netään ennen lopullisen kuvan tallentamista.
Kaikissa kuvissa laskentaan pe-rustuvat kanavat eivät toimi. Sil-loin värit täytyy piirtää käsin. Kä-sityönä tehtyjä kanavia voi myös käyttää tehokeinona.
Ihmissilmä kiinnittyy kuvassa usein ensimmäisenä ihmisiin ja ennen kaikkea kasvoihin. Kun tä-mä ensimmäinen kohde saadaan väritettyä, aivot alkavat muistin-varaisesti täydentää puuttuvia vä-rejä. Tällä tavoin kahdellakin vä-rillä saadaan edullisesti luotua melko elävän näköisiä kuvia. Sik-si neliväripainossa kannattaa lisä-
väriksi valita magenta ja sekoite-värejä käytettäessä punainen.
Juttusarjaa suunnitellessani vara-sin tähän osaan mahdollisuuden kertoa teknisten rajoitteiden ta-kia alkuperäiseen ohjelmavalikoi-maani tehdyistä muutoksista.
Olen iloinen voidessani todeta, että valitsemani ohjelmat riittä-vät lehden tekemiseen. Muitakin ohjelmia on. Vektorigrafiikkaa voisi työstää Inkscapen sijasta Xara Xtremellä ja kuvankäsittelys-sä nelivärisyyttä tukee Krita, mutta en ole tutustunut niihin tarkemmin.
Monet Euroopan maat ovat viime vuosina luo-puneet asevelvollisuu-
desta tai ainakin lopettaneet sen toimeenpanemisen rauhan aika-na. Vain kymmenessä EU:n 27 jäsenmaasta on voimassa asevel-vollisuus ja näistäkin joidenkin odotetaan luopuvan siitä lähitule-vaisuudessa: Puola lienee lopetta-massa asevelvollisuuden 2010–12 ja myös Ruotsissa on käynnissä prosessi velvollisuuden lopettamiseksi. Myös asevelvolli-suutta soveltavissa maissa ”vapaa-ehtoisilla” ammattisotilailla on ta-vallisesti tärkeämpi rooli Natossa tai muiden toimeenpanemissa operaatioissa ulkomailla tai Eu-roopan unionin taisteluryhmitty-missä. Syyt asevelvollisuuden yl-läpitämiseen ovat tavallisemmin ideologisia kuin sotilaallisia.
Rinnakkainen kehityskulku on jäänyt lähes huomiotta: asevelvol-listen osalta laajasti Euroopan unionissa tunnustettu aseistakiel-täytymisoikeus on menettänyt merkitystään, sillä ammattisoti-lailla ei sitä tavallisesti ole. Vaik-ka kaikki 27 Euroopan unionin jä-senmaata tunnustavat aseistakiel-täytymisoikeuden asevelvollisille, vain kaksi valtiota – Saksa ja Bri-tannia – tunnustavat sen myös ammattisotilaille.
Ihmisoikeusstandardeistaan yl-peä EU rikkoo ammattisotilaiden kohdalla kansainvälisiä säännök-siä. Ajattelun, omantunnon ja uskonnon vapaudet pitävät loogi-sesti sisällään myös oikeuden muuttaa näkemyksiä. Tämän pe-rusteella Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous vaati ihmisoikeuksia asevoimissa koskevassa päätöslauselmassaan
(24.3.2006) jäsenmaitaan ”sisäl-lyttämään lainsäädäntöönsä oi-keuden rekisteröityä aseistakiel-täytyjäksi minä tahansa ajankoh-tana ennen palvelusta, sen aikana tai sen päättymisen jäl-keen, sekä ammattisotilaille oi-keuden saada aseistakieltäytyjän asema”. Jo Euroopan neuvoston suositus 1581 vuodelta 2001 ke-hottaa valtioita tunnustamaan aseistakieltäytymisoikeuden myös ammattisotilaille.
Käytännössä asiat eivät silti ole juuri muuttuneet, eikä poliittista painetta ole tämän oikeuden to-teuttamiseksi. Usein esitetyn väit-teen mukaan asia ei ole ongelma, koska tunnettuja aseistakieltäyty-mistapauksia on vähän tai ei ol-lenkaan. Tämä ei pidä paikkaan-sa. Koska kieltäytymisoikeutta ei ole, potentiaaliset kieltäytyjät pyr-kivät käyttämään muita keinoja vapautuakseen sotilaspalvelukses-ta – usein hakemalla vapautusta lääketieteellisistä tai psykologisis-
ta syistä. Toinen vaihtoehto on, et-tä heidät luokitellaan ”sotilaskar-kureiksi” tai ”luvattomasti palve-luksesta poissaoleviksi”. Koska Euroopassa ei ole olemassa min-käänlaisia tukirakenteita ammat-tisotilaina aseistakieltäytyjiksi ryhtyville, nämä tapaukset eivät tavallisesti tule julki.
Euroopan aseistakieltäytyjäliik-keet eivät yleisesti ottaen ole tois-taiseksi kyenneet vastaamaan ase-velvollisuuden lopun asettamiin haasteisiin. Ne eivät tee järjestäy-tynyttä ja koordinoitua työtä ar-meijoiden värväystoimintaa vas-taan, eikä näkyviä tukirakenteita ole olemassa syystä tai toisesta asevoimista lähteviä sotilaita var-ten. Tämä on ongelma, koska kriittisillä sotilailla ei ole rauhan-liikkeessä ketään, johon voisi ot-taa yhteyttä.
Erot potentiaalisten värvättä-
Armeijoiden ammattimaistuminen:
Asevelvollisuuden loppu Euroopassa?
vien ja useimpien antimilitaristis-ten ryhmien jäsenten koulutukses-sa ja luokkataustassa mutkistavat asioita entisestään. Kun armeija kohdistaa värväysponnistelunsa ta-vallisesti heikommassa asemassa oleviin ryhmiin – vähän koulutet-tuihin, maahanmuuttajiin ja alueil-le, joilla vallitsee korkea työttö-myys – useimmat antimilitaristis-ten ryhmien aktiivit ovat taustaltaan keskiluokkaisia ja kou-lutettuja. Tämän johdosta ongel-mana on usein edes yhteisen kie-len löytäminen.
USA:ssa hankitut kokemukset kuitenkin osoittavat, että työ (en-tisten) sotilaiden parissa ja armei-jan värväystoimintaa vastaan on erittäin tärkeää ja lupaavaa. USA:n värväyksen vastainen liike vastustaa kampanjallaan armei-jan värvääjien läsnäoloa lukioissa ja yliopistoissa, minkä seuraukse-na armeijan on vaikeampi saavut-taa värväystavoitteitaan. Tässä työssä Vietnamin ja Irakin sotien veteraanit ovat tärkeässä roolis-sa, koska he tuntevat armeijan si-sältä ja pystyvät helpommin pur-kamaan sotavoimien värvääjien valheet.
Eurooppalaisten sodanvastusta-jien on korkea aika kohdata muut-tuneen sotilaallisen ympäristön nostamat haasteet. Vaikka yhä useammat eurooppalaiset asevoi-mat ottavat osaa sotaoperaatioi-hin ulkomailla – niin kutsuttuun ”rauhaan pakottamiseen” tai ”hu-manitaarisiin operaatioihin” – ja tekevät tämän useimmiten ammat-tisotilaita käyttämällä, aseistakiel-täytyjäliike ei ole käynnistänyt vas-tatoimia. Kuinka kauan meillä on varaa tähän?
Meidän on aika oppia USA:ssa hankituista kokemuksista ja luo-da myös Eurooppaan vahva vär-väyksen vastainen liike, joka tar-joaa tukensa niille, jotka syystä tai toisesta haluavat lähteä ase-voimista.
Lähde: Broken Rifle -lehti nro 78.Ammattisotilaiden aseistakieltäy-tymisoikeus oli Kansainvälisen aseistakieltäytyjäpäivän (15.5.) tämänvuotinen teema. Teksti ly-hentämättömänä ja lisätietoa: www.akl-web.fi.
Länsi-Kiinan Tiibetissä vuosi-kymmeniä hautunut sisäl-lissota on viime aikoina laa-
jentunut. Tiibetiläisten vuoden 1959 kansannousun tuleva vuosi-päivä ja Kiinan kesäolympialaiset ovat yhdessä luoneet ympäristön, jonka tiibetiläiset separatistit us-kovat tukevan päämääriään. Ajankohdan emotionaalinen voi-ma ja mahdollisuus toimia samal-la, kun ulkomaiset toimittajat es-tävät Kiinaa sulkeutumasta muul-
Kuinka suhtautua Tiibetiin?
ta maailmalta, ovat rohkaisseet aktivisteja maassa ja sen ulkopuo-lella. Lopputuloksena protestit uhkaavat nyt purkautua täysimit-taiseksi kapinaksi, joka saattaisi levittää väkivaltaa niihin neljään maakuntaan, joissa enemmistö tii-betiläisistä asuu.
Ross Gearllachin parisivuinen Tiibet-teksti löytyy kokonaisuu-dessaan AKL:n nettisivuilta www.akl-web.fi!
Vangitut totaalit
Osta AKL:n tukituotteita:
